askellehti.fi Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € Eija-Riitta KoRhola olli ValtonEn Minun KEittiöni Katri Mannisen armo KEsähERKKuina chili ja MustiKKaMaito Käännä KatsE pEloista juMalaan äiti lähti, hopEalanKa KatKEsi VillE MatVEjEffin KEsässä ooppERaa ja oMat häät
K E S Ä N M U I S T A M I S I I N ! 24 80 Alk. Ristin korkeus 2,5 cm. 15,75 (17,50) 13 50 22 10 Meidän mökin kirja Mökkeilijän toivekirjaan voit kirjoittaa muistiin sinulle tärkeät asiat ja mökkivuoden kohokohdat. Pienistä asioista kantaa huomen suuri Jumala. Lähde rohkeasti matkaan. 56,00 Farkkuraamattu 24,80 (27,80) Rippilahjat! Laaja valikoima erilaisia Raamattuja. 56 00 Riitta Lemmetyinen Kyynel ja kiitos – Pieniä tarinoita suurista asioista Lämpimät tarinat tuovat uskon ulottuvuuden keskelle arkista elämää. Kun kirjaat ilosi, surusi ja tavoitteesi tähän kirjaan, muutos saa tilaa kuin huomaamatta. RIPPILAHJAT! 22 10 Ristiriipus Perusta Kaunis rippiristiksi soveltuva kaularisti on Ristiriipus Perusta Kaunis rippiristiksi soveltuva kaularisti on valmistettu käsityönä Perussa. Mitä sinä haluaisit elämääsi. Riipuksen mukana tulee nahkainen kaulanyöri sekä sievä lahjapussi. 18,90 (21,90) 18 90 Jani Heinineva (toim.) #voima365 Nuorille kirjoitettu päivä hartauskirja sisältää puhuttelevan tekstin vuoden jokaiselle päivälle. 26,90 (29,90) 26 90 Ristiriipus Perusta Kaunis rippiristiksi soveltuva kaularisti on valmistettu käsityönä Perussa. Verkkokauppa : www.sacrum.. 020 754 2350 tilaus@sacrum.. Hopeakehyksessä on epoksilakalla suojattuna perinteistä perulaista mantakangasta. Hopeakehyksessä on epoksilakalla suojattuna perinRistiriipus Perusta Kaunis rippiristiksi soveltuva kaularisti on. Sinisävyinen tai punasävyinen mantakangas sekä korussa että lahjapussissa. Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 (heinäk. la sulj.) puh. Mökkitunnelmaa luovat Katja Kuittisen raikkaat kuvat ja tuttujen suomalaisrunoilijoiden ajatukset. Nahkakantinen Raamattu alk. Kauniisti kuvitettu lahjakirja! 22,50 (25,00) PERUSSANOMA Rapaelle Giordano Omien hetkien kirja – Hyvän elämän oivalluksia Hyvää oloa, iloa ja mielenrauhaa. 35,00 35 00 Rippilahjat! Laaja valikoima erilaisia Raamattuja
sukunimi@kotimaa.fi kotisivu www.askellehti.fi tiLAukset jA osoitteenMuutokset p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi kustAntAjA Kotimaa Oy. 040 683 8431 toiMitussiHteeri Päivi Puhakka p. 040 680 4057 iLMoitustrAfiikki Lisbeth Sarkkinen, p. sisäLLys 7–8/19 Ka nn en ku va : Ee tu Li nn an ki vi askellehti.fi Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € EIJA-RIITTA KORHOLA OLLI VALTONEN MINUN KEITTIÖNI Katri Mannisen armo KESÄHERKKUINA CHILI JA MUSTIKKAMAITO KÄÄNNÄ KATSE PELOISTA JUMALAAN ÄITI LÄHTI, HOPEALANKA KATKESI VILLE MATVEJEFFIN KESÄSSÄ OOPPERAA JA OMAT HÄÄT ~ 3 askel 7–8/19. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Uskoa, toivoa & rakkautta 4 Kiitos sukupolvien yhteydestä 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Katri Manninen: On kunnia-asia sponsoroida kirkkoa veroillani 12 Ajassa matkaikoneja, ahomansikoita, kantarelleja ja Kuusanmäki 15 Minun keittiöni: Chili sambaa kesäkeittiössä 16 Pia Perkiö: Kun isä palasi 22 Olli Valtonen: Usko on lahja 24 Asuvinkkejä kirkkoon 27 Kuinka olla kummina. 040 522 0566 toiMitusPääLLikkö Freija Özcan p. Toimitusjohtaja Matti Koli iLMoitusMArkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LukijAMäärä 51 000 (KMT 2018) PAinoPAikkA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 067 4817 koLuMnistit Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kuronen, Teemu Rinne ja Olli Valtonen uLkoAsu Katja Nirkkonen/Aste Helsinki tAitto Ritva Kaijasilta-Heinonen kuvAnkäsitteLy Jukka Granström osoite PL 279, Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki säHköPostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi. 33 Eija-Riitta Korhola: Ilman itkua suru voi muuttua masennukseksi 34 Kuronen: Katoava paratiisi 36 Savolainen rakkaustarina 40 Lukijan ääni ja äänestyksiä 41 Pappilan salissa ei ole tarvetta feminismille 42 LeMMikki & Minä: Vuohi luulee itsestään liikoja 44 Minna Canthin Kuopio 50 Olena Sandholm raivasi kotinsa ja kalenterinsa 54 Kirjoja, kirjailijoita ja lukijoita 62 Pirjo Kantala & esirukousta 64 Malin Lindroth ja vanhanpiian valinta 68 HAutAusMAAkäveLyLLä: Viljan tähkä 70 Harri Henttinen: Koti on pyhä 74 Mustikkaherkkuja 75 kesäMenojA ja Kettusia 79 Kirjeenvaihtoa 80 Kesän tuplaristikko 82 Päivi Puhakka: Karjalan kunnailla 28 Ville Matvejeff avioituu kesällä 56 erkki oikArinen on rakentanut 58 venettä PäätoiMittAjA Mari Teinilä p
Nyt tuo pitkäksi mieheksi kasvanut poika työntää hänen pyörätuolinsa marjapensaan viereen. Kiitos marjan tutusta mausta! Kiitos sukupolvien yhteydestä! – Päivi Puhakka askel 7–8/19 4 ~. aluksi seuraava numero ilmestyy 5.9.2019 Hetki sitten Pä iv i Pu ha kk a Hetki sitten hän talutti pientä pojanpoikaa mansikkamaalle
Älypuhelimeen ladattava lentosovellutus tietää, että meillä bongattu lentokone laskeutuu lentokentälle yleensä 16 minuutin päästä. Sateen ropina auton ikkunalaseissa ja katolla kuulostaa ihanalta. pääkirjoitus Toimittajalta Antti Berg pohtii, mitä laittaisi sunnuntaiaamuna päälleen Mitä pAnisin messuun päälle. Harvoin päällä pidetyt vaatteet voivat huokua kunnioitusta mutta myös jäykkyyttä, jota en kirkonpenkissä kaipaa rahtustakaan lisää. Tässä 1960-luvun muistossa sataa kaatamalla ja istun vanhassa Volvossa lukemassa Enid Blytonin kirjoittamaa Viisikkoa. Kaiken tämän ihanan Luoja on luvannut vielä paljon enemmän. Tämän lehden sivuilla 24–26 Olli seppälä käy läpi sitä, miten eri tilaisuuksiin on hyvän tavan mukaista pukeutua. Arkihuolet riittävät jo siihen, että ajatukset kiertävät sisälläni kireää kehäänsä. Se on ymmärrettävää, sillä tutkimusten mukaan jo muutaman minuutin lukeminen alentaa stressiä. Riippumatosta näen myös lentokoneita, sillä Kaukoidän reitti kulkee usein datshamme yli. Riippumatossa mietin yläilmoissa lentäviin ihmisiin kertyneitä iloja ja suruja. Tarkkailen joskus esimerkiksi Pekingistä Helsinki-Vantaalle jo laskeutumassa olevia ja siksi melko alhaalla lentäviä koneita. Jumalanpalvelus on herkkä tilaisuus. Myös lapsuuden jälkeen moni hyvä muisto liittyy lukemiseen. Sen takia haluan purkaa kaikki esteet minun ja Jumalan välistä. Tällä lentävällä matollani olen tehnyt matkoja maailman ympäri. Itse mietin lähinnä sitä, mitkä vaatteet päällä voisin upota niin kotisohvaan kuin kirkonpenkkiinkin. Mari teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Askel heinä-elokuussa 2019 ~ 5 askel 7–8/19. Kirjat ovat vieneet tutustumaan esimerkiksi Algerian ja Ranskan historiaan (Alice Zeniter: Unohtamisen taito), vanhempainlomaa viettävän ruotsalaisen isän arkeen (Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt) sekä vietnamilaisen venepakolaisen vaiheisiin (Kim Thúy: Ru). Välillä puutarhan siivekkäät kiinnittävät huomioni tai nostan katseeni taivaan äärettömyyteen. Useimmiten valitsen harmaan collegepuseron ja tummat joustavat farkut. Lentämiseen liittyy ihmisten välisiä eroja, tapaamisia ja jälleennäkemisiä. Siivekkäät ja taivas muistuttavat siitä, että hyvän kirjan lukeminen riippumatossa on paljon, mutta se ei ole kaikki. Saan kerrankin istua auton etupenkillä ja lukea rauhassa. Matkoja riippumatossa Y ksi lapsuuteni kesämuistoista liittyy sateeseen ja lukemiseen. Ihailen sitä, kuinka moni jaksaa panostaa siihen, että pukeutuu jumalanpalvelukseen ryhdikkäästi ja juhlavasti. Uskon niidenkin painavan jokaisessa lentokoneessa. Kun käännän huomion pehmeään puuvillaan ihollani, voin muistaa, että tässä penkissä minua voi koskettaa jokin paljon suurempi, syvempi ja pehmeämpi, kun vain annan murheista jäykän sieluni rentoutua. Aikuisella iällä kesän parhaat lukuhetket ovat sijoittuneet Kymenlaaksoon datshallemme, ja siellä pyhien pihlajapuiden varjoon ripustettuun riippumattoon. Riippumatossa makoilu vie myös toisenlaisille matkoille
Katri Mannisella on tukenaan tiivis suku, hieno kyläyhteisö ja vieläpä vahva usko. TeksTi: Janne Villa • kuVaT: eeTu linnankiVi Luoja pitää huolen hulluistaan askel 7–8/19 6 ~. Hän on tarvinnut niitä kaikkia selvitäkseen henkisistä haasteistaan. – En ajattele katkeruudella aikoja, jolloin kaikki tuntui menevän pieleen. Jos yksikin asia olisi mennyt toisella tavalla, en olisi se ihminen, mikä olen tänään
– Jos Jeesus antaa minulle anteeksi, miksi minäkään enää piiskaisin ja ruoskisin itseäni jatkuvasti?
– Vain vähän yli parikymppiset vanhempani muuttivat tänne, kun äiti odotti minua. Kotikylän raitilla seurana on Kalle-poika. askel 7–8/19 8 ~. Tuossa tien vieressä on isän eläinlääkärin vastaanotto ja enon perhe toisessa suunnassa… Haastattelun teemme Katrin äidin, Kirsti Mannisen kotona. Leikin sisarusteni kanssa lähimetsässä, uimme ja pelasimme tennistä. – Lapsuuteni oli ihanan vapaa. Katrin 6ja 10-vuotiaat pojat ovat hoidossa ja aviomies töissä. Myös lasten kasvattamisen kannalta tämä on idylli, Katri toteaa kiitollisena, kun ajelemme kuumana kesäpäivänä hiljaista kylätietä. Tiesin, että isä ja äiti rakastavat minua. P eltojen keskellä Vanhan Lahdentien itäpuolella, Haarajoen vieressä on Jokelanseudun kylä. Oranssissa talossa asuu siskon perhe. Keskuslämmitys ei toiminut ja savupiippu oli romahtanut, mutta omenapuut kukkivat, ja he pitivät tätä hienona paikkana. Ei meillä ollut mikään perinteinen koti, mutta minun ei tarvinnut ajatella, etteivät isä ja äiti rakasta minua, Katri kertoo. Avioero ja uudet puolisot eivät ole estäneet vanhempien ystävyyttä ja asumista lähekkäin, aiemmin jopa samassa pihapiirissä. – Myös Lasten kasvattamisen kannalta tämä on idylli, Katri toteaa. Se tunnetaan aktiivisesta kulttuurielämästään, esimerkiksi omasta teatterista. Kirsti-äidin kotona pyörähtää spontaanisti Katrin Pekka-isä, siis Kirstin ex-mies. – Tuntui ihanalta muuttaa takaisin tänne neljä vuotta sitten! Perheeni ympärillä on nyt mahtava turvaverkko, jolta saa aina apua. Lapsuus oli ihanan vapaa Katri Manninen esittelee kotinsa lähellä sijaitsevia tukikohtia. Suvun kirjailijamatriarkka ei ole paikalla. Kahden veljen talot ovat vain vähän matkan päässä. Kylän dynamoihin kuuluu kotiseutuja sukurakkaiden Mannisten klaani, jonka keskipolven etevä edustaja on kirjailija, käsikirjoittaja ja henkinen valmentaja Katri Manninen (44). Exät ja nyxät istuvat edelleen iltaa yhdessä
– Kun tein ensimmäisen painonhallintakirjani, luulin tuntevani itseni laihduttuani seksikkääksi ja haluttavaksi, mutten kokenutkaan niin. Saan olla huonossa hapessa Negatiivisiin tuntemuksiinsa Katri haki alkuun ratkaisua väärästä suunnasta. Keskustelevan kodin ja tiiviisti toisiaan auttavan kulttuurisuvun jälkeläisellä, joka vaikuttaa räjähtävän energiseltä ja intensiiviseltä ihmistyypiltä, on ollut aina myös läheisiä ystävyyssuhteita. oma elämä on tunnettava myös merkitykselliseksi, valmentaja Katri manninen sanoo. Pidän huolta levosta Mielenhallintaa helpotti myös parempi huolenpito fyysisistä perustarpeista. Talouskin parantui, kun tylsiltä tuntuneisiin raha-asioihin jaksoi keskittyä. Katri sai ison oivalluksen vuonna 2012 henkisten valmentajien koulutuksessa Yhdysvalloissa. – Paloin loppuun, koska heittäydyin impulsiivisena ihmisenä töihin ja opiskeluihin täysillä hullun lailla. Minulla saa olla paha olo ja voin olla huonossa hapessa. Tapasin ihmisiä, nautin terveellistä ravintoa ja käytin kirkasvaloa, Katri iloitsee toimivasta elämänmuodostaan. Jos taas kiinnostun jostain asiasta, perehdyn sen opiskelemiseen ihan överisti ja saatan saada työtä tehdessä supervoimat. – TunTui ihanalTa muuttaa takaisin tänne neljä vuotta sitten! Perheeni ympärillä on nyt mahtava turvaverkko, jolta saa aina apua. Omia elämänhallintataitojaan hän on joutunut opiskelemaan kantapään kautta. Realiteeteissa hyvin kiinni oleva ja keskusteleva puolisoni ja lapseni panivat onneksi joitain arvojärjestyksiäni uusiksi. – ElämänTaParEmonTTi ei tee onnelliseksi. – Kykenen myös kokemaan valtavasti innostusta, ekstaasia, nautintoa ja iloa. – Nykyään olen tarkka siitä, etten rasita itseäni liikaa. Riittävä lepo ja uni sekä säännöllinen, terveellinen syöminen suojelivat ylikuormitukselta. – Silloinkin kun kaikki menee päin honkia, voin ajatella, että asiat järjestyvät. Välillä tulee kuitenkin hyviä ja välillä huonoja fiiliksiä. – Meillä on illuusio, että voimme kontrolloida mieltämme ja estää ikäviä ajatuksia tulemasta. Viime talvena henkinen jaksamiseni oli erityisen hyvä. Nuokin mielentilat menevät aikanaan ohi. Vaan jos joku jo kiirehti kadehtimaan lahjakkaan ja vapaan taiteilijan tuotteliasta, menestyksellistä ja helppoa elämää, se oli ennenaikaista. Tarkkaavaisuushäiriöön lopulta saatu lääkitys tasaannutti vilkasta aivotoimintaa ja auttoi impulssikontrolliin. Minulla on paljon elinvoimaa ja pystyn rakastamaan hyvin voimakkaasti, Katri puntaroi persoonallisuutensa piirteitä. Siten estän myös masennusta. Perhe ja suku pitävät yhtä Aikuistuttuaan taiteen maisteri on pärjännyt ammatillisesti mainiosti. Kovat työsuoritukset, tehokkuus ja tunne vahvasta elossa olemisesta eivät enää lohduttaneet, kun kirjailija oli vetänyt itsensä ihan poikki ja saanut elimistönsä sekaisin. Laihtuminen ja elämäntaparemontti eivät tee onnelliseksi. – Minulla oli pitkään tunne, että olen jotenkin viallinen, koska olen tunne-elämältäni erilainen. Jos minun pitää tehdä jotain, mikä ei kiinnosta, aivoni nukahtavat. luulin olevani viallinen Katri Manninen toimii sivutyönään henkisenä valmentajana, jonka vinkkejä löytyy Kutri.net -sivustolta ja Youtubesta. Sitten tulee taas vakaampi ja levollisempi fiilis. Herkkä nainen on kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, tyhjyyden tunteesta, syömishäiriöstä, burnoutista, puutteellisista ihmissuhdetaidoista sekä neurologisesta taustasta johtuvasta tarkkaavaisuushäiriöstä ja impulsiivisesta käytöksestä. Laajan tuotannon nuortenkirjoja, painonja elämänhallintaoppaita, romaaneita sekä tv-sarjojen ja elokuvien käsikirjoituksia tehnyt kirjoittaja julkaisi ensimmäisen nuortenromaaninsa 18-vuotiaana. Savupiippu oli romahtanut, mutta omenapuut kukkivat. – Oma elämä on tunnettava myös merkitykselliseksi. ~ 9 askel 7–8/19. Pystyin tekemään työtä pitkiä jaksoja, mutta aina jossain vaiheessa stressihormonit nousivat liian korkeiksi ja tuli romahdus
On kunnia kuulua kirkkoon Äskettäin uutisoitiin, että moni nuoren polven nainen on etääntynyt kirkosta, vaikka erilaiset henkisyyden muodot kiinnostavatkin. En voi kivittää ketään Ajatus siitä, että synnit on annettu anteeksi, on Katri Manniselle yksi kristinuskon tärkeimmistä viesteistä. Niitä on toki pyydettävä anteeksi, ja niistä on otettava opiksi. – Asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen. Joku voisi sanoa, että Jumalalla on parempi suunnitelma. – Hengellisyydelle on kysyntää, mutHengellisyydelle on kysyntää. Siksi pystyn olemaan armollinen myös muille. – Me olemme syntisiä ihmisiä, ja menemme helposti alhaiseen mielentilaan. – Minun ei tarvitse olla täydellisen hyvä ja pyhä. Kun kirjailija koki kovaa stressiä tai silloin, kun hän joutui hengenvaaralliseen auto-onnettomuuteen, syvältä hänen sisältään nousi vaistomaisesti huuto: Enkelit, auttakaa! – Haluan uskoa, että kaitselmus on läsnä elämässäni. Kirkko tekee Katrin mielestä valtavasti hyvää. – On tärkeää, että jokin taho puhuu vakavasti otettavasti Hengen asioista ja tarjoaa tavan lähestyä hengellisiä kysymyksiä. – Ihminen, joka elää enimmäkseen nuhteettomasti ja toimii oikein, saattaa olla armoton muita kohtaan. Jumala pitää minusta huolen silloinkin, eikä minun tarvitse yrittää päteä ja pärjätä yksin. Yhteys Jumalaan auttaa kuitenkin nousemaan korkeampaan mielentilaan, Katri pohtii. Jos Jeesus antaa minulle anteeksi ja Jumala on minut jo armahtanut, miksi minäkään enää piiskaisin ja ruoskisin itseäni jatkuvasti. Huusin enkeleitä apuun Ennen niin kiihkeästi ja levottomasti muutoksia elämäänsä halunnut nainen on tyyntynyt hyväksymään mieltään rauhoittavan ajatuksen. Hänelle on itsestään selvää kuulua kirkkoon aikana, jolloin ”ihmiset rutiTyöskEnnEllEssään katri Manninen tuntee monesti vahvaa yhteyttä Jumalaan, esimerkiksi tehdessään mentaalivalmentajana Päivän teoria -videoblogiaan. askel 7–8/19 10 ~. Minä en voi kivittää ketään, sillä huonot ratkaisuni ovat vaikeuttaneet elämääni. sa. Odotusarvo on, että mokaan kuitenkin aina jossain vaiheessevat siitä, miten vähän saavat kirkosta”. Rippikoulukin on instituutiona fantastinen. – Olen oppinut tulemaan toimeen mokieni kanssa. Minun ei tarvitse tietää kaikkea etukäteen, vaan minua johdatetaan oikealle polulle. – Pidän arvokkaana sitä, että lapsille opetetaan luterilaisen kirkon tarina, joka antaa turvaa ja kertoo, miten maailmassa kannattaa toimia. Olen armahdettu Katri hyväksyy, että virheitä tapahtuu itse kullekin. Edesmennyt isoäitini tapasi todeta: ”Kyllä Luoja hulluistansa huolen pitää, varokoot vaan viisaammat.” – Minulla on tietty rauha siitä uskosta, että elämä kantaa. Katri Manninen on eloisa esimerkki siitä, että kyllä luterilainen eetoskin vaikuttaa yhä. Pidän todella paljon luterilaisen kirkon arvoista, ja minulle on kunnia-asia sponsoroida sen toimintaa kirkollisveroillani. – Joku toinen voi löytää sen saman yhteyden kokatessa, kalastaessa, autoa korjatessa tai siivotessa. – Jumalani on armollinen ja ymmärtää ihmisen syntisyyden
• 895,Keski-Vietnam 20.-29.12. – Pyhän kohtaamisen kokemus ylevöittää ihmisen ajattelun, elämän ja kokemusmaailman. – Kristillinen vakaumus lisää ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja edesauttaa tervettä elämää. • alk. 1.195,Hotelli Cervantes, sis. • 1.995,Peking ja Kiinan muuri 20.-27.12. 1.790,9.2.-2.3. • 1.050,sis. – Lapset saattavat korvikkeeksi mennä kuuntelemaan vaikka jonkun kirjailijan haastattelua, mutta yksikään kirjailija ei voi luoda samanlaista pyhän kokemusta, jonka kirkko tarjoaa, Katri Manninen korostaa. 935,24.11.-23.1. Henkinen valmentaja näkee, että seurakunta auttaa ihmisiä tuntemaan yhteyttä Jumalaan, rentoutumaan ja rauhoittumaan. • alk. • alk. 175,West Side Story –musikaali Tallinnassa 31.8.-1.9. TEEMAJA KIERTOMATKAT Birgitta-festivaalit Tallinnassa 16.-17.8. Sen avulla meidän on helpompi kohdata rakkaudellisesti toiset ihmiset. • 27.12.-3.1. HELSINKI, Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki JOENSUU, Kirkkokatu 20, 80100 Joensuu PORVOO, Lundinkatu 16, 06100 Porvoo TURKU, Linnankatu 8 E, 20100 Turku Matka agentit Suomalainen matkanjärjestäjä Lisää matkavaihtoehtoja www.matka-agentit.fi Varaa matkasi 24 H Vapaa-ajan matkat puh. • 1.145,PITKÄT LOMAT Espanjan aurinkorannikko, Torremolinos: Huoneistohotelli Bajondillo 23.11.-13.12. • 795,KESÄLLÄ ON JOULUN AJAN MATKAVALIKOIMA PARHAIMMILLAAN Berliinin joulutorit 5.-8.12. Minä olen myös täysin tiedemyönteinen ihminen, mutta näen meidän tarvitsevan muutakin kuin tiedettä. • alk. • alk. – Kirkossa käytyäsi et tarvitse joogaretriittejä. • alk. • alk. puolihoito 17.11.-9.12. 164,Viulisti David Garrettin konsertti Tallinnassa 11.-12.10. • 685,Uusi vuosi Wienissä 29.12.-1.1. Hänelle itselleen myös virsien kuunteleminen ja laulaminen tekee terää. – Minun ei tarvitse mennä käännyttämään ihmisiä, vaan voin levittää ilosanomaa oman toimintani ja elämäni kautta. 1.075,Hotelli Barracuda, sis. Hän varoittaa siitä, mitä voi tapahtua, jos kristinusko yritetään mitätöidä ja kieltää yhteiskunnan elämästä. Lapset tarvitsevat Pyhää Mannisen mielestä on onnetonta, jos lapset eivät enää saa kokea koulun juhlissa upeasti kaikuvaa virsien laulua tai puhetta siitä, miten hyvä Jumala pitää meistä huolen. Seurakunnassamme hengellinen tila on avara ja meininki leppoisa. Sielu tulvii ylitse. ta kirkolle markkinointi on ongelma, vaikka se yrittääkin jalkautua ihmisten joukkoon. 885,Tartto 23.-26.12. – Miten kävi Neuvostoliitossa, kun siellä kiellettiin uskonnot. Kirkossa käytyäsi et tarvitse joogaretriittejä. • 185,Harry Potter ja Lontoo 12.-15.10. Menkää kirkkoon, minä sanon! Jos saat kristillisen kasvatuksen ja opit rukoilemaan, se voi vaikuttaa sinuun syvätasolla positiivisesti. • alk. • alk. – Se tuntuu joskus niin hyvältä, että alan itkeä. puolihoito 10.11.-2.12. Olet vähemmän ahdistunut, kun koet suuremman voiman katsovan perääsi, Katri neuvoo. 1.595,Karlovy Vary, Praha 21.-26.12. • 389,Wieniawan palatsi Puolassa 23.-26.12. • alk. Me olemme hengellisiä olentoja. • 925,Unkari ja Itävalta 21.-26.12. Sielu tulvii ylitse Katri Manninen kertoo naurahtaen päätyneensä puolivahingossa Mäntsälän kirkkovaltuustoon ja -neuvostoon. 1.398,Portugalin Algarve 16.11.-7.12. 010 321 2800 Puhelut 8,28 snt/min (+alv 24%). Se laskee stressitasoja. Olemme hengellisiä olentoja Kirjailija määrittelee kristillisyytensä ”kansankirkolliseksi”. uuden vuoden konsertti 31.12.. – On ihanaa aloittaa kokous rukouksella ja raamatunluvulla. 1.195,Andalusia 22.-30.12
Kantarelleista löytyy loputon määrä ruokareseptejä. Heinä-elokuu askel 7–8/19 12 ~. On turha murehtia päivän lyhenemistä, sillä ainahan päivä lyhenee ja sitten se taas pitenee. Yksi helpoimmista on paistaa tuoreita puhdistettuja ja pilkottuja kantarelleja pannulla sopivassa määrässä voita ja pieneksi silputtuja sipulinvarsia, lisätä siihen loppuvaiheessa tilkka kermaa ja persiljaa, suolaa ja mustapippuria, ja niin on valmiina ihana kastike uusien perunoiden kanssa nautittavaksi. Kantarellia syödessä tulee saaneeksi samalla muun muassa proteiinia, kaliumia, seleeniä, C-vitamiinia ja B2-vitamiinia. Mari Teinilä Kantarellien aikaan Keltavahvero eli kantarelli on herkullinen ruokasieni. Ensimmäiset kantarellit tuovat viestin siitä, että alkukesä on ohi. Kantarelleja voi löytää koko Suomesta. Joulukuussa löydetty kantarelli muistuttaa siitä, että enää puoli vuotta, niin taas on uuden sienisadon aika. ajassa K eskikesän metsä on aarteita täynnä ja niistä kultaisin, tai ainakin keltaisin, on kantarelli. Kantarelli aloittaa keskikesän, mutta samalla se rakentaa lempeää siltaa kohti talvea, sillä jos alkutalvi ei ole tuonut pakkasia, voi kantarelleja löytää vielä loppuvuodesta. Koivu ja kantarelli viihtyvät lähekkäin. Ne ovat paikkauskollisia sieniä, sille ne kasvavat usein vuodesta toiseen samoilla kohdilla. Mutta ei hätää, kaikki on hyvin, sillä lempeä vuodenaika jatkuu
Bulevardi 40, 00120 Helsinki, p. Moni nykymatkailijakin kuljettaa mukanaan ikonia. Ikoni auttaa matkalaista keskittymään myös rukoukseen. Pertti Purhonen joukkoineen aloitti päihdekuntoutuksen Vuosaaren kartanossa. maksutt a. Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa!” – Psalmi 34:13–15 SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Avoinna: ti , to, pe 11?18, ke 11?20, la, su 10?17, ma suljett u. Usein se voi olla painokuvasta tehty. .. Se lienee Suomen vanhimpia matkaikoneita. Ne ovat kulkeneet matkalaisten mukana jo satojen vuosien ajan. Viimeisenä kesänä ennen koulun alkua kuusivuotias aleksi kävi ukon kanssa kalassa ja odotti lukemaan oppimista. Myös museokorti lla. Ikoni on kevyt kantaa, mutta painava katsoa. 28.3.–25.8.2019 Pääsy: 15|13 €, alle 18-v. Raamatullista Ikoni mukaan matkalle MatkaIkonIt ovat usein kaksiosaisia, saranalla avautuvia ja sulkeutuvia pienikokoisia ikoneita. Sinebrycho t – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019?12.1.2020 MatkaIkonEIta Myydään muun muassa Sacrumissa, www.sacrum.fi O lli Se pp äl ä ~ 13 askel 7–8/19. Matkaikoni on mainio lahja isovanhemmilta tai vanhemmilta rinkan kanssa maailmalle lähtevälle perheen nuorelle. Vatikaanin radion toimittaja leena Montti opetti paavi Johannes Paavalille suomea ennen tämän vierailua maassamme kesäkuussa 1989. Tämä kertoi rukoilleensa oppilaiden puolesta ja pyytäneensä Jumalalta heidän joukostaan 30 lähetyssaarnaajaa. 0294 500 460, si. Ruokolahdelta löytyi muutama vuosi sitten metallinen matkaikoni, joka on ajoitettu 1400-luvulle. Suurlähettiläs Eeva-kristiina Forsman muisteli pappisisäänsä. ”Laskento on helppoa. Sitten koulussa voi voimistella ja tehdä retkiä.” kilpa-ajaja, piispa ja eskarilainen ”Jos odotat elämältä hyvää ja toivot pitkää ikää, niin varo kieltäsi, älä päästä huulillesi petoksen sanaa. Luther-opisto kehitti kehitysmaakurssin opiskelijavaihtoineen. ”Sain 10, teologeja on 31.” Kuvanveistäjä Eeva Ryynänen rakensi Lieksan Paateriin kirkkoa ja muotoili sinne alttarin Ruokolahdelta, Rautionhovin pihapiiristä tuodusta valtavasta kannosta. 30 vuotta sitten Elokuun 1989 Askelessa kilpa-ajaja tero Palmroth totesi: ”Kuulun siihen teamiin, jota johdatetaan.” Piispa Erik vikström ja kansanedustaja Gustav Björkstrand tapasivat vanhan opettajansa Maj-Gret Gäddan
Kaste ja usko ovat Jumalan työtä, ja kasteen armo kantaa kristittyä läpi elämän. Askel ei kuitenkaan suosittele laventeliöljyyn turvautuvia luopumaan punkkitarkastuksista. taiteilija ja tutkija Markus tuormaa image-lehdessä 5/2019 itsE aJattElEn kasteen merkityksestä siten kuten kansankirkkomme opettaa. luonnon omat keinot KalEVala KuVaa neidon huolettomuutta: ”Mi oli sinun eleä näillä taattosi tiloilla! Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana.” Aurinkoisella, aukealla ja kuivalla kasvupaikalla monivuotinen ahomansikka eli metsämansikka rönsyilee, kukkii ja tarjoilee makoisia marjoja. aJassa askel 7–8/19 14 ~. Kuumennettaessa ahomansikan maku kitkeröityy. Pujota ahomansikoita heinänkorteen kuin helmiksi ja nautti vaikka laiturin nokassa varpaat vedessä. Politiikan tutkija sami Borg silta-lehdessä MonElla suoMalaisElla on edelleen kaipuu pyhyyteen ja tarve hiljentyä. Toimiva hyttysenestosuhde on noin 15 tippaa yhteen ruokalusikalliseen öljyä. Nämä vierailut saattavat olla käänteen tekeviä hetkiä ihmisen elämässä, ja noina hetkinä ihmisen lyhyessä elämässä voi puhjeta jotakin äärimmäisen hyvää ja kaunista. Toinen täysin luonnonmukainen keino estää hyttysiä puremasta on sivellä iholle oliiviöljyyn sekoitettua laventeliöljyä. Se koostuu kokonaan luonnontuotteista, muun muassa sahajauhoista ja pyretreenistä. Kirkossa vieraileminen voi olla yhdelle esteettinen nautinto ja toiselle historian kokeminen. Jälkimmäistä valmistetaan päivänkakkaran kaltaisista kasveista. Kirkkoherra ilkka Järvinen Kirkonmäki-lehdessä Hassua Kyllä, mitä enemmän ihmiset ovat keksineet aikaa säästäviä keksintöjä, sitä kiireisimmiksi he ovat muuttuneet. Hyttysenpuremien estämiseksi ulkotiloissa yksi suosituimmista keinoista on savu, joka syntyy esimerkiksi Offin hyttyssavusta. Laventeliöljyä voi ostaa esimerkiksi luontaistuotekaupoista. Kuusanmäki Lainasanat Ei otEta kesällä ilo irti elämästä, vaan päästetään ilo elämään. Haminan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ville Kiiveri ortodoksiviestilehdessä 4/19 Pä iv i Pu ha kk a Ir ja Ka rp pi ne n Kuukauden kasvi: Ahomansikka Jossain VaiHEEssa ennustettiin, että tänä kesänä on runsaasti hyttysiä. Ennustus näyttää toteutuvan. Osalle on tärkeää, että kirkossa voi hiljentyä kiitoksen tai surun hetkellä. Kirkko on mukana siellä, missä ihmisetkin ovat. Perinteisen maatalouden ja luonnonlaidunten kuihtumisen myötä marjan kasvupaikat ovat vähentyneet, mutta vielä sitä voi etsiä pientareilta, metsän reunoilta ja hakkuuaukoilta. Pidetään heikoimmista huolta kesälläkin. Laventeliöljysekoituksen käyttämisessä on sekin hyöty, että se tiettävästi torjuu myös punkkeja
Toiset pitävät miedosta, toiset tulisemmasta. ~ 15 askel 7–8/19. Selamaa innostui reilut 10 vuotta sitten chilistä. Rauno Selamaa viljelee kesäpaikkansa kasvihuoneessa chiliä. – En enää tyrkytä chiliä kaikille ja joka ruokaan. Sen tuorein erikoisuus on pompeijilainen pizzauuni. Se on eläkkeellä olevan keravalaisen hammaslääkäri Rauno Selamaan salainen chilinkasvattamo. Se saa aikaan voimakaan polttavan tunteen suun limakalvoilla. Malli on nimensä mukaan peräisin tulivuorenpurkauksen alle jääneestä Pompeijista. Kasvihuoneessa on kymmeniä chilintaimia ja useita eri lajikkeita. Chiliä pizzaan, kiitos! N urmijärvellä, aivan Vihdin rajoilla sijaitsee kasvihuone, joka yllättää. TekSTi ja kuva: Olli Seppälä Chiliä viljelevän Rauno Selamaan kesäkeittiössä on itse muurattu pompeijilainen pizzauuni. Hän paneutui aiheeseen kunnolla ja on myös Suomen chiliyhdistyksen jäsen. Annan vapauden lisätä ruokaan chiliä oman maun mukaan. Chilit (vanhalta nimeltään turkinpippuri) jaetaan tulisuuden mukaan. – Eihän sellaisia määriä voi itse syödä, joten niitä riittää eritavoin säilöttynä myös perheenjäsenille ja muillekin. Lopulta alkaa suorastaan kaivata tulisuutta. – Tosin uunia pitää tänä kesänä vielä hieman virittää ja korjata. Vuosittain Selamaa korjaa yli sadan kilon sadon, parhaana vuonna chilejä tuli 160 kiloa. Tulisuuden aiheuttaa kapsaisiiniksi kutsuttu kemiallinen yhdiste. minun keittiöni Chilin hedelmä on marja, jossa on runsaasti vitamiineja ja kuituja. Jo kahdessa viikossa pääsee pitkälle. Rauno Selamaan chilit nauttivat vesiviljelystä eli niiden ravinto on tarkkaan laskettu. – Tulisuuteen voi oppia, mutta pitää aloittaa miedoista ja lisätä tulisuutta vähitellen. Selamaan mökillä on myös itse muurattu kesäkeittiö. Niitä on moneen lähtöön, miedoista järkyttävän tulisiin
Kun tyttö avasi mummolassa pienen kaapin oven, ei se ole koskaan sen jälkeen sulkeutunut. Vähitellen kirjaimet järjestäytyivät riveihin, tavut taipuivat sanoiksi ja sanojen takaa löytyi ihmeellinen maailma. Niin Pia Perkiöstä tuli kirjailija, joka on runoillaan avannut ovien siihen maailmaan myös muille. TeksTi: Päivi Puhakka • kuvaT: Jukka GransTrom Sanojen salaisuus. Jöröjukka, Lumikki ja seitsemän kääpiötä marssivat ulos ja herättivät halun ottaa selvää, mitä kuluneiden kirjojen sivuilla luki
Elokuussa ensiesityksensä saa korsholman musiikkijuhlilla kirkko-ooppera ”Elämänkuvat”, johon Pia Perkiö on kirjoittanut libreton.
