”Uncle Knucklen” sisältö on tavallaan odotettua Oskaria ja juuri siksi kaikkea muuta kuin odotettavissa olevaa. Kollegat ja ystävät ovat kaiken kaikkiaan keskeisessä asemassa pitkään hiotulla uutuusalbumilla, jonka työnimenä kulkikin vielä ensivaiheissa “Friends And Family“. Enemmän oli jotain garageja psychokeikkoja sekä vaihtoehtopunkfestareita. Mehän ollaan jo vanhoja tyyppejä ja sen varaan mistä me itse diggaamme, ei kannata enää laskea. Silloin ei tarvitse huolehtia kaikesta mahdollisesta eikä myöskään lyödä niin usein päätä seinään. Suomiblues ei tässä mielessä ole aivan vahvimmalla kentällään. Siellä on vanhoja ja uusia juttuja, myös arkistojen aarteita. Olen kuitenkin oikeasti sen verran ADHD, että olen parhaimmillani livetilanteissa, jossa eletään hetkessä eikä mitään voi tehdä uudestaan. Lisäksi vielä se, ettei levyjen ja livekeikkojen tarvitse olla toistensa kopioita. Mutta sitten se lähti yhtäkkiä menemään vinoon. Mähän olen aina pitänyt itseäni enemmän kitaristina. Läpi musahistorian on aina nähty aaltoja. Toisaalta aika monilla bändeillä on varmasti tarkat sovitukset ja suunnitelmat levyä tehdessä. 6 Blues News 2/2024 tällaisia. Eihän se kielivalinta tee musiikista lähtökohtaisesti sen parempaa tai huonompaa. Sama kuin jos olet Suomessa ja sua kutsutaan suomirockin tai -popin tekijäksi, niin eihän sekään pohjimmiltaan kerro mitään tyylistäsi. Joku trademark kai voisi olla sekin, ettei vain toista aina sitä samaa vaan levittää rohkeasti rajoja. Rehellisesti sanoen en ole koskaan tuntenut itseäni kauhean kotoisaksi studiossa. New Orleansissa Big Jon Atkinsonin Big Tone -studiolla. Siellä on kyllä bändisoittoa, mutta myös osia useista eri sessioista ja sämplejä. Aloin jossain kohtaa nähdä itseni vähän niin kuin orkesteriliiderinä ja ryhdyin miettimään levyä fiittarilaulajien kanssa. Se on aidosti sitä samaa kulttuurista jatkumoa. Samaan kerhoon liittyvät myös nyt jo oman vaelluksensa päättäneen White Knuckles Trion kehutut julkaisut Turenki Recordsilla, joilla Oskari tuli paljastaneeksi itsestään uusia puolia toimimalla kokoonpanossa ensisijaisesti kitaristina. Lisäksi tekeminen on luultavasti helpompaa ja rennompaa, jos se ei ole pakollista. Tyylillisiä muureja musiikillaan kaatava artisti on usein pakotettu etsimään itselleen lokeron, jolla häntä on mahdollista markkinoida etenkin kansainvälisten keikkamyyjien ja levy-yhtiöiden toimesta. Kyllähän niissä tietyissä jutuissa on aika keskeisesti blues-, soulja gospel-ilmaisu läsnä. – Nykyään se varmaan vaatisi radiotai spottarihittejä. VOIKO JUURIMUSIIKILLA ELÄÄ. Tyylillisesti mukana on sekä pelkistettyä bluessoitantaa, Dr John -henkistä kokeellisempaa rytmimaalailua, revittelevää rock’n’rollia että siirappista 1970-luvun soulia. Karjalaista: kun se laulaa äidinkielellään niin se on suomimusaa, mutta englanniksi vedettynä sama menisi heti kapeampaan genrekategoriaan. Pitää katsoa noiden parikymppisten maailmaa ja minkälaisin ehdoin siellä mennään. On selvää, ettei se mitä B.B. Tietyt asiat ovat suosittuja ja sitten taas ei – ja kun ne tulevat uudestaan, on mukaan tarttunut uusi kerros lisää. VOIKO JUURIMUSIIKILLA ELÄÄ. Välillä onnistuu paremmin, välillä ei niinkään. Joe Bonamassat ja muut ovat nekin oikeastaan meille keski-ikäisille suunnattua kitarasankaruuden aikaista meininkiä. Lopputuloksena syntyi ”hullu Knucklebone-gumbo”. Jos omaehtoista rootshommaa haluaa tehdä, en tiedä kannattaako siitä hirveästi unelmoida elinkeinoa itselleen. Mutta se oma määritelmäni: En sanoisi sitä bluesiksi mutten ihan rock’n’rolliksikaan, eikä se myöskään missään nimessä ole soulia tai funkia. Martimolle on jalostunut oman kokemuksen pohjalta käsitys siitä, miten realistista roots-muusikon on heittäytyä taloudellisesti kokonaan musiikkiuran varaan. Ainakin olisi hyvä olla oma nykypäivän nuorisoa kiinnostava brändi ja saada sille näkyvyyttä. Artistiudessa kuitenkin se musan soittaminen muodostaa ehkä 15 prosenttia ja loput on kaikkea muuta säätämistä. Mä taas olen kasvanut siihen, että musiikki menee miten se menee ja kuulostaa miltä se kuulostaa. – Albumin tekotapakin oli poikkeava. King edusti 1950-luvulla puhuttele enää nykysukupolvea samalla tavalla. Kirurgimainen työskentely, jossa äänityksiä otetaan uudestaan ja mietitään, on mun luonteelleni vaikeaa. UNCLE KNUCKLE UNCLE KNUCKLE Aikaisemmat Knucklebone Oscar -pitkäsoitot ovat tekijänsä mukaan olleet aina selkeästi yhtyelevyjä. Siinä mielessä se on nimenomaan soololevy, että vaikka mukana on paljon tuttuja soittajia, kappaleita ei voi profiloida mihinkään tiettyyn bändiin. Siinä on kuitenkin sitä bänditouhua, skittaa ja asennetta: provosointia, energiaa ja räkää, tökitään vähän. Jos ei ajattele roots-kenttää liian tiukasti niin se on kyllä ihan mahdollista, sillä trendit tulevat ja menevät. Karjalainen, tärkeänä tukenaan etenkin tietokoneavusteisesta soitannosta huolehtinut Sami Baldauf. Tuotannosta ovat vastanneet Martimo ja Jarno T. – Uudesta levystä tuli jännä hybridi kaikenlaista. Ehkä se tällä hetkellä kuitenkin kiteytyy enemmän muhun ja bändini imagoon, siihen show-villimieheen ja kitaranvinguttajaan Knucklebone Oscariin. White Knuckles Trion kanssa levytti myös Eero Raittinen, yksi ”Uncle Knucklen” vierailevista solisteista. – Yksi erittäin tärkeä asia on totta kai se, että portit aukeaisivat kyllä täällä, jos tekisi musiikkia suomeksi. Hän oli se, joka koosti materiaalia ja viitoitti suuntaa. Sami Baldaufia voisi hyvin kutsua levyn kolmanneksi tuottajaksi. En sano, että musiikki olisi homeista, mutta kyllä se silti on aika paljon kiinni suoraan vanhan replikoinnissa. Totta kai se on tsägästäkin kiinni. opetusja AV-alan töitä. Eeron, Tuure Kilpeläisen, Tuomo Prättälän, Marjo Leinosen, Saana ”Molly Moonstone” Koskisen ja Ina Forsmanin huolehtiessa osalla raidoista päävokalistin tehtävistä on Knucklebonelle luontevasti valikoitunut ”kreisin kapellimestarin” jakkara. Instrumentalisteja on matkassa pieni legioonallinen ja äänityksiä on tehty paitsi eri lokaatioissa Suomessa, myös mm. Amos-poikansa kanssa Martimo hurjastelee Kekkonen-Rockin ruotsiksi. Ehkä täällä Suomessa vaikkapa punk-scene on sellainen, johon nuoremmatkin voisivat pystyä nyt paremmin samaistumaan. Keski-Euroopassa me ei itse asiassa soitettu missään bluespaikoissa. Toisaalta englanti on ton musan kommunikointikieli ja siksi luontevaa.. Sessioissa kristallisoitunutta nykykokoonpanoaan (kitaristit Janne Kasurinen ja Tommi Ollikainen, kosketinsoittaja Risto Kumpulainen, basisti Mikko Murtomaa, rumpali Janne Mathlin sekä fonistit Juho Hurskainen ja Johannes Salomaa) Martimo kehuu ”parhaaksi Knucklebone-meiningin luojaksi koskaan”. Hän itse on tehnyt kuumimpinakin kausina ohessa mm. Olen mä sitäkin vähän miettinyt, että miksi ihmeessä laulan englanniksi, vaikka olen suomalainen ja puhun suomea. Nekin määreet olivat siihen aikaan tosi keinotekoisia. Edustaako Knucklebone Oscar edelleen omasta mielestään ADHD-bluesia ja kertooko tuokaan diagnoosi loppujen lopuksi riittävästi hänen alati laajentuvasta tyylija yhtyekirjostaan. – Silloin kun aloitettiin Hitmenin kanssa se oli helppoa, olimme bluesbändi. Yhdysvalloissa taas rapja hip hop -tyyli on ollut iät ajat suosittua ja se elää yhä vahvasti mustien nuorten keskuudessa. Toisaalta afroamerikkalainen musa on aina ollut sosiaalisesti ja poliittisesti sidonnaista. Juhlakalun omat kappaleet sekä kiinnostavasti uudelleensovitetut lainanumerot kielivät kunnianhimoisesta projektista, jota ei kuitenkaan ole viety maaliin hampaat irvessä. Jos ajattelee vaikka J
Soitin sellaisten muusikoiden kuin Charlie Loven ja Artie ”Blues Boy” Whiten kanssa. Seuraavaksi hän perusti naisbändin nimeltä SAY YES!, joka toimii tänäkin päivänä. Päädyin sitten kuitenkin rumpuihin. Jos on mahdollisuus levittää ilosanomaa kaikkialle maailmaan, miksei sitä tekisi. Mississippi Heat -yhtyeessä Youngblood on ollut mukana noin kahden vuoden ajan ja bändin uusi CD on piakkoin ilmestymässä. Onko siitä ollut apua, että aloitit laulamisen gospelkuorossa. Lisäksi Sheryl on tehnyt hiljattain sopimuksen Delmark-levymerkin kanssa ja digitaalinen single Every Single Day Of Your Life on jo julkaistu. Kun ystäväni ilmoitti muuttavansa Kaliforniaan, hän pyysi minua ottamaan paikkansa hänen bändissään Chicagossa. Zion -baptistikirkossa oma naisbändinsä The Royal Harmonettes ja Sheryl itse esiintyi ryhmässä ”Sisters”, jolle hän myös kirjoitti ja sovitti kappaleita. Vielä vuosina 2020–21 esiinnyin jaksoittain kolmekin iltaa viikossa ja olin tietysti paikalla myös sunnuntaisin. – Kyllä, siitä on ollut paljon apua, koska gospelmusiikissa on vahva tunnelma muuhun musiikkiin verrattuna. – Pääsin klubeihin tavallaan takaovesta. Lukioaikoina soitin myös trumpettia. Klubien ikärajahan on 21 vuotta. Chicago Blues Hall of Famen jäsenenä ja Gospel Grammy Group -palkinnon voittajana Sheryl Youngblood välittää yleisölleen lämmön ja kokemuksen gospelin, r’n’b:n ja bluesin juurilta – nykypäivän haasteita kuitenkaan unohtamatta. – Nykyisin esiinnyn Chicagossa useimmiten Rosa’s Loungessa, mutta myös mm. – Liityin 15-vuotiaana kirkon naiskokoonpanoon. House of Bluesissa, Blue Chicagossa, Buddy Guy’s Legendsissä ja Kingston Minesissa. Gospel on ollut aina mukana elämässäni. Gospelmusiikissa on sitä jotain – se tavoittaa sydämen. Nyt kun olen saanut enemmän tunnustusta ja tunnettuutta, keikkatilaisuuksiakin tulee enemmän. Hän oli upea laulaja. Vartuin musikaalisessa perheessä ja ryhdyin opiskelemaan pianon, urkujen ja bassokitaran soittoa. Delmark All Starsin kanssa S.P.A.C.E.-klubilla Chicagon Evanstonissa Delmarkin 70-vuotisjuhlissa syksyllä 2023 äänitetty kappale on kunnianosoitus sen säveltäjälle Jimmy Johnsonille. En muista, milloin aloin soitella rumpuja kellarissa ystäväni kanssa. – Aloitin laulamisen jo 5-vuotiaana, aluksi sunnuntaisin baptistikirkon kuorossa. – Lisäksi pidän matkustamisesta. Hyväksyin ehdotuksen ja päädyin mukaan maalliseen musiikkiin, alun perin bluesiin. Äidillä oli Mt. Doktu Rhute (Roy Hytower) sanoi, että sinulla on rumpujen soitossa ns. Ja siirryit sitä kautta klubeille. Tutkinnon suoritin rumpujen ja urkujen soitossa. Haastattelu on tehty kesän 2023 Chicago Blues -festivaalin yhteydessä. 8 Blues News 2/2024 S heryl Youngblood on syntynyt musiikilliseen perheeseen. Rumpujen soiton aloitettuaan Sheryl pääsi säestämään useita nimiartisteja, kuten Otis Claytä, Artie ”Blues Boy” Whitea, Koko Tayloria, Nellie ”Tiger” Travisia, The Spanielsia, Jennifer Hudsonia ja Yolanda Adamsia. Monet osaavat laulaa ja monet osaavat soittaa, mutta jos sydän ei ole mukana, se on erilaista. ’in the pocket -tyyli’. On hienoa nähdä erilaisia maita ja kulttuureja, ei vain Yhdysvaltoja. Minulla oli muutama keikka Otis Clayn yhtyeessä ja soitin myös Johnnie Taylorin pojan Floydin kanssa neljä tai viisi vuotta. – ”Root Doctor” oli aikoinaan yksi ensimmäisiä muusikoita, joiden keikoilla soitin rumpuja. KARI KEMPAS SHERYL YOUNGBLOOD Bluesnainen laulaa vahvalla tunteella Bluesnainen laulaa vahvalla tunteella RUMPUJEN TAKAA SOLISTIKSI RUMPUJEN TAKAA SOLISTIKSI Milloin aloit soittamaan ja laulamaan. – Olen laulanut gospelia koko ikäni ja laulan edelleen. Milloin aloit esiintyä bändien kanssa. Kuinka kauan harrastit gospelmusiikkia
Blackface-combovahvistimiin alettiin lisäämään integroituja kaikuja tremoloefektejä 1963 eteenpäin, ensimmäisenä Fenderin Vibroverb-malliin. KING JA BLUESKITARAN ABC VOLUME, B.B. – No ei oikeastaan. Minkälaisia kieliä käytät kitaroissa. – Mä tykkään pelata näillä silleen, että vahvistin on aika lujaa ja vaikka etumikki (Bridge) on päällä ja soitetaan semmoista jump-juttua niin, että soundi menee vähän ruttuun. – No kyllä joo. Suosittuja klassikkomalleja on julkaistu uusintapainoksina, mutta ne tehdään nykyään halvasti piirilevytekniikalla. Tykkään varsinkin siitä keskialueesta, soundi on läpitunkevampi bändin kanssa soittaessa ja se toimii hyvin. Vuosina 1963–67 vaihdettiin mustaan tolexiin ja Blackface-kontrollipaneeliin. Enhän mä ole koskaan mainostanut missään. Kingin vahvistin Fender Super Reverb, Blackface) aivan räjähtää. Kyllähän se viidakkorumpu laulaa! Itse kun toimii monenlaisissa musikaalisissa laatikoissa, kuten blues ja rockabilly, niin varsinkin rockabillyn puolella monet hakevat sellaista autenttista, vanhaa 50-luvun soundia. VOLUME, B.B. Varsinkin surf-muusikoiden suosima erillinen kaikutankki 6G15 esiteltiin 1961 ja sitä valmistettiin vuoteen 1966 asti. Se vähän hirvitti, mutta tuli tehtyä. Asiakaskuntaa riittää. Ilman mastervolumea olevat Silverfacet ovat myös haluttuja ja ne on usein muutettu vastaamaan kytkennältään Blackfaceja. 1960-luvun Blackface (= kontrollipaneelin väri potentiometrien takana) combo-vahvistimet ovat erittäin suosittuja roots-soittajien keskuudessa soundiensa takia. SUPROVOX-STUDIOSTA JA FILOSOFIAA SUPROVOX-STUDIOSTA JA FILOSOFIAA – Mulla oli iso remontti juuri studiossa. Siinä pystyy tonella (äänenväri) pelaamaan silleen, että laittaa tonet melkein kiinni ja vola (äänenpaine vahvarissa) aika lujaa, niin hyvällä P90:llä saa säädettyä särön määrää niin, että sulla on etumikin vola vaikka kolmosesta sinne kymppiin välillä käytössä. Vastavaihe ja kaikki se mitä siitä saa irti. Mutta sitten on paljon Knock-Out Greg & The Scandinavian Blue Flames. Kingin live-levyä ”Blues Is King” (1966), se on jotenkin niin uskomaton ja blueskitaran ABC. Sillä levyllä on todella uskomatonta volan ja tonen käyttöä. – Niin kauan kuin muistan, mulla on ollut D’Addarion .011 setti. En mä ole oikeastaan edes kokeillut mitään muuta. Hommia tulee, niin kuin tiedät, tuttujen ja puolituttujen kautta. Nauhalle edelleen äänitän. Mä olen Vitikaisen Karin kanssa paljon puhunut näistä P90:stä ja hän on todella perehtynyt niihin. Särön määrää voi siis hallita sillä mikillä, siitä mä tykkään P90:ssä. Point to point -juotoksin tehdyt kytkennät ovat enemmän kalliimpien putiikki-vahvareiden ominaisuus. Blues News 2/2024 15 Fenderin putkivahvistimet: Fender aloitti putkivahvistimien valmistamisen jo 1940-luvun lopussa. Siinä on valtavasti potentiaalia eli se mikki reagoi siihen, että tulee yht äkkiä lisää tötteröä (mikin volumea kovemmalle kääntäen). Mulla on ollut aina sellainen ajatus siinä, että mä olen kyllä sellaisen vanhan soundin ystävä vaikkapa juuri rockabillyn osalta. Mulla on se ongelma, että olen itse kaikki viikonloput reissussa ja bändit haluaa mielellään tulla juuri viikonloppuisin. Jos kuuntelee vaikka B.B. Sinun studiossasi äänityslaitteet, mikit ja tunnelma ovat vanhaa koulua, mutta sinulla ei ole kuitenkaan ollut tällaista ajatusta äänitysja soundimaailmassa. Silverface-kontrollipaneeli -malleja valmistettiin välillä 1967–1980. Välillä soundi kitarassa on erittäin puhdas ja välillä kun se oikein nostaa sieltä, Super Reverb (B.B. Itse mietin usein, että ne orkkishakuiset jutut ovat eräänlaisia passisteja tai vanhan monistamista musiikin puolella. Tarkkaamo muutti myös ylisiltä alas ja nyt on iso ikkuna äänitystilan suuntaan. Tein aikamoisen investoinnin, kun hommasin uuden SSL-merkkisen miksauspöydän sinne. 1950-luvun tweedmallit ovat superkalliita ja keräiltyjä klassikkoja nykyään. 1959 tweed muuttui ruskeaksi tolex-päällysteeksi, 1963 lyhyeksi aikaa blonde-tolexiin sekä Brownface-kontrollipaneeliin. P90-MIKROFONIT JA P90-MIKROFONIT JA MASTERCLASS-VINKKI MASTERCLASS-VINKKI – Ainoa mikä on muuttunut vuosien varrella isommin, on mikrofonit: ensin mulla oli PAFja humbucker-mikkejä, niitähän oli noissa Gibsonin ES-335ja 345-malleissa ja muissa, mutta jossain vaiheessa huomasin, että P90mikrofoni oli enemmän omanlainen, itselle mieluisampi. Sun-studion soundi ja muut sen ajan studiot tietysti. KING JA BLUESKITARAN ABC – Aikoinaan mä mietin tuota vola-juttua
Mutta koulutus oli hyvä ja monialaisuuteen tähtäävä. Saimme ulos muutaman CD:n, yhden kasetin ja 7 omaa miniläskifestivaalia sekä muutaman KeskiEuroopan kiertueen. Muutin Tsekkeihin 2007 naisen perässä ja toiveena paremmat työolosuhteet poikkitaiteellisella kentällä. Prahasta: – Olen asunut Prahassa Tšekeissä 16 vuotta, muutto ulkomaille on ollut oman taiteen tekemisen kannalta elintärkeää. Kun ei ollut rahaa kurssimaksuun, niin piti viedä kitara kaniin ja elää kaurapuurolla. – 2007 perustimme äänitaiteilija Jussi Saivon kanssa Sabotanic Garden -nimisen musiikkija esitystaide ryhmän, joka vapaasti ja railakkaasti yhdistelee kaikkea mikä meitä innostaa. BUTO POTKII JA LAINEHTII BUTO POTKII JA LAINEHTII TEATTERINKIN PUOLELLE TEATTERINKIN PUOLELLE –”Toinen” taiteellinen urani on kulkenut esitystaiteen ja teatterin parissa, joista en aluksi ollut kiinnostunut lainkaan, pitkälle ehkä omasta ujoudestani johtuen. Aluksi ohjelmistossa oli lähinnä lainabiisejä, Hank Williamsin uskonnollisesti värittyneitä kappaleita ja sitten tunnettuja ja vähemmän tunnettuja spirituaaleja sekä gospeleita, mutta kaikki sovitettuina uusiksi Spermbankers-jyystöiksi. Nyt työn alla on uusi esitys Sabotanic Garden – Garden Of Death Wienin WUK-taidetaloon, ensi-ilta on huhtikuussa 2024. Konsertti ja sitä seuraava puhe olivat heti Jörn Donnerin avajaispuheen jälkeen, innostunut mekkalointimme ja Hurmeen varsin pisteliäs mutta humoristinen puhe onnistuivat tyhjentämään lähes koko parisataisen katsomon, jäljelle melkein yksin jäänyt jo edesmennyt kasvatuspsykologi nosti eturivissä keikan jälkeen kädet reippaasti ylös ja hihkaisi, että näin hauskaa ei ole ollut sitten 1960-luvun. Vaikka kaikenlainen pienkulttuuri on mielestäni kovasti alasajossa, niin täällä sentään pystyy vielä jonkin verran järjestämään elävää tapahtumaa ja keikkaa. Monessa mielessä vaikeasti määriteltävä, mutta sen keskiössä on groteski herkäksi virittynyt fyysinen liike. Dokkari potkaisi lähtemättömän vaikutuksen ja innostuksen alkaa esiintyväksi taiteilijaksi. – Vuosien varrella olen pikkuhiljaa alkanut kirjoittamaan omia piisejä ja nykyohjelmistossa ei taida olla enää kuin yksi tai kaksi lainavetoa. ””. TŠEKIT, BARITONIKITARAT, EUROOPPATŠEKIT, BARITONIKITARAT, EUROOPPALAISUUS JA SPIRITUAALISUUS LAISUUS JA SPIRITUAALISUUS – Sabotanic Gardenin ohella toiseksi pitkäikäisin ja selkeästi eniten keikkaillut projektini on The Spermbankers, joka perustettiin Prahassa 2009. Rumuuden ja kauneuden rajojen häilyminen, energialataus ja yksinkertaisesti ”toisin” tekeminen ja ajatteleminen inspiroivat edelleen. Squier Fender jäi kaniin, mutta sain työpajalta tukun työkaluja fyysiseen ilmaisuun, jonka johdannaiset ovat edelleen käytössä. Syventyminen Butoon on määritellyt melko lailla koko taiteellista uraani. Ja itse olen ollut pitkään kiinnostunut Amerikan mustan musiikin hengellisestä kolkasta. Titteli voisi olla paremmin teatteri-ilmaisuuden ohjaaja, sillä sen verran hikinen on ollut toimeentulo alallani. – Pääosassa oli myös alusta asti hengellisten biisien runttaus energisinä romuluu-versioina. 18 Blues News 2/2024 jäsennettiin omintakeisilla laskumetodeilla. Jauhamme melkein viikottain Martinin puusepänverstaalla pikkustyrkkareilla ideoitamme ja vähitellen niistä syntyy pysyvämpiä kappaleita. – Olemme esiintyneet Suomen ulkopuolella ainakin Ranskassa, Saksassa, USA:ssa, Venäjällä, Tšekeissä ja Itävallassa. Melko nopeasti mukaan löytyi hollantilainen rumpali ja äänimies Bert Neven. – Tärkeimpiä omia sooloja ovat olleet paikkasidonnainen Uuno Turhabuto (2004–2008) ja Tonttu (2012–2017), joita olen tehnyt yksin ja muusikoiden kanssa, omalla nimelläni ja sitten myös Sabotanic Garden esityksinä. Praha sijaitsee aika keskellä Eurooppaa ja täältä on hyvät yhteydet ympärysmaihin, joten keikkojen mahdollisuus moninkertaistuu. Matalin kieli on sijoitettu kolmanneksi ja sitä soitetaan usein myös slidella. Kazuo Ohno pohjasi koreografioitaan improvisaatiolle ja perustaja Tatsumi Hijikata taas varsin tarkasti ohjatuille ja hyvin erikoisille koreografioille. Pale Rider & Lonely Faggots, Ylioppilasteatteri, Helsinki 2005 ”” Onneksi oma kiinnostus oli alusta alkaOnneksi oma kiinnostus oli alusta alkaen riitasointujen ja möykän kiehtovassa en riitasointujen ja möykän kiehtovassa maailmassa. Osa tekijöistä, esim. – Yksi hauskoista läskimuistoista oli, kun soitimme ja säestimme Juha Hurmeen puheen Helsingin Kirjamessujen avajaisissa. Musiikki, performanssi ja kuvataide yhdistyvät niin, ettei usein tiedä mikä on mitäkin. Yhtyeen keskiössä on ollut alusta lähtien Martinin itse rakentamat baritonikitarat, joissa on erikoisesti järjestetty avoin vire. maailmassa. Vaikka kukaan meistä ei ole erityisen uskonnollinen, tuntuivat muut aiheet turhilta. – Aloitimme Suomessa, mutta ulkomaille muuttamiseni myötä olemme nykyään aika kansainvälinen joskin kovin epäsäännöllisesti esiintyvä ryhmä. TAIDEAKATEMIAN POLUILTA TAIDEAKATEMIAN POLUILTA PERFORMANSSIN TIELLE PERFORMANSSIN TIELLE – Valmistuin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Turun Taideakatemiasta 2002. – Ensimmäinen japanilaisvetoinen butokurssi, johon osallistuin taisi olla Masaki Iwanan työpaja tanssitaiteen laitoksella 1997. Perustimme bändin tsekkiläisen puuseppäkitaristin Martin Ruzickan kanssa. Yhtye jäi kai melko lailla tuntemattomaksi, mutta silti tärkeäksi jäsenilleen. Täytyy sivumennen sanoa, että Esa Kirkkopellon ohjaukset ja esim. Korona-aika sotki aika monet kuviot. 1990-luvun puolivälissä näin Ateneumin dokumenttielokuvasarjassa japanilaista Butoh-tanssia käsittelevän Michael Blackwoodin ohjaaman elokuvan Butoh: Body on the Edge of Crisis (1990). Kristian Smedsin varhaiset työt kyllä jo petasivat vähän mahdollisuuksia teatterinkin puolelle. Ja muusikkouden lisäksi työskentelen esittäväntaiteen ohjaajana, opettajana ja esiintyjänä. Butosta: – Butoh on Japanissa 1950-luvun lopulla kehittynyt avantgarde-tanssi, joka varsinkin alkuvuosikymmeninään oli tyyliltään hyvin monimuotoinen ja kokeellinen
– Bändi on ennen kaikkea live-akti. – Uuteen KooMaMaa-soolojulkaisuun tein 50 uniikkia kollaasikantta. Bert ei perusta kikkailusta ja se toimii meidän kuviossa hyvin. – Käytämme Martinin kanssa Dyncordin vanhoja vahvistimia. Musiikki ja esitystaide siis limittyvät ja lomittuvat erilleen ja yhdistyen, se on nastaa. Teen usein musiikkijulkaisujemme kannet, keikkajulisteet ja muut oheisgrafiikat, yhteistyössä kulloistenkin kollegojen kanssa tai vain itsekseni. Bändin seniori Bert on mm. Pidimme alkuaikoina pesäpaikkoinamme mm. Ekalle levylle on lisätty jotain sheikkereitä ja toiselle on yhteen raitaan upotettu hieman efektikitaraa. – Ekan levyn saimme ulos vasta noin 8 vuoden keikkailun jälkeen. Nyt kolmanteen julkaisuun suunnitellaan jo muutamaa lisäraitaa, vaan nähtäväksi jää. KUTSUMME MUSIIKILLISTA TYYLIÄMME KUTSUMME MUSIIKILLISTA TYYLIÄMME HARHAOPPISEKSI GOSPELIKSI HARHAOPPISEKSI GOSPELIKSI – Spermbankersien musiikki pohjaa bluesiin sekä varhaiseen rockiin ja kantriin, mutta kaikkea leimaa Ruzickan grooveajattelu, jossa samaa hypnoottista kuviota ajetaan herpaantumattomasti läpi pienillä bluesimpro-mausteilla, ei kai niin kaukana stonerestetiikasta, vaikka se tyylilajina on itselleni aika tuntematon. Minulla on ollut yli kymmenen vuotta käytössä 1960-luvun puolivälin Dynacord King ja sen päällä saman aikakauden Echocord-putkinauhakaiku, laitteistolla saa aikaa jumalaista kiertoääntä. Digitaalisoundi ei vaan toimi mulle. Syntyneellä ”KooMaMaa”-kasettijulkaisulla oli siis kyse täys-improvisaatiosta, ei aiemmin päätettyjä rakenteita tai itse asiassa mitään. Vaikka kasetin kansi on aika pieni, askartelua riitti siinä määrin, että tuskin teen ihan heti uudestaan. Blues News 2/2024 19 Kuvataiteista: – Aloin piirtämään ennen kuin aloin puhumaan, joten kuvallinen ilmaisu on kulkenut mukana koko elämän. Nykyään mennään epäsäännöllisen säännöllisesti ympäri ja ämpäri Tsekkiä ja vähän ympärysmaihinkin. Killing Joken entinen lavamiksaaja ja monessa muussa mukana ollut vanhan liiton äänimies, joka nykyään enimmäkseen pyörittää pientä Garage Kafe -kahvila/baaria Karlinin kaupunginosassa Prahassa. Vuoden -65 putkikaiussani on edelleen toiminnassa tehtaan putket. Joitain lauluraitoja on korjattu, lyriikkatai muiden virheiden takia, mutta kitaroita ei ole tuplailtu tai juuri korjailtu. Kävin Torkkelin kuvataidelukion ja suht monet kansalaisopiston piirustusja maalauskurssit, muuten minulla ei ole alaan ammatillista koulutusta. Homman pitää koossa Bertin konstailematon ja fillitön rytmi. Rickey Mouse Fun House, Brno, Tšekki 2022 Läski, Läski Fest 2007. Kaikesta vintagesta ja retrosta huolimatta pointti ei ole siellä vaan soundissa ja elävänä paahtamisesta. Näyttelin hänen säveltämässään Man In Space Suit -oopperassa, ystävystyimme ja sitten ohjasin Miron Nulanus-oopperan, joka sai ensi-illan 2022 Ostaravan New Opera Days -festivaaleilla. Näin saadaan aikaan elävä ja rehevä livesoundi ja on nastaa, että se pysyy kivasti omissa näpeissä. – Miro Tóth on nykymusiikin säveltäjä ja saksofonisti. Myös PA on sisäänrakennetulla nauhakaiulla varustettu 1970-luvun pienehkö Dynis PA, joka toimii hienosti noin 100–150 hengen kuppiloissa. – Omista projekteista ja bändeistä Spermbankers on ehkä kaikkein helposti lähestyttävin, nimestään ja vinksahtaneesta tyylistään huolimatta se on aika perinteinen rokkibändi, eli tarkoitus on pistää vibaa punttiin. KOOMAMAASTA KASETTI KOOMAMAASTA KASETTI SOOLOJULKAISUISTA SOOLOJULKAISUISTA – Ystäväni Miro Tóth pyysi minua soittamaan soolokeikan järjestämäänsä Ukraina-tukikonserttiin, aika hetimiten sodan puhjettua Punctum-klubille Prahassa. Sähkis ja vokaalit, sitten sattui olemaan harppu mukana niin sillä soitin sitten kanssa. – Meille optimaalisin sounditilanne on, että kaikki tulee läpi omasta backlinesta ja mahdollisesti rumpuja vahvistetaan talon PA:lla, lähinnä basaria ja ehkä snarea. Hän sitten ehdotti, että äänitetään tämä systeemi. Pidimme kaksi sessiota yli puolen vuoden tauolla, josta sitten valitsimme mieleisemme päästelyt. Molemmat olivat Miron mieleen. Oma asemani on riffien jauhamisen ja laulamisen lisäksi päästellä vapaampaa ääntä ja avata tilaa arvaamattomiin suuntiin. Se on minusta käsittämätöntä. Kaksi ekaa levyä ovat hyvin pitkälle studiolivejä. Zizkovista jo kauan sitten kadonnutta Final-klubia ja Misenska-kadun Soda-klubia, joissa soitettiin useampia iltoja peräperää. Soitin parinkymmenen minuutin sähkökitara-vokaaliryöpytyksen. Toinen tuli sitten hieman nopeammin ulos joulukuussa 2023 ja kolmas on jo työn alla. Sitten siitä vuoden päästä sama mies kuratoi minut Tsekkien Radio Vltavan vuotuiseen Art’s Birthday -livekonserttiin vetämään samalla setillä