Blues News 01/2026 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LAURITSEN PEKKA HAUKIJÄRVI PEKKA HAUKIJÄRVI MR BO & THE VOODOOERS MR BO & THE VOODOOERS BN tutkii ja tarinoi: BN tutkii ja tarinoi: LINDA CARR LINDA CARR DO THE SHAKE! DO THE SHAKE! Klassikoiden lähteillä: Klassikoiden lähteillä: JORMA KAUKONEN & HOT TUNA JORMA KAUKONEN & HOT TUNA 26001 PAL:VKO 2026-16 197301-2601 26002 PAL:VKO 2026-26 197301-2602 26003 PAL:VKO 2026-36 197301-2603 26004 PAL:VKO 2026-46 197301-2604 26005 PAL:VKO 2027-06 197301-2605 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 1 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 2 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 3 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 4 6 4 1 4 8 8 1 9 7 3 1 2 6 5 32867708BN_viivakoodit_2026.indd 1 32867708BN_viivakoodit_2026.indd 1 28.1.2026 11.27 28.1.2026 11.27 BL U ES N EW S N :o 33 4 (1 /2 02 6) 59 . vuosikerta N:o 334 (1/2026) Hinta 10,00 € 59. LAURITSEN J.T. vu os ik er ta BL U ES N EW S N :o 33 4 (1 /2 02 6) 59 . vu os ik er ta. Kriitikoiden parhaat ’25 / Alkuvuoden keikkoja / Levytutkailut Kriitikoiden parhaat ’25 / Alkuvuoden keikkoja / Levytutkailut Divarien helmiä / In memoriam / BN käy tapahtumissa Divarien helmiä / In memoriam / BN käy tapahtumissa N:o 334 (1/2026) Hinta 10,00 € 59. vuosikerta BN haastattelee: BN haastattelee: HARRELL DAVENPORT HARRELL DAVENPORT ANSON FUNDERBURGH ANSON FUNDERBURGH J.T
26 s. 26 s. 2 Blues News 1/2026 s. 22 s. 38 s. 22 s. 48 s. 34 s. 8 s. 22 s. 26 s. 8 s. 18 s. 18 s. 30 s. 14 s. 30 s. 22 s. 38 s. 8 AIHEINA MUUN MUASSA: AIHEINA MUUN MUASSA: s. 14 s. 34 s. 48 s. 18 s. 30 s. 8 s. 30 s. 34 s. 14 s. 18 s. 14 s. 48 s. 38 s. 26 s. 48 © Pe rt ti N ur m i © Jy rk i Ka lli o © Er ik Li nd ah l © Ba rr y Be re ns on © Sv en -E rik H ag en © Je ss ic a Ke av en y © D ou g Kn ut so n. 34 s. 38 s
Sekin, että musiikki on ollut ikiajan osa ihmisen arkea ja juhlaa kaikissa tunnetuissa kulttuureissa, on ollut toki tiedossa. Tilaukseen sisältyy 5 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille lehdessä. 8 Anson Funderburgh ............................................ Tätä kirjoittaessa sitä on tosin takana jo tovi, mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pakkanen on paukkunut kattavan poikkeuksellisesti koko maassa, mutta aurinkoinen talvikeli on jo onneksi maalaillut sekä ulkoisesti että sisäisesti hyviä fiiliksiä elämään. vuosikerta ISSN 0784-7726 Julkaisija Finnish Blues Society (FBS) ry PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) LY-tunnus: 0222682-0 Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, arviolevyt, ilmoitusmyynti, verkkosivut: Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/lehden-tilaaminen Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Blues Newsin tilaus vuodelle 2026 on 48 euroa. maaliskuuta, esiintyjistä löytää tarkempaa tietoa tuonnempaa tästä lehdestä. 40 Alkuvuoden keikkoja .......................................... – Kaikkiaan näyttää siis vahvasti siltä, että ihmiskunnalla on todella piiitkä historia suhteessa musiikkiin. Nevalainen, 2025. Musiikki on se (yksi) hyvinvointiamme ylläpitävä voima, joka meitä kaikkia tämänkin lehden lukijoita tavalla tai toisella yhdistää. Riippumatta myöskään siis siitä, mitä mahdollista ”musiikkisuhdetyyppiä” itse kukin mahtaakin edustaa. 60 Etukansi: Young Rell Davenport © Pertti Nurmi BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 59. Tutkijan mukaan musiikki vaikuttaakin meihin tiivistetysti sekä fysiologisesti ja kognitiivisesti että emotionaalisesti ja sosiaalisesti. 48 BN käy tapahtumissa ......................................... Lähetä tietosi taloudenhoitaja Aarno Alénille, aarno.alen@saunalahti.fi. Koskinen, Leif Laaksonen, Petri Lahti, Gona Lehtinen, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Ville Pirinen, Petri Poutiainen, Pirjo Salminen, Erkki Sironen, Harri Suokas, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Painopaikka: Grano Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2026: N:o 1/26: vk 09 N:o 2/26: vk 19 N:o 3/26: vk 29 N:o 4/26: vk 39 N:o 5/26: vk 49 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jätToimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 2/2026 tarkoitetäjille: BN-numeroon 2/2026 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa tut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 27.3.2026! viimeistään perjantaina 27.3.2026! WWW.BLUESNEWS.FI Helmikuussa 2026 Vuoden 2026 ensimmäisen BN-numeron myötä on aika toivottaa lukijoillemme hyvää alkanutta uutta vuotta. 57 Levytutkailut ......................................................... 22 J.T. Kotikoloissamme pakkasta paossa vapaa-aikaa viettäessä on ollut myös ehkä tavallista enemmän aikaa paneutua rakkaan harrastuksen eli musiikin sekä sen moniulotteisuuden ja -merkityksellisyyden pariin. Mutta eipä allekirjoittanut ainakaan ole aiemmin törmännyt muun muassa tarkempaan tietoon, että laulu on mahdollisesti ollut ihmisen kommunikaatiokeino jo ennen puheen kehittymistä. 34 Muddy Lee Makkonen ........................................ Musiikki merkitsi luonnollisestikin eri asioita eri ihmisille: mm. Keskeisin eri musiikkisuhdetyyppejä yhdistävä tekijä oli tässäkin tutkimuksessa ihmisen hyvinvointi, joka puolestaan oli yhteydessä musiikin moninaisiin ja keskenään yhtä arvokkaisiin merkityksiin. 42 Divarien helmiä #82 .................................................. Toisaalta tieto siitä, että varhaisimmat merkit musiikkiharrastuksesta sijoittuvat peräti jo varhaiseen esihistoriaan eli 40 000–60 000 vuoden taakse, on toki vilahdellut arkeologisten löytöjen muodossa peräti kotimaisissa päivälehdissämmekin. Tutkimuksen aineiston elämäntarinoista muodostui kuusi erilaista musiikkisuhdetyyppiä: suorittajat, musiikkiammattilaiset, musiikkitaidoistaan epävarmat, musiikkifanit, musiikkikulttuurin vaalijat ja rennosti harrastavat. Varsinainen uusien instrumenttien innovaatiobuumihan koettiin vasta sitten keskija renesanssiajalla 400–1600-luvuilla samaan aikaan kun nuottikirjoituskin kehittyi ja yleistyi. 18 Mr Bo & The Voodooers ...................................... Musiikki kun oli tunnetusti jo esimerkiksi Mesopotamian, Egyptin, Kreikan ja Rooman kulttuureissa osa uskonnollisia rituaaleja, yhteiskunnallisia seremonioita, sosiaalista elämää ja sairaudenkin hoitoa. 38 In memoriam ........................................................ Pimeän kalseana sydäntalvena eteen osui jälleen myös mielenkiintoista kirjaviisautta musiikin tutkimuksesta. Tervetuloa!. 30 Do The Shake #5 ............................................................. SISÄLTÖ: SISÄLTÖ: Maiju Lasola Tiedote: Olemme siirtyneet FBS ry:n jäsenmaksujen keruussa nettipohjaiseen jäsenrekisteriohjelmaan. 26 Curtis Salgado ...................................................... Ei ihme siis, että vanhin tunnettu instrumentti on huilun virkaa toimittanut luolakarhun ontto reisiluu. Musiikki osana elämää.) on tutkittu nykyajan ihmisten erilaisia musiikkisuhteita. iloa, identiteettiä, itseilmaisua tai itsensä kehittämistä harrastusluontoisesti tai ammattimaisesti. Kaikkea hyvää lukijoiden kevättalveen toivottaen, pidetäänhän siis juurimusiikinkin hyvinvointilippua edelleen korkealla! Ja, tapaamisiin vaikkapa FBS:n järjestämällä hyvän meiningin Baltic Blues Boogaloo -miniristeilyllä Helsingistä Tallinnaan 7. Turun yliopistossa (A. Aiemmin on tullut tälläkin BN-palstalla kirjoitettua siitä, kuinka musiikki vaikuttaa aivotutkimusten valossa monin myönteisin tavoin ihmisen fyysiseen ja sitä kautta myös henkiseen hyvinvointiin. Se rakentaa identiteettiämme, herättää tunteita ja yhdistää meidät muihin ihmisiin. Blues Newsinkin lukijat löytävät varmasti itsestään joitakin edellä mainituista musiikkisuhteiden piirteistä. Mikäli et omista sähköpostia tai et halua käyttää sitä, ilmoita tällöin asiasta Aarnolle puhelimitse, 050 544 8399. 4 Harrell ”Young Rell” Davenport .......................... Blues News 1/2026 3 Kriitikoiden vuoden parhaat 2025 .................... 14 Pekka Haukijärvi .................................................. Eri tieteenalojen tutkimuksia lukiessa musiikin myönteiset vaikutukset ihmisen elämään nousevat kerta toisensa jälkeen esiin, tieteenalasta riippumatta. 37 Klassikoiden lähteillä #91: Hot Tuna ................. 44 Linda Carr ...................................................................... Lauritsen .......................................................... Aihetta lähestyttiin vapaamuotoisten tekstien kautta, joissa ihmiset kertoivat musiikkimuistoistaan ja avasivat musiikin merkitystä omassa elämässään. Finnish Blues Societyn SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS Suonionkatu 6 (00530 Helsinki) lauantaina 11.4.2026 klo 17. Tätä varten tarvitsemme jokaiselta sähköpostiosoitteen. Ilmoitushinnat vuodelle 2026: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Harri Aalto, J-P Berg, Harri Haka, Pauli Kallio, Kari Kempas, Jari Kolari, Heikki J
Helander & Third Ward – Wishing Spoon (Bluelight) Jo’ Buddy & Down Home King III – 20 Years Live, Vol. John – Live At The Village Gate (Omnivore) Robert Finley – Hallelujah! Don’t Let The Devil Fool Ya (Easy Eye Sound) Galactic & Irma Thomas – Audience With The Queen (Thirty Tigers) Warren Haynes – Whisper Sessions (Fantasy) Lafayette Thomas – Right Hand Man, Vol. & Runnin’ Pardners – Porter’s Pocket (Color Red) Tedeschi Trucks Band & Leon Russell – Mad Dogs & Englishmen Revisited – Live At Lockn’ (Fantasy) eri esittäjiä – A Tribute To The King Of Zydeco Clifton Chenier (Valcour) 4 Blues News 1/2026. 1 (Ram-Bam) Jantso Jokelin – Spark Of Luck (omakustanne, 2024) Aki Kumar – God Bless The USA (Little Village Foundation) Tomi Leino Trio – Got Them Blues (Homework) Mud Morganfield – Deep Mud (Nola Blue) Maria Muldaur – One Hour Mama: The Blues Of Victoria Spivey (Nola Blue) John Primer – Grown In Mississippi (Blues House Productions) Roomful Of Blues – Steppin’ Out! (Alligator) Mavis Staples – Sad And Beautiful World (Anti) Unna with Helge Tallqvist Band – Today I Sing The Blues (Q-Records) Kim Wilson – Slow Burn (M.C.) Carolyn Wonderland – Truth Is (Alligator) J-P Berg: J-P Berg: Big Chief Monk Boudreaux & Spyboy Jwan Boudreaux – Slip Don’t Fall (Wild Heart) Jon Cleary – The Bywater Sessions (FHQ) Dr. Kunkin toimittajan henkilökohtaiset valinnat on ilmoitettu esittäjän mukaisessa aakkosjärjestyksessä. 1 & 2 (Koko Mojo, 2024) Larkin Poe – Bloom (Tricky Woo) Corey Ledet Zydeco & Black Magic – Live In Alaska (digital) Larry McCray – Heartbreak City (Keeping The Blues Alive) Sean McDonald – Have Mercy! (Little Village Foundation) The Meters – Live At The Great American Music Hall 1975 (Sing) George Porter Jr. Yhteenvedossa on eriteltynä omiksi sarjoikseen kansainvälisten ja kotimaisten artistien äänitteet sekä uusintajulkaisut. Sivulla 7 paljastettavat lopputulokset osoittavat, että monet vanhat vahvat nimet ovat yhä säilyttäneet suosionsa BN-väen keskuudessa. Michael Peloquin – California Trap (Run It Back) Mike Farris – The Sound Of Muscle Shoals (Fame/Malaco) Eric Gales – A Tribute To LJK (Provogue) Larry McCray – Heartbreak City (Keeping The Blues Alive) Bobby Rush & Kenny Wayne Shepherd – Young Fashioned Ways (Deep Rush/Thirty Tigers) Matt Schofield Trio – Many Moons, Vol. 1 (Number 7) Carolyn Wonderland – Truth Is (Alligator) Vuoden 2025 p arhaat! Harri Haka: Harri Haka: Tommy Castro & The Painkillers – Closer To The Bone (Alligator) Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) Ina Forsman – After Dark Hour (Jazzhaus) Luca Giordano, Victor Puertas & Netto Rockfeller Trio – Night Time Boogie (Blue Crawfish, 2024) Buddy Guy – Ain’t Done With The Blues (RCA/Silvertone) Ryan Hartt & The Blue Hearts – Be About It! (Far-Tone) Hauki Blues Revue – No Looking Back (omakustanne) Dr. Viimeksi mainitussa kategoriassa pisteet jakautuivat perinteiseen tapaan pääsääntöisesti yksittäisille tuotteille. Harri Aalto: Harri Aalto: The Blues Giants – Live At The Groove Now (Gulf Coast/ SoNo Recording Group) Bywater Call – Sunshine – Live in 2024 (Continental Record Services) Sean Chambers – Live From Daryl’s House Club (Quarto Valley) Andrew Duncanson feat. Mukaan kärkikahinoihin hakeutui silti tälläkin kertaa myös uusia tulokkaita ja ilahduttavia yllättäjiä. BN-KRIITIKOIDEN B lues Newsin kriitikkokunnalta on jälleen tivattu listauksia vuoden 2025 parhaimmista levyjulkaisuista
1 (Ram-Bam) Jantso Jokelin – Spark Of Luck (omakustanne, 2024) Aki Kumar – God Bless The USA (Little Village Foundation) Tomi Leino Trio – Got Them Blues (Homework) Mud Morganfield – Deep Mud (Nola Blue) Maria Muldaur – One Hour Mama: The Blues Of Victoria Spivey (Nola Blue) John Primer – Grown In Mississippi (Blues House Productions) Roomful Of Blues – Steppin’ Out! (Alligator) Mavis Staples – Sad And Beautiful World (Anti) Unna with Helge Tallqvist Band – Today I Sing The Blues (Q-Records) Kim Wilson – Slow Burn (M.C.) Carolyn Wonderland – Truth Is (Alligator) Jari Kolari: Jari Kolari: Big Al & The Heavyweights – Blues Power (VizzTone) Johnny Big Stone & The Blues Workers – Five (omakustanne) Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) Johnny Burgin – Ramblin’ From Coast To Coast (Straight Shooter, 2024) Kim Field & Perfect Gentlemen – Don’t Need But One (Blues Dream) Luca Giordano, Victor Puertas & Netto Rockfeller Trio – Night Time Boogie (Blue Crawfish, 2024) Buddy Guy – Ain’t Done With The Blues (RCA/Silvertone) Aki Kumar – God Bless The USA (Little Village Foundation) Willie Mehto & The Ikiguys – Live (omakustanne) Mud Morganfield – Deep Mud (Nola Blue) Charlie Musselwhite – Look Out Highway (Forty Below) John Primer – Grown In Mississippi (Blues House Productions) Kid Ramos – Strange Things Happening (Nola Blue) Giles Robson – Seven Blues Classics (omakustanne, 2024) Giles Robson & John Primer – Ten Chicago Blues Classics (omakustanne, 2024) Roomful Of Blues – Steppin’ Out! (Alligator) JD Simo & Luther Dickinson – Do The Rump! (Forty Below) Dave Specter – Live At SPACE (Delmark) Kai Strauss – Wailin’ In Vienna (Continental Record Services, 2024) Tomi Leino Trio – Got Them Blues (Homework) Kari Kempas: Kari Kempas: Jimmy Burns & Soul Message Band – Full Circle (Delmark) Kent Burnside – Hill Country Blood (Strolling Bones) Garry Burnside – It’s My Time Now (Strolling Bones) Eddie Kold Band feat. Helander & Third Ward – Wishing Spoon (Bluelight) Jo’ Buddy & Down Home King III – 20 Years Live, Vol. Lauritsen & The Buckshot Hunters – Still Be Friends (Hunters) Larry McCray – Heartbreak City (Keeping The Blues Alive) Sean McDonald – Have Mercy! (Little Village Foundation) Punomo – Kahdeksan kertaa (Playground Music) Tad Robinson – Soul In Blue (Delmark) Emilia Sisco – Introducing (Timmion) Southern Avenue – Family (Alligator) Unna with Helge Tallqvist Band – Today I Sing The Blues (Q-Records) 5. Helander & Third Ward – Wishing Spoon (Bluelight) The Hi-Stakes – Do It! (Good Old Sh1t) Howlin’ Ric & The Rocketeers – High Risk Low Reward (Sleazy) Jo’ Buddy & Down Home King III – 20 Years Live, Vol. Larry ”Doc” Watkins – Blues In My Heart (L+R) D.K. Harri Haka: Harri Haka: Tommy Castro & The Painkillers – Closer To The Bone (Alligator) Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) Ina Forsman – After Dark Hour (Jazzhaus) Luca Giordano, Victor Puertas & Netto Rockfeller Trio – Night Time Boogie (Blue Crawfish, 2024) Buddy Guy – Ain’t Done With The Blues (RCA/Silvertone) Ryan Hartt & The Blue Hearts – Be About It! (Far-Tone) Hauki Blues Revue – No Looking Back (omakustanne) Dr. Michael Peloquin – California Trap (Run It Back) Ina Forsman – After Dark Hour (Jazzhaus) Galactic & Irma Thomas – Audience With The Queen (Thirty Tigers) D.K. Harrell – Talkin’ Heavy (Alligator) Hauki Blues Revue – No Looking Back (omakustanne) Dr. Harrell – Talkin’ Heavy (Alligator) Candice Ivory – New Southern Vintage (Nola Blue) Nathan James – Intuition (Sacred Cat) Mississippi Heat – Don’t Look Back (Delmark) Jalen Ngonda – Come Around and Love Me (Daptone) Nine Below Zero – Blues Power, Volume 1 (Zed) Shawn Pittman – My Journey (Must Have Music) Kid Ramos – Strange Things Happening (Nola Blue) The Rhythmbreakers – Shower In The Woods (omakustanne) Tad Robinson – Soul In Blue (Delmark) Emilia Sisco – Introducing (Timmion) Matthew Skoller – Chicago Wind Collected Works 1995–2025 (Tongue’n Groove) Unna with Helge Tallqvist Band – Today I Sing The Blues (Q-Records) eri esittäjiä – Antone’s: 50 Years Of The Blues (Antone’s/New West) eri esittäjiä – New Breed R&B – Money Talks (Kent Dance) eri esittäjiä – Sin On Saturday, Pray On Sunday, Volume 5 (Koko Mojo) Pete Hoppula: Pete Hoppula: AT’s Roots & Ramblin’ – Teased Up! (Stupido) Jimmy Burns & Soul Message Band – Full Circle (Delmark) Andrew Duncanson feat. 1 (Ram-Bam) Cat Lee King & His Cocks – Shootin’ Crap (Rhythm Bomb) J.T
(MoMojo) Julian Sas – Miles And Memories (Cavalier) Jussi Syren & The Groundbreakers – New World In The Morning (Bluelight) Tres Pistoleros e Doña Kay – On Another Level (omakustanne) 6 Blues News 1/2026. 1, 1941–1956 (Koko Mojo) Robert Lockwood Jr. 1 (Ram-Bam) Robert Lockwood Jr. – Right Hand Man, Vol. Big Boy Bloater – Hey Now! (Doopin’) The Sideburns – Rockin’ And Furious! (Finnish All Music & Media) Dave Specter – Live At SPACE (Delmark) Pertti Nurmi: Pertti Nurmi: Gene Allison – If You Try: Complete Recordings 1956–1962 (Jasmine) Frank Bey – Peace (Nola Blue, 2024) Billy Branch – The Blues Is My Biography (Rosa’s Lounge) Jim Brewer with Dan Smith – Take It Easy Greasy (Earwig) Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) Daddy Mack Blues Band –Doctor’s Orders (Inside Sounds, 2024) Earl Gaines / Shy Guy Douglas – 24 Hours A Day (Jasmine) D.K. Mikke Nöjd: Mikke Nöjd: Tina Bednoff & The The TB’s – That’s It (Moondog EP) Black Devils with Ile Kallio & Janne Louhivuori – Hooked (Emsalö Music) Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) Doctor’s Order – On Stage (PED 10” LP, 2024) Omar Dykes with Jimmie Vaughan – On Jimmy Reed Highway (Ruf LP) Dr. 2, 1951–1961 (Koko Mojo) The Lovematches – Hug And Hold All Night Long (Emsalö Music LP) Micke & Lefty feat Chef – Live On Air (Hokahey!) Primer Kings – The Kustom Sound Of (Moondog) Kid Ramos – Strange Things Happening (Nola Blue) Rock-Jerry – Live At Vanha 1975 (Talsti 10” LP) Roomful Of Blues – Steppin’ Out! (Alligator) Mike Sanchez with Drew Davies Rhythm Combo feat. Helander & Third Ward – Wishing Spoon (Bluelight) Hurriganes – 10/80 – 45th Anniversary Edition (Ainoa) Jo’ Buddy & Down Home King III – 20 Years Live, Vol. – Right Hand Man, Vol. Harrell – Talkin’ Heavy (Alligator) John Lee Hooker – The Standard School Broadcast Recordings (BMG) Candice Ivory – New Southern Vintage (Nola Blue) Doug MacLeod – Between Somewhere And Goodbye (Reference Recordings) Larry McCray – Heartbreak City (Keeping The Blues Alive) Sean McDonald – Have Mercy! (Little Village Foundation) Mississippi Heat – Don’t Look Back (Delmark) Charlie Musselwhite – Look Out Highway (Forty Below) Popa Chubby & Friends – I Love Freddie King (Gulf Coast) John Primer – Grown In Mississippi (Blues House Productions) Johnny Rawls – Make Them Dance (Catfood) eri esittäjiä – A Tribute To The King Of Zydeco Clifton Chenier (Valcour) eri esittäjiä – The Last Real Texas Blues Album (Antone’s/New West) Riku Metelinen: Riku Metelinen: Bad Temper Joe – The Acoustic Blues Guitar Revue (Timezone) Evan Nicole Bell – Shades Of Blue (Hummingbird) Black Devils with Ile Kallio & Janne Louhivuori – Debaser Stockholm (Emsalö) Dion – The Rock’n’Roll Philosopher (KTBA) Ben Granfelt – It’s Personal (A1) Brandon Isaak – Walkin’ With The Blues (omakustanne) Dave Lindholm – Well (Emsalö Music) The Lovematches – Hug And Hold All Night Long (Emsalö Music LP) Joanne Shaw Taylor – Black & Gold (Journeyman) Brandon Santini – Which Way Do We Go
D.K. Vuoden 2025 kansainvälinen julkaisu: Vuoden 2025 kansainvälinen julkaisu: 1. Charlie Musselwhite – Look Out Highway (Forty Below) 4 p. Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) 5 p. Vuoden 2025 kotimainen julkaisu: Vuoden 2025 kotimainen julkaisu: 1. Sean McDonald – Have Mercy! (Little Village Foundation) 3 p. Vuoden 2025 uusintajulkaisu: Vuoden 2025 uusintajulkaisu: 1. Kid Ramos – Strange Things Happening (Nola Blue) 4 p. Unna with Helge Tallqvist Band – Today I Sing The Blues (Q-Records) 4 p. Harrell – Talkin’ Heavy (Alligator) 3 p. Ina Forsman – After Dark Hour (Jazzhaus) 3 p. 6. Dr. 1 (Ram-Bam) 3 p. Jo’ Buddy & Down Home King III – 20 Years Live, Vol. John Primer – Grown In Mississippi (Blues House Productions) 3 p. Roomful Of Blues – Steppin’ Out! (Alligator) 4 p. 2. Helander & Third Ward – Wishing Spoon (Bluelight) 4 p. Larry McCray – Heartbreak City (Keeping The Blues Alive) 4 p. Tad Robinson – Soul In Blue (Delmark) 3 p. eri esittäjiä – A Tribute To The King Of Zydeco Clifton Chenier (Valcour) 2 p. Tomi Leino Trio – Got Them Blues (Homework) 3 p. 3. Dave Specter – Live At SPACE (Delmark) 3 p. Vesa Walamies: Vesa Walamies: Pepe Ahlqvist & Jukka Gustavson – Stovall, Coahoma: A Tribute To Eddie Boyd (Bluelight, 2024) Russell Ballantine – Delta Days (RG Recordings) Big Creek Slim – Going To Germany (Straight Shooter) Eddie Boyd – The Brotherhood Sessions (Blue North, 2024) Jim Brewer with Dan Smith – Take It Easy Greasy (Earwig) John Mayall – The Power Of The Blues, Part 2 (MIG) Memphis Minnie – The First Lady Of Country Blues (Jasmine) Paleface & Laulava Unioni – Hoopon elämän mysteerit (Finalmix) Charlie Musselwhite – Look Out Highway (Forty Below) Dave Specter – Live At SPACE (Delmark) TT Tarkiainen: TT Tarkiainen: Bob Corritore & Friends – Doing The Shout! (SWMAF/VizzTone) Dave Forestfield – Times Will Change (Propaganda single) Ina Forsman – After Dark Hour (Jazzhaus) Dr. Helander & Third Ward – Wishing Spoon (Bluelight) Tomi Leino Trio – Got Them Blues (Homework) Charlie Musselwhite – Look Out Highway (Forty Below) Kid Ramos – Strange Things Happening (Nola Blue) Thorbjørn Risager & The Blue Tornado – House Of Sticks (Provogue) Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert – Mixed Waste (Humu) Tad Robinson – Soul In Blue (Delmark) Roomful Of Blues – Steppin’ Out! (Alligator) Robin Trower – Come And Find Me (Provogue) Unna with Helge Tallqvist Band – Today I Sing The Blues (Q-Records) Will Wilde – Blues Is Still Alive (Vizz Tone) 7
Aloin tutustua enemmän Southern Souliin ja artisteihin, kuten Johnny Rawls, Charles Wilson ja Little Milton. Muutoin lapsuuteni oli hyvä, vaikka kaikenlaista tapahtuikin. HARRELL ”YOUNG RELL” DAVENPORT Blues-nuorukainen Mississippistä Blues-nuorukainen Mississippistä © Pe rt ti N ur m i. – Olin ainoa lapsi, ja lapsuuteni oli sekä helppo että vaikea. Niitä myytiin viiden kappaleen pakkauksissa ja ne maksoivat vaivaisen dollarin. Ostin uusia, halpoja Hohner-huuliharppuja, muovisia nekin, mutta jotka olivat paljon parempia kuin aiemmat leluharput. Sen jälkeen hän on palannut takaisin synnyinseudulleen, Jacksonin eteläpuoleiseen esikaupunkiin, Richlandiin, missä hän edelleen asustaa kahdestaan äitinsä kanssa. Young Rellin varhaisvuodet koulivat niin hyvässä kuin pahassakin muusikosta omannäköisensä persoonan. Sitten satuin näkemään YouTubessa James Brownin esittävän bravuurikappaleensa I Feel Good, josta vaikuttuneena pyrin olemaan vähän kuin James Brown -imitaattori omaksuen lavaolemukseni häneltä. Viime toukokuussa saimme seuraksemme sympaattisen, komeaäänisen konkarivokalisti Oscar Wilsonin Chicagosta. YouTubea edelleen skrollatessani näin niin B.B. – Ensimmäinen blueskappale, jonka kuulin oli Jimmy Reedin yksinkertainen 12 tahdin blues, You Got Me Dizzy. En itse tunne kateutta, enkä odota muidenkaan kadehtivan. Muutimme Mississippin Greenvilleen, kun olin yhdeksän ja sitten noin vuotta myöhemmin Lelandiin, jossa asuimme kolme tai neljä vuotta. – En ole silti huomannut, että minua oltaisiin kadehdittu saamani suosion takia, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä selän takana tapahtuu. Siellä jouduin koulukiusaamisen kohteeksi, koska rakastin musiikkia. Kymmenvuotiaana aloitin myös kitaran soittamisen sekä harjoittelin lisäksi hieman pianonsoittoa. Isä ei ollut paljoa läsnä lapsuudessani, mikä oli minulle vaikeaa. Siksi olen kirjoittanut kappaleen Fatherless Child. Muutimme takaisin Vicksburgiin ja sitten Flowoodiin, missä asumme edelleen. Sillä tiellä tässä nyt ollaan. Olimme tavallinen keskiluokkainen perhe ja ensimmäiset yhdeksän vuotta elämässäni olivat todella hyviä. Menneenä syksynä Timon haaviin tarttui nuori kitaristihirmu Guto Konrad Brasiliasta. Kingin kuin Little Miltonin juttuja, jolloin tajusin haluavani soittaa nimenomaan bluesia ja vain bluesia. Luulen niiden kaikkien olleen ALKUTAIVAL KOHTI BLUESIN YDINTÄ ALKUTAIVAL KOHTI BLUESIN YDINTÄ Harrell Davenport syntyi Mississippin osavaltion pääkaupungissa Jacksonissa 28. Sain valita koulussa oppiaineeksi musiikin ja niinpä aloin soittaa aktiivisemmin. joulukuuta 2006, jonka lähiympäristössä hän asusteli elämänsä alkuajat, kunnes eteen tuli muutto yhdeksäksi vuodeksi Mississippi-joen varteen, Vicksburgin, Greenvillen ja Lelandin ympäristöön. Sen innoittamana aloin opetella itsekin soittamaan hänen kappaleitaan, kuten You Don’t Have To Go ja Honey, Don’t Let Me Go, ja opinkin melkein kaikki Jimmy Reedin jutut. 8 Blues News 1/2026 KARI KEMPAS & MIKE STEPHENSON (käännös: Pertti Nurmi) T imo Haikarainen ikiomine Blues Bandeineen on käynnistänyt hiljattain uuden, merkittävän aikakauden kotimaamme elävän musiikin bluesmarkkinoilla tuomalla lyhyille kiertueille solisteikseen upeita bluesartisteja isojen vesien takaa. Davenport kertoo myös pystyvänsä tällä hetkellä elättämään jollain lailla itsensä soittamisella, vaikkei kaiken aikaa keikkailekaan. Tähänastisia elämänkokemuksiaan hän on jo päässyt hyödyntämään kirjoittamissaan kappaleissa. Olen aina tehnyt Ohessa ”Young Rell” kertoo syventymisestään afroamerikkalaiseen kulttuuriperimään sekä valveutumisestaan ja kehittymisestään bluesmuusikoksi jo varhaisina lapsuusja nuoruusvuosinaan. samanlaisia C-sävellajin harppuja, joita en tietenkään oppinut soittamaan, kunhan puhaltelin sisään ja ulos, kuten lapsilla on tapana tehdä. En kadu mitään, koska se kaikki muovasi minut sellaiseksi ihmiseksi kuin nyt olen. Ensiksi mainitun osuudet dokumentoitiin tammikuussa 2026 Helsingin Korjaamon keikan yhteydessä, Stephensonin taas jo lokakuussa 2022, tuolloin vasta 15-vuotiaan nuorukaisen kotona syvällä Mississippissä. – Olin aina tykännyt musiikista, ja ensimmäiset soittokokeiluni alkoivat löydettyäni kaupasta pieniä muovisia huuliharppuja, jollaisen sitten pyysin äitiäni ostamaan minulle. Viimeisimpänä hittinä oli menneen tammikuun superlöytö, vasta alle parikymppisenä jo milteipä virtuoosimaiseksi luokiteltava musta bluesartisti Harrell “Young Rell” Davenport. En ollut koskaan ollut mikään pop-musiikin kuuntelija, ja juuri se sai minut innostumaan nimenomaan bluesista. Olin tuolloin ehkä yhdeksänvuotias. Tämän nuoren polven bluesin sanansaattajan haastattelukokonaisuuden ovat laatineet Kari Kempas ja Blues Newsia usein aiemminkin avustanut englantilainen Blues & Rhythm -lehden toimittaja Mike Stephenson. Sitten tulin vielä kipeäksi kaikesta pölystä ja muusta, mikä tuli pelloilta, joten meidän piti muuttaa
”” © Pe rt ti N ur m i. Olen aina tehnyt kaiken rakkaudesta musiikkiin. Blues News 1/2026 9 ”” En itse tunne kateutta, enkä odota En itse tunne kateutta, enkä odota muidenkaan kadehtivan. Itseni ja muiden vuoksi. tehnyt kaiken rakkaudesta musiikkiin. Olen aina muidenkaan kadehtivan. Itseni ja muiden vuoksi
ESIKUVAT TUTUIKSI MONIN KEINOIN ESIKUVAT TUTUIKSI MONIN KEINOIN Mallia muusikon tielleen Young Rell on ottanut paitsi nykynuorison tavoin nettivideoita katselemalla, myös levyjä keräilemällä. On hieman hankalaa perehtyä molempien instrumenttien soittoon, mutta yritän kuitenkin tasapainotella niiden välillä. Aloin harjoitella kitaraa enenevässä määrin ja tätä nykyä keskityn ehkä enemmän kitaraan. On aivan erilaista soittaa muiden taustalla verrattuna bändin edessä oloon. Minulla on paljon Elmore Jamesin neljävitosia sekä joitain Thurston Harrisin levyjä, samoin Little Miltonin Sunkiekkoja sekä Z.Z. – Aloin kerätä levyjä entistä innokkaammin, jotta voisin kuunnella musiikkia YouTuben sijasta omalta soittimeltani. Se oli hieno kokemus. Kirjoitan myös ahkerasti omaa materiaalia. ESIINTYVÄKSI ARTISTIKSI ESIINTYVÄKSI ARTISTIKSI Keikkailuun Davenport sai ensikosketuksensa noin 13–14-vuotiaana. Mietittyäni asioita muutaman kuukauden ajan päädyin sitten keikalle avoimen mikrofonin jamiiltaan Mc’s-nimisessä baarissa Richlandissa, missä aloin käymään useamminkin. Jos minulla on vaikkapa tunnin soittokeikka, niin pyrin esittämään kuusi kappaletta molemmilla soittimilla. – Olin jo tuolloin tietoinen blueskulttuurista. Sitten minulle sanottiin, että kaikki tekevät virheitä, ja kyllä Buddy Guy’kin heittää soittaessaan väliin joskus väärän nuotin, mutta karismansa ansiosta hän saa sen kuulostamaan ihan kelvolliselta. Rip Lee Pryor on tuttuni ja juttelemme hänen kanssaan silloin tällöin Facebookissa. Olin tosin kuullut ensin Sonny Boy kakkosen (Rice Miller) olemassaolosta, mistä päättelin, että jos hän on kerran numero kaksi, niin kukapa on sitten numero yksi. Burnside ja muita Hill Country -bluestyyppejä sekä muitakin videoita, joiden välityksellä opin edelleen lisää bluesin historiasta. – Olen myös esiintynyt Buddy Guy’s Legend’sissä. – Harjoittelen kahdeksan tuntia päivässä ja yritän jatkuvasti tulla paremmaksi. Yritän aina antaa yleisölle saman kokemuksen, show’n. Big Llou Johnson järjesti siellä hyväntekeväisyystilaisuuden Chicago Blues -festivaalin aikaan. huom.) saadakseni enemmän tilaa fraseerauksille, samoin Robert Nighthawkia ja muita bluesstaroja, oppien samalla enemmän ja enemmän. On hyvä saada kokemusta eri bändien kanssa soittamisesta. Ajattelin aluksi, että minulle vain naurettaisiin. Joskus ihmiset lähettävät minulle levyjä, joita sitten kuuntelen ja haen niistä oppia sekä yritän selvittää kyseisistä artisteista mahdollisimman paljon. Aloitin sen jo nuorena. Minulla oli levyhyllyssäni isoisältäni saamani kokoelma-albumi nimeltään ”Bring Me Another Half A Pint”, jolla on yksi Easy Babyn kappale. Katsoin mm. – Minulle on kertynyt jo melkoinen LP-kokoelma, samoin 45-kierroksisia sinkkuja ja joitain 78 kierroksen savikakkuja, kuten yksi Tampa Red, jonka ostin kahdella dollarilla. – Kuten kerroin, olin aloittanut huuliharpulla ja vasta hieman myöhemmin päätynyt kitaraan. Rakastan Little Walteria ja olen tutustunut myös Big Walter Hortonin sekä Easy Babyn tuotantoon. dokumentin, jossa esiintyi R.L. Jimmy Reedin kitaristia – toim. Jos joku kadehtii minua tai kohtelee minua huonosti, käännyn pois ja yritän vain pysyä poissa hänen tieltään. Charlie Musselwhitea ja T-Bone Walkeria. Ei edes sävellajeilla ole oikeastaan väliä. Muut pojat kiusasivat minua koulussa ja kävi niin, että he rikkoivat savikiekon. Tämän jälkeen aloin kuunnella enemmän Eddie Tayloria (s.o. Kokoelmiini päätyi alkuaikoina mm. Yritän löytää niin paljon ”underground”-levyjä kuin vaan pystyn. – Rupesin tekemään live-keikkoja vuonna 2020, kun muutamat ihmiset kehottivat minua aloittamaan keikkailun. Ehkä parisen vuotta sitten näin YouTubessa Kingfishin sekä T-Bone Walkerin musiikkivideoita, seurasin heidän soittoaan tarkkaan ja aloin opetella heidän juttujaan. En ole ilkeä tai julma ihminen, joten hoidan vain omat asiani, ja yritän kohdella muita ihmisiä hyvin. Isoisäni antoi minulle Jimmy Reedin Chance Recordsille tehdyn levyn High And Lonesome, jonka arvoa harvinaisuutena en silloin aikoinaan tiennyt. Soitin paljon Jimmy Reedin juttuja. KOVAA TREENIÄ JA LAULUNTEKOA KOVAA TREENIÄ JA LAULUNTEKOA Ripeä nousu kansainvälisesti kehutuksi blueslupaukseksi ei ole tapahtunut ilman ponnisteluja ja määrätietoista asialleen omistautumista. Hillin Malaco-tuotteita ja lukuisia Wes Montgomeryn albumeita. Se on todella hyvässä kunnossa lukuun ottamatta sen levyetikettiä. Voin soittaa vaikka B:ssä ja basisti A:ssa, ja vaikka soittomme ei oikein istuisikaan yhteen, niin fiilis on se, mikä todella merkitsee. Harpistina kiinnostuin erityisesti Sonny Boy (John Lee) Williamson numero ykkösestä. Siitä varmaan minun rakkauteni levyihin sai kuitenkin alkunsa. 10 Blues News 1/2026 kaiken rakkaudesta musiikkiin. Kappaleita on tähän mennessä syntynyt varmaan noin 150, ja ajattelen, että ne ovat osa minua. Olin nähnyt bluesdokumentteja, jotka osoittivat, musiikin alkujuurten olleen mustien peltotyöntekijöiden kenttähuutoja, ja miten bluesin ensimmäinen instrumentti oli nimenomaisesti laulu. Itseni ja muiden vuoksi. Heidän jälkeensä aloin kuunnella Snooky Pryoria sekä lukuisia muita staroja, kuten Little Walteria, pyrkien fraseeraamaan ja imitoimaan heidän soundejaan parhaani mukaan. Minusta on myös mukava soittaa erilaisissa paikoissa – pienissä klubeissa, takapihan terassilla soolona tai suuremmissa konserttisaleissa ja festivaaleilla. Ostan ja kierrätän levyjäni Facebookin kautta. – Pidän vanhoista 78 kierroksen savikiekoista ja vinyyleistä ja käytän niitä oppimateriaalina. Ne ovat tulleet minusta © Pe rt ti N ur m i
John Primer, Charlie Musselwhite, Car”” minulle sanottiin, että kaikki tekevät virheiminulle sanottiin, että kaikki tekevät virheitä, ja kyllä Buddy Guy’kin heittää soittaestä, ja kyllä Buddy Guy’kin heittää soittaessaan väliin joskus väärän nuotin, mutta kasaan väliin joskus väärän nuotin, mutta karismansa ansiosta hän saa sen kuulostamaan rismansa ansiosta hän saa sen kuulostamaan ihan kelvolliselta. Blues News 1/2026 11 ja ympärilläni tapahtuneesta. Samoin mm. – Billy Branch ja hänen vaimonsa Rosa ovat minulle kuin isovanhempia ja asun heidän luonaan aina Chicagossa käydessäni. Niinpä perehdyin enemmän rock & rolliin, kuten Chuck Berryyn, Ike Turneriin sekä Sun-levymerkin vanhaan Little Milton -tuotantoon, varhaiseen B.B. Se on myös yksi syy sille, että kuuntelen intensiivisesti kaikenlaista musiikkia. Haluan esitellä ainakin muutaman teokseni keikkaa kohden. kehottanut minua työstämään ennen kaikkea fraseeraustani, huuliharpun eri sävyjä sekä pyrkimään imemään oppia kaikilta kovimmilta bluesharpisteilta. Kuuntelen erilaista musiikkia pitääkseni mieleni avoimena. Kukaan ei yleensä soita sellaisia kappaleita kuin Spider In My Stew ja Kidman Blues. Blues on minun juttuni ja tulee aina olemaan. Niitä kuulee tavallisesti vain levyiltä. Tuolloin keskityin enemmänkin kitaran soittoon ja pidin huuliharppua hieman syrjemmällä. Lisäksi pidän kovasti afrikkalaisesta musiikista, reggaesta, gospelista, ja jopa vähän hiphopista. En ole rock-tyyppi, mutta kuuntelin silti sitäkin lajia kysyen itseltäni, voisinko kuitenkin oppia jotain myös rockista ja muista musiikinmuodoista, koska miltei kaikki musiikki on bluesin johdannaista. Kaivoin heistäkin tietoa Facebookista ja rohkaistuin ottamaan yhteyttä Billy Branchiin. Isäni kuunteli aikanaan Koko Tayloria ja tsekkasin sitä kautta Willie Dixonin ja totesin hänellä olleen bändissään kaksi huuliharpistia, Harmonica Hinds sekä Billy Branch. Ei edes sävellajeilla ole oikeastaan väliä. Tykkään toki siitä johdetusta musiikista, kuten jazzista, Wes Montgomerystä, George Bensonista, Phil Upchurchista ja Charlie Christianista sekä huuliharpun osalta vaikkapa DeFord Baileystä, muutamia esimerkkejä antaakseni. ”” © Pe rt ti N ur m i. – Katsellessani kerran YouTubea silmiini osui Willie Dixon All Stars ja aloin pohtia, kukahan tämä Willie Dixon oikein oli. Päämääräni on saada tuotettua myös oma albumi, jota työstän juuri parhaillaan ja jolle tulisi ainoastaan omaa, alkuperäistä materiaaliani. Hän on toiminut sittemmin mentorinani ja mm. Lainanumeroiksi valitsen yleensä sellaisia, jotka eivät ole yleisölle niin tuttuja, kuten esimerkiksi Buster Bentonin ja Johnny Youngin tuotantoa. Keikoilla esitän sekä muiden vanhoja kappaleita että omiani. Levy sisältäisi perinteisiin pohjautuvaa, suurten suosikkieni Jimmy Dawkinsin, Junior Wellsin, Howlin’ Wolfin ja Muddy Watersin kaltaista Chicago-tyylistä bluesia. – Voin kuitenkin sanoa soittavani pääsääntöisesti bluesia. – Opettelen siis koko ajan uusia juttuja. – Olen käyttänyt keikoillani kummisetäni Charles Wilsonin bändiä, jolle olen kirjoittanut kolme kappaletta erityisesti soul-bluesmarkkinoita varten: seksistinen Shake It Shake It sekä Good Lovin’ ja Trail Ride, jotka löytyvät hänen albumiltaan ”Return Of The Mississippi Boy”. Kingiin, rhythm & bluesiin, kuten Thurston Harrisiin ja Little Anthony & The Imperialsiin. Ei edes sävellajeilla ole ihan kelvolliselta. oikeastaan väliä
TAMIKUUTA 2026 Timo Haikarainen Blues Band oli siis bongannut tammikuiselle kiertueelleen solistikseen tämän toistaiseksi vielä hieman hiomattoman mustan helmen, mutta melkoisella odotusarvolla bluesmusiikin tulevan jackpotin. Rico McFarland Chicagosta on mahtava kitaristi, jonka kanssa puhumme säännöllisesti, ja hän on auttanut minua mm. Kerroin siitä Matthew’lle. Minä ja Matthew aloitimme studioprojektin kahdestaan, mutta hän soitti Kidille sekä Little Village Foundationin Jim Pugh’lle. – Pidän aktiivisesti yhteyttä muusikkoystäviini kuten Kingfishiin, Jontavious Willisiin, Marquise Knoxiin, Ra’Shad The Blues Kidiin, T.C. – Tätä ennen olin mukana Benny Turnerin viimeisimmällä levyllä ”BT” (Nola Blue, 2024). vahvistin-jutuissa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska hänen lentonsa viivästyi useamman kerran ja hän väsyi. Se oli hienoa. Hän on nimittäin viimeistellyt aivan hiljattain pitkäsoiton verran materiaalia kuuluisilla Greaselandstudioilla Kaliforniassa. Soitan itseni takia ja yleisöä varten. 12 Blues News 1/2026 los Johnson, Carl Weathersby ja Lurrie Bell ovat antaneet neuvojaan. Kiertue kattoi kolme keikkaa, niistä ensimmäisenä musiikkikapakka Maanalainen Tampereella (15.1.), jossa sikäläinen, maanmainio Blues Lovers -yhdistys on ylläpitänyt konserttitoimintaa tietääkseni parisen vuotta. En halua, että musiikkiani tuomaroidaan. Tuntuu, ettei tämä voi olla edes totta, kun voin jutella kaikkien noiden kavereiden kanssa. Niissä ei kuitenkaan tullut mieleenkään alkaa torkahtelemaan, siitä piti laadukas ja tyylikäs bluesmusiikki huolen. Mikä ei onnistunut pari vuotta sitten saattaa toteutua kuluvana vuonna. Olen tehnyt pari soolosingleä, mutta tämä tulee olemaan ensimmäinen kokonainen albumi. Bennyn piti lentää Chicagoon ja meidän oli tarkoitus esiintyä siellä huuliharppu-kitara -duona. Soittaessani kitaraa ja huuliharppua samanaikaisesti käytän joskus harpputelinettä kaulallani. Huomasin Facebookista, että Benny on siirtynyt eläkkeelle ja levy kai jää hänen viimeisekseen. Hän on esiintynyt merkittävissä tapahtumissa, kuten Chicago Blues-, King Biscuitsekä East Side Kings -festivaaleilla, samoin kuin Euroopan tärkeimmillä festareilla, Blues Heavenissa Tanskassa ja Lucerne Bluesissa Sveitsissä, molemmat marraskuussa 2024. Vaikka esimerkiksi Young Rellin mississippiläisiin blueskollegoihin lukeutuva Mr. Lauantai-illan kolmannelle keikalle Kouvostobluesiin ei allekirjoittaneella enää riittänyt bensaa tankissa, mutta kuulemani mukaan sielläkin oli aamuyöhön ulottunut keikka ollut aivan erinomainen. – Matthew Skoller on managerini nykyisin ja hän on saanut järjestettyä minulle joitain keikkoja Euroopassa. – En itse halua osallistua kilpailuihin. Kului muutama vuosi ja sitten Kid lähetti minulle aiheesta viestin. Sekä Tampereella että Helsingissä oli molemmissa ohjelmassa kaksi settiä, joiden välillä © Pe rt ti N ur m i BN käy tapahtumissa!. Kaikki vain osui kohdalleen ja kemia toimi. Hän esitteli kitaraansa ja sain soittaa sillä. Hän on mahtava. Niissä on tilaisuus verkostoitua, ja sitä minä kannatan. Sama pätee Bernard Allisoniin, joka taasen on auttanut minua löytämään oman soundini kitaravahvistimesta. Totta kai ihmiset arvostelevat muusikoita, mutta en halua kilpailla, esiintyä tuomaristolle. Olimme silloin jo työstäneet materiaalia levyä varten ja suostuimme ehdotukseen. Samoin King Solomon Hicksiin ja Blind Boy Paxtoniin, joka on ollut suuri vaikuttaja minuun, kuten myös Dylan Triplett. Harrelliin sekä Keith Johnsoniin. Soitin huuliharppua kahdessa kappaleessa. Niinpä me päädyimme yhteen. Soitan muitakin instrumentteja, kuten vähän pianoa, ja myös rummuilla pystyn saamaan rytmit kohdalleen. Sipp on aikanaan voittanut International Blues Challengen, musiikilla kilpailemiseen artistilla on jyrkkä mielipiteensä. Mutta eihän kukaan oikeastaan jää eläkkeelle. Äänentoisto ja -laatu olivat molemmissa vallan mainiosti kohdillaan. Kingfish on ollut erittäin avulias, ja milloin hän ei satu olemaan kiireinen kiertueillaan, niin soittelemme keskenämme pitkiä puheluita. – Oikeastaan olin kontaktissa Anderseniin jo ennen kuin tutustuin paremmin Matthew Skolleriin. Sitä ei vaan voi tehdä. Sitä herkkua jäämme ilolla odottamaan. Hän on myös tuottanut Young Rellin vuonna 2025 julkaistut nettisinglet, Beefsteak Blues ja Hate The Bite (toukokuussa) sekä tuoreimpana Fatherless Child (marraskuussa). Harrell Davenportin yksi unelma, oman albumin julkaiseminen, saattaa olla hyvinkin lähellä. HARRELL ”YOUNG RELL” DAVENPORT & HARRELL ”YOUNG RELL” DAVENPORT & TIMO HAIKARAINEN BLUES BAND TIMO HAIKARAINEN BLUES BAND LAVALLA 15.–17. Chicagolainen huuliharpisti Matthew Skoller on tukenut ja opettanut Harrellia ja toimii nuorukaisen managerina. Olen ollut puheissa niin Bob Margolinin kuin Bob Strogerin kanssa ja saanut heiltä evästystä uralleni. TUOREIMMAT KUULUMISET TUOREIMMAT KUULUMISET Kahden haastattelutuokion välisenä aikana ”Young Rell” Davenportin muusikon ura on edennyt valtavasti. Eipä silti, ei Maanalaisen musakapakan miljöössäkään eikä viihtyisyydessä ollut mitään vikaa. Nola Blue tulee hoitamaan myös omien julkaisujeni jakelun. Äänitimme juuri levyn Kid Andersenin studiossa – 12 kappaletta, joista kymmenen on omia ja kaksi coveria. Carteriin, D.K. Ei kilpailuissa sinällään mitään väärää ole. Lil’ Ray Neal puolestaan soittaa aivan kuin Little Milton, ja myös hän on opettanut minulle asioita. Keb’ Mo’ myös – olimme molemmat Norjassa Notoddenissa ja istuskelimme yhdessä lavan takana. Seuraavan, perjantai-illan esiintymisareena Stadissa oli hyvinkin erilainen, Korjaamo-klubikokonaisuuteen kuuluva Kino-elokuvasali upottavine leffateatterituoleineen. En ole kilpailunhaluinen. TAMIKUUTA 2026 LAVALLA 15.–17. Kid sanoi, että jos joskus haluaisin tehdä levyn, minun pitäisi ottaa häneen yhteyttä
Maanalaisessa puolestaan Harrell kahlasi halki ravintolasalin imitoiden SBW 2:sta piiputtaen munnaria pitkittäin suussaan. Pertti Nurmi © Pe rt ti N ur m i Timo Haikarainen & Young Rell Tampereella 2026.. Hänellä ei ollut ainuttakaan pedaalia kytkettynä rakastamaansa onttorunkoiseen Epiphone-kitaraansa, jonka sointi oli siten juuri sellainen kuin millaiseksi soittaja (ja kuulija) sen halusi loihtia. Kaiken kruununa hänellä on ikäisekseen jo hyvinkin, tai sanoisinko jopa käsittämättömän valmis, pehmeä lauluääni, joka taatusti yllätti kuulijakunnan kaikilla keikkapaikoilla. Tuttuun tapaan “isäntäbändi” lämmitteli ensin parin-kolmen kappaleen verran, jolloin kuultiin avauksina T-Bone Walker -laina Hard Way sekä muutama Timo Haikaraisen oma sävellys. Blues News 1/2026 13 soittajat eivät tosin malttaneet pysytellä kovinkaan pitkään poissa lauteilta. Täytyy tähän lopuksi vielä hämmästyksellä todeta, miten silloin vielä lähinnä ”lupaavaksi uudeksi kyvyksi” katsomani nuorukaisen bluestulkinnat ja taidot ovat kehittyneet valtaisalla harppauksella vain reilun vuoden aikana. Ei voinut kuin hämmästellä, miten 19-vuotias nuorukainen on ylipäänsä keksinyt soittolistalleen sellaisia harvoin kuultuja helmiä kuin vaikkapa Buster Bentonin metaforinen Spider In My Stew, Jimmy McCracklinin soulahtava Think tai Smokey Smothersin pahanenteinen I’ve Been Drinking Muddy Water (jonka yhteydessä solisti muisti hehkuttaa Smothersin vuoden 1960 originaali Frederal-sinkulla kitaraa soittanutta lajilegenda Freddy Kingiä). Timolle itselleen Harrell antoi tosi mukavasti soolotilaa. Harrell suoriutui näistä kaikista suurenmoisesti. Ehkä sen takia asetan Maanalaisen keikan laatuluokituksessa pykälää korkeammalle. Edeltävästä haastattelusta on tietty käynyt ilmi Harrellin lahjat niin huuliharpistina kuin kitaristina. Minun mielestäni hän on huuliharpun käsittelijänä jopa tasokkaampi kuin kitarassa. Kinossa hän kiersi salin sivuportaita edestakaisin vaimentaen kitarasoundinsa aivan minimiinsä yleisön keskittyessä kuulemaansa hiirenhiljaa. Wells -briljeeraukset. Tampereella kiinnitin erityishuomiota mm. Munnari oli Tampereella kaiken kaikkiaan isommassa roolissa, koska siellä Harrell soitti aidon huuliharppuvahvistimen läpi. koulukiusattu lapsi. Olin kokenut Harrell “Young Rell” Davenportin keikkoja edellisen ja ensimmäisen kerran marraskuussa 2024 ensin Tanskan Blue Heaven -festarilla ja heti sen perään Lucerne Blues Festivalilla. Kuten oheisesta haastattelusta ilmenee, on Rell-nuorukaisella palava into ja myös kyky kirjoittaa omia blueskappaleitaan. Todetaan nyt vielä varmuuden vuoksi, että “Young Rell” ei todellakaan ole mikään bluesrockkitaristi. Omia originaaleja kuultiin molempina iltoina lukuisia, esimerkkeinä Hurt People, I Be Trying sekä Eddie Taylor -tyylistä synkopoivaa kitarointia nakuttava Kid Man Blues, jotka olivat lähes järjestään nokkelia sanoituksiltaan ja usein vakiobluesrakenteista poikkeavia. Kun säestysbändinä toimi trio, jonka hän oli tavannut ensi kerran edellisenä päivänä, olisi helpon tien kulkija tyytynyt pistämään pötköön “rockmiibeibin” ja “swiithoumchicagon” kaltaista mättöä. Timon lisäksi yhtyeessä soittavat pitkänhuiskea basisti Markku Vainio-Pekka ja nuori rumpali Iikka Korhonen. hänen Sonny Boy “kakkonen” -kikkailuihinsa, kun taas Stadin keikalla sykähdyttivät Jr. Joillain kappaleilla oli muutamissa kohdissa yhteisen polun löytämisessä aavistuksen verran hakemista, mikä oli totta kai täysin odotettavissa ja ymmärrettävissä. Tuntuu ehkä kliseiseltä, mutta hän totta tosiaan tulkkaa monilla niistä henkilökohtaisia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Tai mitäpä tuumaatte Fenton Robinsonin surumielisen haikeasta Somebody Loan Me A Dimesta, jonka jo pelkästään laulaminen uskottavasti on erittäin haastava rasti. Korjaamon Kinossa kyseinen vahvari ei ollut edes lavalla. Timolla bändeineen oli kuitenkin uuden tilanteen edessä kyvykkyys ja täydet valmiudet heittäytyä täysipainoisesti mukaan ja hoitaa hommansa erinomaisen ammattitaitoisesti. Innokkuutta ja ammatillista otetta piisasi. Hän on ollut musiikillisten näkemystensä ja erilaisuutensa takia mm. Harrellin kypsissä ja sanalla sanoen odottamattomissa kappaleratkaisuissa oli luonnollisesti haastetta ennen kaikkea säestäjille. Molempina iltoina oli merkille pantavaa ja suorastaan yllättävää, miten Harrellin kaltaisen nuorukaisen huikeaa perinnetietoutta ja valveutuneisuutta osoitti loppuun saakka koluttujen bluesstandardien totaali välttäminen. Molemmat illat päättyivät Jackie Brenstonin Rocket 88 -revittelyyn, jonka perään Tampereella jatkettiin encorena vielä tovi Bo Diddleyn Who Do You Love remuamista. Kaikkien superlatiivien lisäksi Harrellilla on työkalupakissaan monenlaisia yleisön viihdyttämiskikkoja, kuten kitaran soitto niskan takana ja hampaillaan, kellistyminen pitkin pituuttaan lavapermannolle sätkyttelemään, sekä kiertely yleisön seassa langattoman mikityksen avittamana joko munnarin tai kitaran kera
Hän oli saanut oopperakoulutusta nuorena ja hän oli mielenkiintoinen laulaja, jolla oli äänenkäytössä oma twistinsä. Vuonna 2014 Electro-Fi julkaisi kokoonpanolta myös levyn. Grigsby sekä Wes Starr, joka oli soittanut rumpuja jo The Rocketsissa. Se oli hieno levy. Aluksi yhteistyö alkoi sivuprojektina, mutta Nulischin jätettyä bändin vuonna 1985 Anson kutsui Myersin Teksasiin ja tästä tuli The Rocketsin solisti ja keulahahmo. Heihin lukeutuivat esimerkiksi Earl King, Snooks Eaglin, Grady Gaines, Roy Gaines, Teddy Reynolds sekä myös Guitar Slimin kanssa esiintynyt laulaja James ”Thunderbird” Davis. Ennen debyyttilevyään Anson oli jo osallistunut samana vuonna The Fabulous Thunderbirdsin ”Butt Rockin’” -albumin sessioon. Olen nähnyt sinut myös Lucerne Blues -festivaalilla kymmenisen vuotta sitten, varmaan Olet esiintynyt Suomessa aikaisemminkin, eikö niin. – Sen on täytynyt olla 1990-luvun alussa (Huhtikuussa 1992 – toim.). Hän pystyy myös säestämään erilaisia artisteja tyylikkäästi ja nyanssit halliten. Yksi suosikkivinyyleistäni on James ”Thunderbird” Davisin. Se oli hienoa. Näin sinut myös Stockholm Jazz & Blues -festivaalilla Ruotsissa. – Se oli todella hieno tapahtuma ja hyvä klubikeikka. Kaikki festivaalit ja klubikeikatkin peruutettiin. Viimeksi mainitun kanssa yhteistyö ja ystävyys on jatkunut jo yli 10 vuotta. Aloitimme kiertueet yhdessä Samin kanssa ensimmäisen Black Top Recordsilla julkaistun levymme ”My Love Is Here To Stay” (1985) jälkeen. Vuonna 2007 hän tuotti John Némethin albumin ”The Magic Touch” sekä sen jälkeen mm. Hän soitti rumpuja ja lauloi. Hän oli loistava laulaja. Vuonna 2012 Golden State Lone Star Blues Revue aloitti kiertueet sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Olin jo siihen mennessä työskennellyt monien Houstonista, Texasista kotoisin olleiden muusikoiden kanssa. The Rockets huomattiin pian kansallisestikin ja se esiintyi vuonna 1984 San Franciscon bluesfestivaalilla. Se tapahtui vähän kuin vahingossa. Myös basisti Lloyd Lambert oli musisoinut monien kanssa ja taisi hän olla jonkin aikaa Ray Charlesinkin yhtyeessä. Ne kaksi–kolme vuotta pandemiaa, jolloin kukaan ei oikein tehnyt mitään tavallaan sekoittivat minut. – Kiitos. Hän oli liian nuori kuolemaan. – Charlie taisi myös olla mukana. Sehän tapahtui jo ennen covid-pandemiaa. Asiat eivät ehkä koskaan palaa siihen, mitä oli ennen pandemiaa. The Andy T – Nick Nixon Bandin, Dany Franchin, Mike Morgan & The Crawlin, Johnny Burginin ja Eric Lindellin levyjä. Se oli myös New Orleansista kotoisin olleen Black Topin ensimmäinen julkaisu. Olen ollut niin monessa paikassa, etten muista kaikkia kaupunkeja ja maita. Sam oli bändissä vuoteen 2006, kuolemaansa saakka. – Black Topin perustaneet Scottin veljekset ja minä tapasimme lukuisia vanhoja sessiomuusikoita ja saimme myös soittaa heidän kanssaan. Kuulin Welchin ja Mike Ledbetterin soittavan hienon tribuutin Otis Rushille Petrillo-lavalla Chicago Blues -festivaalilla. Anson Funderburgh on myös ainoa artisti, joka on soittanut kaikilla 31 King Bisquit -festivaalilla Arkansasissa. Ne olivat hauskoja aikoja, ja muistan, kun kerran Mike Welch tuli jammaamaan keikalle kanssamme. Työskentelin siihen aikaan Darrell Nulischin kanssa. 14.11.1954) aloitti jo nuorena kitaran soiton. Anson Funderburghia voi siten pitää bluesin kentällä eräänlaisena sillanrakentajana menneen ja nykyisen välillä. 14 Blues News 1/2026 KARI KEMPAS J ames Anson Funderburgh (s. Vuonna 1977 Anson perusti The Rocketsin, jossa olivat mukana Darrell Nulisch (laulu ja huuliharppu), Mark Hickman (Fender-basso) ja David Watson (rummut). Hänen kitaransoittonsa on taloudellista, tarkkaa ja tarkoin harkittua, ja se sisältää sekä annoksen Texasin tulta että Deltan hienostuneisuutta. Hänen soittoaan on verrattu Magic Samiin ja Otis Rushiin. Siihen aikaan bändinäni oli The Rockets, Sam Myers oli kuollut ja laulajana oli Big Joe Maher. Se oli mahtavaa. Lisäksi Anson aloitti tuottajan ja studion pitäjän hommat. Milloin mitäkin tapahtui, menee minulta nykyään sekaisin. Vuonna 1981 bändi sai sopimuksen Black Top -yhtiön kanssa ja teki ensimmäisen levynsä ”Talk To You By Hand”. Muistelen nähneeni sinut Sam Myersin kanssa kerran Tavastialla. Ilman Black Topin sopimusta minulla ei varmasti olisi ollut tällaista uraa. Teit töitä Black Top Recordsin kanssa pitkään. Anson Funderburgh kuuluu sekä tuottajana että kitaristina ”vähemmän on enemmän” -koulukunnan edustajiin. Muistan festivaalin hyvin, koska paikka oli niin kaunis ja pianistimme sai siellä soittaa flyygelillä. Kun Hammond. Kyllä, Little Charlie Baty oli kitarassa ja Billy Flynn jammasi kanssanne muutaman kappaleen ja soititte yhdessä tribuutin Otis Rushille kolmella kitaralla, tulkiten Otisin erilaisia tyylejä. Se oli hurjaa aikaa. Teimme Black Topille The Rocketsin ensialbumin ”Talk To You By Hand” (BT1001) vuonna 1981. Se oli hienoa. – Ensimmäinen bändi, jonka kanssa Black Top teki sopimuksen ja joka levytti Black Topille, oli minun. Allstars-tyylisessä bändissä olivat mukana Ansonin lisäksi Mark Hummel, Little Charlie Baty, Richard W. Nyt osa klubeista on avattu, mutta ei kaikkia. The Rocketsin keikkaillessa Jacksonissa, Mississippissä, Anson oli tutustunut Sam Myersiin, kokeneeseen blueslaulajaan ja huuliharpistiin, jonka karisma ja voimakas ääni tekivät heti vaikutuksen. – On todella ikävää ja traagista, että Mike Ledbetter kuoli niin nuorena. Funderburgh ja Myers kiersivät yhdessä lähes tauotta kahden vuosikymmenen ajan saavuttaen myös kansainvälistä menestystä. Se taisi olla vuonna 1988. Yksi hänen ensimmäisiä bändejään jo noin 15-vuoden vanhana oli The Bee’s Knees, joka vuonna 1976 levytti singlen Cold Hearted Woman. The Rocketsisssa oli silloin pianossa Christian Dozzler. ANSON FUNDERBURGH Sielukas kitaristi Texasista, tien päällä yli 40 vuotta Sielukas kitaristi Texasista, tien päällä yli 40 vuotta vuonna 2012, Mark Hummelin ja hänen bändinsä kanssa
Musiikki on minulle joskus kuin taikaa. © Ke rr y La ng fo rd ”” Minulla ei ollut levyjä, enkä Minulla ei ollut levyjä, enkä saanut oppitunteja kitaransaanut oppitunteja kitaransoittoon. joskus kuin taikaa. ””. Musiikki on minulle soittoon
Hän oli mukana monella Duke Recordsin levyllä, muun muassa Bobby Blandin. Olet levyttänyt eri kaupungeissa eri ajankohtina. Teksasissa on vanhat ja vahvat musiikkiperinteet – Houstonissa, Dallasissa, Austinissa ja muualla. – Tapasin hänet 1980-luvun alussa. 16 Blues News 1/2026 Scott ajoi Homeriin, Louisianaan tapaamaan häntä, James toimi rankkurina ja luuli, että Hammond on poliisista tai verovirastosta etsimässä häntä. Ja miten he tanssivatkaan! Myös Pohjoisja Etelä-Carolinassa tanssittiin samankaltaista tanssia, mutta se ei ollut ihan tarkalleen sama ja sitä kutsuttiin Carolina Shagiksi. Vanhempi veljeksistä Nauman kuoli jo vuosia sitten. Omistaja sattui olemaan bändimme toisen kitaristin äiti. Missä tapasit Sam Myersin. Kun Darrell lähti bändistä vuonna 1986, kutsuimme Samin mukaan, ja hän muutti Dallasiin. Teksasissa oli suosittu tanssi nimeltä Texas Push, jonka tanssijoita varten oli omia klubeja. Yritän vain jäljitellä tyylilläni jotain, minkä kuulen. Minulla ei ollut levyjä, enkä saanut oppitunteja kitaransoittoon. Kingin kappaletta. – Hammond on vielä elossa, ei kai ole vieä täyttänyt 80 vuottakaan. Saan kiittää Push-tanssia siitä, että se auttoi minua huomaamaan, että on musiikkia, joka vaikuttaa ihmisiin, saa ihmiset reagoimaan. Hän on kai seitsemän tai kahdeksan vuotta vanhempi kuin minä. Yritimme myös sovittaa eräitä kappaleita uudelleen, värittää niitä, koska ei niitä voi esittää samalla tavalla kuin ne on jo. Rakastan soittamista, se on syvällä sydämessäni ja tulee luonnostaan. Aloitit kitaran soiton jo nuorena. Se oli hullua aikaa – olin nuori, enkä varmaan edes ymmärtänyt, mitä kaikkea klubilla tapahtui. Moni muusikoista oli vasta alkanut saada huomiota. Kehityin varmaan vain korvakuulolta ja tiedän hyvin vähän musiikin teoriasta. Yritin sitten soittaa kuulemaani. New Orleansissa oli hauskaa – ja hyvää ruokaa. Rakastimme musiikkia, se oli hienoa aikaa. Muistaakseni ”Sins” (1987, Black Top) on vielä levytetty Dallasissa ja siitä eteenpäin kaikki New Orleansissa. Kaikkien piti myös osata soittaa Honky Tonk, joku Jimmy Reedin kappale, Freddie Kingin Hideaway ja muuta vastaavanlaista musiikkia. Ne olivat turhauttavia aikoja. Musiikki on minulle joskus kuin taikaa. Sain myös työskennellä kitaristi Clarence Hollimonin kanssa. Niin me opimme. 1980-luku oli nousun aikaa ja sitä kesti aina noin vuoteen 2000. Veljistä myös Jock on jo kuollut, samoin sisar Ashley, joka oli sisaruksista vanhin. Aina kun törmäsimme Samin kanssa, kävimme syömässä soulfoodia jossain. Hillin kanssa. – Kyllä, kaikesta mahdollisesta hillbillystä country & westerniin ja bluesiin. Hän olisi nyt varmaan kahdeksankymmenen, jos olisi elossa. Yleisömme on ikääntynyt kanssamme ja vaikuttaa siltä, ettei nuorempi väki ole altistunut musiikille samalla tavoin kuin me. – Totta, jopa Robert Johnson taisi levyttää joitain kappaleitaan Dallasissa ja muutaman Sheraton-hotellissa San Antoniossa. Olen siis soittanut jo pitkään. Samilla oli kasassa lyriikoita sieltä täältä ja lähdimme siitä liikkeelle. Sam oli myös sanoittaja, ja kuten monet bluesmuusikot, hänkin lainasi jotain muista sanoituksista ja pisti sekaan omia juttujaan. Hän toi Samin tapaamaan meitä. Soitimme niissä usein ja siellä piti hallita shuffle. – Bluesia, kuten muutakin musiikkia meillä oli tapana kuunnella radiosta. Nuorempi Scottin veljeksistä on kai vieläkin alalla. Hän ei kuitenkaan enää ole mukana musiikkibisneksessä, mutta hän rakastaa yhä musiikkia. – Kun tulin tiettyyn ikään ja aloin soittaa bändeissä, opetimme toinen toisillemme juttuja. Ystävystyimme välittömästi. Ja joka kerta, kun heitin Samin kotiin, hän kysyi, milloin taas pääsisi soittamaan kanssamme. Siinä kaikki. – Meillä oli joitain vaihtoehtoisia tapoja mietittynä jo ennakolta. Äitini piti huoltajanani allekirjoittaa klubin omistajalle paperi, jotta sain olla siellä. Kuinka ajat ovat muuttuneet siitä, kun aloitit soittamisen Sam Myersin ja The Rocketsin kanssa. Se oli mahtavaa aikaa. Me saimme kuulla kaikenlaista musiikkia radiosta. – Minulla on valokuvia itsestäni, joissa olen kai 3-vuotias, pienen Roy Rogers -kitaran kanssa, jota soitin vasenkätisesti. Kävimme esiintymässä Jacksonissa kaksi tai kolme kertaa vuodessa ja niihin aikoihin soitimme aina kolme tai neljä iltaa peräkkäin. On yhä paljon juttuja, joita en osaa, mutta kun kuulen joitain, mistä pidän ja mitä haluan soittaa, ikään kuin selvitän sitä omalla tavallani. Oletko siis täysin itseoppinut kitaransoitossa vai saitko nuorena apua joltain. Hän on aktiivinen Facebookissa, jossa hän muistelee vanhoja juttuja. Minusta oli mahtavaa soittaa noille tanssiville yleisöille ja katsella heidän tanssivan. Teksasista löytää tosiaan monia blueskitaran tyylilajeja – Mance Lipscombista ja Lightnin’ Hopkinsista Albert Collinsiin ja Freddie Kingiin. Nuorena en koskaan saanut oppitunteja, mutta minulla oli Mel Bay -kitarakirja. Meillä tosiaan oli hauskaa ja teimme aika hyvää musiikkiakin. Kun minä oli lapsi ja nuori, saattoi radiosta kuulla ehkä ensin Johnnie Taylorin Who’s Making Loven, sen perään Howlin’ Wolfin Spoonfulin, sitten kaksi tai kolme soul-numeroa, Scratch My Backin, vähän Rooster Bluesia ja monta B.B. Soitimme The Rocketsin kanssa Jacksonissa, Mississippissä ja kuulin huuliharpisti-kitaristi Pete Cushningilta Samista. Teimme sitten keikkoja ja kiertueita yhdessä sekä Darrell Nulischin että Samin kanssa. Työstittekö Samin kanssa yhdessä kappaleita studiossa vai jo ennen studioon menoa. Saitko vaikutteita soittoosi jo noina varhaisina vuosina. En tiedä miksi. Soitin klubilla jo 15tai 16-vuotiaana. – Ne ovat muuttuneet paljon. Meillä oli siis aikaa hengailla ja tavata ihmisiä – tapasin muun muassa Bobby Rushin ja Jessie Robinsonin, joka soitti Z.Z. – Omat levymme teimme ensin Dallasissa siihen asti, kunnes aloimme käydä New Orleansissa äänittämässä. Samilla oli tuttuja, jotka kokkasivat meille erikoisaterioita
Tiedän kyllä, että yleensä Elmoren levyillä toimi rumpalina King Mose, joten sinun arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun. Sam oli silloin jo aika huonossa kunnossa, mutta hän sai levyn tehtyä ja oli siitä ylpeä. Minä pidän tuottamisesta, minusta se on hauskaa. Esimerkiksi Pickin’ The Blues kuulostaa vähän samalta kuin silloin, kun hän soitti rumpuja bändissämme. – Tiedän, että Sam on mukana huuliharpussa levyllä Look On Yonder Wall, ja hän kertoi soittaneensa rumpuja joissain Elmoren kappaleissa. Molemmat olivat silloin vielä elossa. On harmi, että levyjen tekeminen ja tuottaminen on nykyisin niin kallista. – Hän poltti Camel-savukkeita aina siihen asti, kun sairastui. Olen onnellinen siitä, että The Rockets sai olla Samin tukena ja että sen ansiosta ihmiset tietävät, kuka hän oli. Jopa sen jälkeen, kun hän lähti bändistä, hän soitteli minulle usein. Meillä oli myös muita kappaleiden kirjoittajia. Levyllä on mukana kitaristi Mel Brown, joka on myös kotoisin Jacksonista, Mississippistä ja asui Kanadassa. Olen kiitollinen Markille siitä, että sain soittaa Charlien kanssa, koska hänestä tuli yksi parhaimmista ystävistäni. – Monet bändit julkaisevat albumin joka vuosi ja se on liikaa. Samilla oli pitkä ura takanaan jo ennen tapaamistanne ja se jatkui kanssanne vielä pitkään. Me päätimme – tai oikeastaan minä päätin, ettei meidän tarvitse julkaista uutta levyä joka vuosi. Yleensä suostun, ellei musiikki sitten ole sellaista, mitä en ymmärrä. – Saimme myös musiikkiamme elokuvaan ”China Moon”, jonka pääosissa on Ed Harris ja Madeleine Stowe. On surullista, ettemme huomanneet aiemmin, mikä häntä vaivasi. Sinä ajanjaksona, kun soitimme samaa musiikkia meidän ei tarvinnut keskustella siitä. Hänen tiedonnälkäänsä ja omistautumistaan instrumentille ja musiikille olisi vaikea ylittää. Kaipaan noita aikoja. Charlie oli mahtava kitaristi. – Kyllä, se oli ”Coming From The Old School”. Sunnuntaisin, silloin kun olimme molemmat kaupungissa, kävimme syömässä yhdessä. Olisiko se ollut hänen viimeisensä. Kun en voinut olla paikalla, joku muu piti hänestä huolta, kun hän oli sairas. Olisimme ehkä voineet pelastaa hänet. Kävin hakemassa Samin ja ajoimme äitini ja isäni luo päivälliselle. Hän tupakoi paljon. Kun saimme Samin kanssa W.C. Sam sai siitä tavallaan mielenrauhan. – Yhteistyömme Samin kanssa toimi loistavasti. Sam piti isästäni, joka oli syntynyt vuonna 1910 ja oli vanhan koulukunnan herrasmies. Hän oli ilmiömäinen kitaristi. Kuinka päädyit tekemään töitä Little Charlie Batyn kanssa Mark Hummelin bändissä. Olimme onnekkaita siinä, että saimme tehdä paljon töitä ja kiertää. Oli hienoa, että Andrew (Galloway) sai tuotettua levyn hänelle. Hän lopetti siihen, mutta se oli jo liian myöhäistä. Hän oli minulle kuin vanhempi veli. Esimerkiksi Delbert McClinton ja Gary Nicholson ovat hyviä ystäviäni ja he ovat molemmat loistavia lauluntekijöitä. Handy Awardin tai muun palkinnon, pystyimme kiertämään seuraavan vuoden sen tuoman julkisuuden avulla. Sam sai paljon ystäviä Dallasista. Vanhat kappaleemme ja levymme myyvät edelleen. Blues News 1/2026 17 aiemmin tehty. Muistelisin, että hän teki yhden CD:n ilman sinua kanadalaiselle levy-yhtiölle ElectroFille. © Pe rt ti N ur m i. The Rockets myös näkyy filmillä, joten meistä oli aina jotain positiivista kerrottavaa ja kirjoitettavaa julkisuudessa. Olet tehnyt studiosessioita myös muiden bändien kanssa ja tuottanutkin levyjä. Muusikot soittavat minulle ja kyselevät, olisinko kiinnostunut tuottamaan session. Sam Myers teki muutaman levyn myös Elmore Jamesin kanssa. – Olimme Charlien kanssa kuin veljeksiä ja parhaita ystäviä, vaikka soittotyylimme olivat aivan erilaiset. – Teimme yhteistyötä parikymmentä vuotta. – Olen tuottanut viimeisen kymmenen vuoden aikana aika monta levyä. Meillä ei ollut keikkailulta ja kiertueilta aikaa kirjoittaa uusia kappaleitakaan niin tiheään. Siitä ei olisi meille mitään hyötyä. On hienoa olla avuksi, kun ymmärtää, mihin muusikko pyrkii
Heti sen jälkeen tulikin eräs pandemia kuvioihin, joka siirsi kaiken työnteon tulevaisuuteen. Siellä laitoimme purkkiin parin kolmen biisin taustat ja Raulamon Jussi (Jo’ Buddy) kävi myös laulamassa omat osuutensa. Duo oli aktiivinen ja keikkaili paljon muutaman vuoden ajan, mm. – Ismo Haaviston kanssa soittelut alkoivat 1990-luvun puolivälissä, perustimme Bottlenecks-duon, joka soitti akustista bluesia. Mutta levyn teko oli oma unelmani, jonka halusin joka tapauksessa toteuttaa. PEKKA HAUKIJÄRVI Pitkän linjan puurtaja Pitkän linjan puurtaja © i Ja n La in e / EX X. Ismo hoiti laulun, huuliharpun ja kitarat ja minä toisen kitaran. Sitten uusin viritys on Hauki Blues Revue, varsinainen big band. 1998 soitimme varmaan 7 keikkaa, sisäja ulkotiloissa, pubissa, museossa jne. Sillä bändillä olimme Ruska Bluesissa pääesiintyjänä syyskuussa 2023 ja viimeksi levyjulkkareissa, eli Grand Blues -tapahtumassa Lahdessa marraskuussa 2025. Ei se kaunista ollut, mutta tunteella vedettiin. Tavoitimme Pekan kertomaan hieman urastaan ja albumin syntyprosessista. Se muotoutui lähinnä niistä kotimaisista muusikoista, jotka soittavat uudella levylläni. Molemmilla keikoilla oli lava täynnä soittajia. Pyrimme tekemään keikkoja aika tiuhaan, niiden saaminen vain on aika työlästä nykyään. Sain siten viimeistellä rauhassa omaan tahtiin kompit ja soolot. Tällä bändillä oli monella keikalla vierailemassa Pepe Ahlqvist, joka asui silloin Lahdessa. Siitä on tallennekin olemassa, en ole nähnyt sitä pitkään aikaan. – Studiossa soitin vain demokitarat. Osa lukijoista muistanee ainakin Bottlenecks -duon Ismo Haaviston kanssa. Rovaniemen Roots’n River -festarilla Onnea uuden levyn johdosta, Pekka! Ennen kuin mennään siihen, kertoisitko omasta historiastasi kotimaisen musiikin saralla. – Synnyin ja vietin teini-ikäni Kuhmoisissa. 70-luvulla soitin useammassa bändissä, kuten Model, joka teki yhden sinkun (Miks’ ei äitis nuku jo / Soitan kitaraa), iskelmätähtiä säestänyt tanssiyhtye Nexus, Groove Night ja Hauki Blues Band, joka aloitti muistaakseni 1979. Mutta pohjat saatiin tehtyä. Laulutaitoisia kokoonpanosta ei löytynyt, joten minun piti astua mikrofonin eteen. Hauki Blues Bandin kokoonpanossa ovat myös Tohtori Tolvanen ja Matias Partanen, heidän lisäkseen basisti Simo Salmela ja uusin tulokas, laulaja Lefa Eklund. Keikkoja oli jonkun verran, enimmäkseen Lahden seudulla. Olin päättänyt, että teen lopulliset kitararaidat kotona mallintavan vahvarin ja diginauhurin avulla. HBB:ssä soittivat Aslak Lindeman, Tapo Leppänen, Kari Jokela ja meikäläinen. – Muutin perheen mukana Lahteen vuonna 1972. Oltiin mm. Vähän tahmeaa se oli omalta osaltani, kun en ollut juurikaan tottunut studiotyöskentelyyn. Oli myös lyhytaikainen kokoonpano Kiiskinen Blue (Timo Kiiskinen, Tapani Laastola, Tero Nikkanen ja meikäläinen), soitimme Puistobluesin katusoitossa 1988. Kertoisitko uudesta levystä. Syntyprosessi oli ilmeisesti aika pitkä. Tiesin, että kustannukset ovat suuret, enkä tule koskaan saamaan levyn myynnillä omiani pois. Otin yhteyttä Tomi Leinoon, jonka studion tiesin olevan suosittu bluesin äänityspaikka. 18 Blues News 1/2026 PETRI POUTIAINEN L ahtelainen kitaristi ja bluesvaikuttaja Pekka Haukijärvi julkaisi äskettäin ensimmäisen sooloalbuminsa, ”No Looking Back”. Siitä idea lähti kehittymään. Seuraavien vuosien aikana kävimme harvakseltaan äänittämässä pohjia. Meillä oli paljon keikkoja, mieleenpainuvin niistä oli esiintyminen MTV:n aamuohjelmassa, jossa mainostettiin tulevaa Rauma Bluesia. Oli selvää alusta lähtien, että levy olisi omakustanteinen, en edes yrittänyt tarjota sitä levy-yhtiöille. Projekti edistyi siitä lähtien tosi hitaasti, taisi laiskuus vaivata, ehkä tuli vähän rimakauhuakin. Saimme treenata Harmoisten Nuorisoseurantalolla. Se on kiva pieni kokoonpano, joka on ollut hyvin suosittu, missä sitten olemme esiintyneetkin. Oli suurin yleisö sillä kokoonpanolla, ehkä tuhat henkeä. Ensi kerran astuimme Karkkilan studioon helmikuussa 2020. Bottlenecks teki kaksi CD:tä, ”Boogie Baby” ja ”Left & Right”. – Viime vuosina aktiivisia ovat olleet Rockin’ Piano Band ja Hauki Blues Band. Yksi biisi äänitettiin Kujalandiassa Lahdessa ja yksi Inka Studiossa Orimattilassa. Liityin myös Ismo Haavisto Bandiin ja teimme mun aikanani CD:n ”Too Wild For Me”. Ensimmäinen bändi oli nimeltään Manalan Lautturi. Viimeiset taustat saatiin purkkiin muistaakseni toukokuussa 2024. RPB perustuu hyvin paljon Ville ”Tohtori” Tolvasen mainiolle New Orleans -tyyliselle pianolle ja laululle, rummuissa on Matias Partanen ja minä kitarassa. Aiemmin solistina oli mikkeliläinen Mirva ”Mimmu” Peltola. – 80-luvun puolella olin mukana yhtyeessä Roadhouse, jossa solistina oli Timo Kiiskinen. Sitten seuraavana päivänä oltiin Rauma Bluesin päälavalla. Blues Live! -tapahtumassa Jyväskylässä vuonna 1984. Kokoonpano hieman elää sen mukaan, ketä on saatavilla, tuurausbasistia tai -rumpalia joskus tarvitaan. – Levyn alkusysäys oli se, että parikin musiikin ystävää tiedusteli, että milloinkahan sinä teet oman levyn, olisi jo aika. Sen jälkeen tein niitä kitarajuttuja kotona aivan Mukana olivat myös Max Tabell, Pille Peltonen ja Heikki Sandrén. Ajatus oli tehdä eräänlainen läpileikkaus tai käyntikortti, joka esittelee kitaransoittoani
Leinon Tomi miksasi levyn biisit, itsekin olin siinä mukana yhden päivän, ja Tony Brantberg teki masteroinnin. Steve nauhoitti osuutensa Tomin studiolla. Se onnistui hienosti, varsinkin kun Orpanan Masa teki siihen komeat foniarrit. Masa Orpana on tehnyt erinomaiset torvisovitukset pariin biisiin ja soittaa niissä tenorija baritonifoneja. Levyn kannet suunnitteli lahtelainen graafikko Jakke Mattila. – Itse en laula ollenkaan, ainakaan julkisesti, siksi mukaan on etsitty taitavia roots-tyylin laulajia. Kappalehan tunnetaan paremmin nimellä Let Me Love You Baby, joka on Willie Dixonin bluesstandardi. Häneen olin tutustunut Grand Blues Festivalin järjestelyissä. – Toinen ulkomaalainen levyllä on myös Lahdessa paljon vieraillut Steve West Weston, hyvin tuttu Trickbag-bändistä. Nimekkäin muusikko on tietysti yhdysvaltalainen laulaja Tad Robinson. Yksi oli Oo-Wee Baby, ihastuin siinä sovitukseen, jossa on hauska nopea rytmi. Muutenkin saksofonin käyttö levyllä antaa sille mukavan lisämausteen. Nämä instrut ovat syntyneet jamitilanteissa, joitakin riffejä on jäänyt elämään ja niistä on sitten rakennettu biisejä. Blues News 1/2026 19 viime hetkeen asti eli viime lokakuuhun. Jussi ja Henry laulavat kaksi biisiä, Ismo ja Leinon Jomppa yhden. – Albert Kingin harvemmin kuultu Down The Road I Go vain osui kohdalle jostain Youtuben syövereistä, ja ajattelin, että Henry Ojutkangas voisi laulaa tämän. Mukava sitä oli itsekin soitJo’ Buddy & Hauki Blues Revue Grand Blues -tapahtumassa 2025. Entäpä lainakappaleet. Breakin’ on kumarrus hieman jazzahtavampien kitaristien suuntaan, sieltäkin olen saanut paljon vaikutteita. – Muutaman instrumentaalikappaleen olen säveltänyt, mutten kuitenkaan pidä itseäni säveltäjänä vaan esittäjänä. Sovimme sitten sävellajin ja tempon ja teimme Tomilla biisin pohjan, Tad oli siihen tyytyväinen. Kahdella muullakin biisillä kuullaan Masan foneja, Every Night About This Timella ja jazzklassikolla Watermelon Man, jolla Masa soittaa komean tenorisoolonkin. Laulajina ovat bluespiireissä tutut Jo’ Buddy, Henry Ojutkangas, Ismo Haavisto ja J. Mukana on 4 omaa sävellystäsi, joista 1 on tehty yhteistyössä Tad Robinsonin kanssa. Halusin sen levylle ja Jo’ Buddy tykkäsi sen laulaa. © Jo un i As ik ai ne n. Tad sanoi, että hänellä on valmiina siihen sopiva sanoitus. Rumpaleita on monta: Tyko Haapala, Mikko Peltola, Matias Partanen ja hiljattain edesmennyt Juppo Paavola. Buddy Guyn ja Albert Kingin, joten pitihän minunkin sitten kokeilla sitä... Loput muusikot ovat suomalaisia. Lähetin täällä tehdyt pohjat mp3-muodossa hänelle, Tad lauloi osuutensa kotinsa lähellä olevassa studiossa ja lähetti raidat Tomille studioon käsiteltäväksi. Miten juuri nämä kappaleet päätyivät albumille. Ismo myös soittaa harppua, lisäksi Henry ja Jomppa soittavat kitaroita omissa biiseissään. Hän laulaa levyllä Lynwood Slimin biisin You Never Cried For Me. Olin kuullut Watermelon Manista monen kitaristin versioita, mm. Tri Tolvanen on koskettimissa suurimmassa osassa kappaleista. Hyvin tämä järjestely toimikin, Tad laulaa komeasti. Hidas molliblues, Waves, sai alkunsa kotona soitellessa vastaavan taustaraidan päälle, kehitin siihen soolokuvion pohjalta dynamiikan vaihteluita, jolla sain kappaleeseen uutta eloa. Kävimme aika monta kappaletta läpi, ennen kuin nämä sieltä valikoituivat. Leino. Mukana on ainakin Willie Dixonia, Dave Bartholomewia ja Albet Kingiltä Down The Road I Go, toki Kingin vaikutus kuuluu myös tulkinnassanne Hancockin Watermelon Manista. Oletko aikaisemmin säveltänyt omaa materiaalia, ja onko niitä enemmänkin jemmassa tulevia koitoksia varten. Basistit ovat Jaska Prepula, Juha Rantapuro ja Simo Salmela. Mukana on paljon nimekkäitä laulajia ja soittajia, esittelisitkö heidät. – Sain lainaksi erään harvinaisen LP-kokoelmalevyn, jossa oli mm. – Country Woman perustuu tuttuun shufflerytmiin, tyyliin T-Bone Shuffle. Otis Rushilta muutama biisi, joita en ollut missään muualla kuullut. Omia biisejä ei nyt ole varastossa, mutta ehkä niitä kehitellään tarpeen mukaan. Ehdotin hänelle myös Tab Benoitin kappaletta Keep Yourself From Crying Too, siihen Tad ihastui kovasti ja halusi laulaa myös sen. Tad oli esiintynyt meillä kaksi kertaa ja lähestyin häntä Messengerin kautta. Kerrotko siitä ja muista kappaleista. Oli hienoa että hän suostui laulamaan kaksi biisiä. Kyseinen Country Woman on hieno aloitus levylle. Entäpä kappalemateriaali
Juppo oli loistava roots-tyylinen rumpali, soitto oli aina svengaavaa. Oletan, että Albert King lienee yksi esikuviasi. Hänen uskomattoman taloudelliset ja tehokkaat taivutuksensa olivat käänteentekeviä sähköisen blueskitaran soitossa. Heidät kaikki olen tavannutkin, Anson oli meillä Grand Bluesissa keikallakin toissa syksynä. Julkaisukeikka Lahden syksyisellä Grand Blues Festivalilla keräsi kiitettävästi yleisöä. Häntä jäi kaipaamaan iso musiikin ystävien joukko. Freddie King ja B.B. All Stars -henkisen kokoonpanon saaminen yhteen paikkaan samaan aikaan ei ehkä ole kaikista helpoin homma. Hänen tyylilleen perustuvat paljolti mm. Kertoisitko hänen vaikutuksestaan soittoosi, ja samalla olisi mukava tietää muistakin esikuvistasi ja innoittajista. Näiden lisäksi yksi iso vaikuttaja on Buddy Guy, jonka stratosoundia aina ihailin, varsinkin ennen kuin hän rupesi kumartelemaan valkoisen rockyleisön suuntaan muuttaen soundinsa säröisempään ja sameampaan suuntaan. Hänen esittämänsä Looking Back oli ensimmäinen siitä biisistä kuulemani. mukana oli tuolloin myös Trickbag. Se on toinen biisi, jossa Juppo Paavola (R.I.P.) soitti rumpuja. King ovat tietysti ihan samassa sarjassa. – Yksi varhaisimmista suosikeistani oli John Mayall. Pitää tietysti mainita myös Jimi Hendrix, suuri uudistaja! Onko tarkoitus keikkailla enemmänkin uuden levyn myötä. Olen siihen tyytyväinen. Esimerkiksi levyt ”A Man And The Blues” ja ”Hold That Plane!” ovat Buddyn soittoa maukkaimmillaan. – Kyllä vaan, Albert on suurimpia esikuviani. 20 Blues News 1/2026 taa. Hän oli myös ystävänä mitä miellyttävin. varhainen Claptonin tyyli ja myöhemmin Stevie Rayn. Manalan Lautturi poseerauskuvassa, lehtileikkeessä sekä Kuhmoisten Yhteiskoulun konvan julisteessa. Siinä biisissä mun soitossani on oikeastaan sitä persoonallista otetta, jota olen aina hakenut: enimmäkseen sormilla soittoa ja hieman nasaalilla soundilla. Wellsin kanssa tehty hieno ”Hoodoo Man Blues”. – Viiden hengen Hauki Blues Bandilla on pari keikkaa tiedossa Lahdessa, mutta Blues Kiiskinen Blue Järvenpään Puistobluesissa 1988. Toinen on Elmore Jamesin Dark & Dreary, jonka laulun Henry hoitaa todella tyylikkäästi. Samaan sarjaan voidaan toki laskea Jr. Freddien instrumentaaleja olen soittanut paljonkin keikoilla ja jameissa, niin kuin melkein kaikki muutkin blueskitaristit. Ehdotin sitä Ismo Haavistolle, sovimme sävellajiksi A:n ja sitten vain studioon tekemään pohjaa. – Tärkeä esikuva on myös Otis Rush, hänen vibratonsa oli huippua, minkä lisäksi hän oli loistava laulaja. Ismo hoiti laulun ja huuliharpun kotistudiossaan. Myös Jimmie Vaughan, Ronnie Earl ja Anson Funderburgh ovat esikuviani. © Se pp o Li nd fo rs