Syyllinenkin olisi hyvä saada edesvastuuseen. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
KUKKOSEN ON KUOLTAVA ( Jerry Cotton Special 3/2004 )
...Ja särki on lohikala. Asko-myrsky saattaa repiä peltikattoja ja kaataa puita sähkölinjojen päälle. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN. Joku on levittänyt tietoa, että Asko on edelleen Suojelupoliisin palveluksessa ja tästä nousee myrsky ja kiehuu sappi. Kukkonen selviää hädintuskin pienen maailman tyyliin tehdystä murhayrityksestä, kun edessä on jo uusi. Kukkosen olleessa kyseessä: Kukkosen keinoilla. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Syyskuun kuudennen päivän säätiedotus kertoo, että Asko-myrsky lähestyy ja hyvää ei ole odotettavissa. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Askon on täten estettävä sellainen kimurantti tilanne, että häneltä lähtee henki. Keinolla millä hyvänsä. Mutta kaikki ei voi aina mennä Kukkosenkaan suunnitelmien mukaan, ja Asko joutuu havaitsemaan ettei hänkään sentään ole Jeesus eikä edes Clark Kent.
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka
1. n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen
Itämaisesta nimestä suora suomennos kuuluu "ruplattavan suolen tekniikka". Perusreiska Asko Kukkonen, jonka sivistys on hankittu 1950-luvun lopun Kuvitettuja klassikkoja lukemalla, antaa lopulta sanonnalle "kylmää kyytiä" aivan uudenlaisen merkityksen.
2
O. Tämä ei-sepitteinen tarina lähtee liikkeelle sanonnasta "joka hukkuvaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". - Se on bullshido. Mies oli painanut Tokarevin piipun ohimolleni. Junamatkailua lama-Suomessa joka on vajonnut takaisin seitsemänkymmentäluvulle, tolkutonta sätkien käärimistä, eritteistä tohinaa, tympeitä keskusteluja tutkimukset junnaavat niin paikoillaan että elämän tarkoituskin ehtii selvitä jo alkumetreillä. 1/2009
len harvinaisen taistelutaidon taitaja, väitin. kuului ivallinen kysymys. - No mikähän se on. Moralla murhat mojovat, tuumaa sukellusasuinen mies, mutta märkäpukuisen murhayrittäjän motiivi jää hämärän peittoon
Helvetillinen meteli kuului seinän takaa, mutta olin varma siitä että se liittyi minun luvattomaan oleiluuni paikan päällä. Turhaan sitä vääntelivät. Siitä vaan sitten pyyhkimään räkää talouspaperilla. Kuulin, kuinka mainoslehtisiä lonksui rapun firmojen postilaatikoihin. Askeleeni kaikuivat korvissa. Saavuin ensimmäiseen kerrokseen. En saanut arkistokaappeja auki ja olin sotkenut pölyisen huoneen seinän kukkos-DNA:lla jota joku köyhän-miehen-Grissom saisi kaapia lumitraktorin jääraapalla. Saattoipa olla, että minulta oli jäänyt huomaamatta jokin liiketunnistin ja saattoipa olla, että homma kusi pahemmin kuin joukkueellinen alokkaita marssitauolla. Pitäisi valita kahdesta kulkureitistä toinen. Hissi oli edelleen jumissa sen ovien väliin jättämäni kirjan ansiosta. Peräännyin varjoihin, mutta minut oli jo havaittu. Levitin liimaa oven koko karmin pituudelta, myös lukon kieleen ja suljin oven tiiviisti kahvaa kääntäen. Syanoakrylaatti kovettuu muutamassa sekunnissa eikä siitä ovesta ihan heti kuljettaisi. Päädyin iltaöisen iisalmelaisen kadun vilinään ja katosin potentiaalisilta jahtaajiltani.
3. Otin eräliivien taskusta pikaliimatuubin. Katsoin asfalttipihalle ja näin, että sinne survoutui juuri jokin turvapalvelun auto. - Juu perhana. Porraskuilu rymisi ja ryskyi, kun pudottelin kookasta ruhoani alaspäin. Siihen toimistoon murtautuminen arkistoja penkoakseni ei ollut sujunut tähän mennessä kovin hyvin. Vartijat olivat nousemassa autosta. Suljin oven vain osittain. Hälytyskellot soivat päässäni ja ne soivat myös pääni ulkopuolisessa todellisuudessa. - Perhana kun pitää kiirettä, totesin hänelle. O
rgastinen aivastus heitti nenämällin tapettiin. Olin törmätä mainospostin jakajaan, joka
parahti kauhuissaan ja älysi väistää alas vyöryvää kehoani. Tapettiin jäi märkä läntti, jota toimiston väki saattaisi hyvässä lykyssä luulla homevaurioksi. Suljin pikaliimatuubin ja jatkoin pehmeämattoista käytävää pitkin rakennuksen toiselle puolelle, paraatiovelle. Kuulin sisäpihan oven kahvan kääntyilevän. Tämä oli selvä merkki siitä, etteivät Asko Kukkosen suojelusenkelit ja henkioppaat olleet hoitaneet hommiaan. Olisiko niillä krapula-aamu, ennätin miettiä kun rynnistin takaisin tulosuuntaani, ulos toimistosta, kahden oviaukon läpi ja rappuja alas. Väärin tuli valittua. En enää juossut, kun kävelin takaisin sisälle. Loksautin rakennuksen sisäpihalle johtavan ulko-oven auki
Nuo kuule tuhoaa luonnon kuule sinä. Sain juuri pari sätkärasiaa täyteen, kun muuan Repe saapui istumaan eteeni. Ja päälle vielä "kuule sinä". - Joo, "Peter and the wolf". kysyin tältä karismarajoitteiselta mieheltä. - Mikähän kulkujätkä te oikein olette kuule sinä. - Minä oon aina suojellu luontoa, vanhus selitti. - Kuinka niin. Eikun lihoiksi vaan kaikki karja, sanoin. Siksi Prokofiev sävelsi teoksen lapsillekin ymmärrettäväksi ja mukana on kertojan ääni.. Parransänki. Ihme eläjä nousi kahvilan istuimelta, jatkoi kävelykeppeineen matkaansa, vilkuili minua olkansa yli ja kiroili nykynuorison kurittomuutta. Hän saapui taustamusiikin soidessa. Niin, ja tee se vaikka yksin, tai puun kanssa, sanoin keskeyttämättä sätkieni käärimistä. Otsooniaukot ja kaikki. Vielä enemmän minua hämmästytti se, että mikä helvetti tämä ventovieras ihminen oli arvioimaan minua. - En ollut ennen tajunnutkaan, kuinka hyvä biisi Sergei Prokofievin "Pekka ja susi" on, sanoin. Kuuntelin etäisen radion ääntä korvat höröllä. - Se on kuule sinä lähellä minun sydäntä. Eräliivit, ja niiden päällä likainen poplari. Kehtaattekin kuule sinä. Minua hämmensi se, ettei hän osannut päättää olinko "te" vai "sinä". Paikallisen ihmeen eli MopoPaarin edessä vähemmän-indigo-lapset kiljuivat ja meteli oli muutenkin mahdoton. - Teillä kuule sinä vaikuttaa olevan laaja yleissivistys ja silti te pukeudutte kuin joku juntti kuule sinä. Ennen Kauppahallin hälyyn saapumista olin syönyt lähistöllä paellaa, jossa oli katkarapuja, paprikaa, kanaa, basmatiriisiä, simpukoita, herneitä, valkosipulirouhetta, cayennepippuria, sitruunaa ja oliiviöljyä tyypillistä iisalmelaista perinneruokaa paikkakunnan omista aineksista. - Niin tekee myös lehmien suolistokaasut. - Stalin oli antanut määräyksen, että taiteen on heijastettava kommunismia ja oltava kaikille ymmärrettävää. Nuorison. Käärin kaikessa rauhassa sätkiä peltirasiaani, kun kahvilan viereisen pöydän ukko alkoi narista: - Vai tupakkimiehiä. - Se on sitten ryhmähalin paikka, mutta
4
tee se halaus jossakin muualla. Vaari tuijotti minua yrmein ilmein ja mielipuolisesti kuin avohoidon vapaakävelijä. Nyt muuan hiippari yritti saada minut oksentamaan appeen ulos naamallaan ja jutuillaan. - Säveltäjä irvisteli kappaleella Stalinille. - Parran ajaminen on barbaarista, sanoin. Noin kahdeksankymppisen luonnonsuojelijan naama vääntyi norsun emättimeksi. Olen reippaasti yli viidenkymmenen ja risat päälle ja kaikeksi minua on haukuttu mutta ei vielä nuoreksi. - Mitä aineita se sinun äitisi käytti odotusaikanaan. Tai ainakin melkein
- Usko ihmiskuntaan meni ajat sitten. - Ihmisten älyttömät käsitykset, joista suurin osa perustuu arvoasemaan, virkoihin ja titteleihin. Repellä oli nihkeän nahkea naama kuin ihon päälle olisi vedetty kelmu tai leveä ja läpinäkyvä teippi. Sain kirjekuoren, joka painoi hämmästyttävän vähän. Mutta on olemassa erittäin rasittava ihmistyyppi, joka yrittää pakottaa toisia lukemaan Tommy Hellstenin terapiakirjoja koska "tästä oli apua munkin ongelmiin". - No, kuule kun minä sainkin ne käsiini jo aamulla ihan toista reittiä ja ongelmattomasti... - Ja salaisuus on sellainen joka kerro-
taan yhdelle ihmiselle kerrallaan, Repe sanoi. - Se sopii kyllä, perhana. Lässytys loppui, kun Repe meni asiaan. miekkonen mietti. - Taikka että tuputetaan toiselle elokuvaa tai kirjaa, joka oli jonkun mielestä maailman paras taideteos. - Ja nyt sitten kerrot minulle! ärähdin. Kammottava oletus, se, että minulla olisi samanlaisia ongelmia kuin jollakin velttomulkulla. Eipä tullut taskumatti mukaan tälle reissulle. - Et sitten varmaan löytänyt mun velkakirjoja. Juristit eivät ole rahanah5. hän uteli. - Mitä juttuja olet viime aikoina ratkonut. - Nopea jätkä. - Et sinä enempää rahaa tästä älynnyt vaatia... - Maksan minä silti siitä käynnistäsi. Niinköhän musiikki maailmaa parantaa. - Ymmärrän jossakin määrin sen, että lahjoitetaan toiselle varta vasten äänitetty äänite, jossa on parhaat rakkauslaulut tai vastaavaa, sanoin. Repe huokaisi ja haki itselleenkin kahvin. Yliopiston lehtorin viran saavuttanut dosentti ei mukamas, yleisen käsityksen mukaan, voi olla mukana huumekaupassa. Ei ole varaa paneskella lentokoneen vessassa, mutta pääsin silti kymppikerhoon. - Minäkin pääsin kymppikerhoon. Teos oli viikossa valmis, kerroin. - Jaaha, sanoin vilkaistessani kuoreen. - Olisit pyytänyt minulta enemmän, tässä on nyt kaikki... Poliisi ei raiskaa alaikäisiä tai kontrolloi Suomen asekauppaa oman edun nimissä. - No miksi. Repe kysyi. - Ei niitä ollut ainakaan siinä osassa toimistoa missä kerroit ne paperit nähneesi. Maistoin kahvia ja toivoin, että siinä olisi ollut jotakin väkevämpää. - Inflaatio on sitä että raha leikataan kahteen osaan vahingoittamatta paperia, mutisin. - Sellaisia, ettei kaikista voi puhua, vastasin synkkänä. - Samanlainen kuin tämä paskakeikka. - Määrittele "helppo homma". - Pistin perseeni hellalle ihan turhan vuoksi... - Kuule, se on varmaan ihan helppo homma... - Minä palaan mieluummin Konnevedelle, jossa minua odottaa puiden pilkkominen ja nuottaverkon korjailu. tuhahdin. - Kuule, minä tiedän tyypin jolla voisi olla sinulle muuan homma..
