Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN
2. Totta se on. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
PAKKOA EI SANELE KUIN KUOLEMA TAI KUKKONEN
Aamujen aamu. Katsoin peilikuvaani. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Kun jätkä kuolee, se muuttuu poroksi, ajattelin nyppiessäni ylimääräisen karvan nenänpäästäni. Uusiin passeihin kuuluu kuulemma piakkoin lisätä biotunniste. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Eräässä eräliivieni taskussa oli hätävarana kasvokuvia omasta pärstästäni, jotta voisin pikaisessa tilanteessa ainakin yrittää väärentää jotakin rintapielen korttia, jotakin henkilöllisyystodistuksen tapaista. Oma passini on ollut aikoinaan kainalotaskussa niin kauan, että sen hienhaju käynee biotunnisteesta
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka
3. n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen
Akselilla Karttula-Kuopio-Suonenjoki liikkuva tarina päätyy Kallaveden rantaan, jossa omat koirat purevat. anha tuttava pelkää tietovuotoa pikkufirmassaan ja tarvitsee Askon apua. Lopulta Asko saisi kaksi asiaa yhden hinnalla, sillä valittavana on kotimainen tai venäläismallinen mukilointi tai molemmat sakinhivutukset yhtä aikaa.
V
4. Lumihangesta löytynyt ruumis vaivaa eräitä mieliä vielä kesälläkin, ja tutkimukseen lupautunut Asko joutuu ravaamaan ympäri ämpäri Savoa. On pelättävissä, että suureksi aiottu innovaatio karkaisi isompien poikien käsiin ja patentit jäisivät hakemusasteelle
P
ystyyn jäätynyt ruumis löytyi keväällä. Paskainen ja vanha sadetakkini oli vierelläni loosin istuimella. Todella kauniita ja viimeisen päälle laitettuja naisia ja heidän seurassaan miehiä, joilla oli tummat tai peräti pikimustat hiukset. Vai isä. Ikkunalasin läpi näin, että ravintolaa lähestyi ihmislauma. Kun lähestyin ulko-ovea ja olin kaljupäisen äijän kohdalla, yksi vieressä riekkuneista nuorista pysäytti minut. Kohta olisi toiminnan aika. Eräällä heistä ei ollut pikimustia hiuksia, hän oli kokonaan kalju. - Oliko se isäpuoli. Aivan kuten Kaurismäkeä ja Tarantinoa yhdistää se, ettei keisareilla ole uusia vaatteita, minua ja sitä kelmeää ravintolaa yhdisti vanha kuosi ja ratkeillut verhoilu. Kaiuttimissa jazzmuusikko Buddy Rich coveroi junnaavaa biisiä "The Beat Goes On". - Hei mutta ootteko te Paavo Lipponen, ihan niin näkönen... Lähiössä asuvilta meni viikkoja ennen kuin kukaan älysi, ettei kyseessä ollutkaan istutuspuun talvelta suojattu latvaosa.
Mutta nyt oli sitä seuraava kesä. - Minä siivoan aina jälkeni, murisin. - Se on kuukauden porttikielto. Venäläiset tunnistaa kilometrien päähän. Vanhemmanpuoleinen tarjoilijatar kulki pöytäni ohi ja sanoi: - Ei täällä saa polttaa. - Paavo älä käy meidän kaveriin!
5. - Kuulehan, Vulvaattori Kakkonen, sanoin ja sulloin sätkätarpeet ja sätkäkotelon rintataskuihini. - On se, on se perkele Paavo Lipponen! - On se! Käykää hei kahtomassa! - Kyllä se on Paavo Lipponen! Nauraa hihittivät muutaman sermin päässä meikäläiselle. Jokaisella miehellä oli päällään nahkatakki. Tämän kuopiolaisen naisihmisen sutjakkuus oli tipotiessään. - Hyödytöntä, koska olen vain läpikulkumatkalla. Tarrasin jätkää rinnuksista ja rymistelimme päin baaritiskiä niin että klanipään venäläisen juoma läikkyi. - Ja saatana nyt loppui tuo! ärähdin nuorisolle. Lähdin kohti raitista ulkoilmaa. - Mikä ihmeen palvelu. - Nyt ulos ja äkkiä. Kolmekymmentätaskuiset eräliivini olivat ravintolan tuolin penkillä ja join vissyä paitahihasillani. Muut nuoret piirittivät meidät ja yrittivät töniä meikäläistä. Juuri, kun kaljupäinen venäläinen saapui baaritiskille, kiskoin eräliivini ja paskaisen sadetakkini päälle. - Palvelu loppui tähän pöytään. kysyin minua huomattavasti vanhemmalta naiselta niin lujaa että muut asiakkaat varmasti kuulivat. Ladi dadi dii, ladi dadi daa. - Usko jo nyt, etten ole, saatanan mangan tumputtaja! - Lopettaka satanat, kaljupää ärisi meille hoonolla soomella ja kiroili venäjäksi. - Minä käärin sätkiä valmiiksi, huomautin. - Ne menee kumminkin lattialle. Hitto, pitää pestä silmät tinnerillä sen jälkeen kun näin sinut. - Ikuinen sitten! - Mitä sinulle on oikein tehty lapsena, rakas tyttö. Ei se ollut sinun syysi eikä sinulla ole mitään hävettävää. - En minä polta sisällä. - Ei minua ole ennenkään tarvinnut kahta kertaa käskeä. Kun lumi alkoi sulaa, seisaalleen jäätyneen ruumiin pussipää näkyi ensimmäisenä. - Siitä tulee muruja pöytäliinalle, nainen väitti. He hiljenivät nähdessään muotoni synkkenevän. Se oli jätesäkin sisällä ja kaulan ympäri oli vedetty nippuside. - Et taida tosiaankaan välittää tipeistä, sanoin hänelle.
- Täällä ei ventovieraat auo minulle päätä, nainen kivahti
Kellonaika oli myös selvillä, joten ennätin tehdä esivalmisteluja. Kävellessäni kaivoin esiin paperinivaskan, jonka olin maksetun hässäkän aikana pöllinyt kaljupäisen jätkän taskusta. Kun astelin kadulle, kännykkä soi. Heidän pärstävärkkinsä saapuivat näkyville. - Hei hei, ärähdin. Mutta matkustamisen esti uusi avunpyyntö. - Nämä valtakirjat oli siinä määrin tärkeitä, että teidän palkkionne on näihin verrattuna hyttysen paska Itämeressä. En tosiaankaan pidä siitä, että minua kutsutaan sillä nimellä. Lasin läpi näin, että jätkäjoukko jätti juomansa ja he tulivat perässä. Muuan pikkukriminaali oli minulle palveluksen velkaa, ja hän oli kertonut minulle tietävänsä seuraavaa: nämä venäläiset luovuttaisivat varastamansa asiakirjat palkkansa maksajalle tuossa ravintolassa. Horjahdin päin venäläistä klanipäätä, jonka kalja roiskui ja mies alkoi huutaa täysillä: - Satana antta minu olla rauhasa! Tiskin taakse ilmestynyt baarimikko suuttui tosissaan: - Koko ryhmä ulos tappelemaan siitä! Jos särette vielä ikkunalasin, soitan poliisit! - Selvä, murahdin ja jatkoin ulos. - Kiitos, Lipponen. Asia oli selvä. Kun en välitä, onko joku taivaanrannan maalari tai Vapaamuurari, niin kaikkia paskiaisia voi rankaista tasapuolisesti. - Nyt olen tosissani. - Tässä inkarnaatiossa Kukkonen, sanoin ja sytytin sätkän. - Kai se riittää. Kun nuoriso oli häipynyt, minä lähdin kohti taksitolppaa. - Totta Mooses! nämä ilostuivat. - Ei sitä oikein voi tehdä comebackia kun en ole koskaan ollut esillä enkä piilossa. Niissä kun
6
tuppaa olemaan kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistäkin; kynälampusta yleistyökaluun ja ensiaputarvikkeista varakoukkuihin. - Sori, mies. Tiesin, ettei venäläisryhmän kaljupäinen aivomies, Kolbasin, luottanut kavereihinsa vaan hän pitäisi paperit visusti povitaskussaan. Baarimikko möykkäsi perään ja tarjoilijatarkin jäi kaakattamaan yhden naisen vaginamonologiaan. Suoraan tämän Kolbasinin taskusta. kiistakumppanini kysyi. - No. - Julkisuuden kipeys saattaa iskeä hyvinkin salakavalasti . - Hyvinhän se meni. Tässä, sanoin ja annoin kaikille heille kahdenkympin setelit. Kohensin pulleiden eräliivieni asentoa. Joten tokihan minä otin vastaan hyttysen paskan Itämeressä, joka oli pakattu mukavan paksuiseen kirjekuoreen. - Kiitos, Kukkonen! Tässä kuoressa on palkkio... Tässä teiltä varastetut paperit, sanoin. Avunpyyntö liittyi hommaan, joka ei olisi yhtä helppo kuin tämä.. Muuan stand up -koomikko on sanonut, että "miksi vihata ketään ihonvärin vuoksi, kun on olemassa paljon parempia syitä vihata ihmisiä?" Vääntäydyin taksin takapenkille ja kerroin osoitteen. Taas tuo yhdennäköisyys ex-poliitikon kanssa, perhana. Vielä puheluun vastatessani ajattelin, että edessä olisi vain matka järvenrantamökilleni Konnevedelle... - Etumaksu oikeastaan jo kattoi koko roskan. - Minä en kaipaa Warholin varttia. Taksilla pamautin toiselle puolelle Kuopiota ja toiseen ravintolaan, jonne soitin asiakkaani odottamaan. Se homma oli saletti ja tunsin jo lievää taisteluväsymystä viimeaikaisten reissujeni vuoksi. Niin pitikin, aina siihen asti kunnes törmäsin herra Kolbasiniin. Kuljin nopeasti läheisen R-kioskin kulman taakse odottamaan nuorisojoukon saapumista. Matkalaukkua minulla ei ollut. Saapuessaan tämä ihminen totesi: - Teitte sitten comebackin, Kukkonen. - Asko Kukkonen. Minulla ei muutenkaan ole puoluetai uskontokantaa. - Tehkää hyvin
- Olen ampunut sellaisella. Reilua peliä siis. Valtiokonttori sitten määrittelee tarinoiden perusteella, ketkä saavat korvauksia ja ketkä jäävät ilman. - Huhut liioiteltuja ja niin edelleen. - Tai pullotettua kekkoshikeä 70-luvulta. Kuulehan, mulla olisi yksi juttu. Yhä tänäkin päivänä Valtiokonttori makselee syyskuussa 2003 voimaan tulleen lain nojalla 1500:n euron kertakorvauksia sodanaikaisten partisaani-iskujen uhreille. - Näin on. Aarne oli kolmekymppinen bisnesmies, jonka firma sijaitsi melko lähellä, Karttulassa. Lähes parisataa siviiliä kuoli näissä iskuissa. - Minkään ei pitäisi olla vialla mutta kaikki nykytilanteeseen johtaneet vanhat valinnat mättää. Tiesin, että Aarnen autotallissa syntynyt Dovetail Oy oli kasvanut pikkuhiljaa suureksi tehtaaksi, mutta autonsa kunnon suhteen hän kitsasteli ja pihisteli edelleen. Kättelyiden jälkeen istahdimme ulkoilmaterassille. Poliisi hankkii tarvittaessa lisäselvityksiä korvaushakemuksiin ja käy availemassa sodan arpia. Sama savuttava roju se oli. - Se on hyvä että joillakin on harrastuksia, niin kuin kyylätä toisten menemisiä kun omassa elämässä ei ole mitään sisältöä. - Mitä muuta puuhaat nykyään. Ei sitä koskaan tiedä, milloin joutuu instant-dieetille kun eksyy erämaahan. Suostuin ja me kohtasimme, edelleen Kuopiossa jonne Aarne suhautti vanhalla Saabillaan. - Et sattumalta ole 47-vuotias. Mutta nyt. Sain siis sen puhelinsoiton. Voitasko tavata tässä... Hän oli Dovetail Oy:n toimitusjohtaja. - Se olis vaan hauska lyhenne, AK-47. - En ihan niin poikanen, naurahdin. Korvaushakemuksia Valtiokonttoriin on tullut ainakin 1318 kappaletta. Rynnäkkökivääri siis. - Minä jo mietin että ootko sinä hengissäkään kun en ole kuullut vuosiin! Aarne sanaili. tietää. Korvaus maksetaan psyykkisistä tai fyysisistä oireista kärsiville uhreille. kysyin. - Muutama ylikilo pitääkin olla. Koska miehet olivat sodassa, kylissähän oli vain vanhuksia, lapsia ja naisia. - No terve! puuskahdin. - Oletko kasvattanut lihasmassaa. Olin siellä kuulemassa rikoksista jotka olisi voitu tutkia jo vuosikymmeniä sitten. - Aarne täällä, kuulin tutun äänen vuosien takaa. Entisen Neuvostoliiton partisaanit tekivät yli kolmekymmentä hyökkäystä suomalaiskyliin Petsamosta Pohjois-Karjalaan saakka. Muut miehet kauppaa itseään raikkaalla meri-ilmalla ja ruusuntuoksulla. Osa oli pikkupoikia, jotka pantiin kiväärien kanssa partisaanivahtiin. - Kukkonen, vastasin puhelimeen. Aarne kysyi. - Kalastan, käyn välillä saunassa ja pesen munat kerran kesässä. - Vaan olithan sinä. - No niinpä niin. Heistä suurin osa oli silloin vain lapsia. - Olit viimeksi täällä käydessäsi aika mäsässä, mies muisti. - Jos tuo vittuilu ei lopu, se saa luvan jatkua. - Mitäs tässä.
- Minkä ikänen sinä muuten olet. Muuan Kovalaisen Aarne tarvitsi apua eli hjelppivä. - Sopivan. Pian olet sellainen metroseksuaali joka pistää geeliä hiuksiin ja käyttää hajusteita. - Mitäpä A.K. Niin kuin se Kalashnikov. - Näytät apealta kuin kissa paskalla. Nuoruus on ohi eikä elämäntehtävä ole
7. Miten itselläsi pyyhkii. Se tuo narsismi vie sinutkin pala kerrallaan. Minä tarjoan pullotettua Kukkos-suitsuketta. Ennen tuota lyhyttä episodia eli valtakirjojen palauttamista niiden oikeille omistajille olin palaillut Sallan suunnalta, jossa olin avustanut ihan virallista virkavaltaa merkillisessä hommassa. Olin ollut avustajana haastattelemassa niitä, jotka olivat kokeneet partisaanien terrorin
- Juuri siinä iässä avio- ja avopuolisot pettää toisiaan urakalla. - Mikä yllätys. - Yleisimmät syyt toisen firman tiedon luvattomaan haltuunottoon ovat kosto ja taloudellinen hyöty. Viime keväänä hänet sitten löydettiin lumihangen alta siellä Karttulassa. Kun joku on availlut meillä joitakin tiedostoja. - Sullahan on työ, talo, muija ja lapset. Imagokysymys. Minusta siinä on ihan tarpeeksi elämäntehtävää. - Miksi sinä muuten lähdit sieltä. Sitä halua pysyvyyttä, joka samaan aikaan kyllästyttää. Aarne näytti minulle edesmenneen miehen käytöstä poistettua kulkulupaa, josta tuijotti jämeräleukainen verenseisauttaja pikimustin pupillein. - Epäilet siis teollisuusvakoilua, vai. - Ahaa. - Vai onko ja oliko mulla unelmia ja jos oli, oliko ne oikeita unelmia tai toteuttamiskelpoisia... Joku oli näpelöinyt sitä järjestelmää, ja sellaisena viikonloppuna, ettei kulunvalvonnan mukaan kukaan ollut töissä. Etkös sinä ole sellaista ennenkin tutkinut. Pitäisikö koko elämä laittaa uusiksi. - Suojelupoliisin aikoina, kyllä. Aamuisin herään kyselykauteen ja uhmaikään, puolilta päivin olen vihainen kuin murrosikäinen, iltapäivällä koittaa kolmenkympin kriisi, illalla viidenkympin villitys, yömyöhällä kahdeksankympin rajoitus ja nukahtaessa sitä jo hyväksyy väistämättömän unen ja heräämisen seuraavaan päivään. Minä en enää sellaisesta rääkistä selviäisi, yritin auttaa sanallisesti. - No sehän sitten näyttää, kuka niitä on availlut. Mikään ei tunnu miltään, vaikka monet unelmat on saavutettu. Tottahan se on, että esimerkiksi Japanista tehtiin ennen. - Eivät halua, että se niin kutsuttu kolmas maailma saa sieltä salaisia tietoja. - Joka päivä. - Nyt ei näytä. - Huvittaisi vaihtaa maisemaa ja samalla sitä toivoo että eräät asiat säilyis ennallaan. - Mikä sinulla sitten oikeasti on hätänä. - Voisitko Asko kuule kysellä... Päämäärätön tunne. Yritin saatella Aarnen varsinaiseen asiaan. Oonko menossa oikeeseen suuntaan vai liikunko edes mihinkään. Tieto pääsee kaikkein helpoimmin ulos talosta jos joukossa on myyrä. Kasvojen terve punakkuus oli poissa ja silmänaluset olivat tummat. Mutta meillä on valvontajärjestelmä, samanlainen kuin sairaaloiden potilasarkistoissa, jonne jää aina kävijän sormenjälki, kun tiedostoja on avattu turhaan. - Ulkopuolinen hakkeri. Tampereellakin varmaan jo kysellään modernisti "onksulla myyrä yrityksen sisäistä tietoa". kysyin. Kookkaan Aarnen ryhdikkyys oli tällä kertaa lytyssä. Salattuja sellaisia. - Kuinka monella on pääsy niihin?
