Askel 6/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Rakastettu kuvittaja Ilon Wikland pakeni nuorena Virosta Ruotsiin Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi JÄLLEENNÄKEMISEN TOIVO AUTTAA MYÖS LEMMIKIN MENETTÄNYTTÄ KÖYNNÖSKASVIT OVAT PUUTARHAN ELÄVÄÄ TAPETTIA IHMISRAKKAUS ROIHAHTI PAPIN TYÖSSÄ ELÄMÄNTAITO: LUONTO: SATU KREIVI-PALOSAARI: irtonumero 9,50 € 6/25 Kirsi Hiilamo: Jumala ei hylkää pettynyttä. askel 6/25 ~ 1 Alkuvoimainen kaipaus vei toimittajan kansanrunojen Vienan Karjalaan Mikä auttaa toipumaan traumasta
040 735 2096 Iloa ja onnea Toto Hannele Päiviö Vaeltaja Pieni rukousopas Varhaiset kristityt kutsuivat itseään Sen tien kulkijoiksi. 25,90 Köynnösristiriipus rose Pienistä sydämistä koostuva ruusukullattu hopearisti venetsiaketjulla. Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Pieni rukousopas opastaa vaeltajaa, Sen tien kulkijaa, rukouksen tiellä. Riipuksen korkeus 20 mm, ketjun pituus noin 40 cm. Riipuksen korkeus 28 mm, ketjun pituus 42 cm. Väyläkirjat 22,90 (25,00) Sari Savela Sanoja sinulle iloni on Sanoja, jotka rikastuttavat arkea ja juhlaa. Hiljaisuuden ystävät ry 25,90 Esko Miettinen Suomalainen pyhiinvaellus Kirjassa matkataan pyhän jäljillä Pernajasta Pajalaan, Kalannista Kemiöön, uukuniemeltä Nivalaan ja Hattulasta Hietaniemeen. 65,20 Helmiristiriipus hopeaa Kauniisti muotoiltu hopeinen ristiriipus, jonka keskellä on valkoinen helmi. Korkeus noin 14 cm. Perussanoma 22,90 (25,50) Willow Tree Auringonpaiste Kaunis enkelifiguuri mukanaan säkillinen auringonkukkia tuomaan iloa lahjan saajalle. Design Jari Saari. 65,00. Huolella valitut sanat, säkeet ja sitaatit ovat Raamatusta, tunnetuilta ajattelijoilta ja runoilijoilta. Valmistettu Suomessa
Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Askel kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Miten helposti hämärtyykään se, että ensinnäkin elämme tavattoman kauniissa maassa. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen puh. Freija Özcan päätoimittaja Askel Ulkona luonnossa lauletusta rukouksesta syntyi oudon iloinen mieli. Siinä me sei soimme vehre ässä ympäris tössä muinaisen piispanistuimen paikkaa merkkaa van suuren val koisen ristin juu rella ja resitoim me ortodoksista tekstiä. 040 665 5983. Suomeksi sen on kääntä nyt nunna Ksenia. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteri tietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa . 044 3500 181 TAITTO Samuli Lahtinen KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Satu Kreivi-Palosaari, Risto Leppänen, Kaisa Raittila, Teemu Rinne ja Juha Tanska OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET puh. Katsotaan sitten syksyn tullen, onko meissä jotain muuttunut. Mitäpä jos nyt kesän koittaessa har joittaisimme läsnäoloa ja kiitolli suutta suomalaisessa luonnossa. Ja ni La uk ka ne n Askel Kesäkuussa 2025 askel 6/25 ~ 3. Siinä kiitetään niin onnellisista yhteensattumista kuin hyödyllisistä ennakkoaavistuk sista tai ihmismielen nerokkuudesta ja luonnon lämmöstä ja hellyydestä. Ulkona luonnossa lauletusta rukouksesta syntyi oudon kiitolli nen ja iloinen mieli, keveä kuin tuu len kantama pörriäinen. Akatistoksessa ylistetään Juma laa ja kiitetään häntä luomakunnas ta ja monista elämän asioista. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kielot ja ruusut tuoksuvat, uimavedet sulkevat lem peään syliinsä, pörriäiset pörisevät ja maa tuottaa syötävää. 0400 860 862. Se tekee elämästä elämän. Paikka oli kaunis, samoin sävelet ja sanat. Kiin nostavalla tavalla sanat eivät ole juhlallisia eivätkä muodollisia vaan hyvin inhimillisiä. Toisekseen unohtuu se, että tär keämpää kuin huoli tulevaisuudesta on juuri tämä hetki läheisten kans sa. Kiitosakatistos – ”Kunnia Jumalal le kaikesta” on alun perin metropo liitta Trifon Turkestanovin kirjoit tama rukous, joka levisi kristittyjen keskuudessa Neuvostoliiton raskaan vallan alla. Kunnia Sinulle elämän juhlasta; Kunnia Sinulle kielojen ja ruusujen tuoksusta; Kunnia Sinulle jokaisen hedelmän ja marjan mausta. Viehättävään Koroistenniemeen Turus sa oli kokoontunut joukko väkeä Kiitosakatistokseen. Kiitos luonnon hellyydestä Pääkirjoitus S atuinpa mainioon tilan teeseen, josta tuli hyvä mieli. Toimitus johtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Juha Kurvinen puh. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Jos huomaat lehdessä asiavirheen, siitä voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Kiitollisuus ja kauneus ovat hyviä lääkkei tä aikana, jolloin jokainen uutinen tuntuu raskaalta ja monen meistä elämä on täynnä vaivaa ja huolta omasta ja läheis ten tulevaisuu desta. Ilmoitustrafiikki ja ilmoitusmyynti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 56 700 kokonaistavoittavuus (painettu+digiviikko, KMT 2024) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972 (painettu) ISSN 2984-5130 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen. 040 683 8431 TUOTTAJA Emilia Karhu puh. Kiitos akatistoksessa lauletaankin: Kunnia Sinulle omaisten rakkaudesta; Kunnia Sinulle ystävien uskollisuudesta; Kunnia Sinulle meitä palvelevien eläinten sävyisyydestä. PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan puh
38 ILON WIKLAND on elänyt pitkän ja jännittävän elämän. Hän on kuvittanut muun muassa Saariston lapset -kirjoja. 4 ~ askel 6/25. 58 Hetki luonnossa: Lämmin tuuli hiuksissa, lokkien kirkuna ja valo – ne kätken sydämeeni 60 Lähellä Jyväskylän keskustaa sijaitseva Tourujoen luontopolku vie keskelle lehtometsän salaisuuksia 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 52 TARHAKELLOKÄRHÖ Arabella on suosittu ja nopeakasvuinen köynnöslajike. 6 / 25 Vi rp i Ki rv es -T or vi ne n Miina Leppänen Ilo n W ikl an d 60 – TOURUJOEN luontopolulle tullessani sukellan kuin omaan maailmaan. Pääsen pois kaupungin humusta, Satu Riipinen kertoo. Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Katse keskeneräisyydestä kiitollisuuteen 8 Lukijat kertovat unelmiensa kesäpäivästä 10 KANNESSA Jumalan silmissä ihmisen arvo ei riipu suorituksista, sanoo psykoterapeutti Kirsi Hiilamo 18 Riippuvuudet heijastavat yhteiskunnan muutoksia ja niiden aiheuttamaa ahdistusta 19 Lainasanat ja viisautta 22 Heidin kulttuurikeittiössä valmistuu raikas parsarisotto antiikin hengessä 24 KANNESSA Elämäntaito: Koiran kuolema jättää suuren surun – ja jälleennäkemisen toivon 26 KANNESSA Syvistä traumoista toipuminen kestää pitkään, mutta on mahdollista, tietää Katja Kemppainen 32 Merimieskirkon 150-vuotisjuhlanäyttelyt avautuvat Suomen merimuseoissa 33 Kuukauden kirjat: Laura Frimanin ja Minna Bergmanin Kätilö kanssasi ja Kari Tiirolan Aurinkolaulun tie 36 KANNESSA Kolumni: Satu Kreivi-Palosaaren sieluun on vyörynyt värikkäiden elämänpolkujen viidakko 38 KANNESSA Kuvittaja Ilon Wikland pakeni sota-aikana Virosta Ruotsiin ja kohtasi Astrid Lindgrenin – ja maailman rakastetuimmat lastenkirjat syntyivät 44 Kolumni: Mitä raskaampina painavat huolet, sitä useammin Mooses-kissa hyppää työpöydälle kehräämään, kirjoittaa Juha Tanska 46 Kolumni: Paavi Franciscus oli polarisoituneen ajan vastavoima, kirjoittaa Kati Pirttimaa 48 KANNESSA Varjele vakainen Luoja Vienan Karjalan kulkijat 52 KANNESSA Köynnöskasvit kurottuvat kohti korkeuksia 56 Kolumni: Kuolemanpelko saa Teemu Rinteen lähestymään Jumalaa ja kuiskaamaan: Voisitko vähän auttaa näiden keuhkojen kanssa
Toimittajalta Tuija Pyhäranta TÄMÄN TARINAN olisi voinut kertoa myös toisin. Ta rja riit ta Le hto la 48 2000-luvun valokuvat kertovat, että Vienan Karjalan sydän sykkii yhä sen asukkaissa, jotka kantavat alueen kulttuuriperintöä. Hiilamon hiljattain julkaistun tietokirjan aiheena ovat pettymykset, ja niinpä pettymyksistä tuli myös jutun keskeinen teema. Ja niistä selviytymisellä. Harva kai kuitenkaan kuolinvuoteellaan ajattelee, että elämästä teki elämisen arvoista ennen muuta pitkä julkaisuluettelo tai iso palkka. Henkilöhaastatteluissa pettymyksistä puhuminen ei ole aivan tavatonta, mutta viimeistään muistokirjoituksissa elämästä halutaan piirtää suora jana pisteestä pisteeseen. Silti meillä on taipumus pikemmin häivyttää kuin korostaa niitä. Sitä ajattelin, kun viimeistelin tähän lehteen Kirsi Hiilamon haastattelua (sivut 10–17). Useimmat meistä tietävät kokemuksesta, että pettymykset kuuluvat elämään. On vaikea ymmärtää, miksi matkasta halutaan kertoa vain toinen puoli. askel 6/25 ~ 5. Lopulta merkitystä on ehkä sittenkin kaiken hyvän lisäksi myös mutkilla ja vaikeuksilla. Sen varrelle merkitään tittelit ja meriitit, mutta ei mutkia ja vaikeuksia
SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 18.7.2025 Voima Olisiko mahdollista antaa käsien laskeutua toimettomina syliin, kääntää katse keskeneräisyydestä kiitollisuuteen, ajatella ahdistumatta ajan katkeamatonta kulkua, löytää Luojaan luottamisen rauha ja jäädä siihen. – Pia Perkiön runosta 6 ~ askel 6/25
Pi xa ba y askel 6/25 ~ 7
Kahden tunnin ratsastuksen jälkeen olikin ihanaa istua Kolin hotellin kylpylän maisemapaljussa. UNELMIENI KESÄPÄIVÄNÄ suuntaisin Kansan Raamattuseuran Kairosmajalle samanhenkisen sielunsiskoni kanssa. Reitin varrella on kymmeniä opastauluja, muistomerkkejä, rakennuksia ja entisöityjä taisteluhautoja. Olen rukoillut mielessäni, että voisimme olla taas joskus vielä enemmänkin kuin ystäviä. Tosin Ukko-Koli ja AkkaKoli piirtyivät Pielisen vastarannalla, mutta maisemat lumosivat ja oppaamme oli aivan mahtava. Oikaisu Toukokuun Askel-lehden hääjutun avauskuvasta puuttui kuvaajan nimi. Nuoruudessani vietin unelmaloman juuri siellä. Maistuva ja monipuolinen ruoka lisänä. askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Sen kokonaispituus on 150km. Aamuhartaus ja sitten eväsrepun kanssa Pyhätunturin maisemiin. Mieluiten teen näitä matkoja mieheni sekä ystävieni kanssa. Pikku taukoja luonnon hoitavassa sylissä, uintia ja rentoutusta ja hyvää oloa. Suomessa on monia kauniita paikkoja ja ihana luonto. Unelma elää. Tapahtukoon Jumalan tahto tässäkin asiassa. 8 ~ askel 6/25. Tarja VIETTÄISIN UNELMIENI kesäpäivän Ahvenanmaalla. Olimme juuri avioituneet ja se oli ensimmäinen yhteinen matkamme. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Unelmieni kesäpäivä PALKINNON VOITTANUT nimimerkki Päivi vietti unelmiensa kesäpäivän Kolin maisemissa pari kesää sitten. Päivi HALUAISIN KOKEA unelmien kesäpäivän pyöräillen historiallisen Ilomantsin sotatien tai osan siitä. Haluaisin kokea sen uudelleen vaikkapa hänen kanssaan, koska olemme vielä hyviä ystäviä. Lisäksi kesän molempien lehtien Paras juttu -äänestyksen voittajat ja ristikkovoittajat julkaistaan vasta syyskuun lehdessä. Aihe kiinnostaa minua, koska isovanhempani olivat Leppoisaa kesää! PAINOAIKATAULUJEN VUOKSI heinä-elokuun Askeleen tuplanumeroon ei tule Yhdessä-palstaa, mutta seuraavassa lehdessä sellainen jälleen on. Revontulikappelissa hiljentyminen iltahartauteen tai mahdolliseen konserttiin, jos sellainen osuisi päivän päätteeksi. Ihania kesäisiä lukuhetkiä kaikille! Pi xa ba y Pix ab ay Yhteisö MONIEN ASKELlehden lukijoiden unelmien kesäpäivä sijoittuu Suomen luontoon: saaristoon, tuntureille ja Itä-Suomen vaaramaisemiin. Saimme upean ratsastuskokemuksen lisäksi myös kulttuuritietopaketin. Hän kirjoittaa: Olin varannut opastetun maastoratsastuksen islanninhevosella läheiseltä issikkatallilta ja ratsastelimme kansallismaisemissa. Hän kertoili meille paikan historiasta, lähiluonnon eläimistä jne. Upean kuvan otti Ville Muranen. Lähinnä haluaisin tutustua Möhkön kylän tuntumassa olevaan Öykkösenvaaran taistelualueeseen, jossa on erilaisia museoita. Kyllä nuo Pohjois-Karjalan maisemat ja paikat lumoavat ja vetävät mielen hiljaiseksi ja kiitolliseksi Suomen kauneudesta
Saisimma yhessä, met kaikki kuus ja kaks koiraa nauttia kesäpäivästä, toistemme seurasta ja auringosta. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Hiljaisuus, ajattomuus ja ikuisuus läsnä. Evästäki pitäs olla ja uikkarit ny ainaki. Kirjoita kortin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Tuolla päin on myös hieno luonto. Sanni JOS MIE vielä yhessä rakkaitteni kanssa venneellä pääsisin komiana kesäpäivänä ajelemhan. Unelmiin tarvii niin vähän eikä niitten totteuttaminenkhan oo aina ainakhan vaikiaa. Tinttu VIETTÄISIN UNELMIENI kesäpäivän Pohjanlahdella autiolla, pienellä saarella, jossa olisi vain yksi saunamökki. Lapsuudessani Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. MIKÄ ON tämän lehden paras juttu. Marjatta. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I Pix ab ay Pix ab ay sodassa 1939–44. Lähetä vastaus 7.7. Sitä paitsi koirat, Hilla ja Hetta, saisivat laukkoa ja uija vaphalla mielellä. Matkassa olisi mukana aviomieheni ja eväät. Hotelli teki minuun suuren vaikutuksen satumaisena linnana. Oletan, että näin evakkokarjalaisen jälkeläisenä minun sieluni vetää Itä-Suomea kohti ja olen siksi siellä kuin kala vedessä. Myöhemmin yövyimme samaisessa hotellissa ystäväni kanssa. Rakennus näytti silloinkin yhtä arvokkaalta ja houkutteli astumaan sisään. Jutun kirjoitti Emilia Karhu ja kuvasi Ville Muranen. Saunan lämmittäisimme puilla, ja veden saunaan kantaisimme mökin sadevesitynnyreistä. Numeron 5/2025 parhaaksi lukijat äänestivät Elinan ja Akin haastattelun otsikolla Vaeltajat saivat toisensa keskellä Lapin luontoa. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@kotimaa.fi. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lehden paras juttu. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Maria UNELMIENI KESÄPÄIVÄNÄ olisin Turun saaristossa yksin kalliolla, edessä aava meri, ylläni sininen taivas. Söimme juhlallisesti ja muistelen ruuan olleen maittavaa. Palkinnon voitti Liisa LahtiNuuttila Helsingistä. Ratautuisimma kauniishen ranthan ja toivoisimma, ettei sääsket oo vielä siellä. Onnittelut! kävimme äitini ja tätini kanssa Imatran silloisessa Valtionhotellissa syömässä. Olisi ihana saada pehmeällä sadevedellä pestyt hiukset! Johanna UNELMIENI KESÄPÄIVÄN viettäisin ystäväni tai sisareni kanssa Imatralla. Imatrankoskella oli hienoa seurata kosken pauhua, kun se päästettiin valloilleen. Saisimme katsella merelle, kiikaroida lintujen elämää ja vain kuunnella aaltojen ?iplatusta ja ihailla poutapilviä
Viime vuosina körttiläisyys on tullut hänelle yhä tärkeämmäksi. 10 ~ askel 6/25. Pettymysten aiheuttamilta haavoilta Hiilamoa on suojellut ajatus siitä, että Jumalan silmissä ihmisen arvo ei ole kiinni suorituksista. Kynnys on oikeasti matala. TEKSTI: TUIJA PYHÄRANTA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM KUN KIRKON työ jäi taakse, on Kirsi Hiilamon oma hengellisyys vahvistunut. Herännäisyydessä häneen vetoaa seuraperinteen yksinkertaisuus ja alatien kristillisyys. – Siellä saa olla kaikkine kysymyksineen ja annetaan paikka kaipaaville. Meni niin kuin meni Elämään kuuluu väistämättä pettymyksiä, ja tässä jutussa psykoterapeutti Kirsi Hiilamo kertoo omistaan
askel 6/25 ~ 11
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suru ei lähde suorittamalla Se, että Kirsi Hiilamosta tuli pappi, oli monen sattumuksen summa. – Sattumanvaraisuus on aika rankka ajatus, hän sanoo. Kustannustoimittajan vaatimukset tuntuivat kirjailijasta kohtuuttomilta. – Ja aikuisellekin on aika tärkeää, ettei elämä mene ihan putkeen. Niinpä pettymyksiä voi olla vaikea myöntää edes itselleen. Teologian tohtori Martti Lindqvistiä mukaillen hän kirjoittaa, että pettymyksen hetkellä unelma ja sen toteutuminen hipaisevat toisiaan mutta eivät kuitenkaan kosketa. Toisaalta pärjäämistä korostetaan. – Toki on sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat aina auringonpaisteisella puolella. Että olisi jonkinlaista nöyryyttä. – Eihän kukaan halua olla luuseri. Onneksi oli naapurin eläköitynyt kustannustoimittaja, jolta Hiilamo uskalsi pyytää apua, sekä puoliso Heikki Hiilamo, joka kannusti jatkamaan todeten: Nyt ei ole tunteilun vaan tekemisen aika. Vaatii paljon kanttia myöntää epäonnistuneensa. Hiilamo ajattelee, että lapsen kehitykselle sopiva määrä kohtuullisia pettymyksiä on välttämättömyys. Lisäksi suomalaisessa kulttuurissa menestykseen ja pettymyksiin suhtaudutaan kaksijakoisesti. Tapaamme Hiilamon vastaanottohuoneessa Helsingin ydinkeskustassa. – Kilpailuyhteiskunta synnyttää asetelmia, joissa ani harvat voittajat saavat suuren huomion. Aihe oli valittuna, kustannussopimus allekirjoitettu ja tekstiäkin jo olemassa, mutta joidenkin yksityiskohtien kanssa asiat vähän niin ja näin. Hiilamoa kriisi auttoi kirkastamaan kirjan tyyliä. Tästäkin Hiilamo tietää jotain myös itse. Monille pettymyksiä on kuitenkin tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Pastellin sävyillä sisustetun huoneen pöydällä on paketillinen nenäliinoja. Huone on komean jugend-talon yläkerroksissa. Pappina ja kirkon perheneuvonnassa valtaosan työurastaan tehnyt Hiilamo jätti kirkon työt pari vuotta sitten ja siirtyi yksityiseksi psykoterapeutiksi. Pettymykset eivät kerro vain yksilöstä vaan koko kulttuurista. 12 ~ askel 6/25. Käsitellyiksi tulevat pettymykset parisuhteissa, ystävyydessä, opinnoissa ja työelämässä, pettymykset yhteisöön ja Jumalaan ja niin edelleen. – Se oli kauhea pettymys itselleni, että miten en tähän pysty. Häviäjiä on enemmän kuin voittajia Pettymyksen olemusta Hiilamo kuvaa kirjan johdannossa tunnistettavasti. – Ja onhan minulla omassa elämässänikin ollut tiettyjä pettymyksiä. Horisontissa siintää Hiilamon entisen työnantajan omistama maamerkki, Helsingin tuomiokirkon kupoli. Elämä on sillä tavalla epäreilua. – Pettyähän voi vaikka mihin. Sitten tilanne kärjistyi. Isotkin vastoinkäymiset saatetaan yrittää lakaista maton alle. Ei ollut varmuutta, julkaistaisiinko kirjaa lainkaan. Yhteistyö oli katkolla. Teos on pettyneelle kuin käsikirja, josta vastoinkäymisen kohdatessa voi etsiä oikean luvun. Hiilamo ei tosin itse puhu sattumasta vaan johdatuksesta. Se on kuitenkin lopulta aika huono tapa selvitä eteenpäin. Kilpailuyhteiskunnassa ani harvat voittajat saavat suuren huomion ja suuri joukko häviäjiä jää yksin pettymyksensä kanssa. Mutta sitäkin tärkeämpää heidän olisi ymmärtää, että muilla ihmisillä pettymyksiä voi olla, Hiilamo sanoo. Aiheen rajaaminen ei ollut helppoa, Hiilamo toteaa. O n melkein kohtalon ivaa, että Kirsi Hiilamon pettymyksistä kertova kirja oli vähällä kaatua pettymykseen, joka liittyi sen tekemiseen. Aihe valikoitui työssä saatujen kokemusten perusteella. – Huomasin silloin, että olisin itse tarvinnut kirjaa siitä, miten pettymyksestä selviää. Silti menestystä ei saisi tavoitella. Käsikirja pettyneelle Tämän vuoden alussa Takaiskuista tasapainoon – miten kääntää pettymys voimavaraksi lopulta julkaistiin. Ja kuten pettymysten kanssa yleensä, niistä voi joskus myös oppia. Että eivät ne ole vieras asia. Sitten on suuri joukko häviäjiä, jotka jäävät yksin pettymyksensä kanssa. Miten en vieläkään osaa, mietti Hiilamo, jolla oli takanaan pitkä ura ja myös useita menestyksekkäästi julkaistuja kirjoja. Pettymyksiä työssä sai vastaanottaa paljon, ja Hiilamo huomasi, että monille niistä irti päästäminen oli vaikeaa. Kirjaa Hiilamo kuvailee kirkollisen uransa lopputyöksi
TAIZÉ-YHTEISÖN TAPAAMISESSA Kirsi Hiilamo löysi uuden tavan olla kristitty. Taizén kristillisyydessä korostuivat toisenlaiset asiat kuin Hiilamon nuoruuden yhteisössä: ilon ja menestyksen sijaan kaipaus, hiljaisuus ja lohtu, ja mustavalkoisten vastausten sijaan mystiikka. askel 6/25 ~ 13
14 ~ askel 6/25. Nuoruutta painotetaan meillä aika paljon, ei niinkään vanhuutta ja viisautta, Kirsi Hiilamo sanoo. – OLEN jäähdyttelyiässä. Se ei ole helppoa
Mutta sitten hän sanoi rohkaisten, että raskasmieliset ihmiset pääsevät syvälle. – Gradun tein yksinäisyydestä Irja Kilpeläisen tuotannossa. Hän vain piti uimisesta. Kaikesta huolimatta Hiilamo on kiitollinen vuosistaan liikkeessä ja siellä kohtaamistaan ihmisistä. Kyse oli yhdysvaltalaisen pariskunnan Suomeen tuomasta kristillisestä opiskelijajärjestöstä. Muut kun opiskelivat pikemmin kauppatieteitä, oikeustiedettä ja lääketiedettä. Erityisen vaikean asiasta teki se, ettei Hiilamon ensirakkauden kohde ollut uskova, ja tällainen suhde oli liikkeen opetusten mukaan väärin. Se oli yksi elämän suurista pettymyksistä. Hiilamo arvelee, että he pitivät tyttärensä uskonnollisuutta merkkinä siitä, etteivät asiat olleet kovin hyvin. Nyt Hiilamo ajattelee olleensa navigaattorivuosinaan todennäköisesti masentunut. Navigaattoreissa opetettiin, että uskoa ylläpitää rukous, raamatunluku, opetuslapseus ja evankeliointi. Esimerkiksi Hiilamo muistaa eräät uintikilpailut. Paljon rohkeutta, vähän iloa Myöhemmin Kirsi Hiilamoa on suojellut pettymysten aiheuttamilta haavoilta ajatus siitä, ettei ihmisen arvo Jumalan silmissä ole kiinni suorituksista. Tähän sopivan väylän tarjosivat teologian opinnot, jotka veivät häntä kauemmas yhteisöstä. Kuin perhe. Opinnot etenivät hitaasti, vaikka aiheet olivat kiinnostavia. – Uuvuin, kun jouduin kamppailemaan sen kanssa, miltä sisällä tuntui ja mitä ulospäin yritin näyttää. askel 6/25 ~ 15. Fuksivuoden jälkeen Hiilamo haki opiskelemaan psykologiaa, mutta jäi varasijalle. – Varmaan olisi ollut syytä mennä siinä kohtaa terapiaan, mutta jotenkin hengellistin kaiken. Yksi käänne Hiilamon elämässä tapahtui, kun hän tapasi bussissa sattumalta (tai johdatuksesta) entisen koulukaverinsa, joka houkutteli Hiilamon mukaan Navigaattorit-liikkeeseen. Lapsuuttaan Pohjois-Espoossa Hiilamo kuvaa turvalliseksi. – Mutta jälkeenpäin. – Se oli ihan hirveän rankkaa työtä. Eihän se niissä hetkissä tunnu johdatukselta. Evankeliointi tarkoitti muun muassa traktaattien jakamista ja ihmisten tavoittamista opiskelija-asuntolan oville koputtelemalla. Navigaattoreiden toiminta Suomessa päättyi myöhemmin 1990-luvulla sisäiseen kriisiin. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Hiilamo kuvaa liikkeen maailmankuvaa mustavalkoiseksi ja opetusta fundamentalistiseksi. Tuohon aikaan hän ajatteli kuitenkin vähän toiseen tapaan. Joistain pettymyksistä Hiilamo on myöhemmin ajatellut, että ”hyvä Jumala johdatti”. Aiheen valintakin kuvaa mielialaani. Varmaan olisi ollut syytä mennä siinä kohtaa terapiaan, mutta jotenkin hengellistin kaiken. Niihin hän lähti voitonvarmana, tiesihän hän olevansa erinomainen uimari. Määränpäänä oli Rooma, jossa järjestettiin ekumeenisen Taizé-yhteisön kansainvälinen tapaaminen. – Siellä oli paljon ihan oikeaa herätystä. Pettymyksiä lapsuuteen mahtui silti paljon. Raamatunjakeita hän opetteli ulkoa korteista, joita hän kantoi mukanaan kotelossa. Hiilamo yritti suoriutua uskosta oppien mukaan. Mutta se minun hengellinen pyöräni ei pyörinyt. Kisoissa kuitenkin selvisi, ettei hän ollut niin nopea kuin oli kuvitellut. Tuolloin Hiilamo oli kuitenkin jo jättänyt liikkeen. Niinpä oli ison kynnyksen takana, että Hiilamo opintojensa loppuvaiheessa kesällä 1988 uskalsi lähteä interreilaamaan halki Euroopan. Ei sellainen sovi kaltaiselleni persoonalle. Paljon myöhemmin eräässä piispantarkastuksessa Helsingin piispa Eero Huovinen kertoi Hiilamolle näkevänsä tässä paljon rohkeutta, mutta vähän iloa. Ainoa lapsi oli vanhempiensa silmäterä. Koska surun syynä oli ”oma synti”, tuntui järkevältä ratkaisulta ”antautua Herralle” eli täysillä liikkeen toimintaan. Hiilamon opiskeluvuosia leimasi kokemus yksinäisyydestä. – Sehän tuntui ihan hirveältä, että kauheaa, en ole tarpeeksi iloinen. Kaipausta, hiljaisuutta ja lohtua Hiilamon vanhemmille ainoan lapsen teologian opinnot saattoivat olla pettymys. Hiilamo ajatteli, että sydänsuru oli Jumalan rangaistus siitä, ettei hän ollut pysynyt ”kaidalla polulla”. Samoihin aikoihin Hiilamo rakastui – ja kuten usein ensirakkauden kanssa käy, päättyi suhde kovaan sydänsuruun. Yhteisöt ovat aina olleet Hiilamolle tärkeitä, ja Navigaattorit oli tiivis yhteisö. Kovin uskonnollinen Hiilamon lapsuudenkoti ei ollut, mutta hänellä oli silti jo pienenä tyttönä tapana kuunnella radiosta jumalanpalveluksia. Vihkoon piirrettiin pyörä, jonka jokainen siivu kuvasi yhtä näistä
Kun kirkon työ jäi taakse, on oma hengellisyys vahvistunut. Herännäisyydessä Hiilamoon vetoaa seuraperinteen yksinkertaisuus ja alatien kristillisyys. – Suoraan sanoen kirkolliskokouksessa tuli olo, että olisi helpompaa jos kaltaiseni ihmiset lähtisivät kirkosta. Joistain toisista tilanteista suora puhe puuttui, mutta Hiilamo toteaa olevansa ”herkkä aistimaan”. Heitä molempia arvostin paljon, koska tykkään suorasta puheesta. Myöhemmin Hiilamo on surrut sitä, kuinka paljon teki töitä ensimmäisten lasten ollessa pieniä. Yksi ratkaiseva asia oli ystävän lausahdus vuosia sitten. Matka oli kuitenkin käänteentekevä myös toisella tapaa. Se meni niin kuin meni. – Hän sanoi, että tarvitset hirveästi kirkkoa, mutta oletko ajatellut, että kirkko ei tarvitse sinua. – Sieltä puuttuvat rakenteet. Silti vaikuttamisen vaikeus pääsi yllättämään. – Paljon olisi voinut valita toisinkin. Mutta nyt on turha näitä miettiä. Pikkaisen loukkaannuinkin siitä, mutta kysymys jäi mieleen. Saunassa hän osasi jo suhtautua rauhallisemmin. Pettymys ei kuitenkaan liity vain tekemättä jääneisiin päätöksiin vaan myös yhteisöön. Nykyistä työtään psykoterapeuttina Hiilamo kuvaa näköalapaikaksi. – Olin umpirakastunut, ja Heikkikin ilmeisesti. On kovia vaatimuksia, ankaraa kilpailua ja paineita. Sen ymmärtäminen tuntui vapauttavalta. Niinpä viime vaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle. Lounaskeskustelun jälkeen Hiilamo meni tolaltaan. Pian häiden jälkeen Hiilamo sai ensimmäisen papin paikkansa Pakilan seurakunnasta. Kaikki eivät edes mahtuneet samaan ehtoollispöytään. Mutta ei yksikään työntekijä ole korvaamaton. Hiilamolle lähtöpäätös kirkon työstä ei ollut helppo, eikä se syntynyt nopeasti. Oli annettava tilaa uusille voimille. Rakenteiden puute tekee päätöksenteosta hähmäistä. Sattumalta (tai johdatuksesta) matka jatkui Roomasta osin samoilla junilla. Se on tuonut perspektiiviä myös siihen, mitä hän ajattelee kirkosta työnantajana. Toisaalta kirkolliskokous oli kuin leirikoulu, jossa istuntojen ohessa syötiin, saunottiin, vaihdettiin kuulumisia ja vietettiin messua. Mutta kun katson, mitä saimme aikaan... Että olen liian sitä tai tätä. Oletko ajatellut, ettei kirkko tarvitse sinua. Viime vuosina körttiläisyys on tullut yhä tärkeämmäksi. Erityisen tärkeä vaikuttamisen paikka oli kirkolliskokous, jossa hän oli mukana vuosina 2012–2024. Mustavalkoisten vastausten sijaan mystiikkaa. Paljon myöhemmin Hiilamo oivalsi, että ystävä oli ollut oikeassa. Hiilamo oli koko uransa työskennellyt kirkossa paitsi omasta halustaan myös velvollisuudentunnosta. Kirkolliskokous on kuin kirkon eduskunta, jolle periaatteessa kuuluu kirkossa ylin päätösvalta. ehkä kysyn, että maksoiko se vaivan. Sinne hänet valittiin seksuaalivähemmistöjen asiaa kirkossa ajavan Tulkaa kaikki -liikkeen listalta. Hiilamo kyllä ymmärsi jo lähtiessään, ettei yksin saisi aikaan mitään. Suomesta mukana oli pieni porukka, muiden muassa Heikki Hiilamo. Hiilamo lähti kirkolliskokoukseen suurin unelmin. – Ihmiset ovat tavallisissa töissä tosi kovilla. Pinnan alla oli kuitenkin paljon ristiriitoja. 16 ~ askel 6/25. Näkyvimmän roolinsa kirkossa Hiilamo on tehnyt päätöksentekijänä. Parin ensitapaaminen oli Vatikaanissa ”paavin jalkojen juuressa”. Vaikuttamistyö on ollut hänelle aina tärkeää. – Olen kiitollinen, että sain siellä olla ja teimme tosi lujasti töitä. Kesäharjoittelut seurakunnissa kuitenkin muuttivat mielen. Kaksitoista vuotta kirkolliskokous oli Hiilamolle myös hengellinen yhteisö. Kerran eräs edustajatoveri totesi Hiilamolle ”isälliseen ja välittävään tyyliin” lounaspöydässä, että kai ymmärrät joutuvasi helvettiin. Esikoinen oli vielä kovin pieni äidin palatessa työhön, jota papit tuohon aikaan tekivät kuutena päivänä viikossa. Hiilamo löysi Roomassa uuden tavan olla kristitty. – Heillä oli sisäinen velvollisuus sanoa se, jotta voin tehdä parannuksen. Toinen halusi kertoa saman viestin saunassa. Taizén kristillisyydessä korostuivat aivan toisenlaiset asiat kuin Hiilamon nuoruuden yhteisössä: Ilon ja menestyksen sijaan korostettiin kaipausta, hiljaisuutta ja lohtua. Lopulta Hiilamo alkoi voida istuntoviikoilla fyysisesti pahoin. Hiilamon mukaan kirkko todella välittää työntekijöistään, mikä ei työelämässä ole lainkaan tavallista. Tuleva aviopari tutustui toisiinsa Rooman historiallisilla kaduilla kävellen. – Ei se maailman tehokkain konklaavi ole. Sittemmin lapsia on syntynyt kaikkiaan viisi. Olisi helpompaa, jos puhuttaisiin suoraan, olisi selkeät ryhmittymät, ryhmien edustajilla neuvotteluvaltuudet ja voitaisiin tehdä kompromisseja. Ystävällisesti helvettiin Pappiskutsumusta Hiilamolla ei vielä opintojen alussa ollut, eikä pappeus toki 1980-luvun alkupuoliskolla olisi naiselle ollut vaihtoehtokaan. Menimme naimisiin ja kolme päivää häiden jälkeen saimme tietää, että esikoinen on tuloillaan. – Että ai okei, noinko sinä ajattelet, lähdetäänkö uimaan
Tavoitteena on päästä ”hyväkuntoisena taivaaseen”. – Toimitukset. Sekin vetoaa, että liikkeessä erimielisyyden kanssa osataan elää. – Ja tietysti myös sielunhoidolliset terapeuttiset keskustelut. Kun kuopus muutti keväällä omaan kotiinsa, jäivät Kirsi ja Heikki Hiilamo ensimmäistä kertaa avioliittonsa aikana todella kahden. Toki arkityöhönkin on mahtunut monenlaista, myös mokailua. Elämässä asiat on harvoin joko–tai, usein sekä–että. Eivät siis esimerkiksi julkaistut kirjat tai työstä annetut tunnustukset vaan papin arkityö. Tuntuu kohtuulliselta, että välillä puhutaan edes lyhyesti myös onnistumisista. – Olen jäähdyttelyiässä. – Siellä saa olla kaikkine kysymyksineen ja annetaan paikka kaipaaville. Työntekoakin Kirsi on ajattelut hiljalleen vähentää ja keskittyä enemmän pieniin lapsenlapsiin, joita on jo viisi. – Sekin, että olen edelleen kimpassa Heikin kanssa, voi olla jonkun mielestä hyvä juttu ja onkin, mutta eivät muut tiedä, mitä kaikkia vaikeuksia meidän välillä on ollut. TOISINAAN KIRSI Hiilamo on ajatellut, että konservatiivina elämä olisi saattanut olla helpompaa. Mutta kun en pysty. Nuoruutta painotetaan meillä aika paljon, ei niinkään vanhuutta ja viisautta. – Olisi välittävää lämpöä ja kaikkea, jos olisin vain pystynyt ajattelemaan tai uskomaan niin. – Olisi välittävää lämpöä ja kaikkea, jos olisin vain pystynyt ajattelemaan tai uskomaan niin. – Eivät pettymykset kiitollisuutta poista. Kynnys on oikeasti matala. Körttien sanakirjan mukaan se tarkoittaa, että uskon asioita lähestytään nöyrästi ja synnin tunnossa ”vähän kuin takaoven kautta”. Toisinaan Hiilamo on ajatellut, että konservatiivina elämä olisi saattanut olla helpompaa. Mutta kun en pysty. askel 6/25 ~ 17. Sitten hän sanoi rohkaisten, että raskasmieliset ihmiset pääsevät syvälle. Pettynyt ja kiitollinen Nyt alkamassa on aivan uudenlainen elämänvaihe. Mitkä siis ovat Kirsi Hiilamon mielestä hänen tärkeimpiä saavutuksiaan. Kaikkien ei tarvitse ajatella samalla tavalla, eikä siitä tehdä ongelmaa. Se ei ole helppoa. Olemme puhuneet pettymyksistä melkein kolme tuntia. Kasteet, vihkimiset ja hautajaiset, vastaa hän empimättä. Hiilamosta on tuntunut hienolta päästä mukaan ihmisten tärkeisiin hetkiin ja kohdata heidät paljaina, ilman meriittejä
Kansanterveyden näkökulmasta ei riitä, että yksilöitä vastuutetaan pyrkimään irti riippuvuuksistaan. Millaisessa maailmassa voisit hyvin. Omassa arjessa on hyvä miettiä ratkaisuja, jotka ennaltaehkäisevät riippuvuuksia ja tarvetta todellisuuspakoon. Erityisen tärkeä on Jouhkin havainto siitä, että addiktioiden ehkäisyssä on tunnistettava ja purettava yhteiskunnallisia ja psykologisia tekijöitä, jotka altistavat toistuvalle pakenemisen tarpeelle. Se ei ole myöskään oikein eikä kohtuullista. Ihmisen mieli ei ole sopeutunut tähän, vaan etsii helposti huojennusta mielihyväkokemuksista. Askelia, kaloreita ja unta mitataan älysormuksin. Näin toteaa A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki, jonka sosiaalipsykologian väitöskirja addiktioiden syistä tarkastettiin toukokuun puolivälissä Tampereen yliopistossa. Jouhkin mukaan addiktiot eivät synny tyhjiössä. Kodit ovat investointeja ja lomat elämystehtailua. Lisäksi olennaisia ovat yhteiskunnalliset päätökset. Ne ovat usein reaktioita ympäristöön, jossa yksilö kokee riittämättömyyttä, hallinnan puutetta ja jatkuvaa suorituspainetta. Riippuvuuksia ei tulisi käsitellä yksilöiden irrallisina ongelmina, vaan ilmiöinä, jotka heijastavat yhteiskunnan muutosta ja sen synnyttämää ahdistusta , Jouhki painottaa. 18 ~ askel 6/25. Vaikka jokaisella on toki vastuu omasta elämästään, meidän on ennen kaikkea yhdessä mietittävä, millaisessa maailmassa ihmisen on ylipäätään mahdollista elää hyvää, tasapainoista elämää. EMILIA KARHU Riippuvuudet kertovat enemmän yhteiskunnasta kuin yksilöstä Juuri nyt Pi xa ba y MILLAISESSA TODELLISUUDESSA sinä haluaisit elää. Työssä pitää multitaskata, saada aikaan yhä enemmän ja ottaa haltuun yhä uusia teknisiä järjestelmiä. Kesäkuu R iippuvuudet kumpuavat usein halusta paeta arkea, jonka paineet, suoritusvaatimukset ja jatkuva mittaaminen ovat karanneet hallinnasta. Kyse on siitä, miten olemme rakentaneet todellisuuden, jossa pakeneminen tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta, hän sanoo A-klinikkasäätiön tiedotteessa. – Jos alkoholista, rahapeleistä tai digipelaamisesta tulee tapa paeta yksinäisyyttä, stressiä tai arjen ristiriitoja, kyse ei ole enää yksilön valinnoista. Muuten yksittäinen hoidettu addiktio saa helposti vain uuden muodon