Hänelle valehdellaan, että kaikki ovat läpikäyneet samat seremoniat ja tulokkaan on pakko uskoa, mitä muuta hän voisi. Silloin pallit ovat todellakin ruu-. Kautta historian rotat on jättäneet uppoavan laivan itsarin kautta. - On, on. Suuressa maailmassa se on myös yksi käytetyimpiä hyväksikäyttäjän hyväksikäyttökeinoja. Ehkä ihan pian." - En usko tuohon, Repe sanoi. - Anteeksi maalaisuuteni. - Kiristyksen perimmäinen ja äärimmäinen muoto, kuolemalla uhkailua pahempi, tehokkaampi kuin rakkaimpien tai sukulaisten murhilla uhkailut, kuvailin hänelle. - Siis siihen että sen tarvitsisi kytätä naapurien lapsia. - Noh. - Iltapäivälehdet yrittävät järkyttää lukijoita lööpillä "he olivat hyvien perheiden lapsia" kun kirjoittavat tavallisista idiooteista jotka surmaavat avioparin muka kännykkäkauppojen vuoksi. Hän tekee täysin ja totaalisesti sen mitä käsketään. Ja kun sinulla on kuvatallenteena jokin sellainen tapahtuma sinä omistat sen tyypin. Hänet pistetään nappaamaan huumaavaa ainetta ja lykätään orgioihin, joista ei voi kieltäytyä. - Anna jo tulla, perkele! - Tuore noviisi vihitään uuden yhteisön saloihin. Hänet pakotetaan petihommiin alaikäisen tytön tai pojan kanssa. On sitä kaikkia namusetiä maailma pullollaan, Repe kiroili. Itsemurha on ainoa ulospääsy. - Ei tietenkään kaikki, idiootti. Se ei ketään hetkauttaisi. - Vaan jos mihin tahansa niin kutsuttujen hyvien kotien lähiöön piirretään harpilla parin kilometrin kattava ympyrä, siinä alkiossa muuankin insinööriäiti hakkaa puolustuskyvytöntä vauvaansa ja joku lääkäri-isi katselee ohikulkevia pikkutyttöjä sillä silmällä ja miettii, että "Milloin. - No nyt en kyllä ymmärrä! Hymyilin ja kerroin faktoja. Muuta mahdollisuutta ei ole. Lääkäri-isillä on kyllä varaa hommata lapsia rahalla ja hävittää ne silmistään rahalla. - Ettäkö kaikki pedofiliatapaukset... Totta kai pedofiliarenkaita on kautta maailman, mutta samalla se on oiva keino pitää päättäviin asemiin kohonneita yksilöitä otteessa. - Olet kyllä oikeassa, sanoin. Ajan takaa sitä, että on tapana olettaa, että kaikki pahuus on jossakin muualla, jossakin Helsingin Kallion Kurvin kulmilla, kaukana nurmijärveläisestä lähiöelämästä. - Mikä sanonta se on. Itsemurhan jälkeen pedofilianauhat voidaankin julkaista niin sanotusti henkilön omina tallenteina ja syynä tälle teolle. Ryystin lisää kahvia, jonka väkevyydessä olisi kellunut lippaallinen luoteja. Mitä sinä oikein ajat takaa. neita mulkkuja. Koska. - Eihän ne olekaan, vaan poliitikon toukka-asteita. - On tällainen termi kuin "tehdä vatikaanit". Mitä siitä,
6
vaikka Repe kuulisi näistä asioista. - Ikuisen vanha kikka, josta kuulin Supon aikoina. - Näistä perkeleen pedofiileista
Etteivätkö ne muka suojelisi omiaan. Koiraansa lasinsiruissa tai suossa säilyttävä älyn jättiläinen ei halua, että kukaan tulee neuvomaan häntä koulutusmetodeissa. - Jos joku uhkasi sen terveystarkastajan henkeä, niin sehän tekee sitten aika paljon epäiltyjä. Eläinsuojeluhommissa sillä naisella olikin ollut vaarallisimmat tilanteet. Pedofiilirenkaisiin on kuulunut myös poliiseja. Ilmanko roikuit sen perässä viikon. - Tarinan opetus on siis, että älä yritä tunkea mihinkään suljettuun yhteisöön, sillä jos sen jälkeen pääset päättävään asemaa, joudut päättämään asioista, joista kokonaan muut päättävät puolestasi. Teikäläinen olisi sitten sarjan sidekick eli apuri Asko, joka naulaa suljettujen ravintoloiden ovia kiinni. vipenkissä. - Naisella. Kulautin kahvia kitusiini ja siirryin positiivisempiin asioihin: - Olen myös äskettäin ollut mukana sellaisissa tutkimuksissa, joista voi puhua. Joka tapauksessa elikoiden rääkkääjät oli pahimpia pukareita. - Mutta ilmeisen vaarallista, jos sinut oli pyydetty mukaan. Koko Suomi siis. - No jaa. - Onko naisten huonompi palkkaus miesten salaliitto, jota johdetaan mystisestä sikarinsavuisesta huoneesta. - Muistathan, tämän George W. - Hah hah. Henkivartijana, ettei joku Pizza Enrico käy kalauttamassa sitä. Ei siinä kierretty vain ravintoloita, yrityksiä tai yhteisöjä, vaan myös yksityiskoteja ja eläinten elintiloja. - Niinkin voi sanoa. Repe halusi tietää. - Vain sen ainoan, mitä yleensä voin tehdä. - Ei siinä semmosta hommaa ollut, vastasin nauraen. - Tai sitten kiristäisi, että jos minä kärähdän, niin sinäkin putoat. - Niin niin. Bushin pressiklubin lempipojan Jeff Gannonin todennettu suhde Karl Roveen ja huhut Valkoisen Talon homoseksuaaleista escorteista... - Eipä tällä tarkastajalla riittänyt mitenkään aika käydä kaikkialla omassa piirissään, kaikkialla missä hänen olisi pitänyt
7. Onko kaikkien lääkärien vehkeilyä, että sairaanhoitajat saavat huonompaa palkkaa. - No voihan vehkeilyn vehkeily. Toisinaan todeksi paljastuvat tarinat ovat liian älyttömiä jotta ne olisivat keksittyjä. Toisaalta myös tuhoeläimet kuuluvat terveystarkastajalle. - "Terveystarkastaja", Repe nauroi päätään pudistellen. - Mitä sinä aiot tehdä näiden asioiden eteen. Repe päätteli. - Niin. Seurasin sen mukana viikon ajan, pitkin päivää, koska tarkastajan henkeä on uhattu. - Maikkarin uusi kotimainen jännityssarja. - Olin terveystarkastajan apuna. Repe sanoi. Menen rantaan viskomaan Rapalaa tai pilkkimään keskelle järveä. - Ei ole olemassa yksittäistä salaliittoa, vaan niitä on monia ja ne ovat toisistaan tietämättömiä, sanoin. Esimerkiksi piti auttaa muuatta terveys-
tarkastajaa. - Siis mitä
- Älähän sorki niitä muniasi, ihmiset säikkyy, murahdin koiralle joka nuoli muniaan koska se pystyi siihen.
Se olikin sitten jo seuraavana päivä. vierailla. - Ja sinä kuljit vierellä... Ei mitään järjellisiä työaikoja. Huokaisin. - Juttu jäi ikään kuin lepäämään. Sen ihmisen elämä se vasta olikin yhtä kaaosta ja äkkilähtöjä. Tämä Nils-Johan on ihan fiksu heppu. - Eikun yks tyyppi joka tarvitsee apua,
8
mutta ei poliisin apua. Homeasioita, asuntomelua, jätelain valvontaa. Kosmetiikkaa, leluja, jääpalanäytteitä. - Rahatilanne on huono. Askeettista, mutta välttämätöntä. - Siis ei. - Selvisikö uhkailutapaus. - Onko tämä psykiatri vai sijoitusneuvoja. - Kuinka muuten menee. Jakaus oli kunnossa. Kasvotkin vaikuttivat silitetyiltä. Ihan totta. Miehellä oli valkoinen paita ja prässätyt housut. - Ja totta kai poltin vieressä kuin korsteeni, koska se on minun luontoni, heh heh. - Ei sitä aina voi onnistua, vastasin möreästi. Sitten oli vielä erikseen katastrofitilanteet. Toreilla, markkinoilla, tilapäismyynneillä, uimahalleissa. Onko tämä tyyppi luotettava. Minun on luovuttava joistakin mukavuuksista ja ylellisyyksistä. Hakemassa nöftää parturin harjasta, keittonäytettä suurkeittiöstä tai pillereitä kuntosalin lisäravinnepurkista. - Kuule Asko. - Taksillahan minä tulin, myötäilin.. - Jotta latteat aforismit eivät unohtuisi, mutisin käyntikortin nimeä ja osoitetta tavatessani, - tämän päivän paras työvoiman säästökeino on huominen. Hänet yritettiin puukottaa keskellä järveä ja häntä kiinnostaisi selvittää, mistä oikein oli kyse. Hiusten juurissa näkyi harmaata, joten värjäys oli unohtunut siltä aamulta. Ilmaan leijumaan. Tupakkalain valvontaa... Jostakin on pakko kiristää vyötä, pihistää, kitsastella, leikata, nipistää ja karsia. - Sinä kusipää paskiainen olet ainoa luotettava ihminen jonka minä tunnen, mutta kyllä Nils-Johan palkkion maksaa. Eniten huomautuksia se joutui jakamaan toreilla. Repe pärähti nauruun. - Ei olisi tarvinnut, estelin muodon vuoksi. Istuin kyseisen Nils-Johanin olohuoneessa ja hän kaatoi kahviini terästystä. Ota huomenna yhteyttä tähän äijään, Repe sanoi ja ojensi minulle käyntikortin. - Et sinä autolla ole, Kukkonen. - Se suojelu ja tutkimus jäi vähän keskentekoiseksi. Joten, luulen olevani niin tiukilla, että minun täytyy luopua laskujen maksamisesta. Kun poistuin Kauppahallista jäätävään ulkoilmaan, näin otuksen, joka pystyi uskomattomampiin suorituksiin kuin minä. kysyin
Näin kirjoja, joiden selkämykset näyttivät hyviltä kirjahyllyssä. Toisen asemaan asettuminen, se niin kutsuttu perhanan empatia, kertoo nopeasti, kuinka voit auttaa toisia ihmisiä. - Näytteletkö vai oletko jotenkin vieraantunut. Taisi kahvinplörö vaikuttaa, sillä puhetulvani oli äkkiä pitelemätön: - Se on äkkiä ja parilla kolmella asialla kerrottu. Mies nauroi ajatusradoilleni. Auttamiseen ei tarvita rahaa, vaan aikaa. Radiossa soi vanha Cyndi Lauperin kappale ja ilmastointi hurisi äänekkäästi. - Käytän perustuslaillista oikeuttani olla vastaamatta, hörähdin. Sitten vielä: omantunnon mukaan tehdyt valinnat, teot ja niiden seuraukset merkitsevät, ei mikään usko. - Kuulostaa hyvältä. - Sellaista et nimittäin saa. No en, en suorita. Kun teet tämän valinnan niin tämä elämä on sillä selvitetty, voit elellä valintasi mukaan. - Ja tämä oli siis kohteliaisuus. Kiiltävä kalustus, korkea katto ja sisäseinien lakattu panelointi... - Et siis määritä menestystä rahalla vaan sillä, kuinka monen ihmisen elämää olet pystynyt koskettamaan, ja toivottavasti
9. Mikä on elämän tarkoitus. Kohta kaksi: tavoitteletko jatkuvasti omaa etua vai useimmiten muiden, kaikkien parasta. mies kysyi hölmistyneenä. mies kysyi jotenkin huvittu-
neena. kaikki oli tyylikästä muutama typerää karhuntaljaa ja rotannahkaa lukuun ottamatta. Kaikki tekevät virheitä, mutta jos niistä ei opi, on elänyt turhaan. Kaikilla on oma maailmansa pään sisällä ja kaikki ovat vieraantuneita jostakin muusta. Katsoin matalan ja hirsisen omakotitalon ikkunasta avautuvaa näköalaa. mies kysyi äveriääseen tyyliin. - Mitä mieltä olisit kymmenen vuoden rahakkaasta sopimuksesta. Sen lisäksi, että jokaisella on se oma juttunsa, oma opetuksensa tai käytännön taitonsa opettelu tässä elämässä... Niin, hän oli ammatiltaan jonkin sortin taiteilija. - Rahakas päättäjä on vieraantunut yhdestä todellisuudesta. - Kuulehan Kukkonen. - Hienoa, huumorimiehiä, murisin. Järvimaisema toi mieleen kotiseutuni, jonne minulla oli jo ikävä. Jos omatuntoa ei ole ja ihmislapsi välittää vain itsestään, on aika selvää, mihin kastiin yksilö kuuluu. - Ahnehdit ympäröivää elämää silmilläsi kuin Jouko Turkka. Vaan et kumminkaan tappokontrahtia ole tekemässä. Noista silmistä loistaa lähes lapsenomainen kirkkaus ja kiinnostus ympäröivään todellisuuteen, mies analysoi meikäläistä. - Et kai sinä sellaisia suorita. - Minulla olisi vain tämä yksi homma, selvitysasia. En edes tiennyt, maalasiko hän vai oliko lukaalin seinillä kenties käsitteellisiä, minulle näkymättömiä tauluja. Peltiseppä on vieraantunut toisesta todellisuudesta, sillan alla asuva kolmannesta. - Sitä vartenhan tässä ollaan, sanoin ja havainnoin edelleen huoneiston sisustusta. - Nälissään ihminen kykenee ihmeellisiin asioihin, mutta..
- Ajattelin että jos se oli kosto eräistä mun vanhoista kupruista... Järveltä kuului avunhuutoja. - Kyllä minulle voi kertoa. Globaali Kukkonen. - Miten. - Outo juttu tosiaan. - No ei todellakaan. Miksi se ei olisi vain koputtanut sinun ovelle ja tökännyt Moran vatsaan. Olen oppinut siitä, kun kolme venettä on elämäni aikana lähtenyt rantarosvojen. Niin. Pääsin uimalla mökkirantaan. - Pintanaarmu, vaikka verta tuli paljon, Nils-Johan sanoi ja veti oikean hihansa ylös. Siellä oli joku veden varassa. - Näytti pahemmalta, mitä se oli. Suhautin moottoriveneellä paikalle ja autoin äijän veneeseen. Menimme ulos ja laskeuduimme rantaan katsomaan venettä. Minulla siis. Harva aikuinen ymmärtää, että vapaaehtoistyö saattaa olla antoisampaa kuin stressaava konttorihomma, mutta laskuthan on maksettava. Sillä oli sukelluspuku ja snorkkeli. En ole enää virkavallan palveluksessa muuten kuin poikkeustapauksissa. Sillä oli se päänmyötäinen musta kumisukka ja sellaiset sukelluslasit. Vain minulla on siis vene täällä, vaikka mökkejä on kolme-neljä. Olen anti-globaali eli lokaali. - Haluaisin nähdä sen veneen. - Ei, minä kerron enemmän. - No. mietin tätä pähkinää. Keskellä tuota järveä. Murtovarmassa paikassa. - Tässä järven rannalla on monia asukkaita, mutta vain yhdellä mökillä on vene. Vastarannan ukko näki vielä vähemmän. Tyyppi oli kai poistunut uimarannalle vievää hiekkatietä pitkin ja häipynyt asfalttitielle, ehkä sillä oli auto odottamassa. Näin tikatun, lyhyen arven. Ihmeissään nekin olivat. - Vene löytyi myöhemmin niemen takaa, uimarannan vierestä. - Moottorivene on aina venevajassa monen lukon takana. Mies nauroi taas raikuvasti tämän puhetulvani jälkeen, joten menin asiaan: - Niin, sinut yritettiin tappaa, vai. - Ihan outo juttu, mies pudisteli päätään. Mies hidasti puheensa tahtia. Kai se luuli minun kuolleen. Koskenkorvalla terästetty kahvikupillinen oli edelleen kourassani. Jos tuo olikin kosto mun... - Mahdollisimman vähän. - Miksi et halua auttaa niitä. Nekin paljastuisi ja pääsisin itse kiven sisään. Murhayrityksen uhri kertoi tapauksesta. positiivisella tavalla. Olisin halunnut jättää jutun siihen, mutta kai ne jonkin verran tutkii. Poliisiautot tuli pian, kos10
ka vastarannan ukko oli nähnyt kiikareillaan kaiken. - Millainen haava. Sitten se vain puukotti minua ja heitti laidan yli. - Kuvailitko poliisille miestä. Jos se halusi tappaa, miksi noin julkisesti. - Perhana, ja paskat. - Tarkoittaako tämä sitä, että teet vaikkapa minulle yhden homman ilmaiseksi. - Mitä kaikkea kerroit poliisille. - Kerro sama minkä kerroit poliisille, ehdotin. Nyökkäilin ymmärtäväisesti. Päräytti itse pois paikalta
Sekin oli yksi syy, miksi meni sukset ristiin pomojen kanssa. - Soitapa tälle Ilkalle, ehdotin. Se oli edelleen huolesta sekaisin. Katselin
panssarilasisessa kaapissa olleita metsästyskiväärejä, kun mies saapui toisesta huoneesta. Kuulin, kun Nils-Johan laski kuulokkeen. - Tarkoitat kai Torinon. - Niin, tänne ei olisi päässyt sukeltamallakaan, sanoin modernia venevajaa katsellen. - Veneessä oli jotakin. Minulla on kaikki tarpeellinen täällä, sanoin ja taputin kolmekymmentätaskuisia eräliivejäni. Kuusi jumalauta kerrosta. Ilkka oli pudonnut toimistonsa ikkunasta ja on sairaalassa edelleen tajuttomana. - Ilkka halusi eukostaan eroon ja kalastelemaan ihan omin nokkinensa. Sitten silmiin syttyi oivalluksen valo. En kantanut edes silloin kun olin virkavallan palveluksessa. Maistelin kahvinplöröä ja kuuntelin. - Mitä siellä olisi voinut olla. - Hei hetkinen, mies muisti. Ainakin se kävi Näätämöjoella ja missä lie... Kuusi kerrosta. matkaan. - Juuri ennen tätä minun puukotusta. Raija ei vain ollut muistanut ilmoittaa minulle. Sen oma vene on huollossa ja se halusi jonkinlaisen jollan tai ruuhen trailerinsa päälle. Ja puukottaa toista ihmistä moisen pöljällä tavalla. Venettä ei pystynyt varastamaan täältä, joten vene oli houkuteltava varkaan luokse. Karesuvannossa saakka kaiketi. - Eikun Tornion.
11. Natsien kulta-aarteenko se sieltä löysi. - Jospa kyseessä olikin jokin, mitä tässä veneessä oli. - Sehän oli heti seuraava päivä. - Vaan mitäpä tämä Ilkka Sutinen kuvaili. - Milloin tämä tapahtui. - Kun Ilkka palautti veneen, se puukotteleva hukkuja huuteli seuraavana päivänä tuolla lammella. Tutkin veneen laidasta laitaan. - Lainasin kyllä venettä yhdelle Sutisen Ilkalle, joka veti sen trailerilla pohjoiseen. mies kysyi äkkiä. - Kuulostaisi järkevältä. Heti, kun se oli tullut pohjoisesta. - Milloin tämä oli. - Tämä Ilkka lainasi venettä siis Näätämöjoelle ja Karesuvantoon. Vai sodanaikaisen vetypommin piirustukset vai Tornion käärinliinan. kysyin. - Millaista asetta kannat. - En kanna mitään asetta. - Tai sitten kertoi. - Sen vaimo vastasi. - En usko tällaisiin sattumiin, sanoin. - Kysy, että unohtiko se reissullaan jotakin veneeseen. Nils-Johan pudisteli päätään mietteliäänä. Tai sitten se on edelleen tämän Ilkan kätkössä eikä hän kertonut sille joka hänet ikkunasta tiputti. Palasimme sisään ja odottelin kahvinplöröni kanssa, kun Nils-Johan sopotti toisessa huoneessa luuriin. Se jokin oli niin arvokasta että sen vuoksi kannattaa pudottaa joku kuudennesta kerroksesta. - Että kuinka. Nils-Johan avasi venevajansa ovet
Soittajatiedot, mietin. että se ei ollut onnettomuus. Mistä hän soitteli ja niin edelleen. Niin ne poliisit epäili, että jos se siitä... samana päivänä kun se tapahtui... - Mainitsitko asiasta poliisille. - Luuletko sinä... Nainen oli verevä viisikymppinen, tummahiuksinen ja hömäkän muodokas, mutta ei ainakaan vielä leski. Nainen pudisteli päätään. Nainen kulki eteiseen ja avasi erään vetolaatikon. - Saiko hän mitään outoja yhteydenottoja. - Tiedätkö, missä kaikkialla hän kävi. - Ei. - Tapahtuiko ennen tätä... - No hetkinen... "Voit katsoa itsesi palkatuksi tähän työtehtävään", kuului Nils-Johanin sanoma, "sillä Ilkka on paras kalakaverini." Uskoin saaneeni häneltä kaiken mahdollisen asiaan liittyvän tiedon, sillä eräliiveissäni ollut metallikantinen muistivihko oli nyt puoliksi täynnä nimiä ja numeroita. Olin myös saanut etumaksun ihan cashina, joten ei tarvinnut vielä siirtyä penkomaan viimeiseksi hätävaraksi kehittämääni rahavyötä. Keittiö oli niin sanotusti sievä niin nostalgisella tavalla että vain kerniliina puuttui. - Ei tullut mieleen... Ilkan oma toimisto sijaitsi rakennuksen puolivalmiissa osassa ja ne epäilivät että ikkunassa olisi ollut jokin vika. Poliisi oli pitänyt naisen kohtuullisesti ajan tasalla. Sillähän tämän saattaisi virkavalta selvittää, mutta minut oli nyt palkattu tähän hommaan. minä vastasin kotonani puhelimeen ja toisessa päässä luuri painettiin kiinni. - Tarvitsen kaiken mahdollisen tiedon mitä satutte muistamaan. Se hänen Lapin matkansa. - Ilkka jopa suunnitteli sen rakennuksen josta hän putosi, nainen nyyhkytti. Ketään hiippailijaa ei ollut nähty kyseisen rakennuksen käytävillä. - Se on mahdollista. sitten... - Ja hän teki toimistossaan arkkitehtipiirroksia. Nainen oli mietteliäs. Kaappikello naksutti hiljaisuuden läpi kuin ajaton tahtimittari. Pistin asian jalalle ja tapasin Ilkka Sutisen vaimon, Raijan. - Ei mitään uhkauksia. putoamista mitään erikoista. - Mutta ei poliisi ainakaan sanonut mitään... itkettyneen näköinen Raija kysyi minulta kun istuin heidän keittiönsä pöydän ääressä. Jotakin ehkä tapahtui siellä, sanoin. Että jos se nojasi ikkunaan... - Tässä on maantiekartta, johon on merkitty punakynällä Ilkan koko ajoreitti ja pysähtymispaikat, Raija kertoi ja ojensi minulle taitellun kartan.. sillä oli kyllä kasteltava kukka, joka roikkui ikkunan
12
luona katonrajassa. kun ne sanoi että se on onnettomuus. Heidän kotinsa sijaitsi aivan Iisalmen ydinkeskustassa
Ei sellaista kalaa kannata pyytää, joka iskee joka tapauksessa. - Niin joo. - Mainos. Kierre oli fantasiassani soikeaa kultalankaa. - Sherlock Holmes veti kokaiinia tylsistymiseen. Harkitse. Niillä on varaa hävikkiin. ehkä-Räsänen kysyi ovela ilme kasvoillaan. - Sinäkin perhanan eläkeläinen, totesin miestä kätellessäni. - Tyylille uskollisena, keskustelukumppani naurahti huomatessaan edessäni muovimukillisen viskiä. Käytä suunnitteluun aikaa. - Jos ilmoittaisit, millaisen mainostekstin sinne laittaisit. Dam-dam-di-di-dam-dam. Jos joka tapauksessa teet sen, tee se niin hyvin ja niin ovelasti että pulman ratkaisija joutuu todella ajattelemaan ja hänellä menee siihen aikaa. Vaikka liikkua myyntitykkinä ympäri Suomea ja kaupata venäläisiä sinkkiämpäreitä tai vaikka toimintanukkeja, jotakin helvetin Muumi Action Figureja tai... Suurin osa Suomessa tapahtuvista toiseen ihmiseen kohdistuvista väärinteoista on niitä pikaistuksissa, mustasukkaisuudesta ja humalassa tehtyjä. "Yksinkertaista, rakas Watson"-lausetta ei esiinny yhdessäkään Doylen Holmes-tarinassa eikä niissä ikinä mainita, että hän käyttäisi sitä kaksilippaista deerstalker-kotsaa. - Se oli käsittääkseni fiktiivinen hahmo, sanoin. - Useimmat rikokset tehdään päähänpistosta, joka syntyy lähibaarissa. Kohteena on oma puoliso tai lähikaupan kassa. Ex-poliisi vaahdotti omaan vatsaansa keskiolutta. tämä muistaakseni hänen nimensä oli Räsänen mies sanoi. - Kaikki. Minun suurimmat ongelmani ovat malttamattomuus ja tylsistyminen. Eteeni istahti entinen poliisimies, joka tiesi nykyiset puuhani ja tunsi tapani. Ruotsissa käytettiin joskus pronssikaudella sarvisia seremoniakypäriä.. - Et taida ilmoittaa keltaisilla sivuilla. Vetoaisin siis, että "jos aiot tehdä vääryyttä, niin tee nyt perhana se täydellinen rikos". - Kaikki käsitykset on valhetta. Viikingeillä ei ollut sarvipäisiä kypäriä, se käsitys on peräisin oopperoista. En sanonut ääneen hänen nimeään kun en ollut siitä sataprosenttisen varma. Voisi kai sitä jotakin typerämpääkin työkseen puuhata. Tekisin itsekin sen, jos olisin varma, etten jää kiinni. Silloin on ihan sama, heittääkö veteen sauvakäsikranaatin vai ostaako kalansa kauppahallista. Laittaisin vetoomuksen. Jotenkin sopivaa, tuumin, koska en minä ilmaiseksi olisi sille reissulle lähtenyt. Kuulin menneisyydestä tutun äänen: - Kukkonen, sinua kun katsoo niin näkee kaiken mustavalkoisena kuin vanhan jännärin kansikuvan joka on napattu bluokan elokuvasta. Olin siihen saakka sitonut perhoa ajatuksissani, suunnitellut etukäteen uuden Rusty Askon, jonka runkoon tuli ruskeaa silkkiä ja siipeen oravaa. - No en, murahdin ja jatkoin perhon sitomista. Jos joku murtautuu
14
rahalaitokseen, niin sellaisistahan minä en välitä. - Se alkuperäinen kysymys oli, että..
Ihminen on suurimmaksi osaksi vettä. - Siis silloin kun joku palkkaa sinut. Mies laski lehtensä pöydälle, josta toinen asiakas realisoi sen välittömästi. - Millaista taustatyötä sinä nykyään teet. - Ihan kokonaan päinvastoin. - Välillä puhut mitä sylki suuhun tuo. Kun hakkaa itse omat halkonsa.. Entinen poliisi nauroi. Historioitsijat kertovat skyyttien juoneen pääkalloista, Asterix-sarjakuva väittää viikinkien tehneen niin. En vastannut. - Milloin mitäkin. Tällä iällä ei enää tarvitse pitää lukua sanomisistaan. mies kysyi. Järkytys on usein suuri, kun havaitsen, että Hullu maailma -palstalla oleva juttu albiinosammakoista todellakin liittyy kouluammuskeluihin ja lopulta maapallon magneettikenttään. - Tai sitten olet jo syyntakeeton. Maapallon magneettikenttä vaikuttaa meihin kaikkiin. - Kuule Asko, kyllähän tämä yhteiskunta toimii aina, infrastruktuuri pelaa ja paloautot kulkee, entinen poliisimies naurahti. - Mitenkä niin. Turhan tiedon hankintaa. - Niin saa lämpimän kahteen kertaan, kultu on tuo letkaus. - Miten ne muka liittyy toisiinsa. Menee taas lusimaan ja tekemään siellä lisää velkaa kun aineita pitää saada, mutta saipahan sitä ennen velkansa maksettua. Kuin joku helkkarin teini. Räsänen tavasi hetken aikaa mukanaan ollutta iltapäivälehteä ja luki ääneen: - Joku tyyppi ammuttiin mökilleen saunarakennuksen eteen. Että onneksi oon elossa. Tuolla iällä. - Jo on jutut, otaksuttavasti-Räsänen höhötti. - Joskus voi vielä tulla sellainen katastrofi että konstaapeli tai varuskunnan
15. - Liittyyhän vuorovedet, naisten kuukautiset ja meidän kuummekin toisiinsa. Pelkäätkö, että ruoka loppuu kaupasta. - Mikä ettei. Äkkiä pankkiin, vähäinen saalis, polkupyörällä pakoon, velkojat ottavat rahat muutaman sadan metrin päässä ja pyörällä pakeneva ryöstäjä jää hetkessä kiinni eikä kerro minne rahat joutuivat. Kuulin, että olet melko omavarainen siellä Konnevedellä. Tässäkin näkee, miten käsitykset saavat jalansijaa ja ne aletaan pikkuhiljaa ottaa totisena totena. - Minua kiinnostaa tyhjänpäiväinen tieto. Tai ovat jo pidemmän aikaa muuttuneet. - No juuri niin. kenties-Räsänen kysyi silmiään pyyhkien. Kuu vaikuttaa veteen. Kaikki ovat taas hetken aikaa tyytyväisiä. - Näin on, juu perhana. Kun se alkaa sanotaanko oireilla, asiat... saattavat muuttua. Typerät anekdootit, hullut pikkuuutiset, nippelitieto, jolla ei näyttäisi
olevan mitään käytännön merkitystä. - Mitä se tarkoittaa. - No onneksi se en ollut minä joka kuoli, sanoin ironiseen sävyyn. Entinen poliisivirkamies palasi aiempaan aiheeseen: - Sellainenhan se perinteinen ryöstö on, huumevelkojen vuoksi
- Raha. - Miten tämä... - Liittyy rikollisten profilointiin. Sellainen pämmäys, että jokaisen omavastuu kestää loppuelämän, eikä apuun tule yhtään raivaushenkilökuntaa, ambulanssia tai vapaapalokuntaa, koska sellaista määrää raivaushenkilökuntaa ei ole olemassa. Ne kahelit "kilvoittelevat", kuka on paras. - Eivät ne julkisuuden vuoksi muita pasauttele vaan ne luulevat saavansa tekonsa jälkeen jopa itsensä tapettuaan suuren palkinnon. Kun kaikki pettää kerralla ja yhtä aikaa, meillä ei ole osaamista edes savimajan rakentamiseen. Kuin uskovaiset "taivaassa kirkkaimman kruunun saavat". - Ja kuinkahan niin. - Tarkoittaa siis sitä, että toisinaan on parempi, kun kukaan ylimääräinen ei tule sähläämään muualta varastettujen mielipiteidensä kanssa ja kertomaan että tekijä on kaukasialainen, kolmikymppinen yksineläjä, joka keräilee puutarhatonttuja. On opittava selviämään niillä tykötarpeilla, mitä itsellä sattuu olemaan. Sanotaanko, että Suojelupoliisissa paska valui aina alaspäin. eversti kiirehtii ensimmäiseksi oman perheensä turvaksi. Kuuntelijani pudisteli päätään jutuilleni. - Mitä mieltä olet vaikkapa näistä kou16
luammuskeluista ympäri maailman. - En ilman reseptilääkkeitä. Profiloinnista tulikin mieleen. - Ei sitä silloin sillä nimellä tunnettu. Näistä käsiaseluvista sen verran, että jos henkilöllä on ulko-ovessaan vaikkapa vanhanaikainen lukko ja kotona esimerkiksi radio, niin eikö ne täytyisi takavarikoida. Olet sinä tehnyt ilmaiskeikkojakin. - Heh heh! Siitä paskan valumisesta painovoiman vuoksi.... Siellä tehtiin niin paljon vääryyksiä kansalaisia kohtaan, että kun lähdin sieltä, ajattelin että jonkun on laskeuduttava norsunluutornista kuolevaisten pariin. - Ei ihan, koska saatanaa ei ole olemassa, mutta melkein sama asia. Muuan kaveri nappasi jäljitelmä-Viagraa. Se oli sellainen laktoosi-impotenssi. - Kai sinulla on jokin syy, miksi autat ihmisiä. - Vittuiletko. - Sinähän teit profilointiakin. - Lukosta ja radioantennin putkesta voi rakentaa tussarin, omatekoisen aseen. - Älä viitsi. - Saatananpalvontaako. Selkokielellä sanottuna ne eivät ole terveitä, mutta senhän jokainen tajuaa, sanoin juomaani maistellen. Heppi ei suinkaan seissyt, vaan hän paskoi naisen sänkyyn. Kohautin olkapäitäni. Kehitysmaassa voit aina rakentaa uuden savimajan, mutta täällä me ollaan riippuvaisia viemäröinnistä, asfaltista ja pankkiautomaateista. - Vieläkö teet firaabelina hommia Suojelupoliisille. - "Maksamme velkaa", miekkonen hyräili. - Vaikka nyt meneekin vähän kököksi jeesusteluksi... Olisi kannattanut ottaa pelkkää lumelääkettä, vastasin kierrellen ja kaarrellen. Ei sille ollut nimitystä. - Mitenkäs on
- Töllöstä tulevat elokuvatkin ovat useimmiten ihan hyviä, niissä vain saisi olla paremmat repliikit. - Minun työni on vielä raaempaa. Vaikka kaipa sitä ihmislapset olivat sa17. - Vaan onhan se viihdebisnes raakaa. - Elokuvat, juorulehdet, televisio, viihde, kaikki nämä antavat ymmärtää että jossakin siellä kimalteen seassa olisi jotakin elämää suurempaa. Matka turrutti ja alkoi jo unettaa. - Ihan oikeasti. Niin, ja parempi juoni. Ei siinä ole muuta vikaa kuin tekstitys, ääni ja kuvan laatu. - Paska valuu aina alaspäin. - Onko tämä jungilainen vai jungnerilainen käsitys. - Digi-tv on minusta ihan ookoo, sanoin. Paremmat näyttelijät myös. Eikö ole kammottavaa?
- Kauheaa, mies virnisti. - Kas kun nuoriso näkee sivusta, kuinka hyvin ne tienaavat ja ajelevat upeilla autoilla, naurahdin. Katsoin junan ikkunan ohi vilistäviä tummia viiruja ja sokeita pisteitä. Ei ole olemassa mitään elämää suurempaa, kyllä julkkis käy paskalla samalla tavalla kuin hänen faninsa. Nämä tositelevisiot, miksi ne vetoaa nuoriin. Onko muuten tässä junassa elokuva- tai videovaunua. Juoneltaan ne on yleensä kuin huonoja pornoelokuvia, joista puuttuu porno. - Eivät upeita, eivät ainutlaatuisia. Muuten se on ihan OK. Kun saa syyn ja paskan niskaansa, pääasia on se, että itse tietää, mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Voit olla tänään huipulla ja huomenna katuojassa. Niin. Tänään olet katuojassa ja huomenna viemärissä. - Äskettäin täällä Idolsja Big Brother-Suomessa tehdyssä kyselyssä nuorison toiveammatti oli "julkkis". Metsäinen sielunmaisemareitti muuttui paikoitellen avariksi peltoaukeiksi. - Digi-tv on ihan oukei. Löydettiin suunnitelmia Big Brother -tyyppisestä ohjelmasta, jossa olisi seurattu nuoren parin elämää. - Useampi vuosi sitten Venäjällä tehtiin kysely nuorison toiveammateista. Luitko uutisen, että Hitlerin suunnitelmiin oli kuulunut tositv-ohjelma. Nykyelokuvat ovat Hollywoodin madonpalasia linnunpoikasille. Ammatti, jumalauta! - Venäläinen nuoriso alkaa vaikuttaa silmissäni erittäin rehelliseltä, realistisesti ajattelevalta, fiksulta ja määrätietoiselta, ex-poliisi hörähti ja vilkaisi kelloaan. - Ka enpä tiedä. mietin. Minä nakkaan paskat niille, joiden ikkunaverhot ja sälekaihtimet heiluvat kun kävelen ohi. Harkitsin siirtymistä makuuvaunuun, jonka olin varannut ajoissa ja josta VR oli rokottanut turhan paljon jotta jättäisin kehnot unet käyttämättä. entinen poliisimies naurahti kysymyksen. Muistan kauhistelleeni itsekin, kun kärkisijoille kohosivat prostituoidun ja mafiagangsterin kannattavat ammatit, entinen poliisi sanoi. Kukaties-Räsänen jatkoi vielä jutustelua, joten pakotin itseni pysymään valveilla. - Hyvänen aika, jos Hitler olisi onnistunut tässä hirvittävässä suunnitelmassa
Vahinko ei tule kallo keulassa ja kaatuu niitä valtamerilaivojakin, mietin kun vesimassat vyöryivät yli rakennusten, jotka levisivät kuin kaljalasti osuuskaupan rappusille. Menin aikailematta tilaamaan lämmikettä.. Jos jotakin elämää suurempaa on, se on jokaisella se oma juttunsa. Ensitöikseni kuljetutin itseni Kemijärven alapuolella sijainneelle pääkallopaikalle. Voi sekin olla mahdollista, että aloitin tämän elämän väärällä jalalla. Tämä paikallinen pub oli täynnä päiväasiakkaita, jotka olivat jättäneet noitarumpunsa kotiin ja mulkoilivat märkää ilmiasuani tyypilliseen tapaan. Minulle elämää suurempaa on esimerkiksi kävellä aamukasteisen ruohon yli kun aurinko näyttää vasta nousemisen merkkejä ja sinkauttaa virvelillä vuorokauden ensimmäinen heitto ja seurata, kuinka lippauistin osuu tummaan vedenpintaan lumpeiden viereen. Skoolasin miekkosen kanssa.
Junan hakkaava ääni sai minut näkemään vallan erikoisia horrosunia. Sade ja vastatuuli tekivät kaikkensa estääkseen menoni, mutta onnistuivat vain sammuttamaan tupakkani. Havahduin unesta, kun juna saapui pohjoisen prefektuurin asemalle. - En ole uneksinut, sanoin. - Ei, vaan minä olen läpinäkymätön mies, totesin. - Oletko siinä hommassa mistä olet aikoinaan uneksinut. Ei siinä mitään tutkimista ollut, tapoin vain aikaa yhden sätkän verran. Maankuori vääntyi valittaen ja kirskuen ja tuli pimeämpää kuin peikon perseessä. Alkuviikon sääennusteet olivat taas muuttuneet hovissa. - Voi vilttihattu että on mälsää, sanoin kun astuin taksista sateen piiskaamalle asfaltille. Siinä on minun tavaramerkkini, copyrightini, imagoni ja brändini. - Siis varsin näkyvää sorttia. Tietysti. entinen paskahattu uteli kuin ei olisi virka-aikoinaan tarpeeksi ihmisten menemisistä kysellyt. No, seuraavaa odotellessa. - Etköhän sinä ole yksi kävelevä Rubikin kuutio. Parkkipaikan laidalla oli huoltoasema ja tietysti ravintola, jota kohti tietysti suunnistin karhukävelyllä. Olin puolipökerryksissä, kun söin puolituhdin aamiaisen ja sitten etsiydyin lähimmälle taksitolpalle. Makuuvaunu oli jossakin kaukana ja minä olin avoimella pellolla, jonne oli rakennettu suurkaupunki. Ukkosen kumu tuli tällä kertaa jalkojen alta kuin Äiti Maa olisi pidätellyt pärisevää pierua yli kolmetu18
hatta vuotta. Tavoittelivat kuuta taivaalta. manlaisia kaheleita jo antiikin aikoina. - Kaikki on vain tapahtunut. Pääasia, että pääsin lämpimään pudistelemaan fiktiivisen turkkini kuivaksi. Päädyin tutkimaan veden pyyhkimää parkkipaikkaa, jossa huono-onninen Ilkka oli pysähtynyt paluumatkalla