Askel 5/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Riitta ja Uolevi ovat kuvanneet yhdessä 650 kirkkoa – ”Meillä on ollut hieno elämä” Hanna Ekola: Surujen myötä elämään tuli myös vapautunut kiitollisuus Meditatiivinen valokuvaus auttaa näkemään arkisessa hengellistä Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi RIIKA ON ELÄMYS HISTORIAN RAKASTAJALLE SYDÄMELLÄ LÄHETYSTYÖ KENIASSA VANHANAKIN VOI NAUTTIA VAELTAMISESTA MATKAILUREPORTAASI: ERKKI KYLLÖNEN: RAIJA HENTMAN: irtonumero 9,50 € 5/24 Rosa Meriläisen ruokapöydässä jutellaan Jumalan olemassaolosta
Yksi kuva on vähintään se tuhat sanaa. Kirjan kuvitettu tarinakokoelma kuljettaa lukijaa moniin maisemiin: kodista kirkkoon, saunasta marjametsään, kangaspuiden ääreltä iltarukoushetkeen. Korkeus 2,2 cm, hopeinen ketju. Monipuolisesti erilaista kirjallisuutta julkaissut Kormilainen on myös kirjallisuuskriitikko ja rovasti. 19,90 Päivi Kettunen Hellään huolenpitoosi ”Nämä tekstit ovat syntyneet oman elämäni kivuista, huolista ja kiitoksista. Hinnat alkaen 0,50 €. 500 palaa. Sacrumin myymälä muuttaa Helsingin keskustassa. Sanojen kautta voimme palauttaa tunteet, joita menneissä tilanteissa koimme. Väyläkirjat 25,20 (28,00) Köynnösristi Rose Kotimainen ristiriipus rosekullattua hopeaa, mukana 42 cm pituinen venetsiaketju. Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 040 735 2096 Luomakunta -palapeli Palapelin aiheena Jeesus ja eläimet. Mukana kortti, joka kertoo kääröjen historiasta. Toivon, että kirja on kuin hyvän ystävän halaus, josta välittyy lukijalle rakkautta, lohdutusta ja toivoa.” Päivä 22,50 (25,00) Timo Junkkaala & Erkki Kuusanmäki Kristinuskon tarina – 180 henkilöä Neitsyt Mariasta nykyaikaan Teos johdattaa lukijan läpi kristillisen kirkon historian yksittäisten henkilöiden kautta. 49 x 67 cm. 65,20 Herran siunaus -riipus Hopeinen koru, jossa Herran siunaus muinais hepreaksi. Laajan valikoiman kristillinen kauppa Verkkokauppa: www.sacrum.. Yksin ja yhdessä katsellen sekä lukien koemme elämän tärkeänä ja merkityksellisenä juuri tässä hetkessä. Lasten, lastenlasten, sukulaisten ja ystävien kanssa on mukava katsoa elämää taaksepäin ja samalla siirtää hyviä käytäntöjä ja perinteitä eteenpäin. Kuva ja sana tuovat muistoja. Jokaisella raidalla on ollut tärkeä osansa kokonaisuuden kannalta. Koko valmiina n. VÄYLÄKIRJAT www.vaylakirjat.fi isbn 978-952-396-139-5 Kämmenristi Käteen sopivat, sileäpintaiset pyöristetyt ristit on valmistettu oliivipuusta käsin Betlehemissä. Muistojen kautta voimme uudelleen ja uudelleen elää nuo päivät. Tässä teoksessa kuljetaan muistojen sillalla katsellen kuljettua matkaa. Yhdellä silmäyksellä aika, ihmiset ja tilanne tulevat lähelle vuosikymmentenkin takaa. Yhdessä on jaettu elämän suruja ja iloja, vastoinkäymisiä ja riemuja. Mitä enemmän ikävuosia karttuu, sitä tärkeämmiksi muistot tulevat. Väyläkirjat 19,80 (22,00) 1 Risto Kormilainen MUISTOT MUKANANI KANNAN VÄYLÄKIRJAT Muistot ovat ihmisen aarreaitta. 5 cm 6,00 9 cm 10,00 Muuttoale 6.–30.5.2024! Myymälässä laaja valikoima ainutlaatuisia löytöjä. Muistelun tukena voidaan hyödyntää tarinoita. Yhdessä toisten kanssa muistellen palautuvat lukuisat menneet hetket kirkkaina mieleen. Henkilökuvat avaavat monipuolisesti kristillisen uskon rikasta ja moniulotteista maailmaa. Suomen Pipliaseura 59,00 Risto Kormilainen Muistot mukanani kannan Muistisairauden alkuvaiheessa yksi lääkkeettömän hoidon muoto on muistelu ja muistoista keskusteleminen. Tämä on siis samalla minun julkinen rukouspäiväkirjani, jonka sivuilta heijastuu luottamus Jumalan hellään huolenpitoon. Risto Kormilainen vie moniin maisemiin kodista kirkkoon, saunasta marjametsään, kangaspuiden ääreltä iltarukoushetkeen ja moniin arkisiin askareisiin sekä juhlahetkiin. Uusi osoitteemme on 6.6.2024 alkaen Kalevankatu 20.. Elämä on kutoutunut värikkääksi kankaaksi kuin matto kutojan käsissä. Valokuvat auttavat hetkessä palaamaan tilanteeseen, jota kuvassa eletään
Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Kuoriudumme kuin kukkaset paksuista vaatekerroksista ja avaudumme lisääntyvälle valolle ja lämmölle. Hetki omaa rauhaa ja sievä kattaus sisällä tai ulkona riittää kiitokseksi itselle siitä, että tähän saakka olen elämästä selvinnyt, hyvä minä! Freija Özcan päätoimittaja Askel Ei juhla ole kiinni kodin koosta tai kunnosta eikä juhlijoiden varallisuudesta. Ensin juhlitaan koulunsa päättäviä, ammattiin valmistuvia ja ylioppilaita, sitten ripille pääseviä ja kesähäitä. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Syyksi kelpaa nimipäivä, kansallinen tai kansainvälinen juhlapäivä, pyhimyskalenteri tai vaikkapa aivan keksitty kesäilta taivasalla – näin muuan ystäväni tapaa juhlistaa elokuista iltaa. Eikä juhla ole kiinni kodin koosta tai kunnosta eikä juhlijoiden varallisuudesta. Se ei silti estä juhlimasta. Jokaisen kohdalle ei osu jokaisena kesänä suuria juhlia. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Siihen ei tarvita edes vieraita mukaan. Jonain vuonna sade varmaan pilasi nimipäiväjuhlat, mutta itse muistan ne aina ihanina kesäpäivinä. Pihalle rakenneltiin pitkät pöydät ja niille aseteltiin kesäiset liinat. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Emilia Karhu p. askel 5/24 ~ 3 Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan p. Ajasta ei piitattu, vaan juhlaa jatkui myöhään valoisaan kesäyöhön. 044 3500 181 KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne ja Juha Tanska TAITTO Samuli Lahtinen OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Lapsuuteni parhaat kesäjuhlat olivat aina ukkini nimipäivät. Aina on aikaa juhlille Pääkirjoitus K esä tuo tullessaan kepeämmän mielen. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. En tiedä, mistä perinne oli syntynyt. Paikalle saapui sukua ja ystäviä. Olennaista on olla yhdessä. I T S E O L E N ajatellut mummini tapaan, että elämässä pitäisi aina tarttua jokaiseen mahdolliseen juhlahetkeen. Arjen vaivaa meillä on aivan riittämiin ja siihen tarvitaan taukoja. Kepeän mielen myötä alkaa juhlien aika. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Pirjo Teva, 040 680 4057, Juha Kurvinen, 040 665 5983. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 42 600 lukijaa (KMT 2023) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Jokainen voi tuoda jotain tarjottavaa. Ehkä juhlia mielellään järjestänyt mummini oli keksinyt hyvän tekosyyn päästää keittotaitonsa valloilleen. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Pöydät notkuivat herkkuja, joissa surisi mehiläisiä. Tarvitaan vain liina ja viltti tai penkki millä istua. Juhannusta myös, tietenkin. Aikakausmedia ry:n jäsen. Kaikki seurustelivat iloisesti hienoissa puvuissaan. Juhlia voi kesäisin myös piknikillä nurmikolla, mattolaiturilla, rantakalliolla tai ulkoilualueiden retkipaikoilla. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Lumet väistyvät vähän eri aikaan riippuen siitä, missä päässä Suomea eletään. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Joskus on paikallaan myös juhlistaa ihan vaan itseään, koska itsensä arvostamista kannattaa opetella. Askel Toukokuussa 2024. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista
4 ~ askel 5/24 4 ~ askel 5/24 Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Sauna on lohtuhuone 8 Lukijat kertovat mieleenpainuvista kesätapahtumista 10 KANNESSA Nuorten naisten tinkimätön puolustaja Rosa Meriläinen: Jokainen lapsi on pyhä 18 Juuri nyt: Kirkon juhlat valtaavat Tampereen 19 Lainasanat ja viisautta 21 Askeleen pitkäaikainen kolumnistikissa Nero on siirtynyt autuaammille metsästysmaille 22 Marin keittiössä porisee helppo hernekeitto 24 Elämäntaito: Mitä kahvimukisi kertoo sinusta. 26 KANNESSA Erkki Kyllönen on kenialaisille piispa ja lähimmäinen 32 KANNESSA Meditatiivinen valokuvaus auttaa näkemään arkisessa Luojan luoman kirkkauden 34 Eläviä toiveita -elokuvafestareilla pohditaan sisällissotaa, naisten kapinaa ja oikeudenmukaisuutta 35 Kuukauden kirjavinkit: Irja Askolan uusi lahjakirja ja Sonja Saarikosken Naisvangit 36 Kristillinen harrastajateatteri esittää Seinäjoella näytelmän juutalaisten pelastajista 38 Kolumni: Maija Paavilainen on kiitollinen isoisoäiti 40 KANNESSA Kirkonkuvaajat Riitta Tunturi ja Uolevi Salonen viihtyvät yhdessä yötä päivää 46 Kolumni: Matka Ugandaan herätti Juha Tanskan miettimään kahvivalintojaan 48 Kati Pirttimaa pohtii puutarhapenkkien teologiaa 50 KANNESSA Tervetuloa mukaan nojatuolimatkalle Latvian Riikaan! 56 KANNESSA Kolumni: Hanna Ekola muistuttaa, että koskaan ei ole myöhäistä kasvaa ihmisenä 58 Hetki luonnossa: Hiirenkorvien aikaan 60 KANNESSA Liike on lääke ikäihmisellekin, sanoo luontoretkeilijä Raija Hentman 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 32 Meditatiivinen valokuvaus auttaa pysähtymään luonnon ihmeiden ääreen. 40 650 kirkkoa kuvanneet Riitta Tunturi ja Uolevi Salonen kehu vat palvelualttiita suntioita, joilta kuulee mehevimmät kirkkoihin liittyvät tarinat.. 5 / 24 Ju kk a Gr an st rö m Pixabay Ra m i M arj am äk i 60 Nivelrikko ei hidasta ret keilyä rakastavan Raija Hentmanin menoa
Matharen slummiin hän on lahjoittanut muun muassa jalkapalloja.. Mutta mitä nopeammin myös taloudellinen päävastuu kehityksestä siirtyy mahdollisuuksien mukaan autettaville itselleen, sitä parempi lopulta myös Afrikalle. Lähetysja kehitysyhteistyössä ongelma on maailmanlaajuinen. Maailman köyhien tukemista pitää jatkaa. Taustalla on se, että ulkomailta tulevat rahavirrat voivat Kyllösen mukaan totuttaa kohdealueen ihmisiä liiaksi automaattiseen tukeen. Maailman muuttuessa ja länsimaiden taantuessa myös auttamisresurssit heikentyvät. Pä ivi Ar vo ne n 26 Erkki Kyllönen on omistanut elämänsä lähetystyölle Keniassa. askel 5/24 ~ 5 askel 5/24 ~ 5 Toimittajalta Jussi Rytkönen TÄMÄN ASKELEEN sivuilla 26–31 kerrotaan pitkään Keniassa lähetyssaarnaajana työskennelleestä Erkki Kyllösestä, joka pyydettäessä suostui kenialaisen helluntaikirkon piispaksi sillä ehdolla, että Suomesta tulevan rahoituksen täytyi loppua. Paljon hyvää on avulla saatu aikaan, mutta epäonnistumisiakin on tullut. Eivät ne ole. Avusta on seurannut myös vastaanottajien passivoitumista ja väärää luottamusta siihen, että länsimaista kumpuavat tukivirrat ovat päättymättömiä
Näin koen ja tunnen. Tässä olen ja tällainen olen. Kun kaikkea voi ajatella, ruumis lakkaa kantamasta taakkoja, jotka sille eivät kuulu. Annan kaikelle luvan olla vain! Mitään ei tarvitse kieltää tai vähätellä. 6 ~ askel 5/24 6 ~ askel 5/24 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 6.6.2024 Voima Sauna on lohtuhuone! Löydän lohdun, kun annan luvan kaikelle kokemalleni olla totta. Lämpö on vastassa ihoani silloinkin, kun mieltä kirvelee. – Jaana Räntilä, kirjassa: Saunan henki
askel 5/24 ~ 7 askel 5/24 ~ 7 Pi xa ba y
Kohtasitko kenties jonkun mielenkiintoisen tai pelottavan eläimen. Koin siellä jotain sellaista, jota en unohda. Hän jatkaa: Siellä on iloisia ihmisiä, ystävällisyyttä ja hurmioitumista sekä eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten hyväksyntää ja yhdessäoloa. Tunsin kuuluvani siihen joukkoon. Löysitkö harvinaisen kasvin. Tarja ERILAISET KESÄISET yleisötapahtumat kuuluvat Suomen kesään. Liittyykö retkeen joku kommellus vai haltioiduitko maiseman kauneudesta. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. kirjoittaa, että Ruisrockissa Turussa on samanlainen tunnelma kuin hengellisillä kesäjuhlilla. Ihmiset kaipaavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Henki ja tunnelma juhlilla oli iloinen ja ihmiset olivat ystävällisiä. Kesätapahtumissa pääsee kokemaan, että on muitakin, jotka ajattelevat ja koJännittävin luontoretkimuistosi MIKÄ LUONTORETKI on jäänyt erityisesti mieleesi elämän varrelta. Kuva on viime kesän herättäjäjuhlilta.. Kannattaa jättää ennakkoluulot sivuun! OLEN KÄYNYT kymmenien vuosien ajan herättäjäjuhlilla. 8 ~ askel 5/24 8 ~ askel 5/24 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Puheet ja musiikki menivät syvälle sydämeen. Pix ab ay Ju kk a Gr an st rö m Yhteisö Lukijat muistelevat muun muassa Sanan Suvipäiviä, herättäjäjuhlia ja Ruisrockia sekä nuorten gospeltapahtumaa. Tai tapasitko retkellä yllättäen jonkun kiinnostavan ihmisen. Julkaisemme kesäkuun Askeleessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Luontoretkimuisto” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 13.5. mennessä. Tärkeä elementti on myös tuttujen tapaaminen, se on oleellinen osa juhlien antia. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Kesäjuhlamuistoni PALKINNON VOITTANUT Marjatta 77v. Niissä on oma tuttu tunnelmansa, joka koostuu suuresta ihmisjoukosta, Siionin virsien veisuusta ja Sanasta, joka hoitaa mieltä ja sydäntä. Kaarina SANAN SUVIPÄIVÄT Kerimäellä vuonna 1984 jäivät pysyvästi mieleeni. Sää voi olla monenlainen – sade tai helteen paahde – mutta aina on rikastuttavaa olla juhlilla. Mitä näit, koit, kuulit, haistoit tai maistoit tuolla retkellä. Kansan Raamattuseura tuli kesäjuhlien jälkeen minulle läheiseksi ja työntekijät myös
Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lehden paras juttu. Palkinnon voitti Kaarina Saarelainen Akaasta. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Numeron 4/2024 parhaaksi lukijat äänestivät Anni Blomqvistin elämästä ja Myrskyluodon Maija -kirjoista kertovan jutun Meren ja elämän myrskyissä. Sen kirjoitti ja kuvasi Tarjariitta Lehtola. Minulla on vieläkin lämpimät muistot tuosta tapahtumasta. Nukkuneen Rukous Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tapahtuman eteen on yleensä tehty valtavasti palkatonta ”kökkätyötä”. En tiedä, kertooko se enemmän minusta vai kyseisestä herätysliikkeestä. Tulee tunne, että en ole omien ajatuksieni kanssa yksin ja se on voimauttavaa. Aina ei tarvitse olla raha kimmokkeena yhteiseen tekemiseen, vaan monet arvokkaammat asiat ohjaavat ihmistä tekemään epäitsekkäästi hyvää toisten eteen. Yleensä ihmisestä tuntuukin hyvälle, kun voi auttaa pyyteettömästi toisia ihmisiä, sillä jokaisella on taitoja ja lahjoja, ja kun niitä käyttää toisten palvelemiseen, saa vastavuoroisesti itsekin hyvän mielen. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@kotimaa.fi. Johanna AIKOINAAN, 1990-LUVUN alussa, oli kotikaupungissani eräällä koululla muutaman päivän tapahtuma nimeltään Löytöretki. Olihan se nuorena jännää päästä samalle lavalle kuin fanittamansa bändin tyypit. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I kevat samoin ja pitävät samoista asioista. Onnittelut!. Kokonaisen pitkän päivän juhla-alueella vietettyäni hämmästyin kuitenkin siitä, ettei vastaan tullut yhtäkään tuttua. Katja KÄYDESSÄNI ENSIMMÄISTÄ kertaa vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa laskeskelin mielessäni, että juhlapaikkakunnan pelloille (ehkä parinsadan hehtaarin alueelle) oli kokoontunut yli 80 000 ihmistä – tai 1,5 prosenttia Suomen kansasta! En itse kuulu tähän liikkeeseen. KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Lähetä vastaus 13.5. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Itse sain esiintyä tapahtumassa meidän seurakunnan näytelmäkerhon kanssa. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Kesätapahtumat ovat tilaisuuksia, joissa saa elämyksiä ja hengellisissä kesätapahtumissa uskon vahvistusta. Siellä oli useampia gospelbändejä ja -muusikoita esiintymässä
Kulttuurin rakastaja. Tyttöjen puolustaja. Äiti. Hän suosii keskustelevaa vanhemmuutta. 10 ~ askel 5/24. Hän on myös ateisti, joka viihtyy kirkoissa ja tunnistaa pyhän sen kohdatessaan. Jokaisen lapsen kanssa on keskusteltava tosissaan ja vakavasti, niin isoista kuin pienistäkin asioista. TEKSTI: NIILO RANTALA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM AVARAKATSEISEN KASVATUKSEN saanut Rosa Meriläinen haluaa välittää saman perinnön lapsilleen. Ihminen tarvitsee kokemusta pyhästä Aktivisti. Kaikkea tätä on Rosa Meriläinen, ja paljon muuta. Meriläisen mukaan ei ole mahdollista elää ja hengittää länsimaista kulttuuria ja taidehistoriaa ilman kristillisen perinnön ja symboliikan tuntemista
askel 5/24 ~ 11 askel 5/24 ~ 11
Uskonnoista kiinnostunut Meriläinen kertoo lapsena jopa yrittäneensä ”tulla uskoon”. Kirkko on huikea kulttuurilaitos Myöhemmin Rosa Meriläinen ei ole vastaavaa hengellistä kaipuuta enää kokenut. Vaikka Meriläisen vanhemmatkaan eivät kuuluneet kirkkoon, oli koti avarakatseinen. Siihenkin Meriläinen on kannustanut. – Esimerkiksi Jumalan olemassaolo saattaa olla ruokapöytäkeskustelun spontaanina aiheena. Syyt olivat ymmärrettävät. 12 ~ askel 5/24 12 ~ askel 5/24. Isoisä oli uskonnon uhri Yhtä neutraalia uskontosuhdetta ei kaikilla Rosa Meriläisen lapsuudenympäristössä ollut. Välillä nuori Meriläinen oli koulun uskonnonopetuksessa, välillä ei. Kirkon kulttuurityöstä ei voi olla kuin iloinen. Meriläinen hörppää teetä ja jatkaa painokkaasti. Ruokapöydässä jutellaan Jumalan olemassaolosta Koska Rosa Meriläinen elää ja hengittää kulttuuria, on hänellä siis väistämättä suhde myös kristinuskoon. Töölöläisen kahvilan pöydän täyttää innostunut ja konstailematon puhe. Kirkkovuosi tuli tutuksi musiikin kautta, samoin kuin gospel. Meriläinen vaimentaa ääntään. Jokainen lapsi saa tehdä itse oman ratkaisunsa. Kiitosta saavat matalan kynnyksen kulttuuritarjonta sekä nuorille, lapsille ja muillekin tarjotut harrastusmahdollisuudet, kuorot ja konsertit. – Niin utelias olen kuitenkin ollut, että luin nuorena Raamatun ja heti perään Koraanin. Nyt yksi Meriläisen lapsista on juuri innostunut seurakunnan toiminnasta siinä määrin, että on mukana myös isoskoulutuksessa. Kaikkien klassisten taiteiden historia kytkeytyy jollain tavoin kristinuskoon. Itseasiassa ei ole mahdollista elää ja hengittää länsimaista kulttuuria ja taidehistoriaa ilman kristillisen perinnön ja symboliikan tuntemista. – Pienenä tyttönä innostuin ajatuksesta ja rukoilin iltaisin, että tulisin uskoon. – Muutenkin uskonnollinen musiikki soi kotonamme usein. R osa Meriläinen on tullut vuosien varrella suurelle yleisölle tutuksi niin kansanedustajana, televisiokasvona, järjestöihmisenä kuin kirjailijanakin. Hän joutui kasvamaan lahkolaisessa kodissa, missä helvetillä pelottelu ja maailmanlopun odotus olivat arkipäivää. Minulle tärkeintä on äitinä kunnioittaa kunkin valintaa. Tämän asenteen Meriläinen haluaa välittää myös omille lapsilleen. Mitään ei voi kritisoida, ellei siihen ensin kunnolla perehdy. Kirkko saa kuitenkin Meriläiseltä monesta asiasta kiitosta. – Jokaisen on löydettävä itse oma suhteensa näihin kysymyksiin. Ja mikä ajaa uskonnottomaksi itseään kuvaavan Meriläisen kirkkoihin. Mitä sanottavaa Meriläisellä on kirkolle. Meriläinen huokaa. Erityisesti yhdysvaltalainen musta gospel soi kotona usein. Vaikka isoisän suhde uskontoihin oli traumaattinen, ei varsinainen ahdistus periytynyt tuleville polville. Meriläinen kertoo oman isänsä jopa tuottaneen Ylen hartausohjelmia. – En ole koskaan kuulunut kirkkoon. – Näkökulmasta riippuen Suomen suurin kulttuurilaitos on joko Yleisradio tai evankelis-luterilainen kirkko. Kirkkoon liittyminenkään ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Esimerkkejä Meriläinen keksii runsaasti. – Kristillinen kulttuuriperintö kuuluu myös minulle. Kiinteistöt ja niiden tulevaisuus tosin herättävät huolta. Meriläinen on tullut mediassa tunnetuksi keskustelijana, joka sanoo suoraan ja periaatteistaan tinkimättä, mitä ajattelee. Perinteen tuntemiseen kannustettiin ja kristinuskoon ja sen avainkohtiin tutustuttiin. Ymmärrän häntä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. – Hän oli uskonnon uhri. – Meidän uusperheessämme osa kuuluu kirkkoon ja osa ei. – Kävin Kouvolassa juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä ja halusin sunnuntaiaamuna käydä ihailemasSuomen suurin kulttuurilaitos on joko Yleisradio tai evankelisluterilainen kirkko. Tänä keväänä Meriläisen voi nähdä keskustelemassa myös Kirkon juhlilla Tampereella. Meriläinen iloitsee siitä, että uskonasioista käydään keskustelua kotona. Meriläisen isänisä säveltäjä Usko Meriläinen suhtautui uskontoihin jopa vihamielisesti. Olen silti lapsesta lähtien käynyt kirkoissa, sillä vanhempani veivät minua usein kirkkokonsertteihin sekä Suomessa että ulkomailla. Ehkä se hengellinen kaipuuni ei sitten ollut kovinkaan aitoa. Välillä lapset intoutuvat väittelemäänkin. Sama tuntuu pätevän kirkosta ja kristinuskosta puhuttaessa
Hän ei halua jälkeenpäin jossitella, oliko vanhempana riittävästi läsnä.. askel 5/24 ~ 13 askel 5/24 ~ 13 ROSA MERILÄINEN kertoo viettäneensä aikaa lastensa kanssa ”paljon ja täysillä”
– Tietyt teokset muistuttavat, että elämässä on aina jotain suurempaa.. 14 ~ askel 5/24 14 ~ askel 5/24 TAITEEN RAKASTAJANA Meriläinen kertoo kokevansa pakahduttavaa pyhää haltioituessaan
Niiden järjestäminen ei olisi mahdollista ilman yhteistyötä seurakunnan kanssa ja kirkkotilan käyttöä konserteissa. Ei missään nimessä. Muutoksen hitaus turhauttaa Tulta ja tulikiveä Meriläiseltä saavat niskaansa myös kirkon tasa-arvo-keskustelut. Tämän aineellisen kulttuuriperinnön vaalimiseen tulisi Meriläisen mielestä osallistua muidenkin tahojen kuin seurakuntien. – Esimerkiksi mökkikuntani Enontekiön musiikkijuhlat ovat maailman pohjoisin klassisen musiikin tapahtuma. – Tällaisia taskuja ei yhteiskunnassa saa olla. Meriläisen mukaan muutoksen hitaus on todella turhauttavaa. Kirkot kertovat arkkitehtuurinsa lisäksi paikallishistoriasta ja taidehistoriasta. Väkivaltaiseen liittoon ei pidä jäädä Kirkolla on yhä edelleen suuri rooli myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tukea tarvitsee myös elävä kulttuuri. – Monessa kunnassa seurakunta on ainoa taho, joka tarjoaa matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa. Se on symbolein toteutettu konstruktivistinen tulkinta viimeisestä ehtoollisesta. Onko tässä nyt annettu pirulle pikkusormi. Meriläinen naurahtaa, mutta jatkaa vakavana. Kirkko voisi silti olla vielä keskeisemmässä asemassa, jos se vain luottaisi enemmän itseensä, Rosa Meriläinen väittää. – Kirkon kannattaisi käyttää hetkensä hyvin. Jopa naispappeudesta keskustellaan joissakin piireissä edelleen. Meriläinen painottaa, että kirkolla ei ole minkäännäköistä oikeutta irtisanoutua ihmisoikeuksista. Kyse ei ole vain seurakuntalaisista. Meriläisen mukaan yksi aktiivinen kanttori tai kulttuurimyönteinen kirkkoherra voi vaikuttaa ympäristöönsä valtavasti. – Miten näitä rakennuksia taideaarteineen kyetään ylläpitämään tulevaisuudessa. sa Kouvolan kirkon alttaritaulua. Siksi pitäisi korostaa, että väärin ymmärretty kohta ”kaiken se kestää, kaiken se kärsii” ei tarkoita sitä, että huonoon liittoon tulisi kenenkään jäädä. Googlen mukaan kirkon piti olla sunnuntaina kymmeneltä auki, mutta ei! Ateisti ei päässyt katsomaan alttaritaulua. – Kuinka kauan vielä hyväksytään se, että pieni vähemmistö jarruttaa enemmistön näkemystä olennaisten ihmisoikeuksien etenemisestä kirkossa. Ja lähes kaikilla kuolemassa. – Se perintö kuuluu myös minulle kirkkoon kuulumattomalle suomalaiselle. Tavallisissa kodeissa hakataan naisia. – Esimerkiksi perheväkivalta on vakava ja kauhea ongelma Suomessa. Sen perinnön vaaliminen on valtavan tärkeää. Jos kadotamme käsityksen lapsen ja lapsuuden pyhyydestä, millään ei ole mitään väliä. Ne ovat usein paikkakuntiensa vanhinta rakennuskantaa. Se näyttelee yhä merkittävää osaa monen suomalaisen elämän nivelvaiheissa: syntymässä, konfirmaatiossa ja naimisiinmenossa. Oman elämänsä teologiksi itseään kutsuva Meriläinen haastaa kirkkoa puhumaan suoraan ja enemmän ajankohtaisista ja konkreettisista ongelmista. askel 5/24 ~ 15 askel 5/24 ~ 15 – TEIDÄN kristittyjen vahvuutena on armo! Onhan se rakkauden kokemus varmasti todella merkityksellinen, Meriläinen sanoo.
Ymmärrän, että monet asiat ovat pyhiä ja se tuntuu hyvältä. En ole sillä lailla kiinnostunut uskonnosta, horoskoopeista tai enkeleistä. Se on minun elämäni valinta. – Olen sitoutunut olemaan aina nuorten naisten puolella. Meriläisen mukaan ihminen tarvitsee pyhän kokemusta ollakseen tunnetasolla yhteydessä kaikkein suu16 ~ askel 5/24 16 ~ askel 5/24 MERILÄINEN kantaa huolta siitä, että monet tytöt alistuvat muotteihin ja valmiisiin raameihin eivätkä usko itseensä ja omiin kykyihinsä. – Jokaisella on oikeus kukoistaa itsenään sukupuolestaan riippumatta. Aina nuorten naisten puolella Oman kutsumuksensa Rosa Meriläinen tunnistaa tarkoin. – Heille täytyy muistuttaa, että valintojen avaruus on valtava!. Meriläinen kantaa huolta siitä, että monet tytöt alistuvat muotteihin ja valmiisiin raameihin eivätkä usko itseensä ja omiin kykyihinsä. – Heille täytyy muistuttaa, että maailma on auki, Eurooppa on auki! Valintojen avaruus on valtava! Taide laukaisee itkun Vaikka Meriläinen seuraa kirkollista keskustelua ja tuntuu hyvin tietävän, mistä kirkossa puhutaan ja väitellään, hän palaa muistuttamaan, ettei hän ole hengellinen ihminen. Meriläinen kertoo ajatelleensa jo teinityttönä, että yhteiskunta tarvitsee tyttöjen puolella olemista. Meriläinen tuumii hetken. – On minulla silti sekä kokemus pyhästä että kosketus pyhään. Se tuo ääneen lempeämmän sävyn. – Minulla on tieteellinen maailmankuva
Niin paljon on täällä toivottomuutta. Meriläinen paljastaa itkubiisikseen Giuseppe Verdin Requiemin. rimpiin asioihin. Moni elää rakkaudetonta elämää. Sitä tämä maailma tarvitsee. Ne ovat vain suurempia kuin oma pieni elämäni. Taiteen rakastajana Meriläinen kertoo kokevansa pakahduttavaa pyhää haltioituessaan. Jos jollekin on ookoo, että taaperot hukkuvat Välimereen tai cp-vammaiset lapset kuolevat nälkään Gazassa, menetämme ihmisyyden. Jos sen kokemuksen voi löytää hengellisyyden kautta, niin hienoa! Kirkon juhlia Meriläinen odottaa innolla. Toivoa maailma tarvitsee Kristinuskossa ja sen etiikassa Rosa Meriläinen näkee myös paljon ihailtavaa. En täsmällisesti tiedä, mille itken, mutta jotain se sielussani helkyttää. – Teidän kristittyjen vahvuutena on armo! Onhan se rakkauden kokemus varmasti todella merkityksellinen. – Esimerkiksi vauva on pyhä. Tuon tunteen kautta Meriläinen on oppinut ymmärtämään pyhän janoa. – Monelle tuollainen kokemus synnyttää janon pyhälle, joka johtaa ihmisen kirkon tai jonkun muun uskonnon pariin. En täsmällisesti tiedä, mille itken, mutta jotain Verdin Requiem sielussani helkyttää. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Jos ihmiset näin löytävät pyhän elämäänsä, niin hyvä. Jos kadotamme käsityksen lapsen ja lapsuuden pyhyydestä, millään ei ole mitään väliä. – Olen kiitollinen siitä, että teemana on toivo. – Tietyt teokset muistuttavat, että elämässä on aina jotain suurempaa. Meriläisen mielestä siinä ei ole mitään vikaa. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. – Käyn vollottamassa konsertissa, kun näen että se esitetään. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). Eikä niille tarvitse antaa kristinuskon käsitteitä. Testamentin teko ei ole vaikeaa
Lähetysseuran yhteistyökumppaneista mukana juhlilla ovat esimerkiksi palestiinalainen Sally Azar ja kenialainen Julius Mbatia. Kaupunkifestivaalin ohjelma levittäytyy ympäri Tamperetta muun muassa eri kirkkoihin, toreille, pääkirjastoon, Tampere-taloon ja Teopolikseen. Sen ohjelmassa on sekä tuttuja, rakastettuja kuorokappaleita että uusia, juhlille varta vasten tehtyjä tilausteoksia. Lähetysseura tuo Kirkon juhlille muun muassa raamattuikkunoita ja keskustelua kirkkojen roolista maailmalla. Lapsiperheille ja lapsenmielisille on omaa ohjelmaa erityisesti Finlaysonin kirkossa. Kirkon kaupunkifestareilla Tampereella juhlitaan toivon voimalla Juuri nyt. Tarkemmat tiedot festivaaleista löydät nettiosoitteesta: kirkonjuhlat.fi EMILIA KARHU Kirkkopalvelut omistaa Askel-lehteä kustantavan Sacrum-Kotimaan. Valtakunnallisia Kirkon juhlia vietetään Tampereella 17.–19.5. Jaakko Löytyn ja Maco Oeyn Viisi leipää ja kaksi kalaa! Lasten Raamattu laulueväinä -esitystä pääsee katsomaan siellä pariin otteeseen perjantaina 17.5. Kirkon juhlien esiintymislavoille nousevat muun muassa Katja Ståhl, Heikki Hiilamo, Kalervo Kummola, Rosa Meriläinen, Olli Keskinen, Maaret Kallio, Arto O. Luvassa on ajankohtaiskeskusteluja, musiikkia ja muuta kulttuuria, elämänkatsomusten vuoropuhelua, opastettuja hautausmaakierroksia sekä messuja ja hartauksia. Kirkon Juhlat 2024 -tapahtuman pääjärjestäjiä ovat Kirkkohallitus, Kirkkopalvelut, Suomen Kanttori-urkuriliitto, Suomen Kirkkomusiikkiliitto, Suomen Lähetysseura ja Tampereen seurakuntayhtymä. Festivaalin aikana Tampereen keskustorilla voi kuulla myös tuhansien laulajien suurkuoroa. 18 ~ askel 5/24 Toukokuu P erinteiset Kirkkopäivät, Kirkon musiikkijuhlat ja Lähetysjuhlat yhdistyvät tänä keväänä seurakuntalaisia, suurta yleisöä, kirkontyön tekijöitä ja järjestäjätahoja yhdistäväksi koko kirkon juhlaksi. Teemana on Toivon voimalla. Salonen ja Kari Kanala sekä piispat Tapio Luoma, Kaisamari Hintikka, Jari Jolkkonen, Teemu Laajasalo, Mari Leppänen ja Matti Repo
Anni Ruuth Trendi-lehdessä 3/2024 Innostuimme kasarihenkisestä kermakakusta, jonka pursotukset toistivat tyllin tyyliä. Tiina Mahlamäki Kotivinkki-lehdessä 7/2024 Vaatesuunnittelijana minulle on selvää, että hääpukua pitää voida käyttää muulloinkin kuin hääpäivänä. Neuloin pehmeät, valkoiset, pitsikuvioiset sukat ja vein ne mukanani hoitokotiin, kun vietin äidin vierellä saattohoidon viimeiset viikot. Sopiva hetki poimimiseen on poutasäällä, kasvustojen ollessa kuivia. Näin saimme osan tarinaamme juhlaan. Minulle neulominen on luonut turvaa ja lohtua myös elämän vaikeissa paikoissa. Sanomme tyttärellemme Eeville aina iltaisin, että rakastamme häntä ja Eevi vastaa ”kuuhun ja takaisin”. Seuraa kukintaa ja leikkaa kukat ja kukinnot juuri auenneina, sillä pitkään avoinna olleet kukat karistavat herkästi terälehtiään. Heti äidin syöpädiagnoosin jälkeen oli selvää, että tekisin hänelle taivassukat. – Maria Jotuni. Mutta sitten sen voi vaikka värjätä! Vaatteen vastuullisuus mitataan käyttökertojen määrässä. Se laskee verenpainetta ja rauhoittaa mieleni. Kakun päälle halusimme tekstin To the moon and back. Outi Tynys Kotipuutarhalehdessä 3/2024 Tässä iässä parasta on ihan jokainen päivä. Haluaisin ajatella, että hääpuku voisi olla lempivaate, jota käytetään. Siksi kerran käytettävä hääpuku on kertakäyttökulttuuria pahimmillaan. Anna kertoo pariskunnan hääkakun valinnasta Häätlehdessä 1/2024 Ota kukat talteen kuivaamalla keväästä syksyyn. Tuula VentonenTuomikoski, 71, ETlehdessä 7/2024 Viisautta Moni ajattelee lopuksi, että jos saisin elämäni takaisin, menettelisin toisin, suuntaisin elämäni toisin. Kuitenkin se tie, jota hän kulki, voi olla ainoa oikea tie, ja paras mahdollinen. Ne ovat konkreettinen viimeinen lahja läheiselle. askel 5/24 ~ 19 Lainasanat Pixabay Neulominen on kuin metsässä kävelyä. Moni pelkää kalliin asun likaantumista. Niin vähän me oikeastaan tiedämme oikeasta ja väärästä. Arki on niin onnellista, ettei siinä tarvita mitään kohokohtia
Valkovuokko viihtyy ravinteikkaassa maassa valoisissa metsissä, lehtoniityillä ja hakamailla sekä puutarhoissa, puistoissa ja ojanvarsilla. Onnea äideille jo 106 vuotta Sa ul i Ka rh u. Äitisunnuntailiikkeestä innostui Pelastusarmeija, joka levitti ideaa Sveitsiin, Norjaan ja Ruotsiin. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan, että juhla sai alkunsa yhden naisen hankkeesta. Hän levitti julistusta ideastaan, ja Metodistikirkko tarttui siihen lopulta vuonna 1912. Philadelphiassa asunut Ann Jarvis koki vuonna 1905 voimakkaasti, että pitäisi viettää kaikkien äitien yleistä muistojuhlaa toukokuun toisena sunnuntaina. Sitä vietettiin kolmantena sunnuntaina ennen pääsiäistä. LÄHDE: WIKIPEDIA.ORG Juuri nyt Ä itienpäivä on amerikkalainen tuontijuhla ja sen leviämiseen ovat vaikuttaneet uskonnolliset yhteisöt. Valkovuokkoa on jo kauan siirretty luonnosta myös puutarhoihin. Kansanlääkinnässä murskattuja tuoreita valkovuokkoja on käytetty reumaattisten vaivojen ja nivelsäryn hoitoon. Suomessa lajia esiintyy runsaimmin harmaaleppälehdoissa, joissa se muodostaa laajoja yhtenäisiä kasvustoja. Sen sijaan Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa se on rauhoitettu kasvi. Perinteellä on siis meilläkin ikää jo 106 vuotta. Esimerkiksi Oulun nykyisin luonnonvaraiset valkovuokkokasvustot ovat peräisin huviloiden ympäristöön 1800-luvulla tuoduista kasveista. Erityisen runsaslukuisena se esiintyy Uudenmaan lisäksi Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Valkovuokot sisältävät kuitenkin muiden leinikkikasvien tavoin myrkyllisiä yhdisteitä. FREIJA ÖZCAN U A Sa ar in en / M us eo vi ra st o OPPILAS ON kirjoittanut äitienpäivärunon liitutaululle Lapinlahden kansakoululla Helsingissä vuonna 1961. 20 ~ askel 5/24 Kuukauden kasvi Valkovuokko V alkovuokko on Euroopassa laajalle levinnyt, monivuotinen leinikkikasvi. Tätä Uudenmaan maakuntakukkaa on perinteisesti poimittu eteläisessä Suomessa äitienpäivälahjaksi. Englannissa syntyi samaan aikaan äitisunnuntailiike, joka pyrki nostamaan kunniaan katolisen ”puolipäiväpaastosunnuntain”, joka tunnettiin englanniksi nimellä Mothering Sunday. Suomessa äitienpäivää vietetty vuodesta 1918 alkaen toukokuun toisena sunnuntaina
Kesän juhlakauden päättävät Sansan Medialähetyspäivät Kuopiossa 23.–25.8. Hengen uudistuksen KesäSpirit järjestetään Lempäälän Ideaparkissa 2.–4.8. Kaksi sisaruksista muutti yhteiseen uuteen kotiin, mutta Nero jäi synnyinpaikalleen hoitamaan ja opettamaan piikaansa. CHERI TAMMINEN Hengelliset kesäjuhlat kalenteriin Suomen suurimmat hengelliset kesäjuhlat, vanhoillislestadiolaisten Suviseurat järjestetään tänä vuonna Pudasjärvellä 28.6.–1.7. Nero lähti autuaille metsästysmaille 23.2. Seikkailuja riitti, ja jokunen niistä kissan yhdeksästä hengestäkin taisi mennä. Joku kertoi laminoineensa Neron elämää -sivuja lapsia varten. Kun ystävyys oli solmittu, se lujittui vuosi vuodelta. Tarinat ja kuvat saivat uskollisen fanijoukon. ja Vapaakirkon kesäjuhlia vietetään Seinäjoella 7.– 9.6. Kun kissakolumnisti jäi Askelesta eläkkeelle, pehtoorin työt jatkuivat. ja Heinäveden kirkastusjuhlat järjestetään 26.–28.7. Kesän loputtua pennut siirtyivät sisätiloihin. Pehtoorin työn ohella Nero ehti yli 10 vuotta jakaa viisauttaan ja kertoa seikkailuistaan Askel-lehden kolumnistina. teemalla Herätyksen lähteillä. Ch er i Ta m m in en. ja Ely:n Evankeliset kesäjuhlat Haminassa 7.–9.6. Sleyn Evankeliumijuhla järjestetään Oulaisissa 28.–30.6. Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivät ovat Ikaalisissa 14.–16.6. Nero toimi tilan pehtoorina, auttoi kaikissa puutarhatöissä, poisti hankalan myyräongelman ja piti huolta pihapiiristä ja piiastaan. Monet kerrat Neron puolesta rukoiltiin ja aina sankari putosi jaloilleen. Körtit kokoontuvat herättäjäjuhlille Vaasaan 5.–7.7. Rauhan Sanan suvijuhlat ovat Kempeleessä 19.–21.7. lähes 18 vuoden ikäisenä ja jätti jälkeensä paljon kokoaan suuremman tyhjän tilan ja kipeän kaipuun piikansa sydämeen. Syventymispäivien teema on Jeesus on Herra. askel 5/24 ~ 21 Askeleen kolumnistikissa Nero (2006–2024) eli onnellisena elämänsä loppuun asti N ero syntyi juhannuksen tienoilla vuonna 2006. Kansanlähetyspäiville Ryttylään kokoonnutaan 5.–7.7. Elämän alku oli rosoinen, mutta jotenkin orpo pentue selvisi hengissä. Onni kääntyi, kun Neron tuleva piika löysi kolme pentua lymyilemässä tallin alla ja ojensi auttavan kätensä. Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäiviä vietetään Jyväskylässä 8.6. pyytäen: Purjeisiini tuulta anna. ja Raamattuopiston Hengelliset syventymispäivät samana viikonloppuna Raamattuopistolla Kauniaisissa ja Järvenpää-talolla. teemalla Olenko minä sinulle rakas. Helluntaiseurakuntien Juhannuskonferenssi on Isossa Kirjassa Keuruulla 20.–23.6
Maukasta ja edullista rokkapäivää! MARI TEINILÄ Pe kk a H ie ta ne n M ari Te in ilä. Kumpaakaan en ole kokeillut, mutta joskus olen lisännyt pari pieneksi pilkottua perunaa. Marin keittiössä Vaihda vesi ja keitä herneitä noin tunti kahdessa litraa suolalla maustettua vettä. Miksi vieraanvaraisuuden pitäisi ylipäätään näkyä ruuan hinnassa. Koska kodissamme ei syödä sianlihaa, valmistan keitosta yleensä kasvisversion. 22 ~ askel 5/24 Herneistä keittoa H ernekeitto lienee yksi edullisimmista ruokalajeista. Hernekeitto neljälle hengelle syntyy näin: Huuhdo 500 grammaa kuivattuja herneitä ja laita ne likoamaan yön yli noin kahteen litraan vettä. Purkkihernekeitto raivasi tietä muille valmisruuille. Lisää keittoon pari teelusikallista meiramia. Kasvishernesoppaa neljälle Kotoani löytyvät keittokirjat sisältävät erilaisia versioita hernekeitosta. Siksi ne ovat myös mainio kotivara. Lähiruokaa parhaimmillaan, luonto kiittää. Alussa hinta oli sen verran korkea, että kotitalouksisissa keitettiin keitto mieluummin itse. Nälkä oli kova. Kuivatut herneet säilyvät vuodesta toiseen. Tuotteen suosio kasvoi, kun hintaa alennettiin. Purkkihernekeitto on edullista ja nopeaa lämmittää. Ritva Kyllin mainiossa teoksessa Suomen ruokahistoria kerrotaan Jalostajan alkaneen valmistaa hernekeittoa säilykepurkkeihin ensimmäisen kerran vuonna 1952. Lisää pari pieniksi paloiteltua keskikokoista porkkanaa noin tunnin keittämisen jälkeen ja keitä vielä puolesta tunnista tuntiin. Olen valmistanut itse tehdyn hernekeiton jälkiruuaksi vispipuuroa. Joissakin maissa siihen lisätään riisiä tai makaronia. Pussillinen eli puoli kiloa kuivattuja kotimaisia herneitä maksaa noin yhden euron. Siitä voi valmistaa lounaan neljälle henkilölle. Yhdessä syömisessä arvokkainta on ajatusten vaihtaminen ja toinen toisensa kuunteleminen. Yön yli liottamisen ja parin tunnin keittämisen sijaan purkkihernekeitto valmistuu kolmessa minuutissa. Patriarkka Iisakin poika Esau möi esikoisoikeutensa kaksosveljelleen Jaakobille hernekeittoannoksesta, tosin uudemman käännöksen mukaan papukeittoannoksesta. Usein laitan keittoon porkkananpaloja antamaan maun lisäksi väriä. Rehellisyyden nimissä valmistan vain harvoin kuivatuista herneistä keittoa edes silloin, kun minä ja puolisoni olemme kahdestaan. Olisiko edullisuus syynä siihen, että en ole koskaan tarjonnut hernekeittoa vieraille. Hernekeiton jälkeen syödään yleensä pannareita tai lettuja, mutta myös vispipuuro toimii hyvin. Tarkista maku ja herneiden kypsyys. Hernekeitolla on pitkä historia, josta kerrotaan myös Raamatussa
askel 5/24 ~ 23 HERNEKEITTO NELJÄLLE 500 g kuivattuja herneitä 2 litraa vettä 2 keskikokoista porkkanaa 2 tl meiramia suolaa maun mukaan M ari Te in ilä
Minä puolestani lahjaja perintömukeihin pitkään tyytyneenä olin juuttunut pohtimaan, millaisista mukeista itse todella pidän. Elämäntaito. Myyjä pakkasi mukit mukaani. Anna mukille tulkinta Kun suomalaisessa kodissa käy kahvilla, saa käteensä yleensä joko Arabian, Iittalan, Pentikin tai Marimekon mukin. Olen kuitenkin oikeasti sitä mieltä, että tarkastelemalla sitä, minkälaisia astioita kotiin valitsen, saatan oppia jotain olennaista itsestäni. Antaa olla, tuumin ensin, mutta en sittenkään voinut antaa periksi, vaan pyysin myyjää sukeltamaan somistukseen. Se on yksi käytännöllinen konsti lisätä itsetuntemustaan – ja itsensä tunteminenhan on tunnetusti yksi ihmiselämän vaikeimmista asioista, joten sen selvittämiseen on syytä käyttää kaikki tarjolla olevat keinot. Voimamuki uuteen työhön Jo aiemmin olin harrastanut mukipohdintaa aina työpaikkaa vaihtaessani. Etsiskelin niitä netistä löytämättä. Olin tulossa seminaarista yliopistolta ja matkalla hotellille, kun silmiini osui kaksi mukia, joissa oli keltaisia perhosia. Jos on kovin monta rautaa tulessa, pelkistetyn valkoinen koti voi tuntua hallitulta paikalta, josta ponnistaa kohti haasteita. Jos siis olisin muki, millainen olisin. Jos taas kotona on paljon merkitykselliseksi koettuja ja suvulta perittyjä esineitä, se kertoo juurevuudesta. Se edusti uutta elämänvaihetta ja uudenlaista energiaa, ikään kuin olisin luonut itseni uusiksi voimamuki kädessä työpaikan kahvinkeittimen äärellä. Mökeiltä löytyy Kermansaven nimikoituja mukeja. Ja onko tällaisen pohtiminen jotenkin typerää. 24 ~ askel 5/24 Mikä muki olisit. Olohuoneeni vitriinistä suvun kuvien keskeltä Tomeran Viljonkan seura jotenkin vahvistaa minua aamukahvilla päivän haasteisiin. Osa vanhoista oli jo särkynyt aikain kuluessa. Minua vaivasi ajatus: Olenko tullut siihen ikään, jossa olen oikeutettu valitsemaan omat mukini ja muutkin kodin esineet sen sijaan, että joku muu on valinnut niitä minulle. J oensuulaisen kirpputorin ikkuna kiinnitti huomioni. Silloin tuntui hyvältä idealta ottaa uuteen työhön mukaan ihan uusi muki. Naistenlehdistä löytää juttuja, joissa kerrotaan, mitä kodin sisustus kertoo siellä asuvista. Selvästi Arabian tuotantoa malliltaan. Kirpputori oli jo kiinni, mutta mukit jäivät vaivaamaan mieltä. Niin vahvoja nämä brändit ovat, että hauskasti aina yllättyy, jos kahvinsa sattuu saamaan jostain aivan muun merkkisestä kupposesta. Nykyään olen tyytynyt käyttämään töissä työnantajan logolla varustettua mainosmukia. Aamulla kuljin ikkunan ohi uudelleen, mutta liike ei ollut vielä auki. Mutta entä kotimukit. Kuviona perhosia ja hentoa vihreää lehtivanaa. Olen tulkinnut sen kertovan sekä aikuistumisen tylsyydestä että sitoutuneisuudesta työnantajaan. Heijastaako aamukahvilla käyttämäni muki jotain minusta itsestäni. Muodikas sisustus voi myös kertoa tarpeesta rakentaa itsestään tavoiteltavaa ihannekuvaa sisustuksen keinoin. Kaikki ne ovat jo särkyneet. Itsetuntemustaan voi lisätä pienellä mukipohdinnalla. Kun sain mukit käsiini, olin myyty. Olin miettinyt pitkään, millaisilla mukeilla täydentäisin astiakaappiani. Mukista lisää itsetuntemusta Mukitarina vaatii hieman selitystä. Tuollaisia en ollut aiemmin nähnytkään. Jos kodin sisustus kertoo jotain sen asukkaasta, niin myös astiat kertovat jotain käyttäjästään. Sisällä liikkeessä en mukeja nähnyt, ja ikkunasomistuksen tiellä oli huonekaluja. Sama voi päteä mukeihin. Työmukien sarjaan kuului sinikuvioinen vanhanajan kahvikuppi lautasen kera, pinkki muki kullatulla korvalla, jättikokoinen Game of Thrones -voimamuki Winter is coming lauseella, journalistipäivien lahjamuki Matti Apusen huulilla ja Iittalan Taika-muki. Itsenäisyyttä aloittelevassa kodissa törmää Ikean mukeihin. Nuoriso oli esittänyt toiveen ”normaaleista” mukeista, koska jäljellä oli enää muutamia pyöreäkylkisiä englantilaisia Pomona-mukeja. Iltapäivällä poistuin seminaarista ajoissa ehtiäkseni kirpputorille ennen junan lähtöä
Luulen kuitenkin, että mukien tulkintaan pätee sama kuin unienkin: on kuunneltava omaa sisintä ja mietittävä, millaisen tulkinnan itse asialle antaa. Sisäpuoli on valkoinen, mikä minusta on parasta kahvin värin kannalta. Ne ovat oikeastaan tunnemukeja. 3) Mitä tunteita ja ajatuksia muki sinussa herättää?. En siis tehokas ja järkevä Vilijonkka, vaan iloinen ja romantillinen perhosjoukko hennossa versossa. Muumi on tunnemuki Sitten ovat tietysti muumimukit. Verson pää ohenee niin hennoksi kiemuraksi, että se ihan huikaisee. FREIJA ÖZCAN Freija Özcan OLISINKO JO tässä isässä oikeutettu valitsemaan omat mukini ja muutkin kodin esineet sen sijaan, että joku muu on valinnut niitä minulle, Freija Özcan kyselee. 1) Millaisesta mukista juot aamukahvisi tai -teesi. Nehän ovat miltei pakollisia jokaisessa suomalaisessa kodissa. Pentikin pyöreähköissä, kuksan mallia muistuttavissa mukeissa taas on käsityön tuntua ja tiettyä luonnon voimaa. Minulle äitienpäivänä muumimukeja lahjoittava jälkikasvuni taitaa olla toista mieltä. Iloisten perhosten lomassa kulkee hennon romantillinen vihreä verso, jossa on lehtiä. Se on sikäli kummallista, että en pidä sen enempää sinisestä kuin Vilijonkastakaan. Arabian ja Iittalan mukivalikoimasta löytyy monenlaista vaihtoehtoa. Kuka sinä olet. Itse juon usein kahvini siniharmaasta mukista, jossa Vilijonkka siivoaa. Jos olisin muki, tällainenko minä olisin. On pelkistettyä Teemaa sille, joka kaipaa astiastoltaan hillittyä järkevyyttä. Vai olenko molempia riippuen päivästä ja aamukahvikupista. Muoto on sama kuin muumimukeissa, mikä taas on parasta kahvin maun kannalta. Marimekon mukeihin minä liitän ajatuksen tyylikkyydestä ja laadusta. ”Lasten mukeja ne ovat”, lausahti kerran muuan emäntä, ja kattoi aikuisille aikuisempaa kuviointia. Tällainenko minä olen. Ne ovat ”hienoja”, ne eivät ole ”tylsiä”. Nimenomaan muumimukien lisäämistä olin miettinyt ennen kuin päädyin joensuulaisen kirpputorin ikkunan eteen. On vaikea kuvitella tyylikkäämpää mukia kuin Marimekon Oiva siirtolapuutarha tai räsymatto toistuvine palluroineen. Muumimukien kuvissa tapahtuu ja niissä on ajatusta. Päästyäni junalta kotiin keitin kahvit ja istahdin tarkastelemaan uusia mukejani. Silti tomeran siivoajan ja järjestyksen pitäjän seura aamulla jotenkin vahvistaa minua päivän haasteisiin. askel 5/24 ~ 25 löytyvä isoisänäidin ruusukahvikuppi kertonee juurevuudestani. 2) Oletko saanut mukin joltain vai onko se oma valintasi. Juurevalle ja lapsuuden kuvioista haikeaa turvallisuuden tunnetta saavalle on perinteistä Myrnaa, Sunnuntaita ja Esteriä. Ne ovat Arabian perhossarjaa nimeltä Kultasiipi ja keltaisempi niistä Sitruuna. Niistä tulee iloiseksi ja joissakin tapauksissa haikeaksi. Nämä mukit vetivät häntä puoleensa kirpparin ikkunassa vastustamattomalla voimalla
26 ~ askel 5/24 ERKKI KYLLÖNEN lahjoitti Nairobissa sijaitsevaan Matharen slummiin jalkapalloja.
Hän kiertää piispana saarnaamassa, organisoi raamattukeräyksen ja rakennutti Lounais-Kenian maaseudulle kurssikeskuksen. Erkki Kyllönen on kenialaisille piispa ja lähimmäinen Kirjapainoalan tehtävistä eläkkeelle jäänyt Erkki Kyllönen tekee Keniassa monenlaista vapaaehtoistyötä. Toisinaan hän ehtii myös kameran kanssa Kenian luontoon. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI ARVONEN askel 5/24 ~ 27. Vaimonsa kanssa hän perusti järjestön, jonka ansiosta lastenkodin lapsilla on nyt koulu, kirjasto ja porakaivo
Hän jäi vuonna 2016 eläkkeelle kirjapainoalan tehtävistä. Kyllösen ohjelmassa oli välillä jopa viisi jumalanpalvelusta päivässä. Kyllönen myöntää, että hänen taloutensa on välillä kireällä. Helsingin Siion tuki Kenian Zion Harvest Mission -lähetyksen työtä 1970-luvulta 2010-luvun alkuun asti. – Piispaa kohdellaan piispana. Kyllönen maksaa kaikki matkakulunsa itse, ja usein myös mukana kulkevien pappien ja kansallisen piispan matkat, majoitukset ja ruuat. Tosin tein kirkolle selväksi, että seurakunnan rahalahjoituksia ei Suomesta ole enää tulossa. – Lupasin, että rakennetaan perimälleni maapalstalle terveysklinikka, mutta lähelle rakennettiin sellainen. Haluaisin antaa enemmän kuin on mahdollista. Summan saa kasaan myös myymällä vaikkapa kaksi kanaa ja lahjoittamalla myyntisumman kirkolle. Voisin toki elää toisellakin tavalla, mutta tämä on tietoinen valintani. Nairobissa on viisi kirkkoa, kaikki slummeissa. Muutos on iso. Peltotilkku on nyt minun ja poikani nimissä. Kirkolla on 66 seurakuntaa. Piispaksi yhdellä ehdolla Kyllönen suostui Kenian kirkon piispaksi vain sillä ehdolla, että Suomesta tuleva rahoitus loppuu. – Suomesta oli tuettu lähetystä mielestäni liikaa. Urho oli helluntailaisen Siion-seurakunnan saarnaaja. Yhdeksän huoneen kurssikeskus on nyt vihitty käyttöön. Kyllönen päätyi tekemään kirkon kanssa lähetystyön budjetin, johon tarvittava summa saadaan kasaan seurakuntalaisten lahjoituksilla. E rkki Kyllönen nauttii lounasta Kenian pääkaupungissa Nairobissa Utalii-nimisen hotellija ravintola-alan oppilaitoksen ravintolassa. Jokainen seurakuntalainen lahjoittaa vuodessa 2000 Kenian shillinkiä. Hän vieraili helluntailaisen Kenian Zion Harvest Mission -lähetyksen seurakunnissa. – Minut nimettiin tuon kirkon kansainväliseksi piispaksi vuonna 2022, ja sitä ennen olin lähetyssaarnaaja. Söin siis kiltisti viisi kana-ugali-annosta. Seed ry sai alkunsa, kun Kyllöset vierailivat Keniassa lastenkodissa, jonka lapsia he halusivat tukea. Jumalanpalveluksen jälkeen tarjotaan aina ateria. – Monilla seurakuntalaisilla ei ole rahaa juuri ollenkaan ja he elävät kädestä suuhun. Erkki Kyllönen otti Keniassa aktiivisemman roolin vuonna 2013, kun Helsingin Siion-seurakunta lakkasi tukemasta työtä Keniassa. Vuosittaisen lahjoituksen voi antaa myös tavarana. – Suomessa elän säästäväisesti. Ihmiset olivat tottuneet Keniassa siihen, että rahan tulo ulkomailta oli automaattista. Ugali on maissijauhoista keitetty kenialainen arkiruoka, jonka seuraksi juhlatilanteissa tarjotaan lihaa. – Kävin täällä ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten, ja minulle on tullut tavaksi vierailla täällä joka kerta Keniassa käydessäni. Muodollista koulutusta piispan tai papin tehtäviin minulla ei ole, Kyllönen kertoo. Palattuamme Suomeen kutsuimme ystävämme kylään, perustimme yhdistyksen ja päätimme rakentaa koulun. Lähetystyö on tärkeintä, ja investoin siihen aikaa, rahaa ja energiaa, koska näin voin palvella Jumalaa. Kyllönen on juuri palannut Nairobiin kahden viikon Kenian-kierrokseltaan, jonka aikana auton mittariin kertyi 3000 kilometriä ajoa osin erittäin huonokuntoisilla maanteillä. – Olen miettinyt kannatusyhdistyksen perustamista, mutta haluan olla itsenäinen ja riippumaton, en halua käyttää energiaa yhdistystoimintaan. – Auttamistyössäni tulee vastaan taloudellisia rajoja. Oppilaitos on perustettu 50 vuotta sitten ja se henkii menneen maailman mahtipontisuutta. – Kysyimme lastenkodin työntekijöiltä, mikä on heidän unelmansa, ja se oli koulu lastenkodin lapsille. Terveysklinikan sijaan kurssikeskus Erkki Kyllönen vieraili Keniassa ensimmäisen kerran 34 vuotta sitten vuonna 1990 isänsä Urho Kyllösen kanssa. Pidän tavoitetta kuitenkin realistisena. Koulu lastenkodin lapsille Erkki Kyllönen on perustajajäsen ja vapaaehtoistyöntekijä myös kansalaisjärjestössä, jonka hän perusti vuonna 2007 vaimonsa Marjo Kyllösen kanssa. – Seisoin 34 vuotta sitten Migorissa Lounais-Keniassa maaseudulla pellolla, josta paikallinen pastori lahjoitti palstan isälleni. Lähetystyö on tärkeintä, ja investoin siihen aikaa, rahaa ja energiaa. 28 ~ askel 5/24. Niinpä päädyimme rakentamaan kurssikeskuksen. Kaikki rakennuskustannukset, kuten myös huonekalut ja tarvikkeet lusikoita ja keittiön kaasupulloa myöten, on katettu täysin Kyllösen henkilökohtaisilla varoilla
Kuvassa Erkki Kyllösen kanssa Christopher Mwangi (keskellä) ja Charles Kairuki. ERKKI KYLLÖNEN vierailee säännöllisesti Keniassa Kakamegan sademetsässä sijaitsevassa kristillisessä Rondo-retriittikeskuksessa, jonka pihapiirissä on loistavat mahdollisuudet kuvata etenkin apinoita ja perhosia. askel 5/24 ~ 29 ERKKI KYLLÖNEN Matharen slummissa tapaamassa aktivisteja, joiden aloitteesta slummiin alettiin istuttaa puita ja rakentaa viheralueita. Erk ki Ky llö ne n Erk ki Ky llö ne n
30 ~ askel 5/24 MATHARE EMPIRE -järjestön perustaja ja johtaja Charles Kariuki esittelee Erkki Kyllöselle Matharen slummin istutuksia. Raamattukeräys Keniaan Kyllönen vierailee Keniassa muutaman kerran vuodessa useita viikkoja kerrallaan. Keniassa on valtava joukko nuoria, joilla ei ole mielekästä tekemistä. Kyllöstä kysyttiin pestiin ja hän suostui. Seed ry:ssä on viitisenkymmentä aktiivista jäsentä, jotka lahjoittavat Kenian työlle edelleen kuukausittain rahaa. Kenia on kaunis maa, jonka kansalaiset ovat erittäin ystävällisiä. Jäsenmäärä on kasvanut neljästäkymmenestä melkein sataan. Uskon vakaasti, että ihmiset Suomessa auttavat ja lahjoittavat rahaa, koska luottavat työhömme. Viime vuonna 50 vuotta täyttänyttä yhdistystä oltiin lopettamassa vetäjän puutteessa. Yhdistyksellä on lisäksi Ulkoministeriön kehitysyhteistyöhankerahoitus yrittäjyyskasvatushankkeeseen vuoden 2024 loppuun asti. Kyllönen kutsuu Seed ry:tä leikkisästi tulokseksi viidenkympin kriisistään. – Haemme jatkorahoitusta, mutta työmme jatkuu joka tapauksessa. Maaperä on jätteiden jäljiltä saastunutta ja kasvit menestyvät paremmin, kun ne istutetaan amppeleihin, joissa hyödynnetään kierrätysmateriaaleja kuten vanhoja kenkiä ja muovikanistereita.. Avustushankkeina olemme toteuttaneet yhdessä Seed ry:n kanssa muun muassa kirjaston Matharen slummiin Nairobiin ja vesitankin maaseudulle. Kenialaisten mediaani-ikä on 19 vuotta, eli puolet maan asukkaista – noin 30 miljoonaa henkeä – on alle 20-vuotiaita. Lahjoituksilla on rakennettu koulun lisäksi kirjasto, tietotekniikkaluokka ja porakaivo. – Keskityn erityisesti Kenian maaseutuun ja vähempiosaisiin sekä nuoriin. Työttömyys on iso ongelma. Olemme myös tukeneet puiden istutusta Matharen slummiin, Kyllönen luettelee. Samalla alkoi uusi aktiivinen nousukausi perinteisen yhdistyksen historiassa. Ulkoministeriön hanketuki oli merkittävä apu myös koulun rakentamisessa. – Yhdistykselle on rakennettu kotisivut ja perustettu lehti. Hän vetää yhdistyksen säännöllisiä tapaamisia Helsingin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa. Minä perustin yhdistyksen, jonka pyörittämiseen minun ei onneksi enää tarvitse käyttää paljon aikaa ja energiaa, vaikka olenkin edelleen hallituksen jäsen. – Silloinhan yleensä tehdään jotain uutta, kuten hankitaan prätkä. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille Keniasta kiinnostuneille. Suomi-Kenia Seura uuteen nousuun Erkki Kyllösellä on myös kolmas Keniaan liittyvä vapaaehtoistehtävä: hän toimii viidettä vuotta Suomi-Kenia Seura ry:n puheenjohtajana
– Olen ollut mukana leirillä, jolla oli lähes 800 osallistujaa. Sen raamattuhankkeen kautta olen saanut toimitettua Keniaan jo tuhat Raamattua. Seed ry:n tukemassa lastenkodissa Kyllönen sai mieleen painuneen palautteen. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutus kauden alkua. – Olen terve, kuntoni on hyvä ja pidän sitä yllä kävelemällä paljon. Ja sitä paitsi, Jumalalle annetut lupaukset täytyy pitää. Samalla kerron seurakunnasta, Kyllönen suunnittelee. He olisivat valmiita poimittavaksi seurakuntaan, Kyllönen sanoo. Vaimoni on korvaamaton tukijani, mistä olen kiitollinen. Jos tarvitset minua, tässä olen, olen valmis lähtemään. Rukoileva isoäiti oli hänelle tärkeä tuki ja turva. – Kierrän näyttämässä kuvaesityksiä Kenian kouluissa. Leirien raamattutietokilpailuissa parhaimmin menestyneille osallistujille lahjoitetaan palkinnoksi Raamattu. Tarve Raamatuille on valtava. Lupaus Jumalalle Työskennellessään vielä kirjapainossa Kyllönen muistaa kerran kesken työpäivän asiakaskäynnin ajaneensa auton tien sivuun ja rukoilleensa. Uutiset, artikkelit, mielenkiintoisia henkilöitä, hengellistä sisältöä, kulttuuria, näkökulmia, keskustelua, näköislehti, podcasteja ja blogeja. Kyllöselle kristittynä eläminen tarkoittaa ennen kaikkea Jumalan kuvana olemista. – Sanoin Jumalalle: Koen, että minun tehtäväni on joku muu kuin tämä työ. Jumala on rakkaus ja hänen rakkautensa ulottuu kaikkiin ihmisiin. Kyllönen kerää edelleen varoja Raamattuihin, jotka lahjoitetaan Trinity Fellowship -järjestön nuorisoleirien osallistujille. – Kotiseurakuntani Suomessa on International Evangelical Church. Hänellä on meneillään myös raamattukeräys Keniaan. – Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Erikoistarjous uusille asiakkaille!. Leirejä järjestetään Keniassa vuosittain kolme ja niillä on satoja osallistujia. Kyllösen hankintalistalla on seuraavaksi mukana kuljetettava generaattori. Jos joku voi sanoa noin, olen elänyt uskoni mukaisesti. esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1768 Kotimaa.fi merkityksellistä ja luotettavaa sisältöä kirkosta ja yhteiskunnasta päivittäin. Lapsena Kyllönen kävi pyhäkoulua, ja henkilökohtaisen uskonratkaisun hän teki 13-vuotiaana. Pyrin olemaan Jumalan kuvana ja siunaukseksi lähimmäisilleni. Kirkon valtakunnalliset uutiset aina tuoreena mukanasi! Merkityksellistä sisältöä Kotimaan digitilaus ensimmäinen kuukausi vain 1 € Tarjous on voimassa rajoitetun ajan – Tilaa nyt! Tämän jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9,90 € / kk. Kyllönen on nyt 66-vuotias ja palkkatyöstään eläkkeellä. – Lastenkohdin johtaja sanoi, että näki minussa ja vaimossani Jumalan. Luontokuvat Suomesta ja Keniasta soveltuvat esimerkiksi maantiedon tunnille. Tahdin hidastaminen ei kuulu hänen suunnitelmiinsa. – Keniassa on valtava joukko nuoria, joilla ei ole mielekästä tekemistä, koska työttömyys on iso ongelma
– Kokemuksena tuo kuulostaa vähän samalta kuin kirjoittajan blokki, Juha Tanska sanoo viitaten tyhjän paperin kammoon. Sen avulla voi halutessaan tallentaa sen, mikä tuntuu merkitsevältä. Kamera otettiin apuvälineeksi 1960-luvulla, jolloin ne alkoivat olla yhä useamman saatavilla. Pelkästään kuvapalvelu Instagramiin ladataan joka päivä arviolta yli sata miljoonaa kuvaa. 1968). Tanska tutustui meditatiiviseen valokuvaukseen 2010-luvulla voimauttavan valokuvauksen kautta. Syynä ovat kokemus kiireestä ja halu keskittyä hetkeen. Juha Tanskan mukaan menetelmä kytkeytyy samaan perinteeseen kuin ikonimaalaus ja mietiskelevä katseleminen. Vaikka kamerat ovat ihmiskunnan historiassa suhteellisen uusi keksintö, taustalla vaikuttava perinne on vanha. Pix ab ay 32 ~ askel 5/24. Olen luopunut siitä lähes tyystin. Se Kuva on lahja, ei omien ponnistelujeni tulos. Olennaista on katse ja läsnäolo, halu pysähtyä ihmettelemään yksityiskohtia. Voisiko kuvaamisen merkitys löytyä uudestaan meditatiivisen valokuvauksen kautta. Toisaalta haluaisin tallentaa muistoja merkityksellisistä, katoavista asioista. Valokuvaajan blokista kärsivälle Tanskalla on helpottava viesti: meditatiivisessa valokuvauksessa kuvia ei ole pakko ottaa. Ensimmäisiä meditatiivisen valokuvauksen harjoittajia oli Tanskan mukaan trappistimunkki Thomas Merton (k. Hiljaisuuden ystävien kautta hän järjestää aiheesta myös koulutuksia. – Kamera on apuväline, joka rajaa ja tarkentaa. Suhtaudun valokuvaamiseen siis yhtä aikaa torjuvasti ja kaivaten. O tamme valokuvia enemmän kuin koskaan ennen. On arvioitu, että viime vuosina on kuvattu enemmän kuin sitä ennen koko kameran keksimisen ja kännykkäkameroiden tulon välisenä yli 150 vuoden aikana. Kirkkoisä Augustinus kirjoitti hengellisestä katselemisesta jo 300-luvulla. Toisessa päässä on näkyvän aistiminen ja toisessa syvempi todellisuus, joka heijastuu näkyvän läpi. Näkemisen taito Digiaika teki valokuvaamisesta helppoa mutta myös pintapuolista. Oma suhteeni valokuvaukseen on vaikea. Hengellisen aistimisen väline Meditatiivisessa valokuvauksessa kuvaaminen on hengellisen aistimisen väline. Hän on perehtynyt meditatiiviseen valokuvaukseen ja kirjoittanut siitä yhdessä vaimonsa Johanna Tanskan kanssa kirjan Lempeä linssi (Kirjapaja 2020). Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajana työskentelevä Tanska on paitsi pappi myös kirjoittaja ja valokuvaaja. Merton ajatteli, että hengellinen aistiminen on samaa jatkumoa muun aistimisen kanssa
Kuva syntyy vastavuo roisessa dialogissa luomakunnan kanssa. Ideana on kuvata joka päivä jokin vastaan tullut hyvä asia. Halutessasi voit ottaa kuvan muistoksi. Kiinnitä huomio arkiseen ja lähellä olevaan. Juha Tanskalle kokeilustani tulee mieleen Rans kassa vuonna 1960 perustettu kokeellisen kirjallisuu den työpaja nimeltä Oulipo. Kaikessa läsnäoleva Jumala Tanskan nuoruudessa valokuvauksesta kertova kuvas to oli maskuliinista. Aiemmin lopputuloksen näki vasta, kun filmi oli kehitetty, mut ta nyt kuva on valmis heti. askel 5/24 ~ 33. Huomaan, että tämä ajatus vähentää kuvaamiseen liittyvää suorittamisen painetta. Voit myös kirjoittaa näkemästäsi päiväkirjaan tai puhelimen muistioon. – Meditatiivisessa valokuvauksessa ei metsästetä kuvia, eikä kuvattava ole kohde. Takaisin filmiajan rytmiin Juha Tanskallakin on kokemusta valokuvaajan blo kista. Taustalla on ajatus kaikessa läsnäolevasta Juma lasta. Valokuvan hengelliset merkitykset Tanska löysi tutustuttuaan Picturing God sivustoon. Samalla kuvaamisen rytmi on kiihtynyt. Otan esimerkiksi kuvaamastani asiasta vain yhden ruudun. Siellä ihmiset jakavat valokuvia hengellisistä kokemuksistaan. Luonnon katseleminen synnyttää voimakkaan kytköksen elonkehään ja kokemuksen kannateltuna olemisesta, Juha Tanska sanoo. Säännöllinen kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen parantaa tutkitusti mielialaa. Kiitollisuuspäiväkirja valokuvaten Kiitollisuuspäiväkirjaa voi pitää paitsi kirjoittaen myös valokuvaten. – Jos tämän ohjeen ottaa ihan kirjaimellisesti, saattaa huomata sen viisauden. Nykyään useimmilla älypuhelimen kamera kulkee jatkuvasti mukana. – Aineellista ei paeta, vaan ollaan avoimia näke mään tavallisessa ja arkisessa hengellinen kirkkaus, jonka Luoja on siihen kätkenyt. Kun katse on tarkentunut johonkin, viivy rauhassa sen äärellä. Kuva on lahja, kuten Tanska sanoo, ei omien ponnistelujeni tulos. Sen avulla voit myöhemmin palata hetkeen tai kertoa siitä kaverille. Juuri nopeus ja rajattomat mahdollisuudet ovat saaneet minut kavahtamaan kuvaamista. Jeesus kehottaa huolestunutta ja murheellista katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia. Ryhmän jäsenet asettivat teksteille erilaisia rajoitteita, esimerkiksi kielsivät jon kin tietyn kirjaimen käytön. Keskityn kuvaamiseen ja otan sitten vastaan sen, mitä tulee. Juha Tanska neuvoo katsomaan esimerkiksi kukkaa pöydällä tai ikkunalla. – Ajatuksena on, että kun jotakin estyy, se puristaa luovuutta esille. on Miina Savolaisen kehittämä terapeuttinen mene telmä, jonka avulla pyritään myötätuntoiseen kat seeseen. Hän kärsi siitä 2000-luvun taitteessa, kun fil miajasta siirryttiin digikuvaukseen. – Valokuvauksessa toimitaan fyysisten aistien alueella, mutta niitä harjaannuttamalla ja sisäisen hengellisen elämän kautta on mahdollista alkaa näh dä syvemmin todellisuutta ja Jumalan läsnäoloa. Digikamerat oli vat alkuun kalliita, eikä niiden kuvanlaatu ollut kum moinen. Juha Tanska on huomannut, että kun kuvia katsotaan kursseilla yhdessä, ne saavat erilaisia, painavampia merkityksiä. Myös kuvien jakamien on tärkeää. Tekninen kehitys jätti huolet taakse. Se näyttää erilaiselta eri valossa, ja siitä voi tarkasti katsomalla löytää valtavan määrän yksityiskohtia. Moni on kokenut luonnossa vastaavaa: jotakin tämän kaiken takana on. Meille suomalaisille tämä on tuttu asia, Tanska toteaa. Puhelimellakin voi kuvata hitaasti ja viipyillen. Meditatiivisessa valokuvauksessa palataan taval laan filmiajan rytmiin. – Huomasin, miten voimakas väline valokuva voi olla myös yhteisöllisenä kokemuksena. TUIJA PYHÄRANTA MEDITATIIVINEN VALOKUVAUS: NÄIN PÄÄSET ALKUUN Katso kedon kukkia ja taivaan lintuja Lähde ulos retkelle ja pysähdy kohtaan, joka tuntuu kutsuvalta. Se vaatii kuitenkin keskittymistä ja tietoisia päätöksiä. Löytääkseni valokuvaamisen ilon uudestaan, olen keksinyt keinotekoisia rajoitteita kuvaamiseen. Kuvan ottaminen ei ole välttämätöntä. Raskasta kamerakalustoa kantava luontokuvaaja oli kuin metsästäjä. On tietysti vähän hassua, että kuvaamisen helppous on tehnyt siitä minulle vaikeampaa. Harva teettää kuvista fyysi siä kappaleita tai liimaa niitä albumeihin. Hengellisenä harjoituksena meditatiivisen valoku vauksen tavoite on nähdä näkyvän todellisuuden läpi syvempi todellisuus. – Se vahvistuu, mihin kiinnittää huomiota, Tanska sanoo
Ääneen pääsevät tietokirjailija Pertti Rajala ja kirjailijapastori Jari Kuusi. Intensiivisen päivän päätöselokuvana nähdään yhdysvaltalaisklassikko Valamiesten ratkaisu, missä kaksitoista valamiestä hikoilee oikeuden ja totuuden äärellä. Villi ja vallaton unikuvaelma vuodelta 1966 kertoo kahdesta peppipitkätossumaisesta kuvainraastajasta, jotka koettelevat naismuottien rajoja ja hämmentävät keppostelullaan. KUVAKAAPPAUS ELOKUVASTA Tuhatkaunokit. Elokuvaa edeltää keskustelu kirkon roolista vuoden 1918 tapahtumissa sekä sisällissodan muistijäljestä Tampereella. NIILO RANTALA Kulttuuri VALAMIESTEN RATKAISU -elokuvan juliste vuodelta 1957. VUONNA 1957 ensi-iltansa saaneen Toivo Särkän ohjaaman elokuvan juliste. Elokuvaa edeltää keskustelu kapinoivista naisista elokuvan historiassa sekä siitä, oliko kristinusko alkujaan anarkistinen liike. Tampereen Kehräsaaren Art House Cinema Niagarassa nähdään kolme hyvin erilaista elokuvaa toivosta, epätoivosta ja etsimisestä. Ääneen pääsevät vammaisten henkilöiden oikeuksien asiantuntija Amu Urhonen ja Lähetysseuran palvelupäällikkö Rasmus Tillander. Elokuvafestarit Eläviä kuvia toivosta ja toiveista T ampereella vietetään toukokuussa Kirkon juhlia. 34 ~ askel 5/24 3.5.–6.6. Särkän ohjaama 1918 Mies ja hänen omatuntonsa vuodelta 1956. Keskustelemassa ovat pastori Tiia Orpana ja tamperelaisen elokuvakerho Monroen puheenjohtaja Noora Vaakanainen. Osana juhlia järjestetään myös elokuvafestivaali, jonka aiheena on toivo. Kutakin elokuvaa edeltää elokuvan teemoihin johdatteleva paneelikeskustelu. Papinvirkansa menettänyt pastori Samuel Bro joutuu elokuvassa syvien hengellisten kriisien ja pohdintojen äärelle, jotka ymmärrettävästi syvenevät entisestään hänen päätyessään papiksi Suomenlinnan punavankileirille. Hivenen avantgardistisempaa linjaa edustaa tsekkiläinen elokuva Tuhatkaunokit, jota pidetään modernin tsekkiläisen elokuvan virstanpylväänä. Lauantaina 18.5. Elokuvafestivaalin ovat kuratoineet ja sen isäntinä toimivat Rasmus Tillander sekä allekirjoittanut. W ik ip ed ia W ik ip ed ia W iki pe dia. Päähenkilöt keppostelevat ravintolassa. Ensimmäisenä nähdään elokuvamoguli T.J. Elokuvaa edeltää keskustelu kirkosta oikeudenmukaisuuden edistäjänä
Valokuvat ovat iStock-kuvapankista. Koskettava on myös Askolan tulkinta tilanteesta, jossa Jeesus pyytää ristillä opetuslapsi Johannesta huolehtimaan äidistään. Moni kirjan henkilöistä on ollut lapsuudessaan lastensuojelun asiakas, ja niin on myös moni heidän lapsistaan. Askolan mukaan pitkäperjantain illassa syntyi näin uusperhe. Kirja on vetävästi kirjoitettu, hetkittäin kuin romaani. Tekstit kannustavat ottamaan muut huomioon, kuuntelemaan toistemme tarinoita, kohtaamaan huomisen pelottomasti ja luottamaan, että Jumalan kokonaisvaltainen rakkaus ja huolenpito kuuluvat aivan jokaiselle. askel 5/24 ~ 35 IRJA ASKOLA: Armon sanoja sinulle. Minerva 2024. Kuukauden kirja Luottamuksen lepoa ja Jumalan hymyä P iispa emerita Irja Askolalta on ilmestynyt uusi, kaunis lahjakirja Armon sanoja sinulle. Ehdoton ansio ovat huolellisesti tekstiin merkityt lähdeviitteet. Lähteinään Saarikoski on käyttänyt haastattelujen lisäksi runsaasti muun muassa erilaisia asiakirjoja. Keneltäkään ei saa kieltää siunausta. Hän kertoo esimerkiksi, miten on varmistanut haastatteluissa saamiaan tietoja ja minkälaisia periaatteita hän on noudattanut haastatteluja tehdessään. Se koostuu osittain hänen aiemmin ilmestyneistä runoistaan ja osittain lyhyistä uusista teksteistä, joissa Askola tarkastelee raikkaasti esimerkiksi erilaisia ihmisen ja Jumalan kohtaamisia Raamatun kertomuksissa. Askola kirjoittaa: ”Jumala, hymyile minulle, jotta kireys sulaa ja osaan taas levätä.” Uskon, että moni äiti ilahtuisi tästä kirjasta äitienpäivänä. Myöhemmin se kuitenkin avartuu värikylläiseksi kesäniityksi, jossa ihmiset voivat ihmetellä, kummastella ja hengittää luottamuksen levossa. Yksi painava ja perusteltu puheenvuoro keskusteluun on toimittaja Sonja Saarikosken kirja Naisvangit (Siltala 2023). Askola kuvaa uskontaivalta, joka on aluksi selväreunainen polku, jossa tarkkaillaan omaa ja toisten kulkua. Askola vakuuttaa, että pääsiäispuutarhassa on tilaa kaikille tunteille, niin itkulle ja kyynelille kuin naurulle ja tanssiaskelillekin. Vaikka kertovan tietokirjan varsinaisena aiheena ovat naisvangit ja heidän tarinansa, siinä puhutaan paljon myös lastensuojelusta. Siltala 2023. Kirjan sisältöä kuvaavat hyvin sanat lempeys, rohkaisu, armo, myötätunto, ilo, lohdutus, kauneus, kaipaus ja tulevaisuuden toivo. Loppusanoissa Saarikoski avaa kirjan tekemisen prosessia. TUIJA PYHÄRANTA SONJA SAARIKOSKI: Naisvangit. Fiktiota se ei kuitenkaan ole. Kirja kysyy, minkälaisen mahdollisuuden elämään nämä naiset tosiasiallisesti saivat. Saarikoski on onnistunut saavuttamaan vankien luottamuksen ja saanut kirjaa varten poikkeuksellisen aineiston. Askola on vakuuttunut, että sittenkin, jos hän menettää muistinsa ja unohtaa itsensä, Jumala muistaa kyllä ja katsoo hellästi hymyillen. Kohtuuttomien vaatimusten paineessa Askola pyytää, että saisi muistaa kasteveden olleen armahtamisen vettä. Näin hän voi armahtaa myös itsensä loputtomasta syyllisyydestä ja kyynisyyden kirouksesta. Ju kk a Gr an st rö m. EMILIA KARHU Kirjat Elämää laitoksissa LASTENSUOJELUN EPÄONNISTUMISET ovat olleet taas puheenaiheena tänä keväänä
Näytelmän puvustuksesta vastaa Armi Ahovaara. Kotitalo toimii nykyisin museona. Jokainen kokemus, jonka Jumala meille suo, on täydellistä valmennusta tulevaisuutta varten, jonka ainoastaan Jumala tuntee.” EMILIA KARHU, LÄHDE: KRISTY.FI KÄTKÖPAIKKA-NÄYTELMÄ KESTÄÄ vajaat kolme tuntia sisältäen väliajan. Näytöksiä on neljä, joista ensimmäinen keskiviikkona 5.6. Tim o Sa lo ra nta. Gröhn siteeraa Corrie ten Boomia: ”Sen tähden menneisyys on olemassa. Kesäkuun alussa Seinäjoen kristillinen harrastajateatteri esittää Terhi Gröhnin ohjaaman Kätköpaikka-näytelmän Seinäjoen nuorisokeskuksessa. Sokkeloiseen kotiin rakennettiin myös kätköpaikka, jonka ansiosta kuusi juutalaista pelastui sinä päivänä, kun ten Boomin perheenjäsenet vangittiin. Sata vuotta myöhemmin toisen maailmansodan melskeessä kelloliike oli edelleen saman ten Boomin perheen omistuksessa ja rukous jatkui. Osa perheestä vietiin lopulta keskitysleirille. 36 ~ askel 5/24 Kulttuuri Kristillinen harrastajateatteri esittää juutalaisten pelastajien tarinan SATA VUOTTA ennen toista maailmansotaa Hollannissa, pienessä Haarlemin kaupungissa asui ja työskenteli kelloseppä. Esityksen suositusikäraja on 10 vuotta. Harrastajateatteri esitti näytelmää jo viime vuonna ja se sai hyvän vastaanoton. – Haluamme tuoda näyttämölle tämän pienen perheen suuren tarinan. ja viimeinen sunnuntaina 9.6. Vuonna 1844 hänen luokseen saapui pappi, joka tiedusteli, voisiko tässä kodissa kokoontua rukouspiiri, jossa rukoiltaisiin Jerusalemin rauhan ja juutalaisten pelastuksen puolesta. Keskitysleirin kauhuista selvisi hengissä perheen tytär Corrie ten Boom. Kellosepälle tämä sopi, ja niinpä perheen kotiin alkoi kokoontua viikoittain kristittyjä rukoilijoita. Se, tai miljoonien toisessa maailmasodassa kuolleiden kohtalo ei saa unohtua koskaan, Terhi Gröhn sanoo Kristillisen teatteriyhdistyksen nettisivuilla. Hän kirjoitti kokemuksistaan omaelämäkerran Kätköpaikka, josta on tehty myös elokuva. Saksan miehittäessä Hollantia sadat juutalaiset pelastuivat tämän perheen toimiessa osana salaista maanalaista verkostoa
LISÄTIETOJA: ATENEUM.FI HÄMEENLINNASSA JA Helsingissä on mahdollisuus kuulla toukokuun lopulla maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen konsertti, jossa viulisti Ilya Gringolts, Suomalainen barokkiorkesteri FiBO ja kapellimestari Tomas Djupsjöbacka esittävät Jean Sibeliuksen rakastetun viulukonserton sekä neljännen sinfonian periodisoittimilla eli Sibeliuksen aikakauden soittimilla. Helsingin Musiikkitalossa. LISÄTIETOJA: FIBO.FI Ka up o Kik ka s VIULISTI Ilya GrinGOLTS. Taiteilijan teoksissa samanarvoisen kohtelun saavat niin komeat Kolin vaaramaisemat kuin vesileinikin ja rentukan herkät yksityiskohdat. Viulukonsertto Sibeliuksen ajan soittimilla EERO JÄRNEFELT: Saimi kedolla (1892). Suurin osa teoksista on peräisin Kansallisgallerian kokoelmasta, mutta mukana on myös lainoja muista museoista ja yksityiskokoelmista. Esillä on yli 200 teosta. saakka tunnetta ja totuutta etsineen taiteilijan Eero Järnefeltin (1863–1937) maalauksia. esitys kuullaan Hämeenlinnan Verkatehtaalla ja lauantaina 25.5. askel 5/24 ~ 37 Eero Järnefeltin luontoja henkilökuvia Ateneumissa Ateneumin taidemuseossa Helsingissä on esillä 25.8. EERO JÄRNEFELT: Näköala Kolilta EERO JÄRNEFELT: Rentukka ja sammakko. Näyttelyssä ovat mukana esimerkiksi muotokuvat toimittaja, tohtori ja kansanedustaja Tekla Hultinista sekä vankien ja vähäosaisten auttamiselle omistautuneesta Mathilda Wredestä. Järnefelt tunnetaan myös merkkihenkilöiden muotokuvista. Ka ns al lis ga lle ria / H an nu Pa ka rin en Ka ns all isg all eri a / H an nu Pa ka rin en Jä rv en pä än ta id em us eo / M ati as U us iky lä. Se tuo tietoa myös Järnefeltin kulttuurisuvusta, hänen perheestään, opintomatkoista, kotioloista Tuusulanjärven Suvirannassa sekä hänen taiteensa liittymisestä aikansa suomalaisuusajatteluun. Näyttely valottaa Järnefeltin maisemaja ihmiskäsityksen eri puolia. Jousisoittimet poikkesivat suolikielineen nykyisistä sinfoniaorkestereiden jousista, ja myös puhaltimissa oli tuolloin erilainen mekaniikka. Myös wienintorvet sekä saksalaistyyppiset pasuunat tekevät soinnista erilaisen. Perjantaina 24.5. Näyttelyssä on myös lasten kanssa vieraileville suunniteltu reitti. Kumpaakaan nyt kuultavaa teosta ei ole esitetty Sibeliuksen aikakaudella käytössä olleilla soittimilla sitten Sibeliuksen ajan
U sein olen miettinyt Jeesuksen määrittelemää taivaskelpoisuutta, sitä millaista lasten kaltaisuutta voisi elää kaiken ikänsä. Joku piirsi dinosauruksia ja tahtoi tietää niistä kaiken. Kolmivuotias pyytää mummonsa mukaan kirkkoon. 38 ~ askel 5/24. Jokainen lapsemme luotti rohkeasti omiin lahjakkuuksiinsa ja osasi elää täysillä. Ihmeellinen lapsenlapsenlapsi ymmärtää tästä oudoksi muuttuneesta maailmasta sellaista, joka kelpuutetaan taivaassakin. Isoäidiksi tulemiseenkaan ei totu. Kun pappi kutsuu ehtoollispöytään, me vanhat hitailemme lähtemään, mutta 3-vuotias kipittää alttarin luo, istuutuu samettiselle polvistumispallille ja huutaa kirkkaalla lapsenäänellään: ”Mummo, tule tule, pappi pyysi jo!” Kun pyydän kertomaan, mitä kirkossa tapahtui, lapsonen vastaa: ”Pappi sanoi: Älä pelkää!” Kun lapsenlapsenlapsi vakuuttaa, ettei tarvitse pelätä, ehkä minäkin saan sen uskoa. Lapset, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa kuuluvat iltarukoukseeni, ovat mieleni pohjalla aina. Yksi lauloi 3-vuotiaana tutut joululaulut alusta loppuun. Hänen isällään oli tapana laulella lapsi sylissä pianon ääressä kaiket illat ja korjata, jos lapsella meni sävelet tai sanat solmuun. Yksi kokeili kaikenlaista pelkäämättä mitään. Palkintona lapsi yllätti jo ennen 3-vuotissyntymäpäiväänsä piirtämällä tunnistettavia muumihahmoja. Hänen vauhtivuosinaan tunsin kaikki terveyskeskuksemme lääkärit. Me mummot suremme kaikkien maailman lasten hätää. Alan luottaa, että kolmannen polven äidiksi tulo antaa minullekin vihdoin vapauden äitimyyttiin liittyvistä peloista. OLEN AINA luottanut suojelusenkeleihin, mutta silti pelännyt. Yhdelle vanhemmat lukivat vuoroiltoina muumikirjoja lapsi kainalossa. Yksi ihanista päätti lähes 4-vuotiaaksi olla puhumatta sanaakaan. ”Tule mummo, pappi pyysi jo!” Hattu & sivellin Maija Paavilainen • Aforistikko ja taiteilija Alan luottaa, että kolmannen polven äidiksi tulo antaa minullekin vihdoin vapauden äitimyyttiin liittyvistä peloista. Monet viisaat väittävät lasten olevan aidoimmillaan 3–4-vuotiaina. MEILLE ON siunattu 15 lapsenlasta. Lastenlastenlapset antavat meille isoisovanhemmille mahdollisuuden ihmetellä elämää uudella tavalla. Oman lapsiparvemme elämää seuraamalla huomasin jokaisen tuon ikäisen olevan jo rohkeasti omanlaisensa. He ovat osoittaneet olevansa vieläkin ihmeellisempiä kuin omat lapsemme. Huolestunut äiti alkoi jo opettaa lapselle yksinkertaisia viittomia ja sai arjen sujumaan hiukkasen helpommin. Toiset eivät. Kello löi jo viisi kuului ohjelmaan kaikkine säkeistöineen. Neuvolassa neuvottiin odottamaan: kun asiaa tulisi, sanat löytyisivät. Yksi kiinnostui kirjoista ja kirjaimista ja oppi lukemaan jo 3-vuotiaana. Joku innostui numeroista kiusaten aikuisia kyselemään itseltään jatkuvasti vaikeutuvia laskutehtäviä. Herättäjäjuhlien tungoksessa tämä puhumaton huomasi eksyneensä perheestään. Hän tarttui kiltinnäköistä tätiä kädestä ja pyysi viemään äidin luo, jolla on hattu päässä
Ju kk a Gr an stö m askel 5/24 ~ 39. LAPSET, heidän lapsensa ja lapsenlapsensa kuuluvat iltarukoukseeni, ovat mieleni pohjalla aina, Maija Paavilainen kirjoittaa
Talkoohenkisen pariskunnan tärkein harrastus on kirkkojen kuvaaminen. ”Meillä on ollut hieno elämä” Yli 30 vuotta yhdessä eläneet Uolevi Salonen,73, ja Riitta Tunturi,77, viihtyvät yhä toistensa seurassa yötä päivää. Pappilan tyttärenä Riitta puolestaan sai miehensä innostumaan kirkkojen kuvaamisesta. Nyt pariskunta on kuvannut jo 650 kirkkoa ja urakka jatkuu. Erityiskehuja pariskunnalta saavat palvelualttiit suntiot, joilta kuulee mehevimmät kirkkoihin liittyvät tarinat. 40 ~ askel 5/24. Reissu hengellisille kesäjuhlille saattaa kulkea vaikka neljänkymmenen kirkon kautta. TEKSTI: NIILO RANTALA – KUVAT • RAMI MARJAMÄKI KUN RIITTA ja Uolevi kohtasivat ja rakastuivat, Uolevi tutustutti Riitan heti kameroihin
askel 5/24 ~ 41
Pakettiautolla uuteen kotiin Kolmekymmentäyksi vuotta sitten Riitta asui vielä Pohjanmaalla ja työskenteli sairaanhoitajana. – Siitä tapaamisesta alkoi yhteinen matka, Riitta muistelee. – Kyllä. Tampereen Lapinniemessä asustelevat ennätyksentekijät Uolevi Salonen ja Riitta Tunturi suhtautuvat siihen kuitenkin nöyrästi. Pian Riitta sai töitä Turun läheltä Raisiosta ja yhteis elo saman katon alla alkoi. – Minä hain pakettiautolla Riitan uuteen kotiin. Uudenvuodenaattona 1993 parin oli aika kohdata, kun Riitta oli Turussa käymässä. Vaikein laji on lapsikuvaus, Uolevi tuumaa. Kummallakin oli takanaan perhe-elämää ja yksi liitto. Samat asiat kiinnostivat ja yhteiset harrastukset yhdistivät. Kun sisareni sanoi itkeneensä kahdesti elämässään, minä vastasin, että minulle kaksi itkua ei riitä edes yhteen päivään. Kirkkotila on hengellinen elämys Jos Uolevi tutustutti Riitan kameroihin, taitaa olla Riitan ansiota, että ahkeran kuvaamisen kohteiksi tulivat kirkot. Selkeät kuvat sisältä. Ensin on kuvattava hautausmaa ja huomioitava sieltä löytyvät erikoisuudet: harvinaiset sukunimet, sankarihaudat, muistomerkit ja miljöö. Riitta saattaa usein istua penkissä silmät kiinni ja keskittyä aistimaan. Alttari ja saarnastuoli on talletettava tarkoin. Kuudensadanviidenkymmenen kirkon kuvaaminen lienee epävirallinen suomenennätys. Tärkein hankinta 13-vuotiaalle Uoleville oli kamera. Alusta asti tärkeimpiä kuvauskohteitani ovat olleet luonto, ihmiset ja eläimet. – Täytyi ottaa nuorempi mies, on enemmän ytyä. Uolevi oli puolestaan juuri muuttanut Turkuun. Pappilan tyttönä kasvanut Riitta kertoo kirkkojen olevan hänelle paikkoja, jossa hän hengittää kevyemmin. Parilla oli alusta asti yhteinen näky tulevasta. Mistä pariskunnan tarina alkoi. Käsi kädessä touhutaan ja tehdään yhdessä kaikki, painottaa Uolevi. Olohuoneen kirjahyllystä löytyvien historia-aiheisten kirjojen lisäksi valokuvia ja valokuvakirjoja on kaikkialla. Kutsumuksena kuvaaminen Valokuvaharrastuksen saloihin Uolevi vihki Riitan heti. Minä aistin vahvasti tilat, tilanteet ja ihmiset. – Joku ehkä luulee, että olen nukahtanut, mutta ei. Eikä yhden kirkon valokuvaaminen tarkoita vain yhtä kuvaa. Töissä ollessani toimin peräti kahdessa eri kameraseurassa aktiivisesti. – Se oli 20 markan vekotin, mutta pääsin sillä hyvin alkuun. K ymmeniätuhansia kilometrejä, tuhansia valokuvia ja 650 kirkkoa. Palkkani oli juhlalliset 50 penniä tunti, Uolevi muistelee. Olen aivan sietämätön itkijä. – Sitä minä olen elämässäni eniten tehnyt. Myös lapset perheineen ovat pariskunnalle tärkeitä. Sieltä löytyy myös yhteinen vene, millä voi matkata Näsijärven aalloille harjoittamaan luontokuvausta. Kuvat lahjana seurakunnan käyttöön Eivät kirkot Uolevillekaan vieraita olleet. Siitä sitten urkuja kohti, ja kattava yleiskuva oikealla linssillä. Harrastusta ei voi olla huomaamatta, kun pariskunnan tunnelmalliseen kotiin astuu. Valokuvaamista voi kutsua hänen kutsumuksekseen. – Usein kyyneleet valuisivat ilman kameraa. Myös silloin kun kuvataan. – Isä oli syntyessäni Nakkilassa pappina ja myöhemmin Mouhijärven kirkkoherrana. Ikkunat antavat Näsijärven rantaan. – Olemme aika toimeliaita ja tykkäämme olla monessa mukana, Riitta toteaa. Sitten hyvä yleiskuva kirkosta. – Olin 13-vuotiaana kesähommissa puutarhatöissä ja harvensin sokerijuurikkaita ja poimin raparperia. Työ kannatti: ahkera nuori mies osti polkupyörän ja kengät sekä avasi tilin Postisäästöpankkiin. Riitta ja Uolevi kuvaavat myös heidän elämäänsä ja antavat lahjaksi valokuvakirjoja juhlahetkistä. Kirkkotilat ovat minulle aina hengellisiä elämyksiä. Käsi kädessä touhutaan ja tehdään yhdessä kaikki. Äiti sen jo ennusti. – Tämä on vain meidän yhteinen harrastuksemme, Uolevi naurahtaa. Neljä vuotta Uolevia vanhempi Riitta naurahtaa. 42 ~ askel 5/24. Raja muuttuu ohuemmaksi. Pienestä pitäen olen aistinut kirkkotilat vahvasti. Myös Uolevin isä oli seurakunnan työntekijä ja toimi eräänlaisena apulaissuntiona, yleismiehenä seurakunnassa. Lauseet täydentävät toisiaan, ja toinen paikkailee toisen kertomuksen aukkoja. Tilan tunnun on välityttävä. Riitta kertoo kameran suojaavan
Hän kertoo, että kyyneleet vuotaisivat usein ilman kameraa. RIITTA AISTII vahvasti tilat, tilanteet ja ihmiset. Uolevi puolestaan kokee valokuvaamisen vahvasti kutsumukseksi. RIITTA JA Uolevi ovat tehneet kirkkokuvauksistaan valokuvakirjoja, ja lahjoittavat usein ottamansa kuvat myös seurakunnan käyttöön. askel 5/24 ~ 43
Yksikin kirkkoherra vastasi reissultaan Lapista ja soitti sitten seurakuntamestarille, joka tuli pellolta avaamaan kirkon. Monet esittelevät kirkkoa kuin se olisi oma koti tai lapsi, Riitta kiittää. – Mieti nyt vaikka, kun menee veneellä pitkin Näsijärveä auringonnousua vastaan ja nappaa satoja kuvia! Myös kirkoissa kuvaaminen edellyttää erityisiä taitoja. – Tutustuttiin ensin merimieskirkkopiiriin ja pian ruvettiin keräämään vanhoja kuvia ja kuvakortteja Mikaelinkirkosta. Uolevi muistaa esimerkiksi tapauksen Kolhon kirkosta. Tapahtumakuvausta pariskunta on harjoittanut runsaasti myös Tampereella, jonne he Turusta muuttivat. Yhtäkkiä työntekijä ilmoitti, että aina siellä on jotain siivottavaa ja järjesteltävää, mennään vain. Sen ajoreissun varrella kuvasimme 43 kirkkoa. Uolevilta ja Riitalta löytyy lista luonnollisesti tulostettuna, ja tarkoin merkinnöin varustettuna. Kirkkojen kuvaaminen alkoi Turun Mikaelinkirkosta, mihin pariskunta päätyi aktiivisiksi auttajiksi monenlaisiin tehtäviin. Seurakunnilta on tullut runsaasti kiitoksia kirjoista ja kuvista. Suntiot kertovat usein upeita tarinoita ja tietävät merkillisiä yksityiskohtia. Onneksi meitä oli kaksi. Riitan kautta kirkkosuhteeni on syventynyt, Uolevi kertoo kunnioitusta äänessään. Kuvasimme vuoden aikana ainakin 130 tilaisuutta. – Riitta on erityisesti kunnostautunut kirjoittamisessa, Uolevi kehuu. Kirjoja on tilattu ja tehSuntiot kertovat usein upeita tarinoita ja tietävät merkillisiä yksityiskohtia. – Ajoimme Ranuan kautta Rovaniemelle ja sitten Oulun kautta takaisin. Tuomiokirkko ja Kalevan kirkko tapahtumineen on kuvattu jo moneen kertaan. Soitamme usein seurakuntaan etukäteen ja varmistamme, että kai sisälle pääsee, Riitta avaa pariskunnan toimintatapaa. – Papitkin osaavat olla avuliaita. – No kun Uolevi hölöttää kaikille. Uolevi laskee, että kiireisin vuosi oli 2005. – Olimme Mänttä-Vilppulassa ja kerroimme eräälle työntekijälle uteliaisuudestamme käydä saman seurakunnan alueella sijaitsevassa Kolhon kirkossa. Kirkko kuin oma koti Aluksi pariskunta teetti kuvat ja laittoi ne kauniisti jaoteltuina albumeihin. Pian he ryhtyivät tekemään kuvista valokuvakirjoja. Hän lähti meidän vuoksemme ajamaan yli kahdenkymmenen kilometrin matkan! Riitta muistaa vastaavan tapauksen Vuokatista. – Pian kuvasimme kirkkoja järjestelmällisesti. Uolevi painottaa, että valokuvaaminen on aina fyysistä. – Kirkot ovat seurakuntalaisille ja työntekijöille rakkaita paikkoja. – Tapahtumia kuvatessa on tärkeää olla olematta häiriöksi, Uolevi muistuttaa. Kuvaaja piilossa saarnastuolin alla Pelkkää kahvinjuontia ja jutustelua ei kirkkokuvaajan kuvauskeikka kuitenkaan ole. – Hengellistä perintöä ei kuitenkaan sen syvemmin kotoa tullut. Lähetysjuhlareissulla kuvattiin 43 kirkkoa Pariskunta löysi kirkkohallituksen sivuilta listauksen, jonka mukaan Suomessa on 831 kirkkotilaa. Lopulta kun olimme keränneet niitä kansiollisen lahjoitimme sen kirkolle, Uolevi kertoo. – Mikaelinkirkko täytti silloin 100 vuotta. Uolevin mukaan ”siitä se lähti”. Kiitollinen seurakunta sai juhlavuodestaan kuvat lahjaksi Uolevilta ja Riitalta. Pariskunta ryhtyi kuvaamaan kirkkoa itse, mukaan lukien monenlaisia kirkolla järjestettäviä tapahtumia. – Siksi Uolevin voi välillä löytää vaikkapa saarnastuolin alta piilosta, Riitta naurahtaa. Tyypillinen kuvausmatka tehtiin 2015 Rovaniemen Lähetysjuhlien yhteydessä. Pian muiden ottamien kuvien kerääminen ei enää riittänyt. Uolevi kertoo pariskunnan yöpyneen matkalla sekä tuttavien luona että hotellissa. Kirjoista löytyy kuvat kirkoista sekä runsaasti tietoa, yksityiskohtia, muistelmia ja ajatuksia. Kaikki seurakuntien työntekijät hautausmaatyöntekijöistä kanttoreihin saavat meiltä lämpimän kiitoksen avuliaisuudestaan, Riitta jatkaa. Monet ovat olleet pariskunnan mukaan yllättävänkin otettuja. Sekin tapa on säilynyt, että lahjoitamme kuvat usein kiitokseksi seurakunnalle. 44 ~ askel 5/24. – Kirkko oli jo menossa kiinni, mutta silti suntio jäi esittelemään tilaa ja tarjosi kahviakin. – Kun kesällä matkustamme Lähetysjuhlille tai Kirkkopäiville, suunnittelemme ajoreitit aina sen mukaan, missä meillä on kuvaamattomia kirkkoja. Se on puoliksi karjalainen ja tutustuu heti kaikkiin, Riitta naurahtaa katsoen Uoleviin
Kuin ajatukseni aavistaen Uolevi katsoo minua silmiin ja sanoo painokkaasti: Meillä on ollut hieno elämä. Kerran kuussa he toimivat suntioina Lapinniemen pienen kappelin jumalanpalveluksessa. Molemmat naurahtavat. – Ollaan me muutenkin autettu messussa. Ne ovat meidän yhteisiä juttuja, Uolevi lausuu. Kaikille ei kaiken yhdessä tekeminen sovi, mutta Uoleville ja Riitalle kuulostaa sopivan. Yhdessä onnellisia Valokuvaamista, luottamustehtäviä, vapaaehtoistyötä ja teatteriharrastusta. – Kai me sitten näytämme yhä niin onnellisilta. Tässä kohdin toimittajan on ihmetellen kysyttävä, miten pariskunnalla riittää kaikkeen aikaa ja energiaa. Sitten messuun kuvaamaan ja kirkkokahveille tarjoilemaan. Me tykätään tehdä kaikenlaista, Riitta sanoo varmasti. Jo Turun vuosina myös monenlainen muu vapaaehtoistyö tuli pariskunnalle tavaksi. Kodin tunnelmasta huokuu kiitollisuus eletystä, jaetusta elämästä. – Ja Kirkon juhlat Tampereella, Uolevi muistaa. askel 5/24 ~ 45. Huolehdimme tekstiileistä, vastaamme kynttilöistä ja kukista sekä tietenkin avaamme ja suljemme ovet. Ei nyt saarnattu, mutta aika lailla kaikkea muuta ollaan tehty, Riitta muistelee. Myös tärkeitä yhteisöjä riittää: kaksikkoon voi törmätä niin Tampereen seurakuntien arjessa kuin Tuomasyhteisön, merimieskirkkolaisten ja Liikemiesten lähetysliiton tilaisuuksissa tai muista lähetystyöaiheisissa tapahtumissa. Eiköhän me sieltäkin jotain kuvata, Riitta täydentää. ty myös seurakuntien käyttöön ja muistoksi. Viihteellä käyntikin on vähäistä, joten aikaa riittää. Tänä vuonna pariskunta suuntaa ainakin Merimieskirkon kesäjuhliin Hämeenlinnaan. – Mitään ei olla luvattu, mutta katsotaan nyt. – Niin. Kalenteriin on nyt jo merkitty myös esimerkiksi Merimieskirkon kesäjuhlat Hämeenlinnassa. Sieltä äkkiä kotiin ja uusi taikina työn alle, että myös iltapäivän metsäkirkkolaiset saavat tuoretta pullaa. Naapurin mies kuulemma huikkailee joskus, että ”siellä se lempipariskuntani menee!” Uolevi ja Riitta katsovat toisiaan. SUOMEN TIET ja kuunat ovat tulleet Uoleville ja Riitalle tutuiksi, kun he ovat kuvanneet kirkkoja eri puolilla maata. Pullataikinaa aamu kuudelta Voisi ajatella, että valokuvaaminen sekä kirkoissa ympäri Suomen että seurakuntien tapahtumissa riittäisi jo saamaan päivät täyteen, mutta ei. Riitta myös korostaa, että yhdessä tekeminen on heidän ilonsa lähde. – Me ei katsota juurikaan televisiota. Riitta kertoo, että tyypillinen sunnuntai saattoi mennä esimerkiksi näin: herätys kuudelta ja oitis leipomaan taikinaa. – Mutta se on vaan kerran kuussa
Ruuantuotannosta on tullut globaalia agribisnestä, ja sen vaikutukset ovat yllättävän samanlaiset Sahelin ja Suomen maaseuduilla. Ugandalaisen kahvin jalostus on pääosin ulkomaisten elintarvikejättien hallussa. Suomessa muutosta ovat pehmentäneet yhteiskunnan turvaverkot. Kylien läpi ajattaessa vaikutelma viljelyn ja karjatalouden pienimuotoisuudesta vahvistuu. Maanomistus keskittyy, eikä pienviljelijöille jää toimeentulon mahdollisuuksia”, Sahelin alueelta tullut mies kertoi. Tuntui etuoikeutetulta ja hieman syylliseltä rikkoa maitovaahtosydämet ja ryhtyä ryystämään cappuccinoa, kun mielessä vilisivät muistikuvat matkalla kohdattujen ihmisten kasvoista ja kertomuksista. Savimajojen ympärillä tepastelevat kanat, helteessä nuokkuvat pikkuiset kilit, ja yhden tai kahden ihmisen perustamat yritykset JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Merkintöjä maan äärellä Ju kk a Gr an str öm. Ilmasto on muuttunut. Kirkkokahveilla virisi keskustelu afrikkalaisten ja suomalaisten viljelijöiden välille. Laajemmalle kuin afrikkalainen runous on levinnyt mainosteksti: ’Pehmeää ugandalaista kahvia’. 46 ~ askel 5/24 Saisiko olla reilua kahvia. Pienviljelijä kärsii Suomessa ja Afrikassa Ihmisten aiheuttamat tekniset virheet saattavat johtaa katastrofiin: ydinvoimala räjähtää, lentokone putoaa ja juna suistuu kiskoilta. Ihmisten välillä virheet puolestaan johtavat usein mielen pahoittamiseen, mutta joskus myös hyviin ja yllättäviin kohtaamisiin. Parempaa toimeentuloa ruohonjuuritasolla Ugandaa lentokoneesta tarkastellessa savimajojen ympärillä näkyy peltotilkkuja, jotka täplittävät maisemaa vailla tarkkaa suunnitelmaa. Pienet tilat katoavat, sillä tuotteista saatava hinta ei riitä enää kattamaan kasvaneita kuluja. Onneksi niin suomalaiset kuin afrikkalaistaustaisetkin näyttivät nauttivan jazz-messun meiningistä. K irja kahvilan pöydällä sisältää uutta afrikkalaista runoutta. ”Miksi lähditte Afrikasta tänne Suomeen?” paikallinen viljelijä puki sanoiksi monien mielissä olleen kysymyksen. Kylät autioituvat ja yhteisöt hajoavat, kun nuoret muuttavat pois etsimään tulevaisuuttaan muutamista paisuvista kaupungeista – tai Afrikan kuivuudesta kärsivillä alueilla lähtevät vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa. Kertomus herätti kuulijoissa myötätuntoa. Palstojen välissä kasvaa pensaita, puita tai heinikkoista joutomaata. Se on pääosin kotitarveviljelyä. Suomen maaseudulta muutettiin 1960ja 1970-luvuilla Ruotsiin. Näin kävi, kun kutsuin vahingossa seurakunnan messuun samalla kertaa paikkakunnan jazz-muusikoita, maataloustuottajia ja maahanmuuttajia. Melkein kolme miljoonaa ihmistä saa kahvipensaita viljelemällä koko elantonsa. Kahvintuotannolla Uganda ansaitsee 20–30 prosenttia ulkomaanvaluutastaan. Paikka on Cafe Javas kaupungin ainoassa ostoskeskuksessa Kampalassa, Ugandan pääkaupungissa. ”Maa ei enää kykene elättämään meitä. Maitovaahdosta tehty sydänkuvio cappuccino-kupin pinnalla on erityisen taitavasti muotoiltu. Niille menevät myös voitot. Kun keskimääräinen sato on 200–500 kiloa viljelmää kohti, ja kylissä liikkuvien kahvinostajien raakakahvista viljelijöille maksama hinta noin 50 senttiä kilolta, ei raakakahvintuotanto auta viljelijäperheitä pois köyhyydestä. Sateet jäävät yhä useammin tulematta tai tulevat rajuina kuuroina ja huuhtovat mullan mennessään
Naisten Pankin toimintaryhmät auttavat jäseniään vahvistamaan sekä omaa asemaansa että lisäämään koko perheen hyvinvointia. Valitsenko pakkauksen, josta kahvinviljelijälle jää hieman suurempi osuus kuin markkinoiden tunnetuimmista tuotteista. Nuo onnelliset ihmiset taitavat ja viisaat vieraanvaraiset ja kotoisat ystävälliset ja lämpimät kodissa vailla vertaa Afrikan helmessä – Sentamu Azizin runosta: Sweet Uganda Ruuantuotannosta on tullut globaalia bisnestä, ja sen vaikutukset ovat yllättävän samanlaiset Sahelin ja Suomen maaseuduilla. Marketin kahvihyllyn nimikerunsauden äärellä nousee kysymys arjen valintojen vaikutuksista. askel 5/24 ~ 47 kertovat osaltaan siitä, että Kirkon Ulkomaanavun työ parantaa ihmisten toimeentulon mahdollisuuksia kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla. Valinnantekijän vastuu Vuodenkierrossa koittaa Suomessa kohta kahvinjuonnin juhlasesonki: opiskelijoiden valmistujaiset, rippijuhlat, sukulaistapaamiset ja häät. Mielen haparoidessa kahvipakettien välillä palaa mieleen, miten Ugandan maaseudulla suurperheen elämä sai uuden alun 20 euron lisätulolla. Ju ha Ta ns ka MIELEN HAPAROIDESSA marketin kahvipakettien välillä palaa mieleen, miten Ugandan maaseudulla suurperheen elämä sai uuden alun 20 euron lisätulolla, Juha Tanska kirjoittaa.. Ehkä kiitollisuus mielessä syvenee, jos tämän kesän juhlissa juodaan luomakuntaa ja kahvinviljelijää arvostaen tuotettua kahvia, sillä niin paljon toivoa tuikki köyhyyden keskellä lasten ja nuorten silmissä ja Kirkon Ulkomaanavun paikallisten vastuunkantajien työssä. Siitäkin huolimatta, että ruokakori on kallistunut, sähkölaskut nousseet, inflaatio syönyt yleisen ostovoiman ja pitäisi säästää
Penkki odottaa levähtäjää, sitä ei tarvitse erikseen pystyttää tai kuljettaa paikalleen. Puutarhan penkki kutsuu levähtämään Rukous tarhasta löytyy penkki. Puutarhan hoitaminen on kuitenkin usein raskasta ja työlästä. Jotakin tästä Columban viisaudesta on nähtävissä edelleen, yllättävää kyllä, myös skotlantilaisissa puutarhoissa. Eräs kelttiläisen tradition tärkeä henkilö, pyhä Columba, perusti luostarin Skotlantiin vuonna 563. Siitä, mitä tarvitsen elämän ja arjen keskelle. Penkistä on tullut minulle tärkeä symboli, se kertoo levähtämisestä ja pysähtymisestä. Penkki on puutarhan parhaalla paikalla: siinä, missä maisema aukeaa silmien eteen, missä puutarh a n k a u n e u s näkyy koko loistossaan. Niiden lisäksi puuKati Pirttimaa TUOMASPAPPI 48 ~ askel 5/24. KEVÄÄN KOITTAESSA oma puutarhuripuoleni herää. Levähtää hetken, haukata eväät, antaa auringon lämmittää. Sataa liikaa tai paistaa liikaa, maaperä on köyhää tai rusakko syö istutukset. Kun katselee skotlantilaisia hyötypuutarhoja, pienissäkin puutarhoissa on aina hyötykasvien lisäksi perennoja ja muuta kukkaloistoa. Suunnitelmia ja haaveita syntyy. Puurtamisen jälkeen voi istua katselemaan maisemaa ja aikaansaannoksiaan. I tselleni on tullut viime vuosina läheiseksi kelttiläinen kristillisyys. Tässä kohdin ilmasto ja maaperä ovat Skotlannissa ja Suomessa varsin lähellä toisiaan. Penkki ei ole koskaan mikään kulahtanut muovituoli, vaan tukeva ja kaunis – penkki, joka kutsuu istumaan. Pyhän Columban luostarisäännössä kehotetaan elämään yksin kaupungin ulkopuolella, jos omatunto ei mahdollista elämää väkijoukon keskellä. Kuunnella tuulta, itseään ja Jumalan puhetta. Sen ikiaikaisuus ja kokonaisvaltaisuus puhuttelevat. Puurtamisen, kitkemisen, istuttamisen ja kastelemisen jälkeen voi siis istua katselemaan maisemaa ja aikaansaannoksiaan. Olla omissa ajatuksissaan, hiljaa itsekseen, kuunnella tuulta, itseään ja Jumalan puhetta. Columba ei siis halua pakottaa yksinäisyyteen, mutta ehdottaa sitä ihmisen itsensä takia. Samoin luostarisäännössä kehotetaan sulkemaan ovi kiireeltä ja rauhoittumaan anteeksiantamukseen ja rukoukseen
Monenlaisia haaveita ja pettymyksiä. Pyhä Henki, Uudistaja, avaa silmämme näkemään ja kätemme auttamaan. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä MONESSA RUKOUSPYYNNÖSSÄ kannetaan huolta lapsista ja nuorista. askel 5/24 ~ 49. Isovanhemmat ja vanhemmat rukoilevat lastensa ja lastenlastensa puolesta. Jumala, Luojamme, ole jokaisen lapsen ja nuoren kanssa. Että osaisimme jokainen auttaa. On kouluväkivaltaa, yksinäisyyttä, viiltelyä, syömishäiriöitä, oppimisvaikeuksia ja mielenterveyden ongelmia. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Jeesus, Ystävämme, anna jokaiselle ainakin yksi ystävä ja luotettava aikuinen. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Rukoilija huokaa Jumalan puoleen. Käsittelemme viestit luottamuksella. Ja pyytää sitäkin, että osaisimme jokainen nähdä lähellämme ja ympärillämme olevat yksin jääneet, syrjään vetäytyneet ja apua tarvitsevat. Haasteita kaverisuhteissa, sydänsuruja ja epätietoisuutta tulevaisuudesta. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Että yhteiskuntamme rakenteet ja järjestelmät toimisivat, ja että yhteisömme osaisivat tehdä kaikkensa. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa
Vanhojen kirkkojen ystävälle kaupungista löytyy monta tutkimuskohdetta. TEKSTI JA KUVAT: JUSSI RYTKÖNEN RIIAN KAUPUNGIN halki virtaava Väinäjoki on yli tuhat kilometriä pitkä. 50 ~ askel 5/24 Väinäjoen 800-vuotias vartija Latvian pääkaupunki Riika tarjoaa matkailijalle historiaa, kulttuuria ja arkkitehtuuria sekä mahdollisuuden havainnoida neuvostoajasta edelleen toipuvan pienen naapurikansakunnan muutosta. Se alkaa Venäjältä Valdain ylängöltä.
Väestökato ja tietty autioituminen on maassa todellisuutta, mutta ydinkeskustassa matkailija ei asiaa huomaa. askel 5/24 ~ 51 K un matkailija saapuu Latvian pääkaupunkiin Riikaan, hän tekee nopeasti mielenkiintoisen havainnon: kaikkialla kuulee paljon venäjää, mutta katujen nimet, erilaiset kyltit, mainokset ja katukuvan muut tekstit ovat vain latviaksi – eli lätiksi. Alla. Neuvostokauden lopussa vuonna 1990 Riika oli vielä yli 900 000 asukkaan metropoli. Asukasluku hiipuu, mutta restaurointi jatkuu Riika, latviaksi R?ga, on siitä erikoinen pohjoiseurooppalainen pääkaupunki, että se on 35 vuoden aikana menettänyt poismuuton vuoksi yli neljänneksen väkiluvustaan. Muinainen kauppatie halkaisee kaupungin Riian keskiaikaisen Pietarinkirkon tornista näkee kauniina päivänä kauas. Kaikkialla kaupungissa korjataan, mutta myös aivan uutta rakennetaan. Koko Latvian väkiluku on samassa ajassa romahtanut 2,7 miljoonasta 1,9 miljoonaan. Minkälainen olisi Suomi, josta ”puuttuisi” yli miljoona ihmistä. Maa ja erityisesti sen pääkaupunki Riika venäläistyivät voimakkaasti, ja alkuperäiskieli latvia työnnettiin monella elämänalueella marginaaliin. Historiallinen vanha keskusta on osittain jo entiseen loistoonsa restauroitu ja työ jatkuu edelleen. Neuvostoliiton vuosina 1940/1944– 1991 miehittämään Latviaan muutti aikanaan satoja tuhansia venäläisiä ja myös muiden neuvostokansallisuuksien edustajia. Kaupungissa asuu nyt 660 000 ihmistä, mikä tekee siitä hieman Helsinkiä pienemmän. Latvialaisia uhkasi vähemmistöasema omassa maassaan ja varsinkin Riiassa. Kun Latvia 1991 itsenäistyi uudelleen, tuli maan viralliseksi kieleksi suuresta venäläisväestöstä huolimatta vain latvia, jota kaikkien edellytetään osaavan
52 ~ askel 5/24 leviää vanhan hansakaupungin mutkikkaiden katujen, kauniiden talojen ja niiden kattojen mosaiikki. Niistä keskeisin on kaupungin luterilainen katedraali, jonka rakennuttamisen aloitti vuonna 1211 Riian mahtava piispa ja myös itse kaupungin perustaja Albert von Buxhövden. Sen rauhallisessa interiöörissä on matkailijan hyvä levähtää hetki. Vanhankaupungin kapeilla kivetyillä kaduilla, kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa kuluukin osa jokaisen turistin Riika-päivistä. RIIAN TUOMIOKIRKKO on ulkoisesti jyhkeä ja sisältä koristeellinen RIIAN miehitysmuseossa punainen valaistus viittaa Neuvostoliiton miehitysvaltaan. Neuvostoaikana kirkkoa ei saanut käyttää kirkkona, vaan siitä tehtiin konserttisali. Jo mainittu luterilainen Pietarinkirkko lienee peräisin jo vuodelta 1209. Varhaisgotiikkaa ja barokkia yhdistelevä tuomiokirkko on ulkoisesti jyhkeä ja sisäisesti koristeellinen. Siellä täällä pilkottaa myös puistoja, jotka kutsuvat levähtämään. 1500-luvun alun reformaatiossa Riika ja Liivinmaan-Kuurinmaan alue omaksuivat luterilaisuuden. Riian monien muiden arvorakennuksien tavoin se kärsi pahoja vaurioita toisessa Historiallinen vanha keskusta on osittain jo entiseen loistoonsa restauroitu ja työ jatkuu. Yli tuhat kilometriä pitkä joki alkaa Venäjältä Valdain ylängöltä, ja kulkee matkallaan Valko-Venäjän kautta Latviaan. VANHOILLA MUKULAKIVIKADUILLA voi aistia kaupungin pitkän historian. Kirkko lienee Baltian maiden suurin kirkkorakennus. Vanhoja kirkkoja joka makuun Kirkkoja Riiassa riittää, vanhoja ja uudempiakin. RIIAN HISTORIALLISEN museon esineistöä on näytteillä tuomiokirkon sisäpihan holvatussa käytävässä.. Kaupungin halki virtaa leveänä uomana koko Latvian halkaiseva Väinäjoki, latviaksi Daugava. VANHAN ARKKITEHTUUR IN ystävällä on Riiassa paljon nähtävää. Se on edelleen myös piispankirkko. Ritarikunta toi valloituksen mukana Latviaan katolisen kristinuskon. Muinaisesta ja nykyisestä vallasta Riian keskustassa muistuttavat keskiajalla perustettu Riian linna – nykyinen Latvian presidentin kanslia – ja Latvian parlamentti Saeima, joka toimii alun perin baltiansaksalaisen Kalparitariston käyttöön 1867 valmistuneessa rakennuksessa. Kaupan hallinta oli yksi syy siihen, miksi saksalainen ritarikunta vuonna 1201 perusti Riian Baltian-valloituksensa päätukikohdaksi. Se oli jo muinaisina aikoina tärkeä kauppatie. Kirkon yhteydessä olevalla sisäpihalla on kiintoisa näyttely, jossa Riian historiallisen museon esineistöä on koottu goottilaisiin käytäviin
VENÄLÄINEN SOTAPÄÄLLIKKÖ Barclay de Tolly toimi Suomen kenraalikuvernöörinä 1809–1810. Lukuisat museot avaavat maan historiaa Matkailijankin ilona ovat Riian monet mielenkiintoiset museot. Siitä valmistettuja koruja on myynnissä eri puolilla Riikaa. Varsinkin lähiöissä voi tutustua myös kerrostalo-asuintaloihin, ankeanharmaan neuvostoarkkitehtuurin pääjäämistöön. Uusklassismia ja hieman Suomen eduskuntataloa muistuttavaa 1920-luvun klassismia voi nähdä Tuomiokirkkoaukion Radiotalon korttelissa. Väinäjoen länsirannalla kohoava erikoisen näköinen Latvian kansalliskirjasto on nähtävyytenä omaa luokkaansa. askel 5/24 ~ 53 KAUHUJEN TALO eli KGB:n entinen päätukikohta Riian keskustassa on nykyisin museona. Vierailla kannattaa myös huomattavasti uudemmassa1884 käyttöön otetussa venäläisortodoksisessa Kristuksen syntymän katedraalissa. Vaikka ne muistuttavat miehitysajan murheellisesta realismista, ovat nekin ihmisten koteja ja osa Riian pitkää tarinaa. MUSTAPÄIDEN TALO on alun perin rakennettu 1330-luvulla.. Tämä 1330-luvulla rakennettu rakennus päätyi ulkomaisten kauppiaiden veljesjärjestön Mustapäiden killan käyttöön 1400-luvulla. Kaupungissa on myös jugend-museo. Moninaisen arkkitehtuurin hurmaa Riika on arkkitehtonisesti mielenkiintoinen. Siellä täällä Riiassa on kuuluisia ja kauniita jugendeli art nouveau-tyyliä edustavia rakennuksia, joita Euroopassa pystytettiin suunnilleen vuosien 1890– 1910 välisenä aikana. Niiden klassinen kuningaspari lienee Latvian kansallismuseo ja Latvian kansallinen taidemuseo. Muita tutustumisen arvoisia kirkkoja Riiassa ovat 1200-luvulta peräisin oleva luterilainen Johannes Kastajan kirkko, joka oli alun perin dominikaanikirkko, sekä samalta ajalta peräisin oleva katolinen Pyhän Jakobin tuomiokirkko. Runsasta keskija uuden ajan perintöä edustaa vanhojen kirkkojen ohessa esimerkiksi ydinkeskustan Mustapäiden kiltatalo. Kirkon vieressä on Suomen kenraalikuvernöörinäkin 1809– 1810 toimineen venäläisen sotapäällikön Barclay de Tollyn patsas. Kaupungin kuuluisimpia jugend-katuja ovat Alberta-katu ja sen lähellä sijaitseva Elizabetes-katu. maailmansodassa. Neuvostoaikana tämä kirkko toimi tiedetalona ja planetaariona. Molemmat liittyvät saksalaisja venäläisvallalle alistettujen latvialaisten kansalliseen heräämiseen MERIPIHKA ON muinaisten havupuiden pihkaa, jota kerätään Latvian rannikolta. Tyypillistä on runsas koristelu: talot uhkuvat esimerkiksi kukkia, taruolentoja, ihmishahmoja, taivuteltuja linjoja ja muuta muotokieltä. KRISTUKSEN SYNTYMÄN kate draali toimi neuvostoaikana tiede talona ja planetaariona. Riiassa on tietysti myös eräitä neuvostokauden arkkitehtonisia merkkirakennuksia, kuten Tiedeakatemian talo, VEF-kulttuuripalatsi, Kongressikeskus tai Madona-kadun eriskummalliset asuintornit
Liivinmaa ja Suomi kuuluivat Ruotsin suurvaltaan Neuvostoaikana Riiasta tuli suomalaisille tuntematon kaupunki. LATVIAN UUSI kansalliskirjasto Väinäjoen vasemmalla rannalla on valmistunut 2014.. Aivan Riian ydinkeskustassa sijaitsee ulkoisesti bunkkerimainen Latvian miehitysmuseo. Museossa kerrotaan KGB:n toiminnasta sanoin, kuvin, videoilla ja esineistön voimalla. Riika on lähellä ja monesta syystä matkan ar voinen. Nykyisin ei aina muisteta, että suomalaiset ja Liivinmaan latvialaiset kuuluivat 1600-luvulla samaan Ruotsin valtakuntaan. Erikoismuseoista mainittakoon ensinnäkin Riian historian ja merenkulun museo, Moottorimuseo ja talonpoikaisia rakennuksia esittelevä Kansatieteellinen ulkoilmamuseo. Moderni Riika on neuvostoajasta toipuvan ja monien ongelmien kanssa painiskelevan Latvian keskus. Riika on matkailijalle myös konsertteja, näyttelyitä, paikallista ruokaa ja shoppailua. Tuolloin Riian varusväessä palveli myös suomalaisia. 54 ~ askel 5/24 1800-luvulla. Niistä edellinen sijaitsee Br?v?bas-kadun ja Stabu-kadun kulmauksessa kauniissa jugend-rakennuksessa, jonka latvialaiset neuvostoaikana kuitenkin ohittivat nopeasti: siinä nimittäin toimi Neuvostoliiton pahamaineisen turvallisuuspalvelun KGB:n Latvian-päämaja. Riikaan pääsee Suomesta joko autolla tai bussilla Viron läpi, tai suorilla lennoilla Helsingistä. RIIAN MONIEN arvorakennuksien tavoin 1200luvun alkupuolella rakennettu Pietarinkirkko kärsi pahoja vaurioita toisessa maailmansodassa. Siellä matkailijakin voi yrittää tehdä havaintojaan ja oppia, mitä voisivat olla latvialaisuus ja eurooppalaisuus, kulttuuri, vapaus ja diktatuurin taakka kansakunnan harteilla. Se valmistui 1935. Riika on itämerellinen suurkaupunki, joka on läheisyytensä vuoksi myös osa suomalaisillekin tuttua kulttuuripiiriä. Talon sisäosiin voi tutustua opastetuilla kierroksilla. Riiassa matkailija voi havainnoida, mitä tarkoittaa diktatuurin taakka kansakunnan harteilla. Suomalainen kävijä voi museossa miettiä, miltä kaikelta meidän kansamme säästyi. Varsinaisia harvinaisuuksia ovat kaksi Latvian kansan raskaimpia muistoja vaalivaa museota: KGB-museo ja Latvian miehitysmuseo. Toimistojen lisäksi paikassa voi nähdä vankihissin ja tyrmän selleineen. Onneksi nykyisin on toisin. LATVIAN VAPAUDENPATSAS sijaitsee keskellä Riikaa. Se esittelee koskettavasti maan raskasta saksalaisja neuvostomiehitystä
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Lahja sisältää 6 kk Askel-lehden tilauksen sekä Runopostilla -kirjan, joka sisältää runollisia saarnoja kirkkovuoden eri pyhäpäiville. 71 €) Anna lahjaksi äidille lehti ja kirja! Lahjakortti Äiti, olen tilannut sinulle Askel-lehden 6 kk ja Runopostilla -kirjan. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Askel-lehden tilaajana voit tehdä lahjatilauksen edulliseen asiakasetuhintaan. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. 61 40 (Norm. Antoisia lukuhetkiä toivottaa Runopostilla – Kirkkovuosi runon siivin. Tilauksesi alkaa seuraavasta numerosta. Tilaus on määräaikainen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Laskun voi jakaa kahteen erään. Paperilasku 5 € + alv 10 %. + 6,9 snt/min. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1847 Lehti + kirja yht. yht
Kirjoita havaintosi vaikka ylös paperille. Jokaisella on lupa kasvaa, iästä ja elämänkohdasta riippumatta. Siitäkin huolimatta, että kaikkeen kasvuun tarvittiin juuri syksyn riisumista ja kuolemaa, talven pimeää ja pysähtymistä sekä vähitellen pieninä annoksina palaavaa kevään herättelevää valoa. Ja voikukat nostavat ahkerasti keltaista kukintoaan vallattomasti missä ikinä tahtovat. Mutta sen kaiken keskellä on tapahtunut myös kasvua. Surujen matkassa on elämään saapunut myös vapautunut kiitollisuus. Eräs sellainen on taito nähdä kauneutta elämän pienissä asioissa ja haltioitua näkemästään. R akastan tarkkailla luomisvoimaisen toukokuun kasvun ihmeitä. Mutta niin vain kevät on vaihtumassa kesäksi, linnut ovat aloittaneet pesänrakentamisen ja taukoamattoman laulunsa. Kun seuraat kevään etenemistä, pysähdythän samalla hetkeksi miettimään, millaista kasvua pimeän ajanjakson myötä on tapahtunut omassa sydämessäsi. Ja laulaa tutun virren sanoin: Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu … Koskaan ei ole liian myöhäistä kasvaa Toivon sanoja Hanna Ekola • laulaja ja kirjailija Lohjalta Mistä asioista olet sittenkin selviytynyt, vaikka etukäteen luulit, ettet selviytyisi. On ollut surua, menetyksiä, sairastumista, pettymystä, uupumista, uuden suunnan etsimistä, rajojen välttämätöntä asettamista. Samalla se on haastanut tutkimaan, missä asioissa minun olisi hyvä kasvaa seuraavaksi. Sydän on kaivannut rauhaa, lohdutusta ja lepoa. Kasvunvaraa riittää kyllä läpi elämän. Se mikä vielä hetki sitten oli pienten siementen sisällä kätkössä olevaa toivoa, alkaa saada täyttymyksen ja puhjeta kukkaan. Onko joku vielä hetki sitten liian raskaana painanut asia muuttunutkin perhosenkeveäksi. On ollut pelkoa, epävarmuutta, rauhattomuutta. Opettelen sitä, etten tulkitse toista omien ennakkokäsitysteni mukaan, vaan oikeasti häntä ja hänen lähtökohtiaan kuunnellen. Jumalan puutarhassa ei kysytä ikää. Onko kivun kautta syntynyt jotain sellaista uutta, joka nyt kannattelee elämääsi ja antaa merkitystä. Nyt taakse jääneen talven tärkein kasvukohtani on ollut uudenlainen halu ymmärtää läheiseni tarinaa – niitäkin kohtia, jotka tuntuvat itselle vierailta. Tästä on lähtenyt liikkeelle jo monia uusia orastavia taimia. Sellaistakin, mitä et vielä ole edes huomannut. 56 ~ askel 5/24. MENNEEN TALVEN moni koki liiankin pitkänä, kun talven tuntu alkoi jo syyskuukausina ja jatkui pitkälle kevään hetkiin. Yksi tärkeistä hyvistä hedelmistä omassa elämässäni on ollut myös uudenlainen luottamus, joka on noussut siitä, että olen saanut olla vaikeuksien keskellä kannettuna. Monelle mennyt talvi oli pitkä myös sydämessä. Se on seurausta siitä kokemuksesta, että elämässä ei ole itsestäänselvyyksiä, vaan kaikki on lopulta lahjaa. Mistä asioista olet sittenkin selviytynyt, vaikka etukäteen luulit, ettet selviytyisi. Eteen on tullut muutoksia, joista ei vielä vuosi sitten ollut tietoa. Luonto täyttyy toinen toistaan kauniimmista kasvutarinoista, suurista ja pienistä ihmeistä sekä raikkaan tuoreesta vihreästä. PUHUN ITSE mielelläni hyvistä hedelmistä, joita elämän vaikeudet ovat meille antaneet ja kypsyttäneet pimeässä ja sen jälkeisessä valossa. Samalla talven muisto on hetkessä hävinnyt muistin alimpiin kerroksiin. ON LOHDULLISTA tietää, että vaikka moni elämämme kasvukohta on varmasti yltänyt jo täysikasvuisen puun mittaan, koskaan ei ole liian myöhäistä olla elämänsä asioiden kanssa vasta pieni taimi
Ju kk a Gr an stö m askel 5/24 ~ 57. Opettelen sitä, etten tulkitse toista omien ennakkokäsitysteni mukaan, vaan oikeasti häntä ja hänen lähtökohtiaan kuunnellen, Hanna Ekola kirjoittaa. TAAKSE JÄÄNEEN talven tärkein kasvukohtani on ollut uudenlainen halu ymmärtää läheiseni tarinaa
58 ~ askel 5/24
Tällaistako voisi olla minun sielussani, joka tuntuu niin karhealta ja kuivettuneelta. Martti Santakari Yhtäkkiä vihertää. Että puhkeaisin hiirenkorville, rehottamaan vihreästä villinä. Miten puhkeaakaan elämänvoima esiin niin kuolleen näköisistä oksista! Tällaistako se oli luomisen päivänä, kun sinä Luoja herätit kaiken tyhjästä eloon. – Freija Özcan Hetki luonnossa
Retkillä on syntynyt satoja herkullisia ruokareseptejä, jotka hän on koonnut myös kirjaksi. Hän painottaa, että liike on lääke. Ikää on kertynyt ja nivelrikkokin vaivaa, mutta Hentmanin vaellusinto on entisellään. Luontoretki läpi elämän Raija Hentman, 75, aloitti vaeltamisen Etelä-Suomen metsäpoluilla ja Pohjolan tuntureilla lähes 50 vuotta sitten. Hän ei laske rakkaimman harrastuksensa parissa askelten määrää tai mittaa kävelynopeutta.. TEKSTI: TARJA VÄNSKÄ – KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM RAIJA HENTMANILLE retkeileminen on ennen kaikkea nautinto. Kevään lapsi rakastaa joka vuosi erityisesti luonnon heräämisen ihmettä
askel 5/24 ~ 61
Muutamia vuosia myöhemmin Hentman alkoi kuitenkin haikailla porukkaan, jonka kanssa pääsisi luontoon retkeilemään. Retkeileminen on ennen kaikkea nautinto. Työkaveriltaan hän kuuli Lapinkävijöiden yhdistyksestä. Hän alkoi pohtia, mahtaisivatko retkiruokareseptit kiinnostaa muitakin. – Ja kun liittyy aktiivisesti mukaan yhdistystoimintaan, myös yhteisöllisyys on valtava voimavara. Hän ei kuitenkaan kokenut tilannetta pelottavana. Hän aloitti apuoppaana Lapinkävijöiden vaelluksella 1980-luvun alussa, ja jatkoi myöhemmin oppaana. Vaelluksen aikana hänen silmäluomensa kyynelkanava tulehtui. 62 ~ askel 5/24. – Minua kiehtoo myös se kulkemisen vapauden tuntu, että tästähän voi mennä minne vaan. Majapaikassa oli odoteltava vielä pari päivää ennen kuin saattoi matkustaa takaisin kotiin. Suunnitelmat voivat muuttua Maaseudulla kasvaneelle Raija Hentmanille luonnosta tuli tärkeä jo lapsuudessa, sillä se oli aina lähellä. Työpöydän ääressä on syntynyt useita retkeilyoppaita. Metsäterapiaa ja yhteisöllisyyttä Hentman innostui tosissaan retkeilystä. Vaellusreitin viimeisellä kämpällä Hentmanin oli jäätävä odottamaan kelkkakuljetusta pois tunturista. Kun pääsi kämpälle kuivattamaan kamppeita ja viettämään luppopäivää, oli sekin hienoa. Paikoitellen maasto oli hankalaa. Hentmanin mukaan metsä on paikka, missä ihminen on tarkoitettu liikkumaan. V antaalainen retkeilykirjailija Raija Hentman on patikoinut Etelä-Suomen metsissä ja vaeltanut Pohjolan kairoissa jo kuudella eri vuosikymmenellä. Retkeilyalan yrittäjäksi ryhtyminen vuonna 2000 lisäsi luentojen ja kirjoittamisen määrää. Jossain vaiheessa retkiruokien suunnittelemiseen ja valmistamiseen huolellisesti paneutuneen Hentmanin mieleen tuli, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. – Liityin Helsingin Seudun Lapinkävijöihin vuonna 1976, ja siitä se retkeily sitten alkoi. – Kyllähän nuo maisemat saivat henkimään, olivat ne niin upeita. Tutkimusten mukaan liikkuminen metsässä tekee hyvää koko keholle: tasapainoelimistölle, hermopäätteille, lihaksille, luustolle ja mielelle. Ei suorittamiselle, kyllä nautinnolle Vaikuttava luontokohde, kuten vanha metsä kelopuineen, kaunis maisema korkealta kalliolta katsottuna tai lehdon vehreys, saa Raija Hentmanin tuntemaan arvostusta luontoa kohtaan. – Minä mietin makua. Maukasta ruokaa tunturissa Vaelluksella ruokatauot ovat Raija Hentmanin mielestä päivän tärkeimpiä hetkiä. Muutto vanhempien kanssa Helsingin keskustaan 13-vuotiaana siirsi luonnon ajatuksissa taustalle. Luonto on minulle ehkä se pyhin paikka, siellähän ovat kaikki elämän perusteet. Hän lähtee hakemaan luonnosta hyvää oloa ja hyvää mieltä. Kun nälkäisenä istuu keittimen äärelle ja porisuttelee sapuskaa, oikeasti hyvänmakuisesta ruuasta tulee hyvä fiilis. Nousi kuume ja kasvot turposivat muodottomaksi. Syntyi kirja, joka sisältää yli 300 reseptiä sekä ohjeita muun muassa ruoka-aineiden kuivattamiseen. Kyllä siitä sitten saa myös ne energiat ja muut. – Kyllä luonto on minulle ehkä se pyhin paikka, siellähän ovat kaikki elämän perusteet. Retkeilyja ruokakursseja hän alkoi järjestää 1990-luvun alussa. Viimeisimpänä mielessä on viime elokuussa pienen porukan kanssa tehty vaellus Pohjois-Ruotsissa sijaitsevassa Padjelantan kansallispuistossa. Tämän Hentman sai huomata lähtiessään 29-vuotiaana ensimmäiselle pitkälle vaellukselleen, talvivaellukselle Lappiin. Valmistaessaan vaellukselle edullista, ravitsevaa ja painoltaan kevyttä retkiruokaa Hentman ei mieti ruuan terveellisyyttä, laske kaloreita tai katso sitä, kuinka paljon päiväannoksiin tulee hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa. Hentman kertoo, ettei halua suorittaa vaeltamista mittaamalla päivämatkan pituutta tai kulkemisen kävelynopeutta, eivätkä hänen retkensä vaadi äärimmäistä ponnistelua. Ruoka on mielessä jo matkaa suunniteltaessa. Lapin vaelluksista kiinnostuneille järjestetty viikonloppuvaellus Espoon Nuuksiossa oli Hentmanin ensimmäinen lyhyt vaellus. Luonto antaa paljon hyvää kaikkina vuodenaikoina, mutta keväällä syntyneelle Hentmanille elämän ja luonnon virkoamisen ihme kevätaikaan on aina yhtä kiehtovaa. Vaellussuunnitelmat voivat yllättäen myös muuttua
Esimerkiksi viime syksyn vaelluksella Lapin Hetta-Pallakselle vanhin osanottaja oli 80-vuotias, Raija Hentman kertoo. askel 5/24 ~ 63 – MINUN vaelluksillani suurin osa on ikäihmisiä. Kännykkäsovelluksista ei hahmota maaston kokonaisuutta yhtä hyvin kuin kartasta. VAIKKA KÄNNYKKÄ on maastossa hyvä apu, Raija Hentman muistuttaa, että se ei takaa turvallisuutta. RAIJA HENTMAN on kirjoittanut useita retkeilyoppaita ja retkiruokiin keskittyvän keittokirjan.
64 ~ askel 5/24. Tavallinen sähköuuni oli ahkerassa käytössä ruoka-aineiden kuivattamisen alkuvaiheessa, kunnes Hentman hankki ensimmäisen kuivurinsa. Nivelrikossa liike on myös lääke. Yrttejä voi ilmakuivatakin, ja nykyisin kiertoilmauuni on kuivattamisessa hyvä vaihtoehto. – Näen mieluummin etukäteen vähän vaivaa ja valitsen joka vaellukselle eri sapuskat. Vaikka nivelrikko oireilee nyt muualla kehossa, retMinua kiehtoo retkeillessä myös kulkemisen vapauden tuntu. Mukana voi olla myös joitakin pussiruokia, joiden päälle on rakennettu päivän ateriat, mutta mitään ”lisää vain vesi ja odota 10 minuuttia” -ruokia hänellä ei ole käytössä. Puolen vuoden päästä leikkauksesta Hentman lähti jo varovaisesti liikkeelle kaverinsa kanssa tehden viikon kestäneen vaelluksen Itä-Lappiin Tuntsan erämaahan katsomaan Juha Hurmeen luotsaamaa teatteriesitystä Operaatio Paulaharju. Kuivurin on oltava myös riittävän tilava, jotta sisälle mahtuu sopivasti kuivattavaa. Hän huomasi, että hyvän kuivurin ominaisuuksiin kuuluvat suuret tehot, mahdollisuus lämmönsäätöön ja tasainen kuivatus. Silloin on vain valittava kohteet, jotka eivät ole kovin vaikeasti tavoitettavia, ja on löydettävä sopivan helppokulkuiset maastot. Kun joitakin vuosia sitten edessä oli polvinivelten leikkaus, Hentman halusi vaihdattaa molemmat polvinivelensä kerralla. – Mutta jos kuivattaa paljon, voi kuivurin ostaa vaikka kimppahankintana vaellusporukan kanssa, sillä parhaat kuivurit ovat kalliita. Vaellukselle kivuista huolimatta Jäätyään eläkkeelle vuonna 2013 Raija Hentman jatkoi retkeilemistä, vaikka nivelrikko kipuili polvissa ja vaelluksilla oli käytettävä tukevia ortopedisia polvitukia. Kipulääkkeitäkin tarvitaan. Polvikipuisenakin voi Hentmanin mukaan nauttia luonnosta. Hän arveli, että polvien paraneminen takaisin telttailukuntoon kestäisi noin vuoden, eikä hän halunnut menettää yhtään enempää vaellusvuosia kuin oli pakko. Kuivuri kimppahankintana Vaelluksella tarvitsemansa ateriat Hentman valmistaa pääasiassa itse kuivattamistaan aineksista
Jos retkeilemisen halu herää vanhemmalla iällä, Hentman antaa aloittelijalle muutamia vinkkejä. Työn alla on myös Etelä-Suomen retkeilyopas 2 kirjan tietojen saattaminen ajan tasalle. Lisäksi on osattava mitoittaa oma tekemisensä sen mukaan, mihin voimat oikeasti riittävät. Suunnitelmissa on kaksi Helsingin Seudun Lapinkävijöiden vaellusta ja kaksi itse vedettyä reissua Lapissa. Maastoon ei kannata lähteä yksin, vaan aloittelijan olisi hyvä kokeilla retkeilyä ensin kokeneempien retkeilijöiden kanssa. On hyvä aloittaa rauhallisesti. Kartanlukutaito on kaiken a ja o. Esimerkiksi viime syksyn vaelluksella Lapin Hetta-Pallakselle vanhin osanottaja oli 80-vuotias. Ensin kannattaa retkeillä lähikohteissa pienen repun kanssa, jotta saa kohennettua kuntoa. Vaeltaminen sopii myös vanhemmalle väelle. Lisäksi mikäli uusia reittejä on tehty, suunnitelmana on kirjoittaa myös niistä retkeilyoppaaseen. – Kun 10-vuotiaana pikkutyttönä kirjoitin ainevihkoon hiihtoretkestä, maalailin kuinka ”on niin ihanaa, kun kuurakiteet välkkyvät kuin timantit puiden oksilla.” Kyllä minä edelleen katselen niitä timantteja ja huokailen. Toisen osan päivittäminen vie Hentmanin päiväretkille keväästä syksyyn, sillä tarkoituksena on käydä läpi Etelä-Suomen itäpuolen 95 kohdetta, joihin vie 106 reittiä. keilyn lopettaminen ei ole vaihtoehto, sillä vaeltaminen on Hentmanille tärkein ja rakkain harrastus. Uudet ja vanhat polut kutsuvat Tänä vuonnakaan Raija Hentmanin rinkka ja päiväreppu eivät lepää varastossa pitkään. Vanhemmalla iällä voi Hentmanin mukaan nauttia luonnosta aivan samalla tavalla kuin nuorempana. – Minun vaelluksillani suurin osa on ikäihmisiä. – Kännykkä ei takaa turvallisuutta, sillä sen sovelluksista ei hahmota maaston kokonaisuutta samalla tavalla kuin kartasta. Vaeltamisen oppii myös vanhana Raija Hentman on huomannut, että monet naiset ryhtyvät retkeilemään sen jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. Päiväretkillekin on hyvä ottaa kunnon eväät, juotavaa sekä kartta ja kompassi. askel 5/24 ~ 65 MAASTOON EI kannata lähteä yksin, vaan aloittelijan olisi hyvä kokeilla retkeilyä ensin kokeneempien retkeilijöiden kanssa, Raija Hentman sanoo.. Silloin on muita ihmisiä ympärillä, jos jotain yllättävää sattuu. Sen sijaan hän on ostanut itselleen kevyempiä vaellusvarusteita
VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Ristikko 5/2024 M ar tti Rä ikk ön en. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. 66 ~ askel 5/24 LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 13.05. mennessä: Askel, Ristikko 5/2024, PL 279, 00131 Helsinki. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi
Täällä kirjettäsi odottaa 64-vuotias, omasta mielestä samanlainen, Jeesukseen uskova tyttölapsi Pirkanmaalta. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. askel 5/24 ~ 67 Ristikko4/2024 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Tuomasmessut sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun YouTube-kanavalla ja Radio Deissä. KESÄN LAPSI 10304 Kirjoita minulle TUOMASYHTEISÖ ON kristillinen jumalanpalvelusyhteisö, joka rohkaisee avaraan, itseä ja toista armahtavaan uskoon. Voit tukea toimintaamme: MobilePay 75221, Facebookin lahjoita-toiminto tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Olethan yhteydessä. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Tuomasyhteisö lähettää kaikki tekemään hyvää ihmisille ja luomakunnalle. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@ kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Palkinnon voitti Mikko Nieminen Turusta. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Kaikki toiminta: www.tuomasmessu.fi Tule mukaan! Tuomasyhteisö ry toimii lahjoitusja avustusvaroin. Olisi niin paljon mukavampaa matkustella, keskustella ja harrastaa asioita kaksin. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. 66–70 v. Haluamme olla arjessa kohtaavia tuomaita, Jumalan rakkauden tuntemiseen johtava yhteisö ja luokseen kutsuva yhteisö. Viite 60503. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. mies. Ilahduttakoot matkaasi toukomettiset ja pienet leivot, valaiskoot päivääsi voittovuoren lämmin valo, johdattakoon tietäsi ylösnoussut Kristus.. Kuukausilahjoittamisesta sekä merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita Rahankeräyslupa RA/2020/685. Toivon, todella, että kirjoitat! Olen odottanut sitä oikeaa ihmistä rinnalleni kauan, josko näin Sinä löytyisit! KEVÄTMIELELLÄ 10303 OLEN NUOREKAS, empaattinen 70-vuotias leskinainen Lapin pääkaupungin alueelta. Tuomasyhteisö kokoaa ihmiset kasvamaan yhdessä kristittyinä ja uudistumaan avarassa hengellisyydessä. Onnittelut! HEI! SINÄ uskovainen aikuinen mies, luotettava, rakastettava, romanttinen... Luen, tykkään luonnosta, ulkoilen sekä harrastan myös kulttuuria. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Tule kaveriksi sinä fiksu samanhenkinen n. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina
1580-003 musta 1579-403 sammaleenvihr. * Alennuskoodia ei voi käyttää jo tehtyihin tilauksiin. Etu on henkilökohtainen, eikä siihen voi yhdistää muita etuja. Etua ei voi vaihtaa rahaksi. Jos tilaat puhelimitse tai verkossa, ilmoita etukoodi tilauksen yhteydessä. isten housujen SALAISUUS Kokonaan joustavan vyötärökaitaleen ansiosta housut saa vedettyä nopeasti jalkaan, ja super joustavan materiaalin ansiosta mistään ei kiristä. VA IN 14.0 6.2 024 AS TI! Sää stä 50 € + ILM AIN EN TO IM ITU S ETU KO OD I: F24 -66 7042 TARJOUS ON VOIMASSA VAIN 14.06.2024 ASTI | KÄYTÄ ETUKOODIA F24-6670-42 Kaikki koot: 1 hinta Normaali koko 38-54 (104 cm) Lyhyt koko 19-25 (98 cm) Erikoislyhyt koko 195-275 (94 cm) 67 % puuvillaa, 28 % polyamidia, 5 % elastaania; konepesu Perinteikäs saksalainen yritys PERHEYRITYS Lyhyiden kokojen asiantuntija jo yli 50 vuoden ajan JO VUODESTA. 95 Tilaa nyt soittamalla numeroon: (09) 8870 566 tai osoitteesta goldner-fashion.com/housut Oletko enintään 165 cm pitkä ja onko kokosi yleensä 44. 1579-603 sireeni 1580-603 punainen 1579-503 myyränruskea 1580-503 tummansin. 1579-703 farkunsin. Tilaa nyt nämä housut ja SÄÄSTÄ 50 €. KOKOVINKKI Ilmainen toimitus! Täyde. Jokainen henkilö voi käyttää vain yhden etukoodin | Löydät toimitusehtomme ja tietosuojaselosteen sivuiltamme: www.goldner-fashion.com. 1579-903 hiekka VAIN 14.06.2024 ASTI! 119.95 69. Kokeile lyhyttä kokoa 22 ja koe, miltä täydellisesti istuva vaate tuntuu! Jos pituutesi on alle 156 cm, valitse erikoislyhyt koko 215. Täydellistä mukavuutta edulliseen hintaan ja ilman toimituskuluja! 1580-703 pinkki 1579-803 valkoinen 1580-303 kivenharmaa 1580-203 herneenvihreä 1580-403 papaija 1580-103 vaaleansin