Pu hven ut vain kärpästen tui surina. ovalla ryminällä hän puski pään sä teräskuoriseen vastaanottimee n, ulvahti ja jäi makaamaan ku in puolimätä meria toripöydällä. - saat nukkua viiteen saakka. pastin Philin vierashuoneen sänkyyn. Sitten herätän sin ut pelkäämään. unsin oloni varmaksi kuin nuoralla tanssij an tuuraajaksi jout un jalkapuoli juop ut po.
P
T. M ut varo kastelemas ta ta sänkyä
R
K
ortsari killitti minua, kuten yleensä katsota an pientä vihreää miestä, joka parkkeeraa len tä lautasensa kielle vän paikalle ja kysy tylle y tietä lähimpään sekatavarakaup pa Portsari paljasti an. a näytti keskittän ee huomionsa sopi n va suupalaan, jonk an a se aivan ilmeisesti tie olevan mureinta si , valmiiksi riippun paikkaa minuss utta a. voimakkaat hampaansa, melkoisen osan tosin edustaessa nastoitettua talvikelimallia. - yritä nähdä sellainen uni. Ilmeestä päätell en tämä nuori nain en kylläkin kylmäk oli kö. äppänää raotti nainen, joita sivistyneet ihmi se taitavat kutsua t sisäköksi. kerro sella in , jossa on paljo en n kauniita tyttöjä - suihkussa. Sitä ei tarvittu, sillä M ill kuuli tarpeeksi ard su omasta päästään rina .
SEPÄNSÄLLIN KUOLEMATTOMAT SUTKAUTUKSET 1961-1979 H O O
än tuijotti Philiä aivan kuin tämä olisi ol kuukaudella aa lut tosta erehtynyt joulup ukki. sti hurjan rähäkän minulle, niin ett ä pelkäsin paljaan nahkani puoles ta Hirmuinen hurtt . lin ilkosillani ku n paikalle ryntäs i vasikan kokoin en dobermanni, jo nk hihnassa riippui a sheriffi Dave Ke lly Dobermanni no . - Etkö kerro mi nu iltasatua, Jerry- lle setä
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava
n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan n:o 2/2009 Räyhähenkiä, aamun paholaisia... n:o 3/2009 Kukkonen ja kostaja Kekkosen... ILMOITAMME KYLLÄ JERRY COTTONISSA JOS ASKO JATKUU!
n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 (LOPPU) Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. HUOM! ASKO KUKKONEN JÄÄ IKÄVÄ KYLLÄ ANSAITULLE TAUOLLE 2010 VUODEN ALUSTA, JOS ON ONGELMIA LASKUA KOSKEVISSA ASIOISSA, OTA YHTEYTTÄ 044 5350 360. n:o 4/2009 Älkää ampuko pelimannia!
1
Savon erämessuilta on lähdettävä kukkosmaiseen syynäysja ruotimiskierteeseen kuin tuli olisi hännän alla. Setvimisen ohessa eräillä on tukka tulessa ja kebab päänalusena ja kaiken takana on aina jotakin muuta, kun Asko seikkailee maanisen epärealistisissa savolaismaisemissa. Tuoreempi sanonta kuuluu: "missä Kukkosen Asko vain kulkeekin, ympäröivä todellisuus muuttuu 1970-lukulaiseksi". Ennen muinoin sanonta kuului, että "mistä oli Hunni Attilan hevonen kulkenut, siellä ei ruohokaan kasvanut". - En ole alfauros, vastahankainen sankari Asko väittää tietojen kalastelun ohessa. - Olen Alfa Laval -uros. 5/2009
A
skon mielestä Kuopion torilta ostettu kalakukko on saunan lisäksi maailman parasta huumetta, mutta eräät amfetamiinitukkurit eivät ole samaa mieltä. Yleissivistävään tarinanpunokseen kytkeytyy tuhopolttoja, kuolemankauppaa, kiristystä, huumetsaareja, pillerivillejä ja yksi aivan erityisen kyynisellä tuulella oleva Asko Kukkonen.
2
Jos joku työntää kätensä takataskuuni ja yrittää repiä feikkilompakon mukaansa ja silpoo siinä sormensa, niin ei kai se ole minun syyni. Olin ainoa asiakas salissa, jossa meteliä piti vain television keskusteluohjelma. Ai niin, ja takataskuni sisäpinta on lujaa ja paksua verkaa. Hölmö ääliö oli käyttänyt aineita jo pidemmän aikaa. Asiaan ei liittynyt mitään rikosta tai muuta epäselvää. Kahvasta huolimatta sijoitin kalakukon muovipussin pohjalle. Sitten kännykkäni soi ja se tiesi harmeja.
3. Olin saapunut Konnevedeltä Kuopion kaupunkiin vain tunnistaakseni erään puolitutun ruumiin. Mitäkö minä tein. Silloin minä tutustuinkin häneen, sillä vakuutusyhtiö palkkasi minut tutkimaan mahdollista petosta. Verestä löydettiin alkoholin lisäksi muutakin huumaavaa, joten kai se hyväntekijänä toimiminen oli ottanut henkisesti koville. Se lompakko tosiaan on ja pysyy taskussa, sillä se on ommeltu kiinni taskuun ja housuihin. Lisäksi hän teki erään vakuutuskuprun, josta saaduilla rahoilla hän perusti katastrofien uhreja auttavan järjestön. Päätin ostaa kalakukon ennen kuin EU kieltää ne lopullisesti. Ajattelin ottaa myös yhden snapsin puolitutun muistolle. Olihan se, oli se sama turpeanaamainen kännikalastaja jonka kanssa tein joskus useat kalareissut pohjoisen
S
kalavesille ja Norjankin puolelle. En tietenkään löytänyt viitteitä sellaisesta koska tiesin, mihin mies aikoi vakuutusrahat käyttää. Minulla on takataskussani lompakko, jossa on vain vanhoja kapakkakuitteja jotta se näyttäisi paksummalta. Noudatin omaa oikeustajuani. Äijän vene oli löydetty ajelehtimasta Kallaveden laineilta ja mies itse löydettiin kellumasta sepalus auki. Teki sitten paskiainen sellaisen valinnan, että pelkkä viina ei riittänyt. Tällä entisellä kalakaverillani ei ollut elossa olevia sukulaisia ja minä kai sitten tunsin hänen naamataulunsa parhaiten. Se ei lähde taskusta muuten kuin repimällä housut jalastani. Luonnollisesti ilman pelastusliivejä. Ja teki myös sellaisen valinnan, ettei kussut istualtaan äyskäriin vaan oli ollut ihan pakko nousta veneessä seisomaan. Kaivoin oikean lompakkoni en kerro mistä ja maksoin kahvallisesta kalakukosta reipasta ylihintaa. Istahdin lähiravintolaan purrakseni ja nielläkseni jotakin vatsalaukkuun ja suolistoon menevää. Jatkoin vihellellen matkaa Kuopion torilla. aatanan paskiainen! Kusipää mulkku! nuorukainen itki ja katosi väentungokseen verta suihkuttavia sormiaan pidellen. Elämänsä aikana hän sai aikaan paljon hyvää: perusti työttömille ateriointipisteen, oli mukana kehittämässä ensikotitoimintaa lapsiperheille jotka altistuvat väkivallalle ja toimi monen musiikkifestivaalin järjestäjänä. Ei hän pelkkä raihnainen alkkis ollut. En yhtään mitään. En tehnyt yhtään mitään, ei minun tarvinnut. Ai niin, ja lompakon sivuihin ja reunoihin olen upottanut ilkeitä partakoneen teriä. Itse en kalareissuilla juurikaan happamaan koske, mutta hänellä se oli maan tapa. Nuuhkin torin tuoksuja ja katselin kauppahallia, jonka itäpäädyssä Veljmies-patsas tuulasteli, tiirusteli ja riiusteli. Oli niin kuuma, että roikotin poplariani käsivarrellani
