Uskoa, toivoa ja rakkautta 6/19 irtonumero 9 € Askel uudistui, tutustu!. askellehti.fi Luistavissa Pikkukengissä Patikoimaan siunaus kaikiLLe maanviLjeLijöiLLe! mistä tuntee kristiLLisen yhteisön. teemu rinne Pirjo kantaLa kysy PaPiLta Miitta Sorvali: Rakkaus ratkaisee Kjell Westö muistaa hurrivihan Japani lumosi Lasse Heikkilän Kun Kekkonen Seurasaaressa hirsiä potki 265 tiekirkkoa! Bongaa eLämäntaito miten Pärjään tunteiden kanssa
12,00 12 00 Jari Jolkkonen Ikävä vanhoja ateisteja ja muita kirjoituksia Piispa Jolkkosen ajatuksia ajankohtaisista asioista. a. Koko n. 020 754 2350 tilaus@sacrum.. la sulj.) puh. Vapahtaja lupaa valmistaa tiemme ja varmistaa askeleemme – varjella meidät kotiin. Kirja sisältää kolmisenkymmentä napakkaa tekstiä eri teemoista. Kirjassa on myös täydellinen Jaakko Löytty -diskogra. 10 x 15 cm. Keskiössä ovat uskon ja järjen, uskonnonvapauden ja monikulttuurisuuden, kirkon ja yhteiskunnan sekä hyvän elämän ja kuoleman kysymykset. Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 (heinäk. Lakkapinta ja ripustuslenkki takana. Verkkokauppa : www.sacrum.. 20,00 20 00 Rukoushelmet-ranneke Lasihelmistä koottu, Martin Lönnebon suunnittelema rukousnauha kauniissa lahjapussissa. I L O I S T A K E S Ä Ä ! 24 90 Esa Ruuttunen, Cello Spirituals Kaipaus – Jaakko Löytyn lauluja Uutuuslevyn lauluissa kuuluu pienen ihmisen hengellinen ja maallinen kaipaus. 23,30 (25,90) 23 30 Juha Vähäsarja Joka päivä varjelet tieni Sana joka päivälle. 8,00 (15,00) / 2 lasia Jaakko Löytty Tilkkutäkki – Laulujeni syntytarinoita Jaakko Löytty on valinnut kirjaan 57 omaa lauluaan. 20,00 (28,00) SYMBOLUM Kristus Kaikkivaltias ikoni Valmistettu Suomessa painokuvasta puutaustalle. Lauluissa ovat mukana elämän ilot ja surut. 9,90 9 90 YV Sydänkäpy kartiolasi Aito Iittalan kartiolasi sydän käpykuviolla kahden kappaleen lahjapakkauksessa. Jumalan läsnäolo on yhtä todellinen elämämme hyvinä päivinä kuin pelottavien syysmyrskyjen saapuessa. 24,90 (27,00) 20 00 2 kpl 8 00
040 683 8431 toiMitussiHteeri Päivi Puhakka p. 24 sisäinen kriitikko rupattelee ~ 3 askel 6/19. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. sisällys 6/19 Uskoa, toivoa & rakkautta 4 Rukous kesän alkaessa 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Näyttelijä Miitta sorvali kertoo lapsuuden peloista 12 Ajassa: tiekirkot, onginta ja hyvät rippilahjat 15 Somalikeittiön herkkuja 16 Uskonkriisissä lasse Heikkilä löysi Jumalan sylin 21 teeMu rinne ja Tico: Asfaltilta pitkospuille 22 olli valtonen: Pelastus on ydinkysymys 27 Jussi rytkönen: Kristillisen kirkon tuntomerkit 34 kuronen: Lapsettomuutta ja lapsenlapsettomuutta 36 Koe Seurasaaren tervan tuoksussa aikamatka menneeseen 41 Pappilan salissa kaivataan parannussaarnaa 42 Minä ja lemmikkini: Vallaton vasikka 48 Kirjoja, kirjailijoita ja lukijoita 50 Hautausmaakävelyllä: Perhonen 52 PirJo kantala & esirukousta 54 Lukijan ääni ja äänestyksiä 55 Askartele kivipainot pöytäliinan helmoihin 56 Jussi Hinkkanen: Afrikka nousee 60 Tolkien-leffa ja kesäjuhlavinkkejä 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtoa 66 Päivi PuHakka: Kukat juurtuvat myös muistoihimme 28 Kissankello juhlii sinisessä askellehti.fi Luistavissa Pikkukengissä Patikoimaan siunaus kaikiLLe maanviLjeLijöiLLe! mistä tuntee kristiLLisen yhteisön. Toimitusjohtaja Matti Koli ilMoitusMarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 067 4817 koluMnistit Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi lukiJaMäärä 51 000 (KMT 2018) PainoPaikka PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 522 0566 toiMitusPäällikkö Freija Özcan p. teemu rinne Pirjo kantaLa kysy PaPiLta Miitta Sorvali: Rakkaus ratkaisee Kjell Westö muistaa hurrivihan Japani lumosi Lasse Heikkilän Kun Kekkonen Seurasaaressa hirsiä potki 265 tiekirkkoa! Bongaa eLämäntaito miten Pärjään tunteiden kanssa. Kuronen, Teemu Rinne ja Olli Valtonen ulkoasu Katja Nirkkonen/Aste Helsinki taitto Gun Damén kuvankäsittely Jukka Granström osoite PL 279, Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki säHköPostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi kotisivu www.askellehti.fi tilaukset Ja osoitteenMuutokset p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Uskoa, toivoa ja rakkautta 6/19 irtonumero 9 € Askel uudistui, tutustu! 44 kjell Westö: Jalkapallo auttoi pärjäämään PäätoiMittaJa Mari Teinilä p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. fi kustantaJa Kotimaa Oy. 040 680 4057 ilMoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p
Hetki ennen lomaa ja vapautta. Hetki ennen hellittämistä. aluksi seuraava numero ilmestyy 4.7.2019 El in a M an ni ne n / Sc an St oc kP ho to Hetki ennen sukellusta viileään veteen. Anna voimaa hetkeen ennen. Kun vielä on jaksettava. Päivi Puhakka Hetki ennen askel 6/19 4 ~. Vielä muutama askel
Muutama päivä sitten istuin 13-vuotiaan teinin kanssa olohuoneemme sohvalla ja katsoimme kännykän ruudulta kuvaa kahdesta jääkarhusta. Sitten huomasin muovisen virtahevon tuiman katseen takanreunukselta. Yritän elää niin, että kodissani on aina tilaa ihmisten kaikkien tunteiden lisäksi virtahevoille, jääkarhuille ja iloluonteisille koiranpennuille. Tosin se on muovinen ja vain noin kymmenen sentin korkuinen. Virtahepo olohuoneessa tuo näkökulmia myös siihen, ettei kodissa pitäisi olla kiellettyjä tai vaiettuja puheenaiheita. Minkä elämässämme pitäisi muuttua. Kun en enää tarvitse vihaa, se sulaa pois. Edellisen koiramme kuolemasta oli kulunut puoli vuotta, kun kesän kynnyksellä haimme seitsenviikkoisen, lähes puhdasrotuisen valkoisenpaimenkoiran Hämeenkyröstä. Mari teinilä päätoimittaja Askel-lehti Askel kesäkuussa 2019 ~ 5 askel 6/19. Sisustus meni uusiksi, mattojen tilalle levitimme sanomalehtipaperia. Kirja kertoo läheisriippuvuudesta ja miten siitä voi päästä irti. Jääkarhun näköinen pentu toi kotiimme eloa ja yövalvomisia. Totta! Väitetään, että elämässä ei saisi tehdä suuria ratkaisuja vahvan tunnetilan vallassa. Muovinen virtahepo muistuttaa Tommy Hellstenin kirjasta Virtahepo olohuoneessa. jääkarhu olohuoneessa P uolisoni kanssa olimme valmiita aloittamaan alusta. Vaikea olo värähtelee kannustaen meitä pohtimaan elämämme suuntaa, sanotaan tämän lehden elämäntaitojutussa sivulla 26. Kuvassa jääkarhuemo piti tiukasti kiinni poikasestaan. Mieleni teki vaihtaa puheenaihetta heti ja jutella jostain mukavammasta asiasta. Vilkkaasta pennusta on riittänyt iloa koko perhepiiriin. Kun annan tunteiden tulla ja olla, ne myös ajallaan menevät. Moni saattaa jo ulkopuolelta nähdä, että entiseen jääminen ei ole mahdollista. Tämä Hellstenin hieno teos ilmestyi ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Emo ja poikanen olivat pienellä, uhkaavasti kallistuneella jäälautalla. Aina en siinä onnistu. Teini sanoi, että se on surullinen kuva jäätiköiden sulamisesta. pääkirjoitus Toimittajalta Ahdistus on kuin kompassin neula. Viha ja ahdistus puolustavat ihmistä. Parhaan avun antaa ehkä kuitenkin aika. Meidän kodissamme ei pitänyt olla vaiettuja puheenaiheita. Itse kykenemme kuitenkin ratkaiseviin siirtoihin vasta pakon edessä. On hauska katsoa, kun pentu taluttaa pentua. Teinin ilmastoahdistusta ei pidä torjua. Emilia karhu pohtii kielteisten tunteiden viisautta. Pienen jääkarhun lisäksi meillä on virtahepo olohuoneessa. Niitä on hyvä tutkia yhdessä muiden kanssa, tarvittaessa ammattiauttajienkin. Usein kuitenkin tarvitsemme vahvan tunteen ennen kuin uskallamme hypätä. Koti on paikka, jossa saa puhua vaikeistakin asioista. Kolmeja viisivuotiaat ovat päässeet harjoittelemaan elämää koiran kanssa. Niitä ei kannata torjua. Parempi on kysyä, mitä ne meille viestivät. Vaikeiden tunteiden utelias ja ennakkoluuloton kohtaaminen voi viedä viisauden lähteille
Dramaattisella näyttelijättärellä on ollut pienestä pitäen varsin vilkas mielikuvitus. Jos jotain haluan, tahdon toteuttaa sen nopeasti, sanoo Miitta Sorvali. Minuun iski pakokauhu: TeksTi: Janne Villa • kuVaT: Jukka GransTröm askel 6/19 6 ~. Tytön isä – Kiteen kirkkoherra Martti Nortia – pitää vainajalle hartaustilaisuuden. Se on tuottanut teatterin ja television katsojille monenlaisia tunteita nostattavaa taiteellista nautintoa, mutta taiteilija itse on myös kärsinyt herkkyydestään. Miitta elää! – Elämäni on ollut hyvä. Laulava näyttelijä on miettinyt vaiheitaan ja vanhempiaan tehdessään omaelämäkerrallista musiikillista monologiesitystä Miitta elää! T yttö katsoo kuusivuotiasta kuollutta poikaa, joka makaa maalaistalon pihalla avatussa arkussa. – Lapsena heräsin usein kovaan ahdistukseen. – Kidutin itseäni katsomalla auton ikkunasta pelkääjänpaikalla synkkään metsään ja kuvittelin sinne kaikki hirveimmät asiat, murhaajat, möröt, roistot, ryövärit. Tyttö tekee autossa omatekoisia pelkoharjoituksia. Sen jälkeen isä ja tytär lähtevät ajamaan kotiin kiemuraista ja sysipimeää tietä pitkin. Kidutin niin kauan itseäni, kunnes olo oli sietämätön, Miitta Sorvali (63) muistelee. Oikeampi on sanoa, että rakastan elämää! Olen nautiskelija
~ 7 askel 6/19. – Halusin palata kirkkoon, jossa tehdään paljon hyvää työtä, esimerkiksi diakoniaa köyhien ja heikkojen puolesta
Ei kunnioitettu kirkkoherra mikään pyhimys ollut. missään ei ole mitään järkeä! Aivan kuin olisin tullut tänne eri planeetalta. – Kun joskus ihmeteltiin, miten minä heitän noin erikoisia juttuja, vastasin, että minun isälläni se vasta oli absurdi huumori! – Isä kehui minua teatteriesitysteni jälkeen. Vanhempani eivät kuitenkaan nähneet minua Miitta-tätinä. – Isä sanoi papin työn olevan lähellä näyttelijän työtä siinä, että molempien täytyy osata ilmaista itseään. Näitä öisiä kauhun hetkiä koin yli kaksikymppiseksi. Entä miten missikisojen juontaminen sujuu. – Eno oli toisinajattelija, joka toi jääräpäisesti mutta hauskasti uutta radikaalia hoitoajattelua Suomeen. Kuvataiteita intohimoisesti harrastaneesta kirkkoherrasta kehkeytyi vuosien saatossa myös kelpo abstrakti taidemaalari. – Isä oli nuorempana välillä kiivas. He olisivat halunneet mennä hakemaan minut ja lohduttaa, mutta eivät saaneet siihen lupaa. Siinä hahmossa olisi jo voinut olla heille nieleskelemistä. – ”Miitalle tulee vahvat keuhkot ja hänestä tulee hyvä laulaja”, äiti vastasi siskoilleni. Äiti jäi etäiseksi. Hän lähestyi asioita viiltävän ihanalla tavalla. Luultiin, ettei lapsi alkaisi näin itkeä. – Tykkäsin hänen tavastaan ihmetellä elämää ja imin hänen maailmankatsomuksestaan ajatuksen, että koko elämä on suuri ihme. Sorvali sanoo hakevansa huumorillaan äärirajoja, missä voi vielä liikkua. Sorvali päätti kokeilla, mitä kaikkea sellainen henkilö voisi tehdä. Siirala oli perustamassa psykoterapeutteja ja psykoanalyytikkoja kouluttavaa Therapeia-säätiötä. Paijaaminen ja lohduttaminen ei ollut muutenkaan äidille ominaista. – Isosiskoni säälivät minua, kun huusin ja itkin pitkään yksin ison pappilamme kamarissa. Hänen poissaolonsa tuntui haikealta. Arvo Ylpön aikainen neuvo oli sekin, ettei äiti hyvästellyt ensinkään lähtiessään Kiteen lomilta takaisin Helsinkiin. Omia latujaan kulkeneen ja tavanomaisia ajattelutapoja kyseenalaistaneen enon vaikutus näkyi mahdollisesti myöhemmin siinä, miten Sorvali on näyttelijänä ja eritoten koomikkona ylittänyt sovinnaisuuden ja poliittisesti korrektin puheen rajoja. – Yksi palautetta antanut soittaja sanoi toivovansa minulle neliraajahalvausta. Hellästi lapsiin suhtautunut isä korvasi pitkälti äitiäni, Sorvali analysoi. – Jos pienenä tyttönä purin Martti-enolle murheitani kesähuvilalla. – Isä rakasti yli kaiken tavallisia ja värikkäitä kansanihmisiä, ja kansa rakasti kansanomaista ja eläväistä pappiaan, tytär kertoo. – Yhtäkkiä äiti oli vain hävinnyt silmistä. Isä hermostui kohtauksistani, mutta äiti suhtautui niihin ihanan asiallisesti. Takavuosikymmeninä monet vanhemmat noudattivat oppia, jonka mukaan vauvaa ei saa opettaa siihen, että aina kun tämä haluaa jotain ja kitisee, halu täytetään. Minullekin tuli melkein pakonomainen halu leikkiä tabujen kanssa. – Uskallan kurkistaa sellaisia asioita, joiden käsittelyä ei pidetä yleisesti toivottavana. Roolihahmo herätti jonkin verran myös paheksuntaa vammaisten pilkkaamisesta. Omille vitseilleen nauranut isä teki itsekseen kuunnelmia ja hupailuja, joissa hän vaihtoi sujuvasti roolihahmosta toiseen. Siksikin isästä tuli niin tärkeä. Isä ei kestänyt esimerkiksi muiden perheenjäsenten heikkouksia, kuten Miitan pelkoja ja ahdistuksia. Pappi rakasti kansaa Saman ikäpolven papit muistavat Martti Nortian suurena humoristina, joka nauratti kirkkokansaa ja työtovereita. Hänessä oli monta mahtavaa puolta, mutta näin myös sen puolen, joka saattoi räjähtää valtavasti. – Livautan monologissani myös psykologisia syitä rivouteeni. Seitsemän tyttären saamisen jälkeen hän lähti Helsinkiin opiskelemaan perheterapeutiksi. Ne ovat osin yleviä ja osin lapsellisia. Kuopus Miitta oli vasta kolmivuotias. – Hajoamisen tunne kesti yleensä pari minuuttia kerrallaan. Yksi televisiosta tutuista tyypeistä on Mervi Kosonen, joka on fyysisesti cp-vammainen ja liikuntarajoitteinen mutta älyllisesti terve. Esimerkiksi haittaako papin roolissa, jos käsi vapisee hautajaisissa hiekkaa arkun päälle heittäessä. Tähän liittyy ylevämpikin syy, joka liittyy Martti-enoni ajatteluun. Kuuntelin häntä vähän aikaa ystävällisesti, jonka jälkeen soittaja toteMiittA SorvAli Syntynyt Kiteellä vuonna 1956 PerHe: PuoliSo näyttelijä Kari Sorvali, kaksi lasta vAlMiStui näyttelijäKSi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1978 Isälläni se vasta oli absurdi huumori! askel 6/19 8 ~. Huuto kasvatti keuhkoja Miitta miettii, vaikuttivatko varhaiset kokemukset äidistä tiettyyn perusturvan puuttumiseen ja pelokkuuteen. Myös miehen saarnoissa oli kosolti huumoria. – Äiti oli luullakseni omaksunut nukuttamisessa arkkiatri Arvo Ylpön kasvatusmetodin, jonka mukaan vauva ei saa alkaa pomputella vanhempia. Halu leikkiä tabuilla Äidin veljellä, aikansa julkkispsykiatri Martti Siiralalla oli suuri merkitys Miitta Sorvalille. Miitta pelkäsi pienenä murhaajia, ja yksin kotona oleminen pelotti. Olisin toivonut häneltä enemmän hellyyttä. En kerro niistä nyt haastattelussa enempää, sillä tahdon säilyttää katsojilleni yllätyksen! Absurdin huumorin kielikylpy Isällä oli osansa hulvattoman hauskan komediennen epäsovinnaiseen huumorintajuun. – Tämä taipumus ei kadonnut aikuisenakaan, vaan varsinkin Lapin talossamme herään usein yöllä tarkistamaan, onko kaikki turvallista
~ 9 askel 6/19. – Minua pännii , jos haistan kirkossa vähänkään mielistelyä
– Vanhempani sanoivat olevansa ”körttiystävällisiä”. Modernit virret ja hengelliset laulut eivät tunnu yhtä hyviltä. Parikymppisenä solmitun, yli 40 vuotta kestäneen avioliiton yksi salaisuus tuntuu olevan, että mies kestää kärsivällisesti esimerkiksi vaimonsa materialististen pyrintöjen toteuttamista. Lopulta niillä ei kuitenkaan ole niin suurta merkitystä. Miitta myöntää rakastavansa myös ahkerasti keräämiään tavaroita, matkoja ja kokemuksia. Kuolemaa Miitta Sorvali ajattelee lähes joka päivä, ”muttei mitenkään synkistellen”. – Pyrkimykseni oli tietysti vain ravistella vammaisiin liitettyjä mielikuvia, ja sainkin heiltä itseltään siitä paljon kiitosta. – Halusin palata kirkkoon, jossa tehdään paljon hyvää työtä, esimerkiksi diakoniaa köyhien ja heikkojen puolesta. Toisaalta taiteilija myöntää, ettei ole ollenkaan valmis kuolemaan. Hän muutti mielensä kolme vuotta myöhemmin ja vei lapsensa kastettaviksi. Sanookohan aviomies ”sinä lähdit, minä jäin, hyvä näin”. Sorvali on innostunut vanhoista kauniista virsistä kuten Maa on niin kaunis ja Oi Herra, luoksein jää. Miitta Sorvali sanoo ymmärtävänsä kyllä, että maailma menee eteenpäin ja kirkonkin pitää sopeutua siihen. Ehkä sielu ei ollut enää siinä ruumiissa. En ole hylännyt Jeesusta enkä kotoa saamiani perusajatuksia hänestä. – Isä näytti niin rauhalliselta. Olen allerginen sellaiselle! Sukujuhlissa veisataan Lapsuudenperheensä jäsenten kanssa Sorvali tottui veisaamaan virsiä kolmiäänisesti. Hän spekuloi, mitähän oman ruumisarkun ääressä aikanaan lausutaan. En siedä sievistelyä Nykyisistä kirkonmenoista papin tytär on ”pudonnut täysin”. Hän ei voi hyväksyä ajatusta, että kaikki muut paitsi kristityt joutuisivat kadotukseen. Rakkaudella on väliä Sielun olemassaolosta Miitta Sorvali sai kokemuksen isän kuoltua. – VoiSin rukoilla useamminkin – se tekisi minulle varmaan hyvää. – Kirkkoon saa kuulua epäilijöitäkin, Sorvali sanoo painokkaasti. Silloin tuntui, ettei kuolleessa ollut mitään pelottavaa. Joukosta on jo poissa isän ja äidin lisäksi äskettäin kuollut vanhin sisko Virve, jonka hautajaisissa ”saimme taas kajauttaa yhdessä virsiä”. Ne uppoavat ytimeeni. – Jos minulle sanottaisiin huomenna, että sinulla on vakava tauti ja kuolet ihan kohta, olisin varmaan hirveässä paniikissa, koska rakastan tosi paljon elämää. Hän halusi avata ruumishuoneella arkun ja katsoa isää vielä kerran. – Olen tylsän konservatiivinen siinäkin, etten siedä kirkossa sanojen sievistelyä enkä sitä, jos saarnoissa mielistellään meikäläisiä, jotka käyvät harvoin kirkossa. Ne eivät ole hänelle mitä tahansa rakennuksia. askel 6/19 10 ~. Tai toteaako ystävä, että ”Miitta lähti kohti suurta avaraa, elämänsä hän keräsi ja rakasti tavaraa”. Perinne jatkuu sukujuhlissa. Epäilijä saa kuulua kirkkoon Kirkosta Miitta Sorvali erosi 1980-luvun alussa ehkä jonkinlaisena ”isänmurhana”. En ikinä halveksisi tai pilkkaisi vammaisia, Sorvali kuittaa. Olin lapsena mukana körttiseuroissa ja rakastan yhä Siionin virsiä. En tarkoita, ettei niin saisi vetää, vaan monet asiat joihin aikanaan kirkossa totuin, ovat muuttuneet. – Sillä on väliä, olenko minä osannut rakastaa. Materialistin rukous Kirkkorakennuksiin Miitta Sorvali suhtautuu pyhinä paikkoina. Oli enää vain isän kuori jäljellä. – Nyt toivotaan, että nuorisokin diggailisi uudenlaista menevämpää meininkiä, mutta minä olen jo niin väsähtänyt, etten yhtään jaksa sellaista. Kuoleman perspektiivistä avautuu ajatus siitä, miten kauaskantoiset seuraukset on ennen kaikkea muille osoitetulla ystävällisyydellä. – Isänikin uskalsi epäillä julkisesti sellaista helvettiä, mitä siihen aikaan kirkossa opetettiin. Puolustan nykyään kirkkoa niille, jotka ovat kirkon vastaisia: ”Katsokaa, mitä kaikkea siellä tehdään!” Tietty lapsuuden usko Jumalaan on tallella, mutta Sorvalin on vaikea uskoa että kristinusko olisi ainut autuaaksi tekevä uskonto. Kirkon modernisointipyrkimys ärsyttää häntä silti. si, että minun kanssani olisi kiva tehdä yhteistyötä, vaikka käsikirjoittaa jotain yhdessä. – Kun joskus harvoin käyn kirkossa ja siellä on iloisempaa yritystä – joku nuorisopastori vetää kitaralla – en innostu siitä. Näyttelijämiehestään Kari Sorvalista ja lapsistaan Miitta puhuu erityisen rakastavasti
Tunnen, että me olemme täällä tosi pieni pisara, Miitta Sorvali pohtii. – Kun menen ulkomailla kirkkoon, sytytän tuohuksen rakkailleni, jotka ovat kuolleet. Myös Jumalan huumorin täytyy olla hemmetin hyvä! Sorvali pitää hyvin mahdollisena, että kuoleman jälkeen on elämää, mutta se selviää vasta kun ihminen on kuollut. Hyvä, että olen edes tietoinen siitä. Onko taiteilijan työssä kiusaus langeta ylpeyden syntiin. – Minulle on tärkeä ajatus, että ihmisen yläpuolella on jotain paljon suurempaa. – Tiedän, että ylpeys on yksi pahimmista synneistä, enkä ole siitä vapaa. Miksi se on muka niin tärkeää, että onnistuisin aina esityksissä täydellisesti. – Uskallan kurkistaa asioita, joiden käsittelyä ei pidetä yleisesti toivottavana, toteaa Viherpajassa kuvattu näyttelijä. Juuri ylpeyttä vastaan täytyy taistella koko ajan. – Hassulla tavalla materialistisena ihmisenä kiitän kauniista kodista ja Lapin talostammekin, Miitta naurahtaa. – Rajallisen käsitykseni mukaan siihen Jumalan suuruuteen täytyy mahtua mukaan koko elämän skaala. Miitan rukouselämä on satunnaista, ei jokapäiväistä. – Rukoilen enemmän hädän hetkellä, kun pelkään jotain. ”Kaikki minkä soisitte ihmisten tekevän teille, tehkää se myös heille.” Miten voisin hylätä tämän. En ole vapaa ylpeydestä Länsimaisen kulttuurin suuren passiokertomuksen päähenkilö on Jeesus. Ikään kuin hän olisi ollut kokonaan vapaa ylpeydestä. – En ole hylännyt Jeesusta enkä kotoa saamiani perusajatuksia hänestä. Miitta Sorvali pitää tätä ”todella hienona ja viisaana miehenä, joka näki ja tiesi niin paljon enemmän”. Olen saanut tehdä paljon rakastamiani asioita. Minäkin olen saanut paljon huomiota. – Kyllä! Välillä näyttelijät saavat ylitsevuotavaa kehua. Taiteilija toteaa olevansa välillä sellaisessa sumuisessa putkessa, missä hän ei näe, onko ulkona kesä vai talvi. – Esityksen jälkeen saatan sanoa hiljaa ”kiitos, kiitos”, näyttelijätär kuiskaa sanat. – Jumala on täysin yli käsityskykyni, järkeni ja tunteideni – jotain niin suurta, mitä en voi ymmärtää. – Koetan tulla siitä putkesta ulos ja muistaa kiittää tästä elämästä – siitä että saan olla elossa, ja siitä että minulla on perhe, siskot ja ystävät. Opettelen sitä samoin kuin anteeksi antamista. – Jeesus oli omana aikanaan valtavan rohkea ja radikaali, kun hän oli huorien ja huonomaineisten ihmisten puolella. Uskonasiat saavat säilyä minulle mysteerinä. ~ 11 askel 6/19. Yritän myös kiittää enkä vain pyytää, että saisin sitä ja tätä. Huumorintajuinen Jumala Lyhyen elämänsä aikana Miitta Sorvali ei usko saavansa selkeää varmuutta Jumalasta. – Onneksi tämä elämä on tehty niin salaperäiseksi, ettei meille paljasteta, mitä kuoleman jälkeen on
Tarvitset vain ongen, siiman ja siihen koukun sekä houkuttimen eli kastemadon. Tai sitten voi vain uppoutua maiseman katseluun. Jos mato inhottaa, sen tilalla voi etelämaalaiseen tapaan käyttää kasteltua ja palleroksi puristeltua leipäpalaa. Ei hätää. Lähde ongelle! Onkiminen on mitä meditatiivisin kokemus. Hyvää kalastusaikaa ovat auringon nousun ja laskun hetket. Pyydä ensin hyvää saalista ja lopuksi kiitä saamastasi saaliista. Kalastaessa ei puhuta, etteivät kalat pelästy, mikä sekin sopii mietiskelyyn. Yksinkertaiseen onkimiseen ei tarvitse ihmeellistä välineistöä. freija özcan Onkijan onni Matoonginta on jokamiehenoikeus. Kalastuslupaa et onkiessa tarvitse. Kalat viihtyvät suojaisissa paikoissa, jonkin ”esteen” lähellä, kuten laitureiden ja siltojen alla, vesikasvien, kivien ja karikoiden tuntumassa. Kesäkuu ajassa K esäloma polttelee jo mielen päällä ja stressi painaa. Onkimiseen voit myös liittää rukousta. Vedessä liikahtelevan kohon tuijottaminen auttaa keskittymään. Pe nt ti So rm un en / Va st av al o askel 6/19 12 ~. Ne ovat myös sopivia hetkiä ihmiselle istuskella kivellä tai laiturilla veden äärellä mietiskelemässä elämän menoa. Jos saalista ei tule, kiitä siitäkin ja rauhaisasta hetkestä. Elämän leppoistaminen olisi nyt paikallaan, mutta aika ja rahat eivät riitä retriitteihin ja kylpylälomiin. On tehtävä töitä, jotta pääsee lomille. Siinä yhdistyvät oleminen ja mielekäs tekeminen. Suomalaisesta luonnosta löytyy leppoistamiseen paras konsti ikinä. Siinä välissä voit keskittyä olemaan läsnä ja kuuntelemaan veden, ilman, kalojen ja ihmisten Luojaa. Kesäiset häät ja konfirmaatiotkin pitävät kiireisenä
Jos kiven alle lisätään soraa, seuraavana keväänä hautakivi voi olla taas vinossa. Toiseksi, kummit antavat yleensä ristiriipuksen. Inkeri Ramsland oli ensimmäinen Onandjokuen sairaalassa syntynyt suomalaislapsi. Askeleen aiheina myös lentoemäntä, joka pelkäsi lentämistä, ja henkilöstöryhmä, jonka työasuna on Michelangelon suunnittelema univormu. Raha on myös helppo lahja antaa. Rannekello, korut, kännykkä, tietokone tai matka ovat mieluisia, ja niitäkin voi hankkia kimppalahjana. MAF:n lähetyslentäjän työ on enimmäkseen päivätyötä. Mitä rippilahjaksi. 30 vuotta sitten KesäKuun 1989 Askelessa Tapani Ruokanen keskusteli emeritusarkkipiispa Mikko Juvan ja kirjailija, ohjaaja neil Hardwickin kanssa uskosta. Joskus Ecuadorin viidakossa tehdään urotekoja, kertoi lentäjä Pablo Waris. Viisasta on toki kysyä toiveista vanhemmilta tai nuorelta itseltään. Heidän on hyvä sopia keskenään, kuka hankkii ristin vai hankitaanko se yhdessä. Raamatullista ”Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän.” Paavalin kirje roomalaisille 2:7 RIsTIT oVAT sacrumista. Muutama perinteinen sääntö kuitenkin pätee rippilahjoihin. Kuvassa poikkileikkaus asennuksesta. Kun isä, August Hänninen saarnasi pakanoille Ambomaalla, vieraantui tytär kristinuskosta, kunnes vuosia myöhemmin usko avautui kristillisessä aamupiirissä, ravintolassa. Lahjaksi sopii toki antaa muutakin. Anna-Liisa ja Antti Väisänen puhuivat julkisuuden ja yksityisyyden rajoista. Ensinnäkin, konfirmaatioon tuodaan ruusu, joka ojennetaan jo kirkossa. Steipelin asennettuasi muistomerkin oikaisemisesta ei tarvitse enää huolehtia. • Huoleton • Helppo asentaa • Kertaostos • Turvallinen • Ikuisesti suorassa Tilaa verkkokaupasta osoitteesta www.steipel.com 155 € ~ 13 askel 6/19. Häissä Hannan ja Kalevin ensimmäinen yhteinen ateria oli ehtoollinen. Hardwick kertoi menettäneensä uskon ihmisiin, Juva pohti, kuinka säilyttää usko Jumalaan. Ju kk a Gr an st rö m Läheisesi muistomerkki Ikuisesti suoras sa... Kaupunginjohtaja Mauri Alasaari palasi saarnastuoliin. Helinä ja Veikko Korkiamäki olivat toista kertaa naimisissa, keskenään. Pappeja, lentäjiä ja kanavarkaita RIPPIKouLun KäynyT odottaa nykyään saavansa rippilahjaksi rahaa. Kiveä ei tarvitse nostaa tai siirtää. S T E I P E L ® Perustusja oikaisutyökalu hautakiville Routa kallistaa hautakiviä aiheuttaen hengenvaaran. Unkarilaisen pikkukylän isä nándorin seurakuntaan kuului talonpoikien ohella murhaajia ja kanavarkaita. Tahtomisten ja vihkimisten väliin mahtuivat yhteiset lapset, alkoholismia, riitoja, ero ja raitistuminen. Malliksi kannattaa valita mahdollisimman ajaton. Se on ymmärrettävää, koska nuorella on omat haaveensa, joita hän haluaa toteuttaa
Kukissa pörrää kimalaisia, ja kaikkialle leviää makea ruusun tuoksu. Tai bongaa puukirkkoja ja keskiaikaisia kivikirkkoja, joita löytyy yli kolmekymmentä, tai kirkkoja, joissa on erityisen hienoja lasimaalauksia. Pä iv i Pu ha kk a Ju kk a Gr an st rö m KeSälOMalla On kiva matkailla kotimaassa, mutta mitä tehdä ja minne mennä. Tiekirkko.fi vinkkaa teemoista ja kertoo kirkkojen sijainnit, aukioloajat ja kirkoista löytyvät palvelut. Valitse vaikkapa tietyn arkkitehdin, kuten alvar aallon, Carl ludvig engelin tai josef daniel Stenbäckin suunnittelemat kirkot. Kukat avautuvat keskikesän juhlan tietämillä. Bongaa kirkkoja juhannuKSen tuntee siitä, että silloin kukkivat valkoiset ruusut pensaissa. Monet käyvät syvän sisäisen kamppailun, ennen kuin uskaltavat ottaa kasteen. tanssija Soili huhtakallio, et 10/2019 Olen MaaSeudulta kotoisin, ja minulle on tärkeää, että ruoka tuotetaan kotimaassa. Kuukauden kukka: juhannusruusu Siilinjärven Kristuksen tulemisen kirkko. nepalilainen anita Shahi Suomen lähetysseuran hankkeen antamasta avusta, lähetyssanomat 4/2019 uSKOnnOlle ja taiteelle on yhteistä kyky hahmottaa tuntematonta ja jäsentää todellisuutta. erityisluokanopettaja Marjut lehtonen, Opettaja-lehti 7.5. Kuusanmäki Lainasanat On puhuttelevaa kuulla, kun maahanmuuttajat, esimerkiksi entiset muslimit, jotka ovat kääntyneet Jeesus-uskoon, kertovat kasteestaan. Reitin voi myös suunnitella niin, että kiertää tiekirkkoja teemoittain. Sivuilla on myös rukouksia matkalle, kuten tämä erkki lemisen vanha rukous: Kulkija väsyy, polku kestää. Tie pysyy. Kansallisruusuksi sitä Suomessakin sanotaan. Talteen kannattaa kerätä sekä C-vitamiinia sisältäviä ruusunmarjoja että terälehtiä, joita voi kuivattaa tuoksumaan talvea varten. Kuumalla ne ovat viileitä levähdyspaikkoja, ja niissä on paljon nähtävää. Kaupassa tarkistan, missä kunnassa tuote on tuotettu. Jotain suomalaista onkin pensaassa, joka kasvaa ja kukoistaa runsaana vaatimattomassa maaperässä ja selviytyy hyvin talvesta. leif nummela, uusi tie 16.5. Meri-anna hintsala ja laura Maria latikka helsingin Sanomien mielipiteissä 12.5. MuiStan KuinKa onnellinen olin, kun pystyin ostamaan lapsilleni ensimmäisen kerran itse koulutarvikkeita. Se, että pahaan ei pidä vastata pahalla – tai että vihollistaan tulee yrittää rakastaa –, on vastakulttuuria jo nyt. KirKOn rOOli vastakulttuurisena, Uuden testamentin opetuksista ammentavana yhteiskunnallisena keskustelijana korostuu. Kasvatan itse tomaatteja ja kurkkuja, perunat hommaan enon maatilalta. Olit sitten matkalla sukulaisiin tai muuten kiertämässä Suomea, ryhtiä matkaan saa reitille osuvista tiekirkoista. Matkaajat vaihtuvat. Ihanaa! Juhannusruusu kasvaa pensaina ja leviää nopeasti juuriversojensa avulla. Ruotsissa ja Englannissa juhannusruusu tunnetaan nimellä Finnish Rose, suomalainen ruusu. ajaSSa askel 6/19 14 ~
Samoin pojille ja miehille on oma iso lautanen. Ruoka syödään yhdessä lattialla istuen. Sytyttäminen on vaikeaa. – Isoäitini sanoi aina, että pojat eivät saa edes astua keittiöön. toiveena on palata Somaliaan ja perustaa köyhien lasten kouluja. Naiset valmistavat maissia, liha-perunapataa, lihapiirakoita, vehnäpiirakoita, kasvislettuja, vehnälettuja ja papupuuroa. Tytön pitää seitsenvuotiaana osata tehdä kaikki ruuat. Miehet saattavat käydä kaupassa ja kantavat tavarat kotiin. Ylijäävä ruoka jaetaan köyhille. Itse opin ruoanlaiton, kun seurasin keittiössä lastenhoitajani toimia, Huda Mohamed kertoo. Mohamedin mukaan ihmiset tarvitsevat runsaasti energiaa Somaliassa; kun kamelia viedään juomaan, matka kestää monta tuntia. kaikki syödään. Hiillos saa kyteä koko ajan astiassa. Rasvaa ja sokeria E sivalmisteluja on tehty edellisestä illasta asti. Isä elättää perheen. – Suomessa sähköliedellä ruuanlaitto on paljon helpompaa. ~ 15 askel 6/19. – Tytöille ja naisille on iso yhteinen lautanen. minun keittiöni Huda Mohamed laittaa ruokaa yhdessä Maryam Elmi Omarin ja Halimo Abdullahin kanssa pikkuisessa keittiössä, jossa vain kaksi heistä mahtuu seisomaan vierekkäin. ruokaa ei säilytetä. nykyisin hän opiskelee eiran aikuislukiossa ja haluaa tulla opettajaksi. Häissä syödään myös täytekakkua, joka ei Mohamedin mukaan ole yhtä herkullista kuin täytekakku Suomessa. TEksTi: Päivi LiPPOnEn kuvA: JukkA GrAnsTröM maryam (vas.) ja Huda, joka syntyi Suomessa ja muutti Somaliaan 12-vuotiaana. Hääjuhlassa mies antaa morsiamelle kamelin, josta valmistetaan ruokia molemmille perheille. – Meillä on kirkasliemisiä lihakeittoja, mutta yleensä ruoka valmistetaan paistamalla se upporasvassa. Somalialaisessa ruoassa on paljon rasvaa ja sokeria. Somaliassa käytetään hiiligrillin tapaista metalliastiaa, girgiraa. Keitot syödään lusikalla, muu ruoka sormin käyttäen apuna lettua. Somalikulttuurissa ruuanlaitto on naisten vastuulla. Juhlissa tarjoillaan halvaa ja keksejä
Kummassakin paikassa vieraillessaan hän on joutunut suurten mysteerien eteen. Tietämisen pakko on kadonnut ja tilalla on luottavainen ihmettely Jumalan kämmenellä. – Putosin uskonkriisistä Hänen syliinsä. Säveltäjän uudet soundit Lappi ja Japani innoittavat ja vetävät puoleensa säveltäjä Lasse Heikkilää. TeKsTi: Kirsi-KLaudia Kangas • KuvaT: Kimmo TorKKeLi Ja Yurina Kino – Kun teologiani oli palasina, huomasin, että pohja kuitenkin kestää. askel 6/19 16 ~
– Minua kiehtovat nykyisin yksinkertaiset instrumentit, joiden äänen tuottaminen vaatii välitöntä fyysisyyttä. Lapin ja Japanin vetovoima Duolla on takanaan 17 vuotta yhteistyötä. Osa on päätynyt klassikoiksi kuorojen, bändien, orkestereiden ja solistien käyttöön, osa odottaa vielä aikaansa. Ensimmäiset sävellyksensä poika teki jo ennen kouluikää ja perusti 12-vuotiaaMinua kiehtovat nykyisin yksinkertaiset instrumentit, joiden äänen tuottaminen vaatii välitöntä fyysisyyttä. Muutaman kerran duosta tulee trio, kun Joonatan Rautio liittyy mukaan saksofoninsa kanssa. – Lappi on jälleen vahvasti mukana. Musiikista tuli identiteetin pönkä Muusikko suunnittelee instrumenteilleen käytännöllisiä telineitä. Iloisia säveliä kellarista SAILA Duon tämän vuoden kiertue sisältää kolmisenkymmentä konserttia eri puolilla Suomea sekä Espanjassa ja Japanissa. Mukana on pari sävellystä myös Sailalta. Hän noutaa keittiöstä ruokalusikan ja näyttää, miten sen varrella voi kieltä myöten liu’uttamalla, naputtelemalla tai värisyttämällä saada kanteleeseen esimerkiksi vibraton. Niitä tarvitaan, sillä hän soittaa neljääkin soitinta yhtä aikaa ja saattaa vaihtaa niitä sujuvasti kesken esityksen. Tänä aikana Heikkilän perheeseen on syntynyt kolme lasta. Uudet biisit ovat täynnä iloa. Työ Japanissa avautui lopulta kristillisiä lastenlauluja esittävien Jippii-lapsikuorojen kautta, joille olen tehnyt ohjelmistoa. Musiikki on kulkenut Lassen matkassa lapsesta alkaen. M ultimuusikko Lasse Heikkilä istuu Tampereella kotitalonsa olohuoneessa ja näppäilee viisikielistä kannelta. Hän on virittänyt sen omille sävellyksilleen sopivalle korkeudelle. En mielelläni enää soita pianoa, sillä koskettimet sekä koneiston sisällä olevat vasarat ovat siinä minun ja metallikielten välissä, Heikkilä selvittää. Japanissa toimii nyt seitsemän kuoroa, mutta kaikkiaan lauluja on käännetty jo yli sadalle kielelle, Lasse kertoo. Ruotsala asuu Lapissa, jossa Heikkiläkin asusti varhaisina lapsuusvuosinaan. Lappi ja Japani ovat kaksi äärimmäistä napaa, jotka vetävät häntä puoleensa. Koulussa urheilutunnit olivat hänelle piinaa, mutta kukaan ei soittanut pianoa niin hyvin kuin hän. ~ 17 askel 6/19. – Olimme vaimoni Marian kanssa nuorena parina innoissamme lähdössä Japaniin lähetystyöhön, mutta siitä ei tullut mitään. Hän asettaa kanteleen, melodikan, tamburiinin sekä muita perkussioita telineisiinsä ja antaa tyylinäytteen kehittämästään etnogospelista. NäppäILyN LIsäksI kannelta voi soittaa vaikka liu’uttamalla lusikan vartta kielillä. Suurin osa äänityksistä on tehty Heikkilän kellaristudiossa, jossa on arkistoituna satoja sävellyksiä, sanoituksia ja sovituksia. Tein levylle lauluja vain kantele seuranani sähköttömällä kämpällä Sailan ja hänen perheensä kotikylällä Kittilän Puljussa. Mies ihastelee suomalaisen perinnesoittimen äänen ja ilmaisun monipuolisuutta. Duon yhteistyössä on ollut taukoja, joiden aikana molemmat muusikot ovat tahoillaan käyneet läpi isoja, raskaitakin asioita, mutta selvinneet niistä. Kannelta kuullaan myös Heikkilän ja Saila Ruotsalan muodostaman SAILA Duon juuri ilmestyneellä levyllä Keskiyön Auringon Maa
Iltaisin hän saattoi viettää aikaa suomalaiseen muotoiluun ihastuneen hotellin johtajan, herra Hodain kanssa. Kaiken tämän sijaan mies alkoi Japanissa kaivata yksinkertaisuutta. Ennen sen syntymistä hän joutui identiteettikriisiin. Hän päätti viettää muutaman kuukauden Australiassa raamattukoulussa, jossa kukaan ei tuntenut häntä. Aloin säveltää Suomalaista messua , joka valmistui vuonna 1998. na ensimmäisen bändinsä. Kiertueen päätyttyä säveltäjä jäi kolmeksi viikoksi käsityöläisten ja luomuviljelijöiden asuttamalle Miyakodan kylälle tyhjään hotelliin lepäämään pois loppuun palamisen oireita. Isoista teoksista tunnetuimpia on Suomalainen messu. Heikkilä ei ollut säveltänyt mitään puoleentoista vuoteen. Häntä pelotti ajatella sitä mahdollisuutta, että luovuus oli saattanut ehtyä kaikenlaisen organisoimisen ja aikataulujen puristuksessa. Hion musiikkiimme mieluummin taidokkaita yksityiskohtia kuin taistelen työläiden tuotantojen rahoitusten, roolitusten, aikatauluttamisien ja monenlaisten muuttuvien osien kanssa, säveltäjä summaa tavoitteitaan. Työ on kantanut hedelmää muun muassa kristillisten musikaalien ja messujen muodossa. Hänen oli tarkoitus myös säveltää siellä sinfoniaorkesterille tilaustyö Tampereesta kertovaan dokumenttielokuvaan. Hän päätti käyttää aikaa tavanomaista enemmän Raamatun lukemiseen. Esityksiä kertyi yli viisikymmentä. Pian seurasi poppia, jazzia, punkkia, tanssimusiikkia ja gospelia soittavia bändejä. Jumala, Lasse ja kipu Ennen Suomalaisen messun juhlaversion kiertuetta säveltäjällä oli työssä rauhallisempi vaihe. Jotakin samaa olemme me suomalaisetkin joutuneet kokemaan, Lasse Heikkilä pohtii. – Ajelin polkupyörällä Miyakodan vuoristoisella seudulla, josta löysin suuren, laakean kiven rauhalliselta paikalta. Vaatimusten vieraannuttamat Sävelgeneraattori hänen päässään käynnistyi vaivatta uudelleen, ja musiikkia alkoi vyöryä nuottiviivastolle. – SAILA Duo riittää minulle nyt oikein hyvin. Hän vertasi näkemäänsä omaan työhönsä, jossa oli ollut vuosien mittaan useita työläitä musikaalija messuprojekteja. Vähemmän on enemmän Suurin osa Miyakodan asukkaista on korkeasti koulutettuja japanilaisia, jotka ovat muuttaneet maaseudulle etsimään rauhallista elämää. Lasse seurasi haltioituneena esimerkiksi puuseppien leppoisaa työskentelyä, josta teollinen ajattelu oli kaukana. Suomalaisen messun juuret Lasse Heikkilä on kehittänyt lahjakkuuttaan määrätietoisesti. Heikkilän vahvuutena on taito hallita isoja prosesseja alkaen musiikin säveltämisestä kiertuejärjestelyihin ja henkilöstöhallintoon asti. Kiven kiireettömyydessä Toissavuonna Heikkilä kiersi Suomalaisen messun juhlaversiota esittävän musiikkija tanssiryhmä Valkian kanssa laajasti. Hän osaa myös delegoida, mutta yhteistyöhön ei aina löydy heitä, joilla olisi tarvittavia taitoja ja kokemusta. Mies nähtiin kivellään niin usein, että kyläläiset nimesivät sen Lasse-kiveksi. Viimeiset niistä olivat Japanissa, jossa Heikkilä vieraili ensi kerran Viktor Klimenkon pianistina jo vuonna 1993. – Musiikista tuli minulle itsetunnon rakentamisen väline. Sävellyksiä ovat esittäneet ja levyttäneet monet taiteilijat trubaduureista sinfoniaorkestereihin. Sen avulla sain ystäviä ja ihailua. Aikanani valmistuin musiikinmaisteriksi Sibelius-Akatemiasta ja opiskelin myös teatterialaa. askel 6/19 18 ~. Hän suri sitä, että japanilaiset ovat vieraantuneet omasta kulttuuristaan, perheestään ja luonnosta. Nuori mies pohti, oliko häntä olemassakaan ilman musiikkia. Seuraukset ovat näkyvissä. Suljin puhelimen, mutustelin kyläkaupasta ostamiani sushirullia ja nautin kiireettömyydestä. Se, mitä hän luki, tuntui yllättäen olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä hän oli tottunut uskonasioisTämä polkuni minnekään ei johda, juuri sinne sen annan viedä. – Kotimaahan palattuani näin suomalaisuuden uudessa valossa. – Pysyin pois pianon äärestä, kunnes olin varma, että minut oli hyväksytty joukkoon ihan vain itseni takia. Hän tekee jopa luettelot kaikesta kalustosta, jotta konserttipaikalla säästyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. – Japanilaisia on opetettu toisesta maailmansodasta alkaen ponnistelemaan tuottoisan työn eteen yhä nopeammin
Kesken kriisiään Heikkilä koki saman kuin taannoisen loppuun palamisen aikana. Sen hän toteutti yhdessä muusikko Pekka Simojoen kanssa. syyskuuta. Monet Japanin matkat sekä tutustumiset useisiin muihin kulttuureihin olivat avanneet hänen silmänsä muullekin kuin suomalaiselle tavalle katsoa elämää ja kokea uskoa. Se oli pelottavaa. Musikaali kertoi kummankin miehen suvun osallisuudesta punaisten ja valkoisten taisteluihin. Vauhtisokeus tappaa luovuuden Kun Suomen sisällissodasta tuli viime vuonna kuluneeksi sata vuotta, sai Lasse Heikkilä kuumottavan idean Sovinto-musikaalista. ta ajattelemaan. Hän ymmärsi, että oli itsekin selittänyt Raamattua eurooppalaisen maailmankuvan värittämällä tavalla. – Kun teologiani oli palasina, huomasin, että pohja kuitenkin kestää. ~ 19 askel 6/19. Olen kokenut Jumalan yhteydessä niin paljon, että sitä ei mikään kriisi voi pyyhkäistä pois. Luovuus synnyttää luovuutta. Kohtasin lukiessani muitakin käsittämättömiä asioita, joiden takia jouduin suureen uskonkriisiin. Heikkilä joutui sen myötä pureutumaan syvälle henkilökohtaisiin juuriinsa. Musikaali esitettiin täydelle Tampere-talon salille 30. Se ei sopinut mitenkään yhteen sen kanssa, mitä tiesin kristityille tapahtuvan esimerkiksi Pohjois-Koreassa, jossa myös olen vieraillut. Lasse Heikkilä kertoo, miten hänen piti purkaa uskonkäsityksiään pala palalta ja tutkia kaikkea uusin silmin. Kaiken muun hävitessä jäljelle jäi vain kolme asiaa: Jumala, Lasse ja kipu. Säveltäjä oli varannut perheelleen ToisTen Tekemä musiikki tai luontoa kuvailevan tekstin lukeminen saavat säveltäjän pään soimaan uusia melodioita. – Luin Psalmeista Jumalan varjeluksesta
Mies toteaa olevansa Jumalan kädessä ja samalla suuren mysteerin edessä. Noihin aikoihin mies alkoi tosissaan hidastaa vauhtia. Musiikilla jaan löytöjäni Japani ei jätä miestä rauhaan edelleenkään. Heikkilä sanoitti ja sävelsi viime kesänä Lapin erämaassa laulun, jossa hän uskonkriisiensä jälkeen nojaa jälleen kiitollisena Jumalan lupauksiin Psalmeista lainatuin kielikuvin. loman Espanjasta heti musikaalin päätteeksi. Hän päätti irtautua muun muassa musiikkiteatteri Valkian johdosta ja kunnallisista luottamustehtävistä. Sama pätee julkisuuteen, sanoo Lasse Heikkilä ja keskittyy korjaamaan kanteleensa viritystä. Tärkein tehtäväni on nyt saattaa uusi sukupolvi maailmalle. Lopulta hän ymmärsi viheltää pelin poikki. Hän suuntaa sinne ensi joulun alla esittämään orkestereineen Metsä-elokuvakonserttia. – En ole yhtä kuin musiikkini. Kolme viikkoa ei ollutkaan tällä kertaa riittävä aika lepoon. Heti kotimaahan palattuaan hänen oli määrä heittäytyä seuraavaan isoon koitokseen, joka oli joulumusikaali. Siellä hän on vain osa luontoa, jossa ei tarvitse tekemisellä lunastaa paikkaansa tai pärjäämisellä perustella työtään. Joulumusikaali ei alkanut edetä kunnolla millään sektorilla, Heikkilä muistelee. Erämaa synnytti laulun Lapin erämaassa mies on kokenut elämän pelkistymistä positiivisessa merkityksessä. Olemme alkaneet retkeillä koko perheen voimin lähiseutujen metsissä. Myös SAILA esiintyy kiertueella. Elo niin hauras on, hauras on. Hän ajatteli palautuvansa kolmessa viikossa yhtä helposti kuin Suomalaisen messun jälkeen. Poika pyytää koulupäivän päätteeksi isältä lupaa kaverin luona vierailemiselle. Tästä kertovat uuden levyn Kilpisjärvi-kappaleen sanat: Minun mieleni on kuin Kilpisjärvi. Nuotiotulien äärellä saattaa syntyä yllättävän hedelmällisiä keskusteluja lasten kanssa, sanoo reilun parin vuoden kuluttua kuusikymppisiään viettävä mies. Säveltäjä toivoo, että hänen olemassa olevat laulunsa voisivat vielä tavoittaa uusia kuulijoita ja käyttäjiä. Uusia hän kirjoittaisi mieluummin yhden hyvän kuin monta ”ihan kivaa”. Puhelun jälkeen hän toteaa lastensa olevan vankimmat ihailijansa – ainakin pienempinä. Se on jollakin tapaa turvallista. Onko päivä vai yö, en tiedä. – Tajusin jälkeenpäin, että minulle oli tullut vauhtisokeus. Eipä se olekaan ihme, sillä Maria Heikkilä on ammatiltaan kieltenopettaja. Sen kautta voin nostaa mielestäni tärkeimpiä asioita muidenkin ihmisten tietoisuuteen. Lasse kannustaa poikia pitämään hauskaa. Missä on polun pää. Yöunet olivat vähissä ja elämänhallinta heikkoa. Palvo sydämeni Herraa, palvo. Loppuun palamisen merkit olivat jo näkyvissä. Valkeus yllänsä niin kuin viitta siivin tuulen luokseni saapuu hän, vuokseni saapuu Herra Keskusteluja nuotiotulien äärellä Kännykkä soi. askel 6/19 20 ~. Enää hän ei välttämättä halua heittäytyä suuriin projekteihin ja tehdä määrällisesti paljon musiikkia. MusiiKin lisäKsi lasse ja Maria Heikkilän perhe viihtyy nuotiotulien äärellä. – Tärkein tehtäväni on nyt saattaa uusi sukupolvi maailmalle. Pystyn elämään ilman sitäkin, mutta musiikki on hyvä työkalu löytöjeni jakamiseen. Musikaali siirrettiin seuraavaan jouluun. Tämä polkuni minnekään ei johda, juuri sinne sen annan viedä. Nyt kaikki kolme tähyävät kohti omia vahvuuksiaan, joita näyttää löytyvän kielen ja musiikin alalta. Hänellä ei ole enää tarkoin tietämisen tarvetta. Se on kahdestoista kerta, kun säveltäjä vierailee auringonnousun maassa. Vieläkin laulun syntyhetkeä muistellessaan miehen silmiin nousee kyyneleitä. Hän saa ihmetellä ja kysellä kuin lapsi