8
- Melkein kaikilla. - Sinulla on perhana tämä niin sanottu kolmenkympin kriisi. Muuten, useat amerikkalaiset ohjelmistot ovat sellaisia, että niiden käyttöä rajoittaa väärä kansalaisuus. - Eikö itselläs muka koskaan ole kriisejä. Oikeuteen nämä tapaukset päätyy harvoin, koska jutut sovitaan tai koska tietoturvassa ollutta aukkoa ei haluta paljastaa. Se oli tukehdutettu muovipussilla ja heitetty hankeen. - Minun unelmat taas on savustettu, mainitsin ja vesi herahti kielelleni ajatellessani Konneveden mökkini savustuslaatikkoa ja vastapyydettyjä ahvenia. se ehti olla meidän hommissa vain neljä tai viisi kuukautta. Mikä mulle on enää tärkeää. - Poliisi on tutkinut tapausta, mutta tekijä ei selvinnyt. - En oikein ole laumaeläin, sivuutin kysymyksen. Lyhyeksi leikatut pystyhiuksetkin olivat kääntyneet synkkämielisesti alaviistoon. - Vähän siihen suuntaan. selvillä. - En enää tiedä. Kas kun autokuskimme Matti Järvenpää katosi puoli vuotta sitten... - Katohan perhana
Keyloggerista on kyllä olemassa ohjelmaversioitakin. kysyin. Testattu on, eikä pelkästään nälkiintyneillä allaslohilla. - Kannattaisi kai palata paperilliseen toimistoon. - Kuulostaa kyllä merkilliseltä. - Se tuotantolinja syntyi oikeastaan vahingossa, testausosastomme vuoksi. - Minä teen rahaa. - Minäkin oon kuullu, että samanlaisia tietovarkauksia pelätään Venäjän tiedustelupalvelun taholta. - Niitä voi jopa tilata postimyynnistä. - Mutta sen liike on sellaista vipellystä, että se todella toimii. - Yksi osasto valmistaa niitä, Aarne nyökkäili. Osakkaat omistavat voimalat
ja tuotetun sähkön. Kävijät olivatkin vain kovia jätkiä kopioimaan. Virus imuroi tietoa, jota työntekijä pääsi tietokoneellaan tutkimaan. Pudistelin päätäni. Se on sentin pituinen putki, joka laitetaan näppäimistön ja tietokoneen johdon väliin. - No, koska siellä meillä on tuulitunnelit ja vesialtaat aaltovoiman testausta varten, tuumin, että miksei siellä voisi koeuittaa myös uistimia. - Se riippuu. Saatan varastaa sen itse, kerroin vakavana koska oli kyse uistimista ja kalastuksesta. - Joskus kun löydän sopivan perintölusikan tai hyvänkokoisen puunpalasen, ja joskus sidon perhoja.
9. Suomen Ericssonilla ei ollut ainakaan vuoden 2005 alussa palkkalistoilla yhtään kiinalaista. Tänä päivänä samaa tekevät kiinalaiset. Hän lykkäsi eteeni firmansa esitteen. - Täällä lukee, että teette myös uistimia. Se tallentaa kaiken tekstin, mitä johdon kautta menee; salasanat, käyttäjätunnukset sun muut. On mulla eräs keksintö... Vapakalastuksen suhteen olen aina haudanvakava.
- On aina pelättävä, että suureksi aiottu innovaatio karkaisi isompien poikien käsiin ja patentit jäisivät hakemusasteelle. Nämä insinöörit ratkoo niitä käytännön ongelmia. - Tuossa kesällä 2008 selvisi, että aseteollisuuden yritykset ja Suomen valtio olivat joutuneet vakoilun kohteiksi. - En ymmärrä. Sinäkin muistaakseni teet uistimia. Ymmärsin, että tämä sinun Dovetail Oy:si on jotenkin ekologinen lafka, vai. - Se täytyy käydä purkamassa käsipelillä. - Välittääkö se tiedon muualle. muinoin lännen tehtaisiin tutustumiskäyntejä. voin kai minä kertoakin. Eräänä takaporttina, jos osakkeet eivät riitä kattamaan sähkönkulutusta, myydään tarvittava määrä "ekologiseksi" määriteltyä sähköä. Keksintö on ehkä sun mielestä melko hassu: vilkkuva vaappu, jota ohjaillaan kahdella siimalla ja eräänlaisella kaksoisvavalla. - Etkö itse usko siihen. Verkkovakoiluiskuja tehtiin ainakin vuodesta 2004 saakka. Pian samanlaisia tehtaita pystytettiin siellä joka niemeen ja notkoon. Esitteessä oli kerrottu, kuinka tuulivoimalat työllistävät enemmän ihmisiä kuin perinteiset energiamuodot. Sitten ajattelin, että miksi emme valmistaisi uistimia, joten palkkasin pari käsityöläistä, alan ammattilaista, jotka värkkäävät nyt Dovetail-uistimia. Yhtiön voimalat tuottaisivat vuodessa sähköä peräti 6,5 GWh. Tämä urkinta tapahtui lähettämällä kiinalaisilta palvelimilta työntekijöille sähköpostia, joka sisälsi viruksen. - No se on sellaista ympäristövouhotusta, hän sanoi. Tuskin sinä tästä lavertelet kenellekään. - Kun teet bisneksiäsi, kannattaa ottaa selville, kenen kanssa olet menossa sänkyyn, neuvoin Aarnea. - Muuan nerokas urkintajippo on "keylogger", mainitsin. Kyseessä oli tuulivoimaa hyödyntävä osakeyhtiö
Ne on sellaisessa näyttöpäätehumalassa, ettei ne tarvitse muuta kuin energiajuomaa. Samalla tekniikalla laitteiden käyttöikä pitenee eikä kuluvia osia tarvitse olla koko ajan vaihtamassa. Pidämme sitä niin hyshys-hommana, että ne tietokoneet, joilla tarkimmat laskelmat tehdään, eivät ole koskaan kytkettyinä modeemiin. herra toimitusjohtaja vitsaili. - Tule meille töihin. Olinhan minä sen arvannut. - Niin, tämä "Todistettavasti syyllinen", Aarne naurahti. - Maksatko niille tarpeeksi palkkaa. Aloimme tehdä lähtöä siitä paikasta, kumpikin omille teillemme. Eikä pelkästään siksi, että ihmiset muistavat asiat aina eri lailla. - Se on vielä testausasteella. Maailman tehokkaimmat tuulisiivekkeet on keksitty jo tuhansia vuosia sitten ennen nykyisiä tuuli-insinöörejä. - Jos joku on jäänyt firman tiloihin dokaamaan viikonlopuksi ja sotkenut systeemit... Piikki osui maksaani ja se päästi inahtavan äänen. - Yksi kerta tulee mieleen, sanoin. Aarne kysyi. - Ei hassummin, sanoin. Kerro nyt loppuun saakka. Tällaisen 40-luvun tapauksen murhaajakin, mikäli olisi edes elossa, olisi tänä päivänä niin seniili, ettei hän muistaisi ketään murhanneensa. - Pelkään, että niin on tapahtunut juuri sinä viikonloppuna. Kun peltikasa lähti liikkeelle, se kärytti todella pahasti. - Uistimia minä teen vain itselleni ja omaksi iloksi. Muistiin ei kannata luottaa, kenenkään. Eivät edes toisiinsa. - Tuosta keksinnöstä kannattaakin pitää kiinni. Ei kuulemma ollut sillä hetkellä varaa parempaan koslaan. Kukaan ei voi missään nimessä päästä hakkeroimaan meitä muuten kuin tulemalla kyseisen näyttöpäätteen luokse. Mikä vika "Kylmässä tapauksessa" olisi ollut. Mutta energiaa hukkuu aina matkalla käyttötuotteeksi. - Sitäkö pelkäät. - Kaikesta nämä suomentajat nostaakin palkkaa. - Muuan tyyppi halusi että tutkin hänen sukulaisensa kuolemaa, joka sattui 1940-luvun lopulla. - Perkeleen koppimopo rasvakeitin, kiroilin savuvanan perään.. Sillä jokainen jotakin haluaa, vaikka maailmanrauhaa - siis jokainen on lahjottavissa.
