Runoilija ja suurperheen äiti Päivi Myllynen kasvoi rakastavien sanojen kehdossa John Englund ikuisti sata vuotta sitten Porin satamakaupungin sykettä Diakonialaitos Bethelistä on kasvanut valtava yhteisö, jossa jokainen saa olla omanlaisensa Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi ARKINEN KATTILA KUIN ALTTARIASTIA VANHOJEN OLIIVIPUIDEN KATVEESSA VAPAUDU HENGELLISISTÄ TUNNELUKOISTA JUHA TANSKA: MARIN KEITTIÖSSÄ: ELÄMÄNTAITO: irtonumero 9,50 € 6/24 Irja Halász lähti evankeliumin asialla Mongoliaan ja päätyi toimittajaksi ”Sain jännittävän elämän”
Käännöstyötä ohjasi erityisesti parikymppisten kielentajun sekä mobiilin käyttöympäristö. 32,20 (36,00) Thomas Keating Avoin mieli ja sydän Modernin kristillisen mystiikan klassikko. 23,50 (25,90) Vauvan oma Rapinaraamattu Pehmokirja sisältää lauluksi mukaillun Psalmin 139 ajatuksen laululeikkinä. UT2020 + Psalmit2024 välittää alkukielen merkitykset rikkaalla, ymmärrettävällä suomen kielellä. Ps. 22,00 UT2020 ja PS – Pylväät – Uusi testamentti 2020 ja Psalmit 2024 Uusi käännös painetussa muodossa pokkarina. Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 139:14 10,80 (12,00) väh. Rapiseva kansi ja pehmeät sivut tekevät kirjasta vastustamattoman mukavan. Trappistimunkki Thomas Keating kertoo käytännöllisessä opaskirjassa, mitä on sydänrukous. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Uusi valoisa myymälämme avautui 6.6.2024. Tervetuloa tutustumaan osoitteeseen Kalevankatu 20.. Psalmit 2024 on osa Pipliaseuran vuonna 2028 valmistuvaa VT2028-käännöshanketta. 50 kpl 10,20 Katri Kirkkopelto Ihana Molli Hauskassa ja lempeässä tarinassa pohditaan erilaisuutta, ainutlaatuisuutta, myötätuntoa itseä kohtaan sekä kehopositiivisuutta. 30,00 Ristin Johannes Elävä rakkauden liekki Pyhä Ristin Johanneksen (1542–1591) viimeinen kirja kuvaa kristityn elämän maanpäällistä täydellisyyttä, jossa enää vain ohut verho erottaa hänet taivaallisesta täyttymyksestä eli autuaaksi tekevästä Jumalan näkemisestä. Laajan valikoiman kristillinen kauppa Verkkokauppa: www.sacrum.. 040 735 2096 Johanna Venho Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa Kirja vie lukijan matkalle piispan elämänvaiheisiin ja hengelliseen etsintään. Kirjaa hyppyyttämällä, silittämällä ja taputtelemalla pieni lukija pääsee osaksi tarinaa ja voi todeta yhdessä Mollin kanssa: olen ihana! 19,40 (21,50) Muista myös muut Molli kirjat! Sacrum on muuttanut Helsingin keskustassa. Missä ihminen voi kokea olevansa kotona. Mistä löytyy hengellinen koti. Kaunis pahvipakkaus
044 3500 181 KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne ja Juha Tanska TAITTO Samuli Lahtinen OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Ihmissilmä pitää siisteistä nurmikoista, kerrotuista kukista ja golf-kentistä. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Emilia Karhu p. Niillä riitti perinteisiä niittykukkia pölytettäväksi. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Pirjo Teva, 040 680 4057, Juha Kurvinen, 040 665 5983. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Maalaistalon peltomaisemaan oli jätetty villiintynyt niitty, joka surisi täynnä kaikenlaista pientä pörisijää. Aletaan villeiksi ja pelastetaan pienet Pääkirjoitus V iime kesänä kävelin eräänä aurinkoisena iltana eteläpohjalaisen niityn laitaa. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 42 600 lukijaa (KMT 2023) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Pörriäinen tarvitsee yksinkertaisia villikukkia pursuavia niittyjä ja perinnemaisemia, jotka uhkaavat hävitä. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Maailman luonnonsäätiö WWF aloittaakin Suomessa nyt Ala villiksi -kampanjan. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Vinkkejä villiinnyttämiseen saa WWF:n sivulta alavilliksi.fi. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Kyse on maailmanlaajuisesta riskistä. Se tapahtuu jättämällä nurmikkoa ajamatta, perustamalla niittyjä, valitsemalla pihalle ja parvekkeelle pölyttäjille sopivia kukkia ja perennoja sekä kitkemällä hyviltä kasveilta tilaa valtaavia vieraslajeja. Jopa 75 prosenttia tärkeimmistä ravintokasveista tarvitsee pölyttäjää. Kaupunkiasukkina olin kiinnittänyt jo pitkään huolestuneena huomiota siihen, miten vähän pörisijöitä näkyy. Ensimmäisenä vuonna WWF:n tavoite on saada niistä luonnolle miljoona neliötä lisää tilaa. Siinä kannustetaan meitä suomalaisia villiinnyttämään kotija mökkipihojamme ja jopa parvekkeitamme. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Aletaan siis villeiksi ja pelastetaan luomakunnan pienimmät! Freija Özcan päätoimittaja Askel Askel Kesäkuussa 2024 Pörriäinen tarvitsee yksinkertaisia villikukkia pursuavia niittyjä ja perinnemaisemia.. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Yhtäkkiä havahduin ilman täyttävään iloiseen pörinään. Iloinen pörriäismeno ilahdutti. ILOINEN UUTINEN kuitenkin on, että tälle asialle jokainen voi tehdä jotain. Samaa kampanjaa on toteutettu jo neljä vuotta Tanskassa ja sittemmin Norjassa ja Ruotsissa. Sinne voi myös ilmoittaa omat villiinnytetyt neliönsä. Aikakausmedia ry:n jäsen. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. T i l a s t o k e s kuksen arvion mukaan Suomessa on noin 1,3 miljoonaa pientaloa, noin 500 000 mökkiä ja parvekkeitakin yli miljoonassa asunnossa. Pölyttäjiä uhkaa niiden elinympäristöjen väheneminen. Pölyttävät hyönteiset näyttävät pieniltä, mutta niiden väheneminen uhkaa kaikkea elämää: Jos ei pölytetä, loppuu ruoka. askel 6/24 ~ 3 Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan p
käpyleh mien MMkisat. johdattaa lukijat seikkailuun Torisevan jyrkänteille 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 56 TEEMU RINTEEN sympaattiset lemmikkipakinat ovat ilahduttaneet Askellehden lukijoita pian 40 vuotta. Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Tämä päivä on kokonainen elämä 8 Lukijat kertovat jännittäviä luontoretkimuistojaan 10 KANNESSA Irja Halász päätyi Mongoliassa toimittajaksi keskelle vallankumousta 18 Juuri nyt: Pienikin kävelyretki voi olla pyhiinvaellus 19 Lainasanat ja viisautta 21 Merikarvialla kisataan käpylehmien teon maailmanmestaruudesta 22 KANNESSA Marin keittiössä levätään vanhan oliivipuun varjossa 24 KANNESSA Elämäntaito: Vaatimuksesta lepoon – vapaudu hengellisistä tunnelukoista 26 KANNESSA 1800–1900-lukujen taitteen Pori avautuu elävästi John Englundin valokuvissa 32 Tirlittanin on vaikea vastaanottaa ihmisten välittämistä, mutta hän on Taivaallisen Isän silmäterä 34 Kontiolahdella avautui uusi luontoja hiljentymispolku 35 Kuukauden kirjavinkit: Opas ympärivuotiseen retkeilyyn ja kansantajuinen tietokirja onnellisuudesta 36 Kesän menovinkit 38 Kolumni: Taidekappelissa voi kulkea maailman varjoista valoon, Maija Paavilainen kirjoittaa 40 KANNESSA ”Raskaat vaiheet ovat opettaneet elämästä” – usko ja luonto kantavat suurperheen äitiä Päivi Myllystä 46 KANNESSA Juha Tanskan kolumni: Jumala on kaikessa, isoäidin leipälapiossakin 48 Kolumni: Kati Pirttimaa oivalsi, että muutamilla lisäminuuteilla saa paljon mielenrauhaa 50 KANNESSA Bethel on siunattu laakso ja kehitysvammaisten koti 56 Kolumni: Teemu Rinne ja Tico pentukoiran lumoissa 58 Hetki luonnossa: Meren äärellä ikuisuuden virrassa 60 Oiva 4v. Niin myös tänään! 6 / 24 Jo hn En gl un d Jukka Granström Ko ivu nie m en H err an fa rm i 26 MANDI JA JOHN Englund perustivat Poriin valokuvausliik keen 1800luvun lopulla. 4 ~ askel 6/24 21 Merikarvialla järjes tetään 8.6. Kuvassa myös Mandin sisko Hildur Erikson. Tervetuloa 100 vuoden takaiseen satamakaupunkiin!
Näin kertoo suurperheen äiti ja runoilija Päivi Myllynen tässä lehdessä (s.40–45). Kun lähes kaikki lapset ovat nyt lentäneet pesästä, voin ensi kertaa vuosikymmeniin miettiä, mihin haluaisin aikaani käyttää. Olen itsekin saanut toimittaa äidin virkaa yhdeksälle lapselle, ja tuo kaikki on tuoreessa muistissa. Kun seurue eksyy, pieni mies ottaa kepin käteensä ja julistaa: ”Minä olen Egyptin prinssi ja johdatan kansani pois”.. askel 6/24 ~ 5 Toimittajalta Emilia Karhu KUN SAMASSA perheessä on aikuisia lapsia, teinejä ja nuoria koululaisia, ovat niin ilot kuin huoletkin monimuotoisia. Hämmentävää! Toki työ vie veronsa ja huolehdittavaa riittää yhä kotipuolessakin. Ju kk a Gr an str öm 60 KUN TORISEVAN rotkojärvien luontopolulla seikkaillaan 4-vuotiaan johdolla, löytyy reitin varrelta paitsi luonnon ihmeitä myös hurjia olentoja. Kuten Myllynen kirjoittaa: Varjot ovat imeytyneet maahan / puhjenneet kukkina / puihin, pensaisiin, / kannattelevat pohjoisen valoa / ei minulla ole mihinkään kiire. Myllysellä ei ole aina ollut aikaa kirjoittamiseen. Mutta jotain uutta on vähitellen aukeamassa. Viime vuosina hän on kuitenkin suorittanut kirjallisuuden ja kirjoittamisen opintoja ja julkaissut runokirjoja. Ensin on kuitenkin vedettävä henkeä. Ehkä omakin ikuisuushaaveni romaanin kirjoittamisesta vielä joskus toteutuu. Käänteitä osui välillä lyhyelle ajalle hengästyttävä määrä. Elämä totisesti antoi ja otti
6 ~ askel 6/24 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 5.7.2024
Siksi se on niin tärkeä. – Tomas Sjödin. Juuri tänään voimme lyödä rikki kaikki jäykät ajattelutottumukset ja tarjota toisillemme uusia mahdollisuuksia, uutta armoa. askel 6/24 ~ 7 Pi xa ba y Voima Tämä päivä on kokonainen elämä, meidän ainoa elämämme
Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Mieleen painuneita luontoretkiä LUONTORETKET RAKKAAN pomeranian-koirani kanssa ovat jääneet parhaiten mieleeni, kirjoittaa palkinnon voittanut Leena. Hän jatkaa: Kaikki vuodenajat ovat seikkailuja Laajasalon ihanissa maisemissa meren rannalla. Pix ab ay Pix ab ay Yhteisö LUKIJAT OVAT kokeneet mieleen painuneita elämyksiä tunturissa, meren rannalla, koskea ihaillessaan, vaelluksella, koulun kevätretkellä ja leirinuotiolla.. Tämä on parasta mitä tiedän eläkkeellä ollessani. Jälkeenpäin hiukan harmitti, etten antanut tuon ihmeellisen tunteen vain jatkua, vedenhaltijan Mikä on Suomen tenhoavin kesä paikkakunta. Kerro, mikä kaikki kyseisen paikkakunnan kesässä sinua viehättää ja kiinnostaa! Paikka saa olla pieni kylä, suuri kaupunki tai mitä vain siltä väliltä. JOS SINÄ saisit päättää, mitä olisi Suomen ”kesäpääkaupunki”. Ensimmäinen kerta oli Kilpisjärvellä syksyllä 1999. Siinä hiljaisuudessa tuli mahtava tunne, kuinka voisin olla vaikkapa puolukanlehti, jonka tuulenpuuska sieppaa mukaansa ja lennättää kauas pois. Mikä paikkakunta maassamme on kesäisin erityisen tenhoava ja tarjoaa sinulle tärkeimmät kulttuurielämykset, luontoelämykset, urheiluelämykset tai makuelämykset. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. mennessä. Se oli elähdyttävä ja henkisesti vapauttava kokemus! Toisella kerralla patikoimme harjumaisessa metsäluonnossa, jossa saattoi kuvitella Väinämöisen ilmestyvän puiden lomasta. Oli hyvä valinta muuttaa kolme vuotta sitten tänne meren rannalle. Istahdamme kivelle tai penkille, jos sellainen löytyy. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Paras kesäpaikkakunta” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 14.6. Välillä kävelemme pitkospuita pitkin jonnekin uuteen paikkaan. Julkaisemme heinä-elokuun Askeleessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Tunturiylängöllä evästauolla istahdin hiukan erilleen muista ja katsoin Malla-tunturin tummaan rinteeseen. MUUTAMAN KERRAN elämässäni olen kokenut luonnossa hyvin erikoisen tunteen. Olimme tulleet ryhmän kanssa veneellä järven ylitse ja patikoineet kolmen valtakunnan rajapyykille. Koirani on paras lenkkikaveri, joka tykkää liikkua luonnossa. Laskeuduin pitkää rinnettä alas kapealle vuolaasti virtavalle joelle, jonka ylitse kulki puusilta. Olennaista on, että voit suositella muillekin kesäistä vierailua tuolle paikkakunnalle ja perustelet ytimekkäästi suosituksesi. Toisinaan meillä on eväät mukana kun levähdämme. Tuntui, että vesi sieppaa minut mukaansa, lakkaan olemasta ja siirryn vain virran mukana eteenpäin. 8 ~ askel 6/24 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Ja mikä parasta: se ei merkitsisi mitään! Tunsin itseni pieneksi osaksi luontoa, samaistuin siihen. Olemattomuuden tunne hätkähdytti, lumo hävisi, ja jatkoin matkaa. Jäin sillalle seisomaan ja katsoin alas virtaan. Siinä tuli kummallinen tunne
Kirjoita kortin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Maaliin tullessa oli hyvä mieli. Sitten keitettiin kalasoppaa, kyllä maistui. Sen kirjoitti Tarja Vänskä ja kuvasi Jukka Granström. Iltauinti päivän rasituksen jälkeen palautti ja rentoutti hyvään uneen teltassa. Kun menimme opettajan kanssa retkelle kansallispuistoon, näin tiellä pari kyykäärmeen poikasta. Päivän aikana etenimme rastilta rastille erilaisia tehtäviä tehden. Opettaja siivosi poikien kalat ja me katsoimme oppia. Lähdimme joen rantaan. Olisinko ehkä kavereiden hämmästykseksi haihtunut sillalta olemattomiin ja lipunut virran mukana pois. Läheisestä maalaistalosta saimme vielä simaa ja munkkeja. Pojat onkivat ja me tytöt teimme opettajan kanssa tulisijan kiville ja laitoimme pataan veden kiehumaan. Fyysistä kuntoa koeteltiin ja aivonystyröitä kaiveltiin milloin missäkin asioissa. Selätimme yhdessä myös vedensaannin haasteet, kun vettä piti hakea kauempaa vanhanaikaisilla metallisilla astiatonkilla. Kuusi kukkii. Aamulla oli kiinnostavaa suunnata taas maastoon iloisella mielellä kohti uusia seikkailuja – ja niitähän riitti jokaiselle päivälle. Meillä on eväät mukana. Oli hyvä retki. Puhutaan tärkeitä asioita. Tarja OPISKELIN LUONTO-OHJAAJAKSI vajaa kymmenen vuotta sitten. Numeron 5/2024 parhaaksi lukijat äänestivät Raija Hentmanin haastattelun Luontoretki läpi elämän. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI MIKÄ ON tämän lehden paras juttu. Elettiin hetki yhdessä luonnon keskellä. Siunasin häntä. Lähetä vastaus 14.6. Nähdään leppäkerttu ja valtava muurahaiskeko. Istutaan kivellä ja syödään leivät ja mehut. Paluumatkalla kannan lasta. Lintujen laulua on luonto täynnä. Onnittelut!. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Pilvenhattara MARSKIN VAELLUS vuonna 1999 oli unohtumaton neljän päivän kokemus. Evakkotyttö Karjalasta Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Opettaja oli esimerkki ja ystäväni kuolemaansa asti. Opettaja ihmetteli, kun uskalsin mennä niitä kovin lähelle. Minulle tuli tunne, että olen läpinäkyvä, kuin lasia, ja että tuuli pystyy kulkemaan lävitseni. Erityisen sävähdyksen minuun teki käen kukunta aamuöisin. Marjatta OPETTAJAMME JÄRJESTI 1950-luvun alussa mieleenpainuvia kevätretkiä. Me opiskelijat olimme hyvin erilaisia ihmisiä, mutta yhdessä retkeileminen lisäsi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Palkinnon voitti Tarja Kurvinen Pellosniemeltä. Kaikki on nyt muistojen kultaamaa. Tunsin siis samanlaista fyysisen katoamisen tunnetta kuin aikaisemmissakin luontokokemuksissani. Selvisimme huumorilla ja positiivisella asenteella. Helena KÄVELEN 4-VUOTIAAN kanssa mökkitietä postilaatikolle. Matkaa on kilometri. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@kotimaa.fi. Asuimme teltassa ja vietimme iltaa yhdessä välillä lauleskellen ja retkiruokaa tehden. Leppoisa päivä, pieni tuulenvire, hyvä olo kaiken kaikkiaan. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I viedä. Kokisin mieluusti saman uudelleen vielä kerran. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Jännittävää oli vesistön ylitys rinkkalautalla, kuivana kuitenkin pääsimme vastarannalle. Se oli herkkua meille sodan jälkeisille lapsille. Aurinkoisena syyskuun aamuna suuntasimme parini kanssa rinkat selässä innokkaina ensimmäistä rastia kohti. :) Kolmannella kerralla istuin mökillämme Saimaan rantamilla pihan puutarhakeinussa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti
10 ~ askel 6/24
Nuorena uskoon tultuaan hän halusi jännittävän elämän – ja sen hän on saanut.. Mongolian kutsu Suomalainen Irja Halász lähti 1980-luvulla evankeliumin kertominen mielessään salaperäiseen, suljettuun kommunistiseen Mongoliaan. Sattumalta hänestä tuli myös kansainvälisille uutistoimistoille kirjoittava journalisti. Kaikki alkoi eräästä kortista. TEKSTI: JUSSI RYTKÖNEN • KUVAT: JANI LAUKKANEN JA IRJA HALÁSZIN KUVA-ARKISTO IRJA HALÁSZ on opiskellut lukuisia kieliä: saksan, ruotsin, englannin ja ranskan lisäksi halhamongolia ja unkaria, venäjää, thaita, koreaa ja mantšua
