Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 asukkia Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik
Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti!. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Sisältö ratkaisee Tilaa Kotimaa! Soita 020 754 2333 Lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö
Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! SISÄLLYS 7–8/20 Uskoa, toivoa & rakkautta Sisältö 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Heli Laaksonen: Hymiöit en käytä 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ herkutellaan kalalla 16 Juha Kotilainen: Kyllä Bach on rakkain! 21 Pappilan kamarissa: Kuinka käy ihmistaimen. Uskoa, toivoa & rakkautta 7–8/20 irtonumero 9,50 € askel.la 22 asukkia Hetkitallin LUOTA! ÄLÄ PELKÄÄ! KÄVIN METSÄKYLVYSSÄ KUVIA KUUN JA AURINGON VALOSSA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: TEEMU RINNE: Juha Kotilainen ja kadonneet juhlat Luonto on ekoteologin toinen koti Pyörällä Skåneen 7 KYSYMYSTÄ: MITÄ KIRJOITAT PÄIVÄKIRJAAN. 22 Pirjo Kantala: Missä onnellisuus kasvaa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. alkaen Kati Kinnunen ILMOITUSMARKKINOINTI Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. M iik ka La pp al ai ne n Ju kk a Gr an str öm. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. ~ 3 askel 7–8/20 Sisältö ratkaisee Tilaa Kotimaa! Soita 020 754 2333 Lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 51 000 (KMT 2018) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 24 Eri uskontojen kattauksia 28 Olli Valtonen: Pelkokerroin pienemmäksi 30 ELÄMYSMATKA fillarin satulassa 37 ITE-taidetta ja lukijoiden mielipaikkoja 38 Laura Honkasalo: Ruokakauppa kuusen juurella 40 Pauliina Kainulainen: Kannamme katoavaisuuden taakkaa 46 Seitsemän kysymystä muistikirjasta 48 POIMI MIEKKA, kello ja viuhka! 52 Elmeri on siisti minipossu 59 Teemu Rinne ja piikkinen perintö 60 KIRJOJA KESÄÄN 71 Kirjeenvaihtoa 72 Ristikko 74 Pienet tulet: Kolme puuta 54 Matka amissien maille. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. 040 680 4057 ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Toimitusjohtaja Otto Mattsson, 1.8. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Heli Laaksonen: Meil saa kasva kaik 62 SIRKKA ON lammaskatraan pomo, joka syö ensin. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu
Valo näyttää turvallisen väylän. Vesi, kallio ja valo. Kallio vaanii karina pinnan alla tai tarjoaa ankkuripaikan. askel 7–8/20 4 ~ SEURAAVA NUMERO ILMESTYY XX.XX.2020 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.9.2020 M ar ku s Th om en iu s / Va st av al o Vesi voi kantaa kotiin tai upottaa uumeniinsa
On mielenkiintoista, että Suomessa amissi-yhteisö tuskin voisi elää. Rehevyyttä ja paljoutta, jykevyyttä ja lohdullisuutta. ”O n vaikea kuvitella, että suomalaisilta kieltäisi metsään menon”, sanoi muuan tuttavani keväällä, kun koronan vuoksi Suomi sulkeutui. Vaikka iltaisin ihmisiä ei ole vastaan enää tullut, hiljaisia eivät metsäjärvet ole olleet. ”Saatteko te mennä ulos?” kyseli ulkonaliikkumiskiellon takia kotona kärvistelevä turkkilainen kälyni haikeana, kun kerroin, että olimme käyneet metsäretkellä. Kauhealta olisi tuntunut, jos ei olisi saanut mennä. Ympärillä on jotain ikiaikaista, jota lehtien lööpit ja sosiaalisen median kiihtyneet keskustelut eivät hetkauta. Aikuistuttuaan nuoret voivat jättää yhteisön ja amerikkalaistua, mutta harva tekee niin. Freija Özcan toimituspäällikkö Askel-lehti. Rantakallioilla istuskellessa suopursujen tuoksu on ollut huumaavaa. Kyseessä on Euroopassa syntyneen anabaptistisen uskonsuunnan haara. ~ 5 askel 7–8/20 PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Jussi Rytkönen pohtii, miten amissit pärjäisivät Suomessa. Muurahainen kulkee niin kuin on aina kulkenut, tupasvilla kukkii ja käki kukkuu. Amissit elävät tiiviinä uskonyhteisönä ja elättävät itsensä maanviljelyksellä ja muutamissa muissa ammateissa. Toivoisin, että metsän runsaudesta, rauhasta ja pysyvyydestä jäisi jotain mieleen ja sieluun tuleviksi ajoiksi. Askel heinäkuussa 2020 Runsautta ja rauhaa TÄMÄN LEHDEN sivuilla 54–58 kerrotaan Yhdysvaltojen Minnesotassa elävästä amissi-yhteisöstä. Lainsäädännöllä ja verotuksella yhteisö pantaisiin polvilleen ja purettaisiin. Meikäläinen käsitys kansalaisuudesta ei suvaitsisi sitä, että jotkut jättäytyisivät yhteiskunnasta erilleen – ja pärjäisivät työllään aivan hyvin. Tämä on näkynyt hyvin selvästi poikkeusaikana. Tavataan taas, kun seuraava Askel ilmestyy syyskuussa. Metsäpolut ovat täyttyneet suomalaisista niin, että on ihan pitänyt väistellä ja hakeutua kauempana oleviin kohtaisiin. Ilta-auringon valossa olen vaeltanut kartta kädessä metsäpolkuja, kadottanut niitä ja löytänyt uudelleen. Ei auttaisi, etteivät amissit haluaisikaan yhteiskunnalta mitään. Sanotaan, että suomalaiset ovat metsäkansaa. Puut kohoavat taivaisiin, ovat seisseet siinä ennen minua ja seisovat vielä, kun minun elämän kiihkoni on mennyt. Omaan kesääni on kuulunut iltainen vaellus pienille metsäjärville Espoon Nuuksion alueella. He elävät yksinkertaista elämää, johon kuuluvat perhe, yhteisö, ahkera työ, kirkko ja pasifismi. Niin vain on, että metsän sylissä asiat asettuvat kohdilleen. Muualla maailmassa suljettiin koteihinsa muitakin kuin yli seitsemänkymppisiä. Heinäkuu on parasta loma-aikaa. Olen lähtenyt liikkeelle silloin, kun muut ovat alkaneet palailla rannoilta. Jotain sellaista saisi ihmisessä olla kiireisen arjen ja kriisien keskellä. Nyt on hyvä ladata sisäiset akkunsa ja nauttia kesän iloista. Metsä on kehto, kirkko – siis lohtu. Lintujen laulu on raikanut, kun olen sukeltanut sopivan viileään veteen. Vahvasti valtiovetoinen Suomi Oy ei todellisuudessa suvaitse alamaisilta erilaisuutta. Samalla he kieltäytyvät lähes kaikesta modernin maailman elämää helpottavista mukavuuksista
TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: MIIKKA LAPPALAINEN. askel 7–8/20 6 ~ askel 7–8/20 6 ~ Viihrytään tääl! Runoilija Heli Laaksoselle elämä on pyhä asia, josta saa iloita! – Eik se ol tarkotus et me viihrytään tääl, sanoo Heli Laaksonen
~ 7 askel 7–8/20 ~ 7 askel 7–8/20 – JOS mukulal sanoo sanan auringonkukka, se kuvittele sen omas päässäs.
Tyttö pohti hetken ja sanoi: ”Olen melko varma, että siinä on aurinko, porkkana ja vesi.” Ajatuksesta tuli Laaksosen uusimman runoteoksen nimi. – Runot o mul ain yksittäissi. Peili se on runoilijallakin. Vaikeimppi on säilyke”Hiano mekanismi ja keksintö on kärpänenki.”. – Mää olen oikke ystävystyny näitten tavaroitte kans. Ja tarinankertoja löytää äkkiä tarinansa. Tavallaan Laaksosellekin. – Vois kai sitä kirjotta vaan kivoi jutui, mut en mää semmost tahro. Heli vertaa niitä tapetteihin. – Luanto on kaikes, tulppaaneis ja hämähäkeis, mitä me tääl kotonaki suajella. Vaikka kyllä se vanheneminen koskettaa varsinkin, jos tekee työtä omalla persoonallaan ja omilla kasvoillaan. Vanhassa puusohvassa on varmasti niin rakastettu kuin vihattu, ehkä synnytty ja kuoltu – eletty. Ne tuleva yks kerrallas. Voin seurata, kui elämä kulkee minus ko vanhenen, muutun kankiammaks, kasvopiirteissi tule oman mummun piirttei. Mut omat ajatukset on tärkiä jättä päälmäisiks, runoilija sanoo. Pisteet jokaisen sanan välissä. – Hiano mekanismi ja keksintö on kärpänenki. – Mää voin sanno sen iha vaik soffal tai tyynyl: mukava et olet siin. ”Jumalsuhre on mul viäl kesken” Elämä tuntuu olevan Laaksoselle pyhä – vaikkei hän pyhyyden lähteestä niin varma olekaan. Siellä saa olla juuri niin kuin on. En mää sitä asia voi olla ottamat huamio. Ihan niin kuin runojakin. askel 7–8/20 8 ~ Ei se elämä aina iloa ole, mutta runoilija Heli Laaksosen sanoin ”tähä maailma ei tarvita enemppä ikävi asioi”. Vuodet vierivät, elämä täyttyy ja tyhjenee, antaa ja ottaa. ”Olen luantokappale” Uudessa runokirjassa luonto on syvästi läsnä. – En käyttäis semmost ilmaust, et luanto on tärkiä. Niitä voi maistella yksi kerrallaan. Paikallinen toimittaja haastatteli lapsia maan asioista. Aikaa on ollut ja hienoa, että yhä vielä on. Ne kantavat kaikuja menneestä, kertovat siitä, miten elämää on koettu ja nähty. Harvinaista herkkua. Elämän arvo nousee sen rajallisuudesta. – Mul on rakkaus luantoon ja suur hellyys sitä kohta: voi ko me saatais se pittä! Monelle luonto on arvokas asia. Materialistiksi hän ei itseään miellä. – Kaupas mää miätin, mil taval tavarat on sin tullu. Kirjailijakuva on kuitenkin jotakin muuta kuin Rauman Lapin kylän Laaksonen itse. Vanhan puusohvan alkulähde on pieni käpy, kaiken kantava puun ydin. Ympäristön luoma ihanteellinen naiskuva mietityttää. Omalla pihamaalla pitää voida kulkea ja hengittää vapaasti tukka pörrössä ilman meikin häivää. Eikä elämä aina ole yksinkertaista. Runoilija suree sen tilaa. Se jo avaa maailmaa laajalti – vaikka kauppareissulla. Välil valokuviski täyty jaksa olla. Laaksonen elää vanhassa talossa, vanhojen esineiden keskellä. – Sit ko niit o riittäväst, ruppen kattoma, mikä kokonaisuus mul täsä nyy käsil o. Kuis sen vois tappa. Yhden oman hersyvän hetkensä Laaksonen koki Tallinnan hotellissa, kun katsoi paikallista televisio-ohjelmaa. Jos olis kiintyneemp niihi, ei tulis nii helpost heitetyks pois ja hankituks ain vaa uut. Kipukin on osa sitä. Nykypäivän kahden sortin tavarahössötys avautuu hänen ajatuksissaan uudella tavalla: – Mailma on peittymäs jätteitte ja ajatuste sekamelska. Minkälainen se on. Kertakäyttökulttuuri synty siit, ettei rakasta tavaroi ja tarinoi riittäväst. – Kyl se vanhenemine jossain tuntu. ”Vaikeimppi on säilykeherelmät” Niin, omanarvontunne on tärkeää. Syntymä ja kuolema kulkevat lähellä, vaikka vanhan puusohvan uumenissa. Laaksoselle kysymys on aikojen ainutkertaisuudesta, yhteensattumista, kohtaamisista, usein monen ihmisen yhteisestä työstä. ”Tyyny, mukava et olet siin” Runoihin Laaksonen sanoo upottavansa lähes kaiken, sielustaan suurimman osan. ”Jätettäis vanhat tapetit al” Tavaroissakin voi nähdä elämän ja sen arvon. – Se on mul vähä epäselvä, kuka sen kärpäse on tehny. Vähä niin ko elämäs, se mitä o oppinu kasvattajilt kulke mukan muitte asioitte al, ei niitäkä kannata repi pois. – Jos tapiseeraa vanhan talon, on suasitus et jätettäis ne vanhat tapetit sin al, lämmöks, tuult vaste suajaks, miäspolvie merkiks. – Koen, et itte olen yhrelaine luannoilmiö. Niist muarostu vähitellen sialun kuva. Siitä kaikki avautuu eteenpäin, mahdollisuudeksi nähdä asiat vähän kauempaa. – Siin on jotta hiano, et kuljetan luannontieteellist museo koko aja mukanani. Jumalsuhre on mul nimittäis viäl vähä kesken. Se olis sama ko kuuluttais, et syrän o mul tärkiä. Pieni nelivuotias tyttö sai vastata kysymykseen Viron vaakunasta. Se huvittaa vähän runoilijaa itseäänkin. Luanto o yks mun ruumiinosistani taik mää olen luannon ruumiinosa. Sen Laaksonen huomioi päivissään jopa ääneen lausuen. Luonto tuntuu laajenevan Laaksosella totisesti luontopolkua laajemmalle. Ennemminki ajattelen, et olen luantokappale. Elämä on täynnä päällekkäin asettuvia, sukupolvelta toiselle kulkevia kerroksia. Runojen on oltava totta, osa omaa totuutta ja elettyjä päiviä. Tuntuu, että Laaksosen kodin tavarat ovat osa perhettä, osa sukupolvien kerroksia. Näist näke, et joku on nämä tehny, jostain materiaalit on tullu, näis kulke pitkät päivien ketjut. Esineiden äärelle kannattaa pysähtyä. Laaksonen pohtii runoissaan aikaa ja itseään osana sitä. Eikä se aina tarkoita kepeyttä tai kauneutta. Hänellä kun ei kodissaan ole televisiota
~ 9 askel 7–8/20 – NETTI o siit hankala, ettei se lopu ikinä, se o iha ääretöine.
Laaksonen suree suomen kielen köyhtymistä ja naureskelee ”kaikelaisil hymiöil”. Kirjassa on. Se ei vähene eikä väsy. Luovana hetkenä Laaksonen sanoo kulkevansa omissa maailmoissaan. Sanailija löytää lahjansa avulla helposti paikkansa ja maisemansa. Laaksonen kertoo olleensa yleisönä runojen suomenmestaruuskilpailuissa, joissa viisi runoilijaa halusi lausua runonsa englanniksi – vaikka neljä heistä oli suomalaisia. – Luavuus ei niinkä ol uuren keksimist vaa asioitte yhristämist. ”Netti on kilometrin pääs koton” Runoilijan keskittymiskyky on hänen omien sanojensa mukaisesti ”hajovaist sortti”. Olen ain samast kohrast avannu kirjan ja kattonu. Itteki elämä myätä koko aja nuhjuunttu. Siitä juttelusta tuli Aurinko. Kielen merkityksestä runoilijaa kiitti myös raati, joka tänä vuonna palkitsi hänet Kirsi Kunnas -runopalkinnolla. Ja jonkinlaiset rajat kun on elämässä oltava. Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Kieli on osa kulttuuria, osa omaa ja yhteistä historiaa. Kuuntelin, mitä se kertos mul, sillon tällö se vilkas minu. Se o liian täyrelline, aina yht silune. – Miätin, et luavuures ja onnellisuures on pitkält kysymys siit, kui hyvi ihmine on pystyny oman ytimes säilyttämä, kui hyvi hän on kii sisimmis ajatuksissas, Heli Laaksonen pohtii. Luovuus kun ei ole vain tekemistä. Sen kanssa ja sen kautta eletään yhdessä. ”Nyy naamoil syttyy sinine valo” Uudessa runokirjassa on myös nykyaikaan kyllästymisestä kertova runo. ”Hymiöit en käytä” Silosuutta runoilija tuntuu välttävän monessa muussakin kohdin paitsi kielessä. ”Must sika ymmärttä naissi” On parempi kulkea pellonlaitaa vaikka mustan possun kanssa ja jutella mukavia. Entä luovuuden alkulähde. – Ei englanti sais tunttu hianommalt kuin oma rakas suamen kiäl, muistuttaa Laaksonen. On tärkeää rakastaa omaa kieltään. Se on kauhia, pohtii Laaksonen. Lounaissuomalaisesta murteestaan tunnettu runoilija muistuttaa, ettei meillä tarvitse olla ”Take awayta”, kun raumalainen ”föliruak” on vähintään yhtä hyvää. – En tykkä siit, et pitäis koko aja olla se sähköpanta mukana. Välillä kun tuntuu, että koko elämä pyörii puhelimen sinisen valon ympärillä. Netti on kilometrin pääs koton. – Sähkökirja ei kulu koska. Se ol kiva retki. Hullupäisyys on välillä ihan hyväksi. Oma maailma laajenee siitä kummasti. Jo bussilipun ostaminen on vaikeaa. Laaksonen sanoo usein kuvittelevansa kaikenlaista. – Mul on siäl iha vaan tiatokone. – Hymiöit en käytä. Suomen kieltä Turun yliopistossa opiskellut runoilija suree myös suomen kielen väistymistä englannin alta. Kaikelle ja kaikille kun on kuitenkin olemassa omat sanansa. Netti o siit hankala, ettei se lopu ikinä, se o iha ääretöine. Eikä tarvitsekaan. Ja murre jos mikä on rikkaus. Vesi. En kest, et mun menemissi seurata ja analyseerata. Porkkana. – Vähä sama ko enne Neuvostoliitos. Vaikka Laaksonen on lukenut omat kirjansakin äänikirjoiksi, ei niiden tuntu ole sama. Esimerkiksi Laaksonen antaa jo lapsuudesta rakkaan, yhä vielä tuvassa käytetyn Valittujen Palojen Lintukirjan. Vaikka runoilija asuu maalla, isossa ”Mää tykkän siit, et kirja kulu.”. Mul on tärkiä, et löyrän oikian sanan ja sanan sävynki viäl. – Aikasemmin, ko rupesin lukema runoi yritystilaisuuksis, ain joku liikemiäs avas iltapäivälehren ja rupes lukema – nyy naamoil syttyy se sinine valo. – Kerran kävelin pellon laitoi miälikuvituksissani mustan sian kans. -runokirjaan runo, jossa ”Must sika ymmärttä naissi, löytä juur oikkiat sanat matalapainesse”. Olenkoha mää kaks laittanu kokeeks. askel 7–8/20 10 ~ herelmät, ko miätin niit puit ja poimijoi, kui valtavast täsä on tyät tehtynä, ja miten se herelmä o ollu piän kukkane tai siämen. – Sitä on paljo luettu. Se on siit kohta vähä nuhjusemp. Silloin hän ei kunnolla näe eikä kuule. Sanat ovat sanojan työkaluja. Välillä elämä tuntuu kyllä Laaksosellekin ilman moista vempelettä kovin hankalalta. Ne kun vielä näkyvät vanhassa kännykässä pelkkinä tyhjinä neliöinä. Laaksosen runoissa on usein eläimiä, osana sitä rakasta, rajatonta luontoa. Se on ain samanlaine. – Mää tykkän siit, et kirja kulu. Oma murre ei ole palkinnon jakajien mukaan ”liudentunut paikattomaksi”. Osaksi sen vuoksi Heli Laaksosella ei ole älypuhelinta eikä edes nettiä kotoa kilometrin päässä sijaitsevassa työhuoneessaan. Laaksonen selailee nyt oman elämänsä keskikohtaa
Ja aikuinen usein menettää liian helposti mielikuvituksensa, avoimuuden nähdä asiat omalla tavallaan. Ihan niin kuin se pieni tyttö Viron televisiossa. Meil saa kasva se mikä kasva . On hyvä antaa asioiden välillä olla; tapettien jos ihmistenkin, lisääntyä kerros kerrokselta. Niin kuin meistä kaikista. – Kiälen, luannon ja metän pualustus – ja meijän ihmistenki. ~ 11 askel 7–8/20 vanhassa maalaistalossa, jota ympäröi pihamaa, ei siellä ole kotieläimiä – mitä nyt yksi vähän kesyyntynyt käpytikka ja muutama fasaani. – LUAVUUS ei niinkä ol uuren keksimist vaa asioitte yhristämist.. – Runois voin etäännyttä hankali asioi eläinte avul. Jos sen näyttä kuvana taik filminä, se on jonku muun rakentama miälkuva. Niil on minust kaikil sama juuri, sanoo Heli Laaksonen. Viron vaakunassa on kolme vallasta kertovaa sinistä leijonaa – tai jotain muuta, jos niin näkee: ”Jänes jättä kakstoist merkki. Runokirjaansa hän on ironisesti kirjoittanut punaisella varoituksen sanat, jotka voi leikata vaikka jääkaapin oveen: ”Älä lue lapsel! Oppi viäl keksimä omast pääst jutui, ja kuka niit kerkke kuuntelema?” – Jos mukulal sanoo sanan auringonkukka, se kuvittele sen omas päässäs. Sun päivies ilo olkko aurinko porkkana vesi” Eikä se jänis paljoa tarvitse, mutta siitä täytyy pitää huolta. Viimesen see paina ottas mun otta vaste: Ota täst tämä mun lyhkäne siliä jäneks järk jätä mul sun mutkikas kulmikas ihmismiäl. – Meil ei ol koton ruahonleikkuri. Runoilija sureekin sitä, että niin monelle pienelle ihmiselle ei lueta kirjoja. ”Meil ei ol koton ruahonleikkuri” Kaikkea ei ole aina niin helppo sanoa
Jos mahdollista, käyn siellä varhain aamulla, kun päivän kuhina on vasta alkamassa. Ne ovat hyviä taitoja myös asiakkaille ja kenelle tahansa. Torikauppiaiden kanssa onkin rattoisaa vaihtaa ajatuksia, aina kun heillä on siihen hetki aikaa. Työja elinkeinotoimiston ammattilistauksen mukaan torikauppiaalta edellytetään muun muassa positiivisuutta, kohteliaisuutta ja keskustelutaitoja. Kesän parhaita ääniä ovat ropina, joka syntyy siitä, kun puukappa täytetään siikli-perunoilla, tai ruskean paperipussin rapina, kun sitä täytetään kypsillä tomaateilla. MARI TEINILÄ Tavataan torilla! ”OSTAN paikallisilta tuottajilta mielelläni uusia perunoita, porkkanoita, tilliä ja lehtikaalia.” ”PARAS TUOKSU torilla syntyy tuoreesta tillistä.”. askel 7–8/20 12 ~ askel 7–8/20 12 ~ Heinä–elokuu AJASSA Tu ul a Ro os / Va st av al o K otimaassa tai ulkomailla matkaillessa suurta iloani on käydä paikallisilla elintarviketoreilla. Suomessa käyn useimmiten Kouvolan, Haminan ja Mikkelin toreilla, koska kesäisin liikun niillä seuduilla. Etelässä sato kypsyy aikaisemmin. Ja tietysti mansikoita. Vaikka toreilla myytävien elintarvikkeiden hinta vähän kirvelee verrattuna suurten kauppaketjujen hintoihin, ostan paikallisilta tuottajilta mielelläni ainakin uusia perunoita, porkkanoita, tilliä ja lehtikaalia. Tarton torilta saa jo heinäkuun alussa makeita paikallisia vadelmia. Ulkomaisista toreista minulle mieluisin löytyy läheltä, Viron Tartosta, Emajoen rannalta. Paras tuoksu torilla syntyy tuoreesta tillistä. Tuntuu hyvältä tukea pienyrittäjää
Hänen kesätyöpaikkansa on jäätelökioski Riihimäen kirkkopuiston kupeessa. LUKIOLAINEN ANNA-SOFIA Katajaroutio myy jäätelökioskilla kotimaista jäätelöä. Anna-Sofian suosikkimauksi on noussut saksanpähkinä ja sorbeteista vadelma-mansikka. DANIELLE MIETTINEN Sulava kesätyö D an ie lle M ie tt in en. – IHANAA, että sain kesätöitä! Anna-Sofia Katajaroutio sanoo ja pyörittää lakkajäätelöpalloa. Kioskille pysähtyy laktoositon asiakas. – Viileinä päivinä menee eniten suklaata. Räjähdysonnettomuudessa näkönsä, osan kuulostaan ja kasvoistaan menettänyt sotilasmestari evp Tero Ala-Ajos, ET 3.6. Jaksamiseen tarvitaan joustavaa mieltä. Kuvat sopivat mainiosti jutteluun ja muistelun apuvälineeksi. Rouva miettii hetken ja tilaa suklaapallon. Alussa Anna-Sofian käsi kipeytyi, mutta lihakset ovat jo vahvistuneet ja itselle sopiva ote löytynyt. Anna-Sofia suosittelee hänelle sirkuspalloa, jossa on päärynää, vaniljaa ja mansikkakastike. Juttu voimauttavista valokuvista ikäihmisille, Talentia 5.6. Opettaja Sanna-Kaisa Kohonen poikkeuskeväästä ja tulevasta syyskaudesta, Opettaja 5.6. HOITOLAITOKSESSA asuvalle valokuva-albumi toimii hyvänä kommunikoinnin, tunteiden käsittelyn, viriketuokioiden sekä yhteisten hetkien välineenä. Vohvelissa herkkupallo vadelma-mansikkasorbettia. OPIMME nöyrää hetkessä elämistä ja sitä, että ei voi jäädä Heinä–elokuu Lainasanat Tu ul a Ro os / Va st av al o kiinni tehtyihin suunnitelmiin. Lämpimällä säällä ja tapahtumien aikaan jonoa on monta kymmentä metriä. Pallonpyörittämisen lisäksi hän on oppinut sietämään painetta ja kasvanut sosiaalisemmaksi. Tajusin myös, että jäljellä on yhä paljon hyvää: perhe, liikuntakyky ja monta toimivaa aistia. ~ 13 askel 7–8/20 VÄHITELLEN ymmärsin, että tervehtymiseen kuuluu suru entisen menettämisestä. Kokeilunhaluiset nuoret ovat tilanneet kesäuutuuksia, banaani-kinuskia ja pätkistä
JOS P ERTTUNA ei tuule, ei tuule koko loppukesänä. ASTASTA kaks päivää elokuun ilmoihin. Muita Suomen pihoille ja tien varsille kotiutuneita vieraita kaunottaria ovat muun muassa jättipalsami, komealupiini ja silkkiunikko. 2.7. H yytelöä varten tarvitaan joko yksi noin puolitoistakiloinen lahna tai vastaavasti pari pienempää. 30.7. Ju kk a Gr an st rö m. Kurtturuusussa on yleensä viisi terälehteä, tarhaversio on kerrottu. Kurtturuusu KURTTURUUSU (Rosa rugosa) ja sen valkokukkainen muoto (Rosa rugosa f. Lado kala laakeaan vuokaan ja ripottele tillisilppua palojen sekaan. alba) on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jota ei saa päästää ympäristöön eikä tuoda Suomeen, ei saattaa markkinoille, välittää, ”myydä tai muuten luovuttaa”. Hätätilassa voit käyttää pienen määrän etikkaa. Jos REINONA salamoi, vaiha vällei kumisaappaisii. 8.7. Sen sijaan kurtturuususta jalostettu tarhakurtturuusu, kuten suurikukkainen, tuoksuva ja kestävä Rosa rugosa Katri Vala, ei ole mustalla listalla. Jos JAAKKONA avvaa tietokonnee, tulloo raekuuro. Leikkaa perattu kala poikittain parisenttisiksi paloiksi, lado palat kattilaan ja vettä päälle vain sen verran, että kala peittyy. Kurtturuusulle on annettu elinaikaa Suomessa 1.6.2022 asti. TURONA revontulet, jouluna vähän lahjoja. Kun liemi on jäähtynyt haaleaksi, nosta kalapalat lautaselle ja nypi niistä ruodot tarkkaan pois. Sitä voi tarvittaessa vahvistaa, kun alat maustaa lientä hyytelöksi. 24.8. Ole tarkka, ettei liemestä tule keittovaiheessa liian kirpeää. askel 7–8/20 14 ~ AJASSA Pi xa ba y Lahnahyytelö on uusien perunoiden hyvä kaveri. Voit käyttää niitä koristamiseen. 25.7. Säästä liemestä pippurit, porkkanaviipaleet ja laakerinlehdet. Keitä kalapaloja hiljalleen noin puoli tuntia maustetussa liemessä. Kuusanmäki Säätiedotuksia Jos MARIANA sattaa, maa kastuu. Voit heittää sekaan myös reippaasti tillinvarsia. Lisää liemeen suola, kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, puolikas porkkanaa viipaleina ja iso sipuli lohkoiksi pilkottuna. 16.7. Kalahyytelöön kuuluvan kirpeyden saat lisäämällä keitinliemeen joko sitruunan mehua tai ainakin desin verran valkoviiniä
Siitä riittää 4–6 syöjälle, ja lisukkeiksi sopivat vihersalaatti, hölskykurkut ja uudet perunat. Hyytelö on valmista muutaman tunnin kuluttua. Ja tietysti tillinoksia. Kaada hyytelöliemi varovasti kalapalojen ja koristeiden päälle. Anna liemen jäähtyä haaleaksi ennen kuin alat tehdä siitä hyytelöä. Ota lientä erilleen noin 6–7 dl ja tarkista maku. Jos liemi on liian laimeaa, keitä sitä kokoon muutama minuutti, jolloin maku vahvistuu. Pusertele liivatteista ylimääräinen vesi ja anna niiden liueta kuumennettuun nesteeseen. Laita ensin 5 liivatelehteä muutamaksi minuutiksi pehmenemään kylmään veteen. ~ 15 askel 7–8/20 SIRKUN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an st öm Jos haluat enemmän väriä, voit laittaa pinnalle myös viipaloidun kananmunan ja muutaman roséja viherpippurin. Kuumenna noin desi sivuun ottamaasi kalalientä kuumaksi, mutta älä keitä. Lisää tämä jo jäähtyneeseen liemeen. SIRKKU NYSTRÖM Kesän kalaherkku Lahnahyytelö noin 1,5 kg lahnaa 10–12 maustepippuria 4–5 laakerinlehteä 1 iso sipuli lohkoina pieni nippu tillinvarsia 1/2 porkkanaa 1 rkl suolaa 1/2 sitruunan mehu tai vajaa dl valkoviiniä 5 liivatelehteä koristamiseen 1 kovaksi keitetty muna viipaleina tillin hapsuja Si rk ku N ys tr öm KORISTELE NÄYTTÄVÄ lahnaherkku tillillä ja kananmunlla.. Tarkista, että koristeet asettuvat kauniisti ja nosta vati varovasti jääkaappiin
Almanakasta katosivat niin Savonlinnan oopperajuhlat kuin Heinäveden musiikkipäivät. TEKSTI: SIRKKU NYSTRÖM • KUVAT: JOHANNES WIEHN. askel 7–8/20 16 ~ Kesä ja kadonneet juhlat Elämän arvaamattomuus ja korona pysäyttivät myös Juha Kotilaisen. Laulajalla on ollut hyvää aikaa laittaa kasvimaata kuntoon
~ 17 askel 7–8/20 – OLEN saanut esiintyä jo niin paljon, ettei tauko haittaa.
Laulava ja soittava suku Kotilaisten musiikillisesti lahjakas suku on lähtöisin Heinäveden Kerman kylästä. Ooppera taidemuotona on vaatinut ja kehittänyt sekä laulajan että näyttelijän taitoja. Perhe muutti monta kertaa. Juha on esittänyt isänsä lauluja ja hänen poikansa ukin pianokappaleita. Uran myöhemmissä vaiheissa opettajana on ollut saksalainen Peter Berne, varsinainen bel canto -laulutyylin taitaja, jonka kanssa viimeistelen edelleen isoja roolejani. Kun perhe muutti Leppävirralle, siellä tutustuin Jorma Hynniseen. Sivustaseuraajan korvissa vaikuttaa siltä, että kaikki ovat tavanneet toisensa, esimerkiksi esiintyessään samoilla juhlilla. Kyllä Bach on rakkain, sanoo laulaja, joka opiskeli ensin nuorisonohjaajaksi. Juha Kotilainen on pappisperheen poika. Veli Timo Kotilainen on Sotilasmusiikkikoulun johtaja, ja pikkuserkku Tuula Kotilainen toimi Sibelius-Akatemian vararehtorina. Parhaiten hänet t u n n e t a a n monista oopperarooleistaan, mutta yhtä kotonaan hän on laulaessaan Johann Sebastian Bachia ja muuta kirkkomusiikkia. Nykyisin juhlien taiteellisena johtajana on viulisti Erkki Lasonpalo. Näyttelijän ja laulajan taidot Nuorisotyöhön Juha Kotilainen ei kuitenkaan jäänyt vaan pyrki sekä Teatterikorkeakouluun että Sibelius-Akatemiaan. Kun Ackté seuraavana kesänä järjesti ensimmäisen oopperaesityksen Olavinlinnassa, Kotilaisen edellisenä kesänä kokoama kuoro mahdollisti osaltaan Savonlinnan ensimmäisen oopperan, Erkki Melartinin Ainon esittämisen. askel 7–8/20 18 ~ B aritoni Juha Kotilainen on ällistyttävän monipuolinen laulaja. Heinäveden ensimmäiset Laulu-, Soittoja Urheilujuhlat järjesti vuonna 1911 säveltäjä Otto Kotilainen, jolla oli kesäpaikka Heinäveden Palokissa. ”Mitäs jos kutsuisit uudestaan niitä ystäviäsi musisoimaan tänne Heinävedelle?” Ensimmäinen iso konsertti oli Joseph Haydnin oratorio Luominen. Kuopiossa Olavi Hautsalo ja Helsingissä Matti Tuloisela, joka sattuu olemaan pikkuserkku. Työ siirtyy vuodella eteenpäin kesään 2021, kuten lähes kaikki tälle vuodelle suunnitellut esiintymiset.. Nykyiset Savonlinnan oopperajuhlat käynnistettiin uudestaan vuonna 1967, ja niistä on tullut osa suomalaisen oopperan suurta nousua. Juha Kotilainen kertoo, miten kirjailija Martti Issakainen alkoi puhua musiikkipäivien puolesta. Eivätkä esiintymiset rajoitu pieniin ja suuriin oopperanäyttämöihin, vaan niihin mahtuvat sellaisetkin paikat, joissa lauletaan tangoa. Aino Ackté vieraili Heinävedellä Lukuisat kesäjuhlat yhdistävät suomalaisia taiteilijoita. – Ei minua harmita, etten päässyt Teatterikorkeakouluun. – Minulla on ollut lapsuudessa ja nuoruudessa kymmenkunta kotia. Säveltäjä Otto Kotilainen oli Juhan isoisän serkku. – Minulla oli hyvät laulunopettajat. Kun puhutaan Savonlinnan peruuntuneista oopperajuhlista, ilmenee, että Juha Kotilainen ja juhlien uusi taiteellinen johtaja Ville Matvejeff ovat tuttuja ajalta, jolloin Heinäveden musiikkipäiviä heräteltiin henkiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, vajaan sadan vuoden tauon jälkeen. Arkkipiispa Kuningas Rogerissa Tänä kesänä Juha Kotilaisella olisi ollut arkkipiispan rooli Karol Szymanowskin oopperassa Kuningas Roger Savonlinnan oopperajuhlilla. Isä lauloi Ylioppilaskunnan Laulajissa ja opiskeli yksityisesti myös sävellystä. Maailmankuulu laulaja Aino Ackté vieraili Kotilaisen luona, ja häntä tervehtimään oli koottu erityinen kuoro. Teatterikorkeakouluun miestä ei kelpuutettu, mutta vastapainoksi hän opetti monta vuotta Jouko Turkan aikaan laulua näyttelijäopiskelijoille. ”Mitäs jos kutsuisit ystäviäsi” Sen sijaan Heinäveden Laulu-, Soittoja Urheilujuhlat jäivät yhteen kertaan, kunnes ne aloitettiin uudelleen vuonna 2007. Oopperajuhlia järjestettiin Aino Acktén johdolla viikon mittaisina kaikkiaan viitenä kesänä, ennen kuin ne hiipuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Sen orkesteriksi tuli Ville Matvejeffin johtama Joensuun kaupunginorkesteri. Siellä tapasin muun muassa tulevan pianoprofessori Ralf Gothónin ja kapellimestari Hannu Linnun. – Laulamisen aloitin poikakuorossa, kun perhe oli muuttanut Raumalle. – Siitä ne lähtivät, Kotilainen kertoo. Hän pääsi Kuopion kirkkomusiikkiosastolle, mistä ehti lähes valmiiksi kanttoriksi ennen kuin laulu vei mukanaan. – Tärkeintä minulle on kuitenkin kirkkomusiikin esittäminen, erityisesti passiot, sielunmessut ja oratoriot
Lopulta joukkoon liittyy myös itse kuningas Roger. – Szymanowski kutsui itse oopperaansa mysteerinäytelmäksi, jossa maallinen ja kirkollinen ovat vastakkain. Arkkipiispa ja kansa tuomitsevat paimenen harhaoppisuudesta, mutta kuninkaan vaimo haluaa, että tätä kuullaan ja hän saa oikeudenmukaisen tuomion. Heinäveden musiikkipäivien peruuntuminen ja muutamat muut peruutukset tietenkin harmittavat, samoin pääsiäisajan passiot ja muut kirkkokonsertit. Vasta 2000-luvulla se on alkanut kiinnostaa oopperataloja. Ooppera loppuu suureen sovintoon uhritulen ääressä. Oopperasta on sanottu, että siinä on pohjimmiltaan läsnä ikiaikainen kysymys ruumiin ja sielun, järjen ja viettien välisestä ristiriidasta. ~ 19 askel 7–8/20 Kuningas Roger sai ensi-iltansa vuonna 1924 ja sitä esitettiin harvakseltaan. Aikaa on jäänyt myös kasvimaan kunnostamiselle. Suomessa sitä ei ole aiemmin kuultu. Laulamisen aloitin poikakuorossa. – LAULAN Verdin Requiemia urani loppuun asti, jos kysyjiä tulee, sanoo Juha Kotilainen, jota sielunmessu kosketti syvästi.. – Ehkä olen saanut esiintyä tähän mennessä jo niin paljon, ettei tauko haittaa samalla tavalla kuin uransa ihan alkuvaiheessa olevia laulajia. – Szymanowski käyttää oopperassa samoja harmonioita ja sävelkulkuja kuin Stabat Materissa. Kotilainen kertoo esittäneensä aiemmin Szymanowskin teosta Stabat Mater, joka kertoo Marian tuskasta Jeesuksen ristin juurella. Pelätty uhka toteutui Kevään ja kesän yllättävää aukkoa esiintymiskalenterissaan Kotilainen harmittelee vain kohtuullisesti. Kuulemisen jälkeen kuningatar auttaa paimenen pakoon, minne häntä seuraa suuri osa hoviväestä. Kuningas Roger on 1100-luvun Sisiliaan sijoittuva kertomus kuninkaasta, hänen hovistaan ja sinne saapuvasta nuoresta paimenesta, joka edustaa luonnonuskontoja. Varsinkin alkupuolella musiikissa on vahvoja ortodoksisia sävyjä
Heinäveden musiikkipäivätkään eivät ole mukana. Oopperajuhlien peruuntuminen koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi kuulosti aluksi pelottavalta, mutta kaukaiselta uhalta. Elämä on todella arvaamatonta, Juha Kotilainen sanoo. Sitten Juudas käy pettämässä Jeesuksen ja opetuslapset kokoontuvat pääsiäisaterialle, jolla Jeesus asettaa ehtoollisen. Getsemanessa Jeesus vangitaan, ja tapahtumat siirtyvät ylipapin pihaan, missä Jeesusta tutkitaan. Jeesus tapaa Simonin talossa naisen, joka voitelee hänen jalkansa kallisarvoisella voiteella. Matteus-passio on minulle hyvin rakas teos. Jos pitäisi määrittää, millaista on laulaa Jeesuksen osaa, kuvaisin sitä sanomalla, että se on ravitsevaa. Monet pienet alueelliset tapahtumat eivät ole Finland Festivalsin kulttuuritapahtumien listalla, koska sille pääseminen maksaa. Se kuitenkin toteutui, ja kesän 2020 kaikki suuret ja pienet festivaalit ympäri maailmaa jouduttiin perumaan. Näin toimitaan sekä Heinävedellä että Savonlinnassa. – Matteus-passio on minulle hyvin rakas teos. – Tekstissä ja musiikissa on sellaisia ulottuvuuksia, että sain todella pidätellä tunnekuohua, jonka se nostatti. Varsinkin Matteus-passion alkupuolella Jeesuksella on paljon laulettavaa. Lopulta hänet viedään Pilatuksen eteen, joka viimein tuomitsee hänet kuolemaan. Todellinen kärsimyksen tuttava Passioissa Juha Kotilaisen ääniala sopii Jeesuksen rooliin. Sielunmessu kosketti syvästi Koko maailman pysähtyminen koronaviruksen aiheuttaman epidemian takia on asia, joka havahdutti monet tajuamaan elämän ennakoimattomuuden. Viime marraskuussa hän lauloi Saksassa ensimmäistä kertaa elämässään Giuseppe Verdin Requiemia, sielunmessua. Kukaan ei niiltä välty. Tulee syvästi kiitollinen olo kaikesta siitä, mitä hän on puolestani tehnyt, Juha Kotilainen sanoo. Sanoin esiintymisistäni vastaavalle agentille, että laulan sitä urani loppuun asti, jos kysyjiä tulee. – Kun laulan Jeesuksen sanoja, mietin jollain tasolla omankin elämän kulkua ja kärsimyksiä. Satojen kesäjuhlien maa Koska Suomi on kesäjuhlien luvattu maa, juhlien peruminen vaikuttaa valtavaan määrään suomalaisia. – LAULAESSANI Matteus-passiossa Jeesuksen sanoja tunnen syvää kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä hän on puolestani tehnyt.. Kirkollisista juhlista ainoastaan Lahden urkuviikko ja Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat ovat listalla. Pelkästään Finland Festival -ketjuun kuuluu 79 juhlaa, joilla kävi viime vuonna hieman yli kaksi miljoonaa ihmistä. – Mietin erityisesti niitä vanhoja ja riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä, joille korona on oikeasti hengenvaarallinen. Osa on tietenkin päällekkäisiä kävijöitä. Millaista on laulaa Jeesusta. Teos kosketti laulajaa syvästi. Varsinaiset kristilliset ja herätysliikkeiden kesäjuhlat eivät sille luonteensa mukaan kuulukaan. Tapahtumat lähtevät liikkeelle pappien ja kansan vanhimpien alkaessa suunnitella, miten he pääsisivät Jeesuksesta eroon ennen pääsiäisjuhlaa. askel 7–8/20 20 ~ Monet tänä vuonna juhlansa peruuttaneet organisaatiot pyrkivät siirtämään tapahtumansa niin samanlaisena kuin mahdollista vastaavaan ajankohtaan tulevana kesänä. Joka kerran ymmärrän enemmän siitä, millaista Jeesuksen kärsimys todella on ollut ja mitä se minulle ja meille merkitsee