Uskoa, toivoa & rakkautta 9/20 irtonumero 9,50 € askel.la OLO KEVENEE RETRIITISSÄ RUUSTINNAN MAINEENPALAUTUS KUKAT SAARNASIVAT TORPAN PIHALLA VESA KEINONEN: PAPPILAN KAMARISSA: EIJA-RIITTA KORHOLA: Ritva Oksanen, yksin muttei yksinäinen Auttaminen tekee onnelliseksi 170 vuotta sitten Maria Lönnrotilla oli unelma 7 KYSYMYSTÄ: MÄNNYT OVAT KUIN PILAREITA LUONNON SALISSA Anni Kytömäki on villien vesien puolustaja
Se on suunnattu ajattelevalle ja vastuulliselle ihmiselle. Hän vaikuttaa Helsingin Tuomasyhteisössä ja on ottanut osaa hiljaisuuden viljelyyn. Äiti ja vauvanukke Keniasta Taskuvirsikirja Suojelusenkeli Rakastettu kovakantinen virsikirja sisältää kaikki virsikirjan virret nuotteineen. Kirjaa lukee herkeämättä. ATTE KORHOLA on ympäristömuutoksen professori, jonka tutkimusalaan kuuluu ilmastonmuutos ja sen seuraukset erityisesti pohjoisilla alueilla. Siunaus on kanssasi ja kauttasi. Omaa tarinaa kertoessa kehittyvät sekä lapsen kerrontataidot että ongelmanratkaisutaidot. 25,90 (29,00) KUMMA Lauri Thurén Raamatun käyttöohje 4 Voiko tervejärkinen aikuinen lukea Raamattua. 23,40 (26,00) KARAS-SANA Entä jos tutustuisin tyhjyyteeni, tulisinkin sen kanssa sinuiksi. Sidottu. Se ammentaa varhaisten pyhien opettajien viisaudesta, hengellisten isien ja äitien opetuksista, tieteestä ja kirjallisuudesta sekä ennen muuta Jeesuksen ihmisyydestä sulauttaen kokonaisuuden syvään kaipuuseemme siitä, että joku näkisi meidät ja tuntisi meidät läpikotaisin. 020 754 2350 M ATK AKUMPPANEITA Atte Korhola Ovista ja ikkunoista – Matka syvimpään minussa Kirja vie meidät matkalle universumin ja ajan rannattomuuksista sisimpämme autiutta kaikuviin kellareihin lujasti luottaen siihen, että vain se parantaa, minkä kohtaa.”Kirja on teologinen timantti ja hengellinen lohtu. Himmeänvihreät kannet hohtavat kauniisti. * * * Kirja on teologinen timantti ja hengellinen lohtu. 8,90 (16,00) TARJOUS! askel 9/20 2 ~. Matka syvimpään minussa ATTE KORHOLA A T T E K O R H O L A ISBN 978-952-7375-26-6 www.vaylakirjat.. Kun haluat oivaltaa, mistä Raamatussa oikein on kyse, tarvitset uutta tulokulmaa. 14,90 (17,90) Apokry. Alkaisinkin elää asiat läpi sen sijaan että pyrkisin ajattelemaan ne läpi. Raamattua lukiessa on usein vaikea erottaa metsää puilta, tunnistaa olennainen sanoma yksityiskohtien ja perinteisten tulkintojen takaa. Kirja avaa toisenlaisen oven kristinuskon perusteokseen. 16,90 (29,00) Leena Mäkinen, Anne Suvanto, Soile Ukkola, Ina Majaniemi Mitäs nyt Eetu ja Iitu – Keksitään yhdessä ratkaisuja Kolme kuvakertomusta, joihin lapsi saa luoda itse tarinan haluamallaan tavalla. Koostuuko se lähinnä muinaisista myyteistä ja värikkäistä, lapsenomaisista kertomuksista. Joku, jonka rakkauteen voisi varauksetta luottaa. 28 cm. PROFESSORI Atte Korhola vie matkalle universumin ja ajan rannattomuuksista sisimpämme autiutta kaikuviin kellareihin lujasti luottaen siihen, että vain se parantaa, minkä kohtaa. kirjat, monipuoliset liiteosat ja kaksi lukunauhaa. Kirjoittaja yhdistää kiinnostavasti teologis-hengellisen sanoman aikahistorialliseen narraatioon. Tämä on ensimmäinen kristillistä spiritualiteettia käsittelevä teos kirjoittajalta. Jokaisella nukella on yksilölliset vaatteet. Ihastuttavan kangasnuken on ommellut kenialainen Mama Imelda. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Miikka Ruokanen, dogmatiikan emeritusprofessori. Kirja sisältää omakohtaisia kivun, ilon ja rakkauden esseitä radiohartauksien ja muiden puheiden pohjalta. Sivukoko 122 x 180 mm. Tarinoissa Eetu ja Iitu miettivät, miten tutustua uuteen ystävään, kuinka ratkaista harmittava muistipelitilanne ja millä tavoin perheen Laku-kissan voi pelastaa pinteestä. Irja Askola, emeritapiispa. 92-käännös. Äiti-nuken pituus on n. ASETELMA koostuu sisään kurkistamaan houkuttelevista ovista ja ikkunoista, joiden interiööri ”on syntynyt usean vuoden aikana matkallani kohti syvintä minussa”. Kirja tukee lapsen omaa tarinankerrontaa. Siunaus on kanssasi ja kauttasi.” Irja Askola, Helsingin emeritapiispa 22,00 (24,00) Äiti ja vauvanukke Keniasta Turvallinen CE-merkitty, kankainen nukke, jolla vauva kantoliinassa selässä. raamattu vihreä Keskikokoinen kovakantinen Raamattu sisältää VT:n apokry. Nuken Vaatteet ovat riisuttavissa ja pestävissä
Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i Ku va t: Ju kk a Gr an str öm ~ 3 askel 9/20. 040 680 4057 ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. 16 PAPPI JA puuseppä Tapio Koivu uskoo, että taivaassa tuoksuu tervakselle. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 53 Pappilan kamarissa: Linna ja Laine tärväsivät ruustinnojen maineen 54 Tuula Kuoppala: Nauru on sosiaalista liimaa 57 Lukijat kertovat ITE-taiteesta 58 SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ puun juurella, kaarnan kyljessä 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET palavat pimenevässä syksyssä 32 Perhoskoiran siivellä pääsee liikkeelle. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 51 000 (KMT 2018) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 07809972. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen ILMOITUSMARKKINOINTI Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Uskoa, toivoa & rakkautta PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. SISÄLLYS 9/20 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Anni Kytömäki kertoo metsän tarinaa 14 Sirkun keittiössä tuoksuu tomaattikeitto 22 Olli Valtonen: Hyvän historiasta 24 Vapaaehtoistyön takana piilee äiti 28 HITAITA HETKIÄ Antibesin kujilla 34 Laura Honkasalo: Koukussa nettikeskusteluihin 36 Kanttori ja oopperalaulaja Merja Wirkkala-Vapaavuori oli ensin pelimanni 41 Eija-Riitta Korhola: Ota hyvyys vastaan 42 KIRJOJA JA LUKIJOITA 44 Maria Lönnrot oli Eliaksen vahva vaimo 48 Ritva Oksanen: Vanhuus ei ole sairaus 50 Esirukousta 52 Millainen on Helsingin Tuomasmessujen syksy. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa
ALUKSI Ja ak ko Vä hä m äk i / Va st av al o SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 1.10.2020 Kuutamo kutsuu uimaan unelmoimaan unohtamaan turhan muistamaan tarpeellisen Siunaa syksyni! Rukous askel 9/20 4 ~
Sanojakin on käytössä turhan paljon. Valko-Venäjällä vaaditaan presidentin eroa. Retriittien ja pyhiinvaellusten ystävänä en ihmettele, että hiljaisuuden viljelyn suosio lisääntyy tasaisen varmasti. Kaikki tämä turruttaa ja väsyttää. Laulut ja virikepuheet jäävät itämään sydämeen. Kirpputorilta ostamiini kirjoihin kuului myös suomenruotsalaisen kirjailija Tito Collianderin teos Ihmisen ääni -sarjassa. Hengitys kulkee vapaasti. Homma maistuu joskus väkinäiseltä. Retriittiliikkeessä ei vaadittu tietynlaista kieltä tai ajattelua. Kun kukaan ei patistele, niin olo kevenee. Silloin sinulle voi avautua mahdollisuus myös sisimpäsi, kaiken Luojan kohtaamiseen. Tänä syksynä Yhdysvalloissa käydään runsaasti mediatilaa saavat presidentinvaalit. Valta näyttää sopivan vain harvoille, tässäkin suhteessa olemme Suomessa olleet onnekkaita. Hiljaisuus katkeaa vain rukoushetkien ja messun ajaksi. Olin saanut lentokoneessa ikkunapaikan. Mari Teinilä, päätoimittaja Askel-lehti ~ 5 askel 9/20. Kirja oli hyvää kertausta 50 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin Chilen presidentiksi valittiin Salvador Allende. Kesällä olin ostanut kirpputorilta kassillisen elämäkertoja, muun muassa chileläisen runoilija ja laulaja Victor Jaran elämäkerran. Kolme vuotta myöhemmin sotilasjuntta kaappasi vallan, jonka yhteydessä Allende ja tuhannet muut chileläiset, Victor Jara mukaan lukien, kuolivat. Sinä päivänä, kun Salvador Allende valittiin presidentiksi, minä muutin mantereelta toiselle. Jäsenkatoa kuin ruttoa pelkäävä kirkko touhuaa liikaakin. Hän kaipasi avaruutta ja selittelemättömyyttä. Illan pimennyttyä kone lensi Espanjan yläpuolella ja muistan katsoneeni alhaalla näkyviä pieniä valoja, merkkejä ihmisistä. Yhteinen aika vietetään sovitun ohjelman mukaisesti. Taskussa kokonainen omenatarha O menasatoa säilöessäni olen samalla miettinyt presidenttejä. Collianderin taannoinen teksti on yllättävällä tavalla ajankohtaista liittyen vieraslajeista käytyyn keskusteluun. Eräs kansanedustajista on käyttänyt vieraslaji-sanaa puhuessaan meistä ihmisistä. Retriitteihin saapuu erilaisia ihmisiä. Iloitaan tänäkin syksynä omenasadosta ja vaalitaan uskoa yhteiseen inhimilliseen elämään. Näin Colliander kirjoitti lähes 50 vuotta sitten: ”Ei ole mitään sellaista kuin vieras kieli. Siihen on syynsä. Sopiva säännöllisyys ei ahdista vaan hoitaa. Parissa päivässäkin eron huomaa. Kauneutta rakastanut isä istutti omenansiemeniä sinne tänne tienvarsille. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel syyskuussa 2020 RETRIITINOHJAAJA TAPIO Koivu kertoo tämän lehden sivuilla 16–21 löytäneensä etsimisen kautta tiensä hiljaisuuden pariin. Isä oli sanonut, että on se vain kummallista, että ”minulla on taskussani kokonainen omenatarha”. Kaikki kielet ovat vain eri muotoihin puettua ilmaisua, joka tulkitsee samoja tunteita ja ajatuksia: yhteistä inhimillistä elämäämme.” Virolaisen Viivi Luikin elämäkerrallinen teos Rauhan seitsemäs kevät kertoo 1950-luvun Viron sosialistisesta neuvostotasavallasta. Vesa Keinonen opiskeli viime vuonna retriitinohjaajaksi. Viivi Luikin isä kuljetti taskussaan tulitikkuaskia, jossa oli omenansiemeniä
askel 9/20 6 ~ Syksyn herkkä helmi askel 9/20 6 ~
Vanhojen metsien ja villien vesien puolustaja uskoo tarinan voimaan. Virtaava vesi pitää sen elossa, kunnes talouden vaatimukset tahtovat toisin. Jos siinä on vielä rantakin, kaikki on kohdallaan.. ~ 7 askel 9/20 Kirjailija Anni Kytömäen romaanissa Margarita yksi päähenkilöistä on jokihelmisimpukka. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN • KUVAT: RAMI MARJAMÄKI ~ 7 askel 9/20 – METSÄ on turvallinen ja huojentava paikka
– Ehkä kauriit ajattelivat, että niin kauan kuin soitan musiikkia, olen vaaraton. Hänen nimensä on Margaritifera margaritifera, jokihelmisimpukka, tuttavien kesken raakku. Minulle musiikki on portti vaarattomana olemiseen. Maisemassa musisoivat nyt vain koivut, kuuset ja haavat, kun Anni miettii vastausta. askel 9/20 8 ~ I soisän vanha haitari hengittää kevyesti. Kun valssi loppuu, eläimet kääntyvät ja loikkivat äkkiä metsään niin jyrkkää kalliota, että on soittajan vuoro lumoutua. Anni jatkaa soittoaan teeskennellen, ettei hän huomaa kolmikkoa. Iso haapaperhonen istui kädelleni, kun soi. Yleisö seisoo kuin lumottuna viimeiseen tahtiin saakka. Lajien rinnakkainelo, sen kauneus ja haasteet, ovat läsnä Anni Kytömäen kaikissa kolmessa romaanissa. – Mutta kun soitan, olenkin eri olento. Yksin viihtyvä kaunosielu seisoo puutarhassaan Hämeenkyrössä soitin sylissään ja huomaa, että metsänlaitaan on ilmestynyt konserttivieraita. Kun soitto loppui, muutuin ihmiseksi. Silloin ne lähtivät pakoon. – Musiikki ylittää eliölajien rajat. Aikaisemmin pianoa ammatikseenkin soittanut kirjailija innostuu kertomaan, kuinka hän voi musiikin avulla astua ihmisenä olemisesta universaaliin olemiseen. Vaaraton soittoniekka Anni Kytömäki muistelee kevään suloista hetkeä samassa paikassa, metsään rajautuvalla takapihallaan. Yleisönä haapaperhonen Millaista on edustaa lajia, jota toisten lajien täytyy paeta. Kirjailija Anni Kytömäen pitkät sormet löytävät näppäimistöstä Uralin pihlajan sävelet. – Tuntuu epämukavalta tietää edustavansa sellaista, jota täytyy pelätä. Syksyn uutuus Margarita (Gummerus) vie lukijan virtaaviin vesiin omintakeisen päähenkilön maailmaan. Kolme metsäkaurista tuijottaa häntä. Kun Väinämöinen soitti Kalevalassa kannelta, muutkin kuin ihmiset pysähtyivät kuuntelemaan
Kaukana menneessä Kirjailija on ollut Kytömäen haaveammatti 12-vuotiaasta saakka. Kytömäki kirjoitti Kultarintaa seitsemän vuotta ja oli lopputuloksesta hyvin epävarma. Ylöjärvellä hän nautti elävistä olennoista sammaleisen korpimetsän kaikissa kerroksissa, Pikku-Ahveniston järvestä ja harjusta. Hyönteisillä ei ole korvia, mutta ne tuntevat värähtelyn. Lajituntemus, eliöiden vuorovaikutuksen syvä kunnioitus ja taito kuvata luontoa kiinnostavasti saavat monet hänen lukijansa kaipaamaan metsään. Tällä kertaa samalle polulle osui vaskitsa. ANNI KYTÖMÄEN metsäretket ovat yhdistelmä lumoutumista ja lajien tunnistamista. Anni ymmärsi, että ilman faktaa ei. On surullista, että puita kaatuu pakkauksiksi ja vessapaperiksi. – Työ katkesi aina siihen, että en saanut selville tarpeeksi asioita kyseisestä ajasta ja paikasta. ~ 9 askel 9/20 tin rauhallisesti haitaria. Lapsuuden rivitalokodin ulko-ovelta oli vain muutama harppaus metsään. Karhun rohkeudella Kytömäen esikoinen Kultarinta (Gummerus 2014) on historiallinen romaani 1900-luvun alkuvuosikymmenten mullistuksista ja toisinajattelijoista niiden keskellä. Hän rakensi veljiensä kanssa majoja ja istui oksalla kuuden metrin korkeudessa. Kutsuja kuusten alle Metsä ja sen asukkaat ovat olleet Annin ystäviä aina. Kaiken yllä huojuu ikiaikainen metsä, joka ei tarvitse ihmistä, mutta jota ihminen tarvitsee. Se tykkää syödä hikeä, mutta toisaalta ajattelin, että ääniaaltojen määrä tuntui siitä mukavalta. Hänen veljensä, runoilija Pekka Kytömäki häkeltyi pikkusiskon kertoessa, että tämä oli naputellut mitään kertomatta liki 700-sivuisen romaanin. Myöhemmin hän innostui opettelemaan lajeja. Jo ennen Kultarintaa hän aloitti monta tarinaa, jotka sijoittuivat satojen vuosien taakse. Metsässä elää karhu, jonka rohkeuteen ja kohtaloon Kytömäki punoi tarinansa ihmiset
Itsetunnon rajamailla Muutaman kuukauden kuluttua tuli ensimmäinen vastaus. Lapsuuden loppu Sitten se alkoi tapahtua. 1800-luvun lopusta alkava Kultarinta ei lopahtanut muutamaan kymmeneen sivuun, sillä tuosta ajasta löytyi paljon historiallista aineistoa. Kolmen vuoden päästä ilmestyi Kivitasku. Shell aikoi upottaa käytöstä poistetun öljynporauslautan Pohjanmereen, ja ranskalaiset tekivät ydinkokeita Mururoan atolleilla. Gummeruksessa ymmärrettiin heti, että heille tarjottiin helmeä. Monissa tarinoissa seikkailtiin maagisessa metsässä. Mistä on syntynyt taito samaistua niin vanhaan kartanonherraan kuin nuoreen jokihelmisimpukkaan. Vuosi vuodelta teos laajeni. Kirjojen voima tuli Annille tutuksi jo lapsena, kun hän kuunteli äidin kyljessä satuja. – Minulle sanottiin, että Kultarinta on ihana kirja, mutta se pitäisi lyhentää puoleen ja muokata rakkausromaaniksi. Silloin hän ei vielä osannut pelätä kaikkea sitä, mikä metsiä uhkasi. 25-vuotiaana tunsin jo olevani vanha. Hän on kokenut huonommuutta siitä, että häneltä puuttuvat äänekkään taistelijan ominaisuudet. Isä ja äiti olivat olleet luonnonystä. Se söi itseluottamusta. Myynti oli huikeaa ja kriitikot kehuivat. ANNI JÄTTÄÄ usein puhelimen kotiin ja nauttii metsässä tunteesta, että kukaan ei tiedä, missä hän on eikä tavoita häntä. Lukija ottaa siitä vastaan mitä tahtoo ja kykenee. On vaikea uskoa, että kauniita ja kevyesti kulkevia lauseita on ollut vaikea synnyttää. Hän kätkee viestinsä juonen kulkuun ja rivien väliin. – Puhelimessani ei ole internetiä. askel 9/20 10 ~ voi kirjoittaa historiallista fiktiota. Äidin, veljen ja ystävien hyvä palaute rohkaisi lähettämään Kultarinnan kustantamoihin kokeilemaan siipiään. En rellestänyt ympäriinsä nuorena, vaan murehdin ja mietin. Onneksi Kytömäki ei suostunut, vaan uskoi teokseensa ja jatkoi postittamista. Sitä vaatii myös kirjoittaminen. Kytömäki on halunnut nuoresta asti muuttaa asioita. Aamulehdessä kehuttiin, että Kytömäki osaa kirjoittaa rakkaustarinoita, jotka sulautuvat vielä isompiin tarinoihin. Tällä kertaa pääosassa olivat äidit ja lapset, vedet ja kalliot. Helsingin Sanomien kriitikko ihastui teoksen todentuntuisuuteen ja näkemyksellisyyteen. – Menetin toiveikkaan viattomuuden maailman suhteen. Lopulta Kytömäki kyllästyi löysässä hirressä roikkumiseen ja pyysi vastauksen: kyllä tai ei. Minulla oli kuitenkin suuri tarinankertomisen tarve. Odottaminen venyi vuodeksi. – Koko ajan oli tunne, että ei tätä kukaan välttämättä julkaise. Annin ja tämän toisen veljen luonnonsuojeluvimma tarttui vanhempiinkin. – Palasin kustantamosta kotiin allekirjoitetun kustannussopimuksen ja palautetun itsetunnon kanssa. Ajatteleminen vaatii yksinoloa ja aikaa. – Senkin hyväksyminen oli pitkän tien takana. Kun Kultarinta oli valmis, kirjoittaja pyysi siitä palautetta lähipiiriltään. – Se iski ytimiin. Iso kustantamo oli kiinnostunut, mutta viivytti ratkaisuaan. Hän pelkäsi, että rauhanpuolustamisen ja luonnonsuojelun teemat kiinnostaisivat vain kapeaa lukijakuntaa. Kirjoittaminen on minun keinoni, Kytömäki kertoo ja lisää, että kaikenlainen paasaaminen on hänestä vastenmielistä. Polku satumetsään Miten melko nuori kirjailija on ehtinyt ammentaa itseensä niin paljon näkemyksellistä kerrottavaa. Siksi en halunnut siitä kertoa. Sadunomaiset retkeilypaikat muuttuivat yksi toisensa jälkeen hakkuuaukioiksi. Lopullisesti lapsuuden huolettomuus loppui sinä vuonna, kun Anni täytti 15. – Kirjoittaminen on ollut minulle aina vaikeaa ajatteluun ja kuvitteluun verrattuna. En halua olla jatkuvasti kiinni uutisvirrassa. – Olen ollut paljon yksin. Teos päätyi vuoden 2014 Finlandia-palkintoehdokkaaksi ja sai seuraavana vuonna muun muassa Gummeruksen myöntämän Kaarlen palkinnon
Tämäkin kertoo, että Gummerus odottaa Margaritalta paljon. Kun iso prosessi on kansissa, tunnen irrallisuutta. Vaikka kaikesta on jo karsittu, rahat eivät tahdo riittää edes välttämättömimpään . Sen verran saadaan puolen hehtaarin metsästä. – Tarinat ovat minulle niin tärkeitä, että koen luopumisen tuskaa. Eikä hän edes ole varma, onko se koskaan oikein, sillä jokainen puu on yksilö ja jokainen metsäkoneen murskaama mätäs täynnä elämää. Toisenlaisten maailmojen hahmottelu on Kytömäen mielestä voimakasta tulevaisuuden rakentamista. Haastattelut ja kirjamessut antavat mahdollisuuden viipyä vielä hetken jokihelmisimpukoiden, vaatimattoman ja sitkeän Sennin, juhannusyönä iholle tulleen Aaron ja syvimmän surun sulattaneen Rahmaninovin toisen pianokonserton parissa. – On surullista, että puita kaatuu pakkauksiksi ja vessapaperiksi. Lahjoittamalla Kotimaanavun hätäapurahastoon, autat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisiä Suomessa. Arkeen on vaikea löytää uutta rakennetta. Hyvästit helmelle Alkusyksy on Anni Kytömäelle kiireistä mukavasta syystä: maan ja veden hiljaisille omistettu Margarita on juuri ilmestynyt. – Ehkä Stradivarius-viulu on puun kaatamisen arvoinen esine. Metsiä voi hyödyntää muutenkin kuin kaatamalla. – Välillä nousee huoli, löydänkö uuden tarinan sieltä jostakin, mistä ikinä niitä nyt tuleekaan. Moni suomalainen sinnittelee päivästä toiseen toimeentulon rajamailla. Kytömäki on laskenut, että Kultarintaa ja Kivitaskua varten on tarvittu 55 kuutiometriä puuta. Kun kesämökin viereen ilmestyy avohakkuu, moni kokee velvollisuudekseen työntää surun pois: ”Pitää ajatella kansantaloutta, olla realisti.” Puhe ympäristötunteista esimerkiksi ekoteologi Panu Pihkalan tapaan antaa luvan surra, Kytömäki sanoo. Esimerkiksi onnettomuus, tulipalo, homeongelmat, vakava sairastuminen, vammautuminen, työttömyys, yksinhuoltajuus tai jatkuva pienituloisuus voivat sysätä perheen talouden pahasti raiteiltaan. Se kirkastaa tavoitteita ja tuo voimia. Kotimaanapu auttaa syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta luotettavasti – ihmiseltä ihmiselle. Muutama henkilö on kyllä jo ilmoittautunut.. ALOITA AUTTAMINEN LÄHELTÄ Keräyslupa RA/2020/639, voimassa koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Pitäisi päästä seuraavan tarinan sisään, mutta sen syntyminen ottaa aikansa. Pahiten köyhyys koettelee pitkään perusturvan varassa eläneitä, mutta elämän yllättäessä kuka tahansa meistä voi huomata itse olevansa samassa tilanteessa. Taloudelliseen ahdinkoon joutuneita voi auttaa lahjoittamalla rahaa Kotimaanapu.fi-palvelun kautta. Myöntänyt Poliisihallitus 29.5.2020. – Myös lukijoille. Apu toimitetaan perille evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyön kautta. Osaako kirjailija iloita siitä, että teos on valmis, vai joko hän suunnittelee tulevaa. Sinä voit auttaa lahjoittamalla Kotimaanavun hätäapurahastoon Koronaepidemia on herättänyt sekä avun tarpeen että auttamisen halun. Anni Kytömäen mielestä kirjailijan on kirjoitettava jotakin niin merkityksellistä, että sen vuoksi on oikein kaataa puita paperiksi. – Kirjoittamalla voin luoda maailmoja, joissa on tutunoloisia ongelmia, mutta mahdollisuuksia mennä kohti parempaa. Lämmin kiitos avustasi! Monta tapaa lahjoittaa y Tee tilisiirto Kotimaanavun tilille tilille: FI54 1596 3000 1028 99 Kirjoita viestikenttään: Hätäapurahasto y Lahjoita MobilePaylla käyttämällä numeroa 45595 y Lue lisää muista lahjoitustavoista osoitteessa kotimaanapu.fi/lahjoita www.kotimaanapu.fi Lahjoita ja auta vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä Askel-10-103x280-Kotimaanapu.indd 1 20.8.2020 10.43.20 viä aina, mutta nyt heistä tuli Ylöjärven kaupunginvaltuuston vihreitä jäseniä. – Surun esille tuominen lisää päättäjien paineita muuttaa metsienkäsittelyä. Anni Kytömäki valittiin kustantajan syksyn tuoteluettelon kanteen. Toivottomuuden tunne alkoi synnyttää tarinoita, joissa todellisuus muuttui. ruokaan. Stradivariuksen arvoinen Luonnon tuhoutuminen aiheuttaa paljon hahmottumatonta surua. Anni puolestaan vetäytyi päänsä sisälle tutkimaan todellisuuden ja toiveiden ristiriitaa. Lopun ei tarvitse olla onnellinen, mutta siinä on oltava mahdollisuuksia, kirjailija sanoo. Antaakseen jotakin menetetyn tilalle hän osti Kultarinnan tekijänpalkkioilla 14 hehtaaria metsää, joka on suojeltu pysyvästi. Kirjailijalle ropisee kutsuja tilaisuuksiin ja haastatteluihin, joissa hän saa puhua itselleen kaikkein rakkaimmista ja tärkeimmistä aiheista
FREIJA ÖZCAN Piristystä nuivaan oloon KESÄ vaihtuu syksyyn. KÄYTÄ HETKI siihen, että etsit kiitollisuuden aiheita, ovatpa ne asioita, tekemisiä tai ihmisiä. Ehkä pelkään tai olen rasittunut siitä, etten tiedä tarkalleen, mitä minun kannattaa tehdä suojautuakseni koronalta ja miksi muut eivät toimi samoin. Toista tätä, kunnes olosi piristyy. Pohdi jokaista yksitellen ja lausu ääneen kiitos. Sitäkin voi tarkastella ja miettiä, millainen ihminen olen tai haluaisin olla tänä syksynä. Miten voisin katsoa itseäni ja syksyäni lempein silmin. Nyt kannattaa tutkia, mitä se on minuun vaikuttanut. Ehkä rajoitukset ovat tuottaneet minulle taloudellista huolta ja vaikeuttaneet arkea. Koska omia tekemisiään ja sanomisiaan ei aina huomaa, kannattaa pyytää palautetta ystäviltä ja läheisiltä. Olenko ärtyinen ja kritisoinko jatkuvasti kaikkea. Mitä harrastaisin. Puhumattakaan siitä, että jos jatkuvasti vain kritisoin kaikkea, kuka läheisistäni jaksaa sitä kuunnella. Miten itseäni kehittäisin tänä syksynä. Valitanko minä. Mitä opiskelisin. Asioita pitää korjata ja hoitaa. Negatiivisuudesta voi parantua miettimällä, mitä kaikkea hyvää elämässäni on ikävistä asioista huolimatta. AJASSA Syyskuu AJASSA S yksyyn täytyy aina lähteä jotenkin reipastuneesti ja virittää itsensä kohtaamaan pimenevää vuodenaikaa. Mutta entä oma ihmisluonto. Korona-aika on tuottanut ihmismieleen rutkasti negatiivista painolastia. Mutta jos oma mieli täyttyy pelkästä negatiivisesta arvostelusta, olo muuttuu äkkiä nuivaksi, aggressiiviseksi ja ahdistuneeksi. M ikk o Pa art ola / Va sta va lo askel 9/20 12 ~. Kriittisyys on hyvä asia sopivassa määrin. Käytä hetki siihen, että etsit kiitollisuuden aiheita, ovatpa ne asioita, tekemisiä tai ihmisiä. Puhunko usein negatiivissävytteisesti
Sen seurauksena liian varhaiset raskaudet ja masennus uhkaavat tyttöjen henkeä ja terveyttä. Jos niiden välillä on ristiriita, se hiertää taustalla onnellisuutta nakertaen, vaikka itselleen kuinka yrittäisi valehdella. Syyskuu Lainasanat Kuusanmäki MAAILMASSA ON paljon pieniä tyttöjä, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin kuin suomalaisten tyttöjen. Seuraava päivä on aina parempi. Helsingin kaupungin apulaispormestari Nazima Razmyar, Anna 12.8.2020 Je nn y Ro sta in LASTEN PANKKI poistaa esteitä lasten koulunkäynnin tieltä ja tuo turvaa lasten arkeen. Tytön lapsuus ja koulunkäynti saattavat katketa lapsena solmittuun avioliittoon. En vielä tuntenut ja hyväksynyt itseäni täysin. ~ 13 askel 9/20. Poplaulaja Antti Tuisku, Me naiset 10/2020 SELVIYTYMISKEINONI VAIKEINA hetkinä on hyvin yksinkertainen: Täytyy jaksaa hetki kerrrallaan iltaan asti, yrittää saada unen päästä kiinni ja nukkua yön yli. Muusikko Danny eli Ilkka Lipsanen, Meidän perhe elokuu 2020 KUN MUKAUTUU muiden asettamaan muottiin, kadottaa helposti itsensä. Myös vanhempia koulutetaan liian varhaisten avioliittojen haitoista, ja perheiden toimeentuloa vahvistetaan. lastenpankki.fi Ei naimisiin vaan kouluun HYVÄ ELÄMÄ syntyy siitä, kun ajatukset, sanat ja teot ovat kaikki linjassa. Siksi itsetutkiskelu on yksi elämän tärkeimmistä tehtävistä. Kirjailija ja metsästäjä Aleksi Lumme, Erä 8/2020 ELÄMÄ OLISI ollut paljon helpompaa, jos vanhempani olisivat pysyneet yhdessä. Lasten Pankin kummiksi voi ryhtyä tai tukea yksittäisillä lahjoituksilla lasten mielenterveyttä, hankkia materiaalit koulupukuun tai opiskelumateriaalit vuodeksi. Tosin siitä johtuvien vaikeuksien ansiosta ymmärsin, että jos haluan elämässä jotain, minun on tehtävä se työ itse. Suomen Lähetysseuran hanke Lasten Pankki pyrkii ennaltaehkäisemään lapsiavioliittoja tukemalla tyttöjen koulunkäyntiä sekä vahvistamalla nuorten elämäntaitoja ja omien oikeuksien tuntemista. Minulle kävi näin aiemmin ilman, että edes huomasin sitä
Halkaise tomaatti poikittain ja pusertele puolikkaista siemenet ja ylimääräinen neste pois. AJASSA Pä iv i Pu ha kk a Pi xa ba y Pi xa ba y askel 9/20 14 ~ Kiehauta oman kasvihuoneen tai kaupan tomaateista herkullinen soppa. Viisautta ”Muista, että toisinaan se, ettet saa mitä haluat, on valtava onnenpotku.” – Dalai Lama. Syysleimusta on jalostettu eri aikaan kukkivia lajikkeita. Tämä on reilu annos, josta syö 4–6 ihmistä. Jos käytät tavallisia tomaatteja, tarvitset niitä noin neljänneskilon enemmän. Vielä 1500-luvulla syyspäiväntasaus oli 12. ENTISAIKAAN SANTERIN päivänä eli 11.9. Suomeen, ainakin Turkuun se juurtui jo 1700-luvun lopulla. Vastaavasti Tanskassa vietettiin ”valoiltaa” ja keskiajalla Saksassa ”kirkasta maanantaita”, mutta vasta syyskuun lopulla lähellä mikkelinpäivää. Tee kuoreen viilto ja irrota se. Jos kukintoja ei leikkaa, mestaritalvehtija alkaa siementää. Siitäpä juhla saattoi jatkua lopun iltaa. Juhlan kunniaksi mestari kirkasti kisällien ja oppipoikien silmiä myös tarjoamalla ”silmänkirkastusta” eli viinaryypyn ja kahvit. Silmänkirkastusjuhlana sytytettiin työpäivän päätteeksi hämärän tullen ensimmäistä kertaa taas kesän jäljiltä valot verstaaseen. Olennaista on käyttää keittoon vain tomaatin hedelmäliha, jotta keitosta tulee sileää ja tasaista. Niissä on monelle syksyn ja lapsuuspihan tuoksu. P arasta tomaattikeittoa saa pihvitomaateista, mutta soppa syntyy myös tavallisista tomaateista. ”Loksin” juuret ovat Pohjois-Amerikassa. Syyskuussa silmä kirkastuu Kuukauden kukka: Syysleimu KUN MUUT perennat jo luovuttavat, syysleimu (Phlox paniculata) eli tuttujen kesken ”loksi” voi sinnitellä ja suorastaan kukoistaa hehkuvissa väreissään tai puhtaan valkoisena pakkasiin asti. Kata lisäksi pöytään runsaasti erilaisia leipiä, joista kukin voi valita makunsa mukaisen keiton kaveriksi. vietettiin vanhoissa käsityöverstaissa silmänkirkastusjuhlaa. Puoli vuotta myöhemmin lamput sammutettiin kevätpäiväntasauksen aikaan ja lähdettiin myymään talvella keinovalossa tehtyjä käsitöitä markkinoille. · Yksi purkki kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa. Yksi tomaatti painaa 250–400 grammaa. Näin kertoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto. Keittoa varten tarvitset: · Vajaa kolme kiloa pihvitomaatteja. Älä ruskista. Se onnistuu kalttaamalla tomaatit ensin kiehuvassa vedessä. Kalttaamista varten laita tomaatit yksi kerrallaan kiehuvaan veteen noin 10 sekunniksi. Siihen saakka oli tultu toimeen kesäpäivän valolla. syyskuuta, joten Santerin päivä osui sen aattoon. Yleensä sitä lisätään jakamalla tai pistokkaista. Silloin kuori irtoaa, mutta tomaatti ei kuumene ja sitä voi käsitellä paljain käsin. · 3–4 salottisipulia, pilko ne pieniksi ja kuullota pienessä määrässä oliiviöljyä
Paahdetut tomaatit valmistetaan laittamalla ne halkaistuina uunipannulle. Ju kk a Gr an st rö m Si rk ku N ys tr öm ~ 15 askel 9/20 Hienonna pihvitomaatit, purkkitomaatit ja kuullotettu salottisipuli sauvasekoittimella suoraan kattilassa. Valmiin keiton päälle voit laittaa paahdettuja kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa. Paahdetaan puolitoista tuntia 180 asteisessa uunissa. Nosta kattila liedelle ja lisää: · tölkki kookosmaitoa · 2 dl kookoskermaa · sekä kunnon loraus hyvää oliiviöljyä · 1 rkl suolaa Kun keitto on kiehunut noin viisi minuuttia, aloita maustaminen. Sokeri on yllättävän tärkeää. MINUN KEITTIÖNI. SIRKKU NYSTRÖM Loppukesän keitto TOMAATTI TAIPUU samettiseksi sopaksi. Se pehmentää tomaatin makua. Maku alkaa asettua, kun keitto on kiehunut parikymmentä minuuttia tai pidempään. Siihen tarvitset: · 2–3 rkl tavallista tai ruokosokeria · hieman valkopippuria · noin 1 tl jauhettua muskottipähkinää · noin 1 rkl kuivattua basilikaa Anna keiton kiehua ja lisää mausteita, jos keitto tuntuu niitä vaativan
Retriitinohjaajan on vaikea pukea Jumalaa sanoiksi. Tapio Koivu nauttii näistä hetkistä mökillään – ja etsii sanoja. Hiljaisuus on kasvattanut miehestä pienen kuin Johannes Kastajan sormi. Hänellä on kymmenen sanan rukouselämä eikä lainkaan hengellisiä kokemuksia. askel 9/20 16 ~ askel 9/20 16 ~ Ilta siirtolapuutarhassa Illan hämärtyessä kirsikkapuuhun syttyvät lyhdyt. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM
~ 17 askel 9/20 ~ 17 askel 9/20 KOIVU USKOO, että syntien sijasta Jumala laskee päivän mittaan tulleet haavat.
askel 9/20 18 ~ Helsingin Diakonissalaitoksen etsivä nuorisotyöntekijä, pastori ja retriitinohjaaja Tapio Koivu ei malttaisi vielä syyskuussakaan palata mökiltä kotiin. Kun siinä onnistuu, mielihyvä on suuri. Koivun mukaan puusepän tärkein aisti on tunto. Tuli intuitio, että tämmöisen aika olisi nyt. – Nuuskamuikkusen palattua pitkältä reissulta Muumipeikko kyseli innokkaasti, millaista matkalla oli. – Franciscus liittyy myös ekumeniaan, joka on minulle tärkeää. – Nooh, sisällä on yksi opiskeluaikana tehty lipasto, mutta ei siinä ole mitään erityistä. Muumihahmo viehättää kahvittelijaa. KESKELLÄ PUUTARHAA seisova Franciscus näyttää vaipuneen rukoukseen.. Kokemus särkyisi siitä. Hänellä on käsissään kaksi kyyhkystä, jotka kuvaavat Pyhää Henkeä ja rakkautta eläimiin. – Johannes Kastaja osoitti sormellaan pois itsestään, kohti Jeesusta, Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin. Nuorena PUUSEPÄN JA pastorin avaraan maailmaan mahtuvat niin edesmenneet erakkoisät kuin tämän päivän kaduille kadonneet lapset. – Jotakin konkreettista ja käytännöllistä. Lasten muutettua omilleen Tapio ja hänen puolisonsa aloittavat siirtolapuutarhaelämän jo toukokuussa ja lähtevät pois viimeisten joukossa. Päälle sopii kulaus kahvia peltimukista, jonka kyljessä on Nuuskamuikkusen kuva. Palveltuaan pitkään Helsingin Diakonissalaitoksen retriittipappina hänen teki mieli puuhata vähän aikaa jotain aivan muuta. Keskellä puutarhan kukkia ja pensaita seisova Franciscus näyttää vaipuneen rukoukseen. Tapio Koivu vaikuttaa haluttomalta taistelemaan puhettaan kuuluville toisten äänien yli. Lisäksi hän oli puuseppä ja puuseppien suojelupyhimys, Koivu sanoo ja hymyilee niin, että huolestunut ilme silenee hetkeksi. Kun ihminen touhuaa puun parissa, hän on onnellinen. Vaikka villapaita on jo tarpeen, isäntä istuu sitkeästi terassilla ja lusikoi raparperihyvettä. Ja onhan tuolla tuo Franciscus Assisilaisen katos, Koivu viittilöi selkänsä taakse. – Taivaassa on yksi huone, joka tuoksuu tervakselle. Puusepän tuntoaisti Miksi puu tekee onnelliseksi. – Hän ei ollut mikään aktivisti, vaan teki ne asiat, jotka Jumala hänelle osoitti. Mukana kulkee Australian labradoodle Hemmo. Tapio Koivu on itsekin puuseppä. Ensimmäisenä Koivulle tulee mieleen haju. Voisiko Koivu esitellä jonkun työnsä. Kun kirves halkaisee tervaksisen pöllin, ilmoille nousee taivaallinen tuoksu. Joosefin kollega Puuskainen tuuli puiden latvoissa ja Hämeenlinnanväylän meteli pakottavat korottamaan ääntä. Kun ihminen touhuaa puun parissa, hän on onnellinen. Jeesus rukoili, että olisimme yhtä. Ei ole yllätys, että Raamatun henkilöistä hän kokee itselleen läheisiksi Johannes Kastajan ja Joosefin. Nuuskamuikkunen melkein suuttui ja sanoi, ettei sitä voi sanoilla kuvata. Hänen on vaikea olla keskipisteessä. Myös Joosef oli taustajoukoissa. Taitava puuseppä saa esineen pinnan tuntumaan silkinsileältä
Johanneksen evankeliumin mukaan Jumala on Sana, – LÄPI elämän minulla on ollut sellainen käsitys, että en täytä uskovan ihmisen mittaa. Siitä ei tullut mitään. Mutta kyllä minun on vaikea ajatella, että astuisin tuohon pöytään neljänneksi, Koivu peruuttaa. Pöydällä heidän keskellään seisoo kultainen viinimalja. Mikä kuvassa puhuttelee. Vapahtajan silmät Katolinen pappi ja kirjailija Henri J. Koivu katsoo ikonia pitkään. Hän etsi käsiinsä kaiken mahdollisen, mitä siitä oli kirjoitettu, ja yritti sen jälkeen saada paperille omat sanansa. Jotenkin minä vaan hengaan mukana, Tapio Koivu sanoo ja ihmettelee, kannattaako hänestä tehdä haastattelua hengelliseen lehteen.. Siihen voi liittyä milloin ja missä tahansa. ~ 19 askel 9/20 koin paljon kipua siitä, että kirkkojen välillä ei ole ehtoollisyhteyttä. Haloista rakennettuun koristeseinään on tehty syvennys, johon on asetettu Vieraanvaraisuuden ikoni, toiselta nimeltään Kolminaisuuden ikoni. Kaikille muille hän kuitenkin vakuuttaa, että Jumalan läsnäolo on aina avoin. Pöydässä on yksi sivu auki, jotta katsoja voi astua siihen sisään. Lopulta Nouwen kirjoitti: ”Vapahtajan silmät ovat syynä siihen, että Rublevin ikonin näkeminen on niin syvä hengellinen kokemus. Kristus ostaa verellään itselleen ihmiskunnan kuninkuuden. Ikoni puupinossa Puutarhassa on toinenkin ekumeniaan virittävä esine. Niiden katse on niin mystisen syvä, että millä sanoilla yritänkin sitä kuvata, kaikki epäonnistuvat.” – Inhimillisen kielen suhde Jumalaan on ristiriitainen. Siitä kertovat Pojan punainen puku, jota koristaa kultanauha, ja Pyhän Hengen uutta elämää kuvaava vihreä puku. M. – Jumaluuden persoonien yhteys. Nouwen halusi kirjoittaa Rublevin ikonista mietiskelytekstin. On tapahtumassa jotakin suurta. Ikonimaalari Andrei Rublev on maalannut vasemmalle Isän Kaikkivaltiaan, joka katsoo keskellä istuvaa Poikaa. Poika ja oikealla istuva Pyhä Henki kumartavat Isää
Retriittiliikkeessä ei vaadittu tietynlaista kieltä tai ajattelua, Tapio Koivu kertoo. Joissakin piireissä sanat pitää osata rukouksessakin asetella opillisesti oikein. Retriitissä myös toimitetaan Jaakobin liturgia, joka on vanhin edelleen käytössä oleva ehtoollisliturgia. Serafim Sarovilainen eli pitkiä aikoja yksinäisyydessä. Tapio Koivu polvistuu ehtoolliselle usein Tuomasmessussa Helsingin Agricolan kirkossa tai Vantaan Hakunilan seurakunnassa, jossa hän on työskennellyt pappina. Alkaessaan ottaa vastaan lohdutusta ja esirukousta kaipaavia ihmisiä heitä virtasi hänen luokseen tuhansittain. askel 9/20 20 ~ ja Sanan kautta kaikki on saanut syntynsä – siis myös inhimilliset sanat. Kolmannelle rukouksen tekevät kynttilät, asennot ja liturgia. Opinto-opasta selatessaan hän huomasi, että opiskelijaretriitti olisi helppo tapa saada plakkariin yksi opintoviikko. Karismaattisuudessa oli niin paljon ”emotionaalista materiaalia”, että se meni korkealta yli maatalon hiljaisen pojan mielenmaiseman. Ehtoollisyhteys tekisi sen näkyväksi. Jos messuun ei pääse tai jaksa mennä, kuunnellaan kirkonmenot radiosta. – Tässä rukousperinteessä sanojen määrä on minimaalinen, ellei olematon. Koivu käyttää Halldorfin tavoin rukousnauhaa, joka tuo mieleen katolilaisten ruusukon. Toiselle rukous on ennen muuta oman sisimmän tutkimista ja tunteiden purkamista. – Hän kutsui ihmisiä sanoilla ”minun iloni”. Näin minä uskon, vaikka en ehtoollispöydässä koe väristyksiä enkä ala kyynelehtiä. – Kaipasin avaruutta ja selittelemättömyyttä. Toiset kaipaavat vapautta, toiset hierarkiaa. – Erilaisten ihmisten rukous näyttää ja kuulostaa erilaiselta. Hän ilmoittautui tapahtumaan, joka pidettiin ”jossakin skuttassa”. Koivu tutustui Kolminaisuuden ikoniin alun alkaen toisen katolisen rukousopettajan ja filosofin, Wilfrid Stinissenin kautta. Miksi 1700-luvun lopulla munkinkeljaan vetäytynyt erakko kiinnostaa. – Minulle se oli uusi ja outo juttu, mutta hyvin nopeasti olo alkoi tuntua luontevalta. – Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Ei ollut uskoontulokokemusta, kädet eivät nousseet ylistykseen, vapaa rukous hirvitti ja auktoriteettikeskeisyys tuntui pelottavalta. Ohjaajakoulutuksenkin hän on käynyt ja ohjaa seuraavan retriittinsä lokakuussa kulttuurikeskus Sofiassa. Opintoviikko ”jossakin skuttassa” Retriitteihin Tapio Koivu löysi tiensä hiukan ”raadollisesti”. Voitto on saatu. Vaikka kyllä Jumala laskee edelleen, mutta ei niinkään syntejä, vaan päivän aikana tulleet haavat. – Se oli hengellisesti antoisa matka. Hän on helluntaipastori, joka näyttää ortodoksimunkilta ja johtaa ekumeenista yhteisöä lahjoituksena saadussa linnassa lähellä Linköpingiä. Koivu etsi hengellistä yhteisöä nuorena monista suunnista ja koki usein olevansa vääränlainen. Minulla on semmoinen vamma, ettei minulla ole hengellisiä kokemuksia. Stinissenille Jumala oli ennen kaikkea armollinen Isä ja rukous syvän luottamuksen täyttämää, mies sanoo. Bjärka-Säbyn linnassa vietetään ekumeenisia jumalanpalveluksia ja retriittejä, joissa ammennetaan kirkkoisien teologiasta ja vanhasta kristillisestä mystiikasta. Kolmas pitää opillisista määritelmistä ja kannanotoista, kun neljäs nauttii yllättävien näkökulmien avaamisesta. En kokenut retriitissäkään mitään ihmeellistä, mutta hiljaisuus oli hyvin luonnollinen olotila. Gradun aiheeksi valikoitui tämän karmeliittaisän jumalakäsitys. Elävistä esikuvista Tapio Koivulle tulee oitis mieleen ruotsalainen Peter Halldorf. Teemana on ortodoksisen kirkon uusi pyhä Johannes Sonkajanrantalainen. Ortodoksisen perinteen suurista teologeista Koivu pitää erityisesti Johannes Khrysostomoksesta ja tämän pääsiäissaarnasta. Yhteisöä etsimässä Retriittien hengellisyys on ollut erilaista kuin se herätyshenkinen ja uuspietistinen uskovaisuus, johon Tapio Koivu tutustui nuorena kotiseudullaan Kymenlaaksossa. Työparina hänellä on ortodoksipappi Mikko Ylinen. Koska ihmiset ovat erilaisia, he myös rukoilevat eri tavoin. Siksi hän kokee läheiseksi hesykastisen rukouksen, jossa keskeistä on vaikeneminen ja kuunteleminen. Jumalan armo ja rakkaus ovat ehdottomia, ne sulkevat sisäänsä kaiken. Hänestä on kuitenkin hyvä, että hengelliset yhteisöt ovat erilaisia, koska ihmisetkin ovat. Se on hieno asenne. Hämärä kutsuu lyhdyt esiin kirsikkapuusta.. Se on ekumeeninen hiljaisuuden retriitti miehille. – Khrysostomos sanoittaa kirkkaasti ja ymmärrettävästi sen, mitä Kristuksen nouseminen kuolleista merkitsee. Hän sitoutui vaikenemiseen ja rukoukseen, luki Raamattua ja pyhien isien teoksia. – Jumala näytti minusta silloin toisenlaiselta, pikkusieluiselta, syntejä laskevalta Jumalalta. Siitä alkoi polku, jota Tapio Koivu on kulkenut yli puolet elämästään. Salattu yhteys Puhe kiertyy takaisin kristittyjen yhteyteen, ekumeniaan. Usein hän avaa radion kello yksitoista, jolloin vuorossa on ortodoksinen palvelus. Se saa olla niin. KOIVU JUO kahvinsa peltimukista, jonka kyljessä on Nuuskamuikkusen kuva. Ihmiset ”minun iloni” Hetken mietittyään Koivu mainitsee myös Serafim Sarovilaisen. Ja sen täytyy olla niin, kunhan mikään porukka ei ala hyljeksiä toista. – Siinä on jotakin merkillistä syvyyttä. Koivu painottaa, että Kristuksessa yhteys on todellisesti jo olemassa, vaikka emme sitä vielä näe. Pastori Tapio Koivun mielestä Jumala on kuitenkin sanojen ulottumattomissa
Onko parkkiruudun pyytäminen Jumalan pienentämistä. – Se rakkaus, jolla ihmiset ovat näitä nuoria rakastaneet, on Jumalasta, koska Jumala on rakkaus. Viimeisen vuoden aikana Koivu on havahtunut neuropsykiatristen erityispiirteiden lisääntymiseen. Rukousnauhan avulla voi rukoilla Jeesuksen rukousta tunnin, jopa kaksi. Ja itselleni minun on myös vaikea pyytää. PASTORI TAPIO Koivulla ei ole suuria sanoja uskosta. Kahdeksan vuoden aikana hän on usein ihmetellyt, miksi jotkut nuoret löytävän motivaation elämänmuutokseen, mutta toiset eivät. Yhtenä päivänä siipien alla on riittävästi ilmaa ja hän lähtee lentoon. Tapio Koivu tietää, että jotkut rukoilevat itselleen koko ajan ja kaikenlaista, kuten tyhjää parkkiruutua. Tällä hetkellä Koivusta tuntuu ajankohtaiselta toistaa ristin ryövärin pyyntöä: ”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Matkan varrella Jeesuksen rukous liukuu esirukouksen suuntaan, vaikka Tapio Koivu väittääkin, ettei hän oikein osaa muotoilla asioita Jumalalle tiettäväksi. Parhaimmillaan käy niin, että arka ja sulkeutunut nuori tulee ryhmään, alkaa vähitellen avautua ja levittää siipiään. Lyhdyt loistavat pimeässä entistä kirkkaammin. Se tarkoittaa, että hän tapaa yhä enemmän nuoria, joiden käyttäytymisessä on ADHD:n, ADD:n, Aspergerin tai autismin kirjoon kuuluvia piirteitä. – Voisiko olla, että muutokseen kykeneviä on joku joskus rakastanut ja arvostanut. ~ 21 askel 9/20 – Ei se ole samanlainen, Koivu sanoo ja käy hakemassa rukousnauhansa lipastonlaatikosta. – En sano niin. – ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Joskus sanoja voi olla enemmänkin. Hämärä kutsuu lyhdyt esiin kirsikkapuusta. Palvelukokonaisuus tunnetaan nimellä Vamos, ja se auttaa nuoria asettamaan itselleen tavoitteita, jotka johtavat töihin tai opintoihin. 41 solmun rukous Mustasta puuvillalangasta solmitussa rukousnauhassa on 41 solmua. Heille on tullut kokemus, että he ovat hyvien asioiden arvoisia. Tapio Koivu tekee päätelmän. Sellainen vain on minulle vaikeaa. Aamulla Tapio Koivu pyöräilee töihin Helsingin Diakonissalaitokselle, jossa hän toimii etsivänä nuorisotyöntekijänä. Ehkä senkin vuoksi etsivää nuorisotyötä tekevän miehen sydän sykkii heille, joiden elämää voivat leimata autistiset piirteet.. Mikä on Jeesuksen rukous. – Emme puhu syrjäytyneistä nuorista, sillä se on leimaavaa. Luku on tärkeä: se muistuttaa Jeesuksen saamista 39 raipaniskusta, orjantappurakruunusta ja kylkihaavasta. – Kun hän ne jo arvatenkin tietää. Rakkauden kantama Ilta on kulunut nopeasti
Murtuiko tavallisten ihmisten moraali. Hitler oli lukenut kirjan kannesta kanteen, niin myös Stalin, Mussolini, Churchill ja Roosevelt. Miten britit reagoivat. Sodan jälMistä me keksimme ajatuksen ihmisen kelvottomuudesta. Kokonaiset kaupunginosat pyyhkiytyivät pois. Pommitettu vahvaksi Syyskuun 7. Alkoholin väärinkäyttö väheni. Tietysti pommitukset aiheuttivat paljon surua ja raivoa. Yhdeksän kuukauden aikana pelkästään Lontooseen pudotettiin yli 80 000 pommia. Itse asiassa monien brittien mielenterveys parani. Myös kriisiaikoina ja hätätilanteissa. Moraalin murtamiseksi Yllättävän sinnikkäästi ihmiskunnan päättäjät ovat omaksuneet ajatusmallin, jonka ranskalainen sosiaalipsykologi Gustave Le Bon esitti kirjassaan Joukkosielu (suom. Menehtyneitä surtiin. Le Bon selitti tarkalleen, mitä hätätilanteissa tapahtuu. Edes kriisiajat eivät murra ihmisten sisäistä ryhtiä ja moraalista selkärankaa. (Huhtikuussa 1941 Ison-Britannian sotatuotanto kärsi pommituksia enemmän toisesta pääsiäispäivästä, jolloin kaikilla oli vapaata.) Entä henkiset tuhot. ”Brittien puolustustahdon murtamiseen käytettäköön määrätyllä hetkellä armottomasti Luftwaffea.” Brittijohto tiesi suunnitelmasta. Siviilija sotilasjohto sekä Saksassa että Britanniassa uskoivat brutaalin väkivallan merkitykseen kansojen moraalin nujertamiseksi. Kaikkea muuta. 1912). Nyt on aika tarkastella ihmiskuntaa uudessa valossa. Mutta psykiatriset hätäsairaalat jäivät tyhjiksi. He aikoivat kaivaa Lontoon alle piilopaikkojen verkoston, mutta suunnitelmasta luovuttiin. Kirjan perusväite on yksinkertainen, tosin täysin vastakkainen sille, mitä kuulemme ja luemme uutisvirrasta. Ihminen taantuu, putoaa lähes välittömästi ”sivistyksen tikkailla joitakin askelmia alemmas”. Lokakuun 19. Myös historia tuntuu kaiken aikaa kieltäneen sen. päivänä 1939 Hitler antoi kenraaleilleen määräyksen hyökkäyssuunnitelmasta. Kansakunnan moraali romahtaa. Vastaavanlaisen kirjan ihmisen lyhyestä historiasta kirjoittanut Yuval Noah Harari sanoo, että Hyvän historia pakotti hänet kyseenalaistamaan omat näkemyksensä ja katselemaan ihmiskuntaa täysin uudesta näkökulmasta. Sitten se alkoi. Sen sijaan kaupungin ulkopuolelle perustettiin psykiatrisia hätäsairaaloita. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA A lankomaalainen historioitsija Rutger Bregman pohtii ihmiskuntaa uudesta näkökulmasta häkellyttävässä kirjassaan Hyvän historia (Atena, 2020). päivänä 1940 kanaalin yli lensi 348 saksalaista pommikonetta. Itsemurhia tehtiin vähemmän kuin rauhan aikana. Tuore kirja Hyvän historia ravistelee ajatustottumuksiamme. Junat muuten jatkoivat pommitusten aikana kulkuaan, eikä talouskaan juuri kärsinyt. Mikä tämä väite on. Niin uskonnot kuin ideologiatkin ovat vastustaneet sitä. Pelättiin, että pelosta lamaantuneet ihmiset eivät nousisi enää koskaan maan pinnalle. Paniikki ja väkivalta saavat vallan – ja ihmisten todellinen luonto paljastuu. Siksi he päättivät pommittaa toistensa kaupunkeja ja siviilikohteita. Se, että useimmat ihmiset ovat kunnollisia. Miljoonista traumatisoituneista ei näkynyt merkkiäkään. Miljoonat rakennukset vaurioituivat tai tuhoutuivat, ja yli 40 000 ihmistä menetti henkensä. Kunnollista väkeä askel 9/20 22 ~. Britit suhtautuivat Luftwaffen pommituksiin kuin junan myöhästymiseen: se oli harmillista, mutta sen kanssa voi elää. Luultavasti uutisista ja historian kirjoista
Tärkein kysymys kuului: tulisiko armeijan käyttää tätä asetta useammin. Uhreja autettiin raunioista, tulipaloja sammutettiin. Samoin yhtä mullistavaa on löytää elämänsä päämäärä. Mitäpä jos elämämme lähtökohta onkin perisiunauksessa. Pi xa ba y keen ihmiset muistelivat lämmöllä, kuinka kaikki auttoivat toisiaan, eikä ollut merkitystä, oliko joku vasemmistoa vai oikeistoa, rikas vai köyhä. Kaikki on lähtöisin Jumalan kädestä, ja sinne samaan hyvää osoitteeseen kaikki myös lopulta päätyy. Kunnollisia siitä huolimatta, että kamppailevat syntiensä kanssa. Hitlerjugendin lapset juoksivat sinne tänne auttaakseen haavoittuneita ja kodittomia. Todellisuudessa ne olivatkin menneiden sukupolvien kokemuksia, joita se elämä, jota he elivät, oli heille opettanut. Se merkitsee valitettavasti oppimisen sijasta poisoppimista. Näin sanoo fransiskaanimunkki Richard Rohr kirjassaan Ikuinen timantti. Ja että ihmiset ovat pahoja. Mitään valtavaa paniikkia ei koettu. ~ 23 askel 9/20. Miten Saksassa reagoitiin. Olemme Jumalan rakkauden hedelmiä. Todellisen identiteettinsä pikkuhiljainen löytäminen on elämää avaava kokemus. Ihmiset kertoivat, että naapureiden avuliaisuus oli uskomatonta. Ja todellisen alkuperänsä löytäminen on vielä mullistavampi asia kuin ihmisen surullinen paratiisista karkotus. Ja että elämämme lähtökohta on perisynnissä. Sodan jälkeen Yhdysvaltain puolustusministeriö antoi ryhmälle taloustieteilijöitä tehtäväksi tutkia pommitusten vaikutuksia. Samoin tämä kaikki, koko maailmankaikkeus, koko universumi. Sinun elämäsi päätyy vielä hyvään, ja minun. Yli puolet Saksan kaupungeista tuhottiin. Myös Churchill uskoi pommituksiin. Matkalla hyvään Hyvän historia on pohjimmiltaan siunausten historiaa. Meidän on opittava pois sellaisista uskomuksista ja asenteista, jotka eivät ole omiamme. Esimerkiksi että maailma on paha. Hitlerin pettymykseksi brittiyhteiskunta vain vahvistui pommituksista. Ihmisen alkuperä on nimittäin hyvän historiassa. Jotka me luulimme olevan meidän, tai Jumalan meille antamia. Meidän alkuperämme on hyvyydessä. Brittien toteuttamissa saksalaisten siviilikohteiden pommituksissa kuoli kymmenen kertaa niin paljon ihmisiä kuin Englannissa. Jokaisen kristityn on hyvä mietiskellä kirjan perusväitettä, sitä että useimmat ihmiset ovat kunnollisia. Tutkijat eivät peitelleet viestiään: pommitukset olivat epäonnistuneet täydellisesti. Ja se on pelottavaa. Sekin on Jumalan rakkaus
Nykyisin lasken kerätyt hillat kappaleittain. Tutustuin samalla huonekaveriinkin. Hän oli selvinnyt lähes kaksi viikkoa syömällä metsässä ylivuotisia puolukoita. Koskenkorvan korkeakoulussa Arvoituksellisesti mies sanoo käyneensä Koskenkorvan korkeakoulun, josta hän ”sai päästötodistuksen” 1990-luvun lopulla. – Eksynyt tietää, mistä on lähtenyt ja mihin menossa, muttei sitä missä on nyt, kokenut kairassa liikkuja ja marjastaja kuvaa. Rinnalla kulkeminen on useimmiten kuuntelemista ja kyselemistä, joskus itkua ja naurua omaisen kanssa. Leipäpalanen putosi kädestäni, ja lähdin pelastamaan sitä. – Kun tehtävät vähenivät seurakunnassa, lipsahdin Vapepaan (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu), jota SPR on koordinoimassa. Elämäntapa muuttui ja Esko sai kutsun suorittamaan luterilaisen kirkon silloista saarnalupakirjaa. Nyt korona-aikaan hän on tarjonnut kuuntelevan korvan huolestuneille Auttavassa puhelimessa. – Kannessa oli reikä, josta menin kurkistamaan. – Hän oli muutenkin auttavainen ja otti kaikki ihmiset huomioon. – Heille on raskasta odottaa, missä kunnossa läheinen löytyy. – Kerran päivystin seurakunnan tilaisuudessa ensiaputehtävissä: nimilapussani luki Palovaara, parillani Kekäle. Viime kesänä ostin itselleni samanlaisen muistoksi. – Pääsin palokunnan mekaanikon apulaiseksi ja mukaan, kun auto palautettiin paloasemalle. Hän on toiminut lomittajana myös vakinaisessa palokunnassa. Äiti pani henkensä alttiiksi, laskeutui alas ämpärin varassa ja pelasti sitten minut. Marjojen ja marjastajien jäljillä Usein Esko on omaisten tukena etsinnöissä ja onnettomuuspaikoilla. Esko sanoo lipsahtaneensa auttamistyöhön, pyrkimättä. Isä oli lähes viisi vuotta puolustamassa sitä itsenäisyyttä, jossa nyt elämme. – Kouluaikana en uskaltanut edes viitata. Niin Eskosta tuli VPK:n mies. Yleensä omaista ei oteta etsintöihin mukaan. – Äidin kanssa kuljin lapsena muki kädessä. Palomiehen suikka sopi päähän Auttamisen juuret ovat dramaattisesti lapsuuspihan kaivon pohjalla, jonne Esko putosi viisivuotiaana. – Menen tykö ja kysyn, miten jaksat. Saarnamiehelle tulivat tutuiksi myös hengellinen ja henkinen tuki. Lapsia katoaa yleensä taajamissa. Koko elämäni aikana olen kerännyt 61 000 hillaa. Esko Palovaara, Anne Heikkinen ja Minna Nyström kertovat tarinansa. Jokaisessa niistä on yksi ja sama avainhenkilö, auttamisen malli: äiti. Hän haki palomiehen lakin ja kysyi: Soppiiko. Oli erikoista, että aloin saarnata. askel 9/20 24 ~ Vapaaehtoista onnea Tutkitusti vapaaehtoistyö tuo tekijälleen onnen ja merkityksen tunteita. Pettymys oli suuri, kun Anja löytyi kaksi viikkoa myöhemmin ojan pientareelta kuolleena. Kun en päässyt mukaan etsintöihin, opettaja antoi tehtävän: Rukoile. Lakki sopi. – Naapuripitäjästä katosi viisivuotias Anja. Enontekiöllä, Hettaan, Ivaloon ja Sodankylään olin mukana perustamassa tukikohtia, joissa päihdeongelmaiset pääsevät suihkuun, pyykille ja saamaan apua vaikka sosiaalitukien hakemiseen. Olen myös mukana kohtaamassa löydettyä. Innostuin myös päivystäjäksi. Mökilläkin tuolilla on punaiset housut, joihin hyppään, kun tulee etsintähälytys. Istutaan rinnakkain tai kävellään. Kauaskantoinen lipsahdus tapahtui vuonna 1969, kun Kittilän paloauto tuli korjattavaksi ammattikoululle, jossa 17-vuotias Esko opiskeli. Mekaanikko sanoi, että ala siekii palokuntalaiseksi. Vieläkin minun on vaikea laulaa kyynelittä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Maan korvessa 2005 Eskosta tuli SPR:n vapaaehtoinen. Ensimmäisen kerran Esko osallistui etsintöihin toukokuussa 1963, 11-vuotiaana, omalla tavallaan. Esko jakaa myös heijastimia turvaksi syksyn pimeille teille. Jos toinen ei puhu mitään, koetan olla itsekin hiljaa. – Kotipuolesta länsikairasta tuli tuttava sairaalaan Rovaniemelle, ja omaiset pyysivät, että kävisin häntä katsomassa. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA S uomen Punaisen Ristin vapaaehtoinen Esko Palovaara (68) on ollut mukana ensiapupäivystyksissä, henkisen tuen vapaaehtoisena ja etsimässä kadonneita. Ja mie poika rukoilin. Ikääntyneet aikuiset eksyvät ämpäri kourassa marjojen kypsyttyä. Tärkeää on olla oma itsensä. Litran astiaan menee noin 500 hillaa, pieniä 750. Ystävän hätänumero Linja-autonkuljettajan työstä eläköityneelle Eskolle vapaaehtoistyö on harMökilläkin tuolilla on punaiset housut, joihin hyppään, kun tulee etsintähälytys.
M ark o Ju ntt ila. Harjoituksia on viikoittain, Esko Palovaara kertoo. ~ 25 askel 9/20 – SPR:n vapaaehtoistyössä palkintona on myös koulutus henkiseen tukeen ja ensiapuun sekä Vapepan toimissa eri tehtäviin
– Kutsu ei ollut mikään ylimaallinen viesti taivaasta, allekirjoituksella ”Herra Sebaot”, vaan vähitellen herännyt ajatus: Jos Jumala suo, voisin lähteä. Kuusi vuotta sitten teologian opinnot aloittanut Anne on ollut teinistä asti kiinnostunut maailman menosta ja haaveillut pääsystä ulkomaille vaikka kehitysyhteistyöhön. Ajattelen, että Jumala voi näin käyttää ihmisten unelmia. Niiden tilalla on harmaa läiskä. kerran. Le en As sa f. – Sillä kurssilla löysin sekä palikoita kristityn identiteetilleni että seurakuntayhteyden ja lähetyskutsun. 112 on tietysti hätänumero, mutta luku viittaa myös isän kuolinpäivään 11.2.1972. Siihen on hyvä lopettaa se vapaaehtoistyö ja haastattelu. Minä saan rauhan, kun voin auttaa jotakuta. Elämänläheistä lähetystyötä Anne tulee kodista, jossa lähetystyö ei ollut kovin tuttua. Tuli syvä tunne ja halu olla käytettävissä. Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-nuorisoverkostossa hän kuuli Lähde liikkeelle -kurssista, jota Suomen Lähetysseura järjestää. Tehtävät ovat vieneet myös voimattomuuden ja toivottomuuden hetkiin. – Ensimmäisen auto-onnettomuustilanteen jälkeen istuttiin alas ja poliisi tarjosi tupakan. Valitaan toivo Anne summaa, mitä vapaaehtoistehtävät ovat hänelle antaneet: Ystäviä. – Kurssi avasi Lähetysseuran kokonaisvaltaista, elämänläheistä työnäkyä, jossa evankeliumia julistetaan sanoilla ja teoilla, ja ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti. Oli ahdistavaa kohdata nämä sisäistetyt kielteiset asenteet ja toisaalta ihannoivat mielikuvat, joita valkoisuuteen liitettiin. – Yksi harrastaa vanhoja autoja, toinen juoksee pitkin metsiä. Kun tilanne on ohi, en jää sitä pohtimaan. – Paras palkinto on se, kun joku tulee kiittämään. Oman identiteetin vahvistumista. Se oli ainoa henkinen tuki. Annen kohdalla vapaaehtoistyö on ennen muuta vaikuttamistyötä, jolla voidaan muuttaa asenteita, vääriä käsityksiä – ja vähäsen myös maailmaa paremmaksi. Minulla on joku sisäinen itsepuolustussysteemi: Kun menen omaisen kanssa katsomaan vainajaa, en muista kasvoja. Vaikuttamisen vapaaehtoinen V apaaehtoistyö on Anne Heikkiselle (26) vakava juttu, joka on ohjannut myös ammatinvalintaa. – OLEN ollut lipaskerääjänäkin, mutta pelkkä raha ei riitä. Poliisin mukaan pelastin yhden itsetuhoisen ihmisen hengen. Korona-aikana Esko kurssittautui VPK:n nuoriso-osaston ohjaajaksi. Nepalissa Anne kohtasi myös oman etuoikeutetun asemansa: esimerkiksi maailman, jossa oli sisäistetty valkoisten ylivalta. Hän oli havahtunut hädissään ja soitti minulle. Sain ohjattua poliisin apuun. – Hengellinen elämä on apuna, pysähdyn hiljaisuudessa ja kertaan rukouksessa päivän tapahtumat. Inspiraatiota ja innostusta. Epäoikeudenmukaisten rakenteiden muuttamiseen vaaditaan, että ihmiset näkisivät asioita uudella lailla ja heräisi myös ajatus lahjoittaa rahaa, Anne Heikkinen sanoo. Omalla kohdallani haaveet konkretisoituivat, kun vuonna 2017 sain mahdollisuuden lähteä Nepaliin tekemään kirkollisen työn harjoittelua Lähetysseuran kautta. En ole sitä tarvinnut, eivätkä yöunet mene. Henkisavut henkiseksi tueksi Mikä auttaa vapaaehtoista jaksamaan. Sitä kautta Jumalan valtakunta, eli ilo, rauha, oikeudenmukaisuus, murtautuu tähän maailmaan. Hengenpelastusmitaleja mies ei ole ottanut vastaan, ettei pelastettujen tarvitse kohdata traumojaan uudelleen. – Eräs nepalinainen vertaili eurooppalaisten ja nepalilaisten ihonvärejä. He saavat siitä mielenrauhaa ja tyydytystä. Se sopi siihen, mitä ajattelen maailman tarvitsevan. askel 9/20 26 ~ rastus, jota joku on ihmetellytkin: Miksi teet palkatta. Viime vuonna Anne oli Lähi-idässä keräämässä graduaineistoa Luterilaisen maailmanliiton eläköityneen presidentin, emerituspiispa Younanin vapautuksen teologiasta ja rauhantyöstä. Tärkeät numerot – 112 Esko on menossa verenluovutukseen – 112. Maailmankuvan avartumista. – Ennen Lähde liikkeelle -kurssia minulla oli aika kielteinen käsitys lähetystyöstä, jota leimasi historian painolasti, kolonialismi ja käännyttäminen. Hän piti valkoista parempana ja väitti, ettei hänen lapsensa pääsisi edes naimisiin, kun on niin tumma. Vapaaehtoistyöt jatkuvat. Avautuneita ovia ulkomaille tekemään tutkimusta. Nyt tarjolla on psykologin apua. Kuva Länsirannalta. Esko löytää mielenrauhansa korpimökillä puuhaillessa. – Ajattelen, että Jumala voi näin käyttää ihmisten unelmia
Sotilaskotisisaret ja nykyisin myös sotilaskotiveljet tekevät vapaaehtoistyötään palkatta kaksi ja puoli tuntia kuukaudessa. Sinkosi hetkeksi Nepaliin, Israeliin, Palestiinaan. – Leirikokemukset ovat hienoja; töitä paiskitaan aamusta iltaan viikon ajan. Leireillä ollaan tietysti aina pidempään. Iän myötä Minna Nyström sanoo arvostavansa vähän erilaisia hetkiä kuin nuorena. Meillä on maailman parhaat asiakkaat, jotka muistavat kiittää työstämme. Kahvia, munkkia ja suklaata! P ieni tyttö katseli, miten vihreään asuun pukeutunut äiti myi sotilaille kahvia ja munkkeja. Että lapsilla olisi hyvin. – Kotoa se tulee. Tervetulopaketteja alokkaille Sotilaskotiliitto on kattojärjestö, jossa Minna toimii hallituksen varajäsenenä. Leirikokemukset ovat hienoja; töitä paiskitaan aamusta iltaan viikon ajan. Savolainen kipinä Palataan alkuun. Kipinä syttyi Pohjois-Savossa. – Koin, miten huikealta tuntui, kun tuli väsyneenä maastosta ja sotilaskotiauto ja tädit kaarsivat metsän siimekseen. VAPAAEHTOISTEHTÄVÄT sotilaskotisisarena ovat antaneet Minna Nyströmille paljon: työn tekemisen mallin, kokemuksen asiakaspalvelusta, verkostoja ja motivoivaa tekemistä. Maailman parhaat asiakkaat Vapaaehtoistyö sotilaskotisisarena on tarjonnut Minnalle monia onnellisia hetkiä. Meidän lastenkin vuoksi he halusivat olla rakentamassa kansalaisyhteiskuntaa. Käytännössä se merkitsi toimimista kunnallispolitiikassa, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, Leijonissa, vanhempainyhdistyksissä. – Olen Hämeenlinnassa oman yhdistyksemme puheenjohtaja. H M LS KY. www.tulekummiksi.fi Hän Haaveilee ateriasta Hän ei Haaveile uusista kengistä ~ 27 askel 9/20 – Olen ollut kutsuttuna valan esilukijana Panssariprikaatin valatilaisuudessa. – Siksi on tärkeää valita toivo, yhä uudelleen, jatkuvasti. Minna Nyström (46) kertoo, että 10–15-vuotiaana hän toimi ”pikkusisarena” ja pääsi 16-vuotiaana Hämeenlinnan sotilaskotiyhdistyksen jäseneksi. – Minusta tulee pappi, ja toivottavasti voin tehdä työuraa ulkomailla. Nepalissa edelleen vaikuttava kastilaitos on syvällä yhteiskunnan rakenteissa. – Tarvitaan sosiaalisuutta ja halua tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. He hakevat joskus myös keskusteluja äitihahmon kanssa. Anne sanoo, että lähetyskutsu on edelleen voimassa ja vapaaehtoistehtävät ovat antaneet eväitä ja suuntaa. Myöhemmin olin vapaaehtoistehtävien ja kesätöiden lisäksi myös palkattuna Linnan kasarmin sotilaskodin hoitajana. Minna on siis nähnyt sotilaskotityön monelta eri kantilta, myös tiskin toiselta puolelta, kun hän meni armeijaan 22-vuotiaana 1996. Kahvia, munkkia, suklaata! Pojat sanovat kokevansa yhä samoin. – Vedin musiikkikirjastoa. Siitä syntyi hyviä muistoja. Auta Burundin köyhimpiä lapsia saamaan jokapäiväisen leipänsä ja pääsemään kouluun. Äiti ja isä olivat aktiivisia pienessä Vieremän kunnassa. Metsään ostetaan nyt myös energiajuomia. Vähän vanhempana tyttö sai käyttää sotilaskodin tiskikonetta ja juosta asioilla. Talkoojaostossa pääsee muun muassa pakkaamaan alokkaille tervetulopaketteja. Ja ties minne vielä. Tehtäviä on myyntityöstä hallitustyöskentelyyn, ja jokaiselle kyllä löytyy sopivia tehtäviä: tiskausta, rahastusta ynnä muita tehtäviä eri jaostoissa. Ennen Spotify-aikaa soitettiin kahdeksalta kanavalta kasetteja, radiota sekä LPja CD-levyjä. Missä vapaaehtoistyön kipinä syttyi ensimmäisen kerran. – Olen nähnyt aika monen ikäluokan nuoret. Sotilaskotisisarten perustyötä tehdään jäsenyhdistyksissä. Minna on ollut sekä tiskin takana että ”tiskijukkana” soittamassa levyjä. Jäseniä on noin 300 ja ikä painottuu yli 60 vuoden, joten nuoria kaivataan mukaan. Seisoin komentajan vieressä vaunun päällä 1500 varusmiehen edessä. – Koko kesä ja lomat saattoivat mennä irtojäätelöpalloja pyöritellen. Lähi-idässä on kasvettu vihaan ja pelkoon
– Tunsithan sen tunnelman. Sormenpääni viipyilevät penkkien päällä metallisissa laatoissa, joihin on kaiverrettu jotain. Mitä penkkien nimilaatat merkitsevät. Niitä lahjoitetaan kirkkoon joko tuomaan siunausta ja suojelusta tai kiitokseksi pelastumisesta. Mitähän mielenkiintoisia tarinoita tämänkin portin takana on jälkipolvien kuultavaksi ja kerrottavaksi! Gaëlle, Béatrice ja Jean-Gérard kertovat omansa. Istahdan katselemaan lasivitriinin uskonnollista kulkuetta, jossa merimiehet kantavat Neitsyt Marian patsasta. Hän myös osallistui aktiivisesti 2016 uudelleen avatun kappelin kunnostamiseen. Sisäänkäyntien ylle kaartuvat puut ovat kauniita. Kosketan kuluneita pintoja, ihailen kukkaköynnöksiä ja tutkailen muuriin kauan sitten kaiverrettuja nimiä. Hän selittää erityisen tunnelman sillä, että tämä on todellisten perheiden kappeli. Majakan valo Olen tullut Gaëlle Dumas´in (47) maailmaan Chapelle de la Garoupen -kappeliin Ranskan Rivieralla. Monet sukupolvet ovat lahjoittaneet tänne jotain henkilökohtaista. Pysähdyn aistimaan silmät kiinni kappelin tunnelmaa. Sc an St oc k Ph ot o. Kirkkolaivoja on 25. askel 9/20 28 ~ Tarinoita Ranskasta Hitailla kävelyretkilläni Antibesin ikivanhoilla kujilla ja kukkuloilla villojen salaperäiset portit saavat huokailemaan. TEKSTI JA KUVAT: ANNAMARI LAMMASSAARI E nsin tunnen palavien kynttilöiden tuoksun. Arvellaan, että Antiikin aikaan tämä Cap d´Antibesin niemellä, sen korkeimmalla kohdalla oleva pieni tasanko oli pyhitetty kuun jumalalle Selenelle. Joka päivä kotiin lähtiessäni ihoni on kananlihalla, Gaëlle kertoo. Tapaturmaisesti kuolleen pikkuvauvan nyrkin painauman kipsiin tai omissa häissä pidetyn pääkoristeen. Gaëlle tekee monta päivää viikossa vapaaehtoistyötä kappelin putiikissa, joka on itse asiassa Gaëllen luomus. Mutta hetkinen, sehän on pienoismalli tämän sivukappelin alttariveistoksesta! Useat teokset sivukappelin seinillä esittävät aluksia miehistöineen. Rakkaimpani puolesta Menemme takaisin kappeliin. Katseeni vaeltaa maalausten ja piirrosten peittämillä seinillä, ylhäällä kirkkolaivoissa, ja vihdoin kauniissa pääalttarissa, jossa kullanvärinen Maria-patsas pitelee Jeesus-lasta sylissään. Vieressä on yhä toimiva majakka, jonka heittämä valokaista tuo turvaa merellä liikkujille. Gaëlle on hellästi kehystyttänyt ne kaikki. Kappelissa on myös pyhäinjäännös: vuonna 2005 kuolleen, 2014 pyhimykseksi kanonisoidun Johannes Paavali II:n hius
Yhdistyksen jäsenet ovat olleet ja ovat merimiehiä, heidän leskiään ja jälkeläisiään, jotka toimivat vuosittain patsaan kantajina. Maailman vanhimpiin vielä toimiviin yhdistyksiin kuuluva, noin vuonna 980 perustettu Corporation des Marins d’Antibes järjestää edelleenkin vuosittain Neitsyt Marian kunniaksi tapahtuman, jonka tarkoituksena on kiittää häntä erityisestä suojeluksesta. Myös partiovuodet ja osallistuminen W ik ip ed ia – RAKASTAN jutella ihmisten kanssa. – Siinä on jonkun isoisä ja isoäiti kuvattuna ihan oikeasti. On suuri etuoikeus työskennellä tässä luonnonkauniissa paikassa ja ikiaikaisessa kappelissa, Gaëlle Dumas sanoo. Tätä muistojuhlaa vietetään neljä päivää; musiikkia ja lasten lausumia uskonnollisia tekstejä. huudahtaa Gaëlle. – Mutta Ranskaan palatessani tunsin olevani melkein maahanmuuttaja. – Oma avoimuuteni johtuu ehkä siitä, että olen asunut muuallakin. Alueella riehui 1600-luvulla rutto. Samoin oli aiemmin käynyt Marseilles’ssa. Moni antibesilainen saapui kevään COVID-19-pandemian keskellä rukoilemaan läheistensä puolesta. Eihän ole ihme, että kappeli on niin rakas kaupunkilaisille. Samalla siunataan meri ja maa. Kotimaan asukkaat tuntuivat kapea-alaisilta ja viettivät aikaa omissa piireissään. Partion kasvattama katolilainen Gaëlle syntyi Etelä-Ranskassa mutta vietti 18-vuotiaaksi aikaa Marokossa, joka oli siihen aikaan edistyksellinen; tunnustavalla katolilaisella ei ollut ongelmaa elää muslimimaassa. Alttarin edessä olevassa vihkossa on käsin kirjoitettu, 6.2.2020 päivätty teksti: ”Rakkaimpani paranemisen puolesta.” Alttarin seiniä koristavat maalaukset esittävät aitoja kaupunkilaisia. ~ 29 askel 9/20 Gaëlle kertoo, että Famille Mancinin ja muutaman muun perheen jälkeläiset ovat vuosisatoja aina heinäkuun ensimmäisenä torstaina nostaneet raskaan Maria-veistoksen alas kantaakseen sitä kivisiä portaita aina Antibesin vanhan kaupungin katedraaliin saakka. Kun patsas kannettiin kappelista alas kaupunkiin, tauti loppui kuin ihmeen kaupalla. PIENOISMALLI SIVUKAPPELIN alttariveistoksesta Välimeren aallot ja kukkulainen, vaihteleva rantaviiva syleilevät toisiaan lempeästi.. MAISEMAT OVAT paratiisimaiset ja ihmiset leppoisia
– Olin alalla 40 vuotta ja jäin vasta pari vuotta sitten eläkkeelle ilmailualan konsultin työstä. Edelleen antibesilaiset tulevat tänne kiittämään ja rukoilemaan rakkaittensa puolesta.. Sen historia ulottuu satoja vuosia Kristusta edeltäneeseen aikaan. Aiemmin hän toimi kotiäitinä ja opettaa nyt pienille lapsille katolista uskontoa. Uskonnollisuus on ollut aina osa minua. MERENKÄVIJÄPERHEIDEN NIMIKKOKAPPELISSA on erityinen tunnelma. Hänen 92 -vuotias äitinsä asuu Normandiassa, ja sinne hän nytkin kiirehtii viikoksi tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Tänne muutetaan myös Pohjoismaista, Englannista, Yhdysvalloista ja Australiasta. Opiskelen tekoälyä Elämänvoimaa Béatrice saa jatkuvasta opiskelusta ja kulttuurista. Aurinko paistaa lähes aina ja ilmasto on mukavan leppeä. Béatricen perheeseen kuuluu mies, tytär ja kaksi lastenlasta. Ei ihme, että näille rannoille on vuosituhansien ajan rantauduttu niin turvapaikkaa etsimään kuin aurinkoa palvomaan. Auttaminen, avoimuus ja aktiivisuus tuntuvat olevan Béatricen periaatteita. Viininviljelyä löytyy jopa Cannesin edustan pieneltä St Honorarin saarelta, jossa dominikaanimunkit edelleen harjoittavat tätä arvokasta ammattitaitoa. Partiolaisuuteen kuuluva ajatus itsensä jatkuvasta kehittämisestä kulkee mukanani läpi elämän. Auttavainen ja aktiivinen asenne – Täällä on helppo elää aktiivista elämää ikääntyessäkin, sanoo Béatrice Pecquery (69) ja maistelee tuplaespressoa kotini puutarhassa. Välimeren aallot ja kukkulainen, vaihteleva rantaviiva syleilevät toisiaan lempeästi. Maailmankuulut viinitarhat sijaitsevat lyhyen automatkan päässä. Aurinkoa, kauneutta ja nautintoja Antibesin kaupunki sijaitsee Ranskan Rivieralla Nizzan ja Cannesin välimaastossa. Hän kuuluu taideyhdistykseen, joka järjestää retkiä museoihin, ja nauttii miehensä kokkaustaidoista. – Haluan näyttää sinulle vielä puutarhan, Gaëlle sanoo ja vie minut sisäpihalle, joka on nyt kahvilan käytössä. askel 9/20 30 ~ moneen kansainväliseen Jamboree-tapahtumaan Euroopan eri maissa avasivat näköaloja ja kiinnostusta erilaisiin ihmisiin. – Uskon elinikäiseen oppimiseen. – Etsin jatkuvasti uusia osaajia, taiteilijoita ja artesaaneja, joiden tuotteita haluan myyntiin. Hän saapui haastateltavaksi, koska halusi auttaa ulkomaalaista toimittajaa. Hän johti yli 10 vuotta Air Francen Saksan toimistoa ja toimi sen jälkeen Pariisin Charles de Gaullen kentän toimipisteessä Airport Hubissa. – Kuuntele! Kuulen hiljaisuutta ja tyyneyttä, lintujen laulua ja kaukaisen lentokoneen äänen. Gaëlle on naimisissa ja hänellä on neljä lasta, 23-, 21-, 19ja 13-vuotiaat. – On vaikea luoda ystävyyssuhteita ranskalaisiin, koska ulkomaalaiset eivät välttämättä viivy alueella monta vuotta. Provencelaiset viinit kuuluvat lounaille ja illallisille, ja joskus mennään ”vain aperolle”. – Syömme terveellisesti ja käymme mieluiten pienissä erikoisliikkeissä; lihaa lihakauppiaalta, juusto juustokauppiaalta, vihannekset vihanneskauppiaalta eikä suurista marketeista. Gaëlle on myös Antibesin kaupunginvaltuustossa, vastuullaan kaupungin perinteet. Maisemat ovat paratiisimaiset, ihmiset leppoisia ja Välimeren ruokavalio kuuluisa terveydestään. Tunnelma on seesteinen ja pysähtynyt. – En ole uskonnollinen, vaikka olenBÉATRICE PECQUERYN mukaan ystävien tapaaminen ja sosiaaliset suhteet ovat Ranskassa osa hyvinvointia, samoin terveellinen ruoka ja liikunta. Hän esitteleekin antaumuksella putiikkinsa kirjoja, koruja, koriste-esineitä ja herkkuja, joita hän on löytänyt lähialueen valmistajilta. Nyt opiskelen kaikkea tekoälyyn liittyvää, se on fantastista! On kiehtovaa seurata tieteen kehitystä ja uutta teknologiaa. Alueella asuu paljon ulkomaalaisia, mutta paikallisväestö viihtyy keskenään
Tällä hetkellä olen vielä skeptinen Jumalan olemassaolon suhteen, mutta olen avoin sillekin mahdollisuudelle. Pysähdyn aistimaan silmät kiinni kappelin tunnelmaa.. Maailmanlaajuinen organisaatio kerää rahaa paikallisille lapsille. Nykyistä toimintaa hän on vetänyt jo 17 vuotta. Matkaa rinteeseen on tunti, ja samana päivänä voi jopa juosta Välimeren rantateillä. – Äidille oli tärkeää näyttää, miten katolinen usko toimii. Katolisia kouluja on paljon, ja vanhemmat pistävät lapsensa niihin joko kulttuurisista syistä tai uskonnon opetuksen takia. Äidilläni oli äärimmäisen rankkaa kasvattaa yksin perhettä. Keskiviikko on vapaa alun perin siitä syystä, että lapset voisivat saada oman uskontonsa opetusta koulun ulkopuolella. – Sen jälkeen ajattelin, että Jumalaa ei ole. Ajattelen kuitenkin, että katolinen yhteisöllisyys on hyvä asia. Omat lapsensa Jean-Gérardin äiti päätti kasvattaa katolilaisiksi ranskalaiseen tapaan kulttuuria korostaen. Yrittäjyyttä ja auttamista Jean-Gérard Anfossi (47) pitää yhteistyötilaa yrittäjille Antibesin keskustassa ja johtaa samalla slovakialaisen Iveta-vaimonsa kanssa nettimarkkinointiin keskittyvää yritystään. Suurin uskonto on kristinusko ja toiseksi suurin islam. Hänen isänsä oli mukana perustamassa Antibesiin amerikkalaisen Kiwanis-hyväntekeväisyysjärjestön toimintaa. Muut olemme kahden kansallisuuden väkeä, naurahtaa Jean-Gérard ja vastaa asiakaspuheluun italiaksi, jota hän puhuu saksan, englannin ja ranskan lisäksi. Poikkeuksena ovat Alsacen ja Moselin maakunnat, jotka liitettiin Ranskaan 1918. Oma kristillisyyteni on sitä, että haluan antaa takaisin muille, koska olen saanut niin paljon. – Äitini sai tiukan katolisen kasvatuksen varakkaassa perheessä; sunnuntaisin lapset viettivät kirkossa tuntikausia. Silloin tällöin on oltava valmis tekemään työtä vuorotta, mutta yleensä aikaa riittää perheelle, urheiluharrastuksiin ja vapaaehtoistyöhön, jota Jean-Gérard jatkaa jo toisessa sukupolvessa. Isoisän työn vuoksi he matkustivat Euroopassa, ja äiti ihastui ranskalaiseen elämäntapaan, sen tavallisiin ihmisiin, vapauteen ja ranskalaiseen mieheen. Ne saivat pitää joitakin omia lakeja, kuten valtionuskonnon ja uskonnonopetuksen kouluissa. ~ 31 askel 9/20 kin katolilainen, sanoo Béatrice, joka menetti isänsä 12-vuotiaana. Keskiviikko uskonnolle Ranska on nykyisin sekulaarinen valtio, jossa on paljon uskonnottomia tai ateisteja. Yhdellä lapsista on kolme kansalaisuutta, Slovakian, Yhdysvaltojen ja Ranskan. Kouluviikko on nelipäiväinen ja päivät pitkiä. – Kesällä vuokraamme talomme pois kuukaudeksi ja lähdemme toiseen kotimaahani Yhdysvaltoihin. Katolinen perintö Jean-Gérardin äiti on amerikkalainen ja isä ranskalainen. Nykyisin keskiviikot ovat täynnä harrastuksia, mutta systeemiä ei ole voitu muuttaakaan, kun elämä töineen ja aktiviteetteineen on rakennettu nelipäiväiseksi. Presidentti Holland yritti aikanaan muutosta, mutta siitä luovuttiin. – SUURELLE osalla ranskalaisista katolilaisuus ei ole osa identiteettiä. Vuoden 1789 vallankumouksen jälkeen uskonnon harjoittamista oli pidetty vastavallankumouksellisena toimintana ja sen ilmenemismuotoja tuhottiin. Vuonna 1905 kirkko erotettiin valtiosta, jonka yhteyteen Napoleon oli sen 1801 Vatikaanin luvalla saattanut. Se on jotain yläpuolellasi olevaa, Jean-Gérard Anfossi kuvaa maanmiestensä suhtautumista. – Halusin jo nuorena paljon vapaa-aikaa ja olla taloudellisesti itsenäinen. Maassa ei ole valtionuskontoa, joten kirkot pysyvät pystyssä yhdistysten ja yksityisin varoin
Nykyisin rotu on suosittu. Luonne on iloinen, kiltti, rohkea ja reipas. – Tämä on ranskalais-belgialainen rotu, joka esiintyy vanhoissa maalauksissa rouvien sylikoirana. Sen myötä taloon tulee myös ääntä, kun ovikello kilahdukset täytyy haukkua. Koirapuistossa ne kiitävät perhosmaiset korvat hulmuten toistensa perässä. Niiden emäntä Arja-Leena Paavola oli aina haaveillut eloisasta ruskeasta perhoskoirasta. Pieni koko ei välttämättä tarkoita pientä egoa. LEMMIKKI HEART MINÄ LEMMIKKI HEART MINÄ Hei, me lennetään! P apillon-kolmikko taitaa tietää olevansa unelman täyttymys. – Yleensäkin koirat poistavat yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä. Louna oli lukenut tuon kohdan huolimattomasti, ja kerran se vainun saatuaan ja karattuaan hihnasta ajoi kolme peuraa suoraan emännän syliin, niin että piti väistää sorkkia ja sarvia. Ihania korvikkeita kaikki! Joitakin vuosia sitten, kun Arja-Leenan tytär oli kasvanut ohi leikki-iän, saapui taloon mustavalkoinen Fiia, pari vuotta myöhemmin samanvärinen Louna ja neljä kuukautta sitten vihdoin ruskea papillon, Pörrö. Kerran Louna ajoi kolme peuraa suoraan emännän syliini. Jos koira on arka, se katsotaan virheeksi. Sukujuurista saattaa löytyä pieni metsästysspanieli, ja Wikipedian mukaan papillon voi joskus jahdata hyönteisiä, hiiriä ja pikkulintuja. Aateliston suosiman kääpiökoiran kanta väheni dramaattisesti Ranskan vallankumouksen jälkeen, Arja-Leena taustoittaa. Fiian pentuaika oli vähän rankkaa ilman koirakavereita, kun piti keksiä tekemistä. 18-vuotiaana hän osti lhasa abson. – Käymme ulkoilemassa neljä kertaa päivässä. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM askel 9/20 32 ~. Fiia itsepäisempi ja Pörrö hyvin itsevarma ja voimakastahtoinen, Arja-Leena Paavola kuvailee lemmikkejään ja kehuu perhoskoiran sulavaa liikkumistapaa. Lapsuuskodissa oli collieita, sheltti ja kultainennoutaja. Papillon on supersosiaalinen, ja olen saanut lenkkeillessä monia tuttuja. Pieneksi sylikoiraksi papillon on hyvin liikkuvainen, toimelias ja hyvä hyppäämään. Perhoskoirista on kaksi muunnosta, papillon, jolla on korvat ylöspäin ja phalène, korvat alaspäin. Erityisesti ikäihmiset haluavat silitellä tällaista pientä söpöä koiraa. Energinen papillon on terve ja pitkäikäinen rotu. Leikkimisen ja syömisen jälkeen koirat tulevat viereen rapsuteltavaksi; silloin tuntuu hyvältä nähdä, että ne voivat hyvin. Iloinen kolmikko näyttäisi olevan kuin lentoon lähdössä. Korona-aikanakin tuli erittäin paljon kyselyjä, kun Louna sai viisi pentua. Omistajalleen älykäs perhoskoira tarjoaa paljon onnea ja iloa. – Varsinkin Louna on superkiltti. Kadulla ne ikään kuin tekevät omistajansa näkyväksi. Vauhdikkaimmilla lenkeillä – kuten peurajahdissa – turkki saattaa kerätä roskaa ja vaatii hellää harjaamista. Puuhaa ja leikkiä pitää olla, ettei energia mene pöydänjalkojen ja kenkien pureskeluun. Ruokana kolmikolla on kuivamuonaa höystettynä raejuustolla ja munankeltuaisella. – Uskon, että ihminen on tarkoitettu olemaan yhteydessä eläinten kanssa. Arja-Leenan mukaan se ei välttämättä sovi aivan pikkulapsiperheille ja hyvin iäkkäille ihmisille. – Stressitasot laskevat yhdessä liikkuessa tai sohvalla silitellessä
~ 33 askel 9/20. – KOIRAT auttavat ystävystymään. Puistossa tulee juteltua ihmisten kanssa muustakin kuin lemmikeistä, Arja-Leena Paavola kertoo
Nettikiusaamiseen sen sijaan suhtaudutaan siten, että ei sille mitään mahda, niin se nyt vain on. Harva nykyään hyväksyy koulutai työpaikkakiusaamista, tai haluaa vähätellä ilmiötä. Silti somessa keskusteleminen on minulle tärkeää. On helpompaa kiertää muiden aloittamissa ketjuissa vähättelemässä ja irvimässä. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ askel 9/20 34 ~ Erityisherkillä on paljon tunneälyä ja heistä saa hyviä ystäviä. ”Ketä kiinnostaa?” Olin koukussa nettikeskusteluihin jo sähköpostilistojen aikoihin. Teen töitä yksin, eikä minulla ole puolisoa, jonka kanssa jutella iltaisin. Satuttaminen on netissä tosi helppoa. Verkkokeskustelut piristivät yksinäisiä kotiäitipäiviä. Heidän mielestään rasismia vastaan on turha taistella, koska ”ainahan sitä on ollut, ihmisluonne nyt vaan on sellainen”. Itkupillit, pysykää poissa! ” Eikö kukaan ole kertonut sulle, että elämässä ei jaeta nallekarkkeja tasan?” Harva asia ärsyttää niin paljon kuin netissä päivystävät kyynikot. Hänen mielestään keskusteluihin ei kannata osallistua, jos ei kestä ikävää kommentointia. ”Mielensäpahoittajat liikkeellä!” kyynikko irvailee kaupunginosaryhmässä, kun muut valittavat väärästä pysäköinnistä. Kyynikko ei aloita itse keskusteluketjuja, koska mitä jos joku suhtautuisi hänen aloitukseensa ivallisesti. Olen juuri sellainen netin käyttäjä, jota teflon-pintaiset kyynikot halveksivat. Heitto riittää: ”Luuletko että postauksesi kiinnostavat ketään?” ”Ei ihme, että olet sinkku.” Olen usein itkenyt yksin läppärin äärellä. Kun bloggaaja valittaa ilkeistä kommenteista, kyynikko rientää valistamaan, että ”jos nettiin kirjoittaa jotain, pitää olla varautunut siihen, että kaikki ei tykkää”. Hän pilkkaa niitä, joilla nettikeskustelut ”menevät ihon alle”. Kyynikoiden heitot siitä, että ihminen nyt vaan on ilkeä, tuntuvat järjettömiltä. Sellainen maailmankuva tuntuu minusta todella karulta – kyllä, pahoitan siitä mieleni! Miksi annoin tunteideni näkyä. Outoa kyllä, somessa keskustelu tuntuu monin verroin ilkeämmältä kuin sähköpostilistoilla, vaikka sosiaalisessa mediassa ollaan liikkeellä omalla nimellä ja naamalla. Mieli oli jo val. Hän kertoo mielellään muille, että näiden aloittamat puheenaiheet ovat aivan turhia. Jos Helsinkiin iskisi ydinpommi, kyynikko varmaan irvailisi asukasryhmässä, että ”kaikesta täälläkin jaksetaan valittaa”. Onko kyynikon pinta teflonia. Blogia ei kannata pitää, jos pahoittaa mielensä jokaisesta anonyymistä, ilkeästä kommentista. Kyllä, keskustelut menevät ihoni alle ja pahoitan usein mieleni. Välillä roikuin iltamyöhälle läppärillä osallistumassa erilaisiin keskusteluihin. Kyynikko korostaa mielellään sitä, että hänen pintansa on teflonia. Kun laulaja valittaa iltapäivälehdessä, että joutuu vastaanottamaan kuvia vieraiden miesten sukuelimistä, kyynikko on sitä mieltä että ”mitäs olet julkisuudessa”. Elämä nyt vaan on epäreilua, sovinismia on aina ollut, ei rasismia saada ikinä kitkettyä pois ja some nyt vaan on sellainen, että siellä ilkeillään ja kiusataan. Koronakriisin aikaan elämä oli entistä yksinäisempää
Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen (Nemo 2013). Kuka jakaa nallekarkit. Miksi menin taas mukaan ja annoin tunteideni näkyä. Mitä väliä sillä on, jos ihmiset haukkuvat vanhojen valokuvien tyyppejä pultsareiksi tai kutsuvat tutun dekkaristin koko tuotantoa roskaksi. Nettikeskusteluissa ilmeet, eleet, naurahdukset ja henkäykset eivät ole pehmentämässä sanomaa. Aamulla sitten hävetti. Aronin mukaan erityisherkillä on paljon tunneälyä ja heistä saa hyviä ystäviä, koska he osaavat vaistota toisen ihmisen tunne-elämää. mainos, 85 x 250, voi siirtää lähemmäs ulkoreunaa, ei ole pakko pysyä marginaalissa ulkoa miiksi herkillä maailmantuskan takia, ja keskustelut kävivät tunteisiin. Korona-aika muistuttaa, miten tärkeää on tavata ihmisiä oikeasti. Vaikka elämässä eivät menisi nallekarkit tasan, sydämellinen ihminen voi jakaa omista karkeistaan niille, jotka ovat saaneet vähemmän. Ei siinä ole mitään hävettävää, jos on tunteellinen ja välittää muista, jopa vanhoissa valokuvissa esiintyvistä vainajista. Sitä paitsi mitä tyhmää on siinä, jos haluaa, että kaikki kohtelisivat toisiaan reilusti. Kesällä kuuntelin psykologi Elaine N. Harva pahoittaa kasvokkain toisen mielen yhtä huoletta kuin nettikeskusteluissa. Nettikeskusteluissa ilmeet, eleet, naurahdukset ja henkäykset eivät ole pehmentämässä sanomaa. Maailmalla onkin jo alettu opettaa kouluissa digitaalista empatiaa. Sisältö ratkaisee Tilaa Kotimaa! Soita 020 754 2333 Lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. Kovapintainen kyynikko tuskin on kovin hyvä kuuntelemaan muiden murheita, hänestähän ne ovat useimmiten turhia. Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti!. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Usein auttaa jo kannustaminen ja kuunteleminen. Tunteikkaalle tai erityisherkälle ei kuitenkaan ole kyse viitsimisestä. Tunnistin monesta kohdasta itseni. Kaikki eivät osaa vain hypätä ikävien kommenttien yli. Ja miksen minä voi kasvattaa paksumpaa nahkaa. ”Miksi kukaan viitsii välittää siitä, mitä nettikeskusteluissa sanotaan?” kyynikko ihmettelee. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Kirja oli huojentava
askel 9/20 36 ~. askel 9/20 36 ~ MERJA WirkkalaVapaavuoren elämässä musiikki, etenkin kansanmusiikki, ja hengellisyys ovat kulkeneet aina käsi kädessä
Puhuttelevassa kokemuksessa lienee jotakin samaa kuin oivalluksessa, jonka Merja koki 1960-luvun alussa istuessaan samaisen pyhätön, lapsuuden kotikirkkonsa penkissä. Urkuparvella Merja Wirkkala-Vapaavuori polkee pedaaleja ja sormeilee koskettimia. Ensimmäisen harmoninsa hän sai jo viisivuotiaana. Tuolloin seitsenvuotias herkistyi kuuntelemaan ja seuraamaan ~ 37 askel 9/20. ~ 37 askel 9/20 Kansanmusiikin kasvattama Kanttori-oopperalaulaja Merja Wirkkala-Vapaavuoren musiikilliset juuret ovat pelimanniudessa. TEKSTI: ANNE SAARIKETTU • KUVAT: PÄIVI KARJALAINEN Valo tulvii arkiaamuna sisään suurista ikkunoista tyhjään Kaustisen puuristikirkkoon. Soittaessaan hän säestää lauluaan, tunnetun kaustislaisen kansanmuusikon Wiljami Niittykosken (1895–1985) säveltämää Sinun rauhasi anna mulle. Sanat hänelle erityisen merkitykselliseen, hengelliseen lauluun on laatinut kirjailija Hilja Haahti (1874–1966). Merja käyttää sitä paljon seurakuntatyössä sijaistaessaan kanttoria Kaustisella ja muualla Perhonjokilaaksossa
Hän harrasti musiikkia monipuolisesti: hän oli Kaustisen kansanmusiikkijuhlien hahmoja niin esiintyjänä kuin kävijänä sekä kirkkokuoron tenori. Urkujen sointi vaikutti harmonin tämmääjästä kovin tutulta.. – Jalkani veivät minua joka ilta kotikirkkoon. Sen sijaan urkurina toimiminen oli ollut sallittua 1920-luvulta. Hyvällä syyllä voi puhua paikallisesta elämäntavasta. – Vaari oli itsekin hyvä laulaja, jälkikasvu muistaa. Uusiin tehtäviin kuului perinteisten kanttorin töiden lisäksi monipuolisesti erilaisten ryhmien vetämistä: kamarikuorosta senioriryhmiin ja pienten lasten muskareihin. Aikaansa edellä Merja Wirkkalan molemmat vanhemmat olivat myös rohkeudessa sanoittaa tunteitaan ääneen lapsilleen. Vuonna 1978 Wirkkala-Vapaavuori voitti arvostetun Lappeenrannan laulukilpailun. Lapsuusperhe rakasti ja kannusti Urkuihin lapsen huomio kiinnittyi myös siksi, että instrumentin sointi vaikutti harmonin tämmääjästä kovin tutulta. – Meitä kohdeltiin hyvin. Oopperauran jälkeen ympyrä sulkeutui: Malmin seurakunta haki jälleen kanttoria, ja kokenut Wirkkala-Vapaavuori tuli valituksi. – Kaustisella ihmetys olikin suuri, kun nuori nainen lähti opiskelemaan kanttoriksi, Wirkkala-Vapaavuori toteaa. Tuolloin hänellä oli virka Malmin seurakunnassa Helsingissä. – Musikaalisuus on isän ykkösperintö. – Isä kunnioitti kaikkia ihmisiä. – Olen kasvanut kansanmusiikin keskellä: se oli osa illanviettoa, häitä, hautajaisia, Wirkkala-Vapaavuori kuvailee. Mallia näytti vaari Juho Wirkkala, Merjan isänisä, joka kylän raitilla lapsenlapsensa kanssa kävellessään laulatti pojantytärtään vastaantulijoille. Meitä rakastettiin ja meistä välitettiin. Laulua kylän raitilla Kaustisella kansanmusiikki ja -tanssi ovat olleet jo vuosisatoja tärkeää vastapainoa arkiselle työssä puurtamiselle. – Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin pyrin ja pääsin suoraan keskikoulun jälkeen vuonna 1971. Äidin mielestä naisella piti olla ammatti, ja hän katsoi, että nainen ei saa olla riippuvainen kenestäkään. Urkuparvelta oopperalavoille Kansallisoopperasta Wirkkala-Vapaavuori eläköityi yksitoista vuotta sitten. Pyrkiessään kanttoriksi Merja Wirkkala tapasi pääsykokeissa myös Liisa Linko-Malmion, josta sittemmin tuli hänen laulunopettajansa. Vanhempamme sanoivat meille usein, että olemme parasta, mitä heillä on. Tytär arvostaa syvästi myös isänsä vuorovaikutustaitoja. Kanttoriksi hän opiskeli ripeästi, kolmessa ja puolessa vuodessa, ja valmistui ammattiin vuonna 1974. – Koin jonkinlaisen heräämisen: tajusin, että haluan itsekin soittaa urkuja ja että haluan kanttoriksi. Teini-iässä päämäärä, kokemus myös kutsumuksesta, entisestään vahvistui. Kerttu Wirkkala oli itsekin kiinnostunut koulutusmahdollisuuksista. Etenkin äitini kannusti minua sanoen, että kun toiset ovat vasta päässeet lukiosta, valmistun jo ammattiin. Hänelle kaikki olivat samanarvoisia, ja hänellä oli aina aikaa kaikille. Tuolloin naiskanttorit olivat maassamme vielä harvinaisia: virassa he olivat saaneet toimia vasta vuodesta 1963. Uraa Reino Wirkkala ei kuitenkaan voinut tehdä musiikin parissa, sillä hänen isänsä mielestä ennenkin oli eletty maasta. Koska 16-vuotiaalla oli kuitenkin takanaan tärkein tuki, oman perheen kannustus, ammatillista haavetta oli helppoa edistää. – Virsien ja kansanmusiikin sointupohja on hyvin samankaltainen, muusikko selittää. Myös lapsuudenkodissa kansanmusiikin pariin kannustettiin. 14-vuotias osallistui ahkerasti pääsiäisen aikaan hiljaisen viikon tilaisuuksiin. askel 9/20 38 ~ urkuparvella soittanutta seurakunnan kanttoria, Eino Kangasta. Oli ammatillisen ratkaisun aika: urut jäivät oopperalavojen tempaistessa sopraanon 30 vuodeksi niin kotimaan kuin ulkomaidenkin estradeille. – Äitini pyrki 1950-luvun alussa Helsingin Kätilöopistoon. Sisään hän ei päässyt, koska oli tuolloin liian nuori. Tyttö oli saanut viisivuotiaana ensimmäisen harmoninsa ja alkanut oitis soittaa sitä korvakuulolta. Merkittävin esimerkki Merja Wirkkalalle ja hänen sisaruksilleen on ollut oma isä, Reino Wirkkala
– Vuonna 2010 kotitaloni remontoitiin kakkoskodiksemme. Ympyrä on tietyllä tavalla sulkeutunut siltäkin osin. Siitä lähtien olemme olleet Kaustisella epäsäännöllisen säännöllisesti, viime aikoina lisääntyneessä määrin. – OLEN etuoikeutettu ja kiitollinen: olen saanut tehdä työkseni monipuolisesti sitä, mitä olen lapsesta asti harrastanut. Akseli on uusi ulottuvuus elämälle. Syksyllä, koronatilanteen niin salliessa, Wirkkala-Vapaavuoret suuntaavat autolla Kaustiselta usein myös Ouluun. – Siellä asuu kaksivuotias pojanpoikamme. Hannu on ollut kuusi vuotta eläkkeellä Helsingin Haagan seurakunnan kirkkoherran virasta, mutta tällä seudulla hänelläkin on ollut paljon papin töitä. ~ 39 askel 9/20 Paluu kanttoriksi ja Kaustiselle Kanttorin virassa Malmin seurakunnassa Merja Wirkkala-Vapaavuori työskenteli vuoteen 2018. Tuolloin hän eläköityi toistamiseen. Elämä ylipäätään on ihmeellinen lahja, Merja Wirkkala-Vapaavuori sanoo.. Isovanhemmuus on ihanaa! Merja-mummu sanoo. Netti välittää messun maailmalle Kanttorina toimiminen kotiseudulla on ollut antoisaa. Jo vuosia sitä ennen Kaustisesta oli alkanut muodostua Helsingin veroinen kiinnekohta Merjan ja hänen puolisonsa Hannu Vapaavuoren elämässä. Nykyään talvikaudella sijaistan keskimäärin kerran kuukaudessa viikonlopun ajan Kaustisen tai jonkin lähiseurakunnan kanttoria, Merja Wirkkala-Vapaavuori kertoo. – Aluksi sijaistin Kaustisen seurakunnan kanttoria Annukka Rannankaria hänen virkavapautensa aikana. Perheen kanttori puolestaan on ollut vuodesta 2016 tuttu näky etenkin kotikirkkonsa, mutta myös lähiseurakuntien urkuparvella
– Pidämme yllä perinnettä. Jumalan läsnäolon vaistosi Kaustisen seudulla on vaikuttanut vahvasti ja vaikuttaa edelleen evankelinen herätysliike. Isovanhemmuus on ihanaa! – OLEN perheessäni ainoa, joka ei ole pappi, kanttori-oopperalaulaja naurahtaa. – Nykyään suuri osa kansanmuusikoista on naisia. askel 9/20 40 ~ – Täällä on helppoa olla kanttorina, täällä kanttorin työtä arvostetaan. Festivaaleilla myös Merja Wirkkala-Vapaavuori on ollut aina tuttu näky, pääsääntöisesti pelimannina. Wirkkalan lapsuudessa evankelisuuteenkin vedoten vaadittiin tiettyä rauhallista ja kunnioittavaa käyttäytymistä. Turvan tunnetta lapselle loi myös iltarukous, jonka äiti lausui aina päivän päätteeksi. Soitamme perinteistä kaustislaista musiikkia sekä omia sävellyksiämme. – Lapsuudessani hengellisyys oli läsnä, itsestäänselvyys. Yhtyeessä soittavat myös Kaija Saarikettu, Kreeta-Maria Kentala, Kaarina Nisonen, Leenakaisa Sandberg, Päivikki Wirkkala-Malmqvist, Minna Järvelä, Maria Pulakka ja Jaana Virkkala. Vielä Akkapelimannien alkuaikoina kansanmusiikkiyhtyeissä soitti lähinnä ”raavaita” miehiä. Tietystä tiukkuudesta huolimatta usko kiehtoi: kun joku sanoi, että näin se on, se loi tiettyä turvaa, eikä sitä vastaan kapinoitu, Wirkkala-Vapaavuori sanoo. Kansanmusiikki kaipaa miehiä Kansainvälisiä kansanmusiikkijuhlia on vietetty Kaustisella vuodesta 1968. Kansanmusiikkiyhtyeemme kaikki jäsenet ovat ammattimuusikoita ja lähtöisin Kaustiselta. – Edesmennyt kanttori Markku Vuori sovitti paljon heidän hengellistä tuotantoaan Kaustisen kirkkokuorolle, Wirkkala-Vapaavuori kertoo. Nyt mukaan tarvittaisiin myös poikia ja miehiä, Merja Wirkkala-Vapaavuori toteaa. – Olen tämmännyt harmonia jo yli 30 vuotta Akkapelimanneissa. Uskomisen ja Jumalan läsnäolon vaistosi. – Kaustisella hengellisyys ja musiikki ovat kulkeneet aina käsi kädessä, sillä evankelinen herätysliike on hyväksynyt kansanmusiikin. Hengellisyys sävyttää myös kuuluisimpien edesmenneiden kaustislaisten pelimannien, Niittykosken ja Konsta Jylhän (1910–84), tuotantoa. – Esimerkiksi Kaustisen sunnuntaimessua kuunnellaan netin välityksellä eri puolilla maailmaa, Wirkkala-Vapaavuori tietää. Kokemus myös haastaa tekemään työn mahdollisimman hyvin. – Ylipäätään seurakuntaelämään, sen toimintaan ja siinä mukana olemiseen suhtaudutaan myönteisesti ja luontevasti: esimerkiksi Kaustisella minulla on usein vapaaehtoisia musiikkiavustajia apunani, Merja Wirkkala-Vapaavuori kertoo. Kirkkoherrapuoliso Hannu on eläköitynyt, poika Joonas ja miniä Hanna ovat papin virassa Oulun seudulla.. Ensimmäisen levynsä Akkapelimannit äänitti viime vuoden lopulla
Olisin niin halunnut, että elämässäni olisi joku, jolle voisin sanoa: katso nyt kanssani tätä ihmettä. Joka viikko maisema yllätti uudenlaisena, erilaisena. Erikoista on myös se, mitä moderni biokemia löytää elävien solujen sisältä: moottoreita, pumppuja ja rattaita ennen kuin ensimmäistäkään oli ihminen keksinyt. ~ 41 askel 9/20 ~ 41 askel 9/20. Kaupungista katosi lähes kaikki, mikä tekee keskusta-asumisesta kivaa: kotikatuni ravintolat ja baarit suljettiin, elokuvateatterit, teatterit ja ooppera keskeyttivät toimintansa, samoin museot ja uimahallit. Pian sinivuokkojen jälkeen tulivat valkovuokot ja metsätähdet, sitten kielot ja orvokit. Häntä ei voi olla ylistämättä, jos pitää silmänsä auki ja mielen loogisena. Etätyöt oli mahdollista tehdä torpaltakin ja seurata kevään tuloa. Näemme niin paljon ihmeitä. Totta kai jäivät Töölönlahden, Hietaniemen ja Meilahden upeat kävelyreitit, mutta Läntisellä Uudellamaalla sijaitseva torppa vei voiton. Ajattelin usein jo valmiiksi haikeana, että ensi viikolla noita kukkia ei enää olisi. Ja kuten Wilfrid Stinissen sanoi: Jos kukka tahtoo ehdottomasti elää kukkana, se ei voi koskaan tulla hedelmäksi. Vanhan torpan edessä kukkivat sinivuokot jo 14. Nauti nyt ja uskalla luovuttaa, uutta on tulossa tilalle. Maaliskuun jälkeen ei ole ollut päivääkään, etteikö tuvan pöydällä olisi luonnonkimppu. KESKELLÄ OMENAPUUNKUKKIEN, kielojen ja syreenien yhtäaikaista huumaa jouduin kysymään itseltäni, saanko tosiaan kokea tämän kaiken. Jos siis ylipäätään uskoo Jumalan olemassaoloon, kukkia katsottuaan hänestä on vaikea ajatella laimeasti tai pienin annoksin. Mutta kukat saarnasivat: nauti nyt ja uskalla luovuttaa, uutta on tulossa tilalle. Aiheesta voisi kirjoittaa kirjan, mutta poimin muutaman ajatuksen. En malttanut pysyä poissa katsomosta, ja kävin kaupungissa kerran viikossa vain pesemässä pyykit. Tekee mieli kiittää jotakuta. KUKKIA KATSOMALLA ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, kuin että Jumala on pohjattoman hyvä. Mutta yksi kukkien saarna oli: tämä on myös sinua varten, uskalla ottaa hyvyys vastaan. maaliskuuta. EIJA-RIITTA KORHOLA • HELSINKILÄINEN FILOSOFIAN TOHTORI AIKAKIRJEET Kukkien kertomaa K oronakeväänä päädyin maaseutuasukkaaksi, kun Helsinki alkoi vaikuttaa yhä kalpeammalta. Tavallaan meillä on väkevä evankelioimiskampanja kerran vuodessa silmiemme edessä. Eikö tässä ole liikaa yhdelle ihmiselle. Koska tiesin, että Jeesus kehotti varta vasten katsomaan kedon kukkia ja oppimaan niistä, avasin sydämeni ja annoin niiden saarnata minulle päivittäin. ITSE ASIASSA voiton veivät kukat. Puna-apilat, päivänkakkarat, niittyleinikit, kurjenkellot ja lemmikit muodostavat yhdessä kauneutta, joka pakahduttaa. Pian puissa kukkivat omenankukat, tuomenkukat ja syreenit, ja sen jälkeen ruusut ja alppiruusut valtasivat pihan. Sanoinkin, että ellen uskoisi Jumalaan, kesä tekisi minusta uskovan. Ateistiystävänikin myönsi, että kesällä on vaikeaa, kun ei tiedä, minne sen pakahduttavan ilon suuntaa. Viikkoa ennen juhannusta alkoivat niittykukat ilmaantua teidenvarsiin, ja keräsin niistä kimppuja joka päivä. Ne kaikki kertovat suunnittelijasta, ei sattumasta. Koskaan en ollut nähnyt niitä kukassa näin aikaisin, mutta olihan talvikin ollut leuto. Kukkien tekijä on täynnä kauneutta, iloa, hellyyttä, kekseliäisyyttä, huumorintajua
Jokaiseen sisältyy meditaatioharjoituksia ja rukousaforismeja. Kirjan nimi Lepään joogamatollani ja rukoilen viittaa palmumatolla rukoiltujen afrikkalaisten rukousten kokoelmaan 60 vuoden takaa. Se on höyhenen heittämistä ilmaan.” Näiden rukousten avulla pääsin rukousmatolle, jossa saa vain olla ja antaa tuulen kuljettaa sydämestä nousevia ”höyheniä” taivaaseen asti. Olli Seppälä. Seppälän lisäksi 14 kirjoittajaa sanoittaa omat rukouksensa. Kirjapaja 2020. Rukous lähtee Saara-Maria Pulkkisen kanssa kauppaan: ”Anna oikeudenmukainen sydän ja kauppakassi”. OLLI SEPPÄLÄN rukouskirja pyrkii läsnäoloon pyhän edessä. Uuden rukouskirjan rukoukset lähtevät Luojan luo niin perinteiseltä kirkonpenkiltä kuin joogamatolta. Matkalla-osio suuntautuu ulospäin. Kirjan tekijänpalkkiot menevät tasan Hiljaisuuden ystävät ry:n ja Kirkon ulkomaanavun kesken. Jan Ahonen rukoilee eturauhasen puolesta, ja Risto Kormilainen päättelee: ”Uskon, ettei kaikki ole tässä, kun katson kämmeniini”. Henki-osiota kuvaa Pekka Yrjänä Hiltusen meditaatioharjoitus, jossa rukoilija kuulostelee, millä tavalla hän on nyt mukana luonnon kiertokulussa, sen rakentavana osana. Tavoite toteutuu. Olli Seppälä kertookin saaneensa ajatuksen tästä rukouskirjasta osallistuessaan Suomen ensimmäiseen kristillisen joogan ohjauskoulutukseen. Tuoreen teoksen keskeinen ulottuvuus on pyrkimys hiljaisuuteen ja läsnäoloon pyhän edessä. Mieli-osion sisältö tiivistyy näihin Anna-Kaisa Tuomen säkeisiin: ”Jumala, hiljenen edessäsi: sinun Henkesi hengittää minussa.” Keho-osio on vahvasti fyysinen. O lli Seppälä kuvaa toimittamaansa vasta ilmestynyttä rukouskirjaa eräänlaiseksi pikaoppaaksi tutun ja tuntemattoman maaston välillä, kun tarjontaa on paljon ja opettajia joka lähtöön. KIRJAT Kuukauden kirja Ju kk a Gr an st rö m Lepään joogamatollani ja rukoilen. KYLLIKKI KRAPINOJA Rukouksen höyheniä taivaalle askel 9/20 42 ~. Rukousten kirjo on laaja Jeesuksen rukouksesta somerukoukseen. Ne on ryhmitelty neljään osioon: Mieli, Keho, Henki ja Matkalla. Tätä kuvaa osuvasti Seppälän aforismi: ”Rukous ei ole puhelu taivaaseen
Usein hämärään jääneet tarinat paljastetaan kaikessa kärsimyksessään – ja myös kaikessa toivossaan. Erilaiset tunteet kohdataan todenmukaisesti ja inhimillisesti. Vanhat mystikot lukeneena tiedemiehenä Korhola avaa kiinnostavan oven hengelliseen maailmaan. Atte Korhola. Hänellä on omat ongelmansa ja pohjaton isän kaipuu. Matka syvimpään minussa. . Lasin läpi KRISTIINA HARJULAN omakohtaisessa kirjassa pääpaino on alkoholistien läheisten tarinoissa, mutta teos antaa äänen myös lääkäreille sekä päihdeja läheisohjaajille. Hyvin psykologiksi valmistuva Gabrielsson silti asiansa esittää eli kirjoittaa. Aikuisen naisen suhde äitiin. Gabrielsson piirtää isästään, suomalaisesta kulttuuri-ikonista varsin epämiellyttävän kuvan. Siinä välissä koko tunteiden kirjo häpeästä myötätuntoon, painottuen kirjassa melko kielteisiin asetelmiin. Vahvaksi lopuksi muun muassa Eija Ahvo, Anna-Mari Kaskinen, Kreetta Onkeli ja Annika Saarikko ovat kirjoittaneet kirjeet äidilleen. JANICA PÖRHÖNEN Loukussa. Kutsuihan Donner kahta aviotonta lastaan erehdyksiksi. 1 VOI ÄITI! HÄN, JOKA tunsi sinut kauimmin. OLLI SEPPÄLÄ Rikkaruoho. Viimeinen kirje isälle. Kirjapaja 2020 Runsaaseen elämään KUN AVIOERO tipauttaa suomalaisen miehen tyhjyyden äärelle, voi joko paeta tai käydä tyhjyyttään ja tuskaansa päin. WSOY 2020. Otto Gabrielsson. . Jälkimmäisestä on syntynyt Atte Korholan teos Ovista ja ikkunoista, Matka syvimpään minussa. Lapsia ja vanhempia ~ 43 askel 9/20. Väyläkirjat 2020. Mukana on myös psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen kiehtova analyysi äidin narsismista Bergmanin Syyssonaattia tulkiten ja ohjeet oman sukupuun luomiseen sekä oman ”äititarinan” kertomiseen vaikka valokuvien avulla. Elämää alkoholistin läheisenä. PÄIVI PUHAKKA Aina tytär , aina äiti. Psykoterapeuttien Kirsi Hiilamon ja Heli Pruukin Aina tytär, aina äiti vie aikuista naista syvemmälle ”äitiymmärrykseen”. Hän kertoo lähteneensä tunteitaan kohti ja lopulta laajentamaan tunnemaailmaansa. Ja näin hengellinen maailma alkaa elää, kuten Korhola itsekin tuntuu löytävän elämän runsaana ja rikkaana. Kirjaan kootut tekstit ovat nimittäin hänen pitämiään Ylen radiohartauksia. Rikkaruoho piirtää kuvan myös Gabrielssonista itsestään, eikä sekään ole auvoinen. Lukiessa tulee tunne, että jos isä oli kohtuuton, niin ehkä poikakin on. Kristiina Harjula. Vahinko olisi kuulemma ollut parempi sana. Kertomukset etenevät lyhyin katkelmin muodostaen lopuksi eheän kokonaisuuden. Miten vauva kaipaa kantajansa katsetta, ja miten osat vaihtuvat äidin vanhetessa. S&S 2020. Tätä pojan on vaikea antaa anteeksi, vaikka isä myöntää, että tuli sanottua vähän kovasti. Kirja kuvaa alkoholismia sairautena, jonka vaikutukset ulottuvat koko lähipiiriin. Poika haluaisi, että isä näkisi hänet ja antaisi arvoa. ”Ensinnäkin, aloin arvostaa sitä, että tunnen”, Korhola kirjoittaa esipuheessaan. Kirsi Hiilamo ja Heli Pruuki. Hän ei todistele sitä todelliseksi eikä tutki sitä opillisesti, vaan lähestyy sitä sydämellään ja tunteella. 2 ISÄ, KATSO, POIKASI! JÖRN DONNERIN Ruotsissa asuvan aviottoman pojan Otto Gabrielssonin kirja Rikkaruoho on suorasukainen tilitys. Harjula sanoittaa läheisten kärsimyksen koskettavasti. FREIJA ÖZCAN Ovista ja ikkunoista. Hän, jota kaikki muut muistonsa kadottanut kutsuu vielä kuolinvuoteellaankin. Silti Korholan kirja ei suoranaisesti kerro tästä tunnemaailman avautumisesta vaan suhteesta Jumalaan
Myöhemmin, Sammatin vehmaan luonnon keskellä, hän koki tulleensa omaan Eedenin puutarhaansa. askel 9/20 44 ~ Unelma paratiisista Elias Lönnrotin vaimo Maria oli vahva ja itsenäinen, maailman merillä purjehtinut nainen, joka nuorena löysi häivähdyksen paratiisia Espanjasta. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA ”JOKAINEN ASKEL muistuttaa poismenneestä.” Elias Lönnrot
Avioliitto toteutui, kun Annan veljet velkaantuivat Piponiukselle. Siellä erään konsulin puutarhassa Maria sai poimia puusta makeita, pienen lapsen pään kokoisia appelsiineja. PAIKKARIN TORPPA (oik.) oli Eliaksen syntymäpaikka ja Lammin talo Lönnrotien viimeinen koti Sammatissa. Hänen äitinLAMMIN TALON salin kalustus alkuperäisine taffelipianoineen kertoo Lönnrotin ajan säätyläiskotien historiaa. Velka johti avioliittoon Maria syntyi Anna ja Elias Piponiuksen perheeseen Oulussa. Selinin laiva oli rantautunut Espanjaan. Maria oli kuin paratiisissa, hänhän ei ollut edes omenapuun alla seisonut. Sen neuvon annan, ettei omenapuita pidä istuttaa latva maahan.. Tämä ihmetteli usein, miksei naapurin komea ja rikas Elias Piponius kelvannut Annalle puolisoksi, vaikka oli ahkerasti kosinut. Annan mielestä heidän ajatuksensa olivat liian eri maailmoista. Selinin paatti oli purjehtinut maailman meriä aina Argentiinaa myöten. Nuorikko karkasi Ruotsiin Jo muutamia viikkoja häiden jälkeen Anna karkasi Tukholmaan. G. Pohjolan karu luonto ja lyhyt kesä ei moisia herkkuja tarjonnut. Puolisot olivat tavanneet toisensa, kun Anna Snellman oli muuttanut leskiäitinsä kanssa Ouluun Piponiuksen perheen naapuriksi ja Tukholmassa kätilöksi opiskellut Anna pääsi taloudenhoitajattareksi pormestarille. Siskonsa Kaarinan kanssa matkaa tehnyt Maria ei kauhistellut myrskyjä tai muita vaaroja, joita oli kyllä tarjolla yllin kyllin. Mies oli äärimmäisen toimelias ja raitis, mutta ei käynyt kirkossa eikä uskonut iankaikkiseen elämään. Vaikealta tuntui paluu piskuiseen ja syrjäiseen Ouluun, jossa oli vain viitisentuhatta asukasta. SUURI JA valoisa tupa, joka oli Lammin talon elämän keskus, on nyt rauhan tyyssija. ~ 45 askel 9/20 N eiti Maria Piponiuksen langon I
Piponiukset saivat kahdeksan lasta, joista viisi eli aikuiseksi. Kun Maria kuuli, että Kajaanissa oli paljon heränneitä, hän oli valmis vaihtamaan kotikaupunkia. Samana vuonna syntyi tytär Maria Ulrika. Eräänä iltana Maria oli leipomassa ja tuli portaille vilvoittelemaan. Tulipalon jälkeen kaupungin johto ei enää ahdistellut seuraväkeä, joka alkoi kokoontua palolta säästyneissä työväestön kodeissa laitakaupungilla. Lönnrot rakennutti nuorelle vaimolleen Kajaanin suurimman kodin, jossa hän aamuisin lauloi virren säestäen itseään kanteleella. Tulipalo ja luvattomat seurat Toukokuussa 1822 syttyi tulipalo, joka poltti lähes koko kaupungin kirkkoineen poroksi. Uskonnollisista mielipiteistään hän ei myöskään halunnut luopua. Hänen serkkunsa Gerhard Snellman, joka oli merkittävä kauppias Oulussa, rakennutti Kajaaniin sahan ja tarjosi Marialle taloudenhoitajan paikkaa. Sammatin puutarhassa Sammatin vehmaan ja vaihtelevan luonnon keskellä Maria sai esimakua paratiisista omenapuineen. Elias Piponiuksen talo ei ollut palovakuutettu, ja he menettivät lähes kaiken. Esikoinen menehtyi vuonna 1852 aivokalvontulehdukseen. Isän silmät, äidin tukka Vuonna 1850 koko suvun iloksi syntyi poika Elias, jolla oli isänsä isot ruskeat silmät ja äidin keltaiset kutrit. Ensin Maria epäröi, tunsi itsensä nuoreksi ja mitättömäksi lähes 50-vuotiaan, jo hyvin arvostetun tiedemiehen ja kansanrunouden kerääjän rinnalla. Perhe kasvoi Helsingissä vielä kolmella tyttärellä, kun Ida, Elina ja Tekla syntyivät. Elias yritti luikerrella tilanteista huumorillaan. Sulhanen soitti kannelta ja lauloi suomalaisia kansanlauluja. Kuoppaisilla kärryteillä he matkasivat lähes halki koko Suomen suuriruhtinaskunnan. Juotiin kahvit, jonka jälkeen Lönnrot arveli, että Snellmanille ei tehnyt hyvää istua niin myöhään ulkona. Oikeudenkäynti raukesi, kun paperit tuhoutuivat palossa. Lönnrotin perheellä oli liuta palvelijoita, mutta Maria halusi jakaa vastuuta talon käytännön asioista myös puolisolleen. Anna palasi ja päätti ottaa vastaan elämän sellaisena kuin se olisi tulossa. Snellman katsoi parhaimmaksi totella viisasta lääkäriä, ja niin Lönnrot pääsi kosimaan Mariaa. Seuraavana keväänä Elias Piponius kuuli, että vaimo oli nähty Tukholmassa, ja lähti noutamaan tätä takaisin. Kun Maria tiedusteli, miten omenapuut olisi paras istuttaa, Elias nosti tyynesti päätään papereittensa keskeltä: ”Sen neuvon annan, ettei omenapuita pidä istuttaa latva maahan.” Suru saapuu paratiisiin Lönnrotin perheen kohdalla kuolema kulki syntymän kanssa käsi kädessä. Sisko Kaarina, joka oli varakas leski, järjesti upeat, iloiset häät. Se oli peräisin keisari Nikolai I:ltä, joka oli halunnut palkita Lönnrotin ansiokkaasta työstä koleraepidemian hoitamisessa. Hammasvaiva vaihtui kosintaan Kajaanissa jo jonkin aikaa asunut Elias Lönnrot kävi koko kesän sahan rannassa uimassa. Maria oli alkanut käydä heränneiden seuroissa, ja siellä hänen levoton sielunsa sai rauhan. Kaarina-sisko ei ymmärtänyt heränneitten vakavaa elämänkatsomusta ja näiden synkkiä vaateparsia ja kielsi Mariaa menemästä seuroihin. EriMaria oli alkanut käydä heränneiden seuroissa, ja siellä hänen levoton sielunsa sai rauhan. Maria kärsi kovasti hampaansa takia, ja Lönnrot tarjoutui vetämään sen pois. Myös Eliaksen iäkkäät vanhemmat muuttivat Sammatista heidän luokseen asumaan. Anna Piponius oli haastettu oikeuteen luvattomien seurojen pitämisestä. Sormus ja iloiset häät Maria sai vasempaan nimettömäänsä komean briljanttisormuksen. Rauha löytyi herännäisseuroista Kun Anna-äiti ja Henrik-veli menehtyivät lyhyen ajan sisällä, Mariaa oli vaikea lohduttaa. Maria ei ollut kuitenkaan määräiltävissä. Vuonna 1854 perhe muutti Helsinkiin, josta Lönnrot oli saanut viran. Kun Maria kysyi maksua, tämä vastasi: ”Pyydän palkaksi teidät itsenne.” Toinen versio kosinnasta on huomattavasti romanttisempi. Hänen täytyi joka päivä hakea uimahuoneen avain neiti Piponiukselta. askel 9/20 46 ~ sä näki tyttären epätoivon, suostui auttamaan tämän juuri lähdössä olevaan laivaan eikä kertonut kenellekään, mitä tiesi tämän katoamisesta. Lönnrot astui portista pihaan ja istuutui Marian viereen. SÄÄTYLÄISTEN RIPPIKIRJASSA on maininta Elias Lönnrotista ja Maria Piponiuksesta.. Sitä onnea kesti kuitenkin vain kaksi vuotta. Pihalla oli myös Gerhard Snellman
Mutta Jumalaa vastaan ei ole riitelemistä.” Punaiset pelargoniat ja sievikit Heinäkuun 21. Elämänvaiheet jäivät virsiin Marian hengellinen elämänkatsomus vaikutti osaltaan siihen, että Elias Lönnrotista tuli myös suomalaisen virsikirjan uudistaja. Elina menehtyi kurkkumätään 1876 ja Tekla keuhkotautiin kolme vuotta myöhemmin. Omenapuut ja kehäkukkaset Sienan liepeillä huvilassaan keskellä Italian kauneinta kukkaloistoa istui lähes sokea, reuman runtelema nainen, joka kirjoitti sukulaiselleen Sammattiin. Kivessä oli nyt kaksi keuhkotaudin pois tempaamaa Mariaa, kun tytär Maria Ulrika kuoli vain 21-vuotiaana. Lönnrotin virsissä kuuluvat hänen elämänsä ankarat vaiheet, koettelemusten hiomat ajatukset ja pitkän elämän tuoma viisaus sekä kiitollisuus rakkaasta isänmaasta. päivä 1868 merkittiin kuolinpäiväksi mustaan kiveen, jonka Elias pystytti Sammatin hautausmaalle kirkon viereen. Esikoinen kuoli jo kaksivuotiaana. MARIA JA Elias Lönnrotin perheeseen (kuva vuodelta 1864) syntyi viisi lasta, joista vain Ida eli aikuiseksi. Ida oli siirtynyt kotiopintojen jälkeen Jyväskylän seminaariin, mutta keuhkotaudin oireet keskeyttivät hänen opintonsa. Oma perhe oli niitä vastaan kuitenkin puolustuskyvytön. Hän pyysi lähettämään niiden kehäkukkasten siemeniä, joita Sammatin sisarukset olivat keväisin kylväneet tuvan seinustalle. Hän oli lääkärinä tehnyt elämässään uhrautuvaa työtä epidemioita ja tartuntatauteja vastaan. Kiven juurelle istutettiin punaisia pelargonioita ja taivaansinistä nemophilaa, sievikkiä. Isä tunsi pienuutensa Elias Lönnrot oli nyt Idan kanssa kaksin. Muukalainen maailmalla Isänsä kuoleman jälkeen Ida Lönnrot myi vainajan toivomuksen mukaisesti Lammin talon irtaimistoineen ja lähti Sammatista. ~ 47 askel 9/20 tyisesti keuhkotauti koitui heidän kohtalokseen. Idan kirjeenvaihto kertoo hänen tunteneen kaikkialla olevansa muukalainen, mutta ulkomailla sai sentään olla rauhassa rahanpyytäjiltä ja isänsä suurmiesmaineelta. Virret olivat hänelle sydämenasia ja elämäntehtävä. Isä oli kohtalon edessä voimaton ja tunsi oman pienuutensa. Ida sai sekä keuhkotaudin että kurkkumädän tartunnan, mutta selvisi niistä hengissä. Marian hautaan laskettiin kolme tytärtä pian äitinsä jälkeen. Vain kuusi vuotta myöhemmin Lönnrot joutui uudelleen raskaaseen tehtävään. Maria Piponius oli kokenut häivähdyksen kaipaamaansa paratiisia Sammatin anteliaan luonnon keskellä. Lähteitä ja kirjallisuutta: Hilja Haahti: Sammatin sisarukset, Liina Holm: Suurmiesten sukulaisia, Tuula Korolainen, Riitta Tulusto: Monena mies eläessänsä – Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita Ku va : M us eo vi ra st on ko ko el m at. Hän työskenteli virsitekstien äärellä vielä kuolinvuoteellaankin. Et usko, kuinka raskaalta se tuntuu; jokainen askel muistuttaa poismenneestä. Naimattomana pysytellyt Ida matkasi isänsä perinnön turvin vuoden 1886 alussa ulkomaille ja asettui lopulta 1896 Sienaan, Italiaan. Ida kirjoitti uskonnollisia runoja, teki pieniä suomennostöitä, opiskeli kieliä ja haaveili lähtevänsä Turkin sotaan sairaanhoitajaksi. Hänen istuttamansa juurevat omenapuut ovat jo satonsa antaneet, mutta punaiset kesäkukkaset hehkuvat edelleen Marian ja hänen kolmen tyttärensä hautapaaden juurella. Maria-vaimon kuoltua Elias Lönnrot kirjoitti ystävälleen: ”Eilen aamulla kuoli hellästi rakastettu puolisoni ja jätti minut neljän alaikäisen tytön kanssa tänne yksinäni
Ohjaaja Anu Kuivalainen oli ajatellut pyytää Oksasta laulamaan tietyn laulun. Mukana ovat myös toisensa yli 70-vuotiaina tavanneet ja pari, jonka lehti-ilmoitus yhdisti. Seksuaalisuus säilyy Ritva Oksasen päätyminen osaksi elokuvaa oli sattumusten summa. askel 9/20 48 ~ Tyytyväinen yksineläjä – Vanhuus ei ole mikään sairaus, vaan elämänvaihe, sanoo Ritva Oksanen, joka esiintyy ikäihmisistä kertovassa dokumentissa. Seurasi suuri hämmennys ja hätä. Onneksi Lauluja rakkaudesta -elokuva oli valmistumassa ja sen ensi-ilta oli elokuussa. – Sen jälkeen pyysimme häntä mukaan nimenomaan laulajana. Lopulta kävi niin, että hän solahti myös elokuvan yhdeksi haastateltavaksi, Kuivalainen kertoo. – Tässä viidenkympin tienoilla ihminen alkaa miettiä, miten pitkään rakkaus kestää ja mitä tapahtuu, kun ihminen vanhenee. Myös Ritva Oksasen ja Pedro Hietasen Rakasta minut vahvaksi -lauluillat loppuivat kuin seinään. – Saadakseni töistä kiinni, tarvitsen ensi-illan, jota odottaa. Tekijöiden ensimmäinen ajatus oli selvittää, miten seksuaalisuus muuttuu iän karttuessa. Kevään äkkipysähdyksen jälkeen kaikkien taiteilijoiden allakat tyhjenivät kerralla. En silti ole yksinäinen, koska minulla on paljon ystäviä.. Kuivalainen ja tuottaja Marianne Mäkelä menivät kuuntelemaan Oksasen lauluiltaa Aleksanterin teatteriin Helsingissä. Kauanko tämä kestää. Osa toimii jo omaishoitajana, mutta nuorempi mies – vanhempi nainen -pariskunta harrastaa yhdessä burleski-teatteria. Hellyys ja huolenpito jatkuvat koko elämän, eikä seksuaalisuuskaan katoa, se muuttaa vain muotoaan. Hänellä oli tiedossa ensi-ilta. Pian valkeni, että näkökulma oli aivan liian kapea. R itva Oksanen on korona-aikaan ollut onnekkaampi kuin moni muu esiintyvä taiteilija. Jatkoa on suunniteltu lokakuulle, mutta kukaan ei tiedä, onnistuuko se. Dokumentin toinen yksinelävä suree vielä miestään ja yhden pariskunnan yhteinen taival päättyy elokuvan aikana. TEKSTI: SIRKKU NYSTRÖM • KUVA: MARITA HÄLLFORS / BONSAIFILMS Romanttisen rakkauden ja pariutumisen aika on minun osaltani ohi. Mistä rahaa elämiseen. Varsinaiset kuvaukset oli tehty ennen kuin kaikki kokoontumiset kiellettiin. – Kaksitoista ehdittiin tehdä ennen kuin kielto tuli. Lauluja rakkaudesta -elokuvan idea nousi keski-ikäänsä elävän ohjaajan elämäntilanteesta. Hieman yllättävää on, että yli seitsenkymppisiin keskittyvässä dokumentissa ei puhuta sanaakaan lapsista tai lastenlapsista. Lapsista ei puhuta Neljän pariskunnan ja kahden yksinelävän haastatteluista tuli herkkä ja kunnioittava dokumenttielokuva ikäihmisten rakkaudesta
– Seuraan, mitä maailmalla tapahtuu, ja liityin vihdoin myös Facebookiin. Onko tiedossa uutta ensi-iltaa. Uin ja nostan painoja Oksanen on vakiintunut yksineläjä. Nostan painoja, jotta jaloissa säilyy voima. – Ei ole, mutta tunnen, että rinta on täynnä jotain uutta. Halusimme keskittyä ikäihmisten keskinäisiin suhteisiin. Toivon, että terveys pysyy niin hyvänä, että ajokortti säilyy ja pääsen mökille. Romanttisen rakkauden ja pariutumisen aika on minun osaltani ohi. Jotain sellaista, joka on tulossa, taiteilija kuvaa tämän hetkistä olotilaansa. – Nuorena sitä vilkuilee ympärilleen odotellen, jos joku löytyisi. – Kukaan heistä ei elokuvassa puhu isovanhemmuudesta tai sen puuttumisesta. RITVA OKSANEN muistuttaa, että jokainen vanhenee omaan tahtiinsa. Luovan ihmisen ammatillinen palo ei ole iän mukana kuitenkaan sammunut. Kuntosalilla käyn, jos se vain on mahdollista. – Minulle on tärkeää hoitaa itseäni, että jaksan. Luovan ihmisen ja esiintyjän kannalta muisti ja oppinen ovat keskeisiä. Pidän fyysisestä kunnosta huolta ja uin monta kertaa päivässä. Joka tavu suuhun sopivaksi Vastikään 81 vuotta täyttänyt Oksanen haluaa korostaa, ettei elämä lopu ihmisen ikääntyessä. En silti ole yksinäinen, koska minulla on paljon ystäviä. Rinta täynnä jotain uutta Ritva Oksanenkin on isoäiti, jonka vanhin tytär on jo 55-vuotias. Ritva Oksanen on viettänyt koronaeristyksen aikaa mökillä Keski-Suomessa yhdessä sisarensa kanssa. ~ 49 askel 9/20 Ohjaaja Anu Kuivalainen kertoo, että tämä ratkaisu tehtiin täysin harkitusti. Iän myötä tämä vaatii vähän enemmän aikaa ja työtä. – Olen jo 12 vuotta kiertänyt Pedro Hietasen kanssa. Miten kiertueensa kesken jättämään joutunut taiteilija pitää työvirettään yllä. Minä harjoittelen laulut ja sijoitan ne suuhun niin, että jokainen tavu on varmasti juuri oikealla paikallaan. Siitä kertoo myös tuore dokumentti.. Valitsemme laulut yhdessä, ja Pedro sovittaa ne
Syyskuussa on aika sanoa näkemiin kesälle, sen lämmölle ja vapaudelle. Luopuminen haastaa päästämään irti. Rukous voi pehmittää sydänten maaperää, ja aikanaan näette muutoksen. Uutuuden haaste muuttuu elämässä vähitellen tottumuksen ja rutiinin haasteeksi, kunnes tulee luopumisen aika. Kaikella on aikansa, sanotaan. Syksyn tullen on luovuttava kesän iloista, mutta tilalle tulee jotakin uutta. Se on se persoona, jota geenit, SOPUA SUKUUN ”RUKOILEN, ETTÄ poikani ja vävyni tekisivät sovinnon ja lapsenlapseni saisivat tutustua toisiinsa ja olla yhdessä. Syksyn haikeutta. Isovanhempina voitte rukoilla sovinnon löytymistä, mutta voitte myös rukoilla itsellenne viisautta kohdella kaikkia osapuolia oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti riidasta huolimatta. Kaikkiin luopumisiin liittyy lopulta samaa haikeutta. Isovanhempina meitä ahdistaa tyhjänpäiväisyydestä tullut riita, joka on jatkunut monta vuotta.” Näiden riitojen ja erimielisyyksien keskellä on joskus hyvä kysyä, mistä oikein on kysymys. Jos ristiriidan aihe tai syy on pieneltä vaikuttava, kysymys on todennäköisesti jostain muusta, jota ei lausuta ääneen. Kaikkien osapuolien oman edun mukaista olisi toki elää edes jonkinlaisessa laihassa sovussa ennemmin kuin eripuraisuudessa. Olen kohdannut uuden, sen muututtua jokapäiväiseksi selättänyt rutiinin, ja kyllänsä saaneena voin päästää irti ja luopua. Tunnistan sisälläni ”minut”, joka on lähes aina ollut tavalla tai toisella samanlainen, ajaton. Ihmisistä, läheisistä, ystävistä tai terveydestä luopuminen peruuttamattoman edessä tekee kipeää pitkään. Perheen sisäiset suhteet, ketä rakastetaan tai huomioidaan, erilaiset arvot ja elämäntyyli voivat aiheuttaa erimielisyyksiä. Joskus sovinnon löytäminen vie kuitenkin vuosia. Ihan itsensä vuoksikin kannattaisi joskus mieluumAjastaikaan. Ja tietysti raha ja omaisuus rikkovat usein perheiden ja sukujen sisäisiä suhteita. RUKOUS PIRJO KANTALA • TUOMASPAPPI Ajatuksia rukouspyynnöistä askel 9/20 50 ~ E lämässä kaikella on aikansa. Mistä nyt sitten pitääkään kulloinkin luopua, vanhaksi jääneestä, liian pieneksi tai suureksi muuttuneesta, kuluneista ja yhtä aikaa rakkaista asioista ja tavaroista. Ei voi vain kääntää lehteä ja jatkaa matkaa. Kevään ja kesän ajan jälkeen on syksyn vuoro. Jos elän kunkin elämänvaiheen täydesti ja koko sydämellä, siirtyminen ajasta aikaan on luullakseni helpompaa. On elettävä surun läpi. Aikojen muutos tuo mukanaan aina haasteita. Kaikki luopuminen ei ole helppoa. Sama toistuu elämässä, yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta minussa on jotain, joka ei ole aikojen saatossa ollut kiinni ajassa
min sopia asiat kuin kantaa kaunaa. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Käsittelemme viestit luottamuksella. Joskus rajaton kohtaa rajan, silloin Pyhä koskettaa.” Tuo sisälläni oleva ajaton ”minä” aavistelee aika ajoin, että on jotain itseä paljon suurempaa. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Sellaisena, joka minä olen. Rukoilemme osapuolille viisautta sopia sen, minkä pystyy muiden ympärillä elävien hyväksi. Elämä on pieni ajan rahtunen, mutta aavistan, että se on suuremman ajattoman sylissä.. ~ 51 askel 9/20 Elämä on pieni ajan rahtunen, mutta aavistan, että se on suuremman ajattoman sylissä. Pekka Simojoen laulussa lauletaan: ”Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa. Kenties siinä on jotakin, joka on tullut ajattomuudesta tähän olevaiseen ja aikanaan palaa sinne takaisin. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Voi olla, että tällaisessa tilanteessa ei koskaan löydy suurta yhteisymmärrystä ja sopua, mutta on surullista, jos me siirrämme kaunaa jo seuraavillekin sukupolville. Salattu sielu tai henki minussa. olosuhteet, jokin salattu ja elämä ovat muokanneet, mutta jonka minä tunnen aitona ja aina samana. Ajattelen, että se on Jumalan minulle lahjoittama ”minä”, persoona. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan
Ohjaajina Atte Korhola ja Pirjo Kantala, musiikissa Inna Vintturi. ?. Saarnaa Veli-Matti Kärkkäinen, liturgina Pirjo Kantala. Musiikissa Inna Vintturi ja lauluyhtye Aikamiehet. Saarnaa Satu Lähteenkorva, liturgina Tapio Koivu. 13.9. Musiikissa Auroora Kiiski yhtyeineen. alkaen klo 18 Mikael Agricolan kirkon kahvilassa, Tehtaankatu 23, Helsinki. . Messussa siunataan uudet rukousja ehtoollisavustajat. Kokousmateriaali on saatavissa 28.9. Saarnaa Olli Valtonen, liturgina Karoliina Vidgren. Syntyi Tuomastunti ja virtuaaliset pienryhmät rukouksen ja vertaistuen ympärille. 6.9. Retriitti alkaa pe 9.10. lähtien sähköpostitse osoitteesta toimisto@tuomasmessu.fi. Tule levähtämään retriitin rauhaan ja hiljaisuuteen. Oli lohdullista ja hyvää kokea, kuinka ihmiset auttoivat ja venyivät moneen pandemian keskellä. Maaliskuussa toiminta loppui kuin seinään, mutta nopealiikkeinen yhdistys siirtyi toteuttamaan sitä, mitä voi poikkeusoloissa. Voit tukea toimintaamme ja lahjoittaa tilille FI97 5541 2820 0124 26, viitteellä 3010 tai MobilePay-numeroon: 050 331 1634. Rukous Pirjo Kantala Pä ivi Pu ha kk a Kuluva vuosi on ollut Tuomasyhteisön historiassa poikkeuksellinen. Tuomasyhteisö ry järjestää COVID-19-pandemian vuoksi kevätkokouksen ja samana päivänä myös syyskokouksen tiistaina 29.9. Emerituspiispa Eero Huovinen piti pääsiäissaarnansa kotoa kännykkänsä välityksellä. Musiikissa Ilona Saarikoski yhtyeineen. Kevätkokouksessa käsitellään kevätkokouksen sääntömääräiset asiat. klo 17 Kallion kirkossa, Itäinen papinkatu 2, Helsinki ?. ?. Muutama striimattu messukin toteutui. Kaikella on aikansa. Huoneet ovat yhden hengen huoneita, WC:t ja suihkut ovat käytävällä. ?. ?. Annat myös ajan saattaa asiat loppuun ja luopua. Tervetuloa Mikael Agricolan kirkkoon, Tuomasmessu Live -striimauksen äärelle tuomasmessu. . ja 24.10. ?. Ole läsnä itsellesi ja Jumalalle. . ?. Tulevat messut Yhdistyksen kokous Kutsu Tuomasyhteisön jäsenille kevätja syyskokoukseen ti 29.9. Tuhannet ovat mukana Radio Dein ja Tuomasmessu Live -striimin välityksellä. ?. klo 14. . Saarnaa Marja Heltelä, liturgina Pirjo Kantala. Anna voimia elää jokainen vaihe, täydesti ja ilolla. Sillä aika on iloita ja nauraa, aika tehdä työtä ja levätä, aika myös itkeä ja surra. . Ihme on sekin, että olemme taloudellisesti pysyneet pystyssä, vaikka kolehtitulot ovat romahtaneet. ?. Kokoukseen voi osallistua myös etänä, lisätietoa toimisto@tuomasmessu.fi kautta. Ehtookellot kutsuvat hiljentymään ja rukoilemaan. Syyskokouksessa käsitellään syyskokouksen sääntömääräiset asiat. Täysihoitohinta on 200 €, ja se sisältää ruokailut perjantai-illan päivällisestä lähtöpäivän lounaaseen, majoittumisen ja ohjelman. klo 18. ?. . . Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen. Tule, sytytä tuohus, ota vastaan siunaus. . fi sivuilla tai kuulolle Radio Dein taajuuksille/nettiradion kautta. . . Kokouksessa kahvi/teetarjoilu. 0405111989 Mikael Agricolan kirkossa sunnuntaisin klo 18, Tehtaankatu 23, Helsinki ?. ?. Kiitos tuestasi! askel 9/20 52 ~. kantala@tuomasmessu.fi tai puh. klo 17–18 majoittumisella ja päivällisellä ja päättyy sunnuntaina 11.10. Ympärillä Lohjan seudun kaunis luonto, Vivamon polut, saunaja uintimahdollisuus, täysihoito, rukoushetket ja virikepuheet. klo 10–15 Tuomasyhteisön toimistosta osoitteesta Tehtaankatu 23 B tai 22.9. Ehtookellot-messu 19.9. . Tervetuloa! Tuomasyhteisö ry:n hallitus Kaikille avoin hiljaisuuden retriitti Vivamossa 9.–11.10.2020, teemalla Luottamuksen varassa. Noudatamme voimassa olevia rajoituksia, ja kirkkoon pääsee rajattu määrä ihmisiä, turvavälein. Saarnaa Heidi Zitting, liturgina Ossi Tervonen. Kiitos kaikesta, minkä annat. ?. 4.10. ?. Kysy lisätietoa ja varaa paikkasi pirjo. Tuomasmessun ihme on tapahtunut joka sunnuntai: kirkkoon mahtuu noin 140, ja joka sunnuntai lähes tarkalleen tuo määrä ihmisiä on tullut paikalle. Musiikissa Mikko Helenius yhtyeineen. Kesän alussa voitiin jo siirtyä rajoitustoimia noudattaviin kesämessuihin. Jumala, annat kaiken ajallaan, kevään ja keskikesän, syntymisen ja kasvamisen, kukoistamisen ja sadonkorjuun riemun. . Rahankeräyslupa RA/2018/739. . 27.9. Inna ja Juha Vintturin johtaman kuoron meditatiiviset laulut kutsuvat rauhoittumaan, teksteissä ja ehtoollisessa kohtaamme Jumalan. 20.9.
He ovat aikaansaaneet useita kirkon, pappien ja ehkäpä koko kristinuskon vihollisia. Sen verran olen lukenut pappilahistorioita ja tuntenut ruustinnoja myös henkilökohtaisesti. ~ 53 askel 9/20. He ovat ruokkineet nälkäisiä, hoitaneet sairaita, vaatettaneet lapsia, tukeneet äitejä, lohduttaneet surevia ja keränneet varoja hyväntekeväisyyteen. Silti olen vahvasti sitä mieltä, että ruustinna Salpakari oli poikkeus. Sydämettömiä ihmisiä on aina ollut myös kristittyjen joukoissa. Sen monet roolihenkilöt ja näkymät ovat syöpyneet suomalaisten mieliin ja sydämiin yli 50 vuoden ajan. Elokuva ja mielikuva Ruustinnat ovat ruokkineet nälkäisiä, hoitaneet sairaita ja lohduttaneet surevia. Ruustinna Salpakarin tapaus laittaa miettimään, miten mielikuvamme syntyvät ja miten ne meitä ohjaavat. Lämmittää sydäntäkin. Niiden romuttaminen saattaa yllättää ja avartaa mieltä. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN SALISSA PAPPILAN KAMARISSA K unnioitan kirjailija Väinö Linnaa, arvostan ohjaaja Edvin Lainetta ja ihailen näyttelijä Rose-Marie Prechtiä. Pahat voimat vaanivat jokaisen sydämessä, myös kauniiden vaatteiden ja kirkollisten asujen alla. Mutta heidän yhteisen työnsä eräs tulos harmittaa ja tekee suorastaan surulliseksi. Tiedän heidän usein auttaneen seurakuntalaisia asemaan ja varallisuuteen katsomatta. Elokuvan mahtavilla mahdollisuuksilla näytettiin, mitä sääty-yhteiskunnan aikana syntynyt luokkajako saattoi saada aikaan. He toimivat niin, koska omatunto kehotti. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta arvostavat elokuvan katsojat asettuivat tietysti häädettyjen torpparien puolelle – vihaamaan ruustinna Salpakaria ja ehkäpä siinä samalla hänen edustamaansa kirkkoakin. ASETELMA VAHVISTI yhteiskunnallisia asetelmia: köyhät olivat sorrettuja, papit herroja. Usein he ovat toimineet pyyteettömästi saamatta tuskin kiitostakaan. Olivathan he seurakunnan palvelijoita ja Jeesuksen seuraajia. Tämän ymmärsin jälleen kerran, kun kesällä pappilassamme vieraillut ja kauniisti käyttäytynyt herrasmies tokaisi yht´äkkiä yllätyksekseni: ”Mutta se Pohjantähden ruustinna, se oli v***inen tyyppi!” Torpparien häätö on todella voinut tapahtua, kuten romaani ja elokuva kertovat. Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaaniin perustuva Laineen ohjaama filmatisointi vuodelta 1968 on tunnetuimpia ja rakastetuimpia elokuviamme, ja suuresta syystä. Eräs eniten tunteisiin vetoavia hetkiä on kaamea kohtaus, jossa julma ja kopea ruustinna Salpakari ajaa pappilan torpparin köyhän perheen kotoaan pois lumihankeen
Äkkipimeää Tuula Kuoppalan naurun takaa ei uskoisi, mitä hänen sydämensä on kätkenyt sisälleen. Lihaskuntoa en harrasta muuten. – Roolihahmomme perustuivat siihen, että tehtiin itsestämme pilaa. Nauru vähentää veren kolesterolipitoisuutta ja sydänja verisuonitautiriskiä, laskee verenpainetta sekä lievittää kipua. Tuulan esikoinen oli muuttanut Helsinkiin saatuaan opiskelupaikan lääketieteellisestä tiedekunnasta. Elettiin maaliskuuta vuonna 1989. Hän on kuullut isoäitinsä huumorintajusta vasta aikuisiällä. Isoäidin perintöhuumori Nauraminen on ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto, jonka tiedetään ilmenevän herkemmin ryhmässä kuin yksin. Oven on avannut alahärmäläinen Tuula Kuoppala (73), harrastajanäyttelijä, joka on esiintynyt muun muassa Härmänkylän nuorisoseuran näytelmissä. Katsojat pystyivät asettumaan meidän yläpuolellemme ja tuntemaan itsensä viisaammiksi juttujamme kuunnellessaan, Kuoppala sanoo. Kuopus Jyrki. Asetelma roolihahmoissa oli stereotyyppinen: hieman tossun alla oleva mies ja määräilevä nainen. – Hän vastasi heti myöntävästi. Päivittäinen nauraminen on sydämelle melkein yhtä terveellistä kuin urheileminen, koska nauraminen saa verisuonet toimimaan tehokkaammin, kertoo amerikkalainen tutkimus. Sitä joko on tai ei ole, Tuula Kuoppala toteaa. Idea kilpailuun hakemisesta syntyi hetkellisestä päähänpistosta. Oman naurun lahjansa hän arvelee perineensä isoäidiltään, joka menehtyi Tuulan ollessa puolen vuoden ikäinen. Se synnyttää yhteenkuuluvuuden tunteen tuntemattomankin kanssa. He esittivät Impiä ja Auvoa, pohjalaispariskuntaa, jota he ovat näytelleet yhdessä vuosia. Elämässä oli aika, jolloin hän oli nauramatta puoli vuotta. TEKSTI JA KUVAT: JANICA PÖRHÖNEN P unaisen pohjalaistalon ulko-ovi ei ole vielä täysin auennut, kun kuulee jo naurun. Kuoppala on huomannut ainakin yhden nauramisen seurauksen. Äänekkään, elämänriemuisen, tarttuvan. Ajaessaan autoa Tuula kuuli radiosta mainoksen, jossa etsittiin hakijoita ohjelmaan. Nauramisen taustalla vaikuttava aivomekanismi on kuitenkin toistaiseksi tuntematon. Se johtuu varmasti siitä, että vatsalihaksilla on ollut vuosia paljon töitä nauraessa. – Kuntotesteissä on ollut aina hyvät vatsalihakset. – Nauraminen on sosiaalista liimaa. Rentouttavan vaikutuksen vuoksi nauraminen myös laukaisee jännitystä ja häpeää. Sydän kiittää Nauramisella on useita terveydelle positiivisia vaikutuksia. Omalla naurullaan saa muutkin nauramaan ja luotua hyvän tunnelman, Tuula sanoo. askel 9/20 54 ~ Naurun lahja Tuula Kuoppala löysi naurun takaisin elämäänsä traagisten tapahtumien jälkeen. – Huumorintaju on lahja samalla tavalla kuin musikaalisuus. Tutkimusten mukaan nauraminen kohottaa elimistön mielihyvähormonitasoa aivoissa. Niin me kaksi hullua lähdimme sinne. Ihmiset kuitenkin poikkeavat toisistaan nauruherkkyyden sekä huumorintajun suhteen. Kuoppala soitti Tynille ja kysyi, haetaanko yhdessä mukaan. Kahden hullun kilpailumatka Tuula Kuoppala on sijoittunut Suomen hauskin tavis -televisiokilpailussa kuuden parhaan joukkoon näyttelijäkollegansa Simo Tynin kanssa vuonna 2018
Tuula meni kylpyhuoneeseen. maaliskuuta Tuulan mies Matti oli lähtenyt töihin Pohjois-Suomeen. valmistautui ylioppilaskirjoituksiin. Kun Tuula tuli töistä kotiin suunniteltua aikaisemmin, Jyrkin tyttöystävä soitti ja pyysi Jyrkiä puhelimeen. Huusin niin lujaa kuin ääntä keuhkoista lähti. – Luulin, että näen näkyjä. Kaverit olivat kiusanneet, että montako laudaturia tämä aikoo kirjoittaa. Siinä lukee isoin alleviivatuin kirjaimin: ”Mä rakastan teitä!”. Keskiviikkona 15. Viimeinen viesti Käsiala hieman rapistuneella paperilla on selkeää. Tuula Kuoppala muistaa, että kun lääkäri saapui paikalle, hän vain halasi pitkään. Äiti pohti, mahtaakohan Jyrki lukea oikein tosissaan kirjoituksiin. Hän ei silti uskaltanut soittaa Jyrkille, ettei poika luulisi äitinsä kärkkyvän häntä. Poika oli tehnyt itsemurhan. Tuulalla oli ollut töissä tunne, ettei kotona kaikki ollut ihan hyvin. Nauraminen on sosiaalista liimaa. Myös kotiin tullut poliisi halasi lämpimästi ja sulki Tuulan ikään kuin siipiensä suojaan. Äiti raotti poikansa huoneen ovea, mutta tämä ei ollut siellä. Hän löysi Jyrkin kuolleena saunasta. Kukaan ei sanonut sanaakaan pitkään aikaan. ~ 55 askel 9/20 – OMALLA naurullaan saa muutkin nauramaan ja luotua hyvän tunnelman, sanoo Tuula Kuoppala. Tuula muistaa ihmetelleensä kuopuksen huoneeseen pinottuja lukion oppikirjoja, jotka oli lajiteltu siististi omiin korkeisiin pinoihinsa
Itselleen nauraminen on turvallista huumoria. Muuten ei pääse eteenpäin. Hyvän näkeminen Näytteleminen ja työ entisen Härmän sairaalan sihteerinä ovat olleet Tuula Kuoppalan voimavaroja lapsen kuoleman käsittelyssä. Hän oli miehensä kanssa Kauhavan ilmasotakoululla rotareiden illanvietossa. Siksi hän on tahtonut esiintyä värikkäissä ja huvittavissa rooleissa. Nauraminen ei tietenkään sovi kaikkiin tilanteisiin. – Se on aika kova maukumaan. Hetken tanssittuani sanoin hänelle, että tämähän tuntuu ihan mukavalta. Jutussa on käytetty lähteenä Mediuutisia.. Kun oppii nauramaan itselleen, elämän paino kevenee. Eräs kommellus on jäänyt Tuulan mieleen vuosien takaa. Asiallisessa ja sivistyneessä roolissa näytteleminen on ollut haastavampaa. askel 9/20 56 ~ TUTTAVAN SIMPPA-KISSA on välillä hoidossa Kuoppalalla. – Uskon, että paineet ylioppilaskirjoituksista kävivät Jyrkille liian koviksi. Itselleen nauraminen on hänen mukaansa turvallista huumoria, koska sillä ei voi loukata ketään. Kun Ilmasotakoulun johtaja pyysi Tuulaa tanssimaan, tämä mietti, että nyt täytyisi sanoa jotain oikein fiksua. Mieleen voi herätä kysymys, nauroinko oikeasti. Itseään ei pitäisi ottaa liian vakavasti. Minua ei aluksi huvittanut tanssia, mutta miespuolinen tuttuni sai minut houkuteltua. Jatkuva yksin oleminen ei tee hyvää. Hän ehkä putosi johonkin syvään pimeään. Tuula muistuttaa, että vakavien asioiden äärellä, kuten kuolemantapauksissa, ei sovi nauraa. Samanaikaisesti, kun ilo täyttää hetkeksi sielun ja helpottaa, nauraminen voi tuntua vieraalta. Ei ihminen ole itsemurhan tekohetkellä oma itsensä, Tuula Kuoppala pohtii poikansa kuolemaa teekupin äärellä. Mietin vain, mitä olen tehnyt väärin. – Elämässä on nähtävä hyvät asiat. Lopulta väsyin miettimiseen ja päädyin tulokseen, etten koskaan saa tietää vastausta. Silloin tunsin iloa ensimmäistä kertaa poikani kuoleman jälkeen. Ehkä se on vähän kuunnellut juttujani, hän nauraa. Sillä saa nauramaan sekä muut että itsensä. Ei pidä takertua siihen, mitä on menettänyt. – En olisi koskaan ajatellut Jyrkistä sellaista. Vaikka aikataulut ja kiire määräävät usein arjen tahtia, on sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen Kuoppalan mukaan keino saada naurua lisää elämään. Hänen tavoitteenaan onkin saada ihmiset nauramaan. – Olin näyttelemässä Ähtärissä. Monesti suomalaisia on myös luonnehdittu vakavaksi ja varautuneeksi kansaksi, mikä voi olla esteenä hauskoihin hetkiin heittäytymiselle. Muiden ihmisten seurassa voi itsekin antautua naurun syövereihin, kun joukossa on huumorintajuisia ihmisiä. Se on katkelma Jyrkin jäähyväiskirjeestä, jonka isoveli löysi kirjoituspöydän sokkelista kaksi päivää pikkuveljensä kuoleman jälkeen. Itseironia vapauttaa Omista kommelluksistaan kertominen kannattaa. Hän on joutunut kohtaamaan myös oman aviomiehensä kuoleman ja kaksi rintasyöpää. Kiire karkottaa iloa Tuula Kuoppalan mukaan ihmiset ovat kiireisen elämäntyylinsä vuoksi niin stressaantuneita, etteivät he osaa enää nauraa – ainakaan tarpeeksi. – Näyttelemisessä saa käyttäytyä sopimattomasti ja olla joku muu kuin oma itse, Tuula sanoo. Ne kannattelivat myös silloin, kun kolmen kuukauden sisällä Jyrkin kuolemasta menehtyivät Tuulan vanhemmat. Itkin kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Surulle kuitenkin hieman turtui, sillä ensimmäinen tragedia elämässä oli ollut niin raskas. Esiintymiset ovat olleet mukavaa vastapainoa normaalille elämälle, ettei kaikki tuntuisi niin vakavalta. Esityksen jälkeen järjestettiin tanssit. Hän katsoi seinällä olevaa taulua ja kysyi sitten: ”Onko tuo entisiä vai nykyisiä johtajia?” Johtaja vilkaisi Tuulaa ja totesi: ”Taidat olla sen ikäinen, ettet tunne Mannerheimia.” – Mieheni häpesi niin paljon, että meinasi lähteä tilaisuudesta pois, Tuula Kuoppala sanoo ja puhkeaa nauruun. Ilon pilkahdus Monet tragedian kokeneet ihmiset kertovat muistavansa ensimmäisen kerran, kun he ovat tunteneet iloa tai nauraneet suuren menetyksen jälkeen
Traktoritaideteos löytyi karvialaisen perheen kodin kujansuusta. Taiteilijalla on Kauhajoella Alpon savanni, jossa voi paikan päällä tutustua teoksiin. VIOLETTE LÄHETTI kuvan mökiltä, jossa on äidin kanssa tehty taideteos ”Muovi muuntuu moneksi – ole avoin”.. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Mummola” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 12.9. ~ 57 askel 9/20 JOHANNA TUPILA otti kuvat Jalasjärvi–Karvia välisellä tieosuudella. MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti sinua eniten. mennessä. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. Lähetä vastaus 15.9. Lehden paras juttu. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. YHDESSÄ Maalaisteemoja PYYSIMME LUKIJOILTA ITE-taiteen 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kuvia teoksista pihoilla ja pientareilla. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Sc an St oc k Ph ot o Mummolassa KERRO MEILLE jokin muistosi mummolasta. Hänen työnsä ovat mukana myös kansainvälisissä näyttelyissä. Numeron 7–8/2020 suosituin oli Timo Virtalan kirjoittama ja kuvaava ”Nähtiin vähän maita”, josta kirjapalkinnon voittanut Eeva Suvanto totesi: ”Kuvittelin olevani poikien mukana – ja minä nautin.” ITE-TAITEEN 20-VUOTISJUHLAVUOSI kantoi kauniin sadon. Vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. mennessä. Julkaisemme lokakuun Askeleessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia ja valokuvia, nimimerkillä tai etunimellä. Kirjapalkinnon voitti Kaarina Lehto, joka kertoo: Kuva Kauhajoen ruokamessuilta, jossa ITE-taiteilija Alpo Koivuniemen teos ottaa vastaan messuvieraita. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa
Voi kerätä marjoja, sieniä, tarkkailla lintuja, hyönteisiä. Koska viimeksi hakeuduit tietoisesti metsään. askel 9/20 58 ~. S uomalaisten metsäsuhdetta on sanottu syväksi ja henkilökohtaiseksi. Metsässä liikkuminen elvyttää ja rauhoittaa. Puilla on suomalaisille suuri merkitys. Harva muistaa, että ajatus on ilmaistu jo 1800-luvun lopussa Immi Hellénin runossa Paimenpoika. Metsillä ja sen puilla on myös modernille suomalaiselle erityinen merkitys. Suomi elää puusta, sanotaan. Metsät ja metsienhoito koskettavat monia suomalaisia aivan suoraan, sillä perintöjen ja yhteisomistusten vuoksi metsänomistajia on maassamme yli 600 000. Mitä mieltä olet runon ajatuksesta ”metsä on minun kirkkoni”. M etsissä olennaista ovat puut. Metsät eivät ole meille kovinkaan erikoisia paikkoja, niitä on kaikkialla. Suomalaista puhuttelevat erityisesti männyt ja kuuset. Metsän merkitystä on viime vuosina opittu ymmärtämään ihmisen hyvinvoinnin ja jopa mielenterveyden kannalta. Hahmottamaan kokonaisuuksia ja erottamaan merkitsevät yksityiskohdat. Varsinkin korkeina seisovat männyt ovat kuin pilareita luonnon salissa. Sen viimeinen säkeistö kuuluu: ”Nyt metsä kirkkoni olla saa, / voi täällä palvella Jumalaa, / mun urkuni kauniit, soikaa! / Mun kirkkoni katto on korkeella, / ja ystävä yksi on seurana, / joka muistavi paimenpoikaa.” Moni suomalainen kokee itsensä yhä runon paimenpojaksi. Metsä on kokonaisvaltainen kokemus. Luonto houkuttelee liikkumaan. Voi ihastella maisemia. Suomi on maailman kymmenenneksi metsäisin maa. Toki jokaisella on oma suosikkipuunsa, kenellä kataja (kyllä, se on havupuu) tai vaahtera, kenellä koivu tai lehtiään hauskasti havisuttava haapa. Maamme pinta-alasta peräti 80 prosenttia on metsää. Runo on 122 vuotta vanha, mutta viimeinen säkeistö on yhä ajankohtainen ja sanoittaa monen henkistä maisemaa. Kaikkia ei liian tehokas metsätalous miellytä. Luonnossa liikkuja oppii näkemään metsän puilta ja puut metsältä. Puut ovat kauneuden lähde, suojelun kohde ja teollisuuden raaka-aine. SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ TEKSTI & KUVA OLLI SEPPÄLÄ Metsässä liikkuminen on rauhoittavaa. Avohakkuuraiskiot sattuvat ikävästi silmään. Kirjassaan Metsämieli työhyvinvoinnin kouluttaja Sirpa Arvonen esittelee paitsi metsässä tehtäviä harjoituksia, myös metsän tutkittuja vaikutuksia. Suomalaiset luonnehtivat joskus itseään metsäläisiksi. Se tarjoaa myös katseltavaa, seurattavaa, tutkittavaa. Metsien monimuotoisuuden katoaminen huolestuttaa monia. Metsät ovat maamme tärkein luonnonvara, joten ei ihme, että metsäasiat ovat säännöllisesti uutisten aiheita ja herättävät keskustelua ja tunteita. Omistatko metsää. Se on myönteinen arvio: rakastamme metsiämme, viihdymme siellä, emme pelkää liikkua metsissä, kunnioitamme metsän elämää. Ensinnäkin luonnossa liikkuminen lisää yleistä hyvinvointia, sillä esimerkiksi metsässä kulkeminen pakottaa keskittymään ja jättämään arjen huolet edes hetkeksi syrjään. Ilman kunnon kokoisia puita metsä ei oikein tunnu metsältä, pikemminkin pusikolta. Näe puut metsältä K un suomalaisten kirkkotai uskontosuhdetta kyselee, moni sanoo, että metsä on hänen kirkkonsa, siellä hän pohtii syntyjä syviä, jos tuntee siihen tarvetta. Voi lumoutua näkemästään ja kokemastaan Ja voi halata puita
Hävettikö. KATSELE YMPÄRILLESI. Kuvittele, että olisit tullut paikalle silmät sidottuina. Näkikö kukaan. Toki voit vaeltaa ulkoilualueelle ja etsiä sieltä itseäsi eniten miellyttävä kohta: ikikuusikko, kangasmetsä, joenvarsilehto tai nuori koivikko. (Älä anna maantieteen kahlita, voit haluta esimerkiksi Brasilian sademetsään tai keskieurooppalaiseen tammimetsikköön.) Viivähdä mielessäsi hetki kuvitteellisessa paikassa. HALAA PUUTA. Miksi valitsit juuri sen puun. Miltä se tuntui. Arvioi metsä, arvioi puita. Sulje silmäsi ja avaa ne heti: kuvaile itsellesi, mitä näet. JOS SAISIT VALITA , missä muussa metsämaisemassa olisit kuin siinä, mihin tulit tätä harjoitusta varten. ~ 59 askel 9/20. Pienikin metsä riittää, metsikkö, tai yksikin puu on riittävästi. Mikä siinä maisemassa tai luontotyypissä sinua miellyttää. MIKSI HAKEUDUIT juuri siihen paikaan, jossa olet. Seitsemän kysymyksen meditaatio TÄTÄ HARJOITUSTA varten tarvitaan metsä ja puita. PALAA TAKAISIN siihen paikaan, jossa olet. VALITSE PUIDEN JOUKOSTA yksi, jota haluaisit halata. ONKO EDESSÄSI (ympärilläsi) oleva metsä kiinnostavampi kuin sen yksittäiset puut. Mitä hyvää näet siinä verrattuna paikkaan, johon mielikuvissasi matkustit. Voit vastata kaikkiin oheisiin kysymyksiin tai valita niistä vain muutamia
Smith on omalla kärttyisän humoristisella tavallaan omiaan asunnottomana vanhuksena. Maggie Smith esittää neiti Shephardia sekä elokuvassa että sitä edeltäneessä näyttämöversiossa. Entä kun kolmeksi kuukaudeksi aiottu parkkeeraus kestääkin 15 vuotta. Lady in the Van on koskettava ja riipaisevasta tarinasta huolimatta täynnä arjen hupaisia tilanteita. M illainen ihminen antaa asunnottoman, siivottoman ja änkyräpäisen vanhan naisen parkkeerata pakettiautonsa pihalleen ja asua siinä. Bennettiä kiinnostaa naisen menneisyys, joka avautuu vähitellen. FREIJA ÖZCAN Vanha nainen pakettiautossa MAGGIE SMITH on omalla kärttyisän humoristisella tavallaan omiaan asunnottomana vanhuksena. MENOSSA Elokuva MONISTA rooleistaan palkittu Maggie Smith loistaa omituisena neiti Shephardina. Sehän on paljon jännittävämpi kuin omani, hän tuumii. MENOSSA N et fli x 3.9.–1.10. Samalla Bennett vastustaa lujasti väitettä, että hän jotenkin huolehtisi vaunussa asuvasta lemuavasta naisesta – hänellä on omat ongelmansa ikääntyvän äitinsä kanssa. Se kertoo näytelmäkirjailija Alan Bennettin kummallisesta ystävyydestä neiti Mary Shephardiin ja pohjautuu Bennettin tosielämän kokemuksestaan kirjoittamaan näytelmään. Salaperäinen neiti Shephard elää pakettiautossa huolimatta apua keneltäkään ja jos huolii, tekee sen ylevästi ikään kuin tekisi auttajalle palveluksen. askel 9/20 60 ~. Alex Jennings tekee kaksoisroolin Bennettin sisäistä keskustelua käyvänä kirjailijaminänä ja elämää elävänä minänä. Uskomaton, mutta pääosin totta on elokuva Lady in the Van, joka on nyt nähtävissä suoratoistopalvelu Netflixissä
Klassikko pukeutuu uuteen Näyttely Venny Soldan Brofeldt: Pyhä perhe, kopio Rembrandtin mukaan (1892). Mat Collishaw: Yksinäisiä öitä, Annabelle (2007). Vanhat mestariteokset ovat innoittaneet laajaa joukkoa nykytaiteen tekijänimiä. Pääpaino näyttelyssä on kuitenkin uusissa töissä. Nyt Savonlinnan maakuntamuseoon on koottu Ilomantsin Karhufestivaaleilla moottorisahattuja veistoksia meneillään olevan ITE-taiteen juhlavuoden kunniaksi. Savonlinnan maakuntamuseo: ITE KARHU – Valokuvia ja veistoksia, 4.9.–25.10.2020 ITE KARHU Näyttely Antti Leinosen valokuvasta yksityiskohta ~ 61 askel 9/20. Näyttely on Ateneumin ja Tukholman Nationalmuseumin yhteistä tuotantoa. OLE MUKANA POSITIIVISESSA KEHITYKSESSÄ KEHITYSMAIDEN VAMMAISTEN HYVÄKSI WWW.ABILIS.FI/LAHJOITA/ OIKEUS TYÖHÖN JA TOIMEENTULOON ILOMANTSISSA ON paljon karhuja, sekä metsissä että keskustaajamassa. Näyttelyssä pureudutaan siihen, miten Euroopan taiteen klassikot ovat toimineet inspiraationa kansainväliselle nykytaiteelle. Ripustus etenee temaattisesti ja katsojan on helppo nähdä, miten ikonisten teosten pohjavire ja estetiikka kääntyvät tämän päivän muotokielelle. V iime kesänä Ateneumin taidemuseossa nähty Hiljainen kauneus, joka tutki Pohjoismaiden ja Itä-Aasian yhteyttä, on saanut hengenheimolaisen Ateneumin tämän kesän näyttelystä Inspiraatio – nykytaide & klassikot. 3.9.–1.10. Puuotsot voi tavata Nälkälinnanmäellä sekä sisätiloissa että puistossa. GUN DAMÉN Ateneumin taidemuseo kolmas kerros, Inspiraatio – nykytaide & klassikot. 20.9.2020 saakka. Uudelleenkäsittelyn saavat niin antiikin taiteen kun Raamatun kertomusten pohjalta syntyneet klassikkoteokset. Uudet lähestymistavat ja moni-ilmeinen toteutus eri tekniikoilla, syventävät ymmärrystä vanhasta ja tuovat raikkaita ja mielenkiintoisia näkökulmia tuttuihin myyttisiin taruihin ja Raamatun kertomaan. Maaseudun Sivistysliiton kanssa toteutettua näyttelyä täydentävät palkitun luontokuvaaja Antti Leinosen karhuaiheiset valokuvat
Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. ONKO PAIKKAMME PARTIOSSA. TEKSTI JA KUVITUS: RIIKKA JUVONEN askel 9/20 62 ~. krs PL 279, 00181 Helsinki vapaaehtoista luo Tuomasmessun Klaus Härö ja komedia kuolemasta askellehti.. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. PAPPI JA HEVOSMIES ISÄ PAKENI IMPIVAARAAN TEEMU RINNE & TICO MINNA KETTUNEN PÄIVI PUHAKKA Puutarhaunelmia ja sinitiaisen sirkutusta. MENOSSA Kettusia P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Uskoa, toivoa & rakkautta Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Kevät! Myötätuntoinen katse parantaa Talvisotaa seurasi pula-ajan arki Pysähdy kellon kanssa! Uskoa, toivoa & rakkautta 3/20 irtonumero 9,50 € askellehti.fi KRISTINUSKO EI OLE MIELIPIDE RENTOUDU JA HENGITÄ R.I.P. DIANA JA GEORGE EIJA-RIITTA KORHOLA: ELÄMÄNTAITOA: LAURA HONKASALO: Pääsiäinen tuo toivon Kaisa Raittila: Aina aukeaa ovi Mariska loi Mestaripiirroksen 30 kolikon tähden SIRKUN KEITTIÖ: LAMMAS KÄY KAHVILLA Uskoa, toivoa & rakkautta 4/20 irtonumero 9,50 € MENOSSA Isovanhemmuus on elämän kultaista satoaikaa
Lehdessä arvioitiin myös Lähi-idän räjähdysherkkää tilannetta. Lähetä tekstiviesti: Auta20 numeroon: 16155 ja lahjoita 20€ lastenpankki.fi Luvat: RA/2020/3 ja ÅLR 2019/6111. Maailmanmestaruuteen oli matkaa kolme vuotta. Israelin Suomen suurlähettiläspari Hilda ja Asser Naim antoivat lähtöhaastattelun ennen paluuta kotimaahan. Leikkaan nelilapsinen perhe tarjosi kodin kehitysvammaiselle tytölle ja autistiselle pojalle. Norjalainen psykoanalyytikko Leo Eitinger koki juutalaisena keskitysleirin kauhut. Klikkaamalla kuosin kuvaa saat tarkemmat tiedot suunnitteluvuodesta ja suunnittelijasta. Voimassa koko Suomessa 31.12.2020 ~ 63 askel 9/20. ”Tärkeintä oli toivo”, sanoi Elie Wieselin lääkärinä toiminut mies. Kuosivalikoima on monipuolisempi kuin äkkiseltään muistaa. Tarkan johdatuksen mukaisesti. Näyttelystä voi etsiä kuoseja eri vuosilta 1950-luvulta tähän päivään. Juha Väätäisen valmentama kävelijä tähtäsi jo Barcelonan olympialaisiin. marimekko.kokoelma.fi MARIMEKON KLASSIKOT Maija Isolan Unikko vuodelta 1964 ja Vuokko Nurmesniemen Iloinen takki vuosilta 1959/1960. Se löytyy Designmuseon tarjonnasta. Alkavat koulutukset Ÿ Kriisiterapian ja sielunhoidon koulutus Ÿ Kolmannen vuosituhannen evankelistakoulutus Ÿ Häpeän kohtaaminen terapeu?sessa työskentelyssä Lyhytkurssit Ÿ Elämän synty -viikonloppu Ÿ Viisikielisen kanteleen alkeiskurssi Ÿ Myötäelämällä rakentavaan vuorovaikutukseen Lähellä ihmistä -seminaarit Ÿ Inhimillinen ja hengellinen kasvu Ÿ Kutsumus elämän voimavarana Ÿ Au?ajan persoona, varjo ja jumalakuva www.perheniemi.com / p. 05 7574 100 Ota suunnaksi PEO! Joka vuosi 12 miljoonaa lasta sanoo tahtomattamaan tahdon. ”Ilman elävää uskoa en jaksaisi”, totesi Unicefin terveysja ravitsemusohjelmista Pakistanissa vastannut Pirkko Heinonen. 30 vuotta sitten SYYSKUUN 1990 Askeleessa kauppatieteitä opiskellut Sari Essayah kertoi vakaumuksestaan ja urheilu-urastaan. Etsi lapsuudesta tutut verhot ja mekot. PÄIVI PUHAKKA Urheilu-unelmia, Lähi-idän kriisiä ja evakkojen muistoja Virtuaalinäyttely Monenlainen Marimekko VIRTUAALINÄYTTELY MARIMEKON kuoseista on yllättävän viihdyttävä. Hakua voi lajitella suunnittelijan, mallin nimen, vuoden tai aiheen mukaan eri yhdistelmillä. Askel lähti evakkojen matkaan entisille kotiseuduille, käsitteli sisäisen parantumisen mahdollisuutta, uusperheen arkea ja nimen antamista lapselle
OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! askel 9/20 64 ~. NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko. RISTIKKO 9/2020 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n LÄHETÄ ratkaisu 16.9. mennessä: Askel, Ristikko 9/2020, PL 279, 00181 Helsinki
Mukava asia, jos pidät erilaisesta musiikista ja myös Tuomasmessuista. Etsin puolisokseni maaseudulla ja luonnossa viihtyvää 40–60-v. Sananl. Puolisoni menehtyi muutama kuukausi sitten. uskova nainen. Rantasauna 10132 OLEN N. Ristikko 7– 8/2020 KIRJOITA MINULLE PALKINNON VOITTIVAT: Oili Ristilä Kotkasta, Hilkka Tuisku Kauhajoelta ja Heikki Vainio Loimalta. rakastaa ja kunnioittaa naista. Haluan elämäntoveriksi 65–85-v. Kirjoitan runokirjoja, askartelen peikkoja ym. Joka tod. Se kosketti minua syvästi. 10130 HEI, SINÄ pääkaupunkiseudulla asuva vapaamielinen, uskovainen herrasmies. Elämän kauneus 10125 HEI! OLEN herkkä, hyväsydäminen 64-v. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. 70-v. Lue lisää kaksivuotisesta, laadukkaasta monimuotokoulutuksestamme ja tule mukaan! KRISTILLINEN TERAPIAINSTITUUTTI puh. Seuraasi etsii nuorekas, 87-vuotias leskirouva taidenäyttelyihin, teatteriin ja matkoillekin ja olemaan lämpimästi lähellä. Olen uskova ja urheilullinen 38-vuotias mies Pohjanmaalta. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Osaat nauttia pienistä asioista, hengellisestä ja iskelmämusiikista. miehen, joka valmis yhteisasumiseen elämän loppuun asti. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Etsin 55–68-v. Kirjoita pian! Yksinäinen sydän 10126 OLEN 67-VUOTIAS hyvin nuorekas kristitty nainen Etelä-Suomesta. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. – yläikärajaa ei ole. Rakkautta rinnassa 10133 Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti -koulutus 80 op alkaa Tampereella 20.-21.11.2020 ja Helsingissä helmikuussa 2021. Liikun metsissä ja kallioilla ja kerään marjoja ja sieniä ja viihdyn kesämökillä. Pidän luonnossa liikkumisesta ja myös kirkossa käymisestä. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. eläk. Hyväksyt toisen omana itsenään. nainen pk-seudulta. Seksi ei tärkein asia. Viesti: Askel/Kirjepalvelu LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. 0400 245368 www.kristillinenterapia.fi ~ 65 askel 9/20 ~ 65. Henkilökohtainen usko olisi plussaa, sillä ikuista minä ajattelen enkä hetkellistä. Etsin Sinua kiltti, vapaa 60–67-v. Ajattelen, että sinä voisit olla mulle oikea elämänkumppani ja haluaisin tutustua sinuun. Rukousvastaus 10129 HEI, SINÄ, fiksu, raitis, uskova mies, joka osaat arvostaa ihmisen sisäisiä arvoja enemmän kuin mitä silmään näkyy. Tutustutaan, onko meistä yhdessäeläjiksi. naisystävää. Toivon, että olisit kiinnostunut luonnosta ja haluat viettää välillä vapaa-aikaa puuhastellen muuallakin kuin kaupunkiympäristössä. Invaliditeettisikään ei haittaa. Ihmissuhteita arvostaen 10124 OLEN RAITIS, aistikkaasti pukeutuva wanhan ajan herrasmies toiveissani löytää ystävä ja sielunkumppani sisäistä kauneutta omaavasta vapaasta naisesta 65-v. Auto hyvä muttei välttämätön. Syysunelma 10131 OLEN 60-VUOTIAS ev.lut. mies Kajaanista. itsensä tuntevaan, uskovaan mieshenkilöön. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. 31:10 10128 HEI, SINÄ ”Näkymätön tyttö”, joka olit jättänyt rukouspyynnön Askel-lehteen 7–8/2020. Kirjoita minulle, kerron sitten lisää. mies. uskova, raitis, terve, autoilen ja veneretkeilen. Joskus riittää, että hengität vierellä ja tunnen lämpösi. Hyvän taloudellisen asemani vuoksi valmis muuttamaan luoksesi. Kirjoita minulle. Näinkö sinut löydän. avarakatseinen, elämän merellä paljon kokenut 70-v. Onnittelut voittajille! 60+ LESKINAINEN olisi kiinnostunut tutustumaan 60–70-v. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. ja käyn kirkon tilaisuuksissa, vetäjänäkin. raitista, tervettä ja kotona viihtyvää emäntää/puolisoa loppuelämäksi isoon uudehkoon omakotitaloon kaupungissa romanttisten takkailtojen merkeissä. Pidän tärkeänä samanlaista arvomaailmaa. Luonteeltani olen herkkä, elämänmyönteinen ja huumorintajuinen. Koen, että meissä on jotain samaa ja meillä on yhteisiä toiveita. Löydänkö sinut ystäväksi. Parempi kaksin. uskova ”sisko kaunosielu” jää odottamaan yht.ottoasi. Raitis, taiteell. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Sinulla siis arvokas ominaisuus oivaltaa herkästi lähimmäisesi sielun kannel. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. 10127 OLEN INS
Rämpiminen lakkasuolla hyvässä seurassa. Kosken vuolas virta. Koti-Suomen maaseutukin tarjosi jylhiä kokemuksia. Loman huipensi matka Pohjois-Norjaan esikoisen luo. Näkymä kilometrien päähän yli vaaramaiseman ja kirkonkylän. Osuimme Jäämeren rannalle kreivinaikaan. Ilveksen hyytävä huuto. Toivotan syksyn tervetulleeksi viisaan ja lempeän psykoterapeutin sanoin: ”Ihmiselämän surujen, menetysten, ristiriitojen, pelon ja hylkäämisten äärellä työskennellessä käy alleviivatun selväksi, että aito hyvä on lopulta tuhat pientä hellää hetkeä.” Olisiko alkaneen syksyn ja pimenevien iltojen toivo tuhansissa pienissä hetkissä, joissa ei tavoittele kuuta taivaalta eikä spektaakkelinomaisia näkymiä ja elämyksiä. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Tyytyisi aamukahvin tuoksuun. Ystävä kotimaassa kiitti Facebookiin laittamistani kuvista, joiden välityksellä hän hetkeksi sai kuin tuulen poskilleen ja varpaansa valkoiseen hiekkaan, höyhenen keveyden ja kiven painon. Haukkojen vaivaton liito poutapilvien alla. Sitten oli arkisempia hetkiä, joista niistäkin noukin pientä hyvää. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI PIENET TULET Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Hetkeen, kun saa illalla sulkea silmänsä ja jättää itsensä ja läheisensä hyvän Jumalan käsiin. Tässä lehdessä on artikkeli, jonka sanoihin erään naisen valinnasta jäin kiinni: ”Anna palasi ja päätti ottaa vastaan elämän sellaisena kuin se olisi tulossa.” Kivi ja höyhen Hän sai hetkeksi kuin tuulen poskilleen ja varpaansa valkoiseen hiekkaan, höyhenen keveyden ja kiven painon. Maalaisleipomon pullan ja ruisleivän tuoksu. Perheen yhteisessä leppoisassa olemisessa, metsän hiljaisuudessa, meren tuoksussa, pelargonien hoitamisessa, ystävän kuulumiskyselyissä ja koiran silittämisessä.” OMASSA KESÄSSÄNI oli spektaakkelimaisia maisemia, ilon ja surun juhlaa, kukkien hyysäämistä, lainakoiran silittämistä sekä arkista raatamista. Yhdet 30-vuotisjuhlat vietettiin lumoavassa poukamassa, meren pauhussa, tuulen hyväilyssä, lintujen huudoissa, nuotion ja ystävyyden lämmössä. Keinun ja tunteen heilahdus rakkaani vierellä. Lainakoiran uskolliseen katseeseen, joka kätkee pienen taka-ajatuksen ja ahneuden herkkupaloihin.Tiaisen pään kallisteluun ikkunan takana. Säryn hellittämiseen. askel 9/20 66 ~. Joku paikallinen viisikymppinen kertoi, ettei hänen elinaikanaan ole Hammerfestissa ollut niin lämmintä. Katse taaksepäin ja näkemiin kesä! ENTÄ KATSE eteenpäin. Pienet tulet. Ilahduttavaan puheluun. Toisella tikulla syttynyt saunan uuni. P sykoterapeutti Maaret Kallio kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan onnen tavoittelusta ja viipyilyistä kesän hyvissä hetkissä, joista ei haluaisi luopua: ”Hyvän kosketus ei ole koskaan vaatinut suuria spektaakkeleita, vaan on pulpahdellut esiin aikaa ja paikkaa kyselemättä arjen pienissä hetkissä
KESÄN muistoissa nuotion lämpö. Syysilloissa sytytän sata kynttilää. ~ 67 askel 9/20 ~ 67 askel 9/20
Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta askel.la soittamalla 020 754 2333 tai lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. Hyvän elämän erikoislehti. Askel menee ihon alle