Monet heistä puhuivat myös venäjää tai saksaa. Hän opiskeli välillä venäjää vuosina 1986–1987. Halusin tietysti myös opiskella mongolin kieltä. H elluntaiherätyksen lehden Ristin Voiton nuori toimittaja Irja Halász (vuoteen 1982 Uimonen) meni lomallaan vuoden 1979 viimeisiksi päiviksi kielenkääntäjäksi Sveitsin Lausannessa pidettyyn Mission 80 -tapahtumaan. – Minulle suositeltiin tutkijanuraa ajatellen mongolistiikan opiskelua Yhdysvalloissa, Varsovassa tai Budapestissa. Hain Budapestiin. Ja ihme tapahtui. En kuitenkaan halunnut kotirouvaksi tai perheenemännäksi. Mutta uskostakin puhuttiin. – Lupauksistaan huolimatta unkarilainen mieheni ei enää sallinutkaan opintojeni jatkamista. Nykymongoliksi ei ollut käännetty edes Uutta testamenttia. Hän oli tehnyt juttuja sikäläisistä seurakunnista ja uskovista. Opetusohjelma räätälöitiin minulle ja professori opetti minua aamusta iltaan, koska olin kurssin ainoa oppilas. – Sain opiskella ELTE:ssä mongolistiikkaa viisi vuotta. – Mietin, miten voisin rukoilla uskovien puolesta Mongoliassa, jos heitä ei ole. Erään tuttavan neuvosta Halász lähetti hakemuksen sekä suurlähetystöön, Unkarin kulttuuriministeriöön että Budapestin ELTE-yliopistoon. Halász etsi järjestöä, joka tekisi siellä työtä. Kyseessä oli nuorille eurooppalaisille suunnattu tuhansien osallistujien lähetyskonferenssi. Konferenssin osanottajat saivat valita itselleen joka päivä rukouskortin, jossa oli perustietoja jostakin maasta. Halász kertoo matkailleensa jo aiemmin Neuvostoliitossa. Maan traditionaalinen uskonto on lamalaisuudesta vaikutteita saanut buddhalaisuus. Mongoliassa puhuttua halhamongolia opetti Helsingin yliopistossa henkilö, joka itse puhui toista mongolikieltä burjaattia. ”Kauheaa”, ajattelin, siellä ei tiedetty olevan yhtään kristittyä. Se perustui maiden väliseen kulttuurisopimukseen. Pitkä stipendi avasi ovet Mongoliaan Ensimmäisen kerran Halász pääsi Mongoliaan lyhyeksi ajaksi vuonna 1985. – Osa opettajista oli opiskellut Neuvostoliitossa, osa Itä-Euroopassa. – Käänsin seminaaritekstejä ranskasta ja englannista suomeksi, Irja Halász kertoo. Taustalla on myös ikivanhaa šamanismia. Mongoliassa ei hänen kokemuksensa mukaan tiedetty kristinuskosta oikeastaan mitään. Halász on opiskellut lukuisia kieliä: saksan, ruotsin, englannin ja ranskan lisäksi halhamongolia, unkaria, venäjää, thaita, koreaa ja mantšua. Hän sai kokea olevansa eurooppalaisena ihmisenä kiinnostava. Vuosina 1924–1990 Mongolian virallisesti ateistinen kommunistihallinto sorti ja vainosi kaikkia uskontoja. Henkilökohtaista opetusta Unkarissa Mongolia oli 1980-luvulla vielä salaperäinen, suljettu kommunistimaa, jonne oli vaikea päästä – varsinkin uskoaan tunnustavana kristittynä. – He kertoivat ihmetelleensä, kuka oli tuo Jeesus, jolle oli pystytetty niin valtavia, kauniisti koristeltuja rakennuksia. – Ei sellaista ollut. Minun piti siis mennä sinne itsenäisenä, järjestöistä riippumattomana. – Aluksi kesto oli vain viisi kuukautta, mutta ihmeekseni sitä jatkettiin pyynnöstäni kolmeen vuoteen! Halász oli Mongolian pääkaupungin Ulaanbaatarin yliopistossa ulkomaalaisten joukossa ainoa suomalainen kielenopiskelija. 12 ~ askel 6/24. Irja Halász hankki myös sujuvan unkarin taidon. Hän joutui vaikean päätöksen eteen. Unkarin kulttuuriministeriöltä tuli hyväksyntä. Unkarin suurlähetystö Helsingissä ei antanut paljon toivoa. Hän meni naimisiin unkarilaisen miehen kanssa, mistä juontuu hänen kalastajaa merkitsevä unkarilainen sukunimensä. Halász tunsi yliopiston kautta mongoleja, jotka olivat opiskelleet Unkarissa tai Itä-Euroopassa. Opiskelupaikan saaminen oli kuitenkin ulkomaalaiselle vaikeaa. Avioliitto päättyi aikanaan eroon. Vuonna 1987 hän onnistui saamaan Suomen opetusministeriön kautta Mongolian valtion stipendin. – Eräänä päivänä sain käteeni Mongolia-kortin. Jotkut kertoivat nähneensä Euroopassa isoja kirkkoja. Halászin mieli paloi takaisin Mongoliaan. Jeesukselle rakennetut hienot kirkot Evankelioimista Halász ei filologian opintojensa aikana unohtanut. Hänen täytyi heidän mielestään olla Mietin, miten voisin rukoilla uskovien puolesta Mongoliassa, jos heitä ei ole
Am ars aik ha n Am ars aik ha n IRJA KIIPEÄÄ ottamaan kuvia Ulaanbaatarin keskusaukiolta 8.3.1990. Zo rig 27.4.1990 SOTILAAT ja poliisit on komennettu Ulaanbaatarin keskusaukiolle Hallitustalon eteen. Ir ja H al ás z. IRJA FEATURE-JUTUN kuvausreissulla kaakkois-Mongoliassa lähellä Kiinan rajaa Shilin Bogd -vuoren rinteellä toukokuussa 2021. Demokratia-aktivistit istuvat muuriksi kansan ja joukkojen väliin pitäen huolen siitä, ettei kiukustunut kansa pääse antamaan kommunistijohtajille oikeutusta väkivallan käyttämiseen. IRJA KUVAAMASSA lama-buddhalaista munkkia, joka on joukkoineen saapunut Ulaanbaatarin keskusaukiolle vaatimaan demokraattisia uudistuksia ja uskonnonvapautta 8.3.1990. 1990-LUVUN ALUSSA Irja Halász alkoi kirjoittaa englanniksi uutisia Mongolian poliittisen kuohunnan ja muutoksen keskeltä uutistoimisto Reutersille. Samalta penkiltä puhuu Tsakhiagiin Elbegdorj, demokratia-aktivisti ja journalisti, josta tuli myöhemmin Mongolian pääministeri ja presidentti. Paikalle on kokoontunut kymmeniä tuhansia ihmisiä vaatimaan muutoksia perustuslakiin
Kuvassa Irjan lisäksi toimittaja Indra (oik) ja vallankumoukseen osallistunut aktivisti. Irjan mukana ovat toimittaja Myagmarsambuu (vas), Sanjaasurengiin Oyuun ja demokratian kannattaja Altannavch. Tässä vietetään valokuvanäyttelyn avajaisia Mongolian Kansallisgalleriassa. Oyuun on toiminut myöhemmin maan ympäristöministerinä ja ulkoministerinä. 1990 ja kuuntelevat omien johtajiensa puheita, vaikka Hallitustalo syytää taustalla kommunistista propagandaa megafoneilla. TAUSTALLA OLEVASSA kulttuurikeskuksessa on juuri pidetty Mongolian Demokraattisen Puolueen perustamistilaisuus 10.4.1990. Esillä on Irjan ottamia valokuvia Demokraattisen vallankumouksen tapahtumista vuodelta 1990. DEMOKRATIA-AKTIVISTIT ISTUVAT poliisien ja sotilaiden edessä Keskusaukiolla 27.4. Miehen plakaatissa lukee: “Olemme työttömiä mitäs nyt tehdään?” Irja H alá sz Sa nja as ure ng iin Ba ira a LOKAKUUN ALUSSA 2020 Irja Halász on juuri vastaanottanut Demokraattisen vallankumouksen kunniamitalin Mongolian presidentiltä. Irja n ko tia lb um i
Stipendiaika oli loppumassa eikä jatkosta ollut vielä tietoa. Tiedon tarve Mongolian tapahtumista oli ulkomailla suuri, mutta ulkomaalaiset toimittajat vain kävivät Mongoliassa Kiinan pääkaupungista Pekingistä käsin. Laskimme sen täyteen vettä ja minä kastoin hänet Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aluepäällikkö oli kuullut minusta Hongkongissa asuvalta suuren brittiläisen HSBC-pankin johtajalta, jonka olin tavannut hänen vieraillessaan aiemmin Mongoliassa, silloin vielä hyvin harvinaisena turistina. Herrasmiestuttava saattoi hänet asutolaan ja muisteli, kuinka Halász oli sanonut, että Jumalalle voi puhua missä vain. Jälkimmäinen oli parempi. – Satuin asumaan maan demokratialiikkeen johtajan luona vajaan vuoden ajan. Erikoisten sattumuksien kautta maailmanlaajasti toimiva tunnettu brittiläinen uutistoimisto Reuters löysi Halászin ja pyysi tältä palveluksia. Juuri silloin sinne soitti Reutersin aluepäällikkö ja kysyi, voisiko suomalainen diplomaatti etsiä käsiinsä erään suomalaisen Irja Halászin Mongoliasta. Englantia osaamaton naisvirkailija kirjoitti siellä juttujani telexiin kahdella sormella, versaalina. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, Halász kertoo Mongoliassa elävän virallisesti yli 44 000 eri kirkkoihin kuuluvaa kristittyä. Juttuja Halász saattoi parhaiten lähettää Reutersin toimitukseen telexillä eli kaukokirjoittimella. Yritin selittää heille kristinuskon vaikeita käsitteitä. ”Kastoin miehen kylpyammeessa” Halász muistaa erään ravintolaillan jälkeisen paluumatkan Ulaanbaatarissa helmikuun talvipakkasilla. Hän uskoi. Yhden arkin lähettäminen kesti tunnin! Todellisen kiireen tullen hän saneli jutut puheliSatuin asumaan maan demokratialiikkeen johtajan luona vajaan vuoden ajan. – Ulaanbaatarin ainoat telex-laitteet olivat pääpostissa ja Ulaanbaatar-hotellissa. Reutersin kautta uutiset levisivät kaikkialle maailmaan. Minulta kysyttiin, montako kristittyä haluaisin siellä nähdä, ja luvattiin rukoilla asian puolesta. – Kerroin siellä Mongolian uutisia. Halász kävi joidenkin tuttavuuksiensa kanssa pitkiä keskusteluja uskonasioista. Halász kävi saman tien rekrytointipuhelinkeskustelun Reutersin aluepäällikön kanssa ja hänestä tuli heidän Mongolian-toimittajansa. Kerroin, kuinka Jeesus antaa synnit anteeksi ja kuinka pelastutaan uskon kautta. hyvin merkittävä ihminen. – En käyttänyt sanaa ”rukoilla”, koska mongolit yhdistivät sellaisen buddhalaiseen temppeliin. Kerran viranomaiset takavarikoivat englanninkielisen Raamattuni. – Kävin Pekingissä Suomen lähetystön työntekijän luona. – Kuka kastaisi hänet. Hänen lähipiirissään oli lisää kristinuskosta kiinnostuneita. Halász seurasi maan poliittista elämää paikan päällä. Nuori mies kysyi, voisiko Halász puhua Jumalalle nyt ja esitellä hänetkin. askel 6/24 ~ 15. Siitä seurasi suuria muutoksia, myös Irja Halászin elämässä. 1980-luvusta ei ole Mongoliasta paljoakaan kuvia, koska kameroita ei juuri ollut. – Kyllähän se pelottikin. – En tuputtanut mitään, mutta halusin kertoa. Sitten sanoin, että hän voi hän itsekin puhua Jeesukselle. Apuna minulla oli vain unkarinkielinen Uusi testamentti, jota jotkut tuttavistani osasivat lukea. – Otin myös paljon valokuvia. – Useimmat kuuluvat vapaisiin suuntiin, mutta on siellä luterilaisia ja katolilaisiakin. Uskalsin toivoa, että kahdeksan. Vuonna 1988 Halász oli Filippiineillä Mission 88 -konferenssissa. – Siinä kävellessä esittelin hänet Jumalalle ja Jeesukselle mongoliksi. Lähetystyö oli Mongoliassa kiellettyä ja Halászin oli toimittava erittäin varovaisesti. Reuters lähetti junalla lisää rahaa Irja Halász alkoi kirjoittaa englanniksi uutisia Mongolian poliittisen kuohunnan ja muutoksen keskeltä. Kun hän tuli kokouksistaan kotiin, sain jo yöllä tietää, mitä demokraatit olivat keskustelleet. Halászin stipendi jatkui. Kävimme Uuden testamentin periaatteellisia asioita läpi. 1990-luvun alun Mongoliassa viestintäyhteydet olivat alkeelliset. Sattuman kautta Reutersin toimittajaksi Mongolian vuosikymmeniä kestänyt kommunistivalta romahti vuoden 1990 aikana. Nuori mies keksi, että hänen tuttavansa kotona oli kylpyamme. – Mongoliaan tarvittiin toimittaja
– Viisi mongolia kuoli ja 300 haavoittui kahakoissa. Reuters osti myös tv-kanavan ja koulutti tv-uutisten tekemiseen. Silloin lähetin suorana uutisia AJE:lle, ja uudelleen Reutersillekin. messa Reutersin toimitukseen. Tv-työn lisäkoulutusta Reuters antoi toimittajilleen myöhemmin myös Pekingissä, Sydneyssä – ja Nauru-saarilla. Hänelle oli kertynyt kontakteja englanninkielisen globaalin uutismaailman eri toimijoihin. 16 ~ askel 6/24. Elämä vapaana lähetystyöntekijänä ja journalistina on ollut vaiheikas. Varsinaiseen seurakuntatyöhön Halász ei omasta mielestään kykene. – Puhelut Ulaanbaatarista Pekingiin täytyi soittaa Moskovan kautta. – Hän niuhotti ja pakotti minut valitsemaan. – Ensin yleisja sitten talousuutisten laatimista. – Kävin Tyttönormaalilyseon kielilinjan. Sama kerran viikossa Venäjältä Ulaanbaatarin kautta Pekingiin kulkeva juna oli myös ainoa keino lähettää Reutersille valokuvia. Silloin lähetin Mongoliasta suorana uutisia. Niitäkin olen sittemmin tehnyt. Olin ”stringer”, siis tavallaan talon oma toimittaja, mutta myös jossain mielessä vapaa toimittaja. Reuters ei maksanut kokopäiväistä palkkaa. Öisin saatoin BBC:n lähetyksestä kuulla, että juttuni olivat menneet perille. – Joku toi sitä aina sitten junalla Pekingistä. Halász kertoo tehneensä artikkeleita, valokuvajournalismia ja tv-juttuja Mongoliassa myös YK:lle. Pankit eivät toimineet. – Reutersin uutisia luettiin eri ulkomaisilla radiokanavilla, mutta päivisin Mongoliassa länsimaisia radiolähetyksiä häirittiin. Saalemissakin kuulin, että olin liian uhmakas! Avioeron myötä jouduin aikoinani siellä myös toimintakieltoon. – Koen, että olen ollut eniten paikallani vapaassa evankelioimistyössä, maata muokkaamassa. Halász kastettiin lapsena luterilaiseksi, mutta teini-iässä hän seurasi helluntaiseurakuntaan kuulunutta äitiään helluntailaiseksi. Olennaista oli opetella Reutersin uutistyyli. Myöhemmin 90-luvulla Reuters koulutti Halászia uutisten tekoon. – Etsin asemalla jonkun luotettavan oloisen ulkomaalaisen matkustajan, joka voisi kuriirina viedä kuvat Reutersille Pekingiin. Kun AJE:n filmiryhmä oli vaalit kuvannut, syttyi Mongoliassa kapina. – En ole mikään mallikristitty. – Sain tehdä uutisia kenelle tahansa, mutta Al Jazeera oli aina etusijalla. Halászista tuli free-perusteinen AJE:n Mongolian-tuottaja. Myöhemmin äiti ja lapset muuttivat Helsinkiin. Niinpä Halászin rahat olivat usein lopussa. Maailman suurimpien medioiden palveluksessa Reutersin palkkalaisena Halász oli kaikkiaan kuusitoista vuotta. Vuonna 2000 Irja Halász sai Reutersin Feature Story -pääpalkinnon. – Olin samanaikaisesti viimeisinä vuosina 1999– 2005 myös amerikkalaisen Associated Pressin (AP) toimittajana. Kun tilanne kärjistyi uudelleen, Halász lähti täysin freelanceriksi. Qatarilainen Al Jazeera English (AJE) otti vuonna 2008 yhteyttä ja halusi minut tekemään juttuja Mongolian parlamenttivaaleista. Olen halunnut journalistin työllänikin edistää demokratiaa ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotta yhteiskunnasta tulisi entistä vapaampi ja otollisempi myöhemmille julistajille. Kuvani kelpasivat sellaisinaan. Viisi mongolia kuoli ja 300 haavoittui kahakoissa. Journalismi edisti demokratiaa ja lähetystyötä Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1957 syntynyt Irja oli 11-vuotias, kun hänen isänsä jätti perheen. Epätietoisuuden korkeakoulussa Kaiken huipuksi Halász ei tiennyt, menivätkö hänen juttunsa perille. Pohjois-Koreassakin hän pääsi käymään. – Minua ei mikään seurakunta ole koskaan lähettänyt minnekään. Halász toteaa, että itse hän on itsensä elättänyt, vaikka ystävät toki ovat matkan varrella auttaneet. – Tein juttuja BBC:lle, Sky Newsille, CNN:lle, Deutsche Wellelle ja France 5:lle. Hän joutui soittamaan Reutersin toimistoon Tokioon ja pyytämään lisää. Lontoosta saatu Feature-palkinto auttoi kuitenkin saamaan jatkovuosia. Se oli kallista. Kun Reutersin TV-osaston johto vaihtui, aluepäällikölle ei sopinut, että Halász työskenteli myös AP:lle. Ensimmäinen koulutus pidettiin Hongkongissa
Kommunistivallan aikana Neuvostoliitto määräsi monista Mongolian asioista ja maassa oli Kiinan varalta Neuvostoliiton ydinaseitakin. Tämähän voi seuraavaksi tapahtua vaikka Pohjois-Koreassa. Sitä ei arvosteta, mutta se tekee tärkeää työtä ja menee harmaan kivenkin läpi. – Monet varttuneemmat mongolit ovat opiskelleet Itä-Euroopassa, nuoret länsimaissa. – Heissä on paljon älykkäitä ja innovatiivisia ihmisiä. Pieni Mongolia kahden suuren puristuksessa Mongolia on tänään demokraattisempi ja avoimempi kuin koskaan ennen. Mongolialaiset ovat Halászin mukaan vapaita ja itsenäisiä. Alun perin he olivat paimentolaisia, mutta nykyisin hyvin urbaaneja. Halász muistuttaa, että seurakunnan kasvu on Jumalan työtä, ei ihmisen. Mongolialaiset pönkittävät tietoisesti suhteitaan kolmansiin valtoihin. – Uusi ulkopoliittinen linja on, että heillä on kolme naapuria. – Mongolian asema on usein ollut vaikea. Yhteiskunnallisia ongelmia silti riittää. – Yksi ihminenkin voi tehdä jotain: se ruma timanttikin on tarpeen. En ole koskaan katunut Mongoliaan lähtöä. Uskon siis, koska olen nähnyt. – Joitakin asioita uskoo vain silminnäkijänä. Toisaalta mongoleja asuu myös naapurimaissa: Kiinan Sisä-Mongoliassa peräti kuusi miljoonaa ja Venäjän Siperiassakin puoli miljoonaa. Sivustakatsojana voi silti olla silminnäkijä. Siksi maan politiikassa on tasapainoteltu. Eletty elämä on hänestä ollut mielenkiintoinen. Enkä sitä, että adoptoin mongolialaisen kulkukoiran, Halász naurahtaa. Se heijastuu heidän ajattelutapaansa. Kiinalaisia mongolit taas eivät oikein ymmärrä: historiallisesti esimerkiksi kiinan kielen taito ei ole kuulunut mongolialaiseen sivistykseen. Esimerkiksi korruptio jyllää. Nykyisin Irja Halász asuu enimmäkseen Helsingissä ja on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Se kolmas voi olla Japani, USA tai vaikka EU. – Mutta olen saanut lahjaksi silminnäkijän paikan. He oppivat ja sopeutuvat uuteen nopeasti: pieni laiva kääntyy sukkelaan. Yli neljä kertaa Suomea laajemmassa sisämaavaltiossa elää vain runsaat kolme miljoonaa ihmistä. Mongolia ei vieläkään ole Halászin mukaan täysin irti Venäjän vaikutuksesta, vaikka Kiinan ja kiinalaisen rahan mahti onkin siellä suuresti kasvanut. He ymmärtävät eurooppalaisia paremmin kuin kiinalaiset. LEPOTAUKO FILMAUSREISSULLA Herlenjoen varrella itäisessä Hentiin läänissä toukokuussa 2021. – Luonnehtisin itseäni rumaksi timantiksi, joka ei kuulu kruunuun tai sormukseen, vaan porankärkeen. Tämä ajatus pitää minua pystyssä, muuten vaipuisin epätoivoon. Pieni mongolien kansa on Halászin mukaan elänyt ”kahden tarbosauruksen välissä”, millä hän viittaa suuriin naapureihin Kiinaan ja Venäjään. Halász kokee, ettei ole itse saanut aikaan mitään suurta seurakunnan kasvua Mongoliassa. – Ja sellaisen olen saanut. ”Ruma timantti” tekee tärkeää työtä ja menee läpi harmaan kiven Irja Halász on jo eläkkeellä, mutta käy edelleen usein Mongoliassa. Zo rig askel 6/24 ~ 17. Halászin mielestä mongolit ovat kansana eräänlainen silta Aasian ja Euroopan välillä. Nuorena uskoon tultuaan hän halusi jännittävän elämän. Olen nähnyt, miten tyhjästä syntyy seurakunta
Levollista retkeilyä ja vanhan näkemistä uusin silmin. Monelle tulee ehkä pyhiinvaelluksesta ensimmäiseksi mieleen satojen kilometrien taivallus Santiago de Compostelaan tai vaeltelu Jerusalemin tai Rooman kaduilla. Kokemus pyhästä ei ole kahlittu tiettyyn paikkaan, vaan se voi kietoutua yllättävän tavallisiin hetkiin, muistutetaan myös pyhiinvaellussuomi.fi-nettisivustolla. EMILIA KARHU Pienikin kävelyretki voi olla pyhiinvaellus Juuri nyt pi xa ba y MITEN VOISIN päästää irti turhasta hätäilystä ja huolehtimisesta. Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä voi pohtia pienellä, arkisella pyhiinvaelluksella. Tärkeintä ei ole kuljetun matkan pituus vaan sisäinen halu olla pyhiinvaeltaja. Fyysisen kulkemisen lisäksi pyhiinvaellus on aina syvyyssuunnassa tehty matka itseen. Ne liikuttavat vuosittain miljoonia ihmisiä. Lähtiessäsi seuraavan kerran kävelylle voit pohtia: Mistä mieleni kiire kumpuaa ja kertoo. Miten voin pysäyttää kiireen, laskeutua Jumalan läsnäoloon ja vastaanottaa lepoa ja rauhaa. 18 ~ askel 6/24. Anna luomisvoimasi hehkua kohtaamisissa ja valaista tieni. Kaipaamme kiireen, tietotulvan ja istumatyön vastapainoksi liikettä, luontokokemuksia, hiljaisuutta, rauhaa ja huolettomuutta. Sivustolta löytyy myös rukouksia ja mietiskelyvinkkejä matkalle. Pyhiinvaellus voi toki olla vaeltamista pyhiin paikkoihin, mutta yhtä hyvin se voi olla hetkessä läsnäolevaa kulkemista läheisellä metsäpolulla tai tutussa kulttuurimaisemassa. Anna minun huomata hyvä jokaisessa kanssakulkijassa. Anna minun kiireettömästi kulkea kohti Sinua, kohti toisia ja kohti yhteistä luomakuntaamme. Kesäkuu H engellisen ja maallisen elämän välille ei ole tarpeen vetää selkeää rajaa. Kuinka osaisin tänään nauttia asioista, jotka tuovat iloa elämääni. Puuronkeitto, autonkorjaus, suhde puolisoon, yksinäiset illat tai hilpeät juhlat kuuluvat siihen yhtä lailla kuin rukous.” Pyhiinvaellusten suosio on viime vuosina kasvanut meillä ja maailmalla. Pappi Jaana Sahamies kirjoittaa pienessä kirjassaan Hiljaisuuden oppilaana puhuttelevasti: ”Hengellistä elämää eletään arjessa. Halutessasi voit rukoilla: Luojani, voimani ja virvoittava lähteeni, kanna minua tänäänkin
On kysymys siitä, että emme yritä saada aikaa pysähtymään, vaan sen sijaan kaunistamme sen rientämistä.” – Lotte Möller askel 6/24 ~ 19. Lainasanat Pix ab ay Koivuluodolla lapintiira tuli istumaan niin lähelle minua ja kaukoputkea, että sain luettua renkaan numerot. Näkötornin ylätasanteelta aukeaa maisema, jossa on jotain ikiaikaista. Lilja-koira on hoitanut tämän pestin aina, kun minusta on tuntunut, etten jaksa nousta sängystä. Pitää malttaa olla paikallaan koko päivä ja odottaa. Rengastustoimistosta tuli tieto, että lintu on rengastettu 19 vuotta sitten viiden kilometrin päässä. Harvinaista sidekudossairautta sairastava nuori eläkeläinen Heidi Hulkkonen Kotivinkissä 9/2024 Ei ole vain pimeää tai vain valoa. Olen onnellinen siitä, että koiran elämänilo tarttuu. Luontokuvausta harrastava Petteri Hautamaa ERÄ-lehdessä 4/2024 Viisautta ”Ollakseen onnellinen puutarhastaan ihmisen täytyy olla sovinnossa kaiken elämän väistämättömän ja lakkaamattoman muutoksen sekä kuihtumisen ja kuoleman kanssa. Pitää opiskella jatkuvasti ja kartuttaa luontotietämystä. Eihän kukaan voi olla mieli synkkänä, kun toinen on suunnattoman iloinen vain siksi, että olen olemassa. Paljon palkitsevampaa on löytää kuvauspaikat ja kohteet itse. Se vaatii sinnikkyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Takana lepää aava Haapasuo, jota täplittää muutama mäntyjen koristama mäki. Se on lentänyt melkein parikymmentä vuotta eteläiselle Jäämerelle ja takaisin kotiin. Elämä on niiden kahden vaihtelua ja loputtomien harmaapilvisten päivien sietämistä. Kesän reissuvinkkejä sisältävässä jutussa Et-lehdessä 9/2024 kerrotaan Leivonmäen kansallispuistosta Petojen kuvaaminen haaskalla ei ole minun juttuni. Lilja tulee eteeni tuijottamaan ja pitää älämölöä, kunnes taivun. Kärsivällisyyttä ei voi korostaa liikaa. Lintuharrastaja Mika Asikainen Aarre-lehdessä 4/2024 Myös masennuspotilaan on tärkeä lähteä liikkeelle. Edessä kimaltelee pieni suolampi. Sitä kiertävät harmaantuneet pitkospuut. Tanssitaiteilija Hanna Brotherus Eevalehdessä 4/2024 On paikkoja, joissa aika tuntuu pysähtyvän
FREIJA ÖZCAN Er kk i Vo ut ila in en / M us eo vi ra st o JUHANNUSTULET KOUVOLAN Jokelassa 24. Juhannusyönä haltiat nimittäin polttavat raha-aarteistaan hometta ja ruostetta. Vilkunan mukaan aarnivalkeiden tarina on saanut tukea siitä, että aina silloin tällöin maasta on löytynyt vainolaista paenneiden ja sille tielle jääneiden kätköjä tai vanhoja uhriaarteita. Kasvi menestyy parhaiten siellä, missä muut lajit eivät pärjää. Tämän monivuotisen ruohon juurakko on lyhyt ja sipuli kapean kartiomainen. Ruoholaukka on myös perhosia ja mehiläisiä houkutteleva mesikasvi. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan, että silloin on lähdetty myös aarrejahtiin. Silloin saattaa nähdä pellolla, suolla tai järven selällä sinisenä kuultavia aarnivalkeita, jotka johdattavat aarteen luo. 20 ~ askel 6/24. kesäkuuta 1956. Kuukauden kasvi Ruohosipuli eli ruoholaukka R uohosipuli eli ruoholaukka (Allium schoenoprasum) sulostuttaa kesä-heinäkuussa violeteilla kukillaan maisemaa kallioilla, lintuluodoilla, kivisillä merenrantaja rinneniityillä sekä kedoilla. LÄHDE: LUONTOPORTTI.COM JA LUONNONYRTIT.FI Juuri nyt Juhannusyön aarrejahti J uhannusyönä tapahtuu kansanperinteen mukaan monenlaista kummallista. Aarteen haltuun saaminen voi kuitenkin olla haastavaa. Hyvillä kasvupaikoilla se häviää usein kilpailun heinäkasveille. Tarinoiden mukaan joku kuitenkin onnistui tarttumaan härkää sarvista ja huomasi aamulla auringon noustua pitelevänsä kiinni rahakattilan paksusta sangasta. Ruohosipulia käytetään tuoreena tai kuivattuna kalaja kasvisruokiin, keittoihin, kastikkeisiin ja vaikkapa voileipien tai salaattien päälle mausteeksi ja koristeeksi. Kansanlääkinnässä ruoholaukkaa on käytetty rohdoksi mahavaivoihin, hengenahdistukseen, yskään, kihtiin ja keripukkiin. Ruohosipuli kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja viihtyy aurinkoisella, kuivahkolla kasvupaikalla. Sitä viljellään myös maustekasvina. Sitä on usein kansanperinteen mukaan vartioimassa jokin eläin, kuten härkä, koira, käärme tai suuri kissa
Ehkä perustat tänä kesänä käpylehmäfarmin lapsen, lapsenlapsen tai tuttavan lapsen kanssa. Puheenjohtajana toimii kuvanveistäjä Veijo Setälä. Samassa yhteydessä järjestetään myös käpylehmien huutokauppa, jolla kerätään varoja YK:n lastenrahastolle Unicefille. Monilla ihmisillä liittyy niihin nostalgisia lapsuusmuistoja. Merikarvialla kisataan käpylehmien maailmanmestaruudesta K oivuniemen Herran farmilla Merikarvialla järjestetään lauantaina 8.6. Kisan tarkoitus on tutustuttaa lapset ympäristöystävälliseen, suomalaiseen leikkiperinteeseen ja tarjota koko perheelle kivaa yhteistä tekemistä. Koivuniemen Herran farmi on Merikarvialla ympärivuotisesti toimiva maalaiselämysten ja tapahtumien keskus. Käpylehmiä on rakenneltu kävyistä ja tikuista leluiksi ainakin 1800-luvulta alkaen. Myös kirpputorin tuotot menevät Unicefille. Tuomaristossa ovat myös kirjailija Aino Havukainen ja kuvittaja Sami Toivonen, jotka ovat suunnitelleet tapahtumalle oman Tatu ja Patu -tunnuksen. Edellisen kerran käpylehmien rakentamisen maailmanmestaruudesta kilpailtiin vuonna 2011. Kisassa on kolme sarjaa: kouluikäisten sarja, perhesarja sekä yhdistysten ja yrityksien kutsukisa. Käpylehmät valmistetaan kisapaikalla luonnonmateriaaleista, jotka annetaan kilpailijoille kilpailun aluksi. La ur a Ka rja la in en askel 6/24 ~ 21. Satakunnassa sijaitseva Merikarvia on puolestaan reilun 3000 asukkaan kunta, jonka saaristo houkuttelee erityisesti kesäisin mökkiläisiä, kalastajia ja muita matkailijoita. EMILIA KARHU, LÄHDE: KOIVUNIEMENHERRA.FI KÄPYLEHMIEN TEKO on halpaa hupia, johon jokaisella on varaa. Hyväntekeväisyyshuutokauppaan käpylehmiä ovat tehneet nimekkäät vaikuttajat ja julkkikset, kuten laulaja Robin Packalen. Tuomaristoon kuuluu taiteenja lastenkulttuurin edustajia sekä maidontuottajia. mielenkiintoinen ilmaistapahtuma: Käpylehmien MM-kisat. Käpylehmät nimetään ja esitellään ”cow walkilla”, joka on eräänlainen versio muotinäytöksistä tutusta näyttämöstä catwalkista
Pilkoin kesäkurpitsan ja halkaisin minitomaatit ennen keittoon lisäämistä. Annoin kiehua hiljalleen vielä hetken. Sadonkorjaajan vihanneskeitto sopii Suomessa hyvin viileään kesäkuiseen iltaan, kun on korjannut vaikkapa raparperisadon. Kreikassa he pysähtyivät seuraamaan oliivisadon keräämistä. Pilkoin isot perunat neljään osaan ja lisäsin keittoon. Sitten lisäsin siihen kaalit. Kuullotin pilkottuja sipuleita ja suipMarin keittiössä popaprikaa yhdessä paprikajauheen ja mustapippurin kanssa ennen niiden lisäämistä keittoliemeen. Nautimme keittoa leivän kanssa. Monille lienee tuttu kertomus Nooan arkista ja vedenpaisumuksesta. Keittojen ja ylipäätään ruuan valmistuksessa ainakin minulle sopii reseptien jatkojalostus, väliin jopa niiden kehittäminen alusta pitäen. MARI TEINILÄ Ju kk a Gr an str öm M ari Te in ilä M ari Te in ilä M ari Te in ilä Pix ab ay. Tällä kertaa ei ollut pohjaksi mitään reseptiä, pelkästään mielikuva oliivilehdossa nautitusta vihanneskeitosta. 22 ~ askel 6/24 Keittoa oliivipuiden alla K atsoin taannoin televisio-ohjelmaa, jossa pappi ja kokki matkustivat Raamatun maissa valmistaen paikallisia ruokia ja keskustellen kristillisestä uskosta. Oliivipuut voivat kasvaa satoja vuosia vanhoiksi. Televisio-ohjelmassa oliivipuiden siimeksessä valmistettiin vihanneskeittoa. Lopuksi laitoin mukaan vielä pinaatit, pakasteherneet ja oliivit sekä puoli desiä oliiviöljyä. Valoisana kesäiltana saatan kuitenkin viipyillä puutarhassa kuuntelemassa käkien kukuntaa. Nooa tiesi vedenpaisumuksen olevan ohi, kun kyyhkynen palasi arkkiin nokassaan tuore oliivipuun lehti. Oliiviöljyn ryydittämä kasvikeitto neljälle Valmistin seuraavista aineksista sadonkorjaajan kasviskeittoa neljälle hengelle: reilu litra vettä, kaksi kasvisliemikuutioita, mustapippuria, paprikajauhetta, puoli desilitraa oliiviöljyä, kolme perunaa, suippopaprika, valkosipulia, keltasipuli, kevätsipulia, purjosipulia, pakasteherneitä, uuden sadon kaalia noin 2 dl, keskikokoinen kesäkurpitsa, tuoretta pinaattia, pieniä tomaatteja ja kivettömiä oliiveja. Tarkemmin ei käynyt ilmi, mitä vihanneksia keitto sisälsi, mutta sadonkorjaajille hyvin maistuvan keiton yksi juju oli liemeen lisätty oliiviöljy. Ryhmyisissä puissa on jotain ikiaikaista salattua viisautta. Ohjelman innoittamana valmistin keittoa päättämällä itse siihen tulevat vihannekset ja muut lisukkeet. Tosin omat raparperini ovat niin kitukasvuisia, ettei sadon keräämiseen mene minuuttia kauempaa
askel 6/24 ~ 23 OLIIVINEN KASVISKEITTO NELJÄLLE reilu litra vettä 2 kasvisliemikuutiota 2 dl uuden sadon kaalia 3 perunaa 1 suippopaprika 1 keskikokoinen kesäkurpitsa 1 keltasipuli valkosipulia, kevätsipulia ja purjosipulia pieniä tomaatteja kivettämiä oliiveja pakasteherneitä tuoretta pinaattia 1/2 dl oliiviöljyä mustapippuria ja paprikajauhetta M ari Te in ilä Pix ab ay Pix ab ay
Juma lan kasvot olivat ankarat ja vaativat. Skeemat ohjaavat ihmisen ajatusmaailmaa ja käytöstä. Tunnelukkojen syntymisen taus talla on usein vähättelyä, hylkäämistä, laiminlyöntiä ja satuttamista. Lapsi on saattanut joutua kantamaan liikaa tois ten tunteita ja kuormia. – Olin hyvin herkkä lapsi ja koin monia menetyksiä. Pahimmillaan ne ajavat masen nukseen, kuten Moisiolle tapahtui. Kun hänen tarpeisiinsa vastataan riittä västi, se auttaa kasvamaan terveeksi ja ehkäisee tunnelukkojen syntymistä. Koska ihminen on kokonaisuus, tun nelukot vahingoittavat herkästi myös suhdetta Jumalaan ja vääristävät sitä. Y löjärveläinen pappi, tera peutti ja tietokirjailija Miia Moisio kertoo uskoneensa Jumalaan nuoruudestaan saakka. Apua on vaikea vastaanottaa Jumalalta tai lähimmäiseltä. Myös ahdistava uskonnollinen ilma piiri voi vaikuttaa tuhoisasti. Aikuisena hän ymmärsi, että oli ollut masentunut lapsuudestaan saakka, liki 25 vuotta. Synkkä mieliala pakotti Moison lopulta hakeutumaan avun piiriin. Reagoin voimak kaasti ihan tavallisiinkin asioihin. Näistä sisäisistä ajatusmalleista käytetään nimitystä skeema. Elämäntaito 24 ~ askel 6/24. Tunnelukko syntyy suojaksi Alun perin tunnelukot kehittyvät lap suudessa psyyken suojaksi, mutta aikui suudessa ne ajavat toistamaan haital lisia käytösmalleja ja ajatuskulkuja. Rukoukset olivat Moisiolle lähin nä sen varmistelua, että kaikki menisi hyvin. Hylkäsin Jumalan, koska koin hänen hylänneen minut. Lapsuus ja nuoruusvuosien koke musten seurauksena Moisio oli kehittä nyt ympärilleen suojamuureja, tunne lukkoja. Esimerkiksi vaativuuden tunneluk ko syntyy, kun lapselta vaaditaan paljon tai hänen lähellään on itseltään paljon vaativa aikuinen. Kuva vaa tivasta, alistavasta ja hylkäävästä Juma Lapsi tarvitsee hyväksyntää, turvallisuutta ja rakastavia katseita. Hän koki jatkuvaa syyllisyyttä, riittämättömyyttä ja sisäistä vaatimusta, kuinka pitäisi rukoilla enemmän. Puhe Jeesuksen rakkaudesta ja sovituksesta kaikui kuitenkin kuin kuu roille korville. – Tunnelukkoja on 18 erilaista ja niitä syntyy kenelle vain, jonka tarpeisiin ei ole kasvuiässä riittävästi vastattu, Moi sio selventää. Uhrautumisen tunnelukon seurauk sena ihminen saattaa kuvitella, että hänen on pakko pärjätä elämässä yksin. Haitallisen tunnelukon aktivoituessa kehoon nousee häpeän, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita, jotka ottavat yli vallan. Ahdistunutta oloaan Moisio yritti tasa painottaa suorittamisella ja kiltteydel lä, mutta käytös ajoi vain syvemmälle tummiin vesiin, häpeään ja masen nukseen. – Lapsi tarvitsee hyväksyntää, tur vallisuutta ja rakastavia katseita. Lepo tai rentoutuminen voi olla sallittua vas ta, kun viimeinenkin velvollisuus on hoidettu. Aikuisena niiden purkaminen on mahdollista. Vaatimuksesta lepoon – vapaudu hengellisistä tunnelukoista Jos Jumalan rakkauteen ja hyvään tahtoon luottaminen tuntuu mahdottomalta, taustalla saattavat vaikuttaa lapsuudessa psyyken suojaksi muodostuneet tunnelukot. Ihminen saattaa esimerkiksi ajautua kerta toisensa jälkeen häntä satuttaviin ihmissuhteisiin, vähätellä itseään tai alistua epäterveellä tavalla. Muita tunnelukkoja ovat esimerkiksi alistuvuuden, hylkäämisen, ulkopuo lisuuden ja riittämättömyyden tunne lukko. Onko tarpeisiisi vastattu. – Ajattelin, ettei se rakkaus kuulu minulle. Kuva todel lisuudesta vääristyy. Aikuisuudessa vaati vuuden tunnelukko ajaa ihmisen hel posti jatkuvaan suorittamiseen ja sitä kautta esimerkiksi uupumukseen. Jumalakuvaamme saattaa heijastua lapsuuden vaativan, rankaisevan, arvaa mattomasti käyttäytyvän tai ankaran auktoriteetin piirteitä
Työtään tera peuttina, luennoitsijana ja kirjailijana Moisio tekee rentoudesta käsin. Toipuminen on hidasta Miia Moisio kertoo tehneensä paljon psyykkistä työtä niin yksin kuin ammat tiauttajan kanssa. Moisio kehottaa tunnustelemaan rauhassa omia tarpeita, tunteita, rajoja ja persoonan eri puolia. Aiemmin moni asia oli ponnistelua ja suorittamista. Vääränlainen alistaminen tai uhrau tuminen on Moision mukaan helppo verhota hengellisyyteen. – Vapauduttuani tunnelukoista olen saanut sielunrauhan ja levollisen luot tamuksen Jumalan hyvään tahtoon minuakin kohtaan. askel 6/24 ~ 25. Tämä ei ollut mah dollista, kun olin vahvasti tunnelukkoi nen myös hengellisyyden alueella. Itse hän koki lapsena monia menetyksiä ja reagoi herkkänä ihmisenä niihin vahvasti. Huokauskin riittää Omassa elämässään Miia Moisio on koke nut mullistavan muutoksen vapaudut tuaan tunnelukkojen kahleista. Vai keiden vuosien jälkeen hänen on helppo tuntea kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Psykoterapiaan hakeutuminen on hyvä ajatus, mikäli tunnistaa itsellään tunnelukkoja, hän vinkkaa. lasta voi olla kiinteä osa sisäistä maa ilmaa. Toipuminen on hidasta ja voimia vievää, mutta mahdol lista. Rukoillessaan Miia Moisio luottaa nyt siihen, että yksikin huokaus riittää. – Netissä voi tehdä useiden eri taho jen julkaisemia tunnelukkotestejä, joi hin vastaamalla saa viitteitä omasta tilanteestaan. Ihmissuhteet ovat eheytyneet. Tunnetasolla se merkitsee rakkautta, myötätuntoa ja hyväksyntää niin itseä kuin lähimmäistä kohtaan. – Raamattu opettaa, että Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, meidän keskellänne. Tämä ei tarkoita vääränlaista itserakkautta tai itsekkyyttä vaan tervettä itsensä hyväk symistä ja omien tarpeiden kuuntelua. – Tällaisilla valheellisilla skeemoilla ei ole mitään tekemistä Jumalan todel lisen olemuksen kanssa, Moisio muis tuttaa. – Hän pyrkii eheyttämään meitä. Arkeen on tullut lepoa ja luottamusta. – Jeesus kehotti meitä rakastamaan lähimmäistä kuin itseämme. Syntyi tunnelukkoja, jotka vääristivät minäkuvaa ja kuvaa Jumalasta. Itse tuntemuksen kasvattaminen on tär keä askel toipumisen ja tunnelukoista vapautumisen tiellä. – Hengellisen väkivallan taustalla on usein monimutkainen vyyhti tunne lukkoja. Psyykkisen työn kautta tunnelukot vähitellen laimene vat. Hankalia tunteita on helpompi tun nistaa ja käsitellä. Lapsuuden ja oman suvun historian tutkiminen antaa ymmärrystä, mistä omat tunnelukot ovat syntyneet. Psyykkinen työ on auttanut häntä vapautumaan häpeästä ja väärästä syyllisyydestä. Toipuminen alkoi läs näolotaitojen harjoittamisesta ja sitä kautta tunnelukkojen tunnistamisesta ja työstämisestä. Haitalli set skeemat eivät enää varjosta elämää. SANNA TAKALA Lue lisää tunnelukoista ja tutustu omahoito-ohjelmiin www.mielenterveydentalo.fi MIIA MOISIO on kirjoittanut kirjat: Toivon kirja masennuksesta, Lupa surra, Häpeästä valoon sekä Masennus ja tunnelukot. Aiheesta löytyy myös pal jon hyvää kirjallisuutta. Myötätunto itseä kohtaan on suu ri apu. Ki rs ti Ki vi m äk i/ O ta va MIIA MOISIO on kahden teini-ikäisen pojan äiti. Nykyään hänen on help po uskoa, että asiat tapahtuvat tarkoi tuksenmukaisesti, Jumalan suunnitel masta ja tahdosta käsin
MANDI JA Ingrid Englund ihastelemassa laivoja Reposaaren redillä 1900-luvun alkuvuosina. 26 ~ askel 6/24
Satamakaupungin sykettä sata vuotta sitten Kesällä 1870 syntyi tukholmalaiseen työläisperheeseen poika, joka sai kasteessa nimen Carl Johan. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: JOHN ENGLUND. Satakunnan Museon uusi näyttely esittelee hänen huikeaa elämäntyötään. Sittemmin hänet tultaisiin tuntemaan Suomessa erinomaisena porilaisena valokuvaajana nimeltä John Englund
– Mahdollisesti Charles Riis vinkkasi Englundeille otollisista kuvausmarkkinoista Porissa, koska Riis oli kuvannut Porissa jo 1860-luvulla. Ingrid syntyi vuonna 1901, Iris 1908 ja Arla 1909. Satakunnan Museossa avautuneen laajan Pori-aiheisen John Englundin kuvista koostuvan valokuvanäyttelyn. – Hän päätyi Suomeen luultavasti siksi, että täällä oli hyville kuvaajille töitä tarjolla, sanoo Satakunnan Museon intendentti Timo Nordlund. JUSÉLIUKSEN MAUSOLEUMIN freskoja maalattiin kesällä 1903. – Kyseessä on sen ajan välinein huima suoritus. Parhaimpina menestyksen vuosina 1915–1925 Englundin palveluksessa oli parikymmentä työntekijää, joista suurin osa oli nuoria naisia. Tämän jälkeen he muuttivat Poriin ja perustivat oman valokuvausateljeen Itä-Esplanaadille. ENGLUNDIEN PERHE vuonna 1919. 28 ~ askel 6/24. KAUPANKÄYNTIÄ PORIN kauppatorilla 1890-luvun puolivälissä. Lopulta Englundeilla oli Porissa kolme valokuvaamoa sekä yksi sivuliike Vaasassa. Mutta niin vain Pori kutsui. – Palkkaakin hän maksoi paremmin kuin puuvillatehdas joen toisella puolella! Englundin kunnianhimoisista kuvausprojekteista Nordlund haluaa nostaa esiin erityisesti hänen ottamansa lähes 360 asteen panoraamakuvan Porin kirkon tornin korkeimmasta kohdasta vuonna 1900. Kuvassa Akseli Gallen-Kallela (vas.), koristemaalari Lexander, arkkitehti Torkel Nordman ja muurari Lauren Kevät-freskon äärellä. John ja Mandi pyörittivät valokuvausyritystään yhdessä. PORIN JOKISATAMASSA räjäytettiin huhtikuussa 1918 kaksi venäläistä kanuunavenettä, kuvassa näkyvä Kondor sekä Beirut. He ovat myös suunnitelleet ja toteuttaneet helatorstaina 9.5. N uori John Englund työskenteli 1880-luvulla kotikaupungissaan Tukholmassa muutaman vuoden valokuvausoppilaana. Näin hän oppi käytännön kautta valokuvaajan ammatin. Englund oli kaupungin ykköskuvaaja, joka otti korkealaatuisia kuvia täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Englund työllisti nuoria naisia John Englund liikkui sujuvasti aikansa porilaisissa kulttuurija bisnespiireissä, jotka olivat tuolloin pääosin ruotsinkielisiä. Nordlund ja lukuisat muut henkilöt ovat digitoineet viime vuodet Englundin ottamien noin 4000 valokuvan lasinegatiiveja ja tutkineet arkistoista Englundin ja hänen perheensä tarinaa. Helsinkiin hän saapui 17-vuotiaana ja aloitti työt Charles Riisin ateljeessa. Samalla perhe kasvoi. – Kun valokuvaajaa tarvittiin, otettiin yhteys ensisijaisesti Englundiin, olipa kyse Mannerheimin vierailusta, Akseli Gallen-Kallelan maalauspuuhista Juséliuksen mausoleumissa, pormestarin ikuistamisesta tai paikallisen urheiluseuran ryhmäkuvauksesta, Timo Nordlund sanoo. Mutta miten John Englundista tuli viime vuosisadan vaihteen Porin ja porilaisten ikuistaja. Pori kutsui ja perhe kasvoi Työskennellessään Helsingissä Charles Riisin valokuvausateljeessa John Englund tapasi tulevan vaimonsa Amanda ”Mandi” Erikssonin, joka toimi samassa ateljeessa retusoijana. Pariskunta avioitui lokakuussa 1894. Englundeilla itsellään ei tiettävästi ollut aiempia siteitä kaupunkiin, Nordlund kertoo
Tästä olemme äärimmäisen kiitollisia. von Frenckell (1882–1967). Kurkistus kulttuurihistoriaan Suurin osa Englundin ottamien noin 4000 valokuvan lasinegatiiveista saapui Satakunnan Museoon säilytykseen jo 1970-luvun lopulla. REPOSAAREN HÖYRY SAHA Oy:n lautatarhaa Reposaaren sataman kupeessa vuonna 1901. Digitointi jatkui vuoteen 2022 asti, jonka jälkeen museo päätti tehdä Englundin elämäntyöstä näyttelyn ja kirjan. RAKENTEILLA OLLEEN juna-aseman ympäristössä juhlittiin ensimmäisen junan saapumista Poriin 24.4.1895. askel 6/24 ~ 29. Esillä on myös museon kokoelmista ja Englundin suvulta lainaksi saatuja esineitä. – On kiehtovaa, että ruotsalainen John päätyi Poriin ja ikään kuin otti kaupungin haltuunsa ja kotiutui tänne. On myös mielenkiintoista, miten hyvin hänet otettiin Porissa vastaan. Museon omistukseen ne päätyivät nelisen vuotta sitten. Lisäksi näyttelyssä voi tutustua Englundin valokuvaamossa työskennelleisiin työntekijöihin ja valokuvausateljeen interiööriin. Innostunut ilmapiiri välittyi Pori oli 1800–1900-lukujen vaihteessa elävä kasvukeskus, jossa riitti tapahtumia ja kulttuuritarjontaa. John Englund kuoli Porissa vuonna 1929, 58-vuotiaana. Hänen vaimonsa Mandi oli kuollut jo kahta vuotta aiemmin. Näyttelyssä pääsee kurkistamaan myös Englundien yksityiseen puoleen – Perhettään John Englund kuvasi esimerkiksi heidän kesänviettopaikassaan Reposaaressa, Timo Nordlund kertoo. – Englundin valokuvat todella ansaitsevat tulla laajan yleisön tietoisuuteen. Näyttelyn ja samaan aikaan vireillä olleen kirjaproKARIN ROSENLEW, os. Samaan aikaan saimme opetusja kulttuuriministeriöltä tukea niiden digitoimiselle, Nordlund kertoo. Poriin saavuttiin töihin ulkomailta asti, ja suuret teollisuuslaitokset, kuten Rosenlew, veivät koko kaupungin uusille urille. – Aiemmin mainitsemani kirkon tornista otetun panoraamakuvan tarina on elävöitetty jännittävään lyhytelokuvamuotoon, Nordlund kertoo. – Innostunut ilmapiiri välittyy Englundin kuvista. Jossain määrin John tarkkaili kaupunkia ulkopuolisen silmin, vaikka itsekin niin sanotusti porilaistui. Näyttelyssä on laadukkaita kuvatulosteita kehystettyinä sekä panoraamakuvia vaikuttavina suurennoksina. – Englundin tyttärenpoika lahjoitti lasinegatiivit tuolloin museon kokoelmiin. Tämä kuva onkin näyttelyssämme isosti esillä. Kuvia, esineitä ja lyhytelokuva Näyttelyyn valittiin noin 150 kuvaa, jotka esittelevät monipuolisesti Englundin valokuvaamon tuotantoa. Ja sen ajan jäljet näkyvät Porissa edelleen, Nordlund sanoo. Mukana on niin dokumentaarisia kaupunkikuvia, ryhmäja potrettikuvia kuin tapahtumakuviakin. Näyttelyssä esillä olevat valokuvat ovat melkoinen aarrearkku ja ikkuna reilun sadan vuoden takaisen Porin historiaan ja ylipäänsä suomalaiseen kulttuurihistoriaan
Museon pihalla pääsee puolestaan katsomaan valokuvaaja Sven Raidan värikuvasarjaa Porista vuodelta 1955. Lisäksi tarjolla ovat museoiden pysyvät näyttelyt. – Porissa riittää siis näkemistä ja kokemista vaikka useammaksi päiväksi, Timo Nordlund vakuuttaa. Toisessa tutustutaan Porin Kirkkokankaan ja Harjavallan Hiittenharjun kivikautisilla asuinpaikoilla toteutettujen yleisökaivausten tuloksiin. – John Englund on pyörinyt päässäni vahvasti viimeiset pari vuotta. Luontotalo Arkissa on nähtävänä Ainutlaatuinen Yyteri -näyttely ja Rosenlew-museossa Ratajätkät. jektin työmäärä yllätti Timo Nordlundin. – Nostalgiset näkymät yhdistettynä huippulaadukkaisiin valokuviin on jotain, mistä jokainen saa varmasti jotakin irti. JOHN ENGLUND työntekijöineen ryhmäkuvassa vuonna 1917. 30 ~ askel 6/24. Näyttely on suunnattu kaikille valokuvauksesta, valokuvista ja suomalaisesta kulttuurihistoriasta kiinnostuneille. Rakennuskulttuuritalo Toivon Tapetti-näyttelyssä perehdytään tapettien ja tapetoinnin historiaan. Satakunta hellii historian ystävää Satakunnan Museossa on Englundin näyttelyn lisäksi tänä kesänä kaksi vaihtuvaa näyttelyä. PANORAAMAKUVA KOKEMÄENJOEN pohjoispuolelta kohti Porin keskustaa, noin vuodelta 1897
TYÖVÄKEÄ PORIN Konepajan viilaverstaan rakennustyömaalla 5.11.1916. askel 6/24 ~ 31. VAASAN OSAKE-PANKIN sivukonttori sijaitsi Porin kauppatorin pohjoislaidalla vuonna 1903 valmistuneessa rakennuksessa
Mutta Tirlittan tiesi itse tämän asian paremmin. Kuulostaako tutulta. ”Itse asiassa ja loppujen lopuksi asia oli sillä tavalla, että Tirlittania jos ketä ihailtiin ja hänen seuraansa tavoiteltiin. Tirlittan sortuu sättimään ja torumaan itseään omista tunnereaktioistaan: ”Kyllä minä taidan olla aikamoinen pahanilmanlintu” tai ”Mitä sinä oikein puhut, senkin suolavesiränni”. Kaikeksi onneksi hänen suhteensa omaan itseensä on kahtalainen. Niin oli asia, Tirlittan oli siitä nyt aivan varma, häntä ei rakastettu.” Tirlittan ei usko olevansa sellaisenaan riittävä, ilman tekoja ja suorituksia. On myös yksi, joka välittää: tyttö tietää olevansa Taivaallisen isän lemmikki. Taivaallisen isän lemmikki Päähenkilö on sikäli onnekas, että hänellä on rikas mielikuvitus. Karun kuuloisessa puheessa itselle on myös rauhoittelun ja säälin sävyjä. Hänellä on vankkumaton käsitys, että hänestä ei välitä kukaan, sanoivatpa ihmiset mitä hyvänsä. Hän oli kaunis ja hauska. Vaikka ystävä ei olekaan ihminen, hänessä on runOIVA PALOHEIMON Tirlittan ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1953. Mistä tulee yltiöpäinen tunne riittämättömyydestä. Mutta hänellä on silti eräs, jonka lemmikki hän katsoo olevansa. K irjailija Oiva Paloheimon vuonna 1953 luoman teoksen Tirlittan päähenkilö on kultatukkainen, koditon orpotyttö. Onko se perimmältään omasta itsestä nouseva kuvitelma, vai tuleeko se ulkopuolelta: toiset ihmiset eivät hyväksy ja pidä arvossa. Em ilia Ka rh u 32 ~ askel 6/24. Kirjailija ei selitä, mistä hänen päähenkilönsä ristiriitaisuus johtuu. Hän ei ollut hauska.” Siksi hänen piti keksiä hullutuksia, ettei jäisi yksin, koska sitä hän pelkäsi eniten maailmassa. ”Eikä se ollut rakkautta eikä edes ystävyyttä, kun hänen seuraansa tavoiteltiin sukkeluuden vuoksi. Lapseni, Tirlittan Tirlittanin kaltaisen on vaikeaa – ellei mahdotonta – ottaa vastaan toisten ihmisten välittämistä
Tirlittan kirjoittaa hiekkaan kiitoksensa: ”Kiitos amen”. Ohuinta itseään hän ei halua tuntemattomille näyttää, mitä symboloi märkä, piilossa pidettävä nenäliina. Kulkijana hän joutuu kyselemään taloista nukkumapaikkaa ja saa monenlaista vastaanottoa. ”Voi rakas taivaallinen isä, tuskitteli Tirlittan, miksi sinä et sitten yhtään katso, mihin sinun kaunis ja kiltti orpolapsesi menee nukkumaan. Mielensä adoptoimasta peräänkatsojasta kirjan päähenkilö ammentaa elämänvoimansa, ja jaksaa näin etsiä alkuperäistä isäänsä ja äitiään, vaikka se ei lapsen työ olisikaan. Punaisessa tomaatissa taas konkretisoituu ympäristön irvokkuus, kun tyttö nälissään kähveltää yhden sellaisen torimuijalta, joka vähät välittää orpolapsen tarpeista. Astrid Lindgren on kirjoittanut Pepille kotitalon, vaikkakin rähjäisen, ja hänen maailmassaan on alati kesä. Ääni tukahtuu soittimen onkaloihin. Kun poliisi vie varkauden jälkeen tytön vankilaan, ensitöikseen Tirlittan kysyy, missä on hirsipuu. Paloheimo on istuttanut teokseensa huumorin lisäksi toivon. Lähiomaiset hävisivät ukkosmyrskyn myötä tietymättömiin, jolloin tyttö itse lensi kanavaan. Täytyisihän sinun jo tietää, että minä olen yliherkkä ja allerginen muurahaisille”, Paloheimo kirjoittaa. Tämän päivän Suomessa lapsi ei onneksi joudu yöpymään puun juurella, mutta pysyvyyttä ei vaihtuvissa asuintai sijoituspaikoissa aina ole. Läheisten tuen puuttuessa lapsesta itsestään löytyy keinoja selvitä pahan olon tunteista, ja välineenä toimii musiikki. Spontaaniuttaan hän joutuu suremaan: ”Voi rakas taivaallinen isä, suo anteeksi, mutta minä tulin ihan hassuksi, kun veisattiin. Tirlittanin syntyhetkellä railakkaan ja itsenäisen Pepin maailmaan tulosta ei ole vielä kulunut kuin kymmenen vuotta. Tyttöön onkin lainattu aimo annos Peppi Pitkätossun periksiantamattomuutta. Vaikka Tirlittanilla ei ole läheisiä ympärillään, kuvitellun kaverinsa ansiosta hänen ei tarvitse jäädä elämässään sivulliseksi, vaan hän saa olla sen turvallisessa keskipisteessä. Onkohan minusta enää mihinkään. saasti inhimillisiä piirteitä. Tirlittanilla ei sen sijaan ole mihin päänsä kallistaisi. Kun hyväsydäminen rouva lahjoittaa orpolapselle kodin, tämä kommentoi peppimäiseen tapaansa yläkertaan: ”Voi rakas taivaallinen isä, johan minä sanoin, että sinulla on kyllä sitten itsepäisiä rouvia.” Tirlittanin on hyvin työlästä ottaa vastaan hänelle tarjottua hyvää, varsinkaan vierailta ihmisiltä. Moni kaipaa ihmissuhteiden jatkuvuutta, tuttujen ja turvallisten aikuisten läsnäoloa. Hänen on vaikea uskoa olevansa ihmisiltä saamansa huomion ja välittämisen arvoinen. Säikkyomatuntoinen selviytyjä Paloheimo on kirjoittanut Tirlittanin selviytymistarinaksi. Tirlittan joutuu myös tahtomattaan väärintekijäksi: pyhäkön penkistä herättyään hän erehtyy soittamaan okariinoaan vielä silloinkin, kun urut ovat jo hiljentyneet. Tuskan tullessa Tirlittan puhaltaa itkun okariinoonsa, joka tosin ei silloin soi. Lisäksi Tirlittan kanavoi surunsa kiukkuun ja rähinään. ”On rumaa varastaa, ja Tirlittan tiesi sen, sillä hänellä oli hyvin säikkyvä omatunto, sellainen omatunto, joka ei koskaan nuku.” Kirjailija on ilotellut päähenkilöä muovatessaan. Tirlittan sen sijaan joutuu kerjäämään hyväksyntää. Tästä huolimatta yksi ei poistu: äidin, isän ja sisarusten ikävä. Ennakkoluuloton ja hetkeen heittäytyvä lapsi tulee tehneeksi asiat omalla tavallaan ja muiden mielestä nurin päin, aivan kuten hänen okariinonsa, kun se soittaessa sanoo nattirliT. Yksi ei hylkää eikä petä Orpotytön osana on etsiä yösijaa milloin männyn juurelta, pellolta lyhteen alta tai kirkon penkistä. Päinvastoin, aikuisen pitäisi hakea lapsensa vaikka maailman äärestä. Hän luottaa ihmisiin, ainakin Tommiin ja Annikaan. Jos isäntä onkin valmis antamaan yösijan, kovasydäminen rouva laittaa lapsen tien päälle. MIINA LEPPÄNEN Minä tulen aina hassuksi, kun veisataan ja soitetaan. Tirlittanin toveri on turvallinen ja aina kuulolla, juttukaveri, jolle voi puhua ja kiukutella, vaikka nukkumapaikasta männyn alla. Vai olenko, isä?” Lapsi mielikuvittelee tasapainottajansa olevan suopea. askel 6/24 ~ 33. Nämä kaksi hahmoa toimivat spontaanisti ja hulvattomasti, ja puhuvat mitä ajattelevat. Taivaallisen isän rakkauteen sen sijaan on helpompi uskoa: Hän ei hylkää tai tuota pettymystä. Hänen suustaan kuultu omistusmuotoinen ”lapseni” on kaikkea sitä, mitä orpolapsen sydän tarvitsee. Minä tulen aina hassuksi, kun veisataan ja soitetaan. Peppi ei piittaa muiden mielipiteistä, eikä hän ole niistä riippuvainen. Minä en varmaankaan ole edes kirkonrotan arvoinen
– Miten kipeä tarve meillä onkaan tässä ajassa paikoille, jotka hoitavat sielua. Täällä tuuli kuiskaa. Täällä kuulostelen kaipaustani.. Kurotan kohti avaruutta, mennyttä ja tulevaa. – Käydessäni pyhiinvaellusohjaajakoulutusta minulle tuli idea luontopolusta, jossa yhdistyvät luonnontieto, paikallishistoria ja hiljentyminen. Harjun päältä näkee kauas, Hurtig sanoo. 34 ~ askel 6/24 Kontiolahden luontopolulla hiljennytään 7.6.–5.7. Kun infotauluihin ryhdyttiin ideoimaan sisältöjä, Hurtig ehdotti niihin myös paikallisen ekoteologin Pauliina Kainulaisen luontorunoja. Kainulainen on kirjoittanut runot Anna-Maija Raittilan runokokoelman inspiroimana, joten Joensuussa aikanaan syntynyt suomalaisen hiljaisuuden liikkeen äitikin on ikään kuin polulla läsnä. Nyt Ukonharjulla on avattu kyläyhdistyksen toteuttama luontoja hiljentymispolku, joka alkaa seurakuntakodin pihasta. Luontohengellisyys K ontiolahden Lehmon alueen pappi ja kylässä itsekin asuva Ruut Hurtig on ollut alusta asti aktiivinen vuonna 2021 perustetussa kyläyhdistyksessä. Polulla on voimakkaita korkeusvaihteluita. Avajaisten päätteeksi vietettiin kelttimessua, jossa korostui kokonaisvaltainen luontohengellisyys: Jumala on läsnä kaikessa luomassaan. Harjun juurella sijaitsevalla lammella voi pulahtaa vaikka uimaan, koska kyläyhdistys rakensi sinne viime kesänä laiturin. Yhteisöllisyyttä ja paikallista identiteettiä on vahvistettu järjestämällä tapahtumia, joissa mukana ovat olleet niin kyläläiset, kunta, paikalliset yrittäjät kuin seurakuntakin. Kyläyhdistyksemme silloinen puheenjohtaja Timo Rosenius innostui ideasta heti. – Nykyään perheet ja yksin asuvat joutuvat pärjäämään hirveän yksin. Opastauluja on polulla seitsemän eli yhtä monta kuin on pyhiinvaelluksen avainsanoja: yksinkertaisuus, vapaus, kiireettömyys, hiljaisuus, huolettomuus, jakaminen ja hengellisyys. Kyläyhdistyksellä ja seurakunnalla on tässä yhteinen tehtävä. Hurtig suunnittelee seurakunnan nettisivuille myös syventävää hengellistä sisältöä polun varrella pohdittavaksi. Tule kulkemaan mutkittelevaa metsäpolkua, omaan tahtiisi, hiljaisuudessa. EMILIA KARHU Kulttuuri Ar ja H ar in en Ruut Hurtig Metsissä kasvaa hitauden jäkälähopea, kärsivällisyyden vihreys. Ukonharjulla on jääkauden jälkiä 10 000 vuoden takaa ja asutustakin alueella on ollut jo ainakin 6500 vuotta. Tämä mielettömän kaunis luontopolku kulkee keskellä tiheää kyläasutusta ja kuitenkin luonnon rauhassa. Palaute niistäkin on ollut hyvää. Pelkästään tämä aikaperspektiivi hiljentää, Hurtig sanoo. Arkisten verkostojen rakentaminen ja yhteisöllisyys lisäävät turvallisuutta
Tärkeää on saada hiukan onnea aivan tavallisiin arkipäiviin. Mattilan mukaan onnen ja lämmön ailahduksia voi kerätä tietoisesti kuin sieniä sateella. Kirjapaja 2023. Ihmisellä on tarve tulla muiden näkemäksi myös pintaa syvemmältä. FREIJA ÖZCAN Kirjat Merkitys ja onni PSYKIATRIAN ERIKOISLÄÄKÄRI Juhani Mattilan kirja Onnea etsimässä on kansantajuinen tietokirja onnellisuudesta. Mattila suhtautuu ymmärtäväisesti myös tyytymättömyyteen ja negatiiviseen elämänasenteeseen: joku trauma on rikkonut onnellisuuden. Se johti dramaattiseen päätökseen: Järvenkylä kiipesi tunturin huipulle hakemaan kännykälleen kenttää ja lähetti esimiehelleen irtisanomisilmoituksen. Lisäksi Järvenkylä on listannut kaikki Suomen kansallispuistot, erämaa-alueet, geoparkit, retkeilyalueet ja virkistysalueyhdistykset. Koti kulki 85 litran rinkassa. Patikoinnin lisäksi retkeily voi olla melomista, alamäkiuintia virran mukana, geokätköjen etsimistä, potkukelkkailua tai vaikka vain taivaan tuijottelua. EMILIA KARHU JUHANI MATTILA: Onnea etsimässä. Eheä ihminen pystyy liittämään moninaiset kaipaukset osaksi itseään ja pitämään kiinni myös itseä puolustavasta aggressiosta. Tuolloin jo viisikymppinen helsinkiläismies oli ottanut opintovapaata opiskellakseen Inarissa eräoppaaksi. Sanna Hamppu. Se käsittelee onnea sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että ihmisen henkilökohtaisena kokemuksena, määrittelee onnellisuuden tasoja ja kertoo, mitkä kaikki kaipaukset (ja niiden täyttyminen tai täyttymättömyys) vaikuttavat onnellisuuteen. Mattila hahmottelee myös onnen tiellä olevia esteitä ja keinoja purkaa niitä. Samalla hänen pitää itse tunnistaa syvimpiä sielullisia kaipauksiaan. Kirjasta löytyy myös valmiit varustelistat eripituisille retkille. Järvenkylän Vuoden retkikirja on kätevä opas niin aloittelevalle kuin kokeneellekin retkeilijälle. Pienet merkityksellisyyden häivähdykset puolestaan ohjaavat meitä oikeaan suuntaan. Readme.fi 2024. Listasta voi ruksata, missä on jo käynyt. Järvenkylä kertaa myös jokaisen oikeudet. Yhteisömanagerina ja tapahtumatuottajana toiminut Olli Järvenkylä tuli tunnetuksi vuonna 2016, kun hän retkeili 100 päivää Urho Kekkosen kansallispuistossa. Erämaan kutsu oli vahva ja sai Järvenkylän luopumaan asunnosta ja omaisuudesta. Sittemmin hän on seikkaillut myös 100 päivää Saimaalla. Kuukauden kirja Retki vuoden jokaiselle viikolle E lämä on parasta ulkona, kuuluu eräopas Olli Järvenkylän motto. Mielipaha kertoo, mitä olemme vailla. Lisäksi jokaiseen retkeen sisältyy ruokaohje. Retkeile ympäri vuoden. Lopputyö oli tarkoitus tehdä kansallispuistossa kuvatusta materiaalista. Kirjasta löytyy ohjeet, miten retkeily onnistuu ilman, että jättää yhtään roskaa luontoon. Mukana on kohteista perustiedot ja karttalinkit sekä vinkkejä, missä kannattaa kulkea ja mitä katsoa. askel 6/24 ~ 35 OLLI JÄRVENKYLÄ: Vuoden retkikirja. Ei mitään valmisruokaa, vaan kunnon resepteillä tehtyä herkkua luonnon helmassa nautittavaksi. Nyt hän opastaa Vuoden retkikirjassa, miten ulkoilua voi harjoittaa 52 retkikohteessa joka viikko ympäri vuoden. Mitä kaipaamme kun kaipaamme onnellisuutta
Urkuyö ja Aaria -festivaalin konsertit pidetään 6.6.–29.8. Avajaiskonsertti kuullaan Tapiolan kirkossa torstaina 6.6. H el en a Ka rh u H eik ki Tu uli An ett e M ets älä. Händelin Messias dramatisoituna versiona. NÄYTTELYN KUVA: Kissat ovat perheeni Kuopiossa etsitään elämän merkityksellisyyttä KUOPION KORTTELIMUSEOSSA on esillä 4.8. Kantaesityksen sopraanona laulaa itävaltalainen Ursula Langmayr. Se tuo esiin ihmisten elämäntarinoita valokuvataiteen keinoin. saakka näyttely Punainen lanka elämän merkityksellisyyttä etsimässä. ja perjantaina 7.6. Näyttelyyn voi tutustua museon aukioloaikoina ti–su klo 10–15 (Kirkkokatu 22, Kuopio). Myös Mirjam Helin -laulukilpailun 2024 voittaja esiintyy festivaalilla. Teemoina ovat muun muassa itsetuntemus, kumppanuus, toiveikkuus, ystävyys, työuupumus, koulukiusaaminen, perheen ja työn yhdistäminen, johtajuus ja yrittäjyys, erityislapsen vanhemmuus, kipu, viha ja seksuaaliväkivallasta selviytyminen. Torstai-iltojen konserteissa Espoon tuomiokirkossa kuullaan romanttisia liedejä, kamarimusiikkia ja urkutaiturointia sekä suomalainen kantaesitys. Kokemuksiaan ja tunteitaan on avannut 25 eri-ikäistä, eri elämäntilanteissa olevaa pohjoissavolaista ihmistä. 36 ~ askel 6/24 Kulttuuri Urkuyö ja Aaria hellii laulumusiikin ystäviä URKUYÖ ja Aaria -festivaalin kesän punaisena lankana kulkee laulumusiikki. Kohtaamisissa työstettiin ihmisen elämäntarinaa tai sen yksittäistä kohtaa. Valokuvateokset ovat syntyneet yhteisötaiteellisen työskentelyn kautta. – OLEN halunnut kirkastaa festivaalin ydintä monipuolisena, yllättävänä ja tunnetasolla puhuttelevana konserttisarjana, jonka punaisena lankana kulkee rakkaus laulumusiikkiin, sanoo Urkuyö ja Aaria -festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Katajala. Kamarimusiikkia kuullaan Total Cello Ensemblen ja English Chamber Orchestran tulkitsemina. torstaisin kello 21 Espoon tuomiokirkossa. KONSERTIT PIDETÄÄN pääasiassa Espoon tuomiokirkossa torstaisin kello 21 alkaen. kello 19.00. Kuvaja yhteisötaiteilija Ulla Remes ohjasi kuvattavia, ja valokuvataiteilija Helena Karhu kuvasi. Konserttien kotimaisina solisteina esiintyvät sopraano Tuuli Lindeberg, mezzosopraano Lilli Paasikivi, tenori Tuomas Katajala ja baritoni Tommi Hakala. Kesän urkuelämyksistä vastaavat Pétur Sakari sekä Jan Lehtola, joka esiintyy Jyrki Linjaman säveltämässä kantaesityksessä De Profundis. Festivaalin avaa G.F
Atena 2024. Festivaalin konserttipaikkoina ovat esimerkiksi Kotkan konserttitalo, Pyhtään kirkko, Merikeskus Vellamon Venehalli, ravintola Kairo ja Pyhän Nikolaoksen kirkko. saakka, jolloin vietetään kello 12 messua Sapokan vesipuistossa yhteistyössä Kotka-Kymin seurakunnan kanssa. Yhtyeen musiikissa funk-rytmit ja jazz-harmoniat yhdistyvät maailmanmusiikkiin. Kirjan suurin viisaus on kuitenkin ennaltaehkäisyssä: helpoimmalla pääsee, kun ei osta mitään. Kirjassa on myös muita psykologisesti viisaita neuvoja. Ammattijärjestäjä Ilana Aalto osoittaa uudessa kirjassaan, miten suuri osa kotitöistä on itseasiassa tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Tavaroiden hankintaan ja toisaalta niistä luopumiseen liittyy myös loputtomia valintoja ja aivotyötä. Ee tu Li nn an ki vi. Luennoimassa on alttoviulisti, meditaatioja joogaopettaja Liisa Tamminen. Kuutsalon Saarimajan saaristokonsertissa kuullaan puolestaan sunnuntaina 9.6. Esimerkiksi se, että tavaroita karsiessa on helpompi valita säilytettäviä kuin poistettavia tavaroita. Ei ihme, jos tavaroiden paljous ahdistaa. TUIJA PYHÄRANTA ILANA AALTO: Vartin voima – 365 nopeaa konstia kodin järjestämiseksi. Viime vuosikymmeninä omistamiemme esineiden määrä on kuitenkin kasvanut niin, että tavaratyöstä on tullut aikasyöppö. Maksullisten konserttien lisäksi on tarjolla myös ilmaiskonsertteja Kotkan ja Karhulan toreilla sekä maksuton musiikki ja hyvinvointi -aiheinen luento Merikeskus Vellamon auditoriossa perjantaina 7.6. Perjantaina Kairon klubi-illassa esiintyy kahdeksanhenkinen Helsinki-Cotonou Ensemble. askel 6/24 ~ 37 Kymijoen Lohisoitossa on musiikkia joka makuun VIISIPÄIVÄINEN KYMIJOEN Lohisoitto -festivaali on parhaillaan meneillään ja jatkuu sunnuntaihin 9.6. Vartin voima on tietokirja ja itseapuopas. Saarikonsertit soivat Kuutsalossa ja Haapasaaressa. laulaja-lauluntekijä Yonaa. EMILIA KARHU LÄHDE: WWW.LOHISOITTO.FI KITARISTI JANNE Halosen ja beniniläisen lyömäsoittaja-laulaja Noël Saïzonoun luotsaama kahdeksanhenkinen yhtye Helsinki-Cotonou Ensemble sai alkunsa 2012, kun Halonen, rumpali Juha Räsänen ja basisti Sampo Riskilä matkustivat stipendiaateiksi suomalais-afrikkalaiseen kulttuurikeskukseen Villa Karoon Beniniin. Kulttuurihistorioitsijan koulutuksen saanut Aalto avaa lukijalle myös suuria linjoja epäjärjestyksen taustalla. Kantava ajatus sen neuvoissa on eteneminen vähän kerrallaan. Viron kansallisen sinfoniaorkesterin konserttimestari, viulisti Triin Ruubel ja soolosellisti Theodor Sink konsertoivat Haapasaaressa lauantaina 8.6. Aalto kehottaa miettimään, mikä on pienin mahdollinen asia, jonka kodin järjestämiseksi voi tehdä, ja aloittamaan siitä. Armollisia järjestämis vinkkejä KODIN TAVAROIDEN olisi kaiketi tarkoitus tuottaa iloa tai helpottaa arkea
KAHDEN KAARTUVAN lasireliefin pinta elää ulkoa siivilöityvässä valossa. Jään kaltainen lasi elää ulkoa tulevan valon voimasta. Konola toi taiteeseensa Raamatusta löytämiään symboleja rikastaen perinteistä kirkkotaiteen kuvastoa. Hän opiskeli teologian lisäksi taidehistoriaa ja lasimaalausta ja tahtoi tuoda taiteellaan esiin ilon ja toivon. Ekumeenisen taidekappelin toteutuminen on esimerkki siitä, että kannattaa unelmoida ja odottaa kiirehtimättä unelmansa toteutumista. Suvelan kappeliin pyydettiin lasiteos vaimentamaan liikenteen melua. Turun Hirvensaloon mäntyiselle mäelle vuonna 2005 valmistunut Pyhän Henrikin ekumeeninen Taidekappeli on kuparista, mäntypuusta ja jäänkaltaisesta lasista rakennettu tila, jossa voi kokea hiljaisuutta ja kulkea maailman varjoista valoon. ”Kuvan kirkossa pitäisi olla yllättävä ja epäsovinnainen, niin kuin on Jumalakin. 38 ~ askel 6/24. Onhan se aika epäsovinnaista, että Jumala syntyy ihmiseksi”, pohdiskeli taiteilija, joka kuvaa omissa teoksissaan Kristuksen majesteettisena, kaikkialla läsnä olevana kuoleman voittajana. HANNU KONOLA ehti toteuttaa ajatuksiaan lasin mahdollisuuksista kuuteentoista kirkkotilaan. Rakentaminen uskallettiin aloittaa vasta vuonna 2003 kansalaishankkeena koottujen varojen turvin. Tulkoon valo! Maailman varjoista valoon Hattu & sivellin Maija Paavilainen • Aforistikko ja taiteilija Lattiatasolta löytyy Jeesuksen voimalause: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät. Kappelin toimintaa hoidetaan vapaaehtoisin voimin. Pääsiäisenäkin seurakunta laulaa iloa Ylösnousseesta, mutta joutuu katsomaan Vapahtajaansa ristiinnaulittuna. Kilpailun voitti 1996 Matti Sanak senahon arkkitehtitoimiston suunnittelema Ikhtys. Konola toimi 1980–1990-luvuilla sotilaspastorina Merivoimien yksiköissä Turun Pansiossa. Aloitteen taidekappelin rakentamisesta tehnyt Hannu Konola (1943–2020) työskenteli taidemaalarina, lasitaiteilijana ja pappina. T iekirkot tarjoavat kesällä mahdollisuuden pysähtyä virkistäytymään reitin varrelta löytyviin kulttuurirakennuksiin. Vuosikymmenten unelma hahmottui Taidekappeliksi keskellä syvintä taloudellista lamaa. Passion pahuuden viiltojen alta lattiatasolta löytyy Jeesuksen voimalause: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät. Lasitaiteesta hän löysi väriensä oheen valon. Valtuuskuntaa johtamaan saatiin Pirkko Työläjärvi. Keskiaikaiseen Raision kirkkoon piti kopioida museoidut alkuperäiset lasimaalaukset niin, että seurakunta näkee ulkona huojuvat puut. Perustettiin hallitus, jonka johtoon lupautui myöhemmin arkkipiispaksi valittu Jukka Paarma. Turku on kiinnostavien kirkkojen kaupunki. Maarian kirkkoon häneltä toivottiin lasimaalaus peittämään liikaa valoa. Kuuden huippugraafikon teoksen grafiikansalkun myyntituloilla järjestettiin kutsukilpailu viidelle huippuarkkitehdille. Löytyi joukko taiteilijoita ja vaikuttajia uskomaan unelman voimaan. Hannu Konola unelmoi jo lukiolaisena kirkkotilasta, jossa kuka tahansa voi kokea hiljaisuutta ja Pyhän läsnäoloa. Jubilate – riemuitkaa – muistuttaa kaikkialla läsnä olevista Pyhän Hengen lahjoista. Pappina hän ihmetteli usein, miksi kirkoissamme kuvataan alttaritauluissa vain ristillä kuollutta Kristusta, vaikka kristinusko syntyi vasta ylösnousemuksesta
Ju kk a Gr an stö m PAPPINA HANNU KONOLA ihmetteli usein, miksi kirkoissamme kuvataan alttaritauluissa vain ristillä kuollutta Kristusta, vaikka kristinusko syntyi vasta ylösnousemuksesta, Maija Paavilainen kirjoittaa. askel 6/24 ~ 39
Suurin oppi hänen omassa elämässään on ollut, että kaikesta selvitään. Usko on tuonut siunausta pitkään parisuhteeseen, jossa toisesta löytyy vaikeidenkin päivien jälkeen yhä uudelleen se rakkain.. ELÄMÄN VALO ja toivon näköalat ovat keskeisiä Päivi Myllysen runoudessa
Uskolle jää luonnossa paljon tilaa. Sata vuotta sijoillaan seisseen Horsmalan huvilan puutarhassa köynnökset kohoavat taivasta kohti ja linnut virittävät ilolaulujaan aamuvarhaisesta alkaen. Luonnon monipuolinen tunteminen rikastuttaa elämää, ja siitä on iloa runokieltäkin ajatellen, Myllynen hymyilee. N uasjärven rannoilla Sotkamossa on täydellinen kesäpäivä. Piirilääkäri, apteekkari Albert Isotalon rakennuttama Horsmalan huvila on jo viidettä kesää Päivi ja Risto Myllysen perheen rakas vapaa-ajan koti. Kunnostustöitä on riittänyt näihin päiviin asti. En ajattele tämän maailman olevan vain jotain järjellä selitettävää. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA • RUNOT: PÄIVI MYLLYNEN HORSMALAN HUVILAN sisustus henkii mennyttä aikaa. Horsmalan huvilalla kainuulaisen luonnon keskellä on tällä hetkellä helppo olla elämälle kiitollinen. Luonnon ja ihmisen kielellä Menetykset ovat avanneet runoilija ja opettaja Päivi Myllyselle uuden ikkunan, josta katsella elämää. – Usko Jumalan läsnäoloon maailman luojana ja ylläpitäjänä vahvistuu sitä enemmän, mitä lähempää luontoa tutkii. Usko on suurperheen äidille lahja ja voimavara. Tässä idyllissä, keskellä luontoa, koko luomakunta pujahtaa sujuvasti mukaan Päivi Myllysen runoihin. Arkikotiin on linnuntietä järven yli vain seitsemän kilometriä, mutta autolla matkaan kuluu puolisen tuntia. – Luonto on myös hyvinvointini lähde, siellä mieleni tasoittuu ja rauhoittuu. Myllyset saivat ostaa sen irtaimistoineen. askel 6/24 ~ 41
Kun lapsi hyväksyy arvomaailmojen ristiriidan olemassaolon, asioista on hyvä puhua yhdessä, Päivi Myllynen pohtii. Yhteiskunta pienoiskoossa Suuri perhe on kuin läpileikkaus yhteiskunnasta. Joskus etäisyydet sulavat ja lapsi uskaltaa ja haluaa olla avoin. Lyhyeen ajanjaksoon voi mahtua useita onnistumisia ja pettymyksiä – Aikuisten lasten kanssa on oltava kuulolla ja kysyttävä, mutta ei pidä olettaa mitään. Hän kertoo iloitsevansa suuresti siitä, kun lapsi on kaiken kokemansa jälkeen kyennyt luottamaan elämään ja toiseen ihmiseen niin, että on halunnut itse perustaa perheen. Hänen sanansa leikkasivat koko sen hetkisen elämän palasiksi: ”Yhtä meistä ei enää ole.” –Yksi veljeni oli menehtynyt liikenneonnettomuudessa kesken kauneimman kesän. Horsmala on paitsi koko perheen kakkoskoti myös Päivi Myllysen yksityinen työskentely paikka. Suurin oppi on ollut, että kaikesta selvitään. Äidin puolen suku oli vahva tuki meille lapsille hyväksyvällä, lämpimällä läsnäolollaan. – Kun kuulin, että talon aiemman omistajan ainoalle tyttärelle tuotiin kesäksi veneellä flyygeli taloon, se vei ajatukseni kaikkeen siihen, millaista elämää talossa onkaan vietetty. Hän on saanut kasvaa sanojen kehdossa. Äitini perheessä arvostettiin jokaista. Äiti jätti perinnöksi rakkautensa Päivi Myllysen oman elämän rakennuspuut kasattiin Keski-Suomessa, vesistöistään ja rikkaasta luonnostaan tunnetussa Muuramessa. – Kun itkin hänen kuolinvuoteellaan ja kysyin, kuka meille hänen jälkeensä sanoo ”olet rakas”, äiti vastasi: te sanotte niin toisillenne. Joskus huomaan, että emme ymmärrä toisiamme vain sen vuoksi, että on tullut etäisyyttä niin ajallisesti kuin välimatkan takiakin. Yksin perhettään luotsanneella äidillä oli taito ja lahja olla kiitollinen siitä, mitä on. Suuren perheen äitinä vanhoillislestadiolainen Myllynen ajattelee nyt, kun osa lasten huoneista humisee jo tyhjyyttään, että raskaammatkin vaiheet ovat opettaneet jotain oleellista elämästä. 15 vuotta sitten Päivin äiti Helinä Kehusmaa menehtyi vain 63-vuotiaana. Hetki lähellä maan onnea sateen tuoreuden tuoksussa, lemmikkien rehellisen katseen edessä mykistää Minun tarinani on kesää täynnä varjot ovat imeytyneet maahan puhjenneet kukkina puihin, pensaisiin, ohuiden vanojen päähän kannattelevat pohjoisen valoa ei minulla ole mihinkään kiire Raskaatkin vaiheet opettavat elämästä Kun Myllysen perheessä oli neljä alle kuusivuotiasta lasta, he saivat väsymyksensä keskelle puhelun Päivin isoveljeltä. Hän oli lämmin ja valoisa ihminen, jonka muisto elää monien sydämissä. Vaikka en jakaisi lapseni arvomaailmaa, kuljen silti hänen rinnallaan. Tuo traaginen kuolema riisui meiltä kaiken, mutta avasi myös aivan uuden ikkunan, josta katsoa elämää. Vielä viimeisinä elinviikkoinaan hän kantoi huolta muiden jaksamisesta. Avioeron kokeneita kohtalotovereita ei ollut helppo löytää. Myös me lapset saimme kokea, mitä rakkaus on. Ihminen, jonka kanssa on hyvä jatkaa sitä elämää, mihin olemme yhdessä nuorina rakastavaisina luottaneet. Vaikka äitiä ei enää ole, hänen sanansa ovat vielä täällä. ”Kyllä minä olisin vielä halunnut elää ja nähdä lastenlasten kasvavan, mutta jos Jumala on toisin hyväksi nähnyt, minä tyydyn siihen”, hän ajatteli. Ja siihen, mikä on meidän lyhyt historiamme tässä kaikessa. Myös rakkaus kieleen on Myllyselle äidin ja mummon peruja. Helinä Kehusmaan elämänvoimana olivat anteeksiantamus, kiitollisuus ja välittäminen aivan viimeisiin päiviin asti. Kun samassa perheessä on aikuisia lapsia, teinejä ja nuorempia koululaisia, ovat niin ilot kuin huoletkin monimuotoisia. – Aikuistuneen lapsen kipua ja murheita ei voi ottaa itselleen, mutta hänen rinnalleen voi asettua kulkemaan. Sen myötä tulee kokemus, että Jumalan rakkaus on ihmiselle elämän suurin käyttövoima. – Olemme voineet mieheni kanssa luottaa siihen, että jos vain jaksamme tahtoa ja rakastaa, voi vaikeidenkin päivien jälkeen toisesta löytyä se rakkain. – Äidin sairausaika koetteli kyllä perheemme voimavaroja, mutta samaan aikaan kuoleman lähestymisessä oli levollisuutta, rauhaa ja uskoa vahvistavaa pyhän tuntua. Äiti jätti rakkautensa meihin. – Äitini oli upea nainen. 42 ~ askel 6/24. Tässä olen kokenut uskon tuoneen konkreettisen siunauksen. Hän jäi yksin kuuden alle kouluikäisen lapsen kanssa aikana, jolloin yksinhuoltajuus oli leimaavaa
Aikuistuneen lapsen kipua ja murheita ei voi ottaa itselleen, mutta hänen rinnalleen voi asettua. SATAVUOTIAS HUVILA on saanut Päivi Myllysen miettimään sukupolvien vaihtuvuutta ja omaa paikkaansa sukupolvien ketjussa. askel 6/24 ~ 43
Hän on saanut kasvaa rakastavien sanojen kehdossa. Huvilan käyttöönotosta tulee tänä kesänä kuluneeksi 100 vuotta.. HORSMALA YMPÄRISTÖINEEN on kuin luotu luonnosta ammentavan runoilijan innoittamiseen
Viimeistään silloin ymmärsin, että usko on minulle omakohtainen ja tärkeä. Vastassa oli vain uusia kysymyksiä ja kipeitä valintatilanteita. – Haluan kirjoittaa runoja ihan kaikille, niin uskoville kuin heille, joiden elämässä usko ei merkitse välttämättä mitään. Runoissa on hengellisiä ulottuvuuksia, mutta hengellisyys ei ole päälle liimattua, vaan hengittää tekstin lomassa. Jos meillä on käynnissä riita, se sammuu, eikä yleensä jää edes kytemään. PÄIVI MYLLYSEN RUNOKIRJAT: Ettei mikään laulua sammuttaisi, SRK 2016; Sydänten partituuriksi, Mediapinta 2017; Äidit avaavat ikkunoita (toim.), SRK 2020; Olen hiljaa ja muistan, SRK 2022 askel 6/24 ~ 45. Vaikka usko on tuonut Myllysen elämään rauhaa, turvaa ja siunausta, yläkouluaikana se toi myös tunteen ulkopuolisuudesta. – Äitinä mietin, pitäisikö kirjoittaa enemmän lapsista, mutta ehkä sen aika on myöhemmin, kun omien lasten lapsuuteen on enemmän etäisyyttä. Raskaalta Myllysestä on tuntunut myös viime vuosikymmenellä tapahtunut koko lestadiolaisen yhteisön leimaaminen pedofiilien pesäksi. Toivon, että runojeni kautta ihminen voi hetken katsella kaunista maailmaa lohduttavien ja anteeksiantavien lasien läpi. Ei ole semmoista tilannetta, mihin vieraat eivät voisi tulla. – Halusin silloin ja haluan edelleen säilyttää sen turvallisen pohjan, minkä lapsuudessa sain: omantunnon rauhan ja rakkauden, joka on suurempaa kuin ihmisten välinen rakkaus. Osa ystävistäni valitsi tuolloin toisin. Samalla julkinen koko yhteisön leimaaminen oli kuitenkin erityisen voimakasta. Päivi jäi porukan ulkopuolelle, kun ei kyennyt samaistumaan muiden puheisiin ja vapaa-ajan viettotapoihin. Näistäkin ajoista on selvitty, mutta uskomista ne eivät tehneet ainakaan helpommaksi. – Nuorena huomasin, että haastaessani äidin asettamia rajoja ja uskon kautta tulleita oppeja en saavuttanut parempaa tai avarampaa maailmaa. Myllysen runoista on julkaistu jo kolme runokirjaa. – Näillä uutisilla oli todellisuuspohjaakin, ja oli todella tärkeää, että tietoon tulleet tapaukset selvitettiin. – Aikuisena raskainta on ollut äitiysneuvolassa ja sairaalassa, kun uskoani on väheksytty. Runoilija välittää elämän valoa Elämä suuren perheen vanhempana on ottanut ja antanut, eikä aikaa ole aina ollut kirjoittamiseen niin kuin Myllynen olisi halunnut. – Lapsuudenkodin ovi oli aina auki, ja sitä olen yrittänyt omassakin kodissa vaalia. Yksilönä piti vain yrittää sietää ja jaksaa median pyörittämää uutisointia ja haastatteluja. Ystäville on juuri nyt aiempaa enemmän aikaa, sillä sairastamansa epilepsian takia Myllysellä on haastatteluhetkellä puolen vuoden ajokielto. – Ajokieltojaksot ovat minulle toisaalta kuin pääsiäisen pyhät: ei tarvitse pyrkiä sen suurempiin suorituksiin, mihin näillä voimilla ja mahdollisuuksilla pystyn. Luottamus Jumalaan Luojana ja ylläpitäjänä antaa hänelle turvaa myös sen tiedon edessä, joka meillä on lähestyvästä lajien sukupuuttoaallosta. Toisen jälkeen Myllynen uskalsi tituleerata itseään runoilijaksi. Meren rannalla hiekka on viilennyt, auringon kelta keinuu aalloilla niiden sydän on kirkas elämän voimaa täynnä Kuivien korsien ja hiekan keskellä voimallinen vihreys vaatimattomana kuin sana joka tulee kohti puhuu vielä vuosien jälkeen pyytää nöyrtymään Päivi Myllynen toivoo, että hänen teksteistään välittyisivät elämän valo sekä uskon ja toivon näköalat. Voimavarana omakohtainen usko Usko on Päivi Myllyselle suuri lahja ja voimavara, josta hän on halunnut pitää kiinni elämänsä kaikissa tienhaaroissa. Viime vuosina hän on suorittanut kirjallisuuden ja kirjoittamisen opintoja. Toisaalta tämä on jälleen suuri oppimisen paikka siitä, että elämä ei aina mene niin kuin itse toivoisin. Ovi on aina auki ystäville Suuri voimavara Päivi Myllysen arjessa ja elämässä ovat myös ystävät ja läheiset. Kun Myllynen kokoaa opinnoissaan runokäsikirjoitusta työnimellä ”Uhanalaiset”, tavoitteena on avata uhanalaisten lajien merkitystä ja kauneutta, ei luoda kauhun ja pelon ilmapiiriä siitä, mitä mahdollisesta sukupuuttoaallosta seuraa. Nämä ovat olleet onneksi harvinaisia tilanteita, mutta ammattilaiselta tullut negatiivinen kommentti on viiltänyt syvän haavan, jonka umpeutumiseksi on tarvittu useampi positiivinen ammattilaisen kohtaaminen
Heinät lakkaan. Kattila kuin alttariastia Arkea leimaa lukemattomien tarvekalujen käyttö, toisinaan kiireessä tai hajamielisenä, eikä mitään muistijälkeä synny, paitsi kun sattuu haaveri tai laiterikko. Lupa luovuuteen ei lopulta riipu koulun päättötodistuksen kuvaamataidon numerosta, niin kuin pitkään luulin. Kiikarissa esineiden elämäntarinat Äskettäin tutustuimme kuopukseni kanssa Kiasmassa tanskalaisen Nina Beierin teoksiin. Esineitä valmistetaan, kuljetetaan mantereelta toiselle, kopioidaan, ostetaan ja myydään. 46 ~ askel 6/24 Benedictuksen silmälasit auttavat näkemään arkisessa pyhää O len mieltynyt nykytaidetta esitteleviin näyttelyihin, vaikka en aina ymmärrä, miten kuvia, valokuvia ja esineitä pitäisi tulkita. Beierin töiden taustaa esittelevän tekstin luimme vasta pois lähtiessä. Mutta ruoho kasvaa taas ei enää muista mitään. Benediktiinistä hengellisyyttä läpäisee ajatus: Jumala kaikessa. Se tuntui antavan luvan mielessä syntyneelle roskapussimielikuvalle: ”Beieria kiinnostavat esineiden elämäntarinat ja niiden matka raaka-aineista tavaroiksi ja hyödykkeiksi. Nykytaiteen näyttelystä kotiin palattuani katselen seuraavat viikot kotipiirin arkisia, unohtuneita tai rikki menneitä esineitä myötätuntoisella uteliaisuudella. Viikatteen panet räystään alle. Aikalaistaide laajentaa usein raikkaasti käsitystä taiteen rajoista ja samalla demokratisoi käsitystä siitä, kuka voi tehdä taidetta. Kotona kun tulee toisinaan sanomista siitä, kenen vuoro on viedä roskat jäteastiaan, ja muovipusseja tulee katsottua pelkästään jätteinä. Vallitseva kokemus esineistä lienee kuitenkin lähempänä virolaisen runoilija Jaan Kaplinksin säkeitä kuin benediktiinistä hurskautta. JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Merkintöjä maan äärellä Ju kk a Gr an str öm. Näyttelyhuoneen nurkassa kyhjötti kaksi täyteen sullottua muovikassia, toinen pinkki, toinen sinivihreä. Kotona tuskailen tavaroiden kaaosta piharakennuksissa ja nurkissa. Haravan pois. Ne toivat erehdyttävästi mieleen lattialle unohtuneet roskapussit, ja ilahduimme taiteilijan oivalluksesta. Niihin on kiinnittynyt symbolista arvoa, josta neuvotellaan jatkuvasti uudelleen.” Jumala on kaikessa Ajatuksessa esineisiin kiinnittyvistä symbolisista arvoista saattaa kuulla kaikuja 1500 vuoden takaa, vaikka vaikutussuhdetta lienee mahdoton osoittaa. Läntisen luostarilaitoksen isänä pidetyn Benedictus Nursialaisen luostarisäännössä ei jaettu todellisuutta hengelliseen ja maalliseen tai pyhään ja epäpyhään. Benedictukselle myös aineelliset asiat olivat pyhiä, koska ne tulevat Jumalan kädestä, joka luomisen jälkeen katsoo kaikkea luotua ja se on hyvää. Beierin käsissä kodin harminaiheesta oli tullut taidetta. – – Taiteilija kerää esineitä, jotka ovat muovautuneet yhteisöllisesti aikojen saatossa. Tunnekokemus ja aistien herkistyminen tuntuvat tärkeämmiltä kuin selitykset
askel 6/24 ~ 47 Benedictuksen silmälasit auttavat näkemään arkisessa pyhää Useimpien esineiden jättämä vaikutus mielessä vertautuu runon ruohoon: ”ei enää muista mitään”. Kustannusliike Parkko 2021 Mitään arkista esinettä ei saanut pitää vähäpätöisenä, sillä kaikessa näkyy Jumalan hyvän luomistyön jälki. Ju ha Ta ns ka VANHA LEIPÄLAPIO muistuttaa, että kaiken vaivannäön jälkeen huoneeseen levisi paistuvan leivän suloinen tuoksu kuin merkkinä hiljaisesta armosta, Juha Tanska kirjoittaa.. Isoäidin leipälapio Tänään menin tutkimaan Benedictuksen silmälasit nenällä pihapiirimme notkollaan olevaa vanhaa puuvajaa. Anja Salokannel ja Pauli Tapio). Mitä tapahtuu, kun kosketat esinettä, muistelet ja kuuntelet esineen kantamia kertomuksia. JAAN KAPLINSKIN runo on teoksesta Ilta tuo takaisin kaiken (suom. Sieltä – lautakasaan unohtuneena – löytyi ehkä sata vuotta vanha leipälapio. Oli pidettävä kirjaa siitä, kenelle tarvekalut oli jaettu ja katsottava, että ne palautettiin käytön jälkeen siisteinä takaisin. Se oli myös käsin kosketeltava merkki siitä, että pelto oli antanut satonsa, mylläri oli jauhanut kallista Jumalan viljaa, polttopuita oli riittänyt leivinuunin lämmittämiseen – ja kaiken vaivannäön jälkeen huoneeseen levisi paistuvan leivän suloinen tuoksu kuin merkkinä hiljaisesta armosta. Joihinkin kotisi tai huoneesi esineisiin on varmaankin tarttunut muistoja ja merkityksiä. Leipälapio oli leipojan arkinen mutta välttämätön työväline. Mitään arkista esinettä ei saanut pitää vähäpätöisenä, sillä kaikkein vähimmässäkin näkyy Jumalan hyvän luomistyön jälki. Muistin, että olen nähnyt sen joskus lapsuudessa isoäitini käsissä. Luostarin apotin tuli uskoa tarve-esineistä huolehtiminen kaikkein luotettavimmille luostarin asukkaille. Benediktiiniluostareissa tämä merkitsi käytännöllisiä asioita. Jos laitat silmille Benedictuksen silmälasit, näkösi tarkentuu ja alat tunnistaa Jumalan hyvän luomistyön jälkiä yllättävissä paikoissa. Yhteisön ruokahuollosta vastaavan puolestaan tuli pitää luostarin kattiloita ja kaikkea sen tavaraa ikään kuin ne olisivat alttarin pyhiä astioita
Kun Halavalta kysyttiin, miten hän oli kiireen elämästään poistanut, vastaus oli yksinkertainen: ”Varaan enemmän aikaa paikasta toiseen siirtymiseen.” Minua ärsytti yhä enemmän. Mutta kun kohdalle sattuu tietyö tai bussirikko, on helpompi hengittää, jos aikataulussa on pelivaraa. Elämään kuuluu myös sellaista kiirettä, johon ei voi itse vaikuttaa. Ihan kaikkea elämässään ei voi muuttaa, eikä tarvitsekaan. O len poistanut kiireen elämästäni, sanoi tulevaisuudentutkija Ilkka Halava muutamia vuosia sitten luennollaan. Ei joudu tuijottamaan kelloa paniikissa ja miettimään, keille kaikille joutuu ilmoittamaan tilanteesta. Muutamalla lisä minuutilla mielenrauhaa Rukous KUN MIETIN – kiireissäni ja ärsyyntyneenä – Halavan sanoja, aloin ymmärtää, että niissä piili totuuden siemen. Edellinen bussivuoro, kävely juoksemisen sijaan, vartti lisäaikaa. ”Helppohan sinun on, ei ole pieniä lapsia, ei asuntolainaa, eikä ylivoimaista työkuormaa”, ajattelin. Tosiasiassa en tiedä juuri mitään Halavan elämäntilanteesta enkä kuormitustekijöistä. Ja perille päästyään on helppo olla rauhallinen – ja läsnä. Muutamilla minuuteilla saa paljon mielenrauhaa. Ei voi olla totta, että tuollainen pieni juttu ratkaisisi mitään. Ja mikä parasta, on aikaa auttaa, jos kohdalle sattuu joku, joka apua tarvitsee.” Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI 48 ~ askel 6/24. Muistan, että ilmoitus ärsytti minua suunnattomasti. Hyvässä tapauksessa ehtii vaikka nauttia kesän lempeästä tuulesta ja juuri kukkaan puhjenneista kieloista. Pienissä askelissa piilee usein suuren muutoksen siemen. Ja toden totta, jos matkan varrella joku kysyy neuvoa tai pyytää apua, on helppo pysähtyä hetkeksi. Mutta niissä kohdissa, kun voi, on mahdollista valita toisin. Perustelu tälle ajanvaraamiselle kuitenkin löytyi: ”Jos matkalla tapahtuu jotakin yllättävää, koko päivän aikataulut eivät kaadu. PIENISSÄ ASKELISSA piilee usein suuren muutoksen siemen. Ei vaadi kovinkaan suurta muutosta lähteä liikkeelle muutamaa minuuttia aikaisemmin viime tipan sijaan. Kiireessä ei ehdi edes huomata niitä, saati nauttia
Pyhä Jumala, näet elämänkumppania kaipaavan. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Ei joudu tuijottamaan kelloa paniikissa ja miettimään, keille kaikille joutuu ilmoittamaan tilanteesta. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Pyhä Jumala, näet elämänsä suuntaa etsivän. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. ”Helppohan sinun on, ei ole pieniä lapsia, ei asuntolainaa, eikä ylivoimaista työkuormaa”, ajattelin. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Perustelu tälle ajanvaraamiselle kuitenkin löytyi: ”Jos matkalla tapahtuu jotakin yllättävää, koko päivän aikataulut eivät kaadu. Ja toden totta, jos matkan varrella joku kysyy neuvoa tai pyytää apua, on helppo pysähtyä hetkeksi. Ja perille päästyään on helppo olla rauhallinen – ja läsnä. Pyhä Jumala, sinä, joka tunnet surun ja ilon, pelon ja lohdutuksen, sairauden ja parantumisen. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Pyhä Jumala, tunnet ahdistuneen nuoren koko elämän. Ja mikä parasta, on aikaa auttaa, jos kohdalle sattuu joku, joka apua tarvitsee.” Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI 48 ~ askel 6/24 Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Mutta kun kohdalle sattuu tietyö tai bussirikko, on helpompi hengittää, jos aikataulussa on pelivaraa. askel 6/24 ~ 49. Mutta niissä kohdissa, kun voi, on mahdollista valita toisin. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. O len poistanut kiireen elämästäni, sanoi tulevaisuudentutkija Ilkka Halava muutamia vuosia sitten luennollaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. PIENISSÄ ASKELISSA piilee usein suuren muutoksen siemen. Tosiasiassa en tiedä juuri mitään Halavan elämäntilanteesta enkä kuormitustekijöistä. Ei vaadi kovinkaan suurta muutosta lähteä liikkeelle muutamaa minuuttia aikaisemmin viime tipan sijaan. Edellinen bussivuoro, kävely juoksemisen sijaan, vartti lisäaikaa. Pyhä Jumala, näet talousasioissa kamppailevan tilanteen. Pienissä askelissa piilee usein suuren muutoksen siemen. Muistan, että ilmoitus ärsytti minua suunnattomasti. Pyhä Jumala, näet oikeutta kaipaavan ja sen puolesta taistelevan. Aamen. Ei voi olla totta, että tuollainen pieni juttu ratkaisisi mitään. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Pyhä Jumala, näet vakavasti sairastuneen läheisen. Kun Halavalta kysyttiin, miten hän oli kiireen elämästään poistanut, vastaus oli yksinkertainen: ”Varaan enemmän aikaa paikasta toiseen siirtymiseen.” Minua ärsytti yhä enemmän. Muutamalla lisä minuutilla mielenrauhaa Rukous KUN MIETIN – kiireissäni ja ärsyyntyneenä – Halavan sanoja, aloin ymmärtää, että niissä piili totuuden siemen. Elämään kuuluu myös sellaista kiirettä, johon ei voi itse vaikuttaa. Ihan kaikkea elämässään ei voi muuttaa, eikä tarvitsekaan. Hyvässä tapauksessa ehtii vaikka nauttia kesän lempeästä tuulesta ja juuri kukkaan puhjenneista kieloista. Kiireessä ei ehdi edes huomata niitä, saati nauttia. Kulje vierellä ja johdata eteenpäin. Muutamilla minuuteilla saa paljon mielenrauhaa. Pyhä Jumala, näet elämässä pettyneen
Se tunnetaan erityisesti kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien, vanhusten ja sairaiden lasten hoidosta. Bo de ls ch w in gh sc he St ift un ge n Be th el 50 ~ askel 6/24. Siunattu rakkauden laakso 150 vuotta sitten pieni saksalainen hoitokoti sai nimen Bethel, Jumalan huone. Bethelissä kasvanut Hartwig Reuter löysi oman Bethelinsä Suomesta, Jyväskylässä sijaitsevasta Äijälän talosta. Atet eos ut a quiae KUN FRIEDRICH von Bodelswingh tuli Bethelin laitosten johtajaksi, diakonissoja oli 26. TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA OTAT DUS sus rest, conseque occabor sam debita que eaquam vollignit arcid quiaepuda nienest, vel imilles equiam uta consent volentur, ut quamend usapid es autem que ide sinctaturior aut ipiendi tiundig niscilitiam faceped qui corae. Rakkauden laaksoksi kutsuttu Bethel on nykyään yksi suurimmista diakonialaitoksista Euroopassa. Diakonissat olivat valan tehneitä naimattomia naisia. Hänen kuollessaan vuonna 1910 heitä oli yli 1200
Heidän pitäisi saada tuntea, että heilläkin on tehtävä yhteiskunnassa. Kun on tekemisissä mitä erilaisimpien ihmisten kanssa, kasvaa nöyryys. Kun hänet 40-vuotiaana kutsuttiin Bielefeldiin perustetun hoitolan johtajaksi, hänen tärkein pyrkimyksensä oli luoda koti, missä unohdetut ja kovaosaiset tuntevat saavansa rakkautta ja ohjausta. MAALAUS VUODEN 1900 tienoilta Bethelin alueelta. Jokaiselle annettiin apua tarpeen mukaan. Bethelin toiminta sai alkunsa kolmesta epilepsiaa sairastavasta nuoresta pojasta, jotka muuttivat vuonna 1867 pieneen vanhainkotiin Bielefeldin kaupungin laitamille. Siinä kasvaa eniten itse, Reuter pohtii. Lisäksi laitos on laajentanut toimintaansa useille paikkakunnille Pohjois-Saksassa. Kulkutauti vei kaikki lapset Elämän uraa valitessaan nuori von Bodelschwingh oli hapuillut sinne tänne. Jouduttuaan sairaalaan hän kauhistui, millaisessa ympäristössä ihmiset saattoivat joutua kohtaamaan kuolemansa. Todellisen elämänkoulun hän kävi, kun kulkutauti vei kahdessatoista päivässä kaikki hänen neljä lastaan. Bethelissä jokainen sai olla oma itsensä, ihan tavallinen, olipa hänellä ulkopuolisen silmin minkälaisia ominaisuuksia tahansa. Toinen tärkeä asia oli tarjota sairaille sopivaa työtä. Kaksi vuotta myöhemmin laitos nimettiin Betheliksi, joka tarkoittaa Jumalan huonetta. Uuden epilepsialaitoksen perusti sisälähetys Bielefeldin lähiseudun asukkaiden tuella. Opiskeltuaan yliopistossa filosofiaa, luonnontieteitä ja oikeustiedettä, hän halusi oppia maanviljelystä. Hänellä oli erittäin kehittynyt sävelkorva, mutta hän ei osannut huolehtia itsestään. Häntä kutsuttiinkin myöhemmin Saksan suurimmaksi kerjäläi seksi. – Uskon, että Bethelissä jokaisen silmät aukeavat. S uomessa jo vuodesta 1959 asunut Hartwig Reuter eli lapsuutensa ja nuoruutensa Bethelissä, jonka koululaitoksen johtajana Saksan Bielefeldissä hänen isänsä toimi. Bo de lsc hw in gh sc he Sti ftu ng en Be th el askel 6/24 ~ 51. Friedrich von Bodelswingh tuli laitoksen johtoon vuonna 1872. Von Bodelswinghin johdossa laitos koki valtavan kasvun, jonka hän varmisti tehokkaalla varainkeräyksellä. Kolmanneksi hän halusi järjestää hoidettaville henkistä virkistystä. Rakennusten joukossa muun muassa Nasaret, Sarepta, Siion ja Hebron. Nykyään Bethel muodostaa Bielefeldissä kokonaisen kaupunginosan. Von Bodelswingh alkoi opiskella jumaluusoppia ja valmistui lähetyssaarnaajaksi
Postinkantajan huikea sävelkorva Bethel on alusta lähtien ollut myös taiteen ja musiikin laakso. Hän etsi aina sitä, mikä on asioiden takana, todellista ja pysyvää. Von Bodelswinghillä oli harvinainen kyky asettua toisen asemaan ja tuntea toisen hätä omakseen. Bethelissä oli myös oma teologinen instituutti, jossa useat suomalaisetkin teologit kävivät harjoittelemassa erilaisten ihmisten kohtaamista. Sodan loputtua amerikkalaiset sulkivat hänet vankilaan, josta vapauduttuaan hän ryhtyi puuhaamaan uutta koulutaloa pommitetun tilalle. Vuonna 1951 hänestä tuli kaikkien Betelin erityiskoulujen rehtori. Isä uskoi nöyrästi Jumalan voimaan. Alueelta löytyivät myös muun muassa Nasaret, Sarepta, Siion ja Hebron. Edna Hong on kirjoittanut kirjassaan Rakkauden laakson lapset, että ei ole nähnyt toista kaupunkia, jossa kristillinen rakkaus toimisi ja vaikuttaisi yhtä voimakkaasti kuin Bethelissä päivin ja öin, arkisin ja pyhäisin. Aikoinaan metsän peittämään laaksoon noussut yhdyskunta on edelleen tuhansien vammaisten ja heidän hoitajiensa koti. Häntä kannatteli anteeksiantamuksen armo. Kolmekymppisenä hänet kutsuttiin Bethelissä sijaitsevan Mamreschulen opettajaksi, ja juuri ennen toista maailmansotaa Reuterista tuli tämän epilepsiaa sairastavien lasten koulun johtaja. Keskeisimmät talot ovat saaneet nimensä Raamatusta. Myös hän vei laitosta eteenpäin kuolemaansa asti vuonna 1946. Hänellä oli voimanaan usko, joka johti rakkauden töihin. Hoitoloiden asukkaat seisoivat itkien kunniakaarHän halusi luoda kodin, missä unohdetut ja kovaosaiset tuntevat saavansa rakkautta ja ohjausta. Ernst Reuterin seuraaja Mamrekoulun johtajana toteaa muistokirjoituksessa: ”Reuterin pedagogiikka ei ollut tavallista koulupedagogiikkaa. Arkinen usko kantoi Hartwig Reuterin isä Ernst Reuter syntyi vuonna 1903. Von Bodelswingh oli sitä mieltä, että maailmanloppu on niin lähellä, että kunnon kattoja ei kannata rakentaa. Heistä nuorin, isänsä kaima, nimitettiin uudeksi johtajaksi. Kapernaum ja Mamre olivat poikien koulukoteja, tyttöjen koulu oli Bethsaida, ja Patmoksessa asuivat alle kouluikäiset lapset. Ainoakaan sielu ei ollut hänelle ala-arvoinen. Bethel on kautta historiansa ollut sairauden laakso, jossa kärsimys, tuska ja ahdistus ovat olleet läsnä. tissa hautajaiskulkueen molemmin puolin. Wikimedia Commons Bo de ls ch w in gh sc he St ift un ge n Be th el 52 ~ askel 6/24. Kiitämme Jumalaa, että hän antoi meille tämän miehen, joka oli hyvin lahjakas ja runsaasti siunattu.” Vuonna 1935 syntynyt Hartwig Reuter muistelee, että usko ei ollut hänen isälleen erillinen osa elämää vaan osa arkea. Von Bodelswinghin perheeseen oli syntynyt neljä lasta lisää. Sodan aikana Ernst Reuter työskenteli ensihoitajana sota-alueella Venäjällä. Rakkaus ja kiitollisuus kruunasivat vainajan muiston. Tuhansien vammaisten ja heidän hoitajiensa koti Alussa Bethelin talot olivat tasakattoisia, vaatimattoman näköisiä rakennuksia. Koko kaupunki vietti suruaikaa, kun vuonna 1910 levisi uutinen Friedrich von Bodelswinghin kuolemasta. Mutta se on ollut aina myös parantava laakso, jossa on runsain mitoin iloa ja lämpöä. Jo kauan ennen kuin yleisesti alettiin puhua rakkauden terapeuttisesta voimasta, työterapiasta, taideterapiasta ja musiikkiterapiasta, Bethelin asukkaat FRIEDRICH VON Bodelswingh (1831– 1910) oli merkittävä saksalainen pappi ja diakoniatyön edistäjä
”Ole aina kuuliainen vanhemmillesi ja tervehdi heitä puolestani.” Ta rja riit ta Le hto la H art w ig Re ute rin ku va -a rk ist o Ch ris tia n W ei sc he / Be th el askel 6/24 ~ 53. Siellä oli Bethel-postinkantaja Günther, joka kiekui kuin kukko ja kaakatti kuin kana ja toisti Isä-Bodelswinghin juhlapuheet. HARTWIG REUTERIN isän entinen oppilas ja Bethelin asukas Günther Richter lähetti nuorelle Hartwigille kortin, jolla toivotti siunattua syntymäpäivää. BETHEL ON aina ollut asukkailleen paikka, jossa on sairauksista huolimatta runsain mitoin iloa ja lämpöä. Elämä Bethelissä oli värikästä mutta tavallista. Vuonna 1929 Bethelin koulujen rehtori Ernst Reuter hankki spinetin, joka löytyy nyt Suomesta nuorimman pojan Hartwigin kotoa. Hartwig ei ollut oppilaana isänsä koulussa, vaan kävi tavallisen kansakoulun. Esimerkiksi muut siirsivät vaivihkaa höylälastunsa erään epilepsiaa sairastavan työkaverinsa ympärille, jotta mahdollinen kohtaus voisi tapahtua vähän pehmeämmällä alustalla. Isä Ernst soitti selloa, äiti Hedvig viulua. Puusepän koulutuksen hän sai kuitenkin Bethelin puusepän oppipoikana, jolloin kaikki työtoverit olivat Bethelin asukkaita. Hartwigin hallussa oleva fiedel on isän itse tekemä. – Günther oli taitava konserttisoittimien virittäjä. Myös Ernst Reuterille lasten musiikillinen koulutus oli tärkeää. harrastivat musiikkia ja loivat taidetta. BETHELISSÄ HARRASTETTIIN paljon musiikkia. – Asiat tapahtuivat yksinkertaisen eleettömästi, mutta kaikkien erityispiirteet huomioiden. Hänen omat lapsensa soittivat monia instrumentteja. Lazarus-talon riksan kyydissä asukkaat pääsevät ajelulle ympäri Berliiniä
Tiilitehdas perustettiin, koska alue oli hyvän savimaan päällä. alueella. – Hän oli isän entinen oppilas, ja kävi aina ilmoittamassa isälle, milloin oli jonkun hänelle tärkeän ihmisen syntymäpäivä, jotta isä tietää onnitella. Yksi miehen erikoisominaisuuksista oli muistaa muiden syntymäajat. 54 ~ askel 6/24. Muun työn ohessa Reuterit toimivat vuosikymmenet perhehoitajina. – Bethelissä oli jopa oma valuutta ”bethelgeld”, jonka arvo oli seitsemän prosenttia enemmän kuin valtion valuutan. Vuonna 1955 sisko halusi lähettää suomalaiselle kirjeenvaihtotoverilleen syntymäpäivälahjan. Hän oli kehitysvammainen, mutta tiesi paljon asioita. Kun oli saatu valikoitua lahjaksi sopiva herätyskello, Mayer pyysi päivänsankarin vaimoa antamaan kukkaronsa hänelle. Pettämätön numeromuisti Toinen Bethelissä asunut Günther oli cp-vammainen. Käynti sattui kummasti usein sunnuntaihin, jolloin äiti tarjosi hänelle aina kahvia ja kakkua. Ennen pitkää hän oli saanut suojelukseensa sekä talon, että sen asukkaat. Äijälässä saa olla oma itsensä Elämällä oli varattuna Hartwig Reuterille oma Bethel kaukana Saksasta. Oma tiilitehdas, verstas ja valuutta Bethelissä oli oma poliisi, ja linja-auto ajoi aluetta ympäri, jotta kaikki pääsivät liikkeelle. Hartwig kavereineen jännitti, miten hän pysyy pystyssä, kun hän heilui kävellessään joka suuntaan. Veli pisti lahjan pyörän tarakalle ja lähti polkemaan kohti Pohjolaa. Hänellä oli muistissaan rautatieaikataulut ja Bethelin alueen puhelinnumerot. Bethelissä asui myös Mayer-niminen mies, joka änkytti pahasti. – Hän totesi, että yleinen hyvä tapahan on, että mies maksaa, Reuter muistelee hymyillen vieläkin muistoilleen. – Me pojat matkimme häntä keskenämme. Kerran Mayer meni kertomaan von Bodelswinghin vaimolle, että hänen miehelleen on tulossa syntymäpäivä ja ehdotti, että he menisivät ostamaan lahjan. Oli myös oma teurastamo sekä autoverstas, joka oli alueen ensimmäinen. Hartwig ihastui Suomeen niin, että palasi pikimmiten kotimaahan opiskelemaan arkkitehdin ammatin voidakseen tulla takaisin. Hartwigille avautui Suomessa elämä, jota hän ei vaihtaisi mihinkään. – Ulkomaalaisena sitä tuntee itsensä toisinaan H art w ig Re ute rin ark ist o BETHELIN JOHTAJAN Friedrich von Bodelswingh nuoremman sylissä on Hartwigin pikkusisko Annedole. Taustalla ovat Reuterin perheen pojat, oikealla Hartwig. Kun pojat kasvoivat yli leikki-iän, he päättivät antaa Günthe rille lohdutukseksi parhaan lahjan minkä tiesivät: tinasotilaansa. Miehellä oli niitä jo ennes täänkin. Sillä saattoi ostaa ainoastaan laitoksen Bethel on alusta lähtien ollut myös taiteen ja musiikin laakso. Hänellä oli erittäin kehittynyt sävelkorva, mutta hän ei osannut huolehtia itsestään, joten hän ei tullut yksikseen toimeen. Hartwig muistelee tehneensä yhden ehkä elämänsä ikävimmistä kolttosista, kun hän sai tietyillä äänillä hevosen lähtemään liikkeelle juuri kun maitomies oli kärryn ääressä täydessä työn touhussa kaatamassa jonkun talon maitoa suuresta kannusta pienempään astiaan. 1970-luvulla hän tutustui Eeva-Liisa Hyytiäiseen, joka oli perustanut vanhaan, suureen Äijälän taloon kehitysvammaisten perhekodin. Oman meijerin maitoa kuljetettiin talosta taloon hevoskärryllä
Diakonialaitoksen kokonaisuuteen kuuluu myös saattohoitoon, asunnottomien auttamiseen, vaikeasti työllistyvien työllistämiseen ja koulutukseen liittyviä palveluita sekä paljon muuta yhteistä hyvää edistävää toimintaa. LISÄTIETOA Bethelin nykyisestä toiminnasta ja Äijälän talosta: www. Olen oppinut, että myös toisille pitää antaa se mahdollisuus. Uutiset, artikkelit, mielenkiintoisia henkilöitä, hengellistä sisältöä, kulttuuria, näkökulmia, keskustelua, näköislehti, podcasteja ja blogeja. Se, että saa olla oma itsensä, on tärkeää. muukalaiseksi, mutta Äijälään olen kelvannut aina omana itsenäni. esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1768 Kotimaa.fi merkityksellistä ja luotettavaa sisältöä kirkosta ja yhteiskunnasta päivittäin. aijalantalo.fi YLEISURHEILUKILPAILUT Bethelissä vuonna 2022. Se on koko historiansa ajan ollut yksi maailman johtavista epilepsiaan erikoistuneista hoitoja tutkimuslaitoksista. Nykyisin Bethel ylläpitää ja tarjoaa monipuolisia sosiaalija terveyspalveluita reilun 19 000 työntekijän voimin vuosittain noin 200 000 ihmiselle. Pienestä siemenestä kasvoi suuri puu Aluksi Bethelissä oli kolme epilepsiaa sairastavaa poikaa, jotka tarvitsivat suojaa ja hoivaa. Sen oksat levittäytyvät ympäri Saksaa ja jakavat edelleen pyyteettömän rakkautensa kypsyttämiä hedelmiä ensimmäisten kasvattajiensa oppien mukaisesti. Ch ris tia n W ei sc he / Be th el Kirkon valtakunnalliset uutiset aina tuoreena mukanasi! Merkityksellistä sisältöä Kotimaan digitilaus ensimmäinen kuukausi vain 1 € Tarjous on voimassa rajoitetun ajan – Tilaa nyt! Tämän jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9,90 € / kk. – Bethelin elämä oli minulle aikoinaan ihan tavallista, vaikka se olikin niin poikkeavaa. Hartwig painottaa, että jokaisella on arvonsa Jumalan edessä, ja näin pitäisi olla myös kaikkien ihmisten edessä. Erikoistarjous uusille asiakkaille!. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutus kauden alkua. Pienestä siemenestä on kasvanut suuri puu. bethel.de www
Mutta huoleni on turha. Minusta tuntuu, että koirieni kärsivällisyys, uskollisuus, anteeksiantavuus ja avomielisyys ovat opettaneet minua enemmän kuin elämän pitkät nuhdesaarnat. KÄVELEMME TICON kanssa hiljaksiin kylätietä. Asunto on täynnä Ticon kätkettyjä luita ja muita salaisuuksia – pyhimpänä Ticon parinsadan pallon kokoelma. Kävelen läheiseen taloon ja koputan oveen, kuten täällä on tapana. Ei kelpaa ruoka, ei mikään. Mitä teen. Vanhempi rouva avaa oven hymyillen. Välillä se saa aikaan pienen vinkaisun suupielestään ja yrittää koskettaa vilkasta kuvaa. Vastaan, ja itkuinen naisääni kyselee koiraansa. Nostan pennun syliini, mutta Ticokin haluaisi tulla syliin, joten kävelkööt molemmat. Kierrän vauhdilla kylän kaksi kauppaa. Tico salamaihastuu ja aloittaa hurjan kiehnäämisen sen kanssa. Niin iso innostus tuikkii sen silmistä. Ei ilmoituksia kadonneesta koirasta. Lopulta se hyppää viereeni sänkyyn ja painaa päänsä päätäni vastaan. Laitan molemmille omat kupit vettä. Läheiselle ajotielle ei ole pitkä matka. Ei pikkuista voi jättää. 56 ~ askel 6/24. Mietin, mitä se tekee yksinään aidattomalla alueella. Kysyn, mistä hän on saanut numeroni. Uusi ystävämme seuraa meitä tiiviisti. Ei ole heidän koiransa. Tico rakastaa pentuja ruudulla ja livenä Koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja Koirieni kärsivällisyys, uskollisuus ja anteeksiantavuus ovat opettaneet minua enemmän kuin elämän pitkät nuhdesaarnat. Se on pieni Russellin pentu, jota Tico pitää vauvanaan. Ehkä kolme, neljä kuukautta vanha. Siitä maalaistalosta. Erityisen tärkeää on nähdä Hurhur. Laitan Ticolle YouTuben päälle. Tico varmistaa vähän väliä, että pennulla on kaikki hyvin. Luuleeko Tico löytäneensä You Tube koiransa Hurhurin. Eipä sillä juuri ole enää käyttöä. Näette vielä. Näin, että tyttö oli itkenyt silmänsä punertaviksi. A urinko nousee liian varhain. Aurinko sulaa horisonttiin. Pentu hypähtelee välillä ojan puolelle ja Tico komentaa sitä leikkisästi. Maatilan pellon laidassa on pieni koira. Syötävän suloinen. Omistaja tietää koirasta kaiken ja asuu muutaman sadan metrin päässä. Keksin, että käyn kaupoissa tutkimassa ilmoitustaulut. Kävelemme hitaasti mutkaista tietä kotia kohden. Se tuijottaa porttia, mistä sen uusi ystävä on juuri lähtenyt. Pentu saa tutkistella rauhassa Ticon leluja. Hänen joka-aamuinen, tärkeä rutiininsa on pentuvideoiden katsominen. Mitään koirien löytökotia ei täällä ole. Myytäviä olisi. Mietin, että jos postilaatikot tietäisivät, kuinka usein ihmiset ovat liki pyörtyneet onnesta nostettuaan laatikon vatsasta rakkauskirjeen tai hyvän labratuloksen, ne näyttäisivät paljon onnellisemmilta. On yö ja Tico istuu edelleen portin ääressä. Vuorotellen ne antavat suukkoja toistensa poskille. Hän lupaa kysellä naapureiltaan. Pieniä helmiä nousee silmäkulmaan, kun näen molemmat koirat makaamassa Ticon pedillä. Mukavan oloinen parikymppinen tyttö haki silmäteränsä, kera tuhansin kiitoksin. Tico istuu paikallaan ja tuijottaa liikkumattomana ”pentuaan” ruudulla. Hän lupasi tuoda koiran joskus leikkimään Ticon kanssa. Pennulla ei ole kaulapantaa. Puhelin soi. Jatkamme matkaa. Olen soittanut poliisille, kunnanlääkäriä en saanut kiinni. Odotan tärkeää kirjettä perikunnalta. Otan riskin ja jätän tyypit kahdestaan. Sanoo tulevansa heti. Pujahdan lämpimään ilmaan. Tico on poikakoira. Ilta lähestyy. Kannan pennun sisälle hieman huolestuneena. Koirat ovat nukkuneet pitkään. Postilaatikko on surullisen näköinen tien poskessa. Ostan penturuokaa ja palaan kotiin. Istun kuistilla ja katson Ticoa. Josko joku kaipaisi koiraansa
PIENIÄ HELMIÄ nousee silmäkulmaan, kun näen molemmat koirat makaamassa Ticon pedillä. Vuorotellen ne antavat suukkoja toistensa poskille, Teemu Rinne kirjoittaa. Ju kk a Gr an stö m askel 6/24 ~ 57
Juuri nyt ei ole mitään hätää. Pienen hetken olen onnellinen, osa kiireetöntä ikuisuuden virtaa. M ar tt i Sa nt ak ar i Edessäni avautuu meri, kotka liitää korkealla, lokit kirkuvat. – Emilia Karhu Hetki luonnossa 58 ~ askel 6/24
”Näkkejä voi olla tuollaisessa järvessä montakin” Viisi kilometriä Virtain keskustasta Ruoveden suuntaan sijaitsevat jylhät Torisevan rotkojärvet. TEKSTI: NIILO RANTALA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM. Kun luontopolulla seikkaillaan 4-vuotiaan matkanjohtajan kanssa, löytyy reitin varrelta paitsi luonnon ihmeitä myös monenlaisia hurjia olentoja. Maisema on innoittanut taiteilijoilta, kirjailijoita ja maankiertäjiä jo 1800-luvulta lähtien
Inhan muistomerkin luona unenomainen tunnelma ei vielä valloita vaeltajaa. Parkkipaikalla tulijaa tervehtii lyyrinen muistomerkki, joka kertoo vaeltajan saapuneen niille seutuville, missä valokuvaaja-kirjailija ja maankiertäjä I. Kun utelen, etsimmekö rotkojärvien jylhistä maisemista kevään merkkejä tai teemmekö lintuhavaintoja, vastaus tulee varmasti: – Emme. Me etsimme tosi hurjia olennoita. Suomen maisemat -kirjassa Inha kertoo, että Torisevalle saavutaan kuin toiseen maailmaan. Udellessani mitä etsimämme hurjat olennot ovat, Oiva katsoo kuvaajaamme Jukkaan ja kertoo, kuinka korkealta vuorelta voi nähdä jättipuita, susia ja näkin. – Näkkejä voi olla tuollaisessa järvessä montakin, nuori asiantuntija kertoo ja viittoilee innokkaasti. Parkkipaikalta syvyys aukeaa kahteen suuntaan: yläviistoon vastarannalla kohoaa hengenvaarallisen jyrkkä rinne, jonka erottaa parkkipaikasta mustavetinen, syvyydestään kuulu, mutta kapea järvi. Metsä ahmaisee kulkijat Kun lähtee ajamaan iskelmistä tuttua Valtatie 66:tta pitkin, voi Torisevan rotkojärvet ohittaa huomaamattaan. Visuveden jälkeen, solisevien vuolteiden perästä, muutama kilometri ennen Virtain keskustaa löytyy kuitenkin pieni pysähdyspaikka, josta retkeilijän matka voi alkaa. Pieni matkanjohtajamme on uhmakkaalla mutta innokkaalla tuulella. ”On se kyllä hieno”, kuuluu arvio, mutta lapsen maailmaa eivät rajoita aikuisen rajoittuneet luulot itsestään. Hetkeksi 4-vuotiaskin hiljenee. K. Kallioista tiedän, että pitää varoa jäätä ettei liukastu. Suomen maineikkaimpiin luontomaisemiin kuuluvat Torisevan rotkojärvet ovat keränneet ihastuneita kävijöitä jo 1800-luvulta lähtien. Nyt on meidän vuoromme. Inha syntyi ja ”eli lapsuutensa aamuhohteiset, siniautereiset ajat”. Asfaltti on vanginnut askel 6/24 ~ 61. Siellä kapean romanttinen erämaajärvi ”hiljaisena kuin uni” kuvastaa ”korkeaa vuorenseinämää tummaan pintaansa”. Tuntuu kohtuulliselta, että juuri Inhan muistomerkki ottaa kulkijat vastaan, olihan Inha myös ensimmäisiä Torisevan kulttuurimaiseman ikuistajia ja julki-ihailijoita. – Minä pystyisin kyllä kiipeämään alhaalta ylös helposti, sillä minä olen Pokémon ja minulla on myös panssariturkki. J a niin kuuluu ensimmäinen käsky: ”Sinä saat kantaa takkia, mutta haalaria minä en laita.” Näin ilmoittaa 4-vuotias Oiva, joka on lupautunut seurueen matkanjohtajaksi Torisevalle
Metsänpeitosta saamme jopa maistiaisen, sillä me todella eksymme. Naava on. Jaana Kallio kirjoittaa Torisevan internet-historiikissa, että Virtain Lotta Svärd -järjestö hoiti kahvilaa aina elokuuhun 1944 saakka. Aarniokuusikon alistamista hoidetuksi metsäksi hän kuvaa korvaamattomaksi vahingoksi. Naavan viesti on kuitenkin merkityksellinen: ehkä luonto vielä vetää pidemmän korren. Jo 1900-luvun alkupuolella Inhaa jäyti kauhu siitä, että koko Torisevan uljaus latistuu ”rumaksi kannikoksi”. Vaikka lottien työ ajan hengen rutistuksissa loppuikin, on kahvila eri omistajien huolenpidosta nauttien jatkanut toimintaansa tähän päivään saakka. Metsä ahmaisee kulkijat sisäänsä. Kun maiseman karun kauneuden näkee, ymmärtää, miksi monet taiteilijat ovat 1800-luvulta lähtien yrittäneet vangita sen tunnelmaa teoksiinsa. – Ihan ällöttäviä. Kaiken kaikkiaan rotkojärvistö koostuu kolmesta järvestä: Alaisesta, Keskisestä ja Yläisestä Torisevasta. – Täällä on hämähäkkejä! Niillä on täällä varmasti oma pesä! Maisemista hurmaantunut silmäni ei hämähäkkiä onnistu bongaamaan, mutta jotain opin minäkin: hämähäkit eivät ole pelottavia. Jatkaessamme polulle lintujen laulu voimistuu. Torisevan nimen kerrotaan syntyneen alunpitäen onomatopoeettisesti veden ”torinasta”, joka on muinaisempi ja jyhkeämpi ilmaus puron lorinasta. askel 6/24 ~ 63. Inha kirjoittaa sydän väristen kauheista hakkuista, jotka uhkaavat hänen lapsuutensa maisemaa. Ihmisäänemme vaimenevat kuin yhteisestä sopimuksesta. Astuessamme polulle metsän ihme muuttuu kuitenkin todeksi: naavaiset puut ja puron solina voittavat moottorien ärhentelyn. Viidessä sekunnissa Mooses on Oiva taas. Suuntavaisto, aika ja kompassi katoavat ja ”kuusen hämäryys on tutkimaton”, kuten Edith Södergran aikanaan jäsensi. alleen penkereen, ja lienee tapahtunut juuri se, mitä Inha yli kaiken pelkäsi: Lintujen laulu, metsän havina ja seesteistä sonaattiaan soliseva puronen peittyvät valtatien metelin alle. Suomen juhlituin karhunkaataja, virtolainen Martti Kitunen vaikutti näissä metsissä ja kaatoi lähes kaksisataa täysikasvuista karhua. Kaikki ne ovat kuuluja syvyydestään ja jyrkistä seinämistään. Hienoja hämähäkkejä ja pelottavaa naavaa Samaan aikaan kun me aikuiset katsomme kauas, näkee nuori matkanjohtaja lähemmäs. Hämähäkkiä Oiva yrittää jopa metsästää, mutta naavatuppoja puissa hän ei suostu vilkaisemaankaan. Hieno konnahavainto innostaa seurueemme spekuloimaan muita lajimahdollisuuksia. Metsä-Mooses löytää ison rupikonnan Tien äänten kaikottua käsitän myös vanhan kansan tarinat metsänpeitosta. Vaikka Oiva kovasti karhuja paikalle kutsuikin, ei Metsän ihme muuttuu todeksi: naavaiset puut ja puron solina voittavat moottorien ärhentelyn. Varhaisimpia maiseman maalaajia lienee Werner Holmberg, jonka maalauksessa vuodelta 1859 kallionkielekkeiden kuiskiva pimeys ja jyrkänteen huumaava kirkkaus mittelöivät. Keskisen Torisevan syvyydeksi on mitattu peräti 38 metriä. Pian metsä-Mooses intoutuu lajihavainnoista: muurahaispesä heräilee, sitruunaperhonen lehahtaa lentoon ja komea, noin kahdeksansenttinen rupikonna pompahtelee aukiolla. Infotaulu tietää kertoa, että Torisevan kahvimaja avattiin alun alkaen jo helluntaina 1936. Kahvia vuodesta 1936 Ennen varsinaisen luontopolun alkamista pysähdymme ihailemaan pientä punaista kahvilamökkiä. Ilma on puhdasta naavan kasvaa. Virroilla kulttimaineesta nauttiva Kitunen on antanut aiheen monelle paikalliselle nähtävyydelle aina karhupatsaista tammentynkään, johon Kitusen kerrotaan karhujen veret kipanneen. – Minä olen Egyptin prinssi ja johdatan kansani pois, hän kuuluttaa. Liittyypä metsiemme vaikuttavin suurpeto karhukin likeisesti Torisevan maisemiin. Metsän äänet huumaavat ja ottavat vastaan. Muutaman sata metriä Pirkan taivalta kuljettuamme oivallamme lähteneemme väärään suuntaan: rotkojärvi jyrkänteineen jäi selkämme taa! Onneksi Oiva löysi suuren kepin, koska sillä hetkellä, kun hän sai kepin käteensä, hänestä tuli Mooses. Se on Oivankin ensimmäinen äänihavainto: autot ajavat kyllä kovaa. Kertoopa Inha paikallisten nuorten neitosten kokeneen hakkuiden takia sydänsurujakin. Kevätaurinko suo hehkuaan sen edustalla niin pistävästi, että päätämme yksissä tuumin jättää takkimme kahvilaan. – Jukka! Jukka! Konnasta on saatava kuva. Ja kun Kitusen elämää tulkittiin oopperan keinoin, esitettiin Karhuoopperaa kolmena kesänä juuri Torisevalla
Inha ei tuntunut välittävän maiseman romantisoinnista. Näkki ei kuitenkaan enää kelpaa pelotteeksi, sillä ”se pelkää minua varmasti yhtä paljon minä sitä”. Inha painotti, että ”kansa kammoksui Torisevan julmaa vuorta” ja ”piti sitä pahain henkien pesänä”. Oivan mukaan näkkejä ei nähdä enää siksi, että ne pelkäävät meitä. Keitä ovat ruotsin järvissä asuvat neckabrunnit tai saksalaiset nixenbronnit. Runeberg varmaankin kirjoitti mainitessaan Virtain järvet. Täällä ajatus laukkaa eri rataa. L. Puut vaihtuvat jäntevämmiksi, maasto viettää oikealle. Tällaisessa mystisessä maisemassa ei tule mieleen kyseenalaistaa kansanuskoa. Kaupungissa on helppo ajatella, että hiidet ja näkit ovat lasten pelotteluja, joilla pidetään kersat poissa rannasta. Julma vuori tekee kansanuskon eläväksi Yhtäkkiä metsä muuttuu. Saan kuitenkin nuoren rientäjän mielen rauhoittumaan, kun lupaan hänelle munkin palkkioksi tottelevaisuudesta. Ihmisäänemme vaimenevat kuin yhteisestä sopimuksesta. Kun kysyn Oivalta, uskooko hän rinteiden kätköissä asustavan metsäntai vedenväkeä, hän nyökkää mahtipontisesti ja sanoo: ”Aivan varmasti”. Ehkä ihan hyvä niin. Mieleen muistuu Uno Harvan lähiseuduilta tallettama kertomus kurulaisesta näkistä, joka houkutteli lapsia järveen luvaten näille silkkiä kotiinviemisiksi. Lähestymme jyrkännettä. Ja niin maisema käsi kädessä meille avautuu: näkymä rotkojärvelle! Tästä näystä J. Inhan kuvailu lähestyy Oivan näkkifantasioita, sillä Inhan mukaan vanha virtolainen väestö liitti Torisevaan kertomuksia parrakkaista hiisistä, kummituksista ja vetehisistä. Kun joku sitten huusi vedenvarassa viittovalle silkintarjoajalle, että ”ootkos näkki”, vesi räiskähti ja tarjous vaihtui veden väreilyyn. meille kontio korvaansa kallistanut. 64 ~ askel 6/24. Sen sijaan I. Ehkä niin. K. Miksi näkit sukulaisineen tunnetaan ympäri Eurooppaa. Yritän vakuuttaa Oivan siitä, että nyt ei juosta. Vanhemmanvaistoni heräävät
Suuren oivalluksen jälkeen saamme kuitenkin uuden ilmoituksen. Alaisella Torisevalla kohoaa Inkerinvuorena tai Inkerinkalliona tunnettu jyrkänne, joka on saanut nimensä aatelisneito Inkeri Kurjen mukaan. Paluu parkkipaikalle merkitsee paluuta todellisuuteen. ”Sille voisi sanoa vaikka että päivää”, Oiva mietti ja jatkoi näkkibongailuaan. Jokin silti kutsuu: ehkä tänne täytyy ajaa jonain kesäyönä kuuntelemaan, josko vedenhaltijan huilu humisee loputtomissa kallionkoloissa ja hauenleukainen kantelo soittaa koruttomalla kielellä kadonnutta laulua. Ja vielä vuosisatain päästäkin voi kesäyönä tuolta kalliolta kuulla valitusta, ja ehkä nähdäkin särkynytsydämisen neidon polvistuneena valitukseen. Kun tieto rakastetun kaatumisesta tuli, ryhtyi Inkeri käymään joka ilta kallion laella itkemässä. – Minulla on vielä vähän ninjavoimaa. Pienen kinastelun jälkeen pääsemme kompromissiin: Jukka saa ottaa vielä pari kuvaa. – Patterit on loppu. askel 6/24 ~ 65. Avioliitto ei kuitenkaan säätysyistä ollut mahdollinen, ja poika joutui sotaväkeen. – Nyt kun kuvaat, niin tämän jakson nimi voisi olla vaikkapa ansat ja kuinka niistä selvitään. Metsän taika on raukeamassa. Kun 4-vuotias ilmoittaa pattereiden olevan lopussa, ne todella ovat sitä. Kun käännymme Oivan kanssa viimeisen kerran katsomaan kalliojärveä, näyttää aivan siltä kuin vedenpinta hetkeksi särkyisi. Yhtäkkiä näkki tuntuu taas sadulta ja Inkeri Kurki kaukaiselta legendalta. Päivää kummitusneito Ja mahtuuhan Torisevan tarustoon oma kummituksensakin. Paluumatkalla Oiva on parin minuutin ajan Oiva, sitten Mooses, sitten ninja ja sitten taas näkinmetsästäjä. ”Jukka, Jukka”, helähtää innostunut huuto. Olemme kaikki yksimielisiä siitä, että nimi on enemmän kuin sopiva. Pienen retkeilijän patterit loppuvat Kävelijän kannalta erityisen vaaran jyrkänteen reunalla luovat maasta kurittomina kohoavat juurakot. Hetkeksi pysähdymme vielä ihmettelemään pientä kotitekoista myllyä ja tervehdimme puroa. Paikallinen legenda kertoo nuoren siniverisen rakastuneen palavasti aatelittomaan poikaan
VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. 66 ~ askel 6/24 LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 14.06. Ristikko 6/2024 M ar tti Rä ikk ön en. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. mennessä: Askel, Ristikko 6/2024, PL 279, 00131 Helsinki
Kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita Rahankeräyslupa RA/2020/685. Voit tukea toimintaamme: MobilePay 75221, Facebookin lahjoita-toiminto tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Tervetuloa te, jotka epäilette ja te, jotka ette usko. lenkkipolut, uinti jne. Työelämä takana. KESÄN TUULET, 10305 OLEN VUOSIA sitten yksin jäänyt mies. Pirkanmaalta ystävää naisesta. SUVI-24, 10306 Kirjoita minulle TERVETULOA TAVALLISET ihmiset, kristityt erilaisista traditioista ja te, joille usko on ihan uusi asia elämässä. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Haluan harrastaa kanssasi samoja asioita, esim. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@ kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. mies, ystäväksi ja matkatoveriksi. Ota yhteyttä iloiseen ja rohkeaan leskinaiseen. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Etsin Etelä-Suomesta tai esim. Minä en ole keksinyt mitään syytä käyttää alkoholia tai muuta päihdettä, en savuttele. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Minulla on elämä muutosvaiheessa. Voit olla vielä työelämässä tai vaikka pidempäänkin jo eläkkeellä. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Oletko rohkea kertomaan Jeesuksesta. Tervetuloa te, joilla ei ole hengellistä kotia ja te, jotka haluatte seurata Kristusta. Tuokoon kesä sinulle ja minulle uudet näköalat Jumalan elopellolla. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kaikki toiminta: www.tuomasmessu.fi Tule mukaan! Tuomasyhteisö ry toimii lahjoitusja avustusvaroin. Onnittelut! LÖYDÄNKÖ SINUT uskova, noin 70v. askel 6/24 ~ 67 Ristikko 5/2024 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Kulkekoon kesän poluilla kanssasi uutta luova Jumala, virkistäköön mieltäsi veljemme Kristus, ja uudistakoon voimasi Pyhä Henki.. Voit olla naturisti tai floristi, mutta ethän ole rasisti. Minä pyrin vaalimaan perinteitä ja pienentämään omaa hiilijalanjälkeä. Viite 60503. Palkinnon voitti Maria Passi Vantaalta. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Voit asua vaikka maalla. Tuomasmessut läpi kesän sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun YouTube-kanavalla ja Radio Deissä. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen
56 €). Laskun voi jakaa kahteen erään. Paperilasku 5 € + alv 10 %. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. + 6,9 snt/min. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Tilaa Askel – Askeleesi kohti henkistä hyvinvointia Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. 6 kk 44 € Hyvän elämän erikoislehti Tilaus on määräaikainen. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kampanjakoodi: ETU6KK/24 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1821 (Norm. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua