Satu Kreivi-Palosaari: Saamelaistaustalla on nyt lupa nousta esiin Kun äiti raivosi, ukki oli turvana – vaikean lapsuuden jälkeen Anne Kumpusalo-Vauhkonen sai hyvän elämän Näyttelijä Antti Tiensuulle retriittien hiljaisuus on merkinnyt kotiinpaluuta mysteerin ääreen Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi TAIVASKERON LAELTA NÄKEE KAUAS POHJOISEEN VARJOT VENYVÄT, MUTTA KAHVI TUOKSUU JA LAULU KANTAA MIKA TURPEINEN AUTTAA KATULAPSIA ADDIS ABEBASSA LUONNOSSA: TEEMU RINNE: KOTI ETIOPIASSA: irtonumero 9,50 € 9/25 Viisi kertaa loppuun palanut pappi Pirkko Olanterä: Jokainen selviää tavallaan
18,50 (20,50) Antti Siukonen & Harri Heikkanen Lasten katekismus Kirja liittää katekismuksen sisällöt oivaltavasti lapsen elämään. 27,90 (32,00) Hanna Kivisalo & Elina Salminen Malttikortit Odottavan aika voi olla kaunis. Hartauksia tukevat virren sanat sekä kauniit luontokuvat. 22,90 (25,00) Sally Ann Wright & Krisztina Kállai Nagy (kuv.) Lasten Raamattu – Kertomuksia ja rukouksia Uusi värikäs lastenraamattu välittää Raamatun keskeiset kertomukset sanoin ja kuvin. Mukana myös jokaiseen teemaan sopiva rukous. Oivaltavat ja hauskat riimirunot kertovat ikääntymisen tuomista tunteista. 26,90 Sally Ann Wright & Krisztina Kállai Nagy (kuv.) Lasten Raamattu – Kertomuksia ja rukouksia. 40 tekstikorttia auttavat huomaamaan hyvän, valitsemaan luottamuksen ja näkemään odottamisen kauneuden. Tästä kirjasta innostuu niin lapsi kuin aikuinen! 17,80 (19,80) Anna-Mari Kaskinen Hyvin säilynyt – Aarteita vanhuuden varalle Kirjan runot puhuttelevat kaikkia ikääntyviä. Kirja sisältää 28 eri kirjoittajan lyhyttä hartaustekstiä aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Tuo harmia, helpotusta, kiukkua, iloa, kiloja. Niissä pohditaan elämän varrella karttuneita kokemuksia – mikä on pysyvää ja mistä taas voisi luopua. 040 735 2096 Illoin ja aamuin varhain Kaisa Viitala & Kalle Hiltunen (toim.) Illoin ja aamuin varhain Rukouksen henkeä päivän eri hetkiin. 24,20 (26,90) Pia Perkiö Ikänäkö Mitä ikä meille tekee. Keventää, kaventaa, vahvistaa, heikentää. Vauhdikas kuvakirja on täynnä katsottavaa ja tutkittavaa
Suhde Jeesukseen on etäisen kunnioittava, mutta toisaalta hierarkkista tuonoloista systeemiäkään ei ole pyyntöjä käsittelemässä. Ensin pyyntö esitetään asianomaisia toimia käsittelevälle pyhimykselle. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Jos huomaat lehdessä asiavirheen, siitä voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Heidän pitäisi siis hankkia apua itselleen. Silloin on hyvä turvautua toiseen ja antaa samalla hänellekin kasvun mahdollisuus auttajana. Arvostin kuitenkin sitä, että hän rohkeni pyytää apua. Vanhuus tuo tullessaan yllättäviä ongelmia. Ilmoitustrafiikki ja ilmoitusmyynti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 56 700 kokonaistavoittavuus (painettu+digiviikko, KMT 2024) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972 (painettu) ISSN 2984-5130 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen. 040 683 8431 TUOTTAJA Emilia Karhu puh. Heillä on rukouksia varten hierarkkinen systeemi. Kiireisessä elämässä tulee tilanteita, joissa omat rahkeet eivät riitä. Freija Özcan päätoimittaja Askel Ei se helppoa ollut meille kummallekaan. Luterilaisittain rukoillaankin lähinnä maailmanrauhan ja yleisten asioiden puolesta. 040 665 5983. Mikäli se ei auta, käännytään Neitsyt Marian puoleen, jotta hän välittäisi asian Pojalleen. Hoidin muutamia vuosia iäkkään tätini asioita. Ka nn en ku va : Su sa nn a Vi lp po ne n PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Askel kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Taivaalliselle henkilöstölle osoitetut pyynnöt sen sijaan kasvattavat pyytäjää itseään. Tädin innoittamana olen opetellut itse pyytämään apua. Tuntuu vaikealta vaivata toisia. Itse Jeesusta ei kuitenkaan vaivata. Toimitus johtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Juha Kurvinen puh. Joskus niihin vastataan yllättävästi, joskus ei lainkaan – ja joskus sitä vain tarvitsee korkeampaa voimaa yrittääkseen itse. askel 9/25 ~ 3 Vaivaamisen vaikeus Pääkirjoitus K esälomalla törmäsin stand up -koomikon analyysiin eri kirkkokuntien rukoustavoista. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteri tietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa . PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan puh. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen puh. 0400 860 862. Ja ni La uk ka ne n Askel Syyskuussa 2025. Samoin me toimimme ihmistenkin suhteen. Jäin miettimään, ovatkohan luterilaiset jääneet tässä jonkinlaiseen välitilaan. Arvostin kuitenkin, että hän rohkeni pyytää apua. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Hän oli lapseton ja ikääntyessään pyysi, että hoidan hänet hautaan. Koomikon mukaan herätyskristityillä on hyvin läheinen suhde Jeesukseen. Omat asiansa pienen ihmisen pitää hoitaa itse. Kaikilla ei kuitenkaan ole lapsia. Katolilaisten, joita koomikko ilmeisesti itsekin edusti, tilanne on toinen. Omasta puolestani voin jälkikäteen sanoa kokemuksen kasvattaneen minua ihmisenä. 044 3500 181 TAITTO Samuli Lahtinen KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Satu Kreivi-Palosaari, Risto Leppänen, Kaisa Raittila, Teemu Rinne ja Juha Tanska OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET puh. Ei se helppoa ollut meille kummallekaan. On väläytelty, että tulevaisuudessa lapset joutuisivat ottamaan enemmän vastuuta ikääntyvistä vanhemmistaan. Häneltä pyydetään apua, kun jotain tarvitaan. Tämä näkyy nyt ihan käytännössä, kun keskustellaan vanhustenhoidon tulevaisuudesta
44 KOLUMNISTI JUHA TANSKAN varhaisimpiin lapsuusmuistoihin liittyy ruispelto. Yhä edelleen hän viljelee maatiaisruista kotitarpeiksi.. 9 / 25 Ra m i M ar ja m äk i Jukka Granström Pix ab ay 38 LAPSENA ANTTI TIENSUU kuuli pelottavia ja ahdistavia saarnoja. 4 ~ askel 9/25 Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Puut, kukat ja ruoho kasvavat hiljaisuudessa 8 Lukijat kertovat lapsuutensa makumuistoista 10 KANNESSA Sydänrukous on auttanut useasti loppuun palanutta pappi Pirkko Olanterää ymmärtämään omaa mieltään 18 Kirkon päiväkerhotoiminta täyttää 80 vuotta 19 Lainasanat ja viisautta 22 Heidin kulttuurikeittiössä valmistuu mausteisia hampurilaisia 24 Elämäntaito: Viiden miehen ystävyys on kestänyt jo yli 80 vuotta 26 KANNESSA Äidin mielisairaus varjosti Anne Kumpusalo-Vauhkosen lapsuutta – muistisairaus toi helpotuksen 32 Majakkalaivan valoa syksyysi 33 Kuukauden kirjat: Matti ja Erkki Alasaarelan Sata tarinaa luonnosta ja Eveliina Viitasen Jää lähellemme 36 KANNESSA Kolumni: Satu Kreivi-Palosaari sai oikeuden äänestää saamelaiskäräjävaalissa 38 KANNESSA Näyttelijä Antti Tiensuu vierastaa tiukkaa opillisuutta, mutta uskon mysteeri kiehtoo häntä 44 Kolumni: Siemenet saattavat virota unestaan pitkänkin ajan jälkeen, rohkaisee Juha Tanska 46 Kolumni: Kati Pirttimaan unelmana on rauha koko luomakunnan kanssa 48 KANNESSA Timo Turpeinen elää kahden kulttuurin arkea Etiopiassa 54 Kristillistä meditaatiota harjoittava Anu Pylkkänen: Hiljaisuus toimii kaikilla kielillä 55 Tuomasmessun yhteisösivu: Kino Agricolassa pohdittiin ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta 56 KANNESSA Kolumni: Elämän suuruus piilee ystävyyden hiljaisessa lämmössä ja sateen puhdistavassa voimassa, kirjoittaa Teemu Rinne 58 Hetki luonnossa: Poimi sydämesi täyteen luonnon puhetta 60 KANNESSA Nojatuolimatka Länsi-Lappiin Suomi-neidon kainaloon 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 54 KRISTILLISESSÄ MEDITAATIOSSA ollaan hiljaa Jumalan edessä, joten oppiriitoja ei synny, sanoo Anu Pylkkänen. Hiljaisuuden liikkeestä ja kelttiläisyydestä hän on löytänyt turvallisempaa hengellisyyttä
Tim o Vil la ne n 26 ANNE KUMPUSALOVAUHKOSEN lapsuudessa äidin mielen sairaus leimasi myös tyttären. Erilaisten kokemusten, näkemysten ja hengenmaisemien kirjoa on jälleen Askel-lehti pullollaan. Äiti ja isä saattoivat usein petiin menon yhteydessä veisata jonkun Siionin virren. Siksi yllätyin lukiessani Pirkko Olanterän mielenkiintoista haastattelua tämän lehden sivulta 10 alkaen. Olanterä muistelee, miten synkkinä Siionin virsien sanat lapsen mielessä soivat. Olanterän oivallusten lisäksi oli valtavan mielenkiintoista sukeltaa esimerkiksi insinööri Timo Turpeisen johdattamana Etiopian kristilliseen elämään. askel 9/25 ~ 5 Toimittajalta Niilo Rantala LAPSUUDEN SYYSILLOISTA muistan virrenveisuun. Vaikka samat asiat eivät meitä kaikkia puhuttelisikaan, voimme aina oppia jotain toisiltamme, kunhan lähestymme toisiamme nöyrin ja kuuntelevin mielin. Se rauhoitti ja toi turvaa. Paluu apteekkariksi lapsuuden kotiseudulle Lapinlahdelle on kuitenkin ollut Annelle syvästi korjaava kokemus.. Minun mielestäni se oli apea, jopa masentava. Näin monella tavalla asiat koetaan! Samanlaista hämmennystä koin, kun ystäväni kehui erästä elokuvaa voimaannuttavimmaksi ja hengellisesti puhuttelevimmaksi näkemäkseen elokuvaksi
Puut, kukat ja ruoho kasvavat hiljaisuudessa, Katso, kuinka hiljaa tähdet, kuu ja aurinko kulkevat. – Äiti Teresa. 6 ~ askel 9/25 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 17.10.2025 Voima Jumala on hiljaisuuden ystävä
askel 9/25 ~ 7 Pi xa ba y
Perunankukka LAPSUUTENI TÄRKEIN makumuisto on ehdottomasti mummin leipoMikä kirja on jäänyt sinulta kesken. Aikuisiällä opettelin tarkoin tekemään piirakan ja leivon sitä suvussa kulkevan reseptin mukaisesti myös tänä kesänä ja tarjoan ikääntyneelle äidilleni tyyliin: siunauksia suvun metsästä! MANSIKAN MAKU vie minut aina lapsuuden kesiin maaseudulle. Säntäsimme mukit käsissämme läheiseen metsään noukkimaan ihania mustikoita. Mummin kaulin teki ison pinon piirakkapohja, jotka äiti täytti ja rypytti kauniiksi. Erkki kirjoittaa: Äitini pisti pullataikinan kohoamaan Pyhtään kesämökillä. Mansikkaa riitti ja kuormasta oli lupa syödä. Jatkoin perinnettä omassa perheessä ja lapset pitivät siitä. Ensin tehtiin perunamuussi, jonka äiti sitten paistoi tuvan isossa leivinuunissa. Serkkupojatkin tulivat meille herkuttelemaan. Minä joskus voitelin piirakoita. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Kesken jäänyt kirja” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 29.9. Edelleen vähän yli viisikymppisenä mansikka on minulle suuri herkku. Suupielet olivat kaikilla siniset. mennessä. Äiti teki ruokaa rakkaudella ja siksi se oli niin maistuvaa. Pix ab ay Pix ab ay Yhteisö LUKIJOIDEN LAPSUUDEN tärkeissä makumuistoissa on mustikkapiiraita, pullaa ja mansikoita, karjalanpiiraita ja rantakalaa, tuuvinkia viiliä, lettuja ja itse leivottua ruisleipää.. Mukana hommissa olivat myös isoäiti, jota mammaksi kutsuttiin, sekä vanhempani ja isoveljeni. Äiti oli jo vaivannut taikinan valmiiksi. Oletko ehkä yrittänyt alkaa lukea kyseistä kirjaa useammankin kerran. Onko sinun helppo jättää kesken kirja, joka ei ole riittävän kiinnostava, vai sinnitteletkö yleensä kirjan väkisin loppuun saakka. Söin niitä niin paljon, että pötköttelin loppupäivän lievässä ähkyssä. 8 ~ askel 9/25 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. MIHIN KIRJAAN olet tarttunut innokkaasti tai uteliaasti, mutta se onkin syystä tai toisesta jäänyt kesken. Se on parasta ihan sellaisenaan, mutta hyvää myös mehuna, hillona tai kiisselinä. Oikaisu Kesäkuun Askel-lehdessä Ilon Wiklandista kertovassa jutussa oli kirjoitettu norjalaisen taitoluistelijan Sonja Henien sukunimi väärin. Nimi on siis Henie, ei Heine kuten jutussa luki. Kun se oli valmis, me murrosikäiset pojat pistelimme piirakkaa naamariin suurella antaumuksella valtaisat määrät. Katja MUISTIINI ON jäänyt lapsuudesta, kun mummi, äiti ja minä aloimme tehdä mummolassa karjalanpiirakoita. Miksi et saanut luettua tuota kirjaa loppuun saakka. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Lapsuuteni makumuisto PALKINNON VOITTANUT nimimerkki Erkki kertoo, että hänen lapsuutensa tärkein makumuisto on äidin pullapohjaan leipoma mustikkapiirakka. Katri ÄIDIN TEKEMÄ tuuvinki nousi lapsuuteni makumuistojen ykköseksi. Maku muistutti imellettyä perunalaatikkoa. Yksinkertainen ruoka, jonka kanssa oli useasti lihaa kun maalaistalossa elettiin. Piirakka sihisi uunissa. Saatuamme riittävän saaliin kävimme uimassa ja sitten puhdistimme marjat. Sitten kaikki paistettiin isossa leivinuunissa ja me lapset odotimme kärsimättöminä. Etenkin pinnalle noussut ruskehtava kuori oli satumaisen hyvää. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Tuffani viljeli mansikkaa ja sain hääriä mukana aikuisten kanssa. Kyytipekaksi sopi lasillinen kylmää maitoa
Hän kuori siihen perunoita, laittoi niiden päälle kalastajilta ostettuja tuoreita silakoita, ja sitten voita ja suolaa ja merivettä niin, että perunat ja silakat olivat veden peitossa. MIKÄ ON tämän lehden paras juttu. Serkkuni menivät ajoissa nukkumaan, mutta minä olen ollut aina yökukkuja. Voi kuinka hyvältä tuo rantakala maistuikaan. Leena 75v. Pullan maku tuo elävästi mieleen keittiössä puuhailevan mummini. Palkinnon voitti Hannu Palmgren Jyväskylästä. Mustikat kerättiin viisilapsisen perheen voimin yhdessä läheisestä metsästä. Perheeseeni kuuluivat mummi ja ukki, äiti ja isä. Marja YKSI LAPSUUTENI kesän kohokohdista oli, kun isä pesi kesäpaikassa puhtaaksi vanhan 20 litran padan. Lettujen makua ei voita mikään. Äitini, joka oli saanut lahjana jauhopeukalon, teki sen pullataikinakuoreen, ja se syötiin kylmän maidon kera tuoreena. Onneksi tuli myös yksi äiti, jolla ei ollut kiire pois ja paistoimme lettuja yhdessä. Tämän parempaa yöpalaa en ole koskaan saanut. Taikina oli tietysti voilla leivottu ja piirakka paistettu leivinuunin lämmössä. Lehden paras juttu. Onnittelut! Numeron 7–8/2025 parhaaksi lukijat äänestivät Jaakko Löytyn ja Kaija Pispan haastattelun. Välillä kävin tekemässä lisää taikinaa. Eteinen tuoksui tosi hyvälle, kun juoksin serkkujeni kanssa edestakaisin. Numeron 6/2025 parhaaksi lukijat äänestivät Vienan Karjalasta kertovan jutun Alkuvoimainen kaipaus vei kansanrunojen luvattuun maahan. Onnittelut!. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I ma pulla. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@kotimaa.fi. Lettujen kanssa Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Pataa ei saanut sekoittaa, etteivät silakat ja perunat hajonneet. Marjatta KUN ÄITI paistoi lettuja, se oli herkkuhetki. Pullat olivat yksilöllisiä, voilla leivottuja jouluhahmoja ja niitä leivottiin paljon. Voita päälle ja kyytipojaksi kokkelipiimää, johon täti lorautti vähän kermaa. Omien lehmien maidosta tehty, ihana kermakerros päällä. Jutun kirjoitti ja kuvasi Tarjariitta Lehtola. Kirsti Maria LAPSUUTENI TÄRKEIN makumuisto on kesän ensimmäinen mustikkapiirakka. Kerran pidin kesäkodilla lettukestit ulkona ja mainostin niitä koulussa. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI syötiin oman puutarhan antimia, usein omenahilloa tai luumuhilloa. Sitten sytytettiin tuli sopivaan kivenkoloon ja odotettiin, kunnes pata alkoi hiljalleen kiehua. Vieläkin tykkään viilistä, mutta samanlaista ei saa enää mistään. Olen tehnyt monenlaisia piirakoita aikuisenakin, mutta mikään ei vedä vertoja tälle lapsuuden makumuistolle, jonka tuoksu täytti koko pirtin. Palkinnon voitti Eila Turenius Seinäjoelta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Päivi MAALLA SUKULAISTEN luona oli ”ruokakonttuuri”, jossa viili oli hapantumassa pilkkumeissa. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Kaija TÄTINI PAISTOI riihitetystä rukiista leipiä ja laittoi eteisen kaappiin. Kirjoita kortin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Lähetä vastaus 29.9. Tuulikki LAPSUUTENI TÄRKEIN makumuisto liittyy jouluun, jolloin karjalaissyntyinen äitini leipoi sahramilla maustettua pullaa. Jutun kirjoitti Erja Saarinen ja kuvasi Rami Marjamäki. Yllätys oli suuri, kun lapsia saapui yli 50. Minä en ole varsinainen leivonnaisten pyöräyttäjä, joten sitäkin suuremmalla syyllä vaalin nyt jo edesmenneen äidin muistoa. Lasten ilmeistä näki, miten hyviä letut olivat hillon ja mehun kanssa. Ja ei kun syömään! Mukaan kutsuttiin setä ja täti perheineen, luodolla asuvat kalastajat sekä naapurit. Tätini jututti minua pirtissä ja teki kaksi ihanan isoa ruisleipää. Se sai kiehua 2–3 tuntia, kunnes liemi oli lähes haihtunut
TEKSTI JA KUVAT: SUSANNA VILPPONEN. 10 ~ askel 9/25 ”Syvimmällä ihmisessä on hyvyys ja valo, joka tulee Jumalasta” Lähetyslapsena Namibiassa kasvanut Pirkko Olanterä työskenteli lähes 30 vuotta pappina. Nyt hän auttaa ihmisiä mentorina. Sydänrukous auttoi Olanterää löytämään jälleen yhteyden omaan sisimpäänsä. Selitys toistuville uupumuksille löytyi autismista. Hän paloi loppuun viisi kertaa ja melkein kadotti uskon merkityksen
askel 9/25 ~ 11
Ihmisyyden ja hengellisyyden teemat ovat puhutelleet Olanterää läpi vuosien. Meri, tuuli ja aurinko ovat voimakkaasti läsnä. Valmistuttuaan hän pääsi vuonna 1992 Lapinlahden yläasteelle ja lukioon uskonnonopettajaksi. – Minulla on haaveena tehdä pyhimyssarja erilaisista menneiden aikojen ja nykyajan mystikoista, Olanterä kertoo. Olanterä oli hiljaa vattupuskassa kuulokkeet korvissaan ja vaikuttui. Nunnat ja luostarit ovat viehättäneet Olanterää aina. 12 ~ askel 9/25 S ivellin piirtää punaista merkkiä otsan kohdalle. Ei sanoille, kyllä Jumalalle Kun viides uupumusjakso vei Olanterän pohjalle, hän huomasi, että hengellisyyden merkitys tuntui katoavan. Olanterä on harjoittanut sydänrukousta kaksi kertaa päivässä yli kolmen vuoden ajan. Se teki Olanterään suuren vaikutuksen. Hänen äitinsä ja isänsä olivat lähetystyössä opettajina. Lähes 30 vuotta pappina olivat Olanterälle tärkeitä, mutta myös raskaita. Sydänrukous on verrattavissa meditaatioon. Korkea ja avara huone sijaitsee historiallisen Lapinlahden rautatieaseman päädyssä. Ulkopuolisuuden kokemusta myös Olanterä on kantanut läpi elämänsä. Sitä myötäilee valtava Namibin aavikko. Olanterä on kiivennyt puun latvaan ja laulaa Jumalalle. Suurin oivalluksista on kuitenkin ollut se, että Olanterä on kiivennyt puun latvaan ja laulaa Jumalalle. Eräänä päivänä vadelmia poimiessaan Olanterä kuunteli nettiluentoa englanniksi. Kaiken uuden opettelun lisäksi sisintä kalvoi outo olo. Meri, tuuli ja aurinko ovat voimakkaasti läsnä.. Samalla minulla oli kuitenkin suuri kaipaus johonkin. Olanterä vietti yhdeksän ensimmäistä vuottaan Namibiassa. – Kaikki varhaisimmat lapsuusmuistoni ja lapsuuden maisemat ovat Namibiasta. Helsinkiin menevä juna pysähtyy laiturille ja osa matkustajista jää kyydistä. Opettajasta papiksi Lukion maailmanuskontojen kirjassa oli kuva selin istuvasta zen-munkista kivipuutarhassa. Ne kuuluvat birgittalaisnunnan kruunuun ja symboloivat viittä Kristuksen haavaa. Silmät kiinni olevan naisen päähineessä merkkejä on yhteensä viisi. Varsinaisen syyn siihen hän kuitenkin löysi paljon myöhemmin. Vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Pirkko Olanterä, 58, astuu muutaman askeleen taaksepäin ja tarkastelee yksityiskohtaa, jonka on juuri maalannut. Olanterän oma hengellinen matka alkoi jo lapsena, paljon Pohjois-Savoa kauempana. Kun perhe palasi Suomeen, iski Olanterään kulttuurishokki. Sen aiheena oli centering prayer. Lähetyslapset rinnastetaan niin kutsuttuihin kolmannen kulttuurin lapsiin ja maahanmuuttajiin. Se on yksinkertainen rukouksen muoto, jossa asetutaan istumaan hiljaisuuteen pyhän sanan äärelle 20 minuutin ajaksi. – Moni lähetyslapsi sanoo, että heihin jää ulkopuolisuuden tunne. – Tykkäsin opettamisesta, mutta koulujärjestelmä oli raskas. Olanterä haki opiskelemaan teologiaa, mutta opiskeli myös aineenopettajaksi. Olennaista on, että tahtoo sanoa kyllä Jumalan läsnäololle ja vaikutukselle sisimmässään. Hän paloi työurallaan viisi kertaa loppuun. Vuoden alusta hän on ottanut mentoroitavia asiakkaita vastaan työhuoneellaan, joka toimii myös ateljeena. – Sydänrukous on auttanut ymmärtämään omaa mieltä, kun sitä katsoo välimatkan päästä. Menetelmän nimi on käännetty suomeksi sydänrukoukseksi. – Kuva oli niin koskettava kaikessa hiljaisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan. Lapsuus Namibiassa ja kulttuurishokki Rannalta alkaa Atlantin valtameri. Viisi vuotta opetettuaan Olanterä sai kutsun papin työhön, ja vuonna 1997 hän aloitti pappina Lapinlahden seurakunnassa. Namibiassa oli hyvin erilaista kuin Kainuussa. – Sydänrukouksessa ei pyritä mihinkään tai tavoitella mitään. Hän on tutkinut niitä niin pappina, taiteilijana kuin sittemmin myös mentorina. Kun ajatukset karkaavat tai esiin tulee tunne, joka vie kauemmas Jumalan läsnäolosta, palataan mielessä valitun sanan ääreen ja päästetään ajatuksesta irti. Niissä ihmiset etsivät syvintä ihmisyyttään Jumalasta, Jumalan avulla. Olanterä ja kolme muuta sisarusta asuivat Swakopmundin rannikkokaupungissa. – En jaksanut yhtään kristillistä sanaa tai saarnaa
Taide on villi maailma, jossa ei ole sääntöjä.. askel 9/25 ~ 13 Taide on todiste siitä, että elämä on enemmän kuin sanat, Pirkko Olanterä ajattelee. Autistina hän ei ole aina pystynyt puhumaan ja käyttäytymään kuten pitäisi
14 ~ askel 9/25 – KOSKA minulla ei ole ollut helppoa elämässä, arvostan kaikkien ihmisten elämäntapaa. Jokainen selviää tavallaan, Pirkko Olanterä sanoo.
