Blues News 02/2026 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta N:o 335 (2/2026) Hinta 10,00 € 59. vu os ik er ta BL U ES N EW S N :o 33 5 (2 /2 02 6) 59 . vuosikerta BN haastattelee: BN haastattelee: WENTUS BLUES BAND WENTUS BLUES BAND MATTHEW SKOLLER MATTHEW SKOLLER STEPHEN HULL STEPHEN HULL SLIM BUTLER SLIM BUTLER SUNCITY BLUES SUNCITY BLUES BN tutkii ja tarinoi: BN tutkii ja tarinoi: BLUESIN MUSTASTA IDENTITEETISTÄ BLUESIN MUSTASTA IDENTITEETISTÄ 70 VUOTTA ELVIKSEN ESIKOISALBUMISTA 70 VUOTTA ELVIKSEN ESIKOISALBUMISTA YEYÉÄ JA UUTTA AALTOA YEYÉÄ JA UUTTA AALTOA Klassikoiden lähteillä: Klassikoiden lähteillä: BIG JOE WILLIAMS BIG JOE WILLIAMS 26001 PAL:VKO 2026-16 197301-2601 26002 PAL:VKO 2026-26 197301-2602 26003 PAL:VKO 2026-36 197301-2603 26004 PAL:VKO 2026-46 197301-2604 26005 PAL:VKO 2027-06 197301-2605 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 1 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 2 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 3 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 4 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 5 32867708BN_viivakoodit_2026.indd 1 32867708BN_viivakoodit_2026.indd 1 28.1.2026 11.27 28.1.2026 11.27 BL U ES N EW S N :o 33 5 (2 /2 02 6) 59 . Unohdetut albumit / Kesäkauden keikkoja / Levytutkailut Unohdetut albumit / Kesäkauden keikkoja / Levytutkailut Divarien helmiä / In memoriam / BN käy tapahtumissa Divarien helmiä / In memoriam / BN käy tapahtumissa N:o 335 (2/2026) Hinta 10,00 € 59. vu os ik er ta
4 s. 38 s. H ec ht © Pa ul N at ki n © Pe kk a Ah o. 22 s. 38 s. 18 s. 33 s. 38 s. 18 s. 18 s. 8 s. 14 s. 8 s. 33 s. 14 s. 30 s. 22 s. 22 s. 14 s. 30 s. 42 © Le if La ak so ne n © Pe rt ti N ur m i © M er tt u;a ri H uo po ne n © D av id B. 8 s. 4 s. 2 Blues News 2/2026 s. 8 s. 4 s. 42 s. 33 s. 4 AIHEINA MUUN MUASSA: AIHEINA MUUN MUASSA: s. 33 s. 30 s. 30 s. 22 s. 42 s. 18 s. 38 s. 14 s. 42 s
42 Divarien helmiä #83 .................................................. 24 Klassikoiden lähteillä #92: Big Joe Williams ... 34 Kesäkauden keikkoja .......................................... Toki eri museoiden ja yksityiskuvaajien arkistoja on myös ollut pitkään kollattavissa Kansalliskirjaston ylläpitämän digitaalisen Finna-palvelun kautta. kiinnostavia suomalaisen blueshistorian varhaisdokumentointeja (”Musiikkia! Kaupungin soivat muistot”, 2015–17 ja ”Suruton kaupunki – 1920-luvun iloinen Helsinki”, 2019). Blues News 2/2026 3 Wentus Blues Band ................................................ Musiikkitalon naapuritontilla vastapäätä Kansallismuseota sijaitseva Helsingin kaupunginmuseon hallinnoima historiallinen rakennus onkin toiminut vuosien saatossa otollisena maaperänä tutustua huolella kuratoituihin valokuvakokoelmiin. Itse olen poiminut Hakasalmesta omiin musiikkitutkimuksiini mm. Kamerat siis mukaan kesäkeikoille ja muihin kulttuuririentoihin. 4 Matthew Skoller ..................................................... Helsingin Musiikkitalolta keväällä 2012 käynnistynyt ”Näyttelykuvia blues-Suomesta” -produktio sai vuonna 2020 seurakseen Eddie Boydin elämästä ja erityisesti Suomessa vietetyistä vaiheista kootun kuvaja aineistonäyttelyn ”Praise To Helsinki”. Myönnän, etten ollut aiemmin tiennytkään moisen olemassaolosta. Kumpikin on myös poikinut ilahduttavasti rinnakkaiskäyttöä muissa näyttelykokonaisuuksissa sekä julkaisuissa. 14 Slim Butler ............................................................. 13 Stephen Hull .......................................................... Valokuvanäyttelyt ovat olleet pitkään myös Finnish Blues Societyn ja Blues Newsin tärkeä toimintamuoto. Kyseisenä ajankohtana luonnollisesti halutaan muistuttaa kotimaisen valokuvaushistorian vaiheista sekä tärkeistä kamerankäyttäjistä. Toisaalta Bremer vietti paljon aikaa klubeilla ja muissa keikkapaikoissa, joten useita hänen töitään päätyi myös äänilevyjen kansiin. 18 SunCity Blues ........................................................ Valokuvanäyttelyt nimittäin tunnetusti inspiroivat. Bremerin (s. Mitenkään itsestään selvyytenä heidän panostaan ei tule missään tapauksessa pitää – etenkään aikana, jolloin valokuvaaminen on ollut muiden BN-työvaiheiden tapaan täysin korvauksetonta vapaaehtoistoimintaa. 8 Muddy Lee Makkonen ........................................ Musiikin välitön läsnäolo näiden ihmisten elämässä huokuu otoksista erityisellä tavalla jopa ilman audioelementtiä. vuosikerta ISSN 0784-7726 Julkaisija Finnish Blues Society (FBS) ry PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) LY-tunnus: 0222682-0 Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, arviolevyt, ilmoitusmyynti, verkkosivut: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/lehden-tilaaminen Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Blues Newsin tilaus vuodelle 2026 on 48 euroa. 30 Unohdetut albumit #31: Paul Revere .............. Stefan Bremerin ”Helsinki by Night” -näyttelyyn, jonka materiaali keskittyy kuvaajan ”henkilökohtaiseen näkemykseen öisestä Helsingistä”. Tälle arvokkaalle ryhmälle kuuluu ehdoton kiitoksensa siinä missä esimerkiksi lehden kirjoittajillekin. Blues Newsin ”hovikuvaajista” itsenäisen näyttelytaipaleensa aloitti jo huomattavasti aiemmin Pertti Nurmi, jonka valokuvat muodostavat yhä äärettömän tärkeän osan lehtemme sisällöstä ja visuaalisesta ilmeestä. Viidettä kertaa järjestetyn hankkeen taustalla on erityinen yhdistys, jonka mukaan vuosipäivän tyypillisiin rituaaleihin kuuluvat ennen kaikkea luennot sekä näyttelyt. Konkreettinen läsnäolo alkuperäisten valokuvien tai niiden printtisuurennosten kanssa samassa tilassa on kuitenkin oma kokemuksensa. huhtikuuta. Hanoi Rocksin, Rauli ”Badding” Somerjoen, Topi Sorsakoski & Agentsin, Tuomari Nurmion ja Honey B. 44 BN käy tapahtumissa ......................................... Vaikkei kyse olekaan kilpailusta, lehden sivuilta tutut henkilöhahmot nousevat esiin myös eniten BN:n etukanteen valokuviaan saaneiden luettelosta. & T-Bonesin älppäreitä. Koskinen, Leif Laaksonen, Petri Lahti, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Ville Pirinen, Jukka Rajala, Jaakko Riihimaa, Olavi Rytkönen, Pirjo Salminen, Juha Seila, Mike Stephenson, Harri Suokas, Vesa Walamies Painopaikka: Grano Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2026: N:o 1/26: vk 09 N:o 2/26: vk 19 N:o 3/26: vk 29 N:o 4/26: vk 39 N:o 5/26: vk 49 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jätToimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 3/2026 tarkoitetäjille: BN-numeroon 3/2026 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa tut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 5.6.2026! viimeistään perjantaina 5.6.2026! WWW.BLUESNEWS.FI Toukokuussa 2026 Suomalaisen valokuvan päivää vietettiin tänä vuonna lauantaina 25. Yhdeksi käyttökelpoiseksi kokoontumispaikaksi on vakiintunut Helsingin Hakasalmen huvila. 22 Bluesin mustasta identiteetistä ........................ 36 Yeyéä ja uutta aaltoa .................................................... 54 Etukansi: Juho Kinaret (Wentus Blues Band) © Leif Laaksonen BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 59. Espanjassa, Norjassa, Belgiassa, Tanskassa, Ranskassa, Tšekissä sekä eri puolilla Yhdysvaltoja. Jarmo Santavuori (24 kansikuvaa 1971–), Leif Laaksonen (10 kansikuvaa 2012–), Jyrki Kallio (5 kansikuvaa 2015–), Pasi Rytkönen (4 kansikuvaa 2004–), Satu Jäske (4 kansikuvaa 2014–), Juha Seila (4 kansikuvaa 2020–) ja Seppo Niinikuru (3 kansikuvaa 1992–). Ilmoitushinnat vuodelle 2026: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Harri Aalto, Jarmo Hoppula, Pauli Kallio, Kari Kempas, Jari Kolari, Heikki J. BN:n numerossa 1/2026 julkaistu Linda Carr -artikkeli taas sai osaltaan herätteensä Helsingin Jätkäsaaren Uuden Saunan tiloissa esillä olleesta Tuomo Olkkosen näyttelystä ”Black & White – muusikkokuvia 1966–1967”, joka toi julkisuuteen nuoren harrastefotaajan otoksia myös monista Suomessa kyseisinä vuosina käyneistä mustan musiikin tähdistä, kuten Sam & Davesta, Lee Dorseysta, Bukka Whitesta ja Jimi Hendrixistä. Ylivertaisesti suurimman määrän merkintöjä keränneen Pertin (tähän mennessä 137 BN-numeroa vuodesta 1974 eteenpäin) lisäksi kompetenssiaan ovat tällä saralla osoittaneet mm. 38 70 vuotta Elviksen esikoisalbumista .......................... Juuri tällä hetkellä Hakasalmessa voi perehtyä esim. 49 Levytutkailut ......................................................... Blues Newsia ei tietenkään olisi olemassa ilman sen kuvitukseen osallistuneita kamerataitureita. 33 In memoriam ........................................................ Mutta muistakaa silti: elävä musiikki on tarkoitettu seurattavaksi ja nautittavaksi ensisijaisesti omien silmien, ei ainakaan kännykän linssin välityksellä! SISÄLTÖ: SISÄLTÖ: Pete Hoppula. Tilaukseen sisältyy 5 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille lehdessä. 1953) etupäässä 1980-luvun alussa dokumentoima urbaanimaisema antaakin kasvot monille silloisille nuorisoryhmille. Molemmat jatkavat eloaan aina sopivan tilaisuuden tullen. Ansioistaan Blues Foundationin Keeping The Blues Alive -palkinnolla 2015 huomioidun Nurmen ensimmäinen ”blues-expo” toteutettiin Helsingin Malmitalolla keväällä 2003, sen jälkeen lokaatioita on ollut Suomen ohella mm. Joukkoon lukeutuu mm
Sellaisia, jotka antavat meille itsellemme enemmän. Kymmenen vuotta sitten eräs mainituista perusteista oli ”hulluus”, mutta myös rakkaus musiikkiin sekä uudet projektit: Kun bänditoiminta pidetään kaiken aikaa liikekannalla, myös luomisen into säilyy. Koitamme elää täsmälleen tässä hetkessä. Yhtyeen jäsenet Robban Hagnäs ja Niko Riippa kertovat myös ajankohtaisimmista kuulumisistaan levymarkkinoilla sekä pohtivat, onko bluesnuorisossa sittenkin vielä toivoa. Ensi vuodesta ja tulevaisuudesta sen sijaan ei ole vielä mitään tietoa. – Robban Hagnäs: Se on edelleen näin. Sen lisäksi vielä lukemattomat säestystehtävät kansainvälisten artistien kiertueilla, levyntekoreissut ja festivaalikiireet. Uusioperheelämän voinee pikemminkin sanoa tuoneen sopivaa piristystä vanhoihin rutiineihin. Toteutamme nyt pelkästään hyviä juttuja. Tarinatuokioita on kohdistunut sekä orkesterin 20että 30-vuotisjuhlien yhteyteen. Haastatellut vakuuttavat, että ”exien” ja tämänhetkisten bändijäsenten keskinäiset välit ovat joka tapauksessa kunnossa. Yhtyeeseen juurtunut ”family”-leima ei siten ole tuulesta temmattu markkinointitermi, vaan wentuslaisten toverilliset välit ja sosiaaliset taidot ovat madaltaneet myös isompien starojen kynnystä kuokkia silloin tällöin heidän musiikillisissa ”sukukokouksissaan”. Passeihinsa se on kirjannut käyntimerkintöjä yli 20 valtiosta ja keikkoja on tähän mennessä takana jo useita tuhansia. Jatkuva kiertäminen on silti monista eri syistä kuluttavaa. On ollut etuoikeus, että olemme saaneet tehdä tätä ja kehittyä. Vahvuutemme perustuu myös siihen, että aloitimme soittamaan yhdessä todella nuorina. Hienoja projekteja ja tarinoita on kertynyt vaikka miten paljon. Vanhat blueslegendat ovatkin kiistatta antaneet Wentus Blues Bandille paljon. – RH: Varmasti yksi syy on se, että olemme lähtöisin pienemmästä kaupungista. 2020-luvun jälkipuolelle saavuttaessa enää vain aniharvat menneiden aikojen tähdistä ovat elossa saati esiintymiskunnossa, joten kokkolalaiset ovat vähitellen joutuneet mukautumaan itse ”esikuvan” asemaan ja jakamaan sekä oppia että tukea seuraavalle generaatiolle perinteen jatkamistehtävissä. 40-vuotisjuhlasuunnitelmista olemme todella innoissamme. © Le if La ak so ne n Niko Riippa & Robban Hagnäs. Voimme hyvin ja esiintyessä on hyvä meininki. Se voimavara on kadonnut silloin, kun olemme olleet erillään toisistamme tekemässä vaikkapa sooloprojekteja. – RH: Mahtavinta kaikkien näiden vuosien jälkeen on kuitenkin se, että meidän ystävyytemme ja erittäin perheellinen yhteishenki on säilynyt. Meillä on samat juuret. 40-vuotias kokoonpano saa tällä kertaa omat karnevaalinsa ensin kotikulmilla Kokkolassa ja myöhemmin syksyllä Helsingissä. – Niko Riippa: Vaikka lopulta kaiken lähtökohta on se, että hommien toimiessa on vain yksinkertaisesti kiva soittaa, voihan tämän kieltämättä kokea myös jonkinlaisena velvollisuutena. Tänään tuntuu siltä, että olemme kenties parhaimmassa iskussamme ja valmiita tekemään tämän. Kyllähän niitä on tehty nytkin, mutta aina me olemme silti palanneet yhteen. WBB on pysytellyt vakiintuneessa kokoonpanossaan jo hyvän tovin, mutta henkilömuutoksiakin on tietysti ajan saatossa tapahtunut. Kiihkeimpinä jaksoina esiintymisiä riitti vuositasolla miltei joka toiselle päivälle. Alkuperäiseen levyttäneeseen joukkioon basisti Hagnäsin ja kitaristi Riipan ohella kuuluneita laulaja Anders Sjöbergiä, kitaristi Kim Wikmania ja rumpali Mikael Axelqvistia ovat bändissä jo vuosikaudet korvanneet laulaja Juho Kinaret, urkuri Pekka Gröhn ja rumpali Daniel Hjerppe. Jos olisimme asuneet Helsingissä tai Tampereelta niin siihen rinnalle olisi löytynyt nopeammin uusia kuvioita. Keikkatahti on saattanut niistä ajoista hieman rauhoittua, mutta työmoraali ja -motivaatio tuntuvat olevan yhä entisellään. Blues News on jututtanut Wentus Blues Bandia oman haastatteluartikkelin merkeissä tähän mennessä kaikkiaan kuudesti. Kerta toisensa jälkeen soittajilta on udeltu heidän salaisuuttaan: Miten he ovat jaksaneet roikkua mukana kuvioissa näinkin pitkään. Olemme saaneet tehdä tätä niin pitkään ja oppineet itse esikuviltamme. 4 Blues News 2/2026 YHTEISET JUURET SITOVAT YHTEISET JUURET SITOVAT Vuonna 1986 perustettu orkesteri on ennättänyt kuluttaa urallaan maantietä. Ulkomailla esiinnymme Ruotsin Åmålissa, Norjan Hellissä ja Saksan Eutinissa. Jo pelkästään yhteiseksi koettu tekeminen kannustaa jatkamaan. Ohjelmaan sisältyy vain tarkkaan valittuja keikkoja ja festivaaleja. Tällä kertaa keskitymme siihen, että puhumme meidän omasta matkastamme ja PETE HOPPULA Y htäaikaisesti sekä Suomen merkittävimpiin bluesvientituotteisiin että musiikinlajinsa maahantuojiin jo ikuisuuksia kuulunut Wentus Blues Band on tavannut juhlia tasavuosikymmeniään poikkeuksellisen näyttävästi. WENTUS BLUES BAND Pelkästään hyvien juttujen äärellä Pelkästään hyvien juttujen äärellä näytämme, mitä me olemme juuri nyt. Olemme myös huomanneet, että kun meillä on ollut vierailevia artisteja, niin he ovat tykänneet olla meidän kanssamme. – RH: Uran varrella on ollut kaikennäköistä. Sen johdosta henkilökemiammekin toimivat. Olemme olleet heille ”oikea bändi”, johon he itse ovat voineet liittyä osaksi mukaan
”” – Robban Hagnäs – Robban Hagnäs. oletkin sitten Jäähallissa. © Le if La ak so ne n ”” Aina ei voida mennä vain pikatietä, että Aina ei voida mennä vain pikatietä, että suoraan televisioon laulamaan ohjelmasuoraan televisioon laulamaan ohjelmaformaattiin joitain biisejä ja seuraavaksi formaattiin joitain biisejä ja seuraavaksi oletkin sitten Jäähallissa
6 Blues News 2/2026 – RH: Mielestäni uuden bluessukupolven tuleminen näkyy jo hyvin. Wentus Blues Bandin musiikkigenrestä puhuttaessa on valitettavan selvää, ettei niitä tästä vuosihaarukasta ole liiemmälti löytynyt. – NR: bluesja roots-musiikissa yhtenä haasteena on se, että alan suurimmat nimet alkavat olla meidän iässämme. Se oli iso juttu meille silloin. Entä onko teineille tai nuorille aikuisille saatavilla tarpeeksi inspiroivia roolimalleja. Uusien bändien ongelma on myös se, että keikkoja on liian vähän. – RH: Koen sen vähän samanlaisena juttuna kuin vinyylilevyjen julkaisemisen. Me taas teemme musiikkiamme ja jätämme sillä oman jälkemme. Aina ei voida mennä vain pikatietä, että suoraan televisioon laulamaan ohjelmaformaattiin joitain biisejä ja seuraavaksi oletkin sitten Jäähallissa. Juuri ne nuorille bändeille otolliset vähän pienemmät baarit, joista ponnistaa ylöspäin. Nuoria soittajia on kiertänyt hiljattain täällä Suomessakin. Viime ajat ovat kyllä nostaneet esiin muutamia ”Young Rell” Davenportin tapaisia säännön rikkoneita poikkeuksia, mutta tavoittavatko hekään tämän kohderyhmän Suomessa. Kyllähän sun pitää ensin hankkia se katu-uskottavuus, jos meinaat olla musiikkialalla. – RH: Toimiessani promoottorin roolissa yritän kyllä katsoa sillä silmällä myös tuoreempia bändejä, joita voisi jossain vaiheessa käyttää. Konkarit muistuttavatkin, että olisi ensiarvoista varmistaa myös ei-niinvarttuneen väen pääsymahdollisuuden nousevan polven artistien keikoille. Hagnäs ja kumppanit painottavat, että päästääkseen tällaisiin kilometrilukemiin kaiken pitää lähteä soittajista itsestään – luonteiden yhteensopivuudesta ja halusta puuhata asioita kimpassa. – NR: Kokkolan tapaisissa kaupungeissa on kyllä yhä tarvittavaa osaamista, mutta maaseudulla ei välttämättä niinkään. – RH: Siksi olisi tärkeää, että kun näitä nuoria soittajakykyjä tulee niin heidän keikkansa täällä Suomessa eivät olisi kohdistettu pelkästään vanhemmalle bluesyleisölle. Olemme niistä edelleen kiitollisia. Jos soittaa haluaa niin mahdollisuuksia siihen on ihan eri tavalla kuin mitä meillä oli. Uskon, että tässä on käymässä kuten jazzille aikoinaan: suuret nimet poistuvat, mutta musiikki jää elämään. – RH: Kuten lehdistössäkin on suurena huolena kirjoitettu, keikkapaikat ovat alkaneet mennä nurin. Millaisia turvaverkostoja nuorisoyhtyeillä sitten oli 1980-luvulla käytössään. Entä millaisista nykypäivän tukimuodoista olisi voinut olla aikoinaan iloa myös Wentukselle. Meidän aikanamme oli sentään saatavilla työpaikkoja, nykyisessä taloustilanteessa se alkaa jo olla vaikeaa. Yhdessä tekeminen on tärkeää. Se mitä he eivät sitä vastoin välttämättä opi, oli se sinnikkyys ja halu, että treenikämpälle piti päästä vaikka kaatosateessa. – RH: Olen ollut mukana toteuttamassa Kokkolassa nuorison kulttuuritapahtumia ja nähnyt, että bändi-innostusta nuorilla kyllä riittää. Teini-ikäisillä muusikoilla oli myös apunaan rokkileiri, jonka pohjalta ajatus omasta bluesbändistä jäsentyi. Ulkopuolinen vetoapu on silti sekin arvokasta. Tämän päivän noin parikymppisillä muusikoilla tai musiikinharrastajilla ei myöskään ole rahaa. Heille on myös tällä hetkellä tarjolla koulutusta. Haluan antaa heille samanlaisia mahdollisuuksia kuin mitä oma elävän musiikin yhdistyksemme aikoinaan antoi meille. Millaisena yhtye näkee yleisesti ottaen perinteisen printtimedian roolin tänä päivänä. Jos lehti on tehty hyvin, niin on jotenkin arvokkaampaa © Le if La ak so ne n. Nykyisin on aivan toisenlaiset mahdollisuudet treenata ja nuoret oppivatkin hiton hyviksi, mutta se ei riitä, ellei ole tarpeeksi livemestoja, joissa käydä soittamassa ja saamassa esiintymiskokemusta. Toivottavasti se innostaa myös seuraavia ikäluokkia. TUKEAKIN JOSKUS TARVITAAN TUKEAKIN JOSKUS TARVITAAN Myös Wentus Blues Bandin alkuaskelia Kokkolassa edesauttoi paikallinen elävän musiikin yhdistys, joka tarjosi selkänojaa harjoitteluun ja ensimmäiset keikkamahdollisuudet. MEDIAN MERKITYKSESTÄ MEDIAN MERKITYKSESTÄ Wentus Blues Band ja sen jäsenet ovat vilahdelleet tasaisin väliajoin Blues Newsissa paitsi artikkeleiden, myös monien levyja keikkaarvioiden objekteina. Mä olin 17 ja Niko 15, kun oltiin Duke Robillardin lämppärinä
Tämä meidän scenemme on silti niin pieni. Bluelightja Ruf-yhtiöiden kanssa tuotti menneinä vuosina hyviä tuloksia, mutta niiden tai muiden vastaavien ulkopuolisten operoijien perään soittajat eivät tässä vaiheessa haikaile. Nyt tehdään tämä ja toivomme kaikki mukaan. Kiinnostus maiden bluestoimintaa kohtaan on molemminpuolista ja yhteistyötäkin harjoitetaan. – NR: Oikeastaan Ruotsin ja Suomen voisi sanoa olevan tässä suhteessa kytköksissä toisiinsa. – RH: Printtimedian merkitystä esimerkiksi keikkamyyntiin on vaikea mitata. – RH: Ruotsin blueskuvioissa on myös Suomea enemmän yhteisömeininkiä, vähän samaan tapaan kuin täällä on esimerkiksi rockabillypiireissä. Meillä on vahva bändi ja jos saamme hyviä pyyntöjä niin sitten niitä myös toteutetaan. – NR: Ruotsi on ollut Wentus Blues Bandille muutenkin tärkeä maa. Mm. Tapahtumaa on toivottu uudelleen ja mekin odotamme siltä paljon. Huolella laaditut ja kohdennetut ennakkoartikkelit yhdistettynä keikkailmoitukseen auttavat selvästi enemmän kuin se, että tilaisuuksista raportoidaan jälkikäteen. – RH: Mitään varsinaista ei ole edes suunnitteilla. Eniten silti harmittaa valtakunnallisten lehtien kaiken kaikkiaan nuiva suhtautuminen juurimusiikkia kohtaan. Meillä on ollut treenikämppä siinä samalla alueella sijaitsevalla Villan vanhalla puukoululla vuodesta 1987 lähtien. – RH: ”Family Meeting 2:ssa” 30.–31. lokakuuta palaamme 20 vuoden jälkeen rikospaikalle Aleksanterin teatteriin, mutta hankkeen yksityiskohdat ovat vasta työn alla. Sven Zetterbergin kuolema vaikutti siihen osaltaan. Se tosin on keskittänyt jo vuodesta 2015 lähtien lähes koko äänitetoimintansa oman Ramasound-merkin ympärille. Edelliskerta oli onnistunut ja se keräsi silloin 2 500 kävijää kahden päivän aikana. JUHLAVUODEN KAAVAILUT JUHLAVUODEN KAAVAILUT Bändin kaksikymppiset vuonna 2006 olivat kansainvälisesti noteerattu mediatapaus, kun kaksi loppuunmyytyä ja dokumenttielokuvaksikin jalostunutta ”Family Meeting” -iltaa Aleksanterin teatterissa toivat Helsinkiin ennätysmäärän esiintyjiä bluesmaailman huipulta. Katsotaan sitten sen jälkeen, mitä huominen tuo tullessaan.. Heinä– elokuun taitteeseen ajoittuvan Wentus Festin ohjelmisto on jo julkaistu ja pitää sisällään mm. Ja kun soittaa tarpeeksi siinä omassa kulmakuppilassa niin sitten se sama porukka tulee sinne Pori Jazziinkin kannustamaan. Riskejä ottaessaan esiintyjä joskus onnistuu ja joskus epäonnistuu. Wentus Fest taas on meidän oma pihajuhlamme. Tietenkin lehdet tekevät sen minkä voivat. Konserttiyleisöä tuntui silti länsinaapurissa riittävän. – NR: Myös blues-keikkojen buukkaamiseen liittyy sosiaalinen puoli: rakennetaan eräänlainen yhteys promoottoreiden ja yleisön välille. Tällainen pohjatyö lopulta mahdollistaa keikat. Juhlinnan jälkeisten tekemisten suhteen Hagnäs sitä vastoin pysyy toistaiseksi vaiteliaana. Muutoin meiltä eivät ideat lopu. amerikkalaisten Barrence Whitfieldin ja Nikki Hillin sekä ruotsalaisen aikansa supertähden Mikael Rickforsin tapaisia vetonauloja. Levytuotannon arvo yhtyeiden ansaintalogiikassa on kokenut sekin viime vuosina rajuja laskusuuntaisia muutoksia. Jotkut ovat voineet pistää pystyyn oman yrityksen tai pyrkivät luomaan esimerkiksi soittamisesta itselleen ammatin. Lehdissä kulttuurin pitäisi merkitä myös muuta kuin vain ihastelua siitä, että jumalauta miten hienon bassokuvion joku jollain keikalla soitti. On välillä ironistakin, että Suomessa festivaaleille etsitään koko ajan jotain uutta, joka ei ole käynyt maassa aikaisemmin. Nyt myös Ruotsin blueskenttä on toisenlainen kuin silloin. Tomi Leino tekevät Ruotsissa paljon keikkaa ja tuntevat oikeat tyypit sekä yleisöt. Molemmat tilaisuudet on nyt tarkoitus ”uusia” kesän ja syksyn 2026 aikana. Periaatteessa se piti meitä pystyssä monta vuotta, sillä keikkoja oli aikoinaan ihan älyttömästi. Meillä ei ole myöskään ollut mitään suunnitelmia viedä musiikkiamme kansainvälisille levymerkeille. Hän kuitenkin näyttää aina kuvan itsestään. Minusta se on erittäin positiivista ja bluesyhteisölle tärkeää. Juhlavuoden julkaisuja ovat ainakin Nikon miksaama keikkatallenne ”Live At Fasching”, jolla kanssamme Tukholmassa 2004 esiintyivät Louisiana Red ja Carey Bell sekä Emsalö Musicin kesällä markkinoille tuoma kolmen vinyyli-LP:n uusintapainos ”Family Meeting” -konserttilevystämme. Sijainnista riippumatta he molemmat näkevät tapahtumamaailman kokonaisuutena, jonka tulee ottaa huomioon niin tilaisuuksien järjestäjät, esiintyjät kuin niihin osallistuvatkin. Aikaisempi yhteistyö mm. Hagnäs kuitenkin toteaa ilahtuneena, että Wentuksen edellinen vuoden 2024 albumi ”Live” on pian loppuunmyyty. Blues News 2/2026 7 saada se käteen verrattuna siihen, että teksti tai arvostelu olisi ilmestynyt pelkästään netissä. Vuonna 2026 ihmisten keikkatottumukset ovat tunnetusti muuttuneet koronan jälkiseurauksena sekä maailmantilanteen vaikutettua romahduttavasti monen kuluttajan talouteen, mutta ainakin veljesmaiden välinen lähtötilanne vaikuttaa Hagnäsin ja Riipan silmin yhä pitkälti samalta. Toivottavasti lukijoita ja näistä aiheista kiinnostuneita vaan edelleen riittää. Diggarilehdissä on ongelmana, että niissä on paljon ainoastaan nimenomaan diggareille tarkoitettua sisältöä. Kuluvaa vuotta koskevat suunnitelmat osoittavat, ettei ryhmä ole aikeissa luopua musiikin julkaisemisesta tulevaisuudessakaan. Haasteeksi taas miellän sen, tavoittavatko lehdet oikean yleisön ja saavatko ne kuitenkaan ihmisiä lähtemään tapahtumiin. Lisäksi olemme hakeneet apurahaa äänittääksemme albumillisen uutta studiomateriaalia, joka voisi mahdollisesti olla julkaistavissa ”Family Meeting 2:n” aikoihin. Useat suomalaisartistit kuten mm. Kyllä me uskomme, että Kokkolan Wentus Festiinkin saapuu väkeä kaikkialta Pohjoismaista. TAPAHTUMIEN JÄRJESTÄMISESTÄ TAPAHTUMIEN JÄRJESTÄMISESTÄ Ramasound Oy:n/DP Agencyn puitteissa vuosikymmenet kiertuemyyntiä ja -toimintaa harjoittanut Robban kummasteli BN-haastattelussaan 20 vuotta sitten, miksi Suomessa festivaalit keskittyvät liiaksikin ulkomaisen vetonaulan metsästykseen, kun taas Ruotsissa pääosin esiintyi kansallisia nimiä, jotka eivät välttämättä edes olleet alansa suurimpia ja tunnetuimpia. Sekin on hyvä, mutta ei tue tapahtumajärjestäjiä tai esiintyjiä. Yhtyeläisten mukaan Kokkolassakin on kyllä pidetty isoja massafestivaaleja, mutta niiden persoonattomuus on saanut asukkaat peräänkuuluttamaan tilaisuutta, jossa olisi mukana myös ”oman kylän leima”. – RH: Koko levybisnes on muuttunut niin radikaalisti, ettei levy-yhtiöitä enää tarvita sillä tavalla. Me taas haluamme nostaa esille, että hei, me olemme yhä täällä! Olemme olleet kuvioissa 40 vuotta ja meillä on ollut aivan ihmeellinen matka. – NR: Itse toivoisin valtamedian muistavan, että kulttuuri on osa päivittäistä arkeamme – ja että ihmiset ovat ihmisiä myös siellä lavalla. Harrastajat ikääntyvät ja valikoivat entistä tarkemmin, minne he menevät. Tapahtumajärjestäjiä ei välttämättä kiinnosta, jos artisti on ollut täällä jo vuosi tai pari sitten. 30-vuotiskemuja taas vietettiin Wentus Fest -otsikon tahdittamana Kokkolassa kesällä 2016. Monethan tekevät jäähyväiskeikkoja ja aloittavat sitten kuitenkin esiintymiset uudelleen. Vaikka Suomi-scene on aina ollut meille hyvä, olemme halunneet pitää omat katseemme suunnattuina myös muualle
Mutta yleisö vaati lisää ja bändi palasi. Hän on vaikuttanut myös Heritage Blues Orchestraja Chicago Blues History -projekteissa ja tuottanut yhdessä veljensä Larryn kanssa tai yksin monien artistien levyjä mm. Hän oli myös hyvä opettaja ja näytti minulle tekniikan, jota käytän vielä nykyäänkin opettaessani omia oppilaitani. Jossain vaiheessa siellä keikkaili myös Magic Slim & The Teardrops. Lisäksi Skoller on ollut kysytty sessiomuusikko. – Olin silloin vasta aloittelija ja aloitin ahkeran harjoittelun. 8 Blues News 2/2026 KARI KEMPAS M usiikin monitoimimies, laulaja-harpisti Matthew Skoller aloitti soittamisen Milwaukeessa paikallisten bändien kanssa ja muutettuaan Chicagoon hän pääsi monen nimimiehen bändiin. Jerry tapasi Big Naten ja ystävystyi tämän kanssa. Hän oli tosi lahjakas huuliharpisti. Olin murtunut, koska hän ei ollut pyytänyt minua mukaan. Vajaan parin kilometrin päähän asunnostani avattiin bluesklubi, The Havana Club. Nykyisin hän toimii myös Harrell Young Rell Davenportin managerina ja järjestää keikkoja muillekin artisteille. – Niihin aikoihin minusta alkoi tuntua, että voisin itsekin nousta lavalle, joten yhtenä iltapäivänä menin klubille. Siellä ei ollut silloin kolmelta iltapäivällä muita paikalla kuin Magic Slim. – Aloitin huuliharpun soiton opettelun ollessani 18-vuotias. Siellä esiintyivät muun muassa Sunnyland Slim, Zora Young, Dave ja Louis Myers, The Aces ja Carey Bell sekä joitain mahtavia, nuoria valkoihoisia esiintyjiä, kuten Rod Piazza & The Mighty Flyers. Suurin osa kauppiaista oli juutalaisia ja Jerry Portnoyn isä oli yksi heistä. Delmark-merkille. Isäni ystävystyi Jerry Portnoyn kanssa ja kutsui Jerryn illalliselle kotiimme keikkaa seuraavana iltana. Slim katsoi suoraan minuun ja etusormeaan koukistamalla kutsui minut soittamaan! Osasin kai vain neljä huuliharppulickiä, mutta tiesin mihin ne laittaa. Oma Matthew Skoller Band syntyi jo 1990-luvun alkupuolella ja yhtye julkaisi ensimmäisen CD:nsä vuonna 1996. Haastattelu, jossa äänessä ovat Matthew’n lisäksi Koko Taylorin veljentytär Precious Taylor ja kitaristi Tom Holland, on tehty Lucerne Blues Festivalin yhteydessä Sveitsissä marraskuussa 2025. Siellä ollessamme Jerry käveli URA ALULLE BLUES-SUURUUKSIEN URA ALULLE BLUES-SUURUUKSIEN MENTOROIMANA MENTOROIMANA Olet ollut bluesdiggari jo pitkään. Sitten tuli viimeinen kappale ja bändi poistui lavalta. MATTHEW SKOLLER Chicagon tuulten viemä bluestaituri Chicagon tuulten viemä bluestaituri © Pe rt ti N ur m i. sisään läheiseen, vastapäätä isänsä kauppaa sijainneeseen Big Nate’s Deliin. Se oli mahtava kokemus ja määritti elämäni suunnan. Big Nate sanoi, että Jerry oli varmasti nähnyt Little Walterin soittavan, koska tämä soitti usein juuri siinä kadunkulmassa. Bändissä oli silloin Magic Slim, hänen veljensä Nick Holt bassossa, Alabama Junior Pettis kitarassa ja Nate Applewhite rummuissa. Niinpä menin illalla takaisin klubille, istuin ja kuuntelin bändin uskomattoman hienoa musiikkia koko illan. Huomasin nimittäin, että olet tavannut Big Walter Hortonin 1970-luvulla Chicagossa Jerry Portnoyn kautta. Pidin välivuoden lukion ja yliopiston välissä ja lähdin Länsirannikolle, jossa tapasin joitain huuliharpun soiton ammattilaisia, muun muassa yhden tuntemattoman soittajan Paul Greenin, joka esiintyi Mississippi Johnny Watersin kanssa. Jerry kutsui meidät saman illan keikalle kuuntelemaan Big Walter Hortonia, mutta isäni piti ajaa takaisin Milwaukeehen. Lähdin hänen kanssaan, mutta kotiin päästyämme sain isältäni 20 dollaria ja luvan ajaa takaisin katsomaan Big Walter Hortonin keikkaa. Aluksi minua ei kuitenkaan päästetty klubille, koska olin liian nuori, ennen kun Steve Freund – hieno blueskitaristi, joka soitti silloin Hortonin kanssa – järjesti minut sisälle. – Illan jälkeen The Teardrops adoptoi minut. – Isäni oli vienyt minut katsomaan The Legendary Blues Bandin keikkaa joitain viikkoja aikaisemmin. Se ilta muutti elämäni. Jerry kertoo tästä päivästä muistelmissaan. Minulla oli huuliharppu mukanani ja kerroin hänelle, että olen huuliharpisti ja kysyin, voisinko ehkä jammata hänen ja hänen bändinsä kanssa. – Se oli suuri päivä myös minulle. Hän oli vaikuttava ilmestys: parimetrinen kaveri, jonka ruumiinrakenne oli kuin amerikkalaisen jalkapallon linjapuolustajan. Jerry Portnoy sanoi keikan jälkeen, että se oli yksi parhaista Big Walterin esiintymisistä, minkä hän oli nähnyt viimeisten 15 vuoden aikana. Big Walterin kohtasin 1980. Nykyisin Skoller esiintyy ja kiertää kokoonpanonsa Matthew Skoller & Chicago Wind kanssa. – Vietettyäni kesän Länsirannikolla muutin Madisoniin, Wisconsiniin, missä jatkoin opiskelua. Silloin Jerry kutsui meidät tutustumaan Maxwell Streetin markkinoihin, jossa sen aikakauden kuuluisat bluesartistit soittivat kadulla kauppojen edustalla. Hän vastasi vain, ettei koskaan voi tietää, mitä tapahtuu
Rakennamme ja ylläpidämme myös paikkoihin. Euroopassa vuosien aikana kertyneitä suhteita. ”” Pelkästään Chicagossa esiintymällä on mahPelkästään Chicagossa esiintymällä on mahdotonta ansaita elantoaan, joten yritän luoda dotonta ansaita elantoaan, joten yritän luoda uusia kontakteja muihin yhteisöihin ja keikkauusia kontakteja muihin yhteisöihin ja keikkapaikkoihin. ”” © Al Br an dt ne r. Euroopassa tuntuu olevan paljon enemmän tekeillä. tuntuu olevan paljon enemmän tekeillä. Rakennamme ja ylläpidämme myös vuosien aikana kertyneitä suhteita
Veljeni Larry – joka on kitaristi ja nykyisin myös tuottaja – ehdotti, että kysyisin Crosbyä levyn tuottajaksi. Pääsin hyvin sisälle Chicagon bluesskeneen. Koskettimissa oli Sidney James Wingfield ja kitaristeina Will Crosbyn lisäksi veljeni Larry Skoller sekä Carlos Johnson. Hän oli uskomaton kitaristi ja laulaja ja hyvä lauluntekijä ja meillä oli hauskaa lavalla, mutta minusta tuntui, että suuntani oli toinen. Se oli hienoa ja alku pitkälle ystävyydelle. Tapasin myös Billy Branch & The Sons of Bluesin, ja he tulivat keikallemme sekä jammaamaan. Opin puhumaan ranskaa. Kuuntelimme bluesia ja kokkasimme kalaa. Stokes & The Raw Rockers oli paikallisesti tunnettu ryhmä ja soitin siinä vuosina 1982–1984. Jimmy oli reilu, hieno ihminen. Yhtenä iltapäivänä ollessani torkuilla puhelimeni soi. Levy sai joiltain bluespuristeilta huonoja arvioita. Vastasin siihen ajatellen, että ehkä joku tarvitsi minut keikalle. – Ensimmäisen bändini perustin Milwaukeessa vanhemman, etelästä kotoisin olleen bluesmiehen (Kermit) Stokesin kanssa. Se oli minulle antoisaa aikaa. Carlosin olin tavannut jo 80-luvun puolivälissä, kun hän kävi Zora Youngin kanssa esiintymässä Milwaukeessa. Kun lähdin, soitin ”Mad Dog” Davenportille ja hän liittyi uudelleen bändiin. Halusin tehdä omaa juttuani. Morris Jennings on jo edesmennyt. Kun Deitra Farr soitti minulle aloin tehdä töitä hänen kanssaan. – Pariisissa aloin soittaa sikäläisten muusikoiden kanssa ja meillä oli yhtye nimeltään Hoodoomen. Näitä ystävyyssuhteita olen ylläpitänyt aina tähän päivään asti. Bändissä oli silloin Big Moose Walker pianossa, Ted Harvey rummuissa, Jimmy Lane ja Jimmy Rogers kitaroissa ja Right Hand Frank Bandy bassossa. Hän sanoi, että minun kannattaa liittyä Kinsey Reportiin, koska hän ei ottaisi bändiä kiertueille, ja koska saisin sen kautta enemmän kokemusta ja julkisuutta. Kesällä 1984 esiinnyimme isolla bluesfestivaalilla Milwaukeessa vielä siihen aikaan ei niin tunnetun oregonilaiskitaristin Robert Crayn kanssa. W. Kun sitten myöhemmin muutin Chicagoon, liikuimme paljon yhdessä. Williams oli juuri lähtenyt Billy Branch & The Sons of Bluesista. Jimmy Rogers sen sijaan käytti paikallisia muusikoita ja kokoonpanoja. Teimmekin sen King Snake -studiolla Floridassa Blind Pig Recordsille. Lester oli hyvä huuliharpisti ja hieno mies. Soitin Jimmy Rogersin kanssa useamman keikan. Se julkaistiin vuoden 1996 alussa ja oli nimeltään ”Bone To Pick With You”. Kiertueilla oli mukana Lester ”Mad Dog” Davenport. – Nate Armstrong, joka oli muistaakseni Garystä, Indianasta ja hieno huuliharpisti, ei soittanut bändissä pitkään. – Kyllä, äänitin ensimmäisen levyni vuonna 1995. He eivät ymmärtäneet sitä ja arvioivat sitä perinteisenä blueslevynä. Toinen muusikko, joka toi bluesiin R&B-elementtejä, ja jota kaikki eivät tunne, oli Johnny ”Guitar” Watson. Hän toi mukaan Chessilläkin aiemmin vaikuttaneen sessiorumpalin Morris Jenningsin ja samalta aikakaudelta basisti Bernard Reedin. Will suostui sillä ehdolla, että saisi samalla hoitaa sovitukset, ja sovittajana hän katsoi tehtäväkseen huolehtia myös muusikoiden valinnasta. Menin Jimmyn puheille, ja kerroin tilanteesta. Aloititko noihin aikoihin omien kappaleiden kirjoittamisen. Olin kahden vaiheilla – toisaalta sain tehdä töitä yhden idolini Jimmy Rogersin kanssa, mutta toisaalta Kinsey Report oli suosionsa huipulla ja Alligator Recordsin rosterissa, Keikkapalkkiotkin olivat parempia, 100 dollaria illalta. Hän toi mukaan Laulaja-kitaristi Kermit Stokes ja Matthew Skoller vuonna 1983. Kun nyt kuuntelen julkaisua, olen siitä itse edelleen ylpeä. Kun Big Daddy Kinsey kuuli minun soittavan, hän kysyi, haluaisinko liittyä Kinsey Reportiin ja lähteä kiertämään. Siinä oli hyvä, tuore tuulahdus. Aivan kuten Syl Johnson oli aikaansa edellä – bluesia 50ja 60-luvuilla, R&Bja soulmusiikkia 60ja 70-luvuilla. Hänen vanhempansa olivat jo iäkkäitä ja hänen veljensä Herman, joka oli James Cottonin basisti, asui myös kotona. – Vuonna 1988 kuoli Little Joe Burson, joka oli huuliharpisti New Yorkista ja esiintyi Jimmy Rogersin kanssa. Sain hyvin keikkoja omalla bändilläni Chicagossa ja kiersimmekin jonkin verran. Sitten muutin takaisin Milwaukeehen ja kokosin taas bändin yhteen Stokesin kanssa aina vuoteen 1987 asti, jolloin muutin Chicagoon. Luulin ensin, että joku pilailee kanssani, mutta soittaja vakuutti olevansa Jimmy Rogers, tarvitsevansa huuliharpistin Lilly’s Loungeen ja kuulleensa hyvää minusta. Ehkä se oli hieman aikaansa edellä. © Ro be rt N el so n © Ro be rt N el so n. 10 Blues News 2/2026 Varsinkin Natesta tuli minulle läheinen ja hän kutsui minut käymään kotiinsa Chicagon South Sideen. Sain paljon hyvää kokemusta ja Donald Kinsey oli yksi lahjakkaimmista muusikoista, jonka kanssa olen työskennellyt. Jonkin aikaa työskentelin myös Big Time Sarahin kanssa. Hän soitti monella eri tyylillä. Tuurasin häntä kuitenkin vielä silloin tällöin. Kun muutin sinne, ihmiset tarjosivat minulle töitä ja työskentelin paljon. Carlosista tuli minulle mentori ja kuin isoveli, ja hän on mukana lähes kaikilla tekemilläni levyillä. Tuoreet kalat kävimme hakemassa Delta Fish Marketista West Sidesta. Williamsin kanssa Chi-Town Hustlers -bändissä. Hän lupasi maksaa vain 40 dollaria, mutta jos olisin silti kiinnostunut, he ottaisivat minut mielellään mukaan. Myös Buddy Guy ja Junior Wells kuuluivat festarivaalikattaukseen ja sain tilaisuuden hengata heidän kanssaan. – Chicagossa ryhdyin työskentelemään basisti-laulaja J. KINSEY REPORTISTA OMAAN BÄNDIIN KINSEY REPORTISTA OMAAN BÄNDIIN – Siihen aikaan Big Daddy Kinsey & The Kinsey Report kiersi eri puolilla maailmaa yhtenäisenä bändinä. Laitoimme mukaan funk-elementtejä – muusikoillahan oli R&B-taustaa, ja Bernard ja Jennings pitivät ajatuksesta. Hän oli syvällä bluesissa ennen kun alkoi tehdä R&B:tä. – Ja monet muut, enkä toki laita itseäni läheskään samaan kategoriaan heidän kanssaan. Työskentelin silloin basisti Big Al Brownin ja rumpali Tim Austinin kanssa, mutta Willillä oli oma ajatuksensa studiosessioita varten. Big Daddy Kinsey & The Kinsey Report teki muutaman keikan Suomessakin. Silloin huuliharpistina oli Nate Armstrong. En tehnyt siitä 50–60-lukujen Chess Records -tyylin kopiota. Olin siis bändissä reilun vuoden, mutta se ei oikein ollut minun tyylistäni musiikkia. Minulla oli mahtava blueskitaristi Will Crosby, jonka olin tavannut Eddie Clearwaterin keikalla. Hän oli vain 35-vuotias. Hänellä oli suunnitteilla myös levyn äänittäminen. Minun piti opetella aika monta Lesterin lickiä. Reed oli Brunswick-yhtiön studiomuusikko. Olin järjestänyt useita blueskonsertteja Milwaukeessa vuosina 1986–87, muun muassa Valerie Wellingtonin, Big Time Sarahin ja Zora Youngin, jonka olin tavannut jo Madisonissa vuonna 1981 ja joka oli minulle kuin isosisko, joten tunsin jo monia näistä laulajista. Soittaja sanoi olevansa Jimmy Rogers, ja kysyi, olisinko vapaana illan keikkaa varten. Viikko tai pari tapahtuman jälkeen lähdin vuodeksi Ranskaan. – Esikoisalbumini edustaa tyylilajiltaan ehdottomasti nykybluesia. Niinpä sitten tein töitä Kinsey Reportin kanssa yli vuoden ajan ja sen jälkeen perustin oman Matthew Skoller Bandin
Euroopassa tuntuu olevan paljon enemmän tekeillä. Minulla on vielä tallessa vuonna 1981 tekemämme äänitykset. Olen mukana Chicagon yliopiston Logan Center for the Arts -ohjelmassa ja Young Rell esiintyi siellä hieman ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä. Samalla kyse on Precious Taylorin debyyttilevytyksestä Chicago Wind -yhtyeeni kanssa. Päässäni pyörii vielä muutama uusi idea, jotka voisivat tulla levylle. – Precious tuntee koko mustan musiikin kirjon. Se ei kuitenkaan mitenkään vähennä groovea. – Kyllä, olin ensin taustamuusikkona, huuliharpistina toisten artistien keikoilla ja levyillä, ennen kun perustin oman bändin. Hän on ollut mentorini, mahtava blueskitaristi. – Kyllä, olen ollut onnekas. Veljeni olivat vähän vanhempia, 16–17-vuotiaita. TUOTANTOJA JA SIVUPROJEKTEJA TUOTANTOJA JA SIVUPROJEKTEJA Olet itsekin tuottanut levyjä muille muusikoille ja ollut mukana muiden julkaisuilla. Eikä saa unohtaa myöskään James Cottonin ja Junior Wellsin panosta funkin tuomisesta bluesiin. Sille sisältyy kolme tai neljä itse kirjoittamaani kappaletta sekä vanhaa materiaalia. No, se olen minä. Blues News 2/2026 11 funkia ja jopa vähän discotyylistä R&B:tä. – Päätavoitteemme on nyt silti uuden albumin julkaisemisessa. Rakennamme ja ylläpidämme myös vuosien aikana kertyneitä suhteita. Tulisimme mielellämme esiintymään Suomeenkin. Lopulta minusta tuli hänen managerinsa. Viimeksi olen osallistunut loistavan, nuoren artistin Young Rell Davenportin uran rakentamiseen. Hän pystyy mukauttamaan soittoaan niin, että se mahtuu mukaan. Inspiroiduimme toistemme tekemisestä ja palasimme nyt uudelleen yhteen. Isäni ja äitini olivat musikaalisia, he tukivat touhujamme. Basisti Felton Crews on kai myös soittanut pitkään kanssasi. Teemme parhaillaan studiossa hänen uutta levyään. Hän flirttaili eri tyylilajien risteymissä. Young Rellin ura on lähtenyt rakettimaiseen kiitoon. – Precious Taylor: Se tapahtui 8-vuotiaana veljieni bändin kanssa. LÄHITULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT LÄHITULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT – Covid-pandemian jälkeen tilanne oli vaikea ja kotikulmillamme suljettiin paljon klubeja. Joku yleisöstä kuvasi sen ja Young Rell pyysi apuani. – Aikaisemmin olen ollut toteuttamassa esimerkiksi Chicago Blues History -projektia sekä Living History Bandin kiertuetta 2014–15. Esitimme bluesia ja R&B:tä, ja paljon myös omaa materiaalia. Meillä oli studio kotona. Jälkimmäisellä olivat mukana muun muassa Kenny Smith, Felton Crews, Johnny Iguana ja Billy Flynn. Pelkästään Chicagossa esiintymällä on mahdotonta ansaita elantoaan, joten yritän luoda uusia kontakteja muihin yhteisöihin ja keikkapaikkoihin. Joskus kun joudumme esiintymään keikkapaikan rahapulan vuoksi neljän miehen bändinä ilman pianistia, Felton paikkaa hänet. Kun aloitimme yhteistyön, pyysin häntä lähettämään minulle mielestään kiinnostavia blueskappaleita. Kysyin, halusiko Precious palata bluesin pariin ja hän vastasi kyllä. LAULAJA PRECIOUS TAYLOR LAULAJA PRECIOUS TAYLOR LIITTYY KESKUSTELUUN LIITTYY KESKUSTELUUN Milloin ja miten aloitit laulamisen. Hän teki hienon sooloesityksen soittaen huuliharppua ja kitaraa sekä laulaen. Lukiossa © Al Br an dt ne r. Tuottamisen aloitin yhdessä veljeni Larryn kanssa. Felton on uskomaton artisti ja ideoiden runsaudensarvi. Soitimme, koska se oli hauskaa, ja kävin myös musiikkikoulua. Tapasimme kaksi vuotta sitten, kun meidät buukattiin tekemään tribuuttityylinen blues-revue. Yksi niistä oli Koko Taylorin Ernestine, jonka huuliharpistia hän kehui. Olemme soittaneet Billyn kanssa yhdessä koko urani ajan aina silloin tällöin
Näin urani suurin piirtein sai alkunsa. Kun palaamme Chicagoon, menemme taas studioon ja viimeistelemme levyn. Laadin myös tribuutteja naisista, jotka ovat inspiroineet minua aikojen muuttuessa, eräänlaista läpileikkausta bluesista ja soulista. – John Primer otti minut mukaan kiertueelle, kun olin 18-vuotias ja juuri selvittänyt lukion. Kirjoitan erityylistä materiaalia. Yhtyeitä ja tyylisuuntia on siis tosiaan kertynyt uralleni monia. – En paljoakaan. Se oli minulle hyvin liikuttava asia. – Kyllä vain. Vuonna 2008 olin James Cottonin yhtyeen mukana Rauma Blues -festivaalilla. Oletko levyttänyt oman bändisi kanssa. – Chicago Wind tekee parhaillaan uutta materiaalia. Kirjoitatko omia kappaleita. Haluan laulaa enemmän bluesia. Koko elämäni olen tehnyt musiikkia, ja se on vienyt minut kaikkialle maailmassa. Lisäksi Dan ja Judy laittoivat alulle lähes vuosittain järjestettävän festivaalin vanhassa Jolietin vankilassa, jossa Blues Brothers -elokuvaakin filmattiin. Ympyrä on siis sulkeutunut. Nyt teemme kappaleita yhdessä Matthew’n kanssa. Työskentelin Dan Aykroydin ja John Belushin lesken Judyn kanssa, kun he ottivat yhteyttä tuottaakseen Blues Brothersin teatteriversion. Siskoistani yksikään ei laulanut, mutta yksi veljistäni lauloi, sovitti ja kirjoitti musiikkia, yksi soitti kitaraa, yksi bassoa ja yksi rumpuja. Minulla oli joitain omiakin äänityksiä, mutta ne ovat vanhoja. St rin ge r. Soitin Eddie Clearwaterin kanssa ja kymmenen vuotta James Cotton Bandissä. Sinusta on siis tulossa entistä enemmän bluessolisti. – Esiinnyin Suomessa vuonna 2015 Lil’ Ed Williams & The Blues Imperialsin kanssa. Soitimme bluesia, soulia ja R&B:tä. Entä keikkailetteko paljon. Esiinnyin usein ex-mieheni Charlesin kanssa funk-bändissä. Lauloitko kirkkokuorossa. Se oli nimeltään Blues Brothers Revival ja pyöri teattereissa reilut kahdeksan kuukautta. Olit varmaan aika nuori aloittaessasi muusikkona. Meillä on aika paljon keikkoja Chicagossa sekä eteläisessä Wisconsinissa ja Indianassa. Hän on basisti ja asuu nykyisin Kanadassa. – Olemme tehneet neljä CD:tä. – Kyllä, ja olen siitä innoissani. Kaikki perheenjäseneni ovat muusikoita. PUHEENVUORO TOM HOLLANDILLE PUHEENVUORO TOM HOLLANDILLE Kuinka kauan olette soittaneet yhdessä Matthew’n kanssa. Jonkin ajan kuluttua, vielä nuorena, perustin oman bändin, ja opiskelin oopperaa pääaineena ennen kun siirryin liiketalouden puolelle. Minua kysyttiinkin usein keikoille. Tein niitä rakkaudesta musiikkiin. He tekivät tribuutin myös tädilleni Koko Taylorille, ja esitin siinä hänen kappaleitaan. Dan Aykroyd ja Johnin veli Jim Belushi olivat siellä. – Olen innokas lauluntekijä ja rakastanut sitä jo nuoresta iästä lähtien. Ne ovat kaikki omakustanteita. Aina silloin tällöin he pyytävät minua esiintymään blueskeikoille. Kotona sen sijaan laulettiin ja soitettiin pianoa päivittäin. Teimme tribuuttishow’lla 40 kaupunkia käsittäneen kiertueen ja se meni hyvin. Ikääni nähden kerrytin kiertueilla aika monta mailia. Olin työskennellyt James Cottonin bändissä vuosia, kun Matthew soitti minulle, koska hänen silloinen kitaristinsa oli kiireinen muissa projekteissa. Ex-mieheni keikkaili usein myös Koko Taylorin yhtyeessä ja Kokolla oli tapana kutsua minut lavalle esittämään rinnallaan muutaman kappaleen. Yhtyeen vakituisella kitaristilla oli muistaakseni terveysongelmia ja Ed soitti minulle. Sovimme, että olen mukana silloin, kun Cotton ei minua tarvitse, ja kun irtauduin kokonaan yhtyeestä, lähdin Matthew’n mukaan täysipäiväisesti. He kaikki ovat jo nukkuneet pois. Vankila on nykyisin konserttisali. Vähän ennen kun Bob Hope menehtyi, kiersin neljä vuotta hänen kanssaan Yhdysvaltoja, ja kävimme myös ulkomailla viihdyttämässä Yhdysvaltojen sotilaita tukikohdissa. Teen myös paljon soolokeikkoja. Olet muistaakseni käynyt myös Suomessa eri bändien kanssa. Sen jälkeen olet ollut mukana monissa yhtyeissä. Olen myös näyttelijä ja tehnyt pikkuosia. Pandemian jälkeen monellakaan paikalla ei ollut varaa maksaa kokonaisille bändeille, mutta ne tiesivät, että osaan soittaa ja laulaa. – Jos ei lasketa 8-vuotiaana kotistudiossamme tekemiämme äänityksiä, olen ollut taustalaulajana mukana aika monella albumilla. Isoisäni Andrew soitti slidekitaraa – taskuveitsellään – ja todella hyvin. Kävimme kyllä kirkossa sunnuntaisin, mutta en esiintynyt siellä. Pari vuotta esiinnyin Bruce Thompson & The Black Roses -yhtyeen kanssa. Kävin katsomassa Matthew’n bändejä jo silloin, kun olin liian nuori päästäkseni klubeihin sisään. Musiikkityylit ovat vaihdelleet R&B:stä rokkiin, jazziin ja bluesiin. Teimme kuukauden mittaisen kiertueen. Judy Belushi menehtyi vuonna 2024 ja minut kutsuttiin avaamaan vuoden 2025 festivaali. Seitsemän kappaletta on jo valmiina ja äänitetty. Euroopassa olen vieraillut myös eri gospel-ryhmien jäsenenä. – Tom Holland: Noin 15 vuotta, suurin piirtein vuodesta 2011. © Pa ul N at ki n Matthew Skoller & Precious Taylor Tom Holland © M ar ily n J. Milloin levytit ensimmäisen kerran. 12 Blues News 2/2026 olin kuorossa ja meillä oli bändi. Bluesia soitimme Kingston Mines -klubilla. Ehkä noin 200 mailin säteellä Chicagosta. Minulla oli siinä rooli, jonka Aretha Franklin teki elokuvassa. Lisäksi järjestän jameja
Sitten he kaikki muuttivat jossain vaiheessa pohjoiseen. Luulen, että blues sisältää paljon sellaista, mille olin altistunut, koska on paljon rapja hip hop -kappaleita, joista pidän, ja toki muutakin hyvää musiikkia, jolloin minulla oli taustana enemmän monipuolisuutta, mistä valita. – Muistan vieläkin kuunnelleeni Artie ”Blues Boy” Whiten laulavan kappaletta I’m Going To Marry My Mother In Law. Pari vuotta sen jälkeen päätin haluta kitaristiksi. Niinpä lopetettuani pianon soiton aloin kartoittaa, mitä blues todella on. Vanhetessani se alkoi tuntua jotenkin järkevämmältä, mutta ei niin silti pitäisi tehdä [päälle naurun remahdukset]. Menin taustabändin kitaristin luo MIKE STEPHENSON & PERTTI NURMI (myös käännös) Suomeen ensimmäiselle kiertueelleen kesäkuussa 2026 saapuva nousevan polven bluesmuusikko Stephen Hull kertoi tähänastisesta urastaan, vaikuttimistaan sekä suunnitelmistaan Mike Stephensonille ja Pertti Nurmelle Luzernin bluesfestivaaleilla Sveitsissä marraskuussa 2025. Suuri osa perheestä kuunteli bluesia ja gospelia. Kuuntelin paljon ja rakastuin Albert Kingin kitaran soittoon haluten olla todella hänen kaltaisensa. Se johdatti minut etsimään tietoa myös muista soittajista, koska minulle vakuutettiin, että jos tykkään B.B.:stä, niin pitäisin varmaan vaikkapa Albert Kingistä tai Stevie Ray Vaughanista. Laitoin YouTubeen videon, joka oli alun alkaen ensimmäinen jamitteluni jonkun toisen muusikon kanssa. Äitini on Wisconsinista, mutta hänen vanhempansa syntyivät Mississippissä. Ja jos minulla ei ollut läksyjä, söin vain illallisen ja vietin loppuillan soittaen kitaraa ja opetellen suosikkisointujani. Pienenä lapsena ajattelin, että sehän oli ihan mahdotonta ja mitä siinä oikein tapahtuu, koska ei niin pitäisi tehdä. YouTuben aikakaudella pystyin etsimään tietoa Kingistä ja löytämään konsertteja, joissa hän soitti. Meillä oli musiikkia kuunnellessa ihan hauskaa, mutta ei mitään sen vakavampaa. 14 Blues News 2/2026 MIKSI JUURI BLUES. – Hei, nimeni on Stephen Hull ja olen kotoisin Racinesta, Wisconsinista, missä synnyin vuonna 1999. MIKSI JUURI BLUES. Niinpä ostin kitaran ja aloin tapailla bluesin sävelmiä. Mutta juuri bluesiin tunsin syvemmän yhteyden kuin mihinkään muuhun. Tuon mainitsemani jamisession jälkeen lähdin setäni kanssa risteilylle, jossa minua himotti kovasti päästä stagelle. Kingiltä. Isäni siskon aviomies, setäni, soittaa bassoa ja esiintyy kirkossa. Mutta juuri tuollaiset jutut jäivät lähtemättömästi mieleeni. – Siitä eteenpäin treenasin paljon, todella paljon kotosalla. Kerroin koulussa kaikille, miten kotiin päästyäni minulta meni pari tuntia läksyihin, ja mikä hauskinta, saatoin sitten soittaa loppuillan kitaraa. – Aloin hengailla muiden muusikoiden kanssa. Imin oppia myös B.B. STEPHEN HULL Blueskokemusten jakaja Blueskokemusten jakaja © Pe rt ti N ur m i. Hän oli ensimmäinen pop-kulttuurin artisti, jonka näin ”Fresh Prince Of Bel-Air”:ssa (suom. Päätin kuitenkin opetella soittamaan pianoa noin kuusivuotiaana, mutta se ei mennyt kuten halusin, joten lopetin tuon seikkailun noin 12 vuoden iässä. – Saatat kysyä, miksi juuri blues. Hieman alle vuosi sen jälkeen, kun olin alkanut soittaa kitaraa, matkasin Mississippiin ja pidimme setäni kanssa yhteisen jamisession, joka oli todella käänteentekevä hetki, koska kukaan ei oikein tiennyt minun osaavan soittaa. Hän on kotoisin Mississippistä ja asuu siellä, ja olin halunnut soittaa hänen kanssaan jo vuosia ennen kuin itse edes osasin soittaa. Kasvoin mukavassa Keskilännen kaupungissa, eikä minulla ollut nuorempana juurikaan tekemistä musiikin kanssa, enkä myöskään tule erityisen musikaalisesta perheestä. ”Bel-Airin prinssi”) sekä muissa seuraamissani televisio-ohjelmissa. Koska isäni on kotoisin Mississippistä, myös minulla on juureni siellä. Molemmilta puolilta sukuani ollaan kotoisin niin Mississippistä kuin Tennesseestä. Siis ehkä kaksi tuntia läksyjä ja perään viisi tuntia soittoa. Pidän myös jazzista, mutta en läheskään samalla tavoin. Sain koulussakin hyvät arvosanat ja jotenkin valmistuin jopa kunniamaininnoin. Hän herätti kiinnostukseni, ja halusin kuulla lisää hänen musiikkiaan
varhain, että musiikista tulisi elämäni. Olen ollut onnekas. ”” Ollakseni rehellinen itselleni, tiesin jo Ollakseni rehellinen itselleni, tiesin jo varhain, että musiikista tulisi elämäni. ”” © Pe rt ti N ur m i. Olen ollut onnekas
Äitini, jolla oli ollut luokkakaverina eräs kitaristi, neuvoi minua menemään Henry & Wanda’s -nimiseen mestaan. Minulla ovat nuo sanat ikuisesti mielessäni, ja ne merkitsevät minulle todella paljon. – Sitten tapasin laulaja/kitaristi Lee Gatesin (20.12.1937–15.4.2020 – käänt. Monet tuntemani ihmiset sanoivat, että sinähän soitat pianoa, joten soitapa myös urkuja. Hän otti minut siipiensä suojaan ja näytti minulle paljon niksejä kitarallakin. Sitten havahduin, että meitä oli vain minä ja rumpali, joten aloin soittaa bassoa. Käytin kuitenkin hieman aikaa urkuopintoihin, jotta pärjäisin erilaisissa tilanteissa. – Minullakin oli tapana soittaa kitaraa kirkossa. Opintojen keskeyttämisen jälkeen käytin hetken aikaa toipumiseen ja henkiseen palautumiseen, jotta voisin jatkaa soittamista. Oma musiikkini todellakin kasvoi uusiin ulottuvuuksiin Henry & Wanda’s -ympäristössä, ja aloin käydä muissakin jameissa Milwaukeessa. Olin nauttinut kovasti live-musiikin soittamisesta ennen opiskeluaikaa, mutta collegessa minun piti vain keskittyä opintoihini ja tyystin lopettaa soittaminen, jolloin tajusin haluavani palata nimenomaan musiikin pariin. En todellakaan pitänyt siitä, eivätkä aivoni koskaan mukautuneet siihen, kun halusin tehdä jotain aivan muuta. Ihmisen pitää tehdä sellaista, missä on todella hyvä ja mistä nauttii, sekä ansaitsee vielä rahaakin siitä. Se jos mikä ilahdutti minua, ja koska olin köyhä 15-vuotias nuorukainen ilmoitin ilman muuta lähteväni mukaan leikkiin. – Risteilyltä kotiin palattuani aloin etsiä kotikonnuiltani jamisessioiden mahdollisuuksia. 16 Blues News 2/2026 ja kysyin, pääsisinkö soittamaan, jolloin hän kannusti minua osallistumaan jameihin. huom.), jolta sain paljon hyviä neuvoja. LUPAUKSIA LUNASTAMASSA LUPAUKSIA LUNASTAMASSA – Noihin aikoihin tapasin myös Charles Hayesin, joka on sittemmin kuollut, luullakseni vuonna 2022. Totesin siihen, etteivät ne ole suinkaan sama asia. Charles piti sanansa, ja hän oli siitä lähtien urani vahva tukija. Hän lahjoitti minulle elämäni toisen kitaran saatesanoin: ”Stephen, jos soitat keikallani pari kappaletta kanssani, niin minulla on sinulle Fender Stratocaster ja vahvistin, jossa on nimesi”. Viestissä, jonka hän kirjoitti minulle lahjoittaessaan kitaran, luki: ”Nuori muusikko, joka osoittaa paljon lupauksia”. Hän oli hyvin vaatimaton, todella rento mies, joka keksi kaikkein riehakkaimpia juttuja, mitä olen koskaan kuullut. Niinpä siirryin kitarasta sekä basson että urkujen pariin, mutta en varmaan osaisi enää soittaa urkuja henkeni pitimiksi. Ystäväni Justin Thomas Brown toi minut ensimmäisenä Chicagoon esiintymään Rosa’s Loungeen, ja sen illan jälkeen soitin ensimmäistä kertaa © Pe rt ti N ur m i. Se on kyllä nyttemmin suljettu, mutta se oli ylivoimaisesti yksi parhaista jutuista, mitä osui kohdalleni. Sen kautta onnistuin luomaan kontakteja paikalliseen musiikkiyhteisöön ja muusikoihin, kuten Roy Edwardsiin, joka oli erittäin lahjakas rumpali ja laulaja. – Opiskelin kaksi vuotta MiIwaukee School Of Engineering -yliopistossa, mutta keskeytin opintoni, koska en tuntenut kuuluvani sinne. Ei tosin paljoa, tavallista oli ehkä viisikymmentä dollaria keikalta, lisäksi sai pitää hauskaa ja matkustaa vähän, kuten Chicagoon ja niin edelleen. Soitin Racinen lähialueiden kirkoissa, erityisesti United Faith Missionary Baptist Churchissa, joka oli ymmärtääkseni Racinen ensimmäinen mustan väestön kirkko. Lee’llä oli todella korkea lauluääni, ja hänellä oli tapana hauskuuttaa minua kertoessaan vitsejään. Kaikesta siitä luopuminen ja opinahjon asuntolan huoneeseen ahtautuminen ja opiskelu siellä oli minulle kauheaa aikaa. Siitä alkaen kaikki kehottivat minua aina soittamaan nimenomaisesti toisten muusikoiden kanssa, koska sillä tavoin kehittyisin kaikista parhaiten. Tapasin myös hänen veljensä Pee Wee Hayesin ja JoJo Hayesin, joista jälkimmäinen soitti pääasiassa kirkoissa
Musiikkia he toki pystyvät esittämään ja tulkitsemaan rakenteellisesti, mutta eivät minun kulttuuriani eivätkä mustan sukuperimäni kokemuksia. Justin oli henkilö, joka johdatti minut takaisin oikealle polulle. Kotiseudullani ei juurikaan ollut mustia bluesmuusikoita. Hän tarjosi minulle keikan, jolle minun piti koota bändi, ja se toi minut takaisin musiikkimarkkinoille. Legendary Blues Cruisella olen ollut mukana kolme kertaa, niistä kaksi ensimmäistä Dylan Triplettin ja hänen bändinsä kanssa. – Minusta oli tullut kokopäiväinen muusikko pian yliopisto-opintojeni keskeyttämisen jälkeen. Harrell, Sean McDonald ja Dylan Triplett. – Keikat etenivät sittemmin ensin vähän hitaanlaisesti, eikä niistä netonnut järin paljoa. Chicago Blues Festivalin jälkeen sain huomattavasti katselukertoja. Tarkoitan siis miten selvitä bisneksistä ja tehdä kaikki oikein, koska minulla ei ollut taustana sellaista koulutusta. Hän on sanonut minulle toivovansa, etten loukkaantuisi mistään, mitä hän sanoo tai ehdottaa, koska hän pyrkii olemaan mahdollisesta kritiikistä huolimatta nimenomaan apunani. Blues News 2/2026 17 Chicago Blues Festivalilla. Minun oli pitänyt lähteä jo edellisvuonna 2021, mutta korona esti sen. Oli vuosi 2019. – Olen tehnyt paljon YouTube-videoita, pääasiassa Chicagon Rosa’s Loungessa, usein kokonaisen setin ja joskus jopa kaksi settiä. © D av id Te pp er © D av id Te pp er. Ollakseni rehellinen itselleni, tiesin jo varhain, että musiikista tulisi elämäni. Luulen voivani paljastaa tässä vaiheessa, että valitsen albumini julkaisijaksi Kingfishin uuden Red Zero -yhtiön. Esitän jo nyt keikoillani kohtalaisen määrän levyn kappaleista. On toki monia muitakin ihmisiä, jotka ovat tehneet Stephen Hullista sen, mikä hän on tänään. Marquise Knox, Jayy Hopp, D.K. – Levyttämisen osalta tuleva albumini on ollut aika pitkässä juoksussa jo vuodesta 2022 lähtien, koska olen keskittynyt pääasiassa kiertueisiin. Olin kuitenkin pakotettu laittamaan keikkailun tauolle joulukuussa 2020. Soittotilaisuudet toivat luonnollisesti mukanaan myös bisnestä, mitä oli hieman haastavaa oppia. Olen ollut onnekas. Ilman häntä minulle ei varmastikaan olisi kehkeytynyt uraa akustisen kitaran soittajana. Oman yhtyeeni pääsin ottamaan mukaan vuonna 2025. Sitten vuonna 2022 sain ensimmäisen kutsuni Eurooppaan. Kuten tiedätte, hän on rohkaissut ja kohdellut hyvin monia nuoria mustia soittajia, joten arvostan häntä valtavasti ja on suuri kunnia olla osana hänen lippulaivayritystään. Löysin myös basistin, jonka kanssa meillä synkkasi hyvin ja jonka kanssa tein jamisessioita. Olen kirjoittanut melkein kaikki kappaleet, jotka haluaisin sisällyttää tälle albumille. Tapasin nykyisen rumpalini Victor Readin 21-vuotissyntymäpäivilläni Racine’n George’s Tavernissa. Esitykset kestävät tyypillisesti tunnin ja kaksikymmentä minuuttia tai jotain sinne päin. Olen tehnyt rundeja Dylan Triplettin kanssa ja toiminut Kingfishin konserttien lämmittelijänä. Cameron on varsinaisesti laulaja, mutta soittaa myös koskettimia ja kitaraa. Sain töitä tehtaalta, missä työskentelin pari kuukautta, jotta sain laskut maksettua. Kun sitten havaitsin uusien soittomahdollisuuksien koittavan, tartuin tilaisuuteen välittömästi, enkä ole sen koommin ajatellut palaavani päivätyöhön. Alligator Recordsin Bruce Iglauer on ystävällisesti tarjoutunut toimimaan äänittäjänä ja epävirallisena tuottajana. Aloitimme videokeikat jo kesken covidpandemiaa, joten ensimmäiset niistä tehtiin eristyksissä. Olen myös saanut matkustaa ympäri Eurooppaa ja keikkailla jopa Argentiinassa. Hän on sittemmin järjestänyt minulle paljon asioita ja siksi arvostankin häntä ikuisesti. Minun lisäksi paikalla olivat vain tuttuni Pierre Lee sekä Cameron Webb, joten muiden alueiden nuorten soittajien tapaaminen oli hieno kokemus. Olemme Kingfishin kanssa oikein hyviä ystäviä, mikä saa minut tuntemaan oloni vieläkin helpottuneemmaksi. Sen jälkeen minäkin liityin tähän bändiin, ja kun halusin tehdä omaa juttuani, niin tavallaan varastin Cameronin kokoonpanon. Siellä oli runsaasti yleisöä, koska olin soittanut siellä aiemmin monien artistien kanssa, ja hän puolestaan soitti tuolloin Cameron Webbin bändissä. Kesken Covidia matkasimme Hollowellin perheen omistuksessa olevalle Fox Fire Ranchille Mississippiin Waterfordiin. Sain kuitenkin tehtyä niitä riittävästi, eikä laskuja tullut liikaa, joten edistyin pikkuhiljaa ja aloin löytää lisää muusikoita rinnalleni, joiden kanssa tykkäsin jammailla. Kasasimme keskenämme mukavan soittosetin ja aloimme matkustaa ja tehdä rundeja. Kyse on enää vain levyn viimeistelystä, mistä haluaisin suoriutua mahdollisimman pian. Racinen bluesyhteisö edusti joko vanhempaa ikäpolvea tai jos he sattuivat olemaan minun ikäisiäni, niin he olivat valkoisia. Olen soittanut myös isoilla festivaaleilla, kuten Chicago Blues Festivalilla ja East Side Kings Festivalilla, vain muutamia mainitakseni. Siellä järjestettiin Jontaviousin organisoima nuorille afroamerikkalaisille bluesmuusikoille suunnattu tapahtuma, johon osallistuivat mm. Toivon, että hän on antanut minulle anteeksi. Ihmiset ihmettelivät, kuka olen ja mistä olen kotoisin. – Festareilta postaamani videon seurauksena ystävystyin läheisesti Jontavious Willisin kanssa. Soitin festivaaleilla ”Flying V” -kitaraa, jonka olin hankkinut 16-vuotissyntymäpäivälahjaksi itselleni. Minä puolestani kerroin arvostavani hänen taitojaan ja pitkää kokemustaan. Keikkailu oli pandemian aikana tietenkin tyystin loppunut, ja soittaminen oli tuolloin ainoa tulonlähteeni. STEPHEN HULL STEPHEN HULL EXPERIENCE EXPERIENCE – Oma bändini, Stephen Hull Experience otti ensiaskeleet vuonna 2020
Uusi albumi ”Under The Influence” on virallisesti julkaistu, joten on aika kysyä, mitä muuta herralle ja hänen alkuperäisessä koostumuksessaan säilyneelle The SlimCuts -yhtyeelleen tänä päivänä kuuluu. Uuden levyn voidaan sanoa olevan vähän kuin ”Jokapojan toivelaulukirja osa 2”. Aika paljon funk-, soulja bluesjuttuja. Vähän erilainen skene siellä on aina ollut musan suhteen. Mutta talosta mä tykkään. (Lowell George soitti kitaraa kappaleessa – toim. Eikä me olla niitä perusbiisejä juuri soitettukaan. Oikein viihtyisä tönö. Ei siitä paljon mitään tullut, mutta yritettiin kovasti – ja nyt menee jo sinne päin. Oma tupa ja piha, jossa säätää mitä haluaa. – Mä lauloin demot levyn joka ainoaan biisiin, mutta kolme niistä oli sellaisia, ettei multa – Sen verran siis oli kontaktia Imatralle, mutta muuten ei ollut mitään käsitystä paikasta. Piti vain tarttua tilaisuuteen, että nyt kokeillaan tätä. huom.) Se originaali versio ei ole kovin häävi itsessään, vaikka biisi onkin hieno. Ei ruvettu hinkkaamaan mitään Sweet Home Chicagoa tai Dust My Broomia. Nyt Puhakka on muuttanut takaisin Suomeen ja asettunut Imatralle. Ja niinhän siinä tietysti sitten kävi, että se bändin siihen aikaan ollut noste vähän nyykähti, kun ei oltu keikkaa tekemässä eikä koko hommassa tapahtunut mitään. Rootspuolella ei ole paljoa soittajia, mutta proge ja ilmeisesti myös metalli on hallussa. Muun muassa Mikon levyjulkkaribileissä Tampereella. – Viisi vuotta siinä tosiaan meni siinä säätäessä ja edestakaisin pyöriessä. Hakalan Rami, entinen rovaniemeläinen ja mun vanha bändikumppani Tres Cohones -ajoilta asuu siellä. Tres Cohones oli aktiivinen 20 vuotta sitten, tehtiin silloin yksi levykin, ”On Ice”. Saa nähdä, mitä sitten seuraa, tuleeko kasattua paikallista bändiä, kun keikkamahdollisuudet ovat kuitenkin hieman kehnot. En todennäköisesti julkaise sitä diginä missään vaiheessa. UUSI LEVY UUSI LEVY – ”Under The Influence” on eräänlainen promo, että jengi huomaisi, että jotain on tehty. Gilbert oli siellä ja veti myös pari meikäläisen kappaletta. Mulla on sieltä joku neljä kilsaa Imatran rautatieasemalle. Onkiniemen treeniksellä Tampereella joskus soiteltiin ja ollaan tehty jotain keikkojakin kimpassa. – Tapasin hänet Löytyn Mikon kautta, joka kuuluu samoihin bändeihin Gilbertin kanssa. Siellähän on vankka jamiperinne, 15 vuotta on pyöritetty jameja joka kuukausi ja tauotta, välissä kesätauko tietysti. – Mun mielestä tässä ei ole hirveästi sellaisia kliseisiä juttuja. Ei sillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin keikkojen saaminen. Näissä mun sovituksissa on vähän omaa kulmaa. Silloin matkalaukut oli pakattu, green card hankittu ja suuntana oli Amerikka. Kaikki ovat unohtaneet jo aikaisemmat meriitit, jos niitä on ollutkaan. Varmaan Big Band -festarin ja big band -toiminnan myötä sieltä löytyy jos jonkinmoista soittajaa. Olen aina halunnut tehdä jotain Little Feat -tyylistä kamaa, mikä ei ole helppo juttu, mutta nyt on bändi, jolta se onnistui. – Sain tilaisuuden ostaa melkein sata vuotta vanhan talon. Silloin kun tehtiin Tunturiblueseja, niin siellä piti saada perse pyörimään. Nyt kun tulin takaisin Suomeen, oli pakko IMATRA IMATRA Viimeksi kun tavattiin, olit lähdössä Amerikkaan, ja nyt olet palannut Suomeen. Nyt ollaan ainakin tavallaan aloituspisteessä. Vähän väittäisin, että se saattaa olla hyväkin ratkaisu tässä tilanteessa. Lahjakkuutta on paljon. Ei latauksia, ei striimausta eikä mitään. 18 Blues News 2/2026 RIKU METELINEN O li vuosi 2019, kun edellisen kerran tapasin Jarmo Puhakan a.k.a. SOLISTIVIERAS SOLISTIVIERAS Miten Gilbert Kuppusami löytyi levylle. Itse asiassa meidän sovitus Sailin’ Shoes -biisistä perustuu Robert Palmerin versioon, joka on vuonna 1974 ilmestyneellä albumilla ”Sneakin’ Sally Through The Alley”. luoda jotain, jotta saadaan bändi taas uudestaan nosteeseen. Little Feat oli kova sana Rovaniemellä 70-luvulla, sitä kaikki yrittivät soittaa tavalla tai toisella. Viidellä vuosikymmenellä soittaneiden eri bändien ohjelmistoja, ja huomasin, että siellä on hyviä biisejä, joita en ole esittänyt vuosikymmeniin. Imatralla olin käynyt keikoilla muutaman kerran aikaisemmin. Kaivettiin sellaista materiaalia, mitä Rovaniemellä bändit soittivat, ja nimenomaan mitä mun bändini soittivat. Rami on sellainen putkimies: slide-dobroukko, natikkaja lapstiilimies. Vähän katsottiin vierestä tai minä katsoin. Levy on lähtenyt ihan kivasti liikenteeseen, puolet painoksesta on jo mennyt. Vaikka olen soittanut pääosin omaa musaa, niin joukossa on aina ollut myös jokunen cover. – Siinä on tavallaan historian siipien havinaa. Mä löysin vanhat settilistat, tai osan niistä. Ei sillä, että ei olisi haluttanut tehdä tätä levyä. Slim Butlerin. Enemmistö kappaleista on varmasti monille tuttuja, jonka takia sitä on helppo lähestyä. Kaikki on tehnyt ihan mitä haluaa. Imatralla on tosiaan soittokumppaneita, joiden kanssa olen soitellut aikaisemmin. Siinä on The Meters taustalla ja siksi se on funkimpi veto. Että jos diggaa bluesia tai tuollaista osastoa, on pakko ostaa levy sen kuullakseen, kuten ennen vanhaan. SLIM BUTLER Takaisin Suomeen Takaisin Suomeen © Ti m o H ap po ne n The SlimCuts vuonna 2017: Slim Butler, Mikko Löytty, Jartsa Karvonen & Harri Raudaskoski. Ei ole ollut generatiivista meininkiä missään vaiheessa
Emme lähteneet tekemään Steely Dania, halusimme vähän tekemään Steely Dania, halusimme vähän rouheampaa meininkiä. ”” © Le if La ak so ne n. Emme lähteneet kaikki on virheetöntä. rouheampaa meininkiä. ”” Livefiilis on tärkeämpää kuin se, että Livefiilis on tärkeämpää kuin se, että kaikki on virheetöntä
Mukana oli alun perin New Yorkista kotoisin oleva 85-vuotias, B3 Hammond -muusikko Bobby Freeman, joka oli soittanut mm. STUDIOSSA STUDIOSSA – Levy tehtiin Tomi Leinon Suprovox-studiossa. Mullahan laulaminen on vähän enemmänkin lausuntaa kuin laulamista. – Muutamissa jameissakin käytiin, mutta ei siellä saatu mitään pystyyn. Vaikka teknisesti paranee, niin fiilis katoaa. Muutama kerran käytiin treenaamassa ennen studioon menoa. Antin kanssa sitten kasattiin aina vuosittain bändi. Hän on hirvittävän ahkera, soittaa niin monessa bändissä, ettei vapaapäiviä varmasti ole. Bändissä on niin helvetin hyvä komppi, ettei tarvinnut säätää. Livefiilis on tärkeämpää kuin se, että kaikki on virheetöntä. Pohjat me vedettiin ihan livenä, kahdessa päivässä neljä tuntia per päivä, että ei siinä hosuttu. Aivan mieletön muusikko. Iskettiin läjään ja Tomi miksasi. – Tämä oli kyllä ihan ratkiriemukas proggis tehdä. Oli nastaa soittaa jätkien kanssa taas pitkästä aikaa. Ei voi muuta sanoa kuin että olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Ukothan eivät olleet soittaneet näitä biisejä koskaan, paitsi Harri nyt tietysti aikanaan Rovaniemellä. Emme lähteneet tekemään Steely Dania, halusimme vähän rouheampaa meininkiä. Steely Dan heppujen kanssa. Vähän soviteltiin, laitettiin järjestykseen, lisäiltiin osia, katsottiin sävellajeja ja sellaista. Se kortti on katsottu ja nyt mennään näin. Mä soitin liidikitarat itse himassa. Esiinnyttiin Suomitalolla suomalaisille mummoille, koska ei siellä enää nuoria suomalaisia hirveästi olekaan. Siellä on mokia, mutta niitä ei siivottu. Viimeinen bändimme oli erinomainen. Lähes kaikki liidit on mun, yhdessä biisissä Harri Raudaskoski soittaa sooloa ja Elias Ruokanen toisessa. Hänen laulamansa numerot ovat kuitenkin vaativia funk-soulbiisejä, joissa pitää oikeasti olla vähän keuhkoa. Arizonassa ja © Le if La ak so ne n Slim Butler vaikutusten alaisena vuonna 1964.. Hyvän vastaanoton levy on saanut, kovasti on kehuttu tai pitäisikö sanoa, että kukaan ei ole ainakaan haukkunut. Äänittäjä tuli sinne, ja siellä pari päivää sitten vingutin niin, että naapurit kyllä huomasivat. En tiedä miksi, mutta niin siinä käy. Ei se siitä yleensä parane, jos alkaa liikaa hinkkaamaan, pikemminkin päinvastoin. Hän on kotoisin Mauritiukselta, mutta on asunut nyt varmaan 6–7 vuotta Tampereella. Oikein mukava mies, helvetin hieno rumpali ja kaiken lisäksi hyvä laulaja. 20 Blues News 2/2026 vaan irronnut. Hyvän rumpalin löytäminen Amerikassa onkin yhtä vaikeaa kuin Suomessa, siis sellaisen jolta onnistuu shufflet – mutta tällä lähti. En ruvennut enää ottamaan Amerikan ukkoja siihen mukaan. Tomi heitti harppua pariin biisiin ja Taittosen Harri soitti himassa kiipparit. AMERIKAN KEIKAT AMERIKAN KEIKAT – Tammilehdon Antti, eli Topi Sorsakosken veli sai perintönä varmaan sen kämpän Fort Lauderdalessa, Floridassa. Mun mielestä Gilbert pelasti tuon levyn. Yritin soittaa mahdollisimman vähän, mutta silti pummiääniä tuli. Ei ollut Rovaniemen pojassa niin paljoa mustaa miestä, että homma olisi lähtenyt lentoon. Rummuissa oli Loretta Lynnin kiertuerumpali. Siinä on kymmenen biisiä ja valittiin eka tai toka otto jokaisesta. Nopeasti soitto Gilbertille, että hei, hoidatko homman, ja that’s it. Tää oli ihan hyvä ratkaisu