FI • IR TON U ME R O 9 € 7-8/20 15 • ASKEL S AA USK O A , T O IV O A J A RAKAST AA . KURONEN: Sikahienot hääbileet ja arki HYVÄ ELÄMÄ: Musiikki hoitaa muistia TEEMU RINNE JA HEDDA: Porttikielto kirkkoon TORSTI LEHTINEN: Olen körttiläinen ortodoksi Tuija Brax: Mummoni myytiin huutolaisena Kenttäpiispa, kukko ja kestävä kehitys Tansanian vainotut albiinot Koiran uskollisuus palkittiin Kirjoita elämäkertasi. 7 –8/20 15 • USK OST A , T O IV OST A J A RAKKA UD EST A • ASKELLEHTI . Naurun ja laulun liitto Hanna-Maria ja Olli Helenius: MATTI J
Tilaa Kotimaa24. kesäksi. Tilaa osoitteessa Kotimaa24. Koko kesän tilaus kahden kuukauden hinnalla. 3,30 /kuukausi Vain. , 2+1 kk 9,80 Piispat mukana pääministerin talkoissa Lue kasvimaan laidalla
020 754 2000, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa. Vaikka hänen tarinansa onkin monella tavalla ainutlaatuinen ja sijoittuu kaikille kuudelle mantereelle, meillä jokaisella on oma kertomuksemme ja toive, että joku kuulisi sen. Vai katoavatko muistot kuin tuuleen. fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Ystäväni kertoi sydämensä kyllyydestä tunnista toiseen ja minä kuuntelin kiitollisena luottamuksesta. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA PÄÄKIRJOITUS. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Hän pelkäsi kuolevansa ilman, että kukaan on kuullut hänen tarinaansa. Eihän sellaisesta kutsusta voinut kieltäytyä. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Elämäkertakirjoittamisen kursseille on paljon tulijoita. 020 754 2292 • Ilmoitustrafiikki Jukka Heinänen, p. Hän oli juuri täyttänyt 80 vuotta emmekä olleet tavanneet moneen vuoteen. Hän kertoi paitsi työstään ja perheestään myös kummitädistään, Marsalkka Mannerheimin veljentyttärestä sekä rakkauksistaan, jotka olivat jättäneet iloa tai surua jälkeensä. 020 754 2292 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoitusosaston faksi 020 754 2343 • Levikki 14 775 (LT 2013) • Lukijamäärä 58 000 kpl (KMT 2014) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Vaikka Facebookin ja sähköpostin aikaan viestit kulkevat sukkelaan, jääkö niistä muistoja ja tietoja jälkipolville. askel 7–8/2015 • 3 Jokin aika sitten ystäväni pyysi minut kylään. Kuulumiset oli vaihdettu puhelimessa. Kuronen, Torsti Lehtinen, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Ulla-Christina Sjöman, Cheri Tamminen, Irene Tandefelt, Olli Valtonen • Ulkoasu Cheri Tamminen • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, p. Pysähdytään jakamaan ja oppimaan toisiltamme. Monesti vasta läheisen kuoltua huomaa, miten paljon olisi ollut kysyttävää, muttei arjessa sitä tohtinut tai ymmärtänyt tehdä. Menneen maailman lumousta katsottiin myös valokuva-albumeista. Kun kirjoittaa tai kertoo, voi itsekin löytää uusia näkökulmia ja oivaltaa paremmin elämänsä punaista lankaa. Olisikohan meillä nyt kesällä aikaa kertoa ja kuunnella. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Tämän kesän kaksoisnumeron myötä Askelen toimitus toivottaa kaikille lukijoille siunattua kesää! Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Kerro ja kuuntele Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p
8 Kun kommunikaatio tökkii, usko ja nauru rakentavat siltaa Kukkojen arjessa.. 22 Katolinen isä Anders Hamberg kaipaa ehjää kirkkoa hajaannuksen tilalle. 4 • askel 7–8/2015 Heinä-elokuu 2015 s. 74 s. Pekka Särkiö oppi ratsastamaan jo lapsena Sodankylän varus kunnassa. s
Lapsena ja nuorena opin, että kristityn peruskutsumus on seurata Jeesusta. Ja uusi kutsu lähteä matkaan. Siitä jäi sitkeä kipu: kelpaanko, olenko tarpeeksi pyhä. Tosin tervettä opetusta oli varmasti se, että Raamatussa kuulisin hänen äänensä ja kirjan äärellä olisin hänen seurassaan. Anteeksi! Kyse ei ole aiheiden vähyydestä vaan yhteyden ikävästä. Kuronen: Kaanaan häät takaperin 16 Nuori Johannes Brotherus on jo tähti 18 Kokoa muistosi, kirjoita elämäkertasi 22 Kenttäpiispa kaipaa tekoja luonnon puolesta 28 Hanna Satonen kutoo toivoa Afrikkaan 31 Jukka Kemppinen: Kehitä uskon lahjaa! 32 Millainen on Jumalan ilme. Niin ikään laulaja Hanna-Maria Helenius kasvoi yhteisössä, jossa piti olla nöyrä ja näkymätön. Kirjailija Anni Korpela jätti aikoinaan taakseen ahtaaksi kokemansa uskonnollisen yhteisön, löysi kodikkaamman ja vapautui myös taiteilijana. Tulkitsin kutsun jotenkin kristillis-mekanistisesti: kun teen näin, siitä seuraa tätä ja kun vältän tuota, siitä siunaantuu sitä. Sisäpiiriin, mestarin läheisyyteen, olkapää kiinni toverin olkapäässä. Pukeutumiskoodi ja ammatinvalintasuositukset olivat ohjaamassa kiltin tytön elämää. Opasta ja Mestaria enemmän huomio kiinnittyi ohjesääntöön ja opaskirjan selaamiseen. Sen uskon, että hänen seurassaan, vie tie mihin tahansa, olisin aina oikeassa paikassa. Tarjottiin evästä. Toiset tekevät tilaa, itse epäröin. Tosin kansakouluaineessa esitin ylevän ajatuksen päästä suoraan valtaistuimen oikealle puolelle kulkematta kirkkauteen kristityn kutsumuksen ja korpitaipaleen kautta. Jotenkin se vain meni yliyrittämiseksi enkä oppinut vain olemaan niillä tulilla. l Tulilla TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Heinä-elokuu 2015 Seuraava Askel ilmestyy 3.9.2015 Kannen kuva: Jani Laukkanen 6 Ajassa: Jukka Salminen 8 Kun rakkaus on suurempi kuin Asperger 14 Matti J. askel 7–8/2015 • 5 Kierrän nuotiota kerta toisensa jälkeen. Sekä Anni että Hanna-Maria löysivät kutsunsa ja lahjansa vapaudessa ja rakkaudessa, ei käskyissä eikä kielloissa. Eikä itku ja paluu vanhaan, verkoille, merkinnyt Pietarin tarinan loppua. Ja taas kirjoitan. Tässä lehdessä kaksi artikkelia palautti ajatukseni taas samoille jengoille. Maksoi mitä maksoi, tuli mitä tuli. Vähitellen senkin häkin luukku aukeni ja vapautti valloittavan ja lahjakkaan laulajan. Pyhäkoulussa, tyttökerhossa ja nuortenilloissa sytyteltiin sitä nuotiota ja kutsuttiin Kristuksen seuraajaksi ja maailman valloittajaksi. Luen tästä aina liikuttuneena – ja lisään omia kierroksiani nuotion ympärillä. Palaan ajatuksissani, tunteissani ja kirjoituksissani aina uudelleen tulen tuntumaan – missä en ole koskaan ollutkaan. Pietarista sanottiin, että hän seurasi vangittua Jeesusta matkan päästä. Paistetun kalan tuoksuun ja murretun leivän makuun. 68 Anni Korpelan syntymästä 100 vuotta 70 Hyvä elämä: Aivot rakastavat musiikkia 71 Haavi auki ajankohtaisille asioille 74 Isä Anders suree uskonpuhdistusta 79 Kirjeenvaihtoa 80 Tuplaristikko 82 Neron elämää Suomen suvessa 83 Marianne Heikkilä: Kyllä vapaaehtoistyölle!. 34 Sanojensa takana Olli Valtonen 36 Edinburghin kirkkomaan tuhat tarinaa 39 Torsti Lehtinen metsän huminassa 40 Tuomas Kurttila – lapsen puolella 44 Esirukous kantaa 46 Hanna-Maria ja Olli Helenius – kuin hyvä bändi 52 Kirjoja kesään 54 Kenttäposti kuljetti rakkautta 57 Teemu ja Hedda Nurmijärven tropiikissa 58 Noituus tappaa Tansaniassa 62 Tuija Braxin juuret ovat Kainuussa 67 Eero Junkkaala: Uskovako synnitön. Kuitenkin se on syvin kutsuni ja kaipaukseni, olla Vapahtajan seuraaja ja toteuttaa hänen seurassaan tehtävääni ennen taivaspaikan aukeamista. Hanna-Maria toteaa haastattelussa, että paineet tulivat yhteisöltä, ei niinkään perheeltä eikä Jumalalta, joka tuntui läheiseltä. Matka piteni jokaisen kiellon päälle: ”En tunne, en!” Mutta niin pitkää matkaa ei syntynyt, ettei Jeesuksen katse olisi tavoittanut murtunutta miestä. Sytytettiin uudet nuotiot ja uudet tulet
Peter Wilde kertoi, millaista oli asettua Ambomaan ja Englannin jälkeen Ahmovaaran kylään lampaita kaitsemaan. Hannu Koskela vieraili Herättäjäjuhlilla oppaana körttijohtaja Jaakko Elenius. Päivi Puhakka ”Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.” (Matteus 5:5) L Nuoruudesta pitää oppia luopumaan. Olli Valtonen tapasi Luterilaisen maailmanliiton tuoreen johtajan Zoltán Kaldyn. Minunkin on pitänyt unohtaa se kuva, joka minulla on itsestäni ollut ja hyväksyä, että näin on hyvä. Puhemies Pystynen puhui rukouksesta ja Kaarlo Maaninka urheilusta. Säveltäjä oli juuri vyöryttänyt surun ja ilon vuorolaineita äitinsä muistolle säveltämällä Lauri Viidan Betonimyllärin. Eetu Nurmi, 5 C Miksi kalat eivät polta tupakkaa. Ne eivät tahdo jäädä koukkuun. Virpi Miettinen, Apu 24/ 2015 L Lainaamme eläinaiheiset vitsit koululaisten maanmainiosta Kevätpörriäisestä 2015: Hyttynen oli ensilennolla. Mutta eihän se ihan helppoa ole ollut. 6 • askel 7–8/2015 Kesäjuhlista raveihin RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Heikki Sarmanto istuu kivellä Pihlajasaaren rantavesissä myyttisessä Seppo Sirkan kuvassa vuoden 1985 elokuun Askelessa. Hyttynen vastasi: Hyvin! Kaikki taputtivat. Joku tarttui tukasta kiinni, mutta syy jäi hämäräksi. Äiti kysyi, miten meni. Koko ajan pelotti, sillä koska tahansa saattoi tapahtua mitä tahansa. Marion Rung, Viva 6/2015 L Vaivaksi syntyneen piti yrittää auttaa kaikessa, jotta saisi syntymisensä anteeksi. Matti Hakkarainen piti tietokilpailua; selvisi, että vuoden 325 Nikean kirkolliskokous torjui harhaoppia, ja monet osanottajista olivat kokenee kovia vainoja. Askel kävi myös raveissa ja pohti uhkapeliä. Taustalla Kouluhallituksen ylitarkastaja yritti kertoa, millainen koulu odottaa ekaluokkalaista syksyllä 1985. – Nyt olen turvassa. Severi Salmi, 4 B Mitä kärpänen sanoi lennettyään hevosen suuhun. Aaro Hölttä, 5B KUUKAUDEN KASKUT. Tunnustin päättäneeni, etten ikinä enää halua juoda viinaa ja syödä pillereitä, ja pitkän prosessin päätteeksi täytyin Pyhällä Hengellä. 7-vuotias Mari Aarnio esitteli kaikki lelunsa ja tärkeimmät kouluasiat. Kylli Kylliäinen, Kodin kuvalehti 12/2015 L Vuonna 1991 menin ensimmäisen kerran kirkkoon siunattavaksi
2 Toinen tärkeä ja rakas kesän tuova laulu on Jo joutui armas aika… Suvivirsi kesän kolauttaa ja se on kyllä minulle jotain isompaa. Kirjoitan siitä syksyllä ilmestyvässä kirjassani Se on tervasta! Tarinoita pikkupojasta papaksi. askel 7–8/2015 • 7 KOLME KESÄLAULUA Jukka Salmisen hyvää mieltä ja huminaa 6. Pysähtelen tutkimaan luontoa ja käyn kirkoissa. Palkinto osui ja upposi oikeaan osoitteeseen, sillä hurja on se määrä lapsia ja aikuisia, jotka ovat saaneet evästä Salmisen lauluista. LEVI CROSS PARISUHDELEIRI Levin kylpylähotelli, Kittilä 7. toimisto@parempiavioliitto.. Musiikin ammattilainen kertoo, mitkä ovat kolme hänen omaa rakasta kesälauluaan. Palkintona oli Edu Kettusen veistämä purjevene. 11.7. PAREMMAN AVIOLIITON PERHELEIRI Seurakuntaopisto, Pieksämäki 25.7. Erottelen mielelläni puiden ääniä, haapa helisee, koivu kohisee ja kuusikko humisee jättäen herkät äänet taustalle. 050 354 4468 L Säveltäjä ja lauluntekijä Jukka Salminen kävi pokkaamassa Lasten Laulukaupungissa Salossa Hyvätuuli-palkinnon kiitoksena kolme vuosikymmentä jatkuneesta laulamisesta ja laulattamisesta. p. Keväisin laulumatkoilla on aina mukana kiikari, kamera ja lintukirja. HELSINGIN AVIOPARITAPAHTUMA Seurakuntaopisto, Järvenpää 4. 9.8. 1 Ensimmäiseksi tulee mieleen pappani laulu Mä seuduilla näillä olen tunnettu kalamies… Pappa opetti minut kalastamaan Tervakosken Kesijärvellä. Pirjo Wesaniemi. 7.6. 1.8. Luonto on minulle erinomaisen tärkeä. Myös Kirkkohallitus on palkinnut hänet elämäntyöstään. 3 Seuraava tärkeä kesäbiisi onkin tuulen huminaa. AVIOPARIKURSSI Itä-Hämeen opisto, Hartola OSALLISTU KOKO PERHEEN AVIOLIITTOTAPAHTUMIIN KESÄLLÄ 2015! www.parempiavioliitto.. Minusta itsestäni tuli Okon pappa kaksi vuotta sitten
8 • askel 7–8/2015
– Muiden ihmisten päähän on syntymässä asennettu sellainen ohjauspaneeli, jota minulla ei ole. Corinthia rakastaa juhlien järjestämistä. Joskus pitkään hiljaa istuttuaan hän saattaa yhtäkkiä nousta ja kertoa härskin vitsin. Pokerinaamainen Eero pitää konsolipeleistä, elokuvista ja mangasarjakuvista. – Juuri kun luulet saavasi muut kiinni, keskustelu on jo toisessa aiheessa. – Kuin matematiikkaprojekteja tai maratoneja, mies kuvailee seurustelua isossa joukossa. Parhaiten Eeron rajat tunteen Corinthia, Teksasin päivänsäde, joka teki miehen elämänkuplaan reiän. Parivaljakon persoonien räikeä ero näkyy sosiaalisissa tilanteissa. Ennen pariskunnan yhteiseloa hänellä oli asunnossaan yli tuhat mangasarjakuvakirjaa. Hankalassa arjessa yhteinen usko ja nauru rakentavat siltaa puolisoiden välille. Hänen suomalainen miehensä Eero istuu hiljaa sohvalla. Yhtäältä asetelma näyttää tylsän tavanomaiselta. Hän laittaa pöydät notkumaan usein ja kutsuu kymmeniä ihmisiä Kukkojen pieneen kotiin Helsingin Munkkivuoreen. Asperger-henkilöitä pidetään usein sosiaalisesti outoina. Hän ei ymmärrä kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä eikä lue rivien välistä. Iloisesta naisesta eivät ulkomaalaisia hoitajia vieroksuvat potilaatkaan voi olla pitämättä. Corinthia tunnetaan työpaikallaan Meilahden sairaalassa laulavana sairaanhoitajana. askel 7–8/2015 • 9 H Corinthia Kukko laittaa omenapaistosta pöytään ja tokaisee: – Olemme varmasti ihmisten mielestä maailman oudoin pari. Hymyilevä teksasilaisnainen häärää keittiössä kuin isompaakin vierasjoukkoa odottaisi ja puhuu samalla ahkerasti. Teksti: Lari Launonen • Kuvat: Jani Laukkanen – Tiedän olevani turhauttava persoona, Eero Kukko tokaisee ja viittaa Aspergerin syndroomaansa. Syntymäpäivä unohtuu Eerolla on Aspergerin syndrooma, autismin kirjoon kuuluva hermostollinen poikkeavuus. Seurassakin Eero mieluiten istuu ja lukee mangaa tablettitietokoneeltaan. Päivänsäde & Kukko. Ihmisistä Eero pitää yksi kerrallaan
– Tiedän olevani turhauttava persoona, Eero huokaa. Hän kutsuu ilmiötä miesaivoisuudeksi. – Oikeastaan halusin, että hän suuttuisi niin, että voisin jälleen oikeuttaa oman vihamielisen välinpitämättömyyteni kristittyjä kohtaan. Pastorin saarna kuitenkin herätti hänen mielenkiintonsa. Pastori ei kuitenkaan koskaan ärsyyntynyt Eeron kysymyksistä. – Nykyään silti hoksaan, jos Corinthia kiertelee. Muista autisteista poiketen Asperger-henkilöillä ei yleensä ole kielellisiä ongelmia. H Ennen Corinthiaan tutustumista Eero oli sulkeutunut omaan maailmaansa. Kaksi vuotta myöhemmin Corinthia muutti Suomeen pysyvästi. Corinthia onkin joutunut opettelemaan pois epäsuorasta kommunikoinnista. Eero oli kertonut Suomessa olevan ”hieman viileää”. Kuvatkin vaihdettiin. Usko Jumalaan oli syttynyt. ”Eero, tiskaa astiat” toimii paremmin. Ei filtteriä pään ja suun välillä Pariskunta tutustui kymmenen vuotta sitten Internetissä. – Menin, jotta Corinthia lopettaisi kiusaamasta minua. Eero yrittää. Sähköpostien lähettely alkoi. Yritän päätellä, mistä nyt kiikastaa. Hieman viileä Suomi Kaksi vuotta ensimmäisistä sähköposteista, maaliskuussa 2007, Corinthia istui lentokoneessa. – Hän ei varmasti muista, milloin on syntymäpäiväni, Corinthia toteaa. Asperger-henkilöt eivät esimerkiksi aina ymmärrä, miksi rehellinen puhe olisi loukkaavaa. Kesken saarnan Eero – täysin vastoin luonnettaan – alkoi itkeä. – Jokin lävisti sisimpäni. Kuudes kerta menee oikein. Voima, joka olisi voinut päättää olemassaoloni siihen paikkaan, mutta jossa ei ollut mitään pahaa. Mediasta näin jatkuvasti järjettömiä ja sydämettömiä tempauksia, joita kristityt tekivät.. Suora puhe on paras Eero osaa kuvailla tunteita paremmin kuin useimmat miehet, mutta hän tulkitsee ja ennakoi toisen ihmisen tunnetiloja huonosti. Brittiläisen autismitutkija Simon Baron-Cohenin mukaan autisteilta puuttuu mielen tulkinnan kyky. Corinthia ei ollut varautunut pimeään ja kylmään. Eerolle kristinusko oli punainen vaate. Tarina käsitteli raskaita asioita, joita olen itsekin joutunut kokemaan. Eeron kielenkäyttö on kirjavaa ja hänen englantinsa suomeakin sujuvampaa. 10 • askel 7–8/2015 Vain ääretöntä rakkautta Corinthia alkoi käydä kansainvälisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja pyysi myös Eeroa mukaan. Eräänä sunnuntaina Eeron epäilyt loppuivat kuin seinään. Hän latasi pöytään kaikki ongelmat, joita hän näki Raamatussa ja kristinuskon historiassa. Aluksi kirkossa istuminen ja ylistyslaulut saivat Eeron vain vihaiseksi. Nykyäänkään pariskunnan arjessa esimerkiksi ”onpa tiskiä kertynyt” ei välitä viestiä, vaikka lausetta siivittäisi ärtynyt äänensävy. Vain ääretöntä rakkautta ja lämpöä. Vertauskuvallisuus ja abstraktit käsitteet ovat hänelle ymmärrettävämpiä kuin vaikkapa se, millä logiikalla asunto imuroidaan. Hän on myös julkaissut pienen runokirjan. – Aloin tajuta, ettei Eerolla ole filtteriä pään ja suun välillä. Miehillä on nimittäin Baron-Cohenin mukaan keskimäärin heikommat mielen tulkinnan kyvyt kuin naisilla. – Se ravisteli sydänjuuriani. Yksi erottava tekijä oli usko. Samanikäinen Corinthia ihastui tarinaan. Ensimmäisen kerran Eeron tekstiä lukiessaan Corinthia ajatteli, että vain nainen osaa kuvailla tunteita niin hyvin. ”Tämä on Suomi”, vieressä istuva mies lohdutti. – En ole koskaan kieltänyt Jumalaa, mutta kristittyjä inhosin. Toiset ihmiset näyttäytyvät heille monimutkaisina olioina, joiden ajatuksia on hankala arvata ja joiden käytöstä on vaikea tulkita. ”Et ole mikään silmäätekevä”, kommentoi Eero Corinthian kuvaa. Kentällä odotti kirjekaveri perheineen. Koska Asperger-miehiltä taito puuttuu lähes täysin, he ovat tässä negatiivisessa mielessä varsinaisia tosimiehiä. Päivänsäde ja menninkäinen Ennen Corinthiaan tutustumista Eero oli sulkeutunut omaan maailmaansa, eikä H H Vaikka kaikilta aviomiehiltä joskus menee ohi hääpäivä tai puolison syntymäpäivä, Eerolle päivämäärien muistaminen on erityisen hankalaa. Maan peittävät lumikinokset nähdessään hän purskahti itkuun. Seurustelun alku ei ollut helppoa. Jännitys löi Eerolle jauhot kurkkuun. ”Hi!”, hän sai sanotuksi. Eero tutustui pastoriin ja alkoi tavata tätä kahden kesken. Raamattu, rukous ja kirkko olivat aina olleet osa Corinthian elämää. Lähettäessään kirjoittajalle palautetta hän ei aavistanut, että kyseessä on suomalainen mies. Tuolloin 19-vuotias Eero oli kirjoittanut eräälle tarinasivustolle kertomuksen, jossa hän hyödynsi japanilaisen mangasarjan roolihahmoja. Kun hän aikoinaan vihjaili sähköpostissa Eerolle olevansa kiinnostunut ”eräästä miehestä”, Eero uhkasi tulla hakkaamaan tämän
askel 7–8/2015 • 11. Yhteinen usko ja yhdessä nauraminen auttavat päivästä toiseen. Aspergerin syndrooma tekee aviopuolisosta vaikeasti ymmärrettävän
Teksasilainen päivänsäde toi valoa pimeyteen. Joskus Corinthia pelaa Eeron kanssa konsolipelejä, toisinaan Eero auttaa vaimoaan kokkaamaan. yleensä edes syönyt muun perheen kanssa. l ”Eero, tiskaa astiat” toimii paremmin kuin ”onpa tiskiä kertynyt”. – Saamme toisemme nauramaan. H 12 • askel 7–8/2015. Erään ystävän syntymäpäivillä Eero ilmaisi saman asian vähemmän runollisesti: ”Corinthian ansiosta vedin vihdoin pääni pois takapuolestani." Monien vaikeuksien voittamisesta huolimatta pariskunnan arki on edelleen haastavaa. Pariskunta on opetellut osoittamaan kiinnostusta toisen harrastuksiin. Oman sielunmaailman jatkuva avaaminen toiselle pitää yhteyden elossa. Sormukset vaihtuivat kesällä 2013. Myös syvällisen keskustelun pariskunta osaa. Teksasilainen päivänsäde alkoi murtaa miehen vastarintaa ulkomaailmaa ja sen asukkeja kohtaan. Aspergerin lisäksi kulttuurija kasvatuserot tuottavat pariskunnalle paljon töitä. – Molempien on pakko yrittää laittaa itsensä jatkuvasti toisen saappaisiin, Corinthia sanoo. Pienen pohdinnan jälkeen Eero lisää elintärkeän elementin. Sulhasen puheessaan Eero kuvaili elämäänsä kuplana, jonka seinämään Corinthia oli onnistunut tekemään reiän
Kirjassa käydään läpi niin aikaa ennen pariskunnan tutustumista kuin sen jälkeen, Billy Grahamin evankelistan kutsumusta ja palvelutehtävää sekä jälki polville jättämää perintöä. Pikkujämsän kuvat tuovat Huokaa rukous -kirjaan raikkaan lisän. ANNA KIRJAN KOSKETTAA VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5002954 KOTIMAA OY PL 21 76103 PIEKSÄMÄKI SACRUM MAKSAA POSTIMAKSUN TILAAJAN ALLEKIRJOITUS TILAAJAN NIMI OSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA PUHELINNUMERO Lähetykset vain kotimaahan. Toinen heistä Seija Järvenpää. Ttapa havainnoida ihmiselämää ja Luojan luontoa saa vivahteita kristillisestä mystiikasta, jonka luja perusta on Raamatun sanassa. 19,90 (23,80) 3510 Nüesch Hanspeter Billy ja Ruth Grahamin elämä Maailman kenties tunnetuimman evankelistan ja hänen vaimonsa elämäkerta avaa Billy ja Ruth Grahamin vaihe rikasta elämää perheenjäsenten, ystävien ja julkisuuden henkilöiden muistojen ja kertomusten kautta. Rukoillessa sisimpään syntyy toisen maailman kaipaus. Tilauskuponki Suojelusenkelit -tuotepaketti Sisältää kaksi postikorttia, jääkaappimagneetti (4,5 x 7 cm), Suojelus enkeli – kauneimmat pyhäkoululaulut cd (19 hengellistä lastenlaulua) ja Yhteisvastuu Suojelusenkeli-puukynäpakkaus. 3,50 (8,50) PÄIVÄ 350 1990. 35,10 (39,00) PÄIVÄ Jukka Sariola Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan Vuonna 2014, helteisen heinäkuun uneliaan uutisvirran herätti tieto kahden suomalaisen avustustyöntekijän surmasta Afganistanissa. Kaunis kädenojennus lohtua kaipaavalle. Suojelusenkeli -tuotepaketti 19,90 € kpl Lohdutus on luojan lahjaa 3,50 € kpl Huokaa rukous 17,90 € kpl Ystäväni Seija 12,90 € kpl Billy ja Ruth Grahamin elämä 35,10 € kpl MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI 00180 AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Lupaavasti alkanut ura DNA-tutkimuksen parissa sai jäädä kun tilalle tuli jotain tärkeämpää – syvemmällä oleva kutsumus. 17,90 (19,90) 1790 Lohdutus on luojan lahjaa Pieni kauniisti kuvitettu lahjakirja jossa on lohduttavia raamatuntekstejä, ajatelmia ja runoja. Kirja kertoo, miten rukoilla, mikä auttaisi hiljentymään, miten oppia kiitollisuutta ja myötätuntoa. Esipuhe piispa Tapio Luoma. 020 754 2350 www.sacrum.. UUSI TIE 2790 Lauri Maarala, Matti Pikkujämsä Huokaa rukous Kirjassa Maarala pukee vuosisatojen takaa nousevia, klassisia kristinuskon opetuksia sanoiksi, joita tämän ajan ihmisen on helppo ymmärtää. Tuotteita rajoitetut erät. Tilauksiin lisätään postimaksu 5 €. Hän ei ollut uhkarohkea sankari pyhimys vaan omat lahjansa lähimmäisten käyttöön antanut tavallinen ihminen. Tilauksen voi tehdä myös sähköpostilla: tilaus@sacrum.
Parisuhteen solmineet ja siihen sitoutuneet irtaantuvat, niin pitkälle kuin se on mahdollista, omien perheittensä ja sukujensa vallasta muodostaen oman perusyhteisönsä. Jumalan tahdosta tiedämme paratiisista asti ainakin kaksi asiaa: Ihminen tarvitsee hänen siunaustaan eikä ihmisen ole hyvä olla yksin. Meitä ei enää anoppi määräile! Kysymys ei ole vain vallasta, vaan ennen muuta vastuusta, siihen sitoutumisesta ja sen kantamisesta. 14 • askel 7–8/2015 Pitkään velloneen Kuka saa mennä kenenkin kanssa naimisiin -avioliittolakikeskustelun yhteydessä tuli mieleen ajatus siitä, että meillä on vihkimisen, mutta ei avioliiton teologiaa. Jälkimmäiseen oivallukseen hän tosin päätyi saatuaan käsittelyynsä ensimmäisen ihmisen, nykykielellä ilmaistuna Beeta-version, valituksen: siitä mitä Jumala piti hyvänä, puuttui ihmisen kannalta jotain todella tarpeellista, kumppani. Suuret rakkauskertomukset päättyvät yleensä tragedioihin, meidän pienet tarinamme farsseihin. Rakastuessaan ensimmäistä kertaa ihmispolo luulee, että pitää mennä naimisiin ja rakastuessaan toisen kerran hän kuvittelee, että pitää erota ja mennä uuteen avioparisuhteeseen. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti. Hiukan mutkia oikoen saanen väittää, että avioliiton teologia on kumppanuuden teologiaa niin Siunaajan kuin kahden siunatunkin välillä. Vihkisormuksen symbolinen merkitys palautuu aina Itä-Roomaan asti, missä keisaripari sai kruunajaisissa patriarkalta sormuksen vallan merkiksi suoraan Jumalalta. Kaikki reaktiomme kertovat vain siitä, kuinka vaikeasti me toteutamme tahtomaamme hyvää. Vihkimisessä avioliittoalus lasketaan veteen, mutta ei hinattavaksi avioliiton satamaan, vaan seilattavaksi kuoppaisillakin keleillä. Avioliiton teologia alkaa siitä, missä Jumalan armo ja siunaus alkavat luoda harmoniaa näiden riitasointujen keskelle. Ainakin moni mies oppii, ettei vaimoa vaihtamalla muutu muu kuin laitteen ääni. Saisimme paljon tätä nykyistä rakastumiskohellusta toimivampaa avioliittoteologiaa, jos rakentaisimme sitä myös arjen teologialle; miten me raadolliset voisimme vastata tahdostamme silloinkin, kun arjessa olemme kallistelleet viimeisetkin hääviinien pullonpohjat ja ymmärtäneet, että meidän tulee nyt tehdä Kaanan häiden ihme takaperin eli muuttaa rakkauden hehkuva viini vedeksi. Romeon ja Julian suuresta kertomuksesta Titanic-filmiin ja suomalaisen elokuvan mustavalkoisiin peruskäsikirjoituksiin liittyy tämä kuvaus nuorista kapinallisista rakastavaisista. Silloin tullaan vuosien saatossa naimisiin, eikä sinne mennä lauantaina klo 14.00. Pidettiin kuinka sikahienot hääbileet frendeille, niin bileet päättyvät arkeen. Sillä on paljon viiniä enemmän käyttöä kotitaloudessa. Enkä bongannut ajatusta omista aivoistani eli tyhjästä, vaan sen sanoi suuri teologiamme uudistaja Karl Barth jo vuosia sitten. Huimapäisemmät vievät tämän niinkin pitkälle, että se voi olla myös vapautuksen teologiaa. Jumalan harmoniaa riitasointujen keskelle Ensimmäisen korinttilaiskirjeen rakkauden ylistyksen voi lukea myös raakana, totena ja siksi oikeana kuvauksena meistä, jotka kerskailemme, pöyhkeilemme, muistelemme kärsimäämme pahaa ja katkeroidumme. Häissä saatetaan olla humalassa, mutta krapula kärsitään juhlien jälkeen. Anoppi ei enää määräile Avoliittojen aiheuttaessa aikoinaan ongelmia omaisille kertoivat avoliittoutuneet usein syyksi sen, että he ovat nähneet, millaisia vanhempien umpiliitot ovat olleet eivätkä he halua pistää itseään siihen ansaan. Vihkiminen tai parisuhteen vahvistaminen toimivat parin kannalta itsenäisyyden julistamisena ja tunnustamisena. Sikahienot hääbileet frendeille Silloin harvoin kun enää vihin, kysyn uhreiltani, onko heillä tietoa tai aavistusta siitä, että vihkimisen jälkeen he ovat naimisissa. Teologialla me Karlin kanssa tarkoitamme ajattelua siitä, millä tavalla Jumalan ikuinen tahto kohtaa ihmisten ajalliset tarpeet. l KURONEN Tulkaa naimisiin! KUVITUS : CHE RI TA MMINE N Matti J. He tahtovat tehdä jotain parempaa omalle yhteiselle tulevaisuudelleen
Johanneksen tukka on elokuvassa tosi lyhyt siksi, että ennen Ollaan vapaita -elokuvaa Johannes kuvasi syksyllä ensi-iltansa saavaa Antti Jokisen ohjaamaa elokuvaa Kätilö. Hän on kohtelias ja nöyrän kiitollinen, että on saanut tehdä näitä elokuvia. l Johannes Brotherus näkee Suomessa valtavasti mahdollisuuksia tehdä uusia juttuja. Taitavat nuoret on saatava ulos piilosta tekemään omasta Viialastaan hienon paikan.. Myös Riku Nieminen saa kiitosta ihan sekopäänä, joka piti huolta siitä, ettei väsyneinäkään päivinä oltu otsa kurtussa. Kipeitä kysymyksiä, jotka laajentavat elokuvan myötä ottamaan perheeseen mukaan lisää jäseniä, yhdessä ollaan enemmän. Ihan kuin tässä ei olisi kylliksi, Johannes kertoo omasta viiden kaverin yrityksestä Sivuvalo, missä he tuottavat ja tekevät mainoksia, lyhytelokuvia ja vaikka mitä. Me olemme kaikki näytelleet kolme vuotta Saiturin joulussa, ja olin mukana myös Maija Poppasessa. Myös adoptioäiti Anu Sinisalo istuu kattaukseen loistavasti loppuhuipennuksessa. Seljan sekopäiset kämppäkaverit, Riku Niemisen roolihahmo Henri ja Pihla Maalismaan Iisa, onnistuvat luomaan melkoista poretta valkokankaalle. Johannes tuottaa ja säveltää, tekee käsikirjoituksia ja ohjaakin tarvittaessa. Isoveli Robert soittaa kitaraa, Johannes aloitti viulunsoiton kolmevuotiaana ja pikkuveli Amos soittaa selloa. Pirjo Honkasalon kuusi Jussia saaneessa elokuvassa Betoniyö Johannes teki jo ison roolin. Sitä paitsi siellä kasvoi myös Arto Nyberg. Yhden otoksen nähtyäni olen aivan vakuuttunut ja hämmästynyt. Mutta parasta siellä ovat kirjasto, kirkko, koulu ja kauemmaksi vievät maantiet. Siinä on paljon asioita, jotka varmaan saavat nuorison innostumaan, mutta hyvin monta elementtiä, jotka saavat vanhemmat ajattelemaan. Leon biologista äitiä, Seljaa, näyttelee huikean lahjakas Maria Ylipää, jonka yhdennäköisyys Johanneksen kanssa on uskottavaa. Siinä hän esittää matikkalukion kovanaamaa. Kumpi äiti saa rakastaa. Tanssitaiteilijaäiti on vuosien varrella ottanut kaikki neljä lastaan mukaan omiin produktioihinsa. Elokuva tehtiin pääosin viime kesänä, jolloin porukka oli hitsautuneena yhteen puolitoista kuukautta. Yhdessä he ovat esiintyvä bändi Brotherus Brothers, joka tekee keikkaa ja lämmitteli Tavastialla Von Hert zen Brothersien esiintymistä. Kansallisteatterissa syksyllä vielä jatkavan omaelämänkerrallisen Hanna B:n musiikki ja äänisuunnittelu on oman pojan, Johanneksen, käsialaa. – Minun ja Maria Ylipään sukulaisuus menee läpi kuin väärä raha. Se oli oppina tähän uuteen, jonka ohjaajan Oskari Sipolan ote on epäsuomalaisen kepeä ja musiikillinen, vaikka aiheet ovat vakavia. – Pikkuveli Amos taitaa lyödä itsensä läpi syksyllä Helsingin Kaupunginteatterin Billy Eliottina. Elokuvan tekemiseen liitetään usein vääränlaisia mielikuvia, työstä on gloria kaukana, kun kello viisi aamulla syödään ryhmän kanssa iltapalaa maskibussissa. Se on kivaa, muttei hohdokasta, ja vaatii työtä ja jaksamista. 16 • askel 7–8/2015 Katselen 15 vuoden takaista Askel-lehteä, jonka kuvassa veikeästi hymyilevä kaksivuotias Johannes istuu äitinsä Hanna Brotheruksen sylissä. Alkuhämmennyksen jälkeen juttu imaisee mukaansa liikuttavaan loppuun asti. Häntä kiehtoo se, miten käsikirjoitus päätyy valkokankaalle. Ollaan vapaita tehtiin vuosi sitten, ja huomaa selvästi, että Johannes on vuodessa aikuistunut huimasti. Koukussa ja Kätilö Johannes käy Kallion ilmaisutaidon lukiota, missä onneksi ymmärretään töistä aiheutuvia poissaoloja. Äidin ja pojan suhteesta kertoo myös elokuussa ensi-iltansa saava uusi kotimainen elokuva Ollaan vapaita, jossa Johanneksella on keskeinen rooli Leona. Rooli oli pienempi, venäläinen sotavanki, mutta sen vuoksi hän lensi viisi kertaa Vilnaan. – Kuvausten jälkeinen masennus kuuluu kuvaan. Sillä Hanna Brotheruksen ja muusikko, säveltäjä, Aalto yliopiston TAIKin äänisuunnittelun lehtorin Antti Ikosen kolme poikaa ja sisko ovat melkoisia monilahjakkuuksia. Tuntui tyhjältä, kun se loppui kuin seinään. Ollaan vapaita -elokuvan yksi surullisimmista kohtauksista on, kun Leo palaa Helsingistä adoptiovanhempiensa luo ja seisoo yksin autiolla ja ankealla Viialan asemalla. Syksyllä nähdään TV2:ssa Marja Pyykön ohjaama tv-sarja Koukussa, jossa Johannes on myös mukana. Veljekset Eikä vieläkään riitä. Ollaan vapaita ei istu mihinkään muottiin, siinä on iso osa musiikilla ja tanssilla, mutta musikaali se ei ole. Nuoren äidin adoptoitavaksi antama poika lähtee etsimään biologista äitiään, koska haluaa maaseudulta Helsinkiin. Kumpi äiti saa rakastaa. Arvostan Mariaa suuresti, hän on konkari ja lisäksi mahtava tyyppi, Johannes tunnustaa. Kerron kasvaneeni Viialassa koko lapsuuteni ja kohtaus puhutteli paljon
Neljän samanikäisen kaverin kanssa Johanneksella on ikioma audiovisuaaliseen tuotantoon keskittyvä yritys. Lukiolaisella on veljiensä kanssa bändi. askel 7–8/2015 • 17. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuva: Andre Pozusis Voi mahdoton mikä Johannes! Nuori Johannes Brotherus tähdittää syksyn tullen jo kolmatta elokuvaansa
Millaisia tarinoita kuulemme tänään. Kasvoilla on innostus ja odotus. Nyt kirjoitetaan elämäkertaa. Sisään astuu keski-ikäisiä ja vähän vanhempia naisia, hiljaa toisiaan tervehtiviä, paikkaansa etsiviä. H Teksti ja kuvat: Saara Vaherjoki-Honkala Minun tarinani Ovi käy. 18 • askel 7–8/2015. Puheensorina alkaa. Pöydälle nostetaan vihkot, kirjoitusarkit, jokunen kirja, valokuvia, lehtileikkeitä
askel 7–8/2015 • 19
Jokaisen oma ääni kirjoittajana vahvistuu prosessin edetessä. Ympärillämme on paljon muistojen herättäjiä, kun vain huomaamme ne. Vastaus määrittää tekstin luonteen ja sen, mitä haluaa sen kertovan elämästään. Elämäkertatyö on hyvä aloittaa isovanhempien tarinasta ja siirtyä siitä omien vanhempien tarinaan. Elämäkerran kirjoittajalle valokuvat ovat yksi merkittävimmistä auttajista. Voimme muistaa yhtäkkiä hetken, jolloin ohut, kevyt puuvilla on koskettanut ihoamme. Saksalaisen Rudolf Steinerin rakentama kuva ihmisen kehityksestä ja herkkyyskausista on pohjana tälle ikäkausijaottelulle. Kirjoittamisessa ei keskitytä kirjalliseen ilmaisuun. Kahden viikon välein kokoontuva ryhmä oppii kuuntelemaan ja poimimaan kuulemastaan myös itselle tuttuja muistoja. Kun päättää lähteä tallettamaan tarinaansa, onkin hyvä aluksi kysyä, kenelle kirjoitan. Se lisää itseymmärrystä ja antaa voimaa anteeksiantoonkin edellisiä sukupolvia ja itseä kohtaan. Nämä tunnemuistot virittävät laajempiin muistoihin. Ulkoja sisäkuvat kertovat erilaisista asioista, tapahtumista ja tavoista elää ja olla. Monet esineet ja vaatteet kertovat nekin omaa tarinaansa. Kun tekstejä luetaan ääneen toisille, ne muuttuvat eläviksi ja kiinnittävät ryhmän jäsenet muistoilla toisiinsa. Kuvan yksityiskohdat nostavat muistiini asioita, jotka ovat voineet jäädä piiloon, alitajunnan saloihin. Olen ohjannut pitkään elämäkertakirjoittamisen ryhmiä. ”Elämäkerturit” saavat aineistonsa muun muassa kirjeistä, korteista, jälkeenjääneistä muistilappusista, päiväkirjoista, valokuvista ja monista sukua koskevista kotija julkisista arkistoista. Joku kirjoittaa vain itselleen, mutta tekstin edetessä tulee tarve kohdistaa kirjoitus jollekin. Seitsemän askelta pisteeseen Elämäkerturit kirjoittavat muistojaan usein seitsenvuotisjaksoissa. Ryhmä on iältään hyvin homogeeninen, mikä helpottaa kirjoitusten pohjalta käytävää keskustelua. Olenkin kuvannut kirjoittamista ja tekstien lukemista näin: Kuulo herkistyy ja ajatus kypsyy toisia kuunnellessa ja omien arvokkaiden lähteiden tutkimisessa vaiheeseen, jossa muistot valuvat kättä pitkin käsin kirjoitettuna valkoiselle arkille tai naputellen tietokoneen puhtaalle ruudulle. Toisella ikäkaudella kehitys painottuu tunne-elämän alueelle ja sosiaaliseen kehitykseen. Näin jatketaan omaan elämään tutustumista seitsemän vuoden ikäjaksoissa käsillä olevien lähteiden valossa. Kuva heijastaa aina menneisyyttä – sen aikaa ja tapoja – ja tuo lähelle siinä olevat henkilöt. Omasta elämästä kirjoittaminen on äärettömän terapeuttista, mutta ei terapiaa. Mutta miten muistaa. On myös ryhmiä, joissa pääasiassa keskustellaan meneillään olevasta ikäkaudesta ja annetaan teksti ohjaajan luettavaksi ja kommentoitavaksi. Suuret ikäluokat ovat alkaneet muistella juuriaan, lapsuuttaan ja nuoruuttaan, jotkut aikoja työiästäkin aina eläkepäiviin saakka. Tunteet ovat usein pinnassa, ja silloin naapuri tarjoaa nenäliinaa. Tuoksut ulkona eri vuodenaikoina voivat nostaa kaukaisiakin muistoja. Työ tehdään yleensä kotona ja tekstit luetaan ryhmässä vertaispalautetta saaden. Vaatteiden materiaalit herättävät aivojamme. Kun katson kuvaa, näen yleensä vain pintahetken kuvasta: miljöön ja ihmiset, etsin itseni ja kauhistelen, millaiselta näytän. Kirjoittaessa saatan kohdata myrskyjä ja pimeitä aikoja, jolloin on houkutus jättää työ sikseen. Perusta on tavallaan valmis. Tyypillisintä kuitenkin on kirjoittaa jälkipolville. Kolmannella kaudella harjoitellaan taitoja, eletään nuoruutta kohti nuorta aikuisuutta, ollaan idealisteja ja lähdetään raivaamaan tietä aikuisten elämään. Jos uskallan uida kieputtavissa aallokoissa ja kulkea syvissä metsissä, niitä seuraa useimmiten suvannon vaihe tai vihreä, kukkiva niitty, jolloin ajatukset selkiytyvät ja näen itseni uudessa valossa. Olen neuvonut muistamattomiksi itseään väittäviä haistelemaan mausteita, hedelmiä, kirjoja ja jopa valokuvia. Materiaalit elävät. Ulkokuvissa elää toiminta, sisäkuvissa ollaan paikallaan. Aistija solumuistin tuottamat muistijäljet säilyvät ihmisessä voimakkaimpina ja pisimpään. Ääni metsässä herättää muiston retkestä serkkujen kanssa rantanuotiolle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana ryhmiin on ollut ajoittain jopa tungosta. Niillä luodaan perusta ja kivijalka oman elämän tarinalle. Oma tarina etenee seitsemän vuoden jaksoissa nykypäivään. Tarinan ympärillä ystävystytään Kun kirjoitan, teen matkaa itseen ja omaan menneisyyteen, josta voi paljastua hämmentäviäkin asioita. Usein kirjoittajat haluavat jättää muistoja itsestään ja suvustaan lähipiirille. Päiväkirjat, kortit ja kuvat Ryhmiin hakeutuvat useimmiten samanhenkiset naiset, jotka ovat avoimia, ennakkoluulottomia ja huumorintajuisia. Suullinen perimätieto on mielenkiintoista; usein vanhat sukulaiset osaavat kertoa menneistä omalla persoonallisella tavallaan. Haistele, tunnustele, katso ja kuuntele Kaikella on siis tarinansa. Suuret ikä luokat ovat alkaneet muistella juuriaan. Tekstit kirvoittavat yleensä muiden ryhmässä olevien muistia. Niihin liittyvät olemisen muodot herättävät myös omanlaisiaan muistoja. Yhtäkkiä voin muistaa myös hetket ennen kuvaamista tai tunnelman kuvauksen jälkeen, vaikka sen, miten inhottava, ruma rusetti väkisin sidottiin hiuksiin. Äänetkin nostavat muistoja. Jokin laulu tuo mieleen hetken koulun juhlassa tai isoäidin syntymäpäivillä. Ensimmäisellä jaksolla lapsi on altis kaikille vaikutteille. Usein 20 • askel 7–8/2015
l Esineillä on tarinansa. Isoäiti teki kuolemaa Olen kohdannut myös värikkäitä elämäkerrallisia hetkiä kirjoittajien kanssa ulkomailla, missä olemme heittäytyneet jonkin tietyn ajan naisten elämään tutustumalla sen ajan arkeen ja tapoihin. Itse melkein kuulin ja näin, miten eräässä tekstissä kuvitellut kolme sisarusta juoksivat pääsiäiskellojen soidessa Villan puuportaissa ja miten nuorin heistä juuttui kaksoisovien viereen katsomaan, kuinka isoäiti teki pylvässängyssä kuolemaa. Saan olla päähenkilö.. Olet osa suurta kertomusta Jokaisen ihmisen elämä on syntynyt kerrottavaksi, ja siinä omassa kertomuksessani saan olla päähenkilö. Tai teksteihin on upotettu suurimmat ja uskaliaimmat tapahtumat, joista ei ole koskaan uskallettu puhua ääneen. on käynyt niin, että avautuminen vieraille ihmisille on johtanut hyviin, pitkiin ystävyyssuhteisiin ja elämän jakamista on jatkettu myös kokoontumisten jälkeen. Olen antanut heille miljöön ja henkilöhahmot, joista he ovat kirjoittaneet etsittyään jonkin tapahtuman henkilölleen. Siinäkin poistui mielestä joku tapahtuma, joka oli kätkeytynyt aivojen salakäytäviin. Kuva heijastaa mennyttä. Jokainen lukija lukee elämäkerrasta myös itsestään. Näin on käynyt monelle mielikuvahenkilölle Italiaan, Ranskaan, Latviaan ja Viroon tehdyillä elämäkertamatkoilla. Näihin tarinoihin on punoutunut myös kirjoittajan oma elämä, ehkä jokin vaikein hetki, josta on ollut muuten vaikeaa kirjoittaa. Siinä toteutuvat Sören Kierkegaardin sanat: ”Se mikä näkyy muistoissa, kasvaa kaksinkertaiseksi.” Elämäkerran kirjoittaja kirjoittaa omaa historiaansa, joka on pieni pala suuressa maailmanhistoriassa; siinä yksityinen kerrotaan tarinana, jonka kieli on tunteiden äidinkieli. Tyttö huusi ja minä kuulin sen. Muistikuva sai viimein vapahduksen muualla kuin kotimaassa
Pitkän tauon jälkeen Särkiö innostui hevosista uudestaan muutama vuosi sitten.. – Sen suon takana oli Jeesiöjoki, jonka virtapaikoissa kävin naapurin pojan kanssa heittämässä harjuksille perhoa. – Olin jo pikkupoikana seurannut hevosia ja ratsastajia Santahaminassa Kadettikoulun tallilla. Heti perheen takapihalta alkoi suo, jolla kasvoi vaivaiskoivikkoa. Särkiö palauttaa mieleensä Lapin maiseman yksityiskohtia. – Sillä saarella on hieno luonto. Hänen isänsä kotitalossa Padasjoella kasvatettiin hevosia. – Sodankylän varuskunnassa oli vielä 1970-luvun lopussa talli, ja me lapset saimme ratsastaa erään toimiupseerin valvonnassa sulkeiskentällä. Vanhat kilpikaarnamänniköt, silokalliot, hiekkaTeksti: Vesa Keinonen • Kuvat: Rami Marjamäki Luonto on piispalle pyhä Kenttäpiispa Pekka Särkiö on luonnon ystävä. 22 • askel 7–8/2015 H Särkiön perheen omakotitalo sijaitsee parin kilometrin päässä Lahden keskustasta, aivan Joutjärven kirkon kupeessa. Santahaminasta Sodankylään Kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoo olleensa eläinrakas pienestä pitäen. Se on hänelle nykyäänkin mieluisa harrastus. Paljon muuttaneen upseeriperheen lapsena hän pääsi tutustumaan monenlaisiin luonnonmaisemiin. Etupihalla näkyy mehiläispesiä ja talon takaa kuuluu kanojen kotoisaa kotkotusta. Jo pihalla huomaa, että perheessä asuu eläinrakasta väkeä. – Vielä lapsuudessani oli jäljellä yksi talossa syntynyt suomenhevonen, Taru, jonka selässä sain istua. Lapsuusvuosinaan kenttäpiispa sai asua meren äärellä Helsingin Santahaminassa. Pekka Särkiölle hevoset ovat läheisiä sukuperinteenkin takia. rannat ja lehdot muodostavat ainutlaatuisen ympäristön vanhojen punatiilirakennusten kanssa. – Muuton myötä tuli tutuksi pohjoisen ihmisen välittömyys. Se ihastutti, kuten karu luontokin. Isän työn perässä Särkiöt muuttivat Sodankylään. Hän puhuu lämpimästi myös kestävän kehityksen puolesta. Samalla ympäristö vaihtui Metsä-Lapin erämaihin, jokiin ja vaaroihin. Ratsastaminen on vuorovaikutusta Sodankylässä Pekka Särkiö innostui ensimmäistä kertaa ratsastuksesta. Harvinaisia kasveja ja lintujakin Santahaminasta löytyy. Puolustusvoimien hengellisen työn johtaja on pienestä saakka kasvanut eläinten ja luonnon parissa. – Muistan elävästi, että näin siellä alle kouluikäisenä kirkkaankeltaisen kuhankeittäjän
– Apukukko on kasvanut ilman emoa ja leimautunut minuun. askel 7–8/2015 • 23
Siitä pitävät huolen takapihalla taapertavat kirjavat kanat, jotka ovat hämäläistä maatiaiskantaa. H H. Kenttäpiispa korostaa sitä, että hevosen ja ratsastajan suhde ei perustu käskyttämiseen, vaan vuorovaikutukseen. Kiireisen työpäivän jälkeen kenttäpiispa rentoutuu vaihtamalla työvaatteet päälle ja astumalla kanalaan. Joskus pienten tipujen elämän alku saattaa olla vaakalaudalla. – Sillä on myös apukukko, joka on kasvanut ilman emoa ja leimautunut minuun. – Pidin poikasta vähän aikaa taskussa. – On upeaa, kun ratsun saa esimerkiksi sulkeisratsastuksessa toimimaan osana ryhmää. – Jo ensimmäisenä kesänä saimme viisi tipua, siinä oli parvemme alku. Kanojen parissa riittääkin monenlaista puuhaa. Siksi se istuu rauhallisesti käsivarrellani. Tärkeää on oppia näkemään pienessä suurta. 24 • askel 7–8/2015 Hämäläinen maatiaiskana on kirjava ilmestys. Kuulun aktiivijäsenenä myös Ratsumieskillan Lahden Eskadroonaan. Se tulee ehdottamaan, että kaivettaisiinko taas matoja. Kenttäpiispa rentoutuu kanalassa Särkiön perheen ei tarvitse ostaa lähikaupasta kananmunia. Kanaparven johtajakukolla on kultainen harja ja lähes kymmensenttiset kannukset. – Se pitää kiinni elämän perusasioissa ja tuo vastapainoa työlle. Mehiläisiä pörrää neljän pesän ympärillä. Välillä hieroin ja puhaltelin. Kanatkin ovat yksilöitä Pekka Särkiö on huomannut kanojen käytöksessä yksilöllisiä piirteitä. – Sain jo lapsuuden mummolassa hoitaa kanoja yhdessä veljeni kanssa. Kun sitten otan lapion, kana liittyy tyytyväisesti äännellen samaan puuhaan, ja syö matoja kupunsa täyteen. – Yksi vanhemmista kanoistamme on hyvinkin persoonallinen. Puolitoista vuotta sitten Särkiöille rakennettiin uusi kanala, joka on myös talvieristetty. Laitoin sen sitten tunniksi lämpölampun alle. Viimeksi kuoriutuneesta pesueesta yksi tipu oli kylmettynyt ja elottoman tuntuinen. Vähitellen vastasyntynyt virkosi takaisin henkiin. Munatkin luonnollisesti kerätään päivittäin. Särkiöt ovat myös hunajaa tuottava talous. – Tyttäreni alkoi ratsastaa ja innostuin itsekin kokeilemaan sitä. – Eläimet tarvitsevat ruokaa sekä raikasta vettä, ja lannat pitää hoitaa pihan perälle kompostiin. Nykyisin ratsastan pari kertaa viikossa ja hyppään esteitä. Pekka Särkiö hankki ensimmäiset omat kanat viitisen vuotta sitten
askel 7–8/2015 • 25 Pekka Särkiö rentoutuu ratsastamalla. Hevosen ja ratsastajan suhde ei perustu käskyttämiseen. Maranellon kanssa esteetkin ylittyvät Takkulan ratsastuskeskuksessa.
Se tulisi saada kiertoon ja estettyä sen huuhtoutuminen vesiin. – Meillä talo sekä käyttövesi lämpiävät maalämmöllä. 26 • askel 7–8/2015 – Jo ensimmäinen kesä oli hyvä kokemus ja saimme runsaan sadon. Särkiö muistuttaa myös siitä, että paneelien hinnat ovat laskeneet ja niiden hankinnan kuoletusaika lyhentynyt. Jos luonto ympärillämme kärsii, niin ennen pitkää kärsii väistämättä ihminenkin. Samalla syntyisi puunkorjuuseen työpaikkojakin. – Suomessa tämä perinteinen malli on kestänyt ainakin neljä vuosituhatta ja sitten loppunut. Harvennusleimikoiden pienpuuta voisi käyttää hakekattiloissa tuottamaan energiaa ja lämpöä. – Maataloudessa koneistus, salaojitus, kasvijalostus ja keinolannoitteet ovat olleet merkittäviä asioita. Pohdinnassa on ollut myös kaasun käyttö auton polttoaineena. l Pekka Särkiö L Syntynyt vuonna 1963. Olisi siten vääränlaista ylpeyttä osoittaa, mistä kaikesta tulisi elämässä tinkiä. Oman käytön lisäksi hiukan liikenee myyntiinkin serkun marjatilan torikojuilla ja myös suoraan kotoamme. Silloin tarvitaan enemmän keinolannoitusta. Mutta tehoviljelyn huonoja puoliakaan Särkiö ei halua peitellä. – Ihminen on pohjimmaltaan samassa asemassa kuin metsät ja vesistöt, sekä niissä elävät eläimet. L Asuu Lahdessa. – Tunnehan on todella hyvä, kun saa syödä itse kasvattamiaan juureksia ja vihanneksia. Meillä käytetään kanan lantaa ja kompostia. L Suomen puolustusvoimien kenttäpiispa syyskuusta 2012 alkaen. Jopa peruuttamattomasti. – Siten ympäristöystävällinen energiaratkaisu voisi hyödyttää myös taloudellisesti. Asialla on tärkeä merkitys, koska maailman väkiluku kasvaa ja viljelyala pienenee. Egoismista ekologiaan Kenttäpiispan harmaan palveluspuvun alla piilee myös ripaus ekoteologia. Voin hyvin kuvitella monen suomalaisen tuskan esimerkiksi edessä olevien säästöleikkausten edessä. Lannoitteissa käytettävä fosfori on ehtyvä luonnonvara. Kenttäpiispan mukaan tehokkuus aiheuttaa muitakin haittoja. Neljä lasta. – Vaimoni leipoo leivinuunissa ruisleivän hapanjuureen noin kerran kuussa, samoin vaalean leivän. Kenttäpiispa Särkiö ei halua esiintyä tässä asiassa minään mannekiinina, joka sanelisi toimintaohjeita muille. H. Kirkkomme on mukana kiitettävän monissa kampanjoissa luonnon ja kestävän kehityksen puolesta. Karjanpidon ja viljelyn sekatalous on kestänyt tuhansia vuosia melko samanlaisena. Synkkien pilvien maalailun sijasta Särkiö nostaisi mieluummin esille ekologisemman elämän mukanaan tuomia mahdollisuuksia. – Kirkollahan on paitsi historiallisia, suojeltuja kirkkoja, myös uudempia seurakuntakeskuksia. Jospa koettaisimme osoittaa samanlaista kohtelua luonnolle sekä sen eläimille ja kasveille, kuin mitä toivoisimme itsellemme. L Väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1994. Entä kuinka pitkään lannoitteisiin ja öljyyn perustuva tehomaatalous voi kestää. Onko ihminen esimerkiksi tehomaataloudella tuhomassa luonnon kestokyvyn. – Ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Pekka Särkiö ei missään nimessä halua tyrmätä kehitystä. Kenttäpiispa huomauttaa myös seurakuntien runsaista metsäomaisuuksista. – Tässä voisi soveltaa Jeesuksen kultaista sääntöä. Karjan lannalla on pidetty pelto elinvoimaisena ja sadot kohtuullisina. Hän kuitenkin kaipaisi kirkolta vieläkin konkreettisempia askeleita kohti ekologisempaa elämäntapaa. – Kunnat ja seurakunnat voisivat perustaa yhteisiä lämpölaitoksia korvaamaan öljyja sähkölämmitystä. KUKA heikkenevät ja ilmavuus häviää. Leipää omasta uunista Luontoystävälliseen elämäntapaan nähdään usein liittyvän luopumista jostain ja elintason tietoista laskemista, jopa radikaaleja muutoksia. Tärkeää on sekin, että tiedämme, millä kasveja on lannoitettu. Ostamme jauhot säkeittäin eräältä myllyltä. – Kirkkona meidän sanamme luontoasioissa olisivat painavampia, jos teot osoittaisivat samaan suuntaan, kenttäpiispa arvioi. – Viljelylajikkeiden ja kotieläinten monimuotoisuus voi karsiutua. Näin kasvien sekä maatiaiseläinten ominaisuuksia häviää kokonaan. Mahdollisuudet ympäristöystävällisiin valintoihinkin ovat siten erilaisia. Sinne ei kerry riittävästi auringon valoa. Kenttäpiispan mielestä tässä asiassa voitaisiin edetä määrätietoisemmin. Uusiutuvan energian kirkko Myös energiakysymykset kiinnostavat Pekka Särkiötä, ja hän seuraa tarkasti vaihtoehtoisia tapoja liikkua ja tuottaa energiaa. Särkiö toivoo, että kohtuullisuus ja pitkäjänteisyys otettaisiin huomioon myös suhtautumisessa luontoon. Pekka Särkiö ei missään nimessä väheksy tällaista aktivismia. Maan omat hyvät ominaisuudet – Lahdessa saa tankattua paikallisesti tuotettua biokaasua. Entä voisiko runsaasti kiinteistöjä omistava kirkkomme käyttää uusiutuvaa energiaa nykyistä enemmän. – Kyse on paremman tulevaisuuden rakentamisesta uhkakuvien keskellä. Omavaraisia Särkiöt ovat myös leivän suhteen. – Raskaat työkoneet painavat maan tiiviiksi. Oma tilanteemme on monella tavalla hyvä. Niiden tasaisilla katoilla aurinkokennot eivät olisi suuri esteettinen haittakaan. Hänen mielestään on aivan keskeistä ymmärtää ihmisen olevan osa luomakuntaa. Sadot ovat lisääntyneet. Tehoviljelyn riskit Siirrymme puhumaan kenttäpiispan kanssa luonnon hyödyntämisestä. L Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. L Keski-Lahden seurakunnan kirkkoherra 2001–2012. Myös aurinkopaneeleiden asentamista olemme miettineet. Isot kuuset varjostavat kuitenkin liiaksi tonttiamme. Puoliso Launeen seurakunnan lapsija perhetyön pastori, teologian tohtori Riitta Särkiö. – Kaikki luotu on arvokasta, koska se on Jumalan luovan ja ylläpitävän rakkauden kohteena
askel 7–8/2015 • 27 Kaikki luotu on arvokasta.
H 28 • askel 7–8/2015
Mitä tarkoittaa henkilökohtainen Vapahtaja. Hanna ei kuitenkaan halunnut mennä opiskelemaan vaan lähti töihin ”tiskin taakse”. Lähetyksen hyväksi syntyi sukkia niin Hannan kuin muidenkin piiriläisten käsissä. Kukat vaihtoivat väriä Kun nuorin lapsi meni kouluun, Hanna lähti mukaan lehtori Raija Heinosen vetämään lähetyspiiriin. Syttyi myös into välittää sitä iloa muillekin. – Aino Kaija Kaakinen oli vierailemassa Huittisissa Suttilan lähetyspiirissä, kun olin 8-vuotias. Oman kaupan hän osti Huittisten keskustasta 24-vuotiaana. Hänen kertoessaan lähetystyöstä ajattelin lapsen sydämessäni, että tuota minäkin haluaisin tehdä. – Minun kohdallani tämä sana on mennyt nappiin, kaikkea olen tehnyt aikani. – Kukatkin vaihtoivat silloin väriä, olin kuin vasikka laitumella ja halusin kertoa uskosta kaikille. Siksi Hanna käy neulomassa ja opettamassa kutomista Afrikassa. Hannan kauppa, jota hän piti paikkakunnalla 40 vuotta, muuttui pikku hiljaa sielunhoidon paikaksi. Itsenäisyyspäivän illan myyjäiset käsitöineen ja leivonnaisineen oli iso tapahtuma. Hanna Satonen (73) toteaa, että kaikella on aikansa maan päällä. Hanna on läpeensä lähetysihminen, joka sai lähetyskipinän sieluunsa jo lapsena. Piiri oli hänen vastuullaan 35 vuotta, ja tuona aikana toimittiin vireästi. Hannaa askarrutti kysymys: miksi toiset ovat uskovia ja toiset kristittyjä. Silmukka silmukalta saadaan savimajoihin lämpöä, toivoa ja toimeentuloa. – Siellä oli meidän piirillä oma kuuro kummipoika, jota avustimme ja johon Teksti: Auli Airas-Laitila • Kuvat: Simo Laitila (Suomi) ja Pirkko Silvennoinen (Namibia) H Tubiosastolla tarvittiin puikkojen lisäksi myös hengityssuojaimia.. askel 7–8/2015 • 29 Toivon juurilla – Tuntui, että kukatkin vaihtoivat väriä, Hanna Satonen kuvaa uskoontuloaan. Loma vaihtui työmatkaksi Mikäli Hannalta olisi 20 vuotta sitten kysytty, minne hän haluaisi mennä tutustumaan lähetystyöhön, olisi vastaus ollut: Etiopiaan. Vastuu seurakunnassa kasvoi pyhäkoulun pitäjästä lähetyspiirin vastuuhenkilöksi. Hannan johdolla alettiin kokoontua iltaisin säännöllisesti. Mielessä soi usein virsi: ”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella…” Alkoi kamppailu ja sitkeä paini, joka johti uskoontulemiseen
Ajattelin kuitenkin, ettei sellainen matka ole minulle koskaan mahdollinen. Siitä alkoivat tapahtumat. – Puskissa ei kysytty, mitä teiltä puuttuu. Ensimmäinen matka kesti kaksi viikkoa. Kastajat ja kätilöt Seuraava matka kesti kolme kuukautta, ja sille löytyi toveriksi Pirkko Silvennoinen Kirkkonummelta. Hannalla on Namibiassa monen ikäisiä ystäviä. Lähdön koittaessa pala Hannan sydäntä jäi Namibiaan tavallisen kansan pariin. Israelin loma muuttui lähdöksi Afrikkaan Namibiaan. Mutta elämä on ihmeellinen. Apudiakonit ovat tavallisia seurakuntalaisia, iäkkäämpiä ihmisiä, lähinnä naisia, jotka liikkuvat kaksittain ja joilla on jaetut alueet. Oli puhuttelevaa nähdä irtolehdiksi kuluneet Raamatut, Hanna muistelee. 30 • askel 7–8/2015 pidimme yhteyttä kirjeitse. Afrikan matkalla Hanna oli mukana monenlaisessa auttamisessa. – Ja sukkia, niitä tarvitaan siellä puskissa. – Kun he saapuivat, tiesin, että mun perheväkeni oli tullut tänne! Tuota työtä haluaisin tehdä ja auttaa heitä tuossa työssä. – Jokaisen pitäisi käydä tuollaisissa kohteissa näkemässä, kuinka onnellisia ihmiset ovat. Sinä aikana Hanna Satonen ja Sirpa Honkanen opettivat sukan kutomista niin tubiosaston potilaille kuin naispastoreillekin. He siunaavat, kastavat, ovat kätilöinä, hoitavat makuuhaavoja ja vievät ruokaa tarvitseville. Vaan mitä teillä on. H. Naiset kiersivät puskissa Aune Shilongon, suomea taitavan diakoniapapin kanssa, ja tapasivat apudiakoneja, jotka tekivät Hannaan suuren vaikutuksen. He tyytyvät vähään ja ovat vielä vieraanvaraisia. Olen elänyt rikkaan elämän, mutta se ei tarkoita missään nimessä rahaa. Kun nukutaan savimajoissa ja peltihökkeleissä maassa ilman patjaa ja yöt ovat kylmät, silloin sukat lämmittävät mukavasti. Huittisten seurakunnan lähetyssihteeri Sirpa Honkanen oli Päiväkummussa kurssilla ja tapasi siellä lähetysyhdistys Afrikan Ristin Timo Lappalaisen. Tuon reissun aikana valmistauduttiin ottamaan vastuu Pekka Simojoen ja action-ryhmän vierailusta. He ovat ottaneet vastuun seurakunnan elämästä, kun pappeja ei ole ollut saatavilla. Namibiassa lähetystyössä toimivat Timo ja Riitta Lappalainen kutsuttiin Huittisiin lähetysmyyjäisiin
Lievemmässä muodossa näitä piirteitä lienee kohdannut moni, eivätkä ne siis ole käyttäytymishäiriöitä, vaan pahasti perinnöllisiä vikoja. Rahatonta rikkautta Kun koitti kotiinlähdön aika, saivat Hanna ja Pirkko kyydin lentokentälle Aino-papin ministerinautossa. Tubiosastolla kuntoutuneet ja hoitajat neuloivat ja virkkasivat. Se on kovin usein murskaava kokemus. Lahjakkuudella tarkoitetaan tässä arkijärjen hyvin tuntemia asioita. Kun edellisellä kerralla hankittiin diakoneille polkupyöriä, niin nyt koottiin 38 ensiapukassia. Tämän kirjoituksen lukija aavistaa monesta asiasta, että puhe on tavalla tai toisella hengellisen elämän asioista, vaikka edellä on johdateltu itse asiassa sikiökauden kehityshäiriöihin. Tiedollisten ”ikuisten kysymysten” sijasta voisi olla hyvä miettiä, miten lahjakkuus ei juuri koskaan ole muuttumaton suure. Eräässä alan teoksessa vaimo suri isänsä kuolemaa ja autismista kärsivä puoliso – kiitos hyvän koulun ja kovan ponnistelun hän oli edennyt naimisiin asti – sanoi että sehän oli asianomaisen oma vika; kuoli syöpään kun poltti tupakkaa. Ja joku kolmas osaa jo alle kouluikäisenä purkaa ja koota kojeita, joita aikuiset ihmettelevät sormi suussa. – Asiat ovat ihan hyvällä mallilla; vaatepankki toimii kahtena päivänä viikossa ja Afrikan Risti maksaa sen hoitajalle palkan. Mattoja, tossuja ja kännykkäkoteloita syntyi myyntiin asti. Vaimo selitti, että hänen on isää ikävä. Tontti on ostettu ja parastaikaa sen ympärille rakennetaan aitaa. Lentokoneessa Hannan mielessä soivat vanhan virsikirjan sanat: ”Mua neuvo valvomaan ja armoon juurtumaan, uskomaan näkemättä ja muuta pyytämättä kuin olla lunastettu sun kuoloos istutettu.” Nöyränä Hanna toteaa: – En voi ymmärtää sitä Jumalan hyvyyttä, minkä olen omalle kohdalleni saanut. On ihmisiä, jotka ovat kerta kaikkiaan jääneet vaille kykyä ”lukea toisen ajatuksia” eli siis asettua toisen asemaan. askel 7–8/2015 • 31 Vaatepankki ja orpokoti Sitten Hanna alkoi valmistautua kolmannelle matkalleen Namibiaan, osti sukkapuikkoja ja hankki otsalampunkin, jotta sähkökatkon aikana näkisi kutoa. Tämä ei ole vähättelyä, vaan esimerkki ajattelun liiasta loogisuudesta ja eläytymiskyvyn puutteesta. Käytettiin sellaistakin sanontaa kuin ”elävä usko”. Jossain tapauksessa siitä voi tulla jopa ammatti. Vaikea, aika yleinen ja tieteen huonosti tuntema kehityshäiriö tunnetaan yleisluonteisella nimityksellä ”autismin spektri”. Niinpä vakavissa tapauksissa ihminen ei selviydy arjen askareista, esimerkiksi asumisesta ja ruuan valmistamisesta tai edes ostamisesta. l KOLUMNI Jukka Kemppinen • hovioikeudenneuvos ja professori. Esimerkiksi tiedemiesten kirjat Jumalasta, puolesta ja vastaan, tuovat mieleeni ihmisen, joka kuljettaa taitavasti jalkapalloa pesäpallokentällä ja syöksyy pelottomasti kohti kotipesää tehdäkseen maalin. Toivoa ei milloinkaan mainita pohdittaessa masentuneisuutta tai kliinistä depressiota. – Orpokotihanke tuottaa suurta iloa. Jos siis pääsee tiedekuntaan. – Synnyttäville äideille käytiin jakamassa äitiyspakkauksia. Vanhemmassa kielenkäytössä puhuttiin uskomisen armolahjasta. Perillä Hannalla ja Pirkolla riitti jälleen toimintaa. Rakkaus näyttää tarkoittavan nykyisin ihmisen ja muiden nisäkkäiden pariutumisrituaaleihin liittyviä käyttäytymispiirteitä. Nyt hankkeelle etsitään kummeja. Olen elänyt rikkaan elämän, mutta se ei tarkoita missään nimessä rahaa. Kangaskasseissa oli Suomesta tuotuja villanuttuja, sukkia, myssyjä ja bodeja, Hanna kertoo. Joltain toiselta psykomotoriset asiat sujuvat suorastaan hyvin. Tai joskus ajattelen jääkiekkoilijaa, joka vaatii pisteitä jäätävästä rannelaukauksestaan laulukilpailuissa. Joku on ”musikaalinen” eli hänen on ehkä hyvinkin helppo oppia laulamaan tai soittamaan. Hyvin harvoin kuulee kenenkään varoittavan toiveitten – oikeastaan haaveitten – täyttymisestä. Siihen mies ihmetteli, että miksi kummassa, kun isä on kuollut. Ja vaikka minun kokemukseni olisivat kuinka ihania tahansa, niin tärkeintä on, että olen lunastettu ja hän käyttää minua tahtonsa mukaan. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, sen hän on näyttänyt minussa. Orpokodin tonttikin löytyi hänen avullaan. ”Tieto” on vielä holtittomammin käytetty sana kuin usko, tai toivo, tai rakkaus. l Uskon lahjakkuus Välillä väsyttää, kun kirjoittajat ja keskustelijat eivät suostu tunnustamaan ajattelun ja järkeilyn erillisiä alueita. Sidetarpeita niihin saatiin edellisen vuoden ”actiolaisten” mukanaan tuomista kuluneista lakanoista. Etenkin ihminen, joka on saanut lahjana eli perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksena hyvät edellytykset uskomiseen, tekee viisaasti kehittämällä tätä lahjakkuuttaan ja käyttämällä sitä myös toisten hyväksi. Sellaista on esimerkiksi hiihtäminen, varsinkin alamäkeen. Suuri ilon aihe on myös pastori Aino Kapewangolon pääsy parlamenttiin varaministeriksi hoitamaan köyhäin asioita. Usko, samoin kuin toivo ja rakkaus, ovat lahjakkuutta, eivät niinkään lahjoja
Merkillisesti hänen opetuksensa laupeudesta avautuvat tajuttavalla tavalla, kun muuttaa laupeuden myötätunnoksi. 30-sivuinen kirje maailman kaikille uskovaisille alkaa seuraavilla kolmella virkkeellä: Jeesus Kristus on Isän laupeuden kasvot. ”Miten Filippus voit tuollaista kysyä. Tätä pohditaan maailmanlaajassa katolisessa kirkossa tänä vuonna. Ja varmaan se on vuosisatojen ketjussa noussut jokaisen sukupolven pyyntönä. ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.” Jostain syystä sana kolahti. Vanhassa testamentissa laupeus liitettiin Jumalan nimeen. Paavi sanoo kirjeessään, että meidän on aina mietiskeltävä laupeuden eli siis myötätunnon salaisuutta. Mieleen saattaa tulla kertomus laupiaasta samarialaisesta, joka tuli ryöstetyn ja hakatun lähimmäisensä avuksi ja saattoi hänet turvaan. Myötätunto on perustavanlaatuinen laki, joka asuu jokaisen ihmisen sydämesSANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja. Ehdin kuulla vain viimeisen virkkeen. Paavi Franciscus julisti ylimääräisen riemuvuoden. Se on pelastuksemme edellytys. Hänellä oli pyyntö: ”Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä.” Pyyntö oli harras. Myötätunto on lopullinen ja korkein teko, jonka kautta Jumala kohtaa meidät. Hän haastaa kristikunnan ottamaan myötätunnon eli laupeuden evankelioimisen keskeisimmäksi teemaksi joulukuun alusta lähtien. Laupeuden kasvot Filippus lähestyi Jeesusta. Ja kieltämättä paavilla on kirjeessään hyvä käännösehdotus. Myötätunto on sana, joka paljastaa kaikkein pyhimmän Kolminaisuuden salaisuuden. Olethan nähnyt minut. Kristinuskon salaisuus näyttää tiivistyvän näihin sanoihin. Sana joka katosi uutisista On hyvä pysähtyä paavin innoittamana hetkeksi miettimään sanan laupeus sisältöä. Laupeuden kasvot. Ei kuulu uutistenlukijoiden eikä aamutelevision juontajien sanastoon. Puhuja taisi olla Tapani Suonto. Franciscus pohtii, millainen on Jumalan ilme vuonna 2015. Kristus on Isän ilme Minkälaiset kasvot, minkälainen ilme Jumalalla siis on. Rukouksena. Franciscuksen mukaan myötätunto on ilon, tyyneyden ja rauhan lähde. Virke oli Vanhasta testamentista. Esimerkiksi suomalaisten rakastamassa hautajaisvirressä: ”Oi jos mä kerran näkisin Herran kunniassaan.” Kysymys kuitenkin selvästi hämmästytti Jeesusta. ”Laupias…” Kysyin kotona vaimoltani, pitääkö hän minua laupiaana. Myötätunto on ilon lähde Koska laupeus on sana, joka ei avaudu tämän ajan ihmiselle, meidän on käännettävä se uudelleen. Hänen mielestään Jumalan kasvot löytyvät myötätunnosta. 32 • askel 7–8/2015 Paavi Franciscus on julistanut ylimääräisen riemuvuoden. Hän käyttää sitä synonyyminä eli rinnakkaisilmauksena laupeudelle. Ja tämän pyhän vuoden teema käsittelee Jumalan ilmettä. Sana on myötätunto. Hän makusteli sanaa kuin yrittäen kääntää sitä nykykielelle ja sanoi sitten moniselitteisesti: ”Ei ehkä tule ensimmäiseksi mieleen sinusta.” Laupeus on sana, joka on kadonnut käyttökielestä. Sen teemana on Jumalan kasvot. Tai voi sen sanoa toisinkin: Jeesus on Jumalan ilme. Että se viittaa tavalla tai toisella hyvän tekemiseen, lähimmäisen auttamiseen. Eli äitikirkossamme ensi vuosi on pyhä vuosi, joka keskittyy tähän yhteen teemaan, laupeuteen – ja sen kasvoihin. Vuosia sitten avasin autossa radion iltahartauden aikaan. Kaipauksena. Ylimääräisen riemuvuoden perusteluiksi paavi kirjoitti bullan, eli merkittävän kirjeen tai tiedonannon kristityille. Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” Eli Isä näyttää Jeesukselta. Jumala ilmoitti Moosekselle nimensä olevan ”laupias Jumala, joka antaa anteeksi, joka on kärsivällinen ja jonka hyvyys ja uskollisuus on suuri”. Olettaisin, että suurimmalla osalla suomalaisia on laupeudesta silti joku käsitys. Kirjasen otsikko on Misericordiae Vultus – Laupeuden Kasvot
Esimerkiksi sitä, että kyvystä ja halusta antaa anteeksi tulee armahtavan rakkauden näkyvin ilmaus. Meidät on siis kutsuttu siihen samaan työhön, jota Jeesus täällä maailmassa teki. Myötätunto on tie, joka yhdistää Jumalan ja ihmisen. Ruoki, vaateta, majoita ja lohduta Mutta Jeesus lähti pois. Helluntaina meidät, paitsi lähetettiin, myös varustettiin tämän mission toteuttamiseen. Meitä kutsutaan osoittamaan laupeutta, koska olemme ensin saaneet laupeuden. Mikään hänessä ei ole vailla myötätuntoa. l ”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.”. Myötätunto on kriteeri sen ymmärtämiseksi, ketkä ovat todella hänen opetuslapsiaan”, paavi kirjoittaa. Nähdessään häntä seuraavat väkijoukot, jotka olivat väsyneitä, näännyksissä, eksyksissä ja vailla paimenta, Jeesuksen valtasi sääli. Se avaa sydämemme toivolle, että meitä rakastetaan ikuisesti huolimatta syntiemme rajoituksista. Henki huolehtii siitä, että pystymme saamamme tehtävän täyttämään. Tänä päivänä monen Jumalaa kaipaavan, mutta itsensä uskosta ulkopuoliseksi kokevan harras toive on sama kuin Filippuksen: Anna minun nähdä Isä. Myötätunto on siis mittatikku, jolla mitataan sitä, olemmeko Jeesuksen seuraajia. Kaikki Jeesuksessa puhuu laupeudesta. Ja hänen lausuntonsa on rankka. Se mikä liikutti Jeesusta kaikissa tilanteissa, oli myötätunto, jolla hän osasi lukea keskustelukumppaneidensa sydäntä ja vastata heidän todellisimpaan tarpeeseensa. Me olemme Jumalan ilme maailmalle. askel 7–8/2015 • 33 sä, kun hän vilpittömin silmin katsoo elämäntiellä kohtaamiaan veljiä ja sisaria. Mitä se on käytännössä. Jumala lähetti hänet julistamaan ja osoittamaan myötätuntoista rakkautta tälle maailmalle. Mitäpä jos meidän, jotka kutsumme itseämme uskovaiseksi, pitäisi antaa nyt sama vastaus kuin Jeesus antoi: Sinä olet nähnyt meidät. Jumalan osoittamassa myötätunnossa näemme, kuinka Jumala rakastaa: Hän antaa itsensä kokonaan, aina, ilmaiseksi ja pyytämättä mitään vastalahjaksi. Meidät on kutsuttu myötätunnon eli laupeuden työhön. Se on saamamme käsky, joka ankkuroituu juuri myötätuntoon. Sinä olet nähnyt isän. Tämän myötätuntoisen rakkauden voimasta hän paransi luokseen tuodut sairaat, ruokki ihmisjoukot, julisti synnit anteeksi ja kutsui syntiset seuraajikseen. Mutta älkäämme unohtako myöskään hengellisiä laupeudentöitä: epätietoisten neuvominen, tietämättömien opettaminen, syntisten rohkaiseminen parannukseen, murheellisten lohduttaminen, vääryyksien anteeksiantaminen, väärän kohtelun kärsivällinen kestäminen, Jumalan rukoileminen elävien ja kuolleiden puolesta.” Sinä olet nähnyt Isän Paavi on tarkoittanut riemuvuoden maailman ja Euroopan uudelleen evankelioimisen päätavoitteeksi. Vihasta, raivosta, väkivallasta ja kostosta luopuminen on välttämätöntä elääksemme onnellisena.” Kun myötätunto käveli vastaan Olkaa armahtavia kuten Isä – se on tämän riemuvuoden motto. Rakkauden voima paransi ja ruokki Myötätuntonsa kirkastamiseksi Jumala tuli ihmiseksi pojassaan Jeesuksessa. Paavi kuvaa julistuksessaan myötätunnon mission hyvin: ”Löytäkäämme uudelleen ruumiilliset myötätunnon teot: nälkäisten ruokkiminen, janoisten juottaminen, alastomien vaatettaminen, kodittomien majoittaminen, sairaiden ja vankien luona käyminen. Hauraisiin käsiimme uskottiin lahja ”Mutta myötätunto ei ole vain Isän ja hänen poikansa Jeesuksen toimintaa. Palatkaamme Filippuksen pyyntöön: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä." Silloin Jeesuksen vastaus oli: Sinä olet nähnyt minut – se riittäköön. Meille kristityille son paavin mukaan käsky, josta emme voi poiketa. Näin hän sanoo riemuvuoden kirjeessään: ”Kuinka vaikealta anteeksianto usein näyttääkään! Ja kuitenkin anteeksianto on hauraisiin käsiimme uskottu väline, jotta voimme saavuttaa rauhan sydämeemme. Ja juuri sen tehtävän, rakastamisen ja myötätunnon Jeesus delegoi helluntaina seuraajilleen ja silloin syntyneelle kirkolle. Ja evankelioimisen keskeinen sisältö on myötätunnossa. Se kaikki tuli nähtäväksi Jeesuksessa
Mä olen tyyliltäni myös provokatiivinen ja poleeminen. Se muutti myös ilmaisua ilmavammaksi. Olli pääsi lisäksi Christianity Today -lehden kirjeenvaihtajaksi. Ei ole sattumaa, että hallitusneuvottelujen yhteydessä käytettiin paljon sanaa ”luottamus”. Siihen tarvitaan sanoja, mutta vielä enemmän uskon kansanliikkeisiin. – Mutta ne Askelen raamattutunnit, samoin kuin saarnat on työläitä. Sitten alan kirjoittaa ja hioa. Raamattu on sillä lailla elävää, että siitä voi aina löytää jonkin uuden oivalluksen. Ja pakko on tietysti miettiä omaa henkistä prosessia. Se on se sama matka, mutta vaihtuvat maisemat. Asioiden vaikeus ja syvällisyys eivät estä ilmaisemasta niitä populistisesti, innostavasti ja ymmärrettävästi. ”Ystävät, kaikki on toisin”, Olli saattaa puhutella ja kutsua lukijaa kuuloetäisyydelle. Nykyisin mua viehättää siinä ytimekkyys ja aforisminomaisuus. – Löysin siellä sieluni. Oma kutsumukseni on Jumalan palveleminen teoilla. Muutos on muuten mun suosikkiteema, maailman muuttaminen ja muutos itsessäni, muutos päästä kohti sydäntä. Mun tehtävä ja lahja on olla keskustelun käynnistäjä, esimerkiksi HelsinkiMissiossa kansalaiskeskustelun avaaminen, Olli sanoo ja toteaa, että vahvin positiivinen palaute tulee teksteistä, joissa on jokin syvempi arvoihin liittyvä henkilökohtainen ulottuvuus. Facebookin kommenttiketjut Saarnojen, kolumnien ja kirjojen rinnalla on nykyisin myös sosiaalinen media. Askelessa julkaistujen satojen tekstien erityispiirre lienee jokaisella rivillä kuuluva kirjoittajan ääni. Uudet sanat Olli Valtonen kertaa lyhyesti hengellistä matkareittiään Kansan Raamattuseurasta karismaattisuuteen, erityisesti sen katoliseen siipeen, ja Tuomasmessuun, joiden puitteissa hän on kirjoittanut matkakertomustaan. Kun olin ehdokkaana eduskuntavaaleissa, oli pakko mennä Facebookiin. – Herra johdattaa sinne, missä on vihreää ruohoa. Muutokseen tarvitaan molempia, myötätuntoa ja luottamusta sekä sanoissa että teoissa. Ehkä henkilöjutun. Lehtimies-Olli ei osaa sanoa, onko kolumnin vai henkilöjutun tekeminen kivempaa. Askelessa hänen palstansa nimi on Sanoja ja tekoja. Koska työ alkoi tympiä jo kolmantena päivänä, Olli otti yhteyttä Uusi maailma -lehden Jussi Talveen ja sai tiketin juttumatkalle Englantiin, raportoimaan maailmankuulun evankelistan, Billy Grahamin kokouksista. Mulle keskeistä saarnoissa ja kirjoittamisessa on löytää jotain uutta. Lähtökohtana on monet teemat, joita työstän samaan aikaan. Luottamus on vahvaa sosiaalista pääomaamme, tulevaisuuden rakentamista. Sitten törmäsin kulttuuriin, jossa kaikki oli mahdollista. Vanhempamme elivät ankeaa arkeaan ja nostivat sodanjälkeistä Suomea. Lehtimies puhuttelee lukijaa Nuori pappi sai päätoimittajan pestin Sana-lehdessä, ja vuonna 1984 hän perusti Askelen yhdessä yhtä uudistushaluisten yhteistyökumppaneiden kanssa Suomen Lähetysseurassa ja A-lehdissä. Valmista ei synny ensimmäisellä kierroksella. Kuulostaa Italialta ja Franciscus Assisilaisen jalanjäljissä viipymiseltä. – Kun alettiin tehdä Askelta, puhelin soi ja posti kantoi lukijoiden kirjeitä. Siksi on niin tärkeää puhua myötätunnosta ja anteeksiannosta. Sitten palkan maksoivat Uusi Suomi ja Iltalehti. Helpon tuntuisesti. Jumala on tarkoittanut, että me muututaan. l 34 • askel 7–8/2015. Sitten nuori teologian ylioppilas pääsi kesätöihin Helsingin kaupungin pesulaan, tyhjentämään sairaaloiden vaatepusseja liukuhihnalle. – Aivotutkijat, kuten George Vaillant sanovat, että tarvitaan integraatiota aivojen insinööriosaston ja aivokuoren limbisen järjestelmän, tunneosaston välillä; rationaalisuus yhdistyy emootioihin. Viime vuosina Olli ei ole ehtinyt kirjoittaa omia kirjoja, mutta hän puhuu raamattutunteja ja lehtijuttuja laajemmista teksteistä yhtä suurella lämmöllä. – Lomalla on hienoa sekä lukea paljon tietokirjoja ja romaaneja että kirjoittaa omaa kirjaa jossain ulkona suuren varjon alla. Se muutti minut. H SANOJENSA TAKANA OLLI VALTONEN Teksteihinsä Olli Valtonen etsii tuoretta oivallusta ja muutosvoimaa. Mulla on paljon käsikirjoja, joita noukin hyllystä. Sekä sanomisen että koko elämisen kannalta ratkaisevaa oli vaihto-oppilasvuosi USA:ssa. Siellä on helppo ymmärtää myös väärin ja loukkaantua. – Toisaalta suomalaiset on sellaista selittäjäkansaa, minkä näkee Facebook-päivityksiä seuraavista pitkistä kommenttiketjuista. Palautetta tuli paljon, mutta somen myötä vuorovaikutus on räjähtänyt. Kun joku laidun on kaluttu, on aika siirtyä uudelle. Kirjoitan mistä tahansa, uskonnosta, politiikasta, sosiaalityöstä, aina saan palautetta. Muutosvoimaa on myös Valtosen johtaman HelsinkiMission mummoissa Palvelutalo Ceciliassa. Kauppoja ei syntynyt, mutta jutusta voi nähdä linkin miehen nykyiseen työhön HelsinkiMission toiminnanjohtajana. Tekstit ovat kuin puhetta lukijalle. Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Jani Laukkanen Lukioikäisenä Olli Valtonen tarjosi valokuvaajakaverinsa kanssa Viikkosanomille juttua, jossa he kulkivat Helsingin yössä poliisin matkassa. Suuret luulot ja unelmat olivat vieraita. – Mutta vaikka puhun sujuvasti englantia, kirjoittajina omat lapseni ovat paljon suvereenimpia. Luen tietysti paljon Raamattua, ja hovieksegeettini on William Barclay, jonka selitysteokseen ja ”nuotteihin” aina palaan
Muutosvoimaa askel 7–8/2015 • 35 HelsinkiMissio on vapaaehtoisten ja ammattilaisten sosiaalijärjestö, jota Olli johtaa.
Teksti: Sirpa Norri • Kuvat: Ali Murray Edinburghissa ei pidä kävellä ohi Greyfriarsin matalan, lähes huomaamattoman kirkon poikkeamatta rautaporteista peremmälle. Ja tarinan uskollisesta Bobby-koirasta. Bobbyn selän takana on The Elephant House -kahvila, jossa syntyivät ensimmäiset Harry Potter -kirjat. Tuhansien tarinoiden kirkkomaa 36 • askel 7–8/2015. Yli viisisataa vuotta vanha kirkkomaa kätkee merkittäviä tarinoita skottien historiasta
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Pienellä kirkkomaalla lepää arviolta 100 000 edinburghilaista kuuteen kerrokseen haudattuina. askel 7–8/2015 • 37. H Greyfriarsin hautausmaa sijaitsee keskellä Skotlannin pääkaupungin, Edinburghin tiiviisti rakennettua ja vilkasta vanhaa kaupunkia. Muistona kaupungin rajasta kirkkomaalla näkyy pätkä Flodden Wall -kivimuuria, joka aikanaan rakennettiin suojaamaan kaupunkia englantilaisten hyökkäyksiä vastaan. Hyvin pian eli 1500ja 1600-lukujen taiteessa kirkkomaahan alettiin haudata nimekkäitä kaupunkilaisia; tuomareita, lääkäreitä, filosofeja, tiedemiehiä, arkkitehtejä ja kirjailijoita sekä heidän perheenjäseniään. Julman tehtävänsä vuoksi hänet ristittiin ”veriseksi Mackenzieksi”. Julman miehen muisto Vaatimattoman ja tornittoman, mäen rinteessä sijaitsevan kirkon ympärillä on 232 monumenttia, 112 hautaholvia ja 366 seinälaattaa kertomassa kaupungin vuosisatojen takaisesta historiasta ja ihmisistä. Hän otti tiettävästi osaa myös noitavainoihin. Mackenzien Bobbyn haudalle tuodaan edelleen tuoreita kukkia. Mies oli ”kuninkaan” tuomari ja johti vääräuskoisten tuhoamista. Edinburghilaiset arvelivat, että koska mies oli ollut äärettömän paha, hän ei koskaan päässyt taivaaseen. Tämä hautausmaa perustettiin jo 1500-luvun loppupuoliskolla kaupungin rajalle, koska tuolloisen keskustan, St Gilesin hautausmaa oli käynyt ahtaaksi. Silmiin pistää George Mackenzien pyöreä, musta mausoleumi. Monien laattojen teksti kertoo, että samaan paikkaan on haudattu koko perhe. Mäen rinteessä olevalta Greyfriarsin kirkolta avautuu näkymä alas Edinburghin keskustaan
Kirkkomaa kuolinpaikkana Greyfriarsin kirkkomaa toimi vuonna 1679 myös vankilana. Osa kovenanteista teloitettiin ampumalla kiviseinää vasten. Kirkkomaata on jouduttu eri aikoina myös suojaamaan. Mackenzien Poltergeist onkin nykyisin maailman parhaiten dokumentoitu paranormaali ilmiö. Kirkkomaan kaksi rautaporttia pystytettiin hautarauhan säilymiseksi. H uskottiinkin jääneen kummittelemaan kirkkomaalle. 38 • askel 7–8/2015. estää 1700-luvulla yleistyneet hautaryöstöt. Kuolema on kuvattu joissakin seinälaatoissa hyvin realistisesti. . Rowling istui kirjoittamassa kahvilan lämmössä, koska yksinhuoltajaäitinä hänellä ei ollut varaa pitää talonsa lämmitystä päällä. ”Vankilan” edustan seinässä näkyy yhä vielä luotien jättämiä jälkiä. Edinburghissa edelleen asuva kirjailija J. Vuonna 1998 koditon mies murtautui mausoleumiin, ja sen jälkeen kirkkomaalla alkoi tapahtua kummia; ihmiset pyörtyilivät, saivat puremia ja naarmuja ja menettivät hetkeksi tajuntansa. Harry Potter syntyi täällä Kirkkoa ja hautausmaata ympäröivät nykyisin toimistoja asuintalot. Varhain 1800-luvulla oli näet yleistä, että lisätulojen toivossa ihmiset varastivat haudoista vainajia ja toimittivat ne Edinburghin lääketieteelliseen oppilaitokseen ruumiinavauksia varten. Kahvilan vastakkaisella puolella muurin takana näkyy George Heriotin yksityiskoulu. Muistoksi kovenanttien kovasta kohtalosta kirkkomaalla on jylhä Grey friarsin Marttyyrien monumentti. Suljettuja holveja rakennettiin, koska niiden avulla voitiin Kirkkomaa on innostanut monia kirjailijoita. Moni kirjojen hahmoista on saanut innoitteen hautausmaalta. Yhdellä sivustolla isoista The Elephant House -kahvilan ikkunoista näkee suoraan kirkkomaalle. Kirkkomaan kivimuurissa on 366 muistolaattaa. Yli 400 kovenanttia eli kurjissa oloissa viisi kylmää talvikuukautta odottaen teloitustaan. Skotlannin merkittävin arkkitehti, William Adam haudattiin Greyfriarsiin jo vuonna 1748. He katsoivat, että vain Jeesus Kristus voi olla kirkon henkinen johtaja, ei kukaan ihminen, ei edes kuningas. Sen sanotaan antaneen esikuvan myös Harry Potterin Hogwartsin koululle. Greyfriarsin kirkkomaa on innostanut myös monia muita kirjailijoita kuten Charles Dickensiä. Tässä kahvilassa syntyivät ensimmäiset Harry Potter -kirjat. Kovenantit eivät hyväksyneet Stuart-kuninkaiden sekaantumista Skotlannin kirkon asioihin. K
Valamon luostari on minulle korvaamaton hiljentymisen paikka. Olipa sää minkälainen tahansa, se vahti 13 vuoden ajan isäntänsä viimeistä leposijaa vuorokaudet ympäriinsä. Mitä paremmin opin elämää ymmärtämään, sitä selkeämmin näen, kuinka huonosti sitä ymmärrän. Alun perin patsasta ympäröi graniittinen suihkulähde, mutta 1950-luvulla vesi katkaistiin hygieniasyistä. Viisaimmillani olin vastavalmistuneena ylioppilaana. En valita, vaikka luostarin kirkossa jumalanpalvelukset ovat väsyttävän pitkiä. Bobbyn tarina tunnetaan kautta maailman, sillä muun muassa Walt Disney on tehnyt Bobbysta elokuvan. Varpusen kokemus maailmasta menee yli ymmärrykseni. Kolmekymppiseksi olin kiihkeä ateisti. William Brodyn veistämä patsas pystytettiin jo vuonna 1873 vain vuosi Bobbyn kuoleman jälkeen. Suurin osa tekemisistäni perustuu muuhun kuin terävän järkeni päätelmiin. Se näki työpöydälläni keskeneräisen käsikirjoituksen sekavana paperiläjänä, kuten minäkin. Valamossa sisäinen metelini vaikenee myös Rukouksen metsän erakkomajassa. Arviolta miljoona turistia ja yhä osa paikallisistakin silittää ohi kulkiessaan hellyttävän Bobbyn kuonoa. Lienee kohtuullista silti myöntää, että myös varpusen maailma on tosi, vaikka se on minun käsityskykyni ulottumattomissa. Hautausmaalla heti portin sisäpuolella on Bobbyn hautakivi, joka kehottaa meitä kaikkia ottamaan oppia Bobbyn osoittamasta kiintymyksestä ja uskollisuudesta. Petolliset aistini ja rajallinen ymmärrykseni tavoittavat vain kapean kaistaleen todellisuudesta. Tunteet ovat vaatineet menemään, ja minä olen mennyt. En nähnyt aihetta uskoa mihinkään korkeampaan, kunnes ajauduin vararikkoon. Sekä elämässäni että kirjoissani olen kulkenut vieraiden kaupunkien kaduilla ja istunut rähjäisissä kuppiloissa, joissa eteen aukeaa koko elämä, tämä rakkauden ja kuoleman näytelmä kaikissa vivahteissaan. Jossakin vaiheessa huomasin, että sunnuntaiaamun luterilainen jumalanpalvelus opillisine saarnoineen toimi vain johdantona sitä seuraavan ortodoksisen liturgian rukoukseen. Tarina kertoo, että Bobbyn isäntä, poliisin yövahtina työskennellyt John Gray kuoli tuberkuloosiin ja haudattiin Greyfriarsin kirkkomaahan. Kaikessa vanhoillisuudessaan se julistaa Jumalan pyhyyttä ja toivoa kuoleman voittamisesta. Lyhyemmässä ajassa en ehtisi tavoittaa aavistustakaan hiljaisuudesta. Vuosi vuodelta uskon lujemmin Sokrateen käsitykseen, että pätevintä tietoa on tieto tietämättömyydestä. Moni muukalainen on jäänyt minulle käsittämättömäksi kuin taivaan lintu. Ikkunan vieressä pöydän ääressä sytytän tuohuksen, luen rukouskirjaa ja kuuntelen metsän huminaa. l askel 7–8/2015 • 39. Ortodoksinen kirkko taas toimii liturgisessa kauneudessaan taivaan suurlähetystönä maan päällä. Liityin luterilaiseen kirkkoon, koska muut ratkaisut tuntuivat keinotekoisilta. l Torsti Lehtinen • kirjailija, filosofi KOLUMNI Järki ja metsän humina Bobby-terrieri hautavahtina Greyfriarsin hautausmaa on helppo löytää, sillä pääportilla istuu skyenterrieri Bobbyn patsas. Paavo Cajanderin jylhässä Shakespearen suomennoksessa Hamlet sanoo Horatiolle: ”Taivaassa ja maass’ on paljon, jot’ ei sun järkioppis uneksikaan.” Aamulla työhuoneeni ikkunasta lensi sisään varpunen. Määrittelen itseni körttiläiseksi ortodoksiksi. Bobby ei jättänyt isäntänsä hautaa. Mutta en tiedä, miten se tulkitsi näkemänsä. Kosketuksista kiiltäväksi muuttuva kuono onkin maalattava joka vuosi. Kävin läpi uskonnollisen murroksen, ja minulle valkeni, että elämästä laatimani apupiirroksen ulkopuolelle jää suuria salaisuuksia. Itse asiassa olen tehnyt kaikki tärkeimmät valintani tunnesyistä. Körttiläinen alatien kristillisyys, jossa kukaan ei esiinny Jumalan omistajana, vetoaa minuun vahvasti. Bobby kuoli 16-vuotiaana tammikuussa 1872. Myöhemmin, kun asuin maaseudulla syrjäisessä pirtissä, minulle tuli tavaksi kuunnella radiosta hartausohjelmia
– Olen kuullut lapsilta tilanteista, joissa heidän asiaansa käsitteli toistakymmentä aikuista virkamiestä kokouksessa eikä kukaan esitellyt itseään tai kertonut, miksi oli paikalla. Aivan järkyttävän suuria lukuja! Tämä ei liity lainkaan rahaan tai budjettiin, on vain kyse siitä, onko lapsi tärkeä sekä nähdäänkö ja kuullanko häntä oikeasti. – On yhteiskunnallisen puntaroimisen paikka, sillä juuri nyt Suomi muuttuu valtavalla vauhdilla, Kurttila sanoo painokkaasti. Hänet valitiin Maria Kaisa Aulan työn jatkajaksi. Miten ihmeessä meille suomalaisille toisen ihmisen kohtaaminen on niin vaikeaa. Suomi on saranakohdassa Tietoa on enemmän kuin koskaan ennen. Se ei maksa mitään eikä sisällä muuta vaaraa kuin pienoisen torjutuksitulemisen riskin. Historia ei anna anteeksi sitä, mitä tänään tehdään saatavilla olevan tiedon valossa. Vaikea lapsen on luoda luottamussuhdetta näihin viranomaisiin, Tuomas Kurttila painottaa. Kiire painaa Kurttilan mukaan aikuisia, mutta sen taakse on myös helppo paeta lasta. Ei ole samanlaisia huolia turvallisuudesta, hygieniasta ja puhtaasta vedestä kuin monissa kehitysmaissa. 40 • askel 7–8/2015 H Kouvolan Kirkkopäivillä Tuomas Kurttila puhui salintäyteiselle yleisölle perheiden ja lasten hyvinvoinnista Kirkkopalvelut ry:n Lapsija perhepalvelukeskus Ruusun järjestämässä tilaisuudessa. Suomalainen mielenlaatu ei Kurttilan mukaan ole kuitenkaan pahantahtoinen, mutta yhteiskunnallinen lukutaito on heikentynyt eikä nähdä syyja seuraussuhteita. Hän on juuri luovuttanut edellisen hallituksen pääministerille raporttinsa suomalaisen lapsen tilanteesta. Mutta Kurttilan mukaan suomalaiset lapset alkavat huolestuttavasti olla eriarvoisia sen mukaan, mihin syntyvät ja kenelle. ”Harvojen yhteiskunta vai kaikkien kansakunta” oli raportin otsikko. Mutta kirkko voisi tulla vielä tärkeämmäksi tekijäksi heidän elämässään.. Näkeekö opettaja. Mies ehti herättää yleisön ainakin kolmella asialla: raha ei ratkaise vaan asenne, yksinäiset ja yksinhuoltajat pitää saada löytämään toisensa sekä kirkko voisi ottaa isomman roolin yhteiskunnassa kuin se nyt ymmärtää ottaa. Minkälainen mies sitten puolustaa pienempiä. Juuri vuoden virassaan toiminut Kurttila on jo rassannut luteita selkeillä ulostuloillaan ja ihan aidosti lasten puolesta puhumisellaan. On hätkähdyttävää, että 70 prosenttia koulukiusatuista kokee, ettei yksikään opettaja ole puuttunut tilanteeseen. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila näkee omassa työssään sitä hyvää, mitä seurakunnissa tehdään lasten ja nuorten hyväksi. Se mitä rahassa ei lasten osalta voi mitata, on kohtaaminen. Ja sanoo, ettei ole yhtään poissuljettua, että hän joskus vielä tekisi työtä kirkolle, jota hän arvostaa paljon. Yli puolet suomalaisista koululaisista on sitä mieltä, ettei opettaja ole kiinnostunut hänestä. – Isossa mittakaavassa suomalaisilla lapsilla menee hyvin. Kysymys on aikuisten kyvystä kohdata. Lapsena hän harrasti kuorolaulua ja Alavuden mummolassa oppi Paavon virren. Sitä hän mieluusti menee kesäisin kuulemaan Herättäjäyhdistyksen omistamaan leirija lomakeskukseen Aholansaareen, jossa Paavo Ruotsalainen asui. Hän on hallintotieteiden ja teologian maisteri, Oulussa syntynyt kolmen lapsen isä
askel 7–8/2015 • 41. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jukka Granström Ystävä sä lapsien Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila näkee puutteita, mutta myös hyvää suomalaisen lapsen elämässä. Parantamiseen tarvitaan erityisesti asenteiden muutosta ja tietoa lasten arjesta. On hätkähdyttävää, että joka kahdeksas yli 15-vuotias suomalainen poika ei osaa lukea
Tuomas Kurttilan kysymys on, onko rikas Suomi siihen valmis. H Historian valossa kutistuvalla hiekkalaatikolla keskenään riitelevä kirkko näyttää rumalta. 42 • askel 7–8/2015. H Köyhä Suomikin piti kansalaisistaan huolta
– Köyhä Suomikin oli valmis pitämään kansalaisistaan huolta. Lapsilla ja nuorilla on kolme tärkeää koota: koti, koulu ja kaverit. Eri paikkakunnilla hoidetaan asioita eri tavoin, ja se aiheuttaa eriarvoisuutta. Eivät todellakaan, naurahtaa lapsiasiavaltuutettu ja listaa kolme ongelmaa silloin ja nyt: liian vähäinen uni, omituiset pelit (sata vuotta sitten korona ja kortit) sekä se, että lapset tanssivat itsensä hengiltä. Ajatukset ja puheet eivät jää teoriatasolle. – Itselläni on ollut hyvä lapsuus ja siksi toivon voivani olla auttamassa sitä muille. Sielunhoidon peruskurssi on joka päivä avuksi. Osallistuminen toimintaan olisi palkitsevaa kaikille. Sielunhoidolle käyttöä Tuomas Kurttila opiskeli teologiaa samaan aikaan kun hän työskenteli opetusministeriössä lapsija nuorisoasioiden parissa. Se ei paranna tilannetta, kun pitäisi ruveta korjaamaan asiaa. – Teologitausta on ollut hyvin hyödyllinen. Jotain pitäisi tapahtua myös empatian tasolla ja puhumisen tavalle. Hän puhuu lasten ja nuorten ulkonäköpaineista, jotka aiheuttavat mielenterveysongelmia. Kurttila toivoo, että kirkko ja seurakunnat voisivat auttaa heitä löytämään toisensa. – Olen laulanut kuorossa lapsena ja nautin musiikista. Siksikin Viimeiset kiusaukset on minulle rakas ooppera. Meillä ei ollut körttiperhettä, mutta mummulan kautta virsi tuli tutuksi. Muistan hämmentyneiden aikuisten ilmeet, kun viisivuotiaana tahdoin laulaa Paavon virren seurakunnan kerhossa. Ovatko vanhempien murheet lapsistaan sitten kovin erilaisia kuin sata vuotta sitten. Voidaanko ongelmiin saada apua vasta kun ne ovat liian suuria. Kirkon olisi hyväksyttävä aluksi itsensä, hyvässä ja pahassa. Opettajilta on tullut rajuja reaktioita, samoin yritysmaailmasta. Edellinen tarkoittaa, ettei yhteiskunnan kannata tehdä mitään. Niin, että sanan kirkko ottaisi sananvallan. – Eriarvoisuus peruskouluopetuksessa yhdeksän vuoden kuluessa on suuri, jopa yli yksi lukukausi eniten ja vähiten opetusta antavissa kouluissa. Mutta nyt kirkostakin kuuluu ääniä, jotka vertailevat, mikä on parempaa ja millä mittarilla ihmisiä mitataan. Köyhyys ja syrjäytyminen näyttävät muutoin periytyvän. Kirkko on paljon mainettaan parempi, mutta kuva, joka kirkosta välittyy, on ahdas ja vääristynyt. Kotona lapsiasiavaltuutettua odottavat omat lapset, 10-, 8ja 6-vuotiaat. l haastaisi mukaan. Tarvitsemme rohkaisun kulttuuria, Kurttila vetoaa. Niin saataisiin kaikkien elämään sisältöä ja tarkoitusta. Kirkko mainettaan parempi – Omassa työssäni näen sen hyvän mitä seurakunnassa tehdään. Jos kouluissa tarvitaan mobiililaitteita, kunnan on varmistettava niiden saanti kaikille; ei riitä, että lainaa kaverilta. Kirkko voisi olla neljäs koo ja terästäytyä välittämään lapsista ja nuorista. Toimistoni analysoi kansalaisten jokapäiväisiä yhteydenottoja ja tutkimuksia, jotka kertovat lasten tilanteista ja arjesta. Silloin siihen tarvitaan muita suvussa, naapuristossa, koulussa, kirkossa ja harrastuksissa. Miten yhdistetään vahva talous heikoimmista huolehtimiseen. Pyrin kiertämään viikottain eri puolilla maata. Kunhan edes kirkossa saisi olla omana itsenään, sanoo pappislinjalta valmistunut Tuomas Kurttila. Tosin tanssiminen on vaihtunut liikkumattomuuteen. Ongelmasta voidaan puhua niin, että ”se on sen surkimuksen omaa syytä”, vaikka korjattavissa oleva vika on rakenteissa, esimerkiksi heikoissa perhepalveluissa. Paljon pahaa on jo saatu aikaan mielikuvissa, vaikka käytännössä tilanne on toisenlainen. Tarvitaan oikeita tekoja, ei vaan muruja herkkukorista. Saan tavata lapsia ja perheitä monenlaisissa, vaikeissakin olosuhteissa. Siihen on vaadittu monen vuoden työ, jossa ovat olleet mukana kirkon ylin johto, kirkolliskokous, erilaiset järjestöt ja lapsiasiavaltuutetun toimisto. Hän kaipaa kirkolta kykyä astua esiin ja ottaa kantaa tämän ajan kysymyksiin historiasta ja pitkästä aikaperspektiivistä sekä kykyä toimia seurakunnan tasolla hyvän puolesta, tänään arjessa. Paljon riippuu siitä, jaksavatko vanhemmat taistella lastensa oikeuksien puolesta. Siksi kohtaamisiin ei tarvita ensisijaisesti rahaa ja resursseja vaan tahtoa ja asennemuutosta. Mieskaveritoiminta on yksi esimerkki mahdollisuuksista. Hän toimi neljä vuotta Suomen Vanhempainliitossa tavaten opettajia ja vanhempia ympäri maata. Hän pelkää, että isot muutokset koskevat koko kansakuntaa, kirkko mukaan lukien. Heikoimmassa asemassa olevat synnyttävät pienempiä lapsia kuin muut, neuvolat ovat eriarvoisia ja hallitus on heikentämässä varhaiskasvatusta. Jos vanhemmat ovat jaksamattomia ja kyynistyneitä, he eivät pysty rohkaisemaan lapsiaan. Monet lapset eivät pääse leirikouluun tai ystävien syntymäpäiville rahan puutteen vuoksi. Omasta kokemuksestani tiedän, miten tärkeää on tulla kuulluksi ja arvostetuksi. Kunpa joku välittäisi, toivoo moni lapsi ja nuori. Erityisen ilahtunut lapsiasiavaltuutettu on siitä, että kirkko on päättänyt aloittaa lapsivaikutusten arvioinnin. Se tarkoittaa sitä, että kirkon päätöksissä arvioidaan niiden vaikutukset lapsiin. Haluamme kieltää kipeimmät heikkoutemme. Tämä on Kurttilan mukaan yhteiskunnan vuotokohta. Aika tavalla on vaiettu tutkimuksesta, että Suomessa joka kahdeksas 15-vuotias Kurttila sanoo, että meillä on jo monta erilaista Suomea ja lisää on syntymässä. Kirkko ei ole täydellinen eikä sen tarvitse ollakaan. Se olisi suureksi avuksi lapsille, jotka saisivat lisää välittäviä aikuisia elämäänsä. – Meistä jää ruma jälki historiaan, jos sinne kutistuvalle hiekkalaatikolle jäädään riitelemään keskenään. askel 7–8/2015 • 43 poika ei osaa lukea. – Toivon, että ihmiset oppisivat pyytämään apua. Kirkon sanomalla ja työllä on iso tilaus Kurttilan mukaan. Haluaako rikas Suomi tehdä samoin. Pitää mennä sinne, minne ei kutsuta, ja huomata, että tarvetta silti olisi. Kirkon nuorille suuntaama kampanja ”Jumalan silmissä kaunis” oli oikeansuuntaista hyväksyvää ja rohkaisevaa työtä, jota ajassamme tarvitaan. Yksinhuoltajat ja yksinäiset yhteen Uupuneita yksinhuoltajia on Suomessa paljon, samoin yksinäisiä ihmisiä. Jos perheessä tarvitaan tukea ja sitä viranomaisilta saadaan, synnyttääkö se häpeää. Jos kirkko kiistelee jostain yksityiskohdasta keskenään ja unohtaa oman vastuunsa yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä, se ei hahmota tehtäväänsä kunnolla. Haastattelun jälkeen on tärkeää kiirehtiä pojan jalkapalloharjoituksiin. Suomessa kirkko on ollut yhteiskunnan yksi vahva kulmakivi ja tuonut meille isoja asioita kuten lukutaidon, lainsäädännön ja lähimmäisistä välittämisen kulttuurin. Pitäisi oppia sanoittamaan epätäydellisyys uudella tavalla, jotta se H. Minua on rohkaistu paljon ja suvussa kasvatuksen asiat ovat olleet läsnä
Silloin koemme lepoa ja rauhaa. Tuntuu, että voimat hupenevat taisteluissa. 8:32). ”Kun Herra ohjaa askeleita, ihminen kulkee oikeata tietä” (Ps. Äiti on erityisen huolestunut. Kiittäen otamme vastaan siunauksen toivotuksesi! Usein ahdistus ja kamppailu on kovinta juuri ennen voittoa. Hän luottaa, että Herra vie voittoon tässäkin ja pyytää esirukousta myös äidille, joka sai aivoinfarktin. Koettelemukset puristavat Eeva on ollut lähetysmailla ja tehnyt pitkän päivätyön Herran elopellolla. Herran tulisi olla elämämme turva niin hyvinä kuin pahoina päivinä. Piti vakuuttua taas siitä, että parhaan mukana on saatu kaikki muu. Meidän tulee vain avata Raamattu ja sydämemme sekä lukea. ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä” (Joh. Kun ohjakset on luovutettu vahvempiin käsiin, ymmärrämme, miten suloista on olla joka hetki riippuvainen Jumalasta. Koko perhe on kannettu Herran täydelliseen huolenpitoon. Käsittelemme kaikki rukouspyynnöt luottamuksella, vastauksissa käytämme joko nimimerkkiä tai etunimeä. 37:23). Elämään on tullut uusia yllättäviä käänteitä ja koettelemuksia. Vastauksia mahtuu vain muutama, rukoushan onkin tärkein. ”Lähestykää Jumalaa niin hän lähestyy teitä” (Jaak. Tutkitaan ja ihmetellään!. Sama uskollinen Herra, joka auttoi edellisillä kerroilla, on hoitava nytkin. Kaveri toi hänelle Askel-lehden ja hän kirjoitti rukouspalveluun, että jos se teidän Jumalanne jotain voi, niin tässä olen. Jeesuksen nimessä ja veressä on voima ja voitto! ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Kärsimys ajaa meidät lähemmäksi kärsivää Kristusta. Seuraava siirtosi olisi ottaa Uusi testamentti käteen ja tutkia, mitä Jeesus sinulle opettaa. 44 • askel 6/2015 D Toimimme esirukouksessa yhdessä ja Irene vastaa kirjeisiin lehden sivuilla. Hänellä on miksi-kysymyksiin vastaukset, joita sydämemme kaipaa. Siinä lupaudumme olemaan uskollisia, mutta emme voi vastata kirjeitse. 53:4–5). Kirjeesi tuotti iloa meille ja varmasti Jumalallekin, joka isällisesti hymyillen katsoo sinuun ja sanoo: ”No niin, poikani, jos nyt aloittaisimme yhdessä.” Kun jätät itsesi ja huolesi Isän käsiin, olet parhaissa käsissä. Ahdistunut mieli saa levon ja sielun rauha hoitaa syvästi. Ajatus Jumalasta ei ole tullut mieleenkään. Pidämme aina syöpäpotilaat ”teholla” rukouksissamme ja anomme, että Taivaallinen Ylilääkärimme Jeesus itse ohjaa leikkaavan kirurgin kättä ja antaa nopean parantumisen. Rukous puolestasi tuottaa iloa ja rauhaa, joten uskon ettei tämä jää viimeiseksi kirjeeksesi. Avatkoon Pyhä Henki jatkuvasti sitä, mitä omistamme Jeesuksessa. Hän tähtääkin siihen, että olisimme Hänestä riippuvaisia. Sanan aarrearkusta löydämme uusia aarteita, kun Pyhä Henki avaa tutun kohdan uudella tavalla. Irene Tandefelt & Ulla-Christina Sjöman Miehen huolia Nimimerkki ”Mitä vielä voisin tehdä” on mies, joka on käyttänyt rahansa erilaisiin hoitokeinoihin ja tullut vain heikommaksi. Saakoon Jeesus ikuisen ylistyksen, kunnian ja kirkkauden, joka hänellä oli ennen kuin maailma olikaan. Ei RUKOILEMME PUOLESTASI Siunattu sana Sana on aina elävää ja tuoretta Jumalan puhetta meille. 4:8). Kun olemme täysin riisutut omasta voimastamme ja lepäämme yksin armon varassa, silloin Herra vuodattaa siunauksensa ja ratkaisee ongelmat. Joskus Herra ohjaa meidät aivan tiemme päähän, jossa luovutamme kaiken Hänelle. Hän on nyt rajussa ahdistuksessa. – – Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” (Jes. Joten luota Häneen, tapahtui mitä tahansa. Eeva toivottaa voimia ja siunausta työllemme. Tytär toteaa, että tähän päivään asti on Herra auttanut, turva ja luottamus on edelleen Hänessä. Kun ruokahalu kasvaa, sinulle on tarjolla yltäkyllin ravintoa. Hän on palkitseva luottamuksesi. Näin kävi minulle lukiessani taas kerran tämän jakeen: ”Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?” (Room. Tämä joutuu kolmanteen syöpäleikkaukseen. Koko perhe tarvitsee voimallista esirukousta. Jospa alkupaloiksi lukisit Johanneksen evankeliumin luvut 14–17. Isä saa mennä luottavaisesti leikkaukseen. 17:5). Syöpäleikkaus Juhan tytär lähetti esirukouspyynnön isän puolesta
Saamme levätä ja luovuttaa kaiken Hänelle. 14:6). Ei meille luvata ruusutarhaa vaan ristin tie. Pyysimme esirukouksessa sinulle niin syvää Jumalan rauhaa, että levottomat unet lakkaavat. Kun katselee Jeesusta ja ymmärtää, että hän kärsi tähtemme, silloin ei enää lähde ristin luota pois. Olet hänelle rakas ja kallis. Pienoisevankeliumi vakuuttaa: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. Nimimerkki ”Kysyn vaan” kirjoittaa: ”Ystäväni tuli uskoon ja yrittää nyt taivutella minuakin. NIMI OSOITE ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”. Herätessäkin on tuskallinen olo. Miksi tulla uskoon. Hän ehti olla lähes 50 vuotta miehensä kanssa onnellisessa avioliitossa. Saat herättyäsi kiittää siitä, että teillä oli kaikki hyvin ja miehesi on päässyt taivaan kotiin, jonne sinäkin olet matkalla. Kuoren vasempaan ylälaitaan kirjoita ”Rukouspyyntö”. Toivotamme siunausta, rauhaa ja iloa nuoreen elämääsi! Lesken uni Nimimerkki ” Herraan luottava” on ollut vuoden leskenä. Voit liittää mukaan nimesi ja osoitteesi, käsittelemme kirjeet luottamuksella. Hän tahtoo sulkea syliinsä jokaisen luokseen tulevan. Pidä yhteyttä uskonystäviisi. Nyt hän ihmettelee unta, jonka hän silloin tällöin näkee: mies lähtee kotoa ja jättää hänet yksin eikä palaa. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Sanokaa yksinkin syy, miksi minun pitäisi tulla uskoon ja ottaa Jeesus vastaan, kun olen niin tyytyväinen näin?” Kallis nuori ystävä, hyvä että jäit miettimään näin tärkeää asiaa. Ikävä ja kaipaus tulee näin unen muodossa esille. askel 6/2015 • 45 luovuteta vaikka ahdistus on rajuimmillaan, vapautuksemme on lähellä. Herra on pitänyt uskollisuudessaan hyvää huolta hänestä. 3: 20–21). l Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Rukouspyynnöt voit lähettää osoitteella. ”Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys – – aina ja ikuisesti!” (Ef. Me olemme esirukouksin kantaneet sinut Jeesuksen rakastavalle sydämelle. Löytyisi helposti satoja syitä siihen, miksi uskoontulo on tarpeen. Kuolemassa jos jossakin on tapahtunut totaalinen hylkääminen. Mies ei koskaan jättänyt. Jumalalla on kaikki hallinnassaan ja Hän on turvamme. Jumalan luo ei ole muuta tietä, eikä kukaan muu voi antaa syntejä anteeksi ja avata tietä ikuiseen elämään. Se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Olet kätketty Herramme hellään sylihoitoon. Askel, PL 279, 00181 HELSINKI. Samoin nostimme äitisi Ylilääkärimme hoitaviin käsiin ja kaikki läheisesi Jumalan huolenpitoon. Miksi hän jättää nyt unissa. Tässä turvattomassa ja levottomassa maailmassa on jotain pysyvää ja muuttumatonta: Jumalan rakkaus ja uskollisuus. Olet löytänyt kodikkaan seurakunnan ja uusia uskonystäviä. Olemme rukouksin kantaneet sinut Jeesuksen sylihoitoon. Emme kuitenkaan kulje mahdollista voittoa kohden vaan saavutetusta voitosta käsin. Hyvä sureva ystävä, tämä on tyypillinen lesken uni, josta olemme aikaisemminkin saaneet kyselyjä. 3:16). Yksi tärkeimmistä on Jeesuksen oma sana: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Sydän kaipaa elää lähellä häntä, joka uhrasi itsensä puolestamme. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. Psalmissa 48:15 luvataan: ”Hän johdattaa meitä kuolemaan asti.” Ei huolenpito ja johdatus kesken lopu. Siinä lähdetään lopullisesti pois
Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Jani Laukkanen Hanna-Maria ja Olli Helenius ovat kaksi vapaata sielua – yhdessä jo neljännesvuosisadan. D Omistin sydämeni sulle ” ” 46 • askel 7–8/2015
askel 7–8/2015 • 47
– Näin vain yhden kuorolaisen, kauniin ja valovoimaisen, ja niin näen edelleen, Olli toteaa. Me ollaan kulkijoita ja heittäytyjiä, joiden huumoria ei moni muu ymmärrä – paitsi meidän tyttäret, Olli sanoo ja lisää löytäneensä Hanna-Mariasta myös ammatin ja kutsumuksen kannalta sielunkumppanin. – Olin kiinnittänyt nuorisotapahtumissa huomiota pitkään rumpaliin, Hanna-Maria hymyilee. Yleensä he ovat julkisuudessa työnsä kautta, esiintyvät, julkaisevat levyjä, tuottavat ja sovittavat itselleen ja muille artisteille. Hanna-Maria tunnetaan solistina, taustalaulajana sekä monissa viihdeja hyväntekeväisyysohjelmissa (Nenäpäivä, Live Aid, Suomi Love, Putous) esiintyneen Higher Ground -kuoron energisenä johtajana; jo lapsena hän johti kuoroa, joka koostui omasta mummosta ja jota hän opasti määrätietoisesti: ”Mummo, kuoro ei istu, kuoro seisoo!” Olli on toiminut monien kokoonpanojen, muun muassa Juha Tapion bändin rumpalina, sekä laulajana, lauluntekijänä ja kymmenien levyjen tuottajana. Hanna-Maria vietti kesän New Yorkissa ja palasi sieltä seurustelemaan elämänsä miehen kanssa. 48 • askel 7–8/2015 H ainen meikkaa ja mies myhäilee. Varsinaisena ”matchmakerina” toimi Hanna-Marian eno, joka tunsi myös Ollin. Me ollaan kasvettu omiksi persooniksemme, yhdessä.. Radiokanavilla on soinut ahkerasti Ollin Nyt ja aina -albumin nimikappale. Mua puhutteli myös Ollin mutkattomuus, välittömyys ja rehellisyys. Pian ne alkavat keskustella keskenään. Jos olisi nauhuri, sen voisi jättää pöydälle pyörimään… Hanna-Maria (43) ja Olli Helenius (43) ovat olleet harvoin yhteishaastattelussa. Monipuolisen musiikkimiehen bändejä ovat olleet esimerkiksi gospelyhtye Bass’n Helen ja hard rock -yhtye L-60°. – Mulla on neljä veljeä, ja olin tottunut suoraan puheeseen ja tyhmiin vitseihin. Heleniuksia yhdistää monta tuttua juttua, arvoista ja kasvatuksesta lähtien. Molemmat kasvoivat helluntailaisessa, viisilapsisessa perheessä. Avioliiton alkuaikoina oli joku rakkausaiheinen tv-esiintyminen. Häitä vietettiin seuraavana vuonna. Kun niille heittää kysymyksen, ne tarttuvat siihen heti, vastailevat, kuuntelevat toisiaan ja jatkavat toisen ajatusta. Molemmat muutumme ja suhde muuttuu. Kerran hän sitten sanoi puhelimessa Ollille, että ”täällä on mun siskon tyttö, puhukaa!”, ja työnsi luurin käteeni. – Me molemmat ollaan energisiä ja vapaita sieluja, jotka ei hae turvallisuutta eikä pysy rajojen sisällä. Ensimmäisen kerran nuoret muusikot tapasivat kasvotusten legendaarisessa, tänä vuonna telakalle siirretyssä Vappugospelissa Kouvolassa, vuonna 1990. – Eno selitti mulle, että teissä on jotain samaa, ootte samalla lailla hulluja. – Jos ihastumisen tunne katoaa, ei se ole mikään avioliiton mittari ja eron syy. Ennen kohtalokasta ensitapaamistaan Hanna-Maria ja Olli tiesivät toisensa gospelkuvioista. Sanoinkin ensitapaamisen jälkeen ystävälleni, että nyt mä oon tavannut miehen, joka antaa mun olla oma itseni, Hanna-Maria muistelee. Olli oli puolestaan noteerannut Hanna-Marian 100 hengen suurkuorosta helluntailaisten kuorotapahtumassa
Se ei toimi ilman keskinäistä kunnioitusta, Olli Helenius vertaa.. "Ootte samalla lailla hulluja." askel 7–8/2015 • 49 – Avioliitto on kuin bändi
Ajattelin, että Pinja ei muista mun poissaoloani syntymässä, mutta tulee muistamaan mun läsnäolon kasvuvuosinaan. Olli saattaa nousta aikaisin ja laittaa soimaan Toton Stop loving you. On lupa sanoa: ”Nyt mä en kestä, älä ees puhu mulle!” Silloin Olli saattaa lähteä Sipoon pelloille kävelemään. Asiat ottaa aikansa, Olli hymyilee ja jatkaa: – Me ollaan nyt 43. Siihen olen sitoutunut. Luottamukseen. Hanna-Maria lisää, että molemmat ovat oppineet tunnistamaan, tarvitsevatko omaa tilaa vai toisen olkapäätä. Heleniuksilla asuu kaksi muutakin herkkää, elämälle uteliasta ja musiikillisesti lahjakasta sielua. "Mä etsin monta tuntia t-paitaa, joka sopii täydellisesti sun silmiin." H. Se toi kireyttä myös meidän väleihin, Hanna-Maria kertoo ja levittää värivoidetta kasvoilleen. Joku toinen pystyy tuomaan timanttisormuksen ja vaimo on ihan myyty. Jo seurustelun alussa Olli otti suhteen vakavasti ja mietti, että siitä voi seurata avioliitto. 50 • askel 7–8/2015 – Ennen toisiamme emme tunteneet ketään kristittyä, joka olisi tehnyt sekulaaria musiikkia. Olin Hollannissa kiertueella. – Me kuunneltiin Totoa paljon seurusteluaikana. Nykyään me riidellään harvoin. Sä opit puhumisen lapsuudenkodissa, Hanna-Maria sanoo. Siihen oli Hanna-Marian lupa, mutta oli se silti kova paikka. Jottei boheemi romantiikka mene imelyyden puolelle, täsmennetään vähän. Omistin sydämeni sulle, kun oltiin 18. Jo toisen kerran Olli toteaa, että taivas ja maa kohtasivat: silloin kun esikoinen syntyi. Meillä oli rahaa kukkarossa 170 markkaa. Totuudellisuuteen. Karla (16) tanssii ja Pinja (13) laulaa. Yksvuotishääpäivää juhlistettiin ostamalla liput Toton konserttiin lokakuussa 1992. Haluamme olla kristittyjä ja tehdä hyvin ammattimaisesti musiikkia, muutakin kuin gospelia. – Myönnän, että olen ollut saunan jälkeen jo nukkumassa ja lähtenyt heitä hakemaan. Mies puhuu vaimonsa luonteen jaloudesta. Olli Helenius tarjoutuu syömään myös vaimonsa kahvileivän ja lisää pisteen i:n päälle: – Mun siskon nimi on muuten Hannamari ja Hanna-Marian veljen Olli-Pekka, kuten munkin. Loppurahoilla ostettiin hodarit. Alusta asti on kyllä opeteltu sopimaan riidat ennen nukkumaan käymistä, ja valvottu ja puhuttu sen vuoksi aamuun. Vaa’assa painoi sekin, että musiikki vei miestä ja hän halusi kiertää paljon. Kahden vapaan sielun välinen side on vahva ja syke edelleen voimissaan. Sinä aikana ollaan muututtu ja maailma ympärillä on muuttunut. – Ei me olla helpolla päästy, on ollut ristiriitoja ja rajuja riitoja, ja on tullut sanottua loukkaavia asioita. Liput maksoivat 150 markkaa. – Saatoin saada hirveät kilarit ja yritin sopia: ”Sano ees jotain.” Hiljaisuus oli musta pahinta. – Me elettiin silloin kädestä suuhun. Silloinkin kun olen ollut viikkokaudet ulkomailla ja tuonut tullessani 50 euroa. Silläkin on syynsä – ”että Hanna-Marian olis kiva herätä” – ja juurensa heidän tarinansa alkutaipaleella. Ja he olisivat joutuneet kävelemään 500 metriä sateessa, Olli kertoo ja selittää: – Kun Pinja syntyi, myöhästyin. Laskettiin, paljonko maitotölkki maksaa ja miten saadaan rahat riittämään vaippapakettiin. Tiedetään, mikä toista ärsyttää, eikä tökitä kipeisiin kohtiin. Tää aika kyseenalaistaa myös avioliiton, mutta meille se on pitkä yhteinen matka. Toisaalta mä olen voinut etsiä monta tuntia 20 euron t-paitaa, joka sopii täydellisesti noihin silmiin. Erikoista! Heleniusten avioliitto on kestänyt pian neljännesvuosisadan. – Joskus kävin parikin viikkoa Sipoossa kävelemässä, kun sulla oli kova vaihe töissä etkä pystynyt siitä puhumaan. Avarassa maisemassa, peltoaukeamalla ja meren äärellä, jossa taivas ja maa kohtaavat, on tilaa. Herkät ja voimakkaat luonteet syttyvät helposti niin hyvässä kuin pahassa. – Ja kyllä he ovat pyörittäneetkin isäänsä, Hanna-Maria sanoo. Ennen kuin kysyttiin ”tahdotko”, hän kysyi ”ooks sä siihen valmis”. – Sun persoona on mulle pyhä asia, enkä ole ryhtynyt muokkaamaan susta unelmieni prinssiä, Hanna-Maria sanoo. – Miehenä ja muusikkona olen saanut sulta aina täyden kannustuksen. Koska satoi. Myöhemminkin oli taloudellisesti tiukkaa. Isä hemmottelee tyttäriään, ja heidät on kasvatettu aika rennosti. Olli toteaa, että hän inhoaa konflikteja, suuttuu mutta myös leppyy nopeasti
– Kun Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, miksi ihmisen pitäisi olla näkymätön ja mitätöidä itseään. Tehtävänä muka rakastaminen, mutta tuomitsin kristityt kaverini joistain mokista. Omatoimisuuteen. Pastoriperheen lapsena hän itse joutui aikanaan silmätikuksi. Me ollaan onnellisia kun te ootte onnellisia.” Välillä he ajatuksen tasolla testaavat: ”Jos tekisin niin tai näin niin rakastaisitteko silti?” Hanna-Maria sanoo. – Koulujen päätteeksi Karla sai valita ravintolan, johon mentiin juhlistamaan loman alkamista. Paineet tulivat enemmän yhteisöstä kuin omasta perheestä. Hanna-Maria on saanut meikin valmiiksi ja ripustaa korviin itsensä kaltaiset, kauniit ja näyttävät korut. Nythän tytöt tietysti toivovat, että olisimme enemmänkin poissa, Hanna-Maria sanoo. Olenko tarpeeksi pyhä. – Jostain syystä oma jumalasuhteeni on ollut vahva ja elänyt omaa elämäänsä, enkä ole sekoittanut sitä seurakuntien tiukkuuteen. Siellä arvostettiin opiskelua, mutta hyväksyttiin joidenkin vääntöjen jälkeen se, että musta tulee pitkätukka-rokkari. Meillä keikat olivat iltaisin ja viikonloppuisin. Kotona oli rennompaa. – Se on särkyneiden majatalo, jossa on tilaa kaikenlaisille ihmisille. Hanna-Mariassa Olli näki ahdasmielisyyden aiheuttavan enemmän kipua kuin kapinaa. Jos edulliset lomalennot vaikka Barcelonaan, sinne lähdetään. Heleniusten kesä on kuin elämä muutenkin. Vanhemmat edellyttävät, että avoimuus toimii molempiin suuntiin; esimerkiksi mahdollisista päihdekokeiluista on myös kerrottava. askel 7–8/2015 • 51 Vastuun kantamiseen. Meidän sohvalla on itketty ja naurettu paljon. Reppua ei ole pakattu valmiiksi. l. Oli tietty pukeutumiskoodi eikä meikata saanut. Tarvittaessa Olli sanoo tiukasti: ”Sä et puhu mulle noin! Mä olen sun isäs!” Vanhempien ammattien vuoksi arjen rytmi poikkeaa keskivertoperheen elämästä. Kelpaanko. Toki seurakunnassa oli myös mukavia asioita, musiikkia ja kavereita. Seurakunnassa muusikon ammatti oli ennen kuulumatonta. Naiselle sopivia olivat opettajan ja sairaanhoitajan ammatit, viihdeala ei missään nimessä. Rokkarin ja hevarin rummuista on ajettu ulos pahoja henkiä. Esikoulusta asti onkin tullut terveisiä kotiin, että tyttöjen sosiaaliset taidot ovat poikkeuksellisen hyvät. – Mummo oli kauhean ehdoton, asiat on näin ja piste; hän oli käynyt aikoinaan tanssilavoilla ja tullut sitten uskoon. Syksyllä alkaa Nordic Praise -kiertue, jolla molemmat ovat mukana. Tilanteen mukaan. Lapsilleen Heleniukset ovat painottaneet yhtä erityistä asiaa: – ”Ootte just sellaisia kuin ootte omana itsenänne. Haluamme osoittaa siellä Kristuksen rakkautta ja tarjota turvapaikan. Kuvaus voi alkaa. Erilaisuus ei estänyt häntä osoittamasta käytännön rakkautta. Ja miten pystyt lapset elättämään?” Olli kertoo, että 70–80-luvuilla tasapäistävää ahdasmielisyyttä oli muuallakin kuin seurakunnissa. – Olin mä itsekin lakia täynnä. – Kasvoin tehdaskaupungissa, jossa yhdeksän nuorta miestä kymmenestä meni tehtaaseen töihin. Heleniukset ovat usein kotona samassa huoneessa mutta jokaisella luurit korvilla. Hanna-Maria rajaa silmät taidokkaasti kuvausta varten ja kertoo tehneensä matkaa näkyväksi. Kirjoja enemmän mua kiinnosti musiikki, urheilu ja muut ihmiset. Työmoodia on vain niin vaikea katkaista, koska päässä soi koko ajan musiikki, Olli sanoo. Ja nyt sä oot tollanen karismaattinen nainen, joka valaisee tän tilan, Helenius hehkuttaa häpeämättömästi. Ollikin sai osansa tiukkuudesta. Kun lähdetään syömään, laitetaan puhelimet kiinni. Sitä olen selvittänyt avaamalla tunteita, kirjoittamalla, puhumalla ja käymällä terapiassa. Mä halusin lapsesta asti muusikoksi. Välillä katsotaan yhdessä elokuvia tai pelataan jotain. Ystävätkin tietävät, että tilaa on tulla vaikka yöksi. Jos tulee hyviä työtarjouksia, ne hoidetaan. – Kun muutimme uudelle alueelle, viisivuotias ihmetteli eräänä päivänä, että naapuriperheet on tosi outoja. Piti olla nöyrä ja näkymätön. Keikoilta ja studioilta sekä lomilta palaajia odottaa Vantaalla koti, joka on osa heidän hengellistä kutsumustaan. Mummin, Mamin ja ystävien avulla siitä selvittiin. Mutta kun kaveri tuli humalassa ja hakattuna veripäissään, niin mummo laittoi hänelle syötävää. Niiden vanhemmat lähtevät aamulla johonkin ja palaavat samoihin aikoihin iltapäivällä. Muutama keikka on tiedossa ja muutoksia voi tulla. Kysyttiin ”Pitäiskö rauhottua. Ajattelin, että en halua olla samanlainen. – Avioliiton kymmenen ensimmäistä vuotta sä kipuilit: Riitänkö. Jonkinlainen esimerkki tähän oli Ollin Milja-mummo, josta hän laulaa Keinuta mua -laulussa. Heleniuksilla on puhuttu kaikesta mahdollisesta ja kysymyksiin vastattu suoraan. Äiti ja lapset juttelivat, isä oli keskittynyt älypuhelimeensa. – Kiltti tyttö ei saanut herättää pahennusta. Nuorena olin vähän yksinäinen seurakunnassa, mutta siellä oli Jumala, läheinen Jumala. Ja mummon aito rakkaus veti ihmisiä puoleensa, Olli päättää. Hän valitsi kalliimmanpuoleisen ruokalan, jossa viereisessä pöydässä istui myös nelihenkinen perhe, ilmeisesti samoissa juhlatunnelmissa. Ollilta on tulossa englanninkielinen levy, jolla on konemusiikkia ja klubitunnelmaa. Kesällä saatetaan grillata, mutta muuten he eivät ole kovin pullantuoksuinen perhe
Vain Laila Hietamiehen ja Eeva Kilven ”toisilleen” kirjoittamat muistelmapätkät poikkeavat tyylillisesti muusta. Ainola-kirja on kirkas ikkuna myös suomalaisen säätyläiskodin elämään viime vuosisadalla. Pääsikö hän koskaan perille. Kirja imaisee mukaansa, vaikka aihe on outo ja jännittävä. ”Kotiapulaisen varoitettua Sibelius ehti vetäytyä yläkertaan, mutta Aino joutui piilottautumaan saunaan”, kerrotaan Esko Häklin ja Severi Blomstedtin toimittamassa kirjassa Ainola. Aivan kuin tekisi matkaa omaan minuuteensa. 20 tositarinaa Karjalan Kannakselta. Lukija saa olla mukana pienen virolaisen kylän vuosikymmenten vaihtelussa ja ymmärtää paljon enemmän naapurimaan historiasta. Teksti soljuu kauniina ja unenomaisena kertomuksena. Kirjan tositarinat tarjoavat nostalgisia välähdyksiä Karjalankannaksen suomalaisesta historiasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Tarina etenee ja imaisee mukaansa kuin varkain. SKS 2015. Lukija on tempaantunut mukaan seikkailuun runon ja kaunokirjallisuuden herkän ilmaisun taidonnäytteeseen. Paavo Alaja Ainola. Joskus seikkailu vie meidät paikkoihin, jonne emme edes tienneet haluavamme päästä. Aino-rouvan kädenjälki näkyy myös niin puutarhassa kuin sisustuksessa ja esillä olevissa käsitöissä. Vieraita tuli ilman ennakkoilmoitusta. Kyydityksiä, kidutuksia ja kuolemaa neuvostomiehityksen jälkeen. Sibeliusten koti Järvenpäässä. Se on erilainen kuin Tallinnan Vanhassa kaupungissa voisi aavistaakaan. Emma Hooper kirjoittaa kirjassaan upean tarinan menneisyydestä, nykyisyydestä ja ihmisyydestä. Emma Hooper. Lukija voi tuntea hauraan henkäyksen menneisyydestä yhdistyvän vahvaan nykyisyyteen. On olemassa vaara kuin Vanhan testamentin kertomuksessa, missä Saul lähtee puhuttelemaan Samuelin henkeä. 52 • askel 7–8/2015 Sibeliusten Ainola Kielorinteelle rakennettu Lars Sonckin suunnittelema Ainola oli yli kuusi vuosikymmentä Sibeliusten kotina, jonka hengen pitkälti loi Aino Sibelius puolison ollessa usein matkoilla tai keskittyessä sävellystyöhönsä. Tuulia Matilainen. Kirjan Lena on henkien saattelija, joka yrittää ohjata onnettomia vainajia tuonpuoleiseen, kun kaikki on mennyt väärin ja häpeällisesti kuolinhetkellä. Etta ja Otto ja Russell ja James. Haamu 2015. Gummerus 2015.. Kirjat Hullu koira. Tarinoita ja ihmiskohtaloita Kannakselta riittäisi tuhatmäärin. Pirjo Wesaniemi Kertomuksia Kannakselta Avojaloin-kirjan tarinoissa sukelletaan Anna Kortelaisen ja yhdeksän muun kirjoittajan voimin Karjalankannaksen historiaan. Avojaloin-kirjan taustalla on Etelä-Karjalan museossa ja taidemuseossa tammikuuhun 2016 asti esillä oleva, Anna Kortelaisen käsikirjoittama näyttely Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella. Avojaloin. Anna Kortelainen (toim.). Aika ja paikka vuorottelevat kauniina köynnöksenä läpi kirjan. Mielenkiintoinen lisä tähän on kirjan viimeinen luku, joka pohjautuu Viipurissa 1980-luvulla lapsuuttaan viettäneen naisen muistoihin. Esko Häkli ja Severi Blomstedt (toim.). Sonja Orupabo Eläviä ja kuolleita Viron lähihistoriassa on paljon rumaa. Kaikkea ei ole kerrottu vaan lukija saa itse täyttää aukot ja mysteerit. Gummerus 2015. Kirjeistä poimitut lainaukset avaavat moninaisia elämäntilanteita, ja runsas kuvitus kertoo paitsi säveltäjämestarin perheen, myös muiden Tuusulanjärven taiteilijayhteisön jäsenten vaiheista. Mitä sitten tapahtui. Kertomukset ovat pitkälti henkilötarinoita, joissa pääosissa ovat muun muassa nunna, rajavartija, salakuljettaja ja viulujen keräilijä. Myös Lenalle on vähällä käydä todella huonosti. Avojaloin on yllättävän hyvin toimiva kokonaisuus, vaikka kirjoittajia on useita. Koti oli turistikohde jo Sibeliusten eläessä. Joskus oppaanamme voi olla kojootti tai tarina menneisyydestä. Aino Ukkala Elämän hauras kauneus Elämä on suuri matka ja seikkailu. Hän rakastuu Peipsjärven rannalta kuljetettuun apteekkariin eikä pysty suorittamaan tehtäväänsä. Tuulia Matilaisen esikoisteos Hullu koira puhuu siitä, mikä on ollut vaiettua ja salaista ja jättänyt syvät traumat kansakunnan muistiin
Kakkurin teos osoittaa, että herätysliikkeet ovat moninainen ilmiö, jonka sisälle voidaan lukea varsin monenlaisten uskonyhteisöjen toimintaa perinteisten neljän–viiden ”pääherätysliikkeen” ohella. Kirjapaja 2014. Docendo 2015. Näin siksikin, että suomalainen herätysliikkeiden historiantutkimus, johon Kakkurin kirja pohjautuu, on monin paikoin puutteellista liikkeiden juurille mentäessä. Varsinkin puhumaan opetteleva lapsi on innokas oppimaan uusia sanoja juuri kuvien kautta. Unelmia ei tavoitella otsasuonet pullistellen vaan kesäelämästä kaikin aistein nauttien. On tuunailuja, askartelua, rakentamista, kokkausta ja puutarhanhoitoa. askel 7–8/2015 • 53 Paratiisin pihtipielet Tuottelias Ilona Pietiläinen on taas julkaissut iloksemme uuden life style -kirjan, tällä kertaa suomalaisten kesäparatiiseista, joka voi olla paikka järven rannalla, pihamökki, kesäkeittiö tai puutarha. Yhdessä turvallisen aikuisen kanssa on mukava oppia huomaamaan, että omat tunteet ovat hyvä asia ja että myös muut kokevat samoja asioita. Paavo Alaja Ilmaisua oppimassa Pienellä lapsella on kova halu ilmaista miltä tuntuu – osasi hän sitten puhua tai ei. Vastakohdat. Kirja Iloinen ja surullinen auttaa vanhempia ja lapsia tunnistamaan tunteita ja ilmaisemaan niitä iloisten ja värikkäiden eläinhahmojen avulla. Kesäpesä. Teos jättää monia kysymyksiä avoimeksi, ja muun muassa herätysliikeyhteisöjen sisällöllisten erojen kuvaaminen jää pintapuoliseksi. Kaikkea ohjaa kauniin ympäristön tavoittelu niin sisällä kuin ulkonakin. Samalla kirja on kuitenkin käyttökelpoinen käsikirja ja johdanto herätysliikkeiden historian perusteisiin. Herätys kristillisyyden historia nälkä vuosista Nokiamissioon. Suurta lukijakuntaa ajatellen esitystapa olisikin voinut olla simppelimpi ja kirjan painopistettä siirtää herätysliikkeiden lähihistoriaan. Mutta asioihin suhtaudutaan leikkimielisen rennosti. Cheri Tamminen Herätysliikkeiden historia Pappi, TT Teemu Kakkuri on koonnut Suomen herätysliikkeiden historian ensimmäistä kertaa yksiin kansiin. Sonja Orupabo Suomalainen herätys. Iloinen ja surullinen. Aihepiiriä tuntemattomalle lukijalle kirja voi olla hieman vaikeasti hahmotettava, sillä suomalaisiin liikkeisiin päästään vasta kirjan puolivälissä ja nykylukijalle tutumpia asioita käsitellään tasapuolisen niukasti. Gummerus 2015. Suomalaisessa herätyksessä esitellään herätysliikkeiden historiaa noin 1600-luvun lopusta nykypäivään. Avaa ovi kauniiseen kesään! Ilona Pietiläinen. Teemu Kakkuri. Vieraillaan mielenkiintoisissa kesäpesissä saamassa ideoita ja inspiraatiota. Kirjassa on hauska ja opettavainen idea, jossa isoon kirjaan on kiinnitetty pienempi kirja. Taattuun Ilonan tyyliin kirjasta löytyy puuhaa vaikka koko kesäksi. Tällöin pienemmästä kirjasta voi valita isomman kirjan kuvan tunnetilan vastakohdan. Lapsen empatiakykyä voi siis harjoitella jo pienestä pitäen
Samaan aikaan Annikki auskultoi Helsingissä. Kenttäpostia rakkaimmalle Kesä 1939 oli Annikki Liekalle ja Kullervo Hulkolle orastavan onnen aikaa. – – Toiseen kysymykseen vastaaminen on vaikeampaa. Toukokuussa 1939 Kullervo lähetti ensimmäisen kirjeensä. Kullervo oli päättänyt teologian opintonsa jo keväällä 1936, mutta papiksi hänet voitiin vihkiä vasta syksyllä, jolloin hän täytti vaaditut 22 vuotta. Annikki oli kotoisin kemiläisestä opettajaperheestä, Kullervo Kemijärveltä, missä hänen isänsä työskenteli Kemi-yhtiön konttoristina. Yhtä miestä ikävä Tämän jälkeen Kullervo, joka on Akateemisen Karjala-Seuran jäsen, lähtee muiden mukana linnoittamaan Kannasta. Samaan aikaan Suomi valmistautui sotaan ja levoton syksy johti taistelujen talveen. Jonkin aikaa hän toimi Kemijärvellä kirkkoherran apulaisena, mutta palasi sitten Helsinkiin jatkamaan opintojaan tavoitteenaan filosofian kandidaatin tutkinto. Uudenmaan lääninhallitus kehottaa väestöä siirtymään pääkaupungista Teksti: Meiju Bonsdorff. He kihlautuvat 25.8. ”Toivon saavani Sinulta, Annikki, vastaukset kahteen kysymykseeni: – – oletko Sinä vapaa lupauksista jollekin veljelle. Kun kesä jälleen koitti, he olivat päässeet varmuuteen tunteistaan. Annikki suoritti teologisen erotutkintonsa vuonna 1939. Vuoden ajan rakastavaiset tutustuivat toisiinsa kirjoittamalla ahkerasti kenttäpostia. Yhtenä opinnäytetyön aiheena hänellä oli ”Naisen kirkko-oikeudellisen aseman paraneminen Suomessa vuoden 1860 jälkeen”. 1914), olivat tunteneet toisensa jo entuudestaan. 10.10. Syksyllä 1938 nuoret kohtasivat lestadiolaisten ylioppilaiden kokoontumisissa Helsingissä. – – voitko Sinä ajatella minun kanssani elämää.” Annikki vastaa kahden päivän kuluttua: ”Ensimmäiseen kysymykseesi minun on helppo vastata, sillä en ole sitoutunut kehenkään. 1915) ja Kullervo Hulkko (s. – – Sydämeni kielet, jos saan sellaista kuvaa käyttää, eivät soi selvästi erotettavin äänin, mutta mikäli tällä hetkellä voin itseäni eritellä, niin minusta tuntuu, että vastaus toiseenkin kysymykseesi on myönteinen.” Kesäksi Annikki palaa Kemiin, jossa nuoret tapaavat. Annikki kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Sodan uhka käy yhä suuremmaksi. Kummankin perheessä kannustettiin opiskelemaan. 54 • askel 7–8/2015 H Kaksi nuorta teologia, Annikki Liakka (s. Rakas Isä, siunaa maatamme ja varjele se sodalta.” Maailmantilanne vakavoituu entisestään, ja syyskuun alussa Kullervo aloittaa asepalveluksen Sallan rajavartiossa
askel 7–8/2015 • 55. ”Sinä olet väkevin side, mikä kiinnittää minut elämään”, Annikki tunnusti toukokuussa 1940
Häpeällinen rauha. – – Minulta meni kotoni pommituksessa jokunen osa kirjastoani. l Kirjoitus perustuu Katja Hyryn ja Mari Leppäsen kirjaan Annikki ja Kullervo, Talvisodan kihlapari (Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistys ry, 2009, 3. Hän kirjoittaa Kullervolle: ”Kärsimyksen yhteisyys tulee yhä selvemmin näkyviin. Toimittuaan kirkkoherrana Kemijärvellä, Kuivaniemellä ja Iissä hän siirtyi Oulun tuomiokapitulin notaariksi ja sieltä Oulun yliopiston opettajainvalmistuslaitoksen uskonnonopettajaksi vuonna 1960 ja vakinaiseksi lehtoriksi 1962. Suomalaisten tappiot ovat 21 396 kaatunutta, 1 434 kadonnutta ja 43 557 haavoittunutta. Minusta se oli jotenkin riippumattomuuden kadottamista, ja minähän olen Sinunkin mielestäsi ollut itsenäinen nainen.” 23.10. Olen vain iloinen ja onnellinen, kun näin on.” Sisintäni lämmitti kirjeesi Marraskuun viimeisen päivän aamuna Neuvostoliiton joukot hyökkäävät Karjalan Kannaksella. Tunnen, että minun omalle persoonallisuudelleni jää kyllä liikkuma-alaa.” Kullervo vapautetaan palveluksesta 1.3.1941 täysinpalvelleena. Kullervo Hulkko suoritti teologian lisensiaatin tutkinnon vuonna 1955. Miten ja milloin tämä kaikki päättyy?” Kemijärveä pommitetaan lähes päivittäin. Muolaassa, ja Annikin kirjeissä korostuu myös Kullervon menettämisen pelko. – En ylpeile, Annikki rakas, tästä. Moskovan rauhansopimukseen. Vaikka työ on raskasta, hän tuntee voivansa käyttää siinä henkistä pääomaansa paremmin kuin kanttiinissa. Myös Helsinkiä ja muita kaupunkeja pommitetaan. p.). – – Minua ei nyt yhtään enää ahdista se, että olisin jotenkin alistetussa asemassa häneen. Annikki ja Kullervo vihitään avioliittoon 20.6.1941. Hän kirjoittaa morsiamelleen: ” – – Veljessarjamme vanhin pelastui kuin ihmeestä. Annikki kirjoittaa päiväkirjaansa: ”On kulunut vuosi ja päivä, kun sain Kullervolta ensimmäisen kirjeen. Annikki Hulkko opiskeli Suomen Rooman-instituutissa Villa Lantessa historiakurssilla vuonna 1956 ja suoritti Helsingin yliopistossa arvosanan uskontotieteestä. Koko kansa elää suuressa ahdistuksessa, mutta kuitenkin rauhallisena ja voitontahtoisena.” Annikin kirjeet lohduttavat Kullervoa, joka vastaa: ”Sisintäni lämmitti kirjeesi, missä avauduit turvallisesti.” Välillä kirjeet viipyvät, ja Annikki vuodattaa tuntojaan päiväkirjaansa: ”Minulla on ollut taas niin äärettömän vaikea olla. Annikin Onni-veli kaatuu 29.12. – – Rakkauteen sisältyy myös paljon kärsimystä.” On kulunut vuosi Talvisota päättyy 13.3. Viikkoa aiemmin Annikki on kirjoittanut päiväkirjaansa: ”Kullervoa on ikävä ja on ikävä, kun hän ei ole kirjoittanut. Kursivoidut tekstit ja kuvat ovat kirjasta. Suomalaiset elävät jälleen sodanpelossa. Hän toimi Mikkelissä, Kemijärvellä ja Iissä sekä Oulun yhteislyseossa ensin uskonnon, sielutieteen ja filosofian vanhempana lehtorina, sitten vararehtorina ja vuodesta 1965 rehtorina, mistä virasta hän jäi eläkkeelle 1978. Presidentti Kallio julistaa Suomeen sotatilan, ja Mannerheim nimitetään puolustusvoimien ylipäälliköksi. Joskus vain tahtoo sellainen katkeruuden aalto tulvahtaa. 56 • askel 7–8/2015 ”Sisintäni lämmitti kirjeesi, missä avauduit turvallisesti.” maaseudulle. Hän kirjoittaa Kullervolle: ”Kauhistuin sitä, kuinka voi olla yhtä miestä ikävä. Huhtikuussa maailmantilanne näyttää kuitenkin taas pahenevan. Annikki matkustaa Kemiin, missä hän aloittaa työn ilmavoimalottana. Meillä on vain tynkä Suomi jäljellä.” 23.5. Vuonna 1985 hän haki Firenzeen kansainväliseen grafiikankouluun Il Bisonteen. ”Minä näin että keskellä koettelemusten kovuutta Sinä uskollisesti ja kokonaan pysyt rinnallani”, Kullervo kirjoitti.. päivätyssä kirjeessään Kullervo vastaa: ”Kalliin epistolasi pikkukirjaimiset rivit kertoivat, että olet kokonaan minun ja että minä, yksi mies, olen sinut kestävin kahlein sitonut. Rakas Isä, käännä sinä vielä kaikki parhain päin.” Joulun jälkeen Kullervo toimii ryhmänjohtajana Joutsijärven suunnalla ja saa ylennyksen ylikersantiksi. Hän suoritti italian kielen tutkinnon ja sai ammattigraafikon pätevyyden vuonna 1986. Sitten hänet komennetaan papiksi Kemijärven sotasairaalaan. Päiväkirjaansa hän kirjoittaa 24.1.: ”Suuri vaiva on asunut sielussani tänä iltana. Ehkäpä Jumala opettaa minua turvautumaan häneen eikä Kullervoon. Seuraavana aamuna Kullervo lähtee Rovaniemeltä kohti rajaa, jonne hänen joukko-osastonsa on jo kokoontunut. Kullervo kirjoittaa 14.3.: ”Luonnollisesti kristitty rauhasta kiittää ikiaikojen Jumalaa. Tammikuun lopulla Kullervon kotitalo palaa maan tasalle. Annikki lopettaa työnsä sotasensuurissa ja palaa Kemiin. Venäläisiä kaatuneita on arviolta 200 000 ja haavoittuneita 600 000. Yliopisto suljetaan seuraavana päivänä. Sen teemme mekin.” Samana päivänä Annikki kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Surun päivä. Nyt kirjoittamassaan kirjeessä Kullervo ensi kerran sanoo, ettei hän halua elää ilman minua. 17.6.1941 annetaan uusi liikekannallepanojulistus. Hän kuoli sydänkohtaukseen 51-vuotiaan 17.12.1965. Hän kuoli 83-vuotiaana 19.2.1998. Kallisarvoisimman osan ovat vanhemmat ajoissa evakuoineet.” Helmikuussa Annikki komennetaan sotasensuuriin Rovaniemelle. Ennen lähtöään Kullervo laulaa vaimolleen virren 373: ”Mua vaikka vaivat piirittää ja myrskysää ja tuska ahdistaapi, kuitenkin tähden Poikansa mua Jumala taas auttaa, armahtaapi…” Jälkikirjoitus Jatkosodan päätyttyä Kullervo ja Annikki Hulkon perheeseen syntyi viisi lasta: Pekka (1944), Antero (1945), Sirkka (1947), Kustaa (1951) ja Mika (1957)
Jeesushan sanoi, että minkä teen yhdelle näistä pienimmistä, sen teen hänelle. Kuonon kosketus poskeani vasten lämmittää. Yritin saada aaveet puhumaan. Tai katselee omasta minitelevisiostaan raskaita draamoja. Samassa tielle hyppää peura, ehdin jarruttaa. Mitä enemmän muistin, sitä pahemmin eksyin. Ajamme Helsinkiin. Hedda lojuu nurmikolla kuistimme edessä ja katselee kyllästyneenä ruohon seassa vipeltävää siiliä. Hedda intoutuu leikkimään ja pyytää mukaan. Se pyytää syliin ja painaa kuononsa takkini sisään. Siitä nupista säädetään lämpötilaa. Sitä ei saanut enää takaisin. Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. Hedda katsoo minua. Ajan hurjaa juoksua ja kiitäviä päiviä. Muistan monet kesäyöt, kun nautin kävelemisestä typötyhjässä Helsingissä. Autossa vallitsee suuri rauha. Ehkä olin unessa. Se on tehnyt sitä jo muutaman päivän ajan. Lausun hiljaisen rukouksen. Kauniita ruusuja on auennut. Kaupunki on vasta pesemässä hampaitaan ja kadut ovat autiot. Se on nyt 11-vuotias, eikä yhteinen aikamme ole tällä vauhdilla pitkä. Ehkä se on elämisen perusahdistusta. Aurinko on noussut ja tähtää säteitään suoraan silmiin. Hedda on väsynyt. Syynä kuumuus ja uudelleen voimaan tullut porttikielto Munkan kirkkoon. Hedda nukkuu nurmikolla. Sekin on tyhjä. Se kuuluu tiehen, mitä on kuljettava. Vain asfaltti-ihminen ymmärtää tämän tunteen. Näin mieli kuiskuttelee… Tässä roikun pelkoineni köysi kaulassa ja katselen Heddan nisäkasvaimia. l Asfaltti-ihminen KOIRAN ELÄMÄÄ Yritin saada aaveet puhumaan. Olotilaa tosin hallitsee tylsyys ja hämärä ahdistus, joka ei nimeään kerro, vaikka kuinka olen udellut. Ehkä elämässä yksinkertaisuus vaatii kaikkein suurinta taitoa. Mutta mitä enemmän opin, sen vähemmän ymmärsin. Saan ajatuksen. Allergisia ihmisiä liikkeellä! Nousevan auringon kajo on kaunis. Pienin ja köyhin kaikista, pahin rikollinen, olen minä itse. Jokin logiikassani heitti kuperkeikkaa, kun hän näin asian esitti. Ehkä olin erakoitumassa jo silloin. Hedda huohotti ja katsoi syyttävästi. Hiki valuu otsaltani. Olen varma, että sen silmäkulmassa kiiluu kyynel. Mieleen tulevat kerjäläisten ravitseminen, loukkausten anteeksiantaminen, vihollisen rakastaminen jne. Vai onko tämä suurta draamaa, joka pesii luonteessani. Minun ja Heddan. Kuumuus ei johdu kesästä, vaan vastapäisen talon mummusta, joka ystävällisesti tuli neuvomaan, miten ilmankierron saa tehokkaammaksi. Minuun painetut leimat ja perimääni koodatut kartat kasaavat painolastia, jonka alla minä itse on tukehtumassa. Kuumuus taivuttelee hiuksia sinne tänne. Suuntaamme Hietsun uimarannalle. Itse ihmettelen kuistilla. Armon enkeliin ei ole varaosia. Raadollinen järkeni ei vain usko moiseen. Pyörimme hiekassa ja rakennamme pienen hiekkatalon, jonka Hedda välittömästi särkee. Voiko koira itkeä. Aamuruuhka synnyttää itseään. Monet menneet kokemukset ovat vieneet minut ajatuksissani lähemmäksi hetkeä, jolloin siirryn muodosta toiseen. Etsiessäni itseäni pakenin itseäni. Huomaan, että ruusupensas on alkanut kukkia. Puolen tunnin kuluttua asunto oli kuin sauna. askel 7–8/2015 • 57 Kesäyö kello neljä. Niinpä itsensä hyväksyminen onkin tällä egolla kaikkein vaikeinta. Väänsin neljäänkymppiin ja samalla irtosi nuppi. Siellä vietin rankkoja vuosia ja tarkastelin lapsuuttani: oliko se todella minun. Olen itse ystävyyteni ja rakkauteni almujen kohde. Ja itse olen vihollinen, jota minun täytyy rakastaa. Kylppärissä on kaappi ja kaapissa pieni nuppi, jota voi säätää asteikolla 10–40. Siitä sen saa puhaltamaan myrskyn lailla raitista ilmaa. Kävelin yleensä yksinäni. Juuri nyt. Samassa tajuan. Kuolema on läsnä joka hetki ja lopuksi aivan varmaa. Kävelemme entisen kotitalon eteen Fredalla. Outo yö. Hedda vaistoaa tämänkin. Äsken oli syksy ja nyt kesä. Lähtiessämme en niitä huomannut. Ajamme hiljaa kotia kohden. Se nukkuu entistä lähempänä minua ja kuuntelee virsiä
S latut lapset. 58 • askel 7–8/2015 a Teksti: Katri Kuusikallio • Kuvat: Katri Kuusikallio, Visa Kuusikallio ja Mikko Pyhtilä Tansaniassa noituus on tappava uskonto ja taikausko elämää rajoittava perinne. Heikoimmassa asemassa ovat albiinot, joiden henki on vaarassa noitatohtoreiden käsissä
Miss Tansania kustansi yhden talon rakentamisen, mutta se on vielä kesken. askel 7–8/2015 • 59 Shinyangassa, sukumoiden etnisten ryhmien asuttamilla alueilla Luoteis-Tansaniassa albiinoja ei pidetä ihmisinä. Noitatohtori voi antaa sairaalle tai valtaa haluavalle albiinon ruumiinjäsenen tai sisäelimen, koska siinä ajatellaan olevan taikavoimia. Viimeisimmät keskukseen jätetyt lapset ovat pari–kolmevuotiaita. H Katri Kuusikallio, kirkollisen työn koordinaattori Visa Kuusikallio, piispa Makala ja pastori Daniel Mono tapasivat keskuksen lapsia ja työntekijöitä.. Luterilaisen kirkon työntekijät, piispa Makala, pastori Julia Mtungi ja monet muut koettavat löytää parhaita tapoja auttaa. Lapsia tulee koko ajan lisää, eikä sänkyjä ja tarvikkeita ole riittävästi. Paikka on rajattu korkealla aidalla, jonka päällä on piikkilanka. Hän yritti elää normaalia elämää kotonaan, teki töitä ja auttoi vanhempiaan. Ruokaa kuluu paljon. Hänen kaltaisillaan ei ole tulevaisuutta aidan ulkopuolella. Kun nuoret kasvavat, tulee teiniraskauksien riski. Kun lapsi alkaa liikkua, hän on jatkuvasti vaarassa. Tarvitaan lisää rakennuksia. Useampi mies raiskasi hänet joko siksi, että häntä ei tarvinnut ottaa todesta tai siksi, että he uskoivat saavansa raiskauksesta taikavoimaa. Eräs keskuksessa asuva nuori nainen on raskaana. Kun perheeseen syntyy albiinolapsi, hänet saatetaan pitää sisällä ja salata vauva-ajan. Alun perin paikka oli tarkoitettu vammaisille, mutta albiinoja alettiin tuoda sinne yhä enemmän. Tarvitaan tietoa ja turvaa Keskuksessa lapsista pidetään niin hyvää huolta kuin mahdollista, mutta haasteita on paljon. Myös johtajat ja koulutetut ihmiset voivat käydä noitatohtorilla pyytämässä hyvää onnea vaalien alla. Raiskauksesta haetaan taikavoimaa Shinyangassa toimivassa keskuksessa asuu lähes 280 eri-ikäistä lasta, joista suurin osa on albiinoja. Koulua lapset käyvät aivan keskuksen vieressä, alueen ulkopuolella he eivät ole turvassa. Heidän uskotaan syntyneen sukupuoliyhteydestä pahan hengen kanssa. Luterilaisen kirkon piispa Emmanuel Makala toi nuoren naisen keskukseen turvaan. Hän oli elänyt koko lapsuutensa eläinten keskellä. Yksi lapsi löydettiin navetasta
Joka vuosi kirkkoon tulee 1000 uutta jäsentä. Kristinuskon sanoma, terveydenhuolto ja koulutus ratkaisisivat niitä syitä, jotka aiheuttavat tällaisia ongelmia. Sitä haetaan pitkien matkojen takaa. Poliisi ja läänin turvallisuuskomitea, johon kuuluu poliittista johtajistoa, ovat pyytäneet luterilaista kirkkoa apuun. Toiminta-alue on valtavan laaja, ja kirkon nopean kasvun takia sitä on helpompi hallita kahdessa osassa. H. Lähetystyöntekijänä toimii Mikko Pyhtilä. He lihottavat niitä ja myyvät Dar es Salaamiin. Lähetysseura tukee pappien koulutusta ja lahjoitti auton Sinema Leo -evankelioimistyötä varten. Kun sateet eivät tulekaan Uutta hiippakuntaa johtaa Emmanuel Makala, joka on opiskellut teologian maisteriksi Makumirassa. SELVD:ssä on 48 seurakuntaa. – Ihmiset käyttävät karjaa viljelytöihin. SiKristinuskon sanoma, terveydenhuolto ja koulutus ratkaisisivat syitä, jotka aiheuttavat tällaisia ongelmia. 60 • askel 7–8/2015 – Täällä sukuma-alueella noituus on erityisen vahvaa ja tarvitsemme koulutusta, pastori sanoo. SELVD:n toimisto sijaitsee Shinyangassa. Piispan perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta. Seurakuntalaiset keräsivät kolehdin, jolla elokuva-autoon saadaan välineistöä. He eivät myöskään kalasta, koska uskovat, että vaikka saalis on saatu veneeseen, se katoaa rantaan päästyä, Makala kuvailee. Työn aloittaminen uudessa hiippakunnassa on ollut raskasta aikaa. Tarvitaan työntekijöitä, kulkuvälineitä ja tarvikkeita. Altaasta voi myös kalastaa. Pahimmillaan vanhemmat itse myyvät lapsensa noitatohtorille käytettäviksi onnenkaluina. Matkat ovat pitkät, ja pastoreilla ja evankelistoilla on oman seurakuntansa ohella useita saarnapaikkoja. Hiippakunnan alueella kristittyjä on 10–15 prosenttia ja muslimeja kaksi prosenttia. Seutu on hyvin kuivaa ja vesi puheenaiheena koko ajan. – Siellä missä luterilainen kirkko vaikuttaa, noituus ei pidä ihmisiä otteessaan. Lapset tutkivat uutta lehteä. Syrjäkylien pappeja rohkaistaan opiskelemaan ja tekemään samaan aikaan myös muita, vaikkapa lääkärin töitä, niin että he pysyisivät kotikylissään. Hiippakunnalla ei ole varaa palkata tarpeeksi väkeä ja koulutetut lähtevät paremmin palkattuihin töihin. SELVD on Suomen Lähetysseuran uusin kumppani Tansaniassa. Ilmastonmuutoksen vuoksi sateet eivät aina tule tai ne tulevat liian rankkoina tai eri aikaan kuin mihin on totuttu. Pääsihteeri, pastori Daniel Mono ja nuori, joka sai uuden vihon ja kynän. Alueella kasvaneena piispa tottui jo lapsena vedenpuutteeseen ja sääntelyyn. Aluksi jumalanpalvelukset pidetään puun alla, ja siksi kirkot rakennetaankin usein suuren puun juurelle. Aluehallinto käyttää lakeja ja määräyksiä yhteiskunnan ohjaamiseen. Piispa kertoo Nkoman kylästä. Kylään rakennettiin vesiallas kastelua ja eläinten juottamista varten. Kun tulee kuiva aika, eläimet ovat laihoja. – Kylässä sijaitsi terveyskeskus, joka laajennettiin sairaalaksi kehitysyhteistyövaroin. Uusia seurakuntia perustetaan koko ajan ja monesta paikasta puuttuu kirkko. Pääosa ihmisistä elää alkuperäisuskontojen mukaan. – Ihmisille pitää kertoa myös biologisia ja lääketieteellisiä faktoja, esimerkiksi albiinoista, vammaisista ja sairauksista. – Kuljin kaivolle tuntien matkan, ja sitten kaivolla oli pitkä jono, hän kertoo. Veden puute voi olla kohtalokasta perheille; ne näkevät nälkää ja ovat ulkopuolisen ruoka-avun varassa. Piispa puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ja on turhautunut eriarvoisuutta lisäävään toimintaan. Taikausko ja noituus ovat kuitenkin niin vahvoja, että ihmiset menevät edelleen noitatohtorille eivätkä sairaalaan. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Paikalliset eivät enää tiedä, mihin aikaan pitäisi kylvää, ja miten saisi hyvän sadon. Jos ihmiset eivät ole sisäistäneet toivottavia muutoksia ja noitavoimat sanovat heille muuta, he eivät tottele tai noudattavat lakia vain näennäisesti. SELVD erotettiin ELVD:n hiippakunnasta, jonka pääpaikka on Mwanza. Rikkaat ostavat niitä halvalla ja kokoavat aitauksiin. Lähetysseura tukee koulutusta Keskus sijaitsee toukokuussa 2013 perustetun South East Lake Victoria Diocese (SELVD) -hiippakunnan alueella. Pastoreita on noin 20 ja evankelistoja 113. Taloudelliset haasteet ovat suuret. Taikausko estää kalastamisen Olemme matkalla Nkoman kylään monen tunnin ajomatkan päähän, kun autoon tulee paha rengasrikko ja on palattava takaisin
Usein noitatohtori tulkitsee sairaudet henkien vaikuttamiksi: joku on katsonut toista pahalla silmällä tai esi-isät ovat noituneet ihmisen. Siellä hän sai myös uuden lapsen. Noitausko kiristää myös ihmisten välejä yhteisössä. Vieressä on hiekkakasa, joka on uuden kirkon alku. Naisia on enemmän kuin miehiä. Mies tuli kirkkoon ja parani Paluumatkalla poikkeamme Emanuel Kolandoton kylään, jossa apupappi Frank Mdindi ottaa meidät vastaan. Hänet oli leimattu noidutuksi ja ajettiin pois perheensä luota, Mdindi kertoo. Punasilmäisten, vanhempien naisten uskotaan olevan noitia ja noidutuiksi luullut tapetaan. Sitä kautta he haluavat päästä irti vanhasta elämästä ja hankkiutua eroon taikakaluista ja esi-isien kivistä. Ihmiset alkoivat hokea, että lapsi ei ole kuollut vaan jossain piilotettuna. – Vasta äskettäin kylällämme eräs 27-vuotias mies käyttäytyi oudosti ja teki monenlaisia tyhmyyksiä. askel 7–8/2015 • 61 nema Leo -työtä ollaankin suuntaamassa Nkomaan päin, piispa Makala kertoo. Ihmiset pelkäävät hoidon ja diagnoosien puutteen vuoksi, mutta myös siksi, että väkeä tapetaan jatkuvasti uskomusten vuoksi. Usein taloissa on esillä taikakaluja ja pihoilla kiviä, joiden kautta palvotaan esi-isiä. Täälläkin kirkko on rakennettu puun juurelle. Noitatohtori voi pyytää ihmistä tuomaan ja halkaisemaan kanan, jonka maksasta tohtori näkee, mikä sairasta vaivaa. Vanha annetaan esikoulun käyttöön. Usein varmin tapa on polttaa esineet. Suoraan ihmisille, ei johtajille. Noituus luo pelkoa ja kuolemaa Noitatohtorit ratkovat myös perheongelmia. Seurakuntaan kuuluu 150 jäsentä, ja joka sunnuntai pidetään kaksi jumalanpalvelusta. – Noituuden ja taikauskon vuoksi kylissä tapetaan ihmisiä viikoittain. Yleinen tapa on pään katkaiseminen. Lopulta noitavoimat saivat vallan myös työntekijän mielessä ja hänkin alkoi epäillä lapsensa kuolemaa. l Piispa Makala ja apupappi Mdindi Pastori Julia Mtungi käy usein auttamassa keskuksessa.. Jeesuksen tähden ketään ei tarvitse tappaa. – Tutustumisen jälkeen kerromme heille Jeesuksen hyvyydestä. Jeesus tuo vapauden ja turvan Kun kristityt lähestyvät noitatohtoria, he tutustuvat näihin ensin ihmisinä. Ihmisiä lohduttaa evankeliumin kohta, jossa enkelit ilmestyivät paimenille, kertoivat juuri heille Jeesuksen syntymästä ja sanoivat: Älkää pelätkö. Kun erään seurakuntatyöntekijän lapsi oli kuollut ja haudattu, noitatohtorilta lähti matkaan huhu, että lapsi on elossa. Myös hiv/aids-tietoa levitetään opetustilaisuuksissa jumalanpalvelusten yhteydessä. Seurakunnissa ilo on todellista, koska pelko väistyy ja jokaisen ihmisarvo tunnustetaan. Emme koskaan tuomitse noitien uskomuksia tai osoittele mitään taikauskoon viittaavaa, Mdindi kuvailee. Tällä alueella keskeisintä kristinuskon sanomassa ovat sanat ”Älkää pelätkö!”. Kerromme evankeliumia, ilouutista Jumalan rakkaudesta ja turvasta. Tälläkin alueella toimii noitatohtoreita. Ihmiset eivät tiedä, että kun nainen on ikkunattomassa huoneessa tulen ja savun äärellä päivittäin, silmät tulevat punaisiksi. Yksi uskomus on, että jos rakentaa liian suuren talon, talo katsoo pahalla silmällä ja sen menettää. Nyt hänen perheensä, vaimo, lapset, sisarukset, yhteensä 10 ihmistä kastetaan. Jos miehellä on punaiset silmät, häntäkin pelätään. – Toiset ottavat evankeliumin vastaan heti, toiset joskus myöhemmin. Työntekijä siirrettiin muualle töihin. Noituus ei paranna itse sairautta ja on paranemisen esteenä; ihmiset uskovat niin vahvasti noitatohtoreiden luomaan ”järjestelmään”, etteivät hae ja ota apua vastaan, vaikka sitä olisi saatavilla aivan lähellä. Sitä on kristityn vapaus. Täällä sillä on suuri merkitys esimerkiksi albiinoille ja noituuden orjuuttamille ihmisille. – Monet työntekijämme kouluttautuvat perheneuvojiksi, koska heiltä pyydetään apua perheja ihmissuhdeasioihin. Alueella on pulaa polttopuista ja naiset käyttävät polttoaineena lehmänlantaa tai myrkkyä sisältäviä oksia. Kristinuskon sanoman ydin on siinä, että Jeesus kuoli puolestamme, kenenkään muun ei tarvitse kuolla. Alueella on leprasairaala ja seurakuntaan kuuluu lepratautisia jäseniä. Joskus pappi menee mukaan, koska ihmiset pelkäävät kuolevansa itse kun taikakaluja tuhotaan ja esi-isien kivipaalut kaadetaan. Noitatohtorius kulkee suvussa, ja heidän hallitsemillaan alueilla asuu kuolema ja sen pelko. – Hän tuli seurakuntaamme, hänet otettiin todesta ja hän parani. Väestöstä 90 prosenttia kuuluu sukumoiden etniseen ryhmään. Piispa Makala tähdentää, että samalla kun Sinema Leo kulkee ja julistaa evankeliumia, ihmiset tarvitsevat rukouksen lisäksi lääketieteellistä apua vaivoihinsa
Olen saanut niitä osia, joita mummoni kasvatukseen on liittynyt: ompeluseuroissa Siionin virsien laulaminen sekä sen vakauden ja turvallisuuden tunteen omaksuminen, joka mummolla oli. Mummo oli huutolainen Tuija Brax kuvaa isoäitiään ihmiseksi, joka todella rakensi elämänsä Jumalan varaan. Mutta varsinaisesti lestadiolaisessa yhteisössä en minä eikä perheemme ole ollut, Brax sanoo ja toteaa, että hänen oma uskonsa on huomattavasti häilyvämpää kuin isoäidillä. Tämä johtuu osittain siitä, että olen nähnyt, millainen jumalasuhde voi olla, vaikkei oma suhteeni olisi alkuunkaan sellainen kuin mummolla. – Olemme kaikki osasia sukupolvien ketjussa. – Mummo luotti aivan klassisesti Jumalaan ja arvioi asioita Raamatun näkökulmasta tulkitessaan elämän tilanteita ja valintoja. 62 • askel 7–8/2015 H Eettisillä näkökulmilla on Tuija Braxille (50) suuri merkitys, ja myös uskonasiat kiinnostavat häntä. – Mutta päättäväisesti ja tietoisesti haluan olla kirkon jäsen ja kehittää kirkkoa. Ensin hänet myytiin orpona vuosittain. – Lapsuudessaan hän oli ollut huutolainen. Itse olen äidin puolelta lestadiolaista sukua, ja ollut mukana tässä traditiossa rusinat pullasta -tyyppisenä noukkijana. Sydän ja juuret. Sitten hän pääsi uskovaiseen haudankaivajaperheeseen, Teksti: Timo Elo • Kuvat: Jukka Granström Äskettäin politiikasta Sydänliiton pääsihteeriksi siirtynyt Tuija Brax kertoo juuristaan, jotka ulottuvat Kainuuseen ja lestadiolaisuuteen. Olen hyvin epäilevä ja tyypillinen tämän ajan tuote
askel 7–8/2015 • 63
64 • askel 7–8/2015 Onneksi meille on syntynyt talonpoikainen pohjoismainen demokratia.
Syntyvätkö jotkut valmiiksi hankalat kortit kädessään. – Tässä tullaan kulttuuriimme. – Esimerkiksi Kiinan kommunistisen puolueen johtajille puhuessani totesin suomalaisten kyllä ymmärtävän, mitä köyhyys on, ja ettei näistä tapahtumista ole kulunut kuin kaksi sukupolvea. Tällä tavoin esimerkiksi kiinalaisten kanssa on ollut luontevaa puhua ihmisoikeuksista. Siteet sinne ovat muodostuneet lapsuuden kesien ja talvilomien myötä. Tutkimusten mukaan me yleensä palautamme lompakon sellaisenaan. Brax sanoo suorastaan ryöstöviljelleensä mummonsa tarinaa maailmalla vieraillessaan. – Myöhemmin professori Heikki Ylikankaan oppilaana olen juristina ja historian harrastajana sisäistänyt, etteivät arvot synny tyhjästä, vaan niillä on selvä yhteys omaan ja yhteisön etuun. Rehellisyys maan perii Sekä lakivaliokunnan puheenjohtajana että oikeusministerinä ja juristina Brax on joutunut usein miettimään, mitä ihmisen omalletunnolle tapahtuu arkielämässä. L Kansanedustaja 1995–2015. – On hyvä löytää itsestään selkäranka tai ajatus siitä, mihin sitoutuu. – Olen isän ja äidin puolelta läpeensä kuusamolaista perimää. Itse en heittäydy toisten armoille, mutta sitten tulee tämä toinen puoli, että minuahan ei sitten määräillä.. Brax asettaa tämän historialliseen viitekehykseen. Toinen taas ei ota rahoja. Jo Venäjän vallan aikana meille tulivat nopeasti kansakoulut, kansalaisjärjestökenttä, vapaa sana, lehdet, työväenliike, nuorisoseurat taloineen, kirkolliset herätysliikkeet sekä lausuntataide, teatteri ja musiikki. Kun tsaari käskee, ei totella, vaan tehdään toisin. askel 7–8/2015 • 65 H H Tuija Brax L Valmistui juristiksi 1990. On tehty testejäkin, että jos Helsingin keskustaan jättää rahaa sisältävän lompakon, sitä ei todennäköisesti varasteta. L Harrastukset liikunta ja lukeminen. On syntynyt perusluottamus rehellisyyteen. Pärjäämisen ja auttamisen eetos Braxin mukaan meidän ei kuulu vähätellä myöskään kirkkomme ja herätysliikkeittemme historiaa. L Sydänliiton pääsihteeri 2015– L Puoliso Antti Brax. Ihmiset toimivat eri lailla kadulta löytyneen lompakon äärellä. Ihmiset huomasivat, etten ollut tullut vain jostakin ihmeellisestä Amerikan kaltaisesta vauraudesta, vaan että myös me ymmärrämme, mitä sisällissota tarkoittaa. – En ole koskaan asunut Kuusamossa. Kuusamossa vuonna 1900 syntynyt isoisä oli keskeinen sosiaalidemokraattinen vaikuttaja. – Onneksi meille on syntynyt talonpoikainen pohjoismainen demokratia, itsellisyys ja omista asioista vastaaminen, eikä maaorjuus. Samaan aikaan hän oli yksityisyrittäjä, aika iso työllistäjä, teatterinjohtaja, näyttelijä sekä ohjaaja, Brax sanoo ja jatkaa, että hänellä on siis myös vahva kulttuuritausta. Kuusamon Ystävät valitsikin hänet Vuoden 2013 ulkokuusamolaiseksi. Yhden isoäidin osalta olen Karjalasta, mutta kolme neljäsosaa minussa on kuusamolaista kantasukua. Ne kaikki ovat samaa vyyhtiä, ja moni asia on mennyt osaltamme hyvällä kierteellä. – Olen kertonut osan vaurastumisestamme olevan yhdistymisja sananvapauden ansiota. L Oikeusministeri 2007–2011. Työssään kansanedustajana ja erityisesti ministerikaudellaan oikeusministerinä hän otti myönteisiä esimerkkejä Kuusamosta ja kutsui usein arvovieraitaan tutustumaan Kuusamon palveluihin”. Minäkin olen saanut henkisen perinnön, jonka mukaan pitää hoitaa ensin omat asiat, mutta sen lisäksi tulee miettiä, mitä voi antaa yhteisölle. Suomessa ei köyhyydestä noustu keskusjohdon määräyksellä, vaan siten, että ihmiset saivat tehdä kaiken itse. Tosin joillakin saattaa olla siitä aivan käsittämättömiä tulkintoja. Me emme sitoudu siksi, että tsaari käskee, vaan siksi, että vastaus löytyy itsestämme. Yksi ottaa rahat ja vie lompakon löytötavaratoimistoon. Isän puolelta olen myös vanhan ajan sosiaalidemokraattista sukua. – Lähtökohtaisesti uskon, että kukin meistä tunnistaa omantunnon. Kun vierailin oikeusministerinä Kosovossa sodan jälkitunnelmissa, kerroin sielläkin tästä toivoa luovasta tarinasta. Helsingin ulkokuusamolainen Brax on syntynyt Helsingissä, mutta juuret ovat Kainuussa. Siinä ovat yhdessä sekä pärjäämisen että tottelemattomuuden eetos. Lapset Aarni ja Arttu. – Eihän meistä kukaan ole tyhjästä tullut. On siis helppo ymmärtää, miksi usko oli hänelle niin tärkeä. Valintaperusteissa todettiin, että ”Tuija Brax on tuonut usein esille isänsä puolelta olevat juurensa Karvosen sukuun ja mieluisat muistonsa lapsuuden kesistä Kuusamossa ja Kinnusen pihapiirissä. KUKA sai käydä koulua ja menestyi opinnoissa hyvin erilaisilla vapaaoppilaspaikoilla
– Tilanne Sydänliiton kannalta on valoisa. H. Jos ihminen pakotetaan uudelleen johonkin lapsen tai kyvyttömän rooliin, ottamaan ylhäältä alaspäin joltakin samanikäiseltä teologiaa opiskelleelta ihmiseltä jotakin ”höpinää”, se ei toimi. Kun tein päätökseni pari vuotta sitten, ajattelin: nyt tai ei koskaan. Olen siis istunut aika paljon jumalanpalveluksissa ja kuunnellut monenlaisia saarnoja. Pidän kuuntelemisesta ja juttelemisesta. On paljon esimerkkejä siitä, etteivät vain vauraimmat auta, vaan kaikki auttavat. Etenkin silloin, kun Arttu oli pienempi, oli näppärämpää jäädä odottamaan häntä kirkkoon. Olemme todennäköisesti luomassa vielä yhtä valtakunnallista järjestöä, jonka toiminta liittyy perinnölliseen korkeaan kolesteroliin. Lisäksi on kolme valtakunnallista yhdistystä; sydänlihassairauksia edustava Karpatiat, Sydänlapset ja -aikuiset sekä Harvinaisten sydäntautien yhdistys. Sydänliittoon kuuluu 75 000 jäsentä, 234 yhdistystä ympäri Suomen sekä 17 sydänpiiriä. Pian saamme tietoa, miten väestöstä seulotaan poikkeuksellisen korkean kolesterolin riskitekijät. Ne myös leikkaavat eniten potentiaalisia vuosia tappaen ennen aikojaan ja vieden suvuilta isovanhempia. Tuohon aikaan osuivat isot metsäkuolemat, joita kävimme koko koulun kanssa Schwarzwaldissa katsomassa. – Se oli suuri henkilökohtainen muutos. Olemme käyttäneet ilmaisua ”puhutaan kirkkoa”, kieltä, jota on välillä kamala kuunnella; jos sen sanoma muutetaan selkokielelle, alta paljastuu aika tyhjiä lauseita. Meillä on ideoitu muun muassa Sydänmerkki, jonka kansalaiset ovat ottaneet omakseen. Vasta kun joku toinenkin on kuullut ajatuksen, se on kehityskelpoinen. Mutta toivoakin on, ovathan hoidot kehittyneet valtavasti, Brax kertoo. – Olen sosiaalinen ihminen enkä siinä mielessä varmaan keskiverto suomalainen. Noista ajoista sepelvaltimotauti, sydänsairauksista yleisin, on vähentynyt 80 prosenttia, tuore pääsihteeri sanoo. Hän harrastaa purjehtimista, mikä pakottaa rauhoittumaan, koska siinä pitää olla tarkkana tuulen kanssa. Silti sydänja verisuonitaudit ovat kuolintilastoissa edelleen ykkösenä. Mukana on myös Syke eli sydänja keuhkosiirrokkaat. – En olisi politisoitunut enkä vihreäksi ruvennut ilman sitä. Se muodostaa yksinkertaisen ja luotettavan tavan viestittää terveellisyydestä, Tuija Brax sanoo. Kirkon on otettava aikuiset aikuisina. – Kehitys menee tälläkin alalla hurjaa vauhtia eteenpäin. Olen ollut käsittämättömän etuoikeutettu, sainhan olla kansanedustajana viisi kautta peräkkäin. Politiikasta Sydänliittoon Tänä vuonna Tuija Brax siirtyi politiikan ympyröistä Sydänliiton pääsihteeriksi. Brax sanoo kuunnelleensa paljon myös saarnoja. – Ellen ole vapaa-aikana merellä, olen metsässä, talvella varsinkin. – Poikani laulaa nyt viimeisiä vuosia Cantores Minores -poikakuorossa. Luonto on edelleen Braxille rakas. Kun 50 vuotta tuli täyteen, halusin uusia haasteita. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, etteivät ajatukset synny valmiina, lausumatta. Hän ei koskaan purjehdi yksin. – Olemme asiantuntijoiden kanssa pohtineet aikuistoiminnan uusia tuulia. Täällä on vuosien varrella tehty hyvää työtä. Rakastan murtomaahiihtoa. – Sydänliittoa perustettaessa 60 vuotta sitten jopa nelikymppisiä miehiä kaatui kuin heinää sydänongelmien vuoksi. Esimerkiksi anoppini kotiseutu Pellon Torniojokilaakso, jossa meilläkin on mökki, ei ole Suomen rikkainta seutua alkuunkaan, päinvastoin, mutta Yhteisvastuukeräyksessä se on ollut lähes joka vuosi Suomen ykkönen. – Olemme kansalaisjärjestötoiminnan ja valistuksen avulla pystyneet vähentämään vakavan kansansairautemme esiintymistä. Se oli äärimmäisen pysäyttävää. Kirkko uudistuu Tuija Brax toimii puheenjohtajana myös Aikuiset ja kirkko -neuvottelukunnassa, joka valmistelee kirkolliskokoukselle mietintöä koskien muun muassa kirkon jäsenkatoa. Olen myös vapaa-ajan kalastajien varapuheenjohtaja ja mukana luonnon lohen pelastamisoperaatioissa suojaamassa jokien lohikantoja. 66 • askel 7–8/2015 – Meillä vallitsee myös voimakas pohjoismainen traditio, jonka mukaan niitä, jotka tarvitsevat apua, kuuluu auttaa. Metsäkuolemat pysäyttivät Braxin elämän käännekohdaksi muodostui aikanaan vaihto-oppilasaika Saksassa. l Kun 50 vuotta tuli täyteen, halusin uusia haasteita
Jotkut erikieliset raamatunkäännökset ovat päätyneet kirjoittamaan tässä käsiteltävänä olevat Johanneksen kirjeiden kohdat siten, että niissä synnin tekemisen asemasta puhutaan synnin harjoittamisesta. KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Luvun lopuksi hän kuitenkin ylistää Jeesusta siitä, että tämä on synnin voittaja ja että hän saa kulkea voittajan seurassa. Synnin tekijälle luvataan lääkkeeksi anteeksiantamus. Kirjoittaja viittaa lauseeseen: ”Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä.” Samassa kirjeessä sanotaan toisenkin kerran, että ”syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy” (1. Johanneksen kirjeen kohdat muistuttavat siitä, että kristitty ei Jeesukseen uskoessaan halua varta vasten pysyä synnissä. Hän ei luota omaan kykyynsä selviytyä voittajaksi, mutta rukoilee voimia kulkea tietä, jonka tietää oikeaksi. Paavali kuvaa kristityn arkea Roomalaiskirjeen 7. Joh. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. Hän huomaa olevansa itsekäs, ajattelevansa ja sanovansa asioita, jotka tietää vääräksi. Teemmekö siis syntiä vai emme. l Tekeekö kristitty syntiä. 3:6, 9). Syntinen luontomme ei kuitenkaan muutu miksikään. Hän lukee Raamattua ravitakseen itseään elämän leivällä. Kristitty ei siis suostu synnin harjoittajiksi, eikä tekemään tieten tahtoen jatkuvasti syntiä. Mikä inhottavinta, hän ei aina edes vihaa syntiä vaan rakastaa sitä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Johannes on siis ristiriidassa vain itsensä kanssa, vai onko. Sillä on alituisesti sama taipumus toimia itsekkäästi, unohtaa Jumala ja hänen käskynsä ja laiminlyödä lähimmäisten tarpeet. Samalla hän tunnistaa itsessään taipumuksen ja houkutuksen kaikkiin mahdollisiin synteihin. Kun hän lankeaa, hän nousee jälleen. askel 7–8/2015 • 67 Miten voidaan ymmärtää Johanneksen kirjeissä oleva väite, ettei uskova tee syntiä, kun jokainen kuitenkin tekee. Hänellä on usein asiaa Jeesukselle oman heikkoutensa vuoksi. Ehtoollispöydässä hän on salatulla tavalla Jumalan hoidossa. Siksi tarvitsemme jatkuvaa anteeksiantamusta ja Jeesuksen veren puhdistusta. Tämä tulkinta on oikea. Hän ei siis ole päässyt synnillisistä taipumuksistaan eroon, mutta taistelee niitä vastaan. Näin hänestä ei tule synnin harjoittaja vaan armon harjoittaja. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä” (1. luvussa tuskailemalla, että hän ei aina tee sitä, minkä tietää oikeaksi, ja usein tekee sitä, minkä tietää vääräksi. Tämä ongelma on hyvä esimerkki siitä, että samalla sanalla voi eri yhteydessä olla eri merkitys. Hän kavahtaa syntiä, sillä hän tietää sen Jumalan tahdon rikkomiseksi. Hänellä on sisäinen halu elää oikein ja seurata Jeesusta kaikessa, mitä hän tekee. Tämä on kristityn normaalitila. Jos Johanneksen kirjeessä olisi vain tämä näkemys kristityn synnillisyyteen, se olisi selvässä ristiriidassa muun Uuden testamentin ilmoituksen kanssa. Kuitenkin sama Johannes lausuu jo kirjeensä ensimmäisessä luvussa näin: ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Kun hän huomaa houkutuksia joihinkin helmasynteihin, hän pyrkii taistelemaan niitä vastaan. Kun synnit on anteeksiannettu, niitä ei enää ole. 1:8–10). Johannes siis alussa sanoo, että kaikki ovat syntisiä, siitä ei ole epäilystäkään. Hän tahtoo mennä sinne, missä Jumalan kansa kokoontuu. Joh. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin
Kun astia putosi lattialle ja särkyi, velipoika totesi: ”Ja taas tuli runo.” Sunnuntaisin äiti luki lapsille arkkipiispa Johanssonin saarnakirjaa. Äiti sepitti satuja, ja isän kanssa Anni puhui runoista. Veljessodan aikaan isä siunasi pistävähajuisen ja murenevan pettuleivän pesueensa ruuaksi. Mutta runosuonta se ei tukkinut. Vanhemmat olivat torppareita, jotka lunastivat tilan itselleen vuonna 1921. Talvisodan syttymistä Anni kuvasi: ”Kotirintama yhdistyi yhdeksi rintamaksi. Kannettiin vastuuta lähimmäisistä.” Viljon ensimmäinen kirje sodasta teki uneksijasta ja ”lapsesta” aikuisen, ei ollut muuta turvaa kuin oma apu ja Jumala. 68 • askel 7–8/2015 Anni Korpela syntyi 21.6.1915 Keski-Suomen ja Savon kainalossa, Vesannon Taikkomäessä. Kotonakin hänet tunnettiin uneksijana. lapsi, ja Anni kuvasi myöhemmin runossaan, miten äiti iltaisin johdatti 110 lapsen sormea iltarukoukseen, pyytämään myös jokapäiväistä leipää. Jatkosodan aikana valmistui Vesannon Ahveniskylään rakas koti, Peippola, jonne vuonna 1951 perustettiin seudun puhelinkeskus.. Hän imi joulukirkon tunnelmat, pappien palavat saarnat ja kansanihmisten puheenparret. Ensimmäinen runo oli nimeltään Miksi. Mielikuvitus oli Annin sanojen sytyke sekä lapsena että myöhemmin kirjailijana. Äiti oli koulun johtokunnan ainoa nainen sekä Kotilieden ja Emäntälehden tilaaja. Anni ja Viljo Korpela vihittiin Annin lapsuuskodissa Taikkomäessä 15.9.1935, ja nuori perhe aloitteli elämäänsä laman keskellä, kulkureita ja leivän jakajia kävi lähes päivittäin. Sakari ja Elina Hulkkosen 10. Elettiin puutteen vuosia, jolloin ihmisillä ei ”ollut muuta sosiaaliturvaa kuin toisensa”. Perheeseen syntyi vielä 11. Hän kuvasi elävästi, miten kyliä kiertävä Hieroja-Hilja muistutti Lemminkäisen äitiä Gallen-Kallelan Tuonelan joella -maalauksessa. Paperia oli vähän ja välillä muste tahrasi vihkoja, jotka täyttyivät yksi toisensa jälkeen. Ja taas tuli runo Anni oppi varhain lukemaan kuuntelemalla siskojen läksyjen lukua, ja nämä kantoivat koulusta Lumikit ja Tuhkimot pikkusiskolle. Ajan laulu Optimismi ja luottamus olivat Anni Korpelan voimavaroja. Mielikuvissaan Anni näki, miten Jumala antoi äidille tuoksuvan leivän. Annin aarreaitta oli naapurin kamarissa lasioven takana ollut kylän pieni kirjasto. Tuvan uunin päällä syntyivät kaarnasta eläinhahmot ja kuusivuotiaan ensimmäiset runot, aiheina luonto, taivas ja Hyvä paimen. Enteellisesti isä kutsui tätä ”runoniekaksi”. Myöhemmin siitä kasvoi tuottoisa viljelysja karjatila. Hän muisti isän perinnön avioon lähtevälle: ”Tyttäreni, jos kotiisi tulee kurjannäköinen, ja sinulla ei olisi muuta kuin yksi leipä, taita se kahtia.” Hääpukukankaansa Anni hankki Yhteishyvässä julkaistun Uudisraivaaja-runon palkkiolla. Pieni ja arka satujen sepittäjä viihtyi yksin metsässä. lapsi kastettiin Anna Siviäksi. Hilja ei juorunnut kenestäkään, sanoi vain: ”Se on vuan sekkii laesesa, Jumalan kuvaks luotu ja soppii armonportista taatusti sissään.” Annin lapsuuden kipein kokemus oli lyhyeksi jäänyt koulutie. Isä sanoi runoista aina rohkaisevan sanan ja silitti tukkaa; hän aivan kuin silitti tyttärensä runoilijaksi. Savon Sanomat julkaisi Annin runon Ajan laulu: ”Viha vierinyt on yli Euroopan… Sinilippumme liehu siis kuitenkin vaikka synkkääkin taivasta vasten…” Anni kirjoitti: ”Talvisodan aikana Suomen kansa löysi takaisin rukouksen alttarille.” Lapsia syntyi neljä: Pirjo (1936), Eero (1937), Eija (1947) ja Leevi (1950)
Eija Rytköseltä saatu tieto. Runoa ja proosaa syntyi vuorotellen. Anni Korpela kuoli 11.3.1996 Kuopion keskussairaalassa. Juhlan juontaa tuttu radioääni Timo Teräsvuori. Runojen inspiraationa toimivat Onni Terävän luontokuvat. Juhlakesä Anni Korpelan syntymän 100-vuotisjuhlaa vietetään Keiteleellä 1.7. ja Tervon kirkossa 17.7. Kolme vuotta Annin käsikirjoitus lepäsi yhtiön hyllyssä, kunnes ensimmäinen runoteos Aurinko sammuttaa tähdet julkaistiin vuonna 1975. l. Anni pohti Eija-tyttärensä kanssa myös kirjan julkaisemisen mahdollisuutta ja haki neuvoa kirjailija ja lakimies Tapio Nousiaiselta. Vuosina 1995–2006 runot tulivat tutuiksi Hän elämää kantaa -tilaisuuksissa, joita järjestettiin yli 300 kertaa eri puolilla Suomea kirkoissa, rukoushuoneilla, kouluilla, Vaajakosken työväentalolla… Anni kirjoitti ja esiintyi yli kirkkokuntarajojen. Keiteleen kirkkoherra Oiva Malinen ja Päivä Oy:n toiminnanjohtaja Olavi Rintala siunasivat Annin hautaan ekumeenisessa hengessä. Huhdan suvun perintö ilmestyi vuonna 1980. Juhlat jatkuvat Vesannolla torpparimuseon pihalla 18.7., esiintyjänä muun muassa Eija Rytkönen. Annin runoja on sävelletty ja julkaistu eri antologioissa. Aluksi myönteisenä koetusta helluntaiherätyksestä tuli kuin ahdas häkki. Runokirjoja syntyi 14, romaaneja 12. askel 7–8/2015 • 69 Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Timo-Heikki Varis Torpassa kasvoi runotyttö Tänä kesänä tulee kuluneeksi 100 vuotta Anni Korpelan syntymästä ja 40 vuotta hänen ensimmäisen kirjansa ilmestymisestä. Yhteistyönä syntyi seitsemän runo-kuva-teosta. Tuli tilaa runoille, mutta myös ristiriitoja seurakunnassa, jonka ahdas uskovaisuus ohjasi jopa kirjojen polttamiseen. Tämä kehotti ottamaan yhteyttä Vappu Rautamäkeen kustantamo Päivään. Anni eli henkilöhahmojensa mukana ilot ja surut ja kirjoitti vapautuneesti. Yksi elämän kohokodista oli 80-vuotissyntymäpäiväjuhla ja 20-vuotistaiteilijajuhla vuonna 1995 Joensuun luterilaisessa kirkossa. Uusi elämäntilanne tuntui tekevän aina tilaa uusille teksteille. 1960-luvulla muuttoliike tyhjensi sekä suomalaista maaseutua että Korpeloiden kotia lasten lähdön myötä. Vuonna 1987 julkaistu Tässä on tie merkitsi uutta aluevaltausta. Pääteoksenaan hän piti vuonna 1986 ilmestynyttä Elinaa, jonka kirjoittaminen oli raskas urakka. Elettiin jälleenrakentamisen vilkkaita vuosia. Hänen runojaan alettiin julkaista Vapaakirkon pää-äänenkannattajassa, Suomen Viikkolehdessä. Kirjoittavan äidin ja tyttären vuoropuhelu (1990). Tilan lopettaminen ja peltojen metsittäminen antoi aikaa kirjoittaa enemmän. Maininnan ansaitsee myös yhdessä Eija Rytkösen kanssa kirjoitettu Lähellä alkua. Valittuja runoja lausuu Liisa Latvakoski. Anni oli voittanut Savon Sanomien kirjoituskilpailun proosatekstillään, ja syttyi ajatus nuorisoromaanista. Vuonna 1968 Korpelat löysivät Vapaakirkosta avaramman kodin, jossa myös Annin luovuus pääsi kukoistamaan. Lähteet: Annin muistelmateos Mistä teit runontekijän (Päivä 1995). Kirjoittaminen oli Anni Korpelalle (1915– 1996) ilo ja jokainen julkaistu teos uuden siemen. Torpparin tuvassa kasvoi ”runoniekka”, joka kirjoitti 26 kirjaa. Lähellä alkua Anni Korpela asui Vesannolla vuoteen 1978 asti ja muutti sieltä Keiteleelle, jossa hän ja Viljo-puolisonsa elivät loppuelämänsä ja missä valtaosa teoksista syntyi
Vasta yli puoli vuosisataa myöhemmin Suomessa kehitettiin MEG-aivomagneettikäyrä, joka antaa tietoa myös siitä, milloin ja missä aivoalueella tapahtuu vilkasta hermosoluviestintää. Tutun musiikin kuuleminen saattaa hetkellisesti kohentaa muistisairaan mielialaa sekä parantaa muistia, puheen tuottamista ja hahmotuskykyä. Musiikkia opitaan itse asiassa kuulemaan jo sikiöaikana. Tunnetusti esimerkiksi kirurgit kuuntelevat leikkaussalissa mielimusiikkiaan. Musiikki on rikas ja monipuolinen virike, joka aktivoi aivoja erittäin laajalti. Itse asiassa lauluhan on tietyllä tavalla helpotettua puhetta, Helsingin yliopistossa ja Työterveyslaitoksella työskentelevä Minna Huotilainen sanoo ja muistuttaa, että musiikki nostaa meillä kaikilla mielialaa ja vireystilaa. Musiikki parantaa kuulovammaisen lapsen puheen kehitystä, tukee lukihäiriöperheitä ja auttaa keskoslasten hoidossa. Jo 500 vuotta sitten myös Martti Luther korosti musiikin tärkeyttä: ”Rakasta musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten, koska se tekee ihmismielen iloiseksi, koska se ajaa pois perkeleen, koska se herättää viatonta iloa, koska se hallitsee silloin, kun maassa on rauha. Vaatimatonkin musiikkiharrastus kouluiässä auttaa vieraan kielen lausumista ja kuullun ymmärtämistä. Jo 1920-luvulla kehitetyn aivosähkökäyrän eli EEG:n avulla pystyttiin näkemään, että aivoissa tapahtuu kaiken aikaa. Nykytutkimuksen valossa musiikki suojaa muistisairauksilta ja auttaa aivoverenkiertohäiriöstä toipuvien kuntoutuksessa. Psykologian tohtori Eino Partanen totesi väitöskirjassaan, että vauvat muistivat äidille odotusaikana päivittäin soitetun melodian jopa neljän kuukauden kuluttua syntymästä. Musiikin rytmi voi parantaa kävelykykyä ja käden liikkeiden kontrollointia, motorinen harjoittelu rummuilla tai pianolla käden liikkeiden nopeutta ja tarkkuutta. Musiikkiterapialla muistisairaan levottomuus, ahdistuneisuus ja masentuneisuus voivat vähentyä, Teppo Särkämö sanoo. Musiikin kuuntelun on todettu vähentävän myös sekavuutta ja masennusta sekä parantavan kielellistä muistia. HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja. – Vaikeassa Alzheimerin taudissa musiikki, tunteet ja muistot säilyvät pisimpään. Tieto kulkee siellä tavallista nopeammin. Muusikon aivoissa harmaan aineen alueet ovat laajemmat ja valkean aineen radat selkiintyneemmät. Se voi hetkellisesti kohentaa suoriutumista vaativissakin tehtävissä. Musiikki on todettu tehokkaaksi menetelmäksi myös aivoinfarktin jälkeisessä kuntoutuksessa. – Musiikki vaikuttaa positiivisesti ikäihmisten hyvinvointiin vähentäen masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta sekä ylläpitäen itsetuntoa ja itsenäisyyttä. – Puheterapeutti Ritva Torpan tuleva väitöskirja osoittaa, että kuulovammaisten lasten puheen kehitys ja tarkkavaisuustaidot hyötyvät musiikista, etenkin laulamisesta. Laulaminen, soittaminen ja tanssiminen parantavat tarkkaavuutta, muistia ja kielellisiä kykyjä. 70 • askel 6/2015 Musiikin merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille on kiistaton. Teologian jälkeen ei ole mitään, mitä voisi verrata musiikkiin.” l Musiikkia aivoille Musiikki suojaa muisti sairauksilta. Aivojen kapasiteettia vapautuu haastaviin tehtäviin. Musiikki saattaisikin tehostaa työpanosta kaikilla työpaikoilla. Tutkimusprofessori Minna Huotilainen tietää, että esimerkiksi muusikon aivot ovat sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti omanlaisensa. Dosentti Teppo Särkämö Helsingin yliopistosta muistuttaa, että suuri osa yli 70-vuotiaista pitää musiikkia elämässään tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Runsaan vuoden pianonsoiton harjoittelu tehostaa aivorakenteiden toimintaa ja soluyhteyksiä alueilla, joita tarvitaan kaikessa kuulemisessa ja hienomotoriikassa. Musiikki on tehokas keino parantaa myös ikäihmisten elämänlaatua. – Musiikkiharrastus muokkaa lapsenkin aivoja nopeasti
www.vivamonraamattukyla.. Kehittämispäällikkö Jari Kupiainen Kirkkopalveluissa iloitsee siitä, että seurakunnat avaavat kirkkonsa ja niiden vaalitut ympäristöt matalan kynnyksen taukopaikoiksi. ja 12.6. klo 13-16, väliaika 6.8. Muita kesän 2015 uusia Tiekirkkoja ovat Asikkalan, Valkealan, Nurmon, Ylihärmän sekä Vantaan Kivistön kirkot. Näyttely on esillä Järvenpään taidemuseossa 4.10.2015 saakka. Marian miekka klo 11 UUTUUSNÄYTELMÄ Palava pensas Faraon tyttären palvelijatar löytää Mooseksen kaislakorista Niilin rannalta. Nyt Tiekirkkoon voi piipahtaa vaikka metrolla, kun Vuosaaren ja Kallion kirkot Helsingissä ovat mukana. KUV A : O TA V A N A RKIST O Sibeliuksen perhe ruokasalissa. Aukiolot vaihtelevat kirkoittain ja löytyvät tiekirkot.fi-verkkopalvelusta. ja 8.8. Aivan kuin johdatuksesta Mooseksen oikea äiti, joka laski lapsensa virran armoille, saa tehtäväkseen huolehtia omasta pojastaan. Kahvija lounasmahdollisuus. Marian miekka klo 11 Katso tarkemmin netistä: vivamonraamattukyla.. Raamattukylän kesä 2015 ESITYKSET: 9.6, 10.6., 11.6. Sivuston karttahaku kertoo tarkan sijainnin ja ajoohjeet. Tien päällä perille johdattavat tutut Tiekirkkoliikennemerkit. Aino (1871–1969) kasvoi Järnefeltien kulttuuriperheessä, ja säveltäjäveli Armas esitteli hänet ystävälleen Sibeliukselle. Yksi näytelmä 12 €, koko päivä 18 €, Palava pensas 18 €. Ennakkovaraukset. – Peruspalveluna ovat toilettitilat, mutta monissa kirkoissa on myös ohjelmaa mehutarjoilusta urkuvartteihin. klo 13-16, väliaika 28.–29.7. Lähes kaikissa kirkoissa on opas, jolta voi kysyä myös lähialueen muista nähtävyyksistä. , 7.8. Ainolan Aino L Järvenpään taidemuseon Aino Sibelius -näyttely kertoo lahjakkaasta naisesta sekä kuvaa hänen merkitystään Jean Sibeliuksen taiteelle. Esillä on ennennäkemätöntä esineistöä, valokuvia, asuja ja koruja yksityiskotien kätköistä sekä Eero Järnefeltin maalauksia Sibeliuksista. Marian miekka klo 10, Kalastajat klo 14 20.6. klo 13-16, väliaika 21.–25.7. Vivamon Raamattukylä Vivamontie 2, LOHJA 0207 681 760 vivamo@sana.. askel 7-8/2015 • 71 Haavi auki Poikkea peremmälle! L Tänä vuonna 262 Tiekirkkoa avaa ovensa kesän matkailusesongin ajaksi. klo 13-16, väliaika 14.–17.7. TIEKIRKOT NÄYTTELY KUV A : KUV A K O TIMAA / MA TTI KA RPPINE N. 16.–19.6
K o timaa o y ma K sa a posti ma K sun Vastauslähety s tunnus 5001582 00003 H eLSINKI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) RISTIKKO 6/2015 Kirjapalkinnon voittivat Kirsti Alanne Helsingistä, Laila Jämsen Helsingistä ja Eija Vuorisalo Hämeenlinnasta. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). LEVY. Onneksi olkoon! KILPAILU KUV A : TE RHO AA LT O Iloista menoa L Keski-iän kriisissään pastorikirjailija Jaakko Heinimäki tilasi itselleen mandoliinin. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot imaa Oy Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Turenki Recordsin levyllä Jaakko soittaa myös banjoa, joten harrastus lähti kuin mopo käsistä. Sarjanto otti kaverin ensin vierailijaksi bändiinsä Petty Pilgrimsiin. 72 • askel 7–8/2015 Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Hyvän opettajan johdolla taidot karttuivat niin, että A. Oikein vastanneiden joukosta kirjapalkinnon voitti Irma Haajo Koivistosta. P. Pirjo Wesaniemi Jorma Heikkilä, A. No, sinne se jäi, ja nyt on tullut myös levyllinen iloista irkkutyyppistä folk-musiikkia suomeksi, jota kuunnellessa unohtaa murheensa ja rupeaa hymyilyttämään kaihoisasti. Lämpimät onnittelut! 3 Viimeistä kiusausta L Pyysimme lukijoita etsimään edellisestä Askelesta kolme mainintaa Viimeisistä kiusauksista. Sarjanto, Tuomas Laitila, Ilona Jokiranta, Jaakko Heinimäki ja Terho Asikainen ovat julkaisseet levyn Eedeniksi luultiin, joka julkistetaan virallisesti Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla. P
”Aina neljänkymmenen viiden ikään asti koetti olla toisten mieliksi, ettei mitenkään vain eroa. L ”Kirkko näyttää olevan oman kohtalonsa ja tarkoituksensa äärimmäisellä rajalla. ’Meidän yhteiskuntamme on taivaassa, ja sieltä me odotamme – –’” Toinen harhatie on yhteiskunnallisen valvontatehtävän omaksuminen. Vuoden 1970 Irlannin reissu ei ollut vain turistimatka. – – tilanteen toteaminen kaikessa armottomuudessaan vaikuttaa tervehdyttävästi. Tästä nollatilanteesta vasta voi lähteä etsimään tietä tulevaisuuteen.” Juhani Rekolan teksti on paikoin jopa raastavan realistista. ”Uskotaan, että kristillisen uskoon kuuluu mukaan tietty moraali ja että vaikka uskoa ei ehkä enää olekaan, Jumala kuitenkin vaatii tämän moraalin kaikilta, uskojilta ja kieltäjiltä.” Rekola ehdottaa kolmea parempaa reittiä. Meille jäi punnittua tekstiä ja tuhdit eväät omalle matkallemme. Rekola löytää kaksi eurooppalaisen kirkon harhatietä. Ensimmäinen on radikaalisuus. Juhani Rekola. Kesäyössä kuullaan juhlavuosiaan viettäviä säveltäjämestareita, laulumusiikkia Suomen eturivin taiteilijoiden esittämänä, urkuja niin soolona kuin useissa kokoonpanoissa, orkesterimusiikkia sekä hengellisiä säveliä ja virsiä kansanmusiikin tyyliin ja tango-orkesterin tulkitsemana. Paul -katedraalista). ”Radikaalisuudella Rekola tarkoittaa ennen kaikkea kirkon kielen korjaamista. Esiintyjinä ovat muun muassa sopraano Soile Isokoski, baritoni Tommi Hakala, Suomen Kansallisoopperan orkesteri solistinaan mezzosopraano Lilli Paasikivi, tango-orkesteri Guardia Nueva solistinaan sopraano Mari Palo ja urkurit Kari Jussila ja Simon Johnson (Lontoon St. Kirjapaja 2015. Pekka Yrjänä Hiltunen KUV A : HE IKKI TUULI KUV A : MICHA E L AST ON Tommi Hakala Soile Isokoski KIRJA KONSERTIT. klo 21.00. Sitten mää ajattelin, että strunttaan koko roskan.” Vapaus on myös vapautta omasta itsestä ja itse luodusta oman tehtävän ja sen suorittamistavan kuvasta. mus. Sitä Rekola suosittelee kirkollekin. Kolmas reitti on vapaus. Me Rekolaa laiskemmat kirjallisuuden lukijat, historian tuntijat ja kulttuurin seuraajat emme voi kuin ihailla hänen asiantuntemustaan. Siis rehellistä ja radikaalia kieltä käyttäen, oman tilanteensa loppuun asti todeten ja muiden ja omasta kontrollista vapaana eteenpäin! Irlannin matka on Juhani Rekolan omakohtainen välitilinpäätös. Hänen lisäkseen taiteellisia johtajia ovat olleet kapellimestari ja säveltäjä Kari Tikka 2006– 2011 sekä kapellimestari ja kuoronjohtaja Hannu Norjanen vuodesta 2012. Konsertit 27.8. Sen jälkeen alkoi rikas kirjoittamisen aika. saakka torstaisin klo 22.00, paitsi 6.8. ”Apostoleita ei kiinnostanut vähääkään hyvinvointivaltio, isänmaa, kansan henkinen kunto ja onnellinen tulevaisuus. Nimet, historia, taide ja yhteiskunnalliset muutostrendit löytävät paikoilleen. www.urkuyofestival.fi Irlantilainen päiväkirja. kertaa. Kirkko on kiintynyt luomiinsa rakenteisiin ja käytäntöihin ja koettaa elää niistä. ”Harva asia kai niin vieroittaa ihmisiä kirkosta kuin se, että he maailman palaessa näkevät vain tyynen kirkollisen rakennustyön, iloisen komiteatoiminnan.” Työssä Tukholman suomalaisten Slussenin sissien parissa terve epätoivo lienee ollut ainoa tie eteenpäin. ”Nyt fraasien ja epämääräisten sanontatapojen joukko rehottaa loppumattomana.” Toinen reitti on epätoivo. Päiväkirjan luettuaan Rekolan poika totesikin, että mahtoivatko he lapset olla lainkaan samalla hauskalla ulkomaanmatkalla kuin isänsä. Urkuyö ja Aaria -konserttisarja syntyi vuonna 1986 silloisen Kanta-Espoon seurakunnan urkurin, dir. Matti Vainion ideasta. askel 7-8/2015 • 73 Rekolan kolme tietä Urkuyön juhlakesä L Urkuyö ja Aaria -festivaalin ainutlaatuiset konsertit Espoon tuomiokirkossa järjestetään tänä kesänä 30
H 74 • askel 7–8/2015
Teksti: Timo Kirsilä • Kuvat: Ari Peuho / Studio Brahe haavoitettu kirkko Turun katolisen seurakunnan kappalainen isä Anders Hamberg on yksinäinen vähemmistöjen mies: suomenruotsalainen ja vihitty katoliseen pappeuteen. Isä Anders ja askel 7–8/2015 • 75 H
Aina kun se on mahdollista, hän pyrkii viettämään vanhaa tridentiinistä messua, joka on jopa keskiaikaa vanhempi ja toimitettiin latinaksi – saarnaa lukuun ottamatta. Terveen seksuaalisuuden kiusaukset Ajatus uhrista tai pyrkimyksestä pyhyyteen on maallistuneelle maailmalle täysin käsittämätön. Vielä vuosisatojen jälkeenkin Wittenbergin vasaraniskujen kaiku on yhä kuultavissa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kyseessä on lopulta koko suuren äitikirkon elinvoimaisuus; ilman yhteistä kieltä se kutistuisi pian kansallisiksi kirkoiksi ja konkreettinen yhteys katoaisi. Jumala ymmärtää kaikkia kieliä Konservatiiviseksi koetun katolisen kirkon sisälläkin isä Anders tunnustautuu traditionalistiksi. – Jumala tietysti ymmärtää kaikkia kieliä, mutta meidän ihmisten suhteen asia on monimutkaisempi, isä Anders aloittaa. Katolinen kirkko taas näkee H. Nykyisin katolisissa kirkoissa vietetään viisikymmentä vuotta sitten, Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen toteutettua uutta messua, joka on enimmäkseen kansankielellä. Isä Anders Hamberg L Syntynyt Espoossa 1977 L Ylioppilas 1996 L 1998–1999 varusmiespalvelus L Opiskeli Åbo Akademissa teologian maisteriksi 1996–2004 L Meni Englantiin töihin 2005 L Opiskeli Allen Hall -seminaarissa Lontoossa 2009–2011 ja Gregoriana yliopistossa Roomassa 2011–2014 L Vihittiin diakoniksi 2013 ja papiksi 2014 Pyhän Henrikin katedraalissa Helsingissä KUKA 76 • askel 7–8/2015 ekumenian palvelevan pyrkimystä koko kristikunnan paluusta konkreettiseen yhteyteen, eikä vain jonkinlaisen mystisen yhteyden kokemiseen, isä Anders sanoo ja lisää, ettei kirkkojen hajaannus ole normaali olotila. Ekumenian kivinen tie Isä Anders on valittu ekumeenisen työryhmän katoliseksi jäseneksi. Katolista ja ortodoksista kirkkoa tämä luterilaisen kirkon valitsema tie arveluttaa. Isä Andersin edustama katolinen kirkko sai tuolloin parantumattoman haavan ja viettää juhlan sijaan muistopäivää, jota verhoaa surunauha. Kirkon hajoaminen katkaisi katolisesta uskonelämästä pohjoisen eli skandinaavisen ja varsinkin pohjoissaksalaisen ulottuvuuden, jolla olisi varmasti ollut kirkolle paljon annettavaa hajoamista seuranneina vuosisatoina. Paavi Pius XII sanoikin, että ilman latinaa kirkko ryömisi takaisin katakombeihin. Tämän päivän maailmassa on tuhansia protestanttisia kirkkokuntia. Aivan tavaton ei ajatus kirkkojen yhteydestä kuitenkaan ole, sillä Englannissa korkeakirkollisia anglikaanipiispoja on lukuisten pappien mukana palannut takaisin katolisen kirkon yhteyteen – säilyttäen kuitenkin omat ominaispiirteensä. Kynnys ortodoksien suuntaan on tietysti matalampi kuin protestanttikirkkoihin, sillä opilliset erot ovat pieniä ja molemmat kirkot tunnustavat samat sakramentit. Myös katolinen yhtenäiskulttuuri nimenomaan kulttuurisessa mielessä köyhtyi. Luterilainen kirkko painottaa vähemmän opillisuutta ja suuntautuu universaalin totuuden julistamisen sijasta pikemminkin ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen tässä ajassa. Ymmärrämme kyllä urheilijaa, joka uhraa elämänsä päästäkseen huipulle omassa lajissaan, mutta emme ihmistä, joka pyrkii saavuttamaan enemmän uskonelämässään ja kohoamaan niin korkealle pyhyyteen kuin vain on mahdollista. Vuoden 1517 ukkosen kumu merkitsi uuden kirkon syntyä ja uutta alkua. – Usein kuulee arvosteltavan kirkon latinaa siitä, että keskiajan ihminen ei ymmärtänyt messusta sanaakaan. Protestanteille ekumenia tarkoittaa kristillisten kirkkojen yhteistyötä. He olivat kasvaneet lapsuudestaan saakka tiiviiseen yhteyteen Pyhän Messun kanssa. Konstantinopolin patriarkan Bartolomeoksen ja paavi Franciscuksen väliset keskustelut yhteyden palauttamisesta ovat edenneet rohkaisevasti. Skandinavia jäi siinä rytäkässä eurooppalaiseksi periferiaksi, hiukan nurkkakuntaiseksi maailmankolkaksi. – Kyllä me katolilaiset näemme reformaation suunnattomana tragediana, joka repi rikki ja haavoitti syvältä koko kristikuntaa. Suomen keskiaikaiset kivikirkotkin suunniteltiin aikoinaan juuri tämän messun viettoon. Siksi isä Anders Hamberg on ainutlaatuinen. – Latina mahdollistaa katolilaisille messuun osallistumisen kaikkialla maailmassa ja säilyttää myös yhteyden jo satoja vuosia sitten vietettyjen messujen kanssa. Ajatus kirkkojen yhdistymisestä on tähän maailmanaikaan kenties etäisempi kuin koskaan. – Tehtävä on hyvin mielenkiintoinen ja haastava, sillä ekumeniasta puhuessaan protestanttiset kirkot ja katolinen kirkko puhuvat eri asioista. Saksalaisen augustinolaismunkin aloittama protestiliike kirkon väärinkäytöksiä ja rappeutumisilmiöitä vastaan johti koko yhtenäisen kristikunnan hajaantumiseen, joka on jatkunut kiihtyvällä nopeudella. Reformaation 500-vuotisjuhlaa tullaankin viettämään monin eri tavoin vuonna 2017. Tästä lähtökohdasta katsoen on ymmärrettävää, että katolisten pappien sePuolen vuosituhannen aikana on katoliseen pappeuteen vihitty suomalaissyntyisiä miehiä kahden käden sormilla laskettava määrä. Sen sijaan oma aikamme kannustaa estottomasti etsimään yhä uusia nautinnon lähteitä ja tyydyttämään tarpeitaan estoitta, ilman moraalisia rajoituksia. Eivät ihmiset tyhmiä olleet vaan tiesivät aivan hyvin, mistä on kysymys
H Kirkkojen hajaannus ei ole normaali olotila. askel 7–8/2015 • 77
Kirkon ulkopuolelta katsottuna lasimaalaus on pimeä ja mykkä, mutta sisältä katsottaessa valo siivilöityy lasin läpi, värit alkavat hehkua ja koko ehjä rikkoutumaton kuva puhkeaa elämään. Suomalaisessa uskonelämässä isä Andersia huolestuttaa tietynlainen opillisuuden vierastaminen. Tarvitaan avointa mieltä ja tahtoa käsittää ja ymmärtää. Kirkkoja vaaditaan muuttumaan ajan mukana ja vastaamaan paremmin nykyihmisen tarpeisiin. Nehän eivät liity niihin aiheisiin, jotka länsimaissa juuri nyt koetaan ajankohtaisina ja kiinnostavina. libaatti nähdään niin outona ja käsittämättömänä ilmiönä, että sen on katsottu aiheuttavan ongelmia. Median valtavirran suhtautuminen kristinuskoon on hyvin kriittistä samaan aikaan kun islamia pyritään ymmärtämään loputtomiin huolimatta siitä, millaisia viestejä maailmalta kantautuu. – Luterilainen kirkko varoo kovasti ihmisten rajoittamista millään tavoin tai pahoittamasta kenenkään mieltä. Tämä on hyvin kyseenlaista, sillä ei suinkaan ole samantekevää, minkälaisia opinkappaleita julistetaan. Näiden yhteisöjen opit ovat hyvin erilaisia, mutta silti ryhmien välillä liikutaan sujuvasti, riittää, kun vain on hyvä tunnelma. – Samat ihmiset saattavat käydä perjantaina helluntaiseurakunnan, lauantaina vapaakirkon ja sunnuntaina vaikkapa baptistien tilaisuuksissa. Katolisen käsityksen mukaan Kristus jätti meille kaksi perintöä, Pietarin istuimen sekä pyhän apostolisen kirkon, ja kehotti meitä sanoilla, joita emme voi käsittää väärin tai pitää vain vertauskuvina: ”Ut Unum Sint... Evankeliumin julistaminen vaatii kuitenkin ennen kaikkea rohkeutta kertoa totuudesta, eikä vain miellyttää kuulijoita. l Evankeliumin julistaminen vaatii ennen kaikkea rohkeutta kertoa totuudesta, eikä vain miellyttää kuulijoita. Hyvä tunnelma vai totuus. Valtamedia kritisoi kristinuskoa Isä Anders tietää, että suhde informaatiovallankumouksen pyörteissä elävään mediaan on haastava niin katolisella kuin protestanttisellakin kirkolla. Isä Andersin tunnuslause pappeuteen vihittäessä olikin: ”Illum opórtet créscere, me autem minui. Kiusaukset kohdistuvat aivan tavanomaisella tavalla vastakkaiseen aikuiseen sukupuoleen, isä Anders sanoo. Kuitenkin kristinuskossa on tavallaan sisäänrakennettuna sovittamaton ristiriita suhteessa siitä erillään elävään maailmaan. 78 • askel 7–8/2015 H. Tämän päivän kristitty etsii usein juuri tätä hyvää tunnelmaa, jossa oma tunne-elämä on keskeisessä asemassa ja koetaan todempana kuin itse todellisuus. Omasta vapaasta tahdosta valittu selibaatti onkin nähtävä juuri uhrina, jossa ihminen luopuu jostain Jumalan itsensä vuoksi. että he olisivat yhtä!” Tämä velvoittaa kaikkia meitä, jotka kutsumme itseämme kristityiksi. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta kristinuskon sanoma ei avaudu helposti kuulijalle. Ei terveellä normaalilla seksuaalisuudella varustettu mies muutu selibaatin myötä pedofiiliksi. Itseään ei tule päästää liian helpolla. Kristittyjen murhat nimenomaan islamilaisissa maissa eivät kuitenkaan kiinnosta tai kosketa. Kysymys on jostain muusta. – Katolisesta kirkosta käytetäänkin usein lasimaalaus-vertausta. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” – Tuntemani papit elävät hyvin selibaattinsa kanssa
Osoite + puhelin 9701 L Shalom! Jos olet Jeesukseen uskova, hurmaava, hauska ja kohtelias n. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. HYVÄN ELÄMÄN PALVELUT vuosihinnat: 42 x 25 mm 250 euroa netto, 42 x 50 mm 440 euroa netto, 42 x 75 mm 660 euroa netto • ilmoitusmyynti@kotimaa.fi www.piplia.. Etsin miestä, jolla on auto ja oma koti, hyvin toimeen tuleva. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. yksin asuva nainen. Partiopoika 74 9697 L Missä olet Sinä 64–67-v. Asun itse Helsingissä. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Odotan onnea 9696 L 41-v. uskovainen (helluntai) leskimies. Haen tosirakkautta. 020 754 2350 Kirkon piirissä tapahtuu juuri nyt enemmän kuin vuosi kausiin. Jos löytäisimme yhteisen onnen. Iällä ei väliä. LAHJOITANYT Laajan valikoiman ja hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa. Olet normaalikokoinen ja näköinen, asut Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen Askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Mielellään autoileva, hyvin toimeentuleva ja rakastava. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Asustelen yksinäni isossa talossa Länsi-Lapissa, toivon, että löytyisi täältäpäin joku jota voisi rakastaa. Olet raitis, tupakoimaton, rehellinen ja asiat kohdallaan. 60-v. Tilaa osoitteessa Kotimaa24. Et pelkää mittarilukemia 9703 L Hei 44–54-v. – pysyt ajan tasalla. Tällä tavoin minä saan mahdollisuuden kirjoittaa sinulle. Joka tulisi täyttämään tyhjiä huoneita. uskovainen nainen Helsingistä. -uutispalvelu tarjoaa viimeisimmät uutiset, mielipiteet ja keskus telut osoitteessa kotimaa24. Mistä tunnet ystävän 9705 HYVÄN ELÄMÄN PALVELUT ICEJ Suomen osasto www.icej.fi . Kirje 9704 L Olen 72-v. 040 740 6166 icej@icej.fi . Löydänkö sinut näin. Eronneena aloittelen elämistä uudelleen, kun koko pakka on mennyt sekaisin. Puh. Suhtaudun asioihin avarakatseisesti. Kurjenmiekka 9699 L Olen 56-v. Sinua kaipaa vapaa, vaaleanruskea, työssäkäyvä, ulkoileva lukutoukka, joka tarttee kalakaveria ja kaveria sipulinkasvatukseen. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Kirjoita 54-vuotiaalle Jeesukseen uskovalle miehelle. Kaipaan elämääni miestä, jonka kanssa voisi käydä erilaisissa tapahtumissa. 020 754 2350 www.sacrum.fi www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. nuorimies, niin kirjoita minulle, mitä sinulle ja elämääsi kuuluu. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Viite: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Etelä-Suomessa ja pidät rauhallisesta elämästä sekä seurakunta on sinulle tärkeä. uskovainen nainen. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Sinua etsii ja odottaa normaalikokoinen/164 cm ja näköinen 64-vuotias leskinainen Etelä-Suomesta. mies, 2 pojan isä, entinen kirkon työntekijä. ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani” (Jesaja 40:1) ICEJ Suomen osasto, PL 91, 00521 Helsinki puh. Tykkää meistä Facebookissa: facebook.com/icejsuomenosasto Tilaa ilmainen kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Sana Jerusalemista -lehtemme ja sähköpostiuutisemme. Yksinäinen ymmärtävä 9700 L Puhelias, pohdiskeleva ”senioripappa” Turun saariston rauhallisesta maaseudun maisemasta etsii ystävää ja puhekaveria sielukkaasta, kristilliset arvot omaavasta, empaattisesta, huumorintajuisesta ”kansannaisesta” lähiseudulta. Johdatusta odottaen 9698 L Haen ystävyyttä Kaakkois-Suomen alueelta. nainen. Olen 49-vuotias nainen Kotkasta. askel 7–8/2015 • 79 L Tervehdys! Olen 31-v. , 2+1 kk 9,80 3,30 /kuukausi Vain. P voimasanoja IPLiA. Yhdessä rukoillen 9702 L Haussa vapaa, kohtelias herrasmies 55–65-v, savuton ja raitis, pitkähkö, tumma tai vaalea – ei väliä – ehtona on taito eläytyä naisen tunne-elämään. Kouluja olet käynyt ja työtä tehnyt koko elämäsi – edelleen jatkat opintojasi elämänkoulussa. Olen reipas, iloinen, rehellinen. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Kotimaa24. Myös minä olen uskova, hauska ja hurmaava
mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. 80 • askel 7–8/2015 Ristikko 7–8/2015 Lähetä ratkaisu 17.8. Kuoreen tunnus Ristikko 7–8/2015
askel 7–8/2015 • 81
Kesäkuun loppuun asti piika on peitellyt taimensa kasvimaalla yöksi nukkumaan. Piika on järjestelyyn tyytyväinen, sillä hän on ryhtynyt pensaskertun turvanaiseksi. Rastaat pomppivat nurmikolla ihan nenäni edessä, kun rentoudun aurinkotuolissa varjon alla. Piika pitää pesää tarkasti silmällä ja luulee, etten ole huomannut sitä. Nyt pesän alle on asennettu verkkosuoja, etten minä pääse häiritsemään kertun kotirauhaa. Onneksi on pitkä kesä edessä ja paljon joutilaita päiviä molemmille. Piika itse aukoi ovea ja haki puutarhavälinevarastosta milloin mitäkin astaloa, vaikka hautominen oli jo täydessä Voit jättää minulle palautetta: http://www.askellehti.fi/2-neron-elamaa Kesäheinän heiluessa käynnissä. Piika sanoo, että rastaat ovat hyödyllisiä napsiessaan hyönteisiä, mutta kyllä muuttuu taas ääni kellossa marjojen kypsyttyä. Kerttu nimittäin rakensi pesän aitan ovessa olevaan mustikanvarpukranssiin. Toivotan teillekin leppoisaa kesää!. Hoksasipa kuitenkin lopulta, että kranssissa oli munalapsia. Pikkuiset eivät muuten tarkene, sillä yöt ovat olleet varsin viileitä. Lintuja on vain opittava sietämään. Siihen asti ei auta kuin autella puutarhahommissa esimiestehtävissä. Silitteli ja kyseli, että oliskos mitä sanottavaa Askelen lukijoille ja sai kuin saikin minut kehräämään. Minäkin olen kömpinyt puolen yön tietämissä piian kupeeseen nukkumaan. Kovasti odottelen lämpöaaltoa, että kasvimaa lähtisi kasvuun ja piika ehtisi kanssani retkeilemään. Pari vuotta aiemmin keskeytin kertun puuhat jo rakentamisvaiheessa, mutta koska täällä on kesävieraiden tultua kova asuntopula, niin ajattelin, että rakentakoon pytinkinsä. NERON ELÄMÄÄ 82 • askel 7–8/2015 Kuv a: Cheri Tamminen L Tulkoon kesä! Ja loma! Taas piika maanitteli minua kehräämään kasaan tämän kirjoituksen kesken kaikkien kiireiden. Ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä maan tasalla riittää puuhasteltavaa jyrsijäjahdissa. Yöretket saavat odottaa. En edes yritä lähteä niiden perään, sillä kokemuksesta tiedän, että se on energian tuhlausta; ne ottavat nopeasti siivet alleen, jos jalkaudun. Arvasin, että piika ilahtuu elävästä kranssikoristeesta
Kyynisyyden ja negatiivisuuden sijaan päätämme asennoitua elämään, toisiimme ja todellisuuteen myötätunnolla, lempeämmin. Vapaaehtoistoiminta on tänään suositumpaa kuin aikoihin. Myös kasvava vapaaehtoistoiminta elää myötätunnosta. Hän kirkastaa kasvonsa meille ja kääntää kasvonsa puoleemme. Kasvoihin katsominen on myös Jumalan kohtaamista. Hyväksyvä myötätunto on uskomme olemuksessa. Yhteyteen kaipaaminen ja silmiin katsominen on rakkauden osoittamista. Olen ollut koko ikäni mukana erilaisten vapaaehtoisjärjestöjen toiminnassa organisoimassa erilaisia muotoja osallistua ja tehdä. Elämäntilanteemme vaihtelevat, siksi on hyvä, että voimme olla mukana jossain itseämme suuremmassa asiassa aina kun meillä on hyvän tekemisen ja kohtaamisen ikävä. Perinteisten järjestöjen ohjaaman vapaaehtoistoiminnan rinnalle on sosiaalisen median myötä syntymässä mielenkiintoinen ja uusi tapa olla vapaaehtoinen. Haluamme liittyä yhteisöihin, joissa jaetaan hyvää ja annetaan myötätuntoa, ja joissa voimme tehdä merkityksellisiä asioita vapaasti ja ilman ulkopuolelta tulevia odotuksia. l D Tällä palstalla vuorottelevat Marttojen toiminnan johtaja, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija AnnaMari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Pop up -vapaaehtoiset ovat täällä ja he järjestävät omia tilaisuuksia vapaaehtoistoiminnaksi hyvinkin nopealla aikavälillä ja spontaanisti. Marianne Heikkilä • Marttaliiton toiminnanjohtaja, päätoimittaja, pappi askel 7–8/2015 • 83 KOLME ÄMMÄÄ. 1,4 miljoonaa suomalaista ei voi olla väärässä. 14-vuotias tyttäreni muistutti, että haluamme nähdä toiset ja itsemme vajavaisuuksistamme huolimatta lähes täydellisinä, kuten parisuhteessa. Luottamus tarvitsee syntyäkseen uskoa ihmiseen ja hänen taitoihinsa sekä myötätuntoa. Kertaluontoinen vapaaehtoisuus haastaa perinteisten järjestöjen ja toimijoiden pitkäkestoiset mallit, mikä on hyvä asia. Olemme täällä toinen toisiamme varten ja meidän on huolehdittava myös kasvonsa menettäneistä, yksinäisistä ja heistä, joille Jumalan kasvot eivät ole kirkastuneet. Yli miljoona onnellista Kasvava vapaa ehtois toiminta elää myötätunnosta. Joka kolmas suomalainen osallistuu liikuntatai urheiluharrastukseen tai on mukana lasten, nuorten, senioreiden tai vanhusten parissa tehtävässä toiminnassa. Myötätunto, myötäilo, myötäinto vaativat tahtoa toimia niin, että näemme toisessa heijastuksen Jumalan kasvoista
Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaa uudistunut askel kuukautta vain € 3/20 15 • usk ost a , t o iv ost a j a rakka ud est a • askellehti . TILAAJA/MAKSAJA kesä15 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 10 kk hintaan 40 € (norm. + 7,02 snt/min. kuronen: Isä meidän sauvakävelyllä 15 kirjeenvaihtoilmoitusta 3/20 15 • usk ost a , t o iv ost a j a rakka ud est a • askellehti . 3x Mikko Kuustosen kesätyöt ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Tarjous on voimassa 30.6.2015 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Osuuspankki FI80 5132 0520 0090 28 Nordea FI85 1063 3000 2104 23 Anna lahjasi: Tai lahjoita web-sivujemme kautta www.irrtv.fi Lahjoituksesi voi pelastaa monia! askeletukansi_01.indd All Pages 20.3.2015 15:45:33 Saa uskoa. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa internetistä www.askellehti.fi/tarjous . Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. + 7,02 snt/min. askeletukansi_01.indd All Pages 22.5.2015 10:54:04 ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. 80 €). /tarjous . 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. 7-8/20 15 • ASKEL S AA USK O A , T O IV O A J A RAKAST AA . fi • ir ton u me r o 9 € 6/20 15 • askel s aa usk o a , t o iv o a ja rakast aa . Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. kuronen Kuoleman kahvilassa kohdataan olli Valtonen Luottamuksesta elämänvoimaa torsti leHtinen Valkoisen miehen häpeä Jaakko Löytty 60 v. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Namibiaan! Pave Maijanen artisti ja perhemies Haiti tarvitsee apuasi! Jeesus valloitti Tavastian Marianne Heikkilä Kierrätä, tuunaa ja harkitse Matti. TILAAJA/MAKSAJA AS_7_15 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 10 kk hintaan 40 € (norm. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. J. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Tilaa uudistunut askel 10 kuukautta vain 40 € 5/20 15 • usk ost a , t o iv ost a j a rakka ud est a • askellehti . ja keikalla askeletukansi_01.indd 3 24.2.2015 18:11:50 Näköislehti ostettavissa askellehti.?. + 17,17 snt/min. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. 80 €). Tarjous on voimassa 31.8.2015 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. kuronen Kuoleman kahvilassa kohdataan olli Valtonen Luottamuksesta elämänvoimaa torsti leHtinen Valkoisen miehen häpeä Jaakko Löytty 60 v. Venäjän helluntailiiton piispa Edward Grabovenko tilasi IRR-TV:ltä viime vuonna viisi miljoonaa missiokirjaa jaettavaksi 45 aluekeskukseen ja niistä 2 300 seurakuntaan, aina Pietarista Sahalinin saaresta Tyynenmeren rannikolle asti. Namibiaan! Pave Maijanen artisti ja perhemies Haiti tarvitsee apuasi! Jeesus valloitti Tavastian Marianne Heikkilä Kierrätä, tuunaa ja harkitse Matti. ja keikalla askeletukansi_01.indd 3 24.2.2015 18:11:50 Näköislehti ostettavissa askellehti.fi Kahden lotan tarina Mitä on rakkaus. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Kirkko auttoi! Tommi Kalenius kriisin jälkeen Uranaisesta tulee pappi Iso onni adoptiosta Tiukka koti kasvatti kapinallisen Mirja Sinkkonen: Narsistit ja nöyryytetyt TorSTi LehTinen: Dostojevski löysi uskon Siperiassa hyvä eLäMä: Rokotus vyöruusuun MaTTi j. 4/20 15 • usk ost a , t o iv ost a j a rakka ud est a • askellehti . • 1 kampanjakirja maksaa 30 senttiä • 100 kampanjakirjaa maksaa 30 euroa • 1000 kampanjakirjaa maksaa 300 euroa Kampanjakirjoissa on vaikuttavia muutoskertomuksia Venäjältä, pelastusrukous sekä johdatus ensi askeleisiin uskon tiellä. Vielä tarvitaan 3,4 miljoonaa kirjaa lisää. 6/20 15 • usk ost a , t o iv ost a j a rakka ud est a • askellehti . Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. fi • ir ton u me r o 9 € 5/20 15 • askel saa usk o a , t o iv o a ja rakast aa . fi • ir ton u me r o 9 € 3/20 15 • askel saa usk o a , t o iv o a ja rakast aa . Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Seurakuntien tiimit jakavat kirjasia syrjäisimpiinkin kolkkiin. J. Kummius kunniaan Marttojen Marianne Heikkilä Ooppera lumosi Jaakko Kortekankaan Eija-Riitta KoRhola: Tuhlaajapojan veli ylpistyi juKKa KEmppinEn: Virsistä voimaa anna-maRi KasKinEn: Kaipaus saa kulkemaan olli ValtonEn: Mitä kuoleman jälkeen. fi • ir ton u me r o 9 € 3/20 15 • askel saa usk o a , t o iv o a ja rakast aa . fi • ir ton u me r o 9 € 4/20 15 • askel saa usk o a , t o iv o a ja rakast aa . Tilaa internetistä www.askellehti.. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Jouluun mennessä toimitettiin 1,6 missiokirjaa ja Johanneksen evankeliumia. + 17,17 snt/min. kunnioitusta! Mari Leppänen toivoo kirkkoon lisää Joel Hallikainen laulava kulkuri Rukoushelmet 20 vuotta Munkkina Kyproksella Jukka kemppinen: Eksynyttä ei jätetä Olli ValtOnen: Kiusauksen siunaus HyVä elämä: Vanhana saa syödä eerO Junkkaala: Alkuseurakunnan opetukset 4x kevätsiivous SYDÄMELLINEN KIITOS KAIKILLE TYÖMME YSTÄVILLE, JOTKA OLETTE OLLEET MUKANA KAMPANJASSA, JOKA JATKUU VIELÄ. Saa toivoa