Blues News 03/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta N:o 309 (3/2021) Hinta 7,50 € 54. Bob Dylan 80 vuotta, osa 1 / Divarien helmiä / Janoista bluesia! / Unohdetut albumit Bob Dylan 80 vuotta, osa 1 / Divarien helmiä / Janoista bluesia! / Unohdetut albumit Goofin’ Records / Klassikoiden lähteillä / Konserttialbumien klassikoita / Levytutkailut Goofin’ Records / Klassikoiden lähteillä / Konserttialbumien klassikoita / Levytutkailut 197301-21-03 ISSN 0784-7726 N:o 309 (3/2021) Hinta 7,50 € 54. vuosikerta BN haastattelee: BN haastattelee: DAVE FORESTFIELD DAVE FORESTFIELD CEDRIC BURNSIDE CEDRIC BURNSIDE SHARON LEWIS SHARON LEWIS COSMO JONES BEAT MACHINE COSMO JONES BEAT MACHINE Yhtyeja henkilöhistoriaa: Yhtyeja henkilöhistoriaa: JIM & THE BEATMAKERS JIM & THE BEATMAKERS JIMMY ”SOUL” CLARK JIMMY ”SOUL” CLARK PAUL PETERSEN PAUL PETERSEN
16 s. 34 s. 16 © Pe rt ti N ur m i © Pe kk a M äk in en © Jy rk i Ka lli o © M ik e St ep he ns on © D on H un st ei n. 30 s. 4 s. 64 s. 8 s. 38 s. 4 s. 16 s. 52 s. 38 s. 16 s. 52 s. 64 s. 30 s. 34 s. 30 s. 38 s. 2 Blues News 3/2021 s. 4 s. 52 s. 34 s. 30 s. 12 s. 12 s. 12 s. 64 s. 12 s. 8 s. 8 s. 34 s. 38 s. 8 s. 52 s. 64 s. 4 s
64 Divarien helmiä #57 ............................................ – Ilmankos muuten Suomessa on kesäisin niin vehreää, kun livemusiikkitapahtumat ovat läpi vuosikymmenien soineet lukuisissa ulkoilmatapahtumissakin... Asiaan perehtyneen yhteisön tiedote sisälsi biisilistauksia mm. 38 BN lukee kirjallisuutta ......................................... 34 Jim & The Beatmakers ........................................ vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija Finnish Blues Society (FBS ry) PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, arviolevyt, ilmoitusmyynti, verkkosivut Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/lehden-tilaaminen Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 BN-lehden tilaus vuodelle 2021 on 44 euroa. 51 Bob Dylan 80 vuotta #1 ..................................... musiikillisten live-elämysten tavoitetta kohden tsempillä nyt siis; on aika toivottaa antoisaa kesää kaikille! SISÄLTÖ: SISÄLTÖ: Maiju Lasola. Mm. Tämä jo lapsena itsekin kuulemani väite tuli mieleen, kun eräänä päivänä meiliboxiini musiikkialalta tulvivien erilaisten tiedotteiden seassa sain kunnian vastaanottaa myös tilastotietoa siitä, miten kasvien kasvuunkin voidaan vaikuttaa musiikin avulla. Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille Blues Newsissa. No siis nämä livemusisointia koskevat, rutkasti etenkin kuluneen kevään aikana kritiikkiä osakseen saaneet koronarajoituksethan ovat selittyneet varmaankin sillä, että kitaristit ja muut musikantit ovat yksinkertaisesti niin vaarallisia.... 52 Unohdetut albumit #19: Roy Hamilton .......... 61 Sinkkuelämää #6: Jessie Maen arvoitus ........ Ilmoitushinnat vuodelle 2021: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, Kai Engren, Harri Haka, Jyrki Kallio, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Leif Laaksonen, Petri Lahti, Riku Metelinen, Seppo Niinikuru, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Ville Pirinen, Jorma Riihikoski, Pirjo Salminen, Mike Stephenson, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Painopaikka: Grano Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2021: N:o 1/21: vk 08 N:o 2/21: vk 16 N:o 3/21: vk 24 N:o 4/21: vk 34 N:o 5/21: vk 41 N:o 6/21: vk 50 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jätToimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 4/2021 tarkoitetäjille: BN-numeroon 4/2021 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa tut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 16.7.2021! viimeistään perjantaina 16.7.2021! WWW.BLUESNEWS.FI Kesäkuussa 2021 Valoa näkyvissä, ainakin loppukevään autereissa ulkosalla! Pitkä on ollut taival Covid 19 -viruksen erityisen rankasti kurittaman tapahtumamaailmankin kärsimyksessä. tehokkaimpia. Spotifysta, toptenejä muiltakin alustoilta biiseistä, jotka ovat kasvien kasvatuksessa ns. 43 Konserttialbumien klassikoita #11................... Samalla yhden ilmiasunsa ja tulkintansa sai aina niin arvoituksellinen slogan ”vaarallinen kitaristi”: Jos siis anniskeluravintolassa on jo saanut istuskella ryhmää nauttimassa juoma-(ja ruoka-)antimia, niin miksi luukut on jouduttu pistämään kokonaan kiinni, kun sisään astelee mies ja kitara. Blues News 3/2021 3 Cedric Burnside .......................................................4 Dave Forestfield ......................................................8 Cosmo Jones Beat Machine ...............................12 Sharon Lewis ..........................................................16 Janoista bluesia ................................................... 62 Klassikoiden lähteillä #68: Jimmie Rodgers .. 30 Teinipopin aatelisia #21: Paul Petersen .......... Ennusmerkit eivät edelleenkään ole selkeitä, mutta toivoa TODELLAKIN sopii, että pääsisimme vihdoin nauttimaan elävän musiikin auvosta ja siinä samalla musiikillisten(kin) hengenheimolaisten kohtaamisista edes jossain koronaturvallisessa määrin läpi Suomen turujen ja torien. Yhteisöistä mm. Toivotaan, että jotain järjellistä kehitystä asiassa tapahtuu, ja pian! Korona-aikana on myös uutisoitu erilaisista salaliittoteorioista koskien pandemian totuudellista olemassaoloa. 44 Muddy Lee Makkonen ........................................ Jotkut saattavat pitää seuraavaakin eräänlaisena salaliittoteoriana, höpöhöpönä: Kaikki (ainakin maaseudun elämää tuntevat) ovat varmastikin törmänneet joskus siihen väittämään, että lehmät lypsävät paremmin, jos niille soittaa hyvää musiikkia. tiedotteesta oppimani pisti jälleen kerran kyllä erityisesti miettimään. Valitettavasti listausten kärjessä komeili painottuneesti poppi-mainstream-biisejä, joten sitä nyt otsa kurtussa pohdin, josko omien vehkojeni ja kaikenmoisten viherköynnösteni hyvinvointi turvautuisi kuitenkin popin sijaan entistäkin yritteliäämmällä ja monipuolisemmalla juurimusiikkiluukutuksella.... – On tämä jo reilun vuoden kestänyt ympäröivä koronamaailma siis ollut tavan ihmiselle monessakin mielessä ääääärimmäisen ihmettelyn ja pohdinnan aikaa! Kuten edeltä lukija jo varmasti arvasi, allekirjoittaneen vakavakin pohdinta kiertyy kesän korvalla Covid 19 -pandemian kurimuksesta toivottavasti avautuvaan tapahtumamaailmaan. Mutta hei, miten se nyt voi olla mahdollista, kun soitto saisi vankan tutkimustiedonkin mukaan ihmiset voimaan paremmin, baarin (sekä kaksijalkaiset että muut) kukkaset (ja kärpäset) + viherkasvit imisivät nekin innolla ravitsevaa musiikillista eliksiiriä ja rehottaisivat oi niin iloisen kukkeina.... 66 Levytutkailut ......................................................... Avautuukohan pitkään odotettu tekemisen meininki kotomaamme tapahtumille ja jos, niin missä määrin. Tapahtuma-alan korona-ajan rajoitusparadoksia em. 19 Goofin’ Records & Pete Hakonen .......................26 Jimmy "Soul" Clark .............................................. Keväisen valon soisi jo pikkuhiljaa valaisevan myös livemusiikkikenttää ihan tapahtumakonkreettisessakin mielessä. 69 Etukansi: Faarao Pirttikangas (Cosmo Jones Beat Machine) © Leif Laaksonen BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 54. vuonna 2020 perustettu Tapahtumateollisuus ry on kunnioitettavasti pitänyt aiheellista meteliä kevään mittaan yhä ylimitoitetuimmiksi muodostuneista rajoituksista, mutta tätä kirjoitettaessa alan avautumisnäköalat ovat vieläkin täsmentymättä
Taisin silloin soittaa rumpuja. Sitä ennen noin kymmenen vanhana soittelin jo juke jointeissa, joita siihen aikaan vielä oli. Jo 13-vuotiaana Cedric lähti isoisänsä ”Big Daddyn” eli R.L. Olet kai aloittanut soittamisen jo hyvin varhain. Pääsit varmaan soittamaan monien muusikoiden kanssa noina vuosina. Puhelimeen Cedric vastasi kesken promokiertueensa Kaliforniassa 7.5.2021. cedricburnside.net. Se oli hyvä keikka. Alun perin suunnitelma kai oli, että esiintyisit isoisäsi R.L. Soitimme Junior Kimbrough’n omistamassa juke jointissa, jossa moni muusikko kävi esiintymässä. Muistatko esimerkiksi rumpali Hezekiah Earlyn, joka soitti yhtäaikaa rumpuja, huuliharppua ja lauloi taustoja. – Isoisäni ”Big Daddy” ei tosiaan päässyt paikalle, joten esiinnyin Kenny Brownin bändin kanssa. – Kyllä, aika nuorena. Poika Boo Mitchell jatkaa nyt hänen jalanjäljissään. Muistatko keikan. isänsä Calvin Jacksonin ja muiden paikassa soittaneiden muusikoiden työskentelyä. Cedric jatkaa perinteen ylläpitämistä useissa eri kokoonpanoissa, mm. – Tosiaan – olimme festivaalilla vuonna 2008. – Heitäkin nousee esille ja aion itse jatkaa kuolemaani asti. Kitaransoitto tuli mukaan kuin luonnostaan omien sooloalbumien ja yhteistyöprojektien myötä. Burnsiden perheessä varttunut Cedric Burnside pääsi jo kymmenvuotiaana seuraamaan menoa ja oppimaan alaa Junior Kimbrough’n juke jointissa. nen ja moni sen jäsenistä soittaa yhä – Garry Burnside, Duwayne Burnside, Kenny Burnside – kuten myös Kimbrough’n suvun muusikot, Kenny ja Robert. Hänen musisointiaan on hauska katsella. Oletko soittanut kokoonpanossa pidempäänkin. North Mississippi Allstarsissa, ja kokemusta on karttunut myös Jimmy Buffettin bändissä. Kuten jo kerroin, vartuin enemmänkin juke jointeissa. – Perheeni ei ollut uskonnollinen. Cedricin uusi levy ”I Be Trying” on äänitetty Memphisissä maineikkaassa Royal-studiossa, joka oli Hi-yhtiön käytössä Willie Mitchellin aikana. Calvin Jackson soitti R.L. David oli kuin omaa perhettä Burnsideille. Voisi sanoa, että vartuin juke jointeissa ja niissä opin soittamaan. Bändin jäsenet ovat hyviä ystäviäni,kuin veljiä. – Hezekiah on jo iäkkäämpi, mutta keikkailee edelleen. Pääasiassa viikonloppuisin oli erilaisia juhlia, joissa soi blues. – Kuuntelen paljon vanhan koulukunnan musiikkia. Oletko soittanut gospelia. Videoita studiotyöskentelystä voi katsella Cedricin nettisivustolta www. Onko kotiseutujesi vanhan polven muusikoita vielä mukana kuvioissa. – Ilman muuta, en tosin soittanut useinkaan hänen kanssaan, mutta muistan, että hän ja David Kimbrough olivat ystäviä. Burnsiden The Sound Machine -bändissä. Pitkäsoiton julkaisee Single Lock Records kesäkuussa. – Totta, en edes muista kaikkien nimiä. Tein ensimmäisen kiertueeni isoisäni kanssa 13-vuotiaana. Aina silloin tällöin laitoin vaihtelun vuoksi soimaan Parliament-Funkadelicia, Earth, Wind and Firea ja Stevie Wonderia. Onko sinulla omia esikuvia ja suosikkeja. Rumpalin oppinsa hän sai seuraamalla mm. 4 Blues News 3/2021 KARI KEMPAS H olly Springsissä, Mississippissä, blueslegenda R.L. Burnsidet ja Kimbrough’t asuivat ja kasvoivat yhdessä. Mielestäni on tärkeää, että Holly Springs pitää yllä hill country bluesin perinnettä. Muistatko huuliharpisti Jason Riccin. Heitä kuuntelin lapsena ja kuuntelen edelleen. Isoisälläni oli tapana soittaa minulle Muddy Watersia, Howlin’ Wolfia, Lightnin’ Hopkinsia. Lisäksi häntä kuullaan monilla niin R.L. Burnsiden kuin muidenkin artistien levyillä. Cadillac John on yli 90-vuotias ja myös hän esiintyy vielä. Suomessakin pariin otteeseen (edellisen kerran Helsingin Kuudennella Linjalla syksyllä 2019) nähty artisti haluaa pitää osaltaan hill country bluesia elossa ja uskoo nuoremman bluesmuusikkopolven jatkavan perinteitä. Burnsiden kanssa, mutta hänelle tuli este. Burnsiden kanssa tien päälle vieden hill country bluesin sanomaa maailmalle. Entä nuoremman polven muusikot. Olen nähnyt sinut esiintymässä myös Italiassa Parma Roots’n Blues Food -festivaalilla North Mississippi All Starsin kanssa. Sukuni on hyvin musikaaliVierailit Suomessa ensimmäisen kerran Kenny Brownin kanssa Rauma Blues -festivaalilla 2003. Onnistuin myös käymään jonkin verran kouluja isoisän kiertueiden välissä.. Joe Ayers, Mississippin Holly Springsistä hänkin, taitaa olla viimeisimpiä vielä aktiivisia hill country bluesin edustajia
nettä.””. © Sh or e Fi re M ed ia ”On tärkeää, että Holly ”On tärkeää, että Holly Springs pitää yllä hill Springs pitää yllä hill country bluesin perincountry bluesin perinnettä
Levyllä on hänen omia kappaleitaan, mm. Kuuntelin hiljattain R.L. Aloitin imitoimalla heidän tyylejään. Olen toki käynyt kirkossa ja usko tai älä, minut on kastettukin. Yritän tehdä musiikkia siten kuin elän elämääni. Vuosi on tosiaan ollut vaikea Covid-19:n vuoksi. Yritän saada asioihin yhteyden musiikkini kautta. – Ei, ei vielä. Burnside & The Sound Machine Bandin cd:n ”Bad Luck City” ja sen täytyy olla ajalta ennen sinua, koska isäsi Calvin soittaa siinä rumpuja. Kuinka monta levyä olet jo ehtinyt tehdä. Mutta korona tosiaan vaikeutti tilannetta ja se on aiheuttanut paljon tuskaa monille ihmisille. Näin Duwayne Burnside Bandin Chicago Blues -festivaalilla muistaakseni vuonna 2012. Kukaan ei kuitenkaan varsinaisesti opettanut tai näyttänyt minulle tekniikoita. He ovat vaikuttaneet eniten rumpujen soittooni. Äänitys ja muu vei tietysti aikansa, myös vallitsevan tilanteen vuoksi, ja se valmistui nyt vuoden 2021 alussa. Olen kyllä muulloin soittanut Duwaynen kanssa, sekä esiintynyt Chicago Blues -festivaalilla ja monissa muissakin tapahtumissa ja klubeilla ympäri Yhdysvaltoja R.L. Olitko sinä silloin mukana kokoonpanossa. Häneltä olen oppinut suuren osan siitä, mitä nykyään osaan ja soitan. Sinulla on ollut tilaisuus jammailla ja työskennellä joidenkin merkittävien muusikoiden kanssa. – Asun Alstonissa, Mississippissä, aika lähellä Holly Springsiä. Kiersimme myös ulkomailla, eri puolilla maailmaa. Olen kiitollinen kaikille niille muusikoille, jotka ovat antaneet minulle tilaisuuden soittaa kanssaan ja tutustua musiikkibisnekseen. Sinulla on nyt oma urasi. Burnsiden kanssa. – En ollut, setäni Garry Burnside soitti Duwaynen kanssa niihin aikoihin, joten hän oli todennäköisesti lavalla myös tuolla keikalla. Olen viime aikoina yrittänyt tutkailla sisintäni ja puuhastella kotona. Mistä saat ideat ja aiheet kappaleisiin. Asutko vielä lähellä Holly Springsin lapsuudenkotiasi. Milloin olet kirjoittanut kappaleet uudelle, kesäkuussa julkaistavalle levyllesi ”I Be Trying”. Setäni Joseph Burnside soittaa sillä bassoa, toinen setäni Daniel kitaraa, isäni on rummuissa ja isoisäni soittaa kitaraa ja laulaa. Mutta uskonto ja kirkko eivät olleet minun perheeni juttu, enkä vieläkään tunne gospelmusiikkia kovin hyvin. Kirjoitan asioista, joita elämässä tulee eteen – itselläni, perheelläni ja ystävilläni. – Monellakin eri tavalla. Muusikot, joiden kanssa olen urani aikana soittanut, ovat antaneet minulle nostetta. Hän teki loistavia lauluja. Oliko sinulla tilaisuus myös levyttää R.L.:n kanssa. Sovelsin vain näkemääni omaan soittooni. Se on tosiaan äänitetty ennen minun aikaani. – Teimme useitakin äänityksiä yhdessä. Jumper On The Line ja Long Haired Doney / Poor Boy Long Way From Home. – Onhan niitä, mutta sellaisia soololevyjä, joihin olen itse kirjoittanut kappaleet on neljä. – Minulla sujui hyvin ja keikkoja oli niin paljon kuin tarvitsin ja matkustin paljon. – Aloitin kitaransoiton 14–15 vuotta sitten, mutta siitä on varmaan noin seitsemän tai kahdeksan vuotta, kun tartuin kitaraan tosissani. Keneltä olet saanut vaikutteita rumpujen soittoosi. Soitimme jonkun pätkän yhdessä ja sen jälkeen hän näytti minulle erilaisia juttuja sieltä täältä. – Kyllä, ja olen saanut monelta heistä apua ja yhteyksiä. – Kiertueilla vuosien 2019 ja 2020 aikana. – Pidän siitä levystä. Viime vuosi on ollut rankka kaikille covid-19 -pandemian vuoksi. Juke joint -keikoilla istuin jossain paikan takanurkassa katselemassa. Soitin Jimmy Buffettin bändissä, esiinnyin Hubert Sumlinin kanssa ja Honey Boy Edwardsin kanssa, mistä oli erityisesti apua uralleni. Miten sinulla sujui ennen pandemian alkua. Se piti minut kiireisenä. Milloin ryhdyit soittamaan kitaraa rumpujen sijaan. © Ab ra ha m Ro w e. Kehittelen vain itsekseni kitaralla erilaisia ideoita ja juttuja. Minulla oli varmaan 200–250 keikkaa vuodessa. – Nuorempana katselin ja kuuntelin paljon isäni Calvin Jacksonin ja Kenny Kimbrough’n soittamista. – En nykyään kuuntele paljoakaan muiden kitaristien soittamista. Yritän aina myös tehdä itse musiikin omiin teksteihini. Onko siitä jo syntynyt uusia kappaleita. Keitä haluaisit mainita. Ryhdyin myös tekemään kappaleita kitaralla. Aikoinaan harjoittelin paljon setäni Garry Burnsiden kanssa. 6 Blues News 3/2021 Juke joint oli minun kirkkoni ja kouluni. Oliko sinulla paljon keikkoja ja kiertueita
– Kyllä, niin pian kuin se vain on mahdollista. – On sanottava, että oli. Näin videon, jossa soitat toisen kitaristin kanssa. – Tarkoitat videota Hard to Stay Cool. Millaista oli työskennellä uuden levy-yhtiön kanssa. Pyysin silti erityisesti äänityssessioon vain Luther Dickinsonin. Levyllä on myös muutama tribuuttikappale, yksi R.L. Burnsidea ja Junior Kimbroughia, koska he olivat oppi-isiäni. – Emme oikeastaan. Onko sinulla vielä jotain, mitä haluaisit sanoa suomalaiselle bluesyleisölle. Kappaleissani säilyy hill country bluesin tunnelma. Muut yksitoista ovat kai omiasi. Kalenterissani on jo jotain merkintöjä, mutta nykyään on vain vaikea tietää, mitä tapahtuu. Poikkeaako tämä uusi levy aikaisemmista julkaisuistasi. Olen optimistinen sen suhteen, että tilanne paranee. Olisin halunnut myös Cody Dickinsonin soittamaan muutamalla kappaleella, mutta hänellä ei ollut aikaa – ehkä seuraavalla kerralla. Nyt on kuitenkin aika promota tätä levyä niin hyvin kuin vain osaan ja katsoa, mitä tapahtuu. Oliko kokemus äänittämisestä Royalin studiossa erilainen kuin muissa studioissa. Yhdistätkö tyyliisi muita musiikinlajeja: soulia, r’n’b:tä, funkia, räppiä tai muita nykytyylejä. Soitan siinä itse kitaraa ja slidekitarassa on kaveri nimeltä Brian James. Sillä välin voitte kuunnella kesäkuussa julkaistavaa uutta levyäni, josta saanemme pian myös videon julkaistua. Paikka on erilainen kuin mikään muu studio, jossa olen aiemmin työskennellyt. Soitatko tavallisesti keikat duona vai triona. Miten se järjestyi. Tervehdys kaikille faneilleni, ja toivotaan, että näemme pian. – Sen on äänittänyt Boo Mitchell Royal Recordsin studiossa Memphisissä. Onko kyse vain videosta vai onko hän myös mukana levyllä. Kunhan vain markkinat avautuvat, olemme paikalla. Siellä oli mahtava energia, ”mojo”. Suunnittelimme aina, että joskus vielä teemme jotain yhdessä, mutta aika ei antanut myöten ennen kuin nyt ja pääsimme vihdoin toteuttamaan levyn. Olemme Bon kanssa olleet ystäviä jo pitkään, aina siitä asti kun olin 14tai 15-vuotias. Onko suunnitelmissasi kiertueita. – Kyllä, ja luulisin niin, että se kuuluu tuotannossani siellä täällä. Oletko jo suunnitellut uutta levyä tämän nyt julkaistavan jälkeen. © Pe rt ti N ur m i Kuudes Linja, Helsinki 26.10.2019. Saammeko sinut pian Suomeen esiintymään. – Täytyy sanoa, että tämä nykyinen yhtiö on paras niistä, joiden kanssa olen urani aikana tehnyt töitä. – Yleensä duona, yksi kitara ja rummut. He ovat mahtavia ja pystyvät soittamaan mitä tahansa, nuoteistakin. – Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Keskustelitteko Hi Rhythm -sektion muusikoiden käyttämisestä levylläsi. Uudella levyllä on mukana Alabama Shakes -bändin basisti Zac Cockrell yhdellä kappaleella, ja siinä on myös kaksi soolokappaletta ilman rumpuja. Yritän aina saada levyilleni ainakin yhden tai kaksi esitystä edustamaan R.L. On vain pakko odottaa ja katsoa, toteutuvatko keikat. Tunnen kyllä Hi Rhytmnin muusikot. – Ainahan sellaisia on. Levysi on äänitetty kuuluisassa Hi Recordsin studiossa Memphisissä. Teen niin varmaan myös tulevaisuudessa, jotta musiikki kuulostaa tuoreelta. En taida päästä siitä eroon, vaikka elämässäni tapahtuu monenlaisia asioita. Monet loistavat muusikot ovat äänittäneet siellä ja tuntui kuin heidän kaikkien energiansa olisi jättänyt sinne jälkensä. Burnsidelle (Bird Without A Feather) ja yksi Junior Kimbrough’lle (Hands Off That Girl). Takanani on todella hyvä tiimi, joka pitää puoliani. Sillä tavalla pyrin kunnioittamaan heitä. Levyllä on kuitenkin muitakin muusikoita: basso, rummut ja kitara. Hän soittaa levyn muutamalla kappaleella. Silti tyylini tulee aina olemaan hill country blues, koska sieltä minä olen kotoisin. – Kyllä, kirjoitin itse kaikki muut kappaleet noita kahta lukuun ottamatta. Saatan jatkossa käyttää sähkökitaraa sooloissa, ei minulla mitään sitä vastaan ole. Esiinnyn siinä auton lavalla ja jossain juke jointissa. – Minun mielestäni se on erilainen, ja muutenkin kaikki mitä teen, on soundiltaan erilaista kuin aiemmin
– Henkka meni tosiaankin lopullisesti nurin. Alustava idea oli julkaista se jo viime vuoden lopulla. Kunnallispoliitikot ja wannabe-kunnallispoliitikot ovat alkaneet näyttävästi puuhata uutta musamestaa Kuopioon. Se oli sellaista Iggy Pop -parodiaa – vähän höpöä juttua. Kuopiossakin pitkän linjan rokkibaari Henry’s Pub pisti vastikään ovensa säppiin pysyvästi. Esimerkiksi yhteen piisiin tuli pariin kohtaan sellainen ”pling”. Master sai tekeytyä rauhassa levy-yhtiön varastossa. Muusikoiden ahdingon ohella suuri kysymys on, miten ravintolat nousevat jaloilleen vaikeiden aikojen jälkeen. Se menee kausittain. Samaan aikaan monet ammattilaiset ovat heittäneet hanskat naulaan. Sen verran runsaasti levylle väännettiin kaikenlaisia pikkujuttuja, että jossain kohtaa epäilin tästä tulevan meidän ”Sgt Pepper”. Keikkojen myyminen on kuitenkin se vähiten mieluinen osuus tästä työstä. Hän ei ole pelkkä rumpali, vaan taiteilija myös. Eipä sitten tarvinnut harmistella, että olisi turhan takia nähnyt vaivaa. Molemmat poikani ovat myös musa-alalla ja heistä toinen nauroikin, että tämä kuvio muistuttaa lähinnä Simpsoneita. Niiden ohella Dave on ehtinyt soittaa myös gospelia Jarkka Rissasen kanssa ja räyhäkästä esipunkkia Mickey and the Studentsin riveissä. Homma kuitenkin lykkääntyi pariinkin kertaan. Sen laulajan kanssa kimpassa kirjoitettiin kappaleet. Yksityiskohtia on paljon, mutta ainakaan mulle ei tule semmoista ”ahaa, täällä on harrastettu kikkailua” -fiilistä. Eikä hän päästänyt minuakaan turhan helpolla. Siitä on seurannut kova nostalgiavyörytys. Kaikista kappaleista tuli parempia kuin olin osannut toivoakaan. – Itse asiassa mua ei korona ole hirveesti kurittanut. Kaikki pienetkin jutut on perusteltuja. Hänen soolodebyyttinsä ”Continental Dinner” tuli vuonna 2009. JP:n kanssa yhteistyö toimi todella hyvin. Mukavaa, että se nyt viimein ilmestyy. Ehkäpä tuo poliitikkojen into laantuu hieman kesäkuun vaalien jälkeen. Se soljuu luontevasti. Sen jälkeen levyjä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin.”Skull” on jo hänen yhdeksäs soololevynsä. Niinpä tämäkin on parempi kuin mikään ennen. – Levyn tekeminen oli kaikin puolin kivaa. Jälkeenpäin tajusin, että nehän on todella hyviä. Niiden lisäksi me ollaan Jarkan kanssa tehty ”Songs Our Mama Taught Us” (2015) ja ”13 Gates” (2019). Mieluummin keikkailen oikeasti sitten, kun sen aika taas on. Koronaa edeltävälle ajalle osui myös hieman laiskempi vaihe keikkamyynnissä, jopa äärimmäisen laiska, joten kovin montaa keikkaakaan ei mennyt: parit festarit kesältä ja sellaista. Eihän siinä sitten auttanut kuin soittaa uudestaan, paremmin ja näkemyksellisemmin. Näinä aikoina ei voi muusikon kanssa jutustelua aloittaa juuri muuten kuin puhumalla koronasta ja sen vaikutuksista. Juurimusa monissa muodoissaan on aina ollut mun juttuni, mutta olihan mulla oman urani rinnalla vähän aikaa se esipunkkia soittanut Mickey and the Studentskin. Vaikka julkaisuajankohdasta saattaisi niin päätellä, niin nyt ilmestynyt ”Skull” ei ole koronapuhdetyönä syntynyt levy. Hänellä on näkemystä, hän kuulee asioita ja hänellä on ideoita. Mun mielestäni moni piisi olisi ollut valmis jo paljon aikaisemmin mitä ne lopulta sitten olivatkaan. Rumpali JP Hautalampi toimi toisena tuottajana. – Toisinaan vain keikkamyynti maittaa paremmin. On hienoa, että mukana on tuollainen kaveri, joka kuulee juttuja ja haluaa lisäillä kaiken maailman anekdootteja – sellaisia tavallaan mitättömiä juttuja – mausteeksi. – Tämä on yhdeksäs levy omiin nimiini. Jotkut täällä ovat sen takia murheen murtamia. Lähdin siihen mukaan ihan harrastuksena ja hauskaahan se oli. – Erona aiempaan mulla on nyt ensimmäistä kertaa ollut tuottajakaveri. Totta kai keikkoja tehdään heti kun vain saadaan. Aikaisemmin olen aina hoitanut tuotantopuolen itse. Se oli oiva syy ottaa puhelinyhteys Kuopioon siviilielämässä Tatu Metsäpeltona seikkailevalle Davelle ja päivittää hieman kuulumisia. Asia olisi kyllä tullut jo kahdellakin levyllä selväksi.. Sillä lähdimme mekin liikkeelle. Kysymykseen miten uusi levy eroaa aiemmista, löytyy Forestfieldiltä odotukset korkealle asettava vastaus. Yksi legendaarisimpia täkäläisiä ääniteknikoitakin perusti lettukioskin. Olen ajatellut, että parhaiten kai minä tiedän miltä minun tulee kuulostaa, mutta ei se välttämättä niin olekaan. Totta kai kun materiaali on jo vuoden päivät ollut valmiina ja sitä itsekin jaksaa yhä kuunnella, niin ehkä siinä on ainesta. Eihän tuollaiset yhden aiheen jutut kanna pitkään ja oikeastaan tämäkin kantoi yhden levyn liian pitkälle. Livestriimit ovat kovin suosittuja, mutta itse en oikein osaa suhtautua niihin. En tarkalleen tiedä mistä viivästyminen johtui – jotain levy-yhtiön juttuja. Lopputuloksesta ei kuitenkaan tullut kyhätyn ja nysvätyn oloinen. En olisi ikinä keksinyt itse niitä sinne lisätä. Olisihan se mukava jo kesälläkin soittaa. Julkaisu hoituu ajan hengen mukaisesti suuremmitta juhlallisuuksitta. Tiesin heti mitä se tarkoittaa ja tajusin ”kärähtäneeni”. 8 Blues News 3/2021 DAVE FORESTFIELD DAVE FORESTFIELD Rennon rootsin taitaja Rennon rootsin taitaja MARKO AHO D ave Forestfield julkaisi äskettäin yhdeksännen soololevynsä ”Skull”. Kolme levyä me kaikkiaan tehtiin. – Levy oli hyvin pitkälti valmiina, kun korona iski kehiin. On ollut kaikenlaista projektia työn alla. Isolla jengillä amatööripohjalta vääntävät. JP myös puuttui mun tekemisiin ja sanoi esimerkiksi jonkun kitarasoolon kuulostavan lähinnä treeniraidalta. Forestfield on vuosien saatossa ollut varsin tuottelias. Nyt oli sopivasti ollut hiljaisempi kausi. Poliitikot siis koettavat vääntää uusia keikkamestoja, alan ammattilaisten paistaessa lettuja. ”Pystyt kyllä parempaankin” se sanoi, vaikka itse olin ollut jo ihan tyytyväinen. Yllättäen joku halusi julkaista niitä levyjä, joten siinä vaiheessa siitä tulikin levyprojekti. – Aina sitä tietty kuvittelee, että se uusin levy on paras. – Julkaisukeikkojakaan ei tosiaan ole sovittuna
Ainakin noissa Radio Suomen alkuviikon erikoislähetyksissä se tuli silloin tuoreeltaan. Dave puolestaan vieraili Lehtovaaran kolmen vuoden takaisella mainiolla soolodebyytillä ”Regroovable”. – Seuraava projekti on hyvällä mallilla. Kiva, että löytyi tuollainen duetointikaveri. Keskustelua siihen suuntaan ohjatessa käy ilmi, että turhan innoissaan hän ei ole historiaan sukeltamassa – lähinnä vain kastaa varpaansa laiturin päästä ja kääntyy takaisin. Siellä on luuppeja ja kaikkee sellaista jännää. – En tiedä, onko se soinut miten paljon radiossa. Miksi katsella peruutuspeiliin, jos eteenpäin kuitenkin mennään ja mieli pursuaa kaikkia uusia ideoita. ”Kingfish Willie” Lehtovaara soitti rumpuja Daven levyllä ”Loyal Till The Bitter End” (2015). Levy tulee olemaan sellaista erilaista kamaa – olisikohan paras luonnehdinta sille lounge. Yhtäkkiä me huomattiin, että tästä taitaakin tulla levy – ja niin siitä tulee. Mieluummin pidän elämässä toistaiseksi katseen eteenpäin. Sitten se ehdotti, että jos tehtäisiin korona-aiheinen piisi. Välillä saattaisi kategoriaksi sopia jopa dance. Bluesministeri soitti sen uudestaankin tämän vuoden alkupuolella. Seuraavana päivänä luin ne vielä läpi, äänitin omat raitani Villen rumpukompin päälle ja lähetin sille. Vuosi sitten Dave ja Ville tekivät yhä valitettavan ajankohtaisen kimppaprojektin. Se ei ole henkseleitään paukutellut tai tekemiään tunteja mainostanut, mutta tunnen ja vaistoan, että tajuttomasti se on sitä vääntänyt. Alun perin Raittisen Eeron oli pitänyt se laulaa, mutta jotenkin vain tähdet eivät osuneet kohdalleen. Sainkin kaikki säkeistöt kerralla tyydyttävään muotoon. Sain täysin vapaat kädet tehdä minkälaisen version haluan. Tämän jälkeen jokainen osallistuja äänitti tahoillaan osuutensa meidän raitojen päälle. – Siihenhän me tehtiin kimpassa Elvis-cover Crawfish. Se oli mukava tehdä siksikin, että Crawfish ei ollut mulle tuttu kappale ennestään. Saahan niitä menneitä muistella, mutta itselleni se on vieras ilmiö. Ville kysyi sitten mua vetämään sen. © Le if La ak so ne n ”Miksi katsella peruutuspeiliin, jos eteen”Miksi katsella peruutuspeiliin, jos eteenpäin kuitenkin mennään ja mieli pursuaa päin kuitenkin mennään ja mieli pursuaa kaikkia uusia ideoita. Ei vanhoja viitsi muistella, jos ei ole pakko. Pääsin vapaasti tekemään, enkä ollut vanhojen mielikuvien vanki. Kesällä saattaa tulla jo single tai kaksi ja pitkäsoitto sitten syksymmällä. Kai siitäkin voi jo puhua. Herrojen yhteistyöllä onkin pidempi historia. Muutamia tyyppejä oli jo lupautunut mukaan ja Ville kysyi voisinko mä kirjoittaa sen kappaleen. Don’t Let Coronavirus Drag You Down lähti Villen ideasta. – Tuolla levyllä Ville on tehnyt isoimman duunin – järjettömän urakan. Me ollaan nyt Lehtovaaran Villen kanssa duunattu sellaista kimppajuttua. Muistin, ehkä joskus sen kuulleeni, mutta ei mitään sen tarkempaa. Aluksi siitä ei edes ollut ajatuksena tehdä levyä. Julkaisu on sovittu Eclipse Musicin kanssa myöhemmin tälle vuodelle. Isku ehtii perille kiirehtimättäkin ja käy siten tehokkaammin jalan alle. – Siitä lähti sellainen prosessi liikkeelle. Onhan se hienoa, että Teksasin mies laulaa mun kirjoittamia rivejä . Olin innoissani ja eihän se hirveesti sitten Elvikseltä kuulosta. – En mä halua hirveesti menneitä kertailla. Otin kappaleen haltuun sellaisella Jerry Lee Lewis -asenteella. Lupasin yrittää. kaikkia uusia ideoita.””. Forestfieldiä ja Lehtovaaraa yhdistää hötkyilemätön laidback ote musiikkiin. Olen toki huomannut, että monilla tulee se vaihe, kun katse alkaa kääntyä taaksepäin. Ville vain lähetti tekemiään rytmiraitoja, josko mulla olisi huvitusta kuulostella saisiko niistä mitään. Wiley Cousins soitti pianon ja lauloikin sen puoliksi. Se soitti silloin vuosi sitten varsin vittuuntuneen puhelun, että kaikki keikat on mennyt ja tämmöstä. 10 Blues News 3/2021 Dave Forestfieldin diskografia on saamassa vielä kuluvan vuoden aikana hieman erilaista täytettä. ”Okei, tämmönen biisi, kuulostaa vähän tältä, enpä kuuntelekaan enempää, otan vain sanat ylös ja teen just niin kuin huvittaa.” Ennen ensimmäistä soololevyäänkin Dave ehti tehdä jo pitkän uran. En ollut mitenkään itsevarmasti ”meiltähän tämä käy” -pohjalta liikkeellä, mutta päätin jo samana iltana alkaa skrivata sitä
Tehtiin pari plättyä, joita ei tässä maailman ajassa tunnu enää missään olevan. Viimeaikainen paluu singleaikaan on mielestäni aivan hölmöä. Sekin on ihan ok. Ne on yksi asia, jota nykypäivänä ei tunneta ja jota olen jäänyt kaipaamaan. My Window Faces To South ja Old Black Joe oli helppoja valintoja. Sen verran keskustelu kurvaa nostalgian puolella, että radioja levyhommat olivat ennen paremmalla tolalla. – Tehokkuuteen tähtääminen on karsinut singleistä b-puoletkin pois. © Pe kk a M äk in en. Sekin on ep, tällä kertaa viisipiisinen. Vaikka radiot haluavat pelata varman päälle, niin kyllä niitä varmoja kappaleitakin enemmän löytyisi soitettavaksi. Silloin kun ei oikein vielä nettiäkään ollut. Siksi onkin mukava tehdä näitä ep:itä – vaikkakin sitten vain digijulkaisuun. – Covereita on kiva tehdä, jos niihin on joku pointti ja näkemys ja tekee itsensä kuuloisia versioita. – Levyltä on tulossa vielä toinen singleirrotus. Myös nämä lisäraidat on aika lennosta tehtyjä, mutta mukana on vähän moninaisempia ja sävykkäämpiäkin juttuja. Toki useat ihmiset eivät tiedä ja välitä musiikista muuta kuin sen mitä ”Vain elämäässä” ovat kuulleet. Sitten ehdotin levy-yhtiölle, että josko singlestä tehtäisiinkin ep – olisi kolme coveria tarjolla sen täytteeksi. Se ei itse asiassa musiikillisesti eronnut juurikaan tästä nykyisestä. – Kieltämättä positiivinen juttu nykyajassa on se, että nämäkin piisit saatiin ulos nopealla aikataululla. Vaikka niiden myynti on mitä on, niin pakko levyjä on tehdä, jotta olisi olemassa. Päätettiin äänittää covereita ihan vain huvikseen. Jos ilmestyy vain yksi kappale tai vaikka sitten neljäkin, niin jää väkisin sellainen olo, että ”äh, miksei enempää”. Keikkailtiinkin jossain vaiheessa sairaan paljon. Pistettiin vain menemään. – Nykyään ei tule radiota juuri kuunneltua, kun kaikki menee soittolistojen mukaan ja vieläpä suppeiden soittolistojen mukaan. Edellisellä levyllähän oli puolet lainamateriaalia. Oikeastaan ainoa merkittävä ero oli se, että hommaa tehtiin bändin nimissä. Sitä naulitsi itsensä aina Roots-illan ajaksi radion ääreen, jos vain suinkin mahdollista. Blues News 3/2021 11 – Roots on aina ollut se mun juttu. Kuuluvuus ei ole niin paljon yksittäisten tiskijukkien mielipiteiden varassa. Delbert McClintonin Two Step Too oli puolestaan jäänyt korvaan Albert Leen levyltä. Onneksi kuitenkin laaja-alaisemmin kiinnostuneitakin kuulijoita yhä löytyy. Siltikään ei joka levylle haluaisi covereita tyrkätä, koska omia piisejä tulee jatkuvasti ja niistä muodostuu näkemyksellisiä kokonaisuuksia. – Itselleni kokonaisuus on tärkeä: kannet kaikkine infoineen ja nimenomaan albumikokonaisuudet – oli sitten kyse omista tai muiden tekemisistä. Pari päivää idean syntymisestä olivat kappaleet jo hyvällä mallilla. Fantasy Living Boy saa seurakseen kolme traditionaalia, jotka olen tehnyt omaan kuosiini sopiviksi ja yhden Randy Newman -coverin. Sitä en ollut ikinä soittanut, joten se piti ottaa pikaisesti haltuun. Edettiin nopeasti. Hyviä arvioitakin tuli. Eikä se mulle itselleni ole mikään ongelma, koska niiden tekeminen on kivaa. Nimenomaan sellainen kuvio, että b-puoli olisi joku erillinen, ehkä hieman rennommalla otteella tehty veto. Niihin saa mukaan yhden b-puolen sijaan monta b-puolta. Se oli ihan hyvä kokonaisuus, siitä tykättiin. Roots-ilta oli aikanaan tosi kova juttu. Joskus 2000-luvun alkupuolella soitettiin puolen tunnin radiolive Radiomafian Roots-illassakin. Singlen lainakappaleista välittyy tekemisen rentous kuulijalle saakka vaivatta. Joulun alla oltiin JP:n kanssa studiolla ja mietittiin, että josko tehtäisiin jotain. Jos jotain positiivista haluaa nykytilanteesta löytää, niin netin kautta on niin paljon väyliä saada musiikki kuuluviin ja löytää muiden musiikkia, että perinteinen mainstream menettää merkityksensä. Ne eivät ole ihan niin suoria. Lainakappaleet tehtiin rennolla meiningillä, eikä jääty hinkkaamaan yhtään. Inspiraatio on edelleen vahvasti läsnä ja matskua syntyy. Erityisesti countrypala My Window Faces To South kulkee todella hienosti. Pitivät ideaa hyvänä. – Meiltä oli vuodenvaihteessa ilmestymässä digitaalisesti julkaistu singleraita. – Huonostihan levyistä nykyään rahaa tulee. Joulukuussa keksittiin idea ja tammikuun alussa oli ep ulkona. Meillä oli aikoinaan sellainen bändi kuin Mississippi Exiles. Niitä olin keskenäni soitellut, mutta en koskaan keikalla. Lupasin katsoa jotain kappaleita ja sovittiin, että palataan parin päivän päästä asiaan
Bändi sopiikin hyvin yhtiön ennakkoluulottomaan julkaisupolitiikkaan. Mikä pitää sinua musiikin luomisessa kiinni melko erilaisissa tyylilajeissa. Se oli vastapainoa koulunkäynnille ja pakoa aivopoliiseilta. – Ensimmäinen keikka vedettiin nimellä Thunderboys Pieksämäellä Läsnä Rock -festivaaleilla kesällä 1998. Siellä piti heittää kaksi settiä, mutta meillä oli ohjelmistoa ainoastaan 45 minuuttia, joten lämmittelyaktina päätettiin esittää Paul Staufenbielin kanssa duona Elmo Williamsin & Hezekiah Earlyn levy ”It Takes One to Know One” läpi. Varhaisimmat vaikutuksen tehneet kappaleet, jotka lapsuudestani muistan ovat Suomi-exoticaa ala Kuningaskobra, Meksikon pikajuna ja Tiikerihai. Lisäksi Pirttikangas on siinä sivussa tehnyt monipuolisia omia levyjä myös suomen kielellä erinäisten soittajatahojen kanssa. Vuonna 2003 tein CJBM:stä ensimmäisen juttuni Blues Newsiin. Samaa leikinsekaista seikkailua musiikin ja metelin maailmoissa tämä on edelleenkin. Mitä kaikkea on tämän matkan aikana tapahtunut. Ainoan kunnollisen Keski-Euroopan rundin teimme helmikuussa 2002. Myöhemmin pääsimme esiintymään Venäjällä, Italiassa, Baltian maissa ja Tanskassa. Myöhemmin John Peelin radio-ohjelmien ennakkoluuloton ja kaleidoskooppimainen musatarjonta hämmensi ja vaikutti syvästi. Siinä ei ollut pelisääntöjä, eikä kukaan tullut käskyttämään, että kuinka asiat pitäisi oikeaoppisesti hoitaa. Cosmo Jones Beat Machine on ollut jo parikymmentä vuotta toiminnassa. Vuosia 1988–2003 pidän jollain tapaa meidän aktiivikautenamme, kun oli originaali kokoonpano läjässä ja vauhti päällä. Bob Log kolmosta, Roky Ericksonia, Jon Spencer Blues Explosionia ja Honkeyfingeria. Sillä reissulla meistä hitsaantui jo aika jämäkästi yhteensoittava yksikkö. Sen jälkeen ollaan operoitu enemmänkin kausiluontoisesti erilaisilla inkarnaatioilla. brändi suomalaisessa vaihtoehtomusiikkiskenessä. Eikä mun kiinnostus ole ollut ikinä suuntautunut mihinkään retrohenkiseen toimintaan. Hyvässä ja pahassa siitä alkoi © Jy rk i Ka lli o. Ne eivät osanneet virittää soittimiaan, mutta runttasivat menemään kauhealla intensiteetillä ja volyymilla. Siellä oli varttuneempia kavereita, joilla oli Chop Suey -niminen bändi, josta sitten myöhemmin muodostui Festermen. – Näen tämän touhuilun ihan suorana jatkeena sille, kun penskana opetteli äänittämään omaa älämölöään c-kasettimankalle. ”My Style Is Eurostyle” -debyytin myötä alkoi tulla jo pientä pöhinää ja nostetta. – Juuret tähän johtaa sylttytehtaalle, Varpaisjärvelle. Cosmo Jones Beat Machine -nimen alla ensiesiintyminen tapahtui Varpaisjärven omassa Reippaantallijuottolassa 2.10.1998. Oma urasi on myös seikkaillut monilla vesillä. Siellä soi perätysten punk, kantri, tekno, rhythm’n’blues, Napalm Death... Onni Gideonin hawaijikitarointi jätti lähtemättömän vaikutuksen. Nyt tarjoitui todella mieluinen mahdollisuus ottaa uuden haastattelun merkeissä yhteyttä Faarao Pirttikankaaseen, joka on orkesterin johtohahmo ja pitänyt siis ryhmäänsä liikkeellä jo kunnioitettavat yli 20 vuotta. Sitten kun sieltä löytyi Louis Armstrongin Hot Five & Hot Seven -levyt ja Robert Johnsonin tuotanto niin se oli kuin olisi kuullut musiikkia toiselta planeetalta. Jätkät kuunteli treeniksellä The Crampsia, Hasil Adkinsia, Roky Ericksonia, Pussy Galorea ja obskuureja rockabillykokoelmia. Mankalle äänittäminen oli maagista touhua. Uusi levy on melkoinen tyylinäyte modernista rockista, jossa blues kuitenkin kulkee mukana. Mulle se on ihan perustavanlaatuinen asia, että musiikissa pitää olla diversiteettiä ja monimuotoisuutta. Ollaan julkaistu kuusi pitkäsoittoa ja jokunen seiskatuumainen. 12 Blues News 3/2021 COSMO JONES BEAT MACHINE COSMO JONES BEAT MACHINE Avantgardeblues elää ja voi hyvin Avantgardeblues elää ja voi hyvin JORMA RIIHIKOSKI C osmo Jones Beat Machine on jo jonkinlainen tekijänimi ellei jopa ns. – Esa Kuloniemi oli yksi ensimmäisistä tsemppaajista ja me saatiin jopa kaksi kutsua Radio Mafian Ulvovat Sudet -ohjelman studiolive-esiintymisiin. Me ollaan lämpätty mm. Levyjä on tullut matkan varrella sopivasti ja yhtye on soittanut väkeviä keikkoja hieman vaihtuvalla kokoonpanolla ympäri Suomenniemen. Miten olet kehittänyt tämän omilla poluillaan kulkevan Cosmo Jones -soundin ja mitkä soittajat ovat olleet sen luomisessa mukana. Uusi levy on nyt markkinoilla Svart Recordsin tallissa. Paul soitti huuliharppua ja rumpuja samanaikaisesti ihan niin kuin Hezekiah. Kuuntelin niitä treeniksen nurkassa ja mua samanaikaisesti pelotti ja nauratti se niiden meininki. – Toki pikkupoikana tuli käytyä läpi perinteiset hevija classic rock -vaiheet. Varpaisjärven kirjaston musaosastolla oli suppea valikoima ja se tuli kahlattua
Pistettiin vaan rohkeasti kehiin muutakin kuin 4/4-tahtilajia ja käytettiin sämpleriä jne. Sävellysja tekniset taidot voivat periaatteessa olla mitä vaan, jos se sun lähestymistapa on tarpeeksi kahjo. Parilla viimeisimmällä julkaisulla ollaan palattu taas © M ik a Va ro ne n ”Näen tämän touhuilun ihan suorana jatkeena sille, kun penskana opetteli ”Näen tämän touhuilun ihan suorana jatkeena sille, kun penskana opetteli äänittämään omaa älämölöään c-kasettimankalle. Että sillä olis sama efekti kuulijoille, kun mun kuullessa ekaa kertaa Howlin’ Wolfia. Vuodesta 2003 homma alkoi olemaan hajanaisempaa, kun meidän alkuperäinen kokoonpano lopetti toimintansa. Samaa leikinsekaista äänittämään omaa älämölöään c-kasettimankalle. Alussahan meillä ei ollut edes bassoa vaan soundimme oli todella kirskuva. Rosoisuutta ja vaarallisia tilanteita tuli ihan luonnostaan mukaan, kun meillä oli soittopelit vähän mitä sattui, eikä meillä ollut juuri koskaan varaa korjauttaa niitä. – Sitten kun mä aloin tältä pohjalta virittelemään omia bändejä niin siinä ei silti ollut hakusessa mikään lo-fi -estetiikka. Se onkin mun mielestä yksi onnistuneimmista levyistämme. Mä olin siinä kyläyhteisössäkin jonkinlainen friikki ja silloin mä tajusin, että myös sen musiikin kuuluu olla yhtä tärähtänyttä kamaa kuin itsekin olin. Kitaristi Marko Lukkarinen on ainoa koko ajan mukana pysytellyt jäsen; luottomies ja serkkupoika, jonka kanssa aikoinaan opeteltiin äänilevyiltä kopioiden kitaransoiton saloja. Tokalle levylle keksittiin alkaa toteuttaa bassoja Siel Cruise -analogisyntikalla. Sillä saatiin hauska ”futublues”-meininki meidän musiikkiin. Sisarbändistämme, jazzkollektiivi Astro Can Caravanista saatiin miehistötukea tuleviin seikkailuihin. Mun pörisevä skittasoundi ekalla Cosmo Jones -levyllä johtuu siitä, että styrkkarista oli kartio revennyt. Samaa leikinsekaista seikkailua musiikin ja metelin maailmoissa tämä on seikkailua musiikin ja metelin maailmoissa tämä on edelleenkin. mulla tietentahtoinen musiikillinen taantuminen. – Tässä bändissä on siinäkin mielessä käynyt hyvä munkki, että meillä on aina ollut rautaisen osaava rytmisektio. edelleenkin.”” – Faarao Pirttikangas – Faarao Pirttikangas. Varsinkin ”Belzeboogie”-levyllä alkoi Otto Eskelisen (puhaltimet, koskettimet) ja Niko Votkinin (rummut) osaaminen kuulua merkittävästi. Mä halusin että ne jutut taltioidaan ihan kunnon studiovehkeillä, mutta että se musa kuulostaisi samanaikaisesti toismaailmalliselta
Sen äänitys tapahtui luonnon keskellä Kurussa, Juhanan pihaverstaassa romun seassa. Mä aattelin, että siitä korkeintaan saa raapaistua kasaan jonkun c-kasettijulkaisun, jota voi keikoilla myydä. Sitten alkoikin pikku hiljaa hiipiä suoratoistopalvelut kehiin. Pharaoh Pirttikangas oli mun taiteilijanimi Astro Can Caravanissa. 14 Blues News 3/2021 perinteisemmän jyystön pariin, jos semmoisesta voi meidän tapauksessa puhua. Oisko ollut yleistä saamattomuutta ja muita kiireitä molempien osapuolten taholta. Me jopa palaveerattiin tästä jonkin aikaa sähköpostin välityksellä, mutta sitten se kuvio hiipui vaan johonkin. – Dave Lindholm tuli kättelemään meidän kitaristia Lukkaris-Markoa kesken keikan. Mieleeni on jäänyt keikka, jossa lämppäsitte Jon Spencer Blues Explosionia Tampereen Tulliklubilla. Meidän ekan levyn aikoihin tuli tämä cd-rippaus muotiin. Me saunottiin Jon Spencerin kera ja niiden kiertuemanageri Xavier Benoit innostui meidän pumpusta siinä määrin, että oli halukas käynnistämään vanhan levylafkansa uudelleen ja julkaisemaan ”Skunkadelicatessin” sen kautta Keski-Euroopassa. – Mun vinkkelistä katsottuna mitään kauhean isoa muutosta ei ole edes tapahtunut. Siinähän mä esiinnyn paljaimmillani, yksin ja livenä. Parhaat keikkapaikat kuten Telakka ja Vastavirtaklubi löytyivät myös Tampereelta. Meininki oli muutenkin vireää; Jussi Raulamo, Pekko Käppi, Jukka Nousiainen, Kusti Vuorinen, Talmud Beach, Black Motor ja monet muut persoonalliset tekijät loivat uriaan sieltä käsin. Kuulemma keikan jälkeen Dave oli myös pyrkinyt takahuoneeseen rupatteluaikeissa, mutta paikalla olleet ulkomaan elävät eivät olleet tietenkään tunnistaneet suomilegendaa vaan häätäneet tämän epämääräisen hiihtäjän paikalta. Teemu Ojala oli jonkin aikaa puhunut, että haluaisi äänittää Faaraota. Lopputuloksia vertaillessani havaitsin heti, että oma äidinkieli on tässä kontekstissa toimivampi ratkaisu. Siltä minusta tuntuu, vaikka itse työskentelenkin enimmäkseen aika erakkomaisesti. Suomessa ei ehkä niinkään ole indiesoittajien yhteisöjä, vaan tässä ollaan kaikki yhtä ja samaa yhteisöä, kun on niin pieni maa ja pienet kuviot. Kun me äänitettiin ekaa levyä Kuhmalahdella 2010 niin siinä vaiheessa ei vielä ollut hajua, että materiaali tulee olemaan suomenkielistä. Eli kaverilta tai kirjastosta otettiin cd lainaan ja siitä sit omalla kotikoneella tehtiin kopio. Treenikämppätilanne Kuopiossa oli surkea. Tampereelta löytyi myös käytännöllinen asunto-työtila -ratkaisu. Kaikki tuntevat toisensa. Niillä oli kai ollut odotukset korkeammalla. bisneksen saralla. – Mun viralliset soolokuviot rajoittuu oikeastaan soolokeikkoihin ja ”Tomumaja”-levyyn, joka ilmestyi 2020. Koitin selittää, että voisiko tällä yleistyneellä cd-kopioinnilla olla osuutta asiaan. Jäikö tuosta tuokiosta tarinoita kerrottaviksi. Meikän tiluksilla, Pyramideilla taltioitiin kimppalevy Talmud Beachin kera, Nubialaisten ”Papyloonin Barbecue” ja ”Syvä Sawo”, Cosmo Jones Beat Machinen ”Skunkadelicatess” sekä mun soolo ”Tomumaja”. Meidän levynmyynnit ovat aina pysytelleet samoissa lukemissa ja keikkamestat olleet samoja klubeja. Lauluja äänittäessäni saunamökissä Varpaisjärvellä mä päätin ex-tempore vetäistä tekstit molemmilla kielillä. Kuvio meni kuitenkin niin, että Teemu sai mut ylipuhuttua ja Helmi Levyt innostui jäljestä. Onko Suomessa näistä indiesoittajista muodostunut erilaisia yhteisöjä. Ovatko muutokset niin valtavia, miltä ne kuulijasta vaikuttavat, varsinkin ns. Mulla ei vaan ollut tarjota sille mitään uutta materiaalia. Pharaoh Pirttikangas tuli myös nimeksi bändille, jonka pistin pystyyn 2009. Muistan, kun levylafka tenttasi multa syitä huonoihin myyntilukuihin. Tällä sai myös lisää pesäeroa Cosmo Jonekseen. Samalla yhtye otti käyttöönsä nimihirviön Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset. Miten oma urasi on kulkeutunut eteenpäin. Mutta ei näillä murroksilla ole juuri omaan toimintaan ollut vaikutusta. Lisäksi oli visio yhtyeestä, joka ei tarvitse vakiojäsenistöä vaan että siinä vois sessioida aina semmoisella porukalla, joka sillä hetkellä mielekkäälle tuntuu. Bändikuviot oli enimmäkseen Tampereella ja keikkaa alkoi olla tasaiseen tahtiin Hki-Tre -akselilla. Tulin mestoille ihan musanteko mielessä ja hommat pistettiin tulille saman tien. © M ik a Va ro ne n. Jossain vaiheessa sit tuumattiin, että taltioidaan vaikka paremman puutteessa mun soolokeikoilla esittämääni repertoaaria eli kansansävelmiä, gospelblueseja ja yksinkertaisempia omia ralleja. Lopulta se pistettiin pihalle vinyylinä ja ceedeenä. – Näin jälkeenpäin olen kyllä tyytyväinen, että tuli tämä soolokattauskin dokumentoiduksi. Mä totesin, että Cosmo Joneksen puitteissa ei pysty ihan kaikkee “humppaa ja exoticaa” esittämään. Itse asiassa sekin oli mun osalta ihan suunnittelematon veto. Osaat varmasti hahmottaa suomalaisen indierockin ja -musiikin kehityskulkua viimeisten 20 vuoden ajalta. Mä lauloin alussa englanniksi ja aloin opettelemaan siinä sivussa soolokeikkailua. – Kohdaltani 2010-luvun alkupuolisko Savossa oli hiljaiseloa musiikkiskenen tiimoilta. Ensi alkuun tehtiin Pekon ja soitinrakentaja Juhana Nyrhisen kanssa brutaali LP "Kukaan ei korvaa äitiä" nimellä Faarao ja kakspäinen Narttu
Meidän levytysura alkoi Bad Vugumilla, eli ”Radiopuhelinten lafkalla” ja alkupään keikkoja tehtiin niiden lämppärinä. Faaraon Top 10: Faaraon Top 10:. Viidakkorytmiikka, marakassit, eläimellinen meininki ja erikoisen malliset kitarat rules! GROUP INERANE: GROUP INERANE: ”Guitars From Agadez, Vol. 3” (2010) Ensin oli Ali Farka Toure ja sitten alkoi tulla Saharan suunnalta toinen toistaan mielenkiintoisempia, hypnoottisia kitarakokoonpanoja. ROLLING STONES: ROLLING STONES: ”Exile On Main Street” (1972) Nostalgiatrippi. Alkusysäyksen fanitukselle sain luettuani Philip Normannin The Stones -teoksen. THE SONICS: ” THE SONICS: ”Psycho-Sonic” (1993) 1960-luvun rock’n’roll-pumpuista ehkäpä se kovin. Ei voi kieltää, etteikö yhtyeen äkkiväärä ja säröinen yhdistelmä punkista, bluesista, soulista ja rock’n’rollista olisi tehnyt vaikutusta. Beefheartin kulmikkaita piisejä ollaan myös versioitu Cosmo Joneksen kera. Faaraona olen päässyt lämppäämään Bombinoa ja Mdou Moctaria. 1960-luvun brittibändien vaikutus heijastui takaisin Yhdysvaltoihin innoittaen uutta sukupolvea tarttumaan sähkökitaroihin, kirjoittamaan omat piisinsä ja luomaan musiikkia, joka on täynnä yllätyksiä ja nuoruuden vimmaa. ANDRE WILLIAMS: ANDRE WILLIAMS: ”Silky” (1998) Hurttia huumoria ja roisia räimintää. THE STOOGES: THE STOOGES: ”Fun House” (1970) Tässä hyvä esimerkkitapaus siitä, kuinka rajallisilla soittotaidoilla mutta väkevällä visiolla ja vimmalla saa ihmeitä aikaiseksi. Lyriikkapuolella tämä ja Fat Possumin varhaiset julkaisut toimivat jonkin sortin inspiraation lähteenä 90-luvun lopulla. Garagepunkkarit Mick Collins ja Dan Kroha jeesaavaat tuotantopuolella. Ekan pitkäsoiton äänitys-sessioihin Lahteen kundit tiputti mut jonkun kimppakeikkareissun yhteydessä. Blues News 3/2021 15 Vuonna 2003 Faarao Pirttikangas laati listan häneen vaikuttaneista blueslevytyksistä. Primitiivirokkia parhaimmillaan. Laulusolisti Gerry Roslie yltää lähes Little Richard -tasoiseen suoritukseen ja koko yhtyeen soitto ja soundi on murhaava. ”NUGGETS” ”NUGGETS”-kokoelmat (1984–85) Garagepunkja psykedeliaosasto soivat myös tiuhaan levylautasella, kun pistettiin bändiä pystyyn. Nuoret puhtoiset pojat halusivat kuulostaa samalle kuin vanhat likaiset miehet. Nyt tarkastelussa ovat enemmän rocksektorin levytykset: CAPTAIN BEEFHEART AND THE MAGIC BAND: CAPTAIN BEEFHEART AND THE MAGIC BAND: ”Doc At The Radar Station” (1980) Avangardebluesin merkkiteos. Yhtye toimi porttina afroamerikkalaisen rytmimusiikin maailmojen löytymiselle. Rollareihin hurahdin jo ala-asteella. JON SPENCER BLUES EXPLOSION: JON SPENCER BLUES EXPLOSION: ”Now I Got Worry” (1996) Tähän Cosmoja verrattiin alkuaikoina kyllästymiseen saakka. Kysyin Jyrki Raatikaiselta (rumpali, levy-yhtiömoguli), että mitä meidän pitää ottaa huomioon studiossa ja ohjeistus kuului, että vääntäkää kitaravahvistimet niin lujalle kun luontevalle tuntuu. RADIOPUHELIMET: RADIOPUHELIMET: ”Jäämeri” (1992) Nykivä funkrockpläjäys. BO DIDDLEY: BO DIDDLEY: ”Have Guitar Will Travel” (1960) Rock’n’rollin kuningas minun aikakirjoissani. Tämä kokoelma sisältää pitkäsoitot ”Here Are The Sonics” ja ”Boom” ssekä pari bonuspiisiä. Group Inerane on näistä meikän suosikki
Totta kai rakastan gospelia, koska juureni ovat siinä. Onneksi vanhempi siskoni toimi silloin tukihenkilönäni. Meitä oli iso liuta lapsia, ja isoäitini oli isossa roolissa kasvatuksessamme. Sen oli perustanut North Western Universityssä vaikuttanut L. – Isoäitini kasvatti meidät hengellisessä ympäristössä. 16 Blues News 3/2021 SHARON LEWIS SHARON LEWIS Leidit laulavat Chicago-bluesia, osa 3 Leidit laulavat Chicago-bluesia, osa 3 MIKE STEPHENSON (käännös & täydennykset: Pertti Nurmi) S haron Lewisin ura on ollut jo pitkään nousujohteisella tiellä, mutta matka maailman arvostetuimpiin blueslevymerkkeihin lukeutuvan Delmarkin artistiksi ei kuitenkaan ole ollut täysin suoraviivainen. Saimme totta kai tukea perheeltämme, mutta epäilen vahvasti, olisinko tässä ja nyt tekemässä sitä mitä teen, jos isoäitini olisi saanut elää kauemmin. Hän oli armeijassa ja sai komennuksen Saksaan, jolloin minä palasin takaisin Oklahomaan. VAIKEUKSISTA KOHTI VOITTOA VAIKEUKSISTA KOHTI VOITTOA – Isoäitini kuoltua muutin setäni luokse. Kutsuin häntä äidikseni, koska hän oli tosiasiallisesti kasvattanut minut. Olimme kuitenkin molemmat liian nuoria, jotta liittomme olisi toiminut. Noihin aikoihin en ollut mainittavasti tekemisissä musiikin kanssa paitsi osallistumalla pienessä mittakaavassa kirkkokkuoron toimintaan. – Siinäpä siis elämäni musiikilliset alkuaskeleet. Ensimmäisenä tuli gospel, sen jälkeen R&B ja kolmantena blues. Minä olin perheemme nuorin lapsi ja meillä oli vanhimman siskoni kanssa ikäeroa 20 vuotta. © Pe rt ti N ur m i. Kiitokset Chicagossa pidetyn juttutuokion järjestämisestä kuuluu Jim Feeneylle. Hän otti meistä viisi nuorimmaista huollettavakseen, kun äitini kuoli vain viikkoa ennen ensimmäistä syntymäpäivääni. Valitettavasti hänkin kuoli ollessani vielä kovin nuori, järkyttävästi juuri samana päivänä kuin äitini, mutta seitsemän vuotta myöhemmin. Minulla on kolme musiikillista kieltä. Yksikään vanhemmista sisaruksistani ei ole enää kosketuksissa musiikkiin ja he pitävätkin minua aivan kahjona kun lähdin muusikon uralle. Selvisin kuitenkin siitä elämänvaiheesta. Olin mukana ensimmäisessä “Gospel Festival in Chicagossa”, kun tapahtuma tunnettiin vielä alkuperäisellä nimellään “Oh For A Thousand Tongues To Sing”. Erossa olo oli kuitenkin kantanut veronsa, eikä kaikki mennyt välillämme putkeen, joten palasin uudemman kerran isotätini Rubyn luokse Oklahomaan. Ensimmäinen kappaleemme oli Will The Circle Be Unbroken, jota lauloin luultavasti jo ennen kuin osasin edes puhua. Mieheni palattua Euroopasta ja vapauduttuaan palveluksesta vuonna 1971 minäkin matkasin takaisin Chicagoon. Stanley Davis 1980-luvun alkupuolella. Olin muuttanut Oklahomaan isoäitini kuoltua ja kotini oli tuolloin 1960-luvun alkupuolella hänen sisarensa eli isotätini luona. Muutin silti jo seuraavana vuonna 1972 Kaliforniaan, jossa elämäni muodostui varsinaiseksi painajaiseksi lyöttäydyttyäni yksiin ikävän tyypin kanssa, joka oli käytökseltään äärimmäisen omistushaluinen ja loukkaava. Isoäiti oli vankkumattoman uskonnollinen nainen, ja niinpä kasvatuksemme oli ankaruudessaan sen mukainen. Se oli täyttä helvettiä, josta kerron tarkemmin David Whiteis’in kirjassa “Chicago Blues Portraits And Stories” (University Of Illinois Press, 2006). Menin naimisiin 16-vuotiaana, ja muutin Chicagoon vuonna 1969, koska mieheni oli sieltä kotoisin. GOSPEL-NUORUUS TEKSASISSA GOSPEL-NUORUUS TEKSASISSA – Synnyin Teksasin Fort Worthissa vuonna 1952. Meillä oli kahden siskoni kanssa pieni yhtye, jonka nimeä en edes muista, joten lauloimme luonnollisesti gospelia, minulla oli pikkuruinen tamburiini, jota paukuttelin laulaessamme
Meillä alkoi kuitenkin ilmetä musiikillisia näkemyseroja, jolloin päätin jättää yhtyeen. Homma sujui niin hienosti, että kaikki olisivat halunneet värvätä minut. – Olin opiskeluaikanani Chicagossa samanaikaisesti kokopäivätöissä ja kasvatin myös lapsiani. En ole oikeastaan koskaan laulanut R&B:tä ammattimaisesti ennen kuin nykyään osana muuta show’tani, koska olen suuri Temptationsja Motown-fani. Samanlaisia ilmoituksia oli lehdissä useampia, ja minä tein yhteensä noin viisi koeesiintymistä yhdessä huuliharpistiystäväni kanssa. Minulla oli siihen aikaan jo ensimmäinen poikani. Meillä oli sitten kolme viikkoa aikaa kasata ja treenata ohjelmisto Buddy Guyn Legends-klubin esiintymistä varten. Olin päässyt mukaan merkittävien gospel-artistien maailmaan. Kuorolaulajamieheni vaikutuksella sain silloin tällöin mahdollisuuden laulaa Thomas Dorseyn kanssa. Se oli kovaa aikaa. – Avioeroni jälkeen halusin tehdä jotain elämälleni, mutta en oikein tiennyt mitä halusin. Päätin valita Bramerin, koska hän halusi tehdä myös omaa musiikkia eikä esittää pelkkiä covereita. Minulle kaikki oli uutta, joten homma ei ollut helppo. Otimme avioeron, ja pian sen jälkeen olin uusissa naimisissa erään kuorolaulajan kanssa ja olimme yhdessä seuraavat kymmenen vuotta. Päätin kuitenkin jäädä kaupunkiin ja löysin itselleni ihan hyviä hommia tullakseni toimeen. blues.””. Tästä tilaisuudesta oikeastaan alkoi musiikkiurani. Suoritin loppututkintoni Loyolan yliopistossa oppiaineenani “Management In Industrial Psychology” ja olen sittemmin työskennellyt mm. Tein tuttavuutta myös Norfleet Brothersin, Albertina Walkerin sekä The Barret Sistersin kanssa. BÄNDIEN RIVEISTÄ KOHTI SOOLOURAA BÄNDIEN RIVEISTÄ KOHTI SOOLOURAA – Steve Bramer -niminen kitaristi oli laittanut vuonna 1993 ilmoituksen Chicago Reader -lehteen, jossa hän haki bändiinsä laulajaa. Toteutimme heidän kanssaan yhden TV-show’n Milwaukeessa ja sitä kautta johkaannuin mukaan aiemmin mainitsemaani “Oh For A Thousand Tongues To Sing” -juttuun. Ensimmäisenä tuli gospel, sen jälkeen R&B ja kolmantena sen jälkeen R&B ja kolmantena blues. Ajattelin työskentelyn yliopistokuvioissa olevan kova juttu, joten päädyin valmistumiseni jälkeen Chicagon University of Illinois (UIC) -yliopistoon ja sittemmin Chicagon pohjoispuoliseen Evanston North Western -yliopistoon. Fats Domino ja hänen kaltaisensa artistit aikaansaivat minussa valtaisan musiikillisen heräämisen. Bändissä soitti Steven ohella kitaraa R.V. Halusin jakaa lahjojani muillekin, joten piti vain hoksata miten edetä. Ajattelin voivani osallistua laulajana, joten kasasimme yliopiston työntekijöiden ja opettajien kanssa yhtyeen. Päätimme järjestää siellä perhe-picnicin, johon kaivattiin musiikkiviihdykettä. Green, rumpalina toimi Clyde Davis ja basistina oli lukuisia eri soittajia, joista ensimmäisenä pitkän soittokokemuksen omaava Gordon Patriarca. Ensimmäisenä tuli gospel, kieltä. – Keikkailimme viisihenkisen Under The Gunin kanssa ahkerasti Chicagon klubeilla kuten Lillies, Legends ja Harlem Avenue. Blues News 3/2021 17 – Palasin jälleen Chicagoon, missä yritimme sovitella välejämme ensimmäisen mieheni kanssa, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Kaikkiaan minulla on kolme lasta, joilla on keskenään kymmenen vuoden ikäero. Jo varhaisina kouluaikoina olimme osallistuneet ystäviemme kanssa laulukilpailuihin, jotka voitimme laulamalla rhythm & bluesia. – Ennen isoäitini kuolemaa ei ollut mitään mahdollisuuksia kuunnella maallista musiikkia, mutta hänen sen jälkeen aloin kallistaa korviani vokalisteille kuten Gene Chandler laulamassa kappaletta Duke Of Earl. Yhtyeemme kantoi nimeä Under The Gun. Sain hänen kanssaan toisen lapseni, tytön nimeltään Shallon. lakifirmoissa. – Minuun oli ottanut yhteyttä Mojo Kings -nimisen bändin nokkamies Craig Davis, joka © Pe rt ti N ur m i Ismo Haavisto ja Sharon Lewis Grand Blues -tapahtumassa Lahdessa 2006 ”Minulla on kolme musiikillista ”Minulla on kolme musiikillista kieltä. Tuntui siltä kuin olisin kuollut ja päässyt taivaaseen. Koelaulun jälkeen minut hyväksyttiin mukaan ja siitä alkoi 30-vuotinen musiikillinen suhde Stanley Davisin kanssa. Steve oli äänittänyt musiikkiosiot nauhalle, joiden lauluosuudet minä harjoittelin kotonani lisäten niihin vielä omat tulkintani
Yhtyeen tsekkiläinen kitaristiystävä oli kutsunut heidät esiintymään kotimaahansa ja ajauduin näin laulamaan myös tsekki-kokoonpanon kanssa. Pat oli ensimmäinen koskaan livenä näkemäni blueslaulajatar ja hän oli aivan loistava. Sanoin olevani toki kiinnostunut, mutta ainoastaan oman yhtyeeni kanssa. Roosevelt mielessäni kirjoitin kappaleen Silver Fox, jolla on hyvin jatsahtava fiilis, koskapa hän tykkää erityisen paljon jazzista. Vuonna 2016 julkaistulle julkaisulleni “Grown Ass Woman” (DE 849) halusin uudistua ja tehdä asioita hieman toisin. – “Real Deal” -levyn jälkeen olin paljon kiertueella Euroopassa edellä mainitun tsekkiläisen sekä myös italialaisen yhtyeen kanssa.Minut esiteltiin venäläiselle promoottorille, joka järjesti minulle keikkoja Venäjällä, Armeniassa ja aina Siperiassa saakka lukuisten eri yhtyeiden säestämänä. © M ik e St ep he ns on Chicago, 2018. Sen takia kutsuin sille mukaan vanhan kitaristini Steve Bramerin, joka on myös tuottelias säveltäjä. Olin tuntenut tuottaja Steve Wagnerin pitkään, jo 1990-luvulta alkaen, jolloin teimme joitain äänityksiä Blue Chicago -levymerkin kokoelmia silmällä pitäen, vaikkei niitä lopulta koskaan julkaistukaan. Varsinaisia kulmakiviä uralleni olivat bluesstarat kuten Son Seals, joka oli yksi rakkaimpia ystäviäni ja oppi-isiäni, sekä Michael Coleman. – Tein siis lauluhommia Daven kanssa, mutta halusin ylläpitää samalla omaa bändiäni, koska se antoi minulle enemmän vapausasteita lokeroimatta minua mihinkään vakiokarsinaan. Jailer, joka on tämän päivän yhteiskunnassa yhtä relevantti kuin silloin vuosikymmeniä sitten. Se oli nimenomaisesti gospel-numero. Little Mack tarvitsi tuuraajan Euroopan kiertueensa yhdeksälle keikalle, joten päädyin ensimmäistä kertaa elämässäni Eurooppaan Mojo Kingsin kanssa. Koskettimia soittaa Roosevelt Purifoy, jota kuultiin jo ensimmäisellä Delmark-kiekollani. Sharon esittää edellä mainituilla julkaisuilla kaksi Rosa’s Lounge -klubilla tallennettua kappaletta, In Too Deep ja Angel, joista jälkimmäisen hän levytti myöhemmin myös omalle “Real Deal” -studioalbumilleen (– käänt. – Urani jatkui perustamalla Texas Fire -nimisen bändin, minkä jälkeen kitaristi Dave Specter näki minut yksissä jameissa ja kertoi hänellä olevan minulle sopivaa materiaalia. Hän kertoi olevansa myös kiinnostunut tekemään CD:n minun ja Dave Specterin kanssa. Viivyin Mojo Kingsin kanssa aika pitkään, mutta sitten halusin edetä urallani, koska Craig oli mielestäni jämähtänyt perinteiseen bluesiin. Työstäessäni musiikkiani minulla saattaa olla mielessäni joku fraasi tai värssy ja joskus taasen tartun kiinni johonkin ympäristössä kuulemaani asiaan. “Grown Ass” -CD:llä minulla on mukana vieraina huuliharpistit Steve Bell ja Sugar Blue. Esikuviini kuuluu mm. – Tykkäsin työskennellä Daven kanssa, mutta yhteyteni Delmark-yhtiöön ei syntynyt suinkaan hänen kauttaan. Juttu tuntui minusta tosi hyvältä, pidimme lukuisia treenejä bändini kanssa, ja CD “The Real Deal” (DE 816) ilmestyi lopulta vuonna 2011. Sharon lyöttäytyi vuonna 2004 lyhytaikaisesti uudelleen yksiin Under The Dog -yhtyeen kanssa toteuttaakseen ensimmäisen oman albuminsa “Everything’s Gonna Be Alright” (SDRCD 10001) bändin kitaristi Steve Bramerin Sleeping Dog -levymerkille (– käänt. Hän kirjoitti puolet kappaleista ja minä puolestani toisen puolen, minkä lisäksi levyllä on kaksi coveria. OMIEN LEVYJEN TEKOON DELMARKILLA OMIEN LEVYJEN TEKOON DELMARKILLA – Delmarkin kohdalla kävi niin, että pari vuotta Specterin kanssa julkaistun ”Live In Chicago” -CD/DVD:n jälkeen puhelimeni pirahti, kun Steve Wagner soitti kertoakseen, että hän on käynnistämässä “live”-radio show’ta, jolle hän haluaisi äänittää bändejä ja josko minä olisin kiinnostunut aiheesta. Kerron hänestä enemmän edellä mainitussa David Whiteisin kirjassa, koska Pat oli minulle niin vahva esikuva. – Ensimmäisen oman Delmark-albumini jälkeen Steve kysyi melkein välittömästi, milloin olisin valmis tekemään sille seuraajan. huom.). Tapani oli lähettää Dropboxin välityksellä materiaaliani etukäteen, jotta paikalliset bändit pystyivät valmistautumaan musiikkiini ennen esiintymisiämme. 18 Blues News 3/2021 soitti noihin aikoihin myös Little Mack Simmonsin takana. – Laulan edelleen gospelia ja haluaisin vielä joskus tehdä myös gospel-albumin. Sillä on myös vakavan viestin sisältäviä kappaleita kuten Steven kirjoittama Freedom, johon mustan äidin olisi käsittääkseni helppo samaistua. Steve ymmärsi tilanteen ja sovimme asiasta hänen kuultuaan minulla olevan omaa materiaalia valmiina levytettäväksi. Sittemmin meistä on kyllä tullut oikein hyviä ystäviä. Ottamatta mitään pois Davelta, uskoin kaiken sujuvan jouhevammin oman bändini kera. huom.). Edellisellä CD:lläni oli mukana 50-luvulta periytyvä, mustan laulajattaren Wynona Carrin sävellys Please Mr. Sain joka paikassa aivan ihastuttavan vastaanoton. Lähdin sitten hänen Dave & The Blue Birds -yhtyeensä kanssa kiertueelle ja teimme Delmarkille Daven nimissä olevan albumin “Live In Chicago” (DE 794, 2008), josta on myös DVD-versio (DVD 1794). Kirjoitin yhden laulun, jonka olin ajatellut sisällyttää levylleni ja jolle olin pyytänyt rinnalleni Otis Clayn, mutta ikäväksemme hän kuoli ennen kuin ehdimme mennä studioon. Sen ajan Chicagon keskeiset bluesleidit eivät aluksi oikein lämmenneet minulle, koska olin tullut kuvioihin piirien ulkopuolelta. Patti LaBelle ja pidän myös Pat Scottista, joka lauloi edesmenneen miehensä Buddy Scottin rinnalla
Capone lahjoitti Chicagon kaupungille miljoona dollaria maidon hankkimiseksi lapsille, mutta vaati että maidon viimeinen käyttöpäivä pitää merkitä pakkauksiin, koska hänen veljensä oli kuollut juotuaan vanhentunutta maitoa. Joitakin juomavesiaiheisia kappaleita on sentään tehty. Ehkä siksi se ei ole paljoakaan inspiroinut bluesartisteja. Kahvia, teetä, virvoitusjuomia, olutta ja viiniä voi nauttia janon sammuttamiseksi ja virkistykseksi, mutta myös humaltumistarkoituksessa. Kappaleesta on olemassa kymmenittäin sanoitukseltaan vaihtelevia versioita, tekijöinä mm. Sitä juodaan keskimäärin noin 100 litraa vuodessa henkeä kohti, mikä on enemmän kuin missään muussa maassa. Jotain hyvää tai virkistävää pyydettiin, mutta jotain pahaa tai ilkeää saatiin. Suomalaisen keskimääräinen maidon kulutus 1950-luvulla oli peräti 300-400 litraa vuodessa. Brittiläinen popyhtye Herman’s Hermits tiivisti saman asian vuonna 1967 parilla sanalla: ”No milk today, my love has gone away.” Kyseessä on naisen jättämän miehen valituslaulu. Lähes kaikista tulkinnoista löytyvät kuitenkin seuraavantapaiset säkeet:”If you see my milk cow, please drive her home / I ain’t had no milk and butter, since my cow has been gone.” Eli laulun kertoja pyytää löytäjää palauttamaan karanneen lypsylehmänsä ja suree sitä, ettei ole saanut nauttia maidosta ja voista. Blues News 3/2021 19 JANOISTA BLUESIA JANOISTA BLUESIA Juomat bluesmusiikin sanoituksissa Juomat bluesmusiikin sanoituksissa TIMO KAUPPINEN R uoka-aiheisia blueseja kuvanneissa artikkeleissa (Sapuskabluesia!, ks. Samaa vesibensa -fraasia on käytetty useassa muussakin bluesbiisissä, ja se on selvästi vertauskuvallinen. Robert Johnsonin Milkcow’s Calf Blues (1937) on saman laulun variaatio, jossa kertoja asettuu vasikan (calf) asemaan. Vesi ei kuitenkaan sisällä mitään ravintoaineita, ja makukin on neutraali. Kokomo Arnold (1934), Elvis (1955) ja Eric Clapton (1992). John Lee Hooker on levyttänyt vanhan perinnesävelmän Waterboy (1949). Lehmällä tarkoitetaan näissä lauluissa naista, mitä nykyisessä kielenkäytössä pidettäisiin epäasiallisena. Janoa on monenlaista. Veden ohella ihminen voi janota (haluta, kaivata) esimerkiksi elämää, rakkautta, valtaa, ja jopa verta. Suomalaisten erikoisuutena on maidon käyttö ruokajuomana myös aikuisten keskuudessa. Ruokailun ohella juomia kuluu paljon myös vapaa-aikana. Yhdysvalloissa maidon kulutus oli vuonna 2015 noin 70 litraa henkeä kohti (Helsingin Sanomat 22.3.2021). Kuriositeettina mainittakoon, että myös gangsteri Al Capone liittyy maidon historiaan. Juoma-aiheisista blueseista selvä enemmistö käsittelee alkoholia. Tommy Johnsonin Cool Drink Of Water (1928) on tarina miehestä, joka pyytää naiselta raikasta viileää vettä, mutta saakin tältä juomakelvotonta bensiiniä. Tammikuussa ALS-sairauteen menehtyneen Pave Maijasen Jano (1985) on tästä hyvä kotimainen esimerkki. Kaikki muutkin juomat sisältävät aina vettä, eikä ihminen pysy ilman vettä pidempää aikaa edes elossa. Maito ja voi ovat puolestaan vertauskuvia sille, mitä kertoja naiselta haluaa saada. Varsinkin viski ja muut väkevät alkoholijuomat ovat bluesin ja muun juurevan musiikin sanoituksissa niin suosittu aihe, että niistä esitellään tässä artikkelissa vain suppea valikoima esimerkkikappaleita. Auringon paahteessa raatavat kahlevangit pyytävät pomoa kutsumaan paikalle vesipojan, joka jakaa juomavettä. Symboliikka jyllää maito-aiheisissa blueseissa. Nälkäinen vasikka mielii maitoa, mutta maito taitaa olla tässä tilanteessa jo aika laimeaa: ”Now, your calf is hungry, hoo, I believe he needs a suck / But your milk is turnin’ blue, hoo, I believe he’s outta luck.” Blind Boy Fullerin Hungry Calf Bluesissa (1938) vasikka on nälkäinen, mutta ei ryhdy anelemaan lehmän paluuta, vaan alkaa kehumaan itseään seksuaalisesti paremmaksi kuin yksikään nuorempi kolli: ”You can’t find no young cat, roll jelly like this old one do.” Elvis Costello on hyödyntänyt lypsylehmä-kielikuvaa näppärästi kappaleessa. BN 1/21 ja 2/21) ei käsitelty lainkaan ruokajuomia. Kappaleesta on tehty useita tulkintoja, mm. Tässä juttua niistä. RAIKASTA VETTÄ JA MALLASMAITOA RAIKASTA VETTÄ JA MALLASMAITOA Vesi on historian saatossa ollut varmaankin tärkein janoja ruokajuoma. Siinä kertoja istuskelee helteellä auringonpaisteessa, kärsii varmaan fyysisesti janosta, mutta tuntee samalla toisenlaistakin janoa ja syvää kaipausta: ”Siellä missä sä oot, on rauha rikkomaton / Mul’ on jano lähteesi vettä / Mul’ on jano kukkasi mettä / Minun huuleni rohtuneet / Etsii vettä virtaavaa.” Maito on perusjuoma, joka on tuttu kaikille suomalaisille. Siinä on kyse janosta. Howlin’ Wolf on levyttänyt sen nimellä I Asked For Water (She Brought Me Gasoline) (1956). Tunnetuin niistä lienee Milk Cow Blues
Nyt aamulla kaikki on taas hyvin, ja lusikallinen (spoonful) rakasta kahvia maistuisi miehelle taas. Johnsonin Malted Milkissakin on luultavasti kysymys vain laittomasta alkoholista, ja humalaisen höpötyksestä. Suomi on kahvinjuonnin maailmanmestari. Robert Johnsonin Malted Milk (1937) antaa ymmärtää, että jos juo paljon mallasmaitoa, juojalle tulee hassu olo ja hän alkaa puhua mitä sylki suuhun tuo. KAHVIJA TEEBLUESIA KAHVIJA TEEBLUESIA Kahvin virkistävä vaikutus havaittiin Etiopiassa jo ennen 1000-lukua. Mutta millaista juomaa mahtaa olla mallasmaito. Yhdysvalloissa oli valtakunnallinen kieltolaki vuosina 1920–1933, mutta se jatkui sen jälkeenkin vielä mm. Yhdysvalloissa vastaava luku on noin 4 kg. 20 Blues News 3/2021 Sour Milk Cow Blues (1984). Kertoja kuitenkin löysi naisen Memphisistä ja sai tämän palaamaan luokseen. Ensimmäiset kahvihuoneet (quahveh khaneh) perustettiin Mekkaan ja niistä tuli suosittuja koko arabialaisessa maailmassa. Tosin kulutus oli siellä 1940ja 1950-luvuilla nykyiseen verrattuna noin kaksinkertainen. Mississippin osavaltion monessa piirikunnassa, joissa se kumottiin virallisesti lailla vasta vuonna 2020. I keep drinking malted milk, trying to drive my blues away (2x) Baby, you’re just as welcome to my loving as the flowers in May Malted milk, malted milk, keep rushing to my head (2x) And I have a funny, funny feeling and I’m talking all out my head If I can get me just a spoonful of Maxwell’s House Do me much good as two or three cups this other coffee /.../ Good mornin’, baby, how you do this mornin’. Well, please, ma'am, just a lovin’ spoon, just a lovin’ spoonful I declare, I got to have my lovin’ spoonful Mallasmaito on kuivamaitoa, jossa on aromina ohramallasta. Kahvi kiellettiin Ruotsin valtakunnassa useaan otteeseen 1700-luvulla valtiontaloudellisista syistä, mutta kansan kahvihammasta kolotti sen verran ankarasti, että vuonna 1802 kahvi sallittiin lopullisesti. Läheisessä luostarissa kahvipavuista alettiin valmistaa juomaa, ja tieto uudesta ihmejuomasta levisi Etiopiasta Jemeniin ja Arabiaan. Monet salakapakat keksivät sekoittaa mallasmaitoa ja laitonta alkoholia drinkiksi ratsian pelossa. Käy ilmi, että kertojalle mainiota kahvia keitellyt nainen oli pakannut tavaransa ja lähtenyt. Tämän kappaleen ovat versioineet mm. Kieltolain aikana eräät mallasjuomien (alkoholijuomien). Nainen tuntuu pitävän enemmin kahvista ja teestä kuin laulun minähenkilöstä: ”You like coffee and you like tea / Much more than you like me / And everybody says watch out yeah / For the sour milk-cow blues.” Rocket Morganin biisin You’re Humbuggin’ Me (1958) kertojalle on tarjolla myös vain hapanta maitoa (piimää) ja palanutta paahtoleipää, vaikka nainen oli lupaillut jotain paljon parempaa kun naimisiin mentiin. Se sisälsi vähän alkoholia, ja sitä markkinoitiin lasten nukahtamisvalmisteena. Suomalaiset nauttivat vuonna 2019 paahdettua kahvia 9,9 kg eli noin 1 100 kupillista henkeä kohden. Johnson ei ollut pirtelöpoikia, ja kysymys onkin hänen biisinsä kohdalla todennäköisesti jostain muusta. Sitä voi sekoittaa maitoon esimerkiksi kaakaosiirapin kanssa, jolloin tuloksena on pirtelömäinen juoma. Johnny Winter (1991) ja The Fabulous Thunderbirds (1982). Mississippi John Hurtin Coffee Blues (1960) alkaa viattoman tuntuisesti Maxwell House -kahvin ylistyksellä. Siinä maito on jo selvästi hapantunutta. Tarinan mukaan Kaldi-niminen vuohipaimen huomasi vuohien valvovan öitä, kun ne olivat syöneet kahvipensaan marjoja. valmistajat siirtyivät tuottamaan mallasmaitoa. Kahvi rantautui Suomeen varakkaan väen juomana 1700-luvulla, mutta levisi rahvaan keskuuteen vasta 1800-luvulla