Se ei tee hyvää millekään hengelliselle yhteisölle, eikä se edusta kirkkomme tapaa ajatella. Piispa Mari Leppänen Henki-lehdessä 3/25 Viisautta ”Joka ei ole kärsinyt, ei osaa lohduttaa.” – Dag Hammarskjöld askel 6/25 ~ 19. Kun kello helisee, ajattelen, että Ahti soittelee sitä. Samalla hän tulisi estäneeksi surun puhdistavan ja parantavan vaikutuksen. Se on elämäni perusta. Veijo Grönholm Ristin Voitto -lehdessä 16/25 Kun isä kuoli, laitoin hänen tuulikellonsa talon kuistille. Kirjoittaminen auttaa asioiden jäsentämisessä, minkä ansiosta niistä voi päästää irti tai ne selkiytyvät. Ajattelen, että kaikki kauheat asiat eivät tunnu niin kauheilta, kun minulla on Jumala, ja kaikilla ihanillakin asioilla on merkitys, kun minulla on Jumala. Tärkeitä ovat toisen ihmisen lohduttava, rohkaiseva ja tukea antava läsnäolo sekä surevan mahdollisuus sanoittaa sisäisiä olojaan. Lainasanat Pix ab ay Uskolla on ollut hyvinvoinnilleni todella tärkeä merkitys. Sijaisperheessä kasvanut Sinikka Dahl Hyvä sanoma -lehdessä 8/25 Surun kautta avautuu polku elämässä eteenpäin. Joka aamu kirjoitetaan tajunnanvirtaa 3–5 sivua mitään sensuroimatta. Siksi rinnallakulkijan tarjoaman lohdutuksen tavoitteena ei tarvitse olla surun poistaminen. Näyttelijä Jani Toivola Voi hyvin -lehdessä 5/25 Jos me luemme kirjaimellisesti Raamattua, siitä seuraa fundamentalismia, ja siitä seuraa äkkiä hengellistä väkivaltaa ja dialogin kaventumista. Hän ei tiedosta niitä ilman, että asettuu niiden äärelle. Muusikko Heikki Hela Viva-lehdessä 5/25 Opin aamusivuthyvinvointikonseptin parikymppisenä. On kiinnostavaa, miten paljon ihminen kantaa alitajunnassaan isojakin asioita
Koivuja on jo kauan ollut tapana pystyttää oven molemmin puolin. Kuukauden kasvi Kamomilla saunio K amomillasaunion ( Matricaria chamomilla) haihtuvia öljyjä sisältävät kukkamykeröt kuuluvat kasvimaailman maineikkaimpiin ja monipuolisimmin käytettyihin rohtoihin. Kamomillasaunio on meillä niin kutsuttu muinaistulokas. Se on kotoisin Suomea etelämpää Euraasiasta, mutta sitä lienee viljelty rohdoksi suomalaisten suurtalojen kasvitarhoissa ja torppien pihoissa jo ikimuistoisina aikoina, kun apteekkeja ei vielä tunnettu. LÄHDE: LUONTOPORTTI.COM Juuri nyt J uhannushäitä ei Kustaa Vilkuna mainitse Vuotuisessa ajantiedossaan, mutta juhannuksen koristelutavat hän tuntee. Kamomillaa käytetään antiseptisten ominaisuuksiensa vuoksi ulkoisesti haavojen hoitoon, hengitettynä keuhkoputkentulehdukseen ja nuhaan sekä sisäisesti mahan ja suoliston vaivoihin. Se kukkii kesäkuusta lokakuuhun. Tuoksuvia kieloja ja pihlajan oksia on tuotu tupaan. Näin tuotettiin karjalle runsautta ja kukoistusta. Peltosauniolta puuttuvat kuitenkin kamomillasaunion lääkinnälliset ominaisuudet. Länsija Pohjois-Suomessa on rakennettu koivuista myös lehtimajoja, joissa kahvit juotiin. Jos lehmä pääsi kotiin asti liuhta edelleen sarvissaan, ne pantiin talteen ja syötettiin myöhemmin tärkeinä merkkipäivinä lehmille. Tuoksujen, kukkien ja koivujen aika 20 ~ askel 6/25. Kamomillasaunio sekoitetaan usein Suomessa hyvin yleiseen peltosaunioon eli saunakukkaan. Lattialle on levitelty haavanja pihlajanlehtiä ja kuusenkerkkiä raikkautta tuomaan. Ne ovat olleet nykyistä runsaammat. Se on myös viljelykasvi. Kamomillasaunio on yksivuotinen ruoho, joka kasvaa pelloilla, pihoilla, nurmikoilla, tienvarsilla ja joutomailla. Juhannusaattona oli paimenilla tapana koristella lehmänsarvet kaisloista ja kieloista punotuilla liuhdilla, jotka peittivät lehmien silmätkin. FREIJA ÖZCAN H ug o Su nd st rö m / M us eo vi ra st o Pi xa ba y JUHANNUSKOIVUJEN MYYNTIÄ Helsingin kauppatorilla 22.6.1939
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys järjestää Suviseurat Lopella Räyskälän lentokentällä 27.–30.6. pohtimaan teemaa Me uskomme. Gospelmusiikin suurtapahtumaa Glow Festivalia vietetään Tampereella toista kertaa 22.8. Teemana on Tässä olen, lähetä minut. Hengellisten juhlien kauden päättää Spirit-tapahtuma Seinäjoella 10.–12.10. Orpokotijuhlat Saaren kirkolla Parikkalassa 16.–17.8. Ohjelmaa voi seurata Lähetysyhdistys Rauhan Sanan YouTube-kanavalta. Juhlat vietetään säästä riippumatta taivasalla. Hengelliset kesäjuhlat kutsuvat K esäkuun Askel-lehden ilmestyessä monia hengellisiä kesäjuhlia on jo vietetty eri puolilla Suomea, mutta monia on vielä edessäpäinkin. Helluntaiseurakuntien juhannuskonferenssi järjestetään Iso Kirja -opistolla Keuruulla 19.–22.6. Sleyn perinteinen Valtakunnallinen evankeliumijuhla järjestetään tänä vuonna Karkun evankelisella opistolla Sastamalassa 27.–29.6. Medialähetys Sanansaattajien Medialähetyspäivät on Lahden Ristinkirkossa 22.?24.8. Heinäveden Kirkastusjuhlat järjestetään perinteiseen tapaan Heinäveden kirkonmäellä 25.–27.7. Tänä vuonna juhlakenttä sijaitsee Sauli Niinistön urheilupuistossa. Kesäseuraradio välittää Suviseurat suorana lähetyksenä. Tapahtuman järjestää Hengen uudistus kirkossamme yhdessä Seinäjoen, Kauhavan ja Ilmajoen seurakuntien kanssa. ylistämisen ja raamatunopetuksen äärelle. Suomen Raamattuopiston järjestämiä päiviä voi seurata muun muassa Radio Dein välityksellä. Tapahtuma täyttää 80 vuotta, ja se linkittyy Helsingin jäähallissa helluntaiviikolla pidettyyn Helluntaiherätyksen maailmankonferenssiin. Tarjolla on lepoa Raamatun äärellä, rukousta, musiikkia ja vahvaa yhteislaulua. Kansanlähetyspäiviä vietetään Ryttylässä Hausjärvellä 4.–6.7. Ohjelmassa on muun muassa raamattuopetuksia, konsertteja, keskusteluja, messuja, puheita, haastatteluja ja yhteislaulua. Hengellisille Syventymispäiville Järvenpää-talolle kokoonnutaan 15.–17.8. Juhlien teemana on Matkalaista taluta. Herättäjäjuhlat järjestetään Salossa 4.–6.7. Juhlan teemana on tänä vuonna Sinua odotetaan. Suomen suurimpien hengellisten kesäjuhlien teemana on tänä vuonna psalmin 73 sanat: Taivaassa minulla on sinut. Tapahtuma kokoaa vuosittain reilut 2 000 kristittyä eri kristillisistä seurakunnista Jumalan VIIME VUONNA Herättäjäjuhlat järjestettiin Vaasassa. Rauhan Sanan Suvijuhlat vietetään Rovaniemellä 4.–6.7. EMILIA KARHU Ju kk a Gr an str öm An tt i Ri nt al a askel 6/25 ~ 21. teemalla Raamattu, herätys ja lähetys. Teemana on Toivonhyppy. VUONNA 2023 Suviseurat vietettiin Kauhavalla. järjestetään teemalla Korkeimman suojassa. Yhteiskristillinen New Wine -kesätapahtuma järjestetään Himoksella Jämsässä 16.–20.7. Körttiradio välittää juhlatunnelmaa vuorokauden ympäri. Juhlien teemana on Elämme armosta
Mittaa vesi kattilaan ja lisää sinne kanaliemikuutiot, kuumenna kiehuvaksi. Lisää voi ja öljy pannulle ja kuullota riisiä miedolla lämmöllä muutama minuutti kunnes riisistä tulee läpikuultavaa. Raasta parmesaani. Maistele kunnes riisi tuntuu tarpeeksi pehmeältä syötäväksi, ja lisää sitten suola, pippuri, parmesaani sekä keitetyt parsat ja sekoita. Napsauta parsojen puumainen tyviosa poikki ja huuhtele varret. Keittokirja on tunnettu Roomassa myös nimellä Apicius, millä viitataan Tiberiuksen kaudella vaikuttaneeseen ruoan rakastajaan ja herkuttelijaan Marcus Gavius Apiciukseen. Kypsä risotto on koostumukseltaan puuromaista. Tuskin on sattumaa, että tuolta ajalta tunnetaan myös eräs maailmanhistorian varhaisimmista keittokirjoista – De re coquinaria (Ruoanlaitosta). Hämmennä alati. Keitä parsoja kanaliemessä pikaisesti parin minuutin ajan ja nosta lautaselle odottamaan. Keisari Tiberiuksen, hillittömyydestään kuulun keisarin, valtakautta voitaneen pitää myös antiikkisten syöminkien kultakautena. Flamingoa emme kuitenkaan tällä kertaa tee, vaan jotain hieman helpommin kaupan hyllyltä löytyvää. Lisää pinnalle vielä isompia parmesaaniviipaleita ja herneenversoja. Lisää kanalientä kauhallinen kerrallaan riisiin ja jatka nesteen lisäystä risoton keitto-ohjeen mukaan noin 20–30 minuuttia. Apiciuksen nimiin laitetusta kokoelmasta löytyy muun muassa ohjeet flamingon valmistukseen. Parsarisotto neljälle Valmista ensin kanaliemi. Yksi suosittu raaka-aine jo Apiciuksen ajan keittiössä oli parsa. Parsaa on löytynyt herkuttelijoiden pöydästä halki historian, ja tutkijat tietävät jo muinaisten egyptiläisten nautiskelleen parsaa noin 5000 vuotta sitten. Raikas parsarisotto antiikin tapaan K ristinuskon valtakaudella katolisessa maailmassa mässäily laskettiin kuolemansynniksi. Vaikka sanalla ei suoraan viitattukaan pelkkään syömiseen, keskiaikainen kilvoittelija tuskin olisi katsonut erityisen hyvällä roomalaisia pitopöytiä, missä ahmittiin ja hotkittiin toisinaan valtavat määrät ruokaa. Tarjoile välittömästi, sillä ruoka on parhaimmillaan heti nautittuna! Mikäli ruoka joutuu odottamaan tai lämmität sitä myöhemmin, herätä se lisäämällä jälleen kanalientä risoton joukkoon. HEIDI RANTALA N iilo Ra nta la Heidin kulttuurikeittiössä 22 ~ askel 6/25. Kesäisin moni nauttii parsansa grillattuna tai höyrytettynä, mutta tällä kertaa me valmistamme parsan risoton höysteeksi pikaisesti keittämällä. Pilko ne noin 1-2 sentin palasiksi
PARSARISOTTO NELJÄLLE Risottoriisiä ja vettä pakkauksen ohjeen mukaan 2 kanaliemikuutiota 1 nippu parsaa (250g) 50g voita 2–3rkl oliiviöljyä 100g parmesaania suolaa & pippuria herneenversoja N iilo Ra nta la askel 6/25 ~ 23
Tragediasta ei keskusteltu koskaan. Koiran kuolema jättää syvän surun ja kaipauksen Rovasti ja kirjailija Hilkka Olkinuoraa lohduttaa toivo siitä, että hän kohtaa kaikki elämänsä koirat kerran taivaassa. Tämäkin kuolema tuntui ennenaikaiselta ja siten epäoikeudenmukaiselta. – Jerrin tulo perheeseen samaan aikaan kun Hannu teki lähtöä muodosti sillan siihen, mikä elämäni oli ennen ja mitä siitä tuli jatkossa. – Se oli äärettömän kiltti, rauhallinen ja viisas koira, erityisen ihmeellinen yksilö, joka vaistosi myös kuoleman tulon. Jerri ei saanut nukkua pariskunnan aviovuoteessa, mutta tuntia ennen kuolemaansa Hannu pyysi sen sänkyyn kainaloonsa. Se istui uskollisesti koko kesän isäntänsä tuolin alla. Sielunmessuja somessa Pappina Hilkka Olkinuora tapasi ottaa Jerrin mukaan esimerkiksi sairaaloihin, vanhankoteihin ja kuolevien luo. – Jo eteisessä Hannu huusi leikillään, mikseivät muutkin ole iloisena vastassa, kun hän tulee kotiin. Iran ruumis oli jossain biojätteessä. Hilkka Olkinuora eli teininä läpi traumaattisen kokemuksen, joka jätti syviä jälkiä ja haavoja mieleen ja lähisuhteisiin. Uskollinen saattohoitaja Hilkka Olkinuoraa on siunattu sittemmin uusilla koirilla. En tiedä, miten pitkäksi aikaa. Sosiaalisesta mediasta on tullut uusi suruympäristö lemmikkinsä menettäneille. Hannu vastasi, että ilman muuta. Jotta tytär saattoi ylläpitää mitään suhdetta äitiinsä, hänen täytyi unohtaa asia. Lukiolaistytöllä oli rakas afgaaninvinttikoira Ira, joka oli vasta 9-vuotias, mutta heikkonäköinen. Vehnäterrieri Zlatan oli hänen kolmannen puolisonsa Hannun ensimmäinen koira. Koirayhteisöissä saatetaan seurata yksityiskohtaisesti koiran sairautta diagnoosista lähtien aina kuolemaan, osanottoihin ja myöhempään muistamiseen asti. – Tapaa, jolla somessa käsitellään suruprosesseja, voi verrata moderniin Se oli äärettömän kiltti, rauhallinen ja viisas koira, erityisen ihmeellinen yksilö, joka vaistosi myös kuoleman tulon. Elämäntaito 24 ~ askel 6/25. – Lamaannuin. – Jos äiti saattaa tehdä jotain tällaista, voi aavistaa, että suhteessamme oli aineksia muuttua vielä huonommaksi. Emäntä erehtyi sanomaan, missä isi on. Sen tullessa taloon mies oli heti myyty. Aivokasvain vei Jerrin nopeasti vuonna 2023. ”Zlatankin odottaa jo siellä – tulkaa te perässä!” Koko loppuillan ja seuraavan päivän pentu katsoi surullisena ikkunasta ulos. He huusivat Jerriä luokseen nimeltä, vaikkeivat tunteneet enää edes omia lapsiaan. Sen jälkeen se uikutti ja juoksi ympäri taloa. – Jerri oli elämäni koira. Kun mies sai juhannuksen 2012 alla syöpädiagnoosin ja 10 viikon elinajanodotteen, vehnäterrieri Jerri oli vasta pieni pentu. Yhtenä iltapäivänä Iraa ei näkynyt, kun Hilkka tuli koulusta. En halua edes muistella. – Sain nähdä, miten merkittävä ja merkillinen voima ja vaikutus koiralla voi olla ihmisiin. Tyttäreltään kysymättä äiti oli päättänyt, että koira oli lopetettava huonon näkönsä takia. Vanhukset, jotka olivat olleet pitkälti puhumatta, rapsuttivat koiraa ja kertoilivat Karjalasta. Hän sanoi, ettei olisi voinut kuvitella, miten ehdotonta koiran rakkaus on. – Kysyin, saammeko tulla joskus Jerrin kanssa sinun ja vauvana kuolleen Ville-poikamme luo. – Se on suuri päivä! O man lemmikkieläimen kuolemaan liittyy niin suuria tunteita, että niihin saattavat samastua vain toiset lemmikkien haltijat. – Äiti oli vienyt sen teurastamoon, jossa sille oli ammuttu pultti päähän
Paavali pohti kirjoituksissaan, millainen ylösnousemusruumis on. – Mutta me koiraihmiset ymmärsimme täysin ajatuksen. sielunmessuun. Taivaassa kohdataan Kysymys koiran pääsystä taivaaseen on jäänyt kristillisessä teologiassa aika avoimeksi, vähälle käsittelylle. Surevalle tarjotaan usein ratkaisuksi uuden lemmikin hankkimista. Jotkut sanoivat ymmärtävänsä heidän suruaan menetettyään itse koiran. – Se eläytyi täysillä tunteisiimme ja antoi oikeuden tuntea juuri sen, mitä tunsimme. – Pyhä Pietari sanoo koiralle, että tule sinä sisään vaan portista, viattomana ja synnittömänä! Olkinuora on vakuuttunut siitä, että samalla tavalla kuin luomakunta on maan päällä yhteinen ihmisille ja eläimille, yhteys jatkuu kuoleman jälkeen. – Koira on yleensä hyvä luontokappale, vilpitön ja rakastava, mitä ihminen ei suinkaan aina ole. He ajattelivat yleensä, että lapsista tulee enkeleitä. – Ihmiset tekevät suloisia meemejä omaksi lohdukseen ja yhteiseksi lohduksi. askel 6/25 ~ 25. JANNE VILLA O lk in uo ra n ku va -a rk ist o JERRI-KOIRA TARJOSI Hilkka ja Hannu Olkinuoralle varauksetonta kiintymystä. – Ja sillä, jolla on sielu, on mahdollisuus päästä taivaaseen! Paavo sanoi voivansa vannoa, että hänen kääpiösnautserinsa hymyilevät tullessaan vastaan ovella, Hilkka Olkinuora kertoo ja hymyilee itsekin. Teologiaa opiskellessaan Hilkka Olkinuora teki pro gradunsa siitä, mihin vanhemmat ajattelevat kuolleiden pikkulastensa menevän. Toisten mielestä ihmisen ja lemmikin kuolemaa on sopimatonta rinnastaa. Koira ei halua korjata tunnetilaasi, vaan se elää siinä mukana, Hilkka sanoo. Ehkä myös koiraan kertyneitä asioita siirtyy tuonpuoleiseen olemisen muotoon. – En halua liikaa spekuloida tätä, mutta toivon että koirat ovat meitä vastassa. Koiran omistajistakin osa uskoo varmasti näkevänsä koiransa vielä, ja osa toivoo tätä. Olkinuora näyttää nettisivuja ja kuvakaappauksia lemmikkien muistokirjoituksista ja -kuvista. Vaikkei ihmistä voi tietenkään verrata eläimeen, suru ja kaipaus ovat samanlaisia. Naapurissa asuu nyt onneksi Olkinuoran tytär ja hänen Indynsä, vehnäterrieri sekin. Suru ja kaipaus yhdistää Hilkka Olkinuora tunnustaa ikävöineensä joskus enemmän Jerriä – ystävää, filosofia ja verratonta veijaria – kuin miestään, ja tietää, ettei ole ainoa. – He olivat tietävinään, milloin uusi lapsi kannattaisi hankkia: heti tai ei ihan vielä. Myös Olkinuorien Ville-vauvan kuoltua parin kuukauden ikäisenä jotkut tutut ehdottivat heille uuden lapsen alulle saattamista. Koiran kuolema herättää läheisissä hyvin erilaisia reaktioita. Moni sanoo vähän leikillään, ettei edes mene taivaaseen, ellei meidän Musti ole siellä. Jopa paavi Franciscuskin näytti olevan tällä kannalla. Dosentti Rissanen viittasi vastauksessaan keskiajan skolastikkoteologeihin, jotka esittivät, että sielu on olennolla, joka pystyy hymyilemään. Harva puhuu toisesta ihmisestä yhtä sydäntä särkevästi kuin kuolleesta koirasta tai lemmikistä. Kirkon perinteessä on arveltu, että ihminen on myös taivaassa tunnistettavissa, ja hänessä on elämän aikana kertyneitä asioita. Olkinuoran ystävältä, rippi-isältä ja opettajalta Paavo Rissaselta kysyttiin dogmatiikan luennolla, pääsevätkö koirat taivaaseen. Eikö koiralla ole silloin kahta suurempi oikeus päästä taivaaseen
Traumapsykoterapeutti Marko Punkasen mukaan traumatisoitumisessa on kyse siitä, että joku toinen on rikkonut meidän rajojamme henkisesti tai fyysisesti. Halkeillut tie Syviä traumoja elämässään kokenut Katja Kemppainen tietää, että toipuminen kestää pitkään, mutta on mahdollista. Toipumista tukevat rajanvedon pitkäjänteinen harjoittelu, huomion suuntaaminen turvallisiin asioihin ja oman kehon kuunteleminen. TEKSTI: VIRPI KIRVES-TORVINEN • KUVAT: KRISTIINA KONTONIEMI 26 ~ askel 6/25
Kemppainen toivoisi ympärilleen enemmän ihmisiä, mutta voimat eivät riitä yhteydenpitoon. Hän on Keski-Suomen Kehitysvammaisten Tuki ry:n hallituksen jäsen ja oli pitkään mukana myös Leijonaemojen toiminnassa. Olin lomat maalla mummon sukutilalla, missä oli ihanaa. Olin mummon mukana porsittamassakin. Hän kertoo reagoivansa arjessa traumoihin vatsallaan ja sisäisellä tutinalla. Isän kaipuu oli ajoittain kova, mutta äiti ei halunnut puhua isän henkilöllisyydestä. Muita traumaattisia kokemuksia ovat olleet kaksi avioeroa, neljä keskenmenoa, kehitysvammaisena syntynyt tytär, tilapäinen eroon joutuminen lapsista ja viimeisimpänä äidin kuolema syksyllä. Kolmetoistavuotiaana Kemppainen löysi tiensä kokkikerhon kautta Keuruun seurakuntanuoriin. – Olin mummon tyttö. Kemppainen on pukeutunut Juha Tapion fanipaitaan. Kesällä, kun lapset eivät ole koulussa, yhteistä aikaa on tavallista enemmän. TRAUMAOIREILUN JOHDOSTA Katja Kemppaisen jaksaminen vaihtelee. Hän kasvoi lähinnä kavereiden kanssa äidin tehdessä yksinhuoltajana kahta työtä. Uimarannalle meno on perheelle mieluinen juttu. Hän kertoo käyneensä useammalla sadalla Juha Tapion keikalla. askel 6/25 ~ 27. Hänen elämänsä ensimmäinen trauma oli isättömyys. Tapion musiikki ja erityisesti kappale Rakastettu on kantanut ja nostanut Kemppaista silloin, kun hänellä ei ole ollut voimia jatkaa. Siellä musiikki ja yhteiskristillisyys veivät mennessään. Suruprosessi on yhä kesken. Samana vuonna hän teki uskonratkaisun Jämsänkoskella Exitin konsertissa. – Niskat, hartiat ja selkä menevät myös helposti jumiin ja nukun pätkissä. Hänen kehitysja liikuntavammainen, epilepsiaa sairastava Nea-tyttärensä (lasten nimet on muutettu) on henkilökohtaisen avustajan kanssa, jotta omaishoitajana työskentelevä äiti voi osallistua rauhassa haastatteluun. Vuonna 2021 todettu adhd-diagnoosi on lisännyt Kemppaisen ymmärrystä ja armollisuutta itseään kohtaan. Vaatii tosi paljon, että pystyn rentoutumaan. Sairaanhoitajan ammatti on osaltaan antanut Kemppaiselle eväitä traumojen työstämiseen. Tunteet tulevat herkästi pintaan. Mummo osti Kemppaiselle ensimmäisen Raamatun ja toivotti usein Taivaan Isän siunausta. Koettelevat avioerot ja tukea uskosta Katja Kemppainen vietti lapsuutensa Keuruulla. T apaamme Katja Kemppaisen, 48, kanssa jyväskyläläisen kerrostalon kerhohuoneessa. Kemppainen on luvannut kertoa traumoistaan, koska toivoo että joku vastaavaa kokenut voisi saada hänen tarinansa kautta apua tai lohtua
Se liittyy lasten sijoittamiseen pois kotoa oman uupumisen vuoksi. Hän uskoo, että tuen avulla he olisivat selvinneet arjesta kotona. Korona-aika eristi ja uuvutti Kaikkein syvimmästä traumasta puhuessaan Katja Kemppainen näyttää kätensä, jotka alkavat täristä. Olen hänen ainoa biologinen lapsensa. Jumalan ja ihmisten avulla selviämme mistä vain. Kemppainen meni vielä uudestaan naimisiin ja sai kolme lasta, Ninan 2009, Nean 2011 ja Rikun 2013. Lopulta syksyllä 2020 äiti ja lapset joutuivat perhekuntoutukseen kolmeksi kuukaudeksi. Vaikka kuinka huonolta näyttää, paremmat päivät ovat edessäpäin. – Rikun kanssa pelaamme minibiljardia, vitsailemme ja lauleskelemme. Myös Neurosonic-patjan kokeileminen ja sen matalataajuinen värähtelyhoito oli mieleenpainuva juttu. Hän tunnistaa sen heti alkusoiton kuullessaan. Tytär toivoo, että Espoossa asuva isä eläisi pitkään, jotta he ehtisivät tutustua paremmin. Kemppainen meni naimisiin parikymppisenä kuusitoista vuotta vanhemman miehen kanssa. Toisesta avioerosta toipuminen vei Kemppaiselta pitkään. Nykyisin Kemppainen kuuluu Jyväskylän Vapaaseurakuntaan, mutta hän käy myös evankelis-luterilaisen kirkon tilaisuuksissa kuten Majataloilloissa. Ensin korona-aika eristi perheen. Syvä ilo syttyy Kemppaisen silmissä hänen kertoessaan hyvistä hetkistä lasten kanssa. Kaksi nuorinta lasta muuttivat takaisin äidilleen kymmenen kuukauden sijoituksen jälkeen. Äiti vältti konflikteja, ettei kukaan pahoittaisi mieltään. Kemppainen koki oikeasti rentoutuvansa patjalla maatessaan. – En vaihtaisi Neaa pois, vaikka saisin terveen lapsen tilalle. Isä muutti pois 2014, kun Riku oli neljän kuukauden ikäinen ja Neakin vauvan tasolla. – Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin Neurosonic-tuolin. Olisi myös ihana kokeilla tanssi-liiketerapiaa. Juha Tapion Sitkeää sydäntä äiti kuunteli Nean odotusaikana ja se onkin tyttären lempikappale. Minulle kaikkein tärkeintä on, että he saavat kasvaa turvassa ja rauhassa omassa kodissaan. – Pahalta se tuntui. 28 ~ askel 6/25. – Isä otti minut ja lapseni ilolla vastaan. Vanhin, jo aikuinen tytär Pilvi asuu omillaan. Tytön syntymän jälkeen kaveripiiri tuntui kutistuvan. – Olen siitä hänelle kiitollinen. Riku ei tullut halaamaan samalla tavalla kuin ennen. Biologinen isä löytyi sittenkin Vuonna 2021 Kemppainen sai dna-testien avulla tietää omasta isästään. – En tahtonut saada mistään otetta vieraassa ympäristössä, se oli tosi rankkaa aikaa. Äiti näkee tytärtään kerran kuussa. Jos lapset olisi otettu huostaan, he olisivat voineet joutua kauaksikin, koska Nea olisi tarvinnut erityispaikan. Olen hänestä niin onnellinen. Miehellä oli myös traumatausta. Joulun jälkeen äiti sai ilmoituksen lasten sijoittamisesta. Esikoistytär Pilvi syntyi 1998. On hirveää katsoa, kun hallitus ajaa alas kolmatta sektoria ja ennaltaehkäisevää työtä. Liitto päättyi eroon. Nean kanssa köllöttelemme sohvalla, kuuntelemme musiikkia ja katsomme videoita. Onneksi lasten isä suostui ottamaan jälkikasvun luokseen asumaan. Nykyisin Nea on arjessa avustettuna mukana, liikkuu ja kommunikoi. – Nealla infektiot menivät keuhkoihin, olimme tosi yksin melkein puoli vuotta. Lapset muuttivat helmikuussa 2021 isänsä luokse Keski-Suomeen. – Pelkään vieläkin paljon uupuvani uudestaan ja joutuvani eroon lapsista. Kemppainen pääsi muuttamaan Jyväskylään toukokuun lopussa. Seuraavat kaksi viikkoa olivat hänen elämänsä tuskallisimpia. Lääkärin mielipide ultrassa oli, että raskaus kannattaisi keskeyttää laajojen rakennepoikkeavuuksien vuoksi. Kun murrosikäisen Pilvin ja uuden puolison sukset alkoivat mennä pahasti ristiin, mies käski äidin valita tyttären ja hänen väliltä. Psykoterapia keskeytyi rahahuoliin Katja Kemppainen kävi Vantaalla asuessaan puolitoista vuotta Kelan psykoterapiassa, ja koki hyötyvänsä varsinkin EDMRja musiikkiterapiasta. Nina jäi asumaan isänsä luokse, mikä on etäännyttänyt. Hän pyrkii silloin mahdollistamaan tyttärelleen kivoja juttuja, kuten vaikkapa elokuviin menon tai keikkareissun. Alkuun Nea ei päästänyt äitiä silmistään. Hänen piti kuitenkin lopettaa terapia vuonna 2019, koska lasten elatusmaksujen katkoksen takia rahat eivät olisi riittäneet. Olisi tosi tärkeää, että jokainen, joka oikeasti tarvitsee apua, saisi sitä ajallaan, eikä vasta jälkikäteen. Se oli korjaava kokemus. Hän on sosiaalinen, iloinen ja määrätietoinen tyttö, äiti iloitsee
askel 6/25 ~ 29. KEMPPAINEN ILOITSEE hyvistä hetkistä lastensa kanssa sekä siitä, että löysi dna-testin avulla vihdoin oman isänsä vuonna 2021. KATJA KEMPPAINEN on keskenmenojen myötä erityisen kiitollinen jokaisesta lapsestaan, jonka on syliinsä asti saanut
Vaikka kuinka huonolta näyttää, paremmat päivät ovat edessäpäin. Kesän lapsi Kesä on Kemppaiselle mieluisin vuodenaika. Vaativan erityistason traumapsykoterapeutti Marko Punkasen mukaan tyypillisiä ovat myös oletukset siitä, miten jonkun täytyy olla traumatisoitunut hänelle tapahtuneiden asioiden takia, tai että joku toinen ei voi olla traumatisoitunut, koska hänelle on tapahtunut ”vain tällaista”. En ole enää niin herkästi sanomassa ihmisille asioista, kun en tiedä heidän taustojaan. – Se on mukava muisto viime kesältä, kun näin hänet sunnuntaina kaupungilla Suomipop-festivaalien jälkeen. Tänä kesänä hän suuntaa Kiuruveden Iskelmäviikoille. FILOSOFIAN TOHTORI Marko Punkanen on myös musiikkiterapeutti, tanssi-liiketerapeutti sekä traumapsykoterapeuttien kouluttaja ja työnohjaaja. En olisi tässä, jos minulla ei olisi luottamusta Jumalaan. Aiemmin mustavalkoiseen ajatteluun on tullut enemmän värejä. Kemppaisen tavoitteena on mennä joka kesä johonkin itselleen uuteen paikkaan kuuntelemaan Juha Tapion musiikkia. Oman alan järjestötyö kiinnostaisi. JUHA TAPION musiikki ja erityisesti kappale Rakastettu on kantanut Katja Kemppaista elämän vaikeissa vaiheissa. – Omien kokemusten myötä on helpompi kohdata ihmisiä samalta tasolta, eikä olla ylhäältä päin neuvomassa. Turvattomuus on myös kehollista Traumatisoitumisesta kuulemme puhetta niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin kevyinä heittoina työpaikalla. – Välillä rukoukseni on enemmän huokailua. Jokaisesta asiasta voi löytää jotain hyvää. Tapiolla on toinen silmä kiinni, molemmat hymyilevät. Kemppainen kokee toipuneensa riittävästi sitten, kun uskaltaa palata omaan ammattiinsa ja nukkuminen palautuu. – Olisi ihanaa, jos voisin tehdä sairaanhoitajan töitä. Kemppainen näyttää yhteiskuvaa itsestään ja Juha Tapiosta. Hän vie myös lapset Päijänne-risteilylle Nean syntymäpäivänä. Ali na U oti la 30 ~ askel 6/25. Turvattomuutta aiheuttavaan havaintoon ei tarvitse jäädä jumiin, vaan huomion voi siirtää johonkin, mikä viestii itselle turvallisuudesta. Kemppainen on rukoillut, että voisi olla auttamassa muita traumoja kokeneita. Kemppainen on kiitollinen siitä, että Taivaan Iskä on aina pitänyt huolta. Silloin hänen terapiamaisemansa keittiön ikkunasta on parhaimmillaan
Tämä voi tuoda isoja haasteita ihmissuhteisiin ja aiheuttaa muille hämmennystä. Punkasen mukaan silloin, kun traumat asettuvat osaksi omaa elämänhistoriaa, eivätkä ne tunkeudu nykypäivään enää häiritsevästi. – Voi tavoittaa tunnekokemuksia, joita ei ole kokenut missään muualla. – Traumatisoitumisessa menetämme kehokokemuksen myötä turvallisuuden tunteen. Se johtuu autonomisen hermoston tilasta. Traumatisoitumisessa on kyse Punkasen mukaan siitä, että joku toinen on rikkonut meidän rajojamme henkisesti tai fyysisesti. Rentoutuminen voi olla alkuun traumatisoituneelle aivan mahdoton ajatus. Rajat viestivät turvallisuutta. Nykyisin Kemppainen kuuluu Jyväskylän Vapaaseurakuntaan. Perustyökaluksi Punkanen ehdottaa huomion suuntaamisen taidon kehittämistä. askel 6/25 ~ 31. Tulee mahdollisuus tarttua asioihin, jotka ovat oikeasti itselle tärkeitä, Marko Punkanen sanoo. Hermoston säätelyn ongelmat ja erilaiset dissosiaatio-oireet, kuten esimerkiksi muistin pulmat ja selittämättömät kiputuntemukset, seuraavat syvästä turvattomuudesta ja saattavat vaikuttaa niin itsesäätelykykyymme kuin normiaskareiden suorittamiseenkin. Tyypillistä traumatisoituneelle on hermoston ylitai alivireystila. Taideterapia ja muut luovat työskentelymuodot mahdollistavat ihmisenä olemisen tutkimisen ja erilaiset oivallukset muutenkin kuin puhumisen kautta. Entä milloin voi sanoa olevansa riittävän toipunut. Voi heittäytyä tutkimiseen, leikkiin ja sosiaalisiin suhteisiin, joista voi avautua paljon uusia voimavaroja. Ääni, väri tai tuoksu voi muistuttaa traumatisoitumisen tilanteesta. Suuntaa huomio johonkin turvalliseen Marko Punkanen kertoo traumatisoitumisen näkyvän yleensä ihmisen rajoissa: ne ovat joko liian heikot, olemattomat tai jäykät. Rajojen asettamisen ja läsnäolon opettelu, kuten muutkin mielen taidot, vaativat pitkäjänteistä harjoittelua. – Jokin havainto arjessa voi käynnistää uudestaan voimakkaat puolustautumisreaktiot. – Se mikä on mahdollista, alkaa laajeta. Korjaavia kokemuksia Turvallisuuden tunteen palauttaminen ja sen lisääminen ovat traumoista toipumisen ydintä. LÄHDE: Punkanen, Marko: Traumatisoitunut keho ja mieli. Jos ärsykkeitä on liikaa, voi rajata, mihin keskittyy, ja tietoisesti kaventaa havainnoinnin kenttää. Kokemuksen itsessään ei pitäisi olla määrittävä tekijä, vaan sen, millaiset jäljet ja traumaoireet se on jättänyt, Punkanen summaa. Tuuma-kustannus 2025. – Traumakäsitteen käyttö ei palvele tarkoitustaan, jos se laajenee kaikenlaisiin epämiellyttäviin, stressaaviin tai hankaliin kokemuksiin. Turvattomuus tuntuu niin voimakkaalta, että kysymys on hengissä säilymisestä. Turvattomuus on kehollinen kokemus yhtä lailla kuin turvallisuuden tunnekin. Yhteyden hakeminen ja turvalliset ihmissuhteet mahdollistavat turvallisuuden tunteen palauttamista. – Kun ihminen kokee, ettei traumatisoituminen enää rajoita omaa elämää siinä määrin, että hän tekisi sen pohjalta valintoja. MUMMO OSTI aikoinaan Katja Kemppaiselle ensimmäisen Raamatun ja toivotti usein Taivaan Isän siunausta. Toipuminen käynnistyy pikkuhiljaa. Yhteys kehoon voi olla häiriintynyt tai täysin poikki. On vaikea keskittyä, jos ajattelee, että minä hetkenä tahansa voi tapahtua jotain ikävää. Keho muistaa traumatisoineen tapahtuman, ja keholliset kokemukset vaikuttavat käsitykseemme itsestämme ja ympäristöstämme. Ihminen kokee uhkaa, vaikka sitä ei olisikaan läsnä. Traumatisoitunut voi vältellä ihmisiä ja asioita. – Tiettyyn turvattomuutta aiheuttavaan havaintoon ei tarvitse jäädä jumiin, vaan huomion voi siirtää sellaiseen havaintoon, mikä viestii itselle turvallisuudesta. Silloin kehollisille kokemuksille kuten liikkeelle voi altistaa itseään sopivassa määrin ja kasvattaa omaa sietoikkunaansa
Merimieskirkko on tehnyt matkaa kanssamme jo 150 vuotta S uomen Merimieskirkon syntysanat lausuttiin Suomen Lähetysseuran vuosijuhlassa 1874. heinäkuuta, Ouluun 26. Rauman merimuseossa näyttely on esillä 4.7.–31.8. Lisäksi Suomen Merimieskirkko koordinoi ulkosuomalaisseurakuntien työtä ympäri maailman. Keisarillinen senaatti hyväksyi yhdistyksen säännöt 22. Vaasassa näyttelyyn voi tutustua 31.8. Suomen Merimieskirkon Kanssasi maailmalla 150-vuotisjuhlanäyttelyt avautuvat useissa merimuseoissa kesän 2025 aikana. Merimieskirkon työn tarkoituksena on ylläpitää ihmisten henkistä hyvinvointia ja siten lievittää ikävää ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. saakka ja Kotkassa ensi vuoden huhtikuuhun asti. kesäkuuta, Kokkolaan 5. Merimieskirkon juhlavuoteen kuuluu myös Laivateatteri Suukon kesäkiertue Pohjanlahden satamissa. Näyttelyt on toteutettu Merimieskirkon ja paikallisten merimuseoiden sekä Jenny ja Antti Wihurin rahaston yhteistyönä. Kiertuepäivinä satamissa järjestetään SatamaFest -tapahtuma ja laivoihin on avoimet ovet. 32 ~ askel 6/25. Vaasan merimuseossa ja Merikeskus Vellamossa Kotkassa näyttelyt ovat jo yleisön nähtävillä. Näyttelyissä esitellään Merimieskirkon historiaa ja nykypäivää merillä ja satamissa. Suomen Merimieskirkko pitää yllä kaikille avoimia kohtaamispaikkoja seitsemässä Suomen satamassa sekä neljässä eurooppalaisessa satamakaupungissa Lontoossa, Brysselissä, Rotterdamissa ja Hampurissa. EMILIA KARHU merimieskirkko.fi/juhlavuosi Kulttuuri MERIMIEHIÄ MERIMIESKIRKON pihamaalla New Yorkissa 1923. heinäkuuta ja Poriin 27. 18.6.–18.7. Historialliset valokuvat avaavat suomalaisen siirtolaisuuden historiaa, ja uudet kuvat ja videot kertovat yli 40 maassa toimivan Merimieskirkon sosiaalityöstä nykyään. kesäkuuta 1875. Laivoilla tämän toivotaan myös vähentävän inhimillisten virheiden ja onnettomuuksien todennäköisyyttä. heinäkuuta, Raaheen 11. Teatteri saapuu kahdeksi päiväksi Kaskisiin 14. kesäkuuta, Vaasaan 28. ja Vuosaaren merimieskirkolla Helsingissä 14.8.–31.12. Näytelmän nimi on Merenkulkijan päiväkirja. syyskuuta. Su om en M eri m ie sk irk ko KUVASSA RAHTILAIVA Wihuri ja merimieslähetyksen bussi
Hän ottaa kuitenkin kantaa kännykän liialliseen käyttöön synnytyksessä (puolisot) ja vastasyntyneen kanssa vietetyissä hetkissä (äidit). Bergmanin mielestä kolme tukihenkilöä on vielä sopiva määrä, jos heistä on hyötyä synnyttäjälle. Pyhimystarinat kietoutuvat viinilajikkeisiin, sammakoihin ja villisikoihin Tiirolan muistellessa kokemuksiaan. Otava 2025. ”Suhtaudun jokaiseen synnyttäjään samalla kunnioituksella”, Minna Bergman sanoo. Laura Frimanin ja Bergmanin yhdessä kirjoittama muistelmateos käy läpi erilaisia synnytyksiä ja niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Vähäisimmälläkin luodulla on merkitystä. Eri kulttuurien tavat näkyvät synnytyksissä muun muassa tukihenkilöiden määrässä. Toscanan ja Rooman paahteisissa maisemissa Tiirola käy ehkä vähän hyppelehtivästi mutta sympaattisesti taisteluun kyynisyyttä ja pyhyyden vähättelyä vastaan Franciscus Assisilaisen hengessä. ”Kirkon kohtalo ratkaistaan siellä, missä se on aina ratkaistu, kohtaamisessa Kristuksen ja ihmisen välillä”, hän tuumii jotenkin hyvin italialaisittain: yksinkertaisesti ja elämänmakuisesti. Hyvä ruoka ja viini ovat aina paikallaan. askel 6/25 ~ 33. Synnyttäjien joukossa on myös somaattisesti ja psyykkisesti sairaita, perheväkivallan kohteeksi joutuneita, moniongelmaisia, päihtyneitä ja vankeudessa eläviä äitejä. Bergman muistuttaa, että sairaaloissa synnyttävät muutkin kuin perusterveet ja keskiluokkaiset naiset. MARI TEINILÄ Kirjat Kirja kyynisyyttä vastaan JOS PIDÄT Italiasta, Kari Tiirolan kirja on sinua varten. FREIJA ÖZCAN KARI TIIROLA: Aurinkolaulun tie. Kuukauden kirja Ammattina syntymän ihme M inna Bergman on työskennellyt 25 vuotta kätilönä. Esimerkeiksi hän ottaa ukrainalaiset ja gazalaiset äidit. Samalla se johdattelee lukijansa italialaiseen ajatteluun ja elämäntapaan sekä tietysti historiaan. Välillä hän pohdiskelee kirkon tilaa, kirkkoherra kun on. Bergman muistuttaa kirjan alkusanoissa, että kätilönä häntä sitoo vaitiolovelvollisuus. Kirjassa tulee esille myös se, miten erilaisissa tilanteissa naiset maailmassa synnyttävät. Se on kurkistus ihan uusiin paikkoihin kokeneen italianmatkaajan mukana. Mutta kahdeksan naista salissa on jo liikaa, koska kätilöillä pitää olla tilaa toimia. Ilo on vaalittava elämänasenne. Bergman uskoo ja toivoo, että seuraavat sukupolvet hylkäävät naisten silpomisen. Kirja korostaa, ettei kätilön tehtävä ole tuomita ketään liittyen esimerkiksi elintapoihin tai kivun heikkoon sietämiseen. Tämä tekee kirjasta oikeastaan pyhiinvaelluskirjan. Hän sanoo tekevänsä omalta osaltaan kaikkensa tämän tavoitteen eteen. N ic la s M äk ilä LAURA FRIMAN ja Minna Bergman: Kätilö kanssasi – Synnytyskertomuksia. Joitakin tarinoita hän on saanut kuitenkin asianomaisten ihmisten luvalla jakaa. Luettuani Minna Bergmanin muistelmateoksen arvostukseni kätilön ammattia kohtaan kasvoi entisestään, vaikka olen aina tätä ammattikuntaa arvostanut. Herättäjä-Yhdistys 2025. Hän korostaa tässä yhteydessä myös tasa-arvoista suhtautumistaan kaikkiin kohdullisiin synnyttäjinä
Yksipuolisten metsien palautumista luonnonmukaisempaan tilaan voidaan kiihdyttää polttamalla metsää tarkoituksella ja hallitusti. Lahopuun ja palaneen puun määrä lisääntyy, mikä tekee alueesta mielenkiintoisen monille harvinaisillekin hyönteisille. Lisäksi on mahdollisuus perehtyä, millaisia eri tehtäviä ennallistamispolttoon osallistuvilla henkilöillä on, ja miten prosessi etenee turvallisesti. Poltoissa maaperään vapautuu ravinteita ja kasvutilaa erityisesti lehtipuille, heinille ja ruohovartisille kasveille. Päärakennuksen vierestä lähtee paitsi useita merkattuja retkeilyreittejä myös esteetön luontopolku hienolle näköalapaikalle. Espoon Nuuksiossa sijaitsevan Suomen luontokeskus Haltian näyttelyssä Metsä palaa! aihetta lähestytään aivan eri kulmasta. Näyttelyssä saa tietoa metsäpalosta hyötyvistä lajeista ja pääsee näkemään kuuden minuutin videon, jossa havainnollistetaan, mitä poltetussa metsässä tapahtuu seuraavan sadan vuoden aikana. ja 26.7. Pohjoinen metsäluonto on yksipuolistunut metsien hakkuiden ja tehokkaan metsäpalojen torjunnan seurauksena. Lähtöpaikkana on luontokeskus Haltian piha. Tämä niin kutsuttu ennallistamispoltto edistää palosta riippuvaisten kasvija eläinlajien paluuta alueelle, mistä puolestaan hyötyvät monet muutkin lajit. METSÄPALOSTA HYÖTYVÄT suoraan ja välillisesti monet kasvija eläinlajit. Kulttuuri Metsäpalo saa aikaan myös hyvää KUN KUULEN sanan metsäpalo, mieleeni tulevat kuivuuden ja kuumuuden vuoksi yleistyneet, jättimäiset ja hallitsemattomat palot eri puolilta maailmaa. Kesällä Nuuksiossa voi osallistua myös maksuttomille opastetuille retkille poltettuun metsään kolmena heinäkuisena lauantaina 5.7., 19.7. kello 14–16. Em ili a Ka rh u 34 ~ askel 6/25. HALTIAN LÄHELLÄ sijaitsevalle näköalapaikalle pääsee luontopolkua pitkin myös pyörätuolilla ja vaunujen kanssa. EMILIA KARHU Metsä palaa! -erikoisnäyttely on nähtävissä luontokeskus Haltiassa tämän vuoden loppuun saakka. NÄYTTELYSSÄ PÄÄSEE seisomaan keskelle videoesitystä, jossa havainnollistetaan, mitä poltetussa metsässä tapahtuu sadan seuraavan vuoden aikana. Haltia on lapsiystävällinen retkikohde
Naiset saivat opiskella vain miestaiteilijoiden yksityisoppilaina – tai heidän naisille perustamissaan taidekouluissa. LISÄTIEDOT: ateneum.fi ELISABETH JERICHAU-BAUMANN: Naisen pää (1874). 81 €) Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tarjoukseen sisältyy kerran kuukaudessa ilmestyvä laadukas painettu aikakauslehti sekä Kotimaa.fi digisisältö, jota voi myös kuunnella. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1976 Tilaa ja tutustu uudistuneeseen Kotimaahan 6 kuukauden ajan. Rajojen rikkojat – 1800-luvun naistaiteilijoiden töitä Ateneumissa 1800-LUVUN EUROOPPALAISTEN naistaiteilijoiden oli usein matkustettava koulutusta saadakseen ulkomaille, kuten Saksan Düsseldorfiin, Dresdeniin, Müncheniin tai Berliiniin. Rajojen rikkojat -näyttely on esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 24.8.2025 saakka. Lehdestä löytyy ristikko ja krypto sekä entistä laajempi katsaus kuukausittaisiin hartausja muihin tvja radio-ohjelmiin. He joutuivat valitsemaan uran ja perheen välillä: avioitumisen myötä työ taiteilijana piti useimmiten lopettaa. Kampanjakoodi: KT6KEVÄT25 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Tilaus on määräaikainen ja päättyy automaattisesti. 6 KK LEHTI + DIGI 51 € (Norm. Taidehistoriallisesti merkittävä näyttely nostaa esiin aikaisemmin täysin tuntemattomia taiteilijoita ja heidän verkostojaan, sekä esittelee Suomessa ennen näkemättömiä teoksia. Lasku tulee maksettavaksi kahdessa erässä. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Uudistunut Kotimaa!. Näyttelyn suomalaisia taiteilijoita ovat muun muassa Fanny Churberg, Alexandra Frosterus-Såltin, Ida Silfverberg ja Victoria Åberg. Rajojen rikkojat -näyttelyn taiteilijat työskentelivät aikana, jolloin naisilla ei ollut äänioikeutta. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 6,9 snt/min. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo Gö te bo rg in ta id em us eo / H os se in Se ha tlo u Ka ns al lis ga lle ria / H an nu Aa lt on en Tilaa uudistunut Kotimaa! Tarjoamme nyt entistä syvempää taustoitusta ajankohtaisiin kirkollisyhteiskun nal lisiin uutisiin ja ilmiöihin. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Göteborgin taidemuseo. MARIA MARTINAU: Tyttö (ajoittamaton)
Pääkaupunkiseudulla kiinnostus on roihahtanut rakkaudeksi. Oululaiset ovat vähän jähmeitä, monet uskonnollisesti konservatiivisia, ja tilkka lestadiolaisuutta kiertää kaikkien veressä. Kyllä vaan, olen yhtäkkiä lapsuuteni lappilaisessa kylässä! Originelleja hahmoja riittää, erilaisuutta on opittava ymmärtämään ja sitä päätyy lopulta rakastamaan. Tilanteessa on jotakin oudon tuttua. Kuinka lähellä on Viro ja kuinka vaikeaa on ollut vaikka inkerinsuomalaisten historia väkivaltaisissa vaiheissa. Paikallisjunan kahdeksan istuttavassa piirissä saattaa olla yhtä aikaa lappilainen ja lisäksi afganistanilainen, eestiläinen, pohjoiskarjalalainen, somali ja joskus harvoin myös syntyperäinen helsinkiläinen. Olen ollut aina kiinnostunut ihmisestä ja hänen tarinastaan. Olen uudella tavalla tajunnut, mikä arvo sotien aikana on ollut kaupunkia ympäröivällä maaseudulla ruokaturvan kannalta. Yleensä tuntemattomia. Ei näitä asioita tajua kirjoista, ne täytyy kuulla ihmisiltä. ”Kolkassa synkeän syntymämaan, pirttimme piilköhöt paikallaan!” Ylä-Savossa taas kaikki näyttelevät jossakin kylätai kesäteatterissa ja nuorisoseurantaloilla käy kuhina. Huulipunaa hampaissa Satu Kreivi-Palosaari • pappi ja toimittaja V iimeisen kolmen vuoden ajan olen halannut enemmän kuin koskaan. 36 ~ askel 6/25. Melkein liikutun, kun ajattelen oululaista hiljaista tyytyväisyyttä luontoon ja alueeseensa. Tajusin, että ihmiset sanovat toisilleen jännittävän hellästi ”rakas” ihan ystävyysja työkuvioissakin, ja se halaus tulee luontevasti vaikka siunauskeskustelun päätteeksi. Viimeisen kolmen vuoden ajan olen kuullut ja ymmärtänyt ihmisten elämästä enemmän kuin kolmena edellisenä vuosikymmenenä. Sieluuni on vyörynyt värikkäiden elämänpolkujen ja elämänkulkujen viidakko. Kun muutin pääkaupunkiseudulle, joku kysyi, olenko päässyt ”piireihin”. Kiinnostus ihmisiä kohtaan roihahti rakkaudeksi Huulipunaa hampaissa Satu Kreivi-Palosaari • pappi ja toimittaja Sieluuni on vyörynyt värikkäiden elämänpolkujen ja elämänkulkujen viidakko. Mutta vasta muutto pääkaupunkiseudulle sai minut rakastumaan suomalaisuuteen, joka heijastaa valoa jokaiselta kulmalta eri tavalla. Vaikka olemme painuneet kännyköidemme uumeniin, tunnen lämpöä, kun samalla kielellä huokaisemme horjahtavan vanhuksen selviytyessä jaloilleen. Katseissa vilahtaa lämpö, jonka kohtaan yksityisissä keskusteluissa kirkolla. ENTÄ OULU, jossa asuin 20 vuotta. Piipahdus Kainuussa. Kainuussa, jossa nuorena asuin, minua puhutteli jylhä asenne, johon en törmännyt muualla. Nuoruuskesät Kalliossa ja ylioppilasvuoden jälkeiset kuukaudet Tilkassa ja muutamat opiskelukuukaudet Helsingin yliopistolla olivat valmentaneet pääkaupunkiseudulle, mutta silti Helsinki pääsi yllättämään. Ero on tietysti se, että Orajärvellä kaikki tietävät kaiken, Helsingissä kukaan ei toisistaan mitään, mutta silti tunnelmassa on häkellyttävän paljon samaa vapautta. Ylä-Savo, jossa sujahti 15 vuotta. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia ja aitoja. Mutkaisilla teillä sattuu ja tapahtuu enemmän kuin yksikään Pölönen ehtii kertomaan. Muutto Helsinkiin lastenlapsia lähelle ja samalla uusiin työympyröihin oli aikamoinen hyppy tuntemattomaan parinkymmenen Oulu-vuoden jälkeen. Seurakuntapappeus Helsingissä on avannut näkymät siihen, miten innolla Suomesta on lähdetty tekemään ulkomaankauppaa, kuinka ylpeästi on turisteina valloitettu maailmaa. Jos haluat ymmärtää elämää laajasti, hankkiudu seurakuntapapiksi! Jos haluat tajuta suomalaisuutta syvästi, yritä toimia seurakuntapappina eri puolilla maata. Silti, ja ehkä juuri siksi, vilpittömiä sydämiä on torikahavilla lauantaina laattana. Kyllä olen
Ju kk a Gr an stö m KUN MUUTIN pääkaupunkiseudulle, joku kysyi, olenko päässyt ”piireihin”. Paikallisjunan kahdeksan istuttavassa piirissä saattaa olla yhtä aikaa lappilainen, afganistanilainen, eestiläinen, pohjoiskarjalalainen, somali ja joskus harvoin myös syntyperäinen helsinkiläinen, Satu Kreivi-Palosaari kirjoittaa. Ju kk a Gr an str öm askel 6/25 ~ 37. Kyllä olen. MIES KOMENTAA soutamaan tuulen alle tai tuulen päälle. Eihän sellaisia ilmansuuntia ole olemassakaan! Jälkeenpäin hän pyytää anteeksi kiukkuisia komentojaan, Maija Paavilainen kirjoittaa
Hän täytti helmikuussa 95 vuotta. Siellä hän loi uran rakastettuna kuvataiteilijana. O sk ar O m ne 38 ~ askel 6/25. Astrid Lindgrenin kirjoittamista satukirjoista iso osa on Ilon Wiklandin kuvittamia. TEKSTI: MARI TEINILÄ ILON ON piirtänyt pikkutytöstä lähtien. Kuvataiteilijan kaksi kotimaata Virolainen 14-vuotias Ilon pakeni sota-aikana kaljaasilla yhdessä muiden pakolaisten kanssa meren yli Virosta Ruotsiin
KORPPU JA Joonatan kirjassa Veljeni Leijonamieli. – Ihailin norjalaista taitoluistelijaa ja näyttelijää Sonja Heineä. Sotilaat ampuivat Ilonin rakasta tanskandoggia Titoa ja se menehtyi haavoihinsa. Kyseinen lapsuusmuistoihin perustuva kuva tiivis tää sodan mielettömyyden ennen ja nyt. Pakomatka meren yli Toinen maailmansota muutti rauhallisen elämän Haapsalussa. P ieni tyttö ja koira seisovat panssarivau nujen edessä. Sen jälkeen keskityin piirtämiseen, Wikland sanoo elämästään kertovalla videolla. Kesäisin Ilon ui pitkiä matkoja meren lahdella ja talvisin hän luis teli jäällä. Ilon Wiklandin paljon tunnetumpia kuvituksia löy tyy ruotsalaisen kirjailijan Astrid Lindgrenin satukir joista. Elämän onnellisinta aikaa Vuonna 1930 Tartossa syntynyt Ilon o.s. Onnel lisuus välittyy monissa kuvissa. Ilon ja isovanhemmat elivät pienessä keltaisessa puutalossa ortodoksisen Maria Magdalena kirkon vie ressä. Isoisä oli kirkon lukkari. Lapsuusvuodet rannikkokaupungissa ennen sodan syttymistä olivat Ilon Wiklandin omien sanojen mukaan hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Piirros löytyy Ilon Wiklandin kuvittamasta, hänen lapsuudes taan kertovasta kirjasta Pitkä, pitkä matka. Virosta tuli NeuvostoEesti yli 40 vuodeksi. Sota vei lopulta Virolta itsenäisyyden. Lopulta ymmärsin, ettei minusta tule koskaan yhtä hyvää luistelijaa. Joissakin Ilonin töissä on kuvattu kirkon elämää, esimerkiksi ortodoksisia häitä. Ensin maan valloittivat neuvostojoukot, sitten saksa laiset ja sitten neuvostojoukot uudestaan. Alkuperäinen piirros on esillä Haap salussa Ilon Wiklandille omistetussa museossa. Esimerkiksi teokset Mio, poikani Mio, Veljeni Leijonamieli, Ronja ryövärintytär sekä Melukylän lapsista ja Saariston lapsista kertovat kirjat ja Lottakirjat ovat Ilon Wiklandin kuvittamia. Lapset leikkivät ran nalla koiran kanssa tai keräävät marjoja pensaista, ja pieni tyttö leikkii koiran kanssa. askel 6/25 ~ 39. RONJA RYÖVÄRINTYTÄR. Ilonin sotapiirroksissa panssarivaunut tulevat kaupunkiin ja sotilaslentokoneet yrittävät pommittaa sitä. Pääbo lähe tettiin vanhempien eron jälkeen kahdeksanvuotiaa na isovanhempiensa luo länsivirolaiseen Haapsalun pikkukaupunkiin. Suhteet omiin vanhempiin jäivät etäisiksi. Koti Haapsalussa oli meren lähellä. Koirat ovat aina olleet Ilonille erityisen tärkeitä. KATTO KASSINEN
Haapsalu siirtyi Astrid Lindgrenin kirjoihin Ilon Pääbo aloitti 14vuotiaana pakolaiselämän Ruot sissa siellä jo asuneen tätinsä luona. Museossa käy vieraita Japanista asti Haapsalussa Ilonin lapsuudenkodin viereisessä kortte Hänen paras ystävänsä tanskandoggi Tito seurasi häntä kaikkialle. Monissa Ilon Wiklandin kirjoissa näkyy muistumia haapsalulaisista omakotitaloista ja niiden pihoista, nyt jo osin puretuista. Kirjailijan ja kuvataiteilijan vierailu kaupungissa oli kaiken kaikkiaan suuri tapahtuma, joka muiste taan yhä. Virolaisen Enno Tammerin kirjoittamassa elämä kerrassa Ilon Wikland – Elu pildid kuvaillaan isoäidin ja lapsenlapsen viimeistä yhteistä matkaa. Ronja ryövärintytär kirjan kuvi tuksessa voi puolestaan nähdä vaikutteita Haapsalun vanhasta linnasta. Edelleenkin kir jastossa tiedetään, mikä on se tuoli, jolla Astrid Lind gren silloin istui, ja millä tuolilla Ilon Wikland. Per heeseen syntyi neljä tytärtä. Haapsalussa vieraillessaan Ilon Wikland käy aina isovanhempiensa haudoilla. Hän on muun muassa kuvitta nut tunnetun ruotsinsuomalaisen ja ystävänsä Mark Levengoodin teoksen Riemujen rikkaus ja surujen summa. Tulevaisuuteni oli hänelle tärkeintä”, Ilon Wikland kertoo Tammerin kirjassa. Ilon opiskeli kuvataidekoulussa. Elämäkerrassaan hän kertoo tunnekuohun olleen silloin niin suuri, ettei sitä voi kuvailla sanoilla. He järjestivät Ilonin pakomatkalle, mutta eivät tahtoneet lähteä itse mukaan. Laivamatka kesti kolme vuorokautta, välillä myrs kysi. ”Mutta hänen rak kautensa minua kohtaan oli suurta. Lindgrenin kirjojen vakituinen kuvittaja oli sai rastunut, ja Ilon Wikland sai kuvittaakseen Lindgre nin teoksen Mio, poikani Mio. Kirjastossa Astridilla ja Ilonilla on nimikkotuolit Ilon palasi Viroon ensimmäisen kerran vuonna 1987. Isoäiti ja lapsenlapsi kulkivat matkaa hiljaisina, tai ainakaan Ilon ei muista, mitä matkalla mahdollisesti puhuttiin. Viimeksi Ilon on käynyt lapsuus kaupungissaan kymmenisen vuotta sitten. He katsoivat olevansa liian vanho ja aloittamaan elämän uudessa maassa. Mustavalkoisissa valokuvissa hän on hiukan häm mentyneen näköisenä lapsuudenkotinsa pihamaalla. Kirjeitä kään ei kirjoiteltu, sillä niiden ei uskottu pääsevän perille. Silloin elettiin NeuvostoEestin aikaa, eikä Ilon uskal tanut mennä Tallinnasta Haapsaluun. – Se ei ollut kotoa lähtemis tä, vaan kotoa pakenemista, Ilon Wikland sanoo videolla. Isovanhemmat päättivät, ettei heidän lapsenlap sensa ole hyvä rakentaa tulevaisuuttaan Virossa. Siksi Iloninkin piti muuttaa kuvitustyyliä. Astrid Lindgren matkusti Ilonin mukana Haapsa luun. 40 ~ askel 6/25. Ilon lähti viimeisten virolaisten pakolaisten muka na Meritähtnimisellä kaljaasilla syyskuussa 1944 Viron Rohüky lästä Ruotsiin. Tuolloin ulkomaalaisten liik kuminen Tallinnan ulkopuolella oli periaatteessa kiellettyä. Ruotsiin palattuaan Ilonilla oli sellainen tunne, ettei Viroa enää ollut, vaan se oli muuttu nut Venäjäksi. Siitä on jo yli 80 vuotta. Heidän kunniakseen järjestettiin yleisötilaisuus Haapsalun kirjaston lastenosastolla. – Se oli erittäin hyvä koulu, hän kertoo elämäker rassa. Ilon ei enää koskaan tavan nut isovanhempiaan. Viimeistään Astrid Lindgrenin ja Ilon Wiklandin Viron vierailun jälkeen virolaiset tiesivät, että Ilon on syntyjään virolainen. Hän kantoi keltaista matka laukkua, samaa joka hänellä oli mukanaan Haapsa luun muuttaessaan. Hän ei voinut kuvitellakaan, että vain muu taman vuoden päästä Viro olisi jälleen itsenäinen. Isoäiti Julie Pääbo saattoi Ilonin seitsemän kilo metrin päähän Haapsalusta Rohükylään, isoisä oli jäänyt kotiin. Astrid Lindgrenin teosten lisäksi Ilon Wikland on tehnyt kuvituksia aikakauslehtiin ja mainoksiin sekä muihin kirjoihin. Ilon kertoo elämäkerrassaan, että Astrid Lindgren kirjoitti lähes vuosittain uuden kirjan, joka poikkesi usein henkilöiltään edellisestä. Ensimmäisen kerran lapsuu tensa jälkeen Ilon Wikland kävi Haapsalussa vuonna 1989, pari vuotta ennen Viron virallista uudelleen itsenäistymis tä. Hän avioitui 21vuotiaana ruotsalaisen meriupseerin kanssa. Siitä ei ole tietoa, tiesivätkö isovanhemmat lapsenlapsensa menestyksestä Ruotsissa. Ensimmäisen tyttären syntymän jälkeen 1950luvun puolivälissä Ilon tapasi Astrid Lindgrenin. Hän pelkäsi joutuvansa vangituksi. Siitä alkoi vuosikymme niä kestänyt yhteistyö ja ystävyys. Isoäiti oli selvästi huolissaan
M ari Te in ilä HAAPSALUN LINNANRAUNIOT ovat innoittaneet Wiklandin kuvituksia Ronja ryövärintytär -kertomukseen. M ari Te in ilä KUVA ILONIN lapsuudesta kertovasta kirjasta Pitkä, pitkä matka. NUORI ILON äitinsä Viida Pääbo-Jusen ja Tito-koiran kanssa. askel 6/25 ~ 41. M ari Te in ilä ILON WIKLANDIN lapsuudenkoti Haapsalussa on edelleen asuinkäytössä. Ilo n W ikl an d -m us eo ILON WIKLANDIN museo iloni imedemaa Haapsalussa
Virolaisten lisäksi museossa vierailee suomalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja japanilaisia turisteja. Vuonna 1887 siellä syntyi mutakylpyläyrittäjän tytär Hedvig Büll. Siellä voi nähdä hänen elämästään kertovan 20 minuutin dokumenttielokuvan, hiljentyä lukemaan viihtyisässä lukuhuoneessa sekä leikkiä leikkitiloissa. Hän toimi aikanaan lähetystyöntekijänä Anatoliassa ja pelasti tuhansia orpolapsia armenialaisten kansanmurhan yhteydessä. Kesäisin pihamaalla ja lisärakennuksissa järjestetään erilaisia tapahtumia. – Keväällä meillä on niin paljon virolaisia koululaisvierailijoita, että ehdimme haukata eväitä vain ohimennen, sanoo museolehtori Anne Suislep. Sittemmin hän työskenteli Syyriassa armenialaisten pakolaisten hyväksi. Se perustettiin lähes 20 vuotta sitten. Talolla on jo ennen Ilonille omistetun museon aikaa lapsiin liittyvä historia. – Büllin elämäntyön innoittamana täällä on käynyt myös armenialaisia ryhmiä, Suislep kertoo. Isovanhemmat olivat vapauttaneet Ilonin kotitöistä, jotta hän voisi keskittyä enemmän piirtämiseen. Museossa on esillä suuri määrä Wiklandin sinne lahjoittamia töitä. – Äiti kävi koulua Haapsalussa, hänellä oli leikkikavereita ja hän eli vapaasti. Ilo n W ik la nd -m us eo SAARISTON LAPSET. Virolaiset perinteet jatkuvat Ruotsissa Ilon Wikland ei enää anna haastatteluja, mutta hänen kuusija seitsemänkymppiset tyttärensä Helene, Fredrika, Anna ja Birgitta vastasivat yhteisessä sähköpostiviestissä kysymyksiini. Museossa käy vuosittain noin 16 000 vierailijaa, pääasiassa kesäisin ja jouluna. Hän on opettanut tyttärilleen jouluun ja pääsiäiseen liittyIlon ei enää koskaan tavannut isovanhempiaan. ILON WIKLANDILLA on oma museo Haapsalussa. Heidän mukaansa äiti on aina kertonut mielellään turvallisesta lapsuudestaan isovanhempiensa luona. lissa on nykyään Ilon Wiklandin teoksille ja elämälle omistettu museo Ilon Imedemaa. 42 ~ askel 6/25. Virolaiset perinteet ovat olleet Ilonille tärkeitä. Hänen paras ystävänsä tanskandoggi Tito seurasi häntä kaikkialle, tyttäret kertovat. Äiti on kertonut tahtoneensa piirtää jo pikkutytöstä lähtien. Talon seinässä on Hedvig Büllin muistolaatta, jossa on teksti viroksi ja armeniaksi. Kirjeitäkään ei kirjoiteltu, sillä niiden ei uskottu menevän perille. ILON, ÄIDIN puoleinen isoäiti Amalie Juse ja Ilonin koira Tito Narva-Jôesuussa 1930-luvulla. MELUKYLÄN LAPSET vappukokon ympärillä
Näyttelyssä on koottuna töitä Wiklandin perheen kokoelmista, satukuvitusten lisäksi aikakauslehtien kuvituksia. Haapsalun Ilon Wikland -museossa on kesäkuun alussa auennut näyttely, jonka nimi on ”Tuntematon Ilon Wikland”. Hän nauttii kirjojensa signeeraamisesta, koska se tuntuu siltä kuin tekisi jälleen töitä. – Sinun täytyy päästä pois täältä, hän sanoi. ”Monet kaupungin asukkaat alkoivat pelätä ja päättivät paeta. Ilon Wikland täytti helmikuussa 95 vuotta ja on tyttärien mukaan virkeä ja iloinen. Sinut täytyy pelastaa, Ilon!” satukirjassa kerrotaan. viä perinteitä sekä virolaisten ruokien kuten hapankaalin, punajuurikeiton ja juustokakkujen tekoa. Joissakin Ilonin töissä on kuvattu kirkon elämää. askel 6/25 ~ 43. Kodin ikkunoista näkyy vettä ja metsiä. Tyttärien mukaan äiti luki heille usein satuja, erityisesti iltasatuja. Anne Suislep kertoo, että museossa käy paljon Viroon sodan takia paenneita ukrainalaisia. 95-vuotiaan taiteilijan juhlanäyttelyt Ilon Wiklandin 95-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on järjestetty erikoisnäyttelyitä. Rose Lagercrantzin kirjoittamassa ja Ilon Wiklandin kuvittamassa kirjassa Pitkä, pitkä matka (suomennos Laura Voipio) pikkutyttö kertoo sota-ajasta ja sotilaiden tulosta pieneen kaupunkiinsa. Lisäksi museossa on esillä näyttely ”Ilonin kuvan voima”, jossa näkyy miten taitelijan käsiala ja ilmaisutyyli ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Mutta ei isoäiti, hän oli siihen liian vanha. elokuuta asti näyttely, joka esittelee Wiklandin töiden lisäksi Tove Janssonin, Linda Bodestamin ja Pija Lindenbaumin kuvituksia. Pakolainen sopeutui uuteen maahan Ilonin tyttäret kertovat äidilleen kuuluvan hyvää. Toki Astrid Lindgrenin kirjoittamia, mutta myös muita. – Heille Ilon Wikland saattaa olla esimerkki siitä, että pakolaisuuteen joutunut ihminen voi sopeutua hyvin uuteen kotimaahansa, Suislep sanoo. Kirjan kansikuvassa seisoo pieni tyttö keltaisen matkalaukun ja koiran kanssa Haapsalun rautatieaseman pylväskatoksen alla. O sk ar O m ne ILONIN ISOISÄ oli Haapsalussa ortodoksisen Maria Magdalena -kirkon lukkari. Tukholmassa Prinssi Eugenin Waldemarsudde -taidemuseossa on esillä 17. – Satujen kuunteleminen muokkasi lapsuuttamme, ja olemme siirtäneet tämän tavan edelleen omille lapsillemme, tyttäret kertovat
Yhtenä aamuna puimurin takarenkaalle lennähti talitintti, katseli maassa lojuvia työkaluja, napitti uteliaana minua ja puimuria, ei pelännyt, vaan keikkui metrin päässä. Siperiankissa Mooses hyppäsi työpöydälle, painautui käsivartta vasten, asetteli etukäpälänsä näppäimistön lja ä-kirjaimille, alkoi puskea pörröisellä päällään kämmenselkää, käynnisti rukkinsa ja ryhtyi kehräämään. ”Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi” (Sananl 6:6). Eläimet, Jumalan viestintuojat T arkoitus oli kirjoittaa moninaisista hengellisistä poluista, joita elämässämme kuljemme, mutta jälleen se tapahtui. Niiden paikka luomakunnassa ei ole pelkästään hyödyn tuottaminen ihmiselle työjuhtina ja ratsuina tai ravinnon ja raaka-aineiden lähteinä. Kohtaamisia kuvataan kansatarinoissa, antiikin Kreikan tarustossa – ja Raamatussa. Ajatus eläimistä Jumalan lähettiläinä ei sovi länsimaiseen todellisuuskäsitykseen. Muistan syksyn, jona vanha leikkuupuimurini meni jälleen rikki. ”Kyllä tämä selviää”, se tuntui sanovan, puhui linnun kieltä, mutJUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Merkintöjä maan äärellä Ju kk a Gr an str öm 44 ~ askel 6/25. Järjen vastaväitteistä huolimatta havahtuminen eläimen kautta välittyvään viisauteen tai Pyhän hipaisuun saattaa kuitenkin olla kokijalleen syvästi merkityksellinen. Ne välittävät syvällisiä totuuksia ja opetuksia. Ensimmäiset yöpakkaset olivat tulleet, mutta puimuri seisoi keskellä peltoa, eikä käynnistynyt kaikesta yrittämisestä huolimatta. Jeesus kehotti ruoastaan ja vaatteistaan murehtivia oppimaan luottamusta taivaan linnuilta ja niityn kukilta. Peltoni oli kylän viimeinen, jossa vilja vielä odotti korjuutaan. Eläimet toimivat vertauskuvina ja Jumalan edustajina. Työmotivaationsa kadottanutta neuvottiin menemään muurahaispesälle. Maininnat eläimistä heijastelevat Raamatun kertojien ja kertomusten kuulijoiden maailmankuvaa. Niiden rooli sanansaattajina, huolenpitäjinä tai tuomion välittäjinä korostaa luomakunnan ja jumalallisen välistä yhteyttä. Kuuluuko kehruuhurinan läpi kuin kuiskaus: ”Murehdit liikaa. Se vuotaa helposti akateemisen tutkimuskehikon reunojen yli. Talitintti vakuutti: Kyllä tämä selviää Eläimet toimivat välikappaleina, joiden kautta Jumala on vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa. Kun 17:4). Vaikka kukaan ei sano sitä ääneen, laulu kuulostaa meille tarkoitetulta lohdutukselta, viestiltä Jumalan sydämeltä. Se jatkaa sinnikkäästi viserrystään. Olen pannut merkille, että mitä raskaampina painavat huolet, sitä useammin Mooses hyppää työpöydälle kehräämään. Youvan. Jos muistat omasta elämänkokemuksestasi seuraavan, et ole kokemuksesi kanssa yksin. Heidän yhteytensä luomakuntaan oli tiivis. Muurahaisen ahkeruus ja vuohen itsepäisyys toimivat myös ihmisen käyttäytymisen peileinä, kirjoittaa raamatuntutkija Douglas C. Ota oppia kissastasi.” Kertomukset eläimistä viestintuojina, välittäjinä tämän maailman ja jumalallisen välillä, ovat ikivanhoja ja ylikulttuurisia. Eläimet on kudottu osaksi Raamatun kertomuksia Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvuista Ilmestyskirjan lopunaikojen näkyihin eläimet on kudottu osaksi Raamatun kertomuksia. Korpit toivat Jumalan kehotuksesta pakomatkalle lähteneelle profeetta Elialle ”aamuin illoin leipää ja lihaa” (1. Eläinten käytös kertoi heille myös hengellisestä todellisuudesta näkyvän takana. Menetyksen ja murheen painamia tervehtii haudalla lintu, jonka liverrys ei katkea edes saattoväen saapumiseen
LÄHDE: Douglas C. Nyt viiden kuukauden päästä uuhien puolella mäkättää vauvanäänellään kuusi karitsaa. Silitä kissaa, koiraa, lammasta tai vuohta. Ehkä yksinäisyydestä nousee myös hänen usein lainattu mietteensä koirastaan: ”Koira on uskollisin eläin ja sitä arvostettaisiin suuresti, ellei se olisi niin yleinen. Youvan: The Symbolic Roles of Animals in the Bible. From Divine Messengers to Symbols of Judgment. Silitä kissaa, koiraa, lammasta – ja ihmistä Eläimet välittävät myös lohdutusta yksinäisyyteen. Talvella pässi karkasi uuhien karsinaan. Ju ha Ta ns ka Ju ha Ta ns ka askel 6/25 ~ 45. 2024 Mitä raskaampina painavat huolet, sitä useammin Mooses-kissa hyppää työpöydälle kehräämään. ta niin että ymmärsin lakata murehtimasta. Kuuntele viisautta, joka välittyy eläinten kautta. On vähemmän tunnettua, että uskopuhdistaja Martti Luther oli kaikesta ympärillään kuohuneesta ihmisten ja tapatumien virrasta huolimatta ilmeisesti melko yksinäinen ihminen. Rukoileva eläin, totesi eräs kristitty kirjailija ja tutkija. Ota kiitollisina vastaan se hyvä, jota Jumala kesällä luomakunnan välityksellä lahjoittaa. Herra Jumalamme on tehnyt suurimmista lahjoistaan yleisimpiä.” Eläimet muistuttavat myös elämän hallitsemattomuudesta, sellaisista voimista, jotka ohjaksiin päästyään nauravat kuvitelmille elämän täydellisestä hallinnasta. Iltapäivällä puimuri käynnistyi ja vilja tuli puiduksi. Ihminen on merkillinen yhdistelmä rukousta, henkisyyttä ja eläintä. Silitä toista ihmistä, jos hän on lähellä ja saat luvan. Mikä on siis ihmisen paikka suhteessa luomakuntaan, sen eläimiin ja kasveihin ja toisaalta suhteessa Luojaansa. Liitä kätesi välillä myös rukoukseen
Edellisen paavin kuollessa koin ole vani aika ulkopuolinen, vaikka paavi tie tysti median kautta olikin tuttu hahmo. Paavi Franciscus on vaikuttanut syväs ti koko maailmaan, ja hänen monet kan nanottonsa ovat olleet raikkaita ja tär keitä ja tehneet kirkosta inhimillisem pää. Hänen perintönsä elää ja vaikuttaa koko kirkossa, ei vain katolisessa kirkos sa. Muistan, että tuolloin oli vaikea samaistua ihmisten syvään suruun. Ensim mäisenä iltana uutisoi tiin, että tuolloinen paavi, Johannes Paavali II, eli viimeisiä päiviään. Mekin menimme tapah tumien keskipis teeseen. Tuhannet ihmiset rukoilivat, itkivät ja lauloivat. Ihmisiä alkoi kerään tyä Pietarinkirkon aukiolle. Kiitos, paavi Franciscus. Tällä kertaa uutinen kos ketti syvästi, ja itkin hautajaissaattoa seu ratessani. Kiitos, Paavi Franciscus Rukous samoin, ja saatoin todeta, että kyllä, noin se meni silloinkin. Tuhannet ihmiset rukoi livat, itkivät ja lauloivat. Tunnelma oli sanoin kuvaamaton. Sitä on syytä vaalia. K eväällä 2005 olin lomamat kalla Roomassa. Tällä kertaa lähetin välittömästi uuti sen saatuani osanottoviestin katolisille kollegoille ja jaoimme yhdessä menetys tä. On hienoa huomata, että yhteyttä ja yhteisyyttä on vuosien aikana syn tynyt. Tunnelma oli sanoin kuvaa maton. He olivat tulleet aukiolle ollakseen siellä pit kään. Pai kal la oli 100 000 ihmistä. Vaikutukset ovat näkyneet myös luterilaisessa maailmassa. Moni asia oli Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI 46 ~ askel 6/25. TÄNÄ KEVÄÄNÄ seu rasin paavi Franciscuksen kuoleman herättä miä tunnelmia ja hau tajaismessua television välityksellä. Reformaation merkkivuotta vie tettiin yhdessä katolisten ja luterilais ten kesken. Paavi Franciscuksen kirjoi tuksia, erityisesti kiertokirjettä Laudato si’, on luettu ja siteerattu meilläkin laajasti. Iltamyöhällä jaettiin kompleto rion käsiohjelmia – ja yhteistä rukousta, odo tusta ja surua. P a a v i n k u o l e m a a seurannee na päivä nä vietet tiin aukiolla muistomessua. Moni asia oli myös toisin kuin kaksi kymmentä vuotta sit ten – erityisesti omas sa itsessäni. Tässä polarisoituneessa ja kuplau tuneessa ajassa on entistä tärkeämpää, että toisenkinlaista kehitystä on
LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Jumala, uutta luova, ole heidän kanssaan, jotka odottavat lasta. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Jumala, rakkauden lähde, ole hänen kanssaan, joka on aivan yksin. Jumala, lohdutuksen antaja, lohduta häntä, joka on menettänyt läheisensä. Jumala, kärsimyksen tuttava, ole hänen kanssaan, joka odottaa isoa leikkausta. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Jumala, rinnallakulkija, ole hänen kanssaan, jonka ennuste on huono. Jumala, viisauden lähde, ole hänen kanssaan, joka etsii tietään ja paikkaansa maailmassa. Anna kaiken mennä hyvin. Jumala, kuoleman voittaja, ole hänen kanssaan, joka on siirretty saattohoitoon. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Aamen. Käsittelemme viestit luottamuksella. Jumala, auttaja, ole hänen kanssaan, joka kamppailee riippuvuuksien kanssa. askel 6/25 ~ 47. Jumala, johdattaja, ole hänen kanssaan, joka etsii työtä, ja hänen kanssaan, joka odottaa tietoa opiskelupaikasta. Jumala, rohkaisija, ole hänen kanssaan, joka on huolissaan läheisistään
TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA I.K. Ta rja riit ta Le hto la 48 ~ askel 6/25. He ovat nykyään ainoat Venehjärven ympärivuotiset asukkaat. INHA ikuisti Le sosen talon isännän vuonna 1894. 2000-luvun kuvat kertovat, että Vienan sydän sykkii yhä sen asukkaissa, jotka kantavat alueen kulttuuriperintöä. Alkuvoimainen kaipaus vei kansanrunojen luvattuun maahan 160 vuotta sitten syntynyt I. Inha toi Vienan Karjalan suomalaisten tietoisuuteen valokuvillaan. Kuva löytyy tämän jutun lopusta. Nykyinen isäntä Santeri Lesonen kuvattiin vaimonsa Ninan kanssa saman rakennuksen edustalla 2012. K. Häntä 10 vuotta nuorempi Samuli Paulaharju dokumentoi kesälomillaan seikkaperäisesti alueen kulttuuria ja julkaisi esimerkiksi kirjan syntymään, lapsuuteen ja kuolemaan liittyvistä tavoista ja uskomuksista Vienassa
ANNA GARMUJEVA 2005. Varjele vakainen Luoja Vienan kulkijat Konrad Into Nyström (1865–1930) syntyi Virroilla 160 vuotta sitten suuren perheen yhdeksäntenä lapsena. V alokuvaaja, kirjailija ja toimittaja Into Konrad Inha ja hänen matkatoverinsa kielentutkija Kusti Karjalainen kulkivat vuonna 1894 pitkin Vienan Karjalan metsiä ja niittyjä pääosin jalan. K. Karelianisteista puhutaan usein yltiöromanttisina matkaajina, jotka 1800-luvun lopulta lähtien etsivät Vienasta runojen luvattua maata. Hän vaihtoi sukunimensä Inhaksi sisarensa Inha Lusiinan muistoksi. Omien matkojeni kesto yli sata vuotta myöhemmin on ollut keskimäärin vaatimattomat viisi päivää, ja digikameralla näppäilen enemmän kuvia päivässä kuin nuo kaksi mestaria koko matkansa aikana. Vaikka vuosikymmenet ovat välissä, tunnen I. Inha oli nimensä mukaisesti intohimoinen ja intomielinen mies, jolla oli poikkeuksellista rohkeutta ja määrätietoisuutta. Inhan kaipuun itsessäni. Hänen kiinnostuksensa kaikkeen uuteen ja halunsa oppia ja nähdä maailmaa inspiroi monia perässä tulevia. Inha oli paitsi taiteilija ja sanomalehtimies myös suomentaja, luonnonsuojelija, kartanpiirtäjä ja sivistynyt kulkuri. MATRO PERTTUNEN 1917. MAIHIN VEDETTYJÄ veneitä vuonna 1915. Sa m uli Pa ula ha rju / M us eo vir as to askel 6/25 ~ 49. Inhan kuvista välittyy kuitenkin jotain, mitä miljoonat nykyajan valokuvat eivät aina onnistu vangitsemaan: aitous, syvyys ja ihmisten tarinat. Tunnistan tunteen, jonka hän sanoitti: ”Siellä se levisi tuo runon luvattu maa, Uhtuat, Vuokkiniemet, Kalevalan parhaat laulumaat, sinne minun piti vielä päästä!” Ta rja riit ta Le hto la Ta rja riit ta Le hto la Sa m uli Pa ula ha rju / M us eo vir as to MAIHIN VEDETTYJEN veneiden maisemassa vietetään pyykkipäivää Jyskyjärvellä 2005. He viettivät matkallaan viisi pitkää ja raskasta kuukautta ja toivat mukanaan 218 lasilevykuvaa, jotka kertovat meille, millainen tarunhohtoinen Vienan Karjala tuolloin oli
Kansanperinteelle omistetut kesälomat 150 vuotta sitten Kurikassa syntynyt Samuli Paulaharju (1875–1944) oli myös kulttuurivaikuttaja, jonka työtä leimasi syvä rakkaus kansanperinteeseen ja sen vaalimiseen. Kalevalan sanat Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala nousevat mieleeni kuin itsestään. Kun näin Vuokkiniemessä Miihkalin patsaan, hänen tarinansa heräsi mielessäni eloon. Niitä olen halunnut tallentaa kuviini, jotka ovat kuin siltoja menneeseen. Kuvat siltana menneisyyteen Ensimmäisestä Vienan Karjalan matkastani on kulunut neljännesvuosisata. Su om ela / M us eo vir as to VALOKUVAAJA, KIRJAILIJA I. F. Ne kuuluvat karelianismin merkittävimpiin saavutuksiin. Inhan ja muiden karelianistien työt ovat jääneet elämään. Inhan matka vuonna 1894 synnytti upean matkakirjan Kalevalan laulumailta ja valokuvanäyttelyn. KIRJAILIJA, KANSATIETEILIJÄ Samuli Paulaharju. Santra Remsujevan tuvassa pääsin konkreettisesti kosketuksiin kadonneeksi kuvittelemani maailman kanssa. Vienan ihmisten tarinat ovat kuin jo lähes kadonneiden runojen säkeitä. Meistä 2000-luvun kulkijoista maailma tuskin muistaa ketään, sillä valokuvia on kaikkialla. K. Hänen laulunsa avasivat silmieni eteen sukupolvien ketjun, ja ymmärsin, etten ollutkaan niin kaukana heistä. Inha oli ensimmäinen moderni suomalainen valokuvataiteilija, jonka työt kuljettivat valokuvataiteen uusiin ulottuvuuksiin. Nähtyäni isäni ottamia kuvia Vienasta sisälläni syttyi tunne: Tuonne minunkin on päästävä! Tuo alkuvoimainen kaipaus, joka oli isänikin sinne vienyt, sai minut alun perin liikkeelle. Vienan ihmisten tarinat ovat kuin jo lähes kadonneiden runojen säkeitä. Juuri valokuvan kautta hän näyttäytyy meille myöhemmille sukupolville aidommillaan: taiteilijana, tutkijana ja ihmisenä, joka osasi katsoa maailmaa tarkasti. I. K. Miihkali Perttunen, viimeinen suuri runonlaulaja, on Inhan kuvien ansiosta jäänyt elämään runolaulun symbolina. Valokuva oli monilahjakkaan kulttuurimiehen suurin rakkaus ja ilmaisuväline, joka ylitti sanojen rajat. Inha 1887. Jokainen kylä ja jokainen tapaamani ihminen on jättänyt jälkensä minuun. Vienan Karjalan laulu ja muisto elävät yhä. D an ie l N yb lin / M us eo vi ra st o. 50 ~ askel 6/25. Alkuun päästyäni tein Vienaan parikymmentä matkaa ja löysin joka kylästä heimolaisiani, Vatasia. Tie voi olla nykyään hiukan parempi kuin Inhan päivinä, mutta silti Vienassa matkatessa tuntee itsensä usein pieneksi ja nöyräksi. Siinä hän istui, sokea mestari, katsellen näkymätöntä, menneisyyttä ja tulevaisuutta samaan aikaan
LESOSEN TALON isäntä Vihtoora Lesonen Venehjärvellä 1894. Lisäksi hän kirjoitti lukuisan määrän artikkeleita eri lehtiin ja kokosi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistoon yli 65 000 muistiinpanoa ja 4000 sivua kansatieteellisiä kertomuksia. Hän näki vanhojen rakennusten hauraan kauneuden ja dokumentoi ihmisten arkea. Ajatus siitä, että taaksepäin ei saa katsoa, ettei vainaja ikävöisi kotiinsa, tuntuu erityisen koskettavalta. Paulaharjun yli 40 vuotta kestäneet kesälomamatkat kertovat syvästä omistautumisesta. K. Hän haastatteli ihmisiä, keräsi kansanperinnettä sekä piirsi ja valokuvasi rakennuksia, esineitä ja ihmisiä. K. K. In ha / M us eo vir as to Ta rja riit ta Le hto la TATJANA 1894. K. Itselleni erityisen vaikuttavia ovat olleet hänen tutkimuksensa Vienan Karjalasta ja kertomukset syntymään ja kuolemaan liittyvistä perinteistä. Inha Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä I. I. In ha / M us eo vir as to Ta rja rii tt a Le ht ol a KALAPIRTTI VENEHJÄRVELLÄ vuonna 2011. Hän opetti Oulussa kuuromykkäin koulussa käsityötaitoja, mutta kulki kaikki kesälomansa yli 40 vuoden ajan eri puolilla Suomea, Karjalaa, Vienaa ja Inkerinmaata sekä Suomen, Ruotsin, Norjan ja Kuolan Lappia. NASTJA VUOKKINIEMELLÄ 2009. I. LÄHTEITÄ: Tuomo-Juhani Vuorenmaa, Ismo Kajander: I. Inha: Kalevalan laulumailta Maija Myllykangas: Virtain Jäähdyspohjan kylälehden I.K. Se on kuin rituaali, jossa jokainen askel on täynnä merkitystä. Sa m uli Pa ula ha rju / M us eo vir as to askel 6/25 ~ 51 KALAPIRTTI VENEHJÄRVELLÄ 1917.. Muistiinpanoistaan hän julkaisi yhteensä 21 kirjaa, joissa kuvattiin erityisesti Vienan Karjalan, Pohjois-Suomen ja saamelaisten kulttuuria. Hänen teoksensa piirtävät esiin kulttuurisen kartan mutta myös paljon yksityiskohtia. Inhateemasivut Samuli Paulaharju: Syntymä, lapsuus ja kuolema Vienan Karjalan tapoja ja uskomuksia. K. Paulaharju ei pelkästään dokumentoinut kansanperinnettä. Hautajaismenojen yksityiskohdat paljastavat syvän kunnioituksen elämän mysteeriä kohtaan – ja ehkä myös pelon siitä, mitä elämä rajan tuolla puolen voi olla. Hautajaiskulkue etenee hitaasti ja hiljaisesti, pysähtyen veräjillä. Hänen kirjoituksensa ovat ikkunoita menneisyyteen myös sydämen syvimmällä tasolla. Inha valokuvaaja 1865–1930 Aamu Nyström: I
TEKSTI JA KUVAT: MIINA LEPPÄNEN LOISTOKÄRHÖ JACKMANII on vahvan tummanvioletti. Köynnöskasveilla voi myös rakentaa tiloja. 52 ~ askel 6/25. Ne ovat puutarhan elävää tapettia. Aina voi kasvaa ylöspäin. Sille suunnalle ei ole määrää eikä mittaa, ja sitä tarkoitusta varten onkin olemassa kuin tilauksesta köynnöksiä. Kohti korkeuksia Jos jokainen maatilkku puutarhassa on jo käytetty, vielä on olemassa yksi suunta
Monivuotisia köynnöksiä on lukuisia. Nykyisin humalaa kasvaa puutarhojen lisäksi luonnonvaraisena Eteläja Keski-Suomen kosteissa lehdoissa. Se kasvattaa pitkät köynnökset ja kiipeää omin avuin myös vaikka puuhun. Se viihtyy kosteutta ja ravinteita pidättävässä multamaassa puolivarjossa. Edellisvuoden kasvusto siivotaan pois keväällä ennen kuin uusi on ehtinyt nousta tyvestä – tai sitten sen voi jättää kiipelyalustaksi. VIINIKÖYNNÖSMAJA PORKKALAN kartanon puutarhassa. askel 6/25 ~ 53. Köynnös on kaksikotinen eli hedeja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Humalaa nimittäin viljeltiin pihoilla jo keskiajalta lähtien, koska sen emikukkia käytettiin antamaan kirkkautta ja makua olueen sekä estämään juoman pilaantumista. Paahteessa siihen voi tulla tuholaisia ja tauteja. Niistä mikään ei erityisemmin pidä siirtämisestä, vaikkei sekään mahdotonta ole. Siitä voi kasvattaa humalamajan tai sillä voi piilottaa roskakatoksen. Helppo humala Humala on helppo ja varma köynnös. Humala sopii näkösuojaksi, jos sille rakentaa säleikön. KRUUNUKÄRHÖ PINK Dream. Osa köynnöskasveista tarttuu kärhillään tai kietoutuu tukeen itse, osa tarvitsee tuentaa ja sitomista. K öynnökset suuntaavat mielellään ylöspäin, mutta ne tarvitsevat kietoutuakseen erilaisia köynnöstukia kuten säleikköjä, obeliskeja, pergoloita, aitoja, ruusukaaria tai puun, jota pitkin kiivetä. Entisaikaan humalasalot kohosivat korkeina. Se on ruohovartinen eli se kasvattaa joka vuosi uudet versot
Se tarvitsee myös ravinteikkaan, kalkitun ja ilmavan kasvualustan. Se on puuvartinen kasvi, joka runsasmultaiseen maahan päästyään kasvaa hurjaa vauhtia. Viiniköynnös kasvaa luonnonvaraisena muun muassa Pohjois-Amerikassa, ja viljeltyjä lajikkeita on yli kuusikymmentä. Kasvin versot kurottelevat myös leveyttä, joten kiinanlaikkuköynnös tarvitsee paljon tilaa. Laikukas ja voimakas Jos tarvitsee rehevää kasvua, sitä tarjoaa kiinanlaikkuköynnös. Erityisen näyttäviä villiviinit ovat syksyisin, jolloin sekä imukärhivilliviinin että säleikkövilliviinin lehdistö loistaa vahvan punaisena. Ne kasvavat nopeasti ja ovat peittäviä. TARHAKELLOKÄRHÖ ARABELLA on suosittu ja nopeakasvuinen lajike. Sille sopii kasvupaikaksi esimerkiksi lämpöä keräävä eteläseinusta. 54 ~ askel 6/25. Vanhojen kerrostalojen seinustoilla näkeekin jopa kymmenen metrin korkuisia ja levyisiä isoja kasvustoja. Villit viinit Ruohovartiset villiviinit ovat runsasmultaisessa maassa voimakaskasvuisia. Helppohoitoinen kasvi viihtyy sekä auringossa että varjossa. KAMTSATSKANKÄRHÖLLÄ ON nukkaiset kukinnot. Sitä voi myös huoletta leikata. Se tarvitsee happaman ja runsasmultaisen maan ja paljon ravinKRUUNUKÄRHÖ PURPLE dream kaunistaa porttia. Tämäkin kasvi on kaksikotinen eli heteet ja emit ovat eri yksilöissä. Varsinainen viiniköynnös on Suomen oloissa haasteellinen laji, sillä se vaatii valtavasti lämpöä ja valoa. Imukärhivilliviini kiipeää tarttumakärhiensä avulla, mutta säleikkövilliviini tarvitsee säleikön tai tuen. Varjon diiva Varjossa tai puolivarjossa viihtyvä köynnöshortensia kiipeää mielellään puunruokoa pitkin. Seinustojen lisäksi villiviinejä voi istuttaa myös maanpeitekasviksi rinteeseen, puiden tai pensaiden alle. Kasvi sopii myös peittäväksi köynnökseksi reheväkasvuisuutensa ansiosta. Villiintyneen köynnöksen voi leikata alas keväällä ennen uusien silmujen puhkeamista. Hedekasvit ovat laikukkaampia, kun taas emikasvit tuottavat kiiviltä maistuvia, pitkulaisia hedelmiä. Kasvupaikka ei saa olla tuulinen, jos tarkoituksena on saada satoa. AITO VIINIKÖYNNÖS tuottaa satoa ja muodostaa suojaissan majan. Kasvilla on kaunis lehdistö, joista osa on valkolaikkuisia ja ne muuttuvat vähitellen vaaleanpunaisiksi. Kuten villiviineistäkin myös viiniköynnöksestä voi kasvattaa viiniköynnösmajan, jossa on mukava istuskella hellesäällä. Kiinanlaikkuköynnös viihtyy auringossa tai puolivarjossa, ravinteikkaassa maassa
Myöhään kesällä kukkivien kärhöjen, kuten viinikärhöjen juurenniska tulee 10–15 sentin syvyyteen. KULTAHUMALA KASVAA monimetriseksi ja kiertyy kärhillään tukeensa. Kun juuret ovat syvällä, kasvi kestää paremmin talven kylmyyttä ja edistää uusien versojen kasvua. Monimuotoiset kärhöt Kärhöjä kasvaa eri puolilla maailmaa, ja keskiajalta lähtien niitä alettiin käyttää koristekasveina. LOISTOKÄRHÖ HAGLEY Hybrid kiipeää roskiskatoksen päälle. Muita puutarhan ystävän köynnöksiä ovat esimerkiksi piippuköynnökset, kelasköynnökset, japaninlaikkuköynnös, palsamiköynnös eli sitruunaköynnös, köynnöskuusamat, köynnösruusu, sinisateet, muuritatar, köynnösukonhattu, koiranköynnökset, karhunköynnös ja kilpikierrot. Talvisin juuristoon ei saa kertyä vettä, koska kärhöt eivät siedä talvimärkyyttä. Sen voi laittaa kasvamaan myös esimerkiksi lämmintä muurin päällystä tai kiviaitaa pitkin, mutta hortensia ei pidä kuivuudesta. Kukinnot ovat isojen köynnösten kukista aivan omaa luokkaansa: köynnöshortensialla on hyvin kauniit, valkoiset, pitsimäiset kukinnot, jotka muuttuvat syksyllä ruskeiksi ja sopivat vaikka kuivakukiksi. Ne tarvitsevat tuekseen säleikön, aidan, köynnöskaaren, pergolan tai puun. Aikaisin keväällä kukkivat lajit, kuten alppikärhö ja lumikärhö, istutetaan melko pintaan niin, että juurenniskan päälle tulee multaa viisi senttiä. Kasvi on hidaskasvuinen, mutta viihtyessään se kasvattaa vartensa jopa kymmenmetrisiksi. Kärhöt ovat puutarhan oikukkaita kuningattaria ja siten vaikeiden köynnösten maineessa. Kaiken kaikkiaan erilaisia kärhölajikkeita on huimat 3500, joten valinnanvaraa on. Istutuskuopasta kannattaa tehdä syvä ja leveä eli puoli metriä kanttiinsa, jotta juuristo pääsee kehittymään vapaasti. askel 6/25 ~ 55. Ne tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan ja humuspitoisen, kalkitun maaperän. Suurikukkaiset jalokärhöt istutetaan niin, että juurenniska jää 10–15 senttiä maan alle. teita. LOISTOKÄRHÖ NIOBE kukkii punaisin kukkasin. Kärhöjä on monenlaisia: alppikärhöjä, lumikärhöjä ja loistoeli jalokärhöjä sekä tarhaviinikärhöjä. Ne saa viihtymään, kun ne istuttaa oikein. TARHAKELLOKÄRHÖ ALJONUCHKA. Tuki on hyvä laittaa paikoilleen jo istutusvaiheessa. Siksi sopivan kasvupaikan löytäminen voi olla haasteellista. Tavallisesti kärhöt kasvavat 2–3-metrisiksi ja kiipeilevät kärhiensä avulla. Kesäisin juuriston täytyy säilyä viileänä, joten tyvelle kannattaa laittaa kasvamaan maanpeitekasveja tai peittää se katteella
Ranta on veden kovertama, ja nuorten sytyttämä pieni nuotio valaisee ison osan rantaa. Lauleskellut jotain kappaletta, jota ensihoitajat eivät olleet tunnistaneet. Avaan ikkunan ja kesäinen lounatuuli puhaltaa viileitä värähdyksiä kasvoilleni. Menemme Ticon kanssa tyhjälle paikalle ja sanon: Herra, minua pelottaa! Pelot saavat lähestymään varovasti Jumalaa Koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja Sain päähäni lukea Raamatun jakeita ääneen ja huomasin, että se rauhoitti. Nyt nämä epistolat ja rukoukset ovat jokailtaisia ja -öisiä. Sanoin sen kovaa, lausuttu sana ylitti veden kohinan äänen. Sain päähäni lukea Raamatun jakeita ääneen ja huomasin, että se rauhoitti. T I CO H A U KA H TAA vieressäni. Yhdessä kerrotaan kuitenkin tarkemmin, mitä viimeisellä sairaalamatkallani tapahtui. Ihmisiä, kiviä, tulta, hämärää ja pimeyttä, ehkä rujo puun tynkä, ja kosteaa ilmaa, mutta kaunista. Vantaanjoki virtaa täällä huimana vaahtopäähirviönä. En tiedä, missä olen ja mitä on tapahtunut. Se on kutsu. Aluksi liika hiilidioksidi aiheuttaa päänsärkyä ja sekavuutta. Tico leikkaa ajatukseni poikki. Tico istui liikkumatta edessäni ja kuunteli. Pienistä asioista tulee isoja, kun osaa oikein katsoa. Sanon tiukasti ei, virta veisi pienen. KÄVELEMME LÄHEISELLE koskelle. Jotenkin kuiskaamalla kysymään: voisitko vähän auttaa näiden keuhkojen kanssa. Lopputuloksena en mennyt minnekään. Heitän epikriisin pois kädestäni ja pyyhkäisen pari tuskan helmeä otsaltani. Vastapäinen ranta on nuorison suosiossa. Pienen pieni toivo taapertaa mielen kuplaan, ja sanoo: kaikki järjestyy. Tuli vilkkuu ja heijastuu joesta. Tiedän, että parantumiset ja muut ihmeet ovat taivaan varaosakaupan sivutuotteita. En voi enää sytyttää rauniokirkkooni tuikkuja. Minua viedään hurjalla vauhdilla isolla sängyllä jonnekin mutkittelevia käytäviä. Tämän siis luin epikriisistä. Se vetää itseään vettä kohti, haluaa uimaan. Kuva häviää. En ole kiltti, ehkä yliherkkä. Jokainen meistä hengittää hapen lisäksi hiilidioksidia sisään ja ulos. Ostin sen aikoinani Espanjasta, Mijaksen kalliokirkosta. Selvisi, että keuhkoissani on omituisuus. Ei on maailman vaikein sana. Samassa tilaan syöksyy useampi ihminen. Turhan monet perheet ovat odottaneet minua samaan aikaan jouluillallisille, joihin kaikkiin olen lupautunut. Selailin aikani kuluksi hoitokirjauksiani eri sairaaloista. Minua on pidetty kilttinä, kun aina suostun kaikkeen. Eksyin ajatusten polulta. Evankeliumi. Onneksi valpas hoitaja oli löytänyt minut vessasta tajunnan hämäriltä niityiltä. Minulla sitä jää verenkiertoon liikaa. Tehostaakseni uskoani kannan mukanani pientä pillerirasiaa, jonka kannessa on Kipujen Madonna. Makasin kotona yksin häveten, peloissani. Yritän kynsilläni pitää itseni paikallani, etten liukuisi takaisin pimeyteen. L attia keinuu allani. Sairaudenja kuolemanpelko saa varovasti lähestymään Jumalaa. Mutta uuden löydön olen tehnyt. Sitten: on iltapäivä. 56 ~ askel 6/25. Ihminen on hassu. En vain ole uskaltanut käyttää ei-sanaa. Vuolaasti kiitävä, poreileva vesi rikkoo aika ajoin sen lumoavan kuvajaisen. Olinkin kuulemma jo ambulanssissa ollut sekaisin. Torjuntaa elämän laineilla. Hetken kulututtua pelko palaa takaisin ja pyyhkii isolla kumilla lauseen pois. Minulla on ikoni, jossa kolme tyyppiä istuu pöydässä, yksi paikka on vapaana. Oletin, että samaa keuhkokuumesarjaa niissä jankutetaan. Sairauden pelko, vaikken sitä halua myöntää, laittaa ajattelemaan kaikkea muuta. Jeesuksen äiti. Puhun itsestäni. Ei-sanan välttämisellä olen yrittänyt etsiä oikeutta olla olemassa ja halunnut miellyttää. Päätuote on ilmainen. Koska hiiliongelmastani ei tiedetty, minulle ladattiin menemään happea pitkäksi toviksi – ja kävin lähellä kuolemaa. Makaan Hyvinkään sairaalassa omassa huoneessa, enkä oikein ymmärrä, missä olen ollut ja mitä on tapahtunut. Kukaan ei kertonut minulle sairaalassa tilanteen vakavuutta. Ihmettelen hetken sanaa ei
Se on kutsu. Ju kk a Gr an stö m askel 6/25 ~ 57. Menemme Ticon kanssa tyhjälle paikalle ja sanon: Herra, minua pelottaa! kirjoittaa Teemu Rinne. MINULLA ON ikoni, jossa kolme tyyppiä istuu pöydässä, yksi paikka on vapaana
58 ~ askel 6/25
Emilia Karhu Hetki luonnossa askel 6/25 ~ 59. Martti Santakari Auringon paahde kasvoillani ja suolaisen meren tuoksu. Lämmin tuuli hiuksissani, kirkuvat lokit, ja valo. Tämän kaiken kätken sydämeeni, talletan sieluni pohjalle, ja jaksan taas tulevat pitkät pimeät päivät
60 ~ askel 6/25
askel 6/25 ~ 61. Sen tavoitteena on muun muassa vaelluskalojen nousun ja lisääntymisen mahdollistaminen. Vaikka pieni osa sen salaperäisyydestä on ehkä kadonnut kävijämäärien ja kunnostuksen myötä, se on aiempaa turvallisempi. TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN MENEILLÄÄN OLEVAN Tourujoen kunnostushankkeen tarkoituksena on palauttaa se mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan. Kanjonimainen lehto on yhä tutustumisen arvoinen. Nuoruuden piilopaikkaa etsimässä Vasta kunnostettu Tourujoen luontopolku avautuu kävelymatkan päässä Jyväskylän keskustasta
Tourujoki houkutteli hänet, siskon ja äidin pullakassi mukanaan syöttämään heinäsorsia. Luontopolulla yksittäinen kulkija saattoi tulla vastaan. Sen ylläpidosta vastaa Jyväskylän kaupunki. Vastarannalle on noussut kerrostaloja ja paperitehdaskin suljettiin jo 2010. Tuntui kuin olisin löytänyt oman salaisen piilopaikan. Riipinen liikkui lapsena paljon Tourujoen tuntumassa. Kuljin siellä mukanani kynä ja pala paperia. Pulpettiveneitä ja pullasorsia Riipinen muistelee Tourujoen varrella olleita pieniä rappuja ja laitureita, joihin oli kiinnitetty pulpettiveneitä. – Äiti meni keskellä siltaa ja hänen hameensa hulmusi. Liikkeellä saattoi olla myös satunnainen soutaja. Se oli niitä hetkiä, kun äidin sai mukaan, eikä hän ollut töissä. Kirjoittamalla runoja sain käsiteltyä nuoruuden kipeitäkin tuntoja. – Tässä on vanha piha, jossa on ollut aikoinaan Johan Parviaisen viinatehdas ja sen jälkeen Nahkurin tehdas. 62 ~ askel 6/25. Tällä kertaa Riipinen ei pidä kuitenkaan virallista opaskierrosta, vaan avaa luontopolun varrella myös omia muistojaan, kokemuksiaan ja tuntojaan. Keski-Suomen ympäristökeskus oli rakentanut polun pari vuotta aiemmin. – Se oli yksi lapsuutemme harrastuksia. Erityisen läheiseksi Tourujoen luontopolku tuli Riipiselle vuosina 2018–2020, kun hän asui aivan luontopolun kupeessa tyttärensä kanssa. Aivan Kankaan paperitehtaan varjossa, lähellä keskustaa pääsi uppoutumaan luonnon ääniin, tuoksuihin ja rauhaan. Minä katselin kaikkea, ja äiti huusi, että nyt pitää mennä. Äidillä oli ollut tapana lähteä metsään ämpäreiden kanssa, tytär halusi tutustua luontoon muuten. Silloin tiesin, että sinä päivänä oli tehty kopiopaperia. Olen jättänyt murheeni Suomen luontoon ja sen metsiin, Riipinen sanoo. Löysin itseni, kun annoin periksi ja päästin irti. Avovankilan tieltä purettiin lippakioski, jota Riipinen muistelee haikeudella. Tourulan vanha kartano sijaitsi nykyisen Jyväskylän avovankilan paikalla. Kankaan paperitehtaan värjäysaine ja joen rautapitoinen santapohja vaikuttivat veden värjäytymiseen. Oli jännittävää nähdä Tourujoki vaaleanpunaisena tai keltaisena. Vastaan tulee kokonaisia seurueita aloittaessani kävelyn äskettäin kunnostetulla reitillä yhdessä jyväskyläläisen Satu Riipisen, 48, kanssa. Myöhemminkin elämässä Riipisellä on ollut surua ja hän on käsitellyt sitä luonnossa. Puheemme voi kantautua selkeästi joen toiselle puolelle, Riipinen kuvailee. Nyt tilanne on toinen. Hän alkoi käydä luontopoluilla ja perusti yrityksen Satunnaisia retkiä. – Lapsuudessani tulimme Tourujoelle katsomaan vaihtelevaa veden väriä. – Yhtenä kevätyönä lehtopöllö itki niin kovasti, että ääni kantautui meidän asunnollemme. Loppuvuodesta kunnostetulle reitille on tehty uudet metalliritiläportaat ja sillat parantamaan turvallisuutta, pitkospuut uusittiin 2023. Vaihtuva veden väri Lähdemme liikkeelle Kansalaistoiminnankeskus Mataran tuntumasta Tourujoen puistosta. Lähdin katsomaan, onko sillä jokin hätä. – Tämä on kuin kanjoni. Häntäkin luontokohteet ovat auttaneet elämän vaikeina hetkinä. – Ihastuin niin paljon eri luontopolkuihinja kohteisiin. Yhtenä kevätyönä lehtopöllö itki niin kovasti, että lähdin katsomaan, onko sillä jokin hätä. Onneksi kaikki näytti olevan hyvin. Hänen äitinsä työskenteli silloisella Tourulan Kesoililla. Niillä kulkemisesta tuli tapa. Nahan parkitsemiseen käytettiin erilaisia happoja, ja ne jäivät maakerroksiin, Riipinen kertoo. Usein hän jäi polulle hetkeksi. Äidin kuolema vuonna 2014 sai Riipisen kaipaamaan rauhaa ja yhteyttä luontoon. On erityisellä tavalla merkityksellistä kulkea polkuja ajatellen vanhoja asioita. Oikopolku kotiin Kerran Riipinen tuli 2000-luvun alussa kävelylle ja löysi sattumalta Tourujoen luontopolun. Nahkurin siltaa pitkin Riipinen kulki äitinsä kanssa pyöräillen kaupungille. Vaikka Riipinen asui välillä Kotkassa ja Helsingissä, Tourujoen ympäristö veti häntä puoleensa, kun hän vieraili äitinsä luona. Äänet kaikuvat. Hänellä oli aina kiire. Silloin se oli hänelle oikopolku kotiin. V uonna 1997 kuljin sattumalta Tourujoen luontopolun kyltin ohitse, ja uteliaana seurasin, minne polku vie. Hän työskentelee eräja luonto-oppaana, Jyväskylän matkailuoppaana sekä ravintolassa Varjolan tilalla. Hän on iloinnut erityisesti nuorista, jotka ovat löytäneet tiensä luontopolulle. Itse olen halunnut opetella siitä pois. – Minulle metsä ja sen avaruus luovat tilaa ja turvaa. Nahkurin tehdas on vaikuttanut maastoon erittäin paljon
Opastuksilla Riipinen haastaa ihmisiä, kehottaa tunnistamaan kasveja, lintuja ja puita. Hauta löytyy Jyväskylän Vanhalta hautausmaalta. Aidan takana on Tourujoen luontopolku. askel 6/25 ~ 63. Kostean maa-aineksen nostamia tuoksuja tulvahtaa pintaan. Eri maista tulevat matkailijat löytävät QR-koodien avulla Tourujoen luontopolun yhdeksän rastitaulua omilla kielillään. Maaperä on hienojakoista hietaa ja hiesua, mikä on herkkää eroosiolle. ISA ASPIN runot julkaistiin vasta yli 100 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Lisäksi Riipinen on bongannut alueella hippiäisen ja peukaloisen äänet. Eroosiolle herkkä maaperä Satu Riipinen kiteyttää luontopolkujen idean: Kävele, katsele, kulje, ei muuta. Siellä voi kuulla myös satakielen ja mustapääkertun laulun. Alueella on myös paljon lepakoita. Vuonna 2011 alueen vanhan hautausmaan sortuvaa reunaa jouduttiin tukemaan louhepenkalla. Hän suosittelee tunnistamisen avuksi Jyväskylän ylipiston Muuttolintujen kevät -sovellusta. Siksi luontopolulla on porrasja siltarakennelmia. – Suomessa kaikesta maapinta-alasta vain yksi proTOURUJOEN LUONTOPOLUN maisemissa viihtyvät muun muassa rastaat, peipot, satakielet ja lepakot sekä liito-oravat. Rentukat ja valkovuokot kukkivat. Tourujoelle ominaisia lintuja ovat eri rastaslajit ja peippo. Luontopolun varrella kasvaa esimerkiksi lehtopalsamia ja saniaisia
Se sijoittuu rauhoitetulle Tourujokilaakson luonnonsuojelualueelle. 64 ~ askel 6/25. – Aikoinaankin täällä kalastettiin, vaikka vesi oli hurjan väristä. Riipinen kiittää Sihvosta pitkäjänteisestä työstä. Satu Riipinen kiteyttää luontopolkujen idean: Kävele, katsele ja kulje, ei muuta. sentti on lehtoa. Tänne tullessani sukellan kuin omaan maailmaan. Silloin kun kielot ja tuomet kukkivat, täällä on kaikkein vihreintä ja paras hetki, Riipinen tunnelmoi. Aiemmin alue oli huonokuntoinen. MYÖS LAHOAVA puu on tärkeä osa luonnon ekosysteemiä. Tähän nousi isoja taimenia. Metsämieli-hetki ja peipon vierailu Valmis levähdyspaikka aivan virtaavan veden tuntumassa houkuttelee istahtamaan hetkeksi. ARVOKAS LEHTO sijaitsee aivan lähellä asutusta. Tourujoen luontopolku sai vuonna 2016 nimekseen Heikin polku, Jyväskylän kaupungin ympäristönsuojelusuunnittelijana 35 vuotta työskennelleen Heikki Sihvosen mukaan. – Nykyään tämä on aivan ihana paikka. Riipistä surettaa, etteivät kaikki kävijät lue ohjeita. Aurinko Olen jättänyt murheeni Suomen luontoon ja sen metsiin. Niiden ei missään tapauksessa kuuluisi olla luonnonsuojelualueella. Heikin polku Koira ja pyöräilijät tupsahtavat reitille. VASTA KUNNOSTETTU Tourujoen luontopolku on pituudeltaan vain noin 700 metriä. Siksi tämä on äärimmäisen merkityksellinen paikka. Pääsen pois kaupungin humusta. Tourujoen toisella puolella on muutama esteetön levike, joilta avautuu näkymä luontopolulle. Vastarannalla näkyy myös kalastaja
Nautimme hetken eväistä: pähkinäpatukoista, kuivatuista karpaloista ja mehukivennäisvedestä. Hän sairastui huonossa säässä pahasti ja menehtyi myöhemmin verensyöksyyn. – Ollaan hiljaa pari minuuttia, kuunnellaan vaan, mitä on tässä ympärillä. Kaksiminuuttisen päättyessä peipponen hyppelee paikalle. Luontopolun loppupuolella Riipinen osoittaa rytökasaa, jota kaikki eivät osaa arvostaa. Hän oli raittiusaatteen ihmisiä. Noudatamme roskattoman retkeilyn periaatetta. Yksi niistä on tosi yksinkertainen miniunohdus, jonka toteutamme. Vanhan hautausmaan löydöt Riipinen kertoo luontopolun vanhasta riippusillasta, jota pitkin Tourulan väki pääsi aikoinaan Jyväskylän Vanhalle hautausmaalle. Armas Järnefeltiä sanat innoittivat säveltämään kauniin laulun. – Myös Mendelinillä on hyvin kauniita runoja. Hänellä on yleensä opastuksilla mukana Jarko Taivasmaan Metsä ja meditaatio -kortit. Itse en löytänyt retkellämme enää nuoruuden salaista piilopaikkaa, mutta löysin jotain uudella tavalla koskettavaa ja merkityksellistä. – Virpi Kirves-Torvinen askel 6/25 ~ 65. – Liito-oravat viihtyvät juuri näissä vanhoissa aarnipuissa, joista pidän. Se ei häiriinny keskustelustamme, vaan tulee lähelle uteliaana, laulaa – ja aivan yhtäkkiä lennähtää pois. Hän istahti puun juurelle, kun vierestä lehahti liito-orava. Oppilastoverit olivat kuitenkin saattamassa häntä hautaan. Irene Mendelin oli kääntäjä ja ensimmäinen omia runokokoelmiaan julkaissut naisrunoilija Suomessa. – Aspin runot julkaistiin vasta 1970-luvulla, kun hänen kuolemastaan oli kulunut jo yli sata vuotta. Niitä tarvitsevat liito-oravat ja monet linnut. Asp lähti satojen kilometrien päästä Puolangalta hevoskärryillä Jyväskylän seminaariin. Tällaiset tilanteet tulevat kutsumatta. Alun perin Laukaan maantien varteen vuonna 1837 perustettu hautausmaa kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Huonon sään vuoksi kukaan omaisista ei päässyt siunaustilaisuuteen. Riipinen koki täällä yhden erityisen hetken myös vappuaattona 2019 ollessaan myöhään illalla lenkillä. Harjoituksen voi tehdä silmät kiinni tai auki. – Rytökasat lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja alkavat muodostaa omaa lajistoaan. Satu Riipinen on käynyt Metsämieli-ohjaajakoulutuksen Jyväskylän kristillisellä opistolla. helottaa. Kun Riipinen kuulee nuoruuden runoistani, hän ehdottaa vierailua erityisesti runoilijoiden Isa Aspin (1853–1872) ja Irene Mendelinin (1864–1944) haudoille. Riipinen pitää erityisesti Aspin runosta Aallon kehtolaulu, joka alkaa säkeellä: Nuku, nuku aaltonen, nuku jo! Tuolla laulaa humisten kuusisto! Kehtolaulusi se on – nuku aalto rauhaton, nuku jo. Lehtien lailla värähtelisin hennossa tuulessa kunnes olisin hiljaa paikallani odottaen seuraavaa tuulenvirettä. Isa Asp oli ensimmäinen Suomeksi kirjoittanut naislyyrikko
Ristikko 6/2025 NIMI OSOITE PUH. mennessä: Askel, Ristikko 6/2025, PL 279, 00131 Helsinki. LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 15.7. 66 ~ askel 6/25. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Molempien kesän lehtien ristikkovoittajat julkaistaan syyskuun lehdessä
Rahankeräyslupa RA/2020/685. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Alfa-kurssit, esirukousryhmät, rukousryhmät, pienryhmät, kuorot ja soppasunnuntait taas syyskauden alkaessa. Yhteisön toiminnan toteuttamiseen tarvitsemme niin jäsenten, tukijoiden kuin seurakuntienkin tukea. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Kaikki toiminta: www.tuomasmessu.fi. 10324 USKOSSA LAPSESTA SAAKKA OLEN VANHUSTEN parissa työskennellyt nuorekas, lapseton 77-vuotias nainen. Tuomasyhteisö on Jumalan rakkauden tuntemiseen kutsuva yhteisö, luokseen kutsuva yhteisö, joka koostuu arjessa kohtaavista tuomaista. Viite 60503. Ristikkopalkinnon voitti Tuija Pörhölä Alvettulasta. 10325 VASTAATHAN MINULLE Kirjoita minulle TUOMASMESSU LÄPI kesän sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Voit rukoilla, osallistua tai antaa taloudellista tukea. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Onnittelut! USKOVA, YKSINASUVA eläkeläisnainen haluaa kirjeenvaihtoystävän uskossa olevasta miehestä. Olen eronnut 8 vuotta sitten. Etsin 77–80-vuotiasta miestä kirjeenvaihtoystäväksi. Pix ab ay askel 6/25 ~ 67. Toivottavasti sinäkin. Ristikko 5/2025 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Siunatkoon hyvä Jumala sinun kesääsi, olkoon Jeesus Kristus matkakumppanisi ja antakoon Pyhä Henki uutta voimaa. Kohdennetuista lahjoituksista, kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita. Mukaan pääsee myös YouTubessa ja Radio Deissä. Seurakuntapäättäjä: ehdota kerättäväksi kolehti Tuomasyhteisö ry:n työn tukemiseen: FI23 5541 2820 0124 00, viite 350035. Ulkoilen joka päivä toiveena pysyä mahdollisimman hyvässä kunnossa. MobilePay 75221 tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Olen kotona viihtyvä ja uskollinen luonne. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero
Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Lasku tulee maksettavaksi kahdessa erässä. + 6,9 snt/min. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1974 (Norm. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. 6 kk 44 € Tilaus on määräaikainen. Paperilasku 5 € + alv 10 %. 56 €) Rauhoittavat lukuhetket ja syvälliset näkökulmat vahvistavat. Tilaa Nyt! Kampanjakoodi: AM6KEVÄT25. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Tilaa Askel – lempeä askel kohti hyvinvointia Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen