Blues News 01/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BN haastattelee: CHARLIE MUSSELWHITE CASH MCCALL NELLIE ”TIGER” TRAVIS Henkilökuvia diskografioiden takaa: NATHANIEL MAYER Kaikuja kadunkulmista, osa 12: JOHNNY MAESTRO & THE CRESTS Bluesin lähteillä, osa 42: FATS DOMINON TAKAPIRUT Suomalaisen rock’n’roll-radion vaiheita, osa 1 / Divarien helmiä / Studio One -LP:t Kriitikoiden parhaat / Muddy Lee Makkonen / BN käy tapahtumissa / Levytutkailut 197301-17-01 ISSN 0784-7726 N:o 283 (1/2017) Hinta 6,80 € 50. vuosikerta
51 © Pe rt ti N ur m i © M ik e St ep he ns on © Ka ri Ke m pa s s. 10 s. 16 s. 44 s. 48 s. 20 s. 48 s. 20 s. 16 s. 36 s. 26 s. 51 s. 8 s. 8 s. 10 s. 44 © Jo n N au gl e © Ai ja Le ht on en. s. 36 s. 26 2 Blues News 1/2017 s
Ilmoitushinnat vuodelle 2017: 1/4 sivu 130 eur 1/2 sivu 230 eur 1/1 sivu, muut paitsi takakansi 350 eur 1/1 sivu, takakansi 370 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Jari Flinck, Harri Haka, Eija Jauhiainen, Vesa-Pekka Järvelä, Satu Jäske, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Petri Lahti, Juhani Laikkoja, Aija Lehtonen, Kai Leivo, Anders Lillsunde, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Arto Pajukallio, Hessu Pirhonen, Ville Pirinen, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Mike Stephenson, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies, Vesa Yli-Pelkonen Painopaikka: Lönnberg Painot Oy, Helsinki Blues Newsin ilmestymisaikataulu 2017: N:o 1/17: vk 08 N:o 2/17: vk 16 N:o 3/17: vk 24 N:o 4/17: vk 34 N:o 5/17: vk 42 N:o 6/17: vk 51 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: BNnumeroon 2/17 tarkoitetut aineistot oltava toimituksessa viimeistään perjantaina 17.3.2017! WWW.BLUESNEWS.FI Helmikuussa 2017 Tasavuodet – nuo aina vähintään pienen skumppalasin noston arvoiset mutta samalla sekä oman että ympäröivän maailman ikääntymisestä ja määräaikaisuudesta joskus kipakallakin tavalla muistuttavat penteleet! Blues Newsin viideskymmenes vuosikerta käynnistyy näillä puheilla sekä, piru vie, pariin otteeseen aiemminkin ääneen lausutulla faktalla, että eihän meitä jo reilun keski-ikäisyyden kierroslukemat saavuttaneita (tai vielä iäkkäämpiä) valtakunnallisia suomalaisia musiikkimakasiineja enää järin montaa ole jäljellä. 46 Stompin’ 2017 ............................................................ Tervetuloa! Finnish Blues Societyn SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS. 16 Muddy Lee Makkonen .............................................. 26 Merseybeat soikoon! ................................................ Kippis siis sille! Aivan “oikeita” puolivuosisatasiaan BN ja FBS toki juhlistavat vasta vuonna 2018, jolloin ne tavanomaisemman laskuopin mukaiset pyöreät tulevat mittariin – otetaanpa sitten uudelleen sillekin, tästä hetkestä lukien noin 10 kuukauden kuluttua. 51 BN käy tapahtumissa ............................................... Toivottavasti BN-aktiivimme (allekirjoittanut mukaan lukien) innostuvat esittelemään myös tätä vieraampaa mutta yhtä lailla ainakin itseäni kiinnostavaa kavalkadia kevään kuluessa. 10 Nellie ”Tiger” Travis ................................................... Blues News 1/2017 3 BN-toimituskunnan vuoden parhaat ......................4 Charlie Musselwhite ....................................................8 Cash McCall ................................................................ R&Bja soul-laulaja Nathaniel Mayerin, The Crests -lauluyhtyeen tai suomalaisen rock’n’roll-radiotoiminnan vaiheita käsittelevät artikkelit ovat kaikki oivia esimerkkejä pitkäjänteistä valmistelua edellyttävistä juttukokonaisuuksista, jollaisia nykypäivän lehdissä saa yhä harvemmin luettavakseen. Parhainta vuoden alkua – ja viimeistään Stompinissa taas nähdään, eikö vain! Pete Hoppula SISÄLTÖ: Yhdistyksen ”läävä”-toimistolla käyntiosoitteessa Suonionkatu 6, 00530 Helsinki lauantaina 25.3. 35 Johnny Maestro & The Crests .................................. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa vuodessa Julkaisija Finnish Blues Society (FBS ry) PL 257, 00531 Helsinki (PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland) Vastaava päätoimittaja: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö, taitto, ilmoitusmyynti, verkkosivut Pete Hoppula pete.hoppula@saunalahti.fi + 358 (0)50 340 2541 FBS ry:n jäsenmaksu ja BN:n tilaus: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Taloudenhoitaja Aarno Alén aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Blues News -lehden vuositilaus on 40 euroa. 48 Slidin' Explosion Tour 2017 ...................................... Vaikka näinä “kaikkitännemulleheti“ -mentaliteetin hallitsemina aikoina ajankohtaista musiikkitarjontaa ja siihen liittyvää nippelitietoa on nettija some-todellisuudessa tyrkyllä jopa turhankin nopeasti ja vaivattomasti, osataan uskoakseni yhä antaa arvoa myös painomusteella printattuun sanaan. 44 Divarien helmiä! #32 ................................................ Tilaukseen sisältyy 6 numeron sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Juttelemme kyllä ilolla aiheesta sekä annamme lisäinfoa parhaamme mukaan! Sen minkä BN saattaa joskus ajankohtaisuus-sektorilla ”kilpailjoilleen” hävitäkin, se on tavannut ottaa komeasti takaisin tietoon ja kokemukseen pohjautuvan tutkivan ja analysoivan journalismin saralla. 43 Ykköstä silmään: Studio One -LP:t ........................ Kansainvälisessäkin mittakaavassa merkittävää henkilöja yhtyehistorioihin, kaikenkarvaisiin musiikki-ilmiöihin sekä diskografisiin yksityiskohtiin pedantisti pureutuvaa selvitystyötä sisältyy yhtään liioittelematta jokaiseen tähän mennessä ilmestyneeseen BN-numeroon, eikä siten tämä uusinkaan julkaisu aiheuta notkahdusta standardikäytäntöön. “ajatonta” mutta vastaavasti lukuprosessina kenties hieman enemmän syventymisaikaa vaativaa materiaalisisältöä luonnollisesti tasapainottavat jatkossakin totutun runsaslukuiset sekä tyylikirjoltaan mahdollisimman monipuoliset henkilöhaastattelut sekä arviot/esittelyt päivän kuumottavimmista ääniteja kirjajulkaisuista, konserteista sekä kiertueista. Tätä ns. Vapaaehtoisuusasteeltaan miltei 100-prosenttisena konklaavina varsinaista toimittajarekrytointia emme harjoita eikä mukaan lehdentekoon pyrkiviä myöskään piinata tiukoilla työhaastattelukysymyksillä – kirjalliset ja kuvalliset näytöt puhukoot sitten aikanaan puolestaan! Toimitusasioissa kannattaa olla avoimin mielin yhteydessä joko vastaavaan päätoimittajaan tai toimituspäällikköön, miksei vaikka molempiinkin. 56 BN-arkistojen helmiä ................................................ Edelleen aiheeseen liittyen: Uuden vuoden käynnistyessä lienee paikallaan muistuttaa, että lehden avustajaksi eli joko kirjoittajaksi, valokuvaajaksi tai mikseipä vaikka mukaan BN:n pienen mutta sitäkin pippurisemman taittoja viimeistelytiimin jäseneksi voi hakeutua periaatteessa kuka tahansa em. 36 Klassikoiden lähteillä #42: Fats Domino .............. tehtävistä kiinnostunut, mikäli vihkiytyneisyyttä ja (oman tulkinnan mukaan) tämän luonteiseen harrastetoimintaan kytkeytyvää tietoa, taitoa sekä kenties pientä (yllytys-) hulluuttakin on vain omalla kohdalla havaittavissa. 19 Nathaniel Mayer ........................................................ 66 Etukansi: Charlie Musselwhite © Andrea Zucker BLUES NEWS Bluesja juurimusiikin asialla jo vuodesta 1968! 50. 52 Levytutkailut ............................................................... 20 Suomalaisen rock’n’roll-radion vaiheita #1 ........ Mutta palataksemme vielä toviksi päättyneeseen vuoteen: Perinteiseen tapaan tässä BN:n ykkösnumerossa julkistettava katsaus ‘toimituskunnan parhaimpiin julkaisuihin‘ pönkittää framille koko joukon sekä lehdessä jo mukavasti palstatilaa saaneita artisteja/ yhtyeitä uutuuslevyineen että vielä toistaiseksi vähemmälle nosteelle jääneitä nimiä. klo 17 alkaen. Tämänkertaisiin ennakkonostoihin lukeutuu ymmärrettävästi myös maalishuhtikuun taitteeseen ajoittuva Stompin’ 2017, Finnish Blues Societyn omista vuosittaisista tapahtumaponnistuksista kiistatta suurin, ellei peräti kaunein
Jody – I Got The Feeling (Ecko) John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf) The Rolling Stones – Blue & Lonesome (Rolling Stones/Polydor) Mavis Staples – Livin’ On A High Note (Anti/Epitaph) Sugar Ray & The Bluetones – Seeing Is Believing (Severn) Sven Zetterberg – Something For Everybody (Gamlestans Grammofonbolag) eri esittäjiä – Blues For Big Walter (Eller Soul) eri esittäjiä – God Don’t Never Change: The Songs Of Blind Willie Johnson (Alligator). 2 (Magic) Sven Zetterberg – Something For Everybody (Gamlestans Grammofonbolag) Rusty Zinn – Last Train To Bluesville (Bluebeat) eri esittäjiä – Blues For Big Walter (Eller Soul) J-P Berg: William Bell – This Is Where I Live (Stax) Charles Bradley – Changes (Daptone/Dunham) Mel Brown & The Housewreckers feat. BN-KRIITIKOIDEN VUODEN 2016 PARHAAT! B lues News -toimittajakunnan sana on jälleen puhunut! Päättyneen vuoden levyjulkaisuista (CD:t, LP:t, EP:t, singlet tai DVD:t) suurinta kriitikkosuosiota nauttivat seuraavat nimikkeet. (Alligator) Willie Nelson – Summertime: Willie Nelson Sings Gershwin (Legacy) Jukka Orma – Orman Oppivuodet (TUM) Andres Roots – Winter (Roots Art) Seasick Steve – Keep That Horse Between You And The Ground (Caroline Int. Billy C. (Elrob) Sonny Mack – Get On Up. Live (Klondike) Betty Harris – The Lost Soul Queen Of New Orleans (Souljazz) Jimmy ”Duck” Holmes – It Is What It Is (Blue Front) Durant Jones & The Indicators – s/t (Colemine) John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf) Anthony Big A Sherrod & The Cornlickers – Right On Time (No Label #9) Tony Joe White – Rain Crow (Yep Roc) eri esittäjiä – New Orleans Funk Vol. 4: Voodoo Fire In New Orleans 1951–1977 (Souljazz) 4 Blues News 1/2017 Honey Aaltonen: Barrelhouse Chuck – Remembering The Masters (The Sirens) Jimmy Burns – It Ain’t Right (Delmark) Ronnie Earl & The Broadcasters – Maxwell Street (Stony Plain) Pete Gage – Left Over Blues (omakustanne, -15) Jimi Hendrix – Machine Gun, The Fillmore East 1st Show (Sony/Experience Hendrix) Mitch Kashmar – West Coast Toast (Delta Groove) Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of… (Alligator) Little Mike – How Long. Eniten pisteitä keränneet levyt (kategorioissa paras kansainvälinen julkaisu, paras kotimainen julkaisu sekä paras uusintajulkaisu) löytyvät katselmuksen lopusta sivulta 7. 2-CD) Texas Oil – Alamo (Goofin’) Titty Bar Tim Blues Band – Flathead Woman (Blue North) Stevie Tombstone – I Wish I Was Back In Vegas (Rancho Verde) Wentus Blues Band – Lucky Strike Mama (Ramasound) Tony Joe White – Rain Crow (Yep Roc) Rev. Wirtz – Full Circle Featuring The Nighthawks (Eller Soul) Mike Zito – Make Blues Not War (Ruf) eri esittäjiä – God Don’t Never Change: The Songs Of Blind Willie Johnson (Alligator) Harri Haka: Big Jon Atkinson & Bob Corritore – House Party At Big Jon’s (Delta Groove) Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) Rory Block – Keepin’ Outta Trouble: A Tribute To Bukka White (Stony Plain) Fiona Boyes – Professin’ The Blues (Reference) Paul Butterfield Blues Band – Live 1966 (Elektra) Mark Hummel – Golden State Lone Star Blues Revue (Electro-Fi) Elmore James – Slide Order Of The Blues: The Singles As & Bs 1952–1962 (Jasmine 2-CD) Mitch Kashmar – West Coast Toast (Delta Groove) Aki Kumar – Aki Goes To Bollywood (Little Village Foundation) Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) Mississippi Heat – Cab Driving Man (Delmark) Mátyás Pribojszki Band – My Stories (omakustanne) John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf) Kat Riggins – Blues Revival (Bluzpik) The Rolling Stones – Blue & Lonesome (Rolling Stones/Polydor) Titty Bar Tim Blues Band – Flathead Woman (Blue North) Trickbag – With Friends, Vol. Jo vakiintuneiden sääntöjen mukaan jokaiselle lehteen vuoden aikana levyarvioita laatineelle annettiin mahdollisuus nimetä äänestykseen korkeintaan 20 suosikkiaan, jotka on esitetty ohessa artistija yhtyekohtaisessa aakkosjärjestyksessä. Marko Aho: Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) Black River Bluesman & Bad Mood Hudson – Moonshine Medicine (omakustanne) Tim Easton – American Fork (Last Chance) The Highwaymen – Live: American Outlaws (Sony Legacy 4-CD) Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll This (Ram Bam EP) Kris Kristofferson – Cedar Creek Sessions (KK 2-CD) Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of... Denny Freeman – Under Yonder: Live At The Pop Gator 1991 (Electro-Fi) Omar Coleman – Live! At Rosa’s Lounge (Delmark) Corey Dennison Band – s/t (Delmark) The Fabulous Thunderbirds – Strong Like That (Severn) Lee Fields & Expressions – Special Night (Big Crown) Buddy Guy – I’ll Play The Blues For You... (Ecko) Bob Margolin – My Road (VizzTone) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967, Volume 2 (Forty Below) Mississippi Heat – Cab Driving Man (Delmark) Ms
& T-Bones – Time Was (Tuohi) James Hunter Six – Hold On! (Daptone) Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll This (Ram Bam EP) Lena & The Slide Brothers – The Road (RetroU Art) Million Dollar Tones – Crazy! (Jungle) Parker Millsap – The Very Last Day (Okrahoma) Eero Raittisen Eldis – s/t (Turenki) Eli Paperboy Reed – My Way Home (Yep Roc) Sugar Ray & The Bluetones – Seeing Is Believing (Severn) Nick Waterhouse – Never Twice (Innovative Leisure) Kenny ’Blues Boss’ Wayne – Jumpin’ & Boppin’ (Stony Plain) Sven Zetterberg – Something For Everybody (Gamlestans Grammofonbolag) eri esittäjiä – Rhythm’n’Bluesin’ By The Bayou: Nights Of Sin, Dirty Deals And Love Sick Souls (Vol. John Mayall (omakustanne) Wee Willie Walker – If nothing ever changes (Little Village Foundation) Sven Zetterberg – Something For Everybody (Gamlestans Grammofonbolag) eri esittäjiä – Blues For Big Walter (Eller Soul) Timo Kauppinen: Big Jon Atkinson & Bob Corritore – House Party At Big Jon’s (Delta Groove) Mike Bell & The Belltones – The Beat That Can’t Be Beat (Goofin’) Eric Bibb & North Country Far – The Happiest Man In The World (High Note/Stony Plain) Rory Block – Keepin’ Outta Trouble: A Tribute To Bukka White (Stony Plain) Bombino – Azel (Partisan) Joe Bonamassa – Blues Of Desperation (Mascot/Provogue) Eric Clapton – I Still Do (Bushbranch/Surfdog ) Nico Duportal & His Rhythm Dudes – Dealing With My Blues (Rhythm Bomb) Ronnie Earl & The Broadcasters – Maxwell Street (Stony Plain) Fat Chance – Right On Time (Goofin’) JW-Jones – High Temperature (Solid Blues) Knucklebone Oscar – King Of Helsinki (Stupido) Michael Messer’s Mitra – Call Of The Blues (Knife Edge) Parker Millsap – The Very Last Day (Okrahoma) Eli Paperboy Reed – My Way Home (Yep Roc) Baby Boy Varhama – The Blues Come Around (omakustanne) Nick Waterhouse – Never Twice (Innovative Leisure) Wentus Blues Band – Lucky Strike Mama (Ramasound) Brad Vickers & His Vestapolitans – That’s What They Say (ManHatTone) eri esittäjiä – God Don’t Never Change: The Songs Of Blind Willie Johnson (Alligator) 5. Pete Hoppula: Big Jon Atkinson & Bob Corritore – House Party At Big Jon’s (Delta Groove) The Beat From Palookaville – Come Get Ur Lovin’ (Sleazy) The Cactus Blossoms You’re Dreaming (Red House) Devil Makes Three – Redemption & Ruin (New West) Nico Duportal & His Rhythm Dudes – Dealing With My Blues (Rhythm Bomb) Fat Chance – Right On Time (Goofin’) Ina Forsman – s/t (Ruf) Honey B. (Elrob) Magic Sam Blues Band – Black Magic / Deluxe Edition (Delmark) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967, Volume 2 (Forty Below) Mississippi Heat – Cab Driving Man (Delmark) Pinetop Perkins & Jimmy Rogers – Genuine Blues Legends With Little Mike & The Tornadoes (Elrob) John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf) Trickbag – Candyville (Magic) eri esittäjiä – Blues For Big Walter (Eller Soul) Eija Jauhiainen: Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) Joe Bonamassa – Blues Of Desperation (Mascot/Provogue) Ina Forsman – s/t (Ruf) Warren Haynes – Ashes & Dust (Provogue) Tom Jones – Long Lost Suitcase (Virgin, -15) John Mayall – Find A Way To Care (Forty Below) Jarkka Rissanen Tonal Box Trio – The 20th Century Box (Propaganda) Walter Trout – Battle Scars (Provogue) Wentus Blues Band – Lucky Strike Mama (Ramasound) eri esittäjiä – Dylan Suomeksi (Ramasound) Kari Kempas: Alabama Mike – Upset The Status Quo (Jukehouse) Big Jon Atkinson & Bob Corritore – House Party At Big Jon’s (Delta Groove) Charles Bradley – Changes (Daptone/Dunham) Toronzo Cannon – Chicago Way (Alligator) Omar Coleman – Live! At Rosa’s Lounge (Delmark) Corey Dennison Band – s/t (Delmark) Doktu Rhute Muuzic – Blues Cruise (Root Doctor) The Fabulous Thunderbirds – Strong Like That (Severn) Theo Huff – The New Beginning (Bluetone) Lena & The Slide Brothers – The Road (RetroU Art) Shoji Naito – New Cool Old School (Ogden) John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf) Curtis Salgado – The Beautiful Lowdown (Alligator) Slim Butler – Bad Intention (SlimCuts) Titty Bar Tim Blues Band – Flathead Woman (Blue North) Trickbag – With Friends, Vol. 15) (Ace) Jari Kolari: Pepe Ahlqvist – One Day Less, One Day More (Bluelight 2-CD) Billy The Kid & The Regulators – I Can’t Change (omakustanne) Doodaddies – The Doodaddies (Double Diamand) Ronnie Earl & The Broadcasters – Maxwell Street (Stony Plain) David “Honeyboy” Edwards – I’m Gonna Tell You Something I Know (Pro Sho Bidness CD/DVD) Headcutters – Shake That Thing (Chicago Blues) Mark Hummel – Golden State Lone Star Blues Revue (Electro-Fi) Aki Kumar – Don’t Hold Back (Greaseland) Levee Town – Takin’ & Givin’ (omakustanne) Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of… (Alligator) Little Charlie & The Organ Grinder – Stronky Tonk (Eller Soul) Little Mike – How Long. 2 (Magic) Carl Weathersby – Alone In The Darkness Feat
