Blues News 01/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta. BN haastattelee: LIZ MANDEVILLE NINNI & MIKA MUDVILLE 56 Henkilöja yhtyekuvia diskografioiden takaa: THE CONCORDS RODDIE JOY RUDY TOOMBS Klassikoiden lähteillä, osa 48: JUNIOR WELLSIN TAKAPIRUT BN esittelee: JAKE CALYPSO & ARCHIE LEE HOOKER Seitsemän veljestä ja blues / Divarien helmiä, osa 37 / Unohtuneet albumit, osa 6 Konserttialbumien klassikoita, osa 3 / BN käy tapahtumissa / Levyja kirjatutkailut 197301-18-01 ISSN 0784-7726 N:o 289 (1/2018) Hinta 7,20 € 51
44 s. 38 s. 19 s. 16 s. 8 s. 19 s. 44 s. 16 s. 22 s. 2 Blues News 1/2018 s. 12 s. 8 s. 22 s. 38 © D or ot hy Pe rr y © Pa si Ry tk ön en © Pa si Ry tk ön en. 12 s
Vähitellen samankaltaisia jamija bändiohjelmaan satsanneita vastineita alkoi viritä myös muualle päin maata, eikä tahti ole sittemmin laantunut, vaikka nimenomaisella klubi-määritteellä tätä aktiviteettimuotoa onkin kai ryhdytty virallisemmin kutsumaan vasta paljon myöhemmin. Yksittäistilaisuuksia systemaattisemmasta pidemmän tähtäimen konserttitoiminnasta mielikuvan antavaa sanaa mieluusti suokin näissä kuvioissa näkevänsä – onhan lähimenneisyydestä hyvin muistissa myös elävän ravintolamusiikin persmäkeä povanneet uutisotsikot. Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Ilmoitushinnat vuodelle 2018: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Jari Flinck, Juuso Haapasalo, Harri Haka, Satu Jäske, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Esa Kuloniemi, Petri Lahti, Kai Leivo, Anders Lillsunde, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Ville Pirinen, Jorma Riihikoski, Pasi Rytkönen, Sanna Salila, Pirjo Salminen, Jarmo Santavuori, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Jean Charles Thibaut, Vesa Walamies Painopaikka: Granö Oy/Lönnberg Painot Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2018: N:o 1/18: vk 08 N:o 2/18: vk 16 N:o 3/18: vk 24 N:o 4/18: vk 34 N:o 5/18: vk 42 N:o 6/18: vk 51 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BNnumeroon 2/18 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 16.3.2018! WWW.BLUESNEWS.FI Pete Hoppula SISÄLTÖ: Helmikuussa 2018 Kotimaista keikkatarjontaa hartaasti seuraavana roots-uskovaisena en ole voinut olla kiinnittämättä huomiota viime aikoina entisestään voimistuneeseen klubi-termin käyttöön juurimusiikkipitoisten tapahtumailmoitusten yhteydessä. 71 Seitsemän tuuman taivas! ...................................... 22 Unohdetut albumit #6: The Swordsmen .............. Aivan varmasti näiden poimintojen lisäksi monessa muussakin valtakuntamme kolkassa tapahtuu vielä kaikenlaista – ja oman lukunsa kirjoon tuovat totta kai myös hämmästyttävän useissa kaupungeissa viikottain järjestettävät alan jamiklubit. Runsaan live-tarjonnan pahimman peikonhan me kaikki hyvin tunnistamme: kenen tahansa osallistumisinto voi ylikuormituksen keskellä joskus laantua. 72 BN-arkistojen helmiä ................................................ 45 Seitsemän veljestä ja blues ..................................... Disco-aalto luonnollisesti laajensi käsitettä, mutta mistä mahtavat löytyä nyky-ymmärryksen mukaisten “klubien“, tasaisin väliajoin järjestettävien bändi-iltojen suomalaiset juuret. 8 Ninni & Mika .............................................................. Blues Lovers ry (“Down Home Kivi“), Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry, Jyväskylän Blues Live! ry sekä Turun Rytmiklubi. 27 Konserttialbumien klassikoita #3 .......................... 44 Muddy Lee Makkonen .............................................. 54 BN käy tapahtumissa ............................................... 62 Bluesia snobbaillen ................................................... 38 Klassikoiden lähteillä #48: Jr Wellsin takapirut .. Virasto). vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija Finnish Blues Society (FBS ry) PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, ilmoitusmyynti, verkkosivut Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 BN-lehden tilaus vuodelle 2018 on 42 euroa. Joka tapauksessa suomalaiset jazz-klubitkin olivat edelleen pääsääntöisesti joko jäsenkerhoja tai ravintoloiden nimiä. Kerhoja yhdistystoiminnassa 30-luvulta lähtien kunnostautuneet jazz-harrastajat kun tunsivat klubi-termin Amerikan esikuviensa johdatuksella varsin hyvin ja mm. Jo klubi-sanan historia herättää tee-seitse-tutkijassa intohimoja. 60 Levytutkailut ............................................................... Johtolangat taitavat juontaa jälleen jatsareiden pakeille. Toistuvia juurimusiikillisia ravintolailtoja ovat kevään varrella Helsingissä mahdollistamassa mm. 75 Etukansi: Jake Calypso & Archie Lee Hooker © J.C. 16 Mudville 56 .................................................................. Thibaut BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 51. klo 17. Vantaan Tikkurilan Shamrockissa pyöritetään useamman vuoden kokemuksella kuukausittaisia “Dixi Teds“ -rock’n’roll-sessioita ja Lahdessa jo entuudestaan tutuiksi tulleiden puuhatahojen Blues Mafia ry:n (Möysän Musaklubi) sekä Rytmin Ystävät ry:n (mm. Tervetuloa! Finnish Blues Societyn SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS. Suomalaiset eivät kaiketikaan ole vielä unohtaneet turkulaisia Klubi-savukkeita, joita maassamme sauhuteltiin posket lommoilla viime vuosisadan alusta aina 90-luvulle saakka, mutta ehkä klubit silti rinnastuvat varsinkin iäkkäämmän sukupolven keskuudessa ennen kaikkea hieman rajatumman kaupunkilaisväestön illanviettoriitteihin, ja sitä kautta ajan myötä myös yökerhoihin, night clubeihin – joissa elävällä musiikillakin oli toki osuutensa, mutta päätarkoitus se harvemmin menneinä vuosikymmeninä taisi silti olla. 19 Mike Lewis, The Concords & Roddie Joy ............... 28 Rudy Toombs .............................................................. Tehdään silti parhaamme, että roots-klubit säilyisivät Suomen ravintolakartalla myös jatkossa! Yhdistyksen toimistolla osoitteessa Suonionkatu 6 (00530 Helsinki) lauantaina 24.3. Tenho Restobar (“Tenho Roots“), Storyville (“Roots Tuesday“), Juttutupa (“Hilland Mondays“ ja “GhettoBlues/Billy“), Musiikkiteatteri Kapsäkki (“Kapsäkki Goes Blues“), Kaisaniemi (“Hip Shaker“), Huutokonttori Kanttiini (“Mojo Club“), Käpygrilli (“Bluesperjantai“) sekä Cactus (“Impulssi“). 1957 pariisilaisten jazzkerhojen mallin pohjalta Helsingin Punavuoressa ovensa avannutta Old House Jazz Clubia eli perustajansa Pekka Mäyrämäen mukaan lempinimensä saanutta ”Mäyränkoloa”. Rovaniemellä biletetään “Plukihäiriö Jazz & Bluesin“ merkeissä (Kulttuuritalo Korundi) ja Lammin seudulla Kylä-Mukkulan Kulttuurikeskuksessa touhutaan aina keväisin ja kesäisin “Aslak & The Eskimos“ -klubia. 12 Jake Calypso & Archie Lee Hooker ......................... Helsingissä myöhemmin Scandia-yhtiötä rakentamassa ollut kolmikko Paavo Einiö, “Mosse“ Vikstedt ja Harry Orvonmaa löysi omalle variaatiolleen paikan 40-luvun alkuvuosina operoineesta Cotton Clubista Iso Roobertinkadulta. Joensuussa vetovastuun on puolestaan näissä merkeissä ottanut kontolleen Grand Old Rockers of Joensuu ry (“Ilovaarirock-klubi“, Rav. 57 BN lukee kirjallisuutta .............................................. Kerubi), ja luonnollisesti omia perinteikkäitä klubejaan jatkavat bluesyhdistyksistä alkavalla kaudella myös mm. Livemusiikkimielessä yhtenä ensimmäisenä “oikeana“ klubina voinee pitää v. Rav. 4 Liz Mandeville .............................................................. 51 Juurimusiikkiretkeilyä Georgiassa #1 ................... Torven Akustinen klubi) rinnalle nousee nyt myös Ismo Haavisto uudella “Roots Thursday’llään“ (Rav. 46 Divarien helmiä #37 ................................................. Vuonna 2018 klubeista ei siis edelleenkään ole puutetta ja tyylillistä valinnanvaraa piisaa. Blues News 1/2018 3 BN-kriitikoiden vuoden 2017 parhaat ...................
1 & 2 (Decca) Trombone Shorty – Parking Lot Symphony (Decca) Jimmie Vaughan Trio feat. 1 (Severn) Steve Winwood – Greatest Hits Live (Wincraft Music) 4 Blues News 1/2018 Honey Aaltonen: Gregg Allman – Southern Blood (Rounder) Dave & Phil Alvin – Hard Travellin’ (YepRoc) Chuck Berry – Chuck (Decca/Dualtone) Eric Bibb – Migration Blues (Hus 1 på ön AB/DixieFrog/Stony Plain) Paul Butterfield Blues Band – Got The Mind To Give Up Living: Live 1966 (Elektra) Robert Cray & Hi Rhythm – s/t (Jay-Vee) Bob Dylan – Trouble No More (Sony/Legacy 8-CD + DVD) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) Rhiannon Giddens – Factory Girl (Nonesuch) Rhiannon Giddens – Freedom Highway (Nonesuch) The Go Getters – Love & Hate (Goofin’) Janiva Magness – Blue Again (Blue Elan) Ms. BN-KRIITIKOIDEN VUODEN 2017 PARHAAT! B lues News -toimittajat ovat jälleen antaneet tuomionsa. Jimi Hendrix) – Live At George’s Club 20 (Dagger) Martin Lang – Ain’t No Notion (Random Chance) Van Morrison – Roll With The Punches (Caroline) Mo Al Jaz & Friends – The Blues Of Little Walter (Chest) San Pedro Slim – In Times Like These (Mojo King) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Dexter Shaw & The Wolftones – Dexin’ (Rhythm Bomb) Monster Mike Welch & Mike Ledbetter – Right Place, Right Time (Delta Groove) Willa – Better Days (Building) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. Billy C. Mike Flanigin – Live At C-Boy’s (Proper) Monster Mike Welch & Mike Ledbetter – Right Place, Right Time (Delta Groove) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. Wirtz feat. King, Bobby Bland – Memphis Blues Festival 1975 (Klondike 2-CD) Curtis Knight (feat. 1 (Severn) J-P Berg: Tony Allen – The Source (Blue Note) Tony Allen – Tribute To Art Blakey (Blue Note Vinyl EP) The Blassics – Becoming Wawes (Odd Funk) Ronnie Baker Brooks – Times Have Changed (Provogue) Corey Dennison – Night After Night (Delmark) Eric Gales – Middle Of The Road (Provogue) Curtis Harding – Face You Fear (Anti) Valerie June – Order Of Time (Concord) Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provogue) Stanton Moore – With You In MindThe Songs Of Allen Toussaint (Cool Green) New Orleans Funk All-Stars – NOLA Revisited (MFA) Wilson Pickett – Sings Bobby Womack (Kent) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Mavis Staples – If All I Was Was Black (Anti) Chris Stapleton – From A Room Vol. Marko Aho: Terry Anderson – Jimmy’s Arcade (Doublenaught) Dan Baird – SoLow (Jerkin’ Crocus) Chuck Berry – Chuck (Decca/Dualtone) Ronnie Baker Brooks – Times Have Changed (Provogue) Creek Road Eleven – The Long Harvest (omakustanne) Rodney Crowell – Close Ties (New West) Dwayne Dopsie & Zydeco Hellraisers – Top Of The Mountain (Crew/Angel Dove) Steve Earle – So You Wanna Be Outlaw (Warner Bros) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) John Fohl – Hands On You (omakustanne) Dave Forestfield – Nobody’s World (Propaganda) Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provogue) John Mayall – Talk About That (Forty Below) Gurf Morlix – The Soul & The Heal (omakustanne) Willie Nelson – God’s Problem Child (Legacy) The Nighthawks – All You Gotta Do (Ellersoul) NRBQ – Happy Talk (Omnivore, mini-CD) Tuomari Nurmio – Dumarillumarei (Sony/Ratas) Omar & The Howlers – Zoltar’s Walk (Big Guitar Music) George Thorogood – Party Of One (Rounder/Concord) Harri Haka: B.B. Vuoden 2017 mittavan äänitejulkaisutarjonnan (CD:t, LP:t, EP:t, singlet tai DVD:t) kriitikkosuosikit ovat luettavissa ohessa. Kuten ennenkin, jokaiselle lehteen vuoden aikana levyarvioita laatineelle avustajalle annettiin vapaat kädet nimetä äänestykseen korkeintaan 20 lempituotostaan, jotka on esitetty henkilöittäin artistija yhtyekohtaisessa aakkosjärjestyksessä. 1 (Severn) Rev. & The Blues Shacks – Reservation Blues (Rhythm Bomb) Chuck Berry – Chuck (Decca/Dualtone) Rockin’ Johnny Burgin – Neoprene Fedora (West Tone) The Cash Box Kings – Royal Mint (Alligator) June Core – Rhythm & Blues (JC) Ronnie Earl & The Broadcasters – The Luckiest Man (Stony Plain) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) Quique Gómez & His Vipers – Dealin’ With The Blues (Sweet) Eilen Jewell – Down Hearted Blues (Signature Sounds) Albert King, B.B. Eniten pisteitä keränneet levyt (kategorioissa paras kansainvälinen julkaisu, paras kotimainen julkaisu sekä paras uusintajulkaisu) löytyvät katselmuksen lopusta sivulta 7. The Nighthawks – Full Circle (Eller Soul). Jody – (I Got That) Thunder Under Yonder (Ecko) The Paladins – New World (Lux) Andres Roots – Winter (Roots Art) Hayden Thompson – Learning The Game (Bluelight) George Thorogood – Party Of One (Rounder/Concord) Jimmie Vaughan Trio feat. Mike Flanigin – Live At C-Boy’s (Proper) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol
Pete Hoppula: B.B. 1 (Severn) Oscar Wilson – One Room Blues (Airway) Timo Kauppinen: Eric Bibb – Migration Blues (Hus 1 på ön AB/DixieFrog/Stony Plain) Selwyn Birchwood – Pick Your Poison (Alligator) Clifton Chenier – King Of Zydeco, The Rhythm And Blues Years 1954–1960 (Fremeaux) Robert Cray & Hi Rhythm – s/t (Jay-Vee) Ronnie Earl & The Broadcasters – The Luckiest Man (Stony Plain) Rhiannon Giddens – Freedom Highway (Nonesuch) Bror Gunnar Jansson – The Great Unknown (Normandeep) Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provogue) The Limboos – Limbootica! (Penniman) Erja Lyytinen – Stolen Hearts (Tuohi) Taj Mahal & Keb’ Mo’ – TajMo (Concord) JD McPherson – Undivided Heart & Soul (New West) North Mississippi Allstars – Prayer For Peace (Songs Of The South) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Robert Randolph & The Family Band – Got Soul (Masterworks) Talmud Beach & Faarao Pirttikangas – s/t (Karkia Mistika) Sean Taylor – Flood & Burn (SeanTaylorSongs/Pro per) Monster Mike Welch & Mike Ledbetter – Right Place, Right Time (Delta Groove) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. Family – Sings & Plays (Blue North) The Kokomo Kings – Too Good To Stay Away From (Rhythm Bomb) Jake La Botz – Sunnyside (Hi-Style) The Limboos – Limbootica! (Penniman) JD McPherson – Undivided Heart & Soul (New West) The Paladins – New World (Lux) Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas – s/t (Karkia Mistika) Hayden Thompson – Learning The Game (Bluelight) Joakim Tinderholt & His Band – Hold On (Rhythm Bomb) TT Syndicate – TT Syndicate (Migraine) Vaeltava Vitsaus – s/t (Turenki) eri esittäjiä – Bluesin’ By The Bayou: Ain’t Broke, Ain’t Hungry (Ace) eri esittäjiä – Rhythm & Bluesin’ By The Bayou: Livin’, Lovin’ & Lyin’ (Ace) Jari Kolari: Big Harp George – Wash My Horse In Champagne (Blues Mountain) Rockin’ Johnny Burgin – Neoprene Fedora (West Tone) The Cash Box Kings – Royal Mint (Alligator) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) Billy Flynn – Lonesome Highway (Delmark) Donald Ray Johnson & Gas Blues Band – Bluesin’ Around (Mar Vista) Albert King – Earliest Sessions 1954–62 (Jasmine) The Knickerbocker All-Stars – Texas Rhody Blues (JPCadillac) Leadbelly – Good Morning Blues: His Best 24 Songs (Wolf) Johnny Mastro & Mama’s Boys – Never Trust The Living (Csb) Randy McAllister – Fistful Of Gumption (Reaction) Mo Al Jaz & Friends – The Blues Of Little Walter (Chest) Jimmy Nolen – Before The Funk (Westone) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Otis Rush – Double Trouble Live Cambridge 1973 (Rock Beat) Sarasota Slim – Boney Fingers (Possum Phono) Smokey Smothers & The Crowns – That's Alright (Barry) Nick Trill & The Thrillseekers – True Love (HeeBee) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. 1 (Severn) Rusty Zinn – Last Train To Bluesville (Bluebeat) Kari Kempas: Linsey Alexander – Two Cats (Delmark) Rockin’ Johnny Burgin – Neoprene Fedora (West Tone) Paul Butterfield – Live In New York 1970 (Floating World) The Cash Box Kings – Royal Mint (Alligator) Robert Cray & Hi Rhythm – s/t (Jay-Vee) Billy Flynn – Lonesome Highway (Delmark) Ruthie Foster – Joy Comes Back Stone (Truth Music) Martin Lang – Ain’t No Notion (Random Chance) Big Bill Morganfield – Bloodstains On The Wall (Black Shuck) JoJo Murray – Stop That Knocking (Coday) Junior Parker – Like It Is / Honey-Drippin’ Blues (BGO) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Bobby Rush – Porcupine Meat (Rounder) Sultans Of Jungle – Punchlines (Jungle) Tail Dragger – Portrait Of A Chicago Bluesman (Same Eyes Prod. 1 (Severn) eri esittäjiä – The American Epic Sessions (Third Man) 5. DVD) JJ Thames – Raw Sugar (Malaco/DeChamp, -16) Nellie Tiger Travis – Mr. Sexy Man (WeGonSee) Urban Allstars – Loistering On The Westside (CeePeeVee, -16) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. & The Blues Shacks – Reservation Blues (Rhythm Bomb) Chuck Berry – Chuck (Decca/Dualtone) The Cash Box Kings – Royal Mint (Alligator) Ray Collins’ Hot-Club – 1 To 5 Jive (Brisk) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) Vesa Haaja – Se Hetki On Nyt (Bluelight) Gillian Hills – Zou Bisou Bisou: The Yé-Yé Years 1960–1965 (Ace) Honey B
Buchana – Swing On With O.B. Feelgood – Live 1990 (Edsel) The Go Getters – Love & Hate (Goofin’) Hillbilly Casino – Red Blue & Bruised (Jungle) Hurriganes – Complete Singles (Svart, 7“-boksi) Cisse Häkkinen – Summer Dreams (Warner) Cisse Häkkinen – Kultaa ja hohtavaa hopeaa / Sä sekoitit mun pään (Svart, 7“) The Inmates – The Albums 1979–82 (Warner 3-CD) Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll This! (Ram-Bam, 7“ EP, -16) Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provogue) Jack Mack & The Heart Attack Horns – Back To The Shack (Freeroll) John McNamara – Rollin’ With It (Bahoo) Mr Breathless – Can’t Stop Rockin’! (Bluelight) Mr Sipp – Knock A Hole In It (Malaco) Junior Parker – Like It Is / Honey-Drippin’ Blues (BGO) Derrick Procell – Why I Choose To Sing The Blues (Here & Now) George Thorogood – Party Of One (Rounder/Concord) Kai Leivo: AWEK – Long Distance (omakustanne) The Blues Overdrive – Overdrive Live! (Gateway) Dr John – The Atco Albums Collection (Rhino 7-CD) Low Society – Sanctified (Rezonate) John Weeks Band – Dark Angel (omakustanne) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. Sipp – Knock A Hole In It (Malaco) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Benny Turner – My Brother’s Blues (Nola Blue) Wee Willie Walker & The Anthony Paule Soul Orchestra – After A While (Blue Dot) Monster Mike Welch & Mike Ledbetter – Right Place, Right Time (Delta Groove) Mighty Joe Young – Live From The North Side Of Chicago (RockBeat) eri esittäjiä – Down Home Blues Chicago: Fine Boogie (Wienerworld 5-CD) Esa Kuloniemi: Antti Alanko – Minne Mieleni Pakenet. 6 Blues News 1/2017 Riku Metelinen: Gregg Allman – Southern Blood (Rounder) Joe Bonamassa – Live At Carnegie Hall, An Acoustic Evening (Provoque 2-DVD) British Standard – High Performance (omakustanne) Creek Road Eleven – The Long Harvest (omakustanne) Dennis Johnson & The Mississippi Ramblers – Rhythmland (Root Tone) Samantha Fish – Belle Of The West (Ruf) Samantha Fish – Chills & Fever (Ruf) Joensuu Riihimäki – Highwater (Running Moose) Kenny Wayne Shepherd Band – Lay It Down (Provoque) Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provoque) Dave Lindholm – Go (Turenki) Muddy Manninen – Long Player (omakustanne) Ninni & Mika – All Them Pretty Things (RetroU Art) Peter Parcek – Everybody Wants To Go To Heaven (Lightnin’) George Thorogood – Party Of One (Rounder/Concord) Peter Ward – Blues On My Shoulders (Gandy Dancer) Whale & The Village – Second (Village) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. 1 (Severn) Mikke Nöjd: Ronnie Baker Brooks – Time Have Changed (Provogue) Big Time Bossmen – Working On A Plan (Rootz Rumble) Boppers – Great Kicks (Warner) Dr. 1 (Severn) 6 Blues News 1/2018 Anders Lillsunde: Bigg Robb – Born To Do This (Over 25 Sound) O.B. 1 (Severn) Oscar Wilson – One Room Blues (Airway) Mitch Woods – Friends Along The Way (Entertainment One). Jody – (I Got That) Thunder Under Yonder (Ecko) Pertti Nurmi: Arthur Adams – Look What The Blues Has Done For Me (Cleopatra Blues 2-CD) Linsey Alexander – Two Cats (Delmark) Luther Allison – A Legend Never Dies (Ruf 7-CD + 4-DVD/7-LP + 4-DVD) Andy T Band feat. (Kääntö) Eric Bibb – Migration Blues (Hus 1 på ön AB/DixieFrog/Stony Plain) The Cash Box Kings – Royal Mint (Alligator) Ronnie Earl & The Broadcasters – The Luckiest Man (Stony Plain) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) Robert Finley – Goin’ Platinum (Easy Eye Sound) JD McPherson – Undivided Heart & Soul (New West) Milo & Moses – Among Friends (KHY Suomen Musiikki) John Németh – Feelin’ Freaky (Memphis Grease) Larkin Poe – Peach (Tricky-Woo) Heikki Raine – Kettula (Ainoa!) Jarkka Rissanen & Sons Of Desert – Hybrid Soul (Humu) Mavis Staples – If All I Was Was Black (Anti) Brad Stivers – Took You Long Enough (Vizztone) Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas – s/t (Karkia Mistika) Boubacar Traoré – Dounia Tabolo (Lusafrica) Monster Mike Welch & Mike Ledbetter – Right Place, Right Time (Delta Groove) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. (Ecko) Leela James – Did It For Love (BMG) Jeter Jones & The Perfect Blend – Trailride Certified (Jones Boyz Ent.) Ms. Chicago 1978 (Air Cuts) Mr. Alabama Mike – Double Strike (American Showplace Music) Eric Bibb – Migration Blues (Hus 1 på ön AB/DixieFrog/Stony Plain) Ronnie Baker Brooks – Times Have Changed (Provogue) Michael Burks – I’m A Bluesman (Iron Man, -16) Billy Flynn – Lonesome Highway (Delmark) Larry Lampkin – Keep Doing What You Do (Kaint Kwit) Doug MacLeod – Break The Chain (Reference Recordings) Jimmy McCracklin & His Blues Blasters – Hear My Story (Jasmine 2-CD) Big Bill Morganfield – Bloodstains On The Wall (Black Shuck) Son Seals with Johnny Winter – Live..
Ronnie Baker Brooks – Times Have Changed (Provogue) 4 p. John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) 7 p. Talmud Beach ja Faarao Pirttikangas – s/t (Karkia Mistika) 3 p. Vesa Haaja – Se Hetki On Nyt (Bluelight) 2 p. Mr Breathless – Can’t Stop Rockin’! (Bluelight) 2 p. Billy Flynn – Lonesome Highway (Delmark) 3 p. Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provogue) 6 p. Honey B. JD McPherson – Undivided Heart & Soul (New West) 3 p. Creek Road Eleven – The Long Harvest (omakustanne) 2 p. Family – Sings And Plays (Blue North) Juurakko – Oi, Maalima (Imu) Huojuva Lato & Ystävät – Takkulan Baari (Ramasound) Mr Breathless – Can’t Stop Rockin’! (Bluelight) Vuoden 2017 uusintajulkaisu: 1. 3. George Thorogood – Party Of One (Rounder/Concord) 6 p. The Cash Box Kings – Royal Mint (Alligator) 5 p. Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert – Hybrid Soul (Humu) 3 p. 1 (Severn) Vesa Walamies: Black Patti – Red Tape (Rhythm Bomb) David Bromberg Band – The Blues, The Whole Blues And Nothing But The Blues (Red House) Dozzler & Van Merwyk – Darkest Night (Groove Stew) Champion Jack Dupree – Live At Rockpalast (Mig) Katie Kern – Blues From The Highway (Wolf) Sonny Landreth – Recorded Live In Lafayette (Provogue) Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of... Eric Bibb – Migration Blues (Hus 1 på ön AB/DixieFrog/Stony Plain) 4 p. 7 TT Tarkiainen: Gregg Allman – Southern Blood (Rounder) Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) The Hoolers – Devil’s Apple (omakustanne) Janiva Magness – Blue Again (Blue Elan) Tuomari Nurmio – Dumarillumarei (Sony/Ratas) Popa Chubby – Two Dogs (PCP Productions) John Primer & Bob Corritore – Ain’t Nothing You Can Do! (Delta Groove) Thorbjorn Risager & The Black Tornado – Change My Game (Ruf) Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert – Hybrid Soul (Humu) George Thorogood – Party Of One (Rounder) Vaeltava Vitsaus – s/t (Turenki) Joseph Veloz – Offerings (Big O) Kim Wilson – Blues And Boogie, Vol. 6. Robert Cray & Hi Rhythm – s/t (Jay-Vee) 3 p. Aimo Ollikainen: Southpaw Steel‘n’Twang – Bedtime Bomber (RetroU Art) Eero Raittisen Eldis – s/t (Turenki, -16) Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert – Hybrid Soul (Humu) Vesa Haaja – Se Hetki On Nyt (Bluelight) Pekko Käppi & K:H:H:L – Matilda (Svart) Honey B. Rockin’ Johnny Burgin – Neoprene Fedora (West Tone) 3 p. Monster Mike Welch & Mike Ledbetter – Right Place, Right Time (Delta Groove) 5 p. Blues News 1/2017 7 Vuoden 2017 kotimainen julkaisu: 1. Chuck Berry – Chuck (Decca/Dualtone) 4 p. 4. 2. (Alligator, -16) Tim Lothar & Holger Daub – Blues From The North (TLP) John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf, -16) George Thorogood – Party Of One (Rounder/Concord) Trouble Cats – Live In Aarhus (Longlife) eri esittäjiä – Please Release Me (Jasmine). Ronnie Earl & The Broadcasters – The Luckiest Man (Stony Plain) 3 p. 1 (Severn) 10 p. Vaeltava Vitsaus – s/t (Turenki) 2 p. Vuoden 2017 kansainvälinen julkaisu: 1. Junior Parker – Like It Is / Honey-Drippin’ Blues (BGO) 2 p. 11. 8. Tuomari Nurmio – Dumarillumarei (Sony/Ratas) 2 p. Rick Estrin & The Nightcats – Groovin’ In Greaseland (Alligator) 7 p. Gregg Allman – Southern Blood (Rounder) 3 p. Family – Sings & Plays (Blue North) 2 p
Näin Aronin esiintyvän veljensä Larry Burtonin, rumpali Robert Plunkettin ja laulaja Lavelle Whiten kanssa vanhassa Kingston Minesissa Lincoln Avenuella. – Earwig-merkin julkaisema Aronin live-cd oli oikeastaan kaiken alku. The Legendary Blues Bandissä soittaneen Willie Greesonin kanssa sekä saaden ensikäden oppia Otis “Big Smokey“ Smothersin ja Aron Burtonin tapaisilta tekijänimiltä. En halua pukeutua kuin teini-ikäiset tai muuten huolimattomasti. George oli herttainen ihminen. Rumpalina oli Dave Jefferson, joka oli soittanut ensin Albert Kingin ja sitten Albert Collinsin bändissä. Minä myös pukeudun mielelläni retrotyyliin. Moore, Michael Coleman, Willie Kent ja George Baze. Aina kun olin urallani kriittisessä vaiheessa, pyysin Aronilta neuvoja. Kitaristina oli George Baze, joka oli ollut Junior Wellsin bändinjohtaja aina siihen hirvittävään auto-onnettomuuteen asti. Teimme ne vanhassa Buddy Guy’s Legendsissä. – Julkaisin Michael Frankin kanssa neljä levyä vuosien 1996 ja 2006 välillä. Tällä Aronin ydinjoukolla esiinnyimme sitten vakituisesti viiden vuoden ajan tiistaisin ja kerran kuukaudessa viikonloppuna Blue Chicagossa Clark Streetillä. Soitan cd:llä. Hän näki minun esiintyvän ja kysyi, haluaisinko mukaan live-nauhoituksiin. Itse asiassa Aron Burton oli ensimmäinen bluesartisti, jonka näin Chicagoon tultuani. Hän käski minun opetella tietyt kolme kappaletta ja kehotti minua menemään jameihin tapaamaan muusikoita. Keikasta oli siis tosiaan tulossa totta! Se oli ensimmäinen esiintymiseni Aronin kanssa. Kaksi päivää myöhemmin hänen bändinsä johtaja soitti ja kysyi, mitkä kappaleet haluaisin laulaa. LAULUNTEKIJÄ – Äitini osasi lukea nuotteja ja säveltää. Vuonna 1996 ilmestyi cd ”Look at Me”, jonka tein oman bändini Super Naturalsin ja Aron Burton Bandin kanssa. Albumijulkaisuista toistaiseksi tuorein, “The Stars Motel“ ilmestyi 2016. – Siihen mennessä olin julkaissut omakustannekasetin, jossa oli pari omaa kappalettani, ja olin kiertänyt Keskilännessä ja Kanadassa. – Työskentelin myös Willie ”Big Eyes” Smithin kanssa ja saan toivottavasti joskus tehdä muutaman kappaleen myös Billy Flynnin kanssa. Michael Frank tuli Blue Chicagoon tapaamaan häntä levytyssopimuksen vuoksi. Sitten lyöttäydyin mukaan Aron Burtonin bändiin, joka soitti perusbluesia. ARON BURTONIN OHJEILLA ALKUUN – Aron Burtonilla on ollut suuri vaikutus elämääni ja uraani. Muutamaa vuotta myöhemmin, kun minulla oli jo ensimmäinen bändini, tapasin taas Aronin ja kysyin häneltä, mitä minun pitää tehdä, jotta saamme keikkoja. Pidän sanaleikeistä ja vitseistä, joten kappaleeni olivat alusta asti humoristisia. Kysyin Aronilta, mitä minun on tehtävä tullakseni muusikoksi. Michael valitsi minulle laulukappaleet Big Boss Man ja J.B. Willie ja George olivat suosikki-ihmisiäni, ja joskus vieläkin kun meditoin, kysyn heiltä neuvoja urani suhteen. Sellaista koulutusta meillä täällä Jenkeissä saa. Aron oli yksi ennakkoluulottomimmista, värisokeimmista artisteista, ja aina rohkaisemassa muita. Mandevillen tähän mennessä 7 pitkäsoiton laajuinen levytystuotanto käynnistyi Earwig-merkillä 90-luvun puolivälissä ja on jatkunut 2010-luvulla oman Blue Kitty Musicin puitteissa. Jos nykyisin käyttää kappaleissa tuon kaltaisia kaksoismerkityksiä, ihmisillä on taipumus pahastua. Pianossa oli Allen Batts, rummuissa Kenny Smith, bassossa Aron, huuliharpussa Mad Dog Lester Davenport ja kitarassa Michael Dotson. Oli Willie Smithin ajatus, että aloitan oman levymerkin. Tein Willie Smithin kanssa yhden session, yhdeksän kappaletta ensimmäiselle omalla levymerkilläni Blue Kitty Musicilla julkaistulle albumille ”Clarksdale”. Pidän erityisesti klassisista 1900-luvun alkupuolen blueslaulajattarista, jotka hallitsivat blueslevyteollisuutta. Hän käski minun äänittää kolme kappaletta, otattaa valokuvan ja kirjoittaa esittelyn itsestäni ja jakaa niitä klubeilla, kun menen jammailemaan bändien kanssa. Hollantilainen Peter Struijk on kirjoittanut kanssani neljä kappaletta minua varten, joten ne ovat jo valmiina seuraavaalle cd:lleni. Mukana olivat myös rumpali Tino Cortez ja naispuolinen saksofonisti – afroamerikkalaisia ja valkoisia muusikoita. BN tapasi artistin Chicagossa viime kesänä. Hutton 20% Alcohol. Pidän vanhoista standardeista, 50-luvun tyylisestä bluesista, kuten Jimmy Reedistä ja T-Bone Walkerista. – Aloitin laulajana soulja r’n’b-kokoonpanossa, joka esitti myös bluesia. Kokemus oli mahtava, klubi oli ääriään myöten täynnä väkeä. 8 Blues News 1/2018 KARI KEMPAS W isconsinista lähtöisin oleva kitaristi-laulaja, lauluntekijä ja oman pitkäikäisen yhtyeensä johtaja Liz Mandeville on luonut vaikuttavaa uraa yli neljänkymmenen vuoden ajan. – Vuonna 1994 tapasin hänet Rosa’s Loungessa ja hän pyysi minut mukaan bändinsä keikalle Chicago Blues -festivaalille. Olin nuori enkä tiennyt muusikkona olemisesta mitään. Äitini ja isoäitini ostivat minulle pianon ensimmäiseksi soittimeksi ja heti kun pystyin kiipeämään pianotuolille ryhdyin tekemään omaa musiikkia. Pianistina oli Allen Batts, joka muutti Arkansasiin muutama vuosi sitten. Blue Chicago -klubissa oli naisten bluesiltoja, jolloin säestäjinä saattoi olla sellaisia muusikoita kuin Johnny B. Jim Godsey, joka teki töitä myös ZZ Topin kanssa, oli ääniteknikkona ja tuottajana. Cd:lläni ”The Stars Motel” on kappale nimeltä Too Hot For Love, joka kertoo Chicagon säästä elokuussa – hauska, humoristinen numero, mutta jotkut kriitikot Englannissa kai loukkaantuivat siitä. Heidän kappaleensa olivat niin hauskoja ja nokkelia, kuten esimerkiksi Bessie Smithin I Want A Pig Foot And A Bottle Of Beer, jossa aiheena ei tosiaankaan ole ruoka ja juoma. Oli uskomatonta päästä keikkailemaan Chicagon parhaiden bluesmuusikoiden kanssa. Tein hänen ohjeidensa mukaan. Myös musiikkialan tutkintoja suorittanut nainen ajautui Chicago-bluesin ytimeen muuttaessaan Tuuliseen kaupunkiin 1979, avioiduttuaan 80-luvulla mm. ”Clarksdale” jäi Willien viimeiseksi äänitteeksi. Yritän näyttää tyylikkäältä kampausta myöden ja esiinnyn 50-luvun henkisissä asuissa
Pidän vaatteista, meikeistä ja kampauksista – haluan olla myös miellyttävä katsoa. Tunnelmassa on Muddy Watersia ja Howlin’ Wolfia ja siksi mukana on myös Eddie Shaw. – Minorun kanssa tein yhteistyötä jo edellisellä cd:lläni ”Heart Of Chicago”, jonka kannessa on myös vanha motellikyltti. Se oli yksi kylmimmistä talvista ja vietimme aikaa soittelemalla kahdella kitaralla ja opettelimme vanhoja Mississippin deltan blueskappaleita ja -tyyliä. Kitaristeina cd:llä on Minoru Maruyama ja italialainen Dario Lombardo. – Minulla oli tapana aikoinaan ostaa vinyylilevyjä. – Kerron nyt tarinoita, joihin voin samaistua omien kokemuksieni perusteella. Jokaisessa kappaleessa, jonka olen tehnyt, on tarina. Nyt minulla on tarinasta New Orleansin second line -tyylinen kappale cd:lläni. Kappaleen pitää tuntua omalta. Kävimme melko usein Clarksdalessa, jossa sitä kuulee kaduilla etenkin bluesfestivaalien aikana. Se on tyyliltään vanhaa bluesia ja levyllä on mukana Willie ”Big Eyes” Smith ja Eddie Shaw. – Yleisö maksaa pääsylipun nähdäkseen minun esiintyvän ja se ansaitsee kunnon show’n. 10 Blues News 1/2018 kitaraa. Ike ja Tina Turner Revuen ”Live At Carnegie Hall” sekä Denise LaSallen ja Millie Jacksonin konserttialbumit. Se loukkasi minua syvästi. Kävimme New Orleansissa joka vuosi, rakastan New Orleansia. Kuten silloin kun kirjoitin keittiön pöydän ääressä ystäväni kanssa laulun ensimmäisestä aviomiehestäni. Se oli aikoinaan kuuluisa paikka, josta ihmisillä oli tapana vuokrata huoneita ottaakseen huumeita. Hän pyöri kaupungilla Kanadasta löytämänsä typykän kanssa ja kaikki, minua lukuun ottamatta, tiesivät siitä, koska nainen sattui olemaan Blue Chicagon managerin sisko. Äänitin Darion kanssa kolme kappaletta, kun hän oli Chicagossa vuonna 2012. Jos naiset pitävät esiintyjää ystävänä, miehet seuraavat. Ihmiset eivät välttämättä muista, kuinka hyvän kitarasoolon soitin tai mistä kappale kertoi, mutta he muistavat, miltä show’ta katsellessa tuntui. Liz, Fruteland Jackson, Aron Burton, Willie Kent, Detroit Jr., Michael Dotson, Kenny Smith ym. Olin leikkauksessa vuonna 2010, ja poikapuoleni tuli asumaan minun ja mieheni luo. Rakastan ranskalaista keittiötä, olen jopa opiskellut sitä. Näin Etta Jamesin lavalla varmaan kymmenen kertaa. Isältä saamani transistoriradio oli paras ystäväni ja käytin kaiken aikani radion kuunteluun. Voitimme Donnan kanssa Windy City Blues Challenge -kilpailun Buddy Guy’s Legendsissä. Ymmärsin, että he esittivät kappaleita, joihin he voivat samaistua, ja tajusin, että minäkin voin tehdä niin. Donna Herula, joka soittaa akustista kitaraa, on mukana kolmella kappaleella. Soitan siinä pesulautaa ja kitaraa. Sen niminen motelli oli oikeasti olemassa ja ystäväni otti siitä valokuvia juuri ennen kuin sen kyltti purettiin. Ymmärsin, etten halunnut olla heille uhka vaan ystävä. Viimeisin niistä on ”The Stars Motel”. LEVYT – Tein neljä cd:tä Earwigille ja nyt olen julkaissut kolme cd:tä omalla Blue Kitty Music -merkilläni. Kun katson Spotifyn tilastoja, minua hämmästyttää se, että yli puolet kuuntelijoistani on miehiä, sillä miehet kuuntelevat yleensä miesesiintyjiä. Isäni oli artisti ja journalisti ja hänellä oli tapana ottaa meidät lapset mukaan työmatkoilleen. – Minun pitäisi todennäköisesti tehdä enemmän balladeja. Ensimmäinen cd:ni omalla merkilläni on nimeltään ”Clarksdale”. Ihastuin Hill Country -soundiin. Sävellän kitaralla. Minulla oli mm. Ajoimme hänen Buick Skylarkillaan New Orleansiin, jossa näin katutaiteilijoita. Äitini oli kiinnostunut ruoasta ja tutki jo ennakolta kirjastossa, mitä ruokaa olisi road tripeillämme tarjolla, mistä saa parasta alligaattoria jne. VAIKUTTEET – Vartuin Wisconsinissa 1960-luvulla, kaupungissa, jossa oli tehdas ja kaatopaikka, enkä ollut lapsena kovin terve. Pidän komppikitarasta, Jimmy Reedin materiaalista, en nopeasta revittelystä. Kaikki cd:n kappaleet ovat omiani, mutta tyyliltään siltä löytyy peltolaulua ja jug band -musiikkia. Näin omat kappaleeni syntyvät. Pidän kauniista soinnuista ja melodioista, eikä minulle oikeastaan ole merkitystä, soitanko komppia vai soolokitaraa. Katrina-hurrikaanin tuhot saivat minut itkemään. Haluan tuntea, että se mitä teen herättää vastakaikua yleisössä, ja että yleisö saa siitä jotain. Tein muutaman soolokiertueen ja pari basistin sekä rumpalin kanssa. Perehdyin kaikkiin näihin naisiin ja heidän esiintymisiinsä. Willie ja Eddie soittivat Muddyn ja Wolfin kanssa. Isäni kirjoitti juttuja Etelästä aikakausilehtiin ja otti valokuvia, hän lauloi ja minä olen perinyt hänen äänensä. Monet heistä rakentavat tarinan kappaleidensa ympärille ja he myyvät sen kappaleen mukana. Tutkin heitä ja opin heiltä paljon, ja vuosien myötä myös omat live-esiintymiseni kehittyivät. Minulla oli tapana käyttää esiintyessäni minihameita ja push-uppeja, ja naiset pitivät keikoillani kiinni miehistään. Kukaan ei varoittanut minua, että minun kannattaisi hankkiutua eroon tuosta petollisesta, huijaavasta miehestä. Blues Foundationin tilaisuudessa 1996 © Jo hn Fr an go ul is. Löysin itsestäni soolokitaristin. Minun olisi pitänyt asua Etelässä, jossa ruoka on terveellisempää. Omat kappaleeni kertovat elämästäni. Vuonna 2008 kun kaikki romahti, minun oli pakko löytää itseni uudelleen
Minulla on ihana ystävä, tuottaja Daryl Nitz, joka on tuottanut Billie Holidayn 100 Celebration -show’n ja Frank Sinatran tribuuttikonsertin. Olen onnekas ja onnellinen siitä, että olen hengissä. Aloin taannoin järjestää sunnuntaisia jazz-brunsseja basistini ja rumpalini kanssa. Se sopii hyvin blueslaulajalle. Olen esiintynyt pitkään myös FitzGerald’sissa, Biddy Mulligansissa ja B.L.U.E.S. Osaan delta bluesia soolona, Chicago-bluesia bändin kanssa, soulia, r’n’b:tä... Onnettomuuden jälkeen en voinut laulaa, soittaa kitaraa tai käyttää puhelinta, facebookia tai internetiä ylipäätään. on Halstedissa sekä South Sidessa Lee’s Unleaded -klubissa Johnny Drummerin kanssa. Lauloin Scottin veljesten World Band -yhtyeessä 90-luvulla. Lisäksi olin mukana Bernissä Sunnyland Slimin reunion-bändin keikalla saksofonisti Sam Burchardin, Barrelhouse Chuckin, Robert Strogerin ja Kenny Smithin kanssa. Olen kiertänyt eri puolilla USA:ta ja 12 eri maassa: Etelä-Afrikassa kahdesti, Latviassa, Saksassa kolme tai neljä kertaa Robert Crayn, Honeyboy Edwardsin ja Louisiana Redin kanssa, Belgiassa, Hollannissa, Ranskassa, Sveitsissä. Ystäväni järjesti Go Fund Me -keräyskampanjan, joka pelasti minut. Jazzmuusikot osaavat erilaisia musiikkityylejä. – Olen työskennellyt miltei kaikissa Chicagon bluesklubeissa. Myös Nick ja Joe Moss kävivät kuuntelemassa häntä ja jammailemassa hänen kanssaan. Olen työskennellyt heistä useammankin kanssa, mm. Opiskelin Bill Russon, Stan Getzin, Herbert Davisin ja Bobby Wilsonin kanssa, ja rakastan myös jazzia ja osaan laulaakin sitä. Ymmärsin sen todella jouduttuani viime vuonna kiitospäivän aikaan auto-onnettomuuteen ja minun oli pakko peruuttaa kaikki sovitut keikkani. Blues News 1/2018 11 – “Heart Of Chicago” oli minulle sydämen asia. Buddy Scottilla oli Aron Burtonin ohella suuri vaikutus urani alkuvaiheessa. – Olen bluesin ansiosta tavannut paljon ihania, lahjakkaita ihmisiä ja saanut ystäviä ympäri maailman. Olin aina halunnut laulaa sen – aiemmin siihen ei vain ollut tilaisuutta. Olen aina halunnut laulaa Broadway-musikaali House of Flower kappaleen One Man Ain’t Quite Enough, jonka esitti Pearl Bailey. Hutto... Kaikki Scottin perheen jäsenet ovat erittäin lahjakkaita. Kuuntelin kanavaa, joka soittaa bluesia ja jazzia seitsemän päivää viikossa. Onnettomuuden jälkeen lääkärit tyrkyttivät opiaattipohjaisia kipulääkkeitä ja lepoa, mutta se ei sopinut minulle. Minulla oli kaksi vuotta vakiokeikka Kingston Minesissa, vedin bluesjameja kaksi vuotta Bill’s Blues -klubilla, soitin viisi vuotta säännöllisesti Blue Chicagossa. Walter ja Howard Scottin. Kappaleet saivat inspiraationsa artisteista, joita kävin kuuntelemassa Kingston Minesissa ja muissa South Siden isoissa klubeissa, Koko Taylor, Lonnie Brooks, J.B. Hän todella rohkaisi nuoria muusikoita. Haluan olla läsnä hetkessä. Minulla on vain yksi elämä, enkä halua lokeroitua. © An na Su tt on / Bl us hi ng Ro se Ph ot og ra ph y ”Minulla oli tapana käyttää esiintyessäni minihameita ja push-uppeja, ja naiset pitivät keikoillani kiinni miehistään.”. Saatoin vain istua ja kuunnella radiota. Teimme juuri tribuutin John F. Meillä oli tiistaisin vakiokeikka River West Night Clubissa. Minulla on Columbia Universityn tutkinto musiikissa. PYHÄPÄIVÄN JAZZIA – Lynn Orman Weissin pitäisi auttaa minua show’n tuottamisessa, koska hän on loistava tuottaja ja minulla on niin paljon ideoita. Useimmat muusikot eivät kuitenkaan halua soittaa sitä, koska se on jazztai Broadway-tyylinen kappale. Kennedylle, jossa sain esittää Julie Londonin Cry Me A River -kappaleen
– Sen jälkeen me ollaan tehty biisejä koko ajan sillä metodilla, että Terry lähettää valmiit tai suht valmiit tekstit mulle ja mä muokkaan niitä sitten tarvittaessa. Hänet esiteltiin meille ja sovimme, että tapaamme tämän Terry McArthurin, kun palaamme keikoilta takaisin Sydneyyn ja menemme hänen luokseen syömään. – Myöhemmin Terryn luona vietetyn illan aikana aloin miettimään, että olisipa mielenkiintoista kokeilla kappaleiden tekemistä yhdessä, kun siihen asti olin tehnyt sävellykset ja sanoitukset yksin. Ihan heti en kuitenkaan ryhtyisi tällaiseen rahoitussysteemiin uudestaan ellei siinä olisi oikeasti joku toinen auttamassa. Audrey kysyi, olisiko mahdollista tehdä jotain yhdessä Suomessa. – Äänittäjä Justin Guip on sitten kyllä semmonen veijari, että ei se turhaan ole voittanut äänityksestä kolmea Grammya. © Pa si Ry tk ön en. Levynteossa käytettiin lisäapuna Indiegogojoukkorahoitusta. Suurimmaksi osaksi tekstit on olleet itselle sopivia. Moni ihminen ja moni asia tuolta ajalta on ikään kuin nyt tossa samalla levyllä. Tasa-arvon nimissä annetaan puheenvuoro tällä kertaa duon maskuliinimmalle osapuolelle. Minä kun en ole mikään some-ihminen ja siinä asiassa olisi varmaan pitänyt olla paljon aktiivisempi. Duon historia ja vaikutteet käytiin läpi numerossa BN 2/2015. Terry lähettikin mulle Powderburn-biisin sanat. Tarjolla oli myös erikoispaketteja, joissa sai levyn mukana t-paitaa tai vaikkapa Ninnin ja Mikan kotiinsa keikalle. Ensitapaaminen tapahtui monen sattuman kautta. On myös ihmisiä, jotka ovat ilmoittautuneet osallistuvansa, mutta eivät sitten tehneetkään niin. United Nations of Musicians, kuten Mika yhteistyötä kutsuu. Paikallisessa ärräpostissa on jo vähän katsottu minua, että voi helvetti, taasko tuo on täällä. Kaikenlaista säätämistä on ollut matkan varrella. JOUKKORAHOITUKSELLA UNELMAT TOTEEN. 10 VUODEN YYA “ATPT“:llä on mukana kovia nimiä Little Featin Bill Paynesta mm. YHTEISTYÖ TERRY MCARTHURIN KANSSA Mika on säveltänyt “ATPT“:n kaikki biisit. Se on niin hyvä siinä, mitä se tekee. – Joukkorahoituksessa oli hyviäkin puolia. He rakensivat ison kokon ja kutsuivat myös muita sinne syömään. Minulle ei ole ollenkaan luontevaa tiedotella koko ajan kaikista tekemisistä. Heistä on tullut hyviä ystäviä, niin siksi kutsuin levyn promoteksteissä tätä 10 vuoden YYA:ksi. Siihen liittyy Terry ja muut Australian kontaktit ja Amerikan jutut vuonna 2007, kun menimme ensimmäisen kerran Woodstockiin. Ehdotin hänelle, että olisi oikeasti kiva tehdä jotain biisejä kimpassa. Hänestä ja hänen koko perheestään on tullut 10 vuoden aikana myös läheisiä ystäviä. Teimme Terryn kanssa Taming Fire -kappaleen hänen muistolevylleen, jonka esitimme Ninnin ja Olli Haaviston kanssa. Se lämmitti kovasti. Osoitteet ja nimet ovat vaihtuneet vuosien aikana. Jaoimme sen tukijoillemme yhtenä kiitoksen osoituksena. Muissa asioissa tällainen on vielä toistaiseksi melko vierasta ja siksi aika hankalaa. Se on joskus vienyt paljonkin aikaa kaiken muun kiireen keskellä. Paljon levyjen ja t-paitojen postitushommia ym. Hän oli australialainen laulaja, joka asui Nashvillessa ja oli tulossa Eurooppaan rundille. Soiteltiin siellä sitten täysikuun loisteessa kokon palaessa old time -biisejä. Sydneyssä meidän keikalla oli sellainen Nick Lowen näköinen herra, joka oli Audreyn ystävä ja entinen näyttelemisen opettaja. Silloin pääosin äänessä oli Ninni. Seuraavana vuonna Audrey kysyi, että voitaisiinko minä, Ninni ja Olli tulla lämppäämään ja komppaamaan häntä Australian kiertueelle. Se on kyllä aina hienoa kun pääsee Justinin kanssa äänittämään. Sanojen luottomieheksi on vakiintunut australialainen Terry McArthur. Sävelsin sen ja se tuli meidän ekalle duolevylle vuonna 2008. Mun sävellyksistäkin tulee erilaisia Terryn tekstien myötä rytmiikan osalta, mikä on ollut mielenkiintoista huomata verrattuna siihen, jos tekstit olisi omia. – Pelkäsin kyllä ensin, että mitä jos tällainen systeemi ei toimikaan, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi ja yhteistyö toimi. Billyn suosituksesta meihin otti yhteyttä Audrey Auld Mezera. Osittain joukkorahoituksella valmistunut levy sulkee monellakin tavalla kymmenvuotisen ympyrän. Se piti kääntää englanniksi, että United Nations of Musicians. Hienoa oli myös se, että saimme näiltä osallistujilta viestejä, joissa he kertoivat erilaisia tarinoita ja antoivat innostunutta palautetta ja kiitoksia. Teimme viikon rundin ja ystävystyimme. Saimme kuulijoihin suoran kontaktin. – Tapasimme 2005 Tukholmassa laulaja Kasey Chambersin ja hänen isänsä Billyn. Siinä halukkaat sitoutuivat ostamaan tulevan levyn jo ennakkoon. Vastuu asioista kaatui sitten loppupeleissä minun niskaani ja se oli aikamoinen savotta. – Tämä on nyt sellaisen kymmenvuotiskauden ympyrän sulkeutuminen. – Edelleenkin mietityttää, että onko nyt kaikki asianosaiset saaneet levyn ja muut. – Meillä oli siellä illanvietto, Justin oli tehnyt 4 ruokalajin korealaisen aterian. Joskus vaan palaset loksahtaa heti paikoilleen. – Kaiken kaikkiaan joukkorahoitus oli kuitenkin mahtava kokemus, joka vain hetkittäin oli vähän liikaa kaiken muun työn ohessa. Äänitykset tehtiin USA:ssa ja Suomessa ja mukana on liuta ystäviksi muodostuneita nimekkäitä muusikoita sekä musiikin tekijöitä Suomesta, Australiasta ja USA:sta. 12 Blues News 1/2018 SANNA SALILA M ika Kuokkaselta ja Ninni Poijärveltä ilmestyi juuri kolmas kimppa-albumi “All Them Pretty Things“. Välillä on melkein huono omatunto siitä, kun Terry lähettää pitkään kirjoittamansa tekstin ja minulta syntyy siihen sävellys kymmenessä minuutissa. Dylanin ja Levon Helmin bändeissä soittaneeseen Larry Campbelliin ja laulaja/lauluntekijä Joshua Jamesiin. – Levyn teon aikana ystävämme Audrey Auld Mezera, jonka kanssa olimme siellä Australiassa, kuoli viisikymppisenä aivokasvaimeen. Pelkkää ruusuilla tanssimista tämä go-go ei kuitenkaan ollut: – Suomessa ei oikein ymmärretä tällaista keräyskulttuuria, paitsi hyväntekeväisyydessä. Niiden sopivien tekstien kohdalla on tuntunut tosi vapauttavalta, kun ei ole tarvinnut stressata itse siitä sanoittamisesta
Siellä on monta biisiä, jossa on yks akkari ja yksi ehkä sähköisempi kitara eikä kaikissa sitäkään. Se tuntui heti siltä, että tässä on nyt tää juttu. – Mm. Tämä Susan halusi myöhemmin tulla studioon tervehtimään ja nähdä, mitä me tehdään. – Levyllä on uusia elementtejä, vähän sähköisempi ja rokimpi ote. Niillä ei kaikki mennyt ihan hyvin ja näitä Terryn kavereita kuolikin paljon silloin nuorena eri syistä. Se tehtiin tähän levylle uudestaan. – Nää on jänniä juttuja, miten toi biisi ylipäätään päätyi tohon levylle ja sai sitten kokonaan ihan uuden merkityksenkin. Toisaalta levyllä on aika vähän tavaraa, kun sitä nyt kuuntelee, vaikka ei se kuulosta siltä. Osittain se tulee siitä, että Justinin rumpusoundi siinä uudessa studiossa on ihan loistava. Sitten periaatteessa basso ja rummut ja viulu tai dobro. Yritin keskittyä herkkään biisiin, niin tää tyyppi tulee siihen keskelle ikkunaa tikkaiden kanssa. Se, että tässä on näitä nimekkäitä henkilöitä mukana ei ole tärkeintä vaan se, että tässä on isompi tarina takana, joka yhdistää meitä kaikkia. Parissa biisissä on ehkä kaksi akustista kitaraa. Terryhän kirjoitti biisin tekstin sinä päivänä, kun kuuli radiosta, että Michael Jackson on kuollut. – One More River To Cross on jälkikäteen ajateltuna tietynlainen dream team, koska siinä on Justin, Olli, Pekka, Joshua, Bill Payne ja Larry Campbell. Se vaan tuijotti mua sieltä ja alkoi hyppimään niillä tikkailla ja mä mietin, että kuuluukohan toi tumina nyt tässä tallenteessa. Mä kutsuin heitä Painter in the ass -nimellä aina, kun ne ilmestyi siihen. Hän on itse rumpaliäänittäjä, niin on tarkoituskin, että ne saa kuulua. Eric Claptonin ja Joan Baezin yhtyeissä soittanut Dirk Powell on puolestaan ollut tavallaan kaikilla meidän levyillä mukana biisintekijänä ja banjon soittajana. Jälkikäteen näyttää ilmiselvältä, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Kuten Touchdown USA:ssa. Minulla alkoi pyöriä siitä biisistä versio päässä, joten menin ulos aamuaurinkoon soittelemaan etten herätä muita. Pelkästään Hoedownistakin löytyisi soittajat, jotka pystyisi tän soittamaan. Meinasi välillä keskittyminen herpaantua sen takia. Siitä tuli sitten sellainen koko levyn kantava voima. Gröhnin Pekan ja Ollin kanssa meillä on tietysti vielä pidempi historia yhdessä, mutta heidänkin yhteytensä Justiniin ja Levon Helmin porukoihin alkoi samasta 2007 levytysreissusta Woodstockiin. Bill Paynea mä en ole tavannut kuin ohimennen Puistobluesissa, mutta hän on soittanut paljon Justinin ja Larryn kanssa. – All Them Pretty Dreams oli varmaan viimeinen biisi, jonka mä tein just siinä ennen kuin alettiin äänittämään levyä. 14 Blues News 1/2018 – Larry Campbell tuli soittamaan viulua. Hänelle tuli tästä kappaleesta ja varsinkin tästä versiosta mieleen se, kun hän joka päivä katsoi siellä oikeudenkäynnissä Michael Jacksonin silmiin, kun häntä syytettiin niistä ikävistä jutuista. Kun sitten selvisi, että Larry pääsee mukaan levytyssessioon, niin hänelle oli soitettavaa monella eri instrumentilla. Joshua Jamesin ja Evan Coulomben kanssa tehtiin heidän osuutensa, kun he olivat Suomessa rundilla. Äänitin River Townia huoneessa katse isoon ikkunaan päin ja siellä oli maalarit maalaamassa ulkoseiniä. Justin Guipin talolla oli aikainen aamu ja kaikki muut nukkuivat. MICHAEL JACKSON JA PAINTER IN THE ASS Levyn uusien kappaleiden joukossa on myös yksi vanha tuttu: – One Last Time Again oli alunperin Hoedownin bändibiisi. Sellainen mahtava ryhmä, jotka kaikki ei edes tunne toisiaan. Justin kuulikin sen ja ryntäsi siihen paikalle, sanoi, että nyt äänitetään toi ja laittoi kaikki valmiiksi. Mä olin ihan, että okei ja sitten vaan äänitettiin se saman tien. Suomesta löytyy huippusoittajia, jotka olisi voineet soittaa niitä samoja asioita vähän eri tavalla. Se oli sellainen sinetti, jonka jälkeen Larry oli helppo pyytää levylle mukaan. Koska silloin © Pa si Ry tk ön en Mika, Ninni, Joshua James & Evan Coulombe ”Se, että tässä on näitä nimekkäitä henkilöitä mukana ei ole tärkeintä vaan se, että tässä on isompi tarina takana, joka yhdistää meitä kaikkia.”. Olen tyytyväinen siihen ettei siellä ole sellaista varman päälle pelaamista, että kaikkea tuplataan tai triplataan. – Siihenkin tuli sitten semmoinen mieletön fjonga, kun Terryn meditaatio/joogaystävä, Susan Filan -niminen lakimies oli mukana myös Michael Jacksonin oikeudenkäynneissä. Tuo kappale äänitettiin kokonaan Suomessa. Siinäkin on sellainen 10 vuoden historia. Joka päivä sellainen iso mies ilman paitaa ilmestyi siihen ikkunaan. – Brand New Valentine on pianobiisi, jollaista ei ole varsinaisesti meidän aiemmilla levyillä ollut. – River Town on Terryn kotikaupunki ja ne hahmot siinä on ihan oikeita tyyppejä. Ei se ole siitä kiinni
Ja on varmaan vieläkin. Meidän piti miettiä tarkkaan varsinkin Suomessa, mitä kautta levy kannattaa laittaa ulos. Helsinkiin, Porvooseen ja Kouvolaan. © Pa si Ry tk ön en © Pa si Ry tk ön en © Pa si Ry tk ön en Justin Guip & Ninni Justin Guip, Mary Guip, Larry Campbell, Mika & Ninni. Aika näyttää, mitä jatkossa tapahtuu. Päädyimme ystävämme Pasi Ryökkysen RetroU Art -firmaan, koska silloin asiat pysyvät omissa käsissämme ja kulut pieninä.Tietenkään Pasin reiluus, ystävyytemme sekä luottamuksemme häntä kohtaan ei vähentänyt haluamme päätyä RetroU Artille! – Tässä oli ne samat jutut kuin levynteossa aina. Warner Brothersia ja muita kiinnostuneita. Siitä ei harmi kyllä ollut hirveästi hyötyä, kun levy ei ollut ilmestynyt vielä silloin. Jotkut asiat tuottaa vaikeuksia ja jotkut menee helposti. Jenkeissä. Bisneksen tilanteesta johtuen kukaan ei oikein uskaltanut tehdä mitään. Oulun ja Lapin kautta Seinäjoelle ja sitten tullaan tänne etelään. One Last Time Again äänitettiin jo 2013. Blues News 1/2018 15 se soundaa hyvin ja rummut ja muut pääsee sieltä hyvin myös esille. – Suunnittelemme vuoden päästä menevämme tällä samalla kokoonpanolla kiertueelle Australiaan. Levyn äänitykset eri maissa ei tuottaneet ongelmia, koska siitä oli jo kokemusta aiemmilta äänitteiltä. Nyt se on kuitenkin valmis ja siihen voi olla tosi tyytyväinen. Minä olen lähdössä helmikuussa Joshua Jamesin ja Evan Coulomben kanssa kolmistaan kahden viikon Suomen rundille. Perusasiat oli ihan helppoja, mutta kun siihen tuli sitten rinnalle näitä Indiegogo -juttuja ja bisnestilaa ja muuta, niin siinä oli joitakin kuoppia ja epätietoisuutta. Kilpailun tuomaristoon kuului mm. Lisäksi mulla on vierailujuttuja Metsbergin Tuomaksen Storyvilleryhmän kanssa ja myös Hilland Playboysin kanssa teen yhteistyötä. TULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT – Ninni ja Mika -duon kanssa on levynjulkkarikeikat tehty. Kävimme Jenkeissä tapaamassa esim. Artistihan ei saa siitä juuri mitään itselleen, joten kaikkea ei kannata antaa pois. Tänä vuonna sinne laitetaan joitain muitakin kappaleita, mutta ei koko levyä. Sitten on Hoedownia ja Kettusen Edun kanssa duojuttuja. Osallistujia kilpailussa oli 16 000. LEVYN VASTAANOTTO – Osallistuimme Terry McArthurin kanssa loppuvuodesta 2016 International Songwriting Competition (ISC) -laulunkirjoituskilpailuun biiseillä All Them Pretty Dreams ja Touchdown USA. Tom Waits, John Mayall, Joe Bonamassa ja Chris Cornell. Siellä on kysyntää tällaiselle kolmikolle. Koko levy oli itse asiassa valmis jo vuonna 2015, mutta musiikkibisnes oli siinä vaiheessa pahassa kriisissä. Ja just tänään kuulin, että Suomen paikallisradiotoimittajien vuoden levy 2017 äänestyksessä “ATPT“ sai jaetun ykkössijan! Toivottavasti se meinaa sitä, että levy myös soi noilla asemilla. Molemmat kappaleet pääsivät semifinaaliin ja Touchdown USA sai lisäksi erikoismainnnan, josta seurasi 500 ilmaista radiosoittoa mm. Jokuhan voi innostua kuultuaan osan levyn kappaleista ja haluta sitten koko levyn. – Spotifyssa on sinkkubiisi All Them Pretty Dreams. PITKÄ JA KUOPPAINEN TIE – “All Them Pretty Thingsin“ teko on ollut pitkä tie
Rockabillypiireissä laajasti arvostetun MAC Recordsin suosittelusta koltiaiset pääsivät esiintymään alan isoille festareille ympäri Keski-Eurooppaa ja jakamaan lavoja mm. JAKE CALYPSO Sinunkaupat Hookerin suvun kanssa joka pääsi myös levyttämään belgialaiselle MAC-yhtiölle. Suorat alkuperäiseltä artistisukupolvelta imetyt vaikutteet kulkivat näin vauhdilla kädestä suuhun. Esikoissingleä Crazy Guitar / Coral Rock vuonna 1983 seurasi pitkäsoitto “Rock! Corals Rock!“, jolle neliviitosen tapaan sisältyi vain instrumentaaleja. Viimeksi mainitun sukunimessä on kuitenkin jotain kovin tutun oloista. tulivat mukaan kuvioihin. Hän suostui tuottajaksemme mutta halusi meidän tekevän ainoastaan instrumentaalimateriaalia, ehkäpä johtuen voimakkaasta ranskan aksentistani. Huomion kosiskelua, puhdas yhteensattuma vaiko kiusallinen sukurasite. Kuuntelin radiosta Mac Bouvrien showta ja lähetin hänelle kirjeen, jossa oli mukana The Corals -yhtyeemme demokasetti. – Hurahdin rock’n’rolliin vuonna 1977, kun kuulin Elviksen kuolemasta. Tällä tavoin blues, kantri, rhythm’n’blues jne. En kuitenkaan halunnut pelkästään kuunnella vaan myös soittaa sitä – ja siksi tartuin kitaraan ja ryhdyin laulamaan. Tämänkaltaisen musiikin rytmi – ikään kuin sydämenlyönteinä ja elämisen tunteena kiehtoivat minua silloin ja kiehtovat yhä. Laajemmin kiinnostuin juurimusiikista vasta monta vuotta myöhemmin. – Ollessani 18 meitä oli jo neljä rock’n’rollin soittamisesta innostunutta kaveria. BN otti selvää. Orastava bändiharrastus vakavoitui nopeasti yhtyeessä The Corals (Pierre Picque: soolokitara, Michel Francomme: rytmikitara, Hervé Loison: basso, Hubert Letombe: rummut), PETE HOPPULA R anskalainen Jake Calypso lienee vielä monelle meikäläiselle juurimusiikin harrastajalle sangen tuntematon hahmo, yli 30-vuotisesta levytysurastaan huolimatta – eikä liialti ole kai päässyt kasvojaan suomalaisessa mediassa kuluttamaan myöskään hänen kanssaan usein esiintyvä amerikkalainen bluesartisti Archie Lee Hooker. Uppoutuessani syvemmälle rock’n’rolliin ymmärsin, mistä se oli saanut alkunsa. Loin siihen nopeasti niin syvän yhteyden, että hädin tuskin pystyn pukemaan asiaa sanoiksi. Bouvrie oli siihen aikaan eräänlainen Belgian Sam Phillips. Johnny Olennin ja Eddie Bondin kanssa. 16 Blues News 1/2018 RAUTALANGASTA ROCKABILLYYN Vuonna 1964 Ranskan pohjoislaidalla pikkukaupungissa syntynyt ”Jake” alias Hervé Loison kiinnostui 50-luvun musiikista teini-iässä. Ja miksi juuri Ranskassa. Jake Calypso & Archie Lee Hooker © JC Th ib au t
Minulla,. Sonny Burgessin ja Dale Hawkinsin kanssa. Uuttakin matoa on jo silti ehtinyt koukkuun tarttua. 90-luvun alussa oli vuorossa rockabillyä ja bluesia sekoitellut Mystery Train, jonka julkaisut ilmestyivät hollantilaisella Rockhousella sekä saksalaisella Eaglella. “Jake”-etunimeä olin jo käyttänyt aiemmin eräässä 90-luvun hankkeessani ja “Calypso” sattuu olemaan myös hurmaavan, vuonna 2009 syntyneen lapsenlapseni nimi. Otsikon Wild Boogie Combo alla hän puolestaan osallistui vuonna 2012 ilmestyneen albumin ”Blues” (Chickens) tekoon yhdessä Terry Reillesin kanssa. Vaikka se pitää kiinni perinteistään, se myös säilyy tuoreena. Burnetten innoittamana, päällekkäisäänitykset ja tekaisi nimellä Teddy Best jump-rockabillysinglen (I Am Crazy Rock-A-Billy Man / Cat N’dog Boogie / And Bop, And Bop, And Bop), julkaisten sen omalla Hurricane-levymerkillään. Huhujen mukaan yhä silloin tällöin keikkaileva Hot Chickens saattaa julkaista uuden pitkäsoiton lähitulevaisuudessa. 2010-luvun ensipuoliskolla syntyi edellä mainittujen ohella myös kolme Hervén käsialaa olleista, vähemmän hienostelemattomista luomuksista koostunutta singleä (My Baby Rocks! / My Honey Bop, 2010, Please Baby Don’t Cry / Indian Boppin’, 2011 ja Call Me Baby! / Baby That You Fall, 2013) sekä kaksi EP:tä (“Born And Die”, 2014 ja “Babe, Babe, Baby!”, 2015), joista viimeksi mainittu oli samalla Red Hot -ryhmän varhaisin yhteisvisiitti Sun-studioilla. Mack Selfin ja Robert Nighthawkin kanssa tehnyt Gatlin toi paikalle myös poikansa Tommy Ray Gatlinin sekä Mack Selfin pojan Vince Selfin. Siihen aikaan se oli mahtava kokemus! Mystery Trainin ratakiskot päättyivät viimeistään 2000-luvulle saavuttaessa, mutta Loisonille se merkitsi ensin uuden, joskin lyhytikäiseksi jääneen 50-luvun rockabillylle pyhittäytyneen Jake & his 50’s Ghosts -kokoonpanon ja sen jälkeen rockabillytrio Hot Chickensin aktivoimista. Koska kunnioitan Elvistä niin suuresti, epäröin pitkään sen tekoa – mutta sitten kun lähdin siihen mukaan, halusin välittää jotain henkilökohtaisempaa merkitystä ja taustoja näihin Elvis-kappaleisiin. Mystery Trainissa Hervé vaikutti jo siihenastisten basistin päätehtävien lisäksi ryhmänsä laulajana, äänitteillä hän soitti ajoittain myös kitaraa sekä huuliharppua. Levy julkaistiin 16. Se oli tavallaan pyhiinvaellusmatka ja 20. Myös yhteislavoja jaettiin edelleen, tässä vaiheessa mm. pitkäsoittonani myös aikamoinen virstanpylväs uralleni. Chickens-merkin varhaisin Jake Calypso -albumi ”Grandaddy’s Grease” vapautettiin markkinoille vuonna 2013. Esiintymiset 50-luvun legendoja vielä tuohon aikaan vilisseillä keikka-areenoilla jatkuivat entistä suuremmissa puitteissa. Calypson viimeisin soolopitkäsoitto, taattuun ranskalaistyyliin olennaisesti keskivertoa originellimpi Elvis-tribuutti ”100 Miles” (Rock Paradise) ilmestyi loppukesällä 2017. Bändinimestä huolimatta Calypso itse vastasi brutaalin downhome blues -kiekon muista instrumenteista. Tupelosta Memphisin, Nashvillen, armeija-aikaisen Bad Nauheimin asunnon, Gracelandin, Sunin, Humes High Schoolin, RCA:n Studio B:n kautta hänen synnyinkotiinsa ja jopa viimeiselle leposijalleen. Minä päädyin sinne aluksi ikään kuin itselleni antamana 50-vuotislahjana – mutta samalla annoin myös lahjan äidilleni nauhoittamalla kaksi Elvis-kappaletta, aivan kuten Elviskin oli aikoinaan tehnyt omalle äidilleen. Oma Chickens-yhtiö antoi omintakeisiin studiopuhteisiin hurahtaneelle Calypsolle tilaisuuden päästellä höyryjä koko rahan edestä. – Mystery Trainin kanssa koin ensimmäiset kunnon tilaisuuteni esiintyä konserteissa ja festareilla Englannissa, Belgiassa, Saksassa ja Hollannissa. Joskus levy-yhtiöiden kanssa säätäminen on vain liian vaikeaa ja se kuluttaa turhan paljon sekä aikaa että energiaa. Jälkimmäisen kanssa hän paiski kaikkiaan tuhatkunta keikkaa sekä purkitti neljä albumia (“Play Gene”, Sfax, 2002, ”Speed King”, Sfax, 2007, “Rock Therapy: Tribute To Johnny Burnette”, Sfax, 2008 ja “Play Gene 15 Anniversaire 2002–2017”, Chickens, 2017). Saman puulaakin aikaansaannoksia oli myös 10-tuumaisena vinyylialbumina ja cd:nä 2015 ilmestynyt “Downtown Memphis“, jolla rumpuja takoi näytösluonteisesti legendaarinen memphisläinen sessiomies Jimmy Van Eaton. EP:llä ”Wild Boogie Combo” (Chickens, 2013) ryhmää täydensi harpisti Ruine B. Monet nuoret muusikot huomaavat intohimonsa tähän musiikkiin ja kehittävät sitä eteenpäin, vaikka toisaalta myös meillä pidempään palvelleilla rokkareilla on yhä energiaa viritellä uusia juttuja. Siinä samassa paikassa olen kuitenkin äänittänyt, miksannut ja masteroinut valtaosan levytyksistäni aina tähän päivään saakka. Sessio tuotti kaksi omaa Calypso-sävelmää sekä Elvistellyt coverit Blue Moon Of Kentucky ja That’s All Right. Valitsin ne 60-luvun elokuvamateriaalista, jotka eivät ole niin tunnettuja ja tallensin ääntäni useissa eri paikoissa, joilla kaikilla oli keskeinen roolinsa Elviksen elämässä... Sen paikan historia ja pettämätön, kaiken vertailun yläpuolella oleva soundi yksinkertaisesti vetää puoleensa. Pitkään Memphisin studioissa viihtynyt ja yhteistyötä monien kantri-, rockabillyja jopa blues-artistien, mm. Tarkoitukseni oli tehdä vaihteeksi jotain hieman 50-lukumaisempaa, ja olin todella yllättynyt, kun esikoissingleni My Baby Rocks saavutti niin suuren suosion ja pyöri paljon etenkin tiskijukkien levypöydillä. Mutta miksi kaikista maailman äänittämöistä juuri Sun. elokuuta, osoittamaan tuolloin tasan 40 vuotta jatkunutta ihailuani häntä kohtaan. Me hieman “väsyimme” Hot Chickensin kanssa, joten aloitin tällaisen sivuprojektin, ihan vain huvikseni. – Jake Calypso keksittiin vuonna 2009. Purkitin 2-raitaisella nauhurilla 3 kappaleen neliviitosen keskeneräisessä studiossa tiilikasojen ja sementtisäkkien keskellä. Niinpä me perustimme oman merkkimme ja pääsimme hallinnoimaan kaikkea itse. – Tälle genrelle on aina tilauksensa ja paikkansa. Taustat teimme sitten 16 muusikon ja kuoron kanssa Ranskassa. – “100 Miles” on kaikken tärkein levy minulle itselleni. Levy oli luonnollisesti tehty jälleen kerran Sunilla, minne Calypso palasi viimeisimmänkin singlensä tekoon keväällä 2017. Yhtyeen syntilistalle kertyivät LP:t ”Cheers Cheers Rock’n’Roll” (Rockhouse, 1994) ja ”Crazy, Young And Wild” (Eagle, 1995) sekä EP:t “Drives Up To The Moon” (Eagle, 1995) ”Bad Girls Party” (Eagle, 1996) ja “In Memory Of Elvis” (Eagle, 1997). Etupäässä Loison kuitenkin tunnetaan tällä hetkellä Jake Calypso -nimisenä sooloartistina sekä nykyisen Red Hot -yhtyeensä liiderinä. Gatlinin mukaan lokakuulle 2016 järjestyneeseen levytykseensä. Onneksi sain sen sentään ajan saatossa valmiiksi ja kalustettua viimeisen päälle. ILMIÖ NIMELTÄ JAKE CALYPSO Ensimmäiset laajemmin noteeratut soolotyönsä “Jake Calypso“ sai ilmoille ranskalaista nykypäivän rockabilly-kenttää esitelleellä cd-kokoelmalla ”Rockers Kulture – The French Rockabilly Scene #1” (Rock Paradise) vuonna 2010. – Meillä oli paljon projekteja vireillä. Esiintyessään aiemmin King Biscuit Blues Festivalilla Loison oli saanut suostuteltua arkansasilaisen muusikkoveteraanin C.W. – Kitara, kontrabasso, rummut ja laulu, kaikki “Teddy Bestissä” oli minun aikaansaannostani. Blues News 1/2018 17 Vuonna 1985 Loison keksi, kenties entisen Mac-yhtiötoverinsa Hank C. Sitä seurasi heti alkuvuonna 2014 seuraava Red Hot -julkaisu “Father & Sons“, jonka tuotannosta vastasi nyt Rock Paradise -niminen toimija. Memphisin 706 Union Avuenuella Crazy Times -merkin katalogiin syntynyt rockabillyseiska Saturday Night To Tease / When We Cross Our Eyes koostui jo standardiksi muodostuneeseen tapaan laulajan omista hengentuotteista, mutta tällä kertaa paikallisten soittorosvojen kanssa musisoituna. – Jokaisen, joka tuntee rock’n’rollin hengen sielussaan, yksinkertaisesti täytyy matkustaa Sun Studioille äänittämään
Levyn sisältö rakentuu sekä omista uusista teoksista että mm. Niin ikään ranskalaiselle southern rock -orkesterille Natchez hän taas on kirjoittanut laulun Blues Outlaw, joka löytyy ryhmän vuoden 2012 tupla-cd:ltä “Double Dose“ (Brennus Music). juuri setänsä tunnetuksi tekemistä bluesklassikoista, jollaisia hän on itse asiassa levyttänyt hiljattain myös Calypson kanssa: – Mekin teimme Archien kanssa Mississippin Clarksdalessa elokuussa 2017 samankaltaisen tribuuttilevyn. Maine kiiri vähitellen Eurooppaan, missä Archie Lee esiintyi ensimmäisen kerran 1995. – Tapasimme Archien kanssa konsertissa itäisessä Ranskassa. Palautteessa levyä kuvaillaan aidoksi Delta blues -albumiksi raa’alla ja autenttisella soundilla. Hookerin nuoruus kului musiikkimielessä kirkkokuorossa sekä Memphisin aikoina Tennesseessä ja Louisianassaesiintyneessä gospelryhmässä The Marvelous Five. huhtikuuta, kun Archie Lee Hooker ja Jake Calypso Red Hot -yhtyeineen saapuvat PohjoisHelsingin konserttisalimaisemiin toistaiseksi ainoalle Suomen-keikalleen. – Odotan innolla esiintymistä Helsingissä. Vuonna 2005 Hooker liittyi osaksi jo Irlannissa 1995 turneekaverinaan toimineen ja John Leenkin kanssa aikoinaan keikkailleen basisti Norman Pingreyn luotsaamaa Oozie Blues -nimistä Etelä-Kalifornian seudulla kiertänyttä viihdytyspakettia. Ajauduimme jammailemaan joitakin John Lee Hooker -numeroita ja pidimme hauskaa. saapasteli virallisesti kuvioihin vuonna 2016. Castlebar Blues Festival Irlannissa poiki myös debyytti-cd:n ”Suicide Blues”, jonka hän levytti yhdessä Carl Wyatt & The Rhythm Kingsin säestyksellä. Archie on kutsunut 13 kappaleen kokonaisuutta kunnianosoitukseksi John Leelle, jonka syntymästä tuli 22. Vierailevana solistina Hookeria kuullaan lisäksi ranskalaisen Louis Ville -nimisen artistin vuoden 2015 cd:llä “Le Bal Des Fous“ (Balandras Editions ), jolla hän vokalisoi kappaleella Dawn To Dawn. Kuten tiedetään, rock’n’rollia ei saa hengiltä millään! ARCHIE LEE HOOKER Sukunimikaimansa veljenpojaksi esitelty Archie Lee Hooker Jr. vilahtaa bluesrockbändin vuoden 2011 albumilla “Texas Twister“ (DeVille), jolla hän tulkitsee yhdessä Wyattin kanssa tekemänsä päätöskappaleen Tappin’ To The Blues. Hookerin omalle, ei yksinomaan cover-voittoiseen bluesiin nojautuvalle artistikuvalle antoi kaivattua uutta ilmettä kakkoslevy ”Far From Home”, taustallaan nyt amerikkalainen Shawn Gonzales Band. Siinä on kahdeksan John Lee -coveria ja neljä Archien omaa laulua. Seuraavaksi hän kulkeutui Kaliforniaan, tehden tähän aikaan kertomansa mukaan myös yhteiskeikkoja kuulun setänsä kanssa. Muistakaahan siis pysyä uskollisina itsellenne, rock’n’rollille – ja bluesille! © JC Th ib au t. Joukkion toimintaa voi todistaa ainakin 22-raitaiselta dvd-studiojulkaisulta “Live At Music & Bike“ (Deville Records, 2014). Archie Lee Hookerin synnyinjuuret johtavat Mississippin Invernessiin, mistä hän muutti myöhemmin Memphisiin. Tämä kokoonpano sai Belgian Ardenneissa sijainneessa studiossa saman vuoden elokuussa aikaiseksi myös albumin “Chilling“, jonka on määrä ilmestyä hienoisella viiveellä maaliskuussa 2018. 18 Blues News 1/2018 Ricky Lee Brawnilla ja Helen Shadowilla oli hiljattain eräs sellainen – melkoinen kokemus, mutta hauskaa riitti levyttäessämme livenä vanhoilla vintagelaitteilla ja yhdellä mikrofonilla mökissä. Red Hot -miehityksestä mukana on rumpali Reilles, muut soittajat ovat harpisti Ruine B., vieraileva harpisti ”Sonny Mat D”, sikarilaatikkokitaristi ”Little Legs” sekä resonaattorikitaraa yhdellä esityksellä li’utteleva ”Manu Slide”. Kolmas julkaisu ”The Best Of Archie Lee Hooker & The Blues For Hire Band“ on kooste edellisistä äänitteistä. Osalla niistä laulaa Archie, osalla Jake, ja osa esitetään duettona. Näiden molempien levyjen pitäisi ilmestyä pian ja odotan sitä hetkeä kuumeisesti! Tuskin tarvitsee arvuutella, soivatko kuulun sukulaisen kootut sävelet myös Malmitalolla 13. Seuraava omakustanne vuodelta 2002 kantoi nimeä “New Church Of The Blues” ja sisälsi lisätäkynä myös John Lee Hookerin väitetysti viimeisiä livetallenteita. Ranskalaismies itsekin vaikuttaa olevan asiasta vilpittömän täpinöissään. brassikitaristi Fred Barreton, ranskalaisbasisti Nicolas Fageotin ja luxemburgilaisrumpali Yves Ditschin. Groove“ (2004), “The Oozie Blues“ (2007) ja “Blues School“ (2008), joilla Archie ei kuitenkaan ole mukana. “The Nut Jumpers” sai sillä tavoin alkunsa. Ja sitähän se onkin, kaikki kappaleet tehtiin studiossa livenä yhdellä otolla. Yhteistyön pohjan amerikkalaislaulaja ja ranskalaismuusikko olivat kuitenkin valaneet jo aiemmin, totta kai, aamuöisten jamien tiimellyksessä. Laulaja mm. Tuolloinen yhteisalbumi ”Vance, Mississippi” (Chickens) sekä sitä tukenut single Vance, Mississippi / Blues Inside Me (Chickens)koostui kokonaisuudessaan Jaken ja Archien joko yhdessä tai erikseen kirjoittamista rujoista bluesnumeroista. Levymme “Boogie In The Shack” ilmestyy Rhythm Bomb -merkillä helmikuussa. Myös Carl Wyattin ja The Delta Voodoo Kingsin seurassa Hooker operoi satunnaiseen tahtiin aina vuoteen 2013 saakka. – Uskon ihmisten pitäneen siitä. Vuonna 2011 perustettuun, ainakin nimensä osalta John Lee Hookerilta perimäänsä The Coast To Coast Blues Bandiin hän sai seurakseen mm. Saman vuoden syksyllä hän nimittäin palasi San Franciscoon Bay Arean seudulle ja aloitti yhteistyön kitaristi Mark Nenedettin ja rumpali Dave Harperin kanssa. elokuuta 2017 kuluneeksi 100 vuotta. Vuonna 2016 ryhmään liittyi vielä Hammond-urkuri ja huuliharpisti Matt Santos. En ole ollut siellä koskaan, mutta on suuri ilo tavata uusia ystäviä ja oppia samalla suomalaisesta blues-sielunelämästä. Porukka tekaisi myös jokusen pitkäsoiton, “L.A. Emme sen jälkeen menettäneet yhteyttämme ja myöhemmin kun Archie löysi elämänsä rakkauden Ranskasta, hän myös muutti asumaan näille seuduille
Seuraan hänen tekemisiään, vaikka pääelinkeino on tuo kantrihomma, jonka pääpaikka on Nashvillessä. Mä en kadu niitä missään mielessä, mutta ne eivät olleet mulle se juttu. Se oli pitkälti Alison Krauss & Union Stationin innoittama akustinen kantribändi. ALUSSA OLI SELLO – Aloitin 5-vuotiaana soittamaan selloa, opiskelin lapsena klassista musiikkia. Jannen kanssa mulla on miltei yhtä pitkä historia. Janne soittaa mm. © Pa si Ry tk ön en Antti Vuorenmaa. – Muutama vuosi takaperin aloin palata taas bluesjuurilleni. Topi kuuluu mm. Marko Haaviston kanssa tein myös yhden suomenkielisen levyn, “Kapteeni Kiddin Haamu“ (2015). Kantrista on tullut mulle niin kuin ammatti. Soitan siinä pedal steeliä, mandoliinia, kitaraa ja laulan myös. Pulliaisen Esa vei minut katsomaan Joel Patersonin Modern Sounds -trioa Malmitaloon, minkä jälkeen tutustuin JD McPhersoniin sekä näihin uusiin Chicagon muusikoihin. Debyyttialbumin julkaisuhetken lähestyessä oli tullut aika pyytää bändin nokkamies, kitaristilaulaja Antti Vuorenmaa haastatteluun. Mä erkaannuin joksikin aikaa roots-musasta 90-luvun lopussa ja toimin ammattimuusikkona. muutamia festarikeikkoja. Tein paljon tuottajan hommia ja Vainion Ilen kanssa kirjoitimme kappaleita. Nykyään ostan jokaisen kontrabasisti Jimmy Suttonin tuottaman levyn, mitä ikinä hän tekeekin. Palasin roots-musan pariin 2000-luvun puolivälissä, jolloin perustettiin Acorn. Sen myötä vuosien saatossa päädyin tekemään kantrihommaa. Tietääkseni toista ei ole, paitsi Amerikassa tietenkin. Blues News 1/2018 19 RIKU METELINEN M udville 56 on kolmesta pitkän linjan muusikosta koostuva juurimusiikin sulatusuuni. Yhtyeen kivijalka on luonnollisesti rock’n’roll, mutta aineksia keitokseen he ovat lisänneet rockabillystä, bluesista ja kantrista saaden aikaan varsin mielenkiintoista ja tuoreen kuuloista musiikkia. Soitin myös klassista kitaraa. Anna Puun sekä Helge Tallqvistin bändeihin. Englanniksi laulaminen on enempi mun juttu. Me olemme pyörittäneet liki 4 vuotta viikoittaista kantriklubia nimeltään Hilland Mondays. Teimme joskus rockabillykeikkoja, joissa Anna Puu oli solistina, oli mm. Knucklebone Oscarin bändissä ja maailmallakin menestyneessä kansanmusiikkifuusioryhmässä Esko Järvelä Epic Mail Band. Jotain kappaleita sain Radio Suomeen, mutta suomenkielinen musa ei vain ole niin sydäntä lähellä samalla tavalla kuin tuo amerikkalainen musa. Janne on hirveän monipuolinen ja pitkälle edistynyt rumpali. Vuosien saatossa on tahkottu kaikenlaisissa paikoissa laivakeikoista lähtien. Mudvillen ensimmäiset viisi vuotta soitimme Topin kanssa kahdestaan. Ensikohtaaminen kokoonpanoon tapahtui YouTuben välityksellä, kun he Pauli Halmeen avustuksella ja solistinaan Anna Puu versioivat Wanda Jackson -klassikon Fujiyama Mama. Ensimmäinen varsinainen bändi Blue Roosters mulla oli 80-90-lukujen taitteessa Ismo Haaviston kanssa, joka on tehnyt paljon kotimaisen bluesin saralla. Melkein kaikkialla muualla olemme soittaneet paitsi öljynporauslautoilla. MUDVILLE 56 – Rumpali Janne Mathlin ja kontrabasisti Topi Karvonen ovat pitkäaikaisia soittokavereita. En ole yrittänyt hoitaa keikkoja niiden pohjalta tai muutakaan. Kappale kolahti suuresti. Siinä on se meikäläisen ura kiteytetysti. Se on Euroopan ainoa joka viikko toimiva kantriklubi. Topin kanssa olemme olleet erilaisissa kokoonpanoissa varmaan 10 ellei peräti 15 vuotta. – Mä tein pari suomenkielistä levyä, “Päiväkirja“ (2012) ja “Pohjavirta“ (2014), jotka Pulliaisen Esa ja Uuge Kojola houkuttelivat tekemään
Siinä ei valittu mitään, mä kirjoitin kappaleita sen mukaan mitä se kaipasi. Hän oletti, että kun me olemme trio ja meillä slappikontrabasso, niin haluamme Sun Records -soundia. Jos olisimme äänittäneet sen raita kerrallaan, niin lopputulos olisi ollut aivan toisenlainen. Se soundi tulee siitä teknologiasta, että äänitimme vanhalla systeemillä. Vanhat RCA-mikit pystyyn ja menoksi. Tokan session aikana keskustelimme Tomin kanssa asiasta, että mä en hae mitään rockabillytrion soundia vaan enempi 60-luvun rhythm and blues -soundia. Niin hyvässä kuin pahassakin, siellä on kaikki turaukset tallella. Hyvin se lopulta meni, olisiko ollut yksi kappale jossa laulut piti korjata, muuten kaikki on sitä miltä bändi kuulostaa. En ole levynkeräilijä, joten en osaa sanoa onko sillä arvoa (Discogs-sivustolla mint-kuntoisesta levystä pyydetään $99 – toim.). LEVY – Siellä on kaikki mun kappaleita. Mä kirjoitin vain noi biisit, mitään ei heitetty roskiin. Niistä kahdesta, King Of All The Foolish Hearts ja Little Darlin’ on tehty videot. Normaalisti tehdään levyä varten paljon kappaleita ja valitaan niistä ne parhaat. Ensimmäinen kerta Supravoxissa oli kokeilu, että olisiko mahdollista edes tehdä levyä tällä tavalla. Olen hurahtanut 50-60-lukujen taitteen varhaisen soulin ja rock’n’rollin ukkeleihin. Toisessa on jopa jotain Tom Waits -sävyjä. Me olimme 80ja 90-lukujen vaihteessa Blue Roostersilla Torvessa usein © Pa si Ry tk ön en © Pa si Ry tk ön en © Pa si Ry tk ön en Janne Mathlin Topi Karvonen. Vaikka olen äänittänyt varmaan satoja kappaleita Finnvoxissa ja muualla, niin täytyy tunnustaa, etten ollut koskaan kuullut tuollaista soundia. Meillä oli kolme eri studiosessiota ja kolme eri biisintekosessiota. Jessie Mae Hemphill oli viimeinen elossa oleva delta bluesin edustaja. Koska oli aikaa, me tehtiin ekassa sessiossa 4 biisiä, mä katsoin minkä tyyppisiä siitä puuttuu ja kirjoitin sellaiset biisit. – Levyllä on siis vaikutteita monista eri rytmimusiikin tyyleistä. – Mä tein alussa periaatepäätöksen, että tälle levylle ei tule lainamateriaalia. Jos ajatellaan vaikka JD McPhersonin esikuvia, niin yksi on Little Willie John, mies joka teki mm. Ehkä muistakin Suttonin tuotannoista, jopa jostain Pokey LaFargen levystä, vaikka hän on enempi 30-40-lukujen amerikkalaisen musan retroilua. – Levy äänitettiin hiukan samaan tapaan kuin nuo Jimmy Suttonin äänitykset. 20 Blues News 1/2018 VAIKUTTAJAT – Mudville 56:n levyllä kuuluu varmasti tämä revival-aalto eli Chicagon uuden nousun vaikutus. En halunnut tehdä siitä puristista bluestai varsinkaan rockabillylevyä. Pasi Rytkönen teki ne videot, ja jälki on hienoa olosuhteisiin ja budjettiin nähden. Se johtuu puhtaasti siitä teknologiasta. Tomi miksasi ne biisit uudestaan, ja siihen tuli se soundi mitä olimme hakemassa. Se ei ollut ihan sitä mitä mä halusin. Mielestäni levymme muistuttaa 50-60-lukujen taitteen rhythm and bluesin sekä varhaisen rock’n’rollin yhdistelmää. Varmasti vaikutteita on JD McPhersonin vuoden 2012 levystä “Signs & Signifiers“. Ja kolmannessa sessiossa tehtiin sama juttu. “The Sound Of Modern Rock’n’Roll“ on enemmän niin kuin rytmimusaa yleisemmässä mielessä. Silloin kuuntelimme mm. Muistan, kun ekan oton jälkeen menimme sinne tarkkaamoon kuuntelemaan, niin olimme ihan monttu auki: tältäkö se sitten kuulostaa. Halusin välttää kaiken sellaisen leimautumisen – ettei siitä coverbiisistä tulisi sellainen, mikä leimaisi sitä, mihin suuntaan me olemme menossa, koska emme itsekään tienneet asiaa. Ensimmäiset biisit Tomi miksasi niin, että niissä oli aika paljon slappikaikua, ja se kuulosti hyvin samalta kuin joku Sun Recordsin Elvis-äänitys tai vastaava. Halusi tai ei, niin niitä on pakko tehdä, jos haluaa näkyvyyttä saada. LEVYKOKOELMAN AARRE – Yksi sellainen esineenä harvinainen ja erikoinen levy mulla on, Jessie Mae Hemphillin delta blues -single 80-luvun puolivälistä, jossa on Jessie's Boogie / Standing In My Doorway Crying. Olimme Tomi Leinon Suprovox-studiolla, jossa on 40-luvun amerikkalaiset radiopreampit ja kelanauhurit. Musta tuntuu, että vastapainona seuraava levy, ehkä EP, olisi pelkästään covermatskua. Soitettiin livenä purkkiin yhdellä otolla, jälkeenpäin lisättiin hiukan akustista kitaraa ja joku kööri. Mua jännitti mennä tekemään levyä, kun kaikki piti laittaa purkkiin kerralla. Feverin. Little Walteria ja James Cottonia, heiltäkin tulee varmaan sellaisia alitajunnallisia vaikutteita, joita en edes tunnista. En ole ollut liidilaulaja missään bändissä, vaikka olen laulanut Hilland Mondays -klubilla monta vuotta. Jälkikäteen ajatellen tuo on ainoa tapa tehdä tämäntyylistä musaa oikein. – Levytysprosessi oli aika mielenkiintoinen. Muistan kun meillä oli Haaviston Ismon kanssa Blue Roosters, niin Ismo oli aloittelemassa jo harpistin uraa. Se oli juuri sitä kun pitikin. Tehtiin vastaavasti kuin levyt Sun Recordsin tai Chessin aikana