f i • i r t o n u m e r o 9 €. Wredet soutivat vankeja turvakotiin 38 päivää Grönlannin jäätiköllä Etsin valoa kesäyössä Teemu Rinne: eeRo Junkkaala: Rukousta yksin ja yhdessä lemmikki minä: Nuppu kulkee Turun teitä minna keTTunen: Kuuntele kukkien saarnaa! 7 8 / 2 1 8 • u s k o s t a , t o i v o s t a j a r a k k a u d e s t a • a s k e l l e h t i . Laulun viemä Reeta Vestman syttyy lavalla Satu ja Ilkka Kantola: Purjehdus on parisuhdetesti Menikö mökkivierailu kuin Strömsössä
Kirja rohkaisee vapautumaan häpeän kahleista työstämällä niiden taustalla vaikuttavia tapahtumia ja tunteita: Häpeä ei ole voittamaton este tiellä tasapainoiseen elämään. Usko ei ole hänelle uskonnon ja opinkappaleiden synonyymi vaan ennen kaikkea kiihkeä ja ohittamaton kysymys elämästä. 4,90 (10,00) 4 90. Uusien nöyryytysten pelko estää elämästä omana itsenään ja toteuttamasta omia mahdollisuuksiaan. 9 90 Tommy Hellsten Tähän olen tullut – Kirja merkityksen löytämisestä Terapeutti-kirjailija Tommy Hellsten kirjoittaa avoimesti uskosta ja omasta hengellisestä tiestään ja etsinnästään. 10,70 (11,90) Ben Malinen Häpeän monet kasvot Häpeä on inhimillinen, jokaisen ihmisen elämään kuuluva ilmiö. Itse tekevällä on myös oiva mahdollisuus ekologisiin valintoihin. Ongelmien tiedostaminen auttaa vapautumaan ja löytämään uudelleen aidon itsensä ja kokemuksen omasta arvokkuudestaan. 10,70 (11,90) Tommy Hellsten, Tiina Tuomikoski (toim.) Minuiksi – Löytöretkiä henkiseen kasvuun Viimeistään silloin, kun elämä ajautuu umpikujaan, on aika lähteä tutustumismatkalle itseen. Kirja opastaa käytännönläheisesti, miten raskasta huolireppua on mahdollista keventää. 9,90 (11,00) Juhani Mattila Nöyryytys Nöyryyttävät kokemukset ovat psykofyysisiä traumoja, jotka paranevat hitaasti. Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 (sulj. lauantait 30.6.–28.7.) puh. 9,90 (11,00) 9 90 9 90 10 70 10 70 TARJOUS TUNNE ITSESI – POKKAREITA ITSETUNTEMUKSEN AVUKSI Laura Honkasalo Kotikutoista – Itsetekemisen ihanuudesta Paneutumista vaativa käsin tekeminen on arjelle hyvää vastapainoa. Käsin tehden liittyy pitkään sukupolvien ketjuun. Häpeää ei ole kuitenkaan helppo tunnistaa, sillä se voi verhoutua suruun, vihaan, läheisriippuvuuteen ja mustasukkaisuuteen. Honkasalo kertoo itsetekemisen ihanuudesta merkkausliinoista metsätyttöihin ja nappimeditaatioon. Koskaan ei ole liian myöhäistä kasvaa aikuiseksi. Se vie verkkaiseen elämänrytmiin – aikaan, jolloin tavaroilla oli vielä arvoa. www.sacrum.. Kirjassa joukko rohkeita ihmisiä kertoo oman muutostarinansa ja näiden kokemusten pohjalta avataan yksilön kasvun keskeisiä teemoja: riippuvuuden anatomiaa, häpeän ilmenemismuotoja ja rakkauden merkitystä. Monet niistä ovat aiheellisia, mutta jotkut aivan turhia ja suorastaan ylimitoitettuja. 020 754 2350 tilaus @sacrum.. 9,90 (11,00) Anna-Liisa Valtavaara Huolena huolehtiminen Jokaisen ihmisen elämään sisältyy huolia ja murheita. Tervettä huolettomuutta ja tässä hetkessä elämisen taitoa voi onneksi opetella
040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Se on tulevaisuuden fantasia siitä, miten Yhdysvallat hajoaa ja tilalle perustetaan uskonnollisesti värittynyt Gileadin valtio. Ehkäpä sama lääke toimii myös kaikenlaisten pienempien gileadien ennaltaehkäisynä ja hoitona. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 62 000 (KMT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Se välähtää mielessä aina, kun puhutaan naisen asemasta maailmalla, kotimaassa tai kirkossa. Tarina perustuu kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin teokseen. Gileadin erikoisuutena on hyvin tiukasti valvottu, miesten hallitsema järjestelmä. Gileadin vääristyneestä ja tekopyhästä uskonnollisuudesta huolimatta myös hädän hetkellä turvaa haetaan vanhasta kunnon uskosta ja rukouksesta. Gileadin niin kuin minkä tahansa diktatuurin hajoamisen ainekset piilevätkin siinä, miten voimakkaaksi nousee ihmisen tarve tulla nähdyksi omana itsenään, ei järjestelmän sanelemana koneiston osana, ja miten se tarve verkostoituu ja voimistuu. Näe ihminen niin kuin haluaisit, että sinut nähdään. Atwoodin tarina kirjana tai sarjana ei kuitenkaan ole mustavalkoinen. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, AnnaMari Kaskinen, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. pääkirjoitus Näe ihminen K esääni, kuten monen muunkin kesään, on kuulunut seurata palkittua ja huippusuosittua televisiosarjaa Handmaid’s tale – Orjattaresi. Naisen mahdollisuus toteuttaa itseään rajautuu tiukasti luokan mukaan. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Ari Minadis, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Antti Valta, Olli Valtonen ja Pirjo Wesaniemi • Taitto Ritva Kaijasilta-Heinonen • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Freija Özcan toimituspäällikkö 3 askel 7-8/2018 •. Muistan lukeneeni sen jo vuosia sitten, ja siitä lähtien olen kantanut sen ahdistavuutta mieleni perällä. Tekopyhiä ja alistavia rakenteita nimittäin saattaa syntyä yhteisöihin, sukuihin ja perheisiin. Atwood nimittäin on hyvin tarkkanäköinen ihmistuntija. Naiset jaetaan kolmeen luokkaan: vaimoihin, palvelijattariin ja orjattariin, joiden tehtävänä on tuottaa lapsia johtavalle luokalle – ekokatastrofin tuloksena nimittäin vain osa naisista kykenee saamaan lapsia. uskosta, toivosta ja rakkaudesta Päätoimittaja Mari Teinilä p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Sarjaa voi seurata Yle Areenalta. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Sarjan myötä ahdistus on aktivoitunut. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Sillä ratkeaa moni ihmissuhdeongelma. Ei kai Gileadista vain joskus tule totta. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Tai vaikkapa, kun luen uutisia Yhdysvaltojen rajalla vanhemmiltaan pois otetuista pakolaislapsista. Vielä kuitenkin on niitä, jotka uhraavat itsensä auttaakseen toisia. Voit neuloa ja hoitaa kukkia, laittaa ruokaa tai toistaa orjattaren rituaaleja, mutta et voi vaikuttaa, sivistää itseäsi etkä tehdä työtä. Jotain samaa ajatuksessa on kuin Jeesuksen toiminnassa oman aikansa uskonnollisen järjestelmän ja hallintokoneiston keskellä. Hän näki ihmisen ja voimautti tämän toimimaan osana Jumalan valtakuntaa. Ahtaaseen rooliinsa lannistetuilla ihmisillä on sittenkin omat piilevät kaipuunsa ja haaveensa
48 Klovni Taina Mäki-Iso on mokaamisen mestari 4 • askel 7-8/2018. Heinä-elokuu 2018 s. s. 42 Miten aloitat aamusi, Kalevi Virtanen. 20 Tuuli vie Satu ja Ilkka Kantolan kesälomalle 48 20 42 s
Kuronen: Etsi itsellesi mielipaikka 20 Kuukausi merellä lataa Kantoloiden akut 25 Eero Junkkaala: Onko rukouksessa joukkovoimaa. Siitä voi nähdä itsensä ja kurkistaa myös edellisten sukupolvien vaiheita. Ovi aukeaa myös Olli Valtosen artikkelissa, jossa hän antaa työkaluja uudelle arkkipiispalle Jeesuksen paimenvertauksen avulla. Nyt siihen on kunnostuksen yhteydessä upotettu peili. Niiden ja kiehtovan artikkelin kautta voi kuin kurkistaa erityisesti Mathildan, vankien ja siirtokarjalaisten elämään. Askelen jutussa näiden evakkojen jälkeläiset esittelevät edelleen tallella olevia ovia. Aloin lukea vuoden 1933 käännöksestä sanoja: ”Minä olen lammasten ovi – – jos joku minun kauttani menee sisällä, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.” Availlaan uteliaasti ovia ja ikkunoita, vanhoja ja uusia. Sain veljeni perheeltä 50-vuotislahjaksi Ruokolahdella sijaitsevan lapsuuskodin vanhan ikkunan, joka oli 50-luvulla vaihdettu modernimpaan malliin. 5 askel 7-8/2018 •. Vanhat rappuset, joilla eri sukupolvet ovat poseeranneet, lapsemmekin ukin ja komean hauen kanssa, johtavat nykyisin vain muistojen poluille. Siitä näkyi, miten pommit putosivat Imatralla. Keväisin siitä näkyivät huikaisevan valkoisina kukkineet omenapuut ja myöhemmin heinäseipäät puutarhan takana. Uudesta ovesta käydään vanhalle ja siitä löylyyn. Sen työn tuloksena loppui aikanaan rikosvankien karkottaminen Siperiaan. Joku ovi vietiin aittaan, muistoksi. toimittajalta Päivi Puhakka toimitussihteeri T ässä Askelessa on artikkeli Mathilda ja Henrik Wreden työstä vankien hyväksi. Pari kesää olen katsellut maailmaa puolison remontoitavan lapsuuskodin ovien ja ikkunoiden kautta. Vankien jälkeen Toivola oli Henrikin kotina, ja 1940-luvun lopulla se tarjosi suojaa kotinsa menettäneille karjalaisille. Ovi 6 Ajassa Kuusanmäki, kesärukous, jalkapalloa, janojuomaa sekä 7 unikekoa 9 Kuukauden kasvo: Erkki Korhonen 10 Reeta Vestman ja koulukiusaamisen surullinen muisto 15 Minna Kettunen: Aurinko paistaa Jumalan armoa 16 Tico ja Teemu Rinne, pimeän laakson vaeltajat 18 Matti J. Niiden takaa voi löytyä... Myöhemmin hän hyvästeli joukkonsa Ruokolahden kirkon portailla. Talon entiset portaat siirrettiin pihapuun juureen ja kuljettiin tovi ikkunasta. Kun ulko-ovi vaihdettiin, maalasin sen mustaksi. Satavuotiaan savusaunan mustuneen sisäoven takana on synnytty ja pesty vainajia. Siitä olivat sota-aikana taloon sijoitetut sotilaat katsoneet, kuinka Adolf Ehrnrooth marssi pitkin piennarta heitä tervehtimään. 26 Sukumökkeily tarvitsee pelisääntöjä 30 Olli Valtonen: Työkaluja arkkipiispalle 32 Danielle Miettinen etsi Jaavan mummolaansa 38 Helmiriitta Honkasta (97) epäiltiin desantiksi 42 Kalevi Virtanen ja hiljaisen miehen suuret sinunkaupat 47 Kesäkäsityö: Virkkaa kaunis tuliaiskori 48 Taina Mäki-Iso: Klovni jahtaa aina totuutta 52 Pienen terveyskaupan isäntä luottaa Jumalaan 55 Hyvä elämä: Peliteknologiaa kuntoutukseen 56 Wredet perustivat vankien turvakodin 62 Esirukouspalstalla muistetaan lapsia ja lapsenlapsia 64 600 kilometrin hiihto yli jään ja sulien 68 Kirjapalsta esittelee naiskirjailijoita 70 Johannes Porokara kasvoi katedraalin kryptassa 75 Haavi auki kesään: Juhlia, konsertteja ja näyttelyitä 78 Joutavasta hevosesta tuli seikkailukaveri 80 Kesän kaksoisristikko 82 Marianne Heikkilä: Digisyrjäytyneet 83 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Seuraava Askel ilmestyy 6.9.2018 Kannen kuva: Jarno Terho Kun portaat vietiin, kuljettiin tovi ikkunasta. Myöhemmin Toivolan hirret, ikkunat ja ovet purettiin heidän uudisrakennuksiinsa. Sen työn alussa, 20.7.1886, sisarukset lähtivät kotikartanonsa rannasta soutamaan neljää vapautunutta vankia kartanon maille perustettuun Toivolan turvakotiin
Olisipa aina elämä sellaista, että on aikaa ja päivä paistaa. Muisto käynnistä eläinmuseossa 5ja 3-vuotiaiden veljenpoikien kanssa ei haalene. Kyllikki Tiensuu muutti Pielisen rannalle, Nurmeksen evankelisen opiston rehtoriksi. Kauko Sainio kertoi, millaista on olla pappina Suomessa. Freija Özcan 6 • askel 7-8/2018. ”Täällä on styroksiin porattu reikä”, huikkasi rakennusmestari-isän jälkeläinen, kun näki norpan kurkistavan avannosta... Saudi-Arabiassa kasvava kristillinen kirkko kokoontui erämaassa. Joutilas aika ja kuivan kangasmetsän tuoksu. Optikko Esa Hiltunen kertoi kiertäneensä veroja ja hakeneensa omalletunnolla rauhaa idän temppeleistä, joogasta ja parapsykologiasta. Elokuun 1988 Askelessa nuori pasunisti Esa Fagerholm, Lahden kansainvälisten urkuviikkojen isä, kanttori Aimo Känkänen ja sellisti Seppo Laamanen pohtivat kristinuskon merkitystä itselleen. Sitten Jeesuksen kohtaaminen auttoi selvittämään tilit sekä Jumalan että verottajan kanssa. Mehevät marjat polkuni varrella. korjaan styroksista. Jongunjoen koskissa ei meloja myynyt selkänahkaansa halvalla – mutta kastui kuitenkin. 30 vuotta sitten Saudi-Arabiassa, Jongunjoella ja eläinmuseossa . Sellaistako se on sinulla, Jumala, ikuinen kesä ilman huolta arkisen elämän vaivoista. Päivi Puhakka Ajassa Kesärukous
klo 11, 24.7. klo 13, 19.7. klo 11, 12.8. klo 13, 17.7. Itse voi kehitellä oman sekoituksen esimerkiksi vesimelonista, villisuolaheinästä, basilikasta, sitruunamelissasta, appelsiineista ja vaikka pakasteeseen jääneistä marjoista. klo 11, 11.8. Päivällä ei aurinko vahingoita sinua eikä kuunvalo yöllä. 7 askel 7-8/2018 •. Psalmi 121:5–7 kuukauden juoma kuusanmäki PARATIISIN PORTIT Kaunis uusi musiikkinäytelmä, joka koskettaa kaikenikäisiä. klo 13, 18.7. 3 l spritea 1,5 l kivennäisvettä kokonaisia mansikoita omenalohkoja limen siivuja mintun lehtiä jääpaloja Ohjeen antoi ravintolaesimies Stiina Rummukainen Fazer Food Servicestä. klo 13, 4.8. klo 13, 10.8. klo 11 2.8. raamatullista Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, hän ei väisty viereltäsi. Käyttämällä 1,5 l limsaa ja 3 l kivennäisvettä voi vähentää sokerin määrää. klo 14, 5.8. klo 13, 23.7. Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Pitopöytään, illan istujaisiin ja vaikka laiturilla nautittavaksi voi sekoittaa hanalliseen astiaan reilun satsin raikasta ja kaunista janojuomaa. klo 13 Liput Lippu.fi 10/18 €, ovelta tuntia ennen 13/21 € Makuvesi . klo 13, 22.7. 0207 681 760 vivamo@sana.fi Ohjaaja Matias Nyman • Käsikirjoittaja Anna-Mari Kaskinen Musiikki Tommi Kalenius ja Perttu Pölönen • Koreografi Sari Perttu 16.7. vi va m on ra am at tu ky la .fi Vivamontie 2, 08200 LOHJA, puh. klo 13, 3.8
8 • askel 7-8/2018. Unikeot siunasivat heitä katsomaan tulleet ja kuolivat pian sen jälkeen. Monissa maissa se tunnetaan seitsemän nukkujan päivänä. Sitä kannattaa arvostaa, vaikka itseä vähän kyllästyttäisikin se, että toisia ei saa irti televisioruudusta moneen viikkoon otteluiden aikaan. Moni kristitty pelaaja, kuten argentiinan Lionel Messi tai Brasilian Neymar Jr, puolestaan kohottaa katseen ja etusormet kohti taivasta. Silloin ihminen on aina jossakin muualla, joidenkin muiden kanssa, mutta ei niiden, jotka juuri nyt ovat hänen lähellään ja tarvitsisivat hänen läsnäoloaan. ”Yksi sielunsa kadottamisen ikävistä seurauksista on, että ihminen kadottaa kyvyn olla läsnä. MM-kisoissa Egyptin maajoukkueessa pelaava Mohamed Salah tapaa avoimesti näyttää harrasta uskoaan kentällä kumartumalla maahan. Ristinmerkkejä ja rukousta näkyy ennen pelin alkua ja kiitoksen ilmaisuja, kun pallo on osunut maaliin. He itse hämmästyttivät muita vanhahtavilla asuillaan ja Deciuksen aikaisilla kolikoillaan niin, että lopulta piispa ja keisarikin tulivat heitä katsomaan. Piiloutuminen huomattiin, ja keisari käski tukkia luolan suun kivillä, jotta he nääntyisivät nälkään. Empatia, myötätunto, valmius kuunnella toista ihmistä ovat juuri niitä kipeästi tarvittuja asioita, joiden voi sanoa nousevan sielusta”, uusi arkkipiispa Tapio Luoma sanoi virkaanastujaissaarnassaan (Turun tuomiokirkossa 7.5.). Oma äitini oli minua kohtaan hyvin lempeä. Unikeonpäivää vietetään 27. Kentältä voi huvikseen tehdä havaintoja myös uskonnollisista tunteista. Nimi viittaa legendaan Efesoksen seitsemästä unikeosta, jotka keisari Deciuksen vainojen aikaan piiloutuivat kaupungin ulkopuolella olevaan luolaan. Freija Özcan a L E x E Y M a L g a v K O Brasilian Philippe Coutinho kiittää taivasta maalistaan ottelussa Sveitsiä vastaan. Legendasta on olemassa myös islamilainen versio. Sitä miehet hämmästelivät. . Edessä on vielä reilu viikko jännitystä. Legendan mukaan unikeot nukahtivat ja heräsivät vasta 187 vuotta myöhemmin, kun luolan suu avattiin ja auringon valo herätti heidät. Paitsi että jalkapallo on kaunista ja viihdyttävää katsottavaa taktisine kuvioineen vihreällä nurmella, se on myös tunteiden kuohua niin kentällä kuin kotisohvallakin. Hän on muslimi. B Y F. ”Kilttien ja positiivisten ihmisten keskellä on helpompi elää. Ajassa Jalkapallo lainasanat legenda Marttyyrit nukkuivat pitkään . E v E L E E N S /c O M M O N S .w iK iM E D ia Tunnetta ja uskoa nurmella . Sinä aikana maailma oli muuttunut ja kristinuskosta tullut valtionuskonto. heinäkuuta. Freija Özcan Seitsemän unikeon luola . Seitsemän nukkujan luola sijaitsee legendan mukaan nykyisessä Turkissa Efesoksen raunioalueen ulkopuolella. Jalkapallon MM-kisat ovat parhaillaan etenemässä kohti loppusuoraa. Hän ei juuri puhunut kristillisestä uskostaan, mutta se näkyi siinä kannustavassa tavassa, jolla hän suhtautui minuun ja meihin”, kertoo onnellisuusprofessori Markku Ojanen (ET 23.5.)
Musiikilla luovuus kasvuun -seminaari järjestetään 29.8. Siellä on mukava musisoida ja tuntea olevansa itseään paremmassa seurassa, Korhonen naurahtaa. Viime kesänä tuli kansainvälisiä turistiryhmiä, sillä konsertti tässä kirkossa on autenttinen elämys suomalaisessa kesäyössä, hehkuttaa taiteellinen johtaja. Huikean hieno ohjelmisto pitää hänet kiireisenä, sillä Suomen pisin kesäfestivaali kestää kolme kuukautta. – Lisäksi suunnittelemme jo kahta seuraavaa vuotta. A. Joka torstaille on koko kesän ohjelmaa. Ilmainen seminaari tarjoaa puhetta ja musiikkia, puhujana myös Jari Sinkkonen. 9 askel 7-8/2018 •. Erkki Korhonen kertoo kesän olevan haasteellista aikaa sovittaa taiteilijoiden ohjelmia, sillä samat ihmiset soittavat ja laulavat joka paikassa. Espoonjoen rannalla, keskiaikaisessa harmaakivikirkossa on todella upea akustiikka, kirkko kohottaa mielialaa. Heinäkuun 5. Korhonen itse soittaa neljässä konsertissa, hoitaa teosesittelyt ja juontaa taiteilijatapaamiset sekä järjestää oheisohjelmaa esiintyjille. Musiikki pelasti kesän Viimeisessä konsertissa 30. Mozart, Richard Strauss, Johannes Brahms ja Ludvig van Beethoven. Lippuja saa vielä oveltakin ja tarpeen vaatiessa laitetaan lisäpaikkoja urkuparvelle. Ehdin käydä myös Savonlinnassa, soitan Lohja Soi -tapahtumassa ja olen Mäntän Musiikkijuhlien hallituksen puheenjohtaja. Tänä vuonna vietetään Espoon Urkuyö ja Aaria -festivaalia jo 33. Händelin Messias-oratorio FiBO Singersin ja Playersin esittämänä mielenkiintoisena versiona, jossa kahdeksan solistia laulaa myös kaikki kuoro-osuudet. Muita säveltäjiä ovat muun muassa W. Pirjo Wesaniemi www.urkuyofestival.fi Kesä täynnä urkuja ja aarioita T II N A K O K K O Erkki Korhonen on Urkuyö ja aaria -festivaalin taiteellinen johtaja. elokuuta Johannes Brahmsin lemmenlauluvalsseja esittävät Mari Palo, Lilli Paasikivi, Markus Nykänen ja Kristian Lindroos, nelikätisesti soittavien pianovirtuoosien, Tuula Hällströmin ja Erkki Korhosen kanssa. Japanin radio ja televisio tekevät dokumentin pienten kuorolaisten matkasta. elokuuta esiintyvät Päivi ja Paavo Lipposen rahaston tämän vuoden taiteilijat Maiju Vaahtoluoto ja Taavi Oramo. He tapaavat täällä myös Tapiolan kuorolaisia ja käyvät tutustumassa suomalaiseen luontoon Nuuksion kansallispuistossa. heinäkuuta, legendaarinen Jorma Hynninen esiintyy yhdessä nuoren urkuvirtuoosin, Pétur Sakarin kanssa. F. Lopullisesti ohjelma lyödään lukkoon, kun saamme selville, paljonko on rahaa. Urkuyö ja Aaria pelasti monen kesän. Elokuun 23. Vapaa pääsy on myös taiteilijatapaamisiin, teosesittelyihin ja Espoon tuomiokirkon urkujen esittelyyn. Mielenkiintoinen on myös konsertti 19. elokuuta esittäen japanilaista musiikkia sekä myös lauluja Toivo Kuulalta. Isäntä itse saa kehua lisää: – Pääkaupunkiseudun ihmisten ei tarvitse lähteä pitkälle nauttimaan korkeatasoisesta musiikista. kerran. kuukauden kasvo . Japanin kuorolaiset menevät metsään Japanin radion lapsikuoro esiintyy 16. On melkoinen palapeli saada kaikki palat kohdalleen. yhdessä Aivosäätiön kanssa. – Viime vuonna oli sateinen ja kylmä kesä, eivätkä ihmiset lähteneet mökille. 9. kuullaan G. – Kyllä sitä nuorena jaksaa. päivä Helsingin kamarikuoro esittää Einojuhani Rautavaaran ortodoksisen messun Vigilian solisteina Niall Chorell ja Tuukka Haapaniemi. Alkamisajankohtana, klo 21, kesäyön hämy antaa oman tunnelmansa. Erkki Korhonen toimii taiteellisena johtajana jo toista kesää. Oratorioita ja lemmenlauluja Tänä vuonna punaisena lankana ovat juhlavuosiaan viettävät säveltäjät Oskar Merikanto, Toivo Kuula ja Claude Debyssy
10 • askel 7-8/2018
Reeta Vestman on kokenut laulaja-näyttelijä, joka sanoo nöyrästi, että omien lahjojen ja työn lisäksi tarvitaan johdatusta. Kun on huikean lahjakas, ahkera ja kaunis, voi päästä Broadwaylle New Yorkiin esiintymään. H Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jarno Terho Reeta Vestman Vain taivas rajana 11 askel 7-8/2018 •
Hän oli viime vuoden kiinnitettynä Kotkan Kaupunginteatteriin esiintyen Saturday Night Feverissä, Ronja Ryövärintyttäressä, Ylpeydessä ja ennakkoluulossa, Sofi Oksasen Puhdistuksessa ja Suomi 99 -revyyssä 16 eri sketsihahmona, mutta työskentelee nyt jälleen freelancerina. – En halua väitellä uskonasioista enkä puolustella. Kotkaa ennen Reeta nähtiin Sound of Musicin Mariana Kuopion kaupunginteatterissa ja sitä ennen päärooleissa Turun kaupunginteatterin musikaaleissa Kakola ja Rocky horror show, jonka aikaan nyt 12 • askel 7-8/2018. Harjoituskaudella Reeta matkusti junalla Turkuun, ja esityskaudella perhekin pääsee mukaan. Minun ei tarvitse todistella, Jumala puhuu itse puolestaan. Läheisten tuki auttaa jaksamaan – Jokainen rooli pitää voittaa itselle koe-esiintymisen kautta, ja se on rankkaa, Reeta huokaa. eeta Vestman tulee haastatteluun pinkillä skootterilla ja näyttää neiti Kesäheinältä, vaikka on rouva ja kahden lapsen äiti. Hänet me muistamme ehkä parhaiten laulamassa itsenäisyyspäivänjuhlissa Linnassa vuonna 2016 Kaartin Combon solistina. Junassa oli hyvä käydä tekstejä ja lyriikkaa läpi. Sen lisäksi Reeta on monesti laulamassa myös Tuomasmessussa ja nauttii siitä täysillä. Tänä kesänä hänellä on pääosa Betsynä Naimakaupat Vegasissa, Honeymoon in Vegas -musikaalissa Samppalinnan kesäteatterissa Turussa
Sain opiskeluun Wihurin säätiön apurahan ja elämiseen otin opintolainan. Kutsumus on tuntunut Kieltämättä yksi asia on johtanut toiseen, eikä mitään isoja mutkia ole ollut etenemisessä. Opettajina olivat Westendin musikaalien kapellimestarit, ja opetuksen taso oli huippua, sain oppia tosi paljon. Siellä tunsin olevani hyvä ja vahva. Lontoossa koe-esiintymiset ovat muutamaa kuukautta ennen pestin alkamista eli olin aina jo buukattu Suomeen. Keikoille ja kotoa pois Melkoisesti Reetalle tapahtui jo aivan nuorena. Kiusaaminen oli jokapäiväistä. Se on ammatinvalintakysymys, voisinhan hyvin toimia myös opettajana. Lapsille on iso rikkaus, että he ovat oppineet luottamaan niin moneen aikuiseen, Reeta hymyilee. Sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset, ja jäljet jäävät joka tapauksessa. Hän katseli neljävuotias tytär Sointu oli vauva vielä ja puoliso Heikki Vestman hoiti vuorostaan häntä. Sooloprojekti sai jäädä, kun Reeta alkoi kiertää maailmaa Husky Rescue -yhtyeen solistina. – Suomessakin on viime vuosina musikaalien taso noussut huimasti, mistä olen todella iloinen. Se on minulle voimavara.” dian sadullaan Saunatonttu. Hän on erikoistunut musiikkiteatterin laulunopettajaksi. Olen ollut aina itsepäinen ja vahva, mutta myös luokan pienin ja heiveröisin. Raskainta on aina joutua todistamaan omaa osaamistaan. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen levynsä Mari Kaasisen kansanmusiikkiyhtyeen kanssa. – Koen, että minua on johtanut joku visio, ja olen tuntenut kutsumuksen. Itsenäinen koulukiusattu Pienestä asti Reeta tiesi, että hän haluaa esiintymään, laulamaan ja näyttelemään. 18-vuotiaana hän solmi levytyssopimuksen Universalin kanssa, ja 2005 julkaistiin Avaimet-soololevy hänen omista kappaleistaan Reetaleena-nimellä. Ulkomaille Lontooseen Husky Rescuen jälkeen oli isomman hypyn vuoro. – Sytyin aina lavalla. – Monesti, kun yksi ovi sulkeutuu, joku toinen avautuu. Reeta pyrki erittäin arvostettuun Royal Academy of Musicin musiikkiteatterilinjalle Lontooseen. Tuntuu ihan huikealta, että tyttö voitti 11-vuotiaana vuoden 1995 Napero-FinlanH 13 askel 7-8/2018 •. ”Lapsuuden kodissa meille kerrottiin Jeesuksesta. Tanssitunteja Reeta oli ottanut koko pienen ikänsä. Sibelius-Akatemian ovet avautuivat suoraan koulun jälkeen pääaineena laulu ja sivuinstrumenttina piano. Harvalla alalla joutuu hankkimaan työtä näyttöjen perusteella. Perheeseen kuuluu myös kaksivuotias pikkuveli Voitto. – Olen käsitellyt asiaa, mutta haluan kertoa siitä ehkä avuksi muille. Kiusaaminen tapahtui Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa SYK:ssä, mutta loppui, kun Reeta pääsi Kallion ilmaisutaidon lukioon samanlaisten joukkoon. Mutta koulussa olin koulukiusattu. Vuosien takaiset muistot tuntuvat surullisilta. Sibelius-Akatemiassa laulun yksityisopetusta oli 45 minuuttia viikossa, Lontoossa viisi tuntia. Me vanhemmat emme edes ymmärrä, millaista maailmanvalloittajaporukkaa nämä nuoret olivat esiintyen kuusi vuotta isoilla rockfestivaaleilla ympäri maailmaa muun muassa Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa. Ehkä vahvuuteni oli punainen vaate heille. – Lontoossa oli todella kova kilpailu ja hierarkia opettajien ja oppilaiden välillä oli jyrkkä. – Ilman keskinäistä vastuun jakamista ja meidän läheisiä ei oltaisi selvitty lasten hoitamisesta. Niiden aikojen vuoksi hän haluaa puhua asiasta ja kannustaa kaikkia puuttumaan kiusaamiseen. Vanhemmat auttoivat, että hän pääsi pianotunneille, mutta vahvin oli oma tahto. Sibelius-Akatemiassa Reeta suoritti bändivuosien ohella musiikin maisterin tutkinnon ja halusi kunnianhimoisesti jotain uutta. Ja hienosti Reeta pääsi sisään otettujen 15 tytön joukkoon. – Suomessa teatteritöistä saa tietää vuosi etukäteen. – Minä haluan esiintyä! Se antaa minulle ja toivottavasti myös muille suunnattomasti iloa, Reeta sanoo napakasti. Musiikki veti puoleensa, ja 16-vuotiaana rakas harrastus muuttui työksi, kun Reeta alkoi kiertää keikoilla Anna Kuoppamäen Wilma-yhtyeen kanssa kosketinsoittajana ja taustalaulajana. Yliopisto on alansa huippuja, joten hakijoitakin sinne oli silloin 5000. Pitää vain oppia sietämään pettymyksiä ja epävarmuutta. Olen hyvissä käsissä, mutta se ei tarkoita, ettenkö joskus harmittelisi. Lähes kaikissa musikaaleissa, missä Reeta on ollut mukana, hän on toiminut myös lauluvalmentajana. Seuraavana vuonna hän jo muutti pois kotoa, koska oli aina ollut kovin itsenäinen. Viimeiset seitsemän vuotta on kulunut pääasiassa näytellen, mutta koulutus on antanut valmiuden toimia myös äänenkäytön ja laulun opettajana. Kaikki on armoa Reeta on käynyt lapsesta asti Tuomasmessussa ja nauttinut kovasti. Koulukiusaamisesta ei todellakaan saa vaieta. Valmistumisen jälkeen Reetalla oli agentti Lontoossa, mutta saatuaan ensimmäisen pääroolinsa Turusta Kakola-musikaalissa töitä on riittänyt Suomessa niin paljon, ettei Lontoon auditioneissa kannattanut enää käydä. Herkän kuoren alla on isosti voimaa. Yhtye julkaisi kansainvälisesti menestyneitä albumeita
Reeta osallistui kilpailuun kertomalla matkoistaan. – Olen saanut kotoa mallin, että elämä on rentoa. Se on minulle voimavara. Me olemme rukoilleet, meille on kerrottu Jeesuksesta ja olemme käyneet pyhäkoulussa. Olen esiintynyt aina mielelläni kirkoissa ja seurakuntien tilaisuuksissa. Reeta Vestmanin Betsy ja Antti Langin Jack musikaalissa Naimakaupat Vegasissa ihaillen laulajia, nyt hän laulaa siellä itse. – Kristinusko oli lapsuuden perheessä iloinen asia. Se ei perustu siihen, mitä minä saan, vaan mitä annan yleisölle. . – Haluan laulaa hyvin häissä, laivalla tai sitten joskus Broadwayllä. Konserttivaihe on vielä kesken, seuraavaksi tulee virallinen käsikirjoituksen lukuvaihe, jota seuraa off-Broadway -kausi. Matkoillani on ollut ihme siunaus. H 14 • askel 7-8/2018. Nyt täytyy keskittyä ensin Samppalinnan kesäteatteriin ja syksyllä Seinäjoen kaupunginteatterissa esitettävään Pauli Hanhiniemen musiikkiin perustuvaan Tästä asti aikaa -musikaaliin, jonka pääosassa säteilee Reeta Vestman. Kun pyydettiin, hän lähti iloiten. Kalevala tähtää Broadwaylle Tällä hetkellä Reetan kutkuttavin ja ihmeellisin asia on Kalevala-musikaali, johon hänet on valittu Pohjanneidoksi, Maiden of the Rainbow. Kaikki on armoa. Minulla on Jumala tietyllä tavalla mukana kaikkialla, missä olen, ja minun on helppo sopeutua ja kotiutua melkein minne vaan, mikä helpottaa myös liikkuvaa työtä. – Haluan palvella ja olla osa messua. Se antaa minulle itselleni myös hengellisesti. Kaikki on lahjaa, vaikka olenkin tehnyt tosi paljon työtä sen eteen. – Näyttelijälle on iso voimavara ja etuoikeus, kun on nähnyt niin paljon erilaisia tapoja elää. Minua ei ole koskaan kiinnostanut sekoilu. Mietin, mitä kuulijat ovat kokeneet ja pystynkö antamaan hetken levon ja pakopaikan arjesta. Hän voitti Vuoden Traveller (matkustaja) -tittelin vuonna 2007. Nyt hän pyörittää elokuvanäyttelijöiden agentuuria. Sen on säveltänyt suomalainen Johanna Telander, joka oli nähnyt Reetan esiintyvän ja halusi hänet korkean sopraanon osaan. – Uskon johdatukseen. Ennen kuin esitys on Amerikassa Broadwaylla asti, on käytävä läpi monta vaihetta. Kaikki sisarukset ovat taiteellisesti lahjakkaita. Menestys voisi auttaa aukaisemaan ovia suureen maailmaan. Enemmän haettiin lohtua ja turvaa, eikä koskaan ole painostettu mihinkään. Minulle se on tärkeämpää kuin hieno sohva kotona, Reeta virnistää iloisesti. Myös Eero-veli tekee musiikkia. Mieluummin matka kuin sohva Reeta on rakastanut matkustaa ja tehdä reppureissuja yksin ennen perheen perustamista. Raakel esiintyi jo pienenä Helsingin Kaupunginteatterin musikaalissa Les Miserables ja on laulanut muutenkin. Hän sai kotoa mallin kouluttautua siihen, mihin haluaa. Olen kiitollinen, että ollaan oman perheen kanssa matkusteltu niin paljon. Usko on voimavara Reeta sanoo olevansa lapsuudenperheensä kanssa läheinen, ja perhe pitää paljon yhteyttä. Mukana on kansainvälisiä huippunimiä, ja Reeta on ainoa suomalainen pääroolissa. Hän on ajanut kaksipyöräisellä Intiassa ja kokenut uskomattomia asioita retkillään. Musikaalia esitetään muualla, ja menestyksen perusteella se joko valitaan tai ei esitettäväksi New Yorkissa
K ukkapenkin lilja tuo mieleen Saaronin liljan, jolle virren mukaan ei ole vertaista. Sävellys aiheuttaa joka kuuleman kerralla väristyksiä. Se vain kutsuu yhteyteensä ja pyytää ottamaan vastaan. Varhainen valo näyttää kaikki luomisen ihmeet. Se pyytää korjaamaan asenteitamme, tapojamme ja tottumuksiamme. Moos. Voin hiljaa kuiskata hänen nimensä ja pyytää siunausta hänelle, en vain itselleni. Suven suloisena hetkenä voin ajatella sitä ihmistä, jonka kanssa olen tärkeästä asiasta aivan toista mieltä. Sen säteet kuiskivat viestiä luomisen aamusta: Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää (1. Kirkas armon paiste suostuttelee sanomaan hänen nimensä ja pyytämään siunausta myös hänelle. Sydän saa keväisen kaunistuksen kuin Libanon. Jo joutuneen armaan ajan aamuna ajatuksissani viivähtää se ihminen, jonka kanssa on ollut vähän hankalaa. Voin nähdä hänetkin auringon sumeilemattomassa paisteessa, en vain itseäni. Kukat saarnaavat Jumalan suuruutta, sanoja ei tarvita. 1:31). Kaikki vaan Herran huomaan. Se ei valikoi eikä kysy yhtään mitään. Lempeästi mutta vaativasti se pyytää korjaamaan kaikkea, mikä on meidän takiamme rikkoontunutta ja pilalle mennyttä. Aamun välkehtivä valo puiden oksilla kutsuu tekoihin luomakunnan puolesta. Voin ajatella, miten auringon valo lankeaa hänenkin ylleen, ei vain minun. Toivottomalta tuntuva sairaus pitää otteessaan myös sairaan läheisiä ja tuntuu tyrkyttävän synkkiä varjoja tähänkin hetkeen. Tottapa Hän, auringon ja kaiken Luoja, tietää, millaisia siunauksen säteitä itse kukin tarvitsee. Siihenkin sattuva auringon säde tuo mieleen vaikealla tavalla sairaan lähimmäisen. 15 askel 7-8/2018 •. Täydellisen sopivasti radiosta kajahtaa upean kuoron esittämänä: ”Nää, oi mun sieluni, auringon korkea nousu.” Runo on V. Minun ei tarvitse sillä päätäni vaivata. Se toivoo, että emme tuhlaisi vaan olisimme kohtuullisia, että emme kasvattaisi jätevuoria vaan pienentäisimme niitä, että puhdistaisimme sitä, mikä on saastunutta. A. Lintujen poikaset lähtevät maailmalle heikkoina rääpäleinä mutta määrätietoisina saamastaan elämän kutsusta. Nää, oi mun sieluni Pappilan salissa Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä Auringon paiste on paras kuva armosta. Koskenniemen. Huokaan heidän nimensä ja pyydän siunausta. Se lankeaa kaikille ja kaikenlaisille luoduille. Viimeisenä elämänsä keväänä Kuula sävelsi ihanan virren 574, jonka tekstin kirjoitti Väinö Havas: ”On kaunis synnyinmaamme, maat, metsät, järvet sen.” . Kalan potkaisu kaislikossa rikkoo hiljaisuuden ja muistuttaa, että vielä mittaamattoman paljon on elämää, jota emme voi edes nähdä. Sen on tehnyt sata vuotta sitten kuollut Toivo Kuula. K esäaamun varhain kirkastuva valo on Jumalan rakastava katse koko luomakunnan ylle. A uringon paiste on paras kuva Jumalan armosta
Auringon hymyily hyydyttää sen pelaamisintoa. Samalla vangitsen itseni vankilaan, jossa vaeltelen kiroten tielleni heitettyjä kiviä. Tyynyn alle ripottelen piiloon vielä vihaisuuteni, katkeruuteni, riippuvuudet, kyvyttömyyden anteeksiantoon ja muutaman muun jutun. Ajatukset katkeavat ja hetken, aivan pienen hetken, tunnen leijuvani pirteänä toffeena yhdessä Jumalan kanssa. Ehkäpä toffeena oloa tarvitaan, mietin ja huomaan pienen valonpilkun maailmassani. Ajamme takaisin kodin parkkipaikalle. Dramaattista! Suureellisesti ajatellen jokaisella on oma Getsemanensa ja ainakin tilaisuutensa sanoa siellä ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”. Raparperien istuttaminen vie loput voimat. Sellaiseksi, joka takertuu joka paikkaan ja sulaa auringossa mustalla asfaltilla. Tuntuu hullulta pohdiskella päättymättömiä ajatusvirtoja. Tosin vain yhden kappaleen, jota soitan sille kymmeniä kertoja päivässä. Syksykin kelpasi tiettyyn pisteeseen saakka. Toinen juttu on televisio. Kevät ja kesä olivat aiemmin vuoden parasta aikaa. Kun katselen Ticon energisyyttä ja sen minuun luomia nopeita sivuvilkaisuja, tajuan, että se pitää minut järjissäni. Se on löytänyt musiikin. Laitan ilmastoinnin täysille ja viileä ilma pörröttää tukkaani ja Ticon turkkia. Biisi on nimeltään Sweet. Kaiken luovuttaminen Jumalalle. Kuu on puolikas ja tähdet vilkkuvat iloisesti. Raparperipiirakka jää etäiseksi unelmaksi. Joskus unissani näen Heddan noutavan minut Tuonelan virran yli. Herättyäni lyhyestä unesta ihmettelen, koska olin varma, että en enää herää. Sytytän tuikun auringon valossa. T ico on oppinut vihdoin kaksi asiaa. Uskon, että se on uskon perimmäinen teko. Se rakastaa uimista. Sitten tuleekin unettomuus. Yöllinen taivas lumoaa. Tico hyppää veteen korkealta laiturilta. Tuo vilkaisu tuo aina Heddan silmieni eteen – ja herättää puristavan ikävän. Pieni pallohullu. Näytän Ticolle avaruusasemaa, joka välkkyy noin neljänsadan kilometrin päässä. Mutta se on vaikea temppu ihmiselle. Nukahdamme. Keskiyöllä lähdemme kävelylle läheiseen metsään. Jokin on sentään muuttunut. Olemme iloisesti salattuja myös itsellemme ja täynnä solmuja, joiden avaamiseen menee koko ihmisikä. No, nyt auringon heitellessä lämpimiä puhalluksia iholle, ei mikään ole muuttunut. Istun oravapuun juurella Tico sylissäni. Vastaan tulee puolituttu rouva, joka ojentaa valtavan kukkakimpun ja nipun raparperin varsia. . Tico ravistelee turkkinsa ja kastelee minut yltä päältä. O dotimme kesää koko sirpaleisen talven. Pitäisi kai iloita jokaisesta aukenevasta solmusta, joka on muuttunut valoksi; ennen niissä asuivat sisäiset demonit, pelko, varjoni ja esi-isiltä perityt elämisen mallit. Jätämme jalkapallon ja työnnymme iltapäivän helteeseen. Tiedän, että piirrän Jumalan liian pieneksi päässäni ja mahdutan Hänet ihmisen käsitykseen oikeudenmukaisuudesta. Toki rakastan Ticoa, mutta kun vaellan yöllä sen kanssa metsissä, jokainen vilahtava jänis saa minut luulemaan (toivomaan), että Hedda palaisi. Tunnen itseni toffeeksi. Jään seisomaan tyhmänä. Toffeeta Getsemanessa saa sanoa: Tapahtukoon Sinun tahtosi! koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja 16 • askel 7-8/2018. T ico ui ylväästi vesilintujonon perässä, ja vilkaisee aina välillä minua, että huomaanko. Ajatusten putous pysähtyy, ja hetken katselen maailmaa. Tämä toffee on hyvin väsynyt. Tico on ylipirteä ja nauttii valosta, kunhan ei ole liian kuuma. H iki virtaa kasvoilla. Pahentunut oikeastaan. Miksi nyt on näin. Nätti laulu mutta hieman kaukana Heddan rakastamasta Olen kuullut on kaupunki tuolla. Jalkapallon MM-kisat saivat sen patsaaksi television eteen. Toivottaa hyvää kesää. Raahaudun aamuyöstä sänkyyn omatunto kipeänä, alakulo mielessä. Kun saan yhden tungettua kuivaan maahan, on Tico jo ehtinyt napata sen. Itse kävelisin mieluummin läheiseen Kiljavan sairaalaan ja pyytäisin palliatiivisen hoidon. Kiitos juuttuu kurkkuun. Uimaan! Sadan metrin matka autolle vie vähäiset voimani. Tulisi kesä ja elämä muuttuisi
Laite sisältää Johanneksen evankeliumin, 15 koskettavaa muutoskertomusta ja ohjausta uuteen elämään Jeesuksen kanssa. EVANKELIUMILLA. EVANKELIUMILLA. Kiitos kun tulet mukaan keräykseen!. EVANKELIUMILLA. Lisäksi laitteeseen tallennetaan parhaita raamatunkertomuksia lapsille sekä vastauksia sudanilaisten elämän suuriin kysymyksiin. EVANKELIUMILLA. Jotta evankeliumin sano ma tavoittaisi heidät, tarvitaan 20 000 digitaalista toistolaitetta. Laitteen hinta on 25 euroa. EVANKELIUMILLA. EVANKELIUMILLA. 020 712 0240 • IRR-TV.. EVANKELIUMILLA. MEDIAMISSIO ETELÄ-SUDANIIN UNESCOn mukaan 70 % Etelä-Sudanin asukkaista on lukutaidottomia. EVANKELIUMILLA. Medialähetysjärjestö IRR-TV ry, PL 150, 04201 Kerava • puh. Kiitos lahjastasi! HALUATKO SAAVUTTAA KYLÄT EVANKELIUMILLA. Lahjoita ja auta: • Soita numeroon 0600-117 17 ja kuuntele viesti, 25,37 € + pvm • OP FI80 5132 0520 0090 28 • Nordea FI85 1063 3000 2104 23 • Viite 8905 • Voit lahjoittaa myös irrtv.. Yksi laite riittää kokonaisen kylän tavoittamiseen evankeliumilla
Kaupunki tuli mukaan Merkityksellinen ympäristö -ohjelmallaan, joka hakee asukkaissa tunteita herättäviä paikkoja, jotka luovat yhteisölle Paikan hengen. Tyhjät liiketilat, autiot aukiot tai – niin kuin meillä – suljetut elokuvateatterit kertovat hengettömästä kaupungista. Ihmisestä ja kaupungista tulee eläviä, kun Jumala puhaltaa niihin elämän henkäyksen. Oppivelvollisuuslaki lopetti osaltani työt. Ilman sitä pystymme luomaan vain uusia Babyloneja – tehtiin niiden tornit miten korkeiksi tai kiiltäviksi tahansa. Lappeen Marian kirkko heijastuu aukion toisella laidalla olevan pankkitornin ikkunoista. Uurastin sähkömiehen poikana kesän 1946 saadakseni valaistuksen paikalle. Halkosaaresta saattoi ennen nähdä sen kirkon livenä. Älä tapa järveä. 18 • askel 7-8/2018. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti Elämän evakon puutarha Kaupunkiteologian vanhempana tutkijana liittäisin mielipaikan Jumalan meille elämän evakoille antamaan käskyyn, että meidän tulee toimia sen kaupungin parhaaksi, mihin hän on meidät siirtänyt, istuttaa puutarhoja ja rukoilla sen puolesta. Toukokuussa Hyvinvointia taiteesta -viikon avajaisiksi kiinnitimme rantakallioon laatan, joka julisti Halkosaaren MIELI-paikaksi. Mieli lipsahti 120-vuotiaaseen Suomen Mielenterveysseuraan ja siitti ajatuksen paikan julistamiseksi Lappeenrannan Mielipaikaksi. Kävelin viime kesänä Halkosaareen, lapsuuteni mielipaikalle. Aivan kuin olisi saatu valot päälle. Kiitos ymmärtäväisten virkahenkilöiden, Lappeenrannan Mielenterveysseura sai toteuttaa idean. Saaressa sijaitsee 1890-luvulla rakennettu paviljonki, ensimmäinen työpaikkani. KURONEN Matti J. Mielipaikka Älä kadehdi puiden vihreyttä. Joku alaurakoitsija, ehkä kaupungin sähkölaitos, viimeisteli hankkeeni vuosia myöhemmin. Paikan henki tekee paikasta oman ja yhteisen eikä vuokrattavan tai myytävän. L appeenrannan satamalaguunin suun toinen pieli, Halkosaari, saa sen suun hymyilemään. Palanpainikkeeksi sai asentaja kuulla pätkiä Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta. Sen sähkömiehen äiti varmisti työmaan turvallisuuden ja ruokahuollon Porterilla ja voileivillä
Lähdevesi muovipullossa on eksynyt väärään paikkaan. Tuntuu ihan siltä kuin olisi päässyt perille.. a n t t i v a lt a 19 askel 7-8/2018 •. Meidän Valtakatumme varrella, Marian kirkon vieressä, kasvaa ilmastointiputkirykelmä, urbaani taideteos. Kultakalat akvaarioissa näkevät unta vedestä, joka ei pääty lasiseinään. Kultakalan uni Pyöräillessämme Laatokan Karjalassa Moskovan yliopiston professori Igor teki lisäyksiä Luojan kymmeneen käskyyn: Kunnioita Luontoäitiä, että eläisit ja menestyisit maan päällä. Emme voi istua rannalla selin veteen. Älä tapa järveä. Luoja muovasi meidät märästä maasta eikä kuivasta tomusta. Kun katsomme järveä, se alkaakin katsoa meitä sinisillä silmillään ja synnyttää meissä sinisiä ajatuksia. Elämä on janoinen, se tarvitsee vettä, ettei se kuivuisi ja kuolisi. Halkosaaren paviljongin kattolamppuun ei tule valoa, mutta mielipaikka pysyy. Moderni kaupunki on pölynimuri, joka yrittää vetää yrittäjiä ja turisteja siivotun cityn ostosparatiiseihin ja kauppakeitaille. Otan kanteleen rannan pajuista ja laulan Herran virsiä täällä vieraalla maalla. Muutettavat muuttaen kuva kantaa totuutta; sielumme piimii cityllä. Ehkä siksi kaipaamme merta ja järveä. Kala tuskin elämöi siitä, että ui vedessä, mutta kauhu odottaa sitä kuivalla maalla. Aaltojen uittama muovipullo tuntuu roskalta veden silmässä. Jos hukumme, on se melkein luonnollinen kuolema, mutta jos tapamme meren, on se rikos elämän lakeja vastaan. Älä kadehdi puiden vihreyttä. Meidän matkamme pääteasemalla, Uuden Jerusalemin valtakadulla, virran haarojen välissä kasvaa elämän puu. Mielikuvastossamme näemme kaupungin sellaisena kuin entiset Suomi-filmit sen esittävät: synnin pesänä, missä tummatukkaiset, maalatut naiset houkuttelevat maalta paenneet elovena-immet turmion tielle ja viekkaat viiksekkäät ketaleet vievät reippaitten renkipoikien perintörahat. Järven siniset silmät Luomiskertomuksenkin mukaan tarinamme alkaa vedestä
Kuukausi merellä synnyttää läheisriippuvuuden, Satu Kantola nauraa. – Kuivalla maalla olen kuin napanuorasta irrotettu. 20 • askel 7-8/2018
Läsnä ja perillä Aurinko välkehtii aalloilla, sininen taivas kaartuu korkealla ja suolainen merituuli tarttuu hiuksiin. H Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Pasi Leino 21 askel 7-8/2018 •. – Kun vene irtoaa rannasta, silloin on jo perillä, Ilkka avaa purjehdusharrastuksen mysteeriä. Ilkka ja Satu Kantolan purjehduskausi käynnistyy, kun silmut puhkeavat puihin
Merellä on tilaa ajatuksille Ilkka kokee purjehtimisen laskeutumisena elämän peruskysymysten äärelle. – Isäni oli pienviljelijä. S atu ja Ilkka Kantola viettävät koko kesälomansa merellä. Vaikka ukkosmyrsky tulisi, yhdessä selviämme, Satu sanoo. Se on turvallisempaa ja nukuttaa paremmin. Teologinen koulutus antaa välineitä käsitellä päänuskoa, mutta sydämenusko on perusluottamus, Ilkka Kantola sanoo, matkatoverina Satu. Kantolat asuivat Aiheita, jotka eivät nouse arjen kiireessä keskusteluun. Vesi kantaa ja tuuli kuljettaa. On huolehdittava siitäkin, ettei aja kiville. Ilkan mielestä purjehtiessa aika pysähtyy. Perheessä oli kuusi lasta, joista Ilkka syntyi kolmantena. – Hiukan olen välillä ärsyttävän varovainen, luen sääennusteita ja pienennän purjeita. Lapsuuden aurinkoiset kesät touhuttiin vanhempien apuna perunapellolla ja kasvimaalla. Jos ei tuullut, soudettiin. Luotan hänen harkintaansa 100-prosenttisesti. – Tunne, kun päivän päättyessä purjehdimme satamaan, on niin alkuvoimainen. Viime kesänä Kantolat kävivät maineikkaan ohjaajan, Ingmar Bergmanin haudalla. Kun "Hetki, kun laitetaan köydet kiinni, on hieno." H – Usko on osa identiteettiäni. Äänet vaimenevat tuulen huminaksi ja aaltojen loiskeeksi, välillä kuuluu lokin rääkäisy. Uutena hankintana heillä ovat taitettavat polkupyörät, joilla polkaisee nopsasti nähtävyyksiä katsomaan. Isä rakensi vanerisen jollan, ja sillä kiidettiin lähijärvellä. Tuuli vei mansikat markkinoille Ilkan kohdalla kiintymys mereen ja veneisiin syttyi jo lapsena. Pää tyhjenee, aikaa riittää. Uni tulee sataman turvassa Päivät seilataan merellä, mutta yöt Kantolat viettävät vierassatamissa. Ilkka vilkaisee vaimoaan ja toteaa, että hänellä on veneessä sellainen miehistö, joka osaa. Muutama vuosi sitten he oppivat, että itsestäänselvyyksiä ei ole olemassa. – Purjehtiessa on läsnä koko ajan. Äiti pelkäsi rannalla, että vene uppoaa, ja niin veneestä oli luovuttava. Merellä seilataan, mutta satamassa syödään, luetaan kirjoja ja istutaan kannella. Et voi määrätä tuulen suuntaa, voit vain lukea tuulta ja käyttää sitä hyväksi. Isoisän aikana varhaisperuna-, herneja mansikkasatoa vietiin markkinoille purjeveneellä. – Purjehtiminen on hyvin meditatiivista. Rymättylän saaressa, joka liitettiin sillalla mantereeseen vasta 70-luvulla. Se luo edellytyksiä, että mieleen nousee uusia asioita, Ilkka pohtii. Ilkka on jakanut hommat. Neljän viikon kesäloma tuntuu pitenevän kahdeksaksi viikoksi. Hetki, kun laitetaan köydet kiinni, on hieno, Ilkka kertoo. Sitten hän toppuuttelee vaimon kehuja. Jos tarjolla on konsertteja tai kyläjuhlia, niihin osallistutaan. Satu kuvailee purjehdusta hiljaisuuden retriitiksi, jossa kiire kaikkoaa ja elämä hidastuu. Satu korostaa, että merellä syntyy tilaa puhua ja ajatella myös uskon kysymyksiä. Siinä saapuu perille ja turvaan villin luonnon keskeltä. 22 • askel 7-8/2018. – Ilkka on taitava purjehtija. Hän on kapteeni ja konemies, Satu hoitaa perämiehen ja kokin vastuut. Oikeastaan se oli osa perheen elinkeinoa. Purjehdus kuului myös Sadun lapsuuteen. Siinä ottaa vastaan lahjan ja antautuu armon varaan
23 askel 7-8/2018 •. Merellä seilataan, mutta satamassa syödään, luetaan kirjoja ja istutaan kannella
Satu kiittää omaa kiinnostavaa työtään. Sotessa taas on turvattava ihmisten oikeus hoivaan, Ilkka sanoo. Varsinkin naisilla työura on ollut lyhyt ja eläkettä ei ole ehtinyt kertyä. – Sosialidemokraattien äänestäjät ovat iäkkäitä ja pienituloisia. Kuukausi merellä on yhden sortin parisuhdetesti. Pisa-tuloksista on kiittäminen opettajiamme. Ilkasta tilanne on pahin Suomen matalalla rannikolla. Uusperheessä on viisi lasta, jotka ovat jo omillaan. Ilkka näkee Suomen tulevaisuuden lepäävän koulutuksen, tieteen ja tutkimuksen varassa. Jos ei tuule, sinileväpuuro kuplii paksuna mattona ja vene jättää jälkeensä uran. Voin rakentaa näkemystä ja testata ajatuksia, Satu miettii. Kun perinteiset elinkeinot eivät enää elätä, nuoret miehet lähtevät etsimään uutta elantoa. Miltä Itämeren tila näyttää veneestä katsottuna. Suihkukone kiidätti Sadun Suomeen parsittavaksi. Kuukausi merellä synnyttää läheisriippuvuuden, Satu vitsailee. Suomen maatalouden päästöt kuormittavat rantavesistöä. – 50 vuotta sitten näki vielä kirkkaasti pohjaan. 24 • askel 7-8/2018. Ilkka liikkuu vaalipiirin tilaisuuksissa. Ilkka näkee, että Suomen on oltava EU:ssa edistämässä uusiutuvaa energiaa fossiilisen energian sijasta. – Hänessä on älykkyyttä, uteliaisuutta ja herkkyyttä sekä tietysti huumoria, Satu nauraa ja lisää, ettei Ilkka kerro puujalkavitsejä. – Kesän päättyessä on virtaa, Ilkka naurahtaa. Itämeri voi huonosti Kantolat ovat kiertäneet Ruotsin rannikkoa, Visbyssä, Gotlannissa ja Tanskan Bornholmissakin on purjehdittu. Ilkan kansanedustajan työ vie illat ja rytmittää vuosikalenterin. Onni onnettomuudessa oli se, että ensiapua pystyi antamaan ruotsalainen sairaanhoitaja. Nyt Itämeri voi hyvin huonosti. Siinä ei voi uida, Satu toteaa. Suomesta ei saa tehdä matalien palkkakustannusten maata, vaan on pyrittävä korkeamman jalostusarvon tuotantoon. Nenäkkäin ollaan vuorokaudet ympäri kuukauden verran. Viimeisen 13 vuoden aikana he ovat purjehtineet jo 18 000 merimailia, mikä tekee noin 33 000 kilometriä. – Molemmat isot lakipaketit koskettavat meidän suomalaisten perusoikeuksia. Kesän koittaessa vene lasketaan vesille ja elämän rytmi muuttuu. Sateet jäävät saapumatta tai tulevat aivan väärään aikaan. Viljelijöiden vanhat opit eivät enää päde. Viimeisen 13 vuoden aikana he ovat purjehtineet jo 18 000 merimailia, mikä tekee noin 33 000 kilometriä. Aivan pian Kantoloiden veneen keula suuntaa Turun satamasta ulapalle kuukaudeksi. Hän ei vartoa Ilkkaa kotiin. Kulunut kausi on ollut erityisen kiinnostava, sillä perustuslakivaliokunnassa hän on käsitellyt Sotea ja tiedustelulakeja. Yksityisyyden suojasta on pidettävä huolta samalla, kun torjumme terrorismin uhOma vene on Rymättylässä, mutta Ruissalossa voi käydä jo herkistelemässä edessä olevan loman ja tuulen suuntaa. – Kouluissamme tapahtuu eriytymistä, ja erityisen huolestuttavaa on poikien lukutaidon heikentyminen. – Koen olevani kuin napanuorasta irrotettu, kun tulen kuivalle maalle. – Herrassa ollaan, vaikka sitä helposti kuvittelee, että kaikki on hallinnassa. Tällöin yritykset uskaltavat investoida, Ilkka sanoo. Mieluista on myös se, että päätökset tehdään yhdessä nopeasti. Ilkka arvostaa Sadun tasa-arvoista asennetta ja sitä, että tämä haastaa älyllään. Tänä kesänä olisi tarkoitus purjehtia Ystadiin. Jokapäiväinen pärjääminen on vaikeata. Itämeri on matala, vähäsuolainen eikä vesi vaihdu Tanskan kapeiden salmien takia. Niihin tulisi tehdä investointeja. – Vesi haisee mädäntyneelle. Koulutusta ja työpaikkoja Afrikkaan Itämerellä poreileva sinileväpuuro liittyy osaltaan maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosongelmaan. Ihmisiä on koulutettava ja samalla on tuettava oikeusvaltion vahvistumista, jotta syntyy poliittista jatkuvuutta. Satu kokee, ettei hän purjehtiessa edes kaipaa omaa aikaa, Ilkan charmi jaksaa purra. – Ilkan ura politiikassa tekee elämästämme mielenkiintoisen. – Jos ilmastonmuutos etenee, Afrikassa väestö kasvaa ja lähtee liikkeelle. Yleiseen tilanteeseen parannusta ovat tuoneet Pietarin ja Kaliningradin jätevedenpuhdistamot, jotka on EU-varoin rahoitettu. Satu kertoo omassa työssään Suomen Lähetysseuran varatoiminnanjohtajana kohdanneensa afrikkalaisten maanviljelijöiden huolen liittyen ilmastonmuutokseen. Ei auta kaa. Kohtaamisia toreilla Ensi vuoden vaaleissa Ilkka hakee ihmisten luottamusta neljännelle kaudelle. Pitkä arpi kulkee reidestä pohkeeseen muistona haaverista. Uusin tutkimus kertoo, että kiire ja suuret ryhmäkoot ovat vieneet ilon opettajan työstä, Ilkka sanoo. Purjehdusintoa onnettomuus ei lopettanut, Satu pohtii. – Otamme riskejä, ja mikäli toteamme ratkaisun virheeksi, voimme perua ja muuttaa suunnitelmaa, Ilkka sanoo. – Afrikkaan on luotava teknologian kehitystä ja työpaikkoja. H laittaa piikkilankaa rajalle tai partioveneitä Välimerelle. Satu astui veneestä kalliolle luonnonsatamassa, sääriluu romahti, nivelsiteet irtosivat. Toritapahtumissa ihmiset purkavat toimeentulohuolia. . Keskustelemme työasioista, ja saan paljon tietoa. Ulappa odottaa Viikonloput pariskunta viettää Turun kodissa. Käydään kaupassa, kirkossa ja morjestamassa Ilkan vanhempia
