vuosikerta. BN haastattelee: FILISKO & NODEN PRESTON SHANNON DR. HELANDER & THIRD WARD CREEK ROAD ELEVEN JONAS BERNHOLM PAAVO PESONEN BLUESNAKE ÌXTAHUELE Henkilöja yhtyekuvia diskografioiden takaa: BOBBY MARCHAN Klassikoiden lähteillä, osa 50: JIMMY ROGERS Burt Bacharach / Divarien helmiä, osa 39 / Hank Williamsin jalanjäljillä Alabamassa BN tutkii: Reissublues / Kappale historiaa, osa 2 / BN käy tapahtumissa / Levytutkailut 197301-18-03 ISSN 0784-7726 N:o 291 (3/2018) Hinta 7,20 € 51
Viimeisen kolmen tai neljän vuoden ajan olemme yrittäneet tehdä omaa materiaalia samaan tyyliin, tribuuttina esikuvillemme. – Filisko: Akustiselle musiikille on nykyään oma skenensä. – Noden: Duona vuodesta 2003. Emme tällä hetkellä esiinny kovinkaan usein Chicagon bluesklubeissa ja bluesfestivaaleilla, sillä vaikka musiikkimme on bluesia, on se tavallaan myös folkia ja roots-musiikkia. On ihmisiä, jotka rakastavat folkia ja kuuntelevat sitä. Kim Wilson, Charlie Musselwhite ja Gary Primich. Saksassa Hohnerin pääkonttorissa lähes vuosittain. Monet eivät tiedä, missä bluesin juuret ovat. Omia kappaleita ja sovituksia on syntynyt sekä levyille että keikkarepertuaariin. Olette kumpikin tutkineet musiikkia jo monen vuosikymmenen ajan. – Filisko: Suurin osa nimeä saaneista bluesharpisteista soittaa joko aivan omaa materiaalia tai jotain, mitä voi pitää tribuuttina Little Walterille, Big Walter Hortonille, Sonny Boy Williamsonille, Jimmy Reedille, James Cottonille ja Junior Wellsille. – Filisko: Jo vuosikymmeniä olen ollut kiinnostunut monenlaisesta musiikista. Aloititte siis levykeräilijöinä, tutkimalla musiikkia ja tyylejä, omaksumalla niitä, opettamalla ja esittämällä musiikkia. Oliko teillä tilaisuus soittaa Honeyboy Edwardsin ja muiden hänen sukupolvensa muusikoiden kanssa. Tuotin sen levyn hänelle ja tein sovitukset ja hankin muusikot.. Se on hieno tapa kunnioittaa sellaisia artisteja, joista emme ole aiemmin kuulleet. Teemme muita festivaalikeikkoja, konserttikiertueita ja workshoppeja. Samalla on hyvä tutustuttaa ihmisiä muusikoihin, jotka mielestämme ovat aliarvostettuja, eivätkä ole saaneet ansaitsemaansa tunnustusta. Kyseessä on musiikin perusta, eikä vain bluesin. He ammentavat näistä muusikoista ja sen tyylisestä musiikista. Huuliharpun soitossa bluesin eri tyylilajit ovat parhaiten edustettuja, ja monet ovat tutkineet 50-luvun tyylejä kuten Chicago-bluesia todella yksityiskohtaisesti ja pitäneet sen tyylin elävänä. Me sovimme sinne ja tilausta on ehdottomasti bluesja folkmusiikille. Keikkailemme kyllä satunnaisesti Chicagossa ja sen ympäristössä. Kuinka kauan olette soittaneet yhdessä. Se on ollut todella hauskaa, koska se erottaa meidät sellaisista artisteista, jotka eivät tee omaa materiaalia. Ajattelin omalta osaltani, että olisi hauska paneutua aiempiin tyyleihin. En ole epäröinyt ottaa heihin yhteyttä, kun olen tarvinnut apua. Joskus siinä on yhtymäkohtia bluesiin, joskus ei. Yksi Filiskon ja Nodenin tavoitteista on tuoda esiin unohtuneita artisteja ja tyylejä 1920-40-luvuilta, opettaa ja päivittää kappaleita. – Filisko: En halua väittää olevani itseoppinut, sillä olen tutkinut levytyksiä ja purkanut niitä pienempiä yksityiskohtia myöten, yrittäen päästä niiden pinnan alle löytääkseni sen, mikä niistä tekee niin taianomaisia ja toimivia, ja mikä saa ne kuulostamaan siltä kuin ne kuulostavat. Muusikot ovat myös opettajia ja toimineet pitkään Chicagon Old Town School of Musicissa, minkä lisäksi he kiertävät maailmalla pitämässä huuliharppuja kitaraseminaareja sekä opetustilaisuuksia, mm. Ohjelmistomme käsitti pitkään traditionaalista musiikkia noista eri lähteistä. Joten minä ajattelin, että miksen lähtisi hakemaan vaikutteita näitä edeltävien muusikkojen sukupolvista, eri vuosikymmeniltä ja eri alueilta ja maaseudulta. Opetimme Augusta Heritage -festivaalilla Länsi-Virginiassa Yhdysvalloissa. Joe Filisko tunnetaan virtuoosimaisesta huuliharpun soitosta ja Eric Noden hallitsee kitaralla eri tyylilajit suvereenisti. Se on tehnyt kolme studio-cd:tä ja yhden live-cd:n. Se on eräänlainen sekoitus. Opettaminen on merkittävä osa toimintaamme. – Filisko: Kyllä, se ollut ideana alusta asti. Kumpikin on pitkän linjan levykeräilijä ja tutkija. Kuinka kaikki sai alkunsa. – Noden: Minulla oli tosiaan tilaisuus työskennellä Honeyboyn kanssa muutaman kerran ja myöhemmin tein Billy Boy Arnoldin kanssa Big Bill Broonzy -projektin. – Noden: Olemme varmaan kumpikin käyttäneet paljon aikaa opetellen, sovittaen ja kopioiden 1920-30-lukujen bluesin taitajia kuten Big Bill Broonzya, Charlie Pattonia, Reverend Gary Davisia, Sonny Terryä, Daddy Stovepipea ja Sonny Boy Williamsonia. Siitä on etunsa. Eri festivaaleilla on aika usein vastaavia opetustilaisuuksia. Filisko on tullut tunnetuksi myös huuliharppujen kustomoijana eli tehtaalta tulleiden uusien tai käytettyjen huuliharppujen korjaajana ja muokkaajana eri soittajien omiin tyyleihin sopiviksi. Varhaista amerikkalaista tyyliä. Hänen asiakkaitaan ovat mm. Olette aiemminkin keikkailleet ja opettaneet Euroopassa. Me kutsumme rootsiksi bluesista, folkista, ragtimesta ja vanhasta countrysta kumpuavaa musiikkia. En tiedä, oliko se kovin järkevää vai ei, mutta se on joka tapauksessa ollut hauskaa. Se on yksi tapa kuvata asiaa ja samalla pitää elossa noita perinteitä, musiikkityylejä ja muusikoita. Sitä me olemme sitten tehneet, ja totta kai meitä pidetään opettajina, koska olemme todella käyttäneet paljon aikaa tutkimalla musiikkia, levytyksiä ja niiden yksityiskohtia. – Noden: Kyllä, monta kertaa. 4 Blues News 3/2018 KARI KEMPAS D uo on toiminut noin 15 vuoden ajan esittäen akustista ja vähän sähköistettyä bluesia sekä folkia 1920ja 30-lukujen legendoilta. Olen onnekas, että olen mukana huuliharppubisneksessä, soitan huuliharppua ja myyn niitä, joten tunnen itse asiassa monta tämän hetken hienointa huuliharpistia. Olemme opettaneet Saksassa Harmonica Master -workshopeissa ja olimme myös Isossa-Britanniassa kesällä 2016 Euroblues-viikonlopun aikaan. Kuulumme eri kategoriaan kuin sähköistä bluesia soittavat bändit. Mistä saitte idean soittaa vanhemman tyylistä musiikkia. Oletko saanut apua vai oletko itseoppinut huuliharpisti. Soitamme aiempien sukupolvien musiikkia
KEIKKA PUISTOBLUESIN PÄÄLAVALLA 30.6. ! UUSI BÄNDI! UUSI LEVY! ILKKA HELANDER • ESA KULONIEMI • LEEVI LEPPÄNEN www.facebook.com/bluelightrecords jakelu Playground Music
Kotona ollessani teen keikkaa luonnollisesti Memphisin ympäristössä, vaikkei minulla ole varsinaista vakkariklubia. King, Muddy Waters ja Howlin’ Wolf olivat musiikillisia esikuviani. Niitä on jopa Germantownin lähiössä. 1999) tehden niille myös joitain sävellyksiä. Edesmenneen Preston Shannonin verkkosivut: www.prestonshannon.com siellä vallitsevat ostajan markkinat, eivätkä klubit ole halukkaita maksamaan bändien kykyjen mukaan. Teen tiiviisti festareita USA:ssa ja vierailen usein myös Euroopassa. Blues News 3/2018 11 Blues -cd:stäni, ”Midnight In Memphis” (CDBB 9575, v.1996) ja ”All In Time” (CDBB 9595, v. Itselläni on nelimiehinen yhtye, johon otan aina mukaan puhaltajat, jos keikkaliksa vain antaa myöten. Onnellisessa tapauksessa tuomarit kääntyvät sinuun kasvotusten tarkoittaen heidän tykänneen esityksestäsi. Esiinnyin hiljattain (helmikuussa 2012) ”The Voice” -nimisessä TV-show’ssa, jossa tuomaristo arvioi esiintyjiä selkä näitä päin käännettynä. – Nuoruuteni Memphis oli aina 60-luvun lopulle saakka aktiivisesti hyrräävä musiikin kehto, bluesia oli tarjolla joka puolella ja Beale Street sykki elämää. – Mielitekonani on tehdä tribuutti-cd Elmore Jamesille ja olenkin jo aloittanut tekemään materiaalia sitä varten. Heidän varhaistuotantonsa teki minusta blueslaulajan. Haluan nimittäin loihtia lavalla samanlaiset soundit kuin levyilläni. 1994) tuottajana toimi Ron Levy ja säestyksestä vastasi mm. – Vaikka Memphis on kotini, niin työmaatani on koko maailma. huom.) Elmore James, samoin kuin B.B. Hän halusi tuottaa albumin, jolla iso osa kappaleista oli hänen käsialaansa. Tätä nykyä Memphisissä on kuitenkin niin paljon yhtyeitä, että Services 2025) ilmestyi pari vuotta haastattelun jälkeen ja se jäi Preston Shannonin viimeiseksi albumiksi – käänt. – Memphisiin on perustettu laihojen vuosien jälkeen jälleen uusia klubeja. Martin Luther Kingin murhan (1968) jälkeen Beale Street alkoi kuitenkin hiipua. (Sittemminhän cd nimeltään ”Dust My Broom” (Continental Record. Se julkaistiin myöhemmin Euroopassa Continental Records -merkillä nimellä “Goin’ Back To Memphis”. The Memphis Hornsin puhallinkaksikko Wayne Jackson ja Andrew Love. Ensimmäisen cd:ni ”Break The Ice” (CDBB 9545, v. Takavuosina löysit helposti keikkamahdollisuuksia, jos sinulla oli takanasi laadukas bändi. – Vuonna 2006 julkaistun cd:n ”Be With Me Tonight” tuottaja oli Clayton McGonigle -niminen kaveri, joka oli tullut Memphisiin vuonna 2001 ja oli kuullut minua Isaac Hayes Food And Passion -klubilla. Nyttemmin se on luonnollisesti herännyt uuteen kukoistukseen, mutta menneinä vuosina se oli afrikan-amerikkalaisten aluetta, nykyisin lähinnä turistiattraktio. Ohjelmalla oli 75 miljoonaa katsojaa, se on nähtävissä myös YouTubessa, ja esityksestäni kirjoitettiin jopa Billboardlehdessä
Se oli iso tapahtuma ja arvostetulta taholta saatu tunnustus. -lehti oli ostanut jäljellä olevan Trumpet 78 -varaston. Levyjen siirtoon BN vierailemassa Jonas Bernholmin luona. – Kiitos, olin tietysti otettu. Miten ne kertyivät. 12 Blues News 3/2018 HESSU PIRHONEN J onas “Mr R&B“ Bernholm, yksi maailman merkittävimmistä 40-50-lukujen rhythm’n’blues-uudelleenjulkaisijoista, palkittiin alkuvuodesta Memphisissä. Oma intressini oli vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon puolella. Kiitokset järjestelyistä Pete Hakoselle, joka myös nappasi kuvan.. Oli paljon parempi olla yhteyksissä suoraan artisteihin. En nähnyt itseäni tyyppinä, joka tekee diilejä bisnesmiesten ja levy-yhtiötahojen kanssa. Blues Foundation -kattojärjestön myöntämä Keeping The Blues Alive -pysti tuli oikeutetusti elämäntyöstä, jonka takaa löytyy laadukas, poikkeuksellisella omistautuneisuudella toteutettu julkaisutoiminta. Maksoin myös rojalteja, joten olin suosittu henkilö R&B-väen keskuudessa. Omat kokoelmasi, joista julkaisut kasattiin olivat huimat. – Seiskatuumaisia sinkkuja ostin suoraan Specialtylta ja Johnny Vincentin Acelta. Onneksi olkoon, miltä tällainen palkitseminen tuntui. Artistit pitivät siitä, että heidät huomioitiin näin henkilökohtaisesti ja sana kiersi Amerikoissa varsin nopeasti. Päävälittäjäni asui Tennesseessä ja hänellä oli tapana kierrellä Etelässä radioasemilla, vanhan tavaran kaupoissa ja jukebox-toimijoilla. Ilmaiseksi sai viedä mukanansa niin paljon kuin halusi, kun vain huolehti itse tavaran kuljetuksesta. – 78:ien, joskus myös 45:ien käyttö oli toimiva ratkaisu, koska materiaali oli jo käsissä ja varastoa kertyi koko ajan. Tänä päivänä julkisuudella ei ole niin isoa painoaravoa, sillä keskityn enää myyntiin, mutta ilman muuta palkitseminen tuntui vaikuttavalta. – Aloitin savikiekkojen hankkimisen 70-luvun alussa. Tuplakappaleiden osalta vertailin soundia keskenään ja valitsin paremman tuleviin julkaisuihini. Itärannikolta löytyi muutamia diilereitä, jotka myivät sinkkuja sekä myös LP:itä lopettaneilta yhtiöiltä kuten King ja Savoy. Tämä johti myös molemminpuoleiseen kunnioitukseen. Wynonie Harrista ja Amos Milburnia. Tapanne toimia oli muihin nähden poikkeuksellista. Löysin muutamia tukkukauppiaita ja 70-luvun lopulla ostin viisikin sataa 78:ia kerralla dollarin kappalehintaan. Hinnat olivat todella edullisia kuten myös postija rahtikulut. Julkisuus on ok ja aktiivivuosina se olisi avannut ovia eteenpäin, koska olin riippuvainen kaikista tahoista, jotka pystyivät auttamaan. Houstonissa, Texasissa oli diileri, jolta löysin valtavasti esim. Omissa kokoelmissani oli lopulta noin 6500 savikiekkoa ja 13000 vinyylisingleä. Käytöstä poistettuja seiskakaseja löytyi runsaasti. Aloitit uudelleenjulkaisemisen 70-luvun puolivälissä yhdessä Bengt Weinen ja Per Notinin kanssa. Chris Strachwitz (Arhoolie Records) kertoi vuonna -78, että 60-luvun alussa hän oli vieraillut isossa varastossa, jossa oli tuhansia savikiekkoja. BN kävi tapaamassa Bernholmia keväällä Tukholmassa. Kun aloitin työni vuosikymmeniä sitten, en olisi voinut ikinä kuvitella tällaista joskus tapahtuvan. J&F Records myi Specialtyn savikiekkoja ja yhteistyökumppanini Whiskey, Women And... – Oli tehtävä päätös jo aikaisessa vaiheessa kuinka toimitaan, joko tehdään yhdessä artistien kanssa ja käytetään omia levyjä tai etsitään master-nauhojen silloiset haltijat. Monet 45:t tai 78:t, jotka tänä päivänä maksavat 50-100 dollaria kappale sai tuohon aikaan yhdellä tai kahdella dollarilla
Gunnar hallitsi kokonaiskuvan, osasi hioa mahdolliset napsut ja rahinat pois, mutta säilytti dynamiikan ja käytti koko spektrin. B.B. Levyille pyrittiin saamaan päivitetyt tiedot kaikesta mahdollisesta siihen asti olleesta tiedosta ja kaiken päälle saimme harvinaista kuvamateriaalia eri kotialbumeista. Luulenpa, ettei hän kaivannut siinä kohtaa rinnalle uusia Jonas Bernholm LPhuoneessaan 80-luvun puolivälissä Skedevissä (kuvaaja tuntematon). Toinen vastaamatta jättänyt oli Nellie Lutcher, joka oli erittäin suosittu 40-50-luvuilla ja osannut viisaasti sijoittaa varojansa Hollywoodiin. ”En nähnyt itseäni tyyppinä, joka tekee diilejä bisnesmiesten ja levy-yhtiötahojen kanssa. Mielestäni Archie Brownlee oli omassa luokassaan ja tähän ovat yhtyneet myös monet tapaamani mustat artistit. – Vaikeuksia oli totta kai, mutta kaikki kyllä löytyivät, tosin aivan kaikkia potentiaalisia ei ehditty toimintavuosina saada julkaisuun. R&B:n uusintajulkaisuille oli 70-luvun puolivälissä aukko, jota täytimme juuri sopivasti. – Olin yllättynyt kuinka hyvin kaikki eteni. Oli paljon parempi olla yhteyksissä suoraan artisteihin. – Myös levyjen kansiteksteihin, kuvitukseen ja faktapuoleen satsattiin viimeisen päälle. He tekivät totta kai paljon hienoja kappaleita, mutta pidän erityisesti heidän asenteestaan R&Blauluryhmänä. 5 Royalesin “The Real Thing“ on otettava myös mukaan suosikkieni listaan. Tähän päälle hyvä harmonia ja tietysti omasta takaa löytyneen Lowman – Merkittävä seikka koko Route 66:n aloituksessa oli tietysti myös ensimmäisen julkaisumme “Opportunity Blues“ artisti Floyd Dixon. Nappy Brown mm. Miten ensimmäisen levymerkin Route 66:n taival lähti käyntiin. Molemmat olivat oivia valintoja levymerkillemme varsinkin tässä alkuvaiheessa, koska ohessa seurasi paljon positiivista huomiota. Charlie Gillettin kirjoja oli ilmestynyt 70-luvun alusta lähtien ja hän myös kutsui minut vieraaksi Englantiin BBC:n radio-ohjelmaansa. Hän ei todennäköisesti tarvinnut diiliämme ja ehkä myös halusi olla lojaali vanhalle merkilleen. Roy Brown oli dynaaminen laulaja, jonka äänenkäytössä oli mukana myös dramatiikkaa. Nautin vahvasta tunteesta ja sielusta, joka sieltä lähtee. Julkaisit eri merkeilläsi yhteensä 178 LP:tä. Pikkuhiljaa ketju sitten kasvoi eikä asiaan voinut olla vaikuttamatta seikka että sana oli mennyt eteenpäin: R&Bartistit saavat royalteja Ruotsista. Tämä johti myös molemminpuoleiseen kunnioitukseen.”. – Roy Brownilta voin ottaa suosikiksi kumman tahansa LP:n, joko “Laughing But Crying“ tai “Good Rocking Tonight“. King oli ensimmäinen, mutta hänellä oli samaan aikaan tuolloin menossa oikeudellinen juttu koskien vanhoja julkaisujaan. – Minun täytyy sanoa, että makuni on erittäin vahvasti gospeliin päin. Nappy Brownia oli hankala saada kiinni, koska tämän kerrottiin istuvan vankilassa, mutta sekään ei lopulta ollut esteenä. käytiin pitkään kirjeenvaihtoa, mutta julkaisuun asti ei päädytty. Hank Ballardin kanssa esim. Sekä Gillett että Millar olivat molemmat tärkeitä henkilöitä tekemään labeliamme tunnetuksi. Hänellä oli mielestäni myös poikkeuksellinen taito siirtyä hienovaraisesta laulusta kovaan kajautukseen sekä siihen ajoitukset ja rytmitaju päälle. Mukaan mahtui myös onnekkaita tilanteita, jotka avasivat portteja uudelle levymerkillemme. Suurin piirtein puolet julkaisuista on Gunnar Lööfin työnjälkeä. Samoin Tommy Brown oli suunnitelmissa ja hänetkin olisi varmasti tavoitettu Alabamasta. Tästä syystä rankkaisin omista julkaisuista aivan kärkeen Archie Brownlee & The Five Blind Boys of Mississippin LP:n “You Done What The Doctor Couldn’t Do“. Kyseessä oli suuri innovaattori, joka toimi vahvana esikuvana niin Little Richardille kuin James Brownille. Hän oli varmasti paras mies Pohjoimaista tähän hommaan. Gunnar Lööf hoiti masterointimme ensimmäiset 10 vuotta elämänsä loppuun asti. Koko aikana julkaisuissamme oli oikeastaan vain pari artistia, jotka eivät vastanneet sopimusta koskeviin yhteydenottoihimme. kertoi minulle, että Brownlee oli vokalisti, joka lauloi tilaisuuksissa kaikki sanan mukaisesti kumoon. Floyd osoittautui todelliseksi verkostoinnin mestariksi ja hänellä oli kattavat suhteet varsinkin USA:n länsirannikon R&B-väen keskuudessa. Oliko joitakin artisteja poikeuksellisen hankala tavoittaa. R&B-verkostoituminen alan tietäjien kanssa ympäri maailmaa edesauttoi ohessa ja artistien kanssa käytyjen kontaktien myötä tutkimustyötä vietiin eteenpäin. Voitko mainita erityiset suosikkisi. Tämän vierailun aikana pudotin lompakkoni ja kuinka ollakaan, sen löysi maasta toimittaja Bill Millar, johon sitten tutustuin tälläisen sattuman kautta. Jonkin aikaa Floyd Dixonin julkaisun jälkeen sekä Roy Brown, että Charles Brown ottivat yhteyttä ja kysyivät tahoillaan, haluaisimmeko julkaista heidän vanhaa materiaaliansa. Blues News 3/2018 13 ja masterointiin tarvittiin kuitenkin alansa huippu ja tällainen löytyi suositusten kautta. sopimusasioita sotkemaan tilannetta
THE GUITAR EVENT OF THE YEAR JOE BONAMASSA LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 154 / 134 / 104 / 94 € TICKETMASTER JA LIVENATION.FI. Blues News 2/2018 15 HELSINGIN JÄÄHALLI LA 22.9. KLO 19 (OVET 18) YHDYSVALTALAINEN BLUESROCKKITARAVIRTUOOSI JOE BONAMASSA PALAA SYKSYLLÄ SUOMEEN