sekä pianossa ja koskettimissa Cole DeGenova. Buddy Guy ja Junior Wells esiintyivät usein. – No, olen nyt tehnyt kolmannen CD:n Alligatorille. Olen tyytyväinen nykyiseen bändiini ja suurin osa heistä oli jo mukana uusimmalla CD:llä. Elämässäni oli tapahtunut niin paljon, että aiheita, mistä kirjoittaa oli paljon, mutta kappaleiden miettimiseen ei ollut kauan aikaa. Miten kappaleesi syntyvät. Sitä seurasivat Delmark Recordsille levytetyt “Leaving Mood” (2011) hiljattain edesmenneen kitaristi Carl Weathersbyn kanssa sekä “John The Conquer Root” (2013), joka palkittiin Blues Music Awardilla rockblues-kategoriassa. Toivon, että musiikkiani kuulevat ihmiset pitäisivät siitä ja huomaisivat, että tässä on bluesmies, joka sanoittaa omaa elämäänsä – ja kertoo oikeista asioista, joita heillekin voi tapahtua. – Tällä uudella on mukana huuliharpisti Matthew Skoller, mutta muuten sillä soittavat bändini jäsenet. Yhtyeen aiemmat jäsenet halusivat lähteä soittamaan muiden kanssa, enkä pakota ketään pysymään matkassani. Kuinka pitkään teit bussinkuljettajan töitä. Vaikka Toronzon kiinnostus kohdistui ensin reggae-musiikkiin, blues kiehtoi kuitenkin sisareltaan kitaran saaneen nuoren miehen mieltä. Levyllä on silti mahdollisuus käyttää joissain kappaleissa ylimääräisiäkin muusikoita. Perhearjen muutoksiin kuuluu myös se, että tyttäreni on kasvanut isoksi ja valmistuu pian yliopistosta. – Kyllä, äänitin kaksi levyä Delmarkille. Siksi en myöskään halua esittää muiden kappaleita. Yritän tehdä kappaleista omannäköisiä. En ole parhaita slidekitaristeja, mutta luulen, että onnistuin ja toivon, että ihmiset ymmärtävät idean. Uusimman levyn kappaleet kirjoitin vuodessa, vaikka ne kertovat edeltävistä ajoista. – Se ei ole muuttunut, mutta mielestäni kirjoitan parempia kappaleita. – Totta, teimme kappaleen My Woman Loves Me Too Much akustisena, vain kontrabassolla, akustisella kitaralla ja huuliharpulla. – Tällä viimeisimmällä ajatuksena on kertoa edeltävistä viidestä vuodesta elämässäni. – Itse asiassa sekä rumpali että basisti ovat uusia. Bändi on siis aika tuore. Entä nyt. Vaikutteita musiikkiinsa mm. Kuvasi taisi esiintyä jossain yhtiön mainoksessakin. Kirjoitan siitä, kuka olen. Muusikoita on paljon, mutta on löydettävä oikeat kaverit, jotta homma toimii. Se on pitkä aika ja kyllä, mainoksia taitaa edelleen olla nähtävissä joissain busseissa. Haastattelu on tehty pian levyn julkaisemisen jälkeen Chicago Blues -festivaalin yhteydessä. Tämä voi myös vaikuttaa siihen tapaan, miten esitän laulujani. Joukossa on hauskojakin kappaleita, mutta ei montaa. Toivon, että myös kitaransoittoni on parantunut. Kingiltä, Freddie Kingiltä, Buddy Guylta ja Jimi Hendrixiltä saanut artisti perusti ensimmäisen itsenäisen bändinsä The Cannonball Expressin vuonna 2001 ja omakustanteinen debyyttialbumi ”My Woman” ilmestyi 2007. Se on vakavampi kuin aiemmat kaksi. Edellisen haastattelun teimme vuonna 2016, kun olit Suomessa keikalla ensimmäisen Alligator-yhtiölle tekemäsi CD:n ”The Chicago Way” julkaisun jälkeen. – Totta kai. Levy oli suunnitteilla, eikä minulla ollut materiaalia pöytälaatikossa. Tekstejä laatiessani minua inspiroi ihmisten näkeminen ja se, että he näkevät minut. En kirjoita fantasioista. 1968) varttui Chicagon South Sidessa lähellä Theresa’s Loungea, jossa mm. He halusivat katsoa, mitä muuta on tarjolla, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. Bluesin kautta hän sanoo löytäneensä oman äänensä. Kuinka pitkään sinulla on ollut tämä nykyinen bändikokoonpano. Yritän edelleen kertoa tarinoita musiikissani – ja tarinat ovat mielestäni tärkeämpiä kuin kitaransoitto. Uuden CD:n tyyli ja groove poikkeaa siis muutenkin edellisestä. – Yleisö tuntuu arvostavan tämän uuden CD:n rehellisyyttä. Näitä Alligatorille tekemiäsi kolmea albumia edelsi kaksi Delmark-julkaisua. Vähän kuin olisimme soittaneet jonkun talon kuistilla. 4 Blues News 4/2024 KARI KEMPAS T oronzo Cannon (s. – Työskentelin 27 vuotta tai oikeastaan kaikkiaan 29 vuotta, mutta yhtiö ei laskenut kahta ensimmäistä. Panostan niihin ja yritän tehdä niistä mahdollisimman hyviä. Tänä kesänä Toronzo on julkaissut kolmannen Alligator-pitkäsoittonsa ”Shut Up & Play!” ja jatkaa omaperäisellä tyylillään. TORONZO CANNON Chicago-bluesin moderni lähettiläs Chicago-bluesin moderni lähettiläs. Mitä sen jälkeen on tapahtunut. Mukava tavata taas. Edellisen CD:n julkaisemisesta tulee syyskuussa kuluneeksi viisi vuotta. Kuinka yleisö on vastaanottanut uudet kappaleesi. Albert Collinsilta, B.B. Nyt on jatkettava elämää ilman päivätyön velvoitteita. – Kyllä, olen jopa yrittänyt soittaa slidekitaraa yhdessä kappaleessa – Elmore Jamesin tyyliin. ne olivat osa ”tutustu Edellisellä vuonna 2019 ilmestyneellä CD:lläsi ”The Preacher, The Politician Or The Pimp” oli mukana myös vieraita, mukaan lukien Billy Branch. ”Shut Up & Play!” julkaistiin kesäkuussa ja sillä on 12 uutta kappaletta. Teen vain osuuteni pitääkseni Chicago-bluesia elossa. Rakennan siis nyt katalogia Alligator Recordsin kanssa. Miten sanoisit tyylisi muuttuneen ensimmäisistä levytyksistä. Bassossa on Brian Quinn, rummuissa Jason “Jroc” Edwards ja parissa kappaleessa Phillip “Dante” Burgess Jr. Uudella CD:llä on myös akustista materiaalia. Vuonna 2015 Alligator Records otti Toronzon omiin leipiinsä nähtyään hänen potentiaalinsa varsinkin kappaleiden tekijänä ja sanoittajana. Muun muassa heitä hän kävi klubin ulkopuolella kuuntelemassa jo lapsena. Saatko jatkuvasti uusia virikkeitä kappaleisiisi. Kun näet minut esiintymislavalla, näet bluesmiehen, joka kohtaa oikean elämän ongelmineen. Live-esiintymisissä pyrimme samaan soundiin ja tiiviyteen kuin levyllä. – Kyllä, ja tehdä päällekkäisäänityksiä vaikka taputuksilla ja tamburiinilla, kuten tällä viimeisimmillä levyllä tein. Sinä aikana olen käynyt läpi avioeron, oli pandemia ja jäin eläkkeelle pitkäaikaisesta työstäni
Juttutuvassa Helsingissä 19. Blues News 4/2024 7 Vinyylialbumillinen Chicagobluesin legendan Little Walterin klassikoita suomenkielisinä versioina! ”Kadonnut nauha-aarre” Tomi Leinon Suprovox-studioilta vuodelta 2012 ilmestyy vihdoin! Levyjulkkarit Rav. lokakuuta 2024! www.bluesnews.fi/bluenorthrecords SAMI SAARI & BLUESJUNA – BOOM, BOOM (BNLP018) BLUE NORTH RECORDS JA SAMI SAARI MUSIC YLPEÄNÄ ESITTÄVÄT:
Helge Tallqvist, Ykä Putkinen, Mitja Tuurala ja Harri Ala-Kojola pitivät ehdotusta hyvänä ja lähtivät mukaan. Tällä ryhmällä menimme Tomi Leinon studioon tekemään levyä. Kaikki vain nostelivat käsiään ja mullakin oli kappaleista vain jotain mpkolmosia tallessa. Ehkä se vaan johtuu siitä, että mä oon soittanut niin kauan ja jengi jotenkin tuntee mut – ottaa itse yhteyttä ja sen sellaista. – Kyllä tekevälle siis hommia löytyy. Myös siihen on jo tehty esityötä ja hankkeelle on jo työnimikin: ”Solo” eli ”Yksin”, koska teen aika paljon itsekseni demoja, jotka ovat kavereiden mukaan jo sellaisenaan valmiita levylle painettavaksi. Sitten muistin Telecaster Combon, jossa Sasu Moilanenkin oli eräässä vaiheessa soittanut rumpuja. BOOM, BOOM BOOM, BOOM Bluesjunan yli kymmenen vuotta julkaisuaan odottaneet studioäänitteet ovat vihdoin materialisoitumassa. Jossain vaiheessa Tomi löysi taas sen kakun ja laittoi kyselyä että ”mitäs me tehdään tällä?” Silloin kaikki innostuivat uudestaan: ”Eiks se pitäisi julkaista?” – ”No joo!” Kaikki lähti taas alusta. Tänä vuonna mennäänkin samalla tahdilla ihan jouluun asti. Sitä vastoin alkuvuonna 2025 on paljon mahdollista, että olen maapallon toisella puolella ja yritän olla tekemättä yhtään mitään. Aikaa alkoi taas palaa, mutta aina silloin tällöin hanke putkahti uudelleen pinnalle ja on nyt vihdoin toteutumassa. Hakuprosessissa kului vuosia ja sitten se unohtui. Yhden ainoan sessiovuorokauden aikana orkesteri sai tallennettua materiaalia kaikkiaan kahden pitkäsoiton tarpeisiin, joten syksyllä ilmestyvän ”Boom, Boom” -kiekon jatkeeksi on lupa odottaa tulevaisuudessa lisääkin suomenkielistä old school -bluesia. Päätettiin, että tehdään ensin tällainen rajattu kunnianosoitus miehelle, joka on ”keksinyt” sähköisen huuliharpun ja jota Helge ja muut ovat niin pitkään diganneet. Pitäähän sitä levätäkin välillä, että jaksaa taas bluesata kunnolla!. Jo pelkästään kelanauhan siirtäminen tietokoneelle oli haastavaa, sillä se oli kuulemma jotenkin liimautunut kiinni. Enhän mäkään niin moneen tyylilajiin osaa vääntäytyä, koska en oikeastaan harrasta mitään muuta musiikkia kuin bluesia, jazzia ja soulia – vähän rhythm’n’bluesia, reggaeta ja ska’ta siinä päällä sekoittamassa, joten siinä mielessä en ole mikään kameleontti. Blues News 4/2024 13 – Seuraavaksi piti miettiä, kuka tällaista musaa osaa soittaa. Sittemmin Raine Kokkinen on aika ajoin korvannut Harrin Bluesjunan keikkamiehityksen rumpalina. – Se jäi silloin sille tielleen. Vaikka suhdanteet vaihtelevat ja tällä hetkellä on sellainen yleisilmapiiri, että muusikoilla on vaikea työtilanne niin mulla nyt kuitenkin on hommia riittänyt. – Bluesjuna-LP:n jälkeen on suunnitelmissa mennä syyskuussa Jazzpoikien kanssa studioon tekemään kolmatta levyämme, jonka on määrä ilmestyä keväällä 2025. – Meille jäi toinen levyllinen sinne nauhoille, mun omia suomenkielisiä biisejäni sekä muita käännöksiä. Soulmiehilläkin tulee kymmenen vuotta mittariin. Uusista levytyssuunnitelmistakaan ei ilmeisesti ole suoranaista puutetta. Kysyin ensin kitaristiksi Tommi Viksteniä, jolla ei kuitenkaan ollut aikaa. Albumin kaikki 10 kappaletta ovat Little Walterin tuotannosta peräisin ja suomennokset ovat Saaren omaa käsialaa. Lisäksi mua on ahdisteltu kysymyksellä, koska Sami Saari palaa tekemään vielä yhden Suomi-soul -levyn. Olemme funtsanneet Jussu Pöyhösen kanssa, että pitäisikö sillekin tehdä pieni noste. KIIREITÄ VUODENVAIHTEESEEN SAAKKA KIIREITÄ VUODENVAIHTEESEEN SAAKKA Bluesjuna, Jazzpojat, Soulmiehet sekä monet muut kertaluontoisemmat keikkakiinnitykset pitävät Sami Saarta tien päällä tasaisella vähintään kolmen esiintymisen viikkotahdilla. – Nyt on ollut jälleen kerran aika haipakkaa eli kiireinen kesä on takana. Lopulta nauhat hävisivät Leinon studiolla jonnekin. Todella pitkä historia on tälläkin jutulla. Mietimme kyllä, miten saisimme sen julkaistuksi, mutta ilman käännöslupia se ei ollut mahdollista. Jos oikein hyvin kävisi, Bluesjuna ja Jazzpojat voisivat kiertää ensi vuonna yhtäaikaisesti Suomea, toinen jazzja toinen bluesfestareilla – ja meillä molemmilla olisi myös uutta musaa tarjottavanamme. Ainoastaan vinyylisenä LP:nä lokakuussa 2024 ilmestyvän levyn julkaisusta vastaavat yhteistyössä Finnish Blues Societyn Blue North Records sekä Sami Saari Music. Olen nyt päättänyt, että kyllä mä sellaisen vielä julkaisen. Jossain kohtaa Lasse Sirkko ajautui kokoonpanoon basistiksi Mitjan tilalle
PEKKA TALVENMÄKI CLIFF NOBLES Hevoskyydillä hittilistoille Hevoskyydillä hittilistoille HAPUILEVA ALKU HAPUILEVA ALKU Whitburnin listakirja ilmoittaa Clifford James Noblesin syntyvuodeksi 1944, mutta useimmat näkemäni lähteet mainitsevat tarkaksi ajankohdaksi 4.8.1941. Cliff päätti lähteä Alabamasta omille teilleen ja päätyi 60-luvun puolivälissä Philadelphiaan. Diskografioiden penkominen vie 60-luvun alkuun. Siitä ei ole tiedossa muuta kuin nimi, mitään mainittavaa menestystä tai edes säännöllisiä esiintymisiä ei yhtyeelle siunaantunut. Noblesin nimissä julkaistuun singleen liittyen on ihmetelty, oliko hän ollenkaan äänessä vai oliko solisti todellisuudessa Dixon. Rogersin tunnetuimpia artisteja oli Webb Dixon, johon palataan tuonnempana. Lapsuudesta ja varhaisnuoruudesta ei ole kirjattu erityistietoja. Kesällä ‘68 julkaistu pureva soul-instrumentaali The Horse ylsi parhaimmillaan listakakkoseksi. Alabamassa toimineiden Cinemaja Astro-merkkien omistaja oli Jimmie Rogers, joka levytti puhtaan valkoiselta kuulostavaa rock & rollin ja doo wopin sekoitusta. Taisin edellä suhtautua turhan kylmäkiskoisesti miehen gospel-oppeihin, tiettävästi hän tapasi Jesse Jamesin nimenomaan kirkossa kuorolaisena, samoissa merkeissä löytyi toinenkin tuleva phillytähti John Corley eli tuttavallisemmin Fantastic Johnny C. 16 Blues News 4/2024 K uinkakohan paljon kevyen musiikin historiasta löytyy hittilevyjä, joiden esittäjäksi merkityllä artistilla ei ole ollut mitään tekemistä lopputuloksen kanssa. Cliff päätyi myöhemmin phillysoulin suurnimiin nousseen Jesse Jamesin ja tämän ystävän Frank Virtuen holhoukseen. Kaupunki oli vasta kypsymässä soul-keskukseksi, mutta innokkaita tuottajakokelaita riitti ja monen tasoisille laulajatulokkaille oli tilaa. En osaa ottaa kantaa, valkoiselta viattomalta pikkupopilta molemmat singlen puoliskot joka tapauksessa kuulostavat eikä solistia mitenkään osaa yhdistää myöhempien vuosien rosoiseen ”soul-Noblesiin”. Single julkaistiin nimellä Cliff Nobles & Co., vaikkei Nobles sen enempää kuin kumppanit osallistunut lainkaan levyn tekoon. Paikka oli joka tapauksessa Grovehill, Alabama, mistä Cliff muutti pikkupoikana isompiin ympyröihin Mobilen kaupunkiin. Cliff sai levyttää Jamesin ja Virtuen opastuksella kolme singleä, jotka sovitti Leon Mitchell ja jotka julkaistiin aluksi J-V-merkillä. Sen uskallan kuitenkin sanoa, että jos Cliff gospelkouluja kävi niin ei hän ainakaan suuri tähti voinut olla, sen verran räpeltäviä ja rosoisia hänen myöhemmät laulusuorituksensa olivat. Vuonna ‘61 julkaistiin nimittäin Cliff Noblesin nimissä yksi single: Cinema 32-102 Angel Love Little Girl, Ya Ya Levy on ollut rock & roll -piireissä innokkaan keskustelun aihe. En ryhdy asiaa tutkimaan, totean vain, että Philadelphiassa 60-luvun lopussa levyttänyt laulaja ja bandleader Cliff Nobles kelpaa hyvin esimerkiksi. James värväsi molemmat tulokkaat studiokokeiluihin. J-V 1034 My Love Is Getting Stronger Too Fond Of You 1036 Let’s Have A Good Time This Love Will Last. Harrastuksena musiikki toki oli, Cliff oli solisti johtamassaan nuorisoporukassa The Delroys. Kumpikin on musiikin historiassa paljon tärkeämpi tekijä kuin Cliff Nobles ikinä (varsinkin kitaristi Virtue ja hänen Virtues-yhtyeensä ja vuonna ‘62 perustettu Virtue-studio), mutta tässä kohtaa pysytään Cliffin tarinassa
Phil-LA Of Soul 318 Judge Baby I’Back Horse Fever 324 Switch It On (22./93.) Burning Desire 329 Gettin’ Away The Camel Horse Fever jäi kummajaiseksi. Esitystä mainostetaan harvinaisuutena, mutta korjatkaa, jos olen väärässä väittäessäni, että Jesse James otti ja julkaisi Noblesin laulaman version James Boysin nimissä. Koska Nobles lähti kiertueelle ja muutenkin oli kiire, jäi LP torsoksi. Singlen ykköspuoli oli edellä moittimani instrumentaali The Mule, joka saavutti sijoitukset (23./82.), b-puolen laulettu Horse ylsi mustalla puolella sijalle 49. Jäädessäni miettimään, miksei Love Is All Right oikein säväytä, tajusin, että levy on ainakin kuulemissani tapauksissa miksattu niin, että sovitus jää turhan vahvasti laulun peittoon. Ei siis ihme, että siitä ei tullut lajinsa klassikkoa, korkein sijoitus jenkkien listoilla oli pyöreä 200. Pruterin mukaan parhaiten Horse sujui Ike & Tina Turnerin I Think It’s Gonna Work Out Finen tahdissa. Camel ja Mule olivat tynkäesityksiä ja tehtiin ehkä siltä varalta, että nelijalkaisille kaviotansseille löytyisi lisämarkkinoita, mutta kiitos ei, LP:n soitetut täyte-esitykset olivat hätäisenkuuloisia sutaisuja. Robert Pruterin Chicago Soul -teoksessa kerrotaan, että kyseessä oli ilmeeltään ronski tanssi, siksi siitä ei koskaan tullut kiltin teininuorison massasuosikkia. Tämä tapahtui vain muutamaa viikkoa Nobleshitin jälkeen. Viidestä lauletusta raidasta neljä poimittiin neljävitosilta. ei ollut Horse-hitin taustalla, mutta LP:n muutamalla lepsulla täyteraidalla se soittaa. Samaan putkeen ilmestyi vielä Fantastic Johnny C:n revittely Hitch It To The Horse (25/34). ULOS HUIPULTA ULOS HUIPULTA Cliff Nobles oli mitä selkein one hit wonder. Kolmas tuttu phillysävelmä Dry Your Eyes on sen verran parempi, että sitä kestää kuunnella instrumentaalinakin, mutta turhan kauas jäädään Brenda & The Tabulations -tunnelmista. Kuka haluaa kuulla vetelän soittoversion sellaisista typeryyksistä kuin Boogaloo Down Broadway tai Yes I’m Ready, tuskin kukaan. 18 Blues News 4/2024 Sovittajana toimi Bobby Martin ja taustalla soitti joukko philly-muusikoita (Norman Harris, Bobby Eli, Ronnie Baker, Earl Young), jotka muutamaa vuotta myöhemmin opittiin tuntemaan MFSBneroina. 60-luvun loppupuolen suurimpiin tanssisuosikkeihin Horse ei kuitenkaan noussut, vaan maine jäi elämään upean instrumentaalihitin varassa. Senkään tiimoilta ei esitelty horse-askeleita, ne tulivat pohdintaan vasta Cliff Noblesin hitin myötä. Alkuvuodesta ilmestyi itärannikolla Heart & Soul -merkillä The Preparations -yhtyeen tanssirymistely Get-E-Up (The Horse), jota yleensä pidetään villityksen avauslevynä, vaikkei se mitään villitystä synnyttänytkään. Co. Tanssia oli hankala markkinoida ilman laulettua versiota, niinpä sävelmään veivattiin tanssisanoitus ja Cliff Nobles levytti lauletun version. Vajaassa kahdessa vuodessa julkaistiin vain kolme Nobles-singleä, niistä keskimmäinen ei sisältänyt Co.-lisuketta. The Horse (Phil-LA Of Soul LP/LPS-4001) A: (1) The Horse (2) The Camel (3) Judge Baby, I’m Back (4) Boogaloo Down Broadway Theme (5) The Mule (6) Let’s Have A Good Time B: (1)The More I Do For You Baby (2) Yes, I’m Ready (3) Burning Desire (4) Dry Your Eyes (5) Heartaches, I Can’t Take (6) Love Is All Right Mukana on peräti seitsemän instrumentaalia. Mutta ei hätää, aina löytyi kekseliäs tiskijukka, joka käänsi singlen ympäri ja löysi Love Is All Rightin instrumentaalikuviot, joille paremman puutteessa oli annettu nimi The Horse. Erikoisuus on Judge Baby I’m Back, joka ei kummemmin riemastuta, mutta kiinnostaa osana aikansa muotijuttuihin kuulunutta Here Comes The Judge -ilmiötä. Sen verran suosiota levy sentään keräsi, että ylsi r&b-listalla peräti sijalle 30. Ainoa tiedossani oleva levy on Wilbert Harrisonin syksyllä ‘61 levyttämä The Horse, joka oli ”c’mon baby do the horse with me” -tyylinen hyväntuulinen tanssiinkutsu. Mies lähetettiin laajalle kiertueelle, joka rakentui sen idean ympärille, että Nobles esitteli shown keskeisenä teemana uuden tanssin ja opetti samalla sen kuviot. B-puoli alkoi soida ympäri mannerta ja siitä tuli yksi soulinstrumenttien purevimmista elämyksistä. Se oli hyvä jatkohitti, hyväntuulisen bassoäänen piristämä pompottelu, joka lainasi sopivasti huippuhitin kuvioita. 60-luvun alun Horse-askelista en ole nähnyt näyttöjä, ilmeisesti tanssi olikin unohduksissa, kunnes se vuonna ‘68 pulpahti siistittynä uudelleen esiin. Horsen jälkeen olisi The Mule voinut pelastaa tilanteen, mutta Jesse James veti kotiinpäin ja single ilmestyi James Boysin nimissä. Jostakin. Horse-tanssin tarina on jäänyt minulle osittain epäselväksi. Cliff Nobles & Co.:n hitin lisäksi Horse nousi listoille vain kahden levyn verran. Varmaa on, että Horse oli 60-luvun alussa suosittu Chicagon klubeissa. Pakollinen Horse-albumi ilmestyi ymmärrettävästi hitin imuun
Alkuperäinen albumi on unohtunut vuosien varrella suureksi harvinaisuudeksi, mutta nykyään se on tietenkin tullut CD-painoksena kaikkien saataville. Hyvän ketjun neljäs lenkki oli edeltäjiään jykevämpi, komeat torvikuviot sisältänyt funkvetoinen Getting Away. VIIMEISET TIEDONRIPPEET VIIMEISET TIEDONRIPPEET 70-luvun alkupuolella soul modernisoitui ja samalla moni vanhan liiton soulartisti putosi kokonaan pois kuvioista. This Feeling... Nobles-instrumentaalien parhaat olivat hyviä, mutta valitettavasti ne jättivät laulupuolen onnistumiset unohduksiin. Roulette 7142 This Feeling Of Lonliness [sic] We Got Our Thing Together Sikäli mentiin vielä vanhalla tyylillä, että a-puoli oli lonely man -balladi ja flippi mitätön funkahtava vauhtipala. Edellä mollatusta ”Pony The Horse” -levystä on olemassa tuoreita painoksia, mutta unohdetaan se ja todetaan, että vuonna 2008 on julkaistu 12 raitaa sisältävä ”The Phil-LA Singles 1968–1972” (Jamie 3920). B1 ja B2 ovat Dixonin singlen Astro 101/102 puoliskot ja jos albumista pitää jotakin positiivista hakea, niin loput b-puolen raidat ovat Bennie Martinin laulamia kaihoisia doo woppeja, ihan mukavia esityksiä kaikki kolme. Blues News 4/2024 19 syystä se jäi kömpelösti ”lauletun” Judge-irvailun kääntöpuoleksi. Moon Shot 6710 Pony The Horse Little Claudie Pony The Horse noudatteli hetkittäin Horsekuviota, mutta samaa henkeä siinä ei ollut. Yllätyksen tarjoaa Is It The Way. KUSETUS KUSETUS Horsen valtaisa menestys herätti apajille aikaisemmin esitellyn Jimmy Rogersin. Levyjä hän ei sen jälkeen tehnyt, vähäiset esiintymiset olivat sattumanvaraisia pikkukeikkoja. Sitä kuunnellessa ymmärrän muutamien nettikriitikoiden mainintoja siitä, miten aliarvostettu Cliff Nobles oli laulajana. Taustasoitossa on phillylle ominaista sujuvuutta ja Noblesin konstailematon laulu pehmeintä mitä häneltä koskaan kuultiin. on sitä mitä nimi lupaa. B-puolen Little Claudie puolestaan oli yksi Rogersin vuonna ‘61 teettämistä pikku rokeista, jonka lauloi luultavasti Webb Dixon. J-V 109 Is It The Way The Horse 1971 Jamie 1406 The Horse If You Don’t Horse kuulostaa kummallakin singlellä vanhan otoksen uusinnalta. Cliff Noblesin urakokonaisuus oli niin sekava, että on hankala poimia vähistä uusintakokoelmista erityisiä suositeltavia. Terveystilanteesta en löytänyt tietoja hyvään enkä huonoon suuntaan. Hän sai päähänsä levyttää vauhdikkaan, mutta esikuvaansa vetelämmän instrumentaalin, joka sai nimen Pony The Horse ja joka julkaistiin vuoden ‘69 alussa Moon Shot -merkillä. Is It The Way on päinvastainen tapaus, Wilson Pickett -hengessä laulettu runttaus, joka ansaitsee täysin netistä löytämäni kehut yhtenä komeimmista northern-levyistä. Varmaa vain on, että hän kuoli kotonaan Norristownissa 12.10.2008. Seuraavista vuosista tiedän vain, että Nobles muutti vuonna ‘75 pysyvästi Norristowniin ja perusti sinne perheen. Pony The Horse (Moon Shot MS-601) A: (1) Pony The Horse (2) Little Girl (3) Angel Love (4) Little Claudie (5) Wonder Baby B: (1) Rock And Roll Angel (2) Rock Awhile (3) Darling Goodbye (4) That’s Why I Love You (5) I Need Love A-puolen neljään laulettuun raitaan Nobles on merkitty laulajaksi, mutta kuten todettua, on mahdollista, ellei peräti todennäköistä ne ovat Webb Dixonin vanhoja Rogers-levytyksiä. Switch oli sekin vauhdikas instrumentaali, mutta kieltämättä idea alkoi vähän tylsyä, Horse-levyjen iloisuutta ei ihan tavoitettu. Edellä esitellyn kolmikon jatkoksi ilmestyi vielä 70-luvun alussa kaksi singleä. Mutta ei siinä kaikki, single sai seurakseen kokonaisen albumin, jolla ei tainnut olla Cliff Noblesin kanssa muuta tekemistä kuin nimi kannessa. Kevyen musiikin maailma on ollut täynnä toinen toistaan härskimpiä vedätyksiä, Rogersin Moon Shot on yksi huvittavimmista. Olen jo edellä kehunut paria hänen laulamaansa balladia. Noblesin viimeinen single on vuodelta ‘73, sen tuottaja oli vielä vanhasta muistista Jesse James. Kovin suuri yllätys ei ollut, että Cliff Noblesin taustamiehet löysivät uusia kiinnostuksen aiheita. Siltä löytyvät perusjutut, mutta yhtä ja toista puuttuu varsinkin laulettujen esitysten osastosta.. Kappaleen idea perustui muodissa olleen lapsellisen rakentelun ympärille, mutta kun sanoitus ja ohjeet puuttuivat, tarina jäi hämäräksi. If You Don’t on sekin instrumentaali, soittopohja Barbara Masonin ”Oh How It Hurts” -LP:ltä löytyvästä nätistä kaihoballadista. Toimeentulonsa hän hankki sähköja rakennuspuolen hommissa
Jackie on muistellut, että hänen lapsuudessaan kaivettiin aina tilaisuuden tullen viulut, kitarat ja banjot esiin ja ryhdyttiin musisoimaan. Vaikuttaa siltä, että Jackie saattoi uransa alkuvuosina 1950-luvulla lisätä ikäänsä vuoden, kun taas myöhemmin 1960-luvulta alkaen hän mieluummin nuorensi itseään vuodella. Wikipedian salapoliisit ovat JACKIE DESHANNON Just Like In The Movies: Jackie DeShannonin tarina, osa 1 Just Like In The Movies: Jackie DeShannonin tarina, osa 1 nen paikkakunta Kentuckyn lounaisnurkassa, aivan Tennesseen rajan tuntumassa. Eikä Jackie DeShannon ollut edes hänen ensimmäinen taiteilijanimensä. Omien muistikuviensa mukaan hän joutui kipuamaan laatikon päälle yltääkseen kunnolla mikrofoniin. Hän osallistui jo 1950-luvun alkupuoliskolla Chicagossa pyörineeseen perinteikkääseen Morris B. Ei siis ihme, että myös Jackie innostui laulamisesta jo taaperoiässä. Viisitai kuusivuotiaana hän oli jo mukana tuttavaperheen pyörittämässä paikallisessa radio-ohjelmassa. JYRKI ILVA kuitenkin onnistuneet kaivamaan arkistosta esiin syntymätodistuksen, jonka mukaan Sharon Lee Myers syntyi 21. Hänen äitinsä oli puolestaan esiintynyt nuoruudessaan big bandin solistina Chicagossa, ja hänen tätinsä opetti klassista musiikkia konservatoriossa, niin ikään Chicagossa. Jackie itse on joissakin yhteyksissä maininnut vuoden 1942. Isä ja äiti, James Erwin Myers ja Sandra Jeanne Myers (omaa sukua LaMonte), elättivät itseään tässä vaiheessa maanviljelyksellä. Jackien lapsuusvuodet Kentuckyssä päättyivät, kun hän oli noin kymmenvuotias. Laulajana kaupallinen huippu osui 1960-luvulle, jolloin hänellä oli kaksi rakkausaiheista top ten -hittiä, What The World Needs Now Is Love (1965) ja Put A Little Love In Your Heart (1969). Tämä aiheutti takavuosina ongelmia hänen varhaisten elämänvaiheidensa ja levytystensä ajoittamisessa. 20 Blues News 4/2024 J ackie DeShannonin aktiivinen ura laulajana ja lauluntekijänä kesti noin neljännesvuosisadan, 1950-luvun puolivälistä 1970ja 1980-lukujen taitteeseen. Sachs Amateur Hour -tv-ohjelmaan. Hän alkoi esiintyä julkisesti kolmevuotiaana, ensin kirkon tapahtumissa, messuilla ja joskus varieteeesityksissä Fort Campbellin sotilastukikohdassa. Jackie on muistellut, että taloushuolien lisäksi muuton taustalla saattoi osaltaan olla myös hänen laulajanuransa, jonka edistämiseen näytti olevan paremmat mahdollisuudet Illinoisissa. Hänen isoäitinsä esitti kitaran säestyksellä vanhoja kansanlauluja, ja hänen isänsä lauloi veljensä kanssa Delmore Brothersja Blackwood Brothers -yhtyeiden tyylistä bluesvaikutteista kantria ja gospelia. Samaan hengenvetoon on myös pakko todeta, että kyseessä on keksitty taiteilijanimi, joka tuli vähän kerrallaan käyttöön 1950ja 1960-lukujen taitteessa. Jackien isä palasi vanhaan ammattiinsa parturina. Kaupungit sijaitsevat noin neljänkymmenen mailin päässä Chicagon keskustasta, eli lähes sen esikaupunkialueella. Musiikki oli alusta lähtien läsnä Jackien elämässä. Vanhemmat olivat alusta lähtien aktiivisesti mukana tukemassa Jackien musiikkiharrastusta. Vuonna 1947 Myersin perheeseen syntyi myös toinen lapsi, poika nimeltä Randy. Ei siis mitään lastenmusiikkia. Siitä, miten hän kilpailussa pärjäsi, ei sen sijaan ole säilynyt tietoa.. Maanviljely ei lopulta lyönyt leiville, ja perhe joutui muuttamaan häntä koipien välissä pohjoiseen Illinoisin osavaltioon, aluksi Jackien äidin vanhaan kotikaupunkiin Auroraan ja sieltä pian lähistöllä sijaitsevaan Batavian pikkukaupunkiin. Ennen kuin Jackiesta tuli Jackie, hän oli Sharon, Sharon Lee Myers. DeShannonista ei koskaan tullut supertähteä, sillä muuten hänen levynsä joutuivat tyytymään hyvinkin vaatimattomiin listasijoituksiin, silloin kun niitä ylipäätään oli. elokuuta 1941. Siitä lähdeteokset ovat olleet aina yksimielisiä, että syntymäpaikka oli pieni Hazel-nimiLAPSUUSVUODET KENTUCKYSSA LAPSUUSVUODET KENTUCKYSSA Kutsun tarinamme päähenkilöä jatkossa yksinkertaisuuden vuoksi pelkällä etunimellä ”Jackie”, vaikkei tällainen tuttavallisuus ehkä aivan korrektia olekaan. Jackielle itselleen on jäänyt mieleen, että hän oli ennen esiintymistä kotona kovassa kuumeessa, mutta selviytyi kuitenkin lääkkeiden voimalla tv-kameroiden eteen. Kerran Tex Ritterin konsertissa hän karkasi äitinsä sylistä lavalle laulamaan Rye Whiskey -kappaletta. Toinen hämmennystä aiheuttanut yksityiskohta on päähenkilömme syntymävuosi – varhaisemmissa teksteissä se on yleensä ajoitettu vuosien 1940 ja 1944 välille