– Toinen isotäti hoiti kanat ja keittiön, toinen lehmät ja isosetä pellot ja hevosen. Häntä kiinnostivat myös Elokuva-aitta-, Toivelauluja Nyyrikki-lehdet. Äidin kanssa hän luki jo 12-vuotiaana Decameronea, salaa isältä, ja koulussa Genoveva opetti tyttökoululaisille naisen elämää. – Vaeltelimme Vanajaveden rantaa, vastapuolella sairaala, jonka kuvittelimme vankilaksi ja josta olimme paenneet. Pia luki, lausui ja kirjoitti, hyviä äidinkielen aineita, paatoksellisia runoja ja jännittäviä kummitustarinoita. Sain kivaa palautetta ja olin ollakseni. Immi Hellenin runot kylvivät ensimmäiset ajatuksen siemenet: joku ihminen on kirjoittanut tämän, jossakin on runoilija! Sitten tulivat Saima Harmaja ja Aale Tynni, jonka Torni virrassa -teoksen Pia sai vanhemmiltaan 11-vuotiaana. Vapautta tarjosi myös isän lapsuuskoti, mummola. äitikin harrasti kirjoittamista. Osansa oli silläkin, että vanhemmat lukivat ainoalle lapselleen satuja, kuten Nalle Puhia ja Pikku-Marjan eläinkirjaa. Annan lailla Pia oli puhelias ja sosiaalinen, mutta tarvitsi ajoittain oman tilan ja yksinäisyyden. Lisää aarteita löytyi, kun kymmenvuotias alkoi käydä kirjastossa ja kantoi kotiin Elsa Beskowin kirjoja, Grimmin satuja, Muumeja, Tuhannen ja yhden yön tarinoita ja ensimmäiset ruotsinkieliset kirjat – koulun ruotsintuntien sytyttämänä. 12-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa tekstejään pieniin ruutuvihkoihin ja 14-vuotiaana pitää päiväkirjaa. – Se oli ihana huone, jonka ikkunasta katsoin illalla kuuta. Hänestä tuli kaverini, mutta hän joutui myöhemmin aggressiivisuuden vuoksi koulukotiin ja eli murheellisen elämän. Sain tukea kotoa, koska M iten minusta tuli lukija -kirjassa Pia Perkiö kertoo sanojen taiasta, joka teki hänestä aikanaan runoilijan. Rakastan lintuja ja kuutamoa Asevelikylä oli oma maailmansa, joka ”hengitti omaa hengitystään”. Viime keväänä pitämissään aamuhartauksissa Pia Perkiö kertasi elämänKun käytät lahjaasi ja laitat osasi jakoon, se tulee siunatuksi. Pyhäkoulussa opeteltiin muistojakeita Raamatusta, ja hengellinen lastenlehti kertoi enkeleistä. Nuoren lukijan lukukirjo oli laaja. Nimensä mukaisesti Lasten Aarreaitasta tuli pienen tytön aarre. Kohtaamisesta tuli kutsumus Kanta-aliupseeri-isältään Pia sai sotilaallisen kasvatuksen. Saan olla mukana yhtenä silmukkana. – Kuten tarvitsen edelleen. Kun piti lukea ääneen, luokkakaverit pyysivät usein Piaa tarttumaan kirjaan. Ehkä hänen silmissään siinä poltettiin kiehtovia maailmoja. Lapsia oli paljon, koulua käytiin, mutta muuten oltiin villejä ja vapaita. Muistan hyvin kaupungin sinivuokkorinteet, joita ei enää ole. Hän ahmi Tom Sawyerit, Viisikot, Setä Tuomon tuvan ja Välskärin kertomukset sekä sarjakuvia, Korkeajännitystä ja Tex Willeriä. – Tulin tietoiseksi, että minulla on tämä lahja, tajuamatta että se voisi olla myös ammatti. Lukutoukka koki syvän järkytyksen nähdessään, kuinka erään kirjastorakennuksen pannuhuoneessa poltettiin kirjoja. Miten minusta tuli kirjailija. Vaikka isä oli tiukka, hän piti sylissä ja oli rakastava ja läheisempi kuin äiti, joka ei osannut näyttää tunteitaan. Tänä päivänäkin tunnistan vain kottaraisen ja västäräkin, mutta edelleen osaan ihmetellä lintuja ja niiden laulua. Välillä vedän luukut kiinni, luen tai hahmottelen jotain työtäni ja vetäydyn siihen maailmaan. Oli tiukka kuri – ”paikka kaikille ja kaikki paikalle” – ja lautanen piti syödä tyhjäksi. Hän teki ja ohjasi näytelmiä kylän juhliin. 12-vuotiaana Pia sai oman huoneen Asevelikylän rintamamiestalosta. Koulussa tutuiksi tulivat Anni Swanin Tottisalmen perillinen ja Veikko Huovisen Hamsterit. Lumikista oli tultu Genovevaan. Tosin vaikutus ei ollut toivotunlainen; Pia rukoili, ettei näkisi koskaan enkeliä. – Partion mukana kävin linturetkillä. – Asuimme lapsuudessani Hämeenlinnan Asevelikylässä, jossa kirjoitin ja lausuin runoja äitienpäiväja itsenäiyksi tyttö oli saanut tienviitan, joka näytti suuntaa koko elämälle. Siemenet alkoivat itää: minäkin voisin olla runoilija. Aku Ankka tilattiin kotiin, kun se alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1952. syysjuhlissa. Hän oli ollut rintamalla muttei haavoittunut mieleltään. Olin 5-vuotias ja tuskailin, että aina toi puhuu sodasta. Kun aikuisten osasto avautui 13-vuotiaalle, hän lainasi ensimmäisenä Pompeijin viimeiset päivät. Naimattomat tädit ottivat erään kaksivuotiaan pikkupojan kasvatikseen. Kun äiti ja tytär tekivät kotiaskareita, isä luki heille ääneen Tuntematonta sotilasta. Siitä asti olen rakastanut kuutamoa, Pia huokaa kuin Vihervaaran Anna ullakkohuoneensa ikkunassa. Kerran eräs kaupunginteatterin näyttelijä sanoi, että ”sulla on ihan Aale Tynnin tyyli”, Pia muistelee. – JoKainen luovan työn tekijä tuntee epätietoisuuden: onko tässä kenellekään mitään. nämä jutut ovat osa suurta kokonaisuutta, jonka vain Jumala tietää ja luo. Siinä välissä olivat Tynnit ja Harmajat, ja askel 7–8/19 18 ~. – ”Jos tulee sota, silloin kelpaa kaikki”, isä saattoi sanoa
– Kun tiesin missä ja milloin vihkiminen tapahtuu, menin hyvissä ajoin, salaa kirkon urkuparvelle piiloon. Pian oma suku on pieni, ja aikanaan avioliitto Matti Perkiön kanssa antoi hänelle uuden perheen appivanhempia myöten. ~ 19 askel 7–8/19. Piti taistella ikävää ja katkeruutta vastaan. Rippikoulussa ja seurakuntanuorissa hän sai työntekijöiltä tukea murrosiän ja kodin vaikeuksien keskellä. sä vaiheita kristittynä ja kertoi isän opettamasta aamurukouksesta: ”Rakas Isä taivahan, kiitos rauhaisasta yöstä. – Äkkiä olin perheen ainoa aikuinen, jonka piti ymmärtää molempia ja tukea äitiä. / Koko maailmani hellyys sinä olit – – / Aluksi laskin yöt ja surut. En kuitenkaan saanut olla olemassa hänen uudelle vaimolleen. Kohtaamisesta, kuuntelemisesta, rukouksesta ja vierellä kulkemisesta tuli osa omaakin kutsumusta. Tavatessamme isä itki ja katui eroaan. / Odotin / sinua palaavaksi – – / Niin istutit puun ja jätit minut taaksesi / katsomatta / – hellyydelle ei löytynyt sijaa.” – En ole koskaan sen jälkeen kirjoittanut mitään samankaltaista, lähes ekstaattisessa tilassa. Piti taistella ikävää ja katkeruutta vastaan, Perkiö sanoo. Rajut vedot myrskyn keskellä helpottivat sisäistä myrskyä. Kiitos leikistä ja työstä uuden päivän alkavan.” Seurakunnan kerhossa pieni Pia ihmetteli laulun sanoja ”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan” ja pohti mahtaisiko Jeesus suuttua, jos Pia välillä laulaisi vaikka Mikki Hiirestä. Enkä ole mitään niin paljon analysoinut kuin vanhempiani. Hän sai kasvaa kodin ja suvun turvallisessa, ”kirkkouskovaisessa”, kristillisiä tapoja noudattavassa ilmapiirissä. – Samoin ystävät ovat olleet sukuni. Odotin sinua palaavaksi 16-vuotiaan Pian teinivuodet loppuivat kuin seinään vanhempien erotessa kolmoisdraaman vuoksi. Sen vuoksi paljon särkyi isän lähettämän erokirjeen voimalla; tytärtä ei ollut enää olemassa isälleen. Isän häissä kuokkavieraana 16-vuotiaana Pia kuuli, että isä kuulutettiin uuteen avioliittoon. Kivetin itseni kestääkseni. Näin sanat ja ajatukset tanssahtelivat tytön päässä. Joskus partioleirillä Pia purki pahaa oloa soutamalla. Joskus sain isälle lähettämäni kortin ja paketin revittyinä takaisin. Jäin äidin luo, vaikka en olisi halunnut jäädä kummankaan luo. – Myöhemmin lähetin hänelle viestin. Surin enemmän luopumista rippilahjaksi saadusta koiranpennusta, vanhempien eroa itkin hysteerisesti vasta myöhemmin. Tehtäväni on lohduttaa ja rohkaista tekstien kautta ja kohdatessani toisen ihmisen kasvotusten. – En ole julistaja enkä traktaattien jakaja. Palaviin säkeisiin Pia kirjoitti isän hylkäämisen: ”Istutit omenapuun / niin kuin elämäni. Isä oli vakuuttanut, ettei tule ikinä hylkäämään lastaan. Vuonna 1977 aikuinen Pia kirjoitti runon Ajatuksia läheisyyden kuolemasta, joka julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin kokoelmassa Silmillä varjo
Pia kertoo, että isällä oli ollut ihmeellisiä kokemuksia. Hän soitti heti, ja minä hyppäsin junaan. Omien lasten kohdalla Pia halusi katkaista tunneköyhyyden ja vaikenemisen kulttuurin, kehui lapsiaan ja tiesi tarkalleen, millainen äiti halusi olla pojilleen. Kun Pialla oli jo omia lapsia, hän yritti kerran, 15 vuotta myöhemmin, ottaa asian puheeksi äidin kanssa; miten väärin oli, että vanhemmat nojasivat murrosikäiseen lapseensa. Vuosia kului, mutta katkenneet välit vanhempiin vaivasivat jatkuvasti. Myös Pian vanhemmat löysivät toisensa uudelleen – lähes 40 vuoden jälkeen. – Sain myös olla häntä saattamassa. Neljä vuotta sitten alkanut työ saa täyttymyksensä elokuussa, kun Pian libretoima ja Olli Kortekankaan säveltämä Elämänkuvat kantaesitetään Korsholman musiikkijuhlilla. Kun isä hengähti viimeisen kerran, huoneessa oli erityinen rauha ja valo, jota hoitajatkin ihmettelivät. – En lakkaa ihmettelemästä Jumalan aikatauluja. Yhdessä he pitivät yhteyttä isäänsä, joka vietti viimeiset vuotensa sotaveteraanien Ilves-kodissa Hämeenlinnassa. – Isä jopa takertui minuun ja oli minusta niin lapsellisen ylpeä, että välillä hävetti, Pia naurahtaa. Pia nautti perheestään ja työstään, aluksi seurakunnassa, myöhemmin nuorisosihteerinä Suomen Lähetysseurassa ja sitten vapaana kirjoittajana ja toimittajana. Esityspaikkana on Isonkyrön vanha kirkko, jonka kahdesta seinämaalauksesta Pia sai inspiraation librettoon. Elämän tie on valoisa, kun kuljemme Kristuksen kanssa. Nyt Pia Perkiö on kokoamassa tekstejä teokseen Valitut runot. – Äiti patosi tunteensa ja sanoi: ”Mitä itkemistä isällä oli, hänhän sai mitä halusi!” Äiti myös kadehti tyttärensä menestystä kirjailijana. Sanoin, että kaikki on anteeksi annettu ja hän voisi lähteä rauhassa. Sitten on kirkko-ooppera. Pia opiskeli nuorisoja diakoniatyötä Seurakuntaopistossa Järvenpäässä, josta hän valmistui vuonna 1967. Hän selaa kuvateoksesta esille 1500-luvulla tehdyt maalaukset, toinen on lähes tyhjä ja kadonnut kuva ristiinnaulitsemisesta, toinen kuvaa Marian ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaamista. ”AnteeKsiAnto JA sovinto on mahdollista. He soittelivat toisilleen päivittäin ja puhuivat kaiken selväksi ennen kuin äiti sai aivoinfarktin ja dementia vei hänet mennessään. Jumalan aikataulut Isän toisesta perheestä Pia sai myös siskon, jonka hän tapasi vasta aikuisena. Yli 30 vuoden jälkeen löysin isän uudelleen, ja lähes 40 vuoden välirikon jälkeen myös vanhempani tekivät sovinnon. Vaikeat vuodet olivat kuin tummina kuteina monien kirkkaiden värien lomassa. Toisen vaimonsa hautajaisiltana hän oli kuunnellut Radio Deitä ja kokenut jotain yliluonnollisen kaunista ja lohduttavaa; vaimolla oli nyt hyvä olla. Jumala vastaa rukouksiin eikä aikataulu petä”, Pia Perkiö sanoi viime kevään radiohartaudessa. ”Tulee hetki, kun / vesi sakeampana kuin veri / painautuu puun / juuristoon ja huikaiseva tähtimeri / syttyy unohdettuun / sieluun! Tulee hetki, kun / vihaan kahlehditun / kahle katkeaa / ja vaieten, kuin salaa, / kaikki selittyy, uni katoaa, aika katoaa / ja valhe muuttuu totuudeksi, / totuus ikuiseksi hellyydeksi; / isä palaa!” – Kun isän vaimo kuoli vuonna 2001, lähetin isälle surukirjani. Happy end on mahdollinen ihan tavallisessa elämässä. askel 7–8/19 20 ~. Kun isä palaa Kului 34 vuotta. Luojan kaunein ajatus Tietenkään elämä ei jäänyt elämättä noina 30 vuotena, kun isä oli kadoksissa. – Mitenkään täydellinen en ollut ja virheitä toki tein siinä kuin oma äitinikin, Pia toteaa. – Äidistä tuli kiitollinen ja levollinen. Eräänä kauniina syysperjantaina vein isän katsomaan häntä sairaalaan, seuraavana tiistaina äiti kuoli. Myös opiskelutovereista muodostui tärkeä joukko, joka kokoontuu edelleen. Kun Kosketa minua henki -virsi sai kiitosta, äiti varoitti ylpistymästä. Tapasimme ja saimme 12 hyvää vuotta yhteistä aikaa. Sitten vuonna 1977 kirjoitetun runon loppuosa alkoi toteutua. Niin on syntynyt monta teosta, oli kyse sitten kirkko-oopperasta tai satukirjasta, johon riimit saavat rinnalleen upeita kuvia, kuten vaikka Siilin satupuu, jossa on Pia Sakin ihana kuvitus. – Yhteistyö toisen alan taiteilijan kanssa on parasta! Pia summaa työskentelyn säveltäjän kanssa
Haluan saada ihmiset esimerkiksi runokursseilla uskomaan itseensä. Piplia 365 + Arkeen ja juhlaan matkalle mukaan Raamatut . Kesän, Korsholman ja konfirmaation jälkeen odottaa syksy, vuodenaika, jota runoilija eniten rakastaa. Elämän tie on valoisa Pia ja Matti Perkiöllä on neljä lastenlasta, neljä 11–15-vuotiasta poikaa. Lahjatuotteet. Oma käden jälki hävetti. RAAMATTU PIPLIA BIBLE BIBELN BIIBBAL Kätevästi osoitteesta pipliakauppa.. Silloinkin kun se merkitsee pimeyttä. piplia fi . Se on siinä laulussa Päivä vain ja hetki kerrallansa, kun kiitetään keväisistä päivistä, mutta myös raskahista syksyn synkän hetkistä. – Jumala on opettanut minulle, että ”tee sinä vaan työsi, minä hoidan loput”. Tehdään se, mikä on tehtäväksemme annettu ja laitetaan se jakoon. Lopulta hän soitti minulle. Virsikirjat . Kun käytät sitä ja laitat osasi jakoon, se tulee siunatuksi. Omaa armolahjaansa etsiessään Pia löysi Paavalin kirjoittamasta luettelosta rohkaisun armolahjan. Se, mitä tapahtuu, saattaa jäädä salaisuudeksi. Tuntematon nainen kertoi masennuksesta ja vaikeasta elämäntilanteestaan, johon radiosta kuultu laulu toi toivoa. Kevään valossa on kyse päivistä, syksyn pimeää on vain hetki, kuten Pia kertoi aamuhartaussarjassaan. – Keväällä olimme Reinin jokiristeilyllä. – Toisen kerran tuntematon soittaja kertoi, kuinka hän oli mennyt naapurilleen kissavahdiksi ja ihmetellyt jääkaapin alle tueksi laitettua kirjaa. Esimerkkeinä hedelmällisestä yhteistyöstä runoilija mainitsee kummikirjaan tehdyn, Maria Laakson säveltämän Luojan kaunein ajatus -laulun ja Jaakko Löytyn säveltämän Lintu pieni lintuseni -laulun, jotka ovat saaneet kuin siivet alleen. – Olin tehnyt Ahti Kuorikosken kanssa laulun, jonka yllättäen kuulin aamun radiohartaudessa. Hän oli soittanut ensin Yleisradioon, selvittänyt kuka oli laulaja, soittanut laulajalle ja selvittänyt laulun tekijät. Iltapäivällä soi puhelin. Siinä oli runokirjani, josta hän löysi sen, mitä oli etsinyt. • tiedustelut myynti@piplia.. Sitten on ne Korsholman juhlat. Että elämän tie on valoisa, kun kuljemme Kristuksen kanssa.” P voimasanoja IPLiA. Olemme olleet myös Po-joella ja Tonavalla. Aarre jääkaapin alla Joskus laulujen tiet ovat arvaamattomat. ”En ole mitään, enkä osaa mitään” on niin suomalaista. – Ajattelin, että jos minulla joku on, se on sitten tämä. Ne ovat meidän juttujamme: maisemat vaihtuvat mutta hotelli pysyy samana. Haluan rohkaista: olet arvokas ja sinulla on lahja. Heistä vanhimmalla on tänä kesänä konfirmaatio. Erään hartauden hän päätti sanoihin: ”Nyt kun lastenlapsistani vanhin valmistautuu rippikouluunsa, toivon ja rukoilen, että hänkin saisi kokea sen, minkä minä omassa rippikoulussani ja nuoruudessani: että Jumala on rakkaus, että Kristuksen armo avaa aina uuden mahdollisuuden ja antaa rauhan sydämeen. Poikien kanssa Perkiöt tekevät myös retkiä lähisaariin
Matemaattisen tarkasti mitattu oikeudenmukaisuus sopii ihmiselle armoa paremmin, koska se varmistaa, että kukaan ei pääse elämässä toista helpommalla. Jumala on hyvä Jeesus tuli kuitenkin maailmaan opettamaan sille armoa. Ja ikään kuin uskolla Jeesukseen olisi merkitystä vain iankaikkisen elämän näkökulmasta. Hän vain sanoi napisijalle: ”Ota omasi ja mene. Siksi hän kertoi vertauksen isännästä ja viinitarhan työntekijöistä. Usko tuo vapauden Useampi kuin yksi kysyi, että miksi antaa elämänsä Jeesukselle tässä ajassa, jos kaikki kuitenkin pääsevät taivaaseen. Vertauksessa isäntä on Jumala ja viinitarha on taivasten valtakunta. Se on niin hyvä, että kun kerron siitä ystävilleni, he hermostuvat. Luonnollisesti kauan ahkeroineet nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ”Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.” Isäntä ei paljon asiaa selitellyt. Heti alkuun on tarpeen todeta, että ihmisen pelastuminen on yksin kolmiyhteisen Jumalan käsissä. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan. Armo on valtakunnan arvo Koko maailman pelastuminen tuntui monen mielestä epäreilulta. Eikä muidenkaan uskovaisten. Siksi, että se mitä Jeesus opetti, on tie yltäkylläiseen elämään jo tässä ja nyt. Me voimme mietiskellä asiaa – ja kannattaakin, onhan se tärkeä kysymys – mutta pelastuminen ei ole rovasti Valtosen päätettävissä. Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?” Katkelma on mielestäni yksi parhaista armokertomuksista Raamatussa. Toiset täällä kilvoittelevat tosissaan koko elämänsä, ja sitten viime metreillä epäuskoiset ja syntiset saavat kuitenkin ikään kuin vapaalipun ikuisiin juhliin. Mitä usko antaa. Kun tuli palkanmaksun aika, isäntä maksoi kaikille tasan saman palkan. Katsommeko me karsaasti sitä, että Jumala on hyvä. Mutta Jumalan valtakunnan ensimmäinen arvo ei ole oikeudenmukaisuus vaan ansaitsematon armo. Olli Valtonen rovAsti & kirJAiliJA askel 7–8/19 22 ~. Ikään kuin usko Jumalaan ja Jeesuksen seuraaminen ei olisikaan parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua ennen hänen kuolemaansa. Eihän se ole oikeudenmukaista, minulle kirjoitettiin. Jäin vähän ihmettelemään kysymystä. Viimeiset tulivat töihin vain tuntia ennen päivän päättymistä. Hän opetti anteeksiantamista ja -saamista. Ei olekaan. Armo ei ole yhtä kuin oikeudenmukaisuus. (Onneksi.) Mutta kai sitä saa toivoa. Juuri tässä meidän arvomaailmamme ei luontaisesti kohtaa Jumalan arvomaailmaa. Mutta hänen piti lähteä siitä, että armo-sanan sisältöä ei tunnettu. Sanoja & tekoja Y ritän tässä vastata artikkelini herättämiin kysymyksiin. Armo on aina jotakin, joka on itse asiassa liikaa. Pohdin siinä, että mitäpä jos Jumalan rauhansopimus Jeesuksessa kattaa koko ihmiskunnan, ei-uskovat yhtä lailla kuin uskovat. Armo on enemmän. Jokainen uskon elämäänsä löytänyt tuntee ja tietää sen ilon, mikä Sain epätavallisen paljon palautetta viime numerossa julkaistun artikkelini ”Valtakunta kaikille” pohjalta. Ensimmäiset isäntä etsi tarhaansa jo aamulla, ja kävi etsimässä uusia pitkin päivää. Miksi kannattaa tulla Jeesuksen seuraajaksi jo ennen kuolemaansa
Jumala pitää huolen. Uskon syntyminen lähtee siitä, että ihminen uskoo Jumalaan. Usko on lepoa Nuorena minua painoi pelko, joka tuli elämän ja kuoleman arvaamattomuudesta. Luottamus on Jumalan lahja, jonka ihminen saa tutustuessaan Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa. Tämän usko antaa ja tästä Jeesus puhui vahvasti vuorisaarnassa. Hän myös luottaa Jumalaan. Minä annan teille levon.” Se on tarjous, jonka itse otin vastaan 49 vuotta sitten. 30:15). ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämä, mitä tarvitsette.” Usko on lepoa. Jeesuksen vuorisaarnan opetus turhaa huolta vastaan hoiti syvältä sieluani. Kaikki kääntyy hyväksi. Vasta tultuani uskoon nämä huolet katosivat. Pelkäsin nuorena esimerkiksi sairastumista. Usko on Jumalan lahja Toinen suuri lahja on luottamus. Älkää paetko epätoivoon älkääkä yliyrittämiseen, sillä luottamus on teidän voimanne. Minä annan teille levon. ~ 23 askel 7–8/19. Pelkäsin elämää ja sitä, että siipeni eivät kanna. Tie ulos vankilasta löytyy Jeesuksesta, joka sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työn ja kuormien raskauttamat. Jeesuksen opetuslapsi kääntää katseensa ongelmistaan ja peloistaan Jumalaan. Kysymys on vapaudesta tässä ja nyt. Jo pelkästään sen takia kannattaa ryhtyä Jeesuksen opetuslapseksi. Ihminen, joka ei ole päässyt pahojen tekojensa, pelkojensa, huoliensa, murheittensa ja anteeksiantamattomuutensa vankilasta, elää tässä ajassa helvetissä. Tulkaa minun tyköni kaikki työn ja kuormien raskauttamat. Enkä todellakaan ole katunut. Mutta uskovainen ei vain usko siihen, että Jumala on olemassa. Jokainen, joka on antanut anteeksi lähimmäiselleen, tuntee ja tietää saman ilon. Pelkäsin kuolemaa. Kaikki kääntyy hyväksi. Pysykää levollisina. Kaikenlaiset asiat. Pi xa ba y tulee syyllisyydestä vapautumisesta. Se on muuten sama sana kuin usko. Se muuten on sisään rakennettuna sanaan kääntyminen. Kääntykää. ”Jos te käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne” (Jes
Varsinkaan jumalanpalvelukseen ei ole tapana poiketa ohimennen lenkkivaatteissa, vaikka ei sekään täysin kiellettyä ole. Mikä sitten on itse kunkin juhlallinen pukeutuminen, se vaihtelee kulttuurija elinpiirin mukaan. Onneksi, voisi sanoa. Sen vuoksi vieläkin näkee naisia hattu tai huivi päässään jumalanpalveluksessa. Pukeutuminen ei kuitenkaan saa olla este hartaushetkeen tulemiselle. Naisilla pukeutumisen tarjoamat mahdollisuudet ovat luonnollisesti suuremmat. Nykyisin kirkkopukeutumisessa ei ole tiukkoja sääntöjä. On kaunis ajatus, että pukeutuminen ilmentää kunnioitusta tilaisuutta kohtaan. TeksTi: Olli seppälä • kuvaT: kirkOn kuvapankki, pixabay K irkko ei ole mikään arkinen kioski kulman takana. Iltakirkkoon voi myös puikahtaa lenkkipuvussa. Mitäkö se tarkoittaa. Mutta jos pitää valita jompikumpi, niin pikkuisen ylipukeutuminen on vähemmän nolostuttavaa kuin selvästi alipukeutuminen. Lienee kuitenkin selvää, että tässä yhteydessä kirkuvat neonvärit eivät ole hillittyjä, eivätkä yökerhoasua muistuttavat vetimet asiallisia. Joskus ajateltiin, että vaikka kirkkohetkeen voi tulla epämuodollisesti pukeutuneena, on siihen liittyvälle ehtoolliselle tultaessa syytä olla hieman siistimpi ja juhlallisempi asu. Moni laittaa parempaa päälle kirkkoon lähtiessään askel 7–8/19 24 ~. Vanha kansa saattoi käyttää tummaa kirkkoasua. Useimmat pysähtyvät ainakin hetkeksi miettimään, mitä laittaa päälle, kun on asiaa kirkkosaliin. Kuinka kirkkoon pukeudutaan. Toinen kokee olonsa luontevaksi tummassa puvussa, toiselle riittää kauluspaita juhlatunnelman luojaksi. Monenlainen pukeutuminen on hyväksyttävää niin iän kuin oman tyylin mukaan. Siihen on siis syytä pukeutua sen edellyttämällä kunnioituksella, oli tilaisuus sitten kirkossa tai kotona. Tai riippuu ihmisestä. Hartaushetki Hartaustai rukoushetket, hetkipalvelukset tai iltakirkot ovat pukeutumisen näkökulmasta astetta epämuodollisempia kuin jumalanpalvelukset. kaste Kaste on iso juhla. Tullaanhan ehtoollisen aikana kirkon etuosaan, ja muut saattoivat nähdä ja arvioida pukeutumista. Arkipukeutuminen on riittävän juhlallisista. Kirkko saattaa asettaa pukeutumiselle haasteita, varsinkin jos ei ole tottunut siellä käymään. Miesten sen sijaan ei sovi missään olosuhteissa pitää hattua päässään kirkossa, vaan paljastettu pää on ainoa oikea ratkaisu ja kunnioituksen merkki. Ja jos jonkun imago vaatii esimerkiksi aina ja kaikkialla punaisia cowboy-kenkiä, niin tervetuloa. Sen määrittelee jokainen tykönään. Tärkeämpää kuin se, mitä laittaa päälleen, on se, että ylipäätään tulee kirkkoon. Yleissääntö voisi olla: laita päälle asiallista ja hillittyä. Toki vieläkin näkee, että moni laittaa parempaa päälle kirkkoon lähtiessään. Nuori pukeutuu eri tavalla kuin hänen isovanhempansa. Kannattaa välttää ylipukeutumista kuten myös alipukeutumista. Jumalanpalvelus Perinteisesti kirkkoon on menty hieman arkista juhlavammassa asussa. Vanha Raamattuun pohjaava tapa edellytti, että naiset peittävät kirkossa päänsä. Seuraavassa vinkkejä ja pohdintaa, miten kirkollisiin tilaisuuksiin pukeudutaan. Valtaosa suomalaisista naisista on kuitenkin kirkossa avopäin. Sama koskee niin miehiä kuin naisia
Pukeutuminen ilmentää kunnioitusta tilaisuutta kohtaan. ~ 25 askel 7–8/19
Kyse on iloisesta tapahtumasta, joten tummaan kirkkopukeutumiseen ei ole erityistä syytä. Nimittäin arkunkantajat voivat laittaa hatun päähänsä jo sisällä, jos ulkona on kylmä tai pakkanen ja matka haudalle pitkä. Perinteisesti miehillä on ollut hautajaisissa tumman puvun lisäksi musta päällystakki ja valkoinen kaulaliina. Häihin saattaa liittyä monia vanhoja ja uusia pukeutumisetikettejä, joita voi harkiten rikkoa – varsinkin asusteilla. Etukäteistieto perheen ”tyyli-ilmapiiristä” auttaa oman asun valinnassa. Vanha tapa edellytti pariskunnilta samantasoista pukeutumista, mutta nykyisin näkee paljon pariskuntia, joissa mies yrittää olla vaatetuksellaan sporttisen rento ja nainen haluaa olla juhlava. Ihan itseni vuoksi ja sinun kunniaksesi. Tämä kaunis tapa lienee monin paikoin unohtunut ihan käytännön syistä: mustalla pitkällä päällystakilla on arjessa vähemmän käyttöä. Ja sulhanen komea. Sama koskee mustia hansikkaita. Konfirmaatio Konfirmaatio on juhla, jossa kirkkopukeutuminen hakee ehkä eniten rajojaan. Ei liene myöskään harvinaista nähdä – varsinkin pojilla – lenkkareiden vilahtelevan alban alta. Kastejuhlaan pukeutumiselle ei ole mitään sääntöä, mutta useimmissa tapauksissa juhlaan kutsutut luonnollisesti tuntevat paitsi lapsen myös hänen vanhempansa. Hautajaispukeutumisen nyrkkisääntö voisi olla: mieluiten mustaa ja huomiota herättämätöntä. Sen kanssa ei voi kukaan kilpailla. Kirkkohäiden toimituspaikka, kirkko, ei aseta muita vaatimuksia kuin että siellä ei esiinnytä liian paljastavissa puvuissa. Häät Häihin pukeudutaan niin kuin tärkeisiin juhliin on tapana pukeutua. Hautajaiset Hautajaiset on surujuhla, ja surun väri on musta. Morsiamen hääpuku on kokonaan oma juttunsa. Aamen. Hääkutsussa saattaa myös olla pukukoodi, joka on hyvä ottaa huomioon. Kirkkokonsertti Kirkkokonserttia voi pukeutumisen näkökulmasta verrata hartaushetkeen. Kuten edellä jo todettiin, miesten ei ole sopivaa esiintyä kirkossa hattu päässä, mutta hautajaisissa tähän on poikkeus. Se on yleensä kaikkien katseiden kohde ja siitä esitetään arvioita. Rukous vaatekaapin edessä Herra, anna minulle tyylitajua, silmää ja hoksottomia, että osaisin aina pukeutua tilanteen edellyttämällä tavalla. Tämä ei tarkoita, ettei voisi olla tyylikkäästi pukeutunut – sekin on tapa osoittaa kunnioitusta. Hautajaisvieras ei voi mennä pieleen pukeutumisessaan, jos hän valitsee mustan asun. Eli parasta päälle. Miesten vaalea arkitakki hautajaisissa ei myöskään ole loppuun asti ajateltua. Tapakulttuuri sanoi myös, ettei kenenkään pidä yrittää lyödä hääparia laudalta – he ovat juhlan keskiössä – eivät vieraiden yritykset hätkähdyttää pukeutumisellaan. Sekä esiintyjä että yleisö haluavat antaa konsertille arjesta kohottavan tunnelman. Kesäaikaan niitä saattaa nähdä myös kirkonpenkissä sukulaisten ja kavereiden päällä. Varsinkin tytöillä saattaa olla päällään niukkoja hameita ja avonaisia puseroita, jos päivän muoti niin vaatii. Nuorten pukeutumisen paheksuminen on ehdottomasti kielletty, ellei halua pilata juhlatunnelmaa ja tehdä itsestään tiukkapipoa. Luonnollisesti olisi suotavaa, että jos päähinettä käytetään, kaikilla kantajilla olisi sellainen. Naisten kirkkaan väriset asut eivät ole paras valinta hautajaisiin, ellei halua kertoa tällä jotain. Kukkamekko ja rento irtotakki sopivat varttuneemmallekin pariskunnalle. Myös kirkkosali on vahva tunnelman luoja kaikissa siellä järjestettävissä tilaisuuksissa. Muoti kuitenkin vaihtelee ja vaatii omat erikoisuutensa, mikä pitää vain hyväksyä. Konfirmaatiovieras pukeutuu juhlan edellyttämällä tavalla sen mukaan, miten itse kunkin lähitai sukulaispiirissä on tapana. Tosin modernit häät antavat myös hääparille monia vapauksia ja värimahdollisuuksia. Nuorten juhlapukeutuminen voi vanhemmista ihmisistä tuntua hämmentävältä. Useimmat konfirmaatiot ovat kesällä, mikä myös ohjaa pukeutumista hieman kevyemmäksi. Vanha etiketti sanoo, ettei häissä kukaan muu kuin morsian saa pukeutua kokovalkoiseen. Naisten hautajaisasuun, varsinkin omaisilla, on takavuosikymmeninä kuulunut musta, hattuun kiinnitetty suruharso. Kastejuhlan erityisin asu on luonnollisesti kastettavalla, nimittäin kastemekko. askel 7–8/19 26 ~. Kastemekko voi olla suvun vanha, itse tehty tai seurakunnalta lainattu. Musiikki on kuitenkin kirkkokonsertin keskiössä, ei kuulijoiden vaatetus. Poikkeuksetta puku on kaunis, kuten morsiankin. Tämäkin on sallittua. Kaikilla tai ei kenelläkään. Tarvittaessa voi tulla epämuodollisesti pukeutuneena, mutta moni haluaa laittaa parempaa päälle, kuten tekisi, jos tilaisuus olisi konserttisalissa. Asiallinen pukeutuminen on myös kunnianosoitus esiintyjää kohtaa, joka usein on juhlallisesti pukeutuneena
Pikaohjeena tulevalle kummille sanoisin: Ole oma itsesi. myös Jumala ja usko häneen on yhdessä pohdittava ja tutkittava asia. Näin hän oppii ilmaisemaan itseään ja ajattelemaan. Ehkä et muista juuri mitään rippikoulusta. Mihin minä siinä sitoudun?” Kysy papilta onKo sinulla kysyttävää Raamatusta tai hengellisestä elämästä. Pastori Freija özcan ja rovasti Jussi Rytkönen vastaavat kysymyksiin, joita voi lähettää osoitteella: Askel, ”Kysy papilta”, PL 279, 00181 Helsinki tai askel.toimitus@kotimaa.fi FReijA ÖzcAn • VAnHAn testAmentin eKsegeetti ~ 27 askel 7–8/19. JosKus Käy niinkin, että kummin ja lapsen vanhempien elämät etääntyvät eikä lahjojakaan muista lähettää. Parhaimmillaan kummius saa uusia piirteitä siinä vaiheessa, kun kummilapsi on aikuinen ja kummi jo ikääntyy. Se on Totuus, jota etsitään. Lapsi tarvitsee senkin pohtimiseen mahdollisuuksia ja tilaa, enemmän kuin valmiita ja ehdottomia vastauksia. Olet se ystävä, jonka vanhemmat haluavat oman ystäväpiirinsä joukosta tarjota avuksi lapselleen elämän pituiselle matkalle. Kummi on matkakumppani Kun saat pyynnön tulla lapsen kummiksi, se on suuri luottamustehtävä. Ja se on Elämä, jota eletään. Siksi kummina sinun on oltava kirkon jäsen, rippikoulun käynyt ja konfirmoitu. Tietä mutkineen ja mäkineen tutkitaan yhdessä. Nyt kummilapsi ohjaakin tiellä kulkemista ja kummi voi nauttia työnsä tuloksista, ehkäpä oppia vielä itsekin jotain omalta kummilapseltaan. Eivätkä kristinuskon perusasiatkaan monimutkaisia ole. Sillä Tiellä kummi on matkakumppani, eikä matkakumppanin tarvitse olla kaikkitietävä ja -osaava opettaja. Kiinnostu kummilapsestasi. Kauempaakin voit muistaa kummilastasi ajatuksin ja rukouksin. Se voi olla kummilapsen kannalta hyvinkin tärkeää ja mielenkiintoista. Kummiutta ei voi kuitenkaan purkaa. Tien tutkiminen on totuuden tutkimista omasta itsestä ja muusta maailmasta. Se saattaa tuntua isolta vaatimukselta. Eivät vanhemmat ketä tahansa tahdo lapsensa lähelle. Ole avoin sille, että Jumala on kiinnostunut teistä molemmista. Salatulla tavalla ne kantavat häntä. Lapsen kasvatuksessa tämä on kaikkein tärkeintä. Kummina voit lähestyä asiaa lapsen kanssa myös elämyksellisesti. Älä kuitenkaan pelkää. Kummiksi pyytäminen kertoo siitä, että sinut koetaan läheiseksi. Kristinusko on siis Tie, jota kuljetaan. Osat voivat vaihtua ja kääntyä päälaelleen. Ehkä voit etsiä hänet käsiisi myöhemmin, kun hän on aikuinen, ja rakentaa kummisuhteen uudelleen. Siinä voit kummina olla helpompi matkatoveri kuin omat vanhemmat, joihin liittyy paljon hankaliakin tunteita ja irtipyristelyä. Kynttilän sytyttäminen kirkon lähetyskynttelikköön merkkinä rukouksesta on pieni mutta kiva ja elämyksellinen ele. Kummina kasvatat vanhempien apuna lapsesta kristityn. Sitä oikeastaan pohtii halki elämän, ja hyvin mystisesti Jumala itse on Elämä. Kun kummiksi ryhdyt, olet sitä aina. Kummiuteen Kuuluu myös väistämättä hengellinen ulottuvuus. Näin varmistetaan, että osaat kristinuskon perusasiat ja voit niiden avulla ohjata lasta oikealle tielle. ”Minä olen tie, totuus ja elämä”, Jeesus sanoi. Isolta ja pyhältä tuntuvat tehtävät ovat lopulta hyvin yksinkertaisia ja ihmisen kokoisia. Se on pohtimista ja ajatusten kehittelyä. Kummina voit ehkä olla myös se aikuinen, joka lapsen varttuessa tarjoilee tälle aikuisen kuvan omista vanhemmista, ystävän näkökulman heihin. Joskus Jumalan olemassaolo on enemmän pinnalla oleva asia, joskus se elää hiljaa taustalla. Mitä se tarkoittaa. Se on sitä, että puhutaan omista ajatuksista, tunteista ja kuunnellaan toisen ajatuksia ja tunteita. ”Minua on pyydetty kummiksi ystäväni lapselle
– Jotta ihmisestä tulee muusikko, hänellä pitää olla välttämätön ja palava intohimo musiikin tekemiseen.
TeksTi: sirkku NysTröm • kuvaT: Jukka GraNsTrom. Musiikin lahja Luoja on antanut Ville Matvejeffille ylenpalttisesti musikaalista lahjakkuutta. Nämä lahjat on nyt annettu Savonlinnan oopperajuhlien käyttöön
Siinä on frakki. 18-vuotiaana Ville soitti Radion sinfoniaorkesterin solistina ja 20-vuotiaana hän sijoittui kolmanneksi Jyväskylän pianokilpailussa. K un hoikka, korkeaotsainen mies ilmaantuu pukupussin kanssa Musiikkitalon valoisaan kahvilaan, tunnistan hänet kuvista. Hän on paitsi konserttitasoinen pianisti, myös säveltäjä ja kapellimestari. Suurin osa suomalaisista orkesterinjohtajista on saanut oppinsa Jorma Panulan niin sanotulla kapuluokalla ja -orkesterissa. Usein sattuma – tai ehkä johdatus – on vienyt asioita sopivaan suuntaan. VILLa MatVeJeff, 32 vuotta Syntynyt HOLLOLaSSa KapeLLIMeStarI, pIanIStI, säveltäjä MuSIIKIn MaISterI 2013 2010–2012 tuKHOLMan kuninkaallisen oopperan apulaiskapellimestari ja korrepetiittori 2012–2013 MaLMön oopperan kapellimestari ja vastaava pääkorrepetiittori 2012–2013 HeInäVeden musiikkipäivien taiteellinen johtaja taMMIKuuSta 2014 Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestari SyySKuuSta 2014 Kroatian Kansallisoopperan musiikillinen neuvonantaja 2016–2018 turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja SyySKuuSta 2019 Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja askel 7–8/19 30 ~. Oopperalla oli samaan aikaan tarjolla sekä korrepetiittorin että apulaiskapellimestarin paikka. Tällä oli monia Kysyin, saisiko siellä johtaa jonkun oopperankin. Pian paljastuu pukupussin tarkoitus. Lukion jälkeen hän jatkoi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa ja myöhemmin solistisella linjalla. Musiikista tulisi ammatti. Ooppera tutuksi läpikotaisin Ville Matvejeff oli vasta vähän päälle parikymppinen, kun tunnetut orkesterit soittivat jo hänen sävellyksiään. Musiikkijuhlien johtajana hän toimii jo kolmatta kertaa. Mestareiden opissa Suomessa on paljon hyviä kapellimestareita, ja tästä kiitetään yleensä Sibelius-Akatemian orkesterijohdon koulutusta. Jo teini-iän kynnyksellä Villen elämässä kaikki pyöri musiikin ympärillä. Ortodoksiset Matvejeffit, välillä Matveiset, ovat kotoisin Ilomantsin ja Suojärven seuduilta. Se, mitä Matvejeff musiikin piirissä tulisi tekemään, ei ollut heti selvää, eikä liene vieläkään. Lapsuus musiikin ympärillä Ville Matvejeff on ollut lapsesta asti kiinnostunut musiikista. Harjoituspianisti eli korrepetiittori on oopperan katsojan kannalta näkymätön, mutta erittäin tärkeä henkilö. Saisiko johtaa oopperan. Valitsin oopperatalon, koska ajattelin, että sieltä tulee samalla lisää työkokemusta. Helsingin musiikkitalon avajaiskonsertissa vuonna 2011 ensiesitettiin hänen viulukonserttonsa. Vuonna 2011 Turussa esitettiin Mikko Heiniön uusi ooppera Erik XIV, jonka johti Leif Segerstam. – Lähdin vuonna 2010 Tukholmaan aikomuksena opiskella orkesterin johtamista. Seutu on meille molemmille tuttua. Usein hän työskentelee yhdessä ohjaajan ja kapellimestarin kanssa ja oppii tuntemaan oopperan läpikotaisin. Juuret Ilomantsissa Otamme kahvit ja oitis olemme puhumassa Matvejeffin suvun juurista. – Huomasin ilmoituksen, että Kansallisooppera haki harjoituspianistia, aluksi lähinnä baletin puolelle. Hän lauloi Tapiolan kuorossa ja opiskeli Espoon musiikkiopistossa pianonsoittoa. Perhe muutti kuitenkin pian Espooseen, joka on musikaalisesti lahjakkaan perheen lapsille oivallinen asuinpaikka. Säveltämistäkin hän alkoi opiskella jo lukioikäisenä. Monella oopperatalon johtajalla ja kapellimestarilla on harjoituspianistin tausta. Polku oopperan maailmaan aukesi vähän vahingossa. Ennen haastattelua on otettu esittelykuvia. – Aika varhain oli selvää, mitä haluan isona tehdä. Tekijänsä mukaan se tarjoaa kuunneltavaa ja katsottavaa sekä ensikertalaisille että oopperaan jo perehtyneille musiikin ystäville. Sukulaisia asuu Ilomantsissa ja perheellä on siellä myös kesäpaikka. Suojärvi jäi rauhansopimuksessa juuri ja juuri Neuvostoliiton puolelle. Ville Matvejeffin vanhemmat tapasivat Messilässä työskennellessään, ja kun poika syntyi, he asuivat Hollolassa. Virallisesti kausi alkaa syyskuun alussa, mutta uuden johtajan suunnittelema ohjelmisto kesälle 2020 on jo julki silloin kun tämän kesän Oopperajuhlat alkavat. Ville Matvejeff on kuitenkin saanut johtamisoppinsa oopperan maailmasta seuraamalla ja avustamalla alan mestareita kuten Leif Segerstamia ja Esa-Pekka Salosta. Tosin siinä avittivat oma kuorotausta ja erinomainen pianonsoittotaito. Hän käy läpi jokaisen laulajan kanssa tämän roolin, hioo yksityiskohdat ja auttaa tekemään esityksestä sen, mitä yleisö näkee ja kuulee. Niitä tarvitaan, kun Ville Matvejeff aloittaa Savonlinnan Oopperajuhlien uutena taiteellisena johtajana. Siinä on myös pari kunnon yllätystä. Sain paikan, ja siitä alkoi perehtyminen oopperan maailmaan. Opiskelija tarvitsee aina rahaa, ja muusikolle on tarjolla monenlaisia tilaisuuksia kohentaa talouttaan. Hän on säveltänyt myös kokeilevia pienoisoopperoita ja ortodoksista kirkkomusiikkia. Ensin hän oli Heinäveden musiikkipäivien taiteellinen johtaja ja vuosina 2016–2018 vastaavassa tehtävässä Turun musiikkijuhlilla
– Olen oppinut jo aika hyvin tietämään, miten käyttää voimiani oikealla tavalla, kertoo säveltäjä, oopperajuhlien johtaja ja pianisti Ville Matvejeff. ~ 31 askel 7–8/19
Minusta on hyvä pyrkiä vastakohtien dynamiikkaan. Oli kyse kokonaisesta oopperaesityksestä tai vain pianistin ja laulajan yhteisestä esiintymisestä, tekijöiden pitää voida luottaa ehdottomasti toisiinsa. – Teos kestää reilut kaksi tuntia väliaikoineen. Kaikki aistivat, kuuntelevat ja seuraavat toisiaan niin, että kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Savonlinnaan on tuotu esityksiä muun muassa Torinosta, Bolognasta, Pietarista, Barcelonasta, Tukholmasta ja Los Angelesista. Werther ja Julius Caesar Oopperajuhlilla on joka vuosi ollut yksi tai kaksi vierailevaa oopperataloa. kiireitä, ja hän antoi oopperan valmistamisen assistenttinaan toimineelle Ville Matvejeffille, joka oli jo siinä vaiheessa työskennellyt Tukholman oopperassa harjoituspianistina ja apulaiskapellimestarina. Siinä on kyse pyhästä ihan kuin elämässä ja varsinkin keväisessä luonnossa. Kuuden minuutin tähden Varsinainen ohjelmistoyllätys kesällä 2020 on puolalaisen Karol Szymanowskin ooppera Kuningas Roger, jota voisi luonnehtia tyyliltään jälkiromanttiseksi. – Jumalasta puhumiseen on vaikea löytää sanoja. Rijekan teatteritalo valmistui jo Itävalta-Unkarin aikana ja suunnittelijat olivat erikoistuneet oopperataloihin. Juhlille tulee kroatialainen Rijekan oopperatalo, jonka päävierailija ja taiteellinen neuvonantaja Ville Matvejeff on ollut vuodesta 2014. Tärkeintä molemmissa on luottamus. Kesän 2020 vierailija on suomalaisille La Scalaa selvästi tuntemattomampi. Tai olen oikeastaan jo palkannut, ja hän aloittaa sitten syksyllä 2012 – käyhän se?” Vastakohtien dynamiikkaa Oopperajuhlien johdon vaihtuminen ei tapahdu tuosta vain. Usko kuuluu elämän kankaan loimilankoihin, joista sitä ei voi ottaa pois. Siirtymäkausi kestää vuodesta kahteen. Usko on elämän loimilanka Kiinnostus ortodoksiseen kirkkomusiikkiin tulee kodin perintönä. Szymanowskin oopperan ovat viime vuosina löytäneet monet eurooppalaiset oopperatalot. Tänä kesänä juhlilla vierailee Milanon La Scala -ooppera. Kun oopperavieraat ovat tyytyväisiä, he voivat ostaa tai varata paikkoja seuraavalle kesälle. Pitää olla annettavaa sekä niille, jotka etsivät uutta ja kokeilevaa, että niille, jotka hakevat tuttua ja turvallista. Myös suhde Jumalaan on aina ollut osa Ville Matvejeffin elämää, vaikka hän ei tee siitä erityistä numeroa. Kroatiassa on yli 200 vuoden oopperaja teatteriperinne. Musiikki on niin sensuellia ja rikasta, että pelkästään ensimmäisten kuuden minuutin takia sitä pitää tulla kuuntelemaan. Alku on aivan pakahduttava, Matvejeff innostuu. – Kun kymmenet, joskus sadatkin ihmiset ovat omalla persoonallisella tavallaan täydesti läsnä ja mukana tekemässä esitystä, silloin toteutuu musiikin taika. askel 7–8/19 32 ~. – Sfäärit, joissa musiikki liikkuu, tulevat lähelle sitä, missä kristitty tavoittaa tai kohtaa Jumalan. Sitä on esitetty muun muassa Tukholmassa, Frankfurtissa, Pariisissa ja Covent Gardenissa Lontoossa. Tapahtumapaikka on 1200-luvun Sisilia, ja oopperaa voi suositella kaikille, joita kiinnostaa vähänkin uudempi musiikki. – Minulle luonnon sanoin kuvaamaton kauneus on pyhää, samoin kuin ihmisten väliset aidot ja hyvät tunteet, kuten rakkaus ja myös suru. – Rijekan ooppera tuo Savonlinnaan Jules Massenetin oopperan Werther ja juhlien ensimmäisen barokkioopperan, Georg Friedrich Händelin Julius Caesarin. Ville Matvejeff aloitti kesän 2020 suunnittelun heti valintansa jälkeen alkuvuodesta 2018. – Sitten hän kysyi, haluaisinko tulla hänen assistentikseen Malmön oopperaan. – Se on kuin yhdistelmä siirappia ja sorbettia. Sitä ei ole Suomessa ennen kuultukaan. Ville Matvejeff tietää, mistä puhuu kun puhuu rakkaudesta. Segerstam tuli paikalle niin myöhään, että joutui arvioimaan assistenttinsa melkein lopullista työtä. – Savonlinnassa ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan. – SaVonlinnan oopperajuhlien kesän 2020 varsinainen uutuus on puolalaisen Karol Szymanowskin ooppera Kuningas Roger. Minulle musiikissa ja uskossa on paljon yhteistä. Se on oopperajuhlien omaa tuotantoa. Oopperajuhlien käynnistyessä heinäkuussa, seuraavan kesän ohjelmisto on jo myynnissä. – Kuulin kun hän kysyi: ”Emmekös voisi palkata tällaisen lahjakkaan nuoren miehen. Hän menee naimisiin elokuussa. Ohjelmisto suunnitellaan ja esiintyjät varataan hyvissä ajoin. Sfäärit, joissa musiikki liikkuu, tulevat lähelle sitä, missä kristitty kohtaa Jumalan. Tietenkin se kiinnosti ja kysyin, saisiko siellä ehkä johtaa jonkun oopperankin. Uuden ohjelmiston pitää olla valmis vuosi etukäteen. – Segerstam kuunteli ja nyökytteli: ’hyvältä kuulostaa’, ’tuo kohta meni oikein hyvin’, ’tempot ovat kohdallaan’, ’oikein hyvää työtä kaikkiaan’. Turussa Matvejeff teki työtä käskettyä ja harjoitutti Heiniön oopperan lähes yksin. Sen jakaminen ja ilmaiseminen on suuri luottamuksen osoitus. Segerstam soitti siltä istumalta pääjohtaja Bengt Hallille. Matvejeff kertoo Leif Segerstamin reaktioista
Sinne hän menetti rakkaan pikkuveljensä. Mutta ilta lähestyi ja aloin kantaa huolta, käykö tässä niin, että meidän on mentävä kotiin ja hän on yksin kuoleman hetkellä. Osa minusta sanoo, että tämä on järkevintä mahdollista työtä, surutyötä. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” Siskoni katseli äitiä, ja huomasi, että juuri tuon lauseen aikana hän veti viimeisen henkäyksen. Meitä oli iso joukko. Jo nuorena hän alkoi rukoilla tuleville lapsilleen laulunlahjaa, kun muuten loistavassa koulutodistuksessa hän sai ainoan välttävän arvosanan laulusta. Oletan, että pitää vain itkeä, sen kummemmin käsittämättä miksi. ”Jeesus, eikö hopealanka voisi jo katketa, äitihän on valmis?” Kaivoin Saarnaajan kirjan esiin ja aloin lukea ääneen lukua 12: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. ”Jumalan enkelit, ettekö voisi jo tulla hakemaan väsyneen palvelijan kotiin”, huokaisin ääneen. Äiti eli loppuun asti samassa talossa, jossa olin asunut seitsemänvuotiaasta. Kun hän, ison maalaistalon tytär, menetti oman äitinsä 19-vuotiaana, hänestä tuli yhtäkkiä talon emäntä. Yksi elämä oli tullut valmiiksi, ja se oli kantanut paljon hyvää hedelmää. Elämäni tärkein ikkuna. Ylipäätään olen alkanut ajatella, että kyyneleet eivät ole koskaan turhia. Rukouksiin vastattiin juuri niin kuin Jeesus lupasi, kukkuramitoin. Sekin oli koskettava muistutus äidin uskosta. Elämäni tärkein ikkuna aikakirjeet eija-riitta korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori ~ 33 askel 7–8/19. Ei ihme, että äidillä oli kaksi lapsiaan koskevaa maallista toivetta: kun saisivat käydä koulua, kun saisivat elää rauhassa. Lahjakkaan nuoren koulutushaaveet jäivät siihen. E tukäteen oletin, että kun äiti on satavuotias ja kuolee, sitä ei itkisi enää niin paljon. Hän ei milloinkaan lopettanut tätä tapaa, vaikka vuodet kuluivat ja kasvoin. sain suuren lahjan, kun saatoin viettää äidin viimeisen päivän hänen kanssaan. Ohjelmassa oli monta lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten musiikkiesitystä. Ja sitten se tärkein: kun saisivat tuntea Jeesuksen. Kerroimme rakkaimpia muistoja äidin uskosta, anteliaisuudesta, tavasta rakastaa teoin ja sanoin. Ne tulevat omaan tahtiinsa, lupaa kysymättä. Äiti heilutti ikkunassa niin kauan, kunnes katosin näköpiiristä. Hautajaisissakin kyselin, voisiko onnellisempaa muistojuhlaa olla. Osa minusta nolostelee, ettei tämä ole järkevää ja perusteltua, sain sentään pitää äitini kauan. Hän tunsi Jeesuksen läheisesti, hän kaipasi jo kotiin, kaikki on hyvin. Minä vain en saa kyyneleitä pois päältä. Se on rakkauden hinta. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Kun talvisota alkoi, hänestä tuli 20-vuotiaana käytännössä myös talon isäntä veljien joutuessa rintamalle. Lauloimme, halasimme, siunasimme häntä ja kerroimme kuinka ihana äiti hän on ollut. Kun ekaluokkalaisena menin kouluun, äiti heilutti ikkunassa, kunnes katosin näköpiiristä. Ymmärtäisi olla kiitollinen, että hän pääsi kaipaamaansa lepoon, vailla kipua ja rajoituksia, vailla noloutta kun tuonkin nimen taas unohti tai kysyi kysymyksen, jonka oli juuri kysynyt. Käännyin aina katsomaan ja varmistamaan, eikä hän koskaan lähtenyt ikkunasta liian aikaisin. Nyt kaikki on hyvin. Äitini syntyi 4.4.1919 ja kuoli 5.5.2019, sadan vuoden, yhden kuukauden ja yhden päivän ikäisenä. Hän sai pitkän elämän, jätti kauniin jäljen, jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa peräti 55. Mutta minä itken ikävääni. Jos sitä ei tee, suru muuttuu väsymykseksi tai masennukseksi. Niillä on aina jokin viesti
Siirsimme Luojan varhaiseläkkeelle Me vain viljelimme kaikkea mahdollista kasvun nimissä, mutta emme muistaneet varjella muuta kuin omia hyötyjämme ja voittojamme. Huittisten hullut miehet asuvat kaikissa meissä, jotka syömme enemmän kuin tienaamme. kuronen • LappeenrantaLainen rovasti kuronEn askel 7–8/19 34 ~. Vuoden eväät loppuvat meiltä maalis-huhtikuussa, ja meistä jää vain suuria hiilijalanjälkiä. Euro on kaiken konsultti ainakin vanhan vitsin viisaudella: konsultti on mies, joka tietää yhdeksänkymmentä yhdyntäasentoa, mutta jolla ei ole yhtään naista. Bertolt Brechtin näytelmässä Galilein elämä päähenkilö kysyy: Miksi meidän pitää tulla aina vaan viisaimmiksi. Eikö riitä, että olisimme vähemmän tyhmiä. Eikä tässä suhteessa tunneta kulutusluottoja. Eräpäivä on päällämme. Jumala teki meidät luontonsa suojelijoiksi. He sanovat synnin synniksi ja kokevat juuri suhteessa luontoon joutuneensa meidän perisyntiemme kantajiksi. Ryhdyimme uusluojiksi ja olemme nyt luoneet enemmän kuin Luoja ja luonto sietävät. Nuoret eivät enää suostu maksamaan meidän velkojamme. Anttilan keväthuumaus vaihtuu meidän ilmastopaniikkiimme. Tämä lienee täysin sovellettavissa kaikkinaiseen kasvun jumalointiin. Kaiken hiljaisen toivottomuuden keskellä toivoa luo etenkin nuorten ääni luonnon pelastamisen puolesta. Lihominen on lihomistani, enkä voi ylpeillä sillä, että vaakani todistaa, että kasvuprosenttini täsmatti j. Miltä valo tuntuu lämpönä iholla. Se kertoo meistä ja näistä meidän keväistämme. Ensimmäinen valtakunta S yksyllä 1962 ilmestyi Rachel Carsonin kirja Hiljainen kevät. Jokaisessa asuu Huittisten hullu mies Meidät siunattiin myös varjelemaan. Tätä kaikkea voi syystä pitää syntinä, Jumalan tahdon ja ihmisten todellisten tarpeiden rikkomisena. Paratiisi loppuu siihen, missä rajat ylitetään, oli kyseessä yhden puun suojelu puutarhassa tai rakennuskorkeusmääräykset Babylonin kasvukeskuksen kehittämishankkeessa. Paratiisi luotiin meille, mutta meidät luotiin varjelemaan sitä. kuronen • LappeenrantaLainen rovasti kuronen Millä me mittaamme havumetsän tai tuoreen vihdan tuoksun. Tietoyhteiskunta tarjosi mahdollisuuden monen hyvän lisäksi myös vihapuheelle ja lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle. matti j. Mutta osaammeko me nähdä sen syömisja seksisyntiin lankeamista laajemmin Luojan alkuperäisen suunnitelman sotkemisena juuri luontosuhteessamme. Meidän jälkeemme vedenpaisumus, julistimme uhmakkaasti ja saimme monella tavalla sen, mitä tilasimme. Panimme Luojan varhaiseläkkeelle tuotannollis-taloudellisista syistä. Euro on kaiken konsultti Osaamme syyttää teollistumista maallistumisesta ja muista kapitalistien meille aiheuttamista vaivoista. Luomakunta huokaa ja vaikeroi enemmän kuin koskaan aikaisemmin katoavaisuuden orjuudessa. Kasvun rajat tuntuvat tulleen vastaan, mutta me ylitämme ne kaikilla mittareilla
Matka-ajankohta ja hinta: 5.-6.10. Matka ei sovellu liikuntarajoitteisille (ei esteettömiä kuljetuksia eikä majoitusta, retkillä kävellään). Valitettavasti enää ei meidän muovikasseillakaan saa yhtä paljon ruplia kuin takavuosina tuosta naapurista. Pihamme alkavat muistuttaa lukuisine lajittelupönttöineen ongelmajätelaitosta, pienen paratiisimme kaatopaikkaa. Piha muistuttaa ongelmajätelaitosta Toki herätystä on liikkeellä. Yksinmatkustavan on varattava yhden hengen huone. Hotellista kävellen Estonia-teatteriin, jossa kulissikierros, illallinen sekä musikaali klo 19.00. Kasvu vaatii mittareita. 010 321 2800, helsinki@matka-agentit.fi tai www.matka-agentit.fi. Kuljetus hotelliin. (la su) 349 €/hlö (hinta edellyttää minimi 20 matkustajaa) Lisämaksu yhden hengen huoneesta 70 €. Laivamatka Tallinnaan klo 10.30 -13.00, matkalla brunssi. Panemme kuriin kesämökkien jätevedet. sä kvartaalissa yltää kohta yhdeksään prosenttiin. Varaukset: MATKA-AGENTIT, puh. Luottamukseni Raamatun totuuteen vahvistui, kun luin, että kaiken ylösnousemushötäkän keskellä ehdittiin laskea Galilean kalastuskunnan saalismäärä täsmällisesti: 153. Matkalla tutustutaan myös Estonia-teatteriin ja sen historiaan kulissikierroksella, sekä vieraillaan Maarjamäen linnassa ja elokuvamuseossa. Matkalla noudatetaan Yleisiä Matkapakettiehtoja sekä Suomen Matka-Agentit Oy:n erityisehtoja. Matkalla buffetpäivällinen. Missä herätys, siellä parannuksen teko Mutta missä aiotaan elää herätyksen aikoja, siellä tulisi alkaa myös parannuksen teko perusteista lähtien. Pidätämme hiukkaspäästöt. Tällä menolla lopussakin maa on autio ja tyhjä. Kotimaan VIULUNSOITTAJA KATOLLA musikaalimatka Tallinnaan 5.6.10.2019 Musikaali sijoittuu 1900-luvun alun Ukrainaan ja kertoo koskettavan tarinan maitokauppias Tevjen ja hänen vaimonsa Golden 5 kauniista tyttärestä, jotka isä haluaisi naittaa juutalaisen perinteen mukaisesti. Helpompi numeroihin on uskoa kuin siihen, etteivät verkot revenneet, mikä tuntuukin pelkältä kalajutulta. Vierailu Maarjamäen linnassa toimivassa, Viron historialliseen museoon kuuluvassa museokeskuksessa ja elokuvamuseossa. Uskollemme se tarkoittaa luomisteologian ymmärtämistä ja toteuttamista Jumalan perusstrategiana ihmisen ja luomakunnan yhteisestä hyvästä ja tasapainotilasta. Kotimaan Matkaklubin matkanjohtajana päätoimittaja Mari Teinilä. Hintaan sisältyy: • laivamatkat Helsinki-Tallinna-Helsinki Viking XPRS:llä kansipaikalla • ateriat ruokajuomineen laivamatkoilla • matkatavarahytti • kuljetukset satama-hotelli-satama • majoitus jaetussa kahden hengen standard-luokan huoneessa Meriton Spa –hotellissa • hotelliaamiainen • sisäänpääsy hotellin spa-osastolle • käynti Maarjamäen museokeskuksessa + kuljetukset • tutustumiskerros Estonia-teatterin kulisseihin • kolmen ruokalajin illallinen Estonia-teatterin ravintolassa • suomenkielisen oppaan palvelut retken aikana sekä satamasta hotelliin • permantolippu musikaaliin Matkaohjelma: Lauantai 5.10. Tällä menolla lopussakin maa on autio ja tyhjä. Voimme mitata hiilinieluja, mutta millä me mittaamme havumetsän tai tuoreen vihdan tuoksun. Rikas mies jos oisin ja Nousee päivä, laskee päivä. Museosta satamaan, laivamatka Helsinkiin klo 15.30-18.00. Suuren suosion saavuttaneen musikaalin unohtumattomia lauluja ovat mm. Voimme varoittaa auringon UV-indeksistä, mutta mitä se kertoo meille siitä, miltä valo tuntuu lämpönä iholla. Sunnuntai 6.10. Musikaali esitettiin ensi kerran 1964 Broadwaylla, ja siitä tehtiin myös elokuva, joka sai kolme Oscaria. Paratiisi oli Jumalan ensimmäinen valtakunta
Rakkautta tuomen tuoksussa Maijan takapihan puut ja kukat ovat olleet pauli hokkaselle ylipuutarhurina mieluinen asia.
Molemmat kävivät Leppävirran kirkonkylän kansakoulua. Oppilaita oli lähes neljäkymmentä. Isä oli vaatturi ja maallikkosaarnaaja. Välillä toinen sipaisee toista hellästi. Pauli asui lapsuutensa Leppävirran Virranniemessä. Katseissa on lämpöä ja arvostusta. Sitten meillä voi mennä aamupalaan kaksi tuntia, kun täytyy keskustella kaikista asioista, Maija kertoo. – Se kumpi herää aiemmin keittää kahvit. Hänellä oli letit Aviopari palaa hetkeksi 1950-luvulle, jolloin he oppivat tietämään toisensa. He istuivat samassa luokkahuoneessa yhden talven, kun Maija kävi kolmatta ja Pauli neljättä luokkaa. Viime vuoden elokuussa, viljan varttuessa, Maija Teppana-Karvinen ja Pauli Hokkanen tapasivat seuroissa Leppävirralla yli kuudenkymmenen vuoden jälkeen. – Olit hillitty, kiltti poika. Osan koulumatkasta hän kulki veneellä. Pääsiäisenä vihityt 74-vuotiaat Maija Teppana-Hokkanen ja Pauli Hokkanen istuvat keittiössään. – Muistan, missä Maija istui ja että hänellä oli letit, Pauli sanoo. Äiti oli kotiäiti ja viihtyi kukkien parissa.. TeksTi ja kuvaT: virpi kirves-Torvinen O n sadetta enteilevä aamu. Istuit luokan takaosassa, Maija tuumaa hetken mietittyään. Rakkaus syveni ruskan aikaan, ja kun pääsiäisliljat sitten kukkivat, vanhat luokkatoverit vihittiin. Tuomi on puhjennut kukkaansa. Tuomen tuoksussa he ihmettelevät nuorta onneaan
Hauska yhteensattuma on, että molemmat on vihitty aikoinaan samana kesänä Leppävirran kirkossa ja kumpaisenkin vihki kirkkoherra Kalevi Lappalainen. He ymmärtävät toisiaan muutenkin ja ihmettelevät heitä yhdistävien asioiden määrää. Maijalle Herättäjä-Yhdistyksestä tuli tärkeä 19-vuotiaana ystävän houkuteltua hänet seuroihin. – Monet sanoivat, että ystävät katoavat sellaisessa elämäntilanteessa, ja kyllä ne katosivat, Pauli sanoo vakavana. Pauli toteaa, ettei Alzheimerin taudissa ole paluuta mihinkään. Koetin pitää elämää yllä, Maija sanoo. Viimeiset seitsemän vuotta hän on ollut Leppävirran seurakunnan lähetyssihteerinä. Paulille tuore avioliitto on kolmas. insinööri ja puutarhuri Elämä johdatti nuoret aikuiset pois Leppävirralta, Maijan pääkaupunkiseudulle ja Paulin lopulta Rovaniemelle, missä hän teki päätyönsä seurakunnan ylipuutarhurina. Hän odotti uteliaana, näkisikö tuttuja. Maija työskenteli insinöörinä rakentamisen parissa. Molemmat ovat kasvaneet pikkuhiljaa uskoon. Tuoreen avioparin ei tarvitse kuvailla toisilleen asioita yksityiskohtaisesti. Leskenä Maija ehti olla 11 vuotta. Pauli oli mukana Oulun hiippakunnan ympäristötoimen neuvottelukunnassa. askel 7–8/19 38 ~. – Kun jäin oikeasti yksin, se oli alkuun aivan kamalaa. – Omaishoitajana oli fyysisesti ja henkisesti raskasta. Pauli oli kotitilansa kesäpaikassa Virranniemessä ja sai mieleensä käydä Siioninvirsiseuroissa. Iltarukous ja radiojumalanpalvelukset tulivat tutuiksi. Lopulta vaimon kotona hoitaminen kävi mahdottomaksi. Heidän tyttärensä kuoli kaksi vuotta sitten pitkään sairastettuaan. En tiennyt, miten olisin ollut. Muutenkin hän on vaikuttanut kirkon luottamustehtävissä. Paulin vaimo kuoli helmikuussa 2018. päivästä muodostui erityinen. Hänkin oli naimisissa yli neljäkymmentä vuotta toisen vaimonsa kanssa, joka sairasti pitkään Alzheimerin tautia. ”Kristityn elämässä ei ole sattumaa.” – Äiti on istuttanut sinuun rakkauden kasvuun, Maija sanoo puolisolleen. Äiti oli muuttanut aikanaan Leppävirralle Heinävedeltä ja kaipasi kotipaikkakunnalleen. Maijaa metsätyöjohtajaisä vei kirkkoon ja pyhäkouluun. – Sinä olit jo surutyön tehnyt, Maija toteaa miehelleen hyväksyvä katse silmissään. Hän ei ollut pystynyt puhumaan enää kolmeen vuoteen. Omaishoitajan arkea Maijan mies kamppaili useampien sairauksien kanssa, ja vaimo hoiti häntä loppuun asti. Tärkeä se on edelleen. – Olin yksitoista vuotta leskenä enkä koskaan kuuna päivänä voinut kuvitella, että näin onnellisesti voisi käydä, Maija sanoo Paulin kanssa kokemastaan onnesta. Unohtumaton kohtaaminen Viime elokuun 29. Ystävät katosivat Maija ehti olla neljäkymmentä vuotta naimisissa ensimmäisen puolisonsa kanssa. Maija ei alkuun tunnistanut vanhaa luokkatoveria. Surusta tuli tuttu vieras. Maija oli Espoossa asuessaan aloittamassa kuukausittaisia Siioninvirsiseuroja. Isä kuoli Maijan ollessa yhdentoista vanha
Pauli haluaisi viedä Maijan myös tunturiin. Olen oppinut Paulilta rauhallisuutta. Kesäsuunnitelmissa pariskunnalla on Herättäjäjuhlat Nivalassa sekä sukumatka Bulgariaan. – Sain avioliiton mukana kuusi lasta, kaksi vävyä, yhden miniän, viisi lastenlasta ja yhden kissan, Maija iloitsee. Maija ja Pauli eivät ujostele. Mies pitää jutuillaan huolen vaimon hymystä ja naurusta. A. Maija ehti jopa ilmoittaa Paulille, ettei menisi enää koskaan naimisiin. Kaasona oli Paulin nuorin tytär ja bestmanina hänen vanhin poikansa. ~ 39 askel 7–8/19. Maija matkusti ensimmäistä kertaa joulukuussa Rovaniemen Sinettä-kylään, jossa Paulin talo sijaitsee. Kihlasormuksen sijaan Maija sai Lapin kintaat ja sukat. Maija arvasi, että se ei jäisi viimeiseksi kerraksi. Valkoinen orkidea Uudenvuoden päivänä pariskunta kertoi seuroissa suunnitelmistaan avioitua. Vien vaimon tunturiin Sunnuntaisin Pauli ja Maija pyrkivät käymään kirkossa. He halusivat kuitenkin näyttää kristittyinä esimerkkiä sitoutumisesta Jumalan ja ihmisten edessä. – Hääkimpun sijaan minulla oli yksi valkoinen orkidea. Seurojen jälkeen Pauli tarjosi kyytiä Maijalle kotiin. – Halaamme mennen, tullen ja palatessa. Se kesti neljä viikkoa, Maija kertoo. – Olen ilmoittanut Paulin suntioryhmään, ja kesällä olemme yhtä aikaa kirkossa oppaina, Maija kertoo. – Jos Pauli olisi kosinut jo silloin keskiviikkoiltana, se olisi ollut selvä juttu, Maija jatkaa. Ajattelin, että onpa mukava vieras, hän muistelee. Maija saarnasi jumalanpalveluksessa Leppävirran kirkossa maaliskuun viimeisenä päivänä ja kuulutti heidät. He asuvat enimmäkseen tässä Maijan ja hänen edesmenneen miehensä vuonna 1966 rakennuttamassa talossa Leppävirralla, mutta viettävät aikaa myös Rovaniemellä ja Virranniemen kesäpaikassa. Räyhäämällä ei saa muuta kuin sekasortoa aikaiseksi. Ei kannata tehdä kupin paikasta numeroa, Pauli selvittää. Siunaus on tärkeä juttu Adventtina Pauli kosi pitkän pöydän päässä polvillaan. Kristityn elämässä ei ole sattumaa, Maija kiteyttää molempien ajatuksia. Pappilan peruskorjauksessa vuonna 2008 Maija oli ollut rakennustoimikunnan puheenjohtajana. Tunnelma oli viidenkymmenen vieraan kesken lämmin. – Kyllä rakkauden tauti alkoi vaivaamaan ihan mahdottomasti, Maija hymyilee. Musiikki virtasi. Alkuun avioituminen mietitytti; kannattaako vanhoilla päivillä mennä naimisiin, hyväksyvätkö muut. – Kyllä minäkin tunteen tasolla ajattelin, että tässä niin käy, Pauli lisää. – Sinulle on sanottu, että olet nuorentunut, Pauli katsoo Maijaa silmiin. Koskenniemen sanoittaman Minä laulan sun iltasi tähtihin. He aloittavat päivänsä aamurukouksella. Vielä aviopari ei ole saanut riitaa aikaiseksi, ja Maija arvelee, ettei sellaista ehdi tullakaan. Paikka tuntui siis luontevalta, ja ratkaisu oli myös käytännöllinen, kun hääväen ei tarvinnut siirtyä paikasta toiseen. – Sain sata kertaa enemmän kuin olisin voinut ajatella. Pauli käy miesten puutyöpiirissä ja harkitsee syksyllä kuoroon liittymistä. Se tuntui hyvältä. – Osa tätä iloa on ollut se, miten toiset ihmiset ovat olleet niin iloisia ja positiivisia kuullessaan asiasta, Maija kertoo. Hänen huumorinsa oli minulle positiivinen, mukava yllätys, Maija pohtii. Juhlassa Paulin tytär kutsui Maijaa bonusmummiksi. – Kyllä Jumalan siunaus on tärkeä juttu, Maija pohtii. Pian pari saattoi viipyä kolmekin tuntia puhelimessa. Pauli Hokkanen ja Maija TeppanaHokkanen eivät pelkää näyttää tunteitaan vaikeiden vuosien jälkeen. Pauli tunnisti Maijan hymystä ja silmistä. Pauli lähti kesämökiltään Leppävirralta syyskuussa, mutta palasi lokakuussa uudestaan vierailulle. Pauli lauloi Maijalle Frans Linnavuoren säveltämän ja V. Kertaakaan he eivät olleet kohdanneet sitten kansakoulun. Pariskunnan vihki Leppävirran kirkkoherra Teppo Ritari Vanhassa pappilassa, jossa pidettiin myös hääjuhla. Pauli kertoo saaneensa Maijalta mallia määrätietoisuudesta ja asioiden suunnittelemista etukäteen. ”Halaamme mennen, tullen ja palatessa.” – Minä kättelin ja toivotin tervetulleeksi. Elämänkokemus on tasoittanut avioparin polkua ja tapojen sovittamista yhteen. – Minä olen enemmän tulisielu. He eivät pyri hengelliseen suorittamiseen, Jumala tietää ja näkee muutenkin. Päivä alkaa rukouksella Siirrymme kuvauksiin takapihalle
Lähetä muistosi alla olevaan osoitteeseen 19.8. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. elokuvan nuoresta rakkaudesta. Kerro maisemista, (maku)elämyksistä tai sattumuksista. mennessä. Papit olivat auktoriteetteja, joita kunnioitin. askellehti.fi Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € EIJA-RIITTA KORHOLA OLLI VALTONEN MINUN KEITTIÖNI Katri Mannisen armo KESÄHERKKUINA CHILI JA MUSTIKKAMAITO KÄÄNNÄ KATSE PELOISTA JUMALAAN ÄITI LÄHTI, HOPEALANKA KATKESI VILLE MATVEJEFFIN KESÄSSÄ OOPPERAA JA OMAT HÄÄT askel 7–8/19 40 ~. Ei tuo paljon haitannut. Isosina oli kaksi kokenutta suunnistajaa, joista toinen on myöhemmin edennyt maajoukkuetasolle, ja heidän vastuullaan oli tietysti kartanluku. mennessä. Lähetä vastaus alla olevaan osoitteeseen 19.8. Kun puhuimme, miten monimutkaista kaikki on, hän sanoi, ettei elämä ole niin monimutkaista miltä näyttää, vaan 100 000 kertaa monimutkaisempaa. Vuosikymmenet rippikoulun jälkeen ovat osoittaneet, kuinka oikeassa hän olikaan.” Katariina mikä juttu sinua kiinnosti eniten Askelen numerossa 7–8/2019. Juhannuksen konfirmaatio v. Huomio taisi herpaantua, sillä ainakin yksi päivämatka venähti huomattavasti suunniteltua pidemmäksi. Muistan elävästi kohtauksen, jossa kaksi nuorta vastarakastunutta juoksee toisiaan kohti aurinkoisella pellolla. Toinen lempeän isällinen ja toinen kaukaisempi vaikka opetus oli hyvää. Mikä siinä kosketti. Numeron 6 suosikiksi nousi kirsi-klaudia kankaan kirjoittama taiteilijahaastattelu. Mihin menit ja kenen kanssa. Kumpikin oli jo lähellä eläkeikää ja erilaisia. julkAisemme sYYskuuN Askelessa valikoiman lukijoiden muistoja ja arvomme vastanneiden kesken kirjapalkinnon. Jälkikäteen en muista hyttysiä tai märkiä vaatteita, vain auringon ja Ultra Bran kappaleet, joita meloessa lauloimme moniäänisesti.” Ilona ”ripAriNi oli 1970-luvun puolivälissä, ja muistelen lämmöllä pappiamme, joka oli avara mieleltään ja käytti uudenaikaisia opetusmenetelmiä. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Askel jA NAisteN pANkki YhteistYöhöN Jokaisesta uudesta Askelen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. 1961 jännitti meitä tyttöjä, osataanko vastata mitä kysytään. Tarja kertoo: ”Rippikoulua oli kaksi viikkoa syksyllä ja kaksi keväällä. Opetuksesta parhaat muistot ovat kanttorin laulutunnit. Tämä sykähdyttävä ja tunteisiin käyvä hetki pysyy mielessä.” Lisbeth ”NYt jo edesmennyt rippipappini Taisto Saarinen osasi keskustella nuorten kanssa. Yhdessä kerro kesämatkasta millAiNeN oli unohtumaton lomareissu kotimaassa. Lappiin, Helsinkiin, huvipuistoon, kesäjuhlille, sukujuhliin, mökille. Lehden paras juttu . Rippilahjoista muistan kummin antaman hopeisen rannerenkaan ja kukat.” ”käviN rippikouluN järvivaelluksella Heinäveden hienoissa kansallismaisemissa. Teimme mm. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi ”Paras juttu”, kerro suosikkijuttusi otsikko ja liitä viestiin nimesi ja osoitteesi. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi Yhdessä elämä on parempaa. Pidin virsistä ja nautin laulaa sekä oppia uusia virsiä. Marja perusteli: ”Oli mielenkiintoista tutustua muusikko ja musiikintekijä Lasse Heikkilän sielunmaisemaan eli siihen, mitä musiikin takaa löytyy ihmisestä Lasse Heikkilä.” Kirjapalkinnon voitti matti myllyniemi. rippipAppi osAsi keskustella nuorten kanssa. Pä iv i Pu ha kk a Konfirmaatio jännitti pYYsimme lukijoiltA rippikoulumuistoja. kirjoitA korttiiN tai sähköpostin otsikkoon ”Matkamuisto” ja liitä lyhyeen viestiisi myös nimesi ja osoitteesi
Siihen on tarvittua kirkkoja ja niiden työtä halki vuosisatojen: Raamatun kääntämistä eri kielille, lähetyskäskyn noudattamista, kastetta ja ehtoollista, kristillistä kasvatusta. Samoin saimme valita itse seurustelukumppanimme ja puolisomme. ~ 41 askel 7–8/19. Sai opiskella, jos itseä kiinnosti; vaikka papiksi asti, kuten siskoni. minna Kettunen • Kirjailija & Väärnin pappilan emäntä pappilan salissa On vain lahjaksi saatua. Jos kohtaan alistettuja naisia, sisälläni kuohahtaa. Vanhemmat antoivat sekä poikien että tyttöjen suuntautua sille alalle, mille oli taipumuksia. On vain lahjaksi saatua. Ei vapaata ja rauhallista Suomea, ei hyvinvointia, ei monia mahdollisuuksia opiskella, harrastaa ja matkustaa.” Toivoin, että pojan sydämessä lähti itämään kiitollisuuden siemen Suomen puolesta taistelleita kohtaan. Itsestäänselvyyksiä ei ole. Olen kiitollinen naisten asian puolesta taistelleille, joiden ansiosta olen etuoikeutettu: sain kasvaa omaksi itsekseni ja toteuttaa kutsumuksiani. Mutta kuule, jos setäni ja monet tutut miehet olisivat miettineet, millainen kokemus se asevelvollisuus on ja mikä siinä kiinnostaa, ei sinulla olisi noin hyvää elämää. Sanoin: ”Mieti ja tee omat ratkaisusi. onKohan KirKon välittämä usko Jeesukseen itsestäänselvyys heille, jotka sanovat: kyllä minä uskon, mutten tarvitse siihen kirkkoa. Hän mietti asiaa nykynuoren tapaan; millainen kokemus intti olisi ja mikä siinä itseä kiinnostaisi. E n ole ärhäkkä feministi, sellaiseksi ryhtymiseen ei ole ollut tarvetta. Pojalla ei ollut läheistä sukulaisuutta ja syvälle tunteisiin käyneitä kokemuksia heistä, jotka antoivat henkensä, terveytensä tai nuoruusvuotensa maamme puolesta taistellen. Jos minulta olisi estetty opiskelu, jos olisi pakotettu tekemään vain inhoamiani käsitöitä ja jos minulle olisi järjestetty vanhempien mielestä sopiva puoliso sekä tulevaisuus emäntänä talossa, jossa isäntä olisi päättänyt kaikesta, olisin saattanut synkistyä tai pimahtaa, tai olisin karannut kotoa ja minusta olisi tullut ärhäkkä feministi. Kuitenkaan tieto Hänestä ja Hänen rakkaudestaan ei ole tippunut taivaasta itsestään. Vaikka kasvoin perinteisessä maatalossa miesten ja naisten töineen, en pitänyt järjestelyä tasa-arvoon liittyvänä vaan puhtaasti käytännöllisenä. Kun teinipoiKani sai kutsun kutsuntoihin, hän ei näyttänyt isänmaallisen tunteen täyttämältä. Poika tiesi menneistä sodista, silti moni asia on itsestäänselvyys. Itsestäänselvää
Vuohi luulee selviävänsä yksin. Suhdettaan niihin hän kuvailee suukottelevaiseksi. – Tiedän mitä tarkoittaa, kun puhutaan sorkkimisesta, Danielle nauraa. ihmiset ja vuohet ovat eläneet yhdessä 8 000 vuotta. On ihana painaa poski vuohen pehmeää poskea vasten. Suloisia sarvipäitään Danielle käy tapaamassa viikoittain ja marja-aikaan useamminkin. Vuohien maine ei silti ole kummoinen. Danielle sanoo ymmärtävänsä, miksi vuohille kävi huonosti. Ilona ja Pusku nimittäin pitävät marjastamisesta. – Paimenen oikealle puolelle ja taivaaseen pääsevät kaikki, jotka turvautuvat Hyvään Paimeneen, Jeesukseen. Joskus olisi hauska kirjoittaa hartauskirja Raamatun vuohista, Danielle Miettinen sanoo. Danielle on oppinut tuntemaan myös omien lemmikkiensä erityispiirteet: Ilona on itsepäisempi, eikä sille päälle sattuessaan lotkauta korvaansa Daniellen käskyille. K un Danielle Miettinen lähtee tapaamaan 7-vuotiaita suomenvuohiaan Ilonaa ja Puskua, hän vie mukanaan herkkuja: kukkakaalin aluslehtiä, vuohenputkia ja joskus banaanin. – Milloin vuohi on padassa ja milloin lähdössä Egyptistä kohti luvattua maata. Ja ei aikaakaan, kun muutaman kuukauden ikäiset kaksostytöt muuttivat Daniellen hoiviin. – On ihana painaa poski vuohen pehmeää poskea vasten ja haistella lämmintä hengitystä. Yhdessä Danielle, Ilona ja Pusku käyvät metsäretkillä. Ne ovat sitkeitä, itsenäisiä ja kekseliäitä eläimiä. Kaikki niiden mieltymykset huomioidaan, Danielle kehuu. Se on yksin ihan onneton samaan tapaan kuin kristittykin on lauman ulkopuolella. Lampaassa on laumaan sopivia ominaisuuksia. Mieluiten ne tosin marjastavat Daniellen ämpäristä. Raamatun tunnetuimmat vuohet Jeesus lähettää kadotukseen, kun taas lampaat pääsevät paratiisiin. Seitsemän vuotta sitten riihimäkeläinen Danielle löysi Vuohifoorumilta ilmoituksen: kaksi pientä kiliä Hollolassa etsi uutta kotia. Banaanin nähdessään Ilona ja Pusku ryntäävät kohti, nostavat etusorkkansa Daniellen rintaa varten ja hotkaisevat hedelmän kuorineen. Ilona ja Pusku ovat yleensä irti ja tepastelevat paimenensa perässä. Mutta mainintoja on Raamatussa lukemattomia muitakin, tietää Danielle, joka on koulutukseltaan teologian maisteri ja ammatiltaan toimittaja. – Ne syövät myös naapurin tulppaanit, jos en ole tarkkana. askel 7–8/19 42 ~. Silloin perhe vietti kesiä Hollannissa ja vieraili usein kotieläintiloilla. Daniellea viehättää paitsi vuohien ulkomuoto myös niiden luonne. Nykyään Ilona ja Pusku asuvat vanhalla maatilalla Hausjärvellä. Takasorkkien varalta Daniellella on jalassa kumisaappaat. Pusku on kuitenkin kaksikon pomo, jota Ilona tarvittaessa väistää. Daniellea kohtaa Ilona ja Pusku eivät ole koskaan käyttäytyneet uhkaavasti. – Ne ovat deluxe-vuohia. Lemmikki HEART minä TeksTi: Tuija PyhäranTa • kuvaT: PhiliPPe gueissaz Suukoteltavat sarvipäät VuohiLLa on suuret sarvet, ja niiden keskinäinen välienselvittely näyttää hurjalta. Siellä maatilan omistaja vastaa vuohien päivittäisestä hoidosta. DanieLLe ihastui vuohiin jo lapsena
~ 43 askel 7–8/19. Danielle Miettisen mukaan ilona (kuvassa) on itsepäisempi, mutta Pusku on silti kaksikon pomo
Palontorjuntaan tarkoitettuja sivukatuja, ”grändejä”, jotka Savon kansan suussa kääntyivät ”rännäreiksi”, on miellyttävä kävellä samalla tutustuen Minna Canthin elämään. Tuskin löytyy leppoisampaa paikkaa kesäiselle kulttuurikävelylle kuin Savon pääkaupunki Kuopio. askel 7–8/19 44 ~. Näitä puutaloja, kävelykatuja ja Kallavettä rakasti myös kirjailija, kauppias ja kulttuurivaikuttaja Minna Canth. TeksTi ja kuvaT: janne könönen Minna Canthin Kuopio S avon pääkaupungissa Kuopiossa on oltu moderneja jo siitä saakka, kun Kustaa III perusti kaupungin vuonna 1775. Kun kaupunkien keskustoja nyky-Suomessa siivotaan innokkaasti autoista, ovat kävelykadut kuuluneet aina Kuopion julkikuvaan
Isä Gustaf oli tuonut perheensä Kuopioon ottaessaan vastaan Finlaysonin kangaskaupan hoitajan pestin. Luontevinta on siis aloittaa kierros Minnan jalanjäljissä leimahtelun ytimestä, kotitalolta. Kollega Juhani Aho on puolestaan toisen savolaisen puolueettomuudella arvioinut Minnan viihtyneen nimenomaan Savossa. Kallaveden välkkeen reunustama puutalokaupunki oli 36-vuotiaalle Minnalle tuttu jo lapsuusja nuoruusvuosilta. Ystävälleen Aija Levanderille Canthin kerrotaan tokaisseen, ettei muutto Helsinkiin ollut hänelle koskaan vaihtoehto. Johnsonien perhe oli ostanut Finlaysonin työsuhdeasunnon itselleen, Minnan hEhKun tyyssija oli hänen Snellmaninpuiston ja tuomiokirkon kulmalla sijaitseva kotitalonsa Kanttila. Hän sanoi tuskin sanaakaan, oli ujo ja miltei saamaton, ei ollenkaan se sukkelasanainen, leimahteleva ja nerokas nainen, joka hän oli kotonaan.” Uteliaana ihmisenä Canth matkusti vuonna 1889 vastavalmistuneella Savon radalla Helsinkiin, mutta palasi pian henkisesti takalukossa kotiin. Säkenöinti sammui Kuopio on nykyään ominut kolmen kaupungin Minnan lähes kokonaan itselKorttEliMuSEo ~ 45 askel 7–8/19. 1 Kanttila Minna Canthin inspiraation tyyssija oli hänen Snellmaninpuiston ja tuomiokirkon kulmassa yhä paikallaan oleva, vuonna 1820 valmistunut puutalo. Suomalaisuusaate vaikutti kaupungissa vahvana, samoin kaikki muutkin ajan uudet tuulet. 1880-luvulla sen elinvoima oli huimassa kasvussa. Saimaan kanavan avautuminen mahdollisti pääsyn nopeasti Pietarin rahakkaille markkinoille ja maailman merille saakka. Ahon mukaan etelänkäynneillä Canthin säkenöinti sammui: ”Näin hänet pääkaupungissa ihailevan ja häntä juhliva suuren yleisön keskessä. ta huolimatta peräti 10 prosenttia puhui äidinkielenään ruotsia. Elinvoimaa ja uusia tuulia Ulrika Wilhelmina Johnsonina Tampereella 175 vuotta sitten syntyneen ja Jyväskylässä perheen perustaneen kirjailijan toinen Kuopion kausi käynnistyi vuonna 1880. Kuopio oli hallintokaupunki, jonka asukkaista sisäsuomalaisesta sijainnisleen, eikä Canth olisi sitä itse varmaankaan vastustellut
Perheen äiti ja lapset vilahtivat iltaisin isältä salaa iltapalalle Kanttilaan. PiisPantaLossa asunut Gustaf Johansson oli Minnan päävastustajia. 2 Minnan salonki/ korttelimuseo Kuopion korttelimuseosta löytyy alkuperäisillä huonekaluilla kalustettu Minnan työhuone, joka on entisöity valokuvien perusteella alkuperäisen näköiseksi tapetteja ja huonekasveja myöten. Tänä kesänä koko Kanttilan kulma kärsii Snellmaninpuiston mittavasta remontista. Museossa on tänä vuonna esillä 3.11. Myös Minnan lempikirja, Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta, on Canthin pöydällä paikallaan. Esillä on alkuperäisiä, kirjailijalle ja hänen perheelleen kuuluneita esineitä, muun muassa Canthin äidin tumma pyhäpuku ja pelilauta, jota koko perhe käytti innokkaasti vapaahetkinään. Siellä on myös rakas keinutuoli, jossa kirjailija tuuditteli ajatuksensa lentoon. ja siihen Canth paluumuutti Jyväskylästä seitsenlapsisen perheensä kera. Salonkiin ja työhuoneeseen kurkistettiin tullessa suoraan verhottomasta ikkunasta sisään. saakka Minna Canthin Kuopio -näyttely, jossa kerrotaan Canthille läheisistä ihmisistä ja Kuopiosta. Syksyllä 2016 perustettu yhdistys Minna Canth ry suunnittelee tällä hetkellä talon kunnostamista Canthin hengen mukaiseen tarkoitukseen, kulttuurija asuinkäyttöön. Viisi vuotta Minnan toisen Kuopioon tulon jälkeen puiston laitaan valmistui Constantin Kiseleffin suunnittelema uusrenessanssinen, komea maaherranKortteLiMuseossa on tänä kesänä esillä Canthin perusnäyttelyn lisäksi erikoisnäyttely kirjailijan syntymän 175-vuotisjuhlien kunniaksi. Minnan salongissa kokoontuivat muun muassa ”Viitoset”, viiden sivistyneen kuopiolaisnaisen ja -vaikuttajan kerho. Myös Kanttilan kohtalo on ollut pitkään vaakalaudalla, sillä remonttien jäljiltä talossa on ollut kosteusongelmia. Canthin aikaan Kanttilan pihapiiri ei ollut pelkästään koti, vaan kirjailija piti samassa korttelissa lankaja sekatavarakauppaa. Kanttilassa vierailivat lähes kaikki aikakauden suomalaisen kulttuurin suurnimet, kuten Järnefeltit, Brofeldt/ Ahot, Jean Sibelius, Pekka Halonen ja Akseli Gallen-Kallela. 3D-laseilla voi tehdä huikean virtuaalimatkan todistaen, miltä Kallaveden kaupungin silhuetti näytti tuomiokirkon tornista 1800-luvun lopulla. askel 7–8/19 46 ~. uusrenessanssisessa, KoMeassa kuvernöörintalossa asustivat Järnefeltit. Kanttila oli moderni kohtauspaikka. 3 Piispanpuisto/Lääninhallitus Piispanpuiston reunalta löytyvät sekä Canthin kulttuuriystävän että uskonnollisen kiistakumppanin residenssit. Perheen asuinsiipi sijaitsi Kuninkaankadun puolella. Kuopion katukuvassa he välttelivät kohtaamisia. Puisto on kuin talvisodan aikana paikalle osuneen pommin jäljiltä. Minna ei piitannut ajan säätyläiskotien tiukkaan rajatuista vierailuajoista, vaan ohikulkijat saivat poiketa milloin vain sisälle parantamaan maailmaa
Suhteen ilmeisenä ongelmana oli se, ettei aitoa dialogia edes yritetty, ei vaikka neljäntuhannen asukkaan pikkukaupungissa kohtaamisia arjessa oli lähes mahdotonta estää. Sortokausi lähensi ”Mustaan muuriin” Piispan sanottiin vaihtaneen puolta kadulla aina kirjailijan tullessa vastaan ja rakennuttaneen Canthin ja muiden kulttuuri-ihmisten kohtaamisten välttämiseksi Toivola-nimisen huvilansa kauas keskustasta, yksinäiseen Kallaveden saareen. Isä, kuvernööri Alexander Järnefeldt inhosi vapaamuotoisen Minnan ajatuksia ja jopa tämän ulkoista olemusta. Canth puolestaan irvaili Johanssonia Kuopion pappien ”puolijumalaksi”. Kirjeissään ja näytelmässäänkin Canth toisaalta pyrki myös ymmärtämään piispansa maailmankuvaa. Canth ja Johansson nimittäin inhosivat toisiaan avoimesti. ”Musta muuri” alkoi Venäjän uhkaa vasten näyttää suojamuurilta. Canth oli taiteilijana uteliaan kiinnostunut kaikesta uudesta, kulttuuriälymystön ”mustaksi muuriksi” nimittämä Johansson puolestaan peruslähtökohdiltaan kritiikkiin taipuva pessimisti. Johanssonin muutettua Savonlinnan kauden jälkeen Turkuun arkkipiispaksi entiset vastustajat löysivät toisensa Venäjän sortopolitiikan patoamisessa. Kirjailija oli uskonnollinen etsijä, jonka vähäosaisiin kohdistama lähimmäisen~ 47 askel 7–8/19. Kaikki on Jumalan kädessä. Äiti Elisabeth (o.s. Sinne kirjailija kiipeli usein kohottaakseen kuntoa ja tähystääkseen Kallaveden kauneutta. M inna Canth ja Kuopion piispa Gustaf Johansson olivat persooniltaan kuin yö ja päivä. Johanssonin piispavuosiensa aikana vastustamien asioiden lista on pitkä: kuolemanrangaistuksen poistaminen, naisten pääsy yliopistoon, realistinen kirjallisuus, tyttöjen ja poikien yhteiskasvatus, ehdoton raittiusliike, sosialismi, pelastusarmeija, kaunokirjailijoille jaettavat valtionapurahat, lestadiolaisuus... Vaikkeivät Canth ja Johansson parhaita dialogin esikuvia kuplautumiseen taipuvaiselle ajalle olekaan, heidän välinsä paranivat vanhemmiten. Johansson piti Canthin kodissa kokoontuneita nuorten piirejä moraaliltaan turmeltuneina ja luonnontieteellisestä maailmankuvasta kiinnostunutta Minnaa nuorison villitsijänä sekä julkiateistina. Minnan ystävä Hanna Asp valitti: ”Joko ne pahukset ovat taas täällä! Järnefeltit täällä, tarvitsis siis olla iltaruokaa. Lääninhallituksena myöhemmin tunnettu rakennus sai tuoreeltaan asukeikseen lahjakkaat Järnefeltit. Sitäkin mutkattomampia olivat välit Kuopion läänin piispa Gustaf Johanssoniin. talo. Johanssonin ja Canthin taiston on sanottu olleen esikuvana Gustaf von Numersin näytelmälle Kuopion takana (1890) ja Canthin itsensä parodioineen Johanssonia näytelmänsä Papin perhe (1891) pastori Valtarin hahmossa. Tärkeimmät lähteet: Eino Murtorinne: Gustaf Johansson Kuopion piispana (Elämää Kuopion tuomiokirkon vaiheilla, 1965), Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen (2014), Hannu Mustakallio: Pohjoinen hiippakunta – Kuopion-Oulun hiippakunnan historia (2009). Piispantalosta Kanttilaan on Kuopion katuja ja ”rännäriä” pitkin matkaa noin 300 metriä, mutta Canth ja Johansson eivät juuri koskaan kohdanneet, paitsi lehdissä ja kirjeissä toisiaan moittien. Clodt von Jürgensburg) ja lapsikatras, johon kuuluivat muun muassa suomalaisen kulttuurin kärkinimiin kohonneet Arvid, Eero, Armas ja Aino (myöh. Ajan kulttuuripersoonat eivät malttaneet olla piirtämättä karikatyyria jäykästä piispasta. Eikö ne saa ruokaa kotonaan?” 4 Piispantalo Minna Canthin suhde Järnefelteihin oli läheinen mutta ei aina auvoinen. Minnalla oli oma avain tuomiokirkon torniin. Johanssonin ripitettyä käynnillään Kuopiossa kenraalikuvernööriä postimanifestista Canth kirjoitti ystävälleen ihailevansa ”suoria sanoja” kuvernöörintalossa latonutta arkkipiispaa. Nurinkurista kyllä, Canthilla ja Johanssonilla oli ehkä heidän itsensä huomaamatta paljonkin yhteistä. Sibelius), astuivat sen sijaan usein isältä salaa iltamyöhällä Kanttilan ovesta sisään. Etenkin Alexanderin hampaissa oli Minnan epämuodikas tyyli kammata tukka otsalta ylöspäin näyttävälle kiehkuralle. Molemmat purkivat ystävilleen kiukkua toisesta turvallisesti omien kupliensa sisäpuolella
Cth.” Kuopiolaiset ja muualta maasta tulleet, Minnan jälkeen tornissa käyneet vierailijat vastasivat: ”Kehnoa parjausta.” ”Miltäpä Kantilta lie nyt tuullut?” ”Äläppä muuta sano!” ”No mihinpä tahansa!” ”Kaunis ja ihana on Suomen luonto, mutta mihinpä kelpaakaan Minna Kantti?” 7 Canthin puisto ja patsas Minna Canth istuu Kuopiossa yhä paikallaan miettiväisenä, hieman kauempana omasta ydinalueestaan, ruutukaava-alueen laidan puistossa. Nimikkopuiston näköispatsaan on suunnitelaskel 7–8/19 48 ~. M. Siellä sijainneesta pienestä puisessa näkötornista Minna tarkkaili kesäaamuisin ja -iltaisin auringonnousuja ja -laskuja. Korttelimuseon Canth-näyttelyn vitriinissä on esillä Puijon vieraskirja heinäkuulta 1889. Siitä selviää kirjailijan aiheuttaneen kirjoituksellaan pitkän kommentoinnin, jota voi hyvin verrata nykyajan somepäivitysten sapekkaisiin keskusteluihin. rakkaus kumpusi selkeästi kristillisestä arvomaailmasta. Olen ihmetellyt ja nauranut ja taas ihmetellyt ja nauranut – enkä muuta osaa.” Rauha kiistakumppanien ylle laskeutui virallisesti vasta vuonna 2014, kun piispa Jari Jolkkonen teki edeltäjänsä puolesta julkisesti rauhan Minna Canthin kanssa. Myös Väinölänniemen Kallaveteen pistävä puistoalue huvimajoineen oli Minnasta parhaita levähdyspaikkoja Kuopiossa. 6 Puijon torni Kolmas sielua ja ruumista kirjallisiin töihin virvoittanut paikka oli Puijon laki. Kirjailija sai seurakunnalta henkilökohtaisen avaimen tuomiokirkon kellotorniin. Minna katselee yhä maailmanmenoa nimikkopuistossaan. Canth ja Johansson tuomitsivat myös molemmat siveettömyyden, irtosuhteet ja prostituution. M. Minna rakasti avaria näkymiä ja tähysti usein yli kaupungin kauas Kallavedelle. Minna ”twiittasi” vieraskirjassa: ”Kaunis on Suomen luonto, mutta mihin kelpaa sen kansa. Puijon nykyisen tornin paikalla sijainneen vanhan tornin vieraskirjassa Minna aiheutti hälyä moittimalla suomen kansaa. 5 tuomiokirkko Vaikka suhde Kuopion piispaan oli mykkä, koko papisto ei pitänyt Canthia niin pahana tapauksena. Cth. kin hyvää: ruumiillisesti rehevä Minna piti kuntoaan yllä ravaten kirkon portaissa. Historian ironiaa on, että Johanssonin entisessä kodissa pitää majaansa nykyään kulttuuritoimija, Kuopion muotoiluakatemia. Kuultuaan Johanssonin syyttävän häntä ateismista Canth kirjoitti Kalle Brofeldtille: ”Tähän ikään ehdittyäni en ole moista hassumaisuutta kuullut. Torniin kipuaminen tuotti muutaKaunis on Suomen luonto, mutta mihin kelpaa sen kansa
Musta kivipaasi erottuu hyvin heti kaupungista katsoen pääkäytävän oikealla puolella. Arvonta suoritetaan 2.1.2020 ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. 8 Kuopion iso hautausmaa Minna Canth kuoli 12. lut Eemil Halonen vuonna 1937. Minnan hautajaiset olivat aikansa suurtapahtuma. Arvontaan osallistuvat vuoden 2019 aikana tehdyt tilaukset sekä arvontahetkellä voimassa olevat kestotilaukset. syyskuuta 2018 | hinta: 3,70 € 16 37 18 Kun sanoista tuli tekoja Diakonia ja pappeus ovat Kai Henttosen elämäntapa 18 Kirkko vastaa ilmastonmuutokse en hoitamalla metsiään Antti Eskola kritisoi kapitalismia ja etsi uskoa Tilaa Kotimaa! 4 Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n 11 3. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. Halonen on onnistunut muotoilemaan hyvin elävästi kirjailijan kasvot; hetken voisi jopa luulla kirjailijan katsovan ”senaattorinjalustaltaan” elävänä töllistelijäänsä vastaan. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi 8 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 3. Kirjailijaa kunnioittamaan tultiin Kuopion vanhalle hautausmaalle kaikkialta suomesta. Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaan kesätarjouksena. KM7-19-M Osallistun samalla 300,00 euron arvoisen lahjakortin arvontaan! Kyllä kiitos! Haluan saada Kotimaa Oy:ltä uutisia, tarjouksia ja etuja sähköpostitse tekstiviestillä. Rauhaisassa puistossa voi hyvin kauniina kesäpäivänä syventyä vaikka johonkin Canthin teokseen. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 4 16. maaliskuuta. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 8 13. Valitsen alla tilaukseni: Kätevä kestotilaus nyt 1. Minna saa täällä päähänsä seppeleen aina omana juhlapäivänään, 19. Hautajaisia vietettiin kolme päivää myöhemmin ja niistä sukeutui suuri, koko Suomen lehdistön välityksellä seuraama surujuhla. Tilaus päättyy automaattisesti. jakso 4 kk vain 29,90 (norm 55,50), jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kunnes itse irtisanon sen. toukokuuta vuonna 1897, Snellmanin päivänä, vain 53-vuotiaana. Arvonnan järjestäjä maksaa arpajaisveron. + 14,9 snt/min. Nimija yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. TILAAJA/MAKSAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti TILAUSKORTTI 1. Hieman surumielisesti ateistiksi syytetty kirjailija totesi viimeisessä kirjeessä ennen kuolemaansa ystävälleen, ettei ollut löytänyt uskonvarmuutta. jakso 4 kk vain 29 ,90 Tilaa ja voita 300,00 euron matkalahjakortti! Arvonnan säännöt: Kotimaa Oy järjestää arvonnan, jonka palkintona on MatkaAgenttien 300 euron arvoinen matkalahja kortti, jota ei voi muuttaa rahaksi. KM7-19-K Määräaikainen tilaus: 3 kk vain 29,(norm 42,00). Samaan pieneen kumpuun on haudattu myös tytär Elli, joka hoiti suvun kangaskauppaa Minnan jälkeen. (55,50€) Kestotilauksena. Patsasrahan keräsivät Suomalainen Naisliitto ja kuopiolaiset naisyhdistykset. elokuuta 2018 | hinta: 3,70 € 12 33 18 Kirjastosta mallia kirkolle Anna-Maria Soininvaaran johtama Helsingin keskustakirjasto Oodi kuuntelee käyttäjiä 20 Kristilliset kesäjuhlat tuottavat useimmiten tappiota Pyhän Olavin reitillä kohtaa itsensä ja ihmisiä • Saat kerran viikossa tietopaketin siitä mitä kirkossa meillä ja muualla on meneillään ja mistä siellä keskustellaan • Tiedät miten yhteiskunnan ja arvomaailman muutokset vaikuttavat seurakunnissa paikallisesti ja ihmisten elämässä laajemmin • Tutustut kirkkovuoteen ja saat virikkeitä omaan hengelliseen elämääsi Ko tim aa O y Va sta us läh ety s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Ko tim aa m ak sa a po sti m ak su n . Tarjous on voimassa kotimaassa 30.9.2019 asti uusille tilauksille. ”Kaikki on Jumalan kädessä”, hän kuitenkin huokasi. Minnan hauta sijaitsee Kuopion Isolla hautausmaalla, korttelissa viisi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Tee tilaus haluamallasi tavalla: Soita 020 754 2333 Puhelun hinta: lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh
Siivoaminen oli muuttunut hankalaksi. askel 7–8/19 50 ~. Yhdessä niistä asuu Olena Sandholm puolisonsa Pasin kanssa. Rappukäytävästä ovi avautuu yksinkertaisesti sisustettuun kaksioon. – Olen ollut aina kirppari-ihminen. Viiden viime vuoden aikana hän on vähitellen hankkiutunut eroon ylimääräisistä tavaroista. Helpointa oli tarttua ensin fyysiseen ympäristöön ja alkaa tehdä sinne tilaa. ja sai ne sitten riesakseen. TeksTi ja kuvaT: salla Yli-erkkilä L akkautettu kyläkoulu seisoo vaaleana läiskänä kuusiaidan katveessa, keskellä peltomaisemaa Sastamalassa. Asuttiin Pasin kotitilalla, missä oli paljon tilaa. Olena yllättyi tavaroita karsiessaan, miten valtavasti turhia asioita taloon oli pesiytynyt. Koko elämä oli liian täynnä joka tavalla. – Esimerkiksi askartelukamoja oli ihan hirveä määrä. Sinne alkoi kertyä kaikenlaista tavaraa; sitä oli todella paljon enemmän kuin keskivertoihmisellä, Olena kertoo. Lähtöpassit saivat myös taloa turhaan täyttäneet huonekalut, esimerkiksi pari ylimääräistä sohvaa, sekä lukematon määrä pienempiä esineitä: kirjoja, vaatteita ja muuta käyttötavaraa. – Koti ei ollut millään tavalla hallinnassa, eikä ollut kiva kutsua ihmisiä kylään. Tavaraa oli niin paljon, että kaikukin oli hävinnyt ja soundi tunkkainen. Olena Sandholm iloitsee taitavasta luottosuutaristaan, vaatteet hän parsii itse. Silloin jää enemmän aikaa oikeasti tärkeisiin asioihin, Olena miettii. Minimalismin ja kohtuullisen elämäntavan omaksuminen mullisti Olena Sandholmin kodin ja kalenterin. Siivoaminen oli hankalaa Olena Sandholm muutti asumaan puolisonsa maatilalle vuonna 2004 pariskunnan mentyä naimisiin. Myin ne kirpparilla, ja joku toinen iloinen hamsteriaskarteliKirpparihamsteri muuttui minimalistiksi TekSTiilien ja kenkien elinkaari pitenee, kun niistä pitää huolta. – Ajattelen, että jos fyysistä ympäristöä pystyy karsimaan ja yksinkertaistamaan, tavaroista huolehtiminen ei vie niin paljon energiaa. Nehän nimittäin menivät heti. Vuosien mittaan hän viihtyi yhä huonommin kodissaan ja mietti tavarapaljouden keskellä, miten voisi muuttaa olosuhteita miellyttävämmiksi. Paikallinen kyläyhdistys on kunnostanut rakennuksen päätyyn muutamia vuokra-asuntoja. Kirpputorihuonekalut, tekstiilit ja leikkokukat sekä muutamat koriste-esineet värittävät vaaleaseinäisiä huoneita
~ 51 askel 7–8/19. Sairaanhoitajan vuorotyön ohella aikaa söi aktiivinen kyläseuratoiminta. Raivausprosessista tuli helpottunut olo. Kaiken kukkuraksi Sandholmit olivat ostaneet purkukuntoisen pienen omakotitalon parin kilometrin päästä kotoa ja alkaneet remontoida sitä. Karsin myös kalenteria Vuonna 2016 Olena Sandholm uupui. – Kevensin myös vapaa-ajan aikataulua, koska sitä ennen kalenteri oli aina täyteen tuupattu. – Olin totaalisen väsynyt kaikkeen. Vähitellen hänen voimavaransa palautuivat. Uupumuksen selittäjänä oli liian täyden kalenterin lisäksi vuosia jatkunut kitka eräässä läheisessä ihmissuhteessa, jota Olena alkoi aktiivisesti työstää. Silloin ensimmäisen kerran työskentelin puoli vuotta osa-aikaisesti ja raivasin edelleen kotiamme tosi paljon. Olena osallistui liiankin ahkerasti kaikenlaisille kansalaisopiston kursseille ja lauloi monissa kokoonpanoissa, jotka keikkailivat hengellisissä tilaisuuksissa. Olena alkoi ymmärtää, ettei pelkkä tavaroiden karsiminen auta korjaamaan hänen tilannettaan
Keväällä 2018 kyläkoululta löytyi pariskunnalle sopiva vuokra-asunto. Olena etsi asumiseensa uusia vaihtoehtoja. Kyynikonkin kannattaisi ehkä katsoa peiliin ja miettiä, kummalla kannalla itse haluaa olla. Kuka on tehnyt vaatteesi. Kestotuotteita ja kotikosmetiikkaa Muovijätteen määrä on Sandholmien taloudessa vähentynyt vuosi vuodelta. – Mietin, että kiinnittävätköhän ihmiset huomiota, kun olen aina samoissa vaatteissa. Esimerkiksi hiustenpesuun Olena käyttää ruisjauhoja ja kosteusvoiteena on kookosöljy. – Kivoimpia ovat sellaiset asiat, joita voi itse syödä. Jokainen voi päättää, haluaako olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua. Helpoin ratkaisu olisi ollut jättää maatilalle kaikki ylimääräinen ja ottaa uuteen asuntoon vain minimaalinen määrä tavaroita, joista pitää eniten. Sittemmin Olena on mahdollisuuksien mukaan jättänyt muoviin pakatut asiat kaupan hyllyyn, jos korvaava tuote löytyy. – Yritän ulottaa minimalismia elämän eri osa-alueille ja jättää enemmän aikaa asioille, joita todella arvostan: rukoukselle ja raamatunlukemiselle, messuun tai hengelliseen tilaisuuteen osallistumiselle. Nykyään Suomessa taas on pieniä vaatevalmistajia ja voit oikeasti tietää, kuka on tehnyt sinun vaatteesi. Hän kiinnittää huomiota myös siihen, miten paljon tuotteiden kemikaalit kuormittavat ympäristöä. Olena ottaa esiin parsimislaatikkonsa ja alkaa korjata jo useamman vuoden palvellutta neulettaan pidentääkseen vielä sen käyttöaikaa. Mutta vähän edes yritän, nainen summaa. He katsovat tämän ajan elämänmenoa ajatellen, että kiitti vaan, kun ylikulutitte luonnonvaroja, eikä meille jäänyt oikein mitään. – Pasin kotitila on samalla kylällä, hänen työmatkansa on alle kilometri. Käytän vaatteeni ihan loppuun, kunnes ne kirjaimellisesti hajoavat päälle. – Kun moni ihminen valitsee saman kotimaisen valmistajan tuotteen, niin yritys voi pyöriä. – Pyrin valitsemaan pitkäikäisen materiaalin. Vastaremontoitu kaksio on tuntunut Olenasta vihdoin oikealta kodilta. – Toki uskon, että valintani ovat jotenkin myös maapallon kannalta tärkeitä, Olena Sandholm päättää. Uusi koti ja elämäntapa Kodissa oli aktiivisen tavaroiden karsimisen jälkeen enemmän tilaa hengittää, mutta se ei edelleenkään tuntunut omalta. Olena ei halua ostaa enää mitään hetken mielijohteesta ja hankkii asiat ensisijaisesti käytettyinä. Olena ei ole kuitenkaan jemmannut entiseen kotiinsa asioita pahan päivän varalle. – Vaikkei ole omia lapsia, mietin silti tulevia sukupolvia. Vaatteiden hankinnassa Olena Sandholm kiinnittää huomiota kotimaisuuteen ja eettisyyteen. Ensin käyttöön otettiin kestohedelmäpussit. – Ennen ostopäätöstä mietin vähintään pari päivää, tarvitsenko tavaraa ihan oikeasti. Minusta on tullut esimerkiksi vaatteiden suhteen aliostaja. – Siivouksessa käytän lähinnä etikkaa ja soodaa. – Paljon enemmänkin voisi tehdä omassa elämässä. Osan olen myynyt, osan lahjoittanut. Enemmän aikaa puolisolle Viimeiset yhdeksän kuukautta Olena on tehnyt 80-prosenttista työaikaa ja ajankäyttökin on ollut paremmin hallinnassa. Sosiaalinen media on pullollaan mukavia vinkkejä. Nyt ajattelen, että kierrätykseenkin saisi mennä mahdollisimman vähän mitään. Osana kestävää ratkaisua Olena Sandholm lainaa Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. – Raivausprosessista tuli helpottunut olo; kamalasta kaaoksesta selviää. Olena saattaa tilata istuvamman mekon tai jakun myös äidiltään, joka on ompelija. Se on kyllä tosi vaikeaa. Olena pyrkii vähentämään omaa kuluttamistaan kaikessa mahdollisessa. askel 7–8/19 52 ~. Ennen ostopäätöstä mietin vähintään pari päivää, tarvitsenko tavaraa ihan oikeasti. – Jossain vaiheessa olin tyytyväinen, kun lajittelin jätteeni ja sekajätteen määrä oli pieni. Jaloissa olevat käyttösukatkin näyttävät olevan villalangasta käsin neulotut. Harkintaa ennen hankintaa Vaikka Olena Sandholmin minimalismi sai alkunsa tavaraähkystä, on nykyiselle kohtuullisemmalle elämäntavalle myös ekologisia perusteita. Etenkin juhlapukeutumisessa Olena olisi kiinnostunut myös käyttämään vaatelainaamojen palveluja, mutta pikkupaikkakunnalla sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Etikkaa saa kyllä kulumaan, kun lorauttelee sitä vähän sinne ja tänne. Villa on ehdoton suosikkini, kuljen villavaatteissa kaikki talvet ja välillä vähän kesiäkin. Hän haluaa olla pieni osa globaalia ratkaisua. – Väittäisin, että olen luopunut helposti 10 000 tavarasta. Vähäpätöiseltä tuntuvalla teolla voi kuitenkin olla iso merkitys ihmisen itsensä kannalta. Salosen ajatuksia kestävästä yhteiskunnasta: – Kysytään, onko meidän tekemillä teoilla merkitystä, kun Kiinassa tehdään toisin. Olena on innostunut kotikosmetiikasta, jota valmistetaan itse mahdollisimman yksinkertaisista ja luonnonmukaisista raaka-aineista. Kertakäyttötuotteita Olena pyrkii korvaamaan kestävillä vaihtoehdoilla. Osa on mennyt kierrätykseen, osa roskiin. Nykyään on enemmän aikaa omalle puolisolle, sukulaisille ja ystäville. Saisi vaihtelua pukeutumiseen, kun kävisi välillä vuokraamassa jonkun vaatteen vähäksi aikaa. Hän esimerkiksi käärii eväsleipänsä muovikelmun sijaan mehiläisvahapinnoitettuun kankaaseen ja kuljettaa jatkuvasti mukanaan metallista juomapulloa, ettei janoa tarvitsisi sammuttaa kaupan pullovedellä. Monissa tilanteissa jo seuraavana päivänä olen päättänyt jättää asian hankkimatta
Olena Sandholmin sukkalaatikkoon mahtuu pystyviikattuna kaikki hänen omistamansa sukat. ItSe tehty ekokosmetiikka kiinnostaa Olenaa. Vähemmän on enemmän. Hän pitää tärkeänä, ettei viemäriin turhaan huuhdota synteettisiä kemikaaleja. Kippojen ja kuppienkin määrä on minimoitu, isompiin kekkereihin astiat pitää lainata. Kauneudenhoidossa voi käyttää esimerkiksi hunajaa, mehiläisvahaa ja luonnosta saatavia öljyjä. Ohuempia puuvillasukkia löytyy muutama pari, yleensä jalassa on pelkät villasukat. SandHOlmIen keittiöstä ei löydy joka kodin perusvarusteita, kuten mikroa tai kahvinkeitintä. ~ 53 askel 7–8/19
Puolisoiden välit ovat etääntyneet, aikuiseksi kasvaneen pojan mielenterveys aiheuttaa huolta. Adèlen pyhimystarina antoi ja antaa toivoa ihmisille sukupolvesta toiseen. kaunokirjallinen teoksensa. Aikalaiskertomusten mukaan jopa aiempi ontuminen oli jäänyt putoamisen myötä. ”Jokainen hetki muistuttaa Kristuksesta, ja joka päivä he elävät maailman luomisen ja pelastuskertomuksen uudestaan. Kirjallisessa aikakauslehti Parnassossa 2/2019 julkaistussa haastattelussa kirjailija Joel Haahtela kertoo kirjoittavansa yksinäisyydestä ja menetyksiin liittyvästä surusta, jota hän on kantanut lapsuudesta lähtien. Pyhimystarinan rinnalla kirja kertoo päähenkilön perheenjäsenistä. Adèle oli pudonnut jyrkänteeltä alas, mutta selvinnyt pudotuksesta täysin vahingoittumattomana. talven valoa luostarissa adèlen kysymys. Tässä hän onnistuu. Lopulta ei olekaan tärkeää, mitä Adélelle tapahtui, vaan oleellista on, mitä siitä seurasi. Joel Haahtela. MARI TEINILÄ Joel HaaHtela on kirkkonummelainen psykiatri ja kirjailija. Jokainen yö päättyy ylösnousemuksen iloon.” Kirjassa eletään joulunaikaa. Ihmeitä on tapahtunut ja tapahtuu yhä. Luostarin veli Paul sanoo, että ihmisen elämä maan päällä on vain silmänräpäys Luojan ikuisuudessa, mutta ihmisen on vaikea käsittää sitä ja hän tarrautuu aikaan epätoivon vimmalla. Adèlen tarinaan liittyvät lähteet ovat kuitenkin osin ristiriitaisia. otava 2019. askel 7–8/19 54 ~. Kirja kuvaa talven pimeintä aikaa luostarissa Pyreneiden vuoristossa. Veli Paulin mukaan luostarissa aika on tehty ihmiselle ymmärrettäväksi. kirjat Kuukauden kirja D or it Sa lu ts ki j / O ta va J oel Haahtela on kirjoittanut kuulaankauniin pienoisromaanin Adèlen kysymys. Päähenkilö on akateeminen keski-ikäinen suomalainen mies, joka yrittää selvittää aikanaan pyhimykseksi julistetun Adèlen tarinaa. Myös päähenkilön edesmenneet vanhemmat ovat läsnä. Haahtela sanoo toivovansa, että voisi surkeuden lisäämisen sijaan tuoda kirjoillaan lohtua. Se on hänen 11. Se on jaettu pyhien mukaan ja vuorokaudet on jaettu hetkipalvelusten mukaan. Joel Haahtela kuvaa talven valoa ja vastasyntyneen Jeesus-lapsen sileää ihoa
Takkatuli loimuaa kaupassa lähes vuoden ympäri. Siihen mummo, eeva Kilpi alkoi kirjoittaa ajatuksiaan, aamuisin ja öisin, kun sydän ja muistot valvottivat ja vaivasivat. ihmisten sijaan kirjan pääosassa on lukeminen, kirjallisuus ja kirjakaupat sekä niitä uhkaava verkkokauppa. päiVi puHaKKa Sininen muistikirja. ”Sota katkaisi lapsuuteni ja sieluuni jäi avohaava. KirjaKauppiaan päiVäKirja SKotlantilainen Shaun Bythell on kirjoittanut päiväkirjan muotoon vuoden elämästään teokseen Elämäni kirjakauppiaana (Kirjapaja). Sitaatit todistavat, ettei kirjakauppiaana olo ollut helppoa edes 1930-luvulla. Shaun Bythell. WSoY 2019. niinpä he kirjoittavat hänestä ja oman elämänsä kammottavimmasta vuodesta kirjan. Kirjoittamalla. Minun lävitseni virtaa koko ajan.” Kirjailijan merkintä 12.3.2003 kuvaa sen, mitä jokainen hänen tuotantoaan lukenut tietää. Jonkin aiheen parhaat kirjat Mustan keskellä Miten nuoren toimittajanaisen Kim Wallin toimittajavanhemmat selviävät ensimmäisestä vuodesta tyttärensä käsittämättömän murhan jälkeen. kaikkea rohkeana ja pätevänä toimittajana sekä määrätietoisena, sosiaalisena ja intohimoisena ihmisenä eikä rikoksen uhrina. Kirja lainaa jokaisen luvun alussa kirjailija George orwellin esseetä Muistoja kirjakaupasta. Samalla se on tarina trolleista, salaliittoteorioista, pahuudesta ja siitä, mitä kenenkään vanhemman ei pitäisi joutua koskaan kokemaan. Monet henkirikosten uhrien läheiset päättävät olla . Bythell työskentelee omistamansa antikvariaatin hoitajana pienessä Wigtownin kylässä. Se kuluttaa elinvoimaani ja tuottaa mielikuvia, ajatuksia, oivalluksia ja tekstiä. ihmisiä hän kuvaa pääasiassa kuivan huumorin suodattamalla lämmöllä. Siitä epätoivoisena merkkinä hän pitää kirjakaupassaan esillä rikki ampumaansa sähköistä lukulaitetta. EMiLia KarHu Kun sanat loppuvat. Tapahtumat koskettavat syvästi ihmisiä kaikilla mantereilla. Mari TEiniLä elämäni kirjakauppiaana. Sen kautta voi kurkistaa myös maailmanpolitiikkaan ja toimittajan työhön esimerkiksi Kuubassa ja afrikassa. Vanhemmat haluavat, että tytär muistetaan ennen 1. WSoY 2019 seuraamatta mediaa. Osa on virkkeen pituisia, osa pidempiä huomioita. Siitä tihkuu verta, pihkaa ja mahlaa. Elämää laidasta laitaan. Kimin vanhemmat halusivat nähdä ja kuulla kaiken, mitä sadat toimittajat eri puolilla maailmaa kertoivat, mutta kieltäytyivät itse osallistumasta mediakaruselliin. Vesi Vuoksessa virtaa, ja muistelmaromaaneissa lapsuuden ja sotien ajoilta avohaava kuplii ja vuotaa verta. Kivijalkakirjakauppiaana Bythell edustaa kenties katoavaa lajia. Kim Wallin tarina. Madsen tuomitaan murhasta, hautarauhan rikkomisesta ja törkeästä seksuaalirikoksesta. He antoivat haastatteluja ainoastaan Kimin muistoksi perustamastaan säätiöstä, josta jaetaan apurahoja Kimin kaltaisille nuorille, lahjakkaille naistoimittajille. ~ 55 askel 7–8/19. ingrid & Joachim Wall. Kaiken mustan keskellä vanhemmat ovat yhä uudelleen tehneet päätöksen siitä, että elämän täytyy voittaa. Kirjassaan hän kertoo arjesta ja harvoista juhlahetkistä. 2. Elokuussa 2017 tanskalainen keksijä Peter Madsen murhaa omatekoisessa sukellusveneessään hänestä juttua tekevän Kim Wallin ja upottaa ruumiin osat mereen. Ei kuoleman. . Teemoina nuoruuden kaipaus ja vanhuuden ikävä, yksinäisyys ja vaivat, sota, evakkous, rakkaus, muistot vanhemmista ja eroahdistus lapsista ja lapsenlapsista, luomakunnan kipu. Siitä muodostui noro, puro, virta. Se kuplii yhä. Kirja on täynnä kuvausta myötätunnosta, hyvyydestä, solidaarisuudesta ja ystävyydestä. KirjaiLijan päiVäKirja laPSenlaPSi Sohvi antoi mummolleen lahjaksi muistikirjan. Kirjakauppa toimii myös kulttuurialan ihmisten kohtaamispaikkana ja illanistujaisten pitopaikkana. Läpi tuotannon se on tuottanut lukijoille myös pihkaa ja mahlaa. eeva Kilpi. Kirjapaja 2019. Sininen muistikirja on kokoelma kirjailijan päiväkirjamerkintöjä vuosilta 2002–2018, painottuen vahvasti 2000-luvun alkuun
askel 7–8/19 56 ~. – Lapsena soudin Hyrynsalmen emäjokea kouluun
Joskus olen soutanut metrisessäkin aallokossa rantoja pitkin ja joskus sahannut sumussa siksakkia, tunnustaa suunnistuksen SM:n haltija. Rakentaja selittää: – Hyvä vene syrjäyttää mahdolli~ 57 askel 7–8/19. Ihmettelen, etteivät ne souda enempää. Erkillä on ollut 50 vuotta rasitusastma ja erilaisia allergioita, joiden vuoksi hapenottokyky on tärkeä. Eilen soutajaa ihmetteli rantavedessä hirvi. – Suomen pinta-alasta kymmenen prosenttia on vettä ja rannoilla puoli miljoonaa kesämökin omistajaa. – En anna painon nousta. Erkki keräilee myös Suomen järviä, aloitti suurimmasta, Saimaasta, ja 35 suurimman selkää on jo soudettu. Savolaisvene on luku sinänsä Kulkupeli on kiikkerä ja kulkijan itsensä rakentama. Kun puoliso eksyi kerran marjametsään, hän soitti Erkille, joka tuntee Espoon ja Kirkkonummen maastot kuin kotipihan. Järvireissut mukaan laskien hän soutaa vuodessa 5000 kilometriä. – Nivelystävällinen laji sopii myös vanhemmalle väelle, kun voi toimia istuen eikä liike ole raju. TeksTi: Päivi Puhakka • kuvaT: eeTu Linnankivi oka aamu kello kuusi, kun sanomalehti on luettu, Erkki Oikarinen lähtee kymmenen kilometrin reissulle. Soutukausi, noin 2000 kilometriä vuodessa, kestää kevättalvesta, joskus jopa helmikuulta, joulukuulle. ”Mitä näkyy?” mies kysyi ja neuvoi reitin vastauksen kuultuaan. Muita Suomen mestaruuksia on tullut yleisurheilun 1500 metrillä ja puuvenesoudussa. Alla on itse rakennettu vene ja hiljaisessa aamussa seurana merikotka ja joutsenet. ”Vesille venosen mieli” Aamu on tuulinen, kun Erkki Oikarinen (78) vetää ensimmäiset vedot Espoonjoen kotilaiturista kohti merta. Keulassa tuntuu, että jos ajatuskin kallistuu veneen emäpuun kohdalta pois, paatti alkaa kallistua. Miksi ei ihmiset souda. Soudussa käytetään monipuolisesti käsiä ja jalkoja sekä vatsaja selkälihaksia. – Merellä valitsen kiertosuunnan tuulten mukaan. Kun joki on jäässä, mies lähtee ladulle
Isä osti kuitenkin Urheilun kuva-aitan olympianumeron vuonna 1952. Talvella hän hiihti. askel 7–8/19 58 ~. simman pienen määrän vettä ja liukuu hyvin. Jokunen lohensoudussa Lapissa. Koulumatkakin taittui Hyrynsalmella soutaen Emäjokea pitkin. – Salaa menin kunnan urheiluohjaajan järjestämiin harjoituksiin ja voitin 11-vuotiaana tuhannen metrin juoksun alle 15-vuotiaiden sarjassa. Ompelutöillä ja kirnuvoilla hän maksoi poikien koulutusta. Nyt vapaat vedet on valjastettu ja reitillä on 11 voimalaitosta. – Kotitiellä pinkoessa matkin hänen uljasta juoksuaan. Vapaat vedet on valjastettu Airo sihahtaa välillä ruovikkoon, joka valtaa rantoja hurjaa vauhtia. Erkki rakentaa veneen parissa viikossa, 40–70 tunnissa, männystä, haavasta, lehtikuusesta tai vanerista. Nyt maa on noussut ja joki umpeutunut, kertoo Pro Espoonjoki -liikettä perustamassa ollut Erkki. Erkin isä oli itseoppinut kansanpelimanni, jonka mielestä urheilu oli turhaa. Aamuin illoin hän kulki Emäjoen yli lypsylle ja joskus iltasella söi leivänkannikkaa maaten keittiön lattialla, kun ei väsymykseltään pysynyt enää pystyssä. Leveämpi vene syrjäyttää suuremman vesimäärän ja kulku hidastuu. Pehmeää sydänpuuta ei voi käyttää. Nelilapsisen Oikarisen perheen isä oli metsätyönjohtaja ja viikot poissa kotitilalta. 11-vuotias Erkki katseli lumoutuneena kuvaa Helsingin kisojen 200 metrin voittajan, pikajuoksija Andy Stanfieldin tyylistä. – Ei tämä mikään välttämättömyys ole vaan jonkinlainen pakkomielle, Erkki Oikarinen nauraa soutuinnostustaan. Erkki niitä joskus niittää. Pojan piti taistella myös seudun tiukkaa uskonnollisuutta vastaan. – 1400-luvulla vesi oli neljä metriä korkeammalla ja Espoon keskustassa lainehti suuri Kirkkojärvi. – Kun toimin Espoon kaupungin opinto-ohjauksen lehtorina, kuljin joskus töihin kanootilla. Nyt on vaikea päästä melomalla läpi. Sinä aikana kaikki työt olivat äidin vastuulla. Samalla vakaus kärsii. Navettaa rakennettaessa hiekka soudettiin kilometrien päästä, opin tiilen teon eikä rakennustelineille nousu pelottanut. Maisemaa hoitamassa ja kaisloja polkemassa on myös lehmiä. Ennen Hyrynsalmen reitti virtasi vapaana. Soutaja ei hötkyile, vesi ja veneiNyt vapaat vedet on valjastettu. – Lapsuuden Kainuutakaan ei enää ole. Posti tuli pitkin Emäjokea Puolen kilometrin leppoisan jokisoudun jälkeen tullaan merelle, missä tuuli tarraa paattiin ja kyyditettävä paatin laitaan. Postimies toi taloihin Kainuun Sanomat soutamalla 15 kilometriä. – Oksaisuus ja kasvualusta vaikuttavat puun laatuun ja lopputulokseen. Keulasta ja perästä nouseva savolaisvene on luku sinänsä, liekö emäpuultaan kierompi muita. Kauimmainen on Splitissä Kroatiassa. ly ovat tuttuja lapsuudesta asti. – Isän poissa ollessa lasten piti ajaa halkokuormia ja karjalle heinää. Tällä joutuu tunnissa kymmenen kilometriä. – Tämä on yksinsoutuvene liikkuvalla penkillä, eikä ole tarkoitettu leppoisaan souteluun. – Tekemällä oppii ja kaikki haasteet voi ottaa vastaan, sanoo mies, joka on rakentanut 58 venettä
– Kehitin aikoinaan tavalliseen puuvenesoutuun liikkuvan penkin Tunturi-yhtiön kanssa. ~ 59 askel 7–8/19. Jostain lintukin aavistaa, ettei pesää liki lipuvasta soutumiehestä ole vaaraa. Pari viikkoa Erkki seurasi erään joutsenen taistelua. Virran varrella on monta tuttua. Merikotkat ehkä söivät. EspoonJoEllA Merikotkan reviirillä Yläpuolella leijailee merikotka. Aino Järnefeltin kadonnut aika Viimeiset vedot ohi vastapäisen tontin, jossa on nykyisin Ainonpuisto. Erkki vetää veneen ratapölkkyjen päälle rakentamalleen vinolle laiturille ja nappaa istuimen mukaan. Kerran katselin, kuinka kotka nousi ilmaan jänis jaloissaan, nousi ja laski painavan saaliin kanssa. – Se oli sairas eikä pystynyt lentämään. – Tänä vuonna näin viisi hautovaa joutsenta, mutta vain yhden poikueen selviävän. – Ennen muuta sydämeni on lyönyt valmentamiselle. Sääksiä, lokkeja, kaulushaikaroita, harmaahaikaroita ja peuroja. Saa olla luonnon keskellä rauhassa, omalla reviirillään eläinten reviirejä kunnioittaen. Sammaloitunut kivijalka muistuttaa ajasta, jolloin Aino Järnefelt (Sibelius) vietti nuoruudenkesiään nyt jo kadonneessa talossa. – Minä vain soudan ja ajattelen kaikenlaista; menneet ja sen päivän tapahtumat, maailman tapahtumat, luonto, sosiaaliset suhteet, oma mielentila, sää, kokemukset, mikä on henkinen ja hengellinen tilani. – Eilen tuijotimme hirven kanssa toisiamme, kun se seisoi 30 metrin päässä korvat hörössä, jalat vedessä. Aamut ovat kuulemma parasta aikaa, kun liikkeellä on mies yksinään tai jokunen kalamies kauempana. lEEnA oikArisEn valmistaman kukon ahvenet on saatu kotirannasta. Hän on ollut kirjoittamassa muun muassa suunnistajan käsikirjaa Suunnista luontoon sekä Nopeusvalmennus-kirjaa. Tuolla alajuoksulla se tarttui nokalla kaislaan ja kuoli. Monipuolisella uralla mies on toiminut SVUL:n koulutuspäällikkönä, Soutuliiton päävalmentajana ja Valmennuslehden päätoimittajana. Mitä on fyysisen ja psyykkisen puolen yhteistyö. Liekö savolaisvene emäpuultaan kierompi muita
– Herra on minun paimeneni – mutta kotona tuntuu välillä olevan toinenkin paimen, mies hymyilee. – Jäiden lähdettyä ensin nousee kuore, sitten särki, sorva, kolmipiikki, lahna ja ahven. Nyt jo pitkäksi venähtäneen kuusiryhmän Erkki istutti vuonna 1978. Viime keväänä jäihin putosi peura ja nuoremman pojan Ira-koira. Talvio on Kuressaaresta. Pienet saappaan jäljet jäällä Kotirannassa odottaa Leena Oikarinen (66), jonka kanssa on oltu samassa veneessä jo yli 40 vuotta. Miehensä lailla hän iloitsee luonnosta, sekä metsässä että kotipihalla. Ensin nousee kuore Pöydällä odottaa kotirannan ahvenista tehty kukko. – VaiKKa ikää tulee, ei elämänhalu ole kadonnut. Leena sai ongittua koiran rannalle, mutta peura hukkui. Monet kasvit ovat ystävien antamia. Kerran jalka humahti läpi ja pääsin pois vain Erkin avulla, Leena kertoo. Oikariset saivat kaksi poikaa, ja Erkillä on tytär ensimmäisestä avioliitosta. – Tapasimme Dipolissa kansainvälisen kestävyysvalmennuksen seminaarissa, jossa Leena oli tulkkina. Kylän pojat kertoivat seilanneensa joskus jäälautoilla pitkin jokea. Jään alla on voimakas virtaus. – Suuri varjelus oli myös silloin, kun lapset olivat pieniä ja eräänä aamuna huomasin pienet saappaan jäljet, jotka olivat kulkeneet sulan reunaa joen toiselle puolelle ja takaisin. Vaikka vähempikin riittäisi, Erkki on mukana. askel 7–8/19 60 ~. Leena toppuuttelee soutuhinkua ja Erkki Leenan monia vapaaehtoisryhmiä. Kilpaa he kehuvat toisiaan, mutta sanovat myös suoraan, missä kohden vähempikin riittäisi. Urho neuvoi nuoria ostajia ottamaan saunapuiksi ahtojäiden joelle kasaamia ajopuita. Katsojia oli paljon, mutta toin vielä käsirahan ja teimme kaupat. Suurella pihalla on kaunis, vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone, hoidetut kasvimaat ja somat kukkapenkit. Yhdessä Leena ja Erkki kesyttivät rantatontin. – Parasta on koti, perhe, luonto ja tavallinen elämä yläja alamäkineen, Leena Oikarinen sanoo. Luoja varjeli heitäkin. Leenan työmatkalta Tanskasta tuoma karhunlaukka on kotiutunut pihapuun alle. – Puutarha on rakas harrastus. Mansikat, parsat, valkosipulit ja perunat ovat hyvässä ojennuksessa. Tammet olivat tontilla valmiina. Nautin kevään vihreästä, kesän lämmöstä luonnonkukkineen ja syksyn kuulaudesta, Leena kuvaa. Leena tekee viikoittain myös käännöstöitä Open Doors -järjestölle. tärkeää on olla avoin uudelle, Oikariset sanovat ja ylläpitävät kykyä liikkua itsenäisesti, Erkki airoissa, Leena marjakoppa kädessä ja kasvimaalla. Kahvihetki kasvihuoneessa Yhdessä Leena ja Erkki kesyttivät tontin, jonka kaikki rakennukset Erkki on tehnyt. Kun olin vielä töissä, saatoin raskaan työpäivän jälkeen mennä juomaan kahvia kasvihuoneeseen. Arvaa kumpi oli elossa, Erkki sanoo. Tontti muistutti myös lapsuuskodin joenrantaa. – Heinäkuun lopulla 1977 huomasin ilmoituksen Lasilaaksossa olevasta rintamamiestalosta. Myyjät olivat Tyyne ja Urho, samannimiset kuin omat vanhempani. Kerran katiskassa oli kilpikonna ja toisen kerran ankerias ja minkki. – Ilmastonmuutos näkyy siinä, ettei joki jäädy kuten ennen. terveys on heille suuri lahja. Kun hän hakee jonkun tarinan alkua, Leena tietää, mistä on kyse ja täydentää. Joesta on saatu 13 eri kalalajia
Hän on aktiivinen myös Viron kielen ryhmässä ja hengellisessä piirissä. – Meillä on passiivinen halaus, jossa Leena nostaa käteni hänen olkapäälleen, Erkki nauraa silmät viirussa. – ”Paina meitä paremmin alas yksinkertaisuuteen. – Luin Raamattua, aloin käydä kappelilla kuorossa ja raamattupiirissä sekä Vivamon kursseilla. Käkisalmelta kotoisin olevan äidin tytär toimii vuonna 1855 perustetussa Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistyksessä. Turvaveneeksi saatiin armeijan vanha sota-alus. Perässä on myös peili, josta näkee reitin ja mahdolliset esteet. – Ja se, että hyväksytään myös muut, toisella tavalla uskovat. 40 vuodessa särmät ovat hioutuneet. Leena kertoo synkästä yöstä, josta tuli käännekohta. Hän sairastui muutama vuosi sitten vakavasti, ja saimme tyttären kanssa kulkea rinnalla ja olla saattamassa loppuun asti. – Että oppisimme, että on Isä, Jeesus ja Pyhä Henki. – Myöhemmin innostuin mukaan järjestämään Espoon keskiaikaiseen tuomiokirkkoon Pysäkkimessuja, joissa on kaikenikäisten hyvä olla. – Erkki nukkui ja minulla oli huoli läheisistä. – Kerran soudimme kirkkoveneillä Petroskoista Kisin saarelle. Tuli jano hengellisiin asioihin. Leena havahtuu. Vapaiksi kutsutut Erkki sanoo pohtineensa paljon Paavalin elämää luettuaan piispa Eelis Gulinin kirjan Paavali Tarsolainen. Hengellisetkin asiat ovat nyt yhteisiä. Aamuviideltä lähdettiin ja noin seitsemän tunnin kuluttua oltiin perillä. Leena alkoi ymmärtää, miten länsimainen sivistys, tiede, terveydenhuolto ja vaikkapa naisten asema perustuvat kristinuskoon ja kristilliseen ihmiskuvaan. Emme pysty sitä lakia täyttämään, mutta Henki tekee meidät eläviksi. Myös talo ja piha vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Rationaaliseksi koulutettu ihminen alkoi ymmärtää, että jokainen kelpaa Jumalalle sellaisenaan Kristuksen ristinkuoleman eikä oman hyvyytensä tai suoritustensa vuoksi. Erkki, muistinko kertoa, että menen Helsingin Raamattukouluun monimuoto-opetukseen. Olemme käyneet myrskyjä läpi ja opetelleet puhumaan. Viisimetrinen Vene on jokaista puuta – emäpuu, keula, perä, 16 kaarta 20 senttimetrin välein, laudat – myöten tekijänsä tuntema. – Olimme mukana kirkkovenesoudussa Porkkalasta Tallinnaan, jossa oli yhteinen jumalanpalvelus. – Olin aiemmin ”pakanakristitty”, joka koki Erkin tapakristillisyyden ja herännäistaustan ahdasmielisenä. Kun Kauklahden kappeli valmistui vuonna 2006, heräsin siellä uskoon. – Olemme molemmat kiinnostuneita uusista asioista... Erkin ilmekään ei värähdä. Kun makasin siinä kauhusta jäykkänä, mieleen kimmahti psalmin huuto: ”Syvyydestä minä huudan sinua Herra.” Tajusin, että kaikki tapahtuva on isommissa käsissä. – Tulemme myös erilaisista taustoista. Tämä on kristinuskon ydinasia. Kun pastori toivoi kappeliin lasten alttarikaappia, Leena alkoi sitä ideoida ja Erkki nikkaroida verstaassaan. Äkkiä itku ravistelee miehen hartioita. Kisin yhteisö ja kansanvälisen regatan purjealukset ottivat meidät juhlallisesti vastaan, Erkki kertoo. Tutustumaan syvemmin ristin suureen salaisuuteen…”, Erkki lausuu vanhan körttivirren sanoja ja sanoo, että uskoon täytyy päästä sisälle kuten musiikkiin. Äiti vei minua lapsena kirkkoon. Erkki teki ja lahjoitti soutuveneen Kosen ihmisten iloksi Pirittajoelle. Ja puolisoa on hyvä halata aika ajoin. synkkänä yönä tuli selvyys Erkki pyyhkii silmiään ja Leena nostaa kätensä miehen hartioille. Ja joki virtaa kotipihan reunassa. Hän on itsekin utelias uudelle, lukee joka päivä kirjoja ja lehtiä, mielessä ehkä edelleen postimies, joka Emäjoella lennätti laituriin Kainuun sanomat. Pastori Marja-Liisa Nokelaisen saarnat olivat niin valoisia ja rakkaudellisia. Tai ehkä suupielessä karehtii hymy. – Paavali koki dramaattisen kääntymisen vanhan liiton ihmisestä uuden liiton ihmiseksi. On riidelty ja sovittu. ~ 61 askel 7–8/19. – Olemme molemmat vahvoja persoonia, käyneet myrskyjä läpi ja opetelleet puhumaan. Viime torstaina hän kuoli, Leena kertoo. Meille syntyi laajennettu perhe, johon Erkin tytär, kaksi lapsenlasta ja ex-vaimo ovat alusta alkaen kuuluneet. Ja joki virtaa Oikarisia yhdistää myös virolainen ystävyysseurakunta. – Kuolemallaan Kristus uudisti meidät vapaiksi lain kirjaimen alta elämään armosta. Miten usko olisi voinut syntyä, ellen olisi tästä kuullut. Siitä se lähti, ratkaisevaa oli avoin mieli
Jos voit, tee se, jos et, kirjoita asia vaikka lappuselle ja ota se esille, kun voit tehdä jotakin. Aloita lempeästi. rukous pirjo kantala • tuomaspappi Ajatuksia rukouspyynnöistä Huolimöykky TyTTäresi kamppailee jaksamisen ja uupumisen välillä. Hän on ”kaikkivaltias” ja hänen keinonsa ovat rajattomat. toivottavasti olette saaneet kaiken sen avun, minkä lääkärit ja lääkkeet voivat antaa. Aina sen ei tarvitse olla äänten puuttumista. uskomme, että jumalan hyvä tahto tapahtuu. Ympärillä voi olla luonnon ääniä tai liikenteen melua. Yritämme usein voimiemme äärirajoille ennen kuin meissä on tilaa ulkopuolelta tulevalle avulle. Voin kuulla Jumalaa hiljaisuudessa. sydän HuuTaa piTkä ja rakas, 60 vuotta jatkunut avioliittosi on päättynyt miehesi kuolemaan. Kukaan ei voi pitemmän päälle olla onnellinen, ellei hän kosketa sielunsa syvyyteen kätkeytyneitä hengellisyyden lähteitä. Pysähdy sen äärelle ja mieti, voitko juuri nyt tehdä asialle jotakin. joskus käy niin, että pois lähtevän elämä hiipuu ja Hiljaisuus on rukous Hiljaisuudesta rakennan kotia, paikkaa, jossa voin koskettaa sisimpäni herkkiä ja salaisia asioita: kaipausta, pelkoa, vaille jäämistä tai rakastetuksi tulemisen iloa. Kuuntele hiljaisuutta, joka on tavanomaisten äänten takana. Sitä mikä on tärkeää ja totta. sisäisen huolen ja pahan olon saat jättää jumalalle. Jos ihminen jatkuvasti pakenee omaa kotiaan ja on lukittuna ulos omasta hengellisestä yksinolostaan, hän lakkaa olemasta persoona.” Tarvitsen tilaa kääntyä sisäänpäin. Mene puistoon tai metsään. rukoilemme hyvän jumalan apua tyttärellesi ja hänen lapsilleen. Huoli lapsista ja työpaikasta on jatkuva. Huoli ja hätä välittyy kirjeestäsi. Hiljaisuudessa saan palata todellisen itseni ja sisäisten voimavarojeni luo. Yrität tukea tytärtäsi, mutta omat voimat ja keinot uhkaavat loppua ja tarvitsette nyt huolimöykkyyn kaikkivaltiaan apua. paha migreeni laukaisee paniikkikohtauksen, ja silloin elämän kaikki pelot ja möröt hyökkäävät päälle. Voin kohdata itseni oikeasti ja syvästi hiljaisuuden avulla. kerrot viestissäsi, että silmäsi ovat kipeät paljosta itkemisestä, ja syytät itseäsi nyt siitä, että et ollut miehesi vierellä hänen kuolinhetkellään. syyttelyn sijasta kannattaa nyt muistella yhteisiä onnellisia hetkiä. Lähde hiljaisuuden matkalle itsesi ja tunteesi hyväksyen. Vaikka elämä hyörii ympärillä, voin hiljaisuudessani kuunnella sisäisiä ääniä. Jos jokin ajatus vaivaa, älä työnnä sitä väkivalloin pois. askel 7–8/19 62 ~. Kuuntele, missä kohdassa sinussa on hiljaisuus. Istahda ja rauhoitu. KuunT rappistimunkki ja kirjailija Thomas Merton on sanonut kauniisti: ”Ihmisten maailma on unohtanut hiljaisuuden ilot, yksinäisyyden rauhan, jota täyteläinen ihmiselämä edellyttää. Kuuntele hetki hengitystäsi
saan olla rauhassa, juuri sitä mitä olen. (Marjaana Kanerva, Rukousten kirja arkeen ja juhlaan, Kirjapaja 2012) Kiitos läsnäolostasi tässä hetkessä, Herra. ~ 63 askel 7–8/19. hän voi lähteä juuri silloin, kun toinen ei ole vierellä pitämässä kiinni. Olet kanssani, olen sinulle tärkeä. Opeta minut tuntemaan sinut, Jumala. Sisäisessä hiljaisuudessa saamme nauttia Jumalan läsnäolosta joka hetkessä. Tässä olen Jumala, hiljaa edessäsi. lähetä pyyntösi sähköpostilla osoitteeseen askel. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Rukouspyyntöni: pyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Lohdutusta suruusi! tele silloinkin, kun huomaat ajatuksesi karkaavan hiljaisuudesta hälyyn. Auta minua näkemään, mitä sinä haluaisit näyttää minulle, kuulemaan, mitä sinä haluaisit sanoa minulle, tuntemaan, että olet luonani, lähelläni. Kaikki yhteiset vuodet olitte yhdessä lukeneet Isä meidän -rukouksen iltaisin. Ehkä mikään ei tyydytä meitä täysin, ennen kuin opimme nauttimaan Jumalasta ja hänen läsnäolostaan. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Se oli mitä parhain hyvästijättö ja samalla siunaus hänelle. On ikään kuin helpompi irrottautua ja lähteä. Kiitos läsnäolostasi tässä hetkessä. Käsittelemme viestit luottamuksella. Voimme iloita kesästä ja elämästä. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Luit sen jälleen miehellesi viimeisinä päivinä ja hän vastasi siihen ”Kiitos”
Kuten pienenä Lucia-neitona, joka luokan äänestyksessä sai vain yhden äänen – omansa. Oikeiden ja väärien tyttöjen välille vedettiin 1970-luvulla rajaviiva. Se palkitsee. Musertavat sanat Yhdeksänluokkalaisen matka Yhdysvaltoihin oli toivoa täynnä. Aina vaan vanhapiika V anhapiika! Sana seuraa Malinia joka puolelle lapsuudesta lähtien. Kirjailija Malin Lindroth kuvaa itseään tytöksi, jolla oli hammasraudat ja vallattomat hiukset kuin pitkäkarvaisella marsulla. – Kaikki kuitenkin vakuuttivat minulle, että saan vielä kokea romantiikkaa, suuren rakkauden. Asia, jota pakenin kotoa, Ruotsalainen kirjailija Malin Lindroth on kirjoittanut kirjan yksin elämisestä maailmassa, jossa parisuhde on ympäristön luoma luonnonlaki. Näin nuori Malin halusi uskoa. Maailma tulee avautumaan. TeksTi: Mari Vainio • kuVaT: eeTu LinnankiVi askel 7–8/19 64 ~. Vastaan tuli kuitenkin ainutlaatuisen häijy nainen, joka suolsi nuoren, 16-vuotiaan tytön päälle syvän halveksunnan ja iski sanoillaan jo aiemmin avattuun haavaan: ”But don´t you worry honey! Nobody will want to date you!” (Älä huoli kulta! Kukaan ei koskaan halua seurustella kanssasi!) – Nainen vahvisti näillä sanoillaan sitä tunnetta, joka minulla oli ollut jo aiemmin. – Se oli hyvin musertavaa, koska viesti tuli aikuiselta ihmiseltä, johon uskoin voivani luottaa. – Jälkeenpäin katsottuna tuntuu kuin vanhanpiian elämäni olisi saanut alkunsa juuri siitä kokemuksesta. Luottamus elämään ja rakkauteen katosi. Ja samalla se pieni tyttö oli surkea niissä asioissa, joissa tytön oletettiin olevan hyvä. Jo kolmannella luokalla pieni Malin tiesi olevansa erilainen, olevansa viivan väärällä puolella
– Pahimmillaan sairastut siitä, että yrität huomioida enemmän muita kuin itseäsi ja kontrolloit jatkuvasti itseäsi ollaksesi hyväksytty ja rakastettu. Riittääkö, että tuntee elämänsä merkitykselliseksi. ~ 65 askel 7–8/19
– Ehkä kirjani yksi peruskysymyksistä onkin se, voimmeko elää naisina miesvallan ulkopuolella. Malin kertoo kuulleensa sanan niin monta kertaa eri sävyillä ja eri yhteyksissä, että siitä on tullut jo osa omaa persoonaa. – Tärkeintä on mahdollisuus voida ilmaista itseään vapaasti ilman, että täytyy mielistellä tai pelätä toisia. Kerran jopa kihloissa, monta kertaa umpi-ihastunut, jopa huumaantunut vastaan tulleeseen mieheen. Yksin eläminen on häpeä, jota pitää selittää. – Rakkaus ei ollut minulle milloinkaan siellä, missä sen väitettiin olevan. Kuinka paljon miesten valta ja ajatukset vaikuttavat meihin. – Pahimmillaan sairastut siitä, että pyrit tekemään kaiken oikein muitten odotusten mukaisesti ja unohdat oman todellisen luontosi. En käsittele kirjassa sitä, miksi asiat ovat tapahtuneet, vaan enemmän sitä, mitä olen niiden kautta ymmärtänyt. Näin on aina. Aina ei elämä mene kuitenkaan suunnitellulla tavalla. – Kaksin olemisen rakkaus on yleisesti ottaen ainut vastaan tuleva ilmaisu todelliselle rakkaudelle, Malin Lindroth sanoo. Hyvällä polulla kohti vapautta Tällä hetkellä Malin Lindroth pitää itseään vapaana ympäristön vaateista. Ainakin hän on tajunnut sen, että unelmat joskus murskaantuvat, mutta kaikki järjestyy. Vapaudessa saa olla oma itsensä, liikoja yrittämättä tai pinnistämättä. Kaksin olemisen rakkaus Vanhapiika totisesti usein unohtaa itsensä. Se selittää myös rakkauden omaa itseään kohtaan. askel 7–8/19 66 ~. Vapaus on yksi Malinin elämän tärkeistä sanoista. Vanhanpiian suudelma Tässä maailmassa me haluamme, että meitä on kaksi, meitä pitää olla kaksi, aina kaksi. En halua avata koko elämääni. Oma elämä miesvallan alla Juuri tuo pieni sana on vienyt kirjailijan ajattelemaan miesvaltaista maailmaa, joka tuntuu määrittelevän naisen – ja laittaa naiset määrittelemään itseään ja toinen toistaan. Ja kyllä, kyllä Malin kertoo rakastuneensa, olleensa välillä toinen niistä kahdesta. Tuntui, että ihminen on aina toisensa peili. Ei Malinin Mielestä yksin oleminen ei Jumalan läsnäolossa ole kuitenkaan täydellistä yksinäisyyttä. heitettiin uudestaan päälleni, Malin Lindroth kertoo. Malinin mielestä nainen elää joka päivä miesvallan alla tässä maailmassa – ja yrittää siitä huolimatta tai sen kanssa luoda itselleen omanlaisen elämän. – Valitsin kirjaani muutaman kokemuksen, joita halusin käsitellä. Haava vetoaa haavoittamaan lisää – toisen haavan kautta. Kaikki järjestyy Lapsuudestaan Malin ei enempää puhu. – En täysin, mutta olen hyvällä polulla sitä kohti, hän pohtii. Vapaus-sana liittyy kiinteästi itseilmaisuuni. Rakkauden muoto on vain ollut usein yllättävä ja kova. Pahinta on se, että ihminen elää itseltään piilotettua elämää, elämää muiden arvojen kautta. Jos et itse kunnioita itseäsi, et saa kunnioitusta muilta. Mutta sitä oli. Vielä tänäkin päivänä vanhapiikuutta saa usein kantaa henkilökohtaisena epäonnistumisena. Liian usein vastassa on ollut sana ”Ei”. – Näin ainakin ympäröivä kulttuurimme haluaa meidän uskovan
– Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea. Aina ei ole vain kyse minusta ja minun tarpeistani vaan myös muista, koko elämästä. – En osannut asettua Hänen lähelleen. – Palveleminen pitää sinut nöyränä. ”Kuinka saatoit edes silmänräpäyksen verran uskoa.... Nuorena olin sisältä hyvin vihainen, mutta en näyttänyt sitä ulos. Riittääkö, että tuntee elämänsä merkitykselliseksi ja on rauhassa itsensä kanssa. Se ei liene kovin moderni asia. Koen sen suurena siunauksena. Jossain muussa kulttuurissa kirjasta olisi tullut täysin erilainen. Todelliset suudelmat oli varattu muille. Et sinä. Vapaaehtoistehtävän, kirjan ja koko maailman äärellä Malin Lindrothille yksi elämän tärkeimmistä asioista on palvella Jumalaa ja muita ihmisiä. – Vanhapiika ei elä miehisen maailman ulkopuolella. Kirjassaan Malin Lindroth kertoo muiston, jossa mieskuoro laulaa kuolinmessua kuin hänelle suhteen päättymisen jälkeen. – Kyllä, Jumala on osa jokapäiväistä arkeani, vaikka en halunnut tuoda asiaa esille kirjassani. Juuri hiljaisuudessa, syvässä äänettömyydessä Jumala puhuu eniten. Yhä edelleen naiset elävät tavalla, jonka he uskovat miellyttävän miehiä. tuisi edes kokemaan sitä, mitä me usein koemme. Olin usein Jumalalle vihainen. Et sinä. Et sinä. Onko onnellisuudessa kyse vain päätöksestä olla onnellinen – tai täytyykö olla onnellinen. Yksinäisyyden kehässä Näitä kokemuksia Malin sanoo kuulleensa usein Ruotsin luterilaisen kirkon Auttavassa Puhelimessa, jossa hän on tehnyt vapaaehtoistyötä. ~ 67 askel 7–8/19. Oman kokemuksensa kautta ja historiaankin viitaten Malin pitää vanhaapiikaa ensi kädessä auttajana, tukijana, jonkinlaisena varastona, jota mies voi käyttää muun elämänsä rinnalla. – Pahoinvointimme lähtee paljolti siitä, että emme ole kosketuksessa oman vihamme kanssa. Ja viha jos mikä on tärkeä tunne. Et sinä.” Ei torjutuksi tuleminen ollut Malinille pahinta. Tällä hetkellä Malin sanoo olevansa hyvin onnellinen elämässään. Silloin suhde tuntui monimutkaiselta, etäiseltä. Malinin mielestä naisen roolit, oma olemus ja elämäntapa kumpuavat miesten kautta. – Opin paljon elämästä sen tehtävän kautta. – Aluksi ajattelin, että Puhelimessa joutuisi kokemaan hyvin dramaattisia hetkiä, tunteiden paloa. – Uskon, että tämän roolin me vanhatpiiat mieluusti myös itse annamme itsellemme. Eniten siinä sai kuitenkin kosketuksen syvään, pakahduttavan hiljaiseen yksinäisyyteen, jonka kehä voi jatkua vuodesta toiseen. Hän yrittää elää siinä maailmassa, joka on luokitellut hänet arvottomaksi. Onko Jumala osa Malinin elämää. Mutta tuoko rakkaus onnea. Oma olemus ja elämäntapa kumpuaa sieltä. – Vihaisuus on tärkeää rajanvetoa. – Romanttinen rakkaus on läntisen maailman malli. Jumala on osa arkeani Siunaus, blessing. Länsimaista romantiikkaa Kaiken takana elämänvalintoja vahvistaa niitä ympäröivä kulttuuri. Minulla on vahva, omanlaiseni suhde Häneen. Piti vain osata lähteä, ja jättää läheisyys ja hoiva taakse – hoiva, joka sekään ei aina ollut todellista. Mutta vastapuolen vastaus on aina ollut tuo karmaiseva ”Ei”. Vihan kautta emme ehkä naisina jouOlen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea. – Jokin osa elämästäsi, jokin osa päivästäsi pitäisi olla omistettu palvelemiselle. Huoran ja madonnan jälkeen Malin kuvaa vanhaapiikaa elämän kolmanneksi naistyypiksi huoran ja madonnan jälkeen. Jumala on ollut Malinin elämässä nuoresta saakka. Yksin oleminen ei Jumalan läsnäolossa ole Malinin mielestä kuitenkaan täydellistä yksinäisyyttä. Siinä sain olla todellisen elämän äärellä. Vanhallepiialle riitti vanhanpiiansuudelma, ei liian läheinen tai syvä. Kuulostelen englanninkielisessä haastattelussa sanaa ja palaan sen äärelle. Kuinka edes ajatella mitään sellaista. Malin myöntyy auliisti siihen, että hänen ajatuksensa olisivat erilaisia, jos hän ei olisi elänyt elämäänsä pohjoismaalaisena naisena Ruotsin Göteborgissa. hän rakkauttaan ole itse pantannut
Viljansiemen itää, kasvaa, tekee tähkän ja tuleentuu. Sitten se korjataan. Sieltä jäi mieleen erityisesti viljantähkien paljous hautakivissä. Viljan näkeminen vertauskuvana on siis enemmän kuin luontevaa. Toisaalta viljantähkä on vanha ihmiselämän vertaus ja toimii yhtä hyvin etelän isojen kaupunkienkin hautausmailla. Ilman leipää ihminen ei selviä. askel 7–8/19 68 ~. 8,5 pt /10,1 pt Pt sans bold. 8,5 pt /10,1 pt Pt sans bold. Vilja leivän lähteenä on kaikkien tiedossa. Tästä kasvaa sekä ihmisyksilön maallisen vaelluksen vertaus että laajempi, ihmisyhteisöä ja koko ihmiskuntaa koskeva näky: korjuuaika on tuleva – jyvät erotetaan akanoista. Viljantähkän saarna AlAston poikA eli sielu leijailee kohti taivasta viljantähkä eli eletty elämä käsissään. teksti & kuvat Olli seppälä hautausmaakävelyjä › osa 4 kuvateksti olisi näin tai näin. K ävin kesän kynnyksellä Siilinjärven hautausmaalla Pohjois-Savossa. kuvateksti olisi näin. Tähkät kertoivat toisaalta siitä, että oltiin perinteisellä maanviljelysalueella, jolloin viljantähkään ja satoon liittyvä symboliikka on ollut tuttua ja jokapäiväiseen elämään liittyvää kuvastoa. Sadonkorjuu on paitsi yksilön elämän lopun Hautakivien yksi tavallista symboleista on viljantähkä, yksilön ja yhteisön elämän vertauskuva. Myös yksi tämän jutun kuvista on otettu siellä
Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Viljantähkä on varsin tavallinen vertauskuva hautamuistomerkissä. 8:5–8), joka kylvi siemeniä erilaisille kasvualustoille, on tunnettu ja käytetty kielikuva hengellisestä kasvusta. Symbolina sitä ei voi pitää modernina, mutta sitäkin puhuttelevampana. Hyvävoimainen, tuulessa tähkien painosta aaltoileva laiho on menestyvän yhteisön kuva. Vertauksessa ei sanota, minkä kasvin siemenistä tarkkaan ottaen on kyse, mutta viljakasvista arvatenkin – niin se on perinteessä ymmärretty ja taiteessa kuvattu. Jumalan jylhää tahtoa alleviivaa sirppi, joka joskus saattaa liittyä hautasymboliin. Risti ja sirppi Hautamuistomerkkien viljantähkät ovat hautausmaillamme varsin tavallisia. Monille varttuneemmille suomalaisille nisunjyvä onkin tuttu vanhasta raamatunkäännöksestä ja erityisesti Johanneksen evankeliumista (12:24): ”Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.” Jeesuksen kertoma vertaus kylväjästä (Luuk. 13:30 ~ 69 askel 7–8/19. Oli viljalaji mikä tahansa, aina on kyse samasta asiasta, ihmiselämästä. Mutta vehnä korjatkaa aittaan.” Matt. Usein symbolikuva on tunnistettavissa vehnäksi, joskus rukiiksi tai ohraksi, harvemmin kauraksi. Usein tähkät myös liittyvät ristiin, mutta eivät aina. Jumala antaa kasvun ja hänen päätettävissään on myös korjuun aika. usein se on liitetty ristiin: vainajan elämän toivo on kristuksen lunastustyön varassa. Vanhassa raamatullisessa suomenkielessä vehnästä käytettiin sanaa nisu ja puhuttiin nisunjyvästä. Viljantähkä hautakivessä on kaunis kuva elämästä, ehkä hieman kohtalonomainen. Tuleentunut viljantähkä on lopullisuuden ja elämän kierron vääjäämättömyyden symboli. Viljantähkä hautakivessä on kaunis kuva elämästä, ehkä hieman kohtalonomainen. ”Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. myös maailmanlopun vertaus. Yleensä silloin tarkoitetaan vehnää, vaikka noin 2000 vuotta sitten Lähi-idässä tunnettiin muitakin tärkeitä viljelykasveja. nisunjyvän kuolema Raamatussa puhutaan monessa kohdin viljasta. Viljantähkää ei välttämättä enää löydä uusista hautakivistä. Tavallisesti viljantähkiä on kaksi tai kolme, joskus useampia tai jopa kokonainen lyhde. Risti kertoo, että vainaja on laittanut toivonsa Kristuksen pelastustyöhön, ei suinkaan korjuutyöhön
Henttinen ei kuitenkaan tavoittele erikoisuutta. Hän esittelee kotinsa, jossa on tilaa myös hartaudelle. Minulla ei ole mitään kaavaa hiljentymiseen. – Jos miespuolinen rock-tähti kuten Mike Monroe meikkaa, sitä ei pidetä erikoisena. Nykyään Vesilahti on melkein kuuluisampi kirkkoherrastaan kuin historiastaan tai peurastaan. Kodin keskus on alttari, jossa Jeesuksen ja Neitsyt Marian kuvien lisäksi on peili. – Ihmiset tunnistavat aitouden hyvin helposti. Värikkäästi pukeutuva ja näyttäviä koruja käyttävä Henttinen erottuu suurestakin joukosta. Vesilahden legendat 2000-luvun alussa kirkkoherra Henttinen on liittynyt Vesilahden legendojen joukkoon. Kodin keskus on alttari Harri Henttisen koti on, kuten asukkaansa, värikylläinen ja persoonallinen. Jos pappi, joka on mies, meikkaa, sitä pidetään outona. Laukon kartanon mailta karannut peurakanta on levinnyt Vesilahdelta eteläiseen Suomeen metsästäjien iloksi ja autoilijoiden harmiksi. Ääni sopii hyvin hämäläiseen, Tamperetta lähellä olevaan Vesilahden seurakuntaan. Hiljennyn kotona usein hartauteen. Sain osakseni yhä suurempaa pilkkaa. Henttinen pitää viihdemaailman idolinaan muun muassa David Bowieta. Kodissa kiinnittää huomiota myös Henttisen puolijalokivikokoelma. Pappilan matala kynnys Harri Henttinen pitää kotonaan hartauksia myös ystävilleen ja kutsuu toisinaan seurakuntalaisia ”Sohva ja nojatuoli -kirkkoon”. TeksTi: Aleksi AhTolA • kuvAT: hArri NurmiNeN P uhelimessa Harri Henttisen ääni on rauhallinen ja ystävällinen. Henttisen kodin sisustus liittyy monella tapaa Henttisen kutsumukseen. En ymmärrä miksi. Meikkaahan Mike Monroekin Henttinen ei itse pidä tapaansa meikata kovin erikoisena, mutta myöntää sen olevan persoonallista. Uudempi kuuluisuus on alkuaan pohjoisamerikkalainen valkohäntäpeura eli ”Laukon peura”. Päätin olla sellainen kuin olen. Alttarissa on peili muistuttamassa, että ihminen on Jumalan kuva. Henttinen ei pidä saunomisesta, joten sauna on varastona. Paikkakunta on aiemmin tunnettu Laukon kartanon historiasta ja Kurjen aatelissuvusta. Vesilahden persoonallinen kirkkoherra Harri Henttinen (54) on pelkäämättä oma itsensä. Paikkakuntalaiset kutsuvat paimentaan tuttavallisesti ”Kirkko-Harriksi”. Hän on oma itsensä. – Koti on minusta pyhä paikka. Ulkoisesti asunto on melko vaatimaton, vain muutaman huoneen kokoinen, ja sijaitsee paikallisen rivitalon kellariosassa. – Hyödynsin kiinnostustani jalokiviin ja järjestin kirkkoon jalokivimessun, Henttinen kertoo. Pehmokaritsa ja enkelipatsaat sisältävät selkeää uskonnollista symboliikkaa. Aiemmin asunnossa ovat olleet paikallisen pankin saunatilat. Yhteisenä kokoontumispaikkana toimivaa perinteistäkään pappilaa HentKirkko-Harrille koti on pyhä paikka askel 7–8/19 70 ~. Koulussa yritin hetken olla kuin muutkin pojat ja tykätä jääkiekosta sekä muusta sellaisesta. Olin koulukiusattu
– On tärkeää pohtia sitä, kuka minä olen. – Näen kirkon tulevaisuuden valoisana, kunhan vain pidämme kynnyksen matalana. Hän on ideoinut vanhaan pappilaan kerran viikossa järjestettävän avointen ovien hetken. – Jokainen saa tulla omana itsenään kahville. Pyrimme toimimaan mahdollisimman matalalla kynnyksellä. tinen ei ole hylännyt. – Näin itseni kanssakulkijana, en opettajana. kirkon tulevaisuus on valoisa Kirkon jäsenmäärä on laskenut tällä vuosituhannella. ~ 71 askel 7–8/19. Uskonasioista ei ole pakko puhua. Jotkut ovat hirvittävän kesToisinaan Harri Henttinen kutsuu seurakuntalaisia ”Sohva ja nojatuoli -kirkkoon”. Hän kertoo kutsumuksensa kirkastuneen näyn muodossa hänen opiskeluaikanaan. Asiaan vaikuttaneet kohut eivät Henttisen mukaan näy käytännön seurakuntatyössä, joka on käytännön sielunhoidollista työtä. Kannatan erilaisuuden hyväksymistä Raamatun hengessä, Hentinen sanoo ja pyrkii itse olemaan helposti lähestyttävä, kuunteleva ja arjessa läsnä oleva pappi
Myös muut kuuluisuudet, kuten Klaus Kurki, olivat saaneet omat nimikkopizzansa. Kuka minä olen. Olin aina kiinnostunut tyttöjen jutuista. – Nykyään puhutaan sukupuolisensitiivisyydestä. Miten kirkkoherra tulee toimeen paikkakunnalla toimivien erilaisten herätysliikkeiden edustajien kanssa. Vesilahden Laukon kartanosta on kotoisin esimerkiksi Suomen viimeinen katolinen arkkipiispa Arvid Kurki (n. Tärkeämpää, olisi pohtia sitä, kuka minä olen. Hän pitää itsetutkiskelua ja mietiskelyä tärkeänä. Sydänlakanoiden päällä oli luonnollisesti pakko pitää armeijan ruudullista päiväpeittoa päivisin. Vasta murrosiässä, kun romanttisia tunteita alkoi puhjeta, aloin pohtia asiaa. Yrittäjä kysyi, mitä pizzaan laitetaan. Nuoruudessani 70-luvulla ei puhuttu sellaisista asioista. Jopa armeijassa, jossa Henttinen toimi sotilaspappina, hän uskalsi olla oma itsensä. Sanoin: ”Herra vääpeli, tarvitsen sellaiset.” Sain pitää lakanat, kertoo Henttinen. – Ehkä se oli muiden teologien taholta solidaarisuutta, ettei lähdetty kilpailemaan, sillä olin asunut paikkakunnalla jo pitkään, kertoo Henttinen vaatimattomasti. Siitä nousi kohu, ja vääpeli kysyi, miksi minulla on sellaiset. Harri Henttinen tekee mielellään yhteistyötä kunnan kanssa. Olen ollut yhdessä kunnan kanssa esittelemässä Vesilahtea ja kertomassa, että täällä on edullisia tontteja ja hyvä elää. Hän arvostaa vesilahtelaista käsityöläistaidon perinnettä, jota edustavat hänen kotonaan monet lasija keramiikkaesineet. Laitoin palveluksen loppupuolella sydänlakanat petiin. 1465 –1522). Henttinen saapui seurakuntaan vuonKuka. Kirkkoherra HaRRi Henttinen PaPPisviHKimys: vuonna 1989 sotilasaRvo: reservin alikersantti aviosääty: poikamies , jolla on lapsuudenkodissa äidin luona asuva kilpikonna RuoKavalio: vegaaninen Mikä. – Pidin sitä kunnianosoituksena. Se on mielestäni hyvä asia. Taitaa olla niin, että persoonallinen kirkkoherra hyödyttää Vesilahtea myös maallisissa asioissa. Nyttemmin pizzeria on lopettanut, mutta Kirkko-Harri on edelleen seurakuntalaisten suosiossa. Edelleen Vesilahdella elää käsityöläisiä. Akaa), Pirkkalaan, Urjalaan ja Lempäälään na 1995. vesilaHden seuRaKunta Osa Tampereen hiippakuntaa Osa Kangasalan rovastikuntaa Noin 3500 seurakuntalaista Itsenäinen seurakunta ainakin vuodesta 1346 Vesilahdesta on liitetty alueita Nokiaan, Viialaan (nyk. Useimmiten se kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin Henttisestä. – Oli positiivinen tunne, kun Tuomas Hirvonen tuli esittäytymään. Koen, että minulla on myötäelävää kokemusviisautta. Kirkkoherran nimikkopizza Paikallisessa pizzeriassa oli hetken kirkkoherran mukaan pizzakin, ”Kirkko-Harrin houkutus”. Eräs seurakuntalainen kuvaa Henttisen kotiutumista seuraavasti: ”Henttisen ilmestyminen maalaispitäjään aiheutti kohahduksen. Nopeasti myötätuntoinen Henttinen voitti ihmiset puolelleen. – Aina joskus tulee kirje, jossa uhataan helvettiin joutumisella, sanoo hän lyhyesti. Sitä, että ihminen määrittelee itsensä ainoastaan työn ja suoristusten kautta. kittyneitä opillisiin kysymyksiin. – Armeijassakin, jota pidetään kovana miesten kouluna, koin yllättävää suvaitsevaisuutta. Kirkko-Harri on harvoja ihmisiä, joita itse fanitan.” Vuonna 2008 järjestetyssä kirkkoherran valinnassa Henttinen oli ainoa ehdokas. Kirkko-Harri on rakastettu Harri Henttinen on omassa seurakunnassaan hyväksytty omana itsenään, ja jopa enemmänkin: hän on suorastaan rakastettu. Henttinen on ihminen, josta melkein jokaisella on oma mielipide. – On surullista, jos joku löytää itsensä vasta vanhana. yhteinen tontti Pienellä paikkakunnalla kirkon ja kunnan välit ovat hyvät. Ruutua ja sydämiä intissä Harri Henttisellä kesti aikaa löytää oma itsensä. Nykyinen Vesilahden kirkko on vuodelta 1802. – Käyn paljon eri herätysliikkeiden tilaisuuksissa, ja täytyy sanoa, että kohtaan sielläkin aivan ihania ihmisiä. Seurakunnan pitkä historia ulottuu keskiajalle. Noudatan vegaanista ruokavaliota, joten siitä tuli kasvispainotteinen. Henttinen on aina ollut kiinnostunut kaikesta esteettisestä. Murrosiän koulukiusaamiskokemusten voittamisen jälkeen Henttinen on ollut vahva identiteettinsä kanssa. Se ei ole itseäni varten. Seurakuntalaisia Vesilahdella on noin 3500. – Minä olen olemukseltani androgyyni: fyysisesti mies, jonka sisällä asuu nainen, hän sanoo. Pidin nimeä ”houkutus” ”kiusausta” parempana. Joskus kirkkoherralle tulee vihapostia, mutta useimmiten muualta kuin omasta seurakunnasta. Hän vaikutti modernilta ja raikkaalta, kertoo Harri Henttinen. Viime vuonna Vesilahden kunnanjohtajaksi valittiin yllättäen vain 32-vuotias Tuomas Hirvonen. Vierastan suorituskeskeistä arvomaailmaa. – Joku voi ehkä kysyä, miksi seurakunta tekee niin paljon yhteistyötä kunnan kanssa, mutta minusta se on tärkeää. seurakunnan pitkä historia Vesilahden seurakunnassa työskentelee kirkkoherran lisäksi seurakuntapastori, kanttori, diakoniaja perhetyöntekijöitä, nuorisotyönohjaaja, toimistonhoitaja, seurakuntamestari, emäntä-vahtimestari, kiinteistötyöntekijä ja hautausmaatyöntekijä. Henttinen kannustaa pohtimaan omaa minuutta. – Seppä Lindin takomissa hautaristeissä on ihania ammatteja, kuten silittäjätär, kertoo Harri Henttinen. Vesilahden imago lienee Harri Henttisen ansiosta modernimpi kuin monen muun kunnan. ~ 73 askel 7–8/19
Ainesten annettiin muhia hetken, sitten syötiin hyvällä ruokahalulla. Kotiin palattiin usein vasta illansuussa, ja jokaisella oli silloin jo kova nälkä. Maidon voi korvata vaikkapa manteli-, kookostai kauramaidolla, jos tavallinen maito ei sovi. Lisää makua saa esimerkiksi ripauttamalla mukaan kardemummaa. Uskon, että tällainen mustikan ja rukiin liitto maistuisi nuorisollekin. Iltaruoaksi tehtiin mustikkamöllyä tai kuten karjalainen isäni tätä ruokaa kutsui, mustikkaliivaa. TeksTi ja kuvaT: Maija H. Käyn yhä edelleen samassa metsässä mustikassa kuin lapsena. Mustikan ja rukiin liitto Tämän päivän suosikkeja ovat erilaiset smoothiet. Paavilainen K un olin lapsi, meillä oli tapana lähteä mustikkaan koko perheen voimin. Nyt odottelen taas innolla mustikkasadon kypsymistä. Sitten lisättiin kuutioituja ruisleivänpaloja, sokeria ja maitoa niin, että kaikki peittyi. Terveellisen smoothien saat surauttamalla sauvasekottimella maidon, mustikat, sokerin ja ruisleipäkuutiot (kuoret pois) tasaiseksi juomaksi. Mustikkaliiva oli helppo ja nopea valmistaa. Ensin survottiin paljon tuoreita mustikoita kulhon pohjalle. kesäherkku askel 7–8/19 74 ~. Ja iltaruoaksi teen makoisaa mustikkaliivaa. Karjalainen isäni kutsui sitä mustikkaliivaksi. a. Lapsuuteni makumuisto Kun mustikat kypsyvät, lähden samaan metsään, josta marjat haettiin lapsuudessani helppoon herkkuun. Jos marjoja oli paljon, metsässä oltiin kunnes astiat olivat täynnä. Siis samat ainekset kuin liivassakin, mutta vähän eri muodossa. Valkoisen sokerin tilalla voi käyttää vähän terveellisempää ruokosokeria tai intiaanisokeria. Savolainen äitini kertoi, että hänen kotonaan perinteinen mustikkamaito syötiin aina ruisleivän kanssa
J uhannuksesta mökkikausi käynnistyi toden teolla. Ulkoisesti ehkä eroaa, mutta tilanteet ja ihmisten väliset tunteet ja suhteet ovat niin samoja. Juhannussunnuntaina starttasi myös kymmenosainen ruotsalainen komediasarja Tervetuloa Sjölyckaniin (2018) MTV3:lla. Lapset viihtyvät paremmin somessa kun todellisuudessa. Kun tunnistaa sarjan hahmosta oman tapansa toimia, tulee vaivautunut olo, samalla huvittaa ja hävettää, siis osuu ja uppoaa. Klingin perhe muuttaa kesäksi omaan tukholmalaiseen saaristoparatiisiin. Sarjan ohjaaja Felix Herngren kuului myös suositun Solsidanin käsikirjoittajiin ja näyttelijöihin. Klaran veli Thomas taas on toisella kierroksella ja tuo saareen näytille tulevan vaimonsa, nuoren ja räväkän Lilyn. Ylivastuullinen tytär Klara on naimisissa patalaiskan Rillen kanssa. Siinä voidaan seurata eroaako ruotsalainen saaristoidylli niin paljon omasta mökkimeiningistämme kuin ehkä kuvittelemme. GUN DAMEN Saaristolaisidylli kutsuu Klara, (Malin Cederbladh), rille (Gustaf Hammarsten),Thomas (Henrik Schyffert), lily (Shima Niavarani) ja Berndt (Hans Mosesson) ovat samassa veneessä ruotsalaisessa komediasarjassa Tervetuloa Sjölyckaniin. MeNoSSa Komediasarja KeSäNvieToN HaNKauKSiiN on helppo samaistua myös suomalaisella mökillä. M TV 3 4.7.–5.9. Ja jos radiossa sanotaan, että illalla sataa kuuden ja kahdeksan välillä, silloin on mahdotonta syödä ulkona, vaikka aurinko paistaisi täydellä teholla. Perheen arkipäivän hankauksiin on helppo samaistua. Kolme sukupolvea jakavat huvilan, huussin ja koko pitkän kesäloman. Isä Berndt elää ensimmäistä kesää leskenä ja haluaa, että kaikki tehdään samoin kuin hänen rakkaalla edesmenneellä puolisolla Maudilla oli tapana tehdä. ~ 75 askel 7–8/19
Kun kesällä taiteilija reissaa Virossa, Kreikassa ja kotimaassa, Kuusamossa, kulkee kapsäkissä aina mukana kaksi muistikirjaa, piirtämiseen ja kirjoittamiseen. Lähes aikuiseksi asti Riikka piirsi kuulakärkikynällä. askel 7–8/19 76 ~. Hengelliset asiat ovat kulkeneet aina mukana, luontevana osana myös taidetta. Rakastan Raamattua, josta olen saanut inspiraatiota sekä maalaamiseen että kirjoittamiseen. – Olin luonnonlapsi ja eläinrakas. Aikanaan Riikka valmistui Taideteollisesta ammattikoulusta ja opiskeli sen jälkeen Prahan taideteollisessa korkeakoulussa kiinalaista sivellintekniikkaa. Samoin täyttyivät myöhemmin koulukirjojen sivut. Menossa R iikka Juvosen uusi Kettuset-sarja tuo Askelen sivuille taiteilijalle itselleen tärkeän hahmon. Kun äidin kanssa tulimme linja-autolla Helsinkiin, tuijotin ikkunasta metsän reunaa ja kuvittelin itseni sinne ketuksi. O lli Se pp äl ä – Jännittävää oli nähdä hangella ketun jäljet, ja kauheaa, kun kerran isän kaveri ajoi pihaan takakontissa kuollut kettuemo poikasineen. Hän kantoi kotiin kilokaupalla bulkkipaperia, mutta yhtä hyvin piirrosalustaksi sopi sohvan pohja tai kirjan marginaali. Aurinko silittää lämpimällä kädellään ja lupaa, että meillä on edessä vielä paljon yhteistä aikaa. Rakastan Raamattua Kettusia – Kettu, alter egoni on eläväinen muttei yhtään juonikas persoona, Riikka Juvonen sanoo. Värit löytyivät vasta 17-vuotiaana opiskelijana. – Harjoittelin vaikeaa tekniikkaa yli kymmenen vuotta ja loin siitä oman vesivärisovelluksen, jolla Kettustenkin hahmot syntyvät. Päivi Puhakka Askelen uusi sarja ”Kettusia” Matara tuoksuu, poimulehden maljassakin on pisara kultaa, kissankello soi – joskus se riittää onneksi, kesä. Ehkä tulevana syksynä villit mutta urbaanit Kettuset seikkailevat Saarenmaan maisemissa, Akropolis-kukkulalla tai Kainuun korvessa. – Äitini mukaan olen piirtänyt siitä saakka, kun kynä alkoi pysyä kädessä. Lapsuuden piirustuksissa Riikka veti aina ensimmäiseksi viivan kuvaamaan maata. Nyt tuo sohva on kodissani ja lapsenlapset ihmettelivät sen alta löytämiään kuvia. Makasin sohvan alla ja piirsin. Suosikkiaine – historian ja äidinkielen ohella – oli tietysti kuvaamataito. Pienelle Riikalle luettiin paljon satuja ja hän jatkoi tarinaa sivujen tyhjiin kohtiin. – 50–60-luvuilla lasten maailma oli täynnä hengellisiä aspekteja koulun uskonnonopetuksen kautta. Hän kertoo, miksi juuri kettu ja mistä kaikki alkoi. – Isäni oli kuvanveistäjä, ja taide oli aina kodissa läsnä. Pettymys oli suuri tajutessani, ettei nainen voi olla pappi. – Olen aina tuntenut vetoa myös Raamatun tarinoihin. Pienestä pitäen sympatiseerasin susia ja kettuja, ja ketusta tuli alter egoni. Lisäksi mummillani oli lämmin lapsenusko, joka antoi elämääni turvallisuuden tunteen. Viisivuotiaana minulla oli kuitenkin toinen suunta: halusin papiksi
Jos osaa maalata näin elävästi, muuta ei tarvita.” Näin Longan taideteoksia arvioi Harri Mäcklin Helsingin Sanomissa muutama vuosi sitten. Kansanlähetyspäivät Ryttylässä teemalla Raamattu rakkaaksi. Uusheräyksen Kesäseuroissa Kangasalalla mm. Konsertit joka torstai klo 21 Espoon tuomiokirkossa. Vuo Ensemble: Olga Heikkilä, sopraano, Katariina Heikkilä, mezzosopraano, Simo Mäkinen, tenori, Mats Lillhannus, tenori, Elja Puukko, basso, Jussi Merikanto, basso. Viidakkoon Kouvolassa PuutArhAiKoNi 2018 Ju ss i Ti ai ne n ~ 77 askel 7–8/19. Viime vuonna 75 vuotta täyttäneen taiteilijan teoksia on Ateneumissa, valtion kokoelmissa ja Nelson Mandelan yksityiskokoelmissa. 10.–11.8. Lume di notte -teemalla lauluja renessanssista nykyaikaan. 5.–7.7. ”V astaako musiikki kysymyksiin: Mitä on rakkaus. Länsi-Suomen 113. 22.–25.8. Majatalo-ilta, raamattutunteja ja seuroja. 8.8. 15.8. opetusta yhteisön rakentamisesta. 19.–21.7. Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän -esitys kerEspoo soi Erkki Korhonen Kristian Attila, Seela Sella ja Pia Freund Kalevi Kiviniemi Marzi Nyman Konsertit too musiikin, runojen ja taiteilijaparien kirjeiden kautta ihmiskohtaloista, yhdessäolosta ja kukoistamisesta kuin myös yksinäisyydestä ja luopumisesta. Rauhan Sanan Suvijuhlat Ähtävässä. Longan työt vievät muun muassa reheviin viidakoihin ja kissaeläinten luo. Saaren 75. Kesäjuhlatärppejä 4.–7.7. Mitä on totuus?”, kysyy Urkuyö ja aaria -festivaalin taiteellinen johtaja Erkki Korhonen ja kutsuu kuulolle konsertteihin tai vai olemaan läsnä antaen musiikin viedä. herännäisjuhlat Rauman Lapin kirkossa teemalla Armon lapset veisatkaa. Hengessä ja tulessa -improvisaatioita, Kalevi Kiviniemi, urut, Marzi Nyman, sähkökitara ja urut. Tänä kesänä siellä on paikallisen, mutta eri puolilla maailmaa, muun muassa Perussa, asuneen Sirkka-Liisa Longan näyttely Näin olen nähnyt. Onko elämällä jokin tarkoitus. Timo Mustakallio -laulukilpailun tuoreet voittajat yhdessä pianisti Tuula Hällströmin kanssa. KouvolASSA oN paljon mainioita paikkoja, kuten Kouvolan taidemuseo Poikilo. 29.8. asti. Kansan Raamattuseuran Kirkastusjuhlat ja Heinäveden kunnan 150-vuotisjuhlamessu Heinäveden kirkolla. Ohjelmassa mm. Merimieskirkon kesäjuhla Kajaanissa. ”Longan siveltimenjälki on eleganttia, ilmaisuvoimaista ja pakottamatonta, mutta samalla täysin harkittua. 16.–18.8. 12.–14.7. 2.–4.8. Kansallisooppera ja Virva Puumala, sopraano. KesäSpirit, Hengen uudistuksen kesäjuhla Lempäälän Ideaparkissa. Taiteilijan tähänastisia teoksia on Poikilossa nähtävillä 25.8. Orpokotijuhlat Parikkalassa teemalla Tervetuloa kotiin. Herättäjäjuhlat Nivalassa teemalla Armossa avarassa. Seela Sella, lausunta, Pia Freund, sopraano, Kristian Attila, piano. 25.7. Hengelliset syventymispäivät Kauniaisten Raamattuopistolla teemalla Raamattu keskelle elämää. Onko Jumala olemassa. 9.–11.8. Mitä on onnellinen elämä. 18.7. Rukoilevaisten kesäseurat Eurajoella teemalla Nouse, ole kirkas! 26.–28.7
TEEMU RINNE PIRJO KANTALA KYSY PAPILTA Miitta Sorvali: Rakkaus ratkaisee Kjell Westö muistaa hurrivihan Japani lumosi Lasse Heikkilän Kun Kekkonen Seurasaaressa hirsiä potki 265 tiekirkkoa! Bongaa ELÄMÄNTAITO MITEN PÄRJÄÄN TUNTEIDEN KANSSA. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Liturgina ja saarnaajana Outi Hänninen. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen. Liturgina ja saarnaajana Tapio Koivu. Musiikissa Miika Vintturi yhtyeineen. 18.8. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen. 28.7. Syyskuun alusta alkaen messut jälleen klo 18. 4.8. Uskoa, toivoa ja rakkautta 6/19 irtonumero 9 € Askel uudistui, tutustu! Uskoa, toivoa & rakkautta 7.7. Kesäiset Tuomasmessut JOKA SunnunTAI heinäja elokuussa klo 19, Mikael Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23, Helsinki TErVETulOA VIrKISTyMään kesäisiin Tuomasmessuihin. Saarnaa Tero Vaarna. Liturgina ja saarnaajana Kati Pirttimaa. 25.8. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen. Musiikissa Mikko Helenius yhtyeineen. Liturgina ja saarnaajana EevaKaisa Heikura. tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Liturgina ja saarnaajana Matti Peiponen. 14.7. askel 7–8/19 78 ~. 21.7. Liturgina ja saarnaajana Henri Järvinen. Kirkastussunnuntaina saarnaa Atte Korhola. P A L V E L U k o r t t i Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 Helsinki tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. 11.8. askellehti.fi LUISTAVISSA PIKKUKENGISSÄ PATIKOIMAAN SIUNAUS KAIKILLE MAANVILJELIJÖILLE! MISTÄ TUNTEE KRISTILLISEN YHTEISÖN. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen. Musiikissa Maija Sihvola yhtyeineen
TURKU 27.9. KIrjoIta mInulle YL IS TY SK ON SE RT TI -K IE RT UE LIPUT ENNAKKOON 22 € OVELTA 25 € 19.9. Ristikko 6/2019 KIrjapalKInnon voittajat: anneli heino Lohjalta, eira peltomaa Ikkeläjärveltä ja liisa Varjonen Pyhärannasta. KUOPIO 26.9. Arvostan kristillisiä arvoja. Viesti: Askel/Kirjepalvelu lähetä lyhyehKö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. HELSINKI 28.9. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. alv 24 %). Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Lämpimät onnittelut! KIrjoIta, sInä 38–58-vuotias nainen 58-vuotiaalle miehelle. Kesä 10076 Jaa iloa merkkipäivänäsi Perusta merkkipäiväkeräys Lahjoituspalvelu 020 7127 256 (arkisin klo 9–15) suomenlahetysseura.fi/merkkipaiva Hinnat 020-numeroihin soitettaessa: kiinteästä puhelinverkosta ja matkapuhelinverkosta 8,4 snt/min (sis. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. ROVANIEMI PEKKA SIMOJOKI MAKE PERTTILÄ MIRKKA PAAJANEN / MAIJA LEHTINEN / HEIDI SIMELIUS BAND Seuraava Askel ilmestyy 5.9. JYVÄSKYLÄ 20.9. Hyvää kesää! ~ 79 askel 7–8/19. LAHTI 29.9. Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. OULU 22.9. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. IlmoItuKset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Keräysluvat: Manner-Suomi RA/2016/517, Ahvenanmaa ÅLR 2018/7988. KANGASALA 8.10. VAASA 21.9
ristikko 7–8/2019 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n Lähetä ratkaisu 19.8. Kuoreen tunnus Ristikko 7–8/2019. mennessä os.: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Tai sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi askel 7–8/19 80 ~
Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! ~ 81 askel 7–8/19. Olen tilaaja nimi OsOite puh
Yksi istutti itselleen ja vaimolleen nimikkopuut saunan kupeeseen. Kuljin Linnoituksessa, join kahvit marsalkan kuvan alla Majurskassa, jonka pihalla saattoi nähdä vielä rakuunoita hevosineen, ja huomasin, että olisi ollut mukava jakaa se vapaus jonkun kanssa. Ne merkitsivät myös huoltovastuun jakamista isovanhempien kanssa – eli aamu-unia ja vapaahetkiä, joskus jopa kokonaista vapaapäivää, jonka vietin Joensuussa tai Lappeenrannassa, syntymäkaupungissani. Hartiat heltyvät, sydän rauhoittuu. Uutta on se, että pihan ikivanha haapa on kaadettu enkä voi enää tuijottaa sen värisevää hahmoa taivasta vasten. Lähtiessä mies laittoi autossa soimaan ”Minä lähden Pohjois-Karjalaan, vaihdan farkut verkkarihousuun”, irrotti rannekellon ja heitti sen hansikaslokeroon, josta se löytyi loman lopussa. Monet ovat kesäihmisen tiet. Yksi kaipaa juurille, tuttuun ja turvalliseen, toinen valloittamaan uusia maisemia. lomat tutuissa maisemissa merkitsivät avarista vaaramaisemista ja vehmaista kotikoivikoista nauttimista. Ja jos naapureilta tai työkavereilta kysyy, heillä on eri tiet. Kun kiuas rauhoittuu, kuulee hetken oman huountansa, sitten on hiljaista. Mielellään samoissa vanhoissa vaatteissa kuin edellisinäkin kesinä. Aikuiseksi kasvaneet lapset kumppaneineen ovat lahjoittaneet ja istuttaneet uusia puita ja pensaita. Kun lapset olivat pieniä ja koululaisia, ajelimme muutaman kerran Keski-Euroopassa ja Lapissa, ja kerran vaelsimme Repoveden kansallispuistossa. teksti ja kuvat Päivi Puhakka • askelen toimitussihteeri Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Nyt lähtisin viipyilemällä. Lomat merkitsivät myös kipeitä muistoja, jännitteitä erilaisten toiveiden välillä, ärtymystä kolmen sukupolven täyttämissä ahtaissa tiloissa ja tuskastumista samoina toistuvista lomakuvioista. Toinen antoi kihlattunsa kanssa isälleen hopeisen havupuun, ja puutarhassa on nyt myös kaksi tyrniä, Terhi ja Tarmo. Yleensä syöksyimme maalle Eteläja Pohjois-Karjalaan heti meidän vanhempien viimeisen työpäivän päätteeksi ja palasimme kotiin viime tingassa, viimeisenä lomapäivänä. Karjalan kunnaat askel 7–8/19 82 ~. Aluksi kerään kukkia ja yritän saada saunapuut syttymään yhdellä tikulla. tänä vuonna, pienellä viiveellä, lähden Pohjois-Karjalaan. Kun heittää löylyä savusaunan kiville, kuuluu ensin kiukkuinen sähähdys, sitten hillittyä sihinää. U sein kesä kuljettaa meitä kotoa pois, lomalle, kurssille, matkailemaan, marjastamaan, mökkeilemään, saunomaan, sukuloimaan. Kaikki irti lomasta. pienet tulet Kun kiuas rauhoittuu, kuulee hetken vain oman huountansa, sitten on hiljaista. Väsynyt olin lähtiessä ja väsynyt ensimmäisen työpäivän aamuna. Ihminen ähisee hien kihotessa iholle. Vanhaa on se, että syömme ja nukumme hyvin ja pukeudumme huonosti; farkut vaihdetaan verkkareihin. itse kuljen yleensä vanhoilla väylillä kohti kesää ja lomaa. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Pienet tulet
Käy kanssamme lapsuusmaiseman halki, läpi vammauttavien muistojen. ~ 83 askel 7–8/19. Jeesus, tiedät, että moneen sukuun mahtuu tragedia. Käkikin kukkui siellä. Eikä vastausta miksi-kysymyksiin löydy. Huomasin, että etäisyys oli helpottanut, mutta lähelle tulo herätti lähes fyysisen kivun. Ku va t: Pä iv i Pu ha kk a Käkikin kukkui Kävin toteamassa, miten Karjalan kunnailla lehti puu, mutta lähes jokaisen pihakoivun juurella asui ikävyys, vuosikymmeniä sitten tai äskettäin taloon pesiytynyt: avioero, työttömyys, sairaus, lapsen kuolema, itsemurha. Sinähän sanoit: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Talvella kerään sanoja, kesällä kukkia. Anna rohkeutta etsiä ovea ulos, apua ahdistukseen, sanoja vuosien vaikenemisen jälkeen
Kaupan päälle hyvä mieli! Tilaa nyt Askel-lehti ja tue kanalayrittämistä Ugandassa. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Uudistunut Askel • kertoo raikkaalla tavalla hengellisen elämän perusasioista ja uusista virtauksista • painottaa henkistä hyvinvointia, juurevaa arkea ja ihmissuhteita • kertoo ihmisten kautta innostavia tarinoita suurista ja pienistä elämänmuutoksista Jokainen Askel tuo lukijalle uskoa, toivoa ja rakkautta. AS7-19-K määräaikainen tilaus: 4 lehteä vain 26,50 (norm 38,00). fi SAAKO PÄÄMINISTER I ITKEÄ. Tilaus päättyy automaattisesti. Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla uutta tilausta kohden. AS7-19-M + kaupan päälle saan hyvän mielen, sillä Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla! . Tilaa uudistunut -lehti! askellehti. Tarjous on voimassa kotimaassa 30.9.2019 asti uusille tilauksille. Valitsen alla tilaukseni: kätevä kestotilaus nyt 1. Tee tilaus haluamallasi tavalla. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@ kotimaa.fi *Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. KUKKIA JEESUKSE LTA MUISTISA IRAUS RIISUU IHMISEN OLLI VALTONEN EIJA-RIITT A KORHOLA PAPPILAN SALISSA LEIVO ÄIDILLE PORKKAN AKAKKU MINUN KEITTIÖN I Ella Kannine n Ilon kosketta ma 100 Hämäläisk ylä pelasti lähes juutalaista Tutkija Minna Huotilaine n: ”Uni hoitaa aivoja.” Uskoa, toivoa & rakkautta 5/19 irtonumer o 9 € Askel uudistui, tutustu! askellehti.fi Luistavissa Pikkukengissä Patikoimaan siunaus kaikiLLe maanviLjeLijöiLLe! mistä tuntee kristiLLisen kirkon. + 14,9 snt/min. teemu rinne Pirjo kantaLa kysy PaPiLta Miitta Sorvali: Rakkaus ratkaisee Kjell Westö muistaa hurrivihan Japani lumosi Lasse Heikkilän Kun Kekkonen Seurasaaressa hirsiä potki 265 tiekirkkoa! Bongaa eLämäntaito miten Pärjään tunteiden kanssa. TILAAJA/MAKSAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan uudistuneen Askel-lehden kesätarjouksena. TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 HELSINKI Kyllä kiitos! Haluan saada Kotimaa Oy:ltä uutisia, tarjouksia ja etuja sähköpostitse tekstiviestillä. jakso 5 lehteä vain 29,90 (norm 45,50), jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kunnes itse irtisanon sen. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Nimija yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Uskoa, toivoa ja rakkautta 6/19 irtonumero 9 € Askel uudistui, tutustu! 4 lehteä vain (Norm 38,00) Määräaikainen tilaus 26 ,50 Kesätarjous: