Yhteishintaan 11,20 11 20 Jaakko Löytty, Selloduo Varonen Yhteistä tietä cd Levyllä lyövät kättä gospelmusiikki ja akustisin soittimin esitetty konserttimusiikki. Ihmeitätekevien ikonien, patsaiden ja paikkojen tarinat yllättävät matkaajan, ja käsitys ihmeistä kirkastuu. ksiriipus öljypuuta ja Kämmenristi Oliivipuusta valmistettu sileäpintainen, pyöristetty kämmenristi, korkeus 5 cm. Öljypuusta valmistettu krusi. 18,90 KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ Sana elämään – Kommentaariraamattu Kansainvälisesti tunnettu Life Application study Bible nyt suomeksi. Myös Siionin virret ovat vahvasti esillä. • Yli 30 000 ristieli rinnakkaispaikkaviitettä • Yli 20 000 kommentaariviitettä ja raamatuntekstin alaviitettä, jotka selittävät ja opettavat sekä ohjaavat ja motivoivat soveltamaan Raamattua omaan elämään • Yli 5 000 lukemista ohjaavaa ja helpottavaa otsikkoa ja rakennekaaviota 215,10 (253,00) AIKAMEDIA 18 90 Krusi. Kaiken ytimessä on luottamus hyvään Jumalaan, joka on Isä meidän. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ Eero Huovinen Isä meidän Isä meidän -rukous on Jeesuksen itsensä opettama rukous, jota varovaisenkin arvion mukaan luetaan päivittäin 100 miljoonaa kertaa, yksin tai yhdessä. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Raamattu kansalle -raamatunkäännökseen perustuva tyylikäs kommentaariraamattu reunahakemistolla. Lukijalle välittyy myös matkanteon vaiva ja ihanuus, saattaapa jokin pyhä paikka alkaa vetää luokseen vastaansanomattomalla tavalla. 19,80 (22,00) 19 80. ksiriipus nauhalla, korkeus 2,2 cm. 26,90 (36,00) WSOY 26 90 215 10 Kaisa Kariranta Ihmeellinen matkakirja Kirja kuljettaa lukijaa ympäri Eurooppaa ihmeiden perässä. 21,90 (25,90) 21 90 Mary Magdalene dvd Garth Davisin ohjaama elokuva kertoo Maria Magdaleenan tarinan ja hänen kauttaan myös Jeesuksen elämästä ja tehtävästä. Omaperäisellä, lämpimällä, hauskallakin tyylillään piispa Huovinen pohtii rukouksen ja rukoilemisen merkityksiä ja ulottuvuuksia nykyihmiselle
Täällä on maailman parhaiten toimiva kirjastolaitos. Kohta ilmestynevät ensimmäiset kaunokirjalliset kuvaukset pakomatkasta Välimeren yli kohti Eurooppaa. Tämä eri-ikäisistä koostuva noin kymmenen hengen piiri kokoontuu eri kodeissa. O len kiitollinen siitä, että saan kuulua kirjapiiriin. Mitä sirpaleisemmaksi ajankäyttö on muuttunut ennen kaikkea älypuhelimen myötä, sitä rauhoittavampaa on välillä keskittyä kirjaan. Kirjan taika säilyy pääkirjoitus Mari Teinilä päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Annina Holmberg, Olli Löytty ja Taina West ovat toimittaneet kirjaksi kiehtovia tarinoita luostarista. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Luen mielelläni itsekseni sekä ääneen lastenlapsille. Ikonin edessä saa olla katseen kohteena. Miltä uusi maa ja kieli, joskus myös uskonto, tuntuvat muualla kasvaneen silmin. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Yksi löytöni kirjoista on se, että ollakseen hyvä teoksen ei tarvitse olla samana vuonna ilmestynyt. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Kun katsomme sitä, samalla ikoni katsoo meitä. Tapaamistemme ansiosta olen lukenut kirjoja, joita en olisi muutoin edes avannut. Syömme ensin yhdessä ja sitten keskustelemme ennakkoon valitusta kirjasta. 3 askel 9/2018 •. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Anna-Mari Kaskinen, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. En ole koskaan katunut kirjojen lukemiseen käyttämääni aikaa. Kirja on oikeasti hyvä vasta sitten, kun se kestää lukemisen pari vuotta, useita vuosia tai vielä vuosikymmeniä ilmestymisensä jälkeen. Joskus muutot kulttuurista toiseen ovat vapaaehtoisia, joskus pakollisia esimerkiksi sodan seurauksena. uskosta, toivosta ja rakkaudesta Suomi on maa, joka hellii kirjojen ystävää. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Tekstit valottavat elämää luostarissa ja ortodoksisuutta laajemminkin. Viime aikoina olen lukenut erityisen paljon myös kirjoja, joissa henkilöt muuttavat kulttuurista toiseen. Suomi on maa, joka hellii kirjojen ystävää. Tämän vuoden suurin lukuelämys, ainakin toistaiseksi, on ollut viime vuonna ilmestynyt Minun Valamoni. Vielä on koko loppuvuosi aikaa vaikuttaa siihen, että tänä vuonna luvut ovat vieläkin komeampia. Tämän se toteuttaa maailman parhaiten toimivalla kirjastolaitoksella. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Antti Valta, Olli Valtonen ja Pirjo Wesaniemi • Taitto Gun Damén • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Jokaisen perusluterilaisen pitäisi lukea tämä kirja. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 62 000 (KMT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Miten hieno onkaan Valamo-kirjassa esille nouseva ajatus ikonista. Suomalaiset osaavat myös arvostaa kansallisaarrettaan. Tästä ikonin armahtavasta katseesta kirjoittaa näyttelijä Hannu-Pekka Björkman. Viime vuonna me teimme kirjastoihin yli 50 miljoonaa käyntikertaa ja 66,6 miljoonaa kirjalainausta
Syyskuu 2018 30 54 16 Syyskuu 2018 4 • askel 9/2018. s. s. 16 Rose Piippo aikuistui varhain, kun äiti katosi muistisairauteen. s. 30 Anu ja Jukka Mattsson viljelevät luomutilaa Asikkalan Kurhilassa. 54 Osa Irja Juntusen maalaamasta alttaritaulusta ”Lasten evankeliumi”
Ensimmäiseen Askeleseen hän haastatteli tohtori Mikko Juvaa, toimitusjohtaja Matti Pekkarista ja ministeri Veikko Pihlajamäkeä, jotka muistelivat opiskeluvuosia Lähetystalolla. 40 Olli Valtonen: Sielun pelastus – pääsy luvattuun maahan 42 Anoreksia tuhosi Katariina Sienalaisen 46 Maria Piiroinen uskalsi uudelle uralle 50 Esirukous perheriidoista, traumoista ja syyllisyydestä kärsiville 52 Kirjoja hyviin lukuhetkiin 54 Mitä tapahtui Irja Juntusen maalaaman alttaritaulun lapsille. Selkeästi. Tässä numerossa Eeva Litmanen kertoo suvustaan. Myös siitä hänet muistan. Näyttelijän esiäiti Larin Paraske totesi aikanaan, että ”surulle voi panna suitset”. Hyyppä: Näin huollat muistia 25 Minna Kettunen: Juhlamatka antoi voimia työvuoteen 26 Marian Turski varoittaa antisemitismin noususta 30 Näillä eväillä jaksavat eläkeläinen, opettaja, opiskelija ja viljelijä 36 Kari Kolehmainen raitistui Jumalan avulla 39 Eero Junkkaala: Kuka mittaa elämän pituuden. Yllämainituin sanoin ystävä kehotti seulomaan muistista hyvää. Minuakin ”reportteri” neuvoi pakinoimaan enemmän kansankielellä ja etsimään lauman ulkopuolella olevia lampaita. Matkat itänaapuriin olivat Hannun erikoisalaa. Omassa surussaan hän lähtee kävelemään ja itkee. Niistä viimeiseksi jäi Avun lukijamatka Karjalankannakselle, Kronstadtiin ja Viipuriin. Reportterin muistoa kunnioittaen! Surun takaa nousee hyviä muistoja. Pekalla oli solmio ja turkislakki, Hannulla pipo. Usein muistojuhlissa puheisiin nousee surun takaa ”hyvvii asioita”, joita on jokaisessa ja jokaisen elämässä. Seuraava Askel ilmestyy 4.10.2018 Kannen kuva: Jukka Granström 6 Ajassa: Mahalia Jackson ja Kuusanmäki 9 Kuukauden kasvo: nuori urkuri Juuso Kivimäki 10 Eeva Litmanen Larin Parasken poluilla 15 Eija-Riitta Korhola: Jeesuksen seurassa kaikki työ on arvokasta 16 ”Uskon tapaavani äidin taivaassa” 20 Matti J. Olin enemmän turta ja ymmälläni kuin tunnekuohun vallassa. Sellaisiakin vuosia on ollut, että enemmän on ollut lähtijöitä kuin tulijoita. Samassa lehdessä Hannu käveli asunnottoman Pekka Hakanpään kanssa Helsingin yössä, 30 kilometriä talvikelillä. Äskettäin, kesken tämän lehden tekemisen tuli suruviesti. Askelessa Hannu kirjoitti esimerkiksi herättäjäjuhlista otsikolla Näin kulkee körttikansa. Huumorilla. Kuolleita ei tällä kertaa ollut. Sitten mieleen alkoi tulla hauskoja muistoja esimerkiksi Hannun järjestämältä Leningradin reissulta, jolla pääsin ensimmäisen kerran Viipuriin. Tuoretta kirjaansa varten hän etsi tietoa suvun vaiheista ja törmäsi myös traagisiin asioihin – sekä omaan, surematta jääneeseen lapsen suruunsa. 59 Haavi auki: Mielensäpahoittajaelokuva, Tuomasmessuja ja muita menovinkkejä 62 Efraim-kissa juo vain Iittalan turkoosista kartiolasista 64 Hyvä elämä: Ampiainen pörrää ja pistää syksylläkin 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ratko ristikko! 67 Mirja Sinkkonen: Kohtuullisuus luo hyvää arkea toimittajalta Päivi Puhakka toimitussihteeri ”T äs ijäs meijä pittää muistaa vaa hyvvii asioita”, sanoi lapsuuden ystävä, jonka tapasin yllättäen kesällä. Hannu Koskela, kollega Askelen ensimmäisestä toimitustiimistä, oli kuollut äkillisesti sairauskohtaukseen. Kävimme läpi syntyneet, kastetut, kihlatut ja vihityt. 5 askel 9/2018 •. Hän sanoo, että surra pitää, mutta siihen ei pidä jäädä kiinni. Vinosti hymyillen hän puhui ”evankeliumin jalkautumisesta jumalattoman kansan pariin”. Ja muistaa myös hyviä hetkiä. Toisessa tuoreessa kirjassa, Yksi talvi, kaksi kesää, Litmanen kertoo ystävänsä sairastumisesta ja saattohoidosta. Reportteri R.I.P. Kuronen: Hyvä paimen uhrilampaan vaatteissa 22 Markku T. Jotenkin välttelin tulevasta syksystä ja työasioista puhumista, kun mukavampi oli viipyä kepeässä kesässä ja kerrata kiitollisena monia hyviä uutisia ja iloisia juhlia. Kansantajuisesti. Se mitä järki ei suostunut käsittämään, salpasi ehkä surun
Jarkko ja Laura Antikainen, Pirkko Lahti, Martti Lindqvist sekä Pertsa Reponen pohtivat elämän puoliväliä. Ben Fuhrman väitti, että selittäessään suurten ikäluokkien ahdistusta psykiatrit lietsoivat sitä itse. Päivi Puhakka Voiman lähde Jos oikein ottaisin vauhtia, ilmoittautuisin jumpparyhmään ja lisäisin kasvisten syöntiä, ehkä nukkuisin vähän enemmän, nousisinko niin energiseen nousukiitoon, että lentää liihottaisin pimenevän syksyn yli jouluun. Vai kulkisinko maleksien syksyn maisemissa ja etsisin sisäistä rauhaa. Freija Özcan Ajassa A U n E V A L L iU S / V A S TA V A L o 6 • askel 9/2018. Jumalani, sinä kaiken voiman lähde, niin tai näin, olet kanssani. Helsingin Toukolassa elettiin kuin kyläyhteisössä, jossa kirkko oli kuitenkin vieras. Ajassa Lutherin sukua, suuria ikäluokkia ja vakoilijoita 30 vuotta sitten . Askel 9/1988 vieraili Lutherien sukukokouksessa ja kertoi, että Suomessa asuu pohjoismaiden suurin uskonpuhdistajan sukuhaara. Uskoontultuaan Esa sanoutui irti toiminnasta. Kristittyjen taiteilijoiden festivaaleille Hollannissa osallistuivat Lauri Räike kuvataiteen edustajana, Q.Stone Kuustosineen, Timo Malmi multivisioineen, Jukka Leppilampi ja Gospel Power. Entinen SKP:n jäsen ja DDR:n tiedustelija Esa Erävalo kertoi, että värvätyt joutuivat allekirjoittamaan sopimuksen, jolla ”annan elämäni ja sieluni tiedustelupalvelulle”. ”Uskontotunneilla esitetään oikeita kysymyksiä”, sanoi kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho
• Herkkä ihminen 16.–18.11. • Klassinen musiikki tutuksi 23.-25.11. • Erosta armoon ja anteeksiantoon 2.–4.11. • Jeesuksen rukous -retriitti 13.–16.12. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Se on maukasta ja helposti mukailtavissa. Tätä keittoa tarjoan perheelle alkukesästä loppusyksyyn. 017 570 1401 (ma-pe klo 9-15) Tule viettämään erilaista TYHY-päivää Valamon opistoon luostarin siipien suojiin – pyydä tarjous! Enestamin keitto . ja Himmelin alkeet 10.–12.12. (opettajana Yleisradion musiikkitoimittaja, Riston Valinnan isäntä, MuM Risto Nordell) • Elävät kuvat 10 vuotta Valamossa 30.11.–2.12. Hän jakoi ohjeen aikoinaan naistenlehden haastattelussa. Kiitos keitosta kuuluu kuitenkin Enestamille! Eilen tein sitä oheisilla aineksilla: Reilu kilo kukkakaalia, puoli kiloa porkkanoita, puoli kiloa uusia perunoita, litra vettä, tuoretta timjamia, mustapippuria, suolaa ja yksi voimakkaan makuinen Koskenlaskija-juusto. Resepti, jota koskaan en edes kirjoittanut ylös, on helposti muunneltavissa tilanteen ja ainesten mukaan. Maistuu erityisen hyvältä tumman saaristolaisleivän kanssa. Mari Teinilä 7 askel 9/2018 •. Ilmoittautumiset ja lisätietoja: kurssit@valamo.fi puh. Keitä kukkakaalit, porkkanapalat ja uudet perunat lähes kypsiksi, lisää lohkottu sulatejuusto kiehuvaan veteen, mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla – ja keitto on valmista. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.” Kirje galatalaisille 6:2–5 Tule ~ koe ~ opi! VALAMON OPISTON ALKUTALVEN KURSSIVINKIT LISÄÄ KURSSEJA: www.valamo.fi/valamon-opisto • Itkuvirsikurssi 1.–4.11. (opettajana maailmankuulu himmelisti Eija Koski) • Kuinka kesytän kiireen ja stressin – Slow down 7.–9.12. raamatullista Kauden satoa KuusanmäKi ”Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Keitto on saanut nimensä eri ministeritehtävissä toimineesta Jan-Erik Enestamista. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. (opettajana Suomalaisen Eroseminaarin kehittäjä Marianna Stolbow) • Elämän kirjo värein ja kuvin 8.–11.11. (opettajana kirjailija, FM Torsti Lehtinen) • Himmeli, jatko 6.–9.12
Soulin kuningatar ja yksi kaikkien aikojen suurimmista laulajista Aretha Franklin on poissa. Hän ei koskaan aktiivisesti julkisesti ollut osa kansalaisoikeusliikettä toisin kuin Mahalia Jackson, mutta 60-luvulla hänen kappaleestaan Respect tuli liikkeen epävirallinen hymni. L. syyskuuta. Viime vuoden Käyttäytyjä oli muotoilija Anu Pentik ja Lähettiläät Suomen Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi ja toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen. Viime vuonna hän ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Isä C. Isänsä mielestä Aretha Franklin ei kuitenkaan koskaan sisimmässään jättänyt hengellistä musiikkia. . ”Sain äidiltä hyvät elämänohjeet: Tavoittele hyvyyttä, oikeamielisyyttä, sielun kauneutta. . ”Tarvitsemme hyväntahtoisuutta puheeseen ja tekemiseen. Franklin aloitti laulajan uransa jo kymmenvuotiaana isänsä kirkossa. Samana päivänä se julkistaa Vuoden Käyttäytyjän ja nimeää kuluvan vuoden Hyvien Tapojen Lähettiläät. Se on Tapaseuran aikaansaannosta. Neljä vuotta myöhemmin hänestä oltiin jo muokkaamassa popja jazzlaulajaa. Ajassa lainasanat muistoissamme teemapäivä . ”Aretha ei koskaan jättänyt kirkkoa. Ensimmäisen gospellevynsä Aretha Franklin julkaisi 14-vuotiaana. Franklin oli suosittu saarnaaja Detroitin New Bethelin baptistikirkossa. Arvosta itseäsi, jotta osaisit antaa arvoa toisillekin. Ne pelastavat monista tilanteista, joissa itseä saattaa vaikkapa ujostuttaa. Pidä itseäsi liian hyvänä mihinkään pahaan. Siten ihmiset saadaan terveemmiksi. L. Vuonna 1996 perustettu Tapaseura on yhdistys, jonka tavoitteena on lisätä hyvien tapojen tuntemusta ja herättää kiinnostusta käytöskulttuurin kehittymiseen. Tiesitkö, että hyvien tapojen päivää vietetään 20. Hyvät käytöstavat eivät ole edelleenkään turhaa ja vanhanaikaista. Olemme häpeän kuormittama kansa, ja se näkyy siinä ajattelutavassa, jonka mukaan lihavuus on virhe tai epäonnistuminen”, psykologi Satu Lähteenkorva sanoo (Me naiset 9.8.). Silloin ei tarvitse hermoilla. Ole rehellinen kaikissa asioissa”, keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundström kertoo (Anna 9.8.). Hän kuoli 16. Jos joutuu juhliin, joissa ei tunne ketään, tai hienommalle juhla-aterialle tai johonkin kiusalliseen tilanteeseen, on kätevää hallita pukeutumis-, tervehdysja ateriointisäännöt ja kohtelias kevyt jutustelu. Aretha Franklin Aretha Franklin esiintyi vielä aivan viime vuosiin saakka, mutta yhä harvemmin. Franklin totesi tyttärestään. Jos kykenet tuntemaan ja kykenet kuuntelemaan, tiedät, että Aretha on edelleen gospellaulaja”, C. Freija Özcan JO S E L u IS M A g A N A Hyvät tavat kunniaan . Freija Özcan 8 • askel 9/2018. Hyvien tapojen päivänä yhdistys toivoo suomalaisten erityisesti kiinnittävän huomiota ystävällisyyteen ja huomaavaisuuteen. Isää kävivät kuuntelemassa niin Martin Luther King Jr kuin gospellaulajatar Mahalia Jackson. elokuuta kotonaan Detroitissa 76-vuotiaana pitkälle edenneeseen haimasyöpään
Koulussa hän on päässyt olemaan hetken myös opettajana. Hän ei kuitenkaan vielä laula itse. Ensikosketuksen urkujen soittamiseen Juuso sai tammikuussa 2015 yhdessä kanttori Järvisen kanssa. Tulevaisuuden ammatin osalta hänellä ei ole vielä selkeää päämäärää, vaikka ukin eno onkin ollut kanttori. Niinpä päätimme toteuttaa sellaisia Alavuden kirkossakin. – Mielestäni parhaat euroviisut on tehty seitsemänkymmentäluvulla, sen vuoksi innostuin muutoinkin tuon vuosikymmenen suomalaismusiikista. – Minulla ovat hänen nuottinsa. – Muutama rouva tuli esityksen jälkeen kiittämään kädestä pitäen. Kotiseurakunnan urut ovat tulleet nuorelle miehelle erittäin tutuiksi sen jälkeen, kun hän innostui urkumusiikista vajaat neljä vuotta sitten. Olen silloin kertonut niistä ja myös soittanut muutamia kappaleita. Kyseiseen genreen hän päätyi tutustuttuaan suomalaisiin euroviisukappaleisiin. – Olen tehnyt Marin kanssa pieniä huoltotöitä, joiden ansioista olen nähnyt, miten urut toimivat ja mitä mikäkin osa tekee. Alavuden kirkossa urkujen takana istuu Juuso Kivimäki (14). Soittoa sairaiden lasten hyväksi Erään esiintymisen päätteeksi Juusoa odotti yllättävä muistaminen. . – En ole jännittäjätyyppi ja sain nukuttua esiintymistä edeltävän yön rauhallisesti. Menneenä kesänä Juuso Kivimäki toimi leirikanttorina Alavuden seurakunnan lastenleirillä. Yllätyin melkoisesti, kun he samalla laittoivat rahaa käteeni kiitokseksi soitostani. – Laulun hoitaa joku vapaaehtoinen minun keskittyessä soittamiseen. Tuolloin kanttori Mari Järvisen soitto teki minuun ison vaikutuksen, ja halusin päästä tutustumaan urkuihin kunnolla. Tomi Olli kuukauden kasvo Uruissa Juuso Kivimäki T O M I O L L I Alavutelainen Juuso Kivimäki nauttii urkujen soitosta. 70-luvun musiikki on soinut ajoittain myös urkuharjoituksissa. – Uruista lähtee mahtipontisen komea ääni. – Olimme perheeni kanssa Oulussa, ja huomasimme siellä olevan käytössä urkuvartin. Nuori soittaja on esiintynyt Alavuden kirkossa myös omassa urkuvartissa. Niiden sointi veikin minut mukanaan hyvin nopeasti. Juuso on iloinen päästyään tarkastelemaan urkuja myös sisältäpäin. Nuoresta iästään huolimatta hän on musisoinut jo monissa eri tilaisuuksissa. Mukana on myös Bachin F-duuri Preludi, joka soi mummini ja ukkini häissä. Tällainen näkökulma on tuonut lisäymmärrystä asiaan. – Kuuntelen tuon ajan artisteja varsin laajasti, mutta pidän erityisesti Monica Aspelundin ja Kirkan musiikista. Sen jälkeen ykkössoittimesta ei ole ollut epäselvyyttä, vaikka myös piano ja saksofoni soivat komeasti. Ensiesiintymisensä jälkeen Juuso on soittanut monenlaisissa tilaisuuksissa jumalanpalveluksista hautajaisiin. Nuori muusikko on järjestänyt myös hyväntekeväisyyskonsertin. – Olin vuonna 2014 kuuntelemassa Alavuden kirkossa kauneimpia joululauluja. Hän halusi kerätä vapaaehtoisella pääsymaksulla varoja syöpäsairaiden lasten hyväksi. – Olemme käyneet luokkani kanssa kirkossa tutustumassa urkuihin. Tuo hetki ei kuitenkaan häntä jännittänyt. 9 askel 9/2018 •. 70-luvun tahtiin Frediä ja Kirkaa Vapaa-ajalla Juuso kuuntelee ehkä hieman yllättäen suomalaista 1970-luvun musiikkia. Hänen perintönsä kulkee kuitenkin mukana. Halusin kuitenkin tehdä hyvää muille sairastuneille. – Itselläni oli syöpä, josta olen onneksi parantunut jo kymmenen vuotta sitten. Oma urkuvartti kotikirkossa Juuso Kivimäki soitti urkuja ensimmäisen kerran julkisessa tilaisuudessa reilut kaksi vuotta sitten. – Olen treenannut uruilla esimerkiksi Fredin Pump pump -kappaletta, Juuso nauraa
Eeva Litmasen esiäidin, Larin Parasken esittämissä karjalaisissa runolauluissa käsitellään äidin ja tyttären suhdetta, orpoutta, onnen löytämistä ja surujen karkottamista. Kaikki se on myös Eevalle tuttua. 10 • askel 9/2018
H Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Jukka Granström ja Surun suitsima suku -kirjan kuvitus (Otava 2018) Eeva Litmanen on runonlaulaja Larin Parasken sukua. Kuuluisan kantaäidin kotipolulta alkanut tutustumismatka avasi näyttelijälle oman suvun salaisuuksia. Esityksen dramatisoi ja ohjasi Ritva Holmberg. Siis se Ritva, Anniinan äiti, jota saateltiin rajalle. Tietysti hän oli kuullut kuuluisasta runonlaulaja-esiäidistään, tämän syntymäkodista Miskunmäestä ja isoisästään Tanelista. Tyttärensä Karoliina Franckin kanssa Eeva teki tekstin pohjalta kantaäidistään myös näytelmän Larin Paraske, Rautamuurahaisen sukua. Silloin isän serkut veivät hänet polun päähän: ”Katsoha sie, täss ol meijän kinttupolu, ja tuos ol Parasken kaivo ja tässä kivell myö ain istuttiin.” Hyräilikö silloin polun päässä kirjottu ”harakkapäähine” päässään pieni ja naurava nainen, joka siihen asti oli istunut jäykkänä Järnefeltin ja Edelfeltin maalauksissa ja valettuna patsaaseen Mannerheimintien varteen. – Toinen on enemmän Anniinan kirja, toinen perustuu omakustanteeseen, jonka kirjoitin tytärtäni varten. Esitys tuli ensi iltaan 2006. Suitsittu suru 11 askel 9/2018 •. Sisältään hän löysi myös suitsitun surun. Mutta vasta omat Karjalan matkat ja arkistojen penkominen herättivät menneen henkiin ja tekivät valokuvien henkilöistä todellisia. Näissä surun ja suvun maisemissa Eeva on kulkenut monet vuodet, saattokirjassa enemmän sivustaseuraajana, sukukirjassa jäljittäen heimonsa historiaa. Siinä sain lähteä jäljittämään sekä pohjoiskarjalaisen äitini että inkeriläistaustaisen isäni tarinaa. Larin Parasken kinttupolulla Jo 1980-luvulla Eeva kävi Karjalassa, Metsäpirtin Vaskelan runokylän sijoilla. Aikoinaan en itse osannut kysellä sukulaisilta suvun vaiheista. Samalla Eeva näki omat vanhempansa uudessa valossa. Eeva Litmanen on runonlaulaja Larin Parasken sukua. – Elämä tarjosi sellaisenkin yllätyksen, että minut kutsuttiin vuonna 2011 A-studion ohjelmaan etsimään viimeistä inkeriläistä ja saman vuoden syksyllä toiseen ohjelmaa Kuka oikein olet. Sisältään hän löysi myös suitsitun surun. Kuuluisan kantaäidin kotipolulta alkanut tutustumismatka avasi näyttelijälle oman suvun salaisuuksia. Suitsittu suru E eva Litmasen syksyyn kuuluu kaksi erityistä kirjaa, yhdessä Anniina Holmbergin kanssa kirjoitettu Yksi talvi, kaksi kesää, Äitiä ja ystävää tuonilmaisiin saattelemassa (Kirjapaja) sekä omille sukujuurille kaivautuva Surun suitsima suku (Like)
Sieltä ovat parhaat ystävät ja siellä puhutaan kieltä, jota ymmärrän. Martti Haavion kirjassa Viimeiset runonlaulajat opettaja Edla Hiillos kertoo kohtaamisesta Larin Parasken ja tämän vunukan, lapsenlapsen kanssa. Olisin ollut isän tyttö, jos olisimme olleet läheisemmät. Kiitos kirjeestäsi – – sanoit että on ikävä, minä kyllä sen arvaan – –.” Kun Helmi-äidin kanssa oli vaikeaa eron jälkeen, Eeva karkasi kerran Inkeri-siskon kanssa isän luo. Inkeriläiseen tapaan häntä alettiin kutsua Larin Paraskeksi, miehen kotitalon Larilan mukaan. Vanha talo lämpesi puilla ja rahat olivat aina lopussa. Huumori. Nikitta ja Tatjana saivat tyttären, Paraskeva Nikitinan, jonka talollinen, lampuoti Kaurila Teppananpoika osti vapaaksi ja nai vuonna 1853. Se kasvatti sisua: lähdin heti kun se oli mahdollista. Välittäminen. Onnea ei voi omistaa, mutta surulle voi panna suitset.” Vuoden 2011 matkan jälkeen Eeva alkoi tehdä muistiinpanoja, joista tuli siemen nyt ilmestyvään kirjaan. Olin ensin myyjänä Lappeenrannassa, ja kun en pääsyt teatterikouluun, muutin Joensuun teatteriin harjoittelijaksi. Äidin ahdistus ja sisu Yksinhuoltajaksi jäänyt Helmi-äiti, Hemppa, teki kolmivuorotyötä elättääkseen kolme lastaan. Karjalaisuutta on sekin, että ”ilo pintaan vaik syvän märkänis”. – Nuorena häpesin häntä, aikuisena tuli syyllisyys, kun en käynyt riittävän usein häntä katsomassa. Tätä tosielämän draamaa Eeva kertaa enimmäkseen asiallisesti todeten, näin vain kävi. – Kun pohjalainen sanoo, että ”hillitte ittes”, karjalainen itkee ja on avoimempi. Vieläkin lähden pois, jos en hallitse jotakin tilannetta, Eeva Litmanen sanoo. Parasken ja Kaurilan koti sijaitsi Metsäpirtin Vaskolassa, elävässä runokylässä. Isä palasi sodasta, kun Eeva oli 9 kuukauden ikäinen, ja muutti kotoa pois Lauritsalan Tirilänkadulta vuonna 1955 Eevan 11-vuotissyntymäpäivän aattona. – Isän kaipauksen kanssa olen elänyt koko ikäni. Helsinki. – Ei ollut imuria, ei pesukoneita. Hänen mukaansa ei ole olemassa yhtä ja samaa suomalaisuutta vaan heimopiirteet hallitsevat. Tutkija Senni Timosen mukaan pieni poika oli todennäköisesti Eevan isoisä. Kun hän myöhemmin alkoi myös dementoitua ja käytös muuttui yhä mahdottomammaksi, eivät lapset heti ymmärtäneet sitä. – Piti myös päästä pois. Heidän seitsemästä lapsestaan yksi oli Taneli, Eevan isoisä. Lapsista Tatjana avioitui aikanaan Tuomas Litmasen kanssa. Äidinperintönään Eeva pitää sisua. Miten oman Jussi-isän isättömyys heijastui jatkosodan aikana syntyneen Eevan elämään. Oli vetoa ja työntöä. – Teatteri on heimo, jossa varsinkin aikaisemmin kaikki tunsivat toisensa. Työläisnaisen oli pakko pärjätä ja viedä pesuettaan eteenpäin. Teatteri on toinen heimoni Eeva Litmanen sanoo kuuluvansa kahteen heimoon, karjalaisiin ja teatterilaisiin. Teatteriheimoon hän on kuulunut koko aikuisikänsä. H 12 • askel 9/2018. Joensuu. Inkeriläisten jäljillä mukana olivat myös Helena Miettinen ja Eevan puoliso Heikki Lampi. Isoäiti Anna kävi useaan kertaan, välillä myös lastensa Johanneksen ( Jussi), Emilin ja Liisan kanssa niin sanotulla rajamaalla miestään tapaamassa. Minulle jäi siitä köyhyyden arpi, vaikka samanlaisia työläisten lapsia olivat kaikki siinä ympärillä. Isoisä oli runonlaulajan tyttären poika Sukutarinan alussa ja siellä kinttupolun päässä on inkerikko Larin Paraske, Eevan isoisän isoäiti. Matkojen lisäksi kirjoittamiseen tarvittiin arkistoihin tutustumista, valokuvien ja karttojen tuijottelua sekä sukulaisten haastatteluja. Miksi jäädä sinne, missä ei ollut mitään. Isän neljän vuoden vankilareissusta, joka tuli puukotuksesta, ja kommunistitaustasta, josta tytär kerran kysyi, miten isä saattoi mennä talvisodassa tappamaan tovereitaan. Heinäkuun alussa 1922 he ylittivät rajan ja muuttivat Tanelin luo Miikkulaisiin. Valmis muistamaan Nyt Eeva on viemässä työryhmän kanssa KokoTeatterin lavalle isoäitinsä Anna Isän kaipauksen kanssa olen elänyt koko ikäni. Teatteri ja uteliaisuus vetivät niin paljon, ettei ollut mitään pelkoa lähteä. Muistan isän lämpimät kädet, huumorin, yhdessäolohetket ja kirjeet: ”Rakas tyttöseni. Isoisä oli kuulunut punakaartiin ja paennut keväällä 1918 Neuvostoliiton puolelle, missä hänestä tuli vakooja ja salakuljettaja. Käsiksi hän ei käynyt koskaan, mutta oli sitä Hempan aggressiivisuutta ja ahdistusta hirveä katsoa. Televisio. Hänen vanhempansa, Nikitta Nikitin ja Tatjana Vasilovna olivat orjia. Nuorikosta tuli Paraskovia Kaurilova. Varmasti hän olisi kertonut, jos olisin kysynyt ja hän olisi osannut puhua asioista. Kaksikko oli kerjuulla, jotta verorästien vuoksi pakkohuutokaupattavana ollut kotimökki saataisiin pelastettua. Sosiaalisuus. Aivan kuin naisen 11. Äidin ja tyttären ristiriidoissa äidin herkkä puoli jäi pimentoon. Minulla ei ole ollut muuta aikuiselämää kuin teatteri. Spontaanius. Sosiaaliviranomaiset palauttivat heidät mustallamaijalla kotiin. Tampere. Yrittivät auttaa, mutta Helmi ei ottanut apua vastaan. – Äidin huuto oli kovaa. Myös Parasken isoäiti Oute Antintytär oli ollut Pietarissa orjana. Paraske synnytti 9 lasta, joista vain kolme jäi eloon. Radioteatteri. Helmiä riivasivat myös vaihdevuodet. Aikuisena Eeva sai tietää asioista, joista hänen lapsuudessaan ei puhuttu. käsky kuuluisi: ole sisukas, älä anna periksi! – Äiti opetti, ettei saa jäädä rannalle ruikuttamaan. Isän ikävä Tanelia Eeva ei tavannut koskaan. Inkeriläistaustaisen Helenan kanssa Eeva teki vielä yhden matkan Miskunmäelle, matkalaukussa Larin Parasken muistolaatta: ”Tässä kylässä on syntynyt kuuluisa inkeriläinen runonlaulaja Larin Paraske. – Isä ei milloinkaan valittanut kohtaloaan, eikä se ollut mikään virtahepo-olohuoneessa-juttu. Mehän myös asuimme hujan hajan, eikä ollut puhelimia. Äiti teki kaikkensa, että saatiin kaunoluistimet, ja kulki itse huonoissa vaatteissa. Kolme viikkoa myöhemmin Taneli murhattiin. Välillä silmät vettyvät, varsinkin kun tullaan lähemmäs omia vanhempia. Kun tulin Helsinkiin vuonna 1974, menin juttelemaan kenelle vaan, Eeva naurahtaa. Naapurikylässä Tanelilla oli toinen perhe, avovaimo Aune ja tytär Sylvi
Litmasen elämästä kertovan näytelmän Valmis muistamaan, jonka käsikirjoituksen hän on tehnyt yhdessä Taina Westin kanssa ja jonka ohjaa Tiina Pirhonen. Jos menettää läheisen, pitääkö menettää myös oma elämänsä. Kirjaa kirjoittaessa kohtasin suremattoman lapsen suruni. Kun suru alkoi hiipiä yksin ollessa alkukeväästä, lähdin kävelemään ja itkin. Nautin hiljaisuudesta metsässä ja töistä tullessa kotona. – Karjalaisuudessa se on sitä, ettei jäädä märehtimään eikä olla pitkävihaisia. – Olen ollut menijä ja tekijä ja mahdottoman tehokas ratkaisemaan ongelmia. – Itse tarvitsen ystäviä, rakkautta ja hiljaisuutta. Surun salvat Muistaminen ja kirjoittaminen on avannut myös surun salvat. Eeva suosittelee jokaiselle kirjoituspiirejä, joissa voi alkaa koota oman sukunsa tarinaa. Tietysti voi kirjoittaa myös itsenäisesti, vaikka vain pari sivua. Kuuntelen radiosta klassista musiikkia tai en kuuntele mitään, ja hyvä kirja on aina parempi – Äiti ei kasvattanut minusta kilttiä tyttöä. Mielessä pysyi varmaan myös kokemuksia, jotka olisi halunnut unohtaa. ”Se nyt vaa män silviisii.” – Surra pitää ja huutaa ikävänsä ulos, mutta siihen ei pidä jäädä kiinni eikä elää loppuelämää surun kautta. Iän myötä elämä selkiytyy. Kysymys on siitä, kuinka paljon haluaa muistaa ja jääkö kiinni menneeseen. – Sitten alkoi tuntua siltä, ettei tarvitse enää niin paljon juhlia ja pyöriä kavereiden kanssa. Mukana on myös Eevan tytär Karoliina. – En myöskään kadehdi nuoria näyttelijöitä. Eeva toteaa, että pysähtyminen on ollut aina hankalaa. Vai voisiko vain muistella ja sitten jatkaa eteenpäin. Häntä pidettiin muistinerona, jolta tallennettiin 32 000 säettä. Tallettaa muistikuvia, valokuvia, tuoksumuistoja. H 13 askel 9/2018 •. Jos Larin Paraske istuisi ensi-illassa marraskuussa, hän saattaisi miettiä unohtamista myös lahjana. Ystäviä, rakkautta ja hiljaisuutta Kokenut näyttelijä sanoo, ettei ikä ole pelkkiä numeroita. – Vaikka on suruvuosi, haluan puhua siitä vaan läheisten kanssa. Ihminen tulee tietoiseksi siitä, kuka hän on, mistä pitää ja mitä tarvitsee. Eeva tavoittaa yhä esimerkiksi äidin paistamien kantarellien ja piirakoiden tuoksun. Kuten Paraske oli sanonut: Onnea ei voi omistaa, mutta surulle voi panna suitset. Olen aika suora ja hyvä vetämää rajoja. Katson heitä lempeästi ja iloitsen nuorten naisten aktiivisesta roolista alalla. Rajojani ei ole ylitetty myöskään työssä. Aina olen ollut myös kärsimätön, itselle ja ympäristölle rasitukseksi asti. Roolit myös muuttuvat, eikä hän enää näyttele hirveän rakastuneiden naisten rooleja. Se tuo tullessaan muistin ja ulkoaoppimisen hidastumisen ja keskittymiskyvyn vähenemisen
Samoin hän näkee ortodoksiystäviensä elämässä paljon kaunista yhteisöllisyyttä. Opettelen olemaa myös yksin. Ihmisethän hakevat Jumalaa kuolemanpelkoonsa. Kuten kummitätini Maikki oli kiitollinen: ”Tää män nyt tälviisii.” Täti hersytteli: ”On se muisti semmoseks männy, et välillä ko mie meen tuoll kylill, en tiijä miten kottii tullaa, niin pysäytän ihmisen, ja sanon, et mie oon Litmasen Mari, viet sie miut kottiin. H Harvinainen hymy. Ja ain oon sinne päässy.” Jossain kinttupolun päässä istui vanha nainen ”harakkapäähine” hiuksillaan ja lauloi. – Nyt olen kiitollinen tästä mitä on. 14 • askel 9/2018. Mikä ja kuka tahansa, joka tukee, on hyvä, mutta Jumala ei toistaiseksi koske minua. Ensi marraskuussa heidän lapsenlapsensa nousee lavalle, mukana myös oma tytär. Lopulta tarvitset vain vuoteen ja lämpimän käden. Ritvan ortodoksiset hautajaiset olivat hänestä kauniit ja lämminhenkiset. Valmiina muistamaan. Lopulta tarvitset vain vuoteen ja lämpimän käden. Samoin syyllisyys äidin tilanteesta. Muotokuvissa runonlaulaja esitellään murtuneen näköisenä. – Ikääntyminen on tyhjentymistä, energian vähenemistä. Kyllä minä itsekin joskus hädässä rukoilen apua. Valamossa hän on käynyt kirjoittajakurssilla. Suvun vaiheita penkoessaan Eeva Litmaselle oli vaikeinta kohdata suru, ikävä ja se, kuinka turvaton hän lapsena oli ollut. Tää män nyt tälviisii Vaikean asian jälkeen on hetken hiljaista. – Ritva halusi elää, enkä ajatellut hänen sairautensa aikana kuolemaa. Eevan isovanhemmat Anna ja Taneli Litmanen kihlakuvassaan. Muutama vuosikymmen myöhemmin hänen lapsenlapsensa Taneli katsoi vaimoaan Annaa heitä erottavan rajan yli. Eeva sanoo, että kirkot, luterilainen kirkko mukaan lukien, instituutioina ovat hänelle käsittämättömiä, roomalaiskatolinen kirkko käsittämättömin. Jumala on vieras, mutta heikoissa hetkissä toivon, että joku auttaisi. Musiikki, kynttilät. . Opin häneltä, että päivä kerrallaan, ja iloitsin, kun hän kertoi, että hänen puolestaan rukoillaan. Päivä kerrallaan ennen kuolemaa Kirjassa Yksi talvi, kaksi kesää Eevan ystävä Ritva sairastuu, käy läpi rankkoja hoitoja ja siirtyy sitten saattohoitoon. Lauritsalan Hakalissa otettu potretti on ainoa kuva koko perheestä: Johannes ja Helmi sekä lapset Inkeri, Pertti ja Eeva. kuin huono tv-ohjelma
Mutta ahkera vanhapoika ei ole suinkaan ainoa. luvussa kannattaa testata ja arvioida. Yllättävän moni pysyvän jäljen jättänyt on uskonut Jumalaan. Sen oli jättänyt jälkeensä hyvin ahkerana ihmisenä tunnettu vanhapoika, joka ei antanut risunkaan mennä hukkaan. Mitä jäljelle jää. Niinpä hän tekikin aina töitä, itseään säästämättä ja lepäämättä. Kuten J ose-Maria Escriva sanoi: ”Jumala odottaa meitä joka päivä laboratoriossa, sairaalan leikkaussalissa, kasarmilla, yliopiston penkillä, tehtaassa, pajassa, pelloilla, kotona ja työn koko valtavalla saralla. Kenestä puhutaan sadan vuoden päästä, kuka on unohdettu. Kristityn toivo hedelmän pysymisestä ei perustu siihen, että kaikki työn jäljet olisivat näkyviä. Historia todistaa konkreettisesti sitä, kuinka ”vanhurskaan muistoa siunataan, jumalattoman nimikin maatuu” (Snl 10:7). Hänen viestiään Johanneksen evankeliumin 15. O len välillä katsellut hämmästellen historian henkilöiden saavutuksia. Pieni osuutemme on osa jotakin suurempaa. Oliko elämäni yhdentekevä. Olen rakastettu sellaisena kuin olen. Y stävän sukulainen oli saanut perinnön. Perintönä oli talo, jonka vierellä oli uurastuksen hedelmä, piharakennukseen kasattu klapipino, joka ulottui kymmenen metrin matkalla laipioiden yli viiden metrin korkeuteen aivan valtava. He kuvittelivat tukeneensa rauhaa ja vapautta, mutta se paljastui tyrannian ja sorron tukemiseksi. Suunnitelmasta ja käytännön logistiikasta vastaa Jumala itse. Saamme nyhertää omaa osuuttamme rauhassa. T ämä on kipeä esimerkki siitä, kuinka elämäntyö voi konkreettisesti hajota käsiin. Mutta vielä pahempaa oli, että halkopinosta oli aikaa sitten kadonnut energia-arvo. Identiteettini ei ole saavutettu vaan vastaanotettu identiteetti. Harmillista oli vain se, että perinnönsaajille juuri tuo työn hedelmä oli suuri hankaluus ja vaiva. Silloin työn menestys ei nouse päähän eikä tappio särje sydäntä. aikakirjeet He kuvittelivat tukeneensa rauhaa ja vapautta. Omistajilla on siis valtava urakka edessään, kantaa kuutiokaupalla arvotonta puuta pois ja hävittää se. Työ ei hallitse minua. Hyvin usein ne kyllä tulevat ajan myötä näkyviinkin, mutta olennaista on, että Jumalan valtakunnassa ne eivät pääse hukkaantumaan. Klapipinostaan mies oli ollut erityisen ylpeä, siinä se ahkeruus näkyi konkreettisesti. Jätinkö mitään jälkeä. Ja lopulta jokainen meistä varmaan joskus kysyy, mitä jää jäljelle siitä, minkä vuoksi uurastin. Eikä ainoastaan valua hukkaan vaan aiheuttaa lisätöitä. Kasa oli ensinnäkin liian korkea ollakseen käytännöllinen. Kipein ongelma ei ollut vain se, että maailmankatsomus petti ja aate kaatui alta, vaan se, että oma elämäntyö ja intohimo hukkaantui siinä samalla. Eija-Riitta Korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori 15 askel 9/2018 •. Elämänkatsomus oli, että ahkeroida piti, laiskuus on synti. Sainko jätettyä jäljen. Siis kuutiokaupalla puuta. Toisekseen Jeesus lupaa siinä, että hänen seurassaan tuotamme ”paljon hedelmää”, ”sitä hedelmää, joka pysyy”. Hänen seurassaan kaikki työ on myös arvokasta. Ja jos jätin, onko sillä arvoa. Jumala odottaa meitä joka päivä.” . Jokaisen elämänsä jalanjäljistä huolestuneen kannattaisi tutustua Jeesukseen, monestakin syystä. J eesuksen seura auttaa myös minäkuvamme kanssa. Arkisella työllä palvelen Jumalaa, ja se antaa innon. Tuota kasaa ei voinut myöskään polttaa pois, sillä talo ja metsä roihahtaisi tuleen saman tien. Usko antaakin toivon, jota ilman voisimme turhautua. Hän sanoo ensinnäkin inhorealistisesti: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään.” Vaikka ihminen näyttäisi hyvinkin aikaansaavalta, todellinen testi on historiassa. Mitään sillä ei lämmitettäisi. Esimerkiksi moni entinen stalinisti ja taistolainen joutui syvään kriisiin Neuvostoliiton romahdettua. Puu oli hapertunut lahoksi ja hajosi muruina käsiin. Ilman tätä näkökulmaa saattaisin ikävystyä
Jäljelle jäivät muistot 16 • askel 9/2018. Pia sairastui muistisairauteen 49-vuotiaana. Pialle äitiys oli elämän tärkeimpiä asioita. Iloisen ja nauravaisen äidin persoonallisuus muuttui. (kuvat perheen arkistosta) Onnellinen perhe kotinsa pihamaalla silloin, kun kaikki oli vielä hyvin
Olemme Frans-pojan kanssa muuttaneet vuokra-asuntoon. Lapsille haluttiin antaa kristillinen arvopohja. – Kun vaimo sairauden edetessä joutui palvelutaloon, taloudellinen tilanne huononi niin, että ei enää ollut rahaa asua omakotitalossa, vaan jouduimme myymään tämän. – Sisareni huomasi epätoivoni ja houkutteli minut helluntaiseurakunnan tilaisuuteen. Työskentelin metalliteollisuudessa työnjohtajana ja Pia kehitysvammaisten parissa ohjaajana. Liian monta luopumista lyhyellä aikavälillä vie voimia ja tekee surulliseksi. Alzheimerlääkkeet eivät tehonneet, ja diagnoosi tarkentui otsa-ohimolohkonrappeumaksi. ”Isolla kirkolla” kului yhdeksän vuotta. Siellä Jeesus tuli elämääni ja sain uuden suunnan. Nuotiolla istuessa näin viehättävän naisen, jonka iloinen olemus teki vaikutuksen. – Diagnoosi tuli syksyllä 2015, jolloin Pia oli vain 49-vuotias. Juha Heikura istuu talon ainoalla istuimella, pianotuolilla, hiljaa mietteissään. Avioero oli Juhalle raskas kokemus. Pian nekin haetaan pois. Työtoveritkin huomasivat muutoksen Piassa ja huolestuivat. Aloimme seurustella. Hän ei enää paketoinut hankkimiaan joululahjoja, vaan halusi itsepintaisesti laittaa ne muovipussiin. Molemmat ovat parantumattomia sairauksia. – Pia olisi viihtynyt siellä edelleenkin, mutta kun saimme Oulusta työpaikat, muutimme ja ostimme omakotitalon vuonna 1992. H Pian muistisairaus paljastui arkiaskareissa. Taudin kuvaan kuuluu nopea eteneminen. Ikäviä yllätyksiä Pia oli aina ollut tarkka ja tunnollinen. Lääkäri kertoi Pian sairastavan joko Alzheimerin tautia tai otsa-ohimolohkonrappeumaa. Juha ja Pia tykkäsivät käydä myös teatterissa. Neljäkymmentäyhdeksänvuotiaan Pia-vaimon otsa-ohimolohkonrappeuman löytyminen vuonna 2015 oli järkytys koko perheelle. Talon sisällä tuoksuu puhtaalta ja siivotulta. Rakkaus roihahti nuotiolla Juha asui nuorena Kajaanissa. Tutkimusten jälkeen tuli diagnoosi, joka oli järkytys koko perheelle. Elämällä oli kuitenkin tarjota ikävä yllätys. Hän hoiti kaikki asiat hyvin, ja hänen tekemisiinsä sai luottaa. – Pia hoiti meillä laskujen maksamisen. Yhtäkkiä laskujen maksaminen tietokoneella alkoi tuottaa vaikeuksia. Sitten se ei enää onnistunutkaan. Avioliitto ensimmäisen vaimon kanssa päättyi, kun vaimo löysi toisen miehen. Juha koki loppuunpalamisen ja joutui jonkin ajan kuluttua jäämään sairaseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Kutsumat17 askel 9/2018 •. Tyhjissä huoneissa on enää siivousvälineitä ja piano. Moni asia oli hyvin ja teki onnelliseksi. Saman vuoden jouluna Pian käytös alkoi muuttua. Teksti: Aulikki Alakangas • Kuvat: Markku Ruottinen K auniin omakotitalon pihalla on vaihtolava puolillaan tavaraa. Tähän taloon liittyy paljon muistoja hyvistä hetkistä perheen kanssa, eikä muuttaminen ole ollut helppo asia. Yhteinen usko yhdisti ja antoi näköalaa. Onnellisten päivien muistot on koottu kauniisti valokuva-albumiin. Juha Heikura ja Rose-tytär kertovat, millaista on kun puoliso ja äiti katoaa unohdukseen. Naimisiin mentiin ja syntyi kaksi toivottua lasta Rose ja Frans. Siitä seurasi muutakin hyvää. Sairaus eteni nopeasti ja mullisti koko perheen elämän ja talouden. Pian iloisuus ja positiivisuus vaikutti minunkin elämääni. Sairaus eteni nopeasti ja noin vuoden kuluttua Juhan ja Pian parisuhde muuttui jo hoitosuhteeksi. Aluksi elettiin etäsuhteessa Pian opiskellessa Helsingissä kehitysvammaisten ohjaajaksi. Tautiin ei tunneta parannuskeinoa eikä ehkäisyä. Hänellä näytti olevan vaikeuksia suoriutua jokapäiväisistä työtehtävistä ja oppia uutta
Päivisin Rose oli koulussa, iltaisin hän kävi vanhempiensa kanssa sairaalassa veljen luona. toman vieraan kanssa oli vain opittava elämään. Yhteydenotto Muistiliittoon toi uutta tietoa ja vertaistukea. Sitten hän kertoi olevansa parantumattomasti sairas. Äidin muistisairaus pakotti aikuistumaan nopeasti. Veli on rakas ja hänen sairautensa kosketti kovasti. Äidin sairastuminen ja perheenjäsenten terveysongelmat myös kasvattivat. Sieltä löytyi ihmisiä, jotka olivat kokeneet läheisen muistisairauden ja tiesivät mistä oli kysymys. Myös läheiset ihmissuhteet kantoivat. Käytin siihen kaikki voimavarani. Koko ajan taustalla oli huoli läheisistä, joiden tulevaisuus oli arvaamaton. Minusta tuntui, että tämä ei voi olla totta. Sairaus lähensi ja liitti yhä lujemmin perheenjäsenet yhteen. Vaikeimpinakin hetkinä saan luottaa siihen, että Jumala pitää huolen. Tulossa oli muitakin ikäviä yllätyksiä. Onnistunut suoritus siinä elämäntilanteessa tuntui palkitsevalta. Kaunis omakotitalo on melkein tyhjillään. Muuttoauto on vienyt Juha Heikuran tavarat vuokra-asuntoon. Hengellinen koti on löytynyt Oulun Vapaaseurakunnasta. Koettelemuksissakin Hän kulkee rinnalla ja kantaa. Frans sairastui psykoosiin ja joutui sairaalahoitoon. – Sain kotona kristillisen kasvatuksen. Se oli myös valmistautumista tulevaan, jonka tiesi vääjäämättömästi tapahtuvan. Myös oma valintani oli lähteä seuraamaan Jeesusta. Elin kuin sumussa. Rose oli nyt ainoa terve perheenjäsen. Olen saanut hyvän miehen, jonka kansH 18 • askel 9/2018. Keväällä 2016 Rose sai painaa päähänsä valkolakin. Tunteet siirtyivät paperille Äidin sairastuttua Rose purki tuntojaan päiväkirjaan ja kirjoitti runoja. Äiti oli aina ollut hänelle läheisin ihminen, jolle saattoi kertoa ilonsa ja surunsa. Rose pitää pyhäkoulua ja osallistuu tilaisuuksiin. Perheen voimavaroja koeteltiin. Pitkät yhteiset keskustelut olivat antoisia. Tuore aviomies, Juha Piippo, toimii nuorisotyössä. – Ennen nukkumaanmenoa oli tehtävä läksyt ja luettava ylioppilaskirjoituksiin. Sanoin hänelle, että et voi olla sairas. Olin päättänyt, että ylioppilaskirjoitusten eteen teen kaikkeni. – Kerran koulusta tullessani äiti oli hyvin vakava. Äiti oli vielä niin nuori ja täynnä elämää. – Ennen äidin sairastumista olin lapsi. Se oli hirveää. – Viime elokuussa meidät vihittiin. Ihmettelin, mitä on tapahtunut. Rose korostaa, että usko Jumalaan ja Hänen apunsa oli selviytymisen kannalta tärkeää. Sairaus lähensi perheenjäseniä Äidin sairastuessa Rose oli lukiossa ja vietti tärkeää abivuottaan. Rosen elämä muuttui vielä haasteellisemmaksi, kun veli joutui sairaalahoitoon. Äiti ymmärsi, tuki ja neuvoi. Yksi tärkeimmistä voimanlähteistä oli kuitenkin usko
Lisäksi koko ajan oli pidettävä häntä silmällä. Meillä on ihana seurakunta, jonka toimintaan osallistuu paljon nuoria. 19 askel 9/2018 •. Lastentarhanopettajan työ on ollut toiveena jo lapsuudesta asti ja näyttää toteutuvan. Äidin muistisairaus pakotti aikuistumaan nopeasti. Monesti mieli on raskas ja mielessä monet muistot ja kysymykset. Vaimo liukui vähitellen kauemmaksi omaan maailmaansa, ulottumattomiin. Rakkaus ei katoa Roselle on jäänyt vahvana mieleen äidin kanssa tehty viimeinen yhteinen reissu Kajaanin mummolaan. – Omaishoitajana oleminen oli raskasta. Äiti tunnistaa laulun ja reagoi. Oulun Vapaaseurakunta on Rose Piipolle tärkeä voiman antaja. Apua arkiaskareisiin saatiin kotipalvelusta, josta käytiin kaksi kertaa viikossa muun muassa laittamassa ruokaa. Pia ei enää puhu, enkä tiedä tunnistaako meitä. Raskas omaishoitajuus Pian muistisairauden edetessä nopeasti aviomiehestä tuli omaishoitaja. Hoitokodissa käynti ei ole helppoa. En silti tiedä tunnistaako äiti minua. – Viimein en enää jaksanut. Usein soitan hänelle musiikkia, erityisesti laulua Sua vain yli kaiken mä rakastan, jota hän lauloi minulle lapsena. Olen onnellinen. Juha on tukenut minua äidin sairauden aikana. Käymme hänen luonaan useasti. Tiedän myös, että äiti ei ole joutunut kärsimään kauan, koska sairauden tuntu on hävinnyt. Rose Piippo opiskelee Oulun yliopistossa varhaiskasvatusta. Uskon tapaavani äidin vielä taivaassa, ja silloin hän on sama terve ja ihana äiti kuin aiemminkin. Juha halusi kuitenkin vielä sinnitellä ja hoitaa Piaa kotona. Vaikka sairastumisen hyväksyminen vei aikaa, Pian muutto palvelutaloon oli kuitenkin paras ratkaisu. Äidin muistisairaus pakotti aikuistumaan nopeasti. . Tiedän myös, että usko vahvistuu koettelemuksissa. – Nukuimme vierekkäin ja ennen nukahtamista äiti tarttui käteeni ja hymyili. Vuosi sitten Pialle saatiin hyvä hoitopaikka palvelutalosta. Joskus Hän on vastannut minulle jonkun ihmisen kautta. – Aluksi minulla oli Jumalalle monia kysymyksiä. Puristaa kyllä kättäni ja hymyilee. Pia ei kuitenkaan pyrkinyt lähtemään harhailemaan omille teilleen, mikä hieman helpotti. Kun sairaus paheni eikä Pia enää osannut pitää huolta henkilökohtaisesta siisteydestään, vaimon sukulaiset ehdottivat palvelutaloon siirtymistä. sa voin jakaa sekä uskon että muutkin elämän asiat. Äitikin sai sanottua vielä: minäkin sinua. Minulla on nyt kuitenkin hyvä elämä. Vaimon sukulaisista, varsinkin isästä, on ollut meille suuri apu, Juha Heikura kertoo. Nykyään käydessäni palvelutalossa juttelen hänelle kuulumisia, kosketan ja olen katsekontaktissa. Se tuntuu hyvältä. Uusina oireina ovat tulleet tasapainon menetys ja epileptiset kohtaukset. Katsoimme toisiamme ja sanoin hänelle, että rakastan häntä
Hänkin sanoo olevansa SE JOKA ON, mutta kertoo samalla, mitä ”se joka on” tarkoittaa: tietä, totuutta, elämää, vettä ja leipää. Moos 14) Tosi raamatullisena uskovana hän puolustaa perinteistä avioliittokäsitystä ja pitää oikeana aviorikoksista tavattujen kivittämistä. Sellainen on ainakin Jack Milesin Christ a Crisis in the Life of God. Poika puhuukin äidinkieltä, arjen tolkullista asiaa. K yllä ei uskovaisen pitäisi lukea liian viisaita kirjoja. (3. Jumalan viisaus kattaa kaikki elon ongelmat hometaloista ihonhoitoon. Nyt Poika panee paremmaksi. Hänen kerrotaan seurustelevan syntisten kans20 • askel 9/2018. Hän antaa lain, joka koskee päärupea, vaatteissa tai taloissa esiintyvää spitaalia, kyhmyjä, hilseileviä ihottumia ja vaaleita laikkuja. Uudessa testamentissa ei Jumala oikeastaan muuta sanokaan kuin rakastavansa poikaansa. Ne saattavat aiheuttaa ahdistusta Isässä jo sen takia, että hänellä onkin tuhlaajapoika, juuri se, johon hän on mielistynyt. Se nyt ei ole kovinkaan paha asia. Vanhan testamentin puolella hän pitää koko ajan suurta ääntä joko itse tai edustajiensa välityksellä. Jos Jumala rukoilee, niin pyytäköön varjelusta tämän kirjan ajatuksilta. Jeesus, Jumalan tuhlaajapoika Silmä silmästä vai toinen poski. Mutta mitä tekeekään Poika pyöriessään maailman sikotarhassa. Itsestään hän ei kerro muuta kuin sanoo olevansa SE JOKA ON. Teot puhuvat hänen puolestaan ja kertovat Isän olevan sotajoukkojen Jumala, kostaja ja kova kundi
Nuori kapinallinen ei suostukaan sokeasti uskomaan opittua eikä asetu uskonnon uhriksi. 21 askel 9/2018 •. Kun Isä vaatii murtumaa murtumasta, silmää silmästä ja hammasta hampaasta, niin Poika yllyttää kääntämään toisenkin posken lyöjälle. Molemmat katsovat kuin peilistä arvoituksen tavoin, koska näkevät vain oman kuvansa. Niin alkaa iloinen juhla.. Miten sotajoukkojen Jumalan Pojasta tulee siviilipalvelusmies. Kun Jeesus sanoo MINÄ OLEN tie, niin samalla hän sanoo olevansa Jumala, mutta samalla myös Jumala, joka kärsii ja kuolee. Hänen valonsa loistaa ihmisen kuoleman pimeydestä. sa, koskettelevan verenvuototautisia, antavan syntisten naisten lotrata öljyä päälleen, välittävän vähän sapattisäännöistä, panevan paikat ja businekset sekaisin temppelissä. Luulemme näkevämme totuuden Raamatun teksteissä ottamalla ne sanatarkasti Jumalan sanelun puhtaaksi kirjoitettuna versiona. Milesin ja minun mielestäni kysymys on paljon suuremmasta jutusta kuin Jeesuksen Isäsuhteen psykoanalyysistä. Kun hän sanoo olevansa hyvä paimen, hän sanoo samalla olevansa lammas, joka uhrataan. Vanhin ja viimeisin testamentti avautuu, kun uskallamme katsoa koko Raamatun lasimaalausta avoimin mielin, uskon silmät sirrillään, tajuten sen viestin: Tulkoon valo, kotiinpaluun vihreä valo kaikille tuhlaajapojille. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti a n t t i v a lt a Jeesus on sekä hyvä paimen että uhrilammas. Tuhlaajapojille loistaa vihreä valo Isä Jumala, Israelin ystävä, piti huolta valitusta kansasta ja patisti sitä luvattuun maahan. Kenen luvalla isän kiivaus ja kiukku syntiä kohtaan kääntyy Pojassa rakkauden vaatimukseksi ei vain syntisiä, vaan myös vihollisia vastaan. Sokea usko ei näe yhtään syvemmälle kuin tutkijan tarkka katse, jos kummassakin on taittovirhe. Kaikesta tästä nousee helposti mieleen kuva isästä, jonka poika asettuu vastustamaan sitä, mitä isä edustaa ja vaatii. Uudessa testamentissa Poika lupaa, että Jumala pitää huolta kaikista kansoista ja lupaa meille uuden taivaan ja uuden maa. Taittovirhe uskovalla ja tutkijalla Raamatunlukutapaamme taitaa rasittaa kaksi heikkoutta. KURONEN Matti J. Tiede pyrkii puolestaan näkemään tekstien takana olevaan todellisuuteen hakemalla historialliskriittisiä faktoja ja tulkitsemalla niitä tietojensa sallimissa rajoissa. Mutta jos Raamattu ei olekaan läpinäkyvä ikkuna vaan lasimaalaus, joka on totuus sellaisenaan, arvoitus itsessään. Sen suuri kertomus ei ole sen kauneudessa, rumuudessa tai tekotavassa, vaan siinä mitä SE ON. Toiset meistä lukevat sitä uskonnollisten silmälasien, toiset tieteellisten linssien läpi
Useat huomaavat jo keski-iässä, että sovitut tapaamiset eivät pysy enää mielessä ilman kalenteria ja puhelimen hälytyksiä. Unohtaminen on yhtä tärkeää kuin muistaminen, ja muistin lipsahdukset kuuluvat normaaliin arkeen. – On ihan tavallista, että avaimet katoavat ja nimet, numerot, henkilöt, pikkutiedot ja koodit unohtuvat. Mihin panin avaimet. Tässä vaiheessa moni painaa paniikkinappulaa. Hyyppä kuvailee. Mielessä vilkkuvat kuvat Alzheimerin tautiin sairastuneesta läheisestä, joka taudin loppuvaiheessa ei tunnistanut edes omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. oliko jääkaapista loppunut maito vai margariini. Talonmieheltä vara-avainta noutaessasi pähkäilet, pitiköhän tänään käydä kaupassa. Teksti: Anna-Kaisa Pitkänen Kun muisti muistuttelee E räänä aamuna viedessäsi koiraa lenkille jäät miettimään, kuka olikaan tämä niin tutun näköinen henkilö, joka tervehti sinua kadulla. Kotiin palatessasi huomaat unohtaneesi avaimet sisälle. Myös normaaliin ikääntymiseen kuuluu eriasteista muistin heikkenemistä. Kun pääset kotiin, kävelet suoraa päätä keittiöön. d u o d e c im 22 • askel 9/2018. Unohtelu on onneksi hyvin yleinen ja enimmäkseen harmiton vaiva. Avaimet kuitenkin löytyvät, ja unohdetut asiat palaavat mieleen viimeistään hyvin nukutun yön jälkeen, tietokirjailija ja neurologi ja kirjailija Markku T. Hyyppä neuvoo, miten muistisairauden voi erottaa tavallisesta unohtelusta ja miten muistia voi hoitaa. Entä Markku Hyypän mukaan muisti ei ole tietovarasto vaan aktiivinen systeemi, jossa työmuisti ja pitkäkestoinen muisti keskustelevat keskenään. Muisti pettää tyypillisesti silloin, kun olemme kuormittuneita ja huonosti nukkuneita. Kauppareissu palaa mieleen, kun puoliso huutaa kahvimaidon olevan lopussa. Neurologi ja kirjailija Markku T. Häneltä on vastikään ilmestynyt teos Ikääntyvän muistikirja (Duodecim). Et kuitenkaan muista, miksi ihmeessä olit menossa sinne
Mikä on normaalia. Arkisessa unohtelussa on usein kyse siitä, että hoksaaminen sakkaa. Muisti ja tunteet kuuluvat myös erottamattomasti yhteen. Miksi muistaakseen on unohdettava. Hoksasitko. Jotta ihminen säilyttää toimintakykynsä, hänen suorastaan täytyy unohtaa. – Muistimestareiden elämä on usein mennyt pilalle, koska he eivät pysty unohtamaan mitään. – Unohtaminen on välttämätöntä muistamiselle etenkin, jos muistettavaa kasaantuu aivoverkostoihin liikaa. Sen tärkeä osanen on ihmisen toiminnanohjaus eli kyky tehdä tarkoituksenmukainen toimintaa ohjaava arvio eri tilanteissa. – Myönteisten tunteiden ja muistin yhteys perustuu siihen, että muistitoiminnot ja henkinen joustavuus eli palautumiskyky sijaitsevat samoissa aivoverkostoissa. Suomessa Myönteiset tunteet, kuten hyväksyntä, kiinnostuneisuus, kunnioitus ja myötätunto, ruokkivat muistia. – Asioiden ja esineiden unohtelu liittyy työmuistin pätkimiseen, mikä ilmenee hoksaamattomuutena ja tilapäisenä tilanteen hallinnan menetyksenä, Hyyppä kertoo. Heidän tunne-elämänsä jää usein vajaaksi, Hyyppä selittää. Esimerkiksi traumakokemukset aiheuttavat mieltä kiusaavia muistoja, ja aivoverkostot pyrkivät aktiivisesti poistamaan niiden tuottamia häiritseviä muistijälkiä, Hyyppä kertoo. Arkisia muistipulmia poteva voi lohduttautua sillä, että unohtaminen ei ole pahasta. H Jo r m a Jä m s e n / v a s ta v a l o 23 askel 9/2018 •. Tehtävässä tarvittavia tietoja ylläpitävä työmuistimme ei saa yhteyttä pitkäkestoiseen muistiin. Hyvä arki, tasapaino tekemisen ja levon välillä, hoitaa muistia. Hyyppä käyttää tästä sanaa hoksaaminen. Historia tuntee suurmuistajia, joiden elämästä on tullut sietämätöntä siksi, että he muistavat kaiken valokuvantarkasti. Vaikka unohtelu on normaalia, kohtuullinen huoli muistista on tervettä. Näitä ovat esimerkiksi hyväksyntä, kiinnostuneisuus, kunnioitus ja myötätunto. Vaurioittavat kokemukset voivat heikentää muistin toimintaa, mutta myönteiset tunteet ruokkivat muistia. Muisti ei ole jollakin aivoalueella sijaitseva tietovarasto, vaan aktiivinen systeemi
Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, miten omainen suhtautuu kömmähdyksiinsä. P Liiku itsellesi sopivalla tavalla riittävän usein ja mieluusti ryhmässä. P Harjoittele stressin säätelyä: rytmitä arkeen sopivasti lepoa ja tekemistä. Erityisesti kielten opiskelu kannattaa, mutta kaikki oppiminen on hyväksi muistille. Välitai Itämeren ruokavalio on hyvä vaihtoehto myös muistille. P Syö monipuolisesti ja ravitsemussuositusten mukaan. Onko stressiä ja univajetta. Muistille voi suositella sydämelle ja verisuonistolle terveellistä Välimeren tai Itämeren ruokavaliota. Huolla muistia P Hakeudu ihmisten pariin: Tapaa läheisiäsi, kuuntele ja tule kuulluksi. Lähteet: Markku T. Niihin kuuluu myös huoli muistin rappiosta ja unelmat koko ajan paremmista muistikyvyistä. Muistin pelastajiksi on julistettu esimerkiksi E-, Btai D-vitamiinit ja monenmoiset rasvahappovalmisteet. Eläkeiän ylittäneen unohteluun kannattaa suhtautua vakavammin kuin työikäisen, jonka muistipulmien takana ovat todennäköisemmin stressi, univaje, päihteet tai epäsäännölliset elämäntavat. Yksi tärkeä nyrkkisääntö on kuitenkin hyvä painaa mieleen. Liiku omalla tavallasi ja nauttien. Aukottomia keinoja muistisairauden itsenäiseen diagnosointiin ei ole. Muistin huoltamisessa on kyse elämäntapojen kokonaisuudesta: tasapainon löytämisestä suorittamisen ja levon välille. – Kun läheinen havaitsee, että kumppanin tilapäiset muistikatkokset ovat lisääntyneet tai muuttuneet pysyviksi, kyseessä voi olla muistisairaus, Markku Hyyppä sanoo. Muistisairautta epäiltäessä myös ikä ratkaisee. Joidenkin tutkimusten mukaan muistia petraavat suklaa, parsakaali, kananmunat, pähkinät, siemenet ja tomaatti. Tutkitusti tehokkaita muistirohtoja ovat esimerkiksi kirjojen lukeminen, ystävien tapaaminen, vapaaehtoistyö, hyvä uni, kielten opiskelu, tanssi ja musiikki. Muistisairauden alkuvaiheessa sanoja voi olla vaikea löytää, kirjoittaminen hankaloituu ja eksymisiä tapahtuu varsinkin uusissa ympäristöissä, Hyyppä sanoo. Älä vaadi itseltäsi liikaa. . Ovatko suoritus ja lepo tasapainossa. Häntä pelottaa ja ahdistaa. P Varaa aikaa unelle ja palautumiselle. Muistia terveystuottein buustaamalla kasvattaa kuitenkin ennemmin myyntimiesten lompakkoja kuin omaa muistikapasiteettiaan. P Auta lähimmäistä ja tee vapaaehtoistyötä. – Muistisairauden diagnosointiin tarvitaan aina neuropsykologisia tai neurologisia tutkimuksia, Hyyppä muistuttaa. Myös tunne-elämän hankaluudet, masennusoireet ja ahdistuneisuus saattavat lisätä muistin pätkimistä. Tavallisesti unohtelija huomaa nopeasti lapsuksensa ja nolostuu. Virkistävien aineiden varjopuoli on se, että niiden vaikutus on lyhytaikainen. Muistisairaus heijastuu useasti myös mielialaan ja persoonaan. Kaunokirjallisuus, tanssi ja musiikki ovat hyväksi muistille. Nykyajan terveysbisnes tuotteistaa taitavasti ihmisten toiveita ja pelkoja. P Harrasta kulttuuria. – Laajat tutkimukset osoittavat, että muistia stimuloivat lisäravinteet, yksittäiset ruoka-aineet, älylääkkeet, tietokoneharjoitteet tai aivojen ärsyttäminen sähköja magneettistimulaatioilla ovat humpuukia. Hyyppä: Ikääntyvän Muistikirja, Duodecim, 2018, Virpi Kalakoski: Pieni kirja muistista, Työterveyslaitos, 2009 Muistiliitto.fi Riittävä uni on muistin elinehto. muistisairaudet ovat lisääntyneet väestön ikääntymisen myötä. Aloitekyky rapistuu ja arjesta selviäminen takkuaa. Ne myös saattavat häiritä palautumista ja unta. Jos kuitenkin laiskottaa ja ihmeaineiden helppous vetää puoleensa, kannattaa kokeilla kahvin juontia. P Käytä ohjeiden mukaan sinulle määrättyjä lääkkeitä. Alkavaa muistisairautta poteva taas voi olla välinpitämätön tai keksiä loputtomia selityksiä unohtelulleen. – Itse juon päivittäin muutaman kupin vahvaa espressoa, ja olen huomannut sen tilapäiset muistia virkistävät vaikutukset, Hyyppä sanoo. P Vältä alkoholia ja muita päihteitä. Torjuuko tomaatti unohtelua. P Opiskele uutta. Kuitenkin kauppa käy, Hyyppä kummeksuu. Riittävä uni taas on muistin elinehto. H m A T T I K O u T O n E n / V A S TA V A L O 24 • askel 9/2018. – Toisin kuin normaali unohtelu, muistisairaus vaikeuttaa uuden oppimista. Tässä avuksi on myötätuntoinen asenne itseen ja muihin ihmisiin, rentoutumisen, läsnäolon ja omien rajojen tuntemisen harjoittelu. Yli 85-vuotiaista jopa 35 prosenttia sairastaa etenevää muistisairautta, josta on hyvää vauhtia tulossa suomalaisten kansantauti. Entinen tarkan markan mies saattaa jättää laskut maksamatta, koska ei muista eikä osaa. Parasta buustausta muistille on hyvä arki, jossa on sopivasti haasteita ja lepoa eikä liikaa kuormitusta. Aiemmin tärkeät asiat eivät enää tuota iloa. Iloisesta ja ulospäinsuuntautuneesta kumppanista voi tulla epäluuloinen ja vetäytyvä. Muistia ei siis voi syödä tai lääkitä terveeksi, mutta terveellisen ravitsemuksen perussäännöt auttavat myös muistin huollossa
Ehkä hän oli nytkin. Lapsen mielestä vastaan tuli varsin paljon heitä, joiden kanssa vanhemmat jäivät juttusille. Näin isä kai hankki tunteen siitä, että oikeutus Juhlamatkaan oli hankittu. Poikien ukki oli silloin Juhlamielellä. Hän näytti tuntevan jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että kesken parhaimman kesän maatalon isäntä lähti noin vain matkalle, ikään kuin huvittelemaan. Aloitin itkut jo hyvissä ajoin. Vaivalla ja kiireellä isä johti heinäynnä muita talon töitä siihen malliin, että Juhlille päästiin. Heistä näytti olevan tavattoman iloista tavata Juhlilla monia tuttavia: kansanopistotovereita, sukulaisia, pienen kotiseurakunnan entisiä pappeja perheineen ja ties ketä. Sain kuitenkin lähettää matkaan kaksi teinipoikaa, jotka odottivat innolla Juhlia ja kaverien tapaamista. Olin täyttämässä kahdeksan vuotta enkä ollut vielä koskaan ollut erossa äidistä. Pappilan salissa Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä E desmenneet vanhempani olivat maanviljelijöitä, joiden sukupolvi ei juuri lomia tuntenut. O pin odottamaan Juhlamatkoja ja vähitellen myös etsimään niiltä jotain itselleni merkittävää sisältöä. He puhuivat Juhlille lähtemisestä. Kirjoitin Facebook-päivityksen: Tärkeintä ei ehkä ole päästä sinne, minne kaipaa, vaan tietää, minne kaipaa. Vaikka luterilaiset eivät pyhiinvaeltamisesta juuri puhu, mielestäni nuo lehmien hoitamisesta lomailleet mies ja vaimo olivat varmasti pyhiinvaeltajia. Kerroin, mikä itselleni oli aikoinaan parasta lähtemisessä: se, että isä oli niin iloinen. Tänä vuonna odotin matkaa Tampereen herättäjäjuhlille, mutta en päässytkään. J oka vuosi vanhemmilla oli pieni pyhiinvaellus, kahden yönseudun matka herättäjäjuhlille jonnekin päin kotimaata. Se oli Israel. Matkaoppaan nimi oli Ariel Livson. Edeltävinä päivinä hän pyrki tekemään ja teettämään sellaisiakin töitä, jotka eivät olisi olleet aivan välttämättömiä. . Opin ymmärtämään, että oltiin menossa tärkeälle matkalle, jolta vanhemmat hakivat uusia voimia seuraavaan työvuoteen ja arjen vaivoihin. Hän, jonka käsissä elämämme ja terveytemme ovat, päätti toisin. 25 askel 9/2018 •. Pyhillä matkoilla Juhlamatka antoi voimia työvuoteen. Siksi matkakohde ei ollut mikä tahansa. Niinpä äiti valmisti minulle lohdutuksen: jokaiselle erossa olon päivälle jotakin hyvää sisältävän paperipussin, jonka sain avata kuin adventtikalenterin luukun. Tuo viikko jäi vanhempieni ainoaksi yhteiseksi ulkomaanmatkaksi. Tuntui ihmeeltä, kun vanhemmat olivat viikon kestäneellä lomamatkalla syksyllä 1976. Isä puhui juhlallisesti Pyhälle Maalle matkustamisesta. Matkan aikana isä teki laajoja muistiinpanoja. Matkan jälkeen saimme kotona kuulla ihailevia muistoja mukavasta nuoresta miehestä, jolla oli laajat tiedot ja hyvä kertomisen taito. Juhlamatkasta osattomaksi jääminen kirpaisi. Kun lomaoikeus alkoi isällä, hän oli jo viidenkymmenen vuoden tienoilla
– Epäröin märissä pöksyissäni, voisinko kertoa vieressäni kulkevalle parhaalle ystävälleni, että meidät kaasutetaan pian. Ketään ei saa nöyryyttää ja sulkea yhteisön ulkopuolelle. He käskivät antamaan korut: ”Ette enää niitä tarvitse.” Se oli shokki. Kaksi suuntaa, kaksi kohtaloa Marian Turskin katsoo ylös, avaa silmänsä suuriksi ja nostaa kädet koholle. Kun suuri virta ihmisiä lähti marssimaan kohti kaasukammio kakkosta, minä lähdin pienessä ryhmässä toiseen suuntaan, ajattelin: olen elossa. Vangit myytiin orjamarkkinoilla töihin. Osasin odottaa näkeväni parakkeja, sähköisen piikkilanka-aidan ja polttouunien piiput. Samalla he lauloivat laulua, jonka vieläkin osaan hyräillä. Marian jäi Auschwitziin. Se oli hyvin vaikuttavaa. Turski sivelee käsivarsiaan. Kuulin, että se oli hyvin suosittu laulu. Olin niin peloissani. Suppea, paremmassa kunnossa oleva ryhmä valittiin eloon. – Kun juna saapui Auschwitziin aamuyöstä, kuulin koirien haukunnan ja brutaalien kapojen lyönnit. Koirat haukkuivat Auschwitzin yössä Marian oli ollut kaksi vuotta vasemmistolaisessa organisaatiossa mukana. – En kyennyt seuraamaan muiden ihmisten reaktioita. – Näin kyltin. Näin liekit. Hän osasi kieliä ja oli lukenut uutisraportteja ja kuunnellut BBC:tä. Marianin äiti lähti tehtaaseen Bergen Belseniin. Zu Sauna Ryhmää kuljetettiin kohti rakennusta. Sitten paljastui, että kyseessä olikin todellinen sauna. Viitassa luki ”zu Sauna”. H 26 • askel 9/2018. Kun Saksa valloitti Puolan, perhe ohjattiin ?ód?in ghettoon, josta matka jatkui elokuussa 1944 Auschwitziin. En ollut koskaan juonut alkoholia. En voinut hallita itseäni vaan ulostin housuuni. – Ajon jälkeen meihin laitettiin lysolia. Nuorempi veli ja isä ohjattiin asemalaiturilta suoraan kaasukammiojonoon. Omakohtaisesti holokaustin kauhut kokenut Puolan juutalainen varoittaa Eurooppaa antisemitismin noususta. Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Lari Mäkelä Ihmisyyden puolesta ni, muistin BBC:n uutisen, kuinka ihmisiä huijattiin valheellisin kyltein, että heidät viedään pesulle. Ne löivät piipuista tummalle taivaalle. Hän avaa paidan hihan, jotta näemme tatuoinnin, ja kieltää tiukasti kuvaamasta musteen tuhrimaa numerosarjaa. Annan hänen olla vielä 15 minuuttia pidempään tietämätön tulevasta. Perheeseen syntyi vielä toinen poika. Se poltti haavoissa ja kirvely sai ihmiset huutamaan kivusta. Katsoin koiria, aseita, pamppuja. Olin luullut tulevani töihin. Tiesin, että hänellä oli taskussa pullo votkaa. Jotain naksahti aivoissaMarian Turski on viimeisiä holokaustin todistajia, jota puhetilaisuudet kiidättävät ympäri maailmaa. Silti Marian järkyttyi. M arian Turski syntyi vuonna 1926 Puolan ?ód?issa Eliasz ja Helena Rachel Turbowiczin esikoiseksi. Olin hiljaa ja onnellinen, tiesin aineen desinfioivan. Päivi Lipponen tapasi Varsovassa toimittaja ja luennoitsija Marian Turskin. Laulu, joka jäi mieleen Pesun jälkeen vankien karvat ajettiin koko vartalosta. 60 vuotta myöhemmin käydessäni Hollannissa kysyin, tunnistatteko tämän kappaleen. – Hollannin juutalaiset ajoivat ihokarvamme tylsillä terillä. Hän haluaa muistuttaa meitä jokaista ihmisyyden tärkeydestä. Isä oli sionisti ja äiti toimi sosialistisessa liikkeessä. – Tiesin, mitä juutalaisille tapahtui keskitysleirillä: kansanmurha, valikointi, jossa heikot, vanhat ja lapset ohjattiin kaasukammioihin. – Oli aamuhämärää. Pyysin häneltä huikan ja päätin, että en kerro. Kaasutettuja ruumiita poltettiin uuneissa, ja ihmisrasva voiteli liekit roihuamaan. Ne viilsivät ihon haavoille ja vuosimme verta
27 askel 9/2018 •. – Nälkä oli kauheaa, pakkanen oli kauheaa, mutta pahinta oli nöyryytys. Olla kuin hyönteinen, koppakuoriainen, joka voidaan murskata
Kun elää helvetissä, ei ole tärkeätä, kuinka monta tapetaan kerralla. Monet pakenijat palasivat. Ystäväni, josta tehtiin elokuva Pianisti, kärsi monista traumoista. – Saimme viipaleen leipää. Ilman laseja en olisi voinut tehdä töitä ja olisin joutunut kuoliaaksi hakatuksi. Kapot olivat brutaaleja, samoin korttelivahdit. Kuolettava tauti koitui onnekseni. Marian Turski toteaa, että hengissä säilyminen edellytti kuulumista ryhmään. 125 vangista kuoli 36. Käskin heti tovereitani syömään leivän, koska olin nälkäinen, huomisesta ei tiennyt, oli vähemmän kannettavaa eikä kukaan varastaisi annosta. He saivat hankittua väärennetyt henkilöpaperit, asunnon ja kävivät töissä. Kuolleen lasit maksoivat 300 grammaa leipää, mikä oli kolmen päivän annos. Käänsin kuolleita pois ja huusin: ”Tämä on minun veljeni!” Niin ystäväni pelastui. Oli käyttäydyttävä ihmismäisesti. – Kun elää normaalia elämää, se on shokeeraavaa. Sanoin hänelle, että kutsu sitä onneksi tai Jumalaksi. Vangit laitettiin marssimaan Saksan sisempiin keskitysleireihin. Hän kertoo muiston. Kyse ei ollut ihmisen rohkeudesta paeta. Siitä tuli kuolemanmarssi. Oli siellä toki kriminaaleja ja sadisteja. Joskus tehtävä ei ollut niin kohteliasta. Olin kuolemanvaarassa. Olin niin onnellinen, että pystyin siihen. Teimme sen joka päivä. Heillä oli asiat hyvin, ei ollut pelkoa venäläisistä, briteistä tai partisaaneista. – Selviytyjillä on ollut painajaisia. Se mahdollisti myös oman ihmisyyden säilyttämisen. Rutiinit toivat arvokkuutta Vangit herätettiin aamuyöstä nimenhuutoon, raskas työpäivä kesti 10 tuntia. – Katse, heillä oli surulliset silmät. He eivät tienneet, miten perhe pärjäsi, tai he joutuivat kiristyksen uhreiksi, eikä heillä ollut rahaa maksaa. He lahjoivat juutalaisen ja puolalaisen poliisin, lähtivät vähin tavaroin kuin huviretkelle. Jo se, että laittoi pikkuisen vettä silmiin ja pesi itseään niissä karuissa oloissa, toi arvokkuutta. – Jos vaadittiin, että hyvä saksalainen tappaa juutalaisen, he tekivät sen. Heidän oli ponnisteltava, ettei henkinen kantti pettänyt. Kandaksi kutsutussa varastossa juutalaisvangit lajittelivat kaasutettujen omaisuutta: puseroita, housuja, kenkiä. Kun ollaan sodassa ja oma perhe on kuollut Hampurin tai Dresdenin pommituksissa, sen saattoi kostaa juutalaisille. – Jos oli pienet lapset tai iäkkäät vanhemmat, oli vaikeampi paeta. 10 toveriani antoivat jokainen osan leipäannoksestaan, ja sain lasit. – Kuvat kertovat hyvästä elämästä. He pitivät klassisesta musiikista ja kävivät kirkossa. Ponnistimme itsemme pesulle. Rahaa ei ollut, joten valuuttana toimi tupakka ja leipä. Marian päätti jäädä Puolaan ja avioitui holokaustista selvinneen naisen kanssa. Hengissä säilymiselle ihmisyys oli tärkeämpää kuin leipä. Turski muistelee, että saksalaisia sotilaita oli muutama. Valtaosa oli kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä. Yhdenkin ihmisen elämän päättyminen on kuolema. Marian pyytää arvaamaan, mikä paljasti helpoiten piileskelevän juutalaistytön. Uupunut toverini jäi ruumiskasan alle. Opettelimme 15 sanaa ranskaa ja kerroimme kirjoista. H 28 • askel 9/2018. Tämä valokuvasi elämäänsä keskitysleirillä. – Marssimme 49 kilometriä vuorokaudessa. Elämäntyö ja intohimo Marian Turski on 92-vuotiaaksi mahdottoman toimelias. Tavallisia ihmisiä Leirin komendantti Rudolf Höss purki muistelmissaan hämmästystään, kuinka alhaisin ja sadismista nauttiva kansanaines lähetettiin leirille töihin. Vartijoilla oli kiire paeta. – Olin likinäköinen. Syy on perheesi, olet antanut elämän uusille sukupolville. Marian painoi lopulta enää 32 kiloa. – Olimme aina väsyneitä ja halusimme nukkua. Mikään ei pysynyt sisällä. Kuolemanmarssi Kun Puna-armeija työntyi Puolaan, keskitysleirit päätettiin evakuoida ja todisteet hävittää. Suurin oli syyllisyys henkiin jäämisestä. Tultuamme saksalainen rikollinen, joka kärsi vankeusrangaistustaan leirin kapona, löi minua ja lasini menivät rikki. – Vaimoni perhe siirrettiin Varsovan ghettoon, mutta he pakenivat ennen gheton sulkemista. En olisi selvinnyt hengissä, jos olisin joutunut antamaan pois kolmen päivän ruuan. Hän kokee sairauden koituneen kuitenkin onnekseen. Piti olla ystäviä apuna. Piti opetella iloiseksi Sodan jälkeen Marian Turski kohtasi äitinsä ?ód?issa. Siellä oli myös paljon silmälaseja. Miltä sellaisen todistaminen tuntui, turtuiko siihen. He olivat kuuliaisia puolueen vaatimuksille eivätkä kyselleet. Vaimoni oli vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, hänellä oli hyvä iho ja nenä. Hän mainitsee 28-vuotiaan luutnantti Karl Höckerin. Piti opetella iloiseksi ja nauravaksi muiden nuorten tavoin, jotta pelastuisi. Korkea kuume tappoi kaikki muut pöpöt. Leipä ja ihmisyys Keskitysleirillä vankien ihmisyys pyrittiin tuhoamaan. – Se oli merkki siitä, kuinka niissä oloissa saattoi säilyttää arvokkuutensa, olla ihminen, lojaali ja solidaarinen. Sieltä saattoi salaa ostaa tarvitsemansa. – Sairastuin ripuliin. Keskitysleirillä ihmisten tappaminen toteutettiin teollisuuslaitoksen tehokkuudella. Jokainen opetti jotakin, keskustelimme. Onnekas muistinmenetys Marian sairastui myös muistinmenetykseen. Miehen puhe on tarkoin puntaroitua ja älyllistä. Hän osasi puhua oikeaa puolalaista murretta. Häntä ei saa auttaa, eikä laukkua kantaa. Sairastuin vielä pilkkukuumeeseen. – Ensimmäisen kerran itkin sodan jälkeen, kun kykenin hyppäämään 10 senttimetrin korkeudelta. Se oli heiltä pieni ele. 10 sentin onnellinen hyppy Ensin he marssivat Buchenwaldiin ja sieltä Theresienstadtiin keskitysleiriin. Yli kuuteen päivään emme saaneet mitään syötävää, nielimme lunta. Ihmiset kävivät piknikillä, lomalla, elivät normaalia elämää, olivat hyviä aviomiehiä ja rakastajia. Turskin perustama museo omistaa kokoelman. Se säilytti arvokkuutta. – Tapasimme ja opiskelimme yhdessä puoli tuntia joka päivä, jotta saimme vaivata aivojamme. Useimmat olivat kuitenkin ihan tavallisia miehiä, jotka oli sinne komennettu. Keskitysleiriaika vajosi sumun taakse. Hengissä säilymiselle ihmisyys oli tärkeämpää kuin leipä. Oli lunta, kylmää ja satoi
Moni holokaustin kokenut halusi myös vaieta. He kokevat olevansa hyljeksittyjä ja turhautuneita. – En kertonut tyttärelleni mitään kokemastani. Mitä Marian tuumaa, oliko kansanmurha varjeltu salaisuus vai yhteinen itsepetos. Olla kuin hyönteinen, koppakuoriainen, joka voidaan murskata. Pahinta oli nöyryytys. – Tämä viesti on kaikille populistisille liikkeille Puolassa, Saksassa, Italiassa, Kreikassa, Ranskassa. Trauma oli liian tuskallinen. Eurooppa tarvitsee empatiaa Sodat eivät ole maailmasta loppuneet, populistiset liikkeet voimistuvat ja antisemitismi vahvistuu. Ihminen suojelee itseään. – Sitä ei halunnut lastensa sekaantuvan kauheuteen. Tyttäreni oli 18-vuotias, kun hän pyysi, että menisimme käymään keskitysleirissä. Polin avattiin vuonna 2014. Vanha psykologinen sääntö kuuluu: jos teet pahaa, haluat välttää kyseisen ihmisen kohtaamisen huonon omantunnon takia. Hän on ollut perustamassa Varsovan Puolan juutalaisten museota, Polinia, joka on suomalaisarkkitehti Rainer Mahlamäen suunnittelema. On kehitettävä empatiaa ja myötätuntoa, ettei ketään suljeta ulkopuoliseksi. Toinen intohimo on ollut juutalaisaktivismi. Auschwitz ei tippunut taivaasta Lopuksi Marian Turski haluaa muistuttaa siitä, ettei Auschwitz tippunut taivaasta. – Nälkä oli kauheaa, pakkanen oli kauheaa, nukkuminen 1000 ihmisen parakissa oli kauheaa, kun ulosteet valuvat alempien päälle. Numero isän käsivarressa ”Lopullinen ratkaisu” oli natsi-Saksan luoma peitetermi. Kohta todetaan, että kootaan ne yhteen paikkaan, laitetaan leirille, tapetaan. Se huolestuttaa Turskia. – Ihmisten on ymmärrettävä, että se on mahdollista. . Marian perusti Polityka-lehden, jossa hän teki 61-vuotisen elämäntyönsä. – Kyllä ihmiset tiesivät, ehkä joku ei tiennyt. Hän näki käsivarteeni tatuoidun numeroni ja tiesi minun olleen Auschwitzissa. Auschwitzissa surmattiin yli miljoona ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia. – Jos hyväksytään, että toisia ihmisiä voidaan rajoittaa, syntyy uhreja, hyväksikäyttäjiä ja sivusta seuraajia. S e r g e y F ig u r n iy / S c a n S t o c k p h o t o 29 askel 9/2018 •. Noista tapahtumista on vaikea kertoa, koska ne ovat niin monimutkaisia, eikä niitä voi yksinkertaistaa. Sääntöihin, kuten että juutalaiset eivät voi ostaa leipää ennen kello 17.00, uida uima-altaassa, astua konserttisaliin, ei riitä toteamus, että ostan leivän myöhemmin, menen uimaan toiseen uima-altaaseen ja voinhan kuunnella musiikkia radiosta. Askel askeleelta hyväksytään asioita ja niihin totutaan. Marian Turski ymmärtää ratkaisun. Ihmiset kokevat nöyryytystä. Nyt hän vastaa lehden historiaosastosta. Hän itse lykkäsi aiheen kertomista lapselleen. Operaatiosta piti jäädä vain yksi toora todistamaan, että kerran eli kansa, jota kutsuttiin juutalaisiksi
Anu ja Jukka Mattsson keräsivät menneenä kesänä ensimmäisen luomuvadelmasadon. 30 • askel 9/2018. Poimijoiden lisäksi tilalla vierailivat myös luomutarkastajat
Vuonna 1995 sukupolven vaihdos teki nuorisonohjaajapariskunnasta, Anu ja Jukka Mattssonista, viljelijöitä. – Päätös oli oma prosessinsa, minkä jälkeen alkoi uuden opettelu ilman kemiallisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Kotona on myös pieni puuverstas. Satokausi kesti kuukauden, kiireisin aika neljä viikkoa ilman vapaapäiviä. Raskaimpina vuosina, kun markkinat takkusivat ja Anu sairastui stressin keskellä kilpirauhasen liikatoimintaan, tarvittiin todellista maauskoa. Keväällä 2015 alkoi kolmen vuoden siirtymäaika luomuun. Viime talvena hän hoiti myös opettajan sijaisuutta samassa kyläkoulussa, jota hän itse ja lapsetkin olivat käyneet. Täällä on viljelty keskiajalta asti. Jukalla on rukiin ja kauran puinti, syysviljan kylvö sekä peltojen kyntäminen. Evakot aloittivat tyhjästä ja rakensivat oman tilan ohella myös tämän paikkakunnan parasta, Anu sanoo. 17 vuotta he puljasivat mansikoiden kanssa, myivät tilalla ja torilla. Aiemmin kaupan hyllyltä löytyi aina sopiva torjunta-aine, nyt käytämme viherlannoitusta, Jukka kertoo. Teksti: Päivi Puhakka Anu ja Jukka Mattsson, luomuviljelijöitä, Asikkala ”Olemme Jumalan läsnäolossa” Nyt siellä, missä ennen oli karvarimestari Adolf Rekolinin maatila ja minne Anu Mattssonin isä tuli pienenä evakkopoikana ja missä hän viljeli myöhemmin perunaa, kasvaa luomuvadelmia ja lainehtii ruishalme. Onneksi keräämässä ja lettukahvilassa olivat töissä myös oma tytär ja hänen lukiokaverinsa, Anu sanoo. Viljelijän työ on elämäntapa, jota perinteet velvoittavat ja joka vaatii vuosien kokonaisvaltaisen sitoutumisen, koulutuksen, investoinnit. – Aloitimme aamuvarhaisella, pidimme kovimpien helteiden aikana siestaa ja jatkoimme taas iltavuorossa. Sukutilallisten lisäksi myös muualta muuttaneet ovat tärkeä osa yhteisöä, jonka tukipilareita ovat koulu ja kylällä toimivat yhdistykset. Traktorista kanoottiin Mattssonit ovat olleet Kansan Raamattuseuran Samassa veneessä -avioparityössä ja kehittämässä Parisuhteen palikoita Voimia! H ju k k a g r a n s t r ö m 31 askel 9/2018 •. Yhteisö on tukipilari Kun marja-aika loppuu, rytmi muuttuu ja Anu aloittaa marjapensaiden syysleikkuut. – Opin isältä eteenpäin katsomisen taidon. Huonona vuotena maajussi ei saa satoa eikä palkkaa ja velka kasvaa. Toinen ruuhka-aika ajoittuu kevääseen, jolloin työtä tehdään kellon ympäri muun muassa peltojen muokkauksessa. Syksyllä hän istuu traktorin ratissa parisen viikkoa ja siirtyy talvella metsätöihin ja polttopuiden hankintaan. Kuuman kesän vuoksi sato kypsyi vauhdilla ja keräämistahti oli kiivas. Jukan mukaan Kurhila-Hillilä on vireää aluetta talkoineen ja tapahtumineen. Mistä viljelijä, opiskelija, eläkeläinen ja opettaja saavat voimia syksyyn
Siiri Juntumaa kävelee tai pyöräilee yliopistolle. Välitä viljelijästä Mitä sitten jos viljelijä väsähtää, taloudellinen ahdistus kuormittaa myös parisuhdetta ja häpeä estää avunhakemisen. Samoin MTK:lla on omat kanavansa. Yhteisenä harrastuksena on pienen museon ylläpitäminen navetan ylisillä, jossa järjestetään myös seurakunnan tilaisuuksia ja gospelkonsertteja. Satojen mansikkalitrojen mittaamisen jälkeenkään hän ei ole kyllästynyt marjoihin. Jukka toteaa, että kesän kiireisen työkumppanuuden jälkeen omakin parisuhde viriää aikataulujen helpottaessa. Eräs vuosittain itsepoimintaan tuleva asiakas sanoi, että hän jaksaa taas koko talven, kun saa olla päivän poimimassa meidän maisemissa. On aikaa käydä melomassa, vaeltamassa ja mökillä. Luonnossa liikkuminen marjaämpärin kanssa lataa akkuja arjen keskellä. ja Vanhemmuuden palikat -koulutusta, johon liittyy seurakuntavierailuja ja pienryhmiä. Mattssonin puhuvat vertaistuen tärkeydestä. Koko ajan sai asioida ihmisten kanssa ja nostella painavia laatikoita. – Saamme elää ihanalla paikalla, josta haluamme jakaa muillekin. Rukous ei ole hätävara vaan enemmän jokapäiväistä leipää. – Voimaa saamme myös ystävien tapaamisesta ja erityisesti Jumalan läsnäolosta, Anu toteaa. Jukka rakentaa saunaa ja Anu vetäytyy hiljaisuuteen partiolippukunnan kämpälle. Tarjolla on maatalouden tukihenkilöverkosto, koulutetut vapaaehtoiset, jotka tarjoavat sekä keskusteluapua että osaavat ohjata eteenpäin avun äärelle. H ju k k a g r a n s t r ö m 32 • askel 9/2018. Siiri Juntumaa, opiskelija, Jyväskylä ”Lataan akut metsässä” Psykologiaa opiskeleva Siiri Juntumaa on myynyt vihanneksia ja marjoja koko kesän aamuseitsemästä pitkälle iltapäivään kauppakeskuksessa kotikaupungissaan Espoossa. Eläinlääkärit ja lomittajat jakavat esitettä, jos huomaavat viljelijän voivan huonosti, Jukka kertoo. Tärkeä voiman lähde on oman työn merkityksellisyys ja luonnon läheisyys. – Kun olin keväällä aika poikki kandin tekemisestä ja monista kursseista, kesätyö tarjosi vaihtelua. – Mekin olimme avioparityön edustajina mukana tekemässä HämeenProAgrian esitettä, johon on koottu erilaisia auttajaverkostoja. ProAgria-neuvontajärjestön Välitä viljelijästä -hanke antaa tukea henkiseen jaksamiseen. Sen jälkeen oli taas motivaatiota palata opiskelemaan Jyväskylään, Siiri sanoo neljännen opiskeluvuoden ja maisterivaiheen kynnyksellä. Yksinolokin tekee hyvää. Samalla voi kuunnella vaikka äänikirjaa tai podcasteja. Usein Mattssonit aloittavat päivän yhteisellä rukouksella, jossa muistetaan monia ihmisiä ja etsitään johdatusta ja viisautta myös käytännön asioihin
”Pidän aikataulut joustavina” Psykologian laitoksella on kehitetty hyvinvoinnin tueksi, stressiä ja ahdistusta ehkäisemään tutkimustietoon perustuva Opiskelijan kompassi. – Myös YTHS (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) tarjoaa palveluja jaksamisen tueksi, Siiri kertoo. Tulisi luoda kontakteja työnsaantia varten ja olla sosiaalinen. – Kavereiden ja perheen tapaaminen kasvotusten tuo lukemiseen hyvää vaihtelua. – Jokaisella ainejärjestöllä on omat couchinsa, joiden kanssa voi kartoittaa ongelmaansa, luoda tilanteesta kokonaiskuvaa ja sopia henkilökohtaisista harjoituksista. Hän arvelee, että omalla alalla on tunnollista väkeä, jolle myös ympäristö luo paineita; kaikenlainen aktiivisuus esimerkiksi ainejärjestöissä voi näyttää hyvältä CV:ssä. – En keskity suorittamiseen ja litramääriin vaan olemiseen. Kun olin kesätöistä viikon lomalla saaristossa, huomasin, miten tärkeää on metsässä kävely, veden liplatus ja hiljaisuus. Aivot ja keho saavat lepoa, kun laittaa to do -listat syrjään eikä tee mitään ”tärkeää”, Siiri naurahtaa. Aivot pääsevät lepäämään kaikista ärsykkeistä ja virikkeistä. – Kesken opiskelujenkin lyhyt lenkki puistossa tai pelkkä jaloittelu yliopiston käytävillä voi palauttaa tarkkaavaisuuden paremmin kuin puhelimen selailu, Siiri sanoo. Enemmän pitäisi myös keskittyä ihmisen osaamiseen, Siiri Juntumaa sanoo. H k a is a s ir é n 33 askel 9/2018 •. – Iltaisin saatan soittaa pianoa, selailla naistenlehtiä tai katsoa jotain hömppäsarjaa. Siiri pitää myös ruuanlaitosta, jossa täytyy keskittyä resepteihin ja hämmentämiseen. – Pidän aikataulut joustavina, ja jouluna on pidempi tauko viettää aikaa läheisten kanssa. Toisaalta se on helppo tapa pitää yhteyttä ystäviin ja irrottautua opiskeluista, toisaalta ärsyke, joka stressaa ja herättää välillä ikäviä tunteita. Sosiaalista mediaa hän pitää ongelmallisena. – Vaikka se vie aikaa ja kiireen keskellä olisi helpompi syödä eineksiä, panostan terveelliseen ruokaan, joka auttaa jaksamaan. Jouko Hiltunen, eläkeläinen, Rovaniemi ”Auttaminen tuntuu hyvältä” Keikka on heitetty. – On myös sellainen harha, että ulospäinsuuntautunut ihminen on sosiaalisesti lahjakas ja ujo puolestaan kyvytön. Jouko Hiltunen on hakenut Citymarketista, tukusta ja ro– Auttaminen antaa minulle itselleni paljon hyvää mieltä ja voimaa, Jouko Hiltunen sanoo. Tilanne voi olla juuri päinvastoin. Hän odottaa hyvillä mielin maisterilukuja ja syyskautta, johon mahtuu gradun tekemisen lisäksi myös Espanjan-matka ystävää tapaamaan. Verkkopohjaisessa ohjelmassa voi työskennellä itsenäisesti ja saada henkilökohtaista ohjausta
Vuorotteluvapaalla Ulla Haapanen aikoo lomailla ainakin marraskuussa jossain ulkomailla. p a s i l e in o 34 • askel 9/2018
– Tein lumitöitä ja saatoin keittää aamupuuron valmiiksi, kun kotipalvelu tuli käymään. H 35 askel 9/2018 •. Opetustunteja on viikossa 23. Lomailen. Äskettäin Ullalla alkoi 23. – Yliopistossa opiskelin biologiaa ja olin aluksi tutkijalinjalla. – Opettajan työ on minusta itsenäistä, luovaa ja vapaata, summaa biologiaa Kotimäen koulussa opettava Ulla. – Jään, koska nyt se on taloudellisesti mahdollista. – Maasto oli rankka kulkea eikä nettiyhteyttä ollut. – En ainakaan opiskele. Purjevene ja vaelluskengät Opettajien jaksamisesta puhutaan paljon, eikä kyse ole vain oppimistavoitteista ja järjestyshäiriöistä. Kunto ja mieliala nousevat. Velipoika löysi paikkansa helluntaikirkosta. ”Paha paikka” on kuitenkin hyvä paikka, sekä auttajalle että autettaville. . Kasvoin Posiolla kymmenlapsisessa perheessä, joka eli isän tienestien varassa. Ulla Haapanen, opettaja, Kaarina ”Vuorotteluvapaalla matkustan” Murrosikäisenä Ulla Haapanen vannoi, ettei hänestä tule ainakaan opettajaa. Sukulaisille ja tutuille voi käydä vaihtamassa lamppuja ja auton renkaita. Joukon elämää kuormitti myös elämänkumppanin pitkä sairastelu ja itsemurha. Nyt on ohjelmaa joka tiistai ja torstai. Aluksi Jouko haki ruokapankkiin lahjoituksia seurakunnan autolla, nykyisin hän käyttää omaa farmariautoa. – Lapsena kiersin ja asuin eri paikoissa vanhempien mukana. Nämä minun viemäni ruuat ovat kaupoista saatua ilmaista ylijäämäruokaa. Kesällä hän osti purjeveneen, joka osaltaan auttaa lipumaan kauas työasioista. Hän on myös luokanvalvoja 9. Hän on käyttämässä siskoa kaupassa ja tekemässä veljelle puita. Vuosikaudet mies oli pätkätöissä autonkuljettajana ja rakennusmiehenä. Mukaan hän innosti myös siskonsa, joka auttaa ruokapankissa. Esimerkiksi yhteydenpito vanhempiin sekä opettajien ja opiskelijoiden koko arki rakentuu Wilma-hallinto-ohjelmassa. – Velipojalle kävin tekemässä halkoja ja naapureille keräsin marjoja. Omasta takaa saatiin kyllä maitoa, lihaa, perunat, kalat ja marjat. Luonnossa kulkeminen yksin tutuilla yhteisillä paikoilla ei tuntunut enää hyvältä. – Se oli sellasta pallottelua, käy siellä ja täällä, täytä papereita, osallistu muutaman kuukauden työkokeiluun, hae katkenneita päivärahoja uudelleen. Opetin ja olin mukana kirjoittamassa oppikirjoja, Elo-sarjan Elämä, Ihminen ja Metsä ilmestyivät äskettäin. Näin tapahtuu joka tiistai ja torstai. Arkenakin hän lähtee töiden jälkeen ensimmäiseksi ulos 11-vuotiaan Tofu-koiran kanssa. Urakka on mukavan kokoinen, sillä joskus tunteja on ollut viikossa 28 ja kaitsennassa jopa 25 oppilasta. Vapaaehtoisena toimivalle Joukolle ruokapankissa asioivien tilanne on tuttu. Syksyn tiukentaessa otettaan voimia antavat myös hyvä työyhteisö, lähellä oleva meri ja kotikaupunki. Vaikka vuosi yläasteikäisten kanssa oli tosi hankala, oli paljon mukavia hetkiä, eikä luokassa ollut niin yksinäistä kuin laboratoriossa. Aikuistumisen ja perheen perustamisen myötä Jouko hankki elantoa ”autohommissa”. – Olen niin arka ihminen, etten vieläkään uskalla mennä kirkkoon, mutta seurakunta on tullut tutuksi ja olen tavannut mukavia ihmisiä. Voimia Jouko saa myös kävelystä ja pyöräilystä, johon häntä yllytti tuttava. Jouko on auton ratissa Posiolla. vaniemeläisestä leipomosta leipää ja pullaa ja kuljettanut lastin seurakunnan ruokapankkiin. Eläkkeelle jääminen reilut kaksi vuotta sitten oli helpotus. Muuten jäisin ”mustina päivinä” sohvalle makaamaan. Heilläkin on tiukat aikataulut. Mattojen jynssääminen on silloin sopivaa puuhaa, Ulla sanoo. Tuttua on lapsuuden niukkuus, työttömyys, mieltä kuormittavat vaikeudet. – Auttaminen tuntuu hyvältä ja antaa viikkoon rytmiä. ”Tein velipojalle halkoja” Myöhemmin Sari kertoi Joukolle seurakunnan vapaaehtoistyöstä, johon tarvittaisiin automiestä. Loman alussa pari viikkoa menee toipumiseen. Wilma kaavakkeineen vaatii oman osansa työajasta. lukuvuosi vakinaisena opettajana Kaarinassa, jonne hän muutti vuonna 1991. Vaikka sukukokoukset lopetettiin, kun porukka on niin iso, välit on hyvät ja antavat elämään tarkoitusta. Luonnon armoilla piti keskittyä vain kävelemiseen, ja pään sain tyhjennyttä kaikista muista ajatuksista, Ulla kuvaa sopivaa loman päätöstä. Lapsesta asti maalla viihtynyt Ulla kulkee mielellään Lapissa ja lähimetsissä. Sitten yhden sijaisuuden jälkeen sain kipinän opettamiseen. Kolme vuotta ovat olleet sikäli rankkoja, että tein kahta työtä. luokalla, jolla on 16 oppilasta. Seurakunnan kanssa Joukolla ei ollut aikaisemmin mitään tekemistä. – Me kaikki kymmenen sisarusta ollaan vielä elossa. Vähän ennen lukuvuoden alkua hän lähti neljän kollegansa kanssa Norjaan 70 kilometrin vaellukselle. Ulla toteaa, että ”paperittoman paperityön” määrä on lisääntynyt. Lääkäriltä sain lääkkeitä ja seurakunnassa kävin purkamassa mieltä diakoni Sari Koskelle. Ruuanhakureissuilla ja ruokapankissa tapaan mukavia ihmisiä, joiden kanssa voi vaihtaa pari sanaa, sanoo mies, jolla on auttaminen verissä. Myös suku on voimavara. – Jäimme kahden pojan kanssa. Ehkä senkin vuoksi tuntui tärkeältä kasvattaa tänne juuret. Vuorotteluvapaan ohjelma on vielä auki. Kalassa saatan käydä vielä. Kolme vuotta Jouko autteli anoppiaan käytännön töissä. Loma kahden työn jälkeen Ullalla on edessään poikkeuksellinen syksy, kun hän on jäämässä viiden kuukauden vuorotteluvapaalle. – Tiedän, etteivät ihmiset tule turhaan hakemaan ruokaa. Kun juttu pitäisi tarkistaa, puhelu osuu ”pahaan paikkaan”. – Välillä tulee myös banaania, tomaattia, juustoa, makkaraa, jogurttia ja piimää. – Lukuvuodessa joulun alus ja varsinkin kevät arviointeineen, teemapäivineen ja juhlineen ovat kiireistä aikaa. Viina vei hänet pohjalle, sitten hän sai avun helluntaiseurakunnasta, ja nyt elämä on kunnossa. Omakin mieli painui maahan, kun tuntui, ettei ole tulevaisuutta. Kun emäntä kuoli, marjojen keruu jäi. Tauko tekee myös hyvää. Asiakkaat, lapsiperheet ja vanhukset, saavat diakonilta lapun, jota vastaan ruokapankki jakaa elintarvikkeita tarpeen mukaan
– Paikalle tuli tuttavani, joka sai puhuttua minut tosiin ajatuksiin. – Hoidin hommat sovitusti, vaikka viina oli koko ajan läsnä. Kun nyt ajattelen tuota hetkeä, tuntuu lipeäminen todella pahalta. Sitten Jumala veti miehen kuiville. Mies kiteyttää tunnelmansa ytimekkäästi. Viina ajoi kodittoman ja rahattoman miehen nukkumaan tamperelaisissa purkutaloissa. – Ajoin toistasataa kilometriä tunnissa suojatien merkin yli. Viinan avulla tunsin olevani vapaa ja onnellinen ihminen. Autoiluni loppui tuohon paikkaan, mies huokaa. Jos Jumala ei olisi auttanut minua, en olisi enää tässä, mies huokaa katsellen Tammerkoskea. Siellä ilmapiiri oli todella lämmin ja rakastava, koin pitkästä aikaa olevani tärkeä ihminen. Kaksikympppisenä meno oli jo sellaista, että edesmennyt isäni totesi: ”Kari, sinua ei pysäytä kuin vankila tai kuolema.” Vaikka alkoholin käyttö lisääntyi, teki Kari Kolehmainen töitä. Tapauksen ihmeellisyyttä lisää, etten enää koskaan tavannut tuota tuttavaa. – Kyseistä paikkaa ei ole enää. Kun löysin alkoholista uuden ystävän, se tavallaan turrutti pois kaiken puutteen ja ikävät asiat. Karin silmät kostuvat edelleen hänen muistellessaan Jumalan kosketusta Parkanossa. Kari joutui myös kohtaamaan kymmenien tuttujen ennenaikaisen kuoleman. Tamperelainen Kari Kolehmainen eli 27 vuotta viinanhuuruista elämää, joka vei hänet kuoleman rajalle. Ainoa lämpö lähti viinasta, jota sitten menikin niin paljon kuin käsiini sain. Viinan orjana tunsin vapautta Menneisyyttään pohtiva Kari uskoo suurimman syyn alkoholisoitumiseen kummunneen rankasta lapsuudesta. Sitä tyhjentäessäni en olisi voinut kuvitella samaisen aineen vievän miestä lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. En nähnyt tuona hetkenä mitään syytä elää, olin täysin lopussa ja vailla mitään toivoa tulevasta. ”Ota pyykit koneesta” Raitistumisen jälkeen Kolehmainen työskenteli kenttätyössä vankilalähetin apuna. Jumala kutsui kuiville Synkkyydessä velloessaan Kari tajusi, ettei enää ole kuin yksi mahdollisuus välttää tie, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Seuraavaksi tapahtui kuitenkin ihme, jota Kari pitää edelleen Jumalan lahjana. – Niissä oli talvella yhtä kylmä kuin ulkona. – Avasin silloin ensimmäisen olutpulloni. Hänen alkoholinhuuruinen elämänvaiheensa alkoi jo 15-vuotiaana. Iän karttuessa betonihommat vaihtuivat rakennusmiehen pesteiksi, joita hän teki myös Tallinnassa. Kari putosi lähes lopulliseen rotkoon asuessaan Loviisassa silloisen naisystävänsä kanssa. Lopulta yritykset johtivat reilun vuoden kuivilla oloon. 36 • askel 9/2018. Uskon Jumalan olleen pelastukseni takana, hän näki elämäni vielä tarpeellisena. Kortteja oli seinällä toistasataa, tunsin lähes kaikki korttinsa saaneet. Tuohon aikaan siellä liimattiin seinään kortti aina, kun joku asiakkaista oli ottanut viimeisen ryypyn ja siirtynyt rajan taakse. Hän sai jälleen työpaikan ja asunnon. – Pidin asian kunniaksi tupaantuliaiset, joista tuli lopulta kolmen kuukauden juhlat. Kari antautuikin pian ystävälleen, ja alkoholimäärät kasvoivat vauhdilla. Hän raitistui täysin reilun vuoden hoitojaksolla, eikä ole vuoden 1996 jälkeen maistanut tippaakaan alkoholia. Synkässä tilanteessaan Kari yritti saada apua. Odotin sateessa rekkaa Kolehmainen on kokenut myös kolme vankilajaksoa, joihin pääsyynä oli alkoholi. Teksti: Tomi Olli • Kuvat: Rami Marjamäki Tapahtui ihme K un katselee Tammerkosken rantamaisemissa tyytyväisenä hymyilevää Kari Kolehmaista (63), ei voisi uskoa, millaisissa syövereissä hän on käynyt. – Hän veti minut kuiville. Eräänä päivänä hän ymmärsi tämän kavaltaneen kaikki hänen rahansa. – Olut muuttui nopeasti vahvempiin juomiin. Niitä katsellessani ymmärsin olevan vain ajan kysymys, kun oma korttini olisi mukana. Aiemmin Karin elämään mahtui mittaamaton määrä alkoholia, päämäärättömyyttä, surua ja itsetuhoisuutta. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä ja mahdollisuudesta auttaa muita omien kokemusteni kautta. H Kortti jokaisesta kuolleesta Vaikka elämä ei päättynyt auton alle, eikä myöskään mielessä olleeseen hirttäytymiseen, synkkä kierre jatkui. Rukoilin samalla Jumalaa auttamaan, sillä en kestänyt enää ajatusta paluusta entiseen. – Hain apua ja pääsin onnekseni hoitoon Parkanon Narkomaanikotiin. En ollut kuitenkaan ainoa alkoholiongelmainen, sillä eräässäkin työpaikassa työjohtajaa kannettiin sammuneena sivummalle. Elämän lipuminen käsistä näkyi konkreettisesti päihdetyötä tehneessä tamperelaisessa päiväkeskus Mustassa Lampaassa. – Mikäs tässä on ollessa, selvisin voittajana Jumalan avulla. Viimeiselle linnareissulle joutuminen herkistää miestä yhä. Viimeinenkin elämänhalu tuntui sammuvan, hän oli valmis kuolemaan. – Lopulta odotin eräänä sateisena iltana tien vieressä bussin tai rekan ajavan ohi, aioin hypätä alle päättääkseni päiväni. – Lapsuuteni oli todella niukkaa aikaa, kaikesta oli puutetta. Jälkeenpäin tajusin, mitä olisi voinut tapahtua
37 askel 9/2018 •. Kari Kolehmaisen mukaan toivotonta tapausta ei olekaan, jos löytyy oma halu raitistua
Tuolloin työvoimaviranomaiset pyrkivät estämään koulutuksen. 38 • askel 9/2018. Asiasta puhuttaessa valuu miehen silmistä poskille lähes yhtä vuolas virta kuin on vieressä virtaavassa Tammerkoskessa. – Olen alkoholistien tukihenkilö ja työskentelen vapaaehtoisena Tampereen ruokapankissa. On hyvä olla juoksupoikana Vuosia Kari Kolehmainen on tehnyt myös nuorisotyötä eri seurakunnissa. – Aloitin 15-vuotiaana työt betonifirman juoksupoikana. Hänen ja naisystävän yli kymmenen vuoden suhde päättyi karusti. – Tuntuu todella pahalta nähdä kaasupullon kokoisten lasten juovan. – Heidän mielestään olin edelleen rappioalkoholisti, jolla ei ole toivoa. Muistutan, ettei heidän kannata pelata elämällään rulettia, kuten minä olen tehnyt. – Huomasin aamulla herättyäni pöydällä lapun, jossa hän muistutti ottamaan pyykit koneesta ja toivotti kaikkea hyvää. – Koin Jumalan avulla täydellisen elämänmuutoksen, toteaa vuonna 1996 raitistunut mies, joka auttaa nyt muita. – En ole pankki, enkä muutoinkaan hyväksikäytettävä. Rankkojen kokemustensa kautta hän haluaa auttaa muita ahdingossa olevia. Tukihenkilönä hän on kuitenkin tehnyt autettavilleen selvät pelisäännöt. – Kohtasimme kirkollisessa tilaisuudessa, missä annoin hänelle osoitteeni ja puhelinnumeroni. Tänä päivänä mukaan tulevat helposti myös lääkkeet ja muut aineet. Toivon aikuisten tekevän parhaansa, etteivät lapset ja nuoret lipeäisi päihteiden tielle. Elämäni onkin tässä roolissa hyvillä raiteilla, Kari naurahtaa. – Olen kertonut nuorille elämästäni. Koin oikeudekseni kertoa onnistumisesta, vaikka kyseinen henkilö ei ollut asiasta innostunut. Päämäärättömän vaelluksen jälkeen päädyin Jumalan ja vaimoni juoksupojaksi. Autan muutoin kaikin keinoin, jos toinen on siihen valmis. Autan mutten ole pankki Nykyään Kari Kolehmaisen elämä on raiteillaan. Silmänsä kuivattuaan Kolehmainen kiteyttää nykyisen elämäntilanteensa ytimekkäästi. Haluan panoksellani auttaa muita pärjäämään maailman melskeissä. – Alkoholismi on kuitenkin sairaus, josta ei voi päästä eroon ilman omaa halua. Aikaa kului kolme kuukautta, kunnes hän ilmaantui kahville, ja sillä tiellä mennään, Kari hymyilee. Onneksi opettajat pitivät puoliani ja sain käydä koulun. Raitistuttuaan Kari joutui kuitenkin uudelleen elämän pesukoneeseen. Jos voin panoksellani estää heitä hiihtämästä suksia ruvelle, olen siitä todella iloinen. Mieleen ei kuitenkaan tullut hakea apua alkoholista. – Valmistumisen jälkeen menin todistukseni kanssa käymään koulutustani vastustaneen henkilön luona. H Muutaman vuoden kuluttua hän sai mahdollisuuden kouluttautua päihdetyöntekijäksi Helsingin Diakonissaopistossa. Hän on ollut myös kuusi vuotta naimissa nykyisen vaimonsa kanssa. – Lähes samaan aikaan ajoittui myös isäni kuolema, eli elämä kolhi kunnolla. Kari on äärettömän huolissaan nuorten alkoholin käytöstä. Hieman myöhemmin kävi ilmi, että hän oli lähtenyt minulle hyvin tutun miehen matkaan. Tiesin Jumalan voiman kantavan, vaikka mieleni oli todella musta. Päämäärättömän vaelluksen jälkeen päädyin Jumalan ja vaimoni juoksupojaksi. Kun halu löytyy, ei toivotonta tapausta olekaan.
P ohdin vielä tuota kysymyksen ristiriitaa. Hyvän elämän ohjeita löytyy kaikista lehdistä, ja useimmiten ne ovat varsin hyödyllisiä. 21:31). Hän saa sitten päättää, lisääntyvätkö elämäni vuodet vai katkeavatko ne kenties piankin. Molemmat ovat totta, sekä se, että jokainen päivämme on Jumalan kädessä, että se, että meidän on toimittava elämässämme mahdollisimman hyvin edistääksemme terveyttämme ja hyvinvointiamme. Samalla luotan siihen, että päivieni mitta on Jumalan kädessä. Toinen hyvä elämänohje kysymyksen kuvaamaan jännitteeseen on lause: ”Rukoile, niin kuin työsi ei sinua yhtään auttaisi, ja tee työtä, niin kuin rukouksesi ei sinua yhtään auttaisi.” Kysyjä on siis oikeassa. Kristilliseen uskoon kuuluu tällaisia paradokseja, näennäisiä ristiriitoja. Näiden välille jää ratkaisematon jännite. Voin päättää sunnuntaiaamuna, lähdenkö kirkkoon vai en. Kaikki nämä seikat edistävät terveyttäni ja hyvinvointiani. En ryhdy spekuloimaan sillä, jatkaako Jumala minulle säädettyä elämän pituutta, jos käyn ahkerasti juoksulenkeillä. Voinko vaikuttaa elämäni mittaan. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Voin joutua autokolariin tai muuhun onnettomuuteen. 8:28). Käytännössä en aina toteuta edes hyvin yksinkertaisia elämänohjeita. Tämä kaikki on minun vastuullani, vaikka samalla havaitsen, että en kykene saavuttamaan mitään ihannetasoa. Yksi tällainen on opinkohta, jonka mukaan olemme samalla kertaa syntisiä ja vanhurskaita. Voin päättää ajaa liikennesääntöjen mukaan, voin kohtuullisesti vaikuttaa ruokailutottumuksiini ja jos terveys sallii myös siihen, harrastanko liikuntaa. Voin pyrkiä pitämään yhteyttä ystäviin ja huolehtia avun tarpeessa olevista. Voin sairastua vakavasti ilman, että olisin sen itse aiheuttanut. Saatan jäädä vastausta vaille, mutta silti voin luottaa, että elämäni on Jumalan kädessä. Voihan omallakin toiminnalla jotakin vaikuttaa, esimerkiksi ajamalla hyvin liikenteessä, noudattamalla hyviä elintapoja jne.” . Voi tulla ihmissuhdekriisejä ja vastoinkäymisiä, joiden suhteen olen avuton. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja asioita, joihin en voi vaikuttaa. On siis tyydyttävä siihen, ettei täytä mittaa joka kohdassa. E nsimmäiseksi kysymys tuo mieleen Raamatun jakeen Sananlaskujen kirjasta: ”Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä” (Sananl. Minun on tehtävä parhaani hoitaakseni omaa elämääni ja hyvinvointiani. Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Pienet laiminlyönnit eivät tuhoa terveyttäni, mutta suuremmat alkavat nakertaa sitä. 7:18). Paavalin sanoin: ”Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen” (Room. ”Kaikkien elinpäivät ovat Taivaan Isän tiedossa. Minulla on oikeus kysyä ja rukoilla apua. Näissä kenties kyselen, miksi Jumala sallii tällaista. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi kysy raamatusta Eero Junkkaala • teologian tohtori 39 askel 9/2018 •. Ajan joskus liian lujaa, syön roskaruokaa ja laiminlyön liikunnan. Hän on sallinut tämän kriisin tulla, ja hänen kanssaan voin kulkea sen läpi. Ne ovat minun vastuullani, ja minun on viisasta pyrkiä elämään mahdollisimman hyvin. . O n myös asioita, joihin en voi vaikuttaa. Mutta pyrin käymään, koska siitä on hyviä seurauksia. Voin yrittää takertua tähän sanaan: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on oman suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. En auta ihmisiä, joita voisin, eikä aina huvita lähteä kirkkoon. K ysymys johtaa hyödylliseen pohdintaan
Todellisuudessa me tarvitsemme kipeästi sielumme pelastumista jo tässä elämässä, ennen kuolemaa. Tutustuimme vaimoni Leilan kanssa muihin saman kokemuksen muuttamiin ihmisiin. Havahtuminen on heräämistä Jumalan mutta myös oman elämän läsnäololle. Monesti sielun pelastus liitetään vain tuonpuoleisuuteen. Ensimmäinen runokirja Pansanoja & tekoja Olli Valtonen • rovasti ja kirjailija 40 • askel 9/2018. Yksi heistä oli Ylva Eggehorn, yksi maallistuneen Ruotsin rakastetuimmista runoilijoista. Tragedia on siinä, että moni uskoo lopulta enemmän imagoonsa ja suorituksiinsa kuin todelliseen minäänsä. Silti sielu on tärkeä sana. Tärkeintä on sielun pelastus S ana ”pelastua” on ymmärrettävää käyttökieltä. Hän kirjoitti hengelliset kokemuksensa runoiksi. Siksi en tahdo nytkään tietää, mihin sinä sen nyt panet. Raamatussa puhutaan ihmisestä koko ajan vaihtuvin termein. Ihminen koostuu ruumiista ja kuolemattomasta sielusta. Georgi puolestaan alkoi opiskella teologiaa. Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan sielulla tarkoitetaan ”ihmisen henkisiä toimintoja ylläpitävää voimaa”. Se toimi niin hyvin, että Ylva päätti vanhempiensa hämmästykseksi suorittaa käymättä jääneen rippikoulun. Mihin sielu voi hukkua. Me emme voi pelastaa sieluamme. Sielu kuvaa ihmisen ominta itseä. Näin tehdessään ihminen on kirjaimellisesti hukannut sielunsa. Itselleni – rationalistille – Pyhän Hengen löytäminen oli käänteentekevä kokemus opiskeluaikoina. Kutsumme sitä läsnäoloksi. Pelasta siinä sitten sieluja, ryhdy sielunhoitajaksi. Rakas Jumala, sinun kädessäsi on sieluni, sinulla se on ollut koko elämäni ajan, enkä ole milloinkaan saanut tietää, missä se oikein on. Paavalilla, ortodokseilla ja esimerkiksi Martti Lutherilla on kolmiosainen ihmiskäsitys: Ihmisellä on ruumis, henki ja sielu. Mihin ihminen herää. Mutta mikä on se sielu, joka pitäisi pelastaa tai saattaa suojaan. Kun Ylvasta tuli ylioppilas, hänkin alkoi opiskella teologiaa. ”Me emme pelasta sieluamme, me löydämme sen”, sanoo fransiskaani-isä Richard Rohr. He valitsivat lehdestä joka sunnuntai jonkun jumalanpalveluksen, ja joka kerta saarna puhutteli. Se on se ”oikea minä”, joka piilee geenieni, kasvatukseni ja roolieni uumenissa. Vain tämän tiedän varmasti: se on sinun kädessäsi, sinulta se saa ikuisen avun. Se on Jumalan lahja, jonka Jumala antaa, niin kuin hän paratiisissa antoi elämän lahjan ensimmäiselle ihmiselle. Silmät auki, mutta unessa. Lännen teologiassa omaksuttiin vuonna 869 Konstantinopolin kirkolliskokouksessa kaksijakoinen ihmiskäsitys. Siitä on vaikea sanoa mitään, sillä yleispätevää kaikkien kristillisten kirkkojen hyväksymää sielukäsitystä ei ole olemassakaan. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Tämä puhallus on kuva Pyhästä Hengestä, ja tätä eläväksi tekevää puhallusta me kaikki köyhät sielut tarvitsemme. Niinpä eri kirkoilla on sen sisällöstä näkemyseroja. Ei valekuollut vaan vale-elävä. Sitä kutsutaan herätykseksi. Hän on elävänä kuollut. Ilmiöllä on hyvä nimi. Ja juuri se pitää pelastaa. ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Tai opiskele sielutiedettä. Sielu – minun sieluni – on se todellinen minä, joka on syvällä ja ehkä haavoitettuna jossakin sisimmässäni, peittyneenä kaikkeen ulkoiseen ja krääsään. Tai taistele sielunvihollista vastaan. Jos etsii sielulle määritelmää Raamatusta, turhautuu nopeasti. Suomenkielisessä kirjallisuudessa sielu on esiintynyt jo Agricolan ajoista lähtien. Mihin ihminen herää. Onneksi elävänä kuolleilla on mahdollisuus nousta jaloilleen. Sielun pelastumisessa on jotain samaa kuin Israelin pääsyssä luvattuun maahan. Sielun pelastuminen alkaa siitä, että itsensä kadottanut saa kosketuksen itseensä. Jotakin tuosta mysteeristä on tallennettuna Martti Lutherin vähän tunnettuun rukoukseen, jonka Anna-Maija Raittila on kääntänyt. Hän oli parikymppisenä alkanut käydä sulhasensa Georgin kanssa kirkossa. Sielu on löytämistään odottava isänmaa, avara tila, jossa kaikki on hyvin. Se kuvaa mysteeriä. Oikein tai väärin, ajattelen itse tässä aika yksinkertaisesti. Kukaan ei tiedä, mitä sielulla tarkoitetaan. Eksynyt on pelastunut löydettyään takaisin kotiin. Mutta me voimme löytää sen, sanoo fransiskaani-isä Richard Rohr. Pelastuminen tarkoittaa pääsemistä suojaan. Löydämme monta sanaa kuvaamaan ihmisen ei-biologista ydintä: ”henki”, ”sisin” tai ”sydän”. ”Vähän niin kuin käydään elokuvissa”, Ylva naurahti tavatessamme. Sieluton ihminen on vain kuori, josta elämä on paennut
Projektiensa kuluttamana ja lopen uupuneena. He halusivat elää orastavan uskonsa mukaisesti ja järjestivät projekteja maahanmuuttajille ja vaihtoehtoisia jouluja köyhille ja kodittomille. Kun tilaan viikon kuluessa, saan 1 numeron lisäetuna. Hänelle olennaisinta on verbi: hänet kastettiin. Neljän ensimmäisen vuoden aikana siellä kävi 10 000 vierasta. ELÄMÄÄ MAALLA Kyllä! . nousi Ruotsin myyntitilastojen kärkeen. Kyse ei ole asiasta tai esineestä, jonka voisi omistaa. 20 17 ”KAIKKI ALKOI TARZANEIST A” ONKO VANHUUS PELKKÄÄ LUOPUMIST A. Georgi oli depressiossa. ”Mutta nyt siitä tuli myös subjektiivinen asia, osa minua itseäni ja minuutta”, Ylva analysoi. Tapahtui koko elämää muuttanut asia, jonka jälkeen hänen ja Georgin käsitys Jumalan maailmasta ja itsestä ratkaisevasti muuttui. Talvi oli kylmä ja me sairastelimme paljon. Ensiksi pelästyin vähän. Pyhän Hengen kastetta ei kukaan voi napata itselleen. Läsnäolo täytti minut aina uudestaan ja uudestaan rukoillessani häntä, joka oli tullut niin lähelle.” ”Silloin tajusin. ASUMINE N • RUOKA • PERHE • TERVEYS • PUUTARH A • KÄSITYÖT • LUONTO • ELÄMÄÄ MAALLA 10 • 2 1 7 L O K A K U U 10 . RUOKA . ”Viikkoja heräsin aamuisin onnellisena, vaikka meille tuli siitä hirveän paha vuosi. T I L A U S K O R T T I Kodin Pellervo on täynnä elämää. Ensimmäisen tilausjakson maksettuani voin koska tahansa katkaista tilauksen tai muuttaa sen määräaikaiseksi. 6+1 lehteä (normaalisti 56,65 e ) nyt 39,95 e + Tilda-pöytäliina. Pystyin tuntemaan, kuinka rakkaus virtasi jokaiseen soluuni ja kuinka se tunkeutui syvälle alitajuntaani asti. puh.nro:. PUUTARHA . mennessä, muutoin tarjous on voimassa syyskuun 2018 loppuun. Raamatussa se merkitsee jonkin painamista niin upoksiin veteen, että se täyttyy joka puolelta. Ei se millä nimellä sitä kutsutaan.” Ylva ei puhu Pyhän Hengen kasteesta substantiivina. Tässä on minun parantumiseni paikka. naanko tasan. PAL.VKO 2017-46 54 00 54 -1 71 1 7 1 6 414885 400543 7,90 € (sis.alv) PISTÄYDYTÄ ÄN PINSIÖSSÄ Neulo , kirjo, virkka a ja värkk ää! TILAAJALAHJAKSI Tilda-pöytäliina 39 95 e + 1 kk/ e kun tilaat viikon kuluessa! 6 kk ASUMINEN . Lisäedun saat vain tilatessasi tällä kupongilla 17.9. Kokemusta on mahdoton kuvailla tarkasti, mikä tuskastuttaa runoilijaa. Arvo 43, 95 e . Sielu hukkui. As ke l no 9 KP 18 18 . Raamatusta tuli varsinainen ilon lähde, aina kun aloin lukea. Siitä alkoivat hiljaiset vuoteni, joiden aikana kyselin yhä uudestaan, mihin minun pitäisi ryhtyä.” ”Ja aina Herra sanoi: Ei mihinkään. LUONTO . Tilda-pöytäliinan kukkaköynnökset tuovat kattaukseen raikkautta ja kesämuistoja. Hoida vain lapsesi ja kirjoittele kirjojasi.” . Tilaan Kodin Pellervon kuudeksi kuukaudeksi, 6 lehteä, (marraskuu 2018 – huhtikuu 2019) ja saan tilaajalahjaksi Finlaysonin Tildapöytäliinan. TERVEYS . Sitten tunsin Pyhän Hengen läsnäolon hyvin voimakkaasti ympärilläni. ”Se on tärkeää, mitä minulle tapahtui. ”Yhtäkkiä minä olin vain joka puolelta Pyhän Hengen ympäröimä ja täyttämä.” Tämä tapahtui yllättäen ilman ennakkovaroituksia eräänä syysiltana, jolloin Ylva oli yksin kotonaan. – – silti heräsin aina tähän iloon. He ostivat ja kunnostivat opiskelulainoillaan ja kirjarahoillaan hylätyn rukoushuoneen Tukholman ulkopuolelta ja perustivat sinne kahdeksan muun ihmisen kanssa kristillisen kommuunin. etunimi sukunimi PE LL ER VO M ED IA OY M AK SA A PO ST IM AK SU N P E L L E R V O Tu nn us 50 02 84 00 00 3 VA ST AU SL ÄH ET YS lähiosoite postinumero postitoimipaikka Tilaus on kestotilaus, joka jatkuu 6 kk:n jaksoissa voimassa olevaan normaalihintaan (nyt 39,95 e ) niin kauan kuin itse haluan. Tarjous on uusille tilaajille (tilaus on uusi, kun edellinen tilaus on päättynyt vähintään 3 kk sitten). KÄSITYÖT . Kodin Pellervo on aktiivisten aikuisten lehti, lämminhenkinen ja tunteita herättävä hyötyja ajanvietelehti. Siihen iltaan asti usko oli ollut hänelle hänen itsensä ulkopuolella olevaa todellisuutta. Vesi kuvaa tässä Pyhää Henkeä. Aloin itkeä. Koko 145x250 cm, väri valkoinen/kulta, 100 % puuvilla. Sami Vullin suunnittelema kuosi. Hän oli uskonut oikeaan asiaan, kohde oli ollut oikea. PERHE . Sitten Ylva kastettiin Pyhällä Hengellä. Kaikki hyvin, paitsi että oma elämä jäi hyvien ja tarpeellisten projektien jalkoihin. ”Sanoin siinä istuessani tuolissani väsyneenä kaikesta tohinasta: Anteeksi etten ole kääntynyt puoleesi pitkään aikaan. Oloni oli kuin joku olisi painanut minut rakkautta vyöryvään kosken putoukseen. ”Minä en osaa puhua siitä, mitä minulle tapahtui”, Ylva muistelee myöhemmin. Siellä se on ollut siitä lähtien.” Mitä Ylvalle tapahtui. LISÄETUNA on lokakuun teemanumero KÄSITYÖT
Pyhimyksen elämäntarina tarjosi naisille myös samaistumiskohteen. Naisten oli luontevaa välittää rukoustoiveita naispyhimyksen kautta Isälle ja Pojalle. Hänestä tuli myös yksi Euroopan suojelijoista. Teksti ja kuvat: Päivi Lipponen Katariina Sienalainen suojelee Eurooppaa Katariina Sienalainen suojelee Eurooppaa 42 • askel 9/2018. Katolinen kirkko vastasi keskiajalla naisseurakuntalaistensa toiveeseen saada naispyhimys. Yksi kanonisoitavista naisista oli Katariina Sienalainen (1347–1380)
Kävijän pysäyttää pyhimykselle omistetun kappelin alttari, jota koristaa Katariinan pää. Katolilaiset rakastavat pyhäinjäännöksiä, sellaisia ovat esimerkiksi kappale Jeesuksen ristiä tai Nooan arkkia. Basilican pieni puoti on kukkuroillaan Katariina-rannekkeita, -rukousnauhoja, -kortteja, -kuvia ja -rukouksia. Alttarin korkeudesta Katariinan lähes suljetut silmät katsovat uskonharjoittajia. Nyky-Sienan kaupunkikuva tuskin on suuresti muuttunut sitten Katariinan ajan. Kuvaaminen on kielletty. Muuri ympäröi edelleen keskiaikaista Katariina koki hengellisen heräämisen jo lapsena. Katariina syntyi ruton riivaamassa Sienassa vuonna 1347 ja nääntyi paaston uuvuttamana Roomassa vuonna 1380 vain 33-vuotiaana. Katariina Sienalainen suojelee Eurooppaa S ienan keskustan tuntumassa, oranssinruskeista savitiilistä muurattujen talojen keskellä, kapeiden mukulakivikujien päässä kohoaa Basilica di San Domenico. Sen kappeli on omistettu Katariina Sienalaiselle. Viereisessä lasivitriinissä on hänen sormensa. H Katariina Sienalainen suojelee Eurooppaa 43 askel 9/2018 •. Kasvojen iho on ruskeaksi kuivunut ja nenä terävä. Siena heijasteli Rooman loistoa Siena sijaitsee Keski-Italiassa, Toscanassa
Perheen isä työskenteli värjärinä kutomossa. Katariina vastusti ajatusta ja julisti haluavansa säilyä neitsyenä. Katariina Sienalaisen tunnusmerkkejä ovat pääkallo, piru jalkojen juuressa, krusifiksi, lilja ja sydän. Keskiajalla Siennan arvovaltaa lisäsi juurien ulottuminen Rooman valtakunnan muinaiseen suuruuteen. Lapsikuolleisuus oli korkeaa. Katedraalin rakentaminen aloitettiin jo 1100-luvulla, julkisivua tehtiin 1200–1300-luvuilla, ja Gian Lorenzo Bernini koristeli kupolia vielä 1600-luvulla. Hän kirjoitti Jeesuksen nimissä Euroopan vaikuttajille ja osallistui politiikkaan. Anoreksiaan sairastuneet ovat löytäneet Katariinasta esikuvan. Kaksoissisko luovutettiin imettäjän huollettavaksi. Hän matkusti, saarnasi kirkon uudistamisesta ja ihmisten uskoontulosta. Pieni puoti Basilica di San Domenicossa on kukkuroillaan Katariina-rannekkeita, -rukousnauhoja ja -kortteja. Sitä todistaa mustasta ja valkoisesta marmorista tehty komea katedraali. Hän koki Neitsyt Marian kannustamana avioituvansa Jeesuksen kanssa. Isku oli suunnaton. Ne tehtävät oli varattu miehille. 21-vuotiaana Katariina tunsi mystisen hetken. Tyttö syntyi ruton keskelle Katariina oli Giacomo Benincasan ja Lapa Piangentin 25. Katariinalla oli onni myötä, sillä hän sai jäädä äidin hoiviin. Katariinan syntymän aikoihin Sienan kukoistus oli jo hiipumassa. Katedraalin edustaa koristavat pylväät, jotka kannattelevat patsasta. Ehkä juuri uskonto tarjosi lohdutusta ja turvaa. Legenda kertoo, että Sienan perusti puolestaan Remuksen poika Senius. Näkymätön vihkisormus Katariina liittyi dominikaanisiin maallikkosisariin, jotka sallivat hänen asua eristyksissä kotonaan. Hän toimi rauhanneuvottelijana, unelmoi ristiretkestä Pyhälle Maalle ja perusti luostarin. Kertyneitä varoja käytettiin isoihin rakennusurakoihin ja taidehankintoihin. Omaisuus vaihtoi omistajaa, ihmiset menettivät läheisensä, lapset jäivät orvoiksi, pelko ja hillittömyys valtasivat ihmisten mielen. Poliitikko ja rauhanneuvottelija Katariina aktivoitui myös yhteiskunnallisesti. Katariina ei olisi saanut puhua papeille, piispoille ja paaveille Kristuksen nimessä, eikä julistautua lähettilääksi. Inkvisitio kiinnostui Katariinasta ja halusi tutkia, oliko nainen harhaoppinen. 40-vuotias Lapa synnytti kaksoset 25.3.1347. Kirkollinen oikeudenkäynti tapahtui Santa Maria Novellan dominikaaniluostarissa vuonna 1374, mutta inkvisitio ei löytänyt tukea syytöksilleen. Uskonto oli vahvassa asemassa keskiajan Sienassa. Siitä todisteeksi Katariina sai jalokivisormuksen. Kun tyttö oli 16-vuotias, hänen siskonsa Bonaventura kuoli ja Katariinalle ehdotettiin avioitumista siskon lesken kanssa. Susiäiti imettää kahta pontevaa poikaa, Romulusta ja Remusta, jotka perustivat Rooman. Hänen kerrotaan nähneen uskonnollisia näkyjä. Hän leikkasi hiuksensa lyhyeksi ja lopetti syömisen rumentaakseen itsensä. Toisen tarinan mukaan Katariina kertoi sormuksen olevan tehty Jeesuksen ihosta. Kaikki eivät katsoneet tätä osallistuvaa roolia suopeasti. kaupunkia, joka on Unescon maailmanperintökohde. Katariinan kaksoissisko kuoli heti, ja puolet sisaruksista menehtyi ennen aikuisikää. Katariinakin koki hengellisen heräämisen jo lapsena. Siitä alkaen Katariina paneutui laupeudentyöhön köyhien ja sairaiden parissa. Rottien tartuttama rutto, mustaksi surmaksi kutsuttu kulkutauti, iski kaupunkiin vuonna 1348 surmaten asukkaista peräti 70 prosenttia. Vanhempien piti antaa periksi ja Katariina erakoitui omaan pieneen huoneeseensa, jossa hän rukoili ja paastosi. H 44 • askel 9/2018. Totuutta on vaikeata selvittää, sillä vihkisormus oli molemmissa tapauksissa näkymätön. Katariina sai myös seuraajia ja oppilaita. Keskiajan kirkko oli hyvin miesvaltainen, ja pahuuden tiedettiin tulleen maailmaan juuri naisen muodossa. Kaupungin varhainen nimi oli Saena Julia. Avioliittoa pidettiin kuitenkin ihmeenä. Kaupunki vaurastui pyhiinvaeltajien, villakutomoiden, kaupan ja pankkitoiminnan ansiosta. Siskojen luona hän ryhtyi auttamaan köyhiä ja hoitamaan sairaita. lapsi
Paasto koitui kohtaloksi Katariina oli aikansa vaikuttajanainen. Katariinan oppilaat merkitsivät ylös johtajansa saneluja. Hän on ruumiillisten vaivojen, keskenmenojen, seksuaalisten kiusauksien, pilkattujen, sairaiden ja sairaanhoitajien suojeluspyhimys. huhtikuuta. Katariina matkusti, saarnasi, politikoi ja perusti luostarin. Pyhimys Katariina Sienalaisen juhlaa vietetään nykyään 29. Sittemmin Katariina on nostettu yhdeksi Euroopan kuudesta suojelupyhimyksestä. Vuonna 1939 Pius XII teki hänestä Pyhän Franciscuksen rinnalle Italian suojelijan, ja Paavali VI julisti hänet 1970 kirkonopettajaksi runsaan tuotantonsa perusteella. Pyhimys Katariina Sienalaisen juhlaa vietetään nykyään 29. sydänkohtaukseen. . Jopa anoreksiaan sairastuneet ovat löytäneet hänestä esikuvan. Sairaus paheni niin, että hän ei kyennyt edes juomaan. Häneltä on jäänyt yli 400 kirjettä ja rukouksia. Tuohon aikaan naisten elämänpiiri oli rajoitettu, eivätkä he suuremmin esimerkiksi säveltäneet ja kirjoittaneet tieteestä. Vuonna 1383 hänen hautansa siirrettiin Rooman Santa Maria della Minervan dominikaanikirkkoon ja sille rakennettiin näyttävä hautamuistomerkki. Sairaiden ja hoitajien suojelupyhimys Katariinan kultti voimistui heti hänen kuoltuaan. Hänen kuuluisin teoksensa on suomennettu Dialogi Jumalan kaitselmuksesta. huhtikuuta. Katariinaa pidettiin yleisesti Jumalan valitsemana. Merkittävä poliittinen teko oli Katariinan puuttuminen paavin asemaan hänen kannustaessaan tätä palaamaan Avignonista Roomaan. Siena on Unescon maailmanperintökohde. Kun Gregorius XI palasi Vatikaaniin, sitä pidettiin Katariinan ansiona. Kiitokseksi Pyhimys Katariinan työstä kirkon puolustamiseksi Pius IX julisti Katariinan vuonna 1866 Rooman toiseksi suojelijaksi Pyhän Pietarin ohella. Lähde: Vittorio Peri: Catherine of Siena. Siena on Unescon maailmanperintökohde. Paastoaminen oli osa Katariinan uskonnon harjoittamista. Johannes Paavali II valitsi Pyhän Katariinan yhdeksi Euroopan suojelijoista. kesäkuuta 1461. 45 askel 9/2018 •. Katariina menetti liikkumiskykynsä ja kuoli 29.4. Paavi Pius II julisti Katariinan pyhäksi Pietarin basilikassa 26. 33-vuotiaana hän sairastui ilmeisesti juuri ankaran paastoamisen seurauksena. Hänen oppilaansa kirjoittivat hänen elämästään. Katariinaa neuvottiin syömään, mutta hän ei enää kyennyt ruokailemaan
46 • askel 9/2018. Maria Piiroinen löysi oman näköisen elämän uupumuksen seurauksena
Vanha viljasiilo on saanut uuden elämän asuintaloksi remontoituna. Opettajaksi hän sanoo päätyneensä, kun ei muutakaan keksinyt. opiskelijan ja entisen opettajan unelmien punainen tupa. Ystäväni H 47 askel 9/2018 •. Teksti ja kuvat: Salla Yli-Erkkilä Onneen tarvitaan puutarha, kynä ja piano P ölyävä hiekkatie peltojen välissä johtaa vanhaan pihapiiriin. Tämä oivallus mullisti Maria Piiroisen elämän. Suuri ränsistynyt päärakennus on ollut käytössä viimeksi 50 vuotta sitten. Miten voikaan väsyttää, kun uupumus saa yliotteen! Kirjapino opettajanpöydällä alkaa näyttää houkuttelevalta tyynyltä, johon painaa päänsä. Yöllä uni tulee muutaman tunnin pätkissä, jos ollenkaan. – Sukuvika löytyy varmaan geeneistä. Juuri kasvihuoneelta työharjoittelusta kotiutuneelle naiselle kuuluu hyvää. Järkevä ajatus ajoi uupumukseen Kymmenenä opettajavuotenaan Maria ehti toimia monella koululla englanninopettajana, luokanopettajana ja erityisopettajana. Omenaja kirsikkapuiden katveesta, päärakennuksen takaa löytyy Maria Piiroisen, puutarhuriMaria haaveilee yksinkertaisesta, omavaraisesta elämästä. Vain vähän aikaa sitten elämässä oli synkemmät sävyt. Uupumuksesta toipuva Maria istuu kotiportaillaan. Opettajia on ollut aina ympärillä. Kun elämä muuttuu vankilaksi, on itse avattava ovi ja lähdettävä ulos
Hän kertoi häpeissään vastaanotolla, ettei oikeastaan edes halunnut opettaa, vaan kirjoittaa, tehdä käsillään ja laulaa. Maria koki päivittäin, ettei opettajuus sopinut hänen persoonalleen. Silloin pidin kynsin hampain kiinni virren sanoista: ”Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.” Että jaksaisin tämän yhden päivän, tämän yhden oppitunnin. Näyttelemisestä ja musisoinnista kiinnostunut nuori nainen löysi itsensä opiskelemasta englantilaista filologiaa lukion päätyttyä, kahden välivuoden jälkeen. Hengittäminenkin kävi työstä Ulkopuolisen silmin Maria eli hyvää elämää, mutta kun kotiovi painui kiinni selän takana, hän ymmärsi elämän ajaneen jyrällä ylitse. Toipumiseen tarvitaan unta ja unelmia Kesäkuussa 2017 Suvivirren jälkeen alkoi Maria Piiroisen toipumisprosessi. Koetan luottaa siihen, että olen saanut sanoa jonkun rohkaisevan sanan lapselle, jonka elämä on ollut ihan kaaosta. Silloin lähti Himalaja sydämeltä. Ahdistus syksyllä jatkuvasta työstä herätti heinäkuussakin aamuneljältä. Työkokemuskaan ei tuonut helpotusta. Liikaa lankoja käsissä, liikaa hälyä, liikaa asioita, jotka piti hallita. Läheisetkin alkoivat olla huolissaan. – Moni sanoi, että kun saat vähän rutiinia ja kokemusta, niin kyllä se siitä. – Olin melkein kuin kypärä päässäni varautunut vastaukseen, että mitä hullua oikein kuvittelet. Kun ei pysähdy, ei muista ahdistusta Valmistumisensa jälkeen Maria oli kaksi vuotta Mongoliassa lähetystyössä, jonka jälkeen hän aloitti opettajana kotikonnuilla Sastamalassa. Niinpä hän palasi seuraavana syksynä opettajan työhön rysäyttääkseen viimeistä kiviseinää päin. Maria teki päätöksen lopettaa opettajan työt kuluvan lukuvuoden jälkeen. – Hän sanoi, ettei minun tarvitse tehdä sellaista, mitä en halua. Olin niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olin päässyt hetkeksi pois. Yhtenä iltana oli balettia, toisena viulutai laulutunti. – Äiti rukoili puolestani, ja koen, että sain iloa ja voimaa jaksaa vaikeimmatkin päivät. Oli lauluyhtyetreenejä ja raamattupiiri vedettävänä. – Kurssilla tuli toivo. Kääntäminen ja tulkkaaminen eivät ammatteina kiinnostaneet, joten Maria ajautui opintojen viime metreillä hankkimaan englanninopettajan ja luokanopettajan kelpoisuudet. Jälkikäteen ajattelee, että oliko se todella minun elämäni. Maria alkoi uskoa, että Jumala näyttää tien umpikujasta. Pidin ilosanoma-piiriä, johon kutsuin ihmisiä, jotka eivät vielä tunteneet Jumalaa. Harrastukset veivät ajatukset hetkellisesti pois töistä, mutta täyttivät kalenterin kaikki tyhjät rakoset. Häntä pyydettiin myös hengellisiin tilaisuuksiin laulamaan ja soittamaan pianoa. Yllätykseksi psykologi suhtautui näihin ajatuksiin rohkaisevasti. Kuormittavan työn vastapainoksi Maria etsi energiaa erilaisista harrastuksista. – Opiskelujen aikana sain uudistua hengellisesti ja ajattelin, että ehkäpä joskus lähden lähetystyöhön. Hän huomasi hälinän keskellä olevansa introvertti, joka tarvitsi yksinäisyyttä ja tilaa hengittää. Sen takia opettajanpätevyys tuntui järkevältä ajatukselta. Työpaineet eivät hellittäneet viikonloppuina, eivätkä edes pitkillä kesälomilla. Uupumusoireet muuttuivat ajan myötä voimakkaan fyysisiksi. – En jaksanut nostaa rintakehääni, ponnistelin jaksaakseni hengittää. opiskeli Joensuun yliopistossa englantia ja ajattelin, että sehän voisi olla kivaa. Voimien hiljalleen palatessa Maria alkoi tehdä kaikkea sitä, mitä rakastaa. Työssään häntä piinasi järkyttävä riittämättömyyden tunne, mutta läheiset kannustivat. H 48 • askel 9/2018. What a news! Piti elää 38-vuotiaaksi, että ymmärsin tämän. Kaiken keskellä Maria kuitenkin piti oppilaistaan ja työkavereistaan, joiden kanssa hän jakoi paljon hyviä hetkiä. Hän asui mökillä itseään kuunnellen. Päin viimeistä kiviseinää Ensimmäinen irtiotto työstä oli lukukauden mittainen raamattukurssi Karkun evankelisella opistolla keväällä 2016. – Halusin olla Jumalan käytössä. Himalaja lähti sydämeltä Uupumusoireisiinsa Maria haki apua työpsykologilta. – Olin sataprosenttisesti inhimillisesti väärässä paikassa ja sataprosenttisesti Jumalan antamalla oikealla paikalla. Unettomuus hiipi elämään salakavalasti. – Rysähdin viimeisinä opettajavuosinani monta kertaa pohjan läpi. Vielä hän ei ymmärtänyt, että siihen vaaditaan omaakin aktiivisuutta
49 askel 9/2018 •. Talvella voisin kirjoitella, lauleskella ja tehdä käsitöitä. – Puutarhallakin tuntuu, että on sellainen aivosumu. Sain opetella todella itseni kuuntelua ja sitä, että minun pitää olla minulle hyvä. Stressioireet laukeavat pikku hiljaa, ja vauhti on vielä tavallista hitaampaa. Palasia loksahti yhteen, ja Maria haki opiskelemaan Huittisten ammattija yrittäjäopistoon puutarhatuotantoa. Nukuin pitkät yöunet ja kolmet päiväunet päälle. Oli kiitosaihe, että pystyin vihdoin vuosien jälkeen nukkumaan. luvun kohta, jossa kehotetaan istuttamaan puutarhoja ja nauttimaan niiden hedelmistä. Voisi olla mukava olla kesäisin hautausmaalla töissä. Sitten tajusin, että minun pitääkin itse laittaa tassut liikkeelle ja lähteä. – Jos täytin astianpesukoneen, sen jälkeen piti levätä. Maria on kokenut, että jos ei tiedä mitä haluaa, ei tiedä mihin joutuu. . Nyt, tämä on se elämä! Minähän voin olla huomenna vainaa. Häntä puhutteli Jeremian 29. Syksyn ajan Maria oli työttömänä. Hän oli pitkään haaveillut omista lampaista ja omavaraisesta asumisesta maalla. – Jään jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää. Kymmenen vuoden uupumuskierrettä ei kuitenkaan kuitata hetkessä. Syksyn kuluessa ystävä ehdotti puutarha-alan opintoja. – Kaupungissa elin kanahäkissä. Moikkailen kettukavereita Samoihin aikoihin löytyi myynti-ilmoitus, jossa kaupattiin osaa vanhasta maatilasta tunnin ajomatkan päässä Sastamalasta. Oli aika raivata elämästä pois kaupunkilaisuus. Rukoilen, että voisin olla Jumalan käytössä. Hiljaista kasvua puutarhalla Tämän vuoden alussa Maria Piiroinen pääsi aloittamaan puutarhuriopinnot. Tämä paikka tuntui heti kodilta. Haaveilen yksinkertaisesta, omavaraisesta elämästä ja pienestä maapläntistä. Elämänmuutokseen liittyy halu elää vihdoin oman näköistä elämää. Toipuminen on kuitenkin edennyt niin paljon, että Maria uskaltaa taas unelmoida ja suunnitella tulevaa. Olin saanut valot ja toivon takaisin. Toipumisunta tarvittiin muutama kuukausi. Kerrostaloelämän jälkeen Maria tunsi vihdoin löytäneensä paikan, jossa voi hengittää vapaasti. Täällä saan olla lähellä luontoa ja oikeaa elämää. Punaisen tuvan portailta istuva nainen katselee peltoaukeaa ja päättää: – Odotin vuosia, että joku toisi minulle vankilan avaimet ja sanoisi, että lähde. Sekä kroppa että mieli tarvitsivat täyttä nollaa. Voimien hiljalleen palatessa Maria alkoi tehdä kaikkea sitä, mitä rakastaa: kehrätä lankaa, soittaa pianoa, kutoa mattoja ja kirjoittaa satuja. Moikkailen fiiliksissä kettukavereita ja peuroja pellolla. – En hitto vieköön aio elää elämääni koko ajan jalka kytkimellä ja käsi jarrulla! Ajattelen, että Jumala ei halua pitää meitä nahkeassa välitilassa odottamassa elämän alkua. En pysty toimimaan nopeasti, ja edelleen on tahmeus tassuissa ja kupolissa. – Minulla ei ole mitään muistikuvaa tuosta kesästä
Samalla hyväksymme rukouksemme Jumalan käsiin ja käsittelyyn. 3:14). Voit jättää turvallisesti Jumalan haltuun koko elämäsi. Hän on lopullinen Aamen ja vahvistaa kaiken sen, mitä ennen häntä on tapahtunut. Hän osoittaa todeksi ja vie päätökseen aiemmin olleen. Hän antaa kaikelle tapahtuvalle uuden merkityksen. Aamen päättää rukouksen. Aamenella hän vahvistaa kaiken puheensa. Jumala rakentaa jotakin, mitä itse en aina ymmärrä. Luotan kuitenkin evankeliumin sanaan, että Jumala hallitsee maailman kulkua. Hän on mukana kaikessa, mitä elämässämme tapahtuu. Pirjo Kantala • tuomaspappi rukous Aamen M uistan lapsuuteni herätysliikkeestä ja sen jumalanpalveluksista, kuinka seurakuntalaiset joskus innostuessaan huudahtivat saarnaajan puheeseen ”aamen”. Alkutekstin mukaan sanotaan: ”ellei teidän Isänne ole mukana”. Minua lohduttaa ajatus, että ”ei edes varpunen putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli”. Pystytkö sinä lausumaan oman aamenesi kaikelle sille, mitä Jumala on tähän mennessä tehnyt elämässäsi. Jos järkeilen vain omasta näkökulmastani käsin, joudun ihmettelemään, miksi Jumala sallii niin paljon kärsimystä yksityisten ihmisten ja koko maailman elämässä. Näin he vahvistivat saarnaajan sanan paikkansa pitävyyttä. Hän sanoo oman aamenensa kaikelle, mitä Isä on tehnyt aina aikojen alusta lähtien. h a n n u l a a t u n e n / v a s ta v a l o 50 • askel 9/2018. Hän on mukana elämäsi ilossa ja surussa. Vahvistamme rukouksemme, pyyntömme, kiitoksemme ja ylistyksemme sanomalla ”totisesti, niin olkoon”. Voitko hyväksyä, että se, mikä saattaa tänään tuntua käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta, kärsimykseltä ja kivulta, voi saada merkityksensä aikanaan. Jeesus kutsuu itseään nimellä Aamen (Ilm. En voi aina ymmärtää Jumalan teitä ja tarkoituksia. Hän vastaa Isän sanoihin myöntävästi ja vahvistaa ne, vaikka ne toisinaan tuottaisivat hänelle kärsimystä
Rukoilemme teille yhteistä tahtoa ja mieltä. Minulla on huono omatunto ja pelko, että olen tehnyt jotain sovittamatonta.” Sinua vaivaa jatkuva pelko, eivätkä toistuvat rukoukset tunnu poistavan huonoa omaatuntoa. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” Puolison kaipauksesi on kerrottu Jumalalle. Kumpikin voi miettiä, miten voisi joustaa, että asia saataisiin sovittua. Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Muista, että olet pelastettu yksin armosta, kuten Raamattu vakuuttaa; siihen ei tarvita meidän tekoamme tai hyvyyttämme. Sellaiset asiat, jotka vaikuttavat molempien elämään ja ovat yhteisiä, kuten lapset, asuinpaikka, seksuaalisuus, yhteinen talous ja moni muu yhteiselämän asia vaativat yhteisymmärrystä ja sopimista. Voimme olla eri mieltä myös politiikasta, ja uskon kysymyksetkin voivat joskus mennä ristiin. Olisi kiva aikanaan kuulla, millaisen vastauksen saat. Ihmistä saattaa vaivata ylimitoitettu syyllisyys ja huono omatunto, vaikka mitään selkeää tekoa ei osaa edes nimetä. Jumalan lahja meille on viisaat terapeutit ja lääkärit, joiden avulla voimme turvallisesti kohdata ja käsitellä tunteitamme. Hän vastaa ajallaan ja tavallaan. ”Eeva” Eeva pyytää rukoilemaan kanssaan, että Jumala lähettäisi hänen elämäänsä vapaan, kristityn, rakastavan puolison, miehen. 51 askel 9/2018 •. Onko taustalla jo lapsuudessa syntynyt häpeä, joka estää sinua hyväksymästä itseäsi. Rukoilemme sinulle voimia ja viisautta elämäsi tiellä. Totisesti, niin olkoon. Käsittelemme viestit luottamuksella. Jo Raamatun alkulehdillä Jumala totesi: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Silloin on sairastunut syyllisyyteen. Apua terapiasta ”Käyn kaksivuotista terapiaa. Olemme riittävän hyviä, sillä Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme ja sovittanut meidät jokaisen. Pyydän rukoilemaan, että saisimme asiat sovittua.” Parisuhteessa voi ja saa olla eri mieltä monissa asioissa. Apua, että pääsisin traumojeni ytimeen ja saisin työstettyä pahaa oloani.” Hienoa, että olet päättänyt mennä terapiaan, jossa voit työstää kipupisteitäsi. Huono omatunto ”Olen jatkuvasti pyytämässä rukousta pelastumiseni puolesta. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Vaikkei ahdistuksesi hellittäisikään, voit luottaa siihen, että sinä olet hänen rakas lapsensa. Emme välttämättä pidä puolison kanssa samanlaisista kirjoista tai musiikista. Terapia on rankka prosessi, todellista työn tekemistä itsensä kanssa. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Parisuhteen erimielisyydet ”Mieheni kanssa olemme eri mieltä vaikeista asioista. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Hän ei hylkää, eikä jätä sinua. . Sinä olet pelastettu ja Jumala hyväksyy sinut
Osa sisällöistä rakentuu Mäkelän kummitädin Helvi Södermanin päiväkirjoihin. Teos avaa näköalan sille, mitä tapahtuu Turkissa juuri nyt. Päähenkilön kompastus on ihastuminen professoriin, joka opettaa Jumalasta, ei uskonnoista tai uskonnollisuudesta. Todellisen ja kirjaa varten luotujen henkilöiden tarinat liittyvät toisiinsa. Useat kortit ovatkin juuri ihailijalta, kihlatulta ja puolisolta eri puolilta maailmaa. Kirja avaa ja madaltaa kynnystä islamiin ja sen eri ilmenemismuotoihin. Se kertoo ihmisistä uutisten takana. Postikorttien kiehtova Gesonda Yli 800 postikortin albumi kertoo tarinan suomalaisesta Gesondasta erityisellä tavalla. Ihmisestä voi löytyä hyvyyttä hirveissäkin olosuhteissa. Pekka Mäkelä. Näiden postikorttien kautta ja Gesondan pojantyttären avulla meille piirtyy kuva Gesondasta, joka avioitui merikapteeni Nicolai Nybergin kanssa vuonna 1905. Fröken Söderberg (1879–1966) asui Eläintarhanlahden huvilassa 4, paikalla, missä nykyisin sijaitsee Helsingin Kaupunginteatteri, lapsena ja avioiduttuaan. Like 2018. Hänen aiemmat kirjansa Rakkauden aikakirja, Kirottu Istanbul, Kunnia ja Valkoinen elefantti ansaitsevat myös tulla luetuiksi. Kirja kulkee vuosituhannen alun Oxfordin ja vuoden 2016 Istanbulin välillä. Postia Gesondalle, postikortit kertovat. Kirjat ristiriitaan. Sota on kauhea, käydään sitä missä maassa tai millä vuosisadalla tahansa. 52 • askel 9/2018. Hänellä oli kaksi veljeä ja paljon ystäviä, jotka ennen Facebookia, sähköpostia, tekstareita ja puhelimia pitivät yhteyksiä yllä postikorttien avulla. Pekka Mäkelä on kirjoittanut hienon historiallisen teoksen Kiinasta. Kirjaan on myös luotu fiktiivisiä ihmisiä, kiinalaisia sekä maassa asuneita ulkomaalaisia. He saivat kolme poikaa, joista kaksi kuoli sodassa. Postikorttien keräily oli yleistynyt 1890-luvulla. Mäkelä piirtää Helvi Södermanista persoonallisen, mutta samalla myönteisen kuvan. Pirjo Wesaniemi Koskettavasti Kiinasta Kirjailija, suomentaja ja musiikintekijä J. Eevan kolme tytärtä kertoo riipaisevan tarinan istanbulilaisesta tytöstä, joka pääsee opiskelemaan Oxfordiin Englantiin, yhteen maailman huippuyliopistosta. Isä on avarakatseinen, tosin alkoholisoitunut, maailmankansalainen ja äiti uskonsa nurkkaan ahdistama nainen. Mäkelä kuvaa uskottavasti kummitätinsä sekä luomiensa henkilöiden vaiheita Japanin hyökättyä Kiinaan. Söderman toimi Hunanissa Suomen Lähetysseuran työntekijänä. Yksi tärkeimmistä teemoista on seksuaalisuus, mutta myös uskonnon merkitys ihmisten kohtaloihin. Kirja on täynnä upeita entisajan postikortteja, varsinainen sukellus menneeseen kauneuteen ja haikea katsaus siihen, mitä olemme menettäneet laittamalla viestimme bittiavaruuteen. Pirjo Wesaniemi Turkkilainen todellisuus Elif Shafak on palkittu turkkilainen kirjailija, joka asuu Lontoossa. Melkoinen veijari on ollut kilpakosija Väinö, jonka kortit ovat täynnä vihjailevaa ja avointa ihastumista. Elämän ilot ja surut ovat olleet samanlaisia yli sata vuotta sitten, se käy korteista ilmi. Comfy Letters 2018. Gummerus 2018. Perheen suurin tragedia on vankeuteen kiduttamalla heitetty poika, jonka pelastamiseksi kenelläkään ei ollut keinoja. Tämä on äärimmäisen kiehtova kirja, joka pitelee lukijaansa hyppysissään alusta loppuun. Se kertoo myös suuresta hämmennyksestä. Anita Seppovaara. Joulukortteja lähetettiin jouluaattonakin, ja useimmat toimitettiin perille samana päivänä! Suomessa lähetettiin joulukortteja vuonna 1900 jo 800 000. Hän on lapsuudesta asti tottunut järkyttävään Eevan kolme tytärtä. Hunan. Myös Gesondan veli matkusti paljon ulkomailla. J. Pekka Mäkelällä on taito kirjoittaa ihmisistä sympaattisesti. J. Se kuvaa 1930ja 40-lukuja Hunanissa. Minulle heräsi halu kirjoittaa postikortteja heille, joista välitän. Usein suomalaisessa kaunokirjallisuudessa lähetystyöntekijät esitetään höppänöinä. Kirja on melkoinen kulttuuriteko, ja se on ollut osana Suomi 100 -ohjelmaa. Kuinka paljon meistä ja tästä ajasta jää jäljelle mitään. Kirjassa on sekoitettu kiinnostavalla tavalla faktaa ja fiktiota. Elif Shafak
Filosofian tohtori ja historian ja yhteiskuntaopin opettaja on tehnyt mittavan taustatyön romaanilleen, joka sijoittuu Suomeen, Neuvostoliittoon ja Saksaan vuosina 1917–1945. Päivi Lipponen. Siellä täällä tarinan käänteissä vastaan tulee viitteitä. Mutta Wohllebenin mukaan sopeutuminen vaatii pitkiä aikoja, ja ihmisen toiminta on nopeuttanut ilmaston muuttumista niin, etteivät metsät ehdi siihen mukaan. Jonkin lajin suojeleminen voikin yllättäen vahingoittaa kokonaisuutta. Yllättävän hyvin tarinassa kuitenkin pysyy kärryillä. Henkilökaarti on melkoinen ja aikajänne pitkä. Ne kertovat siitä, että tapahtumilla, ihmisillä ja lausahduksilla on historiallista taustaa. Siitä yleensä tietää, että kirja kannattaa lukea. Gummerus 2018. Freija Özcan Ihmisyyden vuoksi. Ailan ympärille kietoutuu natsi-Saksan jalkoihin jääviä ihmisiä: opettaja Franz, talonmiehen poika Hans ja Ailaa vieraanaan pitävän juutalaisperheen tytär Judith. Siinä mielessä romaani ei voisi olla ajankohtaisempi nykyajan maailmanpoliittisessa tilanteessa. Helpot ja onnelliset tarinat unohtuvat, monimutkaiset ja kipeät säilyvät. Samalla hän menestyy luontokirjailijana. ”Minulle on tärkeämpää tehdä faktoista emotionaalisesti ymmärrettäviä, jotta lukija saa kokea luonnon kaikilla aisteillaan”, Wohlleben perustelee tyyliään uusimmassa kirjassaan Luonnon salainen verkosto. Silloin joet saattavat muuttaa kulkuaan. Mari Teinilä Salainen verkosto Metsänhoitaja Peter Wohlleben hoitaa ympäristöystävällistä metsänhoitoaluettaan Hümmelissa, Saksassa. 53 askel 9/2018 •. Metsän verkostojen tuntija ei kuitenkaan heitä toivoaan. Kun sudet vähenevät, hirvet lisääntyvät ja syövät jokivarret paljaiksi. Se on selvästi tehokasta, sillä kirjan luettuani en voi olla ajattelematta metsien kykyä korjata itseään, vanhojen metsien merkitystä ja sitä, miten vaarallista ihmisen on puuttua luonnon kiertokulkuun. Se tarjoaa myös näkymän siihen, miten Hitler ja Stalin onnistuivat hirviömäisen valtansa rakentamisessa vaivihkaa ja pikkuhiljaa, kunnes sen verkkoon joutuneilla ei ollut siitä enää pääsyä. Hän kirjoittaa puiden ja eläinten salatusta elämästä ja verkostoista asiantuntevasti mutta inhimillistäen ikään kuin puutkin ajattelisivat. Se etenee nopein välähdyksin kuin elokuva. Luonnon salainen verkosto. Peter Wohlleben. Tarinan ytimessä on Aila, punajohtajan ja pyykkärin tytär, joka päätyy herrasväen kasvattityttäreksi ja sitä kautta juutalaisten sukulaisten luo Saksaan oppimaan kieltä. Siksi luonnon suojelemisenkin pitäisi olla hyvin harkittua. Tyyliltään romaani on moderni. Luonto myös korjaa itseään hyvin pätevästi. Tarinan toisena haarana kulkee Ailan velipuolen Vladin ahdistava kohtalo Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Henkilöittensä myötä Lipposen romaani varsinaisesti kuitenkin tutkii sitä, miten ihminen sopeutuu ympäröivään todellisuuteen, miten ympäristön paineet ja sota ajavat perushyvän ihmisen välinpitämättömyyteen ja tekemään pahaa. Tällaisia syyja seuraussuhteita luonnon verkosto on täynnä, ja ihminen tuntee niitä liian vähän. Freija Özcan Jäin Päivi Lipposen esikoisromaanin tunnelman vangiksi. Häivähdys, jonka Wohlleben tarjoaa luonnon verkostoista, on hämmentävä. Se valloittaa takaisin siltä viedyn tilan ja sopeutuu hiilidioksidin määrän muutoksiin. Lipposen Ihmisyyden vuoksi on kiinnostava sekoitus fiktiivistä romaania ja historiallista tutkielmaa. Ihmisiä sodan jaloissa Mäkelän kirja ansaitsisi olla yksi tämän vuoden Finlandia-palkinnon ehdokkaista. Maailma on vielä korjattavissa. Ne välähtävät kuvina mielessäni. Kasvija eläinmaailman ihmeelliset yhteydet. WSOY 2018. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Wohllebenin ratkaisu siihen saattaa lukijasta olla yllättävä. Huomaan, että vielä monta päivää kirjan luettuani olen joutohetkinäni miettinyt sen henkilöitä ja heidän kohtaloitaan
Ämmänsaaren kirkon alttaritaulun paljastuksesta Suomussalmella tulee ensi vuoden adventtina kuluneeksi 40 vuotta. Teoksen valmistumisen jälkeen Irja on joutunut lähettämään myös kaksi muutakin lastaan taivaan kotiin. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Pertti Härkönen Äiti maalasi lapsensa alttaritauluun Ämmänsaaren kirkon alttaritauluna on Irja Juntusen maalaama ”Lasten evankeliumi”. 54 • askel 9/2018. Irja Juntunen maalasi siihen kaikki lapsensa tietämättä tulevaa. Ensimmäinen lapsista, Jyrki, oli jo kuollut ja kulkee taulussa kohti valoa
Koen suurta herkkyyttä ja Jumalan Irja oppi jo lapsuudenkodissaan monet taidot, sillä talossa tehtiin kaikki itse pellavankasvatuksesta alkaen. H 55 askel 9/2018 •. Lapsena hän kiersi metsissä keräämässä marjoja, puolukoitakin piti saada sadan litran edestä. Hänen kotinsa oli Suomussalmen Jumaliskylän Tikkajanvaaran Taitolassa. Keskikoulun jälkeen Irja muutti Helsinkiin ja suoritti työn ohessa iltaoppikoulun. Eikä se siitä muuttunut vuoden kestäneen urakan aikana. Alttaritaulu on harvinainen myös siksi, että siinä on vain lapsia. – Näen asiat kuvina. varjelusta, Irja Juntunen sanoo katsoessaan alttaritaulua pitkästä aikaa ihan läheltä. Kaksi vuotta Irja asui Tammelassa lapsettomalla Kyllikki-siskollaan, joka miehensä kanssa lupasi kouluttaa hänet. 60 vuotta sitten Reinoon ja perhe muutti Ouluun. Koulunkäynnin ohella 10-vuotias tyttö laittoi perheessä ruokaa. Koen suurta herkkyyttä ja Jumalan varjelusta. Kun siskolle syntyi yllättäen poika, Tapio, Irja palasi kotiin ja asui oppilasasuntolassa Suomussalmella lähempänä oppikoulua. Muut ajat Irja luki lukemasta päästyään, kirjastostakin lähes kaikki kirjat. Sen nimi on Lasten evankeliumi, ja se valmistui YK:n Lasten vuonna 1979. Irja heitti noppaa siitä, missä jatkaisi opiskeluja opettajaksi, ja arpa osui Tornioon. Myrskyä ja auvoa Kun Irja syntyi 27.2.1944 Kajaanissa, oli sota ja kaupunkia pommitettiin. Sitten hän rakastui tulisesti 4.7. Eikä elämä ole mitään tyyntä ja tasaista ollut. I rja Juntunen on yksi niistä harvinaisista naisista, jotka ovat saaneet maalata alttaritaulun Suomessa. Kun Suomussalmen kirkkovaltuusto tilasi Juntuselta työn vapain valtuuksin, alttaritaulun kuva oli hänen päässään jo valmiina. Hollantilainen ryhmä tutustui kaikkiin sodan jälkeen rakennettuihin kirkkoihin Suomessa ja valitsi Juntusen alttaritaulun yhdeksi parhaimmista. Näen unia ja enteitä. Kotona hän oppi tekemään kaikkia talon töitä
Partisaanit tappoivat naapureita ihan läheltä Yli-Vuokista. Suomussalmelainen valokuvaajamme Pertti Härkönen voitti Vuoden 2003 luontokuvakilpailun kuvallaan Kaakkurin lento. Hän sai opetushallituksesta erivapauden opettaa kuvaamataidetta keskikoulussa ja lukiossa. Irja kertoo itsekin laulaneensa pitkän virren unissaan kerran kymmenvuotiaana. Ja siinä missä luonto on läsnä niin voimakkaasti kuten täällä, siellä lähellä on Jumalakin. Kuvaamataiteessa hän oli niin lahjakas, että sai naineiden naisten stipendin opiskelemaan Helsinkiin Ateneumiin. Sen jälkeen en ole pelännyt mitään. Näin taivaalla tähden, joka siunasi ja suojeli minua. Jos olisin ollut lehmä, olisin ollut maailman paras lehmä, Irja nauraa vesissä silmin. Samassa kelkassa miehen kanssa Vaikka Ateneum jäi käymättä, Irjan taide vakuutti. Viime vuonna vietettiin Ämmänsaaren kirkon 50-vuotisjuhlaa, Suomussalmen kunnan 150-vuotisjuhlaa ja itsenäisyyden satavuotisjuhlaa niin, että Hossa julistettiin kansallispuistoksi. Lasten, kodin ja koulutyön ohella hän on pitänyt runsaasti taidekursseja. Mari syntyi häistä seuraavana vuonna, Jyrki sitä seuraavana ja Virpi sitä seuraavana. Naapurit partisaanien uhreina Irjan isä oli maanviljelijä, temperamenttinen ja vahva. Suomussalmelainen suntio-opiskelija Risto Seppänen kattaa meille seurakuntasaliin kauniin kahvipöydän ja hakee siihen vielä päivänkakkaroita ja ruusuja pihalta. Irja Juntusen työ sai kolmannen palkinnon ja tekijä OAJ:n mitalin. Lujaa tekoa oli myös Irjan Matilda-mummi, joka souti 23 kertaa tervaa Jumaliskylästä Ouluun. Irjalle metsä on kirkko. Irja ei ole koskaan pelännyt yksin metsässä, vaikka tiedetään karhuja olevan myös siellä. Vuonna 1984 Finlandiatalolla pidettiin opettajien kulttuuripäivät. Odottaessaan Virpiä Irja valmistui ja suoritti myös voimistelun tuomarimerkin. Jyrki putosi metrin korkeudelta, eivätkä lääkärit uskoneet äidin vakuutteluja isosta vahingosta, vaan sanoivat sen olevan vain lasten kopsuja, joita sattuu aina. Hän sai työtä Sotkamon yhteiskoulusta, jossa oppilaita oli yli 900. Yli 500 kuvaamataidonopettajaa oli lähettänyt töitään näyttelyyn. Jotenkin kuvaava on, että saadessaan sydänkohtauksen Herättäjäjuhlilla Sotkamossa vuonna 1971 hän lauloi täysillä virttä ambulanssiin kannettaessa. He kertovat huikeista luontokokemuksistaan ja siitä, miten luonnosta saa valtavasti voimaa. Puoliso auttoi paljon kotitöissä ja lapset kasvaessaan. Kahvipöydässä huomaan, mikä sitoo liiman lailla nämä ihmiset tänne. – Sinä iltana, kun Urho Kekkosesta tuli presidentti, minut lähetettiin äidin asialle pimeään jalan. Opiskeluista Ateneumista ei tullut mitään, sillä aviomies ilmoitti pitävänsä kaksi ensimmäistä lasta, ja Irja saisi mennä odottamansa lapsen kanssa Helsinkiin, jos haluaa. – Olen ollut sellainen emä. Kotitilalta on 10 kilometriä linnuntietä Venäjän rajalle. Polioon sairastunut Kalle-ukki piti perää. Sotien aikaan Suomussalmella tuhoutui paljon rakennuksia, myös kirkkoja. Hän kuoli matkalla aivoverenvuotoon. Vaan runot hävisivät Sotkamoon muuttaessa, joten Irja koki, että hänen pitää keskittyä kuvataiteeseen. Hän tuntee omakseen metsät, suot, metsälammet, marjaisat maat, linnut ja eläimet. Kun ambulanssilentokone lähetettiin Helsingistä hakemaan Jyrkiä hoitoon, oli jo myöhäistä. Tulivat suuret surut Ensimmäinen iso suru Irjan elämään tuli hänen ekaluokkalaisen poikansa tapaturman seurauksena. Vaikka vartijat olivat turvaamassa, partisaanit kävivät heidän savusaunassaan joskus salaa. Koti ja lapset ovat olleet tärkeitä, kuten myös taide. H 56 • askel 9/2018. – Onhan hän aina välillä tipahtanut, mutta kiivennyt sitten takaisin, heläyttää Irja ja äänessä on vieläkin aimo annos rakkautta. Matkaa tuli lähes kolmesataa kilometriä yhteen suuntaan. Isosetä Eelis taas opiskeli insinööriksi ja juhli toisen suomussalmelaisen, kirjailija Ilmari Kiannon ja kainuulaisen Eino Leinon kanssa Helsingissä. Kotiseuturakkautta Irja on asunut vuosikymmenet Sotkamossa, mutta sydämessään hän tuntee olevansa suomussalmelainen. Voiton vie valokuvaaja Härkönen, jonka niskaan kuvauskoppia rakentaessaan hengitti metrin päässä yli 300-kiloinen karhu. Hänelle on myönnetty Kainuun risti vuonna 1990 ja Elias Lönnrotin mitali vuonna 2011 taiteellisista ansioistaan. Miten mies on pysynyt tuossa vauhdissa kelkassa. Samaan aikaan hän voitti myös runokilpailuja. Irjan kotitila on kunniakirjatila, jonka juuret ovat tiedossa 1600-luvulle asti. Olen ollut sellainen emä Kihlat hankittiin vuonna 1963 ja vihille mentiin kahden vuoden kuluttua. Kun Virpi oli kolmen vanha, syntyi Meriliisa 1971, ja Matleena 1975, vuosi Jyrkin kuoleman jälkeen
Äidin suru sijaitsee palleassa, joka kivettyy. surivat niin, etteivät leikkineet vuoteen. Kuusivuotiaana hän leipoi naapurin lapsillekin kakkuja ja osasi piirtää perspektiivin, mikä on aikuisellekin vaikeaa, Irja kertoo liikuttuneena. Lapset – Minusta on aina pidetty huolta, sanoo taiteilija Irja Juntunen. – Minua auttoi rukous. H 57 askel 9/2018 •. Suomussalmen kirkkoherra Aarne Kyllönen oli sanonut, että hän tietää sopivan taiteilijan Kainuusta. Kun Jyrki kuuli radiosta laulun, hän juoksi pianon ääreen ja soitti sävelmän. Kuulin selvästi, että vastattiin: ”Tästäkin.” – Suru on hyvin suuri kipu. – Olen aina hokenut, kuinka ehdottoman tärkeää on kiittäminen, kiittäminen ja kiittäminen. Voisiko hän maalata lahjan Kirkkohallituksen Ahti Auraselle, joka oli rakennuttanut sodan aikana tuhoutuneita kirkkoja uudelleen ja on nyt jäämässä eläkkeelle. Irja tuntee omakseen metsälammet, suot, marjaisat maat ja eläimet. Jokainen käy surutyössä oman tiensä ja jokainen menee surunsa läpi yksin. Rakensimme lumilinnan, mutta eivät he siellä viihtyneet. Alttaritaulussa elämä ja kuolema Vuonna 1978 Irja Juntunen sai puhelun kirkolliskokouksesta. Hän oppi lukemaan neljävuotiaana, ja hänellä oli absoluuttinen sävelkorva. – Jyrki oli erityisen lahjakas lapsi. Kun mieheni metsästyskaveri toi kuolleen Jyrkin Helsingistä, huusin kotona lattialla, että tästäkö minun pitää vielä kiittää
Minua siunattiin jo lapsena käsien päälle panemisella. Ensin kuoli Virpi ja sitten Matleena Irja Juntunen katsoo alttaritaulua ja sulkee sitten silmänsä. Samoin iltahartaudet kuunneltiin joka ilta. Sydän pysähtyi. Kaksi viikkoa taiteilija vietti tellingeillä kirkossa viimeistelemässä työtään. Taiteilija sai vapaat kädet toteuttaa itseään. Vaan kun maalaus oli valmis, piti oviaukkoa suurentaa, että teos saatiin talosta ulos. – Laulan aina maalatessani. 17 vuotta sitten tuli toinen suuri suru. Tauluun tuli vielä neljä muutakin Irjan lasta, hänen ystävänsä poika ja pieni down-tyttö Sanna. Siinä tilanteessa Auranen mieltyneenä lahjaansa muistutti, että Ämmänsaaren kirkko Suomussalmella oli ollut vailla alttaritaulua kymmenkunta vuotta. H 58 • askel 9/2018. Lähtijöitä tultiin hakemaan Tänä keväänä Irja, jonka passissa lukee Pääskyranta, on saattanut kuoleman rajan yli kaksi läheistään. Irja tunsi ihmeellisesti, että lähtijöitä tultiin hakemaan. – Minusta on aina pidetty huolta, Irja Juntunen sanoo halatessamme lähtiäisiksi. Irja Juntunen maalasi vimmaisesti, ja yllättäen isot työt menivät kaupaksi, ostajat tulivat kotoa hakemaan. Kun lähdemme kirkosta, Irja sanoo, ettei alttaritaulusta ole koskaan aikaisemmin tehty juttua. Silloinkin auttoi rukous ja maalaaminen. Vanhin tytär Mari on taulussa suojelusenkeli. Henkisesti huonoon kuntoon joutunut Virpi halusi pois. Siksi on todella hienoa kuulla, että alttaritaulu on lohduttanut läheisensä menettäneitä. Hänellä oli vaikea ihmissuhde, jonka seurauksena hän sairastui vakavasti. Alttaritaulua maalatessaan Irja Juntunen oli menettänyt Jyrkin, joka kulkee teoksessa ristintietä valoon. Hänen elämänsä on ollut kaikessa runsas. Kyllikki-siskon vierellä hän oli, niin kuin oli ollut hänen tyttönään kaksi vuotta. . Taiteilijana olen enemmän ekspressionisti, mutta tämä työ on erilainen. Kohti valoa, kohti Jumalaa Pitkien välimatkojen Suomussalmella lapsikuolleisuus on ollut suurta. Halusin tehdä sen tavalliselle kirkossakävijälle, en itselleni enkä kriitikoille. Silloin oli uutisjuttuja, kun se paljastettiin kohta 40 vuotta sitten. Taulussa Matleena on kyykyssä hautaamassa lintua pojan kanssa. Sitä ei korostettu koskaan, mutta hän tuntee itse, että toinen käsi on luterilainen ja toinen tuntuu ortodoksiselta. – Meillä lapsuuden kotona jumalanpalvelukset kuunneltiin radiosta joka sunnuntai, koska kirkkoon oli pitkä matka. Oli nälkävuodet, sota ja Raatteentien taistelut sekä muutaman vuoden takainen itsemurha-aalto. Irjan äidinisän suku on tullut Laatokan Karjalasta. Nyt hän työskentelee erityisopettajana Dohassa Quatarissa. Alttaritaulu on lohduttanut läheisensä menettäneitä. Äiti huokaisee. Myös läheinen ystävä ja kuorokaveri pääsi taivaan kotiin. Myös arkkipiispa Mikko Juva ja muutamat muutkin piispat olivat aivan samaa mieltä, ja kohta Suomussalmen kirkkovaltuusto antoi tehtävän Irja Juntuselle. – Ihmeellistä on se, että aamuyöstä tajunta tekee valmistelevaa työtä. Aamuviidestä yömyöhään venyivät nämä päivät. Sillä on suuri merkitys. Taiteilija maalasi alttaritaulua vuoden intensiivisesti, puoliso toi kahvin ja ruoan viereen. Hän oli suunnitellut ennakkoon kaiken, myös omat hautajaisensa. Sitä ennen perhe asui kaksi vuotta Tansaniassa. Sotkamon kamarikuorossa olen laulanut 70-luvulta asti ulkomaita myöten. Siinä ovat kaikki hänen viisi lastaan, joista elossa ovat enää Mari ja Meriliisa. Irja Juntunen suostui ja kävi luovuttamassa taulun Helsingissä. – Maalatessani laulan aina mielessäni. Taustalla on Kiantajärvi, Suomussalmen sydän ja keuhkot. Lapset olivat malleina vuoden kestäneen maalausurakan aikana. Jyrki-poikani kävelee taulussa kohti valoa, kohti Jumalaa. Kotona on taidegalleria, jossa on käynyt satoja vieraita vuosittain. Hän painaa sydäntään ja huokaa, miten ihmeellistä on se, että hän sai maalata taulun. Irjan lahjakas Virpi-tytär (alttaritaulussa vihreässä mekossa) kuoli raskaiden vaiheiden kautta. Se on rukousta, ja silloin tunnen olevani kokonainen. Yhdeksän vuotta sitten kuoli myös iloinen Matleena yllättäen nukkuessaan rakkaansa vieressä. Laulaminen antaa kaiken, aivot ja koko keho toimivat yhteen. Hän on aina pienestä asti ollut viehtynyt ikoneihin ja ortodoksiseen musiikkiin. Meidän kotona kuunnellaan aina aamuhartaus ja jumalanpalvelukset, ellen ole itse siellä laulamassa. Meriliisa on taulussa valkoisissa vaatteissa ja kukkia hiuksissaan
elokuva Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja iskee johonkin äärimmäisen herkkään kohtaan katsojassa. Tämä ei ole sille jatko-osa millään muotoa vaan on ihan oma maailmansa. elokuva lähtee päähenkilön vaimon kuolemasta ja sen jälkeisestä tyhjyyden tunteesta, mutta päätyy hienoilla käänteillä toivoa antavaan tulevaisuuteen. katsomossa kuluu nenäliinoja, ja he, joilla niitä ei ole, niistävät hihaan. Yksi kädenojennus ja anteeksipyyntö. Pirjo Wesaniemi Pääosassa mielensä pahoittaa Heikki Kinnunen ja naapurin Kolehmaisena nähdään Sulevi Peltola. Haavi auki M a r e k S a b o g a l / S o l a r f il M S Elokuva . Mielensäpahoittajan ihme 59 askel 9/2018 •. Siinä hän onnistuu erinomaisesti. Hyvä on ajatella myös omia ihmissuhteitaan tähän peilaten. ohjaaja Tiina Lymi sanoo, että hänen missionsa on ollut luoda siltaa sukupolvien ja ihmisten yli. Neljä vuotta sitten Dome Karukosken ohjaama Mielensäpahoittaja ylsi vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi. kuinka vähän tarvitaan vihan voittamiseen ja sanattomuuden lopettamiseen. ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja on elokuva heille, jotka kaipaavat naurua ja hyvää tekevää itkua. Pääosissa Heikki Kinnunen ja hänen pojantytärtään näyttelevä Satu Tuuli Karhu tekevät meille nautinnollisen elokuva, enkä malta olla mainitsematta myös Sulevi Peltolaa hullunkurisena naapurina
30.9. Messu liittyy kaksipäiväiseen Luottamuksen viikonloppuun Jätkänsaaren kappelissa. Taizé-Tuomasmessussa saarnaa teologian ylioppilas Jussi Malkamäki, liturgina Elina Antikainen. 9.9. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen ja Tuomaskuoro Tuuli Malveen johdolla. 16.9. Musiikissa Tuuli Malve yhtyeineen. klo 18 Mikaelin kirkko, Helsinki Su 23.9. 7.10. klo 18 Ylöjärven kirkko Su 16.9. Sunnuntairukous. klo 10–14 Narinkkatori, Helsinki Su 9.9. Raamattuopetussarja keskiviikkoisin klo 18. Raamattu alusta loppuun. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Musiikissa Antti Vuori yhtyeineen ja Tuomaskuoro. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen ja Tuomaskuoro Juha Vintturin johdolla. Verkoston messu joka sunnuntai klo 17. Saarnaa Espoon piispanvaaliehdokas, yliopistoja kisapappi Leena Huovinen, liturgina Outi Hänninen. Musiikissa Mikko Helenius yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Saarnaa Espoon piispanvaaliehdokas, kirkkoherra Sammeli Juntunen, liturgina Jouni Turtiainen. 23.9. . PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Musiikkivieraina Jukka ja Tove Leppilampi. . Seppo Juntusen tilaisuudet Elvistä ja rukousta · La 8.9. . . klo 18 Forssan kirkko Su 30.9. klo 17 Lappeen kirkko, Lappeenranta 60 • askel 9/2018. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) TilaisuudeT Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä (Tehtaankatu 23) sunnuntaisin klo 18 . Lisätietoa Tuomasyhteisön toiminnasta ja tapahtumista www.tuomasmessu.fi Luterilainen jumalanpalvelusyhteisö Munkkiniemen kirkossa Helsingissä (Tiilipolku 6). 2.9. Aamurukous joka perjantai klo 7. Saarnaa Espoon piispanvaaliehdokas, LML:n apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka, liturgina Tapio Aaltonen. Musiikissa Elsa Sihvola yhtyeineen ja Tuomaskuoro. . Saarnaa piispan erityisavustaja Lauri Kemppainen, liturgina Pirjo Kantala. Yhteinen rukous ennen messua sunnuntaisin klo 15.30. Saarnaa Espoon piispanvaaliehdokas, kouluttaja Juhani Holma, liturgina Hanne Lukkari. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut)
Juuri väliaikaisuuden vuoksi he saivat hyvin vapaat kädet suunnitteluun. Lue paljon kirjoja, elä monta elämää. Nyt on Suomessakin vautsi vauta. Sunnuntaina messuilla ihastellaan ja esitellään cosplay-asuja. Omia tunteitaan ja elämäntilanteitaan pystyy peilaamaan ja selvittelemään kirjojen ihmiskohtaloita vasten. Nyt rakennus on vanhaa kunnioittaen remontoitu ja sitä on laajennettu Lasipalatsin aukion alle rakennetuilla näyttelytiloilla. ja Turussa 23.-24.11. pidettäviltä Turun kirjamessuilta. Freija Özcan Lasipalatsin aukion ”kalliot”, joiden ikkunoista näkee näyttelytiloihin. Amos Rex nimittäin avasi ovensa Helsingissä 30. 0400 245368 Vautsi vau . Lue lisää laadukkaasta, kaksivuotisesta monimuotokoulutuksestamme ja tule mukaan www.kristillinenterapia.fi k i Kristillinen terapiainstituutti puh. F R e iJA Ö z C A N Avajaisnäyttelyn on toteuttanut Tokiossa toimiva noin 500 jäsenen taitelijaryhmä teamLab. Amos Rexin avajaisnäyttelyn on toteuttanut Tokiossa toimiva noin 500 jäsenen taitelijaryhmä teamLab. Paitsi että Amos Rexin taidemuseossa itsessään on kiinnostavia yksityiskohtia, sen näyttelytkin hätkähdyttävät. Kirjoja syksyn pimeneviin iltoihin voi käydä haalimassa mukaansa vaikkapa 5.–7.10. Lasipalatsin suunnittelivat aikanaan väliaikaiseksi rakennukseksi nuoret arkkitehdit Viljo Revelli, Heimo Riihimäki ja Niilo Kokko. Hyvään kirjaan uppoutuminen paitsi irrottaa arjesta, myös antaa vertaistukea. 61 askel 9/2018 •. Messujen teemamaana on Viro, joten mukana on maan nykykirjailijoita, kuten Kai Aareleid, Jaak Jõerüüt, Paavo Matsin, Valdur Mikita ja Andrei Ivanov. Luvassa on siis luettavaa ja nähtävää Turun messukeskuksessa. Parhaan asun valitsee tuomaristo ja paras asu palkitaan. Vuonna 1936 rakennettu Lasipalatsi ja siinä sijaitseva elokuvateatteri Bio Rex sekä Lasipalatsin aukio ovat muuttuneet arkkitehtuuriltaan ainutlaatuiseksi yksityiseksi taidemuseoksi. Noin 50 miljoonaa maksanut remontti tuottaa nyt upean elämyksen sekä maan päällä että sen alla. Näyttely koostuu immersiivisistä digitaalisista installaatioista, joihin katsoja astuu sisään. Toki mukana on muutenkin 800 esiintyjää, liki 500 ohjelmanumeroa ja satoja näytteilleasettajia. Freija Özcan Amos Rexin työpajan katto maan alla on huikea. Tuomariston jäsenenä on muun muassa kirjailija Johanna Sinisalo. Siis vähän kuin Linnanmäen Vekkula, mutta vielä huikeampi. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. Cosplay on harrastus, jossa ihmiset pukeutuvat esimerkiksi manga-, anime-, sarjakuva-, pelitai elokuvahahmoiksi. Tuloksena on Suomen hienoin funkkisrakennus, joka lopulta jäi paikoilleen. Tämä Suomen vanhin kirjallisuuden messutapahtuma täyttää nyt 100 vuotta. elokuuta. kirjamessut Tartu tuhansiin tarinoihin . 020 701 2211 Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti koulutus 80 op alkaa Helsingissä 28.-29.9. taidemuseo Lähetä surunvalittelusi
Niinpä Majamäki osti palloja nettikaupasta jemmaan toistasataa kappaletta. Vettä se juo ainoastaan pihalammesta tai yhdestä tietystä Iittalan turkoosista kartiolasista. Ehkä erikoisin sosiaalisuuden muoto on se, että katti pyydystää myyriä harakanpoikasien ja siilien ruuaksi. Räkättirastaiden päälle kissa pudottautuu puusta, kun ne tulevat syömään marjapensaan marjoja. Nenä vasten siilin nenää Koska kissa kasvoi metsästyskoirien kanssa ja vieroitettiin emostaan vasta puolivuotiaana, siitä tuli erittäin sosiaalinen ja leikkisä. Leukaluut olivat katki neljästä kohtaa. Se elää vahvasti tässä ja nyt, vaikka se muistaa ihmisiä, asioita ja tapahtumia menneestäkin. Efraim heittäytyi kulkureitille ainakin 15 kertaa pyytäen syliin. – Toisen asemaan asettuminen ja hellien tunteiden osoittaminen muuttui kissan avulla paljon helpommaksi. Onnettomuuden jälkeen Majamäki teki Efraimille suositut fanisivut Facebookiin. – Efraim tietää myös, milloin lapset tulevat koulusta. Se tervehtii aina kodin ohi lenkkeilevät koirat ja kiipeilee villisti puissa. Se osaa avata jopa ulko-oven lukon kääntämällä lukon nipukkaa hampaillaan. Yöt se nukkuu vaihdellen jonkun perheenjäsenen kyljessä. Kerran näin, miten Efraim laittoi nenänsä siilin nenää vasten. Kun sirkkelöin aiemmin kesällä terassilautoja, se tälläytyi aina putoavan laudan alle. Majamäki on ollut kissaihminen ja kissan omistaja pikkupojasta saakka. – Tänään siivosin pihaa ja tein polttopuita. Eläinlääkärissä selvisi, että sitä oli ilmeisesti potkaistu päähän. Teksti: Emilia Karhu • Kuva: Jukka Granström Lemmikki?minä I lo rakkaasta lemmikistä on suurempi asia kuin se musertava kuolemansuru, joka menettämisestä seuraa. Efraimin saavuttua hän on nähnyt hiiren vain neljä kertaa, aina kissan suussa. Vain toisen silmän pupilli jäi toimimattomaksi. – Eläimet kulkevat porukalla sovussa pitkin pihaa. Itse Hannu kertoo oppineensa kissalta tarttumista hetkeen. Kissa sai hyvää hoitoa ja toipui. Sen lempiruokaa on raaka porsaansydän. Hiiret ja räkättirastaat joutuvat kuitenkin pelkäämään. Onneksi päätös ei pitänyt, hän ajattelee nyt. Sisätiloissa kissan lempilelu on kimmoisa vaahtomuovipallo, jonka se lopulta aina ”tappaa”, puree pomppimiskelvottomaksi. Majamäen isän kotitalossa vuosia asustellut narttukissa yllätti sukutilan väen katoamalla pariksi viikoksi ja tulemalla takaisin kuuden pennun kanssa. Joitakin vuosia sitten Efraim tuli kotiin suu verta vuotaen. Keskinäiset tappelut vähenivät ja pojat ryhtyivät miettimään, miltä kissasta kulloinkin tuntui ja mitä se ajatteli. Lohjan omistaja Efraim pyydystää myyriä harakanpoikasille. Se on taitava ilmaisemaan tahtoaan. Ehkä Efraim on perinyt jotakin ominaisuuksia nimikaimaltaan, Majamäki naurahtaa. – Efraim on meille tärkeä perheenjäsen. Remonttihommiin se osallistuu isännän näkökulmasta toisinaan jopa rasitukseksi asti. Tämän Hannu Majamäki oivalsi kirkkaasti, kun perheeseen tuli seitsemän vuotta sitten Efraim-kissa. Se asettuu silloin kävelytielle kaikkien rapsuteltavaksi. Kun viimeisin lemmikkikissa ennen Efraimia kuoli Majamäen ollessa työmatkalla, hän päätti, ettei halua kokea tätä surua enää ikinä. 62 • askel 9/2018. Yksi pennuista, Efraim, muutti Lohjalle puolivuotiaana. Nimen se sai sukutilaa 1800-luvulla isännöinneeltä kulttuuripersoonalta ja herastuomarilta. Sittemmin ongelmia ei ole ollut, vaikka Efraim kulkee vapaasti lähiympäristössä. Kissa elää tässä ja nyt Kun kissa tuli taloon, Hannu Majamäen silloin alakouluikäisten poikien empatiakyky kasvoi silmissä. Vieläkin isot pojat lepertelevät kissalle usein. – Kissamme on itsetietoinen ja käyttäytyy kuin Lohjan omistaja. Ennen Efraimin taloon tuloa Majamäki pyydysti vanhasta hirsitalosta loukuilla 200 hiirtä talvessa
63 askel 9/2018 •
Ampiaisvuosi Huitomista voi seurata joukkohyökkäys. Nurmikolla kannattaa myös lämpiminä syysiltoina pitää jalkineet jalassa. Vajaat puolet kaikista ilmoituksista on koskenut lapsia, ja heillä reaktiot ovat olleet yleensä lievempiä kuin aikuisilla. A mpiaisia on ollut menneenä kesänä enemmän kuin miesmuistiin, jopa 20 kertaa normaalia enemmän. Älä liikuskele ampiaispesien lähistöllä. Nuorisolla on ikäihmisiä selvästi pienempi riski saada systeemisiä reaktioita. Pöydälle ei kannata jättää pistiäisiä houkuttavia makeita mehuja ja hilloja tai ylikypsiä hedelmiä. Yliherkkyytensä tietävän kannattaa aina pitää lääkkeitä mukana. T urvotusta, ihottumaa, pahoinvointia, ripulointia, verenpaineen laskua, tajuttomuutta ja pahimmassa tapauksessa jopa kuolema. Ennakkoon voi varautua myös käyttämällä antihistamiinia. Onneksi reaktiomekanismit tunnetaan hyvin. . Mehiläishoitajat saavat yleensä suojan pistojen aiheuttamilta oireilta, koska he joutuvat työssään satojen pistojen kohteeksi ja tulevat näin niille immuuneiksi. Kannattaa siis katsoa rauhallisesti taakseen. Yksinkertaisin keino suojautua kaikilta pistiäisiltä on vältellä niitä. Pimenevinä iltoina ampiaiset saattavat sankoin joukon kerääntyä myös ulkovalojen ympärille. Tänä vuonna huhti–heinäkuussa lääkärit ovat tehneet rekisteriin vain yhden ilmoituksen hyönteisten aiheuttamasta anafylaktisesta reaktiosta. Helteet herättivät nämä siivekkäät myös tavallista aikaisemmin. Potilaiden määrä on todennäköisesti paljon suurempi, sillä kaikki lääkärit eivät tee potilaista ilmoitusta ja toisaalta ilmoitukset näkyvät tilastossa pienellä viiveellä. Piston sattuessa reaktiota voi lievittää antihistamiinilla, esimerkiksi kyypakkauksen kortisonilla ja adrenaliinikynällä. Ampiaisen piston seuraukset voivat olla monenlaisia. Pelkoa voi hälventää tiedolla, että anafylaksiariski on sittenkin hyvin pieni ja ympärillä on paljon muita suurempia vaaratekijöitä. hyvä elämä Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja 64 • askel 9/2018. Vai oliko se vain hyttynen, mäkäräinen tai muurahainen. Ilmojen viiletessä ja iltojen pimetessä ampiaiset saattavat edelleen ärhennellä. Hoito kestää vuosikausia ja vaatii sitoutumista. Suoja kestää yleensä 5–10 vuotta, jonka jälkeen voidaan harkita hoidon uusimista. Ihminen, joka joskus on saanut pistosta reaktion, saa sen 5–10 prosentin todennäköisyydellä uudestaan, jos ampiainen pääsee pistämään. U hka vaanii joka puolella; ympäristössämme on paljon hyönteisiä, jotka voivat pistää. Onneksi ampiaisten aiheuttama reaktio paranee usein itsestään, ilman sen kummempaa lääkitystä. S yksyllä pesän jättävät ampiaiset saattavat olla edelleen ärhäköitä. Ampiaisallergiaa voidaan hoitaa myös siedätyshoidolla, joka antaa 90-prosenttisen suojan. Älä huido ympärilläsi pyörivää ampiaista, sillä seurauksena saattaa olla joukkohyökkäys. Ampiaisen pistot ovat kivuliaita, mutta niiden aiheuttamat vakavat allergiset reaktiot ovat meillä onneksi melko harvinaisia. Pelkkä pelko pistosta voi joskus traumatisoida ihmisen, vaikka pisto ei olisikaan aiheuttanut anafylaktista reaktiota. Jos pisto osuu kaulanseutuun, kasvoihin tai suuhun, syytä on käydä lääkärissä. Jätä voimakkaasti tuoksuvat hajuvedet odottamaan viileämpiä aikoja. Yllättäen atoopikot eivät ole muita suuremmassa vaarassa pistiäisten suhteen. Lievä systeeminen reaktio ennakoi 10–15 prosentin reaktiota uudessa tilanteessa. Selvästi eniten ilmoituksia on tullut ruoka-aineiden aiheuttamista reaktioista, mutta esimerkiksi vuonna 2014 hyönteisten aiheuttamia ilmoituksia oli 12. IgE-molekyylit eli allergian vasta-aineet reagoivat hyönteismyrkkyyn ja sitoutuvat IgE-reseptoreihin eli syöttösoluihin. Suomessa on pidetty jo yli 15 vuotta kansallista anafylaksiarekisteriä, johon on tehty tähän mennessä puolentoista tuhatta ilmoitusta. Tärkeätä olisikin aina piston jälkeen tietää, mikä pisti: ampiainen, mehiläinen, herhiläinen vai kimalainen. Jos reaktio on ollut vaikea, uudesta pistosta saa 70 prosentin todennäköisyydellä uuden reaktion. Erittäin harvoin pistot aiheuttavat Suomessa kuoleman, mutta koko Euroopassa satakunta ihmistä kuolee vuosittain ampiaisenpistoon
Etsin kirjeenvaihtokaveria rehdistä uskovasta miehestä, kunhan alle 80 v. Pidän rauhallisesta, normaalista kotielämästä, mm. Seniorimies 10 015 Ristikko 7–8/2018 . 09 231 663 73, 044 366 1917 susanna.kangas@kinnerettours.fi, www.kinnerettours.fi Ristikko 7–8/2018 Kirjapalkinnon voittivat Sisko Pyrhönen Lappeenrannasta, Juliana Siekkinen Kangaslammilta ja Kaija Werdermann Klaukkalasta. nainen. Asun yksin ja olen koti-ihminen. Eteenpäin yhdessä 10 019 . Kirjoita. Asunto on oma ja vanha mökki järven rannalla. Odotan yhteydenottoasi. Eronnut jo 10 vuotta sitten. Sinuun haluaa tutustua elämänmyönteinen, luonnossa viihtyvä ja hyviä ihmissuhteita arvostava, vielä työelämässä oleva leskinainen Etelä-Suomesta. Haluan kanssasi lenkkipoluille, marja-, kalaym matkoille ja kristillisille kesäjuhlille. Olen työssä käyvä, luonnossa viihtyvä, liikunnallinen, koulutettu leskinainen pk-seudulta. Kaunis kaipuu 10 018 . Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Tule kanssani elämän laduille, poluille ja arkeen MATKOJA ISRAELIIN Puh. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Olen 52-v. musiikki ja konsertit saavat myös sijan. Soittelen. Odotan vastausta naiselta, joka voisi lähteä kanssani vaikka kaukomatkoille. Osapäivätyö kotona. Kirjoita, mitä toivot. Lämpimät onnittelut! Sinä noin 60-vuotias rehellinen, ahkera kristitty suomalainen mies. Seniorimies Lahdesta etsii kivaa naista luokseen asumaan. Olen 72-v. Osapäivätyö kotona. Odotan Sinulta arkipäiväistä elämää. Etsin sydänystävää, elämäntoveria. Oletko etsimäni mies. Etsin uskovaa noin samanikäistä miestä, jolla on sydän paikallaan, turvallinen syli ja olkapää, josta saa lohdutusta ja iloa. Kirjoita minulle! Mies pk-seutu/ Uusimaa alueelta. Halauksia kaipaava 10 011 . Huomaavaisuus ja läheisyys on tärkeätä. Helou! Oletko vapaa, rehellinen mies. Olen eronnut, asiat OK. Ystäväksi 10 021 . Oletko autoileva, raitis, mukava mies, asiat OK. Olen lempeä, mukava, sivistynyt, nuorekas, tasapainoinen nainen, vaaleahko, sopusuhtainen, 167 cm, sieväkin, sanovat. Huomaavaisuus, läheisyys, tasapainoinen suhde tärkeitä. 60–65-vuotias luotettava, empaattinen, kristilliset arvot omaava ja vapaa mies, mielellään leskimies. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Hei Sinä, tunnetko samoin. En ole enää työelämässä, harrastan musiikkia ja tavallista liikuntaa. Kotisi voi olla missä päin vain Suomea. Etsin ystävää tai elämäntoveria. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Savuton, alkoholiton. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Etsin sydänystävää, elämäntoveria. Raittiit elämäntavat omaava 60-v. Ikä voisi olla 55–65 v. Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Uskonto, koti ja isänmaa 10 016 . Sinä n. Siellä olen kesät. Ehkä löytämään vielä jotain kaunista ystävyydestä. Hei, olen nuorekas, empaattinen, lämminhenkinen vapaa nainen; n. Asut Etelätai Itä-Suomessa. Seurakunta on levähdyspaikka. Lonely Bird 10 022 . 164 cm pikkukoiran emäntä 10 020 . Etsin Sinua, pitkähköä, luotettavaa ja turvallista, positiivista vapaata miestä ystäväksi/elämäntoveriksi; tutustutaan. Elämässä eteenpäin 10 017 . Olen kiva mies. Iloa elämään 10 014 . Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Sieväkin. Olen nuorekas 67-v. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. uskova leskirouva Kymenlaaksosta, Karjalassa syntynyt. Odotan kirjettäsi. Toivoisin, että olet 08-alueelta. 168/55. mies 08-alueelta kaipaisi elämäänsä lempeän sydämen omaavaa naista. Laita myös puhelinnumero. Olen vapaa, vaalea, jutteleva, pullantuoksuinen 60+ nainen. Tule käymään ja tutustu minuun. Olen kauan jo yksin asunut, hyväluonteinen hoikahko nainen 65/136 mitat täyttävä. Puolisoa kaipaava 50+vuotias nainen Pirkanmaalta haluaisi tutustua samanikäiseen luotettavaan mieheen. Kesä 10 012 . Luonto, matkailu, lukeminen, ristikot ja kodinhoito on hauskaa. Haen Kymenlaaksosta naisen seuraa. Omillaan toimeentuleva. Viihdyn maalla 10 013 . Kirjoita minulle . Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. raitis, vapaa, savuton ja autoileva mies Pirkanmaalta. Olen mukava, aito, luonnollinen nainen, raitis, nuorekas, sopusuhtainen, tasapainoinen, lapsirakas, 167 cm. Ilmoitukset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Viihdyn maalla 10 023 65 askel 9/2018 •. Ikäsi noin 60+, 70–75 v
Kuoreen tunnus Ristikko 9/2018. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Ristikko 9/2018 Ristikon laati: Martti Räikkönen Lähetä ratkaisu 19.9. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Nimi: ___________________________________________ PuH._____________________ OsOite:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä 66 • askel 9/2018
Mirja Sinkkonen • psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija J oka syksy markkinoille tulee uusia liikunnan muoti-ilmiöitä. Tällä palstalla vuorottelevat Kansallisen lapsistrategian projektipäällikkö, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. kolme ämmää . Tänä vuonna panostetaan yhdessä palautumiseen, rentoutumiseen, lepäilyyn ja jopa päiväuniin. Uusien asioiden suunnittelu on mielenkiintoista ja aloittamisen aikominen innostavaa. Toinen on kiitollisuus: eikö parasta ole aina juuri oma tuttu ja hyvä arki! Kolmas hyve on anteliaisuus: Vanha ja hyväksi havaittu kristillinen periaate on heikoimmista huolehtiminen ja hyvän kierrättäminen. M iten hyvän elämän laatu voisi toimia yksilötasolla. Painonhallinta on monen mielestä hankalaa, koska kaikkialla törmää ruoka-ohjeisiin, ruoka-ohjelmiin, ruokatapahtumiin ja “ruokamuotiin”. Yhdessä oleminen, tekeminen ja eläminen parantavat elämän laatua. Valitse kohtuullisuus, kiitollisuus ja anteliaisuus! 67 askel 9/2018 •. M eillä on taipumus tehdä päätöksiä ideaaliminän, ei todellisen minän perusteella. Suuntaus pois liian tavoitteellisesta elämästä ja treenaamisesta on sinänsä hyvä. Voiko ihmisiä näin helposti huijata milloin mihinkin tempaukseen vain muodikkuuden nimissä. Anteliaisuus tuottaa aina iloa sekä vastaanottajalle että antajalle. Näin ollen liian moni lapsi jättää kouluruuan syömättä, koska se ei täytä trendikkyyden mukana tulleita ”laatuvaatimuksia”. Moni liikuntasali tai kansalaisopiston harrastuspiiri täyttyy joka syksy innokkaista aloittajista, mutta tyhjenee syksyn mittaan, ja toiminta kutistuu vain pienen uskollisten joukon toteuttamaksi. Elämäntapamuutos vaatii aina pitkäjänteisyyttä ja välitavoitteita. Siksi yhteiset ateriat, puistopiknikit, hävikkiruokatapahtumat ja hyväntekeväisyysateriat vetävät väkeä samoin kuin vaikkapa hyvän asian puolesta urheileminen. Siksi kannattaakin sitoutua vain sellaiseen, mihin todella pystyy vielä marraskuussakin, kun perjantai-iltana marketin kassajono matelee ärsyttävän hitaasti, ulkona on pimeää ja taivaalta vihmoo räntää. Sen sijaan mukana pysymiseen tarvitaan yhä uudestaan hyviä päätöksiä ja sisukkuutta. . Kohtuullisuus on mielestäni yksi hyvä asia. Aikamme suorastaan pursuu ruokakulttuuria. Ruokatottumukset voivat lisätä myös eriarvoisuutta: kun kouluruoka on jollekin lapselle päivän tärkein ateria, joku toinen voi korvata sen suklaapatukalla, koska hän saa monipuolisen ja omasta mielestä maukkaan aterian joka ilta kotona. Lapsetkin vaativat erikoisruokia, -mausteita ja -herkkuja. Kohtuus kaikessa: tavoitteenasettelussa, terveysintoilussa, erikoisuuden tavoittelussa, kunnon kohennuksessa, ruokatrendien seuraamisessa. Kannattaako päiväunista maksaa. Tosiasiassa yksikin kerta viikossa vaatii järjestelyjä ja motivoituminen ponnisteluja. Yhdessä tekeminen auttaa kurinalaisuuteen ja sitoutumiseen. Lekottelua opettelevat tarvitsevat uuden taidon ja elämäntavan opetteluun yhtä lailla ohjaajan apua ja ryhmän tukea kuin huippusuorittajatkin tavoitteellisuuteensa. Syksyn alussa voi tuntua siltä, että harrastuspiiriin osallistuminen kaksi tai kolmekin kertaa viikossa onnistuu hyvin eli sen pitäisi onnistua. Niinkin arkinen asia kuin painonhallinta, suuntaus kuluttaa tarvittaessa enemmän kuin syö, on muuttunut monimutkaisiksi kursseiksi ja kalliiksi erityisravinteiksi. Hyvä, terveellinen ja edullinen kotiruoka ei ole suosiossa. Mitä järkeä on maksaa kalliita salimaksuja ja mennä salille vain makoilemaan
Tilaan Itselleni Lahjaksi Askel kerrallaan Askel on lehti täynnä virkistävää ja rakentavaa luettavaa. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. . Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.askellehti.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaa -lehti itsellesi tai lahjaksi Askel-lehti 3 kk vain (norm. Toivon näkökulmasta, sillä Askel on avaran hengellisyyden äänenkannattaja. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Muotija sisustusjuttujen sijaan Askelesta saat lukea tositarinoita ihmisistä. TILAAJA/MAKSAJA AS_9_18 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk hintaan 19 € (norm. TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. 23 €) 19 €. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. Tee tilaus haluamallasi tavalla. + 14,9 snt/min. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 23 €)