Blues News 01/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BN-kriitikoiden parhaat ’18 / Divarien helmiä, osa 43 / Mikko Saarela 1958–2019 The BluesBones / Unohtuneet albumit, osa 11 / BN käy tapahtumissa / Levytutkailut 197301-19-01 ISSN 0784-7726 N:o 295 (1/2019) Hinta 7,20 € 52. vuosikerta BN haastattelee: SLIM BUTLER DEXTER ALLEN LINDSAY BEAVER KNUT REIERSRUD ”KILLER” RAY ALLISON BN tutkii ja dokumentoi: SAMMY WARD EARL PALMER, osa 1 ESINEET KERTOVAT TARINOITA RYTMIBLUESIA BRITANNIASTA, osa 2 MARIE ANTOINETTE & ALICE WONDER LAND Klassikoiden lähteillä, osa 54: BLIND LEMON JEFFERSON
24 s. s. 28 © Fr ed dy Ce lis sl im e © Er ic a Jo hn so nH ic ks © Ba rb ar a Fr ig ie re. 8 s. 16 s. 40 s. 12 s. 22 2 Blues News 1/2019 s. 51 s. 18 s. 51 s. 8 s. 12 s. 24 s. 40 s. 22 s. 18 s. 16 s. 28 s
Valkoiseksi kurittajaksikin nimetty sääolotila yllätti Amerikan Syvässä Etelässä 3 kuukautta viettäneen Blues Newsin päätoimittajan Helsinki-Vantaalle tammikuun lopulla laskeuduttaessa. – Pitäisikö siis ottaa Muddyn laulun neuvosta vaari vai luottaa siihen, että kyllä se Suomen upea kevät ja kesä sieltä pian koittavat, päivä kun pitenee jo ja ajoittain paistaakin.... 16 ”Killer” Ray Allison ..................................................... Tuotapikaa on sopeuduttu (!?) Helsingin kinoksissa kahlailuun ja auton joka-aamuiseen esille lapioimiseen. numeroa kohden käynnistyi siis Blues News -taipaleemme vuoden alussa, joten viimeistään nyt on aika toivottaa erinomaisen hyvää alkanutta blues-roots-vuotta 2019 kaikille! Maiju Lasola SISÄLTÖ: Suonionkatu 6 (00530 Helsinki) lauantaina 30.3. 51 BN käy tapahtumissa ............................................... 22 Earl Palmer #1 ............................................................ – Ja tuo rakkaushan voi toki tarkoittaa itse kullekin mitä vain, vaikkapa rakkaita roots-blues-musiikkiharrasteita; talven lumituiskuissa(kin) kun on niiiin kiva käpertyä kuuntelemaan hyvää musiikkia! Talven tuiskuihin Tennesseen Memphisiin, International Blues Challenge -mittelöihin lähti Slim Butler & SlimCuts viemään ”lappilaista” bluesiaan tammikuun lopulla, Jarmo Puhakan juttu reissusta ja Riku Metelisen tekemä haastattelu Slim Butlerista löytyvät tästä numerosta. 32 Esineet kertovat tarinoita ........................................ Ilmoitushinnat vuodelle 2019: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Harri Haka, Timo Happonen, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Petri Lahti, Kai Leivo, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Tiina Piha, Hessu Pirhonen, Ville Pirinen, Jorma Riihikoski, Mike Stephenson, Harri Suokas, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Painopaikka: Grano Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2019: N:o 1/19: vk 08 N:o 2/19: vk 16 N:o 3/19: vk 24 N:o 4/19: vk 34 N:o 5/19: vk 42 N:o 6/19: vk 51 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BN-numeroon 2/19 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 15.3.2019! WWW.BLUESNEWS.FI Helmikuussa 2019 Suomen talvi on monen pimeänsateisen välivuoden jälkeen vallannut totaalisesti maamme, etelästä pohjoiseen. Kannattaa ilman muuta seurata näitä sivustoja, tapahtumia päivitetään niille ohjelmien ja ajankohtien varmistuttua. 44 Unohdetut albumit #11: Lou Christie ................... Onnittelut + kiitokset kuitenkin Slim Butler & SlimCuts -poppoolle mainiosta edustuksesta, matka oli varmasti sisältörikas! Kevään lämpöön Portugaliin, 2019 European Blues Challengeen lähtee puolestaan Suomen edustajaksi FBS:n ja Puistobluesin yhdessä organisoimissa Suomen loppukilpailuissa viime kesäkuussa valittu Jo’ Buddy & Down Home King III feat. 18 Knut Reiersrud ............................................................ FBS & BN toivottavat kolmikollemme menestyksekästä kisamatkaa! Blues News vietti viime vuona historiallisia 50-vuotis-synttäreitä juhlien niitä melkeinpä kuukausittain järjestetyillä erilaisilla tapahtumilla. 46 Divarien helmiä #43 ................................................. 48 Klassikoiden lähteillä #54 ........................................ numero on (toivon mukaan) konkretisoitumassa loppuvuodesta! Tätäkin, niin ikään maailman mittakaavassa merkittävää blues-saavutusta aiomme juhlia läpi vuoden. Billie Holiday jo v. Pohjoisessa kun palelee, ja kaameaa on kuulemma myös, että linnutkaan tuskin pääsevät lentämään kun ovat niin kohmeessa. 12 Lindsay Beaver .......................................................... Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Hy-C & Fresh Start (St. kertaa järjestetyissä kisoissa sekä bändiettä solo/duosarjoissa oli yhteensä yli 260. Willie Dixonin (kontrabasso) ja Buddy Guyn (akustinen kitara) säestämänä. Ajankohtaista tietoa siitä löytää kevään edetessä nettisivuiltamme www.bluesnews.fi sekä Facebook-sivuiltamme. 300. 56 Levytutkailut ............................................................... Osallistujia nyt 35. Jo yhdeksättä kertaa järjestettävät kisat pidetään tänä vuonna siis niinkin eksoottisessa Euroopan kolkassa kuin Portugalin Azoreilla 4.–6.4.2019. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija Finnish Blues Society (FBS ry) PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, ilmoitusmyynti, verkkosivut Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/lehden-tilaaminen Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 BN-lehden tilaus vuodelle 2019 on 42 euroa. 55 7 tuuman taivas ......................................................... 28 Muddy Lee Makkonen .............................................. Talviaiheisia blues-sanoituksia löytyy varmasti vaikka kuinka monta, mutta allekirjoittaneen helmikuun alun ajoittaisia kevyehköjä winterblues-fiiliksiä kuvaamaan kelpaa vallan mainiosti esimerkiksi vaikkapa Muddy Watersin albumi ”Folk Singer” (1964, Chess) ja siltä kappale Cold Weather Blues. Edukseen esiintyi tottakai Suomi-kokoonpanomme, suitsutusta tuli ja kontakteja syntyi, mutta tutusti kuitenkin IBC-palkintosijat menivät jälleen kerran pohjoisamerikkalaisille akteille; bändisarjan voitti Ms. 4 Slim Butler ......................................................................8 Dexter Allen ............................................................... Tervetuloa! Finnish Blues Societyn SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS. Luvassa on jälleen monimuotoista, maanmainiota, yhdistyksen toiminnan tavoitteiden (afroamerikkalaisen kansanmusiikin ja siitä kehittyneiden musiikkimuotojen tunnetuksi tekeminen) ja näin ollen myös Blues Newsin laaja-alaisen juurimusiikillisen sisältömaailman ”ohjeistamaa” tapahtumatarjontaa. Vaikka valkoiset hanget vesisadepimeyttä upeampia ovatkin, niin nuo talviarkiset Suomi-puuhat saattavat saada itse kunkin mielen välillä hitusen stereotyyppisen mollibluesinkin puolelle. Laulussa Muddy kyntää akustisesti syviä vesiä mm. klo 17. 24 Rytmibluesia Britanniasta #2 ................................. 40 Marie Antoinette & Alice Wonder Land ................ Blues News 1/2019 3 BN-kriitikoiden vuoden 2018 parhaat .................... Kappaleessa ikävöidään pohjoiseen jostain syystä matkanneena paitsi babya, myös kotiseudun eli Syvän Etelän lämpimiä olosuhteita, joihin kuulemma kaipailijan vaatetuskin sopii paremmin. 54 2010-luvun blueslaulajattaria ............................... Eipä siis ihme, että Timo Kauppisen tähän BN-numeroon työstämä, jälleen erinomainen temaattinen juttu (tällä kertaa esineistä blues-biisien sanoituksissa) kirvoitti miettimään miten mahtaa talvi esiintyä meille niin rakkaan musiikkilajin sanoituksissa. 52 The BluesBones .......................................................... Kaipuuhuokailun myötä kypsyy luonteva päätös lähdöstä takaisin lämpimään Syvään Etelään. Noh, kuten mm. 34 Motown memories #69: Sammy Ward ................ / I’ve got my love to keep me warm” (1937 by Irving Berlin). Winter Bluesiksihan tuota joidenkin jopa jokapäiväistä toimintaa haittaavana taakkana kokemaa talvidepressiota kutsutaan. riippumatta hyvin, kun on lämpöä ympärillä; “What do I care how much it may storm. 58 Etukansi: Slim Butler & The SlimCuts © Timo Happonen BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 52. Louis Blues Society, Missouri) ja solo/duosarjan Jon Shain (Triangle Blues Society, North Carolina). 31 Mikko Saarela 1958–2019 ....................................... Nieminen. 1955 vakuutteli, niin asiat ovat ulkona riehuvista tuulista, tuiskuista ym. Juhlaan on aihetta myös tänä vuonna; yhtäjaksoisesti vuodesta 1968 ilmestyneen rakkaan aviisimme peräti jo 300
Eniten pisteitä keränneet levyt (kategorioissa paras kansainvälinen julkaisu, paras kotimainen julkaisu sekä paras uusintajulkaisu) paljastuvat katselmuksen lopusta sivulta 7. Madison Square Garden 1977 (Rox Vox LP) Curtis Salgado & Alan Hager – Rough Cut (Alligator) Johnny Sansone – Hopeland (Shortstack) Walter ”Wolfman” Washington – My Future Is My Past (Anti) 4 Blues News 1/2019 Honey Aaltonen: Dave Arcari – Live At Memorial Hall (Buzz) Marcia Ball – Shine Bright (Alligator) Blue & Lonesome Duo – Pacing The Floor (EllerSoul) Eugene Hideaway Bridges – Live In Tallahassee (Armadillo) Nappy Brown – It’s All Yours / Because I Love You (Savoy, 7” single) Shemekia Copeland – America’s Child (Alligator) Rory Gallagher – The French Connection (UMC) Billy F Gibbons – The Big Bad Blues (Concord) Dana Gillespie & Al Cook And His Original Al Cook Band – Take It Off Slowly (Wolf) Buddy Guy – The Blues Is Alive And Well (RCA Silvertone) Archie Lee Hooker & The Coast To Coast Blues Band – Chilling (DixieFrog) Mark Hummel – Harpbreaker (Electro-Fi) Wilko Johnson – Blow Your Mind (Chess/Universal) Mud Morganfield – They Call Me Mud (Severn) Muddy Waters – More Muddy “Mississippi” Waters Live (Blue Sky 2-LP) Popa Chubby – Two Dogs (PCP) Kid Ramos – Old School (RipCat) Curtis Salgado & Alan Hager – Rough Cut (Alligator) Sawmill Roots Orchestra – Sawmill Roots Orchestra (Roots Art) Tail Dragger – Portrait Of A Chicago Blues Man (omakustanne-DVD). (omakustanne) Mark Hummel – Harpbreaker (Electro-Fi) Jay Kay & Blues Gang – Gone For Good (omakustanne) Bettye LaVette – Things Have Changed (Verve) Little Victor – Deluxe Lo-Fi (Rhythm Bomb) R.J. BN-KRIITIKOIDEN VUODEN 2018 PARHAAT! B lues News -toimittajat ovat jälleen valinneet suosikkinsa vuoden 2018 äänitejulkaisutarjonnasta (CD:t, LP:t, EP:t, singlet tai DVD:t). Totuttuun tapaan jokaisella lehteen vuoden aikana levyarvioita laatineella kriitikolla oli mahdollisuus nimetä äänestykseen korkeintaan 20 mielikkiään, jotka on esitetty henkilöittäin artistija yhtyekohtaisessa aakkosjärjestyksessä. Mischo – I Hope You’re Satisfied (Bluebeat) Mud Morganfield – They Call Me Mud (Severn) The Nick Moss Band – The High Cost Of Low Living (Alligator) Paul Oscher – Cool Cat (Blues Fidelity) Mátyás Pribojszki – Dressed Up (Pogo Pop) Kid Ramos – Old School (Rip Cat) Serko’s Circuit – Live At Your Living Room (Riffids) Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band – You Ain’t Heard (Q-Records) Junior Wells – Box Of Blues (Cleopatra 6-CD) West Weston – West Street (Magic) J-P Berg: Marcia Ball – Shine Bright (Alligator) Elvin Bishop’s Big Fun Trio – Something Smells Funky ’Round Here (Alligator) Charles Bradley – Black Velvet (Dunham) Cedric Burnside – Benton County Relic (Single Lock) Cha Wa – Spyboy (UPT Music) John Cleary – Dynamite (FHQ) Shemekia Copeland – America’s Child (Alligator) Delgres – Mo Jodi (Pias 2-LP) John Fohl – Hands On You (omakustanne, 2017) Sue Foley – The Ice Queen (Stony Plain/DixieFrog) Grant Green – Funk In France: From Paris To Antibes 1969–70 (Resonance 2-CD) James Harman – Fineprint (Electro-Fi) Jonathon Long – Jonathon Long (Wild Heart) The Meters – Live At Rozy’s (REG, LP) John Mooney – Truth Of The Matter (omakustanne, 2017) Muddy Gurdy – Muddy Gurdy (VizzTone) Parliament/Funkadelic – Live... Harri Haka: Fiona Boyes – Voodoo In The Shadows (Blue Empress) Paul Butterfield Blues Band – Born In Chicago / Live 1966 (Laser Media) Bob Corritore & Friends – Don’t Let The Devil Ride (Southwest Musical Arts Foundation) Buddy Guy – The Blues Is Alive And Well (RCA Silvertone) James Harman – Fineprint (Electro-Fi) Hi-Five Quintet – High Life With..
(Omnivore 4-CD, 2017) Johnny Sansone – Hopeland (Shortstack) Serko’s Circuit – Live At Your Living Room (Riffids) Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band – You Ain’t Heard (Q-Records) eri esittäjiä – Chicago / The Blues Legends / Today (West Tone) eri esittäjiä – Howlin’ At Greaseland (West Tone) eri esittäjiä – Music City Blues & Rhythm (Ace) eri esittäjiä – Tribute: Newly Recorded Blues Celebration Of Delmark’s 65th Anniversary (Delmark) Timo Kauppinen: Lindsay Beaver – Tough As Love (Alligator) Eric Bibb – Global Griot (DixieFrog) Micke Björklöf & Blue Strip – Twentyfive Live At Blues Baltica (Hokahey!) Eugene Hideaway Bridges – Live In Tallahassee (Armadillo) Ry Cooder – Prodigal Son (Fantasy) Shemekia Copeland – America’s Child (Alligator) Delgres – Mo Jodi (Pias 2-LP) Billy F Gibbons – The Big Bad Blues (Concord) Buddy Guy – The Blues Is Alive And Well (RCA Silvertone) Ben Harper & Charlie Musselwhite – No Mercy In This Land (Anti) Dr Helander & Third Ward – Meat Grindin’ Business (Bluelight) Larkin Poe – Venom & Faith (Tricki-Woo) Gona Lehtinen – Fly Now! (Bluelight) Little Victor – Deluxe Lo-Fi (Rhythm Bomb) Janiva Magness – Love Is An Army (Blue Élan) Paavo Pesonen – Past Goes Back To Haunt You (omakustanne) The Reverend Peyton’s Big Damn Band – Poor Until Payday (Family Owned) Curtis Salgado & Alan Hager – Rough Cut (Alligator) Barrence Whitfield & The Savages – Soul Flowers Of Titan (Bloodshot) eri esittäjiä – Strange Angels: In Flight With Elmore James (Sylvan Songs) 5. Pete Hoppula: Pepe Ahlqvist – Ennen... 1 (omakustanne) Tail Dragger – Portrait Of A Chicago Blues Man (omakustanne-DVD) West Weston – West Street (Magic) Kari Kempas: Lurrie Bell & The Bell Dynasty – Tribute To Carey Bell (Delmark) Kevin Burt – Heartland & Soul (Little Village Foundation) The Claudettes – Dance Scandal At The Gymnasium (Yellow Dog) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator, 2017) Beth Hart – Live At The Royal Albert Hall (Provogue) Willie Hightower – Out Of Blue (Ace) Z.Z. & The Blues Shacks – Reservation Blues (Rhythm Bomb) Big Harp George – Up Town Cool (Blues Mountain) John Clifton – Let Yourself Go (Rip Cat, 2015) Tommy DarDar – Big Daddy Combo (omakustanne) Danny Franchi – Problem Child (Station House) Flavio Guimaraes – The Blues Follows Me (Chico Blues) Mark Hummel – Harpbreaker (Electro-Fi) Egidio Ingala & The Jacknives – Switcharoo (Rhythm Bomb) Homesick James – The Sensational Recordings (Wolf) Little Red Rooster Blues Band – Lock Up The Liquor (Rootsville) R.J. (HumbleHouse) Marcia Ball – Shine Bright (Alligator) Billie & The Kids – Soulful Woman (Rhythm Bomb) Dr Helander & Third Ward – Meat Grindin’ Business (Bluelight) Archie Lee Hooker & The Coast To Coast Blues Band – Chilling (DixieFrog) The James Hunter Six – Whatever It Takes (Daptone) Kepa Härkönen – Spicy Tales & Spacey Tones (Ramasound) Jussi & The Boys – Unioninkatu 45 (Turenki) Gona Lehtinen – Fly Now! (Bluelight) Little Victor – Deluxe Lo-Fi (Rhythm Bomb) Nieminen & Litmanen – Sävyjä (Bluelight) Eli “Paperboy“ Reed – Meets High & Mighty Brass Band (Yep Roc) Jarkka Rissanen Tonal Box – Trimmed And Burning! (Blue North) Johnny Sansone – Hopeland (Shortstack) SaraLee – Heart Of Stone (Rhythm Bomb) Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band – You Ain’t Heard (Q-Records) Slim Butler – Big Freeze (SlimCuts) Barrence Whitfield & The Savages – Soul Flowers Of Titan (Bloodshot) Jody Williams – Diary Of A Chicago Bluesman 1954–1962 (Jasmine) eri esittäjiä – Music City Blues & Rhythm (Ace) Jari Kolari: Big Jon Atkinson & Bob Corritore – House Party At Big Jon’s (Delta Groove) Paul Barry – Blow Your Cool (PBB) B.B. Mischo – I Hope You’re Satisfied (Bluebeat) Mud Morganfield – They Call Me Mud (Severn) Rod Piazza & The Mighty Flyers – Live At Fleetwoods (Big Mo) The Proven Ones – Wild Again (Roseleaf) Kid Ramos – Old School (Rip Cat) Johnny Big Stone & The Blues Workers – Juke Joint Session Vol. Hill – That’s It! The Complete Kent Recordings 1964–1968 (Ace 2-CD) George Jackson – Leavin’ Your Homework Undone (Kent) Eddie Kold Band – Chicago Blues Heaven (L&R) Gona Lehtinen – Fly Now! (Bluelight) Ms. Jody – Best Of (Ecko) Rockwell Avenue Blues Band – Back To Chicago (Delmark) Bobby Rush – Chicken Heads: A 50-Year History Of..
6 Blues News 1/2017 Riku Metelinen: Blue & Lonesome Duo – Pacing The Floor (EllerSoul) Joe Bonamassa – British Blues Explosion Live (Provogue) Joe Bonamassa – Redemption (Provogue) Lon Eldridge & Steven Troch – Cool Iron (Tub Thumper) Sue Foley – The Ice Queen (Stony Plain/DixieFrog) Ben Granfelt – My Soul To You (A1) Mud Morganfield – They Call Me Mud (Severn) Port Arthur Bluegrass Band – Hillbilly Fever And Honky Tonk Stars (omakustanne) Texas Oil – Mojo Oil (Goofin’) Traveling Jones – Here Comes That Traveling Jones (omakustanne) Trick Bag – We Want More (omakustanne) Ally Venable Band – Puppet Show (Connor Ray) Mark Wenner’s Blues Warriors – s/t (Eller Soul) Mikke Nöjd: Micke Björklöf & Blue Strip – Twentyfive Live At Blues Baltica (Hokahey!) Eugene Hideaway Bridges – Live In Tallahassee (Armadillo) John Clifton – Nightlife (Rip Cat) Dusty Dave & The Heart Attacks – One Beer Left (Rhythm Bomb) Hal Peters & His Trio – Crazy Mixed Up Blues (Bluelight) James Harman – Fineprint (Electro-Fi) Dr Helander & Third Ward – Meat Grindin’ Business (Bluelight) Wilko Johnson – Blow Your Mind (Chess/Universal) Jay Kortehisto – Jay Kortehisto (omakustanne) Little Victor – Deluxe Lo-Fi (Rhythm Bomb) Moontones – You Told Me... Lies (Moon, 2017) Nieminen & Litmanen – Sävyjä (Bluelight) Tuomari Nurmio & Knucklebone Oscar – Judge Meets The King (Weird EP) The Proven Ones – Wild Again (Roseleaf) Esa Pulliainen & C-Combo – Shaking All Over (Sony) Remu & His All-Stars – Live At Tullikamari (Rip It Up/Lasso Entertainment) Chris Ruest & Gene Taylor – It’s Too Late Now (El Toro) JP Soars – Southbound I-95 (Soars High) Billy T Band – Reckoning (Big H) Wentus Blues Band – Yuletide (Ramasound) Kai Leivo: Blitz – The Albums (Captain Oi! 5-CD) BluesBones – Chasing Shadows (Naked Productions) Blues Mystery – Soul Memories (omakustanne) Joe Bonamassa – Redemption (Provogue) Brötzmann/Aaltonen/Kowald/Vesala – Hot Lotta (Svart) Sari Schorr – Never Say Never (Manhaton) Cecil Taylor – Conversations With Tony Oxley (Jazzwerkstatt) 6 Blues News 1/2019 Pertti Nurmi: Bernard Allison – Let It Go (Ruf) Mickey Baker – Return Of The Wildest Guitar (Jasmine) Frank Bey – Back In Business (Nola Blue) Lurrie Bell & The Bell Dynasty – Tribute To Carey Bell (Delmark) Bob Corritore & Friends – Don’t Let The Devil Ride (Southwest Musical Arts Foundation) Buddy Guy – The Blues Is Alive And Well (RCA Silvertone) Travis “Moonchild“ Haddix – I’m Afraid To Ask (Wann-Sonn) Peppermint Harris – I Got Loaded: The Very Best 1948–1959 (Jasmine 2-CD) Z.Z. Hill – That’s It! The Complete Kent Recordings 1964–1968 (Ace 2-CD)) Archie Lee Hooker & The Coast To Coast Blues Band – Chilling (DixieFrog) Bettye Lavette – Things Have Changed (Verve) Mud Morganfield – They Call Me Mud (Severn) Snooky Pryor – All My Money Gone (Wolf) Rockwell Avenue Blues Band – Back To Chicago (Delmark) Roscoe Shelton – The Best Of (Sunset Blvd, 2017) Jody Williams – Diary Of A Chicago Bluesman 1954–1962 (Jasmine) eri esittäjiä – Chicago Plays The Stones (Risin’ Music) eri esittäjiä – Chicago / The Blues Legends / Today (West Tone) eri esittäjiä – Down Home Blues: New York, Cincinnati & The Northeastern States (Wienerworld 4-CD) eri esittäjiä – Tribute: Newly Recorded Blues Celebration Of Delmark’s 65th Anniversary (Delmark)
7 TT Tarkiainen: Pepe Ahlqvist – Ennen... Micke Björklöf & Blue Strip – Twentyfive Live At Blues Baltica (Hokahey!) 2 p. Archie Lee Hooker & The Coast To Coast Blues Band – Chilling (DixieFrog) 3 . Vuoden 2018 uusintajulkaisu: 1. Mud Morganfield – They Call Me Mud (Severn) 5 p. Mark Hummel – Harpbreaker (Electro-Fi) 4 p. Wentus Blues Band – Yuletide (Ramasound) 2 p. Jody Williams – Diary Of A Chicago Bluesman 1954-1962 (Jasmine) 2 p. Serko’s Circuit – Live At Your Living Room (Riffids) 2 p. Eugene Hideaway Bridges – Live In Tallahassee (Armadillo) 3 p. Gona Lehtinen – Fly Now! (Bluelight) 3 p. Shemekia Copeland – America’s Child (Alligator) 3 p. Kid Ramos – Old School (Rip Cat) 3 p. 5. 4. eri esittäjiä – Music City Blues & Rhythm (Ace) 2 p. (HumbleHouse) AK-77 – Mustan Kissan Luu (Antin Levy Ja Kasetti) Dave Forestfield – Footsteps In The Snow (Propaganda) Dave Hole – Goin’ Back Down (Black Cat) Mark Hummel – Harpbreaker (Electro-Fi) Janne Lamponen – Valopilkkuja (omakustanne) Tim Lothar – More Stories (omakustanne) Andres Roots – Breakfast In September (Roots Art) Sawmill Roots Orchestra – Sawmill Roots Orchestra (Roots Art) Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band – You Ain’t Heard (Q-Records) Texas Oil – Mojo Oil (Goofin’) Wentus Blues Band – Yuletide (Ramasound) eri esittäjiä – Juurevaa Joulua (Turenki) Vesa Walamies: Hector Anchondo Band – Roll The Dice (omakustanne) Dusty Dave & The Heart Attacks – One Beer Left (Rhythm Bomb) David Evans – Lonesome Midnight Dream (Blind Lemon) Buddy Guy – The Blues Is Alive And Well (RCA Silvertone) Dr Helander & Third Ward – Meat Grindin’ Business (Bluelight) Ismo Haavisto – The Blues Has Chosen Me (Lake Water) Little Victor – Deluxe Lo-Fi (Rhythm Bomb) Memphis Minnie – Killer Diller Blues (Wolf) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do (Delta Groove, 2017) Remu & His All-Stars – Live At Tullikamari (Rip It Up/Lasso Entertainment) The Rolling Stones – On Air (Polydor) Chris Ruest & Gene Taylor – It’s Too Late Now (El Toro) Wentus Blues Band – Throwback (Ramasound) Kim Wilson – Blues And Boogie Vol. 2. Buddy Guy – The Blues Is Alive And Well (RCA Silvertone) 5 p. Marcia Ball – Shine Bright (Alligator) 3 p. James Harman – Fineprint (Electro-Fi) 3 p. Blues News 1/2017 7 Vuoden 2018 kotimainen julkaisu: 1. Vuoden 2018 kansainvälinen julkaisu: 1. Nieminen & Litmanen – Sävyjä (Bluelight) 2 p. (HumbleHouse) 2 p. Johnny Sansone – Hopeland (Shortstack) 3 p. 3. Little Victor – Deluxe Lo-Fi (Rhythm Bomb) 5 p. Curtis Salgado & Alan Hager – Rough Cut (Alligator) 3 p. Remu & His All-Stars – Live At Tullikamari (Rip It Up/Lasso Ent.) 2 p. 1 (Severn, 2017) eri esittäjiä – The Rough Guide To Holy Blues (World Music Network). Emilia Sisco & Helge Tallqvist Band – You Ain’t Heard (Q-Records) 4 p. Dr Helander & Third Ward – Meat Grindin’ Business (Bluelight) 4 p. Pepe Ahlqvist – Ennen... Texas Oil – Mojo Oil (Goofin’) 2 p
Me olemme pers’aukisia ukkoja kaikki, sillä eihän keikoilla hirveästi tienaa ja levyjen tekeminen on kallista. Stonessa, Dave Lindholmin bändissä ja SF-Bluesissa. Vaikka laulaja olisi hyvä, niin mun korvaan sattuu, jos aksentti ei ole kohdallaan. Onhan meillä aina ollut autenttisen kuuloisia laulajia, kuten Ahlqvistin Pepe tai Leinon Jouni, myös Jo’ Buddy on hyvin amerikkalaisen kuuloinen. Tarkoitus on, että tämä transatlanttinen yhteistyö jatkuisi ja kehittyisi. Tämä on meikäläisen näkemys asiasta. Odotamme reissua innolla, että pääsemme uhmakkaasti ”hampaat irvessä” lavalle vetämään. Toivottavasti myös yleisö löytää sen, ja että ehdimme näihin vuoden levyjen äänestyksiin, vaikka olemme hiukan myöhään liikkeellä. Kitaristi Harri Raudaskoski muistetaan mm. Se oli silloin 2015–16 enempi framilla. BIG FREEZE – Sattui aikataulullisesti niin hyvin, että uusi levy on jakelussa juuri ennen joulua. Mielellämme sinne tietenkin lähdemme, onhan se suuri kunnia. Nyt kun meillä on kaksi kitaristia, niin löytyy tykistövoimaa. Basistimme Löytyn Mikko on koko tammikuun Afrikassa, mutta Lehtomaan Hannu Rovaniemeltä tulee paikkaamaan. Levy on kymmenen biisin tiukka setti ja mielestäni paras näistä kolmesta. Slim Butler, lappilaisen bluesin järein vientitykki, joka edustaa Suomea Memphisissä pidettävässä International Blues Challenge 2019 -tapahtumassa. Pyrimme Eurooppaan pidemmälle rundille ja mahdollisesti festareille myös. Olen kuullut muilta, Jo’ Buddy, Oscar ja keitä siellä nyt on aiemmin esiintynyt, että massiiviset bileet ne ovat. Mesenaatti, ensimmäinen yhteisrahoituspalvelu oli juuri tullut. – Mua on häirinnyt hirveästi bluesskenessä, muista genreistä nyt puhumattakaan, sellainen tietynlainen turhan autenttisuuden hakeminen. Hänen debyyttijulkaisunsa ”Inner Blues” valittiin vuoden kotimaiseksi blueslevyksi 2012 peräti kahdessa valtakunnallisessa äänestyksessä, ja kakkosalbumi ”Bad Intention” voitti vuoden 2016 parhaan kotimaisen bluespitkäsoiton tittelin Ylen Bluesministeri-ohjelman yleisöäänestyksessä. Aikaisemmin kaikki kitaravastuu oli meikäläisellä ihan luonnollisesta syystä, koska sävellykset ovat olleet kirjoittamiani. Rumpali Jartsa Karvonen on noin 5 000 äänilevyraidan konkari. Homma on mennyt pikku hiljaa eteenpäin ”Inner Blues” -levystä lähtien. Mun lähtökohta on, että tehdään mahdollisimman hyviä levyjä. Bluesia olen kuunnellut koko ikäni, mutta olen kuunnellut ja soittanut myös paljon muunlaista musaa, kuten jazzia, funkia, reggaeta. Aikaisemmilla Slim Butler -julkaisuilla on soittanut rovaniemeläisiä muusikoita ja ne on myös levytetty Rovaniemellä. Ne biisit on tärkeitä, ei se kitaran vinguttaminen tai soitannollinen lahjakkuus. Andrew on vokalistina pääosalla kappaleista, Tad laulaa pari hänelle sopivaa kappaletta. Amerikkalaisten solistien käytöllä on kauaskantoisempi ajatus taustalla. Jarkko Helin & Crawfish Kingsin ja Veli-Matti Järvenpään Tex-Mex Bandin riveistä. Lähdemme matkaan tosimielellä, mutta emme vakavissamme. Olemme saaneet parempia keikkoja, arvostelut ovat olleet kohteliaan hyviä ja viesti kentältä on ollut positiivinen. Tämä on hyvä tapa sitouttaa fanit bändiin ja onhan se samalla ennakkomarkkinointia. 8 Blues News 1/2019 RIKU METELINEN S eison kylmänä syyspäivänä Helsingin Narinkkatorilla, kunnes tuli ”mies lapinjätkänlainen rento, huikea musta mies”, mutta sehän onkin Jarmo Puhakka a.k.a. Sanoisin, että liikumme Little Feat -tunnelmista New Orleansin kautta jopa funkja southern rock -sävyihin. En pidä itseäni laulajana ja siksi nämä amerikkalaiset solistit ovat hyvä ratkaisu. Nyt mennään tällä konseptilla, katsotaan mitä tulee seuraavaksi. Hyvät laulajat nostavat myös soiton uudelle tasolle. Tosiaan, kun on uusi bändi, niin tässä on erilainen ote. ”Big Freezen” kohdalla homma onnistui vielä paremmin, saimme 50 prosenttia enemmän rahaa. Mulla on sellainen kutina, että kuljemme erilaisia latuja kuin ennen. Hän on soittanut Wristshakersissä varmaan 40 vuotta eli Memphisissä kokoonpanomme on 100-prosenttista lappilaista kuivaa lihaa, olemme kaikki entisiä rovaniemeläisiä. Jartsa, Harri ja minä olemme tunteneet toisemme jo teini-iästä lähtien. Olemme nyt vain sattuneet samaan bändiin, kun asumme kaikki etelässä nykyään. Miksei hommaa voisi hoitaa omalla tavalla. MEMPHISIN REISSU – Meidät jostain syystä nimettiin edustamaan Suomea Memphisiin. Uusi levy ”Big Freeze” on haastatteluhetkellä miksausta vaille valmis. – Mulla on ollut hiukan erilainen lähestymistapa lauluosuuksiin verrattuna muihin kotimaisiin bändeihin. ”Bad Intention” -levyllä lauluvastuun jakoivat Tad Robinson ja Andrew Black. Ajattelin, että kokeillaan, onko joukkorahoituksessa voimaa. Mielestäni kun laulu edellä mennään, niin on hirveän tärkeää, että laulupuoli on kunnossa. MESENAATTI – Markkinoinnista tässä on kyse, tämä on yksi väylä myydä ja markkinoida itseään. Voisimme sillä tavoin saada myytyä enemmän keikkoja, kun mukana olisi liideri, oikein rokkikukko framilla. Levyllä on myös yksi instrumentaalisävelmä. Lähdemme sinne rinta rottingilla, Lapin tahtiin, tietysti voittamaan. Se on käyntikortti tältä bändiltä. Mikko Löytty on tamperelainen kiintiöbasisti, joka soittanut Q. Se on myös merkinnyt tietynlaista muutosta musiikkiin. Se ei olisi yllätys, jos mukana olisi tulevaisuudessa jotain muutakin kuin vain bluesia. – Emme halua sortua suomalaisten bluesbändien helmasyntiin, että vedetään rallienglanninkielellä ja vähän sinnepäin. Molemmat laulavat myös tällä uudella levyllä. Kyllä se blues sieltä kuuluu, jos on kuuluakseen. Soitamme kitaravetoisempaa materiaalia ja laajemmalla skaalalla. Isot bändit maailmassa, ihan Uriah Heepistä lähtien käyttävät yhteisrahoitusta.. ”Big Freeze” äänitettiin Tomi Leinon Supravox-studiolla. Homma onnistui heti kerralla, ”Bad Intention” levytettiin fanien rahoilla, eli perinteinen kuvio, ostetaan levyä ja t-paitaa etukäteen. Jo siitäkin syystä, että on ensimmäistä kertaa kaksi kitaristia bändissä
Blues News 1/2019 9 © Ti m o H ap po ne n ”Miksei hommaa voisi hoitaa omalla tavalla. Kyllä se blues sieltä kuuluu, jos on kuuluakseen.”
Green card on jo hankittu. LEVYKOKOELMAN AARRE – Meillä oli 1960-luvun lopulla lastenvahtina tyttö, joka oli käynyt Ruotsissa kesällä herrojen ja rouvien nurkkia siivoamassa. Koko amerikkalaisen musiikin haku lähti Hendrixistä ja sillä tiellä olen edelleen. Pari viikkoa kun saisi aikaa sekä asiansa osaavan tuottajan, joka katsoisi homman päälle. Ehkä jonain päivänä, jos rahoitus järjestyy niin joku timanttinen tuottaja olisi hienoa saada mukaan. MIELENKIINTOISIN YHTEISTYÖKUMPPANI – Hirveästi en ole Tad Robinsonin ja Andrew Blackin lisäksi tehnyt yhteistyötä muiden kanssa. Hän oli Woodstock-sukupolvea ja ostanut sieltä paljon hienoa musiikkia: Rollareiden Deccasinglejä, King Crimsonia, Colosseumia jne. Musiikin tekeminen jatkuu paikallisten muusikoiden kera ja Slim Butler saattaa tulla Suomeen kokonaan amerikkalaisen kokoonpanon kera. Siellä oli tämä promoottoreiden ja festivaalijärjestäjien Meet’n Greet -tapaaminen, jossa saimme hyvin itseämme esille, ja kiinnostusta meitä kohtaan oli aika tavalla. TULEVAISUUS – Olemme tehneet Andrew Blackin kanssa varmaan 5–6 Suomen rundia ja kesällä on tarkoitus toteuttaa kahden viikonlopun minirundi. – Olen emigroitumassa tämän vuoden syksyllä Amerikkaan. Hän on avannut myös meikäläisen musiikillista ilmaisua amerikkalaisempaan suuntaan. Laitan tavarat myyntiin ja luovutan vuokra-asunnon pois. Kun itse ”sählää” näitä juttuja, niin ei päädy parhaaseen ratkaisuun. Monesti menen olettamuksella enempi kuin tietämyksellä. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Eihän Suomessa ole kuin about kymmenen bändiä, jotka oikeasti tienaavat leipänsä bluesin soittamisella. Otis Grand, joka tuotti ekan levyni, on mukava mies. Toivottavasti se poikisi hedelmää jo tänä kesänä, vaikka vain yhden pistokeikan. Se oli sellaista ”avaruusbluesia”, että se jätti jälkensä alle kouluikäiseen kaveriin. Jimi Hendrix: ”Are You Experienced”, se oli visuaalinen hetki, kun sain kannen käsiini ja Manic Depression tai Foxy Lady alkoi soida. Lähden hiukan pidemmälle rundille, en osaa sanoa, menenkö Atlantaan, jossa Andrew Black asustaa, mutta etelään kuitenkin on tarkoitus asettua. Muutan sinne pysyvästi ja tulen vain kesäisin Suomeen. Tällaisen kampanjan pystyy lanseeraamaan kuka tahansa. Hyvä tuottaja varmasti piristäisi omaakin ulosantia. – Muusikoista mua kiinnostavat loistavat laulusolistit. Olisi tietysti hienoa, jos jonain päivänä saisi levylle sellaisen allstar-laulusolistien vierailuryppään. Esimerkiksi Robert Cray voisi laulaa jonkun mollibluesin, Curtis Salgado voisi esittää blue-eyed soulia. Ouluun on yksi keikka sovittu ja Rovaniemelle saan keikan koska hyvänsä. Andrewn puolesta liputan, hän on erittäin monipuolinen muusikko ja hieno laulaja. © O lli Su lin. Eurooppaan on myös verkot heitetty. Jos emme saa viikkokeikkoja bändille, niin Andrew on monipuolinen kaveri, hän pystyy vetämään keikan vaikka soolona mies ja kitara -pohjalta. Monet eivät sitä tee tai vaivaudu tekemään. Vielä kun sen voisi tehdä hyvässä studiossa ja ajan kanssa. Eikä haittaisi, jos vaikka joku Hotel California olisi merkattu meikäläisen nimiin, Little Featilta Skin It Back tai Dixie Chicken. Olimme huhtikuussa Norjassa Blues in Hell -tapahtumassa bluesin euroviisuissa eli virallisemmin European Blues Challenge -kisassa. Ei tämä vaadi kuin kirjoitustaitoa ja hiukan intoa. KAPPALE, JONKA OLISIT HALUNNUT SÄVELTÄÄ – Tämä on helppo: Jimi Hendrixin version Dylanin All Along The Watchtowerista. 10 Blues News 1/2019 Homma pysyy lämpimänä, ja puoli vuotta ennen kuin on soitettu nuottiakaan studiossa, tiedetään, että nyt tulee sellaista, johon halutaan osallistua. En tiennyt, että sillä on mitään tekemistä mustan musiikin historian kanssa. – Micke Björklöf ja Petri Matero ovat hyviä esimerkkejä bändiensä markkinoinnista. Roots’n River -festivaalin puitteissa on paljon, joita voisi mainita, Jimmy Johnsonin kanssa oli mukava päästä soittamaan, Johnny Adamsin tapaaminen, Tower Of Power, lista on pitkä. Usein taustalla on se, että homma on niin harrastelijapitoista
Olen mukana monilla hänen levyistään niinä vuosina, jolloin soitin hänen yhtyeessään. Kyllä meilläkin perheessä laulettiin kotioloissa, me kaikki tykkäsimme laulamisesta, mutta minä olen ainoa varsinainen muusikko. Aloitin kitaransoiton 12-kesäisenä, mistä saan kiittää äitini nuorinta veljeä, Uncle Porteria. Uncle Porter on itse gospel-vokalisti ja laulaa edelleenkin aktiivisesti paikallisessa gospel-kvartetissa. – Aloitin urani gospel-musiikin parissa soittamalla bassokitaraa isäni Christian Travellers -kvartetissa. Hänellä oli aina lukuisia kitaroita kotonaan, minä sitten vain poimin niistä jonkun, ja hän opetti soittamisen alkeet. – Olen Dexter Allen, syntyisin Crystal Springsistä, Mississippistä 10. Isäni kehotti minua seuraamaan omia unelmiani ja kuunnella sydämeni ääntä. Muistan miten sormeni olivat aivan hellinä, koska olin niin intensiivisen innostunut, mutta hän jaksoi aina kannustaa minua. Bobby antoi minulle siunauksensa ja vakuutti minun pärjäävän hyvin itsenäisenä artistina. Aluksi olin ainoastaan taustalaulajan roolissa, mutta sittemmin muut pyysivät minua solistiksi jollekin kappaleelle, mistä alkoi pikkuhiljaa kehkeytyä laulajan urani. Kerron kyllä ihmisille, että blues on syntynyt kotikonnuillani, mutta se on nykyisin elinvoimaista joka puolella maailmaa. Tartuin tilaisuuteeni, ja Bobby otti minut oitis siipiensä suojaan. 12 Blues News 1/2019 MIKE STEPHENSON (käännös ja täydennykset: Pertti Nurmi) D exter Allen on gospel-piireistä Bobby Rushin yhtyeen kautta bluesja r&b-markkinoille sekä itsenäisenä artistina että tuottajana tiensä raivannut mississippiläisartisti, jonka nimi on saavuttamassa vähitellen ansaittua jalansijaa myös Euroopan puolella. Vuosien saatossa opettelin soittamaan myös muita instrumentteja kuten pianoa, urkuja ja bassoa. Olin kuitenkin ollut niin kauan mukana kirkkokuvioissa, että minun täytyi tehdä ratkaiseva vaikea päätös suuntaan tai toiseen. Artikkelin laatija Mike Stephenson välittää kiitokset Hit The Road Entertainmentin promoottori Peggy Brownille, joka mahdollisti tämän haastattelutilaisuuden Mississippin Jacksonissa syksyllä 2018. Kaikki tuo avasi minulle mukavasti uusia ovia. – Siirtyminen gospelista bluesiin oli minulle helppoa, olinhan avannut uusia kanavia ja oppinut läksyni Airtight’in leivissä. Airtight Records oli pieni levylafka Jacksonissa, ja sitä kautta päädyin keikkailemaan Bobby Rushin kanssa. Aloitin heidän kanssaan myös laulu-urani havaiten olevani ihan kohtalainen vokalisti. Hän opetti minulle paljon ja otti minut usein mukaansa kokouksiin ja promoottorien ym. Viivyin Airtight’lla nelisen vuotta ja säestin pääasiassa paikallisia artisteja, joista Rush oli yksi. Lutherin kirkossa, jonka jäsen hän oli. Tein kuitenkin päätökseni itsenäisesti, ja olen saanut sille perheeltäni aina täysipainoisen hyväksynnän ja tuen. – Joskus vuosien 2006–07 paikkeilla päätin lähteä omilleni. Jopa lähtöni jälkeen hän on pirauttanut minulle sil© M ik e St ep he ns on. Motownilla oli minuun iso vaikutus. Seurasin samanlaista urapolkua kuin niin kovin monet muutkin Etelän muusikot. Olin tuolloin reilu parikymppinen nuori mies. Gospel oli ykkösjuttuni, kunnes joskus 90-luvun loppupuolella päädyin eräiden ystävieni kera Airtight-levyfirman talliin ja perehdyin heidän studioillaan enemmänkin rhythm & bluesiin ja hip hopiin. Sittemmin isästäni tuli pappi ja myöhemmin pastori, ja hän laulaa edelleenkin kotikylän kirkkokuorossaan. Toimin sessiomuusikkona, missä roolissani soitin lukuisia eri tyylilajeja. Olin kiertänyt hänen kanssaan ympäri maailmaa Euroopassa, Kiinassa ja Japanissa. Tein töitä mm. Olen oppinut häneltä todella paljon musiikkibisneksen koukeroista. – Kuuntelin jo tuolloin bluesia ja soulia, ja mm. Esiinnyin siis urani alkuvuosina pääasiassa kirkossa sekä alueen gospel-yhtyeissä kuten The Robinson Brothers ja The Dixon Singers. Hän noteerasi, etten ollut kiinnostunut ainoastaan musiikista vaan kaikesta muustakin musabisneksestä. Kukapa olisi uskonut pienessä Crystal Springsissa syntyneen ja kasvaneen meikäpojan joskus soittavan ja kuuntelevan bluesia Tokiossa. Pappismiehen poikana jouduin vielä miettimään, mitä ihmiset mahtaisivat ajatella. – The Robinson Brothers tuli Mississippin Harrisvillestä, ja he jopa levyttivät vanhalle Talk Of The Town -levymerkille. Se oli avannut aistini havaitsemaan bluesgenren globaalisuuden – bluesia ei löydy ainoastaan Mississippistä. Olimme kuitenkin levytysstudiolla vuosittain, ja Bobby tekee edelleen äänitteitä tiuhaan tahtiin. Päädyin sittemmin hänen soolokitaristikseen. tapaamisiin. Olin toki tuolloin jo ihan laadukas kitaristi, mutta kvartetti tarvitsi basistia. Bobby oli juuri ollut bändinsä kanssa pahassa onnettomuudessa, jossa muutamat hänen soittajistaan loukkaantuivat vakavasti, joten hän tarvitsi korvaavan kitaristin. Patrice Moncellin kanssa ja hip hop -osastossa Children Of The Cornbreadin takana. Ei minulla toisaalta ollut ketään erityistä yksittäistä suosikkiartistia, nautiskelin vain musiikin eri genreistä laajalla skaalalla. – Tein joitain levytyksiä Bobbyn kanssa, mutta en ole ihan varma, millä cd:illä olen mukana, koska hänellä on niitä lukemattomia. – Tapasin Bobby Rushin ensimmäisen kerran noin vuonna 2000 paikallisessa St. heinäkuuta 1970
Jos sinulla ei ole tarjota mitään uutta konseptia, on tilanne hankalampi ja sitä hakkaa helposti päätään seinään. Koska olen itsenäinen artisti, tulisi minulla olla aina jotain konkreettista uutta mitä tarjota ja millä myydä itseäni. Minulle se oli luonnollisesti suuri kunnia. Tunnetuilla artisteilla, joilla on takanaan iso levymerkki ja laaja organisaatio on aina helpompaa kuin meillä itsenäisillä artisteilla, joiden täytyy taistella tiensä aurinkoon. Agentit etsivät uusia kykyjä mahdollisille kiertueille, joilla voit lyödä itsesi läpi laajemmassa mittakaavassa. Santa Claus (2011). Kauden ulkopuolella, syksyllä ja talvella klubikeikat nousevat etusijalle. Tuote on Sonyn tytäryhtiön BFD:n levityksessä, ja siksi odotammekin siltä paljon. © Pi er re M en ar d ”Kerron kyllä ihmisille, että blues on syntynyt kotikonnuillani, mutta se on nykyisin elinvoimaista joka puolella maailmaa.”. – Toteutin ensimmäisen live-albumini ”Live From Ground Zero Blues Club” viime vuoden lopulla. Sitten on Euroopan markkinat. Luulenpa olevani ainoa artisti, joka on levyttänyt Deep Rushille hänen itsensä lisäksi. Festivaalikausi on aina tärkeä, koska festareita on paljon. Hän on auttanut lukuisia meistä ja avannut monia ovia musiikkiteollisuudessa. Kaksi tuoreinta levyäni ennen viimevuotista live-kiekkoa julkaistiin Bobby Rushin Deep Rush -merkillä. Blues News 1/2019 13 loin tällöin pyytäen mukaan levytyssessioon. Nimensä mukaisesti se äänitettiin sekä myös filmattiin Clarksdalen maineikkaalla Ground Zero -klubilla. Cd-uutuudet ovat yksi luonnollinen tapa promotoida ja markkinoida itseään. – Kuten sanottu, noin 2006–07 kasasin oman bändini ja aloitimme keikkailun keskisen Mississippin alueen klubeissa ja kasinoissa. – Ensimmäisellä cd:lläni soitin itse kaikki instrumenttiosiot, koska minulla ei ollut varaa palkata bändiä ja minulla oli suuri tarve saada jotain kättä pitempää markkinoille. Ominaista Bobbylle on, että kun olet kerran työskennellyt hänelle, et koskaan lopeta työskentelemästä hänelle. Olen kiinni musiikissa koko ajan, sataprosenttisesti, enkä tee mitään muuta. Seuraava albumini oli ”Bluezin’ For Life” (2011) ja purkitimme myös joulusinglen Hello Ms. Kuinka kaikki sitten tapahtui. – Urani on johtanut vilkkaaseen kiertueelämään. Kaikki muut levytykseni kulkevat ”Dexter Allen Entertainment” -tunnuksen alla. Sitten vuonna 2008 levytin ensimmäisen cd:ni ”Bluezin’ My Way” ja siitä on homma jatkunut varsin aktiivisesti. Noh, Bobby oli käymässä studiollani, kun olin tekemässä äänityksiä ja tykästyi kuulemaansa niin paljon, että kysyi suostuisinko niiden julkaisemiseen hänen levymerkillään. Paljon on kiinni myös agenttiesi ja markkinointikoneistosi aktiivisuudesta ja ammattitaidosta. Toteutan siellä välillä omia juttujani, silloin tällöin tuotan myös joitain muita artisteja, enkä ainoastaan bluesia vaan sekä r&b:ia että soulia. Jotkut artisteistani, joiden kanssa olen työskennellyt edustavat lähinnä r&b:ia. Lady A on kotoisin Seattlesta ja hän on palannut juuri Euroopan turneelta. Edellä mainittujen lisäksi ”Bluezinology” (2014), ”Bluez Of My Soul” (Deep Rush; 2014) ja ”Trilogy Of My Bluez” (Deep Rush; 2015). Minullahan on oma studioni, jossa vietän kaiken mahdollisen aikani. Se oli siis aito omakustanne. Hänen levynsä ”Loved, Blessed And Blues” ja ”Doin’ Fine” ovat molemmat saaneet osakseen erinomaisen vastaanoton blues-yhteisössä. Toisaalta esimerkiksi Lady A, jonka kaksi tuoreinta levyä tehtiin studiollani, on pikemminkin traditionaalinen blues-vokalisti. – Viime vuosi vierähti miksaamalla loppusyksystä ilmestynyttä live-albumiani ja kirjoittamalla uusia sävellyksiä. Jos puhelin soi ja hän pyytää mukaan, sinä lähdet! Bobby on minulle ”Pops”. Yhteensä minulla on kuusi cd:tä
Toisaalla Still Called The Blues on hienostuneen tyylikäs, elämän epäkohdista kertova rauhallinen tunnelman tiivistäjä, jolla Dexterin sympaattinen, lämmin lauluääni pääsee hienosti oikeuksiinsa. 14 Blues News 1/2019 DEXTER ALLEN Live From Ground Zero Blues Club (Pass The Pick Productions) (1) Coming Home To Mississippi (2) Put Your Blues On Me (3) Tired (4) Nighttime Loving) (5) Hooked (6) Still Called The Blues (7) Big Barn Bed (8) Let It Be Me (9) Ain’t That A Shame Hieman yllätyksekseni tämä on livetallenteeksi vallan kelpo tuote. Mielleyhteys Dexterin musiikilliseen isähahmo-ikoniin Bobby Rushiin on vähintäänkin ilmeinen. Olen antanut kotonani sijaitsevalle studiolleni nimen ”Da Lab”, jossa ”Da” tarkoittaa nimeni alkukirjaimia. Avausraidalla Dexter Allen julistaa itseoikeutetusti gloriaa omalle kotiosavaltiolleen hienon kitarariffin saattelemana. Kuten haastattelustakin käy ilmi, niin molempia artisteja taustoittaa samankaltainen urapolku nuoruuden gospel-juurilta moderniin Mississippin Etelän bluesiin. Toinen kantaklubini oli Underground 119 siihen saakka kun se valitettavasti lakkautettiin.. En ole nykyisin enää paljoa kytköksissä gospelyhteisöön, koska olen tätä nykyä nimenomaan blues-artisti. Ei hänellä nimittäin tunnu olevan edes itsellään fyysisiä kopioita, kun pyysin jo etukäteen haastattelija Mike Stephensonia pummaamaan meille kopiot levyistä. Levyllä tulee paikka paikoin hauskasti esiin samoja asioita ja tarinoita kuin edeltävässä haastattelussa. Sellaista on tyrkyllä viljalti ilmeisenä analogisena seurauksena kansainvälisen bluestoiviomatkailun lisäännyttyä bluesin synnyinsijoille. Hänelle se on ilman muuta hyväksyttävää, toisin kuin jos/kun joku vaikkapa norjalainen tai italialainen artisti laulaa ”kodistaan” Mississippissä. Pienimuotoiset vuoropuhelut yleisön kanssa tällä kertaa pikemminkin tukevat kuin häiritsevät lopputulosta. Dexter Allenin kohdalla mielleyhtymä (Bobby Rushin ohella) Rauma Bluesissa muutama vuosi sitten pajatson tyhjentäneeseen Mr. Siellä olen aina valmis toteuttamaan yhteistyöprojekteja kiinnostavien artistien kanssa. Yhtenä syynä voi olla se, että Dexter Allen on tässä milteipä kotikonnuillaan, ja siksi hänen lavaolemuksensa ja -karismansa on korvinkuultavan levollinen, mutta samalla vakuuttavan jäntevä. – En ole toiminut juurikaan sessiomuusikkona muille artisteille, mitä nyt Bobby Rushin kanssa, josta oli jo puhe. Mukana ei ole konserttitallenteiden pahamaineisimpia epäkohtia kuten kappaleiden ylenmääräistä venyttämistä, yleisön laulatuksia yms. Hieman samoin kuin Mr. Sipp on viitisen vuotta Dexteriä nuorempi, niin IBC-menestyksensä myötä hän on tietty harppauksen virkaveljeään pitemmällä, ja senpä takia hän toimii myös tietynlaisena tiennäyttäjänä ja innovaattorina Dexter Allenille. Voin toki mennä milloin hyvänsä vaikkapa isäni kirkkoon ja hypätä pianopallille soittamaan. Dexter toteaa haastattelunsa yhteydessä ”musiikillisten käyntikorttien”, s.o. Let It Be Me on hersyvää jamittelua, ja cd:n päättävä Ain’t That A Shame hurjine kitaraveivauksineen viimeistään osoittaa Allenin olevan myös täysin varteenotettava blueskitaristi. Tired ja hidas blues Nighttime, on jonkinasteista tyhjäkäyntiä ja turhia suvantovaiheita, mutta ei häiritsevyyteen asti. Esitysten väliaplodit on feidattu fiksusti vaimeaksi taustahyminäksi. Minulla on ollut joitain gospel-projekteja kuten Pastor Haywood Hannah ja Joe Robinson & Faithful, jotka ovat olleet pääsääntöisesti single-tuotoksia. Santa Claus (2009, single) Bluezin’ For Life (2011) Bluezinology (2014) Bluez Of My Soul (2014, Deep Rush) Trilogy Of My Bluez (2015, Deep Rush) Live From Ground Zero Blues Club (2018) Bobby Rushin taustajoukoissa: Undercover Lover (2003, Deep Rush) Nightfishin’ (2005, Deep Rush) – Yleensä toimin levytuottajana syyspuolella vuotta, mutta en halua uhrata liikaa aikaa muille artisteille, koska se on aina pois ajasta toteuttaa omaa musiikkiani. Toki muutamilla raidoilla, esim. Funkahtavalla Hooked-kappaleella palataan Dexterin kotikylään Crystal Springsiin, jossa isoisä opetti pojanpojalleen kalastamisen niksejä, mutta ”kalastus” ei suinkaan tarkoita yksinomaan joessa uiskentelevia fisuja vaan mukaan sujahtaa myös ”Big Leg Woman” -tematiikkaa. Sippiin ei ole kaukaa haettu. Olen uutterasti työstämässä prosessia oman taiteilijakuvani, Dexter Allen brändin, vakiinnuttamiseksi. Ei kuulemma löytynyt. – Nykyisin minut voi löytää Jacksonissa soittamassa Farish Streetillä Frank Jones’ Cornerissa. Sipp on tehnyt. Näin bluesin (suur)kuluttajana olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että hänen kolmea ensimmäistä tuotostaan on mahdotonta hankkia muutoin kuin korkeintaan verkosta mp3-muotoisina latauksina. Saman oloista puolituhmuutta tarjoilee hienosti eteenpäin tahkoava funk-poljentoinen Let It Be Me. Vaikka Mr. Pertti Nurmi Valikoitu diskografia: Bluezin’ My Way (2008) Hello Ms. Hänen kirkkonsa on nimeltään Christian Open Door ja se sijaitsee Crystal Springsissä. Toteutan tällaisia hankkeita ihmisten kanssa, jotka tunnen hyvin ja joiden kanssa työskentelen muutenkin. cdäänitteiden tärkeyden, missä hän on täysin oikeassa
– Kahdesta syystä. – Kotonani kuunneltiin paljon musiikkia. Olen myös kuunnellut viime aikoina paljon Allen Toussaintia, Amy Winehousea sekä Everly Brothersia. Minkä kappaleen olisit halunnut kirjoittaa. Jos saisit valita mieleisesi pääesiintyjän ja kirjoittaa oman raiderisi. Mikä sai sinut ryhtymään rumpaliksi. Minulla on myös ongelmia vasemman jalan kanssa, ja on helpompaa seistä kuin istua koko ilta. Esikuvasi. Syy siihen on, että istuessani rumpujen takana en mielestäni ollut tarpeeksi vahva liideri bändilleni. Musiikillinen urani oikeastaan sinetöityi muutama vuosi myöhemmin, jolloin sain ensimmäisen Billie Holiday -levyni. Minä halusin aina kuunnella jotain uutta. – Lista on varmaan loputon, mutta sanon vaikka Nick Curran, Sean Costello, Little Richard, Amy Winehouse, Earl Palmer, Elvin Jones, Billie Holiday ja Jimmie Vaughan. – Jos voisin valita minkä tahansa kappaleen, valintani olisi Blaze Foleyn For Anything Less. Eräänä iltana istuin setin taakse ja aloin soittaa, lopulta yksinkertaisesti vain rakastuin niihin. – Tuo on mahdoton tehtävä, mutta sanotaan vaikka Rolling Stones: ”Sticky Fingers”, Blaze Foley: ”Oval Room”, The Fabulous Thunderbirds: ”Girls Go Wild”, Jimmie Vaughan: ”Strange Pleasures”, Amy Winehouse: ”Back To Black”, Sean Costello: ”We Can Get Together”, Billie Holiday: ”Greatest Hits” ja John Coltrane: ”Coltrane Plays The Blues”. Olen todella iloinen, kun sain fantastisia artisteja, kuten Marcia Ballin ja Laura Chavezin soittamaan kanssani. Monista rumpaleista poiketen hän soittaa rumpuja seisten. Vanhempani myös kävivät live-konserteissa. Kunnioitan levyllä bluesin perinteitä, mutta mukana on tyylilajeja, joista pidän, eli edustettuna ovat myös New Orleansin rock’n’roll ja soul. Molemmat ovat venyttäneet moderniin bluesin rajoja ja haluan tehdä samoin. Myös basisteja löytyy varmasti monia, mutta entäs naispuoliset rumpalit. Se valitsee minut. Jos ajatellaan rumpaleita, niin Earl Palmer on tärkein vaikuttaja. Millaista musiikkia kuuntelet nykyään. Minulla ei oikeastaan ole suuria vaatimuksia raiderin suhteen. Eiköhän noilla pärjäisi. – Kirjoittaminen on vähän kuin yrittäisi pyydystää salamaa pulloon. Soitan rumpuja seisten. Nuo ovat kaikkein tärkeimmät muusikot. Sujuuko kappaleiden tekeminen sinulta itsestään vai varaatko niille erityistä aikaa. Meillä oli tapana harjoitella luonani eikä bändin rumpali jaksanut roudata rumpuja meille harjoituksia varten, joten keräsin isäni kanssa rahaa rumpusettiin. Itselleni tulevat mieleen vain Zanteesista ja Crampsista tuttu Miriam Linna, Banglesin Debbi Peterson ja Karen Carpenter. Alligator Recordsin Bruce Iglauer on nimennyt tämän monilahjakkuuden Little Richardin ja Amy Winehousen jälkeläiseksi. Beaverin luoma musiikki on sekoitus useista eri tyylilajeista, ja tarkkakorvainen voi löytää bluesin ohella vaikutteita vaikka rock’n’rollista, soulista sekä rockabillystä. Se oli erittäin tärkeä hetki, kun kuulin hänen laulavan kappaleen Don’t Explain. Aution saaren levyt. 16 Blues News 1/2019 RIKU METELINEN K un ajatellaan juurimusiikin genressä naispuolisia muusikoita, niin heitä on paljon. Nuorena lauloin soulia, kunnes 14-vuotiaana löysin Jimi Hendrixin ja kaikki muuttui. – Kun Blaze Foley tuli mainittua, niin hänen levynsä ovat soineet ahkeraan, ”Oval Room” on aivan loistava. – Sanoisin että Gary Clark Jr tai Tedeschi Trucks Band. Kuinka tulit kiinnostuneeksi musiikista. Se on todella kaunis laulu ja siinä on paras koskaan kuulemani sanoitus. Levyllä on muutama lainakappale, kuinka päädyit niihin. Jokainen osaa varmasti nimetä useammankin laulajan tai kitaristin. Billie oli johdatus jazzin syövereihin ja jazz oli luonnollisesti tie bluesiin. – Perustin 24th Street Wailersin vuonna 2010. © Ba rb ar a Fr ig ie re. Kertoisitko tuoreesta levystäsi. Tuorein naispuolinen lahjakkuus on Lindsay Beaver, laulava rumpali, bändiliideri ja säveltäjä. – Se koostuu pääosin kirjoittamistani kappaleista. Todennäköisesti haluaisin ainoastaan terveellistä ruokaa ja rauhallisen paikan valmistautua keikkaan. Olen kappaleiden kirjoittamisja oppimisvaiheessa, joten he ovat suosikkejani laulujen kirjoittajista. Minulla on hetkiä, jolloin minun täytyy olla luova, mutta en voi valita ajankohtaa. Levyllä on lisäksi muutamia vierailijoita. Ostin kitaran ja aloin harjoitella sen soittamista. Kenet valitsisit ja mitä raideri sisältäisi. Valitsen kappaleita, joita ei ole versioitu vähään aikaan tai joita rakastan ja joiden tarinan ymmärrän
Minulla on hetkiä, jolloin minun täytyy olla luova, mutta en voi valita ajankohtaa. Blues News 1/2019 17 ”Kirjoittaminen on vähän kuin yrittäisi pyydystää salamaa pulloon. Se valitsee minut.” © Ba rb ar a Fr ig ie re
Maineensa rumpalina Allison saavutti soittamalla eri tyylejä, ja hän oli kysytty sessioja keikkamuusikko. Levytykset seurasivat toisiaan ja häntä kuullaan mm. Milloin aloitit. Tämän jälkeen hän ryhtyi laulaja-kitaristiksi ja alkoi johtaa omaa bändiään, joka esiintyi Chicagon lukuisissa klubeissa South, West ja North Sidessa. Kiersin Cottonin kanssa ja teimme myös levyjä yhdessä. Eric Claptonin, John Mayallin ja Gary Mooren keikkatarjouksista pystyäkseen keskittymään omaan uraansa ja bändiinsä. – Siihen aikaan Junior Wells ja Buddy Guy keikkailivat säännöllisesti Checkerboard Lounge -klubissa ja he pyysivät minut sinne soittamaan. Urasi muusikkona on ollut pitkä. Ensimmäinen levy, jossa soitin, oli chicagolaisen laulajakitaristi Buster Bentonin ”A Spider In My Stew”. 18 Blues News 1/2019 KARI KEMPAS R ay Allison oli Chicagon käytetyin ja kuumin rumpalinimi 1970-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. Kun Ronn Records julkaisi albumin vuonna 1979, kaikki halusivat tietää, ketkä sillä olivat mukana. Hänen managerinsa oli Scott Cameron ja ensimmäinen asia, jonka he halusivat tietää, oli joinko paljon. Chicago Blues All-Stars -yhtyettä hän johti kitaristi Daniel Ivankovichin alias Chicago Slimin kanssa. Tästä yhteistyöstä syntyi cd nimeltä “Red, Hot And Blue”, jossa blues, soul, funk, r’n’b ja hiphop kohtaavat. Noihin aikoihin toteutimme myös The Rolling Stonesin kanssa keikan Checkerboard Loungessa, joka myöhemmin julkaistiin cdja dvd-muodossa yhtyeen toimesta. Kitaristi-laulajana sessiotyöt loppuivat, mutta keikat eivät. Sain nimeä ja minua alettiin pyytää keikoille. Studiomuusikkona häntä käytettiin lukemattomissa Alligator-yhtiön levytyksissä. Se oli ensimmäinen esiintymiseni isolla festivaalilla. Seuraavan kesän Chicago Blues Festivalin tribuuttikonsertissa useat muusikot ja laulajat muistivat kollegaansa. – Muddy kuoli vuonna 1983 ja minä etsiskelin uutta bändiä, kun James Cotton kysyi minulta, lähtisinkö turneelle. © Ba rr y Ke rz ne r Ray Allison ja Daniel ”Chicago Slim” Ivankovich (Chicago Blues All-Stars). Se avasi minulle ovia. Se tapahtui joskus vuonna 1980 tai 1980-luvun alussa ja kumpikin halusi minut bändiinsä. Sanoin, etten juonut. – Joskus vuonna 1977 tai 1978. Yhdellä keikalla, isolla festivaalilla esiintyivät myös Fats Domino ja Chuck Berry. En ollut tajunnutkaan, kuinka suosittu Muddy oli – se oli aikamoinen shokki. Soitimme härkätaisteluareenalla. Olin kuullut Albert Kingin maineesta – hänellä oli taipumus tapella yhtyeensä jäsenten kanssa – ja kaikki kehottivat minua valitsemaan ”vanhan miehen” – Muddy Watersin. Esiinnyin siellä ensimmäistä kertaa heidän kanssaan ja pääsin heidän mukanaan Eurooppaan. Buster Bentonin, Junior Wellsin, Buddy Guyn, Syl Johnsonin, James Cottonin, Muddy Watersin, Carey Bellin, Koko Taylorin, Phil Guyn, Son Sealsin, Melvin Taylorin ja monien muiden artistien julkaisuilla. Buddy Guyn levy julkaistiin Alligator-merkillä myöhemmin nimellä ”Stone Crazy”. Sen jälkeen jokainen halusi minut mukaan bändiinsä ja levyilleen. Kansissa ei nimittäin soittajia mainittu. Myös rockmuusikot kuten Rolling Stones, Joe Cocker, Carlos Santana ja Paul Butterfield huomasivat Rayn taidot. Sen keikan jälkeen Muddy sanoi, että haluaa minun pysyvän bändissä ja teinkin niin aina hänen kuolemaansa saakka. Olin kuullut hänen musiikkiaan lapsena äitini levyiltä, mutta heti kun hän alkoi soittaa kitaraansa, kappaleet palautuivat mieleeni. Vastaanotin puhelun sekä Albert Kingiltä että Muddy Watersilta. Joten sanoin Muddylle kyllä ja hän tuli käymään kotonani. Hän joutui jopa kieltäytymään mm. Yleisöä, moottoripyöriä ja autoja oli niin paljon, että meidät saatettiin paikalle poliisisaattueessa, ja yleisöä keikkui notkuvalla aidalla, koska sisään ei enää mahtunut. Noin neljä kuukautta Chicagon Kingston Mines -klubilla 2016 tekemäni haastattelun jälkeen Ray nukkui pois 60 vuoden iässä. Bändi esitti ensin muutaman kappaleen ilman Muddya ja sitten ihmiset alkoivat huutaa niin, että pelästyin kaikkea sitä meteliä. – Soitin Buddy Guyn ja Junior Wellsin kanssa noin kuuden vuoden ajan. – Lähdin siis Muddyn matkassa Euroopan kiertueelle, joka päättyi keikkoihin USA:ssa. En ollut soittanut Muddyn kanssa aiemmin. Hänet tunnettiin alan kovimmin lyövänä rumpalina. Teimme myös kaksi LP:tä Ranskassa Isabel Recordsille. Ilmeisesti Muddyllä oli ollut ongelmia juopottelevien bändin jäsenten kanssa
Blues News 1/2019 19 © Ka ri Ke m pa s ”Olin kuullut Albert Kingin maineesta – hänellä oli taipumus tapella yhtyeensä jäsenten kanssa – ja kaikki kehottivat minua valitsemaan ”vanhan miehen” – Muddy Watersin.”
– Kun Buddy irtisanoi minut bändistään tultuani myöhässä jollekin keikalle, ajattelin, etten enää soita kenenkään muun yhtyeessä vaan perustan oman kokoonpanon ja ryhdyn tekemään omaa juttuani. Ihmiset eivät arvosta, jos tekee kumpaakin. – Minulla oli tapana ottaa pieni, matkalaukkuuni mahtuva kitara mukaan James Cottonin ja Buddy Guyn kiertueille, koska hotellihuoneessa ei voi treenata rumpujen kanssa. Kannattaa myös tutustua muusikoiden omiin kikkoihin – mitä ja milloin heillä on tapana niitä tehdä. Teimme yhdessä 40 päivän kiertueen Carlos Santanan kanssa, ja Carlosilla oli tapana tuoda koko perkussioryhmänsä katsomaan minun soittoani ja joskus lavallekin jammailemaan. Koordinaation pitää olla kunnossa. – Monet rumpalit tuijottavat vain tahtia ja unohtavat katsoa, mitä muut bändin jäsenet tekevät. Tein kaikkiaan kolme tai neljä albumia James Cottonin bändin kanssa. Teen keikkoja myös North Siden klubeissa ja silloin tällöin myös Chicagon ulkopuolella. – Minä aloitin Merlen jälkeen. En varmaan ollut kovin hyvä, mutta sain kitaran soittoon tuntuman ja ajattelin, että pystyn siihen. Näin James Cottonin bändeineen Pori Jazzissa vuonna 1983, mutta silloin rumpalina oli Merle Perkins. Pitää seurata kuin haukka muiden tekemistä koko ajan. Keikalla oli myös Mz Peaches, Walter Scott, Elmore James Jr sekä Tré ja Lady Kat. Willie Buck kertoi, että olette vuosia sitten tehneet yhdessä töitä. Euroopan festivaaleillahan tunnin setti on tavallinen. – Kyllä, cd:llä on mukana myös torvia ja vierailijoita. Buddy ei myöskään pitänyt kiinnostuksestani kitaran soittoon. On tapahtunut asioita, joista en ole haaveillut villeimmissä unissanikaan. Työskentelen Mz Peachesin ja Al-nimisen kaverin kanssa, joka laulaa kuin Howlin’ Wolf. Näin sinun ensimmäisen kerran soittavan kitaraa Hot City Cocktail Loungessa eräänä maanantai-iltana vuonna 2012. Minulla oli onnea, että sain soittaa hyvien muusikoiden kanssa, jotka auttoivat minua oppimaan lisää. Sinulla on siis oma bändi ja soitat myös Chicago Blues All-Starsissa. Aikoinaan ovet olivat avoinna ja 1980-luvulla keikkoja riitti viikon jokaiselle illalle. Seurasin bändin muiden jäsenten soittoa ja yritin päästä samaan tunnelmaan. Nykyisin tilaisuuksia on vähemmän, mutta olemme myös menettäneet monta bluesmuusikkoa, vaikka nuoremman polven soittajiakin on tulossa. Sessioita oli kuusi tai seitsemän vuodessa. Se on myös yksi syy sille, että soitan nykyisin kitaraa. Nykyisin teen töitä juuri sen verran kuin haluan. Olen heille kiitollinen. James uhkasi jättää hänet siihen paikkaan. – Kyllä, bändissä oli myös puhaltajia ja basso oli funkimpi. Saman tien James tuli kyselemään rahojen perään ja Michael yritti karata. Ei pidä pysähtyä. Olin mukana vuoden 1984 ”High Compression”ja vuoden 1986 ”Live From Chicago” -levyillä. Kyky mukauttaa tyyliäni toi minulle töitä. Olen myös tehnyt omia levyjä kolmisen kappaletta. Kirjoitan myös omia kappaleita, mutta pitäydyn bluesissa. Olin opetellut kuutisen kappaletta, mutta täällä Chicagossa keikat ovat viisituntisia, kolme tai neljä settiä illassa. Kiertueilla toteutimme paljonkin erilaisia sovituksia ja juttuja. Keskiviikkoisin minut voi nähdä lavalla Linda’s Loungessa South Sidessa. – Kyllä, trumpetisti Johnny Cotton on mukana Chicago Blues All-Starsissa ja Boney Fields, joka asuu Euroopassa, tulee joskus tänne myös. – Paul Butterfieldille ja James Cottonille tuli kiistaa eräällä festivaalikeikalla. Olen osallistunut kaikkiaan noin 80 julkaistun levyn tekoon. Soitin Sylin ja hänen veljensä Jimmy Johnsonin kanssa jonkin aikaa. – Kyllä, omassa bändissäni on 4–5 jäsentä riippuen keikasta. – Kun aloitin kitaran kanssa, päätin lopettaa rumpujen soiton. Joskus otan mukaan torven tai pari sekä naispuolisen laulajan laulamaan kanssani. Olet tehnyt yhden cd:n Chicago Blues AllStarsin kanssa. Ajattelin siis pitäytyä kitaran soitossa pari vuotta ja katsoa, mitä tapahtuu. – Olen saanut keikkailla Kingston Minesissa, House of Bluesissa ja Buddy Guy’s Legendsissä. – Kyllä, äänitimme albumit ”Ms. – Se oli vahva ja funky. Vieläkö soitat samojen muusikoiden kanssa kuin James Cottonin bändissä. Minulla on ollut kunnia esiintyä presidentti Clintonille ja Hillarylle. Olen tehnyt cd-levyjä myös Buddyn veljen Phil Guyn ja monen muun kanssa. Mutta meillä oli hauskaa kiertueilla. 20 Blues News 1/2019 James Cottonin bändin tyylissä oli enemmän funkia. Oli käsittämätöntä, että kaverit joiden soittoa olin ihaillut, tulivat nyt ottamaan oppia minulta. Siellä on vielä klubeja, mutta ei niin kuin ennen vanhaan joka kadun kulmassa. Olin hyvin aggressiivinen ja minulla oli paljon energiaa soitossani. Tiedän myös, milloin käyttää sitä ja milloin ei. Olen työskennellyt niin monien kanssa: Left Hand Frankin, Koko Taylorin, Big Mama Thorntonin, Lefty Dizzin, Big Time Sarahin, Zora Youngin, Valerie Wellingtonin. Ostin ensin hinausauton, soitin kitaraa ja pikku hiljaa minua alettiin pyytää keikoille kitaristiksi. Dr Johnin ja Blind Boys of Alabaman kanssa – minulla on ollut onnea saada soittaa monien mahtavien muusikoiden rinnalla. – Olen tuntenut Elmore James Jr:in lapsesta asti. Milloin aloit soittaa kitaraa. Tuliko laulaminen mukaan kuvaan kitaran myötä. Kun esiinnyin Muddyn kanssa, soitin rennommin ja perinteisemmin, kun taas James Cottonin sekä myös Buddy Guyn kanssa energisemmin ja nopeammin. Ne olivat hienoja aikoja ja soitan siellä edelleen sunnuntai-iltaisin. Opettelin ensin yhden kappaleen, sitten toisen ja niin edelleen. Siitä oli apua urallani. Nautin siitä. On kavereita, jotka osaavat soittaa vain yhdellä tavalla, mutta minun piti opetella soittamaan eri tyyleillä ja rytmeillä – bluesia keskitempolla, nopealla tempolla ja jopa r’n’b-tyylistä bluesia. Miten kuvailisit tyyliäsi rumpalina noina vuosina. Aloin soitella kitaraa ja laulaa omassa huoneessani ja huomasin pitäväni siitä. Olet tehnyt levyn myös Syl Johnsonin kanssa. Olen nauttinut soittamisesta ja haluan yhä soittaa. Fine Brown Frame” ja ”Brings Out The Blues In Me”. Paul oli pyytänyt minut ja kitaristi Michael Colemanin soittamaan kanssaan ja keikan jälkeen Michael sai rahat. Kun lähdin Buddyn bändistä, minulla ei ollut mitään valmista suunnitelmaa. ”Harp Attack”, jolla esiintyvät myös Junior Wells, Carey Bell ja Billy Branch, oli niistä yksi. – Olin aina laulanut, mutta kitaran kanssa se oli erilaista. © Ka ri Ke m pa s. – Pitää paikkansa. Olen työskennellyt mm