vuosikerta BN haastattelee: JOHN NÉMETH ZORA YOUNG Henkilökuvia: JACKIE SHANE PHIL FLOWERS Suomalaista bändihistoriaa: SKIPPER & THE SAILORS. BN-kriitikoiden vuoden 2020 parhaat! / Klassikoiden lähteillä / BN lukee kirjallisuutta Korona-bluesia Mississippistä / Sapuskabluesia! osa 1 / Divarien helmiä / Levytutkailut 197301-21-01 ISSN 0784-7726 N:o 307 (1/2021) Hinta 7,50 € 54
Harri Haka: Andrew Alli – Hard Workin‘ Man (Ellersoul) Bernard Allison – Songs From The Road (CD + DVD) (Ruf) Rory Block – Prove It On Me (Stony Plain) Fiona Boyes – Blues In My Heart (Reference) Ronnie Earl & The Broadcasters – Rise Up (Stony Plain) Henry Gray & Bob Corritore – Sessions, Vol. BN-KRIITIKOIDEN VUODEN 2020 PARHAAT! K uten niin monet kerrat jo ennenkin, Blues Newsiin vuoden aikana levyesittelyjä laatineiden vakioavustajien tehtäväksi annettiin jälleen valikoida uutuusjulkaisujen joukosta enintään 20 mieleisintä ehdokastaan, jotka on esitetty ohessa toimittajittain artistija yhtyekohtaisessa aakkosjärjestyksessä. 1 (Topcat, -19) John Lee Hooker – Documenting The Sensation Recordings 1948–52 (Ace 3-CD) + Boogie Chillen’ (Ace 10” 78 r.p.m.) Jimmy Johnson – Every Day Of Your Life (Delmark) Paul Orta & Steve Coleridge – The Slim Harpo Project (Sidetrack) John Primer & Bob Corritore – The Gypsy Woman Told Me (VizzTone) Roomful Of Blues – In A Roomful Of Blues (Alligator) Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) Ron Thompson – From The Patio, Live At Poor House Bistro (Little Village Foundation) Stevie Ray Vaughan – The Penultimate Show (Parachute LP) Junior Wells – Blues Brothers (Cleopatra Blues 2-LP/CD) Hank Williams – The Complete Health & Happiness Recordings (BMG 3-LP) Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.). 1 (Ace) eri esittäjiä – If I Have To Wreck L.A.: Kent & Modern Records Blues Into The 60s, Vol. 5 (Retroworld) Lee Fields & The Expressions – Big Crown Vaults, Vol. John – Great American Radio, Vol. 2 (Ace) J-P Berg: Tony Allen & Hugh Masekela – Rejoice (World Circuit) Andrew Alli – Hard Workin‘ Man (Ellersoul) Shemekia Copeland – Uncivil War (Alligator) Chris Corcoran Band – Coolerator (Shack) Robert Cray Band – That’s What I Heard (Nozzle/Thirty Tigers) Dr. Äänestyksen suurimmat pisterohmut paljastetaan niin ikään tuttuun tapaan koosteen päätteeksi sivulla 7. 1 (Big Crown) Kirk Fletcher – My Blues Pathway (Cleopatra Blues) Sonny Green – Found! One Soul Singer (Little Village Foundation) Erin Harpe – Meet Me In The Middle (VizzTone) Earl Hooker – Rockin‘ Wild: 1952–1963 Recordings (Soul Jam) John Lee Hooker – Live At Montreux 1983 & 1990 (Eagle 2-LP) Sonny Landreth – Blacktop Run (Provogue) Gerald McClendon – Can‘t Nobody Stop Me Now (Delta Roots) The Meters – New Orleans Jazz Festival ‘93 WWOZ Broadcast (digijulkaisu) Maceo Parker – Soul Food (The Funk Garage) John Primer & Bob Corritore – The Gypsy Woman Told Me (VizzTone) Professor Longhair – The Bach Of Rock (Sunset Boulevard 2-CD) Fenton Robinson – Out Of Chicago (JSP) eri esittäjiä – Barrelhousin‘ Around Chicago: Legendary George Paulus 1970s Blues Recordings (JSP 2-CD) 4 Blues News 1/2021 Honey Aaltonen: Dave Alvin – From An Old Guitar (Yep Roc 2-LP) Big Jon Atkinson – Back Down South (Bluebeat) The BB King Blues Band – The Soul Of The King (Ruf LP) William Clarke – Heavy Hittin’ West Coast Harp (Bear Family LP, -19) Ronnie Earl & The Broadcasters – Rise Up (Stony Plain) Fleetwood Mac – Live In Finland 1969 (1960’s Records LP) Rory Gallagher – Check Shirt Wizard: Live In ’77 (Cadet 3-LP/2-CD) Dana Gillespie – Under My Bed (Ace) Hollywood Fats Band – Blues By The Pound, Vol. 2: Cold Chills (SWMAF) Mark Hummel – Wayback Machine (Electro-Fi) Sass Jordan – Rebel Moon Blues (Stony Plain) Bettye LaVette – Blackbirds (Verve) John Németh – Stronger Than Strong (Nola Blue) John Primer & Bob Corritore – The Gypsy Woman Told Me (VizzTone) Kid Ramos & Bob Corritore – Phoenix Blues Sessions (SWMAF) Dave Riley & Bob Corritore – Travelin’ The Dirt Road (SWMAF) Duke Robillard & Friends – Blues Bash! (Stony Plain) Whitney Shay – Stand Up! (Ruf) Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.) Johnny Winter – Texas ‘63–‘68 (Sunset Blvd.) eri esittäjiä – Dirty Work Going On: Kent & Modern Records Blues Into The 60s, Vol
1 (Ace) eri esittäjiä – Everything Is Gonna Be Alright (Westbound) eri esittäjiä – New Breed R&B: Saturday Night Special (Kent) Timo Kauppinen: Andrew Alli – Hard Workin‘ Man (Ellersoul) Dave Alvin – From An Old Guitar (Yep Roc 2-LP) Elvin Bishop & Charlie Musselwhite – 100 Years Of Blues (Alligator) Shemekia Copeland – Uncivil War (Alligator) Robert Cray Band – That’s What I Heard (Nozzle/Thirty Tigers) Dr. 1 (Ace) eri esittäjiä – New Breed R&B: Saturday Night Special (Kent) Jari Kolari: Big Jon Atkinson – Raw Blues (Big Tone, -19) Big Harp George – Living In The City (Blue Mountain) Al Blake – Al Blake‘s XXL Bag Of Blues, Vol. 2: Cold Chills (SWMAF) René Hall – My Kind Of Rocking (Jasmine) The James Hunter Six Nick Of Time (Daptone) Gus Jenkins – Too Tough: West Coast Blues And R&B, 1953–1962 (Jasmine 2-CD) Jimmy Johnson – Every Day Of Your Life (Delmark) Pokey LaFarge – Rock Bottom Rhapsody (New West) Bettye LaVette – Blackbirds (Verve) John Németh – Stronger Than Strong (Nola Blue) Duke Robillard & Friends – Blues Bash! (Stony Plain) Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) Lucinda Williams – Good Souls Better Angels (Thirty Tigers) Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.) eri esittäjiä – Dirty Work Going On: Kent & Modern Records Blues Into The 60s, Vol. Chef – Let The Fire Lead (Hokahey!) Johnny Nicholas – Mistaken Identity (Valcour) Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) Thorbjorn Risager – Come On In (Ruf) Nora Jean Wallace – Blueswoman (Severn) Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.) 5. Blues News 1/2021 5 Pete Hoppula: Andrew Alli – Hard Workin‘ Man (Ellersoul) Don Bryant – You Make Me Feel (Fat Possum) Shemekia Copeland – Uncivil War (Alligator) Chris Corcoran Band – Coolerator (Shack) Robert Cray Band – That’s What I Heard (Nozzle/Thirty Tigers) Eero ja Jussi & The Boys – Numero 1 & 2 & Singlet 1964–69 (Svart 2-CD) Henry Gray & Bob Corritore – Sessions, Vol. 1 (Blue Beat) Mavis Staples – We Get By (Anti, -19) Leo Bud Welch – The Angels In Heaven Done Signed My Name (Easy Eye Sound) Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.) eri esittäjiä – Barrelhousin‘ Around Chicago: Legendary George Paulus 1970s Blues Recordings (JSP 2-CD) eri esittäjiä – Boppin‘ By The Bayou Feel So Good (Ace) eri esittäjiä – Dirty Work Going On: Kent & Modern Records Blues Into The 60s, Vol. (omakustanne) The Hip-Shooters – Hey Big City (Sleazy EP) The James Oliver Band – Twang (Last Music Co) JW-Jones – Sonic Departures (Solid Blues) Micke & Lefty feat. Helander & Third Ward – Traffic Jam On The Back Street (Bluelight) Ronnie Earl & The Broadcasters – Rise Up (Stony Plain) Eva Eastwood – Candy (Gamlastans Grammofon) Faarao Pirttikangas – Tomumaja (Herlmi) GA-20 – Lonely Soul (Karma Chief, -19) Kaz Hawkins – Memories Of... Larry Doc Watkins – Chicago Alley Blues (L+R) Darrel Nulisch – Big Tone Sessions, Vol. 1 (Topcat, -19) Mark Hummel – Wayback Machine (Electro-Fi) Bobby Radcliff – Hard Hitting (Homework) Duke Robillard & Friends – Blues Bash! (Stony Plain) Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.) eri esittäjiä – Instrumental (Bigtone, -19) Kari Kempas: Buddy Ace – Meets Al ”TNT” Braggs (Jasmine) Johnny Adams – Meets Lee Dorsey (Jasmine) Andrew Alli – Hard Workin‘ Man (Ellersoul) Honey Aaltonen – 6 x 10 (Isko/Bluelight 10” LP) Elvin Bishop & Charlie Musselwhite – 100 Years Of Blues (Alligator) Don Bryant – You Make Me Feel (Fat Possum) Eddie Boyd – Singles Collection 1947–62 (Acrobat 2-CD) James Cotton – Late Night Blues (Justin Time LP, -19) Johnny Fuller – Mercy, Mercy!! 1954–1962 (Jasmine) Earl Hooker – Rockin’ Wild: 1952–1963 Recordings (Soul Jam) Eddie Kold Band feat. 1 (Topcat 2-CD, -19) Chickenbone Slim – Sleeper (Lo-Fi Mob Productions) Ronnie Earl & The Broadcasters – Rise Up (Stony Plain) Tom Gilberts – Old School (omamakustanne) James Harman – Liqour Parking (Bigtone, -19) Hollywood Fats Band – Blues By The Pound, Vol
Helander & Third Ward – Traffic Jam On The Back Street (Bluelight) John Lee Hooker – Black Night Is Falling, Live (Just In Time) The Jimmys – Gotta Have It (Brown Cow) Micke & Lefty feat. Chef – Let The Fire Lead (Hokahey!) James Oliver Band – Twang (Last Music) Victor Puertas & The Mellow Tones – Take Me With You (omakustanne) Jimmy Regal & The Royals – Late Night Chicken (Lunaria) Mitch Ryder – Detroit Breakout (Cleopatra) Tiny Legs Tim – Call Us When It’s Over (Sing My Tittle) Jimmie Vaughan – The Pleasure’s All Mine (Last Music Company) eri esittäjiä – Missy Sippy All Stars, Volume 1 (Sing My Title) 6 Blues News 1/2021 Pertti Nurmi: Linsey Alexander – Live At Rosa’s (Delmark) Annisteen Allen – Fujiyama Mama (Jasmine) Frank Bey – All My Dues Are Paid (Nola Blue) Eddie Bo – Slippin’ And A Slidin’: Singles As & Bs 1956–1962 (Jasmine 2-CD) Shemekia Copeland – Uncivil War (Alligator) Pee Wee Crayton – Golden Decade 1947–1957 (Jasmine 2-CD) Tinsley Ellis – Ice Cream In Hell (Alligator) Kirk Fletcher – My Blues Pathway (Cleopatra Blues) Henry Gray & Bob Corritore – Sessions, Vol. 2: Cold Chills (SWMAF) Sonny Green – Found! One Soul Singer (Little Village Foundation) John Lee Hooker – Documenting The Sensation Recordings 1948–52 (Ace 3-CD) Gus Jenkins – Too Tough: West Coast Blues And R&B, 1953–1962 (Jasmine 2-CD) Jimmy Johnson – Every Day Of Your Life (Delmark) Freddie King – Blues Journey (Sunset Blvd 3-CD) Kenny “Blues Boss” Wayne – Go, Just Do It! (Stony Plain) Johnny Guitar Watson – Posin’: More Singles 1959–1962 (Jasmine) Junior Wells – Blues Brothers (Cleopatra Blues 2-LP/CD) eri esittäjiä – Cadillac Baby’s Bea & Baby Records (Earwig 4-CD) eri esittäjiä – Dirty Work Going On: Kent & Modern Records Blues Into The 60s, Vol. Helander & Third Ward – Traffic Jam On The Back Street (Bluelight) Rory Gallagher – Cleveland Calling (Chess) Rory Gallagher – Check Shirt Wizard: Live In ’77 (Cadet 3-LP/2-CD) Muddy Manninen – River Flows (Running Moose) Savoy Brown – Ain’t Done Yet (Quarto Walley) Tomislav Goluban – Memphis Light (Spona) The Nighthawks – Tryin’ To Get To You (EllerSoul) The Amazing MeatMen – License To Grill (Galactic Records) Turn On – The Ghost On The Wall (Finnish All Music & Media) Vanhaa roinaa – Kiivasta elämää (omakustanne) Mikke Nöjd: Honey Aaltonen – 6 x 10 (Isko/Bluelight 10” LP) Amazing Meatmen – License To Grill (Galactic) Elvin Bishop & Charlie Musselwhite – 100 Years Of Blues (Alligator) Black Devils & Ile Kallio – Live At Tavastia 2019 (Ainoa) Blue Notes – Canned Beat (omakustanne) Johnny Burgin – No Border Blues Japan (Delmark) Doctor’s Order – Out Of Order: The Lost Early Album / Alternative Doctors In Disguise: Rehearsal Tapes / Rehearsals Are For Sissies! (Finnish All Music & Media Oy 3 x CDR) Kirk Fletcher – My Blues Pathway (Cleopatra Blues) James Harman – Liqour Parking (Bigtone, -19) Dr. Riku Metelinen: Avey Grouws Band – Devil May Care (Avey/Grouws Band) Albert Cummings – Believe (Provoque) Ben Granfelt – True Colours (A1 Records) Bluesnake – More Stories (omakustanne) Joe Bonamassa – A New Day Now (Provoque) Creek Road Eleven – Creek Running Again (omakustanne) Dion – Blues With Friends (KTBA Records) Dr. 1 (Ace) eri esittäjiä – Nine Below Zero: The Cold Winter Blues (Document, digijulkaisu)
Chef – Let The Fire Lead (Hokahey!) 2 p. Andrew Alli – Hard Workin‘ Man (Ellersoul) 5 p. eri esittäjiä – New Breed R&B: Saturday Night Special (Kent) 2 p. Shemekia Copeland – Uncivil War (Alligator) 4 p. Vuoden 2020 uusintajulkaisu: 1. Hollywood Fats Band – Blues By The Pound, Vol. Elvin Bishop & Charlie Musselwhite – 100 Years Of Blues (Alligator) 3 p. Mark Hummel – Wayback Machine (Electro-Fi) 3 p. 2. Vuoden 2020 kansainvälinen julkaisu: 1. Rory Gallagher – Check Shirt Wizard: Live In ’77 (Cadet 3-LP/2-CD) 2 p. John Primer & Bob Corritore – The Gypsy Woman Told Me (VizzTone) 4 p. 2. Earl Hooker – Rockin’ Wild: 1952–1963 Recordings (Soul Jam) 2 p. Ronnie Earl & The Broadcasters – Rise Up (Stony Plain) 4 p. Dr. Henry Gray & Bob Corritore – Sessions, Vol. Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) 6 p. Duke Robillard & Friends – Blues Bash! (Stony Plain) 3 p. Honey Aaltonen – 6 x 10 (Isko/Bluelight 10” LP) 2 p. Micke & Lefty feat. Blues News 1/2021 7 Blues News 1/2017 7 Vuoden 2020 kotimainen julkaisu: 1. John Lee Hooker – Documenting The Sensation Recordings 1948–52 (Ace 3-CD) 2 p. eri esittäjiä – Barrelhousin‘ Around Chicago: Legendary George Paulus 1970s Blues Recordings (JSP 2-CD) 2 p. James Harman – Liqour Parking (Bigtone) 3 p. 4. Turn On – The Ghost On The Wall (Finnish All Music & Media) 2 p. Kirk Fletcher – My Blues Pathway (Cleopatra Blues) 3 p. Jimmy Johnson – Every Day Of Your Life (Delmark) 3 p. 1 (Topcat) 2 p. 7 TT Tarkiainen: Tinsley Ellis – Ice Cream In Hell (Alligator) Dr. 7. 1 (Ace) 4 p. 3. eri esittäjiä – Dirty Work Going On: Kent & Modern Records Blues Into The 60s, Vol. Eero ja Jussi & The Boys – Numero 1 & 2 & Singlet 1964–69 (Svart 2-CD) 2 p. Robert Cray Band – That’s What I Heard (Nozzle/Thirty Tigers) 3 p. Gus Jenkins – Too Tough: West Coast Blues And R&B, 1953–1962 (Jasmine 2-CD) 2 p. Helander & Third Ward – Traffic Jam On The Back Street (Bluelight) Mark Hummel – Wayback Machine (Electro-Fi) Mick Kolassa – If You Can’t Be Good, Be Good At It! (Endless Blues) Jimmie ”Bluesman” Lawson And Cathouse Radio – Session In Tartu & Live At Von Krahl (Cathouse Radio) Ville Leppänen ja Käytetyt miehet – Pikainen tusina (Hokahey!) Louisiana’s LeRoux – One Of These Days (La LeRoux) The Nighthawks – Tryin’ To Get To You (Eller Soul) Papa’s Paradise – Roots (omakustanne) John Primer & Bob Corritore – The Gypsy Woman Told Me (VizzTone) Andres Roots – Mississippi To Loch Lomond (Roots Art) Sugar Ray & The Bluetones featuring Little Charlie – Too Far From The Bar (Severn) Turn On – The Ghost On The Wall (Finnish All Music & Media) Vesa Walamies: Johnny Burgin – No Border Blues Japan (Delmark) Jörg Danielsen – Guess Who’s Got The Blues (Wolf) Eero ja Jussi & The Boys – Numero 1 & 2 & Singlet 1964–69 (Svart 2-CD) Peter Green’s Fleetwood Mac – Transmission Impossible (Eat To The Beat) Ismo Haavisto – Hard Stompin’ Blues (Lake Water) James Harman – Liqour Parking (Bigtone, -19) Paul Orta & Steve Coleridge – The Slim Harpo Project (Sidetrack) Paleface & Laulava Unioni – Tie vapauteen (Finmix) Victor Puertas & The Mellow Tones – Take Me With You (omakustanne) eri esittäjiä – We Shall All Be Reunited: Revisiting The Bristol Sessions 1927–1928 (Bear Family). 2: Cold Chills (SWMAF) 3 p. Kim Wilson – Take Me Back! The Bigtone Sessions (M.C.) 6 p. Helander & Third Ward – Traffic Jam On The Back Street (Bluelight) 4 p
Sitten siellä pystytettiin patsas tälle johtajalle, mutta se kaadettiin viime vuonna. Kukaan muu ei kuulostanut Otis Reddingiltä tai William Belliltä. Oletko aina myös laulanut. – Kyllä, koko elämäni.. Tuon aikakauden musiikin, bluesin ja soulin, sanoma muistuttaa meitä siitä, että meidän pitäisi levittää ympärillemme hieman enemmän rakkautta. Mutta kun aloitin soittamisen, en tiennyt blueshuuliharpun soittamisesta mitään, eikä kotikaupungissanikaan siitä oikein kukaan muukaan mitään tiennyt. – Vuosi tai pari sitten Memphisissä kaivettiin eräs Ku Klux Klanin johtaja haudastaan ja laitettiin esille mustien pelottelemiseksi. – Onneksi lukiossani järjestettiin kykyjenetsintäkilpailu, ja sijaisopettaja Mike Corbet oli houkuteltu siihen mukaan. Nashville yritti estää patsaan kaatamisen – siellä rasismi on yleistä ja Ku Klux Klania ihannoidaan. Musiikin vaikutus olisi suurempi, jos ihmiset eivät olisi niin ahneita vaan muistaisivat musiikin voiman. – Pidän eri aikakausien musiikista, ja kun olen tullut vanhemmaksi, on ollut hienoa palata niiden artistien pariin, jotka ovat olleet luomassa musiikkityyliä sen alkuvaiheissa. On juke-jointeja, C.C. Ihmiset ovat peloissaan ja toivon, että he löytävät bluesin ja soulin sanoman elämäänsä. Entertainment, Blue Worm ja Wild Bill’s, jossa kuulee erinomaista laulajaa Booker Brownia. Etsin hänet käsiini show’n jälkeen ja pyysin häntä näyttämään, miten hän sen teki. Pidän Sonny Boy Williamsonista, Paul Butterfieldistä ja Big Walter Hortonista. Onnistuin soittamaan laulumelodioita huuliharpulla taivuttamatta nuotteja ja sen ansiosta loin oman tyylini alusta alkaen. – Soittotyylini vaikutteet tulevat paljolti Junior Wellsiltä ja Little Walterilta. Hän opetti minulle, miten nuotteja taivutetaan, ja kaikki loksahti viimein kohdalleen. Hänkin piti ajatuksesta ja siellä myös muusikolla on mahdollista ansaita elantonsa, mikä on harvinaista. Aloitin laulajien melodioista – laulajien, jotka pääsääntöisesti lauloivat mollisävellajissa. Siksi pidän siitä. Sen jälkeen väritin melodioita ja tuurilla onnistuin luomaan oman sanaston huuliharpulleni. Tämä perintö elää vielä nykyäänkin ja moni mahtava artisti valitsee Memphisin – on räppäreitä, hip-hop-artisteja, kuuluisa Justin Timberlake, popmusiikin tähtiä. – Elämme mielenkiintoisia aikoja ja toivon, että amerikkalaiset ovat riittävän älykkäitä, etteivät lähde mukaan vanhaan vastakkainasetteluun. King ja Muddy Waters olivat kaikki erilaisia, eivätkä kuulostaneet samalta. Valitettavasti monille musiikki on vain bisnestä. Se oli minulle merkityksellistä ja luulen, että sen ansiosta, että kukaan ei ollut minulle näyttämässä kuinka huuliharppua soitetaan, olen nyt tässä. Se hyväksyy erilaisuuden ja omaleimaisuuden. Huey’sketjulla on seitsemän klubia ja kaikissa niissä on elävää musiikkia. Memphis on tekemässä taloudellista comebackia. Klubeja on pitkin koko Beale Streetiä. Tuon aikakauden musiikin, bluesin ja soulin, sanoma muistuttaa meitä siitä, että meidän pitäisi levittää ympärillemme hieman enemmän rakkautta.” muuttaa Memphisiin. USA:ssa on sananvapaus ja voin sanoa mitä haluan ja sanomani tavoittaa ihmisiä. Gospelin mukaan: ”If you got a friend in Jesus, you have a friend in everyone.” INNOITUKSEN LÄHTEET Keneltä olet saanut vaikutteita musiikkiisi ja soittotyyliisi. USA:ssa ei välttämättä nyt olisi ongelmia, elleivät jotkut haluaisi niitä luoda nostamalla esille vanhoja vastakkainasetteluja. Memphisissä ei kuitenkaan järjestetty mielenosoituksia patsaan puolesta, koska kukaan ei patsasta halunnut. He olivat jotain raikasta ja uutta. Al Greenin kirkko on siellä edelleen – gospelilla on merkittävä rooli Memphisin kulttuurissa, mustien kulttuurissa, joka on saavuttamassa myös valkoisten hyväksynnän. Heillä kaikilla oli oma tyylinsä. Pidän myös Paul deLaystä, Kim Wilsonista ja Rick Estrin on myös todella hieno huuliharpisti. Memphis Minnie, B.B. Se tekee Memphisistä erityisen paikan, ja sillä on myös pitkät perinteet. USA:ssa ei välttämättä nyt olisi ongelmia, elleivät jotkut haluaisi niitä luoda nostamalla esille vanhoja vastakkainasetteluja. Isoissa kaupungeissa pitää valita, mihin muottiin itsensä sijoittaa. Memphis hyväksyy innovatiivisuuden ja sen, että asiat tekee omalla tavallaan, ja suorastaan vaalii sitä. Siksi pidän bluesin tekemisestä, se on tapa kommunikoida, luoda yhteisymmärrystä. Hän soitti huuliharppua ja se oli ensimmäinen kerta, kun näin jonkun soittavan blueslikkejä livenä. Istuin silloin pianon ääreen ja ryhdyin opettelemaan bluesin soittamista huuliharpulla. Blues News 1/2021 11 ”Kun historia ylipäätään alkaa toistaa itseään, on joskus parasta palata alkuvaiheisiin, erityisesti 60-luvulle. Pianonsoiton ja musiikin teorian osaamisesta oli apua. – Memphis on upea kaupunki, pidän siitä paljon. Kun historia ylipäätään alkaa toistaa itseään, on joskus parasta palata alkuvaiheisiin, erityisesti 60-luvulle
En ymmärrä kieltä, mutta minusta se kuulosti kommunikoinnilta, samanlaiselta kuin bluesin ”call and response” -perinne, mikä ei ole vierasta muussakaan perinteisessä musiikissa eri puolilla maailmaa. Monet ovat sitä mieltä, että blues on syntynyt gospelista, mutta minä tiedän miltä gospel kuulostaa ja se on minun mielestäni erilaista. Veljeni ja sisareni olivat toistakymmentä vuotta minua vanhempia ja he kuuntelivat 70-luvun musiikkia – kaikkea mahdollista discomusiikista hardrockiin ja countryyn. Delbert McClintonilla oli jo aikoinaan tapana miksata tyylejä ja sitä ovat tehneet myös muun muassa Rolling Stones, Nikki Hill ja Andrew Alli, nuori huuliharpisti-laulaja Virginiasta, jonka tapasin kun teimme Mark Hummelin, Curtis Salgadon ja Aki Kumarin kanssa huuliharppubluesshow’ta. Olen ajatellut sen johtuvan Keskilännen ääntämistavasta. Lisäksi The Blue Dreamers on tekemässä uutta levyä. – Uusia artisteja nousee pinnalle, kuten esimerkiksi Larkin Poe, jonka tyylinä on sekoittaa countryä, americanaa ja bluesia. Isäni kuunteli unkarilaista musiikkia ja oopperaa ja minä pilailin oopperalaulajien kustannuksella, Pavarottin, Plácido Domingon ja Mario Lanzan. Naapurustossani joku lintu kuulostaa aivan samalta kuin O.V. Aki on tehnyt hindibluesia, mikä osoittaa hienosti, että musiikki ottaa aina vaikutteita jostain. Voisin mainita myös Percy Sledgen, Ray Charlesin ja Otis Reddingin ja olen myös suuri Nat King Colen, Frank Sinatran, Chet Bakerin, Johnny Hartmanin, Cab Callowayn, Junior Parkerin ja Little Miltonin fani. Kiinnostuin myös Howlin’ Wolfista ja myöhemmin muun muassa Magic Samistä ja Lowell Fulsonista. Kannattaa katsoa hieno dokumentti ”The Rumble”. Löysin Arizonan Tucsonista levyn, jossa eräs blackfoot-heimo laulaa perinteisiä intiaanilauluja. – Minulla oli tapana laulaa levyjen mukana niitä kuunnellessani ja vielä nykyäänkin joku asia voi palauttaa mieleeni jonkun vanhan kappaleen. – Olin alussa suuri Junior Wells -fani, joten todennäköisesti se kuuluu laulutyylissäni. Kun sitten liityin Anson Funderburghin bändiin, innostuin B.B. Wrightin melodia kappaleella Don’t Let My Baby Ride. Siellä on myös toinen lintu, joka laulaa melodianpätkää Hoochie Coochie Manistä.. Kolmannelle tunnille tullessani ääneni oli käheä, kun olin polttanut tupakkaa ja juopotellut edellisenä iltana keikalla jossakin. Olemme jo äänittäneet muutamia kappaleita ja levyä varten tarvitaan vielä kolme. Tyttäreni on 8-vuotias ja poikani on 5-vuotias ja aloittaa pian koulun, joten saan enemmän aikaa levyn tekoon. Kingistä ja Sam Myersistä. Kappaleet ovat jo valmiina, mutta minulla ei ole ollut aikaa tehdä niihin sovituksia, koska matkustan paljon ja minulla on kaksi pientä lasta, joten kun olen kotona, vietän paljon aikaa heidän kanssaan. Olen kotoisin seudulta, jossa oli paljon alkuperäisväestön kulttuuria. Hauskinta tässä on se, että O.V. Jos totta puhutaan, olin koko ikäni siihen asti tehnyt pilaa oopperasta. En ole koskaan saanut sellaista opetusta laulussa, mutta kotikaupungissani eräs rouva olisi halunnut tehdä minusta oopperalaulajan ja otin häneltä pari laulutuntia. He ovat todella mahtavia. Ääneni oli kamala ja rouva sanoi, että minun pitää lopettaa bluesin laulaminen ja muuttaa elämäntapani. Vitsaillessani tulin oppineeksi kai jotain oopperalaulusta. Hän oli opiskellut laulua, klassista tyyliä ja on mielenkiintoista, että ooppera kuului hänen äänestään. Mitä olet mieltä nyky-bluesista. Minulla on Memphisissä 1950ja 60-lukujen Memphis Horns -tyylinen yhtye. Curtis Salgado on hänkin loistava laulaja. – Pidän unkarilaisista melodioista. Minusta bluesissa on tyylillisesti enemmän vaikutteita intiaanien musiikista kuin gospelista. Ihmiset ovat aina sanoneet, että meillä on samankaltainen äänensävy. Kuuliko hän linnun laulavan vai kuunteliko lintu O.V. (cd ”Stronger Than Strong” ilmestyi syksyllä 2020 Nola Blue Recordsin toimesta – toim. Ne ovat tyyliltään hyvin samankaltaisia kuin blues – paljon tunnetta ja energiaa sekä kokemuksia. 12 Blues News 1/2021 Keneltä olet saanut vaikutteet laulutyyliisi. Kuten vaikka Charles Bradley tai Lee Fields tai Michael Ledbetter, hiljattain edesmennyt chicagolainen blueslaulaja. – Minulta on pyydetty uutta levyä, joten teen sen. He ovat todella lahjakkaita. Ei varmaan voi välttää sitä, etteikö kaikki tämä vaikuttaisi tyyliini. TULEVAISUUS JA NYKYPÄIVÄN BLUES Millaisia suunnitelmia sinulla on lähitulevaisuudelle. – Jopa deltabluesissa on paljon vaikutteita muualta. Olen kuullut, että myös Charlie Patton oli intiaani, ja yksi suosikkirumpaleistani June Core, joka soittaa Charlie Musselwhiten kanssa, on osittain intiaani ihonväristään huolimatta. Amerikan alkuperäisväestön kulttuurilla ja musiikilla on ollut suuri vaikutus minuun. Siihen en ollut valmis. – Inspiraatiota voi siis löytää vaikka linnunlaulusta. Pidän hänen laulustaan. huom.). Wrightia. En ole Bobby Bland, mutta he ovat työskennelleet myös monien muiden artistien kanssa Gregg Allmanista Keith Richardsiin, Doobie Brothersista Wu Tang Claniin ja Bo-Keysiin ja Bar-Keysiin. Se on puhdas ja kirkas. Suosikkeihini kuuluvat myös reggaeartistit kuten Jimmy Cliff ja Bob Marley, hardrockyhtyeet kuten AC/DC, Led Zeppelin, Aerosmith sekä räppärit kuten Public Enemy, Yo Gotti ja Pharrel Williams. Kasvoin kuunnellen niitä ja äiti suosikkeja Bing Crosbya, Danny Kayetä, Dean Martinia, Frank Sinatraa ja Doris Daytä. Olen siis dinosaurus niiltä ajoilta, kun kaikki vielä tanssivat musiikin tahtiin. Minulla oli siis runsaasti vaihtoehtoja. Varmaan myös Muddy Waters, Sonny Boy Williamson, Fats Domino ja Little Walter sekä monet Mississippistä ja Louisianasta kotoisin olevat artistit. Monet bluesin melodioista tulevat gospelista, mutta säestys intiaanimusiikista. Wright asui samassa naapurustossa kuin minä nyt. Osa sen jäsenistä on Bobby Blue Bland Bandistä. Kotikaupungissani myös tanssittiin paljon ja tarjolla oli tanssikeikkoja. Pidän lisäksi countrymuusikoista kuten Buck Owensista, Willie Nelsonista, Waylon Jenningsistä, Johnny Paycheckistä ja rocklaulajista kuten Billy Gibbonsista, Paul Rodgersista, Freddie Mercurystä, Mick Jaggerista, The Beatlesista, ja tietysti Elviksestä ja Little Richardista – alkuperäisistä rokkareista, Bo Diddleystä, Clyde McPhatteristä, sekä jumpbluestyypeistä kuten Roy Brownista, Wynonie Harrisista ja Big Joe Turnerista. Nykyisin ihmiset eivät enää pidä tanssimisesta. Olen jopa päässyt mukaan pow-wow -kokoontumiseen, jonne kouluaikana pari kaveria minut vei. Arvostan myös Gary Clark Junioria, Kim Wilsonia, Jimmie Vaughania ja sellaisia laulajia kuin Millie Jackson, Aretha Franklin, Koko Taylor, Shemekia Copeland, Amy Winehouse ja erityisesti Robert Cray, joka on kotoisin Keskilännestä, jossa minäkin vartuin. – Lauluja soittotyylistäni löytyy siis paljon sävyjä intiaanien musiikista
Jackie halusi korostaa orastavaa naisellisuuttaan ylipukeutumalla ja vahvasti meikkaamalla. Jackie Shanen virallinen diskografia ei ole pituudella pilattu, vain kahdeksan singleä ja yksi aika heiveröinen live-albumi. Tarkoitukseni oli tuolloin kirjoittaa hänestä yhdistetty esittely ja muistokirjoitus, mutta ties miksi suunnitelma on lykkääntynyt. Gospelin rinnalle musiikillisena kiinnostuksen kohteena tuli blues, tarinan mukaan sen jälkeen, kun hän oli kuullut kotikatunsa baarin jukeboxissa B.B. Esiintymiset eivät rajoittuneet Nashvilleen, vaan Jackie oli mukana laajalla suurten tähtien kiertueella Hank Ballardin, Jackie Wilsonin, Impressionsin ja monen muun mukana. Hänen vanhempansa erosivat seuraavana vuonna, jolloin hän jäi isovanhempiensa hoiviin ja hänet kirjattiin heidän Shanesukunimellään. Lillian Offitt levytti keväällä ‘57 Nashvillessä Excello-merkille ison hittinsä I Miss You So (listasijoitukset r&b 8./ pop 66.), jonka taustalla Mondayn johtama trio soitti. Esittelyn kohde oli yksi erikoisimmista 60-luvun soulartisteista, transseksuaali, jonka elämään ja uraan erilaisuus raskaasti vaikutti. Noiden aikojen valokuvissa Jackie on miesasuun pukeutuneena, vahvasti Little Richardin tyylisenä. Shane lopetti uransa 70-luvun alussa ja vaipui unohduksiin. Tästä Jackien ura nytkähti liikkeelle, sillä kun hän tapasi samoihin aikoihin pianisti Louis Lavellen ja kitaristi Les Mondayn muodostaman jazzduon, niin hänet kiinnitettiin ryhmään vahvistukseksi. PIKKU-JACKIE Jackie Shane syntyi Nashvillessä 15.5.1940. 50-luvun puolivälissä hän tutustui Nashvillessä kiertueella olleeseen Little Richardiin ja Upsetters-yhtyeen rumpaliin Charles Connorsiin, joka sai hänet kiinnostumaan rumpujen soitosta niin, että hänelle hankittiin omat soittimet. Useimmat alan tekstit käyttävät hänestä pronominia ”she”. Hän ei kokenut oloaan turvalliseksi Yhdysvalloissa, vaan ”pakeni” Kanadaan, siellä hän vietti useita vuosia suosittuna lavalaulajana. Sen myötä Jackiesta tuli Excellon studion vakiorumpali, minkä lisäksi hänet pestattiin paikallisen New Era -klubin housebändin rumpaliksi. Kun kuulin hänen levyjään, ne kuulostivat miehekkään kömpelöiltä, ei siis ollut mitään syytä luulla muuta kuin että kyseessä oli soul man, yksi monien joukossa. Jo pikkulapsena hänessä oli nähtävissä myös ensimmäiset merkit erilaisuudesta. Vuonna ‘47 hän muutti äitinsä luo Elyriaan Ohioon ja palasi kolme vuotta myöhemmin Nashvilleen Gussie-tätinsä. Soulin harrastajat muistavat hänet parhaiten muutamasta 60-luvun alussa levytetystä lähes klassikkotason levytyksestä. Trio laajeni, uusia kiinnityksiä olivat myöhemmin Sunny-hitistään tunnettu kitaristi Bobby Hebb sekä Baileyn tunnetun musiikkisuvun kasvatti, basisti DeFord Bailey Jr. Mielenkiintoiseksi hänen tarinansa tekee mainittu sukupuolinen erikoisuus, jonka perusteella hänelle on annettu kunnianimi ”pioneer transgender performer”. Tarina on luettavissa yksityiskohtia myöten nettihaulla ”Jackie Shane, Baby Do What You Want, Numero Group”, tässä vain musiikkipuoleen keskittyvä pikaesittely. 60-luvulla ei tilanteesta kuitenkaan tiedetty juuri mitään. Hänen identiteettinsä paljastui viimeistään muutama vuosi sitten The Globe And Mail -lehden laajassa haastattelussa. holhoukseen. Myös ohjelmisto New Erassa sisälsi Rikulta lainattua materiaalia varsinaisen bluestarjonnan ohessa. Kingin levyjä. Tässä vaiheessa hän oli ehtinyt paljastaa suuret lahjansa sekä lyömättömänä sprintterinä että ensimmäisten kokemusten herättelemänä gospel-laulajana. 14 Blues News 1/2021 JACKIE SHANE Trans-sukupuolisen soulin pioneeri PEKKA TALVENMÄKI J ackie Shane kuoli keväällä 2019. Trio esiintyi säännöllisesti ja tarjosi Jackielle myös ensiesiintymisen levyllä
Kyseessä ei ollut pelkkä päähänpisto, vaan hänet tunnistettiin ja tiedettiin persoonalliseksi artistiksi. Se sai jatkokseen singlen, joka herätti vielä enemmän ristiriitaisia mielipiteitä ja joka sekin on minun mielestäni loistava. Seuraavat äänitykset tehtiin loppukesällä ‘62 Lillian Claibornen johdolla Herb ja Milton Yakusin pyörittämällä Ace Recording -studiolla Bostonissa, ja samoin kuin ensimmäisessä sessiossa, Jackie joutui laulamaan osuutensa ilman valmisteluja. Sanoituksen ydinlause ”tell her that I’m happy, tell her that I’m gay” herätti arvatenkin kaksimielisiä ajatuksia varsinkin silloin, kun Jackie esitti laulua lavalla. Stop 104 Money I’ve Really Got The Blues Listauksissa b-puoli esiintyy myös nimellä Have You Ever Had The Blues. Sue 776 Any Other Way Sticks And Stones 788 In My Tenement Comin’ Down Any Other Way on William Bellin säveltämä ja Staxille keväällä ‘62 levyttämä pohjimmiltaan surullinen ”hyvin menee kuitenkin” -laulu. Jackie ihastui Cornwall-nimiseen pikkukaupunkiin ja asettui sinne muutamaksi kuukaudeksi. Motley oli jo 50-luvun alussa levytysuransa aloittanut tähti, jonka mukana Jackie pääsi matkustelemaan laajemminkin, myös Yhdysvaltain puolelle. Vaikein kokemus oli nähdä mustaihoisen miehen jääminen viiden valkoisen pahoinpitelemäksi. Hän muutti yhtyeen mukana Torontoon ja esiintyi siellä seuraavina vuosina säännöllisesti. Hän levytti listausten mukaan neljä sävelmää, joista singlelle päätyi kaksi, ei kuitenkaan heti, vaan vasta vuonna ’64, levymerkki oli Skippy Whiten omistama Stop. Matka vei pohjoiseen ja lopulta Kanadan puolelle asti. Asiat seurasivat toisiaan, muutto Montrealiin, joutuminen gangsteriporukan kidnappaamaksi ja päätyminen trumpetisti Frank Motleyn Crew’n laulajaksi. ANY OTHER WAY Vuoden ‘60 lopussa Frank Motleyn johtama ryhmä oli esiintymismatkalla USA:n itärannikolla ja pistäytyi samalla levyttämään Washingtonissa Lillian Claibornen johtamassa studiossa. Blues News 1/2021 TURVAAN KANADAAN Edellä kuvattu lyhennelmä Jackien nuoruusvaiheista ei selvittänyt hänen levottomuuttaan omasta itsestään ja siitä ahdasmielisestä ympäristöstä, jossa hän eli. Sekä Little Richard -vaikutteinen Chickadee että vankempi, kevyesti svengaava Slave For You Baby ovat luokkaa parempia kuin singlenä julkaistut raidat. Hän lauloi Crew’n säestämänä muutaman laulun, menestys oli valtava ja sen seurauksena hänet kiinnitettiin Motley Crew’n vakiojäseneksi. Money julkaistiin uudelleen vuonna ’67 kanadalaisella Star Shot -merkillä, kääntöpuolenaan niin ikään vuodelta ’62 peräisin oleva Little Richard -laina Send Me Some Lovin’. ”Blues” on ilman muuta singlen parempi puolisko eritoten tarttuvan taustasoiton ansiosta, Barrett Strongin Money-hitti sen sijaan esitettiin ylivauhdilla pahasti koheltaen. Samassa sessiossa Jackie lauloi myös raidat Chickadee ja Slave For You Baby, jotka julkaistiin vuonna ‘65 nimihirviökokoelmalla ”The Original Blues Sound Of Charles Brown And Amos Milburn With Jackie Shane, Bob Marshall And The Crystals” (Grand Prix Series K/KS-421). Jackie Shanella ei ollut Motley Crew’ssa erityistä solistivastuuta, sitä hoiti Curley Brudges, mutta tuossa sessiossa myös Jackielle annettiin mahdollisuus. Tarinan mukaan Jackie oli poikamaisesti pukeutuneena seuraamassa Motleyn ryhmän esiintymistä Esquire Show -baarissa, kun hänet kutsuttiin lavalle. Jackie halusi pois Nashvillestä, siihen tarjosi tilaisuuden liittyminen Cetlin & Wilson Caravan -nimiseen kiertävään ryhmään. Tuloksena oli paljon ristiriitaisia mielipiteitä herättänyt, minun mielestäni loistava levy. Esquire Show Montrealissa oli Jackien ja Motley Crew’n kantapaikka 60-luvun alussa, entistä enemmän Crew alkoi esiintyä myös Torontossa varsinkin sen jälkeen, kun Jackien toinen single alkoi menestyä siellä. Ymmärtääkseni Jackie lauloi tuota Lloyd Pricen Personalityhitin b-puolelta tuttua laulua vähän uusituin sanoin ja singlen toisella painoksella otettiin hänen käyttämänsä nimike käyttöön. Sen levyttäminen tuli yllätyksenä sekä Jackielle että taustasoittajille, mikä varmaankin aiheutti sen, että lopputulos oli kiehtovan kömpelö, varsinkin pienten rumpukuvioiden (eiväthän ne olleet edes kuvioita) sijoittuminen suvantokohtiin on riemastuttavaa kuultavaa. Chuck Jackson levytti Any Other Wayn seuraavana vuonna ja pääsi karhumaisella versiollaan HOT 100 -listan. Vaikka single ilmestyi reilusti ajastaan jäljessä, sen esittäjäksi merkittiin Little Jackie Shane. Säveltäjiksi on merkitty Motley & Shane, mutta Jackie on muistellut, että molemmat esitykset olivat hänen 50-luvun lopulla tekemiään sävelmiä
Se olikin ainoa Any Other Wayn valtakunnallinen sijoitus ja huomionarvoista on, että siinä sana ”gay” oli korvattu kiltimmällä ilmaisulla ”free”. TAKAISIN TORONTOON Stand Up Straight And Tall oli levy, josta toivottiin hittiä, mutta kun toive ei toteutunut, Modern purki Jackien sopimuksen. Noilta ajoilta on luettavissa lukuisia tarinoita, joiden mukaan Jackie Shane oli noussut ehdottomaan kulttiasemaan eritoten Kanadassa, hänen nimensä ja kuvansa saivat entistä enemmän kokoa mainosjulisteissa samalla kun Motley Crew’n hohto himmeni ja nimike muuttui muotoon The Hitchhikers. Jackien version bpuolelle levytetty Ray Charlesin hittinä tuttu Sticks And Stones ei onnistunut, sovitus oli kuten Moneyn tapauksessa käsittämättömän nopea ja sekava. Motley Crew jatkoi Torontossa, Jackie sen sijaan muutti leskeksi jääneen äitinsä luokse Los Angelesiin ja vietti siellä seuraavat vuodet. Jackie oli temperamenttinen luonne. Jackie ja Frank kävivät verestämässä suosiotaan Montrealin Esquire Show Barissa ja löysivät vakiopaikan Toronton Saphire Tavernissa. Vanha Moneyäänitys oli lopultakin julkaistu singlenä ja siitä tuli pieni paikallinen hitti Torontossa, samoin Any Other Way oli jostakin syystä kokenut come backin radioasemilla. Singlestä ehdittiin julkaista pieni painos, kunnes Sue-merkin pomo Jucky Murray osti oikeudet itselleen. Jackien esityksestä ovat asiaa paremmin ymmärtävät väittäneet, ettei se sopinut ollenkaan hänen tyyliinsä ja hän itse oli samaa mieltä (”enhän edes tiennyt mitä sana tenement tarkoittaa”). Pääasia oli kuitenkin ahkerointi Los Angelesin lavoilla ja studioissa. ENKELTEN KAUPUNGISSA Los Angeles oli Jackien pääasiallinen kotikaupunki siihen asti, kun hänen äitinsä kuoli 90-luvun puolivälissä, pieniä esiintymismatkoja toki mahtui matkaan varsinkin 60-luvulla. Myös kiertue-elämä Frank Motleyn kanssa päättyi. Kaikki kolme versiota ovat erinomaisia enkä yritäkään laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. 16 Blues News 1/2021 sijalle 88, r&b-lista oli tuolloin lomalla. Vuoden ‘66 lopussa hän palasi Kanadaan. B-puolelle levytetty Bobby Darinin säveltämä Comin’ Down on jämäkkä, mutta aika persoonaton esitys, tyypillinen Sue-levy mutta ei tyypillinen Jackie Shane -levy. Modern 1031 You Are My Sunshine Stand Up Staight And Tall You Are My Sunshine on vanha iloinen kantrilaulu, jonka Jackie esitti riemastuttavan jämäkästi tarttuvan taustayhtyeen säestämänä. Singleinä julkaistiin raidat Knock On Wood / You’re The One (Caravan CX-102) ja Don’t Play That Song / Barefoo. Netistä löytyy 60-luvun puolivälissä nauhoitettu video, jossa Jackie esitti reippaan taustayhtyeen tukemana Walkin’ The Dog -näkemyksensä. Pienenä erikoisuutena tähän vaiheeseen osui myös Jackien muutaman kuukauden kestänyt piipahdus New Yorkin Actors Playhousen lavalle, jossa hänellä oli spesiaalirooli John Herbertin romaaniin Fortune In Men’s Eyes perustuvassa samannimisessä musiikkinäytelmässä. Any Other Way julkaistiin alun perin Jack Sagerin omistamalla Cookin’-merkillä numerolla 602. Myös USA:n puolella Jackie huomattiin ja hän sai kutsuja johtaviin TV-ohjelmiin, mutta hän kieltäytyi sekä Dick Clarkin että Ed Sullivanin pyynnöistä, koska hänelle ei annettu koko perheen sarjoissa mahdollisuutta esiintyä omana itsenään vaan imagon osalta siivottuna. Hän oli esittänyt laulua lavoilla jo pitkään ja se oli Nashvillen WLAC-aseman Night Train Showhun onnistunut valinta. 70-luvun alussa aiheesta tehtiin seksuaalisten vähemmistöjen asemaa terävästi käsitellyt filmi. Saphire Tavernin show oli hyvin suosittu, mikä johti siihen, että Jackien taustajoukot päättivät nauhoittaa siellä livealbumin. Hän kieltäytyi Suen tarjoamasta jatkosopimuksesta Jucky Murrayn epämääräisen kielenkäytön takia, samoin yhteistyö Lillian Claibornen kanssa loppui tämän vaadittua osuutta In My Tenementin olemattoman menestyksen tuotoista. Rudy Clarkin kirjoittama varhaiselle New York -soulille tyypillinen kaupunkikuvaus In My Tenement on sekin lempisävelmiäni. William Bell levytti sävelmänsä uudelleen vuonna ‘67 ”Soul Of A Bell” -albumilleen ja teki taas upean version, ei siis ihme, että Any Other Way on mielestäni yksi suurimmista 60-luvun soultarinoista. Mike ja Bob Kirklandin säveltämä b-puoli on kulmikkaampi, mutta urkuvetoisen taustan ansiosta sekin on mukava. Jackie kiinnitettiin Modern-firman studiorumpaliksi. Samalla hän sai mahdollisuuden omaankin levytykseen, ainoa single ilmestyi vuonna ‘66. Jackien lisäksi sen levytti vuonna ‘63 Roosevelt Grier ja seuraavana vuonna Clyde McPhatter. Paluu Torontoon pelasti myös Frank Motleyn, jonka show oli Jackien poissaolovuosina menettänyt teränsä. Jackie on muistellut, että hän olisi halunnut levyyn tukevan torvivoittoisen taustan, mutta hän ei saanut tahtoaan läpi, vaan tunnelma perustui Chester Pattyn soittamaan hulvattomaan urkukuviointiin. Valtakunnallista menestystä ei tullut, mutta levy oli hitti sekä itärannikolla että Torontossa, jonne Motley Crew kotiin palattuaan asettui. Jackien studiorumpalisuorituksista oli merkittävin työskentely Lowell Fulsonin vuoden ‘66 sessiossa, jonka tunnetuin esitys oli seuraavan vuoden alussa r&b-listan viitoseksi noussut alkuperäinen Tramp
Jackie Shane Live! (Caravan CF 1000) -67 A: (1) Dual Trumpet Bounce (2) High Heel Sneakers (3) Knock On Wood (4) Money B: (1) Raindrops (2) You’re The One (3) Papa’s Got A Brand New Bag (4) Don’t Play That Song (5) Any Other Way Albumi julkaistiin vain Kanadassa. Ensimmäiset Jackien uraan liittyvät muistelukokoelmat ovat varsin tuoreita. Jackie kävi vuonna ‘71 myös studiossa levyttämässä neljä raitaa, niiden joukossa soulpalat It’s Your Thing ja Who’s Making Love. Siellä hän jatkoi ahkeroimistaan lavoilla ja levytti tarinansa viimeisen singlen. 70-luvun edistyessä Jackien ura hiljeni ja hän hävisi kokonaan kuvioista. Jackie itse oli myös mainiossa vireessä ja osoitti taas kerran, kuinka upea deep soul -artisti hänestä olisi voinut tulla, jos vain olosuhteet olisivat olleet suotuisammat. Paragon 1028 Cruel Cruel World New Way Of Lovin’ Paragon on kanadalainen merkki, tiettävästi singleä ei julkaistu muualla. Muuta erityistä kerrottavaa ei ole kuin osallistuminen Torontossa samaan tapahtumaan George Clintonin kanssa, sen seurauksena häntä pyydettiin Funkadelic-yhtyeen solistiksi. Singlen nopeampi puolisko New Way Of Lovin’ on taas kerran latteampi, ei yhdentekevä mutta... Clinton-tapaamistakin sävähdyttävämpi oli Jackien osalla ainakin koe-esiintyminen ja sitä seurannut Motown-tarjous vuonna ‘63. Totta tai tarua, näitä ”pyyntöjä” on musiikkimaailma täynnä. Taustalla soitti häntä lavoillakin säestänyt iso The Kin Folks -niminen yhtye ja hienosti soittikin, varsinkin soulbluesin Cruel Cruel World kitaraosasto on mukavaa kuultavaa. ”Live!” jäi ja jää vain erikoisuudeksi Jackie Shanen tarinassa. Täydennyksenä julkaisu tarjoaa kolme ennenkuulematonta Saphire Tavern -keikkatallennetta, I Don’t Want To Cry, You Are My Sunshine sekä toivottoman version Jr Walker & The All Starsin Shotgunista.. Kymmenen vuotta myöhemmin hän avautui ja kertoi tarinansa, samassa yhteydessä kerrottiin jonkinlaisesta come back -suunnitelmastakin, joka toteutui siltä osin, että Jackie kävi Torontossa ilahduttamassa vanhoja fanejaan. Esiintymiset New Yorkissa loppuivat samoihin aikoihin, niinpä Jackie oli taas vapaa lähtemään Los Angelesiin. Hän eli äitinsä kanssa, kunnes muutti tämän kuoltua synnyinseudulleen Nashvilleen. Alan lehdissä häntä ei noteerattu, edes arvailuja hänen kunnostaan en muista nähneeni lukuun ottamatta ennenaikaiseksi osoittautunutta juorua hänen kuolemastaan vuonna 2007. Kolme komeaa onnistumista eivät poista pientä pettymyksen tunnetta. Yksityiskohdista en löytänyt mainintoja enkä tiedä, onko näitä esityksiä myöhemmin kaivettu julkisuuteen. Etiketin mukaan Jackie on tuottanut levyn itse ja myös säveltänyt molemmat puolet. Vuonna 2011 ilmestyi Cookin’-merkin bootleg ”Soul Singles Classics” ja neljä vuotta myöhemmin uusinta livenauhoituksista. Täydellisen kuvan antaa vuonna 2017 Numero Groupilla ilmestynyt kaksiosainen boxi ”Any Other Way”, joka sisältää kaikki julkaistut singleraidat ja ”Live”-LP:n. Blues News 1/2021 17 tin’ (CX-106), joista viimeksi mainittu ilmestyi poikkeuksellisesti artistinimellä Jackie Shayne, eikä sen b-puoli sisältynyt pitkäsoitolle. Jenkkien puolella ja ulkomantereilla siitä saatiin tietoja vasta 2010-luvulla. Jackie riitaantui Frank Motleyn kanssa vuoden ‘68 paikkeilla, heitti tämän ulos ja esiintyi itse Hitchhikersin kanssa muutaman kuukauden ajan. Hän kuoli Nashvillessä 21.2.2019. Nopeat raidat menivät aikaisemmin käsitellyillä singleillä vähän sähläämiseksi (poikkeuksena Modern-singlen puoliskot) ja lavallakin lopputulos oli hätäinen osittain myös siksi, ettei taustalla soittanut Hitchhikers saanut niihin otetta. UNOHDUKSIIN JA TAKAISIN 70-luvun alussa Jackie oli vielä aktiivinen ja teki paikallisten lavakeikkojen ohessa matkoja kauemmaskin. Tämä levy vahvistaa sitä käsitystä, että Jackie oli parhaimmillaan erinomainen balladilaulaja. Myös Four Seasonsiin oli mahdollisuus liittyä, jos Jackien sanoja on uskominen. You’re The One, Any Other Way -bravuuri ja ennen kaikkea dramaattinen Don’t Play That Song ovat upeita suorituksia
Halusin toki oppia kovasti ja ymmärsin hyvin, ettei musiikissa ole oikotietä onneen. Oheinen artikkeli perustuu Chicagossa 2012 tehtyyn haastatteluun. Bobby King otti minut mukaan soittotreeneihinsä. – Matkatessamme lauluharjoituksiin kirkolle oli tapanamme kulkea Theresa’s Lounge -klubin ohitse. Samoilla kulmakunnilla sijaitsi myös Trocadero, jossa esiintyivät monet silmäätekevät bluesartistit. Pete Allenin kanssa kasasimme yhtyeen nimeltään The Misfits, ja me olimme totta tosiaan sanamukaisesti yhteensopimattomia (= ”misfit”) tyyppejä. Hänen myötävaikutuksellaan pääsin eteenpäin urallani sekä tekemään kiertueita myös Euroopassa, missä olen vieraillut lukuisia kertoja. Tyttöystäväni äiti oli puolestaan Slimin naisystävä eli piiri pieni pyöri. Toistaiseksi tuoreimman albumijulkaisunsa ”Friday Night” arvostettu mississippiläislähtöinen vokalisti levytti Little Mike & The Tornadoes -yhtyeen kanssa vuonna 2015. Minulle on oikeastaan yksi ja sama asia, jos joku puhuu Jumalasta ja joku toinen elämästä ylipäänsä. Wellsiksi, koska hänellä oli niin suuri vaikutus minuun. Näin ja kuulin siellä aikoinaan sekä Mahalia Jacksonia että Joyce Davisia ja monia levyttäneitä gospelartisteja sekä tapasin silloisessa kirkkokuorossa laulaneen Shirley Caesarin. Sellaisilla eväillä olen päätynyt bluesin pariin. Hiivimme kirkonpalvelujen jälkeen isompien lasten kanssa klubin nurkille ja kuuntelimme sieltä katautuvaa bluesia, muiden muassa Junior Wellsiä. Emerson on toiminut yli kaksikymmentä vuotta pappismiehenä eikä ole enää missään tekemisissä musiikin kanssa. – Synnyin Mississippin West Pointissa (1948), josta muutimme Chicagoon ollessani seitsenvuotias. huom.) – Noina varhaisina aikoina näin usein Sunnyland Slimin ja Junior Wellsin esiintyvän ja todennäköisesti bluestaustani juontaa paljolti heistä. Tein myös hotellikeikkoja Jump Jacksonin kanssa ja esiinnyin ylipäänsä missä ja milloin hyvänsä saattaakseni uraani eteenpäin. Minun piti käydä läpi pitkä oppimisprosessi. Tutustuin esimerkiksi Billy “The Kid” Emersonin musiikkiin, hänhän käynnisti aikanaan Denise LaSallen (1934–2018) uran. – Minulla oli tapana hengailla niin monien bändien kanssa kuin suinkin mahdollista. Ensimmäisellä Euroopan kiertueellani oli mukana Hubert Sumlin. Myös Little Walter oli mukana kuvioissa tuolloin. Minua onkin kutsuttu naispuoliseksi Jr. Samaten hyvän ystäväni Albert Kingin kanssa. Siihen sisältyi kirkossa käyntiä seitsemänä päivänä viikossa. Smiley Tillmon kuului silloiseen 1970-luvun alkupuolen kokoonpanoomme. Kävin koulua ja tein mitä äitini käski. – Levytimme Maurice John Vaughnin kanssa musiikkikasetin omalle levymerkilleni, ja teimme muutoinkin hänen kanssaan paljon yhteistyötä, koska tunsin hänet aivan nuoresta pitäen. Pastorimme oli nimeltään Reverend Body. Isoäitini oli tuntenut Sunnyland Slimin hyvin jo Etelän ajoilta. Maurice tuotti ja soitti kitaraa ensimmäisellä omalla LP:lläni “Stumbling. Lauloin – tai yritin laulaa – bluesia jo tuolloin, mutta se sujui aika kehnosti, koska ajoitukseni oli päin seiniä eikä sävellajeistakaan ollut juuri tietoa. 18 Blues News 1/2021 ZORA YOUNG Leidit laulavat Chicago-bluesia, osa 1 MIKE STEPHENSON (käännös & täydennykset: Pertti Nurmi) 7 3-vuotiaana yhä hyvässä esiintymiskunnossa oleva Zora Young kuuluu Chicagon kokeneempaan blueslaulajattarien kaartiin. Minulla oli tapana osallistua bluesstarojen treeneihin ja mm. – Olen kotoisin Mississippin raamattuvyöhykkeeltä. (Emerson on tällä hetkellä 95-vuotias – käänt. Slim oli erittäin vaikutusvaltainen lukuisten muusikoiden uralle ja antoi siis minullekin mahdollisuuden esiintyä rinnallaan. Hänen kauttaan tutustuin myös pianisti Lovie Lee’hin ja kitaristi Eddie Tayloriin. Sunnyland Slim oli siis ensimmäisiä artisteja, joka otti minut siipiensä suojaan, mutta lauloin myös soulia Bobby Rushin, Tyrone Davisin ja Little Johnny Taylorin kanssa. Äitini tykkäsi gospelmusiikista ja kaikki mitä teen pohjautuu lapsuuteeni, eli kosketukseni ja tuntemukseni musiikkiin juontavat kirkkoon ja saarnasmiehiin. – Sunnyland Slim julkaisi ensimmäisen singleni Airway-levymerkillään Chicagossa, Feel Like Stroking / Bus Station Blues (Airway 1001, 1983). Äitini ei sallinut minun laulaa eikä edes kuunnella bluesia, mutta eipä hän pystynyt minua estämäänkään. Kiitokset silloisen juttutuokion järjestämisestä kuuluu Jim Feeneylle. Olen todella ylpeä omasta The Greatest Harvest Church -kirkostani, koska se tuottaa vielä tänäkin päivänä uusia laulajia. Hänen mentyään nukkumaan pistin radion sopiville taajuuksille ja kuuntelin sieltä mitä halusin. Jollakin saattoi olla jalassaan vaikka maihinnoususaappaat, emmekä todellakaan natsanneet yhteen pukeutumisellamme, mutta musiikkimme toimi saumattomasti