Sinisiiven aika 6/21 KALASTUS: KALAN VÄSYTYS ON DRAAMAA. irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la MITEN KAUNISTA KAIKKI ONKAAN LAPIN TAIKAA JUHANNUSYÖSSÄ KYMPIN TYTTÖ ETSII ITSEÄÄN TEEMU RINNE: PAPPILAN KAMARISSA: KATI PIRTTIMAA: Lauteilla Petri Laaksonen Kiire katoaa pyhiinvaelluksella Kuka oli Johannes Kastaja
Mitä olisi kesä ilman musiikkia. Kesä on täynnä tilanteita, jotka täydentyvät vain hyvällä musiikilla: hetket saunan jälkeen kesämökin kuistilla, pitkät ajomatkat halki suvisen maiseman, sateinen kesäilta kodin rauhassa. (03) 225 1948 2. Soiva Rondo -tilauksessa saat viisi numeroa Rondoa sekä viisi cd-levyä Rondon julkaisemasta cd-levyjen sarjasta vain hintaan 59,00 €. soittamalla asiakaspalveluumme, puh. Lisää nyt kesääsi musiikin iloa tilaamalla Soiva Rondo itsellesi tai lahjaksi. sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi. Tutustu Rondon cd-levysarjaan osoitteessa rondolehti.fi/cd-levyt ja anna soiton jatkua myös kesäkuukausina! Soiva Rondo 5 numeroa + verkkosisältö + 5 cd-levyä nyt vain 59,00 € (ovh 84,00 €) Musiikin iloa kesääsi SSIC V L KOLME TAPAA TILATA: 3. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuote-osasto/lehtitilaukset/ 1
Aikakausmedia ry:n jäsen. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Harriet Urponen ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. ~ 3 askel 6/21. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. SISÄLLYS 6/21 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ hauki ui murekkeeseen 22 Elämäntaito: Ensin lepo, sitten työ 26 OLLI VALTONEN: Miten kiitollisuus karttuu. 28 Kalastus on elämä pienoiskoossa 33 PAPPILAN KAMARISSA: Emon huuto yössä 34 RUKOUSPALSTA: Jumala puhuu levon kautta 36 Juhannus on Johannes Kastajan juhla 39 TEEMU RINNE ja Tico tapasivat miehen päätepysäkillä 40 LEMMIKKINI: Ruska ja Rauha 42 Tutustu päiväja yöperhosiin 45 Lukijat suosittelevat luontokohteita 46 LAURA HONKASALO: Polku vei hurmioon 48 Sirkku Kivistö ja pakolaisleirien arki 52 Kirjoja ja kirjoittajia 54 Karunan kirkko muistuttaa säätyjaosta 58 HETKI LUONNOSSA: Sielun voimataulu 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Jumalan keinussa 6 Annastiina Papinaho kutsuu pyhille poluille. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Sinisiiven aika 6/21 KALASTUS: KALAN VÄSYTYS ON DRAAMAA 16 PETRI LAAKSOSEN mökillä sauna lämpiää joka ilta. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Se pp o Al at al o / Va st av al o PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la MITEN KAUNISTA KAIKKI ONKAAN LAPIN TAIKAA JUHANNUSYÖSSÄ KYMPIN TYTTÖ ETSII ITSEÄÄN TEEMU RINNE: PAPPILAN KAMARISSA: KATI PIRTTIMAA: Lauteilla Petri Laaksonen Kiire katoaa pyhiinvaelluksella Kuka oli Johannes Kastaja. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 1.7.2021 So ili Ju ss ila / Va st av al o Kohti kesää Tietämättä mitä se tuo tullessaan Haaveissa vihreät niityt Älä epäröi Nauti PÄIVI PUHAKKA Laitumelle askel 6/21 4 ~
Freija Özcan toimituspäällikkö Askel Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen kävi lohta soutamassa Tornionjoella. Kala käy pyydykseen, mutta vielä useammin se ui ohi. Tämän lehden sivuilla 28–33 on juttu kalastuksesta ja sen filosofiasta. Jos jonnekin onnistuisi pääsemään, siellä voi olla vastassa rajoituksia ja ulkonaliikkumiskieltoja. Jopa hiljakseen mateleva autojono kohti juhannusta läheisten kanssa tuntuu nyt vähemmän vaivalloiselta. Ehkä tänä kummallisena korona-aikana on tullut seurattua tavallista tarkemmin ja kipeästi kaivaten kesän merkkejä. Maailman merissä kalastetaan nykyisin liikaa, mutta sekään ei riitä. Y htäkkiä se vain puhkesi täyteen loistoonsa, kesä. Siksi yli puolet ihmiskunnan syömästä kalasta on jo viljeltyä. Toisaalta, eipä tarvitse elää matkan odotuksessa eikä pakata. Nykymaailmassakin ihmiset tekevät sitä myös välittömän konkreettisesti elääkseen: veden vilja on omassa ruokapöydässä jatkoa muuten liian kapealle leivälle. Mutta millainen kesä tästä tuleekaan. Sitä paitsi kesällä sateen jälkeen maailma tuoksuu runsaalta ja suloiselta, sekin on talven jälkeen ihanaa. Sitä mietin itsekin kesäloman lähestyessä enkä ole mietinnöissäni yksin. Onneksi tähän auttavat sään mukaiset vaatteet. Sehän voi olla myös hyvin sateinen, jossain jopa luminen. Jotenkin on joka tapauksessa päästävä rikkomaan päivästä toiseen toistuvat rutiinit. Suomi on täynnä kauniita ja outojakin paikkoja, joita voi vaikka keräillä. Kalastaminen voi olla ammatti tai harrastus. Ehkä parasta kuitenkin on rokotusten myötä hiljakseen avautuva mahdollisuus tavata läheisiä ja ystäviä. Mitä tänä kesänä tehdään. Parin päivän ja monen tunnin soutamisen ja vieheiden tarkkailun palkkiona yhteen niistä iski noin kolmikiloinen merilohi. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel kesäkuussa 2021 JEESUS TIESI , minne verkot piti heittää. Suomen kesä vaatii uskoa ja asennetta. Vain sitä kautta tulee lepo ja virkistyy mieli. Pessimisti ei pety, kun muistaa tämän. Lohen päästä ja muista ei-fileoiduista osista rantatulilla padassa keitetty liemi maistui taivaalliselta. Ja kalaa tuli pian yli äyräitten. Nyt kannattaa ryhdistäytyä ja haastaa itseään kokeilemaan uusia maisemia ja uusia kesäharrastuksia. Voidaan istua ja puhua, halata ja tehdä jotain yhdessä. Lehdet aukesivat puihin, kukat kukkivat. Jospa katsoisin vaikka päivä kerrallaan, mitä tekee mieli tehdä ja minne mennä. ~ 5 askel 6/21. Se taisteli elämästään. Mitä kesällä tehtäisiin. Meidän muiden kalastus on usein odottamista. Auringon lämpöä, hiekkarantaa ja meren siintoa, vapautta ja unohdusta koronavuoden huolista kaipaa mieli, mutta ainakin alkukesästä ulkomaanmatkailu näyttää hyvin rajatulta. Sitä on odotettu. Viime kesänä olin Tornionjoella lohta soutamassa. Tähän lehteen olemme koonneet vähän pyhiinvaellusta, kalastusta, retkeilyä, mökkeilyä, nähtävää ja koettavaa vinkiksi hyvään kesänviettoon. On jopa mahdollista olla spontaani – kunhan se spontaanius ei jää pelkäksi sohvalla lojumiseksi ja somen selaamiseksi. Kesän kauneinta aikaa, sanoi jotenkin poikkeuksellisen moni. Hopeanhohtoinen eväkäs loikkasi jopa kokonaan vedestä ilmaan. Olihan se ottelu
askel 6/21 6 ~. Turusta lähtee monta polkua – VAELLUKSEEN LIITTYY vapautta olla avarasti se joka olet, sanoo Annastiina Papinaho, joka kiipesi Linnavuoren laelle Liedossa
TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: PASI LEINO ~ 7 askel 6/21. Projektipäällikkö Annastiina Papinaho kutsuu kulkemaan. Monet pyhiinvaellusreitit risteävät Turussa, jonne on nyt perustettu pop-up-pyhiinvaelluskeskus. Se on kulkijalle kuin polun pää, joka johtaa luontoon, hiljaisuuteen, pyhän luo
Hiljaisuuden retriitteihin itsekin osallistuneena Papinaho löytää monia yhtymäkohtia hiljaisuuden viljelyyn. Yhteistyötä tehdään laajasti eri toimijoiden kanssa. Tarkoitus on luoda vanhaan kulttuurikaupunkiin Suomen ensimmäinen pysyvä pyhiinvaelluskeskus. Onhan Turun tuomiokirkko yksi Pohjoismaiden tärkeimmistä pyhiinvaelluskohteista. Myös monet historialliset pyhiinvaellusreitit risteävät Turussa. Pyhän Henrikin tie kulkee Turun ja Kokemäen välillä, historiallinen Hämeen Härkätie kulkee osan matkaa Jaakon tienä Rengosta Turkuun ja Pyhän Olavin mannerreitti Turun ja Savonlinnan välillä. Vaelluskeskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho toivoo, että kirkon ovesta on helppo astua sisään. Vaelluksella on VAELLUSKESKUKSEN projektipäällikkö Annastiina Papinaho askel 6/21 8 ~. Myös uskonnottomat voivat löytää oman tapansa kulkea pyhää kohti. Hankkeen toivotaan tavoittavan mahdollisimman monia ihmisiä. Kirkossa voi viipyä ja viihtyä yhdessä tai yksin. Samalla keskus tarjoaa kulkijalle tietoa pyhiinvaelluksista, suomalaisista reiteistä ja palveluista vaellusten varrella. – Kirkko kutsuu kaikkia suuren kaupungin keskellä hiljentymään, pysähtymään, kuulemaan oman elämän sanoja. – Pyhiinvaellus on eräänlaista antautumista ei-tietämiseen. Turun kaupungin ja kirkon toimijoiden lisäksi mukana ovat erilaiset suomalaiset, pohjoismaiset ja tulevaisuudessa laajemmin myös kansainväliset pyhiinvaellusverkostot, Turun alueen yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä erilaiset palveluiden tuottajat. Pyhiinvaellus on enemmän mielen tila kuin pelkästään matka tietylle paikalle. Vaikka keskus sijaitsee maamme länsilaidalla, palvelee se kaikkia valtakunnallisesti ja tasapuolisesti. Kulkija voi istahtaa rauhassa penkille – tai levähtää siinä hetken pitkällään. Turun tuomiokirkossa, Pormestarin kuorissa oleva pop-up-pyhiinvaelluskeskus on arvokas alku uudelle, Turun kaupungin ja evankelis-luterilaisen kirkon hankkeelle. Kaikki ovat tervetulleita mukaan uskontokunnasta tai katsomuksesta riippumatta. Annastiina Papinahon mukaan pyhä sanana – niin kuin pyhiinvaelluskin – on hyvin henkilökohtainen asia. Opas elämän risteyksessä Pyhiinvaellus on kaikille tasavertainen mahdollisuus saada kosketus pyhyyden olemassaolosta. Näin kirkkorakennus on moniaistisesti mieltä avaava paikka, jossa voi olla rennosti elämän äärellä. Kokemus on jokaiselle erilainen ja joka kerta itselle erilainen. Pyhiinvaellushanke on tärkeä osa koko maan matkailua. Turku on pyhiinvaelluskeskukselle luonteva paikka. Kesän pop-up-keskuksessa kartoitetaan myös kävijöiden kokemuksia ja kerätään tietoa, joiden avulla pysyvä pyhiinvaelluskeskus Turkuun rakentuu. Henrikin, Jaakon ja Olavin askelissa Pyhiinvaelluskeskuksen hankkeen rahoittajina ovat Turun kaupunki ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskusrahasto, Turun arkkihiippakunta ja Porvoon hiippakunta
Taivalluksenkin keskellä matka suuntautuu pääosin omaa sisintä päin. Elämän merkityksellisyyden ymmärtäminen on kuitenkin usein osa matkan tekoa. Sisäinen kutsu voi olla itselleenkin vaikea määrittää. VAELLUSREITTI KULKEE Aurajokilaakson peltomaisemassa lähellä Ravattulan Ristimäkeä, jossa on 1100-luvulla perustetun kirkon rauniot ja yksi reitin rasteista. Joskus vaellus on herättävä kokemus elämän risteytyskohdassa. Vaellus voi olla viikkojen matka tai lyhyt hengähdys itsensä äärellä. Moni etsii vaellukselta hiljaisuutta, oman äänensä kuulemista tai yksinkertaisesti liikuntaa toinen toistaan tukevassa joukossa. Kaikki pyhiinvaeltajat eivät edes lähde matkalle uskonnollista syistä. Meloen mielen maisemiin Pyhiinvaellus on matka oman mielen maisemiin, mutta yleensä siihen liitetään myös konkreettinen liikkuminen. ~ 9 askel 6/21. – Kaikkea ei tarvitse analysoida. Vaelluksella voi asettua Jumalan kasvojen eteen. On vain kaipaus sanattomaan. Pyhiinvaelluksella voi vain kulkea ja ihmetellä, pysähtyä elämän salaisuuden äärelle. mahdollista asettua sekä itsensä että Jumalan kasvojen eteen
Vaellukseen liittyy usein vapautta olla avarasti se joka olet. Keskus palvelee niin kulttuurikaupungin turistia kuin hiljentymistä kaipaavaa vaeltajaa. askel 6/21 10 ~. – Ihmiset kaipaavat luonnon ääreen ihmettelemään vaihtuvia vuodenaikoja, kuulemaan ja näkemään luomakunnan elämää. Kaikki ovat siinä hetkessä omana itsenään sitä mitä ovat. Moni on kertonut Papinaholle lähiseudun rauhan paikoista, kotipihan tai lähimetsän erityisen rakkaista puista ja kasveista. Ehkä kulkeminen kutsuu myös yhteisen laulun äärelle. – Kuulin yhden ryhmän tehneen pyhiinvaellusta huoneesta toiseen. Luonnon maiseman tarkastelu, oman itsen kuulostelu ja hiljaisuus ovat Annastiina Papinaholle itselleen olennaisia vaelluksen osia. Tittelit tipahtavat pois Yhdessä kulkeminen avaa näkemään asioita yhä herkemmin. Moni haluaa kokea luonnon hoitavan voiman ja melun tyyntymisen. Maiseman vaihdos avaa helpommin myös uusia oman mielen maisemia. Moni kulkee kävellen, mutta matkaa voi tehdä myös pyöräillen, meloen tai vaikka bussilla eri kohteiden välillä. Sekin voi kantaa syvälle pyhän äärelle. Yhdessä kulkemisessa iso anti on juuri jakamisella. Papinaho kertoo ihmisistä, jotka eivät pääse esimerkiksi laitoksissa ulos liikkumaan. Hiljaisuuskin yhdistää yhdessä kulkijoita. Metsä on monelle kirkko. Kulkeminen avaa näkemään itseään ja elämäänsä uudella tavalla. ELOKUUN LOPPUUN auki oleva pop-up-pyhiinvaelluskeskus tarjoaa tilan hiljentymiseen ja tietoa vaellusverkostoista. Myös kaupunkiympäristössä voi kulkea kohti pyhää. – Pysähtyminen itsensä äärelle on jo tietynlaista pyhiinvaellusta. – Tittelit tipahtavat pois. Kestävää kulkemista Pyhiinvaelluksessa on aina mukana elämän syvien kysymysten pohdinta. Pyhiinvaellukselle virittäydytään jo lähtiessä eri tavoin kuin tavalliselle matkalle. Eri ihmisille se tarkoittaa eri asiaa, osalle siihen ehdottomasti kuuluu kulkeminen luontoympäristössä. – Moni jakaa vaelluksen aikana vieraidenkin ihmisten kanssa sellaisia elämän kokemuksia, joista ei monelle muulle kertoisi. Tahti rauhoittuu kuin itsestään. Siinä annetaan tila näkymättömän toimia. Askellus luontopolulla tuntuu kuitenkin erilaiselta, pehmeältä, maahan enemmän juurruttavalta. Vaellusta voi tukea esimerkiksi jonkin koskettavan tekstin, Raamatun kohdan, rukouksen tai rakkaan runon avulla
~ 11 askel 6/21. Katse avaa kauneuden ja Jumalan luomistyön arvon. Kulkiessaan voi aistia luonnon pyhyyden ja samalla oman pyhän arvonsa. Pyhiinvaellus.fi-sivuston kautta annetaan mahdollisimman paljon tietoa pyhiinvaelluksia kaipaaville. Pieneen tyytyminen on osa pyhyyden olemassaolon ajatusta. Vaelluksella saa etäisyyttä arkeen ja näkee oman elämänsä asioita matkan päästä. Matka muuttaa meitä aina tavalla tai toisella. Jokainen voi osallistua vaellukseen pienin hiljaisin askelin niin kuin juuri nyt pystyy, tunnustellen ja tutustuen. Tekee hyvää pysähtyä ja pohtia, miten suuntaa voisi muuttaa luonnon hyväksi. Pysähdy pyhän äärelle Pyhiinvaellushankkeen toivotaan vahvistavan suomalaista pyhiinvaelluskulttuuria. Pyhä kutsuu luokseen. Näin pyhiinvaellus voi olla kannanotto myös ilmastonmuutokseen, ympäristön suojeluun. Voi vain olla. Keskuksessa palvelee myös infohenkilö osan viikosta. – Matka muuttaa meitä aina tavalla tai toisella. Pop-up-pyhiinvaelluskeskus on avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun maanantaista sunnuntaihin klo 9–18 Turun tuomiokirkossa, Tuomiokirkonkatu 1. PYHIINVAELLUKSELLA VOI kokea sen hoitavan voiman ja melun tyyntymisen. Muutos voi olla hienovaraista, pientä mutta joskus rytinälläkin tapahtuvaa. – Kiire ja alinomainen kulutus ei ole kestävää eikä voi jatkua ikuisuuksiin. Papinaho toivoo, että vaellukselta voisi saada oivalluksen myös kohtuuden ja kestävyyden kulttuurista. – Pyhiinvaelluksella ei tarvitse osata tai tietää mitään. Samalla kulkiessaan voi muistaa pyhyyden poluilla kulkeneita aiempia sukupolvia ja suunnata ajatuksensa kohti tulevia. Kulkiessaan voi löytää vastauksia yksikertaisuuden vaalimiseen omassa arjessaan. Papinaho kutsuu löytämään pyhiinvaelluksista sen armollisen, sallivan, omaan sisimpään sulkevan olemuksen. Pitkän tähtäimen tavoitteena on lisätä suomalaisten reittien tunnettuutta ja verkottaa niitä eurooppalaisiin reitteihin. Mihinkään ei ole kiire, jokaisen oma kokemus ja oivallus on tässä hetkessä se oikea ja arvokas. Annastiina Papinaho kannustaa kulkemaan pyhän äärelle, mitä se kenellekin tarkoittaa
Nykyään retkeilyyn tarjotaan kaikenlaista kivaa välinettä ja varustetta. Nykyajan urheilutamineet ovat kevyitä ja niitä voi kerrostaa ja säätää säiden mukaan. Jep jep, olin kasvanut itsenäiseksi aikuiseksi. Joku gourmet-kokkaa, toinen käyttää valmisruokia, itse suosin mukana kannettua kotiruokaa. Siitä voi himo taitojen myötä kasvaa viikkojen vaelluksiksi. Rusinoilla, pähkinöillä ja suklaalla saa motivoitua itsensä, kun kilometrit tuntuvat kropassa. Karttareissusta kului vielä vuosia siihen, että yhtäkkiä olin ensimmäistä kertaa yksin yötä kämpässä metsän keskellä. Jostain mielen perältä nousivat rituaalit. Erityisen hienolta tuntui siksi, että erämaan kanssa ei ole leikkimistä, vaikka sen helposti valmiilla poluilla unohtaakin. Tulet kaminaan, varusteet kuivumaan, saappaat kaminan viereen ja ruokaa tulemaan. Sitten on hyvä olla. Nyt jouduin itse ottamaan vastuun tilanteesta. Retkeily on hyvä tapa tutustua itseensä ja haastaa itseään. Sen voi aloittaa pienillä päiväretkillä. Tuossa menee joki, tuossa on isoja kiviä. Lapsuudessani kaikki oli raskaampaa ja sadevaatteet ällöttävän paksuja. FREIJA ÖZCAN Luonto kutsuu retkelle RETKEILYN VOI aloittaa pienillä päiväretkillä. Retkeilyyn pätee myös sääntö: hyvä ruoka, parempi mieli. Kesäkuu AJASSA M uistan ensimmäisen kerran, kun vein kartanlukutaidottoman puolisoni Lapin erämaahan. Miten hieno tunne se olikaan, kun löytyi oikea reitti ja tunnistin maamerkit sen varrelta. Olinhan minä suunnistanut koulussa ja katsonut vierestä, kun vanhempani tulkitsivat karttaa. Siitä voi himo taitojen myötä kasvaa viikkojen vaelluksiksi. Siinä täyttyvät ihmisen perustarpeet. Fre ija Ö zc an askel 6/21 12 ~. Olennaisinta on kuitenkin, että kengät tuntuvat hyvältä jalassa. Ja jos mukana ei ole riittävästi syötävää ja juotavaa antamassa voimia, saatat olla viimeisellä matkallasi. Eksyminen on yllättävän helppoa mustikkametsässäkin, saati sitten kaukana ihmisasutuksesta
PÄIVI PUHAKKA Mattopyykillä Lainasanat Lapset ja nuoret ovat yleensä suvaitsevaisia ja pyrkivät oikeudenmukaisuuteen. Joku opettaja totesi, että kesän alussa hän kuuraa aivoja puhtaiksi pesemällä mattoja. Kirjat kotiovelle toimitettuna á 14 €. Menee pian latteuden puolelle. Mäntysuopa hajoaa maaperässä nopeasti, mutta vedessä sen sisältämä hartsihappo voi vahingoittaa kaloja. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. Toimittaja Pii a Pasanen, Apu 19/2021 Viisautta Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon, sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta. Mattojen pesua voi helpottaa ja likaantumista ennaltaehkäistä imuroimalla ja tuulettamalla ne säännöllisesti ja poistamalla tahrat tuoreeltaan. | Jukka Norvanto POST´ILLA Eero Junkkaala KATASTROFI! 35€ 27€ ON IHANA saada lattialle puhdas, mäntysuovan tuoksuinen matto. Lasten kasvamisesta sen huomaa. Ar i An de rs in / Va st av al o ~ 13 askel 6/21 ~ 13 askel 6/21. perussanoma.. Musta on musta eikä muuksi muutu. En kuitenkaan haikaile nuoruuteen. Välttämätön korostamaan iloisempia raitoja. Niin ihanaa kuin on kuurata mattoa laiturilla, ympäristöystävällisempää on pestä se kuivalla maalla, niin että pesuvedet imeytyvät maastoon – ja vielä ystävällisempää valita viemäröity pesupaikka. Pappi taas sanoi, että yksinkertaiset askareet tukevat myös ajattelua. Äiti taas saattaa todeta, että onpas mökin matto likainen, täytyy pestä. Ei tarvitse liikoja asioita aprikoida. Tuossa on mummon essua, tuossa isän flanellipaitaa, tuossa pikkusiskon marimekkoa, välissä mustaa raitaa. Hakkaan polttopuita ja teen metsätöitä. Se antaa myös henkistä virkeyttä. Toivottavasti he aikuisinakin arvioivat romaneja ja muita vähemmistöjä ihmisinä eivätkä ryhminä. Vastahan esikoinen syntyi, ja nyt hän on jo 17-vuotias. Opettaja ja romani Niko Varjola, Opettaja 9/21 Liikun ja teen ruumiillista työtä. Niin kuin elämä. Oli syy ja tyyli mikä tahansa, useimmille se on mieluisa toimi, kun tulee puhtaaksi kude sekä loimi. – Sananlaskut 3: 13–14 Toimituskulut alkaen 6 €. | 09 5123 9120 (klo 9–14) tilauspalvelu@perussanoma.. Ministeri Seppo Kääriäinen, Kotiliesi 22.4. Mutta aina ne sen verran likaantuvat, että juuriharja kourassa pääsee mukavaan kesäpuuhaan. Ei siitä sen enempää. Kesäkuu M Ä N T Y S U O V A N T U O K S U matonpesupaikalla ja äidin kutoman maton värien kirkastuminen
Savossa juhannusjuustoa vastasi maitohöllö tai -velli. Riko munan kuori ja erota puoliskot toisistaan niin, että keltuainen jää toiseen puolikkaaseen. Varo, ettei keltuaista sekoitu valkuaisiin, koska se estää vaahtoutumisen. Orvokissa tuoksuu rakkaus ja nöyryys. Nyppimällä, sopivalla kastelulla ja lannoittamisella sen saa kukkimaan koko kesän. Valuta valkuainen ensin toisesta puolikkaasta ja sitten toisesta erilliseen kuppiin. Murekkeeseen tarvittavaa jauhettua haukea saa parhaiten itse valmistamalla. Orvokki on kummitäti naisen nimelle, soittimelle ja värille. Sekoita voimallisesti, sillä murekePix ab ay askel 6/21 14 ~. Sellainen on orvokki. WIKIPEDIA Jo kohta saa taas puristaa käpälää, paiskata tassua ja nähdä, kuinka ystävä hymyilee takaisin koko iloisella kuonollaan! TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN Nauti kesällä kalaa. Se oli etenkin paimenten herkkua. Jos ei, tyttö oli luultavasti saita. Juustoa juhannukseksi Pix ab ay Kuukauden kukka: Orvokki SUURI SUKU ja suuret silmät. Se on myös tunnetun jousisoittimen kaima. AJASSA Kettusia JUUSTOA JA viiniä juhannusiltana naposteleva ei ehkä tiedäkään, että entisvanhaan juhannukseksi tehtiin juhannusjuustoa. Hämeessä tehtiin jokaiselle oma juusto. Jauha fileet lihamyllyssä vähintään kahteen kertaan. Nuoret miehet kulkivat juhannusyönä talosta taloon. Keski-Pohjanmaalla se keitettiin punaiseksi, tietää Kustaa Vilkuna kertoa Vuotuisessa ajantiedossaan. Orvokki esiintyy villinä ja vapaana ja ilahduttaa parvekelaatikoissa ja puistojen laajoilla istutusalueilla. Latinankielinen Viola tunnetaan naisen nimenä. Vaahdota voi ja sekoita siihen jauhettu kalanliha. Vasta sen jälkeen kaada valkuainen muiden valkuaisten sekaan. Keltuaiset lisätään murekeseokseen yksi kerrallaan. Lisää leipä-kermaseos käsin sekoittamalla. Violetti taas johtuu ranskan kielen orvokkia merkitsevästä sanasta violette; useimmat orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä. Toivat lehviä ja pyysivät tytöiltä vastalahjaksi juustoa. Puolentoista litran leipävuokaan puolesta kilosta kalaa mureketta tulee vajaa litra. Jos jauhettua kalaa tulee liikaa, muokkaa reseptiä sen mukaan. Jos juusto oli punainen ja makea, siinä oli käytetty runsaasti maitoa. Liota hienoksi murennettua leipää kermassa ainakin tunti, niin että se pehmenee. P erkaa yksi iso tai kaksi pienempää haukea huolella ja fileoi niin, että irrotat ainakin selkäja kylkiruodot. Aloita sekoittaminen käsin ja viimeistele sauvasekoittimella, että saat tasaisen seoksen. Sitä nautittiin juhannusaattona kesantopellolla risukarhin päällä. Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Kristinuskossa kukka on Neitsyt Marian symboli. Siinä oli sekin juju, että samalla katsastettiin, oliko talon tytär taitava juuston keittäjä ja avaraluontoinen. Kevään ja kesän kestävä kestosuosikki. Sitkeä luonne ja kaunis katse
Jos veitsi on kuuma, mureke on kypsää. Anna sen olla siellä muutama sekunti ja nosta veitsi alahuulellesi. Ihan lopuksi voit sekoittaa sitä vielä kerran kunnolla. Nostele valkuaisvaahto varovasti murekeseokseen ja varmista lopuksi, että seos on todella tasaista. SIRKUN KEITTIÖSSÄ seos saattaa juoksettua kuten kakkutaikina. SIRKKU NYSTRÖM Isoäidin haukimureke Näitä tarvitset: 500 g jauhettua raakaa haukea 100 g voita 50 g kuivahtanutta vaaleaa leipää, josta kuori on leikattu pois 2 dl kermaa 4 munankeltuaista 4 munanvalkuaista 1 tl sokeria lisätään valkuaisvaahtoon vatkaamisen loppupuolella 1 rkl suolaa kourallinen hienoksi hakattua tilliä 1/2 tl valkopippuria korppujauhoja vuoan jauhottamiseen MUREKKEEN TEKEMISEEN tarvitaan aikaa, mutta maku palkitsee vaivannäön. Lisää suola ja mausteet. Laita mureketaikina vuokaan ja kypsennä uunissa vesihauteessa noin tunti. Jos seos alkaa käyttäytyä oudosti, lisää hiukan korppujauhoja. Kypsyyden voit kokeilla pistämällä veitsen murekkeeseen. Voitele pitkulainen vuoka voilla ja ripottele vuoan seinämille ja pohjalle korppujauhoja. Tillin pitää olla huolella hienonnettua. Voit koristella murekkeen keitetyn munan ja sitruunan viipaleilla sekä tillillä. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri vatkaamisen loppupuolella. Ju kk a Gr an str öm Sir kk u N ys trö m ~ 15 askel 6/21
SAUNAN TERASSILLA käydään tärkeitä keskusteluja luontoa katsellessa. askel 6/21 16 ~
Siiri Koski puolestaan nauttii löylyistä yleisessä saunassa Tampereella. ~ 17 askel 6/21. Sinne, meren äärelle hän kutsuu myös ystäviään. Sauna meren rannalla Taiteilija Petri Laaksosen sauna lämpiää maaliskuusta marraskuulle
Meri on tässä kymmenisen metriä syvää. Omaa mökkiä heillä ei ollut, joten riemua Petrillä ja hänen pikkuveljellään Mikalla riitti, kun pääsi saunaan, uimaan, saunaan, uimaan – ja siinähän se kaava onkin. Lisäksi on vanha, Hämeestä paikalle siirretty luhti, jossa kesäisin voi nukkua. Oli ihanaa, jos oli vain yksi ihminen, jonka kanssa saattoi loputtomasti kelata sitä, missä tilanteessa nyt oltiin. Joskus Laaksosesta on mukava heittäytyä lauteille ja laskea pää puiselle saunatyynylle. Hän tuumii, että ystävien on jopa helpompi tulla tapaamaan häntä mökille Paraisille kuin kotiin Helsinkiin. Äidin kuoleman jälkeen kesällä 2012 alkoi tuntua toisenlaiselta. Taiteilijan kesäinen piilopaikka on alhaalla kallion rinteessä merta vasten. Taiteilijan piilopaikka Nyt ollaan tässä ajassa ja lossimatkan päässä Paraisilta. Mökillä ollessa sauna lämpiää joka ilta ja polttopuuta kuluu. S ata porrasta rinnettä alas, ja siellä, veden äärellä kallion päällä on pieni sauna meren äärellä. Olipa hän käynyt Laaksosen joulukonsertissakin ja toivoi, että mökissä syntyisi sävelmä. Kun Laaksonen lopulta itse näki mökin, hän ihastui siihen pieneen kallioon, jolla sauna nököttää metrin päässä merestä. – Nuorena kun olin vauhdikkaampi, tykkäsin, että oli touhua. Kaava on perua jo lapsuudesta. Piti kuulemma kuiskia, ettei välittäjä huomaisi, miten kiinnostuneita ollaan. – Nykyään nautin siitä, että on yksi tai kaksi keskustelukumppania terassilla ja saunassa. TEKSTI: FREIJA ÖZCAN KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM On aivan turhanaikaista istua löysässä löylyssä. – Tätä jatkuu yleensä kahdesta neljään tuntia, Laaksonen sanoo. Taiteilija oli juuri laittautumassa valmiiksi kirkkokonserttiin, kun äiti soitti ja kuiskutti puhelimessa löytäneensä sopivan mökin. Mökki on itse asiassa Petrin äidin löytö. Minusta on aivan turhanaikaista istua löysässä löylyssä viisitoista minuuttia, mutta maut ja tottumukset ovat erilaisia. Pienen saunan löylyt eivät kuitenkaan ole piikikkäitä vaan lempeän kosteita. askel 6/21 18 ~. Sitten pitää taas pulahtaa uimaan. Mökkiä myi turkulainen kodinkonekauppias, joka oli sen itse rakentanut. Lapsuuden kesämuistoja ovat vierailut omien vanhempien työtovereiden kesämökeille. Thaimaalainen tuttava jähmettyi alimmalle lauteelle ja pelkäsi kuolevansa. Saunajuomien äärellä katsellaan näkymää Paimionlahdelle ja Peimarille. – Teen puita kaiket kesät. Ystävien kesken Sittemmin sävelet ovat soineet ja pienessä saunassa metrin päässä merestä on saunonut moni Laaksosen ystävä. Kun Laaksonen osti mökin 1998, hän ei alkuun itsekään meinannut löytää perille. Siinä käydään tärkeitä keskusteluja, kun on aikaa ja katsellaan ihanaa luontoa. Oli kiva, kun oli paljon porukkaa. Piti löytää oikea tie ja rotkon reuna. – Jotkut vaativat löylykauhaa itselleen. Seuraavaksi taas lauteille. Germaanien grillaaja Mökkeilyn Laaksonen aloittaa maaliskuulla ja jatkaa marras-joulukuulle. Alkuun Petri kaatoikin puut itse, mutta ei enää. Paras tunne Laaksosen mielestä on se hetki, kun nousee vedestä ja istahtaa tummaksi maalatun pyöröhirsisaunan terassille. Mökki on viitisen metriä korkeammalla. Löylynheittoa Laaksosen ystävät ovat oppineet varomaan. – Vasta kolmannella kerralla opin löytämään mökkini. Taiteilija Petri Laaksonen heittää lauteilla löylyä niin että tuntuu. Halkoa syntyy kuitenkin käsipelillä. ”Germaanien grillaajaksi” häntä nimitti saksalaissyntyinen ystävä. Oman tontin puut ovat kuitenkin riittäneet. Sitten hän pulahtaa veteen. Riippuu tilanteesta, annanko vai en
JO LAPSENA syntyi kaava: saunaan, uimaan, saunaan, uimaan... ~ 19 askel 6/21
askel 6/21 20 ~. Aika moni ihminen ei ole koskaan käynyt yleisessä saunassa. Sen löylyissä, pukuhuoneessa ja saunan edustan penkeillä voi kohdata väkeä Japania, Australiaa ja USA:ta myöten. – Saunassa on tavallaan kuin aikamatkalla. Rajaportin yleinen sauna on kuin koko maailma pienoiskoossa. Suvaitsevassa ilmapiirissä ei kysytä, mikä on tittelisi tai taustasi. – Muutenkin tässä saunassa käy ihan kaikenlaista väkeä. Hän on aktivoitunut saunojana erityisesti viime vuosina. Joillekin Rajaportti on jopa vähän kuin pyhiinvaelluskohde. – Rajaportin kaltaisessa yleisessä saunassa puhdistuu hyvin monitasoisesti: sisältä ja ulkoa. Olen huomannut, että voin huonosti, jos en pääse tälle suosikkisaunalleni vähintään kahta kertaa viikossa. – Kännykät ja muut digilaitteet suljetaan. Rajaportin sauna Tampereen Pispalassa on lämmennyt vuodesta 1906 asti. Vanhoissa saunoissa käy yhä enemmän väkeä ja uusiakin perustetaan eri puolille maata. Suomen vanhin edelleen toimiva yleinen sauna on Rajaportin sauna Tampereen Pispalassa. Kannattaa käydä testaamassa, Siiri Koski hymyilee. Tällä vuosituhannella yleiset saunat ovat kokeneet ilahduttavan renessanssin. Niiden suosio alkoi hiipua 1950-luvulta alkaen, kun uusiin taloyhtiöihin perustettiin yhä enemmän omia saunoja. TEKSTI: VESA KEINONEN KUVA: RAMI MARJAMÄKI Yleiset löylyt – PERUSTEELLISEN saunomisen jälkeen olet kuin uusi ihminen, sanoo Siiri Koski, yleisten saunojen vannoutunut ystävä. Perusteellisen saunomisen jälkeen olet kuin uusi ihminen. – Tuttujen vakiosaunojien kanssa voidaan käydä läpi henkilökohtaisiakin asioita. Miksi sellaista sitten kannattaisi kokeilla. Mietiskelen, mitä kaikkea täällä on yli sadan vuoden aikana tapahtunut. Rytmi hidastuu, hiki nousee Siiri Koski on saunonut Rajaportilla kymmenkunta vuotta. Yleisessä saunassa juttu soljuu perinteisesti luontevasti ja sopuisasti. Puheenaiheet voivat liittyä melkein mihin vaan. – Huippuluokan löylyt ja mukava sosiaalinen meininki ovat se Rajaportin juttu. Tittelit jää naulakkoon Rajaportin saunan pitkä historia lukuisine tarinoineen puhuttelee Siiri Koskea. Lauteilla syntyy uusi ihminen Siirikin on huomannut, että nyt Suomessa eletään yleisten saunojen uuden tulemisen aikaa. Viime aikoina on kerran kuukaudessa kokeiltu myös sekaseuraa. Siellä naisilla ja miehillä on omat puolensa, ja pihalla vilvoitellaan yhdessä pyyhkeet päällä. Saunomiseen hurahtaneita löytyy ympäri maailmaa. Rytmi hidastuu jo siinä vaiheessa, kun saavutaan idyllisen saunarakennuksen luo. Koski kertoo, että saunalla ollaan parhaimmillaan kuin yhtä perhettä. Monet vanhemmat ottavat lapsensakin mukaan nauttimaan Rajaportin välittömästä tunnelmasta. Olet juuri siinä hetkessä kiinni. Millaisia ihmisiä löylyissä on istunut. Yleiset saunat antavat luontevan mahdollisuuden kohdata toisia. Y leiset saunat olivat aikoinaan tavallisia kaikissa Suomen kaupungeissa. – Ikävästi kuplautuneessa yhteiskunnassamme kaivataan yhä enemmän yhteisöllisyyttä. Joku jää pesutilaan katsomaan kaikkien lapsia, ja muut pääsevät sitten ottamaan löylyä. Hyvät löylyt ja seura vetävät Siiri Kosken paikalle säännöllisesti. Niissä ollaan ihmisiä toisillemme. – Kun on muiden äitien kanssa tultu tutuiksi, niin tehdään yhteistyötä. Siiri nauttii suuresti yleisen saunan ainutlaatuisesta ilmapiiristä. Kokemukset ovat olleet hyviä. Vanhaa aikaa henkivässä pukuhuoneessa hän mieltää olevansa kuin mummolassa
26,90 Tommy Hellsten Virtahepo makuu huoneessa – Miksi rakastaa voi vain vapaudessa. Kirja Jumalan olemassaolosta ja kristinuskon merkityksestä nykyajan kysymysten valossa. 23,90 (27,00) PERUSSANOMA. Rapiseva kansi ja pehmeät sivut tekevät kirjasta vastustamattoman mukavan. Tosi rakkaus ei vaadi, se antaa. 8,90 (9,90) SUOMEN PIPLIASEURA Vauvan oma Eero Junkkaala Onko mitään järkeä uskoa Jumalaan. Rakkaus on – keveää, raskasta, ihanaa, kamalaa. Useita värivaihtoehtoja. Voidaanko Jumalan olemassaoloa enää puolustaa järkisyillä. 26,90 (32,90) Vauvan oma Rapinaraamattu Suloinen pehmokirja sisältää lauluksi mukaillun Psalmin 139 ajatuksen laululeikkinä. Korkeus n. Tieteen ja uskon välillä ajatellaan olevan ylipääsemätön kuilu. 39,90 Kämmenristi Käsintehty, visakoivuinen, kotimainen kämmenristi. 20,50 (22,90) Ainoa rannekoru Ihastuttavan kaunis ja yksilöllinen kotimainen rukoushelmiranneke. 7,5 cm. Vasta kun kohtaan omat haavani, osaan päästää toisen vapaaksi. Johtaako tiede vääjäämättömästi siihen, että nykyaikainen ihminen ei enää tarvitse Jumalaa. Kirjan tekstit tarjoavat hengellisen aamupalan vuoden jokaiselle päivälle. Tuomme suhteeseen helposti menneisyytemme haavat, velvoitamme toista ja takerrumme häneen – silloin rakkautta kuormittaa tiedostamattomuuden virtahepo. Jokainen risti on oma uniikki yksilönsä. 020 754 2350 KESÄPÄIVIEN ILOJA! Matti Sihvonen Päivä kerrallaan – Jumalan sanan viittoja vuoden varrelle Kirja on kutsu hiljentymiseen. Vaikeisiin kysymyksiin etsitään vastauksia ymmärrettävällä kielellä. Ja vaikka toisin haluaisimme, monesti vaikeaa. Kirja tarjoaa kättä pidempää sekä ateistin että kristityn pohdinnoille. Pakkauksessa kaunis runo. ”Tämän kirjan välityksellä haluan jakaa toisille jotain siitä rannattomasta Jumalan armon rikkaudesta, josta itse olen saanut elää.” 28,90 (34,00) HERÄTTÄJÄ-YHDISTYS Gospel Covertajat Ihmeelliseen suojaan kätketyt cd Tuoreita sovituksia tutuista ja vähän tuntemattomammistakin virsistä ja hengellisistä lauluista. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17 Puh. Onko kristinuskon aika ohi. Vasta silloin hän voi tulla luokseni
Löydä levon ja työn rytmi Kehotus lepopäivän pyhittämiseen sisältää ikiaikaisen viisauden. Tomas Sjödinin mukaan elämän perusperiaate on: ensin lepo, sitten työ. Levon ylle puolestaan levittäytyy kuin tummana pilvenä tietoisuus siitä, mitä kaikkea on yhä tekemättä. Sitäkin tuijotetaan saman keittiönpöydän ääressä samalta työläppäriltä. Lisäksi valppauden ja levon suhdetta haastavat netti ja sosiaalinen media. Ihminen ei ole kone. Korona-aika etätöineen ja eristäytymisvaatimuksineen on tuonut vielä uuden haasteen niin arjen ja pyhän kuin työja vapaa-ajankin erottamiselle. Voimme katsella ja kuunnella ohjelmia tai osallistua keskusteluihin vaikka läpi yön. Erityisen iso on ero parinsadan vuoden takaiseen maalaiselämään, jossa jo pelkkä luonnon valon määrä ja vuodenajat sääntelivät väkevästi työtä ja lepoa. Jämäkkä rajanveto palauttaa sekä työkyvyn että ilon vapaahetkiin. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: PIXABAY E ri aikoina levon merkitys ihmisen terveydelle, elinvoimalle ja työkyvylle on uhannut hämärtyä eri syistä. Nykyaikana työn ja levon vaihtelun luontainen rytmi on rikkoutunut täysin. Kun viettää kaikki päivät kotona, ei viikonloppu juuri erotu arjesta. Läppäri auki arjet ja pyhät Kyse ei ole pelkästään siitä, että sähkövalo palaa halutessamme vuorokauden ympäri ja kauppaan pääsee lähes yötä päivää jokaisena viikonpäivänä. Kun on töissä keittiönpöydän ääressä kaikki arkipäivät, voi olla vaikeaa siirtyä vapaalle. Lepo oli luomistyön huippukohta. Nälkävuosina pelkkä hengissä pysyminen vaati raatamista yli voimien tai loputonta vaeltamista talosta ja kylästä toiseen leipäpalasten toivossa. Ei ole työmatkaa rytmittämässä vuorokautta. Teollisessa vallankumouksessa ihmisestä tuli ratas ympäri vuorokauden jyskyttävään tehtaan koneeseen. Keskittymiskyky ja työnilo uhkaavat kadota. Levosta on tullut kirosana Ruotsalainen pastori ja kirjailija Tomas Sjödin on omistanut levolle kokonaisen pienen kirjan, joka ilmestyi vuonna 2015 suomeksi nimellä Se tapahtuu kun lepäät (Perussanoma). Yhä uudelleen aihe kuitenkin nousee esiin ja vaatii huomionsa. Sjödin kuvaa kirjassaan puhuttelevin esimerkein, miten pahasti olemme nykyään vieraantuneet ajankäytössämaskel 6/21 22 ~. Houkutus vilkaista vielä yksi työsähköposti vaanii iltapalaa popsiessakin. Ihminen joutuu vetämään itse ajankäyttönsä rajoja paljon tietoisemmin kuin vaikkapa vielä pari vuosikymmentä sitten. Monin paikoin edes jumalanpalvelukseen ei ole päässyt fyysisesti. Kyse on myös siitä, että työsähköpostit ovat luettavissa kännykästä ja etäyhteydet mahdollistavat työnteon missä ja kuinka pitkään vain. Sota-aikana kotirintamalla oli tehtävä kahden ihmisen työt. Kun raja työn ja levon välillä häviää, siitä koituu ongelmia molempiin suuntiin
Älä kulu samasta kohtaa Sjödinin mukaan levon kolme päävihollista ovat häpeän ohella huoli, kyllästyminen ja rauhattomuus. Ikään kuin olisi väärin tai hävettävää olla levon tarpeessa. me kestävästä elämäntavasta ja ikiaikaisesta rytmistä. Mutta olisiko oikeasti häpeä tunnustaa, että on nukkunut vapaapäivän aamuna hyvin ansaittua unta vähän pidempään. ~ 23 askel 6/21. Miten helppo onkaan viikonloppuaamuna puhelinsoittoon herätessään väittää soittajalle, että olin minä jo hereillä. Lepäämistä pitää selitellä kuin pahaakin syntiä. Näitä kaikkia olemme saaneet runsain mitoin kokea pian puolitoista vuotta kestäneen pandemian aikana. Mistä sisäänrakennetut reaktiomme syntyvät ja ketä ne palvelevat. Kirjan alkulehdillä Sjödin toteaa, että levosta on tullut kirosana. Jos lapsi voi huonosti eikä selviydy koulutehtävistään, tai jos vanhemmalla on psyykkisiä ongelmia, ovat huolet etätyön ja etäopintojen aikana läsnä kaikkien perheenjäsenten elämässä konkreettisesti ja kirjaimellisesti 24 tuntia Työ on hyvää, lepo siunattua. TOMAS SJÖDININ mukaan lepo ei ole tauko kahden tärkeän tehtävän välissä, vaan luotua ja osa tehtäväämme ihmisinä. Olisi muka häpeällistä tunnustaa nukkuneensa pitkään. Sen jälkeen hän paaluttaa meidät raikkaalla tavalla takaisin vanhasta juutalaisesta sapattiperinteestä nousevaan ajatteluun. Varhainen lintu madon nappaa
Omaishoitaja ei pääse lataamaan voimia, kun intervallijaksot hoitokodeissa on peruttu. ” On viisasta levätä jo ennen kuin on täysin uupunut. Tomas Sjödinin mukaan elämän perusperiaate on: ensin lepo, sitten työ. Kun kaikki muu on tehty, Jumala luo ihmisen. vuorokaudessa. Sjödin tekee kiinnostavan huomion siitä, miten levon tarve ja riittämättömyyden kokemus kietoutuvat nykyisin oudosti yhteen. Ihmisen näkökulmasta katsoen kaikki alkoi levolla. Yksin asuvat ovat jääneet koronaaikana usein pitkiksi ajoiksi todella yksin. Sitten hän sanoo: ”Huomenna kun heräätte, meillä on täällä lepopäivä.” Ensimmäinen asia, mitä juuri luoduilta ihmisiltä vaadittiin, oli siis lepääminen. Kuunnella, yhtyä aistien ja ruumiin kiitokseen. Näkemystään hän perustelee luomiskertomuksella muistuttaen, että lepo oli luomistyön huippukohta. Vasta kun oli olemassa myös lepo, koko luomistyö oli valmis. Ihmisen ei ole hyvä kulua koko ajan samasta kohtaa. Oikea reaktio olisi todeta: minulla on liikaa tehtävää ja vastuuta! ”Meillä on täällä lepopäivä” Lepo sisältää hyviä voimia, jotka kannattelevat, kun omat voimat uupuvat. Jos ihmisellä on liian paljon työtä, liian raskaita velvollisuuksia ja liian vähän mahdollisuuksia lepoon, hän kokee olevansa ihmisenä riittämätön. Toisaalta on viisasta levätä jo ennen kuin on täysin uupunut. Lepo ei saisi tarkoittaa viimeistä huokausta vaan mahdollisuutta uusiin alkuihin ja mukanaoloa luomistyön uudistumisprosessissa. ”Se, joka lepää, ottaa elämäntehtä” LEVOSSA SAAN kulkea paljain jaloin elämässäni. askel 6/21 24 ~. Silloinkin huolet voivat paisua ylitsepääsemättömiksi ja estää rentoutumisen. Ihminen tarvitsee ihmistä. Lepo ei siis ole tauko kahden tärkeän tehtävän välissä, vaan jotakin luotua ja osa tehtäväämme ihmisinä. Kukaan ei pääse vaihtamaan maisemaa ja irti huolista edes hetkeksi, vaikka se olisi kullanarvoista kaikkien jaksamisen kannalta
Ensin on opittava vain rentoutumaan ja lakattava ponnistelemasta. Sapatin lepo on täynnä ystäviä, muistoja, keskustelua, huumoria, leikkiä, iloa ja aistillisuutta. Mutta sen jälkeen lepo voi tarjota elämään vielä uuden tason, jossa sisäinen ihminen pääsee ojentautumaan täyteen pituuteensa ja oivaltaa olennaisia asioita. Kun puuhastelee puutarhassa tai kirmaa luonnon helmaan, pääsee irti työstressistä ~ 25 askel 6/21. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon, lupasi Jumalan vaeltava poika pari tuhatta vuotta sitten. Sitä ei voi ottaa, se saadaan. Maailma on ja me vain olemme siinä. ”Löydän lohdun, kun annan luvan kaikelle kokemalleni olla totta. Tämä vuorokauden mittainen lepo on rakkauden kätköpaikka.” Sapatti siis syntyy siitä, että ihminen tekee asioita, joista nauttii, ja joille ei ole arjessa aikaa. Ensimmäinen voitettava sydän on oma sydämesi”, Sjödin kirjoittaa. Lauteilla löytyy rentous. Lepo on näkymätön armolahja arjessa. vänsä tosissaan. KORONA-AIKA ETÄTÖINEEN ja eristäytymisvaatimuksineen on tuonut vielä uuden haasteen niin arjen ja pyhän kuin työja vapaa-ajankin erottamiselle. Kuunnella, yhtyä aistien ja ruumiin kiitokseen. Lepo ei ole synti. ”Levossa saan kulkea paljain jaloin elämässäni. Siinä on levon syvin salaisuus: kun omat voimat eivät riitä, toiset voimat ottavat asiat huolekseen.” Pysähdy, ihmettele ja oivalla Sjödin on havainnut, että levätessä ja makoillessa elämä saavuttaa uusia syvyyksiä. Hyväksyn kirvelynkin, kaiken kokemani osaksi päivääni”, Räntilä kirjoittaa. Sauna on lohtuhuone, toteaa Jaana Räntilä kirjassa Saunan Henki. Lepo on Sjödinille sekä kalenterin että sydämen asia. ”Sapatissa on siis kyse aivan muusta kuin liiallisen työnteon ja harrastusten aiheuttamasta krapulapäivästä”, Sjödin muistuttaa. Kyse on paitsi minuuteista ja tunneista myös sydämen kaipauksesta. Sauna siunaa suomalaisen Suomalainen on kautta vuosituhansien löytänyt levon ja pyhän kuuman saunan hämärässä. Lämpö on vastassa ihoani silloinkin, kun mieltä kirvelee. Elämää ei feidata vähitellen kuin tylsää iskelmää, vaan sapatti alkaa tismalleen tiettyyn kellonaikaan. On olemassa hyvä syy siihen, että lepopäivää vietetään illasta iltaan, että se ulottuu sekä yön, aamun että päivän yli. Joka aamu heräämme maailmaan, jota emme ole itse luoneet. Pyhää ei erota arjesta se, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä. Uupumuksen syövereihin uponneillekin häneltä löytyy lohdun sana: ”Se armo, jota ei voi ansaita ja jonka arvoiseksi tullakseen ei tarvitse ponnistella, annetaan, kun olet tullut umpikujaan. Mitään ei tarvitse kieltää tai vähätellä. Lepo on siunaus. Jos emme pysähdy ja rauhoitu säännöllisesti ihmettelemään tätä, maailmasta tulee meille itsestäänselvyys ja elämästämme rajoittunutta. Näin koen ja tunnen. Sapatin avainsanat ovat erilainen ja nautinnollinen. ”Se, jolla on aikaa, voittaa sydämiä. Sapattikynttilät sytytetään perjantaina viimeistään 18 minuuttia ennen auringonlaskua. Toisaalta lepo ei aina tarkoita hiljaisuutta. Karvas kirvely ei viillä haavaa löylyn lempeydessä. ”Työ on jotakin hyvää, mutta lepo on siunattua.” Sapattikynttilän ihana viesti Sjödin arvostaa suuresti juutalaisen sapattiperinteen äkkipysähdystä. Jos taas aliarvioi levon merkityksen, ottaa elämän liian kevyesti”, Sjödin julistaa. Tässä olen ja tällainen olen. Sjödinin mukaan ihminen tarvitsee myös sitä, mikä tapahtuu ainoastaan kun lepää. Lämpö sulattaa fyysiset ja psyykkiset kireydet ja antaa hetken helpotuksen. Täällä pohjolan perukoilla tämän voi elää todeksi saunan lempeissä löylyissä
Jumala antaa meille lahjoja, jotta meillä olisi mitä tarvitsemme. Ilo syntyy lahjoista. Kiitollisuuteen liittyy aina aihe, iso tai pieni. Toki on hyvä, että ihmiset suorittavat velvollisuutensa. Paavali puhuu tästä Korinttilaiskirjeessä. Mutta hän antaa yli sen mitä tarvitsemme. Parhaat lahjat tuovat ilon Kiitollisuuden aihe on aina lahja. Lahjan olemus on toinen. Mutta silloin kiittäminen on tapakulttuuria ja kohteliaisuutta, joka sekin on tärkeä asia. Jos annan vaimolle tämän syntymäpäivänä Tekniikan Maailman vuosikerran, luulen, ettei se niin hirveän riemuissaan siitä osaisi olla. Jos mietit ystäväpiiriäsi, löydät varmaan heidän joukostaan ihmisiä, joita leimaa kiitollisuus. Kiitollinen on se, joka kokee iloa saamastaan lahjasta. Ja että banaanikärpänen on sikäli kiitollinen koe-eläin, että se kehittyy sukukypsäksi 10–12 vuorokaudessa. Se on muuten mielenkiintoinen kysymys. Ja sininen on pukukankaan värinä monessa suhteessa kiitollinen, aina tyylikäs eikä kuitenkaan silmäänpistävä. Parhaat lahjat herättävät spontaania iloa. Mutta sen ytimessä on eräs sana, jonka haluan tässä nostaa esille. Ja siitäkin kuuluu kiittää. Mutta mitä se ihan oikeasti tarkoittaa, että joku – sovitaan, että puhutaan nyt etupäässä ihmisistä – on kiitollinen. Vastaavasti ehkä ystäväpiirissäsi on ihmisiä, joilla koskaan mikään ei ole hyvin. Jumalalla – hän sanoo – ”on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää”. Siksi että me voisimme tehdä hyvää toisille. Ilo on jotakin hirveän myönteistä, jotakin jota pitäisi levittää ympäristöön. Herättää iloa ja kiitollisuutta ympäristöömme. Ilo on taatusti yksi myönteisimmistä ilmiöistä elämässä. En esimerkiksi voi sanoa, että tunnen valtavaa kiitollisuutta bussi 63:n kuljettajalle, että se on suostunut ajamaan minut Haagaan. Lahja on jotakin ekstraa, ylimääräistä. Ja jos lahja on jotakin sellaista, joka tuottaa minulle mielihyvää, seurauksena on kiitollisuus. Ja jos haluat olla ilon välittäjä, sinun kuuluu tehdä hyvää lähimmäisillesi. Ne on kivoja – tietoisia kaikesta siitä hyvästä, mitä elämä on heille tarjonnut. Se tekee sen velvollisuudesta. Katselin vähän nykysuomen sanakirjaa. Mutta sen lisäksi hän antaa vielä enemmän. Tosin kaikki lahjat eivät välttämättä tuota suunnatonta iloa. Aina on kurjaa. Antaa. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA K uule, pidätkö itseäsii kiitollisena ihmisenä. Mitä sana kiitollinen oikeastaan tarkoittaa. Jumala antaa meille lahjoja, jotta meillä olisi mitä tarvitsemme. Siksi että me voisimme tehdä hyvää. Lahja on jotakin, joka ei ole itsestäänselvyys. Tuntui olevan kovasti laaja käsite. Kiitollisuuden kierre askel 6/21 26 ~. Lahja on jotakin, josta en ole maksanut. Kiitollisten ihmisten yhteisö on iloinen yhteisö. Siellä sanottiin, että timoteivaltaiset nurmet ovat erittäin kiitollisia salpietarilannoituksesta. Minkälaisista asioista sinä olet kiitollinen. Ilon ytimessä on kiitollisuus Niin kysymys kuuluu: miten sitä voisi itse kukin levittää. Näin syntyy positiivinen kiitollisuuden kierre. Koska ilon ytimessä on tämä kiitollisuus. Kiitollisuus on sana, joka siinä porukassa kuulostaa huonolta vitsiltä
Sain olla ystäväsi. ~ 27 askel 6/21. Rakennetaan hyvän tekemisestä ja hyvän lahjoittamisesta ajan suuri teema. Rakas elämä. Suomessa on paljon surua, yksinäisyyttä ja masennusta. Loit minut, maan maasta ja hengen Hengestäsi. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta.” Tässä puhutaan ilmiöstä, jota olen pitkään odottanut ja kaivannut. Sitä voitaisiin kutsua hyvyyden liikkeeksi. Antamaan omastaan. Nyt lähden, kiitollinen, iloisin, vapain sydämin. Panemaan lahjat kiertoon. Osin siksi, että me teemme niin vähän ylimääräistä hyvää toisillemme. Paavalin mukaan Jumalan tahto on, että panemme lahjat kiertoon. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Ajatelkaa millainen kansanliike tässä maassa se voisi olla. Nimittäin Paavalin ajatus Korinttilaiskirjeessä kulkee näin: Mitä enemmän annat ja teet hyvää, sitä enemmän saat itse lahjoja. Ja kiitollisuutesi määrä karttuu. (Jaakko Haavio) Rakennetaan hyvän lahjoittamisesta ajan suuri teema. Ja lähde kylvämään, tulemaan onnelliseksi. Jos mietit sitä, että oletko sinä kiitollinen ihminen, voit kysyä saman vähän niin kuin toisin päin: oletko runsas antaja. Mieti, mikä on sinun peltosi ja sinun siemenesi. Siellä sanotaan näin: ”Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Pi xa ba y Oletko runsas antaja. Sain kauniin elämän ja sitä rakastin, takana ehtootähden sen tiedäthän. Niin että saat kerran lähteä täältä iloisin, vapain sydämin. Hyvyyden kansanliike kierrättää Hyvyyden liike on sitä, että ihmiset oikeasti pyrkivät tekemään hyvää
Saalista on hyvä pyytää nöyrästi, hattu kourassa. Hattu kourassa Maailman ainoa kalastusfilosofi Vesa Pirttimaa sanoo, että pohtiminen ei riitä, vaan totuuden löytämiseksi tarvitaan toimintaa. TEKSTI: PETRI VÄHÄSARJA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM askel 6/21 28 ~
~ 29 askel 6/21. – JOS SELKÄ kastuu, ei ole enää hauskaa, Vesa Pirttimaa määrittelee
Pirttimaan filosofiassa suuret kysymykset aukeavat toiminnan kautta. Kaksikymppisenä kalastus palasi jäädäkseen. Kaikki toiminta ei kuitenkaan ole yhtä hyvää. Hitaasti soudellen voidaan ystävän kanssa puhella olemisen perustavista kysymyksistä. Se mitä teemme, muodostaa tarinamme, ja tarinamme on identiteettimme. Verkosta nousee ideoita Juutumme ensin rantakahvilaan, tietysti. – Moderni ihminen on vieraantunut luomakunnasta, josta luovuus nousee. Harrastus jatkui aktiivisesti teini-ikään asti, jolloin hommaan tuli taukoa. Se herkistää vähän. – Ihmiset ovat aika avoimia luonnon keskellä. – Silloin tuli Lappi mukaan. Lahden Vesijärvelle on kuitenkin ennustettu keskiviikoksi ensin heikkoa sadetta, sitten kovaa sadetta ja lopulta räntää sekä navakkaa tuulta. Kasvatustieteen tohtori ja kalastusfilosofi Vesa Pirttimaa on vuokrannut veneen, jolla lähdemme katsomaan, miten suuret kysymykset aukeavat, kun siima viuhuu. Draaman ainekset ovat usein kasassa, vaikka saalista ei saataisikaan. Kalassa oli satumainen tunnelma. Silloin pitää keksiä jotakin uutta. Ehkä siinä on jotakin runollista. Tämä on kuitenkin väärä mielikuva. Yhteisilläkin reissuilla on välillä kiva mennä omaan rauhaan. Erämaassa tuntee itsenä pieneksi. Usein kalastukseen liittyy myös sosiaalinen puoli. – Kalastus muuttui noloksi, kun piti olla cool. Ensimmäinen kala tuli mato-ongella 4-vuotiaana. Vaeltaminen ja tunturipuroissa kalastaminen. SIIMAKATASTROFIN mahdollisuuden vuoksi Pirttimaalla on mukana varakeloja. Tämä on filosofiaa, koska luovuus on ihmisen olemuksen ydintä. askel 6/21 30 ~. Filosofin kyydissä Petri Vähäsarja. Vieheitä joudutaan vaihtamaan. Mutta mitä enemmän luonnossa viettää aikaa, sitä ihmeellisemmin se avautuu, Pirttimaa vakuuttaa. Vieheiden suhteen hän luottaa määrän sijasta laatuun. – Kalastuksessa ennakoimattomat olosuhteet pakottavat meidät luovaan toimintaan, joka on todellista filosofiaa. Ensimmäinen kala Vesa Pirttimaa on kotoisin Vihannista, Oulun alapuolelta. Hiljaisuus ja rauha alkoivat kiehtoa. VESA PIRTTIMAA kuvailee, että kalareissu on elämä pienoiskoossa. Vesijärvi on hauska nimi. Varmaankin sitä harjoitetaan veneessä järven ollessa tyyni ja auringon kohta laskiessa. Jos sataa kaatamalla, kalat eivät olekaan koskessa. Silloin vesistön pinnalla leijuu proosallista usvaa. Ideat kirkastuvat, kun nostetaan verkkoa, pelätään ukonilmaa tai menetetään saalis. Filosofi ei koskaan pääse kalaan, kun on niin paljon ajatuksia ajateltavana. Mitä ihmettä on kalastuksen filosofia. Ympärillä vallitsee huumaava hiljaisuus, ja kaislikossa odottavat lihaksikkaat hauet. Silloin paljastuu myös totuus meistä kalastajista. – Minulle tärkeä filosofi Hannah Arendt sanoo, että toimiessamme selviää, keitä olemme. Pirttimaa erottaa ”jäykän ja jäljittelevän” toiminnan ”luovasta ja uutta etsivästä”. – Kiinnostuin kalastuksen kokonaisvaltaisesta kokemuksesta
Pirttimaa pujottelee merkkejä. Kamera pitäisi pitää kuivana ja pitäisi pysyä veneessä. Kelataan ajatuksia Kalastus on eräänlainen rituaali. Pirttimaan kirja Vapamielisyyden houkutus, Kalastuksen filosofiaa julkaistiin keväällä. Se on ”kontemplatiivista” eli mietiskelyyn johdattavaa. Näytän ballerinalta, jolla on hame kaulassa. Hän kyyhöttää takapenkillä eräänlaisessa suoja-asennossa. Kaikki kastuu. – Mitä enemmän olen kalastanut, sitä paremmin olen huomannut, että kalat saadaan ikään kuin lahjana, Pirttimaa toteaa romanttisesti. Periaatteessa tiedetään, ettei täälläpäin ole kareja. Tiedoilla ja taidoilla on merkitystä, mutta moni kalastaja kuvittelee liikoja itsestään. Pirttimaan lierihattu on aivan märkä. ~ 31 askel 6/21. Sadeviitta on karkaamassa. Ainakin periaatteessa. Seuraa kymmenen minuuttia kyykkimistä. Pirttimaa kertoo, että kyseessä on kuhapaikka. Sinne päin tähtäämme. – Kalastuksessa on hienoa arvaamattomuus, Pirttimaa kuvailee. Sinne on laskettu ainakin kahdeksan verkkoa. Ajamme satama-alueella hissukseen. – Säikähdyksellä selvittiin! Filosofian syvänteessä Nyt aletaan olla siellä, missä filosofiaa tehdään ja kalaa saadaan. – Sade lämmittää! – Sen tietää jokainen kalamies, Pirttimaa huutaa. – Pärjääkö Jukka, kuvaajalta kysytään. Sitten hänen ilmeensä jäätyy ja vene pysähtyy. Yritän pitää elektronisia laitteitani povitaskussa, joka on vaatetukseni ainoa kuiva kohta. Posket lepattavat, kun matkanjohtaja kertoo, että nopeus on ainakin 50 km/h. – Nämä ovat lujia veneitä. Nimittäin syvänteessä. Taitavakin voi jäädä ilman saalista. Eivät edes mato-onkeen. Saatettiin ajaa verkon läpi. Sataa ja tuulee kunnolla. Heittelemme päättäväisesti lusikkaa järveen. Tämä on kuhapaikka Vene odottaa satamassa. Minäkin kalastin kerran kirkkaassa matalassa lahdessa, joka oli täynnä kalaa, mutta ne eivät ottaneet mihinkään uistimeen. Vaahtopäitä näkyy siellä täällä. Huoli tekniikan tuhoutumisesta painaa mieltä. – Usein joutuu nöyrtymään. Jos nautintoa on, se ei ole täällä. Kalastuksessahan on ideana saada saalista. Aina joku vuorollaan mököttää, Pirttimaa kertoo nauraen. Näpit jäätyvät. – Aika huonosti merkattu, Pirttimaa valittaa. – Pietarin kalansaalis on monta kerAina joku vuorollaan mököttää. Virtalukkoon sopivan avaimen saamiseksi pitää pyydystää sovelluksesta koodi. Puhelimen näytölle sataa ärsyttävästi vettä. Mutta ajatus tarvitsee tilaa ja aikaa. Meillä ei oikein ole nyt kumpaakaan. Tarkoituksemme on tosiaan puhua filosofiasta. – Ajatus alkaa liikkua samaan rytmiin kelaamisen kanssa. Ongelmana on se, että kaikki aikamme ja energiamme menee pärjäämiseen ja väkisin kalastamiseen jäätävissä olosuhteissa. Janoamme filosofiaa. Ihmisen elämä on digitaalisessa maailmassa rankkaa. On siellä tullut konfliktejakin. – Jos on hyvät varusteet, sadekaan ei haittaa, Pirttimaa pohtii. Saaren vieressä pomppii poijuja. Korvanlehdissä virtaa vesinoroja: erämies alkaa paljastua. Selälle päästyämme katsomme, minkä verran paatista irtoaa vauhtia. Veneen alapuolella on 12 metriä vettä mutta saaren lähistöllä vain muutama
Unelmoimme auton lämmöstä, kun huristamme kohti satamaa. Hattu kourassa kalamiestä hymyilyttää. KALASTUKSEN FILOSOFI Pirttimaa väittää, ettei kalasta palaa koskaan sama ihminen, joka sinne lähti. Kukaan ei ole tullut kertomaan meille, mihin suuntaan pitäisi heittää. Sellaisia olivat Jeesuksen valitsemat apostolitkin. Kohta se vettyy ja uppoaa, mutta sitä ennen: yksi tarkka heitto Blue Foxin hopeisella lusikalla. – Se on katarttinen puhdistuminen, jossa oman minän grandioottiset kuvitelmat sulavat niin kuin tuhka tippuu nuotiossa. – Kauneuden kokeminen on se, mitä kalassa saadaan ylimääräisenä saaliina. He myös saivat saaliin toisella tavalla kuin luulivat. Nämä ammattilaiset tiesivät vesillä liikkumisesta kaiken, mutta joutuivat silti myrskyn armoille. Saaliin saaminen rinnastuu moneen teemaan, kuten esimerkiksi menestykseen. – Vesi on elementtinä mielenkiintoinen. Kateus voi kuitenkin olla myös portti hyvään keskusteluun. Näytän ballerinalta, jolla on hame kaulassa. Emme hallitse sitä. Lusikka keimailee vedessä turhaan. Myös itsessäni olen tämän huomannut. taa toteutunut. askel 6/21 32 ~. Ne, jotka kalastavat paljon, alkavat Pirttimaan mukaan lopulta ymmärtää ”oman mitättömyytensä kosmisessa mittakaavassa”. Kaikilla meistä on käsittelemättömiä pettymyksiä. Pirttimaan lierihattu on lentänyt järveen. Hänen mielestään kaikki kalastajat ovat filosofeja. – Kalareissulla kaikki karsitaan ja ihmisten raukkamaisuus tulee täydessä mitassaan esiin. Ne paljastavat kipeitä asioita. Ehkä jopa paremmin kuin leppoisalla kelillä. Mutta kyllä kalassa toisinaan myös viihdytään, Pirttimaa huomauttaa. – Kalan väsytys on draamaa. Se kiipeilee aallokossa kuin ruskea meduusa. Jos joku seurueessa korostaa pelkästään omaa mahtavuuttaan ja saavutuksiaan, se imee ilmapiiristä hapen, eikä mitään uutta synny. – Kalastajat ovat eksistentialisteja, jotka on heitetty maailman myrskyihin. Taas vene pysähtyy. Kosminen mitättömyys Kalastuksessa myös pettymykset ovat tärkeitä. Yritin lapsena selvittää, monesko aalto on suurin, mutta ei selvinnyt. Hopeinen lusikka Vesijärvellä alkaa sade muuttua rännäksi, ja vaikka edessä siintävän kaislikon reunoilta saataisiin takuuvarmasti haukia, haluamme kohmeisina jo takaisin satamaan. Se kuvaa elämää muutenkin. Kalareissulta ei palaa sama henkilö, joka sinne lähti, väittää filosofi. Aalloissa on rytmi, joka ei noudata sääntöjä. Aallot kiehtovat. Etualalla toimittaja Petri Vähäsarja. Elatuksen murheet unohtuvat, kun keskitytään kalan saamiseen – tai siihen, ettei sitä saada. Siitä muodostuu kertomus, jolla on voima muuttaa meidän tarinaamme, Pirttimaa sanoo ranskalaiseen filosofiin Paul Ricoeuriin viitaten. Totuus avautui heille toiminnan kautta. Kalastus on elämä pienoiskoossa. – Keskustelun tasoa voi arvioida sillä, kuinka paljon siinä puhutaan omasta rikkinäisyydestä. Se voi olla tragediaa tai komediaa, mutta se jää mieleen. Ja monta kertaa se on jäänyt toteutumatta. – Kalastamisen rentouttava vaikutus toteutuu myös huonolla säällä. Ainakin joskus. – Kun toinen saa 20 kalaa ja itse en saa yhtään, kateus nostaa päätään. Me taidamme kuitenkin jäädä ilman saalista. Kauneutta bonuksena Verbaaliseen flow-tilaan päässyt Pirttimaa ei oikein pidä siitä, että kutsun häntä ainoaksi kalastuksen filosofiksi maailmassa
Seisoimme hetken kuin naulittuina, sitten karmea ääni kuului taas. Juhannusyössä Pysähdyimme kuin naulittuina. Se seisoi terhakkaana isolla kivellä, tuijotti meitä ja parkaisi taas. Kun hiljaisuutta oli kestänyt tovin, uskalsimme ottaa pari askelta eteenpäin. Punaruskeaan ja tuuheaan turkkiin puettu äiti siellä puolusti lapsiaan, joiden kotipesä oli varmaan sen kiven kolossa. Hänen lapsikseen heidät jo kasteessa otettiin. Valtava huojennus valtasi meidät ja käännyimme suosiolla eri suuntaan. Ainoina retkeläisinä kuljimme hiljaisuudessa kohti tunturia kohoavassa maastossa viiston auringonpaisteen leikitellessä kultaisilla petäjien rungoilla. Rääkäisy kuulosti kammottavalla tavalla ihmisen ääneltä, syntyi mielikuva jonkun ruoskimisesta. Sitten pysähdyimme kuin naulittuina. Toivotimme kettuperheelle rauhallista juhannusta ja lupasimme ehdottomasti olla häiritsemättä heitä. Jotta heitä ei nukkumaan mennessä pelottaisi, he ovat saaneet iltarukouksen. Ilmaa leikkasi hirvittävä ääni. SE JÄI ainoaksi kerraksi, kun minä Kettunen olen tavannut tuon sukulaiseni. Suuntasimme vielä käymättömälle tienoolle, kuivalle mäntykankaalle. Joku toinen Kettunen voi ajatella olevansa viekas kuin kettu, mutta minä ajattelen mielelläni: jos poikasiani uhkaa jokin, puolustan heitä kuin kettuemo. Ja kun tämä poikasten välillä parkuvakin emo uupuu ja joskus jättää kotimetsät kokonaan, heillä on ikuisena turvanaan parempi huoltaja ja parhain veli, Jeesus. Jotta heitä ei uhkaisi tulevaisuudenpelko, he ovat saaneet kuulla luotujaan rakastavasta Luojasta, jonka kädessä koko maailma lopulta on. Hyökkäävätkö nyt tarujen hirmuhenget. Vuosi pohjoisessa tarjosi unohtumattomia kokemuksia. Tämäntyyppiset nimet lienevät syntyneet aikoinaan jonkun ihmisen ominaispiirteen mukaan. Kun juhannuksen koittaessa kesätöistä tuli vapaapäivä, läksimme kaverin kanssa metsäretkelle teltan ja rinkkojen kanssa. Mitä täällä tapahtuu. Hengitys melkein salpautui, käsi hamusi puukkoa. Vieläkö on noitia tai shamaaneja. Silloin näimme kettuemon. Halusin toimittajaksi, sillä hinku oli kova myös kirjoittamiseen. Ilmaa leikkasi hirvittävä ääni. Sukunimeni on tyypillinen savolainen. Mielessä välähti: Ollaan Lapissa, on juhannusyö... Niinpä opiskelin vuoden verran Inarin Opistossa tiedotusoppia. En ole halunnut odottaa uhkaavaa hetkeä, vaan olen halunnut suojella poikasiani jo etukäteen. PAPPILAN KAMARISSA ~ 33 askel 6/21. Lapin luonto loi outoa taikaa. Tuli Inarin yötön yö. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN KAMARISSA N uorena tyttönä minulla oli kova hinku Lappiin
Toki tulostakin syntyy ja on syntynyt, mutta aika ajoin herään kysymään, eikö vähempikin riittäisi. Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI askel 6/21 34 ~. Anna sille aikaa, nauti ja lepää – ja kuuntele, miten Jumala sen levon kautta puhuu. Pahinta on, kun suorittaminen hiipii hengelliseen elämään. Vaatimustaso itseäni kohtaan on kova. RUKOUS U sein puhutaan kympin tytöistä ja suorittajaluonteesta. Niiden on t a r ko i t u s a u t t a a pysähtymään, hiljentämään tahtia ja olemaan Jumalan lempeässä läsnäolossa. Hyviä tavoitteita, joihin on helppo lähteä mukaan. Tapa luo tottumusta, rutiini tuo turvaa, mutta rukouksessa sillä on riskinsäkin. Tunnistan itsessäni varsin hyvin kuvaukset suorittajasta. Samaan aikaan some täytyy kaikenlaisista haasteista: on lukuhaastetta, lankutushaastetta, kilometrihaastetta. Niin sitä suoritetaan elämää eteenpäin, läkähdyksiin asti. Parhaimmillaan haasteet saavat tekemään sellaista, mistä nauttii, pahimmillaan siitäkin, minkä pitäisi tuottaa iloa, tulee paineita ja velvollisuus. Ei siksi, että oppisit jotakin, että kehittyisit, tai että hyötyisit jotenkin. Kun hän oli muutaman viikon ajan antanut itselleen luvan nauttia päivittäin jazzista, rukouskin alkoi taas ravita ja innostaa. Onko aina yritettävä enemmän, korkeammalle ja paremmin. Jos ajautuu rukouksissaan suorittamisen tielle, on paikallaan etsiä jokin toinen tapa pysähtymiseen. R U KO U K S E N J A hiljentymisen ei ole tarkoitus olla suorituksia. Entäpä kun päivittäinen rukous alkaa maistua puulta ja raamatunlukeminen turhauttaa. Morganin ohje oli tämä: ”Tee päivittäin jotakin sellaista, mistä nautit.” Tämän papin kohdalla parhaiten toimi jazzin kuunteleminen. Hengellinen ohjaaja Henry Morgan kertoo tarinaa työlääntyneestä papista, jonka rukouselämä oli kuihtunut paljon työn ja ruuhkavuosien keskelle. Vain iloksesi ja huvin vuoksi. Löydä jazzisi Tee päivittäin jotakin sellaista, mistä nautit. Mikä on sellaista, jota voit tehdä ihan vain iloksesi, huvin vuoksi. Ja kun rutiini jää toteuttamatta, iskee syyllisyys: olenko näin huono. Aloittaminen on entistä vaikeampaa, ja syyllisyyden kierre on valmis. Mikä on sinun jazzisi, asia jonka tekemisestä nautit
Että vaikka kaikki ei korjaantuisi, kipu hiukan hellittäisi. Lempeänä rakastava Jumala, anna lohdutus ja lepo. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Käsittelemme viestit luottamuksella. Tai edes pieni mahdollisuus sietää sitä mitä on. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Että Jumala kannattelisi lempeästi kädellään, vaikkei otakaan kärsimystä pois. Että kuitenkin löytyisi tapa mennä eteenpäin, pienikin häivähdys tulevaisuudesta. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Ajatuksia lukijoiden viesteistä AINA RUKOUSPYYNTÖIHIN ei tule sellaista vastausta kuin toivoisi. Virvoittavasti puhaltava Henki, ohjaa askel kerrallaan kotiin. Kärsimyksen ja kivun tunteva Kristus, ole vierellä, kun hätä on suurin. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Tärkeä ihmissuhde jää korjaantumatta, sairaus ei parane eikä riippuvuus päästä irti. ~ 35 askel 6/21. Elämässä on sellaista, jota ei olisi halunnut ottaa vastaan ja jonka taakka on musertava kannettavaksi. Silloin toivoo, että löytyisi tapa hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa
Mies tänne saapui Juhannusta vietetään Johannes Kastajan syntymän muistoksi. askel 6/21 36 ~. Mutta evankeliumeissa mainitun Johannes Kastajan toiminta-alueen erotti Jerusalemista kuiva autiomaa. Askeetti keräsi kuulijoita Jordanin rantamilla oli ja on mahdollista elää ja viljelläkin jotakin henkensä pitimiksi. Vai kaukaisempaa sukua. Luterilaisessa kirkossa se elää esimerkiksi aamurukouksessa (Laudes). Se oli syntinsä tunnustavien katumuksen merkki. Johannes on sarana Vanhan ja Uuden liiton välissä. Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Johanneksen kaste kuului teologisesti muun muassa juutalaisuudessa tunnettujen uskonnollisten puhdistautumistai vesirituaalien traditioon. Johannes Kastajasta kertovat melko yhdenmukaisesti kaikki Uuden testamentin evankeliumit. Siinä Johannes oli kuitenkin uskonnollinen uudistaja, että hän kastoi toisen ihmisen. Oma mielenkiintoinen kysymyksensä raamatuntutkimuksessa eli eksegetiikassa on ollut Jeesuksen mahdollinen suhde Qumranin yhteisöön ja essealaisiin. Se on kirkoissa liturgisessa käytössä hymninä, Marian ja Simeonin kiitosvirsien ohessa. Alkukirkossa se oli riittämätön pelastukseen. Jeesuksen ja Johannes Kastajan aikana Juudean autiomaassa vaikutti esimerkiksi ankaraa ”luostarisääntöä” noudattanut Qumranin yhteisö, joka on joskus – ehkä aiheetta – yhdistetty essealaisina tunnettuun toiseen askeesia harjoittaneeseen ryhmään. Samasta raamatullisesta yksityiskohdasta johtuu, että vietämme juhannusta tasan puoli vuotta ennen joulua. Sakariaan kiitosvirsi Luukkaassa on mahtava Jumalan ylistys. TEKSTI: JUSSI RYTKÖNEN J ordanjoki virtaa Gennesaretinjärvestä Kuolleeseenmereen. Mahtoiko Johannes olla perillä siitä, mitä näissä ryhmissä opetettiin. Luukkaan evankeliumin mukaan keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, meidän ajanlaskumme mukaan ehkä vuonna 27 tai 28, eli Jordanilla saarnaaja Johannes Kastaja, pappi Sakariaan ja hänen vaimonsa Elisabetin poika. Johannes oli kuuluisa. Siellä, Juudean autiomaan reunalla, paloivat kaksi vuosituhatta sitten hengen tulet. Silti evankeliumit kertovat kansanjoukkojen tulleen Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa Jordanille, vaikean matkan taakse kuulemaan, mitä Johannes siellä julisti. Tämä merkinnee sitä, että Elisabet synnytti Johanneksen vain hieman sen jälkeen, kun Maria oli lähtenyt kyläilyreissulta kotiinsa. Silloin Herran enkeli ilmoitti hänelle, että hän ja Elisabet saisivat pojan, jolle oli annettava nimeksi Johannes. Lähi-idän suvut ovat laajoja. Aikamoinen ilmestys. ”Autiomaahurskaus” oli tuohon aikaan monien juutalaisten kunnioittamaa. Hän oli Jeesuksen sukulainen, profeetta, edelläkävijä ja totuudenpuhuja. Tämä kuvastuu myös Matteuksen evankeliumissa: ”Johannes esteli ja sanoi: Sinäkö tulet minun luokseni. Tällöin taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle. Juutalaiseen miqveh-altaaseenhan pulahdettiin ennen temppeliin menoa itse. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten lapsettomuuden surua kantanut Johanneksen isä, pappi Sakarias, meni Jerusalemin temppelissä toimittamaan suitsutusuhria. Johannes oli Jeesuksen sukulainen, sillä Jeesuksen äiti Maria ja Elisabet mainitaan Luukkaan evankeliumissa sukulaisiksi. Jokin muukin suhde kuin pelkkä sukulaissuhde Jeesuksella ja Johanneksella on kaiken todennäköisyyden mukaan ollut. Sakariaan oli vaikea tätä uskoa. Olivatko Jeesus ja Johannes mahdollisesti pikkuserkkuja. Ehkäpä Jeesus ja jopa monet alkuseurakunnan jäsenet kuuluivat Johanneksen piiriin. Johannes ei ollut ainoa kaksi vuosituhatta sitten Palestiinan alueella vaikuttanut saarnaaja. Tämä merkitsee, että Johannes oli hyvin merkittävä Jeesuksen edeltäjähahmo. Silloin isä kirjoitti kirjoitustaululle lapsestaan, että ”hänen nimensä on Johannes”. Elettiin aikaa, Hän oli huutava ääni erämaassa. Maria viipyi raskaaksi tultuaan siunatussa tilassa puolta vuotta pitemmällä olevan Elisabetin luona noin kolme kuukautta. Vaikka järven ympäristö on vehreää, keskijuoksullaan joen uoma kulkee jo hyvin kuivien seutujen halki. Lisäksi häneen viitataan Apostolien teoissa. Sellaisten miesten ympärille kerääntyi kuuntelijoita, joista osa siilautui oppilaiksi. Niinpä hän menetti puhekykynsä, jonka hän sai takaisin vasta lapsen synnyttyä. Uusi testamentti painottaa sitä, että Johannes kastoi Jeesuksen Jordanilla. Hän oli askeetti, joka pukeutui kamelinkarvavaatteeseen ja nahkavyöhön. Kun tuollainen mies puhui, sanoissa oli tehoa. Sukulaispojat valtakunnan työssä Eksegeettisessä tutkimuksessa Jeesusta pidetään Johannes Kastajan oppilaana. Alkuseurakunnassa joillekin saattoi olla ongelma, että Johannes kastoi Jeesuksen, eikä toisinpäin. Hänen ateriansa koostuivat heinäsirkoista ja villimehiläisten hunajasta
Kuuluisia ovat esimerkiksi saksalaisen Matthias Grünewaldin Issenheimin luostarikirkon alttaritaulun (1512–1516) ristiinnaulittuun sormellaan viittaava Johannes tai espanjalaisen El Grecon 1597–1607 valmistunut öljymaalaus. Josefus mainitsee mestauksen syyksi Herodeksen kapinapelot – olihan Johanneksella valtaa kansaan. Alue kuului Herodes Antipaalle, joka yleensä piti hoviaan Galileassa. Johannes Kastaja haluttaisiin ehkä tänäänkin leimata, vaientaa ja nujertaa. kesäkuuta nimipäiväänsä viettävät Juhat, Jukat, Jannet, Janit, Jussit, Juhot, Juhanit, Juhanat – ja Johannekset. Syntiin langenneessa maailmassa ei minkään ajan ihmiselle ole ollut helppo ottaa vastaan sitä, että joku osoittaa ihmiselle kohti käyvästi Jumalan sanan voimalla, mitä hänen rauhaansa todellisuudessa kuuluu. Hän raivaisi tietä itseään suuremmalle, joka oli tulossa. Saksalaisen Richard Straussin ooppera Salome (1907) liittyy Johanneksen viimeisiin vaiheisiin. Matteuksen mukaan hänet vangittiin, koska hän arvosteli neljännesruhtinas Herodes Antipaan vaellusta avioasioissa: tämä eli veljensä vaimon Herodiaan kanssa. Emme voi tietää. Mutta yksi Jumalan sanan ominaisuus on pysyvyys ja muuttumattomuus. Monet paavit ovat ottaneet Johanneksen hieronyymikseen. Herodiaan tyttären nimeä ei Raamatussa mainita, mutta Josefus nimeää hänet Salomeksi. Näin kuoli mies, joka Jeesuksen mukaan oli enemmän kuin profeetta. Vai puuttuisiko hän johonkin muuhun epäkohtaan, joka kuoleman varjon pimeydessä vaeltavaa kansaa riivaa. Johanneksen evankeliumin mukaan Johannes Kastaja oli ensimmäinen, joka kutsui Jeesusta ”Jumalan karitsaksi”. Kostonhimoisen äitinsä yllytyksestä tyttö halusi Johanneksen pään vadilla. Ehkä hän kehottaisi meitä tekemään parannuksen soveliaita hedelmiä. Hän kertoi ihmisille totuuden Johannes Kastaja oli totuudenpuhuja, joka viittasi Jumalan sanaan ja itseään suurempaan. Tämä on toki myös evankelista Johanneksen teologian mukaista, mutta merkityksellistä: Jumala lähetti maailmalle ennen Poikaansa pitkän sarjan profeettoja, joista Johannes Kastaja oli viimeinen. Suomessa tuo päivä mainittiin allakoissa vuoteen 1907 saakka, mutta päivän vietto kirkollisena pyhänä päättyi luterilaisessa kirkossamme jo 1500-luvulla. Syntymäpäiväjuhlissa Herodes lupasi kauniisti tanssineelle Herodiaan tyttärelle mitä tahansa. Hän todisti valosta: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” Historian tuntema Synoptisissa evankeliumeissa (Matteus, Markus ja Luukas) Jeesus itse viittaa useita kertoja Johannekseen. Johannes on kautta aikain ollut monien maalauksien aiheena. Johanneksen syntymän muistopäivä (24.6.) on tietysti juhannus, puoli vuotta ennen joulua. Raamattu ei näin ollen anna Johanneksenkaan ensi parkaisun päiväystä. Damaskoksen Umaijadien moskeijassa – joka on alun perin kirkko – uskotaan säilytettävän erityisessä pyhäinjäännösarkussa kristilliseltä ajalta periytyvänä reliikkinä Johannes Kastajan päätä. Johannes korosti julistuksessaan sitä, että hän oli vain edelläkävijä, huutava ääni erämaassa. Kulttuurihistorian innoittaja Johannes Kastajan mukaan on nykypäivään saakka nimetty kirkkoja eri puolilla maailmaa. Oma mielenkiintoinen alueensa on myös islamissa profeettana tunnettu ja kunnioitettu Johannes Kastaja. elokuuta. Virsikirjan adventtivirsi 12 Mies tänne saapui kertoo Johanneksesta lähtien, miten meitä kutsutaan muutokseen ja elämään. Johannes kuvataan ikoneissa usein siivet selässä. Hän saarnasi kääntymystä ja parannusta. Johannes Kastaja oli julkisuuden hahmo. Siksihän me Raamattuakin luemme, että se on edelleen tarkoitettu juuri meille. Suomessa Einojuhani Rautavaara on säveltänyt vuonna 1971 valmistuneen Vigilian Pyhän Johannes Kastajan muistolle. Hieman erikoisena voidaan pitää sitä, että yksi juhannuksen – syntymän päivän – vaihtoehtoisista saarnateksteistä kirkossamme on Markuksen evankeliumin Johanneksen marttyyrikuolemasta kertova kohta. Se on 27. askel 6/21 38 ~. Ehkä hän varoittaisi meitä kyykäärmeen sikiöitä tulevasta vihasta – mutta syyllistyisikö Johannes silloin vihapuheeseen. Johanneksen mainitsee myös roomalaistunut juutalainen historioitsija Josefus kirjassaan Juutalaisten muinaisajat, joka on kirjoitettu 90-luvulla, yli puoli vuosisataa Johanneksen kuoleman jälkeen. PYHÄ JOHANNES Kastaja ja Edelläkävijä. Virren on kirjoittanut hollantilainen katolinen pappi Huub Oosterhuis ja suomentanut Anna-Maija Raittila. Alkukielellä hepreaksi nimi tarkoittaa ”Armo” tai ”Jahve on armollinen”. Rahvas kuunteli häntä, ja jopa Jordanille tulleet verovirkailijat ja miehittäjävallan pakanasotilaat kyselivät, mitä heidän pitäisi tehdä. Tämä Jeesuksen syntymäjuhlasta laskettu ajankohta on historiallisesti sikäli epämääräinen, että todellisuudessa emme tiedä sitäkään, mihin aikaan vuodesta Jeesus on syntynyt. Katolinen ja ortodoksinen kirkko viettävät myös Johannes Kastajan kuoleman muistopäivää. Mitä Johannes Kastaja sanoisi meille tänään, jos hän julistaisi erämaan profeettana jossakin saaressa tai tiettömien taipaleitten takana. Suomessa sellainen on esimerkiksi Helsingin Johanneksenkirkko. jolloin lopunajalliset asiat olivat juutalaisen kansan huulilla. Alkuperäisenä juhannuspäivänä 24. Josefuksen mukaan Johannesta pidettiin vankina Kuolleenmeren itäpuolella Makhairusin linnakkeessa. Muilla kielillä Johannes-variantteja voivat olla esimerkiksi Johan, Jaan, J?nis, John, Jean, Janusz, János, Ivan, Giovanni, Juan tai Jahja. Johannes kuuluu myös musiikkiin
Kuusi vuotta sitten. NÄISSÄ AJATUKSISSA palaamme pienelle kuistillemme. Se syöksyy vapaasti ja villisti eteenpäin. Jarrutellut, uinut vastavirtaan, eksynyt väärille vesille, rukoillut polvillani sadetta kuivaan kurkkuuni omassa erämaassani. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ ~ 39 askel 6/21 Mustanaamiot K atson kelloa, vaikkei siihen ole mitään aihetta, ja sanon Ticolle: Maskit naamaan ja koskelle! On keskipäivä ja lämpöä ensimmäisen kerran hiukan yli 25 astetta. Toteaa vielä kaukaa: tunnut viihtyvän täällä päätepysäkillä. Jo puolta tuntia myöhemmin olemme takaisin Nurmijärven sylissä. ”Vapaan vastuuttoman” ihmisen tie. Luurangon hampaat on kuin fosforoitu. Musta ja luurangon hymy. Sillä erotuksella, ettei se häiritse hengittämistä. Istumme kosken ääressä. Vieläkin kuistilla on Heddan katkennut hihna ja juomakuppi. Hän asettuu kirjoituskoneensa ääreen. Se on kunnon koski täällä Nurmijärvellä, Vantaanjoessa. Hän asettuu kirjoituskoneensa ääreen. Näkisin vanhentuneen hahmon, pieni hymy suupielessä. Tico pelkää ihmisvilinää. Ihmisiä, iso kivi keskellä nurmea, tuli rauniokirkossa, rujo puu huojumassa vieressä, ei muuta. Aurinko kylvettää sitä naakkaparven lentäessä huminalla yli. En ole malttanut koskea esineisiin. Vastakkaiselle kuistille on ilmestynyt muutama ihminen. Ticolla on vastaava koirille tarkoitettu. Se on ollut tieni. Minulla on kaikkea, enkä vaadi teiltä ihmisiltä mitään. Muutin Heddan kanssa taloon, josta myös kannoin sen viimeisen kerran ulos. Kuvittelen katselevani itseäni ikkunan läpi. Huutaa Jumalaa avukseen ja lyö ensimmäisen kirjaimen tyhjälle näytölle. Kuu valaisee pehmeästi katon harjannetta. Ukko on jo 16-vuotias ja kävelee vaivalloisesti. Silmistä loistaa omituinen lempeys. Mutta miten kaunista kaikki onkaan. Hyvästelemme kosken. Etenkin Ticolla. Ei valita haavoista, joita koskessa lepäävät terävät kivet repivät sen kylkiin. KÄVELEMME HELSINGIN Aleksanterinkadulla. Niiden pitäisi loistaa pimeässä. Hetkessä ymmärrän salaisuuden. Näyteikkunoista loistavat valot saavat meidät näyttämään meksikolaisilta Santa Muerte -hahmoilta. Miehen nimeä en muista. Jänis istuu kolossaan. Itse olen rakentanut sortuvia patoja pitkin elämänvirtaani. Koski toteuttaa juttuaan joka pisaralla. Iältään hän on kahdeksankymmenen ja sadan väliltä. Ovessa roikkuu sen nalle. Huutaa Jumalaa avukseen ja lyö ensimmäisen kirjaimen tyhjälle näytölle.. Aivan kuin se hymyilisi. Riisumme naamiomme ja ripustamme maskit puun oksiin. Eräällä haudalla lukee: Jumala on kaikki, kaikkeus, kaiken sen lähde mitä voitte kuvitella Jumalan tarvitsevan. Samassa meitä lähestyy tuttu mies Ukko-koiransa kanssa. Menemme hautausmaan portista. Jostain syystä Tico ei juo Heddan kupista, vaikka pidän siinä kesäisin aina raikasta vettä. Veden villissä menossa on symboliikkaa. Ruumiltaan raihnas ja ehkä sairas. Moni hymyilee, jotkut katsovat pelästyneen näköisinä. Tämä on oma mielipidejuttumme: Käyttäkää maskeja! Pihalla kiinnitän Ticon hihnan ja katson pikkuista taloamme. Se ei pelkää Ticoa. Tilasin netistä. Ihmettelen, mikä minut vetää aina tänne. T-paita päällä ja kasvoilla hurja maski. Jotenkin olen kateellinen vyöryvälle vesimassalle. Täällä maskimme herättävät huomiota. Ja hyvin pelokkaan. Juttelemme niitä näitä, ja mies toivottaa siunausta
Rauha osaa olla ”Räyhä”, mutta kehrää kiihkeämmin kuin Ruska. Kun kissojen paino alkoi nousta leikkauksen jälkeen, neljästä ateria-ajasta pidetään jämptisti kiinni. Ruska askel 6/21 40 ~. Kun pitkän koronaeristyksen jälkeen tuli vieraita, Ruska tervehti, kehräsi, puski ja kiehnäsi onnellisena. – Kun Rauha sai pennut, eräs kissaharrastaja kävi usein niitä valokuvaamassa. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: PETE LEHTO LEMMIKKI HEART MINÄ Rauha ja Ruska R auhan (8) ja Ruskan (11) kello näyttää k a h d e k s a a , mutta emäntä vain nukkuu. Opin katselemaan itseänikin kissan silmin. Se hoitaa pennut antaumuksella, mutta palautuu luovuttamisen jälkeen nopeasti eikä jää suremaan. Sovinnon haku vaati kissapsykologin ohjeita ja kaksi vuotta. Luottamusta ei löytynyt yhtä nopeasti. Kissoilla on mielipaikkansa. Keinutuolit, kiipeilypuu, erilaiset pesät ja lämmin kylpyhuoneen lattia, jossa ne makaavat reporankoina. Paula kiinnostui myös rotukissoista, joista omaksi valikoitui eurooppalainen, terve keskivertokissa. Kuppi täyttyy klo 20 ja tyhjenee kiitollisten kissojen kitaan. Molemmat ovatkin nyt kuosissaan – Rauha vähän pyylevämpänä. Kissaharrastajilla on oma maailmansa, josta Paula on löytänyt hyviä ystäviä. Paula on oppinut ”lukemaan” kissaa. – Ruska on herkkä ja kiltti, Rauha voimakasluonteinen. Emon ja tyttären välit mutkistuivat tappelussa. Ruska viihtyy sylissä, Rauha matkan päässä. – Joskus mietinkin, miksi näitä haluan pitää. Kaksikko herättää Paula Eskolan, joka annostelee ruokakuppeihin raksuja. Parasta on kuitenkin arki lemmikkien seurassa – vaivasta ja vastuusta huolimatta. Yksi syy on kissojen kauneus, Ruskan loistavat vihreät silmät ja Rauhan créme turkki. Iltaseitsemältä kissat alkavat kiehnätä ja odottaa. Aluksi pentu nukkui Paulan pääpuolessa, mutta alkoi ottaa etäisyyttä ”murrosiässä”. Pystyssä keikkuva häntä kertoo ilosta, luimut liikkuvat korvat pelosta, eteenpäin sojottavat viikset innosta. – Maalla vanhan maalaistalon leipäorsilla, lautojen ja taljojen päällä on Rauhan valtakunta. Ne ovat myös onnellisia jokaisesta ateriasta, Paula naurahtaa. Sitten eläinlääkäri-siskolleni tuotiin lopetettavaksi kaunis, kiltti, nuori ja terve maatiaiskissa. Seuraava ateria on jo klo 10. – Lapsuudenkodissani oli neljä huono-onnista kissaa, jotka kuolivat nuorina. – Ensin kissattomuus tuntui huojentavalta, ei tarvinnut enää kantaa huolta eikä miettiä, milloin pitää luopua. Se joutuisi olemaan paljon yksin työni vuoksi. – Sohvilla oli tapana istua ikkunalaudalla, kääntyä ympäri ja tuijottaa minua ihmettelevin silmin, hypätä lattialle, kävellä kohti, odottaa ja vihdoin hypähtää syliin – jollen tehnyt sitä virhettä, että olin itse aktiivinen. Ruska on myös Eskon hyvä kaveri. Kun kissa tulee suoraan kohti häntä pystyssä, se on luottavainen. Oli hienoa jakaa tämä kissatätihulluus. Vuoden kuluessa tutustuttiin vähin erin. Ne ovat perheenjäseniä, joihin olen kiintynyt. Viimeisenä sinnitteli Kesäheinä. Lemmikit ovat äiti ja tytär, Rauha kuuluu Ruskan toiseen pentueeseen. Se oli siinä. Äiti ja tytär ovat eriluonteisia. ”Otatko?” ”Joo” tuli silmänräpäyksessä, ja Sohvi sai uuden kodin. Aikuisena ajattelin, etten ota kissaa. Emoksi tultuaan kissa muuttuu totaalisesti. Taloon tuli useampi maatiainen ja eurooppalainen, kunnes vuosien saatossa oli vain vanhoja ja raihnaisia kissoja. Mieheni Eskon tekemässä pergolassa kukkien keskellä niillä on myös sijansa. Opin katselemaan itseänikin kissan silmin. Vuoden kuluttua aloin katsella netistä kissakuvia ja sain Ruskan sijoitussopimuksella 12-viikkoisena. Näyttelyitäkin rakennetaan talkoilla. Rauha taas ei antanut vieraiden häiritä pitkiä päivälepoja
~ 41 askel 6/21. PAULA ESKOLA sanoo Rauha sylissään, ettei kissa itsenäisyydestään huolimatta ole helppo lemmikki. Sekin osaa stressaantua, tylsistyä ja tarvitsee leikittämistä ja puuhaa
Lisäksi varsinkin osalla yökkösistä ja mittareista voi olla saman lajin sisällä suurta vaihtelua siipikuvioissa. Perhosharrastus tarjoaa siis paljon opittavaa, tutkittavaa ja vertailtavaa. Mittareita ja yökkösiä Perhoset on tapana jakaa suurperhosiin ja pienperhosiin eli makroihin ja mikroihin. Joidenkin myöhäisten lajien nimetkin viittaavat vuodenaikaan: lumimittari, hallamittari, ruskamittari. Suurperhosia ovat kaikki päiväperhoset, joita Suomessa on tavattu 121 eri lajia. Osa yökkösistä ja mittareista saattaa lentää myös päivällä, joten ne eivät ole yöperhosia sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on ruskea ja varsin mitättömän näköinen verrattuna esimerkiksi keisarinviittaan tai nokkosperhoseen, amiraaliin, neitoperhoseen saati ritariperhoseen. Nelisiipisten kauneutta Perinteisesti perhosia on pyydystetty, tapettu, prässätty ja laitettu kokoelmaan. Perhosten tunnistaminen voi joskus olla hankalaa, sillä lajit muistuttavat suuresti tosiaan. Päiväperhosia pidetään kauniina ja miellyttävinä. Päivän ja yön perhoset Päiväperhosten värikkyys ja kauneus hivelevät silmää. Päiväperhosia näkee parhaiten aurinkoisina päivinä niityillä, pellon ja metsän reunoilla ja puutarhoissa. Hyviä perhoskasveja ovat harjaneilikka, mäkimeirami ja punahattu. Perhosten kesällä on kahdet kasvot: päivänperhosten hämmentävä värikkyys ja kauneus ja yöperhosten hillitympi väritys ja piilotettu kauneus. Osa lentää sekä yöllä että päivällä. Haasteita ei tule puuttumaan. Äkkinäinen ei tunnistaisi kahta yksilöä edes samaksi lajiksi. Osan naaras lentää yöllä ja koiras päivällä. Se on vain kätketympää. Osa yöperhosista on suurperhosia, osa pienperhosia, kuten koisat. Perhoskirjat esittelevät yleensä vain suurperhosia. Osalla perhosista naaraat ovat jopa lentokyvyttömiä. Yöperhosten kauneus on kätketympää. HORSMAKIITÄJÄ ISOSIILIKÄS SILMÄKIITÄJÄ LUUMUMITTARI askel 6/21 42 ~. Nykyisin on suosittua keskittyä katselemaan nelisiipisten kauneutta ja valokuvaamaan niitä. TEKSTI JA KUVAT: OLLI SEPPÄLÄ S uomen runsaslukuisin päiväperhonen on tesmaperhonen. Lajin ulkonäkö myös vaihtelee hämäävästi. Yöperhosia on huomattavasti enemmän, yli 2000 eri lajia. Tosin koisissa on myös suurikokoisia lajeja. Varhaisimmat perhoset alkavat lentää jo maaliskuussa, viimeisimmät ovat jalkeilla marras-joulukuussa. Yöperhosia pimeinä ja lämpiminä öinä. Se on yleinen laji ja saattaa etelässä lentää jo helmikuun puolella. Yksi maamme myöhäisimmistä ja varhaisimmista lajeista on aikuistalvehtija puolukkapiiloyökkönen. Jostain syystä yöperhosia pidetään pelottavina ja outoina, vaikka niiden joukossa on samanlaista kauneutta kuin päiväperhosissa
Hanki perhoskirja. Hyviä perhoskasveja ovat esimerkiksi harjaneilikka, mäkimeirami, noropunatähkä, punahattu ja punaväriminttu. 4 Yöperhosia näkee parhaiten valolla. Perhosbaarin ”tarjoilu” on oluesta ja sokerista tai viinistä ja siirapista tehty nektari. Viisi vinkkiä perhosten luo 1 Kulje silmät auki luonnossa ja opi kiinnittämään huomiota perhosiin. Jos lampun taakse laittaa lakanan, perhoset jäävät siihen lepäämään ja niitä voi tarkastella ja valokuvata. Perhosmaailman tapahtumia voi seurata esimerkiksi Facebookin Suomen perhoset -ryhmässä. 5 Yöperhosiakin voi yrittää houkutella syötillä, joka tehdään esimerkiksi punaviinistä ja fariinisokerista. KIILTOMITTARI LAUHAHIIPIJÄ KEISARINVIITTA TUMMAPAPURIKKO VYÖMESSINKIYÖKKÖNEN HERTUKKAPERHONEN HÄRKÄPÄÄ askel 6/21 44 ~. Perhoshaavista on hyötyä, niin pääsee tarkemmin katsomaan, mistä lajista kulloinkin on kyse. Toimii erityisen hyvin elokuussa, kun amiraalit, ohdakeperhoset, herukkaperhoset, neitoperhoset ja suruvaipat ovat liikkeellä. 3 Istuta perhospuutarha eli valitse kukkia, jotka houkuttelevat perhosia paikalle. Myös tavallisen taskulampun avulla voi löytää kukista yöperhosia. 2 Tee perhosbaari. Yöperhoset ovat erittäin mielissään, jos istuttaa yksivuotista valkotupakkaa. Perhoset voivat tulla tavalliselle ulkovalolle pörräämään, mutta erityisen hyvin niitä voi houkutella erityisillä perhoslampuilla, esimerkkisi sekavalolampulla. Kulje silmät auki luonnossa ja opi kiinnittämään huomiota perhosiin
Rudolf Koivu on nuorena poikana ammentanut näillä tienoilla voimia elämäänsä ja tallentanut niitä kuvapiirroksiinsa. Luontopolun varrelta löytyy alueen luonnosta, historiasta ja geologiasta kertovia opastauluja. Ainoastaan kattokruunut riippuvat suorassa. Sitä ennen hän järjesti itse Tyrvään kirkossa muistokonserttinsa, jonka piti Pekka Simojoki ja kolehtia kertyi ämpärikaupalla. Lukijoiden retkivinkit PALKINNON VOITTANUT Terhi esittelee kesäkierroksen Satakunnassa: Retkelle lähdemme Keikyän kirkosta, joka on kaunis ja pieni jugend-tyylinen puukirkko, valmistunut vuonna 1912, suunnitellut Josef Stenbäck. Julkaisemme heinä-elokuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Raippaluoto on Suomen merialueiden neljänneksi suurin saari Merenkurkun rannikolla Mustasaaren kunnassa Pohjanmaalla. Levähdyspaikkoja löytyy, joten kannattaa pakata eväät mukaan ja varata aikaa. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Vehreä lehtoalue tunnetaan monimuotoisesta luonnosta. Svedjehamnin satama kuuluu Suomen ainoaan Unescon luonnonperintökohteeseen. Alueella on 20 metriin kohoava Saltkaret-näköalatorni, josta voi ihailla ainutlaatuista, maankohoamisesta johtuvaa pyykkilautamoreenimaisemaa. Jyrkimmillä kohdilla kaiteet helpottavat kulkemista. Se avaruus, ilmanlaatu sekä iloiset vastaantulijat ovat hoitaneet joka lähtöön. mennessä. Kiitos Pyhän kosketus! Tarja SUOSITTELEN HARJAVALLASSA sijaitsevaa Paratiisilehdon luontopolkua retkikohteeksi. Kun istut kirkon penkissä, koet, kuinka moni asia on myrskyn jälkeen jäänyt vinoon alttaritaulua myöten. Sitten siunattuna ylitse uljaan Kokemäenjoen 10:n kilometrin päähän Isosuon ja Puurijärven luonnonsuojelualueelle, Huittisten, Keikyän ja Kauvatsan raja-alueille. Saarella on myös alueen suurin kädentaitokauppa Sommaröhallen. Päätepiste on Rudolfin Keidas Sastamalan Roismalassa. Lukeminen, matkailu, nikkarointi, puutarhatyöt, sukeltelu, sukulointi, taivaan tuijottelu, tanssi, urheilu. Violette SIELLÄ MISSÄ tie loppuu, siellä missä maa kohoaa merestä. Matkalle osuu juuri talkoilla kunnostettu Suomen pisin riippusilta. Paikan nimikin kertoo paljon. Tutun virren 319 sanoin: ”Vaan kylmä, synkeä erämaa tuon virtain varsilla virkoaa… Siis riennä, ystävä, riemuiten ja kasva armossa Jeesuksen… Ja virtain varsilla kulkijat, näin toinen toistansa auttavat.” PYHÄTUNTURIN MAISEMAT ja ladut ovat jättäneet pysyvän jäljen sydämeeni. Myös portaita löytyy. YHDESSÄ PARATIISILEHTO – paikan nimikin kertoo paljon. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Kesäpuuha” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 11.6. Kairosmaja ja Revontulikappeli anteineen ovat kruunanneet ulkoilun ohella jokaisen siellä viettämäni päivän. Torni on hyvä lintujen bongauspaikka. Johanna Pi xa ba y ~ 45 askel 6/21. Unelmoin pääsystä ruska-aikaan ihailemaan värikästä luontoa, jota olen vain kuvista nähnyt. Keväällä voi kuulla lintujen konsertteja. Kunto kasvaa, mieli puhdistuu ja nälkä lisääntyy. Ramppia pitkin pääsee näkötornin alatasanteelle. Saarelle pääsee Suomen pisintä yli 1 km pituista siltaa pitkin. Kivien valtakunnan voi kokea vaeltamalla pitkin luontopolkuja, melomalla, veneilemällä, kalastaen, lintuja tarkkaillen, keräten marjoja ja sieniä ja osallistumalla opastetuille retkille. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Polkuja on kunnostettu ja alue pidetään hyvässä kunnossa. Paikka tarjoaa kulkijalle parastaan: savusauna, WC, tuparakennus, kota, pesurinpuro, runsas ja herkullinen lounas. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Kesäinen suosikkipuuha KERRO MEILLE lyhyesti, mikä on kesän suosikkipuuhasi. Raippaluodon saarella on kaunis 1781 rakennettu kirkko, joka on syysmyrskyssä aikoinaan heilahtanut. Pitkospuureitin varrella on lintutorni, avara suo, monenlaisia kukkia ja tuoksuja. Muistan kiitollisena myös Maila Tilliä, Rudolfin Keitaan ahkeraa emäntää, jonka elämä päättyi vakavaan sairauteen
Irronneet napit ovat nimittäin aina mustia ja ruskeita! Otan kyllä nekin talteen, mutta punainen nappi teki todella iloiseksi. Polku on merkki todellisesta yhteisöllisyydestä: ensin yksi ihminen on mennyt varvikon poikki, sitten toinen on katsonut, että jaahas, tuosta on jo menty... Ja on vieraita polkuja, joiden varrelta voi löytyä mitä vain, vaikka elämän ensimmäinen korvasieni. Kauhukseen Henrik näkee, miten hartauskokouksessa kiljutaan ja kaatuillaan. Sama pätee innostumiseen. Nuori pappi Henrik on ensimmäisessä virassaan karussa ruukkikylässä. Saatan haltioitua siitä ajatuksesta, että muurahaisellakin on suolisto. Kerran haltioiduin siitä, että löysin maasta kirkkaanpunaisen napin. Saarnansa päätteeksi Brown laulaa gospel-kuoron kanssa laulun Let Us Go to the Old Landmark ja koko seurakunta alkaa tanssia villisti. Hurmoksessa K ell’ onni on, se onnen kätkeköön, kuuluu Eino Leinon säe. Kritisoijien mielestä lahkojen palveluksissa vallitsi kaaos. ”Opeta aivosi ja hermostosi pysähtymään ihmeen ääreen. Asetelmaa kuvataan osuvasti Ingmar Bergmanin vanhempien tarinaan perustuvassa loistavassa televisiosarjassa Hyvä tahto (1992). Teini-iässä rakastin elokuvaa Blues Brothers (1980). Seurakunta tanssi villisti Haltioitumista on karsastettu myös suomalaisessa uskonelämässä. Jos liikaa touhottaa omasta uskostaan, on hihhuli. On polkuja, jotka ovat läpensä tuttuja, kuten polku mökkisaunalle. Sana oli alun perin pilkkanimitys lestadiolaisille, jotka liikutuksen tilassa hihkuivat hih ja huh. Lahkoja syytettiin hurmoshenkisyydestä ja jopa hysteriasta, olihan hysteria ajan muotisairaus, joka vaani varsinkin naisia. Olen askel 6/21 46 ~. Sillä tavalla avaat syvällä sisälläsi tilan ja saatat tuntea, kuinka palaat kotiin kehoosi. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Luontokävelyllä haltioiduin siitä, että on olemassa polkuja. Kun pikkulapsi innostuu leppäkertuista, hän on suloinen, mutta aikuisessa liiallinen innostuminen on epäilyttävää. Aikuisen pitää olla järkevä ja älyllinen, maailmaan tulee suhtautua kriittisesti, eikä turhasta saa touhottaa. 1800-luku oli lahkojen ja vapaaseurakuntien kulta-aikaa, ja valtionkirkon taholta niihin suhtauduttiin usein skeptisesti, varsinkin kun moni lahko oli peräisin ulkomailta. ja lopulta syntyy polku. Jurot asukkaat karsastavat Uppsalasta tullutta pappia, mutta kun paikkakunnalle saapuu maallikkosaarnaaja, ihmiset ryntäävät kuulemaan häntä. Lapsena olemme hyviä haltioitumaan, mutta aikuisena taito helposti unohtuu.” Punainen nappi ja polku En ole unohtanut haltioitumisen enkä innostumisen taitoa, mutta huomaan, että varon kertomasta siitä muille. Metsässä tulee vastaan risteäviä ja haaroittuvia polkuja, joita voi lähteä seuraamaan tietämättä minne päätyy. Elokuvaan kuuluu tyrmäävä jumalanpalvelus, jossa pappia esittää soul-legenda James Brown. ”Kun haluat tehdä elämästäsi taianomaista ja tuoda lisää kukoistusta elämääsi, harjoittele haltioitumista”, neuvoo psykoterapeutti Kirsti Kuosmanen kirjassaan Hehkuvan naisen salaisuuksia (Otava 2020). Luonto on ihmeellinen, kun niin pienellä otuksellakin on pikkiriikkinen, toimiva suolisto! Eräänä päivänä luontokävelyllä haltioiduin siitä, että on olemassa polkuja
Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Käy kuuman sihinä. Tuulikki Härkäpää): ”Jokainen arkipäivä sisältää salaisen huimauksensa, se murtautuu esiin kuin äkillinen lieska, teksti joka vaatii tulkintaa.” ”Jokainen arkipäivä sisältää salaisen huimauksensa.” Bo Carpelan 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. 12 Diakonit ja papit tukena Kemin kriisissä Entäpä jos kirkossa voisikin levätä. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Ollessaan vuoteenomana 1800-luvun taiteilija Adolph Menzel käytti omaa jalkaansa elävänä mallina. Ne ovat hyvät, terveet jalat, jotka jaksavat kävelyttää minua pitkiä matkoja! Pihkan tuoksu vei marjamaille Kaunokirjallisuus tuo haltioitumisen hetket lähelle. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. huhtikuuta 2021 | hinta: 3,90 € Elämään kuuluu muutos Neljä eri elämänvaiheissa olevaa kertoo muutostarinansa. Mikko An ila ope elee Kaarlon kanssa isyy ä. Sisältö ratkaisee 22 4 N:o 17 | 30. Haltioidun mitä erilaisimmista asioista. + 6,9 snt/min. vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –1 8 N:o 17 N:o 17 | 30. nähnyt kohtauksen varmaan miljoona kertaa, ja aina se sykähdyttää yhtä paljon. Lisäksi saat tilaajalahjana kaupan päälle ristin muotoisen metalliavaimenperän, jossa on upotettuna 10 strassia. Tilaa nyt helposti ja edullisesti! Kesätarjous 3 + 1 kk 29 € sis. avaimenperä Kampanjakoodi: Avain21 Tilaus on määräaikainen. Tikka naputtelee...” Bo Carpelan tiivisti haltioitumisen upeassa romaanissaan Alkutuuli (1993, suom. Berliinin Alte Nationalgalleriessa törmäsin maalaukseen, jossa oli känsäinen jalka. Ei ihme, että kirkkosali on täpötäynnä kansaa! Rujo maalaus kultakehyksissä Kun luin Kuosmasen kirjaa, tajusin olevani onnekas: minun ei tarvitse harjoitella haltioitumista, osaan haltioitua luonnostaan. Voimakas pihkan tuoksu vei marjamaille. Näkee, että jalalla on kävelty. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Jalka on kovia kokenut, känsäinen, suonikas ja muhkurainen. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja se päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Lahja toimitetaan kun lehtitilaus on maksettu. Rujo maalaus on laitettu koukeroisiin kultakehyksiin. Se osoittaa, että mikä tahansa on ihmeellistä, kun katsoo tarpeeksi läheltä. Maalaus herättää myös kiitollisuuden omia jalkoja kohtaan. Arvid Järnefelt kuvaa lastuja romaanissaan Greeta ja hänen herransa (1925): ”Ne sihahtelivat esille niin ihanissa kiehkuroissa, ettei Helge malttanut olla panematta höylää pois ja hypistelemättä niitä, oikein hänen piti joskus haistella niitä. huhtikuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 6. Taiteilijan jalasta tuli yksi suosikkimaalauksiani. Muurahaiset juoksevat
TEKSTI JA KUVAT: HANNA HIRVONEN SIRKKU KIVISTÖ vieraili Beit Atfal Assumoud -järjestön sosiaalikeskuksessa Bourj El Shemalin palestiinalaisleirissä vuonna 2019. Työhön on kuulunut lukuisia vauhdikkaita matkoja ja kuivakkaa puurtamista työpöydän ääressä. askel 6/21 48 ~. Pakolaisten mielenterveyden puolesta Sirkku Kivistö on tehnyt vapaaehtoistyötä Libanonin palestiinalaisten hyväksi lähes 40 vuotta
NYKYISIN ASUINKÄYTÖSSÄ oleva Gazan sairaala Beirutissa oli ennen korkeatasoinen sairaala. Hyllyillä, pöydällä ja lattialla on pinoittain papereita, kirjoja ja lehtisiä. Aineistot käsittelevät palestiinalaispakolaisten tilannetta Libanonissa. – Saan tehdä vapaaehtoistyötä niin paljon kuin haluan. Psykologien Rauhantoimikunta, josta myöhemmin tuli PSV, oli aloittanut kehitysyhteistyöhankkeen Libanonissa toimivan Beit Atfal Assumoud (BAS) -palestiinalaisjärjestön kanssa. Akuutin tilanteen takia Kivistön tehtäviin kuuluu keräyksestä tiedottamista. Aineistot levittäytyvät hiukan myös olohuoneeseen ja keittiöön. ~ 49 askel 6/21. Nykyisin hän on eläkkeellä, mutta jatkaa vapaaehtoistyötä pakolaisten parissa. Vantaalle Sirkku asettui aviomiehensä Erkin ja poikansa Timon kanssa vuonna 1972. – Näin muutan työtilan ruokailutilaksi, Kivistö sanoo ja laittaa keittiönpöydälle kaksi ruokailualustaa. Uraan kuului pitkäaikainen työ Vantaan kaupungin terveyskeskuspsykologina, Mielenterveysyhdistys Helmin toiminnanjohtajana sekä kliinisenä psykologina ja työja mielenterveystiimin päällikkönä Työterveyslaitoksella. WAVEL (OIK.) on verrattain pieni palestiinalaisleiri itäisessä Libanonissa. Nuoremmilla on päivätyöt, jotka pitää hoitaa. Suomalaiset psykologit rahoittivat yhden BASin sosiaalityöntekijän palkan. AKYS kerää varoja myös lääkinnälliseen ensiaputyöhön Gazassa. Kotoa käsin Kivistö osallistuu kokouksiin, valmistelee varainkeruuta ja työstää puheenvuoroja tilaisuuksiin. Selviytymisen taito Ensimmäisen matkansa Libanoniin Sirkku Kivistö teki vuonna 1985. Siellä näkyvät vuosikymmenet Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV) ja Arabikansojen ystävyysseura (AKYS) -järjestöjen hankekoordinaattorina. Pääkaupunki Beirutissa kuului ammuskelun ääniä, sillä maassa oli sisällissota. V antaalaisen Sirkku Kivistön (78) kodissa on vapaaehtoistyölle varattu huone
Pääosin ihmiset näyttivät kuitenkin tekevän arkiaskareita rauhallisin elkein raunioiden keskellä. Moni pitää leiriä epäilyttävänä alueena, mutta Kivistö kulkee leirissä tottuneesti eikä koe oloaan turvattomaksi. Pakolaisstatus on periytynyt jo neljännelle sukupolvelle. Koskettavat kohtaamiset AKYS ja PSV etsivät Suomesta kummeja palestiinalaislapsille ja -vanhuksille. Hankekoordinaattorina Kivistö seuraa BASin ja suomalaisjärjestöjen yhteisesti suunnittelemien hankkeiden etenemistä. Kivistö kohtasi siellä miehen, joka oli aiemmin asunut Saksassa. SIRKKU KIVISTÖ tapasi palestiinalaisen Fatima al-Jarshin Bourj El Barajnehin pakolaisleirissä vuonna 2019. – En ollut aiemmin käynyt sodan runtelemassa pakolaisleirissä. Tarmoa maaseudulta Kivistö on syntynyt Juankoskella vuonna 1943. Kivistö meni työntekijää tapaamaan. Seuraavana vuonna hän oli kesätöissä MS-tautia sairastavien kuntoutuskeskuksen keittiössä Ruotsissa. askel 6/21 50 ~. Psykologin huomio kiinnittyi nopeasti sodan ihmismieliin jättämiin jälkiin. – Pienenä tehtäväni oli kanojen ruokkiminen ja vähän isompana heinäkuormien ajaminen hevosella. Ikkunat olivat rikki. Syrjintä työelämässä aiheuttaa piinaavaa köyhyyttä. Saksasta mukaan tarttuneesta kielitaidosta oli yllättäen hyötyä Nahr El Baredin palestiinalaisleirissä Pohjois-Libanonissa. Vuoden -85 jälkeen Kivistö on käynyt Libanonissa kahdesta neljään kertaa vuodessa. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Sirkku teki 20-vuotiaana; lukion jälkeisenä välivuonna hän työskenteli apulaisena suurperheessä Saksassa. Shatilan rakennukset ovat paikoin niin korkeita ja lähellä toisiaan, ettei päivänvalo pääse kaduille. Leirit on perustettu 1940-luvun lopussa ja 50-luvun alussa, ja niistä on Shatilan tavoin kasvanut ahtaita betonilähiöitä. Pitkittynyt pakolaisuus Ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat Libanonissa asuvien pakolaisten keskuudessa yleisiä. PSV auttaa mielenterveyspalvelujen järjestämisessä kahdessa perheneuvolassa Etelä-Libanonissa. Tottuneesti pakolaisleirissä Sittemmin palestiinalaisleirien arki on tullut Sirkku Kivistölle tutuksi. Palestiinalaisten asema on huonoin Libanonissa, jossa he elävät ilman kansalaisuutta ja perusoikeuksia. Hän vietti lapsuutensa savolaisella maaseudulla ja arvelee lapsuuden vaikuttaneen myös eläkepäivien työtarmoon. – Kun ihminen on jatkuvasti tiukilla, hänen luottonsa siihen, että elämä voi muuttua hyväksi, hälvenee. Asiakkaat ovat etupäässä palestiinalaislapsia ja -perheitä. Kun Israel perustettiin vuonna 1948, lähes 800 000 palestiinalaista pakeni tai karkotettiin kodeistaan. Se kuluttaa energiaa ja alkaa näkyä mielenterveyden häiriöinä, Kivistö sanoo. – Löydän Shatilassa paikkoihin. Ulos katsoessaan Kivistö näki miehen, joka oli jäänyt erään rauniolohkareen alle nukkumaan. Mies kärsi psyykkisestä sulkutilasta, eikä ollut pystynyt puhumaan perheelleen Libanoniin palattuaan. Fatimalla on kummi Suomesta. Hänen tärkein tehtävänsä on tukea BAS-järjestöä mielenterveyspalvelujen järjestämisessä palestiinalaisleireissä ja leirien läheisyydessä. Suomalaisjärjestöjen tuki on rahallista ja ammatillista. Pisimmät matkat ovat kestäneet kolme viikkoa, ja jokaisella matkalla hän on viettänyt aikaa pakolaisleireissä. Hän laskee käyneensä Libanonissa kaikkiaan 55 kertaa. Se tuntui merkilliseltä. Ulkoministeriön kehitysyhteistyötuki on ollut suureksi avuksi perheneuvoloiden kehittämisessä ja toiminnan vakiinnuttamisessa. Libanonissa on 12 YK:n palestiinalaisjärjestö UNRWA:n ylläpitämää leiriä, joissa suurin osa palestiinalaisista asuu. Ensimmäisellä matkalla kuljin aina jonkun kanssa. Jamile Shehadeh työskenteli Shatilan palestiinalaisleirissä toimistossa, josta ihmiset hakivat lahjoitusvaatteita. Moni lähti Jordaniaan, Libanoniin tai Syyriaan luullen olevansa naapurimaissa vähän aikaa – ja palaavansa tilanteen rauhoituttua kotiseudulleen. – Kun puhuin miehelle saksaa, hän alkoi puhua minulle. Lehmää en oppinut lypsämään, vaikka minulla oli oma lehmä. 80-luvun lopulla maassa oli ulkomaalaisten sieppauksia, joten Kivistö jätti parina vuonna matkan väliin. Shatila on yksi Beirutin kolmesta leiristä, sokkeloinen ja kuormittunut. Pakolaisuus on pitkittynyt jo 73-vuotiseksi. Ympärille kerääntyi ihmisiä, jotka kantoivat miehen pois. Matkalla alkoi välillä itkettää ja Jamile antoi Sirkulle nenäliinan. AKYS tukee kahden perheneuvolan työtä Pohjois-Libanonissa. Osa mielenterveyden häiriöistä juontuu sotien aiheuttamista traumoista, osa taas ahtaista oloista. Asukkaita on noin 25 000, heistä iso osa Syyrian sotaa paenneita syyrialaisia. Hän näki, miten eräs mies heittäytyi maahan ulisten. Leirit rakennettiin alun perin väliaikaisiksi. Eniten arkea hankaloittaa se, että työmahdollisuudet ovat vähäisiä
Mietityttää sekin, milloin heitä seuraavan kerran näkee ja näkeekö vielä. Mielenosoitukset maan korruptoitunutta hallintoa vastaan ovat vaimentuneet ja sitten taas kiihtyneet. Yksi mieleen jäänyt kummivanhuksen tapaaminen oli vuonna 2019 Bourj El Shemalin leirissä Etelä-Libanonissa. Kun mahdollisuus tulee, matkustan varmasti. – Eräällä lapsella oli ennen kivettynyt olemus. Aikanaan Työterveyslaitoksella kannustettiin opiskelemaan. Kivistö on kiitollinen myös liikkumavarasta ja vaihtoehdoista elämässään. Poika Timo ja tytär Paula ovat tottuneet äitinsä Libanonin työhön vuosien varrella ja lähettävät terveisiä BASin työntekijöille. Välillä Kivistö unohtaa, että suuri osa BASin työntekijöistäkin on pakolaisia. Osa BASin työntekijöistä on iäkkäitä. – Kun seuraan asioita vain mediasta, minulta puuttuvat ihmisten näkemykset paikan päältä. BASin tarjoamat mielenterveyspalvelut antavat lapsille uusia mahdollisuuksia. Nykyisin hänellä on todistus toimistoalan koulusta, jonka hän kävi kuntoutuskummien tuella. Tällaisen perheen Kivistö tapasi 2010-luvun alkupuolella Ein El Hilwen leirissä, joka on nykyisin ulkopuolisilta suljettu alue. Niiden kautta liikkumavara perheissä kasvaa. Mies on kuin kallio, välillä huolissaan Sirkun suuresta työmäärästä, mutta apuna tarvittaessa. Luonnon lisäksi toivoa ja voimia antaa perhe. Arkisia ihmeitä Kivistö katsoo keittiön pöydällä ruukussa kasvavaa keltaista kukkaa. Tällä hetkellä Kivistö ideoi, että psykologiyhdistykset Suomessa ottaisivat kummipsykologin Libanonista, eli alkaisivat rahoittaa BASin perheneuvoloissa työskentelevien psykologien työtä. Kivistö teki lisensiaatintyön työelämään paluusta sairauspoissaolon jälkeen. Kukka on hänen mielestään ihmeellisen kaunis, samoin kuin moni muukin luonnon luoma asia. Kivistökään ei ole viime vuoden helmikuun jälkeen matkustanut koronan takia. Asiakkaat ovat etupäässä palestiinalaislapsia ja -perheitä. – Jos köyhä sairastuu Libanonissa psyykkiseen sairauteen, ainoa apu on usein perheen tuki. Sen jälkeen he eivät ole saaneet viisumia; Libanonin valtion palestiinalaisille myöntämää matkustusasiakirjaa ei hyväksytä Suomessa. Työssä pakolaisten parissa on saanut ensimmäisestä matkasta lähtien nähdä senkin, miten ihmiset onnistuvat pyörittämään arkea myös äärimmäisen hauraissa oloissa. Kun viimeksi tapasin tytön perheneuvolassa, hän käyttäytyi rennosti. Palestiinalaiset Libanonissa tuntuvat saavan voimia perheen lisäksi uskosta. Tärkeää ja koko ajan mukana elämässä, mutta sellaista, josta ei ole välttämätöntä puhua arjessa. Kummit tukevat köyhiä ihmisiä rahallisesti ja mahdollistavat esimerkiksi erityislasten koulunkäyntiä. Kyse on juuri liikkumavarasta. Hänen poissa ollessaan Libanonissa on tapahtunut paljon. Kävi selväksi, että mitä enemmän ihminen voi vaikuttaa työhönsä, sitä todennäköisemmin paluu onnistuu. Sirkku ja Erkki ovat olleet naimisissa vuodesta 1970. Ikävä Libanoniin BASin johtaja Kassem Aina ja sosiaalityöntekijä Jamile Shehadeh vierailivat Suomessa vuonna 2006. Beirutin satamassa räjähti viime vuoden elokuussa. Kivistön mukaan usko on BASin työntekijöille kuin ilmaa, jota hengittää. Matkoillaan Kivistö tapaa kummilapsia ja -vanhuksia, jotta osaa kertoa heistä kummeille Suomessa. Sitten yhtäkkiä joku sanoo tai tekee jotain, joka muistuttaa palestiinalaisten asemasta. – Hän kertoi kuuntelevansa päivittäin radiota, itkevänsä ja nauravansa ohjelmien mukana. – Minne muualle minä matkustaisin. Äidit hakevat lapsiaan BASin lastentarhasta Rashidiehin leirissä vuonna 2018. – Eräs sosiaalityöntekijä muun muassa kysyi, tietäisinkö, miten hänen äitinsä voisi käydä Palestiinassa. – Perheen lapsia ei laitettu kouluun, vaan he kulkivat äitinsä mukana siellä täällä leirissä ja etsivät ruokaa. Libanonissa kuulee aina myös ilahduttavia tarinoita. Nainen, joka sokeutui pommituksessa vuonna 1982, asuu itsekseen kellarissa. Yhteisten vuosikymmenten seurauksena välit ovat mutkattomat. ~ 51 askel 6/21. Lapsista heikoimmassa asemassa ovat ne, joiden vanhemmilla on psyykkisiä sairauksia, muttei hoitoa niihin. He majoittuivat Kivistön luona, ja keittiössä tuoksui arabialainen kahvi. Vaikka reissu Libanoniin tulee olemaan työntäyteinen, kohdetta ei ole vaikea valita. Vaikka Libanonissa kyseessä on kehitysyhteistyö, ei Kivistö ole auttaja ja BASin ihmiset autettavia
KIRJAT Kuukauden kirja N et fli x SIR DAVID ATTENBOROUGH on tunnettu luontodokumenttien juontaja. Netflixin Our Planet: Uskomaton planeettamme -dokumentissa sir David Attenborough vierailee Maasai Marassa, Keniassa. Sir David Attenborough on nähnyt tämän omin silmin ja todistaa nyt asiasta Jonnie Hughes’n kanssa kirjoittamassaan kirjassaan Yksi elämä, yksi planeetta. Näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta. Samalla hän kunnioittaa myös ihmisen näkökulmaa luontoon. WSOY 2020. Ilkka Rekiaro. Todisteita siitä on kaikkialla. Ja sitten hän kertoo, miten tilanne voidaan korjata. ”Minulla on ollut kiehtova elämä”, hän toteaa kirjassaan. Hän on itse nähnyt metsien vähenevän, korallien muuttuvan luurankometsiksi, lajien katoavan. L uonto hiipuu. Yksi elämä, yksi planeetta. Kun jääkarhun pennut jäävät liian pienikasvuisiksi, Attenborough tunnistaa tuhoisan ketjureaktion merkit. Kirjassaan hän kertoo, miten maasai-heimo perusti suojelualueita saadakseen villieläimet takaisin. Sille, joka vielä epäilee tai ei ole ihan hahmottanut ilmastonmuutoksen todellisuutta, Attenborough tarjoaa konkreettisen ja ymmärrettävän kertomuksen siitä, mitä tulee tapahtumaan. Suom. Attenborough’n Avara luonto -dokumentit ovat klassikko. Attenborough’n kokemukset luonnosta antavat painoa sille, mitä hän sanoo maapallon tilasta ja tulevaisuudesta. Kun gorillanaaraan käsi yhtäkkiä laskeutuu hänen päänsä päälle ja kääntää hänet uteliaasti ympäri kesken kuvauksen Ruandassa, ei voi kuin henkäistä. Urakehitys vei hänet vuosina 1965–1972 BBC:n johtotehtäviin, joista hän kuitenkin luopui ja alkoi tehdä luontodokumentteja. FREIJA ÖZCAN Kiehtova elämä, kiehtova luonto askel 6/21 52 ~. Attenborough’lle he kertoivat arvostavansa nykyään enemmän villieläinlaumoja kuin karjaansa. Kukapa ei tuntisi miestä, joka innostuneesti pehmeällä brittiaksentilla selittää puskissa, savanneilla ja viidakoissa eläinmaailman ihmeellisyyksiä. Todellakin kiehtova elämä: ihmeellisiä kohtaamisia luonnon kanssa ja paikkoja, joissa kukaan ei ole aiemmin käynyt. Meri voi uusiutua, metsät voivat uusiutua, mutta on ajateltava uudella tavalla ja tehtävä töitä sen eteen, että niin käy. Kirjaan liittyy myös dokumentti A Life on Our Planet – Yksi elämä, yksi planeetta. David Attenborough ja Jonnie Hughes. Luonnontieteitä yliopistossa opiskellut Attenborough päätyi kustannusalalle ja sieltä radioon ja lopulta televisioon. Viime vuosina nyt jo 95-vuotias Attenborough on ottanut myös vahvasti kantaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan
Tilan ulkopuolella työssä käyvän vaimon on pakko olla vahva, kuten aina. PUUVILLATEHTAAN TYTTÖ ~ 53 askel 6/21. 2. Kirja valottaa saimaannorpan elintapoja ja kertoo asiallisesti sen tulevaisuutta uhkaavista tekijöistä, kuten kalastuksesta ja ilmastonmuutoksesta. Lopulta Anneli murtaa tuhoisan puhumattomuuden muurin ja uskaltaa ottaa puheeksi vaikeimmatkin asiat. Hän on hyvätuloinen ja elää ilmeisen onnellisessa avioliitossa. Lopussa on myös vinkkejä siitä, mitä lukija voi itse tehdä saimaannorpan suojelemiseksi. Koivukosken tilalla on sittenkin tulevaisuus. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Pullervo. Luopuminen merkitsi hänelle ensimmäisenä koronakeväänä muun muassa tarkkaan suunniteltujen ja hartaasti odotettujen 75-vuotisjuhlien peruuntumista. Tammi 2021. Kaikki saimaannorpasta LAPSILLE SUUNNATTU tietokirja saimaannorpasta kertoo kaiken oleellisen Suomen ainoasta kotoperäisestä nisäkkäästä. Hänellä on koti sekä Helsingin Töölössä että Tammisaaressa. Värikäs, hauska kuvitus sekä havainnollistaa että keventää tunnelmaa. Kirja kuvaa köyhyyttä ja yhteisöllisyyttä. Lopulta niillä on myös yhteinen korjaaja. Hän taitaa myös kuivan huumorin. Viisaita sanoja POHJOISMAIDEN KIRJALLISUUDEN emeritaprofessori Merete Mazzarella on julkaissut 25 teosta. Tytär Maarit käy läpi vanhempiensa kanssa samat tuskat, mutta samalla kypsyy hiljalleen rakkaus. Merete Mazzarella. Luokkataistelun voimistuessa hän pohtii sitä, että eivätkö kaikki ihmiset ole Luojan luomia. Sieltä hän siirtyy Vaasaan puuvillatehtaalle töihin. 1. Hilda säilyttää läpi ankaran elämänsä myötätunnon lähimmäisiään kohtaan. Tammi 2021. Suhde turvalliseen Jumalaan on usein koetteella. MAASEUDUN AHDINKO JA TOIVO RUOTSISSA ASUVA kirjailija Susanna Alakoski palaa eteläpohjalaisille juurilleen neliosaisessa romaanisarjassa. Särkyneitä sydämiä on sekä kukilla että ihmisillä. ”Eikö ihmisten pitäisi päästä yhteisymmärrykseen puhumalla ystävällisesti keskenään, ajattelemalla toistensa parasta.” Hildan tarina kuvaa osaltaan sitä, miten monessa asiassa yhteiskunta on mennyt parempaan suuntaan. . Suuri kirja saimaannorpasta. Merete Mazzarellan elämä on monin tavoin etuoikeutettua, mutta se ei tee siitä väheksyttävämpää. EMILIA KARHU Aurinko nousee huomennakin. KIRJAILIJA, EMÄNTÄ Eeva Eerola kuvaa uusimmassa romaanissaan koskettavasti pienen maaseutupaikkakunnan ihmisten elämää maaseudun tyhjentymisen tuskan, epätoivon ja sairauden sekä toisaalta ikiaikaisen toivon ja tulevaisuudenuskon keinussa. MARI TEINILÄ Syksystä syksyyn. Mazzarellalla monet asiat ovat hyvin. Pinja Meretoja. MARI TEINILÄ Pumpulienkeli. Mazzarellan tekstit ovat laaja-alaisesti sivistäviä ja nostavat esille humaaneja arvoja. Erityisen uskottavaa on kuvaus vanhan isännän Kalevin muuttumisesta mykäksi ja masentuneeksi, kun sairauskohtaus vie työkyvyn lupaa kysymättä ja lehmistä on pakko luopua. Kaksi kotia tuo vaihtelua muutoin tasaiseen korona-arkeen. Susanna Alakoski. Syksystä syksyyn on päiväkirjan muotoon kirjoitettu esseekokoelma. WSOY 2021. Tietoa on paljon, mutta se on annosteltu sopiviksi paloiksi. Tekstit käsittelevät aiempia teoksia enemmän ikääntymistä ja luopumista sekä toisaalta tyyneyttä niiden asioiden suhteen, joille ei voi mitään. Sivistyneitä puheenvuoroja lukee aina mielellään. Kaikessa elämässä on läsnä särkyvyys, arkuus ja voima. Väyläkirjat 2021. Teinityttönä hän joutuu lähtemään kotitalostaan piiaksi. Hilda elää Sanna-tätinsä kasvattamana suuressa kotitalossa Sorolassa, päivämatkan päässä Vaasasta. . Se kannattaa. Eeva Eerola. Kirja alkaa viime vuosisadan alussa syntyneen Hildan tarinalla
Kun pappia oli pidetty kartanossa lukkojen takana viikon verran, tämä suostui yhdistämään serkukset aamenellaan. Kirkon kuorin ja saarnastuolin lähellä olevat paikat olivat arvostetuimpia. Kun kirkon takaosasta astui sisälle Herran huoneeseen, näki vaimoväen kirkkohuivien meren vasemmalla ja miesväen lakittomat päät oikealla puolen käytävää. Äkkinäinen saattaisi väsähtää jo miettiessään, mihin penkkiin on soveliasta istahtaa. Sen mukaan serkusten avioliittoon piti saada kuninkaan lupa. Se oli kartanonherralle katkera malja juotavaksi. Unilukkari herätteli uupuneita Menneinä vuosisatoina kirkossa oli unilukkari, joka kiersi pitkän kepin kanssa tökkimässä saarnan ja pitkän kirkkomatkan uuvuttamia kirkkovieraita hereille. Penkkiin ei kuitenkaan istuttu missä tahansa järjestyksessä. Aatelisherra oli jo syntyperänsä kautta hyvin etuoikeutettu ja halusi r a h v a a n tietävän kenellä oli oikeus kirkon ensimmäisille penkeille. Kirkon arveltiin olevan hyödyksi useille sen kulmakunnan kylille, ja koko pitäjä velvoitettiinkin antamaan rakennushankkeeseen puutavaraa. Moisen tempun vuoksi avioliitto aiottiin mitätöidä, mutta lopulta se hyväksyttiin. Hornilta ja hänen vaimoltaan puuttui yhteisön hyväksyntä ja siunaus. Rangaistukseksi he eivät päässeet ehtoolliselle ja menettivät oikeuden istua kirkon etuosassa. Sotilaat, käsityöläiset ja tilattomat sekä nuoriso istuivat takaosassa tai omilla lehtereillään. Näin hän pääsi päättämään kirkkonsa papeista ja istumajärjestyksestä. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA Karunan kartanon omistaja, vapaaherra Arvid Horn av Åminne tiesi asemansa ja paikkansa. Penkit jaettiin 1600–1700-luvuilla sukupuolen, säädyn ja statuksen mukaan. askel 6/21 54 ~. Samalla hän oli menettänyt yhteisönsä siunauksen sekä oikeuden istua kirkon etuosassa. Vapaaherra rakennutti kirkon Kun Ingeborg kuoli, Arvid Horn avioitui toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa. Aivan yksin ja omin kustannuksin Horn ei halunnut hankettaan toteuttaa ja vetosikin silloisen kirkkoherran kautta pitäjäläisiin. Avioliittoa ei silti katsottu suopeasti. Aateliston palvelijat ja tilanhoitajat sijoittuivat isäntäväkensä taakse. Kuulumisesta vaikutusvaltaiseen Horn-sukuun saattoi olla tässä kohtaa hyötyä. Aatelisto ja upseeristo istuivat edessä. Samalla hän palautti ainakin rippeet menettämästään kunniasta ja arvonannosta. Karunan kirkossa taaimmaisina Monella papilla oli periaate, että kunnon saarna kestää pari tuntia. Jopa raastuvassa asti puitiin kiistoja siitä, kenellä oli oikeus istua missäkin. Monella papilla oli periaate, että kunnon saarna kestää pari tuntia. Tuomiokapitulin puoleen kääntyminenkään ei auttanut. Vielä sata vuotta myöhemmin väännettiin siitä, kuinka suuri kartanon osuus oli ollut. Niinpä Horn kidnappasi papin. Myös papiston ja lukkarin perheet olivat etuosassa. Helsingin Seurasaareen siirretyn Karunan vanhan kirkon rakennutti 1600-luvulla aatelismies, joka oli kidnapannut papin voidakseen naida serkkunsa. Vaimo vaihtui, mutta vieläkään Horn ei päässyt istumaan säätynsä mukaiseen paikkaan kirkossa. Tämän jälkeen istuivat talonpojat kylittäin ja taloittain omilla penkeillään. Oman kirkon etupenkkiin Sääty-yhteiskunnassa istumajärjestys kirkossa oli tarkka – jopa kiistojen ja tappeluiden aihe. Horn ratkaisi ongelman rakennuttamalla kartanon maille oman kirkon. Horn oli mielistynyt serkkuunsa Ingeborg Gyldenäriin, mutta hänen isänsä Mauritz Horn ei hyväksynyt avioaikeita
SAUVOSTA SEURASAAREEN siirretty Karunan kirkko on ulkomuseon vanhin rakennus. Pihalla näkyy myös jalkapuu. ~ 55 askel 6/21 ~ 55 askel 6/21
Pienetkin muutokset aiheuttivat suuttumusta, ja erilaiset penkkiriidat olivat hyvin yleisiä. Riitatilanteita soviteltiin ensisijaisesti pitäjänkokouksissa, sitten rovastintarkastuksissa ja tuomiokapitulissa. Kirkon takana tapeltiin Penkkijärjestyksen kautta oli mahdollista kontrolloida kirkossa käyntejä, sillä tyhjäksi jäänyt paikka paljasti poissaolijan. Myös seurakuntalaiset itse olivat hanakoita valvomaan järjestystä ja ilmoittivat herkästi rikkomuksista. RAKENNUTTAMALLA KARTANONSA maille oman kirkon Arvid Horn pääsi päättämään saarnaavasta papista ja istumajärjestyksestä. Oli kuitenkin selvää, ettei istumajärjestys voinut miellyttää kaikkia. Pitkäaikaista jumalanpalveluksen laiminlyömistä ei suvaittu, ja siihen puututtiin pitäjänkokouksessa tai kirkkoraadissa. Lopulta ratkaisemattomat riidat siirrettiin käräjäoikeudelle. Sylkeminen vei raastupaan Jalkapuu siirtyi kouluista koko kansan kuritusvälineeksi vuonna 1660, kun Turun pappiskokouksessa seurakuntien parhaaksi niin päätettiin. VAIN KESÄISIN käytössä olevan kirkon alttaritauluna on Seurasaaren vehmas ja vehreä luonto. kyyhöttivät vähäosaisimmat ihmiset, loiset ja irtolaiset, hatarilla, selkänojattomilla penkeillään selkeästi herrasväestä erillään. Osa riidoista saatettiin selvitellä myös kirkon takana oman käden oikeudella. Kirkkoherra ja kirkkoraati saivat määrätä jalkapuuta väärinkäytöksistä, joille laki ei rangaistusta ollut määrännyt, tai jos rike oli niin Taaimmaisina kyyhöttivät penkeillään vähäosaisimmat, selkeästi herrasväestä erillään. Myös ehtoolliskäyntejä valvottiin. Karunan vanha kirkko kuuluu Museoviraston kiinteistöihin. Rippikoulun käyneiden tuli käydä vähintään kerran vuodessa ehtoollisella. Kunkin oli tiedettävä oma paikkansa ja ymmärrettävä pysyä siinä. Erityisinä juhlapyhinä kansa kokoontui sankoin joukoin kirkkoihin ehtoollista viettämään. Jumalanpalveluksissa suntio valvoi istumajärjestyksen noudattamista, ja rikkeistä määrättiin sakko, joka maksettiin kirkolle. askel 6/21 56 ~
Kauniissa ja historialtaan erikoisessa kirkossa naisten penkit käytävän vasemmalla puolella ovat vähän matalammalla kuin miesten. Sakoilla saattoi selvitä silloin, kun rike oli pieni ja ajattelemattomuuksissa tehty. Etupenkki ja jalkapuu Istuessaan Karunan vanhan kirkon penkissä voi kuvitella mielessään vapaaherra, laamanni Arvid Hornin vaimoineen pönöttämässä kunnianarvoisilla paikoillaan. Seurasaaren ulkomuseon perustajat kiinnostuivat tyhjillään olevasta kirkosta, jossa oli paljon mielenkiintoista esineistöä. Kirkko purjehti Helsinkiin 1800-luvulla kirkko alkoi käydä Karunassa pieneksi, ja 1900-luvun alussa paikkakunnalle alettiin rakentaa uutta kivikirkkoa. Lisätietoja: www.seurasaarisaatio.fi ~ 57 askel 6/21. Tosin sen käyttö oli jo muutenkin hiipumaan päin. vähäpätöinen, ettei sen vuoksi maallista oikeutta viitsitty vaivata. Muutamassa penkissä on yhä näkyvissä jonkun vakioistujan siihen kaivertama puumerkki. Jalkapuu-rangaistus poistettiin asetuksella vuonna 1848. Helsingissä kirkko rakennettiin uudelleen vuonna 1912. Turun arkkihiippakunta III osa, Rurik Calamnius: Aikakauslehti Jouko nro 2 1914, useita internetlähteitä. Kynttilänpidikkeet ovat ehkä Kolmikymmenvuotisen sodan sotasaalista. Metelin aiheuttaminen, edestakaisin ramppaaminen, änkeäminen penkkeihin, joihin ei istumajärjestyksen mukaan ollut asiaa, viinan juonti ja juopuneena esiintyminen olivat tavallisimpia syitä kirkkoraadin eteen joutumiselle. Seinillä olevat kynttilänjalat ovat toimineet innoittajina Karunan vaakunalle. Rangaistuksia jaettiin erilaisista häiriöistä kirkonmenojen aikaan. Edessä oleviin penkkiriveihin rakennettiin ovet, jotta kukaan muu kuin säätyläiset eivät tormaisi sinne istumaan. Jalkapuun käyttöasteen määritteli se, kuinka innostunut seurakunnan sielunpaimen sattui sen suhteen olemaan. Lähteitä: Lauri Simonsuuri: Kotiseudun tarinoita, Tove Riska: Suomen kirkot. Ja lähes varmaa on, että joka sitä on yrittänyt, on päätynyt moisesta röyhkeydestä sovittamaan tekosiaan jalkapuuhun. Saarnastuolissa on sekä Hornin suvun vaakuna että Arvid Hornin kahden vaimon sukujen vaakunat. Jos väärä teko oli luonteeltaan julkinen, napsahti helpommin jalkapuuta. Myös kirkon rakennuttajasta on aateliset muistonsa jäljellä. Tämä rankaisuväline muistuttaa näistä epätasa-arvoisuuden ja säätyjaon päivistä edelleen Karunan kirkon pihalla. Lehteriltä sylkeminen veikin jo sitten raastupaan. Hirret purettiin, numeroitiin ja lastattiin proomuun. Rangaistus saattoi olla sakot tai jalkapuuta, joskus molemmat. KARUNAN VANHAN kirkon takaosa kertoo korutonta kieltä säätyjen eriarvoisuudesta. Miesten puolella on paikat virsikirjoille, naisten puolella koreille. Yhteiskunnan vähäosaiset istuivat kirkossa eristettyinä yksinkertaisilla penkeillään
askel 6/21 58 ~
HETKI LUONNOSSA ~ 59 askel 6/21
Lentokonetta pääsi ylle. Töitä tehdessäni osa minua oli tuossa maisemassa. Pajua, haapaa ja koivua alkaa puskea pellonlaidasta, ja pian koko pelto on epämaisemaa. Tosin maisemat, josta tässä puhun, merenrannat saarineen, eivät kaipaa ihmiskättä ainakaan rakentamaan mitään vapaa-ajanpalatseja. Tai venettä pörisemään. Porkkalanniemen kärki herättää hienoja muistoja linnuista ja muuton seurannasta. Kaipaisitko jotain tapahtumaan, esimerkiksi lintua lentämään maiseman poikki. Huipulla on myös laavu ja tulisija. Minulla on useampikin maisema, joihin palaamalla koen selittämätöntä iloa ja rauhaa. MAISEMAT OVAT osa luontoa ja rakennettua ympäristöä. Edellisen sivun maisemaa uhkaa puiden kasvaminen liian korkeiksi. Kiusallista kyllä maisemilla on taipumus pusikoitua, kasvaa umpeen, jos ihmiskäsi ei puutu kehitykseen. Ennen niistä kiikaroi hyvin, mutta nyt puut estävät osin näkyvyyttä. Rinne on jyrkkä siltä suunnalta, josta tapani on lähestyä ylvästä paikkaa. Nouseminen Harvajanvuorelle on omanlaisensa rituaali. Moni sisäisistä voimamaisemistani on meren rannalla. Onko kuva liian rauhallinen. Sielun voimataulu U skoakseni jokaisella on jokin maisema, joka on iskostunut syvälle mieleen, muistoihin ja aisteihin. Lämpötila on melkoinen, eikä arktisista muuttolinnuista ole tietoa. HETKI LUONNOSSA askel 6/21 60 ~. Mutta toisin kuin luonnonsuojelussa maisemansuojelussa ei pyritä koskemattomuuteen. Kuva on otettu iltapäivällä. Maisema peittyy. Mitä ajatuksia se sinussa herättää. Maisema, johon palaamalla saa kiinni aina samasta tunteesta kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Vai riittääkö kuuman kesäpäivän raukea tunnelma ja tietty pysähtyneisyys. Maisemiakin pitää suojella. Samoin Hankoniemellä Högholmen on upea paikka, jonne tehnyt syksyiset retket pysyvät muistoissa vuosienkin takaa. Edellisellä sivulla on kuva, joka liittyy lintuihin vain osin. Edellisen sivun kuva oli pitkään tietokoneeni näytön taustakuvana. Tämän olen huomannut monissa paikoissa, esimerkiksi lintutorneissa. Esimerkiksi eläinten laiduntaminen saattaa olla välttämätöntä, jotta maisema säilyisi. Tärkeä maisema voi olla sielun kuva, ikään kuin sisäinen voimataulu. Lepääkö sielusi. Se voi olla lapsuuden maisema, jokin aikuisena nähty, koettu ja tärkeäksi muodostunut. Sen näkymä etelään on Harvajanvuorelta Virolahdella. Se antoi voimaa ja tyyneyttä. Moni sisäisistä voimamaisemistani on meren rannalla. KATSO EDELLISEN sivun kuvaa. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ MINULLA ON useampikin maisema, joihin palaamalla koen selittämätöntä iloa ja rauhaa
Lohjan asuntomessujen yhteydessä 9.7.–8.8. Janakkalan barokki 2021. Yhtenä uusista aloittaa (28.6.) Kaarinassa Kuusiston kirkko, joka on saaristolaiskirkko vuodelta 1792. Joitain pyhättöjä on jäänyt pois koronan vuoksi ja uusia tullut tilalle. K esän kulkijoille on juuri avattu uusi, selkeä Tiekirkko.fi-verkkopalvelu sekä tietysti tiekirkkojen ovet. 1200-luvun lopulla Kuusiston keskiaikainen piispanlinna rakennettiin Suomen katolisten piispojen turvapaikaksi Piikkiön lahden rannalle. MENOSSA Tiekirkot JANAKKALAN PYHÄN LAURIN kirkossa järjestetään 2.–4.7. kannattaa poiketa keskiaikaiseen Pyhän Laurin kirkkoon, jossa on upeat kattomaalaukset 1500-luvun alusta. Kirkko on ollut suosittu pyhiinvaelluskohde jo keskiajalla. Uudelta Tiekirkko-sivustolta löytyy lapsille ja lapsiperheille suunnattua Lasten ja nuorten keskus ry:n tuottamaa materiaalia, videoita ja värityskuvia. Tsasouna on Suomen vanhin karjalaista arkkitehtuuria edustava kyläkappeli, joka perimätiedon mukaan on ollut paikallaan aina ja nykyarvioiden mukaan rakennettu 1792. Monet kirkot ovat avoinna muulloinkin. Ki rs i Ta lv iti e 3.6.–1.7. Ovi auki tiekirkkoon ~ 61 askel 6/21. Tiekirkkojen määrä on kuitenkin pysynyt samana: noin 270. Hattulan Pyhän Ristin kirkko on yksi Hämeen vanhimmista keskiaikaisista kirkoista, rakennettu nykyisessä muodossaan 1400-luvun lopulla. Pieni ja vaatimaton ortodoksikirkko on listattu Suomen kauneimpien kirkkotilojen joukkoon. Kirkkosalin seiniä peittävät 1510-luvun seinämaalaukset, ja kirkossa on lukuisia pyhimyspatsaita. Varsinainen tiekirkkokausi on perinteisesti ollut 10.6.–20.8. Kirkot ovat turvallisia matkailukohteita, joissa kauniiden rakennusten lisäksi voi tutustua kirkkojen esineistöön ja kuulla paikallisia tarinoita. Toisenlaista pyhyyttä voi heinäkuussa ihmetellä Hattuvaaran pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin tsasounassa Ilomantsin itärajalla. Lähellä on arkeologinen matkailukohde, Kuusiston linnan rauniot
Seppo Raivisto luuli ostaneensa pitkälle lennolle dekkarin. Askel vieraili Kalkutan slummissa. Sinisiiven aika 6/21 KALASTUS: KALAN VÄSYTYS ON DRAAMAA TUOMASMESSUT KESÄLLÄ klo 18 Agricolan kirkosta Tuomasmessun Youtube-kanavalla ja Radio Deissä. ”Isä, miksi sinä tällä tavalla masennut?” Pojan kysymys pysäytti sairauden keskellä piispa Yrjö Sariolan. Perestroikan aikaan Arvo pääsi Kirkon ulkomaanavun tukemana koulutukseen Suomeen. Israel lennätti Etiopian juutalaisia turvaan sodan keskeltä. Kupanitsan papiksi vihittiin inkeriläinen, Suomessa syntynyt Arvo Soittu. Rakastava Jumala lämmittäköön kesääsi, Vieressä kulkeva Poika johtakoon retkiäsi, Elävä Henki virkistäköön matkaasi. krs PL 279, 00181 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la FETAJUUSTO HOITAA KREIKAN KAIPUUTA PROFEETTA JOONAKIN SUKELSI SYVÄLLE MYYNNISSÄ BLOGILAPSEN ELÄMÄ SIRKUN KEITTIÖSSÄ: OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: Kesää kohti juhlat mielessä Kun isä imurin seinään heitti Suru tyhjästä sylistä Tallilta kuuluu Katja Ståhlin nauru 20 sinistä kukkaa irtonumero 9,50 € 5/21 LEMMIKKINI: ONKO PIRI SAVON PAINAVIN SYLIKOIRA. Seurakuntalaisia voidaan ottaa kirkkoon AVI:n linjausten mukaan, seuraa ajantasaista tietoa osoitteessa www.tuomasmessu.fi TOISIN KUIN ennen tänä kesänä messujen alkamisaika pysyy siis samana: Tuomasmessu läpi vuoden klo 18. Taiteilija Tyyne Esko loi protestitauluja. askel 6/21 62 ~. Suomalaislähetit palasivat Etiopiasta kotimaahan. PÄIVI PUHAKKA irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la MITEN KAUNISTA KAIKKI ONKAAN LAPIN TAIKAA JUHANNUSYÖSSÄ KYMPIN TYTTÖ ETSII ITSEÄÄN TEEMU RINNE: PAPPILAN KAMARISSA: KATI PIRTTIMAA: Lauteilla Petri Laaksonen Kiire katoaa pyhiinvaelluksella Kuka oli Johannes Kastaja. Pastori Kai Henttonen haaveili ekoseurakunnasta. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Kun Arvon vanhempia oltiin viemässä Saksaan vuonna 1942, laiva hakeutui Suomen rannikolle turvaan Neuvostoliiton pommituksia. Perhe palasi Viroon, josta heidät vietiin Jaroslavl Uglitsiin. Born again kertoikin Watergate-skandaalin ryvettämästä Chuck Colsonista, jonka elämän muutos alkoi Valkoisen talon raamattupiirissä. Kirjasta alkoi Sepon muutos. Watergate, perestroika ja exodus KESÄKUUSSA 1991 Askel alkoi ilmestyä tabloidina kaksi kertaa kuukaudessa. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI 30 vuotta sitten Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Päätoimittaja Hannu Nyman linjasi: ”Askel jatkaa entisellä linjalla, lehti elämästä ja sen tarkoituksesta!” ”Jos (kirkon) hallinto vie liikaa resursseja, on se pois itse päätehtävän (evankeliumin julistaminen ja lähimmäisen auttaminen) suorittamisesta”, sanoi pankinjohtaja Ahti Hirvonen. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2
Tavoitteena on turvallinen ja inspiroiva näyttelykokemus. VALLISAARI SIINTÄÄ horisontissa KUN KIERTÄÄ Vallisaarta, näkee Suomenlinnan uudesta näkökulmasta. Tämän kesän näyttelyt kertovat tarinoita kansalliseepos Kalevalasta ja muinaisesta Suomesta. Kulttuuripuistossa avautui toukokuun lopulla lähes 20 taiteilijan töistä koostuva ympäristötaidenäyttely. www.helsinkibiennaali.fi Taiteen aarresaari Näyttelyt RETRETIN junaseisakkeella tulijaa tervehtii Olavi Lanun Siirtolohkare-veistos vuodelta 1987. Se esittelee 40 kuvataiteen huippua sekä Suomesta että maailmalta. Hänen jyhkeät teoksensa täyttävät Galleria Mutterin. Kesän 2021 päätaiteilijaksi on kutsuttu suomalaisen kuvanveiston konkari ja kalevalaisen maailman kuvaaja Pekka Pitkänen. Reittiliikenne Vallisaareen kulkee Kauppatorilta. Toivon, että biennaali tuo kaupunkilaisille ja kaikille vierailijoille toivoa, iloa ja valoa, sanoo biennaalin ja HAMin johtaja Maija Tanninen-Mattila. Osa teoksista sijaitsee myös mantereella sekä HAM Helsingin taidemuseossa että eri puolilla Helsinkiä. – Ihmisillä on tässä haastavassa ajassa entistä suurempi kaipuu taideja kulttuurielämysten äärelle. Vallisaaren luonto asettaa tapahtumalle tarkat raamit. Ku va t: M at ti Py yk kö ja H el si nk i Bi en na al i BIENNAALIN TAIDETEOKSET sijoittuvat saaressa merkityn reitin varrelle sekä ulkotilaan että historiallisiin rakennuksiin, ruutikellareihin ja autioituneisiin asuinrakennuksiin. Siitä alkaa matkaa kesän kulttuurielämykseen. Jokainen teosidea ja -paikka on arvioitu yhteistyössä Metsähallituksen ja Museoviraston kanssa luonnonsuojelun ja historiallisten rakennusten säilymisen näkökulmasta. Ensimmäinen biennaali järjestetään Vallisaaressa 12.6.–26.9.2021. HELSINKI BIENNAALI on kahden vuoden välein toistuva kansainvälinen kuvataidetapahtuma. Peruskallioon louhittu ainutlaatuinen luolasto ja Kulttuuripuisto tarjoavat taidetta ja viihdettä, kun Saimaan Taideluola Retretti jatkaa aiemmin Taidekeskus Retrettinä tunnetussa paikassa. ~ 63 askel 6/21. Luolakierrokset alkavat 9.7. Punkaharjun kesän vuosittainen yhteisöllinen Art up -kulttuuritapahtuma järjestetään 9.–18.7. Ne tarjoavat digitaalisen Sammon ryöstön Väinämöisen johdolla. Kolmen kilometrin numeroidulla reitillä taidetta voi löytää niin vanhan tykkitien varrelta kuin ruutikellareista. saimaantaideluola.fi Väinämöinen muutti Retrettiin Sa im aa n Ta id el uo la RETRETIN LUOLASTOON on luotu digitaalinen Kalevala -elämys
LÄHETÄ avainsanat tai koko ratkaisu 15.6. askel 6/21 64 ~. RISTIKKO 6/2021 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneet osallistuvat palkintoarvontaan. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. mennessä: Askel, Ristikko 6/2021, PL 279, 00181 Helsinki
Lähetä vastaus 14.6. kaup. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen p. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Onnea voittajille! Paras juttu 5/10 MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti sinua eniten. Toivon rehellisyyttä, turvallisuutta ja avoimuutta! Voit olla uskonnollinen, mutta ei ”kiihkouskovainen”! Sinua odottaa iloinen ja elämänmyönteinen tumma nainen Etelä-Suomesta. Matkustelu vähäistä. (Varaus 12.8.) Lemmikit, Tuomasyhteisö-numero 7.10. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Auto minulla on. Carpe Diem 10173 HEI SINÄ tasapainoinen, uskova nainen 65–75 v. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. mennessä. Toivoni 10172 HEI! SINÄ mies jossakin 60–66 v. (Varaus 16.9.) Kirjallisuus 4.11. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Toivon, että otat pian yhteyttä niin kuulet ja näet enemmän. Olen poliittisesti sitoutumaton ajattelija. Tarkkaavainen lukija, entinen puutarhuri huomasi, että jutussa sinisistä kukista oli virhe. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Olet insinööri, lääkäri, pappi, kanttori, opettaja tai kirvesmies. Et humallu viinistä etkä sauhuttele. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Ilmestymisja varauspäivät sekä teemat: 1.7. Kirjoita kunnon kirje. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt, liikunta, luonto sekä ystävien tapaaminen ovat harrastuksiani. 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Hyvä ilmoittaja! Kun haluat näkyvyyttä Askel-lehdessä, ota yhteyttä mediamyyntiin: ~ 65 askel 6/21 ~ 65 askel 6/21. (Varaus 9.6.) Kesän tuplanumero 2.9. Olen kuvataidetta (kuvanveisto) harrastava, nykyään aiheeni ovat hengellisiä, unohtamatta musiikkia. (Varaus 11.11.) Joulu Pirjo Teva p. tai maalta. KIRJOITA MINULLE NAINEN, JOS olet Lahdessa (tal.alueella) asuva ja yksin, sekä toivot luotettavaa, tervettä ja liikunnallista miesystävää kokoa 178/75. Mumma etsii paappaa 10176 TOUKOKUUN ASKELEN kansijutun, Katja Ståhlin haastattelun kirjoitti Janne Villa. Kuvassa on rohtoraunioyrtti eikä rohtosuopayrtti. Etsin uskovaa, suvaitsevaista, huumorintajuista, taiteista kiinnostunutta naishenkilöä elämänkumppaniksi. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Viite: 60503. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Numeron 5/2021 suosituin oli Janne Villan kirjoittama ja Jukka Granströmin kuvaama Katja Ståhlin haastattelu otsikolla ”Katjan kavioliitto”. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Ei rannikkokaupungeista. Sinua etsii elämänkumppaniksi uskova ins. Ristikko 5/2021 Korjaukset PALKINNON VOITTIVAT: Sisko-Terttu Saarinen Sastamalasta, Matti Sääksi Kämmenniemeltä ja Riitta Viirret Kokkolasta. Yhteinen rukousvastaus 10175 KOILLISMAALLA ASUVA herännäispohjainen kirkon puhetyöstä eläköitynyt 70-vuotias nainen etsii ystäväkseen leskeä tai muuten vapaata miestä. 184/85/75, terve, tasapainoinen, työssä oleva. Laulutaito plussaa. Olen valmis tutustumaan sinuun. Palkinnon voitti Pirkko Karru. Kristitty elämä yhdessä 10174 OLEN 74-VUOTIAS mies Tampereelta. (Varaus 14.10.) Testamentti ja perintö, Tuomasyhteisö-numero 2.12
Maailmaa, jossa unet ovat tosia. Sen takana ihminen kaipaa eheyttä ja yhteyttä, jossa saa olla haavaisenakin kokonainen ihminen. Onko niillä viesti, jota päivätajunta ei tavoita tai on liian kuormittunut vastaanottamaan. Vähän myöhemmin susi tuli uneeni, ei enää uhkana vaan kesynä. Ihmiset taidemuseo Amos Rexin kattoikkunassa ovat kuin sammakoita tai grafiikkaa. ”Kuka keinussa jumalien keinuu, / ei hällä elon aika pitkä ole. Samoin sateen liuottama nurmen tuoksu, kukkuva käki ja ahomansikka. Mitä muuta. Mistä nämä hiipivät yöhöni. Kurkottavat toviksi yli heräämisen hetken, painon tai onnen tunteena. Joku erottelee omaksi maailmakseen myös uskonnollisen todellisuuden. Susi symbolina oli totta, samoin uni. Jossa todellisinta lopulta on Hän, jossa me ”elämme, olemme ja liikumme”. Maailmaa, jossa Jumalan keinussa oleminen ei merkitse hulluutta vaan liikerataa äärestä toiseen, levosta työhön, ahdistuksesta iloon. Kun unessa yritän ehtiä junaan, kiivetä huojuvia, jyrkkiä portaita ja ihmettelen vastasyntynyttä, puhumaan puhjennutta lasta tai sitä sutta, olen hämärämmässä maastossa. Jeesus sanoi: ”Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu.” Hän tuli ihmiseksi maailmaamme, että me saisimme yhteyden Jumalaan. PIENET TULET TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI T oukokuussa kirjoitin suden hetkestä. Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Tapasin (pahvi-)Kekkosen. Maailmamme Miten unet liittyvät päivätodellisuuteen. Alussa oli yksi eheä, Luojan luoma maailma, jossa pörräsivät mehiläiset, tuoksuivat kukat ja maistuivat hedelmät, rakastettiin ja antauduttiin ilman häpeää, yhteydessä Luojaan, toiseen ihmiseen ja muuhun luomakuntaan. Pienet tulet. Pihanurmikko ja kantapäähän pistävä kyy tai mehiläinen jalkojen alla ovat totta. Ei aavetta, ei haavetta, ei uskonnollista unelmaa, ei tuonpuoleista, vaan ihossa olevia haavoja – verestäviä vai arpeutuneita, sitä emme tiedä. / Syyn, syyttömyyden /hän huiput nähköön – /sitten tulkohon tumma yö”, runoili Eino Leino todellisuudesta hulluuden rajoilla tai jo kyydissä, jossa hämärtää. Kun ylösnoussut Jeesus pyysi Tuomasta koskettamaan haavojaan, tarjous koski Jumalan haavoja. Valokuvilla luon leikkimaailmoja. On muutakin kuin nähtävä, kuultava, kosketeltava, haisteltava, maisteltava maailma, johon on kiusaus tyytyä. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Kunnes paratiisin portti suljettiin. Valo osuu valaan selkään Jäämerellä. Sudenkorento on koru, lipputanko vino riippukeinusta katsoen. Miten ne liittyvät päivätodellisuuteeni. Oli uudistanut turkkinsa pelon tunnetta symboloidessaan. askel 6/21 66 ~. Varoittaahan Raamattukin mukautumasta tämän maailmanajan mukaan. Lähetän lapseni tykin suusta taivaalle ja mieheni raketilla kuuhun
~ 67 askel 6/21. Isäni tapasi Kekkosen, minä en. VALOKUVILLA VOI luoda leikkija feikkimaailmoja
asiakaspalvelu@kotimaa.fi Hyvän elämän erikoislehti 3 kk vain 19 € Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. USKO . RAKKAUS Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la FETAJUUSTO HOITAA KREIKAN KAIPUUTA PROFEETTA JOONAKIN SUKELSI SYVÄLLE MYYNNISSÄ BLOGILAPSEN ELÄMÄ SIRKUN KEITTIÖSSÄ: OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: Kesää kohti juhlat mielessä Kun isä imurin seinään heitti Suru tyhjästä sylistä Tallilta kuuluu Katja Ståhlin nauru 20 sinistä kukkaa irtonumero 9,50 € 5/21 LEMMIKKINI: ONKO PIRI SAVON PAINAVIN SYLIKOIRA. Tilaus on määräaikainen. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti.. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. 020 754 2333 . TOIVO . Tarjous on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. + 6,9 snt/min. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson päätyttyä