Mentoroidessa tärkeintä on nähdä ihminen Suuren ja korkean huoneen seinillä on Pirkko Olanterän taidetta. – Nyt minulla on vihdoin ja viimein sopiva elämänmuoto, jossa voin itse määrittää päivärytmini. – Pahinta on, jos tulee liikaa yhtäaikaisia ärsykkeitä ja ihmiskontakteja. Sanotaan vain kyllä Jumalan läsnäololle ja vaikutukselle sisimmässä.. Silloin uskonnollinen sanasto ja hengellisyys on kytkeytynyt väkivallan kokemiseen. Autismi vei eläkkeelle Autismi antoi selityksen sille, miksi Olanterä väsyi asioihin, joiden olisi pitänyt olla helppoja. Olanterä muistaa, kuinka iltavirressä tunnustettiin, että päivät tehtävät oli tullut suoritettua huonosti ja pyydettiin, että ”salainen vilppini paljastukoon”. Nyt tiedän, että olen joutunut käyttämään keskimääräistä enemmän energiaa selvitäkseni työstä. Olanterän mukaan oireet ovat samankaltaisia kuin posttraumaattisessa stressireaktiossa, jossa ihmisen itsetunto on heikko ja hän on altis vaikutuksille. Toinen traumasensitiivisyyden muoto voi olla hengellisyydestä riippumattomien traumojen kohtaaminen. Olanterä on käsitellyt ja purkanut asiaa elämässään paljon ja tullut tulokseen, että kyseessä on syvä väärinkäsitys kristillisyydestä. Se voi tarkoittaa hienovaraista lähestymistapaa tai erityistä herkistymistä esimerkiksi silloin, kun trauma on tullut hengellisyydestä. askel 9/25 ~ 15 Olanterä on ymmärtänyt olevansa autisti. Lähtökohtana traumasensitiivisyys Mentoroidessaan Olanterälle on erityisen tärkeää traumasensitiivisyys. Ihmiselle voi tulla myös pelkotiloja. – Asiakas voi keskustella halutessaan hengellisistä asioista tai traumoistaan, tai mentorointi voi olla suoraa jumalasuhteen pohtimista. Mentoroinnissa voidaan myös keskustella elämän kriiseistä tai identiteetistä ilman hengellistä näkökulmaa. Hyvä, että jaksoin tänne saakka. Diagnoosin myötä Olanterä pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle. Olanterän mukaan esimerkiksi lapsuudenkodissa on voitu käyttää uskonnollisia perusteluja hyvälle käytökselle ja liittää siihen fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Kotona kristillisyyden versio oli turvallinen, mutta sanastoltaan synkeä. – Koska minulla ei ole ollut helppoa elämässä, arvostan kaikkien ihmisten elämäntapaa. – Ikään kuin kristillisyydessä olisi vaarallista tuntea olonsa hyväksi, iloiseksi ja elämänhaluiseksi. – Siitä on saattanut muodostua traumakimppu, joka kaikuu läpi elämän. Esimerkiksi Olanterä ottaa väkivallan kohteeksi joutuneet ihmiset. Se avasi myös, minkä takia papin ja opettajan työt ovat osittain olleet hänelle jopa mahdottomia. – Terapeutin tärkein tehtävä on olla läsnä, kuulla ja nähdä ihminen. Toisessa tuolissa istuu silloin mentoroitava ja toisessa Olanterä. Omasta autismista on ollut myös hyötyä keskusteluterapiassa. Jäätyään pois kirkon työstä ja perustettuaan oman yrityksen Olanterä kehitti syvämentoroinnin: terapeuttisen keskustelutuen, jonka taustalla on hänen kokemuksensa pappina ja oma elämänpolku. – Pikkulapsena ihmettelin, mitä ihmettä tämä tarkoittaa. Tavallisesti ne sijaitsevat huoneen toisella puolella terapianurkkauksessa. Kaksi tuolia ja pieni pöytä on siirretty väliaikaisen pop-up -näyttelyn vuoksi ikkunan alle. Ihminen on voinut olla ympäristössä, jossa hengellisyyttä on käytetty vallan tai väkivallan välineenä. Jo aiemmin mielessä ollut ajatus mentorointityöstä heräsi uudelleen. Mentorointityön pohjana Olanterällä on Tommy Hellstenin ja Irene Kristerin kehittämän Ihminen tavattavissa -ohjelman terapeuttiopinnot. Vanhemmat olivat körttiläisiä ja kotona veisattiin paljon Siionin virsiä. – Jos he ovat tuoneet traumansa esiin hengellisessä tai uskonnollisessa yhteisössä, se on painettu villaiselSydänrukouksessa ei pyritä mihinkään. Olanterä tunnistaa trauman myös omasta lapsuudestaan, jossa uskonto oli läsnä aina. Jokainen selviää tavallaan. – Diagnoosi oli helpottava, mutta myös hämmentävä. Tiedän, että moni kantaa tällaista traumaa suomalaisen luterilaisuuden keskellä. Käsiteltäville aiheille ei ole rajoitusta. Olanterä piti kyllä pappina olemisesta ja arvosti kaikkia kohtaamiaan ihmisiä, mutta työn intensiivisyys oli liikaa. – Ihminen voi olla allerginen kaikelle hengellisyydelle ja puheelle Jumalasta tai hän saattaa hakeutua uudelleen voimakkaasti valtaansa ottavien uskonnon muotojen piiriin
– Silloin on erityisen tärkeää muistaa, että ytimessä on mahdollisuus hyvään. Olanterän mukaan yhteyden löytäminen on tärkeää myös parantumisprosessissa. Vaikeina aikoina Olanterälle on ollut vaikeaa uskoa edes Jumalan olemassaoloon. Olanterän mukaan Jumala on äärimmäisen todellinen, mutta häntä ei voi vangita mihinkään määritelmään. Pimeät periodit olivat hengellisen tien ajanjaksoja. Nyt työssään syvämentoroijana, retriitinohjaajana ja sydänrukouksen opettajana hän voi hyödyntää tietämystään. Jumala odottaa oman sisimmän keskuksessa. Sitä ei vain siinä hetkessä näe. Yhteys on kuitenkin elämän varrella voinut kadota ja päälle tulla erilaisia kerroksia, vaatimuksia ja ikäviä kokemuksia. Se on Jumalan syvempää läsnäoloa. Erityisesti valtapelit ja hierarkiat ovat olleet hankalia. Pelkkä opillisuus on hengetöntä Paljon hengellisyyttä tutkinut Olanterä vierastaa uskonnossa ja hengellisyydessä tietynlaista ehdottomuutta. – Hyvää tarkoittava toisen puolesta tietäminen on satuttavaa. Olanterä kritisoi myös kirkossa tapahtuvaa albahiihtelyä. – Kaikkea vaikeaa ja pimeää ei tarvitse pelätä, vaan niilläkin voi olla merkitys. Penkissä asetutaan perinteiseen kirkkokumaraan. Omasta kokemuksesta Olanterä tietää, millaista on olla pohjalla. Kristillinen mystiikka antoi kuitenkin selityksen hankalille elämänvaiheille. – Jokaisella ihmisolennolla on mahdollisuus olla välittömästi yhteydessä Jumalaan ja se tapahtuu ihmisen sisimmän kautta. – Ihmisen syvätasot ovat minulle itsestäänselvyys. Olanterän mukaan etenkin seurakuntatyössä valtapeli on tavallista enemmän piilotettua, ja siellä pitäisi ymmärtää rivien välistä miten toimia. Hengellisyys traumatyön tukena Kristillinen mystiikka kytkeytyy myös mentorointiin. Vaikeina aikoina Olanterä sai rohkaisua kirjallisuudesta ja kohtaamisista. – Kun hengellisyys alkaa avautua, niin vahingoittunut käsitys itsestä parantuu. 16 ~ askel 9/25 la ja pahimmillaan syyllistetty uhria. Olanterä ymmärtää, että se voi olla varovaisuutta. – Silloin ei tule kehollista koodia ja häpeää, ettei osaa olla oikein. – Sielun pimeä yö voi olla vaihe, jolloin on aika jättää jotain taakse tai päästää jostain irti. Kiehtova ihmisyys Oma uupumustausta ja masennuskaudet ovat lisänneet Pirkko Olanterän kiinnostusta siihen, kuinka ihminen voisi voida hyvin ja tuntea itsensä elossa olevaksi. Ne ovat olleet elämässäni pimeitä jaksoja. Hän on huolissaan siitä, millaista pahoinvointia tämä aika tuottaa. – Silloin tärkeintä on, että samat sanat ja raamatunkohdat toistetaan, mutta ei mennä sen syvemmälle. Olanterä iloitsee tilaisuuksista, joiden aluksi sanotaan, että kukin saa olla miten parhaalta tuntuu. – Kun asioita perustellaan pelkästään opillisesti, hengellisyydestä tulee täysin hengetöntä ja elämälle vierasta. Aiemmassa työelämässä Olanterä on myös välillä kokenut arvopohjansa olevan törmäyskurssilla. Villi ja vapaa taiteen maailma Tasainen kiskojen kolina kertoo, että tavarajuna ohittaa aseman. Olanterän mielestä trauman kokenut pitää ottaa tosissaan ja arvostaa ihmisen kokemusta. Sellainen tuntuu myös autistista helpottavalta. – Pohjimmiltaan kyse on siitä, että syvimmällä ihmisessä on hyvyys ja valo, joka tulee Jumalasta. Hänen mielestään on kuitenkin harmi, että ihmisiä ei rohkaista henkilökohtaiseen hengelliseen elämään. Aurinko läpäisee Olanterän työhuoneen Diagnoosi oli helpottava, mutta myös hämmentävä.. – Kun on täysi burn out ja vaikea depressio päällä, ei pysty oikein mihinkään. – Jos joudun tilanteeseen, jossa jotain auktoriteettia pitäisi kunnioittaa vain tittelin perusteella, olen kuin norsu posliinikaupassa. Olanterän mielestä hengellisyys voi tukea traumatyöskentelyä. Hän kutsuu pinnallista hengellisyyttä näkkileipäuskonnollisuudeksi. Sillä hän tarkoittaa kirjoittamatonta sääntöä liikkua kirkossa hiljaa, ilman äkkinäisiä liikkeitä, kuin varovaisesti hiihtäen. Olanterän mukaan some ja kulutusyhteiskunta repivät ihmisiä yhä kauemmas syvyydestä ja elämän lähteestä. Se tarkoittaa, että uskominen perustuu tietämiseen ja tiettyihin sanamuotoihin. – Se on itsessään omiaan jähmettämään ihmistä ja vahvistamaan arkuutta
Olanterä käyttää maatuskavertausta. Keväällä Olanterä teki myös ensimmäisen käännöstyönsä. Nyt ajattelen, että kuka minua kieltää. Birgittalaisnunnan lisäksi työhuoneella on useampi keskeneräinen maalaus. Ne kaikki ovat naisten muotokuvia. – SIELUN pimeä yö voi olla vaihe, jolloin on aika jättää jotain taakse tai päästää jostain irti. Taide on ollut Olanterälle tärkeää aina. – Jostain syystä maalaan vain naisia. – Olen koko elämäni kokenut, että en ole aina pystynyt puhumaan ja käyttäytymään kuten pitäisi. – Viimeisen maatuskan sisällä on tyhjää, mutta se tyhjä onkin tilaa kaikelle. Taide on villi maailma, jossa ei ole sääntöjä. – Kotona moni muukin asia on tekemättä. Olanterällä on päällään itsevärjätystä batiikkikankaasta tehty mekko. Ei ole mahdollista tai tarkoitus saavuttaa lopullisia vastauksia. Sitä ei vain siinä hetkessä näe, Pirkko Olanterä pohtii.. Siellä myös tehdään yhdessä ja tekemiselle on alku ja loppu. Pienin mummo onkin suurin. Aina kun teos valmistuu, mieheni sanoo, että taas yksi voimakas nainen. Hän on pohtinut pitkään, onko viimeinen pieni maatuskamummo kova ja kiinni oleva. Niin vaan tapahtuu, Olanterä sanoo ja nauraa. Tällä hetkellä Olanterä maalaa ja harrastaa improteatteria. Hän käänsi englannista suomeksi Cynthia Bourgeaultin teoksen Mystinen toivo. Täällä pääsee keskittymään maalaamiseen, Olanterä kertoo. Se on Jumalan syvempää läsnäoloa. Olanterä on päätynyt vastaukseen, että ei ole. – Minulla on ollut pitkäaikainen unelma, että uskaltaisin sanoa itsestäni taiteilija. Yhtenä taiteellisen inspiraation lähteenä ja esikuvana Olanterä pitää monilahjakasta äitiään. Se sopii hyvin huoneen boheemiin tunnelmaan ja keltaiseen vanhan aikakauden tapettiin. Hän on harrastanut musiikkia, tanssia ja teatteria kuvataiteen lisäksi. Aiemmin Olanterä maalasi kotonaan, nyt oma työtila on ihana paikka. Taiteilija tarttuu jälleen siveltimeen ja alkaa viimeistellä birgittalaisen kasvoja. – Taide on todiste siitä, että elämä on enemmän kuin sanat. – Improssa on raamit, joiden puitteissa voi olla vapaa. askel 9/25 ~ 17 valkeat verhot. – Elämä on virtaamista ja liikettä. Elämä virtaa Olanterä on pohtinut elämässään paljon ihmisyyttä ja ihmisen suhdetta Jumalaan. Olanterälle taide on myös itsensä tutkiskelua. Toisaalta taide mahdollistaa paljon, erityisesti autistin näkökulmasta. Valmiita teoksia on ripustettu seinille. Myös kääntämistyötä Olanterä pitää tietynlaisena taiteenlajina. Olanterän mukaan improilu sopii täydellisesti autistille
Osalle päiväkerho on antanut eväitä hengellisyyteen, ja joku on löytänyt sydänystävän, jonka kanssa pitää yhtä vielä aikuisenakin. Kerhokassiini oli pakattu eväsleivät, tossut sekä mehua litteään muovipulloon. Äiti toivoi seurakuntaan lapsille virikkeellistä arkitoimintaa, ja nopeasti päiväkerhot levisivät ympäri Suomen. Erityisellä lämmöllä muistan mukavaa Maija-tätiä. Pian itkuni loppui ja ryhdyin leikkimään ja askartelemaan muiden lasten kanssa. 18 ~ askel 9/25 Syyskuu M uistan elävästi sen lämpimän syyskesän päivän vuonna 1977, kun menin ensi kertaa seurakunnan päiväkerhoon Espoon Olarissa. Perille päästyämme en millään olisi halunnut jäädä kerhoon ilman äitiä ja siskoa. Näin kertovat vanhemmat Espoon seurakuntien keväällä 2024 tekemässä huoltajakyselyssä.. Kirkon päiväkerhotoiminta täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Kerhoon jääminen ei muuttunut helpoksi myöhemminkään. Minua jännitti hirveästi. Espoon seurakunnat toteuttivat juhlavuoden kunniaksi pienen päiväkerhomuistokyselyn. EMILIA KARHU Onnea 80-vuotias kirkon päiväkerhotoiminta! Juuri nyt Ja ni La uk ka ne n LASTEN MIELESTÄ kirkon päiväkerhoissa kivointa on leikkiminen ja kaverit. Itse en muista juurikaan, mitä kerhossa tehtiin, mutta myönteinen ja utelias asenteeni kristinuskoa kohtaan ja rakkauteni virsiin saattavat hyvinkin olla sieltä peräisin. Uskon, että erossa olemisen harjoittelu teki kuitenkin hyvää meille kaikille. Päiväkerhot syntyivät vuonna 1945 Turussa paikallisen äidin aloitteesta. Maija-täti piti minua kuitenkin hellän päättäväisesti sylissään ja kehotti äitiä lähtemään. Eroahdistus oli valtava, minusta tuntui että kuolen. Olin jostain syystä hirveän huolestunut siitä, miten äiti ja sisko pärjäisivät ilman minua monta pitkää tuntia. Päällimmäisenä päiväkerhosta on jäänyt kyselyyn vastanneille mieleen turvallinen tunnelma, välittävät ohjaajat, eväshetket, yhteiset juhlat ja lasten virret. Äiti työnsi alle vuoden ikäistä siskoani vaunuissa, kun kävelimme kerhopaikkaa kohti
Iltalaulun voimakas kaiku seinistä jäi sykkimään sydämen tienoille, siivitti silmiä uneen. Taina Manninen Henki-lehdessä 4/2025 Meidät on luotu rajallisiksi ihmisiksi, ja mielestäni se on suuri siunaus. Silloin ohikulkija pysähtyi ja sanoi: Sinussa on voimaa enemmän kuin arvaatkaan. Timo Raassina Ristin voitto -lehdessä 27/2025 Tässä kiihkeiden mielipiteiden ja kärjistyneen debatoinnin ajassa haluan mieluummin rakentaa kuin repiä. Jumalan antamat eväät kyllä riittävät, luota ja jatka matkaa. Väsyneessä iltarukouksessa vain yksi sana, onnellinen huokaus: Kiitos. Tarvitsemme säännöllisesti lepoa. Maija Nurmimäki Päivämieslehdessä 31/2025 Eräs vanha rouva kertoi, kuinka hän nuorena, yksinäisenä opiskelijana istui kerran puiston penkillä murtuneena. Muista, että Jumalan kutsu lepoon hänen yhteydessään on aina voimassa. Kaikkitietävän roolia ei ole tarkoitettu kenellekään muulle kuin Jumalalle. Hän oli epäonnistunut tärkeässä kokeessa, eikä tiennyt, miten jatkaa. Hanna-Leena Penttilä Kirkon seutu -lehdessä 7/2025 Vaikka emme aina tiedä, mihin olemme menossa, voimme aina kysyä vanhojen kirkkoisien tavoin: Millaiseksi kukaksi minut on luotu puhkeamaan. Vuosien mittaan ne nousivat mieleen, kun usko oli heikoimmillaan. On niin paljon hyviä asioita, jotka yhdistävät meitä, että haluan mieluummin vahvistaa niitä kuin kärjistää ennakkoluuloja ja kyräileviä asenteita. Rouva ei enää koskaan nähnyt tuota ihmistä uudelleen, mutta sanat jäivät. askel 9/25 ~ 19 Lainasanat Pix ab ay Silloin lapsena nuo muutamat kauniit kesäpäivät leirikeskuksen pihamaalla ja kattojen alla maistuivat auringolta ja uintivedeltä, nuotiomakkaralta ja pillimehulta. Se oli Jumalan viesti, siunauksen signaali, hän sanoi. – Publilius Syrus (85–43 eKr.). Ei vain kerran vuodessa muutamien viikkojen ajan, vaan jatkuvasti. Käsityskykymme on rajallinen, voimavaramme ovat rajalliset. Juha Tapio Kirkko & Koti -lehdessä 6–7/2025 Viisautta Lempeys voittaa aina
