Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi MITÄ LUOMAKUNTA KUISKAA KULKIJALLE. SIMPANSSI EI HYMYILE SINULLE SIIVOUSPÄIVÄ ON PALKKAPÄIVÄ JUHA TANSKA: LAURA HONKASALO: HARRIET URPONEN: Laura Kolbe: Historian ja kehon kerrostumat Kari Tikka: Ihmettelen, että elän Matkusta lähelle, näe kauas Odotettu kesä 7 erätaitoa irtonumero 9,50 € 6/22 OLYMPIALAISET: KESÄ 1952 MUUTTI SUOMEN
Aurinko valaisee pimeimmätkin nurkat. Tarinat linnuista johdattavat näkemään luonnon luomakuntana, Jumalan rakkauden tekona. 19,90 (24,90) Kesäiset postikortit Viisi kaunista raamatunlausekorttia ja Rudolf Koivun viisi nostalgista kesäkorttia. 020 754 2350 Anna-Mari Kaskinen, Minna L. Korun ostamalla tuet tärkeää lukutaitotyötä. 9,90 (22,90) LAHJAT KESÄN KOHTAAMISIIN. Suunnittelija kultaseppä, muotoilija Assi Arnimaa-Leinonen, valmistaja Kultakeskus Oy. Muuttolintujen riemukkaat huudot ja mullasta esiin puhkeavat versot kutsuvat löytämään uudelleen ilon, jonka ehkä jo ehdimme kadottaa. Keväässä on ihmeellinen voima: Luonnon herääminen antaa toivoa siitä, että uutta voi syntyä myös meissä. Nuo siivet voivat kantaa meidät paikkoihin, joita emme muuten näkisi. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Tukeva ja kaunis lahjapakkaus. Korkeus n. Teksti pakkauksessa: May you always have an Angel to watch over you (Olkoon sinulla aina enkeli vartijanasi). Lukeminen lisää tietoa ja tuo loputtomasti maailmoita oman elinpiirimme ulkopuolella. Koru kuvaavaa, kuinka lukutaidon avulla maailma aukeaa eteemme ja mahdollistaa paljon uusia asioita. 25,90 Willow Tree Olli Seppälä Siipien havinaa – Tarinoita luomakunnan ilmiöistä Upea lahjakirja luonnon ihmeellisyyttä ihmetteleville. Yhteensä 10 erilaista korttia joilla levittää hyvää mieltä ja koskettavaa sanaa. Immonen Sinulle kukkivat puut Rakastetun kaksikon upea lahjakirja kevään ja kesän juhliin tai iloksi ystävälle. Korun pituus 3,5 cm. 13 cm, materiaali hartsi ja metalli. 92,00 SUOMEN PIPLIASEURA Willow Tree Suojelusenkeli Koskettava Suojelusenkeliveistos. 12,00 Sanojen Siivin -riipus Hopeisessa riipuksessa on ikään kuin siivet, jotka muodostuvat kirjan sivuista ja kansista
Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, 00181 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. SISÄLLYS 6/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Laura Kolbe: Ukrainan sota särkee kehoa ja mieltä 11 MAIJA PAAVILAINEN: Ikimetsä on perheen ja suvun allegoria 14 EMILIAN KEITTIÖSSÄ kääritään retkieväitä 21 Eräily elvyttää koko ihmistä 24 KATI PIRTTIMAA: Pyhiinvaellus on ruumiin rukousta 26 JUHA TANSKA: Pommi ei tunnista viattomuutta 28 Kolme naista lähti Pyhälle maalle 33 HARRIET URPONEN: Puhdas ikkuna kesään 34 Kirjaesittelyssä Ikonen, Kuustonen ja Suosalo 36 Matkavinkkejä kaupunkeihin ja luontoon 42 LAURA HONKASALO: Totuus söpön eläinvideon takana 44 Juhani Karila: Maailma lyö polvilleen 48 HETKI LUONNOSSA: Korennot kuin keijuja – ja tappajia 50 Raija Leikola: Äitini Anita Välkki 55 Lukijoiden elämyksiä 64 Ristikko 65 Valokuvakilpailu 66 PIENET TULET ja suuret roihut palavat kesässä 16 Kari Tikalle musiikki on kuin alkuaine. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi MITÄ LUOMAKUNTA KUISKAA KULKIJALLE. Kurt Wires ja Yrjö Hietanen voittivat kultaa kajakkikaksikkojen 1000 metrillä Helsingin olympialaisissa. Aikakausmedia ry:n jäsen. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. SIMPANSSI EI HYMYILE SINULLE SIIVOUSPÄIVÄ ON PALKKAPÄIVÄ JUHA TANSKA: LAURA HONKASALO: HARRIET URPONEN: Laura Kolbe: Historian ja kehon kerrostumat Kari Tikka: Ihmettelen, että elän Matkusta lähelle, näe kauas Odotettu kesä 7 erätaitoa irtonumero 9,50 € 6/22 OLYMPIALAISET: KESÄ 1952 MUUTTI SUOMEN Ka nn en ku va : Se pp o Al at al o / Va st av al o PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. 61 Puutarhat avautuvat Loviisassa 56 70 vuotta sitten Suomi järjesti onnistuneet olympialaiset H els in gin ka up un gin m us eo ~ 3 askel 6/22
N ie m in en / Va st av al o Olympiahengessä mutta leppoisasti: nopeammin, korkeammalle, leikkisästi – yhdessä PÄIVI PUHAKKA Yhdessä askel 6/22 4 ~. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 1.7.2022 M at ti A
ISOLLA OSALLA suomalaisista on yhteys luontoon. Asiaan kuuluu, että eväinä on aina juustovoileipiä. Pitkät lennot tuntuvat ikäviltä jo pelkästään lentämisestä aiheutuvien päästöjen takia. Hän syntyi olympialaisten päätöspäivänä. Se sijaitsee Tallinnasta noin 30 kilometriä länteen. Mari Teinilä päätoimittaja, Askel PERHEESSÄNI TARINOIDAAN mielellään vuonna 1952 Helsingissä pidetyistä olympialaisista. ~ 5 askel 6/22. MITÄ VANHEMMAKSI olen tullut, sitä enemmän lähimatkailu on alkanut innostaa. Peltojen halki virtaa pieni joki kohti suurta Kymijokea, entistä rajajokea Venäjän ja Ruotsin välillä. Tapa mennä metsään saattaa jäädä päälle myös ulkomaille muutettua. Isäni kertoo tarinaa siitä, miten hän matkusti äitinsä kanssa Inkoosta Helsinkiin olympiatunnelmaa kokemaan. Arja-Leena Paavola kirjoittaa sivulla 56: ”Helsingin olympialaiset siirsivät Suomen sodan ilmapiiristä aikaan, jota leimasi tulevaisuuden usko.” Miten raikkaalta tuo sanoma korviini kuulostaakaan. Katsoin maalaismaisemaa, joka on jo vuosikymmenten, ellei vuosisatojen ajan pysynyt lähes samanlaisena. Graafikko Gun Damén aistii suuren urheilujuhlan tuntua. Matka taittui siis neuvostoliittolaisten miehittämän Porkkalan alueen halki. Tai jos tahtoo matkustaa ulkomaille, Virossa sekä Ruotsissa on paljon nähtävää. Ruotsissa asuva tyttäreni perhe tekee usein retkiä lähialueiden metsiin. Metsään voi mennä muutamaksi minuutiksi, tai sitten tehdä viikkojen vaelluksia. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel kesäkuussa 2022 Mennään metsään U kkoskuuron jälkeen lähdin metsään kävelylle. En ollut tiennyt niiden olemassaolosta, vaikka Laulasmaa sijaitsee linnuntietä vain noin sadan kilometrin päässä kotoani. Aina vaan Kymi virtaa, myös uusien aikakausien auetessa. Säveltäjä Arvo Pärtin elämää ja työtä esittelevän keskuksen lisäksi Laulasmaalla on upeita mäntymetsiä ja rantakallioita. Äitinsä oli hätää kärsimässä, kun sairaalahenkilökunta kuunteli niin innokkaana radioselostusta, että synnyttäjä melkein unohtui. Toivottavasti mekin saisimme pian kertoa vapauden ja rauhan sanomaa tuleville sukupolville. Sain tähän hyvän muistutuksen käydessäni jokin aika sitten Viron Laulasmaalla. Kohta näistä olympialaisista tulee kuluneeksi 70 vuotta. Kauklahdessa veturia vaihdettiin uudelleen ja luukut avattiin. Nousin kalliolle, jolta avautuu avara maisema kohti peltoja ja niiden takana olevia metsiä. Vaikka kulunut kevät on ollut vaarojen kevät, tätä tuttua maisemaa katsoessani hengitin syvään ja mieleni rauhoittui. Lähellä on paljon ihmeellistä nähtävää, kun vain tahtoo ja malttaa katsoa. Tähtelässä vaihdettiin veturia ja vedettiin luukut ikkunoiden eteen. Jokainen oman elämäntilanteensa mukaan ja itselleen sopivalla tyylillä. Lähes kaikki ihmiset, joita olen vuosikymmenten varrella haastatellut, ovat puhuneet luonnon ja metsän merkityksestä elämässään. Jos on mahdollisuus matkustaa, miksi ei käyttäisi aikaansa tutustumalla Suomeen. Toinen tarina on mieheni kertoma. Tummia ukkospilviä näkyi vielä etäämpänä taivaalla
– KEHOLLINEN omakuvani on monikulttuurinen, ehkä sopii sanoa sitä eurooppalaiseksi. askel 6/22 6 ~. Hybridinen omakuva näkyy siinäkin, että kehoni viihtyy mainiosti sekä suurkaupungeissa että maaseudun rauhassa, Laura Kolbe luonnehtii
Historiamme kerrostumista oman kehonsa kautta kirjoittaneen tutkijan kanssa keskustelu sai dramaattisen kaikupohjan haastattelua edeltävänä päivänä Helsingissä. Kehon ja historian hauraat kerrokset Ukrainan sota sai Laura Kolben kehon shokkiin. – Omituinen aika, vähän kuin sotatantereella. TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: IRENE STACHON / LEHTIKUVA L aura Kolben kasvot ovat turvonneet ja tummat silmänympärykset mustelmineen muistuttavat Mustanaamiota. Sitten professori kärvisteli koronassa, sai kipsikäden ja mustan silmän. ~ 7 askel 6/22. Vanha ja epätasainen mukulakivikatu ja Euroopan historian professori kohtasivat karulla tavalla nykytaiteen museon Kiasman ja Postitalon välissä. – Jos otsa olisi osunut ensin siihen helvetin graniittiin, en istuisi nyt tässä. Onneksi silmän ympärillä kallo on verrattain vahvaa tekoa. Kolbe kompastui ja iskeytyi kiveykseen silmäkulma edellä, käsi kehon alla. Valoisiakin puolia tuosta illasta löytyy. Kädessä, jonka kipsi on hädin tuskin kuivunut, on kolme murtumaa. – Eteläsuomalaisen osakunnan juhla oli erinomaisen hauska, toipilas naurahtaa
– Meidän läntisen demokratian kannattajien on vaikea tajuta, ettei Venäjällä luoteta järjestelmään, valtioon tai viranomaisiin, joiden kanssa asiat hoituvat lahjuksilla. – Suomessa uskotaan yleensä, että musta on mustaa eikä muuksi muutu, mutta Venäjällä johtajilta ei odoteta rehellisyyttä ja luotettavuutta. Kolbe vastaa, että Venäjällä voidaan valehdella omalle kansalle ja koko maailmalle täysin avoimesti ja härskisti päin naamaa. – Ainoa mihin voi luottaa, on oma lähipiiri, jonka rooli henkisenä ja käytännöllisenä voimanantajana on suuri. Ukrainan puolustustaistelu sen sijaan vertautuu Suomen ylpeyden Uutinen sodan syttymisestä sai koko kroppani särkemään. Ymmärtääkö edes Euroopan historian huippuasiantuntija heitä. Ulkomailla Venäjän hurmeiset historiantulkinnat ovat saaneet vähän ymmärrystä. – Minusta ei ole vuokraamaan bussia ja ajamaan Ukrainan pelloille hakemaan ihmisiä. Tue tai itke ja tue Putinia Laura Kolbe toteaa tietävänsä jo perhehistoriansa kautta, että venäläiset ovat poikkeuksellisen sitkeä kansa. Presidentti ja esimerkiksi ulkoministeri Lavrov tuntuvat puhuvan palturia työkseen. Julmien aatteiden aktivoituminen ei iskenyt syvälle hänen itseymmärrykseensä vain suvun surullisten tarinoiden kautta vaan myös ammatillisesti. Päässä pyöri monia asioita. Hallitsijapalatsi Kreml ei kommunikoi olemattoman heikon kansalaisyhteiskunnan kanssa, vaan se on bunkkeri, jossa valta toimii omaehtoisesti. Daavid ja Goljat 2010-luvun alussa Laura Kolbe oli opiskelijoineen ”unohtumattomalla opintomatkalla” Ukrainassa, jossa hänellä on läheisiä kollegoja. Maailmanpolitiikka meni kirjaimellisesti ihon alle ja ravisutteli historioitsijan ruumista. Kolbe halusi kuulostella oppilaidensa ja kansalaisten tuntoja tuputtamatta liikaa omia näkemyksiään. – Kommunismin, fasismin ja natsismin ideologinen latinki on valjastettu taas käyttöön. Eikä Kolben perheessä käsitelty. Tuntemusten kehollistamisen seurauksena makasin hermokivuissa. Kirsikkana kakun päällä on, että me elimme vuosikymmeniä ajatellen, ettei niitä enää oteta Euroopassa sodan käyttöön, ja nyt me elämme keskellä shokeeraavaa kauhua. Haverikaan ei hiljentänyt Kolbea, mutta valokuvauksen jätämme väliin. – Putin saattaa sanoa voitonpäivänä, että ilma on liian huono lentäjille, vaikka kaikki näkevät sen olevan hyvä, tai että sotalaiva kaatui myrskyssä. Nuo ismit ovat tutkijalle ”tiheitä käsitteitä”. Vaikka valtiollinen propaganda on massiivista, moni venäläinen tietää kyllä, etteivät Putinin puheet ole totta. – Mitä valtavia patoumia se aika synnyttikään sekä isässäni että isoäidissäni. – Tämä on Putinin etu. Tärkeitä ja vastuullisia tekoja voi tehdä monella tavalla. Kolben suvun tarina on hyvin traumaattinen suhteessa Venäjään. askel 6/22 8 ~. Isä, isoäiti ja täti olivat saapuneet evakkoina Viipurista Suomeen. Ukrainan sota ei tullut tutkijalle täysin yllätyksenä. Joko tuet johtajia — tai itket ja tuet. Samaa on tapahtunut muuallakin Euroopassa. Ei ollut salaisuus, että Venäjällä nähtiin jo tuolloin etenkin Itä-Ukrainan olevan osa Venäjää. En ole myöskään se mimmi, joka noutaa rajalta pakolaisia mökilleen asumaan. – Miten järkyttävää onkaan, että miljoonat ukrainalaiset joutuvat nyt pakenemaan niin kuin 400 000 Karjalan evakkoa aikanaan. Hän tietää, että sodan traumaattiset vaikutukset ovat ylisukupolvisia. Uutinen sodan syttymisestä sai koko kroppani särkemään. Hänen sukulaisiaan oli piiritetyssä Leningradissa, ja osa heistä kuoli nälkään. Kansa on tottunut kestämään kärsimystä, riistoa, sortoa ja hirvittävän huonoja hallitsijoita. Sota meni ihon alle Laura Kolben vartalo sai edellisen kerran shokkihoitoa helmikuun lopussa, juuri kun hän oli saanut painokuntoon kirjansa Keho, Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen (Kirjapaja 2022). Populismi hakee kaikkialla muotojaan, Kolbe varoittaa. Kriisin keskellä professori koki velvollisuudekseen täyttää sivistyneistölle kuuluvan roolin ja vastuun. – Putinin häikäilemätön historian tarinallistaminen on tukenut kliseisiä kansallisia narraatioita. Venäläiset joutuvat luomaan itse omat yhteisöllisen pärjäämisen tukirakenteensa: sukulaisverkostot, naapuruston ja työpaikan mikroyhteisöt. Patoutumat ja sukutraumat tapaavat siirtyä seuraavalle polvelle, ellei niitä käsitellä. Sivistyneistön vastuu Ukrainan sodan, kolme viikkoa kestäneen koronan ja vaarallisen kaatumisen leimaama kevät oli Kolbelle ”omituinen kaikin tavoin”. Siksi sillä on resilienssiä, joustavuutta kriiseissä. Menneen ja nykyhetken yhtymäkohtia kaiken aikaa lennokkaasti löytävän naisen suu kävi tavallistakin vilkkaammin, kun pieni seurue kotiutui juhlista. Professori muistuttaa, että Venäjällä ja Itä-Euroopassa on ollut perinteisesti hallitsijoita, joiden puheita alamaiset ovat oppineet lukemaan rivien välistä. Hän tietää kansan asettuvan yleensä johtajiensa taakse, joko aidosti tai tekeytyen. Jo Krimin valtauksen aikoihin Venäjällä oli kansallista uhoa ilmassa. – Venäjän isku Ukrainaan osui kerta kaikkiaan kehooni. – Yksi väline on tietysti lompakko, jolla voimme tukea tärkeänä pitämiämme kohteita. Kylmän sodan aika on Kolben tuoreessa muistissa. Valheiden valtakunta Putinin puheita ja venäläisten sotaisaa logiikkaa on vaikea tajuta. – Minun tehtäväni tässä näytelmässä on toimia asiantuntijana: sanoittaa näitä historiallisia asioita ja ilmiöitä, ja vaikuttaa siten yhteiskunnalliseen ilmapiirin. – Kaltaiseni historioitsija menettää järkensä niiden edessä. Keisarit, tsaarit, kommunistipuolueen kaaderit ja Putin oligarkkeineen eivät edes edusta kansaa
HISTORIANTUTKIMUS ANTAA professorille välineitä ymmärtää ihmisiä aikakautensa virtauksissa. Se tiivistää rivit niin Ukrainassa kuin Suomessakin. Vielä viime syksynä Suomessa käytiin turvekeskusteluita, mutta yhtäkkiä Natoon mentiin rinta rottingilla ja tasatahtiin. Historiantaju kertoi, että nyt täytyy toimia eri tavalla kuin ennen ja tehdä takinkäännös. – Yhtäkkiä minunkin päässäni napsahti. Ir en e St ac ho n / Le ht ik uv a ~ 9 askel 6/22. – Nato-keskustelumme on tästä mallikas esimerkki. Kolbe ei ollut ennen Ukrainan sotaa erityinen Naton ystävä. He osaavat kääntää elegantisti vahvuutensa voitoksi – ja heikkoutensakin hyveeksi. – Me ihailemme ukrainalaisten hienoa viestintää ja somen käyttöä. Yhteiskunnalla, kodilla, vanhemmilla ja isovanhemmilla, koululla ja ystäväpiirillä on tavattoman voimakas vaikutus yksilön elämänvalintoihin. Heillä on kyky nauraa itselleen ja viholliselle ja tehdä karikatyyreja. Kaikki tietävät, kuka on tämän tarinan paha jättiläinen ja kuka pieni sankarillinen taistelija. Aika kääntää takkia Yhteinen vihollinen on tehokkain kansallisen yhtenäisyyden vahvistaja. Muidenkin kuin suomalaisten on helppo samastua arkkityyppiseen tarinaan. hetkiin: talvisodan sankarilliseen selviytymistaisteluun ja jatkosodan Tali-Ihantalan tapaisiin voittoihin. Hän alkoi aikanaan tutkia ensimmäiseksi juuri suomalaisten ja venäläisten suhteita. Usein, muttei aina, se varustaa katsomaan kiihkottomasti maailman ilmiöitä myös oman elämän äärellä. – Daavid ja Goljat. Kolben Venäjä-suhteeseen vaikutti takavuosina isoäiti, joka luotti Viipurin evakkona presidentti Kekkoseen kuin vuoreen. Laura Kolbe eläytyy venäjän aksentilla puhuneeseen rouvaan ja muuttaa ääntään: – Niin kauan kuin Kekkonen on vallassa, me ollaan turvassa! Tutkija, tunne itsesi Professori arvelee innostuksensa historiaa kohtaan juontavan juurensa tarpeesta ymmärtää omaa taustaa. – Minua on aina kiinnostanut, miten ihmiset sijoittuvat omaan historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiinsa ja miksi me olemme sellaisia kuin olemme
Hän tekee jatkossakin historiantutkimusta ja yhteiskunnallista vaikuttamistyötä, jos voimat riittävät. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. LAURA KOLBELTA on ilmestynyt tänä vuonna kirja Keho, Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen. Nämä ovat jo ottaneet viestikapulan ja jatkavat historian tulkitsijan työtä. Kolben porvarillista ja keskiluokkaista elämäntapaa koskevat tutkimukset ovat olleet ”syvästi omakohtaisia”. Pietariin ja Viipuriin ei ole vähään aikaan asiaa. Kolben kehossa Suomi-neito kohtaa äiti-Venäjän ja Frau Germanian. Ohuehkot käsivarret, jotka ovat välttyneet Alli Paasikivi -ilmiöltä, ovat ehtaa lihaksikasta saksalaista alkuperää. Pullea keskikroppa, isohko takapuoli, leveät olkapäät, reilut rinnat ja vatsamakkarat, edustanevat kehokuvassani Itä-Hämettä ja Varsinais-Suomea, maaseutua, Sysmää ja Pertteliä eli suomalaista emäntäkulttuuria. Uutuuskirjassaan hän koettaa katsoa kehoaan ja mieltään historiantutkijan viileydellä, ja asettamalla oman elämänsä osaksi ”laajempia voimavirtoja”. Laura lupaa, ettei aio aikanaan eläkkeelläkään, joka koittaa 68-vuotiaana, istua keinutuolissa valittamassa. Laura Kolbe peilaa herkullisen henkilökohtaisella tyylillä omaa ruumissuhdettaan eurooppalaisuuteen, suomalaisuuteen ja kotipaikkaansa Helsinkiin. Isoäiti muisti aina korostaa kiitollisuuttaan tervakoskelaisille. Yksi elämän tärkeä taito on osata luopua rakastamistaan asioista katkeroitumatta. Ei ole enää kysymystä, kehtaanko puhua kehostani. – Kun ihminen on yli 60-vuotias, hän uskaltaa jo avata suunsa vapaasti. Elämän draaman kaaren tajua on ymmärtää lähteä näyttämöltä, kun yleisö vielä taputtaa. Yksityisten tuntemusten taitava kuvaaminen nostaa näkyviin laajojen joukkojen kokemukset. Keho on yllättävän sitkeä Jo nuorena terveysongelmien vaivaama Laura Kolbe ajatteli, ettei hänen kehonsa kestä kovin kauan. Lopputulema on onnellinen. Näiden ryhmien tarina on jäänyt tutkijoilta pitkälti kertomatta ja porvarillinen identiteetti sanallistamatta, paitsi pilkkakirveiden toimesta. Aivan samoin kuin isoäidillä, hienolla rouvalla, joka päätyi evakkona Tervakoskelle siivoamaan Elannon kellaria. Pari vuotta aiemmin kuolleen, etäällä Laurasta viimeiset vuosikymmenensä viettäneen isän tarina on vielä osin selvittämättä. Myös pojantytär tuntee naama murjottunakin kiitollisuutta kaikesta kokemastaan. Ilahduttavaan itsereflektioon kykenevä professori ei ota itseään turhan vakavasti. Professori luottaa kuitenkin siihen, että on kasvattanut kymmeniä, ellei satoja kelpo oppilaita historian oppiaineessa ja osakunnassa. – Olen jättänyt oppilaisiin jonkin jäljen ja viestin, jota he vievät eteenpäin. – Näen elämän näyttämömetaforan kautta: meille kaikille on annettu oma roolimme ja tietty aika sen suorittamiseen. Toisin kävi. ”Pienet käteni ja sirot jalkani ovat venäläistä yläluokkaa. Äidistään, Helsingin Sanomain toimittajasta Pirkko ”Pii” Kolbesta Laura kirjoitti vuonna 2017 tietokirjan Nykyajan nainen. 62-vuotias ymmärtää, ettei elämässä ole enää aikaa tehdä kaikkia niitä tutkimuksia, joita ajatteli nelikymppisenä tekevänsä. – Olen viettänyt hyvän elämän ja saanut fantastisen positiivisia kokemuksia. Ilman muuta kehtaan! Lopputulema on onnellinen Laura Kolben henkilöhistoriassa on ollut vaikeat vaiheensa, mutta tätä nykyä kiitollisuus elämän jatkumisesta on hänen päällimmäisin elämäntunteensa. Sydän on yleisesti eurooppalaista kristillistä ja humanistista alkuperää, ja aivoissa virtaa juutalaisverta, jota uskon isänpuolen suvussa olevan, vaikka asiasta vaiettiin.” Minä se vasta kehtaan Kehosuhde auttaa analysoimaan eri aikakausien ymmärrystä hyvästä elämästä ja kauneudesta. Mielikuvissa ruumiinosilla on monta kotimaata. Kun ihminen on yli 60-vuotias, hän uskaltaa jo avata suunsa vapaasti. Olen pieni ja lyllevä, tumma ja äkkipikainen enkä oikein tunnista stereotyyppistä Miss Suomi -kuvastoa itsessäni.” Kolbe osaa elävöittää historiaa oivaltavasti ja vetävästi. Se on hieno tunne. – Tässä sitä yhä porskutellaan! Keho on yllättävän sitkeä instrumentti, joka selviää kummallisistakin asioista. ”Vartaloni on suomalaisen ruoan muokkaama ja sitä on koulittu kotimaan terveysoppien mukaisesti. Kaupunkihistorian harrastaminen liittyi hänen oman urbaani-identiteettinsä selittämiseen ja koulutushistorian tutkiminen akateemisen identiteetin avaamiseen. U zi Va ro n askel 6/22 10 ~. Hän välttää kiusausta ylentää ruumistaan pois kotimaisten intellektuellien halveksimasta ”suomalaisuudesta” mihinkään hienompana, ylevämpänä ja universaalimpana pidettyyn rotuperintöön. – Keho-kirja todistaa, että ymmärrän kuitenkin isääni entistä paremmin
Sukupuu ~ 11 askel 6/22. Moni pelottavan oloinen vanha jäärä on tottunut vaikenemaan ahdistavista kokemuksistaan niillä lähimpiään häiritsemättä. Minut metsä nielaisee hoitavaan syliinsä, ja minun on metsässä hyvä olla. Niiltä on hyvä ponnistaa. Kun isäni täytti 91, hän alkoi kesken kahvistelun itkeä rajusti. Ikimetsä on perheen ja suvun allegoria. Jokaisella on tietty paikkansa sukupuunsa oksistossa. MAIJA PAAVILAINEN • AFORISTIKKO JA TAITEILIJA HATTU & SIVELLIN Ja ni La uk ka ne n S ukupuu on kuva sukuun syntyneistä henkilöistä. Kaiken ikäiset kasvavat lähekkäin. Usein muistajat ehtivät jo kuolla ennen kuin asioista ymmärrettäisiin kysellä. Nöyrtyy kohtelemaan kiltisti, jopa kiittämään ja kunnioittamaan. Juuret ulottuvat syvälle maaperään. Jokaisesta suvusta löytyy vaiettuja salaisuuksia. Ne kasvavat vauhdikkaasti mittaansa. Sukupuusta löytyviä tietoja voi käyttää monella tavalla omaksi parhaakseen. Jokaisen kannattaa piirtää itselleen sukupuu, merkitä siihen sukulaisensa kolmanteen tai neljänteen polveen niin pitkälle kuin perimätietoa ja muistia riittää. Havumetsää, lehtimetsää, siirtolohkareita, marjoja, sieniä, säikyn kauriin, rusakkoparin leikkimässä keskenään niin innokkaasti, etteivät minua huomaa. Sukulaisten elämäntarinoista löytää suomalaista lähihistoriaa kirkkaampana kuin romaaneista tai historiankirjoista. Lähekkäin kasvavat hontelot koivut kurkottavat latvuksiaan kohti aurinkoa. Jokaisen on määrä kasvaa ulos suojasilmuistaan ja ottaa vastuu omista ratkaisuistaan. Löydän sieltä mitä vain. Entiselle pellolle istutettu koivumetsä on kaunis katsoa. ILMASTOASIANTUNTIJAT PUHUVAT metsien hiilinielusta. Sukulaisiaan kuuntelemalla huomaa, että jokaisella on syy omaan erikoisuuteensa. Vaikka lentäisi kauas tai korkealle, kannattaa joskus muistella heitä, joiden kanssa elämä alkoi: miten sitä elämää elettiin, mihin uskottiin, mistä iloittiin, mitä surtiin. Kannattaa tarkistaa, ovatko totuutena opitut mielipiteet pelkkiä ennakkoluuloja. Yritti kai suojella lähistöllä piileskeleviä poikasiaan. Hautakivet kertovat pelkkinä numerosarjoina syntymän ja kuoleman, vain eletyn rajat. Oppii ymmärtämään ja olemaan jyrkästi arvostelematta. Ikihongat suojaavat myrskyiltä. Suku on lähtöalusta, jolta jokaisen on pyristeltävä omaan nousukiitoonsa. Törmäsin kerran teeriäitiinkin, joka hermostuneena levitteli siipiään vaappuen varvikossa sinne tänne. Vartiovuorollaan hän oli huomannut vihollispartion lähestyvän ja käskyn mukaan puolustanut korsussa nukkuvia tovereitaan. Nyyhkytysten välissä isä tunnusti tietävänsä, että on tappanut viisi venäläistä
Taitavaksi jos oppii, pilvistä voi ennustella seuraavan päivän säätä. Pilvet jaetaan kumpupilviin ja kerrospilviin sekä alareunan korkeuden mukaan alapilviin, keskipilviin ja yläpilviin. Yläpilvet ovatkin korkealla, yleensä 6–18 kilometrin korkeudessa. Juuri eilen näin mielestäni hattupäisen haltijan ratsastavan kumpupilvellä kohti etelää. Terapiaa se on, koska pilvet liikkuvat omaa vauhtiaan tuulten mukana ja muotoutuvat samalla. Kesäkuu AJASSA K esän ehdoton stressiä poistava terapiamuoto on pilvien tuijottelu. Pix ab ay askel 6/22 12 ~. Niiden hitaiden liikkeiden seuraaminen hidastaa omaakin rytmiä. Keskipilvet ovat noin 2–5 kilometrin korkeudessa. Mielellään selällään maaten lämpimällä kalliolla tai ruohikossa, ruohonkorsi suussa. FREIJA ÖZCAN Kevyttä yläpilveä AIKUISELLA MIELIKUVITUS voi arjen ja vakavien asioiden jäljiltä olla vähissä, mutta ahkerasti pilviä tuijottelemalla se elpyy. Kovin haituvaisia ne myös ovat jo nimityksiltään: untuvapilvi, harsopilvi ja palleropilvi. Pilvet muodostuvat, kun kosteaa ilmaa kohoaa ylöspäin ja tiivistyy viilentyessään pienen pieniksi pisaroiksi ja jääkiteiksi. Pilvissä näkee yllättäviä muotoja, kun antaa mielikuvituksensa lentää. Keskipilviä ovat verhopilvi, hahtuvapilvi ja laaja sadepilvi. Aikuisella mielikuvitus voi arjen ja vakavien asioiden jäljiltä olla vähissä, mutta ahkerasti pilviä tuijottelemalla se elpyy. Kun pisarat ja jääkiteet kasvavat riittävän painaviksi, ne satavat maahan. Oikein epärealistisen puheen sanotaan olevan kuin kevyttä yläpilveä. Nämä ovat niitä hauskan mallisia kumpupilviä mutta myös tummanpuhuvia ukkospilviä. Pilviä kannattaa katsella jo siksikin, että kauas katsoessaan silmä lepää. Alapilvi leijuu 0–2 kilometrin korkeudessa. Sumukin on pilveä, joka ulottuu oikein alas eli maahan saakka
Säilöjä saattaa ilahtua setistä, jossa on sadonkorjuuta varten etikkaa ja sieniveitsi. Tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Entä linnunpönttö ja hyönteishotelli (joskus myös karkote on tarpeellinen), seuratai pihapeli, biohajoavia pesuaineita, tulitikkuja ja sytykeruusuja. 040 7257 561, anu.korhonen@elakeliitto.fi Hae rohkeasti mukaan! ~ 13 askel 6/22. Kesäkuu HALUAN OLLA perhettäni lähellä mutten liian liki. Näille avoimille kursseille voi hakea, jos erosta on kulunut vähintään puoli vuotta tai pääsääntöisesti enintään kolme vuotta. Jääkiekkovalmentaja Erkka Westerlund, Kirkonseutu 6/2022 Lainasanat TULIAISET AIHEUTTAVAT joskus päänvaivaa sekä niiden tuojalle että vastaanottajalle. Valtaosa heistä ei pääse pakenemaan. Kurssilla käsitellään omien lasten erosta tms. He, jotka pääsevät pakenemaan, tarvitsevat apua päästäkseen esteellisiin pommisuojiin, löytääkseen turvapaikan ja selviytyäkseen evakkona. Uskonnossa mielenrauha ja mielenterveys on isossa osassa. • 7.–11.10.2022 Hotelli Kajaani, Kajaani, haku 27.8.2022 mennessä Kurssit tarjoavat mahdollisuuden muiden samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja vastavuoroiseen kokemusten vaihtoon kokeneen ammattilaisen ohjauksessa. Kahvin ystävä ilahtuu erikoiskahvista, ruuanlaittaja yrttiruukuista kivoissa purkeissa, lukija kirjasta. Eeva 5/2022 SYDÄMESSÄNI ON kireä solmu, joka ei avaudu ennen kuin sota loppuu ja Ukraina on taas vapaa maa. Alkon alkoholittomassa Lehtikuohussa on hienostunut maku. Abilis-säätiö kerää rahaa ja kanavoi sitä luotettaville vammaisjärjestöille, jotka tuntevat vammaiset ja heidän tarpeensa. Idean voi saada miettimällä lahjan saajaa ja vierailupaikkaa. Sisarensa ja isänsä etäomaishoitaja Tanja Litmanen. R a h a n ke rä y sl u v a n n u m e ro : R A /2 2 /1 3 2 t www.abilis.fi TUKEA UKRAINAAN Eläkeliiton sopeutumista tukevat kurssit Maksuttomilta kursseilta saa tukea ja eväitä elämän jatkamiseen Isovanhemmuus erossa -kurssi on tarkoitettu yli 50-vuotiaille isovanhemmille. Mitä lyhyemmällä varoitusajalla vierailee, sitä parempi tuliainen on korillinen elintarvikkeita, vaikka öljyä, kotimaisia kasviksia ja aineksia grilliin, loimulohta ja tillinippu, hillopurkki ja lettuainekset tai marjapiirakka, mansikoita ja kuohujuoma. Isovanhemmuus erossa -kurssin osalta 1–6 vuotta tilanteen alkamisesta. Lisätietoja ja sähköinen haku: www.elakeliitto.fi/sopeutuminen tai hakulomakkeiden tilaus p. Ole mukana tukemassa Ukrainan vammaisten ihmisten elämää ja selviytymistä. Servettejä ja saippuaa tarvitaan aina. Lapsille rantaleluja, taskukirjoja ja otsalamput. • 28.9.–2.10.2022 Kylpylähotelli Peurunka, haku 3.8.2022 mennessä Erosta eheäksi® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille aviotai avoeron kokeneille. Lahjoita MobilePay 25090 tai www.abilis.fi/lahjoita Voit tehdä myös perinteisen tilisiirron: Helsingin OP Pankki, FI71 5541 2820 0200 72, SWIFT OKOYFIHH Nordea Pankki, FI41 1279 3000 5091 88, SWIFT NDEAFIHH Viestikenttään: ”Ukraina” Kiitos tuestasi! . Natalia Eloranta, Viva 4/2022 SE MITEN kirkko opettaa elämästä, ja mitä me yhteiskunnassa ymmärrämme hyvällä elämällä, minusta ne lähestyvät koko ajan toisiaan. Jos mökillä on jo tusina saunalyhtyjä, joku muu lahja ilahduttaa enemmän. Tätä ”Louhisaaren simaa” voi tehdä itsekin mustaherukan lehdistä. Kesään sopii myös lintutai kasvikirja. Kaikki nuo asiat ovat minulle tärkeitä. Tavoitteena on auttaa haastavassa elämäntilanteessa ja tarjota mahdollisuus tilanteen jäsentelyyn, siihen liittyvien tunteiden käsittelyyn ja uusien näkökulmien löytämiseen. Olen oppinut, että ilman omia rajojani kadotan itseni. Pi xa ba y Vammaiset ukrainalaiset elävät ankeissa olosuhteissa sodan keskellä. Minulle uskonto on toivoa ja toivon luomista, uskoa parempaan ja lähimmäisenrakkautta. syystä johtuvaa lapsenlapsista vieraantumista. PÄIVI PUHAKKA Tervetulleita tuliaisia KAIKKI KESÄISET ruokatarvikkeet sopivat mökkituliaisiksi
Kolmioleipiä Sekoita ensin täytetahnat. grahamtai kaurapaahtoleipää), maustettua tuorejuustoa, tomaattia, hunajamelonia, ruohosipulisilppua, graavitai kylmäsavulohta sekä kinkkusiivuja tai kalkkunaleikettä. Ken sen siemenen onnistuu nappaamaan, saa muun muassa kyvyn olla näkymätön, näkee haltioiden aarteita paljastavat aarnivalkeat ja tietää kaikki salaiset asiat. Ensimmäiseen tulee puolet yrtEväsretki takapihalle tai kansallispuistoon voi olla kesän kohokohta. Pensaat kukkivat yleensä kesäkuussa. Jos maailman uutiset tai oman elämän käänteet ahdistavat, nopeimman avun saa lähtemällä ulos. Retkeen kannattaa yhdistää eväät. Mukaan kannattaa pakata monenlaista herkkua. Niihin tarvitset paahtoleipäsiivuja (esim. P ä i vi P u ha k ka AJASSA Saniaisen siemen JUHANNUSYÖ ON suomalaisessa perinteessä pitänyt sisällään monenlaista odotusta ja ihmettä. Kansallispuiston nuotiopaikalle voi pakata mukaan grillattavaksi vaikka makkaraa, nakkeja, parsaa, maissintähkiä tai leipäsiivuja. Tämä lienee herättänyt vanhan kansan pohtimaan kasvin outoutta. Pix ab ay ÖLJYPUUKASVEIHIN KUULUVAT syreenit (Syringa) ovat kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Jos jaksaa kantaa repussa valurautapannun, mukaan kannattaa ottaa letunpaistotarpeet. Etsintä kysyi lujaa mieltä, sillä juhannusyö piti viettää korvessa saniaisten keskellä yksin. TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN U lkoilu kohottaa mielialaa kaikissa tilanteissa. Suomessa tavallisin on pihasyreeni (Syringa vulgaris), jonka kukat ovat yleensä liilat tai valkeat. Tarina kertoo, että se kukkii vain juhannusyönä nopeasti ja tuottaa siemenen. Parinkymmenen lajin lisäksi on myös hybridejä. Syreeni viihtyy tuoreessa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja läpäisevässä maassa. Yksi kiehtova vaihtoehto ovat itse tehdyt kolmiovoileivät. Paras istutusaika on kevät ja paras kukinta auringossa, mutta varjossa kukinta kestää pidempään. Eihän se tietenkään siihen loppunut. Tiheäsyisestä puusta syntyvät soittimet, jousien kaaret ja puukonkahvat. Siementä etsittiin niin innokkaasti pitkin Eurooppaa, että Ferraran kirkolliskokouksessa vuonna 1612 moinen puuha kiellettiin kokonaan. Saniainenhan ei kuki, koska se on itiökasvi. Salaatiksi voi pilkkoa sormin napsittavia suupaloja porkkanaa, kurkkua, paprikaa ja tomaattia. Se on Luojan rakkaudessa, joka henkii luomakunnassa kantaen, hellien, toivon kieltä puhuen. Kettusia askel 6/22 14 ~. Yhden erikoisimmista perinteistä mainitsee Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan: juhannusyönä sanajalka eli sananjalka tai tutummin saniainen kukkii. Kävelylenkki alkukesän huumaavassa vehreydessä toimii yksinkin, mutta vielä mukavampaa on, jos mukaan pyytää naapurin, ystävän, mummon tai lapsenlapsen. Tieteellinen nimi on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea; versoista onkin tehty joskus pillejä ja huiluja. WIKIPEDIA Kuukauden kukkija: Syreeni Maailman mahtava kauneus ei ole vain katsojan silmässä. Lyhyemmälle retkelle myös kotona valmiiksi tehdyt eväät toimivat mainiosti
Paina leipäpalat tiiviisti toisiaan vasten ja pakkaa täytetyt kolmiot muovirasiaan. Toiseen tulee aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa ja maustamatonta tuorejuustoa sekä pieneksi silputtua kinkkua tai kalkkunaleikettä. Siivuta seuraavaksi tomaatit ja hunajameloni ohuiksi, kolmioleivän sisään mahtuviksi siivuiksi. Jotkut leikkaavat niistä ohuelti reunat pois, mutta itse en sitä tee. Molempiin voi lisätä silputtua ruohosipulia. EMILIA KARHU Herkkuja eväsretkelle Näitä tarvitset: • yrttitai ruohosipulituorejuustoa • aurinkokuivattu tomaattituorejuustoa • maustamatonta tuorejuustoa • tomaattia ja ruohosipulia • hunajamelonia • graavitai kylmäsavulohta • kinkkusiivuja tai kalkkunaleikettä • paketti paahtoleipää ~ 15 askel 6/22. Sa ul i Ka rh u Em ilia Ka rh u titai ruohosipulituorejuustoa, puolet maustamatonta tuorejuustoa ja runsaasti pieneksi silputtua graavitai kylmäsavulohta. Ota päällekkäiset kolmioleivän kappaleet ja levitä väliin tuorejuustotäyte, siivu tomaattia ja siivu hunajamelonia. Hunajameloni voi kuulostaa tässä kohtaa oudolta, mutta se kruunaa upealla tavalla koko makuelämyksen. EMILIAN KEITTIÖSSÄ EMILIA KARHU loihtii maistuvaiset retkieväät. Raikkaaksi juomaksi voit sekoittaa juomapulloon makusi mukaista mehutiivistettä ja soodavettä. Ota sitten pino paahtoleipäsiivuja ja leikkaa ne keskeltä kolmion muotoisiksi
askel 6/22 16 ~. Hän on antanut sen, Kari Tikka toteaa. Pieni laulu Lähes puoli vuosisataa sitten Kari Tikka sävelsi laulun, jossa heikko ihminen löytää armon. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM – ILMAN ylpeyttä voin sanoa, että kohdallani musiikki on Jumalan lahja. Edelleen, tänäänkin, erityisesti tänään hän tarvitsee itse tuon suositun laulun viestiä
– Alan aina uhota, kun korostetaan ~ 17 askel 6/22. – Meidän pitäisi muka taistella ja voittaa. Sen sijaan vanhassa suomennoksessa ja esimerkiksi saksassa ja englannissa mennään uskollisemmin alkutekstin mukaan. Eeva Tikka kuvaa kulttuurimme so so -kristillisyyttä, joka varoittaa ja vastuuttaa muttei tarjoa lepoa. luku, Kari Tikka kertoo ja kiihtyy vähän. – Nykysuomennoksen käännös ottaa aivoon. Siinä on selvä tekemiskeskeinen tendenssi ja moralismia. Olen uskollinen Lutherin oppilas Kari kaivaa kuluneesta kirjasta esille kiihdyttävän kohdan: ”ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi”. Kuten kaikkina aamuina. Jumala antaa uskon, elämän, vaimon, perheen, ihan kaiken. Tämä panee myllynkiven kaulaan. Kristus on persoona. Muissa kielissä taas kerrotaan pahan valloista, jotka vetävät puoleensa. Tänään vuorossa oli Heprealaiskirjeen 3. – Ihmiset kaipaavat lohdutusta ja etsivät hiljaisuutta ja luonnollista suhdetta Jumalaan, mutta voivat erheellisesti luulla, että kristinuskossa kyse on dogmista. Mannerheimintien kodissa on nukuttu pitkään, nautittu brunssista kaikessa rauhassa ja rukoiltu yhdessä. Ne ovat niin vahvoja, ettei niille pärjää ihmisvoimin. Voimme elää hänen ristillä saamastaan voitosta käsin. Kaikki on lahjaa. Uskon ytimessä on kuitenkin tekemisen sijasta essensi, olemus ja oleminen. Vain Kristuksessa me pärjäämme. – Luemme Psalmeja ja Uutta testamenttia sekä rukoilemme Eevan kanssa säännöllisesti. Hän antaa vapauden, syvää lohtua ja voimaa. ”Se on täytetty.” – Olen tässä uskollinen Lutherin oppilas – yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Tänään on myös siivottu
Mutta kyllä musiikki vei kaikesta voiton. Me mennään naimisiin! Tikat asettuvat lähekkäin yhteiskuvaan. Taiteilijat voivat olla hankalia, mutta musiikki yhdistää. – Äiti lauloi kuoroissa, jotka esittivät Bachin passioita ja Händelin Messiasta. Orkesteri on kommunikointia Jo 19-vuotiaana Kari soitti oboeta ammattimuusikkona Helsingin kaupunginorkesterissa. – Lauloin äitisi kanssa Helsingin Katedraalikuorossa, ja hän pyysi minua laulamaan tupaantuliaisiisi, kun palasit avioeron jälkeen Ruotsista, Eeva sanoo. Luulin olevani vahvempi, mutta tulikin takaiskuja kuten avioero ja epäonnistumisia uralla. – Elämä ei aina mene kuten on suunnitellut. Kahdeksanvuotiaana en ollut aluksi kovin innostunut pianotunneista, mutta kun musiikki alkoi viedä, soittaminenkin edistyi. Siitä syntyi jotain uutta miehen sisimmässä, ja siitä syntyi Armolaulu – sekä paljon muuta musiikkia – joka on ilmaissut tuhansia tuntoja. – Takanani olivat ero ja onnettomuus. – Alkaa itkettää... Karinkin ääni värähtää. Olimme paljon tekemisissä, vaikka hän oli vanhempi. Kouluiässä instrumentteja tuli lisää, trumpetti, alttoviulu ja oboe. Kyse on viestinnästä. Sibelius-Akatemiassa Kari opiskeli muun muassa Jorma Panulan kapellimestarioppilaana. – Orkesteri on kommunikointia erilaisten ihmisten kanssa, kaikilla on kuitenkin sama päämäärä soittaa hyvin ja innostavasti. Säveltämisessä opettajina olivat Joonas Kokkonen ja Einojuhani Rautavaara. Sanoin ensimmäiseksi: Me mennään naimisiin! Kari muistelee. – Siinä vaiheessa, kun elämä meni tukkoon, kuvaan tuli hengellinen musiikki ja Jumala aukaisi tekemään näitä pienempiä ja isompia teoksia. – Yhteisöllisyys näyttää olevan Jumalan tarkoitus. Korinttolaiskirjeen kohdasta, jossa Paavali sanoo olevansa mielistynyt heikkouteen ja ahdistuksiin. Jo sitä ennen katseet huoneen poikki, toisen ajatusta jatkavat kommentit ja kehotukset – ”Kerro sinä” – hehkuvat lämpöä ja kunnioitusta. Kari Tikan luovuus on synnyttänyt suurteoksia, esimerkiksi kuusi oopperaa, kirkkomusiikkia, orkesterija kamarimusiikkia sekä yli 300 kuoroja yksinlaulua. Se on jännittävä elementti, kuin ilma, vesi tai alkuaine, joka vetää mukaansa. Olin niin ahtaalla, että armo alkoi kelvata. Sitten tapahtui kohtalokas töytäisy. Ihmisen osuus on elää kiitollisena ja nauttia niistä. Toisaalta suora, toisaalta arka. – Finlandiatalolta harjoituksista tullessa jäin suojatiellä bussin alle. Siksi olin rukoillut kovasti, että saisin – JUMALA antaa monia lahjoja. Eeva oli tullut työkaverinsa pyynnöstä palauttamaan Karilta lainassa olleita nuotteja. askel 6/22 18 ~. Minulla ei ollut suoritusta, jolla ylpeillä. Juhani Rekolan muisto Ruotsissa Karin tukipilariksi muodostui Tukholman suomalainen seurakunta. Se alkoi soida jo lapsuudessa, sitä on kummunnut valtavasti vuosikymmenten varrella ja edelleen se soi. Se on Jumalan suuri lahja.” Sävel syntyi vuonna 1976 Ruotsissa, jossa Kari Tikka toimi kapellimestarina Tukholman kuninkaallisessa oopperassa. Kun pääsin sairaalasta kotiin, ovikello soi eräänä päivänä. Musiikki alkoi viedä Musiikki on tietysti ollut Kari Tikan elämän tärkeimpiä johtolankoja. Suomalaisuus yhdisti. – Olin saanut kuvan, että pitää tehdä ratkaisu ollakseen kristitty. Juonessa oli mukana myös Karin äiti, jonka kanssa hän asui tässä samassa kodissa. Siitä on muistona tämä arpi kasvoissa. Hän oli niin vaatimaton ja vaikuttava, karismaattinen ihminen. Siitä alkoi yli 40 vuotta kestänyt yhteistyö Oopperan kanssa. Olin niin ahtaalla, että armo alkoi kelvata. – Olin kielilinjalla, ja minua kiinnostivat eri kulttuurit ja historia. Toisenlainen näkökulma avautui Efesolaiskirjeestä sekä 2. Siinä oli Jumalan hetki, jossa hän itse lähestyi minua. Rakkaustarinan erikoinen alku naurattaa molempia. Minua puhutteli Rekolan haavoittuvuus ja lämpö. Se ahdisti hirveästi. 23-vuotiaana hän sai ensimmäisen kapellimestarin pestin Tampereen teatterissa ja 24-vuotiaana Kansallisoopperassa. Niitä kuunnellessa koin mahtavia hetkiä Johanneksen kirkossa. Ne pitävät elämässä rehellisesti kiinni, kypsyttävät ja johdattavat eteenpäin. Kari tutustui pappiin, joka ”jännitti hirveästi saarnoja, lähes vapisi ja puhui epäselvästi”. Siellä tutustuin myös Juhani Rekolaan ja hänen perheeseensä. ”Sillä kun olen heikko, silloin olen väkevin.” Se oli tunnistettavaa. Efesolaiskirjeen toisen luvun jakeisiin tehdyssä laulussa sanotaan: ”Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Opettajista erityisin oli Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun musiikinopettaja Liisa Tenkku, joka rohkaisi ja tuki nuorta muusikkoa. Kapellimestari kuvaa, miten yhdessä soittaminen, orkesterit ja kuorot ovat yhteisöllisyydessään kuin Jumalan toimintatapaa. – Oli kiva olla vähemmistökirkossa. ihmisen tekoja, Armolaulun säveltäjä naurahtaa. Vaikeuksistakin voi olla iloinen. – Erityisen lähellä sydäntäni on italialainen ooppera ja monet klassiset sinfoniat. Karille ovella seisoi Jumalan lähettämä vastaus. Menin avaamaan ja sinä seisoit siellä. He tiesivät toisensa
Hän on kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki, jota olen oppinut tuntemaan vähän enemmän. Siunaus oli niin voimallinen, Kari kertoo. – Jossain porttikongissa Roomassa luoksemme tuli leppoisa ja pyylevä herra. uuden alun ja elämänvaiheen. Sinä lähdit saattamaan minua kotiini Tunturikadulle, ja kun olit onnettomuuden jäljiltä uupunut, kävelin kanssasi takaisin tänne. Perheessä, työssä, yhteiskunnassa. – En tiennyt mitä ajatella. Ilman hänen puuttumistaan asioihin en olisi tehnyt sitä musiikkia, jota olen tehnyt. Ymmärrän aiempaa paremmin eri lailla ajattelevia. – Meillä on paljon yhteyttä lasten ja lastenlasten kanssa, välillä iloa ja välillä huolta. Ovikello soi, menin avaamaan ja sinä seisoit siellä. He pitivät näitä sylissä ja halusivat siunata perhettämme, Eeva muistelee. Kun hän laittoi kätensä päälleni, olin kaatua. Se oli vakava juttu. En ole sitä itse keksinyt, vaikka se tulee sisältäni. Eevan tuleva anoppi tarjosi keittoa. Kaiken keskellä on voinut pitää kiinni armosta. Sitä syötiin ja Eevaa nauratti koko erikoinen tilanne. Eeva ja Kari muistavat erityisen Italian ajan, jolloin nunnat järjestivät silloin kolmilapsiselle perheelle Napolin kardinaalin siunauksen. – Armo on pysynyt aina samana. ~ 19 askel 6/22. EEVA JA Kari Tikalla on neljä lasta ja kuusi lastenlasta, jotka asuvat lähellä. Jumalan voima ajaa toimimaan. – Nunnilla oli uskomaton rakkaus lapsiin. – Ne ovat Jumalan antamia lahjoja. Meillä on tänä vuonna 43-vuotishääpäivä, Kari muistaa tarkasti. Luterilaisuus on itselleni tärkeä, mutta teologiaani on tullut vivahteita ortodoksisesta liturgiasta ja katolisesta messusta, joista pidän kovasti. Minulle oli selvää, että hän joka tulee tänne, on vaimoni. Hän on tullut hyvin paljon lämpimämmäksi, rakastavammaksi ja suuremmaksi. Armo on pysynyt samana Kari Tikka korostaa olevansa suhteessa Jumalaan saamapuolella kaikessa. Onko teologiasi muuttunut. – Toivottavasti Hän on muuttunut mielikuvissani. Onko Jumala muuttunut näinä vuosikymmeninä. Pari kihlautui muutaman kuukauden kuluttua joulukuussa 1978 ja meni naimisiin seuraavana keväänä. – 18.5
Eeva Tikka kuvaa, miten Raamattu ja toiset ihmiset ovat olleet apuna. Diagnoosi oli pohjakosketus Viime vuodet ovat testanneet, uskooko säveltäjä itse Armolaulunsa viestiin: ”Minun armossani on sulle kylliksi.” – Paavalin sanoma pysyy: Olen mielistynyt heikkouteen, hätään, vainoihin. Siinä jumissa on pakko alkaa etsiä armoa. Usein ylpistyn enkä muista tätä. Olen nyt suuren lääkärin hoidossa. Jokaisen osalta se loppuu jossain vaiheessa, mutta jatkuu toisessa muodossa: jos jo nyt on hyvää, vielä parempaa on tulossa. Onko kuolema vihollisista viimeinen. Pohjakosketus tuli jo alussa, diagnoosin myötä. Totuus on tuonut vapautta. Olen nyt suuren lääkärin hoidossa. Jumalan lupaukset antavat varmuutta ja vapautta: voin iloita siitä, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Sairaudessa on ollut monenlaisia vaiheita ja olen ollut välillä hyvin huonossa kunnossa. askel 6/22 20 ~. Kari Tikka on kiitollinen myös ”työjutuista”, esimerkiksi sävellyksistä, joita on jaksanut tehdä syöpähoitojen keskellä. Se kamppailu on tuttua. Sitten taas piano. Syöpä uusi, ja tällä hetkellä etäpesäkkeitä on keuhkoissa. Niitä ei voida hoitaa enää sytostaateilla. Se on siinä, jokaisen kohdalla, Kari Tikka tiivistää. – Elämä itse, henkilökohtaiset ja perheen ongelmat ajavat etsimään kestävää perustaa. Viimeisin on Consertino sellolle ja jousiorkesterille. Aiemmin oli se bussin alle jääminen, sydäninfarkti, läheltä piti -tilanteita. – Kun elämä onkin jatkunut, olo on tasoittunut; homma on Jumalan käsissä. –Takana on kuusi vuotta haimasyöpää. Muistutus on ollut ankaraa. – Tiedän, että veitsenterällä ollaan, mutta Jumalalle kiitos, ettei minulla ole ollut pahoja henkisiä ongelmia eikä kipuja. Elinaikaa ennustettiin neljäksi kuukaudeksi. Kun on itse heikko ja sairas, se yhdistää toisiin ihmisiin. – Saimme tavata hänet Roomassa. En pääse yli enkä ympäri siitä, että sanat ovat surkeuden ja epäonnistumisten ylistystä. Hän on huolehtinut minusta. Myöhemmin hän sairastui syöpään ja jätti minulle tervehdyksen: ”Minä kaipaan kuolemani hetkeä Jumalan pelastustahdon viimeisenä kyllänä ja aamenena.” – Kuoleman valta on voitettu, kuten pääsiäisestä tiedetään, Kari sanoo. – Vähän pelotti, mutta lopulta olin hyvin tyytyväinen, ei ollut mitään hävettävää, Kari nauraa. – Kuoleman pelkoa ei ole. Ehkä juuri siksi. Sain kovia sytostaatteja, ja sädehoitojen jälkeen pystyttiin myös leikkaamaan. Viimeinen kyllä ja aamen Huone tuntuu kuin avartuvan ja näköalat laajenevan yli Töölönlahden. Oletko näissä vaikeuksissa kamppaillut Jumalan kanssa. Enemmän on kiitollisuutta siitä, että näin vielä jatkuu – kohta tulee täyteen kuusi vuotta. Rakkaus on väkevä kuin kuolema Tunnelma on ihmeen seesteinen, vaikka vaikeitakaan asioita ei väistellä. Eeva vastaa kertomalla katolisesta Bernhard Häringistä, jonka teologia oli hänen gradunsa aiheena. Musiikki-improvisaatio täyttää huoneen. Sormet hakevat koskettimilta tämän hetken tuntoja. Ainutkertainen hetki. Langattomat kanavat toimivat hyvin. Myös Jumalan sana vie oikealle tielle, Kari sanoo. Ei tarvitse pelätä, vaan tilalla on toivo: voin katsoa eteenpäin tähän päivään ja taivaaseen saakka. – Tämä elämä ei olekaan kaikki. Hieno kokemus oli myös Riitta Raskin ohjaaman Taivas ja helvetti -elämäkertadokumentin tekeminen, mikä antoi Karille mahdollisuuden katsoa kauas taakse, sinne, missä ensitahdit ja -sävelet syntyivät. Ihmettelen jatkuvasti, että saan elää ja että saan elää yhdessä Eevan kanssa. Miten psyyke on pysynyt kyydissä taudin vuoristoradalla. – Kuolema on hyvin lähellä. Mihin kuolema on asettunut. – Oli shokki kuulla, mistä on kyse ja ettei voida leikata. Jossain kohtaa sävelet kirkastuvat ja voimistuvat. – RISTILLÄ on kaikki tehty valmiiksi. – On uskomatonta, miten monien rakkaus ja rukous lähellä ja kaukana ovat kannatelleet meitä. Vuonna 2020 ensi-iltansa sai ooppera Rakkaus on väkevä kuin kuolema. Nyt kuolema on realismia, Kari Tikka sanoo. Parasta tässä päivässä on se, että olen yhä hengissä. – Enemmän on ollut kamppailua Jumalan avulla, kun omasta itsestä nousee vaatimus, tai pahat voimat tai laki vaativat olemaan täydellinen