Jody – I Got The Feeling (Ecko) Bigg Robb – Got My Whiskey (Jenner Music Group) Slidin’ Slim & Eric Hansson – Better Late Than Ever (omakustanne) J Wonn – The Legacy Begins (I Got This Record Publishing) Terry Wright – You’re Standing In A Good Man’s Way (Coday) Pertti Nurmi: Barrelhouse Chuck – Remembering The Masters (The Sirens) Lurrie Bell – Can’t Shake This Feeling (Delmark) Nappy Brown – Down In The Alley: Complete Savoy Singles As & Bs 1954–1962 (Jasmine 2-CD) Kenny Burrell – The Road To Love (HighNote; julk. (Running Moose) JW-Jones – High Temperature (Solid Blues) Aynsley Lister – Eyes Wide Open (Straight Talkin’) Bob Lanza Blues Band – Time To Let Go (Connor Ray) Jim Suhler & Monkey Beat – Live At The Kessler (Underworld Indie) Texas Oil – Alamo (Goofin’) Jartse Tuominen – Untold Stories (Sledgehammer) eri esittäjiä – Dylan Suomeksi (Ramasound) Juhani Laikkoja: Adrena – Better Days (Bone40) Chuck Armstrong – Shackin’ Up (Essential Media) William Bell – This Is Where I Live (Stax) Charles Bradley – Changes (Daptone/Dunham) Omar Coleman & Westside Soul (3 On The B) Etta James – Essential Original Albums (Masters Of Music 3-CD) King – We Are King (King Creative) Johnny Otis Show – Cuttin’ Up (Wounded Bird) Bobby Rush – Porcupine Meat (Rounder) SaraLee – Queen Of Your Heart (Rhythm Bomb) Mavis Staples – Livin’ On A High Note (Anti/Epitaph) JJ Thames – Raw Sugar (DeChamp) Andre Williams – I Wanna Go Back To Detroit City (Bloodshot) eri esittäjiä – Mainstream Modern Soul 1969–1976 (Kent) eri esittäjiä – Eccentric Soul: Sitting In The Park (Numero) Mikke Nöjd: Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) Corey Dennison Band – s/t (Delmark) Dozzler & Van Mervyk – Darkest Night (Groove Stew) Fat Chance – Right On Time (Goofin’) Ile Kallio Big Rock Band – Right Now (Epic) Guy King – Truth (Delmark) Kingbolt – Naked & Raw (Pyros) Knucklebone Oscar – King Of Helsinki (Stupido) Lumberjacks – Shake ’Em Roots (Hokahey!) Million Dollar Tones – Crazy! (Jungle) Greg Nagy – Stranded (Big) Chris O’Leary – Gonna Die Tryin’ (American Show Place) Eero Raittisen Eldis – s/t (Turenki) Remu & Hurriganes – Electric Play (Rip It Up/Lasso) Shoebox Revue – s/t (Goofin’) Slim Butler – Bad Intention (SlimCuts) Talmud Beach – Chief (Svart) Texas Oil – Alamo (Goofin’) Mat Walklate & Paolo Fuschi – Kicking Up The Dust (omakustanne) Mike Wheeler Band – Turn Up! (Delmark) Kai Leivo: Miller Anderson – Bluesheart/Chameleon (MIG) The Apocalypse Blues Revue – s/t (Provogue) Gonzalo Bergara – Zalo’s Blues (omakustanne ) Dennis Brown – Dubbing At King Tubby’s (Jamaican Recordings) Blues Cargo – On Time (Melon Music) Omar Coleman – Live! At Rosa’s Lounge (Delmark) Crow Black Chicken – Pariah Brothers (omakustanne) Sly & Robbie – Dub Sessions 1978-1985 (Jamaican Recordings) Sari Schorr – A Force Of Nature (Manhaton) 3 Dayz Whiskey – Live And Let Live (Blues Boulevard) Matty T Wall – Blue Skies (omakustanne) 6 Blues News 1/2017 Anders Lillsunde: Adrena – Better Days (Bone40) Dead Soul – Sheltering Sky (Razzia Notes) Ms. 2015) Toronzo Cannon – Chicago Way (Alligator) Grady Champion – One Of A Kind (Malaco) Eddie Cotton – One At A Time (DeChamp/Malaco; julk. 2015) Jimmy Dawkins – West Side Chicago Blues (JSP DVD) Rosco Gordon – Just A Little Bit: All The Singles As & Bs 1951–1961 (Jasmine 2-CD) Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of... 6 Blues News 1/2017 Riku Metelinen: Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) Joe Bonamassa – Live At The Greek Theatre (Provogue 2-DVD/2-CD) Fat Chance – Right On Time (Goofin’) Ben Granfelt – Time Flies When You’re Playing Guitar (Sprucefield 3-CD) Ben Granfelt – Another Day (Tuohi) Joensuu Riihimäki – Where’s The Fire John. John Mayall (omakustanne) Mike Wheeler Band – Turn Up! (Delmark). (Alligator) Russell Malone – All About Melody (HighNote) Percy Mayfield – Lost Love, The Singles As & Bs, 1947–1962 (Jasmine 2-CD) Mighty Sam McClain – Time And Change: Last Recordings (Kirkelig Kulturverksted) Kenny Neal – Bloodline (Cleopatra Blues) Terrie Odabi – My Blue Soul (omakustanne) Sonny Rhodes – Then & Now (Blues Express) Bobby Rush – Porcupine Meat (Rounder) Koko Taylor – Live At The Chicago Blues Festival 94 (Echoes) Carl Weathersby – Alone In The Darkness Feat
Vuoden 2016 kansainvälinen julkaisu: 1. & T-Bones – Time Was (Tuohi) Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll This (Ram-Bam EP) Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) Jukka Leppilampi & Marzi Nyman Trio – Tämä Huone, Tämä Hetki (Alba) Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of… (Alligator) Lännentie – Vanha Tie (Turenki) Lisa Lystam Family Band – Give You Everything (omakustanne) Kapa Montonen Band – Mighty Fine Time (omakustanne) Steve Nimmo – Sky Don’t Fall (Manhaton) Jarkka Rissanen Tonal Box Trio – The 20th Century Box (Propaganda) Andres Roots – Winter (Roots Art) Texas Oil – Alamo (Goofin') Timo Turpeinen & Root Food – s/t (Turenki) Wentus Blues Band – Lucky Strike Mama (Ramasound) Vesa Walamies: Fats Domino – The Imperial Singles Collection (Not Now Music, -15) Rick Franklin & Tom Mindte – Left Over Blues (Patuxent) Pete Gage – Left Over Blues (omakustanne, -15) Smoky Greenwell – South Louisiana Blues (omakustanne) Dave Kelly – Live In Germany 1986-89 (Hypertension) Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967, Volume 2 (Forty Below) Reverend Raven – Shake Your Boogie (Nevermore) The Rolling Stones – Blue & Lonesome (Rolling Stones/Polydor) Thomas Schleiken – Echoes (Blind Lemon) Tom Shaka – Sweet & Mean (Blind Lemon) Titty Bar Tim Blues Band – Flathead Woman (Blue North) Baby Boy Varhama – The Blues Come Around (omakustanne) Mat Walklate & Paolo Fuschi – Kicking Up The Dust (omakustanne) eri esittäjiä – American Folk Blues Festival 1962 (Frémeaux, -15). Charles Bradley – Changes (Daptone/Dunham) 3 p. John Primer & The Real Deal Blues Band – That Will Never Do (Wolf) 5 p. John Mayall’s Bluesbreakers – Live In 1967, Volume Two (Forty Below) 3 p. 3. (Alligator) 5 p. Aimo Ollikainen: Pepe Ahlqvist – One Day Less, One Day More (Bluelight 2-CD) Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) Fat Chance – Right On Time (Goofin’) Ina Forsman – s/t (Ruf) Honey B. Texas Oil – Alamo (Goofin’) 4 p. Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) 6 p. Corey Dennison Band – s/t (Delmark) 3 p. Million Dollar Tones – Crazy! (Jungle) 3 p. Ina Forsman – s/t (Ruf) 4 p. 9. Tina Bednoff & The Cocktailers – Jump Sister Jump (El Toro) 6 p. Fat Chance – Right On Time (Goofin’) 5 p. 7 TT Tarkiainen: Pepe Ahlqvist – One Day Less, One Day More (Bluelight 2-CD) Blues Cargo – On Time (Melon Music) Ina Forsman – s/t (Ruf) Honey B. Titty Bar Tim Blues Band – Flathead Woman (Blue North) 5 p. 3. Mississippi Heat – Cab Driving Man (Delmark) 3 p. & T-Bones – Time Was (Tuohi) 3 p. Lena & The Slide Brothers – The Road (RetroU Art) 3 p. Lil’ Ed & The Blues Imperials – The Big Sound Of... Pepe Ahlqvist – One Day Less, One Day More (Bluelight 2-CD) 3 p. & T-Bones – Time Was (Tuohi) Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll This (Ram Bam EP) Miki Lamar – Woman (Bluelight) Tomi Leino Trio – Hip Shootin’ (Homework) Lena & The Slide Brothers – The Road (RetroU Art) Million Dollar Tones – Crazy! (Jungle) SaraLee – Queen Of Your Heart (Rhythm Bomb) Slim Butler – Bad Intention (SlimCuts) Titty Bar Tim Blues Band – Flathead Woman (Blue North) Jussi Syren & The Groundbreakers – Bluegrass Singer (Home Of Bluegrass) Tyly Kohtalo – Onnea Ja Menestystä (omakustanne) Wentus Blues Band – Lucky Strike Mama (Ramasound) Vuoden 2016 uusintajulkaisu: 1. Ronnie Earl & The Broadcasters – Maxwell Street (Stony Plain) 3 p. 6. eri esittäjiä – God Don’t Never Change: The Songs Of Blind Willie Johnson (Alligator) 3 p. Jo’ Buddy’s Trio Riot – Roll This (Ram Bam EP) 4 p. 6. Sven Zetterberg – Something For Everybody (Gamlestans Grammofonbolag) 4 p. Blues News 1/2017 7 Vuoden 2016 kotimainen julkaisu: 1. Big Jon Atkinson & Bob Corritore – House Party At Big Jon’s (Delta Groove) 4 p. The Rolling Stones – Blue & Lonesome (Rolling Stones/Polydor) 3 p. Slim Butler – Bad Intention (SlimCuts) 3 p. Honey B. Wentus Blues Band – Lucky Strike Mama (Ramasound) 5 p. Omar Coleman – Live! At Rosa’s Lounge (Delmark) 3 p. eri esittäjiä – Blues For Big Walter (Eller Soul) 4 p
Huuliharppuvirtuoosin soittokavereina on ollut ennen kaikkea kitaristeja, mm. Kaupunki tuli tutuksi ja näin julisteita, joissa mainostettiin Muddy Watersin, Elmore Jamesin ja Howlin’ Wolfin keikkoja. Vietimme aikaa yhdessä, joimme ja soitimme musiikkia. Siitä lähtien Charlie on ollut tien päällä levittämässä bluesin sanomaa. He tuntuivat erityisesti pitävän siitä, että olin kotoisin ”Down Home” Mississippistä. Sitä kautta jouduin mukaan ja blues vei mennessään. – Olen tehnyt töitä monien muusikoiden kanssa ja periaatteeni on antaa bändini muusikoille tilaa toteuttaa itseään. Hän latasi kaikki juttunsa sellaisella pokerinaamalla. 8 Blues News 1/2017 CHARLIE MUSSELWHITE Bluesharpisti huutomerkillä! KARI KEMPAS M aaliskuussa Suomeen kiertueelle saapuvalla Charlie Musselwhitella on pitkä ura takanaan. Walter oli hyvä ystäväni ja meillä oli tapana kierrellä Chicagoa, käydä kuuntelemassa musiikkia, ottaa kuppia ja viettää aikaa ja soittaa yhdessä. Huuliharppu on ainoa instrumentti, jota ei näe, kun sitä soitetaan. Siitä syntyy se luova ilmapiiri, jonka avulla tehdään hyvää musiikkia. Oli jotenkin luonnollista, että minusta tuli Big Walter Hortonin oppipoika. Se on opeteltava kuuntelemalla. Harvey Mandel, Michael Bloomfield, Louis Myers, Freddie Roulette, Fenton Robinson, Robben Ford, Junior Watson, Rusty Zinn ja Kid Andersen. – Pidän edelleen kaikenlaisesta musiikista, kunhan se tulee sydämestä, oli se sitten bluesia, jazzia tai kuubalaisrytmejä. Tapasin myös Big Joe Williamsin, joka oli ystäväni ja kämppäkaverinikin jossain vaiheessa, ja me soitimme ja levytimme yhdessä. Blues Music Award -palkintoja on kertynyt huuliharpistien kategoriassa 25 ja ensimmäisen Grammy-palkintonsa Charlie sai ”Get Up!” -yhteislevystä (Stax) Ben Harperin kanssa. Niinpä kuuntelin ja imin kaiken itseeni. Opin häneltä paljon bluesista ja elämästä. Lapsena ne olivat minulle leluja. Hän on Paul Butterfieldin ja Michael Bloomfieldin ohella tunnetuimpia ja ensimmäisiä valkoisia, jotka löivät itsensä läpi Chicagon bluespiireissä, avaten samalla ovia monelle muulle. Kun muutin Kaliforniaan 60-luvun loppupuolella, yritin houkutella häntä mukaan. Hän vei minut tapaamaan vanhoja bluesveteraaneja ja kertoi tarinoita vanhoilta ajoilta. – Tapasin myös John Lee Hookerin Chicagossa ja meistä tuli ystävät. – Asuin Chicagossa vuodesta 1962 vuoteen 1967 ja sikäläiset muusikot olivat hyvin avuliaita. – Hän kertoi opettaneensa myös Little Walteria ja Sonny Boy (Rice Miller) Williamsonia. Tajusin, että minulla oli mahdollisuus ansaita rahaa soitolla, ja se oli kaiken kaikkiaan aika jännittävää. Suomessa Musselwhite on käynyt aiemmin kaksi kertaa: Jungle Recordsin Rock’n’Roll Jamboreessa 2003 The Paladinsin kera sekä Rauma Bluesissa 2004. Memphis oli musiikkikaupunki. Hän oli kuitenkin sellainen tarinaniskijä, ettei koskaan voinut olla varma, oliko kertomus totta vai tarua. Olin 18-vuotias ja ryhdyin käymään klubeilla, joissa tunsin olevani tervetullut. En suunnitellut, että musiikista tulisi ammattini, pidin vain hauskaa. Charlie siirtyi pian Länsirannikolle useiden aikalaistensa tapaan, parempien keikkamahdollisuuksien perässä. Vuosien mittaan levyjä ja sessioita on syntynyt lukematon määrä. KALIFORNIA JA NYKYHETKI – Pidän sessiotöistä. CHICAGO – Muutin Chicagoon etsimään tehdastöitä, päädyin tuholaistorjujaksi ja ajelin firman rekkaa ympäri Chicagoa. Tapasin Will Shaden, Coy Loven ja Memphis Willie B:n. Odotan tapaavani Ilkka Helanderin ensimmäistä kertaa nyt kun tulen Suomeen. – Viime aikoina olen ollut mukana myös elokuvanteossa, kahdessakin elokuvassa: ”Rebel On A Highway” ja ”Don’t Shoot – I’m The Guitar Man”, ja parhaillaan olen Los Angelesissa työstämässä toista albumia Ben Harperin kanssa. Gospelia ja rockabillyä tietysti myös. Ne antavat minulle mahdollisuuden soittaa erilaista musiikkia kuin omaani. – Kun oli 13-vuotias, bluesin kuunteleminen tuntui niin hyvältä, että päätin tehdä omaa bluesia. Hän oli opettajani. Johnny Burnette asui kadun toisella puolella. Chicagossa asuessani työskentelin Old Wells Records. Minuun otetaan yhteyttä eri puolilta maailmaa ja voin usein tehdä äänitykset myös kotona. Pidin kaikenlaisesta musiikista, mutta blues tuntui minusta omimmalta. Annetaan miehen itse kertoa. MEMPHIS – Vartuin Memphisissä ja blues soi kaikkialla ympärillä. Olen mukana hänen albumillaan muutamalla kappaleella. Se oli uskomatonta, ja sen jälkeen sain jamikutsuja muissakin paikoissa. Charlie Feathers oli varhainen esikuvani ja olin ihastunut hänen veljentyttäreensä. Hän on levyttänyt mm. Vanguard-, Capitol-, Arhoolie-, Blue Thumb-, Alligator-, Blue Rock-, Crosscut-, Mercuryja Stax-yhtiöille. Isäni soitti huuliharppua harrastuksekseen ja kotona lojui aina huuliharppuja hänen jäljiltään. Näin blueslaulajia kaduilla tippikulhoineen ja kuulin bluesia radiosta. – Big Walter Horton oli myös kotoisin Memphisistä, ja hän oli saanut oppia Will Shadelta, kuten minäkin. Olin ainoa lapsi ja asuin äitini kanssa. Vuonna 2016 tuli kuluneeksi 50 vuotta hänen ensilevytyksestään ”Stand Back!” (Vanguard). Hän teki pitkiä työpäiviä ja minä kuuntelin bluesia ja se kiehtoi minua. Hän asui silloin Detroitissa. – Kerran yksi tarjoilija kertoi Muddy Watersille, että soitan huuliharppua, ja Muddy kutsui minut jammaamaan. Hän ei koskaan varsinaisesti näyttänyt minulle, kuinka huuliharppua soitetaan, häntä piti vain kuunnella ja katsella
Siellä myytiin lähinnä jazzlevyjä ja tutustuin siellä niin jazzmusiikkiin kuin muusikoihinkin. – Blues on mielestäni taidemuoto samalla lailla kuin kuvataide. – Soittoni vaikutteet ovat peräisin Little Walterilta, Big Walter Hortonilta, Sonny Boy Williamsonilta, Jimmy Reediltä, Jaybird Colemanilta ja Will Shadelta, ja pidän myös Kim Wilsonista, William Clarkesta ja Rick Estrinistä. ”Jos soittaa yhdenkin nuotin suoraan sydämestä, sillä on merkitystä.” © Pi rjo Sa lm in en © Pe rt ti N ur m i. Jokainen näistä muusikoista on yksilö ja jokaisella on jotakin erilaista annettavaa. Kun alotin huuliharpun soiton, tunne oli bluesissa tärkeintä. Jos soittaa yhdenkin nuotin suoraan sydämestä, sillä on merkitystä. Ei tarvitse olla teknisesti loistava soittaja, pitää vain soittaa sydämestään. Voi olla teknisesti vaikka kuinka taitava, mutta jos tunne puuttuu, musiikki ei ole bluesia. Tekniikka tulee toisena sen jälkeen. Blues ylläpitää toivoa ja kannustaa jaksamaan vaikeuksien läpi kohti parempia aikoja. Blues News 1/2017 9 -nimisessä levykaupassa Wells Streetillä. Kun ajat ovat vaikeat, niistä selviää bluesin avulla, se lohduttaa
Kotitaloni säilyi pitkään ja ajoin usein sitä kautta matkoillani Chicagosta, mutta nykyään se on purettu. Monella heistä on lisäksi koko elämän kestävä ura verrattuna joskus solistin lyhyeen hittiinsä liittyvään sykliin. Meidän takertumisemme ”nimeen” on valitettavasti johtanut siihen, että nämä musiikkimaailman tärkeät merkkihenkilöt ovat saaneet pysytellä varjossa, vaikka he mahdollisesti ovat vaikuttaneet lopputulokseen enemmän kuin itse solisti. (Anders Lillsunde) LAPSUUS – Nimeni on Maurice Dollison Junior ja synnyin Missourissa (28. Kiitokset Carol ja Ron Marblelle kaikesta avusta. tammikuuta 1941). Hän kiehtoi minua ja veljeäni Leonia ja halusimme jutella hänen kanssaan, mutta vanhemmat työnsivät meidät syrjään. He lauloivat istuessamme keittiömme peltihellan äärellä ja me köyhät lapsukaiset kuuntelimme laulua. Vielä harvempi on noteerannut, että hän on tehnyt yhteistyötä Minnie Ripertonin ja Natalie Colen tapaisten supertähtien kanssa. Harva tuntuu tietävän, että hän on merkittävä biisintekijä ja on mm. Oma levyttäminen on ollut vain osa uraa, jossa muilla osilla on ollut suurempi merkitys. kirjoittanut hittejä artisteille kuten Otis Clay, Little Milton, Etta James ja Garland Green. Asuimme siellä sisarusteni kanssa kunnes olin kuuden, seitsemän vuoden vanha, jolloin muutimme Missouriin, jossa viivyimme jonkun aikaa. Mutta kitara ja sen kielet olivat muovia. Cash McCallin elämänvaiheet ovat ajalle tyypillisiä ja ovat kulkeneet hänen oman sukupolvensa parhaimpien artistien tapaan. 10 Blues News 1/2017 CASH MCCALL Varjossakin kasvaa isoja puita MIKE STEPHENSON & ANDERS LILLSUNDE O n helppoa yhdistää musiikkikappale pelkkään solistiin tai levyetiketin suureen nimeen. Me kuljimme ympäristössä myymässä puutarhansiemeniä à 15 senttiä per pakkaus. Se oli pieni lelukitara, mutta se ei meitä lannistanut ja soitimme sillä silti. Lapsuudessaan hän teki töitä puuvillapelloilla, muutti Chicagoon, kehittyi sen ajan muusikkopiireissä, onnistui saamaan hittinsä ja on sen jälkeen saanut mahdollisuuden työskennellä suurten artistien kanssa. Hallelujah-kuorossa old time gospelia. Saimme kaikki myytyä ja lähetettyä rahat – ja odotimme innoissamme kitaran saapumista. MUOVIKITARA – Elder Gillespien vaikutuksesta veljeni Leon ja minä kiinnostuimme kitarasta instrumenttina. Lopulta varttuessamme saimme mahdollisuuden käydä hänen kirkossaan ja seurata siellä hänen kitaransoittoaan. Isälläni ja äidilläni oli hyvät lauluäänet, äitini lauloi sopraanoa ja isäni bassoa ja he esittivät ns. Jos hänen nimensä ylipäätään mainitaan, se liittyy hänen vuoden 1966 hittiinsä. Cash McCall on eräs näistä taustavaikuttajista. Ja niin posti toi paketin, jonka saimme kiihkeinä avattua. Mutta kuten Ahmet Ertegun suuressa Atlanticia käsittelevässä kuvateoksessa sanoi, hän tietää ainoastaan yhden henkilön, joka on kyennyt hoitamaan kaikki kappaleen eri momentit itse – ja se henkilö oli Ray Charles. Näihin aikoihin vanhoilla kitaransoittajilla oli tapana liikkua puuvillapeltojen liepeillä. Näin me vartuimme musiikin parissa jo hyvin nuorena. 60-luvun lopulla Chicago oli musiikkikeskuksena menettänyt merkityksensä Los Angelesin hyväksi. Kuoronjohtaja antoi alkusoinnun huuliharpulla ja niin loput ryhmästä yhtyi säveleen. Kitara ei kestänyt kuin pari viikkoa ennen kuin se meni rikki. Perheellämme ei ollut sähköä tai televisiota ja ollessani 6 kuukauden ikäinen muutimme Chicagoon. Pettymyk. Mike Stephenson teki haastattelun Clarksdalessa, Mississippissä lokakuussa 2014. He jotka eivät muuttaneet sinne, kuten Cash McCall ja hänen aikaisempi mentorinsa Monk Higgins, muuttivat etelään, kuten McKinley Mitchell ja Lee Shot Williams. Isäni ja äitini vastasivat perheemme viihteestä. Emme tienneet mitään virittämisestä, mutta isällä oli vanha äänirauta ja hän auttoi meitä. Siihen aikaan ilmestyi sarjakuvalehtiä, kuten Captain Marvel ja Batman ja takakannessa oli ilmoitus, että myymällä siemeniä sai kitaran. Lähistöllä oli puutarhoja ja kitara houkutteli Leonia ja minua, joten mitä tehdä. Isäni käski meidän vain jatkaa puuvillanpoimintaa. Muut ovat riippuvaisia biisintekijöistä, muusikoista, sovittajista, tuottajista ja äänitysteknikoista, siis studiokollektiivista, saadakseen toivotun lopputuloksen. Yksi heistä oli Elder Gillespie ja hän sekä soitti kitaraa että lauloi
Olin tehnyt muutaman biisin armeijassa, mutta mielestäni ne eivät olleet tarpeeksi hyviä. Lääkärit saivat minut vakuuttuneeksi siitä, etten voinut jatkaa laskuvarjojoukoissa ja minut vapautettiin palveluksesta. Asuessamme Missourin maaseudulla isä kuoli ja se oli meille kova pala. Näin meidän sointuva laulumme sai alkunsa. Se oli siihen aikaan ja tosi mukavaa. Siihen aikaan heinät pakattiin erinäisellä pakkauslangalla ja hän otti pätkän pakkauslankaa ja takoi pari naulaa verannallemme ja pyysi meitä hakemaan puolen kilon tomaattipurkin (16 unssia). Armeijassa testataan, täyttääkö fysiikkasi laskuvarjojääkärin vaatimukset. Veljeni Leon meni armeijaan ja itse sain toimia kitaristina yhtyeessä The Five Tones Of Harmony. Me halusimme myös laulaa. Keskellä autohallia oli avoin tila, missä mikrofoni sijaitsi. Oletan, että olin nuori ja yltiöpäinen, mutta harjoitukset rasittivat polveani ja aiheuttivat suunnatonta tuskaa. Selvisin kokeista, mutta olin vähällä kuolla. Hän kiinnitti pakkauslangan ja purkin sen alle ja veti purkkia edestakaisin samalla näppäillen kieliä. ENSIMMÄINEN LEVYTYS LÄHESTYY – Olin taas äitini ja sisareni luona Chicagossa vuonna 1961. Leon ja minä olimme lumoutuneita. GOSPEL – Perheemme muutti hetkeksi Mississippiin, mutta kohta olimme taas Missourissa ja siellä saimme kuulla kvartetteja ja muuta vastaavaa, sillä isä vei meidät aina kirkkoon. Pontiac-automerkin jälleenmyyjä Al Abrams kustansi radioaikaa, jolloin hän automarkkinointinsa ohella kutsui kaikki Chicagon kvartetit liikkeeseen laulamaan. Meillä oli tapana kuunnella FMradiota olohuoneessamme ja siellä soitettiin kaikenlaista musiikkia ja me yritimme yhtyä soittoon. Sieltä hain siirtoa ’82. Heillä oli kitaristi Melvin Williams, joka soitti myös countrya ja espanjalaista musiikkia. Aluksi soitin vain kitaraa, mutta vähitellen aloin myös kirjoittaa omia kappaleita. Hän opetti minulle erinäisiä kitaransoittokikkoja ja myös muutamia biisejä. Blind Boys Of Mississippin. Heillä oli suuri hitti Stretch Out. © M ik e St ep he ns on. Kun The Dixie Harmonisersin manageri oli kuunnellut lauluamme hän teki meille ehdotuksen. Jouduin onnettomuuteen, jossa polveni vahingoittui pahasti, mutta koska halusin koulutuksen, sain kavereilta neuvon olla kertomatta polvestani. Joka aamu ja ilta meidän oli pakko mennä ulos näppäilemään kieliä ja vetämään purkkia ylös ja alas. Minä ja veljeni lauloimme soinnukkaasti yhteen ja se oli huomattu kirkossa. He tekivät muutamia todella vaikeita harmonioita mm. Sain viideksi kuukaudeksi siirron toipumaan sairaalaan. Siihen aikaan asuimme Silkestonissa, Missourissa ja siellä toimi The Dixie Harmonisers -niminen yhtye. En muista, kuinka vanha silloin olin, ehkä 16-vuotias, ja valehtelin ikäni. Heidän kitaristillaan oli joku ongelma ja soitin heidän kanssaan kolmisen viikkoa 60-luvulla. Yhtye tarvitsi tenorin ja pyysi siihen veljeäni Leonia. Joskus muusikot puuttuivat, mutta silloin laulettiin ilman säestystä. Käytin vain yhtä sormea ja soitin rytmin, koska rytmiä haettiin. Laskuvarjodivisioonaan, koska olin nähnyt ihmisten hyppäävän lentokoneista ja myös seurannut Sky King -sarjaa TV:stä. Siellä tapasin taitavan kantrikitaristin, joka oli ampunut itseään vatsaan päästäkseen pois armeijasta. Leon sai heidät ottamaan minut tilalle ja silloin manageri Troy oli sitä mieltä, että minut hyväksyttiin ryhmään. Sitten sain mahdollisuuden soittaa chicagolaisyhtyeessä The Pilgrim Jubilees. ARMEIJA – Mennään ajassa taaksepäin. Päädyin Fort Leonard Woodiin, Missouriin muistaakseni 1958–59. Niinpä minut lähetettiin North Carolinaan. Se oli minusta ja veljestäni jännittävää aikaa. Veljeni Leon oli päättänyt pyrkiä armeijaan, joten minäkin päätin yrittää, mutta siihen meni vuosi. Sain sisareltani vanhan akustisen Stella-kitaran, jota soitin verannallamme. kappaleessa This Little Light Of Mine, mutta yhtyeen toinen tenori onnistui pilaamaan kaiken. Olin 8tai 9-vuotias ja Leon noin 11 tai 12. Blues News 1/2017 11 semme oli suuri, mutta sitten isä rakensi meille ensimmäisen kitaramme. – Olen saanut mahdollisuuden soittaa monen suuren kvartetin kanssa, kuten esim. Minä ja Leon olimme innoissamme. Yritin selittää, että minäkin pystyn siihen, mutta he tahtoivat vain puhua Leonin kanssa ja petyin pahasti. Sain yhteyden heihin ollessani töissä WDIA-radioasemalla Chicagossa
Mielestäni biisi oli kammottava, mutta se oli ensimmäinen omani ja se levytettiin. vuosina 1963–1964 samassa gospelkuorossa The Gospel Songbirds. Minä ja Otis lauloimme Chicagossa n. Huck väitti, että studion seinät olivat täynnä nauhureita ja että näin kaikki biisini varastettaisiin. Jos olisin halukas hän tahtoi antaa minulle mahdollisuuden. Kappale oli omani eikä erikoisen onnistunut. Mutta hän sai selville, että OneDerful! levytti joitakin lähikorttelin kykyjä ja kertoi levy-yhtiöistä ja vastaavista tahoista. L.C. McKinley teki pari levyä kuten I’m The Sharpest Man In Town ja Lefty Bates näytti minulle miten soitetaan Misty ja Moonlight In Vermont. Levytyksessä basistina toimi James Morris, kitaristina Mighty Joe Young, rummut hoiti Jimmy Tillman ja Monk Higgins soitti koskettimia. 12 Blues News 1/2017 Jouduin vielä käymään sairaalassa polveni vuoksi. Sain myös tilaisuuden soittaa bassoa Lefty Batesin kanssa ja olinkin siihen aikaan paremmin basisti kuin kitaristi. Sain siis tilaisuuden tavata nämä kaikki ja se oli todella jännittävää. Hän teki silloin töitä Chessille ja kertoi Monk Higginsille kuulleensa minun soittavan. Ja arvaa, kuka asui lähiympäristössämme siihen aikaan. ONE-DERFUL! RECORDS – Kerroin kaiken tämän äidilleni ja hän siunasi minut ja pyysi minua olemaan varovainen, koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta tämänkaltaisesta. Näytöt kuitenkin johtivat siihen, että George Leaner tarjosi minulle töitä ja sain 40 dollaria viikossa olemalla studiossa ja soittamalla muiden levytyksissä. Siskoni taas sanoi, että hän oli tietoinen siitä, ettemme olleet studion paras yhtye ja että ottaisin tarjouksen vastaan. Pääsin äänittämään kappaleen Mr. Betty Everett – ja hänkin oli kuullut meidän laulavan ja kertonut Monk Higginsille, että olimme lahjakkaita. – toim.). Omasta mielestään hän oli maailman paras, vaikkei hänellä ollut lauluääntä nimeksikään. Menin siis sinne seuraavana päivänä ja törmäsin Jimmy Tillmaniin, joka oli jonkin aikaa Muddy Watersin rumpalina, sovittaja George Pattersoniin, kavereihin, jotka levyttivät kappaleen Shake A Tail Feather (The Five Du-Tones) ja McKinley Mitchelliin, joka teki hitin The Town I Live In. Me olimme kaikki uskoneet hänen juttujaan ja nyt hän oli pilaamassa kaiken. Omassa tuttavapiirissäni oli laulava pariskunta Clyde ja Daisy Magee, ja melko lähellä asuva James Carr (ei kuitenkaan se kuuluisa James Carr), joka myös lauloi ja jota kutsuimme Huckleberry Houndiksi, koska hän oli mielestämme hiukan hullu. Turnkey, joka kertoo kaverista, joka joutuu vankilaan. McKinley oli toinen taitava mutta monelle tuntematon kitaristi. Monk Higgins sanoi, että meidän oli paras keksiä jotakin, sillä hänellä ei ollut aikaa leikkimiseen. Silloin tapasin myös Joseph Mooren, mahtavan kitaristin, joka opetti minua loppuelämäkseni. Monk kysyi: ”Missä on kappale, joka minun piti kuulla?” Odotin, että Huck alkaisi laulaa, mutta hän vain tärisi ja luhistui täysin. Myös Clyde ja Daisy suhtautuivat tietoon rauhallisesti, koska he arvasivat, että palaisin auttamaan heitä. Luulin tulevani tähdeksi yhdessä yössä, mutta näin ei käynyt (diskografioiden valossa McCallin ensimmäinen julkaistu soololevytys oli One-Derfulin sisarmerkillä M-Pacillä vuonna 1964 ilmestynyt single Earth Worm, Part 1-2, jolla hän vielä käytti oikeaa nimeään Maurice Dollinson ja levytyksen taustakokoonpanona toimi ryhmä nimeltä The Turnkeys, sen sijaan kappaleesta Mr Turnkey ei tiettävästi koskaan tehty virallista singlepainosta ainakaan OneDerfultai M-Pac-yhtiöillä. Kappale meni kerralla purkkiin. Mutta Huck-raukka, joka kuoli muutama vuosi sitten, luuli edelleen, että studion seinissä oli nauhureita ja että heidän tarkoituksenaan oli varastaa kaikki kappaleeni. Hänellä oli tapana tulla kotiimme, tarttua kitaraan ja alkaa laulaa. Monk Higgins, julman näköinen suuri ja vanha mies seisoi siellä. – Näin me saimme tilaisuuden mennä OneDerfulin esiintymiskokeeseen ja esittää erään kirjoittamani biisin. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Sain soittaa heidän kanssaan Chicagon klubeilla. McKinley Mitchellin, Josephine Taylorin ja Otis Clayn levyillä. Eräs huuliharppua soittava mies, jonka nimeä en enää muista, näki minut kitaroineni. Uskokaa pois, että olin taivaissa saadessani soittaa näiden kavereiden kanssa. Tämä toimi George Leanersin One-Derful! -yhtiössä, jossa myös McKinley Mitchell levytti siihen aikaan. Hän oli vammautunut ja hänen oli käytettävä kainalosauvaa, mutta hän oli fantastinen. Hän sanoi pitävänsä äänestäni ja laulustani – ja pyysi minua palaamaan seuraavana aamuna, mutta muista ryhmämme jäsenistä hän ei ollut kiinnostunut. En ollut mikään huippukitaristi siihen aikaan, mutta opin koko ajan lisää. Hän, joka oli kehunut tietävänsä kaiken levytyksistä ynnä muusta. Silloin kerroin hänelle kappaleesta ja lauloin sen hänelle. Minun oli vaikea mutta pakko kertoa tämä sisarelleni sekä Clydelle ja Daisylle. CHICAGON KLUBIELÄMÄ – Monk antoi minulle mahdollisuuden soittaa monen artistin, mm. Clyde ja Daisy alkoivat myös hermostua. Tajusin ainoastaan, että olimme studiossa ja minä kaiken tämän keskellä. McKinleylle minusta ja hän kutsui © W ill y Le is er ”Soitin myös Junior Wellsin sessiossa – hän tuli studioon hulluna kuin koiralauma.”. Mighty Joe Young näytti minulle monta kikkaa, mutta etenkin eräs toinen kaveri, Cecil Whitfield, joka oli taitava kitaristi, opetti minulle paljon soittaessani bassoa hänelle. L.C. Antaessani heille alkusoinnun Huck menetti lopullisesti äänensä. Huckin piti hoitaa lauluosuutensa, mutta hän kiersi vain katseillaan pitkin seiniä ja oli niin hermostunut ja peloissaan, että tärisi kauttaaltaan. Lefty kertoi L.C
Näin oli tilanne 60-luvun alusta sen keskivaiheille asti. Tämä biisi kipusi listoille (Billboardin R&B #19 ja pop #102). BOBBY RUSH – Bobby Rush oli aikoinaan vuokraisäntäni Chicagossa. Monkin konttori oli kolmannessa kerroksessa, jossa myös kaikki kappaleet kirjoitettiin ja tuotettiin ja missä studiot sijaitsivat. Lopulta he antoivat minulle vähän hyvitystä siitä. Paria viikkoa myöhemmin hän kuoli (7. Lisäksi olin osallisena tuottamassa Willie Dixonin ”Hidden Charms” -albumia, josta hän sai Grammyn, mutta tämä tapahtui paljon myöhemmin. Soitin muutaman viikon Easy Babyn bändissa. Phil Upchurch ja Morris Jennings soittivat biisini demolla ja Garland häipyi studiosta sen kanssa enkä nähnyt häntä kuukausiin. Sain mahdollisuuden levyttää kappaleen St. Paikka oli vanha rakennus pienen pimeän kadun varrella. Sitten St. Hän levytti laulun itse ja piti sen tekijänoikeudet Jo Armsteadin ja Rudolph Brownerin kanssa itsellään. Sain tavata monta henkilöä, mutta eräs sihteeri varoitti minua siitä, miten Chess kohtelee mustia. Jokainen ystäväni oli samaa mieltä, mutta niin ei käynyt. – Minulla oli tapana liikkua yhteiskunnan laitapuolella ja kirjoittaa biisini näistä kokemuksista. Otis kertoi Monkille laulusta ja tämä tuli kotiini kysellen sen perään. kehui minua yhtyeelle Easy Baby & The House Rockers, joka johti siihen, että Easy Baby soitti äidilleni. Hän tuli studioon ja sanoi tarvitsevansa laulettavaa ja minulla oli aikaisemmin tekemäni kappale varastossa. Palasin työpaikalleni ja soitin sunnuntaisin parin gospelkvartetin, The Gospel Songbirdsin ja The Five Tones Of Harmonyn kanssa. En tiennyt, ettei hän ollut lukutaitoinen. Hän oli nimittäin juuri antanut basistilleen potkut. Siksi en ikinä enää tehnyt hänelle uusia biisejä. Olin siihen aikaan töissä autopesulassa ja tein biisin, jonka Otis Clay sai kuulla. Soitin myös Junior Wellsin sessiossa – hän tuli studioon hulluna kuin koiralauma. Tapasin myös Sammy Lawhornin ja Charles Stepneyn ja soitin kitaraa The Dellsin, Koko Taylorin ja Mighty Joe Youngin kanssa. Kun hän alkoi tehdä omia biisejään sain kuulla niitä ja lopulta soitin kitaraa yhdellä hänen ensimmäisistä levyistään, joka © M ik e St ep he ns on. Monk kaipasi sinne kaveria, joka pystyi kirjoittamaan biisejä, koska hän ei itse siihen pystynyt – mutta ne kuitenkin merkittiin hänen nimiinsä. Olin One-Derful! Recordsin studioartisti ja minulla oli hitti. Lawrencen alamerkillä Thomas Recordsilla – toim.). Tein Ettalle viisi tai kuusi biisiä ja Muddy Waters levytti kappaleen Birdnest On The Ground.Tuotin myös albumin Howlin’ Wolfille, ”Message To The Young”, mutta siitä ei tullut menestystä. CHESS JA BIISIEN TEKEMINEN – Nyt kerron Chessistä, elämäni suurimmasta erehdyksestä. Menin siis Club Etiquetteen, joka oli kaikkien tämän alueen bluesmuusikoiden kantapaikka ja sijaitsi 15. Chessin mielestä ne eivät olleet bluesia, mutta olin eri mieltä. Harjoittelimme Percy Mayfieldin kappaletta Rivers Invitation ja opin häneltä paljon. Ennen hänen poismenoaan soitin Buddy Guy’sissa ja hän tuli paikalle kieltäytyen kuitenkin soittamasta ja kertoi, että hänellä oli ongelmia terveytensä kanssa. Olisi pitänyt kuunnella häntä, mutta olin nuori ja tyhmä. Merkittävin henkilö, jonka tapasin oli Willie Dixon, ja hän pysyi ystävänäni loppuun asti. Siellä olivat Easy Baby (koskettimet), huuliharppua soittava mies sekä kitaristi Sam, jota rakastin. Varustauduin vanhalla bassollani ja soitin hänelle ja sain kuulla, että hän voisi tarjota minulle soittomahdollisuuden, mutta tahtoi ensin tarkistaa kuinka hyvä olin. Uskoin tulevani rikkaaksi, sillä kaikki soittivat levyä. Myöhemmin selvisi, että hän oli potkut saanut basisti. Wolf piti minua kakarana eikä kunnioittanut minua. Teimme kappaleen, mutta eräs kaveri istui kaiken aikaa sivulla ja tuijotti minua ilkeästi. Monk Higgins palasi Chessille, mutta olin kuullut yhtiöstä huonoja uutisia, joten en ollut kiinnostunut yhteistyöstä. L.C. ja Paulina Streetin risteyksessä Chicagossa. Hän neuvoi minua häipymään ja viemään kappaleeni muualle. Kirjoitin myös joukon lauluja The Soul Stirrersille ja The Violinairesille ja minun piti tehdä jotakin myös Etta Jamesille, mutta se jäi tekemättä niin kuin moni muu asia Chessillä. Soitin myös eräällä Woody Hermanin albumilla! Pomoni oli Gene Barge ja hän järjesti minulle Chess Recordsin studiohommat. Lawrence Recordsilla demona Otisille, mutta samalla vielä toisen: When You Wake Up (levy julkaistiin St. Päätin siis ryhtyä kirjoittamaan biisejä ja viihdyin tässä ilmapiirissä. 21st Street, ei siis Michiganissa. Lawrence Way Chicagon pohjoispuolella. Hän pyysi minua tulemaan sinne ja kertoi, että voisin ansaita sievoisen summan. Esiintymisestä minulle maksettiin lopulta vain 15 taalaa, mutta tunsin silti itseni rikkaaksi mieheksi. Lawrence lopetti toimintansa ja katalogi myytiin Chess Recordsille. – Kirjoitin silloin mm. Olin kuunnellut häntä jo silloin, kun vielä työskentelin puuvillapelloilla ja rakastin hänen ääntään. Tein siihen aikaan mahdottoman paljon töitä enkä ansainnut paljoakaan, mutta olin tyytyväinen olooni ja pidin sen sijaan hauskaa. Olin Chessillä kuusi vuotta ennen kuin homma selvisi minulle. ALKUMENESTYS – Monk Higgins jätti One-Derful! Recordsin ja siirtyi yhtiöön nimeltä St. – Lefty Dizz opetti minulle paljon ja olen hänelle paljosta kiitollinen. Liikuin Madison Avenuella, jossa osa ihmisistä nukkuu puistonpenkeillä. Blues News 1/2017 13 minut eräänä päivänä kotiinsa. Chess oli siihen aikaan kunnioitusta herättävässä rakennuksessa 320 E. Kaikki muut ansaitsivat sillä paitsi minä. laulut Let’s Get It Together (Billboard R&B-hitti #13 Little Miltonille), That’s How It Is When You Are In Love (Billboard R&Bhitti #34 Otis Claylle) ja I Prefer You (Billboard R&B-hitti #42 Etta Jamesille). Tunsin elämän varjopuolet ja minulla oli tapana ottaa vanhan akustisen kitarani ja mennä sinne penkille istumaan tai sitten menin Garfield Parkiin. – Tein biisin Jealous Kind Of Fella Garland Greenille (Billboard R&B #5 ja pop #20). syyskuuta 1993)
© M ik e St ep he ns on. Natalie Colen kanssa (kitaraa albumilla ”Natalie”; Billboard R&B #3 ja pop #13). Niihin aikoihin hän soitti bassoa ja lauloi. Soitin myös Donnie Brooksin kanssa, jolla oli hitti Mission Bell ja hänen kauttaan tutustuin näihin yhtyeisiin. Minnie ei aluksi päästänyt minua ja Roscoeta sisään rakennukseen, koska hän ei tuntenut meitä. Minnie Ripertonin kanssa soittaessani sain tilaisuuden tulla Kaliforniaan. Hänellä oli bändissään Odel Brown, Ed Brown ja Nicky Rudolph. Hän kertoi, että hänen kumppaninsa Fritz Rau oli pelastanut hänen hotellinsa ja ilman Rauta Hitler olisi takavarikoinut kaikki hänen omaisuutensa, mutta nyt hän vain joutui vankilaan. Sitten esiinnyin jonkin aikaa Natalie Colen kanssa sekä yhtyeissä The Drifters, The Platters ja The Coasters. Olin myös mukana kolmessa tai neljässä elokuvassa, joista yksi oli ”No Place To Be Somebody”, jolla soitin kitaraa. Jäin länsirannikolle noin 20 vuodeksi. Williellä oli yhteyksiä Chessin lisäksi myös muihin levy-yhtiöihin (George ”Wild Child” Butlerin nauhoituksia ei julkaistu silloin, mutta 1972 sessioista ilmestyi 4 kappaletta englantilaisella Polydor-LP:llä – toim.). 14 Blues News 1/2017 levytettiin Chessillä. Hän pyysi minua kirjoittamaan biisejä itselleen ja järjesti minulle kauniin kalustetun asunnon. Lippman tahtoi tehdä levyjä vanhaan tapaan. Saimme kiinnityksiä pitkin Europpaa ja tein myös hajuvesimainoksen englantilaiselle yhtiölle ollessani Englannissa. Tein myös studiotöitä Kaliforniassa mm. Muita albumejani ovat ”Cash Up Front” ja ”Vintage Room”. Lisäksi tein töitä mm. Kuten tiedätte, he aloittivat American Folk Blues Festival -kiertueet, johon myös itse osallistuin 80-luvulla. Cookin kanssa eräänä päivänä paikalle ja soitti hiukan kitaraa kanssamme. Jimmy Dawkinsin kanssa, joka oli aika cool, sekä Johnny Twistin, silloin kun olin Koko Taylorin bändissä. Tapasin hänet ensi kerran Willie Dixonin seurassa. Käyn vielä usein Chicagossa, koska siellä on monta ystävääni ja muusikkoa. Olin pukeutunut haalariin, kengät olivat kuluneet, päässäni oli vanha olkihattu ja lauloin ja soitin kitaraa. Olen myös dvd:llä ”A Celebration Of Blues And Soul, The 1989 Presidential Inaugural Concert”, jossa lisäkseni esiintyvät Willie Dixon, Koko Taylor, Joe Louis Walker, Albert Collins ja Stevie Ray Vaughan. Samaan aikaan molemmat veljeni kuolivat. Soitin Driftersin kanssa neljän vuoden ajan heidän ”oldie but goodie” -showssa, josta Donnie Brooks aina vastasi. HORST LIPPMAN – Sain tilaisuuden julkaista albumin ”No More Doggin’” Horst Lippmanin tuotannossa. Jackien mies lauloi The Jubilee Hummingbirds -kvartetissa kanssamme ja Jackie sai myöhemmin suuren hitin kappaleella My Selfish One. Sam Cooke tuli L.C. Soitan myös vielä kitaraa, mutta sormeni särkevät ja viime aikoina olen keskittynyt kirjoittamiseeni. Tein myös töitä Wild Child Butlerin kanssa, joka todella oli villi luonteeltaan. Johnny oli hyvä muusikko. Hän esiintyi valkoisten klubeilla paljon muita aikaisemmin ja kansa rakasti hänen kitaransoittoaan. Vähitellen sekin onnistui. Siellä tapasin ensi kerran Gene Bargen ja Jackie Rossin. TÄNÄ PÄIVÄNÄ – Asun tällä hetkellä Memphisissä. Olin täystyöllistetty. Sen lisäksi albumin biiseistä Sophisticated Lady oli Billboardin R&B-singlelistan ykkönen ja Mr Melody sijalla 10. – Chicagosta muutin siis Kaliforniaan Minnie Ripertonin ansiosta. MINNIE RIPERTON JA NATALIE COLE – Eräässä vaiheessa tein töitä Minnie Ripertonille, joka oli toiminut sihteerinä Chessillä. Meistä pidettiin hyvää huolta. Sain 700 dollaria viikossa soittaessani hänen bändissään ja rakastin sitä. Samalla festivaalilla oli myös Margie Evans ja Blind Joe Hill. Tänään hän omistaa Chicagossa levykaupan. Olen myös työskennellyt Chessin alkuaikoina Blind Boys -yhtyeen Roscoe Robinsonin kanssa. Lisäksi tein töitä Willie Dixonin kanssa, kun hän asui Chicagon länsipuolella. Etta James pyysi minua mukaan kiertueelleen ja näin matkustin ensi kertaa Sveitsiin. Sain jopa näyttelijän roolin. Osa vaimoni ystäviä kuului Seven Day Adventist -kirkkoon ja näin ollen hän osti täältä talon parisenkymmentä vuotta sitten
Hän asui West Sidessä, lähellä Gene’s Playmate -klubia ja hänen studionsa oli siinä vieressä. Warrenissa on luullakseni mukana ainakin Bigg Robb ja Charles Jones. – Kyllä, vuodesta 2000 alkaen, jolloin julkaisin ensimmäisen cd:ni. – Kaksi cd:tä, mutta nykyinen levy-yhtiöni on Benevolent Blues. Huomenna lähden Chicagosta Teksasiin. esiintyneet yhdessä South Siden klubissa. Se oli Stan Mosleyn keikka ja sinä ja Otis Clay kävitte esittämässä muutaman kappaleen. Floyd Hamberlin kirjoitti kappaleiden tekstejä CDS-levyille ja Carl Mar© Pe rt ti N ur m i. Hän oli upea, mahtava ihminen ja laulaja. KEIKKAILUA JA CD-JULKAISUJA Olet ollut kiireinen ja keikkailet myös Etelässä. Sinulla on siis tietty asema Southern soul -markkinoilla. Oletko tehnyt Southern soul -markkinoille cd-levyjä. Se on aika iso festivaali. Ystävyys Koko Taylorin kanssa on myös merkinnyt Nellielle paljon: Koko on ollut sekä esikuva että ystävä. Olimme juuri 10.12. Hän on kotoisin samalta seudulta kuin minä. Mr. Mississippin tyttö sai kosketuksen lauluun jo nuorena gospelpiireissä sukulaisten kautta. Se on Otis Clayn oma kappale. Tasapainoilen siis kahden tyylin välillä. – Se oli aika tunteellinen tilanne hänen taustalaulajilleen ja ystävilleen. Sexy Man’istä on tullut hitti – ja Jimmy Fallon show’ssa Nellie esitti hiljattain kappaleen Slap Your Weave Off The Roots -bändin säestyksellä. Tunsin Otisin pitkältä ajalta. Hänen bändinsä esiintyy edelleen ja manageri haluaa minun tekevän töitä bändin kanssa, joten kuka tietää. – Kyllä, useimmiten Southern soul blues -esiintymisiä useamman artistin yhteiskeikoilla. – Olen suosittu sekä Southern soulettä bluesmarkkinoilla, ja muuallakin kuin Chicagossa. 16 Blues News 1/2017 NELLIE ”TIGER” TRAVIS Southern Soulista Bluesiin KARI KEMPAS N ellie on yksi harvoja naislaulajia, joka on pystynyt luomaan menestykästä uraa sekä Southern souleli etelän soulbluesettä Chicagon bluesklubi-kuvioissa. Kuinka monta levyä olet tehnyt CDS Recordsille. Hänen kuolemansa oli pysäyttävä uutinen. Ensilevy Koko Taylorin kitaristi Shun Kikutan kanssa avasi ovet myös muualle. Teetkö lähinnä soul blues -keikkoja. Viimeisin ”Mr. Tein Otisille tribuutin Facebookissa: laitoin sinne paljon kuvia hänestä eri artistien kanssa. Los Angelesissa r’n’b-laulajana vietetyt vuodet toivat kokemusta ja muutto Chicagoon 90-luvun alussa avasi ovet klubi-ympyröihin sekä levytysstudioihin. Hyvänä lavaesiintyjänä Nellie voi tulkita vakuuttavasti erilaisia kappaleita eri yleisöille oman tiukan bändinsä kanssa. Sexy Man” ilmestyy pian ja työstän parhaillaan myös uutta blues-cd:tä täällä Chicagossa. Mukana oli hänen vanha bändinsä ja taustalaulajansa. – Esitimme usein kolmistaan If I Could Reach Out’in. – Mississippissä, Alabamassa, Louisianassa, Etelä-Karolinassa, joka puolella. Etelän soulblues-markkinoille Nellie teki puolestaan kaksi levyä CDS-merkille. Chicago Blues -festivaaleilla Nellie yleensä varastaa show’n tunteikkaalla laulullaan. Otis Clay -tribuutti Chicago Blues -festivaalilla oli mahtava. MUISTOJA EDESMENNEESTÄ OTIS CLAYSTA Näin sinun esiintyvän ensimmäisen kerran Chicagon Rosa’sissa vuonna 2009. Minulla on keikka Houstonin esikaupungissa Warrenissa ja palaan takaisin isänpäivänä (19.6.)
Sen jälkeen ovet ovat auki. Minun ei tarvinnut anella pääsyä jameihin tai keikoille. Se kuulosti hyvältä, koska se sopii laulutapaani, joka, kuten jo sanoin, on Kokon vaikutusta. – Itse asiassa jo ensimmäisellä levylläni on muutama itse kirjoittamani kappale. Keneltä olet saanut vaikutteita laulamiseesi. Lauloin gospelia siihen asti kunnes menin kouluun Mound Bayoussa, Mississippissä, missä vietin lapsuuteni. Kokon vaikutus on ehkä ollut suurin, koska meistä tuli myös ystäviä ja vietimme aikaa yhdessä. Minulla oli noin tunti studioaikaa jäljellä, istuin studiossa ja keksin tämän kappaleen ja äänitin sen saman tien. Milloin muutit Chicagoon. Sexy Man julkaistiin ensimmäisen kerran. Sittemmin kuvani on ollut jokaisen paikan flyereissä ja julisteissa. Isoäitini, joka minut kasvatti, oli evankelista ja setäni olivat saarnaajia ja gospel-laulajia, joten aloitin gospelin parissa kirkossa. Minulla on paljon naisja miespuolisia faneja Southern soul -piireissä ja esiintymispaikat ja festivaalit ovat hyvin suosittuja. – Minulla on vuosien mittaan ollut monia managereita ja assistentteja – pelkkiä varkaita. – Tulin kaupunkiin vuonna 1992 Los Angelesista, missä olin pääasiassa esittänyt r’n’b-hittejä Top40-listalta. Niihin tulee tuhansia ihmisiä Milloin Mr. Pidän hänen tyylistään esittää bluesia. Japanilainen Kikuta oli silloin Koko Taylorin kitaristi, kuten myös minun. Tunsit Kokon monen vuoden ajalta. Samana vuonna tein ensimmäisen oman bluesalbumin ”I Got It Like That”. LAULAJA-LAULUNTEKIJÄN ARKEA TUULISESSA KAUPUNGISSA Ovatko Chicagon blues-kuviot muuttuneet siitä, kun tulit kaupunkiin. Sain. Voisin sellaisen sopimuksen tehdäkin, jos saisin jonkinlaiset takuut. – Levytin vuonna 2000 Shun Kikutan kanssa cd:n ”Heart And Soul”. Floyd on tehnyt töitä myös Malaco Recordsille. Olen laulanut niin kauan kuin muistan, ainakin 5-vuotiaasta. – Mietimme serkkuni kanssa minulle lempinimeä ja hän ehdotti Tigeria – ja se vain kolahti. Mr Sexy Man -kappaleen ansiosta olen päässyt esiintymään monenlaisiin paikkoihin, ja yleisö pitää minusta. Mutta olen ollut kuvioissa jo sen verran kauan, että tiedän varoa huijareita ja olen varovainen managerisopimusta miettiessäni. Lempinimestä tuli luonnollinen osa minua. Kaikki eivät halua matkustaa North Siden puolelle drinkille. Täällä pitää vain tehdä parhaansa ja toivoa, että saa hyväksynnän. Vasta Chicagossa ryhdyin laulamaan bluesia. Teet siis erilaisia keikkoja. Tosin kukaan ei voi kuulostaa Kokolta ja minullakin on oma juttuni. Mikä oli ensimmäinen levytyksesi. Onko sinulla eri manageri Southern soulja blues-keikoille. Manageritarjokkaita kyllä riittää, ja tarvitsisin jonkun huolehtimaan käytännön asioista ja paperitöistä. – Aina silloin tällöin, koska siellä on yleisöä, joka ei muuten näe minua. – Kyllä, aika paljonkin. Minulla on nyt kaksi agenttia, jotka valmistelevat keikkani Southern soul -piireissä ja täällä Chicagossa teen itse suurimman osan buukkauksista. Miten sait nimen ”Tiger”. Oma äitini oli kuollut ja Koko otti minut siipiensä suojaan hänen kuolemansa jälkeen. – Keikkailen erilaisilla klubeilla ja festivaaleilla. Esiinnytkö vielä South ja West Siden klubeilla. Hänen käsialaansa on myös kappale Mississippi Boy. Ne tekevät minut hulluksi. Kun tulin 90-luvun alussa Chicagoon, ryhdyin käymään tietyissä paikoissa jammailemassa bändien kanssa, ja sana levisi. – Jo lapsena. Tulin juuri ”Blues Is Allright” -kiertueelta Etelästä. Se on turhauttavaa. Minulla ei ole kenenkään kanssa yksinoikeussopimusta. Kappale on myynyt kahdessa vuodessa yli miljoonan. Tein siihen virallisen videon ja se menestyy hyvin. Jotkut päättävät, kuka saa mahdollisuuden ja sen jälkeen kaikki keskittyvät nostamaan tyyppiä esille. Se sai hyvin radiosoittoa ja sitä ladattiin iTunesista ja Amazonista. Milloin ryhdyit laulamaan. BLUESJUURET JA -VAIKUTTEET Muistelen sinun kertoneen, että olet tehnyt tribuuttikappaleen Koko Taylorille. Blues News 1/2017 17 shall tuotti yhden niistä. Milloin ryhdyit tekemään omia kappaleita. – Kaksi vuotta sitten singlenä. – Kyllä, levytin sen CDS:lle. Teen silloin tällöin klubitai yksityiskeikan ystäville South Sidessä. Koko vei minut ulos New Yorkissa ”blues-tyttärenään” uuden vuoden aattona vuonna 1998. – Kyllä. Lauloin levylle Etta Jamesin kappaleen. – Kuuntelin paljon Koko Tayloria ja Big Mama Thorntonia sekä Alberta Hunteria. Kirjoitin laulun kaksi päivää hänen kuolemansa jälkeen levyttäessäni Teksasissa ”I’m Going Out Tonight” -cd:tä
Se on ryöstöä. Delmark Recordsin Steve Wagner tuottaa sen. – Uskon, että minun aikani on koittanut. Se on itse asiassa täysin r’n’b:tä, mutta siinä on aineksia crossover-hitiksi. Kuulin, että Tyler Perry kehui kappaletta ja sana levisi sitäkin kautta. – Kyllä, niin kävi itse asiassa Etelässä Mr. Sexy Manin kanssa. Minä haluan mennä eteenpäin, haluan nousta korkeammalle. Käytätkö joitain tiettyjä sanoittajia tekemään kappaleita levyillesi. 18 Blues News 1/2017 musiikin ja tein niihin sanoitukset. Sexy Man -kappaletta ja siitä on tullut siellä tosi suosittu. Nykyisin minulla on enemmän vapautta tehdä sellaista materiaalia kuin haluan. Etelässä sentään on yhteisöllisiä radioasemia ja sitä kautta ihmiset kuulevat muutakin. Kaveri oli tehnyt samaa muillekin muusikoille. Tällaiset asiat pitävät minut kiinni työn teossa. Ehkä suurten levy-yhtiöiden, syndikaattien vuoksi – rahastahan kaikki on kiinni. – No, Euroopassa kyllä, mutta Yhdysvalloissa se on vaikeampaa. Kun kappale oli julkaistu, sain puhelun ja eräs kaveri pyysi lupaa soittaa radioasemat soittavat sitä kuitenkin edelleen, mutta nyt saan siitä ainakin osuuteni. Oletko keikkaillut Euroopassa. Lähetin äänitteen hänelle, mutta tämä sämpläsi sen ja antoi toiselle kaverille, joka kutsuu sitä nyt nimellä A Foxy Lady. – Toki, olen esiintynyt Italiassa, Kreikassa, Saksassa, Sveitsissä, Belgiassa ja lisäksi myös Brasiliassa ja Japanissa. Olen tehnyt selväksi, ettei minun kappaleistani tehdä omia sanoitusversioita. sitä Alabamassa. Jotkut Etelän © Ka ri Ke m pa s ”Uskon, että minun aikani on koittanut.”. Olen siitä hyvin innoissani. Onko nykyisin helpompi saada radiosoittoa. Tälle uudelle, työn alla olevalle cd:lle haluan kirjoittaa kappaleet itse. ”I Am Going Out Tonight” -cd:llä on myös kuusi omaa kappalettani. Jos minulla olisi enemmän aikaa keikkailulta, voisin itse kirjoittaa hittejä. – Kyllä, ensimmäisellä cd:lläni. TIELLÄ MENESTYKSEEN Onko joku muu levyttänyt kappaleitasi. Tuottajani piti ottaa sinne yhteyttä ja lopettaa kappaleen esittäminen. Ne ovat soittaneet minunkin Mr. Yksi kaveri teki Mr. Monet Southern soul -laulajat ja bluesnaiset ovat saanet keikkatilaisuuksia, mutta monellakaan ei ole sitä asemaa, mikä minulla on. Sexy Manista videon, mutta lopetimme myös sen esittämisen. Työstän parhaillaan myös joululevyä ensi vuodelle 2017. Monet ovat tyytyväisiä siihen, missä ovat tällä hetkellä
Tämä ilmeisesti löysi oikean tavan rohkaista aloittelijaa. Marv Johnson oli noihin aikoihin Detroitin ykköstykki. 20 Blues News 1/2017 PEKKA TALVENMÄKI T yypillisempää yhden hitin ihmettä kuin Detroitissa suuren ja vahvan Motownin varjossa levyttänyt Nathaniel Mayer saa hakemalla hakea. Sillä saralla firman johtavat tähdet olivat Nolan Strong & The Diablos ja Andre Williams, edellisen The Wind ja The Way You Dog Me Around ja Andren Bacon Fat olivat menestyksiä. Kättenläpsytysten ja jämptien kilkutusten avulla saatiin aikaan iloinen tunnelma, jota hälyäänet ja kuoro korostivat. Myöhemmin hänen tunnusmerkkinsä oli laulun raakuus, mutta ensilevyyn tuo määre ei sovi, mieluummin sanoisin, että laulu oli ujoa. Kyseessä oli Devora Brownin kirjoittama lapsellinen iskelmä, joka tehtiin ensisingleä kaikin puolin järjestelmällisemmin. Ratkaiseva sysäys tuli tiskijukka/ levykauppias Frantic Durhamin kykyillassa, josta saamansa palautteen perusteella Nate uskalsi lähteä uudelleen Fortunelle, hän oli tuolloin 15-vuotias koulupoika. Fortunella kopion levytti The Diablos vuonna ’64 (563), mutta vaikka Nolan Strong oli loistava laulaja, ei hän saanut aikaan samaa sympaattisen pörröistä tunnelmaa kuin originaalissa. Syystä tai toisesta tuo omaperäinen pompotteluralli ei ole saanut ansaitsemaansa kulttilevyn asemaa muualla kuin Detroitfanaatikkojen ajatuksissa, siellähän tuntuu joskus siltä, että Motown oli pintaroskaa ja kaikki sen varjoon jäänyt arvokasta. Village Of Loven b-puolella oli upea hidas I Want A Woman, jossa Naten poikamainen tulkinta säkeissä ”I want a woman to hold me tight” tai ”come on baby I need you ooh baby honest I do” on melkein epäuskottava, mutta kuoro ja taustasoitto takaavat tunnelman, tarjolla on jopa pitkä hallittu kitarasoolo. Niiden myötä löytyi kiinnostusta niin paljon, että Nathaniel palasi lavoille ja pian levyttämäänkin. Väitetään jopa, että Otis Redding olisi lainannut siitä riffejä läpimurtoonsa These Arms Of Mine. 2000-luvun puolella häneltä julkaistiin kolme uutta materiaalia sisältänyttä albumia, niistä viimeinen vasta hänen kuoltuaan. Jack Brown ei tiennyt mitä pikku-Natelle olisi pitänyt sanoa, mutta älysi lähettää hänet studiopäällikkö Joe Weaverin puheille. Village Of Love oli lajinsa helmiä, siihen nähden on covereita tehty yllättävän vähän. VARHAISTIEDOT Nathaniel ”Nate” Mayer syntyi Detroitissa 10.2.1944. Sama on todettava The Halos -yhtyeen tulkinnasta (Trans Atlas 690), lopputulos on jotenkin steriili. Käänne tapahtui 90-luvulla, kun hänen vanhoista levyistään saatiin kaivatut muistelukokoelmat. VILLAGE OF LOVE Ensimmäinen, vuoden ’62 alussa ilmestynyt single oli molemmin puolin erinomainen. Itse en olisi tuollaista huomannut, mutta pakkohan asia oli tarkistaa, juupas/eipäs -tasoa pitemmälle en kuitenkaan päässyt. Tyttöversion teki Dee Dee Sharp albumille ”All The Hits”, hänen esityksensä oli leppoisa, mutta luonnollisesti hyvin erilainen kuin originaali.. Nathaniel Mayerin suurin, käytännössä ainoa hitti oli Village Of Love, joka oli tilastoissa korkeimmillaan toukokuussa ’62. Ilmeisesti Keifer on taustalla erittäin kiinnostavasti huhuileva kakkoslaulaja, jonka osuus on niin vahva, että molemmin puolin esityksiä voisi hyvällä syyllä kutsua duetoiksi. Naten bändi totteli noihin aikoihin nimeä The Fabulous Twinights. Levy alkaa bassoäänen kutsulla ”why dontcha come” ja asialla ei ollut kuka tahansa mörisijä, vaan Diablos-yhtyeen basso Jay Johnson, joka avusti Natea parissa levytyksessä myöhemminkin. Autokaupungin levy-yhtiöistä oli sijaintinsakin takia läheisin Jack & Devora Brownin omistama Fortune, joka 50-luvun puolivälissä muutti linjaansa kantrisävyistä mustaan r&b:hen. Sen kokoonpano vaihteli kaiken aikaa niin levyillä kuin lavoillakin, Village Of Love -vaiheessa ilmoitetaan laulaviksi jäseniksi vain Harry Ferguson ja Harold Smith ja soittopuolelta kitaristi Willie Fleming ja rumpali Butch Valden. Hän oli myös Naten esikuva, eräiden muistelojen mukaan jopa hyvä ystävä, joten ei ihme, että lauluunkin oli tarttunut jotakin etenkin pikkunätillä mediumilla My Little Darling. Village Of Love oli hänen läpilyöntilevynsä keväällä ’62. Nathanielin singlet noudattivat melko säännöllisesti kaavaa ”toinen puoli hidas, toinen nopea”. Todettakoon vielä, että sävelmässä on kunnon varhaissoulin aineksia. Mitään nimitietoja hänen varhaisista esiintymisistään ei löytynyt. Tarina kertoo, että Nate kävi ensimmäisen kerran Fortunella jo 12-vuotiaana esittelemässä tekemiään pikku sävelmiä ja kyselemässä, miten musiikkiuralla pääsisi alkuun. Taustalla avustaneet soittajat ja laulajat on myöhemmissä sessioissa ilmoitettu hyvinkin tarkasti, mutta ensisingle kuitataan merkinnällä ”with Herman Keifer and others”. Pari seuraavaa vuotta Nate hioi tyyliään sekä paikallisten että valtakunnallisten artistien esikuvien mukaan ja kävi laulamassa kadunkulmissa, parturiliikkeiden pihoilla ja vastaavissa paikoissa. Hän joutui käymään pakollisen gospelkoulun, mutta sai tilaisuuden tutustua myös kotinsa lähistöllä kokeilleisiin katuyhtyeisiin. Lapsuudesta ei ole tarkkoja tietoja, vain se, että Naten perhe oli sekä musikaalinen että uskonnollinen. Nathaniel ei jatkolevyillään pystynyt toistamaan menestystään, hänen maineensa taisikin perustua enemmän persoonallisiin lavaesiintymisiin kuin levytyksiin. Nate lauloi persoonallisesti, korkealta honottaen. Naten laulu oli rosoisen karheaa, joidenkin mielestä suorastaan rumaa, onkin sanottu, että esityksen suosio ei voinut johtua ainakaan romanttisuudesta. 60-luvun lopulla sekä henkilökohtaiset ongelmat että levyfirmojen kiinnostuksen puute ajoivat Nathanielin lähes täysin upoksiin musiikkitouhujen ulkopuolelle