10
Lupasin auttaa hyvää hyvyyttäni ja mikäli siitä maksettaisiin mukava summa. Kuulusteltavat olisivat niin dementoituneita, että joku niistä varmasti uskoisi tehneensä murhan. - Asko hei, kaikki ei ryyppää. - Maailmalla tuulivoimatuotanto kasvaa yli 25 % vuodessa, Aarne kertoi. Puhisin puskiessani autoa eteenpäin: - Yhtä aikaa, sanoi mummo kun yksin työnsi ja muut katsoi vierestä. - Mihinkäs sinä olet omat rahasi laittanut. Me ollaan kehitetty mullistava ratkaisu, jonka avulla energian hävikkiä voidaan poistaa suunnattomasti. - Tänä päivänä niin vanhan kuoleman tutkiminen tai murhan selvittäminen on sula mahdottomuus. - Mitä innovaatiota teiltä ollaan ryöstämässä. Oli varmaan katsonut liikaa television "Cold Case"-sarjaa, jossa vanha rikos selviää tunnissa. Ne on naitu ja juotu, valehtelin. - Kohtuus kun on aina liian vähän - Kieltäydytkö koskaan sinulle tarjotusta hommasta. Aarnen Saab oli taas kerran muuttunut ruisleivällä toimivaksi eli se täytyi työntää käyntiin. - No sitäpä en voi kertoa edes sinulle. Kas kun ei halunnut minun palaavan punakaartin ja suojeluskunnan aikoihin. - En ainakaan ole hukkaan pannut. Jos joku niistä on myyrä... - Varmasti! Tietysti, jos joku tarjoaa niille kartanoa ja limusiinia ja ilmaisia lounaita loppuiäksi niin sitten häviän sellaisten tarjoajalle. Mutta, etkös sinä tässä pyydä minua johonkin hommaan. - Kuule Asko, mulla olisi vielä yksi pyyntö... - Tämä meidän porukka on niin nörttiä, että ne on kokonaan toisella galaksilla. - Jokainen meistä on lahjottavissa, väitin
Uusi tsuppari oli löytänyt valokuvankin Kalliosta. Pitääkö niiden yrittää näyttää että eivät ole mitään pehmoja vaan vielä kovempia jätkiä kuin miespapit. - Jeesusmiehiä. Aarnen firman nykyinen tsuppari tiesi, että Järvenpäällä oli ollut hämärää seuraa, kuten eräs Heikki Kallio, joka vaikutti tätä nykyä Suonenjoella. - Oletko jeesmiehiä vai huumemiehiä. Kaikki Suomen hotellit ja motellit tulevat tutuiksi. Aamiaiselle ahtautuessani mietin, että nämä tällaiset keikaukseni olivat aika samanlaisia kuin tuntemieni keikkamuusikoiden kiertue-elämä on. Erään karvanaamaisen tyypin kailotus löi lasinikin resonansseille. Kenties mies oli mansikoita poimimassa. Paikkakunnan kolmea museota en lähtenyt kiertämään. Koneeseen mennessä minun täytyy vain riisua itseni melkein alasti enkä muutenkaan halua luopua eräliiveistäni (jotka siis saavat metallinpaljastimet aivan sekaisin) edes lyhyen matkan ajaksi ja huomata perillä jossakin Rovaniemellä, että Finnair on lähettänyt romppeeni Roomaan tavausvirheen vuoksi. - Mitä sinä puuhaat. teologismies oletti. - Tutkimusten mukaan teiniraskaudet vähenevät huomattavasti kahdenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen, sanoin. - Ei muuten ole kauaakaan, kun meillä oli ankarasti kielletty Kekkosenpilkka.
11. Seudulla järjestetään usein mansikkakarnevaalit heinäkuun toisella viikolla, mutta nyt ei ollut heinäkuun toinen viikko. Muusikot yleensä ajavat matkansa autolla ja hankkivat ylinopeussakkoja, minä luotan vielä toistaiseksi junaan, joskus lentokoneeseen. - Et sinäkään olisi niin sisäsiittoinen jos olisit saanut geenejä muualta, muuan silmälasipäinen hemmo herkisteli ystävälleen. Siellä siis olin, kävelin pitkin Koulukatua ja ihastelin mansikkaosavaltiomme kesää. Sellaisia naisia, jotka olisivat ristiretkien aikaan olleet ensimmäisinä etulinjassa miekkailemassa pakanoilta ja muslimeilta päitä irti. Pian pöytänikin alkoi kansoittua. - Ehkäpä kaikki kirkkokunnat pitäisi kieltää jumalanpilkkana, laiheliini sanoi. - Minä luen teologiaa, laiha silmälasimies kertoi. Ei sisäinen kelloni, vaan sisäinen kusihätäni herätti minut hotellihuoneessa. Aamiaisen jälkeen painalsin ns. Tiesin, että Kasi Bar sijaitsi Asemakatu 8:ssa ja että Kallio saattoi toisinaan viivähtää siellä.
Astelin sisään tähän hiljalleen täyttyvään baariin. Aarne oli siis sitä mieltä, että Järvenpään surma liittyi hänen firmaansa. Mutta jostakin päin Suonenjokea minä hänet voisin saavuttaa. - Kyllä. - Mikähän siinä muuten on että kovin moni tapaamani naispappi on ollut miehiäkin vanhoillisempi. Porukka nauroi lauseelle, jonka olin lukenut ihan oikeasti lehden otsikosta. Istahdin tyhjään pöytään pieni Galliano-lasi kädessäni. Kallion osoite oli Poste Restante, joten rekistereistä en hänen kämppäänsä löytäisi. - Nuoria jääriä. - Ankaran rangaistuksen uhalla. Uskoin häntä. Olen Jeesusnarkkari. Ja ne ovat usein olleet vielä nuoria naisia. Aikani kuluksi tutustuin paikallisiin nähtävyyksiin, mutta ne oli katsottu melko nopeasti. Perkele näitä mansikanpoimijoita, tulevat tänne ja pökkäävät jälkikasvun tiineeksi vieraalla perimällään. - Tytär on paksuna perrrkele. - Ajattelin pyrkiä kokoomuksen stalinistisiiven vihreiden kosher-porukkaan harrastamaan syrjintää, vastasin. Astahtelin Rautalammintieltä karhukävelyllä Olavi Leskisen kadulle. - Tässä asiassa olen sama mieltä kuin totuus, puuskahdin. baanalle. Astelin ulos suonenjokelaisesta Hotelli-Ravintola Carnevalista. Hän oli laiha kuin kuivan kesän orava
Sitä kirjaa on muokattu, käännetty ja väännetty niin monta kertaa ja niin monen vallanpitäjän toimesta että kukaan ei pysy laskuissa. Helkkari, suutuinko minä hieman. - Taidat syyllistyä yleistyksiin, laiha mies sanoi ja oli oikeassa. - On sinullakin jokin uskonto, mies väitti. Tuli siinä runsaudensarvessa seinä vastaan. - Juuri tuollaiset tyypit käy laittamassa happoa kastemaljaan, äijä päästi suustaan paskaa kolmen jalkapallokentällisen verran. Kielet sotkettiin Baabelin tornissa... - Niin joo. - Älä irvaile. Joku pässi julistaa dogman ja lampaat tottelevat, ne tekevät sitten sen ihan itse. - Uskon vain, että yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta on paskaa. Baarissa ei koskaan kannata väitellä politiikasta eikä uskonnosta. - Ei, en minä. - Niitä kun on sellaisia, jotka hurahtavat luonnonsuojeluun, arkkitehtuuriin, urheiluun, huumeisiin, aseisiin,. Laihan miehen huumorintaju ei ollutkaan ehtymätön kaivo. - Ja kumminkin väittelet. - Taidat itse kuvitella olevasi erehtymätön. Mikä silloin on ollut se lepopäivä, joka piti pyhittää. Jokaisella on jokin juttunsa, myönsin. Energia ei käsittääkseni voi kadota mihinkään. Eräät tosiaan kieltää itseltään järjen käytön. Eikös se ole ihan fysiikan fakta. - Aika epäamerikkalaista puhetta. Moponi oli lähtenyt käsistä ja yritin rauhoittua: - Tiedän, ja samalla inhoan yleistyksiä joista rasismi kumpuaa. Ei oikein sovi minun pirtaani ja kuosiini että ajatellaan omaa napaa yli viisikymmentä prosenttia valveillaolon ajasta. - Johtuisikohan tuo siitä että ollaan Suomessa eikä siellä. Uskonnoissa on kyse oman edun tavoittelusta. - Totta helvetissä se Raamattu on Jumalan sanaa mikäli kaikki maailman kielet ovat Ison Herran kehittämiä, hörähdin. hörähdin. Minulle nyt heti kaikki synnit anteeksi ja minulle satakunta neitsyttä. Katolisten Paavi muuttui erehtymättömäksi Jumalan jatkeeksi ekassa kirkolliskokouksessa vuonna 1870. Ja että lopulta jokaisesta ihmisestä löytyy edes jotain... Tiesin, ettei se kannattanut. Sitä edeltävät Paavit olivat erehtyväisiä ja pelkästään ihmisiä. Ateistillakin on. - Kyllä Raamattu on Jumalan sana. Ajatellaan itseä ja luulotellaan että se usko pelastaa eikä teot merkitse mitään, perhana. - Ja Neuvostoliitonpilkasta sai kovat sanktiot, muuan pöytäseuralainen muistutti. Tähän repliikkiin en kiinnittänyt huomiota. Jokin tökkii sellaisessa asenteessa. Kaikki kristityt eivät ole kiihkoilijoita, kaikki seksityöläiset eivät ole uhreja. Mutta niinhän se on että uhrautuvalla ystävällisyydellä selviää vuorokauden yli, aidan matalimmasta kohdasta ylitetyllä kieroilulla vuoden loppuun. pahaa. - Et siis usko kuolemanjälkeiseen elämään. - Muuten, kivikautiset löydökset on osoittaneet että vanhan maailman aikaan kuunkierto jaettiin 14 päivän jaksoihin. - Sinulla taitaa olla arpia, jotka ei näy ulospäin. - Kun joku julistaa kuuliaisuutta Luojalle, hän julistaa sitä kuinka hän itse ymmärtää luetun tekstin. Voltaire sanoi aikoinaan, että "Ei ole yhtään sen suurempi ihme syntyä kahdesti kuin syntyä kerran". Kulloisenkin ajan sensorit sen päättivät, mitkä tekeleet vaikkapa Vanhassa Testamentissa olivat apokryfejä ja mitkä teelmät kelpuutettiin painotuotteeksi. - Totta perhanassa. - Vaikka nyt olenkin aika vapaamielinen teologian opiskelija, kuikelo sanoi. hönkäisin. On sekin jännä juttu. Se voi muuttaa muotoaan, mutta ei katoa. - En aio väitellä teologiasta. Jos Raamattu kasattaisiin tänä päivänä, jokaiseen kieliversioon tulisi että kaikki maailman öljy kuuluu meille ja juuri me ollaan Jumalan valittu kansa ja kaiken saa anteeksi kun tunnustaa teot kopperossa istuvalle
12
lapsista pitävälle Padrelle ja lukee päälle parit avemariat
Luulen, että Suomen 112-hätäpuheluihin vastataan keskuksissa jotka sijaitsee Tallinnassa ja Intiassa. Tämä on tietysti vain henkilökohtainen näkemykseni. - Aiheeseen melkein liittyen: on sellaisia
Venäjän kävijöitä, murahdin, - bisnesmiehiä, kaupparatsuja, jotka väittävät että täytyy ymmärtää venäläistä mielenlaatua ja kulttuuria, on pakko antaa periksi jotta asiat hoituisivat. Minullekin on sieltä kerran sanottu että jos te pystytte soittamaan, kyllä te pystytte taksinkin tilaamaan. Sairas kultti kuten kristinusko ja suomalainen naapurikateus ovat varmasti yksi kaikkein vaarallisimpia yhdistelmiä. silmälasimies kysyi synkän näköisenä kuin leijona paskalla. Maailmassa on liikaa ihmisiä sellaisissa hommissa, joihin ne ei todellakaan kuulu. - Kun ja jos tai jos ja kun joskus sammut naisen sänkyyn ja kuset allesi ja hän tai joku muu alkaa valittaa, siihen on sanottava, että "mulla sentään rakko toimii hyvin, mikä häpeä se muka on?" partanaama hauskuutti pöytäseuruetta. - Mikäs sinun nimi on. - Ääri-ihmiset harrastavat reippaasti tekoja ja puhetta päin naamaa eivätkä jotakin luterilaista kyräilyä ja selän takana lässytystä. - Oho, oho. Ulko-ovi kävi ja hän oli poissa. - Minulla on nyt tapaaminen erään perhanan Idon kanssa ja kun olen vääntänyt ruskean nuotin, pitää vielä kätellä yksi Oras, sanoin ja menin vessaan IDO-istuimen ääreen. Puheensorinan seassa yritin naksauttaa sille vaihteelle, jolla saisin asiani etenemään. tai kiihottuvat Harry Potterista. Kerroin porukalle palaavani takaisin myöhemmässä vaiheessa. Jotta nk. tutkimukseni ei menisi liian pitkäksi, päätin käydä välillä lepäämässä ja palata illemmalla. Pian tämän jälkeen vastaan tuli rakennus, jonka seinässä oli toinen plakaatti "Jos ei pelasta, autonkorjaukset halvalla". - Vaarallisempia kuin äärimuslimit. - Minun kokemukseni mukaan vaikkapa hätäkeskukseen on melko turha soittaa. - Hetkinen, tämä teologi taitaa tietää sen, parrakas muisti äkisti. Kalliota ei ollut näkynyt sille päivälle eikä kukaan pöydässä olija varsinaisesti tuntenut häntä. Juuri tämä, jonka jumalaa pelkäämättömillä puheillani karkotin pois! Voi helkkari minua. Hauskuutin heitä vastauksillani:
13. Vaikka kuinka olenkin sitä mieltä että maassa maan tavalla, niin korruptiota, saamattomuutta, silkkaa laiskuutta, sitä ettei osata lukea kellon viisareita tai edes kalenteria, vastuun väistelyä, itsekritiikittömyyttä, lahjontaa ja uhkailua ei ole mikään pakko ymmärtää. - Saatan tietää sen, mutta ihan vaan näöltä, parrakas muisteli ja kurnutti lasi huulillaan. Jokaisella työpaikalla, Suomessa ja muualla. Minun mielestäni: ei täydy. Helluntaiseurakunta". Kun palasin takaisin, myös puheenaiheet olivat siirtyneet puolisen metriä alaspäin. kuulin kysymyksen. - Sellanen joskus riepoo toisia, muuan klanipää hörähteli ja kääntyi puoleeni: - Mikä sinua riepoo eniten. - Ennen kuin silmät alkavat sammaltaa, sanoin. Olin jo sumpannut tarpeeksi aikaa, joten koetin udella Heikki Kallion perään. - Epäpätevyys. - Näin on. postimerkkeilyyn, viinaan, uhkapeleihin tai Koraaniin... - Vaikka esimerkkejä löytyy kyllä ihan kaikkialta, murahtelin. Naurahdin ja kohottauduin tuoliltani. Mustapartainen mies palautti asiat huumorilinjalle: - Luin erään turinan iltapäivälehden yleisönosastolta. Jos onnettomuuspaikalla joku on loukkaantunut, hätänumeroon soittamisen sijaan on järkevämpää tilata taksi vaikka uhrilta olisi raajoja irti. Kuulemma 50-luvulla Kangasalla oli vaarallinen, kuoppainen ja mutkainen soratie, ja äkkiä näkyi lato jonka seinässä oli kyltti "Jeesus pelastaa. Teologi sai tarpeekseen ja poistui tuhisten kuin siili. - Palll-jon, paljon, väitin
Helsingin poliisin Karhukoplaksi kutsuttua Karhu-ryhmää vastaa esimerkiksi Oulussa Valo-79-erikoisryhmä, joka tulee apuun erikoistilanteissa, kuten suuren luokan ryöstöissä. - Olenkos minä jokin sinun oma valmiusryhmäsi, mitä. Tavallaan erikoisryhmiä vaietaan kuoliaaksi, sillä edes alueen poliisilaitoksilla ei välttämättä tiedetä ryhmän olemassaolosta. kysyin. - Valtaosa metsästäjistä on rehellistä väkeä ja suurin osa salakaatajistakin on umpirehellisiä. - Vaikka kukaan meistä ei maalikartan mukaan edes ole valkoinen. - Sovitaan vaikka että Johnny Lee Turpeinen. "Herranen aika mitä sinä teet?!" Mies ei epäröinyt hetkeäkään vaan karjaisi: "Mitä se sulle kuuluu kuinka nopeesti mä vehjettäni pesen?" Rätkätyksen jälkeen muuan miehistä huomasi eräliivini ja oletti minun harrastavan metsästystä. Palasin samaan ravintolaan illemmalla, kun pöytäseuruekin oli jo vaihtunut melkein kokonaan. Jos haluat yöllä seksiä, vedä hepistä kerran. Kunhan vaan ei tulla turhan päiten lupia kyselemään, kerroin. Andy Hulkko. Ilokseni havaitsin, että teologi oli palannut takaisin ja ennättänyt leppyä. Eikä aseistetulla vastapuolelle haluta kertoa valmiusosaston taidoista. Esimerkiksi sellainen parrakas elmeri. Jos et halua, vedä kaksisataa kertaa!" Nauru maittoi poppoolle joten jatkoin seuraavalla: - Vaimo yllätti miehensä suihkusta masturboimasta. Mies viittoi vaimolle, että "Pimeässä en näe mitä viitot. - Se "matalan profiilin tiedottaminen" on kaksiteräinen miekka. - Hirvien salakaadoista paljastuu vaikkapa Pohjois-Suomessa korkeintaan.... - Niitä ei juuri mainosteta mutta eivät ne salaisuuksiakaan ole. Eki kysyi minulta nyreästi. Sudeetti tämä Eki oli siinä mielessä, että hän oli muuttanut Savosta Ruokolahdelle, juuri ja juuri lääninrajan toiselle puolelle. Koska keskustelussa oli hiljainen hetki, kysyin lupaa kertoa vitsin ja sain sen. Lähinnä maksakirroosipotilas on ainoa, joka muistuttaa keltaista. - Tai kaksipiippuinen miekka. Naamani hehkui pakotettua innostuneisuutta, kun penetroiduin samaan pöytään. Vastaus tuli lakonisen toteavasti kuin olisi ollut kyse kauppareissusta. Kerroin asiani. Eikä maapallolla ole punaisiakaan, tai kokonaan mustia. Eki kysyi. Poliisilla on nykyään useita valmiusryhmiä ympäri maata, sanoin. - Totta kai minä tuon tiedän, Eki sanoi. - Kuuro pariskunta meni illalla sänkyyn. - Kuinka paljon salametsästystä tapahtuu. Se sai kuulla ettei se ollutkaan marjanpoimija joka sen tyttären tiineeksi laittoi, vaan naapurin Jouko. Michael Fagerholm. - Simppaa tarkoitat. Simppa lähti hivauttamaan sitä, rautakangella kai. Kyseessä oli sudeettisavolainen, eläkkeelle jäänyt poliisi. Ekillä oli ojentaa minulle
14
muutama tiedontynkä tästä edesmenneestä Järvenpäästä. Virallista nimeä "Valolla" ei ole ja lääninhallituksessakin puhutaan valmiusosastosta. Kun poistuin ulkoilmaan, mietin, miksi heput joita niin usein haeskelen, eivät voisi olla vaikka joitakin ravintolisä-rasvanpolttajaaktiiviurheilijoita, jolloin voisin hakea niitä kuntoklubeilta eikä jokaisesta mahdollisesta ravintolasta?
Hotellissa sain kuningasajatuksen ja soitin eräälle tutulleni. - Kauankos sinä olet ollut eläkkeellä. - Valkoisen miehen taakka, sanoin kantaessani viinaa pöytään kaksin käsin. - Mutta oli kai sinulla jotakin asiaakin. Hän kyseli ympäripyöreitä metsästyksestä ja vastasin yhtä lailla kautta rantain. - Mihin se edellinen sakki hävisi. - Ei haluta mainostaa että firepoweria löytyy jotta kansalaiset eivät luulisi että tässä ollaan kohta poliisivaltiossa
- Kyllä. Suurpetojen ja suurriistan salametsästyksestä paljastuu vuosittain pelkkä jäävuoren huippu, siinä määrin ammattimaista se toiminta yleensä on. Rohkenin kysyä häneltä Kallio-nimistä miestä. - Päivää, olen Asko Kukkonen, sanoin viattomasti. - Oli. - Siellä on parempi olla jokin pizzanviipale, koska sinä joudut joka tapauksessa syömään ja ulostamaan sen, sanoin työntäessäni käteni eräliivieni taskuun ja koukistaessani polviani ponnistukseen, valmiina äkilliseen toimintaan. En vaivautunut vastaamaan että kyllä, tiedän. - Kallio. Hän tuijotti minua ja hivutti kätensä hitaasti pöydällä olleen pizzalaatikon sisälle. Minä otin käteni ulos liivieni ainoasta tyhjästä taskusta. Vaimo sai idean: "Pidä mulkustasi kiinni. Sanoivat, että tutkimusaineiston julkistaminen voisi haitata poliisin työtä. teologimies kyseli. - Sinähän olet Heikki Kallio. Myönsin. suosittelen ehdottomasti! - Eikös erätarkastaja liiku poliisin valtuuksilla. Itse olen ollut mukana sekä salakaatamassa että erätarkastajana käräyttämässä salakaatajia. Kun ei ole pelastusliivejäkään. - En tiedä. Ojensin silmälasimiehelle Suonenjoen kartan ja hän merkitsi rastilla oikean osoitteen. Jostakin laittomasti pyydetystä ahmasta saa 3000 - 5000 euroa, joten hinta-hupimielessä... Se on aina tapauskohtaista tämä elämä. Salametsästyksen valvonta on niin kutsuttua julkisivutoimintaa eli että ollaan tekevinään jotakin. Kallio oli aika doku mieheksi, päättelin eteiseen kasattujen pullojen ja tölkkien rykelmästä. Kyllä sellaiselle rahalle on ollut käyttöä ja käytetty on. Ei se ole koskaan pohjaan saakka mennyt!"
Kävin lopultakin tapaamassa lumihangesta löytyneen Järvenpään kaveria, Heikki Kalliota. - Tiedät hänen kuolemastaan. - Ja Matti Järvenpää oli sinun tuttusi. Otin huikan jotta jaksoin jauhaa potaskaa. - Esimerkiksi Oulun lääninhallitus teetti vuonna 2007 selvityksen Koillismaan ja Kainuun metsästysrikoksista, mutta tutkimus leimattiin salaiseksi. Kallion Heikki siis. - Puhuiko hän sinulle mitään työpaikastaan,
15. - Meinaan, että tuosta summasta, siis joku viisi tonnia, irtoaisi ihan hyvä siivu erätarkastajalle, jonka maastoauton mittariin kertyy vuosittain aika monta kilometriä ja koko ajan vituttaa. - Kuka hänet surmasi. Kallion rasvaiset, vaaleat hiukset roikkuivat korkeilla poskipäillä ja silmät pälyilivät kuin pienellä eläimellä. Mutta ihan samat salametsästysvinkit kysyvä löytää kyllä mistä tahansa. - Paljonko mahtaa olla erätarkastajan palkka. noin kymmenesosa. Siinä samalla kerroin seurueelle vielä uuden vitsinpoikasen: - Veneellä kalastelemaan lähtevä mies mietti, mitä tehdä jos vene kaatuu. Mies avasi oven unenpöpperöisenä ja minut nähdessään perääntyi olohuoneen tapaiseen loukkoon. Lakiuudistuksia ei ole vireillä, joten riskit eli rangaistuksetkin ovat melko olemattomia hyötyyn nähden. Eniten tätä tapahtuu Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta harvoin asiasta virkavallalle laverrellaan. Tänä päivänä tavanomaisen salapyynnin merkitys on pieni verrattuna järjestäytyneeseen ja kaupalliseen laittomaan pyyntiin, johon liittyy myös jalostus. Poliisin pakkokeinojen kuten puhelinkuuntelun käyttökin on melko mahdotonta laajoilla kairoilla. Sehän asuu
tuolla Kokkolammentiellä. Teologi oli unohtanut kokonaan aiemman suuttumuksensa. Mies otti laatikosta pizzaviipaleen. - Tiedän
Dovetailista. Se jäi siihen. - Ei mekään jääty siitä kiinni! Kallio hörähti. Ennen sanottiin, että pysy erossa hankaluuksista, niin et joudu tekemisiin poliisin kanssa. Talvitakin taskussa oli kossupullo joka rikkoontui. - En minä tiedä mitään. - Minun mielestäni kyllä. Mutta se itse onnettomuus... Lopulta ne baarissa heittivät minut ulos pakkaseen eli sehän kai oli heitteillejättö. Sairaalareissuhan se oli. Alkoholia meni varmasti suoraan verenkiertoon, sillä en herättyänikään tuntenut mitään kipuja. - Teillä oli Järvenpään kanssa yhteisiä... Olis ollu kymmenen metriä kotiin ja nämä paskahatut veivät minut putkaan. Putkassa toinen juoppo potki ja hakkasi minut sairaalakuntoon. - Sitä on vaan joskus parempi pitää turpansa kiinni. - Kun kuulit Järvenpään surmasta, miksi et mennyt poliisin puheille. - Tunnetko sen sukulaisia. - Ja se oli ihan pikkusumma... Miksi minä näkisin. Ja minulle myytiin tuplia, vaikka se on laitonta. - Muuan teologimies sanoi sinua kaverikseen, mainitsin. - Karseaa on se, että jotkut ovat vakavissaan läpi elämänsä. - Aika karseaa. - Mitä. En ollut häiriöksi kenellekään ja vaikka jalkakäytävä ei riittänyt, en hoippunut ajotielle saakka. - No ehkä jotain... Keräävät vakavalla naamalla posliinisia elefantteja, mies mumisi. ennen kun se aloitti kunniallisissa töissä. - Älähän viitsi. - Saat sen maineen joka kerta kun avaat suusi. - Se oli ihan pelleilyä ja saatiin muutama seteli. - Tekikö hän muita hommia autokuskin pestin lisäksi. - En tiedä. - Pikkulinnut... Huokailin ja tuijottelin tyypin ikkunasta ulos. Kallio puhui niitä näitä kaalinpäitä: - Jouduin kerran mojovaan auto-onnettomuuteen. Miten sinä voit tietää tuollaista. - Eh. Voi olla että et tiedä tietäväsi. - En minä olisi pystynyt sanomaan, kuka sen tappoi. bisneksiä. Luulevat vielä ihan kaheliksi. - Ootko miettinyt ryhtymistä suulaaksi torimyyjäksi, stand up -koomikoksi tai moottoriturvaksi paikallisradioon. - Enhän minä tiennyt mitään! mies väitti. Sitä paitsi... - Ei sitä koskaan tiedä. - Ymmärrän. - Ei. Muistin asian, jonka ex-poliisi minulle kertoi. - Pikkulinnut kertoi että kiristitte erästä tör16
mäillyttä taksikuskia, joka ei ollut jäänyt kiinni. Poliisit eivät tietenkään joutuneet vastuuseen, vaikka olisin saattanut kuolla. Väkisin juottivat sinua baarissa. Eikö anniskelu juopumiseen asti ole edelleen kiellettyä. Ennen sitä. Menin uudestaan samaan asiaan. - Pitääpä pyytää ettei hän enää esittele minua ystävilleen, kuului murahdus. Hän taisi ymmärtää ironian. Ja pullonpuolikas tunkeutui kyljen läpi. - Oliko hän sekaantunut mihinkään hämärään. Ajeli silloin kännissä, juhannuksena kahdeksan vuotta sitten. - Mutta siis ne juottivat väkisin. - En tiedä. Menevät vakavissaan pörssiin. Näin kyllä lasin läpi omaan suolistoon saakka, mutta ei tuntunut missään. Tänä päivänä se on niin, että pysy kaukana poliiseista, niin et joudu hankaluuksiin. Hassu yksityiskohta. Olin jo melkein kotiovella, kun poliisit nappasi minut ja "veivät selviämään omaksi parhaakseni". - Muutama vuosi sitten palasin baarista kännissä silloiselle kämpälleni. Olin aika pitkään hospitaalissa
- Vai etkö muista kaikkia. Sain pullopostin käteeni. Hei, Eki, en kai minä tällaisia kysyisi jos olisin murhamies. Nootin teksti oli ytimekkyydessään "Teille käy vielä kehnosti. - Yritä nyt muistella, sanoin. - Mistä sitä tietää, niin kiero kun olet, Kukkonen... - Jätit tietysti sormenjälkesikin joka paikkaan. - Jalanjäljet minulta saattoi jäädä siihen lattialla olleeseen sosekerrokseen, sanoin. - Muistatko, mitä siinä viestissä oli. - Oliko se murha. En ihmetellyt, sillä huone näytti siltä että siellä oli siivottu viimeksi puoli vuosisataa sitten. Lähettäjä oli epämääräinen geofw362@luukku.com. Tilanne saattaa muuttua, sillä kehitteillä on valtakunnallinen verkosto, jossa toimisi erikoistuneita henki- ja väkivaltarikostutkijoita ja asiantuntijoita, jotka satsaavat alkutoimenpiteisiin rikospaikalla. Puoli vuorokautta myöhemmin Heikki Kallio oli kuollut.
Paikallisradio kertoi, että mies löydettiin kuolleena Kokkolammentien asunnostaan. - Kyllä. - Kyllä sinun pitäisi antaa lausunto... En vaan tiedä, mitä se tarkoitti ja keneltä se oli. 1980-luvulla esimerkiksi Helsingissä tehtiin 20-30 henkirikosta vuodessa, nykyään noin 20. saatiin yksi outo viesti. Hän tuijotteli pullojen suihin kunnes löysi etsimänsä. Suomessa selvitetään kuulemma enemmän kuin yhdeksän kymmenestä henkirikoksesta. Kallio seurasi perässä ulko-ovelle ja veti oven reippaaseen takalukkoon. Kallio kaiveli erästä nurkkaa ja veti esiin kaljakorin, joka oli siihen teipatusta päällyspahvista päätellen toiminut joulukalenterina. Joskus taas vanha juttu otetaan tietoisesti pöydälle ja annetaan kokonaan uusille tutki17. Nykykäytäntö on, että paikallispoliisi hoitaa murhatutkimukset ja Keskusrikospoliisi keskittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja talousrikoksiin. Kyseessä oli tulostettu sähköpostiviesti osoitteeseen matti.jarvenpaa@da.dovetail.fi. Kannattiko kiristää?". - Se taksikuski oli ainoa tapaus! - Tämä viesti tuli siis niihin aikoihin kun Järvenpää katosi. Sen verran minulla on kokemusta, ettei ovea kannata avata kuin korkeintaan hihansyrjällä. Kerroin, että en edes oveen. Se pizza oli sitten Kallion viimeinen ateria, oivalsin. kysyin. Nyt tiedän, keitä te olette. - No... Tarkoittaakohan se, että yhdeksän ja puoli. - Se taksisuhari kuoli syöpään pari vuotta sitten. Kaverini lupasi tehdä pari puhelinsoittoa ja palata asiaan. kysyin naureskellen. - Ehkä myöhemmin. Minä päätin poistua jatkamaan eloani. Hän noukki eräästä pullosta sinne pudotetun, käppyrälle kierretyn paperin. - Se voi kuule olla tallessakin. Luulen, että kyseessä on sama tappaja joka surmasi Järvenpään. Minulla oli melko selkeä aavistus siitä, kuka uhri saattaisi olla. - Järvenpään työpaikalle. - Kävit sen luona ja nyt se on kuollut. - Muistatko mitään erikoista ennen Järvenpään kuolemaa. Jäin kaiun kanssa yksin rappuun, jonka portaita aloin laskeutua. - Eikö teillä ollut muita kiristettäviä. Sillä oli siellä Dovetailissa ihan oma sähköpostiyhteys. Nyt minua kiinnostaa se kuolinsyy. Ei se sitä pahemmin käyttänyt, mutta... Silloin tällöin vanhoihin, avoimiin murhatapauksiin tulee vihjeitä, joita ryhdytään tarkistamaan. itsessäni mitään vikaa. No perkele sinua. - Mikä viesti. - Eikö tämä saattanut olla siltä juhannusautoilijalta. Otin uudestaan yhteyden ex-poliisikamuuni
Tilastoilla voi toisinaan osoittaa jopa totuuden. - Mihin se kuoli. joille. - Viskilasista löytyi jäämiä Subutex-tabletin buprenorfiinista ja keskushermostoa lamauttavasta lääkkeestä. - Mitä se siis tarkoittaa. Värkkäsin sellaista tekstiä, että "Vastaukset käsitellään nimettöminä mutta jokainen yhteystietonsa antanut vastaaja saa ilmaisen katiskan. com, tuumailin. - Poliisia avustanut lääkäri oli myös vanha tuttu, Eki kertoi. Siinä sitten katsotaan, onko nykyinen tekniikka kehittynyt niin paljon, että vanhoista todisteista ja näytteistä saataisiin uutta irti. Kävikö hän silti joskus katsomassa tätä sähköpostiaan. Sitten luulin keksineeni oivan palkinnon. Isännöitsijä oli mennyt valittamaan vanhan viinan lemusta. Ei, koska vastaanottajalla saattaa olla oma kesämökki. Mistä näitä nistihörhöjä tietää mitä niiden päässä liikkuu. Tilastollisesti ottaen se olisi mahdollista. Lopulta Eki otti minuun yhteyttä. Kenties juuri nyt, kun uhkauksen molemmat kohteet (kai heitä oli vain kaksi?) olivat kuolleet. Oliko uhkaaja avannut ilmaisen osoitteen vain uhkauksensa lähetyksen ajaksi. Ilmaisen sähköpostiosoitteen
18
hankkiessaan voi henkilötietoihin kirjoittaa mitä tahansa, mutta kuinka moni uskalsi laittaa sinne vääriä tietoja. Kuka ruumiin löysi. Jotenkin tuulivoiman teollisuusvakoilu ja smäkin, notkun, pollen, herskan, herssin, hevon eli kopukan piikittäminen eivät oikein linkittyneet pienessä päässäni toisiinsa. "Avaamme Suonenjoelle syksyllä uuden ajan marketin, ja lähetämme harvoille ja valituille tämän kyselyn johon vastaamalla voit pelkästään voittaa!" Sitten naputtelin "Onko taloudessanne a) sähkökiuas, b) puukiuas, c) ei kumpikaan" ja toinen vaihtoehtokysymys käsitteli muka jotakin ostokäyttäytymistä. - Rauhoittavien, alkoholin ja buprenorfiinin yhteisvaikutus lamautti hengityksen. Mikä puree suomalaisiin tavaratalojen kahvitarjoilun lisäksi. Lottovoitto. Sillä jokainen näppäimen painallus voidaan jäljittää tiettyyn koneeseen ja voidaan todennäköisesti osoittaa, kuka koneen ääressä on milläkin hetkellä ollut. Subutex, jolla heroiiniriippuvuutta hoidetaan. Pysähdyin miettimään. Tämä sähköpostiosoite, geofw362@luukku. Tervetuloa syksyllä avajaisiin kahvitarjoilun merkeissä!" Nakuttelin vielä epämääräisesti että "Osoitelähde: AC-agrimarket.net-rekisteri.". - Puhelimessa, vastasin luuriin. Lähettäjätietojen onkiminen oli vaikeaa viralliselle virkavallalle, joten vaikeaa se olisi minullekin. Sitten keksin keinon. Ovea ei saanut lukkoon muuten kuin sisäpuolelta ja veto oli nykäissyt oven auki rappuun saakka. Tekaisin nopeasti lyhyen, ytimekkään viestin ja kyselyn. Diatsepaami, etanoli ja Subutex olivat tässä tapauksessa tappava yhdistelmä. Vaikka onhan se huumekauppa aika tuulella käyvää hommaa.
He kiristivät aiemmin, joten olivatko he kiristäneet myös nyt. Kyllä se kuollut oli tämä Heikki Kallio. Jäät tästä palveluksen velkaa... Rahapalkintoa ei kukaan uskoisi. - Isännöitsijä. Ilmainen mökkiloma. - Soittelin entisille kamuilleni. Lähetetystä sähköpostista jää oman Lähetetyt-kansion lisäksi kopio Internet-palveluntarjoajan eli ISP:n koneelle, vastaanottajan ISP:n koneelle ja vastaanottajan tietokoneelle. On kai tämä mies saattanut itse töpeksiä aineiden ja lääkkeiden kanssa. - Niin aina, niin aina. Voidaan näyttää toteen, kuka on syyllistynyt väärien henkilötietojen antamiseen. Löytyykö syyllinen siis heroiinipiireistä. Hotellista löytyi tietokone ja internet-yhteys
kysyin kahvilassa mansikkafarmin isännältä, joka minulle näitä tarinoita kertoi. Olisipa salapoliisityö aina yhtä helppoa.
Löysin valokuvan tästä irvinaamasta. Mutta olin aliarvioinut otsikon "kahvitarjoilu" voiman. - Ole kärsivällinen, aikanaan munakin kävelee, mutisin pettyneenä. Sami Höglund. Sitä ei suodatin erottaisi roskapostiksi. Kiristivätkö ne kaksi tätä pomoa. Kun mitään vastausta ei seuraavana päivänä kuulunut, aloin synkistellä ja miettiä uusia metodeja. Nykyään Höglundilla oli firma nimeltään VoodooCapital Oy. Höglundin naama oli turpea kuin hämähäkki olisi muninut pesueensa molempiin poskiin viimeisimmällä tropiikin reissulla ja pikkuhämikset olisivat valmiita kuoriutumaan hetkenä minä hyvänsä. Mutta kesällä ei ihmislapsi välttämättä edes avaa tietokonetta. - Tai pusseissaan, jos puhutaan miehestä. Oli kesäyö. Jos laittaisin otsikkoon sanan "tärkeä", viesti menisi spammina roskiin. Ja tämä nitisti ne. - Olihan se kolmaskin kaveri, mansikkaisäntä sanoi. - Tuskinpa yhdenkään firman toimitusjohtajalla on puhtaita jauhoja pussissaan. - Höglund oli siis ennen varsin varakkaan henkilön maineessa, nykyään hänellä on enää vain maine. Semmoinen sivustaseuraaja. - Kuka Seppo. Sinne lähti viesti. Höglundia ehkä kiristettiin... Rahakas Hög-
lund oli saattanut hyvinkin tuottaa tyttärelleen Subutexia ulkomailta. Sieltä aioin lähettää viestini herra tai rouva geofw362:lle. - Yks Väänäsen Seppo vaan. Tuntui siltä, että suoritin tutkimuksiani puolella sydämellä ja yhden neljäsosan ammattitaidolla. Jouduin pysähtymään, kun näin huolestuttavassa kunnossa olleen nuoren miehenalun rap19. Viisissäkymmenissä olevan Sami Höglundin tyttärellä oli vuosia sitten huumeriippuvuus eikä se ollut mikään salaisuus. Ja perässä oli tietysti lähettäjätiedot ilmaisen katiskan toivossa. Siipeilijä ja riippa. Semmoinen latvaroso ihminen. Päätin luottaa tuuriini. Puiston takana olleen ravintolan pysäköintipaikalta kuului autonovien pauke. - Näiden Kallion ja Järvenpään kamu. Mistä hänet löytää ja minkä näköinen?
Aurinko oli laskenut kauan sitten mutta valoisaa riitti. Sitten ei voinut muuta kuin odotella. - Seppo Väänänen. Lähestyin ravintolaa, joka oli vielä auki. Sen sijaan laitoin otsakkeeksi "Ilmainen lahja ja kahvitarjoilu". Pistin eteen jotakin kukkossokellusta ja loppuosaksi tuli normaali @netti. - Vaan millainen maine. Sijoitus- ja rahoitusyhtiö, joka organiseerasi myös pikatekstiviestivippejä. ja hän luuli tietävänsä kiristäjät, mutta erehtyi kiristäjistä. Terassin lähellä oli rivi pysäköityjä autoja. Kapakkakyselyitteni perusteella mies tuntui olevan melko vaikutusvaltainen päällepäsmäri sillä seudulla. - Yks Seppo. - Mikä kolmas. Osoite, puhelinnumero ja kaikki. Kahden päivän kuluttua olin saanut vastauksen. fi. Siellä minä kohtasin ilmielävän Vitun. Avasin oman ilmaisen e-mail-osoitteen Saunalahden sivulta. - Noh. Muistin, mitä Kallio oli vannonut ennen kuolemaansa
- Saatan hiiltyä vittu. - Huonosti kasvatettu kusipää, vastasin. - Sinulla on äitisi hymy, sanoin ja halusin loukata mokomaa kusipäätä lisää. Yrititkö sukeltaa takaisin sinne mistä olet esiin ryöminyt. Finnit kiilsivät kuin juutalaisen munat. Olla kova jätkä. Kurottauduin avoimesta ikkunasta ja nappasin avaimet virtalukosta. juopunut pässi sammalsi. - Älä lähde ajamaan, sanoin. Sellainen, joka on pienen ikänsä katsonut formuloita ja pelannut vaippaikäisestä asti Grand Theft Autoa. Ääliö on ääliö iästä riippumatta. Tämähän oli juuri ajokortin saanut pikku paskiainen, tietenkin. Henkinen ikä ei ole sama asia kuin fyysinen. - Ai niin. moraalista. - Mutta ei ratissa. Haista äijä vittu. - Jotenkin surullista. - Ei näytä pitävän äpärästään kovin hyvää huolta, sanailin silmät luimussa. Juopunut amisviiksi törmäsi polveeni ja iskeytyi kasvot edellä asfalttiin. - Kiitti vaan vitusti, mulla on jo äiti, poikanen sammalsi mielestään nerokkaan repliikin ja nauraa hörähti päälle. - Se on jotakin ihan erilaista kuin tämä. Yritätkö olla ilkeä. Muistan ajan, kun lapset vielä osasi lukea, esimerkiksi kirjoja. letkautin. - Kerro äidillesi terveisiä meidän jalkapallojoukkueelta ja kiitä höltyneestä... Palasin terassille Galliano ja Jägermeister ja puoli tuntia vanha iltapäivälehti käsissäni. Minulla ei yleensä ole tarkoituskaan pelastaa ihmishenkiä vaan pelkästään tehdä oikein. laavan Toyotan ovea auki. - Tilaa taksi. Eihän siinä mitään jos kännikala teloo itsensä halvaantuneeksi kun karauttaa koivun kylkeen, se on aivan oikein, mutta sinä olet vaaraksi muille. - Humalassa saa ja pitääkin olla, sanoin autoonsa istahtavalle nuorukaiselle. Jullikka lähti liikkeelle kädet nyrkkiin puristettuina. - Ei, niitä on paljonkin. - Mikä vitun Neiti Etsivä. Tässäpä sinulle rattilukko. Kimi-vitun-räikkönen veti autonsa oven kiinni ja laski sivuikkunan auki virnistelläkseen minulle kuin vähämielinen. - Yhtä paljon kuin silloin kun väittelet keskusteluryhmässä, onko Lara Croft tai Xena parempi kuin Neiti Etsivä. - Otit sitten "tilan haltuun". - Miksi ihmeessä kahdeksankympin lätkästä luovuttiin, mutisin. Istuuduin yk-. Päätin tehdä niin oikein kuin saatoin. - Yritätkö uhkailla. Ylisuorittajan naama kajahti päin viemärinkantta ja nahkatakki repeytyi. Nuorimies ampaisi autostaan täynnä humalaisen uhoa. Mä en kuule ukko oo vittu mikään karvanoppapelle! - Parikin tuttavaani on kuollut rattijuopon
20
vuoksi. Pudotin avaimet puolihuolimattomasti viemäriin ja runoilin: - Vai ukko. - Ei, naurahdin. - Nyt tulee lättyyn vitun ukko! Tänne ne saatanan avaimet. - Pieni vitun lapsi. Örde kohotti veristä ja huulihalkioista naamaansa, joka oli nyt kuin norsun emätin. - Turpa kiinni vittu, isohuulinen nuorukainen mölähti. - Vittuilet vain nuorille niinku mua vanhemmat ei muka olis liikenteessä mulkkuja. Näin, että äskeinen nuorukainen hoipparoi eteenpäin parin korttelin päässä. Kliseet on keksitty sitä varten että alivalot voivat toteuttaa niitä, mietiskelin. - Mitä... - Mikä vittu se on. - Haise vitulle, hän vaivautui sanomaan. - Tuolla on drinkki jossa on minun nimeni, veistelin tiskillä. - Minä mikään vitun lapsi ole! - Kyllä, kyllä sinä olet vitun lapsi, sanoin hymyillen. Minun tarvitsi vain väistää ylävartalollani viime tipassa, mutta oikean jalkani jätin paikoilleen. Kello oli puoli yksi, kun astelin terassin ohi sisälle ravintolaan ja kuljin tiskille hakemaan juotavaa