Askel 7-8/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 asukkia Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik
Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti!. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Sisältö ratkaisee Tilaa Kotimaa! Soita 020 754 2333 Lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö
Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! SISÄLLYS 7–8/20 Uskoa, toivoa & rakkautta Sisältö 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Heli Laaksonen: Hymiöit en käytä 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ herkutellaan kalalla 16 Juha Kotilainen: Kyllä Bach on rakkain! 21 Pappilan kamarissa: Kuinka käy ihmistaimen. Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 asukkia Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. 22 Pirjo Kantala: Missä onnellisuus kasvaa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. alkaen Kati Kinnunen ILMOITUSMARKKINOINTI Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. M iik ka La pp al ai ne n Ju kk a Gr an str öm. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. ~ 3 askel 7–8/20 Sisältö ratkaisee Tilaa Kotimaa! Soita 020 754 2333 Lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 51 000 (KMT 2018) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 24 Eri uskontojen kattauksia 28 Olli Valtonen: Pelkokerroin pienemmäksi 30 ELÄMYSMATKA fillarin satulassa 37 ITE-taidetta ja lukijoiden mielipaikkoja 38 Laura Honkasalo: Ruokakauppa kuusen juurella 40 Pauliina Kainulainen: Kannamme katoavaisuuden taakkaa 46 Seitsemän kysymystä muistikirjasta 48 POIMI MIEKKA, kello ja viuhka! 52 Elmeri on siisti minipossu 59 Teemu Rinne ja piikkinen perintö 60 KIRJOJA KESÄÄN 71 Kirjeenvaihtoa 72 Ristikko 74 Pienet tulet: Kolme puuta 54 Matka amissien maille. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. 040 680 4057 ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Toimitusjohtaja Otto Mattsson, 1.8. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik 62 SIRKKA ON lammaskatraan pomo, joka syö ensin. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu
Valo näyttää turvallisen väylän. Vesi, kallio ja valo. Kallio vaanii karina pinnan alla tai tarjoaa ankkuripaikan. askel 7–8/20 4 ~ SEURAAVA NUMERO ILMESTYY XX.XX.2020 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.9.2020 M ar ku s Th om en iu s / Va st av al o Vesi voi kantaa kotiin tai upottaa uumeniinsa
On mielenkiintoista, että Suomessa amissi-yhteisö tuskin voisi elää. Rehevyyttä ja paljoutta, jykevyyttä ja lohdullisuutta. ”O n vaikea kuvitella, että suomalaisilta kieltäisi metsään menon”, sanoi muuan tuttavani keväällä, kun koronan vuoksi Suomi sulkeutui. Vaikka iltaisin ihmisiä ei ole vastaan enää tullut, hiljaisia eivät metsäjärvet ole olleet. ”Saatteko te mennä ulos?” kyseli ulkonaliikkumiskiellon takia kotona kärvistelevä turkkilainen kälyni haikeana, kun kerroin, että olimme käyneet metsäretkellä. Kauhealta olisi tuntunut, jos ei olisi saanut mennä. Ympärillä on jotain ikiaikaista, jota lehtien lööpit ja sosiaalisen median kiihtyneet keskustelut eivät hetkauta. Aikuistuttuaan nuoret voivat jättää yhteisön ja amerikkalaistua, mutta harva tekee niin. Freija Özcan toimituspäällikkö Askel-lehti. Rantakallioilla istuskellessa suopursujen tuoksu on ollut huumaavaa. Kyseessä on Euroopassa syntyneen anabaptistisen uskonsuunnan haara. ~ 5 askel 7–8/20 PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Jussi Rytkönen pohtii, miten amissit pärjäisivät Suomessa. Muurahainen kulkee niin kuin on aina kulkenut, tupasvilla kukkii ja käki kukkuu. Amissit elävät tiiviinä uskonyhteisönä ja elättävät itsensä maanviljelyksellä ja muutamissa muissa ammateissa. Toivoisin, että metsän runsaudesta, rauhasta ja pysyvyydestä jäisi jotain mieleen ja sieluun tuleviksi ajoiksi. Askel heinäkuussa 2020 Runsautta ja rauhaa TÄMÄN LEHDEN sivuilla 54–58 kerrotaan Yhdysvaltojen Minnesotassa elävästä amissi-yhteisöstä. Lainsäädännöllä ja verotuksella yhteisö pantaisiin polvilleen ja purettaisiin. Meikäläinen käsitys kansalaisuudesta ei suvaitsisi sitä, että jotkut jättäytyisivät yhteiskunnasta erilleen – ja pärjäisivät työllään aivan hyvin. Tämä on näkynyt hyvin selvästi poikkeusaikana. Tavataan taas, kun seuraava Askel ilmestyy syyskuussa. Metsäpolut ovat täyttyneet suomalaisista niin, että on ihan pitänyt väistellä ja hakeutua kauempana oleviin kohtaisiin. Ilta-auringon valossa olen vaeltanut kartta kädessä metsäpolkuja, kadottanut niitä ja löytänyt uudelleen. Ei auttaisi, etteivät amissit haluaisikaan yhteiskunnalta mitään. Sanotaan, että suomalaiset ovat metsäkansaa. Puut kohoavat taivaisiin, ovat seisseet siinä ennen minua ja seisovat vielä, kun minun elämän kiihkoni on mennyt. Omaan kesääni on kuulunut iltainen vaellus pienille metsäjärville Espoon Nuuksion alueella. He elävät yksinkertaista elämää, johon kuuluvat perhe, yhteisö, ahkera työ, kirkko ja pasifismi. Niin vain on, että metsän sylissä asiat asettuvat kohdilleen. Muualla maailmassa suljettiin koteihinsa muitakin kuin yli seitsemänkymppisiä. Heinäkuu on parasta loma-aikaa. Olen lähtenyt liikkeelle silloin, kun muut ovat alkaneet palailla rannoilta. Jotain sellaista saisi ihmisessä olla kiireisen arjen ja kriisien keskellä. Nyt on hyvä ladata sisäiset akkunsa ja nauttia kesän iloista. Metsä on kehto, kirkko – siis lohtu. Lintujen laulu on raikanut, kun olen sukeltanut sopivan viileään veteen. Vahvasti valtiovetoinen Suomi Oy ei todellisuudessa suvaitse alamaisilta erilaisuutta. Samalla he kieltäytyvät lähes kaikesta modernin maailman elämää helpottavista mukavuuksista
TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: MIIKKA LAPPALAINEN. askel 7–8/20 6 ~ askel 7–8/20 6 ~ Viihrytään tääl! Runoilija Heli Laaksoselle elämä on pyhä asia, josta saa iloita! – Eik se ol tarkotus et me viihrytään tääl, sanoo Heli Laaksonen
~ 7 askel 7–8/20 ~ 7 askel 7–8/20 – JOS mukulal sanoo sanan auringonkukka, se kuvittele sen omas päässäs.
Tyttö pohti hetken ja sanoi: ”Olen melko varma, että siinä on aurinko, porkkana ja vesi.” Ajatuksesta tuli Laaksosen uusimman runoteoksen nimi. – Runot o mul ain yksittäissi. Peili se on runoilijallakin. Vaikeimppi on säilyke”Hiano mekanismi ja keksintö on kärpänenki.”. – Mää olen oikke ystävystyny näitten tavaroitte kans. Ja tarinankertoja löytää äkkiä tarinansa. Tavallaan Laaksosellekin. – Vois kai sitä kirjotta vaan kivoi jutui, mut en mää semmost tahro. Heli vertaa niitä tapetteihin. – Luanto on kaikes, tulppaaneis ja hämähäkeis, mitä me tääl kotonaki suajella. Vaikka kyllä se vanheneminen koskettaa varsinkin, jos tekee työtä omalla persoonallaan ja omilla kasvoillaan. Vanhassa puusohvassa on varmasti niin rakastettu kuin vihattu, ehkä synnytty ja kuoltu – eletty. Ne tuleva yks kerrallas. Voin seurata, kui elämä kulkee minus ko vanhenen, muutun kankiammaks, kasvopiirteissi tule oman mummun piirttei. Mut omat ajatukset on tärkiä jättä päälmäisiks, runoilija sanoo. Pisteet jokaisen sanan välissä. – Hiano mekanismi ja keksintö on kärpänenki. – Mää voin sanno sen iha vaik soffal tai tyynyl: mukava et olet siin. ”Jumalsuhre on mul viäl kesken” Elämä tuntuu olevan Laaksoselle pyhä – vaikkei hän pyhyyden lähteestä niin varma olekaan. Siellä saa olla juuri niin kuin on. En mää sitä asia voi olla ottamat huamio. Ihan niin kuin runojakin. askel 7–8/20 8 ~ Ei se elämä aina iloa ole, mutta runoilija Heli Laaksosen sanoin ”tähä maailma ei tarvita enemppä ikävi asioi”. Vuodet vierivät, elämä täyttyy ja tyhjenee, antaa ja ottaa. ”Olen luantokappale” Uudessa runokirjassa luonto on syvästi läsnä. – En käyttäis semmost ilmaust, et luanto on tärkiä. Niitä voi maistella yksi kerrallaan. Paikallinen toimittaja haastatteli lapsia maan asioista. Aikaa on ollut ja hienoa, että yhä vielä on. Ne kantavat kaikuja menneestä, kertovat siitä, miten elämää on koettu ja nähty. Harvinaista herkkua. Elämän arvo nousee sen rajallisuudesta. – Mul on rakkaus luantoon ja suur hellyys sitä kohta: voi ko me saatais se pittä! Monelle luonto on arvokas asia. Materialistiksi hän ei itseään miellä. – Kaupas mää miätin, mil taval tavarat on sin tullu. Kirjailijakuva on kuitenkin jotakin muuta kuin Rauman Lapin kylän Laaksonen itse. Vanhan puusohvan alkulähde on pieni käpy, kaiken kantava puun ydin. Ympäristön luoma ihanteellinen naiskuva mietityttää. Omalla pihamaalla pitää voida kulkea ja hengittää vapaasti tukka pörrössä ilman meikin häivää. Eikä elämä aina ole yksinkertaista. Runoilija suree sen tilaa. Se jo avaa maailmaa laajalti – vaikka kauppareissulla. Välil valokuviski täyty jaksa olla. Laaksonen elää vanhassa talossa, vanhojen esineiden keskellä. – Sit ko niit o riittäväst, ruppen kattoma, mikä kokonaisuus mul täsä nyy käsil o. Kuis sen vois tappa. Yhden oman hersyvän hetkensä Laaksonen koki Tallinnan hotellissa, kun katsoi paikallista televisio-ohjelmaa. Jos olis kiintyneemp niihi, ei tulis nii helpost heitetyks pois ja hankituks ain vaa uut. Kipukin on osa sitä. Nykypäivän kahden sortin tavarahössötys avautuu hänen ajatuksissaan uudella tavalla: – Mailma on peittymäs jätteitte ja ajatuste sekamelska. Minkälainen se on. Kertakäyttökulttuuri synty siit, ettei rakasta tavaroi ja tarinoi riittäväst. – Kyl se vanhenemine jossain tuntu. ”Vaikeimppi on säilykeherelmät” Niin, omanarvontunne on tärkeää. Syntymä ja kuolema kulkevat lähellä, vaikka vanhan puusohvan uumenissa. Laaksoselle kysymys on aikojen ainutkertaisuudesta, yhteensattumista, kohtaamisista, usein monen ihmisen yhteisestä työstä. ”Tyyny, mukava et olet siin” Runoihin Laaksonen sanoo upottavansa lähes kaiken, sielustaan suurimman osan. ”Jätettäis vanhat tapetit al” Tavaroissakin voi nähdä elämän ja sen arvon. – Se on mul vähä epäselvä, kuka sen kärpäse on tehny. Vähä niin ko elämäs, se mitä o oppinu kasvattajilt kulke mukan muitte asioitte al, ei niitäkä kannata repi pois. – Jos tapiseeraa vanhan talon, on suasitus et jätettäis ne vanhat tapetit sin al, lämmöks, tuult vaste suajaks, miäspolvie merkiks. – Koen, et itte olen yhrelaine luannoilmiö. Niist muarostu vähitellen sialun kuva. Siitä kaikki avautuu eteenpäin, mahdollisuudeksi nähdä asiat vähän kauempaa. – Siin on jotta hiano, et kuljetan luannontieteellist museo koko aja mukanani. Jumalsuhre on mul nimittäis viäl vähä kesken. Se olis sama ko kuuluttais, et syrän o mul tärkiä. Pieni nelivuotias tyttö sai vastata kysymykseen Viron vaakunasta. Se huvittaa vähän runoilijaa itseäänkin. Luanto o yks mun ruumiinosistani taik mää olen luannon ruumiinosa. Sen Laaksonen huomioi päivissään jopa ääneen lausuen. Luonto tuntuu laajenevan Laaksosella totisesti luontopolkua laajemmalle. Ennemminki ajattelen, et olen luantokappale. Elämä on täynnä päällekkäin asettuvia, sukupolvelta toiselle kulkevia kerroksia. Runojen on oltava totta, osa omaa totuutta ja elettyjä päiviä. Tuntuu, että Laaksosen kodin tavarat ovat osa perhettä, osa sukupolvien kerroksia. Näist näke, et joku on nämä tehny, jostain materiaalit on tullu, näis kulke pitkät päivien ketjut. Esineiden äärelle kannattaa pysähtyä. Laaksonen pohtii runoissaan aikaa ja itseään osana sitä. Eikä se aina tarkoita kepeyttä tai kauneutta. Hänellä kun ei kodissaan ole televisiota
~ 9 askel 7–8/20 – NETTI o siit hankala, ettei se lopu ikinä, se o iha ääretöine.
Laaksonen suree suomen kielen köyhtymistä ja naureskelee ”kaikelaisil hymiöil”. Kirjassa on. Se ei vähene eikä väsy. Luovana hetkenä Laaksonen sanoo kulkevansa omissa maailmoissaan. Sanailija löytää lahjansa avulla helposti paikkansa ja maisemansa. Laaksonen kertoo olleensa yleisönä runojen suomenmestaruuskilpailuissa, joissa viisi runoilijaa halusi lausua runonsa englanniksi – vaikka neljä heistä oli suomalaisia. – Luavuus ei niinkä ol uuren keksimist vaa asioitte yhristämist. ”Netti on kilometrin pääs koton” Runoilijan keskittymiskyky on hänen omien sanojensa mukaisesti ”hajovaist sortti”. Olen ain samast kohrast avannu kirjan ja kattonu. Itteki elämä myätä koko aja nuhjuunttu. Siitä juttelusta tuli Aurinko. Kielen merkityksestä runoilijaa kiitti myös raati, joka tänä vuonna palkitsi hänet Kirsi Kunnas -runopalkinnolla. Ja jonkinlaiset rajat kun on elämässä oltava. Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Kieli on osa kulttuuria, osa omaa ja yhteistä historiaa. Kuuntelin, mitä se kertos mul, sillon tällö se vilkas minu. Se o liian täyrelline, aina yht silune. – Miätin, et luavuures ja onnellisuures on pitkält kysymys siit, kui hyvi ihmine on pystyny oman ytimes säilyttämä, kui hyvi hän on kii sisimmis ajatuksissas, Heli Laaksonen pohtii. Luovuus kun ei ole vain tekemistä. Sen kanssa ja sen kautta eletään yhdessä. ”Nyy naamoil syttyy sinine valo” Uudessa runokirjassa on myös nykyaikaan kyllästymisestä kertova runo. ”Hymiöit en käytä” Silosuutta runoilija tuntuu välttävän monessa muussakin kohdin paitsi kielessä. ”Must sika ymmärttä naissi” On parempi kulkea pellonlaitaa vaikka mustan possun kanssa ja jutella mukavia. Entä luovuuden alkulähde. – Ei englanti sais tunttu hianommalt kuin oma rakas suamen kiäl, muistuttaa Laaksonen. On tärkeää rakastaa omaa kieltään. Se on kauhia, pohtii Laaksonen. Lounaissuomalaisesta murteestaan tunnettu runoilija muistuttaa, ettei meillä tarvitse olla ”Take awayta”, kun raumalainen ”föliruak” on vähintään yhtä hyvää. – En tykkä siit, et pitäis koko aja olla se sähköpanta mukana. Välillä kun tuntuu, että koko elämä pyörii puhelimen sinisen valon ympärillä. Netti on kilometrin pääs koton. – Sähkökirja ei kulu koska. Se ol kiva retki. Hullupäisyys on välillä ihan hyväksi. Oma maailma laajenee siitä kummasti. Jo bussilipun ostaminen on vaikeaa. Laaksonen sanoo usein kuvittelevansa kaikenlaista. – Mul on siäl iha vaan tiatokone. – Hymiöit en käytä. Suomen kieltä Turun yliopistossa opiskellut runoilija suree myös suomen kielen väistymistä englannin alta. Kaikelle ja kaikille kun on kuitenkin olemassa omat sanansa. Netti o siit hankala, ettei se lopu ikinä, se o iha ääretöine. Eikä tarvitsekaan. Ja murre jos mikä on rikkaus. Vesi. En kest, et mun menemissi seurata ja analyseerata. Porkkana. – Vähä sama ko enne Neuvostoliitos. Vaikka Laaksonen on lukenut omat kirjansakin äänikirjoiksi, ei niiden tuntu ole sama. Esimerkiksi Laaksonen antaa jo lapsuudesta rakkaan, yhä vielä tuvassa käytetyn Valittujen Palojen Lintukirjan. Vaikka runoilija asuu maalla, isossa ”Mää tykkän siit, et kirja kulu.”. Mul on tärkiä, et löyrän oikian sanan ja sanan sävynki viäl. – Aikasemmin, ko rupesin lukema runoi yritystilaisuuksis, ain joku liikemiäs avas iltapäivälehren ja rupes lukema – nyy naamoil syttyy se sinine valo. – Kerran kävelin pellon laitoi miälikuvituksissani mustan sian kans. -runokirjaan runo, jossa ”Must sika ymmärttä naissi, löytä juur oikkiat sanat matalapainesse”. Olenkoha mää kaks laittanu kokeeks. askel 7–8/20 10 ~ herelmät, ko miätin niit puit ja poimijoi, kui valtavast täsä on tyät tehtynä, ja miten se herelmä o ollu piän kukkane tai siämen. – Sitä on paljo luettu. Se on siit kohta vähä nuhjusemp. Silloin hän ei kunnolla näe eikä kuule. Sanat ovat sanojan työkaluja. Välillä elämä tuntuu kyllä Laaksosellekin ilman moista vempelettä kovin hankalalta. Ne kun vielä näkyvät vanhassa kännykässä pelkkinä tyhjinä neliöinä. Laaksosen runoissa on usein eläimiä, osana sitä rakasta, rajatonta luontoa. Se on ain samanlaine. – Mää tykkän siit, et kirja kulu. Oma murre ei ole palkinnon jakajien mukaan ”liudentunut paikattomaksi”. Osaksi sen vuoksi Heli Laaksosella ei ole älypuhelinta eikä edes nettiä kotoa kilometrin päässä sijaitsevassa työhuoneessaan. Laaksonen selailee nyt oman elämänsä keskikohtaa
Ja aikuinen usein menettää liian helposti mielikuvituksensa, avoimuuden nähdä asiat omalla tavallaan. Ihan niin kuin se pieni tyttö Viron televisiossa. Meil saa kasva se mikä kasva . On hyvä antaa asioiden välillä olla; tapettien jos ihmistenkin, lisääntyä kerros kerrokselta. Niin kuin meistä kaikista. – Kiälen, luannon ja metän pualustus – ja meijän ihmistenki. ~ 11 askel 7–8/20 vanhassa maalaistalossa, jota ympäröi pihamaa, ei siellä ole kotieläimiä – mitä nyt yksi vähän kesyyntynyt käpytikka ja muutama fasaani. – LUAVUUS ei niinkä ol uuren keksimist vaa asioitte yhristämist.. – Runois voin etäännyttä hankali asioi eläinte avul. Jos sen näyttä kuvana taik filminä, se on jonku muun rakentama miälkuva. Niil on minust kaikil sama juuri, sanoo Heli Laaksonen. Viron vaakunassa on kolme vallasta kertovaa sinistä leijonaa – tai jotain muuta, jos niin näkee: ”Jänes jättä kakstoist merkki. Runokirjaansa hän on ironisesti kirjoittanut punaisella varoituksen sanat, jotka voi leikata vaikka jääkaapin oveen: ”Älä lue lapsel! Oppi viäl keksimä omast pääst jutui, ja kuka niit kerkke kuuntelema?” – Jos mukulal sanoo sanan auringonkukka, se kuvittele sen omas päässäs. Sun päivies ilo olkko aurinko porkkana vesi” Eikä se jänis paljoa tarvitse, mutta siitä täytyy pitää huolta. Viimesen see paina ottas mun otta vaste: Ota täst tämä mun lyhkäne siliä jäneks järk jätä mul sun mutkikas kulmikas ihmismiäl. – Meil ei ol koton ruahonleikkuri. Runoilija sureekin sitä, että niin monelle pienelle ihmiselle ei lueta kirjoja. ”Meil ei ol koton ruahonleikkuri” Kaikkea ei ole aina niin helppo sanoa
Jos mahdollista, käyn siellä varhain aamulla, kun päivän kuhina on vasta alkamassa. Ne ovat hyviä taitoja myös asiakkaille ja kenelle tahansa. Torikauppiaiden kanssa onkin rattoisaa vaihtaa ajatuksia, aina kun heillä on siihen hetki aikaa. Työja elinkeinotoimiston ammattilistauksen mukaan torikauppiaalta edellytetään muun muassa positiivisuutta, kohteliaisuutta ja keskustelutaitoja. Kesän parhaita ääniä ovat ropina, joka syntyy siitä, kun puukappa täytetään siikli-perunoilla, tai ruskean paperipussin rapina, kun sitä täytetään kypsillä tomaateilla. MARI TEINILÄ Tavataan torilla! ”OSTAN paikallisilta tuottajilta mielelläni uusia perunoita, porkkanoita, tilliä ja lehtikaalia.” ”PARAS TUOKSU torilla syntyy tuoreesta tillistä.”. askel 7–8/20 12 ~ askel 7–8/20 12 ~ Heinä–elokuu AJASSA Tu ul a Ro os / Va st av al o K otimaassa tai ulkomailla matkaillessa suurta iloani on käydä paikallisilla elintarviketoreilla. Suomessa käyn useimmiten Kouvolan, Haminan ja Mikkelin toreilla, koska kesäisin liikun niillä seuduilla. Etelässä sato kypsyy aikaisemmin. Ja tietysti mansikoita. Vaikka toreilla myytävien elintarvikkeiden hinta vähän kirvelee verrattuna suurten kauppaketjujen hintoihin, ostan paikallisilta tuottajilta mielelläni ainakin uusia perunoita, porkkanoita, tilliä ja lehtikaalia. Tarton torilta saa jo heinäkuun alussa makeita paikallisia vadelmia. Ulkomaisista toreista minulle mieluisin löytyy läheltä, Viron Tartosta, Emajoen rannalta. Paras tuoksu torilla syntyy tuoreesta tillistä. Tuntuu hyvältä tukea pienyrittäjää
Hänen kesätyöpaikkansa on jäätelökioski Riihimäen kirkkopuiston kupeessa. LUKIOLAINEN ANNA-SOFIA Katajaroutio myy jäätelökioskilla kotimaista jäätelöä. Anna-Sofian suosikkimauksi on noussut saksanpähkinä ja sorbeteista vadelma-mansikka. DANIELLE MIETTINEN Sulava kesätyö D an ie lle M ie tt in en. – IHANAA, että sain kesätöitä! Anna-Sofia Katajaroutio sanoo ja pyörittää lakkajäätelöpalloa. Kioskille pysähtyy laktoositon asiakas. – Viileinä päivinä menee eniten suklaata. Räjähdysonnettomuudessa näkönsä, osan kuulostaan ja kasvoistaan menettänyt sotilasmestari evp Tero Ala-Ajos, ET 3.6. Jaksamiseen tarvitaan joustavaa mieltä. Kuvat sopivat mainiosti jutteluun ja muistelun apuvälineeksi. Rouva miettii hetken ja tilaa suklaapallon. Alussa Anna-Sofian käsi kipeytyi, mutta lihakset ovat jo vahvistuneet ja itselle sopiva ote löytynyt. Anna-Sofia suosittelee hänelle sirkuspalloa, jossa on päärynää, vaniljaa ja mansikkakastike. Juttu voimauttavista valokuvista ikäihmisille, Talentia 5.6. Opettaja Sanna-Kaisa Kohonen poikkeuskeväästä ja tulevasta syyskaudesta, Opettaja 5.6. HOITOLAITOKSESSA asuvalle valokuva-albumi toimii hyvänä kommunikoinnin, tunteiden käsittelyn, viriketuokioiden sekä yhteisten hetkien välineenä. Vohvelissa herkkupallo vadelma-mansikkasorbettia. OPIMME nöyrää hetkessä elämistä ja sitä, että ei voi jäädä Heinä–elokuu Lainasanat Tu ul a Ro os / Va st av al o kiinni tehtyihin suunnitelmiin. Lämpimällä säällä ja tapahtumien aikaan jonoa on monta kymmentä metriä. Pallonpyörittämisen lisäksi hän on oppinut sietämään painetta ja kasvanut sosiaalisemmaksi. Tajusin myös, että jäljellä on yhä paljon hyvää: perhe, liikuntakyky ja monta toimivaa aistia. ~ 13 askel 7–8/20 VÄHITELLEN ymmärsin, että tervehtymiseen kuuluu suru entisen menettämisestä. Kokeilunhaluiset nuoret ovat tilanneet kesäuutuuksia, banaani-kinuskia ja pätkistä
JOS P ERTTUNA ei tuule, ei tuule koko loppukesänä. ASTASTA kaks päivää elokuun ilmoihin. Muita Suomen pihoille ja tien varsille kotiutuneita vieraita kaunottaria ovat muun muassa jättipalsami, komealupiini ja silkkiunikko. 2.7. H yytelöä varten tarvitaan joko yksi noin puolitoistakiloinen lahna tai vastaavasti pari pienempää. 30.7. Ju kk a Gr an st rö m. Kurtturuusussa on yleensä viisi terälehteä, tarhaversio on kerrottu. Kurtturuusu KURTTURUUSU (Rosa rugosa) ja sen valkokukkainen muoto (Rosa rugosa f. Lado kala laakeaan vuokaan ja ripottele tillisilppua palojen sekaan. alba) on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jota ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen, ei saattaa markkinoille, välittää, ”myydä tai muuten luovuttaa”. Hätätilassa voit käyttää pienen määrän etikkaa. Jos REINONA salamoi, vaiha vällei kumisaappaisii. 8.7. Sen sijaan kurtturuususta jalostettu tarhakurtturuusu, kuten suurikukkainen, tuoksuva ja kestävä Rosa rugosa Katri Vala, ei ole mustalla listalla. Jos JAAKKONA avvaa tietokonnee, tulloo raekuuro. Leikkaa perattu kala poikittain parisenttisiksi paloiksi, lado palat kattilaan ja vettä päälle vain sen verran, että kala peittyy. Kurtturuusulle on annettu elinaikaa Suomessa 1.6.2022 asti. TURONA revontulet, jouluna vähän lahjoja. Kun liemi on jäähtynyt haaleaksi, nosta kalapalat lautaselle ja nypi niistä ruodot tarkkaan pois. Sitä voi tarvittaessa vahvistaa, kun alat maustaa lientä hyytelöksi. 24.8. Ole tarkka, ettei liemestä tule keittovaiheessa liian kirpeää. askel 7–8/20 14 ~ AJASSA Pi xa ba y Lahnahyytelö on uusien perunoiden hyvä kaveri. Voit käyttää niitä koristamiseen. 25.7. Säästä liemestä pippurit, porkkanaviipaleet ja laakerinlehdet. Keitä kalapaloja hiljalleen noin puoli tuntia maustetussa liemessä. Kuusanmäki Säätiedotuksia Jos MARIANA sattaa, maa kastuu. Voit heittää sekaan myös reippaasti tillinvarsia. Lisää liemeen suola, kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, puolikas porkkanaa viipaleina ja iso sipuli lohkoiksi pilkottuna. 16.7. Kalahyytelöön kuuluvan kirpeyden saat lisäämällä keitinliemeen joko sitruunan mehua tai ainakin desin verran valkoviiniä
Siitä riittää 4–6 syöjälle, ja lisukkeiksi sopivat vihersalaatti, hölskykurkut ja uudet perunat. Hyytelö on valmista muutaman tunnin kuluttua. Ja tietysti tillinoksia. Kaada hyytelöliemi varovasti kalapalojen ja koristeiden päälle. Anna liemen jäähtyä haaleaksi ennen kuin alat tehdä siitä hyytelöä. Ota lientä erilleen noin 6–7 dl ja tarkista maku. Jos liemi on liian laimeaa, keitä sitä kokoon muutama minuutti, jolloin maku vahvistuu. Pusertele liivatteista ylimääräinen vesi ja anna niiden liueta kuumennettuun nesteeseen. Laita ensin 5 liivatelehteä muutamaksi minuutiksi pehmenemään kylmään veteen. ~ 15 askel 7–8/20 SIRKUN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an st öm Jos haluat enemmän väriä, voit laittaa pinnalle myös viipaloidun kananmunan ja muutaman roséja viherpippurin. Kuumenna noin desi sivuun ottamaasi kalalientä kuumaksi, mutta älä keitä. Lisää tämä jo jäähtyneeseen liemeen. SIRKKU NYSTRÖM Kesän kalaherkku Lahnahyytelö noin 1,5 kg lahnaa 10–12 maustepippuria 4–5 laakerinlehteä 1 iso sipuli lohkoina pieni nippu tillinvarsia 1/2 porkkanaa 1 rkl suolaa 1/2 sitruunan mehu tai vajaa dl valkoviiniä 5 liivatelehteä koristamiseen 1 kovaksi keitetty muna viipaleina tillin hapsuja Si rk ku N ys tr öm KORISTELE NÄYTTÄVÄ lahnaherkku tillillä ja kananmunlla.. Tarkista, että koristeet asettuvat kauniisti ja nosta vati varovasti jääkaappiin
Almanakasta katosivat niin Savonlinnan oopperajuhlat kuin Heinäveden musiikkipäivät. TEKSTI: SIRKKU NYSTRÖM • KUVAT: JOHANNES WIEHN. askel 7–8/20 16 ~ Kesä ja kadonneet juhlat Elämän arvaamattomuus ja korona pysäyttivät myös Juha Kotilaisen. Laulajalla on ollut hyvää aikaa laittaa kasvimaata kuntoon
~ 17 askel 7–8/20 – OLEN saanut esiintyä jo niin paljon, ettei tauko haittaa.
Laulava ja soittava suku Kotilaisten musiikillisesti lahjakas suku on lähtöisin Heinäveden Kerman kylästä. Ooppera taidemuotona on vaatinut ja kehittänyt sekä laulajan että näyttelijän taitoja. Perhe muutti monta kertaa. Juha on esittänyt isänsä lauluja ja hänen poikansa ukin pianokappaleita. Uran myöhemmissä vaiheissa opettajana on ollut saksalainen Peter Berne, varsinainen bel canto -laulutyylin taitaja, jonka kanssa viimeistelen edelleen isoja roolejani. Kun perhe muutti Leppävirralle, siellä tutustuin Jorma Hynniseen. Sivustaseuraajan korvissa vaikuttaa siltä, että kaikki ovat tavanneet toisensa, esimerkiksi esiintyessään samoilla juhlilla. Kyllä Bach on rakkain, sanoo laulaja, joka opiskeli ensin nuorisonohjaajaksi. Juha Kotilainen on pappisperheen poika. Veli Timo Kotilainen on Sotilasmusiikkikoulun johtaja, ja pikkuserkku Tuula Kotilainen toimi Sibelius-Akatemian vararehtorina. Parhaiten hänet t u n n e t a a n monista oopperarooleistaan, mutta yhtä kotonaan hän on laulaessaan Johann Sebastian Bachia ja muuta kirkkomusiikkia. Nykyisin juhlien taiteellisena johtajana on viulisti Erkki Lasonpalo. Näyttelijän ja laulajan taidot Nuorisotyöhön Juha Kotilainen ei kuitenkaan jäänyt vaan pyrki sekä Teatterikorkeakouluun että Sibelius-Akatemiaan. Kun Ackté seuraavana kesänä järjesti ensimmäisen oopperaesityksen Olavinlinnassa, Kotilaisen edellisenä kesänä kokoama kuoro mahdollisti osaltaan Savonlinnan ensimmäisen oopperan, Erkki Melartinin Ainon esittämisen. askel 7–8/20 18 ~ B aritoni Juha Kotilainen on ällistyttävän monipuolinen laulaja. Heinäveden ensimmäiset Laulu-, Soittoja Urheilujuhlat järjesti vuonna 1911 säveltäjä Otto Kotilainen, jolla oli kesäpaikka Heinäveden Palokissa. ”Mitäs jos kutsuisit uudestaan niitä ystäviäsi musisoimaan tänne Heinävedelle?” Ensimmäinen iso konsertti oli Joseph Haydnin oratorio Luominen. Kuopiossa Olavi Hautsalo ja Helsingissä Matti Tuloisela, joka sattuu olemaan pikkuserkku. Työ siirtyy vuodella eteenpäin kesään 2021, kuten lähes kaikki tälle vuodelle suunnitellut esiintymiset.. Nykyiset Savonlinnan oopperajuhlat käynnistettiin uudestaan vuonna 1967, ja niistä on tullut osa suomalaisen oopperan suurta nousua. Juha Kotilainen kertoo, miten kirjailija Martti Issakainen alkoi puhua musiikkipäivien puolesta. Eivätkä esiintymiset rajoitu pieniin ja suuriin oopperanäyttämöihin, vaan niihin mahtuvat sellaisetkin paikat, joissa lauletaan tangoa. Aino Ackté vieraili Heinävedellä Lukuisat kesäjuhlat yhdistävät suomalaisia taiteilijoita. – Ei minua harmita, etten päässyt Teatterikorkeakouluun. – Minulla on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa kymmenkunta kotia. Säveltäjä Otto Kotilainen oli Juhan isoisän serkku. – Minulla oli hyvät laulunopettajat. Kun puhutaan Savonlinnan peruuntuneista oopperajuhlista, ilmenee, että Juha Kotilainen ja juhlien uusi taiteellinen johtaja Ville Matvejeff ovat tuttuja ajalta, jolloin Heinäveden musiikkipäiviä heräteltiin henkiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, vajaan sadan vuoden tauon jälkeen. Arkkipiispa Kuningas Rogerissa Tänä kesänä Juha Kotilaisella olisi ollut arkkipiispan rooli Karol Szymanowskin oopperassa Kuningas Roger Savonlinnan oopperajuhlilla. Isä lauloi Ylioppilaskunnan Laulajissa ja opiskeli yksityisesti myös sävellystä. Maailmankuulu laulaja Aino Ackté vieraili Kotilaisen luona, ja häntä tervehtimään oli koottu erityinen kuoro. Teatterikorkeakouluun miestä ei kelpuutettu, mutta vastapainoksi hän opetti monta vuotta Jouko Turkan aikaan laulua näyttelijäopiskelijoille. ”Mitäs jos kutsuisit ystäviäsi” Sen sijaan Heinäveden Laulu-, Soittoja Urheilujuhlat jäivät yhteen kertaan, kunnes ne aloitettiin uudelleen vuonna 2007. Oopperajuhlia järjestettiin Aino Acktén johdolla viikon mittaisina kaikkiaan viitenä kesänä, ennen kuin ne hiipuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Sen orkesteriksi tuli Ville Matvejeffin johtama Joensuun kaupunginorkesteri. Siellä tapasin muun muassa tulevan pianoprofessori Ralf Gothónin ja kapellimestari Hannu Linnun. – Laulamisen aloitin poikakuorossa, kun perhe oli muuttanut Raumalle. – Siitä ne lähtivät, Kotilainen kertoo. Hän pääsi Kuopion kirkkomusiikkiosastolle, mistä ehti lähes valmiiksi kanttoriksi ennen kuin laulu vei mukanaan. – Tärkeintä minulle on kuitenkin kirkkomusiikin esittäminen, erityisesti passiot, sielunmessut ja oratoriot
Lopulta joukkoon liittyy myös itse kuningas Roger. – Szymanowski kutsui itse oopperaansa mysteerinäytelmäksi, jossa maallinen ja kirkollinen ovat vastakkain. Arkkipiispa ja kansa tuomitsevat paimenen harhaoppisuudesta, mutta kuninkaan vaimo haluaa, että tätä kuullaan ja hän saa oikeudenmukaisen tuomion. Heinäveden musiikkipäivien peruuntuminen ja muutamat muut peruutukset tietenkin harmittavat, samoin pääsiäisajan passiot ja muut kirkkokonsertit. Vasta 2000-luvulla se on alkanut kiinnostaa oopperataloja. Ooppera loppuu suureen sovintoon uhritulen ääressä. Oopperasta on sanottu, että siinä on pohjimmiltaan läsnä ikiaikainen kysymys ruumiin ja sielun, järjen ja viettien välisestä ristiriidasta. ~ 19 askel 7–8/20 Kuningas Roger sai ensi-iltansa vuonna 1924 ja sitä esitettiin harvakseltaan. Aikaa on jäänyt myös kasvimaan kunnostamiselle. Suomessa sitä ei ole aiemmin kuultu. Laulamisen aloitin poikakuorossa. – LAULAN Verdin Requiemia urani loppuun asti, jos kysyjiä tulee, sanoo Juha Kotilainen, jota sielunmessu kosketti syvästi.. – Ehkä olen saanut esiintyä tähän mennessä jo niin paljon, ettei tauko haittaa samalla tavalla kuin uransa ihan alkuvaiheessa olevia laulajia. – Szymanowski käyttää oopperassa samoja harmonioita ja sävelkulkuja kuin Stabat Materissa. Kotilainen kertoo esittäneensä aiemmin Szymanowskin teosta Stabat Mater, joka kertoo Marian tuskasta Jeesuksen ristin juurella. Pelätty uhka toteutui Kevään ja kesän yllättävää aukkoa esiintymiskalenterissaan Kotilainen harmittelee vain kohtuullisesti. Kuulemisen jälkeen kuningatar auttaa paimenen pakoon, minne häntä seuraa suuri osa hoviväestä. Kuningas Roger on 1100-luvun Sisiliaan sijoittuva kertomus kuninkaasta, hänen hovistaan ja sinne saapuvasta nuoresta paimenesta, joka edustaa luonnonuskontoja. Varsinkin alkupuolella musiikissa on vahvoja ortodoksisia sävyjä
Heinäveden musiikkipäivätkään eivät ole mukana. Oopperajuhlien peruuntuminen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi kuulosti aluksi pelottavalta, mutta kaukaiselta uhalta. Elämä on todella arvaamatonta, Juha Kotilainen sanoo. Sitten Juudas käy pettämässä Jeesuksen ja opetuslapset kokoontuvat pääsiäisaterialle, jolla Jeesus asettaa ehtoollisen. Getsemanessa Jeesus vangitaan, ja tapahtumat siirtyvät ylipapin pihaan, missä Jeesusta tutkitaan. Jeesus tapaa Simonin talossa naisen, joka voitelee hänen jalkansa kallisarvoisella voiteella. Matteus-passio on minulle hyvin rakas teos. Jos pitäisi määrittää, millaista on laulaa Jeesuksen osaa, kuvaisin sitä sanomalla, että se on ravitsevaa. Monet pienet alueelliset tapahtumat eivät ole Finland Festivalsin kulttuuritapahtumien listalla, koska sille pääseminen maksaa. Se kuitenkin toteutui, ja kesän 2020 kaikki suuret ja pienet festivaalit ympäri maailmaa jouduttiin perumaan. Näin toimitaan sekä Heinävedellä että Savonlinnassa. – Matteus-passio on minulle hyvin rakas teos. – Tekstissä ja musiikissa on sellaisia ulottuvuuksia, että sain todella pidätellä tunnekuohua, jonka se nostatti. Varsinkin Matteus-passion alkupuolella Jeesuksella on paljon laulettavaa. Lopulta hänet viedään Pilatuksen eteen, joka viimein tuomitsee hänet kuolemaan. Todellinen kärsimyksen tuttava Passioissa Juha Kotilaisen ääniala sopii Jeesuksen rooliin. Sielunmessu kosketti syvästi Koko maailman pysähtyminen koronaviruksen aiheuttaman epidemian takia on asia, joka havahdutti monet tajuamaan elämän ennakoimattomuuden. Viime marraskuussa hän lauloi Saksassa ensimmäistä kertaa elämässään Giuseppe Verdin Requiemia, sielunmessua. Kukaan ei niiltä välty. Tulee syvästi kiitollinen olo kaikesta siitä, mitä hän on puolestani tehnyt, Juha Kotilainen sanoo. Sanoin esiintymisistäni vastaavalle agentille, että laulan sitä urani loppuun asti, jos kysyjiä tulee. – Kun laulan Jeesuksen sanoja, mietin jollain tasolla omankin elämän kulkua ja kärsimyksiä. Satojen kesäjuhlien maa Koska Suomi on kesäjuhlien luvattu maa, juhlien peruminen vaikuttaa valtavaan määrään suomalaisia. – LAULAESSANI Matteus-passiossa Jeesuksen sanoja tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä hän on puolestani tehnyt.. Kirkollisista juhlista ainoastaan Lahden urkuviikko ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat ovat listalla. Pelkästään Finland Festival -ketjuun kuuluu 79 juhlaa, joilla kävi viime vuonna hieman yli kaksi miljoonaa ihmistä. – Mietin erityisesti niitä vanhoja ja riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä, joille korona on oikeasti hengenvaarallinen. Osa on tietenkin päällekkäisiä kävijöitä. Millaista on laulaa Jeesusta. Teos kosketti laulajaa syvästi. Varsinaiset kristilliset ja herätysliikkeiden kesäjuhlat eivät sille luonteensa mukaan kuulukaan. Tapahtumat lähtevät liikkeelle pappien ja kansan vanhimpien alkaessa suunnitella, miten he pääsisivät Jeesuksesta eroon ennen pääsiäisjuhlaa. askel 7–8/20 20 ~ Monet tänä vuonna juhlansa peruuttaneet organisaatiot pyrkivät siirtämään tapahtumansa niin samanlaisena kuin mahdollista vastaavaan ajankohtaan tulevana kesänä. Joka kerran ymmärrän enemmän siitä, millaista Jeesuksen kärsimys todella on ollut ja mitä se minulle ja meille merkitsee
Hän voi voittaa vaikeita olosuhteita ja kääntää huonot kasvuolosuhteet voimakseen. Ne eivät innostuneetkaan kasvamaan lämmön ja kompostimullan houkuttamina, vaan lakastuivat päivä päivältä. ISTUTTAESSANI TUOKSUVIA, syvänvihreitä taimia nuutuneiden, laihojen lajitoveriensa viereen tulivat väistämättä mieleen ihmisentaimet. Itse he eivät ole voineet valita, millaisiin olosuhteisiin syntyvät; eivät edes sitä, että ylipäätään syntyvät. Siitä koko ihmiskunnan historia on täynnä hämmästyttäviä tarinoita, joiden sankareista on tehty kirjoja ja elokuvia. Jotkut vain saavat vähemmän valoa ja lämpöä kuin toiset. KASTELLESSANI UUSIA taimia arvioin puutarhurin opetuksen perusteella, että kriittinen vaihe tomaatintaimella on parin kuukauden ikä. Jokaisen täysikasvuisen pitäisi välittää kokemus ainakin yhdelle sellaiselle taimelle: et ole yksin. PAPPILAN KAMARISSA. Ruohonjuuritasolla perheissä, työpaikoilla, kylissä ja kaupungeissa tiedetään sankareita, joita media ei hehkuta. Ehkä se ihmisentaimella on muutamasta vuodesta murrosikään saakka, tuo monien vuosien kasvun aika. ”Toukokuu oli kolea ja pilvinen. Taimet eivät saaneet ikkunallasi tarpeeksi auringonvaloa, mutta nämä puutarhassa kasvatetut saivat joka päivä valohoitoa.” Oli mukavaa hankkia vantteroita ja hyvinvoivia tomaatintaimia kasvejaan selvästi rakastaneelta puutarhurilta, jonka lahkeet olivat kastuneet hoidokkien ahkerasta kastelemisesta. Miten löytää kaikki ne hontelot ja epävarmat ihmistaimet, jotka janoavat enemmän huolenpitoa, valoa ja lämpöä. Miten kertoa jokaiselle, että hän riittää ja kelpaa sellaisenaan, omana itsenään. Ihan samalla tavalla heilläkin on kasvulleen erilaisia lähtökohtia, joille he eivät voi itse mitään. Taimia Miten löytää ne hontelot ja epävarmat ihmistaimet, jotka janoavat enemmän valoa ja lämpöä. ~ 21 askel 7–8/20 MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ ” Sinä olet ainakin kymmenes, joka kertoo ihan samaa”, sanoi auringon paahtama puutarhamyyjä. Olin valitellut hänelle, että itse kasvattamani terhakat tomaatintaimet alkoivat kasvihuoneessa vain nuutua. ”Tiedätkös, mistä se johtuu”, kysyi myyjä, jonka tietoja ja tarinoita kuuntelin mielelläni. Ihmistaimella on kuitenkin merkittävä ero tomaatintaimeen verrattuna. Siellä kunnioitetaan heitä, jotka eivät syntyneet kultalusikka suussa vaan hankkivat itse lusikkansa ja ruokkivat sillä monia; heitä, joita ei kasvaessaan ympäröity hellyydellä ja huolenpidolla, mutta jotka silti osoittivat välittämistään ja jättivät elämällään hyvän jäljen
Hyvän elämän kurssilla opeteltiin elämän muutosta kiinnittämällä huomiota omaan ajatteluumme, mielemme sisältöön. Miksi ei. Kuulostat rohkealta naiselta. Rohkeutesi muuttaa sinut näkyväksi. Perusturvallisuus ja riittämättömyys sekä monet hylkäämiset ovat tehneet sinusta varovaisen suhteessa toisiin ihmisiin. Kerrot, että luottamuksen puute on syvä. Aina vain kipeämmäksi asia tulee myös siksi, että olet toivonut saavasi lapsia ja biologinen kello tikittää. Jos Onnellisuuden salaisuus RUKOUS PIRJO KANTALA • TUOMASPAPPI Ajatuksia rukouspyynnöistä. Kurssilla opetetaan, mikä on onnellisuuden salaisuus. Mutta ei, ulkoinen ei tee meitä onnelliseksi sen jälkeen, kun perustarpeemme on tyydytetty. Pohdit myös syitä siihen, että et ole löytänyt kumppania elämääsi. Vähitellen. Sinulla on ollut turvaton ja sekava lapsuus vanhempien päihteiden käytön vuoksi. Kerrot koskettavalla tavalla, että puolisoa ei ole löytynyt ja se on kipeä asia. Nimeät ne perheettömyydeksi ja työelämän ongelmiksi. Vertaamme koko ajan itseämme toisiin ja haaveilemme siitä, mitä voisi olla. Yksi tällainen sisäinen muutos oli kiitollisuuden harjoittelu pitämällä kiitollisuuspäiväkirjaa. Kurssilla annettiin myös kotitehtäviä, joiden tarkoitus oli johtaa kurssilainen elämänmuutokseen. Olet kuitenkin tehnyt töitä hyvinvointisi eteen ja käynyt psykoterapiassa. Kun meiltä kysytään, mikä tekisi meidät onnellisiksi, mieleen nousee sellaisia konkreettisia asioita kuin hyvä työpaikka, avioliitto, oma asunto, menestyvät lapset. Olen hetken aikaa kiitollinen, kunnes asioiden tila muuttuu normaaliksi elämäkseni ja kurkotan jo kohti jotakin uutta. Astu eteenpäin niitä askelia, jotka sinua kutsuvat. Niinhän se oli Tove Janssoninkin kirjassa, että Ninnin rohkeus ilmaista tunteensa ja ympärillä olevien myötätunto ja rakkaus muutti Näkymättömän tytön näkyväksi. Hetken aikaa olemme tyytyväisiä, mutta kohta huomaamme, että voisi olla vielä paremmin. Tarvitset ratkaisuihin, joita pohdiskelet lapsen saamisen suhteen, myös tukea luotettavalta ihmiseltä. Kurssi oli sekoitus monia asioita: neurotiedettä, positiivista psykologiaa ja kognitiotiedettä, tieteellisiä tutkimuksia ja tilastoja, mutta myös hyvin konkreettisia ohjeita jokapäiväiseen elämään. Elämässä täytyy uskaltaa, jos haluaa saavuttaa unelmansa. askel 7–8/20 22 ~ RUKOUS PIRJO KANTALA • TUOMASPAPPI Ajatuksia rukouspyynnöistä askel 7–8/20 22 ~ L uin muutama viikko sitten lehdestä artikkelin, jossa kerrottiin yhdysvaltalaisen huippuyliopisto Yalen kurssista Science of Well-Being, hyvinvoinnin tiede. Mieleeni muistui heti ignatiaanisesta perinteestä nouseva iltarukous – päiNÄKYMÄTÖN TYTTÖ PYYDÄT RUKOUSAPUA elämäsi asioihin, jotka ovat umpikujassa. Artikkelin kirjoittanut toimittaja kertoi osallistumisestaan verkkokurssille
Tuttu juttu kristittynä elämisestä. Hyvät teot saavat aikaan hyvän mielen. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Rukoilemme sinulle myös rohkeutta etsiä ja löytää elämänkumppani. Sellainen, johon voisit luottaa ja jonka kanssa jakaa elämä. vän katselu – jossa aloitan niistä asioista, joista tunnen kiitollisuutta. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Käsittelemme viestit luottamuksella.. ~ 23 askel 7–8/20 Hyvät teot saavat aikaan hyvän mielen. Rukoilemme sinulle johdatusta niin työkuin yksityiselämässäkin ja matkallesi kohti itsellesi tärkeitä asioita ja niiden toteutumista, ihmisiä, jotka tukevat ja rakastavat sinua. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. lähipiiristä ei löydy sellaista ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Elämän onnellisuuden salaisuus keksittiin jo 2000 vuotta sitten. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Minulle se on rukousta, pysähtymistä Pyhään läsnäoloon siellä missä olen, kotona, kirkossa, luonnossa. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Toinen Yalen kurssilla todettu ihmisten onnellisuuteen vaikuttava asia oli kiltteys, ystävällisten tekojen tekeminen muille ihmisille. ~ 23 askel 7–8/20 Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Kiitollisuus avaa minut Jumalan läsnäololle. Siitä kerrotaan Raamatussa. Ei mitkään ihmeelliset harjoitukset, vaan pysähtyminen, kiireetön luonnon kuunteleminen ja katseleminen. Saman sanoo Jeesus: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Vielä yksi onnellisuuteen vaikuttava asia: meditaatio. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Tämäkin kuulostaa tutulta
Ruoka on enemmän kuin se, mitä lautasellinen tarjoaa. Syön, jotta elän, jotta pysyn terveenä. Toisinaan ruoka on kauan kypsytelty osa elämämme merkkihetkiä. Kasvimaa on monen kaupunkilaisen haave ja vastuullinen elämäntapa tämän päivän sanapari. Ruoka ravitsee, antaa keholle sen, mitä se tarvitsee. Kaupan vihannestiskistä poimin perunan, kaalinkerän tai oranssina hehkuvan porkkanan ja mietin, kuinka paljon työtä on tehty, jotta tuo kasvis saapuu pöytääni. Kuka syö lihaa, minkälaista, missä ja miten tuotettua. Lähiruoka kunnioittaa maata. Syömme yksin tai yhdessä; kotona, työssä ja koulussa. Kaikesta huolimatta ja sen vuoksi on hyvä pysähtyä pohtimaan ruokaa. A teriaa valmistaessa ja sen ääreen asettuessa voin muistaa ruoan alkuperän, ymmärtää ylenpalttisuuden tai yksinkertaisuuden arvon, oman arvoni. TEKSTI: MARI VAINIO. Kasvissyönti on yksi ilmastonmuutoksen avainsanoista. Uskonnot huomioivat traditioissaan jopa samankaltaisesti ruoan merkityksen; se on osa arkea, mutta myös osoitus pyhästä elämän lähteestä. Samalla YK:n mukaan joka yhdeksäs ihminen maailmassa näkee nälkää. Erottaako vai yhdistääkö leipä. Uskontojen traditiot kertovat aterioiden arvosta. Se tulee maasta Luojamme lahjana. Jumala on pyhä, koska Hän on erillinen kaikesta muusta. Jokapäiväisellä aterialla olemme pyhän totuuden, Jumalamme kanssa. Välillä arjen aterian on valmistuttava nopeasti. Aliravitsemus ja yltäkylläisyys kulkevat rinnakkain – ja kuitenkin usein niin etäällä toisistaan. Vaikka marketit pursuavat ruokaa, ei se ole kaikille itsestäänselvyys. Syyskuussa vietettävän hävikkiviikon tiedote kertoo, että meillä kotitaloudet heittävät vuosittain ruokaa roskiin noin 150 miljoonaa kiloa, parikymmentä kiloa henkilöä kohden. Istutusta, koulimista, kasvamista, keräämistä ja kuljetusta. Paljon yhteistyötä luonnon kanssa, monesti luonnon ehdoilla. Pois siis pihvit ja grillimakkarat! Parempi popsia harsojen alla jo kevään pakkaspäivinä lymynneitä varhaisperunoita tai Perun vesivarantoja tonneittain kuluttaneita avokadoja. Arjen elämään limittyviä sääntöjä on lukuisia, joista Livson antaa muutamia esimerkkejä. Jos Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata, mitä se kohdallani tarkoittaa. Kuluttavan on helppo puhua kestäväksi toivotusta kulutuksesta, kun on mistä valita. Samalla ruoka on paljon enemmän. ”Ruoka on Jumalan lahja” Rabbi Simon Livson määrittelee pyhyyden juutalaisuudessa näin: – Pyhyys kumpuaa Jumalasta. Onko pienillä valinnoillani merkitystä tässä jätteissään vellovassa maailmassa. Seuraavassa katolilaiskristitty, juutalainen, buddhalainen, muslimi ja hindulaisuuteen perustuvan joogan opettaja kertovat ruokafilosofiastaan. Yksi leipä voi olla jaettu leipä, joka kantaa yhteen kokonaiset kansakunnat. Hän on luonut maailmankaikkeuden. Moni lähimmäinen meillä ja muualla kamppailee saadakseen ravinnon itselleen ja perheelleen. Niinkö. Ruokaa tehdään Suomessa hävikiksi asti. Lähiporkkana vai etäavokado. Oxfordin yliopiston suurtutkimuksen mukaan lihaja maitotuotteiden vaihtaminen kasvisruokavalioon on paras tapa vähentää ympäristön kuormitusta. Nykyisin ruoka ei ole enää vain ravintoa vaan maailmankatsomuksen ja persoonan jatke, jolla kertoa arvoistaan muille. Pienen siemenen kasvu hedelmiä tuottavaksi kasviksi on jokavuotinen ihme. Syksyllä mullan alla lymyävät siemenet kasvavat myöhemmin ravinnoksemme. – Siunauksen lausuminen ennen teurastusta on tärkeää. Juutalaisille pyhyys ruoassa merkitsee kosher-ruokaa, jota syödään Jumalan käskystä. Juutalaiset syövät lihaa, mutta teurastussäännöt ovat tarkat. Uskonnossamme on Yksi leipä voi olla jaettu leipä, joka kantaa yhteen kokonaiset kansakunnat. Voimme nähdä sen pyhän kauneuden. Arjen touhuissa ei ruoan arvoa aina huomaa. Ravinnon riittävyys erottaa meitä toisistamme, mutta ruoka on myös tapa olla yhdessä yli rajojen. Ruoan äärellä voi hiljentyä. askel 7–8/20 24 ~ Pyhä ruoka Ruoka on arkinen asia ja samalla niin pyhä. Ruokakin provosoi. Veri lasketaan eläimestä pois heti
Ju ss i Ry tk ön en / Va st av al o. ~ 25 askel 7–8/20 ~ 25 askel 7–8/20 RUOKA TULEE maasta Luojamme lahjana
Mitä tahansa juutalainen syö, hänen tulee tiedostaa, että se on Jumalan lahja. askel 7–8/20 26 ~ tarkat säännöt myös siitä, miten eläintä pitää kohdella ennen teurastusta ja sen jälkeen. Pääsääntöisesti juutalaiset syövät eläimiä, joilla on sorkat ja jotka märehtivät, merenelävistä vain niitä, joissa on suomut ja evät. – 700-luvulla buddhalaisuus siirtyi Intiasta Tiibetiin. Eläin ei saa nähdä muita eläimiä teurastettavan. Ruoan rajoituksiin liittyy myös almujen vastaanottaminen. Niin kauan kun olemme egoharhan vallassa, tarvitaan ideaali. Buddhalaisuudessa eri koulukunnat suhtautuvat kasvissyöntiin eri tavoin. SUOMEN JUUTALAISTEN ylirabbiini Simon Livson TYYPILLINEN RUOKALAHJA buddhalaisuudessa on kolme valkoista ja kolme makeaa ruoka-ainesta. – Kunnioitus on kaiken takana, kaikki olennot ovat sisimmässään täydellisiä, mutta emme ole siellä vielä. – Raamattu ohjeistaa näin. Kuitenkin myös buddhalaiset siunaavat ruoan. ”Täydellinenkin” on buddhalaiselle epätäydellinen sana, joka on vain ihmisen luomus. Sianlihaa he eivät syö. Kun tiibetiläiset alkoivat harjoittaa buddhalaisuutta, tulivat enemmän esille kymmenen hyvää sääntöä, joista ensimmäinen on ”Älä tapa”, kuten kristinuskossakin. ”Kasvisruokaa kannatetaan” Pyhyydestä puhuttaessa joutuu tiibetinbuddhalainen nunna Ani Sherab ehkä miettimään enemmän kuin muut. Asia ei ole kovin yksinkertainen. – Pyhyys on jotakin, joka tulee Jumalalta ja Jumalasta. Kun keho ei saanut riittävästi ravintoa, aloin syödä lihaa. On myös kulttuurieroja. Paastoajat ovat osa juutalaisten vuodenkiertoa. Juutalaisuudessa puhutaan aina täydellisestä paastosta. Dalai Lama syö lihaa silloin tällöin lääkärin määräyksestä. Lihalle ja maidolle on juutalaiskodissa eri astiat ja aterimet. Ruoka siunataan hepreaksi Jumalan nimeen. Sen jälkeen asuin Lapissa ja saaristomerellä, maalaiskaupan niukan valikoiman varassa. Tavoitetta, jota kohdin olemme menossa, voisi kutsua pyhäksi. – Pohjalla on aina enemmän ajatus elämän pyhyydestä kuin se, mitä konkreettisesti syöt. Eläin ei saa olla sairas. Jonkin olennon tappaminen on kriittisin asia. – Buddhan aikanakaan kasvissyönti ei ollut absoluuttinen sääntö. Nykyisin syön kaikkea, mutta ensisijaisesti valitsen kasvisvaihtoehdon. Jokaisella juutalaisella yhteisöllä on perinteensä ruoan suhteen riippuen siitä, missä maassa ja minkälaisessa ympäristössä he elävät. – Kutsumme valaistuneet olennot mukaan ruokapöytään ja tarjoamme ruokaa myös heille. Miksi keittää lihaa siinä nesteessä, mikä on hänelle ravitsemus, Livson selittää. Toisinaan voimme jopa konkreettisesti, ennen kuin itse alamme syödä, laittaa muutaman murusen ruoasta lautasen sivuun lahjaksi heille. Perjantai-iltana vastaanotetaan shabat. Sapattia vietetään yhdessä perheen kanssa. – Itse olin 15 vuotta tiukka kasvissyöjä. – Kasvissyöntiä harjoitetaan ja valtaosin kannatetaan. Hyväntekeväisyys on suuri käsky. Tarjottaessa vastaan otetaan myös lihaa, jos sitä ei ole almuja vastaan ottavaa varten tapettu. Myötätunnon osoittaminen muita olioita kohtaan voi tiukemmin viedä kohti kasvissyöntiä. ”Ateria on yhdessäoloa” Katolisen kirkon viestintäjohtaja Marko Tervaportti toteaa, että kaikki Jumalan luoma on pyhää. Yhdessä vietetty aika on tärkeää kuten myös vähäosaisempien huomioiminen. Ne ovat jogurtti, maito ja voi sekä hunaja, melassi ja sokeri, Ani Sherab sanoo.. Kulttuurisista syistä kasvisyönti oli kuitenkin vaikeaa
KATOLISEN KIRKON viestintäjohtaja Marko Tervaportti IMAAMI, FT Ramil Belyaev JOOGAOPETTAJA Emilia Jagat Prem. – Ennen pääsiäistä paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta ja ulottuu kiirastorstaihin. Ruoka on elävä, olemassa oleva entiteetti. Yhdessä syöminen on arvokasta, mutta se ei ole varattu vain ydinperheelle. Halal tarkoittaa sallittua. Kirkon traditioon kuuluvat myös paastot, joiden avulla valmistaudutaan juhla-aikoihin. Tämän jälkeen veri lasketaan eläimestä. Jumalallinen leipä eli eukaristia on kuitenkin kaikkien ulottuvilla. Ravinnon avulla yhdistytään tähän universaaliin sakramenttiin. Myös naiset osallistuvat rukoukseen. Toinen paastoon kutsuva katumusaika on adventti. Ruoan kautta kehon erityispiirteitä tasapainotetaan. Koraani sanoo: ”Adamin lapset, pukeutukaa kauniisti aina rukouksen aikana ja syökää ja juokaa mutta älkää kuluttako tuhlaillen, sillä Hän ei varmasti pidä tuhlaajista.” 7:31 – Ruoka yhdistää ihmisiä ja uskontoja. Pyhyys näkyy s i u n a u k s e n kulttuurina. ”Ruoalla on sielu” Kundaliinijoogan kouluttaja Emilia Vasko-Kujalan ( Jagat Prem Kaur) mukaan pyhyys on kosketus syvään mysteeriin, joka on kaikessa. Yhteisiä ruokahetkiä arvostetaan katolisessa kirkossa suuresti. Ruokaa laittaessaan Emilia laulaa kundaliinijoogan mantroja. Ruokailun alussa ruoka siunataan ja siitä kiitetään mantroilla. Aterian aluksi pyydetään sille siunaus, lopuksi kiitetään Jumalaa kaikista hyvistä teoista. Ruoalla on hänelle sielu. Emilian suhde ruokaan syveni henkisten harjoitusten myötä. Jagat Prem ottaa ruoan vastaan pyhänä olentona. Eukaristiassahan me saamme elämän leipää, leipää ja viiniä, jotka ovat muuttuneet Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Tämä tulee esille myös suhtautumisessa ruokaan ja sen valmistukseen. Silloin he eivät syö eivätkä juo mitään aamun sarastuksesta auringon laskuun. Myös ruokarukous on osa jokaisen katolilaisen päivää. Paaston myötä voi ymmärtää paremmin myös nälkää näkeviä. Joogaan kuuluu myös ayerveda, vanha intialainen terveystiedon aarreaitta, jossa ruoka on lähtökohtaisesti lääke. Tärkeää on muistaa jakaminen. – Koraanin oppien mukaisesti emme syö sianlihaa tai siasta tehtyjä tuotteita. Ruokaa tulee kunnioittaa eikä sitä pidä tuhlata. – Paasto on terveellistä, se puhdistaa ihmisen kehon ja sielun. Eläintä teurastettaessa sanotaan arabiaksi uskonnon sakraalilause ”Jumalan nimeen, Jumala on suurin”. Katolisen kirkon 1,3 miljardia jäsentä elävät hyvin erilaisissa maissa, olosuhteissa ja kulttuureissa. Kaikilla ei ole edes mahdollisuutta valita. Sitä syödään, mitä on tarjolla. – Voimme puhua ruoan pyhyydestä myös ehtoollisen yhteydessä. Se on pyhä tapahtuma. – Kaupassa katselen vaikka tomaatteja ja pohdin, minkä niistä olisi hyvä tulla mukaani. ”Paasto on terveellistä” Imaami Ramil Belyaev Suomen Islam-seurakunnasta toteaa, että ruoka liittyy monella tavalla islamilaiseen kulttuuriin. Perjantaina käydään moskeijassa, kuunnellaan perjantaisaarnaa ja myös rukoillaan. Myös islamin uskonnossa on omat ruokasääntönsä. Kun muslimi asettuu pöydän ääreen, hän sanoo: ”Armeliaan ja armahtajan Jumalan nimeen.” – Tämä lause on hyvä sanoa ennen kaikkia hyviä tekoja, muistuttaa imaami Belyaev. – Syömällä vähemmän ruumiillista ravintoa muslimit saavat enemmän hengellistä ravintoa. Asiat voivat olla puhtaita ilman siun a u s t a k i n , mutta sen avulla ymmärrämme, että tämä kaikki on lahjaa, meille annettu elämän ihme. Tämän jälkeen nautitaan juhlaruokaa perheen piirissä. Parhaimmillaan paasto tarkoittaa sitä, että syödään vähemmän ja yksinkertaisesti. ~ 27 askel 7–8/20 Ympäri maailmaa katolisissa kirkoissa pyydetään viljelykseen ja sadonkorjuuseen Jumalalta siunausta sekä iloitaan sadosta ja aterioista. Kaunis tapa on myös muistaa aterian päätteeksi edesmenneitä: ”Levätkööt uskovien sielut rauhassa Jumalan laupeuden tähden. Katumusvelvollisuus ulottuu myös kaikkiin vuoden perjantaihin. Voisimme ruoan kautta tutustua toistemme tapoihin ja kunnioittaa niitä, muistuttaa Ramil Belyaev. – Se on yhteys siihen, joka meissä kaikissa on eniten totta. – Ruoka on syvä avioliitto materiaalisen maailman kanssa. Ramadan on muslimeille pyhä kuukausi ja paaston aika. ”Kiitos elämästäsi, kiitos, että valitset ravita minua ja perhettäni.” – Haluan laittaa ruokaa rakkaudella, joka tekee siitä myös aidosti ravitsevaa. – Pyhyyden vakavasti ottaminen on mullistanut elämääni monella tavalla. Perjantai on muslimin juhlapäivä. Vaikka paastopäivät vähentävät katolilaisilla lihan syöntiä, ei lihantuotanto ole kirkon opin vastaista, kunhan se tapahtuu eettisesti. Ainakin tuhkakeskiviikkona ja pitkäperjantaina pitäisi paastoamisen lisäksi olla syömättä lihaa. Perjantairukous on jokaiselle muslimimiehelle pakollinen. Aamen.” Ateria on myös tärkeä yhdessäolon hetki
Löysin äitini varoittavan äänen ehkä konkreettisimmin ollessani keski-ikäisenä Sveitsissä eräässä konferenssissa. Hän oli ollut päätyöstään virkavapaalla jossain projektissa, joka oli juuri päättynyt. Onnea heille! Irti turhista peloista. ”Yhdistän neiti Valtosen sihteerille.” Sihteeri(?) ei ollut paikalla. Hän kertoi, että hänet oli valittu kansainvälisen nuorisoelokuvan näyttelijäksi ja kuvaukset olivat alkaneet lähes välittömästi. ”Hänellä on lehdistökonferenssi.” Yritin solkata saksaksi, että se on Laura Valtosen isä, joka täällä puhuu, Guten Tag. Ei tarvinnut edes uida, vain antautua vuolaan veden kannatettavaksi. Suljin ällistyneenä puhelimen. Mitä ihmettä. Elämä on virta, johon heittäytyminen vaistonvaraisesti pelottaa. Suurimmat pelkoni ovat aina liittyneet kaikkein rakkaimpiin, vaimooni ja lapsiini. Onneksi olen ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt joka päivä heitä valvomaan. Lähde mieluummin kanssani mummon ja vaarin kesämökille saunomaan. Lounastunnilla menimme joukolla uimaan, jokainen hyppäsi vuorollaan mahtijokeen ja antoi virran viedä. Ilmeisesti kysymys ei ollutkaan K-kaupan kesämainoksista televisiossa. Olisi tehnyt mieli sanoa Lauralle: Älä mene sinne Hampuriin. askel 7–8/20 28 ~ Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA O mien pelkojeni tunnistaminen on ollut tärkeää, koska ensinnäkin niille voi tehdä vastarintaa. ”Älä mene. Jääkaapin ovessa odotti merkillinen lappu: ”Olen viemässä Lauraa kuvauksiin Berliiniin. Virallinen naisääni vastasi saksaksi. Yritin myöhemmin uudelleen. Pyysin yhdistämään Laura Valtoselle. Ääni oli äitini. ”Ein Moment”, nainen sanoi. Minä hyppäsin Aare-jokeen ja huomasin, että virta kantaa. Mutta se oli yllätys, että Laura (silloin 14 v) oli lähtenyt Berliiniin ”kuvauksiin”. Kesäloma oli pakko pitää toukokuussa, kun omani oli heinäkuussa. Seuraavalla kerralla tärppäsi ja sain Lauran kiinni. Senkin tiesin, että Jussi oli menossa Kööpenhaminaan. Myöhemmin eräs perhetuttu pysäytti minut paikallisen markeÄitini suosikkisana oli hui! Ukonilmalla perhe siirtyi aina ruokapöydän alle odottamaan salamoinnin loppua. Ja että huomenna he siirtyvät pariksi päiväksi Hampuriin. Love, Leila.” Totta kai tiesin, että Leila on menossa Ranskaan. Luottamista voi harjoitella. Soitin heti selvittääkseni, mistä oli kysymys. Ei virta kanna.” Mutta on tässä ollut harjoittelemista. Ja menneiden sukupolvien yhteinen; se sanoitti menneiden sukupolvien kokemusta elämän arvaamattomuudesta ja ankaruudesta. Pääsin sihteeriin asti, mutta tämä sanoi, että Laura Valtonen on hieman kiireinen. Virta on väkevä metafora, kuva elämästä. (Viipyy siellä kaksi kuukautta.) Menen saman tien Ranskaan kesälomalle Mellun kanssa. Kun oli oma vuoroni, ääni sanoi sisälläni: Älä hyppää! Siinä voi vaikka kuolla. Olen vuosikaudet ymmärtänyt olevani pelkotyyppiä. Onnekseen hän sai Mellun mukaansa. Että mitä ihmettä minun tyttärelleni on tapahtunut. Muistin kyllä, että olin kuljettanut häntä johonkin koekuvauksiin. Bernin halki virtaa kiemurteleva, vuolas Aare-joki. Lapun toisella puolella oli Lauran puhelinnumero Berliinissä. Ystävillämme oli talo Normandiassa, ja he olivat tarjonneet sitä Leilalle lomanviettopaikaksi. Nainen lupasi ystävällisesti mainita soitosta neiti Valtoselle. Olin juuri palannut työmatkalta Pietarista. Ja toiseksi voi opetella sitä, ettei siirrä pelkäämistä seuraaville sukupolville. Kuvaava esimerkki on ajalta, jolloin olin töissä Iltalehdessä. (Viivyn kuukauden.) Jussi on kansainvälisten koulujen konferenssissa Kööpenhaminassa. Olen myös ymmärtänyt, että kaikki eivät ole. (Viipyy viikon.) Lämmitä itsellesi nakkeja
Päinvastoin, aina nurkan takana vaani ajatus, että mitä jos hän ei ole minuun tyytyväinen. Joka päivä. Siksi päätän joka aamu, että tänään en aio pelätä elämää enkä kuolemaa. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.” Jeesus ei lupaa, että varpuset eivät putoa maahan, tai että hiukset pysyvät kaikilla päässä. Elämä on kuitenkin arvaamaton. Mutta Jumalan armo onkin jo eri juttu. En usko, että osaisin keskellä omia pelkojani luottaa pelkästään elämän kantokykyyn. Vaikeita vaiheita riittää yllin kyllin, ja jokainen joutuu täältä joskus lähtemään. Raamattu neuvoo meitä panemaan luottamuksemme armolliseen Jumalaan. Mutta hän lupaa, että meidän isämme ei anna niiden tapahtua vahingossa. ”Älä pelkää. Tätä Jeesus kai tarkoitti sanoessaan: ”Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne salli. Se on tarkempi toivon ja luottamuksen kohde kuin pelkkä Jumala. Älä pelkää. ”Ajatella. Tai että on hänellä muutakin tekemistä kuin huolehtia niin mitättömästä eliöstä kuin ihminen. Mutta samalla virta on minulle kuva vieläkin enemmästä: armosta. Eikä vain koko maailman vaan pienempienkin yksiköitten elämän ylläpitäjä. Ja kuten tunnettua, se kantaa itse kutakin vain aikansa. Virta tai meri on hyvä kuva elämästä. Meri on suuri, lähes rajaton. Mutta armo kantaa sen jälkeenkin. ~ 29 askel 7–8/20 Pi xa ba y tin vihannesosastolla. Armollinen Jumala on elämän antaja ja koko maailman elämän ylläpitäjä. Ihminen pieni ja meren edessä avuton. Jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Luota elämän antajaan ja ylläpitäjään.. Hyppää.” Me olemme niin pelkojen sitomia, että elämän virtaan hyppääminen vaatii tietoisen päätöksen. Mutta tähän liittyy ihme – meri kantaa uimariaan. Älkää siis pelätkö. Minä en olisi päästänyt”, hän totesi. ”Pitääkö paikkansa, että Laura on yksin Berliinissä?” Oli kuullut lapsiltaan. Sigmund Freud puhuu valtamerikokemuksesta. Hyppää virtaan. Ei sekään auta ja poista välttämättä pelkojani, että uskon Jumalan olevan olemassa
askel 7–8/20 30 ~ askel 7–8/20 30 ~ LAPINJÄRVELÄINEN LUENNOITSIJA ja tietokirjailija Timo Virtala lähti viikon pyöräretkelle poikansa Oliverin ja tämän kaverin Laurin kanssa.
TEKSTI JA KUVAT: TIMO VIRTALA ELÄMYKSET OLIVAT toisinaan tärkeämpää kuin eteneminen.. Kännykättä ja kitisemättä. ~ 31 askel 7–8/20 ~ 31 askel 7–8/20 ”Nähtiin vähän maita!” Pyöräilimme viime kesänä lasten kanssa halki Skånen ja Själlandin. Matkan varrelle osui sadetta, sauna, suuria aaltoja ja tivoli. Pojat olivat innoissaan
Syynä olivat aallot, jotka kymmenvuotiaan näkemyksen mukaan olivat isommat kuin mitä hänen meripurjehdusta vuosia harrastanut äitinsä oli koskaan nähnyt. Se muistutti lähinnä leikkimökkiä, johon oli kiinnitetty aivan liian pieni kiuas. Pimennysverhot eivät toimineet, ja niitä aikamme venkslattuamme ne romahtivat pölisten sängylle. Ulkona oli kylmää ja tuulista. Myös edellinen yöpaikka oli ollut erinomainen. SATOI TAI paistoi, jäätelöä syötiin päivittäin. Aloimme tähyillä majapaikkaa, kun aurinko oli laskemassa tai voimat uupumassa.. Lautarakenteinen ja seitsenkulmion muotoinen. Äiti jäi kotiin Puitteet olivat siis otolliset lomatyytymättömyydelle, mutta valittamisen sijaan pojat aivan täpinöissään. Huoneemme sisustuksesta – tai lähinnä sen puutteesta – ja sänkyjen asettelusta päätellen se oli tarkoitettu lähinnä koululaisryhmille. Keskustelu päättyi yksimielisyyteen siitä, että parasta olisi, jos edellisessä yöpaikassa saadut uudet ystävät – saman ikäiset ruotsalaisveljekset – olisivat täällä Tanskassa mukana. askel 7–8/20 32 ~ Se oli vaatimaton sauna. TANSKAN JUNISSA pyörille oli hyvin tilaa. NÄIN PYÖRÄT saatiin Etelä-Ruotsiin. Mutta koska äitejä ei tällä reissulla ollut mukana, asia jäi varmentamatta. Nyt saunan lauteilla pojat pohtivat, kummassa oli hienompaa. Yleiset pesutilat olivat törkyiset, ja silloin kun naapurimme ei polttanut tupakkaa, huoneessamme haisi home. Lämpö pysyi hädin tuskin sisällä
TAITEILIJA LARS VILKSIN inspiroimana teimme mekin rantataideteoksen.. ~ 33 askel 7–8/20 TÄTÄHÄN MEILLÄ Pohjolassa riittää: luontoa, rauhaa ja kauneutta
Nyt otimme pojalle kaverin mukaan ja suuntasimme Ruotsin Skåneen ja Tanskan Själlandiin. Kilometrejä kertyi tuolle päivälle hurjat seitsemänkymmentäviisi. Bed & No Breakfast Pettymykseksemme Ruotsin rautatiet eivät ota polkypyöriä vaunuihinsa. Sitkeästi suuntasimme kuitenkin etelään kohti Kööpenhaminaa. Kokemustaan hehkuttaessaan pojat tuntuivat olevan uusista ystävistään vähintään yhtä innoissaan kuin laitteista. Anarkistiseksi teoksen tekee se, että se on rakennettu ilman lupaa luonnonsuojelualueelle. Pyöräteiden luontomaisemat olivat huikaisevia lehtimetsineen ja merenrantoineen. Telttaa meillä ei ole mukana, koska silloin mukaan otettavien tavaroiden lista pitenisi moninkertaiseksi. askel 7–8/20 34 ~ Kaveri mukaan ja Skåneen! Suunnitellessani kolme vuotta sitten ensimmäistä isä-poika-pyöräretkeämme olin epävarma, onnistuuko pyöräily yhdeksänvuotiaan kanssa Tallinnan keskustassa, ja mahtaako hän jaksaa Viron maaseudulla kymmentä kilometriä pitempään. Rågelejessä Bed and Breakfast -kyltti houkutteli meidät yöpymään paikassa, jossa tosin oli vain pedit ja keittiö, aamukahviakaan ei ollut tarjolla. Pizzaa, jäätelöä ja urheiluautoja Viittä pyöräilypäiväämme rytmittivät pizzat, jäätelöt, uimatauot ja nähtävyydet. Maisemien lisäksi huomiomme veivät eläimet, hulppeat kartanot ja urheiluautot. Junalla Tivoliin Koska kumpikin pojista valitti samaisena aamuna kurkkukipua, taivaalta satoi vettä ja kylästä ei löytynyt aamiaispaikkaa, kovin suurin odotuksin en tähän pyöräilypäivään lähtenyt. Teltan kanssa pyöräily on epäilemättä mukava harrastus sekin, mutta tällainen kevyemmän pakkauksen mahdollistava retkipyöräily sopii meille. Tivolin henkilökunta teki ystävällisyydellään lapsiin suuren vaikutuksen. Aina on majapaikka löytynyt Yösijoja en näille retkille ole varannut etukäteen. Malmöstä pyöräilimme kahdessa päivässä takaisin Höganäsiin. Suurin osa matkasta oli hyvin merkittyä pyörätietä, niin ettei karttaa paljoa tarvinnut pysähtyä lukemaan. SUOSITTU JA salainen Nimis-nähtävyys. Se osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi, sillä illalla ehdimme vielä Tivoliin. Taktiikka on toistaiseksi toiminut, aina on majapaikka lopulta löytynyt. Poika pärjäsi kaupunkipyöräilyssä hyvin ja jaksoi maaseudullakin jopa kolmenkymmenen kilometrin päivämatkoja. Koska Juutinrauman silta on vain autoille ja junille, siirryimme Malmön puolelle junalla. Jo 1980-luvulta asti Vilks on kerännyt merestä ajopuita ja paukutellut niitä rantakivikossa yhteen vasaralla ja nauMaisemien lisäksi huomiomme veivät eläimet ja urheiluautot. Sateen kiihtyessä entisestään vastaamme osui rautatieasema, joten päätimme jatkaa pääkaupunkiin junalla. Vierailu Ladonian mikrovaltiossa Nähtävyyksistä ehdoton kohokohta oli omasta mielestäni taiteilija Lars Vilks’in anarkistinen Nimis-teos Ruotsin Höganäsissä. Harkitsin vakavasti jonkinlaisen tandempyörän tai aikuisen ja lapsen pyörät yhdistävän systeemin hankkimista, mutta onneksi luovuin näistä ajatuksista. Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme kolmisenkymmentä kilometriä Helsingborgiin, jossa eläntarhavierailun jälkeen lautalla Tanskan puolelle Helsingöriin. Olemme alkaneet tähyillä majapaikkaa siinä vaiheessa, kun aurinko on laskemassa tai voimat uupumassa. Toissa kesänä kiersimme Turun suuren saaristorengastien, noin 200 kilometriä. Seuraavana aamuna jatkoimme polkemista merenrantaa pohjoiseen niin kauan kuin Ruotsin rannikko oli vielä näkyvissä. Näin ollen kiinnitimme pyörät autoon ja ajoimme Skånen Höganäsiin, josta aloitimme matkamme pyöräilyosuuden. Pojat jaksoivat yllättävän hyvin, kitinää kuului vain viimeisen kunniahimoisen pyöräilypäivän pituuden takia
KULLABERGIN luonnonpuisto. ~ 35 askel 7–8/20 ELÄINTARHAN JA uimarantojen ohella vierailimme myös Arildin keskiaikaisessa kappelissa
askel 7–8/20 36 ~ loilla. Yöpaikoista ystäväperheen luona vietetty aika jäi päällimmäisenä mieleen kummallekin: ”Dagin ja Rubenin kanssa oli hauskaa, se oli mun lempparipaikka,” vastasi toinen. Pojat pääsivät puhumaan englantia, näkivät naapurimaita, tutustuivat uusiin ihmisiin ja ylittivät itsensä sekä fyysisessä että henkisessä jaksamisessa. Tuloksena on mitä mielikuvituksellisin labyrinttimainen käytäväverkosto monikymmenmetrisine torneineen. ”Jos olis tsäänssii, niin kyllä varmasti lähtisin uudestaan!” VASEMMALLA ISÄNTÄ, emäntä ja auringonlasku. Vaikka Nimis (latinaa, suomeksi ”liikaa”) on yksi alueen suosituimpia turistikohteita, sinne ei johdata ensimmäistäkään kylttiä eikä sitä mainita turistioppaissa. Oikealla heidän kartanonsa. Kysyttäessä, lähtisivätkö vastaavanlaiselle matkalle ensi vuonna, kumpikin vastasi empimättä kyllä: ”Jos olis tsäänssii, niin kyllä varmasti!” Hintaa tälle yhden aikuisen ja kahden lapsen reissulle kertyi yhteensä 1 600 euroa, josta majoitukseen meni noin 300 euroa (neljä yötä maksullisissa, neljä yötä kylässä), ruokaan 400 euroa (8 päivää), matkoihin 600 euroa (sisältäen bensakulut) ja loput 300 euroa kului ostoksiin ja pääsylippuihin.. Pojat ylittivät itsensä Viikko oli suhteellisen kylmä ja vähän sateinenkin, mutta matkamme oli silti erittäin onnistunut. Löysimme paikan kyselemällä tietä vastaantulijoilta, joita kyllä riitti ja jotka kaikki olivat tulossa kyseisestä paikasta. Kyllä vieraiden kelpasi! VAS. filosofi, teologi Kierkegaardin mukaan nimetty polku Gillelejessä Tanskassa.. Toisen pojan mielestä parasta matkalla oli, että ”Näki vähän maita”. Viranomaiset ovat yrittäneet purkaa ja vandaalit polttaa teoksen jo useaan kertaan, mutta vuodesta toiseen taiteilija on palannut rannalle naputtelemaan lautoja yhteen. Rankinta puolestaan oli kummankin pojan mielestä viimeisen päivän pyöräily rankkasateineen. Kännykän käytöstä ei tarvinnut vääntää kättä, kun aika kului ja keskustelut pyörivät pyöräilyn ja sen tuomien elämysten ympärillä. Oik. Kysyessäni erikseen pojilta matkan kohokohtia ja haastavimpia hetkiä vastaukset olivat kovin yksimielisiä. Etteivät juristit pääsisi liian vähällä, Vilks on julistanut alueen kuuluvan mikrovaltio Ladonialle, jonka itsenäisyysjulistus annettiin vuonna 1996. Yhtenä osana taideteosta on oikeudenkäynnit valtiota vastaan. ARILDIN kappeli Ruotsin Höganäsissä
Lähetä vastaus 14.8. mennessä. Toteutus: tehty 3:lla tolpalla, joiden väliin on pingotettu 2 valoverhoa. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. MIELIPAIKKANI ON pieni kalliosaari Saimaan sylissä. ESA VIIHTYY kerrostalon lasitetulla parvekkeella: Parvekkeella istuskellessa mehua ja pientä naposteltavaa nauttien on mielenkiintoista seurailla liikennettä ja ihmisten liikkumista kadulla. Mielipaikkani mun KIRJAPALKINNON VOITTANUT Tupu kertoo: Mielipaikkani on omenapuiden alla sijaitseva Kesähuvimaja. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotun kirjapalkinnon voitti Johanna Tupila. Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 asukkia Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. Ki m m o H ei kk ilä. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”ITE” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 10.8. Aistit avoimina siinä hetkessä on kaikki, se riittää. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Lehden paras juttu. Tynnyrimies. ~ 37 askel 7–8/20 YHDESSÄ MIELIPAIKKANI ON omenapuiden alla sijaitseva Kesähuvimaja. Julkaisemme syyskuun Askeleessa kokoelman lukijoiden lähettämiä kuvia, nimimerkillä tai etunimellä. Aurinkoisin ajatuksin, Tarja RUUT NAUTTII kesämökin keinussa olosta, ja Lauran lempipaikka kesällä on vanhempien kotona oleva kuisti. mennessä. Suomen tunnetuimman, jo edesmenneen ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuistosta Parikkalasta voi lunastaa itselleen nimikkopatsaan. Numerossa 6/2020 suosituin oli Janne Villan kirjoittama ja Jukka Granströmin kuvaama kansijuttu Jaakko Heinimäestä. Kahvihetki kruunaa nautinnon katseen levätessä vesilintuja seuraillen. Vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Pysäyttikö patsas pellolla tai pihalla, jätteestä tehty teos tai luonnon muodostelma, jota ihminen jatkoi. Mökin rappusilla istuessa mieli lepää ja laineet liplattaa. Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik ITE-taide ilahduttaa LÄHETÄ MEILLE ITE-taiteen 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi aiheesta kuva ja hyvin lyhyesti tiedot teoksesta. MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti tai kosketti sinua eniten. Minun paratiisisaareni, jossa saan levätä
Hienojen rouvien sananjalat Kasvinimistö kiehtoo. Itse teen kasvista kasvovettä: kaadan kiehuvaa vettä murskattujen lehtien päälle ja annan hautua. Sananjalka on muutenkin lyyrinen nimi, ja kasvi on sadunomainen. Kun Agricola suomensi Uuden testamentin, hän tarvitsi Raamatun kasveille suomenkielisiä nimiä. Myöhemmin nimiä kehittivät Lönnrot ja Laestadius. Kurjenpolvessakin on sadunomaisuutta. Kun kesän alussa muutamme mökille, koiranputki kukkii. Keskiajan alkemistit nimittäin uskoivat, että poimulehden kuppiin jäävässä pisarassa oli taikavoimia. Maarianheinät ovat saaneet nimensä siitä, että niiden uskottiin olevan neitsyt Marian sänkyheiniä. Mesiangervo on tunnettu Johanneksen ruohona, koska se kukkii juhannuksen aikaan. Eräästä lapsuuteni lempikirjasta opin, että koiranputkea on sanottu maarianpitsiksi; pitsiä sen kukkatertut muistuttavatkin. Alun perin suomalaisilla kasveilla oli kansanomaiset nimet. Jauhosavikka kasvaa rikkaruohona punajuuripenkissä, siitä saa hyvää salaattia. Maariankämmekän nimi taas tulee juuresta, joka muistuttaa rukoilevia käsiä. NokkospesLAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ askel 7–8/20 38 ~. Poimulehden tieteellinen nimi juontuu arabian sanasta alkemelyeh (kemia). Valvatista tulee mieleen jokin hattivatin tapainen olento! Entisaikaan ihmiset elivät tiiviissä suhteessa luonnon kanssa ja kasveilla uskottiin olevan suorastaan taikavoimia. Männynhavuista hauduketta Perheessäni käytetään kesällä villivihanneksia ruoassa. Englantilaiset kutsuvat koiranputkea nimellä cowparsley (lehmän persilja). Poimulehti on hiirenhame Monet kansanomaiset kasvien nimet ovat suloisia, kuten voikukan hahtuvapalloa tarkoittava höytypää. Keltaja tuoksumatara tunnettiin maarianpahnoina. Sananjaloista tulevatkin mieleen lapsuuden loputtomat metsäleikit. Kun lapsena leikimme serkun kanssa hienoja rouvia, sananjalat toimivat parasoleina, päivänvarjoina. Maarianverijuurella on kolkko nimi: sitä on käytetty verenvuodon tukahduttamiseen. Jotkut nimet ovat vain hassuja, esimerkiksi kyläkellukka, rätvänä tai peltovalvatti. Miten herttainen lempinimi! Englannissa koiranputkella on myös hienostuneempi nimi Queen Anne’s Lace, kuningatar Annen pitsi. Siankärsämöä on kutsuttu pietarinkukaksi. Poimulehti on hiirenhame. askel 7–8/20 38 ~ Nokkospesto on ihanaa, ja horsman taimia voi syödä parsan tavoin. Mesiangervoa voi käyttää simaan; mesinen maku tuo luontaista makeutta juomaan. Ruokakauppa metsässä J oka kesä haltioidun yhtä paljon Suomen luonnon kasveista. Sananjalka on saanut nimensä telineestä, jolla entisaikaan pidettiin painavaa Raamattua. Toiset nimet ovat pahaenteisiä, kuten ruttojuuri ja kuolleenkoura, toiset satumaisia, esimerkiksi jänönsalaatti ja käenkaali. Ehkä pitäisi hyödyntää myös taikapisarat. Monet kasvien nimet ovat uskonnollisia. Tuoksuvia heiniä käytettiin hajustamaan liinavaatekaappia. Kielo on englanniksi lily of the valley eli laakson lilja, mutta esi-isämme nimittivät sitä lehmänkieleksi! Kotoisia ovat myös monet kissoihin ja koiriin liittyvät nimet, kuten kissankello
Raamatun seuduilla tosin kasvoi monta kymmentä lajia piikikkäitä kasveja, joten ei ihme, jos ihmisillä tuli mitta täyteen. Mielestäni ohdakkeen kukissa on ihana väri. Villivihanneksista kokkaaminen on hauskaa, kunhan se ei ole pakon sanelema juttu. Metsä tuntuu satumetsältä, kuten lapsuudessa. Nuoria voikukanlehtiä voi käyttää pinaatin tavoin. Kun aurinko paistaa metsään, heinät, kortteet ja sarat näyttävät ihanilta. Japanissa keltaohdaketta viljellään syötäväksi. Kuusenkerkkiä olen syönyt sellaisenaan, vitamiinipillereinä. Niissä on hennot, pehmeät sävyt, jotka hehkuvat auringonpaisteessa. alk. 0400 560 249 Seuraava Askel ilmestyy 3.9.2020. Villivihanneskeittokirjoja on nykyään saatavilla pilvin pimein, samoin erillisiä tunnistusoppaita. Kotimaisilla villikasveilla olisi vaikea saada vatsa täyteen, jos muuta ruokaa ei olisi. Juho Rasa, p. VUOKRATA HALUTAAN Krist. Jouni Kallioniemen kirja Sotavuosien konsteja ja korvikkeita antaa vinkkejä. Toivotamme lukijoille hyvää kesää.. Männynhavuista saa C-vitamiinipitoista hauduketta ja vadelmanlehdistä teen korviketta. Pula-aikoina luonnonkasveja on yritetty hyödyntää monin tavoin. Villivihannesten kerääjä saa metsäkylvyn kaupan päälle. Sekä tietenkin rauhoittava luonnossa liikkuminen. Villivihannesharrastuksessa yhdistyy kokkailu, historian tutkailu ja kielitiede. ~ 39 askel 7–8/20 to on ihanaa, ja horsman taimia voi syödä parsan tavoin. Usein ohitamme huikean kauniit kasvit niitä kunnolla huomaamatta. Keväällä poikani paistoi kippuraisia kotkansiiven versoja voissa. etsii yksiötä H:gistä tai Espoosta 1.8. Ohdakkeiden varsia ja nuoria lehtiä voi käyttää ruoanlaitossa. ”Mutta kelvottomat ovat kuin ohdakkeet, jotka viskataan pois, joita kukaan ei ota käteensä” (Samuelin kirja 23:6). opisk. Kuusenkerkästä vitamiinia Villivihannesten kokeileminen on jännittävää. Raamatussa ohdakkeet ja muut piikkikasvit ovat vitsaus. Villivihannesten kerääjä saa metsäkylvyn kaupan päälle
Luontoyhteyden voimistuminen ja kerskakulutuksen väheneminen ovat toivon merkkejä. Olemme toimineet pääosin virtuaalisesti, kertoo luostaripappi Pauliina Kainulainen. Kainulainen ei työskentele kokopäiväisesti Enonkoskella vaan asuu perheineen Joensuun liepeillä Kontiolahdella. – Monien ryhmien vierailuja ja retriittejä on jouduttu perumaan tai siirtämään myöhemmäksi. Meille tulee hyvin erilaisia ihmisiä vetäytymään pois TEKSTI: VESA KEINONEN KUVAT: JOHANNES WIEHN ”Jos tämä kriisi ei laita meitä ajattelemaan, niin mikä sitten?”. Enonkosken luostariyhteisö on normaalistikin varsin rauhallinen paikka. – Elämämme muistuttaa nyt pitkälti retriittitalon toimintaa. Paikan alkuperäinen näky oli muodostaa itäiseen Savoon hengellinen yhteisö, jossa asuisi vakituisesti ihmisiä. Tänä kummallisena keväänä yhteisö on ollut tavallista hiljaisempi. Hän on toiminut entisessä Ihamaniemen kansakoulussa olevan luterilaisen luostariyhteisön pappina muutaman vuoden. Tämä ei ole kuitenkaan pitkään aikaan ollut realismia. askel 7–8/20 40 ~ Hengitä hiljaista voimaa Luostaripappi, ekoteologi Pauliina Kainulainen uskoo koronaviruspandemian tuovan mukanaan myös jotakin hyvää
~ 41 askel 7–8/20 – LIIKKUMINEN lähiluonnossa ja retkeilyalueilla on lisääntynyt selvästi.
askel 7–8/20 42 ~ arjen tohinasta. Matkalla kohtuullisuuteen Teologian tohtori Pauliina Kainulainen on tullut tunnetuksi myös ekoteologina sekä tietokirjailijana. Enonkosken luostariyhteisössäkin yritämme tätä toteuttaa.. Talkoita ja avaraa tilaa Luostari on ikivanha hengellinen innovaatio, jonka perusperiaate toimii edelleen mainiosti. Teos on myös kuvaus kirjoittajan omasta matkasta kohti kohtuullisuutta sekä kestävää elämäntapaa. Aika ajoin vietämme ehtoollisjumalanpalveluksia. Hiljaisuudella ja rukouksella on monenlaista vaikutusta. Nykyaikainen luostarielämä voi olla väliaikaista vetäytymistä hiljaisuuteen tai osallistumista yhteisön toimintaan talkoolaisena. – Siihen ikivanhaan luostariperinteeseen liitymme muun muassa sillä, että kappelissamme pidetään päivittäin kolme rukoushetkeä. Hengellisyytemme on avaraa ja ekumeenista. Vuonna 2013 ilmestyneessä Metsän teologia -kirjassaan hän pohti sitä, miten vanha suomalainen luontoa kunnioittava maailmankatsomus auttaisi tulkitsemaan kristinuskoa ekologisesti mielekkäällä tavalla. Tärkeää on kunnioittava asenne kaikkia kohtaan. – Meillä tulija saa vapaasti ja rauhassa kuulostella sitä, mitä Jumala hänelle puhuu. Halutessaan heille on tarjolla myös hengellistä ohjausta, luostaripappi kertoo. Kohtuusliikkeessäkin aktiivisesti toimiva Kainulainen ei ihmettele lainkaan nykyajan ilmastoahdistusta. – MYÖS kehollisuus ja luonto on kytketty mukaan hengellisyyteen. Hän näkee ekologisen kriisin kumpuavan ennen kaikkea ihmisen mielestä ja sydämestä. Pauliina Kainulainen huomauttaa, että joillekin ahtaan hengellisyyden haavoittamille ihmisille viipyily luostariyhteisössä saattaa merkitä jopa korjaavaa kokemusta. Viime vuoden alussa painosta ulos tullut Suuren järven syvä hengitys jatkoi samojen teemojen käsittelyä
~ 43 askel 7–8/20 – Ongelmat ovat pitkälti seurausta vääristä asenteistamme ja ajattelutavoistamme. Hälytysmerkeistä ei ole ollut pulaa. Eri näkökulmat täydentävät siinä toisiaan. Ekologian ja rukouksen liitto Tuoreimmassa kirjassaan Kainulainen syventää edelleen ajatuksiaan metsän merkityksestä hengellisyyteen. – Kaikki nämä tunteet pitäisi saada kanavoitua rakentavaksi toiminnaksi. Maapallon väestön määrä lisääntyy hurjaa vauhtia, ja luonnonvarojen riistäminen on riistäytynyt monin paikoin jo täysin pois hallinnasta. Hän pohtii muun muassa sitä, mitä hiljainen rukous ja kristillinen mietiskely voisivat tarkoittaa ekologiaan yhdistettyinä. On eletty kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää. Ne voisivat johtaa siihen muutokseen, jota ekokriisiin ajautunut ihmiskunta kipeästi kaipaa. – Löytäisimmekö kristillisen syvähengellisyyden traditiosta uusia voimanlähteitä. Kainulainen näkee hengellisyyden tason ehdottoman tarpeellisena palasena ekologisessa keskustelussa. Viimeisten päivien hälytysmerkit Kevät ja alkukesä ovat tänä vuonna olleet ainutlaatuisia. Hän huomauttaa, että monet ihmiset tuntevat nykyisin tuskaa, vihaa ja raivoakin maapallomme tuhoutumisesta. Muutoksen pitää aina kummuta syvätasolta, jotta se olisi voimallinen ja merkittävä. ”Kaivamme koiran kanssa kilpaa perunoita.”. Olemme kokeneet sellaisen dramaattisen pysähdyksen, jota jotkut ovat ennustelleet jo pitkään. Ne johtavat lopulta luonnon kohtuuttomaan riistoon
Kyseessä saattaa olla jopa lajimme kannalta kohtalonkysymys. – Joka tapauksessa edessämme on koronaviruksen jälkeen muitakin romahduksia. Hän suree sitä, miten ihminen on kadottanut nöyryyttään. Kuluttamisen tulisi olla paljon harkitumpaa kuin nykyisin, hän linjaa. Siinä ei palattaisi täysin samanlaiseen maailmaan, vaan kurssia muutettaisiin ainakin jonkin verran. Nöyryys on kadonnut Enonkosken luostaripappi on pohtinut sitä, käyttääkö ihmiskunta tämän pysähdyksen viisastuakseen edes hiukan. askel 7–8/20 44 ~ Pandemian rauhoituttua ainakin toistaiseksi on Suomessakin alkanut keskustelu jälleenrakennuksesta. Luonnon anteja törsätään joka päivä aivan surutta. Hengellisyys auttaa kantamaan katoavaisuuden taakkaa. Jättikokoisten sellutehtaiden varaan hän ei Suomen tulevaisuutta enää missään nimessä rakentaisi. – PARHAIMMILLAAN katoavaisuuden ymmärtäminen kirkastaa värit. Kilpahuuto on kova. Pauliina Kainulainen peräänkuuluttaa sellaista jälleenrakennusta, joka toteutettaisiin ekologisten periaatteiden mukaan. Pauliina Kainulainen ei usko kaikkitietäväksi itsensä luulevan ihmiskunnan oppineen tätä olennaista läksyä. Ekoteologi haluaisi uudistaa hallitusti myös käsityksiämme työstä ja talouselämästä. Jos tämä kriisi ei laita meitä ajattelemaan, niin mikä sitten. – Panostukset työllisyyteen ovat toki sinänsä tärkeitä. Miten sitä tehdään ja mitkä asiat painottuvat. Antiikin kreikkalaisten viisaan opin mukaan hybristä eli ylimielisyyttä seuraa lankeemus, nemesis. Saat elää juuri tätä päivää.. Mutta niiden tulisi samalla tukea luonnon tasapainon palauttamista. Näin voi tapahtua vaikka silloin, kun olet noussut kauniiseen kesäaamuun. – Keskeistä olisi irtautua liiallisesta kulutusriippuvuudestamme. – Ei oikein ymmärretä, miten äärimmäisen riippuvaisia olemme koko luomakunnasta
Liiat sanat. Muutos ei kuitenkaan synny vaivatta eikä ilmaiseksi. Ei tarvitse osata ulkoa joitakin monimutkaisia rukouskaavoja. Esimerkiksi ökymatkailu ja muunlainen täysin turha liikkuminen on vähentynyt. – Muinaisuuden kautta saamme kosketuksen toisenlaiseen tapaan nähdä tämä maailma. – Kuluttajien pitää olla valmiita maksamaan tuotteista hieman enemmän, jos ne tehdään lähempänä eikä epäeettisesti jossakin kaukaisessa hikipajassa. Hänen perheellään on Kontiolahdella puutarha, jota hän luonnehtii ”suomalais-ugrilaisen monimuotoiseksi”. Katoavaisuuden taakka Pauliina Kainulainen on surukseen huomannut, että nykyihminen on vieraantunut monista elämään kuuluvista perusasioista. Moni on alkanut sen seurauksena pohtia, olisiko mahdollisimman suuri omavaraisuus kuitenkin parasta. Globaalin talouden tuotantoketjujakin on katkeillut ainakin väliaikaisesti. – Parhaimmillaan katoavaisuuden ymmärtäminen jotenkin kirkastaa värit. – Jeesuksen seuraaminen ei välttämättä tuo ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Hengellinen etsintä voimistuu Kainulainen uskoo uudenlaisen hengellisen etsinnän saattavan voimistua kriisin takia. Meillä on turva Hiljentymisen tapoja ja koulukuntia on leegio, ja uusia tulee. – Marjastaminen tekee mielellekin hyvää. LIVESTREAM KLO 18.00 5.7. Katoavaisuutemme tajuaminen on raskas asia, mutta se jotenkin kuuluu ihmisen osaan. Marjastaminen tekee mielellekin hyvää. Teologian tohtori kuitenkin uskoo, että hengellisyys auttaa kantamaan katoavaisuuden taakkaa. – Jumalan valtakunta on lähellä kaikissa tilanteissa. Marjametsä ja perunamaa Pauliina Kainulainen on itse kotitarveviljelyn suuri ystävä. Se kaikki elää edelleen meissä, siellä jossakin marginaalissa, luostaripappi toteaa. LIPUT ALKAEN 15 € Kesäkeikka. Lähiruoasta kannattaa maksaa Ekoteologi on saanut iloita tämän kevään aikana muistakin positiivisista asioista. Hän on liikkunut marjakorin kanssa metsässä pikkutytöstä lähtien. – Viimeisimmän kirjani viimeistelytyön aikana tuli sellainen olo, että pitäisi tehdä käsillä jotakin. – Tämä koronakevät tuhansine uhreineen on konkretisoinut asian. Kainulaisen mukaan kristillisen mietiskelyn luovuttamaton piirre on, että se kytkeytyy Jumalaan. – Metsissä näkee nyt paljon nuoriakin, se ilahduttaa. On yhä enemmän kaipuuta sellaiseen rukoukseen, josta puuttuu yksi tämän ajan vitsaus. Marjat ovat myös niin ihmeellisen hyvää ruokaa. Ekoteologi kertoo olevansa myös suuri marjojen ja marjastamisen ystävä. Koiran kanssa sitten kilpailemme, kuka sitä saa kaivaa, Pauliina virnistää. Kainulainen näkee edessämme suuria mahdollisuuksia, mikäli osaamme nyt toimia oikein. – Voi vaikka aivan yksinkertaisesti lähteä luontoon kävelemään ja samalla rukoilla. Oudon ja pelottavankin korona-ajan Enonkosken luostaripappi toivoo herättelevän ihmisiä myös syvätason pohdintoihin. Hän näkee esimerkiksi vetäytymisen mökeille ja luontopoluille yhtenä korona-ajan mukanaan tuomista toivon pilkahduksista. Myös ymmärrys kaiken katoavaisuudesta on työnnetty jonnekin syrjään. Luostaripappi huomauttaa, että hiljaista rukousta voi harjoittaa myös suomalaiseen sielunmaisemaan luontevasti loksahtavalla tavalla. Siellä on monia hyviä piirteitä, jotka liittyvät esimerkiksi luonnon kunnioitukseen. Perustin silloin perunamaan. ~ 45 askel 7–8/20 Ikiviisautta ja teknologiaa Kainulainen pohtii, että yksi tulevaisuuden toivon merkki voisi olla se, että joku muinainen viisaus yhdistyisi nykyaikaan, esimerkiksi teknologian tuomiin mahdollisuuksiin. Silti se voi olla elämän merkityksellisin asia, vaikka kyseessä olisi monessa suhteessa luopumisen tie. Meillä on turva, joka perustuu Hänen lupauksiinsa. Ja muistamaan sen, mitä meille on luvattu
Laitoin myös muistiin kirjoissa ja lehdissä olleita hyviä havaintoja, oivalluksia ja nasevia sanontoja. Koulutus kesti reilut puoli vuotta. Kuinka usein kirjoitat muistikirjaasi. H yvin varustetussa kirjakaupassa oli läjäpäin ja hyllymetreittäin erilaisia ja erihintaisia muistikirjoja. Käsin poimittuja ajatuksia M inulla on käytössäni useita muistiinpanovihkoja. Vihkot ovat ensisijaisesti työvälineitä, jonne kirjoitan haastatteluja ja yhteystietoja. Toukokuussa kävin ostamassa jälleen uuden muistikirjan. Kuten tämän käsitetaiteilija Christon näkemyksen ( Helsingin Sanomissa – alun perin New York Timesissa): ”Taiteessa on kyse mielihyvästä. Valitsin ensi kertaa elämässäni muistikirjan, jonka sivut eivät ole viivoitettuja tai puhtaita, vaan pisteytettyjä: jokaisella sivulla on himmeitä pisteitä ikään kuin viivastona. Kun työpaikkani alkuvuodesta muutti, heitin roskiin kymmeniä vanhoja muistiinpanovihkoja. Se sai uudenlaisen merkityksen. Mieluisaan kirjaan on mieluisaa kirjata ajatuksiaan. Se on musta, kannessa kasvien kuvia. askel 7–8/20 46 ~ SEITSEMÄN KYSYMYSTÄ TEKSTI & KUVA: OLLI SEPPÄLÄ Muistikirja on itsetuntemuksen aarrearkku. Arvioin, että joudun ostamaan jälleen uuden kirjan kesän lopulla tai viimeistään alkusyksystä. Kirja täyttyi kolmessa kuukaudessa. Muistikirja koetaan syvästi henkilökohtaiseksi esineeksi, joten mikä tahansa vihko ei välttämättä käy. Mutta kurssin jälkeen prosessi päässäni jatkui ja muistikirjani sivut alkoivat täyttyä. Missä muistikirjasi on nyt?. Kynä löytää pisteet ja kirjoitetuista riveistä tulee kutakuinkin suoria. Sisältö on tietysti tärkein, mutta kun puhuu ihmisten kanssa aiheesta, on jokaisella omat vaatimuksensa muistikirjalle: koko, sidottu vai kierrekantinen, kannen materiaali ja kuosi, paperin laatu ja väri, kuminauha (pitämässä kirjaa kiinni), puhtaat sivut vai viivoitus, sivunumerointi, brändikin merkitsee. Varsinkin jos sinne muistaa kirjoittaa jotain. M uistikirjaherätykseni alkoi oikeastaan puolitoista vuotta sitten. Tämähän on iso juttu, tajusin. Käytin muistikirjaa vain siihen tarkoitukseen. En ole pitänyt varsinaista päiväkirjaa, mutta kirjasin ajatuksia ylös. Mutta ei sekään ikuinen ole. Osallistuin Hiljaisuuden joogan ohjaajakoulutukseen. Sivut ovat valkoiset ja viivoitetut, kuten edellisessäkin muistikirjassa. Aloin kirjoittaa lahjaksi saamaani muistikirjaan koulutuksen aikana kuulemiani ajatuksia, siellä syntyneitä näkemyksiä ja jälkikäteen tulleita oivalluksia. Uudessa kirjassani on peräti 250 (numeroitua) sivua. Aikansa kutakin, perustelin itselleni. Muistikirjan pitää olla miellyttävä, jotta siihen on mukava tarttua. Onko sinulla muistikirja tai useampi. Reilun vuoden aikana olen hakeutunut erityisen muistikirjan ääreen. Kirjoitin runonpätkiä, rukouksenpalasia ja aforismin alkuja. Nyt on sellainen henki päällä, että pois tieltä oksat ja männynkävyt! Muistikirjalla, kuten päiväkirjalla, on väliä esineenä. Mutta nyt vauhti oli hurjempi. Niitä löytyy työpaikalta, kotoa ja repusta sekä kameralaukusta. Visuaalinen mielihyvä on erittäin tärkeää: hyvin virkistävää, hyvin vangitsevaa.” Huomasin alkavani myös nauttia muistikirjasta esineenä. Helmikuun puolivälissä ostin uuden muistikirjan
Aseta kirja ja kynä eteesi pöydälle tai polviesi päälle. Muistikirja koetaan syvästi henkilökohtaiseksi esineeksi. Miltä se näyttää. Miksi kirjoitit sen minkä kirjoitit. Voit istua kotona sisällä, parvekkeella tai vaikka puiston penkillä. Pääasia, että istut hyvin. Kenen haluaisit lukevan muistikirjasi (päiväkirjasi) kuolemasi jälkeen?. Erilainen. Katso sivua, jossa on paljon tekstiä. Oliko valinta vaikea. Hengitä syvään ja keskity. Miltä kirja tuntuu kädessäsi. Avaa muistikirjasi. Voit vastata kaikkiin oheisiin kysymyksiin tai valita niistä vain muutamia. Arvioi sen kokoa ja kansimateriaalia. Ota käteesi se muistikirja (tai päiväkirja), joka sinulla juuri nyt on käytössäsi. Kenelle ajattelet kirjoittavasi. Millainen seuraava muistikirjasi tulee olemaan. Milloin ostit sen. Onko kirja uusi vai vanha. Ota käteesi kynä ja kirjoita muistikirjaasi, mitä ensimmäiseksi tulee mieleesi. Minkälaisia tuntemuksia oman tekstin näkeminen (ja lukeminen) herättää. Samanlainen. ~ 47 askel 7–8/20 1 2 3 4 5 6 7 Seitsemän kysymyksen meditaatio Tätä harjoitusta varten tarvitset muistikirjasi ja kynän
Luonto leikkii muodoillaan. Koristeomenapuun kukat aukeavat kuin paratiisillinen viuhka. askel 7–8/20 48 ~ Potkuri ja viuhka Sudenkorento muistuttaa helikopteria ja salkoruusun nuppu potkuria. 1 2 3 4 5 askel 7–8/20 48 ~
Loppukesästä jättiauringonkukan taipuneen kukinnon alla pääsee kuvitteelliseen puutarhasuihkuun. Pietaryrttiä on sanottu nappikukaksi ja kerrannaista niittyleinikkiä nappileinikiksi. Kukkahattutäti ei voi kuitenkaan olla näkemättä puutarhan soreita asusteita. KAUNOPUNAHATTU ONKIN valinnut valkoisen hatun (Echinacea purpurea White Swan). Ne toistavat luonnon omaa muotomaailmaa. Perhosia houkutteleva kaunopunahattu. Kaunopunahatun säteittäin avautuvat kukinnot, päivänhatut ja auringonkukat muistuttavat kaikki tuosta elämän lähteestä. KANADANLILJAN KELLOHAME heilahtaa tuulessa. Viimeistään kultasade, sinisade, hopeaputous ja pikarililja antavat viilentävän kylvyn. Hyönteisissä on sentään laveutta. Sillä tavoin nimensä ovat saaneet vaikkapa pukinparta, revonhäntä ja kurjenpolvet. ~ 49 askel 7–8/20 M uuan hyönteistutkija sanoi, että lintujen maailma on perin köyhä ja antaa niin vähän. 4. Muodot löytyvät lehdistöstä, kukinnoista, olemuksesta tai vaikka kukkaperistä kesän mentyä. Puutarhassa näkyy ihmistä ja eläimiä muistuttavia piirteitä. 3. Silmät katsovat orvokeista, mustasilmäsusannasta, päivänsilmistä. Tutkimusmatkalle pääsee vaikka omassa kotipihassaan. Kasvit herättävät mielikuvia, ja sitä ne ovat tehneet myös nimeäjilleen. Koristeomenapuun viuhka. Vai hattuko se on. Nappikukka ja neidonkenkä Kanadanliljan kukinnon hattumaisen muodon tarkoitus on vain houkutella pölyttäjiä tekemään taikatemppunsa. VALENTINE ON särkyneensydämen kestävä, punakukkainen lajike.. Pukimia on siellä täällä, kun tarkemmin tutkii: neidonkengässä, keijunmekossa ja pantaheinässä. Tulta ja vettä Kasvimaailma on täynnä elämän eliksiiriä, joka on peräisin auringosta. Saniaisen siivet. Tällä erää juututaan nimenomaan muotoseikkoihin, sillä toisinaan ihmisen kädenjälki muistuttaa Luojan luomaa ja toisin päin. 5. Potkuri antaa vauhtia salkoruusun kukintaan. Nokat ja jalat antavat leimansa kasville, sillä muodostaan kasvi tunnetaan. 2. Poimulehti avautuneine vekkeineen. Loppukesästä pientareilla kasvaa pehmeitä partasuteja piikittömän huoTEKSTI JA KUVAT: MIINA LEPPÄNEN 1. Perhosaiheita on paitsi kämmeköiden myös maitohorsman kukinnoissa. Tulikukka, tulikellukka, tuliunikko, soihtunauhus – tulta ei puutu kukkatarhoista. Kasvikunnan puolellakin on ihmettelemistä, jos vain malttaa perehtyä
Ennen avautumistaan se on vekillä, ja kun se aukeaa, piparkakkureunojen sisälle kerääntyvät kastepisarat. Yösyöpöttelijän jäljet näkyvät lehdistössä kertautuvana kuviona. Myöskään piikkiputkien räiskähtelevä sähäkkyys ei jätä kylmäksi. Lönnrot kutsui rohtoraunioyrttiä karjanyrtiksi. Edellistä herkempää tähdellistä tuikintaa on valkovuokoissa, metsätähdissä tai isotähtiputkissa. Ne vaativat paljon hoitoa, sillä luonto ei pysy helposti ihmisen asettamassa muotissa. Valikoima on jo luonnostaan valtava, 1 2 3 4 5 1. askel 7–8/20 50 ~ paohdakkeen kukkiessa. Hopeatäpläpeipin sydän sykkii lämpimästi.. Kurpitsa on puutarhan lempeä ”pommi”. Koristehirssin kukinto puolestaan on hienostunut huiskula. Porkkana on puhjennut kukkaan. 2. Morsiusharso taas laineilee harsomaisena pensaana, eikä sitä suotta käytetä vihkikimpuissa. Kuitupalmun oksa sopisi vaikka geishan kämmenelle, sillä lehtiviuhka täydessä leveydessään on jämäkkää tekoa. Kesäinen lumihiutale Luonto tarjoaa miniatyyri-ilmakuvastoa. Pelkkä kanta alkaa myös työntää kasvupisteestään vihreää. 4. Kesäistä lumihiutaletta voi ihailla keskellä kirkasta poutapäivää. Tiarelloja on kutsuttu pitsimyssyiksi. Hienoja muotoja löytääkseen ei tarvitse kuitenkaan ruveta kuvanveistäjäksi. Siimeksessä ne muistuttavat talvesta, sillä kukkavanat nousevat kuin valkeana palavat tähtisadetikut. Pakkasaikaan karhunsammalikot kelluvat jäätyneen veden ympäröiminä pieninä saarina, joista pistää esiin sammalhavuja. Sinipallo-ohdake lie siilin pikkuserkku. Kuitupalmua pienempi versio näkyy kotoisessa poimulehdessä. Kaksivuotinen porkkana nimittäin kukkii valkoisin sarjakukin. 3. Kukinnan jälkeen kasvista saa kerättyä siemenet talteen seuraavaa suvea varten. Sydän ja miekka Muotopuutarhoiksi on vanhastaan kutsuttu barokkipuutarhoja, joiden istutusalueet ovat geometrisiä, pensaat muotoon leikattuja ja puurivit säännöllisen harkittuja. Keväällä hiusjuuria kasvattavaa jääkaappiporkkanaa ei siis tarvitsekaan heittää kompostiin vaan juurikas kannattaa kaivaa maahan. 5. Ensimmäisenä kesänään se kasvattaa juurtaan, mutta toisena kasvuvuotenaan se alkaa työntää kukintoa, joka muistuttaa lumihiutaletta
Puutarhassa miekat ovat onneksi taipuisaa laatua. Loppukesästä salkoruusun aukeavat ruusukkeet näyttävät ilmiselvästi potkureilta. Samoin on pommien laita, sillä kurpitsat ovat lempeää syötävää. Kasvia on helppo lisätä taivukkaista tai pistokkaista, ja se leviää myös rönsyistään. Sotaisampaakin sorttia puutarhasta löytyy. Palloja ja kierteitä Keväisin saniaisten hiljalleen avautuvat viehättävät kierteet ja alkukesästä rohtoraunioyrtin kukinnot ovat kuin perhosen toukkia. Palloja kasvien lehdistöistä ei juuri löydy mutta kukinnoista kyllä: lumipalloheisi, pallohortensia, kultapallo, pallolaukat. Lähellä sydäntä ovat myös päivänsinen, rotkolemmikin ja lehmuksen lehdet. ~ 51 askel 7–8/20 olipa kyse herkistä nuokkuhelmiköistä tai niittyräpelöistä, joiden kauneus piilee salmiakkitähkylöissä. Miekan voi nähdä miltei jokaisessa heinässä, mutta eritoten kurjenmiekoissa, liljapuissa ja kapealehtisissä kuunliljoissa. Surullisen kuuluisia taas ovat särkyneensydämen ja verenpisaran kukinnot. Hopeatäpläpeipillä on sydämenmuotoiset lehdet. Pallokaan ei aina ole pyöreä. Sinipallo-ohdakkeen kukat ja hevoskastanjan siemenkodat muistuttavat piikkipalloja. Kasvitieteilijä Elias Lönnrot nimesi luonnonvaraiset kellot eläinten mukaan. Kesäistä lumihiutaletta voi ihailla keskellä kirkasta poutapäivää. Kuviorepertuaarissa on varaa. Pasuunakukan ja karhunköynnöksen torvet soivat, pillikkeiden pillit puhaltavat ja kellot kaikuvat äänettömästi luonnon omaan äänimaailmaan sulautuen. Niitä on omansa hirven, peuran, harakan, kissan, kurjen ja varsan mukaan, aivan kuten lehmällä on ollut kaulassa omansa. Kun kaunopunahatun terälehdet alkavat roikkua, kukinnosta tulee mieleen sulkapallon sulka. TARHAVIINIKÄRHÖ Etoile Violette kiipeää katsomaan kesäyön onnea.
Hellepäivinä se voisi vain lekotella auringon paahteessa, eikä kuumuus tunnu possua haittaavan. Myös jalkapallo on sille mieluinen lelu. Herkän oloinen Elmeri on hieman hämillään ulkopuolisen vieraan tulosta tarhaan. Sorkkien leikkaamisesta Elmeri ei pidä; silloin se vinkuu. askel 7–8/20 52 ~ TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN LEMMIKKI HEART MINÄ Elmeri nauttii helteestä M inipossu Elmeri on aamup u u h i s s a a n kesäaitauksessa. Minipossujen näkö on melko huono, joten ne suunnistavat sitäkin paremman hajuja kuuloaistiensa avulla. Kesäkuusta 2018 minipossujen aitauksissa on pitänyt olla lain mukaan tupla-aita afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi. – Itse en ottaisi minipossua sisälle edes omakotitaloon, koska siellä se ei voi toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Pääosin se saa kuitenkin lähitilojen heinää, itse jauhetuista kaurajauhoista tehtyä velliä, teollista minipossuille suunnattua ruokaa, kasviksia sekä leipää. – Ruoka on maistunut Elmerille aina todella hyvin. – Minipossut ovat paljon siistimpiä kuin ihmiset yleensä luulevat. ELMERI PAINAA viitisenkymmentä kiloa, mutta minipossu voi kasvaa jopa satakiloiseksi. Ne eivät tee tarpeitaan esimerkiksi nukkumapaikkaansa, Heini kertoo. Elviira päättää, kuka syö ensin, omistaja nauraa. Kaksikko tuli perheeseen luovutusikäisinä. Pesueen muut sisarukset joutuivat kerrostaloihin. Se haistelee ja tonkii kärsällään maata. Toisinaan Heini tekee possulleen ruokakätköjä. Elmeri on tähän mennessä pysynyt kunnossa eikä terveysmurheita ole ollut. Ne ovat hirveän aktiivisia eläimiä. Elmeri ja Elviira nukkuvat kylki kyljessä, usein kuorsaten. Samassa aitauksessa asustaa myös sen samanikäinen sisko Elviira. Sen sijaan aitauksessa vierailevaan kotieläinpihan kissaan se suhtautuu tottuneesti. KESÄ ON Elmerille mieluisinta aikaa. Etukäteen kokoa on vaikea ennustaa. Sellainen rakennettiin myös Elmerille. Välillä se kyhnyttää itseään auton renkaaseen. Silloin se saa aitaukseensa lätäkön, jonka mutavellissä voi vilvoitella. Kerran syntymäpäivänä Elmeri sai syötäväksi oman mansikkakermakakun, joka oli possulle melkoista nautintoa. Ruoka on maistunut Elmerille aina todella hyvin.. Niiden mieluinen harrastus on nukkumapaikan ”petaaminen” ja järjestyksen vaihtaminen. Vaikka Elmeri on rauhallinen, on se kerran karannut ”kunniakierrokselle” puutarhaan. Vaikka hellettä seuraisi ukkonen, possu ei ole moksiskaan. Välillä Heini suihkuttaa letkulla vettä suoraan Elmerin päälle viilennykseksi. Harmillisen moni joutuu vaihtamaan kotia, koska omistajat eivät ole riittävästi perehtyneet minipossun tarpeisiin. Varsinkin talvisin lisävitamiinit ovat Elmerille tärkeitä. – Lihasioille suunnattu ruoka ei vastaa minipossujen energiantarvetta. Talviaikaan se asustaa navetassa isossa karsinassa. Aika mässytys kuuluu sen syödessä, se ei varmaan yllätä ketään. Välillä kuuluu tasainen ja tyytyväinen ”röh, röh”. Elmeri ei ole helposti ohjailtavissa, vaikka se onkin kiinnostunut omistajansa herkkupaloista. Makaronilaatikko on yksi Elmerin lempiherkuista. Omistaja Heini Piispa rapsuttaa lemmikkiään hellästi ja juttelee rauhoittavasti. Elviira pitää Elmerin kurissa. Elmeri on kuusivuotias kastroitu uros. Heini painottaa minipossuun sitoutumisen tärkeyttä, sillä se voi elää viisitoistavuotiaaksi tai jopa sen yli
~ 53 askel 7–8/20 ~ 53 askel 7–8/20 – JOKA päivä hymyilemme mieheni sekä poikani kanssa Elmerin touhuille, kertoo Maalaiskartano Korholan emäntä Heini Piispa Rantasalmen Parkumäestä. – JOKA päivä hymyilemme mieheni sekä poikani kanssa Elmerin touhuille, kertoo Maalaiskartano Korholan emäntä Heini Piispa Rantasalmen Parkumäestä.
askel 7–8/20 54 ~ OLKIHATTU ON amissimiehen ja -pojan tunnusmerkki.
Kaukana Faecebookista Kingerichin perheen pihamaa on hiljainen, mutta hetken kuluttua ympärillämme on liuta olkihattuisia poikia. Amissien mailla kellokin käy eri tahtiin TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA. – Kaikkea muuta voit kuvata aivan vapaasti, mutta omia kasvojani en halua niissä näyttää, hän selvittää. En ihmettele lainkaan, sillä valokuvauskone on yhteisössä elävälle turha laite, ja siksi kiellettyjen listalla. A uto nielee kilometrejä Minnesotan osavaltion pohjoisosissa, missä heinäkuinen helle väreilee peltojen yllä. ~ 55 askel 7–8/20 Ei sähköä, ei autoja eikä nykytekniikkaa. Perheen isä toivottaa meidät ystävällisesti tervetulleeksi ja vastaa myöntävästi pyyntööni saada valokuvata. Vieressä istuu vaimo ja takana kolme poikaa olkihatut päässään. Olen kiitollinen perheen isälle ystävällisestä suhtautumisesta, eikä tulisi mieleenkään olla noudattamatta hänen toivettaan. Amissi-isä on ohjaksissa. Lähes omavaraistaloudessa elävät amissit kieltäytyvät kaikista arkipäivää helpottavista keksinnöistä. Amissit eivät halua olla paikallisia nähtävyyksiä, eikä heitä ole kohteliasta kuvata ilman lupaa. Tiedämme olevamme amissien mailla, kun ohitamme hevoskärryt. Koska perheet ovat suuria, kyseessä on yksi Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavista uskon yhteisöistä. Olemme keskellä yhtä maailman moderneinta yhteiskuntaa, mutta matkalla menneisyyteen
Amissiperheet ovat yleensä hyvin monilukuisia; Kingerichin perheessäkin on kolmetoista jäsentä. Ylellisyystavaroita ei hyväksytä. Yhden henkselin varassa Amissit saavat istua autossa, mutta eivät ajaa tai omistaa sellaista. Hän kyselee asioita Sveitsistä ja on kiinnostunut myös muusta Euroopasta. He haluavat elää mahdollisimman alkukantaista 1600-luvun tyylistä elämää. Hevoskärryillä matkatessakin on tärkeää, että kyyti ei ole liian miellyttävää; siksi renkaissa harvemmin on kumeja. Tilaa tarvitaan toki perheellekin. Talolla on kokoa, koska saman katon alla on myös yhteisön kirkko. Naimattomilla naisilla on esiliina, jota avioituneet eivät yleensä enää käytä. Koska amissit pyrkivät torjumaan ulkopuoliset vaikutteet, heidät kyllä tunnistaa valtaväestön joukosta. Minnesotan amissiasutukset ovat ryhmittyneet kahdelle alueelle: äärimmäiseen kaakkoon lähellä Iowan rajaa ja keskiluoteeseen. Mutta veroja he maksavat. askel 7–8/20 56 ~ Vainottuja uskon uhreja Ajantaju katoaa pian, eikä vähiten siksi, että amissien kellot käyvät hieman eri ajassa kuin valtaväestön, että ero heihin korostuisi. Pöydän päällä roikkuu propaanikaasulla toimiva lamppu. Naisten on sonnustauduttava ulkosalla liikuttaessa rukoushattuun. Pojatkaan eivät osallistu keskusteluun muutamaa sanaa enempää, mutta haluavat olla lähistöllä. Miehet eivät saa pitää jakausta, ja lierihattu kuuluu amissimiehen varusteisiin. Mitään kovin suuria eroja ryhmien välillä ei kuitenkaan ole. Naisten hameet ovat usein harmaita, viininpunaisia tai sinisiä, ja ne ulottuvat aina polven alapuolelle. Kun yhteisö kasvaa yli 200 hengen kokoiseksi, se yleensä jakautuu kahtia, ja uusi siirtokunta laitetaan pystyyn vähän matkan päähän. Toinen ryhmä muodostuu vähän liberaaleimmista ja kolmas ryhmä kulkee keskitietä. 1600-luvun lopulla Jakob Ammanin johtama ryhmä erosi anabaptisteista, ja sen jäseniä alettiin kutsua amisseiksi. Riitojen seurauksena amissit ovat jakaantuneet kolmeen eri lahkoon. Hyvin vähällä on aivan mahdollista tulla toimeen, perheen isä toteaa. ”Miten Sveitsissä eletään?” Kingerichin perheen isä haluaisi kuitenkin matkustella. Jotkut liberaalimman suunnan amissit hyväksyvät auton, kunhan se on maalattu mustaksi. Koti ja kirkko saman katon alla Kingerichin perheen kotitalo on valkoinen, kuten amisseilla on tapana. Turhaa on moni meillä pitkään arkielämässä mukana ollut asia. Koska heidän tiluksillaan viljellään suuremmassa mittakaavassa vain Jumalan sanaa, eikä perheellä ole maatilapuotia, he tapaavat muita kuin yhteisönsä jäseniä harvakseltaan. 1700-luvulla amisseja lähti Amerikkaan, jonne he perustivat uudet yhdyskuntansa. Millaisia uskontokuntia siellä on nykyään, mies haluaa tietää lähes keskustelujen alkumetreillä. Vyöt Hevoskärryjen käsittelyä opetetaan amissien kouluissakin.. Hän opetti, että todellinen kristitty ei leikkaa partaansa eikä korista itseään muotivaatteilla ja tottelee tinkimättömästi yhteisön sääntöjä. Takissa ei saa olla taskuja. Amissien historia ulottuu 1500-luvulle Sveitsiin, anabaptisteihin, jotka alkoivat tulkita Raamattua hyvin ankarasti kasteasioissa. Nykyään Minnesotan Amish-yhteisöjen väkiluku on yli 3000. Ainakin sen verran, että pääsisi käymään Sveitsissä, uskon alkujuurilla. Takki ilman taskuja Amisseille tunnusomaista on modernisoinnin ja materialismin vastustaminen. ”Älkää kootko aarteita maan päälle” on heidän tunnuslauseensa. – Miten Sveitsissä eletään. Kuvissa oleminenkaan ei vaikuta vastenmieliseltä. Jokainen perhe valmistaa itse pukunsa vaatimattomasta yksivärisestä kankaasta. On niin sanotut Old Order -amissit, jotka vastustavat kaikkea kehitystä. Amman piti tiukkaa kuria. Nykyään heitä on Yhdysvalloissa noin 330 000. Heitä alettiin vainota, ja tuhansia yhteisön jäseniä surmattiin uskonpuhdistuksissa. Siitä syystä perheen naisväki ei halua tulla kodista ulos lainkaan, emmekä me mene sisälle. Amisseilla ei ole mitään vakuutuksia, ei sairausvakuutuksia, ei lääkärintarkastuksia, ei synnytyssairaaloita, ei sosiaaliavustuksia, ei asepalvelusta. – Ihmisen ei ole tarkoitus ympäröidä itseään turhilla tavaroilla. Radiota, televisiota tai sähkövaloa ei löydy oman katon alta. Polkupyörä on kielletty, sillä se on ”moottoriajoneuvo”
Harvinaiset vieraat ovat tervetullutta vaihtelua tilan arkeen. ~ 57 askel 7–8/20 olisivat liian helppo ratkaisu. Lyhyesti sanottuna amissien elämäntapa perustuu muutamiin hyveisiin, kuten vaatimattomuus, epäitsekkyys, yksinkertainen elämäntapa erillään modernista yhteiskunnasta, perheen ja yhteisön kunnioitus, väkivallattomuus, ruumiillinen työ ja nöyryys. Amissit eivät hyväksy korkeakouluopetusta. Hevoskärryjen käsittelyä opetetaan amissien kouluissakin. Lapset käyvät koulua, mutta osallistuvat myös ahkerasti kotitilansa töihin. Nykyisinkin vielä kolmasosa amisseista työskentelee pelloilla, mutta amisseja työllistävät myös kauppa, huonekalujen valmistus ja turismi, ja monella heistä on oma pienyritys. Koulunkäyntiä ja kotitilan töitä Amissien perinteinen pääelinkeino on maatalous. Miehet käyttävät usein vain yhtä henkseliä välttääkseen kahden henkselin tuomaa ylpeydentunnetta. Sakkeuksen 75 000 dollaria Yleensä amissiperheiden lapset opiskelevat omissa kouluissaan 15-vuotiaiksi asti, minkä jälkeen he ryhtyvät harjoittelijoiksi ja oppipojiksi jossain yhteisönsä lukuisista yrityksistä tai ammattikunnista. Amissit ovat pasifisteja, rauhaa rakastavia ihmisiä. Muuten pojat seuraavat meidän vanavedessämme, mihin vain piha-alueella siirrymmekin. Fysiikka, kemia ja biologia ovat liian epäkristillisiä opiskeltavaksi. Kokovartalopeilit ja kaikki korut on kielletty, koska ne voisivat ylpistää. Tyypillisesti kaikki tehtävät vievät ajatukset Raamatun tapahtumiin, esimerkiksi näin: ”Tavattuaan Jeesuksen Sakkeus lupasi lahjoittaa puolet omaisuudestaan köyhille. Perheen isä pyytää yhtä pojista näyttämään hevosenkäsittelytaitojaan. Koulussa opetetaan englantia, vanhaa saksaa ja kristillistä matematiikkaa. Osa amisseista ei käytä nappeja vaatteissa, koska napit tuovat mieleen sotilaat. Matematiikan opiskelussakin Raamattu on vahvasti läsnä. Jos hänellä olisi ollut 75 000 dollaria, paljonko hän olisi antanut köyhille?” AMISSIPERHEIDEN POJAT käsittelevät tottuneesti useampaakin hevosta.. Raamatun tuntemus on tärkeää, joten sitä tietenkin opiskellaan ahkerasti
meille kirjepostia, hän sanoo hymyillen lappusta ojentaessaan. Amissit avioituvat 19–25-vuotiaina, ja 90 prosenttia aikuisista on naimisissa. – Tähän osoitteeseen voi lähettää MAATALOUDESTA ELÄVIÄ amisseja työllistävät myös kauppa, huonekalujen valmistus ja turismi. Perheiden koko on viime vuosina hiukan pienentynyt joissain yhteisöissä. Kirje menneeseen maailmaan Alamme tehdä lähtöä ja kiitämme antoisasta vierailusta. askel 7–8/20 58 ~ Amissit · Sveitsistä Yhdysvaltoihin muuttaneiden anabaptistien jälkeläisiä. Hyötypuutarhan lisäksi Kingerichin perheessä kasvatetaan kukkia.. · Yhteisö kasvaa koko ajan. AMISSIT ELÄVÄT lähes omavaraistaloudessa. Kyseessä on yksi Yhdysvaltojen nopeimmin kasvavista uskon yhteisöistä. 18-vuotiaina heidät kastetaan seurakunnan jäseniksi ja kokeilut loppuvat siihen. Sen jälkeen sitoudutaan visusti sääntöihin. Katson osoitetta. Vuonna 2018 amisseja oli yli 330 000. Perheenpää raapustaa jotain paperille. · Minnesotassa heitä on yli 3000. Kingerichin perheessä kaikki ovat valinneet yhteisön. Arvokasta amisseille · maanviljely · luonto · yhdessä oleminen · kova työnteko · yhteisön etu · itse valmistaminen · yksinkertaisuus Arvotonta amisseille · kaupunkielämä · maallinen tieto · itsensä tutkiskeleminen · yhteiskuntaan turvaaminen · laiskottelu · kiirehtiminen · muuttuminen Suuri osa nuorista jää yhteisöön Nuoret saavat tutustua ulkopuoliseen elämään teineinä. Se tekee konkreettiseksi vierailun, joka muuten tuntuu unenomaiselta matkalta menneisyyteen. Se on amissien nuoruuden aikuistumisriitti, jossa he saavat kokeilla rajojaan, etsiä puolisoa ja miettiä, haluavatko he jäädä osaksi yhteisöä. Aikaa kutsutaan rumspringaksi, ja se alkaa 14–16-vuotiaana. Se kasvaakin voimakkaasti sisältäpäin. Kirje on tässä yksinkertaisessa, vähäeleisessä elämässä lähes ainoa yhteys ulkomaailmaan. · Valtaosa amisseista asuu Pennysylvanian osavaltiossa. Asumuserotkin ovat harvinaisia. Vain kymmenen prosenttia nuorista jättää yhteisön. Avioeroa ei hyväksytä, ja se johtaa yhteisöstä erottamiseen. Ainakin toistaiseksi
Syitä vaivoihin en tiedä, koska en pääse lääkärille ennen koronatestin tulosta. Tilalle jää ontto ja aneeminen tyhjiö. Musiikki vei ajatukset valonnopeudella lapsuusvuosiin. Lähdimme sen jälkeen Nurmijärven kauniiseen kirkkoon. Tico lymysi jaloissani, kun yritin saada ajatuksia kasaan. Toisaalta, tämä koskee myös vanhempiani ja esi-isiäni. MIKROUUNIN KELLO helähtää. Istuin ikivanhalle takapenkille, joka tuntui todella kovalta. Kesäyön väreissä. En syyllistäen vaan ymmärtäen, etten ole toipunut lapsuudestani. Haen Ticon ja minun yhteisen lohiriisiannoksen. Kotipihasta poistuessamme tunsin selässäni kuumia katseita. Tämä asuinalue on pieni yhteisö, jossa ihmisillä riittää puhuttavaa. Rohkaisin mieleni ajattelemalla, että olen luonnostaan laiska, ja ellei minulla ole paisetta lihassani kannustamassa, en voi levähtää taistelussa, jota käyn pelon vallassa pelastukseni puolesta. Tässä tapauksessa kuvan nappaaminen ei ollut helppoa. Se saa surun nousemaan. Tico katselee kuistilta kaihoten nurmikolla lepäilevää palloaan, mutta selitän, että nyt en jaksa pelata. Kun soitin lääkärille, hän pyysi lähettämään valokuvan paiseesta. Lohduttaudun näillä sanoilla, kun paise-episodi palaa mieleen. Olen laittanut tuolille paksun tyynyn, koska takapuolessani on outo paise. Ennen lääkäriä olin puhunut Nurmijärven sähkön asiakaspalvelun kanssa ja lähetin tekstarin ”paiseesta” hermostuksissani sinne. Mieleni kirkastuu. Mietin kaavoja, joille olin heidän kauttaan altistunut. Tyytyväisyys keksintöön vaihtui häpeäksi, kun huomasin, että monessa vastapäätä olevan rivitalon ikkunassa oli ihmetteleviä kasvoja. Niin olen oppinut. Nykyinen aikamuoto, elämän aikamuoto katoaa. Ainakin hetkeksi. Lopulta keksin, että kirjoituspöytäni on ikkunan ääressä ja ulkona leijuu huima auringon valo. Leikin Ticon kanssa pitkään lattialla ja kurkistelin välillä ikkunasta. Rohkaistuin ja huusin parvelle: Mikä biisi. ~ 59 askel 7–8/20 ~ 59 askel 7–8/20 TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ Suru ja suuri kuu Y ötaivaalla häärii suuri kuu. Mieli on juuri nyt maalattu pimeäksi. Puhuminen taas on hankalaa jatkuvan kurkkukivun vuoksi. Äitiin ja isään. Mielessäni juoksee Hedda. Ehkä kaikkein mustin pimeys on itse valon siemen ja näennäinen taistelu mielessä rakkautta. Kanttori oli hiipinyt urkujensa ääreen, ja kohta vanhan ristikirkon seinät toistivat kaunista, surumielistä melodiaa. Nyt ylös, sieluni -biisi sopii minulle.. ”Krohn: Nyt ylös, sieluni.” Kuulemma usein hautajaisissa soitettu kappale. Pitävät minua muutenkin vähän hulluna. Sukelsin nolona Ticon viereen lattialle. Eikä nöyryytys tähän loppunut. VATSA TÄYNNÄ lohiriisiä ja Tico sylissäni taivaankaaren alla mietin. Huusipa joku isä pojalleen: ”Jaakko heti kotiin!” Hitaasti tönkköjaloin vaelsimme kohti kirkkoa. Armo on nyt lomalla. Sotani kuolemaa, huolia, sairautta vastaan ilmenee menneisyydestä ja tulevaisuudesta huolehtimisena. Se on taas auki, eikä siellä käy päivisin juuri kukaan. Piikkinen kierre ja perintö. Kappale oli tuttu, nimeä en muistanut. Sopi minulle. Siinä sitten kännykällä sarjakuvia solkenaan. Syömme keskiyön taivaan hohtaessa harmaana ja valkoisena. Jänis tuijottaa meitä jonkun matkan päästä. Lyön kädet ristiin
Kirjassaan hän kertoo matkastaan Aracataan. Anni Valtonen ei kerro, miksi hänen avioliittonsa Kolumbiassa kariutui. Hauska yksityiskohta on, että Anni Valtosen appiukon serkku on naimisissa Márquezin pikkuveljen kanssa. Kirjassa kylän nimi on Macondo. MARI TEINILÄ Kahden maan kansalaisia. Valtonen perusti perheen Kolumbiassa ja asui siellä 20 vuotta. Anni Valtonen. Maassa pitkään asuneen kuvausta toisesta kotimaastaan on palkitsevaa lukea. ELÄMÄNI KOLUMBIA. Kolumbia on paljon muutakin kuin huumeita ja väkivaltaa. Vaikka lukija olisi utelias tietämään eron syyn, kertomatta jättäminen on tyylikästä. Osin se on johtunut Kolumbian vuosikymmeniä kestäneestä väkivaltaisesta tilanteesta. Nykyään hän asuu Suomessa kahden poikansa kanssa ja työskentelee Maailman Kuvalehden päätoimittajana. Valtonen kuvaa Kolumbian sissiliikkeitä, rauhanneuvotteluja ja pakolaisongelmaa. Kolumbia on 45 miljoonan asukasluvullaan Etelä-Amerikan toiseksi väkirikkain valtio Brasilian jälkeen. Reppureissaajien ja turistien valtavirrat ovat suunnanneet useammin Brasiliaan, Argentiinaan ja Chileen. Monelle se on jäänyt kuitenkin etäiseksi. Anni Valtosen kirja ei etene kronologisesti, vaan hän aloittaa viime vuosina maahan toimittajana tekemistään työmatkoista. Valtonen kuvaa yhteiskunnallisen tilanteen ja niihin liittyvien taustojen lisäksi arjen elämän yksityiskohtia eloisasti ja lämmöllä. askel 7–8/20 60 ~ KIRJAT Kuukauden kirja Li ke ANNI VALTONEN kuvaa kolumbialaista arkea eloisasti ja lämpimästi. Mielikuvat Kolumbiasta voivat perustua osin myös Netflixin suosittuun sarjaan Narcos, joka kuvaa kolumbialaisen huumekartellin johtajan Pablo Escobarin elämää. Kirjan pääkohteena on kirjoittajan henkilöhistorian sijaan hänen toinen kotimaansa Kolumbia. A nni Valtonen toteaa tuoreessa kirjassaan, että Suomessa on yhä enemmän ihmisiä, ”jotka ovat työn tai rakkauden myötä saaneet elämäänsä toisen kotimaan, tai ainakin toisen maan, johon he ovat tiiviissä suhteessa”. Like 2020. Se on kylä, jonne sijoittuu kolumbialaisen kirjailijan Gabriel García Márquezin tunnetuin romaani Sadan vuoden yksinäisyys
Lasten Keskus 2020. Toivo toteutuu suhteissa ja siellä, missä on tilaa tunteille, ”surulle suostumista”. Porkkananviljelyyn liittyykin paljon ihmeteltävää. Siis mitä! Kirja täynnä juoruja yli kymmenen vuoden takaa. Tuula Nieminen. Se, mihin suuntaan porkkana kasvaa, riippuu lopulta näkökulmasta, kuten Orvokki-lepakko toteaa. Nyt on uusien julkkisten aika. Kallio kirjoittaa ihmisen kahdesta puolesta, tarvitsevuudesta ja toimijuudesta, ja niiden toteutumisesta rinnakkain. Se on omintakeinen sekoitus erilaisten filosofioiden esittelyä ja kuvauksia kohtaamisista eri puolilla maailmaa näitä ajatussuuntia edustavien ihmisten kanssa. Juorun paikka JUORUJA PIDETÄÄN kielteisinä, mutta useimmat meistä niitä kertovat tai ainakin kuuntelevat. Tammi 2019. OLLI SEPPÄLÄ Hyvän elämän opas. . Mutta juuri menneen maailman tomussa on kirjan salaisuus. Julkkispolvi painuu unholaan. 1 OPPAANA TOIVO MAARET KALLION Voimana toivo käsittelee aihetta elämänläheisesti – ja jotenkin harvinaisella tavalla uskottavasti. Kirja toimii oivasti ideapankkina ja virikemateriaalina. Sivulla vilahtaa myös hänen suorasukaisia kommenttejaan julkkiksista. Hänelle soitettiin ja hän soitti. Monet kirjan nimistä ovat nuoremmalle lukijalle ehkä jo outoja. Hauska tarina naurattaa pienempiä lukijoita ja jos ihan rehellisiä ollaan, aikuistakin. Päivi & Santeri Kannisto. Maaret Kallio. TUULA NIEMISEN muistelmakirja pohjautuu yksityiskohtaisille päiväkirjamerkinnöille vuosilta 2006–2010 hänen työskennellessään juorutoimittajana Iltalehdessä. Samat nimet pyörivät kautta päiväkirjan: Kari Tapio ja hänen vaimonsa Pia Viheriävaara, Paula Koivuniemi ja Hannele Lauri eritoten. WSOY 2020 2 IDEOITA JA VIRIKKEITÄ PÄIVI JA Santeri Kanniston kirjalla on elämäntaitotrendiä kokoava nimi: Hyvän elämän opas. Runsas kuvitus tarjoaa pienelle paljon katseltavaa. Porkkanan kasvatuksesta PINKO-JÄNIS istuttaa porkkanansiemenen ja metsän sekalainen jengi kerääntyy odottamaan herkun kasvamista. Voimana toivo. Minua draamalliset kohtaamiset hieman häiritsivät, mutta jos niistä pääsee yli, Kannistojen kirja on oiva johdanto hieman eriparisten elämistaitojen, kuten epikurolaisuuden ja islamin, stoalaisuuden ja freudilaisuuden sekä buddhalaisuuden ja nietzscheläisyyden esittelyyn. Ei toivotellen ja tekopirteästi vinkkejä tarjoten vaan elämän realiteetit tunnustaen; on pahaa ja tilanteita, joissa seinä tulee vastaan. Nieminen paljastaa, millaiset verkostot ja tiedonhankintatavat juorutoimittajalla piti olla. OLLI SEPPÄLÄ Juorutoimittajan päiväkirjasta. Elämäntaidon helmiä eri puolilta maailmaa. ~ 61 askel 7–8/20 . Toivo ei silloin merkitse alistumista vaan hyväksymistä. Siinä on hyvin koottu eri filosofioiden keskeiset elämäntaidolliset väitteet ja oivallukset helposti omaksuttavaan muotoon. Christel Rönns. Miten kasvimaata lannoitetaan. Toivo on suuri voimavara ja opas merkityksellistä elämää etsittäessä. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Pinko ja salaperäinen siemen. Hyvän elämän eväitä. Nieminen kertoo työstään, toimituksen työtavoista, yt-neuvotteluista ja pomojen ymmärtämättömyydestä. Moni myös lukee niitä lehdistä mielellään. Voiko pienestä nokareesta muka kasvaa muhkea porkkana. Kirjasta jää mieleen juuri joustavuus, hyväksyminen, se, että osaa jotenkin sanoa kyllä paitsi kaikelle hyvälle myös kärsimykselle. Kirjan loppupuolella hautajaisten määrä lisääntyy. Tammi 2020. PÄIVI PUHAKKA. Se on myös tärkeä toivuttaessa traagisista asioista. Hyvässä elämässä molemmille on tilaa, toimijuudelle myös heikkona ja hauraana
Eläinpihan vieras rapsuttaa aidan yli kurkottavaa turpaa – ja hengittää syvään vähän stressittömämmin. askel 7–8/20 62 ~ askel 7–8/20 62 ~ Hetki tallilla Hyvinkään Hetkitallilla karsinoista kuuluu kiekumista, kopsetta, määkimistä ja muminaa. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ILTASEITSEMÄLTÄ KUKKO ajaa kanasensa orrelle. ALPAKKA EI ole luontaisesti terapiaeläin. Ruokariidoissa se saattaa sylkeä lajitoveria.
~ 63 askel 7–8/20 ~ 63 askel 7–8/20 PIRJO ON ”filmirotua”, joka esiintyy Taru Sormusten herrasta -leffassa. MAUNO JA Iivari. TAIKA TYÖNSI turpansa suoraan linssiin
WWF palkitsi Knehtilän Itämeren ympäristöystävällisimpänä maatilana vuonna 2015. Kotieläinpiha on Miian välttämätön unelma. – Työpaikkojen sisäilmaongelmat kehittivät astman, päänsäryt ja tulehduskierteet. askel 7–8/20 64 ~ Knehtilän luomutila, Biokaasuasema, Hetkitalli. Ensimmäisenä esittäytyvät uusimmat asukkaat, Urho, Frankie ja Ken, kova alpakkatrio. Hän valmistui sosionomiksi vuonna 2007, oli viitisen vuotta lastensa Viljamin ja Emilian kanssa kotona ja toimi sitten perhekuntoutuskeskuksen ja nuorten tukiasumisen ohjaajana. Hän jäi työttömäksi, pysytteli puoPÖRRÖ ON Viljamin suosikki, joka kasvattaa talveksi paksun turkin. Samalta tilalta löytyy paljon sekä luonnon että ihmisen hyvinvointia tukevaa toimintaa, kiertotaloutta ja monta karsinallista monenlaista määkijää ja hirnujaa. Surullinen hetki oli tajuta, etten voi olla hevosia lähelläkään, kertoo pikkutytöstä asti ratsastanut Miia. Viirissä keinahtelee vuosiluku 1800. Alpakka tarvitsee kaverin Avataan Hetkitallin veräjä yrittäjä Miia Autereen omaan nooanarkkiin, joka toimii Knehtilän vuokralaisena. Se on sellainen arka mumisija, Miia kuvailee. – KAIKEN touhun keskellä on hyvä pysähtyä vain rapsuttamaan eläimiä, Mia Autere sanoo seurassaan Aleksi, Viljami ja Emilia.. – Alpakka tarvitsee seurakseen vähintään kaksi lajitoveria. Piti vaihtaa sekä työpaikkaa että kotia. Siinä työssä hän vei lastenkotien nuoria hevostalleille saamaan silläkin lailla tukea hauraaseen elämään. Isäntä Markus Eerola täsmentää, että paikka on ollut samalla suvulla vuodesta 1796. Hiekkatie Hetkitallille nousee kauniin maalaistalon ja kahvilana ja puotina toimivan navetan välistä. Kymmenen vuotta siten luomuun siirtynyt tila on osa Palopuron biosymbioosia, yrittäjien yhteisöä, joka toimii ”yhden planeetan taktiikalla”. Opasteet johtavat samaan suuntaan
Säyseä curly-rotu sopii useimmille hevosallergikoille.. Nyt astmaoireet ovat kadonneet. Iivari on lasten suosikki ja helppo ratsastaa. Aloin toipua vähitellen ulkoilmassa. Ihan pötkölleen ne eivät mene mielellään vaan torkkuvat seisaaltaan pitkin päivää. – Mauno saapui Suomeen 20 vuotta sitten, jolloin tapasin sen ensimmäisen kerran. ~ 65 askel 7–8/20 lisen vuotta poissa talleilta ja päätti panostaa hyvinvointiinsa. Sen kanssa aitauksen jakaa Miian ja hänen ystävänsä Katjan omistama kiharakarvainen Bea (Beautiful Day), American Bashkir Curly, joka tiputtaa jouhensa kesäksi. Mauno on wieniläistanssija Kuin kerrotun takuumiehinä tulevat 23-vuotias libizzaruuna Mauno (tutuille Lentävä Lihapulla, entisessä elämässä Neopolitano Montana) ja welshponi Iivari (15) Miian luo. BEA-TAMMA ON tiineenä, ja tallilla odotetaan varsan syntymää tulevana syksynä. Ensimmäiset vuodet pidin maskia heiniä siirrellessä ja siivotessa. – Haluamme levittää tietoa tästä allergiaystävällisestä rodusta. Välillä eläkeläinen löytää yhteyden sukujuuriinsa ja Wienin ratsastuskoulun taitoihin, hyppää pystyyn ja potkaisee sitten takajalat suoriksi. Mauno tuli tiukalla koeajalla ja jäi. Se oli vikuri ori, ja epäröin, kun sitä tarjottiin Hetkitallille eläkepäiviä viettämään. Laumassa hevosilla on myös vartiovuorot; yksi valvoo muiden nukkuessa. Mutta vain kun sitä itseä tanssittaa. – Sitten liityin yhdistykseen, jossa islanninhevosia käytettiin kuntoutukseen, täällä Knehtilässä. Miia on myös Bean ”edunvalvoja” The Nordic Curlies -yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Suomessa vielä harvinaisen rodun sukujuuret ovat villihevoslaumassa, josta sitä alettiin kesyttää 1800-luvun lopulla. Kokeneemmille ratsastajille kyytiä tarjoaa friisiläinen Pirjo-tamma. Hevoset nukkuvat vuorokaudessa vain pari tuntia makuulla. Syntyi säyseä ja sosiaalinen, useimmille hevosallergikoille sopiva rotu
Ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman (sivutoimiseksi yrittäjäksi) Miia teki jo monta vuotta sitten. Mustikka-kissa käy kääntymässä kanalan ovella ja jatkaa sitten letkeästi ohi kiesien ja heinäpaalien. Unelmia ja makkaraa laavulla Kiipeämme Pajan ohi Knehtilän tilan ”Laavulle”, jota Hetkitallin asiakkaatkin voivat käyttää. Hänen tunnetuimpia töitään on Vermon raviradan Korskuva-veistos sekä Hämeenlinnaan sijoitettu lotta-aiheinen Sota ja rakkaus. Miian puoliso Aleksi nauraa, että lampaat ovat suuria laumasieluja, pelkkiä perässäkulkijoita. – Sen näkee siitäkin, että ärsyyntyneen Loitsun niskavillat ja häntä nousivat pystyyn. Nyt meillä on sosiaalitila, jonka ikkunasta näemme hevoset – ja ne näkevät meidät. – Täytyy tunnistaa vaikka ähkyn oireet ja milloin tarvitaan eläinlääkäriä. Niille ei ole ongelma karata aitauksesta, jos ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, ja palata sitten lähes vihellellen kotikarsinaan. Vuohi on kuningas Ratsastuskentän tuntumassa on suuri lammashaka, jonka varsinaiset kingit ovat kuitenkin kuusivuotiaat vuohet Loitsu ja Taika. Sielläkin on hulppeat tilat liikkua ja kiivetä vaikka rinnettä suurelle mäelle. – Eläinten kanssa on oltava päättäväinen ja rauhallinen, vaikka joskus on tullut potkuja ja puremia. Iso suomenlammas Sirkka on pomo, joka syö ensin. Vuohia Miia kuvailee älykkäiksi. Tänä kesänä Tiina on yksi Taidekeskus Salmelan taiteilijoista. Sitten taas hautomaan! Myös Emilia ja hänen ystävänsä Taika, Mauno-hevosen omistajan tytär, ovat innostuneet hautomisesta. Hevosista minulla on pitkä kokemus, ja olen kouluttautunut myös kengittäjäksi. – Keksittiin heittää kaupasta ostetut munat haudontakoneeseen, tytöt kertovat kokeistaan. HETKITALLILLA VIIHTYY myös Miian perhe. Mari vie tammojen aitaukseen heinät ja käy taluttamassa Maunon. Työ on palkitsevaa ja sitovaa. Kuvassa puoliso Aleksi ja tytär Emilia.. Työhön kuuluu tietysti erilaisten kavioiden, kynsien ja sorkkien huolto ja villan keritseminen. – Korona-aikana olen käynyt tekemässä tulia vieraille ja grillaamassa meidän perheelle ruokaa, konsulttina toimiva Aleksi kertoo. – On lampaillakin hierarkiansa. askel 7–8/20 66 ~ Kahvihetki karsinan laidalla Mari on Hetkitallin harjoittelija, joka haaveilee eläintenhoitajan urasta. Mustapäinen on Bertta, suomenlammas–dorper-risteytys. Kun infra tilavine aitauksineen oli saatu kuntoon, oli vielä lopputarkastus ennen kuin veräjät avattiin tulokkaille kesällä 2019. Tuo pienempi valkoinen on Bambi. Siellä järjestetään esimerkiksi syntymäpäivätarjoiluja. Täällä eläimet elävät pihatoissa, joissa niillä on vapaa kulku sisään ja ulos. Aamulla on ihana keittää kahvit ja istuskella hetki eläimiä katsellen. Yrittäjä on 24/7, ympäri vuoden valmiina tulemaan tallille, jos joku eläin sairastuu. Aluehallintovirasto tarkasti ensin, onko yritystoiminnalle edellytyksiä. – Kolme vuotta kunnostimme paikkaa eläinten hoidon ohessa. – Maaseutu eläimineen, tämä tila ja Hetkitalli on inspiroiva ympäristö. Musta, tuttipullolla pienenä syötetty Bella on lampaista sosiaalisin ja kovaäänisin. Muhkea kani on iätön, kukaan ei tiedä sen syntymävuotta. Suuri osa eläimistä tuli toisesta kotieläinpihasta, alpakat ovat Lohjalta lainassa. Eläimet inspiroivat taiteilijaa Opaste ”Paja” viittaa kuvanveistäjä Tiina Torkkelin työpajaan, josta ovat peräisin muutamat Knehtilän alueen teokset. Ravinnon terveellisyys, kivennäiset ja lisäravinteet lasketaan tarkkaan, ja raikasta vettä täytyy olla tarjolla. Kiekaisut, yninät ja hirnahdukset tervehtivät tulijaa, joka myös nauttii siitä, että saa olla ulkona ja touhuta talliporukan kanssa. Kerran vuodessa kunnan eläinlääkäri käy tarkistamassa eläinten voinnin ja olosuhteet. Laku, Suklaa ja Mustikka Aamuisin Miia tekee kierroksen ja tarkistaa, että hoidokeilla on kaikki hyvin. Lampaat peesissä! Hetken päästä tunnelma aitauksessa kiristyy Taikan ja Loitsun välillä. Isäni Tuomo oli apuna suurimmassa urakassa, rakentamassa tallitupaa vanhasta viljankuivaamosta. Pihatoissa pihatöissä Matka yrittäjäksi oli prosessi. Ääni sillä on aika hento, Miia selittää. Ensimmäisten joukossa olivat Kukko ja kanat Kinuski, Laku, Suklaa ja Toffee sekä Pörrö-kani, jolle Emilia järjestää agilityä. Laku hautoo pesässä päivät pitkät vähän huonolla tuloksella, käy välillä hiekkakylvyssä ja tankkaamassa jyviä. Sitä kuluu viikossa noin tuhat litraa ja heinää noin 300–400 kiloisen paalin verran. Öisin ruokkijat korvaa robotti, joka säännöllisin väliajoin annostelee sopivan heinäsatsin. Työn lomassa voin välillä käyn vaikka ratsastamassa, Tiina kertoo hevosaitauksen tuntumassa. Ennen kuin kengitettävät ja kerittävät saapuivat tilalle, piti yrittäjän tuntea säädökset ja hakea luvat
Sitten ihmiset alkoivat löytää Hetkitallin. Jotain tuosta, ainakin unelmointi käy toteen myös laavun tulien äärellä, ja ulkoilmaelämä perheen kanssa on vastapainoa koneen äärellä vietetylle ajalle. Meillä käy myös kehitysvammaisia ja lastensuojelun asiakkaita ohjaajineen. Edessä on vielä monta projektia, aidan ja hevosten sisäänkäyntikatoksen rakentaminen. – Haluan alueesta entistä viihtyisämmän. Ympärillä metsä, jossa viihtyvät villieläimetkin, ketut, peurat, hirvet ja jänikset. – Kalenteri kuitenkin täyttyi uusista asiakkaista, kun yksityiset ihmiset halusivat ulkoilla ja retkeillä. Ilta saapuu, kanala vaikenee Kun Miia illalla sulkee veräjän, on Hetkitalliin laskeutunut hiljaisuus. PIAN KAKSIVUOTIAS Iisa vierailee ensimmäisen kerran kotieläinpihassa ja innostuu Beasta ja Pirjosta.. Puutarhuriystäväni tekee tänne upeita istutuksia. Ikiaikainen vaisto valvottaa yhtä hevosta muiden nukkuessa. ~ 67 askel 7–8/20 Itsensä hän esittelee aviomiehenä ja isänä, huonon huumorin ystävänä, sovittelijana, unelmoijana ja audiokirjafanina. – Toimivat taitojensa mukaan ja jopa itsensä ylittäen. Vain kovan kolmikon karsinasta kuuluu vielä hiljaista muminaa. – Ei pelottanut! nuoret miehet vakuuttavat. Pojat yöpyivät laavulla ja paistoivat makkaraa. Kunnes masentavan ja kuraisen talven jälkeen yrittäjän arkea koetteli korona, joka perui kaikki päiväkotija kouluvierailut. Kukko on ajanut katraansa orrelle. Miia muistelee vuoden takaista starttia, kun eläimet tulivat ja rahaa oli vähän. Ankat tarvitsisivat usean neliön uima-altaan ja possu erillisen luvan asua kotieläinpihassa. Pääskyset pesivät tallilla, Miia kertoo. Suunnitelmissa on myös uusia eläimiä, kuten aasi ja riikinkukko. Haussa on myös uusia kiharakarvaisia hevosia, joiden kanssa maastoratsastus olisi mahdollista. Aasi ja riikinkukko jonossa Mäen takaa nousee tummia pilviä, ja ennen sadetta kahvittelemme tallin edustalla Miian äidin Eevan kanssa. Miia kertoo, miten lapset kokevat sekä yhteisöllisyyttä talliporukassa että merkityksellisyyttä eläimiä hoitaessaan ja nähdessään, että ne voivat hyvin. Kesäleireillä käy lapsia, jotka voivat ratsastaa ja hoitaa eläimiä. Tänään laavun ovat vallanneet luomutilan poika Martin ja hänen kaverinsa Matias. Yhteistyötä teemme 4H:n kanssa. – Tilan pelloilla parveilee muuttoaikaan myös kurkia ja joutsenia
Kuunneltavana ovat olleet myös Eero Huovisen Äitiä ikävä, Sayaka Muratan Lähikaupan nainen sekä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen. askel 7–8/20 68 ~ 2.7.–3.9. – Viime aikoina olen kuunnellut paljon dekkareita. Pelkästään tämän vuoden aikana Hovilainen on kuunnellut jo 34 kirjaa. Ju kk a Gr an st rö m MENOSSA Kuunnellen ”ALGORITMI ON oppinut tuntemaan makuni ja osaa suositella hyviä kirjoja.” Ä änikirjojen suosio on kasvanut viime vuosina, ja etenkin koronakevään aikana äänija e-kirjapalvelut ovat kertoneet asiakasmääriensä lisääntyneen. – Lenkillä ollessani tietyt alueet tuovat aina mieleen sen kirjan, jota siellä olen kuunnellut. – BookBeat-palvelun ilmaiskokeilun jälkeen jäin koukkuun. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Koukussa äänikirjoihin VAUNULENKKI äänikirjojen parissa on muodostunut tärkeäksi rutiiniksi pienen lapsen äidille, Maria Hovilaiselle, kun omaa aikaa ei juurikaan ole.. – On hauska huomata, että algoritmi on oppinut tuntemaan makuni ja osaa suositella hyviä kirjoja. Hän on aina lukenut paljon, ja äänikirjat alkoivat kiinnostaa vuonna 2018. Äänikirja jättää vahvan jäljen myös ympäristöön, jossa kirjaa on kuunnellut. Maria Hovilainen kertoo kuuntelevansa kirjoja laidasta laitaan. Tina Frennstedtin Lupaus oli niin jännä, että kävelylenkillä pelotti keskellä päivääkin. Uutta kuunneltavaa Hovilainen etsii BookBeatin suosituslistalta. Äänikirjoja kuuntelee ahkerasti myös helsinkiläinen Maria Hovilainen. Kirjoja tulee kuunneltua työmatkoilla, kotona siivotessa ja ruokaa laittaessa sekä lapsen päiväunien aikana vaunukävelyillä
OLLI SEPPÄLÄ . Kokeile, miten valon suunnat vaikuttavat kuvaan. Vältä tilannetta, Kuva tarvitsee valoa Valokuvaus O lli Se pp äl ä SAMA KOHDE, kaksi erilaista lopputulosta. Huonoin vaihtoehto on kuvata kohdetta, jonka takaa tulee voimakas valo. Laaja kokoelma sisälsi 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttaneiden taiteilijoiden töitä. Kuva 1: Kohteesta tulee tumma, jos sen takaa tulee liian voimakas valo. Ohessa muutama niksi, joilla saat entistä parempia kuvia joko kännykällä tai peruspokkarilla. Näyttely esineistöä Aasiasta, Egyptistä ja Venäjältä, buddhalaisia ja egyptiläisiä veistoksia sekä venäläisiä ikoneita 1800-luvulta. Toki varjoilla voi myös leikkiä ja tunnelmoida, esimerkiksi viinilasin varjo pöytäliinalla. Kaikissa kameroissa on jonkinlaisia säätömahdollisuuksia sekä esiohjelmia erilaisiin kuvaustilanteisiin (esimerkiksi henkilökuvaus, yökuvaus, liikkuva kohde). ~ 69 askel 7–8/20 25-VUOTISJUHLAVUOTTA VIETTÄVÄ Riihimäen taidemuseo avasi ovensa tauon jälkeen. jossa kuvattavan kasvot ovat osittain varjossa ja osittain valossa. Helene Schjerfbeck , Enkeli Arvid Broms, Paratiisi. Mieti, mistä suunnasta valo tulee kohteeseen. Vuonna 1995 avatun museon kulmakivi oli Pentti ja Tatjana Wähäjärven lahjoitus Riihimäen kaupungille. Omaan kameraan kannattaa tutustua etukäteen ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, niin kuvat paranevat kuin itsestään. Suomalaisen taiteen lisäksi esillä on Tuolta puolen V alokuvaaminen on nykyisin yleisempää kuin koskaan. Klassinen moka onkin kuvata ihmisiä sohvalla niin, että olohuoneen ikkunasta taustalla tulee päivänvalo. 1. Voimakkaassa auringonpaisteessa varjoista tulee erityisen jyrkkiä, lähes mustia. . Kuva 2: Siirtämällä kameraa hieman niin, että taivaan valo ei ole vallitseva, kohde tulee selkeästi esiin. Tämän kun muistaa, kuvat alkavat parantua. Hengellisyys ja henkisyys, uskonnot ja uskomukset sekä Raamatun kertomukset ja teemat olivat ehtymätön inspiraation lähde esimerkiksi Pekka Haloselle, Eero Nelimarkalle, Tyko Salliselle, Helene Schjerfbeckille, Lennart Segerstrålelle Hugo Simbergille ja Ellen Thesleffille. Taide ja henki – Pyhät kuvat -näyttely on avoinna tämän vuoden loppuun, toistaiseksi ilman opastuksia ja yleisötapahtumia. Valokuvauksessa on kyse valosta. Valo tuottaa varjoja, paitsi pilvisellä säällä. 3. Kummassakin on hyvä automatiikka, mutta sekään ei tee ihmeitä. Automatiikka ei oikein pärjää tällaisessa tilanteessa. 2. Jos esimerkiksi puun oksan varjo osuu kuvattavan kasvoille, lopputulos voi olla ei-toivottu. Jos kuvaat ihmistä, pyydä häntä asettumaan niin, että valoa osuu ainakin osaan kasvoista
PAPPI JA HEVOSMIES ISÄ PAKENI IMPIVAARAAN TEEMU RINNE & TICO MINNA KETTUNEN PÄIVI PUHAKKA Puutarhaunelmia ja sinitiaisen sirkutusta. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Kevät! Myötätuntoinen katse parantaa Talvisotaa seurasi pula-ajan arki Pysähdy kellon kanssa! Uskoa, toivoa & rakkautta 3/20 irtonumero 9,50 € askellehti.fi KRISTINUSKO EI OLE MIELIPIDE RENTOUDU JA HENGITÄ R.I.P. Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik Ah autuutta! Kesä on mielentila. ONKO PAIKKAMME PARTIOSSA. Onnea!. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. DIANA JA GEORGE EIJA-RIITTA KORHOLA: ELÄMÄNTAITOA: LAURA HONKASALO: Pääsiäinen tuo toivon Kaisa Raittila: Aina aukeaa ovi Mariska loi Mestaripiirroksen 30 kolikon tähden SIRKUN KEITTIÖ: LAMMAS KÄY KAHVILLA Uskoa, toivoa & rakkautta 4/20 irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 asukkia Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. askel 7–8/20 70 ~ askel 7–8/20 70 ~ Ristikko 6/ 2020 MENOSSA Kettusia P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Uskoa, toivoa & rakkautta vapaaehtoista luo Tuomasmessun Klaus Härö ja komedia kuolemasta askellehti.. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN Kirjapalkinnon voittivat Maire Kärnä Kajaanista, Seppo Rantapuska Petäjävedeltä ja Saija Timlin Oulusta. krs PL 279, 00181 Helsinki Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa
Kirsti Möschli ei löytänyt positiivisesta ajattelusta eikä luontaishoitajan suosittelemasta uudelleensyntymisterapiasta vastauksia kysymyksiinsä. Pikkuveli Samuel (3) puolestaan kuulutti kirkossa kovaan ääneen: ”Meidän mummi haluaa Karjalan takaisin!” PÄIVI PUHAKKA 30 vuotta sitten La ura H aa rla a. Sirén. (Ehkä tapaamme vielä?) Siunattu kirje 10121 54-VUOTIAS USKOVA mieshenkilö etsii uskovaa naista tositarkoituksella elinikäiseen liittoon. Rukouspyynnöt voit jättää nettialttarille. ASKELESSA 8/1990 hoitaja Saara Rintala kertoi Urho Kekkosen viimeisistä vuosista Tamminiemessä sekä kansalaisten presidentille lähettämistä rukousviesteistä. Jaetaan ilot ja surut ja Tuomasyhteisön Kesämessut sunnuntaisin klo 19, Mikael Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23, 00150 Helsinki Musiikillinen rukoushetki, sana ja saarna, ehtoollinen. Hilkka Rostén loi kahvilan turkulaisten kohtaamispaikaksi, jossa pöytään sai tuoda myös elämän kivut. Siunattua kesää sinulle! Tamminiemi, Turku, Manila, Viro, Karjala... Ikätoive 30–50 v. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. ~ 71 askel 7–8/20 virvoittakaamme toisiamme. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Harrastan lenkkeilyä, kävelyä ja homeopatiaa. Viesti: Askel/Kirjepalvelu LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. ”Kipeintä on silloin, kun on jäänyt ihmissuhteissa toiseksi”, totesi vaikeasti vammainen Jaakko S. Aurinko 2020 10123 KIRJOITA MINULLE KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Opettajat Marjatta Riihimäki, Birgitta Vikström ja Kirsti Välimäki kertoivat tehtävästään ja seitsenvuotias Sakari Haapakoski lähdöstä ensimmäiselle luokalle. Helena Mäkelä puhui terveellisen ruokavalion ja paaston merkityksestä. Jos kolahti, odotan kirjettäsi. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Askel vieraili Marian ja hänen kuuden lapsensa luona Manilan slummissa ja Virossa, jossa etsittiin tietä vapauteen. Sinä uskonsisar tai -veli, jos haluat uskonystävän (ei seurustelu-seksisuhd.) ja rikastuttaa sillä elämääsi, niin kirjoita. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Jeesus on Herra 10120 LÖYTYYKÖ NÄIN uskonystäviä 59-v. Jos et pääse kirkkoon, kuuntele Radio Dein kautta tai katsele striimausta tuomasmessu.fi-kotisivuilta. 10122 40–50-VUOTIAS akateeminen tai sairaanhoitajanainen, kirjettäsi odottaa Itä-Suomessa asuva akateeminen mies. Rohkaiskaamme toisiamme näin korona-aikana. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Ortodoksikirkkoa tarvitaan, koska ”ilman sitä ei olisi munkkeja”, päätteli Sonja (6). Olen 56-vuotias kristitty, eronnut, vapaa mies Oulusta. Kotisivuilta löydät myös chatin, jossa voit keskustella rukousavustajan kanssa. ”Hyvä johtaja on nöyrä johtaja, ja nöyrä ihminen ei ole koskaan yksin”, totesi yritysjohtaja Kurt Lindholm. naiselle Etelä-Suomesta. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Mielellään nainen voisi olla musikaalinen ja liikunnallinen. ETSIN 40–55-VUOTIASTA, kristilliset arvot omaavaa vapaata naista jakamaan loppuelämän. Sitten löytyi rakkaus ja lupa olla myös heikko
askel 7–8/20 72 ~ La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja!
~ 73 askel 7–8/20 ~ 73 askel 7–8/20 RISTIKKO 7–8/2020 LÄHETÄ ratkaisu 17.8. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko. mennessä: Askel, Ristikko 7–8/2020, PL 279, 00181 Helsinki. NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH.
Kun jättiläinen kaadettiin, tuli pihlajasta graafisine oksineen katseenvangitsija. Ja miten haavoilla on ollut äidin ja isän sydän. Satavuotias kuusi, jonka juurelle yksi heitti murheensa, toinen vetensä ja kolmas tyhjän peltipurkin. Aivan Espoon tuomiokirkon takana on valtava puu, kylki ”haavoilla”. PIENET TULET askel 7–8/20 74 ~ ” Puusta sinä olet tullut”, voisi vähän vääristellen sanoa. Muistot lapsuuden pihamaasta pyörivät puiden ympärillä, erityisesti kolmen puun. Kun kiertää rungon toiselle puolelle, löytää pikkuruisen kiven, 16 päivän ikäisenä vuonna 1876 kuolleen Sigridin haudan. Pienet tulet. Yhdestä tuli eläinten juottokaukalo, toisesta kalastusvene, kolmannesta teloituspuu. ”Luoja reunimmaisten puiden toiveet täytti / tien luo Jumalan tuo keskimmäinen näytti.” Kolme puuta Olemme puukansaa. Voiko sanoa ”päästä vihiltä”. Pitkin paksua runkoa kulkee kaksi syvää arpea. Romanttinen näky. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Siitä on eletty ja siitä on runoiltu. Kesäpaikkamme pihamaalla taas kasvoi toissa kesään saakka kaksi puuta vieri vieressä, haapa ja sen varjossa pihlaja. Ihailin aina haavan lehtien herkkää lepatusta, toista puuta en juuri huomannut. Vieressä on 1797 syntyneen ja 1848 kuolleen professorin hauta. Yksi halusi aarrearkuksi kuninkaan holviin, toinen tähtäsi mahtilaivaksi, keskimmäinen kaikkein korkeimmaksi puuksi, Herran merkiksi. ASUMME LÄHELLÄ Espoonjokea, jonka vartta kävelin äskettäin ystävieni kanssa, vihreinä hehkuvien lehtipuiden alla. askel 7–8/20 74 ~ TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Niin syntyi Ristiäissaatto, ruumissaatto-taulun kopio, josta maksettiin muutama vuosi sitten huippuhinta taidehuutokaupassa. En tarkoita apinoiden kanssa samalta oksalta vaan ikiaikaisia henkisiä juuria. Tuli mieleen Juha Tapion laulu Kaksi puuta, jonka soitatin puolisolle hänen 50-vuotissyntymäpäivänään 10 vuotta sitten. Ystävien kanssa pohdimme, onko oikein sanoa ”päästä ripille” vai ”päästä ripiltä”. Puusta olet sinä tullut. ”KUUNTELEHAN MITÄ kertoo vanha taru / jossain kaukomaalla oli metsä karu” alkaa Jukka Leppilammen laulu Kolme puuta, joka löytyy hänen ja Marzi Nyman Trion levyltä Tämä huone, tämä hetki. Olemme puukansaa. Joen ylittävältä sillalta katselin kirkolta päin tulevaa, lähekkäin kulkevaa paria. Vailla vastausta jatkoimme kirkkomaalle. Istutettiinkohan pikkutytön haudalle puun taimi tai laskettiinko hänet lepäämään jo vähän suuremman puun suojaan. Puusta on eletty ja runoiltu.. Vanha omenapuu, joka kukki tänäkin vuonna. Teos on niin täynnä tuskaa, että taidekauppias, jolle se maalattiin, oli pyytänyt taiteilijalta uutta versiota. Silloin unelmat alkoivat toteutua, tosin eri tavoin kuin puut olivat haaveilleet. Puunhakkaaja kaatoi ja karsi rungot kuivumaan. Tuomi, jonne rakennettiin maja. Tarinassa puut unelmoivat, mitä niistä voisi tulla. Katselin kerran Ateneumissa Edelfeltin Lapsen ruumissaatto -taulua, jossa soudetaan pientä arkkua kirkolle
~ 75 askel 7–8/20 ~ 75 askel 7–8/20 ~ 75 askel 7–8/20 ”HÄN on kuin puu, vetten äärelle istutettu.” Psalmi 1:3
Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik. Askel menee ihon alle. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 22 asukkia 22 Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. Hyvän elämän erikoislehti Tilaa itsellesi tai lahjaksi osoitteesta askel.la soittamalla 020 754 2333 tai lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.. PÄIVÄKIRJAAN