Blues News 03/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta N:o 321 (3/2023) Hinta 9,00 € 56. vuosikerta BN haastattelee: BN haastattelee: MICKE BJÖRKLÖF MICKE BJÖRKLÖF SUNCITY BLUES SUNCITY BLUES THE JOKERS THE JOKERS BN tutkii ja tarinoi: BN tutkii ja tarinoi: SIMTEC & WYLIE SIMTEC & WYLIE BLINKY WILLIAMS BLINKY WILLIAMS BIG JOE TURNER BIG JOE TURNER JEFF BECKIN TARINA JEFF BECKIN TARINA 23001 PAL:VKO 2023-16 197301-2301 23002 PAL:VKO 2023-26 197301-2302 23003 PAL:VKO 2023-36 197301-2303 23004 PAL:VKO 2023-46 197301-2304 23005 PAL:VKO 2024-06 197301-2305 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 3 1 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 3 5 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 3 4 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 3 3 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 3 2. Delmark Records 70 vuotta! / Divarien helmiä / American Graffiti 50 vuotta Delmark Records 70 vuotta! / Divarien helmiä / American Graffiti 50 vuotta Sakari Helle 1947–2023 / Outoja keikkavieraita: Bill Graham / Levytutkailut Sakari Helle 1947–2023 / Outoja keikkavieraita: Bill Graham / Levytutkailut N:o 321 (3/2023) Hinta 9,00 € 56
46 s. 2 Blues News 3/2023 s. 22 s. 4 s. 38 s. 38 s. 14 s. 16 s. 46 s. 16 s. 22 s. 4 s. 32 s. 4 s. 14 s. 8 s. 10 s. 16 s. 38 s. 10 s. 14 s. 8 s. 32 s. 32 s. 22 s. 14 s. 38 s. 46 © Ju ha Se ila © D av id Re df er n © D el m ar k Re co rd s © M er tt uM ar i H uo po ne n. 32 s. 46 s. 10 s. 22 s. 10 s. 8 s. 8 s. 4 AIHEINA MUUN MUASSA: AIHEINA MUUN MUASSA: s. 16 s
4 Sun City Blues ......................................................... 40 Unohdetut albumit #28: Godfrey Daniel ....... Vaikka sanan ydin, nimenomainen kritiikki on somemyllerryksessä ehkä kääntynytkin toisarvoiseksi seikaksi, huolella perustellut rakentavat näkemykset ansaitsisivat olla myös jatkossa ”ääneen sanottavissa”. 45 Klassikoiden lähteillä #78: Big Joe Turner ...... Tämä ei ole valtaisa ihme, sillä sävellysten ja musiikkiesitysten arvioita tiedetään rustatun yhtä pitkään kuin sanomalehdistöä ylipäätään on ollut olemassa, siis vähintään 1700-luvulta saakka. Lisäksi on syytä muistaa, ettei musiikkikritiikki vaikkapa yhteiskuntakritiikistä poiketen tarkoita automaattisesti musiikkivastaisuutta. 31 Motown memories #75: Blinky Williams ........ Tekemisiä ja tuotoksia arvottavaa se on poikkeuksetta, mutta käsittelijästä riippuen yhtä lailla joko kielteistä, myönteistä tai rakentavaa – miksei kehnoissa tapauksissa myös vähättelevää, ellei jopa loukkaavaa. Ja mistäkö ajatus moiseen pohdintaan. 8 Delmark Records 70 vuotta ............................... Nykyisin tuntuu siltä, että vähäisempikin poikkipuolinen sananvalinta nostattaa hämmästyttävän suuria vaikka toki tavallaan ymmärrettäviä tunnemyrskyjä lukijoiden keskuudessa, ei vain rajatuille fanikunnille suunnatuissa erikoislehdissä, vaan myös valtakunnallisen tason arkiaviiseissa. Blues News 3/2023 3 Micke Björklöf ......................................................... vuosikerta ISSN 0784-7726 Julkaisija Finnish Blues Society (FBS) ry PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) LY-tunnus: 0222682-0 Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, arviolevyt, ilmoitusmyynti, verkkosivut: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/lehden-tilaaminen Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Blues Newsin tilaus vuodelle 2023 on 44 euroa. Aatteelliselta pohjaltakaan toimivan median roolin ei siten soisi muodostuvan pelkästään yksioikoiseksi artistien, levy-yhtiöiden ja promoottorien ilmaismainontakanavaksi, vaan sen toivoisi tänäkin päivänä tarjoavan omalla osaamisellaan myös puolueetonta kuluttajainfoa sekä mahdollisimman laajalta ja linjakkaalta kantilta mietittyjä huomioita tarkastelemistaan aiheista. 10 The Jokers .............................................................. parisenkymmentä vuotta sitten, on arviotekstien luonnekin nyttemmin muuttunut yleissivistävästä ”julistamisesta” kohti valikoivampaa viestintää, jossa puntarissa etusijalla painavat kunkin toimittajan oman harkintansa perusteella kaikkein tärkeimmiksi nostamat, useimmiten positiivisen huomion ansaitsevat teemat. Siinä missä laadukkaan kritiikin antaminen on taitolaji, vaatinee näin ollen myös sen vastaanottaminen tietynlaista kouluttautumista. 22 Simtec & Wylie ...................................................... Toisaalta ironista kyllä, mikäpä voisi olla luontevampi yhteiskuntakritiikin toteutusmuoto kuin juuri musiikki! Myös Blues Newsin talkootiimin keskuudessa arviotehtävät poikivat silloin tällöin epäröintiä. Kyse ei siksi myöskään ole protestoinnista tai riidan kylvämisestä. Ei syyttä sanotakaan, että kritiikki ja kritiikin pelko ovat eräitä suurimmista elämäämme rajoittavista asioista. Tervetuloa siis jälleen kerran matalalla kynnyksellä mukaan iloiseen joukkioomme petraamaan tilannetta, mikäli sisältäsi saattaisi pienikin kriitikko vielä löytyä! SISÄLTÖ: SISÄLTÖ: Pete Hoppula. Kun vielä lisäksi myönnetään, että nettimaailma on kieltämättä osaltaan supistanut perinteisten arvioiden tietosisällöllistäkin tarvetta, on edellisestä johdannaisena pakko todeta, että yleinen innostus lehtemme ”levytutkailujen” kirjoittamiseen on valitettavasti vuosi vuodelta vähentynyt. Tilaukseen sisältyy 5 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille lehdessä. 26 Muddy Lee Makkonen ........................................ Laajaan kirjoon toisin sanoen mahtuu kaikenlaista, ja ansiokkain kritiikki taitaakin loppujen lopuksi olla sopusuhtainen hybridi kaikkia kolmea ensiksi mainittua. 58 Levytutkailut ..........................................................59 Etukansi: Micke Björklöf ja Seppo Nuolikoski (Blue Strip) © Kari Viitanen BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 56. 32 Outoja keikkavieraita #4: Bill Graham ........... Nykyisin kritiikki näyttää monesti pehmenneen asioiden ja aikaansaannosten ”esittelyksi”, konkreettisen arvioinnin sijaan. 46 Divarien helmiä #69 ............................................ Äänilevyjen ilmaannuttua reipas vuosisata sitten kuvioihin alkoi arvon kriitikoilla vasta sanottavaa riittääkin. 36 Sakari Helle muistoissamme 1947–2023 ....... Selvää ei aina taida olla sekään, mitä kritiikki pohjimmiltaan tarkoittaa. 14 Jeff Beckin tarina, osa 1 ..................................... 16 American Graffiti 50 vuotta .............................. 44 Doug Sahmin vetreät viisikymppiset .............. Ajan saatossa kritiikin perimmäisen luonteen uskaltanee väittää säilyneen pitkälti ennallaan, mutta myös joiltain osin muuttuneen. Ilmoitushinnat vuodelle 2023: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Kimmo Ahonen, J-P Berg, Harri Haka, Lauri Helle, Vesa-Pekka Järvelä, Pauli Kallio, Kari Kempas, Saara Koivisto, Jari Kolari, Petri Lahti, Riku Metelinen, Jukka Mäkinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Hessu Pirhonen, Ville Pirinen, Jukka Rajala, Jorma Riihikoski, Olavi Rytkönen, Pirjo Salminen, Juha Seila, Harri Suokas, Pekka Talvenmäki, Vesa Walamies Painopaikka: Grano Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2023: N:o 1/23: vk 09 N:o 2/23: vk 19 N:o 3/23: vk 29 N:o 4/23: vk 39 N:o 5/23: vk 49 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jätToimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 4/2023 tarkoitetäjille: BN-numeroon 4/2023 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa tut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 18.8.2023! viimeistään perjantaina 18.8.2023! WWW.BLUESNEWS.FI Heinäkuussa 2023 Musiikkilehtimaailmassa tapaa usein törmätä termiin kritiikki. Tiedonvälityksen ollessa tänä päivänä jotain aivan muuta kuin esim. Kun puhutaan äänitteiden, kirjallisen tuotannon tai tapahtumien arvioinnista, lienee vastaus edelleen ”jep”. 38 Boogie woogie, vauhdikasta tanssimusiikkia .. 48 BN käy tapahtumissa ......................................... Mutta onko kirjaimelliselle kritiikille sitten vielä tarvetta. 51 BN lukee kirjallisuutta ......................................... Varsinaisiksi kriitikoiksikaan enää harvat meistä toimitustyöhön osallistuvista rohkenevat itseään nimitellä. Huoli oman tietotason riittävyydestä sekä mahdollisesti vastaanotettavista lukijaja tekijäpalautteista ovat eräitä tavanomaisia perusteita arastelulle, mutta entisestään kylmää vettä vanhan liiton harrastekriitikon niskaan ovat viime vuosina kumonneet myös digitalisaatio ja muuttuneet tullisäädökset, jotka molemmat ovat karsineet rankalla kädellä saatavilla olevien fyysisten promoäänitteiden määrää. Aivan kuin väeltä joskus unohtuisi, että kritiikki on lähes aina subjektiivinen yhden henkilön ja hetken analyysi, yleensä keskustelun avaukseksi tarkoitettu arvioijan omakohtainen toteava kannanotto, mielipide ja tulkinta käsittelemänsä aiheen arvosta – itsenäinen ratkaisu, johon toimittajalla on myös ehdottomasti oikeutensa. Yhtä kaikki – niin arvion kohteille kuin lukijoillekin printtimedian tarjoamalla palstatilalla luulisi silti yhä olevan selkeä funktionsa. Lähiajan malli-casena nousee vääjäämättä mieleen maamme pää-äänenkannattajan kulttuuripalstalla hiljattain julkaistu Joe Bonamassan viimeisimmän Helsingin-konsertin arvio, jonka kokenutta laatijaa sangen monet kohderyhmäläiset vaikuttivat pitäneen täysin vääränä ihmisenä edes osallistumaan koko tapahtumaan
Blue Stripin tapauksessa ei tosin ole ollut kyse tekemisen halun laantumisesta. Siinä saattoi unohtua hyviäkin ideoita, mutta toisaalta joskus myös niitä huonompia. Lähestulkoon puolet ”Colors Of Jealousyn” kappaleista oli kirjoitettu jo kahden ensimmäisen treenisession aikana 2017. Soittomailien karttuessa valinta on osoittautunut Blue Stripille suotuisaksi ja kenties juuri se onkin taannut sille keskivertobluesyhtyettä laajemman yleisöpohjan. Björklöfin arvoasteikossa traditionaalinen blues ei silti ole kirosana vaan hän vannottaa kantavansa ylpeänä sinisävelten värittämää kanssa. On ollutkin tosi hyvä, että joku muu hoitaa kapellimestarin tonttia äänitysvaiheessa. Aika moni niistä löysi sovituksensa heti silloin, loppumatkan varrella niihin tarvitsi enää tehdä vain hienosäätöä. – Blue Strip -levyn oli tarkoitus ilmestyä 2021, yhtyeen virallisena 30-vuotisjuhlavuotena. – Korona pisti päreiksi koko alkuperäisen suunnitelman. – Lisäksi meillä oli loppukeväällä trion ja Blue Stripin kanssa kiertueet Euroopassa, tavallaan liikaa asioita tapahtui peräjälkeen. Voitiin lennosta sopia, että tehdään tänään vaikka neljä tuntia ja viisi tuntia jonain toisena päivänä. Uskalsin ottaa kokonaisuutta vielä enemmän omiin käsiini. Siinä mielessä sessiokokemuksista näiden huipputuottajien seurassa on ollut iso apu. MICKE BJÖRKLÖF Yli 30 vuotta roots-soosin vatkausta Yli 30 vuotta roots-soosin vatkausta – Toisaalta oppiihan siinä koko ajan. PETE HOPPULA S uomalaisten juurimusiikkiyhtyeiden kansainvälisimmässä liigassa 1990-luvulta saakka paikkaansa puolustanut Micke Björklöfin luotsaamana Blue Strip on jälleen erityisen ajankohtainen puheenaihe vastikään ilmestyneen uutuusalbuminsa ”Colors Of Jealousy” myötä. Maailmaa piinanneet poikkeusolosuhteet ajoivat ryhmän pyörtämään äänitysja julkaisuaikeensa useaan otteeseen, puskien soittajien uskonkin hetkittäin koetukselle. Parin vuoden ajan valmisteltu pohjatyö julkaisulle valui käytännössä kokonaan hukkaan, mikä harmitti suunnattomasti, koska mielestäni levy oli erittäin onnistunut ja sai osakseen hyviä arvioita kansainvälisestikin. – Ihan levynteon alkumetreillä haaveiltiin vielä ulkomailla äänittämisestä, mutta korona piti huolen siitä, ettei se toteutunut. Nightwishin 4 Blues News 3/2023. Koronan seurauksena aikataulut kuitenkin alkoivat kaatua toinen toisensa jälkeen ja uutta materiaalia voitiin työstää harvakseltaan. Trio-albumin julkaisuajakohta osui harmillisesti juuri koronaepidemian alkuun. Vasta loppusyksystä 2021 päästiin äänittämään ensi kertaa. Sittemmin kaverusten tiet ovat kohdanneet samoissa merkeissä moneen otteeseen. Meidän kaikilla aikaisemmilla tuottajillamme on niin kovat CV:t ja ammattitaito takanaan, että se on varmasti edesauttanut tämänkin levyn tekemistä. Blue Stripin tavaramerkkisoundin keskeiset kiinnepisteet vaikuttavat asettautuneen kohdilleen harvinaisen johdonmukaisen evoluution kautta. Silloin se menee pakostakin suunnitellummin ja tiukalla aikataululla. – Joo, ollaan yhä saman kylän miehiä. Sain omat lauluosuuteni lopullisesti valmiiksi kesällä 2022, mutta silloin tuli eteen uudet ongelmat: miksaus ei edistynyt, sillä äänimiehemme oli jo kiinni seuraavissa töissään mm. Ja onhan se taloudellisestikin eri tilanne, jos lähdet tuonne Grammy-voittajan kanssa operoimaan. Se mahdollisti tämän pätkätyön, kun asumme lähekkäin. Aikataulusyistä äänitin tällä levyllä omat osuuteni itse, joka oli uusi kokemus – mielenkiintoista kyllä, joskin melko työlästä ja hidasta. Koin näin pitkän ja pätkissä tapahtuneen prosessin raskaaksi. Paketti saatiin miksausten puolesta maaliin vasta marraskuussa. Tällainen yksin tekeminen ei ehkä ollut se mun juttuni, vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen. Varsinaisesti bändi aktivoitui 1991, edellä mainitun Taxin sekä muutaman sen johdannaiskokoonpanon jälkeen. Viimeiset kaksi ulkomaan levyä tehtiin tiiviissä kahden viikon rutistuksissa, ja pystyin niissä tilanteissa keskittymään omaan lauluuni ja soittooni. Julkaisuhetken kynnyksellä solisti vaikuttaa näin ollen harvinaisen helpottuneelta – sekä samalla vilpittömän tyytyväiseltä joukkionsa tuoreimpiin aikaansaannoksiin. Kaikki tyypit ovat kuitenkin olleet ihan erilaisia keskenään. – Kyllähän mä oon periaatteessa ollut bändin tietynlainen vastaava tuottaja koko ajan. Chefin ”Let The Fire Lead”. LEVYLLINEN MUSTASUKKAISUUDEN VÄREJÄ LEVYLLINEN MUSTASUKKAISUUDEN VÄREJÄ Kahdeksan vuoden mittainen studiohiljaisuus on kreatiivisen yhtyeen aikajanalla huolestuttavan pitkä periodi. Siitä tuli se ratkaisu, että tehdään tämä nyt näillä eväillä omin päin. Soitannollinen yhteistyö Blue Stripin kaikkiin tähänastisiin miehityksiin kuuluneen basisti Seppo Nuolikosken kanssa alkoi jo 1986. On vapauttavaa, kun toinen henkilö pitää studiossa ohjaksia käsissään, toimien myös ns. Budjetilliset syyt vaikuttivat myös, kun ei yhtään tiennyt tulevasta. Kun Blue Stripin kolmea edellistä pitkäsoittoa ovat olleet tuottamassa Neil Brockbankin (”Whole ’Nutha Thang”, 2007), Mark Binghamin (”After The Flood”, 2013) ja John Porterin (”Ain’t Bad Yet”, 2015) tapaiset palkitut ja hypertyöllistetyt sankarihahmot, on ”Colors Of Jealousyn” krediittilistalle kirjattu ainoastaan Micken oma nimi. Kevään 2022 aikana mulle itselleni tuli korona ja siitä aiheutuneiden äänihuolien takia menetimme taas melkein pari kuukautta. Kitaristi Ville Leppänen tuli mukaan 1997 ja perkussionisti-vibrafonisti Timo Roiko-Jokela on puolestaan vahvistanut ryhmää vuodesta 1998 lähtien. KEULA KOHTI SINISTÄ KAISTAA KEULA KOHTI SINISTÄ KAISTAA Tammisaaressa 1965 syntynyt ja Kauhavalla varttunut Björklöf ajautui teiniaikojen bändiviritysten kautta soittajan tielle alta parikymppisenä ensin rumpalina, sitten hardrockahtavan Crime-yhtyeen riveissä laulajana. Ensimmäisessä Blues News -haastattelussaan 2002 bändi kuvaili silloisen ilmaisunsa ”painon olevan bluesissa ja r&b:ssä, mutta että mukana on paljon muutakin, sellaista roots-soosia.” Kaikenlaisesta puritaanisuudesta irtisanoutuvaa tyylikirjoaan se ei siis piilotellut entisaikoinakaan. Kaikki tavallaan kaatui – ja on vieläkin osittain kumollaan. ulkopuolisena korvana. Kun omat taiteelliset ajatukset olivat jo vahvoina olemassa ja niiden toteuttamiseen oli asennoitunut, joutui sen saman energian ikään kuin lataamaan uudelleen peruuntumisten myötä. Kun kiertuetoiminta ei ollut mahdollista, jäi myös kaupallinen menestys vaatimattomaksi. Tuoreen albumin äänittäjäksi paljastuu tuttu hahmo jo ajalta ennen Blue Stripin perustamista. Kyllä sitä ulkopuolista korvaa, ”laulattajaa” jäi siinä kohtaa kaipaamaan. Levyprojekteissa meillä on silti ollut ulkopuolisia voimia. Aikataulut menivät jatkuvasti ristiin. Koronavuodet pääsivät osaltaan sotkemaan konkarikokoonpanon levyntekoa, ja ryhmän keulahahmo myöntääkin viimeisimmän luomisprosessin olleen paitsi odotettua pidempi ja vaiherikkaampi, myös olennaisesti tuskallisempi verrattuna edellisiin studiokokemuksiin. Siitä eteenpäin työtä tehtiin pikkuhiljaa – ja siinä välissä ehti syntyä myös Micke & Lefty feat. Kauhavalla pitkään studiotoimintaa harjoittanut Kimmo Ahola oli mukana purkittamassa Björklöfin nuoruuden hardrock-ryhmän Taxin omakustanteista debyyttisingleä vuonna 1988. Eräs huomattava ero aikaisempaan nähden löytyy albumin produktiosektorilta. Neworleansilaisen Mark Binghamin kanssa vaihdettiin demoja ennakkoon varmaan puolen vuoden ajan, John Porter taas oli enemmän sellainen hetkessä tekijä. Vähän puolin ja toisin. Alkuperäisen rumpalin muutettua laman myötä töiden perässä Saksaan liittyi orkesteriin yhä jäsenistössä mukana oleva Teemu Vuorela
© M ik ko Pa rk ko ne n ”Periaatteessa samoilla apajil”Periaatteessa samoilla apajilla tässä vielä ollaan. Olemme yrittäneet välttää toistoa ja yrittäneet välttää toistoa ja hakeneet levy levyltä aina jonhakeneet levy levyltä aina jonkinlaista muutosta, ihan oman kinlaista muutosta, ihan oman mielenterveydenkin kan mielenterveydenkin kan nalta.” nalta.”. Olemme la tässä vielä ollaan
Kaiken kaikkiaan blues-käsite on muusikon omassa katsannossa laaja ja hän myös tahtoo pitää sen sellaisena – haluamatta lokeroida, mikä on ”oikeaa tai väärää”. – Musiikillisesti se oli silloin alussa bluesrockia laidasta laitaan ja esitimme lähinnä covereita, Rory Gallagheria, ZZ Topia ja jopa jotain Van Halenia tai vastaavaa. Kiinnostusta kuitenkin alkoi viritä ja bändin kiertueet sekä festivaalivisiitit suuntautuivat yhä laajemmin Suomen ulkopuolelle. Sen jälkeen meillä oli ensimmäiset vuodet selkeä linja, että tehdään nimenomaan tätä akustista hommaa. Oltiin saatu Kauhavan kaupungilta joku ”toimintatonni”, joka velvoitti osallistumaan heidän taidetapahtumaansa. Kakkoskiekko ”Swamp Baby” viimeisteltiin markkinoille 1999 ja sitä seurasivat ”Three Times Seven Is...” (2002) sekä ”Whole ’Nutha Thang” (2007). Tämän jälkeen vauhti kuitenkin vetristyi, kun valtaosan silloisista juurimusiikkiartisteista omaan talliinsa haalinut ja tuotantohistoriansa kuuminta kautta elänyt Bluelight Records kiinnitti Blue Stripin merkilleen. Siinä oli Ray Charlesin versiona tunnettu biisi Busted, joka jäi mieleen. Lisäksi mulla oli visio, että halusin musiikkimme olevan vahvasti perkussiivista. Väliin jäi vielä Micken ja tämän ”musiikillisen sielunkumppanin” Ville Leppäsen muodostaman Micke & Lefty -duon esikoisjulkaisu ”Big Bag” (2004). Omat biisit olivat silloin enemmän melodista hardrockia, jos ne johonkin kategoriaan tarvitsee lyödä. Henkilökohtaiseen lupaukseensa käyntikorttialbumin julkaisusta ennen kolmikymppisiään hän ei siten aivan yltänyt. Meillä oli myös triolevy tulossa ja jouduimme miettimään sille julkaisuväylää. Lisäksi merkin katalogia on sittemmin täydennetty samaan ”yhtyeperheeseen” osittain kuuluvien JooJoo Miesten, Lumberjacksin sekä Ville Leppänen ja Käytetyt miehet -kokoonpanon musiikilla. Vuonna 2010 hän lanseerasi oman Hokahey! Records -yhtiönsä Micke & Lefty featuring Chef (= Miikka Kivimäki) -ryhmän albumin ”Up The Wall” välityksellä. Luultavasti tuollaiset kunnianhimoiset ulkomaan levytysprojektit olisivat jääneet toteutumatta, jos olisimme lähteneet kokeilemaan vaikka jonkun ulkomaisen levy-yhtiön kanssa. ”Colors Of Jealousy” ei tässä suhteessa poikkea kaavasta. Toisaalta se myös mahdollisti paljon asioita, kun on vapaat kädet toimia ja tehdä mitä haluaa. – Eri kokeilujen myötä blueskärpänen alkoi purra yhä lujempaa 1980-luvun loppupuolella. Tosin, hoidin siinä samalla jo itsenäisesti paljon käytännön asioita. PINNALLE BLUELIGHTILLA, PINNALLE BLUELIGHTILLA, OMAVARAISUUTEEN HOKAHEYLLA OMAVARAISUUTEEN HOKAHEYLLA Blue Stripin neitsytlevyä kypsyteltiin kaikessa rauhassa, vaatien kaksi vuosille 1994 ja 1996 ajoittunutta äänitysrupeamaa. Yritin tietysti lähestyä erinäisiä puljuja, mutta haastavaa tuntui olevan. Siitä se Blue Strip: Ville Leppänen (vas.), Timo Roiko-Jokela, Teemu Vuorela, Micke Björklöf, Seppo Nuolikoski © To m ek Pi en ic ki. Roots-soosia me valmistamme edelleenkin, mutta ehkä vähän rouheampaan, rockimpaan ja sähköisempään suuntaan vietynä. Se ei ollut suoranainen ihme, sillä asialla eivät enää olleet noviisinuorukaiset. – Mun mummo oli ostanut mulle Nazarethin LP:n, kun olin noin 15-vuotias. – Bluelight oli selkeästi mahdollistaja ja uskottavuuden lisääjä. Ajoin silloin tällöin Pepen H.A.R.P.-bändin keikkabussia ja ystävystyin hänen kanssaan. Onneksi Hokaheylle löytyi alussa Ruotsista kumppani, jonka kautta sitten syntyi yhteistyökuvioita Suomen Playgroundin kanssa. Meidät otettiin heti paljon vakavammin, vaikka marginaalissa oltiinkin. 6 Blues News 3/2023 lippuaan. Oma aktiivisuus on aina ratkaissut sen, mitä tapahtuu ja mitä ei. Siinä oli tavallaan se psykologinen vaikutus, myös itselleni – ja olihan se taas yksi porras ylöspäin. Meidän musiikillinen linjamme oikeastaan lähti kehittymään bluesrockin ja akkarimaailman kombinaatiosta. Vieläkin pitää olla todella aktiivinen, jos meinaa saada jotain aikaan. Käytiin siellä soittamassa 3–4 biisiä akustisesti, koska muuta ei keritty saada kasaan. Olemme yrittäneet välttää toistoa ja hakeneet levy levyltä aina jonkinlaista muutosta, ihan oman mielenterveydenkin kannalta. Hän kuitenkin korostaa, että laulujen valintatilanteissa jokaisen jäsenen äänellä on merkityksensä. Kyllä se tietynlaisen vapauden toi – ja myös uusia mahdollisuuksia. Levyn yhdestätoista kappaleesta 10 on ”Leftyn” käsialaa ja yksi Nuolikosken. Hetki oli tosi huono: ”Whole ’Nutha Thang” -levy oli juuri ilmestynyt ja kaikki meni ihan harakoille. Mietittiin, että mitäs nyt. aina digannut Santanaa ja hänen ”Havana Moon” -LP:nsä on mulle yksi niitä autiosaaren levyjä. Asiat ovat kompanneet toisiaan tavalla tai toisella, miten ne ovat sitten rakentuneet ja menneet eteenpäin. – Käytännössä se tuli siitä, kun Bluelight lopetti väliaikaisesti julkaisutoimintansa. Kun kuulin Pepen ja Jarkka Rissasen duoa ensimmäistä kertaa, se kolahti mulle tosi kovaa. PRIORITEETTINA UUSI MUSIIKKI PRIORITEETTINA UUSI MUSIIKKI Blue Stripin levyillä on perinteisesti luotettu Ville Leppäsen ehtymättömään lauluntekovimmaan. – Periaatteessa samoilla apajilla tässä vielä ollaan. – Pirustihan siitä tuli itselle hommaa lisää. – Meillä oli kaiken kaikkiaan noin 25 biisiä, mistä levyä lähdettiin kasaamaan. Björklöf on vuorostaan fokusoinut oman osaamisensa kokonaisuuden hallintaan. Silloin aloin ottaa bluesin historiasta selvää, eikä Pepe Ahlqvistin vaikutusta voi yhtään väheksyä. Omakustanteena toteutettu ”From Four Until Late” esittelikin jo valmiin suomalaisyhtyeen, jonka onnistui sisällyttää lainavoittoiseen levytysrepertuaariinsa myös roppakaupalla omaleimaisuutta. Se tuntuikin mukavalta ja kaikki tavallaan yhdistyi juuri oikealla hetkellä. Bluelightin toimintaresurssien rajallisuus oli sinänsä ymmärrettävissä ja perisuomalainen vaatimattomuuskin saattoi tapahtumien kulkuun vielä vaikuttaa, mutta samalla ne vahvistivat Björklöfin omaa uskoa siihen, että asioiden edistymisen eteen oli myös syytä tehdä entistä enemmän autonomista työtä. Bluelight-julkaisut olivat musiikillisia onnistumisia, mutta heti ne eivät suomalaisia maailmankartalle nostaneet. Silloin oli muutenkin menossa ”unplugged”-buumi. Olen esim. CD:n ilmestyessä 1997 Björklöf oli 32-vuotias. Tämän jälkeen Hokaheyllä ovat ilmestyneet trion toistaiseksi tuorein albumi ”Let The Fire Lead” (2020) sekä Blue Strip -julkaisut ”Ain’t Bad Yet” (2015) ja konserttitallenne ”Twentyfive Live At Blues Baltica” (2018). Vastaavasti muitakin levyjä tuli, ja vaikkei siihen mitään erityistä syytä ollutkaan, niin jotenkin ne bluesahtavat biisit ovat aina vain puhutelleet lujempaa
Siitä on tullut täysin oma bändinsä ja omalla ohjelmistollaan. Kyllä sä saat sen sata meiliä lähettää, joista korkeintaan kymmenen sitten natsaa. Yrittämällä asiat selviävät, sitten ei ainakaan tarvitse jossitella. Keikkoja tosin on yhä vähän, eikä lähitulevaisuudessakaan kauhean tiivistä ruuhkaa ole näköpiirissä. AMMATTILAISVINKKEJÄ AMMATTILAISVINKKEJÄ Pitkän kokemuksensa valossa Björklöf on eittämättä oikea henkilö myös jakamaan oppejaan niille, jotka vasta harkitsevat bluesmuusikon uraa yrittäjyysja ammattimielessä. – On melkein koko toiminnan edellytys, että sulla pitää olla palo tehdä uutta musaa ja uusia asioita. Chef. Verkostoituminen, sehän on ihan kaikki kaikessa. – CVT-tutkinto oli silloin tärkeä etappi tehdä, kun pidemmälle menevät musaopiskelut jäivät aikoinaan pääosin haaveeksi. Hän on onnistunut brändäämään ihailtavasti artistiminänsä, mistä täydet konserttisalit ja kansainvälinen menestys kertovat. Tätä kesää lukuun ottamatta olen ollut vuosittain mukana European Blues Challengen Blues Market -tapahtumassa ja siitä on ollut apua. Blues News 3/2023 7 tuottajan rooli mulla tulee, kun kuitenkin kartoitan sen kokonaisuuden ja käyn läpi jokaisen demon sataan kertaan. Se toi niin paljon positiivista energiaa, työkaluja ja luottoa omaan tekemiseen. – Olemme kolmen viimeisen levyn kanssa tehneet niin, että kertyneestä materiaalista on laadittu kollektiivisesti aja b-listat niistä biiseistä, joita aletaan viemään raakaversioista sovituksellisesti eteenpäin. Se on se homman suola, ettei ole vaan pakko tehdä aina yhtä ja samaa. – Musabisneksen digitalisoituminen on tuonut mukanaan muutoksia kuluttajien ostokäyttäytymiseen, mikä on tehnyt levyjen rahoittamisen haasteelliseksi pelkästään niiden myynnillä. Bändiopetusta Härmänmaan musiikkiopistossa Kauhavalla kahtena päivänä viikossa sivutoimisesti harjoittava Björklöf valmistui Complete Vocal -tekniikan opettajaksi Kööpenhaminassa 2014, mutta harmittelee, ettei arvokasta koulutusta pysty hänen pienellä asuinpaikkakunnallaan kovin hyvin hyödyntämään. – Erja Lyytinen on totta kai hyvä esimerkki siitä, että asiat voivat mennä toisellakin lailla. Fyysisten levyjen kauppa on muutenkin siirtynyt pääosin keikkojen yhteyteen. – Yksin tehdessä on vain pakko tehdä yksi asia kerrallaan ja järjestelmällisesti. Ne ovat olleet yksi rahoituskanava tässä uudistusten myllerryksessä. Chefille. Mahdollista se on tosin edelleenkin, mutta leipä ei vain välttämättä ole leveä. Paljon olisi omissa bändihommissa jäänyt tapahtumatta ilman tuota kokemusta ja sen tuomaa hyvää buustia. Onnistuminen riippuu lopulta siitä, kuinka toimintansa osaa kaupallistaa – siten, että musiikkisi kiinnostaa ostavaa yleisöä. – Verkostot ovat tärkeitä myös kotimaan keikkamyynnissä. Treenikämpällä soittaessa syntyy spontaaneja juttuja, joista koitan sitten kaivaa käyttöön ne hyvältä kuulostavat. Hyvää säkääkin siinä kyllä tarvitaan, että koko paletin saa kasaan. – Trio on myös hyvässä iskussa. Moni eurooppalainen yhteistyökumppanimme lopetti koronan seurauksena toimintansa, mikä on johtanut verkostojen osittaiseen uudelleenrakentamiseen. Ajatellaan pitkällä kaavalla ja toivotaan, että uusi levy saa maailmalla huomiota ja alkaa pikkuhiljaa ruokkimaan itseään. Artisti toteaa ykskantaan, ettei keksi mitään sellaista viisasten kiveä, jolla uran olisi voinut saada hetkessä rakettimaiseen nousuun tekemällä jonkin asian toisin. Kun on paljon keikkoja takana, niin ilmaisu on muuttunut ja siihen on tullut tiettyjä elementtejä lisää. Levyntekopaineiden tasaannuttua niitä soisikin tarjoutuvan merkittävästi enemmän sekä Blue Stripille että Micke & Lefty feat. Musta siinä on hyvä show! Kansainvälistymisen myötä tee-se-itsetuottaminen ja levy-yhtiön pyörittäminen on osoittautunut siinä määrin työlääksi, että jatkossa Björklöf mieluiten jakaisi aikansa eri projektien kesken kausiluonteisesti. Olimme juuri festarikeikoilla Saksassa ja Norjassa – ja kokoonpano teki viime vuoden puolella Euroopan kiertueen. Hollantilaisen Bert Pijpersin, nykyisen Euroopan jakelijamme Continental Record Servicesin omistajan ja entisen Rounder Europen vetäjän tapasin ensi kertaa Berliinissä Popkomm-musamessuilla 2007. Entä omat menneisyyden reittivalinnat. Yhtä lailla se on mennyt myös triomme kanssa. Meillä on ollut kovan työn tuloksena myös hyvää tuuria apurahojen suhteen. Tämä erilaisuus myös tavallaan luo tietynlaisen intensiteetin meidän bändisoundiin. Sitten tilanteet muuttuivat ja koitti oikea hetki. PIKASILMÄYS TULEVAAN PIKASILMÄYS TULEVAAN Björklöf myöntää kalenterissaan olevan vielä runsaasti keikan kokoisia aukkoja täytettäväksi. – Joskus asiat ovat vähän pitkässä liemessä, eikä koskaan tiedä, mitä nurkan takana voi odottaa. Silloin hän ei ollut vielä kiinnostunut, mutta pidin silti ”suhdetta” yllä, vaikka mitään ei tapahtunutkaan. Omat katseeni ovat oikeastaan jo muutenkin ensi vuodessa. Se on suunnitelmallista kovaa yrittämistä ja pitkäjänteistä työtä. Varsinkin nyt, kun ajat marginaalikentällä ovat koronan jälkeen hyvin haastavat. Uuden levyn myötä trio on elänyt vahvaa taiteellista kauttaan ja löytänyt selkeästi oman konseptinsa – musiikillisesti jo senkin johdosta, että yhtyeessä on kolme päävokalistia, testosteronisella Manhattan Transfer -powerilla. Sitä kautta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ympäri Eurooppaa ja mm. Usko itseensä pitää olla kova, mutta aivan takki aukikaan ei kannata mennä. Mietin myös paljon kokonaisuutta niin, että se materiaali nivoutuisi jollain lailla keskenään yhteen ja muodostaisi levylle sinisen langan. – Ensinnäkin pitää olla sinnikäs, tarvitaan kaikin puolin lehmän hermot. Oli siinä seassa vähän psykologiaakin: siellä pistettiin uskomaan itseensä, että rakenna se vuori tohon ja kiipeä sille. – Meidän kohdallamme tapahtui vielä eräänlainen ketjureaktio: kun asiat menivät näin myöhäiseksi niin syksylle suunniteltu Blue Stripin juhlarundi joudutaan siirtämään alkuvuoteen 2024 – ihan vain sen takia, että konserttitalot ovat täynnä. On ollut porukka, jonka kanssa on ollut hyvä tehdä hommia – eihän me muutoin oltaisi näin kauan kimpassa pysyttykään. Tähdellistä on myös ollut se, ettei koko matkaa ole tarvinnut taittaa pelkästään itsekseen. –Jos elannonhankinnan ajattelee tapahtuvan pelkästään bluesmusalla, niin kyllähän se on vähän sellaista selviytymistä. Hienoa vastapainoa tälle Blue Strip -touhulle ja mun roolinihan on siinä ihan eri, siellä takarivissä. © Ju ha Se ila Micke & Lefty feat. Tässä ollaan silti oltu aika samanmielisiä, vaikka kaikilla on vähän erilaiset musiikilliset taustat ja erittäin erilaiset musiikkimaut. – Vaikka oma nimi onkin yhtyeen nimessä ja homma henkilöityy tietyiltä osin muhun, niin kyllä tässä on aina menty bändi-ajatuksella eteenpäin. ”After The Flood” -levyn ilmestyminen belgialaisella Blues Boulevard -merkillä sekä Thomas Rufin kutsu mukaan Blues Caravan -kiertueelle mahdollistuivat EBC-kontaktien ansiosta
Kirkkopuistossa sijaitseva lava huuteli kutsuvasti, jolloin paikallisen musiikkiyhdistyksen vetäjän Tuula Kuitusen, Sepi Seppälän ja Harri Laakson kesken tuli idea pienestä musiikkitapahtumasta. Kaikki ovat yhtä mieltä ja bändin soittaman tyylin mukaan SunCity Blues Breakers. Monet häät ja hautajaiset on tullut soitetuksi. Kaarinassa, Salossa, Somerolla ja Taalintehtaalla. 8 Blues News 3/2023 RIKU METELINEN S un City on vesipuisto Etelä-Afrikassa, Luoteismaakunnan provinssissa, joka sijaitsee noin 300 kilometriä Johannesburgista pohjoiseen. Hän siirtyi sitten kevyempään muBändi otti ensiaskeleensa vuonna 2008. Toisen session aikana äänitettiin loppuihin kuuteen kappaleeseen pohjat. Nimellä viitataan bändin “kotikaupunkiin” Naantaliin, josta laulaja-kitaristi Harri Laakso ja basisti Pekka Korhonen ovat kotoisin. Koska aiemmin kyseisellä paikalla oli ollut Pyhän Birgitan luostari, niin tapahtuman nimeksi tuli Pyhän Birgitan Blues, paikallisen kirkkoherran hyväksynnällä. Keikkoja bändillä on ollut Naantalissa sekä lähialueilla, mm. Nykykokoonpanoonsa bändi on muotoutunut vuosien saatossa. Levyn tekemiseen bändi ajautui vähän kuin vahingossa. Kitarat sekä harppuosuudet lisättiin myöhemmin bändin treenikämpällä. Lauluraidat ja joitain kitaraosuuksia Laakso äänitti kotonaan. Pekka Korhonen tunnustaa tutustuneensa bluesiin Creamin ja John Mayallin levyjen kautta. Forsströmin pikkuveljen ehdotuksesta bändin nimi päätettiin lyhentää helpommin muistettavaan muotoon. Hän on myös miksannut levyn. Eräänä iltana Forsström kertoi harppuvahvistimen kaupan menneen puihin. Eli tuon teorian mukaan Laakson voidaan sanoa olleen nuori ja lupaava blueskitaristi. Alkukesästä ilmestyneen esikoislevyn ansiosta esiintymistahti on kasvanut. Bluesia aikansa soiteltuaan tuli pienoinen progekausi, kunnes nähtyään Stevie Ray Vaughanin Pori Jazzeilla alkoi kiinnostus bluesin soittamiseen palata. Ilkka Reiman kiinnostus kitaraan lähti isoveljen levykokoelman kautta, mutta suurimman sysäyksen antoi Led Zeppelinin When The Levee Breaks. Laakso kertoo, että levyn julkaisu vinyylinä oli harkinnassa, mutta korkeiden kustannusten takia se hylättiin ja päädyttiin CD-formaattiin. Aika vain ei ollut kypsä, koska tuolloin blues ei ollut in, ja aika harvassa olivat ne, jotka hallitsivat 12-tahtisen soittamisen. Kingiltä aikoinaan kysyttiin nuoria ja lupaavia blueskitaristeja, niin hän luetteli Albert Collinsin ja Luther Allisonin tapaisia nimiä, jotka olivat silloin jo viisikymppisiä ukkoja. Kimmo Lilja istui rumpalinpallille kolmisen vuotta sitten, kun hänen edellinen bändinsä Swamp Dog oli lopettanut toimintansa koronan takia ja SCB etsi vastaavasti uutta rumpalia. ”Harhavuosien” jälkeen veri veti takaisin juurimusiikin pariin. Koska aiemmin laulukielenä oli suomi, niin englannin kieleen siirtyminen ei sujunut ongelmitta. Bo Forsströmin mukaan bändin neljä muuta jäsentä ovat muusikoita, kun taas hän itse on puhdas amatööri. Kun kaksikko vihdoin tapasi toisensa kadulla, Reima tiedusteli Forsströmin halukkuutta liittyä bändiin. Koska bändi oli Naantalista, tuli nimeksi aurinkokaupungin © M er tt uM ar i H uo po ne n Bo Forrström (vas.), Ilkka Reima, Kimmo Lilja, Harri Laakso ja Pekka Korhonen. Jo lukiovuosina 60-luvulla hänen toiveenaan oli perustaa Kokkolaan bluesbändi. Kuultuaan ryhmän demonauhan hän oli sitä mieltä, että nyt oli tullut tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Koska unikeonpäivä oli maanantaina, lava oli sopivasti vapaana sunnuntaina ja se saatiin käyttöön veloituksetta. Tosiasiassa hän ja Reima olivat monesti vaihtaneet kuulumisia erinäisissä soittoruokaloissa ilman, että olisivat jakaneet kiinnostustaan bluesiin. Bändin jäsenten mielestä julkaisumuodolla ei ole väliä, sillä heidän soittamansa rouheasointinen musiikki toimii formaatissa ja toisessa. Naantalissa perinteisesti järjestettävänä unikeonpäivänä on paljon tapahtumia. Paikka todennäköisesti muistetaan parhaiten suuresta konserttipaikasta, apartheidistä ja sen pois kitkemiseksi toteutetuista talouspakotteista. Harri Laakso kertoo aloittaneensa kitaran soittamisen varhain, mutta siirtyneensä bluesin pariin vasta yli 50-vuotiaana. Omien sanojensa mukaan Forsström napattiin bändiin suoraan kadulta. Ensimmäisessä sessiossa turkulaisessa KC Sound Studiossa, Christer Karjalaisen valvovien silmien alla, nauhalle tallentui neljä kappaletta. Bändin muut jäsenet, kitaristi Ilkka Reima sekä harpisti Bo Forsström ovat turkulaisia ja rumpali Kimmo Lilja puolestaan asustaa Turun ja Naantalin välimaastossa eli Raisiossa. Tosiasia on myös se, että CD-levyn kuljettaminen keikkapaikoille on LP:tä helpompaa. SUNCITY BLUES Bluesia aurinkokaupungista Bluesia aurinkokaupungista siikkiin, jopa tanssimusiikin puolelle. Laakso kasasi ympärilleen bändin, jossa soittivat basisti Pekka Korhonen, rumpali Harjula, kitaristi Kari Pursila sekä kosketinsoittaja Kari Ruotsi. Kun koronavuosina ei keikkoja ollut, alkoivat he miettiä biisiaihioita oikein tosissaan. Kun B.B. SunCity Bluesilla ei ole mitään tekemistä tuon vesipuiston, Nicole Smoke Lawrencen samannimisen kappaleen tai Artists United Against Apartheidin albumin kanssa. Keikoilla yleisö alkoi kysellä levyä ja keikkojen saamista helpottaa se, jos on jotain kättä pidempää. Levynjulkaisukeikkoja täytyi soittaa peräti kaksi, toinen Turussa ja toinen Naantalissa, koska kaupungit ovat ”niin kaukana” toisistaan, etteivät turkulaiset lähde Naantaliin tai päinvastoin. Hetken mietittyään Reima laski 1+1, että kyseessä olisi harpisti ja SCB sopivasti harpistia vailla. Rautalankaa rakasti moni, mutta se ei kuulemma Forsströmiä kiinnostunut
Toinen suosikkikappaleeni, levyn ehkä bluespitoisin raita Long And Winding Road on varmasti saanut hieman vaikutteita Albert Kingin As The Years Go Passing By -sävellyksestä, mutta kopioinnista heitä on turha syyttää. Musiikillisesti ollaan ehkä enemmän brittibluesin kuin amerikkalaisen bluesin maisemissa. SUNCITY BLUES SUNCITY BLUES Blues On My Mind (SCBCD2023) Naantalin aurinkoisten esikoinen sisältää kymmenen omaa sävellystä, joista päävastuussa on laulajakitaristi Harri Laakso, bändin muiden jäsenten suosiollisella avustuksella. Vaikka studiossa tallennettujen kappaleiden tekninen taso on parempi, eivät treenikämpällä äänitetyt kappaleet ole suinkaan huonompia. Wiley Cousins Jo’ Buddy’s New Orleans R&B Ensemble feat. Mutta tuleeko mahdollinen kakkosalbumi vinyylinä, siihen kukaan bändin jäsenistä ei osaa vastata, sen aika näyttää. Tutunkuuloisesta bluesteemasta jykevöitetty My Train Has Gone on täynnä asennetta. Jos heidän tarkoituksenaan oli tehdä vain käyntikortti keikkojen saamisen vauhdittamiseksi, niin kyllä lopputulos on täysipainoinen albumi ja aika hyvä debyyttialbumiksi. Vanhemmasta väestä tuskin kukaan haluaa tai edes jaksaa tihruta pientä tekstiä, joihin monesti CD-levyn kansissa sorrutaan. Uusia kappaleita kuitenkin on jo työn alla. Kokonaisuutena ensiluokkaista, tunnelmaa nostattavaa, klubija pubikansaa janottavaa musiikkia. Oleellinen siis välittyy. Hidas One For My Friend murrettuine lauluineen on varsinainen tunnelataus. Pieni kotikutoisuus on tällä kertaa hyvästä. Wiley Cousins Sky Dee & The Demons Sky Dee & The Demons + DJ Lord Fatty + DJ Lord Fatty Tuotanto: Finnish Blues Society ry Tuotanto: Finnish Blues Society ry Lisätietoja ja varausohjeet: www.vikingline.fi/roots Lisätietoja ja varausohjeet: www.vikingline.fi/roots. Riku Metelinen Hyppää paattiin – New Orleansin ja Jamaikan rytmiaalloille! Hyppää paattiin – New Orleansin ja Jamaikan rytmiaalloille! ROOTS-RISTEILY, VIKING LINE M/S GABRIELLA ROOTS-RISTEILY, VIKING LINE M/S GABRIELLA Helsinki–Tukholma–Helsinki 8.–10.9.2023 Helsinki–Tukholma–Helsinki 8.–10.9.2023 Helsinki–Tukholma perjantaina 8.9.2023: Helsinki–Tukholma perjantaina 8.9.2023: Niko Ahvonen & Copasetic Brothers Niko Ahvonen & Copasetic Brothers The Blaster Master The Blaster Master Jo’ Buddy’s New Orleans R&B Ensemble feat. Blues News 3/2023 9 siitä, että ison levyn kansitaide on aina puoleensavetävämpi kuin pikkulevyn. Wiley Cousins Jo’ Buddy’s New Orleans R&B Ensemble feat. Kun mietitään kannen kuvia, kansitekstissä käytettyä fonttia ja sen kokoa, niin Laakson mielestä 12” kansi antaa paljon suuremmat mahdollisuudet 12 cm kanteen verrattuna. Tiukan shufflekompin siivittämä Born In New Orleans sisältää maukkaita soolopoikasia. Kappaleen riffin kuullessani meinasin pariinkin kertaan tarttua puhelimeen, sillä edellisen luurini, Marshall Londonin, soittoäänenä oli Blues 43, joka liippaa hyvin läheltä My Train Has Gonea sekä Jartse Tuomisen Texas Rootsia, joiden isoäiti on tietenkin Creamin näkemys Blind Joe Reynoldsin sävellyksestä Outside Woman Blues. Wiley Cousins Sky Dee & The Demons Sky Dee & The Demons Treasure Islanders Treasure Islanders + DJ Lord Fatty + DJ Lord Fatty Tukholma–Helsinki lauantaina 9.9.2023: Tukholma–Helsinki lauantaina 9.9.2023: The Beat From Palookaville (SWE) The Beat From Palookaville (SWE) Niko Ahvonen & Copasetic Brothers Niko Ahvonen & Copasetic Brothers The Blaster Master The Blaster Master Jo’ Buddy’s New Orleans R&B Ensemble feat. Kitarat on miksattu mukavan selkeiksi ja harppu on kiitettävän tuhti. Riffit tempaavat mukaansa, kappaleissa ei ole mitään turhaa
10 Blues News 3/2023 KARI KEMPAS B ob Koesterin (1932–2021) St. Myös The Rolling Stones käytti sitä äänittäessään Chessillä. – Olen opettanut studiotekniikkaa 17 vuoden ajan. Jimmy Johnsonin viimeiseksi jääneen CD:n. Uusien vetäjien johdolla toiminta lähti mukavasti käyntiin, mutta Covid-19-pandemia luonnollisesti hidasti toimintaa muutaman vuoden ajan. Myös tätä 8-raitaista on käytetty siellä ja näet sen tuossa Muddy Watersin kuvassa. Teemme esimerkiksi paljon audio-fi -tallenESITTELYKIERROKSELLA ESITTELYKIERROKSELLA DELMARKIN STUDIOSSA DELMARKIN STUDIOSSA – Julia A. Meitä kiinnostaa musiikin äänityshistoria, mutta ei museoituna vaan elävänä siten, että laitteita käytetään. Paul Serranon ja Bob Koesterin toiveena varmaan oli, että Chessin perinteet säilyvät ja me olemme ottaneet viestikapulan kantaaksemme. Miller ja Elbio Barilari tekivät tarjouksen yhtiön ostosta ja perinteen jatkamisesta Delmark-merkin ja -studion ylläpitämiseksi. – Ihmiset ovat huomanneet, että studiomme on käytettävissä ja laitteet ovat kunnossa. Hänellä oli hieman erilainen näkemys studion toiminnasta kuin mitä minun toteuttamani visio on. Chicagossa kesäkuussa 2022 Riverside-studiolla tehdyssä haastattelussa Julia kertoo nykyisestä toiminnastaan ja levybisneksen haasteista. Chicago Blues Festivalin soul-tribuutin kaverit käyttivät sitä ja he pitivät siitä, joten se läpäisi testin, mikä merkitsi minulle paljon. Rumpusetti on esillä, koska tarvitsemme sitä harjoituksissa. – Studio toimii sekä äänitysettä harjoittelupaikkana. Hän myös uudelleenjulkaisi ostamiensa levy-yhtiöiden arkistoista muun muassa rhythm’n’bluesia, doo wopia ja swingiä. Hän oli mistaja Paul Serranon ystävän. Meillä on rumpuhuone, mutta harjoituksissa pystymme kommunikoimaan paremmin, kun olemme kaikki samassa huoneessa. Minua kiinnostaa erityisesti äänittäminen ja olen siinä hyvä. Lisäksi pääsin mukaan Julian opastamalle kierrokselle studion tiloihin. Louisissa perustama levy-yhtiö täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Lisäksi meillä on vanhoja laitteita Fire Recordsilta ja muilta merkeiltä. LEVY-YHTIÖN NYKYKUULUMISET LEVY-YHTIÖN NYKYKUULUMISET Vuokraatteko studiota myös muille artisteille. Osa niistä ei ole ollut käytössä sitten vuoden 1983 ja me olemme ottaneet ne säännölliseen käyttöön. Meillä on pari todella upeaa vanhaa vahvistinta, mm. Vibrolux, joka on laulajalauluntekijä John McDonaldin suosikki. Studion ja kontrollihuoneen mallin olemme ottaneet Chessiltä. – Kyllä, vuoteen 2020 asti. Uusia levytyksiä tehdään säännöllisesti ja myös uudelleenjulkaisut mittavasta arkistosta ovat harkinnassa. Nyt kun harjoitukset bluesfestivaalia varten ovat päättyneet, viemme rummut takaisin paikoilleen rumpuhuoneeseen ja jatkamme studion kunnostamista kesän aikana. Ennen pandemiaa vuokrasimme studiota enemmän ja pyrimme nyt palaamaan samalle tasolle. Kun aloititte, studiopäällikkö Steve Wagner työskenteli vielä kanssanne. – Olemme rakentaneet osan vintage-laitteista uudelleen. – Totta kai, moni laitteista vaatii säännöllistä kunnossapitoa ja huoltoa. Levynkeräilijänä aloittanut Koester tuotti lukemattomia klassikkojulkaisuja sekä dokumentoi vireää bluesja jazzkenttää Chicagossa. Miller. Yhdysvaltojen pitkäikäisimpänä riippumattomana bluesja jazz-merkkinä toiminut Delmark on nähnyt vuosien varrella niin hyviä kuin huonompiakin aikoja. On upeaa, että meillä on mahdollisuus käyttää sekä modernia digitaalista teknikkaa että analogista nauhaäänitystä. 70-vuotiasta levy-yhtiötä on myös päivitetty nykypäivän myynnin ja markkinoinnin haasteisiin. Kaikki laitteemme ovat ammattilaistasoa ja paikka on ainutlaatuinen. Miller: Suurin osa studiossa olevista vintage-laitteista on ostettu Chess Recordsin studiolta. Muusikot, jotka haluavat tehdä analogisia äänityksiä, ovat aina tervetulleita käyttämään niitä. Vuonna 2018 Julia A. Julialla ja artikkelin lopussa myös ääneen pääsevällä Elbiolla on pitkä ura takanaan niin muusikkoina kuin opettajinakin sekä radion että median parissa. – Tämä on Tweed-vahvistin, jonka rakensin. Vanhojen vintage-laitteiden ylläpito vaatii todella paljon jatkuvaa huoltoa. Olen tehnyt jotain äänityksiä bluesfestivaalille, mutta emme ole aktiivisesti markkinoineet studiota, koska oma aikani on rajallinen ja olemme vasta saamassa toiminnan käyntiin. Crown 700 -kelanauhuri oli tuottaja Charles Stepneyn, äänitysinsinööri Malcolm Chisholmin ja äänittäjä-studionoDELMARK RECORDS 70 VUOTTA © D el m ar k Re co rd s Elbio Barilari ja Julia A. nuksia sekä yksi yhteen -reel to reel -äänityksiä mastereilta. Olen äänittänyt neljä kappaletta Jose Ramirezin CD:lle ja masteroinut sen. Tämä on tyypillinen perusstudio, jossa olemme muiden levyjen ohella tehneet mm. Teen paljon masterointeja levymerkille – ilmeisen onnistuneesti – eivätkä ihmiset aina edes tiedä, että olen masteroinnin takana
Tällä paikalla on siis jo vuosien historia. Se on minulle hyvin tärkeää. Soundi on luonnollinen. – Liiketoimintamme sisältää myös paljon postija muita toimituksia. Tavoitteemme on pitää uudemmat tuotteet ja nopeuttaa varaston kiertoa. Siinä on myös mukana kortti musiikin lataamista varten. Meillä on noin 190 000 tuotetta varastoinventaariossamme, ja pyrimme puolittamaan määrän tai vähentämään sen vähintään kolmannekseen. Se on myös erään hänen klassikko-LP:nsä kannessa. Vastaamme asiakkaiden online-tilauksiin ja teemme tukkumyyntiä. Se vie eri vaiheineen aikaa, eikä kaikki aina suju suunnitellusti. Vinyylin soittaminen on hienoa ja nautittavaa, mutta niiden tekeminen on aikaa vievää ja turhauttavaa. 560 m2) kokoinen varasto, jossa studio on huone huoneessa -tyyppinen. Myös muut ääniteknikot ovat tervetulleita tänne. Hoidamme jakelua myös digitaalisesti. Bob Koester käytti paljon Sound-studiota, mutta myös muita paikkoja eri puolilla kaupunkia. Meillä on täällä liikaa tavaraa ja yritämme saada siirrettyä siitä osan artisteille. Pandemian aikaan tilauksia tuli paljon, ja teimme töitä läpi koko sen jakson. Studion filosofia muuttui myös meidän tulomme ja Steven eläköitymisen myötä. Organisaatio oli erilainen, ja sillä oli eri painopiste. – Totta, mutta esimerkiksi Junior Wellsin sessiot äänitettiin aikaisemmin ja muissa studioissa, joten kaikkea levy-yhtiön historiaa ei täältä löydy. – Varasto on levyyhtiön ja studio on oma bisneshaaransa. Odotamme parhaillaan Dave Specterin tupla-albumia, joka menee painoon tänään. Digitaalinen äänittäminen on kätevää ja käytännöllistä, mutta se ei ole suosikkimenetelmäni. – Yksi työn alla olevista projekteistani on Big Joe Williamsin vanha kitara, yhdeksänkielinen blueskitara. Artisteille olisi helpompaa, jos he voisivat noutaa tuotteita Euroopan jakelijoidemme toimipisteistä esimerkiksi Alankomaista, Belgiasta tai Italiasta, joihin me olisimme lähettäneet isompia eriä. Toivoisimme, että se hoituisi vaivattomammin. Nuoremmat sukupolvet näyttävät nyt löytäneen musiikin lataamisen ohessa vinyylilevyt. Meillä on ostajia ja jakelijoita myös Euroopassa, mutta lähetykset sinne ovat todella työläitä tullien ja muun byrokratian vuoksi. Vinyylin valmistus on taiteen tekemistä ainutlaatuisuudessaan ja fyysisyydessään, eikä aina niin täydellistä. Tukkumyyntiä ei aiemmin ollut eroteltu omaksi liiketoiminnan alueekseen. Myös C-kasetit ovat tulossa takaisin ja myymme myös niitä. – Myymme edelleen paljon CD-levyjä, mutta painopistealueemme on nyt itse asiassa vinyyleissä ja latauksissa. CD-levyt myyvät edelleen, koska ihmiset eivät jaksa aina käännellä levyä levylautasella. Miller ja Elbio Barilari. Blues News 3/2023 11 lähinnä kiinnostunut äänittämään nauhalle. Miten se on vaikuttanut toimintaanne. Alkuperäinen kitara ja © D an Ka ps be rg er © Ka ri Ke m pa s © Ka ri Ke m pa s Bob Koester, Julia A. Tämä Riverside-studio rakennettiin vuonna 1991, ja se on 6 000 neliöjalan (n. – Vinyylilevyt ovat mahtavia, rakastan niitä ja levysoittimia. Tämä studioratkaisu toimii akustisesti ja erityisesti bluesissa sekä live-äänityksissä. Haluaisin joskus äänittää myös 8-raitaisella nauhurilla. Matkalaukkuun mahtuu vain rajallinen määrä CD-levyjä. Siinä on sekä positiivisia että negatiivisia puolia
– Meillä on siis kiireitä ja kiireen keskellä on myös bluesfestivaalit. Ennemmin tai myöhemmin meillä on Delmark-katalogi. Jotkut kaupunginosat ovat olleet kovilla ja pienten yritysten ja niiden kasvun tukeminen on todella tärkeää. – Holveissa on tosiaan paljon materiaalia uudelleenjulkaistavaksi. Yritämme yhdenmukaistaa CD-katalogiamme. – Tämä on nyt neljäs vuosi, kun pyöritämme Delmarkia ja ottaen huomioon, että siitä kaksi vuotta oli käytännössä pandemia-aikaa, meillä on ollut paljon uudelleenjärjesteltävää. Lehti © D el m ar k Re co rd s Delmark-historiaa: yllä vasemmalla Bob Koester 1960-luvulla, oikealla David ”Honeyboy” Edwards Jazz Record Mart -liikkeen edustalla 1972 Miller ja Barilari yhdessä bluesveteraani Bob Strogerin (vas.) kanssa © Ci ty of Ch ic ag o D CA SE. Idea on loistava ja toivottavasti se kasvaa vielä jatkossa. On muitakin yhdeksänkielisiä, mutta tämä on se kuuluisa. Minä matkustin usein Greyhound-bussien kyydissä college-aikoinani, joten meillä oli paikasta yhteisiä muistoja. Tulossa on myös jazzia – hard bop -levytys – ja sitten Mud Morganfieldin – teimme juuri sopimuksen hänen kanssaan. Oletteko ajatelleet julkaista materiaalia myös uudelleen. Musiikki ja ruoka kulkevat luontevasti käsi kädessä. Meillä on myös muita myyntiartikkeleita: T-paitoja ja ihmiset ovat kyselleet myös huppareita ja tarroja. Olen ollut mukana myynnissä ja tällä kertaa myös Women of The Blues -revuen järjestelyissä. Hän lisäsi kitaraan kieliä saadakseen sen omille viritykselleen sopivaksi ja kehittääkseen soittotekniikkaansa. Tavoitteemme on pitää Delmark elossa. 12 Blues News 3/2023 kotelo. Lisäämme valokuvia, muutamme kansia, lisäämme tekstiä ja ylimääräisiä kappaleita, mutta emme välttämättä remasteroi. Austinissa oli mukava tapahtuma ja hyvää ruokaa lauantaina ja samoin Bronzevillessä sunnuntaina. ”Hoo Doo Man”, kultalevyprojekti, juhlavuosi. Meillä on toinen yhdeksänkielinen kitara käytettäväksi äänityksissä. Meillä on myös klassista musiikkia: kitaristeja, jousikvartetteja – sekä eri tyylilajien jazzia: sekstettejä sekä erittäin hyvin soitettua, teknistä traditionaalista hard bop -jazzia. Haluamme työskennellä aktiivisten ja keikkailevien artistien kanssa. Olemme kuitenkin keskittyneet uuden materiaalin julkaisuun. Odotamme sitä kaikkea kovasti. Demetria Taylorin CD on tulossa, ensin digitaalisena julkaisuna ja sitten myöhemmin fyysisenä. – Lisäksi minulla on pari muuta projektia: Dave Specterin kahden CD:n kokoelma ja Dave Weldin uusi CD. – On tärkeää elävöittää eri kaupunginosia, tuoda blues ja jazz lähemmäs asukkaita. Äänite tulee olemaan kokoelma vanhoja ennen julkaistuja ja julkaisemattomia kappaleita uudelleen masteroituina sekä täysin uusia kappaleita. Kitara ei ole enää soittokelpoinen, mutta me päätimme pitää sen sellaisena kuin se on yrittämättä korjata sitä. Se tukee paikallisia pienyrityksiä ja yhteisöjä West ja South Sidessa. Ensi kerralla tarvitsen henkilökuntaa avuksi järjestelyihin. – Meillä on myös Labor Day -festivaali, kaksipäiväinen Rockwell Street Stroll, täällä omassa naapurustossa syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vuosi 2023 on Delmarkin 70-vuotisjuhlavuosi ja olemme jo suunnittelemassa sitä: työn alla on Big Joe Williams -projekti ja uusia julkaisuja vuodelle 2023. – Se oli Bobin toimittajataustan tulosta. Samaan aikaan järjestettiin Taste of Chicago -festivaali, jota Chicagon kaupunki myös tukee, ja esimerkiksi West Sidessa kaikkia ruokakojuja pyörittivät paikalliset pitopalvelut ja ravintolat. Myös Maxwell Streetin alue on kadonnut. Eri esiintymispaikkoja on tänä vuonna enemmän, West Sidessa ja South Sidessa myös, joten juoksemista on ollut paljon. Kaupungin tulisi huomioida kaikki kaupunginosat, ja shuttlebussi tapahtumiin eri puolilta kaupunkia olisi jatkossa ratkaisevan tärkeä. Kappale on raskas tunnelmaltaan, myös sanoitukseltaan. Olen festivaalin komiteassa ja tänä vuonna 2022 töitä on ollut suunnittelussa enemmän. Se vie aikaa. Monet matkailijat tutustuisivat varmasti mielellään eri kaupunginosiin ja niiden tapahtumiin, mutta he eivät tiedä, kuinka niihin pääsee. Toteutimme sen ensimmäisen kerran vuonna 2021. Entä Rhythm & Jazz News -lehti. Meillä on Otis Rushin ja mahdollisesti joitain Junior Wellsin eri ottoja kappaleista ja jotain julkaisematontakin voi löytyä. Etsimme myös katalogiimme nousevia nuorempia artisteja ja pyrimme saamaan julkaisuja saataville digitaalisina versioina, sekä varmistamaan, että myös CD tai enemmän aikaa vievä LP on saatavilla. Kappaleessa Mary Lee hän kertoo Harrison Streetin asemasta, jota ei enää ole. Viime aikoina olemme julkaisseet verkkosivuillamme uutisia, kun saimme ihmisiltä pyyntöjä tehdä jotain samankaltaista uutiskirjettä. Hän on mahtava tarinankertoja Chicagon West Sidesta
Blues News 3/2023 13 on hyvä ajatus, mutta en tiedä, kuinka se käytännössä olisi tällä hetkellä mahdollista. Aiemmin monilla radio-ohjelmien vetäjillä oli vain joitain CD-levyjä, jotka he olivat saaneet Bobilta. Olemme mukana levybisneksen muutoksessa, mutta teemme omaa juttuamme, mistä nautimme ja toivomme ihmistenkin nauttivan. – Olin pitkään opettaja, ja vedin kursseja yhdessä Chicagon yksityisistä taideoppilaitoksista. Tein ja teen musiikkia, josta ihmiset voivat nauttia. Olen onnellinen ja ylpeä siitä, miten Delmarkin tilanne on muuttunut radiosoiton ansiosta. Entä DVD-julkaisut. Lisäksi siinä käsiteltiin tekijänoikeuksia ja musiikin tallennemuotojen kehitystä. On tärkeää, että levyjä kuullaan. Tunsin myös Jazz Record Martin, jossa olin käynyt jo lapsena. Mukana on radioasemia kaikkialta maailmassa ja se on ollut iso muutos. Olemme vihdoin ohittaneet pandemian ja toivon, että pääsemme äänittämään uutta. – Minulta kysytään sitä usein, mikä on tietysti ymmärrettävää, koska olemme levy-yhtiö. Tutkimustyö oli taustalla mielessäni ja toteutin sitä omassa elämässäni. Nyt heillä ja myös monilla chicagolaisilla nuorilla on pääsy koko Delmarkin katalogiin. Markkinat vetävät tällä hetkellä aika hyvin ja minun mielestäni musiikkibisneksellä menee tällä hetkellä hyvin. Erityisesti äänityssuunnitelmissa on tapahtunut muutoksia viimeisen reilun vuoden aikana ja samalla olemme panostaneet digitaalisuuteen. Jazz Record Mart oli jo silloin erillinen firmansa. He eivät halunneet myydä ostajalle, joka pilkkoisi yrityksen. Se on toipunut pandemiasta ja sen eri formaatit menestyvät. Se kurssi opetti jotain myös musiikkibisneksestä ja siitä, miten se sai alkunsa ja kehittyi – ja miten se on vaikuttanut artisteihin. Se on ollut kaikin tavoin laajempaa. Indie-musiikki menestyy toden teolla ja sillä on merkittävä rooli levyteollisuudessa. Delmark oli perheyritys, joten heitä taas kiinnosti ajatus siitä, että joku jatkaisi yritystä ja pitäisi toiminnan koossa. Se on syndikoitu eli sitä levittävät sadat radioasemat eri puolilla maailmaa. Se syntyi rakkaudestani historiaan ja musiikkiin, jotka olivat jo olemassa ennen kuin aloin opettaa. Dave Weldin levy menestyy sekin hyvin. Autoin opiskelijoita. Elbio, mitä sinä olet pitänyt työskentelystä Delmark Recordsilla. Julkaisimme esimerkiksi Big Walter Hortonin CD:n radioasemia varten ja nyt Hortonia soitetaan tuhansissa radio-ohjelmisssa. Joka viikko tuntuu tuovan uusia mahdollisuuksia, uusia radioasemia, jotka soittavat sekä Delmarkin vanhaa katalogia että uusia äänitteitä, jotka ovat tärkeitä nuoremmille sukupolville. Tärkeä missiomme on myös pitää historia elävänä, saattaa historiallinen materiaali taas saataville. Olin jo pitkään halunnut oman levymerkin – jo ennen kuin tapasin Elbion. Kuinka sait ajatuksen levy-yhtiön pyörittämisestä. Delmark on nyt paremmassa kunnossa kuin edeltävinä kymmenenä vuotena. Se oli aika kaukaa haettu ehdotus, mutta Delmarkilla kiinnostuttiin siitä. Yksi niistä käsitteli levytetyn musiikin historiaa. – Elbio Barilari: Asiat ovat muuttuneet näiden neljän vuoden kuluessa, kun olemme sitä pyörittäneet. Perustin myös pienyrityksiä oman musiikintekoni tueksi ja saadakseni musiikkiani jaeltua maailmalle. Tällä viikolla teimme sopimuksen Mud Morganfieldin kanssa. Viime vuonna emme julkaisseet yhtään uutta albumia, koska pandemian vuoksi äänittäminen ei ollut mahdollista, mutta tänä vuonna julkaisemme Bob Strogerin CD:n ja Dave Specterin tupla-CD:n. On levy-yhtiöitä, jotka vain ylläpitävät vanhaa katalogia – ja levyyhtiöitä, jotka julkaisevat uutta tukeakseen keikkailevia artisteja. © Ka ri Ke m pa s © Ka ri Ke m pa s. Julkaisimme aikaisemmin hänen singlensä ja tulevaisuudessa myös CD:nsä. Oma jazziin suuntautunut bändini julkaisi kaksi levyä digitaaliseen jakeluun vuonna 2012 ja niitä ladattiin 75 000 kertaa – ja se oli paljon oudolle avantgarde jazz -yhtyeelle. Delmark on molempia ja toivomme, että se kasvaa kummallakin alueella. – Meillä on tosiaan paljon DVD-levyjä, mutta emme ole palaamassa niiden julkaisuun ainakaan vielä. Toivon myös, että saamme kansainvälisen jakelun toimimaan tehokkaammin, koska olemme kehittäneet verkostoamme, erityisesti radion puolella. Elbiolla puolestaan on radioasema, joten hän tavoittaa ihmisiä kaikkialta maailmassa. – Kysyimme Bob Koesterilta, halusiko hän julkaista levymme, koska ajattelimme sen sopivan Delmarkille. Ehkä 70-vuotisjuhlan kunniaksi teemme jotain, jonkinlaisen käsinkosketeltavan julkaisun jaettavaksi. Elbiolla on nyt radioshow joka viikko. Minua kiinnosti asian tekninen näkökulma. – Mutta en ole ennustaja, en tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Erityisesti minua kuitenkin kiehtoi studio. Mikä on tilanne levybisneksessä tällä hetkellä. Tajusin kuitenkin, että Delmarkilla on katalogi ja studio, ja kun tilanne oli se mikä oli, päädyimme kysymään Bobilta, myisikö hän levymerkin meille
Kaikesta huolimatta, eli ehkä juuri siksi, The Jokers aktivoitui 2020 uudelleen ja soittaa yhä konepesun kestävää musiikkiaan aina tarpeen mukaan. – TL: Kerran turkulaisessa Liisankadun Pub Pietrossa oli kova meininki. – RT: 80-luvun puolivälissä mulla oli sellainen bändi kuin Muleskinners, josta oli tullut tunnit THE JOKERS 35 vuotta rock’n’rollia 35 vuotta rock’n’rollia Continental Kids -jenkkiautokerhon bileissä. Olemme sekoittaneet rock’n’rolliin kantria, rockabillyä ja muuta. – TL: Bändin linja on aina ollut hieman bluesimpaan päin olevaa rock’n’rollia ja osalta ehkä itseni vuoksi, koska olen aina kovasti tykännyt bluesista ja rhythm’n’bluesista. Näiden kaikkien vuosikymmenten jälkeen on kuitenkin ehdottomasti hienointa, että meidän miehitys on taas kasassa, kaikki ovat kovassa soittokunnossa ja saadaan yhä tehdä musiikkia yhdessä hyvinä ystävinä. Sinkku Make Money Not Love / Stop It Baby äänitettiin Paraitäyteen. Me soiteltiin kimpassa kahdestaan Elviksen Sun-ajan juttuja, Sid King & Five Strings -biisejä jne. – Rami Tapper: Soittaminen taas maistuu. Tämä keikka jäi rumpali Jari Santamäen ainoaksi, minkä jälkeen pyydettiin Muleskinnersien rumpali Pasi Vepsä mukaan. – RT: Silloin nuorempana menimme perjantaisin pussikaljojen kanssa treenikämpälle. Americana voisi kuvata meidän musiikillista tyyliä nykyään, mutta silloin ei ollut sellaista vielä keksitty. – RT: Meidän esikoinen ”Hard Life” äänitettiin Turussa Auran Panimolla, jossa operoi silloin Riverside Studio. Nelikon entisten ja nykyisten bändien listalta löytyy myös Blues Newsin sivuilta tuttuja nimiä, kuten Nervous Breakdown, Flatbroke Trio, Moonshiner, Hillbilly Combo, Shoebox Revue, Muleskinners, Flatmates, Port Arthur Bluegrass Band, Ghost Train, Rave On, South West Skiffle Boys, Van Go ja Nite Time Jumpers. Kun uutta musiikkia on suunnitteilla, oli aika astuttaa nelikko haastattelupöydän ääreen.. Jari ”Äijä” Santamäki tuli rumpaliksi ja nimeksi virittyi The Jokers. Nykyään riittää, kun treenaamme kerran kuukaudessa sunnuntaina, juodaan kahvia, keskustellaan mitä sairauksia kullakin on, miten lapset voivat jne. 150 keikkaa yhteensä. – TL: Olisiko ollut keväällä 1987, kun tapasin Hyvärisen Kallen. – RT: Vuorokausi oli aikaa ja keikaksi laskettiin, kun oli vähintään viisi henkilöä yleisöä ja kolme biisiä piti soittaa. – RT: Mulla oli mielessä Ari Sjöblom ja pyydettiin hänet paikkaamaan basistin tonttia. Meidän lisäksemme keikalla oli mm. 14 Blues News 3/2023 35 VUOTTA 35 VUOTTA – Timo Luostarinen: Nuori bändihän me olemme. – AS: Myös Francinen ja Whistle Baitin ensimmäiset julkaisut ilmestyivät My Wayn kautta. Taidettiin tehdä liki kymmenen keikkaa. Hypättiin jopa bussiin soittamaan. Rami tuli kehiin ja heti kappaleet alkoivat kulkea eri lailla ja biisilistakin suureni saman tien. LEVYT LEVYT – RT: Meillä oli jo valmiiksi ”linjat auki” Marko ”Hakki” Hakalan suuntaan. Äänittäjänä toimi paljon myöhemmin mainetta äänimiehenä niittänyt Jorma ”Tipi” Tikka ja tuottajana meidän mukana keikoillakin kulkenut Kari ”Vanikka” Vainikainen. – AS: Kumikameli voitti meidät, he tekivät vielä enemmän keikkoja. Sekalaista seurakuntaa, mutta kaikki pidimme Turku-lippua yllä. Me laitettiin parastamme, vaikka oltiin soiteltu yhdessä vasta muutama kuukausi. – RT: Timolla oli Kuopion ajoilta taustaa bluesja rhythm’n’bluesmusisoinneista, itse olin diggaillut jo pitkään ns. Legendaarisin keikka oli Tavastialla nimellä ”Turku, Persreiän Kosto”. – TL: Sessio oli ikimuistoinen! Pääsin ensimmäistä kertaa studioon soittamaan! Levytimme 4 kappaletta, joista puolet oli omia sävellyksiä. Utsuri Horror Show. – Ari Sjöblom: Aika selkärangassa ne biisit ovat. perusrockabillyn ja 50’sjuttujen lisäksi esim. Biisit loppui auttamatta kesken, kun jengi ei antanut meidän lopettaa lainkaan. Ramilta tuli aina hyviä biisiehdotelmia, joita soitetaan edelleenkin, mm. Levy ilmestyi alkuvuodesta 1989. DBTL-festareilla olimme varmaan joka vuosi 1988–91, Hakin bileissä paljon, Turun alueen eri klubit, mm. Muleskinnersin ainoaksi jäänyt 7” EP oli hänen edellisen levyyhtiönsä Raunchy Recordsin ensimmäinen julkaisu, joten oli luonnollista jatkaa yhteistyötä. KUINKA MUSIIKILLINEN LINJA SYNTYI. Tavastiallakin kävimme pari kertaa, Ruisrock 1989, Nummirock 1991, Hemsby 1991, olihan noita. Silloin 1980-90-lukujen taitteessa ei monikaan rock’n’rolltai rockabillybändi soitellut näitä hienoja Blasters-kappaleita saati Dave Edmundsia. Hupilupi, Ky-klubi, TVO, Kåren... Jimmie & Johnnielta I Can’t Find The Doorknob, My Little Baby jne. – Pasi Vepsä: Nyt se vasta maistuukin. – TL: Mulla oli pieni patterivahvistin mukana. – TL: Yksi DBTL on jäänyt mieleen, kun osallistuimme ”eniten keikkoja yhdessä päivässä” -kisaan. Kalle ehdotti hyvää laulajaa, Rami Tapperia, aluillaan olevaan orkesteriimme. Olimme ensimmäisiä My Way Recordsille levyttäneitä bändejä. Fabulous Thunderbirdsin, Dave Edmundsin ja Blastersin kaltaisia juttuja. Rami on myös aina ollut erittäin yritteliäs tekemään omia biisejä. – RT: Me tehtiin silloin aktiiviaikoina arviolta n. – RT: He tykkäsivät meidän rouheammasta tyylistä. Eka keikkamme oli marraskuussa 1987 RIKU METELINEN T urkulainen rock’n’roll-combo The Jokers toimi aktiivisimmillaan Mauno Koiviston toisella presidenttikaudella, jolloin heiltä ilmestyi täyspitkän albumin lisäksi pari minialbumia ja yksi seiskatuumainen. Carl Perkinsiä, Elvistä, Eddie Cochrania jne. Vanha tuttumme samoilta keikoilta, Whistle Bait, soitti jotain ja myöskin Melrose. – RT: Siihen aikaan Turussa oli hyvä meininki yli genrerajojen, jopa Tinatuopissa, joka oli lähinnä punkpiirien mesta. Rock’n’roll päivittyi moneen muuhun tyylisuuntaan, niin yleismaailmallisesti kuin bändin jäsentenkin osalta. MITEN KAIKKI ALKOI. Niistä se linja varmaan muodostui. Ihan koko aikaa emme ole soittaneet yhdessä, olimme välillä tauolla huilaamassa. Vaihtui vuosikymmen ja vuosi, kuteisiin tuli hillitty kuosi, kuten Hector aikoinaan lauloi. Olimme niin kapinallisia ja melkein joka viikko treenattiin. Eihän tuo luku paljon ole, mutta siihen aikaan pienen genren esiintyjältä mielestämme ihan hyvin. – AS: Meillä oli hyvä suksee harrasteautopiireissä ja prätkäpiireissä. Jotenkin tuntui, että kaivattiin jotain vähän muuta. – AS: Me ollaan tunnettu Ramin kanssa jo yläasteajoista lähtien. – TL: Kalle lähti jossain vaiheessa armeijaan ja bändiin kaivattiin tuuraajaa. Kun vedimme ensimmäiset treenit melkein 30 vuoden jälkeen, niin tuntui, ettei taukoa olisi edes ollut. Alussa soiteltiin mitä osattiin ja muistettiin... Littoisten Cruising-tapahtumassa elokuussa 1987 törmäsin sitten Timoon ja Kalleen. MITEN KAIKKI ALKOI. Kokoonpano on edelleen se sama kuin aiemminkin: laulaja-kitaristi Rami Tapper, kitaristi Timo Luostarinen, rumpali Pasi Vepsä sekä pystybasisti Ari Sjöblom. KUINKA MUSIIKILLINEN LINJA SYNTYI
Hauskana anekdoottina levyn selkämyksessä lukee ”Made In Germany”, mutta se on vain painon kämmi. – RT: Huhtikuussa meillä on yksi keikka ja sitten elokuussa toinen. Ehkä tehdään tupla, toiselle levylle uutta matskua ja toiselle ”Lost Tapes”. Madhouse Studio kuulostaa hienolta, mutta oli itse asiassa sekavanoloinen paikka, muutama romuauto ja puoliksi kaatunut autotalli pienen Bed & Breakfast -talon takapihalla. – TL: Se oli tehokasta studiotyöskentelyä, melkein yötäpäivää. Kuskina olleen Vanikan hermot meni väärinpäin olevassa liikenteessä aika pikaisesti... – RT: Yhteistyö Pete Gagen kanssa jatkui ”Let My Baby Be” -kiekon tiimoilta. Mä olen oikein innoissani siitä tulevasta keikasta Korppoon Buffalossa muinaistulien yönä. Turussa on onneksi monia hyviä studioita, joten ei tarvitse välttämättä lähteä mihinkään. Blues News 3/2023 15 silla. – TL: Äänityksien jälkeen jäätiin vielä lomailemaan vähäksi aikaa Lontooseen. Välillä huilattiin vaan studion toisen huoneen lattialla ja odoteltiin omia äänitysvuoroja. Se raakakasettikopio on paljon parempi. Kun laivasta lähdettiin Chevy Vanilla kohti Hemsbyn keikkapaikkaa, niin ensimmäisen liikenneympyrän jälkeen oli kuskin vaihto. Sisällä studiossa oli kuitenkin kaikki tarvittava. Kaikki muu siinä välissä on vielä arvoitus. – RT: Saimme kaupungilta ”sponssirahaa”. Minä olin tutustunut Peteen Restlessin keikoilla, joihin toimitin yleensä PA-kamat. UUSI TULEMINEN UUSI TULEMINEN – RT: Muistelenko ihan oikein, että meidän uudelleen tuleminen lähti Puutorin Matchboxkeikasta 2019. Ruotsin halki Göteborgiin ja sieltä sitten laivalla Englantiin. Me ajettiin – RT: Se oli sellainen psychobilly-festari, jonne Pete meidät buukkasi. Olimme vuosien aikana tehneet jotain pistokeikkoja, tyyliin jonkun tuttavan synttäreillä tms. Mulla on aika paljon kasetilla meidän juttuja, löytyy mm. UUSI LEVY. – PV: Se äänityspöytä oli Duran Duranin entinen ja ehkä siksi ne soundit oli meidän mielestä vähän turhan modernit. Ne torvikappaleet toimivat hyvin tänäkin päivänä. – RT: Ainoa ongelma nykyään on aikataulut, kun Ari, Timo ja Pasi soittavat monissa bändeissä, niin yhteisen ajan löytäminen on hankalaa. Sinne kasataan cruisingtapahtuma, jonne tulee meidän lisäksi pari muutakin bändiä. – RT: Pitkäsoittomme ”The Jokers” julkaistiin seuravana vuonna. ennen julkaisemattomia kappaleita ja Radiomafian live jne. Kyllä levy on ”eponymous”. – RT: Uusi levy pitäisi ehdottomasti saada, olemme sitä jo suunnitelleet. Tuottajana toimi Dr Feelgoodissa yhden levyn verran solistinvirkaa hoitanut Pete Gage. Kaikki rootsmusiikin ystävät ovat tervetulleita paikalle. Niistäkin voisi jotain saada. – PV: Se sama soittamisen ilo, joka oli silloin nuorena, on löytynyt taas uudestaan. – TL: Harry Vuorinen soitti banjoa yhdellä raidalla ja Seppo Wahl pianoa. – AS: Äänitykset tehtiin Helsingissä Voice Man -studioilla. Elokuun lopussa oli yksi vapaa viikonloppu ja se lyötiin lukkoon heti. – AS: Ei se mahdottomuus olisi. – AS: Siitä pitäisi tehdä ehdottomasti levy. Olisiko ollut Turkulaisessa juttua, kun joku oli saanut kulttuuritukea 50 000 markkaa, joku 10 000 markkaa ja me saimme ulkomaan levytysja keikkamatkaa varten 500 markkaa! – AS: Tasan eivät käy onnen lahjat. Työt vain haittaavat harrastuksia, sille projektille pitäisi varata aikaa. Kävimme samalla reissulla Hemsby Rock & Roll Weekenderissä ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä.. – TL: Emme osaa sanoa, ilmestyisikö se vielä tämän vuoden puolella. – RT: Kova hinku meillä on. Kun oli muutama kierros ajettu ympyrää, hän ilmoitti, että tämä loppui nyt tähän. UUSI LEVY. – RT: Levyllä oli mukana vierailijoitakin, Nite Time Jumpersin puhallinryhmä oli lainassa muutamassa biisissä. Kysyntää meillä kyllä riittää ja melkein täytyisi tehdä jo vuoden 2024 kalenteria. Hän oli Hakille jo entuudestaan tuttu Restlessin tiimoilta. Käytiin myös katsomassa Blastersin keikka, kun sattuivat olemaan siellä. Uutta materiaalia on jonkin verran olemassa. Francinen piti olla myös paikalla, mutta jostain syystä he eivät kuitenkaan sinne tulleet. B&B:n iäkäs pariskunta piti huolta, että suomipojilla riittää aamupala koko päivän ravinnoksi, saimme joka päivä perinteisen brittiläisen aamiaisen. Materiaali nauhoitettiin Pete Gagen Madhouse Studiossa Lutonissa keväällä 1991. Pitäisi saada vain katsottua se kuntoon. Lainakappaleet valittiin aika demokraattisesti, varmaan ihan sellaisella perusmeiningillä, että ellei homma ala muutaman kokeilun jälkeen sopimaan tämän bändin settiin, niin turha niitä on väkisin väännellä. Hiottiin säröt pois ja siitä tuli turhan kliininen. Näimme siellä ja päätimme tehdä jotain. – AS: Me oltiin aika kaukana siitä genrestä, olimme bileiden ehkä kesyin bändi, mutta vastaanotto oli siitä huolimatta kuitenkin ihan hyvä, mukavaa porukkaa oli paljon. Pialla nuo sanoitushommat jatkuivat vielä meidän tarinan jälkeenkin. Eero Gullichsen Doctor’s Specialista oli soittamassa harppua. – RT: Mukana oli peräti seitsemän omaa biisiä, lähinnä mun sävellyksiä, joihin Pia Partanen oli kynäillyt sanoituksia
Kuullessaan, että alkunäytöksenä oli B-luokan elokuva, jossa kalifornialaiset autojengin jäsenet ottavat mittaa toisistaan ja hurjastelevat tyttöjen kanssa, tahtoi mummi poistua teatterista ennen filmin alkua. Hänen MG:nsä kyydissä ollessaan Jeff oli saanut vauhtikärpäsen pureman, joka tuli jatkumaan läpi hänen elämänsä. Lisäpontta tarjoutui, kun 14-vuotiasta Jimmy Pagea haastateltiin televisiossa nuorten skiffle-harrastuksesta. JEFF BECKIN TARINA, OSA 1 Mitä vikaa on Surreyn juomavedessä. Poikien innostus kitaroinnista pysyi ykkössijalla heidän harrastuksissaan. Tuo instrumentti ei kuitenkaan saanut Jeffiä syttymään, sillä hän oli tullut siihen tulokseen, ettei voisi tulla Fats Wallerin veroiseksi pianistiksi. sa vei hänet ilmeisesti aikomuksenaan tarjota jotain sivistävää ja kasvatuksellista katsottavaa nuorelle lapsenlapselleen. Mitä vikaa on Surreyn juomavedessä. Tämä oli kuitenkin herättänyt nuoren Jeffin mielenkiinnon ja hän tarrasi kiinni istuimensa käsinojiin ja kieltäytyi lähtemästä, koska luvassa oli kaikkea sitä, mikä kiinnosti nuorta miestä. Kiinnostus erityisesti hot rodeihin tuli elokuvateatterin matineanäytöksestä, johon hänen mummon. Eric Clapton (1945–) hieman kauempaa, mutta Jimmy Page (1944–) ja Jeff Beck (1944–2023) asuivat suht läheisissä kaupunginosissa. Jeff otti nopeasti haltuunsa myös rockabillykitaroinnin salat. Jeff ajatteli: ”Huijausta ja trikkejä, sehän käy” – ja niin kitarasta tuli hänen instrumenttinsa. Lisää bensaa liekkeihin hän sai kuullessaan Gene Vincent & The Blue Caps -kokoonpanoa vuonna 1957. Sisko ilmeisesti toimi esittelijänä Jeffille, jonka todellinen kiinnostuksen kohde olivat autot. Beck sen sijaan teki ”Blues Anytime, Volume 3:lle” sisältyneet kappaleensa All Stars -nimisen kokoonpanon säestyksellä. Tyylien hallitseminen ilmenee erityisen hyvin Chuck Berryltä mukaillussa The Yardbirds -kappaleessa Jeff’s Boogie, jossa hän väläyttelee hämmästyttävän nopeita lurituksia helpon oloisesti. Samaisessa MG:ssä istuessaan hän kuuli ensimmäisen kerran blues-kappaleen, tosin vain alkupuolen, sillä setä käski sulkea radion. Osittain tästäkin johtuen hänen vasemman käden tekniikkansa oli valovuosia edellä 60-luvun keskivertokitaristeja. Yhteistyö sujui mainiosti, koska Jim oli taitava lukemaan nuotteja, mutta Jimmy ei niinkään. Skiffle oli 1950-luvulla Briteissä hurjan suosion saanut musiikki-ilmiö, josta moni rautalankabändi sai alkunsa. Kolmella ”Volume 2:n” raidalla Page esiintyi kahdestaan Eric Claptonin kanssa. Niinpä hän luovutti pianonsoiton siskolleen. He tutustuivat toisiinsa Beckin siskon välityksellä, joka oli samassa opinahjossa Pagen kanssa ja sattui mainitsemaan veljelleen: ”Meidän koulussa on yksi yhtä omituinen tyyppi kuin sinä, veikkaan, että tulisitte hyvin toimeen keskenänne, silläkin on omatekoinen sähkökitara”... Studion ulkopuolella nuorten miesten innostuneisuutta bluespohjaisesta improvisoinnista voidaan kuulla Mike Vernonin Immediate-merkille vuonna 1968 tuottamalla kokoelmalevysarjalla ”Blues Anytime”, jonka kappaleista osa on duo-esityksiä. Hän oli sekä Beatlesin ja Shadowsin esikuva ja nuori Jimmy Pagekin vannoi Doneganin nimeen tv-haastattelussaan. Seuraavana viikonloppuna Jeff ja sisko menivät bussilla Jimmy Pagen kotitalolle. Kappaleet Draggin’ My Tail, Freight Loader ja Choker hän oli nauhoittanut monokelanauhurilla kotonaan vuonna 1965. Jeffin äiti, joka oli konserttikelpoinen klassisen musiikin soittaja, yritti saada hänet kiinnostumaan pianonsoitosta. Sen jälkeen Jeffiä ei saanut irti soittimestaan. rokki-soolot, tärkeintä oli, että kumpikin sai merkitä täydet tunnit studiokatalogiinsa. Jeffin innostuksen autoihin sai aikaan hänen setänsä, joka oli urheiluautoharrastaja. Oliko ohjelman tulosta, mutta joka tapauksessa Jimmy aloitti ammattimaisen ammattimuusikon uransa alta kaksikymppisenä (vuodesta 1963 lähtien). Siskon sanat osuivat kohdalleen. Big Jim hoiteli perinteisimmät soolot ja nuorempi Jimmy sai soittaa improvisoidut ns. Skifflen kiistaton tähti oli Lonnie Donegan. Kun hän kysyi äidiltään: ”Kuulitko tuota kitaristia?” Tämä vastasi: ” Tuo ei ole musiikkia vaan trikkejä ja päällekkäisäänityksiä, tuo on huijausta”. Beckin esittämistä instrumentaaleista Steelin’ on soitettu slidekitaralla ja Chuckles on nimensä mukaisesti kunnianosoitus Chuck Berrylle. Sen soittajia ei mainita kansiteksteistä, mutta oletettavasti kyseessä oli niin ikään levyllä samaa yhtyenimeä käyttäneen Cyril Daviesin liidaama bändi. Yhtenä päivänä Jeff kuuli radiosta Les Paulin kappaleen How High The Moon ja oli aivan myyty ”Wizard of Waukeshan” soitosta. Tämä roolijako takasi sen, ettei heillä ollut vaikeuksia jakaa töitä. Nuo kaverukset tulisivat erinomaisesti toimeen keskenään. Hän sai sittemmin jakaa ”kitarapultin” Big Jim Sullivanin kanssa. Seuraavan kerran, kun Jeffillä oli mahdollisuus päästä tuon auton kyytiin, hän huomasi setänsä poistaneen radion auton kojelaudasta. 16 Blues News 3/2023 JUKKA MÄKINEN K ysymys lienee aiheellinen, koska Britannian (ja maailman) kolme johtavaa blueskitaristia tulivat kaikki niiltä seuduilta, noin 20 neliömailin suuruiselta alueelta Surreysta
Gomelskylle oli selvää, ettei hän pystyisi estämään Rollareiden nousua kansallisella tasolla kiertäväksi nimeksi. Ilmeisesti esimerkit olivat kohtalaisen vakuuttavia, koska muut kitaristit alkovat pakkailla soittimiaan. Siitä ei sanottavasti ollut haittaa hänen tulevan autoharrastuksensa kanssa. Blues News 3/2023 17 60-luvun alussa Beck käynnisti monen muusikon tavoin opinnot taidekoulussa, mutta teki sen lisäksi myös ns. Myöhemmin Samwell-Smith osoitti tuottajan taitonsa Cat Stevensin levytyksillä ja varsinkin ”Tea For The Tillerman” on melkoinen mestariteos. Samalla Claptonin ”bluesin tienraivaaja-henkinen” asenne muodostui kuitenkin Yardbirdsin tulevaisuuden suurimmaksi kompastuskiveksi. Soiton ohella hän teki töitä autokorjaamolla, ennen iltaa oli vain muistettava poistaa rasvat ja öljyt käsistä, etteivät ne näyttäisi samalta kuin CD:nsä ”You Had It Coming” kannessa. Sen sijaan hän suositteli bändiä kokeilemaan ystäväänsä Jeff Beckiä. Esitys The Yardbirds. Seuraava singlelevytys Over Under Sideways Down oli kitaroinniltaan vieläkin hämmästyttävämpi. Itse asiassa useita väittelyitä syntyi siitä, oliko kappaleen perusriffi soitettu kitaralla vai viululla. Pääosan bluesklassikoilla veivät Eric Claptonin raivokkaat kitarasoolot, varsinkin kappaleilla Good Morning Little Schoolgirl ja Certain Girl, puhumattakaan I Ain’t Got You’sta. Bändin ensimmäinen menestyssingle For Your Love oli myös loppulaulu Claptonin kaudelle yhtyeen riveissä ja samalla riemuvoitto basisti Paul Samwell-Smithin orastavalle tuottajan uralle. Noihin aikoihin Rolling Stones pakkasi Giorgio Gomelskyn omistaman Crawdaddyklubin täyteen faneja joka viikonloppu. Vuonna 1963 Beck meni naimisiin Patricia Brown -nimisen mallin kanssa. Keikat alkoivat kuitenkin ottaa etusijaa nuoren miehen elämässä. Jimmy Pagen kyvyt oli huomattu, mutta tämä ei heikon terveytensä vuoksi uskaltanut jättää studiomuusikon turvallista pestiä. Jeffin ensimmäinen mainittava bändi oli nimeltään Rumble, jonka säännöllinen keikkapaikka oli Eel Pie Islandilla sijainnut Eel Pie Island Hotel. Se herätti meissä oppikoulun toisluokkalaisissa ainakin yhtä paljon musiikkipitoisia välituntikeskusteluja kuin For Your Love aiemmin. Samaan aikaan hän ryhtyi hengailemaan (sittemmin Rolling Stonesin pianistina ja roudarina tunnetun) Ian ”Stew” Stewartin kanssa – ja sai samalla syventää tietojaan bluesista sekä sen alalajeista, sillä Ianilla oli Lontoon suurimpia blueslevykokoelmia. Kyseinen kappale, Heart Full Of Soul nousi Englannin sinkkulistalla kakkoseksi. Sitä varten studioon oli palkattu intialainen sitar-muusikko, mutta kun hän yritti soittaa 4/4-rytmistä kappaletta, siitä ei tullutkaan mitään. Stewart jakoi kämppänsä äänittäjävelho Glyn Johnsin kanssa. Yardbirdsin seuraavan singlen oli tarkoitus vedota hippiyleisöön itämaisilla vaikutteillaan. Jeffin saapuessa koesoittoon oli paikalla jo parikymmentä innokasta kitaristikokelasta. Keith Relf tuli jututtamaan häntä ja kyseli Beckiltä hänen musiikillisia vaikutteitaan. Autokorjaamolla se ei haitannut, mutta popmusiikkiin suuntautuneessaYardbirdsissä hänen olkapäille ulottuneet hiuksensa herättivät närkästystä. Muun muassa Small Faces -yhtyeen Ronnie ”Plonk” Lane kuului vakiovieraisiin. Claptonin lähtö uhkasi Yardbirdsin matkan tyssäämistä heti lähtökuoppiinsa. Juttelun lomassa Beck antoi näytteitä ihailemiensa soittajien tyyleistä (mm. Muddy Waters, Jimmy Reed ja Booker T. Kun Jeffille vielä annettiin Eric Claptonin vanha esiintymispuku, hän oli tarpeeksi ”hieno” esiintymislavoille. Pian tämän jälkeen Jeff liittyi The Tridents -nimiseen kokoonpanoon ja aloitti ennakkoluulottoman kokeilun efektien kanssa. Jeffin debyyttiesiintyminen Yardbirdsin ensimmäisellä Yhdysvalloissa ilmestyneellä studiomateriaalia sisältäneellä albumilla ”For Your Love” oli melko tavanomaista kitarointia, joskin huomiota herätti hänen sujuva slidetyöskentelynsä. Enää ei ollut muuta estettä Beckin liittymiselle kuin hänen ulkomuotonsa. Bändi alkoi etsiä kuumeisesti korvaajaa bluesvirtuoosille. Taidekoulu sai jäädä esiintymisten viedessä yhä suuremman osan Jeffin illoista. Hän käytti kahta kitaraa lavalla siten, että jätti toisen kiertämään (feedback) soittaessaan toisella raivoisaa sooloa ja apunaan vielä WEM Watkins Copicat -nauhakaikulaite. & The MG’s). Jeff ei ollut ainoa muusikko, joka lorvaili kämpässä kuunnellen Ianin levyjä ja imien niiltä vaikutteita. Touhua sivusta seurannut Jeff Beck sanoi: ”Miksi te vielä yritätte soittaa tuota sitarilla, kun sen voi tehdä helposti kitarallakin. Jeff Beck sai kitaransa kuuluviin kappaleilla I'm Not Talking, I Ain't Done Wrong ja My Girl Sloopy. Tuolloin Keith Relf otti häneen yhteyttä ja tarjosi Yardbirdskokoonpanoaan Crawdaddyyn viikonloppukeikoille Rolling Stonesin tilalle. Heillä oli bändissään Relfin pop-biiseihin erinomaisesti soveltuneen laulun ja blues-kappaleisiin istuneen huuliharpun käsittelyn lisäksi nouseva blueskitaran tähti Eric Clapton, joka osoittautui ryhmän suurimmaksi vetonaulaksi. Niinpä ennen yhtyeeseen pääsyään Jeff komennettiin parturiin, joka leikkasi hänen hiuksensa poppareille paremmin sopivaan Beatles-pituuteen. hanttihommia, toimien muun muassa automaalarina. Yksi vaikeus on saattanut olla siinäkin, että sitar on yleensä viritetty cis:ään ja kappaleen riffi menee d:ssä (eli 1/2 sävel-askelta korkeammalta). Hän käytti puhtaampaa soundia kuin Clapton ja toi siten toisenlaista särmää yhtyeen tyyliin. Tuohon aikaan Lappeenrannan Lyseossa kun ei tiedetty, mitä Voxin Treble Boosterilla ja hyvällä vasemman käden tekniikalla voi tehdä. Stew ei pitänyt siivoamisesta, joten hänellä oli erikoinen työnjako vuokrasopimuksessaan: Johns sai huolehtia siivouksesta ja Ianin levyt saivat pitää huolen musiikista. Ne eivät jättäneet kenellekään epäilystä siitä, kuka heilutti modernin blues-kitaran valtikkaa. The Tridents ja Jeff Beck alkoivat saada melkoista kulttimainetta alan diggaripiireissä. Se rakentui löyhästi Bill Haleyn Rock Around The Clockin ympärille ja sai lopullisen muotonsa Beckin Fender Esquire -soundin myötä. Ilmeisesti yhtä suuren osan hänen ajastaan haukkasivat naiset. Juuri viimeksi mainitun idea oli käyttää kappaleen rytmiraidalla pääosassa cembaloa. Ottaa vain g-kielen pohjasäveleksi ja soittaa melodian h-kielellä venyttäen sitä puolisävelaskeleella, jolloin soinnista tulee urkupisteen vuoksi sitarin kuuloinen.” Tuolla oivalluksella Jeff allekirjoitti paikkansa Yarbirdsin uutena kitaristina. Over Under Sideways Downin perusta on tyypillistä Yardbirds-jamittelua
Kun pohjat oli soitettu, oli Jeffin vuoro antaa panoksensa yhteiseen teokseen. Muita mainittavia saman aikakauden tallenteita edusti vuoden 1967 kokoelmalla ”The Yardbirds Greatest Hits” alkujaan julkaistu New York City Blues. Heille avautuivat valtavat markkinat, jotka tarjosivat uusia haasteita ja tuotannollisia näkymiä. Feedback olikin yksi piirteistä, jotka pysyivät Beckin keinovalikoimassa The Tridentsista Yardbirdsin viimeisimpiin kappaleisiin asti. Ilmeisesti studiossa ei ole tehty tarkkoja muistiinpanoja levyn raidoista, koska ne poikkeavat toisistaan niin paljon. Stereopainoksessa ei esimerkiksi ole kaikkia sooloja tai ne ovat lyhyempiä. Lisäksi mukaan oli saatu muutama bändin ulkopuolinen lauluntekijä, mm. Tämän vahvistaa Jimmy Pagen kommentointi hänen kuultuaan Jeffin soolon bändin palattua USA:sta. Philips Recording Studio Memphisissä (639 Madiso nAvenue) teki yhtyeeseen vaikutuksen ja bändin soittajat olivat erittäin tyytyväisiä siellä äänittämiinsä kappaleisiin. Siksi allekirjoittaneenkin täytyi matkustaa Lontooseen ja ostaa monomiksaus HMV:n levykaupasta, että sain I Can’t Make Your Waystä ja Rack My Mindista kunnon versiot. Kokonaisuutena ”Having A Rave Up With...” jäi allekirjoittaneelle melkoiseksi pettymykseksi huolimatta muutamista uusista kappaleista. Edellisen tavoin myös toinen Memphisissä äänitetty esitys, Johnny Burnetten tunnetuksi tekemä Tiny Bradshaw -klassikko The Train Kept A Rollin' toimii hienosti Yardbirdsin coveroimana. Ensiksi mainitulla on ihmeellinen laulumelodiaa mukaileva kitarasoundi, joka kuulostaa pikemminkin bansurilta (intialainen poikkihuilu). Albumia kuunnellessaan tulee vakuuttuneeksi siitä, että bändi oli oikeassa kehuessaan studion soundeja. Erityisesti Sam C. Eri masteroinneissa nimittäin on huima ero. Levyltä huokuu ”live”tunnelma erityisesti kappaleissa Lost Women ja Rack My Mind sekä ennen kaikkea Relfin ja Beckin vuorotteluissa. Häneltä Beck kävi lainaamassa tämän Treble Booster -efektin ja vetäytyi miettimään soolojaan. Hän oli laajentanut ymmärrystään intialaisen musiikin puolelle, lähinnä kuuntelemalla sitarin soittajia Ravi Shankaria ja Vilayat Khania. Soittimena toimivasta Esquiresta on vain väännetty kaikki diskantit (treblet) pois, mutta sen intialaisesta vaikutelmasta vastaa silti Beck, joka tekee hämmästyttäviä yhden kielen venytyksiä melodian tueksi ja vastaääniksi. Singlenä julkaistu Shapes Of Things edusti manageri Giorgio Gomelskyn mukaan avantgardea ja aivan uutta ajattelua kitaran soolo-ominaisuuksista. Beck oli ollut Yardbirdsissä hädin tuskin vuottakaan, kun bändi suuntasi kulkunsa Yhdysvaltoihin. Shapes Of Thingsissä kuuluukin erityisesti viimeksi mainitun vaikutus, sillä soolo todella oli avantgardistinen ja edellä aikaansa. On myös merkitystä, kuunteletko levyn monovai stereoversiota. Hän käyttää myös feedbackiä hyväkseen esim. kappaleilla Rack My Mind ja The Nazz Are Blue, jonka hän myös itse laulaa. Yhtyeen suosio ei osoittanut laantumisen merkkejä, vaan USA:n kiertue jatkui KeskiLänteen saakka. Jeff Beck oli saanut tilaisuutensa ja käytti sen todella hyvin hyödykseen. Alice Cooper on muistellut Yardbirdsin Detroitin keikkaa hilpeästi: Cooper oli solistina bändissä, jonka ohjelmisto koos. Niiden väliin sijoitetuista vanhoista menestyssingleistä ja niiden b-puolista rakennetun albumin ilmeinen tarkoitus oli vain USA:n markkinoiden taloudellinen maksimointi. Hänen säveltämänsä You're A Better Man Than I oli levyn ehdottomia kohokohtia. Tulosta kuunnellessa ei voi kuin hämmästellä Beckin soolojen monipuolisuutta ja mielikuvitusta. 18 Blues News 3/2023 oli mukana myös bändin seuraavalla LP:llä ”The Yardbirds (Roger The Engineer)”, jonka kansikuvan oli piirtänyt yhtyeen komppikitaristi Chris Dreja. Yardbirds itse piti levynsä aikaisempaa lämpimämmistä soundeista, jotka syntyivät siitä, että yhdysvaltalaisstudioissa mikserin etuasteita luukutettiin kovemmilla tasoilla eikä siellä pelätty (putki-)säröä. Mike Hugg Manfred Mannista. Sam Phillips oli niin ihastunut Yardbirdsin soittoon, että kehotti bändiä hankkiutumaan eroon surkeasta laulusolististaan ja etsimään tilalle uuden. Ei ollut mikään ihme, että vastikään orkesteriin liittynyt Jeff tunsi itsensä ulkopuolisek si”sisäpiiriläisten” Keith Relfin, Chris Drejan, Jim McCarthyn ja Paul Samwell-Smithin vastatessa pääasiallisesti sävellyspuolesta. Hyväksi onneksi Jimmy Pagella sattui olemaan sessio samassa rakennuksessa, joskin eri studiossa. Briteissä studion äänittäjät taas pukeutuivat valkoisiin takkeihin ja pitivät huolen, että desibelilukemat pysyivät tarpeeksi alhaisilla tasoilla ja kuulostivat siisteiltä sekä samalla riittävän neutraalilla tasolla. Soittajat eivät kuitenkaan innostuneet tästä ehdotuksesta vaan he levyttivät Memphisissä muutaman kappaleen lisää. Materiaali julkaistiin LP:llä ”Having A Rave Up With The Yardbirds”. Muut ”pihalinnut” antoivat tälle hieman introvertille kitaristille keskittymisrauhan ja hän sai hoitaa osuutensa levytyssession loppupäässä
Kitaristi saa raivarin ja hajottaa täysakustisen Gibsonin vahvistimen kulmaan ja lopuksi heittää soittimen kaulan yleisön joukkoon. Jimmy Page kesti silti retken rasitukset hammasta purren, koska tulossa olivat isot rahat. Sen ajan lehdistön suosikkipojan David Hemmingsin näyttelemän muotikuvaajan ottamien kuvien taustalla näkyy ase ja todennäköisesti myös murha. Ihmiset yrittivät nukkua matkatavarahyllyillä – huonolla menestyksellä. Esiintymisiä oli kaksi tai kolme kertaa päivässä, joten artistit alkoivat käydä toistensa hermoille. Alice Cooper muistelee tätä vieläkin henkeä haukkoen. Kaikki eivät onnistuneet näkemään tilanteessa mitään huvittavaa ja Paul-Samwell-Smith erosi bändistä. Bändi matkusti jälleen rapakon yli suurin odotuksin. Sieltä kuvaaja päättää lähteä Marquee-klubille kuuntelemaan Yardbirdsejä, jotka esittävät The Train Kept A Rollinista jalostetun oman kappaleensa Stroll On. Beck tajusi, että filmikeikka on tulossa, eikä heillä ollut enää basistia. Lisäksi tekijät tai heidän edustajansa eivät tunteneet Lontoon pop-skeneä riittävän hyvin ja sen vuoksi he tilasivat väärän bändin edustamaan ”Swingin’ Londonia”. Heti alusta lähtien alkovat vaikeudet: ilmeni, ettei linja-autossa ollut minkäänlaista ilmastointia eikä myöskään makuupaikkoja. Kieltämättä melko ohut juoni, joten ei ollut ihme, jos filmi meni tekoaikoinaan joiltain ohi kuin pieru kirkossa. Lisäksi bussin WC ei toiminut, vaan tulvi ja haisi. Jeff Beck oli päättänyt pyytää kaveriaan katsomaan Yardbirdsin esiintymistä eräässä Lontoon liepeillä olevassa lääketieteen oppilaitoksessa. Samanaikaisesti käynnistyi myös Jimmy Pagen ura Yardbirdsissä. Keikka meni periaatteessa hyvin ja yleisö piti kuulemastaan – ainakin siihen saakka, kunnes Yardbirds tuli lavalle. Toisaalta se kuitenkin mm. voitti Cannesin filmifestivaalien pääpalkinnon vuonna 1967 – ja myös bändi sai palkkionsa. ”perskänniin”. Blow-upin tarina alkaa valokuvaussessiosta jossakin Lontoon puistossa. Tämän sieppaa kuvaaja, joka pakenee fanilaumaa ja häipyy yön pimeyteen. Heillä oli kunnia olla lämppäriaktina ennen pääesiintyjää. Tossa on mun kitara, kyllä sä selviät noista biiseistä, koita pysyä hengissä.” © Ro ge r Re ss m ey er. Hän menee samana iltana bileisiin, jossa ikävystyneen näköiset intellektuellit polttavat marihuanaa ja keskustelevat syvällisesti. Nyt kiertue oli suunniteltu varman päälle: mahdollisimman lyhyet välimatkat, tiiviit keikkasetit ja tarpeeksi monta artistia, jotta kukaan soittajista ei palaisi puhki rasituksesta, sekä tarpeeksi lepoa siirtymien aikana. Kulut olivat olleet niin kovat, että bändi oli nipin napin selvinnyt plussan puolella kotiin. Siitä piti tulla italialaisohjaaja Michelangelo Antonionin kansainvälinen läpimurto. Edellisellä kerralla pitkät matkat kaupunkien välillä ja korkeat lentohinnat olivat syöneet suurimman osan keikkaliksoista. Cooperin mukaan yhtye lakaisi lattiaa heidän bändillään ja ajoi väen hurmokseen. Kesken soolon Beckin vahvistin alkaa oikutella ja säristä ilkeästi. Jeff Beck osti omilla tuloillaan USA:sta vuoden 1963 mallisen Chevrolet Stingrayn. Brittien lavashow sai aivan uusia ulottuvuuksia yleisön riehaantumisesta. Seuraavana päivänä hän menee uudelleen puistoon etsimään todisteita murhasta, mutta ruumis on kadonnut. Jeff Beck puolestaan poltti päreensä jo toisen päivän jälkeen ja antoi instrumenttinsa Pagelle sanoen: ”En kestä tätä enää, lähden Los Angelesiin tyttöystäväni luokse. Beckin paikalle raahaama Jimmy Page piti silti keikkaa riemastuttavana, myöhemminkin hän on kertonut sen olleen elämänsä hauskimpia livekokemuksia. Bändi oli jo etukäteen tyytyväinen rundin järjestelyihin. Asia jää painamaan kuvaajan mieltä ja filmejä kehittäessä asia varmistuu. Sinä iltana bändin jäsenille oli kuitenkin tullut kinaa jostakin ja Keith Relf oli päättänyt juoda itsensä ns. Filmin rakenne vain oli ongelma: liian merkillinen (tai merkityksetön) juonikuvio, joka ei tarjonnut tapahtumille kehittelyä. Hän kysyi saman tien Pagea basistiksi, joka otti tarjotun työn vastaan. Tässä kohtaa tosin kohtalo tai sattuma puuttui peliin. Seuraavaksi yhtye jatkoi maineensa kasvattamista elokuvassa Blow-up. Tästä alkoi hänen innostuksensa hot rod -autoihin, joka vain syveni vuosien myötä. Pian kävi kuitenkin selväksi, että hän oli liian hyvä tehtävään, joten rytmikitaristi Chris Dreja sai vuorostaan siirtyä basson varteen. Esimerkiksi jonkin soolon lopussa Beck oli heittänyt Esquirensa ilmaan ja siepannut sen sitten kiinni oktaavin kohdalta. Tällä kokoonpanolla Yardbirds suuntasi elokuvantekoon. Orkesterille tarjottu 3000 puntaa per mies oli liian houkutteleva, joten Yardbirds päätti pitää mölyt mahassaan ja korjata helpon palkkion pois kuljeksimasta. Todellisuus kuitenkin osoittautui toisenlaiseksi. Ilmeisesti Relfin ryyppääminen ei kauheasti parantanut tunnelmaa, eikä se, että hän toisen setin aluksi kaatui selälleen rumpujen päälle. Blues News 3/2023 19 tui 90-prosenttisesti Yardbirdsin kappaleista. Yllättäen kutsu kävi Yardbirdsille, vaikka rooli olisi kuulunut The Who’lle
He sentään jättivät jälkipolville muiston siitä, mitä Yardbirdsistä olisi voinut kehittyä, jos heidän yhteinen tarinansa olisi jatkunut pidempään. Most luotti siihen, että Beckin nimellä myytäisiinsinglejä siitä huolimatta, ettei hän kovin kaksinen laulaja ollutkaan. Esitys kiipesi Brittein saarilla Top Teniin, vaikka Jeffin laulusuoritus menee rimaa hipoen läpi. Beck oppikin vuosien myötä näkemään oman laulusuorituksensa ironian ja ilahdutti viimeisinä vuosinaan faneja solistina yleisön pyynnöstä. Bändille tuli kuitenkin mahdottomaksi jatkaa niin isolla kokoonpanolla, joten heidän piti supistaa jäsenistöään. Vuonna 1967 ilmestyneen Tallymanin jälkeen julkaistiin 1968 instrumentaaliversio kappaleesta Love Is Blue, jonka kreikkalainen Vicky Leandros oli alkujaan esittänyt Eurovision-laulukilpailussa Luxemburgin yleisradioyhtiön edustajana ranskaksi nimellä L’amour est bleu. Bändin palattua Englantiin Jeff Beck meni tapaamaan kavereitaan liittyäkseen kokoonpanoon. Lisäksi Rod sanoi tuntevansa kitaristin, jonka Birds-kokoonpano oli vastikään hajonnut. Heillä oli vain yksi kapula rattaissa, joka hidasti asioiden nytkähtämistä eteenpäin: Beckin manageri Mickie Most. Hän oli vakuuttunut siitä, että Beckin nimi möisi singlejä. Näissä merkeissä Rod ja Jeff tapasivat ja vannoivat perustavansa bändin. Baari oli erittäin hiljainen ja vaikka ovimies oli toivottanut Beckin tervetulleeksi pitkästä aikaa, se ei nostanut hänen mielialaansa, sillä tuoppiaan tuijottanut kitaristi luuli olleensa ainut asiakas. Jo ennen Love Is Blueta vuoden 1967 puolella julkaistu singlekappale Hi Ho Silver Lining muodostui kuitenkin Beckin soolo-uran suurimmaksi hitiksi. Hän aikoi jatkaa samaan malliin, koska se oli osoittautunut myyntivaltiksi tähänkin asti. Tuottaja Mickie Most oli muokkaamassa Jeffistä sooloartistia ja yritys oli kova. Siitä huolimatta kappale muodostui kohtalaiseksi hitiksi ja Beck alkoi nyt tosissaan miettiä soolouraa. Rod päätti ottaa ratkaisun loman kannalta ja meni Ranskaan, viettäen kesän Rivieralla, jossa hän eli lähinnä punaviinillä ja patongilla. Hassua sinänsä, mutta Beck oli jo ennen kappaleen julkaisemista tavannut Rod Stewartin, mutta Mickie Most ei ollut luottanut hänen vetovoimaansa levynmyynnissä. Tämä oli ennenkuulumatonta manageritoimintaa, mutta se takasi muusikoille reilun toimeentulon. Ennen kiertueen alkamista Yardbirds oli kuitenkin ehtinyt äänittää psykedeelisen musiikin mestariteoksen Happenings Ten Years Time Ago, joka valitettavasti pysyi vain pienen piirin kulttihittinä. The GTO:sin (Girls Together Outrageously), lähinnä malleista tai muuten ekstravaganteista naisista koostuneen bändin kanssa Frank Zappan levymerkille. Paras levytetty esimerkki tästä on Rock My Plimsoul kitaristin samoihin aikoihin julkaistulta esikoissooloalbumilta ”Truth”. Beck vetäytyi vanhempiensa luokse masentuneena. Kitaran lisäksi Stewartin laulua käytettiin instrumentin tavoin. Palattuaan Englantiin uranäkymät eivät näyttäneet hääppöisiltä. Ilmeni, että he olivat kohtalotovereita: pöytäseuralainen kertoi hänkin saaneensa kenkää Long John Baldryn Steampacketistä, jossa hän oli laulanut yhdessä Julie Driscollin kanssa. 20 Blues News 3/2023 Ilmeisesti Beckin luistaminen kesken rundin herätti hieman katkeruutta bändikaverien kesken, varsinkin kun heidän piti istua haisevassa bussissa sillä aikaa, kun Jeff vietti lokoisia päiviä Los Angelesissa kauniin tyttöystävänsä seurassa. Ei auttanut, vaikka Beck kuinka aneli, että Stewartin pitäisi laulaa seuraava single. Niin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu, vaan tällä tavalla oli luotu perustukset Led Zeppelinille. Ainakin sellaiset Beckin fanit, jotka pitivät hänen kitaroinnistaan, saivat vastinetta rahoilleen, koska kappaleen puolivälissä olevan b-osan hän soitti slidella. Kaikki näytti etenevän hyvissä merkeissä. Eräänä iltana hän oli poikennut vanhasta tottumuksesta The Cromwellian Clubiin, joka oli hänen Yardbirds-aikojensa vakiopaikka. Beck halusi valloittaa USA:n, sillä hän tiesi, että markkinat olisivat kypsät raaemmalle bluespohjaiselle rockille. Beckin onnistui löytää ennennäkemättömän. Keskusteltuaan tilanteesta he erottivat Stewartin: koska hänellä oli jo jonkin verran nimeä, Baldryn joukoissa katsottiin, että hän voisi pärjätä myös omillaan. Hän oli juuri kuullut, ettei Yardbirds tarvitse enää hänen palveluksiaan. Hän sai kuitenkin huomata, että he olivat nyt entisiä kavereita, jotka ilmoittivat pärjäävänsä hyvin ilman Jeffiä. Kappale kuulostaa äänitehosteineen olevan aikaansa edellä, vaikka siinä lauletaan kymmenen vuoden takaisista asioista. Näin ollen Ron Wood tuli liitetyksi bändiin tietämättään. Most pysyi päätöksessään. Bändin raha-asiat siirettiin Don Ardenilta hänen oikean kätensä, entisen ammattipainijan Peter Grantin hoiviin, joka piti huolta siitä, että bändin jokainen jäsen sai yhtä suuren osan palkkiosta kuin hänkin. Hetken juttelun jälkeen Beck kertoi saaneensa potkut Yardbirdseistä. Kiertue, jonka olisi pitänyt tehdä bändin jäsenistä miljonäärejä, oli mennyt taloudellisesti niin kuralle, että Jimmy Page sai puolentoista kuukauden uurastuksesta käteensä vajaat 150 puntaa. Jeff oli jonkin aikaa halunnut bändiinsä oikean laulusolistin. Beckillä itsellään oli tietynlainen soundi-ihanne mielessään, jota hän ajoi takaa. Uruissa toimi Brian Auger, minkä lisäksi bändissä oli kolmi-(tai nelimiehinen) torvisektio. Tällä kertaa Mickie Most oli suunnitellut kiertueen huolellisesti. Jeff ei silti aikonut jäädä lepäämään laakereillaan, vaan hänellä oli jo uusia suunnitelmia tulevaisuuttaan varten. Jimmy Page oli hoidellut osuutensa hienosti ja jopa päättänyt rundin maanlaajuiseen tvlähetykseen, huipentaen soolonsa käyttäen viulun jousta, mikä oli aiheuttanut lievän sensaation. Kitaristi oli tuhlannut kaikki liikenevät rahansa Stingrayhin, eikä lohtua tuonut edes tieto siitä, että hän oli saanut neuvoja ja apua autonsa ostoon Kalifornian legendaarisimmilta hot rod -rakentajilta. Etäisyydet oli laskettu tarkasti ja siirtymät eri kaupumkien välillä hoidettiin lentoteitse. Vaikka hän lupasi Stewartin saavan äänensä kuuluviin, niin yllättäen Beck huolehti Hi Ho Silver Liningilla päävokaaliosuudesta ja Rod ”The Mod” sai laulaa vain taustalla kuoro-osuudessa. Myös Beck ilmoitti tietävänsä kyseisen kaverin ja muisti sopineensa hänen kanssaan, että he vielä joskus soittaisivat samassa yhtyeessä. Sen stereokuva on syvä ja monikerroksinen äänikollaasi huipentuu Relfin spiikkiin, jonka päälle Beck ja Page sooloilevat kilpaa. Siihen kuului myös Rod Stewart olennaisessa roolissa. Kaikki sen soittajat olivat huippuluokkaa. Beckin soittaessa lyhyitä fraaseja, vastasi Stewart niihin omalla tavallaan, koska Beck jätti niille tilaa. Jeff huikkasi tämän modin näköisen tyypin pöytäänsä. Samoihin aikoihin Beckin kerrotaan tehneen sessiotöitä mm. Steampacket oli aikansa superyhtye. Olen monta kertaa harmitellut sitä, etteivät Beck ja Page ehtineet levyttää enempää yhdessä. Long John Baldryn ohella solistivoima ei rajoittunut ainoastaan bändin johtajaan, vaan ryhmässä lauloivat myös edellä mainitut Rod Stewart ja Julie Driscol. Hetken päästä hän kuitenkin huomasi nurkkapöydässä langanlaihan hiljaisen kaverin juomassa omaa oluttaan. Hän oli valmis, samoin Rod