vuosikerta N:o 315 (3/2022) Hinta 7,50 € 55. vuosikerta BN haastattelee: BN haastattelee: TOMMY MOBERG TOMMY MOBERG ARTTUR ”AT” TERÄNEN ARTTUR ”AT” TERÄNEN JOE VESTICH JOE VESTICH Artistija yhtyehistoriaa: Artistija yhtyehistoriaa: THE SHANGRI-LAS THE SHANGRI-LAS PAT & DIANE LEWIS PAT & DIANE LEWIS BOBBY DAY BOBBY DAY. Kannat kattoon! / Kannat kattoon! / Does London give a damn #1 / Divarien helmiä Does London give a damn #1 / Divarien helmiä / / Nuorta bluesia Nuorta bluesia Klassikoiden lähteillä / Unohdetut albumit / Klassikoiden lähteillä / Unohdetut albumit / Viron kuuma blueskesä Viron kuuma blueskesä / Levytutkailut / Levytutkailut N:o 315 (3/2022) Hinta 7,50 € 55
– Melko pian aloimme keikkailla Daven kanssa opiskelijabileissä ja muissa tapahtumissa. Äskettäin huomasin, että meininki ei ole vuosien saatossa muuksi muuttunut. Vuosituhannen vaihteessahan me aloimme keikkailla kimpassa. Ne ovat olleet pääosin positiivisia ja monista niistä on ilahduttavalla tavalla käynyt ilmi se, että kirjoittaja on myös kuunnellut levyn. Se julkaistiin vuonna 1994 miltei salaa, ettei se sotkisi Eppu Normaalin kuvioita, koska Eput oli saatu vuosien tauon jälkeen uudelleen liikkeelle. Juopottelu ei merkittävästi kuitenkaan vähentynyt. Poljin joka ilta pitkähkön lenkin pysyäkseni kunnossa ja järjissäni. Reilu kymmenen vuotta sitten oli työn alla jo soololevy. Levytehtailla oli järjettömän pitkät jonot. Mark ilmoitti tulevansa soittamaan kanssani Michiganin keikoilla, nyt kun menen pariksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin – hän ei kysynyt tai ehdottanut, hän ilmoitti. – Kaiken muun ohella sain hoidettua loppuun opiskelut, joista ei ole ollut mitään varsinaista hyötyä. Sitten etsin sopivan studion Floridasta, jossa purkitin puuttuvat laulut. KURKISTUS MENNEISIIN KURKISTUS MENNEISIIN Joe on soittanut pienestä pitäen ja omaksunut kotikasvatuksen myötä countrymusiikin perusteet varsin kattavasti. Levy on otettu todella hyvin vastaan Hollannissa, Belgiassa, Saksassa ja Italiassa. Seuraavat viisi vuotta kuluivat puolestaan Juha Torvisen, Sami Ruusukallion ja Aku Syrjän kanssa Screaming Thundersissa. Ensimmäinen levylle saakka päätynyt bändinsä oli nimeltään Vestich Brothers. Tällä soololevylläni onkin päivitetyt versiot parista Screaming Thundersin laulusta. Levyistä jälkimmäinen oli nimeltään ”Silver” ja siltä löytyy Steal The Wind melkoisesti hitaampana versiona. Joe tuli aikoinaan Suomeen vuodeksi opiskelemaan, mutta saavuttuaan osui tamperelaisen rokkiväen pöytään ja solahti niin sanotusti piireihin. – John äänitti osuutensa omalla studiollaan Teksasissa ja puhui mukaan myös Grammyvoittaja Lloyd Mainesin soittamaan stilikkaa. ”Oolrait, soita lisää”, hän kannusti. Alkujaan olin kuitenkin kirjoittanut kappaleen nopeammaksi ja kepeämmäksi, enemmän Eaglesin tyyppiseksi – pitkälti sellaiseksi kuin se nyt julkaistiin. Niistäkin esimerkiksi Tampereen paikallislehden artikkelin kärkenä oli, että Pispalan Pub Kujakolliin tekemäni seinämaalaus on edelleen kesken. Julkaisimme yhden levyn ja kiersimme neljä vuotta todella ahkerasti Hangon ja Ivalon välillä. Se oli comebackini musiikin pariin. – Olen nyt asunut Suomessa 35 vuotta. KEIKKAKUVIOITA KEIKKAKUVIOITA Juhannuksen jälkeen John Inmon tulee muutamaksi viikoksi Suomeen keikoille. Niitä ei juuri kukaan ole kuullut ja mielestäni ne ansaitsevat tulla kuulluiksi. Radiosoittoakin on tullut runsaasti. Levylle oli tulossa meidän molempien, Daven ja Northwind. – John on aikoinaan käynyt Suomessa Omar & The Howlersin kanssa, mutta silloin oli talvi, pimeää ja kylmää. Mielestäni keskeneräisen maalauksen sijaan valmiista levystä olisi voinut puhua hieman enemmän. Ensimmäinen ihan oikea bändini Suomessa oli vuonna 1988 perustettu Northwind. Sikälikin olosuhteet lienevät hänelle erilaiset, että Lost Gonzo Bandin kanssa hän on tottunut lentämään keikoille yksityiskoneella ja täällä operoidaan vanhan Fordini varassa. heinäkuuta. Veljeni Mark oli ryhmän varsinainen showmies ja bändi hajosi hänen lähtöönsä. Noihin aikoihin aloin entistä enemmän panostaa juopotteluun ja opiskelujeni loppuun saattamiseen. Ravintola Wienerwaldissa istuivat tuolloin Dave, Juice, Pellonpää, Pate – ihan koko sakki. – 12 vuotta sitten äänitimme levyllisen materiaalia Daven ja Heikki Silvennoisen kanssa. Se oli pitkälti lauluntekoa, mutta keikkailuakin mahtui mukaan. Seitsemänkymmentälukuiseen tyyliin viinaa, huumeita ja naisia riitti. Tilanne varmasti vielä päivittyy, mutta ainakin Kymi Kantreilla Myllykoskella olemme Johnin ja bändin kanssa pääesiintyjänä lauantaina 2. Joe oli veljesten laulusolisti ja soolokitaristi, isoveljensä Mark soitti komppikitaraa ja lauloi taustoja. Lisävuoden jälkeen hän jäikin tänne pysyvämmin. Levyllä kuullaan rokkaavina versioina countryklassikoita ja lainoja muun muassa CCR:ltä ja Grateful Deadilta. Asiat etenivät hitaasti ja korona-aikana monet muutkin näyttivät askarrelleen kotistudioillaan. Se ei vain käy hetkessä. Minulla oli akustinen kitara mukana ja siihen aikaan soitin paljon paremmin kuin nykyään. Dave sanoi sen olevan tyyliltään stadion rockia. – Vuonna 1997 alkoi yhteistyöni Heikki Silvennoisen kanssa. – Vestich Brothers kiersi ahkerasti ja olimme suosittujakin. Soitin pari bluegrass-riffiä malliksi ja Dave innostui. – Seuraava isompi bändikuvio oli Daven ja Jake’s Blues Bandin kanssa muodostamamme, pari levyä tehnyt Messengers. Piireissä pyöriessä aika kului hyvin. Valmiiksi miksattuna ja masteroituna levy oli kesäkuussa 2020. Toivottavasti se ei jätä meitä tielle. Minua luonnollisesti harmitti hukkaan heitetyn levyn kohtalo. Minulla on äskettäin ollut yhteisiä projekteja kummankin kanssa ja ilokseni he suostuivat mukaan tälle keikallekin. Nyt hän pääsee hieman erilaisiin olosuhteisiin. En voi siis valittaakaan. Asetelma on yhä ennallaan. Tai no – tulihan minusta yhteiskuntatieteiden maisteri ja sain vuosikausia asua huokeasti opiskelija-asuntolassa, jossa naapurinani oli paljon nuoria tyttöjä. Mark on isoveljenä tottunut pomottamaan minua. Siitä on tulossa ainutlaatuinen ilta. Minulla ei ollut muuta tekemistä kuin pyöräily. Soittaminen jäi hetkeksi kokonaan taka-alalle. Teimme levyn nimeltä ”We’ve Got It Good”. Siellä bändin erikoisvieraina kuullaan useiden levylläkin mukana olleiden muusikoiden lisäksi myös Kalevi Louhivuorta ja Anna Inginmaata. Olen lukenut monenkielisiä arvosteluja Google kääntäjän avulla. Sitä seuraavana torstaina soitetaan sitten Tampereen G Livelabissa vinyylipainoksen julkaisukeikka. Soitin, Dave pyysi minut heidän pöytäänsä, aloimme jutella, tutustuimme ja olemme olleet läheisiä ystäviä siitä lähtien. Siltä ilmestyi keikkatallenne ”Live At Wolfendale’s” vuonna 1979. Se valmistui, mutta ei koskaan ilmestynyt. Suomessa on ollut vain pari-kolme lehtijuttua. Viimeinkin Joella on mahdollisuus juhlistaa levyään hieman isommin. 6 Blues News 3/2022 vuokraa sikäläisestä kämpästä ja asunnostani Suomessa. Kun tulin vuonna 1986, tutustuin melkein saman tien Dave Lindholmiin. CD:t tulivat viime marraskuussa, mutta vinyylit saan vasta tulevan kesän keikoille. – Tällä hetkellä Johnin vierailun ajalle on sovittuna niin bändikuin duokeikkoja. – Tällä kertaa esiinnymme vain Suomessa, mutta Euroopan keikkojen järjestäminen on työn alla
Levyn avaa Screaming Thundersilta aikoinaan suosikikseni noussut Paradise. Videolta ei puutukaan lieskoja ja kauniita naisia. Kysyin, kuuntelisiko hän levyni. Sen toteutuksesta vastannut Katri Koppanen on kovan luokan tekijä, joka on tottunut toimimaan raskaamman musiikin parissa. Marko Aho. Beneluxin kuvioita koetan saada järjestymään ja Amerikassa on monenlaisia virityksiä. Koettaessani löytää levylle ulkopuolista julkaisijaa sain kolme tarjousta. Hehän eivät jää tappiolle. 8 Blues News 3/2022 niin minua neuvottiinkin tekemään. Minulla oli mukana kaikki mahdolliset paperit ja niissä kaikkien asianomaisten allekirjoitukset, dokumentit poliisilaitokselta ja todistajina festivaalityöntekijöitä, jotka kertoivat työskennelleensä nimenomaan yhtiölle, ei yhdistykselle. – Mikko Alatalo tutustutti minut Warren Schatziin, urallaan RCA:n johtotehtäviin edenneeseen maineikkaaseen levytuottajaan. Verkkaisemminkin ehtii ja uusi versio potkii komeasti. – Menin siis oikeuteen. Pyysin myös Silvennoista oikeuteen kertomaan, miten kaikki oli tapahtunut, mutta hän ei vastannut edes viestiini. Yksin. Kertoessani Johnille tästä hän nauroi. Lauluääneni menee kuulemma paikoittain alle ja yli. Se on kepeästi ja vapautuneesti rullaava kantrirokki, jonka sietäisi päätyvän aktiiviseen radiosoittoon. Itsekin olin rahaton. Myöhemmin saatan niin tehdäkin, mutta toistaiseksi haluan keskittyä tähän omaan juttuuni. Nykyisin hän toimii paljolti hip hopin parissa. Stadionin pölyt liepeistään karistanut Steal The Wind on hyvästä syystä valikoitunut levyn nimikappaleeksi. Ilmoitin että yhdistyksellä ei ole, eikä koskaan ole ollut mitään toimintaa – rahasta nyt puhumattakaan. Joe on saanut levylleen pari arvovaltaistakin kriitikkoa. Siihen on hankala suhtautua neuvotteluvalttina. Välillä on saatettu ko(h)kata vähän turhan isolla liekillä ja sormetkin ovat saattaneet palaa, mutta sehän vain tuo luonnetta lopputuotteelle. ”Anna olla, homma hoituu konkurssilla”, oli muiden kanta. Lähetin hänellekin levyni. Mikään vakuutteluni ei auttanut. JOE VESTICH JOE VESTICH Steal The Wind (Thunder Mountain, 2021) Pitkä kypsytys on todellakin tehnyt hyvää Vestichin musiikille. Niitä purkittavan komppiryhmän ollessa Ville Rauhala ja Juppo Paavola tietää homman olevan hyvissä käsissä. Edelleen toki isompi vaihdekin sujahtaa päälle vaivattomasti ja yhtä uljaasti kuin ennenkin. Autotunea pitäisi ilman muuta käyttää. Projekti on edennyt piisi edellä ja kun kokonaisuutta värittävät tuottaja John Inmon kitaroillaan, Lloyd Maines pedal steelillä sekä Sami Sippolan, Safkan ja Okke Komulaisen kaltaiset täkäläistaiturit, niin palaset ovat kohdallaan. Sen viidakkokomppi houkuttelee paikalle myös Sami Sippolan mainion yhden miehen torvisektion. Jokainen myös mainosti ikään kuin ekstrana sitä, että heidän kauttaan hoituisi digitaalinen jakelukin. Akustinen kitara soi kappaleiden runkona ja Joen ääni kuulostaa kaikkien näiden vuosien jälkeen oikein hyvältä. Pyrin koko ajan osoittamaan, että toimintaa pyöritti oikeasti osakeyhtiö. Venäjällekin minulla olisi hyvät kontaktit, mutta siellä keikkailu ei tietenkään tule kysymykseen. Eipä sopinut. En tiedä saiko kukaan lopulta rahojaan. Sanoin, etten voi toimia niin. Asianajaja luultavasti sai. ”Steal The Wind” tarjoaa täysipainoisen kattauksen countrysti rokkaavaa, mehevyytensä säilyttänyttä musaa. Kolme vuosikymmentä sitten on paratiisiin ollut kovempi kiire. Riding Away, Let Me Kiss Ya Honey ja Rocket Girl tarjoavat letkeätä countrya. Hän asui 70-luvulla jonkun aikaa Suomessa ja teki yhteistyötä ainakin Jukka Kuoppamäen ja Irwinin kanssa. ETEENPÄIN ETEENPÄIN Joen tulevaisuuden suunnitelmat ovat selkeitä ja päämäärätietoisia. Joe voi varsin turvallisin mielin keskittyä omaan osuuteensa. Vastassa oli kovan luokan asianajaja, joka tunsi lain ja osasi käyttää sitä. En ymmärtänyt puoliakaan ajasta mistä on kyse. Niin ikään toinen Thunders-raita, aavistuksen springsteenmäinen She’s A Runner juoksee nykyään keveämmällä askelluksella, vaikka vauhti jotakuinkin ennallaan taitaa ollakin. Hän on ykkösmiehiä countryn saralla Amerikassa ja sitä kautta koko maailmassa. Kerroin olevani kova kaveri, joka on nähnyt maailmaa ja kestää kritiikkiäkin. Viimeksi mainittu on koskettava kunnianosoitus John O’Connorille, Vestich Brothersin edesmenneelle basistille. Minulle entuudestaan tuntemattomista kappaleista videoksikin päätynyt Razor Red Skies tarjoaa levyn rokkaavimmat hetket miellyttävän sinisessä viitekehyksessä. Sitä kautta olisi rahaakin löytynyt. Ymmärrän toki suomea jonkin verran, melko hyvinkin, mutta lakitekstiä en lainkaan. Niinpä lähetin hänelle levyn ja sain paluupostissa palautteet. Kuunneltuaan sen hän kehui laulunkirjoitustaitoani, tuotantoa ja instrumentaatiota, mutta tyylillisesti musiikki on heidän mittapuullaan aivan liian retroa. Inmonin kitara soi maukkaasti, kuten se tekee läpi levyn ja Rauhalan messevä bassosoundi ansaitsee tulla tässä yhteydessä erikseen mainituksi. Tuomarin lopullisella päätöksellä minun olisi pitänyt maksaa reilut korvaukset. Sometimes lähentelee doo woppia ja verkkainen marssi I’m A Soldier päättää levyn jylhästi ikävän ajankohtaisin teemoin, vaikka menneisiin aikoihin ja Amerikan mantereelle sijoittuukin. Nyt pääsen kuitenkin paneutumaan promotukseen kunnolla, kun minulla on sen tueksi levy ja upea videokin kappaleesta Razor Red Skies. Ennen lupautumistaan Schatz varmisti, olenko tosissani, koska hän saattaa toisinaan olla hyvin ankara kriitikko. – Haluan soittaa mahdollisimman paljon hyviä keikkoja ja saada musiikilleni kuulijoita. Halusin tehdä sen, mikä on oikein ja reilua. Erityisen hupaisana hän piti sitä, että räppityyppi tulee kertomaan minun laulavan epiksessä. Toinen sinisempää laitaa edustava kappale My Darkest Dream etenee kepeämmin. Ajan hengen mukaisesti yksikään firma ei ollut valmis maksamaan mitään, mutta halusi 20–25 prosenttia myynnistä. Heti ensimmäisenä päivänä, kun tuomari kuuli, että yhdistys on olemassa vain paperilla, eikä rahaa ole, hän neuvoi asianajajaa sopimaan jutun oikeuden ulkopuolella, koska prosessista tulisi kallis, eikä vastaajalla ole rahaa. He tekevät pop countrya ja mainstream countrya, ja molempiin kategorioihin minä kuulemma olen liian vanha. You’re My Dream ja The Song Will Live On jatkavat samoissa maisemissa verkkaisemmin. Mainitsin myös, etten innostu koneistuksesta edes ideatasolla. Schatz piti levyä erinomaisena, kertoi tykkäävänsä 70-lukuisesta retrosoundistani ja sanoi, että mitä tahansa voisi tapahtua, jos materiaali koneistettaisiin täydelliseksi. Päätin hoitaa julkaisukuviot itse. Joe taitaa amerikkalaisen tradition kirjoittaa tarttuvia, sopivan yksinkertaisia piisejä, joihin sisältyy myös tarina. Sittemmin hän tehtaillut isojakin hittejä Amerikassa. Kerroin sen olevan luonnollista ja vieläpä tyylini. – Levyn ja videon julkaisemisen mahdollistivat omat säästöni, joukkorahoituskampanja, hyvien ystävien tuki ja apurahat, ennen kaikkea tekemisiini mahtavasti suhtautunut Taike. Eräs iso ongelma oli se, että oikeuskäsittelyn aikana puhuttiin yksinomaan suomea. Malttia on aiempaa enemmän käytössä ja monin paikoin iisimpi ote tuo laulutulkintaan sävykkyyttä. Molemmat uusinnat puolustavat paikkaansa, mutta myös alkuperäinen levy kannattaa toki ostaa, jos siihen törmää. – Se, mitä kukaan ei tajunnut, oli se, että minähän itse asiassa taistelin oikeudessa kaikkien niiden ilman liksaa jääneiden artistien puolesta. – Warner Music Nashvillen toimitusjohtaja John Esposito on vanha ystäväni, bändikaveri 70-luvulta. Hän ehdotti, että voisin tienata sievoisia summia tekemällä julkaisudiilin ja kirjoittamalla kappaleita muille artisteille
Blues News 3/2022 9 ALKUVUODEN 2022 JULKAISUT Digisingle CD Digialbumi / CD / LP Digisingle / CD-single Digialbumi / CD / LP Digi-EP Digialbumi Digisingle / CD-single Digi-EP / CD-EP / 10” EP Jakelu: Playground Music Digisingle / CD-single / 7” single Digialbumi / CD Digialbumi / CD / LP Digialbumi / CD / LP Digi-EP / CD-EP / 7” EP Digisingle Digialbumi / CD / 10” LP Digisingle / CD-single www.facebook.com/bluelightrecords
Peter Astrup tekee hienoa työtä bluesin edistämiseksi. Suomen bluestapahtumista Mobergilla on runsaasti hyviä muistoja ja hän toivookin pääsevänsä pian takaisin esiintymään maahan. Bluesjameja on kolmessa neljässä paikassa. – Ajattelimme alun perin tehdä uuden bändini The Lowdown Saintsin kanssa vain neljän kappaleen demon, mutta se kuulosti studiossa niin hyvältä, että teimme kokonaisen levyn, 12 kappaletta. Samalla syksyn reissulla Palookaville esiintyi Blues Newsin klubikeikalla Suvilahti TBA:ssa. Yleisökin pelkäsi lähteä keikoille. UKKOBLUESBÄNDEISSÄ UKKOBLUESBÄNDEISSÄ Moberg tunnetaan myös ruotsalaiskonkarien tähdittämästä Urban All Starsista. Alle 50 hengen kokoontumiset olivat sallittuja ja kävimme soittamassa keikkoja 25–30 hengelle eri puolilla kaupunkia, mm. – Olen keikkaillut Kemiä myöten monessa paikassa Suomessa, mutta monta paikkaa on vielä käymättä. Sven Zetterberg piti siellä esiintymisestä, koska yleisö oli aina niin keskittynyttä kuuntelemaan. En kyllä tiedä, ovatko kaikki enää hengissäkään. Se oli hyvä paikka ja siellä oli myös Tad Robinson, jota säesti mahtava suomalainen bändi. Tämän lisäksi hän on tehnyt musiikista ja haastatteluista koostuvaa podcastohjelmaa. Samana vuonna siellä olivat myös Tail Dragger ja Bob Corritore. Stampenille ja Södermalmin Bluesbarenille. Se on vaikea tehtävä, koska keikkapalkkio on niin pieni. Se tuntuu melkein kuin kerjäämiseltä, se on naurettavaa. Harvemmin kuitenkin festivaaleilla. Silloin tällöin mukana on englantilaiskitaristi Jake Landers, joka on jami-iltojen isäntä. Trickbag-yhtyeeni on toiminut jo yli 27 vuotta, mutta covidin vuoksi sillä ei ole ollut paljoakaan keikkoja. Emme ole esiintyneet yhdessä nyt pariin vuoteen, sitten pandemian alettua. Bändi soittaa bluesrockia, mikä on hyvin suosittua Ruotsissa. Hankin sinne esiintyjät keskiviikosta lauantaihin joka viikko. Jos kaikki nyt avautuu riittävästi, esiinnyn Storyvillessä Helsingissä viiden viikon kuluttua. Urban itse asuu jossain kaukana maalla ja tulee Stampeniin soittamaan housebändin kanssa. John Nemeth oli silloin siellä samana vuonna. Norjassa soitamme silloin tällöin, samoin Blues Heaven -festivaalilla Tanskassa. Syksyllä 2021 tuli uusi levy rokkaavaa rhythm’n’bluesia esittävältä orkesterilta nimeltä The Lowdown Saints, jossa Tommy soittaa rumpuja ja laulaa. Ajat ovat nyt todella vaikeat, huonot. Olen vasenkätinen ja soitan rumpujakin vasenkätisesti eli käännän rumpusetin toisin päin. Tiedän, että meillä on kuuntelijoita myös Norjassa, Tanskassa ja Suomessakin. Fredrik on Lisa Lystman Family Bandin kitaristi. Olemme tehneet pitkät haastattelut myös Tomi Leinon ja Ylen Bluesministeri Esa Kuloniemen kanssa. Monet lauluista on covereita, mutta mukana on muutama originaalikappalekin. Olimme illan viimeinen bändi ja päätimme show’n klo 23.30! Muistan, kuinka Sven Zetterberg aina sanoi vihaavansa festivaalin viimeisenä esiintymistä. Jos osaa vähän ruotsia, pysyy kyllä kärryillä. Petter Persson, Bluebirds-bändin rumpali Jim Ingvarsson ja laulaja-harpisti Stefan Dafgård.. Se oli varmaan ensimmäinen esiintymisemme Helsingissä. Siksi toivomme pääsevämme Suomeen esiintymään myös The Lowdown Saintsin kanssa. KORONAKUULUMISIA KORONAKUULUMISIA Tommy Moberg on julkaissut uuden CD:n ”Hit Me Hard” The Lowdown Saintsin kanssa, mutta väsymätön muusikko on käyttänyt pandemiaajan muutenkin tehokkaasti hyväkseen. Tampereella BluesLoversin tapahtumissa Trickbag on vieraillut monta kertaa. Sven oli vierailevana artistina, kun olimme mukana Finnish Blues Societyn järjestämällä Stompin’ at the Savoy -festivaalilla. Oli tanssikielto, yleisö istui pöydissä. Keikkamaailma on muuttunut merkittävästi viimeisten kahden vuoden varrella, mikä on vaatinut sopeutumista uuteen tilanteeseen kaikkialla Pohjoismaissa. Marraskuussa 2021 näin Trickbagin vauhdikkaan esityksen Tanskan Blues Heaven -festivaalilla, mutta haastattelu on tehty jo syyskuussa 2021 Tukholman Stampenissa ollessani Pertti Nurmen kanssa levykauppakierroksella. Esiinnyimme Trickbagin kanssa viime viikonloppuna Tidaholmssa, suuressa hallissa, johon mahtui 300 henkeä. Toivomme, että pääsemme toteuttamaan ne tulevaisuudessa. Se on rankkaa hommaa. Tulossa on kaikkiaan 52 jaksoa. Hänellä on aina ollut useita muitakin sivukokoonpanoja paikallista keikkailua varten. Itse asiassa buukkaan bändejä kahteen ravintolaan: Stampeniin ja Södermalmilla sijaitsevaan Bluesbareniin. On vain todella outoa, kun yleisö joutuu istumaan pöydissä, kuten nyt Stampenissa, eikä saa tanssia. Tilanne oli tosi hankala jonkin aikaa. Se on pieni paikka, jonne mahtuu viitisenkymmentä henkeä ja jossa ei voi soittaa kovaa. Moni bändi ei esiintynyt lainkaan, meillä oli keikka joka viikonloppu. Pari vuotta sitten Trickbag esiintyi Karkkilassa, ensimmäisellä Barn Party -bluesfestivaalilla ja saman vuoden 2019 syksyllä olin siellä The Beat from Palookavillen kanssa. Toimin bändissä rumpalina ja laulajana. Hän tuo amerikkalaisia esiintyjiä Eurooppaan ja on hienoa huomata amerikkalaisten tunnustaneen Pohjoismaisen skenen ja artistit. Tomi Leino soittaa muutamalla raidalla huuliharppua. – Minulla on nyt uusi radio-ohjelma ja lisäksi podcast Bluespodden, jota teemme yhdessä Fredrik Karlssonin kanssa. Stampenissa joka lauantai. Stampenin jameissa ovat myös soittaneet mm. Nyt Covid-19 -pandemian aikaan ryhmät ovat olleet tauolla ja Tommy on soittanut Tukholman monissa bluesjameissa housebändissä ja toiminut keikkabuukkaajana mm. Se olisi hienoa. – Se taas on varsinainen ”ukkobändi”, vanhoja bluesmuusikoita, jotka soittavat ”ukkobluesia” kuten Sven Zetterberg sitä kuvaili. Peter sai Keeping the Blues Alive -palkinnon tänä vuonna. Joissain paikoissa palkkioita ei enää makseta lainkaan. Podcast-jaksoja on nyt parikymmentä ja ne löytyvät Youtubesta ja Spotifystä. – Pidin todella Rauma Bluesista. – Tukholmassa on keskiviikkoisin monia vaihtoehtoja kuulla elävää musiikkia, samoin tietysti viikonloppuisin. Pidän Jaska Prepulasta ja rumpali Mikko Peltolasta. Minun lisäkseni mukana on kaksi nuorta ja taitavaa kitaristia sekä kontrabassoa soittava 24-vuotias kaveri. 10 Blues News 3/2022 TOMMY MOBERG Korona-ajan blues Korona-ajan blues KARI KEMPAS T ommy Moberg on tullut tutuksi suomalaisille Trickbagja The Beat from Palookaville -yhtyeiden energisenä laulajana ja showmiehenä. – The Lowdown Saints -bändi oli yksi harvoja läpi koko pandemian esiintyneitä bändejä. Pidän Suomessa esiintymisestä, yleisö on mahtavaa ja kaikki on aina hyvin organisoitua. Trickbag oli kiertänyt aiemmin Nemethin kanssa PohjoisNorjassa ja Ruotsissa ja oli mahtavaa tavata hänet festivaalilla. Näin kyllä joidenkin tanssivan hallin takaosassa ja sivuilla... Olemme esiintyneet myös Juttutuvassa ja tietysti Storyvillessä. Bändi saa ruuan ja juoman sekä luvan laittaa pöytiin lappuja, joissa on puhelinnumero, johon yleisö voi Swish-sovelluksen kautta laittaa tippejä soittajille. Bändissä on tosiaan joitain ruotsalaisia blueslegendoja, kuten huuliharpisti Thomas Grahn ja kitaristi Claes Parmland. – Meiltä on myös peruuntunut Trickbagin ja The Beat from Palookavillen Ruotsin, Norjan ja Suomen keikkoja Covidin vuoksi. Lisäksi äänitimme uudelleen yhden kirjoittamani Trickbag-kappaleen I’m Not Lying
Tomi oli niin hyvä. 2”. Palookavillen sekoitukset ovat ainoita laatuaan. Hän kysyi minulta, haluaisinko bändiin, kun ”Knock-Out” Greg Anderson oli lähdössä. Aikoinaan hän miksasi kaikenlaisten ruotsalaisten bändien levyjä, muttei tee sitä enää, ei edes vanhalle Palookavillelleen. Siellä hän soitti Trickbagin basistin Lars Näsmanin ja huuliharpistin Steve ”West” Westonin kanssa. Mikä on aika hassua, jos tarkemmin ajattelee, ja jos ei koko ajan ole esiintymisiä tai treenejä. Siitä on kai jo 11 vuotta ja Trickbag on kehittynyt maailmanluokan bändiksi. Mutta en ole nähnyt häntä aikoihin, en sen jälkeen kun hän lähti Palookavillestä. Pidimme ajatusta vain Andersin kreisinä ideana, emme olleet siihen mennessä edes harkinneet jäseneksi ketään Ruotsin ulkopuolelta. Hän pahoitteli, että oli unohtanut, miten soitetaan 12 tahdin bluesia, ja ihmiset ihmettelivät, oliko hän sairas. Se on Palookavillen suosion salaisuus – tyylien sekoitus. Luulen, että Blue Weather kaipasi muutosta – se oli ollut tien päällä jo niin pitkään. Hän ei nyt soita kenenkään kanssa, vaan tekee töitä omassa studiossaan, kuten on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. TOMI LEINO JA ”CANDYVILLE” TOMI LEINO JA ”CANDYVILLE” Tommyn ja Tomi Leinon musiikillinen kumppanuus on sekin jatkunut vuosien ajan. Emme soita lainkaan bluesia, mutta ehkä vähän rhythm’n’bluesia, ja voimme sekoittaa esimerkiksi Chicken Shack Boogie -kappaleeseen ja vastaaviin skata ja rock’n’rollia. Mietimme myös, jatkaisiko Anders edelleen kitaristina. Kaverukset tapasivat toisensa ensi kerran 2010-luvun alussa. Lars Näsmanilla on kuitenkin jotain suunnitelmia Andersin varalle, ruotsalaisten ja suomalaisten muusikoiden kanssa – ehkä muutama keikka ensi vuonna. Nyt bändillä on ikää jo 14 vuotta. – Anders kehotti minua ja Lars Näsmania tsekkaamaan kaverin. On ska-bändejä ja rock’n’roll-bändejä, mutta ei sellaisia, jotka sekoittavat nämä. Puolet Palookavillestä – minä, Urban ja Thorbjörn – on vielä mukana. – The Beat from Palookaville syntyi Andersin kanssa. Anders suostuteltiin hommaan, vaikka hän sanoi, ettei hän enää haluaisi, koska ei enää osaa soittaa pätkänkään vertaa. Testasimme ja harjoittelimme kaksi päivää ja sitten meillä oli esiintyminen Stampenissa. Konstantin osaa soittaa mitä tahansa ja hän myös laulaa, mikä on hyvä, kaksi tai kolme kappaletta per show, ja tarvittaessa pystyy paikkaamaan minua omilla numeroillaan. Pianisti Fredrik soitti alun perin molemmissa kokoonpanoissa, mutta päätti sitten keskittyä bluesiin Pinetop Perkinsin ja Otis Spannin tyyliin. Se oli yksi parhaita iltoja. Ei, se oli vain tyypillistä Anders Lewéniä. Hän on soittanut Copasetic Brothers -yhtyeen kanssa Helsingissä, joten skan esittäminen ei pelottanut häntä. 12 Blues News 3/2022 Yhteistyö kitaristi Anders Lewénin kanssa kesti myös vuosikaudet. Toivottavasti suunnitelmat toteutuvat. Andersilla oli erikoinen ajatus soittaa bändin kanssa musiikkia, joka kuulostaisi B-luokan elokuvien soundtrackiltä tai strippareiden taustamusiikilta – instrumentaaleja, jamaikalaisia ska-tyylin rytmejä. Samalle reissulle otimme mukaan myös West Westonin vierailevana artistina. – Näiden 14 vuoden aikana bändissä on tapahtunut paljon muutoksia. Siihen tarvitaan kaikkien jäsenten The Lowdown Saints. Viimeksi hän on esiintynyt Lucernin bluesfestivaalilla muutama vuosi sitten, kun sinne koottiin eurooppalainen blues all stars -bändi. Hänen mielestään Tomi ehkä sopisi bändiimme. Tulin siis vain Gregin tilalle ja tietysti settilista meni täysin uusiksi. Kun Anders, joka oli bändin aivot, lähti, mietin mitä tapahtuu. Sitten löysimme Suomessa asuvan venäläisen Konstantin Kovalevin ja hän soittaa nyt bändissä kitaraa. Yhtään kokonaista albumia Moberg ei ole Leinon Karkkilassa sijaitsevassa Suprovoxstudiossa tehnyt, mutta esimerkiksi Trickbag on äänittänyt siellä joitakin kappaleita, jotka ovat päätyneet bändin levylle ”Trickbag With Friends, Vol. Sanoin kyllä, ja kun tulin ensimmäisiin harjoituksiin, paikalla oli koko Blue Weather Band – torvet, Urban, Fredrik ja kaikki. Little Mark oli kolme vuotta rumpalina. Asiakas voi esimerkiksi haluta ranskalaista sirkusmusiikkia 30 sekunnin mainokseen ja Anders hoitaa sen. – Se alkoi The Beat from Palookaville -bändissä. Hän soitti paljon myös Sven Zetterbergin kanssa. Hänen mielestään bändissä voisi hyvin olla kaksi kitaristia, ja kehotti meitä tutustumaan Tomiin varmuuden vuoksi. Tästä se kehittyi. Andersin idea oli tuoda Konstantin Kovalev bändiin. – Palookaville on yhtyeenä aivan erityinen. Hän myös levyttää Universal Recordsille mainosmusiikkia, tilauksesta erilaisten teemojen mukaan. Se on harmi, kun ajattelee miten hän soitti aiemmin – vaikkapa Knock-Out Gregin aikoihin. Siitä lähtien Tomi ja West ovat olleet Trickbagin vakiojäseniä
Noissa sivuprojekteissa on se hyvä puoli, että soitan niissä rumpuja – roolini on erilainen. Sain se Katrilta muistoksi. Kun jotain kuuntelen, se on samaa musiikkia, jota esitän: vanhaa bluesia, r’n’b:tä, skata. Asun yksiössä, eikä siellä oikein ollut sille tilaa. Sillä on joitain hänen albumeitaan, joitain tärkeitä valokuvia, julisteita ja hänen havaiji-paitansa, jota hän käytti Trickbagin keikalla. Olin varannut hommaan kaksi kameramiestä, mutta toinen sairastui tuntia ennen keikkaa ja toinenkin kameramies on kadonnut jonnekin, joten minulla ei ole sieltä videokuvaa, vain valokuvia. Minun ei tarvitse ottaa niin paljon vastuuta ja saan istua bändin takana. Johan soittaa rumpuja puolella CD:n kappaleista ja muilla rumpalina on Little Mark. Mutta usko minua – voin hyvin istua koko illan ja soittaa rumpuja kavereiden takana ja nauttia. Rockin’ Johnny Burginia, Aki Kumaria, Lynwood Slimiä ja Gregiä. Tein aikoinaan töitä kehitysvammaisten lasten koulussa ja ääntä ja meteliä riitti koko ajan, joten siinä varmaan syy. En arastele enää ottaa vastaan keikkatarjouksia rumpalina, jos joku pyytää. Minulla oli valtava vinyylikokoelma, mutta sitä ei enää ole. Edesmenneelle Sven Zetterbergille hän on pyhittänyt erityisen paikan sekä asunnostaan että sydämestään. Tomi ja West ovat mahtavia soittajia, ja he ovat olleet mukana niin kiertueilla kuin levytyksilläkin. He tekivät yhdessä hyvän vastaanoton saaneen CD:n, sekä kiertueen – ja nyt he kiertävät taas. Ruotsissa on niin paljon hyvä rumpaleita, kuten Knock-Out Gregin veli Marcus, suomalainen, vanha Trickbag-rumpali Björn Viitanen ja nyt Johan Svensson, joka soittaa Domestic Bumblebees -yhtyeessä. Kun minua katsoo lavalla bändin edessä, voisi luulla, että nautin siitä, että olen koko ajan valokeilassa. Yritän pitää hänen perintöään yllä. – Tärkeimmät bändini ovat Trickbag ja The Beat from Palookaville, mutta niillä ei ole riittävästi keikkoja. Se oli uskomattoman hieno ilta!. Harmi vain, ettei tribuuttia saatu dokumentoitua kunnolla. Sillä levyllä on myös mukana pianossa mahtava Fredrik von Werder, joka on Ruotsin vastine Otis Spannille. Johan on taitava ja hallitsee myös bluesin. Hän oli mukana Sven Zetterbergin ”Hollerin’ Up A Storm” -CD:llä ja Sven piti hänen tyylistään. Sain myös tilaisuuden toteuttaa Svenin tribuuttikonsertin Faschingissa, jossa oli suuri joukko esiintyjiä, mm. Irtisanouduin työstäni ja olen nyt päätoiminen muusikko. En erityisesti etsi uutta, mutta jos joku jakaa linkin, kuuntelen sen kyllä. Pidän siitäkin. Olen myös säestänyt rumpalina monia muusikoita, kuten mm. Se on trio, joka tekee hyvää uraa rockabillyja rock’n’rollpiireissä ja on soittanut Espanjassa, Italiassa ja joka puolella. – Kotonani on yksi seinä omistettu Sven Zetterbergille. Haluan soittaa säännöllisesti pitääkseni itseni käynnissä. Jos kaikki lasketaan, niin nyt pandemia-aikana minulla on kai ollut 6 tai 7 bändiä. – Myin hifi-laitteistoni. Se olisi pitänyt saada videoitua. TASAPAINOILUA YHTYEIDEN JA TASAPAINOILUA YHTYEIDEN JA ARKIELÄMÄN VÄLILLÄ ARKIELÄMÄN VÄLILLÄ Mobergilla riittää bändejä joka lähtöön, vaikka kaksi niistä ovatkin olleet hänelle jo kauan poikkeuksellisen läheiset. Kuuntelen musiikkia vain kun olen juhlimassa tai sitten puhelimestani. Eric Bibb ja Rolf Wikström. Blues News 3/2022 13 myötävaikutusta. Tällä hetkellä varmaan soitan eniten The Lowdown Saintsin kanssa. Tavoitteena on kuitenkin saada Trickbag ja Palookaville taas vauhtiin ja keikoille. Olemme Larsin kanssa tutkineet tätä musiikkia todella pitkään, ja vuosien varrella soittaneet ja tehneet kiertueita niin monien muusikoiden kanssa, ettei sillä ole merkitystä, mistä maasta muusikot tulevat. Kaikki eivät kuitenkaan esiinny jatkuvasti. – Roolini on olla bändin keulahahmo, joka välillä sekoaa, ja toisaalta yhtä hyvin se rumpujen takana istuva kaveri, joka nauttii siitä tilanteesta. Musiikki kuuluu lähtemättömästi Tommy Mobergin elämään myös hänen vapaa-aikanaan ja kotioloissaan. Siksi olen aloittanut sivuprojekteja. Pandemia-aika on ollut minulle siinä mielessä antoisaa, että olen saanut kehittää soittotaitojani. West tekee jonkin verran kiertueita myös The Whon Roger Daltreyn ja Dr Feelgoodista tunnetun Wilko Johnsonin kanssa