Lapsettomuudesta kärsinyt Maria Kuivinen sai suurperheen – arjen sankarikin voi uupua Sellotaiteilija Hannu Kiiski soittaa hengellisiä lauluja vanhuksille Helene Schjerfbeckin ja Venny Soldanin taiteilijaystävyys kesti läpi elämän Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi AKIN JA ELINAN LIITTO SIUNATTIIN SAANAN JUURELLA PELOT JA LUOTTAMUKSEN PUUTE VOIVAT SELITTÄÄ UNETTOMUUTTA AJAMAAN OPPII MYÖS ELÄKEIÄN KYNNYKSELLÄ HÄÄT TUNTURISSA: ELÄMÄNTAITO: AJOKORTIN HYÖDYT: irtonumero 9,50 € 5/25 Anna-Leena Härkönen: Kysyn, missä on Jumala
040 735 2096 Kiehtovat elämäkerrat Mika Pouke Kaanaan kielen koukerot Kirja avaa kiehtovalla tavalla heprean kielen aakkosten historiaa ja merkityksiä ja sitä kautta Raamatun maailmaa. Väyläkirjat 24,30 (27,00) Petri Tuunainen Valmiiksi viitoitettu tie Pirkko Vauhkonen on tehnyt pitkän uran Pelastusarmeijan upseerina niin Suomessa kuin Etelä-Amerikassa. Väyläkirjat 24,30 (27,00) Raija Sollamo Yliopistolla kuin kotonani Uraauurtavan elämäntyön akateemisessa maailmassa tehneen professori Raija Sollamon odotettu muistelmateos. Aikamedia 25,90 (28,00) Kristiina Elenius Kansainvälinen kanssakulkija Kiehtova elämäkerta Birgitta Rantakarista, joka on tehnyt elämäntyönsä ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Momentum 31,50 Leevi Launonen Ikää, iloa ja elämän eheyttä Kasvatustieteen tohtori Leevi Launonen pohtii ikääntymisen taitoa sekä omien kokemustensa että tutkimustiedon valossa ja avaa näkökulmia viisaaseen vanhenemiseen. Väyläkirjat 22,90 (25,00). Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Perussanoma 10,80 (12,00) Pekka Vapaavuori Erään eläkeläisen uskontunnustus Musiikin tohtori, kanttori-urkuri, rovasti Pekka Vapaavuoren muistelmateos kuvaa kiehtovasti sekä Vapaavuoren musiikillista uraa että teologisen ajattelun kehittymistä
Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Askel kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Koskaan emme tunne toisiamme täydellisesti, emmekä koskaan vastaa täydellisesti toistemme odotuksia. On myös vaikea olla armollinen toista kohtaan. Ilmoitustrafiikki ja ilmoitusmyynti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 56 700 kokonaistavoittavuus (painettu+digiviikko, KMT 2024) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972 (painettu) ISSN 2984-5130 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen. On vaikea kestää erimielisyyttä, erilaisia ajatuksia, erilaisia tapoja – jotka kuitenkin kuuluvat ihmissuhteeseen. Sitä voisi kuvata vaikka näin: lyhyet, nopeasti vaihtuvat sosiaalisen median videot ovat korvanneet paksujen kirjojen hitaasti avautuvat juonet. Jos on takertunut pinnalliseen ja lyhytjänteiseen käsitykseen itsestään, maailmasta ja toisista ihmisistä, on vaikea sukeltaa löytöretkelle toisen ihmisen syvyyksiin. Etenkin nuorten näyttää olevan takkuista löytää pitkäaikaista saati pysyvää suhdetta. Ihminen ei ole video vaan kirja Pääkirjoitus I hminen kaipaa ihmistä, mutta nykyään parisuhteen ja jopa ystävyyden löytäminen on mennyt aiempaa vaikeammaksi. Aluksi olemme toisillemme tuntemattomia alueita, mutta kartoitamme vuosien myötä toisiamme tutummiksi. Hyväntahtoisuus, armollisuus, toisen kunnioittaminen ja tilan antaminen toiselle ovat niin kestävän parisuhteen kuin ystävyydenkin avaimia. Parisuhteen ja myös ystävyyden rakentuminen on aikaa vievä prosessi. 044 3500 181 TAITTO Samuli Lahtinen KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Satu Kreivi-Palosaari, Risto Leppänen, Kaisa Raittila, Teemu Rinne ja Juha Tanska OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET puh. Ihmissuhteet muotoutuvat ajan kuluessa. 040 683 8431 TUOTTAJA Emilia Karhu puh. Ehkä kokeneempien pitäisi enemmän puhua nuorille siitä, mikä ihmissuhteissa on hyvää ja toimivaa, mitä niiltä oikeasti voi odottaa ja miksi niihin kannattaa uskaltautua pitkäjänteisesti. Pinnallisuus on peittänyt syvyyden. Etteivät nuoret jäisi vain videoiden varaan. 040 665 5983. Ja kuitenkin ihminen on pikemminkin hitaasti avautuva kirja kuin nopeasti vilkaistava video. Freija Özcan päätoimittaja Askel Juuri tässä piilee parisuhteen ja ystävyydenkin ihanuus: koskaan emme tunne toista täydellisesti. Kukaan ei ihmissuhteeseen astuessaan tule siihen täydellisenä ja vastaa kaikkia hänelle asetettuja odotuksia. Kyse on loputtomasta löytöretkestä. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteri tietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa . Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen puh. PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan puh. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Jos huomaat lehdessä asiavirheen, siitä voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Mitä tälle pitäisi tehdä. Ja ni La uk ka ne n Askel Toukokuussa 2025 askel 5/25 ~ 3. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Elämme aikaa, joka pysyvyyden ja pitkäjänteisyyden sijaan suosii nopeutta ja lyhytjänteisyyttä. Olemme kulmikkaita, mutta vähitellen kulmamme hioutuvat toisiinsa sopivammiksi. 0400 860 862. Pikemminkin ne ohjaavat vaatimaan liikaa, pilkkaamaan toista ja olemaan itsekäs. Juuri tässä piilee niin parisuhteen kuin ystävyydenkin ihanuus. Näitä eivät sosiaalisen median videot opeta. Toimitus johtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Juha Kurvinen puh
5 / 25 Ju kk a Gr an st rö m Pixabay Ju kk a Gr an str öm 38 MUUSIKKO ja somevaikuttaja Maria Kuivisen elämä on ollut vauhdikasta vuoristorataa. Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Sieppojen laulu kantaa yli päivän huolien 8 Lukijat kertovat häämuistojaan 10 KANNESSA Kirjailija Anna-Leena Härkönen toimi nuorena Pelastusarmeijassa 18 Äitienpäivä on kaikkien huolta pitävien naisten päivä 19 Lainasanat ja viisautta 22 Heidin kulttuurikeittiössä syntyy helppo ja nopea mozzarella-basilikaleipä juhlapäivän aamuun 24 KANNESSA Elämäntaito: Unettomuuden taustalla vaikuttavat usein erilaiset pelot 26 KANNESSA Helene Schjerfbeckin ja Venny Soldan-Brofeldtin elämäntarinat kertovat naistaiteilijoiden asemasta 1800–1900-lukujen taitteessa. Vihdin kirkko on yksi hänen lempisoittopaikoistaan. 4 ~ askel 5/25. 32 Itämerensuomalainen on herkkä säätiloille ja luonnon pyhyydelle 33 Kuukauden kirjat: Hanne Kettusen Väsyneet naiset ja Olli Sinivaaran Valoon, vihreään 36 Kolumni: Jumalan rauha asuu hitaudessa ja hiljaisuudessa, kirjoittaa Risto Leppänen 38 KANNESSA Vaikeiden vaiheiden jälkeen suurperheen äiti Maria Kuivisen elämään ovat palanneet värit ja musiikki 44 Kolumni: Kaisa Raittila väistelee uskonasioissa varmuutta, koska tietää, kuinka raakoja sen hedelmät ovat 46 Kolumni: Esirukoilijat liittyvät rukouksen katkeamattomaan pohjavirtaan, kirjoittaa Kati Pirttimaa 48 KANNESSA Sellotaitelija Hannu Kiiski ajattelee, että musiikki on ihme, joka on syntynyt Jumalan kädestä 52 KANNESSA Mari Teinilä hankki ajokortin kuusikymppisenä ja kannustaa muitakin naisia samaan 56 Kolumni: Oman keskeneräisyytensä näyttäminen luo syvää yhteyttä toisiin, kirjoittaa Hanna Ekola 58 Hetki luonnossa: Kevään vapaus on väkevä 60 KANNESSA Akin ja Elinan häät keskellä Lapin luontoa olivat ikimuistoiset 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 24 KUN KIRJAILIJAT kuvaavat unettomuutensa syitä ja seurauksia, tarjoavat tekstit verratonta vertaistukea ja syviä oivalluksia. 48 TEHTÄVÄNI on antaa elämäni sävel eteenpäin, sanoo sellotaiteilija Hannu Kiiski. Tärkeintä viiden pojan äidille on perhe ja usko Jumalaan
Ajatus ei ole uusi. Vil le M ura ne n 60 KUN ETELÄPOHJALAINEN Elina Saarnio ja Lapissa kasvanut Aki Havo kohtasivat, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Itsetuntemus lisääntyi. Toisaalta: mikä muu erottaa ihmisen muista eläimistä yhtä selkeästi kuin se, että aivomme kykenevät tutkimaan historiaa ja ennustamaan tulevaa. Mindfulnessia ja meditaatiota tarjotaan lääkkeeksi lähes jokaiseen ahdistukseen. Jo ennen ajanlaskun alkua elänyt roomalainen runoilija Horatius kehotti tarttumaan hetkeen: Carpe diem! Levottomassa maailmassa on epäilemättä toisinaan viisasta lopettaa vähäksi aikaa menneiden märehtiminen ja tulevaisuuden spekuloiminen. Eikö ihmisyyden ytimessä ole yritys oppia menneestä ja pyrkimys ennakoida jatkoa. Kirjailija Anna-Leena Härkönen havahtui elämäkertaprosessinsa aikana siihen, miten monin tavoin mennyt yhä vaikuttaa hänessä. Voit lukea aiheesta lisää tämän lehden sivuilta 10–17. Pariskunnan liitto siunattiin viime kesänä Saana-tunturin juurella. Ihmismieli ei unohda, vaikka haluaisi. Toimittajalta Emilia Karhu HETKESSÄ ELÄMISEN taitoa hehkutetaan nykyään kaikkialla. askel 5/25 ~ 5. Nauttia siitä, mitä juuri nyt on. Nykyään hän tietää, mihin ei enää suostu. Meidän on jatkossakin tutkittava rohkeasti ja rehellisesti sekä omaa että ihmiskunnan menneisyyttä ja otettava opiksi, kaikesta hyvästä ja kaikesta pahasta. Ihmisluonto ei ole kiinni vain tässä hetkessä, vaikka haluaisimme ajatella, että se on ainoa, mitä meillä on
SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 18.6.2025 6 ~ askel 5/25
– Kalevi Seilonen askel 5/25 ~ 7. Pi xa ba y Voima Tänään toivon että siepot laulavat sinulle kauniisti kun kävelet saunapolulla, sellaista tavallista laulua yli päivän huolien
Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Unelmieni kesäpäivä” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 2.6. Miten viettäisit tuossa paikassa unelmiesi kesäpäivän. Pariskunnalla ei kuitenkaan ollut tanssitaitoa kuin nimeksi ja he pysyttelivät mökissä hiljakseen koko illan ja yön. Mietti varmaan, että onpas naapurin vanhin poika ottanut aivan liian paljon rohkaisua, kun menee noin epävarmoin askelin lumista käytävää nuorikkonsa kanssa papin eteen. YSTÄVÄNI VUOKRASIVAT mökin lomakylästä häiden jälkeen. Harmikseni vastaan tuli vielä lähinaapurin vanha isäntä, joka hymyillen seurasi meitä katseellaan. Hän kirjoittaa: Minut vihittiin avioliittoon kotiseurakuntani kirkossa loppiaisena 1963 morsiameni Sirkan kanssa. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Vähän ennen Missä viettäisit unelmiesi kesäpäivän. Voit päästää haaveesi valloilleen! Julkaisemme kesäkuun Askeleessa kokoelman lyhennettyjä lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Menimme esimerkiksi Daugava-joen rannalle, jossa sekä sulhanen että morsian kirjoittivat paperille asioita, joista päästävät irti. Pi xa ba y Pix ab ay Yhteisö LUKIJOIDEN HÄÄMUISTOIHIN kuuluu muun muassa liukastelua kirkon pihalla, latvialaisia hääperinteitä, potku polveen ja hääjuhlat suoraan yövuoron jälkeen.. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Häämuistoja PALKINNON VOITTANUT nimimerkki Sepänpoika kertoo olevansa Länsi-Suomessa asuva ikämies. Heitä odotettiin tietysti tanssilattialle. Tämän jälkeen ajoimme puistoon, jossa sulhanen kantoi morsiamen sylissään pienen sillan yli. Ennen maistraatissa tapahtunutta vihkimistä päivä sisälsi erilaisia maan perinteitä. Seuraavana päivänä he keräsivät tavaransa ja luikkivat pakoon kotimatkalle. Menimme aralla mielellä sakastiin kirkkoherran puhutteluun, jossa hän neuvoi meitä vihkitoimituksen kulusta. mennessä. 8 ~ askel 5/25 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Ohjeet saatuamme lähdimme sakastin ulko-ovesta kiertämään kirkkoa sen pääovelle. Siellä tarjoiluastiat kiersivät pöydässä, ei tarvinnut kenenkään nousta paikaltaan hakemaan lisää, vaan sai istua rauhassa. Mitä haluaisit nähdä tai kokea ja kenen kanssa. Kyseinen vajaan 50 metrin matka oli minulle työtä ja tuskaa. JOS VOISIT viettää yhden kesäpäivän missä päin Suomea vain, minne lähtisit ja miksi. Sitten he laittoivat paperit pulloon, joka heitettiin joen kuljetettavaksi. Päivi LIKEMMÄS 20 vuotta sitten sain osallistua mieleenpainuviin häihin Latviassa. Jostain oli tullut muiden lomalaiset tietoon, että yhdessä mökissä oli juuri avioliiton satamaan purjehtinut pari. Vihkimisen jälkeen ajoimme juhlapaikalle. Tulevan vaimoni täytyi tukea minua kaikin voimin, että pysyin pystyssä. Olin ostanut uudet kengät, joiden pohjat olivat jotain muovisekoitetta ja luistelivat kuin sivakat
Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI ihmisiä. Tein kolmivuorotyötä ja toivoin jo hyvissä ajoin vapaapäivää juhlien alle. Olivat mukavia Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Isosisko ENNEN NAIMISIINMENOA asuin vuokralla yksin omakotitalon sivurakennuksessa. Onnittelut! Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Siinä talon rappusilla isä ja äiti kehottivat poikaa onnitelemaan minua. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I hääkakun leikkaamista mainitsin Suomesta lähtöisin olevalle sulhaselle hääkakun leikkaamiseen liittyvästä suomalaisesta lattian polkaisemisen perinteestä. Hän sitten kertoi siitä koko juhlaseurueelle. Perheessä oli kaksi lasta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kutsuin perheen, joka vuokrasi huoneen minulle, iltapalalle häätilaisuuteen. Kaarina YLI 20 vuotta sitten sain osallistua morsiusmessuun. MIKÄ ON tämän lehden paras juttu. Prinsessa SISKONI HÄITÄ juhlittiin Helsingissä vuonna 1980. Numeron 4/2025 parhaaksi lukijat äänestivät psykologi ja psykoterapeutti Pirkko Lahden haastattelun otsikolla Lohtu on toivon kumppani. Kaikesta huolimatta jaksoin olla mukana iloisissa häämenoissa loppuun asti. Ilta oli myöhäinen ja perheen nelivuotias poika oli varmaan väsynyt. Jutun kirjoitti Erja Saarinen ja kuvasi Jukka Granström. Poika oli kuin myrskynmerkki ja potkaisi minua polveen koko voimallaan! Tämä muisto ei häviä, rakkaudella muistan sitä. Lähetä vastaus 2.6. Marjatta. Lähdin sitten yövuorosta pikaisen valmistautumisen jälkeen matkaan, jota oli 250 km. Se ei sopinut listan tekijälle eikä kukaan työkaverikaan vaihtanut vuoroa, vaikka se olisi ollut mahdollista. Päivä jäi kauniina muistona mieleen, olihan se ainutkertainen. Silloin päätin, että kun kuolen, haluan hautajaismessun, jotta saattoväki saa saman yhdistävän kokemuksen kuin minä silloin morsiusmessussa. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@kotimaa.fi. Kirjoita kortin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Se oli hyvin vaikuttava kokemus. Olin väsynyt mutta onnellinen siitä, että sain nauttia pikkusiskoni hääjuhlasta. Palkinnon voitti Päivi Bifeldt Hämeenlinnasta. askel 5/25 ~ 9 Lehden paras juttu. Häätilaisuus pidettiin lapsuudenkodissani
TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JANI LAUKKANEN 10 ~ askel 5/25. Pari vanhaa upseeritätiä rukoilee hänen kuolemattoman sielunsa puolesta yhä. ”Kirjoittaminen on syvin olemukseni” Kirjailija ja näyttelijä Anna-Leena Härkönen meni 12-vuotiaana mukaan Pelastusarmeijan toimintaan. Härkönen on joutunut elämänsä matkalla pohtimaan, miksi yksi Raamatun tärkeimmistä opetuksista tahtoo ihmisiltä niin usein unohtua: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Hän piti uskonliikkeen iloisesta ilmapiiristä, kivoista ihmisistä ja konkreettisesta hyväntekemisestä
askel 5/25 ~ 11
Yritin hoitaa tilanteet tyylikkäästi, etten vain nolaisi ja suututtaisi Mikkoa. Erkon palkinnon saaneen esikoisteoksensa Häräntappoase (1984). – Ilmapiiri on suvaitsemattomampi sellaista tökeryyttä kohtaan. Olin mammantyttö, täysin epäonnistunut, kun palasin maitojunalla pohjoiseen. – Mutta olen joutunut tekemään valtavan paljon työtä. Hän suhtautuu muistelmiin välitilinpäätöksenä ja päätti, ettei kaunistele asioita. Oma lukunsa on ollut ilmeisen kateellisilta kiusaajilta suojautuminen. Välillä minulla on jopa kateellinen olo siitä, että miksei meidän ikäpolvella ollut mitään Me too -asennetta. Sekä yksityiselämä että työura kirjailijana ja näyttelijänä on ollut värikäs, monipuolinen ja julkinen siitä lähtien kun 17-vuotias lukiolainen kirjoitti J. 1960-luvulla syntyneet naiset oli kasvatettu siihen, ettei vanhemmille ja auktoriteettiasemassa oleville miehille sopinut olla ”hankala”. – On surullista, etten edes suuttunut tai huutanut, kun minua käpälöitiin tai kaadettiin sängylle. Sinisilmäinen ja kiltti maalta Helsinkiin muuttanut tyttö oli helposti manipuloitavissa ja joutui kummalliseen maailmaan. 12 ~ askel 5/25. Tunnen olleeni monesti kuin esine tai lelu. – Minun on suojeltava itseäni. Tähän syyllistyi esimerkiksi ohjaajanero Mikko Niskanen, joka valitsi 17-vuotiaan pohjoisen tytön Mona ja palavan rakkauden aika -elokuvan pääosaan. Maitojunalla takaisin pohjoiseen Anna-Leena Härkönen pääsi jo lukiolaisena Jouko Turkan sadistisesti johtamaan teatterikorkeakouluun. Hän oli antanut kaikkensa päästäkseen kahteen vaikeaan ammattiin, kirjailijaksi ja näyttelijäksi, mutta oma henkinen kehitys oli vielä kesken. Olin ollut muutenkin aina hyvin herkkä. – Ja minussa oli paljon miellyttämisenhalua. Mieleeni tuli myös monia seksuaalisia ahdisteluja. Pohtiessaan silloista persoonaansa Härkönen tajuaa olleensa tuolloin vielä täysi lapsi. Olen joutunut ikään kuin hyvittämään sitä niille, jotka eivät ole saaneet omia unelmiaan toteutetuksi. Lisäksi hän on näytellyt lukuisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Vihan tunteet tulivat Elämäkertaprosessin aikana kipeät muistot alkoivat häiritä Härköstä ja nukkuminen oli välillä vaikeaa. Seurasi hermoromahdus, johon vaikutti myös palkitun esikoisromaanin jälkeinen valtava tarve todistaa, että hän kykenee kirjoittamaan toisenkin teoksen. K irjailijaystävä Katja Kallio heitti pari vuotta sitten idean, että voisi tehdä elämäkertakirjan Anna-Leena Härkösestä. – Tunsin hirveää häpeää siitä, etten pystynyt käymään Turkan koulua. Nyt Härkönen ei halua enää miellyttää muita ja suostua asioihin, joita ei tahdo tehdä. Maaliskuussa ilmestyi teos Taskupainos (Otava). Turkan harjoittama fyysinen ja henkinen väkivalta pakottivat Härkösen lopettamaan opinnot vain yhden lukuvuoden jälkeen. Härkönen pääsi teatterikorkeakouluun Tampereelle, mutta paineet olivat kasvaneet suunnattoman suuriksi. – Havahduin siihen, miten moni ihminen haluaa käyttää toisia hyväksi. On kirjailijalla ja näyttelijällä ollut tietysti onneakin, kun hän on pärjännyt taloudellisesti koko ikänsä taiteilijana. Joku saattaa sanoa, että se oli sitä aikaa. – Hämmästyin, että vihan tunteet tulivat vasta nyt kunnolla esille. – Mutta tapahtui paljon sellaista, mitä ei voi vain sillä ajalla selittää. – Odotukset itseäni kohtaan olivat älyttömän kovat, liian korkealla. Uutisiakin nuori, kiihkeästi työskennellyt taiteilija ehti alkaa lukea vasta 22-vuotiaana, mutta silti hänen odotettiin kykenevän vastaamaan mitä vaikeimpiin kysymyksiin. Julkisuus oli pistänyt minut ihan sekaisin. – Meillä oli sitä tehdessä hauskaa, vaikka käsittelimme myös rankkoja aiheita, huhtikuussa 60 vuotta täyttänyt Härkönen kertoo kotonaan Helsingin Punavuoressa. H. Se onnistuu Suomessa vain harvalta. Härkösen tuotanto on laaja: romaaneja, käsikirjoituksia televisioon, teatteriin ja elokuviin, lauluja, novelleja ja kolumneja. Olin esine tai lelu Kirjan tekeminen ja vanhojen traumojen muistaminen yksi kerrallaan veivät Anna-Leena Härkösen hurjaan henkiseen prosessiin. Siinä läheskään kaikki eivät halunneet hänelle hyvää, vaan he halusivat mestaroida ja käyttää valtaa. Nykynuoret eivät ole onneksi samanlaisia. Nuorta kirjailijaa ja näyttelijää häiriköitiin toistuvasti seksuaalisesti, kourittiin, käytiin käsiksi ja koetettiin saada väkisin vällyjen väliin. – Jotkut kuvittelevat, että olen saanut liian helposti menestystä. Ihme, että pystyin jollain itsesuojeluvaistolla pitämään niinkin hyvin rajoistani kiinni
Olin mielipideautomaatti, jolta kysyttiin asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan. ”MEILLÄ LUETTIIN aina iltarukous, ja siitä sain turvaa silloin ja myöhemminkin. Joskus kun näen painajaisia, toistelen vieläkin sitä rukousta saadakseni unen”, AnnaLeena Härkönen kertoo elämäkerrassaan. askel 5/25 ~ 13
ANNA-LEENA HÄRKÖNEN haaveilee, että kirjoittamisen ilo säilyisi ja läheiset pysyisivät vielä pitkään elossa. 14 ~ askel 5/25. – Mutta eniten toivon, että lapsellani menisi elämä hyvin. Nämä ovat aika isoja toiveita
Yksi puoli terävää ja särmikästä Härköstä on juuri hillitön humoristisuus. Koulukiusaajilla, jotka ovat Monet älyköt pönkittävät egoaan halveksimalla viihteen tekijöitä ja kuluttajia, vaikka on äärettömän haastavaa saada ihmiset nauramaan. – En voi väittää, että minut olisi sivuutettu. Luovaa työtä ei pysty tekemään, jos kovettaa itsensä. Vaan rajansa syyllisyydelläkin. – Monet älyköt pönkittävät egoaan halveksimalla viihteen tekijöitä ja kuluttajia, vaikka on äärettömän haastavaa saada ihmiset nauramaan. Se tapahtui vanhempien naapurin ladossa Kempeleessä. Median pimeät puoletkin ovat tulleet tutuiksi. Hän pohtii, onko hänen persoonassaan jotain ärsyttävää. En voi sietää, että itsemurhaajia syytetään itsek käiksi. ”Sinä olet nyt Jumalan luona… Emmehän me tuomitse niitäkään, jotka heittäytyivät keskitysleirissä sähköaitaa vasten. Vanhempi näyttelijäkollega totesi kerran kahvihuoneessa, että itsemurha on hyvin itsekäs teko. – Elämä on muutenkin niin raskasta, että haluan kirjojeni olevan kevytlukuisia. Olin aivan pihalla ja tunsin syyllisyyttä siitä tuskasta, mitä olin aiheuttanut muille. – Viihdyttävä teos saa meidät hetkeksi unohtamaan tämän katastrofaalisen maailmantilanteen. Pilkka ja iva sattuvat aina Julkisuus on kohdellut Anna-Leena Härköstä sikäli suopeasti, että hänen teoksensa on nostettu hyvin esiin. – Minulla ei ollut todellisuudentajua. – Julkinen nöyryytys sattuu silti joka kerta. Se on järkyttävän traumaattista kaikille. Jotkut kriitikot ovat sijoittaneet Härkösen ”kevyttä kesälukemista laiturinnokkaan” -genreen. Suomessa arvostetaan enemmän taiteilijoiden välittämää tuskaa sekä henkilökohtaisen tai perhehelvetin kuvauksia. – Vaikka käsittelemäni aiheet olisivat rankkoja ja syviä, pyrin lähestymään niitä myös huumorin kautta. Nahkani ei paksuunnu, vaan ohenee. Härkönen rekrytoi uskovat ystävänsä rukoilemaan pikkusiskon sielun puolesta ja etsi vahvistusta taivastoivolleen. Toisaalta: Perimmäinen syy kiusaamiseen ei ole koskaan kiusatuissa. Tuhon tunnelmien kuvaaminen onnistuu monelta, mutta ollapa hauska, se voi olla vaikeampaa, hän huomauttaa. – Silloin purkautuivat minun 20-vuotisen elämäni traumat. Koomiset puolet kipeiden ja traagistenkin tapahtumien keskellä näkevä nainen on parhaimmillaan sekä siviilissä että taiteilijana hulvattoman hauska. Kuka kuvittelee heidän joutuneen helvetistä helvettiin. askel 5/25 ~ 15. Älä tuomitse itsemurhaajaa Taskupainos-elämäkerrassa Härkönen kertoo ensi kertaa parikymppisenä tekemästään itsemurhayrityksestä. Kenties jotkut eivät siedä sitä, että hän on puhunut ahdistavista asioista, tunnustanut pelkäävänsä ja olevansa joissain asioissa heikko – onko se liikaa. Miksi se Raamatun lähes tärkein opetus aina tahtoo unohtua: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.” Elämä raskas, kirja kevyt Anna-Leena Härkönen on kirjoittanut ja näytellyt vuosikymmenten ajan vakavaa draamaa. Kenelläkään ei ole ulkopuolelta oikeutta tuomita sinua. Itsemurha on pahinta, mitä voi tapahtua. Hän oli vielä puoli vuotta sekaisin hermoromahduksen jälkeen. Huumoria ja komediaa ei kuitenkaan suuresti kunnioiteta kulttuurissamme. Kukaan ei tee sitä huvikseen. Hän on tehnyt myös komediallisia näyttelijänrooleja, pakinoita, kolumneja ja kevyemmin lähestyttäviä käsikirjoituksia ja kirjoja. Moni saattaa olettaa, ettei suorasanainen nainen pelkää tai piittaa paljonkaan siitä, mitä hänestä sanotaan. – Haastattelussa minulta tivattiin, enkö tosiaan ole lukenut Dostojevskia. – En pystynyt sanomaan mitään, vaan raivostuin ja lähdin pois, vaikkei siskoni Killikään ollut vielä kuollut. Loppuunkäsitelty-kirjassa Härkönen kertoi masennusta sairastaneen ja kolmekymppisenä itsemurhan tehneen Kirsti-siskonsa kuolemasta ja surutyöstä. – Nostan usein kissan pöydälle, koska inhoan teeskentelyä ja kaunistelua, mutta ehkä olen viestittänyt samalla, etten pysty puolustautumaan, enkä sanomaan takaisin. Härkönen on ollut monesti raivoissaan epäasiallisesta ja valheellisesta pilkasta ja ilkeämielisyydestä. Olin mielipideautomaatti, jolta kysyttiin asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan
kasvaneet aikuisiksi vain iältään, on halu häpäistä ja nolata. Pelkään tämänkin kirjan kohdalla, että traumojani vähätellään ja pilkataan. – En mahda mitään näiden raukkamaisten kriitikoiden omalle epäonnistumiselle, mutta minä maksan siitä hinnan. Yhtenä erityisen kuvottavana tapauksena hän nostaa esiin valtakunnan päälehdessä olleen jutun, jossa kolumnisti vihjasi kirjailijan olevan frigidi, joka ei voi saada orgasmeja. Ilo oli lyhytaikainen, sillä kiusaaja siirtyi iltapäivälehteen, joista molemmissa oli nyt vihamielinen pilkkaaja. Olen onnekas myös siksi, että minulla on hyviä ystäviä, kissa ja miesystävä, Härkönen sanoo. Pahimmillaan niissä oli molemmissa samana päivänä ivajuttu Härkösestä isolla kuvalla varustettuna. Herkäksi ja haavoittuvaksi tiedetty taiteilija on sopinut sadistien sylkykupiksi. Missä on Jumala Anna-Leena Härkösen ukki oli lestadiolaissaarnaaja ja Luovaa työtä ei pysty tekemään, jos kovettaa itsensä. – Joidenkin kolumnistien mielestä kaikki mitä teen on surkeaa ja väärin: Olen ihan paska ja naisenakin täysin epäonnistunut. 16 ~ askel 5/25. – SAAN jatkuvaa nautintoa lukemisesta ja matkustamisesta. Nöyryytetty taiteilija teki valituksen Julkisen sanan neuvostolle, ja kyseinen kolumnisti saikin potkut päivälehdestä. Kiusaaja saa eniten tyydytystä, kun kaikki huomaavat, että nyt osui ja upposi. – Luhistuin ja menin täydelliseen shokkiin. En uskaltanut mennä vähään aikaan ulos ilman, että mieheni talutti minua kadulla
Päivi piti siskon hautajaisissa lohduttavan puheen: Killi ei pudonnut tyhjyyteen vaan Jumalan syliin. Kirjailijalla oli pitkään pessimistinen käsitys siitä, mihin miehen ja naisen välinen rakkaus tulee vääjäämättä ajautumaan. Toisaalta työ on innostavaa, kun se lähtee kulkemaan. Monesti hänellä oli tosin sellainen olo, ettei ylhäällä voi olla ketään, koska tämä maailma on niin hirvittävä paikka. – Siellä ei vain puhuttu, vaan myös tehtiin hyvää. Härkönen on silti onnistunut olemaan kolme kertaa avioliitossa, joista 13 vuotta kirjailija Riku Korhosen kanssa oli ”ennätys”. Haluan silloin pois tästä maailmasta. Sielultaan hän sanoo olevansa kirjailija. Viimeksi tänä aamuna ajattelin, etten haluaisi vielä lähteä täältä, vaikka vanheneminen kauhistuttaa. – Kirjoittaminen on ainoa tapa olla olemassa, kaikkein syvin olemukseni. – Pienetkin roolit tuntuvat hienoilta, niissä ei tarvitse kantaa taakkaa koko esityksestä. Se suhde päättyi viisi vuotta sitten. Haaveilen, että kirjoittamisessa säilyisi ilo, ainakin silloin tällöin. Tuli Kummelista tuttu tv-vaikuttaja ja yrittäjä Olli Keskinen. Kirjoittamisessa on myös ahdistavat puolensa: mieliala laskee helposti, kun homma ei suju. Kaikkemme yritettiin, mutta mikään ei auttanut. Sydäntalvi ja kaamosmasennus on tosi paha yhdistelmä. – Olen kuitenkin vasta 60-vuotias, ei kaikki hyvä voi loppua tähän! Sielultaan kirjailija Anna-Leena Härkönen kokee itsensä onnekkaaksi, koska on saanut tehdä kirjailijan uran ohella näyttelijäntyötä. Hän piti herätyskristillisen uskonliikkeen iloisesta ilmapiiristä ja kivoista ihmisistä. 12-vuotiaana Anna-Leena meni ystävänsä Päivin kanssa Pelastusarmeijan leireille ja jäi mukaan toimintaan. Pyyteetöntä rakkautta ihminen saattaa tuntea myös hyviä ystäviä ja sisaruksia kohtaan. Yhteys hyviin kristittyihin sai lapsenuskon kantamaan niinkin pitkälle. – Uskalsin lähteä taas seurustelemaan, vaikka viimeisen eron jälkeen minusta tuntui, etten enää uskalla haaveillakaan uudesta suhteesta. Tulevan Mykkien pöytä -romaanin henkilöt vyöryivät Härkösen päähän voimalla, vaikka hänen piti vain keskittyä muistelmakirjaan. Siskon mies kuoli 62-vuotiaana sydänkohtaukseen. Talvi oli muutenkin raskas. – Vanhenemisessa kauhistuttaa, että tulisi kipuja, joita ei hoidettaisi. Pelastusarmeijan muinainen nuori sotilas arvostaa yhteisön konkreettista auttamistyötä. askel 5/25 ~ 17. – Toivon edelleen, että voisin uskoa Korkeampaan voimaan, mutta maailman meno on niin kammottavaa, että kysyn vain: missä on Jumala. Luulen, että kirjoitan ja näyttelen hautaan asti. Mutta miehen ja naisen välisessä eroottisessa rakkaudessa on paljon ongelmallisempia osia: valtataistelua, vihaa ja mahdottomia odotuksia. – Kaikissa liitoissa oli hyvät hetkensä, mutta tavallaan ne olivat myös epäonnistumisia. – Aina tulee uusi muistutus siitä, että tee elämästä mielekästä ja ole itsellesi armollinen. Suhde saattaa aktivoida ihmispolon alhaisimmat puolet. Lopulta hän uskalsi myöntää kaipaavansa parisuhdetta: Tulis nyt joku reipas poika ja iskis mut. Myös Härkönen halusi uskoa vielä viime vuosiin asti kuolemanjälkeiseen elämään. Taiteilija tuntee olevansa keski-ikäinen, muttei vielä vanha. Tämä selittää kirjan kuolemakohtien synkän sävyn. vanhemmat luterilaisia, jotka eivät perustaneet ”hihhuloinnista”. – Se oli shokki, mutta nyt tilanteeni on parempi. Tulkoon mies Puhtaimpana rakkautena Anna-Leena Härkönen pitää vanhemman ja lapsen välistä rakkautta, sitä mitä hän tuntee poikaansa Lauria kohtaan. Kuolema pelottaa Härköstä vähemmän kuin ennen. Pari vanhaa upseeritätiä rukoilee hänen kuolemattoman sielunsa puolesta ja ystäväpiiriin yhä kuuluvasta Päivistä tuli luterilainen pappi. Toiveena on, että kuolemaa edeltävät vuodet olisivat suhteellisen kivuttomia. Hän rukoili etenkin hankalissa tilanteissa ja ajatteli, että kannattaa lukea iltarukous, niin painajaisunet voivat vähentyä. – Olen herkästi ahdistuva ja minulla oli depressio. – Minusta tuli välillä pelokas ja kyyninen, Härkönen tunnustaa. Ole armollinen Vuosien saatossa usko väheni, ja kun Anna-Leena Härkönen puhui elämäkerturi Katja Kallion kanssa kuolemasta, hänellä oli erityisen huono kausi. – En osaa varmaan koskaan olla kirjoittamatta. En halua olla muiden armoilla, vaan lähden mieluummin suorilta jaloilta. Parempi lyhyt ja hyvä kuin pitkä ja huono elämä
Yhdysvaltalainen tieteiskirjailija Robert A. Äidin ja isoäidin roolia voivat toimittaa paitsi biologinen äiti myös äitipuoli, kummitäti, naapurin täti, urheiluvalmentaja, partio-ohjaaja tai vaikka varhaiskasvattaja tai opettaja. Samalla taitaa olla käytännössä niin, että äitienpäivä on lähinnä lasten päivä: sitä vietetään, jotta lapset saavat tehdä kortteja, kerätä kukkia ja kenties viedä äidille voileivät sänkyyn hänen teeskennellessään nukkuvaa. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n mukaan kyseessä on yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä, joka vaikuttaa yksilön kehoon, mieleen, talouteen, ihmissuhteisiin, työelämään ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Ei ole itsestään selvää, että äiti ja lapsi ymmärtävät toisiaan, vaikka hyvää tahtoa olisi kuinka. Vaikeaa voi äitienpäivänä olla myös isän luotsaamassa yksinhuoltajaperheessä, jos yhteyttä lapsen äitiin ei ole tai hän on menehtynyt. Ihanteet ja todellisuus eivät aina kohtaa, varsinkaan niin latautuneena päivänä kuin äitienpäivänä. Monille äitienpäivä on myös ristiriitaisten tunteiden päivä. ja lapsettomien lauantai 10.5. Heinlein on sanonut, että äitiys on asenne, ei biologinen suhde. Äitiys ei aina ole helppoa, ja vielä vaikeampaa saattaa olla lapsena oleminen. Se on hyvin sanottu. Simpukka-viikolla järjestetään muun muassa vertaistukitapaamisia ja verkkoluentoja. Yksinhuoltajaperheessä äiti ei saa vapaata jatkuvasta vastuusta edes äitienpäivänä, vaan herää keittämään aamukahvinsa ihan itse – ja tilanne voi toki olla tämä myös kahden vanhemman perheessä. 18 ~ askel 5/25. muistuttavat, että vanhemmuus ei ole itsestäänselvyys. Toukokuu S uomessa joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Jokainen nainen, joka huolehtii lapsista – omistaan tai toisten – on mielestäni oikeutettu juhlimaan äitienpäivää ja saamaan kiitoksen työstään uuden sukupolven hyväksi. Simpukan organisoima tahattoman lapsettomuuden teemaviikko 5.–11.5. Äitiys on suuri ja kokonaisvaltainen asia, ja äidit ovat varmasti juhlapäivänsä ansainneet. Hyvää äitienpäivää kaikille naisille! EMILIA KARHU Äitienpäivä on kaikkien huolta pitävien naisten päivä Juuri nyt Pi xa ba y ÄITIYS ON asenne, ei biologinen suhde
Lainasanat Pix ab ay Kun Jouni aamulla herää, hän tietää rakastavansa minua, mutta ei muista nimeäni. Nekin täytyy hyväksyä.” – Kirsi Kunnas askel 5/25 ~ 19. Soitin ja lauloin Sarille kymmenen biisiä meidän matkamme varrelta. Hyvä kasvattaa lisää hyvää. Hän tietää, että lapset ovat hänen ja että heitä kuuluu suojella, mutta hänellä ei ole mitään hajua heidän nimistään tai asioistaan. Mitä enemmän sitä saa lisättyä pelon, surun tai jonkun muun vaikean tunteen rinnalle, sitä paremmin voi. Lapsemme ovat isi-faneja. Älä jätä asioita myöhemmäksi, sillä tulevasta ei koskaan tiedä. Teemu Häät-lehdessä 1/25 Viisautta ”Ihmiset kuvittelevat helposti, että avioliitto on jokin romanttinen, taivaasta annettu olotila. Hänelle alkoi hiljalleen valjeta, mistä on kysymys, ja lopuksi kosin Saria ja sain myöntävän vastauksen. Äiti on kuitenkin samanlainen ja hänellä on viisautta ja elämänkokemusta tämän asian kanssa. Hääsuunnitelmien keskellä syöpädiagnoosin saanut Emmi Häät-lehdessä 1/25 Olen joka ikinen päivä jossakin hetkessä surullinen, mutta elämäni on silti hyvää ja onnellista. Mutta aina toisessa on myös piirteitä, jotka aiheuttavat jokapäiväistä ärtymystä. 8-vuotiaan tyttärensä syövälle menettänyt Varpu Hintsanen Voi hyvin -lehdessä 3/25 Laitoin tarjolle saman aamupalan, minkä ensitreffeillä Sarille valmistin. Äidiltä olen oppinut myös olemaan kiitollinen kaikesta kauneudesta ympärilläni. Lia Piittala, 24, Elämä-lehdessä 3/25 Sen sanon, että unelmat pitää toteuttaa heti kun mahdollista. Olen joskus kamppaillut sen kanssa, miksi tunnen niin paljon tunteita ja miksi jotkut asiat kuormittavat aivan hirveästi. Milla Forsberg, jonka mieheltä moottoripyöräonnettomuus vei muistin, Kauneus ja terveys -lehdessä 3/25 Olen oppinut äidiltä, että on ok olla herkkä. Jouni on opettanut nelivuotiastamme pelastamaan ötököitä ja kiipeämään turvallisesti. Suru ja onni eivät sulje toisiaan pois
Siinä todetaan: ”Item regnet es an dem Pfingstag ist nit gut.” Kirjaa on käännetty keskiajalla useille kielille. LÄHDE: LUONTOPORTTI.COM Juuri nyt H elluntai osuu tänä vuonna kesäkuun alkuun sunnuntaihin 8.6. Lajin tieteellinen nimi puolestaan viittaa Raamatun Laulujen lauluun, jossa tyttö vertaa itseään laaksojen liljaan. Silloin ei sade ole ollut hyväksi. Kaunista kieloa on siirretty innokkaasti myös pihapiireihin ja kotipuutarhoihin. Suomenkielisen nimensä kasvi on saanut kielen muotoisten lehtiensä perusteella. Voi kunpa ei sataisi helluntaina Iv ar Le id us / W ik im ed ia Co m m on s 20 ~ askel 5/25. Hän on jäljittänyt sen alkuperän saksalaiseen sääkirjaan, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 1508 Baselissa. Kielon punaiset marjat ovat myrkyllisiä kaikille nisäkkäille. Myrkytystietokeskuksen mukaan koko kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa ihmiselle harvoin oireita. Alle 10 kukkaa tai marjaa syöneelle riittää kotiseuranta. Hauska vastakohta sanonnalle löytyy kristillisestä karismaattisuudesta, missä nimenomaan helluntaina toivotaan Hengen sateen lankeavan ihmisten ylle. Suurimmilla kielokasvustoilla on laskettu olevan ikää 200–300 vuotta. Kielolaikku laajenee noin 15 senttiä vuodessa juurakon haaroessa ja kasvaessa pituutta. Kuukauden kasvi Kielo K ielo ( Convallaria majalis) on monivuotinen, ruohovartinen kasvi, josta tuli 50-vuotiaan itsenäisen Suomen kansalliskukka vuonna 1967. FREIJA ÖZCAN Ty yn i Va ht er / M us eo vi ra st o HELLUNTAISIIVOUKSEN TEKIJÄT ovat ennättäneet portaille saakka Koskivaaran talossa Suomen entisessä pitäjässä Metsäpirtissä vuonna 1930. Kielo kasvaa aika yleisenä Eteläja Keski-Suomessa, mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Kustaa Vilkuna on tutkinut Vuotuiseen ajantietoonsa vanhan kansan sanontaa Alavudelta: ”Helluntain sadet on harvoon hyväksi.” Vilkuna toteaa, että tämä sääennuste on itse asiassa tunnettu Euroopassa laajalti. Sanonta helluntain sateista on ilmeisesti syntynyt sen verran eteläisillä alueilla, että helluntain aikaan vilja on jo heilimöinyt. Se viihtyy erityisesti metsänreunoissa ja valoisissa lehdoissa. Se kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, hyväntuoksuisin kukin. Jos henkilö alkaa oksennella voimakkaasti, on hakeuduttava lääkäriin. Kielon kukissa ei ole mettä, mutta voimakas tuoksu houkuttelee suurin joukoin siitepölyn kerääjiä
Olemme yhteiskunnallinen yritys, ja koko liikevoitto ohjataan Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Säätiön kautta hyvän tekemiseen. Tuemme esimerkiksi ikäihmisiä, syrjäytymisvaarassa olevia ja maahanmuuttajia – niitä, jotka muuten voisivat jäädä avun ulkopuolelle. Hoidamme vainajakuljetukset tyylikkäästi omilla autoillamme, omaisten toiveita kunnioittaen. Yksi konkreettinen esimerkki tästä työstä on DiakonKylän yhteisöpuutarha, jossa voi viljellä, oppia ja kohdata muita. Autamme ihmisiä pääsemään oman elämänsä toimijoiksi.” Valitsemalla DiakonHautauksen saat rinnallesi ammattilaisen, joka ymmärtää, mitä inhimillisyys tarkoittaa silloin, kun sanat eivät riitä. Yhdessä tekeminen tuo merkityksellisyyttä päiviin ja rakentaa siltoja ihmisten välille. Se tuo omaisille helpotusta ja varmuutta – ja sanoittaa asioita, joita voi olla vaikea sanoa ääneen. “Meille on tärkeää, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi,” kertoo DiakonHautauksen johtaja Terhi Peltomäki. Kohtaamme ihmiset rauhassa ja kunnioituksella, ja haluamme olla tukena silloin, kun omat voimat ovat vähissä. Diakon Hautaus on Länsi-Suomen Diakonialaitoksen omistama yritys. Matka voi kulkea esimerkiksi kotipihan tai muun merkityksellisen paikan kautta. DiakonHautaus on satakuntalainen hautaustoimisto, jonka työtä ohjaa vahva ammattitaito, sydämellinen palvelu ja aito välittäminen. Hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä, ja tehtävämme on varmistaa, että tilaisuudesta jää omaisille kaunis ja lohdullinen muisto. Diakoniaja kansalaistoiminnan johtaja Marko Huhtala tiivistää: ”Yhteisöpuutarha DiakonKylässä on osa isompaa kokonaisuutta, jossa tavoitteena on muutakin kuin kasvien viljely. Se tuo merkityksellisyyttä arkeen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. DiakonHautaus – Inhimillinen tuki surun keskellä S urun hetkellä sanat usein katoavat, mutta lämmin kohtaaminen ja kuunteleva läsnäolo voivat kantaa pitkälle. Pienillä yksityiskohdilla voi olla suuri merkitys, ja haluamme tehdä viimeisestä matkasta arvokkaan ja henkilökohtaisen. MAINOS Teksti | Virpi Pietarinen. Meiltä voi myös laatia hautaustestamentin tai ennakkosuunnitelman, johon kirjataan omat toiveet. www.diakonhautaus.fi Hautaustoimistomme sijaitsevat: Eurassa, Eurajoella, Merikarvialla, Nousiaisissa, Porissa, Raumalla,Säkylässä ja Ulvilassa. Meille jokainen ihminen on tärkeä ja ainutlaatuinen – niin vainaja kuin omaisetkin
Laita kulhoon huoneenlämpöinen voi, mozzarella, suola, basilikaa ja halutessasi murskattua valkosipulia. Kääri folio leivän ympärille ja paista uunissa noin 15–20 minuuttia riippuN iilo Ra nta la N iilo Ra nta la Heidin kulttuurikeittiössä en uunin tehosta. Mozzarella-basilikaleipä neljälle Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Siinäpä kuva äitiydestä! Italialaisissa tunnelmissa liikutaan myös keittiön puolella. Täyte kannattaa käyttää kokonaan. Monet viettävät myös äitienpäivää joko juhlinnan kohteena tai omaa äitiä muistaen. Täytä leipä kokonaan viiltokohdista basilika-mozzarella täytteellä, itse tein sen käsin. Nosta ranskanleipä ison foliopalasen päälle ja leikkaa leipään viiltoja noin sentin välein, ei kuitenkaan aivan pohjaa myöten jotta leipä pysyy vielä kasassa. Puristele kädelläsi kaikki ainekset yhtenäiseksi massaksi. Leipä on parhaimmillaan kuumana miltei suoraan uunista otettuna. Paloja kannattaa nyhtää irti käsin. Meidän perheellä ei tästä jäänyt muruakaan jäljelle. Määrät voit katsoa viereiseltä sivulta. Jossain kodeissa vietetään valmistujaisia ja joissakin vain odotetaan valoisien öiden ja lämmön saapumista. Mozzarella-basilikaleipä juhlapäivän aamuun T oukokuussa kesän kynnyksellä riittää juhlapäiviä. HEIDI RANTALA 22 ~ askel 5/25. Leipä on valmis, kun se on hieman ruskistunut ja juusto on sulanut kunnolla. Äiti voi olla monella tapaa. V ittorio de Sican elokuvassa Milanon ihme vanha rouva päätyy äidin rooliin löydettyään vauvan kaalimaasta – ja kiintyy uuteen rooliinsa äitinä niin tiukasti, että ei malta luopua vastuistaan edes taivaaseen siirryttyään. Tämän äitienpäivän – tai jonkun muun toukokuisen juhlapäivän – Mozzarella-basilikaleivän tuoksu täyttää koko talon ja huumaa väen! Mikä ihaninta, leivän voi täyttää valmiiksi jo edellisenä iltana ja paistaa aamulla samalla kun kahvi tippuu
MOZZARELLA-BASILIKALEIPÄ NELJÄLLE 1 ranskanleipä 2 mozzarellapalloa 100g voita nippu basilikaa 1tl suolaa pari valkosipulinkynttä (vapaavalintainen) foliota käärimiseen N iilo Ra nta la askel 5/25 ~ 23
(WSOY 2025) Esa Mäkijärven toimittama esseekokoelma on poikkeuksellisen mielenkiintoinen sukellus unettomuuden syihin ja seurauksiin. Anna Tommola toteaa, että lepäävä otus on evolutiivisesti haavoittuva. Sinikka Vuola kirjoittaa esseessään, että siellä missä on kontrollia, on aina pelkoa. Elämäntaito 24 ~ askel 5/25. Mitään en voi.” Apua terapiasta Ratkaisuja unettomuuteen esseiden kirjoittajat ovat löytäneet esimerkiksi pelon, hädän, riippuvuuksien, häpeän ja lapsuuden traumojen käsittelystä terapiassa sekä oman unettomuutensa radikaalista hyväksymisestä. Varhaisessa ihmisyhteisössä oli sopeuduttava vaihteleviin unirytmeihin, koska jonkun oli aina valvottava nuotiota ja lepäävien turvallisuutta. I hminen on valmis tekemään aika paljon saadakseen unta, koska ilman sitä ensin sekoaa ja sitten kuolee. Se, että osa ihmisistä valvoo öisin, ei siis alun perin ole lääketieteellinen häiriö, vaan luonnollinen jäänne menneisyydestä. Jari Järvelä huomauttaa, että kahdeksan tunnin yhtenäiset yöunet ovat ihmiskunnan historiassa hyvin myöhäinen, koneajan keksintö. ”Valvon, ettei mitään käy, ja käy kuitenkin, yhtenään, taudit, sodat, tuhot. Pelko valvottaa Itse jäin miettimään erityisesti pelkoa ja luottamuksen puutetta uniongelmien taustalla. Yksi on saanut turvaa yövalosta keittiössä Kahdeksan tunnin yhtenäiset yöunet ovat ihmiskunnan historiassa hyvin myöhäinen, koneajan keksintö. Vuola kirjoittaa, että teemme asiat joko rakkaudesta tai pelosta. Uniongelmiin voivat lisäksi johtaa vaikkapa täydellisen terveyden tavoittelu ja jatkuvia moitteita yöunista jakava älysormus, informaatioähky, liiallinen alkoholin tai kahvin juonti, erilaiset kivut ja sairaudet, rakastuminen ja muut vahvat myönteiset tunteet – tai luottamuksen puute. Esseitä unettomuudesta. Myös Sirpa Kähkönen nimeää ylisukupolvisen pelon yhdeksi unettomuutensa lähteeksi. Kaikenlainen pelko puolestaan syö luottamusta, saa helposti ylivirittymään ja tekee lepäämisestä vaikeaa. Unettomuuskierteessä ihminen alkaa lopulta hätääntyä ja pelätä myös ihan vain sitä unettomuutta. En ole aiemmin tajunnut, että myös velvollisuudentunnon ja syyllisyydentunnon taustalla lymyää pelko. Jos ihminen ei uskalla antautua ja luopua kontrollista – ja siitähän esimerkiksi nukahtamisessa on mitä suurimmassa määrin kyse – taustalla vaikuttaa pelko, johon pitäisi tarttua ja jota pitäisi tutkia. Rakkaudesta tehty palvelee minän eheyttä. Esseistä nousee esiin valtava määrä unettomuuden syitä: tutut stressi, ahdistuneisuus ja muut mielen ongelmat, aistiherkkyys, huolestumistaipumus ja traumat – mutta myös esimerkiksi syklisen aikakäsityksen muuttuminen lineaariseksi, jolloin unestakin tuli lineaarista suorittamista. Tuuve Aro kertoo perineensä unettomuuden äidiltään, joka oli perinyt ongelman omalta äidiltään. Unettomuus Kun kirjailijat kuvaavat unettomuutensa syitä ja seurauksia, tarjoavat tekstit verratonta vertaistukea ja syviäkin oivalluksia. Unettomuuteen on liittynyt heillä kaikilla painajaisten pelkoa, säikkymistä ja Aron arvion mukaan myös jonkinlaista neuroepätyypillisyyttä. Joitakin on auttanut pyrkimys kohtuuteen ja tasapainoon elämässä. Vaikka monia lääkkeet auttavat, voi niistäkin tulla yksi uusi tapa kontrolloida ja hallita nukkumista ja sitä kautta lisäsyy hätääntyä, jos vaikka unohtaa ottaa lääkkeet reissuun mukaan. Avun unettomuuteen on voinut tuoda myös suuri elämänmuutos tai alanvaihto. Sieltä voi löytää pelkoa riittämättömyydestä tai jopa pelkoa oman olemassaolon oikeutuksesta, jollei suorita, tee ja palvele riittävästi. Näin kirjoittaa Hanna-Riikka Kuisma kirjassa Yövartiossa. Pelon maailmassa on mahdotonta olla kokonainen. Siinä äänessä on joukko unettomuudesta kärsiviä suomalaisia kirjailijoita eli taitavasti ja terävästi kokemuksiaan analysoivia kokemusasiantuntijoita. Sen sijaan velvollisuus, syyllisyys ja muut pelosta nousevat tekemisen motiivit kaventavat ja hajottavat itseä. Mutta tottahan se on
Lopulta juuri tuo kauhu ajoi hänet elämänmuutokseen ja ryhtymään kirjailijaksi. Toisaalta unettomuus kaikkine lieveilmiöineen antaa myös runsaasti aiheita ja polttoainetta luoviin teksteihin. Yöllä kelloa tuijottaessa ja unta toivoessa tämä ei silti lohduta. Unettomuus on monille eräänlainen paradoksi. askel 5/25 ~ 25. Samuli Putro kuvaa: ”Purkki auki, suloinen pilleri, lasi vettä, tupakka portailla, lintujen vaimea keskustelu, tunnin päästä taas unessa. EMILIA KARHU Pixabay SE, ETTÄ osa ihmisistä valvoo öisin, ei alun perin ole lääketieteellinen häiriö, vaan luonnollinen jäänne menneisyydestä. Se tuntui armolta.” Hanna-Riikka Kuismalle on nykyään tärkeämpää nukkua riittävästi kuin ymmärtää, mistä hänen kyvyttömyytensä nukkua luomusti johtuu. Kirjoittaminen auttaa heitä unettomuusongelman käsittelyssä, sanat pienentävät kauhua. Toisaalta esimerkiksi Sinikka Vuola on kokenut, että unilääkkeiden antama valheellinen turva vei hänet pitkään ja tuhoisaan riippuvuuteen. Nykyään hän kurkottaa toisia ihmisiä kohti kirjoittamalla ja yrittää ratkaista sen avulla elämän ydinsurun. Monia unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet ja mielialalääkkeet ovat auttaneet merkittävästi. Ja nukkuu toisinaan jopa ihan hyvin. ja toinen rauhoittavista mielikuvista. Anna Tommola kuvaa sitä näin: ”Unettomana voin tuntea hiljaista onnea siitä, että yön rauhassa on aikaa ajatuksille, jotka eivät tohdi tulla päivänvaloon; toisinaan taas lamaavaa kauhua siitä, että seuraavana päivänä ajatus ei kulje lainkaan.” Suvi Vaarla kertoo, kuinka unettomuus merkitsi hänelle jossain vaiheessa elämää pelkoa, kauhua, fyysistä kipua, toivottomuutta ja näköalattomuutta. Jari Järvelän pelastus oli älysormuksen katoaminen. Unettomuuden paradoksit Kaikille kirjoittajille unettomuus tuntuu olevan jossain määrin väistämätön osa luovaa persoonallisuutta
Ystävyyttä läpi elämän Helene Schjerfbeckin ja Venny Soldan-Brofeldtin elämänvaiheet ristesivät monella tapaa, vaikka taiteessaan he kulkivat erilaisia polkuja. Ystävyys kesti läpi elämän. TEKSTI: ARJA-LEENA PAAVOLA HELENE SCHJERFBECK vuonna 1880. D an ie l N yb lin / M us eo vi ra st o 26 ~ askel 5/25. Heidän elämäntarinansa valottavat myös naistaiteilijoiden asemaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella. Lopulta he olivat toisilleen ainoat elossa olevat varhaislapsuudesta saakka tutut ihmiset
Naisten elämästä ja ajatuksista tiedetään paljon säilyneiden lähteiden ansiosta. Tämä oli enteellistä, sillä heistä kummastakin tuli intohimoisia taiteilijoita. – Myös naisten asema koki heidän aikanaan murroksen. Myös opinnot ja ura kulkivat osin yhteneväistä reittiä. – Naisten persoonallisuudet tulivat uudella tavalla esiin, kun heitä tarkasteli rinnakkain. Esiin tuli vivahteita, joita en ollut aikaisemmin tajunnut. Näkyvin ero oli, että Helene ei mennyt koskaan naimisiin, kun taas Venny solmi avioliiton kansalliskirjailija Juhani Ahon kanssa, taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen kertoo. Fysioterapia toi ajoittain helpotusta, mutta elämän loppuD an ie l N yb lin / M us eo vir as to askel 5/25 ~ 27. Kumpikin oli lähtöisin ruotsinkielisestä porvarisperheestä Helsingistä. VENNY SOLDAN 18-vuotiaana. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun tytöt tapasivat. Molemmat joutuivat taistelemaan mahdollisuudesta toimia naistaiteilijana Suomessa. E räässä helsinkiläisessä perheessä järjestettiin lastenkutsut joskus 1870-luvun alussa, ja sinne oli kutsuttu muiden muassa pikkutytöt Helene Schjerfbeck (1862–1946) ja Venny Soldan (1863–1945). Vennyn ja Helenan lapsuudessa ja nuoruudessa elettiin sortovuosia Venäjän keisarikunnan ikeen alla. Suomen itsenäistymistä seurasi sisällissota ja kaksi maailmansotaa. Tuoreimmassa kirjassaan Kunpa saisin hänen elämänsä (Siltala 2024) Konttinen syventyy Vennyn ja Helenen ystävyyteen ja elämänvaiheisiin. Konttinen on käynyt läpi mittavan määrän arkistomateriaalia suomalaisten uraauurtavien naistaiteilijoiden vaiheita käsittelevissä tutkimuksissaan. Vammaa ei osattu siihen aikaan hoitaa oikein, ja siksi seurauksena oli kipuja sekä liikuntarajoite. Myöhemmin he muistelivat, että kutsuilla Venny keskittyi katselemaan isäntäperheen kuvaraamatun piirroksia, kun taas Helene syventyi värikkääseen pukuloistoon. – Molemmilta on säilynyt runsaasti kirjeitä, joita he kirjoittivat sukulaisille ja ystävilleen, mutta myös toisilleen. Molemmat naiset elivät pitkän ja vaiherikkaan elämän. Esimerkiksi elämäntilanteiden erilaisuus alkoi korostua. Helenen kirjeenvaihtoa löytyi lisää vielä vuonna 2003, mikä toi paljon lisävalaistusta hänen vaiheisiinsa. Taiteilijaystävysten elämä osui tavattoman mielenkiintoiseen ajanjaksoon. Helenen elämää leimasi lapsena sattunut tapaturma, jossa hänen lonkkansa tai reisiluun pää murtui, Konttinen selittää. Heillä oli paljon yhteisiä kokemuksia, mutta monet valinnoista ja ratkaisuista olivat erilaisia. Etenkin Vennyyn liittyen on taltioitu mittava aineisto osin siksi, että hän oli suurmiehen vaimo
Ei oikein tiedetä, mitkä olivat suhteet hänen ja Magnus-veljen taloudessa. Hän maalasi myös alttaritauluja. – On vaikea arvioida, miten sairaus vaikutti Helenen taiteeseen. Persoonaltaan hän oli hieman antaa mennä -tyyppiä. Venny rakasti merta, ja merimaisemat ovat hänen kenties upeimpia maalauksiaan. HELSINGIN YLIOPISTON taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen on tehnyt aiemmin monografian sekä Venny Soldan-Brofeldtista että Helene Schjerfbeckistä. Tällaiset ajatukset joutuivat koetukselle, kun hänen aviomiehensä rakastui Vennyn pikkusisareen ja sai tämän kanssa lapsen. Perheellisenä hänellä oli myös paljon velvollisuuksia eikä arjessa ollut helppoa keskittyä taiteeseen. Hän oli kuitenkin hyvin aikaansaava ja yhteiskunnallisesti valveutunut. Nopea piirtäjä ja pitkäjänteinen väritaituri Taiteilijoina naiset olivat täysin erilaisia. Pohjimmiltaan hän oli sittenkin taistelija ja pyrki sitkeästi eteenpäin taiteessaan. Konttisen mukaan jo lapsena oli nähtävissä, että Venny oli enemmänkin piirtäjä, eikä nopeatempoisena oikein jaksanut keskittyä. Magnus myi Helenen maalauksia eteenpäin ilman tämän lupaa saadakseen rahaa, vaikka hänellä oli hyvä virka. Monet piirustuksista ovat ikään kuin päiväkirjamaisia merkintöjä. Sairaus vaikutti Heleneen paljon, mutta ei kuitenkaan sammuttanut voimakasta paloa maalaamiseen. Venny Soldan-Brofeldt taas jäi enemmän kiinni perinteiseen ilmaisuun ja hänen uransa alkoi hiipua. Hän joutui myös auttamaan toista vakavasti sairasta sisartaan, jonka hoito vei rahaa. – Helene taas oli todellinen väritaituri ja hyvin pitkäjänteinen. Venny oli boheemi ja pyrki elämään rohkeasti sovinnaisuuksista välittämättä. Ruokapulan aikana Helene jopa kuivatti korppuja veljensä perheelle, koska oli niin huolissaan heidän pärjäämisestään. Naistaiteilijat maksoivat opinnoista kaksinkertaisen hinnan Yli 80 vuotta eläneiden ystävysten nuoruudessa naisen asema oli alisteinen miehiin nähden. Kerran hän esimerkiksi kirjoitti, että ”olen tänään täydentänyt mustaa pilkkua maalauksessa”, Konttinen naurahtaa. Myös Helenellä oli rahahuolia ja ongelmia. Ja jos ei ollut paperia, hän käytti vaikka leipäpussia. Helene piti ajankohtaista naisasiaa ihmisoikeuskysymyksenä. Työskentely oli ajoittain vaikeaa. Hän sai suurta arvostusta jo elinaikanaan modernistisena, omaperäisenä taiteilijana. Tämä koski erityisesti vanhuksia ja sairaita. Venny teki esimerkiksi lastenkirjojen ja aapisten kuvituksia, mutta myös hetkessä syntyneitä kuvia kesäpaikka Toskasta ja perheen kahdesta pojasta sekä aviomiehestään. Elämä jatkui kolmen aikuisen liittona, mikä oli Vennylle rankkaa. – Sen ajan yhteiskunnassa perheenjäsenet olivat Molemmilta on säilynyt runsaasti kirjeitä, joita he kirjoittivat sukulaisille ja ystävilleen, mutta myös toisilleen. Varsinkin naimattomaksi jääneen naisen velvollisuutena oli omistautua vanhempiensa ja muiden sukulaisten hoivaamiseen, Konttinen kertoo. 28 ~ askel 5/25. Suomessa kansaneläkejärjestelmä perustettiin vuonna 1937, mutta vuosikymmenien ajan vanhuuseläkkeet olivat hyvin pieniä. Kipu oli jatkuvaa ja koska hän ei juuri päässyt liikkumaan, hän sai helposti infektioita ja sairasteli. Uudessa kirjassaan hän tarkastelee taiteilijaystävysten tarinaa rinnakkain. La ur a M al m iv aa ra Br or Br an dt / M us eo vi ra st o usein taloudellisesti riippuvaisia toisistaan. Hän oli esimerkiksi Taidetta kouluihin -yhdistyksen ja Naisasialiito Unionin perustajia. – Vennyllä oli aina kynä ja paperia mukanaan. puolella liikkuminen oli hyvin vaikeaa. Taiteilijana hän jaksoi tavoitella tiettyä asiaa jopa vuosikausia. Arjen raskaat velvollisuudet Helene Schjerfbeck kävi tuotannossaan läpi monia vaiheita alkaen ranskalaisvaikutteisesta realismista ja päätyen pelkistettyihin henkilökuviin ja asetelmiin
HELENE SCHJERFBECKIN talo Tammisaaressa elokuussa 1950. VENNY SOLDAN-BROFELDT 1930-luvulla. Ah o & So ld an / M us eo vir as to H ar al d H ol m st rö m / Ra as ep or in m us eo Gö te bo rg in ta id em us eo HANNA HIRSCH-PAULIN maalaama Venny Soldanin muotokuva. Aho & Soldan Br or Br an dt askel 5/25 ~ 29. HELENE SCHJERFBECK 75-vuotispäivänään vuonna 1937 Tammisaaressa
HELENE SCHJERFBECKIN omakuva 1940-luvun puolivälistä. HELENE SCHJERFBECKIN omakuva vuodelta 1895. VENNY SOLDANIN omakuva vuodelta 1891. VENNY SOLDAN-BROFELDT maalaa. 30 ~ askel 5/25. Yk sit yis ko ko elm a Ra as ep ori n m us eo D id ric hs en in ta id eja ku ltt uu rim us eo M us eo vir as to Venny oli tiedostanut sukupuolten välisen epätasa-arvon jo nuorena
– Venny taas on ollut käänteissään aika äkkinäinen ja hänen persoonansa kiehtoo. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1976 Tilaa ja tutustu uudistuneeseen Kotimaahan 6 kuukauden ajan. Taiteilijatoveruus oli heille kaikille tärkeää. Muut taiteilijaystävättäret kuolivat nuorempina, ja lopulta Helene ja Venny olivat ainoat, jotka saattoivat jakaa yhteisiä muistoja myös lapsuutensa ajalta. Kampanjakoodi: KT6KEVÄT25 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Tilaus on määräaikainen ja päättyy automaattisesti. Hänestä olisi vielä runsaasti kerrottavaa, koska aineistoa on niin paljon. Konttinen kertoo pohtineensa, olisiko Helene voinut elää erilaisen elämän ilman sairauttaan, ja kuinka kaikki kärsimys vaikutti hänen taiteeseensa. Silti ystävyys säilyi. Maalarisiskot tekivät koko uransa melko perinteistä taidetta, kun taas Helene pyrki siitä eroon. Konttinen kertoo kirjassaan, että kun Helene saapui syksyllä 1880 Pariisiin, alkoi hän opiskella yksityisessä taidekoulussa, koska Ranskan Taideakatemia ei hyväksynyt naisia oppilaiksi ennen vuotta 1897 – ja silloinkin miesopiskelijat vastustivat uudistusta. 81 €) Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Helenen modernismia ei oikein tajuttu. Vennyn ja Helenen lisäksi ulkomaille matkusti muitakin suomalaisia naistaiteilijoita. Perusteluna oli, että miesten ajateltiin opiskelevan vakavissaan, kun taas naisten katsottiin olevan harrastelijoita, Konttinen sanoo. Tilaa uudistunut Kotimaa! Merkityksellistä sisältöä Tarjoamme nyt entistä syvempää taustoitusta ajankohtaisiin kirkollisyhteiskun nal lisiin uutisiin ja ilmiöihin. Venny oli tiedostanut sukupuolten välisen epätasa-arvon jo nuorena ja oli innokkaasti mukana naisliikkeessä. – Juuri Vennyn takia oli vaikea päästää irti tästä kirjasta ja siirtyä uuden työn pariin. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. + 6,9 snt/min. Huomaan, että aina palaan häneen. – Yksityiset ateljeet olivat todella hyvää bisnestä. Koen Vennyn itselleni läheiseksi, ja olisi ollut kiehtovaa saada tuntea hänet oikeasti, Konttinen sanoo. Hänessä erityistä on tietty rohkeus ja uhmapäisyys, mikä ei ollut oikein sopivaa sen ajan naisille. Uudistunut Kotimaa! 6 KK LEHTI + DIGI 51 € (Norm. Venny syöksyi päätä pahkaa asioihin ja Helene taas elämäntilanteensa ja terveytensä takia pyrki välttämään kaikkea, mikä häiritsi maalaamista, Konttinen kertoo. Vennyn tapa suhtautua elämän vaikeuksiin ja pyrkiä hyvään ovat vaikuttavia. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. ”Olisi ollut kiehtovaa tuntea hänet oikeasti” Konttiselle on vuosien aikana muodostunut hyvin henkilökohtainen suhde näihin taiteilijoihin. Naisten toisilleen suoma turva oli erityisesti tarpeen ulkomailla ja se teki heistä tiiviin ryhmän. He tapasivat usein, mutta eivät olleet lopulta kovin läheisiä, mikä varmaan liittyy persoonallisuuksiin. Tämän päivän näkökulmasta tuntuu todella oudolta, miten naisiin suhtauduttiin taiteilijoina. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Naistaiteilijoiden määrä oli kasvamassa ja heiltä veloitettiin opiskelumaksu kaksinkertaisena miehiin verrattuna. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Lehdestä löytyy ristikko ja krypto sekä entistä laajempi katsaus kuukausittaisiin hartausja muihin tvja radio-ohjelmiin. – Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan Venny oli tapaamassa Heleneä ja halusi puhua sotatapahtumista, mutta Helene pyrki välttämään raskasta aihetta oman mielenrauhansa takia. Lasku tulee maksettavaksi kahdessa erässä.. – Pitkäaikainen ystävyys teki heistä toisilleen tärkeitä. Helene on hänen mukaansa taiteilijana aivan ylittämätön. Ystävysten porukkaan kuuluivat erityisesti Maria Wiik, Helena Westermarck ja Ada Thilén. Tarjoukseen sisältyy kerran kuukaudessa ilmestyvä laadukas painettu aikakauslehti sekä Kotimaa.fi digisisältö, jota voi myös kuunnella
Kahden kulttuurin rajalla Itämerensuomalainen on herkkä säätiloille ja luonnon pyhyydelle N appasin kirjastosta mukaani virolaisen Valdur Mikitan kirjan Kantarellin kuuntelun taito – Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä (Sammakko 2018) ja vaikutuin. Ehkä kiinnostavinta kirjassa oli väite, jonka mukaan itämerensuomalainen kulttuuri on onnistunut säilyttämään kaksi ihmistyyppiä, jotka uhkaavat kadota maailmasta: introvertit ja yliherkät. Keräilijät eivät liikkuneet suurissa laumoissa. Herkän ihmisen maailmassa on paljon sanoittamatonta ja epämääräistä. Aikaherkkyys, paikkaherkkyys ja sääherkkyys ovat kulttuurimme keskeisiä mittareita ja ne ovat yhteydessä myös pyhän kokemiseen. Mitä ankarammat ovat elinolosuhteet, sitä herkempää luonnetta tarvitaan selviytymiseen. 23.5.–18.6. Tunnistettavaa! ”Itämerensuomalainen uskoo luonnolliseen lunastukseen, joka kerää voimansa hämärän reunamilta ja kasva linnun huudosta keväisessä usvassa”, Mikita kirjoittaa runollisesti. Hänen mukaansa vanhan ajan ihmiset varasivat kuolemiseen aikaa. Introverttiys on puolestaan ollut hyödyksi laajoilla metsämailla. Mikita kirjoittaa, että olemme kuin käveleviä aurinkokennoja. Heti kun taivas kirkastuu, elämä lähtee käyntiin. Mikitan mukaan yliherkkyys on kuin salainen voimalaitos, joka ruokkii itämerensuomalaista sielun syvyyksistä. Niinpä monet paikat, ajankohdat ja sääilmiöt ovat meille pyhiä. Mikita kirjoittaa kiinnostavasti myös kuolemasta. Harmaa sää puolestaan kytkee mielen säästöliekille. Eurooppalainen etsii jalostunutta kauneutta ja suomalaisugrilainen luonnollisuutta. Vielä pari sukupolvea sitten ihminen eli elämänsä loppuun, mutta nykyään elämä ei lopu vaan katkeaa. Eurooppalaista meissä on kristinusko, antiikki, kartanoiden loisto ja kirkkojen hartaus, mutta itämerensuomalaisina meille on tärkeää myös metsien mystiikka, luonnonpaikkojen pyhyys, sienten ja marjojen keräily ja säätilat. Vaikka hän kirjoittaa virolaisista, voi lähes kaikkea peilata myös suomalaisiin – onhan meillä yhteinen suomalais-ugrilainen perintö. Mikitan mukaan elämme kahden maailman rajalla: meillä on eurooppalainen sydän ja itämerensuomalainen sielu. EMILIA KARHU Kulttuuri Pi xa ba y 32 ~ askel 5/25
O tt o Vi rt an en / W SO Y askel 5/25 ~ 33. Hänen esikoiskokoelmansa Hiilileikki ilmestyi 2005. Kuukauden kirja Naisten kuorma on painava V aleäiti-nimellä tunnettu somevaikuttaja Hanne Kettunen sanoo kirjassaan Väsyneet naiset sen, minkä moni meistä jo tietääkin: naisen kuorma on painava ja kasvaa entisestään. HANNE KETTUNEN: Väsyneet naiset. 1980) on tamperelaislähtöinen, Helsingissä asuva runoilija. Olli Sinivaara (s. Kettunen katsoo myös yksityiskotien ulkopuolelle ja pohtii yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vahvistavat hoitovastuun kasautumista naisille ja epätasa-arvoa niin työpaikalla kuin kotonakin. Onko lapsilla oikean kokoiset vaatteet. Puut kannattelevat meitä, kantavat oksillaan odotusta, toivoa, täyttymystä. Ei todellakaan, Kettunen toteaa. Humoristinen tapa käsitellä raskasta aihetta keventää lukukokemusta, vaikka paikoitellen puhekielisyys tuntuu häiritsevältä. WSOY 2025. Kirja näkymättömän työn sankareille. EMILIA KARHU OLLI SINIVAARA: Valoon, vihreään. Naisen päivästä kuluu enemmän tunteja ja minuutteja ihan konkreettiseen siivoamiseen ja lastenhoitoon kuin miehillä, ja he myös huolehtivat arjen rullaamisesta. Kahdesti uupunut neljän lapsen äiti ja yrittäjä käy läpi omakohtaisten kokemusten ja esimerkkien kautta, mikä kaikki naisia väsyttää. Mistä saisi pariterapiaa, kun tiskivuoroista syntyy jokapäiväinen riita. Pihakoivut toukokuussa ovat se hetki, se ohikiitävä pysyvyys, vihreän paluu aina ja aina, Sinivaara kirjoittaa. Minne seuraava lomamatka suuntautuu ja mitä ruokakaupasta pitäisi tuoda kotiin. Kirjan väittämät eivät varmaankaan tule yllätyksenä yhdellekään kirjaan tarttuvalle väsyneelle naiselle, mutta se voi herätellä nostamaan epäkohtia keskusteluun vaikka sitten omalla kotisohvalla. Runoissa kuljetaan myös elokuisessa mäntymetsässä ja rantakallioilla ja ihaillaan hiukan talven vihreääkin. Hän jäljittää naisten uupumuksen siemeniä jo lapsuuteen, jossa tytöille ja pojille tuntuu olevan erilaiset odotukset. Teos 2025. NOORA WIKMAN Kirjat Vihreän vyöry vie valoon JOS KAIPAAT runoja, jotka vievät sinut pakahduttavalla voimalla keskelle kevään ja kesän vihreyttä ja vehreyttä, sinun kannattaa tarttua Olli Sinivaaran uuteen runokirjaan nimeltä Valoon, vihreään. Naiset kantavat edelleen heterosuhteissa suuremman vastuun niin kotitöistä kuin metaja tunnetöistäkin. Kokoelma Puut (2021) palkittiin Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla. Onko serkun rippijuhliin hankittu lahja. Vinoutuneiden rakenteiden purkamiseen tarvitaan kaikkia. Kirja kuljettaa lukijansa pohjoisen lehtipuiden juhlaan, kukkivien tuomien tuoksuun, alkukesän koivujen läpikuultavan välkehtivään vihreyteen, ikivanhan tammen auringonläikkiin, kukkiville niityille ja seuraamaan läpi yön hiljaa aukeavia pioneja. Onko oikeasti niin, että naiset ja tytöt nyt vain ovat parempia siivoamisessa ja hoivaaminen tulee heiltä luonnostaan
TIHVINÄN JUMALANÄITI vuodelta 1764. Näyttelyssä kerrotaan esimerkiksi vuonna 1533 perustetusta Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostarista, joka tuhottiin ensi kertaa jo 1589. Kokoelmien perustana ovat Karjalan ja Petsamon entisistä seurakunnista ja luostareista evakuoidut ikonit, kirkkotekstiilit, kirjat ja esineet. Hopeariisan on valmistanut Pietarissa hovikirkon lämmittäjä Anton Petrov Lobanovinpoika. Peräseinälle asetetut ikonit oli koristeltu kirjotuilla liinoilla eli käspaikoilla ja pelenoilla. Ne on pelastettu sodan jaloista alueilta, jotka Suomi menetti Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa. PIRKKO ITKOSEN mosaiikkityö Kristus Kaikkivaltias 1990-luvun lopulta. Em ili a Ka rh u Em ili a Ka rh u Em ili a Ka rh u 34 ~ askel 5/25. Museo kertoo suojelevansa, säilyttävänsä ja vaalivansa samaan tapaan Suomen kansallista ortodoksista kulttuuriperintöä kuin riisa ikonia. Sissipäällikkö Pekka Vesaisen sotajoukko tappoi koko veljestön jouluyönä 1589. Kulttuuri Riisa suojaa ortodoksista kulttuuriperintöä KUOPIOSSA SIJAITSEVASSA Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa Riisassa vierailijaa on vastassa ainutlaatuinen ja rauhoittava tunnelma. Kirkkomuseon nykyiset tilat valmistuivat vuonna 1969. Luostarin toiminta päättyi kesällä 1944, kun sen viimeisetkin munkit siirtyivät Valamon luostariin Heinävedelle. EMILIA KARHU JUMALANÄIDIN KUOLONUNEEN nukkuminen. Niissä sijaitsee myös Suomen Ortodoksisen kirkon palvelukeskus, Kuopion ja Karjalan hiippakunnan kanslia sekä Karjalan valistajien kirkko. Petsamossa toiminta alkoi uudelleen vuonna 1886 Solovetskin luostarista saapuneen veljestön voimin. Tempera, lasihelmija korukivikirjonta 1800-luvulta. Em ili a Ka rh u Em ili a Ka rh u ORTODOKSISEN PIISPAN jumalanpalveluspuku ja liturgisia tunnusmerkkejä. Museon kokoelmanäyttelyn tilassa on hämärä valaistus ja taustalla soi hiljaa ortodoksinen kirkkomusiikki. KARJALAISET HIRSISET rukoushuoneet tšasounat sijaitsivat yleensä kyläkalmistoissa. Riisa tarkoittaa ikonia suojaavaa ja kaunistavaa metallivaippaa
askel 5/25 ~ 35 Kadun ihmisten tarinoita ASUNNOTTOMUUS ON kääntynyt uudelleen nousuun monen vuoden jälkeen. Ri tv a La rs so n. Sitten piti vielä jaksaa vetää ilmaa keuhkoihin niin, että suusta muodostuisi puhetta.” Näin ME-tautia eli kroonista väsymysoireyhtymää sairastava psykologi ja konsultti Päivi Montgomery kuvaa sairauden aiheuttamaa totaalista uupumusta kirjassaan Sairas tapaus. Urheilullisen uraihmisen, äidin ja puolison elämä muuttui peruuttamattomasti. Tuloerot ovat kasvaneet ja huono-osaisten määrä on nousussa sosiaalietuuksien leikkausten vuoksi. Larssonin näyttely Katu on esillä taidekappelissa Turussa 30.5. Montgomery on saanut jonkin verran apua siitä, että luopui lopulta parantumisen toivosta. Taiteilija ja pitkään sosiaalityöntekijänä toiminut Ritva Larsson tarkastelee tauluissaan sosiaalista eriarvoisuutta. Ajoittain oireet ovat täysin invalidisoivia ja toisinaan helpottavat hieman. EMILIA KARHU Taidekappeli on avoinna toukokuussa ti–ke ja pe klo 11–16, to klo 11–18.30 ja la–su klo 12–15. Momentum Kirjat 2025. saakka. EU-KANSALAINEN 2025. Kirja on varmasti hyödyllistä vertaistukea sekä väsymysoireyhtymää sairastaville että heidän läheisilleen. Hän haluaa tuoda esiin erityisesti ihmiskohtaloita, jotka helposti siivotaan omista ajatuksista ja tietoisuudesta sivummalle. Oma tarinani on jatkunut 60 vuotta ja tällä näyttelyllä haluan myös juhlistaa sitä taivalta. Päivi kiittää puolisoaan pappi Chris Montgomerya loputtomasta joustamisesta ja jaksamisesta. Jokainen lause vaati kaksinkertaisen työn: ensin täytyi koota ajatus ja miettiä miten sen saa sanottua. Oireina on ollut muun muassa aivosumua, aistiyliherkkyyttä, huimausta, vaikeutta löytää sanoja, vatsakipua ja kuvotusta, jatkuvaa torkahtelua joka ei piristä, lihasten täydellistä uupumista sekä käsien ja jalkojen toimintahäiriöitä. Väkevä kirja väsymysoireyhtymästä ”JAKSOIN TUSKIN pitää päätä pystyssä. Taudin leimaaminen psykosomaattiseksi tai toiminnalliseksi häiriöksi on johtanut Montgomeryn mukaan siihen, että työkyvyttömät potilaat eivät saa tukia tai tarvitsemiaan etuuksia. Hän on myös pitänyt tiukasti kiinni ajatuksesta, että ihmisellä on absoluuttinen arvo riippumatta toimintakyvystään. Seiskarinkatu 35, Turku. Hän on kokeillut monenlaisia hoitoja ja pyrkinyt ottamaan selvää, mistä kaikesta tässä vähän tutkitussa sairaudessa on kyse. Montgomery sairastui ME-tautiin virustaudin jälkeen vuonna 2018. Välillä hän on kokenut, ettei ole enää elossa, vaikkei ihan kuollutkaan. – Tässä näyttelyssä nähdään välähdyksiä muutamien ihmisten tarinoista. EMILIA KARHU PÄIVI MONTGOMERY: Sairas tapaus. Hän on tutkinut kadun elämän eri puolia taiteen keinoin jo parikymmentä vuotta. Maalaus voi kuitenkin olla hiljainen kannanotto paremman maailman ja inhimillisyyden puolesta, Larsson sanoo Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin tiedotteessa. – Ajattelen, että taiteilijan oikeus ja velvollisuus on omalta osaltaan koettaa vaikuttaa asioihin. Kaiken taiteen ei tietenkään tarvitse olla kantaaottavaa. Myös puoliso ja perhe joutuvat koville, kun ihmisen arkinen toimintakyky katoaa lähes täysin
Värisevän sielun pohjassa on tukahdutettuna omakin kaipaus: ”Niin kuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua.” Herkkävainuinen ortodoksiystäväni tunnisti tilanteeni ja houkutteli ekumeeniselle pyhiinvaellusmatkalle kreikkalaiseen luostariin. Maailmasta tulleet vaeltajat saivat luostarivanhukselta neuvon: ”Ihmisen elämä ei aina ole yksinkertainen, Jumala on”. 36 ~ askel 1/25 36 ~ askel 5/25. Kirjoitan kokousten esityslistoja, jaan työvuoroja, teen lomalistoja, rakennan työnkuvia, motivoin työntekijöitä ja edustan organisaatiota. Kun päivän päätteeksi tuohus ikonin edessä syttyy, tuntuu kuin pääsisin takaisin luostarinmuurien sisälle, hämärän kirkon nurkkaan ja vuosituhantisen rukousmutinan turvaan. O len kymmenen vuotta johtanut keskisuurta luterilaista paikallisseurakuntaa. On kuihtuvan talouden tuomia pidempiaikaisempia pulmia. Juuri ne kynttilän tuijotukset ja retriitit, joille toimintakirkossa on takavuosina ivallisesti naurahdettukin. Vaikeat päätökset eivät synny pelkillä esittelyteksteillä. TUTTUJA TYÖELÄMÄN kokemuksia. Hämärät ja rukouksesta patinoituneet kirkot, lampukan valaisemat ikonit, monituntiset liturgiat ja munkkien viisaudet iskivät luterilaisen papin kanveesiin. Tuossa lyhyessä siirtymässä kuulee kiurujen kevätliverryksen ja näkee lapsen, joka uteliaasti tutkii sammakonkutua katuojassa – ja myöhästyy oppitunniltaan. ELÄMÄ EI luostarikokemuksista nyrjähtänyt, vaikka rukoushiljaisuus yhä kiehtoo. On välittömästi päälle kaatuvia asioita. Janoista maata ei hoideta varttikirkoilla. Kiinteistöistä pitäisi luopua ja seurakuntaliitoksia rakentaa. Jaksan, kun tiedän että seuraava taukopaikka odottaa. Väheksytyt asiat tuntuvat taas merkityksellisiltä. Hävettää myöntää, varsinkin kun toisenlaisiakin valintoja voisi tehdä – keskittyä spiritualiteettiin. Odotan kuin janoinen maa Pyhän häivähdyksiä Risto Leppänen • pappi ja pyhiinvaeltaja Vaeltajat saivat luostarivanhukselta neuvon: Ihmisen elämä ei aina ole yksinkertainen, Jumala on. Bysantin yössä on toiseuden voimaa. Yhä enemmän myös kysyn, miten voisin omassa luterilaisessa perinteessäni olla avoimempi hiljaisuudelle ja säännölliselle rukoukselle. Tuntematon pappi ei kelpaa omaisille. Kovin paljon muuta ei elämään mahdu. Viikko tuntui lahjalta, aika ilman hälyä, ruutuja ja kiirettä. Säännöllisestä rukoushiljaisuudesta muodostuu pylväs, joka yhdistää maan ja taivaan ja pitää olemassaoloa kasassa. Pienet talkoopuuhat luostarin keittiössä kiinnittivät hetkeen, linssikeitto rauhoitti vatsan, rauhalliset päiväkävelyt tasasivat rytmiä ja läpi yön jatkuva katkeamaton liturgia hoiti sielua. Työ on antoisaa, mutta sen imu vaarallista. Työpäiväni rauhallisin hetki on usein pyöräily työpaikalle. Koeteltu uskonkokemus kertoo, että Jumalan rauha asuu hitaudessa ja hiljaisuudessa. En ole niitä juuri kaivanut, vaikka ihmisten kuulumisia toisinaan haikailenkin. Kappalainen on sairastunut flunssaan. Päivän valjetessa kohina voimistuu. Ne ylläpitävät tärkeyden kokemusta ja synnyttävät tarpeellisuuden tunteen. Sen sijaan uudet ristiriidat ovat vallanneet mielen: Kuinka paljon voin vetäytyä. Katoanko, jos someläsnäoloni vähentyy. Luostarin portilla poistin somesovellukset kännykästäni. Uuden työpäivän alkaessa odottaa aina määräannos vaatimuksia ja ihmisiäkin. Hyvän huomenen jälkeen koittavat ensimmäiset puhelut. Muutokset tehdään ihminen kerrallaan. Tuohuksen valossa viipymisessä ei ole kyse halusta paeta maailmaa, vaan toiveesta säilyttää kohinan keskellä toisenlainen katse, avautuminen ymmärrykselle ja oivalluksille. Sellainen huokoinen elämänasenne, jossa Jumalan läsnäololle ja ihmeelle on mahdollisuus. Sakeat vuodet täyttävät ihmisen
Ju kk a Gr an stö m askel 1/25 ~ 37 VÄHEKSYTYT ASIAT tuntuvat taas merkityksellisiltä. askel 5/25 ~ 37. Juuri ne kynttilän tuijotukset ja retriitit, joille toimintakirkossa on takavuosina ivallisesti naurahdettukin. Koeteltu uskonkokemus kertoo, että Jumalan rauha asuu hitaudessa ja hiljaisuudessa, Risto Leppänen kirjoittaa
Se tuo minulle iloa! 38 ~ askel 5/25. TEKSTI: SANNA TAKALA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM RUUHKAVUOSIEN PURISTUKSESSA Maria ryhtyi keräämään ilon pisaroita. Tärkeintä viiden pojan äidille on perhe ja usko Jumalaan. Tätä tapaa hän jatkoi uupumuksenkin keskellä. Arjen sankaritarkin voi uupua Yrittäjä, muusikko ja somevaikuttaja Maria Kuivisen elämä on ollut vauhdikasta vuoristorataa. Hän tähtäsi oopperalaulajaksi, mutta onnettomuus murskasi unelmat. Hän kärsi lapsettomuudesta, mutta sai suurperheen. Vaikeiden vaiheiden jälkeen ruuhkavuosiin ovat palanneet värit ja musiikki. – Kirjoitan joka päivä muistiin kolme asiaa, joista olen kiitollinen. Elämää hän suoritti voittajan asenteella, mutta uupui ja masentui
Laulu oli keskeytettävä, juotava vettä ja yskittävä. Nyt nautin tilanteesta, läsnäolosta ja siitä, että uskalsin olla totta. Aiemmin vastaava tilanne olisi ollut valtava kolaus identiteetille ja itsetunnolle. Kesken kappaleen hän tunsi jotain menevän kurkkuunsa. Hän selvitti kurkkunsa ja jatkoi esiintymistä. – Olisin märehtinyt sitä pitkään ja sättinyt itseäni. Muutos ajattelussani on ollut suuri! Näistä arjen havainnoista Maria kertoo Arjen Sankaritartilillään sosiaalisen median kanavissa sekä tiistaiaamuisin Radio Dein aalloilla kuultavassa Päivän blogissa. Solistin kakistellessa joku yleisöstä huikkaisi: Haluatko kurkkukarkin. Kohtalokas äkkijarrutus särki unelmat Haave oopperalaulajan urasta alkoi itää Marian sydämessä lukiovuosina. Sitten sanoin itselleni: ei, ei ja ei. Epätäydellistä ja keskeneräistä, mutta sellaisena hyvää, Maria summaa. Tahti onkin vuosien varrella ollut hengästyttävä. – Tämä olisi ollut pahin painajaiseni oopperalaulajana! Epäonnistuminen, Maria toteaa. – Monet ystäväni ovat sanoneet, että minulla on neljän ihmisen energiat. Inspiroivien keskustelujen innostamana olin reissun aikana ideoinut musiikkia ja teologiaa yhdistävän väitöskirjan ja pari kuoroprojektia. – Aloitin 5-vuotiaana viulunsoiton, mutta pikkuhilaskel 5/25 ~ 39. Uskon, että Jumala räätälöi rakkaudessaan polkumme ja on läsnä vaikeuksienkin keskellä. Siksi voin olla kiitollinen kaikesta tapahtuneesta. Pulppuilevan ja innostuvan luonteensa hyväksymistä sekä rajaamisen taitoa hän on opetellut terapiassa ja positiivisen psykologian opinnoissaan. Häpeän aihe. Hiljattain menin ystäväni luo hakemaan vanhaa Raamattua, mutta palasinkin kolmen Raamatun kanssa. – Olen kova innostumaan. Uupumus pakotti vahvuuteen sairastuneen suorittajan pysähtymään kuusi vuotta sitten koronaepidemian kynnyksellä. L opputalvesta Maria Kuivinen oli puheja laulukeikalla eteläsuomalaisessa seurakunnassa. – Juuri tällaista elämä on. Pulppuava innostuja opettelee rajaamista Viimeiset vuodet Maria on opetellut armollisuutta itseään kohtaan. Opin helposti uusia asioita. Jatkaminen oli mahdotonta. Joo, Maria vastasi. – Nyt kun katson taaksepäin, näen uupumisen taustalla monia syitä ja pitkäkestoista stressiä. Uupumus on syventänyt itsetuntemusta
Kotiinlähdön kyn nyksellä tapahtui jotain dramaattista. Lukion jälkeen Maria aloitti viulupedagogin opinnot Tampereen kon servatoriossa. Asenne ratkaisee sloganista muodostui mottoni, jolla puskin itseni palkituksi huippumyyjäk si. Kaksosten ensimmäisistä kuukausista hän muistaa vain häivähdyksiä. Yhteiskristillinen seurakunta nuorten porukka oli hyvä kasvupaikka. jaa alkoi tuntua, ettei viulu ollutkaan se juttu. Psykiatri määräsi pysähtymään Viidennen pojan syntymän aikoihin vuonna 2017 Kui viset perustivat oman kiinteistönvälitysliikkeen Hel 40 ~ askel 5/25. – Haave oopperalaulajan urasta valui kuin hiekka sormieni läpi. Halusin laulaa oopperaa ja olla solisti, vaikka olinkin tosi ujo. Unelmat särkyneinä, kiitollisena, mutta järkytty neenä Maria palasi Helsinkiin vailla uutta suuntaa. Hyvin pian Maria kuitenkin ryhtyi tekemään kiin teistönvälittäjän töitä ja jatkoi intohimoista leipomis harrastustaan. Yhteinen työn kuva motivoi Kuivisia ja toi taloudellista menestystä. Häitä vietet tiin 2004. Olemme Samin kanssa olleet alusta lähtien täysin tasavertaisia ja sitoutuneita vanhempia. En koskaan vajonnut asian suhteen epätoi voon. Täysimetys ja vaipanvaihto täytti vät vuorokaudet. Raskaus sujui hyvin ja kolmekiloiset kaksos pojat syntyivät täysiaikaisina marraskuussa 2012. Vasta viikkoa ennen synnytystä uskalsimme hankkia vauvalle jotain valmiiksi. Mieleni täytti kiitollisuus. En koe, että äitiys olisi rajoittanut persoonaani tai elämis tä. Omavoimaisuus ja menestys alkoivat näytellä suur ta roolia elämässäni. Tiiviissä tahdissa perhe kasvoi vielä kahdella pojal la. Kumpi kin oli jo yli kolmekymppinen, joten vauva olisi ollut enemmän kuin tervetullut. Maria viiletti polkupyörällään alamäkeä, tiputti puhelimensa ja jar rutti. Aluksi olin katkera ja vihainen Jumalalle. Molem minpuolinen kiinnostus heräsi ja opiskeluvuosien jäl keen pariskunta ryhtyi seurustelemaan. Minulla oli vahva luottamus, että vielä me saam me perheen! Kuuden vuoden odotuksen jälkeen raskaustesti oli vihdoin positiivinen. Melkein kolmoset, Maria naurahtaa. – Unelmani tuhoutuivat. Kuudessa vuodessa Kuivisille syntyi viisi poikaa. – Tein töitä kuusi päivää viikossa, noin 12 tuntia päivässä. Maria jatkoi opintoja SibeliusAkatemiassa musiik kikasvatuksen linjalla, pääaineenaan klassinen laulu. Hänet kiidätettiin sairaalaan. Leukaluu oli murtunut. Ei ollut mitään takeita sii tä, pystyisinkö enää koskaan laulamaan. Olinhan odottanut häntä enemmän kuin mitään, kuu si vuotta! Viisi poikaa kuudessa vuodessa Pari jatkoi hedelmöityshoitoja ja pian Maria odotti kaksosia. Minulla ei ollut edes kypärää. Loistavat opettajat ja kaupungin ilmapiiri valoi vat uskoa haaveiden toteutumiseen: vaalea sopraano valottaisi vielä monta estradia! Syyslukukaudeksi kaavailtu opiskelijavaihto venyi lopulta kevätlukukauteen 2007. – Rohkeus ei vielä siinä vaiheessa riittänyt laulu opintohin, Maria muistelee. – Olin odottanut sitä niin kauan, että päällimmäi nen tunteeni oli kaiken työn keskellä kiitollisuus. Maria toteaa äitiyteen solahtamisen olleen hänelle kivutonta, luonnollista ja helppoa. Odotusaikaa varjosti kuitenkin pelko. – En antanut vauvaa kenenkään paitsi isänsä syliin. Kun Maria piteli vastasyntynyttä esikoista sylissään toukokuussa 2011, hän tunnisti itsessään leijonaemon. – Yhtäkkiä meillä oli kolme alle kaksivuotiasta. Pitkät odotuksen vuodet Tuttavan houkuttelemana Maria lähti tutustumaan uuteen kiinteistönvälitysbrändiin ja laittoi kaikki energiansa peliin menestyäkseen uusissa haasteissa. Miten onnekas olinkaan ollut. Pyörä pysähtyi kuin seinään ja Maria sinkoutui äkkipysähdyksen voimasta ohjaustangon yli maahan. – Hiljalleen aloin ymmärtää, ettei lapsia vain tehdä, ne saadaan. Hän ylläpiti Marian herkkupuoti blogia ja teki kakkuja tilauksesta. Työn imussa pariskunta haaveili lapsista. Tutkimuksissa lapsettomuudellemme ei löydetty mitään syytä. Vuosia kului, mutta kuu kaudesta toiseen toiveet osoittautuivat turhiksi. 2014 hän osallistui Koko Suomi leipoo tv-kisaan ja eteni finaaliin saakka. Lapsuudenkodin hengellisyydestä muodostui poh ja Marian elämälle. Opiskelukuvioissa Tampereella Maria tapasi Sami Kuivisen, ensirakkautensa nuoruusvuosilta. Musiikki jäi sivurooliin elämässäni. Hakeuduimme hedelmöitys hoitoihin. – Olin pettynyt niin monta kertaa, etten uskaltanut innostua. Sillä on suuri merkitys. – Sitten kuulin, että ambulanssin soittanut silmin näkijä ajatteli, että en jää henkiin tai olen vähintään pahasti halvaantunut. Vaimon voittokulkua seuratessaan myös Sami innostui kiinteistönvälitysalasta ja irtisanoutui muu sikon pestistä Kaartin soittokunnassa. Opinnot etenivät erinomaisesti ja Maria pääsi opiske lijavaihtoon Wieniin syksyksi 2006
askel 5/25 ~ 41. ELÄMÄ ON koulinut ujosta tytöstä valovoimaisen esiintyjän, jolle tarinoiden kertomisen ja laulun yhdistäminen on luonnollista. Nyt nautin tilanteesta, läsnäolosta ja siitä, että uskalsin olla totta
Tuona aikana hän toipui uupumuksesta ja vakavasta masennuksesta pienin askelin. MARIAN SAIRAUSLOMA kesti kaikkiaan 13 kuukautta. – Olen Jumalalle kiitollinen tästä pysäytyksestä. Uskon, että Jumala räätälöi rakkaudessaan polkumme ja on läsnä vaikeuksienkin keskellä. VIIDEN KOULUIKÄISEN pojan äiti kuvailee suurperhettään mahtavaksi jätkäsakiksi, jonka kanssa halataan paljon ja puhutaan avoimesti tunteista. – Pyykkikone pyörii lähes aina, kun olen kotona. 42 ~ askel 5/25
askel 5/25 ~ 43. Jokin oli kuitenkin toisin. Näytin hyvälle, ja pahoinvointia ulkokuoreni alla oli vaikea nähdä. Puolen vuoden kuluttua hän hakeutui psykiatrin vastaanotolle. Taloushuolet löivät kiilaa kiireiseen arkeen. Kauppoja ei enää syntynytkään entiseen tahtiin. Psykiatri kehotti aloittamaan lääkityksen, sairaslomaa en kuulemma tarvinnut. Olin tippunut uupumisen ja keskivaikean masennuksen syövereihin. Ajattelin, että on pakko jaksaa ja jaksoinhan minä. Sinä olet siellä, kun omat voimani häviää. – Siinä tilassa ei kannata tehdä suuria päätöksiä. Lauluja syntyy omalla painollaan. sinkiin toimialueenaan pääkaupunkiseutu. En jaksanut enää yhtään mitään. Perheeseen palkattu au pair osoittautui väkivaltaiseksi lapsia kohtaan eikä työsopimusta jatkettu. Läheinen ystävä pakotti Marian hakemaan vielä kerran apua. En milloinkaan antanut aikaa levolle tai palautumiselle vaan ajattelin, että tottakai pitää jaksaa. Jos oloni olisi vähänkin parantunut, olisin painanut satasella kaasua! Toipumisen kuukaudet kiinnittivät tähän hetkeen Sairausloma piteni pätkä kerrallaan, sillä Marian olo ei kohentunut. Suurperheen pyörittämisen, kiinteistönvälittäjän työn, bloggaamisen, somettamisen, keikkailun ja leipomisen ohella Maria opiskelee ensimmäistä vuottaan teologiaa Helsingin yliopistossa. – Elokuussa 2020 olin täysin kanttuvei. Opettelen joka päivä rajaamista ja sen hyväksymistä, että olen tällainen runsaudensarvi. Suoritin ja suoritin. Laulaminen tuntuu hyvältä ja helpolta. Synkimpinä kuukausina Maria kävi rauhallisilla aamulenkeillä ja terapiassa ja makoili sohvalla. Treenit jatkuivat. – Arvoni ja elämäni olivat ristiriidassa. Maria ja Sami päättivät pärjätä kahdestaan. Jos puoliso, työ tai jokin elämän peruspilari tuntuu väärältä, älä hätiköi. Maria tajusi unohtelevansa asioita jatkuvasti. – Meillä ei ollut turvaverkkoja arjessa, koska kaikki sukulaiset olivat kaukana Pohjanmaalla. – En suostunut ottamaan sairauslomaa, olinhan yrittäjä, Maria kertoo. Hän kuunteli poikien lukuläksyt ja rapsutteli pikkuisia sohvalla löhöillen. Sinä kuulet huokaukset, kun sanat viimeisetkin katoaa. Elokuisena aamuna 2021 Maria heräsi outoon tunteeseen: Olen taas minä. – Psykiatri painotti, että minun on pakko pysähtyä. – Tunsin olevani läsnä hetkessä. Pienet koululaiset jäivät kotikouluun ja kaksi nuorinta kotihoitoon. Lauseet jäivät kesken ja tavarat olivat hukassa. Selittämättömät vatsakivut ja läheinen ystävä pakottivat hänet lääkäriin, mutta mitään ei löytynyt. Tekstit kertovat eletystä elämästä, hoitavat ja lohduttavat. Voimien palaamisen myötä Marian sisällä on jälleen alkanut soida musiikki. Kuuntelen itseäni ja tuntemuksiani. Perhe sai ulkopuolista kotiapua, jonka vastaanottaminen oli nyt helppoa. Korona-kevät oli viimeinen niitti sisupussille. Se säikäytti. Lopulta katosivat sanat ja muisti. Sinä olet siellä, kun pettää allani maa”, Maria hyräilee. – Olin aina ajatellut, että perhe on minulle tärkein, mutta käytännössä kalenterissani luki vain työ, työ ja työ. Uupuneita ja masentuneita Maria haluaa rohkaista maltillisuuteen. Lääkkeitä en halunnut, koska tunsin itseni. Asioihin tarttuminen oli pitkästä aikaa vaivatonta. ”Sillä Sinä olet siellä, missä unelmat murtuu arjen alle. Markkinatilanne kiinteistönvälitysalalla kiristyi. Se oli minulle jotain aivan uuttaa ja sellaista, josta haluan pitää kiinni! Voimaa läsnäolosta Uupumisesta ja masennuksesta Maria on puhunut avoimesti, samoin tekemistään löydöistä. Sairastuminen pakotti minut pysähtymään. – Meillä on vain tämä hetki, se on merkityksellinen. Maria huomasi yhä useammin olevansa kireä ja ylivirittynyt. Lastenhoidon pariskunta järjesti tekemällä läpsystä vaihdon kotiovella. Ero entiseen on kuitenkin suuri. Silloin tällöin he saivat satunnaista apua. Esiintyminen tuntuu merkitykselliseltä, sillä niin moni ruuhkavuosia elävä ihminen uupuu ja masentuu. Sairaana et kykene arvioimaan totuudellisesti tilannetta. Yöunet jäivät katkonaisiksi, mutta Maria halusi olla kunnossa. Jatkoin töitä. Sain kaksi kuukautta sairauslomaa. – En tullut kohdatuksi. – Voi miten olen kaivannut sitä! hän huudahtaa. Keväällä 2019 hän heräsi useamman kerran viikossa kukonlaulun aikaan treenaamaan. Niiden ympärille Maria on luonut Tarinoita elämästä -konseptin, jonka puitteissa hän keikkailee. En jaksanut elää kuin hetken kerrallaan. – En suorita, vaan teen asioita läsnäolosta käsin. Kädet olivat täynnä työtä yrityksen ja lasten kanssa. Kolmas lääkärikäynti syksyllä 2019 tuotti tulosta. Päiväkodin ovet sulkeutuivat kesäksi. Ongelmat syvenivät entisestään. Yritän välttää kiirettä, vaikka teen taas paljon. – Se on harrastukseni, hän hymyilee. Olo tuntui energiseltä ja innostuneelta
Lauluryhmällä oli pienoisevankeliumin raamatunkohta nimenä, Johannes 3:16. Sitten alkoi se varsinainen elämä, se, jossa kaikki ei mennyt niin kuin olin suunnitellut. Pitääkö niitä muuttumattomia pyhiä aina kaivella. Saatellut Taizén-retkeläisiä lähtemättä itse mukaan. En halunnut viljellä Pyhän Kolminaisuuden erilaisia nimiä, ja aloin kartella kirkollista fraseologiaa. Minä olin toista maata. Tiukka napitus Tulin uskoon monta kertaa. Uskonymmärrykseni alkeet olivat uskovaistenpastilleja seuroissa ja tähtiä Jyväskylän kaupunginkirkon katossa. Kristillinen oppi tuntui nuoruuden ehdottomuudessa parhaalta mitä tiesin. Piikki lihassa Kun pääsin kyselyikään, minusta tuli piikki lihassa. Työnsin anturin maailmaan, josta oli aiemmin tuprahdellut vain turmeltuneita tuoksuja. Hankkinut ensimmäisen passin 40-vuotiaana, kun muut olivat jo reilinsä reilanneet. Alkanut vakavasti miettiä Jumalaa vasta, kun muut ovat jo ohittaneet kyselyiän. Ihan kuin se sukupolvi olisi taas käärinyt tuon rukouskirjan kirkkoliinansa sisään ja kuljettanut helmoissaan, veisannut porkkanaa pilkkoessaan niin kuin minä, tapaillut hämärässä olohuoneessa vanhaa koraalia. Oli tärkeää napittaa tiukkaan, miten asia on, vaikka Jumalan rakkaus olikin kuin meren aava ja tähdet Herran töitä tulkitsee. Virsikirjasta tuli minulle niin tärkeä, että annoin sellaisen jokaiselle lapsellenikin, nahkakansilla, omistuskirjoituksella. Kahdeksanvuotiaana katselin Muonion suurissa seuroissa törmäpääskyjen jatkuvaa edestakaista lentoa suuren hiekkakuopan seinämässä: onko elämä pelkkää lähtemistä. Kiitin onneani, että havahtumiseni alkoivat iän myötä harFM, KIRJAILIJA KAISA RAITTILA Rakas luostaripäiväkirja Ju kk a Gr an str öm 44 ~ askel 5/25. Sosiaalisessa mediassa minulle sanottiin, että anna jo olla. Huomasin, että toiset sellainen sai vetäytymään kuoreen, jotta se, mitä oli ollut, olisi yhä vielä. Usko oli siihen aikaan niin vetreä, että sitä vieroksuvat vieroksuivat myös minua. Kysyin niin kuin Lasse Mårtenson: eikö sitä tosiaan voi sanoa toisin. Saanut lapsia aikaisin kokematta maistelemisen vapautta. Aloin elämän kuopassa kyseenalaistaa ja kysyä. Kokeilin kepillä jokaista jäätä. Väkevänä hyökynä löi ylitseni Siionin laulujen melankolinen mystiikka. Osasin roomalaiskirjeeni ja kirjoitin lisähuomioita Raamattuni marginaaliin. Perheen nuorimpana olen ollut vähän jäljessä kaikesta. Vastustin ulkopuolelta opittuja sanoja. Ensimmäisen oman Raamatun sain yksitoistavuotiaana. Kuullut suvun tarinoista vain rippeet, kun parhaat kerrottiin isommille. En huomannut siinä mitään elämälle vierasta, elämähän virtasi juuri siellä, missä pyhä oli hallinnassa. Väistelin varmuutta, kun tiesin, miten raakoja sen hedelmät ovat. Väsyneen uskon puolustus N äimme päivänvalon samoihin aikoihin, 1960-luku ja minä. Se lauloi lohduttomilla kaduilla kulkevasta Kristuksesta. Eikö voi vain nielaista ja antaa vuosien sulattaa. Olin seurakuntanuori, lauloin punaista veisukirjaa, näppäilin Landolasta a-mollin. Serkun kanssa litkin lihalientä maitobaarissa, kun olisi pitänyt kirkossa kuunnella pitkään puhuvan kirkkoherran saarnaa. Katsellut 60-lukulaisuutta kuulumatta siihen. Minä tulin tosin vähän jäljessä, ja siltä on tuntunut aina. Tunsin suurta läheisyyttä. Oliko Jumalakin runoilija. Alleviivasin siitä Jesajan kirjan kauneimmat lauseet
Emme tarvitse paljon sanoja. Ei haittaa, vaikka olet harsuuntunut. Väistelin varmuutta, kun tiesin, miten raakoja sen hedelmät ovat. Vastustin ulkopuolelta opittuja sanoja. Tykkään siitä, että et enää sanele ehtoja tai määritä rajaa. Panin sydämiä ja peukkuja, jotta olisin samassa rintamassa. Lävitsesi huljuu valoa toivottavasti kumpaankin suuntaan. askel 5/25 ~ 45. Banderollia en jaksanut enää kantaa. Kummallakin on tilaa käpperehtiä omiaan. Tai miten rinta rottingilla kävit kanssani vääryyttä vastaan. Luotat minuun ja minä luotan sinuun. Oli pakko turvautua sinua suurempaan. Eikö riitä, että se kerran oli tuore ja otettiin käyttöön. Eihän sitä tosiaan, joka asiasta, minä ajattelin ja katselin vierestä, miten innokkaimmat jatkoivat siitä ja tästä, ihan oikeista asioista. Varsin kulunut, kauhtunut, repeillytkin monin paikoin. Minusta kirkon piti koko ajan olla liikkeessä, työntää kärheään eri suuntiin, tunnustella ja muuttua ja olla valpas. Eikä mitä, hintahan sillä oli. Kuulemme toistemme ääniä silloin tällöin. Mutta pitääkö uskonkin uudistua. ventua. Sen työnä on sovittaa itsensä kulloisenkin ajan asuun. Pix ab ay RAKAS VANHA usko, minä pidän sinut. Vielä sinusta on varjoksi liiassa paahteessa ja palellessa hitusen lämmitätkin. Joskus kauhistutti, miten itsevarmana spatseerailit kaiken kansan edessä. Rakas vanha usko, minä pidän sinut. Muistatko, kun sinusta ei ollut mihinkään niinä kovina aikoina. Tykkään siitä, että et enää sanele ehtoja tai määritä rajaa. Että pelastuuko ihminen näin vai noin, ja lopulta sekin, että mistä hän pelastuu ja onko siinä järkeä, sellaisessa itsekeskeisyydessä. Luotat minuun ja minä luotan sinuun, Kaisa Raittila kirjoittaa. Rakas vanha usko Uskoni on jo yli 60-vuotias. Mutta katselen sitä hellyydellä: voi että, mitkä käänteet ja vuodet olemmekaan yhdessä kulkeneet. Kirkosta olin kuitenkin eri mieltä. Lävitsesi huljuu valoa toivottavasti kumpaankin suuntaan. Siitä kiitos. Ja entä sitten, kun täytit päiväni kaiken maailman pähkäilyillä. Vielä sinusta on varjoksi liiassa paahteessa ja palellessa hitusen lämmitätkin. Ei haittaa, vaikka olet harsuuntunut. Menetin monia, joita jäin ikävöimään. Usein olit pontevampi kuin minä. Parasta on, kun olemme hiljaa
Osa rukouspyynnöistä luetaan ääneen messussa, mutta lisäksi Tuomasyhteisössä toimii useita esirukousryhmiä ja rukoilijoita, joille kaikki eri reittejä tulleet rukouspyynnöt välitetään. Esirukouspyyntöjä tulee Tuomasyhteisöön viikoittain noin 300, vuosittain yhteensä noin 13000. Sen aikana voi jättää esirukouspyynnön ja rukoilla yksin tai yhdessä toisen ihmisen kanssa. Rukoilijat ovat yhteisön vapaaehtoiKati Pirttimaa TUOMASPAPPI 46 ~ askel 5/25. Siihen virtaan minäkin huokaan rukouksen pyytäjien, heidän elämänsä ja pyyntöjensä puolesta. Valtava määrä syviä huokauksia, riipaisevia elämänkohtaloita, suurta kaipausta, mutta myös iloa, kiitosta ja toivoa. Niitä kirjoitetaan pienille lapuille kirkossa, lähetetään tekstiviestinä ja netin kautta. M i n u n osuuteni on yleensä viikoittain rukoilla joidenkin kymmenien pyyntöjen puolesta. Toiset rukoilijat rukoilevat yksin, hiljaisuudessa. Suurin piirtein puolen tunnin välein joku lähettää rukouspyynnön, kellon ympäri, läpi vuoden. T uomasmessun keskeisimpiä kohtia on rukousjakso. Laskennallisesti siis suurin piirtein puolen tunnin välein joku lähettää rukouspyynnön – kellon ympäri, läpi vuoden. Askel-lehden kauttakin tulee rukouspyyntöjä, niin kirjeitse kuin sähköpostitsekin. VAIKKA RUKOUKSEN määrä ei vaikutakaan siihen, miten rukouksiin vastataan – Jumalahan tietää ja tuntee tarpeemme paremmin kuin me itse, ja on kuullut pyynnön jo ennen kuin sitä on sanoiksi muotoiltu – tuntuu hyvältä ja tärkeältä tietää, että rukous jatkuu kaiken aikaa. Pitkin viikkoa on käynnissä rukous. Jotkut rukousryhmät kokoontuvat toistensa kodeissa, jotkut netissä etänä ja jotkut rukoilevat yhdessä puhelimessa. Usein saan suustani vain sanat: Jumala auta – Herra, armahda. Jokaisen pyynnön ja sen esittäjän puolesta rukoillaan. Rukouspyyntö jen äärelle pysähtyessäni liityn muiden rukoilijoiden kanssa rukouksen virtaan, joka kulkee katkeamatta, jonkinlaisena pohjavirtana. Esirukousten virta ei pysähdy Rukous sia, jotka hoitavat tärkeää tehtävää, joka ei juuri näy eikä kuulu ulospäin
Aamen. Anna voimaa ja uusi toivo. Anna lepoa ja luottamusta. Rukoilemme hänen puolestaan, joka kantaa huolta lapsistaan ja heidän tulevaisuudestaan. Luo meidänkin sydämiimme uusia silmuja, uutta elämää ja valoa. Jumala, rukoilemme rauhaa sodan keskelle, toivoa epätoivon keskelle ja rakkautta vihan tilalle. Johdata häntä. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Rukoilemme hänen puolestaan, joka on väsynyt rukoilemaan. Rukoilemme hänen puolestaan, jonka läheinen on sairastunut vakavasti. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Anna apua ja tukea. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. askel 5/25 ~ 47. Rukoilemme hänen puolestaan, jonka läheinen on masentunut. Käsittelemme viestit luottamuksella. Kanna eteenpäin ja paranna. Rukoilemme hänen puolestaan, joka on joutunut muuttamaan kodistaan. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Anna uusi alku ja uusi toivo. Rukoilemme hänen puolestaan, jonka läheinen sairastaa muistisairautta. Rukoilemme hänen puolestaan, joka on kotiutunut sairaalasta. Rukoilemme hänen puolestaan, joka etsii työtä ja toimeentuloa. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Jumala, kiitämme alkaneesta keväästä. Anna löytyä sopiva hoito. Anna oman tien ja paikan löytyä
Niin kauan, kun kädet ja pää kestävät, minun on jatkettava, hän sanoo. Hänen erityisenä palvelutehtävänään on käydä soittamassa hengellisiä lauluja vanhuksille. Nyt annan vielä sellon soida. – Kyllä sekin aika tulee, kun en enää jaksa. TEKSTI: MARI VAINIO – KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM HANNU KIISKI kokee tehtäväkseen astua kuulijan rinnalle, lohduttaa ja rohkaista elämän keskellä, mennä lähelle. ”Tehtäväni on antaa elämäni sävel eteenpäin” Sellotaitelija Hannu Kiiski ajattelee, että musiikki on ihme, joka on syntynyt Jumalan kädestä. 48 ~ askel 5/25
Monet hakiaskel 5/25 ~ 49. – Tiesin jo silloin, että siinä oli tulevaisuuteni avain, minun elämäni. Tärkeitä asioita ei voi erottaa toisistaan Hannu Kiiskin sello on erityinen. Perheen viidesläinen hengellisyys oli melko tiukkaa, rajoja asettavaakin. – Voimakkaasta kokemuksesta haltioituneena, koko ympäristön hälvetessä ympäriltäni, hujautin viulun jousella kattokruunun säpäleiksi. Se kolahti heti. Sitä on huoltanut jo vuosien ajan tanskalainen viulunrakentajamestari, joka on kuvaillut Kiiskin instrumentin ääntä samaan aikaan tummaksi ja kirkkaaksi. Raha tuotiin juhlallisesti opettajalle, jolta saimme pääsylipun. V irroilla lapsuutensa viettänyt Hannu Kiiski meni 8-vuotiaana viulutaiteilija Heimo Haiton konserttiin. Siinä kaikki on yhtä. – On olemassa soittimia, joissa on joko kirkas tai tumma ääni, mutta omassa sellossani on ne molemmat. Moni muukin on kehunut vanhan sellon ääntä poikkeuksellisen koskettavaksi. Sen koommin ei sellisti ole viuluun koskenut. Kiiski muistelee, kuinka Haitto soitti Bachin Chaconnea, joka on hänen mukaansa huikea teos. Hannulle se oli pääsylippu koko elämän mittaiselle muusikon uralle. Suunta oli selvä. – Konsertti järjestettiin koulullani ja sisäänpääsy maksoi 20 penniä. – Siitä inspiroituneena otin kotona salaa isän viulun seinältä ja aloin soittaa. Kaikki musiikki on Jumalan luomaa Hannu Kiiski kertoo opiskelujensa alusta Sibelius-Akatemiassa, jossa moni opiskelukaveri kärvisteli oman arvomaailmansa ja uskonsa kanssa. – Minut on rakastettu lapsena vahvaksi. Myöhemmin kansakoulun opettajana toiminut äiti toi kuitenkin pojalleen puolisellon kokeiltavaksi. En ole koskaan ollut kapinallinen enkä ole kärsinyt ehdottomuudesta. Sitä ei tarvinnut lainkaan epäillä. Viulunsoiton aloitus oli siis pienelle pojalle melkoinen katastrofi. Se antoi kuitenkin pohjan, johon sellistin oma kristillisyys yhä nojaa. Tärkeimpiä asioita hänelle ovat vaimo, rovasti Tuula Kiiski, viisi lasta ja seitsemän lastenlasta – sekä sellonsoitto. Hetki oli pienelle pojalle tärkeä, jopa käänteentekevä. Hannu Kiiskin lapsuuden perhe oli syvästi kristillinen. Näin Hannu Kiiski kokee myös oman elämänsä: sen tärkeitä asioita ei voi erottaa toisistaan, ne ovat sisäkkäin
50 ~ askel 5/25. Kiiski on KesäVirratSoifestivaalin taiteellinen johtaja. Se on kuulijoiden huomioon ottamista, heidän palvelemistaan. Kevyt musiikki ei kuulunut elämään. – Minulla elämän perusta oli jo olemassa. Kenties jokin musiikkihetki voi muuttaa yhden ihmisen elämän, avata jotakin, joka on jäänyt arjen, murheiden ja kaipauksen taakse. Hannu Kiiski soittaa joka päivä. Hannu Kiiski kokee tehtäväkseen astua kuulijan rinnalle, lohduttaa ja rohkaista elämän keskellä, mennä lähelle ja koskettaa. Nekin ovat toinen toistensa sisällä. Voin kiitollisena ihmetellä, miten sellainen lahja on annettu ihmiskunnalle. Kuitenkaan minun ei tarvitse olla kaikille kaikkea. Toki kodin perintö on vaikuttanut valintoihin, jopa musiikissa. Ja toisaalta: eikö kirkko ole rakennettu juuri meitä kaikkia syntisiä varten. Kiiski kuitenkin muistuttaa, ettei ole olemassa kevyttä tai vakavaa musiikkia. Siinä ei voi olla mitään pahaa. – Se, mitä soittaja soittaa tai kuulija kuulee, kertoo molempien silloisesta mielentilasta. Sain keskittyä vain opiskelemiseen, Kiiski sanoo. Minut on rakastettu lapsena vahvaksi. – Sävelet ja taajuudet ovat Jumalan luomistyön seurausta. Maailmankuulun helsinkiläisen metallimusiikkia selloilla soittavan Apocalyptica-yhtyeen kaikki perustajajäsenet ovat hänen vanhoja oppilaitaan. Hannu Kiiski siteeraa hengelliseltä äidiltään Hilja Aaltoselta häälahjaksi saamansa runon säkeistöä: Soita sävel elämälle, illan tullen itkevälle, ihmiselle tuulen tiellä, säveltäsi älä kiellä, öisten rantain kulkijalta, kuorman alle uupuvalta. Luovuuden ja Luojan työn äärellä on myös itse taivuttava antamaan osansa, tehtävä työtä. – En kosiskele kuulijaa, mutta valitsen ajankohtaan sopivan ohjelmiston, sellaisen, joka koskettaa juuri siinä hetkessä. Minun tehtäväni on antaa eteenpäin elämäni sävel. Olen joutunut perustelemaan valintaani. Hannu Kiiski on joutunut kuitenkin palaamaan aikuisena tämän asian äärelle. Isän nuoruudessa esimerkiksi tanssi oli syntiä, vaikka sodan jälkeen se olikin monelle tärkeä ilon lähde ja keino löytää parisuhde. – Näissä sanoissa kiteytyy se, miten haluan toimia. – Musiikki on aina Jumalan luomaa. – Kristillisyys ei siis rajoita soittamistani tai musiikillisia valintojani. Äänen värit, joilla haluan puhutella kuulijaa, NUMMELASSA ASUVALLE Hannu Kiiskille Vihdin kirkko on yksi lempipaikoista. Niin kauan kuin isä eli, Hannu Kiiski halusi kunnioittaa hänen elämänkatsomustaan. Esiintymässä on ollut myös Apocalyptica. – Olen tajunnut, että pitäytymällä määrätyssä musiikin genressä en pysty pelastustani hallinnoimaan. – Heidän osallistumistaan on paheksuttu. Jeesus kannustaa etupenkissä Hannu Kiiskille on selvää, että musiikki on ihme, joka on voinut syntyä vain Jumalan kädestä. Opiskelujen jälkeen hän toimi muusikon työn lisäksi yli 47 vuotta sellonsoiton opettajana ja lehtorina Sibelius-Akatemiassa. vat sisäistä itseään. – Lapsuudenkodissa laulettiin hengellisiä lauluja ja kuunneltiin klassista, ei juurikaan muuta. – Sellon soittaminen on fyysisesti hyvin käytännönläheistä
Sellaisessa hetkessä voi tuntea erityisellä tavalla Jumalan läsnäolon. – Se auttoi kunnioittamaan hetkeä ja mahdollisuutta viedä sanomaa eteenpäin, mutta antoi myös rentouden: Jeesus kannustaa aina, vaikka soitto menisi täysin poskelleen. Nummelassa asuvalle Kiiskille Vihdin kirkko on yksi lempipaikoista. – Vihdin seurakunta on ilokseni antanut minulle luvan harjoitella myös Nummelan seurakuntatalon kirkkosalissa. Kyllä sekin aika tulee, kun en enää jaksa. Nyt voin valita mitä soitan, koska ja kenen kanssa. Klassisen ja nyt jo kevyenkin musiikin rinnalla Hannu Kiiski soittaa hengellistä musiikkia. Äänen sointia auttaa myös hyvä akustiikka. Se kertoo, mikä voimataso pitää käsissä olla. Vuonna 2023 presidentti Sauli Niinistö myönsi Hannu Kiiskille hänen elämäntyöstään Pro Finlandiamitalin. Hannu Kiiski kertoo, kuinka hän 10-vuotiaana soitti tilaisuudessa, jossa kuuntelemassa oli silloinen Vapaakirkon Nepalin lähetystyöntekijä. Myös yksityisesti. Hän on soittanut myös yksinäisille ihmisille kodeissa. KIISKILLE SELLONSOITTO on rukousta, ja luovuus Luojan lahja. Elämän ehtoopuolella voi jo antautua, asettua hiljaisuuteen kuulemaan Jumalan sanoja, kuten Kiiskin uudella levyllä Canto Meditativo. Kiiskille sellon soitto on rukousta, ja luovuus Luojan lahja. Vihdin seurakunnan edesmenneeltä kanttorilta Matti Kilpeläiseltä hän on saanut nimen selloevankelista. Ne eivät kuitenkaan tule ulos, jollei ole tehnyt valtavaa pohjatyötä, harjoitellut loputtomasti. Hän antoi pojalle tärkeän neuvon: ”Kun soitat, niin ajattele, että Jeesus istuu etupenkissä”. – Niin kauan, kun kädet ja pää kestävät, minun on jatkettava. – Soitan varsinkin lapsuuteni lauluja, niitä, jotka ovat itselleni tärkeitä. – Se, mitä eläkkeellä teen, on pelkkää unelmaa. Eläkkeelle Kiiski jäi Sibelius-Akatemiasta sellonsoiton opettajan työstä vasta viime vuonna, 68-vuotiaana. Se tuo avaruutta mutta myös vastusta, antaa ja ottaa. löytyvät kaikki sellosta. Vastalahjaksi olen soittanut kirkon tilaisuuksissa. askel 5/25 ~ 51. – Kaipaan suurta tilaa jo harjoitteluvaiheessa. – Vanhoilta, viisailta ihmisiltä saa usein rohkaisevaa palautetta. Monet heistä ovat olleet mukana elämässäni nuoresta saakka. Oman, Jumalalta saadun lahjansa Hannu Kiiski haluaa antaa muiden iloksi. Sukupolvi, joiden lauluja ne ovat olleet, ei kohta enää elä. Kiiski arvostaa kirkkotiloja. Jo yksi kuulija riittää. Nyt annan vielä sellon soida. Vasta sitten ääni soi puhtaasti. Siksi haluan soittaa niitä muun muassa vanhustentaloissa ihmisille, jotka tunnistavat ne
Silti miehet ajavat autoa paljon useammin. Jos ajokorttia ei ole, sen voi hankkia vielä eläkeiässäkin. Erityisesti hajaasutusalueilla se tuo elämään vapautta ja turvaa. Ajokortti kuusikymppisenä Miehillä ja naisilla on lähes yhtä paljon ajokortteja. Elämäntilanteiden muuttuessa voi nimittäin olla, ettei puolisosta ole enää auton rattiin. TEKSTI: MARI TEINILÄ 52 ~ askel 5/25
En löytänyt vastaukseksi tutkittua tietoa, mutta huomioni miesten rattiylivallasta sai tukea esimerkiksi Tilastokeskuksen sivuille tallennetusta keskustelusta. Nyt ihmisiä on yli kahdeksan miljardia, autoja on 1,475 miljardia. Suomessa liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on noin 20 prosenttia, josta noin puolet on henkilöautojen aiheuttamaa. Elämäntilanteiden muuttuessa voi olla, ettei puolisosta ole enää auton rattiin, eikä lähipiiristä löydy ketään toista autokuskia. Näin siitäkin huolimatta, että Autoliiton tilaston mukaan ajokortteja on nykyisin Suomessa naisilla ja miehillä lähes yhtä paljon. Syntymäni aikoihin maailmassa oli kolme miljardia ihmistä ja noin 200 miljoonaa autoa. Monet tuntemani naiset ovat aikanaan kyllä hankkineet ajokortin, mutta eivät käytännössä aja lainkaan. Lähes jokaista viittä ihmistä kohden on auto. Jos puoliso syystä tai toisesta menettää ajokykynsä, vaarana on, että nainen jää eristyksiin vain siksi, ettei ole ajanut vuosikausiin. Tässä suhteessa tilanne on huonontunut vuosi vuodelta. Miksi niin monet ajokortilliset naiset antavat aina MARI TEINILÄ päätti hankkia ajokortin kuusikymppisenä, koska ei voinut enää laskea ajomatkoja maaseudulla sijaitsevalle asunnolle vain ikääntyvän puolisonsa varaan. Ennen päätöstä hankkia ajokortti pohdin ylipäätään oikeutta yksityisautoiluun, koska liikenne pahentaa osaltaan ilmastonmuutosta. Aamuisin helsinkiläisellä bussipysäkillä mietin yksityisautoilun mielekkyyttä. Siinä Tilastokeskuksen asiantuntija Marjut Pietiläinen toteaa, että pariskunnan ollessa yhdessä liikenteessä autoa ajaa yleensä mies. Kun etupenkillä on nainen ja mies, lähes poikkeuksetta autoa ajaa mies. Näyttää siltä, että jatkossa hyvinvointialueilla karsitaan palveluja entisestään. miehen ajaa. O len usein tehnyt tilastointia vastaantulevien autojen etupenkillä istujista. Vielä 1980-luvulla ajokortti oli 74 prosentilla yli 18-vuotiaista miehistä, mutta vain 38 prosentilla vastaavan ikäisistä naisista. Tai sitten hän ei pääsee tapaamaan sairaalaan tai palvelutaloon joutunutta puolisoaan tai muuta läheistään. Julkisilla välineillä keskustaan pääsisi 20 minuutissa. TAUKO MATKANTEOSSA 1970-luvun Namibiassa. Kävin autokoulun vasta 63-vuotiaana. Valtaosassa Suomea, haja-asutusalueilla, ei ole kuitenkaan mahdollisuutta valita julkisen liikenteen ja oman auton välillä. Pysäkin ohi ajaa henkilöautoja, joista valtaosassa on kyydissä vain kuski. Jos ei ole ollut autoa käytössä vuosiin, pitkän tauon jälkeen ajaminen voi tuntua pelottavalta. Ju kk a Gr an str öm M ari Te in ilä n ko tia lb um i askel 5/25 ~ 53. Samaisessa keskustelussa muistutettiin eräästä kuskin sukupuoleen vaikuttavasta tekijästä: Mitä iäkkäämmistä naisista puhutaan, sitä harvemmalla on ajokortti. Asun Itä-Helsingissä, ja aion jatkossakin ajokortistani huolimatta käyttää julkisia välineitä mennessäni Helsingin keskustaan. Ajotaitoa kannattaisi kuitenkin pitää yllä. Kuvassa Egidius Pius, Mari Teinilä ja Antti Teinilä. Periaatteessa vastustan edelleen yksityisautoilua, ainakin silloin kun on mahdollista käyttää sujuvasti julkisia liikennevälineitä. Julkista liikennettä ei yksinkertaisesti ole. Ajokortti tuo turvaa ja vapautta Minulla on ollut vuosikymmenten ajan laillinen syy olla ajamatta. Siksi naisten pitäisi ajaa autoa useammin. Maailman kaikki ihmiset mahtuisivat yhtä aikaa autoihin ja luultavasti valtaosaa niistä ajaisi mies
Me vilkutamme hänelle hyvästiksi.” Härkävankkureista pikkubusseihin Lapsuudessani minulle ei luettu Tammen Kultaista kirjastoa. Äiti istui kopissa, eikä matkanteko sotkenut hänen tyylikästä nutturakampaustaan. Koska vain osa matkustajista mahtui kuorma-auton koppiin, minä matkustin yleensä kuorma-auton lavalla tuulen sotkiessa pitkiä hiuksiani. Pikku äiti sanoo kirjassa: ”Pekka on meidän isä. Tiet olivat siellä silloin niin huonoja, että käytössä oli vain kuorma-autoja. Yksi roolimalli naiselle olla ajamatta autoa sekä pysyä kotona hoitamassa lapsia löytyy Tammen Kultaisesta kirjasta. Olen syntyisin maaseudulta Lounais-Afrikasta, nykyisestä Namibiasta. Ja sitä ennen härkävankkureilla. Siellä naiset saivat ajo-oikeuden vasta vuonna 2018. Yhteiskuntaa tai ainakaan lainsäädäntöä ei Suomessa pidä tästä asiasta syyttää. M ar i Te in ilä n ko tia lb um i M ar i Te in ilä n ko tia lb um i Su sa nn a Ve hk ao ja n ko tia lb um i 54 ~ askel 5/25. Pekka istuu sinisessä leikkiautossa. AUTO MERKITSI Mari Teinilälle lapsuuden Namibiassa samaa kuin kuorma-auto. Pikku äiti leikkii nukeilla eli hoitaa kotona lapsia. LÄHETYSTYÖNTEKIJÄT MATKUSTIVAT Namibiassa kuorma-autoilla ennen kunnon tieverkostoa. Ajokortin hankkiminen on ollut naisille mahdollista täällä alusta lähtien, toisin kuin esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Auto merkitsi minulle samaa kuin kuorma-auto. Söpöillä piirroksilla kuvitettu satu kertoo minämuodossa kahdesta leikkivästä lapsesta, roolinimiltään Pikku äiti ja hänen puolisonsa Pekka. TEINI-IKÄISENÄ MARI Teinilä matkusti Namibiassa usein Volkswagen Kombi -pikkubusseilla. Sairaalassa tai palvelutalossa olevan rakkaan ihmisen luo on jatkossa entistä pidempi matka. Pari vuotta sitten julkaistusta uusintapainoksesta löytyy Sharon Katen 1960-luvvulla kirjoittama ja kuvittama kertomus nimeltään Pikku äiti. Hän menee kaupunkiin työhön. Kuorma-autoa ajoi aina mies, joko isäni tai hänen namibialainen työtoverinsa. Pikku äidin roolimalli Etsin syitä miesvaltaiseen ajamiseen ympäröivän todellisuuden malleista. Kaikki maailman ihmiset mahtuisivat niihin yhtä aikaa – ja luultavasti valtaosaa ajaisi mies. Teini-ikäisenä matkustin Namibiassa usein Volkswagen Kombi -pikkubusseilla, joissa oli kolme Maailmassa on lähes 1,5 miljardia autoa
Kuten autokoulussa opetettiin, katseeni on tiessä, vastaantulevassa liikenteessä ja taustapeileissä. Kun kerran valitin pitkää matkaa, vieressäni istunut iäkäs lähetystyöntekijä käski minua lopettamaan ruikuttamisen. Ajaessa en enää katso vastaantulevista autoista, onko niiden ratissa nainen vai mies. Etenkin äitini kannusti minua aikanaan ajokortin hankkimiseen. Isosisko Ina miettii, että tilanne on tämä, koska kumpikaan hänen lapsellisista siskoistaan ei ollut kokenut velvollisuudekseen hoitaa itselleen ajokorttia. Em ili a Ka rh u askel 5/25 ~ 55. Pyysin lahjaksi rinkan, jonka kanssa tein monta junamatkaa. Syy oli käytännöllinen. En voinut enää laskea ajomatkoja ikääntyvän puolisoni varaan. Matkat kestivät tuntikausia, onhan Namibia pinta-alaltaan yli kolme kertaa Suomen kokoinen. Olen vakuuttunut siitä, että rauhallinen äiti olisi ollut isääni parempi kuski. Toista se oli kuulemma hänen nuoruudessaan, kun pitkät matkat tehtiin härkävankkureilla. penkkiriviä. Mutta jos joku minua vastaan tulevassa autossa tekee etupenkillä istuvien sukupuolesta tilastointia, näkee hän naisen ratin takana, ja miehen istumassa pelkääjän paikalla. Taustalla raha ja omat valinnat Äiti sanoi usein, että hän olisi tahtonut ajaa ajokortin, mutta siihen ei ollut varaa. Sen jälkeen olen ajanut satoja kilometrejä taajamissa ja maanteillä. Ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin viime vuonna ilmestyneessä kirjassa Siskokset on kohtaus, jossa kolme siskosta on pakettiautossa. PIKKU ÄITI -kirja 1960-luvulta tarjoaa tytöille ja pojille kovin stereotyyppisiä roolimalleja. Minulle tuli vastaan Jonas Hassen Khemirin kirjan tulevaisuus: minä yksinkertaisesti tarvitsin arkeeni ajokorttia. Ina jatkaa pohdintaansa: ”Miten vaikeaa se oikeastaan on, säästää vähän rahaa, ilmoittautua parille ajotunnille, selvittää jäärata, läpäistä teoriakoe, suorittaa ajokoe. Oliko niin vaikea ajatella, että he saattaisivat tarvita tulevaisuudessa ajokorttia?” Käytännön syistä pois pelkääjän paikalta Miksi minä sitten viimein päädyin ajamaan ajokortin. Asumme puolet vuodesta maaseudulla, josta puuttuu julkinen liikenne. Sain ajokortin lokakuun lopussa. Kun täytin 18-vuotta, päätin toisin. Isosisko Ina on ratin takana ja kaksi aikuista pikkusiskoa ovat hänen vieressään. Isä ajoi välillä kärsimättömästi, kaasua ja jarrua vuoron perään painaen
Keskeneräiseen mieleen mahtuu paremmin myös ajatus Jumalan armosta, jota itsessään valmiin voi olla vaikea ottaa vastaan. Kuu on täysi vain kerran kuussa ja jatkaa sen jälkeenkin muuttumistaan. K evään ensimmäinen käynti kesäpaikassa on aina odotettu ja vähän jännittäväkin juttu. Mutta nyt se ei ahdistanut. Ajatteluuni vaikutti muistokonsertti, jossa sain olla laulamassa. Yksi niistä oli kehotus pitää huolta siitä, että ympärillä on aina kesken olevia asioita. Huomaan ensimmäistä kertaa ajattelevani sitäkin, että myös luonto on kesken, kevät on kesken, vasta matkalla kesää kohti. Se, että olen talven aikana opetellut ystävystymään keskeneräisyyden kanssa. Keskeneräisyys voikin ahdistuksen sijaan olla turvapaikka, hyväksytyksi tulemista sellaisena kuin on ja vapautumista vaatimuksista. Keskeneräisyyteen sisältyy mahdollisuus löytää uusia reittejä – niitäkin, joita ei itse osannut suunnitella. Kesäpaikkana toimiva lapsuuskotini on kaikenlaista keskeneräistä täynnä oleva ikuinen puuhamaa, jonne saapuessani olen yleensä nähnyt heti kaiken, mikä odottaa siivoamista, järjestelemistä tai korjaamista. Ja enemmänkin. Ikkunatkin ovat olleet pesemättä jo muutaman vuodenkierron ja osa ikkunanpuitteista on edelleen maalamatta. Se on armollisuutta itseä kohtaan. Oman keskeneräisyytensä näyttäminen luo syvää yhteyttä toisiin ihmisiin ja avaa mahdollisuuden elää ihmeissä, joita liian valmiiseen elämään ei mahdu. Kevätpihan tuoksussa mieleeni muistuu joskus oppimani luostarirukous. Keskeneräisenä on myös lupa vaihtaa välillä katseen suuntaa. Eikä sen kuulukaan tulla. Silloin elämä pysyy liikkeessä ja jokaisessa päivässä säilyy tavoitteita. Kaikki näytti olevan entisellään. Syksyllä istutetut kukkasipulit ovat muuttuneet kukkaloistoksi. MIKÄ OLI toisin. Olen opetellut hyväksymään, että riitän juuri siihen, mihin riitän. Kun hengität sisään, lausu mielessäsi: Jumala, kiitos tästä päivästä. Tekemistä odottivat kaikki ne asiat, jotka muistinkin. Siellä lapsenlapset muistelivat isoisältä oppimiaan elämänviisauksia. Kesäpaikan pihalla näen odottavien asioiden sijasta sen, mitä olen jo tehnyt. Näin kyllä katolla putsaamista odottavat sammaleet, repsottavat räystäslaudat, pilkkomatta jääneet puut, nurkalle unohtuneet roskasäkit ja polttamista odottavat vanhat paperit. Keskeneräisyydestä onkin vaatimuksen sijasta tullut voimavara, joka pitää hyvällä tavalla liikkeessä ja kiinni elämässä. Yritän edelleen hoitaa kesken jääneitä asioita, mutta huolettomammin, ilman taustalta kuuluvaa pakon vaativaa ääntä. Keskeneräisyys onkin turvapaikka ja voimavara Toivon sanoja Hanna Ekola • laulaja ja kirjailija Lohjalta Oman keskeneräisyytensä näyttäminen luo syvää yhteyttä toisiin ja avaa mahdollisuuden elää ihmeissä. Välillä on pitänyt jopa sulkea silmät, ettei jo portailla väsähdä tekemättömistä asioista. 56 ~ askel 5/25. Nyt tunsin kuitenkin uudenlaista rauhaa. Talon nurkalla ollut romukasa on jo viety metallikeräykseen. Maalausta kaipaisi koko talo. Elämäni ei tule valmiiksi, vaikka miten yrittäisin. Mitään pahaa ei tapahdu, jos en riitäkään kaikkeen, ainakaan sillä aikataululla, mitä suunnittelin. Olen vaihtanut sanaparin ”täytyy tehdä” sanapariin ”saan tehdä”. Istuin levollisesti pihakivellä ja kuuntelin lintujen laulua. Eikä kuitenkaan ihan. Tarkistan, onko tullut vahinkoja. Ensimmäiseksi kierrän katsomassa, miten talvi on kohdellut paikkoja. Ulos hengittäessäsi lausu: Kaiken keskeneräisen jätän Sinun käsiisi. Keskeneräisyyden hyväksyminen ei tarkoita, että laittaisin hanskat naulaan ja luovuttaisin
Kun hengität sisään, lausu mielessäsi: Jumala, kiitos tästä päivästä. KEVÄTPIHAN TUOKSUSSA mieleeni muistuu oppimani luostarirukous. Ju kk a Gr an stö m askel 5/25 ~ 57. Ulos hengittäessäsi lausu: Kaiken keskeneräisen jätän Sinun käsiisi, Hanna Ekola kirjoittaa
58 ~ askel 5/25
Martti Santakari Jos raskas onkin talven ahdistus, niin väkevä on kevään vapaus. – Virrestä 576 Hetki luonnossa askel 5/25 ~ 59
Porot juoksentelivat ympärillä kellot kilisten ja ottivat osaa juhlaväen riemuun. TEKSTI: EMILIA KARHU 60 ~ askel 5/25. Vauvan kanssa on tarkoitus lähteä luontoon heti kun mahdollista. Pariskunnan liitto siunattiin viime kesänä Saana-tunturin juurella. Haastattelua tehdessä pariskunnan esikoisen laskettuun aikaan on kuukausi. Vaeltajat saivat toisensa keskellä Lapin luontoa Kun eteläpohjalainen Elina Saarnio ja Lapissa kasvanut Aki Havo kohtasivat, se oli rakkautta ensi silmäyksellä
Pohjoisessa ihmiset ovat paljon rennompia kuin etelässä. E lettiin kevättä 2019. Rakkaus kesti etäsuhteen Elina Saarnio, 33, on kotoisin Jalasjärveltä Etelä-Pohjanmaalta. Hän muutti ensimmäisen kerran ulkomaille jo 17-vuotiaana ja on asunut sittemmin kuudessa eri maassa. Elina ei halunnut kadottaa Akia. Kauppiassuvun tyttö on rakastanut aina matkailua ja eri maiden kulttuureja. – Olen vaeltanut Lapissa isän ja isän sedän kanssa pienestä asti. Kun hän palasi, Elina kysyi heti Akin puhelinnumeroa, vaikkei ollut koskaan aiemmin tehnyt niin ventovieraalle ihmiselle. Ystävä kuitenkin pyysi sitkeästi häntä vielä baariin, jossa oli kuulemma komeita, vapaita bisnesmiehiä. Kävimme myös paljon laskettelemassa. Äidin kanssa hän aloitti laskettelun jo 5-vuotiaana. Olemme lapinhulluja koko perhe. Sen jälkeen mikään ei ollut entisellään. Vapaalaskureissut ovat nykyään Akin ja Elinan yhteinen harrastus. Yksi heistä oli urheilullinen, vapaalaskua, kiipeilyä, pyöräilyä ja leijalautailua harrastava Aki Havo. – Ainoa tyhjä paikka baarissa oli Akia vastapäätä. Aki ja Elina ryhtyivät juttelemaan. Aki Havo, 46, on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Rovaniemellä. Hän tuijotti minua koko ajan ja ajattelin, että tuossapa hyvännäköinen mies, Elina kertoo. Hiihtoa ja triathlonia harrastava Elina Saarnio oli tullut juuri uimasta ja oli aivan väsynyt. – Huomasin Elinan heti, kun hän käveli tummana, iloisena, hymyilevänä ja silmät kirkkaina sisälle, Aki jatkaa. Loppuillasta nuori pari lähti vielä toiseen paikkaan tanssimaan. Pian lähdimme ensimmäiselle yhteiselle vaellusreissulle Italian Alpeille ja siellä päätimme alkaa seurustella, pariskunta kertoo. Aki on työskennellyt muun muassa pelialalla ja ohjelmistoasiantuntijana ja on aloittanut vastikään työt mobiilimaksujärjestelmiin erikoistuneen firman askel 5/25 ~ 61. Haastattelua tehdessä Elina on juuri jäänyt äitiyslomalle Ruotsin IF-vakuutusyhtiön liiketoiminnan kehittäjän töistä. Hän kiipeää Alpeilla ja Lapissa lihasvoimin vuorten ja tunturien päälle ja laskee sitten alas. Isäpuolensa kanssa Aki kalasti ja metsästi Lapin erämaissa ja on aina tykännyt vaeltaa. Viimeiset 20 vuotta Akin lasketteluharrastus on saanut vapaalaskun muodon. – Viestittelimme koko ajan ja tapailimme ahkerasti. Jossain kohtaa Aki katosi hetkeksi muiden kavereidensa seuraan. Perheellä on myös mökki Inarin Nellimissä
HÄÄJUHLAA EDELTÄVÄNÄ päivänä osa häävieraista kiipesi hääparin kanssa Saanalle. – Aki on seikkailunhaluinen kuten minäkin, mutta samalla tosi turvallinen. – Haluaisin koko ajan keskustella kaikesta, mutta nykyään osaan paremmin jättää Akin rauhaan silloin, kun hän sitä kaipaa, Elina sanoo. Elina rakastaa Akissa muun muassa hänen älykkyyttään, uteliaisuuttaan ja huumoriaan. Temperamenttiero näkyi myös naimisiin menon aikataulussa. – Tuo päätös täytyi kuitenkin pyörtää. Kun tilanne muutaman kuukauden päästä hiukan helpottui, Elina palasi Norjaan viimeistelemään maisterintutkintoaan ja oli myös MBA-vaihdossa Saksassa. Elina on spontaani ja Aki haluaa mieluiten suunnitella asiat hyvissä ajoin etukäteen. HAASTATTELUHETKELLÄ PERHEEN esikoisen laskettuun aikaan oli kuukausi. Pariskunta nousi meren rannalla mäen päällä sijaitsevan vanhan linnoituksen juurelle ihailemaan Lähdimme paluumatkalle vielä samana iltana yötä myöten. Oli se aika seikkailu. Pohjoismaiden johtajana. – Minä olin valmis naimisiin heti Norjan reissun jälkeen, mutta Aki lämpeni hitaammin. Toisiaan täydentävä pari Akin mielestä Elinassa on parasta rohkeus, ennakkoluulottomuus ja loputon optimismi. Hän pitää minusta huolta. – Elina ei koskaan mieti, onnistuuko joku asia tai voinko näin tehdä. Oli se aika seikkailu. Asuimme vajaat kaksi vuotta eri maissa, mutta näimme vähintään kerran kuukaudessa ja kävimme paljon vaeltamassa Norjan vuoristossa, Aki kertoo. Ta pi o In gs tr öm Em ili a Ka rh u 62 ~ askel 5/25. Itse olen harkitsevampi ja pohdiskelevampi. Aki oli päättänyt, ettei enää koskaan ryhdy etäsuhteeseen. Sitten tuli koronapandemia. Lähdimme paluumatkalle vielä samana iltana yötä myöten. Haasteita parisuhteeseen tuo se, että Aki viihtyy paljon myös omissa oloissaan, kun taas Elina on hyvin sosiaalinen ja kaipaa jatkuvasti aktiviteetteja. – Rajat sulkeutuivat koko ajan selkäni takana. Juuri ennen rajojen sulkeutumista Aki lähti autolla Norjaan hakemaan Elinaa ja hänen tavaroitaan. Kosinta auringonlaskun aikaan Kihloihin Aki ja Elina menivät vuonna 2023 Torreviejassa Espanjassa, jossa sijaitsee alun perin Elinan isovanhemmille kuulunut talo. Elina oli saanut opiskelupaikan kauppakorkeakoulusta Norjan Bergenistä ja lähti sinne syksyllä 2019. Heti seurustelun alussa pariskunnan eteen tuli haaste
PAPPI ESSI Aallon puhe kosketti hääparia. Vil le M ura ne n askel 5/25 ~ 63
Yhteiseen elämänmatkaan oli hyvä sitoutua sen keskellä. Akin mielestä Elinassa on parasta rohkeus, ennakkoluulottomuus ja loputon optimismi. Vi lle M ur an en Vi lle M ur an en Vi lle M ur an en Es si N um m i Eli na Sa arn io 64 ~ askel 5/25. AKI JA Elina kuvattiin Kilpisjärveltä noin 30 kilometriä pohjoiseen Norjan puolella sijaitsevan Rovijoen putouksen juurella. LUONTO MERKITSEE Akille ja Elinalle mielenrauhaa. HÄITÄ EDELTÄVÄN päivän vaelluksella Saanalle koettiin kaikki mahdolliset säätilat ja nähtiin upea sateenkaari. HIIHTOA, LASKETTELUA ja vapaalaskua harrastava pariskunta sai kulkea Saanan juurella suksista tehdyn kunniakujan läpi. ELINA RAKASTAA Akissa muun muassa hänen älykkyyttään, uteliaisuuttaan ja huumoriaan
Pöydät oli nimetty vuorenhuippujen mukaan, jotka pariskunta on yhdessä valloittanut. Musiikista vastasivat bestman Topias Teirikko kitaroineen ja huuliharpunsoiton suomenmestari Risto Ojalammi. Sitten he lähtivät etsimään ravintolaa ja saivatkin etsiä sitä kauan, koska moni muukin oli päättänyt mennä juuri sinä iltana ulos syömään. – Kesällä mennään ainakin vauvan kanssa Elinan perheen mökille Rukalle. Salista löytyivät Sierra Nevada, Espanjan, Andorran ja Ranskan rajalla sijaitseva Pica d’Estats, norjalaiset Krejagbolten ja Preikestolen sekä Inarin Tsarmitunturi. – Pohjoisen luonnossa minulle on tärkeää rauha, lumi ja yötön yö. Silloin aloin aavistella jotain. Hän kävi läpi tarinamme ja yhteiset vaelluksemme, Elina kehuu. Ja ollaan me jo mietitty sitäkin, mille vaellukselle lähdettäisiin ensimmäiseksi kolmistaan, Aki kertoo hymyillen. Kaikki oli selvää. Juhla-aterialla nautittiin muun muassa poroa ja puolukkaa. Suurella kansainvälisellä joukolla avioliitto siunattiin heinäkuun lopulla 2024 Saana-tunturin juurella. – Päivä oli pilvinen ja tuulinen, mutta juuri vihkimisen hetkellä aurinko tuli esiin ja tuuli tyyntyi. Häävalssina pariskunta tanssi Šostakovitšin Valssin numero 2, jota oli treenattu kahden eri tanssiopettajan kanssa. Automatkalla minulle nousivat jo kyyneleet silmiin, kun arvasin, mitä on tekeillä. Mieleen on jäänyt esimerkiksi meidän kolmen päivän vaellus Tsarmitunturilla. Säiden haltija oli hääparille suosiollinen Häitä vaeltajapariskunta juhli kahdessa komeassa luontokohteessa. Hetki oli tunteellinen ja vastaus myönteinen. – Arvostan pohjoismaisia jokaisen oikeuksia, jotka mahdollistavat vapaan liikkumisen luonnossa. Olen koko elämäni rukoillut apua asioihin aina tarpeen mukaan ja saanut sitä. vuoren taakse laskevaa aurinkoa. Reissut maailmalla ja Euroopan nykytilanne ovat osoittaneet, että vapaa luonto ei ole itsestäänselvyys. Mukana olivat vain molempien perheet. – Sää näytti silloinkin epävarmalta, mutta kääntyi lopulta hyväksi. Pääsiäisenä 2024 toimitettiin koruton siviilivihkiminen Rukalla, Pyhävaaran vaellusreitillä sijaitsevan vaaran näköalapaikalla. Rakeitakin ehti sataa, kunnes huipulla paistoi aurinko. Olen myös aina viihtynyt metsässä, Elina sanoo. Tarjolla olleissa drinkeissä hyödynnettiin lapin marjoja. Hääpäivän jälkeen sunnuntaina Aki ja Elina jatkoivat joidenkin vieraiden kanssa vaellukselle Norjan Lyngeniin ja Senjan saarelle. Tuli ihana, turvallinen varmuus. Yhdessä laulettiin virsi Herra kädelläsi. Vaelluksen päätteeksi paistettiin vielä tunturin juurella kodassa makkaraa. – Faari oli sielunkumppanini. Aki ja Elina haluavat tarjota myös pojalleen luontokokemuksia. Luonnon, kansainvälisyyden ja terveiden elämäntapojen lisäksi perhearvot ovat molemmille tärkeitä. Tulokappaleena oli tuttu Romanssi Sua vain yli kaiken mä rakastan ja lähtökappaleena Beatlesin All my Loving. Kaikki oli selvää, Elina kertoo. Aki viritti kameran kuvaamaan ajastuksella ja kosi Elinaa. Pojan kanssa vaeltamaan Häämatkalla Kreikassa pariskunta teki positiivisen raskaustestin. Haastatteluhetkellä esikoisen laskettuun aikaan on kuukausi. Koko aikana vastaan ei tullut ainuttakaan ihmistä, Aki sanoo. – Luonto merkitsee minulle sielunrauhaa. Joukko kiipesi Saanan laelle ja skoolasi siellä yhdessä. askel 5/25 ~ 65. Elinan isovanhemmat kulkivat Pohjanmaalla heränneiden seuroissa. – Lähtiessä Aki kysyi minulta, minkä paidan hän laittaa päälleen. Se tuntuu luonnolliselta, Elina sanoo. Syömään ja juhlimaan siirryttiin sitten Santa’s Hotel Rakkaan. Jokaisen oikeudet eivät ole itsestäänselvyys Pariskunta teki jo perjantaina ennen lauantain hääjuhlaa noin 35 häävieraan kanssa vaelluksen. – Tuli ihana, turvallinen varmuus, että nyt ei tarvitse enää miettiä tätä yhdessä olemista. – Naureskelin, että saimme koko elämän matkan pikakelauksella, kaikki mahdolliset kelit, Aki sanoo. Porot juoksentelivat ympärillä kellot kilisten ja ottivat osaa juhlaväen riemuun. – Pappi Essi Aalto Enontekiöltä piti meille todella kauniin ja perusteellisen puheen. Pariskunta päätti kulkea yhdessä koko elämänmatkan. Aluksi satoi vettä, sitten näkyviin tuli hieno sateenkaari. Vanhemmiten myös isänmaa ja luonto ovat alkaneet liittyä Akin mielessä yhä enemmän yhteen. Meillä oli hillitön tuuri, pariskunta muistelee. Hän ei nimittään kysy tuollaista koskaan muulloin kuin juhliin lähdettäessä. Kerroin hänelle aina kaikki asiani nuorena. Elinalle oli tärkeää, että liitto myös siunattiin ulkona luonnon keskellä, Aki kertoo
LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 2.6. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. Ristikko 5/2025 NIMI OSOITE PUH. VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. mennessä: Askel, Ristikko 5/2025, PL 279, 00131 Helsinki. 66 ~ askel 5/25
askel 5/25 ~ 67. Seuraava verkostotapaaminen Jaetut eväät -päivillä Turussa toukokuussa. Alfa-kurssit, esirukousta, rukousryhmiä, pienryhmiä, kuoroja, avoin musaryhmä, rukousavustajakoulutusta, hengellistä ohjausta, pullakuskeja, soppasunnuntaita. Tule mukaan myös yhteisö-kanaviin Jaetut eväät -päivillä Turussa ja Kirkkopäivillä Seinäjoella! Yhteisön toiminnan toteuttamiseen tarvitsemme niin jäsenten, tukijoiden kuin seurakuntienkin tukea. 10322 ILOA toisillemme HEI SINÄ 30–50-vuotias uskova neitonen! Sinuun tahtoisi tutustua nuorekas 61v. uskova mies Pohjanmaalta! Kaipaan elämänkumppanikseni uskovaa, sydämellistä, empaattista, kärsivällistä ja musikaalista neitosta! Sellainen myös olen! Toivon, että laulat kuorossa. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Lämmittäköön kevätaurinko kasvojasi ja valaiskoon tietäsi, johtakoon sinua yhä lähemmäs Jumalaa. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Siunatkoon sinua Kolmiyhteinen Jumala, Pyhä Kolme. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. MobilePay 75221 tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Vastaan erityisesti kuvalla varustettuihin kirjeisiin. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@ kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Ristikkopalkinnon voitti Aili Hietamäki Viljakkalasta. Tuomasmessuja järjestetään myös eri puolilla Suomea – Tuomasyhteisö kokoaa yhteen kaikkia Tuomasmessuja. Rahankeräyslupa RA/2020/685. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Kaikki toiminta: www.tuomasmessu.fi. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Seurakuntapäättäjä: ehdota kerättäväksi kolehti Tuomasyhteisö ry:n työn tukemiseen: FI23 5541 2820 0124 00, viite 350035. Kohdennetuista lahjoituksista, kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita. Ristikko 4/2025 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Tuomasmessu sunnuntaisin klo 18, viikkomessu torstaisin, Ehtookellot kerran kuussa. Onnittelut! NUOREKAS, LAPSETON, ulkoilusta pitävä 70-vuotias mies etsii lapsetonta, noin 58–70-vuotiasta liikunnasta ja ulkoilusta pitävää naishenkilöä kirjeenvaihtoystäväksi. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. 10323 ISÄN haltuun Kirjoita minulle TUOMASYHTEISÖ on Jumalan rakkauden tuntemiseen kutsuva yhteisö, luokseen kutsuva yhteisö, joka koostuu arjessa kohtaavista tuomaista. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Viite 60503. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Voit rukoilla, osallistua tai antaa taloudellista tukea. Tuomasmessu myös YouTubessa ja Radio Deissä. En tupakoi enkä käytä alkoholia; ethän sinäkään
6 kk 44 € Tilaus on määräaikainen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Tilaa Askel – Löydä luonnon ja hengen harmonia Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1974 (Norm. Paperilasku 5 € + alv 10 %. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua. 56 €) Askel Inspiroi, uudistaa ja hoivaa Tilaa Nyt! Kampanjakoodi: AM6KEVÄT25. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Lasku tulee maksettavaksi kahdessa erässä