Siksi että Jumala kehottaa niin tekemään. . Matt. Koska taivaallinen Isämme tietää, mitä tarvitsemme jo ennen ensimmäistäkään pyyntöä (Matt. Joskus tärkeämpää kuin sanat on rukoilijan asenne. 15:16 ja Fil. Onko näin. Kyseessä on vain kehotus tulla yhteen eli kokoontua pienempänä tai suurempana kristittyjen joukkona yhdessä palvelemaan Jumalaa. Jopa Isä meidän -rukous on me-muodossa, koska tuolloinen kulttuuri oli yhteisöllinen eikä modernin länsimaalaisen ajattelun mukaan yksilöä korostava. 6:8), voisimme herättää kysymyksen ylipäänsä rukouksen tarpeellisuudesta. 4:12). Silti seurakunnassa on oikein pyytää esirukousta ja rukoilla yhdessä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Jeesus ei olisi yhden kristityn kanssa. 2:42), ja siitä, että pyydetään seurakunnan esirukousta (esim. Puhe rukouksen ”tehokkuudesta” on ristiriidassa sen kanssa, että Jumala on kaikkivaltias ja hyvä, ja me emme omilla ponnistuksillamme saa Jumalaa toimimaan haluamallamme tavalla. Useissa paikoissa viitataan siihen, että kun useampi rukoilee jotakin, se olisi ’tehokkaampaa’ kuin yksin rukoilu. K ysyjän mainitsema kehotus yhdessä rukoilemiseen on Matteuksen evankeliumissa: ”Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa” (Matt. Ap.t. Toki Raamatussa on esimerkkejä siitä, kuinka koko seurakunta rukoilee (esim. 18:19). Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Rukoilemme myös siksi, että se on yhteydenpitoa Taivaallisen Isämme kanssa. Tämä on ainoa raamatunkohta, jossa tällaiseen useamman ihmisen – tosin tässäkin vain kahden – rukoukseen liitetään erityinen lupaus. Enemmän on sellaisia kohtia, joissa annetaan lupauksia tai esimerkkejä yksityisen ihmisen rukouksen kuulemisesta (esim. 2:1–2). Pyyntörukoukset ovat vain yksi rukouselämän muoto. Tuo alussa mainittu Matteuksen evankeliumin kohta jatkuu näin: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. Olisiko tällaisen kampanjan merkitys enemmänkin siinä, että se yhdistää kristittyjä yhteisen asian taakse. Joh. 18:20). Sen sijaan löydämme kehotuksia ja esimerkkejä siitä, että rukous ei ole ainoastaan yksilön tapa lähestyä Jumalaa, vaan se kuuluu seurakunnan yhteiseen hengelliseen elämään. Tällaiseen emme saa Raamatusta mitään varsinaista lupausta. Usein nämä lupaukset ovat monikossa, jolloin rukoilijana voi olla yksi tai useampi (esim. R ukoushan on lopulta suuri salaisuus. Monikkomuoto merkitsee yleensä Raamatun kielessä sitä, että kehotukset, ohjeet ja lupaukset annetaan Jumalan seurakunnalle, siis kaikille yhdessä. Vastaukset eivät ole missään suorassa suhteessa rukoilijoiden määrään. Miksi me sitten ylipäänsä rukoilemme. Se on sydämen avaamista Jeesukselle. Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Näin on ihan hyvä tehdä, vaikka rukous ei olekaan matematiikkaa. Tehoaako yksin rukoilu. Vakavia yksilön tai yhteiskunnan huolenaiheita levitetään usein rukousaiheina ja toivotaan, että saataisiin mahdollisimman paljon kristittyjä saman asian taakse. 4:6). O nko siis useamman rukous tehokkaampaa kuin yhden. Tim. Emmehän usein todellisuudessa edes tiedä, minkälainen vastaus olisi paras. Siksi rukouselämän ytimessä on kuitenkin tämä: tapahtukoon sinun tahtosi. 6:6 ja Kol. 1. Meneekö yksin rukoilut ’harakoille’?” . Rukouksen teho ei siis riipu rukoilijoiden määrästä. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi kysy raamatusta Eero Junkkaala • teologian tohtori 25 askel 7-8/2018 •. ”Kuullaanko monien rukoukset paremmin kuin yhden
Kaikkien on voitava kokea vastuunjako reiluksi. Sadesäiden varalle on hyvä olla lautapelejä ja lapsille lisäksi vaikkapa värityskirjoja, piirustuspaperia ja kyniä. Parhaimmillaan yhteiset hetket synnyttävät iloa, hyviä muistoja ja syvää kiitollisuutta juurista. Kirsti Ijäs kehottaa ottamaan ennakkosuunnittelussa huomioon erityisruokavaliot, nukkumajärjestelyt ja suhtautuminen mobiililaitteisiin. Pahimmillaan joku uupuu ja vanhat kaunat nousevat pintaan. Teksti: Emilia Karhu • Kuvitus: Karoliina Pertamo Sukumökkeilyn M itä kaikkea kannattaisi ottaa huomioon, jotta sukumökkeily olisi kaikille mahdollisimman rentoa ja kesäistä tapaamista voisi muistella hymyssä suin vielä talvipakkasillakin. Vierailujen ajankohdista ja kestoista on hyvä sopia riittävän ajoissa, jotta kaikki osapuolet voivat valmistautua. Kesä on sukulaismökkeilyn kulta-aikaa. Jollekin voi antaa tehtäväksi organisoida pihapelejä ja varmistaa, että vaikkapa mölkkypalikat tai petankkikuulat ovat mukana. Myös tuomisia ja vastuita kannattaa jakaa selkeästi etukäteen. Käytännössä monet suomalaismökit ovat suvun vanhimpien omistuksessa ja lapset perheineen ovat mökkivieraita. Kirsti Ijäksen mukaan perinteinen lukujärjestys auttaa onnistuneeseen mökkeilyyn. Eläkkeellä oleva kokenut perheneuvoja Kirsti Ijäs kannustaa perheitä ja sukuja avoimeen etukäteissuunnitteluun. – Siihen merkitään, kuka vastaa milloinkin ruuanlaitosta, kuka pöydän kattamisesta ja tiskeistä, kuka saunanlämmityksestä ja halonhakkuusta. Jos tilaa on vähän, voi 26 • askel 7-8/2018. Monilla mökeillä ei ole pesukoneita. Some vai suku. – Lakanat ja pyyhkeet kannattaa jokaisen tuoda kotoaan. Samalla voidaan myös sopia, kuka on rantavahtina lapsiuimareille tai kuka tuo tullessaan ruoka-ainekset millekin aterialle
Hän käytti sukupuutekniikkaa ja kirjoitti siitä kirjankin. – Erityisesti nuorten kanssa on hyvä ottaa puheeksi myös kännykkäpelisäännöt. He kokevat olonsa tervetulleemmiksi ja hyväksytymmiksi, kun saavat omat selkeät tehtävänsä. On hyvä miettiä ja tiedostaa menneisyyden ja nykyisyyden rooleja jo ennen sukutapaamista. Jokainen tarvitsee välillä myös kasvokkaista yhdessäoloa, Kirsti Ijäs sanoo. Perinteisesti esimerkiksi vanhin lapsi voi ajautua muista huolehtivaan rooliin vielä aikuisenakin. Voita uhrautumisen kiusaus Aikuiset lapset ja heidän iäkkäät vanhempansa taantuvat joskus menneisyyden rooleihinsa, ja kotiin palataan enemmän kuormittuneina kuin virkistyneinä. – Uhrautuvaisuuden kiusaukseen voi langeta paitsi mummu myös joku sisaruksista. Vanhuksilla on halutessaan lupa vetäytyä iloisesti taka-alalle. reilusti kysellä, kuka haluaisi ottaa mukaan retkeilyvarusteet ja yöpyä teltassa. Iäkkäiden vanhempien kannattaa muistuttaa itseään siitä, että lapset ovat nyt vastuullisia aikuisia, jotka osaavat hommansa. Enää koolla eivät ole isosisko ja pikkuveli, vaan kaksi aikuista perheineen. He haluavat ehkä kovasti tarjota lepoa ja hyvää oloa rakkaille, elämänsä ruuhkavuosia eläville lapsille ja heidän perheilleen. Joskus vanhin väki joutuu liikaan vastuuseen. Hän toivoo, että meneillään oleA C B ”Nuorille voi antaa etukäteen tehtäväksi laatia tietokilpailukysymyksiä suvun historiasta.” H 27 askel 7-8/2018 •. Myös sisarusten kannattaa tietoisesti varoa sujahdusta lapsuuden perheen rooleihin. Pahan kierteestä sovintoon Kirsti Ijäs on pohtinut paljon työssään sukulaissuhteiden erityisyyttä. On ihanaa ottaa kuvia ja videoita yhteisistä hetkistä, mutta uppoutuminen sosiaaliseen mediaan tai pelaamiseen varastaa helposti liikaa yhteistä aikaa. Tai sitten he pitävät kiinni kaikista vastuista tottumuksen vuoksi, kiltteyttään, velvollisuudentunnosta tai pelätessään jakaa valtaa. Tähänkin ongelmaan apu löytyy etukäteispohdinnasta. Uhrautumisesta tulee lopulta usein riidan aihe, eikä se koskaan paranna sukulaissuhteita, Ijäs muistuttaa. Ijäs painottaa, että vastuun jakamista miniöille ja vävyille ei kannata arastella
Kannustan kaikkia ottamaan rohkeita askeleita sovinnon suuntaan, vaikka se tuntuisi pelottavalta. Jos kesäpaikka sijaitsee suvun mailla, lapsille voi kertoa tarinoita niiden oikeilla tapahtumapaikoilla. Kun joukossa on hankala tyyppi Joskus sukulaisjoukossa on henkilö tai henkilöitä, joilta maltillinen alkoholinkäyttö ei onnistu. H M a r k k u M a t t il a 28 • askel 7-8/2018. Pahan kierteen oivaltaminen on haaste hyvään muutokseen. Mukana voi olla myös katkeroitunut ihminen, jolle sukuhistoria nostaa pintaan paljon vaikeita muistoja, jotka purkautuvat aina tapaamisissa. Ketään ei saisi pitää toivottomana tapauksena. Samalla voin tiedostaa asioita, joiden kulkemisen suvussa haluan katkaista. – Sukuni tarinoihin tutustuminen on antanut minulle paljon ymmärrystä itseäni kohtaan. Kisailu innostaa kaiken ikäiset spontaaneihin muisteloihin ja syviinkin keskusteluihin. Kun peilaan elämääni sukujuuriini, näen vahvuuteni ja heikkouteni selkeämmin. – Usein taustalla on aika hassuja ja pieniäkin asioita, joista on kannettu kaunaa. – Olen työssäni nähnyt, miten katkera ja hankala vanha mies aivan kuin suli, kun hän sai läheisiltä kehuja ja kiitosta sellaisista hyvistä puolista, joita hänessä yhä myös oli. Nuori polvi voi innostua suvun tarinoista ja juurista iltanuotiolla. Ongelmat ovat kenties paisuneet matkan varrella. Miten näitä vaikeita tilanteita voisi pehmentää tai estää ennakolta. Erityisesti ennen yhteistä sukutapaamista mahdolliset ristiriidat ja vaikeat tunteet kannattaisi puhua avoimesti auki. Toisaalta nuorille voi antaa etukäteen tehtäväksi laatia vaikka tietokilpailukysymyksiä suvun historiasta. Joku saattaa puolestaan kärsiä luonnehäiri”Kun peilaan elämääni sukujuuriini, voin tiedostaa asioita, joiden kulkemisen suvussa haluan katkaista.” östä ja käyttäytyä toistuvasti tavalla, joka ahdistaa muita. ”Jokaisella on omat erilaiset kokemuksensa ja muistonsa, joita muut eivät saa kiistää.” Kirsti Ijäksen mukaan reilu ja selkeä vastuunjako mahdollistaa onnistuneen sukumökkeilyn. va Suomen suuri sovinnon vuosi, jolloin sisällissodasta on tullut kuluneeksi 100 vuotta, voisi olla sovinnon vuosi myös yksittäisten sukujen ja perheiden elämässä. Kyllä vanhuskin voi löytää uutta asennetta asioihin, kun häntä osataan siihen tukea. Ijäs on vakuuttunut sekä työnsä kautta että omassa elämässään siitä, että omiin sukujuuriin tutustuminen kannattaa. Kirsti Ijäs uskoo sekä myönteisen palautteen että rajanvedon voimaan
Mutta sukulaisvierailu on tuomittu epäonnistumaan, jos joku rouva tai herra täyttää yhteisen seurustelutilan omilla jutuillaan kaikessa menestyneistä lapsistaan tai omista harrastuksistaan. Äärimmäisessä tapauksessa tällainen ihminen on vain jätettävä kutsumatta mukaan, niin surullista kuin se onkin. Lopuksi jäljelle jää parhaimmillaan hämmästyvä kiitollisuus. Olemme pitäneet erikseen mökillä siivousja remonttitalkoita, joihin suvun jäsenet ovat osallistuneet tasapuolisesti. Mökki jätetään myös aina siistiin kuntoon, jotta sukulaisten yhdessäolo ja elo sujuu mukavammin.” ”Selkeä työnjako ja positiivinen asenne auttavat” Nainen, 65 v. Vierailu on helmi muistoissani yhä ja olen siitä kiitollinen. Samalla löytyy paljon yhteistä, yhteyttä ja voimaa. Pianonsoittoa, pyöräilyä ja Suomen Kuvalehtien lukemista. – Toisaalta on kohtuutonta, jos joku aina pilaa muiden yhteisen ilon ja pelottaa lapsia ottamalla liikaa alkoholia ja muuttumalla aggressiiviseksi. Kun sukulaissuhteita jäytäneet ristiriidat otetaan ennakoivasti puheeksi ja pyritään sovintoon ennen yhteistä tapaamista, jännitteet vähenevät. . Kirsti Ijäs kannustaa miettimään esimerkiksi sitä, onko oikein estää lapsia tapaamasta serkkujaan tai isovanhempiaan, jos itsellä on ongelmia jonkun sukulaisen kanssa. Helsinki ”Olemme olleet mummolan mökillä kesäisin ja joskus myös talvella yhdessä viikonloppuja. Sukuhistoriasta toivoa nykyhetkeen Onnistuneen sukulaismökkeilyn tai muun sukutapaamisen ydinasiat voi Kirsti Ijäksen mukaan tiivistää muutamaan sanaan: aika, paikka, anteeksianto ja kiitollisuus. Tädin intellektuelli persoona ja ystävällisyys sekä uintireissut ja leikit serkkujen kanssa rohkaisivat kasvamaan ja ajattelemaan itse. Toisinaan sukutapaamisiin liittyvä ahdistus on asia, jota myös ahdistusta tuntevan on syytä itsessään työstää. Mökin ylläpitokustannuksiin osallistutaan mökin käytön mukaan ja lähtiessä huolehditaan, että seuraaville mökille tulijoille on vessapaperia, astianpesuainetta ja muuta perustarvetta. Jokaisella on omat erilaiset kokemuksensa ja muistonsa, joita muut eivät saa kiistää. – On rohkaisevaa välittää nuoremmille viestiä siitä, miten aiemmat polvet ovat selvinneet vaikeista vaiheista. Se antaa selviämisen toivoa myös nykyongelmien kanssa painiville, Kirsti Ijäs sanoo. Tärkeintä on, että yhteyksiä sukulaisiin yhä vaalitaan! Käydään tervehtimässä vanhoja sukulaisia ja tutustutetaan serkut toisiinsa.” ”Huomion saaminen omana itsenä oli ihme” 29 askel 7-8/2018 •. Sukulaisilta saatu kannustus on nuorelle aina tarpeen. Esimerkiksi uskonnollisten katsomusten erot kannattaa vain hyväksyä ja mieluiten jättää pois asialistalta. Olin 11-vuotias suurperheen esikoinen, jonka elämässä loma ja huomion saaminen omana itsenä oli ihme. Joskus kannattaa sopia etukäteen hankalaksi tiedetylle henkilölle eräänlainen tukihenkilö, joka auttaa katkeriin ajatuksiin uponnutta mukavampiin mietteisiin tai johdattelee vaikkapa liiaksi päihtyneen syrjemmälle ja nukkumaan. Päällimmäiseksi paremmat: nautitaan mahdollisuudesta kohdata ja iloita siitä, että yhteyksiä on ja syntyy lisää. Turku ”Viikko opettajatädin perheessä Oulujärven rannalla on muistoissani pelkkää aurinkoa ja hauskoja leikkejä, uusia vaikutelmia ja elämyksiä. Nainen, 42 v. – On tärkeää vaalia sukuyhteisöä ja sen jatkuvuutta. Aivan kuten sinäkin. On paikallaan iloita lapsistaan ja näiden menestyksestä ja jakaa ilo suvun kanssa. Selkeä työnjako, jokaisen vastuunotto ja positiivinen asenne edistävät onnistunutta yhdessäoloa. Meillä on ollut käytössä esimerkiksi yhteisen juhannuksen suunnitteluun WhatsApp-ryhmä, jossa olemme sopineet ruoanlaittovuoroista ja muista käytännön asioista. Sukulaisesi on ennen kaikkea ihminen, joka haluaa olla hyväksytty. Kun kaikesta sovitaan reilusti ja tarkasti ajoissa ja otetaan huomioon paikan asettamat reunaehdot, päästään jo pitkälle. Sukulaisvierailuissakin vanha neuvo pätee: pieni suu ja isot korvat
Palestiinalaisilla paimenilla oli lampaisiinsa läheinen suhde, ehkä vähän samanlainen kuin Euroopassa koiralla ja sen isännällä. Paimen antoi niille kullekin oman nimen. Kuva piispasta paimenena nousee siis 2000 vuoden takaa. Huomasin jälkeenpäin, että somessa keskusteltiin pitkään ja osin kriittisesti piispojen komeasta pukukoodista ja viran symboleista. Paimen puolusti pampulla Mitä muita välineitä sen sauvan ohella hyvä paimen tarvitsi. Ehkä tärkein ja helpoimmin avautuva symboli on asun mukana tuleva piispan sauva. Esimerkiksi pamppu. Olli Valtonen • rovasti ja kirjailija sanoja & tekoja Kun Tapio Luoma asetettiin virkaansa, paikalla olivat kaikki Suomen piispat ja 14 piispaa ympäri maailmaa. Palestiinassa lampaita pidettiin villoja varten. Linko oli ase ja ”paimenkoira” Paimenella oli myös linko. Tässä lista paimenen välttämättömimmistä työkaluista. Hän puuttui Maata näkyvissä -festivaalien järjestämiseen, jonka seurauksena pohjoismaitten suurimassa kristillisessä nuorisotapahtumassa ei enää toimiteta naispapittomia messuja. Samat ominaisuudet eivät välttämättä liittyneet eurooppalaiseen paimeneen. Euroopassa lampaita pidettiin vain lihan takia, eli teurastusta varten. Siksi kristinuskon tultua Eurooppaan paimenkuvaa on pitänyt vähän selittää. Sen kädensijassa oli rako, jonka läpi oli kiinnitetty hihna. Ole meille hyvä paimen! K atselin televisiosta, kun kurssitoverini, Oulun piispa Samuel Salmi asetti uuden arkkipiispan virkaansa. Se muistuttaa viran esikuvasta. Palestiinalaisten miesten lingon käsittelykyky oli sellainen, että he pystyivät – ja pystyvät yhä – linkoamaan kiven ”hiuskarvalleen 30 • askel 7-8/2018. Se oli lyhyt puinen keppi, jonka päässä oli iso pahkura, johon oli usein kiinnitetty naulan kaltaisia piikkejä. Sauva on paimenen tunnus. Yleensä ne olivat kuvailevia kuten Pilkkukorva tai Mustajalka. Symboleilla, lipuilla, vaakunoilla ja virkapuvuilla on tehtävänsä yhteisön näkyvinä tunnuksina. Paimen kuvasi Jeesuksen ajan Palestiinassa rakkautta, lempeyttä ja hienovaraisuutta. Piispa on paimen, ja sauva on osa paimenen varustusta tehtävänsä hoitamiseen. Sillä tavalla kalikka saatiin roikkumaan paimenen vyössä. Pamppu oli lähitaisteluase, jolla paimen puolusti laumaansa ja itseään petoja ja varkaita vastaan. Hän on rakastava ja lempeä Ei muuten ole sattuma, että kun Jeesus halusi kuvata tehtäväänsä, hän valitsi kuvan paimenesta – siis kuvan, joka liittyy vahvasti nykyiseen piispanvirkaan. Samat lampaat olivat saman paimenen kanssa vuosikausia. Ne ovat roolivaatteita ja liittävät meidät kirkon globaaliin jatkumoon. Mutta on paimenella muitakin välineitä, joista Tapio Luomalle voi olla hyötyä. Tyylikästä muuten, ettei sitä ole otettu piispalliseksi symboliksi, vaikka pamppu olikin paimenille tärkeä. Muuten se olisi kuulostanut siltä, että Jeesus on hyvä teurastaja ja hänen seuraajansa hänen ruhojaan. Juhlavassa tilaisuudessa uusi arkkipiispa vastaanotti virkansa tunnusmerkit, niistä näyttävimpänä arkkipiispan risti ja sauva. Olisiko paimenen työkalupakista apua uudelle arkkipiispalle, Tapio Luomalle. Itselläni ei ole ongelmia koreiden kasukoiden ja hiippojen suhteen. Uusi arkkipiispa on jo käyttänyt virkansa suomaa työvälinettä laumansa puolustamiseen
Paimen seuranaan tämä kellokas hävisi ison kivenjärkäleen taakse näkymättömiin. Se on tehtävä, jota tämän päivän piispat omassa työssään korostavat. Paimen linkosi kiven irtiottoa yrittäneen lampaan turvan eteen ja sai sillä tavalla sen juoksusuunnan käännettyä takaisin päin. Koskaan ne eivät vastanneet vieraan ääneen ja kutsuun. Kohti uusia laitumia Arkkipiispa on kirkon ääni. Jokaisen lampaan piti mennä hänen sauvansa alitse. erehtymättä”, kuten Vanhassa testamentissa sanotaan. Kun lampaat päivän päättyessä menivät sisälle lammastarhaan, paimen piti paimensauvaansa poikittain oven edessä, matalalla lähellä maantasoa. Saman tien koko lauma ponkaisi liikkeelle ylös kohti vastapäistä kukkulaa, kohti paimenen ääntä. Kun ajattelen kirkon nykyvaihetta, pidän tätä arkkipiispan tärkeimpänä haasteena. Jos tuntematon paimen kutsuu laumaa, eläimet nostavat päänsä ja lopettavat syömisen pelästyneenä. Ääntely oli eläimellistä, mutta silti se noudatti tiettyä sisäistä järjestystä.” ”Heti hänen puhuttuaan kaikui vastauksena laumasta määkinää. Sauvalle olisi käyttöä. Palestiinassa siihen käytettiin linkoa. ”Joskus hän puhuu niille kovalla, laulavalla äänellä käyttäen kummallista kieltä, joka ei muistuta mitään ennen kuulemaani kieltä. Vuohet unohtivat syömisen ja etsivät katseellaan kadonnutta paimenta. Sitten vuohilauma vastasi – ikään kuin yhdellä sanalla – jota seurasi naurua muistuttavaa hirnuntaa.” Lauma joutuu paniikkiin Paimenen peli ei ollut vielä pelattu. Nyt tarvitaan paimenta, joka on valmis katoamaan kukkulan toiselle puolelle, paremmille nurmille, ja joka kutsullaan saa laumansa häntä seuraamaan. Jostakin kaukaa kuului taas paimenen outo, naurava kutsu. Palestiinassa ei käytetty lammaskoiria lauman koossapitämiseksi niin kuin Euroopassa, jossa koirat juoksevat karanneiden perässä ja pakottavat ne takaisin katraaseen. Sauvalla oli toinenkin tarkoitus. Eräs toinen tutkija on havainnut, että palestiinalainen paimen kajauttaa äänensä lauman kuuluville jatkuvasti, säännöllisin väliajoin muistuttaen siten eläimiä läsnäolostaan. Tässä on kuva ripistä ja sielunhoidosta nykykirkossa. Lampaat tunsivat ja ymmärsivät itämaisen paimenensa äänen. Paimen korotti äänensä ja puhui vuohille kieltä, jota Pan on varmaan puhunut. Kysymys on ravinnosta ja hengissä pysymisestä. Pian Morton huomasi, että laumassa heräsi paniikki. Englantilainen journalisti ja tutkija Henry Vollam Morton (1892–1979) seurasi vuosia palestiinalaista elämäntapaa. Mutta ne eivät totelleet paimenta. Sitten ne tajusivat, että myös kellokas, lauman johtaja oli kadonnut. Jos kutsu toistuu, lampaat lähtevät pakoon, koska eivät tunne kutsujan ääntä. En viittaa tällä vain Tapio Luoman kiitettyyn lauluääneen hänen johtaessaan liturgiaa. Yksi tai kaksi elukkaa nosti päänsä paimenen äänen suuntaan. Kirkon jäsentilastojen kehittyminen osoittaa, että nyt on kirkon laumasta pudonneita paljon. Lampaat tuntevat paimenensa äänen ja seuraavat sitä. Siunausta työllesi, Tapio Luoma! . Se oli täysin käsittämätöntä ääntelyä, eikä siinä ollut mitään inhimilliseen kieleen vivahtavaa. Kadonneen lampaan metsästäjä Sitten tullaan tähän paimensauvaan. Nimittäin vuohi, jolla oli kello kaulansa ympärillä, lopetti syömisen, jätti lauman ja paineli alas laaksoon ja ylös vastapäistä kukkulaa paimenen perään. Linko oli ase, mutta vain osin. Olisiko tästä kuvasta mitään apua, veli arkkipiispa. Linkoa tarvittiin ennen kaikkea lammaslauman koossa pitämiseen. Paimen ohjaa äänellään Yllättävää ehkä, mutta yksi paimenen tärkeimmistä ominaisuuksista oli hänen äänensä. Sillä ei vain ongittu pudonneita koloistaan. Kun paimen kääntyi, hän huomasi, että hänen laumansa oli jäänyt laaksoon. Kirjassaan In the Steps of the Master hän kuvasi tarkasti sitä merkillistä tapaa, jolla paimenet yhä puhuvat Palestiinassa lampailleen. K ir K o n T ie d o T u s K e s K u s / A A r n e o r m io Arkkipiispan sauva 31 askel 7-8/2018 •. Ensimmäisen kerran kun kuulin tätä ’paimen ja vuohi kieltä’, olin Jerikon takana näkyvillä kukkuloilla.” ”Vuohilauma oli laskeutunut laaksoon ja paimen oli juuri nousemassa vastapäisen kukkulan rinnettä. Se oli pitkä, koukkupäinen puukeppi, jota paimen tarvitsi kallionkoloihin ja muihin hankaliin paikkoihin pudonneen lampaan onkimiseksi takaisin tasaiselle maalle. Samalla kun lammas ryömi sen alta, paimen tutki otuksen nähdäkseen, oliko se saanut päivän kuluessa vammoja. Lampaat tuntevat paimenensa äänen ja seuraavat sitä. Paimenen tärkeä tehtävä on johdattaa laumansa uusille laitumille. Tärkeintä on, että se on hänen laumansa tunnistama ääni – ääni, jota seurataan kukkulan toiselle puolelle asti. Olemme juuttuneet vanhaan leiripaikkaan ja jyystämme samaa vanhaa heinää, joka ei enää ravitse. Irtiottoja yrittäviä on kirkossa paljon
Olen jo kauan tiennyt, että tämä matka on tehtävä. Matkalla juurilleni löydän hiljaisuuden alta aarteita, jotka eivät tunne mantereiden rajoja. H Teksti ja kuvat: Danielle Miettinen Auringonnousu sademetsässä Äitini JAAVA 32 • askel 7-8/2018. Äitini Jaavalla syntynyt sukupolvi on tahtonut unohtaa sodan ja pakolaisuuden haavoittamat muistot. Seuraavan polven on uskallettava kaivaa ne esiin
Äitini suku lähti täältä Eurooppaan. Taustallani tulivuori Merabi. Vaihtoehtoja vailla he hyvästelivät tulivuoret, ystävänsä ja siirtomaiden aikakauden. 33 askel 7-8/2018 •
Mitään Teetä sukulaisille Matkalla Aulangolta kotiin Riihimäelle tiesin, että on aika keittää elossa oleville sukulaisille teetä, pyytää heitä istumaan alas ja kertomaan kaikki, mitä he vielä muistavat. Japanilaisilla oli laskukaavat sille, kenen veri kelpasi rakentamaan uutta suurvaltaa. Äitini oli perheen kymmenes tyttö ja toiseksi nuorin lapsi. Yohanes on Yogyakartassa sijaitsevan sulttaanin palatsin sotilas. 34 • askel 7-8/2018. Kostea lämpö vei ajatukseni tropiikkiin, äitini lapsuudenmaailmaan Hollannin Itä-Intiaan. Nuorin oli Max, joka syntyi Japanin miehitettyä Jaavan. Sukupuuni valkoiset sotilaat, ei mainittu myöskään raa’asta itsenäisyystaistelusta toisen maailmansodan jälkeen, kun Hollannin hallitus ei vieläkään ymmärtänyt, että valkoisen miehen oli aika lähteä kotiin. Kun Indonesia julistautui itsenäiseksi, hollantilaiset haluttiin lastata takaisin suuriin laivoihin, joilla he olivat kolmesataa vuotta aiemmin tulleet Itä-Intiaan käymään maustekauppaa. Kun olin pieni, äiti ei kertonut minulle iltaisin käkättävästä gekosta, rambutaneja myyvistä torikauppiaista, eikä orkideoista, joita hänen isänsä kasvatti siirtomaiden tyyliin rakennetun talonsa puutarhassa. Päätin lopulta lähteä katsomaan, missä mangopuu kasvoi. V iisikymmentävuotispäivänäni loikoilin aurinkotuolissa Aulangon kylpylässä ja sekoitin puutikulla cappuccinoa. Japanilaiset halusivat yhdistää Kaakkois-Aasian kansat taisteluun valkoisia vastaan jumalkeisari Hirohiton johdolla. Heillä oli kuitenkin ongelma: ketkä olivat tarpeeksi aasialaisia näiden monessa polvessa risteytyneiden joukossa. Eikä hän puhunut japanilaisten miehityksestä ja isänsä joutumisesta tuntemattomaan paikkaan vankileirille
Ele oli tärkeä, koska sulttaani oli ajanut tyttärensä pois palatsista. Valkoisten ja aasialaisten suhteet syntyivät harvoin molemminpuolisesta rakkaudesta, mutta tämä liitto oli sellainen. Indonesialaisista jalkavaimoista tuli sen sijaan hengenpelastajia, vaikka heitä oli siihen asti monissa taloissa häveten piiloteltu. Hollantilaiset ajattelivat, että rotujen sekoittaminen tuo huonoimmat puolet esiin sekä ruskeista että valkoisista. B Maailman suurin buddhalaistemppeli Borobudur on pyhiinvaelluspaikka, Indonesian tärkeimpiä nähtävyyksiä ja Unescon maailmanperintökohde. D Palatsin käärme Hautausmaan vartija avasi minulle portin. Yhdeksän lapsen isä sai tilalle vaatimattoman työn rautateiltä. Kun Japani miehitti Indonesian, suurin osa hollantilaisista suljettiin vankileireille. H D 35 askel 7-8/2018 •. Äitini muistaa, kuinka hovin palvelijat kantoivat heille juhlapäivinä lahjaksi hedelmiä ja pähkinöitä ystävyyden merkiksi. Jacob de Zwart uhmasi aikansa normia ja solmi Sarinan kanssa avioliiton, vaikka siitä seurasi korkean aseman menettäminen armeijassa. Hän oli valinnut miehekseen valkoisen katolilaisen, joka opetti hovissa taistelutaitoja. Hedelmiä hovista Enoni kertoo, että heidän äitinsä äiti oli Yogyakartan sulttaanin tytär. rautatieinsinöörit ja kauppiaat muuttuivat yhtäkkiä kuoleman oksiksi
Ursuliinien huomassa Luostarikoulun muurien sisältä löydän keitaan, jossa aika on pysähtynyt. Siihen kuului myös kirkkoretki joka sunnuntai, kävellen halki Kuninkaanpuiston ja pitkin Ciliwung-joen rantaa. Äitini talon, puutarhan ja mangopuun paikalla seisoo nyt autohalli. AgEntisestä kotimaasta muistutti puutarhasta mukaan otettu yönkuningatar. Paksujen pylväiden kannattelemat verannat, ikkunoiden puuluukut ja kirjavat lattialaatat ovat säilyneet maailmansodan ja itsenäisyystaistelun keskellä. Luostarikoulun johtajatar Lucia näyttää kuvaa seitsemästä sisaresta, jotka matkustivat 1800-luvulla lähetystyöhön Hollannin Itä-Intiaan. 17. Painan hellehatun päähäni ja lähden etsimään äitini talon paikkaa. ”Se on takana vasemmalla, siitä näki hyvin saarnatuoliin”, äitini opasti tekstiviestillä kotoaan Amsterdamista. Seurakunta laulaa indonesian ja latinan kielillä niin äänekkäästi, että viereisen moskeijan rukouskutsu melkein peittyy. Hänen oli laskeuduttava alas, kumarrettava syvään ja lähdettävä kolmeksi vuodeksi pakkotyöhön. Vihreällä sisäpihalla riippuu kello, jonka soiton kuullessaan äitini juoksi kipin kapin luokkaan valkoinen hame heiluen. Sisarien rakastaman suuren valkoisen Koska äitini isä oli molempien vanhempiensa puolelta hollannin kansalainen, japanilaiset sotilaat tulivat hakemaan myös häntä. Kongi kumahtaa kolmesti, kun isä Hani nostaa ehtoollisleivän korkealle. Ensimmäisen matkapäivän aamuna avaan verhot ja hämmästyn. Kauniit valkoiset rakennukset ovat ränsistyneet tai kadonneet näkyvistä liian täyteen rakennetun suurkaupungin uumeniin. Puu oli paitsi isoisäni piilo, myös äitini läksyjentekopaikka. viasta, on jäljellä enää aavistus. Äitini isä halusi antaa kahdelletoista lapselleen hyvän katolisen kasvatuksen. H 36 • askel 7-8/2018. Sen juurelle haudattiin sekarotuinen Beertje, kun perhe muutti sodan jälkeen Hollantiin. Etsin kartalta sopivaa hotellia kymmenen miljoonan asukkaan Jakartasta. Mangopuuta etsimässä Kun järvet tänä talvena jäätyivät, päätin lopulta lähteä katsomaan, missä mangopuu kasvoi. Katedraali pakkautuu aivan täyteen, vaikka messuja on joka sunnuntai useita. Opa Viki kökötti turhaan piilossa mangopuussa. Ensimmäiseksi he perustivat tämän koulun, jota arvostetaan edelleen yhtenä Jakartan parhaista. Hollantilaisten rakentamasta kaupungista, BataKristus-patsaan japanilaiset tosin kävivät hävittämässä. Kävelen heidän reittiään ja istuudun heidän nimikkopenkkiinsä. kerroksen ikkunasta näkyy ursuliinisisarten koulu ja kappeli, jossa äitini istui joka viikko ryhdikkäänä kuin alttarin kynttilä
Sääntökuntamme perustaja pyhä Ignatius opetti, että pelon vallassa ihminen joutuu pahan hengen vaikutuksen alaiseksi. Isä Prier on luopunut kotimaansa kansalaisuudesta. Kaksi viikkoa aiemmin hän oli toimittamassa messua Pyhän Lidwinan kirkossa, kun häntä kohti käveli nuori muslimi veitsi kädessään. He matkustivat kuusi viikkoa höyrylaivalla tasaiseen maahan, jossa aurinko paistoi aina matalalta. . Kun prinsessa jäi eurooppalaisesta miehestään leskeksi, hänet otettiin takaisin hoviin. Etsin katseellani rantamudassa vaanivaa krokotiilia, mutta ne eivät ole vielä liikkeellä. Tämä paiste tekee meidät onnellisiksi, hän perustelee toimistossaan. Jyrkän suunnan islam on särkenyt tasapainon ja saanut ihmiset pelkäämään. Äitini suku matkusti toiseen suuntaan, Eurooppaan. . Imogirissa sulttaanien hautausmaalla työskentelevä nainen pukee minut jaavalaiseen saronkiin ja antaa käteeni rasiallisen ruusun terälehtiä. Hän puhuttelee minua kunnioittavasti nimellä Raden Ajou, koska olen täällä lepäävien sukua. Valtion viisi periaatetta (Pancasila): usko Jumalaan, humanitaarisuus, kansallinen yhtenäisyys, kansanvalta ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Verta oli kaikkialla. 17 000 saarta ja useita satoja kieliä. Hän on nyt indonesialainen ja haluaa palvella täällä kuolemaansa asti. Kaikki eivät kuitenkaan pelkää. Virallinen kieli indonesia. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnit, armahda meitä. – Suliyono pysähtyi hetkeksi alttarin eteen ja katsoimme toisiamme silmiin. Sairaalasta jalkeille päästyään isä Prier kertoi julkisuudessa antavansa Suliyonolle anteeksi. Perillä sulttaanin vanha sotilas Yohanes esittelee tikari vyölleen sidottuna palatsin seinältä esiäitini Minan muotokuvaa. D Saksalaissyntyinen jesuiittaisä Karl Prier on luopunut kotimaansa kansalaisuudesta. Hän on nyt indonesialainen ja haluaa palvella täällä kuolemaansa asti. Terälehtiä prinsessan arkulle Jakartan jälkeen haluan nähdä myös Yogyakartan, sulttaanien kaupungin. Kansanusko, hindulaisuus, buddhalaisuus, islam ja kristinusko ovat eläneet sovussa rinnakkain tuhannet vuodet. Ripottelen valkoisia ja punaisia terälehtiä kristillisen kasteen saaneen sulttaanin tyttären haudalle. Ahtaassa kerrostaloasunnossa entisestä kotimaasta muistutti puutarhasta mukaan otettu yönkuningatar sekä soijalla ja chilillä maustettu nasi goreng, lapsuuteni mummolan herkullinen tuoksu. – Armo Kristuksessa ja Taivaallisen Isämme rakkaus ovat aurinkomme. nus Dei, qui tollis peccata mundi, miserere nobis. Matkustan junalla koko päivän, riisipeltojen halki, sitten ylös vuoristoon ja syvällä vuorten välissä virtaavien jokien yli. Asukkaita 250 miljoonaa. Maailman suurin muslimienemmistöinen maa. . C 37 askel 7-8/2018 •. Veitsimies kirkon käytävällä Indonesian uskonnollinen maailma on ainutlaatuinen. Hyvästi kotimaa Suliyono viilsi isä Prieriä veitsellä päähän. Hän halusi saada minut pelkäämään, mutta päätin, etten pelkää. Yogyakartassa tapaan saksalaisen jesuiittaisä Karl Prierin, joka on palvellut tätä maata lähetystyöntekijänä 54 vuotta. Vaihtoehtoja vailla he hyvästelivät tulivuoret, ystävänsä ja siirtomaiden aikakauden. INDONESIA Koululaiset ovat retkellä sulttaanin palatsissa. . Kivisten arkkujen välissä paljain jaloin kulkiessani mietin, säilyttikö prinsessa sydämessään rakkauden myös miehensä kristilliseen uskoon
Sukutaustasta huolimatta heistä tuli suomalaisuuden ja varsinkin suomen kielen puolesta taistelijoita: Isoisän isä kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu -tutkielman. Isoäiti teki uraa ensimmäisten suomalaisten naiskirjailijoiden joukossa. Viime vuosien hän sanoo olleen elämänsä parhaita. Itsenäisyysjulistuksen sanamuodon sanotaan olevan pitkälti hänen käsialaansa. Mummola, Helmi Krohnin ja Eemil Nestor Setälän koti, olisikin ehkä yleisölle auki yhtenä Tuusulan rantatien kulttuurikotina, ellei se olisi tuhoutunut aikoinaan tulipalossa. Krohnin suvun jäsenten kohtalo oli olla Suomessa ensimmäinen tai hyvin merkittävä jollain alalla, johon he antaumuksella paneutuivat. Sota katkaisi opinnot Keskustelu vuonna 1920 syntyneen Helmiriitta Honkasen kanssa on kuin SuoH 38 • askel 7-8/2018. Helmiriitta Honkanen (97) syntyi ensimmäisen presidenttimme aikana. Kun kerroin pettymyksestäni ystävälleni, tämä totesi, että ei hänkään ole koskaan pääsyt näkemään minun isoisääni, Helmiriitta muistelee nauraen. Itsenäisyysjulistus isoisän kynästä Helsingin yliopiston professorina E. Espoolaisen taiteilijan tarina on lähes uskomaton siivu itsenäisen Suomen historiaa, ja hänen sukupuunsa oksilla roikkuu Suomen merkkihenkilöitä. Pitkään elämään on mahtunut vaiheita, jolloin perunatkin ovat olleet saavuttamatonta herkkua. Isoisä uudisti merkittävästi suomen kieltä. Helmiriitan puheessa vilahtelee Suomen historiasta tuttuja nimiä. Ajattelin, että nyt lopultakin näen sen suuren Sibeliuksen. Setälä määräsi pitkään suomen kielen ja kirjallisuuden tutkimussuunnan. Teksti ja kuvat : Tarjariitta Lehtola Kulttuurisukujen kasvatti H elmiriitta Honkasen mummola oli Sibeliuksen Ainolan kohdalla tien toisella puolella. Sukuhistoria on täynnä kosmopoliitteja, sivistyneitä ja kulturelleja henkilöitä, kirjailijoita, säveltäjiä, kielentutkijoita ja tiedemiehiä, joiden sukukartanossa Kiiskilässä, lähellä Viipuria puhuttiin päivittäin viittä kieltä. N. Äiti oli eräs maamme ensimmäisistä naisarkkitehdeistä. Juttelimme kuitenkin vain portin ulkopuolella, koska säveltäjän työskentelyrauhaa ei saanut häiritä. Kansanedustajana, senaattorina ja ministerinä hän oli luomassa itsenäisen Suomen kulttuuripolitiikkaa ja perustuslakeja. – Olin heidän tyttärentyttärensä ystävä, ja kerran oli sovittu, että menen käymään Ainolassa
Helmiriitta Honkanen maalaa edelleen aktiivisesti, usein päivittäin. 39 askel 7-8/2018 •
Yhtenä päivänä oli niin nälkä, että söin seuraavan päivän perunat raakana. Sota tasapäisti kansan. Hän on myös kartoittanut suomalaista julistetaidetta ja kirjoittanut sen historiaa sekä suunnitellut valtavan määrän ex libriksiä. Kaikki olivat samassa veneessä. Eräänä iltana oli ollut hälytys ja lähdin hiihtämään kotiin Kaivopuistoon. Taloon kuului keskuskeittiö, ja ruoka tuli kotiin hissillä. Kun näimme matalalla lentävät vihollisen koneet, meitä vietiin äkkiä kotiin. Leskenä hän on elänyt jo vuodesta 1968 ja asuu edelleen samoilla sijoilla, mihin lähes seitsemän vuosikymmentä 40 • askel 7-8/2018. Helmiriitan lapsuudenaikainen Helsinki oli vallan toisenlainen kuin nykyään, asukkaitakin oli vain reilut 150 000. Poliisit epäilivät desantiksi Sota keskeytti normaalielämän, ja kaikkien panosta tarvittiin yhteisen edun hyväksi. – Ruokapula oli hirveä, kun oli kauheat pakkaset, kaalia vain syötiin. 70 vuotta samoilla sijoilla Helmiriitta Honkanen teki uransa pääosin graafisena taiteilijana, muun muassa osuuskauppa Elannon graafisena suunnittelijana. Äiti oli kauhuissaan, että oppinut tyttö menee siivoamaan tai kauppaan töihin, mutta sodan jälkeen ei enää pidetty niin väliä, kuka oli ylioppilas ja kuka ei. – Olin tyttöjen työpalveluleirillä puoli vuotta Joensuussa. Poliisit pidättivät minut ja väittivät, että olen se desantti, joka oli pudotettu aiemmin Kaivopuistoon. – Sodan loppu oli jännittävä ja mieleenpainuva monella tapaa. Eräänä päivänä tunti keskeytettiin ja oppilaiden käskettiin mennä Keskuspuistoon. Näihin vuosiin asti Helmiriitta on päivittänyt blogiaan ja Facebookiaan. Tuli välirauha ja opiskeluja päästiin jatkamaan, kunnes pelätty ja vihattu sota syttyi taas. Siitäkin selvittiin, niin kuin Helmiriitta on pitkän ja vaiherikkaan elämänsä aikana mennyt eteenpäin monista tilanteista. Helmiriitta avioitui Reino Honkasen kanssa, ja he saivat 1950-luvulla kolme lasta. Siitäkin on jo yli kolme vuosikymmentä. Veljen menehdyttyä ja vanhempien avioeron jälkeen Helmiriitta jäi äitinsä kanssa kahden. Sota tasapäisti kansan Aluksi äiti ei halunnut päästää Helmiriittaa rintamalle, hänen ajatuksensa mukaan siellä oli vain huonoja naisia. H – Sodan jälkeen en sopeutunut enää kotiin, vaan menin talouskouluun Tampereelle. Oli koittanut lopultakin rauhan korvikekahvin aika. Kaksi vuotta Helmiriittaa nuoremmalla veljellä oli synnytysvaurio, jota Arvo Ylppö yritti hoitaa. – Pääsin sitten kuitenkin lähtemään ja olin kanttiinissa Bembölessä, Viipurissa ja Kannaksella. Kanttiinin ikkuna oli tien vieressä, ja ikkunalle johti seitsemän kilometrin mittainen asiakkaiden jono. Helmiriitta Honkanen valmistui maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 65-vuotiaana. Sitten olin tietysti seuraavan päivän ilman ruokaa. Opin kuuraamaan lattioita, lypsämään lehmiä ja jouduin hoitamaan yhden lehmän vaikean synnytyksenkin metsässä. – Olin Taideteollisessa opiskelemassa, oli levotonta, mutta ei kuitenkaan uskottu sotaan. Lapsuudenkoti oli Arkadiankadun ja Runeberginkadun kulmauksessa. – Keitin Suomenlinnassa sumppia sotaväelle. men historian oppitunti
Finne oli lisännyt: ”Työ on ainoa, mikä tuottaa hänelle rauhaa.” Luova ja iätön persoona Yhtä luova ja työteliäs on nimen perinyt tyttärentytär. Oli apulaiset, lastenhoitajat, kuskit, ompelijat, pyykkärit, puutarhurit, joilla olikin työtä, sillä puutarha oli 40 hehtaarin suuruinen. Rajan taakse jääneeseen Kiiskilään pääsee nykyään vain erityisluvalla. Setälä (1864–1935), suomen kielen ja kirjallisuuden professori, ministeri, valtioneuvos, Helmi Krohnin puoliso Ilmari Krohn (1867–1960), säveltäjä, Suomen ensimmäinen musiikkitieteilijä, Julius Krohnin poika Helmi Krohn (1871–1967), suomentaja, kirjailija, Julius Krohnin tytär Hilja Krohn, Hilja Haahti (1874–1966), kirjailija, Ilmari Krohnin puoliso Aino Kallas, o.s. Lukuisina uusintapainoksina niitä käytettiin oppikouluissa sekä yliopistoissa pitkälle 1900-luvun jälkipuolelle asti. Helmi Krohn kuoli vuonna 1967 96-vuotiaana. N. Hänen mukaansa suomalaisten oli saatava omissa kouluissaan opetusta äidinkielellään, joka piti saada tasa-arvoiseksi ruotsin kielen rinnalle. Tämän kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkijan, runoilijan, historioitsijan, mytologin ja kielimiehen hautajaisiin saapui yli 5000 ihmistä. Taideteollisesta korkeakoulusta hän valmistui maisteriksi 65-vuotiaana. Helmiriitta on kaavoihin kangistumaton iätön persoona, joka vielä näihin vuosiin asti on päivittänyt blogiaan ja Facebookiaan. Krohn oli laittanut itsensä alttiiksi vaivojaan säästämättä. – Olisin jatkanut tohtoriksi asti, mutta se olisi pitänyt tehdä englanniksi. Julius Krohnin lapsuudenkoti oli Krohnin suvun keskus, jossa vietettiin kaikki lomat. – Ei täällä elämässä ole pääasia, että on kuuluisa tai tavoiteltu. – Isoäiti oli aikamoinen nainen, joka elätti perheensä avioeron jälkeen. Julius Krohn menehtyi purjehdusretkellään Kiiskilässä vain 55-vuotiaana. Suurempaa kuin kuuluisuus Usko on ollut Helmiriitan elämässä tärkein voimanantaja. Hänestä olisi tullut merkillinen nainen, jos se hänen nuoruudessaan vain olisi ymmärretty, jos hänelle olisi osattu antaa arvoa.” Helmi Krohn oli modernin virkaäidin esikuva, kirjailija ja toimittaja. 41 askel 7-8/2018 •. Jalmari Finne oli todennut Helmi Krohnista: ”Teidän äitinne on jäävuori, jonka sisällä on tulivuori. Hän käänsi parisataa kirjaa sekä kirjoitti kymmeniä teoksia. Olin lukenut vain saksaa, joten ajattelin, että olkoon minun puolestani, rupean maalaamaan. Tulivuori jäävuoren sisällä Helmi Krohn-Setälä jäi ajan tavan mukaan miehensä varjoon. Kartano mainitaan jo 1560-luvulla. On voitu kerrata matkan varrelle sattuneita iloja ja suruja. Vanhempien ja kolmen vanhimman sisaruksen Juliuksen, Leopoldin ja Emilien kieli oli saksa, Ottilie-sisaren kanssa keskusteltiin ranskaksi ja nuorimman Adèle-sisaren kanssa venäjäksi. – Julius Krohn ei kuitenkaan antanut omien lastensa puhua mitään muuta kuin suomea. Kaksikielisen kansan tuli olla yksimielinen ja isänmaallinen kielestä riippumatta. Kolmevuotiaan Setälän saarna Helmiriitta kertoo, että myös hänen isoisänsä Emil Nestor Setälä oli hyvin harvinaislaatuinen mies. Krohn (1878–1956), kirjailija, Julius Krohnin tytär Aune Krohn (1881–1967), kirjailija ja uskonnollisen kirjallisuuden suomentaja, Julius Krohnin tytär Salme Setälä (1894–1980), arkkitehti, kirjailija, Helmi Krohnin ja E. Perimätiedon mukaan hän oli kolmivuotiaana ensimmäisen kerran kirkossa Krohnin kulttuurisuvun jäseniä ja heidän puolisoitaan Helmiriitta Honkasen lähipiiristä Julius Krohn (1835–1888), runoilija, kansanrunouden ja kirjallisuuden tutkija Minna Krohn (1841–1917), toimittaja ja kirjailija, Julius Krohnin puoliso Kaarle Krohn (1863–1933), kansanrunouden tutkija, Julius Krohnin poika E. Helmiriitta tuntee sielunsukulaisuutta isoäitinsä isään Julius Krohniin. Taistelu suomen kielen puolesta Helmiriitta palaa usein tarinoissaan legendaariseen Kiiskilän hoviin, joka on Viipurin ympäristön kartanoista Monrepos’n ohella ainoa vielä jäljellä oleva. – Ennen kuolemaansa hän oli vuoteenomana kolme vuotta ja sanoi, että nyt hänellä on mahdollisuus lukea kaikki ne kirjat, joille ei koskaan aiemmin ollut aikaa. Helsingin Kaapelitehtaalle näyttelyyn on nytkin lähdössä pino valmiiksi pakattuja töitä. . Palvelusväelle puhuttiin ruotsia ja suomea. 97-vuotias Helmiriitta Honkanen kertoo tehneensä vasta viime vuosina parhaat työnsä. Helmiriitta on vieraillut siellä viimeksi vuonna 1935. Kotiin palatessa hän oli noussut viljapellon vieressä olevalle kivelle ja puhua paukuttanut papin saarnan sanasta sanaan kanssakulkijoiden ihmetykseksi. N. sitten muutti, yksin, kotipalvelun ja lasten perheiden avustuksella. Koti oli todellinen kielikoulu. Heidän kotinsa oli Helsingin suomalaisen kulttuuripiirin keskuksia. Setälän tytär Helmiriitta Honkanen (1920–), kuvataitelija, graafikko, Salme Setälän ja Frithiof Cornierin tytär kuunnellut hartaasti papin saarnaa. Setälän laatimat suomen kielen oppikirjat, joista jo hänen omina kouluvuosinaan syntynyt Suomen kielen lauseoppi oli ensimmäinen, muodostuivat käsitteiksi. Minulle tärkeintä on se, että on synnit anteeksi ja pääsee taivaaseen. Rakkaimmat lapsuudenystävänsäkin Helmiriitta on saanut pitää elämässään näihin vuosiin asti. Vuoden 1986 virsikirjassa on edelleen 37 Krohnin kirjoittamaa tai muokkaamaa virttä, joista tunnetuimpia lienevät Virsi kotimaan puolesta ja Psalmiin 127 perustuva Jos huonetta ei rakenna. Pojalle oli kehittymässä ilmiömäinen muisti
Mistä tulen. 42 • askel 7-8/2018. Kuka olen
Miksi olen olemassa. Itsekriittinen kirkonmies näkee elämässään kaksijakoisuuden. Esimerkiksi siinä evankelisuudessa, jossa kasvoin, Virtanen pohtii, liittää vanhan evankelisen lailla juttunsa Raamattuun, kaivaa esiin pienen pyhän kirjan ja lukee Efesolaiskirjeestä. Virtasen toimittamaa Kotien rukouskirjaa on myyty noin miljoona kappaletta. H 43 askel 7-8/2018 •. Kuka olen ollut aikanaan ja kuka olen tänään. Ihminen on Jumalan kuva – mitä minä näen peilistä. Omien ja läheisimpien ihmisten silmin katsottuna hän on ristiriitainen, moneen jakautuva mies. – Miehen olkapäällä on lintu, joka tuntuu kuiskaavan jotain. Hän työskenteli myös kristillisten kustantamoiden julkaisuja toimitusjohtajana. – Minä taas mietin tämän taulun alla omaa hengellistä tietäni. ”Tavallinen kirkossa käyvä kristitty” on löytänyt hengellisen kotinsa messusta. Mitä sielun syövereistä löytyy raamatunlauseilla lastatun lapsuuden ja mystisten mietiskelyvuosien jälkeen. Teksti: Janne Villa • Kuvat: Jukka Granström Ristiriitojen jakama mies Kalevi Virtanen teki pääosan urastaan lasten ja nuorten parissa, muun muassa nuorisoja opiskelijapappina ja Seurakuntien Lapsityön Keskuksen sekä Nuorten Keskuksen pääsihteerinä. Opetusneuvos ja pappi Kalevi Virtanen on vaipunut hengelliseen itsetutkiskeluun. Mikä elämäni tarkoitus on. M itä ihmettä tuo mies näkee. Julkisuudessa, työelämässä hän arvelee olleensa innostuneen, aikaan saavan ja tulevaisuuteen suuntautuvan ihmisen maineessa. Minun sisäiset silmäni etsivät nyt vastausta kysymykseen, mistä tulen. ”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut.” – Paavali ilmiselvästi ajattelee, että ihmisellä on sisäiset silmät, jotka avautuvat toivoon, viisauteen ja näkemiseen. Niillä poluilla, joita olen kulkenut, sisäinen näkeminen on ollut usein aika ohutta. Rovasti Kalevi Virtanen on istunut 20 vuotta työhuoneen tuolissa, jonka yläpuolella on venäläinen maalaus mandoliininsoittajasta. Mietteliäs ja monesti aika sulkeutunutkin. Moni teologi voisi heti vastata, että se lintu on Pyhän Hengen symboli. Musikantin arvoituksellinen katse ei jätä häntä rauhaan. – Katson sukutaustaani ja hengellisiä ympyröitä, joissa kasvoin. Jos joku meissä kuiskaa, neuvoo ja opastaa sisäisesti, kuka se on. En ole perillä, mutta kyllä minä yritän pysyä tiellä. – En ole valmis enkä täysin varma uskostani, vaikka minussa on tietty määrä varmuuttakin
Onhan tuolla tiellä kulkeminen vastausta Jumalan kutsuun. Kristus tulee murtumasta Kilvoittelija kuvittelee helposti, että hengellisen kasvun tie on ylöspäin nouseva, valoisa polku. – En ole astunut kokonaisesti sisälle kristinuskon maailmaan, vaan katsellut sitä kauempaa. ” – Rouva on sitä mieltä, että saisin puhua enemmän, mutta se on varmaan kaikkien vanhenevien miesten ongelma, Virtanen virnistää. Ensiksi siitä, että me kaikki pääsemme taivaaseen, äiti, isä, veljet ja minä. Miksi siis ahdistukset, pimeät hetket, kokemukset yksin jäämisestä ja hylätyksi tulemisesta. – Kristus kävi ristintien läpi. Katselin kauempaa Kolmen lapsen isälle ja neljän isoisälle on ollut aina vaikeaa puhua Jumalasta kotioloissa, vaikka hän on viime vuosikymmenten keskeisiä vaikuttajia kristillisen kasvatuksen saralla. – Emme voineet olla ihmisinä tai uskovaisina kokonaisia, ehjiä, vaan jouduimme jättämään osan itsestämme kokoushuoneiden ulkopuolelle. – Siinä lapsuuden uskossa ei saanut olla totta sellaisena kuin on. – Jo pienenä koululaisena minulla oli käsitys siitä, mistä kristinuskossa on kysymys. Ihmisen tunteet eivät merkinneet mitään. Myöhemmin teologi ymmärsi, että oikeus omasta minuudesta iloitsemiseen syntyy myös Kristuksesta käsin. – En ole osannut opettaa uskontoa lapsilleni enkä lapsenlapsilleni, mutta silti haluan yrittää. Se tartutti pojan askeleisiin mukavan poljennon. Osa omasta itsestä oli kätkettävä muiden silmiltä. ”Emme voineet olla ihmisinä kokonaisia, vaan jouduimme jättämään osan itsestämme kokoushuoneiden ulkopuolelle. Tällöin pimeys itsessä täytyy piilotVirtanen lopetti lehtien lukemisen aamulla. – Tämä johdatti minut ajattelemaan, ettei minun ollut lupa arvostaa tai rakastaa itseäni. Se opetus, minkä mies myöhemmin poimi evankelisuudesta, ei välttämättä vastannut täysin liikkeen opetusta. – Meidän on vaikea hyväksyä, että omat ja muiden kriisit ja sisäisen tyhjyyden kokemukset kuuluvat elämään. Synnistä ja syntisyydestä puhuttiin paljon. Äidinkin puoleinen Honkkilan suku on evankelisia. Virtanen kyseli kauan. Minuuteni takahuoneessa Toinen löytö oli Erkki Niinivaaran kirjojen sanoma: Ihmisellä on oikeus sanoa ”minä” iloisin ja vapain sydämin. Oman tahdon oli alistuttava tiukan ja kirjaimellisen raamatuntulkinnan alle. Oli oltava jotain muuta tai ainakin oli näyteltävä sellainen rooli. – Eikö tässä vaiheessa pitäisi jo olla kypsä aikuinen, joka jakaa viisautta lapsilleen ja lapsenlapsilleen eikä ähise itsekseen. Se antaa aivan erilaisen potkun päivään – elämän tunteen! H 44 • askel 7-8/2018. Kristillinen usko oli pikku-Kaleville itsestään selvyys, turvallista ja ihastuttavaa. Epäilylle ei ollut tilaa Kalevi Virtasen isä oli evankelisen herätysliikkeen maallikkopuhuja, samoin isoisä. – Minä saan ja minun tulisi kääntää itsestäni kohti Jumalaa juuri pimeät ja synkät puoleni, kaikki se rikkinäisyys ja epätäydellisyys, joka minussa asuu. Ihmisen puoleen katsovassa Jumalassa asuu kokemus samasta kärsimyksestä, jossa ihminen elää. Jokainen oli synnissä siinnyt ja rikkoi joka päivä Jumalan tahdon. – Suuri kiusaus on ajatella, että aito ihmisyys on vain puhtautta, kauneutta ja suuruutta. Isän hyvyys Lapsena Kalevi Virtanen koki, ettei omasta itsestä voinut iloita. Olentona, josta Jumala ei tunne minkäänlaista iloa tai onnea. – Jos olisi oltu totuudellisia, koska väistämättä epäilyksiä oli, olisi joku kohtuullisella uholla hypännyt Raamatuin selkään ja ratsastanut epäilykset kumoon. Luulen, että tämä palaa lapsuuteni kokemuksiin ahdistavasta uskomisen pakosta, opetusneuvos tunnustaa. Uskonto tuntui estävän elämän kysymysten totuudellisen kohtaamisen. Esimerkiksi se, ettei uskonyhteisössä ollut ensinkään tilaa epäuskolle ja epäilylle. Kun ekaluokkalainen kulki kouluun, opiston ikkunat olivat auki ja oppilaat lauloivat lempeää ja iloista aamulaulua Joka aamu on armo uus. Ennen koulua Virtanen asui Lahden Luther-talossa ja ikävuodet 6–14 Loimaan evankelisessa kansanopistossa. Oli nähtävä itsensä ensisijaisesti syntisenä. Tilalle tuli Raamatun, raamatuntutkimuksen ja hengellisen kirjallisuuden tutkiskelu. Minuuteni takahuone, se pimeä, rikkinäinen ja epätäydellinen, juuri se on hänelle rakas. – Jos saan suositella, lopettakaa aamutv:n katselu ja aamulehden lukeminen ja käyttäkää se aika johonkin antoisampaan. Hänestä on hassua, että 70-vuotias pappi viitsii vielä kaivella ja tutkiskella itseään ja etsiä vimmatusti vastauksia uskonnollisiin kysymyksiin. Suuren löydön Virtanen teki lukiessaan Lutheria, jonka mukaan Jumala on luonut kaikki olennot ”sulasta isällisestä hyvyydestä, laupeudesta ilman mitään minun omaa ansiotani tai tekoani”. Ihminen kun oli syntinen ja pimeä
Tosiasiassa koko elämä on kuoleman ja ylösnousemuksen, kadottamisen ja löytämisen vuorottelua – vahvuutta heikkoudessa, säröjä, joista valo taittuu sisään. Silti häntä on välillä surettanut Jumalan silmien häviäminen horisontista. Niin se tietysti yhtäältä onkin, mutta toisaalta, onko kenenkään elämä koskaan sellaisessa järjestyksessä, että se kestäisi Jumalan katsetta. – Siksi yhtäältä kipeästi kaipaan jotakin ja etsin sitä, mutta samalla minua pelottaa kohdata itsessäni asuva tyhjyys. – Tommy Hellsten toteaa, että Kristus ei astu sisälle ovesta, vaan murtumasta. Se on sielumme kaikkein sisin tai persoonan keskus, jossa Jumala voi syntyä ja asua. H 45 askel 7-8/2018 •. Seisoin tyhjyyden äärellä Keskiajan kilvoittelijat puhuivat ihmisen sisimmästä, jota Jumala haluaa koskettaa ja jossa hän haluaa tulla eläväksi. taa, kuten myös heikkous, Virtanen kritisoi. Raamatun alkukertomusten pohjalta tätä sisimmäistä tilaa voi Kalevi Virtasen mukaan kutsua ”Jumalan kuvaksi ihmisessä”. Hän ajattelee, että mielekäs elämä syntyy, kun ihminen kohtaa totuuden itsestään. Kirkkoisä Augustinus kirjoitti, että ”sydämemme on levoton kunnes se löytää levon Sinussa”. – Helposti syytä hakee omasta elämästään ja omista synneistään, ikään kuin syy yhteyden katkeamiseen olisi ihmisessä. Harha-askeleita Harha-askeleetkin ovat olennainen osa hengellistä tietä, Virtanen huomauttaa. Seisoessani tyhjyyden äärellä, kuunnellessani Jumalan ääntä sisälläni, kolkutan Jumalan valtakunnan portteja
Anna palaa! Se suuri oivallus, jota Kalevi Virtanen yrittää selittää itselleen ja muille, liittyy lopulta ihmisen ja Jumalan suhteeseen. – Jumalani istui aikoinaan ylhäällä taivaassa lähettämässä salamoita ja tuomioita. Hän lähti etsimään itseään Kreikkaan Patmoksen saarelle, jolla Ilmestyskirja syntyi. – Kun sanon sanan ”Jumala”, en puhu jostakusta, joka on kaukana ja vieras, vaan puhun Sinusta, joka asut jossakin olemukseni syvyydessä, mutta olet myös olemassa tässä huoneessa, tässä tilassa. Hän ei täytä vain sielun sisäavaruutta vaan koko olevaisuuden. Ihmisen tie on jumalallistumisen tie. Pappi muovautui mystiikan kirjallisuuden harrastajaksi – ja mystikoksi itsekin. Pikkuveturilla on se etu, ettei enää tarvitse kantaa vastuuta ja miettiä, mistä himpskatista hankittaisiin firmalle rahaa. – Ymmärrän, että sisälläni voisi olla kokonainen maailmankaikkeus ja Jumala voisi olla tuon kaikkeuden keskus. Sillä tarkoitetaan sisäistä näkemistä ja mietiskelyä, jumalallisen todellisuuden katselua ihmisen oman sielun kuvastimessa. Meressä sukeltaminen tarjosi kokemuksen Jumalan varassa kellumisesta. Virtanen kirjoitti kokemuksistaan vaikuttavaa uskonnollista ja eksistentialistista pohdintaa sisältäneen teoksen Mielen reunalla. Kelluin Jumalan varassa Viisikymppisenä ”tarkoituksettomuuden kalvama” Kalevi Virtanen poti hengellistä keski-iän kriisiä. Risti on alhaalla kiinni Antaumuksellinen pyhiinvaeltaja on haastattelua tarkistettaessa taas rakastamallaan saarella, jolla hän on käynyt jo kymmeniä kertoja, myös matkanjärjestäjänä. – Lähin vertaus, joka minulle tulee mieleen Jumalan olemisen tavasta, on Salvador Dalin maalaus ristiinnaulitusta. Hän pääsi kuin pääsikin ulos umpikujastaan. Pitkän hengellisen tien kulkeneen mietiskelijän mielessä Jumala on siis palannut maisemiin. – Mieluummin käännän katseen maailmaan ja ulkoisiin asioihin ja täytän niillä sisäisen tilani. – Eläkeläinen tuntee olevansa edestakaisin puksuttava pikkuveturi sivuraiteella, kun suuri raide menee jossain kaukana. – Saarella voi aistia jonkin kummallisen rentouttavan ja myönteisen tekijän. Eri kristillisten kirkkokuntien mystikot puhuvat kontemplaatiosta. H 46 • askel 7-8/2018. – Ja kun Sinä olet tällä tavalla läsnä jokaisessa ihmisessä ja jokaisen ihmisen elämässä, on elämä perimmältään ihmisen ja Sinun välisen suhteen selvittämistä ja siinä elämistä. Tänä päivänä Jumalani on kommunikoiva, lähelle tuleva ja uutta luova. Kirjoittaja etsi elävää uskoa kohtaamiensa ihmisten ja maisemien, ikonien, meditoinnin ja uskonnollisten ajattelijoiden avulla, kun lapsuuden uskonperintö tuntui ontolta. Kuitenkin tiedän, ettei mikään tällainen voi täyttää sieluani pohjaan saakka. Risti on alhaalla kiinni yhdessä paikassa ja ylhäältä katsoen täyttää koko maailmankaikkeuden, luterilainen mystikko näkee. Sinä näet minut ja minä alan nähdä Sinua. Siellä on rukoiltu 2000 vuotta, ja rukous on jättänyt paikkoihin ja ihmisiin jäljen, Virtanen kommentoi. Häneen tarttui ortodoksien opetus, jonka mukaan elämä on kulkemista kohti Jumalan kaltaisuutta ja kirkkautta. Pitkän hengellisen tien kulkeneen mietiskelijän mielessä Jumala on palannut maisemiin. – Hän sanoo, että anna palaa!
Hyppää edellisen krs:n 11 s:n yli ja jatka ks:den virkkaamista niin, että virkkaa yksi ks jokaiseen edellisen krs:n s:aan. Kun pohjan ja reunan rajakerros on valmis, virkkaa ensin yksi kjs. Kuteen paksuudesta ja tekijän käsialasta johtuen pohja ei välttämättä pysy tasona ohjeen mukaan virkatessa. Virkkaa 18 ks kantimien kohdalla ketjusilmukoiden ympäri. Tee vastakkaiselle puolelle toinen samanlainen kannin. Jotta korista tulee tukeva, koukku pistetään aina edellisen kerroksen silmukan molempien lankojen alta. Virkkaa seuraavalla krs:lla vuorotellen 1 ks ja 2 ks (=lisäys) jokaiseen edellisen krs:n silmukkaan. *Työnnä koukku työn oikealle puolelle kuten alussa, nyt samasta kolosta, josta viimeiseksi työnsit koukun. Virkkaa vielä 1 krs ks:ta. Kukka Tee kuteesta lankalenkki ja virkkaa siihen 10 ks. 400 g) ja koukun nro 7. Teksti ja kuvat: Maija H. V irkkaa paksusta trikookuteesta tuliaiskori ja täytä se mökkituliaisilla, lankakerillä tai pussillisella uusia perunoita. Työnnä sitten koukku seuraavan silmukan alta työn taakse (kuva 3). Sulje krs ps:lla. Virkkaa sitten yksi ks jokaiseen edellisen krs:n s:aan, kunnes reunan korkeus on 13 cm tai haluttu korkeus. Jatka kuten edellä ja virkkaa nyt lisäys joka kolmanteen edellisen krs:n silmukkaan. krs:lla 2 ks jokaiseen edellisen krs:n silmukkaan. Sulje viimeinen krs ps:lla. Ota kude uudelleen koukulle ja vedä kude molempien koukulla olevien silmukoiden läpi (kuva 4). Jatka näin kerros kerrokselta (lisäykset harvenevat), kunnes pohjan halkaisija on n. Kiristä aloituslankaa ja sulje krs kuten pohjassa. Virkkaa vielä 4 terälehteä samalla tavalla. Tee vielä yksi krs ps:ta (kuva 5) tukevoittamaan reunaa. s:aan. Virkkaa *-* kerros loppuun. . Kiristä aloituslankaa ja yhdistä krs virkkaamalla ps krs:n alun 1. Ota kude koukulle ja vedä kude molemmista koloista läpi. Jos pohja alkaa kääntyä kupiksi, lisäyksiä on liian vähän. Virkkaa 1. Paavilainen ks = kiinteä silmukka kjs = ketjusilmukka ps = piilosilmukka s = silmukka krs = kerros *-* = tähtien välistä ohjetta toistetaan ohjeen mukaan LYHENTEET Tuliaiskori 47 askel 7-8/2018 •. Jatka kuten edellä kuva 4 loppuun asti*. Pohjan ja reunan rajakerros Työ on nyt edessäsi niin, että pohjan oikea puoli on itseesi päin. Tarvitset trikookudetta (n. Työnnä koukku työn takaa työn oikealle puolelle seuraavan silmukan alta (kuva 2). Virkkaa terälehteä varten 5 kjs. A. 20 cm. Pohja Tee kuteesta lenkki ja virkkaa siihen 8 ks (kuva 1). Kiinnitä kukka koriin. Virkkaa krs loppuun. Hyppää yhden edellisen krs:n s:n yli ja virkkaa seuraavaan s:aan ks. Kantimet Virkkaa 18 kjs. Jos pohjakappaleen reuna alkaa laineilla, lisäyksiä on liikaa
Mokaamisen Mestari 48 • askel 7-8/2018
– Ranskalaisen klovneriaopettajani Philippe Gaulierin sanoin määräisin lääkkeeksi nauttimaan mokaamisesta. Teksti: Soili-Sisko Eskola • Kuvat: Jukka Granström H 49 askel 7-8/2018 •. Suhtaudu kaikkeen vakavasti, nauramiseen ei ole aikaa eikä syytä. Henkiset juuret ovat peräpohjalaisessa mutkattomuudessa ja suorapuheisuudessa. ”Be bad and happy” eli ole huono ja onnellinen, neuvoo naurutohtori ja hymyilee ilkikurisesti. Teatteriohjaaja Taina Mäki-Iso tietää, miten epäonnistutaan taidolla. Peitä heikot kohtasi ja tuo esiin vain se, mikä saa aikaan ihailua. Kiristä otettasi ja purista elämää rystyset valkeina. Jo alle kouluikäisenä Taina kokosi lapsia yhteen ja teki teatterikappaleita. Hän on esittänyt klovneriaa ympäri maailmaa ja kouluttanut sitä parikymmentä vuotta esittävän taiteen ammattilaisille ja harrastajille. Punanenäinen klovneriataiteilija kutsuu elämänsuorittajia heittäytymään naurettaviksi. – Minulle on aina ollut selvää, että haluan esittäväksi taiteilijaksi. Esittävää taidetta vanhainkotiin Taina Mäki-Iso on suomalaisen klovnerian pioneeri ja grand old lady. Olin lapsena nokkelasanainen viihdyttäjä. Taina on lähtöisin Tervolasta, Kemijokivarren Lapista. Pidätä hengitystäsi, suorita läkähdyksiin asti. Älä hyvä ihminen mokaa, ja jos sen teetkin, älä ainakaan paljasta sitä muille! Kun edellä olevia ohjeita noudattanut, viimeisilleen viritetty ja loppuun kulutettu ihminen hoippuu helsinkiläisen klovneriataiteilija Taina Mäki-Ison (54) luo ja pyytää reseptiä yllättävään voimattomuuteen, ahdistukseen ja elämänilon katoamiseen, millaisen hoitokuurin hän saa. Hän esiintyi naapureille ja vanhainkodin asukkaille sekä piirsi prinsessoja ja romanttisia tarinoita serkuille Kylli-tädin tavoin. M uista näyttää menestyvälle, onnelliselle ja tehokkaalle
H 50 • askel 7-8/2018. Freelance-esiintyjänä ja -kouluttajana toimivaa Tainaa tilataan yritysten ja järjestöjen tilaisuuksiin purkamaan jäykkää virallisuutta. Klovneria voi auttaa ruokkimaan tätä ilmapiiriä työyhteisössä. Innostava koreografi ja ohjaaja Satu Niiranen tuli Tervolaan kansalaisopiston näyttämötaiteen opettajaksi ja alkoi kannustaa lapsia ja nuoria omaan tekemiseen. Ammatinvalinta oli selvä. Muistan sitä tehdessäni myös isääni, joka joutui kaksivuotiaana tuberkuloosin vuoksi sairaalaan ja oli hoidettavana sen ajan käytännön mukaisesti yksin, ilman vanhempiaan. Työ vaatii suurta herkkyyttä ja tilannetajua. Nuorten teatteriryhmät menestyivät valtakunnallisesti ja kiersivät esiintymässä Japania myöten. Muistamista ja kuolemaa käsittelevää Taina Mäki-Iso muuttui klovniksi Teatterimuseon tiloissa Helsingissä. ”Näytämme yhtä aikaa huvittavilta ja rakastettavilta, kun yritämme niin vimmatusti onnistua.” Teatterikipinä iski Tervolassa Pieni pohjoinen kunta tarjosi rikkaan kasvualustan tulevalle teatteriammattilaiselle. Valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut Klovnitohtori Tanttarulla viihdyttää HYKS:n lapsipotilaita. Hän on ohjannut muun muassa Helsingin, Oulun ja Lappeenrannan kaupunginteattereissa sekä teatterin harrastajia että vapaita ammattiryhmiä. Viihdettä ja vihan kanavointia Klovneria-sooloteoksia Taina on tehnyt vuosien aikana viisi. Taina käyttää klovneriaa myös kouluttaessaan työyhteisöjä. – Klovnin leikin ja mielikuvituksen maailmassa tapahtuu innovatiivisia kytkentöjä ja hoksaamisia. Klovnilla on lupa huokailla mikrofoniin, keventää puheenvuoroja tai keskeyttää yli sovitun ajan puhuva vieras. Nenän piikkiin voi myös tehdä asioita, jotka eivät työpaikan roolikenttään normaalisti mahdu. – 70-luvun Tervolassa oli hyvää kulttuurista pöhinää. – Sairaalaklovnin työ tuntuu merkitykselliseltä. Taiteilijan pedagogiset opinnot hän suoritti Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa. Sairaalaklovnien toiminnassa Taina on ollut mukana viitisentoista vuotta. Menetelmä peittää ja paljastaa yhtä aikaa. Lisäksi hän on opettanut eri opistoissa, ammattikorkeakouluissa ja Teatterikorkeakoulussa. Punanenäistä työkaveria tai esimiestä tulee katsottua uudella tavalla. Klovnitohtori auttaa lapsipotilaita Tainan työura on ollut monipuolinen. Taina pääsi tutustumaan tanssija naamioteatteriin sekä klovneriaan. Taina valmistui Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalta ja teki lopputyönsä naamionäyttelemisestä. Kun Taina oli kymmenvuotias, hänen elämäänsä astui tärkeä vaikuttaja
Hän katselee maailmaa kuin näkisi ja kokisi kaiken lapsenomaisesti ensimmäistä kertaa, uteliaana, ihmetellen ja arvottamatta. Klovneriaesitysten nauru nousee yhteisestä helpotuksesta: Tuolta me kaikki näytämme, yhtä aikaa huvittavilta ja rakastettavilta, kun yritämme niin vimmatusti onnistua. Heittäytyminen asiantuntijaroolista ja kaiken kannattelijasta epävarmuuden sietäjäksi ei käy aina kivuttomasti. En ole puhdas perfektionisti, mutta minunkin on syytä muistaa, ettei tarvitse olla täydellinen. Tunteet ilmaistaan välittömästi ja sensuroimatta – myös tässä klovni muistuttaa pientä lasta. – Olen nähnyt kouluttajana monta kertaa, kun ihminen uskaltautuu ja menee epämukavuusalueelle. Sooloesityksistä viimeisin, tämän vuoden helmikuussa ensi-iltansa saanut Medeia: Klovnin raivonhallintaopas käsittelee karua aihetta, lastensurmaa. Esitys on tragikoominen tulkinta Medeiasta, kreikkalaisen myytin katkerasta naisesta, joka tappaa kostoksi omat lapsensa. Kiukkuitkun jälkeen on kuitenkin helpompi hengittää ja löytää parempi yhteys leikkisään ja joustavaan mieleensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Kun tulen sen parista ulos kadulle, kaikki on tavattoman mielenkiintoista. Aina näin ei käy – yleisö ei naura, klovni floppaa. Hän kuvittelee olevansa suuri taiteilija, mutta ei ole niin yksinkertaista asiaa, jossa ei kompuroisi; juuri siksi klovni on niin hauska. Esityksen näkivät muun muassa noin sata alakoulun oppilasta, jotka osallistuivat Tainan teatterityöpajoihin viime syksynä. Läsnä olevana ihminen uskaltaa olla yhteydessä tunteisiinsa ja jakaa niitä muiden kanssa. – Klovneriassa leikitellään ja herkutellaan kaikella sillä inhimillisellä, mitä sosiaalisissa tilanteissa yleensä pyritään piilottamaan. Kun klovnia harmittaa, naurattaa, pelottaa tai surettaa, se ei taatusti jää muilta huomaamatta. ”Klovneria avaa mielen ja aistit.” Leikkisää mieltä etsimässä Klovneriakursseille osallistuu usein naisia, jotka tiristävät itsestään kohtuuttomia. Punanenäpelle on rakastettava, kävelevä fiasko. Lupa olla huono ja vapaa Näennäisen kepeä klovneria koskettaa ihmisen syvintä olemusta: kestänkö katsoa itseäni ja antaa muiden katsoa minua sellaisena kuin aidosti olen. Taina tunnistaa taudinkuvan. Kurkkua kuristava olo hellittää, kun oppii suhtautumaan leppoisammin omaan inhimillisyyteensä. Punanenän sielunmaisema Klovneria on teatteritaidetta, jossa klovnin eli pellen hahmo esittää fyysistä, usein lähes sanatonta komiikkaa yksin tai toisten klovnien kanssa. – Myös minä olen vaativa itseäni kohtaan. Samaistumispinta katsojan ja tarinan välillä löytyy vihan kanavointiharjoituksista. . Se kannattaa, sillä uskaltaminen auttaa hyväksymään Itsensä ja elämänsä ja löytämään rakkaudellisen suhteen itseensä ja muihin ihmisiin, Taina kertoo. haMEmoa hän on esittänyt Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön lisäksi Espanjassa ja Arabiemiraateissa. Miten suojelen jatkossa itseäni ja asetan rajoja kaikenimeville vaatimuksille. Jos klovnia esittävällä on esimerkiksi pitkät jalat ja pattipolvet, niitä korostetaan lyhyillä shortseilla. Minne olen kadottanut kyvyn pitää hauskaa kaiken vaivannäön keskellä. – On tärkeää antaa lupa olla huono ja nauttia siitä, mitä tekee, keskeneräisenäkin. Epäonnistumiselle antautumisessa voi purkautua padottuja tunteita. Se havahduttaa myös kysymään: Milloin elämästäni on tullut näin suorituskeskeistä. Hurjasta teemasta huolimatta esitys huvittaa yleisöä, sillä Medeian tarina kerrotaan Klovni Martan kautta. Kaiken lähtökohtana on se, että klovnia esittävä ihminen on läsnä. Punanenäpelle on kävelevä fiasko, kaikkien epäonnistumisten ruumiillistuma. Mutta ei hätää! Klovni on ikuinen optimisti: aina kannattaa yrittää uudelleen, ensi kerralla varmasti onnistuu, ja tyytyväinen voi olla silloinkin, kun ei mene putkeen. Viikinkiprinsessan ensiesitys nähtiin Táborin kansainvälisellä katuteatterifestivaaleilla Tšekissä. Kun klovni floppaa Klovni rakastaa yhteyttä yleisöönsä ja tulee ravituksi, kun yleisö reagoi häneen. Jos kävelytapa on vino tai notkuva, sitä liioitellaan, kuvailee Taina. Vapaus ja ilo linkittyvät rohkeuteen. – Klovneria avaa mielen ja aistit. 51 askel 7-8/2018 •. – Kyse on totuuden jahdista
Tallinnassa on pieni terveyskauppa, jonka suomalaiselle pitäjälle sekä ruumiin että sielun hyvinvointi on tärkeää. Erään talon kivijalkakaupasta löytyy tyylikäs mies, joka vaikuttaa terveyden ja tasapainon esikuvalta. Ne myös varjelevat vääriltä valinnoilta. Se mitä toivot, antaa suuntaa Omassa terveyskaupassa kuluvat arkipäivät ja myös lauantait, sillä Jan pyörittää liikettään toistaiseksi yksin. Usko Jumalaan antaa Jan Kankaanpäälle toivon ja tarkoituksen. Menestyminen on tärkeää, mutta henkiset ja hengelliset asiat pitävät ihmisen oikealla tiellä. Kun uskaltaa luopua ja tehdä valintoja, saa raivattua tilaa uudelle. Talorivin takana kulkee vanha puolustusmuuri. Hän kuuntelee kohteliaasti, puhuu harkitusti, miettii pitkään ja selittää rauhallisesti. Poika kasvoi kirkon kupeessa Jan Kankaanpää on luonteeltaan pohdiskeleva ja filosofinen. Vapaa-ajalla häntä kutsuvat harrastukset; liikunta, musiikki, ruuan laittaminen, biljardi ja lukeminen. Tärkeä oivallus löytyi Hellstenin kirjasta Elämän paradoksit. Onko se myös hänen hyvinvointinsa salaisuus, luontaistuotteet, joita hän myy, ja työ, jossa hän viihtyy. Tämä on kauppias Kankaanpään valtakunta. Suomalainen Jan Kankaanpää (32) istuu huoneen perällä kannettavan tietokoneensa edessä. Kirjoja on pino myös työpaikan läppärin vieressä. – Kun keskityt positiivisella otteella asioihin, joiden toivot tapahtuvan, näet, kuinka asiat ja ihmiset tulevat luoksesi, hän jatkaa oppimaansa siitä, mitä tapahtuu, kun saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Hiljaisina aikoina kauppias ehtii paneutua johonkin niistä. Teksti: Leena Hietamies • Kuvat: Raimo Jaatinen T allinnan vanhankaupungin kapealla mukulakivikujalla, osoitteessa Müürivahe 28, voi aistia keskiajan tunnelmia. Hän on koulutukseltaan graafinen suunnittelija. Tämän ajatuksen mukaan Jan on myös toiminut. Eräs sen ajatuksista on, että saat sen mistä luovut. Aiempaa työkokemusta on kertynyt muun muassa myyntipäällikkönä. – Minua kiinnostaa ihmisen kokonaisvaltainen terveys ja itsensä kehittäminen, hän kertoo ja mainitsee viime aikoina Uskon ja valkosipulin voimalla lukemistaan kirjailijoista Tommy Hellstenin. Yksi suuri elämän tasapainon löytymisen lähde on usko. Hyllyt ympärillä ovat täynnä purkkeja ja pusseja, terveysja luontaistuotteita, kuten tyrniöljyä ja inkiväärikapseleita. H 52 • askel 7-8/2018. Terveet elämäntavat ja luonnonmukainen ravinto ovat kiinnostaneet Jania lapsesta asti, ja kun pieni terveyskauppa oli myytävänä, hän päätti tarttua mahdollisuuteen. – Olen aina tiennyt, että pelkkä konkreettinen tekeminen ei riitä, tarvitaan pohdintaa, ajattelua ja viisaiden kirjojen lukemista. Tällä hetkellä pinosta löytyy kiinalaista lääketiedettä käsittelevä opus sekä elämänhallintaan liittyvää kirjallisuutta. Tallinnaan hän tuli jatkamaan opintojaan kauppatieteiden parissa
Uskon ja valkosipulin voimalla – Tee sitä, mitä rakastat, kehitä itseäsi henkisesti ja fyysisesti, niin saavutat haluamasi, Jan Kankaanpää mainitsee yhden elämänsä motoista. 53 askel 7-8/2018 •
Mies on kuitenkin löytänyt henkisen kotinsa luterilaisen kirkon penkistä. Tavallinen suomalainen seurakuntatyö on siis kantanut hedelmää ja kylvänyt uskon siemenen. Kiinnostuksen terveysasioihin Jan Kankaanpää sanoo saaneensa äidiltään. ”Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan.” – Olen nyt aikuisena miettinyt elämäni tarkoitusta ja sisältöä. Virossa on monia valtion rauhoittamia pyhiä luontokohteita, kuten lähteitä ja puita. Paremman elämän alku Terveysasioiden lomassa asiakkaat kertovat myös muista ongelmistaan. – Vähän kuin tönäisisi kiven vierimään, hän sanoo keskustelujen aiheista. Maksaa puhdistavia aineita ovat voikukan juuri ja artisokka. Kun keho voi hyvin, mielikin voi paremmin. Virolaiset ovat kuitenkin kiinnostuneita henkisistä asioista ja perinteisestä luonnonuskonnosta, animismista. Uskon nyt kolmiyhteiseen Jumalaan. . Kaupassaan Kankaanpää antaa neuvoja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. – Tosin juuri juuresten, hedelmien ja muun ravinnon kautta ihmiset saavat nykyaikana haitallisia torjunta-aineita ja raskasmetalleja, joita voi kertyä myös kaupunki-ilmasta. Luomu tai itse viljelty on siksi aina parasta. Mielessäni näen hänet intialaisessa ashramissa meditoimassa. Seurakuntakoti löytyy osoitteesta Pärnu mnt 8-6. – Meillä syötiin kotona paljon valkosipulia, hän hymyilee. Jan Kankaanpään Itsensä kehittämisestä ja luonnonmukaisesta ravinnosta kiinnostuneen modernin nuoren miehen voisi kuvitella olevan kiinnostunut idän uskonnoista. Sain varmuuden siitä, että Jumala elää ja vaikuttaa. Vasta vanhemmalla iällä aloin taas pitää näitä asioita arvokkaina ja etsiä omaa uskoani. Hän päätyi tehtävään, kun entinen kuoronjohtaja jättäytyi siitä ja ystävä vinkkasi avoimesta paikasta. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan antaa luottamusta siihen, että maallisen elämän jälkeen on muutakin. H 54 • askel 7-8/2018. Jan neuvoo juomaan paljon vettä, syömään kuitupitoista ruokaa ja liikkumaan enemmän. Itse hän käyttää paljon tyrniä ja pakuria, molemmat vanhoja hyviä luonnonaineksia. Kävin pyhäkoulussa, iltapäiväkerhossa ja seurakunnan perheleireillä. – Tunsin tarvitsevani sitä tuttua ja turvallista uskoa Jumalaan ja iankaikkiseen elämään. Monille usko Jumalaan on täysin vieras asia, josta ei lapsena ole saanut minkäänlaista opetusta. Lapsuudenusko on pysynyt mukana syvällä sielussa, ja aktivoitunut aikuisena, kun elämää on jo nähty vähän enemmän. Seurakunta palvelee Virossa asuvia suomalaisia, ja sen jäsenistä hieman yli puolet on Suomen kansalaisia. Nuorena en ollut konkreettisesti kovin aktiivinen uskoni kanssa. Kuoro voi siis olla uskovien ystävien yhteisö. Kaikki menee hyvin, niin kuin Jumala on tarkoittanut, Jan Kankaanpää sanoo rauhallisesti ja katsoo lämpimästi suoraan silmiin. Myös terveysasiat kiinnostavat. Stressin ja ruokavalion merkitys on suuri monenlaisissa vaivoissa. Palkkio on hyvin pieni, joten kyse ei ole rahasta. Pyhän Pietarin seurakunta kokoontuu Tallinnan vanhankaupungin alueella sijaitsevassa Pyhän Mikaelin kirkossa. – Kuoron johtaminen merkitsee minulle henkilökohtaisen uskon ylläpitämistä ja kollektiivisen yhteyden kokemista, hän kertoo. Hän korostaa luonnonmukaisen ja tuoreen ravinnon merkitystä. Musiikki, lähinnä laulaminen ja pianon soitto, on muutenkin yksi Janin rakkaista harrastuksista. Piitä saa nokkosesta. Ylipaino, alkoholismi ja jopa lapsettomuus ovat olleet esillä kaupassa käytävissä keskusteluissa. Kuoro on ystävien yhteisö Tallinnassa toimii suomalainen Pyhän Pietarin seurakunta, joka kuuluu Viron evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Valkosipulista se lähti Viroa pidetään yhtenä maallistuneimmista maista. Juomaveteen puristettu sitruunamehu neutralisoi vatsan happamuutta. Kalsiumia ja D-vitamiinia täytyy muistaa tankata ja myös piitä tarvitaan. – Kun olin pieni, asuimme Järvenpäässä kirkon vieressä. Ihmisillä ei ole luottamusta tulevaisuuteen eikä uskon tuomaa toivoa. Jan Kankaanpää sanoo haluavansa auttaa ihmisiä paremman elämän alkuun. Jopa haltioihin ja noituuteen uskominen on edelleen voimissaan. Jan Kankaanpää johtaa suomalaisen seurakunnan kuoroa. Monet nykyajan virolaiset sanovat harjoittavansa maavaldia eli luonnonpalvontaa. mielestä se on surullista ja huolestuttavaa. Kaikki luonnon yrtit tulee kerätä puhtaasta luonnosta, Jan muistuttaa. Ulkomailta tulevat hedelmät on hyvä kuoria. Saan muutamia ohjeita hyvinvointiin. Valkosipuli, sitruuna, hedelmät ja juurekset vilahtelevat keskustelussa
– Nieltävät ja päivittäin tai viikoittain itse pistettävät lääkkeet maksavat noin 12 000 euroa vuodessa. Moniammatillisten yksilöhoitojaksojen myöntäminen on runsaassa kymmenessä vuodessa kuitenkin vähentynyt tuntuvasti. Kuntoutuksen maksaa pääosin Kansaneläkelaitos. Maskussa kuntoutetaan myös aivoverenkiertohäiriöstä ja aivovammasta toipuvia potilaita sekä Parkinsonja CP-potilaita. Siksi se on monimutkaisempi sairaus kuin esimerkiksi Parkinsonin tauti. Läntisellä rannikkoseudulla sairaus on selvästi yleisempää kuin itäisissä maakunnissa. Parantavaa hoitoa tähän sairauteen ei ole. Nyt kuntoutusta korvataan keskimäärin kahden–kolmen vuoden välein. Perimän lisäksi tarvitaan kuitenkin myös jokin laukaiseva tekijä. MS-taudissa tulehduspesäkkeitä on satunnaisesti eri puolilla elimistöä. – Nykyisin potilaat ovat meillä keskimäärin pari viikkoa. Kuntoutuskeskuksen johtajan, neuropsykologian dosentti Päivi Hämäläisen mukaan muutama vuosi sitten kuntoutusjaksot olivat kolmen viikon mittaisia. Sairauden syntyäkään ei tarkoin tunneta, mutta perimän tiedetään altistavan sille. Runsaat puolet kuntoutujista käyttää liikkumiseen jotain apuvälinettä. Kuntoutuskeskuksessa on 86 huonepaikkaa. Lähialueilta potilaita käy myös päiväkuntoutuksessa. Uusimpana kuntoutuksessa on otettu käyttöön peliteknologia. Ruutiainen korostaakin suomalaisten kehittämän sopeutumisvalmennuksen merkitystä heti diagnoosin jälkeen. Laitos kuntouttaa vuosittain noin 1 200 potilasta, jotka tulevat eri puolilta maata. M S-tauti eli pesäkekovettumatauti on etenevä neurologinen sairaus, joka puhkeaa yleensä parhaassa työiässä, 20–45-vuotiaana. Lähes kolmannes kustannuksista tulee ammattilaisen tai omaisen antamasta hoivasta. Eläkepäätökset ovat vähentyneet ikäryhmässä 16–44. Tämän ikäiset ovat saaneet heti taudin alkuvaiheessa sairauden etenemistä hidastavaa lääkitystä. Lääkityskustannukset ovat 16 prosenttia, kuntoutus ja vuodeosastohoito vain kolmisen prosenttia. Tästä yli kolmannes johtuu työkyvyttömyyseläkkeistä. hyvä elämä Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja Käytössä on myös peliteknologiaa. 55–64-vuotiaiden ryhmässä eläköityminen on kymmenessä vuodessa selvästi lisääntynyt. Kuntoutusta kannattaisikin tarjota nykyistä avokätisemmin. M S-diagnoosi mullistaa potilaan elämän. Kustannuksiltaan se on kuitenkin alkuvaiheessa vanhempia lääkkeitä kalliimpi, Tehokas lääkehoito näkyy Eläketurvakeskuksen tilastoissa. Professori, kuntoutusjohtaja ja neurologian erikoislääkäri Juhani Ruutiainen Maskun neurologisesta kuntoutuskeskuksesta kertoo, että MS-taudin hoitoon on parissa vuosikymmenessä tullut useita taudin etenemistä hidastavia lääkkeitä. Maskussa moniammatillisen kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvat neurologi, psykologi, neuropsykologi, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti, puheterapeutti, uroterapeutti, sairaanhoitaja ja seksuaaliterapeutti sekä ravitsemusterapeutti. . Viimevaiheessa hän tarvitsee muiden hoivaa ja joutuu vuodeosastohoitoon. T uoreen tilaston mukaan MS-taudista aiheutuu lähes 47 000 euron vuosikustannukset potilasta kohden. Kuntoutus kunniaan 55 askel 7-8/2018 •. Uusi, erittäin tehokas lääke annostellaan sairaalassa vain vuosittain. Naiset sairastuvat MS-tautiin miehiä todennäköisemmin. Ruotsissa MS-potilaista suurempi osa jatkaa työelämässä osin siksi, että siellä panostetaan kuntoutukseen ja henkilökohtaisiin avustajiin selvästi enemmän kuin meillä. Moderni laitos tarjoaa avoterapioita ja intervallihoitoja. Kuntoutuksessa olennaista on moniammatillisuus, sillä MS-potilaalla on tulehduspesäkkeitä aivoissa ja selkäytimessä satunnaisesti. Tauti alkaa usein pohjattomana uupumuksena, pistelynä ja puutumisena raajoissa sekä silmäoirein. Edetessään se rajoittaa liikkumista, ja potilas joutuu käyttämään apuvälineitä. Tämän uskotaan johtuvan miehen ja naisen erilaisesta immunologisesta puolustuksesta. Taudin etenemistä hidastava lääkitys yhdessä moniammatillisen kuntoutuksen kanssa voi kuitenkin auttaa potilaita jatkamaan työelämässä. Aikaisemmin kuntoutukseen myös pääsi useammin, yleensä kerran vuodessa
Teksti ja kuvat: Martti Kivistö Mathildan aikaa etsimässä Heinäkuisena aamupäivänä 1886 lähdettiin kartanon rannasta soutamaan oikealle ylävirtaan, puolentoista kilometrin päähän turvakotia avaamaan. 1940-luvun lopulla talo purettiin siirtolaisten rakennustarpeiksi. Mathilda ja Henrik Wreden perustama vapautuvien vankien turvakoti Toivola sijaitsi Anjalan Takamaalla. H e l s in g in K a u p u n g in m u s e o 56 • askel 7-8/2018. Jäljellä on vielä vanhoja ovia, joiden taakse voi kurkistaa ja nähdä kuin välähdyksiä vankien ystävien elämästä
Joskus Mathildan aikana oven takana saattoi seistä Siperiasta pakoon päässyt, apua tarvitseva vanki. Läpi lapsuuden kartano oli Tildalle iloinen leikkipaikka. Hoitovastuu sälytettiin 17-vuotiaalle Helena-siskolle, joka rutiinien pyörittäjänä samalla mahdollisti aikuistuvan Tildan omistautumisen elämäntehtävälleen. Oli turha kieltää, että moni omista leipäpaloista päätyi tallin hevosille tai navetan possuille. Siinä nahkasaappaissa sarkaa mittaileva Portin Antti viskelee siemeniä peltoon kylvövakkasesta. J os Mathilda Wrede kurvaisi tänä päivänä hevosvaunuilla isän kuvernööripaikasta Vaasasta ”kesien viettoon” Rabbelugnin kartanolle Anjalaan, mitä hän näkisikään. Täällä hän kirmaili torpparintyttö Maija Blynin kanssa pitkin metsiä, näki ja aisti sellaista elämää, mistä moni säätyläislapsi ei nähnyt edes unia. Äidin muotoinen aukko hänen sydämessään silti ammotti. Tähti odotti rasavilliä tyttöä Kun kellertävä kartanofasadi vilahti omenapuiden takaa, alkoi eläinrakkaan Tildan – se oli Mathildan lempinimi – mieltä varmaan jo kutkutella, miten hevoset ja muut eläimet jaksavat. Johanna-sisarta hän moitiskeli ahmatiksi, sillä tämä söi mielellään löytämänsä makeat parempiin suihin. Niistä oli kätevä sujauttaa herkkupaloja torppien ja mäkitupalaisten lapsille. Kuvatekstin mukaan niin on kartanolla toimittu ”jo satoja vuosia aikaisemmin”. Arto Luhion välineet ovat vain hieman toiset kuin neiti Eva Wreden ottamassa valokuvassa vuodelta 1912. Kutsumus oli kosintaa vahvempi Tildan lapsuudessa avoin Kymijoen ranta on täyttynyt puista ja pensaista. Miten hän voisi unohtaa hetket, joina hän hellitteli Pöllömäeltä löydettyjä orpoja oravanpoikasia paitansa alla. Oma A Lähes puolentoista kilometrin pituinen koivukuja päättyy kartanon pääovelle. Tai sitä, kun Mulu-palvelija syötti silakoilla pitkään nälissään ollutta pihasaukkoa niin, että eläinparka lopulta pakahtui. Äidin poismeno jätti jäljen Mathilda oli myös itsepäinen. Kauan sitten virran yli vieH 57 askel 7-8/2018 •. Joskus taas talon väki pinkoi pitkin pihapiiriä sivurakennuksesta ulos päässyttä karkulaista tavoittaen. Kartanolle johtava lähes puolentoista kilometrin koivukuja tervehtii tulijaa vehreämpänä kuin vuosiin. Kartanon pääovella Mathildan suupielet kohoaisivat virneeseen hänen muistellessaan, miten hän piilotteli suuren rakennuksen kätköihin namupusseja. nimikkohevonen Tähti mahtoi jo kuopia tallissa rasavilliä tyttöä odottaen. Jälkeenpäin on arveltu sen johtuneen osittain siitä, että hänen äitinsä Eleonoora kuoli keuhkokuumeeseen tytön ollessa vasta yhdeksän kuukauden ikäinen. Kujan kahden puolen vuokratut puolentoista sataa peltohehtaaria pölisevät traktorin työkoneiden jäljiltä. Mathilda oli hänen ainoa toivonsa
Juhlavuoden puheissa ja Mathildan reaktiossa on hyvin sama sointi: huono-osaisten ystävä ei asettunut kummallekaan puolelle. Kiinnostus miljöötä kohtaan on silti vahvaa. Wreden maljakossa hehkuivat sekä valkoiset että punaiset neilikat. Miksi pieni haikeus häivähtää Tildan kasvoilla. Mikä rauha, mikä hiljaisuus! Korkea heinä peittää Toivolan perustan. Rabbelugn on yksityiskoti, jonne ei voi poiketa milloin vain. Tästä rannasta Mathilda hypähti 20. A H 58 • askel 7-8/2018. Kierroksella oppaana toimiva Mattias Wrede viittaa edellissyksynä pidetyn kylätapahtuman yleisöryntäykseen. Kun oli soudettu vastavirtaan puolentoista kilometriä, kokka kolahti Toivolan rantaan. Myöhemmin kulkemiseen ei tarvittu enää venettä, sillä laajan peltoaukean läpi puhkaistiin ajotie. Toivolassa ehti asua 129 asukasta, joista 36 selvitti koevuotensa kunnialla. Seitsemän erotettiin huonon käytöksen johdosta, uusintarikoksiin sortui 34, 27 pyysi itse eroa, 14 lähti sairauden vuoksi ja 11 karkasi. Soutumatka vankien turvakotiin Viime keväänä Kymijoen vesi pyörteili uomassa voimakkaammin kuin koskaan. Ennen alajuoksun siltoja kulkijalle oli tärkeää tietää, milloin uoma oli vapaa tukeista. Kosintaan hän ei ollut nytkään valmis; parisuhdettakin suurempi kutsumus vaati auttamaan niitä, joilta puuttui elämässä kaikki. Henrik muisteli itse hetkeä, jona joukko kerääntyi turvakodin tupaan. Ihmisten kahleet eivät aina näy ulospäin. Valkoisia ja punaisia neilikoita Kun eletään kesää 2018, moni asia on toisin kuin 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Mathilda päätti tämän ensimmäisen jumalanpalveluksen rukoilemalla D Toivolan turvakoti A Näillä pelloilla vapautuneet vangit ahkeroivat. Ura pellolla on edelleen työkoneiden kulkuväylä. Hän asettui harmonin taakse ja viritti virren Mä silmän käten nostan, luki Psalmin 121 ja puhui lyhyesti. Suomi työstää parhaillaan kansalaissodan sadan vuoden takaisia tapahtumia. Henrik-veljen lisäksi mukana oli neljä ensimmäistä vapautuvaa vankia, jotka väliajan olivat viettäneet töissä Rabbelugnissa. Turvakodin paikkaa lähestyttäessä tie vaihtuu kapeaksi poluksi, joka sukeltaa korkeiden tammien keskelle. Rabbelugnin kartano Kymijoen vastarannalta nähtynä Jumalan siunausta vapautettujen vankien uudelle kodille. Kymijokeen viettävältä rinteeltä voi erottaa kodin jykeviä peruskiviä. heinäkuuta 1886 kello 10 veneen kokkaan. välle kapulalossille näki esteettä. Jossain näillä rantatörmillä laskevan ilta-auringon piirtäessä varjoja oman nimikkohuoneen ikkunalaudoille hän istui pietarilaisen paroni Paul Nicolayn kanssa
Virtuaalisesti 1800-luvulle Kun Anjalan kartano meni myyntiin, Museovirasto tyhjensi paikan esineistä. Myös Mathildan esittelyhuone tyhjeni. Tuona aikana naisen uskonnollinen puhe oli poikkeuksellista. Isä Carl Gustaf Wrede oli Vaasan läänin kuvernööri, joten portit vankilatyöhön Kakolasta Hämeenlinnaan aukenivat luontevasti. Juuri tällaisena Mathilda Wrede kohtasi Rabbelugnin saapuessaan sinne Vaasasta kesien viettoon. Henrik kuoli vuonna 1929. Toivola-vuosina asuinpaikka säilyi kartanolla. Kiinteistö palasi hiljan Wrede-suvun yhteyteen eli Regina-säätiölle. Tapa rikkoi radikaalilla tavalla sääty-yhteiskunnan normeja. Torppaan kuului aitta, talli, navetta, kanala, sauna, riihi ja pari latoa. Mathildan persoonaan on saatu perehtyä Anjalan kartanon näyttelyissä ja opastuskierroksilla. Kokemus teki totuudenjanoisesta, nuoresta tytöstä herätyshenkisen, evankelioivan vankilalähetin. Wreden maljakossa hehkuivat sekä valkoiset että punaiset neilikat. Aatteellisesta maallikkosaarnaajasta alkoi tulla poliittinen uhka. Jo 1920-luvun taitteessa vankien ystävä oli ratkomassa Venäjän vallankumouksen synnyttämää pakolaisaaltoa Karjalan Kannaksella. Työpari Henrik oli kokenut oman kääntymyksensä jo 1870-luvulla. Marjo-Riitta Antikaisen väitöskirja on ensimmäinen tieteellinen tutkimus, jossa kohdetta kuvataan historian murrosvaiheessa murenevan sääty-yhteiskunnan vaihtuessa kansalaisyhteiskunnaksi. Esimerkkinä turvakotitarinoista ja luottamuksen voimasta kulkee Mathildan ja Antti Kuitu -nimisen entisen vangin rahanhakumatka Korialle. Vaasan vapaakirkollisten kokoussarjassa vuonna 1883 Carl Orestin julistusta kuunnellut Mathilda oivalsi, miten hän voi vapautua polttavasta ahdistuksestaan. Mahdollisesti jotain esineistöä ollaan palauttamassa. Mathildan työn alkua helpotti suuresti kotitausta. Viimeksi toissa vuonna amerikkalainen kustantaja julkaisi elämäkerran pohjalta tyttökirjan. Vangin kanssa rahanhakumatkalla Työn alkupiste oli erään lähteen mukaan jokivarresta paikalle siirretty muonamiesten asunto. Totuudenjano johti uskoon Mathildan työn lähtökohtana voidaan pitää 19-vuotiaana koettua voimakasta uskonnollista herätystä. Toivolan suurimpia merkityksiä historiassa oli se, että rikosvankien karkottaminen Suomesta Siperiaan loppui. Nyt pyhimyskehän alta on päästy raaputtamaan hieman toisenlaistakin särmää. Uutta särmää kansalliseen ikoniin Presidentin rouva Ester Ståhlberg nimesi aikoinaan Mathildan kansalliseksi ikoniksi. Mirja ja Ossi Luoma vihittiin vuonna 1965 Anjalan historiallisessa puukirkossa. A Ikkunan takaa kurkisteli aurinko, Kymijoki ja vihertyvä maisema. Salin mukaan kävijöille on siten voitu välittää vapaaehtoistyön, ihmisten tasa-arvon ja myös toisista huolehtimisen merkitystä. H A 59 askel 7-8/2018 •. Nuorisokeskus Anjalan tilat ovat taas entisellään, ja kesällä avautuvan kartanon kävijät voivat virtuaalisen 3D-tekniikan avulla kurkistella puhelimen näytöltä virtuaalihuoneen 1800-luvun lopun tyylejä. Vapaaherrattaren myyttinen tarina kiinnostaa edelleen myös maailmalla. – Uusi tekniikka sopisi myös Mathildan työn esittelyyn, nuorisokeskuksen kehittämispäällikkö Kirsi Sali myöntää. Nyt edellisen sukupolven rakentama koti on kesäpaikkana. Vankien muuttaminen uskonnollisen julistuksen avulla sopi hyvin myös silloisen vankeinhoidon ajatuksiin. Kun Kuitu ihmetteli, miksi Mathilda paluumatkalla uskoi sinetöidyn rahakirjeen hänen hoteisiinsa, hän sai vastauksen: ”Ajattelin, että puolustat minua, jos aseman seudulla sattuisi liikkumaan joku epärehellinen tyyppi.” Uusi kiinteistö palveli vielä neljä vuotta turvakotina ja vuoden 1896 jälkeen Ellen Creutzin kanssa avioituneen Henrikin kotina. Palvelija Mulun uskotaan huolehtineen, että vaaleassa kakluuniuunissa paloi kylminä aikoina lämmittävä tuli
Ennen omien uudisrakennusten valmistumista suuri osa perheistä majoittui entiseen turvakotiin. Koti löytyy Nurmijärveltä, mutta vanhempien, Hellin ja Simon, rakentama kotitalo on palvellut kymmenkunta vuotta kesäasuntona. Ennen muuttoa perhe asusti Toivolan yläkerrassa. Rabbelugnin vanhan tallin valmistumisvuosi on merkitty tiilirakennuksen seinään. Evakkoperhe oli saapunut Hiitolasta Rabbelugnin maille eli Takamaalle. Ossi Luoman puoliso Mirja on paitsi ainoa Kurjenniemessä osan vuotta asusteleva syntyperäinen karjalainen, myös hyvämuistinen puuhaihminen. A Ossi Luoma esittelee navetan vintille varastoitua Toivolan tallin kaksiosaista lautaovea. Lähellä asuva Annamari Ruokosuo vahvistaa, ettei Mathildan tarinaa jäljittävistä ole ollut tungosta. Alakerrassa puolen kymmentä turvakodin ovea ovat edelleen käytössä. Viereisestä varastosta löytyy vielä neljä kaunista turvakodin peiliovea, jotka on purettu edellisestä asunnosta. Niilo muistelee poikenneensa itsekin Toivolan pihassa alle kymmenvuotiaana. Antti Kurki sai pääpaikan, kun pellot ja metsät lohkottiin yhdeksään osaan. Siinä Toivola on hulppea, pääkartanoa aavistuksen muistuttava kaksikerroksinen rakennus. Myös sisältä löytyy yksi kaapinovi. Toivolan suurimpia merkityksiä historiassa oli se, että rikosvankien karkottaminen Suomesta Siperiaan loppui. Rakennus on ollut keskeinen kartanon kansainvälisessä hevosja ratsastustoiminnassa. Uusi valokuva turvakodista Ummeljoella oppaaksi lähtevä Niilo Solavirta (79) laittaa pöydälle vanhan lehtileikkeen. – Ennen 1945 asutuslain säätämistä Wredet laittoivat Vallinmäen ja Toivolan sivutilat vapaaehtoiseen myyntiin. Moni muistelee, miten Eva tuli ratsulla kauppareissulle Myllykoskelle. A H 60 • askel 7-8/2018. Vanhempien kotitalo valmistui 1948 juhannukseksi. Niilolle kartano on tullut tutuksi neitien aikakaudelta, etenkin vapaaherratar Eva Wreden kansainvälisen ratsastusharrastuksen kautta. Luoman entisen navetan ylisiltä kaivetaan esiin aito Toivolan tallinovi. Hevospuomeista viimeiset löytyivät vielä 1970-luvulla marketin, aiemmin myös seuratalon ja aseman edestä. Huoneita oli kaksi, joista toinen palveli myös keittiötilana. Vedet piti kantaa sisälle. 81-vuotias Mirja laskeskelee, että Toivolaan ahtautui ainakin nelisenkymmentä siirtokarjalaista. Saria on koskettanut Mathildan rakkaus eläimiin. Siirtolaiset tarvitsivat paljon puutavaraa, joten rakennukset purettiin ja hirret, ovet sekä ikkunat jaettiin talojen rakennustarpeisiin. Toivolan sivutilan ostajat olivat puolestaan Jääsken Lottolasta. Yllätykseksi voisi kutsua siitä löytyvää, uusimman, 1892 valmistuneen Toivolan turvakodin julkisivun valokuvaa. Isä pääsi ensimmäisenä valitsemaan, joten hän osti Vallinmäen, joka kaupan jälkeen jaettiin viiteen osaan. Hän oli liikkeellä isänsä Väinö Paksujalan kanssa. Vankeja ja siirtokarjalaisia Toivolan kupeella suurten tammien alla kohtaamme yksitoista vuotta Kurjen mummolassa asuneen Sari Puhakan koiraa ulkoiluttamassa. Vieläpä hyvässä kasvussa ollut metsäkin hakkautettiin
Tämä perheen kuopus menehtyi keuhkokuumeeseen seitsemän kuukauden ikäisenä. Mathildan aikaan suvun yhteydenpito ulottui myös Elimäen Moisioon, Värälään sekä Nastolan Arrajärvelle. Löylyt kymmenille kylpijöille Jutteluhetki nostaa yllättäen päivänvaloon puuttuneen tiedon ensimmäisen turvakodin sijainnista. Muistomerkki on Kakolan vankien kiitos. Paikalla on myös pitkä, 1700-luvulta alkava historia seurakunnan hautausmaana tuhansine leposijoineen. A 61 askel 7-8/2018 •. Toivola oli silloinkin esillä. Yksi siskoista keinutteli rappukäytävässä isoisän tekemässä keinutuolissa pikkusiskoaan. A Vanha lehtileike uudemman turvakodin julkisivusta kertoo, että kaksikerroksinen rakennus oli taitavasti koristeltu ja edellistä paljon tilavampi. Talosta muistan vintin ylhäällä, kuistin, ison tuvan, väenkamarin ja pari pientä huonetta. Henrikille talo tarjosi myös kodin toiminnan loputtua. Löylyt olivat makoisat, mutta lämmitys metrisillä haloilla piti aloittaa jo varhain. Vanhempi turvakoti sijaitsi vanhassa muonamiesten talossa koivukujan päässä, uudempi joen puolella. Sieltä löytyykin 1860-luvulla valmistunut suvun hautakappeli. Mathildakin sai sieltä paikan vuonna 1928 paljaan taivaan alta Helena-sisarensa vierestä. A Kuuset humisevat Mathilda Wreden haudalla Kirkkovuoren hautausmaalla. Peltikattoisesta Toivolasta muistuu mieleen erityisesti rapun upea portaikko tummasävyisine ja sorvattuine koristeineen. Anjalan sivukartanona mainittu Rabbelugn ei ollut alueella suinkaan ainut kartano. – Se oli kylmä talo, talvella ikkunoista ja ovista tuuli. Lepopaikka avoimen taivaan alla Myllykoskella Anjalankosken teatteri veti vuonna 2015 katsomot täyteen Mathilda-näytelmän kiitollisia katsojia. Kirkkovuoren hautausmaa on iskostunut mieliin Wrede-suvun hautapaikkana. Punainen muonamiehen talo sijaitsi koivukujan päässä muutama sata metriä Toivolasta Takamaan kylän suuntaan. Nykyisen yksityiskartanon omistaja Rabbe-Holger Wrede ilmaisee puhelimessa aidon kunnioituksensa Mathildan elämäntyölle. Muistomerkki on Kakolan vankien tekemä. Niilo Solavirta ja jykevä tammi, joka on ehtinyt nähdä sekä turvakotien kymmenvuotisen historian että siirtolaisten muuton. Parinsadan metrin päässä Toivolasta sijaitsi sauna, johon mahtui kerralla kolmekymmentä kylpijää. Julkisuutta pyritään kuitenkin välttelemään, koska se tuo muassaan aina ilkivaltaa. Paikallisesti kolmas Wrede-suvun tärkeä tukikohta on Wredeby, jossa rustattiin sittemmin perustuslakia koko Suomelle. . Asukeista Sylvi ja Toivo Kurjen Helka-tytär oli paras koulukaverini, Mirja kertoo
Saan siitä ajatuksesta voimaa joka hetki. Se on minulle ehtymätön kiitollisuuden lähde. Kiitollisuus jakautuu usein elämässä niin, että tunnen kiitollisuutta asioista, joita olen toivonut ja odottanut ja jotka tuottavat mielihyvää. Vai tiedänkö Jumalaa paremmin, mikä on elämän kokonaisuuden kannalta parasta. Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröiköön sinua kaikkina päivinä niin aurinkoisina kuin sateisinakin. Asioihin, jotka koen vaikeiksi ja vastenmielisiksi, pyydän nopeasti muutosta. Kiitos! Pirjo Kantala • tuomaspappi rukous K un Jeesus opetti meitä rukoilemaan Isää, hän aloitti kiitoksella ja ylistyksellä: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”. Mutta on virhe olla kiitämättä niistä hetkistä, jotka tavalla tai toisella ovat olleet minua tai toiveitani vastaan. Meidät taas tekee kiitolliseksi se, kun ajattelemme, että olemme Jumalan rakkauden kohteita. Kiitollisuus kuuluu rakkauteen. Olemme Jumalan rakastettuja, isän lapsia. Saan toki kiittää hyvästä, jota olen saanut. Saan jättää elämäni koko ajan Jumalan huolenpitoon. Lopetamme vakuuttamalla Jumalan valtakunnan, voiman ja kunnian olevan läsnä. Jäljellä on vain toivo, että Jumalan valtakunta toteutuu elämässämme, ja että Jumalan voima kantaa meitä. Hän on meistä kiitollinen. Elämässä tärkeintä ei ole tekeminen vaan luottaminen. Ratkaisevalla hetkellä, kun olemme vieneet asiamme Jumalan tietoon, voimme vain luottaa, että hän toimii. Olemme kiitollisia siitä, että rakastettu on olemassa. Avaa sydämesi Jumalan siunaukselle! Lepää vihreillä niityillä ja virvoittavien vesien rannoilla, juo elävän veden lähteestä. Siihen myös päätämme Isä meidän -rukouksen pyydettyämme ensin monia asioita. Eikö tunnu ihmeelliseltä. Jumala on läsnä kiitoksessamme. 62 • askel 7-8/2018
hän kysyi. Hän haluaa auttaa teitä, antaa voimia ja koskettaa parantavalla kädellä. . Mieleeni tuli kertomus Nainin kaupungin leskiäidistä, joka oli kantamassa kuollutta poikaansa hautaan, kun Jeesus saapui kaupunkiin. Mietin usein äiti Juliana Norwichlaisen sanoja ”Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi”. Käsittelemme viestit luottamuksella. Hän tunsi myötätuntoa naista ja tämän poikaa kohtaan. Miten silloin siinä, mitä tapahtuu, mikään voisi olla väärin tai kohtuutonta. Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti.” 63 askel 7-8/2018 •. Hän on läsnä elämäsi surussa ja huolessa. Tytär sai sopivan asunnon. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. ”Lämmin kiitos taivaan Isälle ja rukoilijoille. Katsoessaan Jeesuksen kärsimystä hän näki siinä omat ja meidän kaikkien kärsimykset; Jumala kärsii kanssamme ja me hänen kanssaan. Kipua ei voi pyyhkiä olemattomiin, mutta voi tuntea, että joku on nähnyt sen ja kantaa sitä. Siunausta tyttäresi elämään! Kissakin katosi Eräs ystävämme pyytää, että kipeä polvi paranisi, eikä tarvittaisi leikkausta, aivokasvain ei enää kasvaisi ja kadonnut kissa olisi kunnossa ja palaisi pian kotiin. On hyvä toimia myös itse niiden järjestymiseksi. Jeesuksen tuli äitiä sääli. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Toivottavasti kissasi löytyy. Rukoilkaa te siis näin: ”Isä meidän... Hän pyytää rukoustukea, että poika paranisi ja että hän saisi myös voimia elää poikansa rinnalla vaikeaa vaihetta. Äiti on surussaan yksin, sillä poika on hänen ainoa turvansa. Voi miten hyvin ymmärrän, että keskellä kaikkea kipua ja sairautta rakas kissa on lohduksi ja lämmöksi. Niin Jeesus meni ja koski poikaa, tämä nousi ja Jeesus antoi hänet äidille takaisin. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Hän näki kärsimyksessäkin Jumalan läsnäolon. Moni pyyntö koskee lapsia ja lastenlapsia. On vaikeuksia taloudessa, surua suhteissa, yksinäisyyttä. Suru tuntuu musertavalta. Rukouspyyntöni: Äidin suru Leskiäidin ainoa poika sairastaa syöpää, joka todettiin juuri kevään kynnyksellä. Joka katsoo kärsivää Jeesusta ja ymmärtää, kuka hän on, sille kaikki kääntyy aikanaan hyväksi. Yhdessä rukoilemme, että Jeesus auttaisi ja parantaisi. Samalla tavoin Jeesus tuntee myötätuntoa myös sinua ja poikaasi kohtaan. Jumala on antanut meille lemmikkieläimet, jotka ovat ystäviä ja ymmärtävät meitä suruissamme. Sairaus on monen seurana myös kesällä. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Kun on aktiivinen, Jumala siunaa toimemme ja aikanaan asiat järjestyvät. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Rukoilemme, että kaikki asiat järjestyisivät parhain päin. Kunhan vain muutto sujuisi ja työmatkat Isän varjeluksessa pitkän matkan takaa.” Näin asiat järjestyvät, kunhan luotamme
38 päivää tuulen ja pakkasen armoilla luottaen retkikuntaan ja ahkioissa kulkeviin varusteisiin. Alla kaksi ja puoli kilometriä jäätä. Teksti: Salla Yli-Erkkilä • Kuvat: Marjo Lindbergin albumi Naisretkikunta ylitti Grönlannin jäätikön 64 • askel 7-8/2018. Satoja kilometrejä lähimpään kylään. Yhteys ulkomaailmaan toimii iltaisin satelliittipuhelimella, 160 kirjoitusmerkkiä kerrallaan. Huikaiseva hiihtoretki Grönlannin jäätikön poikki jätti reissunaisen nälkäiseksi
Yhteytenä ulkomaailmaan toimii seuraavien viikkojen ajan ainoastaan kaksisuuntainen satelliittilähetin ja satelliittipuhelin. Kohti tarkoin tutkittua tuntematonta Tuulentytöt seisovat katseet suunnattuina itään, huikean valkoiselle jäätikölle. Lindbergin unelmaa toteuttivat hänen kanssaan entiset erälinjan opiskelijat Jenni Nurminen ja Jaana Vanhatalo. (20.4.17 Tuulentytöt-blogi) H 65 askel 7-8/2018 •. Tavaroita tarvittiin Grönlannin ylityksellä huhti–toukokuussa 2017. – Jokaisella oli mukanaan noin 35 kiloa ruokaa. Grönlantilaiset eivät jäätikölle mene. Vaihtovaatteita ei ollut paljon, vaan samoilla vaatteilla mentiin, Marjo Lindberg kertoo. He ovat ostaneet muun muassa kaikki kaupan voipaketit, yhteensä 9 kiloa. Edessä odottaa lähes 600 kilometrin hiihtotaival täysin autiolla jäätiköllä, jolla liikkuu vain yksittäisiä retkikuntia. Kuuteen ahkioon on pakattu kaikki tarvikkeet, joiden varassa naiset tulevat elämään seuraavien viikkojen ajan. Karkun evankelisen opiston erälinjan opettaja ja arktinen retkeilijä Marjo Lindberg on koonnut näytille hyvin erityisiä vaellustarvikkeita. Jokaisen vedettävänä on kaksi ahkiota, joissa on yhteensä naista kohti noin 90 kilon kuorma. Selkien takana on aurattu tie, joka johtaa Kangerlussuaqiin, Grönlannin ainoalle kansainväliselle lentokentälle. Luokkahuoneen pöydällä on esillä toppahame, bensakeitin, mp3-soitin, Grönlannin kartta, kompassi, vyölaukku, gps-paikannin ja suksen pohjaan kiinnitettävää, pitoa antavaa nousukarvaa. Yön tuuli oli pyyhkinyt turkoosin jään näkyviin ja sitä jaksoimme ihailla koko päivän. Meillä oli 35 litraa bensaa, kaksi hirvikivääriä, jotka painoivat paukkuinensa kymmenen kiloa, kaksi telttaa ja makuupussit. Siellä ei heidän mielestään ole mitään. Jäätikölle ei olisi ollut mahdollista lähteä ilman retkikuntaa. E rähenkisesti pukeutuneella naisella on voimakas kädenpuristus. – Katseltiin kaupassa, että hei tässä on tosi paljon kaloreita, tää otetaan! Etsittiin rasvaisin juusto ja ostettiin paljon suklaata. Retkikunnalleen naiset antoivat nimeksi Tuulentytöt, ja tuulen voimat he tulivatkin matkan edetessä tuntemaan. Ennen starttia naiset ovat käyneet tyhjentämässä paikallisen kaupan varastoja. Pakkasta on viisi astetta ja aurinko paistaa. Matkan aikana sulamisvesipurot vaikeuttavat etenemistä. Retkeä valmisteltiin yli kahden vuoden ajan
Ensimmäiset 300 kilometriä hiihdetään ylämäkeen. Vedettiin vaan ahkiot vierekkäin ja istuttiin ja katseltiin, Marjo Lindberg kertoo. Poika on nauhoittanut äidilJos aiot perustaa retkikunnan, muista, että nimi voi olla enne. Kun muut tekivät ulkohommat, sai mennä heti telttaan, laittaa bensakeittimet päälle – ja ottaa monot pois, Marjo kertoo. – Oli aika tärkeää tietää, että nyt on oma keittiövuoro. Liikkeelle lähdettiin vasta sen jälkeen, Marjo kertoo. Jonon ensimmäinen pitää huolta suunnasta ja katsoo kompassista, että aavalla lumisella tasangolla edetään oikeaan ilmansuuntaan. – Joka päivä jäätikkö oli erilainen eri valaistuksessa. – Jäätikkö näkyi parin kilometrin päässä, ja meillä kaikilla oli ihan mieletön fiilis; nyt me vaan lähdetään tuonne jäätikölle ja hiihdetään sen yli. Päiväjärjestys rytmittää retkeä Aamulla kello soi viideltä, ja aletaan tehdä aamurutiineja. Ensimmäisinä päivinä naiset etsivät poluttomassa ja alati muuttuvassa jäälabyrintissä reittiä. Ensimmäisten päivien jälkeen vessa rakennetaan teltan sisälle, eteistilaan. Kuoppa peitetään lumesta sahatuilla levyillä. (Vasta)Tuulentytöt (1.5.17 Tuulentytöt-blogi) Takana satojen kilometrien vaellus: (vas.) Marjo Lindberg, Jenni Nurminen ja Jaana Vanhatalo. Eräs alkumatkan päivä osoittaa veden voiman. Musiikilla pääsi pois kovasta paukkeesta, joka otti tärykalvoihin. Kun leiri on pakattuna ahkioissa noin aamukahdeksalta, alkaa hiihtotaival. Sen jälkeen hiihto jatkuu uuden vetäjän voimin. Meillä on nää tavarat tässä, ja näillä me mennään tietämättä mihin. – Mulla oli soittimessa Janis Joplinia ja Dave Lindholmia. – Makuupussien päällä oli lammikot, ja kaikki kamat olivat ihan märkiä. – Katsottiin, oliko joku laittanut blogiin terveisiä. Noustaan 400 metristä 2500 metriin pulkat perässä. Yhdessä pystytetään teltta, jonka jälkeen yksi naisista menee valmistamaan päivällistä ja sulattamaan vettä, jota tarvitaan päivässä noin 13 litraa. Mietittiin, että mitä jos tätä kestää monta päivää! Kun seuraavana päivänä tuli kuivempaa tuulta, pantiin kaikki pihalle ja kuivatettiin. Vesi hakkaa telttaa armottomasti ja kastelee kaiken. Silloin saattaa joutua peruuttelemaan omia jälkiään takaisin pahimmillaan satoja metrejä. Kaikki valmisteluihin liittyvä sählääminen jäi siihen. Sitten hiihdetään vielä jokunen tunti sen mukaan, miten sää ja jaksaminen antavat myöten. Lounastauko pidetään neljän tunnin hiihtorupeaman jälkeen. Toinen rakentaa ahkioista tuulensuojan teltalle ankkuroimalla pulkat toisiinsa ja lumeen. Tuuli tuli koko ajan etuoikealta, kaakosta. Mutta päivällä hiihtäessä ei koskaan halunnut kuunnella musiikkia, koska silloin nautti ympäristöstä. Me hiihdettiin ihan hiljaa, eikä me paljon puheltu tauollakaan. Jäätikön reuna-alueiden jäätyä taakse railot eivät enää hidasta etenemistä. Toiset saavat keskittyä vain hiihtämiseen. Edetään vuoroin jääraudat kengissä, vuoroin suksilla. Jos sää antaa myöten, aletaan purkaa leiriä ja makuupussit viedään kuivumaan pakkastuuleen. Tuuli hakkasi niin, että puolen metrin päästä huudettiin toisille teltassa. Välillä eteen tulee suuri äkkipudotus railoon. Ensimmäinen hiihtäjä huolehtii myös sopivasta vauhdista, jotta porukka pysyy yhdessä. Satelliittipuhelimen välityksellä päivitetään myös Tuulentyttöjen blogia, jota ylläpidetään reissun aikana Suomesta käsin. Kolmas kaivaa vessaa varten kuopan lumeen. Mukana oleva mp3-soitin on tarpeen pahimpina myrskypäivinä. Sulatetaan lumesta bensakeitinten avulla juomaja pesuvettä, valmistetaan kuivamuonasta retkitermokseen tekeytymään lounas, syödään aamiainen. Tuulen kuuli teltasta ja jos vilkaisi ulos, näki, miten kovaa lumi menee siinä pinnassa. ”Vavokaa niitä jääkavhuja!” Leiripaikkakin rakennetaan aina samalla rutiinilla. Vesi kastelee kaiken Toinen luonnonvoima, joka uhkaa retken onnistumista tuultakin enemmän, on vesi. Ryhmä hiihtää 50 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen huilataan 10 minuuttia ahkioiden päällä istuen. Kun siinä oli parhaimmillaan kolmesataa kilsaa joka suuntaan tyhjää, oli ihana saada viestejä. Muutaman kerran jokainen nousi katsomaan, onko teltta haljennut, Marjo Lindberg sanoo. Kun yöllä alkoi kuunnella tuulta, se oli todella pelottavaa. Nyt hiihdetään sääolosuhteiden mukaan. Kolme ensimmäistä viikkoa ovat hyvin tuulisia. – Ensimmäisillä myrskyillä ajateltiin, että teltta ei voi kestää. Ennen iltayhdeksää ja nukkumaanmenoa avataan yhteys Suomeen, lähetetään ja vastaanotetaan viestejä. Lindbergin mp3-soittimestakin kuuluu yllättäen pari viikkoa lähdön jälkeen terveisiä kotoa. Se oli tosi tärkeä hetki. Korvissa tuuli, Janis Joplin ja Dave Kompassista otetaan kurssi kohti päätepistettä ja lähdetään matkaan. Onneksi vastaavaa myrskyistä räntäsadepäivää ei tämän jälkeen nähdä. Se oli hieno tunne, Marjo muistelee. – Hiihdettiin aina, kun pysyi pystyssä. Nimim. H 66 • askel 7-8/2018. Myrskypäivinä pysytään teltassa, paikkaillaan rakkoja ja nukutaan mahdollisimman paljon. Leirin pystyttämisen jälkeen syödään
Hyvät ennakkovarustelut tekevät retkestä turvallisen, eikä yllättäviä tilanteita pääse tulemaan. Oli tarkoitus mennä merelle, minne oli sovittuna venekyyti, muttei päästy sinne. Jännittävimpiä hetkiä koetaan vasta aivan viimeisimpinä päivinä, lähestyttäessä Grönlannin itärannikkoa. Helikopteri noutaa retkikunnan lopulta kolmantena päivänä, jolloin syödään jo viimeisiä eväitä. Seuraavaksi retkikunnan suunnitelmissa on tehdä arktinen jäätikkövaellus leijoja apuna käyttäen. Kun yöllä oli sumun vuoksi kymmenen metrin näkyvyys, kyllä siinä aika tarkkana oli. Olin ensimmäisenä hiihtovuorossa silloin. Kun laittaa 20 kiloa painoja, niin se vastaa kitkassa sitä 90 kilon ahkioissa vedettävää taakkaa. leen yllätykseksi Lindbergin 4-vuotiaan pojanpojan terveiset: ”Laskekaa sitten vavovasti ja vavokaa niitä jääkavhuja!” Harjoituspainoina kahvakuulat ja lastenlapset Marjo Lindbergin mukaan kaikki reissussa perustuu turvallisuuteen. Sinne lisättiin vain painoja: kahvakuulia, kiviä, lastenlapsia, milloin mitäkin. – Oltiin sovittu, että ainakin sata tuntia jokainen meistä vetää rengasta ennen reissua. Määränpäätä naiset eivät vielä ole lyöneet lukkoon, mutta retki toteutetaan kahden vuoden kuluttua. . Sitten kun yritettiin viedä ahkioita alempana olevalle jääjärvelle, Jaana jäi karhuvahtiin ja huusi, että päät alas sitten, jos karhu tulee, niin hän voi ampua! Se oli kauheaa, kun sitä ajattelee näin jälkeenpäin, Marjo naurahtaa. Ilma lämpenee ja parina viimeisenä hiihtopäivänä hanki alkaa pettää. Niillä menee aika lujaa, vaikka ahkio vähän hidastaa, Marjo Lindberg kertoo ja hymyilee innostuneesti. Leiri pitää perustaa uudestaan samalle paikalle ja jäädä odottamaan uutta päivää. Kyytiä ei kuitenkaan sille päivälle saada. Seuraavana päivänä helikopterifirmalta saadaan jälleen kieltävä vastaus: on lentäjän vapaapäivä. Karhu, viimeiset eväät ja lentäjän vapaapäivä Hiihtäessään naiset huomaavat päivä päivältä enemmän sulamisvesiä. Täällä saamme olla, ainutlaatuisella mannerjäätiköllä ja antaa katseen levätä tässä kaikessa. Otin tietenkin heti aseen esille. Kahden tunnin välein koko sen ajan, yötä päivää, jokainen oli vuorotellen vahdissa kiväärin kanssa. – Tultiin jäätikön yli, ja karhun jälkiä näkyi lumessa. Jää oli niin sulanut. – Suomessa saa aina avun vaikka olisi missä. – Leijahiihtokurssit on menossa ja leijat tilauksessa. Jäätiköllä oli aika omillansa, kaikkeen piti varautua. Rakkaus arktista luontoa kohtaan on saanut hänet koettelemaan fyysistä kestävyyttään yhä uudestaan. Naisten aiempi retkeilykokemus on auttanut varautumaan kaikkeen. Tässäkin täytyi todella luottaa toiseen, että pystyi nukkumaan, Marjo sanoo. Kaunista, hiljaista, valkoista. – Jäätikön ylityksen jälkeen meillä loppui lumet, ei päästykään eteenpäin. On hankittu ja rakenneltu itse varusteita, kuivattu ruokaa, harjoiteltu ampumista jääkarhun kohtaamisen varalta, otettu tuntumaa jääraudoilla kävelyyn, koottu telttaa lumitykin alla laskettelurinteessä 27 m/s tuulessa, harjoiteltu railosta pelastautumista järven jäällä ja kiskottu autonrengasta. Välillä ylitetään isojakin sulamisvesipuroja, ja eteneminen suksilla alkaa muuttua yhä vaikeammaksi. Seuraavana aamuna puretaan leiri ja yritetään tilata yksityishelikopteri kuljettamaan retkikunta pois jäätikköalueelta Kusulukin kylään Grönlannin itärannikolle. Etuoikeutetut onnentytöt! (17.5.17 Tuulentytöt-blogi) Ilta leirissä 67 askel 7-8/2018 •. Seuraavaksi hiihdetään leijojen avulla Marjo Lindberg suunnittelee parhaillaan seuraavaa retkeä Tuulentyttöjen kanssa. Venekyyti joudutaan satelliittipuhelimella perumaan, ja leiriydytään jäätikön reunalle. Nälkä kasvaa reissu reissulta. – Oltiin karhualueella ja meitä oli varoitettu, että täällä on päässyt karhu livahtamaan paikallisilta metsästäjiltä
Outoa on se, että pitkän lapsuusja nuoruuskuvauksen jälkeen hän antaa niin niukasti tilaa irtautumiselleen taistolaisesta ajattelusta. Kirja päättyy 1980-luvun alkuun, avioeroon ja ensimmäisen runokirjan ilmestymiseen. Tässäkin suhteessa hänellä on erinomainen muisti. Koska hän on ihminen Nadia Muradin kertomus elämästään jesidikylässä Irakissa sekä sieltä Isisin taistelijoiden seksiorjaksi joutuminen on sietämätöntä luettavaa. Kirjat M erete Mazzarellan teos poikkeaa kahdesta jälkimmäisestä siinä, että vaikka se pääpiirteittäin perustuu vuonna 1870 syntyneen Alma Söderhjelmin elämään, iso osa siitä on fiktiota. Tätäkin Isis perusteli islamilla, Vahvoja naisia Kolmen elämäkerran lukeminen peräjälkeen valmisti minua heinäkuussa vietettävään naistenviikkoon. ”Koin saavani lopullisen vapautuksen pelosta, että on olemassa Jumala-niminen kyylä, joka haluaa kieltää kaikenlaiset iloa tuottavat asiat ja rangaista niskoittelijoita iäisellä kidutuksella.” Hassia voi vain onnitella siitä, että hän on vapautunut tällaisesta kyylä-Jumalasta, jolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Yliopisto-opintojen jälkeen Söderhjelm loi edelläkävijänä uraa tutkijana ja professorina. Siitä hän ei voinut puhua kenellekään. Merete Mazzarella kertoo näistä vaiheista kuvaamalla Söderhjelmin ajatuksia, kun tämä käy läpi elämäänsä tukholmalaisessa hoitokodissa. Kirja kuvaa esimerkiksi Söderhjelmin rakkaussuhteita. Fiktion ja faktan sekoituksesta huolimatta kirja tarjoaa näkökulmia suomalaiseen naiseen, joka on raivannut tietä tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Hassi kirjoittaa kiinnostavasti. Satu Hassi osallistui seurakuntanuorten toimintaan etenkin rippikoululeirien isoisena. ”Rukoilin, ettei syttyisi ydinsotaa ja etten olisi raskaana.” Sujuvasti etenevässä tarinassa hauska yksityiskohta on se, että kirjoittaja kuvailee seikkaperäisesti itse tekemiään vaatteita, joita hänellä on ollut eri tilanteissa päällä. Kirjassa esiintyy lukuisia politiikasta tunnettuja nimiä. Jesidit ovat pieni uskonnollinen vähemmistö, joka elää pääasiassa omissa yhteisöissään. Nämä kolme teosta ovat Merete Mazzarellan kirjoittama Alma, Edelläkävijän tarina (Tammi 2018), Satu Hassin elämäkerrallinen teos Mannerheim-solki ja punalippu (Siltala 2018) sekä Nadia Muradin ja Jenna Krajeskin kirja Viimeinen tyttö, Olin Isisin vankina (Otava 2018). Politiikkaa on tehty alkoholinhuuruisissa istunnoissa. Nadia oli yksi niistä noin viidestä tuhannesta jesiditytöstä, jotka isistaistelijat pakottivat seksiorjiksi. Isisin joukot tuhosivat Nadian kotikylän ja teloittivat valtaosan hänen perheestään. Silti juuri tämä kirja on yksi tämän vuoden tärkeimpiä elämäkertoja. 68 • askel 7-8/2018. Lukukokemus oli kuitenkin osin kummallinen, koska en tiennyt, luinko Söderhjelmin elämästä vai Merete Mazzarellan ajatuksia, jotka on istutettu todelliseen henkilöön. Hän kertoo myös siitä, että joutui raiskatuksi teinityttönä. Kirja kuvaa sitä, miten ympäristöasiat sekä naisten tasa-arvo muodostuvat Hassille aina vain tärkeämmiksi. Vähitellen hän irtaantui uskonnosta. Söderhjelm eli edelläkävijänä sen suhteen, että hän oli ensimmäisiä naisia, joka ”sukupuolestaan vapautettuna” sai kirjoittaa ylioppilaaksi. Toivottavasti omaelämäkerrallista jatkoa seuraa. Mazzarella kirjoittaa taitavasti. Politiikkaa ja ompeluksia Satu Hassin omaelämäkerrallinen teos käy yksityiskohtaisesti läpi lapsuuden ja nuoruuden vaiheita, sitten poliittista toimintaa lukioaikana Teiniliitossa ja opiskelijana taistolaisissa piireissä
Tässä häntä auttaa ihmisoikeusloukkauksiin erikoistunut juristi Amal Clooney, joka on kirjoittanut teoksen esipuheen. Elämän tuomaa viisautta on kertynyt kuitenkin niin paljon, että kirjaa on antoisa lukea. Senegalilaista Heimopäällikköä odotellessaan vanha rouva sekoilee niin, että luultavasti hänellä on krooninen virtsatietulehdus. Eve Hietamies. Maailmassa on myös hyviä ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toiseen uskontoon kuuluvaa hädässä olevaa ihmistä. Eve Hietamiehen teksti on sujuvaa ja oivaltavaa, henkilökuvat kutkuttavia persoonia. Jesidien kansanmurha sekä noin 5000 jesiditytön joutuminen seksiorjiksi on tapahtunut vain hetki sitten. Se kertoo 80-vuotiaasta Ainosta, jolle sattuu ja tapahtuu. Kitinälle suo luvan, sillä kritiikki osuu usein myös omaan nilkkaan. Välillä piti huutonauraa ja välillä pyyhkiä kyyneleitä. Nykyisin hän toimii ihmisoikeusaktivistina, jonka tavoitteena on tehdä tunnetuksi jesidien ahdinko sekä saada Isisin terroristit syytteeseen. Hammaskeiju oli sellainen lukukokemus, että oksat pois. Yksinhuoltajan arki on rajua ja kovaa, mutta onneksi on verkostoa ympärillä. Nadia Muradi asui ensin kuukausia pakolaisleirillä ja sai sitten turvapaikan Saksasta. Anna-Leena Härkönen on mainio kirjoittaja, joka terävästi puuttuu kaikkeen, mikä häntä vaivaa. Otava 2017. Nadia Muradi on tämän ajan sankari, sillä kauheista kokemuksistaan huolimatta hänellä on tahtoa ja voimaa vaikuttaa siihen, että maailma olisi parempi paikka myös naisille. Naiskirjailijat ja huumori Härkönen miettii anteeksipyytämistä, ystävän suuttumista, teatteria ja myös siskonsa itsemurhaa. Pirjo Wesaniemi vaikka nuorten tyttöjen pitäminen seksiorjina ei kuulu islamiin. Ja onhan toki parempi elää täysillä kuin viimeistä päivää kuin maata ruumisarkussa odottamassa kuoleman tuloa marsuvainajan kanssa. Ihan toisenlaisessa maailmassa liikkuu Anna Rimpelän esikoisteos Pitkään meni ihan hyvin. Otava 2018. Tästä saa vertaistukea jokainen, joka on edes hetken ollut tekemisissä lasten kanssa. Aino maksaa Lähetyksen tilille 20 euroa kuussa ja luulee, että mainoksen musta mies tulee hänen luokseen asumaan. Poliisi tahtoi vangita sekä kurdikapinallisen että Nadian isän, mutta tämä oli puhunut itsensä vapaaksi sanomalla: ”En auttanut häntä poliittisista syistä, vaan autoin häntä, koska hän on ihminen ja minä olen ihminen.” Mari Teinilä 69 askel 7-8/2018 •. Hammaskeiju. Mentiin vuoristoradassa Paavon ja yksinhuoltajaisänsä kanssa ylös ja alas ekaluokkalaisen arkea niin, että vatsanpohjassa tuntui. Aiheet vaihtelevat matkustamisesta ruokaan, ystävistä kotieläimiin sekä kaikkinaiseen elämän tarkkailuun Helsingissä. Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia . Anna-Leena Härkönen. Sivuhenkilöistä, kuten naapuriin muuttaneesta leskimies Seposta, jää vaisumpi kuva. Hammaskeiju on jatkoa kirjoille Yösyöttö ja Tarhapäivä. Anna Rimpelä. Tähän hän sai aikoinaan esimerkkiä omalta isältään, joka oli antanut yösijan Irakin armeijasta paenneelle kurdikapinalliselle. Edes YK:lla tai niin kutsutuilla suurvalloilla ei ole ollut riittävästi kykyä tai tahtoa tehdä mitään sen estämiseksi. Tulisipa vielä lisää. Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoituksia on kokoelma Apu-lehdessä julkaistuja kolumneja. Ellei tapahdu, hän tilaa kotiinsa ruumisarkun harjoitellakseen siihen päätymistä ja niin vanhan marsun, joka ehtisi kuolla ennen häntä. Viimeisellä sivulla tulee ikävä, niin syvälle saa Pasasen perheen elämään heittäytyä. Kirja innostaa antamaan naapurija sukulaisapua. Otava 2018. Pitkään meni ihan hyvin . Apua hän sai mosulilaiselta sunni-muslimiperheeltä, jotta pakomatka kurdialueelle onnistuisi. Kirja on kuin käsinkudottu matto, jossa iloiset ja surulliset raidat vuorottelevat sulassa sovussa. Nadia Muradi onnistui pakenemaan vankeudestaan kolmen kuukauden jälkeen
70 • askel 7-8/2018
Kotitalon ikkunasta näkyy perinteisiä puisia hautaristejä ja hautakiviä. Porokara toimii hautausmaan vastaavana vahtimestarina. Perhe asuu Lapinlahden ortodoksisella hautausmaalla. Kuolema kurkkaa ikkunasta Johannes Porokaran elämässä kuolema on arjen asia. H Teksti: Mari Vainio • Kuvat: Jukka Granström 71 askel 7-8/2018 •
Jos he pitäisivät ääntä, olisi oma paikkani seuraavaksi ”Lapinlahden mielisairaalassa”, mies naurahtaa. Johannes Porokara muutti Lapinlahden ortodoksiselle hautausmaalla vuonna 1972 lapsuudenperheensä kanssa. Varhaislapsuuden koti, Uspenskin katedraalin krypta, kuulosti monen kuulijan korvaan liian uskomattomalta. Mietin, minkälainen siitä tehdään ja miten sinne mennään. Porokara ei sano ajattelevansa asiaa. – Ortodoksisen tavan mukaisesti piispa oli avonaisessa arkussa alttarin edessä jo pari päivää ennen hautajaisia. – Näin yleensä haluavat vanhat ortodoksit. Monet kavahtavat ajatusta talon vieressä haudoissa lepäävistä vainajista. Järjen juoksua on perheessä kyllä epäilty aiemminkin. – Perjantaina siirrän kaikki arkut hautausmaan ortodoksiseen Pyhän Elian kirkkoon, koska lauantaina siellä on yleinen liturgia eli vainajien muistopalvelus. Ensimmäinen hautauskokemus Porokaralla oli 9-vuotiaana piispa Aleksanterin hautajaisissa. – Entisaikaan vainajat nostettiin Karjalassa keittiön pöydän päälle ja koko kylä sai tulla sinne hyvästelemään hänet viimeisen kerran. – Miksi pelkäisin, naapurit ovat aina hiljaisia. Kerran poliisi otti Vainajia kannetaan rukouksin Hautajaisissa Porokara on mukana lähes joka viikko. Vainajat tuodaan hautausmaan kylmiöön yleensä viikkoa ennen hautausta. Saattamassa voi olla vain yksi ihminen, hänkin ehkä seurakunnan diakoniatyöntekijä. Joskus ihmiset ovat eläneet totaalisen yksin. hoiviinsa Johanneksen vanhemman veljen huvitteluillan päätteeksi. Johannes Porokara laittaa vainajan rinnalle ikonin ja kaulaan ristin, mikäli tällä ei sitä jo ole. 72 • askel 7-8/2018. Porokara pohtii tavan tulleen yleiseen käyttöön Karjalasta. Koko suku ei enää välttämättä kokoonnu läheisensä äärelle. Ympäristö on hiljainen ja kaunis. 13-vuotiaana Johannes alkoi työskennellä nykyisen kotitalonsa vieressä, Lapinlahden hautausmaalla. Polttohautaus on lisääntynyt. Aluksi huoneet lämmitettiin puilla. Sisarukset keräsivät viikkorahaa puita kantamalla. Se on luonnollinen, arvokas osa omia elämänpäiviä. H elsingin Lapinlahden hautausmaalla aika pysähtyy. Komisario suuttui, kun luuli veljen pilailevan. Ortodoksisen tradition mukaisesti panihida toimitetaan ensimmäisenä, kolmantena, yhdeksäntenä ja neljäntenäkymmenentenä päivänä ihmisen kuolemasta, tämän jälkeen aina vainajan kuoleman vuosipäivänä ja nimipäivänä, joka on hänen pyhän esirukoilijansa päivä. – Isäni toimi silloin samassa tehtävässä kuin minä nyt, hän sanoo. Myöhemmin talo alkoi lämmetä polttoöljyllä. Nuoremmilla tapa on selvästi muuttumassa. Porokara kertoo kattoluukusta, joka on nykyisen kellotapulin ja kirkkorakennuksen välissä. Tuhka on kuitenkin haudattava ”Pyhä Jumala, pyhä väkevä, pyhä kuolematon, armahda meitä.” Kun Johannes Porokara sulkee hautausmaan portin ja avaa kotioven, työ jää mielestä ja on perheen vuoro. Lisäksi vainajan pään ympärille laitetaan nauha, voiton seppele, jossa kulkevat ortodoksisen veisun alkusanat: ”Pyhä Jumala, pyhä väkevä, pyhä kuolematon, armahda meitä.” Jotakin saattaa vain yksi ihminen Hautajaiset ovat tänä päivänä pieniä. Tuon ajan kotitalo muistuu mieleen vanhana ja vilpoisena. Tuhkaus ei ole perinteinen ortodoksinen tapa, mutta piispojen antamalla luvalla näin voidaan tehdä. Kuolemaa ei mies sano pohtivansa – ainakaan pimeyden kautta. Koko kylä kävi hyvästelemässä Perjantaisen panihidapalveluksen jälkeen Porokara tarkistaa papereista, onko arkku auki tulevissa hautajaisissa. Poliiseja, vakoojia ja vainajia Koti tuntuu yhä kodilta. Uspenski on ollut monen historian tapahtuman näyttämönä. Nykypäivä kättelee mennyttä aikaa. Kävimme isäni ja siskoni kanssa häntä katsomassa. Komisario lupasi viedä pojan kotiin tai putkaan. Niiden valmistelu on hänelle sydämen tehtävä. Leikkipaikkoina toimineet katedraalin käytävät ja kiviseinien kulmat olivat oivia piilopaikkoja. Lisäksi kaksi kertaa vuodessa ortodoksiset papit toimittavat panihidapalveluksia Lapinlahdessa niitä läheisilleen toivoville. Kuolema kantaa ajattelemaan elämää, jota tämä alue on nähnyt jo 1800-luvulta lähtien. – Käyn ensin katsomassa hautapaikan. – Veli ilmoitti menevänsä kotiin, osoitteeseen Kanavakatu 1. Pienen pojan tehtävät katedraalissa viitoittivat tien tulevaan lopullisesti. – Menin joka sunnuntai isän kanssa liturgiaan ja toimin siellä silloisen metropoliitta Johanneksen pikku ponomarina eli sauvapoikana. Vanhat hautakivet kertovat maan historiasta, ja alueen reunalla kulkeva, yksi Suomen vilkkaimmista liikenneväylistä kuljettaa muassaan nykyajan menoon. Melkoista kuurupiiloa oli joskus perheenkin kotiinpaluu. Suurin osa luterilaisista vainajista tuhkataan varsinkin Etelä-Suomessa. Sydän kiinni omassa kirkossa Uspenski kiinnitti Johannes Porokaran syvästi ortodoksiseen kirkkoon. Pohja traditiolle asetettiin Karjalasta evakkona Helsinkiin tulleiden vanhempien kautta. – Sen epäiltiin olleen sodan aikana vakoojan piilopaikka. Työstä on neljänkymmenen vuoden aikana tullut tärkeä osa elämää. Olet olennaisen äärellä
Hietaniemen ortodoksisella hautausmaalla on tilaa noin 4,5 hehtaaria. Silloin mietin, miksi juuri hänen piti kuolla näin nuorena, Johannes Porokara kertoo. Vahtimestarin arkielämä sujuu kuoleman laidalla. Tällä hetkellä sinne on haudattu yli 12 000 vainajaa. Lähtö ristinmerkin suojassa Hautajaisissa Porokara tukee ja auttaa omaisia. uurnassa pyhitettyyn maahan, eikä sitä ole lupa jakaa useampaan uurnaan tai paikkaan. D Johannes Porokaran koti ja työ ovat Lapinlahden ortodoksisella hautausmaalla. – Jokaiselle Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenelle voimme kyllä luvata hautapaikan, Johannes Porokara sanoo. – Pappi siunaa vainajan viimeiselle matkalle. A – Pienen lapsen tai nuoren kuolema pysäyttää. Saattajat tekevät avonaisen arkun äärellä ensin itselleen ristinmerkin ja sitten vainajalle, joka ei itse pysty sitä enää tekemään. Vainaja katsoo kirkossa aina itään eli alttariin päin. Toimituksen jälkeen H 73 askel 7-8/2018 •. Mikäli pariskunnasta toinen on ortodoksi ja toinen luterilainen, voidaan molemmat haudata ortodoksiselle hautausmaalle. D Vahtimestarin työhön kuuluu myös työvälineiden huolto. Uusia paikkoja tulee noin 10–15 vuoden välein
. Lähden kotoani vain jalat edellä. – Muuten en jaksa. Saarnassa monet papit muistuttavat siitä, että oman ikävänkin keskellä vainajan puolesta voi nyt iloita. Kotioven avauduttua vahtimestari muuttuu tavalliseksi suomalaiseksi perheenisäksi. Vahtimestari muuttuu perheenisäksi Johannes Porokara rakastaa työtään. Ihmiset vierailevat läheistensä haudoilla, matkailujoukko tutustuu Helsingin elämään sen kuoleman laidalta. Hiljaiset läheiset saattavat vainajan tästä ajasta ikuisuuteen. Kestää 40 päivää ennen kuin sielu löytää taivaasta rauhan sijansa. Mutta kun hautausmaan portti sulkeutuu, sulkeutuu myös Johannes Porokaran työmieli. – Toimituksen aikana vainajan sielu on alkanut vaeltaa maan ja taivaan välillä. H 74 • askel 7-8/2018 74 • askel 7-8/2018. Luterilaiset pyritään hautaamaan torstaina ja perjantaina. Poisnukkuneet jakavat elämää läheistensä kanssa tässä päivässä. Välillä haudoilla voi nähdä iloisen venäläisryhmän nauttimassa vainajan kanssa kupposen tsaijua. Haluan palvella ihmisiä parhaani mukaan, mutta minun on pidettävä huolta myös itsestäni ja perheestäni. Kun Jumala on päättänyt lähdöstä, silloin mennään! Omaa hautaustaan ei Porokara ole juuri miettinyt. Onneksi matka on lyhyt, mies naurahtaa. – Mitä osaisin tehdä ilman kirkkoani, ilman tätä koko ihmisyyttä koskettavaa tehtävääni. Johannes on tehtävässä kolmannen polven Porokara, ja neljäs on tulossa mukaan. – Toivon, että saan odottaa hautaustani hautausmaan portin pielessä olevassa pienessä kappelissa. Silloin mennään! Hautausmaa elää omaa elämäänsä tässä maailmassa. Esimerkiksi vanhan Fabérgen suvun, Babitzinien veljesten Kirkan ja Sammyn sekä urheiluselostaja Pekka Tiilikaisen haudat kiinnostavat ihmisiä. Lopuksi vainaja haudataan maan poveen ja lähiomaiset jättävät hänelle viimeisen tervehdyksensä. Vainajien kylmiö saa hänen osaltaan jäädä kuitenkin tyhjilleen. – Lauantait, jolloin on niin sanotut vainajien liturgiat, ovat perinteisesti ortodoksien siunauspäiviä. ”Oman ikävänkin keskellä vainajan puolesta voi iloita.” – Haluan palvella ihmisiä parhaani mukaan, mutta minun on pidettävä huolta myös itsestäni ja perheestäni. Arkku suljetaan ja kuljetetaan hautausmaalle. Lämmin kiitollisuus kumpuaa vastaavan vahtimestarin puheesta, kun hän kertoo poikansa Juuso-Petterin haluavan samaan työhön. Se on koskettava, kaunis paikka. lähiomainen asettaa liinan vainajan kasvoille. – Joskus hautajaisvieraat kavahtavat hautajaistemme iloista tunnelmaa. En osaa ajatella tekeväni muuta. Kuolema on ortodoksille tie iloon ja valoon
Erityisesti karjalaisjuurisille esitys oli tunteita nostattava. – Viime kesänä näytelmästä pitivät kaikenikäiset. Hän ohjaa esityksen näyttelijä Tarmo Valkosen kanssa. Jaetun maan lapset sisältää vanhemmalle väelle tuttuja tapahtumia ja tarjoaa nuoremmille kotimaan lähihistorian oppitunnin eloisassa muodossa. Näytelmä kuvaa karjalaisten sopeutumista ja asutustoimintaa, kahden heimon sekä luterilaisten ja ortodoksien törmäämistä. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. Esityskertoja on yhdeksän 1.–15.7. Ari Minadis www.alapitkanns.fi/teatteri P A u L i LY Y t iN E N Lähetä surunvalittelusi. Alapitkän nuorisoseuran kesäteatterissa Lapinlahdella nähdään jälleen heinäkuussa näytelmä Jaetun maan lapset, joka sijoittuu vuosiin 1944–1952, kun ortodoksikarjalaiset saapuivat Savoon Karjalan menetyksen jälkeen. Käsikirjoittaja on Väärnin pappilan emäntä ja Askelen kolumnisti, kirjailija Minna Kettunen. 020 701 2211 Juristimme on palveluksessasi, jos sinulla on testamenttia koskevia kysymyksiä. Mukana on myös ortodoksista ja luterilaista kirkkomusiikkia. Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 suomenlahetysseura.fi/testamentti 75 askel 7-8/2018 •. Haavi auki Kesäteatteri Heimot kohtaavat Jaetun maan lapset -näytelmän päähenkilö on Paavali Lintu (Hannu Turunen). Yleisössä naurettiin ja itkettiin, Kettunen kertoo ja toivoo katsojien kiinnittävän huomiota etenkin luterilaisuuden ja ortodoksisuuden kohtaamiseen. . Viime kesänä näytelmä keräsi yhteensä lähes 5000 katsojaa
Iloista on sekin, että alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Messut joka sunnuntai heinä–elokuussa klo 19 Mikael agricolan kirkossa, tehtaankatu 23, Helsinki. lisätietoa tuomasyhteisön toiminnasta www.tuomasmessu.fi 76 • askel 7-8/2018. Samalla voi tutustua muutenkin Kansallismuseon aarteisiin ja vaikka hienoon tarinaan itsenäisen Suomen vaiheista. Näyttely antaa kuvan itsenäisestä, kansainvälisestä ja uraa luovasta naisesta. PALVELUKORTTI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. K u V a t: K a N S a l l IS M u S e o Maailman ensimmäinen Barbie Millicent Roberts vuodelta 1959. 450 alkuperäistä nukkea kertoo historiaa vuodesta 1959, jolloin syntyi ensimmäinen barbi. Kesäinen Tuomasmessu kutsuu etsimään pyhän kohtaamista, levähtämään laulujen, rukouksen ja sanan äärelle. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). saakka. Barbeja on syytetty vääränlaisen naiskuvan luomisesta ja ulkonäköpaineiden kasvattamisesta. K o t im a a o y m a K sa a p o st im a K su n Va sta us lä he ty s tu nn us 50 15 8 2 3 H eL SIN KI NImI KatuOSOIte: POStINumerO: POStItOImIPaIKKa: SäHKöPOStIOSOIte: PuHeLIN: SyNtymäVuOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) nÄYttELY Barbit kautta aikojen . Sieltä täältä kuului huudahduksia: ”Mulla oli toi barbi.” Barbi-näyttely on auki 26.8. Pirjo Wesaniemi Barbilla on ollut monta ammattia. Muutamia Ken-nukkejakin on joukossa, mutta avioerossa ei Kenille kuulemma jäänyt mitään. Vaatetuksen mukaan on helppo tunnistaa vuosikymmenten vaihtelut. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Makeaa mahan täydeltä saa, kun kiertää Kansallismuseon näyttelyn Barbie – The Icon. tule läheltä tai kaukaa tai kuuntele Radio Deistä
19.–22.7. 27.–29.7. 23.–26.8. klo 19 Pyhärannan kirkko Su 22.7. klo 19 Rymättylän kirkko, Naantali Su 29.7. TilaisuudeT Petri Laaksonen laulaa Meri on sydän -konserttikiertue heinä-elokuussa Lounais-Suomen saaristossa ja saaristopitäjissä, mukana myös viulisti Juha Viljanen ja sellisti Laura Olli. (019) 369 4204 | lohja.fi/museo MATKOJA ISRAELIIN Puh. Rukoilevaisten kesäseurat Noormarkussa teemalla Etsikään ensin Jumalan valtakuntaa. Uutisia kesälläkin. orpokotijuhlat Parikkalassa teemalla Jumala on uskollinen, järjestäjinä Parikanniemisäätiö, Parikanniemen Ystävät ry ja Parikkalan seurakunta. klo 18 Kustavin kirkko To 26.7. Teemana Suurin on rakkaus. 11.–12.8. Herättäjäjuhlat Tampereella, Yle TV1 televisioi suorana sunnuntain messun. Saaren kirkon 74. klo 18 Kaarinan kirkko Hengen ravintoa 6.–8.7. Uusheräyksen Kesäseurat Pyhäjoella teemalla Jumalan luona. 17.–19.8. Kesäjuhlia Herättäjäjuhlien päätösseuroihin kuuluu polvirukous. Kansan Raamattuseuran Kirkastusjuhlat yhdessä Heinäveden seurakunnan kanssa. klo 19 Perniön kirkko, Salo Ke 18.7. klo 18 Nauvon kirkko, Parainen Ti 17.7. klo 18 Kemiön kirkko, Kemiönsaari Su 5.8. Suomen Raamattuopiston Hengelliset syventymispäivät Kauniaisissa teemalla Lupaus. www.kotimaa24.fi Hurmaavia harvinaisuuksia ainutlaatuisesta pitsikokoelmasta LOHJAN MUSEO | Rovastinkatu 1, Lohja Puh. 3.–5.8. Länsi-Suomen herännäisjuhlat Eurajoella teemalla Jeesus, hyvä paimeneni. Merimieskirkon kesäjuhla Jyväskylässä Keltinmäen alueseurakunnassa. Kansanlähetyspäivät Ryttylässä juhlistavat liikkeen 50-vuotista lähetystyötä. Su 15.7. 20.–22.7. 09 231 663 73, 044 366 1917 susanna.kangas@kinnerettours.fi, www.kinnerettours.fi 77 askel 7-8/2018 •. Lähetysyhdistys Rauhan Sanan Suvijuhlat Pellossa, teemana Totuuden henki
Uudempien kirkkomaiden ohella vakiokohteita ovat Koroisten risti ja vuonna 2013 löydetty Ristimäen kirkko. Jos Heikki jää puhumaan liian pitkäksi aikaa, Nuppu työntää turpansa väliin, että ”mentäiskö jo”. Pystyin ratsastamaan heti, mutta en saanut hevoseen kontaktia. Eräänä päivänä hän tapasi parturireissulla tutun ratsastuskoulun omistajan, joka kertoi joutavasta hevosesta. Mikola muistuttaa suomenhevosen merkityksestä Suomelle sen uurastaessa sodassa sekä pelloilla ja metsissä. Lähes 25 vuotta sitten Mikola alkoi käyttää 10ja 6-vuotiaita tyttäriään poniratsastuksessa ja joutui taluttamaan tallilla toista ponia. Ostaisitko tai ottaisitko vähäksi aikaa edes ylläpitoon. Tallilla tarvittiin tilaa Koffin valjakkohevosille. 78 • askel 7-8/2018. Nupun kanssa on toisin. Suku on hieno, isä viisinkertainen ravikuningas Viesker ja emänisä Suikku Vieskerin lailla yksi suomenhevosjalostuksen valtaoreista. Kun se näkee minut, se tulee laitumelta heti kohti – ellei satu olemaan uusi laidun ja herkullista ruohoa – ja odottaa: ”Minne mennään tänään?” Aluksi ihmiset ihmettelivät kauempaa, nykyisin moni pysähtyy taputtelemaan ja vanhemmat ihmiset muistelemaan lapsuutensa hevosia. – Jo ensimmäisenä syksynä ratsastin kolmen kilometrin matkan keskikaupungille. Sen suurta herkkua ovat jäätelö ja Hesen ranskalaiset. Se ei osaa mitään eikä kukaan halua sitä. Ruoho uudella laitumella on liian vihreää ja tamman jalat vähän kipeät. Kun Mikola ja Nuppu tapasivat, jotain tapahtui. Vuodesta 2002 Heikki Mikola on toiminut estetuomarina. Se asuu tallilla, jolle kuningatar Kristiina antoi rälssioikeudet. Omistajansa elämään Nuppu tuli kuin ennalta arvaamaton musta hevonen. – Puoli vuotta meni, ennen kuin päästiin samalle aaltopituudelle. – Tytöt halusivat oman ponin, mutta eivät saaneet. Nuppukin kulkee tuhatta ja sataa, mutta kiireessä jalat menevät väärässä järjestyksessä; siitä ei ole kisaeikä kouluhevoseksi, eikä hyppäämään. Aluksi se pelkäsi koiriakin ja meni selkäni taakse piiloon. Olimme kulkeneet siellä ennenkin, nyt seuraamme yli tuhat vuotta vanhan kalmiston kaivausten etenemistä. Nykyisin hän tuomaroi myös valjakkoajoja matkaratsastuskisoissa. Kesäksi hevonen tuli ylläpitoon, ja syksyllä Heikki osti sen. . Hevonen osoittautui aivan poikkeuksellisen uteliaaksi, rohkeaksi ja selväpäiseksi. Voi aavistella, mitä joutava, keski-ikäänsä elävä hevonen merkitsee omistajalleen, joka sanoo: – Nuppu on minulla elämänsä loppuun asti. Käymme linnan pihalla; Nuppuhan on prinsessa, kun isä on (ravi)kuningas. Tyttäret jättivät ratsastuksen, mutta 3-vuotias lapsenlapsi omistaa osan ravihevosesta. ”Pelottaa! Voidaanko mennä?” Nuppu viestitti. Mentiin metsään ja maastoon. Nupun kautta kotikaupunki historioineen ja asukkaineen on tullut tutummaksi. Kesällä se saa olla laitumella kaverien kanssa yötä päivää. Nyt ne nuuhkivat toisiaan koirakaverien kanssa. ”Antaa ton ihmisen olla tossa, mutta en välitä”, se tuntui tuumivan. Aloin viedä sitä uusiin paikkoihin. – Me emme ole suorittajia vaan seikkailijoita. Samalta tilalta lähdettiin jo 30-vuotiseen sotaan. Lemmikki?minä Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Heikki Mikolan arkisto D iiva mikä diiva! Kullannuppu (15) ei suostu kuviin. Kun he aikuistuttuaan muuttivat kotoa, ostin oman hevosen, Mikola naurahtaa. Olemme kavereita ja seikkailijoita Hevosurheilu ja tuomarointi ovat avanneet vahvan kilpailumaailman Heikki Mikolalle. – Se on persoonallinen ja vauhdikas tyttö, jonka kanssa ei käydä kävelyllä. He käyvät myös päiväkodeissa, ja Nuppu syö nätisti leipää lasten kämmeniltä. Turkulainen Heikki Mikola (65) lähettää viestin, ettei hänen suomenhevosensa anna ottaa itseään kiinni kuvattavaksi, vaikka pari päivää aiemmin hän ratsasti sillä tuomiokirkon ympäristössä. Nuppu on prinsessa Persoonallinen ja vauhdikas tyttö osaa myös mököttää. Mies piirtää kilpailuratoja ja valvoo stewardina hevosten käsittelyä ja kilpailusääntöjen noudattamista
79 askel 7-8/2018 •
Ristikon laati: Martti Räikkönen Nimi: ___________________________________________ Puh._____________________ OsOite:________________________________________________________________________________ Q Olen Askelen tilaaja Ristikko 7-8/2018 80 • askel 7-8/2018
Kuoreen tunnus Ristikko 7–8/2018. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa.. Lähetä ratkaisu 17.8
Hararin hengessä kysyn tänään, voivatko demokratia, ihmisoikeudet ja vapaat markkinat pärjätä tässä tuotantoähkyssä. Raamatussa profeetat toimivat Jumalalta tulevien sanomien välittäjinä, unien ja näkyjen tulkitsijoina. Huomisen lyhyt historia. M aailma on myllerryksessä ja ihmisyys etsii suuntaa. ympäristö ja ilmasto muuttoliikkeineen. En ymmärrä tätä kaikkea enkä halua sulautua datavirtaan. 12:6) saada jumalallisia ilmoituksia ja ennusteita, profetioita, jotka muistuttivat nykyajan dystopiakuvauksia. Sain 50-vuotissyntymäpäivälahjana perheeltä kirjailija Yuval Noah Hararin menestyskirjat Sapiens. Humanismin ja liberalismin tilalle tulevat jumalankaltaiset teknologiat: tekoäly ja geenitekniikka, jotka edustavat uutta, uskonnollista opinkappaletta. Tarkkaile sinä, Jumala, meitä perinteisesti ja anna meille jokapäiväinen tarkoitus ja mieli. Profeetalla oli Pyhän Hengen armolahja (Room. Hitlerin aikainen valikoiva rodunjalostus ja etninen puhdistus tähtäsivät yli-ihmisyyteen. . Miksi luotamme lakeihin, kirjoihin ja rahaan. T yössäni järjestölähtöisissä digipalveluissa kehitämme jatkuvasti eri ikäja kohderyhmille hyödyllisiä teknologiasovelluksia, alustoja, laitteita, työkaluja ja rakenteita, jotka eivät enää välttämättä kunnioita yksittäisen ihmisen vapaata tahtoa. Kirjailija väittää homo sapiensin kuolevan sukupuuttoon ja tilalle syntyvän homo deuksen. Modernin ihmisen itseymmärryksen laajentajana teokset haastoivat. Mihin menet ihminen. Ihmisen lyhyt historia sekä ihmisen evoluution seuraavasta tasosta kertovan Homo deus. Heiltä katkesi yhteys läheisiin. Viimeiset ohjelmistopäivitykset lakkauttivat heidän sosiaalisen median käyttönsä sekä kuvapalvelut. Kuka pitää huolta digisyrjäytyvistä, päätelaitteettomista, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti hyödyttömistä kansalaisista. Haluammeko alistua aikatauluille, kuluttamiselle ja byrokratialle. Uudessa kehityksessä äly kytketään irti tietoisuudesta ja mieltä parannellaan, jotta se pysyy yhteiskunnan ja galaksien kilpailussa mukana. Eeva ja Aadam kääntyisivät haudoissaan. Vuonna 2050 ihmiskunnan ja kehityksen haasteina ovat 1. Somepäivitys ja jakaminen oli tuonut merkitystä arkeen. Kuka pitää huolta digisyrjäytyvistä kansalaisista. 2000-luvun teknouskonto ja -humanismi haluavat päästä tavoitteisiin rauhanomaisesti geenija nanotekniikan sekä aivojen ja tietokoneiden välisten rajapintojen avulla. Tällä palstalla vuorottelevat Marttaliiton pääsihteeri, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Harar katsoo meitä sekä läheltä että kaukaa, historian alkulähteiltä kohti tulevaisuutta. Minä en halua algoritmien tarkkailevan liikkeitäni. 82 Marianne Heikkilä • Marttaliiton pääsihteeri, päätoimittaja, pappi kolme ämmää 82 • askel 7-8/2018. luonnonvarojen (vesi, öljy, maa) riittämättömyys ja siihen yhdistyvät konfliktit, 2. Nyt puhutaan dystopioista, tulevaisuuden yhteiskunnan kauhukuvista, pelon utopioista. . Vanhemmillani ei ole älypuhelimia. Miten meistä tuli kaupunkien ja kuningaskuntien rakentajia, miten aloimme uskomaan valtioihin, ihmisoikeuksiin ja jumaliin. Alkuihmisestä lähteneellä Homo deuksella on joitakin inhimillisiä piirteitä, mutta sillä on ennen kaikkea paranneltuja fyysisiä ja psyykkisiä kykyjä, joiden ansiosta se pärjää kehittyneimmille ei-tietoisille algoritmeille. globaalin talouden työelämämuutokset ja toimeentulo sekä 3. T eknohumanismin ja datauskonnon mukaan ihminen on planeetan kruunu ja toisaalta kauhistus
Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Kirjoita 37-vuotiaalle miehelle. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Mies, missä lienetkin, olet tasapainoinen, luotettava, ikäsi 67–74 v. Voit olla naturisti, motoristi tai mitä tahansa mutta ei rasisti. Kaipaatko Sinäkin elämääsi lämpöä, kauneutta ja rakkautta. Reilun sanavalmiin miehen ystäväksi haluaisin. Asun omassa kauniissa kodissani. uskova nuorimies, tykkäisitkö asua maalla, työtäkin olisi vaikka maajussittarelle maajussiksi. Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Itse olen luonteeltani avoin ja sosiaalinen. Olen hiukan ylipainoinen ja haluan ystävän luontoon liikkumaan. Sinua ystäväksi ja kaveriksi elämänpoluille kaipaa samat arvot omaava Uudellamaalla, maalla asuva leskinainen. vapaisiin suuntiin kuuluva, iloinen ja ahkera lähihoitajatyttö. Askel 10 008 . Kesäihminen 10 005 . valokuva mukaan! Tutustutaan! Yksin ei ole hyvä olla. Asun Keski-Suomen rajamailla maalaispitäjässä. Naishenkilön ikätoivomuksena n. Ota yhteyttä niin kerromme lisää! info@voimavaraksi.fi www.voimavaraksi.fi https://taakastavoimavaraksi.blogspot.fi www.facebook.com/taakastavoimavaraksi Taakasta voimavaraksi on Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n uskonnollisesti sitoutumaton hanke, jota rahoittaa sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. Kiitos jos vastaat miel. Täältä tulee vastaan hoitoalalla työskennellyt, vapaa, pirteä, elämänmyönteinen nainen, 160/57, P-Karjalasta. Suvituuli 10 009 . tai alempi. Täällä on 26-v. Mistä runotyttö Pohjanmaalta löytäis juttukaverin. Susanne 10 004 . Lämpimät onnittelut! 83 askel 7-8/2018 •. Hei! Sinä entinen ”Maajussi” tai muuten maalla viihtyvä, rauhallinen mies. Sinä 25–36-v. vapaa mies Itä-Suomesta. Ilmoitukset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Keski-ikäinen kouluttautunut vapaa mies etsii matkakumppania elämän valtateille Tampereen seudulta tai lähiympäristöstä. Harrastan kirjallisuutta, luonnon seurantaa ja tulevaisuudessa vaunumatkailua enemmän. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kaipaatko vertaistukea. Ps. Ehkä kokoa XL. Harrastuksina lähinnä liikunta ja hengellinen sekä klassinen musiikki. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. 60–70 v. Tartu kynään ja kerro avoimesti itsestäsi, miel. Haluatko jakaa tarinasi. sydämensivistystä ja elämänkokemusta omaavan pitkän miehen, jonka kanssa voisin vaihtaa ajatuksia elämästä ja olemisesta. Textaile tai kirjoita kuvan kanssa! Kaksin syksyyn 10 006 . puhelinnumerolla. Heippa Sinä 45–60-vuotias uskova, fiksu, vapaa ja omillaan toimeentuleva mies. Olen miehen mitat täyttävä kristitty toimija. Jos tämä sua alkoi kiinnostaa, niin pannaan posti kulkemaan. Mistähän löydän Sinut n. 50–68 v. Olen kuusikymppinen, Luojan luoma ihminen. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Asun Vantaalla. . Olethan raitis, toisen huomioiva ja kristilliset elämänarvot tärkeinä pitävä, ikäsi noin 70–80 v. Sinä 45–60-vuotias nainen, jolle hengelliset asiat ovat tärkeitä. Ristikko 6/2018 Kirjapalkinnon voittivat Pirkko Hakkila Espoosta, Sylvi Niska Tuusulasta ja Vuokko Saarinen Seinäjoelta. Maalla on mukavaa 10 007 . Uskonnollisen yhteisön toimija! Tarvitsetko vinkkejä ja koulutusta parantaaksesi hengellisen yhteisösi kykyä kohdata sateenkaari-ihmisiä. Vapaaehtoistyötä teen, luen, laulan, kirjoitan, taivastietä matkaten, otan vastan päivän alkavan. 40–65-v. Yhdessä eteenpäin 10 003 . Sinua odottaa iloinen, elämänmyönteinen, nelikymppinen, vaalea sinkkunainen tositarkoituksella. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Haussa ystävä vapaista suomalaisista naisista, ikä n. Olen 56-v. Satakunnasta 10 010 Sateenkaari-ihmisten henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin tukena: Sateenkaari-ihminen! Askarruttavatko uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset kysymykset. Kumppani 10 002 . En polta, päihteitä en käytä ja olen tuleva motoristi. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Harrastan luonnossa kulkemista
74 €) 58 €. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tee tilaus haluamallasi tavalla. Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. 74 €). Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.askellehti.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. TILAAJA/MAKSAJA AS_7_18 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 10 kk hintaan 58 € (norm. TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. . + 14,9 snt/min. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Toivon näkökulmasta, sillä Askel on avaran hengellisyyden äänenkannattaja. Tilaan Itselleni Lahjaksi Askel kerrallaan Askel on lehti täynnä virkistävää ja rakentavaa luettavaa. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Muotija sisustusjuttujen sijaan Askelesta saat lukea tositarinoita ihmisistä. Tilaa -lehti itsellesi tai lahjaksi Askel-lehti 10 kk vain (norm