Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi LEPAKOT SAAPUVAT KELLO 24 MUNKKIVELI LUO KESÄHERKKUJA ALKURÄJÄHDYS LEGOILLA TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: MAIJA PAAVILAINEN: Runebergien puutarhassa tuoksui ruusu Tosca ja Carmen kutsuvat Savonlinnaan Tango saa kahdeksankymppiset suutelemaan Nina Honkanen: Arjessa on rauha Pastorin 24 raittiuden vuotta irtonumero 9,50 € 7–8/22 MATKALLA: YÖ KYLMÄPIHLAJAN MAJAKASSA
Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen askel.kilpailut@kotimaa.fi, aiheeksi ”Valokuvauskilpailu/lemmikit”. Pix ab ay askel 7–8/22 2 ~ askel 7–8/22 2 ~. Kuvien ja videoiden käyttöoikeus LÄHETTÄESSÄSI KUVAN luovutat kilpailun järjestäjälle kaikki oikeudet esittää, muokata ja käyttää kuvaa sitoumuksetta ja vapaasti ilman erillistä korvausta. K I L PA I L U O N tarkoitettu kaikille Askel-lehden tilaajille. Parhaat kuvat pääsevät Askel 2023 seinäkalenteriin. OTA KUVA lemmikistäsi ja osallistu kilpailuun yhdellä vaakakuvalla, jonka koko on noin 1000 KB. Kerro nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi, kuvan nimi ja asiakasnumerosi. JÄRJESTÄJÄLL Ä ON oikeus julkaista kuvat ilman erillistä korvausta sosiaalisessa mediassa ja internetsivuilla sekä muilla julkaisualustoilla. Kilpailun järjestäjällä on oikeus jättää sopimaton tai kooltaan liian pieni kuva julkaisematta. JÄRJESTÄJÄ Askel-lehden kustantaja Sacrum – Kotimaa Oy Pix ab ay PARAS KUVA palkitaan kirjalahjalla sekä lemmikit-seinäkalenterilla. 14.10.2022 MENNESSÄ saapuneet kuvat arvioi raatimme, johon kuuluu myös ammattikuvaaja. Paras kuva palkitaan kirjalahjalla sekä lemmikit-seinäkalenterilla
SISÄLLYS 7–8/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Nina Honkanen on Satakunnan kansaa 14 GABRIELIN KEITTIÖSSÄ maistuu kesän tuoreus 22 Kylmäpihlajan majakka opastaa rauhaan 28 RUKOUS: Jumala ehtii ensin 30 Heikki Maakorpi: Raittius pelasti henkeni 33 HATTU & SIVELLIN: Legoperhonen lähti lentoon 34 Ensikertalaisina Savonlinnassa Ruut Kiiski ja Simo Mäkinen 42 HETKI LUONNOSSA: Oletko järvivai meri-ihminen. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Aikakausmedia ry:n jäsen. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 44 Parisuhde, yhdessä mutta etänä 47 Kirjoja laiturille ja riippumattoon 50 Kuningatar tanssii punaisissa kengissä 54 LAURA HONKASALO: Vauva keinolla millä hyvänsä 56 Freskoravintola vaalii evakkomuistoja 60 LEMMIKKINI: Sepen naskalit 62 Fredrika Runebergin puutarha kukoistaa yhä 66 TEEMU RINNE ja lommo, joka sai selityksen 70 Tässä on lukijoiden kesä 71 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 72 Pysähdy Tiekirkkoon 74 PIENET TULET: Virsuja ja älylaitteita Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi LEPAKOT SAAPUVAT KELLO 24 MUNKKIVELI LUO KESÄHERKKUJA ALKURÄJÄHDYS LEGOILLA TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: MAIJA PAAVILAINEN: Runebergien puutarhassa tuoksui ruusu Tosca ja Carmen kutsuvat Savonlinnaan Tango saa kahdeksankymppiset suutelemaan Nina Honkanen: Arjessa on rauha Pastorin 24 raittiuden vuotta irtonumero 9,50 € 7–8/22 MATKALLA: YÖ KYLMÄPIHLAJAN MAJAKASSA 16 Syöpä ja korona sulkivat Anna-Kaisa Tuomen maailman Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. 38 Yrtit ovat suosittuja hyötykasveja 20 Juha Tanska kysyy, onko elämä arpajaisia Ju kk a Gr an str öm ~ 3 askel 7–8/22. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita
Molemmissa on lähempänä Luojan taivasta. Puusta olet sinä pudonnut, väittää toinen. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 2.9.2022 Ri itt a W ei jo la / Va st av al o Maasta olet sinä tullut, joku sanoo. PÄIVI PUHAKKA Juuret askel 7–8/22 4 ~
Tiekirkot ovat taas koronavuosien jälkeen avautuneet kotimaanmatkailijoille. Mutta tuoksuja ja väriloistoa rakastan kuin ruuneperi. Keräilyään voi myös tarkentaa ja teemoittaa vaikkapa tietyltä ajalta peräisin oleviin tai tietyn arkkitehdin piirtämiin kirkkoihin. En saanut täyttä sarjaa kasaan, mutta kokemus oli mainio. Samaan teemaan liittyy sivuilla 38–41 Arja-Leenan Paavolan artikkeli hyötykasveista, jotka ovat uudessa kukoistuksessa ja nousussa. Tiekirkot ovat pääteiden läheisyydessä olevia kirkkoja, joita pidetään auki matkailijoille. Joidenkin kirkkojen yhteydessä saa kesäisin myös kahvikupillisen. Pandemia ja turvallisuusuhat ovat saaneet monet pohtimaan ruokaturvaa. Sitten on valmis taas jatkamaan matkaa. Jotkut keräävät kansallispuistoja, toiset Suomen kaupunkeja tai kaupunkipuistoja. Keräilykohteita voi vapaasti keksiä lisää. Tarkempaa tietoa niistä ja niiden aukioloajoista löytyy sivustolta tiekirkot.fi. Omia ikiaikaisia bongaussuosikkejani ovat keskiaikaiset kivikirkot. Ne löytyivät Porvoon tuomiokirkosta ja Hattulan Pyhän ristin kirkosta. Näin puutarha ja parveke voivat tarjota sekä kauneutta että kotivaraa. Ahkera bongaaja sai niistä kerättyä korttisarjan. Kesä tarjoaa mahdollisuuden koko maan kattavaan kirkkobongaukseen. Salissa kansallisrunoilijan patsas kurkistaa peikonlehden takaa. Kesän kuumuudessa ne ovat myös ihanan viilentävä kokemus. Toki voi bongata muitakin kuin varsinaisia tiekirkkoja. Kukkien, marjojen ja sienien lisäksi tekemistä itselleen kaipaava voi keräillä myös kulttuuria. Itse bongasin poikani kanssa viime kesänä kirkoista yksisarvisen kuvia. Sivuilla 62–65 Saara Vaherjoki-Honkala kertoo sanoin ja kuvin porvoolaisesta puutarhasta, jossa voi vierailla edelleen. Toimitussihteeri Päivi Puhakka kurkisti Runebergien puutarhaan. Kansallisrunoilijalle puolestaan ainoita oikeita kukkia olivat leukoijat, tuoksuherneet ja kielot. Antoisaa kesää! Freija Özcan toimituspäällikkö Askel PS. Se onnistuu hyvin lomamatkan ohessa. Muutama vuosi sitten Helsingissä seurakunnat lanseerasivat Bongaa kirkko -kampanjan. TORTTUJEN LISÄKSI Runebergeilla rakastettiin tuoksuja. Tai sitten voi etsiä niistä tiettyä taidetta tai kerätä konserttikokemuksia. Erilaisia kirkkoja, erilaisia messuja. Oma puutarhani on kaukana Fredrikan omaksumasta symmetrisestä gardenesquesuuntauksesta. Seuraava Askel ilmestyy 2.9. Lomamatkan varrella pysähdys kirkkoon tekee ihan hyvää sekä sielulle että ruumiille. Niissä on jotain hyvin mystistä. ~ 5 askel 7–8/22. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel heinä-elokuussa 2022 Kerää kirkkoja K esä on keräilyn aikaa. Niitä on peräti 265, joten keräiltävää riittää kesän jälkeenkin. Ideana oli poiketa messuun eri kirkkoihin. Torttujen lisäksi. Usein ne sijaitsevat kauniissa maisemassa. Pieni kävelyretki kirkon ympäristöön, hiljainen hetki kirkon penkissä kaikessa rauhassa. Ruusut ja jasmikkeet olivat erityisiä Fredrika Runebergille. Siellä ovat yhä voimissaan Fredrikan raparperi, pasuunakukka ja tupakka sekä vadelma, josta tortut saivat hillosilmänsä
askel 7–8/22 6 ~. – RUKOUKSEN voima on pelastanut monesti silloin, kun elämä on kuljettanut kaikkein ohuimmilla langoilla, sanoo Nina Honkanen
Mitä jää. Läheiset eivät muistele hautajaisissa ansioluetteloamme. – Elämänfilosofiani on, että me olemme toisiamme varten. Meistä muistetaan, olimmeko läsnä ja osasimmeko pyytää ja antaa anteeksi, muistuttaa kirjailija Nina Honkanen. TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 7–8/22
Nina Honkanen hymähtää kertoessaan, että hän valitsi luonteensa mukaisesti jälkimmäisen strategian. Kevyttä itse eroaminen neljän pojan kolmesta isästä ei kuitenkaan ole ollut. – Neutraalikin puhe oli usein töksäyttelevää. – Totuin ajattelemaan, että leipä on pieninä palasina maailmalla. Nina Honkanen käyskenteli Käppärän kalmistossa, jossa lepäsi koko äidin puoleinen suku. Kirjailijana hän debytoi vuonna 1997. Huhtikuussa ilmestynyt teos Sinisiä unia (Kirjapaja) summaa Honkasen elämänkaaren suuret linjat, eläväisillä yksityiskohdilla ja kasvumatkan varrella kertyneellä elämänviisaudella varustettuna. Pori on reilusti rumempi ja jotenkin aidompi. Toisille piti oppia antamaan vielä vähän pahemmin takaisin tai sitten piti pyrkiä miellyttämään muita. Tai tule kosketuksi niin, että jalat menevät alta. Miellyttämisestä pois opetteluun on mennyt muutama vuosikymmen. Kun sen läpi hiljaa nousen, näen toisin maailman. Positiivista särmikkyyttä sisältävästä porilaisuudesta puuttuu pitsinnyplääjien ja vanhan Rauman pittoreski painolasti: kaiken pitää olla ulospäin nättiä kuin pitsi! – Maailmanperintökohteen pinnan alle kätkeytyy paljon kaikenlaista kuonaa. Satakuntalaista verenperintöä pohtiessa kirjailijaa vastaan tulivat myös Satakunnassa häitä ja hautajaisia ei oikein erota toisistaan ennen kuin häissä on avattu salaa se piilopullo. Lähdin mykkyyttä karkuun Teininä Nina sisäisti, ettei Satakunnassa eletä kehuilla ja kannustuksilla, sillä sellaisia ylellisyystuotteita annetaan lahjaksi vain harvoin. – Kuuttakymppiä käyvänä pitäisi muka yhä mahtua samoihin vaatteisiin kuin parikymppisenä... Ensimmäiset lapsensa 19ja 21-vuotiaana saanut Honkanen aloitti työuransa radioja tv-toimittajana ja käsikirjoittajana. – Satakuntalaisella huumorilla voisi lohkaista, että aina kun haluaa päästä eroon kymmenestä kilosta, kannattaa erota. askel 7–8/22 8 ~. – Ympäripyöreissä työpäivissä elokuusta maaliskuuhun ei ollut järkeä, varsinkaan silloin kun sairastelin, liian ankarasti ahertanut kirjailija myöntää. Sisältäni porilaisen löysin Sinisiä unia -teos sai alkusykäyksensä viime elokuussa porilaisella hautausmaalla, jolla tehty aikamatka omaan menneisyyteen vyöryi verbaalisesti ulos puolessa vuodessa ”orgaanisena purkauksena”. Hän tunsi jotain samanlaista, mitä edesmennyt Pekka Streng kuvaa kauniisti ja herkästi laulussaan. Kymmenen kiloa per ero Rohkeasti uusiin haasteisiin heittäytyvä nainen on ollut ehtiväistä sorttia. ”Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman. – Tuli tunne, että minähän olen porilainen, vaikka olen koko ikäni kannattanut Lukkoa ja vihannut Ässiä, kiitos isäni! Patasydän ei sentään alkanut sykkiä, mutta tajusin olevani aika porilainen ihminen. En mahdu. – Pyrin siihen, etten pyytelisi aina kaikkea anteeksi, hän painottaa, mutta tuore teos todistaa, että anteeksipyyteleminen on yhä veressä. Nuorena hän työskenteli myös mallina, ulkomaita myöten. Hän oli väärässä. Värit kauniit vasta huomaan, kuulen äänet kirkkaammat, jätän soinnuttoman luolat, jätän varjot hoippuvat.” Nina oli luullut identiteettiään raumalaiseksi, mutta löysikin hautojen välissä sisäisen porilaisensa, jonka luuli kadottaneensa muuttaessaan kolmivuotiaana Porista Raumalle. Grammoja mittaava mallimaailma jätti jäljen. Tyynesti ja itsemyötätuntoisesti elämäntarinaansa kertovasta kirjailija Nina Honkasesta (54) ei huomaa, että edelliskuukausien hurja työrumba ja sairausruljanssi, perheessä riehunut rs-virus, korona ja ruokamyrkytys ovat verottaneet voimia. Hyvää huolta kunnostaan pitänyt Nina välttyi onneksi anoreksialta, eikä syö liioin suruunsa. Päinvastoin. NINA HONKANEN on tuijottanut merta ja ollut varma, ettei enää koskaan rakasta tai tule rakastetuksi
Lauantaina saatetaan vapautuneisuuden huumassa tehdä jotain, mikä ei kestä päivänvaloa. suorasanaisuuteen yhdistyvä kulmikas huumori, tunneilmaisun niukkuus ja omanlaisensa mykkyys. – Ihminen voi lähteä Satakunnasta, mutta Satakunta ei lähde ihmisestä, Lauttasaaressa asuva helsinkiläinen tunnustaa. – Maanantaista perjantaihin ollaan asiallisesti marimekot suorassa. Työ oli ihmisarvon mitta Lapsuuden kohokohtia olivat lauantait. Silloin lämpimiä voileipiä syötiin sohvalla, jolla vanhemmat eivät juuri löhönneet. Pienyrittäjäperheessä lomia ei tunnettu, paitsi kesäisin käytiin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Karkkipäivänä Suomi pysähtyi samaan aikaan lämmittämään saunaa, jonka jälkeen televisiosta katsottiin Onnenpäiviä, Englannin liigaa, westernejä ja klassikkoja. Häitä ja hautajaisia ei usein erota oikein toisistaan ennen kuin häissä on avattu salaa se piilopullo. Siinä työn eetoksessa ja elämänpiirissä vanhempien tekemä konkurssi oli häpeällinen katastrofi. – Jokainen hoitaa omat asiansa. Nuori Nina lähti juuri mykkyyttä karkuun, pääkaupunkiin ja maailmalle. Häpeä, tuo yksi raskaimmista ylisukupolvisista viestikapuloista, vääntää ihmisen oudoille mutkille, Honkanen toteaa ja siteeraa kollegaansa Juha Sep~ 9 askel 7–8/22. – Olemassaolon oikeus ja ihmisarvo tulivat työstä, jonka määrä sai joskus järjettömät mittasuhteet. Sunnuntaina kaikki mokat, ongelmat ja vaikeudet lakaistaan maton alle ja unohdetaan
Pohjakosketus on surullisen uskottava ja kylmäävä kuvaus perheenäidistä, joka kärsii vuosien ajan luonnehäiriöisen miehensä törkeästä käytöksestä, raivokohtauksista ja henkisestä väkivallasta. – Ihan mahtavaa, tulkaa ihmeessä! hän huudahtaa. Juuri ne vaikeudet ovat kuitenkin tehneet hänestä nykyisen itsensä. Se ei ole amputoiva tai elämää rajoittava asia. Ninalle ei tulisi koskaan mieleenkään kieltäytyä lasten tapaamisesta tai sanoa, että hän kaipaa työrauhaa ja yksinäisyyttä. – Ja ellei minulla olisi ollut 33 vuoden takausvelkaa, voisin olla itsekeskeinen, munaton akka, joka tekisi todennäköisesti tikusta asiaa ja murhetta. Tervetuloa korpimökille! Ensi kerran raskaaksi 18-vuotiaana tullut ja 42-vuotiaana neljännen lapsensa synnyttänyt Nina Honkanen elää itse ”mahdollisimman kaukana vahingollisista ihmissuhdedynamiikoista”, ja aikoo tässä rauhan tilassa vastedes pysyäkin. Vasta viime aikoina hän on ymmärtänyt, että ”teemme toisillemme sen mitä osaamme. Elämänfilosofiani on, että me olemme täällä toisiamme varten. Äitiys on tuottanut toisinaan myös syviä epäonnistumisen tunteita. Ihminen on kuin mustekala. – Tässä maassa on liikaa naisia ja miehiä, jotka yrittävät selvitä jotenkin viikosta toiseen. Älä keskity omaan napaasi Nina Honkanen ei pidä itseään erityisen urheana tai jaksavaisena uhrautujana, mutta yhden asian hän tietää varmasti: lähimpiensä eteen hän on valmis tekemään mitä vain. Se on valitettavasti helpommin sanottu kuin tehty. – En voi silti väittää, että kaikki olisi mennyt minullakaan putkeen. Oman elämänsä sankaruuden perään saa toki huutaa, mutta kohtuullinen toimeentulo ja mielenterveys ovat edellytyksiä sille, että ihminen säilyttää omanarvontuntonsa, Nina Honkanen huomauttaa. Viimeisistä veloista vasta aivan äskettäin selvittyään hän tietää totisesti, mitä on olla köyhä ja menettää yöunensa maksamattomien laskujen takia. Hän tietää, miltä tuntuu, kun ei ole varaa ostaa ruokaa, harrastaa, matkustaa, käydä ulkona syömässä tai ostaa uutta polkupyörää varastetun tilalle. Hän tarvitsee monta lonkeroa klaaratakseen jotenkin kaikkien inhimillisten heikkouksiensa kanssa. Kirjailijan motiivina on yrittää ymmärtää ihmisiä: miten ja miksi yksi asia elämässä johtaa toiseen. Pohjakosketus narsistin kanssa Omien mielenliikkeiden ja valintojen käsittämisessä Honkasella riittää yhä rutkasti työtä. Vaikka ajatellaan, ettei sukupuoli ole enää määrittävä tekijä, niin välillä poikien jälkiä korjatessa tuntuu, että kyllä se pikkuisen on, Nina naurahtaa. Tai mihin meistä on. – Kun keskittyy muiden ihmisten auttamiseen eikä vain omaan napaansa, se auttaa pysymään selväjärkisenä. Läheiset voivat vain ihmetellä, mikseivät he lähde sairaista suhteistaan. Mitään riskiä ei muka pitänyt olla, mutta takaus johti Honkasen 33-vuotiseen velkasavottaan. Miniä, käly ja pojantytär antavat onneksi vertaistukea. En olisi uskonut 10 vuotta sitten – ääh, nyt mua alkaa itkettää – että saisin tällaisen mielenrauhan. pälää: ”Jos olen persaukinen, käännän posken, jos varoissani, selän.” Sankaruutta suurempaa Tytär takasi ensimmäisen lainan vanhemmilleen 18-vuotiaana, heti kun hänen nimikirjoituksensa kelpasi pankin papereihin. Kesken haastattelun yksi pojista soittaa, voiko tulla kaksivuotiaansa kanssa äidin seuraksi korpimökille. – Naisena olen vähemmistössä. Nina Honkanen on saanut kahdeksasta kirjastaan eniten palautetta Pohjakosketuksesta (Into 2019), jonka sangen pitkä ja raskas materiaalin keräämisprosessi ja kirjoittaminen veivät hänen elämästään 14 vuotta. – Aina tulee eteen seuraava lähimmäisyyttä vaativa teko, joka pitää vain hoitaa. – En ole todellakaan ylpeä kaikista teoistani. – En ole ehtinyt pysähtyä nauttimaan kaikista hyvistä asioista ja töistä, joita on tullut tehtyä, kun aina on pitänyt vain mennä eteenpäin. – Ihmisyys on loputtoman mielenkiintoinen. Muiden hyvään keskittyminen voi joskus mennä liian pitkälle. – Äitiys on ollut orgaaninen osa olemistani. Voisin olla munaton akka Ninan omatkin valinnat, etenkin ne erot lasten isistä, ovat tuottaneet hänelle takavuosina kovasti häpeää ja syyllisyyttä. Kaikki kokemukset, ajatukset ja tunteet voi onneksi suodattaa kirjoihin tai käsikirjoituksiin. Myös yhteisten ”rakkauslasten” isät ovat vuorollaan jättäneet jälkiä, joita ilman hän ei olisi hän – eikä hänellä olisi ihania lapsiaan. Suhteet kaikkiin poikiin ovat hyvät ja läheiset, ja niissä hän kokee onnistuneensa, vaikkei kyennytkään tarjoamaan lapsilleen ehjää ydinperhettä. Tai mitä on odottaa joulun alla toimeentulopäätöstä ja jännittää, tuleeko lapsille pukki vai ei. askel 7–8/22 10 ~. Niin monta kiveä on vielä kääntämättä ihmisen ymmärtämisessä ja ihmisenä pärjäämisessä. Siksi moni lukija onkin tunnistanut itsensä päähenkilöstä, joka luulee liian pitkään olevansa itse syyllinen luonnehäiriöisen puolisonsa sietämättömään toimintaan. Velan aiheuttama jatkuva taloudellinen suorituspaine ja yksityiselämän haasteet ovat tehneet Ninasta sellaisen, ettei hän jää missään tilanteessa tuleen makaamaan pitkäksi aikaa. Työni ovat mahdollistaneet sen, että lapset ovat kulkeneet mukanani kaikkialle runoilloista rock-keikkoihin. On kohtia, joissa toimisin toisin, jos osaisin matkustaa ajassa. Hänen perheeseensä kuuluvat oma 12-vuotias kuopuspoika ja näyttelijäpuoliso Hannu-Pekka Björkman kahden poikansa kanssa. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.” Erojen syyt olivat erilaisia, eivätkä aina hänestä kiinni. Kiivaassa työja elämänrytmissä on varjopuolensa
Hän tuntee itsensä ehdottomasti onnelliseksi. Tuntuu hyvältä tietää, millaiseen todellisuuteen herää aamulla. Tuota Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemää kappaletta Nina on laulanut tuhansia kertoja lapsilleen näitä uneen tuudittaessa, ja laulaa edelleen mummina ja kummina. Kuin Sinisessä unessa Nina Honkanen on kiitollinen siitä, että on saanut opiskella, tehdä kiinnostavia töitä, elää lastensa ja läheistensä kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. – Rukouksen kautta olen saanut voimaa, turvaa ja lohtua varsinkin silloin, kun elämässä on ollut vaikeinta, mutta muulloinkin. Riippumatto on toisia varten Vapaahetket ovat yhä välillä suorittamista. On osattava nauttia, kun tunnelma on leppoisa kuin Sinisessä unessa. Terveyskin on kunnossa. Jos Ukrainan sota ahdistaakin, omassa arjessa on rauha. Puolison kanssa ostettu talo ”korvessa” Pihtiputaan ja Viitasaaren rajalla on siunaus, sillä siellä saa rentoutua rauhassa, Nina sanoo ja näyttää kännykkäkuvia ja -videoita maalaisidyllistä järven rannassa. – Ehkä tietty hyväksytyksi tulemisen kokemus jäi aikanaan saamatta. Luterilaiseen kirkkoon kuuluva Honkanen on tottunut rukoilemaan lapsesta lähtien, useita kertoja päivässä. – KIRJOITTAJAN elanto on pienestä kiinni. – Toisaalta olen ehtinyt elää jo niin paljon itseäni varten ja tehdä itsekkäitä päätöksiä, ettei yksikään cappuccino tai valkoviini ole jäänyt juomatta silloin, kun niille on ollut tarvetta. En olisi uskonut 10 vuotta sitten – ääh, nyt mua alkaa itkettää – että saisin tällaisen mielenrauhan. Onneksi olen saanut apurahan tai työtarjouksen juuri kun usko kirjoittamalla elämiseen on meinannut loppua. Tavoitteena on löytää tasapaino muita ja itseä varten olemisen välillä. Nukkumaan voi mennä vailla pelkoa ja huolta. Toinen rauhoittava tekijä on rukous. ~ 11 askel 7–8/22. – Voisiko enää elämältä enempää toivoa. – Riippumatto ei ole ollut meikäläistä varten. – Ja saan jakaa elämääni läheisten kanssa, joista ei paremmasta väliä! Ensimmäisen kerran erojen jälkeen koen, että minulla on täysi oikeus rakastaa ilman anteeksipyytelyä. Elämä saattaa riepotella jo seuraavassa käänteessä, mutta siihen hän on tottunut. En ehtisi mennä siihen – tai ehtisin, mutten ihan vielä osaa. Hän toivoisi osaavansa pysähtyä ja olla enemmän läsnä tekemättä mitään. Olen hakenut muita auttamalla olemassaoloni oikeutusta, vaikka ihmisen pitäisi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Nina Honkanen on tottunut olemaan liikkeessä ja toimimaan
Onpa se hyvä kalsiumin lähdekin. Nyt heinäkuulla kukkien tilalla kiiltelee makoisia marjoja. Siksipä Louis Armstrong, Elvis ja Norah Jones ovat osanneet laulaa: ”I found my thrill, on a blueberry hill.” Siis rakkaudesta, joka löytyi mustikkamäeltä. FREIJA ÖZCAN Mustikkamäellä MUSTIKKA EI yleensä näytä mustalta, sillä sen pintaa peittää sinertävä vahakerros. Heinä-elokuu AJASSA M etsässä kävellessäni kuulin pörinää. Tuttu suomalainen mustikka on oikeastaan nimeltään kangasmustikka, Vaccinium myrtillus. askel 7–8/22 12 ~. Sen syönti saattaa estää tai parantaa silmäsairauksia ja ehkäistä muistihäiriöitä. Kannattaa pitää kännykkä ladattuna ja GPS päällä. Mustikan poiminta onkin sitten oma juttunsa. Toisaalta hitaasti poimiessa voi nauttia kangasmetsän tuoksusta ja metsän äänistä. Viimein saa palkakseen talven terveyspommit tai ainakin yhden illan mustikkapiirakan. Kun aikansa möyrii mustikan himossaan varvikossa katse maantasassa, saattaa eksyä tutultakin reitiltä. Mustikan poimijaa vaanii myös vaara. Itse olen kantanut mukana pientä jakkaraa, jolla istun kun poimin. Se pienentää sydänja verisuonisairauksien, silmäsairauksien ja syövän riskejä. Mustikka kukki. Sen marjoissa on runsaasti Aja B-vitamiinia, mangaania, kuituja ja flavonoideja. Mustikkaa sanotaan superruoaksi. Tarkemmin katsottuna kangasmetsä oli tulvillaan pienen pientä ja herkkää kukkaa. Kimalainenhan se siinä lenteli kukasta kukkaan kauhealla tohinalla. Se kasvaa paitsi meillä myös Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Pienen marjan napsiminen varvuista on työlästä puuhaa. Sitten voi valita, veteleekö varpuja poimurilla ja siivoaa myöhemmin vai poimiiko siististi ja hartaasti jo heti alkuunsa. Pörriäinen on pölytystehtävänsä tehnyt
Kansanperinnettä tunnetusti keräillyt Lönnrot oli kiinnostunut myös kasveista. Niin kuin Ukrainassakin nyt. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juha Javanainen, Opettaja 10/2022 Viisautta Ihminen palvelee Jumalaa myös joutilaisuudessa. Voimme myös valita, kuinka syvästi loukkaannumme. Sekin on vaistonvaraista, eikä liene sattumaa, että käymme tervehtimässä puuvanhuksia tietoa ja turvaa hakien. Näyttelijä, kolumnisti Hannu-Pekka Björkman, Eeva kesäkuu 2022 EHKÄ VIISAIN sanonta, jonka olen koskaan kuullut, menee näin: ”Maailmassa on asioita, ja me suhtaudumme niihin.” Siinä se on! Voimme VALITA, menemmekö raiteiltamme tunteidemme vyöryessä päälle. Entinen kansanedustaja ja eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen, Viva 5/2022 SAMOIN KUIN ihmisellä, myös luonnolla on muisti. Herbaarion kerääminen voisi kuitenkin olla kiva kesäharrastus vaikkapa lasten tai lastenlasten kanssa. Se tekee huonoa keskittymiskyvylle ja kielelle. Mutta pitää yrittää elää niin normaalisti kuin mahdollista, vaikka olisi miten vaikeaa. Herbaariossa on esillä 751 kasviarkkia. Kun päätös on tehty, on tie valittu: joko se on kevyt, tai sitten se on todella, todella raskas. Herätä henkiin herbaario Konnanvihvilä, Juncus bufonius Savijäkkärä, Gnaphalium uliginosum Syyläjuuri, Scrophularia nodosa Tu ru n yli op ist on ka sv im us eo ~ 13 askel 7–8/22. Turun yliopiston kasvimuseo on julkaissut Lönnrotin kokoelman digitaalisena herbaariona 100-vuotisjuhliensa kunniaksi. Niiden muisti ulottuu kauemmas kuin ihmisen ikä, ja ehkä juuri siksi erityisen suuren puun kohdatessamme hiljennymme kunnioituksesta. – Martti Luther ELIAS LÖNNROTIN kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen kasvikokoelmaan voi nyt tutustua netissä. Puut muistavat historiansa ja puhuvat siitä omalla kielellään. Kasvikokoelmat eli herbaariot kuuluivat harrastajien lisäksi myös pitkään koulujen opetukseen. Me saatamme ihmetellä, kuinka kauniina ja siististi pukeutuneina he siellä kulkevat. Heinä-elokuu Lainasanat VAIKKA OLI sota, siinä oli samaan aikaan monta maailmaa. Kesäisin kerättiin kasveja, prässättiin kirjan välissä ja aseteltiin huolellisesti akvarelliarkille pienillä teipinpaloilla. Sitä varten hän joutui myös luomaan suomenkielisen kasvitieteen sanaston. Lukion vaatimukset yhtään pidempien tekstien lukemisesta tai tuottamisesta tulevat monelle suurena järkytyksenä. Toimittaja, TV-persoona, kolumnisti Katja Ståhl, Apu 21/2022 EMPATIATAIDOT KUIHTUVAT samalla, kun keskustelu kasvokkain vähenee ja nuoret tykittävät toisilleen lyhyitä viestejä kännyköillään. Ja siitä oppii tuntemaan kasvit. Arkille kirjoitettiin kasvin nimi suomeksi ja latinaksi sekä päivämäärä ja poimimispaikka. Luonnontajumme kertoo, että kyseessä on erityinen yksilö. Nykyään kouluissa kasveja saatetaan keräillä kuvaamalla ne kännykällä, mutta latinankieliset nimet ovat jääneet unohduksiin. Hän julkaisi vuonna 1860 ensimmäisen suomenkielisen kasvion, joka esitteli kaikki silloin tunnetut kasvilajit Suomesta
Pix ab ay MUINAISTULOKKAAKSI luokiteltu, kaunokkien sukuun kuuluva ruiskaunokki saapui Suomeen todennäköisesti Italian alueelta. luontoportti.com Kuukauden kukka: Ruiskaunokki Kukat, rauha, saunan tuoksu. Vanhoja perinteitä voi kunnioittaa tekemällä herkulliset mausteliemikurkut piristämään annoksia. Ruiskaunokki on Eestin kansalliskukka sekä Päijät-Hämeen maakuntakukka. Ylevään kukoistukseen tässä reseptissä vie kirjolohen mäti, joka on erittäin virkistävä tuulahdus mereltä. Keitä kunnes vesi on lähes kokoaan haihtunut. P i xa ba y AJASSA Jaakko ja Ukko NAISTENVIIKON LOPUKSI heinäkuussa 25.7. Muuten saatiin pelätä ukkosenilmoja, salama olisi polttanut heinät ja tehnyt muita tuhotöitä. miehekäs Jaakko heittää veteen kylmän kiven ja lopettaa uimakauden. Siivilöi neste ja laita jääkaappiin maustumaan. Mikä ihmeen Jaakko. Hyvin mesipitoiset kukat ovat kauniita, ja syötäviä terälehtiä voi käyttää vaikka kakkuja tai salaatteja koristamaan, jos kukat ovat itse kasvatettuja tai luonnosta kerättyjä. Kettusia askel 7–8/22 14 ~. Ruokapöytäänkin sama eetos saa tarttua: kesästä, oman maan mullasta ja merestä voi poimia aineksia, jotka ovat odottaneet pääsyä yhteiseen pöytään. Lisäksi vihreäsävyinen kermakastike sointuu luonnon ja vehreyden ympäröimän puutarhajuhlan tunnelmaan. Onni on pienten hetkien aistimuksissa. Jaakosta tulikin kansanomainen ja pidetty pyhimys. Halkaise sipulit kahKesäjuhlat ovat erityisen viehättävää aikaa, joka kokoaa meitä tuoreiden herkkujen äärelle. On riemullista toivottaa tervetulleeksi kukin omana itsenään, ehdoitta. KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN J uhlissa aistii helposti elämän täyteyttä, vapautta, iloa ja yhdessäoloa. Varhaisperunakirjolohenmäti-salaatti Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Maatalouden kehittymisen myötä lajin kukoistusaika osuu 1700-luvulta 1900-luvun alkuun ruispeltojen runsaana rikkaruohona, kunnes tehoviljely vei kasvilta elintilaa. Laita blenderiin ja sekoita kunnes tilliliemessä on haluttu väri. Laita kattilaan kuorimattomat perunat ja noin 25–30 ml suolaa veteen kiehumaan. Yksinkertaisuudessaan mikään ei voita perunaa, jonka makupariksi voi näppärästi laatia aurinkoisia makuja. Koska apostoli näin pohjoisesta näkökulmasta katsottuna selvästi lähenteli Ukko Ylijumalan toimenkuvaa, alettiin häneen liittää Ukon palvonnan loppuessa tämän ominaisuuksia. Viime vuosikymmeninä sitä on taas voinut löytää pelloilta ja puutarhoista silmän, suun ja kimalaisten iloksi. Aloita kastikkeen valmistus ja kuumenna kattilassa rypsiöljy ja pilkottu tilli noin 50 asteiseksi (kädenlämpö noin 40 astetta). Jaakon päivän aikaan kaivattiin poutaa heinätöihin, joten sateita ja myrskyjä haluttiin välttää kaikin keinoin. Parempaa ei saa isolla rahallakaan. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan, että Jaakko viittaa apostoli Jaakobiin, joka oli yksi Sebedeuksen pojista. Jaakon päivänä vältettiin töitä, joista aiheutui kolinaa, kuten pesukartulla lappaamista tai kirveellä hakkaamista. Ukkosenjylinän pojiksi näitä jostain syystä kutsuttiin
Ju kk a Gr an st rö m Ga bri el Sa lm ela tia, ota vain aivan uloin, helposti lähtevä kuori pois ja valele leikkuupinta oliiviöljyllä. Keitä parsaa minuutin verran. VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ KESÄLLÄ YKSINKERTAISET herkut tuoreista raaka-aineista maistuvat. Käytä tarjoiluun myös parsan nuppuja, perunan puolikkaat, pilkottua ruohosipulia ja lopuksi annostele kastike. Ravitsevamman annoksen saat, kun tarjoat leivän kanssa esimerkiksi maustekurkkua ja tahini-levitettä. Tuulahdus mereltä Näitä tarvitset: Blenderi, siivilä/suodatinkangas, säilykepurkki, lämpömittari Salaatti: 500 g varhaisperunaa 250 g pieniä vaaleita sipuleita (helmisipuli) 100 g kirjolohenmätiä tuoretta tankoparsaa oliiviöljyä ruohosipulia Kastike: 250 ml rypsiöljyä 250 ml tilliä 1 rkl créme fraîchea 150 ml kermaa 1 tl sitruunamehua ~ 15 askel 7–8/22. Viimeistele kastike: Kiehauta kerma, sekoita hyvin créme fraîche ja mausta. Laita leikkuupinta alaspäin uuniin noin 10–12 minuutiksi. GABRIEL SALMELA Gabriel Salmela on munkkiveli ja dominikaanisen kulttuurikeskuksen johtaja. Irrota sipuleista kuori ja kerroksittain lohkoja, joiden päälle tulee mätiä. Säilyy pari kuukautta. Lisukekurkku: 4 avomaankurkkua, 150 ml valkoviinietikkaa, 70 g sokeria, pari tähtianista, korianterin siemeniä, laakerinlehtiä, sinapinsiemeniä, kurkumaa. Kiehauta liemiainekset niin, että sokeri sulaa kokonaan, ja kaada purkkiin. Öljyä perunat rypsiöljyllä ja laita uuniin noin 15 minuutiksi. Lisää lopuksi vihreää tillilientä, mutta älä sekoita kokonaan vaan jätä värivaihtelua. Anna maustua vähintään tunti; vuorokauden kuluttua lisuke on vielä parempaa. Pese ja puolita kurkut ja asettele purkki täyteen
Korona ja sairaus pelottivat. – Syöpä ei ollut levinnyt muualle kehooni, mutta jälkihoitona sain sarjan sytostaatteja. Kaikki on kesken, kaikki on hyvin Viisi vuotta, kolme syöpää. Siihen ei ole olemassa vastausta. Kauniaisten seurakunnan kappalainen Anna-Kaisa Tuomi sanoo, että sairauden keskellä miksi on maailman turhin kysymys. Sairaala meni kiinni ja hoito hankaloitui, koska rokotuksista ei ollut vielä mitään tietoa. Kolmas syöpä leikattiin juuri korona-ajan ensimmäisenä päivänä. Mutta sairaus kyllä väistämättä opettaa asioita. askel 7–8/22 16 ~. Mihinkään ei voinut mennä. Kerran viikossa Anna-Kaisan sisar Olen allerginen syöpäkertomuksille, joissa ihmiset taistelevat ja voittavat. Ei se mene niin. Kokemus oli hurja. – Olen vähän allerginen syöpäkertomuksille, joissa ihmiset taistelevat ja voittavat. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM P astori Anna-Kaisa Tuomi pohtii elämänsä avaamista sanoiksi viimeisen viiden vuoden ajalta, kun kolme syöpää ovat täyttäneet sen. Niiden aikana elämä sulkeutui täysin kodin seinien sisäpuolelle yhdessä puolison kanssa. Toinen leikkaus oli odotettavissa kolmen viikon päästä. – Kaikki muuttui minun ja maailman kohdalla, Tuomi muistelee
PASTORI ANNA-KAISA Tuomelle papin tärkein tehtävä on kohdata ihmisiä ja välittää heille Jumalan rakkautta. ~ 17 askel 7–8/22
– Toinen koiramme sai juuri pennut. Onko tapani suhtautua elämään sairastuttava. Mieli täyttyi kysymyksistä. – Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa kenelle tahansa. – Keho on aina tässä, vaikka mieli kulkisi muualla. – Hoitoputken aikana konkreettisesti eletään vain päivä kerrallaan. Sen avulla voi purkaa asioita ja ymmärtää niiden syvimmän ytimen. Nuoret eri maista jakavat sen yhdessä. Sen jälkeen hakeuduin retriittiohjaajakoulutukseen. Toisaalta keho ja sen hoitaminen vaikuttavat syvästi myös mieleemme. Hiljaisuudellekin kannattaa antaa aikaa. Olenko elänyt aivan väärin. Hoitoputkessa päivä kerrallaan Kamppailu Jumalan kanssa oli kuitenkin vahvaa. Anna-Kaisa Tuomi sanoo oppineensa kehollisuudesta joogan kautta. Loputon kysymysten tulva täytti sairastuneen mielen. Rakkaus on vahva, kaikkia yhteen sitova voima. Anna-Kaisa vei seurakuntansa nuoria tutustumaan rakkaaseen paikkaan 2000-luvun alussa. – Hain sen ja se lähti taakseen katsomatta. askel 7–8/22 18 ~. – Hiljaisuus alkoi tuntua hyvältä, kun oma työ oli täynnä puhumista ja silloinen nuorisopapin maailma täynnä ääntä, Anna-Kaisa muistelee. – Rukous ei aina tarvitse sanoja. – Aikuiset lapsetkaan eivät päässeet minua katsomaan eivätkä joutuneet näkemään kärsimystäni, vihaani ja pelkoani. Kokemus oli pysäyttävä. Retriitti ei ole seikkailupuisto Hiljaisuudella on ollut osansa mielenrauhaan johtavalla tiellä. Nautinto löytyi läheltä. Luomakunta ja Jumalan läsnäolo siellä on arvokas asia ymmärtää ja nähdä. Siihen ei ole olemassa vastausta. Turhat huolet ja pohdinnat häviävät pakosti pois mielestä. – Olen nyt suostunut siihen, että tämä on minun elämäni ja nämä kokemukset kuuluvat siihen. Siinä on yksi hiljaisuuden ydin. – Minulle on olemassa Uusi ja Vanha testamentti ja kolmantena niiden rinnalla Luomakunnan kirja. tuli hänen kanssaan ulos kävelemään turvavälit huomioiden. Kokemus antoi myös oppinsa luopumisesta. – Ensi kädessä on huomattava se, mitä ihmiset juuri nyt kaipaavat. Aina ei voi oivaltaa suuria, merkittäviä asioita. Mutta vihainen saa kyllä olla! Ja kannattaakin olla. – Mitä minulle yritetään opettaa. – Yksi retriittiin tulon harha on ehkä se, että retriitissä pitäisi aina tapahtua jotain ihmeellistä. Papin työssä oman kärsimyksen kokemuksesta voi olla apua muille. Ainakin toisen tunteet on helpompi tunnistaa, vaikka jokaisella on aina oma tapansa reagoida ja suhtautua asioihin. Anna-Kaisa kertoo ohjaavansa pari retriittiä vuodessa, yleensä juuri Vihdin Riuttarannassa tai Utön saarella. Anna-Kaisa sanoo ymmärtäneensä, että Jumala tai elämä eivät ole hänelle mitään velkaa. Ja kuitenkin. Ei tarvinnut matkustaa kauas. Puhelin toi maailmaa onneksi lähemmäs. Se ei ole suoritus, jonka velvollisuus on avata heti elämän ovia. – Oli ihana nähdä, että he löysivät paikasta aivan saman kuin minäkin olin nuorena löytänyt. – Taizén jumalanpalveluksissa on aina noin kymmenen minuutin hiljainen osio. Olin kuin Jumalan silmässä Hiljaisuus on kuljettanut myös hiljaisuuden joogan luo. Kelttiläiset kristityt sanovat, että jos et löydä Jumalaa luomakunnasta, et löydä häntä kirjastakaan. Olenko liian raskasmielinen. Parveke kerrostalossa osoittautui elämän keitaaksi. Anna-Kaisan mielestä kaikki suunnitelmat ovat harhaa, jossa me kaikki elämme yleensä niin kauan, kunnes joudumme kokemaan jotakin pysäyttävää. Anna-Kaisa Tuomi toimii myös hiljaisuuden retriitin ohjaajana. Vähänkin on riittävästi. – Jatkuva yrittäminen kuvaa nykyistä elämyshakuista elämää. Itselleni hiljaisuus avautuu aina Jumalan läsnäolon kautta. Retriitit tuovat kirkon elämään ihmisiä, jotka yleensä eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa. – Miksi on maailman turhin kysymys. Emo lähti taakseen katsomatta Kelttiläinen hengellisyys on myös tärkeä osa Anna-Kaisa Tuomen elämää. Ehkä meidän ihmistenkin pitäisi oppia näin luopumaan asioista, kun on sen aika. – Eija Nurmion retriiteissä Vihdin Riuttarannassa löysin seuraavan kerran oman hiljaisuuden kokemukseni. Pentujen kasvatustyö oli tehty. Jooga auttaa meitä pysähtymään hetkeen. Joogan avulla ystävyys kehon Jumala tai elämä eivät ole minulle mitään velkaa. Elämä vei sen jälkeen mennessään, opiskelut, työ ja perhe ottivat osansa. Miksi joudun kokemaan kaiken tämän. He saivat olla etäällä olosuhteiden pakosta. Erityisesti näin keväällä luomakunnan ihmeet näyttäytyvät Anna-Kaisalle vahvasti. Taizén siemenet itivät kutsuvaan maahan. Hiljaisuus alkoi itää Anna-Kaisa Tuomi on itse kohdannut hiljaisuuden viljelyn ensimmäisen kerran Taizéssä, Ranskassa, jonne hän lähti heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Taizén ekumeenisessa veljesyhteisössä on sitouduttu rukoukseen. Se on sinänsä hyvää elämää. Sairastumisten myötä Anna-Kaisa kokee kehonsa pettäneen hänet monta kertaa. Epätoivossa se on täysin luonnollista. Näin ei välttämättä tapahdu. Miksi minulle käy näin jo kolmannen kerran. Olin helpottunut heidän poissaolostaan. Retriitti ei kuitenkaan ole mikään seikkailupuisto vaan hieno mahdollisuus pysähtyä ja olla. Viisi pientä pentua ovat olleet ihana luomisen kokemus. Hetkeen asettuminen on ollut Anna-Kaisalle suuri selviytymisen apukeino. Tuomi kertoo, kuinka Pipsa-koira oli valmis tulemaan kotiin kasvattajan luota. Se on ollut ensimmäinen kosketukseni hiljaisuuteen. – Hiljaisuus on väline elämän perimmäisten asioiden tunnistamiseen
– Kirkolliset toimitukset ovat rakas jatkumo työssäni. Sakraalitila loi ihan oman erityislaatuisen tunnelmansa. Muita ihmisiä jooga voi auttaa siihen. Elämässä hiljaisuus puhuu. Kirkossa joogaaminen tuntui olleen arvokas kokemus myös monelle seurakuntalaiselle. Saatan ystäviä rajalle Kohtaamisia Anna-Kaisa Tuomella on totisesti riittänyt. Kaikkien näitten vuosien jälkeen tunnen lähes kaikki vainajat, joten kuolemat koskettavat usein hyvin henkilökohtaisesti. Tällä hetkellä hän tekee pääosin aikuistyötä, vihkimiset, kasteet ja hautajaiset osana sitä. On arvokasta mutta samalla raskasta saattaa heitä viimeiselle matkalleen – kuin koko ajan ystäviään saattaisi eteenpäin. Matka jatkuu. Tarvitsen sitä ensi kädessä pysähtymiseen, Jumalan kohtaamiseen. – Toki joskus pulpahtaa mieleen yllättäviä tunteita, mutta uskon, että hiljaisuudessa, kuten joogassa ensi kädessä itsensä kohtaaminen on iso lahja. ~ 19 askel 7–8/22. Olin kuin Jumalan silmässä. – Itse olen aikalailla tietoinen omista ajatuksistani ja tunteistani. Hän on toiminut lähes 30 vuotta Kauniaisten seurakunnan pappina. Mukana on rukouksia ja hiljentymistä, Jumalan edessä lepäämistä ja voiman hakemista elämän taisteluihin. Hän on ohjannut hiljaisuuden joogaa Kauniaisten kirkon kirkkosalissa. – Kun makasin joogamatolla alttarin edessä, näin itseni suuresta kolmioikkunastamme, kynttilöitä ympärilläni. Yleensä siellä istutaan tiukasti paikoillaan, nyt maattiin lattialla. kanssa on kasvanut hiljalleen uudelleen. – EN ole toiminnallinen ihminen enkä tarvitse hiljaisuutta rauhoittumiseen. Hiljaisuus alkoi tuntua hyvältä, kun oma työ oli täynnä puhumista. Hiljaisuuden jooga voi Anna-Kaisa Tuomen mukaan olla yksi uusi tapa löytää ihmisiä kirkkoon. Se hiljentää
Yllättäen kirjastossa päähäsi melkein kirjaimellisesti putoaa kirja, joka avaa uuden näkökulman tilanteeseesi. Israelin erämaavaelluksesta on tullut perustavanlainen esimerkki Jumalan vapauttavasta toiminnasta maailmassa. Kokemus Vapauttajajumalasta ihmisen henkilökohtaisena Vapahtajana on auttanut lukemattomia kilvoittelijoita katsomaan käsillä olevan ahdistuksen tuolle puolen. Ihmiset, asiat ja ilmiöt kohtaavat ennakoimatta ja yllätyksinä siksi, että niiden välillä vallitsee merkityssuhde. Ajatus Jumalasta johdattajana pois sorron ikeestä on rohkaissut ja rohkaisee edelleen kansoja taisteluissaan vapaudesta. Toimiiko johdatus buffettijonossa. askel 7–8/22 20 ~. Merkintöjä maan äärellä Ju ha Ta ns ka MINULLA OLI tarve löytää ratkaisuja sukupolvia vanhan kotitilan tulevaisuudelle. Vieläkö Jumala johdattaa kansoja ja yksilöitä tiellä vapauteen. Pitkään odotettu työpaikka saa ihmettelemään, miksi vasta nyt työantaja havaitsi hakijan pätevyyden. Kun pitkään odotettu työpaikka vihdoin avautuu, hurskas mieli saattaa tulkita kyseen olevan siitä, että vihdoin koitti oikea aika, kairoshetki, uudelle työlle. Psykoanalyytikko C. Epäilijä puolestaan näkee merkitykselliseltä tuntuvat, yllättävät tapahtumat sattumina tai hyvänä tuurina. Syvästi uskova ihminen näkee merkkejä ja johdatusta herkästi kaikkialla. G. Let It Be nostaa mieleen ehkä muistoja tai virtaa ohi korvien vailla syvempää merkitystä. Olet esimerkiksi miettinyt pääsi puhki jotain ongelmaa tai kulkenut kuukausia ja vuosia epätietoisena vailla selkeää suuntaa. Kuvassa erämaasta tienä vapauteen kaikuvat Vanhan testamentin kertomukset Israelin autiomaavaelluksesta Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata. Ehkä tunnistat synkronisiteetin elämänvaiheissasi. Tai juhlassa päädyt buffettijonossa syvälliseen keskusteluun ventovieraan kanssa, joka käy parhaillaan läpi tai on jo selvinnyt hämmentävän samankaltaisesta tilanteesta, jonka läpi itse kuljet. Sattuma vai johdatus. A jatus ”Tie vapauteen kulkee erämaan halki” toistuu eri vivahtein kirkon opettajien kirjoituksissa läpi vuosisatojen. Termi tarkoittaa, että todellisuudessa ei vallitse pelkästään syyja seuraussuhteiden lainalaisuus. Kun rakas jättää ja suurimman surun keskellä radiossa soi Beatlesien Let It Be (”Anna sen olla”), sanat saattavat tuntua Jumalan viestiltä surevalle sydämelle. Jung toi keskusteluun sattumasta ja johdatuksesta ajatuksen todellisuuteen kätkeytyvästä synkronisiteetista. Pakomatkalla Jumala johdattaa – heprean kielessä kirjaimellisesti – ”vie” tai ”johtaa” kansansa ulos ahdingosta. Sisältääkö ”Let it be” viestin Jumalalta
Mitä tapahtui matkalla ruokalaan. Siksi se tuottaa yllätyksiä eikä aina sitä, mitä alussa luulen tai pelkään tarvitsevinani. Mikä määrää kotitilan kohtalon. Kokoontumisia on iltaisin ja viikonloppuisin, välissä itsenäistä työskentelyä. Vieläkö Jumala johdattaa kansoja ja yksilöitä tiellä vapauteen. JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Jo ha nn a Ta ns ka Mitä kuoriainen lensi kertomaan. Se tapahtui sinä lyhyenä hetkenä, jona kävelimme auditoriorakennuksesta ruokalarakennukseen. ~ 21 askel 7–8/22. Ojensin kuoriaisen potilaalleni ja sanoin: ’Tässä on pillerinpyörittäjäsi’.” Epäilevä mieli ei silti yleensä vakuutu kertomuksista johdatuksesta tai synkronisiteetista. Naisen kertoessa unestaan Jung kuuli suuren lentävän hyönteisen kopsahtavan ikkunaan. Hae sinne. Minut oli pyydetty maatalousoppilaitoksen kevätjuhlaan pitämään juhlassa puhe valmistuneille. Jumalan johdatus näyttää toteutuvan arkisen elämän tapahtumissa. ”Minunkin kotitilani on jäämässä tyhjilleen. Unessa naiselle annettiin kultainen pillerinpyörittäjä, ”arvokas jalokivi”. Hengellisen ohjauksen perinteet opastavat kärsivällisesti erottamaan yhä herkemmin Jumalan ääntä maailman ja mielen tuottaman melun keskellä. Isä joutui yllättäen vuodeksi sairauslomalle. Kuluva satokausi on kolmaskymmenes vuosi pienviljelijänä – vailla mainittavaa menestystä. Se ei ole johdatusta, joka olisi vain minua varten. Opintoviikkoja kertyi parin vuoden aikana sen verran, että keskellä 1990-luvun alun lamaa silloinen maaseutukeskus myönsi luvan viljelijäksi ryhtymiseen, ja pankki myönsi maatilalainan korkealla korolla. Rehtorin neuvosta päätin hakea viljelijäopintoihin papintyön ohessa. Se vaikutti elämän suuntaan vuosikymmeniksi. Jung kertoo eräästä terapiaistunnostaan esimerkin naispotilaansa unesta. Entä jos Jumala on sittenkin kaikessa epäselvältä näyttävässä läsnä. ”Meillä alkaa syksyllä viljelijöiden monimuotokoulutus. Mikä on se tie, jota pitkin hän johdattaa vapauteen. Oliko yllättävä kohtaaminen kolmekymmentäyksi vuotta sitten sattumaa vai johdatusta. Juhlan päätyttyä kävelimme ruokasaliin kahville yhdessä rehtorin kanssa. Se oli pillerinpyörittäjäkuoriainen, jonka kelta-vihreä väri muistutti erittäin läheisesti [unen] kultaista pillerinpyörittäjää. Ole mukana sen verran, mitä pystyt”, rehtori vastasi. Keskustelu on jäänyt mieleeni sen seurausten takia. Minulla puolestaan oli tarve oppia uutta ja löytää ratkaisuja sukupolvia vanhan kotitilan tulevaisuudelle. Tekisi mieli tehdä siellä jotain, mutta minulla ei ole ammattitaitoa”, avauduin huolestani rehtorille. Keskustelun avaama mahdollisuus tuli yllätyksenä. Siitä huolimatta hengellisen ohjauksen monet perinteet pyrkivät antamaan niin epäilijöille kuin uskoville työvälineitä harjaantua kuuntelemaan. Kolmekymmentäyksi vuotta sitten keväällä tapahtui arkinen kohtaaminen, joka lopulta muodostui merkitykselliseksi koko loppuelämälleni. ”Avasin ikkunan välittömästi ja nappasin hyönteisen ilmasta, kun se lensi sisälle. Kohtaamista tarkastellessa siinä olivat läsnä kuin vastinpareina rehtorin tarve löytää uusia opiskelijoita seuraavalle lukuvuodelle ja samalla turvata osaltaan oppilaitoksen tulevaisuus. Jumalan johdatuksen päämääränä on lähimmäisen hyvä ja elämän uusiutuminen. Mitä näet suuremmassa kuvassa. Sitten on edessä sairauseläke ja pikkutila jää vaille jatkajaa. Hengellisen ohjaajan tai matkakumppanin kanssa tie erämaan läpi vapauteen tuntuu hetkittäin turvallisemmalta kulkea kuin yksin taivalta tehdessä. Samalla tuo hetken kestänyt neuvonpito antoi vastauksen kysymyksiin, joita olin pitkään miettinyt
Sivurakennuksessa on ravintola, toimistotiloja ja työntekijöiden asuntoja. askel 7–8/22 22 ~. TEKSTI JA KUVAT: KAJ AALTO KYLMÄPIHLAJAN MAJAKKA on nykyisin majakkahotelli, jossa huoneet sijaitsevat majakkatornissa. Täältä löytyy yllättäen myös kappeli. Kesäyö majakassa Majakanvartijat ovat historiaa, mutta Kylmäpihlajan majakassa voi viettää hotelliyön ja nauttia merellisistä maisemista ja lohikeitosta
TEKSTI JA KUVAT: KAJ AALTO KYLMÄPIHLAJAN LUOTO on suonigneissikalliota. Kesäyö majakassa Majakanvartijat ovat historiaa, mutta Kylmäpihlajan majakassa voi viettää hotelliyön ja nauttia merellisistä maisemista ja lohikeitosta. ~ 23 askel 7–8/22. Osa saaresta on tyrnija katajikkotiheikköjen peitossa. Täältä löytyy yllättäen myös kappeli
Matkaa mantereelta on noin yhdeksän kilometriä. Nykyisin Kylmäpihlajana tunnettu Rauman kaupungin omistuksessa oleva majakkasaari seisoo uloimpana Raumanmeren luodolla. Istuudun pariskunnan viereen ja kyselen heidän yöpymiselämyksiään. Kyseessä oli työhaastattelu. Työtä ja luonnonrauhaa Hotellipäällikkö Kati Tuunainen on maakrapu, joka tuli ensimmäistä kertaa Raumalle tänä vuonna. Herrankukkarokin on edelleen olemassa, vaikka mies epäili sen kuolleen koronaan. ENSIMMÄISTÄ KESÄÄ majakkahotellin hotellipäällikkönä oleva Kati Tuunainen viihtyy työssään Rauman saaristossa. Styrpuuriin nukkumaan Hotellipäällikkö esittelee mielellään majakkaa, mutta historiaan hän ei ole ehtinyt perehtyä. Niiden ääniltä ja elämältä ei voi välttyä. Siksi Kylmäpihlajassa on ollut 1950-luvulla luotsiasema. Raumanmeren Köljönkloppi Alle tunnin laivamatka Rauman Merijakamosta Kuuskajaskarin kautta on oma, merenkulun värittämä maailmansa kummallisine nimineen ja tapoineen. Muutama metri ravintolan terassilta on kyltti, jossa varoitetaan tiiravaarasta. Mutta en ole koskaan päässyt tai joutunut majakkaan, kunnes kutsu kävi Kylmäpihlajaan. Ennen pelkästään Kylmä-niminen saari ei ole kesäkuisena päivänä nimensä väärti, vaikka onkin pilvistä. Vesibussissa matkalla Raumalta Kylmäpihlajan majakalle pohdin, millaisissa paikoissa vuosikymmenien varrella on tullut yövyttyä. Sitten on Köljönkloppi ja Lännenkloppi ja Ruuhiluodonklopit. Ihmiset tulevat Kylmäpihlajaan hakemaan luonnonrauhaa. Mutta onhan tämä aivan viehättävä paikka, jossa sitten ollaan enemmän tai vähemmän syyskuulle asti. Ainutlaatuinen maisema ja luonnonläheisyys puhuttelevat matkailijoita. Kesä on tulossa ja huomiseksi on luvassa aurinkoista säätä. Lahtelainen Tuunainen on ollut matkailualalla jo 20 vuotta Hämeenlinnassa ja Lahdessa, mutta länsirannikko on uusi tuttavuus. – Mieliinpainuvin on ollut yö linnunpöntössä, keski-ikäinen mies kertoo. Päivä on pilvinen ja tuulee kuten merellä aina – tai melkein aina. Ei ihme, että sketsintekijät löysivät nimekseen Kummelin, mutta se onkin merimerkki. Ruotsin suunnassa näkyy ainoastaan yksi torni, joka on meren pohjaan pystytetty majakka helikopteritasanteineen. askel 7–8/22 24 ~. Niiden pesät ovat aika suojattomia kallionkoloissa tai maakuopissa. Kun köydet irrotetaan laiturista, mieli irtautuu arjesta ja Itämeren raikkaat tuulet tuulettavat paitsi hiuksia myös mielen syövereitä. – Omat haasteensa on täälläkin, joista logistiikka varmasti kovin. Toivotan hyvää retkipäivää pariskunnalle, joka poistuu Kuuskajaskarin laiturissa vanhalle linnakesaarelle. Silloin olisi voinut kuvitella olevansa yhtä hyvin matkalla Tukholmaan. Saarelle tullaan myös omilla veneillä. Karikoiden nimet kielivät kekseliäisyydestä: Tankkarit, Kalliskajaskari, Rounakari, Haurukari, Pajukari, Etukari, Tyrnikari ja niin edelleen. Paikka suuntaa mainostekstinsä lähinnä yrityksille: ”Uskalikoille ja uusia kokemuksia pelkäämättömille voimme tarjota myös hieman erikoisempiakin majoituspaikkoja, kuten vaikkapa höyhenenkevyet unet Luksuslinnunpöntössä tai raikkaita pakkasunia Ryssänlaavulla nuotiotulen loimussa.” No niin, se siitä. Kati Tuunainen kertoo, että ihmiset tulevat Kylmäpihlajaan hakemaan luonnonrauhaa. Olenhan minäkin yöpynyt safariteltassa lähellä päiväntasaajaa Itä-Afrikassa ja saluunan näköisessä hotellissa Gurvanbulagissa Mongolian arolla ilman aamiaista. Hän päätti satsata Kylmäpihlajaan. Vaimonsa kanssa hän oli ollut Karibian risteilyillä Suomessa rakennetuilla laivoilla. Karikot on helppo väistää vesibussilla, mutta Rauman satamaan pyrkivät isot rahtialukset tarvitsevat toisinaan luotsin. Oma lukunsa ovat lintubongarit keväisin ja syksyisin, vaikka linnuista tällä saarella kiinnostuu kuka tahansa. Siellä erikoiset yösijat, kuten puuhun rakennettu maja, oli nimetty luonnehtimaan kyseistä paikkaa. Merikartasta voi löytää Kutkarin, Karvatin ja Pöllän... Hän oli ollut vuosia sitten työpaikan virkistyspäivässä, jolloin oli menty Herrankukkaroon. Luodolla pesivät lokit ja lapintiirat ovat ärhäkkäitä suojelemaan pesimäaluetta, jolla on erään hotellivieraan laskujen mukana ainakin sata tiiraa. Kylmiksen vierasvenesatamassa on tilaa ja purjehtijalle tarjolla on sauna ja suihku. Pienen hotellija ravintolayrityksen palveluksessa päälSAMPO LESKELÄ ja Paula Salonen olivat toista kertaa Kylmäpihlajan majakkahotellissa
Noin yhdeksän hehtaarin saaren keskiosaa peittävät katajat ja tyrnipensaat. Sen ovenpielessä lukee Sarastus. Se on muiden hotellihuoneiksi muunnettujen huoneiden tapaan entinen luotsin asunto. Ainoa sviitti Aava sijaitsee kahdeksannessa kerroksessa. Muita huoneiden nimiä ovat Kajastus, Loiste, Kajo, Maininki, Tyrsky, Styrpuuri, Pooki, Kummeli, Luotsitupa, Ankkuri ja Poiju. ~ 25 askel 7–8/22. Ne ovat kuin ylellisiä telttoja, joiden toinen pääty on lasia. Saan oman huoneeni kuudennesta kerroksesta. Vuosituhannen vaihteessa se siirtyi Rauman kaupungille. likkö myös tarjoilee, siivoaa ja kiipeää kaikki 104 porrasaskelmaa ylös majakan näköalatasanteelle. Majakan lyhyt historia Lohikeittoa saaristolaisleivän kera nautittuani kiertelen saaren kallioilla ja yritän rauhoittua aistimaan ympäristöäni. Tämä majakkahotelli ei ole rapakuntoisille. Luonnon äänet kuuluvat sisään, ja sängyt ovat mukavia. MAISEMAMÖKKI TARJOAA ylellistä telttailua. KYLMÄPIHLAJAN MAJAKKA ja luotsiasema rakennettiin vuonna 1953. Viime kesänä rakennetut maisemamökit on toistaiseksi numeroitu, mutta niillekin keksitään merelliset nimet. Alkukesän ahomansikan kukat ovat lupaus herkullisesta suvesta. Näkymä ikkunasta on itään, josta näkyy Rauman maamerkkejä, viljasiilo ja sataman nostureita. Majakassa on 12 kerrosta eikä hissiä
Sen loiste näkyy nykyään 17 merimailin päähän. Kappelin ristin vieressä on yleensä lippu, jolla on tarina, mutta nyt se on jostain syystä poissa. Kadonneen lipun tarina Alakerran saunan ja varastotilojen lisäksi rakennuksessa sijaitsee viehättävän karu majakkakappeli. Kirjassa Kylmäpihlaja, Raumanmeren loisto on kertomus uponneen laivan lipusta, joka otettiin talteen. Alus oli menossa pelastustehKAPPELI MUISTUTTAA myös siitä, että armoton meri on vaatinut uhrinsa saarella työssä olleiden joukostakin. Aika ja merenkulun kehitys ajoivat luotsiaseman ohi, ja vuonna 2000 Kylmäpihlaja myytiin Rauman kaupungille virattomaksi käyneen Kuuskajaskarin linnakesaaren kanssa. Majakan loiste näkyy nykyään 17 merimailin päähän. Sitä käytetään myös majakan henkilökunnan kokoushuoneena. Bengtskärin majakassakin on pieni kappeli, joten ihan ainutlaatuinen tämä tila ei ole. Taulussa ei Kylmäpihlajaa ole, koska se on rakennettu vasta 1953. Se palveli siis alle viisi vuosikymmentä. Siipirakennuksessa oli aluksi luotsiasema, jonka sijoitusta kuitenkin arvosteltiin lähistön karikkoisuuden vuoksi. Hotellin seinällä on taulu Suomen majakoista vuonna 1910. askel 7–8/22 26 ~. Saarelle tulee vesijohto ja sähkö kaupungista, joten tilojen nykyaikaistaminen ei ole ongelma, mutta rahaa se vaatii. Rauman saariston ulappaluodolle rakennettu majakkatorni kohoaa 36 metrin korkeuteen. Kaksikerroksinen luotsirakennus muutettiin ravintolakäyttöön, olihan siinä ollut keittiöja ruokailutilat aiemminkin. Luotsien oli mentävä kauas merelle saattamaan aluksia satamaan. MAJAKAN linssit ULAPALLE TÄHYILEMINEN ja laineen liplatuksen kuunteleminen rauhoittaa mieltä. Se tehtiin Rauman seurakuntien toivomuksesta, ja siellä on vietetty häitä ja muita tilaisuuksia. Hotellija ravintolayrittäjä on vuokralla, ja hiljaisella talvikaudella Rauman kaupunki vastaa ylläpidosta. Nyt majakka on automatisoitu ja kesäaikana se loistaa vain muutaman tunnin yössä. Siihen oli varattu valtion talousarviossa rahat jo 1940, kun Rauman syväväylä oli valmistunut 1935, mutta sota muutti suunnitelmat. Kappeli sopii hyvin hiljentymiseen, mutta muu toiminta on vähäistä. Suurimpana komeilee Bengtskär
Kun ei tuule, meren jäähdyttävä vaikutus ei tunnu. Sitä tuli vaakatasossa. Täällä on paras kunnioittaa luontoa ja olla ihmisiksi – siis olla roskaamatta ja häiritsemättä lintuja. Lähes yötön yö Aamu sarastaa kesäkuussa Etelä-Suomessakin jo neljän aikoihin, mutta en pääse ylös auringonnousun aikaan, mikä olisi tietysti ollut erityinen kokemus. Hän muistelee nostaneensa jo pikkupoikana tervapääskyjä ylös maasta, koska ne eivät päässeet siivilleen. Eihän tänne yleensä töihin tulla, vaan rentoutumaan. ”Varo niitä tiiroja, ne voivat syöksyä ja kopauttaa nokalla kalloosi”, ystävä nauraa puhelimessa, kun kerron istuvani rannalla. OOPPERAN GOSPEL Suomen kansallisooppera 18.8. VENETSIALAISET Suomalainen Barokkiorkesteri 2.6.–25.8.2022 Usein lomalla huono sää pilaa reissun, mutta täällä se on kokemisen arvoinen. 100 25.8. Kappeli on oiva työskentelypaikka kirjoittajalle, koska työpöytiä ei huoneissa ole. SAARIAHON SAARIKOSKI-LAULUT Anu Komsi Pia Värri 28.7. Kylmäpihlajan majakka seisoo jyhkeänä ja meri on rasvatyyni. Kappeli muistuttaa myös siitä, että armoton meri on vaatinut uhrinsa saarella työssä olleiden joukostakin. Jalat olivat heikot. Jos haluaa luodata merenkulun historiaa pohjia myöten, kannattaa käydä Rauman merimuseossa. Pitää olla kompassi kunnossa, päivittelimme. Saunomaan tynnyrisaunassa ja uimaan. vät saareen, jonka kasvot olivat silloin aivan toisenlaiset kuin nyt. Kylmäpihlaja on osa Selkämeren kansallispuistoa. Vain laivojen aallokoista tulevat mainingit keinuttavat rantavedessä uiskentelevia vesilintuja ja niiden poikasia. Linnuilla on kompassi kunnossa Iltaa kohden menen istuskelemaan rantakalliolle ja seuraan pääskysten villiä lentoa. “ILONA IRTI” MONOLOGIOOPPERA OP. Aamiaisen aikaan aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmittää jo mukavasti. Olisiko tänne tultava toistekin. Hyökkäys kansallispuistossa Ajattelipa maailman synnystä mitä tahansa, vaikea on kuvitella tällaista ilman Luojaa. Nyt oli tosi upeata, he sanovat, kun nautimme auringosta vesibussin kannella. – Usein lomalla huono sää pilaa reissun, mutta täällä se on kokemisen arvoinen. Vielä pidemmälle lentää lapintiira, joka matkaa Etelämantereen merialueille asti. Olin juuri lukenut Tiede-lehdestä tervapääskyn hämmästyttävistä lentotaidoista. Ikkuna oli jäänyt raolleen ja vettä oli tullut sisään. Saalistaminen, syöminen, parittelu ja jopa nukkuminen tapahtuvat ilmassa.” Luonto on ihmeellinen, totean ystävän soittaessa. URKUYÖ Vincent Dubois Pétur Sakari 4.8. Tutkijat selvittivät, että noin 100 grammaa painava lintu lentää jopa 70 000 kilometrin muuttomatkan maapallon navalta navalle, koska se ei käytä suorinta reittiä, vaan menee tuulten mukana kahdeksikon muotoisen reitin Etelä-Amerikan kautta. Huono sää kannatti kokea Paluumatkalla juttelen Ulvilasta kotoisin olevien Sampo Leskelän ja Paula Salosen kanssa heidän yöpymiskokemuksistaan. Se on sopeutunut ilmaelämään paremmin kuin mikään muu lintu. He tykästyiurkuyofestival.fi lippu.fi ESPOON TUOMIOKIRKKO KONSERTIT TORSTAISIN KELLO 21 7.7. Kun kävimme rannassa ihastelemassa myrskyä, juuri ja juuri pysyimme pystyssä, Leskelä kertoo. Jorma Panula PELTOMIEHEN RUKOUS 21.7. PS. Lähteet: Johanna Pakola: Kylmäpihlaja, Raumanmeren loisto Raimo Sundelin: Rauman kaupunki Kylmäpihlajan matkailun kehittäjänä täviin, mutta upposi sillä reissulla. Hiippailen äkkiä poispäin päätäni pidellen. ”Se saattaa lentää 10 kuukautta yhteen soittoon laskeutumatta kertaakaan. – Aivan uskomaton päivä, hotellivieraat päivittelevät. ~ 27 askel 7–8/22. Kun menen katsomaan kylttiä, jossa lukee Vältäthän liikkumista alueella lintujen pesimäaikana 15.4.–15.7., tiiraparvi jo syöksähtelee kirkuen kohti. He olivat ensimmäisen kerran Kylmäpihlajassa elokuussa 2021. RESITAALI Andrei Kymach Hans-Otto Ehrström 14.7. Miten ihmeessä ne linnut löytävät saman pesäkolon vuodesta toiseen toiselta puolelta maapalloa. Haarapääskyt lentävät rantakiviä hipoen ja sieppaavat hyönteisiä. 11.8. Iiro Rantala & Duo Tiksola Co. Ilmassa taitaa vilahtaa tervapääskykin. Sen sijaan nautin täysillä auringonlaskun keltaisesta valosta ja heiluin kameran kanssa puoleen yöhön asti. – Viimeksi myrskysi. Mutta lentäen ne menevät tuhansia kilometrejä Keski-Afrikkaan saakka
Ihminen kaipaa kuitenkin myös rauhoittumista, tilaa, kiireettömyyttä, jossa ehtii kuunnella itseään. Lapsille on keksittävä puuhaa ja tekemistä. RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI askel 7–8/22 28 ~ H einäkuussa moni suomalainen lomailee. Tätä kaipausta moni täyttää lomallaan, vastapainona arjelle. Viime kesänä lepokotiviikot täyttyivät lähes viimeistä sijaa myöten, eikä tänäkään kesänä ole monta tyhjää paikkaa. Neljä viikkoa mökkirannassa ei riitä palauttamaan voimia, jos muut yksitoista kuukautta vuodesta ovat tukossa ja ylilastattuja. Vuonna 1918 ohjelmaan kuului muun muassa aamulaulu flyygelin säestyksellä, aamuja iltahartaus halukkaille, vapaata oleskelua, kuorolaulua, retkiä näköalapaikoille sekä sienestämistä Mikki-sedän ja Ester-tädin johdolla. Opiston asuntolassa on kesällä tilaa, ja kartano tarjoaa upeat puitteet levolliselle olemiselle. VIIME KESÄNÄ Hiljaisuuden ystävät ry lanseerasi kokeilumielessä Lepokotiviikot Haminan Poitsilan kartanossa. L E PO KOT I-I N N O S T U S K E RTO O jotakin ajastamme. Kuunteleminen voi auttaa raivaamaan tilaa myös yhdentoista ei-lomakuukauden aikana sille, mikä on todella tärkeää ja merkityksellistä. Kuten sata vuotta sitten, nykyisinkin rukoushetkiin ja muuhun ohjelmaan saa osallistua oman halunsa ja voimiensa mukaan, ja ruoka tulee valmiina pöytään. Lepokotiviikot tarjoavat siihen yhden mahdollisuuden. Ajatus auringon lämmöstä, leppeästä tuulesta, laineiden liplatuksesta ja kesäpäivien hitaudesta on monen mielessä. Tätä aikaa leimaa kiire, tehokkuus, monet vaatimukset ja suorittaminen. Loman lepoa. Nyt sinne pääsee viikoksi kerrallaan ja toiminta on avointa kaikille, ei vain opettajille. Todellisuudessa lomallakin arki tietenkin jatkuu, ruokaa on laitettava, keittiötä puunattava ja pyykkiä pestävä. Lomalla pysähtyminen voi kuitenkin auttaa kuuntelemaan omaa sisintä. Loma tarjoaa katkon arjen kiireestä, tiukoista aikatauluista ja työn paineista. K a r t a non historiaan on sata vuotta sitten kuulunut lepokotitoiminta kansakoulunopettajille. Kaipaamme tilaa, jossa ehtii kuunnella itseään.. Moni vitsailee loman jälkeen palaavansa töihin lepäämään. Lopulta on kyse elämän kokonaisuudesta
Jumala tietää kaikki tarpeemme. Onko pyyntö jätetty yksinäisyydessä, kun ketään ei ole kuulemassa vai kiireen keskellä matkan varrella. Silti on tärkeää, että me jatkuvasti ja hellittämättä rukoilemme toistemme puolesta. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. ~ 29 askel 7–8/22 Ajatuksia lukijoiden viesteistä RUKOILIJA JÄÄ joskus pohtimaan tilannetta, jossa rukouspyyntö on jätetty. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Monen yksinäisen rukouksen jälkeen vai äkkiä vaikeassa tilanteessa. Pyhä Henki, puolestarukoilija, hengitä meissä, kun rukoilemme toistemme puolesta.. Käsittelemme viestit luottamuksella. Jumala, Luojamme, ole kanssamme, kun huokaamme pyyntömme. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Me kannamme toinen toistamme ja liitymme yhteiseen rukoukseen, jossa myös Pyhä Henki rukoilee sanattomin huokauksin. Jumala kuulee jokaisen pyynnön jo silloin, kun se on mielessä ajateltu ja huokaistu, jo ennen kuin se on paperille tai sähköpostiin kirjoitettu, postiin viety tai lähetä-nappia painettu. Jeesus, veljemme, ole vierellämme kaikissa elämämme vaiheissa. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa
Hän halusi tietää, olenko vielä tulossa takaisin kouluun. Tuon jälkeen vanhemmat ottivat asian hoitoonsa. Alkoholi oli minulle aine, joka antoi mahdollisuuden unohtaa asioita. – Olin nukahtanut tuoliin leipäveitsi kädessä, aikomuksenani puolustautua sillä. askel 7–8/22 30 ~. Viisitoistavuotiaana oli alkoholin käyttö lisääntynyt merkittävästi. Hänelle määrättiin biologiasta ehdot, vaikka kokeiden keskiarvo oli yhdeksän. Merkittävin ero tuolloiseen Heikkiin liittyy kolmeen sanaan: viha, kauna ja katkeruus. Niskalenkki alkoholismista Heikki Maakorpi eli vuosia alkoholistin elämää ollen täysin pohjalla. – Sain ohjeen aloittaa prosessoinnin sen henkilön kohdalta, jolle on helpoin antaa anteeksi. Siellä kannustettiin kirjoittamaan kaunalista, eli lista ihmisistä, joita kohtaan tunsi negatiivisia tunteita. Asioiden unohtelulla hän viittaa perheen muuton jälkeisiin kokemuksiinsa. Heikki ymmärsi, miten paljon hän oli aiheuttanut tuskaa ja huolta monille ihmisille. Myös veljen kehitysvammaisuus loi paineita. – Kysyin opettajalta, miksi näin. – Ilman sitä olisin haudassa – käytyäni ensin läpi vieläkin enemmän kurjuutta. Tämän vuoksi koin häpeää veljeni tilanteesta. Tilanne paheni jo sellaiseksi, että aikuiset ihmiset kävivät kolistelemassa ulkona tietäessään, etteivät vanhempani ole kotona. Johdin Sisu-partiota Vanhemmat eivät tajunneet poikansa alkoholin käytön kasvavan vauhdilla, sillä hän oli hyvällä menestyksellä mukana harrastuksissa. – Siellä luettiin Isä meidän -rukous, jossa sanotaan ”niin kuin mekin annamme anteeksi”. TEKSTI JA KUVAT: TOMI OLLI P eräseinäjoen kappeliseurakunnan johtava kappalainen Heikki Maakorpi (55) katselee kesäistä maisemaa levollisena. Tuolloin hän lähti vaimon kanssa joululaulutilaisuuteen. Vastattuani etten tule, muutti hän numeron kahdeksaksi ilman ehtoja. Ryyppääminen kuitenkin lisääntyi, ja sitä reunusti häpeä omia tekemisiä ja itseä kohtaan. – Isäni oli varsin merkittävässä virassa, mikä ei miellyttänyt kaikkia, ja perhettämme uhkailtiin. Heikki muistaa, miten katkerasti äiti itki, kun juominen alkoi selvitä vanhemmille. Lukioaikana Heikki kohtasi edelleen ongelmia opettajien kanssa. – Join salassa vanhemmiltani. Niitä tunsin todella paljon hakien vikaa muista ihmisistä. Olen samalla antanut muille anteeksi heidän minulle tekemiänsä asioita. Niinpä aloin työstää asioita mielessäni ymmärtäen myös omaa osuuttani niissä. Mieleen nousi ihmissuhteita ja tapahtumia, joita en tuolloin voinut vielä antaa anteeksi. Aiheutin paljon tuskaa Heikki haki tukea raittiuteen vertaistukiryhmästä. – Kun tämän ymmärtäminen kasvoi, kykenin pyytämään aidosti anteeksi tekemisiäni ja tuottamaani tuskaa. Heikki joutui kohtaamaan kaunan perhettä kohtaan ollessaan yksin kotona hoitamassa pikkuveljeään sekä kehitysvammaista isoveljeään. – Ryyppäsin yksin syrjemmällä ja sammuin jo alkuillasta. – Vaikka olin yläasteella luokkani parhaita poikaoppilaita, en miellyttänyt kaikkia opettajia, vaan he painoivat minua alaspäin. – Mieleeni jäi myös erään opettajan kommentti oppilaiden lähtiessä tutusAinoa ihminen, jonka ajatteleminen toi minulle voimaa, oli tyttäreni. – Sain esimerkiksi partiotoiminnassa kaikkien aikojen nuorimpana Mannerheim-soljen, johdin kehitysvammaisten Sisu-partiota sekä pelasin jalkapalloa. Opettajat painoivat alas Asiaa pahensi opettajien suhtautuminen. Rukoukseni loppui tuohon kohtaan. Maakorpi antaa tunteista esimerkin ajalta, jolloin hän oli ollut vajaan vuoden raittiina. Heikki muistaa hetken, jolloin tapahtumat valkenivat vanhemmille. 24 vuotta raittiina ollut mies sanoo elämänsä saaneen jatkoajan raitistumisen ansiosta. – 1980-luvulla kehitysvammaisuus oli pienellä paikkakunnalla varsin vaiettu ja oudoksuttu asia. Lähdin kavereiden kanssa erilaisten harrasteiden pariin, joiden yhteydessä käytin alkoholia. Nyt hän muistuttaa, ettei kukaan ole toivoton tapaus. Join vanhemmilta salaa Tie alkoholismiin alkoi Heikki Maakorven kohdalla jo kaksitoistavuotiaana kaveriporukassa. Nuo kokemukset kuitenkin ruokkivat alkoholin käyttöä, sillä juominen oli kanava unohtaa. Heikki ei hakenut juomisella sosiaalisia suhteita, hän ei myöskään juonut rohkaistuakseen. – Meille soiteltiin ja uhattiin tappaa koko perhe
~ 31 askel 7–8/22. – OLEN todella kiitollinen siitä, miten minulle on annettu anteeksi, sanoo Heikki Maakorpi
– Vaimoni kertoi ystävättärensä olevan eroamassa ja ehdotti, että eiköhän meidänkin olisi syytä tehdä samoin. Heikin mieleen on jäänyt elävästi vaimon toteamus: ”Aloita vain jo nyt juominen. – Tragikoomista on, että olin huono keittäjä, sillä sammuin nopeasti juotuani kuormasta. Suuntasin grillille, missä löin kädellä housujeni taskua, ja samalla veri roiskahti. Päivälukion jättänyt Heikki suuntasi iltalukioon, jota hän kävi töiden ohessa. Totuus oli, että minua oli lyöty puukolla, enkä tajunnut siitä mitään. Isä sanoi myös, että jos tulen takaisin, hän soittaa poliisit. Tuona aikana oli hengenlähtö lähellä. Heikki muutti omaan asuntoon, jossa sai keskittyä juomiseen. Pian Heikki tapasi myös nykyisen vaimonsa ja päätti lähteä opiskelemaan teologiaa tunnettuaan siihen suurta vetoa. Tässä asiassa lukioaikainen opettajani oli oikeassa: minä päädyin vankilaan. – En ymmärrä, miten kasvattajat voivat toimia noin toistuvasti. Sen jälkeen tapahtui enää yksi repsahdus. Hän keitteli muiden ”alan miesten” kanssa pontikkaa ja kiljua. Edessä oli myös häätö asunnosta, jonka jälkeen hän sai katon pään päälle kurssikeskuksesta. – Tuosta hetkestä eteenpäin en ole juonut. Valmistuttuaan Heikki sai töitä opettajan sijaisena. – Olin yksinäinen ja päämäärätön alkoholisti. Tuolloin Heikki päätyi isänsä kotitalolle. Tähän sopii kuulemani viisaus: ”Kun suu aukeaa, niin elämä alkaa.” Eli asioista saa puhua, ilman häpeää. – Huomasin kadulla kävellessäni tupakoiden loppuneen. Sain kuulla, etten minä mene yliopistoon vaan vankilaan, mikä romutti jälleen itsetuntoani ja aiheutti häpeää. Koska meille tulee huomenna vieraita, voit siten olla edes jotenkin siedettävä.” Avioliitto päättyi eroon parin vuoden jälkeen. Tärkeäksi avuksi raittiudessa nousi vertaistukiryhmä, johon hän kuuluu edelleen. Alkoholi oli kuitenkin edelleen vahvasti mukana. Jotain liikahti isosti sisälläni, ja muistin myös hoidossa saamani opit. Ainoa ihminen, jonka ajatteleminen toi minulle voimaa, oli tyttäreni. Silti näin tilanteeni olevan pelkästään toisten vika. askel 7–8/22 32 ~. – Kävin koulun kolmella eri paikkakunnalla, koska juominen oli siirtynyt vahvasti myös arkeen, mikä toi paljon poissaoloja. – Isä oli oppinut, ettei juomisen mahdollistava käytös toimi, ja käski minun lähteä maantielle. Hän tutustui myös tulevaan vaimoonsa, ja perhe kasvoi tyttärellä. – Join yhä sammuakseni. Join sammuakseni Armeijan jälkeen Heikki opiskeli laskentatoimen merkonomiksi. Kaikkiaan Heikki eli kodittomana kolmisen vuotta. Päädyin sittenkin vankilaan Raitistuminen alkoi, kun Heikki pääsi sosiaalitoimen ansiosta Minnesota-hoitoon. – Olin sanonut, että minuun osui. – Olen ennen nykyistä virkaani työskennellyt muun muassa Vaasan vankilassa vankilapappina. Hän selvitti kaksi luokkaa puolessa vuodessa. Hän viittaa uudelleen myös haastattelun alussa mainitsemaansa anteeksiantoon. Olin samaa mieltä ja pakkasin jääkiekkokassillisen tavaraa mukaani. Toivotonta tapausta ei ole Nykyistä elämäänsä kiitollisena elävällä Heikki Maakorvella on terveiset muille alkoholisteille. Olen kuitenkin antanut anteeksi, sillä syyttelyyn ja kaunaan jääminen ei vie eteenpäin. – Toivotonta tapausta ei ole, on ainoastaan epätoivoisia ihmisiä, joille on tarjolla apua. tumaan yliopistoon. Autolla lähestynyt kuljettaja oli havainnut valojen osuvan solkeen juuri ajoissa eikä ajanut ylitseni. Heikki hakeutui ensisuojaan, mistä hän pääsi setlementtiasuntoon. Toisen häädön jälkeen hän ajautui kodittomaksi kiertelemään kaduilla ja puistoissa. Päivät kuluivat holtittomasti juoden, syömisellä ei ollut väliä. Toisella kertaa pelastajaksi nousi bootsin solki. – OLIN läheisilleni henkisesti hyvin raskas ihminen, joka näki vian vain toisissa. Tämä johti poliisioperaatioon, koska grillin myyjä teki hälytyksen luulleen minua ammutun. – Alkoholi oli vahvasti mukana viikonloppuisin. Bootsin solki pelasti Heikki päätti hakea apua juomiseen, ilman tulosta. – Olin sammunut ajoradalle yöllä mustissa vaatteissa. Koska olin hyväkuntoinen nuori, ei se kuitenkaan tuonut isompia ongelmia. Itse en tiennyt tästä, mutta poliisi kertoi asiasta myöhemmin. Huomasin myös, että olen aina juomisen aloittamista seuraavana päivänä varsin hyvä seuramies
Ei niitä voi verrata Luojan luomuksiin eikä tarvitsekaan. Hänen keksimänsä alkuräjähdys on jo kertaalleen esitetty. Poika ymmärtää. Legorakentamisessa täytyy aina olla tarina ja liikkuvia osia. Siinä on suihkulähteen tavalla liikkuvia osia. Legoperhoseksi kyllin hyvä, myönnän. Kerron juuri nyt ihailevani ikkunasta näkemääni sitruunaperhosta. Hän on etsinyt esiin käytöstä unohtuneet palikkansa, isä tuonut kellarista omansa ja äiti löytänyt kirpputorilta vain vähän leikittyjä edulliseen hintaan. Toinen osaa avata suunsa, toinen heiluttaa häntää. Oikeaan ei voi verrata. Näytös alkaa. Vaikuttava. Poika tahtoo seuraavaksi rakentaa legoista mitä vain, mikä mielestäni on kauneinta maailmassa. Poika siirtää peitteen pehmikkeeksi lattialle, kipuaa kerrossängyn yläparvelle ja pyytää ojentamaan maapallon hänelle. Hänen mielestään kauneinta maailmassa on suihkulähde eikä legoista rakennettu näytä oikealta. POIKA TAHTOO näyttää minulle maapallon alkuräjähdyksen. Kuulostaa pelottavalta, mutta hän vakuuttaa, ettei tarvitse olla huolissaan. On myös kaksi dinosaurusta. Lapsenlapsi poimii näppärästi perhosenkeltaisia palikoita, lisää siipiin pikkulegoista pilkut paikalleen, lennättää perhostaan ylös alas ympärilläni, kysyy, tuliko hyvä. Kalisevia kulmikkaita muovipaloja. HUOMAAN MONEN kokoisista legoista riittävän myös minulle. Räjähdys on riehakas. Se riittää tarinaksi. Niin on sanottu televisiossa. Perhosenkeltaista Sitruunaperhonen riittää tarinaksi. On sellaisiakin legopaketteja, joista voi koota kukkasia. Lapsenlapsi rakentaa keskellä muovivaltamerta alkuräjähtävää maapalloa. MAIJA PAAVILAINEN • AFORISTIKKO JA TAITEILIJA Ja ni La uk ka ne n HATTU & SIVELLIN L apsenlapsi istuu tyytyväisenä lattialla keskellä värikästä legovaltamerta. Pallo kädessään hän vielä varmistaa, että pysyttelen vaara-alueen ulkopuolella, ja heittää sen lattialle. Taitavasti kulmikkaat ja sekaan eksyneet kaartuvat palat muodostavat tiiviin työskentelyn tuloksena maapallon, jonka pinnalla kasvaa muutama lehtevä puu. Siellä on esillä monta miljoonaa legoa ja rakentajina Suomen parhaita rakennusmestareita. Ihmisen designia. Jotakin houkuttavan nerokasta niissä kuitenkin on. Poika esittelee iloisena rakentamansa lentokoneen liikkuvia siipiä ja toimivia laskutelineitä. ~ 33 askel 7–8/22. Jos niitä saisi joskus lisää, hän voisi keksiä tarinan suihkulähteestäkin. Pikkuosaset sinkoilevat suihkun tavoin kaikkialle huoneeseen. Hän pyytää minut mukaan etsimään merestä pikkuisia osia, mielellään kirkkaan läpinäkyviä
TEKSTI: SIRKKU NYSTRÖM • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM askel 7–8/22 34 ~. Savonlinnan ensikertalaiset Savonlinnan oopperajuhlilla on joka vuosi töissä ihmisiä, jotka ovat siellä ensi kertaa. Tänä kesänä heitä ovat Carmen-oopperassa salakuljettajan roolia laulava Simo Mäkinen ja hänen puolisonsa Ruut Kiiski, joka toimii Tosca-oopperan kapellimestarin assistenttina eli apulaiskapellimestarina
Niitä kuullaan säännöllisesti muun muassa Hartaissa sävelissä. He tietävät, mitä haluavat, mutta musiikin maailmassa kilpailu on kovaa. AIEMMIN SIMO Mäkinen teki Yleisradiolle virsinauhoituksia. T e n o r i Simo Mäkinen kuuluu jo Suomen kansallisoopperan laulajakuntaan. Ruut Kiiski on pohjakoulutukseltaan kirkkomuusikko ja kuoronjohtaja, mutta tehnyt myös kapellimestarin tutkinnon. – Laulaisin mielelläni suuria kirkkomusiikkiteoksia, mutta sillä ei SuomesKanttorin työ ja musisointi seurakunnassa välittävät paljon armahtavaisuutta. – Olen koko ikäni laulanut erilaisissa kuoroja yhtyekokoonpanoissa kuten Simokin. Kapellimestari Ruut Kiiski toimii myös kanttorina. Simo laulaa oopperan lisäksi myös isojen kirkkomusiikkiteosten kuten passioiden ja oratorioiden solistitehtäviä. Kun kirkkomuusikon koulutuksessa alkoi kuoronjohto, tajusin, että tämä sopii minulle. Tein Sibelius-Akatemiassa vielä kuoronjohtajan tutkinnon, mutta kapellimestarikoulutukseen hakeuduin Tukholmaan, mistä valmistuin vuonna 2015, Ruut kertoo. – Siellä syntyi uusia verkostoja, ja niiden kautta löytyy uusia töitä, Viimeksi olen johtanut oopperaa Uumajassa. ~ 35 askel 7–8/22
Simo Mäkinen lauloi siinä evankelistan osan. Hän kertoo silti pitävänsä työhön liittyvästi kilpailumentaliteetista. Säveltäjä kuoli kolme kuukautta oopperan ensiesityksen jälkeen vuonna 1875. Ooppera ei ole enää syntiä Vanhassa suomalaisessa pietistisessä perinteessä ooppera ja teatteri ovat olleet enemmän tai vähemmän kyseenalaisia kulttuurin muotoja. askel 7–8/22 36 ~. Ehkä juuri sen takia Carmen kuuluu kaikkein eniten esitettyjen oopperoiden joukkoon. Tahtipuikon tulee vakuuttaa Kapellimestarin urakehitys on yhtä lailla vaativaa. Tapahtumien jännitteiden pitää olla selkeät. Kirkkomusiikkiteoksissa saan olla oma itseni täysin ja kokonaan, Simo sanoo. Carmenissa laulan salakuljettajan roolin. Oopperan maailmassa edetään pienin askelin. – Carmen on jonkinlainen katalyytti, liikkeelle paneva voima, joka ei piittaa vaikutuksestaan toisten ihmisten elämään. Hiljalleen niistä edetään isommille näyttämöille, mutta sielläkin aluksi pieniin sivurooleihin. Toiset paheksuvat ja toiset ihailevat. sa elä. Yhteinen Johannes-passio Pääsiäisen aikaan Ruut Kiiski johti Jyväskylässä J. – Minulle passiot ovat totta, eivät mikään kertomus tai kuvaus. Yhteistyö Johannes-passiossa sujui hyvin, vaikka kummallakin on oma näkemyksensä teoksesta. Vivahteita persoonallisuuksiin säveltäjä rakentaa musiikin avulla. Kristillinen vakaumus antaa evankelistan teksteihin omakohtaista syvyyttä. Lopulta huolettomuus koituu hänen kohtalokseen, Simo Mäkinen kuvaa. Carmen kiehtoo yhä uudelleen Myös Carmen on henkilö, joka suistaa lähellään olevia ihmisiä raiteiltaan. Joskus mietin, että evankelista voisi vain kertoa, mitä tapahtuu, mutta minulle on parempi eläytyä mukaan. Ei riitä, että on osaava ja hyvä, vaan pitäisi olla olemukseltaan vakuuttava. Tosca-oopperassa poliisipääliikkö Scarpia on oikea sadisti. Oopperan säveltäjä Giacomo Puccini ei koskaan päässyt tietämään, millaisen mestariteoksen hän oli tehnyt. – Moniin paikkoihin haetaan tekemällä omasta työstä esittelyvideo. Hän käyttää jonkun toisen henkilön teemaa, jolloin ristiriita erottuu musiikissa. Siksi niitä tuntuu hyvältä tehdä. Hyvän ja pahan ikitaistelu M onet oopperat perustuvat aikansa näytelmiin. Tosca murhaa Scarpian, mutta heittäytyy lopulta itsekin linnan muurilta kuolemaan. On melkoinen kynnys päästä laulamaan muualle Eurooppaan, jollei ole ollut siellä ennestään töissä, Simo sanoo. Kaunis mustalaistyttö testaa viehätysvoimaansa kilttiin Don Joséen, ja tämän turvallinen elämä järkkyy. – Yhteistyö sujui erittäin hyvin, Ruut toteaa. Siinä pitää tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus valitsijoihin. – Oopperassa ihmisellä on aina rooli, jota hän teoksessa esittää. Simo Mäkinen kertoo, että hänellä on kunnon viidesläinen tausta. Bachin Johannes-passion Musica-kuoron ja Jyväskylä Sinfonian kanssa. Hän on saalistaja ja jahtaa laulajatar Toscaa aivan säälimättä, Ruut Kiiski kuvaa. Hakijoita on usein satoja, joten on vaikea päästä edes koejohtotilaisuuteen, jossa pääsisi esittäytymään ja työskentelemään livenä, Ruut Kiiski arvioi. – Tenoreille kirjoitetaan tietyntyyppisiä rooleja. Kapellimestari sovittelee näkemykset toisiinsa ja ratkaisee itse lopulta, miten jokin kohta tai osa teoksesta esitetään. Hän elää hetkessä, viettelee miehiä ja kyllästyy heihin nopeasti. Hänen persoonansa jaksaa kiehtoa ihmisiä vuodesta toiseen. Se ei kuitenkaan haittaa laulajan uran tekemistä. Oopperassa pahat ovat yleensä tosi pahoja, samoin hyvät hyviä. Bach ei säveltänyt yhtään oopperaa, mutta sekä Matteusettä Johannes-passio ovat dramaattisia teoksia jo niiden käsittelemän kärsimyshistorian vuoksi. Scarpian pahuus ajaa hänen ympärillään olevat ihmiset pahoihin tekoihin. Ruut Kiiski on papin ja sellistin tytär. He ovat usein sankareita, mutta yleensä esitän kaikenlaista markkinaväkeä, rosvoja tai yleisön viihdyttäjiä. Passioissa tapahtumia vie eteenpäin evankelista, joka on tenorirooli. – Hän kertoo suoraan, ettei osaa lirkutella naisille. Tulkinnasta tulee tällä tavoin erittäin vahva, kapellimestari sanoo. S. – Jo oopperan alussa kuvataan, että Tosca on hurskas nainen. Hän tulee kirkkoon, rukoilee siellä ja vie kukkia Marian alttarille. Carmen on epäsovinnaisen naisen arkkityyppi. Myös Carmenin vastapari Don José on tenorirooli. – Se sopii äänelleni hyvin. Loppukohtaus jättää auki, hyppäsikö hän toivottomuuttaan vai katumuksen takia. – Kummallakin on oma näkemyksensä teoksesta, kuten muillakin solisteilla. Hän on kuitenkin hirvittävän mustasukkainen. Varsinkin laestadiolaisuudessa suhtautuminen on varsin varovaista edelleen. Ei meillä isoja eroja ollut, mutta jos laulajalla on selkeä näkemys, kunnioitan sitä. Niitä lyhennetään ja pelkistetään, koska laulaen tekstiä mahtuu lopulta vähän. Vasta kun osaaminen on vakuuttanut rekrytoijat, alkaa löytyä vaativampia rooleja. Alussa laulajalle löytyy töitä kotimaassa, usein alueoopperoissa
Esityksiä piti olla toistakymmentä, mutta kaikki peruttiin. Se on uransa alussa olevalle erinomaista koulutusta. Tällaisessa tilanteessa ohjausharjoituksissa kapellimestarin tilalla on hänen assistenttinsa. Nämä kaksi maailmaa täydentävät hyvällä tavalla toisiaan, Ruut Kiiski sanoo. Siksi niitä tuntuu hyvältä tehdä, Ruut Kiiski sanoo. – Assistentin työssä oppii oopperan todella perusteellisesti. Kapellimestarin työympäristössä ei tunneta käsitettä armollisuus. Onneksi niitä syntyy opiskelujen myötä ja sen jälkeen uusien töiden kautta. Kapellimestarin assistentin tehtävä on oopperan katsojille näkymätön, mutta toteutuksen kannalta välttämätön. – Seurakunnassa musiikilla on monta tarkoitusta. Sieltä tuleva ”positiivinen kassavirta” piti perheen taloutta pystyssä. Simo Mäkinen ehti harjoittaa Vaasan oopperaa varten ison roolin W. Hän huolehtii, että laulajat noudattavat varsinaisen kapellimestarin esitykselle antamia linjauksia. Kirkkomuusikkona Ruut Kiiski löysi onneksi töitä Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymästä, jossa kanttoreiden sijaisuuksia on jatkuvasti tarjolla. Olen kokenut, että kanttorin työ ja musisointi seurakunnassa sisältävät ja välittävät paljon armahtavaisuutta ja ymmärrystä. Varsinainen kapellimestari saattaa tilanteesta riippuen tulla harjoittamaan orkesteria ja laulajia vain viikkoa tai kahta ennen ensi-iltaa. Seurakunnan kanttorin ja kapellimestarin työskentely-ympäristö on Ruutin mukaan täysin erilainen. Hänen pitää tuntea teos yhtä hyvin kuin esitykset johtava kapellimestari. – Kun pärjää kilpailussa, tietää tehneensä hyvää työtä ja ansainneensa sen, mitä on saanut. Assistentin välttämätön työ Musiikin maailmassa verkostot ovat välttämättömiä. Kun ensi-ilta koittaa, assistentin työ on tehty ja hän voi siirtyä katsomoon. Jopa niin, että pystyy hyppäämään johtajan korokkeelle, jos varsinainen kapellimestari jostain syystä estyy tulemasta paikalle, Ruut sanoo. Korona-ajan ratkaisuja Viimeiset pari vuotta ovat olleet esiintyville taiteilijoille kovaa aikaa. ~ 37 askel 7–8/22. Onneksi minulla on virkatyö Kansallisoopperan oopperalaulajana. A. – MINULLE passiot ovat totta, eivät mikään kertomus tai kuvaus. – Ainakin osaan sen roolin perusteellisesti. Siellä pitää olla hyvä ja pärjätä. Savonlinnaan Ruut Kiisken kutsui oopperajuhlien johtaja Ville Matvejeff, joka on itse vuosia johtanut Jyväskylä Sinfonia -orkesteria. Mozartin Cosi fan tutte -oopperassa. Korona pysäytti myös orkesterien konsertit
Pienimuotoinen viljely ja oman sadon säilöminen tuovat mielenrauhaa mahdollisiin kriisiaikoihin varauduttaessa. askel 7–8/22 38 ~. Yleisölle avoimessa puutarhassa kasvaa muun muassa Topeliuksen ajan lääkekasveja ja värjäyskasveja. TEKSTI: ARJA-LEENA PAAVOLA • KUVAT: HYÖTYKASVIYHDISTYS / SATU SAINIO HYÖTYKASVIYHDISTYS toimii Annalan talossa. LOPPUKESÄN runsasta juuressatoa SYÖTÄVIÄ ovat muun muassa kehäkukka ja ruiskaunokki. Hyötykasvit tulevat taas Itse kasvatettu ruoka on alkanut kiinnostaa yhä enemmän myös kaupunkilaisia
ROSMARIINILLA ja timjamilla saadaan makua säilöttyihin juureksiin. ~ 39 askel 7–8/22
Ulkomaantuonnin pysähdyttyä siemenistä ja lannoitteista oli pulaa. Puhdasta ruokaa hortoillen Suomalaisten luontosuhteessa tosin on ollut havaittavissa muutosta jo paljon aikaisemmin. Nuoret ikäpolvet ovat hyvin valveutuneita ja kiinnostuneita ruokakasvien alkuperästä ja omavaraisuudesta. – Myös villiyrttien keräily on ollut jo pitkään kiinnostuksen kohteena. Silloin saa helppohoitoisia ja kestäviä kasveja, ja samalla pidetään yllä kotimaisten kasvien viljeltyä geenipankkia. Esimerkiksi pesuaineet kuuluivat säännöstelyn piiriin, mikä tarkoitti hyvin työläiden menetelmien uusiokäyttöä. Vähitellen 1800-luvulle tultaessa peruna syrjäytti härkäpavun. Tällä hetkellä kotipuutarhureilla alkaa olla paras sadonkorjuuhetki käynnissä. Uusia kasveja kannattaa toki kokeilla. Viime kesien uutuus on esimerkiksi soijapapu Green Shell, joka vaikuttaa lupaavalta, Uski kertoo. Ennen kaikkea tulevaisuuden vaikuttaessa hieman epävarmalta tulee turvallisempi olo, kun tekee jotain konkreettista itsensä ja perheensä hyväksi. Sadonkorjuu lähestyy Mennyt kevät ja alkukesä olivat kylmiä, ja viileä sää pidensi kasvien kukintaa. Nälänhätää torjumaan Vanhemmalla väellä on muistoja sotaja pulavuosista, jolloin oli pakko palata perinteisiin. Moni on alkanut miettiä, että olisi hyvä ajatus pitää yllä kotivaraa ja ryhtyä myös itse kasvattamaan hyötykasveja. Jos on mahdollisuus useampaan isoon ruukkuun tai vaikka laatikkoon, voi viljellä kurpitsoja ja lehtikaaleja, papuja sekä mangoldia. Nyt sitä on alettu viljellä uudelleen monien harrastajienkin palstoilla. Usein kiinnostus puhtaaseen ruokaan on herännyt siinä vaiheessa, kun perheeseen syntyy lapsi, toiminnanjohtaja Katja Uski Hyötykasviyhdistyksestä toteaa. Kansanhuoltoministeriö tilasi Rautavaaralta opaskirjan, joka käsitteli kasvien kasvattamista ja hyödyntämistä. – Erityisesti kirsikkatomaattien suosio on lisääntynyt ja saatavilla olevien lajikkeiden määrä on kasvanut. Vuonna 1942 Suomi oli jopa lähellä nälänhätää, mutta tilanteen vakavuudesta ei kerrottu kansalaisille. Nykyään lähinnä koristekasvina viljellyn suopayrtin (Saponaria officinalis) juuri sisältää saponiineja, ja sillä on perinteisesti pesty etenkin villavaatteita. Julkisuudessa on lisäksi ennakoitu rajua ruuan hinnannousua, joten viljelyllä voi olla taloudellista merkitystä. Kirjan ensimmäinen, vuonna 1942 julkaistu osa käsitteli kevään ja alkukesän kasveja. –Vielä 30 vuotta sitten mietimme, saadaanko laventeli talvehtimaan Suomessa. Uskin mukaan parvekeviljely on lisääntynyt paljon. Suopayrtistä yskänlääkettä Monissa muissakin arkisissa toimissa oli suuri merkitys luonnon antimien hyödyntämisellä. Kaupunkitalojen katoille pystytetään viljelylaatikoita. Esimerkiksi härkäpapua on kasvatettu Suomessa pitkälti toista tuhatta vuotta, ja katolisena aikana se oli meilläkin paastonajan ruokaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kaupunkitalojen katoille pystytetään viljelylaatikoita ja parturoitujen nurmikenttien sijaan toivotaan niittyjen kasvattamista hyönteisten elinalueen turvaamiseksi. Näistä jälkimmäistä suositeltiin myös siivoukseen ja lehmien pesuun. Viime vuosina ilmastonmuutos on jo vaikuttanut viljelyolosuhteisiin. Papu mahtuu parvekkeelle Hyötykasvien kasvattaminen ei välttämättä vaadi suurta kasvimaata, se on mahdollista myös pienissä tiloissa. Suopayrtin juurirohdosta on lisäksi myyty apteekeissa yskänlääkkeenä. neuvottiin erilaisia tapoja pyykinpesuun, kuten katajaveden ja tuhkalipeän keittäminen. Rautavaara joutui sen jälkeen joksikin aikaa rintamalle, mutta vuoden päästä julkaistiin uusi kirja nimeltä Kesän ja syksyn kasvit. V i i m e i s e t kaksi vuotta olemme eläneet poikkeusaikaa pandemian kourissa, ja kevättalvella havahduttiin vielä turvallisuusuhkien lisääntymiseen. askel 7–8/22 40 ~. Vuonna 1942 kansanhuoltoministeriön julkaisemassa kirjasessa Miten nyt puhdasta. Myös lääkehuollossa jouduttiin osin turvautumaan luontoon. Lopputuloksena oli pakka huonolaatuista silkkiä ja hanke haudattiin. Vallasväen himoitseman silkin tuottamiseksi aloitettiin kruunun tuella kymmenien vuosien projekti. Osa niistä soveltuu amppelija ruukkukasvatukseen, Katja Uski sanoo. Täytyi etsiä korvaavia raaka-aineita, ja ilman omaa toimeliaisuuttaan suomalaiset olisivat olleet todella pulassa. Luonnonmukaista harrasteviljelyä ja kasvien monipuolista käyttöä edistävän Hyötykasviyhdistyksen perustajiin kuului professori Toivo Rautavaara (1905–1987), jonka opetuksella oli suuri merkitys kotirintaman selviytymisessä. Tavoitteena oli kasvattaa mulperipuita, joiden lehtiä silkkiperhoset käyttävät ravinnokseen. Perinnekasvit pärjäävät Yleensä kannattaa valita niin sanottuja perinnekasveja, eli vanhoja viljelykasveja ja lajikkeita, jotka ovat pitkän ajan kuluessa sopeutuneet Suomen kasvuolosuhteisiin. Monet kaupunkilaisista olivat jo ehtineet hieman vieraantua viljelystä, ja siksi tarvittiin hyvin yksityiskohtaisia ohjeita toiminnan käynnistämiseksi. Myös esimerkiksi aprikooseja ja persikoita kasvatetaan monin paikoin Suomen etelärannikolla. Apteekkeja varten viljeltiin ja otettiin vastaan kasveja, joita voitiin käyttää lääkinnässä. Nykyään se onnistuu. – Esimerkiksi erilaiset yrtit, tomaatti ja kesäkurpitsa sekä nopeasti kasvavat retiisi ja salaatti sopivat hyvin parvekkeella kasvatettaviksi. Kasvitieteilijä Carl von Linnén (1707–1778) aikakaudella oletettiin, että kasveja olisi mahdollista sopeuttaa vähitellen pohjoiseen ilmastoon ja eksoottisemmatkin kasvit saataisiin menestymään meillä
Kuivaamalla säilöminen on hyvä keino myös siksi, että se vie kaikkein vähiten tilaa. SOTA-AIKANA lapset ja nuoret keräsivät talkoilla teollisuuden tarvitsemia raaka-aineita, kuten jätepaperia, luita, pihkaa ja lumppuja. – Myös rucolaa voi kylvää uuden erän loppukesällä, Katja Uski sanoo. Yhteen purkkiin mahtuu paljon esimerkiksi kuivattuja ja jauhettuja marjoja. Yksi vaihtoehto on kuivattaa kiertoilmauunissa. ERILAISET kirsikkatomaatit ovat parvekeviljelijöiden suosiossa. – Heinä-elokuu on toisaalta hyvä ajankohta kylvää uudelleen vaikkapa lehtisalaatteja. Niistä riittää satoa aina pakkasiin asti. HYÖTYKASVIYHDISTYS ON kehittämässä valtakunnallista puutarhakulttuurin keskusta vuonna 1832 rakennetun Annalan huvilan yhteyteen. Kasvun ihme sykähdyttää Katja Uski innostui puutarhatöistä jo lapsena. Myös hapattaminen on vanhimpia ruoan säilytystekniikoita. Mikäli ilmankosteus on alhainen, voi kuivauksen tehdä myös ulkona. Ja pienikin onnistuminen kasvattamisessa tuo hyvänolon tunteen. Perinteinen tapa kuivata on sitoa yrtit löyhään nippuun roikkumaan. Se tosin ei ole aivan yksinkertaista, mutta hapattamiseen löytyy ohjeita esimerkiksi Marttaliiton sivuilta. MAULTAAN RAITAJUURI on sukulaistaan punajuurta miedompi. Myöhäisempi kylvöaika sopii myös itämaisille kaalikasveille, kuten paksoi ja satoisa tatsoi, jotka eivät ole tottuneet meidän pitkiin, valoisiin öihin. Kasvun ihme on asia, joka sykähdyttää aina uudestaan. –Tiedetään, että kasvien ja ylipäätänsä luonnon parissa toimiminen lisää onnellisuutta, antaa mielenrauhaa ja helpottaa stressiä. – Kuivaaminen on ikivanha säilöntämenetelmä, joka on yhä käyttökelpoinen ja sopii yrttien lisäksi esimerkiksi marjoille ja vihanneksille. Perinteinen tapa on sitoa yrtit löyhään nippuun roikkumaan. KURPITSAHILLOA VOI maustaa vaniljalla tai sitruunalla. Sisätiloissa taas voi hyödyntää jo olemassa olevia lämmönlähteitä, kuten lattialämmitystä ja lämpöpattereiden tai leivinuunin päällystä. ~ 41 askel 7–8/22. Kuivaa ja hapata Sadon säilömisessä kannattaa ottaa huomioon, että kotitalouksien katkeamaton sähkövirta ei välttämättä aina ole itsestäänselvyys
HETKI LUONNOSSA askel 7–8/22 42 ~
Uskokoon ken haluaa. Minun on tyytyminen mökkeillessäni joen läheisyyteen tontin rajalla, mutta mökkimatkalla näen aina myös meren. Itse asiassa juuri sama maisema, mikä on kuvassa. Kysyttäessä ihmisten suhdetta järveen tai mereen, ajatuksena on, että hänen mielenmaisemansa, elämänasenteensa tai jopa luonteensa paljastuisi. Vastaavasti järvi-ihminen tyytyy rajattuun näkymään ja ennustettavuuteen elämässä, hän on varovaisempi kuin meri-ihminen. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ ~ 43 askel 7–8/22. Ja yhden kuivatun järven ja yhden elävän järven. Monille suomalaisille veden läheisyys on kesällä tärkeää. Jonkun tiedon mukaan meri-ihminen viihtyy ulkohommissa paremmin kuin järvi-ihminen. Vaikutelma järven rannalla on lempeä ja nostalginen, sillä lapsuuden kesiin, jotka vietin isovanhempieni luona Laitilassa, kuului makean veden läheisyys. Vastaukseni on meri, mutta kun olen kesäisen järven rannalla, vastaukseni voisi helposti myös muuttua. Meri-ihminen kaipaa vapautta, avaruutta, villeyttä, myrskyä, varaa ja haasteita. Järven lumoissa O letko merivai järvi-ihminen. Vesi tuo ja luo elämää. Oli se sitten puro, joki, lampi, järvi tai meri
askel 7–8/22 44 ~. Erikseen yhdessä Yhteiseen elämään sitoutuminen ei aina tarkoita yhteistä virallista osoitetta. TEKSTI: ANNAMARI LAMMASSAARI Pa ul a O ja ns uu – MEILLE ei ole mitenkään epäselvää, olemmeko yhdessä vai emme, sanovat Matti Lahtinen ja Katri Syvärinen. Kolme pariskuntaa kertoo etäsuhteessa elämisestä eri maissa, eri kaupungeissa ja eri osoitteissa – kuitenkin tukevasti yhdessä
Keskustelu ja nauru pitävät kireydet loitolla. Avannossa ja prätkän selässä Katri painottaa, että tulevaisuudessa he voivat vielä asettuakin samaan osoitteeseen, ja kuvailee yhdessäolon hetkiä. Aluksi he viettivät vain viikonloput yhdessä joko Espoossa tai Tampereella. He tapaavat lähes päivittäin ja viettävät aikaa molempien kodeissa melkein saman verran. Katri on kokenut aiemmin uupumuksen ja on nykyisin henkisen hyvinvoinnin valmentaja, kirjailija ja joogaohjaaja. Katri ja Matti arvostavat toisissaan kykyä vuoroin syvään, avoimeen keskusteluun ja hetken päästä taas huumoriin. Hyvän kumppanin kanssa on turvallista saada olla oma itsensä yhdessä ja erikseen. Katri vietti muutaman vuoden yksin. Tanja ja kreikkalainen Giannis tapasivat 16-vuoELEKTRA ON vanhemmilleen Tanja ja Giannis Dettalle ihana lahja. H urmaava kaksi ja puolivuotias Elektra-tyttö sanoo ”moi” tietokoneen ruudulla. Oman tilan tarve Tamperelaiset Matti Lahtinen ja Katri Syvärinen (44) elävät eri asunnoissa, mutta vihdoin samassa kaupungissa. Olemme kiertäneet moottoripyörällä Skotlannin ylämaat läpi tiheiden sumujen. – Viikonloppuisin tykkäämme laittaa runsaita aamupaloja tai käydä kahvilabrunssilla. Kunnes hän kohtasi Matin vuonna 2014. Katrilla oli ollut pitkiä suhteita, joista viimeisin johti myös avioliittoon. Aiempien suhteiden päättymiset olivat luoneet kipeän uskomuksen, ettei hänestä ole parisuhteeseen. – Vietämme varsin tavallista kahden aikuisen elämää: ulkoilemme, käymme avantosaunassa ja kesäaikaan järvessä uimassa, katsomme elokuvia ja sarjoja ja keskustelemme niistä paljon. Luottamuksen harjoittelua Nyt heidän parisuhteensa on kestänyt jo kahdeksan vuotta, ja Matti on jopa muuttanut samaan kaupunkiin. – Minä olen meistä se luovempi ja hörhömpi, mies toimii maadoittajana, Katri nauraa. He ovat prosessoineet tätä järjestelyä todella paljon keskustellen, eikä kumpikaan loukkaannu, vaikka toinen haluaisi olla yksin tai palata yksin omaan kotiin. M an oli s Ga ita no s ~ 45 askel 7–8/22. Tytön vanhemmat ovat löytäneet toisensa uudelleen vasta aikuisina. – Tarvitsemme molemmat yksinoloa ja pitkää palautumisaikaa arjessa. – Olemme matkustelleet yhdessä jonkun verran. Ensirakkauttaan ei unohda koskaan. – Se tuntui siinä vaiheessa tärkeältä. K iitollisuus toisesta, vahva luottamus ja hyvä kommunikaatio toistuvat kaikkien pariskuntien puheissa. – Sitä vastoin tiesin jo nuorena, etten todennäköisesti tule haluamaan omia lapsia. – Tämä on tietenkin ollut iso luottamusharjoittelu ja täysin tiedostettu polku. Monien pohdintojen jälkeen päädyttiin siihen, että asutaan edelleen omissa asunnoissa. En silloin ymmärtänyt tai tunnistanut itsessäni oman tilan tarvetta, joten en osannut tilaa myöskään pyytää tai ottaa. Jossakin vaiheessa huomasin kuitenkin kokevani kaikissa suhteissani suurta ahdistuneisuutta. Molemmat halusivat suhteen, jossa oman ajan arvostus on hyväksyttävää ja jopa kannustettavaa. Kun on itse joutunut haastamaan omia uskomuksiaan, on helpompi auttaa muita henkisen hyvinvoinnin polulla. Mattikaan ei halunnut lapsia eikä pitänyt yhteen muuttamista tai naimisiinmenoa välttämättömänä. Olemme kiertäneet moottoripyörällä Skotlannin ylämaat läpi tiheiden sumujen ja huikeiden vuorimaisemien sekä ajaneet autolla parin viikon road tripin Arizonan ja Utahin maisemissa ja viettäneet pitkiä viikonloppuja Lontoossa. Hänen äitinsä Tanja Detta (47) ohjaa lettipäisen tyttösen lempeästi leikkien pariin, jotta voimme rauhassa keskustella videon välityksellä. Onnellisen parisuhteen raamit voivat olla monenlaiset eri elämänvaiheissa, kuten pariskunnat kertovat
– Erottuani lasten isästä pakkasin kaksi tytärtäni, laukkuni ja lähdin. Vuosi kului taas etäsuhteessa, kunnes Giannis muutti Tanjan luokse Sveitsiin neljäksi vuodeksi. Olen hänestä niin kiitollinen. Välillä Giannis pakkasi laukkunsa ja muutti puoleksi vuodeksi Suomeen, jonne Tanja oli palannut. – Ollaan varmalla puheella vierekkäin, Jorma kuittaa. T uula Korkalainen (69) ja Jorma Kilpeläinen (68) asuvat Pohjois-Karjalassa Valtimolla vierekkäisissä rivitaloasunnoissa. Raamattu rohkaisi uskaltamaan Kuvaruudulla vilahtaa tummahiuksinen mies, joka huikkaa ystävällisen tervehdyksen. – Talvella ollaan kansalaisopiston tanssikursseilla, hiihdetään, kävellään jäällä ja kesällä marjastetaan ja sienestetään. – Minulla on aina Raamattu pöydälläni auki ja silmiini tarttui luku, jossa puhuttiin nuoruuden rakkaudesta. He olivat tavanneet työelämässä aiemmin ja tunteneet pitkään, mutta seurusteluvaihe alkoi vasta vajaa kymmenen vuotta sitten. Asuin vuosia Zermattissa Italian rajalla ja opettelin saksan kielen ihan nollasta. Jormalla oli koti Valtimolla, mutta viereisen rivitaloasunnon tyhjennettyä Tuula alkoi ”lämmitellä” Jormaa ajatukseen sen ostamisesta itselleen. Olen hänestä niin kiitollinen. An na m ar i La m m as sa ar i askel 7–8/22 46 ~. Tahollaan hän perusti perheen, ja elämä jatkui Suomessa ja Sveitsissä, jonne hän muutti työn perässä. tiaina Tanjan ollessa ystävänsä kanssa lomamatkalla Rhodoksella. Lavatansseja ja marjastusta On keskusteltu myös vihille menosta, mutta yhdessä pariskunta päätti, että se ei ole tarpeellista. – JORMA on erittäin huomaavainen, lämmin ja turvallinen, Tuula sanoo. Se tuntui rohkaisulta ja vastustus loppui siihen, Tanja naurahtaa. Etelän auringossa syntyneelle pitkä talvemme voi olla raskas, ja mies palasi takaisin Rhodokselle. Tuulalla on pitkäaikainen sairaus, jonka takia hän joutui jäämään pois työelämästä. Aluksi en ollut ihan valmis häntä tapaamaan, mutta niinhän se on, ettei ensirakkauttaan unohda koskaan. – Siitä lähtien meillä on ollut jalat saman ruokapöydän alla, Tuula naurahtaa. – Eräänä päivänä sain tutun näköiseltä mieheltä Facebook-kutsun. – Giannis jaksoi sitkeästi pitää kiinni ja tässä sitä ollaan, Tanja iloitsee ja puristaa Elektraa likemmäksi. Kirjeitä vaihdettiin ahkerasti, ja Tanja palasi milloin viikoksi, milloin kesäksi saarelle ensirakkautensa luokse. Yhdessä Tuula ja Jorma harrastavat matkailua, hoitavat lapsenlapsia ja puutarhojansa sekä käyvät lavatansseissa. Välillä ikävä meinasi viedä voiton ja oli hetkiä, että teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Tanja arvostaa sitä, että voi kasvaa yhdessä eikä anneta periksi. Jälleennäkemisen välillä oli 25 vuotta, molempien avioliitot, lapset ja erot. Giannis kertoo arvostavansa Tanjassa tämän vahvuutta ja samalla sitä herkkyyttä, joka ilmenee esimerkiksi huolenpitona. – Jorma on kultakimpale. Hän tietää etukäteen, mitä tarvitsee tehdä ja auttaa paljon. Iloinen ja lämmin Kreikka vei lopulta voiton vuonna 2021, ja he palasivat yhdessä ”saarelle”, kuten Tanja Rhodosta hauskasti kuvailee. Pariskunta kerää myös kuusenkerkkää ja uuttaa siitä siirappia ja kuivaa jauhetta omiin ja ystävien tarpeeseen. Saa olla oma itsensä Pariskunta arvostaa toistensa seurassa erityisesti sitä, että voi olla oma itsensä. Hän on juuri samainen nuoruuden rakkaus, josta Tanja kertoo. Suhde lähti uudelle vaihteelle etäsuhteena, ja se toimi hyvin, sillä molemmilla oli itsenäiset omat elämät. – Olimme kuitenkin liian nuoria ja odotukset suhteelle liian suuria, Tanja kertoo
Kari Koski. KIRJAT Kuukauden kirja Rukiin viljava historia. Vanjärveltä siirrytään muutaman mutkan, muun muassa Etelä-Afrikan kautta, Suomeen. H ele n Ko rp ak ~ 47 askel 7–8/22. Hän onnistuu vakuuttamaan lukijan siitäkin, miten mielekästä olisi leipoa itse hapanjuurileipää. Tulevaisuutta katsotaan muun muassa Huippuvuorten siemenpankin kautta. Schildts&Söderstöms 2022. MARI TEINILÄ Pääosassa ruis ANNIKA LUTHERILLA on armoitettu taito kirjoittaa mukaansatempaavasti. Kirja käy monipuolisesti läpi rukiin ja siinä sivussa myös muiden viljakasvien syntyä, maanviljelyksen historiaa, kulttuurihistoriaa sekä nykypäivää. Biologin koulutuksen saaneella, lehtorina työskentelevällä ja useita kirjoja kirjoittaneella Annika Lutherilla on armoitettu taito kirjoittaa mukaansatempaavasti aiheesta, josta lukija ei tiedä juuri mitään. Suom. K esän sanotaan olevan dekkareiden aikaa, mutta moni lukee kesällä mieluusti myös tietokirjoja. Annika Luther lainaa aikalaisten kirjoituksia, muun muassa Sakari Topeliuksen tekstin Hallayö Maamme-kirjasta. Venäläinen kasvitieteilijäja geneetikko Nikolai Vavilov jäljitti aikanaan rukiin syntysijoja nykyisen Turkin alueelle, lähelle Iranin ja Armenian rajaa Vanjärvellä olevalle Aghtamarin saarelle. Annika Luther. Nälkävuosi-lukua lukiessa ei voi olla ajattelematta ruuan hinnan nousua sekä uhkaavaa ruokakriisiä, jonka aiheutti Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Kirjan vahvan ja jollain tapaa virolaista grafiikkaa muistuttavan mustavalkoisen kuvituksen on tehnyt Herta Donner. Kirja kertoo siitäkin, miten tämän yhden maailman merkittävimmän kasvitieteilijän kävi Neuvostoliitossa Josif Stalinin aikana. Rukiin historia liittyy olennaisesti myös suuriin nälkävuosiin 1866–1868. Kirja perehdyttää esimerkiksi kaskiviljelyyn, riihikuivatukseen, rukiin rakenteeseen, ruiskukkaan ja sen symbolisiin merkityksiin, himmeleihin sekä rukiin viljelyn nykypäivään. Näin ruispeltojen heilimöimisen eli kukkimisen aikaan sopii erityisen hyvin Annika Lutherin teos Rukiin viljava historia. Ruokaturva tuntuu aina vain ajankohtaisemmalta asialta
Maailmasta tulee parempi paikka vain, jos löytyy riittävästi ihmisiä kuuntelemaan rohkeiden ihmisten todistuksia. POPKANTELETTAREN TIE KANTELISTI JA laulaja-lauluntekijä Päivi Ida Elina Kujasen (36) kiitollisuuden leimaama omaelämäkerta on sympaattinen kertomus taiteilijana, ihmisenä ja kristittynä kasvamisesta. Kahden tyttären äiti ja valovoimainen 2. Sayragul Sauytbay ja Alexandra Cavelius. Lohdutuksen sanoja. Tammi 2022. Suuri osa runoista on riimillisiä, mutta mukana on myös suorasanaista tekstiä. Keikat loppuivat koronakeväänä 2020. . Sujata Massey on saanut kirjojensa sankarittareen innoitusta tosielämästä, Intian ensimmäisestä naisasianajajasta Cornelia Sorabjista. Elämäkerta on raskasta mutta tärkeää luettavaa. Hän löysi taas uskon – ja omaperäisen soittotyylin, joka päivitti kantelekulttuurimme popimmaksi. Ura lähti kovaan nousuun. MARI TEINILÄ Avaintodistaja. askel 7–8/22 48 ~. Readme 2022. Masseyn kerronta on mukaansa tempaavaa, eivätkä juonet ole itsestään selviä vaan jännittäviä. Kiinan harjoittama vaino uiguureja kohtaan on ollut esillä julkisuudessa, harvemmin tässä yhteydessä on kerrottu kazakeista. Oulaisissa helluntailaisperheessä varttunut Päivi Kujanen opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvattajaksi ja kantelistiksi. Yhtenä syynä oli se, että hänen puolisonsa ja lapsena olivat paenneet Kazakstaniin, jonne Sauytbayn piti tulla perässä. Ne ovat kasvaneet meihin kuin ikimetsien puut, jykevin juurin kuin humisevat hongat, ohuin rihmoin kuin timotein varret. ELÄMÄKERTA ROHKEUDESTA AVAINTODISTAJA KERTOO kazakkitaustaisesta, Kiinassa kasvaneesta äidistä ja lääkäristä Sayragul Sauytbaysta. Kun muusikon ura ja seurustelut eivät ottaneet tuulta alleen, hän koki itsensä kateelliseksi surkimukseksi ja menetti jopa uskonsa Jumalaan. Popkanteletar. Gummerus. Ne tuntevat sinut vielä, kun kuljet tässä metsässä.” EMILIA KARHU Ikävän yli on silta. FREIJA ÖZCAN Murha Bombayssa (2019), Satapurin jalokivi (2020), Bombayn prinssi (2021). Käännekohtana oli vaihto-oppilasvuosi Japanissa. Esiintymisiä riitti ulkomaita ja presidentinlinnaa myöten. Toisaalta Perveen Mistryn kohdalle osuu kiinnostavia tapauksia, joita vain nainen voi hoitaa. Tuunatusta soittimesta irtosivat soinnut, melodia, komppi ja basso groovaavasti kuin bändistä. Perveen Mistry on arvostetun zarathustralaisperheen tytär ja työskentelee lakimiehenä isänsä lakiasiaintoimistossa. Hän onnistui lopulta pakenemaan Kiinasta ja oli yksi ensimmäisiä, joka kertoi julkisuuteen keskitysleirien todellisuudesta. Sarjasta löytyy nyt kolme suomennettua kirjaa: Murha Bombayssa, Satapurin jalokivi ja Bombayn prinssi. Sujata Massey. Ida Elina valitsi epävarman taiteilijan työn ja alkoi saada keikkoja kristillistä piireistä, yrityksistä ja kouluista. Sanoja suruun SURUKOTIIN LAHJAKSI sopiva lohturunojen kokoelma Ikävän yli on silta on toimiva kooste Anna-Mari Kaskisen tuotannosta. Kirjapaja 2022. Ja niiden myötä vaikuttamaan muutosten puolesta. Perveen Mistry ratkaisee PITKÄÄN AIKAAN en ole viehättynyt mistään niin paljon kuin Sujata Masseyn dekkarisarjasta, jossa Perveen Mistry ratkaisee rikoksia. 1. Pako Kiinan nykypäivän keskitysleireiltä. Päivi Kujanen. Runot on valittu 17 runokirjasta, jotka ovat ilmestyneet vuosien 2001–2021 välillä. Versio Michael Jacksonin Billie Jean -kappaleesta oli popbiisejä, klassisia lauluja ja hengellistä musiikkia esittävän kantelettaren ensimmäinen Youtube-hitti. Anna-Mari Kaskinen. taiteilija ei luovuttanut, vaan saa taas elättää itsensä rakastamallaan työllä. ”Eivät muistot ole minnekään hävinnet. JANNE VILLA Ida Elina. Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun Intiaan, missä nainen ei voi vielä toimi asianajajana oikeudessa. Kiinan valtiovalta ”kiinalaistaa” muslimitaustaisia uiguureja ja kazakkeja äärimmäisin väkivaltaisin keinoin keskitysleireillä. Sayragul Sauytbay oli yksi leirille joutuneista. Samalla kirjoista välittyy Intian värikäs maailma ja monikulttuurisuus, myös uskontojen moninaisuus ja niiden hankala rinnakkaiselo.
Puolisossa Eddiessä oli valoa, ”mutta valon takana hautoivat yöpöllöt ja silkkiuikut”. Voi William! -kirjan yhtenä sivujuonteena kulkee kirjan kertojan suhde omaan äitiinsä, joka oli täysin kyvytön osoittamaan rakkautta. Omiakaan kuormiaan ei aina ymmärrä. Tammi 2022. Molemmissa kirjoissa päästään jollakin tavalla sopuun syyllisyyden sekä hylätyksi tulemisen taakoista. Williamille selviää, että hänellä on isosisko, jonka äiti oli aikoinaan jättänyt ensimmäiselle puolisolleen. MARI TEINILÄ Voi William! Elizabeth Strout. Ja siinä, miten rakkaudetonta lapsuutta itsessään kantava seitsemänkymppinen nainen pystyy ajattelemaan menneitä ja jopa äitiään ymmärtävällä katseella. Ikävän jälkeen. Rakkaudettoman äidin kanssa eläminen voi olla raskaampi kokemus kuin joutua biologisen äitinsä hylkäämäksi. Entinen aviopari tekee yhteisen matkan miehen yllätyssiskon kotiseudulle Maineen. Äideistä, jotka jättävät lapsensa KIRJAT Essee Elizabeth Strout Ann-Luise Bertell Fra nk U ng er Le on ard o Ce nd am o ~ 49 askel 7–8/22. Jo kauan sitten eronnut ja tahoillaan uudestaan avioitunut pariskunta on edelleen yhteyksissä. P ääasiassa nykypäivään Yhdysvaltoihin sijoittuva Voi William! sekä ruotsinkieliselle Pohjanmaalle viime vuosisadalle pohjautuva Ikävän jälkeen kertovat hyvistä ja huonoista avioliitoista sekä äideistä. Ann-Luise Bertell. IKÄVÄN JÄLKEEN -teoksessa Pohjanmaalta lähtöisin oleva nuori Maria muuttaa Kanadaan ja avioituu siellä. Kirjassa hän kirjoittaa Kanadassa yhä asuvalle tyttärelleen pitkää kirjettä, jossa hän kertoo ankarasta, köyhästä ja niukasti rakkautta sisältäneestä lapsuudesta sekä siitä, miksi aikoinaan lähti Kanadasta ja jätti perheensä. Se näkyy tyttären äidilleen kirjoittamasta muistoseppeleestä. Hyvä kaunokirjallinen teos auttaa ymmärtämään ihmisten erilaisia ratkaisuja. Tammen Keltainen kirjasto 2022. Koskaan ei voi tietää, millaista kuormaa toinen ihminen kantaa jo lapsuudestaan lähtien. Hän muuttaa takaisin Pohjanmaalle ja avioituu uudestaan. Kirja on taattua Stroutia, hitaasti etenevää ja ihmistä ymmärtävää. Tuomitseminen on helppoa, ymmärtäminen vaikeaa. Maria pakenee väkivaltaista miestään jättäen lapsen hänen kasvatettavakseen. Hän päätyy siihen, että lopulta kaikki ihmiset ovat mysteerejä. Ainakin siinä tapauksessa, jos jätetty lapsi on saanut lapsuudessaan osakseen rakkautta isältään ja muilta aikuisilta. Molemmissa kirjoissa on äiti, joka on jättänyt pienen lapsensa ja jatkanut elämää uuden miehen ja perheen kanssa. Voi William! -kirjan kertojana on Williamin entinen puoliso
Tansseissa Pekka tapasi Valman, jonka kanssa ehti olla yhdessä 20 vuotta. Pekka työskenteli armeijassa muun muassa Kokkolan ilmatorjuntapatteristossa ja Karjalan lennostossa lennonjohdon tehtävissä. Samaisessa opistossa Pekka tapasi myös ensimmäisen vaimonsa Kaijan. Pari päivää Valman kuoleman jälkeen olin jo yhteisen ystävämme Maija-Liisan luona, Pekka kertoo. Kuulin jo lapsena isäni kapiaiskavereiden juttuja ja tajusin, että 45-vuotiaana eläkkeelle pääseminen on todella mainio juttu. Tie vei myöhemmin isän jalanjäljille armeijan palvelukseen. Kaija kuoli sairauteen vuonna 1991. Tanssi yhdisti lesket Maija-Liisa Taskinen (80) ja Pekka Jauhiainen (81) tunnetaan kotiseudullaan Kuopiossa ”tanssivana nuorenaparina”. Koti on Pekan. Tänään illalla vuorossa on Kylpylähotelli Rauhanlahti. Hymyilevän Pekan silmissä tuikkii pienen pojanviikarin sielu. Maija-Liisa oli jäänyt leskeksi pari kuukautta aiemmin pitkästä nuoruuden avioliitostaan. Tyttöja poikaystäväkseen toisiaan kutsuva pariskunta on ollut yhdessä kymmenen vuotta ja tanssinut useita kertoja viikossa, välillä jopa päivittäin. Pariskunta elää kahden kodin arkea; Maija-Liisan koti on parinkymmenen kilometrin päässä. Maija-Liisa on Pekkaan verrattuna rauhallisempi, kuin eteerinen kuningatar tulipunaisessa mekossaan ja korkkiruuvikiharoissaan. Kuolinvuoteellaan Valma sanoi minulle, että yhtään et sitten jää yksin suremaan vaan lähdet heti etsimään seuraa. . He tapasivat 62 vuotta sitten opiskellessaan samaan aikaan Pohjois-Savon kansanopistossa vuosina 1959?1960. . Edellisenä iltana pariskunta on ollut tanssimassa Siilinjärvellä ”Kunttarilla” eli Kylpylähotelli Kunnonpaikassa. Kohtaamisia sururyhmässä Maija-Liisan oli vienyt kansanopistoon halu oppia tekemään maatalon töitä. Valma kuoli vuonna 2012. Maija-Liisa tarvitsee kotonakin huoneesta toiseen liikkumiseen usein avuksi rollaattorin. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI ARVONEN S iilinjärvellä kauniissa maalaismaisemassa, Räimäjärven rannalla on vastassa hoidettu puutarha, kaunis koti ja elämäniloa pirskahteleva pariskunta Pekka Jauhiainen ja Maija-Liisa Taskinen. Lesket löysivät toisensa Maija-Liisa ja Pekka ovat tunteneet toisensa jo vuosikymmeniä. Perheessä oli viisi tytärtä ja kukaan askel 7–8/22 50 ~. . Minulla on muun muassa selkäydinkanavan ahtauma, joka haittaa liikkumista. Kun Pekka ottaa kunnon otteen ja tanssimme, on hyvä olla ja liikkua, Maija-Liisa sanoo. Pekka ja Kaija olivat aviossa 30 vuotta, ja heille syntyi kaksi poikaa. Tanssilattialla hän kuitenkin liikkuu Pekan tiukassa otteessa
. KÄYMME tansseissa kolmesta viiteen kertaan viikossa, joskus joka päivä. Lisäksi tanssimme kotona olohuoneessa ja kesällä saunan terassilla. ~ 51 askel 7–8/22
Sururyhmässä yksi mies, Otto, kertoi tarinansa. Pekka opetteli tanssimaan vasta oltuaan vuosia naimisissa. . Elämä on elämistä varten, pitää mennä ja tehdä, olla ihmisten kanssa, Pekka sanoo. Halasin häntä, halusin lohduttaa. Esa muutti Maija-Liisan kotitilalle, josta he muuttivat myöhemmin jatkamaan Esan vanhempien kotitilaa Pöljän Hököselle Siilinjärvelle. Esan kuoleman jälkeen Maija-Liisa houkuteltiin mukaan seurakunnan järjestämään leskien sururyhmään. Otto löysi sitten uuden tyttöystävän, Maija-Liisa kertoo iloisena. Olet mahtava! Älä anna valosi hiipua. muu ei ollut kiinnostunut kotitilan töistä Pappilan kylässä Kuopiossa. askel 7–8/22 52 ~. Armeijan kerhoilloissa vanhemmat miehet hakivat aina vaimoani tanssimaan, minä en tanssinut. Halusin oppia niin traktoreista kuin hevosten kengityksestäkin. Nauti jokaisesta hetkestä ja tee niitä asioita, joista pidät”, lukee kortissa, jossa on sydämen kuva ja kukka. . Perunakaupoilla Esa ilmaantui aina myymään perunoitaan viereeni. . Moni sanoo, ettei ole soveliasta aloittaa uutta suhdetta pian leskeksi jäämisen jälkeen, mutta ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Emännän paikka olisi ollut tarjolla Laukaasta kotoisin olevan poikaystävän luona, mutta ajatus muutosta pois synnyinseudulta ei houkuttanut. . Ystäväni sanoi, että minun pitäisi pukeutua vain mustaan, mutta rakastan punaista väriä ja punaisia vaatteita ja kenkiä! Kyllähän kylillä ehkä puhutaan ja paheksutaan meidänkin suhdetta, mutta ei ihmisten puheista kannata välittää, Maija-Liisa sanoo. Otto oli vakituinen vieras Maija-Liisan kotona, kun Pekka ilmestyi kuvioihin. ”Olet mahtava! Älä anna valosi hiipua. Maija-Liisa esittelee korttia, jonka eräs teinityttö toi hänelle tanssi-illan jälkeen. . . On parempi lähteä pian etsimään kaveria, vaikka vain juttuseuraa ja ihmistä, jonka kanssa viihtyy. Rakastan punaisia kenkiä Maija-Liisa ja Pekka ovat molemmat sitä mieltä, ettei lesken pidä jäädä yksin surun keskelle. . Häneltä sain kyydin tansseihin, kun kävelymatkaa olisi ollut viitisen kilometriä, Maija-Liisa muistelee. Sitten löytyi Esa, ”se oikea”, jonka olin tavannut jo kansanopistoaikana, mutta tiemme kohtasivat vasta myöhemmin. Pariskunnalle syntyi kaksi tytärtä, joista toinen jäi jatkamaan tilaa, ja Maija-Liisa ja Esa muuttivat naapuriin. . Maija-Liisa ja Pekka ovat tunnettuja kotiseutunsa tanssipaikoissa. Monet laulajat sanovat, että meille on ihana laulaa ja meitä on ilo katsella, Pekka kertoo. Yhtä mieltä Maija-Liisa ja Pekka ovat myös siitä, ettei kannata välittää muiden ajatuksista tai puheista. Aloin ”kävellä lattialla” Maija-Liisa Taskinen on tanssinut nuoruudesta asti. PARI VUOTTA sitten karaoken Suomen mestaruuskisojen yhteydessä Maija-Liisa ja Pekka saivat kultamitalin kiitoksena aktiivisesta tanssiharrastuksesta. Kansanopiston jälkeen Maija-Liisa kävi emäntäkoulun. Seitsemän vuotta katselin sitä ja sitten vaan aloin ”kävellä lattialla”
Kuin äiti ja isä parketilla Tanssin lisäksi pariskunnan arkeen kuuluu ystävien ja tuttavien tapaamista, Pekalla liikuntaa ja pihatöitä ja Maija-Liisalla kukkien sekä taimien kasvattamista. Maija-Liisa miettii, ettei kuolemassa ole mitään pelottavaa. Teen myös käsitöitä, kuten pajukoreja, joissa on kiva antaa lahjaksi vaikkapa kukkia. Aina me suutelemme Positiivinen palaute antaa pariskunnalle energiaa vähintäänkin yhtä paljon kuin tanssi itsessään. Sanoin lääkärille, että suostun leikkaukseen vain, jos teet niin sievän ompeleen, että voi käyttää minihameita, ja niin hän tekikin. Keskitymme tähän päivään Maija-Liisa ja Pekka elävät hetken ja päivän kerrallaan. Elämän loppua ja kuolemaa he eivät aktiivisesti mieti vaan keskittyvät elämään. Kunpa se tulisi äkisti, ettei tarvitsisi pitkään kitua, Pekka pohtii. Hänet laitettiin arkkuun tuvassa ja kaikki lapset ja lastenlapset kävivät hyvästelemässä ukin. . Aviomiehensä Esan kuoleman hetkestä hänellä on hyvä ja lämmin muisto. Tällä hetkellä harmia aiheuttaa nilkan katkennut jänne, jonka vuoksi ei voi käyttää korkokenkiä tanssiessa. . Maija-Liisan kivut helpottavat tanssilattialla. Maija-Liisa on sairastanut kolme syöpää, ja hänellä on monia kroonisia sairauksia, joihin päivittäinen lääkitys on kymmeniä pillereitä. Myös korona-aika oli pariskunnalle aktiivista aikaa. Musiikin suhteen he eivät ole kovin vaativia. Muutama vuosi sitten leikatut polvet sen sijaan toimivat hyvin. Kuolema tulee, kun tulee. Ilman tanssia emme varmasti enää pääsisi edes liikkeelle.. Kolme tuntia olin hänen ruumiinsa vieressä, sitten avasin ikkunan. . Pihallani kasvaa 45 alppiruusua, ja orkideoita on sisällä parikymmentä. Joka viikko järjestettiin jossain salatansseja, ja olimme siellä kuin äiti ja isä nuorten viisikymppisten joukossa. Ihan laidasta laitaan kaikenlaista tanssimusiikkia. Parin ennätys yhtäjaksoista tanssimista on jopa 10 tuntia, jolloin tanssin välissä istahdetaan vain hetkeksi juomaan vettä ja syömään vaikkapa pieni voileipä. Esa sairasti syöpää. Hoidin hänet kotona ja hän kuoli viereeni. Moni laulaa meille mielellään Besame mucho, jonka suomenkielisissä sanoissa lauletaan ”suutele minua sanasi nuo tarkoittaa”, ja aina me suutelemme, Pekka Jauhiainen kertoo. Keväällä ikkunalaudat täyttyivät lähes 400 tomaatintaimesta. . . Maija-Liisan sairaushistorialla luulisi hänen jo olevan kuollut, Pekka sanoo. . Hän on kuin eri nainen, kun otan syliin, puristan ja pidän lujaa kiinni. . Ilman tanssia emme varmasti enää pääsisi edes liikkeelle. Olemme eläneet niin, ettei tarvitse katua, miksi ei tehty sitä tai tätä, Pekka sanoo
Tiedän, että moni pitää lasten hankkimista epäekologisena, mutta minun mielestäni Suomeen pitää syntyä niin paljon lapsia kuin mahdollista. Voin vain yrittää kuvitella, miten suurta tuskaa tuottaa, kun vanhemmuus ei toteudukaan ”luonnollisesti”. Valtio osoitti selvästi, että lasten halutaan syntyvän heteropariskunnille. Pian oppisuunta kuitenkin luisui siihen, että yritettiin estää vääränlaisia kansalaisia lisääntymästä. En halua, että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, vaikka se olisi miten ekologista. Lähihistoriassa lapsen saaminen avioliiton ulkopuolella on ollut suuri synti ja lapsettomuus häpeä. Lisääntymisasioissa sen sijaan vedotaan herkästi luonnollisuuteen. 1900-luvun alkupuolella tietyt tahot Suomessakin innostuivat eugeniikasta. Vaula Helinin ja Paula Ojasen hieno, omakohtainen teos Jatulintarha, Lisääntymisemme oudot polut (S&S, 2021) kuvaa rehellisesti, miltä tuntuu jumahtaa vuosiksi hedelmöityshoitojen labyrinttiin. Lääketiede ei ratkaise kaikkea Minulla ei ole lapsettomuushoidoista kokemuksia. Lisääntymistä on aina säädelty. Helin ja Ojanen kuvaavat lyyrisen raastavasti, miltä tuntuu altistaa kehonsa raskaille hoidoille kerta toisen jälkeen, toivoa ja pettyä, uudestaan ja uudestaan. Lisääntymistä on aina säädelty Jos olisin maailman kuningatar, tai hyvä haltija, määräisin, että kaikki, jotka haluavat, saisivat lapsia. Nykyelämässä on kaikenlaisia luonnottomia asioita, jotka hyväksymme sen kummemmin asiaa miettimättä. Joku nuoremmista samassa pöytäseurueessa sanoo: ”Ei sun tarvitsekaan ymmärtää, kun ei se asia sinua koske.” Jään miettimään, miksi ajatus raskaaksi tulemisesta luovutetuilla sukusoluilla on jonkun mielestä ”luonnotonta”. Vauvoja ”luonnottomasti” I äkkäämpi ihminen tokaisee: ”En mä kyllä ymmärrä sellaista, luovutetun siemennesteen avulla hankitaan lapsia. Jokainen, joka hakeutuu hedelmöityshoitoihin, on varmasti miettinyt asiaa kaikilta kanteilta. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ En halua, että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, vaikka se olisi miten ekologista. Vapaaehtoinen lapsettomuus on koko ajan suositumpaa, joten miksi tieten tahtoen estää ihmisiä hankkimasta lapsia, jos he niitä haluavat. Siinä on jotain luonnotonta.” Hämmennyn keskustelukumppanini sanoista, sillä hän on yleensä hyvin avarakatseinen. Alun perin eugeniikalla oli hyviä tavoitteita, haluttiin hävittää perinnölliset sairaudet. Tahaton lapsettomuus on yksi kipeimpiä asioita, joka ihmistä voi kohdata. Esimerkiksi kuurot ja epileptikot haluttiin sterilisoida. Hoidot ovat raskaita sekä henkisesti että fyysisesti, ne aiheuttavat paineita sekä pankkitilille että parisuhteelle. Useimmiten on vaadittu, että ihmiset saavat jälkeläisiä monogamisessa heterosuhteessa, mutta säätely ei tietenkään ole aina onnistunut. Onneksi nykyään on toisin. Hanavetemme puhdistetaan järeillä kemikaaleilla sen sijaan, että ottaisimme vettä kaivosta, mutta kukaan ei sano, että sellainen on luonnotonta. Vielä muutamia vuosia sitten kunnallisessa terveydenhuollossa ei tehty hedelmöityshoitoja naispareille ja itsenäisille naisille. askel 7–8/22 54 ~
Huomaan, että avarakatseinen suhtautuminen onkin vaikeampaa. + 6,9 snt / min. 3 kk 21 € (säästä 45 %) KESÄ3/21 6 kk 43 € (säästä 45 %) KESÄ6/43 12 kk 86 € (säästä 45 %) KESÄ12/86 Kesän 2022 tarjoushintaan! Tilaa Kotimaa-lehti 22 6 N:o 23 | 10. Printtilehden tilaukseen sisältyy digilehden lukuoikeudet ja pääsy Kotimaa.fi -sivuston uutisiin, artikkeleihin sekä digiarkistoon. Luen kaikki geneettistä sukututkimusta koskevat jutut, jotka eteen tulevat. Sinä aikana maassa on muuttunut paljon. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi, miten kaksi poikavauvaa oli aikoinaan vaihtunut sairaalassa. 12 Annette Kurschus on Saksan evankelisen kirkon voimanainen Essee: Miten käy saarnan vuonna 2042?. Samalla ympärillä ystävät raskautuvat ilman hoitoja, mikä aiheuttaa surua ja kateutta. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi Valitse edullinen kestotilaus. Syntyvyys on puolittunut 1960-lukuun verrattuna. Tarjous on voimassa 31.8.2022 asti ja se koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Kirjassa kuvataan lapsettomuuden aiheuttamaa syvää surua. Tärkeintä on se, että lapsi saa kasvaa perheessä, jossa häntä rakastetaan ja kannustetaan. Yhdysvaltalainen toimittaja osoittaa kirjassaan The Lost Family, How DNA Testing is Upending Who We Are (2020), että testien tulokset voivat olla arvaamattomia. Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt / puh. Teoksessa on myös osuvia huomioita, kuten se, että helposti ajatellaan nykyajan lääketieteen pystyvän tuosta vain ratkaisemaan hedelmällisyysongelmat. vu os ik er ta 00 43 59 5– 22 –2 4 Muutosten vuodet Toto Hannele Päiviö ja Markku Päiviö päättävät monivuotisen kirkkoherran ja turistipapin työnsä Virossa. + 14,9 snt / min, lankapuhelimesta 8,21 snt / puh. On kiehtovaa, mitä DNA-testeillä saadaan selville. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Syntyvyys on puolittunut 1960-lukuun verrattuna, seksiä harrastetaan entistä vähemmän, ja Suomessa jopa neljännes nuorista aikuisista sanoo, ettei halua lapsia. kesäkuuta 2022 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : M ar i Te in ilä 11 7. Molemmat kirjoittajat kokevat keskenmenoja. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Miehet eivät saaneet koskaan tietää kasvaneensa väärässä perheessä, mutta heidän lapsilleen totuus oli järkytys. Kun poikavauvat vaihtuivat Olen aina ollut sitä mieltä, että on jokaisen oma asia, miten lapsensa hankkii. Ja tärkeää on tietysti sekin, että lapsia syntyy. Tärkeintä lapselle on rakastava perhe Loppujen lopuksi geenit eivät ole tärkeintä. Niin on tietysti helppo ajatella, kun asia ei ole omakohtainen – mutta entä jos oma lapseni saisi lapsen kokonaan lahjasoluilla, siis niin, että sekä sperma että munasolut ovat jonkun muun. Todellisuudessa näin ei ole, ei ole mitään takeita siitä, että hoitojen lopputuloksena on lapsi
Seinien freskoista katsovat apostolit sekä Vanhan Valamon perustajat Pyhät Sergei ja Herman. Soppaa apostolien silmien alla Iisalmen Golden Dome -hotellin ravintola on kuin luostarin juhlasali. Talon tarina ulottuu talvisotaan ja karjalaisevakkojen saapumiseen Iisalmen alueelle. askel 7–8/22 56 ~. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI ARVONEN BYSANTTILAISHENKISESSÄ ruokasalissa ruokalista suunnitellaan paikallisten ja karjalaisten perinteiden pohjalta ja esimerkiksi hotelliaamiaisella on aina tarjolla käsin tehtyjä karjalanpiirakoita
~ 57 askel 7–8/22
Värikkäät, lähes sateenkaaren sävyissä hehkuvat ornamenttikuviot täyttävät seinillä freskojen välisen tilan. Freskoin koristellun ravintolasalin lisäksi karjalaisortodoksinen perinne on esillä Valkoisen salin Evakkotie-lasimaalauksissa, jotka on tehty Pietarin taideakatemian tilaustyönä lahjoitusvaroin vuonna 2013, jolloin hotellia uudistettiin. Olenko sittenkin tullut luostariin tai kirkkoon. Tilaa kuvaillaan tunnelmaltaan kuin luostarin juhlavaksi ruokasaliksi, kertoo Antti Blinnikka, yksi Golden Domen omistajista. . Perustettu yritys on Kahdeksan veljestä Oy, jonka lähes jokaisella osakkaalla on sukujuuret Karjalassa. Useita metrejä korkea lasimaalaus tuo mieleen kirkon. Uusi yritys on pyörittänyt hotellin ja ravintolan toimintaa vuodesta 2016 asti. Tässä tilassa on moni kastettu. Laatokan Valamo perustajineen, apostolit Luukas, Matteus, Johannes ja Markus sekä muun muassa arkkienkeli Gabriel toivottavat tulijan levollisesti tervetulleeksi. Uniikki talo sai uuden alun Kun hotelli Artos oli konkurssin vuoksi pakkohuutokaupattavana, Antti Blinnikka ja monet muut iisalmelaiset katsoivat surullisena tyhjänä ja pimeänä ollutta rakennusta. Todella positiivisia kommentteja tulee asiakkailtamme. Taiteilijat valikoituivat isä Eliaksen verkostojen kautta. Evakkokeskus syntyi kunnioittamaan ja vaalimaan alueen karjalaistaustaisten ortodoksien kulttuuriperintöä. Salissa järjestetään myös konsertteja. Täällä on kastettu ja soitettu Juhlava ravintolasali bysanttilaishenkisine freskoineen on suosittu perhejuhlien näyttämö. Pandemiavuodet ovat olleet haasteellisia, ja nyt haasteena on myös henkilökunnan saaminen. Rakennus on valmistunut vuonna 1989. . askel 7–8/22 58 ~. Perustimme yrityksen tätä varten, mukana on neljä Blinnikkaa sekä meidän hyviä ystäviä ja aiempia yhteistyökumppaneita. . Täällä on vietetty hääjuhlia ja muistotilaisuuksia sekä muita perhejuhlia. Näimme paikan potentiaalin ja arvon uniikkina kohteena, jonka ainutlaatuisuutta ja perinteitä halusimme vaalia. Esimerkiksi Vanha Valamo Laatokan saarella on maalattu 1800-luvun asussa, jolloin luostarissa oli tuhat kilvoittelijaa, Blinnikka kertoo. Idean isä oli Iisalmen nyt jo eläkkeellä oleva kirkkoherra, rovasti Elias Huurinainen. Toisaalta Iisalmessa on pörssiyhtiöitä, jotka tarvitsevat tasokasta majoitusta ja kokoustiloja, Blinnikka kertoo. Ravintolana nyt toimivan salin freskot ja lasimaalaukset on suunniteltu isä Eliaksen ja seurakuntalaisten yhteisten ideoiden pohjalta. Rakennuttaja ja aiempi omistaja oli Iisalmen ortodoksinen seurakunta, jonka omistuksessa rakennus tunnettiin nimellä Evakkokeskus ja myöhemmin hotelli Artos. Tilaa on normaalioloissa jopa sadalle hengelle. . Meillä pysähtyy yöpymään ja majoittumaan paljon Pohjoisen matkailijoita. Salin lasimaalauksen kuten viereiVALKOISEN SALIN Evakkotie-maalaus on tehty Pietarin taideakatemian tilaustyönä lahjoitusvaroin. Ravintolasalin tunnelma on pysähdyttävä. . Evakkotie ja Vanha Valamo Talo ei ole niin vanha kuin moni ensin luulee. Iisalmen sijainti on loistava
Paikallisväestön ortodokseihin kohdistama kontrolli oli usein avointa; se ilmaistiin suoraan kohteelleen sanoin, ilmein ja elein.” Artikkelin mukaan kontrolli ”sai ortodoksit salaamaan taustaansa, pelkistämään tapojaan ja kastamaan seka-avioliitoissa syntyneet lapset pääsääntöisesti enemmistöväestön uskoon”. . sellä tontilla sijaitsevan ortodoksisen Pyhän profeetta Eliaan kirkon ikkunamaalaukset on tehnyt taiteilija Viktor Nikitenko. Vuonna 1982 syntynyt mies muistaa kuulleensa lapsuudessaan aikuisten kertomuksia siitä, ettei evakkojen asema aina ollut kovin hyvä luterilaisessa yhteisössä. Blinnikka on aina ollut ylpeä karjalaisista sukujuuristaan ja ortodoksisesta uskosta. ~ 59 askel 7–8/22. Epävirallisen kontrollin teot olivat syrjintää, jolla ortodoksien oikeus kuulua yhteisöön ja osallistua yhteisön toimintaan tasavertaisena kyseenalaistettiin ja sitä rajattiin. Kuulin puheita ryssittelystäkin. . Virkistävä pysähdys Ateriointi ja yöpyminen Golden Domessa on kokonaisvaltaisesti virkistävä pysähdys, joka ravitsee myös sielua. Blinnikka vaalii historian perinteitä myös päätyössään historian ja ortodoksisen uskonnon opettajana. www.goldendome.fi . Se ilmeni myös naureskeluna, pilkkaamisena ja osallisuudesta syrjäyttämisenä. Iisalmi on nykyään hyvin kansainvälinen; tänne on muuttanut väkeä jo aiemmin niin Ukrainasta kuin Venäjältäkin ja muualta Itä-Euroopasta mutta myös muista maista. Hyvää oloa ja mieltä lisää se, että alueen karjalaistaustaisten ortodoksien kulttuuri viimein saa ansaitsemaansa arvostusta. Lasimaalaus tehtiin arkkipiispa Johanneksen lahjoitusvaroin. Freskot ovat kreikkalaisen Dimitrios Andonopuloksen tekemiä. PYHÄ SERGEI oli Vanhan Valamon perustajia. . Siirtoväkeä syrjittiin Karjalais-ortodoksisen kulttuurin esillä pitäminen ja arvostaminen ovat erityisen tärkeää siksi, ettei arvostusta juuri ollut sotien jälkeen jälleenrakennuksen vuosina. Kananen jakaa siirtoväkeä sopeuttaneet sosiaaliset kontrollit epäviralliseen ja viralliseen kontrolliin ja kirjoittaa artikkelissaan Ortodoksisen siirtoväen kontrolloitu sopeutuminen (Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry): ”Epävirallinen kontrolli oli muun muassa ortodoksien nimittelyä, vähättelyä, kyseenalaistamista ja halveksuntaa. Ahkera työnteko toi arvostusta Iisalmen alueelle tuli talvisodan jälkeen paljon Karjalan evakkoja. KANNATTAVA liiketoiminta ja karjalaisortodoksisen perinteen yhdistäminen ovat toimiva kokonaisuus, sanoo Antti Blinnikka, yksi Golden Domen omistajista. . Vanhempieni suku tuli Suistamosta, Antti Blinnikka kertoo. Monissa perheissä ortodoksisuus piilotettiin; sukunimiä vaihdettiin, lapsia kastettiin luterilaisiksi ja ainakin heille annettiin neutraali nimi. Monin paikoin evakkoja yhdisti kantaväestöön se, että ahkeralla työnteolla saavutettiin arvostettu asema yhteisössä. Ateriointi ja yöpyminen Golden Domessa ravitsee myös sielua. . . Sodan alta pelastettujen ikonien kokoelma puolestaan on nähtävillä Kuopion kirkkomuseo Riisassa. Ortodoksisen siirtoväen ja heidät Pohjois-Savossa vastaanottaneen paikallisväestön kohtaamista tutkineen Heli Kaarina Kanasen tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset vahvistavat Antti Blinnikan lapsuusajan muistoja. Lasimaalaus on tehty 1800-luvun tekniikalla polttamalla, ja se oli ainakin valmistuessaan Pohjoismaiden suurin ortodoksinen lasimaalaus, Blinnikka kertoo. Kansainväliset osaajat on Blinnikan mukaan otettu hyvin vastaan, sillä alueella ymmärretään korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien arvo tulevaisuuden kannalta. Iisalmeen asutettiin evakkoja etenkin Suistamosta, Salmista ja Korpiselältä. Aiemmin rakennuksessa olleet Karjalaan jääneiden kirkkojen ja tsasounien pienoismallit ovat nykyään esillä ravintola Raatihuoneella Iisalmessa. Toisen maailmansodan jälkeen rajakarjalainen siirtoväki asutettiin pääosin Pohjois-Pohjanmaalle, Pohjois-Karjalaan, Pohjois-Savoon ja Kainuuseen. Taiteilijat valikoituivat isä Eliaksen verkostojen kautta. Suomessa asui ennen toisen maailmansodan syttymistä noin 70 000 ortodoksia, joista yli puolet, noin 38 000 Laatokan pohjoispuolisessa Raja-Karjalassa
– Vatsan rapsuttelua, riemukasta leikkiä. ALD vaatii paljon liikuntaa ja toimintaa, ja sillä on myös metsästysviettiä. Sepen itku loppui lyhyeen. Mutta ennemmin tai myöhemmin virta loppuu ja pentu simahtaa. Rapsutusten lisäksi ne tarvitsevat trimmausta ja liikuntaa. Sekin on liikuttavaa, että Rakun lailla Sepe rakastaa partaani. Oli aseistariisuvaa saada pieni viipottaja syliinsä. Meidänkin koirista voisi saada lintukoiria. Metsään tehdään päivä päivältä piteneviä lenkkejä, joilla pentu on isoveljen lailla empaattinen yhteyksienluoja. Ransumainen rotu sopii hyvin myös lapsiperheeseen, mutta tarvitsee tietysti koulutusta. – Vaikka meillä on hyvin aidattu piha, pentua ei voi jättää yksin hetkeksikään, ettei se joudu haukan kynsiin, Vesa Keinonen sanoo. askel 7–8/22 60 ~. Se opettaa telmimään ja painimaan ja pistää pennun järjestykseen, kun pikkuriiviön naskalihampaat tarraavat korvaan. Kengät on nostettu Sepen naskaleitten ulottumattomiin ja lattialla on pissa-alustoja. Jos valvotaan, saatan ottaa iltapäivällä päikkärit koirien nukkuessa. Heti näki, että näistä tulee erottamattomat. Kun Sepe kasvaa, se jatkaa ehkä samalla uralla ja pääsee jo kesällä käymään kehitysvammaisten rippileirillä, Vesa sanoo. Yönsä Sepe nukkuu välillä ihan hyvin. Hän ja Elina ovat seuranneet liikuttuneina, miten Raku on koirakatekismuksensa lukenut ja kasvattaa lempeästi ja tarvittaessa lujasti Sepeä. – Mutta Raku tuli jo ovella vastaan ja molempien hännät alkoivat vispata. VAUVA-ARKI JATKUU Hyvinkäällä. AUSTRALIANL ABRADOODLET OVAT äärimmäisen uteliaita ja empaattisia, helposti lähestyttäviä koiria, jotka nauttivat ihmisten läheisyydestä. Lutusen kuoren alta löytyy myös itsepäisyyttä. ELINA TOIMII Uudenmaan kehitysvammaistyön pappina, ja Raku kulkee välillä hänen mukanaan ”sielunhoitokoirana”. Rotu onkin aikoinaan kehitetty allergiaystävälliseksi opaskoiraksi. Ero perheestä ja matka maailmalle itketti. Jos sijoituskoirana elelevältä Sepeltä kysyisi, mikä sinusta tulee isona, olisi vastaus selvä: isä. Elina ja Vesa olivat puolestaan jännittäneet Rakun reaktiota, olihan se ollut talossa herra ja hidalgo lähes viisi vuotta. Viikon verran perheessä asunut kahdeksanviikkoinen Sepe herätti heidät vasta viideltä. Raku on kotoisin Skotlannista ja Sepe naapurikunnasta Tuusulasta viiden pennun pesueesta. – Välillä riehuminen rassaa omiakin hermoja, kun pitäisi tehdä töitä. Pentu pääsi Elinan kanssa alakertaan ja pihalle aamutoimiin, kun toinen australianlabradoodle (ALD), aamu-uninen Raku (4,5) ja Vesa jäivät jatkamaan unia. – Oli aseistariisuvaa saada tällainen pieni viipottaja syliinsä. – Turkkia täytyy hoitaa ja naamakarvoja siistiä. – Rakun suhtautuminen on uskomattoman hienoa. – Koira ei kysy ihmisten taustoja, vaan ottaa jokaisen vastaan avoimin sydämin. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM LEMMIKKI HEART MINÄ Sepe on söpö riiviö S inä aamuna hyvinkääläisten Vesa Keinosen ja Elina Jokipaltion perheessä nukuttiin poikkeuksellisen myöhään. Hän kuvaa parhaita hetkiä eloisan pennun kanssa. Onneksi ajomatka kotiin kesti vain puoli tuntia, sillä autossa alkoi aikamoinen uikutus, Vesa kertoo. Rakun terapiataidot tulivat esille jo Elinan aiemmassa työssä Diakonissalaitoksella. Odotettavissa on kohtaamisia myös oravien ja jänisten kanssa. Se päätti, että täällä ei surra
VESA KEINOSEN Sepe on rodultaan australianlabradoodle. Iloinen ja toimelias rotu on jalostettu labradorinnoutajasta ja villakoirasta, ripauksella spanielia. ~ 61 askel 7–8/22
Runeberg rakasti tuoksuja. Rihkamatorilta puutarhatontille Kerrotaan hevoskyydin tuoneen Runebergin pikkuperheen Helsingistä Porvooseen eräänä kevätyönä vuonna 1837. L. askel 7–8/22 62 ~. He saivat kodin RUNEBERGIEN PIHA ja puutarha kukkivat läpi kesän. Ensikatse sulaa värien sointuihin keskellä lintujen kiihkeää sirkutusta. Johan Ludvig Runeberg oli saanut Porvoosta lehtorin viran. On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita Edelleen Fredrika Runebergin puutarhassa tuoksuvat kukat ja kukoistavat hyötykasvit. Astun sisään keltaisen lauta-aidan ympäröimään puutarhaan, joka kutsuu peremmälle viettämään kesän kaunista iltapäivähetkeä. Miten keskellä kaupunkia voikaan olla tällainen keidas, huokaan. TEKSTI JA KUVAT: SAARA VAHERJOKI-HONKALA P ysähdyn portille kuumana kesäpäivänä. Mistä tämä kaikki on saanut alkunsa, kyselen mielessäni. Myös kansallisrunoilija J
Pienen kamarin lipaston ääressä syntyi neljä romaania alkuöiden tunteina ja monia muistiinpanoja viljelystä ja kasveista, joista alkoi tulla Fredrikan intohimo. Fredrika halusi istuttaa puutarhan, joka tuoksuisi ja leiskuisi värejä koko Fredrika halusi istuttaa puutarhan, joka tuoksuisi ja leiskuisi värejä koko kesän. Vanhimmat puut ovat 1800-luvun alkupuolelta, sillä siinä paikassa on ennen kaavoitusta ollut pappien viljelypalstat. Hän kaipasi henkistä virkistystä arkityön vastapainoksi. Syreenimaja oli mielipaikka Englannissa syntyi 1830-luvulla uusi puutarhasuuntaus, gardenesque, jonka Fredrikakin omaksui. Geometrinen tyyli oli meillä tuntematon, mutta monia ulkomaisia puutarhalehtiä aktiivisesti seuraava, varsin kielitaitoinen Fredrika ihastui siihen ja halusi alkaa rakentaa puutarhaa uuden mallin mukaan vuonna 1868. Runeberg oli saanut rahakkaan kustannussopimuksen ruotsalaisen kustantajan kanssa, joka mahdollisti suuren talon oston vuonna 1852. L. Kansallisrunoilijamme J. Mutta kirjoitti hän muutakin. Tyyli valtasi alaa monissa kartanoissa sekä porvaristalojen puutarhoissa kaupunkialueilla. Fredrika oli taitava kirjoittaja; häntä voidaankin kutsua Suomen ensimmäiseksi naistoimittajaksi, sillä hän avusti puolisoaan Morgonbladetin toimitustyössä. Perhe oli kasvanut vuosien varrella ja Fredrika-äidin työmäärä lisääntynyt. Entisestä Lindhtin puutarhasta jäi jäljelle joitakin lauta-aidan vieressä olevia marjapensaita sekä hedelmäpuita. Siellä kasvoi jo tuolloin pieni hyötypuutarha marjapensaineen ja hedelmäpuineen, jota edellisen omistajan, Daniel Lindhin perhe oli rakentanut. ~ 63 askel 7–8/22. Rihkamatorin kulmilta, mistä he perheen kasvaessa muuttivat Aleksanterinkadun neljänneshehtaarin tontille. Tonttia hallitsi kymmenhuoneinen talo Kirkkokadun puolella
Kirjeessään Walterille Roomaan hän kirjoitti 29.10.1868: ”Joitakin nyt kovin muodikkaita lehtikasveja haluaisin kyllä mielelläni saada, mutta eivät ole Porvoossa myytävänä enkä Helsinkiin pääse. Tunnetuin niistä on yhä voimissaan oleva erikoinen raparperilaji, Fredrikan raparperi. Tengström 2.9.1807 Pietarsaari – 27.5.1879 Helsinki Nimipäivä 18.7. ke–su 10–16 Fredrikan puutarha avoinna 2.5.–4.9. RUNEBERGIN KOTI, Suomen vanhin kotimuseo, avattu vuonna 1882, Aleksanterinkatu 3, Porvoo / puhelin 040 489 9900 Avoinna 2.5.–31.8. Äiti sai Roomasta keisaripuun Aikuistuneista Runebergin kuudesta pojasta osa asui ulkomailla, Pariisissa, Roomassa, Wienissä ja Lontoossa. Tontti sai jo Runebergien aikana valoa koko päivän, vaikka monet laajaoksaiset hedelmäpuut sijaitsivat ryhminä ympäri puutarhan. Lastenhuoneesta kukkahuoneeksi Huoneet täyttyivät korkeista, suurista ja vahvoista viherkasveista, kuten kumija rahapuista sekä lehtikaktuksista ja erilaisista palmuista, jotka sisustavat yhä salia. Tavalliset ruuanvalmistuksessa käytetyt kasvikset kuuluivat etenkin alkuvuosina viljelykseen. Ikkunalaudat olivat täynnä kukkia, ei pelkästään monilajisia ruusuja vaan myös muita hehkuvia kukkia, joiden taimia ja siemeniä Fredrika etsi ulkomaita myöten. Muutoin olen pitänyt kunnia-asianani olla ostamatta kasveja ja sen sijaan kasvattaa ne siemeFREDRIKA RUNEBERG, Alfred Ottelinin kuva vuodelta 1863 KUKA. Sieltä löytyivät pasuunankukat, punavioletti aitoelämänlanka ja aina niin kaunis kärsimyskukka. Niistä tärkein oli Fredrikalle mieluinen piparjuuri. Monia kasveja hän sai Sinerbrychoffin puutarhurilta Carl Helmiltä. ma–su 10–16, talvella suljettu RUNEBERGIEN KOTI Porvoossa on Suomen vanhin kotimuseo. ma–su 10–16 ja 1.9. – 30.4. Myös porvoolaisrouvat vaihtoivat pistokkaita. Välillä siellä tuntee olevansa kuin viidakossa, minne ohutvartiset, korkeat kasvit laskevat varjonsa villiten mielikuvitusta. Pyöreä kukkiva keskusta sai kasvaakseen korkeita kasveja kuten isoja leijonankitoja, leukoijia, daalioita ja astereita. askel 7–8/22 64 ~. Fredrikalla oli monia yhteyksiä niin maailmalle kuin puutarhaa harrastaviin suomalaisiin. Marjapensaista erikoisimpia olivat punaiset ja keltaiset vadelmat, joiden hilloa Fredrika käytti kuuluisiksi tulleissa tortuissaan ja muissa leivonnaisissa. Piha ja puutarha kukkivat läpi kesän, samoin kukat kuistille sijoitetuissa ruukuissa ja seinän vierillä. Ja siinä hän onnistui. Karviaismarjapensaissakin oli useita eri lajikkeita. Ruukuissa kasvatettiin tuoksupelargonioita muista pelargonioista puhumattakaan, saaroninliljoja, tuoksupielikkiä, rohtoaloeta, monia eri kaktuksia ja suurilehtisiä peikonlehtiä sekä monia ruusulajikkeita ja muita sisäkukkia, joita en edes vieraillessani tuntenut. Keväisin ne kukkivat runsaina saaden kaupunkilaiset ihastelemaan niitä talon ohi kulkiessaan. Ikkunoiden eteen Fredrika rakennutti kukkahyllyjä, jotta kasvit saisivat riittävästi valoa. kesän. Poikien aikuistuttua Fredrika muutti heidän huoneensa kukkahuoneeksi, missä hän kasvatti taimia ja säilytti herkkiä kasvejaan viileässä läpi talven. Poikia äiti pyysi usein lähettämään tai tuomaan uusia lajeja. Niiden lähettyvillä kasvatettiin hyötykasveja. Hän istutti myös uusia omenapuita, joille hän antoi poikiensa nimet. Tontti sai jo Runebergien aikana valoa koko päivän. Kaksi ystävätärtä, Mimmi Wallgren sekä Stensbölen kartanon rouva Mimmi Rotkirch, olivat Fredrikalle oikeita kukkaystäviä. Puoliso kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg, avioituivat 21.1.1831. Yksi kujista suuntasi kohti jokea; siellä on yhä vanha syreenimaja, mikä oli runoilija-puolison mielipaikka. Kukkaystäviä ja ulkomaan lajeja Aika, jolloin Fredrika innostui laajemmin puutarhanja kukkienhoidosta, oli kotipuutarhojen nousevaa kulta-aikaa Euroopassa. Puutarhassa risteilee polkuja avaten salaperäisiä näkymiä. MISSÄ. Suomessa se oli vielä ylellisyyttä, mitä saattoivat harrastaa vain yläluokan naiset. Tätä pyöreää keskustaa ja sen ympärillä olevia soikeita perenna-alueita sekä polkuja reunustivat somat reunuspäivänkakkarat ja bellikset. Kahdeksan poikaa, joista kaksi kuoli lapsena. Hyötykasveista kukkaruukkuihin Talousrakennukset sijaitsevat tänäkin päivänä tontin toisella reunalla. FREDRIKA RUNEBERG os. Keskelle puutarhaa hän suunnitteli pyöreän alueen, josta lähti hiekkakuja neljään suuntaan
Pensasruusuja kasvoi puutarhassa, lajikkeita, jotka kestivät kylmän talven suojattuina. Muistikirjamerkinnöistä löytyykin maininta, että äiti sai Roomasta keisaripuun. Luultavasti Prytz’in neideillä on niitä. Salista löytyy myös kansallisrunoilijan patsas. Fredrika Runeberg: Piirroksia ja unelmia, WSOY 1982. Kaikki tuli mieluiten tehdä itse, nähdä kasvun eri vaiheet ja helliä rakkaudella kukkaan kehittyneitä kasveja. Se on kokenut vuosisatojen kovat pakkaset, sodat ja viimat, mutta yhä se ystävällisesti hyvästelee puutarhan ihastuneet vieraat. Vuosien varrella lajikkeita kertyi yli neljäkymmentä. Kotimuseosta puuttuvat kymmenet ruusulajit, mutta monet salin suuret kukat ja ruukkukasvit on pyritty pitämään samoina. Astuin hurmaavasta puutarhasta poispäin; vanha Fredrikan aikainen mustamarjaorapihlaja lähellä porttia hyvästeli minut vaaleilla, herkillä kukillaan. Fredrikalle ruusut olivat erityisiä, mutta monet jasmikkeet hurmasivat hänet tuoksuillaan. Orapihlajan jäähyväiset Nykyiset kukat Fredrikan puutarhassa ovat lähes samoja lajeja, joita siellä on hänen aikanaan kasvanut. Niitä hän vaali kuin lapsiaan opiskellen eri lähteistä niiden oikeaa hoitoa. nistä, mutta nyt vanhoilla päivilläni on yhä houkuttelevampaa luopua ylpeydestäni sen suhteen.” Kirje kertoo, miten vakavasti Fredrika suhtautui puutarhanhoitoon. Puutarha on Suomen alkuperäisimpänä säilynyt historiallinen puutarha. Sisällä hänellä oli oikea ruusutarha. Sekä hyvänettä pahantuoksuisia tulppaaneja arvelisin Ekmanilla olevan runsaasti, hänhän on akatemian puutarhan perillinen.” Ruusut olivat Fredrikan inhohimo. Kukkien tuoksut merkitsivät molemmille puolisoille todella paljon. Wikipedia RUNEBERGIEN HUONEET täyttyivät korkeista, suurista ja vahvoista viherkasveista, kuten kumija rahapuista sekä lehtikaktuksista ja erilaisista palmuista, jotka sisustavat yhä salia. Unelmien puutarha, Fredrika Runebergin kukkiva ja keidas ja hyötytarha, Porvoon museoyhdistyksen julkaisuja nro10, Porvoo 2015. ~ 65 askel 7–8/22. Kun hän lähti virsikirjakomitean kutsusta Turkuun vuonna 1857 viipyen matkalla tavallista pitemmän ajan, kirjoitti Fredrika-rouva pyytäen pistokkaita. Hänen mielestään ainoita oikeita kukkia olivat leukoijat, tuoksuherneet ja kielot. Lähteet: Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta, Kansallisrunoilijan puoliso, Tammi 2007. Jopa Johan Ludvig otti kantaa vaimonsa kukkavalikoimaan. ”Mielelläni ottaisin pistokkaan” Myös puoliso toi matkoiltaan vaimolleen kasveja. ”Mielelläni ottaisin myös pistokkaan niistä Turussa ennen niin tavallisista posliinineilikoista, joita ei täältä löydä, tummanpunaisista, joissa on lukuisia valkoisia juovia
Koiran pää pyörii liki ympäri, kun se uidessaan yrittää seurata näitä veijareita. Varjot ovat lyhyitä ja tylppiä. Samassa näin itseni istumassa noin kolmevuotiaana syöttötuolissa samaisessa saaressa. Äiti oli silloin jo sairaalassa Alzheimerin tautinsa kanssa. Aavemaista tunnelmaa korostavat lepakot. Sinne meidät ajaa isäni tuhkien ripottelu kovaan ja vakavaan maahan. Näin tuijottelin Ruoveden saaressammekin järven pintaa. Seuraavana aamuna kysyin isältä, oliko jotain tämmöistä tapahtunut. Ihmeellinen luonto. Isän kuolema on avannut muistojeni raskaan arkun. Jo viime kesänä soitin varmuudeksi Ruokavirastoon, että purevatko nämä lepakot ja tarttuuko näistä rabies. Kohta nousee aurinko. Mitä enemmän he melskasivat, sitä suuremmaksi ahdistus sisälläni kasvoi. Jollain kaikuluotainsysteemillä ne suunnistavat. Kohta se pääsee isoon järveen uimaan Ruovedelle. Ahdistus yltyi enkä pystynyt nukkumaan koko yönä. Viimeksi Suomessa on kuollut moiseen tautiin joku lepakkotutkija 90-luvulla. Paikalle vaappuu vanha mies. Onkohan maailmassani mitään, missä ei olisi hyppysellinen huonoa joukossa. Tico sen sijaan nauttii uidessaan pientä ympyräänsä. Tico ihailee niiden taiturimaista ja salamannopeaa liitoa, kun ne napsivat ötököitä lammen pinnasta. Pakenin saaren toiseen päähän tuijottamaan vettä. Koira katsoo meitä viisaasti. En saanut selitystä. Emme olleetkaan ainoita yöliikkujia, jotka tiesivät lepakoista. Eri laji, päättelen. Kädessään hassu punottu köysi, jonka päässä löntystää vanha koira. Hän katsoi minua pitkään ja ihmetteli, kuinka voin muistaa noin kauas. Niitä pääsee katsomaan luvalla päivisin, kun satapäinen joukko roikkuu hauskasti jaloistaan ja nukkuu. Kello on vähän yli puolen yön. Silloin siellä oli paljon sukulaislapsia, jotka huusivat ja metelöivät. Seuraava päivä oli vielä hullumpi. Olin koko siihenastisen elämäni miettinyt lommoa päässäni. Isä ei itse ollut silloin saaressa. Kotikuistilla heitän takkini pois, ikään kuin se olisi ahdistus. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ askel 7–8/22 66 ~ Kova maa N urmijärven kirkon tornissa asuu lepakoita. Sisälläni kiehui raivo ja epäusko. En voinut enää puhua hänen kanssaan. Kasvojeni kuva värisee lammen pinnassa. Sekoamisen partaalla ajattelin jopa hukuttautua. Tuskinpa, vastattiin. Siskolleni sain sanottua, että nyt on jokin hullusti. Se oli hänen viimeisiä toiveitaan. Vesi vääristää kasvot milloin pohjoiseen, milloin lounaaseen. MUISTELUNI KATKEAA oksan räsähdykseen. Olen lukenut äitini ja muiden sukuselvityksiä, hypistellyt lapsuuteni tavaroita isän kodissa. ASKELTENI HITAUS johtuu siitä, että kesäinen masennus viettää juhlia päässäni. Kunnes keskiyö koittaa. Kuutamon valo kehystää taulumaisen näkymän. Itkin kovaa, ja äiti sai jonkun kohtauksen ja löi minua hellakoukulla. Sisko tuli sisään ja ehdotti lääkäriin lähtöä. Ei ole oikein mitään, minkä vuoksi eläisi, ja elämäni 68 vuotta on jotenkin pidettävä hukkaan heitettyinä. Ehkä olemme ainoat, jotka ovat keksineet, minne lepakot liitävät kirkon tornista. Laahustan Ticon kanssa soratietä salaiselle lammelle, jotta se pääsisi uimaan. En ymmärtänyt syytä. Myöhään illalla istuin vierasmökissä yksin ja hakkasin päätä seinään. Samassa muistan, että koronahan sai alkuunsa todennäköisesti lepakoista. Sytytän kynttilän, hymyilen Ticolle. Mummoni oli ja kertoi tapauksesta hänelle. He kulkevat hitaasti lammen toiselle puolelle. Kuva ja ahdistus katosivat. Tavannut sisaruksiani. YLI NELJÄKYMMENTÄ vuotta sitten menin tuohon saareen. Heitän takkini pois, ikään kuin se olisi ahdistus.. Vanhus heilauttaa kättään ja hymyilee
Porissa pääsee myös talvella polskimaan funkkistyylisessä, vuonna 1957 valmistuneessa maauimalassa, joka on Museoviraston suojelema. Maauimaloiden yhteydessä järjestetään myös uimakouluja ja vesijumppia. MAAUIMALASTA LÖYTÄÄ kuumana kesäpäivänä vilvoitusta. Sodan vuoksi kisat siirtyivät ja pidettiin 1952, jolloin käytössä harjoitusaltaana oli jo Kumpulan maauimala. Monet paikat tarjoavat myös suihkut ja pukukopit. Suomen vanhin maauimala lienee Kupittaalla, jossa altaat avattiin vuonna 1912 sekä lapsiperheitä että kuntoilijoita varten. MENOSSA Maauimalat T uhansien järvien maassa ei kuitenkaan aina ole tarjolla tai lähellä uimarantaa. Tosin uimalajitkin kisattiin lopulta Helsingissä. La ur a Va nz o / Vi si t Ta m pe re 1.7.–2.9. Kyseessä on julkinen uimapaikka yhdellä tai useammalla ulkoaltaalla, lasten kahluualtaista pitkiin kuntoratoihin. Nykyisin Kumpulassa voi polskuttelun ohessa pelata vaikka shakkia. Olympialaiset vauhdittivat myös Turun Samppalinnan maauimalan rakentamista. On lentopalloja sulkapallokenttiä, minigolfratoja ja auringonottoalueita, ja tietysti liukumäkiä, hyppytorneja ja ponnahduslautoja. Maauimalassa on lastenallas, kahluuallas, hyppyallas ja 50 metrin allas. Helsingin uimastadion rakennettiin vuoden 1940 kesäolympialaisiin Olympiastadionin läheisyyteen. Nykyisin maauimaloiden ympärille rakennetaan yhä monipuolisempaa tarjontaa saunoista kuntoilualueisiin. ~ 67 askel 7–8/22. Silloin hellepäivän pelastus on maauimala, joka löytyy usein uimahallin kupeesta. PÄIVI PUHAKKA Hellepäivän pelastus JOUKAHAISENKADUN uintikeskuksen yhteydessä toimii Tampereen maauimala
Pastori Knut Brakstad toimi puolestaan Lillehammerin olympialaisten kisapappina ja oli mukana avioliittotyössä. PÄIVI PUHAKKA TUOMASMESSUT JATKUVAT läpi kesän Helsingissä Mikael Agricolan kirkossa sunnuntaisin klo 18. Opeta meitä kunnioittamaan ja varjelemaan sitä. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi LEPAKOT SAAPUVAT KELLO 24 MUNKKIVELI LUO KESÄHERKKUJA ALKURÄJÄHDYS LEGOILLA TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: MAIJA PAAVILAINEN: Runebergien puutarhassa tuoksui ruusu Tosca ja Carmen kutsuvat Savonlinnaan Tango saa kahdeksankymppiset suutelemaan Nina Honkanen: Arjessa on rauha Pastorin 24 raittiuden vuotta irtonumero 9,50 € 7–8/22 MATKALLA: YÖ KYLMÄPIHLAJAN MAJAKASSA 30 vuotta sitten Kirkkohäitä, olympialaisia ja kesäjuhlia HEINÄKUUSSA 1992 Askel haastatteli tuomari Martti Taviota joka lopetti oman asianajotoimiston, luopui politiikasta ja siirtyi Suomen Lähetysseuran lakimieheksi. Kiitos kasvun ihmeestä ja virvoittavasta sateesta. Jumala, luomakunta uhkuu elinvoimaasi, kasvua ja kauneutta. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Vantaankosken kirkkoherra Juhani Kopposela ja Vasemmistoliiton puoluesihteeri Matti Viialainen pohtivat, miten lähes puolta miljoonaa suomalaista kurittava työttömyys riistää ihmisyyttä. Näemme ympärillämme luomakunnan rikkauden. askel 7–8/22 68 ~. Kyselimme tavallisilta kadun kulkijoilta, miksi he ovat valinneet kirkkohäät ja esittelimme kirjoja oppaiksi ihmissuhteisiin. Voit seurata messua myös Tuomasmessun YouTube-kanavalta striimattuna tai Radio Dein taajuuksilta. Pyhä Jumala, kiitos kesän lämmöstä ja auringonpaisteesta. Muusikko Lasse Heikkilä ja sosiaalityöntekijä, runoilija Maaria Leinonen kertoivat kristinuskon merkityksestä työssään. Teemu Rinne raportoi lestadiolaisten Suviseuroista. Kävelijä Sari Essayah ja juoksija Päivi Tikkanen valmistautuivat Barcelonan kesäolympialaisiin. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Entä mistä apu, kun perheonni on koetuksella kesälomalla
Suomen Raamattuopiston Säätiön tapahtumaan on vapaa pääsy ja se myös striimataan kokonaisuudessaan. pidettävillä Hämeen keskiaikafestivaaleilla ottavat yhteen viikingit, vanhojen taistelulajien taitajat ja ratsukot omilla taisteluareenoillaan. Mukana ovat muun muassa Voitto Huotari, Lauri ”Late” Johansson, Anna-Mari Kaskinen, Saara Kinnunen, Jukka Norvanto, Teuvo V. Muun muassa piispa Seppo Häkkinen ja palliatiivisen lääketieteen professori Reino Pöyhiä puhuvat jokaisen ihmisen arvosta teemalla VIP. Hämeenlinnassa 19.–21.8. Riikonen ja Arvo Survo. Nähtävillä on taisteluja jousiammuntanäytöksiä sekä suuri keskiaikaleiri käsityöläisineen. työnäytöksiä, trubaduuri, ritareita ja kotieläimiä. KAHDEN KORONAVUODEN jälkeen vietetään 13.–14.8. Helsingan keskiaikapäivää. Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa. Saaren kirkolla Parikanniemisäätiön Orpokotijuhlia teemalla Hänen armonsa kestää. Musiikkia tarjoavat Tarvo Laakso, Jukka Leppilampi ja Jaana Pöllänen. asti joka päivä klo 10–19 Taivas on kattona KIKKA NYRÉNIN sympaattiset kissat TAISTELUJA, RITAREITA ja työnäytöksiä Hämeen keskiaikafestivaalilla H äm ee n ke sk ia ika fe sti va ali ~ 69 askel 7–8/22. Yhteistä tapahtumille on vanha musiikki ja markkinat. Myynnissä on käsitöitä, takorautatuotteita, koruja ja maittavaa ruokaa keskiajan hengessä! Vantaalla Pyhän Laurin kirkon ympäristössä vietetään 13.8. Sieltä löytyy kaiken edellä mainitun lisäksi myös luentoja keskiajasta. Yleisökin pääsee kokeilemaan jousiammuntaa. Maagisen maahisten ja keijujen metsän tuottaa ihmisten nähtäville Todellisuuspakolaiset ry. K eskiaika pyrkii pintaan vuosittain heinä-elokuussa. Näyttely on auki (Iittalan vanhalla puukoululla, Hollaajantie 2) 28.8. Hevosturnajaiset on luvassa Hollolan keskiaikaseuran tapahtumassa Hollolan kirkolla 22.-24.7. Näyttelyn nimi Taivas kattona viittaa toiveisiin ja haaveisiin, jotka voivat nyt pandemian hiipuessa toteutua. Silloin eri paikkakunnilla vietetään keskiaikatapahtumia. Kuten esimerkiksi videoteos sekä valokuvataidetta. Näyttelyssä on esillä klassista naivismia, jossa maaseutu näyttäytyy lintukotona ja jossa kissoilla ja koirilla on paljon inhimillisiä piirteitä. Toisaalta mukana on myös pieniä, uusia juttuja. Siuntion Pyhän Pietarin kirkon pihamaalla on keskiaikaisilla markkinoilla 10.8. teemalla Pyhä Eustachius. Paluu keskiajalle Kesäjuhlat jatkuvat NAIVISTIT IITTALASSA -säätiön kesänäyttelyssä kurkotetaan tänä vuonna taivaisiin. 90 VUOTTA täyttävä kesätapahtuma Hengelliset syventymispäivät järjestetään 15.–21.8. ja illalla syttyy usvan ja lyhtyjen satumainen yhdistelmä Lyhtyjen laakso
PALKINNON VOITTANUT Marja kirjoittaa: Illalla kodin parvekkeella istuessamme ja auringonlaskua katsellen mieli rauhoittuu höyhensaarille. Katariina MINULLE SYDÄNKESÄN hetki on, kun poikani perheineen tulee Helsingistä juhannusaattona mökille, siitä alkaa Kesä. Mikä on sydänkesän hetki. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Hyvä aamu” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 8.8. Avaatko ensin silmät, radion, lehden vai suihkuhanan. niin ihanaa! Emppu askel 7–8/22 70 ~. mennessä. YHDESSÄ KÄKI KUKKUU rantakoivikossa ja lumme kelluu tyynessä lahdelmassa. Sen kirjoitti Päivi Puhakka ja kuvasi Jukka Granström. PÄÄSKYSEN POIKIEN pesästä lähtö ja pienet pyrähdykset lentoharjoituksiin. Itsekin puhtoisena eilisen saunan jäljiltä. Palkinnon voitti Birger Grönroos. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Hitaasti heräillen vai ylös, ulos ja lenkille. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Miten alkaa hyvä aamu. Julkaisemme syyskuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Koskettava ja herkkä hetki kesän keskellä. mennessä. Katri KUN VOI istua mökin pihakeinussa, kuunnella linnunlaulua tuulen huminoidessa taustasäveliä antaen. Tuomi on minun sydämeni puu. Puurolla vai maitokahvilla. Hetkeä ennen kerätyt ahomansikat ruohonkorteen pujotettuina eväänä, mehulasillinen kyytipoikana. Laulun sanoja lainatakseni: ”Ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait.” Sydänkesän hetki toteutuu vaikka joka kesäilta. KERRO LYHYESTI perustellen, miten ja mistä alkaa hyvä päivä. Katja KÄKI KUKKUU rantakoivikossa ja lumme kelluu tyynessä lahdelmassa. Ovi auki ulos, linnut laulavat, aurinko paistaa. askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Terttu HERÄTÄ KAUNIISEEN kesäaamuun mökillä, kävellä narisevalla lautalattialla paljain jaloin puhtaiden räsymattojen päällä. Herätyskellolla vai ilman. Järvivedellä pestyt hiukset tuoksuen aamukahvia keittelemään. Ah... Lähetä vastaus 8.8. Helli KUN TUOMET kukkivat ja mustarastas laulaa. Numeron 6/2022 parhaaksi lukijat äänestivät Kari Tikan haastattelun otsikolla Pieni laulu. KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Lapsuuskodin pihamaalta saakka saattaneet minua. Pi xa ba y Lehden paras juttu. Millaisia aamutoimia tarvitaan. Kun tuomen kukkasten valkoiset terälehdet ovat maassa, tunnen, että tämä kesä oli tässä. Tarja EHDOTTOMASTI AIKA ennen juhannusta, omenapuut valkoisessa kukkaloistossaan, syreenien ja kielojen, kansalliskukkien tuoksu, valoisuus ja muuttolintujen iloinen viserrys, pihakoivujen ihana vihreys ja ennen kaikkea tietoisuus siitä, että Juhannus, keskikesän, valon ja auringon juhla on vielä edessäpäin
Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Onnea! OLEN 67-VUOTIAS rehellinen ja omillaan toimeentuleva mies Savosta. Ristikko 6/2022 KIRJOITA MINULLE A skel toivottaa lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen suloista suvea! Heinä-elokuun kaksoisnumeron jälkeen seuraava lehti ilmestyy 2.9. Mediamyynti: Aurinkoista kesää! RISTIKKO 6/2022 palkinnon voitti Terho Havukainen Outokummusta. Luonteeltani olen auttavainen ja hyväntahtoinen. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Onnen sirpaleita 10237 Pi xa ba y ~ 71 askel 7–8/22. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Toivon, että olisit Savosta, koska en usko kaukosuhteisiin. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Etsin sinua 55–68-vuotias nainen, jolla on elämässä samat arvot kuin minulla. Viite 60503. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Teemana Terveys ja hyvinvointi. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Kahtena päivänä viikossa toimin lähiavustajana. Ilmoitusvaraukset 11.8., aineistot 16.8. Harrastan öljyvärimaalausta ja karaokea. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. 0401531250 RATKAISUKESKEINEN KRISTILLINEN TERAPEUTTI koulutus 80 op alkaa Turussa ja Vaasassa syyskuussa 2022 • laadukas kaksivuotinen monimuotokoulutus • ammattinimikkeeksi haettavana lyhytterapeutti ja sielunhoitoterapeutti • mahdollisuus jatkaa työnohjaajakoulutukseen • ennakkomarkkinoinnissa myös joulukuussa 2022 alkava kristillinen taideterapeutti -koulutus 40 op Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Seuraava numero 9 ilmestyy 2.9. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. KRISTILLINEN TERAPIAINSTITUUTTI www.kristillinenterapia.fi puh. Laita puhelinnumerosi kirjeeseen, kiitos! Odotan kirjettäsi
KALLION KIRKKO Helsingissä on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema ja edustaa kansallisromanttista tyyliä. Kirkon eteläpuolella on Carl Ludvig Engelin suunnittelema uusklassinen kellotapuli. Pääkaupungin maamerkkeihin lukeutuva kirkko on 65 metriä korkea ja ristin huippuun on 94 metriä merenpinnasta. HOLLOLAN KESKIAIKAINEN kivikirkko nimettiin katolisella ajalla Pyhän Marian kirkoksi. Se on Päijät-Hämeen alueen tärkeimpiä keskiaikaisiamuistomerkkejä. Ku va t: Ti ek irk ot KATOLISELLA AJALLA birgittalaisluostarin kirkoksi rakennettu Naantalin kirkko on Suomen toiseksi suurin keskiaikainen pyhättö. Tässä kirkon torni Kaisaniemenrannasta nähtynä. askel 7–8/22 72 ~
Kirkko koetaan monella paikkakunnalla yhteiseksi; Eläkeliiton yhdistys Joroisilla osallistuu omalla ”vartiovuorollaan” Tiekirkon auki pitämiseen. Tässä kirkon torni Kaisaniemenrannasta nähtynä. KOTIMAAN MATKAILU on ilmastoteko, ja matkan varrella ympäri Suomen on jälleen yli 260 Tiekirkon ovi avoinna kulkijalle. Pääkaupungin maamerkkeihin lukeutuva kirkko on 65 metriä korkea ja ristin huippuun on 94 metriä merenpinnasta. Yksityistilaisuuksien aikana sisään ei ole kohteliasta mennä, muuten pyhättöihin on vapaa pääsy. Tiekirkot ovat avoinna kesäkuun alusta elokuun puoliväliin asti, osa jopa ympäri vuoden. Halutessaan voi osallistua esillä oleviin keräyksiin, kuten Yhteisvastuukeräykseen, tai ostaa ja sytyttää lähetyskynttilän. Esimerkiksi Tampereen Tiekirkot kesällä 2022 ovat Aleksanterin ja Finlaysonin kirkot keskellä kaupunkia. Tiekirkot ovat evankelisluterilaisia ja ortodoksisia kirkkoja, jotka ovat liittyneet Tiekirkko-verkostoon. Aukioloajat voi tarkistaa osoitteesta www.tiekirkot.fi/ kirkot Huilaa hetki KALLION KIRKKO Helsingissä on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema ja edustaa kansallisromanttista tyyliä. Valkoinen kyltti tien varressa opastaa perille. Kirkot ja niiden ympäristöt ovat erilaisia ja tarjoavat viileän levähdyshetken lisäksi jopa termarikahveja sekä kiinnostavaa arkkitehtuuria ja paikallishistoriaa. Tuotto ohjataan lähetystyöhön. ~ 73 askel 7–8/22
Isoisän kasvainta hoidettiin hyvällä menestyksellä luonnonparantolan ohjeilla. Tuohivirsut ja -laukut näyttävät tutuilta. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Kun täti kaivoi neulalla tikkua sormestani, hän hoki: Kaho kirkole, kaho kirkole. Elias Lönnrotin ”oikiaksi laulajaksi” kuvaamalla Matelilla oli myös parantajan tietoa. Siunauskappeli, josta alkoi apen ja anopin viimeinen matka, suvun haudat, viinitorniksi muutettu vesitorni ja muutama museo. Kortissakin oli tuttu käsiala. Se oli yhteys ulkomaailmaan, kirjeiden ja korttien lisäksi. Osan niistä ja niiden tarinoista olen tuonut itse mukanani. Mummo siveli tuohen suikaleisiin voita, josta esineisiin jäi omanlaisensa haju. PIENET TULET askel 7–8/22 74 ~ K einu seisoo yksin tyhjässä, remontoidussa tuvassa. En tiedä, mikä tieto esimerkiksi parantavista kasveista on toimivaa. Kun äiti sairasti syöpää, hän sai joillain öljyillä ja hivenaineilla ruokahalunsa takaisin. Remontissa lisättiin pistokkeiden määrää, että jokaisessa huoneessa voi laittaa lataukseen useammankin älypuhelimen. On valinnan paikka, mitä vanhasta tuodaan takaisin. Nekin taitavat olla kaikki tallessa. KESÄOHJELMAAN KUULUU käynti tietyissä paikoissa. MUTTA EDELLEEN sanat välittävät maailmoja ja sen murusia. Niittyleinikistä syntyy myrkkyä, joka kuitenkin katoaa kuivattamalla. Kesällä laitan älypuhelimen välillä jäähylle, katselen yksivuotiaan kanssa kukkia ja vahdin, ettei hän työnnä niittyleinikkiä suuhunsa. Käymme runonlaulaja Mateli Kuivalattaren pirtin kynnyksellä. Lelut tarvitsisivat oman huoneen. Nyt nimi ruudulla voi olla väärän henkilön ystävältäsi kaappaama ja juuri sinulle räätälöity tieto algoritmin valitsema. Ennen tieto kulki hitaammin ja läheisemmin, ihmiseltä toiselle. Ennen oli Tomi-appi, nyt voi puhelimen appien avulla ilmoittaa vaikka minuutintarkan saapumisaikansa, tunnistaa niittyleinikin tai täydentää WhatsApp-viestillä kauppalistaa siitä unohtuneella sillipurkilla. Hattuvaaran Taistelijan talon museossa on näytillä sotilaiden ja lottien työstä kertovaa esineistöä, esimerkiksi rintamalla tehtyjä taidokkaita puhdetöitä. Puolison junarata, lasten Gogo-hahmojen ja ritarien armeija, nuket ja autot. Sitten on sanoihin kätkettyä voimaa. Mummon tuohitöitä, Kesäkukka-kupit, Singer-ompelukoneen, liinoja. Appi ja kukka. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Pienet tulet. Koski. Hetkeä myöhemmin olimme tädin kanssa tiedonkulun ytimessä, maitolaiturilla, jolle olivat kokoontuneet muutkin kyläläiset. Valinnanvaraa tarjoavat viiden sukupolven tavarat. Vaikka tulin miniänä sukuun vasta 34 vuotta sitten, moni tavara rupattelee minullekin. Vanhemmalla polvella oli valta tiedon välittämisessä ja pimittämisessä. Nyt kanavat ovat lapsillekin auki, myös myrkyllisen tiedon osalta. Ratamon lehti sopii sekä haavaan että salaattiin. Tori. MAAILMAN MUUTTUMISTA kuvaa tiedonkulun muuttuminen, sekä sen muodon että sisällön osalta. Näitä mummokin väkersi. Piirakkamyymälä. Tallessa on myös kokoelma puhelimia, lähes Nokian tarina. Tekisi mieli haistella. Appiukolla oli aikoinaan kannettava autopuhelin, isompi kuin millä Gorbatshov soitteli joskus Helsingistä Moskovaan. En tiennyt, missä suunnassa lähin kirkko sijaitsi ja oliko suunnalla kipua lievittävä vaikutus, mutta ainakin se vei huomion pois terävästä neulasta iholla
Nyt puhelimen appi tunnistaa vaikka niittyleinikin.. ~ 75 askel 7–8/22 JOSKUS appeni istui keinussa ja kertoi lapsena oppimistaan asioista
3 kk vain 19 € (säästä 30 %) KESÄ3KK19€ 6 kk vain 38 € (säästä 30 %) KESÄ6KK38€ 12 kk vain 62 € (säästä 30 %) KESÄ12K62€ Hyvän elämän erikoislehti Tilaa Askel-lehti nyt parhaaseen kesätarjoushintaan! 020 754 2333 . Valitse edullinen kestotilaus.. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu automaattisesti. Tarjous on voimassa 31.8.2022 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti