Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi LEPAKOT SAAPUVAT KELLO 24 MUNKKIVELI LUO KESÄHERKKUJA ALKURÄJÄHDYS LEGOILLA TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: MAIJA PAAVILAINEN: Runebergien puutarhassa tuoksui ruusu Tosca ja Carmen kutsuvat Savonlinnaan Tango saa kahdeksankymppiset suutelemaan Nina Honkanen: Arjessa on rauha Pastorin 24 raittiuden vuotta irtonumero 9,50 € 7–8/22 MATKALLA: YÖ KYLMÄPIHLAJAN MAJAKASSA
Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen askel.kilpailut@kotimaa.fi, aiheeksi ”Valokuvauskilpailu/lemmikit”. Pix ab ay askel 7–8/22 2 ~ askel 7–8/22 2 ~. Kuvien ja videoiden käyttöoikeus LÄHETTÄESSÄSI KUVAN luovutat kilpailun järjestäjälle kaikki oikeudet esittää, muokata ja käyttää kuvaa sitoumuksetta ja vapaasti ilman erillistä korvausta. K I L PA I L U O N tarkoitettu kaikille Askel-lehden tilaajille. Parhaat kuvat pääsevät Askel 2023 seinäkalenteriin. OTA KUVA lemmikistäsi ja osallistu kilpailuun yhdellä vaakakuvalla, jonka koko on noin 1000 KB. Kerro nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi, kuvan nimi ja asiakasnumerosi. JÄRJESTÄJÄLL Ä ON oikeus julkaista kuvat ilman erillistä korvausta sosiaalisessa mediassa ja internetsivuilla sekä muilla julkaisualustoilla. Kilpailun järjestäjällä on oikeus jättää sopimaton tai kooltaan liian pieni kuva julkaisematta. JÄRJESTÄJÄ Askel-lehden kustantaja Sacrum – Kotimaa Oy Pix ab ay PARAS KUVA palkitaan kirjalahjalla sekä lemmikit-seinäkalenterilla. 14.10.2022 MENNESSÄ saapuneet kuvat arvioi raatimme, johon kuuluu myös ammattikuvaaja. Paras kuva palkitaan kirjalahjalla sekä lemmikit-seinäkalenterilla
SISÄLLYS 7–8/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Nina Honkanen on Satakunnan kansaa 14 GABRIELIN KEITTIÖSSÄ maistuu kesän tuoreus 22 Kylmäpihlajan majakka opastaa rauhaan 28 RUKOUS: Jumala ehtii ensin 30 Heikki Maakorpi: Raittius pelasti henkeni 33 HATTU & SIVELLIN: Legoperhonen lähti lentoon 34 Ensikertalaisina Savonlinnassa Ruut Kiiski ja Simo Mäkinen 42 HETKI LUONNOSSA: Oletko järvivai meri-ihminen. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Aikakausmedia ry:n jäsen. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 44 Parisuhde, yhdessä mutta etänä 47 Kirjoja laiturille ja riippumattoon 50 Kuningatar tanssii punaisissa kengissä 54 LAURA HONKASALO: Vauva keinolla millä hyvänsä 56 Freskoravintola vaalii evakkomuistoja 60 LEMMIKKINI: Sepen naskalit 62 Fredrika Runebergin puutarha kukoistaa yhä 66 TEEMU RINNE ja lommo, joka sai selityksen 70 Tässä on lukijoiden kesä 71 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 72 Pysähdy Tiekirkkoon 74 PIENET TULET: Virsuja ja älylaitteita Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi LEPAKOT SAAPUVAT KELLO 24 MUNKKIVELI LUO KESÄHERKKUJA ALKURÄJÄHDYS LEGOILLA TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: MAIJA PAAVILAINEN: Runebergien puutarhassa tuoksui ruusu Tosca ja Carmen kutsuvat Savonlinnaan Tango saa kahdeksankymppiset suutelemaan Nina Honkanen: Arjessa on rauha Pastorin 24 raittiuden vuotta irtonumero 9,50 € 7–8/22 MATKALLA: YÖ KYLMÄPIHLAJAN MAJAKASSA 16 Syöpä ja korona sulkivat Anna-Kaisa Tuomen maailman Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. 38 Yrtit ovat suosittuja hyötykasveja 20 Juha Tanska kysyy, onko elämä arpajaisia Ju kk a Gr an str öm ~ 3 askel 7–8/22. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita
Molemmissa on lähempänä Luojan taivasta. Puusta olet sinä pudonnut, väittää toinen. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 2.9.2022 Ri itt a W ei jo la / Va st av al o Maasta olet sinä tullut, joku sanoo. PÄIVI PUHAKKA Juuret askel 7–8/22 4 ~
Tiekirkot ovat taas koronavuosien jälkeen avautuneet kotimaanmatkailijoille. Mutta tuoksuja ja väriloistoa rakastan kuin ruuneperi. Keräilyään voi myös tarkentaa ja teemoittaa vaikkapa tietyltä ajalta peräisin oleviin tai tietyn arkkitehdin piirtämiin kirkkoihin. En saanut täyttä sarjaa kasaan, mutta kokemus oli mainio. Samaan teemaan liittyy sivuilla 38–41 Arja-Leenan Paavolan artikkeli hyötykasveista, jotka ovat uudessa kukoistuksessa ja nousussa. Tiekirkot ovat pääteiden läheisyydessä olevia kirkkoja, joita pidetään auki matkailijoille. Joidenkin kirkkojen yhteydessä saa kesäisin myös kahvikupillisen. Pandemia ja turvallisuusuhat ovat saaneet monet pohtimaan ruokaturvaa. Sitten on valmis taas jatkamaan matkaa. Jotkut keräävät kansallispuistoja, toiset Suomen kaupunkeja tai kaupunkipuistoja. Keräilykohteita voi vapaasti keksiä lisää. Tarkempaa tietoa niistä ja niiden aukioloajoista löytyy sivustolta tiekirkot.fi. Omia ikiaikaisia bongaussuosikkejani ovat keskiaikaiset kivikirkot. Ne löytyivät Porvoon tuomiokirkosta ja Hattulan Pyhän ristin kirkosta. Näin puutarha ja parveke voivat tarjota sekä kauneutta että kotivaraa. Ahkera bongaaja sai niistä kerättyä korttisarjan. Kesä tarjoaa mahdollisuuden koko maan kattavaan kirkkobongaukseen. Salissa kansallisrunoilijan patsas kurkistaa peikonlehden takaa. Kesän kuumuudessa ne ovat myös ihanan viilentävä kokemus. Toki voi bongata muitakin kuin varsinaisia tiekirkkoja. Kukkien, marjojen ja sienien lisäksi tekemistä itselleen kaipaava voi keräillä myös kulttuuria. Itse bongasin poikani kanssa viime kesänä kirkoista yksisarvisen kuvia. Sivuilla 62–65 Saara Vaherjoki-Honkala kertoo sanoin ja kuvin porvoolaisesta puutarhasta, jossa voi vierailla edelleen. Toimitussihteeri Päivi Puhakka kurkisti Runebergien puutarhaan. Kansallisrunoilijalle puolestaan ainoita oikeita kukkia olivat leukoijat, tuoksuherneet ja kielot. Antoisaa kesää! Freija Özcan toimituspäällikkö Askel PS. Se onnistuu hyvin lomamatkan ohessa. Muutama vuosi sitten Helsingissä seurakunnat lanseerasivat Bongaa kirkko -kampanjan. TORTTUJEN LISÄKSI Runebergeilla rakastettiin tuoksuja. Tai sitten voi etsiä niistä tiettyä taidetta tai kerätä konserttikokemuksia. Erilaisia kirkkoja, erilaisia messuja. Oma puutarhani on kaukana Fredrikan omaksumasta symmetrisestä gardenesquesuuntauksesta. Seuraava Askel ilmestyy 2.9. Lomamatkan varrella pysähdys kirkkoon tekee ihan hyvää sekä sielulle että ruumiille. Niissä on jotain hyvin mystistä. ~ 5 askel 7–8/22. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel heinä-elokuussa 2022 Kerää kirkkoja K esä on keräilyn aikaa. Niitä on peräti 265, joten keräiltävää riittää kesän jälkeenkin. Ideana oli poiketa messuun eri kirkkoihin. Torttujen lisäksi. Usein ne sijaitsevat kauniissa maisemassa. Pieni kävelyretki kirkon ympäristöön, hiljainen hetki kirkon penkissä kaikessa rauhassa. Ruusut ja jasmikkeet olivat erityisiä Fredrika Runebergille. Siellä ovat yhä voimissaan Fredrikan raparperi, pasuunakukka ja tupakka sekä vadelma, josta tortut saivat hillosilmänsä
askel 7–8/22 6 ~. – RUKOUKSEN voima on pelastanut monesti silloin, kun elämä on kuljettanut kaikkein ohuimmilla langoilla, sanoo Nina Honkanen
Mitä jää. Läheiset eivät muistele hautajaisissa ansioluetteloamme. – Elämänfilosofiani on, että me olemme toisiamme varten. Meistä muistetaan, olimmeko läsnä ja osasimmeko pyytää ja antaa anteeksi, muistuttaa kirjailija Nina Honkanen. TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 7–8/22
Nina Honkanen hymähtää kertoessaan, että hän valitsi luonteensa mukaisesti jälkimmäisen strategian. Kevyttä itse eroaminen neljän pojan kolmesta isästä ei kuitenkaan ole ollut. – Neutraalikin puhe oli usein töksäyttelevää. – Totuin ajattelemaan, että leipä on pieninä palasina maailmalla. Nina Honkanen käyskenteli Käppärän kalmistossa, jossa lepäsi koko äidin puoleinen suku. Kirjailijana hän debytoi vuonna 1997. Huhtikuussa ilmestynyt teos Sinisiä unia (Kirjapaja) summaa Honkasen elämänkaaren suuret linjat, eläväisillä yksityiskohdilla ja kasvumatkan varrella kertyneellä elämänviisaudella varustettuna. Pori on reilusti rumempi ja jotenkin aidompi. Toisille piti oppia antamaan vielä vähän pahemmin takaisin tai sitten piti pyrkiä miellyttämään muita. Tai tule kosketuksi niin, että jalat menevät alta. Miellyttämisestä pois opetteluun on mennyt muutama vuosikymmen. Kun sen läpi hiljaa nousen, näen toisin maailman. Positiivista särmikkyyttä sisältävästä porilaisuudesta puuttuu pitsinnyplääjien ja vanhan Rauman pittoreski painolasti: kaiken pitää olla ulospäin nättiä kuin pitsi! – Maailmanperintökohteen pinnan alle kätkeytyy paljon kaikenlaista kuonaa. Satakuntalaista verenperintöä pohtiessa kirjailijaa vastaan tulivat myös Satakunnassa häitä ja hautajaisia ei oikein erota toisistaan ennen kuin häissä on avattu salaa se piilopullo. Lähdin mykkyyttä karkuun Teininä Nina sisäisti, ettei Satakunnassa eletä kehuilla ja kannustuksilla, sillä sellaisia ylellisyystuotteita annetaan lahjaksi vain harvoin. – Kuuttakymppiä käyvänä pitäisi muka yhä mahtua samoihin vaatteisiin kuin parikymppisenä... Ensimmäiset lapsensa 19ja 21-vuotiaana saanut Honkanen aloitti työuransa radioja tv-toimittajana ja käsikirjoittajana. – Satakuntalaisella huumorilla voisi lohkaista, että aina kun haluaa päästä eroon kymmenestä kilosta, kannattaa erota. askel 7–8/22 8 ~. – Ympäripyöreissä työpäivissä elokuusta maaliskuuhun ei ollut järkeä, varsinkaan silloin kun sairastelin, liian ankarasti ahertanut kirjailija myöntää. Sisältäni porilaisen löysin Sinisiä unia -teos sai alkusykäyksensä viime elokuussa porilaisella hautausmaalla, jolla tehty aikamatka omaan menneisyyteen vyöryi verbaalisesti ulos puolessa vuodessa ”orgaanisena purkauksena”. Hän tunsi jotain samanlaista, mitä edesmennyt Pekka Streng kuvaa kauniisti ja herkästi laulussaan. Kymmenen kiloa per ero Rohkeasti uusiin haasteisiin heittäytyvä nainen on ollut ehtiväistä sorttia. ”Sisältäni portin löysin, melkein huomaamattoman. – Tuli tunne, että minähän olen porilainen, vaikka olen koko ikäni kannattanut Lukkoa ja vihannut Ässiä, kiitos isäni! Patasydän ei sentään alkanut sykkiä, mutta tajusin olevani aika porilainen ihminen. En mahdu. – Pyrin siihen, etten pyytelisi aina kaikkea anteeksi, hän painottaa, mutta tuore teos todistaa, että anteeksipyyteleminen on yhä veressä. Nuorena hän työskenteli myös mallina, ulkomaita myöten. Hän oli väärässä. Värit kauniit vasta huomaan, kuulen äänet kirkkaammat, jätän soinnuttoman luolat, jätän varjot hoippuvat.” Nina oli luullut identiteettiään raumalaiseksi, mutta löysikin hautojen välissä sisäisen porilaisensa, jonka luuli kadottaneensa muuttaessaan kolmivuotiaana Porista Raumalle. Grammoja mittaava mallimaailma jätti jäljen. Tyynesti ja itsemyötätuntoisesti elämäntarinaansa kertovasta kirjailija Nina Honkasesta (54) ei huomaa, että edelliskuukausien hurja työrumba ja sairausruljanssi, perheessä riehunut rs-virus, korona ja ruokamyrkytys ovat verottaneet voimia. Hyvää huolta kunnostaan pitänyt Nina välttyi onneksi anoreksialta, eikä syö liioin suruunsa. Päinvastoin. NINA HONKANEN on tuijottanut merta ja ollut varma, ettei enää koskaan rakasta tai tule rakastetuksi
Lauantaina saatetaan vapautuneisuuden huumassa tehdä jotain, mikä ei kestä päivänvaloa. suorasanaisuuteen yhdistyvä kulmikas huumori, tunneilmaisun niukkuus ja omanlaisensa mykkyys. – Ihminen voi lähteä Satakunnasta, mutta Satakunta ei lähde ihmisestä, Lauttasaaressa asuva helsinkiläinen tunnustaa. – Maanantaista perjantaihin ollaan asiallisesti marimekot suorassa. Työ oli ihmisarvon mitta Lapsuuden kohokohtia olivat lauantait. Silloin lämpimiä voileipiä syötiin sohvalla, jolla vanhemmat eivät juuri löhönneet. Pienyrittäjäperheessä lomia ei tunnettu, paitsi kesäisin käytiin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Karkkipäivänä Suomi pysähtyi samaan aikaan lämmittämään saunaa, jonka jälkeen televisiosta katsottiin Onnenpäiviä, Englannin liigaa, westernejä ja klassikkoja. Häitä ja hautajaisia ei usein erota oikein toisistaan ennen kuin häissä on avattu salaa se piilopullo. Siinä työn eetoksessa ja elämänpiirissä vanhempien tekemä konkurssi oli häpeällinen katastrofi. – Jokainen hoitaa omat asiansa. Nuori Nina lähti juuri mykkyyttä karkuun, pääkaupunkiin ja maailmalle. Häpeä, tuo yksi raskaimmista ylisukupolvisista viestikapuloista, vääntää ihmisen oudoille mutkille, Honkanen toteaa ja siteeraa kollegaansa Juha Sep~ 9 askel 7–8/22. – Olemassaolon oikeus ja ihmisarvo tulivat työstä, jonka määrä sai joskus järjettömät mittasuhteet. Sunnuntaina kaikki mokat, ongelmat ja vaikeudet lakaistaan maton alle ja unohdetaan
Pohjakosketus on surullisen uskottava ja kylmäävä kuvaus perheenäidistä, joka kärsii vuosien ajan luonnehäiriöisen miehensä törkeästä käytöksestä, raivokohtauksista ja henkisestä väkivallasta. – Ihan mahtavaa, tulkaa ihmeessä! hän huudahtaa. Juuri ne vaikeudet ovat kuitenkin tehneet hänestä nykyisen itsensä. Se ei ole amputoiva tai elämää rajoittava asia. Ninalle ei tulisi koskaan mieleenkään kieltäytyä lasten tapaamisesta tai sanoa, että hän kaipaa työrauhaa ja yksinäisyyttä. – Ja ellei minulla olisi ollut 33 vuoden takausvelkaa, voisin olla itsekeskeinen, munaton akka, joka tekisi todennäköisesti tikusta asiaa ja murhetta. Tervetuloa korpimökille! Ensi kerran raskaaksi 18-vuotiaana tullut ja 42-vuotiaana neljännen lapsensa synnyttänyt Nina Honkanen elää itse ”mahdollisimman kaukana vahingollisista ihmissuhdedynamiikoista”, ja aikoo tässä rauhan tilassa vastedes pysyäkin. Vasta viime aikoina hän on ymmärtänyt, että ”teemme toisillemme sen mitä osaamme. Elämänfilosofiani on, että me olemme täällä toisiamme varten. Äitiys on tuottanut toisinaan myös syviä epäonnistumisen tunteita. Ihminen on kuin mustekala. – Tässä maassa on liikaa naisia ja miehiä, jotka yrittävät selvitä jotenkin viikosta toiseen. Älä keskity omaan napaasi Nina Honkanen ei pidä itseään erityisen urheana tai jaksavaisena uhrautujana, mutta yhden asian hän tietää varmasti: lähimpiensä eteen hän on valmis tekemään mitä vain. Se on valitettavasti helpommin sanottu kuin tehty. – En voi silti väittää, että kaikki olisi mennyt minullakaan putkeen. Oman elämänsä sankaruuden perään saa toki huutaa, mutta kohtuullinen toimeentulo ja mielenterveys ovat edellytyksiä sille, että ihminen säilyttää omanarvontuntonsa, Nina Honkanen huomauttaa. Viimeisistä veloista vasta aivan äskettäin selvittyään hän tietää totisesti, mitä on olla köyhä ja menettää yöunensa maksamattomien laskujen takia. Hän tietää, miltä tuntuu, kun ei ole varaa ostaa ruokaa, harrastaa, matkustaa, käydä ulkona syömässä tai ostaa uutta polkupyörää varastetun tilalle. Hän tarvitsee monta lonkeroa klaaratakseen jotenkin kaikkien inhimillisten heikkouksiensa kanssa. Kirjailijan motiivina on yrittää ymmärtää ihmisiä: miten ja miksi yksi asia elämässä johtaa toiseen. Pohjakosketus narsistin kanssa Omien mielenliikkeiden ja valintojen käsittämisessä Honkasella riittää yhä rutkasti työtä. Vaikka ajatellaan, ettei sukupuoli ole enää määrittävä tekijä, niin välillä poikien jälkiä korjatessa tuntuu, että kyllä se pikkuisen on, Nina naurahtaa. Tai mihin meistä on. – Kun keskittyy muiden ihmisten auttamiseen eikä vain omaan napaansa, se auttaa pysymään selväjärkisenä. Läheiset voivat vain ihmetellä, mikseivät he lähde sairaista suhteistaan. Mitään riskiä ei muka pitänyt olla, mutta takaus johti Honkasen 33-vuotiseen velkasavottaan. Miniä, käly ja pojantytär antavat onneksi vertaistukea. En olisi uskonut 10 vuotta sitten – ääh, nyt mua alkaa itkettää – että saisin tällaisen mielenrauhan. pälää: ”Jos olen persaukinen, käännän posken, jos varoissani, selän.” Sankaruutta suurempaa Tytär takasi ensimmäisen lainan vanhemmilleen 18-vuotiaana, heti kun hänen nimikirjoituksensa kelpasi pankin papereihin. Kesken haastattelun yksi pojista soittaa, voiko tulla kaksivuotiaansa kanssa äidin seuraksi korpimökille. – Naisena olen vähemmistössä. Nina Honkanen on saanut kahdeksasta kirjastaan eniten palautetta Pohjakosketuksesta (Into 2019), jonka sangen pitkä ja raskas materiaalin keräämisprosessi ja kirjoittaminen veivät hänen elämästään 14 vuotta. – Aina tulee eteen seuraava lähimmäisyyttä vaativa teko, joka pitää vain hoitaa. – En ole todellakaan ylpeä kaikista teoistani. – En ole ehtinyt pysähtyä nauttimaan kaikista hyvistä asioista ja töistä, joita on tullut tehtyä, kun aina on pitänyt vain mennä eteenpäin. – Ihmisyys on loputtoman mielenkiintoinen. Muiden hyvään keskittyminen voi joskus mennä liian pitkälle. – Äitiys on ollut orgaaninen osa olemistani. Voisin olla munaton akka Ninan omatkin valinnat, etenkin ne erot lasten isistä, ovat tuottaneet hänelle takavuosina kovasti häpeää ja syyllisyyttä. Kaikki kokemukset, ajatukset ja tunteet voi onneksi suodattaa kirjoihin tai käsikirjoituksiin. Myös yhteisten ”rakkauslasten” isät ovat vuorollaan jättäneet jälkiä, joita ilman hän ei olisi hän – eikä hänellä olisi ihania lapsiaan. Suhteet kaikkiin poikiin ovat hyvät ja läheiset, ja niissä hän kokee onnistuneensa, vaikkei kyennytkään tarjoamaan lapsilleen ehjää ydinperhettä. Tai mitä on odottaa joulun alla toimeentulopäätöstä ja jännittää, tuleeko lapsille pukki vai ei. askel 7–8/22 10 ~. Niin monta kiveä on vielä kääntämättä ihmisen ymmärtämisessä ja ihmisenä pärjäämisessä. Siksi moni lukija onkin tunnistanut itsensä päähenkilöstä, joka luulee liian pitkään olevansa itse syyllinen luonnehäiriöisen puolisonsa sietämättömään toimintaan. Velan aiheuttama jatkuva taloudellinen suorituspaine ja yksityiselämän haasteet ovat tehneet Ninasta sellaisen, ettei hän jää missään tilanteessa tuleen makaamaan pitkäksi aikaa. Työni ovat mahdollistaneet sen, että lapset ovat kulkeneet mukanani kaikkialle runoilloista rock-keikkoihin. On kohtia, joissa toimisin toisin, jos osaisin matkustaa ajassa. Hänen perheeseensä kuuluvat oma 12-vuotias kuopuspoika ja näyttelijäpuoliso Hannu-Pekka Björkman kahden poikansa kanssa. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.” Erojen syyt olivat erilaisia, eivätkä aina hänestä kiinni. Kiivaassa työja elämänrytmissä on varjopuolensa
Hän tuntee itsensä ehdottomasti onnelliseksi. Tuntuu hyvältä tietää, millaiseen todellisuuteen herää aamulla. Tuota Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemää kappaletta Nina on laulanut tuhansia kertoja lapsilleen näitä uneen tuudittaessa, ja laulaa edelleen mummina ja kummina. Kuin Sinisessä unessa Nina Honkanen on kiitollinen siitä, että on saanut opiskella, tehdä kiinnostavia töitä, elää lastensa ja läheistensä kanssa, rakastaa ja tulla rakastetuksi. – Rukouksen kautta olen saanut voimaa, turvaa ja lohtua varsinkin silloin, kun elämässä on ollut vaikeinta, mutta muulloinkin. Riippumatto on toisia varten Vapaahetket ovat yhä välillä suorittamista. On osattava nauttia, kun tunnelma on leppoisa kuin Sinisessä unessa. Terveyskin on kunnossa. Jos Ukrainan sota ahdistaakin, omassa arjessa on rauha. Puolison kanssa ostettu talo ”korvessa” Pihtiputaan ja Viitasaaren rajalla on siunaus, sillä siellä saa rentoutua rauhassa, Nina sanoo ja näyttää kännykkäkuvia ja -videoita maalaisidyllistä järven rannassa. – Ehkä tietty hyväksytyksi tulemisen kokemus jäi aikanaan saamatta. Luterilaiseen kirkkoon kuuluva Honkanen on tottunut rukoilemaan lapsesta lähtien, useita kertoja päivässä. – KIRJOITTAJAN elanto on pienestä kiinni. – Toisaalta olen ehtinyt elää jo niin paljon itseäni varten ja tehdä itsekkäitä päätöksiä, ettei yksikään cappuccino tai valkoviini ole jäänyt juomatta silloin, kun niille on ollut tarvetta. En olisi uskonut 10 vuotta sitten – ääh, nyt mua alkaa itkettää – että saisin tällaisen mielenrauhan. Onneksi olen saanut apurahan tai työtarjouksen juuri kun usko kirjoittamalla elämiseen on meinannut loppua. Tavoitteena on löytää tasapaino muita ja itseä varten olemisen välillä. Nukkumaan voi mennä vailla pelkoa ja huolta. Toinen rauhoittava tekijä on rukous. ~ 11 askel 7–8/22. – Voisiko enää elämältä enempää toivoa. – Riippumatto ei ole ollut meikäläistä varten. – Ja saan jakaa elämääni läheisten kanssa, joista ei paremmasta väliä! Ensimmäisen kerran erojen jälkeen koen, että minulla on täysi oikeus rakastaa ilman anteeksipyytelyä. Elämä saattaa riepotella jo seuraavassa käänteessä, mutta siihen hän on tottunut. En ehtisi mennä siihen – tai ehtisin, mutten ihan vielä osaa. Hän toivoisi osaavansa pysähtyä ja olla enemmän läsnä tekemättä mitään. Olen hakenut muita auttamalla olemassaoloni oikeutusta, vaikka ihmisen pitäisi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Nina Honkanen on tottunut olemaan liikkeessä ja toimimaan
Onpa se hyvä kalsiumin lähdekin. Nyt heinäkuulla kukkien tilalla kiiltelee makoisia marjoja. Siksipä Louis Armstrong, Elvis ja Norah Jones ovat osanneet laulaa: ”I found my thrill, on a blueberry hill.” Siis rakkaudesta, joka löytyi mustikkamäeltä. FREIJA ÖZCAN Mustikkamäellä MUSTIKKA EI yleensä näytä mustalta, sillä sen pintaa peittää sinertävä vahakerros. Heinä-elokuu AJASSA M etsässä kävellessäni kuulin pörinää. Tuttu suomalainen mustikka on oikeastaan nimeltään kangasmustikka, Vaccinium myrtillus. askel 7–8/22 12 ~. Sen syönti saattaa estää tai parantaa silmäsairauksia ja ehkäistä muistihäiriöitä. Kannattaa pitää kännykkä ladattuna ja GPS päällä. Mustikan poiminta onkin sitten oma juttunsa. Toisaalta hitaasti poimiessa voi nauttia kangasmetsän tuoksusta ja metsän äänistä. Viimein saa palkakseen talven terveyspommit tai ainakin yhden illan mustikkapiirakan. Kun aikansa möyrii mustikan himossaan varvikossa katse maantasassa, saattaa eksyä tutultakin reitiltä. Mustikan poimijaa vaanii myös vaara. Itse olen kantanut mukana pientä jakkaraa, jolla istun kun poimin. Se pienentää sydänja verisuonisairauksien, silmäsairauksien ja syövän riskejä. Mustikka kukki. Sen marjoissa on runsaasti Aja B-vitamiinia, mangaania, kuituja ja flavonoideja. Mustikkaa sanotaan superruoaksi. Tarkemmin katsottuna kangasmetsä oli tulvillaan pienen pientä ja herkkää kukkaa. Kimalainenhan se siinä lenteli kukasta kukkaan kauhealla tohinalla. Se kasvaa paitsi meillä myös Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Pienen marjan napsiminen varvuista on työlästä puuhaa. Sitten voi valita, veteleekö varpuja poimurilla ja siivoaa myöhemmin vai poimiiko siististi ja hartaasti jo heti alkuunsa. Pörriäinen on pölytystehtävänsä tehnyt
Kansanperinnettä tunnetusti keräillyt Lönnrot oli kiinnostunut myös kasveista. Niin kuin Ukrainassakin nyt. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Juha Javanainen, Opettaja 10/2022 Viisautta Ihminen palvelee Jumalaa myös joutilaisuudessa. Voimme myös valita, kuinka syvästi loukkaannumme. Sekin on vaistonvaraista, eikä liene sattumaa, että käymme tervehtimässä puuvanhuksia tietoa ja turvaa hakien. Näyttelijä, kolumnisti Hannu-Pekka Björkman, Eeva kesäkuu 2022 EHKÄ VIISAIN sanonta, jonka olen koskaan kuullut, menee näin: ”Maailmassa on asioita, ja me suhtaudumme niihin.” Siinä se on! Voimme VALITA, menemmekö raiteiltamme tunteidemme vyöryessä päälle. Entinen kansanedustaja ja eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen, Viva 5/2022 SAMOIN KUIN ihmisellä, myös luonnolla on muisti. Herbaarion kerääminen voisi kuitenkin olla kiva kesäharrastus vaikkapa lasten tai lastenlasten kanssa. Se tekee huonoa keskittymiskyvylle ja kielelle. Mutta pitää yrittää elää niin normaalisti kuin mahdollista, vaikka olisi miten vaikeaa. Herbaariossa on esillä 751 kasviarkkia. Kun päätös on tehty, on tie valittu: joko se on kevyt, tai sitten se on todella, todella raskas. Herätä henkiin herbaario Konnanvihvilä, Juncus bufonius Savijäkkärä, Gnaphalium uliginosum Syyläjuuri, Scrophularia nodosa Tu ru n yli op ist on ka sv im us eo ~ 13 askel 7–8/22. Turun yliopiston kasvimuseo on julkaissut Lönnrotin kokoelman digitaalisena herbaariona 100-vuotisjuhliensa kunniaksi. Niiden muisti ulottuu kauemmas kuin ihmisen ikä, ja ehkä juuri siksi erityisen suuren puun kohdatessamme hiljennymme kunnioituksesta. – Martti Luther ELIAS LÖNNROTIN kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen kasvikokoelmaan voi nyt tutustua netissä. Puut muistavat historiansa ja puhuvat siitä omalla kielellään. Kasvikokoelmat eli herbaariot kuuluivat harrastajien lisäksi myös pitkään koulujen opetukseen. Me saatamme ihmetellä, kuinka kauniina ja siististi pukeutuneina he siellä kulkevat. Heinä-elokuu Lainasanat VAIKKA OLI sota, siinä oli samaan aikaan monta maailmaa. Kesäisin kerättiin kasveja, prässättiin kirjan välissä ja aseteltiin huolellisesti akvarelliarkille pienillä teipinpaloilla. Sitä varten hän joutui myös luomaan suomenkielisen kasvitieteen sanaston. Lukion vaatimukset yhtään pidempien tekstien lukemisesta tai tuottamisesta tulevat monelle suurena järkytyksenä. Toimittaja, TV-persoona, kolumnisti Katja Ståhl, Apu 21/2022 EMPATIATAIDOT KUIHTUVAT samalla, kun keskustelu kasvokkain vähenee ja nuoret tykittävät toisilleen lyhyitä viestejä kännyköillään. Ja siitä oppii tuntemaan kasvit. Arkille kirjoitettiin kasvin nimi suomeksi ja latinaksi sekä päivämäärä ja poimimispaikka. Luonnontajumme kertoo, että kyseessä on erityinen yksilö. Nykyään kouluissa kasveja saatetaan keräillä kuvaamalla ne kännykällä, mutta latinankieliset nimet ovat jääneet unohduksiin. Hän julkaisi vuonna 1860 ensimmäisen suomenkielisen kasvion, joka esitteli kaikki silloin tunnetut kasvilajit Suomesta
Pix ab ay MUINAISTULOKKAAKSI luokiteltu, kaunokkien sukuun kuuluva ruiskaunokki saapui Suomeen todennäköisesti Italian alueelta. luontoportti.com Kuukauden kukka: Ruiskaunokki Kukat, rauha, saunan tuoksu. Vanhoja perinteitä voi kunnioittaa tekemällä herkulliset mausteliemikurkut piristämään annoksia. Ruiskaunokki on Eestin kansalliskukka sekä Päijät-Hämeen maakuntakukka. Ylevään kukoistukseen tässä reseptissä vie kirjolohen mäti, joka on erittäin virkistävä tuulahdus mereltä. Keitä kunnes vesi on lähes kokoaan haihtunut. P i xa ba y AJASSA Jaakko ja Ukko NAISTENVIIKON LOPUKSI heinäkuussa 25.7. Muuten saatiin pelätä ukkosenilmoja, salama olisi polttanut heinät ja tehnyt muita tuhotöitä. miehekäs Jaakko heittää veteen kylmän kiven ja lopettaa uimakauden. Siivilöi neste ja laita jääkaappiin maustumaan. Mikä ihmeen Jaakko. Hyvin mesipitoiset kukat ovat kauniita, ja syötäviä terälehtiä voi käyttää vaikka kakkuja tai salaatteja koristamaan, jos kukat ovat itse kasvatettuja tai luonnosta kerättyjä. Kettusia askel 7–8/22 14 ~. Ruokapöytäänkin sama eetos saa tarttua: kesästä, oman maan mullasta ja merestä voi poimia aineksia, jotka ovat odottaneet pääsyä yhteiseen pöytään. Lisäksi vihreäsävyinen kermakastike sointuu luonnon ja vehreyden ympäröimän puutarhajuhlan tunnelmaan. Onni on pienten hetkien aistimuksissa. Jaakosta tulikin kansanomainen ja pidetty pyhimys. Halkaise sipulit kahKesäjuhlat ovat erityisen viehättävää aikaa, joka kokoaa meitä tuoreiden herkkujen äärelle. On riemullista toivottaa tervetulleeksi kukin omana itsenään, ehdoitta. KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN J uhlissa aistii helposti elämän täyteyttä, vapautta, iloa ja yhdessäoloa. Varhaisperunakirjolohenmäti-salaatti Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Maatalouden kehittymisen myötä lajin kukoistusaika osuu 1700-luvulta 1900-luvun alkuun ruispeltojen runsaana rikkaruohona, kunnes tehoviljely vei kasvilta elintilaa. Laita blenderiin ja sekoita kunnes tilliliemessä on haluttu väri. Laita kattilaan kuorimattomat perunat ja noin 25–30 ml suolaa veteen kiehumaan. Yksinkertaisuudessaan mikään ei voita perunaa, jonka makupariksi voi näppärästi laatia aurinkoisia makuja. Koska apostoli näin pohjoisesta näkökulmasta katsottuna selvästi lähenteli Ukko Ylijumalan toimenkuvaa, alettiin häneen liittää Ukon palvonnan loppuessa tämän ominaisuuksia. Viime vuosikymmeninä sitä on taas voinut löytää pelloilta ja puutarhoista silmän, suun ja kimalaisten iloksi. Aloita kastikkeen valmistus ja kuumenna kattilassa rypsiöljy ja pilkottu tilli noin 50 asteiseksi (kädenlämpö noin 40 astetta). Jaakon päivän aikaan kaivattiin poutaa heinätöihin, joten sateita ja myrskyjä haluttiin välttää kaikin keinoin. Parempaa ei saa isolla rahallakaan. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan, että Jaakko viittaa apostoli Jaakobiin, joka oli yksi Sebedeuksen pojista. Jaakon päivänä vältettiin töitä, joista aiheutui kolinaa, kuten pesukartulla lappaamista tai kirveellä hakkaamista. Ukkosenjylinän pojiksi näitä jostain syystä kutsuttiin
Ju kk a Gr an st rö m Ga bri el Sa lm ela tia, ota vain aivan uloin, helposti lähtevä kuori pois ja valele leikkuupinta oliiviöljyllä. Keitä parsaa minuutin verran. VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ KESÄLLÄ YKSINKERTAISET herkut tuoreista raaka-aineista maistuvat. Käytä tarjoiluun myös parsan nuppuja, perunan puolikkaat, pilkottua ruohosipulia ja lopuksi annostele kastike. Ravitsevamman annoksen saat, kun tarjoat leivän kanssa esimerkiksi maustekurkkua ja tahini-levitettä. Tuulahdus mereltä Näitä tarvitset: Blenderi, siivilä/suodatinkangas, säilykepurkki, lämpömittari Salaatti: 500 g varhaisperunaa 250 g pieniä vaaleita sipuleita (helmisipuli) 100 g kirjolohenmätiä tuoretta tankoparsaa oliiviöljyä ruohosipulia Kastike: 250 ml rypsiöljyä 250 ml tilliä 1 rkl créme fraîchea 150 ml kermaa 1 tl sitruunamehua ~ 15 askel 7–8/22. Viimeistele kastike: Kiehauta kerma, sekoita hyvin créme fraîche ja mausta. Laita leikkuupinta alaspäin uuniin noin 10–12 minuutiksi. GABRIEL SALMELA Gabriel Salmela on munkkiveli ja dominikaanisen kulttuurikeskuksen johtaja. Irrota sipuleista kuori ja kerroksittain lohkoja, joiden päälle tulee mätiä. Säilyy pari kuukautta. Lisukekurkku: 4 avomaankurkkua, 150 ml valkoviinietikkaa, 70 g sokeria, pari tähtianista, korianterin siemeniä, laakerinlehtiä, sinapinsiemeniä, kurkumaa. Kiehauta liemiainekset niin, että sokeri sulaa kokonaan, ja kaada purkkiin. Öljyä perunat rypsiöljyllä ja laita uuniin noin 15 minuutiksi. Lisää lopuksi vihreää tillilientä, mutta älä sekoita kokonaan vaan jätä värivaihtelua. Anna maustua vähintään tunti; vuorokauden kuluttua lisuke on vielä parempaa. Pese ja puolita kurkut ja asettele purkki täyteen
Korona ja sairaus pelottivat. – Syöpä ei ollut levinnyt muualle kehooni, mutta jälkihoitona sain sarjan sytostaatteja. Kaikki on kesken, kaikki on hyvin Viisi vuotta, kolme syöpää. Siihen ei ole olemassa vastausta. Kauniaisten seurakunnan kappalainen Anna-Kaisa Tuomi sanoo, että sairauden keskellä miksi on maailman turhin kysymys. Sairaala meni kiinni ja hoito hankaloitui, koska rokotuksista ei ollut vielä mitään tietoa. Kolmas syöpä leikattiin juuri korona-ajan ensimmäisenä päivänä. Mutta sairaus kyllä väistämättä opettaa asioita. askel 7–8/22 16 ~. Mihinkään ei voinut mennä. Kerran viikossa Anna-Kaisan sisar Olen allerginen syöpäkertomuksille, joissa ihmiset taistelevat ja voittavat. Ei se mene niin. Kokemus oli hurja. – Olen vähän allerginen syöpäkertomuksille, joissa ihmiset taistelevat ja voittavat. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM P astori Anna-Kaisa Tuomi pohtii elämänsä avaamista sanoiksi viimeisen viiden vuoden ajalta, kun kolme syöpää ovat täyttäneet sen. Niiden aikana elämä sulkeutui täysin kodin seinien sisäpuolelle yhdessä puolison kanssa. Toinen leikkaus oli odotettavissa kolmen viikon päästä. – Kaikki muuttui minun ja maailman kohdalla, Tuomi muistelee
PASTORI ANNA-KAISA Tuomelle papin tärkein tehtävä on kohdata ihmisiä ja välittää heille Jumalan rakkautta. ~ 17 askel 7–8/22
– Toinen koiramme sai juuri pennut. Onko tapani suhtautua elämään sairastuttava. Mieli täyttyi kysymyksistä. – Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa kenelle tahansa. – Keho on aina tässä, vaikka mieli kulkisi muualla. – Hoitoputken aikana konkreettisesti eletään vain päivä kerrallaan. Sen avulla voi purkaa asioita ja ymmärtää niiden syvimmän ytimen. Nuoret eri maista jakavat sen yhdessä. Sen jälkeen hakeuduin retriittiohjaajakoulutukseen. Toisaalta keho ja sen hoitaminen vaikuttavat syvästi myös mieleemme. Hiljaisuudellekin kannattaa antaa aikaa. Olenko elänyt aivan väärin. Hoitoputkessa päivä kerrallaan Kamppailu Jumalan kanssa oli kuitenkin vahvaa. Anna-Kaisa Tuomi sanoo oppineensa kehollisuudesta joogan kautta. Loputon kysymysten tulva täytti sairastuneen mielen. Rakkaus on vahva, kaikkia yhteen sitova voima. Anna-Kaisa vei seurakuntansa nuoria tutustumaan rakkaaseen paikkaan 2000-luvun alussa. – Hain sen ja se lähti taakseen katsomatta. askel 7–8/22 18 ~. – Hiljaisuus alkoi tuntua hyvältä, kun oma työ oli täynnä puhumista ja silloinen nuorisopapin maailma täynnä ääntä, Anna-Kaisa muistelee. – Rukous ei aina tarvitse sanoja. – Aikuiset lapsetkaan eivät päässeet minua katsomaan eivätkä joutuneet näkemään kärsimystäni, vihaani ja pelkoani. Kokemus oli pysäyttävä. Retriitti ei ole seikkailupuisto Hiljaisuudella on ollut osansa mielenrauhaan johtavalla tiellä. Nautinto löytyi läheltä. Luomakunta ja Jumalan läsnäolo siellä on arvokas asia ymmärtää ja nähdä. Siihen ei ole olemassa vastausta. Turhat huolet ja pohdinnat häviävät pakosti pois mielestä. – Olen nyt suostunut siihen, että tämä on minun elämäni ja nämä kokemukset kuuluvat siihen. Siinä on yksi hiljaisuuden ydin. – Minulle on olemassa Uusi ja Vanha testamentti ja kolmantena niiden rinnalla Luomakunnan kirja. tuli hänen kanssaan ulos kävelemään turvavälit huomioiden. Kokemus antoi myös oppinsa luopumisesta. – Ensi kädessä on huomattava se, mitä ihmiset juuri nyt kaipaavat. Aina ei voi oivaltaa suuria, merkittäviä asioita. Mutta vihainen saa kyllä olla! Ja kannattaakin olla. – Mitä minulle yritetään opettaa. – Yksi retriittiin tulon harha on ehkä se, että retriitissä pitäisi aina tapahtua jotain ihmeellistä. Papin työssä oman kärsimyksen kokemuksesta voi olla apua muille. Ainakin toisen tunteet on helpompi tunnistaa, vaikka jokaisella on aina oma tapansa reagoida ja suhtautua asioihin. Anna-Kaisa kertoo ohjaavansa pari retriittiä vuodessa, yleensä juuri Vihdin Riuttarannassa tai Utön saarella. Anna-Kaisa sanoo ymmärtäneensä, että Jumala tai elämä eivät ole hänelle mitään velkaa. Ja kuitenkin. Ei tarvinnut matkustaa kauas. Puhelin toi maailmaa onneksi lähemmäs. Se ei ole suoritus, jonka velvollisuus on avata heti elämän ovia. – Oli ihana nähdä, että he löysivät paikasta aivan saman kuin minäkin olin nuorena löytänyt. – Taizén jumalanpalveluksissa on aina noin kymmenen minuutin hiljainen osio. Olin kuin Jumalan silmässä Hiljaisuus on kuljettanut myös hiljaisuuden joogan luo. Kelttiläiset kristityt sanovat, että jos et löydä Jumalaa luomakunnasta, et löydä häntä kirjastakaan. Olenko liian raskasmielinen. Parveke kerrostalossa osoittautui elämän keitaaksi. Anna-Kaisan mielestä kaikki suunnitelmat ovat harhaa, jossa me kaikki elämme yleensä niin kauan, kunnes joudumme kokemaan jotakin pysäyttävää. Anna-Kaisa Tuomi toimii myös hiljaisuuden retriitin ohjaajana. Vähänkin on riittävästi. – Jatkuva yrittäminen kuvaa nykyistä elämyshakuista elämää. Itselleni hiljaisuus avautuu aina Jumalan läsnäolon kautta. Retriitit tuovat kirkon elämään ihmisiä, jotka yleensä eivät ole mukana seurakunnan toiminnassa. – Miksi on maailman turhin kysymys. Emo lähti taakseen katsomatta Kelttiläinen hengellisyys on myös tärkeä osa Anna-Kaisa Tuomen elämää. Ehkä meidän ihmistenkin pitäisi oppia näin luopumaan asioista, kun on sen aika. – Eija Nurmion retriiteissä Vihdin Riuttarannassa löysin seuraavan kerran oman hiljaisuuden kokemukseni. Pentujen kasvatustyö oli tehty. Jooga auttaa meitä pysähtymään hetkeen. Joogan avulla ystävyys kehon Jumala tai elämä eivät ole minulle mitään velkaa. Elämä vei sen jälkeen mennessään, opiskelut, työ ja perhe ottivat osansa. Miksi joudun kokemaan kaiken tämän. He saivat olla etäällä olosuhteiden pakosta. Erityisesti näin keväällä luomakunnan ihmeet näyttäytyvät Anna-Kaisalle vahvasti. Taizén siemenet itivät kutsuvaan maahan. Hiljaisuus alkoi itää Anna-Kaisa Tuomi on itse kohdannut hiljaisuuden viljelyn ensimmäisen kerran Taizéssä, Ranskassa, jonne hän lähti heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Taizén ekumeenisessa veljesyhteisössä on sitouduttu rukoukseen. Se on sinänsä hyvää elämää. Sairastumisten myötä Anna-Kaisa kokee kehonsa pettäneen hänet monta kertaa. Epätoivossa se on täysin luonnollista. Näin ei välttämättä tapahdu. Miksi minulle käy näin jo kolmannen kerran. Olin helpottunut heidän poissaolostaan. Retriitti ei kuitenkaan ole mikään seikkailupuisto vaan hieno mahdollisuus pysähtyä ja olla. Viisi pientä pentua ovat olleet ihana luomisen kokemus. Hetkeen asettuminen on ollut Anna-Kaisalle suuri selviytymisen apukeino. Tuomi kertoo, kuinka Pipsa-koira oli valmis tulemaan kotiin kasvattajan luota. Se on ollut ensimmäinen kosketukseni hiljaisuuteen. – Hiljaisuus on väline elämän perimmäisten asioiden tunnistamiseen
– Kirkolliset toimitukset ovat rakas jatkumo työssäni. Sakraalitila loi ihan oman erityislaatuisen tunnelmansa. Muita ihmisiä jooga voi auttaa siihen. Elämässä hiljaisuus puhuu. Kirkossa joogaaminen tuntui olleen arvokas kokemus myös monelle seurakuntalaiselle. Saatan ystäviä rajalle Kohtaamisia Anna-Kaisa Tuomella on totisesti riittänyt. Kaikkien näitten vuosien jälkeen tunnen lähes kaikki vainajat, joten kuolemat koskettavat usein hyvin henkilökohtaisesti. Tällä hetkellä hän tekee pääosin aikuistyötä, vihkimiset, kasteet ja hautajaiset osana sitä. On arvokasta mutta samalla raskasta saattaa heitä viimeiselle matkalleen – kuin koko ajan ystäviään saattaisi eteenpäin. Matka jatkuu. Tarvitsen sitä ensi kädessä pysähtymiseen, Jumalan kohtaamiseen. – Toki joskus pulpahtaa mieleen yllättäviä tunteita, mutta uskon, että hiljaisuudessa, kuten joogassa ensi kädessä itsensä kohtaaminen on iso lahja. ~ 19 askel 7–8/22. Olin kuin Jumalan silmässä. – Itse olen aikalailla tietoinen omista ajatuksistani ja tunteistani. Hän on toiminut lähes 30 vuotta Kauniaisten seurakunnan pappina. Mukana on rukouksia ja hiljentymistä, Jumalan edessä lepäämistä ja voiman hakemista elämän taisteluihin. Hän on ohjannut hiljaisuuden joogaa Kauniaisten kirkon kirkkosalissa. – Kun makasin joogamatolla alttarin edessä, näin itseni suuresta kolmioikkunastamme, kynttilöitä ympärilläni. Yleensä siellä istutaan tiukasti paikoillaan, nyt maattiin lattialla. kanssa on kasvanut hiljalleen uudelleen. – EN ole toiminnallinen ihminen enkä tarvitse hiljaisuutta rauhoittumiseen. Hiljaisuus alkoi tuntua hyvältä, kun oma työ oli täynnä puhumista. Hiljaisuuden jooga voi Anna-Kaisa Tuomen mukaan olla yksi uusi tapa löytää ihmisiä kirkkoon. Se hiljentää
Yllättäen kirjastossa päähäsi melkein kirjaimellisesti putoaa kirja, joka avaa uuden näkökulman tilanteeseesi. Israelin erämaavaelluksesta on tullut perustavanlainen esimerkki Jumalan vapauttavasta toiminnasta maailmassa. Kokemus Vapauttajajumalasta ihmisen henkilökohtaisena Vapahtajana on auttanut lukemattomia kilvoittelijoita katsomaan käsillä olevan ahdistuksen tuolle puolen. Ihmiset, asiat ja ilmiöt kohtaavat ennakoimatta ja yllätyksinä siksi, että niiden välillä vallitsee merkityssuhde. Ajatus Jumalasta johdattajana pois sorron ikeestä on rohkaissut ja rohkaisee edelleen kansoja taisteluissaan vapaudesta. Toimiiko johdatus buffettijonossa. askel 7–8/22 20 ~. Merkintöjä maan äärellä Ju ha Ta ns ka MINULLA OLI tarve löytää ratkaisuja sukupolvia vanhan kotitilan tulevaisuudelle. Vieläkö Jumala johdattaa kansoja ja yksilöitä tiellä vapauteen. Pitkään odotettu työpaikka saa ihmettelemään, miksi vasta nyt työantaja havaitsi hakijan pätevyyden. Kun pitkään odotettu työpaikka vihdoin avautuu, hurskas mieli saattaa tulkita kyseen olevan siitä, että vihdoin koitti oikea aika, kairoshetki, uudelle työlle. Psykoanalyytikko C. Epäilijä puolestaan näkee merkitykselliseltä tuntuvat, yllättävät tapahtumat sattumina tai hyvänä tuurina. Syvästi uskova ihminen näkee merkkejä ja johdatusta herkästi kaikkialla. G. Let It Be nostaa mieleen ehkä muistoja tai virtaa ohi korvien vailla syvempää merkitystä. Olet esimerkiksi miettinyt pääsi puhki jotain ongelmaa tai kulkenut kuukausia ja vuosia epätietoisena vailla selkeää suuntaa. Kuvassa erämaasta tienä vapauteen kaikuvat Vanhan testamentin kertomukset Israelin autiomaavaelluksesta Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata. Ehkä tunnistat synkronisiteetin elämänvaiheissasi. Tai juhlassa päädyt buffettijonossa syvälliseen keskusteluun ventovieraan kanssa, joka käy parhaillaan läpi tai on jo selvinnyt hämmentävän samankaltaisesta tilanteesta, jonka läpi itse kuljet. Sattuma vai johdatus. A jatus ”Tie vapauteen kulkee erämaan halki” toistuu eri vivahtein kirkon opettajien kirjoituksissa läpi vuosisatojen. Termi tarkoittaa, että todellisuudessa ei vallitse pelkästään syyja seuraussuhteiden lainalaisuus. Kun rakas jättää ja suurimman surun keskellä radiossa soi Beatlesien Let It Be (”Anna sen olla”), sanat saattavat tuntua Jumalan viestiltä surevalle sydämelle. Jung toi keskusteluun sattumasta ja johdatuksesta ajatuksen todellisuuteen kätkeytyvästä synkronisiteetista. Pakomatkalla Jumala johdattaa – heprean kielessä kirjaimellisesti – ”vie” tai ”johtaa” kansansa ulos ahdingosta. Sisältääkö ”Let it be” viestin Jumalalta