- Mikäs tässä. Sinulla on kovan kalamiehen maine. Kuulehan. Soittaja oli muuan kuopiolainen myyntitykki ja niin sanottu bisnesmies SutkiPulkkinen. - Mihin olisit minua pyytämässä. - Voi jumalauta, hörähdin. - Omatunto on amatöörejä varten, SutkiPulkkinen nauroi. - Toistaiseksi vasta Savon erämessuilla. - Omatunto kyllä vähän nakertaa, sanoin kun pitelin käsissäni hentoa vapaviritelmää, joka ei kaksiselta näyttänyt. - Eikä tarvita verokorttia. - En tarkoita mainetta rikollispiireissä tai kun olit Suojelupoliisissa. Sutki-Pulkkinen muistutti nuorta Jaakko Teppoa, joka oli kiskonut ylleen liian ison. Mutta hoidetaan ensin erämessut alta... - Nyt tuon maahan myös keloja ja vapoja. Ja Weeper. Kaupparatsut Sutki-Pulkkinen ja KetkuKemppainen. - Kuulehan, kun minä tuon maahan uistimia... Itkijä-petkutus. - En tasan varmasti lähde esittelemään minulle tuntematonta vapaa. - Swindle siis. Suomeksi se on "huijaus". arvasin. Aika harvinaista. - Sama irvileuka. - Ei tarvita verokorttia. Kas kun et halua minua TV Shoppiin juontajaksi... kuului linjan toisesta päästä. kysyin. Ennemmin mainostan vaikka Spice Girls -nukkeja. Otettaisiin yksi mölli avohoidosta ja pantaisiin studioon niin tuon ohjelman taso kohenisi kummasti. Katson televisiosta keskusteluohjelmaa. - Ei! Vaan Findle Sweeper! - En ole koskaan kuullutkaan. - Perhana. - Mitä Asko. Tulisit messuille esittelemään uutta Findle Sweeper -kalastussettiä. - Messut on sitä varten. - Maksan ruhtinaallisesti ja kerrankin etukäteen. - Tietty maine on, joo. Oli siinäkin varsinainen reilukerho. - Hyvä idea, Sutki-Pulkkinen innostui. - Kirkoissa, vai. On kuule kunnon vapaa ja kelaa ja siimat kaupan
4
päälle... Kuului yleensä vain elokuvarenkaiden ulvonta, kun Sutki karautti yön hämärinä tunteina kohti seuraavaa pitäjää. Yleensä Sutki luisteli paikalta laskujaan maksamatta, oli kyseessä sitten ravintolaillallinen tai elokuvassa poltettavan lavastekylän rakennuttaminen paikallisasukkailla (tämä tapahtui kun Sutki oli kokeillut siipiään elokuvatuottajana). - Ketku lähti omille teilleen. Mutta heihin liittyvistä tarinoista sitten joskus toisen kerran. - Missä sinä niitä kauppaat. - Sinulla on maine, Sutki-Pulkkinen sanoi. - Ja kalsareiden vaihtaminen on tarkoitettu kaiken maailman hygieniaupseereille. - Vieläkö joku hurja ostaa niitä. - Etkös sinä vielä pari vuotta siten tehnyt myyntibisnestä Ketku-Kemppaisen kanssa. - Joo, niitä sekundaeriä, hirnahdin. Sinut tunnetaan kalastuspiireissä. Milloin minun pitää olla paikalla?
Etukäteen
- Se tekee yhteensä 140 prosenttia. Opistotien varrella sijainneessa Kuopiohallissa oli paljon näytteilleasettajia ja lähiparkkipaikatkin oli varattu ulkonäyttelyille. Noinko paljon olet rakastunut itseesi, ruoja ryökäle. - Minulla on ihan oma AA-kerho. - Asko kuule. Sutki kysyi. Milloin sinusta, Asko, tehdään toimintafiguuri. Sillä pystyi tekemään helposti heiton, jossa pidetään kiinni uistimen koukuista ja vapa taivutetaan U-mutkalle. - Vihkilupa pitäisi uusia kuten ajokortti.
Jäi uusimatta. Mihinkäs sinä sen avo- tai umpivaimosi hukkasit. - Tai sitten pannaan pystyyn Kukkos-teemapuisto. - En ole muuta väittänytkään. - Kuulinkohan minä oikein. - Kyllä joo, matka vaivaiskotiin on hyvällä alulla. Työstäni 60 prosenttia on ammattitaitoa ja 80 prosenttia ahkeruutta. Entäpä itselläsi. Ei tämä Findle Sweeperin uisteluvapa ihan susi ollut. - Sinun tapauksessa se on yksikkö, ei monikko, naurahdin. Sinä se vaan olet edelleen Paavo Lipposen näköinen ja melkein ikäinenkin. - Eikö kuuluisi sanoa "aivojasi". - Sanovat, että muistutan Clark Gablea, Sutki-Pulkkisella oli tapana sanoa. Esittelin vapamalleja Sutki-Pulkkisen kojun edessä ja näytin myös halukkaille oikeaoppista perhovavan heittotekniikkaa. - Mieluummin toimimattomuus-actionnukke. Aito ja alkuperäinen Asko-figuuri. Kun uistimesta päästetään irti, vapa nakkaa uistimen kohtisuoraan eteenpäin eikä vapaa tarvitse käyttää lainkaan pään yläpuolela. Sutki kysyi huomatessaan eräässä kojussa pieniä kalamiespatsaita, jotka toimivat kynätelineinä ja kirjanmerkkeinä. - Kaukana siitä. Ammattitaito ja ahkeruus. Eräs totinen patsas levitteli käsiään kuin kuvaillen irti päässeen kalan pituutta ja käsien väliin sopi WC-paperirulla. Ryhdyin hommiin. Mikä on onnellisuutesi salaisuus. - Teen paljon töitä itsekkyyteni eteen. Eräliivit ja virveli myydään erikseen, Sutki sanoi rajallinen mielikuvitus ruplattaen. Heittotyyli soveltuu pusikkoisiin rantoihin, joissa uistin olisi muutoin välittömästi kiinni jossakin oksassa. Miksi se sinun aivoasi kirvelee. kysyin Sut5. - Ihmisillä on taipumus valehdella päin naamaa, oli minulla tapana vastata hänelle. - Joo, mutta rakastan itseäni etäältä. Sitä ennen aikeena on ryystää kauravelliä, kytätä tarjouskahvia, etsiä lehdistä uusia sairauksia joita valitella, tempoa nitroja kunnes olen räjähdysaltis, pelata ostarin hedelmäpelit rikki ja valitella kansaneläkkeen pienuutta kun telakoidun kaupan kassalle kunnes jono minun takana on kasvanut reaalisosialistiseksi. - Kun on avo- ja umpikeloja, niin... - Seuraavan joulun markkinoille. - No niin! Just, mä omistaudun työlleni 140-prosenttisesti! - Kelmi huiputtaja sinä olet. - Sellainen on jo olemassa, sanoin. Sutki oli järjestänyt kojun takana olleeseen tyhjään tilaan maalitaulun, johon nakkelemalla pääsin leveilemään tarkkuudellani. - Sitä kutsutaan metsäksi ja erämaajärveksi. rippipuvun. Kalamiehestä oli tehty paskapaperin pidike. Vaan ei se mitään, kun olen niin Clark Gablen näköinen
Ei näyttänyt siltä, että siinä olisi mitään suuria tunteita liikuteltu. Pelinostalgiaa ja pelikoneklassikoita. Karsea katku levisi Minna Canthin kadulle ja ihmisiä oli kerääntynyt nuuhkimaan myrkyllisiä sulotuoksuja. kilta. Oli torstai.
Kalastusliikkeen näyteikkunat olivat paukahtaneet ulospäin ja liekit roihusivat kuparinpunaisina. - Pelien ja tietotekniikan suurmessut. Minulla on jo tietämyskone ja osaan käyttää sitä. - Kuinka löydät sisäisen perkuujätteesi, hörähdin. - Mitä. Palokunta suihkutti Altin puotia, mutta kyllä se aika menetetyltä vaikutti. Enemmän vaikuttivat festarituotteilta. Melkein viereisessä kojussa ties mitkä sherpat esittelivät uudenlaisia rinkkoja ja kantokaluja. Minun pitää päästä eroon näistä lipuista päivän loppuun mennessä tai saan satikutia. Nyt se Altin liike on tulessa. Pelidemoja, tuotejulkistuksia ja musiikkia. Onnettomuus kävelee eteen puun takaa juuri silloin, kun sitä ei odota. Ja. Anna vaikka eteenpäin. Toisena messupäivänä ennätin itsekin kierrellä katselemassa kojuja. - Altti, jaa. Istahdin pelkääjän paikalle ja Sutki käänsi auton kohti punertavaa auringonlaskua, sitten rampille ja kohti Kuopion keskustaa. Hän sulki juuri kännykkänsä ja sanoi eräälle apumiehelleen: - Jää sinä hoitamaan messupaikkaa. - Erittäin monen tonnin arvosta. Näin Altin, joka tuijotti lähes tyynesti liikkeensä tuhoutumista. Kukkonen, lähde mukaan! Kun seurasin häntä parkkialueelle, kysyin: - No mikähän nyt on. - Että jossakin täällä pidetään seminaari aiheesta "kelan räikkä tärpinilmaisijana". - Joku on kai tuikannut Altin kaupan tuleen ja se palaa parhaillaan! Voi jumalauta. Eräs liian urbaani luontonarkkari esitteli "eränkäyntiin sopivia" kartonkipahvisia ja kokoontaitettavia vessanpyttyjä, joissa oli kertakäyttöiset vaihtopussit. Epäilin, että sateella vessanistuin vettyisi niin pahasti, että pian eränkävijä istuisi kasassa märkää pahvia ja paskaa. - Joo, joku kalamaailman ylimainio Sarasvuo siellä selittää itsestäänselvyyksiä. Vilkaisin tikettejä. - Tuoksuu tuholta, sanoin savua nokassani. Kävin nauramassa muiden tuote-esittelyille ja tiirailemassa surkeita standyja. Muuan heppu jakeli ilmaislippuja tuleville messuille ja tyrkytti minullekin nipun niitä. Kun päivä oli lopuillaan, Sutki-Pulkkinen kiirehti
6
luokseni tuli perseen alla. - Minun uistimia ja muita kalastustarvikkeita on myynnissä yhden Altin kalastusliikkeessä, Sutki sanoi naama valkoisena. kysyin kun saavuimme hänen Toyotansa luokse. Hittojako minä tuolla tekisin. Sama koju näytti kauppaavan oluttölkkilippiksiä, mikä ei vakuuttanut minua siitä että nämä kaupparatsut olivat tosissaan eränkävijän asialla. - Pistä taskuusi. - Pistä kassiin kukkanen kallis, tyyppi sananmuunteli. Altti oli kookas ja kaljuuntunut rökäle, jolla oli perussurulliset kotimaiset
Se oli ainakin yhden kerran paljastanut erään kriminaalin, kun nauhoitin hänen kahdenkeskisiksi tarkoitettuja höpinöitään. - Hän ei siis ollut ostanut niitä sinulta. - Eikä kuitteja. Kauppias vain tuijotti tulimerta, joka suostui sammumaan erittäin vastenmielisesti. - Ei, ne oli tuolla myynnissä. Sen viikonlopun aikana kiertelin esimerkiksi Sorsasalon raviradalla, eräiden herännäisten tapaamisessa, "Kuntoutujapäivien" Ote elämään -luennolla tarkkailemassa kuuntelijoita, baareissa omaksumassa juoruja, yhdessä taidenäyttelyssä, Kolmisopen kauppakeskuksen Euromarketin Potti-pelisalissa, Yliopistollisen sairaalan kahviossa ja jopa teatterin lämpiössä. Sain kuulla, että Minna Canthin kadun lähitienoilla oli jo viikkoja sitten liikkunut joku pyromaani, jota poliisi ei ollut tavoittanut. - Ei kuitteja, perkeleen veronkiertäjä.
Kuljin pitkin Tulliportinkatua ja kaivoin eräliiveistäni haastattelunauhurin. - Kaikki ne uistimet, vavat, kelat, pelit ja vehkeet jotka Altti otti myyntiin... Päätään pudistellut Sutki palasi luokseni: - Kuule Asko, maksan sinulle vielä enemmän kun selvität tämän sotkun. kasvot. Sitten täytyy vain seuloa akanat jyvistä ja päinvastoin. Yleensä haastattelunauhuri, lehtiö ja kamera (joka ei edes toimi) tekevät ansaitun vaikutuksen. Kolmekymmentätaskuisissa eräliiveissäni säilytän esimerkiksi aurinkopaneelilaturia, minikiikareita, erittäin pientä retkikeitintä, ihan itse tyhjiöpakkamaani kuivalihaa, tuluksia, joditabletteja ja vedenpuhdistustabletteja. Jossakin taskussa oli jopa suhteettoman kallista, jalokivien leikkaamiseen käytettävää timanttivahvisteista metallilankaa, jolla leikkaa ajan kanssa vaikka teräskalterit. - Olikohan miehellä vakuutukset kunnossa. Kun palo alkoi laantua, liiketilasta tuli enää ikään kuin Trabantin tai Wartburgin sinisenkatkeria tuprahduksia. Sutki mietti. Jokaisella on aina jokin sana sanottavana, vaikka nimettömänäkin. kysäisin Sutkilta. Sieltä täältä sain tiedonmurusia, joista osa oli kuultu tutun tutun serkun siskon kaimalta, mutta aina huhuissa jotakin perää
7. Totta kai salanauhoitus oli hankittu kielletyllä tavalla todistusmetodikiellon vastaisesti, mikä estää käyttämästä nauhoitusta esitutkinnas-
sa, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä, mutta eihän se mölli sitä silloin tiennyt. Tässä listassa oli vasta yksi prosentti taskuihin pakkaamastani kamasta. Ei helvetti, eihän minulla ole siitä edes paperit kunnossa. - Olikohan minulla. Lehtimiesnimeni oli Olavi Kinnunen. Ilme oli levollinen, mutta miehen asento koukistuneet käsivarret ja eteenpäin työntynyt leuka näytti siltä, kuin hän olisi ollut pakahtumassa voimattomaan raivoon. Sutki meni jututtamaan Alttia, joka ei ollut juttutuulella. Viikonlopun aikana yritin onkia sekalaisia tietoja ympäri ämpäri Kuopiota toimittajan ominaisuudessa. Kuuntelin sivusta, kun Altti ei vastannut mihinkään Sutkin kysymyksiin
- Sitäkö on liikkeellä jo täälläkin. - No sellaisia, joilla ei ole jalassa kahluusaappaat. - Vaan. Vähäsen amfetamiinin kaltainen mety... metylee... Eikö siellä sytytetty lastenvaunutkin vai oliko se sittenkin Nurmeksessa... Tällöin salaman sähkövaraus on positiivinen... - Moni on heittänyt henkensä tähän uuteen MDPV-stimulanttiin. - Mitä, keitä, kuten. Yksityiskohdista kehittyvä kartta syntyi hitaasti ja alkoi hengittää, alkoi hakea varsinaista muotoaan. - Metyleenidioksipyrovaleroni. oli. Kalamiesten lisäksi siellä ravasi kaiken maailman hämärähemmoja. - Älä kerro minun sanoneen niin. - Leveile nyt siinä kielitaidolla! - Muistillani minä leveilen.. Sitten seurasi äänityspaikan vaihto. - Farkkuliivit, farkkutakki, farkut. Jaa, en tiedä niistä mitään, kuului pubissa mökeltänyt ääni, jonka kelasin ohi pikkuoravamaisena vipellyksenä. - Huumeita. Kuulimme satunnaisia tiedonjyväsiä, joiden seassa oli vähemmän helmiä. - Altti poltti sen puotinsa ihan itse. Sunnuntai-iltana tein tiliä Sutkille ja kuuntelutin hänellä erinäisiä nauhoittamiani keskusteluja: - Tuhopolttojako. Se on ihan mahdollista, kuule. Joo, ei ihme että se sattumalta paloi. - Joo, on se jo täällä. - Siellä päinhän oli liikkeellä joku pyromaani joka poltteli roskalaatikoita, se sen kalastusliikkeenkin poltti. Se
8
kuulemma kyseli kaverin kaverilta neuvoja, että mitä ainetta kannattaa käyttää, kun on kaikkia lannoitteita, maaleja, lakkoja ja kaikennäköisiä teknokemian tuotteita... Ja pupillit on nuotan kokoiset. - Siihen iski kuulemma salama kirkkaalta taivaalta. Taustameteli muuttui toisen ravintolan taka-alan hälyksi. - Saattoi olla kaasuräjähdys, katohan kuule kun nykyään huterasta ja soisesta maaperästä vapautuu metaanikaasua... - Oletin että se on ehtinyt vasta Helsinkiin. - Se metaani on peräisin Silmäsuon kaatopaikalta perrkele! Kun vetivät sen biokaasuputken niin se kulkee kuule perrrkele mistä sattuu! Sitä ei vaan ole perkele kerrottu meille tavallisille pulliaisille! Sen piti olla perrkele kuusi kilometriä Pitkälahden lämpökeskukseen vaan pistivät putkeen salassa lisäkilometrejä ja tästä ali niin kuule räjähdetään vielä kaikki... Äijänköriläiden äänet örähtelivät vuorotellen. kuulin hölmistyneen ääneni kysyvän. Se oli monen tekijän summa ja siinä oli totta ja valhetta sekä huhuja ja juoruja harmaaksi jäävällä alueella. Enkä kysellyt pelkästään potentiaalisen pyromaanin perään vaan olin kiinnostunut myös Altin liiketoimista. Kommentoin Sutkille välihuomautuksella: - Nyt tuo haastelu muuttui sitten tällaiseksi tavaraksi. Kun salama lyö ukkospilvestä vaikka taivaanrannan takana, se saattaakin kulkea kilometrejä vaakasuoraan kuin pallosalama. Kelailin tallennetta eteenpäin. - Tämä keskustelu käytiin ravintola Hunterissa, sanoin ja annoin nauhan puhua puolestaan: - Altin Rysä & Uistin
- Sitäpä ei vielä tiedä. - Mikäs se on. - Kerroitkohan sinä minulle ihan kaiken. Minä sanon, että vakuutusvilppi kannattaa aina. Sutki epäili. Mutta juristeille ei koskaan kasva selkärankaa. - Muistelen, että sinut olisi joskus palkattu vakuutusetsiväksi. - Mahdatko sinä olla oikea toimittaja. - Joo, MDPV:tä nuuskataan, syödään ja rännitetään suoneen. Olisiko Altti voinut polttaa liikkeensä. - Vaikea uskoa, että Altti olisi sekaantunut huumeisiin, Sutki sanoi. - Etkös sinä ole tällä hetkellä minun työnantaja. kysyin. - Tiedätkö muuten "Einsteinin jääkaapin". - En tosiaan tunne häntä niin hyvin. kuului viimeinen ääni ennen kuin pistin haastattelunauhurin kiinni. Sitä en ymmärrä, miksi ihmiset edelleen ottavat vakuutuksia kun kaikki kumminkin tietävät, kuinka nämä laillistetut varkaat toimivat. Kelasin vielä pätkän eteenpäin kohtaan, jossa valomerkki saapui. - Albert Einstein ja Leo Szilard halu9. Grammahinta lähentelee yhdeksääkymmentä euroa. - Mieluummin minä olen pienen ihmisen asialla ja kuinka voisinkaan olla helpommin avuksi tavalliselle kaduntallaajalle ja aiheuttaa samalla eniten vahinkoa vakuutusyhtiön kusipäille kuin sisältäpäin, kun toimin niiden palkkalistoilla. MDPV: lla saa ankarat hyperseksuaaliset halut ja hirveät vieroitusoireet. - Olet sinä välillä niin vaikea työtoveri, Sutki sanoi. Vesittävät korvausvastuunsa ihmeellisillä kikkailuilla. - Vakuutuspetokset on kyllä sinänsä ihan oikein ja täysin hyväksyttäviä, sanoin. Herää totisesti kysymys, kuinka joku lakia opiskellut ihminen voi tehdä niille töitä. Mutta tuhopolttoja en ihan halua ymmärtää,
koska tuli on niin arvaamaton tekijä, että siinä saattaa kuolla viattomia. - No jaa, jonkun kai sinua pitää ulkoiluttaa. - Jo olet jelkeri! - Sitten on erillinen paskanaamojen lauma, vakuutuslääkärit, jotka vakuutusyhtiö erikseen valmentaa ja kouluttaa, jotta varmasti saadaan ristiriitainen lausunto vastustamaan ihan oikeaa työtä tekevää lääkäriä, jolla ei ole omaa lehmää ojassa. - Ei kai se haittaa että roikun mukana. - Taitavat olla yhtä rehellisiä kuin öljyyhtiöt. kysyin. Pääasia, että edes jokin summa on niiltä ihmisperseiltä pois. - Sen näyttää aika. - Johan nekin huijaa sillä pienellä präntillään sopimuksiksi kutsutuissa feeluissaan. - Kuka sinusta on minun työtoverin tehnyt. - Tuo oli muuan oikea toimittaja, joka ihmetteli kun en juonut samaan maaniseen tappotahtiin kuin hän tinttasi, sanoin. - Et taida tykätä vakuutusyhtiöistä. Eri asia, mitä minä niille ilmoitin, hähähähä! nauroin. Mutta alennusta et silti saa meikäläisen listahinnoista. Sen euforinen vaikutus kestää kolmesta kuuteen tuntiin ja sitten on kova päänsärky, ahdistusta, masennusta, kovia kouristuksia ja hyvä mahdollisuus juuttua psykoosiin tai lähteä kokonaan tältä galaksilta. - Kusettajia lakeijoineen. - Kyllä, minulle maksettiin siitä. Ne siis vielä maksoi minulle siitä, että kusin niitä takaisin silmään
Tai ennen kaikkea, eikö se pelota, että tuli leviää rakennuksen asuinhuoneistoihin ja siinä menee ihmishenkiä. Laitetta ei saatu 1930-luvulla sarjavalmistukseen eikä saada koskaan, sillä Electrolux osti välittömästi kaikkein lupaavimmat patentit eikä firmalla ole aikomustakaan toteuttaa niitä. mies kysyi. Sitten taas eilen roskakoreja. - Kuinka niin. - Ylivoimainen kilpailija hiljaa haudattiin ja vaiettiin kuoliaaksi. Yksinkertaisesti, Einsteinin jääkaapin toista päätä lämmitetään, jolloin toinen pää viilenee. Merkillinen kaari, sanoin Altille kun seisoin hänen törkyisessä yksiössään. - Että kun pikkupyromaani sytytteli roskakasoja, joku keksi käyttää tätä hyväksi ja tuikata oman liikkeensä tuleen vakuutusrahojen vuoksi. - Vai niin ja ihanko totta. Vasta 70 vuotta myöhemmin Andy Delano -niminen ukkeli hitsasi ystäviensä kanssa nollabudjetilla kokoon täysin toimivan prototyypin, "entropiageneraattorin". - Unen logiikalla eteenpäin, vastasin. Onko inspiraatiota, mitä seuraavaksi. - En tiedä. - Ja minua kutsutaan nimellä "Sutki"! - Freonit kunniaan joo, naurahdin. - Hankkivat siis paskiaiset ne patentit suojellakseen omaa tuotantoaan! Sutki hämmästeli. - Useimmiten pyromaani siirtyy elämässä eteenpäin suurempiin tekoihin eikä taannu takaisin pieniin roskiksiin. - Entä sitten. - Paskanlotinamaakareita on joka lähtöön. - Näin on. sivat kehittää turvallisen jääkaapin, joka kuluttaisi mahdollisimman vähän energiaa ja olisi äänetön. Olin tutustunut netin avustuksella viime aikojen uutisiin, kun menin tapaamaan Alttia tämän "kaupunkiasunnolle", joka oli pieni koppero Kasarmikadulla. Äijät kehittivät vuosina 1926-1933 kolme eri mallia ja hankkivat niille neljäkymmentäviisi eri patenttia. - Eikö siinä pelota, että joku parvekkeella tupakalla oleva naapuri näkee. Einsteinin jääkaapin toiminta perustuu veden, ammoniakin ja butaanin kemiallisfysikaaliselle prosessille. Lämmitykseen ei tarvita edes sähköä, vaan siinä voidaan käyttää aurinkoenergiaa. Varsinaisesti hän asui omakotitalossa Linnanpellossa. - Ilmeisesti kerrot joka tapauksessa. Hyvä sauma mennä siinä siivellä. Hän avasi oven ja päästi minut sisään. - Pitäisi kysyä siltä tuhopolttajalta. - Ensin tässä kaupunginosassa paloi roskakoreja, roskalavoja ja sitten sinun myymäläsi. He keksivät jääkaapin, jossa ei ole yhtään liikkuvaa osaa, joten sellainen kestäisi vähintään sata vuotta ilman huoltoa. Arvaatko, mitä minä ajattelen. - Huomenna on maanantai ja ajattelin nukkua öisen kuilun yli.
Lähdin liikkeelle hotelli Jahtihovista ja kuljin pitkin Snellmaninkatua. Hyvä että jätit sen oven auki, sulje se mennessäsi.
10. - Eikö se ole vähän riskaabelia sytytellä yömyöhällä joitakin roskiksia
Vaan ei nekään pysty kaikkia vastuksia murjomaan jos jälkikasvu itse yrittää parhaansa teloakseen itsensä. - Sen on täytynyt olla Paavo Lipponen. - Minä näin kun olit kännissä Savonlinnan oopperajuhlilla. - Jo sinä jaksat nakella. Kyllä minä sen tiedän, sanoin. Hiiltä oli levinnyt laajalle alueelle Minna Canthin kadulle. - En ole koskaan käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla, vastasin yhtä hämmentyneenä. Nokkelaa. - Mitäs "altruisti" muuten tarkoittaa. - Äiti ja isä pakotti. Ulkopuolella maleksi velttohousuisia nuoria, joiden kanssa päätin vaihtaa muutaman sanan. Kysyin, halusivatko he kuulla jutun siitä, kuinka muuan onneton hiphoppari kuoli Turussa. - Kalsareista vai. Minä ja Sutki seisoskelimme palaneen liiketilan ulkopuolella. Niin kuin minulla ei olisi mitään moraalia! Minä yritän vain pärjätä tässä maailmassa! Sutki räjähti naama punaisena. - Mikä helvetti se on. - Onko tämä se niin sanottu hiilijalanjälki. Sutki kysyi. Olisiko tuo häippäissyt maisemista. kaveerasin nuorison
11. - Ne samat curling-vanhemmat jotka halus susta pianistia, kolmas pojista nauraa hörötti. pojan kaveri kysyi tältä. - Sinä! eräs teineistä totesi silmät pyöreinä. Seinillä oli punaisen kukon maalaamaa mustaa. Egoisti puolestaan korostaa omaa itseään ja hänen motiivinaan on oman edun tavoittelu. Altin Rysä & Uistin -kyltti oli hiiltynyt karrelle ja näytti aivan siltä, kuin plakaatissa olisi lukenut "Alt R Uisti". - Mhäh. Lasinsirut olivat asfaltilla edelleen siivoamattomina, siihen varmaan osaltaan vaikutti keltainen POLIISI-teippi. - Niin kuin silloin, kun myit postiennakolla niin sanottuja aitoja, astronauttien maahan tuomia kuun kiviä, hörötin. Niin, sen jälkeen, kun tapasin Altin, hänestä ei ole tehty mitään havaintoa, sanoin. - Sellainen, joka auttaa muita pyyteettömästi ilman oman edun tavoittelua. - Mitä sinä teit Savonlinnan oopperajuhlilla. - Se on vähän niin kuin sinun vastakohta. - Ihmisvihaaja. - Ainakin olen vuosi vuodelta kyyni-
sempi misantrooppi. - Jos se vain pitää hiljaiseloa. Kävelin heidän luokseen kuin Euroopan esimies. Oivalsin nopeasti: - Ahaa, curling-vanhemmat, jotka lakaisee kaikki esteet jälkikasvun tieltä lahjomalla ja kiristämällä. - Ja kun Berliinin muuri murtui, myit samoja kiviä aitoina muurin palasina. - Minäkin yritin soittaa sille mutta ei se vastaa. - En usko, vastasin. - Löysin jäljen, Sutki sanaili. Eettisesti altruistilla on velvollisuus avustaa kanssaihmisiä jopa itsensä kustannuksella. - Helvetti, Asko, olet itse ihan samanlainen kusipää! - Älä kiihdy. - Totta munassa! - Tämä nuorukainen hankki hampaisiinsa grillsit, tiedättekö ne. Sutki sanoi tuijottaessaan viemärinkantta, joka oli nokeentunut siihen lentäneistä kekäleistä
- Ei voi olla... kanssa. Tarinoin verkkaisesti, verkkaistetusti tai verkkaismaisesti. - Joo, grill. Pirtu ei kolahtanut sen päähän, ei ihan heti. - Mutta ne raudathan olivat olleet grillissä, joten ne olivat tulikuumat. - Se toikkaroi eteenpäin tukehtumaisillaan ja kaatoi ihmisiä mennessään. - Hahahaha... Viskoosipaita syttyi palamaan ja sytytti housutkin. Ilmiliekeissä tämä euro-Snoop Dogg repi kaikki vaatteet yltään ja huojui sitten munasillaan kaiken kansan keskellä. - Eehehe... hahaha... Sulivat ike-. Helyjä hampaisiin. - Hahahaha! - Nämä hevanderit sitten tirvaisivat tyyppiä porukalla pattiin ja tulihan ne blingit sieltä kurkusta ulos. - Ka... Eikä se nähnyt, mihin suuntaan se oli hoippumassa. Joku kertoi myöhemmin tarjonneensa sille myös pirtua, jota tämä oli ottanut ansiokkaasti. - Ooohoho... Kumarassa se osoitteli selkäänsä, että joku hakkaisi häntä sinne eikä kukaan tajunnut. Päihtyneenä se kumminkin törmäsi VIPalueen aitaan naama edellä. - Tämä rap-artistiksi halunnut laitatti siis hampaisiinsa nämä tilpehöörit. - Osa sen etuhampaista irtosi ja niitä pidellessään se nielaisi tämän kiiltävän etusäleikkönsä. Sitten se meni esittelemään niitä ulkoilmafestareille. Pahoinpidelty heppu sitten konttasi niiden helyjen perässä, nehän on jumalattoman kalliitkin. kamoon, ei, hohohoho... Tosi tinalo leija! - Jollakin seurueella oli nurmikolla kertakäyttögrilli, jonka ritilälle ne hammasraudat lensivät. Tai goldsit tai frontit. kah... - Kuin irrotettava kuorikko. ka-kai se jo loppui tuohon, yksi nuorukaisista nauroi kyyneleet silmissä. Pennut olivat tikahtua ja eräs heistä joutui nojaamaan seinään. - Kamoon, hahahha, ei voi olla, hahaha. - Ja silloin vasta se pirtu jysähti äkkiä päähän... Hopeaa, kultaa, platinaa tai muuta metallia hampaiden päälle, yksi nuorista vastasi. - Silloin se näki hammashelynsä nurmikolla ja sulloi ne suuhunsa näyttääkseen coolilta vaikka alasti olikin. Sitä pössyteltyään se oli sitten mennyt vähän sekaisin. Tarinan mukaan se oli ottanut vain muutaman oluen, mutta joku tarjosi sille sitten pilveä. - Hahahaha... - Hehehehe, nuoriso nauroi. Nuorimies törmäsi päin yhden metallimusiikin harrastajan vatsaa. Allergiaahan niistä usein pukkaa ja metallia valuu suun kautta elimistöön ja sen feikki-hammastuen alle jääneet bakteerit saattaa aiheuttaa luukatoa. Grillaajat kaikkosivat kauemmas. - Siis, hahahaha, voi vittu oikeesti! nuoriso nauroi.
12
- No sitten se kompasteli pää edellä kohti muskelimaisia hevimiehiä, jotka vain seisoivat kädet puuhkassa ja katsoivat tämän kompuroijan holtitonta ramboilua. - Seuraavaksi sen vaatteet oli palaneet siinä roihussa... Ja suussa tuntuu koko ajan kuin purisi alumiinifoliota. - Sekapäisenä se kaatui suoraan sen grillin päälle. - Senhän voi suomentaakin vaikka etusäleiköksi tai ristikoksi tai parilaksi, jatkoin
Kun Altti tuli ruokatunnilta, liike oli jo ihan tulessa. - Olitteko te lähistöllä kun liike syttyi. - Siis se oli aivan kauhea tarina minkä kerroit noille! Sutki kauhisteli. - Vaalea ja lyhyt tukka. - Millainen. - Hähähähä... Tuon palaneen liikkeen omistaja, Altti, tunnetteko te hänet. Jatkoin vielä markkinahenkisesti: - Demoja, uutuuksia, musiikkia ja klassikkopelejä. Jossakin vaiheessa alkoi haista savu. Kelpasivat. hehehehe... - Ja. Siihen hukkui lopulta se MC Kaura-Eero, kun eivät saaneet sitä ajoissa pinnalle. - Elämän tarkoitus on empatian opiskelu ja sen opettelu ei lopu koskaan vaan muuttuu aikuisopiskeluksi, sanoin. - Eäh! Siis sen silmät katsoivat kierteisesti, kaltevasti, viistosti, käyrästi, väärästi ja vinosti eli kierosilmäisesti minne sattuu. - Ei ole tietoa. - Saatte tällaiset, sanoin ja kaivoin eräliivieni taskusta lippuja. hämmästelin. - Toinen silmä katsoi vasemmalle, toinen jonnekin päin pillua, vielä yksi kaveri täsmensi. mietin ääneen. - Olavi Kinnunen, toimittaja, sanoin ja kohotin taskustani haastattelunauhurin peukalo valmiina äänitysnappulalla kuin olisin tehnyt sitä työtä ikäni. Pojat puhuivat vuorotellen. - Mitä me siitä hyödytään jos kerrotaan. Joku muukin tyyppi haes-
keli sitä. niin kiinni eikä se saanut enää niitä irti. Tiedot saatuani poistuin paikalta Sutki kintereilläni. Tokihan myös katolinen synkkyys ja kärsimys toimii murrosiässä. - Onhan tuo nähty kulmilla. - Tarina ei kerro tätä, mutta voihan olla että ne raudat painoi niin paljon että se upposi kuin kivi. Kun ihmisenalku jaksaa tämän ajan yli, kärsii
13. - Uskomatonta... - Mistä Altin mahtaa löytää tänään. Sitten seuraa murrosikä ja meille opetetaan luterilaisen seinäruusun totisuus ja pakkovaatimattomuus. - Mitä ne väittävät, että nykynuoret eivät hallitsisi kunnollista suomenkieltä. Pojat puhuivat minulle: - Skeitattiin tässä aukiolla just silloin kun se Altti lähti ruokatunnille. - Sellanen karsastava luuseri. Sitä minä tarkoitin. Nuori jaksaa sen tiedon voimalla, että täysi-ikäisenä voi tämän hömpän heittää järveen. - Keksin koko jutun.
- Tulit hyvin toimeen niiden kakaroiden kanssa, Sutki sanoi kun istuimme pienessä kahvilassa. - Tuo repliikki tuli kuin sanakirjasta. Sen avulla jaksaa vesseli-iän. Pisti "Palaan pian"-lapun oveen ja häipyi. Mikä tyyppi sinä oikein olet. - Lapsena meillä kaikilla pelittää joulupukki. - Ilmaislippuja pelien ja tietotekniikan suurmessuille. - Oli minulla asiaakin. kysyin. - Eikä ollut, sanoin. kysyin. - Ketä se karsasti. Se juoksi ympäri ämpäri puistoa ja kiljui kuin tapettava, kunnes syöksyi Aurajokeen. - Ei taida enää näkyä, yksi nuorukaisista sanoi tuhoutunutta liikettä katsellen
- TV-sarjoissa joku liittovaltion poliisi saapuu pikkukaupunkiin ja ennen kuin se ottaa ohjat käsiinsä ja omii koko rikostutkinnan, se lässyttää että en aio hyppiä kenenkään varpaille ja että toivottavasti toimimme yhteistyössä ja tiiminä ja että en halua reviirisotaa tai kusemiskilpailua enkä halua komennella ja viedä kunniaa, virnuilin. - Jopa miehiltä, joiden nimissä on vain kyrillisiä aakkosia. - Se löydettiin Puijon tornin juurelta. Sutki kysyi heti saavuttuaan paikalle. Halvarin naama oli aivan epärealistisen Stubbina eli valkaistu hymy oli viilletty korviin saakka. - Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja kuulla kaikkia asioita. Sinähän tunnistit jo sen vanhan tuttusi ruumiin, mitä sinä enää Kuopiossa teet. Oli siinä pudotusta. Jotakin muuta tässä on takana.
14
- Asko, sinä et taida juuri nyt edustaa mitään vakuutusyhtiötä. - Altti on kuollut, Sutki kertoi istuutuessaan pöytään. Ainoan keinon, jolla Altti olisi maksanut takaisin. - Ei vaan, minä ainakin aion hyppiä kaikkien varpaille ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa, johdattelua ja manipulointia ja aion kusta kaikkien lakeerikengille. - En voi. ja kestää, hän saa kirkkaimman kruunun taivaassa eli kun hän täyttää 18 vuotta, hän on vapaa vapaa saamaan kunnon tuomion tekemistään tyhmyyksistä. Kyllä sieltä luukkuja auki saa. - Keneltä. - Voit. Sutki kysyi. - Sohvadiagnoosien ammattilainen, Sutki käkätti viikset väpättäen. - Kun tarpeeksi yrittää, niin näemmä pääsee. - Et oikein hallitse hienovaraista vihjailua. - No en, vaan ihan itseäni. - On, pitäneet ottaa yhteyttä ja udella hieman tästä jutun saamasta käänteestä. - Häh. Kerro nyt vähän. - Altti muuten vippailikin reippaasti. - Kuulehan, kun ei se oikein käy. Kirnuamaan voita ja tyhjentämään ulkohuussia. - En. Alkoi olla jo myöhäinen ilta, joten päätin jatkaa tutkimuksiani seuraavana päivänä. - Et sinä ole enää virkavallan palveluksessa, rikosylikomisario Halvar Lallukkamäki muistutti, kun söimme lounasta pizzeriassa Kuninkaankadulla. Mutta miksi ne polttaisivat liikkeen. - Joko kuulit. - Omassa vallattomuudessani olen, mutta nyt tarvitsen vähän tietoa, sanoin. - Se siis löydettiin vasta tänään... - Kuule, järjen käyttö on joskus sallittua, Asko. - Ei kai sieltä pyörivästä ravintolasta pitäisi mitenkään päästä ulkoilmaan, eikä edes näköalatasanteelta pitäisi päästä putoamaan. - Voi ressukka perkelettä. Ei oikein mene jakeluun. Tornin korkeus oli 224-225 metriä Kallaveden pinnasta. Sinun kannattaisi raahata luusi takaisin Konnevedelle. Uutinen tavoitti minut keskiviikkona, kun istuin jälleen samassa kahvilassa. Nyt minä tarvitsen tietoa siitä tulipalosta. - Sinullahan on täälläkin tuttuja poliisissa. Et sinä ole enää mikään virallinen
- Tai lampaiden, poliisimies nyökytteli. tutkija, sinä olet siviili. - Ei mitenkään. Ai niin, olet kuulemma viime päivinä esiintynyt toimittajana. - Miten sille sitten kävi. Peräti väärällä henkilöllisyydellä. Ostian piispa Peter Damian oli suuri haarukan vastustaja eikä voinut käsittää jumalansa logiikkaa, kun venetsialaisissa häissä bysanttilaisprinsessa käytti julkisesti haarukkaa ja silti hän sai perillisen! Vielä vuonna 1309 Cornwallin kreivi teloitettiin, kun hän oli syönyt päärynää haarukalla. Saatanan hiilihanko tulee roomalaisten keksimältä Faunus-jumalalta. - Tuskin menevät kaupaksi, hah hah. Lallukkamäki leikkasi palan Francescana-pizzastaan ja jäi tuijottamaan työkalujaan. - Mitä enemmän se ketjuvemppaaja vaahtoaa olevansa naisten unelma, sitä enemmän se alkaa vaikuttaa niin sanotulta miesten mieheltä. Minä söin kalaisaa italian avopiirasta, jossa tomaattikastikkeen sijaan oli tonnikalaa sisältänyttä spagettikastiketta ja pinnalla ananasta, savujuustoa, mozzarellaa, katkarapuja, anjovista, simpukoita, kapeita sillifileitä ja vielä erikoisuutena sisämeriahventa Kallaveden mereltä, joten ähkymittarin lukema alkoi olla huolestuttava. Pizza-sana ilmaantui käyttöön ensimmäisen kerran joskus vuonna 997 ja se saattaa olla johdannainen latinan sanasta picea, joka tarkoittaa leivän tummumista. - Eikä italialaismiesten napanuora katkea koskaan. Antaa sen kääpiön elää harhois15. - Italialainen pizza oli aluksi lätty, jonka avulla leipuri tarkkaili uunin oikeaa lämpötilaa ja sen jälkeen nämä lätyt myytiin köyhille. - Kerro tuo minun Kalle-enolle, poliisimies sanoi vakavana. - En minä mitään vetypommin kaava tarvitse, saatana. Eiköhän nämä Berlusconin sekoilut maksullisten naisten kanssa ole ihan pelkkää feikkiä ja tarinointia, jotta totuus ei paljastuisi, sanoin. - Täällä olisi listalla ollut "Silvion vintti"-nimisiä täytettyjä calzone-pizzoja, joiden sisällä on enemmän ilmaa kuin täytteitä, Lallukkamäki luki. Tämän ihmisen kirjoittaman paskahöpötyksen vuoksi joku katolisen kirkon aivokuollut julisti haarukan paholaisen välineeksi. - Perusitalialaiseen tapaan lampaan takana on paimen, joka ihanasti rakastaa. Pizza on siis leivän päälle tehtyä pyttipannua. Se on ihan myytti että siitä Raamatussa olisi
mitään mainintaa, että tällä kuvitteellisella pirulla olisi hiilihanko. - Onko Saatanan hiilihanko peräisin haarukasta. - Heh heh. Samuelin toisen kirjan jakeet 12-17 kuvasivat, kuinka papin pojat varastivat haarukkaa käyttäen uhrilihaa, ottivat pappien osuudesta ja kiristivät uhraajia. hän mietti. Se vaan uskoo, että pirulla on hiilihanko, poliisimies sanoi ja jatkoi ruokailua. Tai pikkupoikien. Pizzan esiaste tunnettiin antiikin Egyptissä, Kreikassa, Roomassa ja ilmeisesti Persiassa, jossa sotilaat valmistivat sitä kilpensä päällä, kuvailin. - Keskiajalla haarukka oli kirkonkirouksessa. Erään tarinan mukaan laittoivat homeisen leivän päälle kaikkea mitä sattui. - Muuten. Vuonna 1054 alkanut uskonsota poistikin haarukan Euroopasta, vaikka samoihin aikoihin munkit käyttivät luostareissaan haarukoita salaa. Tsaijaijai, melko tukkivaa journalismia
Kuuntele minua. Sanoi sitten: - Järjellä ajatellen on mahdollista, että Altin liikkeen palo alkoi sähkölaitteista... Halvar tuijotti minua murhaavasti. - Maanantai-iltana. Onko selvä. - Mikä se tapaus oli, sekö tyttönen joka valmistui juuri Poliisiammattikorkeakoulusta, vai. - On myös olemassa hyviä ja järkeviä rikollisia, sanoin. Halvar yskähteli niin että ruoka oli mennä väärään kurkkuun. - Otti ilmakylvyn. Jos saat tästä kaikesta selville jotakin ylimääräistä, niin kerrot välittömästi minulle! - Joopati joo. - Eikä mitään joopati vaan ensimmäisenä minulle. - Kuten on olemassa eräitä hyviä poliiseja ja olen kerran tavannut jopa järkevän papinkin. - Mutta kuule Asko. saan, kun muu maailma näkee mikä umpivintti ääpö se on. - Sähköpaloissa vakuutus korvaa ainakin suoranaisen esinevahingon, mietin ääneen. - Selvä kuin muurari maanantaiaamuna. - Mutta kaksi teknistä tutkijaa on tästä eri mieltä, rikosylikomisario kertoi. - No ei siitä ole täyttä varmuutta. Sitten hän keskeytti mussuttamisen ja osoitti minua haarukalla. Mutta Sutkin menetettyä omaisuutta ei vakuutus korvaisi, koska hänen uistimensa ja muut vermeensä eivät olleet siellä myynnissä ihan lain kirjaimen mukaan. - Altti ei ainakaan olisi jäänyt tyhjän päälle. Toisaalta sama aine saattoi sulaa lätäköksi lattian pinnoitteesta. - Toisen tietäjän mielestä palossa käytettiin ehkä sytytysainetta. Nukuit Konnevedellä meikäläisen "sohvalla", sanoin ja tein sormistani lainausmerkit, - vaikka minulla ei edes ole sohvaa. - Eeei, sanoin viattomasti. - Olet järkimiehiä. Ja pudotettu sitten. - Vakuutus korvaa tihutyöt ja tuhopoltot, tuumasin. - Puijon tornin korkeudella puhaltaa yllättävän voimakkaita tuulia ja nehän saattaa heitellä raadon kauaskin vatelikkoon ja horsmikkoon. Kyllähän hän sieltä putosi. Mies maisteli taas ruokaansa. Muistatko, kuka auttoi sinua kun meinasit kerran kärähtää yöjalasta. Mutta miehen pää oli niin rikki kuin vasaralla olisi lyöty. Minä tarvitsen tosiaan vähän informaatiota. - Jumaliste, itse olit poliisimiehiä! - Juuri niin, ja minä olin siihen aikaan aivan kusipää, sanoin.. - Ihan vakavissanne uskotte, että se oli itsemurha. - Pyydän vain palvelusta palveluksesta. - Kuule nyt Asko itse, en minä voi! - Kuule sinä, nuivisti. - Ja löydettiin vasta keskiviikkona. Ihme, että raato edes löytyi. Ehkä se myymälän palaminen
16
otti kumminkin niin koville. hämmästelin. - Yritätkö sinä perkele kiristää minua. - Järkevä päätös, Lallukkamäki vastasi kun ei ironian ja parodian päälle ymmärtänyt. Ylhäältä vaan ei löytynyt mitään verijälkiä. Jos hänet surmattiin, niin ruumis oli ehkä siirretty Puijon torniin kokonaan jostakin muualta. - Vaan niinhän tämä Altti pudottautui tyhjän päälle, Lallukkamäki sanaili. No niin, kuule. - Kuolinaika. - Ja sinun Mairesi uskoi sen, sanoin
- Näinhän se on. Sutkin täytyi jälleen mennä hoitelemaan omia bisneksiään, joten suunnistin paikalle yksin. On alipalkattuja sihteerejä ja tipeillä eläviä ovimikkoja. Toimittajan ominaisuudessa kulkevalle kerrotaan aina vähän enemmän. - Mistä tiedät. - Olen asioiden junailija. Kaiveli sitten tuiterissa taskujaan vihaisen vaimon edessä ja heitti muijalle pastillirasiat: "Tossa sulle". - Juu perhana. Olin ehkä ollut aivan väärillä jäljillä. Vaimo kysyi notta: "Mitä helvettiä varten?" Mies vastasi: "Ettei mun viina haise sun nenään". Arto Palvikki oli nimensä mukaisesti melko palvilihainen hemmo. Jaaha. - Pitäisi vähentää. Sutki kyseli. - Vaikka heti, sanoin. - Mitä muuten puuhailet. Kävi ryypiskelemässä ja palasi hönössä vaimon luokse. - Mitäpä itse tohtorit. - Altti kävi usein baarissa tuolla Kauppakadun puolessavälissä, puistoa vastapäätä. Tehdas käynnissä, minua vastapäätä istunut turilas totesi. Todellisuudessa hän oli lomautettu vankilapappi. Hän oli laiha, kapeakasvoinen harmaahiuksinen ja valkoviiksinen ihmistyyppi. - Entä testamentti. Siinäpä nuo testamenttien päätyypit tulikin. - Olen Alfa Laval -uros. Päätin murtaa vähän jäätä ja kertoa jutun: - Mies osti ennen ravintolareissua mentholia ja Sisu-pastilleja. - Askokukkosena en olisi saanut selville paljonkaan. Kenties kyseessä ei ollutkaan vakuutuspetos. Tämän eläjän nimi oli Jonathan ÄikäsFlygare. - Ilmoja on pidellyt.
- Viime viikolla sato kaks kertoo, ensiksi kolome päevee ja sitten neljä, Jonathan Äikäs-Flygare totesi suomenkieltä murtaen. - Yritän päästä tästä ravintolasalista juhlakunnossa jonkun haaskan luokse. Savon Orson Welles kysyi. Tai pelkästään vakuutuspetos. Perintökaaren loppupäässä olijoiden on turha odottaa mitään, jolleivät Altille vipanneet kriminaalit sitten ala periä sukulaisilta saataviaan. - Minä olen kuntosaliyrittäjä, Palvikki sanoi. Altti ei ollut tehnyt rajoitettua eikä täyttä omistustestamenttia, eikä hän myöskään testamentannut elinikäistä hallintaoikeutta mihinkään omaisuuteen. - Hähähähähä, nauroi tukevahko mies. - Työnvieroksuja siis olet. Aiotko kokeilla kysellä vielä sieltä. Suunnittelua ja erikoistuotteita.
17. - Raatakylkikukko kiskoilla kiilsi, vastasin savonmuassa maan tavalla. - Ai että Kukkosen Asko. - Sinulle on tuota kokoa kertynyt, Jonathan ihmetteli karhumaista ilmiasuani. Yleensä. - Junailijan pilli ilimoo jo viilsi, Palvikki nauraa tihrusti. - Paskat, sanoin. - Olen A-tyypin mies jolla on ykköstyypin diabetes, Jonathan Äikäs-Flygare sanoi. Kauppakadulla sijainneessa baarissa siis istuin ja käärin spaaderoita sätkärasioihini. - Taijat polttoo paljon. - Ei sillä ollut mitään mitä testamentata. - En ole alfauros, väitiin. Selkeyden vuoksi pyrin toistamaan keskustelun selkokielellä. Ukon pieru vingahti kuin traktorin keskuslukitus
Ei kaikkia nimittäin voi miellyttää. - Joo, se saatanan kierosilmä, Jonathan murisi. - Onko tuttu. - Ei tämä Ståhl tuntunut tyypiltä joka anelee. - En ymmärrä, tukeva mies hönkäisi. Mikä niistä on hyvä. - Kun Neuvostoliitossa tilattiin toiselta tehtaalta vaikka sementtiä, se ei juuri koskaan lähtenyt matkaan. Kauppojen laadusta en tiedä mitään. - Sellainen elokuva on hyvä, joka kertoo
18
ihan jostakin muusta mistä se kertoo, valaisin ajatelmaani. - Sinulla taitaa noita viisauksia riittää. - Kuin tolkachi, sanoin. Oletko hyväkin siinä hommassa. - Mikä mies se on. - Tolkachi myös järjesti tuotteita, joita ei voinut saada virallisia kanavia pitkin. - Kalastuksen edusmies, Arto Palvikki totesi. Kaiuttimista soljuneessa kappaleessa Eartha Kitt kertoi tarvitsevansa miehen. Kun joku on tarpeeksi hyvä jossakin, hän voi silloin tällöin tehdä paskaakin jälkeä ja suoranaisia maanantaikappaleita, tuumasin ja otin kulauksen Gallianoa. Hämärää. - Kalamiehiäkin, vai. Sinne piti vielä lähettää tolkachi anelemaan ja lahjomaan, että lähettäisitte nyt. - Kaiken. Jokin mättää. Jonka puoti paloi. Palvikki mietti. Kutee matalassa rantavedessä ja on suosittu syöttikala. Sen verran ymmärsin joskus Altin puheista kun se sopotti kännissä, että Ståhl kävi vähäsen painostamassa Alttia kauppoihin, joita Altti ei olisi halunnut tehdä. Jesse Jamesin salamurhasta kertovan lännenelokuvan takana saattaa olla johnlennonmainen kertomus julkisuuden kiroista tai kauhuelokuva kuvaileekin ajan henkeä tai komedia kertookin tragediasta. - En ihan tiedä, mitä bisneksiä niillä oli. Tai Antsku, Palvikki vastasi. - Vai sellaista mututietoa, Jonathan Äikäs-Flygare sanaili. - Oli tuttu. - Olisiko se Ståhl voinut tuikata Altin liikkeen tuleen. - Eipä ole hajuakaan, Jonathan vastasi.. - Mikä. - Lajunnan taajennusta, Jonathan ÄikäsFlygare mutisi. - Uistin-Altti tai Vaappu-Altti. Joo, Palvikki tiesi. - Scifi-elokuva, historiallinen pukudraama tai charltonheston-patsastelu, länkkäri, kauhufilmi, syöpäaiheinen perhedraama, koko perheen komedia tai itketyspätkä. - Olen esteellinen arvioimaan. - Kaiken takana on aina jotakin, Palvikki tuumasi oluttaan naukkaillen. - Ja jos kaikki kehuvat, jokin on vialla. - Semmoinen mies kuin Altti, töksäytin. Ja vielä jotakin muuta. Nämä ennen rikollisiksi luokitellut hemmot tekevät nykyään laillista tukkukauppaa, mutta heidän entinen maineensa tuppaa turmelemaan uusien firmojen maineen. Sehän kuoli, Jonathan muisti. - Altin luona tapasi käydä muuan Antero Ståhl. Jos kaikki kehuvat sinua, kyseessä on se, että oletkin oikeasti ihan paska, tai sitten se, etteivät ne sinua kehu, vaan jotakin, mitä edustat. - Vain silloin kun ääni yhdistyy liikkuvaan kuvaan. - Minulla on mututietoa, kerroin. - Mutu on särkikaloihin kuuluva suurisilmäinen ja kirjavan ruskea kala. - Tiedättekö, oliko sillä vihamiehiä