Kasvin lehdet ja versot ovat myrkyllisiä, mutta sinisiä kukkia on käytetty koristeina salaateissa, voileipien päällä ja juomissa, esimerkiksi pakastettuina jääkuutioiden sisällä. Arkkienkeli Mikaelin arkisempi pyhä R ohtopurasruoho eli kurkkuyrtti ( Borago officinalis) on yksivuotinen, hyvin kaunis, sinikukkainen koristekasvi, jota on viljelty pohjoismaisissa yrttitarhoissa jo vuosisatoja. 20 ~ askel 9/25 Kuukauden kasvi Rohtopurasruoho eli kurkkuyrtti Juuri nyt M ikkelinpäivää vietetään sunnuntaina 5.10. syyskuuta siksi, että arkkienkeli Mikaelille omistettu Garganon vuoritemppeli vihittiin käyttöön 29.9. päivän jälkeiseen sunnuntaihin. Tämä mesikasvi houkuttelee erityisesti pörriäisiä ja perhosia ja sopii aurinkoisille kasvupaikoille. EU on kuitenkin nimennyt tämän rohdoksen vakavasti haitalliseksi, koska kasvin osat sisältävät maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia aineita. Lisäksi kasvin sanotaan karkottavan kaalien ja kesäkurpitsojen tuholaisia. Eikös tässä olisi jo riittävästi aihetta palauttaa mikkelinpäivä takaisin arkipyhäksi. Sitä vietettiin aina 29. Se kasvaa noin 50 cm korkeaksi ja kukkii kesä–syyskuussa. mutta Kustaa Vilkuna tietää Vuotuisessa ajantiedossaan, että aikanaan tunnettiin myös Arki-Mikkeli. Alkuperäinen mikkelinpäivä oli 29. Ei ihme, sillä arkkienkelin mainitaan olevan paitsi taivaallisten sotajoukkojen päällikkö, myös taivaallisten kirjojen haltija, hurskaiden pelastaja, kuolleiden herättäjä pasuunallaan sekä vainajien saattaja taivaiseen Jerusalemiin. Rohtopurasruohon varret ovat piikkisen karvaisia. Mikaelille omistettuja kirkkoja on maailmalla lukuisia. Rotevakasvuisena kasvina kurkkuyrtti lannoittaa maata tehokkaasti, ja sen syvälle ulottuvat juuret auttavat kuohkeuttamaan maaperää. Etelä-Italiassa paikalla, jossa arkkienkeli oli ilmestynyt. Arki-Mikkeli on voinut Vilkunan mukaan muodostua vuoden 1772 jälkeen. Kasvi siementää vilkkaasti ja nousee yleensä joka kevät paikalle, johon sitä on kerran kylvetty. syyskuuta. FREIJA ÖZCAN M us eo vi ra st o Em ilia Ka rh u MAANVILJELIJÄ VIHTORI Moisio esittelee pienelle pojanpojalleen sokerijuurikkaan nostotyössä käytettävää juurikasharaa syksyllä 1963. Silloin näet Suomessa ja Ruotsissa mikkeli siirrettiin syyskuun 29. LÄHTEET: WIKIPEDIA.ORG JA SEIKKUTUOTE.COM. Kurkkuyrtin siemenistä puristetaan öljyä, jota käytetään rohtona esimerkiksi allergioihin ja hormonaalisiin vaivoihin sekä sydänja verisuonitautien tukihoidoissa. Arki-Mikkeli säilyi, koska se oli vuotuisen sadonkorjuun päätepiste
Kampanjan nettisivuilla kerrotaan, että alkusyksystä järjestettävän kampanjan tarkoituksena on tuoda lisää ulkoilun iloa mahdollisimman monelle ulkoiluapua kaipaavalle ikääntyneelle. Lahjoitusvaroin lievitetään ikääntyneiden ja heidän läheistensä hätää. Oikea-aikaisesti tarjottu apu auttaa pysymään toimintakykyisenä. Ikäihmisen ulkoilun väheneminen on hälytysmerkki heikkenevästä liikkumiskyvystä. Ulkoilu edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä, vahvistaa sosiaalisia suhteita, parantaa yöunia ja tuo mielekästä vaihtelua arkeen. Vuonna 2026 Yhteisvastuukeräys keskittyy vanhenemiseen liittyvään pelkoon pärjäämisestä. T utkimusten mukaan ikääntyvien yksinäisyys ja turvattomuus ovat lisääntyneet ja avun saanti vaikeutuu. Tämän vuoden lahjoitusvaroilla vahvistetaan nuorten tulevaisuususkoa Suomessa ja maailman kriisialueilla. Apu kanavoidaan perille Yhteisvastuun diakonia-, sosiaalija kehitysyhteistyön kumppanien kautta. LISÄTIETOJA: yhteisvastuu.fi Lii sa Sa lo ne n Kutsu vanhus kävelylle tai pihalle rupattelemaan! Pienikin hetki ulkona voi olla iäkkäälle päivän kohokohta. Silti Ikäinstituutin sosiaalija terveysministeriölle tekemän selvityksen mukaan iäkkäistä kotihoidon asiakkaista 35 prosenttia ei ollut poistunut kotoaan viikkoon. Kutsu siis iäkäs läheinen, tuttava tai naapuri kävelylle tai pihalle rupattelemaan! LÄHDE: www.ikainstituutti.fi Yhteisvastuukeräys 2026 lievittää ikääntyvien hätää Yh te is va st uu / Ki rk ko pa lv el ut. Heikentynyt liikkumiskyky, kaatumisen pelko, epäsopiva ympäristö tai yksinäisyys voivat estää itsenäistä ulkoilua. Vuonna 2026 keräyksen tuotto ohjataan kotimaassa Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien kautta paikalliseen auttamistyöhön sekä Vanhusja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n etsivään vanhustyöhön. Usein jo toisen ihmisen läsnäolo riittää tuomaan turvallisuuden tunnetta ja rohkaisee liikkeelle. Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa heikoimmassa asemassa olevia syntyperään, uskontoon ja poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja maailman katastrofialueilla. askel 9/25 ~ 21 I käinstituutti on muistuttanut ulkoilun tärkeydestä myös ikäihmisille jo vuodesta 2011 järjestämällä Vie vanhus ulos -kampanjoita. Kansainvälinen kriisiapu ohjataan Suomen suurimman kehitysyhteistyöjärjestön Kirkon Ulkomaanavun kautta. Ytimekkäässä kampanjanimessä vanhus-sana kuvaa sitä, että ulkoiluun tarvitaan toisen tukea. Yhteiskunnassa käydään keskustelua hoivavastuusta ja siitä, kenelle se kuuluu
Osa suosiosta liittyy varmaankin hampurilaisen konstailemattomaan luonteeseen. Viipaloi kaksi punasipulia ohuiksi siivuiksi ja laita kannelliseen lasipurkkiin tai muuhun kannelliseen astiaan. Nopeaa, herkullista, helppoa ja helposti varioitavissa! Enkä ole koskaan kuullut kenenkään vieraan niihin olleen pettynyt. Alun perin työväen markkinaruoasta globaaliksi pikaruokailmiöksi ponkaissut purilainen on kuitenkin jälleen 2000-luvulla tehnyt uuden muodonmuutoksen. Marinoitu sipuli säilyy jääkaapissa jopa kolme viikkoa! Valmista seuraavaksi makean tulinen chilipikkelssi. Laita 400g naudan jauhelihaa kulhoon ja lisää mausteet (1tl suolaa, 1tl mustapippuria ja 1tl chilirouhetta). Pilko iso bataatti (n. Toinen herkuttelutuokio koitti perheemme kesälomaretken yhteydessä. Pyörittele palloiksi ja liiskaa pellillä ohueksi vaikka paistinpannulla. Lisää sitten 1 ruokalusikallinen sokeria ja sammuta levy. Anna tekeytyä jääkaapissa tunnin tai kaksi välillä sekoitellen. Seuraa elokuvan ainoa edes etäisesti lämpimäksi luonnehdittu hetki. Sekoita ja jaa massa kahdeksaan osaan. Opin siis jo varhain liittämään hampurilaisiin vapaapäivän tunnun, juhlan ja riemun! Ne maistuivat lomalta ja huvilta. Pilko kaksi chiliä ja kaksi jalapenoa ohuiksi viipaleiksi ja laita pieneen kattilaan. Ota bataattiranskalaiset lisukkeeksi ja nauti! HEIDI RANTALA N iilo Ra nta la N iilo Ra nta la Heidin kulttuurikeittiössä. Sekoittele ja anna chilien tahmautua. (Laita pala leivinpaperia pihvin ja pannun väliin, jotta ne eivät tartu kiinni toisiinsa.) Paista pihvejä 225 asteessa 5 minuuttia ja lisää niiden päälle cheddarjuustot. Elitismin pintaliidon keskellä häivähtää jotain todellista ja kokin kasvoilla kareilee hetken vilpitön hymy hänen paistaessaan tuplajuustohampurilaista. Sitten vielä koko komeuden päälle sämpylän kansi. Nyrjähtäneessä trillerissä Menu (2022), ravintolakriitikko tilaa huippukokilta hampurilaisen. Sekoita. Hampurilaisten historia on osin hämärän peitossa. 22 ~ askel 9/25 Hampurilaisseikkailu A suin lapsuuteni maaseudulla 1990-luvulla, eikä lama-ajan henkeä hönkivästä pikkupitäjästä tietenkään löytynyt mitään moderniin pikaruokaan viittaavaakaan. Ensimmäinen haukkauksen hetki koitti aina alkuvuodesta, kun vierailimme isomman kaupungin tammikuisissa alennusmyynneissä. Paista pellillä 225 asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia. Kokoa hampurilaiset näin: Pohjalle ketsuppia, jääsalaattia, tomaattia ja kaksi pihviä juustoineen, marinoitua punasipulia ja päälle chilipikkelssiä maun mukaan. Lisää 1 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa tai valkoviinietikkaa ja 1 rkl sokeria. Paista vielä 5 minuuttia. Grillien ja pikaruokaloiden pahamainen ”roskaruoka” on saanut viime vuosina uuden elämän gourmet-hampurilaisten ja erilaisten fiinien kokeiluiden myötä. Nyt hampurilaiset ovat kaikesta rönsyilevästä amerikkalaisuudestaan huolimatta kokeneet perheessämme renessanssin. Siksi suhteeni hampurilaisiin muodostui jo varhain erityiseksi, sainhan niitä vain kahdesti vuodessa. Keittele, kunnes neste on kokonaan haihtunut. Lisää 2rlk vaaleaa balsamiviinietikkaa ja 2rlk vettä sekä 1 rkl sokeria. Mausta kulhossa yhdellä ruokalusikallisella oliiviöljyä ja yhdellä teelusikallisella suolaa. 500g) pitkiksi tikuiksi. Moni yhdysvaltalainen ravintola ja pikkupitäjä on vuosikymmenten saatossa yrittänyt omia itselleen hampurilaisenkeksijän kruunua, mutta todistamattomin tuloksin. Koska syksyllä auringosta on jälleen pulaa, on aika hakea lämpöä hampurilaisesta – mausteisesta sellaisesta! Tuliset tuplajuustoburgerit ja bataattiranskalaiset neljälle Marinoi ensin punasipulit
– Aiemmin kaikki tervehtivät toisiaan. Politiikka jakoi kylän kahtia Risto oli koulussa hyvä matematiikassa. TukiopetuksesMari Vainio. Nykyisin paikalla on vilkas liikenneympyrä, mutta 1950luvulla siinä oli pelkkä puinen sähkötolppa. Opettajaa pelättiin eikä apua koulutehtäviin pyydetty. Vaikka elämä heittelee, kannattaa ystävistä pitää aina hyvää huolta. Nykyään vastaan askeltaa harvoin vanha tuttu, Risto sanoo. Sunnuntaina leikittiin rosvoa ja poliisia Koulun pihan lisäksi leikkipaikkana oli kylän keskusta eli nummelalaisille Piste. Reijo lupasi jopa laulaa laulukokeessa Riston puolesta, Ristolle kun mokoma lurittaminen oli kauhistus. Miesten ystävyys alkoi kansakoulussa. 24 ~ askel 9/25 Elinikäinen ystävyys on suuri lahja Risto Lehtonen ja Reijo Vainio ovat olleet ystäviä kahdeksan vuosikymmentä. Lisäksi pelattiin yhdessä teikkaa, harjulla hiihdettiin tai laskettiin mäkeä, ja kesäisin vietettiin paljon aikaa Hiidenvedellä Papinsaaressa. Joukkoon kuuluvat Riston ja Reijon lisäksi Harry Åkerman, Lasse Noro ja Eero Hiidenvesi. Kylässä käydään puolin ja toisin. R isto Lehtonen ja Reijo Vainio kahvittelevat yhdessä Vihdin Nummelassa Albertinkadulla. – Kolmeen muutamaa vuotta vanhempaan poikaan tutustuttiin välitunneilla, muistelee Reijo. Elämä on muutenkin tänä päivänä kovin erilaista kuin miesten nuoruusvuosina 1950-luvulla. Samanikäiset Risto ja Reijo istuivat jopa vierekkäin pulpetissa kaikki alakoulun vuodet. Näin on tehty jo vuosikymmenien ajan. Miehet muistelevat, kuinka vain muutamalla varakkaalla kylän miehellä oli auto, muuten liikuttiin hevosilla. – Kuutena päivänä viikossa oltiin koulussa, mutta sunnuntaina keskusta täyttyi kylällä kirmaavista rosvoista ja poliiseista, Reijo muistelee. Vaikka kotipaikan näkymät ovat muuttuneet täysin, on viiden hengen porukka pitänyt yhtä läpi vuosikymmenten. Reijo ei pärjännyt siinä ollenkaan, mutta hän muisti helposti maantiedon ja historian läksyt. Hiekkainen, sateella jopa mutainen Piste sopi siis hyvin poikien leikkitantereeksi. Samaan ukkojen ystäväkööriin kuuluu kaikkiaan viisi miestä. Elämäntaito REIJO VAINIO (oik.) esittelee liiterin verstaassaan Risto Lehtoselle vanhaa puunuijaa. Pojat auttoivat toinen toistaan. Koulu ja kirkko olivat aikansa auktoriteetteja. Asuinalue on muuttunut 800 hengen pikkukylästä 15 000 asukkaan taajamaksi
Kylän väki jakautui poliittisesti kahtia. Ja lasten perään ei juuri katseltu. Molemmat olivat jo 14-vuotiaina työssä, mutta työpäivän jälkeen he istuivat vuoden verran paikallisen kirkkoherran edessä katekismusta opettelemassa. Sodan jälkeen koulun henki oli isänmaallinen, kirkko osana sitä. Katekismusta ja lavatansseja Rippikouluun menivät silloin kaikki. – Vanhemmat eivät rajoittaneet tai asettaneet kotiintuloaikoja. Eikä niitä tarvittukaan. Eikä tässä porukassa ole koskaan riidelty, kukaan ei ole mököttänyt turhasta. Jokainen asuu kuitenkin yhä kotona ja yhteys on säilynyt. Työväenliikkeeseen kuuluvien perheiden lapset urheilivat eri kentällä kuin isojen maatilojen, poliisien tai lääkärien lapset. Risto ja Reijo kiittävät reiluja kavereitaan: aina on pidetty yhtä ja autettu toinen toistaan, jaettu ilot ja surut yhdessä. Aina jutellaan kun tavataan – niistä kaikkia yhdistävistä monien vuosikymmenien päivistä. Ja kun tanssijalkaa alkoi vipattaa, lähtivät viisi nuorukaista tansseihin yhdessä. Pisteellä taksimiehet varoittivat lujaa kiitävästä poikaporukasta, jotta ne muutamat kylän autot osasivat väistää hurjalla vauhdilla alas kulkevaa kelkkaa. Välillä meno oli kyllä hurjaakin hurjempaa. Risto sanoo viihtyneensä enemmänkin lavan takana poikain kanssa viinaksia maistellen, mutta Reijo nautti tanssimisesta. Lauantaisin ahtauduttiin koko porukalla taksiin, keskiviikkoisin ajettiin paikalle polkupyörillä, Reijo kertoo. Se rajoitti kylän lasten ja nuorten yhdessäoloa. Näistä miehistä voi jokainen ottaa oppia. Kokemus ei ollut riemastuttava mutta kirkkoon kuuluvat yhä molemmat. Koko ukkokööri asuu edelleen Nummelassa maksimissaan viiden kilometrin etäisyydellä toisistaan. – Kesäisin tanssittiin ensin Nummelan Palokunnan lavalla, mutta kun se purettiin, suunnattiin tanssilavalle Nummenkylään. M ari Va in io. Paikallinen työväentalo palveli eri ihmisiä kuin läheinen seurojentalo. askel 9/25 ~ 25 ta ei ollut tietoakaan. Edelleen kyläillään ja kävellään, ja osa miehistä käy yhdessä kuntosalilla. He leikkivät miten halusivat, missä halu sivat. Ovathan nuorimmat Risto ja Reijo jo 86-vuotiaita, ja Eero vanhimpana täytti juuri 89 vuotta. Riston ja Reijon ohje nuoremmille on yksinkertainen: kunnioittakaa toisianne. Jaetut ilot ja surut Myöhemmin jokainen köörin nuorista miehistä löysi rinnalleen vaimon, perustettiin perheet. Vaikka elämä heittelee, kannattaa ystävistä pitää aina hyvää huolta. Pahanteko ei meillä ollut mielessä, vaan leikittiin rehdisti yhdessä, sanovat miehet. Kaikki muut miehet ovat ainakin jossain vaiheessa elämää tehneet työtä yhdessä peltiseppinä tai rakennuksilla, mutta Harry päätyi kellosepäksi. Kaikilla jalat eivät enää kunnolla kanna, kihti voi kolottaa, selkä on taipunut kumaraan ja yksi on sairastunut Alzheimerin tautiin. Oli vain pärjättävä. Kymmenen vuotta Reijo ja Harry suuntasivat joka kesä viikon pyöräretkille ympäri Suomea. MARI VAINIO YSTÄVYSTEN REIJO Vainion (vas.) ja Risto Lehtosen ohje nuoremmille on yksinkertainen: kunnioittakaa toisianne. Joskus hän pokkasi tytön tanssiin Ristonkin puolesta. Nuoret parit järjestivät yhdessä vappujuhlia ja syntymäpäiviä ja matkustivat ja retkeilivät porukalla. Jutut kulkevat nyt enemmän menneessä kuin tulevassa – ja muisteltavaa totisesti on. Risto ja Reijo kävivät rippikoulunkin yhdessä. Kavereita leikkeihin löytyi kuitenkin aina. Miehet muistelevat Harryn tekemää kelkkaa, jolla laskettiin talvisin harjun rinteiltä koko kylän läpi. Pillerit ovat päivien pelastus
Vaikean lapsuuden elänyt Anne sai kuitenkin hellyyttä ukilta ja voimaa rukouksesta. TEKSTI: MINNA KETTUNEN • KUVAT: TIMO VILLANEN. 26 ~ askel 9/25 ”Lopulta osasin olla kiitollinen äidistäni” Anne Kumpusalo-Vauhkosen psyykkisesti sairas äiti sai aikanaan ihmiset suhtautumaan ennakkoluuloisesti myös tyttäreen. Paluu apteekkariksi lapsuuden kotiseudulle on ollut korjaava kokemus
askel 9/25 ~ 27 – PITÄÄ luottaa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin selviytyä, mennä kohti tavoitteita ja saavuttaa itselle tärkeitä asioita, Anne Kumpusalo-Vauhkonen kannustaa vaikeissa olosuhteissa eläviä.
– Sairauden myötä äidin luonne muuttui, hän unohti ahdistuksensa ja oli lastenlapsilleen mitä herttaisin mummo, Anne Kumpusalo-Vauhkonen kertoo.. 28 ~ askel 9/25 TOISINAAN MUISTISAIRAUS voi olla myös siunaus
Luulen, että hän oli sairastunut jo alle 20-vuotiaana. Anne ajattelee, että oman asenteen voi aina valita, ja pitää suhtautua myönteisesti tulevaan myös silloin, kun elämässä on vaikeuksia. Äiti ei tullut ikinä Annen koulun kevättai joulujuhliin, vanhempainiltoihin tai yleisurheilukilpailuihin, joissa Anne juoksi. Se oli kova paikka. Kaiken tein väärin. Äiti auttoi ukkia hänen töissään. – Pitää luottaa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin selviytyä, mennä kohti tavoitteita ja saavuttaa itselle tärkeitä asioita. Ukki oli minulle turva-aikuinen. Kun kotiin oli tulossa vieraita, Anne jännitti, saisiko äiti kohtauksen sillä aikaa. Diagnooseja olivat skitsofrenia sekä rajatilapersoona, johon liitetään impulsiivisuus ja vaikeus hallita tunteitaan. Anne piti kuitenkin päänsä. Ahdistus ja viha ottivat äidin valtaansa ja hän alkoi huutaa, suoltaa katkeria sanoja. Lähes joka viikonloppu hän kävi kotona ja hoiti kotitöitä ja äidin asioita. Vanhemmille tuli asumusero, kun Anne oli nelivuotias. Että miten saatoin olla niin hyvä, vaikka olin avioerolapsi ja äitini oli hullu, Anne kertoo. Ruokaa äiti ei laittanut koskaan eikä pessyt pyykkiä. Ukki antoi tyttärensä kiivaiden puheiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ukki oli turva-aikuinen Anne syntyi vuonna 1972 Nivalassa, mutta tuosta isän kotipaikkakunnasta hänellä ei ole muistoja. – Olin ukin tyttö. – Haukkumapalakalla minä yleensä sain tehdä. Isä kuoli samana vuonna, kun Anne meni naimisiin. Sairaanhoitajan ja proviisorin koulutuksen saanut nainen kertoo edesmenneestä äidistään paitsi tyttärenä myös terveydenhoidon ammattilaisena. SeurusteOsa opettajista ihmetteli, miten saatoin olla niin hyvä koulussa, vaikka olin avioerolapsi ja äitini oli hullu.. Se merkitsi Annelle kotityötaakkaa: jo lapsena hän vastasi usein perheen ruoanlaitosta. Tuo kaikki piti paikkansa, Anne Kumpusalo-Vauhkonen, 53, sanoo. Lukioaikana hän pohti farmasian, teologian ja oikeustieteen opintoja, mutta lähti kuitenkin opiskelemaan Oulun Diakoniaopistoon ja valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1994. Pienellä maatilalla oli muutama lehmä, kanoja sekä paljon käsivoimin tehtävää työtä. Annen piti tarttua talikkoon, kun hän oli itse tuskin talikon mittainen. Äiti ei kuitenkaan kiittänyt tytärtään. Mummu ei oikein tullut toimeen äidin kanssa, mutta ukki pärjäsi hänen kanssaan paremmin. Välit isään olivat pitkään etäiset. Samaa kyläkoulua käynyt Jarmo Vauhkonen tuli vastaan opiskelijatytön iltariennoissa. Jo pienenä minä päätin, että minusta ei tule rukka eikä poloinen! Omille lapsillenikin olen aina korostanut sinnikkyyden ja toiveikkuuden merkitystä elämässä: tulevaisuus pitää nähdä merkityksellisenä ja tavoittelemisen arvoisena. Myös Annelle ukki Tahvo Ryhänen oli hyvin läheinen. Olin 19-vuotias, kun ukki kuoli. Anne oppi ymmärtämään, miten vaikeaa isällä oli ollut avioliitossa hänen äitinsä kanssa. Osa opettajista ihmetteli koulumenestystäni. Taakkana monenlaiset leimat Vanhempien avioerosta tuli virallinen, kun Anne oli yhdeksän. Hänen keskiarvonsa ala-asteella oli liki kymmenen. Psyykkiset sairaudet olivat melkoinen tabu koko yhteiskunnassa. Olosuhteiden pakosta Annesta kasvoi riuska, ahkera ja oma-aloitteinen. – Minut leimattiin. Isä solmi uuden avioliiton, josta Annelle syntyi velipuoli. – Tiesin jo lapsena, että äiti on sairas. Tuohon aikaan maaseudulla avioero oli harvinainen tapaus ja asenteet usein julmia. Hän muutti äitinsä kanssa äidin kotipaikalle eli mummun ja ukin luo Savoon Lapinlahdelle. Haukkuja ja korjaavia kokemuksia Äidille Annen koulumenestys oli mieluista, mutta hänen suhtautumisensa opiskelemiseen oli kaikkea muuta kuin kannustavaa. Hän luki satuja, leikki ja pelasi kanssani. Kotitöistä huolehtivat mummu sekä Anne jo pienestä pitäen. – Äiti sanoi itseään Anja-rukaksi, ja isä vastasi puhelimeen: Väinö-poloinen. Suhde isään lähentyi iän myötä jonkin verran. Elämään tuli kuitenkin ihmisiä, jotka auttoivat jaksamaan. askel 9/25 ~ 29 A nne näki äidin silmistä, milloin kohtaus oli tulossa. Hän pystyi toimimaan ja tekemään töitä ohjattuna, mutta ei oma-aloitteisesti. Anne oli tavallaan omaishoitaja, vaikka sanaa ei tunnettu eivätkä esimerkiksi kouluterveydenhuolto tai sosiaalitoimi tunnistaneet hänen tilannettaan
Lisäksi Annelle on aina ollut tärkeää päästä ulos luontoon, metsään ja Nerkoonjärven maisemaan. Tämän vuoden kunnallisvaaleissa apteekkari oli äänikuningatar ja uudisti paikkansa Pohjois-Savon hyvinvointialueen valtuustossa. Nuori äiti pelkäsi tulevansa hulluksi, mutta toisen ja kolmannen lapsen kohdalla pelko oli jo haihtunut. Tavallaan Anne pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä, sillä aviomiehen sukulaisia lukuun ottamatta kukaan ei tuntenut hänen perhetaustaansa. Mummu ja ukki menettivät kolme lastaan liian varhain, ja yksi tytär sairastui psyykkisesti. Ikkunoita ja apteekin seiniä kiertävät vanhojen valokuvien suurennokset. Hän saavutti lapinlahtelaisten luottamuksen monin tavoin. Kotikylälle palaava nainen teki tietoisen ratkaisun ja kertoi puheessaan vanhempiensa avioerosta ja äitinsä sairaudesta. Lapsi, joka elää jännittyneessä ja pelkäävässä ilmapiirissä, kasvaa yliherkäksi. Äidin veli oli kuollut pikkulapsena kurkkumätään. – Siinä rantakivillä olen lapsena ja nuorena monet itkut itkenyt ja rukoillut. Pako ja onnellinen kotiinpaluu Anne Kumpusalo-Vauhkonen työskenteli lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskus Fimealla Kuopiossa vuosina 2011–2016. Jo pienenä minä päätin, että minusta ei tule rukka eikä poloinen!. Opiskelijalle tarpeellisia viikonlopputöitä Anne sai Lapinlahden apteekkarilta Raakel Tyyskältä. Hänen oli helppoa mennä paikkakunnalle, jossa hänet oli opittu tuntemaan pääasiassa työn kautta. Tavoitteena on jokaisen asiakkaamme onnistunut lääkehoito, joka on tarkoituksenmukainen, turvallinen ja taloudellinen. Toinen veli, SM-tason nuori hiihtäjä, oli menehtynyt humalaisen aiheuttamaan häkämyrkytykseen. Apteekkarin ystävätär oli kysynyt, miten hän saattoi palkata sellaisen äidin tyttären. Silmät ovat sielun peili. – Minulla oli varmaan turhia ja vääriäkin luuloja ihmisten asenteista. Vieremän apteekkarina Anne toimi vuosina 2016– 2022. Yrittäjänä aloittaminen oli eräänlainen pako. Monet asiakkaat ovat halunneet sanoa lämpimiä muistoja Annen äidistä ja ymmärtäviä sanoja Annen vaikeasta lapsuudesta. – Siinä vaiheessa, kun minulle oli myönnetty Lapinlahden apteekkilupa, tulikin olo, että enhän minä Lapinlahdelle voi mennä, en kelpaa siellä kenellekään! Että siellä monet eivät halua minua apteekkariksi. Raakelista tuli minulle vahva tukija ja sydän ystävä. Kun Anne alkoi odottaa ensimmäistä lastaan, hän pelkäsi äitinsä kohtalon uusiutuvan. Miten he kaiken kestivätkin. Edelleen hän hiljentyy luonnossa yksin ollessaan. – Raakel oli sanonut, että ei kai äidin sairaus ole tytön vika. 30 ~ askel 9/25 lun ja vuonna 1997 solmitun avioliiton myötä Anne sai paitsi rakastavan puolison, myös hyvät appivanhemmat. Tehtävä oli näköalapaikka apteekkialaan, jota oli inspiroivaa saada olla kehittämässä. Hän kannusti eteenpäin. Ihmiset, joita hän oli pelännyt, tulivatkin iloisesti onnittelemaan. – Ikäihmisten lääkehoidon järkeistäminen on minulle sydämenasia. Apteekkariluvista päättävä Fimea piti kuitenkin entistä arvostettua työntekijäänsä pätevimpänä hakijana. Tiettyjä lapinlahtelaisia ihmisiä Anne jopa pelkäsi. Odottaessaan äidin siskoa mummu oli loukkaantunut navettatöissä, minkä vuoksi sisko oli kasvanut selkävikaisena ja kuollut nuorena. Heiltä tuli tukea ja arvostusta, jota hän ei ollut saanut omilta vanhemmiltaan. Pidimme säännöllistä yhteyttä, Anne kertoo. Kuvat kirkonkylän menneistä näkymistä, ihmisten arkisesta työnteosta ja apteekkihistoriasta saivat ihastuneen vastaanoton. Kun Lapinlahden apteekin apteekkilupa sitten tuli auki, eläköityvä apteekkari houkutteli Annea hakemaan sitä. – Raakelin kuva on työhuoneessani ja hänen paikkansa sydämessäni säilyy aina. Oma apteekki kotipaikkakunnalla oli ollut Annen pitkäaikainen unelma, mutta sen toteutuminen tuntui mahdottomalta. Annen demonit haihtuivat savuna ilmaan. Toisaalta opin lukemaan ihmisiä heidän silmistään varsin hyvin. Kun opiskelin farmaseutiksi, sitten proviisoriksi ja ryhdyin apteekkariksi, hän kyseli aina miten pärjään ja säälitteli yrittäjän työmäärää ja velkoja. Anne halusi sisustaa Apteekkinsa omaleimaisesti, paikkakunnan näköiseksi. Äiti sai rauhan Kasvaessaan Anne sai kuulla, että hänen äitinsä (s.1932) nuoruusvuosiin oli kuulunut monia surullisia ja traumaattisiakin tapahtumia. Apteekin avajaisvuonna Anne sai pitää avajaispuheen suositussa AikaTaika-tapahtumassa. Pienellä paikkakunnalla äidin hullun leima oli kaikkien tiedossa, tai siltä se ainakin Annesta tuntui. Pelot osoittautuivat turhiksi
Kaikki se tuntui Annesta helpottavalta. Myös lepopäivä pyhitettiin. Se on elämästä kiitollisen ihmisen katse. – Olen aina saanut rukouksesta turvaa. Suhde äitiin parani. Usko Jumalan läsnäoloon ja johdatukseen ei ole ollut koetuksella, vaikka hänellä on ollut vaikeaa. Annen äiti kuoli iäkkäänä vuonna 2019. Rukous on ollut tärkeä voimavara Annelle halki elämän. – Sairauden myötä äidin luonne muuttui, hän unohti ahdistuksensa ja oli lastenlapsilleen mitä herttaisin mummo. – Hän oli meillä usein viikonloppuisin, jotta pääsi saunaan. ANNE KUMPUSALO-VAUHKONEN on halunnut opettaa lapsilleen iltarukouksen. Muistisairaus toi siunauksen: Äiti sai rauhan. Varsinkin äidin puolen suvusta periytynyt urheilullisuus jatkuu Annen urheiluhulluutena ja urheilevina lapsina, jotka kaikki ovat harrastaneet yleisurheilua sekä pelanneet jalkapalloa SM-tasolla. Iltarukousten hetket omien lasten kanssa olivat Annelle itsestään selvä asia: mahdollisuus välittää lapsille luottamusta elämän suurimpaan turvaan. Viimeiset vuodet toivat mukanaan muistisairauden, joka osoittautui armolliseksi asiaksi. Äiti nukkui aina rauhallisesti kädet ristissä. Hänen katseensa on kirkas ja levollinen. Rukouksen voima Vaikka äiti oli sairas ja ajoittain pelottava, häneltä ja mummulta Anne sai perintönä turvaa tuovan asian, iltarukouksen. Kävin iltaisin äidin mentyä jo nukkumaan häntä katsomassa ja tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Se näky tuntui hyvältä. Radiojumalanpalvelus kuunneltiin joka sunnuntai ja kirkossa käytiin juhlapyhinä. Ilman oman isän läsnäoloa kasvanut tyttö miettii, mistä turvansa saavat ne, joilla yhteyttä Taivaalliseen Isään ei ole. Nopea laitahyökkääjä Elmer Vauhkonen solmi ammattilaissopimuksen jo 15-vuotiaana, ja hänet on huomattu todellisena tulevaisuudenlupauksena. askel 9/25 ~ 31 Välit Heidiin (s.1999), Albertiin (s.2002) ja Elmeriin (s.2006) ovat rakkaudelliset. – Vieläkin me kotona luetaan usein yhdessä Levolle lasken Luojani ja siunataan kaikki, myös jo edesmennyt mummo, sekä kuolleet kissat ja koirat! Anne vei omia lapsiaan kirkkoon silloin tällöin. – Olen aina saanut itse rukouksesta turvaa. Vanhempien elämä päättyy joskus, joten pelkästään heidän huolenpitonsa varassa lasten elämä ei voi olla. Tärkein rukouspaikka on omassa sydämessä, jonne voi mennä silloin, kun siltä tuntuu. Minuakin äiti alkoi kehua ja kiittää siitä, että tein hänen hyväkseen niin paljon. Tyttö viihtyi rauhallisesti kirkonpenkissä, mutta vilkkaiden pikkupoikien kanssa jumalanpalvelukset eivät olleet äidille rauhoittavia. Tärkein rukouspaikka on omassa sydämessä, jonne voi mennä silloin, kun siltä tuntuu.
Toivon majakanvalon sitkeää loistetta syksysi pimeisiin hetkiin. On hyvä pitää mielessä vanha virren säe: Valoa vaikken näekään, sen tiedän loistavan. Majakkalaivassa pystyi kuuntelemaan myös äänitarinoita aluksen arjesta. Seuraksi voi pyytää aikuisen museokaverin, joka kiertelee kanssasi Vellamon näyttelyissä. Majakkalaivojen nimet vaihtuivat asemapaikan mukaan ja niitä sijoitettiin merenkulun kannalta kriittisiin kohtiin, joihin ei tuolloin vielä voitu rakentaa majakkaa. Kulttuuri Em ili a Ka rh u UPEASTI ENTISÖITY majakkalaiva Kemi vie 1950-luvun tunnelmiin. On vaikea kuvitella, miten pienessä majakkalaivassa on pystynyt nukkumaan silloin, kun kovaääninen sumusireeni on huutanut läpi yön. EMILIA KARHU SYKSYLLÄ JA TALVELLA Merikeskus Vellamo on avoinna tiistaisin sekä torstaista sunnuntaihin kello 10-17 ja keskiviikkoisin kello 10-20, osoitteessa Tornatorintie 99, Kotka. 1700-luvun lopun ihmiskohtalot todella heräävät eloon. Terveys Majakkalaivan valoa syksyyn! V ierailin kesällä ensi kertaa Merikeskus Vellamossa Kotkassa ja vaikutuin. Lapsiperheille ja lapsenmielisille museossa on maaliskuuhun 2027 saakka myös muumiseikkailu teemalla Rohkeus, rakkaus, vapaus! Jos tuntuu vaikealta lähteä museoon yksin tai lasten kanssa, ei hätää. Päällystömessi on palautettu 1900-luvun alun asuun.. Tenttasin innokkaasti asiantuntevia oppaita ja tutkin laivoista joka sopen. Se kertoo elämyksellisesti Kotkan edustalla käydystä Itämeren suurimmasta meritaistelusta, hylyistä löydetyistä aarteista sekä taistelun jälkeen rakennetun linnoituskaupungin noususta ja tuhosta. Vuodesta 1960 lähtien Kemi oli Suomen ainoa toimiva majakkalaiva – ja sekin on ollut eläkkeellä jo vuodesta 1974. Museokaverit ovat Merikeskus Vellamon perehdyttämiä vapaaehtoisia, joiden seura on ilmaista. Kemi on valmistettu Porin konepajalla aivan 1900-luvun alussa ja Tarmo Englannissa vuonna 1907. Upeat tilat ja mielenkiintoisia näyttelyitä! Erityisen vaikuttava on näyttely Kohtalona Ruotsinsalmi. 32 ~ askel 9/25 19.9.–17.10. Museossa on paljon nähtävää ympäri vuoden, mutta kesäaikaan siellä pääsi tutustumaan myös Suomen viimeiseen majakkalaivaan Kemiin sekä höyryjäänmurtaja Tarmoon
Erityisesti tämä näkyy Erkki Alasaaren kekseliäissä ja humoristisissa kokeiluissa, joissa hän on esitellyt pihansa linnuille lajitovereiden valokuvia kirjoista, Suomen maajoukkueen jääkiekko-ottelua kännykästä tai ripustanut pääsiäistipuja oksalle talitiaisen hoivattavaksi. En esimerkiksi tiennyt, että muurahaisella on kaksi mahaa, joista toisen se täyttää kavereitaan varten, että törmäpääskyn pesä on jopa yli metrin syvyisen luolan päässä tai että mättäällä kököttävät pöllönpoikaset saattavatkin olla maahistarujen alku. Aviador kustannus 2025. FREIJA ÖZCAN Kirjat Koskettava kirja isän uupumuksesta JYVÄSKYLÄLÄISEN EVELIINA Viitasen teos Jää lähellemme kuvaa tarkkanäköisesti ja puhuttelevasti nuoren vanhoillislestadiolaisen perheenisän Fransin täydellistä uupumusta sekä perheen ja pariskunnan kamppailua kohti mahdollisempaa elämää. Raikasta on, että Frans ja Kaisla eivät luovu lestadiolaisuudesta, vaan löytävät lopulta oman tapansa elää liikkeen sisällä. Molemmat ovat olleet luontoharrastajia ja -kuvaajia jo nuoresta saakka ja tuottaneet luontoaiheisia kirjoja. Uskon ja perheeseen sitoutumisen vakavasti ottavat nuoret joutuvat lopulta tilanteeseen, jossa perheen isä on osastolla mielisairaalassa ja äiti voimiensa äärirajoilla. Matti Alasaarela on arkkitehti ja tietokirjailija, Erkki on biologian tohtori, dosentti ja professori. Tarinat tarjoavat myös valtavasti tietoa. Näin veljekset toteavat ja osoittavat sen myös kuvillaan ja tarinoillaan. M at ti Al as aa re la. EMILIA KARHU EVELIINA VIITANEN: Jää lähellemme. Veljiä ja sisaria. askel 9/25 ~ 33 MATTI & Erkki Alasaarela: Sata tarinaa luonnosta. Viitanen kuuluu itse herätysliikkeeseen, jota kuvaa. Jo kahden tunnin viikoittainen liikkuminen luonnossa alentaa verenpainetta. Siinä on koko luonnon kirjo eläinten omista älykkäistä keksinnöistä elämän rajallisuuteen ja rakkauteen. Kirjan tarinat jakautuvat kuuteen kategoriaan: ”Tunteilua”, ”Inhimillistämistä”, ”Älykkyyttä”, ”Saalistusta”, ”Dramatiikkaa” ja lopuksi ihanasti ”Läheisyyttä ja hellyyttä”. SAGA Egmont 2024. Nuorten vanhempien vilpitön omistautuminen lapsille, sukulaisten ja ystävien apu sekä myös pariskunnan tuskallinen pohdinta ehkäisyn mahdollisuudesta on kuvattu uskottavasti ja liikkeen ulkopuolisille aihepiiriä hyvin avaten. Eläimet ovat inhimillisempiä ja älykkäämpiä kuin kuvittelemmekaan. Sata tarinaa luonnosta kertoo veljesten kokemuksista luontokuvauksen parissa. Tähän kirjaan palaan varmasti yhä uudelleen. Tähän voisi lisätä, että kun nauttii annoksen viehättäviä ja hauskoja kuvallisia tarinoita luonnosta heti aamukahvin kera, saa paremman lähdön uuteen päivään. Lisäksi he saavat merkittävää apua myös liikkeen ulkopuolisilta ystäviltä. Kuukauden kirja Mieltä hoitavia kuvia luonnosta L uonnolla on tervehdyttävä vaikutus ja niin on myös luontokuvilla, toteavat veljekset Matti ja Erkki Alasaarela kirjansa esipuheessa. Fransilla ja Kaislalla on viisi pientä lasta, joista yhdellä on vaativia erityistarpeita ja yksi on kehitysvammainen. Senkin opin, että oravaperheen saa karkotettua mökin ylisiltä, kun jättää mökkiin teinityttölauman viikonlopuksi. Kuvista välittyy tunnetta ja jopa voitonriemua
On paljon nuoria jotka menestyvät, mutta on myös niitä, joille elämä on jakanut heikot kortit. Päivä järjestetään joka vuosi syyskuun viimeisenä lauantaina kotimaisten omenoiden kunniaksi. KUVISSA VIIME syksyn Omenajuhlien tunnelmaa. Koulun oppilaiden kuvaus on todentuntuista ja hyvin koskettavaa. Kirjan kerronta soljuu Askon minä-muotoisen tajunnanvirran mukana. Sen päärakennuksessa toimiva museo avattiin yleisölle vuonna 1965. LÄHDE: soderlangvik.fi ELÄMÄNMUUTOSTA KAIPAAVA opettaja Asko Lehmus saapuu romaanissa Kadonneet kirsikat rehtoriksi kuvitteellisen pohjoissuomalaisen Syrjän pikkukaupungin lukioon. Omenapäivä on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Kemiönsaaren suosituimmista tapahtumista. Markkinahumuun osallistuvat myös muut kuin omenantuottajat erilaisine sadonkorjuu-, ruokaja käsityötuotteineen. Viime vuonna vierailijoita oli yli 4000. Omenatorilla on tarjolla monenlaisia maistiaisia. N iki Str bia n/ Sö de rlå ng vik. Söderlångvikin kartano oli liikemies, lehdenkustantaja ja taidemesenaatti Amos Andersonin (1878–1961) kesäpaikka. Silti hän solahtaa kouluun ja johtajan paikalleen, ja arki alkaa. Samalla se panee miettimään, mitä koulumaailmalle oikein nyt kuuluu. Se ei ole uudelle, vieläpä kirkkoon kuulumattomalle rehtorille aina ihan helppoa. Lisäksi esillä on puutarhureiden tekemiä omenataideteoksia, ja puuhaa löytyy kaiken ikäisille. JUSSI RYTKÖNEN MARJA-STIINA SUIHKO: Kadonneet kirsikat. Kirja kuvaa lähihistoriaa, jolloin koulumaailma joutui jatkuvien, repivien uudistusten ja muutosten ristiaallokkoon. 34 ~ askel 9/25 Kulttuuri Omenajuhlat kutsuvat kartanomuseoon SÖDERLÅNGVIKIN KARTANOLLA Dragsvikissä juhlitaan 27.9. Kirjan lopussa Asko lähtee pois työstään ja paikkakunnalta kaikkensa antaneena, kohti uusia elämänvaiheita. Kaikilla pitäisi kuitenkin olla oikeus ja mahdollisuus menestyä. kerran. Lukukokemuksena kirja on samalla kertaa sekä helppolukuinen että syvämietteinen. Kirjan kirjoittaja Marja-Stiina Suihko on kokenut äidinkielen opettaja ja kirjoittaja, joten kerronta on sujuvaa ja samalla kuin hetkessä viipyvää, eletyn tuntuista. Opettajan työn vastapainona kotona odottaa Jenny, joka pelkällä olemassaolollaan tuntuu olevan työn uuvuttaman Askon ymmärtäjä, lohtu ja turva. Siksi kunnan pitää rehtorin mielestä satsata myös lukioonsa, mitä kunnanisät eivät aina oikein halua ymmärtää. Mitä juonen kannalta tärkeään Jenniin tulee, lukija ymmärtää vasta kirjan viimeisellä Ihmisiä koulun uudistusten ristiaallokossa rivillä, miksi Jenni jääkin Syrjän-kotiin ja muuttaa sitten toiseen osoitteeseen. Ihmisten ja koulun ohessa tutuksi tulee Syrjän luonnon pohjoissuomalainen jylhyys ja kauneus. kello 11–17 sadonkorjuuta ja vietetään Omenapäivää jo 20. Väyläkirjat 2024. Asko kohtaa lukiossaan tyypillisen opettajien työyhteisön, pohjoisella twistillä
Kuuluisaksi hän on tullut valokuvakirjoistaan, jotka kertovat eri puolilla maailmaa asuneiden lasten elämästä. Sopivia tiloja etsittiin kuumeisesti ja lopulta museo avattiin entises sä mattovarastossa Frihamnissa. EMILIA KARHU LISÄTIETOJA: JUDISKAMUSEET.SE ANNA RIWKIN 1950-luvulla. JUUTALAISIA PÄÄHINEITÄ. Museossa voi tutustua 22.2.2026 saakka kuului san ruotsinjuutalaisen valokuvaajan Anna Riwkinin (1908–1970) elämään ja kuviin. Tukholman juutalainen seu rakunta muutti 1700luvun lopulla tähän entiseen huutokauppataloon, josta tuli lähes sadaksi vuodeksi Ruotsin juutalaisen elämän keskus. Vuonna 2019 museo muutti nykyisiin tiloihinsa Vanhaan kaupunkiin. Museoon saapuvien laukut tarkastetaan. Englanninkielinen opastus oli erinomainen. ANNA RIWKININ vuonna 1936 ottama potretti tanssija Alexander von Swainesta, joka kuului kahteen vähemmistöön. Hän oli juutalainen homoseksuaali. Pääsymaksu on 100 kruunua. Pysyvä näyttely pitää sisällään noin 800 esinettä. Se luo tur vallisuudentunnetta näinä epävakaina aikoina. Se sijait see Vanhassa kaupungissa Ruotsin vanhimmassa säi lyneessä synagogassa. Siellä toimi syna gogan lisäksi juutalainen koulu, rabbi, kanttori ja kos herteurastaja. Museon ylemmässä kerroksessa esitellään yleises ti juutalaisuuden historiaa Ruotsissa ja käsitellään vähemmistön ja enemmistön suhteita yhteiskunnas sa. ANNA RIWKIN kuvasi 1954 romaneja Ruotsissa. Em ilia Ka rh u Emilia Karhu Atelier Jaeger. Museo on avoinna tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 11–17, tors taisin kello 11–20, perjantaisin kello 11–16 sekä lau antaisin ja sunnuntaisin kello 11–17 osoitteessa Själa gårdsgatan 19. Riwkin työskenteli 40 vuoden ajan neljällä eri man tereella ja taltioi paitsi ruotsinjuutalaista kulttuuria myös esimerkiksi romanien elämää 1950luvun Ruot sissa. Lapset ja alle 19vuotiaat nuoret pääsevät museoon ilmaiseksi. askel 9/25 ~ 35 Kurkistus ruotsin juutalaiseen kulttuuriin TUKHOLMAN JUUTALAISEEN museoon on helppo pii pahtaa vaikka Päivä Tukholmassa risteilyllä. ANNA RIWKIN teki lukuisia kuvakirjoja eri puolilla maailmaa asuvien lasten elämästä. Parvella on viehättävä näyttely juutalaisista päähi neistä. Viola ja Aron Neuman perustivat Tukholmaan Juu talaisen museon säätiön vuonna 1987
Äidin on täytynyt tietää, että saamelaisten kalloja mitattiin ja heitä on valtiovallan ja kirkonkin taholta kohdeltu erittäin huonosti. Viesti siskolta: ”Saamelaiskäräjälain uudistus hyväksyttiin tänään eduskunnassa. Meille syntyi yhdeksän lasta. 36 ~ askel 9/25. Kaulaani ripustan riskun, jonka olen vuosikymmeniä sitten saanut lahjaksi mieheltäni. Ehkä siinä elämässä ei edes ollut sellaista ylellisyyttä, että ihminen olisi pohdiskellut saamelaista identiteettiään. Ehkä, ei olisi ihme, sillä äidin hiljaisuus taustastaan on nyt aikuisena ymmärrettynä ilmiselvää. Vaikeniko äiti mummostaan siksi. Hän näki unissaan tulevia tapahtumia, kuolemiakin, ja suhtautui asiaan luonnollisesti ja kauniisti, nöyrästikin. Silti en koskaan ole ajatellut itseäni saamelaisena. Poroja ei ollut muuten kuin ostettuina paloina pakastimessa, ja kesäisin äidin harmiksi kukkapenkkejä sotkemassa. Tekstissä toistuu lause: ”Veri ei valehtele”. Liittyikö saamelaistaustaan häpeää. Olimme tavallinen lappilainen perhe, jossa luonto oli keskeinen osa elämää. Erityisesti taiteilijapoikani on ollut valtavan kiinnostunut saamelaistaustastamme, mutta taiteilijana identiteettiasioissa tarkkaakin tarkempi. Äiti oli uskovainen ihminen, rukoilimme usein. ”Olemme saamelaisia”, sisko päätti viestinsä. Luen kyläkirjasta, kuinka Unga-Pieti, Saaran isä, rakensi lähelle lapsuudenkotiani Lakkirovaan ensimmäiseksi asuinpaikakseen kodan. Jotakin minussa räjähti! Olen syntynyt länsilappilaiseen kylään isoon perheeseen. Kotako oli äitini mummola. Elämässä ei ollut ehtinyt tulla sellaista vaihetta, jossa juuria aletaan tutkia. Poropaimenen jälkeläinen Huulipunaa hampaissa Satu Kreivi-Palosaari • pappi ja toimittaja Äitini näki unissaan tulevia tapahtumia ja suhtautui asiaan luonnollisesti ja kauniisti, nöyrästikin. Ei sellaista pidetty outona, vaan tavallisena. En silti uskaltanut antaa sen kaiken koskettaa itseäni. Perheen ruokapöydässä marjoilla, kaloilla ja riistalla oli keskeinen osa, vaikka isä oli metsähallituksen virkamies ja äiti kotiäiti. 19.6.2025 eduskunnan päätöksen mukaan tilanne muuttui. Tiesin saamelaisjuuristani, että äitiBertan äiti Fanny oli Saaran tytär ja Saara oli saamelainen. Samalla tiedetään, että Saaran Pieti-isä oli ollut poropaimen, joka oli lukenut kannon nokassa istuen Raamattua, kun karjalla ei ollut hätää. Onko hän koskaan saanut olla saamelaismummon polvella saamenkielistä laulua, peräti joikua, kuuntelemassa. Aluksi vain nuoruudenkiireissäni, kunnes aloin pelätä sortuvani kulttuuriseen omimiseen. Äitini oli vain parikymppinen, kun hänen äitinsä traagisesti kuoli. En tiedä. Lapsena verilätystä saattoi löytyä poronkarva, mikä ei varsinaisesti ilahduttanut. Ja koska toinen meidän isoisovanhemmista, Saara, syntyi saamenkieliseen perheeseen, me olemme oikeutettuja äänestämään saamelaiskäräjävaalissa.” Asiallinen tekstiviesti, ihminen mainittu, isomummo Saara. Olisinko saanut. Vaikuttavan kesäviikon päätteeksi menen savolaiseen kesäteatteriin, jossa esitetään Euripideen tragediaa Medeiasta. Hänelle oli ihan normaalia havahtua lintujen viesteihin, seurata taivasta, tai tietää kämmenkuopan kutiamisesta vieraiden tulo. Toki poronverta haettiin suoraan alueen poroerottelusta. Olen seurannut etäältä saamelaislain vaiheita ja ollut tietoinen metsäsaamelaisten tuskasta ja saamelaisten ristiriidoista, vaikeuksista, taiteesta, voimasta ja vimmasta. Y htenä kesäkuisena aamuna kännykkäni välähti. En aio hankkia saamelaispukua, mutta kauniin punaisen saamelaiskäsityönä tehdyn huivin päätän etsiä käsiini. ”Sitä se tiesi.” MINUA SAAMELAISUUS on kiehtonut, mutta olen jättänyt sen rauhaan
PERHEESEEMME SYNTYI yhdeksän lasta. Ehkä siinä elämässä ei edes ollut sellaista ylellisyyttä, että ihminen olisi pohdiskellut saamelaista identiteettiään. Ju kk a Gr an stö m askel 9/25 ~ 37. Olimme tavallinen lappilainen perhe, jossa luonto oli keskeinen osa elämää, Satu Kreivi-Palosaari kirjoittaa
Esillä saattaa olla myös joku luonnon elementti, jonka kautta asioita pohditaan. ANTTI TIENSUU pitää kelttimessuista, koska niissä on mukana kehollisuutta. 38 ~ askel 9/25
Retriittien hiljaisuus, Juhani Rekolan tekstit ja Taizé-laulut ovat antaneet entiselle seurakuntanuorelle hengellistä turvaa. Retriitit ovat olleet Tiensuulle jonkinlainen kotiinpaluu. TEKSTI: VESA KEINONEN • KUVAT: RAMI MARJAMÄKI askel 9/25 ~ 39. Väsyminen fraaseihin vei näyttelijän hiljaisuuden pariin Tiukka opillisuus ei puhuttele näyttelijä Antti Tiensuuta, mutta uskonnon sisältämä mysteeri vetää häntä puoleensa
– Ajattelen, että seurakuntien työntekijöillä on suu ri vastuu ja vaikea tehtävä siinä, miten näistä asioista puhutaan lapsille. En ymmärrä vieläkään asian dogmaattista sanoitusta. Roolihahmon kaatumiseen päättyvä tarina on tun netusti traaginen, mutta juuri tähän rooliin päätymi nen oli Tiensuulle eräänlaista tragikomediaa. Näyttelijä kertoo käyneensä pitkää ja kivuliastakin painia kristinuskon kanssa. – Minua ei oikein kiinnosta pohtia, mikä siihen on syynä. Mutta ei sitten minulle sitä Kariluodon roolia, Tiensuu sanoo. Vuonna 2016 Tampereen yliopistosta teatteritai teen maisteriksi valmistunut Antti Tiensuu on nähnyt asian myös työnsä kautta. – Niistä ilmenee, että yksikään romaanin henkilö ei ole kokonaan hyvä tai täysin kelvoton. – Hänen hahmossaan ja tarinassaan on jotain, mitä tunnistan itsessänikin. Suunta lienee kuitenkin suurin piirtein oikea, Tien suu miettii. Hän arvelee, että uskonnossa ja uskonasioissa ollaan ennen kaikkea tekemisissä suuren arvoituksen kanssa. – Kariluoto on herraspoika, jolla on eräänlainen hyvän koti kasvatuksen painolasti. Sen voi saavuttaa vain hyväksymällä pelon ja elämällä sen kanssa. Koitin sitä itsekseni silloin miettiä, enkä tajunnut. Ehkä oma temperamenttini tai sitten sieluni maisema. Ennen Tuntemattoman ensimmäistä filmatisointia vuonna 1955 Linna kirjoitti fyysiset ja psyykkiset kuvaukset romaanin keskeisistä hahmoista. Jo varhain Tiensuu alkoi huomata, että hänellä oli vaikeuksia ymmärtää joitakin kristinuskoon liittyviä opillisia asioita. – Parhaimmillaan tämä työ on sitä, että voi jakaa kokonaista ihmiskuvaa. Lyhyen käve lymatkan päässä sijaitsee Aleksanterin kirkko, jonka Kelttimessussa Tiensuulla on toisinaan tapana käydä. Antti kertoo lapsena kokeneensa uskonnon usein ankarana ja uhkaavana. Tiensuu arvelee kuitenkin, että siihen saattoi olla myös henkilökohtaisempi syy, miksi hän epäröi Kariluodon näyttelemistä. Ei rohkeus synny niin, että yrittää jotenkin leikata pelkoa pois itsestään. – Meillä oltiin hyvin aktiivisesti mukana evanke lisluterilaisen seurakunnan toiminnassa. Sen tietysti tiedostan, että kyseessä on hyvin keskeinen luterilaisuu teen liittyvä asia. Hän esitti pyörivästä katsomostaan tunnetus sa Pyynikin kesäteatterissa Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa nuorta upseeria, Kariluotoa. Hän ei osaa olla sellai nen, joka uskoo vain siksi, koska niin on kirjoitettu tai opetettu. Jokaisessa on heikkoutensa ja vahvuutensa Tuntemattomassa sotilaassa Väinö Linna avaa oival tavasti näkymiä ihmiselämän moniin puoliin. – Vähän huumorilla voisin todeta, että siinä mes sussa ei ole urkumusiikkia, mikä on minulle helpotus, hän virnistää. Perusteena puolivakavasti lausuttuun kommenttiin oli se, että helsinkiläisvänrikki put kahtaa jotenkin ulkopuolisena Tuntemattoman värikkääseen henkilögalleriaan. – Koen olevani ilman muuta hengellisellä alueella, mutta en osaa sanoa, että kulkisin Herran askelissa. T ampereen Teatterin palkkalistoilla oleva Antti Tiensuu asuu vaimonsa ja kolle gansa Ella Mettäsen kanssa Tampereen keskustan länsipuolella. Näyttelemisessä ei hänen mukaansa ole kyse loistamisesta tai suvereenisuu desta. Kyse on rohkeuden löytämi sestä. Ei rohkeus synny niin, että yrittää jotenkin leikata pelkoa pois itsestään. Vaikka varsinainen työnantaja on ollut kesätauol la, Antti Tiensuun kesä kului pitkälti näyttelemisen parissa. – Kun ohjaaja Antti Mikkola pyysi minua näytel mään mukaan, sanoin että tulen mielelläni. Kivulias paini kristinuskon kanssa Tiensuu sanoo suoraan, että kristinuskon hahmotta minen on tuntunut hänelle jotenkin hankalalta. 40 ~ askel 9/25. Lapsena saarnat myös pelottivat Antti Tiensuu syntyi vuonna 1989 PohjoisKarjalan Nurmeksessa. – Olin kahdeksan tai yhdek sänvuotias, kun muistan kuul leeni ensimmäistä kertaa sovi tusopista. Hän kuuli esimerkiksi saar noja, jotka olivat pelottavia ja joskus ahdistaviakin. Jokaisessa ihmisessä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Pikemminkin ryömin ojassa jossakin lähimaastossa. Vanhempien ja kolmen pojan muodos tama perhe oli hänen mukaansa tavallinen ja turval linen. Olimme veljieni kanssa myös seurakuntanuorissa
Rekolan tekstit toivat hengellistä turvaa Teologi Juhani Rekolan (1916–1986) tuotantoon perehtyminen on vähitellen avannut Antti Tiensuulle polkuja sellaiseen hengelliseen maisemaan, jonka hän tuntee omakseen. Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisena työskennelleen Rekolan teologiassa keskeistä ei ollut niinkään oppi tai totuus, vaan inhimillinen kokemus ja tähän liittyvä mysteeri. Rekola tunnetaan myös siitä, että hän hakeutui epäröimättä Tukholman suomalaissiirtokunnan kaikkein huono-osaisempien pariin. askel 9/25 ~ 41. – Jos joskus tulisi tilanne, jolloin voisin täysin pyyteettömästi jakaa hetken väläyksen ja olla jotakin toista ihmistä varten tai tehdä hänelle jotakin hyvää, niin siinä olisi läsnä syvin mahdollinen onni, minkä täällä maailmassa voi kokea. Pari ensimmäistä lyhyempää retriittiä olivat niin hyviä kokemuksia. Alkoholistit ja entiset vangit olivat hänen omaa seurakuntaansa. Tiensuu kertoo löytäneensä Rekolan teksteistä ANTTI TIENSUU haluaisi jatkossa osallistua myös pidempiin retriitteihin
itselleen jopa hengellistä turvaa. Kumpikaan retriitti ei ollut täyttä hiljaisuutta, vaan päiviin sisältyi opetusjakso, jolloin voi puhua. Antti Tiensuu huomauttaa, että hänellä on jonkin lainen pakkomielle yrittää avata kaikki ja katsoa, mitä sisällä on. Kaikkeen siihen pystyi tavallaan kääriytymään. Se pitäisi tehdä kristinuskon opin mukaan itse, mutta samalla tarvi taan Jumalalta tulevaa armoa. En kestä yhtään sitä, että aletaan tehdä tarinoita, joissa on sormella osoittava moraalinen opetus. Retriitin hiljaisuu dessa ja Taizélauluissa oli jotakin hyvin turvallista. Näyttelijää miellytti myös retriittipaikka fyysisenä ympä ristönä. Rekolahan ei pelkästään jätä käyttämättä pul lantuoksuisia fraaseja, vaan ampuu niitä alas erittäin raa’asti. Koko maailmakin on ristiriitoja täynnä. – Tämä ei kuitenkaan ole umpikuja, vaan kyseessä on sanojemme umpikuja. – Kun tähän aletaan pakottaa selkeyttä, niin se on nimenomaan pakottamista. Hän huokaisee olevansa väsynyt nimenomaan fraaseihin. Poitsilan vanhassa kartanossa lattialaudat narisevat. Hän osallistui viime vuonna kahteen retriittijaksoon Hiljai suuden rukouksen luostariyhteisö Via Silentiissä, joka sijait see Haminassa. Sieltä suun nasta yhä useampi Suomessakin tuntuu hengellisiä löytöjä etsiskelevän. Hän nostaa esille uskonratkaisun. Jos siitä rakennetaan absoluuttinen normi, jonka mukaan kaikki ovat pohjiaan myöten pahoja, niin miten vähänkään herkemmällä omallatunnolla varustettu ihminen voi luottaa mihinkään, hän pohtii. Myös Antti Tiensuu on ottanut ensimmäiset, toki vielä tunnustelevat askeleensa hiljaisuuden maas tossa. Löy tyisikö vastauksia sitten varmojen totuuksien ulko puolelta, mysteereistä ja hiljaisuudesta. Ne ovat huonolla tolalla, vaikka ei olisi olemas sa mitään hengellistä todellisuutta. 42 ~ askel 9/25. – Siis siihen, että sanoitetaan joku asia tietyllä slan gilla, joka kuuluu siihen aihepiiriin. Retriittipäiviä lomit tivat myös ruuanlaitto, siivous ja muut käytännön tehtävät. Tiesuu ottaa taas esille Juhani Rekolan. En kestä yhtään tarinoita, joissa on oikein osoittava moraalinen opetus. – Kyseessä oli jonkinlainen kotiintulo. Tiensuulle ensimmäiset retriitit olivat hyvä kokemus. – Tässä on pappi, joka rehellisesti sanoittaa elämän ehtoja. Elämän varjopuolelle hakeutunut teologi oli sitä mieltä, että ihmisessä on jokin perustavanlaatuinen ongelma. Retriitti kuin kotiinpaluu Sanoilla ja dogmeilla on ilmiselvät rajoitteensa. Tietyt sanat ovat kokeneet täydellisen inflaation. Sanojen avulla ei päästä ytimeen Tiensuun mukaan teatterin lähtökohtana on ristirii taisuus. Hän huomauttaa haluavansa puhua näistä asioista ”hiljaa, hellästi ja vähän kerrallaan”. Näyttelijänä Antti Tiensuu työskentelee sanojen kanssa. Kun mennään kohti jonkin ydintä, niin jossakin kohtaa tulee sellainen olo, että sanojen avulla ei enää päästä pidemmälle, näyttelijä miettii. PERISYNTI ON Antti Tiensuulle vaikea asia. – Jos tätä maailmaa katsoo, niin asiat ovat huonolla tolalla
15 eurolla kuukaudessa 100 lasta saa aterian siellä, missä hätä on suurin. – Täytän viidentoista vuoden päästä 50 vuotta. Silloin viimeistään vaelluksen voisi toteuttaa. Isälle oli tullut tavaksi nousta Pyhän Patrickin vuorelle joka vuosi poikansa muistoksi. – Jos saisin suunnitella kirkon, niin siellä olisi puulattia ja kodikkaita räsymattoja. Säätiedotuksen mukaan Tampereelle oli tuolloin luvassa kovaa myrskyä. Voisin mennä lautalla Tallinnaan ja jatkaa siitä kävellen perille maanosan toiselle puolelle. Hautausmaavaellus sävähdytti Kotikaupungissaan Tampereella Antti Tiensuu on ottanut hieman tuntumaa myös pyhiinvaelluksiin. Sen pelottamana vaellukseen osallistui Tiensuun lisäksi vain pastori Jussi Holopainen. Paikat saisivat olla vähän rempallaankin. – Köyhän ja takapajuisen kansan kohtalo suuremman valtion vieressä viittaa myös Suomen historiaan. Myöhemmin poika menehtyi. Näyttelijä haluaa jakaa yhden Irlanti-kokemuksensa. Parhaiten Tiensuun mieleen on jäänyt hautausmaavaellus Kalevankankaan hautausmaalla. – Varsinaista myrskyä ei tullut, mutta ilma oli hyvin vaihteleva. Autatko lähimmäisiäsi mieluiten: Kerran elämässä Aina tarvittaessa Jotkut asiat ovat liian tärkeitä vain kerran tehtäviksi . RYHDY KK-LAHJOITTAJAKSI KUA.FI/TÄRKEÄTEKO Huoneissa ja käytävillä on paljon historiallista esineistöä. Vuoren huipulla ehkä tapahtui ihmisten välillä se pyyteetön hetken väläys.. Hän on käynyt maassa useita kertoja. Erityisesti rikkaan hengellisen ja kulttuurisen perinnön omaava Irlanti puhuttelee syvästi Tiensuuta. Se tapahtui myyttisellä Pyhän Patrickin vuorella maan länsirannikolla. Antti Tiensuu haaveilee vielä joskus kävelevänsä kaikkein tunnetuimman kansainvälisen pyhiinvaellusreitin. – Koin, että siinä hetkessä oli jotakin syvästi merkityksellistä. Eikä Espanjaan ole edes pakko lentää. Kun Antti oli kiivennyt noin 800 metriä korkean vuoren huipulle, hän tapasi siellä erään tuntemattoman miehen. Sen aikana pohdiskeltiin kuoleman teemaa. Keskustelun aikana kaksi miestä katseli ympärillä avautuvaa Irlannin avaraa ja vihreää maisemaa. Kun kävelimme Kalevankankaan lasten hautausmaan ohi, se tunnelma jäi mieleeni. Tampereella ja sen lähiseudulla on lukuisia valmiiksi suunniteltuja pyhiinvaellusreittejä. Legendan mukaan Irlannin kansallispyhimys Patrick paastosi siellä aikoinaan 40 päivää ja yötä. Se päättyy Espanjan länsirannikon Santiago de Compostelaan. Välillä paistoi aurinko ja sitten taas odotimme salamointia. – Mies kertoi, että oli aikoinaan noussut vuorelle yhdessä poikansa kanssa. Hetken väläys Pyhän Patrickin vuorella Monen muun hiljaisuuden ystävän tavoin myös Antti Tiensuuta vetävät puoleensa Brittein saaret, joiden syrjäseuduilta voi vielä löytää muinaisten kelttien perinteitä
Niille maistui rukiin oras, mutta onneksi kasvusto toipui. Ruiskaunokin siemenet olivat odottaneet mullassa pitkään. Mukana oli kahvia, maitoa, kotikaljaa, lapsille ehkä limonadia, ja runsaalla voilla voideltuja, lauantaimakkaralla päällystettyjä rieskasiivuja. Pitkäkortisina ja pienisiemenisinä ne eivät ole kyenneet kilpailemaan kaupallisesti jalostettujen, satoisempien ja lyhyemmän kortensa vuoksi helpommin puitavien lajikkeiden kanssa. Lyhteet sidottiin käsin ja aseteltiin kuhilaiksi. Ateria ojanpientareella tuntui juhlahetkeltä. Olimme siskoni kanssa niin pieniä, että mahduimme kömpimään kuhilaan sisälle kuin pieneen majaan. Kuhilaiden kuivuttua lyhteet ajettiin hevoskärryillä riiheen. Iltapäivällä isoäiti toi polkupyörän tarakalla suuressa pärekorissa talkooväelle syötävää. Halmeeni siemen on Sortavalasta lähtöisin oleva maatiaisruis Iivo. Talkooväki sitoi korsista lyhteitä. Tai ehkä takana vaikuttaa pidempi historia. Tehtäväni oli aina uudelleen tyhjentää täydet ruumenlaatikot, joihin puimakoneen sivun kaukaloista ropisi akanoita ja uudelleen puitavaksi menevää roskaista viljaa. Työhön tuli kaivattu tauko, kun miehet liittivät katkenneita hihnanpäitä yhteen. Ruista on viljelty Suomessa ainakin keskiajalta alkaen, kenties jopa jo 500-luvulla ennen Kristuksen syntymää. Kaikkein varhaisin oma lapsuusmuistoni viljapellolta liittyy sekin rukiiseen. Ruisleipä ja -puuro, karjalanpiirakat, mämmi ja kalakukko ovat olleet ravintoarvoiltaan oman aikansa superruokaa – ja ovat edelleen. Niitä ei ollut näkynyt pellossa moneen vuoteen. Vaikka talvi oli leuto, Iivo selvisi talvesta hyvin. Korsien seassa kukki ruiskaunokkeja. Joskus joku koneen hihnoista katkesi. Kylvin tämän vuoden ruismaan viime vuonna elokuun 20. Kylvöä edelsi pellon kyntö, lampolan lantapatterin tyhjennys, pahnojen levittäminen lannoitteeksi ja äestys. ”Eivät ne ole masentuneita. 44 ~ askel 9/25 Ei lakkaa kylvö eikä korjuu O vatko nuo kaikki masentuneita, poikani kysyi ja osoitti rukiinkorsia kävellessämme ruishalmeen ohitse kohti joenrantaa. Viljantähkät taipuvat kohti maata, kun ne alkavat kypsyä korjuuseen”, minä vastasin. Halme oli kaadettu hevosvetoisella niittokoneella. Tänä keväänä ne virkoJUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Merkintöjä maan äärellä Ju kk a Gr an str öm. Vanhoja lajikkeita on syytä vaalia. Siihen aikaan ei enää puitu varstoilla. Juhannuksen aikaan Iivon korsi tavoitteli jo aikuisen mittaa. Riihen ladossa oli traktorikäyttöinen puimakone. Mutta maja kaatui ja leikki piti lopettaa. Muistan edelleen moottorin papatuksen, polttoöljyn hajun, puimakoneen varstojen louskutuksen ja pölyn, joka levisi hengitysilmaan, kutitti nenässä ja silmissä. Sitkeät maatiaislajikkeet tulevaisuuden turvana Ehkä se johtuu lapsuusmuistoista, että olen jatkanut kotitarverukiin viljelyä. päivän tienoilla. Mutta jäljellä olevat maatiaisviljat kantavat geeniperimää, josta saatetaan vielä etsiä apua, kun ilmasto lämpenee ja kasvuolot muuttuvat. Salaisuus kätkeytyy siemeniin. Vanhat ruislajikkeet ovat melkein kaikki hävinneet. Vasta huhtikuulla alkoivat vaikeudet; suuri hanhiparvi viipyi muuttomatkallaan pari viikkoa ruismaan liepeillä
Myrskyistä huolimatta suurin osa viljankorsista jäi kuitenkin pystyyn. Kuvassa Sortavalasta lähtöisin oleva maatiaisruis Iivo.. Kun kasvupaikkatekijät ovat otolliset, siemenet alkavat itää. Pyydettiin selvitystä. On tapahtunut kuin ruiskaunokin siemenille – rukoukset eivät sittenkään mädäntyneet maahan. Lähetin valokuvan puidusta halmeesta. Useiden alkujen ja pettymysten jälkeen unelma retriittikeskuksesta näyttää toteutuneen lähes 40 vuoden odotuksen ja rukouksen jälkeen, kun Poitsilan retriittikartano siirtyi Hiljaisuuden Ystäville vuoden 2023 alusta. Ilo oli suuri, kun vanha leikkuupuimuri heräsi horroksesta kahden vuoden hiljaiselon jälkeen. Jumalan kylvämät unelmat itävät sittenkin Kasvien siemenet saattavat säilyttää itävyytensä maassa jopa vuosikymmeniä. 8:22). Mutta kerran tulee kevät, siemenet pimeässä alkavat itää, versot puhkeavat näkyviin ja jotain elämässä muuttuu, kuin ihmeenä, Juha Tanska kirjoittaa. He pyysivät siunausta kylvöille ja sadolle. Hiljaisuuden Ystävät ry perustettiin vuonna 1986. Ruiskaunokin siemenet olivat odottaneet mullassa pitkään. Mutta kerran tulee kevät, siemenet pimeässä alkavat itää, versot puhkeavat näkyviin ja jotain elämässä muuttuu, kuin ihmeenä. Moos. Pääsin puimaan ruishalmeen jo elokuun viidentenä. Sadosta riittää siemen seuraavan ruismaan kylvöön. Valvontasatelliitti ei ollut havainnut viljelysuunnitelmaan merkittyä puolen hehtaarin ruishalmettani. Kansallisruokaa valvovien silmien alla Tänään viranomainen Ruokavirastosta lähetti viestin. Ju ha Ta ns ka PITKÄÄN NÄYTTÄÄ siltä, että mitään ei tapahdu. Esivanhemmat kasvattivat viljaa Jumalan silmien edessä. Perustajaäitien ja -isien unelmista yksi keskeisimmistä oli sellaisen retriittikeskuksen löytäminen, jossa olisi riittävästi tilaa. Nykymaailmassa työtä tarkkailee myös viranomainen satelliitin kamerasilmän läpi. askel 9/25 ~ 45 sivat unestaan. Ensi vuonna yhdistys viettää 40-vuotisjuhlaa. Mutta rukiinviljely jatkuu: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö” (1. Kahdeksan vuotta sitten, Suomen satavuotisjuhlavuonna, ruisleipä äänestettiin maamme kansallisruoaksi. Kesän helteet olivat kypsyttäneet pienet jyvät. Tänä keväänä ne virkosivat unestaan. Pitkään näyttää siltä, että mitään ei tapahdu. Tästä havainnosta seuraa rinnastus hengelliseen elämään, jossa rukouksemme ja Jumalan meihin kylvämät unelmat vertautuvat siemeniin. Heinäkuussa Iivoa kurittivat ukkosmyrskyt ja kasvusto lakoontui paikoin
RUKOUSJAKSON MATERIAALIN tuottanut kansainvälinen työryhmä kertoo: ”Jumalan luomakuntaa varten laatiman suunnitelman juuret ovat oikeus ja rauha, mutta ihmisen synti rikkoo suunnitelman. kaikkialla maailmassa rukoillaan yhteisen maailmamme puolesta. Anna anteeksi se, mitä olemme tehneet luoduillesi – maalla, taivaalla ja meren syvyyksissä. Ihmisen teot ovat tuoneet tuhoa luomakuntaan kautta historian. Raamatullinen toivo on aktiivista – se on rukousta, toimintaa ja sovintoa sekä Luojan että luomakunnan kanssa, mielenmuutoksen ja solidaarisuuden avulla.” Olemme syvästi riippuvaisia toinen toisistamme ja kaikesta mikä maapallolla elää ja on. Lokakuun neljäs puolestaan on Pyhän Franciscuksen päivä – häntä pidetään ekologian suojeluspyhänä. Uudistuminen pitää sisällään suhteemme Jumalaan, itseemme, ihmiskuntaan ja kaikkeen luoKati Pirttimaa TUOMASPAPPI Luomakunnan ajan rukous Luojamme Jumala, merien Jumala, maan ja kaiken siinä elävän Jumala: Sinä loit tämän maailman sanasi voimalla. Anna anteeksi, että petimme luottamuksesi. Anna anteeksi se, mitä olemme tehneet merillesi. S yyskuun alussa alkoi kansainvälinen, kristittyjen yhteinen Luomakunnan aika -rukousjakso. Me olemme nousseet sinua vastaan ja lianneet sen, minkä olet luonut. Sinä muovasit ihmisen omilla käsilläsi, ja puhalsit oman henkesi meihin. Rakastava Jumala, me olemme pettäneet sinut ja hyväksikäyttäneet antamaasi lahjaa. Syyskuun ensimmäinen päivä on monen kirkon rukouspäivä, jolloin rukoillaan luomakunnan puolesta. Tänä vuonna rukousjakson teema on Rauha luomakunnan kanssa, ja symbolina Rauhan puutarha, joka on saanut innoituksensa Jesajan kirjasta. Yli kuukauden ajan, 1.9.–4.10. Rauha on enemmän kuin vain sodan poissaoloa. Anna anteeksi ahneutemme ja ylpeytemme. 46 ~ askel 9/25. Anna anteeksi se, mitä olemme tehneet maallesi. Tänään, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ihmisen teot ovat käynnistäneet sodan luomakuntaa vastaan. Rauha luomakunnan kanssa Rukous tuun. Rauha toinen toistemme ja koko luomakunnan kanssa – siinä on unelma, jonka puolesta kannattaa tehdä työtä. Meillä on kuitenkin toivo rauhanomaisesta maailmasta
Hänen, joka pelkää ympäröivää maailmaa. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Jumala, kaiken lohdun tuoja ja tuen antaja, ole hänen kanssaan, joka pelkää tulevaa leikkausta. Hänen, jonka läheinen on jäänyt leskeksi. Hänen, joka ei saanut opiskelupaikkaa ja hänen, joka ei löydä elämäänsä suuntaa. Hänen, joka nääntyy omaishoitajuuteen. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Hänen, joka on menettänyt rakkaansa. Hänen, joka kantaa huolta ylen määrin. Jumala, rohkeuden ja voiman lähde, ole hänen kanssaan, jonka lapsi kärsii riippuvuuksista. Rakastava Jumala, ole meidän jokaisen kanssa. Jumala, sinä, joka annat tulevaisuuden ja toivon, ole hänen kanssaan, joka on menettänyt työnsä. Hänen, joka syyttää itseään tapahtuneesta. Hänen, jolle toivoa ei enää annettu. Hänen, joka odottaa koepalojen tuloksia. askel 9/25 ~ 47. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Aamen . Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki
Työsuhde syveni rakkaudeksi. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI ARVONEN 48 ~ askel 9/25. Kahden kulttuurin arki tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuksia oppia uutta. Suomalaisinsinööri auttaa katulapsia Etiopiassa Etiopiasta tuli Mika Turpeisen kotimaa sattumalta viisitoista vuotta sitten, kun hän kohtasi paikallisen kollegan työmatkalla
– Amharaa ja englantia sekaisin ja eniten elekieltä, Mika Turpeinen selittää kommunikaatiotaan kadun lasten kanssa. Hän sanoo hämmästyneensä, että monet kodittomina kadulla elävät lapset käyvät kuitenkin edes muutamia tunteja valtion ilmaisessa koulussa. MIKA TURPEINEN on oppinut, ettei Afrikan maissa kannata hötkyillä ja kiirehtiä; käsitys ajasta ja etenkin aikatauluista on erilainen kuin Euroopassa. J alkapalloa rakennustyömaan laidassa Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa pelaavat pojat keskeyttävät pelinsä, kun huomaavat Mika Turpeisen lähestyvän. – Se kaupunki, johon 20 vuotta sitten muutin, oli erilainen. Kuulumisia vaihdetaan kiivaasti ja leveä hymy huulilla. Käyn juttelemassa katulasten ja -äitien kanssa. – Tämä on tällaista matalan kynnyksen vapaamuotoista vapaaehtoistyötä. Vuonna 2004 työ vei hänet puhujaksi seminaariin Addis Abebaan. Työmatka muutti koko elämän Vaasassa insinööriksi kouluttautunut Mika Turpeinen työskenteli vaihtelevissa sähköalan tehtävissä ABB-yrityksen palveluksessa eri puolilla maailmaa. Pojat tulevat tervehtimään. Avun tarvitsijoita Etiopian pääkaupungissa riittää. – Menin lentokentältä suoraan seminaariin Sheraton-hotelliin. Turpeisella oli työkeikkoja Addis Abebaan myös jataskel 9/25 ~ 49. Kyseessä ei suinkaan ollut salamarakastuminen, Turpeinen kertoo. Nyt köyhien asuinalueita puretaan ja se kärjistää ristiriitoja ja lisää rikollisuutta, etenkin taskuvarkauksia, Turpeinen kertoo. Parin korttelin matkalla kohtaamisia on monia lisää ja banaanit tulee jaettua. Matka jatkuu. Rikkaat ja köyhät asuivat kaikkialla sekaisin ja oli turvallista. Joskus tuon lapsille vihkoja ja kyniä, joskus ruokaa, Turpeinen kertoo. Sanoja ei vaihdeta paljon, mutta kohtaaminen on lämmin ja täynnä iloa ja välittämistä. Addis Abeba on muuttunut valtavasti viidentoista vuoden aikana. Lopuksi Turpeinen kaivaa kassistaan pari banaania ja hyvästelee äidin ja lapsen. Hän on käynyt vapaaehtoistyössä myös erään naisen perustamassa päiväkodissa, joka tarjoaa apua ja tukea maan vähävaraisille. Tuleva rouvani oli siellä myös. Mika napaa lapsen syliinsä. Rikkauden ja köyhyyden kuilun kohtaaminen silmästä silmään jokapäiväisessä arjessa on asia, joka pakottaa Turpeisen toimimaan ja tekemään jotain vähempiosaisten hyväksi. Vastaan tulee äiti, joka kantaa nelivuotiasta poikaansa selässään perinteiseen tapaan kantoliinaan kiedottuna. Ensimmäisen kerran tapasimme kollegoina. Annan aikaani
– Meidän asuinalueemme oli sovittu pimeäksi juuri hääjuhlapäivänä. Pariskunnan suurimmat kulttuuritörmäykset ovat liittyneet nyt 16 ja 10vuotiaiden lasten kasvattami seen. Hääjuhla oli täkäläisittäin pieni, vain 300 ihmistä. Etiopian protestanttiset kristityt ovat aktiivisia lähetystyön tekijöitä. Morsiamen kotona oli pieni ortodoksinen seremonia, jossa pappi oli mukana. Hän ei kuitenkaan jäänyt sinne vieraiden lähdettyä. – Olen enemmän lasten kanssa kuin heidän äitin sä. Olen hyvä rakentamaan luottamusta afrikkalaisten ja eurooppalaisten välillä, Turpeinen sanoo. Olen pitänyt oman suoma laisuuteni, mutta sopeutunut paikalliseen kulttuuriin. Meitä ei vihitty kirkossa, vaan pappi siunasi liittomme kotona. Kaupungin laitamille on rakennettu edullisia asuinalueita, mutta julkinen liikenne toimii huonosti ja alueilla on vähän tai ei ollenkaan palveluja. Häävie raille kypsennettiin kokonainen lammas. En kuvittele voivani muuttaa asioita. Noin kolmannes väes töstä on muslimeja. Ortodokseille olin väärä uskoinen protestantti, ja vielä eronnut. Jossain vaiheessa aloimme suunnitella tapaamisia työmatkojeni yhteyteen. – Ortodoksit viettävät hää juhlaa edeltävän yön kirkossa rukoillen, me jätimme tämän väliin. Hääjuhlaa uhkasi myös sähkökatko. Aiempi kokemus maailmalta muun muassa Israelista ja Pakistanista on ollut avuksi. Uskontojen rinnakkaineloa Etiopia on Afrikan mantereen toiseksi väkirikkain valtio, jossa on yli 130 miljoonaa asukasta. Vauhdikas hääjuhla ja kulttuuritörmäyksiä Häitä juhlittiin Turpeisen oma kotitalon puutarhassa aamunel jään musiikin soidessa. Alkuhaasteiden jälkeen morsiamen vanhemmat hyväksyivät sulhasen ja antoivat liitolle siunauksensa. – Olen luonteeltani sopeutuvainen. – Avioliittoni Suomessa päättyi eroon. Tämä kaikki on ollut vaimolleni vierasta, mutta hän on tottunut siihen. – Väestönkasvu on iso ongel ma. Opetan heille käytännön taitoja ja rahankäyttöä. 50 ~ askel 9/25. Tätä emme tehneet ollenkaan, mutta kun sukulaisia tuli kylään, vaimo meni sänkyyn. Turpeisen vaimo on Etiopian ortodoksi, mutta häät eivät olleet täysin perinteiset ortodoksiset häät. Kirkko on perustettu vuonna 1959 ja se kasvaa edelleen vauhdilla. Pääkaupungissa on viime aikoina raivattu maan tasalle paljon slummeja asuin ja liike rakennusten tieltä. kossa. Protestanttisia kristittyjä on noin viidennes väestöstä. Annan lapsille paljon enem män vapauksia kuin Etiopiassa on tapana. Turpeinen ryhtyi suunnittelemaan sekä kahden vuoden hanketta ABB:lle Etiopiaan että häitä, joita juhlittiin etiopialaisittain vuonna 2008. Turpeinen kokee sopeutuneensa Etiopian kulttuu riin hyvin. – Hääjuhla oli täkäläisittäin pieni, vain 300 ihmis tä. Etiopialaisista noin 40 prosenttia on ortodoksi kristittyjä. Etiopialainen erikoisuus lasten syntymään liittyen on äidin täysi vuodelepo pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Etiopian ortodoksinen kirkko on maailman vanhimpia kristillisiä kirkkoja Egyptin ja Armenian ortodoksisten kirkkojen ohella. Anoppini olisi halunnut tuhat vierasta häihin. Suhde täällä Etiopiassa eteni hitaasti. Laitan ruokaa kotona. Etiopian luterilainen Mekane Yesus kirkko on maailman suurin luterilainen kirkko ja sillä on jo 12 miljoonaa jäsentä. Protestantit tekevät lähetystyö tä myös ortodoksikristittyjen keskuudessa, koska kat Tulevat appivanhempani pitivät minulle todellisen syvähaastattelun. Kuivan kau den aikana viranomaiset säätelivät sähköä ja katkai sivat sähkönjakelun tietyiltä alueilta tiettyinä viikon päivinä. Pääkau punkiin muuttaa joka kuukausi noin 30 000 ihmistä, joille työ paikkojen ja asuntojen löytymi nen on iso haaste, Turpeinen kertoo. – Tulevat appivanhempani pitivät minulle todelli sen syvähaastattelun, jossa kysyttiin aivan kaikki tulo tasosta lapsisuunnitelmiin. Anoppi, joka oli työskennellyt säh köyhtiössä, soitti muutaman puhelun ja homma hoi tui sillä ja saimme pidettyä juhlamme. Lähti essä minun piti perinteen mukaan suudella sukulais naisten polvia. – Tuore äiti makaa sängyssä ja hänelle tarjoillaan raskasta ruokaa. Väestö kasvaa 200 000 hen keä kuukaudessa eli 1, 2 miljoo naa ihmistä vuodessa. Ennen kuin tuleva pariskunta pääsi naimisiin, Tur peisen piti voittaa morsiamen vanhempien luottamus. Kumpikaan ei ollut hyvä juttu
Vaimolleni sopii, että vien lapsia myös protestanttiseen kirkkoon. sovat, etteivät nämä ole aitoja kristittyjä keskittyessään liiaksi Neitsyt Mariaan ja muihin pyhimyksiin eikä Jeesukseen. Monet ortodoksit puolestaan pitävät protestantteja harhaoppisina, Turpeinen kertoo. Minä käyn joskus pääsiäismessussa heidän kanssaan. Etiopian tilanne huolestuttaa Turpeisen perhe ei ole missään vaiheessa suunnitellut Suomeen muuttamista. MIKA TURPEISELLA on Etiopian pääkaupungin Addis Abeban kaduilla paljon tuttuja. – Ortodoksikirkolla on vahva poliittinen vaikutusvalta ja paljon varallisuutta. Etiopiasta lähtöisin oleviin juutalaisiin Turpeinen pääsi tutustumaan ollessaan kesätöissä Israelissa vuonna 1996. askel 9/25 ~ 51. Hänen perheessään ortodoksisuus ja protestanttisuus elävät sovussa ja rinnakkain. – Vaimoni oli raskaana, kun minun kahden vuoden hankkeeni päättyi. – Vaimoni käy ortodoksikirkossa ja vie kirkkoon etenkin juhlapyhinä myös lapset. – Minut on kastettu lapsena luterilaiseksi ja aikuisena Genesaretinjärvessä uudelleen. Kirkot ovat prameita ja kalliita. Minä haluan istua kirkossa hiljaa penkissä. Israelissa Turpeinen sai myös elämänsä toisen kasteen. Keski-Suomesta kotoisin olevalle Turpeiselle Etiopian protestanttinen kristillisyys etenkin helluntailaisissa kirkoissa on liian vauhdikasta. Etenkin monille naisille kerjääminen on ainoa vaihtoehto saada rahaa ruokaan. – Siellä jumalanpalvelus on lähimpänä suomalaista luterilaisuutta, istutaan penkissä eikä hypitä ja tanssita kuten helluntaikirkoissa on tapana. ABB tarjosi työpaikkaa Itä-Afrikassa, mutta kieltäydyin, koska se olisi vaatinut paljon poissaoloa kotoa. Lapset on kastettu ortodokseiksi ja kasteeseen kuuluu myös poikien ympärileikkaus. Oman hengellisen kotinsa hän on löytänyt kansainvälisestä evankelisesta kirkosta
– Täällä kulttuuri ei perustu luottamukseen vaan perheeseen, sukuun ja heimoon. Kidnappaajat vaativat isoja rahasummia ja tässä on mukana myös poliisi. Turpeinen perusti yrityksen yhdessä vaimonsa kanssa. – Pääkaupungissa turvallisuustilanne on hyvä, mutta ajomatkoja kauemmas ei voi tehdä, kidnappausten uhka on liian suuri. Turpeinen on kokenut Etiopiassa sekä rauhan että rauhattomuuden aikaa. Heimoidentiteetit ovat vahvoja, paljon vahvempia kuin kansallistunne maan kansalaisena. Täällä on myös vaikeaa saada omaa rauhaa. MIKA TURPEINEN on löytänyt Etiopiassa hengellisen kodin kansainvälisestä seurakunnasta, jonka rauhallinen jumalanpalveluselämä muistuttaa suomalaista luterilaista jumalanpalvelusta. Jos turvallisuustilanne Etiopiassa menee liian vaikeaksi, Turpeiset ajattelevat voivansa muuttaa johonkin toiseen Afrikan maahan. Täällä tieto on valtaa. Nyt tietyillä maan alueilla käydään heimojen välistä sisällissotaa. – Suomalainen yksilöllisyyden ihannointi on mennyt liian pitkälle. Täällä perheellä ja suvulla on läheiset välit. Yrityksen kautta Turpeinen on tehnyt niin yksityisille isoille yrityksille kuin valtioiden omistamille yrityksille sähköinsinöörin töitä Etiopiassa ja lähimaissa. Suomessa pitää sopia vierailuista, täällä mennään suoraan sukulaisen kotiin ja jääkaapille. Kulttuurierot työarjessa ovat isot etenkin aikakäsityksessä. Täkäläisille yksinolo on outoa ja vaarallista, aina pitäisi olla muita ihmisiä ympärillä. – Täällä kaikki ovat aina myöhässä. Suomessa on rauhoittavaa, kun saa olla vaikka metsässä yksin. Epäluuloisuus on suurta ja aina joku vahtii muita, isoin pomo tekee usein pienimmätkin päätökset. 52 ~ askel 9/25. Myös oikeuskäsityksen Turpeinen on huomannut olevan erilainen. Vieraalla maalla kaukana Arki Etiopiassa ja keskustelut vaimon ja hänen sukunsa kanssa ovat saaneet Turpeisen pohtimaan paljon Suomen ydinperhekulttuuria. – On rasittavaa miettiä, huijaako toinen. Etiopialaiset ovat ystävällisiä, mutta todellisia ystäviä on vaikea saada, etenkään ulkomaalaisen. Täkäläisille yksinolo on outoa ja vaarallista. Turpeinen elää melko etiopialaista arkea, mutta yhdestä suomalaisuuden ominaispiirteestä hän ei halua luopua. Täällä on vaikeaa saada omaa rauhaa
Kortti oli päätynyt hänen äidilleen suomalaisilta työkavereilta, joita oli ollut Etiopiassa Imatran Voiman rakennushankkeessa. MIKA TURPEISEN poika Alen on kiinnostunut valokuvauksesta ja eläimistä. Lapsuudessaan ja nuoruudessaan Vaasassa Turpeinen ei haaveillut kaukomaista. Usein vähäosaisille lämmin kohtaaminen on arvokkaampaa kuin pikkuseteli. askel 9/25 ~ 53. – Veljeni löysi kolmannen luokan musiikin kirjani, jonka yhdelle sivulle olin kymmenvuotiaana kirjoittanut, jostain syystä, mitä en muista, sanat: Addis Abeba, Etiopia. Yllättävästi Suomi oli ollut myös Turpeisen vaimon elämässä kymmenvuotiaana – postikortin kautta. MIKA TURPEINEN antaa kadulla eläville ruokaa ja tarvikkeita lapsille. – Vaimoni antoi lapsena parhaalle ystävälleen postikortin Helsingistä, vaikka ei tiennyt mitään Suomesta. Turpeisteen tarinassa on niin monta sattumaa, että ne alkavat kuulostaa johdatukselta. – Sauna pitää kodissa ehdottomasti olla! Ja paikallisille ihmetyksenä me saunomme koko perhe yhdessä. Perheen kotipihalla asuu monia lemmikkieläimiä kuten koiria, kanoja ja kilpikonnia. Yksi menneisyyden enne tulevasta kuitenkin löytyi muutama vuosi sitten
Kolme kongin lyöntiä on merkki. Sen seurauksena elämäni on yksinkertaistunut kuin itsestään, ja siihen on tullut myös enemmän lempeyttä ja rakkaudellisuutta. Ihmisen ja Jumalan läsnäolon väliin ei tarvita sanoja, Pylkkänen sanoo. Kaikkien mieli harhailee meditaation aikana, Anu Pylkkänen sanoo. Anu Pylkkänen on huomannut, että monet jännittävät hiljaisuutta. – Mukaan voi tulla matalalla kynnyksellä. EMILIA KARHU Meditaatiossa vain istutaan hiljaa paikallaan, rentona mutta valppaana. Kristillinen meditaatio perustuu varhaiskristillisiin harjoituksiin, joita tunnetaan myös muissa uskonnoissa, sekä kristillisiin opetuksiin. Toistetaan vain mielessä Raamatusta löytyvää arameankielistä rukoussanaa eli mantraa maranata, joka tarkoittaa ”Tule Herra”. Ju kk a Gr an st rö m MEDITAATIO ON tuonut varatuomari Anu Pylkkäsen elämään lisää lempeyttä ja rakkaudellisuutta.. – Hiljaisuus on universaali asia, ei minkään yksittäisen tahon omaisuutta. Tietoa ryhmistä löytyy seurakuntien nettisivuilta ja osoitteesta kristillinenmeditaatio.org. Hiljaisuus toimii kaikilla kielillä, eikä oppiriitoja synny. – Motivaatio kasvaa, kun harjoitus syvenee. Tavallisuus ja olemassaolon ihme Kristillisen meditaation kansainvälisen yhteisön (World Community for Christian Meditation) meditaatioryhmiä kokoontuu Suomessa kolmessa kaupungissa: Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Porvoossa. Meditaatio päättyy kolmeen kongin lyöntiin, musiikkiin ja pieneen keskusteluhetkeen. Kristillisessä meditaatiossa ei opetella tai treenata mitään, vaan pyritään päästämään irti ja antamaan tilaa Jumalalle. Ryhmäläisille suositellaan meditoimista säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Keskiössä on tavallisuus, johon sisältyy suuri olemassaolon ihme. Kristillinen meditaatio on pyhiinvaellusta omaan sydämeen Hiljaisuus toimii kaikilla kielillä eikä oppiriitoja synny, toteaa kansainvälisen kristillisen meditaation yhteisön WCCM:n Suomen koordinaattori Anu Pylkkänen. Jumalan henki asuu hiljaisuudessa. Kiinnostava on totuus, joka loistaa niiden takaa. Ryhmiin ovat kaikki tervetulleita eikä ilmoittautumista tai aiempaa kokemusta meditaatiosta tarvita. Aikaa tai energiaa ei käytetä rajojen vetämiseen. Aluksi luetaan pieni virikepuhe, ehkä edesmenneeltä benediktiinimunkki John Mainilta tai hänen nykyiseltä kollegaltaan Laurence Freemanilta. 54 ~ askel 9/25 J oka tiistai-ilta kello 18 joukko ihmisiä saapuu Helsingin Agricolan kirkon sisäpihalla sijaitsevaan pieneen kappeliin olemaan yhdessä hiljaa. John Maine on sanonut hyvin, että meditaatio on ihmisen hengelle yhtä luonnollista kuin hengitys keholle. Siinä vain istutaan hiljaa paikallaan, rentona mutta valppaana. Tilassa palavat kynttilät. Tekstiä ei jäädä mietiskelemään, vaan sen tarkoituksena on johdattaa mieli hiljaisuuteen. Pylkkäsen mukaan kyse on Pyhän Hengen salatusta työstä ihmisessä. – Meditoidessa ei tarvitse yrittää olla pyhä. – Harjoitus on äärimmäisen yksinkertainen ja arkinen, muttei helppo. Kun ajatukset alkavat harhailla, palautetaan mieli mantraan. – Sanat ja pintakinastelu eivät ole kiinnostavia. Se vaatii sitkeää sitoutumista. Alkaa 25 minuutin hiljainen meditaatio, jonka aikana ei tapahdu mitään eikä pyritä mihinkään. Hiljainen rukous harmonisoi elämää mielenkiintoisella tavalla
Mukana olivat myös taiteilijat Tommi Läntinen, Reeta Vestman ja Jyrki Linnankivi eli Jyrki 69. Helsingin tuomiokirkkoseurakunta ja Tuomasyhteisö järjestivät elokuussa nelipäiväisen Kino Agricola -elokuvafestivaalin, jossa pohdittiin, mitä ihmisarvo on nykyisin. Seurakunnilla on näköalapaikka ihmisten elämään, sen haasteisiin ja niihin ongelmiin, jotka maailmassamme ovat epäoikeudenmukaisia ja tuhoisia. Festivaali oli monipuolinen ja ajatuksia herättävä. sekä Vailla vakituista asuntoa ry. Tästä tehtävästä nousee myös osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Elokuvatapahtuma pilotoitiin Taiteiden yössä 2024 ja kokemukset olivat hyviä. K ristittyjen ja kirkon tehtävänä on edistää rauhaa ja oikeudenmukaisuutta ja olla heikompien puolella. Seurakuntapäättäjä: ehdota kerättäväksi kolehti Tuomasyhteisö ry:n työn tukemiseen: FI23 5541 2820 0124 00, viite 350035. Sen turvin tapahtuman järjestäminen myös konseptoidaan, joten muilla seurakunnilla on mahdollisuus toteuttaa vastaavia tapahtumia ehkä asteen verran helpommin. Taustalla oli kansainvälinen esikuva. Kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita. askel 9/25 ~ 55 Tuomasyhteisön tuottama sivu Uskoa ja oikeuden mukaisuutta Tuomasyhteisö – Pyhän palveluksesta yhteistä iloa ja toivoa Tuomasmessut sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun YouTube-kanavalla ja Radio Deissä, Ehtookellot Kallion kirkossa ja viikkomessut torstaisin Vanhassa kirkossa. MobilePay 75221 tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Kino Agricolassa sovellettiin samaa ideaa helsinkiläisittäin. Koko kaupungin elokuussa täyttävän Edinburgh Festivalin yhteydessä paikalliset seurakunnat järjestävät oikeudenmukaisuutta käsittelevän tapahtuman Just Festival. Yhteistyökumppaneina olivat Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry. Rahankeräyslupa RA/2020/685. KATI PIRTTIMAA M ark us Ka rta no M ark us Ka rta no. Kaikki toiminta Alfa-kurssit, pienryhmät, Tuomasyhteisöjen verkosto, hengellinen ohjaus, musiikki, rukousavustajakoulutus: www.tuomasmessu.fi Tuomasyhteisön toiminnan toteuttamiseen tarvitsemme niin jäsenten, tukijoiden kuin seurakuntienkin tukea. Monipuoliset paneelikeskustelut avasivat elokuvien teemoja syvällisesti. Tapahtuman ajaksi Mikael Agricolan kirkon sali muuttui elokuvateatteriksi, jossa tutustuttiin muun muassa ukrainalaismuusikoiden tilanteeseen sodan kourissa, laulaja Johnny Cashin elämänvaiheisiin sekä asunnottomien arkeen Helsingissä. Tänä vuonna tapahtumaa varten saatiin avustusta Kirkkohallituksen kokeilutoiminnan määrärahoista. Voit tukea toimintaamme rukoilemalla, osallistumalla sekä taloudellisesti
Se oli suurta nautintoa. Päätin silloin, että kun Nurmijärvelle osuu kunnon sade, kannan tuolin pihalle ja istun siinä nauttien vaatteet päällä. Murustelen sille pienen palan leipää ja annan vähän vettä. Mieletön rankkasade moukaroi kroppaa joka puolelta. Toki lentäessäni olen oppinut paljon ja matka on tehnyt minusta tämän, mitä nyt olen: pieneen saippuakuplaan vangittu tyyppi rakkaan koiransa kanssa. Ticon kanssa viihdyimme pihalla pari tuntia, kunnes palelu yltyi liian kovaksi ja isot rakeet alkoivat kirmailla nurmikolla. Kävelemme Ticon kanssa kohti kirkkoa. Tuuli ulisee ja kertoo tarinoita syksyn pimeydestä ja sitä seuraavasta alakulosta. Aamun sarastus on kaunis, kuin hauras lupaus maailman poskella. Ei siis rottaongelmaa tulossa. Ticon kannoin viileään suihkuun monta kertaa vuorokaudessa. Päästän Ticon ulos. Se heiluttaa häntää ja mustarastas laulaa sille jotain biisiä. Elämäni on muuttunut tosi pieneksi. Olen lentänyt haaveitteni yli ja ohi liian monta kertaa. Mustarastas laulaa aina uuden säkeistön Koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja Vaikka vuodet kuluvat ja varjot venyvät, en ole menettänyt kaikkea. Meillä oli kesällä pahimmillaan +32 astetta lämmintä sisällä öisin. Lintu ei pelkää, ja Tico pitää linnusta. Seuraavana aamuna oli vilustunut olo. Puolituntia kerrallaan. Syksy menettelee toki vähän aikaa. H eräämme aamulla varhain. Seisomme Ticon kanssa ikkunan äärellä. Niin kuin Hedda Hopper aikoinaan. NYT SATAA melkein päivittäin. Mietin, mistä pikkuinen on saanut syötävää ja juotavaa kesän tappohelteiden aikana. 56 ~ askel 9/25. Varjonikin näyttää hiipivän selkä kumarassa. Ajattelen, että ehkä elämän suuruus piilee juuri tässä: pienissä hetkissä, ystävyyden hiljaisessa lämmössä, tuulen tarinoissa ja sateen puhdistavassa voimassa. Ja silti, vaikka menneet päivät ovat valuneet sormieni läpi kuin vesi, huomaan yhä, miten jokaisessa aamussa piilee mahdollisuus. Väriloisto on kaunis. Tico on ainoa, joka saa houkuteltua minut piipahtamaan oikeaan maailmaan hetkeksi. Jos jotain suren niin sitä, että olen heittänyt tuhansia päiviä kuraiseen ojaan elämästäni. Lopuksi siivoan muruset. Sade kesti tunteja. Pää miettii itsekseen, onko tämä elämää vai Fellinin huono elokuva. Kolme tuuletinta puhalsi kohti sänkyä, tuloksena kipeytyneet lihakset. Vuodenajat vaihtuvat ja painavat olemusta. Naapurit katsoivat ikkunoistaan ja olivat varmoja, että nyt se on mennyt pimeäksi koko tyyppi. Mutta sitten: kuvitteellisia kirveitä tippuu ja ne katkaisevat hyvät ajatukset ja kolhaisevat toivon kipinää jossakin sydämen vasemmalla puolen. Samat tiet, samat mutkat ja vastaantulijat. Ticon uusi kaveri mustarastas kultaisine nokkineen syöksyy pihani ainoasta puusta ja jää tuijottamaan meitä. Toteutin lupaukseni Ticon kanssa muutama päivä sitten. Tico tulee viereeni, painaa päänsä jalkaani vasten, ja mustarastas laulaa uuden säkeistön. Välimatkaa on puoli metriä. Aikansa tuijoteltuaan lintu astelee rinta pystyssä kuistillemme ja käy istumaan pöydälle. Nukkuminen oli tuskaa. Hypähdän Ticon kanssa polulta nurmelle, ja taivas näyttää hetken kirkkaammalta. Tavallaan rikasta, mielikuvitukseni on niin rikas, mutta sekin kyllästyttää aina vain enemmän. Sallin itselleni hymyn. On vielä aamuja, joissa kahvi tuoksuu ja laulu kantaa. Automaattikahvikeitin tiesi tämän ja kahvi on valmista. Elämme täällä, mutta todellisuudessa lähinnä pääni sisällä. Annan itselleni anteeksi. Vaikka vuodet kuluvat ja varjot venyvät, en ole menettänyt kaikkea
Ju kk a Gr an stö m askel 9/25 ~ 57. EHKÄ ELÄMÄN suuruus piilee juuri tässä: pienissä hetkissä, ystävyyden hiljaisessa lämmössä, tuulen tarinoissa ja sateen puhdistavassa voimassa, Teemu Rinne kirjoittaa
Martti Santakari Kaikki vuoret ja kivet, kaikki puut, pensaat ja pienet kasvit, kaikki metsän, ilman ja meren eläimet kertovat omaa tarinaansa. Mikään ei ole kuollutta, kaikki elää, kaikki hengittää ja tuntee, ajattelee ja puhuu; miksi et kuuntelisi ja poimisi sydäntäsi ja syliäsi täyteen! – Zacharias Topelius Hetki luonnossa 58 ~ askel 9/25
askel 9/25 ~ 59
Taivaalliselta laelta näkee kauas pohjoiseen Taivaskeron retkipäivän aamu koittaa tuulisena ja viileänä. Säätiedotus kuitenkin lupaa tuulen laantuvan iltaa kohden ja auringonkin näyttäytyvän. TEKSTI JA KUVAT: JOHANNA RAUHANIEMI 60 ~ askel 9/25. Länsi-Lapissa, Suomi-neidon kainalossa, voisi jo syyskuun lopulla sataa ensilumi
askel 9/25 ~ 61. Kirkkaat vaatteet ja tukevat kengät kuuluvat hyvään retkivarusteluun. TAIVASKERON REITILLÄ maasto on kitukasvuista tunturiylänköä, puutonta paljakkaa
1600-luvulla saapuivat suomalaiset uudisasukkaat. Uusi itsepalveluperiaatteella toimiva lähtöpiste valmistuu vuonna 2026 ja se on sitten aina avoinna, Siira kertoo. Ilma on puhdas ja kovassa tuulessa voi keskittyä olennaiseen, pystyssä pysymiseen. Suuntaamme heidän perässään kohden Vatikurua, Taivaskeron ympyräreitin suositeltua kiertosuuntaa. Loivan nousun jälkeen saavumme tasanteelle, jossa on taideteos ja vuonna 1938 avatun Pallas-hotellin raunioita. Pian lähdön jälkeen osa patikoijista erkanee Palkaskeron kierrokselle. Vielä 1960-luvun alussa poronhoitajat jutasivat eli vaelsivat porojensa perässä kesälaitumilta talvilaitumille. – Pallas-Yllästunturissa reittimerkinnät ja taukopaikat ovat hyvässä kunnossa. Etäisyyden ilmoittavia viittoja on risteyksissä. Eniten vaeltajia on kokoontunut kiviröykkiön luo, jonka Pallasta asuttivat ensin saamelaiset. P allaksen hotellin pihalta on lähdössä ryhmä vaeltajia tunturiin. Vanhoista valokuvista näkee, miten funkkistyylinen hotelli oli sisustettu Alvar Aallon huonekaluilla. Taivaskero on vuonna 1938 perustetun Pallas-Ounastunturin kansallispuiston suosituin reitti. Kotieläimeksi poro on kesytetty tunturipeurasta. Samalla he polttivat kyliä ja kaikki eteensä sattuneet rakennukset. Erämaassa mutkitteleva polku erottuu hyvin maastosta. – Taivaskeron reittiin haastavuutta tuovat muuttuvat sääolosuhteet. Alhaalla parkkipaikalla ei hahmota ylhäällä tunturissa puhaltavan tuulen kovuutta. Nykyään porotokkien perässä ei kuljeta paikasta toiseen. Suomen vanhin vaellusreitti on noin 60 kilometriä pitkä ja sen kiertämiseen kuluu helposti useita päiviä. Pallasta asuttivat ensin saamelaiset. Maisemia kuvatessa paljaat sormet kohmettuvat nopeasti. Pelkistetyssä maisemassa ärsykkeitä on vähän ja mieli lepää. Toisen maailmansodan aikana Pallas-hotelli oli Saksan armeijan virkistyskäytössä. Hyvällä säällä Taivaskeron reitti on kuitenkin turvallinen, ja hotellin sekä alalaakson näkee melkein koko matkan ajan. Kaukana etenevät patikoijat näkyvät pieninä, liikkuvina pisteinä. Laaksossa etenevä polku on hyvässä kunnossa ja mukava kävellä. Syksyksi ne laskeutuvat alas metsiin. – Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vanha luontokeskus on purettu. 1600-luvulla saapuivat suomalaiset uudisasukkaat. – Helteellä tunturissa voi puolestaan olla runsaasti paarmoja eikä juomavettä välttämättä ole saatavilla. Tässä vaiheessa matkaa en vielä tiedä, millainen kiipeäminen on edessä Taivaskerolle. Tunturissa ei pääse säältä suojaan. Pallaksen luonnossa liikkuessa olen jo oppinut, että kero tarkoittaa pyöreätä tunturinlakea ja kuru on paljakoiden välinen rotko. Poronhoitajat muodostavat paliskuntia, jotka vastaavat porojen hoidosta alueillaan. Viime vuonna puistossa kävijöitä oli noin 600 000. Metsähallituksen projektipäällikkö Heidi Siiran mukaan hyvällä säällä puistossa eksymisen vaara merkityillä reiteillä on pieni. Sotilaiden kerrotaan kutsuneen taivaalliseksi kokemaansa Taivaskeroa yhä tunnetulla Himmelriiki-nimellä. Taivaskero on Pallastuntureiden korkein laki, joka yltää noin 800 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vuonna 2005 suojelualue laajeni Pallas-Yllästunturin kansallispuistoksi. Avajaisten aikaan Lapin matkailu oli nousussa, ja tästä vuoden päästä seudulle valmistui ensimmäinen maantie. Edessä on jyrkähkö nousu pitkin rakkaa, mustaa liuskekivikenttää. Huipulta ympäröivä erämaa avautuu pitkälle ja tunturien ketju erottuu sinertävässä, utuisessa hämyssä. Olympiatulen sytytyspaikka Taivaskeron reitillä erotamme kaukaa säännöllisin väliajoin asetellut kepit. Lähtöpisteeltä retkeilijät saavat tietoa reiteistä, alueen palveluista ja luonnosta sekä opastusta vastuulliseen retkeilyyn. Vaelluksemme määränpään lähestyessä saavumme tienhaaraan, josta polku jatkuu Hetta-Pallas -reittinä. Kaukana kimmeltävät Jerisjärvi ja Pallasjärvi. Arvaamaton tunturisää Vatikurun jälkeen näköalamme laajenee Taivaskerolle. Suositut hiihtokeskukset ovat lähellä ja alueella on paljon matkailijoita. Poronhoito on alueella vähintään tuhat vuotta vanha elinkeino. Luonnon suojelemiseksi reittejä on kestävöitetty ja vaeltajien ei näin tarvitse jatkuvasti katsoa jalkoihinsa. Aitauksessa poronhoitajat merkitsevät vuosittain vasat ja erottelevat teurastettavat eläimet. Korkeampia huippuja löytyy Suomesta vain Käsivarren alueelta. Tunturissa sade voi tulla kylmällä säällä räntänä. Luonnonvoimia ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Sumu ja usva peittävät helposti näkyvyyden, Siira kertoo. Ennen vaellukselle lähtöä tietoa retkikohteista ja sääolosuhteista saa uudistetulta Luontoon.fi-sivustolta ja luontokeskuksista. Täällä tunnen olevani lähellä taivasta. Ennen sitä ihmiset elivät kalastuksella, metsästyksellä ja keräilyllä. Taivaskerolla näemme kävijöiden kokoamia erilaisia kivikasoja. Tunturin kiertävältä vaellusreitiltä mieleeni on jäänyt raskas ja jyrkkä nousu huipulle. Siellä on myös mahdollisuus käydä vessassa. Poronhoitoa ja matkailua Palkaskurussa pysähdymme ihmettelemään tyhjää poroaitausta. Tuntureilla ja rotkoissa valot ja varjot vaihtuvat kiehtovasti puolipilvisellä säällä. Monien polkujen äärelle pääsee omalla autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla. 62 ~ askel 9/25. Tunturin paljaalla laella huppu, pipo sekä hansikkaat suojaavat kylmältä tuulelta. Kesällä porot laiduntavat tuntureilla ja aapasoilla. Saksalaiset sotilaat räjäyttivät rakennuksen vuonna1944 vetäytyessään pohjoisesta. Polku Taivaskerolle erkanee vasemmalle ja suuntaamme kulkumme sinne
PALLAS-YLLÄSTUNTURIN KANSALLISPUISTOSSA on paljon laiduntavia poroja. LASKEUTUMINEN TUNTURIN huipulta on hidasta. Syksyllä ja talvella niitä ei ylhäällä tunturissa näe, vaan ne laskeutuvat metsiin. Laukukeron rinteeseen näkyy hyvin tunturin juurella sijaitseva Pallaksen hotelli. askel 9/25 ~ 63. GITIO CONSENETUM et ommodis si omnim faccum, eat maxim et unt fugiti simus, ullabore nime rem voluptio voluptur molupta tusanim sunt
Kävijöitä houkuttelevat myös karu tunturiluonto ja laelta pitkälle pohjoiseen aina Ounastunturille asti avautuvat maisemat. OLYMPIATULEN SYTYTTÄMISEN muistolaatta erottuu hyvin rakkakivikon keskeltä. Vaativuus riippuu kävelijän kuntotasosta. Kesällä huipulle paistaa esteettä yöttömän yön aurinko. Jotkut kiipeävät Taivaskerolle varta vasten katsomaan muistolaattaa. 64 ~ askel 9/25. Osa Taivaskeron huiputtaneista patikoijista kuvaa toisiaan Laukukeron rinteessä. Torniosta soihdun matka jatkui Helsingin Olympiastadionille. Parin kuukauden päästä Lapissa alkaa kaamos, ja aurinko näyttäytyy vain hetken taivaanrannassa. – Taivaskeron keskivaativa reitti on nousumetreistä huolimatta hieman helpompi kävellä kuin huipulta paikoin jyrkempi ja kivikkoisempi Palkaskeron polku. Tavoitteena oli saada soihtu syttymään keskiyön auringon säteistä parabolisen peilin avulla. Reissusyksynämme ruska on Lapissa tavanomaista huonompi ja vain paikoitellen varvikko hehkuu väreissä. Huipulta tunturien ketju erottuu sinertävässä, utuisessa hämyssä. Pelkistetyssä maisemassa ärsykkeitä on vähän ja mieli lepää. Taivaskerolta viestijuoksijat veivät tulen Tornioon, jossa se kohtasi Kreikasta kuljetetun olympiatulen. Tulen sytytti metsäneuvos Jarl Sundquist keskiyöllä 6.7.1952. Pilvisen sään vuoksi tuli sytytettiin kuitenkin avoliekistä. – Taivaskero on korkea paikka, jonne pääsee suhteellisen helposti. Hiljaisuus on rikkumaton, ja pysähdymme evästauolle tuulelta suojaisaan paikkaan. Taivaskerolle lähtiessä on jaksettava kävellä useampia tunteja paikoin epätasaisessa maastossa, Siira sanoo. päällä näkyy Helsingin vuoden 1952 kesäolympialaisten olympiatulen soihdun sytytyksen muistolaatta. Rinteen loivetessa askel kevenee. Kaamokseen valoa tuovat revontulet. Näin pohjoisessa vuodenajat vaihtuvat eri tahtiin kuin muualla Suomessa. Laskeutuminen huipulta tuntuu eniten polvissa. Joidenkin mielestä Lapissa vuodenaikoja on jopa kahdeksan: pakkastalvi, hankikantokevät, jäidenlähtökevät, keskiyönaurinko, sadonkorjuu, ruska, ensilumi ja joulukaamos. Ainakin nämä seikat vaikuttivat sytytyspaikan valintaan, Heidi Siira kertoo. Lapin kahdeksan vuodenaikaa Taivaskerolta polku kiemurtelee alas kohden uusia kuruja ja keroja
askel 9/25 ~ 65. Pallaksen hotellin pihalle saavumme valoisaan aikaan. Rinteessä näkyy yhä toimivia vanhoja hiihtohissejä. Kukaan ei patikoijia tunturista häädä, mutta Taivaskeron reitiltä on tultava yöksi pois. Tässä vaiheessa matkaa kauniiden maisemien ääreltä ei ole kiire pois. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja tuuli on tyyntynyt. Pallaksen laskettelurinteet on haluttu pitää mahdollisimman luonnonmukaisina. Tutkimusretkeilijöitä ja kansanperinteen tallentajia Laskeutuminen kivistä ja jyrkkää Laukukeroa etenee hitaasti. Suomalaisen kansanperinteen tallentajien Samuli ja Jenny Paulaharjun retket ulottuivat 1920ja 1930-luvuilla Lappiin ja Jäämerelle saakka. Laskettelumäki erottuu vain heikosti ympäröivästä paljakasta. Seitakiville vietiin uhreina kalanpäitä ja niitä voideltiin kalanrasvalla. Ajatukset kulkeutuvat aikaan, jolloin ensimmäiset tutkimusretkeilijät saapuivat Lappiin. Edes Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnuslintu pulmunen ei ole tiellemme lentänyt. Skjöldebrand. Molemmat julkaisivat tahoillaan vuoden 1799 matkastaan kertomukset ja tekivät näin seutua tunnetuksi ympäri Euroopan. Luonnontieteilijä Justus Montell rakennutti omaksi tukikohdakseen tunturiin Montellinmajan. Marja sopii myös ruokien mausteeksi. Telttailu kivikossa on vaikeata ja tämän vuoksi reitillä ei ole taukopaikkojakaan, Heidi Siira sanoo. Runsaan kahdeksan kilometrin reitin kiertämiseen kului taukoineen vajaat viisi tuntia. Mustikkaa muistuttavia kaanikoita löytää luonnosta pitkälle syksyyn. Poimin maasta suuhuni kaarnikoita eli pohjanvariksenmarjoja. Tunnetuimpia Lappi-kirjailijoita olivat italialainen Giuseppe Acerbin ja ruotsalainen A.F. Taivaskero on tarkoitettu päiväretkikohteeksi. Lapissa luonnonusko eli pitkään kristinuskon rinnalla. Samuli Paulaharjun kirjoista muistan lukeneeni tarinoita rumpuja soittavista Lapin noidista, pyhistä seitapaikoista ja kaksipohjaisista saivojärvistä. Tähän aikaan vuodesta porotkin viihtyvät tuntureita ympäröivissä metsissä. – Hotellia lähin telttailupaikka on Pallaskota ja seuraava löytyy kauempaa Rihmakurusta. Suomen kansallispuistot on jaettu vyöhykkeisiin, ja Pallaksella yöpyminen on sallittu vain taukopaikkojen läheisyydessä. Alueen ensimmäiset, aikoja sitten puretut hiihtohissit rakennettiin Palkaskerolle 1950-luvulla. Tunturin ulkonäkö vastaa hyvin sen nimeä: kyseessä on avoin, tasaisesti nouseva tunturi. Juuri hän antoi alkusysäyksen Pallaksen ja Mallan luonnonsuojelulle 1910-luvulla. Saksalaisten jäljiltä uudelleen rakennettu maja on lukittu nähtävyys reitin varrella. Marjoista voi tehdä esimerkiksi hilloa, mehua tai viiniä. Matkan viimeinen tunturi on hotellin pihalle näkyvä Laukukero. Yhtään eläintä emme ole reitillä nähneet
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. 66 ~ askel 9/25 LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 29.9. mennessä: Askel, Ristikko 9/2025, PL 279, 00131 Helsinki. Ristikko 9/2025 NIMI OSOITE PUH.
Hengelliset asiat ovat minulle tärkeitä, mutta jokainen saa päättää miten kulkee elämänsä polkua loppuun asti. Olisi mukavaa, jos et käyttäisi alkoa kovin runsaasti. Pidän liikunnasta ja ulkoilusta. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Asuisit eteläisessä Suomessa, ja olisit yksin (voi olla vaikka 1 lapsi, joka on muuttanut jo kotoa). askel 9/25 ~ 67 Ristikko 6/2025 Ristikko 7/2025 Kryptoistikko 8/2025 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. 10332 Odotan kirjettäsi HEJ! TAVALLINEN suomalainen nainen. Laita osoite, ja valokuvakin olisi kiva. Olet kirjoitustaitoinen ja haluat rinnallesi miehen, jolla on sana hallussa ja joka on ulospäinsuuntautunut olemukseltaan. leski. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Olen nuorekas mies. Harrastan kalastusta, retkeilyä ja elokuvien katselua. Kirjeitä odotellen. Kerrothan kirjeessä tulevaisuuden suunnitelmiasi ja miten nykyään aikasi kulutat. Jäänpä odottamaan. Onnittelut! Elokuun kryptoristikkopalkinnon voitti Päivi Miettinen Hauholta. Olisit mahdollisimman läheltä, Lappeenrannan-Lemin seutuvilta, iältäsi 45–65-vuotias. Vieläkö löydän ystävän jonka kanssa jakaa elämä. Etsin 35–50 vuotiasta miestä tositarkoituksella. Vastaan vain, jos todella kiinnostun. Jospa mekin voitais tutustua näin kirjeen välityksellä. 10331 Yksin ei kiva OLEN REIPAS ja pirteä 79v. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Luonto on lähellä sydäntäni, kaipaan hellyyttä ja rakkautta. Kesä on pitkällä. Haluaisin tutustua rehtiin ja reippaaseen mieheen. MISSÄ SÄ oot. 10330 Elsie L OLEN 63-VUOTIAS sinkkumies, lapseton, Lappeenrannan läheltä. Etsin samanhenkistä, noin 60–70-vuotiasta, lapsetonta naishenkilöä, tositarkoituksella. 10334 Ystävyys tositarkoituksella Kirjoita minulle Kesäkuun ristikkopalkinnon voitti Eila Onttonen Kouvolasta. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Harrastaa täytyy varojen mukaan. En ole kovin varakas, eläke on pieni. Tapaaminenkin olisi iloinen asia. 10328 Huokaus kirkonpenkistä NUOREKAS YLI 80-vuotias mies haluaisi tutustua samanikäiseen tai nuorempaan naiseen. Sinä mies, 70–80 v. Kohtuudella. Lapsi ei ole este. Olet vapaa, savuton, raitis, liikunnallinen ja kunnioitat kristillisiä elämänarvoja. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. 10333 Koti, uskonto ja isänmaa OLEN NUOREKAS, hengellinen, 70-vuotias, lapseton mies. En harrasta ollenkaan päihteitä. Onnittelut!. Viite 60503. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Onnittelut! Heinäkuun ristikkopalkinnon voitti Heli Laine Rautjärveltä. Olisit syntynyt 70-luvun alussa tms. 10329 Syksy saapuu OLEN NELIKYMPPINEN nainen Pohjois-Pohjanmaalta. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Tule ystäväksi samanlaiselle romanttiselle hoituritytölle! Löydänkö sinut näin. Yhteystiedoiksi riittävät sähköposti ja nimimerkki. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Ensin kirjein. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero
+ 6,9 snt/min. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Tilaus on määräaikainen ja sisältää yhden Kotimaa-lehden numeron Tilaa Askel – saat lahjaksi yhden kotimaa-lehden!. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 68 ~ askel 9/25 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2141 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Skannaa ja tilaa! Tilaa 3kk – 19€ 19 € 3 kk määräaikainen + lahjalehti (norm. 28€) Kiinnostavia tarinoita ja lempeää hengellisyyttä. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut