Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi ELISABET REHNIN KANSSA SARAJEVON TIELLÄ AINO SIBELIUS KITKI JA ITKI PUUTARHASSAAN SOTA JA HÄTÄ NÄKYVÄT RUKOUSPYYNNÖISSÄ MAIJA PAAVILAINEN: HISTORIA KATI PIRTTIMAA: Jari Jolkkonen viihtyy nuotiotulilla Savossa tarjotaan työtä ja turvaa ukrainalaisille Laura Malmivaara: Tämä lapsi yllätti 16 Mufindin kylää elpyi irtonumero 9,50 € 5/22
020 754 2350 MAAN LAAJIN VALIKOIMA RAAMATTUJA Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta, Usva Torkki Valo askeleillani – Pyhiinvaelluksella Suomessa ”Otan yhden askelen kerrallaan ja pääsen perille.” Moniääninen matkakertomus kotimaan poluilta: juurista, eksymisistä, oivalluksista ja muutoksesta. Värivaihtoehdot punainen ja harmaa. Kirjassa tekstiä rytmittää valokuvakuvitus, joka heijastelee pyhiinvaelluksen sanatonta kokemusta. Lukujen luetteleminen jatkuu moninaisena läpi Vanhan testamentin, ja sama näköala tulee vastaan myös Uudessa testamentissa. 22,70 (27,80). Koko 115 x 190 mm. 29,25 (32,50) Minna Kettula Camino Francés – Ranskalaista tietä Santiago de Compostelaan Matkaopas kuuluisalle pyhiinvaellusreitille joka on ollut käytössä yli tuhat vuotta ja on yksi tärkeimmistä kristillisistä pyhiinvaelluksista. Miellyttävän tuntuiset kauniit ja kestävät beiget nahkajäljitelmäkannet. Sisältää liiteosat ja kaksi lukunauhaa. Kirja tarjoaa esimerkkejä vanhoista ja uusista kotimaisista pyhiinvaellusreiteistä kutsuen lukijaa yhteiselle matkalle. Opas selvittää perusteellisesti niin matkaan valmistautumisen kuin matkan kulun nähtävyyksineen. Värivaihtoehdot musta, viininpunainen, ruskea, tummansininen, turkoosi ja ruusukulta. Jo luomiskertomuksessa selostetaan tarkasti, mitä minäkin päivänä tapahtui. Koko 148 x 218 mm. Teos vie lukijan löytöretkelle omaan itseen, sisäiseen maisemaan ja maailmaan. Se ei kuitenkaan käsittele numerologiaa, joka näkee alkukielten sanojen lukuarvoissa kätkettyä mystiikkaa pyrkien löytämään niistä salattuja viisauksia. Selkeä jakeittainen teksti. Kauttaaltaan kuvitetussa kirjassa on pieni espanjankielinen sanasto ja karttoja. Monipuoliset liiteosat ja kaksi lukunauhaa. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Sivukoko 122 x 180 mm 89,00 (99,00) Kovakantinen isotekstinen Raamattu Isotekstinen Raamattu on hyvä valinta, kun kriteerinä on tekstin koko ja helppolukuisuus. Kirjan tarkoituksena on nostaa esiin tärkeimmät Raamatussa mainitut luvut sekä pohtia niiden merkitystä hengellisessä mielessä. Monista yksityiskohdista lienee mahdollista päätellä, että Raamatussa myös lukuihin sisältyy viestiä, jota ei kannata ohittaa. Puuvillapohjainen kansimateriaali tuntuu käteen miellyttävältä. 26,50 (32,90) AURINKOKUSTANNUS Jukka Norvanto 1+2 lukujen merkitys Raamatussa Luvut saavat Raamatussa paljon huomiota. 23,40 (26,00) Kirkkovirsikirja Kovakantinen soinnutettu nuottivirsikirja uudella lisäosalla. Keskikokoinen, vetoketjulla ja reunahakemistolla varustettu Raamattu. 13,40 (14,90) PERUSSANOMA Nahkakantinen Raamattu Vuoden 1992-käännös
Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Aikakausmedia ry:n jäsen. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Hyvää äitienpäivää! Yo ha na H au le Pix ab ay ~ 3 askel 5/22. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. SISÄLLYS 5/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Laura Malmivaara: Olen sielultani körttiläinen 14 Aistien ilotulitusta Gabrielin keittiössä 21 HATTU & SIVELLIN: Bosnian kevät 22 Övereitä uskossa ja somessa 25 TEEMU RINNE: Taivaan Isän iltalukemisia 26 JUHA TANSKA: Hilja 28 Puutarhassaan Aino Sibelius kitki ja itki 32 KATI PIRTTIMAA: Kudottua rukousta 34 Kirjoja kevääseen 36 Mansikkatilallinen auttaa ukrainalaisia 41 Yhdessä: Minun mottoni 42 HETKI LUONNOSSA: Hiirenkorvat heiluvat 50 LAURA HONKASALO: Juhlaetiketti tänään 52 Sofia Lovisa Ramsay uhmasi keisaria 56 Harri Viita-aho myy mattoja 59 Menossa: Kirkkopäivät ja Luontolive 62 LEMMIKKI: Emäntä lausuu, Alpo protestoi 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 67 PIENET TULET: Kevättä! 16 Piispa Jari Jolkkonen ja ihmisen koiruus F r e i j a Ö zc a n Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi ELISABET REHNIN KANSSA SARAJEVON TIELLÄ AINO SIBELIUS KITKI JA ITKI PUUTARHASSAAN SOTA JA HÄTÄ NÄKYVÄT RUKOUSPYYNNÖISSÄ MAIJA PAAVILAINEN: HISTORIA KATI PIRTTIMAA: Jari Jolkkonen viihtyy nuotiotulilla Savossa tarjotaan työtä ja turvaa ukrainalaisille Laura Malmivaara: Tämä lapsi yllätti 16 Mufindin kylää elpyi irtonumero 9,50 € 5/22 44 Leokadia Miho sai uuden alun Ka nn en ku va : An tt i Ri nt al a PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.6.2022 Pi xa ba y Olla häpeämättä kaunis tässä hetkessä Kantaa aikanaan oksat notkollaan myös raskasta hedelmää siunattuna ja tuettuna PÄIVI PUHAKKA Itse kukin askel 5/22 4 ~
Sinne tänne sinkoillaan pesäaineisten ja perässä ja lemmen leiskuessa rinnoissa. Se tekee maailmasta paremman paikan. Itse en kestäisi kertoa erohelvetistä tai konkurssista kaikelle kansalle. Jos vapauden iloa ja elämän voimaa patoaa pelon tai vaikkapa vihan vuoksi, turmelee samalla elämän kauneutta. Hän on elämän antaja, sen voima, oikeastaan Elämä itse. Sellaisesta ei seuraa mitään hyvää. Moni arkinen ja yksinkertainen asia tuntuu nykyään niin nautinnolliselta. Samaa voimaa näen nuorimman poikani selässä, joka loittonee keväistä maantietä pitkin vasta hankittu moottoripyörä päristen. Liverrys ja lurittelu kantautuu avoimesta ikkunasta vahvana kuin herätyskellon ääni. Pitkän linjan toimittajana minulla on ollut etuoikeus tutustua ihmisiin, joita en olisi muuten kuunnellut. Liverryksessä ja sirkutuksessa on sykähdyttävää talvesta vapautumisen iloa ja pursuvaa voiman tuntoa, samoin kuin puroissa ja joissa, jotka kuohuvat lumikinosten sulaessa jälkeen raivokkaasti uomissaan. Ne aloittavat riehunnan korkealla puiden latvoissa jo aamukolmelta. Mutta muiden kertomuksista on ollut apua elämän tyrskyissä. Nyt ei ole aika nukkua, on kevät. Hän osaa, hän kiihdyttää, ja samalla pelkään, mitä kaikkea ikävää voikaan tapahtua. Lintumaailman keväistä liikettä ovat muutenkin nyt puistot ja metsät täynnä, kun kävelyllä käy. Elämän ilon pitäisi herättää meissä myös halua tuottaa iloa toisille ja koko luomakunnalle. Itsenäisen valtionkaan vapautta ja oman elämän rakentamisen iloa ei saa toinen valtio pakkokeinoin padota. Freija Özcan toimituspäällikkö, Askel ~ 5 askel 5/22. Nostan hattua niille, jotka avoimesti kertovat riipaisevat elämäntarinansa ihmisten luettavaksi. ”Ikääntymisen hyvä puoli on, että uskaltaa olla enemmän oma itsensä, niin raadollisena kuin on.” Näin se menee. Toinen osa taas ymmärtää, että niin kuin ei kevättä, niin ei vapauden iloa ja elämän voimaa ihmisessäkään voi padota. Hänessä me elämme, olemme ja hengitämme – etenkin keväisin voimakkain siemauksin. Näin olen oppinut monenlaista ja välittänyt lukijoille itseäni viisaampien ajatuksia ja elämänkokemusta. Toimittaja Kaj Aalto nauttii elämästä enemmän nyt kuin nuorena. Elämä on parhaimmillaan suuri riemu. Siitä ristiriidasta nousee elämän kauneus. Samalla se on hauras ja riskejä täynnä. Ei tarvitse aina ajatella, mitä muut minusta ajattelevat. Tästä olen kohtuullisen samaa mieltä keski-ikäisen naisen kanssa. Pahimmillaan se näkyy niissä kauhistuttavissa kuvissa, joita tänä keväänä olemme nähneet Ukrainan sodasta. Ei padota elämän voimaa V iime viikot olen aamuisin herännyt hurjaan lintukonserttiin. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel toukokuussa 2022 ”ELÄMÄSTÄ VOI vanhetessa nauttia yhä enemmän,” Laura Malmivaara sanoo tämän lehden sivulla 6 alkavassa haastattelussa. Kristillisessä uskossa elämä liittyy olennaisesti Jumalaan. Olen katsellut hänen menoaan pelon ja ylpeyden sekaisin tuntein. Molemmin puolin taloamme on levittäytynyt runsaasti mustarastaita. Osa minusta haluaisi sulkea hänet suojaan tynnyriin ja kasvattaa siellä 50-vuotiaaksi
TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: ANTTI RINTALA Tätä haastattelua tehtäessä on kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Kirkkaan kevätauringon kanssa kilvan säteilevä Laura Malmivaara asettuu sohvalle, jolla on helpompi saada hyvä asento kuin tuolilla. Laura ei ole koskaan tehnyt isoa ongelmaa äitiydestään. Mikä ajoitus tällä raskaudella olikaan! askel 5/22 6 ~. Hänestä hohkaa sellaista syvältä nousevaa valoa ja valtavaa feminiinistä alkuvoimaa, jota näkee odottavissa äideissä. 48-vuotiaalle naiselle raskaaksi tuleminen ei ollut itsestäänselvyys. – Tytärteni synnyttyä äiti painotti, että minussa on luonnostaan se kaikki viisaus, mitä lasten kanssa tarvitaan. Poika syntyi pääsiäisenä. Nyt suurin rooli elämässä on äitiys. Elämä toimii ihmeellisesti. Ei se kuitenkaan huoleta nyt. Esikoiskirjan ansiosta tapahtunut stressistä vapautuminen vaikutti varmasti ruumiin ja mielen tasapainoon ja hyvinvointiin, mikä mahdollisti toivotun raskauden, hän uskoo. – Mikä ajoitus tällä raskaudella olikaan! Kirjan julkistusjuhlien skumpat olivat hädin tuskin hävinneet kropasta, kun selvisi, että lapsi on tulossa. – Olen synnyttämässä lasta epävarmuuden keskelle. Ajattelen, että tämä on osa elämän luonnollista kiertokulkua. – Se tuntui ihmeeltä. Uskon, että rentouduin jotenkin Vaiti-kirjan tekemisen jälkeen. Äidissä on jo viisaus Odottava äiti on miettinyt, ahdistaako häntä lapsen tuleminen tähän maailmantilanteeseen. Uudelle elämälle tuli rako, Malmivaara sanoo. Hän rikkoi sukunsa naisten vaikeista asioista vaikenemisen kulttuurin. Hänen esikuvanaan on ollut oma äiti, joka on aikuisten sosiaalisissa suhteissa hyvin herkkä ja arkakin mutta lasten kanssa vahvoilla. Me olemme psykofyysisiä olentoja. Uudelle elämälle tuli tilaa Isoja rooleja tehnyt näyttelijä ja valokuvaaja Laura Malmivaara teki debyyttinsä kirjailijana
– OLEN ihan toisella tavalla läsnä kuin nuorempana, sanoo Laura Malmivaara. ~ 7 askel 5/22
Hän toisti saamaansa opetusta siitä, miten etusormi nostetaan suun eteen: ”Vaiti. – Muistan aina esimerkiksi hi-viruksen saaneen naisen, jonka kuvasin kauniissa kirkossa. Joskus teini-ikäiset puhuvat tärkeistä asioistaan, joskus vaikenevat. Kertoja on näyttelijä, jonka ex-aviomies ja lasten isä, elokuvaohjaaja Atte ( Aku Louhimies) joutuu myrskynsilmään, kun naisnäyttelijät syyttävät häntä alistavasta ja nöyryyttävästä työotteesta. Perheensä paineiden ahdistamana Laura Malmivaara antoi kirjassa äidilleen sen äänen, jonka kaipasi itsekin kuulla: katkeruudesta vapaan äänen. – Olen huolissaan ja surullinen siitä, miten korona on sulkenut heidän maailmaansa. – Omat lapseni kulkevat ratikalla ja syövät sushibuffetissa, rahaa menee ja paineet ovat mielettömät. Heidän keskinäinen kommunikointinsa on ollut aina vapaata. Kriisin keskellä kertojan tärkein tukijoukko löytyy omasta perheestä ja suvusta, jonka kokemushistoriaa hän selvittää. – Olen hämilläni siitä, miten saisin heidät luottamaan tulevaan ja ylipäänsä uskomaan hyvään. SUOMEN LÄHETYSSEURA pyysi Laura Malmivaaraa kuvaamaan tansanialaisten tyttöjen ja naisten elämää ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia siihen. Oli yllättävää, miten vahva vaikutus äidilläni oli, kun aloin viittäkymppiä lähestyessä katsoa elämääni kokonaisuutena. Tytärten maailma on kovin toisenlainen kuin hänen oma nuoruutensa. Häntä harmittaa lastensa puolesta. Kyynistymisen vaara vaanii, vaikka äiti kuinka vakuuttaisi, että pelätystä ilmastonmuutoksesta, koronasta ja Ukrainan sodasta selvitään eteenpäin. – Vaikka äiti ja äidinäiti joutuivat selviytymään todella vaikeista vaiheista ja tunteista, he säilyttivät ilon. Ehkä äitini voi luoda minullekin tunteen, ettei tarvitse olla vihainen ihmisille, vaan voin luottaa elämään. Suomen Lähetysseura pyysi Malmivaaraa kuvaamaan sikäläisten tyttöjen ja naisten elämää ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia siihen. Mistä lapsille luottamusta. Kirja irtipäästämisestä Äiti ei kertonut vuosikymmeniin ulkopuolisuuden tunteistaan. Tuon ikäisenä minä en muistaakseni edes lukenut sanomalehtiä. Laura Malmivaara on miettinyt raskausaikana enemmän 16ja 18-vuotiaita tyttäriään kuin uutta tulokasta. – Olen ollut ainakin saatavilla, kuskannut ja syöttänyt. Ole vaiti vaikeista asioista Vaiti-romaani alkaa kertojan päässä soivalla äidin puheella: ”Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Vaiti!” Äitinsä persoonan ja henkilöhistorian hahmottamisessa Malmivaara eläytyi myös työläistaustaisen, kovia kokeneen äidinäidin tarinaan. Hän hymyilee hyvin luottavaisesti sairautensa ja uskonsa keskellä. Hän tunsi usein ulkopuolisuutta uudessa elämänpiirissään, paitsi Lauran isän kanssa. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Kuivuudessa kasvaa toivo -valokuvanäyttely on siitä lähtien kiertänyt Suomea. – Onneksi äidillä ja isällä on ollut toisensa. Nuoret ovat tavattoman tietoisia kaikesta pahasta ja uhkaavasta, mitä maailmassa tapahtuu. Teet vain niin, mikä sinusta tuntuu oikealta. – Isoisä oli sodan runtelema alkoholisti. Hän yrittää pitää kommunikoinnin väylää auki. – Me kannamme kokemusja geenitasolla mukanamme monta sukupolvea. Katkeruudesta vapaa ääni Viime vuoden lopulla ilmestynyt, genressään erinomaisen onnistunut esikoisromaani Vaiti (Otava) on autofiktiivinen. Ihmisillä ja tapahtumilla on tosielämän vastineensa, mutta kirjailija laittaa toki reippaasti mukaan myös fiktiivisiä aineksia. Tämä saattaa lukijalta unohtua, sillä niin ilmeisiä mediasta tutut hahmot ovat. Nämä hyvin ristiriitaiset sukutaustat risteilevät minussa. 1980-luvun Kajaanissa turvalliseen elämänpiiriin kuuluivat koti, koulu, pianotunnit, isän työpaikka paperitehdas ja yleisurheilu. – Isä on tunnetun pappisja herännäissuvun vesa. Romaanin päähenkilökin pysyi Äidille pultsarit ja porvarit olivat samalla viivalla. Tämä on näyttäytynyt näihin päiviin asti äidin pelastajana ja sankarina. Kaksi vuotta rajoitettua koronaelämää on pitkä aika tuossa iässä. Äidinäiti kääntyi sitten Jehovan todistajaksi, mikä tuntui siihen aikaan monesta vieraalta ja pelottavalta. Lapset eivät enää tiedä, uskovatko he tulevaisuuteen. Kuivuudessa kasvaa toivo Suhteellisuudentajua hyvinvoivan maailman ongelmiin toi vuonna 2018 tehty työkeikka Tansaniaan. Keväällä se siirtyi Temppeliaukion kirkosta Helsingissä Laajasalon kirkkoon. askel 5/22 8 ~. Älä puhu.” Sitä oppia suvun naiset toistivat ”kuuliaisesti sukupolvesta toiseen”. Työläisperheestä tullut äiti nai kartanossa kasvaneen miehen. Malmivaara tunnistaa jo nuorena alkaneen henkisen etsintänsä liittyvän osin siihen, että vanhemmat tulevat hyvin erilaisista maailmoista
Hän tiivisti teokseen sukunsa naisten vaikenemisen kulttuurin ja siitä vapautumisen. Virsi vei yli surun Isän suku on ”suoraryhtisiä pohjalaisia”. – Katsoin syvälle itseeni ja kävin asioita läpi neljä sukupolvea. Olen pitänyt jos jonkinlaisia saarnoja ja seurapuheita. Halu pohtia suuria kysymyksiä on säilynyt. Kirja kertoo ennen kaikkea kertojasta ja hänen irtipäästämisestään. Parikymppisenä Laura opiskeli ”eksistentiaalisen etsinnän” vaiheessaan vuoden ajan teologiaa ennen kuin pääsi opiskelemaan valokuvausta Taideteolliseen korkeakouluun. – Kristilliset arvot tulevat todeksi käytännön elämässä ja arjessa, jos ovat tullakseen. Tunnen olevani osa sitäkin jatkumoa. Hän valmistui myös teatteritaiteen maisteriksi. Malmivaara katsoo, että kristinuskossa tärkein palautuu lähimmäisenrakkauteen: kaikkia ihmisiä pitää kohdella yhtä arvokkaina. Kotona kävikin usein huono-osaisia syömässä. Ketään ei saa torjua eikä kohdella väheksyvästi. Se oli tärkeä rajaus. ”Sielultaan körttiläinen” suhtautuu uskonnolliseen puoleensa, joka läpäisee hänet, vapautuneemmin kuin nuorena. Kirjailija ei voinut vaieta siitä, mistä oli vihdoin puhuttava. pitkään hiljaa ex-miehensä julkisen arvostelun kommentoinnista, niin ristiriitaisia tunteita se kaikki hänessä herätti. – ÄIDILLISYYS kuulostaa melkein niin vanhanaikaiselta, ettei siitä saisi puhua. Sanon siis, että tarvitaan feminiinistä voimaa, joka pehmentää elämää ja auttaa selviytymään suorituspaineista. – Olen pitänyt jos jonkinlaisia saarnoja ja seurapuheita, mutta tietty uskovaisen rooli ja leima on yhä vieras. Kirkossa menen mielellään takariviin ja haluan pysyä näkymättömänä. – Siltä puolelta sain perinnöksi sanan voiman ja hienon virsirunouden. Pultsarin ja porvarin arvo Lauran äiti korosti humanismia ja sosiaalista omaatuntoa: köyhistä on pidettävä huolta ja kaikenlaiset ihmiset on kutsuttava juhlapöytään. – Äiti toteutti Jeesuksen oppeja ja konkreettista kristillistä rakkautta. ~ 9 askel 5/22. Hänelle pultsarit ja porvarit olivat samalla viivalla
Herkimpiä ja intiimimpiä olivat ne kohdat, joissa päähenkilö on henkisesti alaston, vailla suojuksia, joiden alle tavallisesti kätkemme aran sisimpämme. Malmivaara halusi kokonaista ihmistä kuvaavan romaaninsa kertojan olevan ”lihallinen ja epävarma, kaikkea sitä mitä me kaikki olemme”. Hän tuli suureen julkisuuteen kohutulla Levottomat-elokuvalla (2000) ja suositun Kotikatu-sarjan Tuija-pappina (2002–2012). – Sain mielettömän upeaa palautetta, joka on vahvistanut minua valtavasti. Meidän imussa on helppo olla, me saamme asioita tapahtumaan. Sen voima kumpuaa syvästä omakohtaisesta kokemuksesta. Aika riisua suojukset Perusteellisen itsetutkiskelun ja hyvin henkilökohtaisista teemoista ammentavan kirjaprosessin seurauksena Malmivaarasta on tuntunut kuin hän opettelisi puhumaan ja ilmaisemaan itseään uudelleen. Me olemme pitkiä, suoria ja selkeitä. – Hän oli henkisesti kanveesissa, mutta pääsi jaloilleen ja surun yli kirjoitettuaan sen virren. Se on pyöreää, venyvää ja hellävaraista.” – Laura Malmivaara: Vaiti Kun itsestään päästää särön näkyviin, siitä tulee sisään valo. – Yritin olla aina tunnollinen ja hyvin käyttäytyvä nuori nainen. Teoksen vastaanotto oli toisenlainen kuin kirjailija pelkäsi. Lauralle oli erikoinen kokemus huomata, että mies rakastaa häntä nyt vielä voimallisemmin, kun puoliso on tullut enemmän esiin särmiensä kanssa. Ihmiset eivät inhonneet tai tuominneet, vaan puhtaasti hyväksyivät minut. Kun omat heikkoudet ja epävarmuudet uskalsi sanoittaa, mitään pahaa ei tapahtunutkaan. Säröistä tulee sisään valo Vaiti-kirja ei kätke kertojan heikoimpiakaan hetkiä, vaan kuvaa avoimesti niin persoonan ja ajattelun rikkinäiset kuin vahvatkin puolet. Suvun kokoontumisissa veisattiin virsiä. Ikääntymisen hyvä puoli on, että uskaltaa olla enemmän oma itsensä, niin raadollisena kuin on. Lapsena hengellisyyden läsnäolo tuntui luonnolliselta. Wilhelmin vaimo ja kaksi lasta olivat kuolleet vuoden sisällä lavantautiin. Malmivaaran körttisuvussa on ollut piispoja ja pappeja, ”väkeviä uskossaan ja ilmaisussaan”. ”OLEN PITÄNYT itseäni isäni kaltaisena. Äidin hitaus on toisenlaista. askel 5/22 10 ~. Isoisän isoisä Wilhelmi Malmivaara teki yhden Suomen rakastetuimmista: Oi, Herra, jos mä matkamies maan. Avoimuus on auttanut yksityiselämässäkin. Näyttelijä pyrki hallitsemaan ja suojelemaan julkisuuskuvaansa, joka onkin pysynyt siistinä ja hillittynä. Esi-isän elämä kiinnostaa taiteilijaa, joka haaveilee työstävänsä siitä joskus tarinan
Ihmiset janoavat päästä samaistumaan muihin. Nuorempana Laura oli paradoksaalisesti hyvin varautunut itsensä esille tuomisessa ja näkyväksi tulemisessa, vaikka toimi näyttelijänä. Pois pelko ja häpeä Autofiktiota lukeva, omakohtaista kosketuspintaa tarjoavista tv-sarjoista, elokuvista ja perhedraamoista nauttiva nainen näkee, että ihmiset haluavat peilata itseään toisten kokemuksiin. Oma itsetuntemus auttaa muiden kohtaamiseen. – On naurettavaa, miten julkisuuden pelko oli iso este taiteelliselle toimijuudelleni. Luvan numero on RA/2021/1755. Muuten työstä ei tule mitään. – Ihmissuhteissa minäkin olen varmaan vapaimmillani nyt. Lähde mukaan ja haasta ystäväsi! Lahjoita osoitteessa missio2022.fi/lahjoita OLETKO SINÄ yksi kolmestatuhannesta kristitystä, joka voisi lahjoittaa 500 € suomalaisten tavoittamiseksi evankeliumilla. Lahjoita ja haasta! Missio muodostuu seuraavista: • Laaja medianäkyvyys • Henkilökohtaiset kohtaamiset • Seurakuntien tapahtumat • Diakonia MISSIO 2022 TULEE OLETKO VALMIS. Varat käytetään IRR-TV:ryn sääntöjen ja keräysluvassa määriteltyyn toimintaan kotimaassa ja ulkomailla. Ellen saa jo tässä iässä tuoda esiin sisintäni, milloin sitten. Myös kirjoittaessa ja näytellessä on pakko katsoa yleisöä suoraan silmiin. Siitä oli uskallettava päästää irti. He voivat jo sanoa ja ajatella ”ihan mitä haluavat”. Sitä kohtaa on helpompi rakastaa kuin eheää ja täydellistä pintaa, josta ei saa kiinni ja josta kaikki kimpoaa takaisin. Olen ihan toisella tavalla läsnä kuin nuorempana. – 16.10.2022 Yhteistyössä eri kirkkokuntien, herätysliikkeiden, kristillisten järjestöjen ja seurakuntien kanssa – Kuvattavaa ei saa pelätä, vaan tämä on uskallettava kohdata aidosti. – Paljastumisen uhka väistyy. Ikä tuo itsetuntemusta Muotokuviin erikoistuneen valokuvaajan on katsottava ihmistä silmiin ja mentävä lähelle. PoHa on myöntänyt IRR-TV ry:lle uuden, toistaiseksi voimassa olevan rahankeräysluvan 1.1.2022 alkaen. Rahankeräyslupa on voimassa Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tulppa taiteen tekemiseen irtoaa. Sisimmän säröjen paljastuminen on helpottanut elämää. Tällä luottavaisella perusasenteella uskalsi nyt tuoda myös uuden lapsen, pääsiäisen aikaan syntyneen pojan, maailmaan.. – Tarinan muotoon kirkastettuna muiden on helpompi ottaa vastaan oma kokemus. Pelon ei saanut antaa hallita elämää. Olen sama minä, mutta paljon vapaampi jatkamaan matkaani ja työtäni. – Oli ajanjakso, jolloin se oli vaikeaa, mutta samanlaista pidäkettä ei enää ole. Ikä tuo tiettyä varmuutta ja vapautta viidenkymmenen rajapyykkiä lähestyvälle Laurallekin. Kovat vaatimusten, odotusten ja syytösten äänet, joiden Laura oli luullut aina tulevan ulkopuolisilta, nousivatkin hänestä itsestään. Näytteleminen oli pitkään pelon voittamista. Valtakunnallinen mediakampanja 19.9. Jos enää ei tarvitse hävetä eikä esittää elämässään eheää roolihahmoa, moni ongelma häviää. Olo on luottavainen. – Voi olla, etteivät paineeni olla tietynlainen ihminen tai taiteilija olleetkaan muiden vaan itseni asettamia. Elämästä voi vanhetessa nauttia koko ajan enemmän! Malmivaaran vanhemmat ovat yli 70-vuotiaita. Enää se ei saa olla este itseilmaisulleni. – Kun itsestään päästää sen särön näkyviin, siitä tulee sisään valo
Tänä kesänä, jos Luoja suo, saamme kaikki perheenjäsenet Suomeen. GUN DAMÉN Juhlintaa yli rajojen KUN JUHLAVÄKI asuu ympäri maailmaa, kannattaa suunnitella digijuhlinta sujuvaksi. Häitä, kihlauksia, syntymäpäiviä, kastejuhlia, valmistujaisia... Lähiperheeni on levittäytynyt kolmelle mantereelle, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Joskus tulee ongelmia nettilomakkeiden täyttämisen kanssa. Lahjojen toimittaminen postitse voi olla hankalaa ja kallista. Silloin voi niputtaa ison määrän menneitä ja tuleviakin juhlinnan aiheita ja viettää ne parhaimmalla tavalla, eli ihan nokatusten. Toukokuu AJASSA S uvussani on melko mahdotonta järjestää juhlia, joissa kaikki olisivat fyysisesti paikalla. Pitää muistaa tarkistaa toimiva yhteys ajoissa, ettei striimaus vie huomiota itse juhlista. Etäilijät voivat lähettää juhlan järjestäjälle oman videotervehdyksensä, jonka voi sitten esittää juhlakansalle paikan päällä. Olen huomannut että firmojen chat-palveluista saa avun näihin ongelmatilanteisiin. Usean eri appin tai verkon videopuhelun kautta voi lähettää suoraa videostriimausta. Onneksi digitalisaatio on tuonut jatkuvasti uusia mahdollisuuksia järjestää juhlia, lähettää lahjoja ja tervehdyksiä. Maantieteellisen välimatkan lisäksi myös aikavyöhykkeet erottavat meitä. Juhlaa voi suunnitella pitäen mielessä etäyhteyksien päässä osallistuvat. Pieneksi yllätykseksi tilaukseen voi liittää ilmapallot. Erossa olon vuosiin on tietysti siunaantunut myös perheenjäsenten tärkeitä juhlia. Pix ab ay askel 5/22 12 ~. Aina ei aikaeron takia striimaus onnistu, silloin videon, oman tervehdyksensä kera, voi toimittaa juhlien jälkeen. Itse olen suosinut isojen nettifirmojen lahjakortteja, ja kukat toimitan myös netin kautta
Mutta pysytään tulevassa äitienpäivässä: miten siihen saisi syyllisyydestä vapaata iloa ja kiitollisuutta. Itse tykkään lahjoistakin, mutta eniten lasten välittämistä ajatuksista – ja kukista. Kun joku kertoo äitinsä kuolemasta, liitän osanottoon ajatuksen: ”Lähti hän, joka tunsi sinut kauimmin.” Se on haikeaa. Toukokuu Kirjapaja-Askel-lehti-052022-103x280mm-2.indd 1 12.4.2022 19.47.17 Viisautta Rakkauden ihme on, että vaikka annat sen kokonaan yhdelle henkilölle, ei sinulle silti jää vähemmän toisille jaettavaksi. PÄIVI PUHAKKA Äiti 2.0 VALKOVUOKKOJEN POIMIMINEN äidille kuuluu jokamiehenoikeuksiin suuressa osassa Suomea. – Anthony de Mello TÄMÄN PALSTAN nimi on Ajassa, Toukokuu. Tekstiviestillä tai kortilla. Juhlavasti tai rennosti. Miten paljon hänen mukanaan meni myös minua ja tietoa sekä kokemusta historiastani! Sitten se ikuisuuskysymys: tuliko kaikki sanottua. Kuka olisi nyt enemmän ajassa kuin Äiti! Hänhän on aina ajankohtainen, aina mukana, jopa lapsen kotoa muuton ja oman kuolemansa jälkeenkin. Miten vapautua kiiltokuvamaisesta ja uhrautuvasta toukokuun toisen sunnuntain äiti-kliseestä ja juhlia Äiti 2.0:aa. Pi xa ba y. Miten vapauttaa katkeruuden ja vaille jäämisen tunteitaan kuin kevätpuroa jäistä ja antaa kiitoksen virrata
Kettusia AJASSA askel 5/22 14 ~. Sitä vietetään tänä vuonna 26.5. Pese ja pilko punajuuJapanissa maku ei välttämättä ole kaiken määrittävä pääasia, vaan suutuntuma ja estetiikka ovat korostuneen tärkeä osa ateriointikokemusta. Keltavuokko on myrkyllinen. Wikipedia Kuukauden kasvi: Keltavuokko Kunpa maailman julmurit muistaisivat äitejään ja sitä, kuinka suuri voima hyvyydessä, lempeydessä ja myötätunnossa on. TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN M atkailu avartaa inhimillisen elämisen ja o l e m i sen eri vivahteita aina. Yhdistämällä rohkeasti jotakin omaa tuttua ja jotakin vierasta löytyy jännittäviä eri puolia. Paahdettu punajuurisalaatti Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Keltavuokko suosii reheviä, savipohjaisia rantalehtoja, lehtoniittyjä ja puistoja. Monin paikoin luonnonvaraisia yksilöitä on siirretty puutarhoihin, joista ne puolestaan ovat levittäytyneet takaisin luontoon. Suomeksi se siis olisi ”pyhätorstai”. ”Ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri”, sanottiin Nivalassa; koskissa pyörivät kruunun myllytkin pysäytettiin. Entisvanhaan se oli – yllätys, yllätys –kansan mielestä vuoden pyhin kirkkojuhla. Yhtenäinen levinnäisyysalue ulottuu Tampereen korkeudelle saakka. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan, että Peräpohjolassakin juhla oli niin pyhä, ettei aamulla saanut lähteä teeriä ampumaan, vaikka soidin oli parhaillaan menossa. Sen yhtenä ikiaikaisena elementtinä on sake – alkoholi, jonka hienostuneita vivahteita riittää yhdeksi elämäksi yllin kyllin. Helatorstain nimi tulee muinaisruotsin sanasta helghathorsdagh. Tahinia ja miso-kastiketta jää reilusti jääkaappiin säilytettäväksi. Keltavuokko ja valkovuokko voivat risteytyä keskenään ternivuokoksi. Misokastike on tunnettu dengagu miso, joka monipuolisesti maustaa eri vegeruokia, niin lämpiminä kuin kylminäkin. Se on yleinen Ahvenanmaalla, ja sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa, paikoitellen runsaasti. Pix ab ay KAUNIS KELTAVUOKKO (Anemone ranunculoides) on Suomessa suhteellisen harvinainen. Pyhätorstai NYKYÄÄN TAVATAAN kysyä, miksi helatorstaita vietetään. Nyt yhdistelmä on suolaista ja makeaa, voimakasta ja hentoa makua, viileää ja lämmintä, pehmeää ja rouheaa ainesta. Aattona tai jopa useampana iltana Hämeessä, Satakunnassa ja suuressa osassa Uuttamaata poltettiin helavalkeita, joiden ympärillä tanssittiin ja iloa pidettiin. Tulos tarjoaa tivolimaisen kokemuksen ja aistien ilotulituksen, joka jää varmasti mieleen. Siitä olisi seurannut huono lintuonni. Keltavuokko kukkii valkovuokon tavoin aikaisin keväällä. Tämä japanilaissävyinen salaatin resepti yhdistää suomalaista juuresperinnettä ja japanilaisen maustamisen kulttuuria. Eikä keittiö ole poikkeus
Tarjoilulautaselle oman näkemyksen mukaan tammenlehtisalaatti, punajuuret, pekaanipähkinät, rucola sekä viileä sinihomejuusto. Lisää öljy, sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla. Ga bri el Sa lm ela ret suupaloiksi. Sekoita uunipannulla punajuuriin misokastike, tahini, siirappi ja seesamöljy. Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi. GABRIEL SALMELA Gabriel Salmela on munkkiveli ja dominikaanisen kulttuurikeskuksen johtaja. 12 minuutiksi ja samalla öljytyt punajuuret uunin alatasolle pannussa. Huuhdo tammenlehtisalaatit ja kuivaa. Siirrä paahtuneiden seesaminsiementen tilalle uuniin pekaanipähkinät pellillä n. Laita seesaminsiemenet blenderiin, anna jäähtyä hieman. Karamellisoi uunissa 5–10 min. 10 minuutiksi. VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ VELI GABRIEL valmistaa japanilaissävyistä punajuurisalaattia. Kun pähkinät ovat paahtuneet, nosta punajuuret keskiosaan uunia ja säädä lämpötila 200 asteeseen. 50 ml öljyä, ripaus suolaa Miso-kastike: 300 g misoa, 90 ml miriniä (makea riisiviini), 50 g sokeria, 50 ml junmai-sakea (tai vettä), 5 ml vinegretteä Punajuurisalaatti: 500 g punajuurta hyvin pestynä (ja kuorittuna, jos ei-luomua), 30 ml öljyä, kourallinen pekaanipähkinöitä, 1 dl misokastiketta, 15 ml tahinia, 15 ml siirappia, 5 ml seesamöljyä, 100 g sinihomejuustoa, tammenlehtisalaattia sekä rucolaa Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 5/22. Punajuurten pehmennyttyä nosta uunin lämpö 220 asteeseen. Murskaa pähkinät tarjoilua varten. Punajuurien paahtuessa pehmeiksi (vielä 25–30 min) valmista misokastike. Tivoli suussa Näitä tarvitset: Blenderi, uunin kestävä pannu, salaattikuivuri ja ainekset Tahini: 300 g kuorittuja seesaminsiemeniä, n. Laita seesaminsiemenet uunipellille ja keskitasolle uuniin n
askel 5/22 16 ~. – Saat viedä savun hajua Helsinkiin, Jari Jolkkonen sanoo. MIKÄÄN EI vedä vertoja nuotion tuoksulle ja nokipannukahville
TEKSTI JA KUVAT: FREIJA ÖZCAN ~ 17 askel 5/22. Piispan tulilla Jumala, elämä ja ihminen ovat piispan syvintä osaamisaluetta. Jari Jolkkosen kanssa nuotiolla puhutaan kyllä vähän sodastakin
Suluttamisen suurvalta Aurinko on mennyt pilveen ja sopivasti nuotiopaikan yllä jyrisee mahtavasti. Sen äänen tunnistaa, Jolkkonen sanoo ja viittoo äänestä rutkasti eteenpäin: – Se menee jo tuolla. Jumala ei siis ole kohtuuttoman ankara, mutta ankaruutta pitää olla. – Olen riittävän hyvin perehtynyt aikaisemmissa tehtävissä Suomen puolustusvoimiin ja puolustuskykyymme. Piispa Jari Jolkkonen on ehtinyt Haminalahden metsästysseuran majalle ennen minua. Ihminen on lähtemättömästi Jumalasta sairas ja se ilmenee niin, että ihminen etsii Jumalan kasvoja kulttuurista ja uskonnosta riippumatta ja on sillä tavalla jo kristinuskon porstuassa, vaikka ei olisi ihan vielä tuvassa. Savun haju on niitä parhaita tuoksuja maailmassa. Jolkkosen ajatukset kulkevat kuitenkin yllättäen omia teitään. – Pliisut jumalakuvat ärsyttävät, hän sanoo kaatamisen lomassa. Ollaan von Wrightin taiteilijaveljesten kotimaisemissa Kuopion kyljessä. – Enhän minä tiennyt, mutta onneksi yksi metsästysveli pelasti häpeältä. Meidän armeijamme on vahvempi kuin Ukrainan armeija. Hirven ja kahvin kaatoa Jolkkonen kaivaa repustaan kaksi kuksaa ja rouvansa Hanna Vasiljevin leipomaa leipää. Nyt ei kuitenkaan oteta snapsia vaan piispa liruttaa kahvia kuksaan hitaasti niin, että ehdin napata valokuvan, jossa kahvivana näkyy. – Pelkkä kosminen päänsilittäjä on tympeä kuva, sellainen ei tunnu kiinnostavalta. Kun sanotaan, että kristinuskon Jumala on kolmiyhteinen, tavataan yleensä lisätä, että sitä on vaikea selittää. Sellainen ei kestä arkielämän testiä. – Ihmisessä on hirveän iso määrä piiaskel 5/22 18 ~. Tätä pitää vähän summata. Sotilaspappinakin aikanaan töitä tehnyt Jolkkonen on edelleen kiinnostunut turvallisuuspolitiikasta. Kolminaisuusoppi on avara Mutta nyt ollaan nuotiolla ja meidän pitäisi puhua piispan syvimmästä osaamisalueesta, Jumalasta, elämästä ja ihmisestä. Suluttaminen on siis siitä, että hyökkääjän liike ohjataan maastoa ja esteitä käyttämällä haluttuun kohteeseen, jossa hyökkäys on helpompi torjua. Taistelevia metsoja ei näy, mutta keväinen auringonpaiste kimaltaa hangella jäisen järven rannassa ja lumen alta aukeaa nuotion paikka. Kolminaisuusopin pohjalta piispasta on helppo suhtautua myös muihin uskontoihin. Hän on seurannut Ukrainan sodan etenemistä tarkkaan ja ahdistuneena. – Siinä on tietenkin vaarana, että syntyy Jumalasta lällyttelevä ja joulupukkimainen kuva. Jolkkonen asettelee sinne puita ja kaivaa tulitikut esiin. Se pitää käsityksen Jumalasta avarana mutta koossa. – Tällaisessa repussa pitäisi olla aina snapsia, hän tuumii ja kertoo, että kun hän sai hirvimetsällä kaadon, alkoivat vetomiesten suut napsua kaatoryypyn toivossa. Siinä vaiheessa he eivät selviä enää valehtelemalla. Lapio kahahtaa hankeen ja lumi lentää. Sodan puuhamiehet tuomiolla Kolmas pliisu kuva Jolkkosen mielessä on yleinen Luoja-Jumala, joka luo maailman ja jättää sen sitten selviämään omine nokkineen. Jolkkonen innostuu selittämään, miten vihollinen tarvitsee edetäkseen teitä ja miten rajan tällä puolen suot ja vesistöt tekevät Suomesta suluttamisen suurvallan. – Kolminaisuusoppi varjelee meitä kapeuttavilta jumalakäsityksiltä. Jolkkonen ottaa selventäväksi esimerkiksi Ukrainan sodan. – Kuulostaa jotenkin kirjavastaukselta, kun tulee ensimmäiseksi mieleen uskontunnustus, mutta minä todella tarkoitan sitä. – Jos Jumala on kaikkien ihmisten Luoja, totta kai hän on jättänyt jälkiä itsestään paitsi luomakuntaan myös ihmisen sydämeen ja ajatteluun. Siksi Ukrainan sotakaan ei tullut hänelle yllätyksenä. Kerran Ukrainan sodan puuhamiehet seisovat Jumalan tuomioistuimen edessä ja heiltä kysytään, miksi teidän käsistänne vuotaa ukrainalaisten verta. Jumalan ankara puoli ei saa jäädä peittoon. Jolkkonen on saanut tulet syttymään ja laittaa kahvin kiehumaan ja miettii Jumalaa. Sellainenkaan ei häntä kiinnosta. Suomen puolesta hän sen sijaan ei ole huolissaan. Sitä paitsi on hauska nähdä piispa metsästystamineissa ja selvästi omassa elementissään – useimmiten toimittaja tapaa piispoja virallisissa tilanteissa. Kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on kolme ja kuitenkin yksi, ei saa yksinvaltiasta monarkkia, mikä tahtoo olla yksijumalaisten uskontojen ongelma, eikä toisaalta epämääräistä jumalten joukkoa, mikä taas on monijumalaisten uskontojen ongelma. Minulla on turvallinen olo. Jumalakuva voi hänen mielestään kapeutua kohtuuttoman ankaraan suuntaan, sellaiseksi, joka ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Uskon, että Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki – Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Ihmisessä on iso määrä koiruutta Jari Jolkkonen tunnustaa, että hänen käsityksensä ihmisestä on matala ja elämästä traaginen. – Saat viedä savun hajua Helsinkiin, hän lupaa ja katoaa miltei kokonaan lumikuoppaan suojaamaan kytevää liekkiä tuulelta. Hän selittää ajatustaan. – Hornetti. – Tämmöisinä aikoina tekee hyvää ajatella, että Jumala on myös tuomari. Sehän on paavalilainen oppi. Niinkö se menee. Sen sijaan häntä miellyttää Martti Lutherin näkemys kolmiyhteisestä Jumalasta itsensä lahjoittavana rakkautena: Isä antaa itsensä, Poika antaa itsensä, Pyhä Henki antaa lahjansa. Tai sitten myös semmoiseksi, joka vain oikeuttaa kaiken, mitä ihminen on ja tekee. Minua ei haittaa. Yöuniakin on mennyt sen vuoksi, että ihmisiä ammutaan
Toisen tähden täytyy olla valmis myös joskus kärsimään. – Reiluus on tärkeää ja olennaista, mutta siinä ei voida olla liian puusilmäisiä ja jyrkkiä. Se näkyy myös siinä, millaisia pakolaisia ollaan valmiita vastaanottamaan, tai siinä, millaisen väestönosan puolta mikäkin puolue pitää. Se ei tarkoita vääryyden pyhittämistä, vaan sen tunnustamista, että tähän maailmaan sisältyy aina tietty pitoisuus traagisuutta. – Kommunismi ja muut vallankumousliikkeet ovat pettyneet kristinuskoon, koska siihen ei kuulu ajatus väkivaltaisesta vallankumouksesta, vaan ajatellaan, että vääryyksiä pitää korjata vähitellen. – Kristillisen uskon jatkuva tehtävä on muistuttaa, että kaikkia pitää kohdella reilusti. – KIITOLLISUUS lähtee siitä, että tämä maailma on mahtava ja tämä elämä ihana. levää koiruutta ja pahaa. Se pitäisi ottaa jatkuvasti huomioon esimerkiksi politiikassa. – Nykyluterilaisuudessa hyveistä puhutaan varovaisesti. Se ei kohdistu kaikkiin yhtä vahvasti. Piispa kuvaa myötätuntoa sektorina, johon ihminen mahduttaa ne, jotka ovat samankaltaisia kuin hän itse. Elämä ei ole aina niin reilua kuin toivoisin sen olevan. Voimme kasvaa hyveissä Kristillinen perinne korostaa Jolkkosen mukaan omien oikeuksien peräämisen sijasta kristityn velvollisuuksia ja kehottaa hyveisiin, joiden kautta rakennetaan kaikille reilua yhteiskuntaa. Tietty pitoisuus traagisuutta Piispa viittaa siihen, että Uusi testamentti kehottaa kristittyä myös suostumaan vääryyden kärsimiseen ja luopumaan omasta oikeudesta heikomman veljen tähden. Reiluudesta muistuttaminen on Jolkkosen mielestä tosin nykyään hankalaa, sillä jos pitää vaikkapa matalapalkkaisen puolta tai haluaa perussuomalaisetkin mukaan keskusteluun, joku toinen lyö leimakirveellä. Jokainen meistä kykenee tietyissä olosuhteissa pahuuteen, koska meidän myötätuntomme on hirveän rajallinen. – Uudessa testamentissa myös kehotetaan kärsimään Kristuksen tähden. Kiitollisuus johtaa myös toimintaan. ~ 19 askel 5/22. Pelätään turIhminen etsii Jumalan kasvoja kulttuurista ja uskonnosta riippumatta
Me emme ole kovin kiitollista kansaa. Meillä on jatkuvasti joka päivä, aamu ja ilta syytä kiittää. Ne ovat itse asiassa hyviä piirteitä, jotka kelpaavat koko ihmiskunnalle uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Hän veisaa pätkän kiitosvirttä: – Herraa hyvää kiittäkää... Sellaisella kiitollisuudella olisi Jolkkosen mielestä järisyttävää merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Kahvia ja kiitollisuutta Sää on vaihtunut ja lunta satelee hiljakseen metsästysmajan pihamaalle. Ahdistus on lamauttavaa, se on epäuskon ilmausta. Se on myönteinen lähtökohta, toisin kuin ahdistus. – Kiitollisuus on se kulma, joka pitäisi olla kaikessa mukana. Uskon, että kristinusko on totta, mutta se on myös kaunista. Se ei tarkoita kärsimyksen sivuuttamista, koska vaikeuksien ja vastoinkäymistenkin keskellä ihminen voi kokea kiitollisuutta, hänellä on lupa siihen ja hän voi nimetä hyviä asioita. Jumala on hyvä ja antaa ihmisille itsensä. haan, että sellainen turhentaa evankeliumin ja vie ihmisen lain alle. Jolkkonen haluaisi uudistaa suomalaista tapaa toimittaa jumalanpalvelusta kiitollisempaan suuntaan. Äkkiseltään Jolkkosen ajatus elämästä kauniina lahjana ja siitä seuraavasta kiitollisuudesta tuntuisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että hänen käsityksensä ihmisestä ja elämästä on matala ja traaginen. Jumala on luonut maailman hyväksi ja ihmisen omaksi kuvakseen. – Ne voisivat yhdistää ihmiskuntaa ja kristinusko antaa niihin buustia, Jolkkonen miettii. Kiitollisuus lähtee siitä, että tämä maailma on mahtava ja tämä elämä ihana. Tämä on mollissa ja heijastaa vähän semmoista leikattua iloa. Siitä mistä on kiitollinen, haluaa pitää huolta silloinkin, kun maailma muuttuu traagiseksi. Se taas johtaa vastuunottoon ja toimintaan, hän sanoo. Mollissa laulettu Herraa hyvää kiittäkää heijastaa vähän semmoista leikattua iloa. Kiitollisuus johtaa toimintaan. – Pikkuisen on menty katumusja syntikulmalla. Hyveitä ovat myös Hengen hedelmiksi mainitut rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. – Sen, että nautimme tässä luonnonhelmassa ruokaa, pitäisi johtaa kiitollisuuteen. Mutta ei se niin ole. Tajuan ajatuksen. – Se tekee kristillisestä opista kaunista, ei vain totta. – Koen että ei ole. Ajattelen esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, että siitä syntyvä ilmastoahdistus on kristinuskon lähtökohdasta väärä vastaus ongelmaan. Sekin on asia, joka suomalaisilta on hänen mielestään jäänyt lapsipuolen asemaan. Kristillinen usko on kaunis Jolkkonen tykkää siitä ajatuksesta, että elämä on pohjimmiltaan Jumalan lahja. Jolkkonen tarjoaa kahvin kanssa vielä mustikkapiirakkaa. Uskon esteettisyys voi puhutella monia ihmisiä vahvemmin kuin argumentointi. Virressä soi leikattu ilo Hyveiden lisäksi Jolkkonen haluaisi vahvistaa kiitollisuutta. Oikea vastaus on kiitollisuus. On siinä ylistystä ja kiitostakin, mutta kaiken kaikkiaan se on hänestä hyvin pidättäytyvä ja vähän jäykkä. Kristillisiä perushyveitä ovat usko, toivo, rakkaus, oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus. KUOPION PIISPA ja innokas hirvenpyytäjä keskellä savolaista kevättä askel 5/22 20 ~. Me olemme osallisia Kristuksesta ja voimme myös kasvaa hyveissä
ELETÄÄN KEVÄTTÄ. Lapset lapsineen ovat paenneet kauas. Grand Hotel Sarajevon puutarhaan istutetaan ruusuntaimia. Näemme vain hävitettyjä kyliä ja omaisiaan itkeviä ihmisiä. Maasturit pompahtelevat kuoppaisilla teillä. Fransiskaanit perustivat luostarinsa 1300-luvulla lähelle Bosnian muinaisten kuninkaitten linnan raunioita. Sodan jälkeen luostari kutsui kuvataiteilijoita kahden viikon työleirille. Luostarin kirjaston aarteena mainitaan jo ennen kirjapainon keksimistä kirjoitettujen 31 inkunaabelin kokoelma. Luostari toivoo meiltä rauhaa, rukousta ja rakkautta. Kraljeva Sutjeskan fransiskaaniluostari kohoaa kukkulallaan kohti taivasta. Sarajevon tien varsilla valkoisenaan kukkivat luumupuut ovat kuin taivaasta pudonneita pilviä, lupauksena luumuiksi syksyyn. Matkalla tutustumme muutamiin kyliin. Sarajevon keskusta on osin vielä raunioina. Ympäristökylien lapsia on täällä aina opetettu laulamaan ja soittamaan. Luostarin johtaja vakuuttaa, että taide ja aika eheyttävät rikkinäisen. Lähestymme luostaria kirkonkellojen soidessa. Auringon noustessa suuntaamme sunnuntain messuun Kraljeva Sutjeskan luostariin. Ajan kuluessa kirjastoon on tallennettu 11 000 nidettä. Nuori puutarhuri huutelee sujuvalla suomella kiitokset siitä, että hänen miinan silpomat jalkansa korjattiin Helsingissä. MAIJA PAAVILAINEN • AFORISTIKKO JA TAITEILIJA HATTU & SIVELLIN Ja ni La uk ka ne n HATTU & SIVELLIN ~ 21 askel 5/22 B osnian sodan jälkeen Elisabeth Rehn toimi kolme vuotta YK:n ihmisoikeustarkkailijana entisen Jugoslavian alueella. TAKAISIN TULLESSA pysähtelemme pikkukylissä kuuntelemaan ja rohkaisemaan toivoon paremmasta ajasta. Synagogaa ja hautuumaata ympäröivään miina-aitaan nojaava itkevä vanhus käy päivittäin kertomassa kuulumisensa kuolleelle vaimolleen. Pääsin kolmena päivänä seuraamaan Rehnin työtä Sarajevossa ja sen ympäristössä. Jumalanpalveluksen kieli on yhteistä rukousta ja laulua, kaipausta valoon ihanalla sielujen toiviotiellä. Ruotsalaisen Caritas-järjestön lahjoituksella hankittiin luostariin hyvä piano ja ambulanssi. Sarajevon tiellä. Edellämme huivipäiset kumaraiset mummot kiiruhtavat kirkkoon. Kraljeva Sutjeska on seudun hengellisen ja henkisen elämän keskus. Sinne on kerätty myös islamilaista kirjallisuutta. Kansainvälinen yhteisö ja useat järjestöt pyrkivät auttamaan kotiin palaajia uuteen normaaliin. Norjalaiset miinanraivaajat aloittelevat jo urakkaansa. Sodan riehuessa Sarajevon kansalliskirjaston kirjoja käytettiin rakennusten lämmittämiseen. Päätösnäyttelystä jokainen antoi yhden työnsä luostarin kokoelmiin. Rehnin avustaja varoittaa, että turha muutenkaan odottaa mitään huviretkeä
Sekä ravinnon että liikunnan suhteen. Kohtuullisen hyvää Pelkkä kävely puita ja taivasta tuijotellen ei riitä. Sairaalloisesti terveellisesti. Hop hop! Ranneke kertoo askelten, sykkeen ja kulutuksen määrän. En ole vielä löytänyt kohtuutta, jonka jäljiltä jäisi hyvin vähän hävikkiruokaa. Ja jos lomalla tulee grillattua liikaa makkaraa, elokuussa voi siirtyä taas kaalisoppaan. Kun Askelen alkuaikoina haastattelin 100-vuotiasta ruokolahtelaista Tuomasta, hän ei voinut ymmärtää, että samalla reissulla tein juttua paastokurssilta, jolle jopa osallistuin. Yksin asuva Tuomas köpötteli pihallaan ja totesi syöneensä aina kaikkea, mitä on saanut kiinni. Terveys edellä mennään, intervallityylillä, painonhallinnan leveällä tiellä äärilaidasta toiseen. Hän ihmetteli ortoreksiaa, jossa ihminen sairaalloisesti pyrkii syömään mahdollisimman terveellisesti. Rauta nousee salilla ja hiki juoksulenkillä. Löytyykö hyvää elämää kohtuullisemmin. Senja sanoi, että aivan kuin hän eläisi jossain väärässä maailmassa, kun ei pystynyt ymmärtämään syömishäiriöitä. Yksi tapa on ostaa ruokansa reseptin kanssa – vain sellaista, minARKILIIKUNNALLA LÄMMITTÄÄ lihakset ja uunin. Itse en voinut ymmärtää, että yhdelle kurssilaiselle hapankaalimehu oli suurta herkkua. Kokemus maamme puutteellisemmista vuosista saattoi vaikuttaa asiaan. Uutisahmatin uutisvahti puolestaan hälyttää yölläkin. Muutamaa vuotta myöhemmin tapasin iäkkään Senjan, joka niin ikään asui yksin mökillään keväästä syksyyn ja tarjosi vierailleen herkullisia munkkeja. Kauppojen täpötäydet hyllyt yllyttävät ylittämään kohtuuden. Jos laitat ostoslistaan ”maitoa”, ei se paljon auta, kun tarjolla on kylmäkaappikaupalla maitoa eri rasvaprosenteilla sekä maitojuomaa ja kauramaitoa eri tarkoituksiin. TOMAATTEJA VOISIN ahmia. askel 5/22 22 ~. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: PIXABAY P ääsiäispashaja vappumunkkiövereistä pääsee kaalisoppadieetin avulla rantakuntoon
Syke ja stressitasot laskevat. Tuomaan ja Senjan askelissa tapahtuu tämäkin. Nykyisin liikunta on erikseen. Voisipa Tuomaan ja Senjan lailla nauttia yksinkertaisen ruokansa myös hyvällä omallatunnolla! Kalori voi tippua laskematta Entäs sitten liikunta. Ja monta muuta hyvää. Tervehdin kiitollisuudella maltillisia ohjeita, joiden mukaan kaikenlainen arkiliikunta ja pienetkin kävelylenkit ovat kotiin päin. Molemmat puuhailivat pihallaan, ja Senja souti mökiltä kyläilemään naapurisaareen, tuoreet munkit kopassa veneen kokassa. Tuomas ja Senja harrastivat hyötyliikuntaa. Tiukat treeniohjelmat sekä sykkeen ja kalorien kulutuksen laskeminen eivät sovi kaikille. Olen käynyt crossfit-tunneilla, kunnes panin käynnit katkolle koronan vuoksi. Nykyisin liikunta on erikseen. Luonnon hyvinvointivaikutuksista on tutkittua tietoa. Ajamme autolla kauppaan ja käymme kävelyllä varta vasten. kä jo tietää menevän pataan tai salaattiin. Siitä yhteisöjen, kuten KÄVELY VIE lähelle luontoa ja ystävää. Eli jos et treenaa maratonille, käy kävelyllä muutaman kerran viikossa. ~ 23 askel 5/22. Uutisahmatti kaipaa metsää Puhelin summaa, että olen käyttänyt sitä 1 t 13 min. Sykettä en pysty seuraamaan lenkillä, koska mittarista ratkesi ranneke. Bussista neuvotaan jäämään pari pysäkkiä aiemmin ja lähtemään siitä kotiin päin. Aivotkin virkistyvät
Riittäisikö, että on perillä vaikka yksien iltauutisten verran ahdistavista sodan käänteistä. Kyse on kansantaudiksi muuttuneesta mielenterveystaakasta, jota joskus hoidetaan pääasiassa lääkkeillä. Ihmeparanemisia tapahtuu, mutta useampi joutuu menemään hitaampaa tahtia, jossa välillä tanssi vaihtuu reippaasti jenkasta hitaaseen ja haikeaan valssiin, pää nojaten tanssikaverin olkaan. Kyseessä on lähinnä viihdekäyttö, ainakin iltaisin. Harva on pirteä kehdosta hautaan Entä kun masentaa. On vain OFF. Kävellä maskitta ja naamiotta ystävän kanssa metsälenkki tai viedä tädin ovelle kukat. Samuel Salovuoren Merkityksellisyyden voima, Kirja masennuksesta toipuvalle avaa toisenlaisen, kohtuullisemman tien, jolla tauti jossain muodossa saattaa olla läsnä loppuelämän – kuin muutaman askelen päässä – mutta ei hallitse sitä. WhatsAppin, osuus on 43 min. Joku kuvasi kaavaa, johon seurakuntaan tuleva ihminen joskus joutuu: behave (käyttäydy), sitten belive (usko) ja lopulta belong (kuulu). Toisessa ääripäässä on kokonaan terveeksi tekevä hoito. Ainoastaan silloin, kun lapsenlapsi oli käymässä, televisio pysyi kiinni. Näinä aikoina tarvitsen muutakin kuin ruudun. Kohtuus ei tule vauvaikäisellä kysymykseen. Vapauttavaa löytää uudet, raikkaat tuulet, elämän voima ja tarkoitus. Rippikoulussa laulettiin ”Hän muutti kaiken”, ja Raamatun mukaan piti jättää kaikki ja seurata Jeesusta. Puhelin, soitot, viestit ovat korvaamaton tapa pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, ja kuulostella sitäkin, mitä huonot uutiset heissä aiheuttavat, mitä heille kuuluu. Vaihtoehtona on kohtuullisuus. askel 5/22 24 ~. Ukrainan sota on tehnyt minusta uutisahmatin ja korona-aika tv-sarjojen suurkuluttajan. Ainoastaan silloin, kun lapsenlapsi oli käymässä, televisio pysyi kiinni. Ei vastaa ihannettani ja aiheuttaa syyllisyyttä. Yksi on pirteä kehdosta hautaan, toisen mieleen tarttuu alavire helpommin. Välillä tekee hyvää siirtyä ruudun ääreltä ja sohvalta ulos. LEIKKI JA läsnäolo ovat ruutua rikkaampia, aikuisellekin. Tekee hyvää vaihtaa välillä sodan kuvat hyvän mieleen sarjaan tai katsoa, miten Australiassa kokataan ja Kanadassa sisustetaan. Kaanaan häissäkin muutettiin vedet viiniksi, ja Raamattu kertoo, että jossain tilanteessa Jeesus paransi KAIKKI hänen luotaan apua hakeneet, eikä vain kohtuullisessa määrin. Sopiiko kohtuus hengellisiin asioihin. Eihän voi sivuuttaa sitä, että Jeesus puhui syntymisestä johonkin uuteen, Jumalan lapseksi. Kun työpäivän jälkeen siirryn tietokoneruudulta puhelimen ja television ruutujen ääreen, vedän harva se päivä ruutuöverit. Jos terapiaa ei ole saatavilla, voivat masennuksen syyt hautautua lääketaakan alle. Tuntuu armolliselta luopua tässäkin vaatimuksista ja armottomuudesta itseä kohtaan. Eikä kyse ole nyt mielipahasta, jota makkara vyötäröllä tai matkan peruuntuminen aiheuttaa. Median haastatteluistakin voi syntyä kuva, että tipahdin täysin ja nyt olen back, täysin toipunut. Etenemistä se on sekin. Sen vastavoimana ja toipumisen tukena, joka pitää pään pinnalla, on merkityksellisyyden löytäminen. Siitä syntyi vaativaa uskoa, joka keskittyi usein käyttäytymiskoodistoon. Yhtä kivaa oli kalistella helistimiä ja kiinnitellä pehmoleluihin tarrapapiljotteja. Synnit upotetaan merten syvyyksiin, ja tie on auki taivasta myöten. 1 t 13 min ei ole lukuna paha. Viikonloppuna menee kevyesti yksi jos toinenkin tuotantokausi. No, kerran katsottiin hänen kanssaan hiihtoa. Kuulumisten vaihtoa perheen ja ystävien kanssa, tarjousten ja uutisten selailua, äänikirjan kuuntelua. Kohtaa ”Tuottavuus ja talous 9 min” en ymmärrä ollenkaan. Tie auki taivasta myöten Lopuksi muutama ajatus ”uskon övereistä”. Ahdistavaa olisi jäädä synnytyskäytävään. Ruutu vetää häntä puoleensa kuin magneetti. Kesällä tarraan veneen airoihin ja ikävöin Senjaa. Tai kaksi askelta eteen ja yksi taakse, kaksi eteen. Olisiko Jumalan valtakunnan järjestys toinen: kuulua ja mahtua porukkaan omana itsenään, sitten ehkä uskoa Jumalan lahjaksi antamalla uskolla ja lopulta muuttaa tapansa, jos niissä on jotain korjattavaa. Siitä oli kohtuus kaukana ja totteleminen hankalaa. Marssijärjestystä voisi muuttaa ja kohtuutta tuoda ihmisten kohtaamiseen. Mutta tökkäsee omaatuntoa
Elän vaihtelevien neuroosien vallassa, niin kuin kaikki muutkin, mutten selitä sen johtuvan ilmastosta, lapsuudesta, kohtalosta, joka tulee Jumalalta tai paholaiselta. Näin on hyvä. Olin opetellut monologin Tšehovin Lokista. Se koskee meitä kaikkia. Tärkein kohta oli se, että näin isäni isossa tuolissa istumassa ja taputtamassa onnistumiselleni. Hypotermia. Vähän kauempana kaksi joutsenta lipuu arvokkaasti. MONET KYSYVÄT, miksi elän niin paljon vanhassa, muistoissa. Ihmettelemme yhdessä. Hän hymyilee hämmentyneenä märkä hattu kädessään, kun kehotamme kiiruhtamaan autolleen. Me sytytämme tuikun vanhaan rakkaaseen rauniokirkkoomme. Tico istuu puun alla ja tuijottaa oravaa, joka tuijottaa yhtä tiukasti takaisin. Tico rakastaa lintuja ja tuijottaa niitä hievahtamatta, kunnes huomion vie kalastaja, joka putoaa rysähtäen jään läpi. Halusin säilyttää muistikuvan unestani, jossa näyttelin tv-sarjassa. Myönnän, että tilanne vähän huvitti. Jos olisin kylähullu tai muuten sairas, asia hyväksyttäisiin helpommin. Hyvä, että tämäkin hattara lensi tuuleen unen mukana. Puolen vuoden pimeyden ja nukkumisen jälkeen aurinko kirvelee silmissä. Aika katoaa.. Mies nousee vedestä sadatellen ja kalpeana. Eikä lintujen kykyä lentää. Auringon laskeva kajo taivaalla hyväilee silmiä. Ilo ja rakkaus. Homma kaatui siihen, että join vajaan pullon valkoviiniä juuri ennen vuoroani. Pyrin teatterikouluun 17-vuotiaana. KÄVELEMME TICON kanssa läheiseen metsään. Toivon Jumalan nappaavan sen käteensä. Syvyyttä on vain puolisen metriä, mutta juoksemme paikalle. Vanhemmiten olenkin tajunnut, että salainen toiveammatti olikin ollut näyttelijä. HERÄSIN PITKÄSTÄ aikaa hyvällä tuulella. Usein kysytään myös, miksi olet erakoitunut sinne maalle, metsään. Mutta hänellä oli asenne: ei sinusta koskaan tule mitään. En avannut ensimmäiseksi televisiota tarkistaakseni koronalukuja ja Ukrainan julman sodan tilannetta. Ja lukevan iltalukemisikseen siihen sisältyvän tekstin. Kivet kirskuvat kenkien alla ja puut suoristavat ryhtiään. Jäällä seisoo mies, joka yrittää mato-ongella saada kalaa, joita ei kuulemma koskaan ole järvessä ollut. En halunnut kirveleviä tikareita aivoihini. Se ottaa lisävoimaa jäätiköstä, joka vielä peittää suurimman osan matalasta järvestä. Siksi minulla on aina Armokortti takataskussa. Mutta kun en ole. Itse kehitin moisen luulon. Ohjelman jälkeen minut palkittiin suorituksestani. Ja isäni ilmoitti minut ”vapaaehtoiseksi” armeijaan. Sen jälkeen torjuin teatterin kaikissa muodoissaan. Tämä trauma on osin selvitetty. Korkealla kiitää jokin satelliitti heijastaen väläyksiä laskevasta auringosta. Niin ihailtavia ja vilpittömiä kuin näiden ryhmittymien seuraajat pääsääntöisesti ovatkin omassa vakaumuksessaan, usein heidän julistuksensa on sekoitus velvollisuudentuntoa ja sääliä. Yhä ikävä haamu kummittelee syvällä sisimmässä. Siksi se huvittaa minua. Valo on herättänyt ne tulevaan kesään. En elä. Ihmettelemme lintujen kykyä lentää. Me olemme tottuneet sitoutumaan erilaisiin idealismeihin, poliittisiin leireihin, uskonnollisiin ryhmittymiin, kulttuureihin ja tapoihin. Jos mietin niitä nyt, ne ovat tässä hetkessä. HARRIET URPONEN • OULULAINEN VIESTIJÄ HEIJASTUKSIA ~ 25 askel 5/22 Lokki ja joutsenet S eisomme Ticon kanssa Nurmijärven rannalla. Toki kuulun itsekin tähän ryhmään. Jotain puuttuu. Ei isäni, eikä teatterisukuni koskaan siihen painostanut. Tico ei lakkaa ihmettelemästä oravien kykyä kiivetä korkealle puuhun. Ajan kadotessa ympäriltä. Tuikun savun myötä lentää rukouksemme jonnekin. Kymmeniä vuosia elämästäni meni yrittäessäni ostaa isän hyväksynnän. Raadin pomo Kalle Holmberg heitti minut ulos pääsykokeista. Joitakin vain pelottaa, etten täytä yleismaailmallista käsitystä ihmisen tiestä
Elämän ankaruuden kuluttaman olemuksesi läpi tänne aineen ja ajan maailmaan tuntui himertävän toisen maailman valo. ”Se on varmaan enkeli”, nuoret pohtivat iltana, jona veli Rogér oli tullut tapaamaan heitä ja lähtiessään siunannut. Hänen silmänsä tuikkivat kirkkaina kuin nuoren ihmisen silmät. Hänen olemuksensa oli käynyt kumaraksi. Kun tapasimme ensimmäisen kerran, olit asunut vanhainkodissa vuoteenomana jo vuosia, hauraana kuin pieni lintu. Kosketuksesta ja sanoista virtasi rauha Muistosi, Hilja, tuo mieleeni toisenkin vanhuksen. Sinun takiasi käynti vanhainkodin potilashuoneessa tuntui erityiseltä. Hänen kosketuksestaan ja sanoistaan virtasi niin voimakas rauhan tunne, että sen saattoi aistia kehossa askelten keventymisenä ja rintakehää puristavan huolen kirpoamisena. Toisinaan hän eksyi sanoissaan Taizén Sovituksen kirkon rukoushetkissä. Jonkin raskaan läsnäolo kirkossa tuntui niin voimakkaana, että piti perehtyä kirkon historiaan. Hän oli Taizén yhteisön perustaja, veli Rogér. He, joille kristillinen sanoitus on ehkä vieras, puhuvat ilmiöstä usein vapautuneemmin kuin kristilliseen sanoitukseen juurtuneet. Kukaan ei käynyt katsomassa sinua, sillä ainoa lapsesi oli kuollut ennen sinua ja muutamat jäljellä olevat sukulaiset asuivat kaukana. Paha olo kumpusi kirkon historiasta Onko olemassa ihmisiä ja paikkoja, joissa pyhyyden tuntu välittyy erityisellä tavalla. Olit yksin maailmassa. Kuten fyysikko, joka kertoi matkoillaan vierailevansa usein kirkoissa. Yhdeksänkymmenen vuoden iässä hän puhui hiljaisella äänellä ja tarvitsi yhä enemmän munkkiveljiensä apua. Matkoillaan fyysikko oli päätynyt myös kirkkoon, jossa hänen oli paha olla. Kahden huonetoverisi vieraat tulivat vuosien myötä myös sinun ystäviksesi. Uurteisia kasvojasi kehysti kirkas ilo. Hän oli pannut merkille, että monesti erityisesti vanhoissa kirkoissa vallitsee huomattavan intensiivinen ”rauhan tai energian tuntu”. Kuvittelinko minä. Hiljaa ja hauraasti K erron tarinasi Hilja, ennen kuin muistosi unohtuu, sillä aikaa on kulunut paljon. Hänelle selvisi, että synkän tunnelman aiheuttaneen kirMerkintöjä maan äärellä Ju ha Ta ns ka PYHÄN Fransiskuksen basilika, Assisi askel 5/22 26 ~
Opetuslapset tapaavat tuntemattoman Kristuksen Emmauksen tiellä. Menetkö ehtoolliselle vai ketunleipää syömään. Suomalaisessa kristillisyydessä puhutaan pidättyväisesti pyhistä paikoista. Yksittäinen kokemus Jumalan sakramentaalisesta läsnäolosta paikassa ja hauraassa ihmisessä on osa kristittyjen yhteistä kokemusta. Ohuissa paikoissa taivas koskettaa maata Voisimme antaa toisten kirkkojen viisauden rohkaista meitä tunnistamaan Jumalan läsnäolon paikkoja tässä elämässä. 329) kirjoitti, että ”kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalan olemusta, mutta me uskomme tuohon olemukseen, koska koemme hänen energiansa”. Perillä odottaa Isän kotitalo. Ohuet paikat ovat niitä, joissa taivas tuntuu koskettavan maata ja on helpompi uskoa. Saatat jonakin hetkenä yllättyen tunnistaa pyhyyden keveyden ja painon esimerkiksi kirkossa, jossa vuosisatojen aikana lausutut rukoukset ovat kuin imeytyneet seiniin ja muureihin. Kelttiläisestä kristillisyydestä olemme saaneet termin ”ohut paikka”. Raamatun kertomusmaailmassa Jumala kuitenkin kohtaa ihmisen ja ihminen Jumalan toistuvasti erityisissä paikoissa: Mooses tunnistaa Jumalan palavassa pensaassa, Jaakob unessa Beersheban ja Harranin välillä, Elia Horebilla ja opetuslapset kirkastusvuorella. Itäisten kirkkojen perinteessä tehdään ero Jumalan salatun olemuksen ja hänen ”energioidensa” välillä. Basileios Suuri (s. ~ 27 askel 5/22. Erityiset Pyhän kohtaamispaikat saattelevat Jumalan kansan kulkua tässä elämässä. Paavalille Ylösnoussut ilmestyy matkalla Damaskokseen. Jumala on salattu, mutta Jumalan toiminta läpäisee luodun niin, että saatamme kokea hänet luodun välityksellä. Läsnäoloa puutarhassa ja Emmauksen tiellä Valistus, tieteellisen maailmankuvan läpimurto ja voimakkaan älyllisesti painottunut luterilaisuuden muotomme ovat kaikki osaltaan saaneet meidät aroiksi puhumaan Jumalan sakramentaalisesta läsnäolosta muualla kuin kasteessa, ehtoollisessa ja Raamatun sanassa. Siellä, missä aistit Pyhän, se tulee aina lahjana. Anglikaanisen kirkon perinne antaa sanoitusta sille, mistä oma perinne on vaiennut. Pitäisi vain avata ovet, sytyttää alttarille pari kynttilää, laittaa soimaan hiljaista rukouslaulua, ratkaista ehkä tilan valvontaan ja musiikin tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset ja – sallia kulkijoiden tulla hengittämään Jumalan salaisuuden läsnäoloa. Saatamme aistia luonnossa Psalmin 19 kirjoittajan tavoin yleisesti vaikuttuneina, miten ” taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan”. Mutta jos kaipaamme kokemusta Jumalan tihentyneestä läsnäolosta, menemme kristillisen perinteen piirissä kuitenkin todennäköisemmin ehtoolliselle kirkkoon kuin hakeudumme keväiseen metsään kannon päälle syömään ketunleipää. JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Ju kk a Gr an str öm kon seinien sisällä oli tehty paljon väkivaltaa vuosisatojen mittaan. Vuosisatojen aikana lausutut rukoukset ovat kuin imeytyneet seiniin ja muureihin. Pyhän tai pelottavan paikan tunnun aistiminen on ihmissuvulle ehkä myötäsyntyistä, sillä ilmiö ylittää kulttuurien ja uskontojen rajat. Pitäisi avata ovet ja sallia kulkijoiden tulla Kun tutustuin nuorena pappina sinuun, Hilja, minulla ei ollut sanoja sinusta välittyneelle pyhyyden tunnulle. Olemme monet oppineet jo rippikoulussa, että Jumalan kohtaaminen aineessa ja ajassa tapahtuu ennen muuta kasteessa sekä ehtoollisleivässä ja viinissä. Maria kohtaa Ylösnousseen puutarhassa. Jäähyväissanoissaan Jeesus sanoo opetuslapsilleen menevänsä valmistamaan heille paikkaa taivaallisen Isänsä taloon. Jumalan yleisessä – esimerkiksi luonnossa aistittavassa – ja ehtoollisessa koettavassa sakramentaalisessa läsnäolossa on ”olemuksellinen” ero. Katolisuudessa elävänä säilynyt pyhiinvaellusperinne on inspiroinut koko ajan laajenevaa joukkoa Suomessa lähtemään pyhiinvaelluksille ja rakentamaan paikallisia pyhiinvaellusreittejä
Arkkitehti Lars Sonck suunPYRKIMYS OMAvaraisuuteen sekä kukkien, vihannesten ja hedelmäpuiden viljely olivat osa Sibeliuksen perheen arkea. Niiden keskeltä pilkottaa tiilikattoinen ja jyrkkäharjainen valkoinen jugendhuvila. Tänne, Ainolaan, Tuusulanjärven rantatien tuntumaan Sibeliukset pääsivät muuttamaan syksyllä 1904. Säveltäjän puolisolla oli myös oma maailmansa, missä hän eli ilonsa ja huolensa. askel 5/22 28 ~. Aino ja Jean Sibeliuksen suhteessa oli aina kolme osapuolta: Jean, Aino ja musiikki. Ainolan puutarhasta tuli hänelle mielenrauhan tyyssija. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA Aino Sibelius kylvi surunsa puutarhaan T uuheanvihreitä kuusia, humisevia honkia ja hopearunkoisia koivuja
Hän raivasi myös puutarhansa omin käsin. Hänen vanhempansa olivat kenraali Alexander Järnefelt ja vapaaherratar Elisabeth Järnefelt ja sisaruksia muun muassa säveltäjä Armas Järnefelt, kirjailija Arvid Järnefelt, kuvataiteilija Eero Järnefelt ja kriitikko Kasper Järnefelt. AINOLA ON toiminut museona vuodesta 1974 lähtien. Janne, kuten lähipiiri Jean Sibeliusta kutsui, oli puolestaan epäkäytännöllinen, eikä juuri saanut naulaa seinään. Vuonna 1871 syntynyt Aino Sibelius oli kytköksissä useaan kulttuurisukuun. Ruusuja ja lapsille ruokaa Ainolan emäntä paneutui tunnollisesti talon ja puutarhan hoitamiseen. M us eo vi ra st o, D an ie l N yb lin 18 94 nitteli komean, järvelle päin avautuvan talon, jota Erik Tawaststjerna luonnehti ”puun sinfoniaksi”. Sinnikkään työn tuloksena nousi maasta myös kauneutta rakastavan emännän lempikukkia, ruusuja. Aino ja Jean Sibelius vihittiin vuonna 1892. Ainolasta tulikin osa taiteilijayhteisöä, jossa elettiin tiiviissä naapurisuhteissa Eero ja Saimi Järnefeltin, Pekka ja Maija Halosen sekä Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin perheiden kanssa. Mutta ei Aino uurastanut pelkästään ruokapöytänsä vuoksi. Hän kuokki, lapioi ja kitki. Sibeliuksen musiikissa soi kokonainen maailma mielialoja ja tunnelmia. Nuoren perheen elämä oli taloudellisesti tiukkaa, ja kasvimaa täytyi saada kiireesti kuntoon. Aino tarkkaili aamulla miestään, oliko tämän pään sisällä sävellystyö menossa ja voisiko tänään puhutella. Sen maailman keskellä Ainolassa elettiin, säveltäjämestarin ehdoilla. Ruusujen ohella lempikukkia olivat liljat, orvokit ja lemmikit. ~ 29 askel 5/22. Hänen ollessaan kotona ei saanut vihellellä eikä lauleskella, varsinkaan, jos sävellystyö oli kesken. Hän oli aistiyliherkkä eikä sietänyt kovia ääniä ja kirkkaita valoja. Jenni Kirves kertoo kirjassaan Aino Sibelius, Ihmeellinen olento, että puuhakas emäntä suunnitteli esimerkiksi saunan ja sinne vesijohtojärjestelmän. AINO JÄRNEFELT syntyi kulttuurisukuun ja oli itsekin monella tapaa lahjakas. Eero avioitui näyttelijä Saimi Swanin, kirjailija Anni Swanin sisaren kanssa. Tuntui, että mitä enemmän puutarhassa kohoaville kaikenlaisille kukkasille tipahteli kyynelillä terästettyä taivasvettä, sitä kauniimmin ne kukkivat ja lohduttivat kylväjäänsä
Tolstoilaisuus painotti vaatimattomuutta ja omavaraisuutta eli omalla työllä elämistä maaseudulla. Hän piti tyttärilleen kotikoulua, oli kasvattaja sekä sisällä että puutarhassa. Aino ei nalkuttanut ja antoi paljon anteeksi. Syksyisin kellari pullisteli juureksista, hedelmistä, hilloista, mehuista ja vihannessäilykkeistä. Kirves on käyttänyt teoksensa pääasiallisena aineistona Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeitä, jotka Suvisirkku Talas on toimittanut kirjoiksi. Kun aurinko alkoi lämmittää, ilmestyivät ensimmäiset taimilaatikot ikkunoille. Niiden viljely alkoi jo vuonna 1906. Ainon elämä oli toista maata. Aino oli myös taitava pitämään pitkiä mykkäkouluja, jopa viikkokausia. Viljelyä käsittelevistä kirjoista löytyi uusia ideoita ja kasveja kokeiltaviksi, mutta hänellä oli myös monia ominaisuuksia, joita hyvä puutarhuri tarvitsee. Aino hyväksyi miehensä sellaisena kuin tämä oli, eikä pyrkinyt muuttamaan häntä. Se tosin tarkoitti usein sitä, että Janne matkusteli ja tuhlasi, kun taas Aino piti kotia kasassa. Aika ajoin Ainolta loppuivat sekä usko että toivo – mutta rakkaus ei milloinkaan. Kellari täyttyi hilloista Puutarhassa Aino kitki ja itki. Tomaatit olivat hänelle erityinen ylpeyden aihe. Ainolan puutarha kuvastaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ihanteita ja elämäntapaa, toteaa kirjan Oi terve tarhurineito, Aino Sibeliuksen puutarha kirjoittanut Julia Donner. Se oli yksi parisuhteen kulmakivistä. Omavaraisuus, runsas kukkien ja vihannesten viljely sekä rohkeat hedelmäviljelykokeilut kertovat myös suomalaisen puutarhaviljelyn yleisistä piirteistä. Niiden ohella lempikukkia olivat liljat ja orvokit, lemmikit, unikot ja tuoksuherneet. Ikävissään Aino lähetteli miehelleen kirjelappusia, joista eräässä hän kysyi: ”Mitä olet tekemässä?” Sibelius vastasi: ”Tulen vähitellen.” Hänen kotiinpaluunsa saattoikin kestää päiväkausia. askel 5/22 30 ~. AINO JA Jean Sibelius on haudattu heidän omaan puutarhaansa omenapuiden katveeseen. Sibeliuksilla oli kaksi uskollista palvelijaa, jotka helpottivat kodin askareita. Ennen Ainolaa nuori rouva Sibelius oli hoitanut puutarhaa Mattilan talossa Keravalla. Hänen sanojensa mukaan suuri lahja ei ole vain lahja, vaan myös velvollisuus, ja sen mukana siirtyy suuri vastuu. Omavaraisuudesta ylpeän Ainolan emännän laajoilla kasvimailla kukoistivat niin perunat, kaalit ja sipulit kuin harvinaisemmatkin herkut. Ei olisi ollut sivistynyttä huutaa”, Kirves toteaa. Lisäksi oli erillisiä ruusuistutuksia ja pensasryhmiä. Parhaimmillaan Ainolassa oli hedelmäja marjatarha, vihannestarha avomaalla, kasvihuoneita, lavatarha sekä koristetarha. Kirstin kuoltua vuoden vanhana äiti vaipui alamaihin pitkäksi aikaa. Aino synnytti kuusi tytärtä, ja masennuskaudet liittyivät usein raskauksiin. Hän on tutkinut useita suomalaisia puutarhoja erityisesti kulttuurihistorialliselta kannalta. Pariskunnalla oli kuitenkin yhteinen päämäärä: Jannen musiikki. Mutta Aino kesti, tämänkin. Aino kasvatti lapset ja taimet Jean Sibelius eli elämänsä ilman kelloa ja kalentereita, tuhlaamatta juuri huomiota siihen, oliko pyhä vai arki, päivä vai yö. Jos Aino ei itse matkojen vuoksi päässyt johtamaan kasvimaan kevättöitä, hän opasti kirjeissään kotiin jääneitä tyttäriään Evaa, Ruthia, Katarinaa, Margaretaa ja Heidiä, mitä mihinkin tuli kylvää. ”Aino kirjoitti kuitenkin välillä hyvin purevia kirjeitä siitä, miten nero tuhlasi kallista aikaansa. Ainolan päärakennuksen alapuoleiseen jyrkkään rinteeseen muokattiin kivikkopuutarha. Riitta Konttinen ja Jenni Kirves kertovat Aino Sibeliuksesta kirjoittamissaan elämäkerroissa tämän elämää varjostaneista vaikeuksista, kuten lapsen kuolemasta, Jean Sibeliuksen alkoholinkäytöstä, veloista ja rahavaikeuksista, sisaren itsemurhasta, Ainon sairastamasta nivelreumasta ja vaikeasta masennuksesta. Janne jäikin jouluksi Pariisiin Perhe koki monituiset surut ja murheet, mutta Janne vaati herkkäsieluiselta vaimoltaan loputonta iloisuutta. Kirves kertoo, miten Sibeliukset hoitivat parisuhdettaan kertomalla totuuden, vaikka se olisi ollut rumakin. Hän oli innostunut puutarhanpidosta päälle parikymppisenä, kun hänen äitinsä ja veljensä kiinnostuivat sivistyneistön piirissä vaikuttaneesta tolstoilaisuudesta ja muuttivat maalle. Rakastaminen ei ollut aina helppoa, mutta hänen musiikkinsa oli Ainolle kaikki kaikessa. Voi vain kuvitella, mitä hän pohjimmiltaan ajatteli saadessaan mieheltään kirjeen, jossa tämä ilmoitti, että ei nyt sittenkään tule vielä jouluksi kotiin Pariisista. Hän oli taiteellinen sekä kätevä käsistään ja jaksoi sitkeästi kokeilla uusia lajeja. Puutarha kuvasti ihanteita Kaikki oli tarkoin suunniteltua, ja puutarhassa tehtävä työ rytmitti talon elämää ja arkea varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. M us eo vi ra st o, Er kk i Vo ut ila in en 19 57 JEAN SIBELIUKSEN haudan kukkameri hautajaispäivänä Ainon elämäntehtävä oli rakastaa Jannea, kuolemaan asti. Monien pensasruusujen lisäksi Ainolassa kasvoi myös köynnösja jaloruusuja. Aino teki käännösja puhtaaksikirjoitustöitä ja hankki niillä lisäansioita perheelle. Aino totesi usein, että puutarhassa työskentelemällä hän myös pysyy hyvässä kunnossa
Tähän Aino vastasi, ettei ole koskaan miettinyt, mikä on hänen elämänsä tarkoitus, ja hänen mielestään silloin voi vain olla kiitollinen. Riitta Konttinen: Aino Sibelius. ”En tekisi mitään toisin, elämäni on ollut kuin yksi suuri aurinkoinen päivä”, Aino Sibelius sanoi. Yksi aurinkoinen päivä Jenni Kirves kertoo kirjassaan, että Ainolta kysyttiin elämänsä ehtoopuolella, tuntuuko hänestä katkeralta jääminen suuren miehensä varjoon. Kun ulkomailla lääkäri suositteli säveltäjälle salaattipitoista ruokavaliota, hän toi salaatinsiemeniä kotiin tuliaisiksi. Janne oli nuorena samoillut pitkin maita ja metsiä ja käveli läpi elämänsä paljon ja mielellään. Suvun keskuudessa Aino Sibeliuksen muisto elää vahvana ja hänen syntymäpäiväänsä 10.8. Julia Donner: ”Oi terve tarhurineito”, Aino Sibeliuksen puutarha. Siltala 2019. Tuusulan maantielle ilmestyneet autot ja polkupyörät karkottivat hänet oman metsän kävelyreiteille, tyylikkäästi pukuun, vitivalkoiseen paitaan ja solmioon sonnustautuneena. Ainolan valtiattaren ilolla ja rakkaudella istuttamat omenapuut kukkivat edelleen keväisin haudan lähellä aurinkoisessa rinteessä. ~ 31 askel 5/22. Vaikka Ainola tunnetaankin maailmalla erityisesti säveltäjämestarin kotina, voi Sibeliuksen sinfonioiden takaa kuulla Ainon vienon, mutta silti rautaisen äänen. Koti oli Jean Sibeliukselle myös rauhan paikka, joka tarjosi tarpeellista vastapainoa maailmanmatkoille. juhlitaan vuosittain. Multikustannus 2006. Ääni sinfonioiden takaa Tyttäret myivät Ainolan Suomen valtiolle vuonna 1972, ja 1974 siitä tuli museo. Rakkaus luontoon kuvastuu Sibeliuksen koko tuotannosta. Ainon 75-vuotispäivillä Janne piti koskettavan puheen: ”Sinä olisit kenties voinut tulla onnellisemmaksi jonkun muun kanssa, mutta minä en milloinkaan.” Jean Sibeliuksen arkku laskettiin Sydämeni laulun soidessa 30.9.1957 Ainolan pihamaahan omenapuiden alle, heidän lempipaikkaansa puutarhassa. Pian Janne pääsi nauttimaan salaatteja omasta puutarhasta. Johnny Kniga 2015. Hän totesi usein, että elämänkohtalo on ollut siunaus, hän ei ollut elänyt turhaan. Syreenimaja oli perheelle tärkeä paikka, jossa kesäisin nautittiin päiväkahvit, usein isolla joukolla naapurien tai muiden vieraiden kanssa. Kaksitoista vuotta myöhemmin Ainon aurinkoinen päivä kaarsi iltaan ja hänet saateltiin miehensä viereen. M us eo vir as to , Pie tin en 19 30 – 19 35 Autot ajoivat Jannen metsään Kun Ainon valtakuntaa oli taloa ympäröivä puutarha, hänen puolisonsa haki innoitusta työhönsä talon itäpuolella avautuvista metsistä ja hiljaisuudesta. SIBELIUKSET AINOLAN pihalla Totuus oli yksi Sibeliusten parisuhteen kulmakivistä. Lähteitä ja kirjallisuutta: Jenni Kirves: Aino Sibelius, Ihmeellinen olento
Olen neulonut villasukkia turvapaikanhakijoille, tuntui hyvältä ”tehdä edes jotain”. Saman tyyppisiä merkityksiä liitän rukoukseen. Usko vaikuttaa asenteisiin, ajatuksiin ja päivittäisiin valintoihin. Ja kuinka ihanaa on kiireisen työpäivän jälkeen keskittyä hankalaan neulemalliin, pysähtyä käsityön ääreen, olla hetken tässä ja nyt. Mikä irrottaa arjen kiireestä. Mikä saa hellittämään turhasta huolehtimisesta ja luottamaan. Hän on tutkinut käsitöiden tekemisen hengellisiä ja henkisiä merkityksiä. Se on pysähtymistä, keskittymistä, lepoa ja kuuntelemista. Käsityöt ovat enemmän kuin harrastus tai puuha, niihin liittyy syviä, toisinaan vaikeasti sanoitettavia sisältöjä ja merkityksiä. Mikä saa sinut pysähtymään ja levähtämään. Tutkimus kuuluu uskontososiologian alaan, ja tuolla tieteenalalla tämän tyyppisiä teemoja kutsutaan nimellä ”eletty uskonto”. Ne toimivat työn ja kiireen vastapainona, ja niiden avulla voidaan myös tehdä monenlaista hyvää. Ystäväni tutkimuksessa todettiin, että käsitöiden tekemiseen liitetään usein henkisiä ja hengellisiä merkityksiä. Rukous ei ole vain sanoja, valmiita tekstejä ja yhteistä puhetta. Väitöstä, väittelijän ja vastaväittäjän keskustelua kuunnellessa tuli tuntu siitä, että tutkimus teki näkyväksi sellaista hengellisyyttä, joka helposti jää sivuun ja sanoittamatta. Uskonnossa ei ole kysymys pelkästään opista, pyhistä kirjoituksista ja näkemyksistä, ei myöskään pelkästään osallistumisesta toimintaan, vaan uskontoa eletään. Rukouksin kudottu Rukoilemiseen liittyy myös usein tekeminen.. RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI askel 5/22 32 ~ O sallistuin hiljattain ystäväni väitöstilaisuuteen. Usko tulee esiin pienissä hetkissä ja keskellä elämää. Voisiko näistä merkityksistä käyttää termiä ”eletty rukous”. Tällöin tutkitaan sitä, miten uskonto näkyy ja tuntuu elämässä, miten usko vaikuttaa arjessa. Miten sinä lukijani elät rukousta. Tunnistan itsekin näitä erilaisia merkityksiä hyvin. Rukoilemiseen liittyy usein myös tekeminen – metsässä kävely, pyhiinvaellus, leipominen tai muu toiminta, joka saa sopivalla tavalla keskittymään ja siirtymään sivuun arjen eri suuntiin vievistä ärsykkeistä
Uutisia seuratessa uhkaa voimattomuus ja turtumus. Tänä keväänä on tullut myös toisenlaisia pyyntöjä. Rukouksia rauhan puolesta, kotinsa ja läheisensä menettäneiden, kodeistaan lähtemään joutuneiden puolesta. Käsittelemme viestit luottamuksella. Rukouspyynnöt kertovat toisen maailman äänestä, joka vahvistuu, kun pahan valta kasvaa. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Rukouspyynnöissä rukoillaan rauhaa. Ukrainan sodan uhrit on nimetty monessa rukouspyynnössä. Rukous on vahva ase, niin turtumusta kuin pahuuttakin vastaan. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Rauhan ja oikeuden Jumala, anna oikeuden murtautua esiin, pysäytä pahuuden voimat. Sairaus, kuolema, työ, perhe ja elämänsuunta ovat monen pyynnössä läsnä. Häväistynä teloitettu Kristus, ole kaikkien kidutettujen, nääntyneiden, sodassa kuolleiden ja sodan kauhuissa elävien kanssa. Puolustajamme Pyhä Henki, lohduta, anna uutta voimaa ja uusi toivo. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. ~ 33 askel 5/22 Ajatuksia lukijoiden viesteistä RUKOUSPYYNNÖISTÄ VALTAOSA on henkilökohtaisia pyyntöjä, omaan elämään tai läheisen elämään liittyviä. Uudista maailmamme.. Sodan kauhut, ihmisen käsittämätön julmuus ja uutisvirrassa nähtävä pahuus tulevat kohti
Toki pappiloita sivutaan muun muassa Noora Pöyhösen ja Fredrika Runebergin yhteydessä. Kasvien kautta kerrotaan Suomen historiaa ja esitellään niin alan vaikuttajia kuin kartanopuutarhoja, taiteilijahuviloita ja siirtolapuutarhoja. Teija Alanko. Historiallisesti liikkeelle lähdetään siitä, mitä darwinismi ja naisasialiikkeen nousu vaikuttivat pihoilla ja puutarhoissa. KIRJAT Kuukauden kirja Te ija Al an ko Kurjenmiekkoja Hvitträskin puutarhassa Daalia ja pelakuu. 1800-lukua ei voi tietenkään sivuuttaa mainitsematta katoja nälkävuosia ja kuinka ne haastoivat kehittämään ruokaturvaa pellosta. Oman lukunsa olisivat ansainneet pappiloiden puutarhat ja sieltä kotipuutarhoihin levinnyt tietotaito lajikkeineen. Suomalaisen puutarhan kasvutarina. Kirja kuvaa myös, kuinka kaupallinen puutarha-ala kehittyi ja miten idealistiset ajatukset joutuivat välillä vastatuuleen ja tunkiolle. Esimerkiksi Suomessa alettiin kasvattaa Siperiasta tuotua sembramäntyä eli ”leipämäntyä”. Kiehtovaa on lukea, miten 1800-luvun alkupuolen Helsinki sai Kaivopuistoon kylpylän ympärille puutarhan tai Viipurin Monrepos’n puiston pääsymaksut lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. Tarjolla on sekä historiallista kehystä että yksityiskohtaista tietoa kasveista ja puutarhasuunnittelusta. Tai miten jo ennen Tapiolaa oli suunnitelmia puutarhakaupungin luomisesta niin Helsingin Käpylään kuin sodan runtelemalle Rovaniemelle. T ietokirjailija Teija Alangon Daalia ja pelakuu johdattaa teksteineen ja kuvineen tuoksujen, kauneuden ja myös kaiken sen hyödyn maailmaan, jota puutarha on suomalaisille tarjonnut. SKS Kirjat 2022. Monipuolisen teoksen kirjoittanut FT Teija Alanko on kasviarkeologi ja -biologi, jonka aiempi teos Malva ja mulperi, Poimintoja entisajan puutarhoista (SKS 2018) kuvasi varhaisempaa puutarhahistoriaa ja sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Viimeksi mainittu oli intohimoinen kasviharrastaja ja puutarhapioneeri. Puutarhoissa alkoi kasvaa muun muassa pajuangervoa, komealupiinia ja nykyisin haitalliseksi vieraslajiksi tullutta kurtturuusua. Meille ulottui muutenkin vaikutteita Venäjältä. PÄIVI PUHAKKA Puutarhassa kasvaa tarina askel 5/22 34 ~
Ääni syntyy kalvojen värähtelystä linnun rintaontelon syrinxissa. Tammi 2022. Natseja uhmaten siellä uskottiin kirjan voimaan ja lukemisen tuottamaan iloon. Hännistä kauhistuttavat uskovat ihmiset, jotka antaisivat muiden kärsiä oman maailmankatsomuksensa vuoksi. Rukoukseen mahtuu niin yksittäisen ihmisen kuin koko maailman hätä. . Kirjan kanssa voi pohtia vaikka rukouksen kieltä – tai rukoilla. Rukous on toiselle huokaus tai huuto hätätilanteessa, mutta esirukous on myös kristityn ja seurakunnan tehtävä. Yksi kokee ihmeen, toinen löytää toivon ja voiman jatkaa. Toisaalta hän myöntää rajanvedon vaikeuden joissain tapauksissa. Mitä on rukous. Jennifer Ackerman. FREIJA ÖZCAN Kirjasto Pariisin sydämessä. Nämä ja monet muut tiedot selviävät amerikkalaisen tietokirjailija Jennifer Ackermanin teoksesta Lintujen ihmeellinen elämä. RAJANVEDON VAIKEUS Niskoittelijoita MAAPALLOLLA ELÄÄ yli kymmenentuhatta lintulajia. RISTO KORMILAINEN Lintujen ihmeellinen elämä. Entä miten rukous sijoittuu elämän taitekohtiin, kirkkovuoteen ja jumalanpalvelukseen. Kirjassa on esimerkkejä messun esirukousosion rikastuttamisesta, mikä saattaa syntyä yksinkertaistamalla. Kirjassa on yksinkertainen vastaus mysteeriin: Se on olemista Jumalan kanssa. Lintujen puhetta on laulu, joka on nakuttelua, piipitystä, rääkäisyjä, töräyttelyä, hekottelua, siritystä ja erilaisia sooloja. Kati Pirttimaa. Mukana on monia elämyksellisiä ja yksinkertaisia rukoustekstejä eri tilanteisiin. Andienkondorilla siipiväli on kolme ja puoli metriä ja hippiäisellä kaksitoista senttiä. Lukiessa ei voi olla pohtimatta omaa tai läheisen mahdollista sairastumista kuolettavaan sairauteen, jonka loppuvaiheen kärsimys ei olisi lievitettävissä. Atena 2022. Ackerman tunnustaa: ”Linnut ovat niskoittelevia sääntöjen rikkojia. TUOMASPAPPI Kati Pirttimaan kirja Rukoilemme toistemme puolesta käsittelee monipuolisesti esirukouksen maailmaa. Tarinassa kietoutuvat toisiinsa kirjastossa sodan aikaan työskennelleen Odilen ja Montanassa 80-luvulla elävän nuoren Lilyn kohtalot. Vaikka kirjoittaja toteaa heti alussa, että kyse on mysteeristä, löytää hän yleistason pohdintojen – Mitä on rukous. Kirjastossa sodan aikaan TOSITARINOIHIN POHJAUTUVA Janet Skeslien Charlesin viehättävä Kirjasto Pariisin sydämessä kertoo Pariisin Amerikkalaisen kirjaston toiminnasta toisen maailmansodan aikaan. Armollinen, rikollinen eutanasia. EMILIA KARHU Juha Hänninen: Auta minut kuolemaan. 1. Suom. Bazar 2022. Teos muistuttaa osaltaan sodan julmista kohtaloista. Myös niiden älykkyys ja kekseliäisyys hämmästyttävät. PÄIVI PUHAKKA Rukoilemme toistemme puolesta. – rinnalle käytännönläheisiä ohjeita. Janet Skeslien Charles. KIRJASSA Auta minut kuolemaan pitkän uran saattohoitolääkärinä tehnyt Juha Hänninen toivoo Suomeen kuolinavun sallivaa lainsäädäntöä. Kirjapaja 2022. . Heli Naski. Miksi rukoilla. Toisaalta siinä kerrotaan, millä lääkkeillä ja lääkemäärillä kuolinapua toteutetaan käytännössä. Liitteenä on säädösluonnos kuolinavusta. Teos on raskas lukea, mutta aihe tärkeä puhua. Miten linnut viestivät, pesivät, leikkivät ja ajattelevat. Samalla Odile auttaa Lilyä löytämään tien surujen kaaoksessa. Ne viis veisaavat oletuksistamme. Ne uhmaavat näppäriä luokituksiamme ja siistejä, yhtenäistäviä teorioitamme.” Teos antaa tietoa, jonka avulla tulkita lintujen käyttäytymistä. Kirja käsittelee eutanasiakeskustelua, lainsäädäntöä ja retoriikkaa sekä maailmankatsomuksen ja elämänkokemusten vaikutusta kuolinapuun asennoitumisessa. Linnut eroavat toisistaan niin höyhenpeitteen, muodon, laulun, lennon kuin käyttäytymisenkin suhteen. Syyllisyys, suru ja katumus nousevat pintaan, kun Lily selvittää naapurinsa, iäkkään ranskattaren tarinaa. ~ 35 askel 5/22. ESIRUKOUS ON TEHTÄVÄ 2. Kirjassa referoidaan eutanasian esimerkkitapauksia sekä tutkimuksia kuolinapuun liittyvien asenteiden muuttumisesta eri ammattiryhmissä. Kirja käsittelee myös vastausten saamista. On akrobaattisia lentäjiä, kuten kanahaukka, kun taas emu on lentokyvytön. Uusin tutkimustieto näyttää linnut tarkassa valokeilassa. Kirja myös rikkoo käsityksiämme lintujen elämästä, kuten vaikkapa, että linnut ovat tunteettomia. Kokoerot ovat huimia: vinkukolibri painaa neljä grammaa, strutsilintuihin kuuluva kasuaari 45 kiloa
askel 5/22 36 ~. TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN MARIIALLE ja Oksanalle oman siskon tuki on ollut elintärkeä vieraassa maassa. Oksana (oik.) on saanut Mariialta apua myös lasten hoitamisessa. Mariia odottaa pääsyä töihin Veikko Raivion marjatilalle Suonenjoen puolelle. Turvassa kuin kotikylässä Ukrainalaiset sisarukset Oksana ja Mariia saivat kodin Rautalammilta Majatalo Rautalammista
~ 37 askel 5/22
Sisarukset Oksana 25) ja Mariia (18) istuvat keittiön pöydän ääressä. Osa perheestä jäi Ukrainaan Sisarukset lähtivät Länsi-Ukrainasta lähellä historiallista Rivnen kaupunkia sijaitsevasta pienestä kotikylästään maaliskuun kolmantena päivänä. Siskosten 14-vuotias pikkuveli jäi kotiin äidin kanssa. Mariia seuraa tilannetta ja rohkaistuu hieman myöhemmin kertomaan omia ajatuksiaan. askel 5/22 38 ~. Alkujaan heillä oli suunnitteilla mennä Puolaan vain viikoksi, koska he eivät uskoneet sotatilanteen jatkuvan kauaa. Oli vaikeaa, kun on lapset, ja mies jäi sinne. – Kaikki oli aika rauhallista, kun olimme lähtemässä. Linja-auto tuli hakemaan suoraan kylästä, meitä oli viisi naista ja lapsia. Aitous ja sydämellisyys ovat aistittavissa. Viereisessä makuuhuoneessa leikkivät Oksanan lapset Sofiia (6), Veronika (5) ja toukokuussa neljä vuotta täyttävä Ivan. Molemmille kyseessä on ensimmäinen haastattelu. – Meillä pienet kylät ovat vierekkäin toisin kuin teillä Suomessa, Oksana kertoo. Hän ottaa isosiskona vetovastuun kysymyksiin vastaamisesta. MAJATALO RAUTALAMMISSA asuu tällä hetkellä 41 ukrainalaista. Matka rajalle kesti neljä tuntia. Pohjois-Savon Rautalammilla sijaitsevassa Majatalo Rautalammissa on tavallista hiljaisempi päivä. Kuuden päivän päästä olimme Rautalammilla, Oksana kertoo kyynelten tulvahtaessa silmiin. Useimmiten työntekijät tulevat heille Bolgradista ja Vladychenistä läheltä Moldovan rajaa. Äiti ei halunnut JUUSO RAIVIO haluaa myös tulevaisuudessa työllistää ukrainalaisia. Suurin osa siellä asuvista ukrainalaisista turvapaikanhakijoista on toisaalla hoitamassa asioitaan. Heidän puhettaan on kääntämässä pitkään Suomessa asunut 21-vuotias venäläinen Anna Bushmanova, jonka isoukki on ukrainalainen
Perheen isä ja Oksanan aviomies jäivät suojelemaan kyliä. Se ja uutiset eksyksissä harhailevista lapsista saivat Ivanovan tekemään lähtöpäätöksen. Kaupallisen koulutuksen saanut Oksana on hoitanut lapsia kotona opettajamiehensä työskennellessä rakennusmiehenä. – Rajanylityksen jälkeen ei ollut yhtäkään ihmistä, joka olisi sanonut jotain pahaa. Arjen rutiinit ovat auttaneet. Varoitus tuli päivää ennen Makuuhuoneesta kuuluu lasten rupattelua, hihkuntaa ja lauluakin, välillä he kipaisevat keittiössä. – Pitää siivota, tehdä ruokaa ja olla lasten kanssa. Oksana ja Mariia ovat aloittamassa lasten toiveesta Ukrainasta alkujaan lähtöisin olevan borssikeiton valmistamista. Internet ei välillä toimi. Pian he kuulivat, että Valko-Venäjältä voisi tulla sotilaita. Pitkä matka vieraaseen maahan Siskokset majoittuivat Puolassa koulun liikuntasalissa Che?min rajakaupungissa ja vapaaehtoisten majoittajien kodeissa. Meidät on otettu todella hyvin vastaan, Oksana kertoo tunnelmistaan saapuessaan Rautalammille. He soittavat myös isosiskolleen Lahteen, joka on siellä turvassa miehensä kanssa. Matka tuntui pitkältä ja raskaalta lasten kanssa, kun heille piti keksiä tekemistä, Oksana kuvailee. Kylmyyden lisäksi he olivat kuulleet tuttavista, jotka olivat työskennelleet Suomessa mansikkatiloilla. He saivat muiden ukrainalaisten tavoin vasta päivää ennen sodan alkamista varoituksen siihen valmistautumisesta. Äitinä hän haluaa nyt ensisijaisesti huolehtia isää ja isovanhempia ikävöivistä lapsistaan. Päivärytmi on säilynyt samanlaisena. lähteä. Lopulta he pääsivät avustustavaroita tuoneeseen linja-autoon, joka otti paluumatkalle kyytiin ukrainalaisia turvaan. Suomi oli siskoksille varsin vieras entuudestaan. MARIIA EI ensin halunnut lähteä Ukrainasta, mutta Oksana sai hänet asiasta vakuuttuneeksi lasten ja heidän oman turvallisuutensa takia. Meillä on täällä kaikki, mitä tarvitsemme. Meillä on katto pään päällä, on lämmintä, Oksana sanoo. ANNA BUSHMANOVA auttaa Oksanaa ja Mariiaa Rautalammin majatalossa niin papereiden täyttämisessä kuin muissakin käytännön asioissa. – Kauneus täällä tuntui sydämessä asti, se oli pysähdyttävää. Siivotaan, kokataan, leikitään Sisarukset ovat kolmestikin päivässä yhteydessä Ukrainassa asuviin läheisiinsä esimerkiksi WhatsAppin kautta. ~ 39 askel 5/22. Hän ei olisi voinut ottaa mukaan siskoaan, jolla on Downin oireyhtymä. Matkaa kevensi ja helpotti paljon se, että kaikki olivat auttamassa, Oksana kuvailee. He kaivavat kaapin uumenista valtavan pitkän valkosipulinipun ja suuren sipulipussin. – Linja-automatka oli maksettu, saimme ruokaa. Meillä on katto pään päällä, on lämmintä. – Lapset saattavat kysyä puhelimessa isältään, onko meidän talomme vielä ehjä, Oksana kertoo
– Ukrainalaiset ovat ahkeria ja sitoutuneita kaikin puolin. Tänä keväänä on tarkoitus saattaa loppuun sukupolvenvaihdos Juuson hypätessä vetovastuuseen. Välillä puhelin soi ja joku tulee kysymään neuvoa. Hänellä ei ole varsinaista työkokemusta marjatilalta, mutta hän odottaa jo pääsevänsä työskentelemään Veikko Raivion tilalle viiden kilometrin päähän. Hän näyttää kännykästään luottotyöntekijänsä Sabirin lähettämää kuvaa mansikoista Bolgradista torilla. – Isoäiti kertoi, että hänen viisivuotias lapsenlapsensa haluaa antaa oman lempilelunsa majatalossa asuvalle samanikäiselle ukrainalaislapselle. – Normaalikeväänä mansikkatunnelissa olisi jo täysi tohina päällä. Töiden alkamisen odotusta Ennen sotaa Mariia oli juuri aloittanut fysioterapiaopintonsa. askel 5/22 40 ~. Pienikokoinen kirkko seurakuntalaisineen tuntui kuitenkin kotoiselta. Veikko Raivion poika Juuso Raivio (30) esittelee paikkoja. Sodan sytyttyä Veikko ja Alexander olivat yhteyksissä puolin ja toisin siitä, mitä voisivat tehdä. Hän oli aiemmin sopinut menevänsä Saksaan poimimaan mansikoita. Rautalammin asukkaat ovat lahjoittaneet niin harrastusvälineitä kuin lastenja naisten vaatteita. Erään isoäidin puhelu koskettaa isäntää tässäkin hetkessä. Itkemme yhdessä Viime aikoina Veikko Raivio on tehnyt ympäripyöreitä päiviä. Töiden aloittaminen viivästyi valtavan lumimäärän takia. – Tiedän työn olevan raskasta, mutta olen valmis siihen, Mariia kertoo. Avomaalla on toukokuussa edessä muovien poistoa ja harsotyötä. Tilalla on 20 hehtaaria avomaata ja muovisia kasvutunneleita on vajaan viiden hehtaarin alueella. Mansikkatunneli-meri Lähestyttäessä Raivion tilaa mansikkatunneleita näkyy silmän kantamattomiin. Pian hän toi mukanaan lisää ukrainalaisia työntekijöitä. Tunnelit ovat helppoja hallita, kun ne ovat tässä äärellään, tuleva isäntä sanoo. Nykyisin Ganchevilla on henkilöstöpalveluyritys, jonka kautta tuhansia ukrainalaisia tulee Suomeen töihin. – Aika jännästi täältäkin löytyi läheltä mansikkapelto, hän sanoo hymyillen. Viisivuotiaan ele kosketti Veikko Raivio (62) on toinen Majatalo Rautalammin omistajista. Raivio luotsaa mansikkatilaa sekä marjalaatikkoja taimiyritystä Suonenjoella. VEIKKO RAIVION sukutila on perustettu vuonna 1895. Miten pieni lapsikin näkee tarpeelliseksi tehdä näin. Alussa olimme yllättyneitä, kun naiset olivat täällä tavallisissa vaatteissa. – Meillä Ukrainassa naisilla pitää olla kirkossa pitkä hame ja pää peitettynä. Haastatteluhetkellä Raivion marjatilalla työskentelee maaliskuun puolessa välissä tulleet neljä ukrainalaista miestä ja kuusi naista. VEIKKO RAIVIO on myös yhdyshenkilönä pienkeräyksessä Rautalammille tulleiden ukrainalaisten hyväksi. Kevättyöt muovien nostoineen, laatikoiden täyttämisineen ja taimien istuttamisineen ovat meneillään. Sota on ollut surullista meille kaikille, itkemme puolin ja toisin. Perheen ja ystävien lisäksi hän kaipaa poikaystäväänsä. – Olen nähnyt sen kehityksen, jonka ukrainalaiset ovat saaneet hankittua täällä ansaitulla rahalla. Mansikkatunneleissa on paljon käsityötä. Sota muutti tilanteen. Veikko on käynyt Ukrainassa kolme kertaa, viimeksi vuonna 2013. Ukrainalaiset ovat ahkeria ja sitoutuneita kaikin puolin. Raiviota mietityttää vuosittaiset avomaitten ruiskutusten ja kasteluiden hoitamiset. Pian syntyi idea majatalon käyttämisestä hyvään. Hän on avannut sen ovet sotaa pakeneville ukrainalaisille toimien yhteistyössä Rautalammin kunnan kanssa. Viranomaisten kanssa pitää ensin saada paperiasiat kuntoon majoittumiseen liittyen, Veikko luonnehtii. – Olen opetellut tässä ”vastaanottokeskuksen” johtajan roolia. Mariia aikoo säästää rahaa opintomaksuja ja elämistä varten. Moni ukrainalainen haluaa tulla vasta sitten, kun on työlupa, eikä odottamaan vastaanottokeskukseen. Usko auttaa sopeutumaan Sisarukset ovat kerran käyneet arkkitehti Ilmari Ahosen suunnittelemassa Rautalammin Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Palvelus on täällä myös lyhyempi. – Nyt aion rauhoittua tähän pihapiiriin, maanrakennusja metsäkoneyrittäjänä työskennellyt Juuso kertoo. Viime vuonna tilalla oli sata ukrainalaista työntekijää. Tienestit tuoneet kehitystä Parikymmentä vuotta sitten Raivion tilalle tuli muutama ukrainalainen, joiden joukossa oli Alexander Ganchev. Meillä on mahdollisuus ottaa lisääkin turvapaikanhakijoita. Hän työskentelee kolmatta vuotta tilalla. –Viidentoista vuoden ajan ukrainalainen työntekijä on tehnyt nämä rutiinilla, nyt tilanne luo uusia järjestelyitä. Usko on auttanut sopeutumaan uuden tilanteen edessä
Ukrainan sodan alettua se muistuu mieleeni päivittäin. mennessä. Ei kannata jäädä paikoilleen murehtimaan. Muutos tapahtuu vasta matkalla... Omalla tavallaan se lohduttaa: tämäkin menee ohi, kun jaksat tämän hetken. Spitaaliset noudattavat Jeesuksen kehotusta mennä näyttäytymään papeille. PAPPI LUKI sisareni kirjoittaman runon hänen siunaustilaisuudessaan. Katja MIEHENI OMAISHOITAJANA mottoni oli isältä kuultu ”Ei itku auta markkinoilla, voimaa olla pitää”. Linnea borealis KAKSI TÄRKEÄÄ voimalausetta Raamatusta: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa.” ”Rauhan Minä annan teille, Minun rauhani, en Minä anna teille niin kuin maailma antaa.” Jälkimmäisessä Jeesus lupaa meille oman rauhansa. Yö lasi-iglussa revontulten leiskuessa tai karaoke. Tie valitsi sinut – ja sinun osasi on kiittää.” Dag Hammarskjöldin lause on kulkenut mukana vuosia antaen voimia ja rohkeutta. Tarvittiin sisua ja huumoria. 17:11–19): ”Kun hätä käy riittävän suureksi, ihminen huutaa... Pix ab ay ~ 41 askel 5/22. Lähtiessään he edelleen kantavat sairauden merkkejä kehossaan... Numeron 4/2022 parhaaksi lukijat äänestivät Risto Lehtisen haastattelun, jonka kirjoitti Janne Villa ja kuvasi Jukka Granström. L L KUN TILANNE tuntuu synkältä ja hankalalta, mielessä rupeaa soimaan virren säe ”Päivä vain ja HETKI kerrallansa...” Joskus kireässä tilanteessa tuntuu, että pienen hetken tuoma lohdutus on tarpeen ja riittää. Ensimmäinen antaa voimia, kun kaikki tuntuu pimeältä. Huomenna on uusi päivä ja toivottavasti helpompaa. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. YHDESSÄ askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Kuumailmapallolento tai harvinaisen linnun bongaus. mennessä. Tämä on peräisin kouluajoiltani ja pitää edelleen paikkansa. Ihana on myös Jeesuksen sana ”Minun armossani on sinulle kyllin”. Valgejänes ÄIDILTÄ OPITTU voimalause on hurja, mutta pitää paikkansa. Julkaisemme kesäkuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Leena ”ÄLÄ MASENNU kyvyttömyydestäsi poistaa pimeyttä maailmasta. Rohkaisun sanoja PALKINNON VOITTANUT Helli kirjoittaa: ”Itke jos voit, itke mutta älä valita. Äidin tytär ”JOS TAHDOT taiten taivaltaa, kaks säkkiä sä kanna, toisesta ota itselles ja toisesta sä anna.” Jostain lehdestä leikattu lause on auttanut vuosia. ”Kun lumi on sulanut ja talvi on mennyt, niin kuin mitään kylmää ja synkkää ei olisi ollutkaan, vain auringon lämpö ja lintujen laulu...” Helena Lehden paras juttu. Jumalan armo yllätti ja paransi.” Selvempää vastausta en olisi voinut saada. Teno tai Hanko. Palkinnon voitti Lotta Lampi. Vaikka vieläkin kannan menetystä, ”sairauden merkkejä kehossani”, olen tullut autetuksi, päivän kerrallaan. hädän hetkellä kaikkivaltiaasta Jumalasta tulee minun Jumalani... Lähetä vastaus 18.5. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Elämys!” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 18.5. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Mikä elämys! KERRO LYHYESTI perustellen, minkä erityisen, ennen kokemattoman elämyksen haluaisit kokea. SEITSEMÄN KUUKAUTTA aiemmin olimme menettäneet ainoan lapsemme itsemurhalle. 12.9.2004 istuin kirkossa ja huusin mielessäni: ”Auta! En selviä tästä.” Juuri siihen hetkeen kuulin Simo Peuran piispanvihkimyssaarnan sanat (evankeliumina Luuk. ”Päivän on vaikka löysässä hirressä.” Sen avulla olen jaksanut monet kiperät tilanteet. Tarja ”OLEN VAPAA oppimaan ja kokeilemaan uutta joka päivä.” Lause muistuttaa vaikeinakin aikoina siitä, että on mahdollisuus suunnata ajatukset ja teot johonkin mielenkiintoiseen, josta saa hyvää mieltä. KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Sytytä pieni kynttiläsi ja astu eteenpäin.” Äiti Amman lause on tuonut toivoa ja valoa arjen keskelle, uskoa huomiseen, sekä uskon siihen, että vaikeimmallakin hetkellä rakkaus ja hyvyys lopulta voittavat, aina. Jeesus itse on vierellä aina. Kasitonninen vuori tai sukellus koralliriutalla
Ja niin minäkin. Puu on kasvanut kevät keväältä. Olen pistänyt keväisin merkille, että pitkän, merelle työntyvän niemen päässä koivun lehdet ovat pienempiä kuin varsinaisella mantereella. Hiirenkorva on hauska ja osuva nimi. Koska Suomi on pitkä ja laaja maa, hiirenkorvat ilmestyvät hieman eri aikoihin eri puolilla maata. Voiko meditatiivisempaa näkyä kuvitella kuin katsoa mieli tyynenä hiirenkorvilla olevan koivun läpi aurinkoa! Voiko vahvemmin kokea kevään ja kasvun voimaa! Oheinen kuva on otettu viime vuonna Virolahdella toukokuun puolivälin jälkeen. Heiluvat hiirenkorvat T oukokuussa koivu tarjoaa katsottavaa joka päiväksi: hiirenkorvista kehittyy koivunlehtiä. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ askel 5/22 42 ~. Merestä nouseva kylmyys pitää lehdet varuillaan. Olen käynyt paikalla yli kaksikymmentä vuotta. Eläin yhdistyy kasviin. Koivu on pienten hiirien valtava marssi ja heiluntaa kevättuulen ja -auringon syleilyssä. Lounais-Suomessa niitä nähdään usein jo ennen vappua, Lapissa ehkä vasta kesäkuun alussa. Hiiret tuskin syövät nuoria koivunlehtiä, mutta esiin työntyvät lehdet muistuttavat pienten jyrsijöiden korvia
HETKI LUONNOSSA ~ 43 askel 5/22
Mufindi selvisi Tansanian Mufindi selätti aidskriisin ja katsoo nyt tulevaan. TEKSTI: LEENA-KAISA LAAKSO • KUVAT: YOHANA HAULE, ALEKSANDRA KULMALAHTI, REHEMA CHAMBILO LEOKADIA MIHON, 24, koulu jäi kesken köyhyyden vuoksi. askel 5/22 44 ~. Hän iloitsee Diakonissalaitoksen hankkeelta saamistaan porsaista, joilla voi parantaa toimeentuloa. Mukana muutoksessa ovat myös Diakonissalaitos, joka auttaa erityisesti lapsia ja nuoria, sekä lääkärinä vapaaehtoistyöjaksoja tekevä Alexandra Kulmalahti
Iltaisin hän jatkaa perheen pelloilla auttaakseen isoäitiä. YUSUF ANTHONY Kalinga, 21, työskentelee aamukuudesta iltakuuteen puunhakkaajan apulaisena ja haluaisi opiskella puusepäksi. ZERIDA DEULE, 25, on osallistunut Diakonissalaitoksen hankkeen järjestämiin koulutuksiin ja toivoo löytävänsä töitä sihteerinä. VUMILIA CHANDA, 20, asuu äitinsä, pikkuveljensä sekä 4ja 1-vuotiaiden lastensa kanssa. ~ 45 askel 5/22. SADEKAUDEN AIKAAN Mufindissa on rehevää ja tiet ovat paikoin huonossa kunnossa. Raskaus keskeytti koulunkäynnin. Vumilia haluaisi oppia ompelua voidakseen ansaita rahaa perheelleen
Nuorimman, Nerryn sääret ovat vääntyneet todennäköisesti riisitaudin vuoksi. Moottoripyörä vie kotikäynnille Kulmalahti haaveili lääkärin työstä Afrikassa jo lapsena. On myös puutetta, sairauksia ja näköalattomuutta. Nyt Mufindiin on noussut myös oma pieni talo, paikallisen ystävän tontille. Myös vammaisten ja mielenterveyspotilaiden asema on hyvin heikko, Kulmalahti kertoo. Vuosituhannen vaihteessa alue oli aidskuolleisuudeltaan yksi Tansanian pahimmista. Tällä hetkellä Mufindissa toimii muun muassa Diakonissalaitos, joka tekee alueella kehitysyhteistyötä. Nyt pahin on takana. Se auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria löytämään työtä ja mahdollisuuksia toimeentuloon. Ruskeisiin koulupukuihin pukeutuneet lapset. ValmisBEATRICE NGWADA on neljän lapsen yksinhuoltaja. – Niiden parissa on tehty töitä jo vuosikymmeniä. Läheskään kaikilla ei ole ruokaa, ehjiä vaatteita, saippuaa, lääkkeitä tai muutakaan minimielintasoon vaadittavaa. Välillä olen kyllä pärjännyt potilaiden kanssa heidän kielellään, Alexandra nauraa. Tilanne kehittyy vähitellen parempaan suuntaan, mutta Mufindin laitamien pikkukylissä se on vielä erityisen haastava. Sitten tulivat hiv ja aids. On upeita maisemia ja tiivistä kylähenkeä. Asumukset ovat yksinkertaisia eikä juoksevaa vettä ole. Insinöörin ura vaihtui lääkäriopintoihin. Myös Alexandra löysi paikan suomalaisverkoston ja etenkin uranuurtajalääkäri Leena Pasasen innoittamana. Suurin niistä on köyhyys. Mukana on nuoria kuudestatoista kylästä, ja tulokset ovat lupaavia. On terveydenhuolto, koulu, jalkapalloa. Ympärillä aukeavat vihreät teeplantaasit. Luin ympäristötekniikan insinööriksi ja tein sen alan töitä vuosia. On kirjasto ja lastenkylä, jossa huolehditaan orvoista. Kaikista heikoimmilla olevat – vammaiset, orvot, nuoret äidit tai äärimmäisen köyhät – jäävät usein tyhjän päälle. Harjakaisia vietettiin juuri. Kuolleisuus on vähentynyt, ja synnytykseenkin menehtyy yhä harvempi. Maisemia ja näköalattomuutta Mufindi sijaitsee vuoristossa vajaan kahden kilometrin korkeudessa. Ei ollut ruokaa, vessapaperia tai puhelinta. Minulla oli kummilapsikin Tansaniasta. Alexandra Kulmalahden mukaan avainasemassa on koulutuksen ja terveydenhuollon kehittäminen. – Jo ensimmäisellä kerralla tuli vahva tunne, että tänne on tultava pian takaisin. Kuntoutus alkaa lähikuukausina. On terveydenhuolto, koulu ja kirjasto Vielä 80-luvulla Mufindissa oli pulaa lähes kaikesta. askel 5/22 46 ~. Vehreys. Tansanian Mufindi on kaunis ja ristiriitainen. Suomalaisia on ollut täällä jo pitkään. Rahoitus työhön tulee ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista. Aids jätti jälkeensä orpolapsia ja yksinhuoltajaperheitä, köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Tuli tunne, että nyt tiedän paikkani tässä maailmassa. Elämässä tuli kuitenkin vastoinkäymisiä, ja luovuin haaveestani. Monet naurut on naurettu paikallisten kanssa kielitaitoni takia. Viime vuonna toivotin ”hyvää riisiä” hyvän päivän toivotuksen sijaan. Mitä köyhemmistä oloista tulee, sitä hankalampi on itsenäistyä. – Olen yrittänyt opiskella swahiliakin. On valtavia puita, vuorten rinteet. – Moni sairaus jää köyhyyden takia hoitamatta. Hän ei ole ainoa, jonka sydämen Mufindi on vienyt. Pienet sateet ovat juuri alkaneet. Kolmekymppisenä Alexandra ryhtyi toteuttamaan haavettaan. Suurin haaste on köyhyys. Nauru. Köyhyys tuo haastetta etenkin nuorille, joita on Mufindissa suurin osa asukkaista, 75 prosenttia. Diakonissalaitoksen työ Mufindissa pureutuu juuri tähän. – Ajattelin jo 12-vuotiaana, että haluan lääkäriksi ja auttamaan Afrikan lapsia. Padasjokelainen Alexandra Kulmalahti tuli vapaaehtoistyöhön Tansanian Mufindiin ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten. Työsarkaa kuitenkin vielä riittää. Moni jää ilman mahdollisuuksia, syrjäytyy. Aikaisemmin maan synkimpänä aids-alueena tunnettu Mufindi on jättänyt pahimman taakseen, mutta haasteita riittää
Apunamme toimivat kotihoidon ihmiset. Tuli tunne, että nyt tiedän paikkani tässä maailmassa. Kotikäynneillä Alexandraa vastassa voi olla mitä tahansa. Apu vammaisten lasten perheille Mufindissa etenkin heikoimmassa asemassa olevien elämä riippuu siitä, millaiseen perheeseen he syntyvät. Mukaan lähti myös perhe. Yhteiskunnan tukea ei ole. ALEXANDRA KULMALAHTI keräsi miehensä kanssa ruokoja Mufindissa ja opetteli punomaan niistä koreja paikalliseen tapaan. – Viime kerralla oli kiire, sillä sateiden alettua ei kaukaisiin kyliin enää pääse teiden huonon kunnon takia. tuttuaan hän suuntasi Afrikkaan, löysi vuosien jälkeen kummilapsensa ja ihastui Tansaniaan. Mukana kulkee tulkki Franco. Tärkeä osa niitä ovat kotikäynnit. Tuntee iloa ja onnistumista, mutta myös järkytystä siitä, millaisissa oloissa ihmiset elävät ja millaisia kohtaloita heillä on. Työssä katsotaan myös tulevaisuuteen. Moni koti on pikkukylässä, hankalan matkan takana. Iloa hoidosta. Saimme heiltä potilaslistat, ja he opastivat potilaiden luokse, hän kertoo. – Tunteet nousevat kotikäynneillä pintaan. Köyhyyttä, trooppisia tauteja ja pahoja palovammoja. Moni jää vaille oikeuksia, muiden armoille. – Lapset saavat kuntoutusta ja tarvitsemansa apuvälineet, perheet opastusta lasten tukemiseen, Diakonissalaitoksen ohjelmakoordinaattori Laura Järvilehto kertoo. Apuna siinä ovat kylien lastensuojelutoimikunnat. Nyt Kulmalahti tekee Mufindissa lääkärinä vapaaehtoistyöjaksoja. Diakonissalaitos auttaa vammaisten lasten perheitä paikallisen yhteistyökumppaninsa Foxes Community and Wildlife Conservation -järjestön kautta. Niille hän lähtee moottoripyörällä tai lainamaasturilla. Itse ostettuja antibiootteja, taikauskoa. Päivät olivat pitkiä, hiekkatiet hyvin kuoppaisia ja hitaasti kuljettavia, mutta maisemat sitäkin upeampia. Jokaisessa kylässä on ~ 47 askel 5/22
Syksyllä pihoissa poltetaan tiiliä. Pitäisi myös ottaa huomioon yhteisön kaikki asukkaat, myös heikoimmassa asemassa olevat. Myös tyttöjen koulunkäynti on yleistynyt. Sinne tänne nousee uusia hienojakin taloja. Ensin he katsovat epäillen, mutta sitten herkeävät nauruun ja vilkutuksiin. Alue on kaunis, mutta köyhä. Raskaus keskeyttää koulun Kyläkoulussa päivä alkaa kuudelta ja kestää iltapimeään. Kylissä on kirkkoja, kouluja ja apteekkeja. Marraskuussa alkaa kaskenpoltto. – Kun menemme kotikäynneille, tyypillinen näky ovat ruohokattoisten kotien edessä istuvat lapset rikkinäisissä vaatteissaan. FOXES COMMUNITY and Wildlife Conservation Trustin työntekijät Ushindi Lynuali, Zilipa Mgeni, Danford Mkumba ja Barick Benitho tukevat vaikeassa asemassa olevia nuoria kohti parempaa huomista. Moni viljelee elääkseen, osa työskentelee teeviljelmillä. Kulmalahdesta on tärkeää, että apu luo paikallisille mahdollisuuksia toimia itse. Kuva alla: hankepäällikkö Eija-Riitta Kinnunen. • DIAKONISSALAITOS tukee vammaisia lapsia ja heidän perheitään, köyhiä ja koulutuksen ulkopuolelle jääneitä nuoria sekä kylien lastensuojelukomiteoita. Kuivana aikana maa halkeilee, mutta sateiden alettua tulee vehreys. Kuvassa myös Diakonissalaitoksen ohjelmakoordinaattori Laura Järvilehto. Kuolleisuus on vähentynyt, ja synnytykseen menehtyy yhä harvempi. – Kouluttautuminen on mahdollisuus ulospääsyyn köyhyydestä. Jotkut kasvattavat myös perunaa ja jopa kassavaa, banaania ja ananasta. On korjaamoja, vaatekojuja, kahviloita ja räätäleitä. – Syksyllä ihmiset keräävät maissisatoa käsin pelloilla, irrottavat maissit tähkistään ja tekevät niistä ruokaa. Epäluulo vaihtuu vilkutukseen Mufindin maisemaa ovat pellot, ylängöt ja banaanipuut. Hiekkatiet ovat kuoppaisia, mutta maisemat sitäkin upeampia. askel 5/22 48 ~. Paljon näkee myös ihmisiä istuskelemassa pihoissa apaattisen näköisenä ilman työtä, jos ei ole viljelyskausi, Kulmalahti kertoo. – Varpaat saattavat olla täynnä hiekkakirppuja, vaatteet risaisia ja kirppuisia ja vatsa pullottaa aliravitsemuksen tai matojen takia, Kulmalahti kertoo. Näin saavutettaisiin parempi elintaso pitkällä aikavälillä. KyläkouDiakonissalaitos Mufindissa • TYÖ suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä paikallisten kanssa ja sen tavoitteena on mahdollistaa paikallisia toimimaan itse. • PAIKALLINEN kumppani on Foxes Community and Wildlife Conservation Trust, joka on toiminut alueella vuodesta 2005. Pelloilla viihtyvät myös käärmeet. Lapset kulkevat selässä kantoliinassa tai istuvat pellolla. Istutetaan siemenet ja toivotaan sadetta Peltotöistä ja perheistä huolehtivat yleensä naiset. Isommat lapset tekevät töitä aikuisten tavoin, ja osa heistä jää heikolle huolenpidolle. – Pitäisi osata tukea ja kannustaa yhteisöjä toimimaan, niin että tavat toimia muuttuisivat. Heitä koulutetaan nyt niin, että jatkossa he voivat auttaa apua tarvitsevia lapsia, nuoria ja perheitä itse. oma toimikunta, jonka jäsenet ovat paikallisia. • RAHOITUS tulee ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista. Silloin pimeydessä leimuavat isot tulet. Pääruoka on ugali eli maissivelli. Sitten kyläläiset istuttavat siemenet ja toivovat sadetta. Jotkut keittävät pombaa, paikallista alkoholijuomaa, Kulmalahti sanoo
Oma elämä jää ja edessä on harmaan talouden töitä, köyhyyttä, näköalattomuutta. Naapurit huolehtivat toisistaan ja toistensa lapsista, jos suinkin pystyvät. Edessä on työ terveyskeskuksessa ja sairaalan päivystyksessä. leijuu sumu, ilma on kostea. – Ihmiset ovat valmiita antamaan vähästään toiselle, vaikka itsekin näkisivät nälkää. – Joskus tytön koulu keskeytyy raskauteen, kotona työskentelyyn tai siihen, että hänet lähetetään palvelijaksi kaupunkiin, Kulmalahti kertoo. Aina on aikaa vaihtaa päivän kuulumiset. On ollut ilo nähdä nuoria, jotka ovat saaneet itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia, toivoa paremmasta. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jatkaa koulunkäyntiä. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Tansanian laki määräsi vuoteen 2022 saakka, että raskaaksi tullut ei voi jatkaa koulunkäyntiä. Kylään poiketaan ohi kulkiessa ja savuisissa keittiöissä jutustellaan nuotion ääressä. Mutta yöllä näkyvät tähdet. – Kurssit ovat olleet loistava tapa tukea nuoria työllistymään, arvostamaan itseään ja saamaan elämänhallintaa takaisin. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). Hienoa hänestä on myös mufindilaisten avuliaisuus ja toisista välittäminen. Siellä aamut ovat kylmiä. Vanhempien sairastuessa tytär jää usein kotiin töihin. Usein koulun keskeyttävät ne, jotka ovat muutenkin heikoilla – vammaiset, nuoret äidit, köyhimmät tai orvoiksi jääneet. Heille tarjolla on sekä henkistä tukea sekä yrittäjyyskursseja. Puiden yllä leijuu sumu Nyt Alexandra Kulmalahti on palannut Suomeen. Kuulumiset nuotion äärellä Diakonissalaitos tukee myös koulun keskeyttäneitä ja muita syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Testamentin teko ei ole vaikeaa. Kulmalahti on nähnyt työn tulokset käytännössä. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Kun aurinko nousee, tulee myös kuumuus. Mufindiin hän toivoo palaavansa pian. Puiden yllä ALEKSANDRAN TYTTÄRET ihailemassa auringonlaskua Mufindissa. lut tuovat toivoa pikkukyliin, Alexandra Kulmalahti sanoo
Tämä tuntuu usein unohtuvan meidän aikamme juhlijoilta. Ja entä jos vanhin haluaakin juhlia pitkään, mutta nuorilla on kiire kotiin. Ulkomailla on itsestään selvää, että kutsuilla tutustutaan uusiin ihmisiin ja pyritään seurustelemaan demokraattisesti. ”Vieraat seurustelevat sekä nuorten että vanhojen, rumien että kauniiden kanssavieraiden kanssa yhtä ystävällisesti”, neuvoo Kodin kirja (1953). Seitsemää sorttia ja tuoretta kahvia Toki Suomessakin on osattu kestitä, nimittäin kahvikutsuilla. Kerran menin yksin juhliin, joissa tunsin vain päivänsankarin. Lopulta valehtelin juhlien emännälle, että minulla oli samalle illalle toinenkin tilaisuus ja poistuin paikalta. Kutsuilta poistuu aina ensimmäiseksi vanhin vieras – mutta mistä sitä tietää, kuka on vanhin. Odottelen edelleen professoreita ja kommodoreja kyläilemään. Kahvi ei saa missään nimessä haista tympeältä. Oman kokemukseni mukaan päälle kahdeksankymppiset jaksavat juhlia tuplasti sen, minkä nuoremmat, ehkä siksi, ettei heillä ole päivätyötä, ruuhkavuosia, pikkulapsia ja muita uuvuttavia juttuja elämässään. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Jos mummi huomasi jonkun ujon juhlaseurueen liepeillä, hän osasi vetää tämän mukaan. Ainoana kokkareilla itku silmässä Toiset neuvoista taas ovat edelleen päteviä. Kahvi pitää ostaa puodista, jossa on vilkas liike, jotta saa tuoretta tavaraa. Äitini on kertonut, että hänen lapsuudessaan naiset kilpailivat sillä, kenellä oli runsain kahvipöytä. Etikettiekspertit K irjahyllyssäni on 1930-luvun käytösopas, jossa kerrotaan, miten professorit ja kommodorit tulee sijoittaa illallispöytään. Kuola alkaa valua, kun ajattelen kaikkia niitä hiekkahentusia, lusikkaleipiä ja piimäkakkuja. Seisoskelin yksin viinilasi kädessäni ja olin vähällä pillahtaa itkuun. Kahdeksankymppinen jaksaa juhlia Osa vanhoista käytösohjeista kuulostaa nykyihmisestä vähän oudoilta. Miten nuo etikettiekspertit ovatkaan mahtaneet kärsiä, kun ovat sattuneet syntymään takapajulaan, jossa ei ymmärretä, että pariloidun kalan kanssa tarjotaan moselviiniä, mutta paistetun kalan kera punaista bordeaux’ta. En meinannut löytää juhlapaikkaa ja kun pääsin paikalle, muut istuivat pöydissä. Kukaan ei tehnyt tilaa. Illalliskutsuilla emännän pitäisi aina varmistaa, että hän lopettaa syömisen viimeisenä. Entisajan kotimaisia käytösoppaita lukiessa minusta tuntuu usein, että kirjoittaja on laatinut ne unelmaelämää varten. Työhön liittyvissä juhlissa seurustellaan vain sellaisten henkilöiden kanssa, joista voi olla itselle hyötyä. Siinä unelmassa Suomen kodeissa järjestetään harva se ilta illalliskutsuja, joissa on tarjoilijattaret, pöytähopeat ja kalaveitset. Vapaa-ajan juhlissa moni taas seurustelee vain omien kavereidensa kanssa. Emännän pitää siis pyöritellä ruokaa lautasellaan, kunnes muut ovat syöneet. Alkuruuaksi on latva-artisokkaa ja päärynäkin syödään haarukalla ja veitsellä. Introvertti jätetään yksin pylvään taakse seisomaan, eikä edes yritetä lähestyä kakkoskerroksen porukkaa. Kotikirjastooni kuuluu kokonainen kirja kahvikutsujen järjestämisestä. Siitä tulee sanonta seitsemää sorttia: leivonnaisia piti olla ainakin seitsemää lajia. askel 5/22 50 ~
Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Ihmiset vaistosivat, että hän oli heistä aidosti kiinnostunut ja juttelivat hänen kanssaan mielellään. Se on taas kivuliaan ajankohtainen. On ihanaa kohdata juhlissa sellainen ihminen. Yhteys tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 3 kk + kirja yhteensä 38 € (4 kk ovh 40,50 € + 19,19 €) Äitienpäivä lähestyy Kampanjakoodi: KTÄIDIT/22 Lahjaksi 101 kipinää tyytyväiseen äitiyteen. Kukaan ei halua lainata miestään yksinäisen naisen tanssittajaksi. Mummi sai pahimmankin mörököllin sulamaan ja keksi luontevasti puhuttavaa kenen kanssa tahansa. Kunpa joku olisi kutsunut ventovieraan yksinäisen omaan, iloiseen pöytäänsä. Mummin säteily sulatti mörököllit Rakas mummini oli ilmiömäinen juhlaseurustelija, se oli suorastaan hänen erityislahjansa. Tarjous on voimassa 31.5.2022 asti ja se koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Kirja-alan juhlissa esittelen esikoiskirjailijoita konkareille. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. vu os ik er ta 00 43 59 5– 22 –1 1 Kahden maan kansalainen Kaija Pispan sanoittama laulu voitti Kotimaan lukijaäänestyksen. maaliskuuta 2022 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i 11 7. Pariskunnat nyhjäävät muutenkin toistensa kyljessä kiinni – eivätkö he ehdi kotona jutella keskenään. Teos Osaatko käyttäytyä (1949) kiteyttää asian: ”Kutsujen onnistumisen pääehto onkin, että saatamme yhteen ihmisiä, jotka viihtyvät keskenään ja joilla yhdessäolosta on todella virkistystä, ehkäpä hyötyäkin.” Kunpa joku olisi kutsunut ventovieraan yksinäisen omaan, iloiseen pöytäänsä. + 6,9 snt / min. + 14,9 snt / min, lankapuhelimesta 8,21 snt / puh. Mummissa oli ihmeellistä säteilyä. Tykkään järjestää kotijuhlia, joihin kutsun toisilleen tuntemattomia ihmisiä. 12 Apu Ukrainaan kannattaa kanavoida harkitusti Sinitiainen ottaa väreillään kantaa Ukrainan puolesta Tilaa Kotimaa! Tilaukseen sisältyy printtija näköislehti sekä rajoittamaton lukuoikeus kotimaa.fi -sivustolla. Tilaajalahja toimitetaan kun lasku on maksetttu. Olen aina ihmetellyt sitä, että pariskunnat tanssivat vain keskenään. Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt / puh. Kerran olin häissä, joissa nuori mies haki tanssiin ikivanhaa tätiä – ikäeroa oli ainakin 50 vuotta. Hän saa toisen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi ja kiinnostavaksi. Jos mummi huomasi jonkun ujon juhlaseurueen liepeillä, hän osasi vetää tämän mukaan. Tilaus on määräaikainen. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 32 4 N:o 10 | 11. Täti puhkesi säteilemään ilosta, kun pääsi tanssilattialle. Täti säteili tanssilattialla Suomalaisissa häissä on ankeaa ilman omaa seuralaista. Seisovaan seurueeseen voi vielä jotenkin tuppautua mukaan, mutta tuntui mahdottomalta tunkea nauraviin, rupatteleviin pöytäseurueisiin. Minulla ei ole mummini viehätysvoimaa, ja olen ujo introvertti, mutta yritän silti jutella juhlissa ventovieraiden kanssa
Aikoinaan täältä on ollut komeat näkymät länteen ja pohjoiseen, ja aikoinaan täällä ovat vierailleet muun muassa Ruotsin kuningas Kustaa III, Venäjän keisari Aleksanteri I ja marsalkka Mannerheim. Omaisuus säilyi Ramsayn suvussa, kun Sofia Lovisa solmi avioliiton serkkunsa Savon jääkärirykmentin kapteenin Otto Wilhelm Ramsayn kanssa. Ge ni .c om askel 5/22 52 ~. Perheen ja sen omaisuuden valtiattarena lämminsydäminen ja auttavainen Sofia Lovisa oli suuresti kunnioitettu ja rakastettu. Sofia Lovisa oli syvästi uskonnollinen SOFIA LOVISA Ramsay oli Espoonkartanon rakastettu ja kunnioitettu valtiatar. Sofia Lovisa Ramsay oli Suomen rikkaimpiin maanomistajiin kuuluneen isänsä ainoa aikuisuuteen elänyt lapsi, mutta naisena hänellä ei ollut juridista oikeutta hoitaa perimäänsä omaisuutta. Pihan pohjoisreunalla on osittain umpeenkasvanut näköalapaikka, jota kutsutaan Maailmanlopuksi. Hyväsydämisen ja rakastetun Espoonkartanon valtiattaren tarina on myös elävää ja värikästä Suomen historiaa. Suomen vanhinta kivisiltaa kartanon pihapiiriin saapuessa siirtyy samalla menneeseen aikaan. Kartano perustettiin kuninkaalliseksi mallitilaksi Turusta Viipuriin johtavan Kuninkaantien varteen yhdistämällä kaksitoista Espabyn ja Mankbyn taloa. Ramsayt ovat 1500-luvulla Suomeen tullutta skotlantilaista aatelissukua. Suvun hallussa on useita lasten ”Mammalleen” kirjoittamia kirjeitä. Runeberg sai aiheen Vänrikki Stoolin tarinoiden Matkamiehen näky -runoonsa. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA K evätaikaan valkovuokkometsät ja kosken lakkaamaton kohina toivottavat tervetulleeksi Espoonkartanoon, jonka tiluksilla on käyskennelty jo 1500-luvun puolivälistä lähtien. Äidin suru oli niin syvää, että J. Syvä usko ja auttava mieli Komeat näköalat tulevaisuuteen olivat myös Ramsayn perheellä, joka muutti kartanoon vuonna 1797 Jakarilan kartanosta Porvoosta. Äidin sydän Sofia Lovisa Ramsay menetti kaksi poikaansa Suomen sodassa vuonna 1808. Tämä menestyi urallaan nousten armeijassa everstiksi ja siviilihallinnossa maaherraksi. L. Sofia Lovisa oli kaunis, varakas ja viisas, ja hänet olisi otettu avosylin vastaan mihin tahansa perheeseen
~ 53 askel 5/22. SOFIA LOVISA ja Otto Wilhelm Ramsayn aikana 1700-luvun lopulla alkoi uuden päärakennuksen rakentaminen. KAUNISTA KOSKIMAISEMAA kartanon kupeessa. KEVÄTAIKAAN ESPOONKARTANON tienoot täyttyvät valkovuokoista. Se ei koskaan valmistunut, vaan pienen lammen rantatörmälle nousi läntinen sivurakennus, josta tuli aikaa myöten kartanon päärakennus. KUNINKAANTIEN NIMI oli aiemmin Suuri Rantatie ja se kulki Turusta Viipuriin
”Hän otti haavoittuneita venäläisiä sotilaita hoiviinsa Espoonkartanolle ja toimitti puutteesta kärsineeseen venäläiseen sotilassairaalaan ruokatarvikkeita. nainen, ja tämä piirre on säilynyt perintönä myös hänen jälkipolvilleen. Venäläissotilaat hoidettiin Suuret surut ja menetykset eivät hävittäneet kartanon valtiattaren hyvää sydäntä ja auttamishalua. Erityisesti vanhempi Anders Wilhelm oli ehtinyt menestyä armeijassa jo ennen sotaakin, ja veljekset kuuluivat Suomen sodan tunnetuimpiin sankareihin. Vuonna 1808 puhkesi Suomen sota, johon Sofia Lovisan pojat Anders Wilhelm ja Carl Gustaf osallistuivat. Ruumiinsiunaus pidettiin Espoon kirkossa. askel 5/22 54 ~. Aviomiehen kuolema 1806 katkaisi Espoonkartanon rakennustyöt, eikä uusia maita ja kartanoita enää liitetty Espoonkartanon alaisuuteen. Sofia Lovisa Ramsay saattoi näin poikansa heidän isänsä viereen Ramsayn sukuhautaan. Ruotsi-Suomen hävittyä sodan Venäjää vastaan vapaaherratar Ramsaynkin uudeksi majesteetiksi tuli Aleksanteri I. Sodan päätyttyä Aleksanteri oli saanut Suomessa kiertäessään erittäin lämpimän vastaanoton lähes kaikkialla, ja hän ilmoitti haluavansa käydä myös Espoonkartanolla kiittämässä vapaaherratarta venäläisten sotilaiden hoivaamisesta. Sureva, jo iäkäs äiti ei matkallaan pysähtynyt kertaakaan lepäämään. Suomen sota vei pojat Sotaoloista huolimatta kirjeet kulkivat Espoonkartanon ja poikien välillä. Hän oli menettänyt 11 lapsestaan pieninä jo kolme. SKS:n verkkoartikkelin mukaan uudesta vuosisadasta tuli kuitenkin Sofia Lovisalle menetysten, surujen ja murheiden aika. Isän viereen Äidille menetykset olivat jo lähes ylitsepääsemättömiä. Hänen omat poikansa olivat kuolleet, mutta hän saattoi auttaa toisten naisten lapsia, puolisoita ja isiä”, Mari Anthoni kertoo sivuillaan. Suunniteltu suuri päärakennus ei koskaan kohonnut perustuksilleen, mutta pienen lammen rantatörmälle nousseesta läntisestä sivurakennuksesta muodostui aikaa myöten päärakennus. Miekkatähdistön ritarit Menettäessään aviomiehensä Sofia Lovisa Ramsaylla oli vielä naittamattomat tyttäret Lovisa Eleonora ja Sofia Ottiliana ja kolme poikaa; kuopus Adolf Henrik oli vasta 9-vuotias. Vänrikiksi ehtinyt Jacob Johan menehtyi haaksirikossa vuonna 1801. Tiedän, että molemmat poikani ovat kaatuneet, he olivat viime yönä unessa luonani. Hopeassa on teksti ”Föllo stridande för Fäderneslandet år 1808, Af en sörjande moder”. Tämä perhettä kohdannut murhe oli niin suuri, että kerrotaan maaherra Otto Vilhelm Ramsayn menehtyneen suruunsa. Mus e ovirasto SOFIA LOVISA Ramsay lyötätti mitalin Suomen sodassa kaatuneiden poikiensa muistolle. Hän sai voimaa siitä, että hänen poikansa olivat antaneet henkensä isänmaansa kunnian puolesta. Kun surusaatto ruumisvaunuineen lähti liikkeelle Espoosta kohti Porvoota, kulki Sofia Lovisa jalan ensimmäisenä vaunujen perässä. Espoon historiaan perehtynyt valtiotieteen maisteri ja matkailuyrittäjä Mari Anthoni kertoo nettisivuillaan Eläköön eilinen tarinoita Espoosta ja espoolaisista, että kun tieto saapui Etelä-Suomeen, pelättiin, että poikien kuolema olisi liian raskas isku jo paljon menetyksiä kokeneelle vapaaherratar Ramsaylle. Hän oli synnyttänyt kuusi poikaa, mutta näistä oli hengissä enää 11-vuotias kuopus. Tällaisen surun voi kantaa, sillä he kuolivat kuninkaansa puolesta, maansa ja velvollisuutensa edestä.” Sofia Lovisa haetutti poikiensa ruumiit taistelukentiltä Korppoosta ja Lapualta Espooseen. Perinnönjakoa ei toimitettu, vaan Sofia Lovisa Ramsay hallitsi kaikkea kuolinpesän omaisuutta aina kuolemaansa asti. Kun viestinviejän vaunut pysähtyivät kartanon portaitten eteen, kalpea, mutta ryhdikäs rouva sanoi vieraalle: ”Sinun ei tarvitse sanoa sanaakaan. Kirjeessään äidilleen Anders Wilhelm mainitsee: ”Varmaa on, että syvästi rakastetun Äitimme rukoukset varjelivat meitä jakamasta kaatuneitten toveriemme kohtaloa.” Äidin rukouksista huolimatta majuri Anders Wilhelm Ramsay kaatui Lemulla kesäkuussa 1808, ja luutnantti Carl Gustaf Ramsay haavoittui kuolettavasti Lapualla vain pari viikkoa myöhemmin. Kerrotaan hänen todenneen, etteivät sotilaat olleet vihollisia, vaan samanlaisia nuoria miehiä kuin hänen poikansa. Sofia Lovisa Ramsaysta tuli kahden sankarivainajan äiti. Uuden vuosisadan surut Sofia Lovisa ja Otto Wilhelm Ramsayn aikana Espoonkartanossa alkoi uuden päärakennuksen rakentaminen. Sofia Lovisa Ramsay pyysi vapautusta uskollisuuden valasta keisarille. Hänhän oli pääosin itse perinyt kartanot. Surusanomaa viemään valittua sukulaisrouvaa oli Espoonkartanolla vastassa surupukuun pukeutunut rouva Ramsay. Kuningas löi hänet Miekkatähdistön ritariksi 28.4.1808 ja luovutti samanlaisen kunniamerkin vietäväksi Suomeen myös nuoremmalle veljelle. Pyhäjoen ja Revonlahden taisteluissa kaatuivat monet Ramsayn veljesten hyvistä tovereista. Tieto Espoonkartanon valtiattaren kokemista menetyksistä sekä hänen hyvistä teoistaan tavoitti myös keisarin. Suruviestit eivät loppuneet siihen. Komeassa pihasuunnitelmassa oli kaksikerroksinen päärakennus ja sen molemmin puolin yksikerroksiset sivurakennukset. Anders Vilhelm Ramsay oli kunnostautunut taisteluissa niin hyvin, että hänet lähetettiin viemään Tukholmaan kuninkaalle taisteluissa sotasaaliiksi saadut venäläiset sotaliput
Tiluksiin kuului laajimmillaan kymmeniä muita maatiloja, se oli mailtaan lähes puolet Espoon pitäjästä. Hän selitti toimineensa aina Venäjää vastaan ja rakkaan Ruotsinsa puolesta – ja halusi tehdä näin edelleen; hän halusi muuttaa Ruotsiin. Valtioneuvos August Ramsay päätti vuonna 1914 säilyttää Espoonkartanon maat suurtilana ja herraskartanona. Tällöin päärakennus laajennettiin ja se sai nykyisen muotonsa. Runo oli ensimmäinen kuvaus tuonlaatuisesta kohtalosta Suomen kirjallisuushistoriassa. Historiallinen Espoonkartano ESPOONKARTANON PERUSTI vuonna 1556 kuningas Kustaa Vaasa kuninkaalliseksi mallikartanoksi. Sofia Lovisa Ramsay sai elämänsä loppuun saakka vaalia sydämessään rakkaiden poikiensa muistoa ja toimia rakkaan Ruotsinsa puolesta. Vuonna 1915 päärakennusta jatkettiin 12 metriä, pihanpuolelle lisättiin pylväshalli ja koko rakennus koristeltiin rikkaaseen barokkityyliin. Siinä kuvataan, miten vanha äiti iltaisin kävi salin seinällä olevien muistoaarteidensa eli poikiensa kuvien luo: Hän kuvia ei siellä jumaloinut, hän hyvää yötä lausui lapsilleen. Puheilla ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä. Sofia Lovisa Ramsay tapasi keisarin viimein elokuussa 1812. Koko valtakunta kohisi järkytyksestä ja ihmetyksestä, mitä moisesta käytöksestä olisi seurauksena. Hän oli juuri ennen keisarin tapaamista menettänyt jälleen yhden tyttäristään, Juliana Marian. Oli vain yksi asia, jota hän keisarilta pyysi, vapautusta uskollisuuden valasta keisarille. Lähteitä: Caius Kajanti: Koskettavia naiskohtaloita Suomen historiasta Eläköön eilinen -internetsivu: Tarinoita Espoosta ja espoolaisista SKS:n verkkoarkistot ~ 55 askel 5/22. Näiltä ajoilta ovat mm. Sofia Lovisa Ramsay peri tilan isältään 1787 ja rakennutti nykyisen päärakennuksen 1797. Alkoi tilan kukoistuskausi. Suomen vanhimmat käytössä olevat holvikivisillat vuodelta 1775 ja mylly vuodelta 1777. Runo Matkamiehen näky on kertomus leskiäidistä ja hänen kaatuneista pojistaan. Aleksanteri tarjosi kartanon emännälle korvausta venäläisten sotilaiden hoivaamisesta ja hyvitystä siitä, mitä talo ja sen asukkaat olivat sotavuosien aikana kärsineet. 1800-luvun puolivälissä Johannes Ludvig Runeberg julkaisi Vänrikki Stoolin tarinat, joka on Suomen historian keskeisimpiä teoksia. Maaherra Anders Henrik Ramsay osti kartanon vuonna 1756. Keväiset valkovuokkometsät Espoonkartanon ympärillä muistuttavat kartanon lempeästä ja hyväsydämisestä valtiattaresta vielä yli 200 vuotta hänen lähtönsä jälkeen. SKS:n verkkoartikkelissa kerrotaan, että vapaaherratar olisi katsonut itsevaltiasta suoraan silmiin ja sanonut rauhallisesti: ”Menetystä, jonka olen kärsinyt, ainoaa, joka on jättänyt parantumattoman haavan sydämeeni, ei Teidän Majesteettinne voi rahalla eikä kaikella osanottavalla armollaan korvata – kahta toiveikasta poikaani, jotka kaatuivat taistelussa isänmaansa kunnian puolesta.” Sofia Lovisa Ramsay puhui rohkeasti sydämensä ja ajatustensa pohjalta. Keisarin porttikielto purettiin Keisari oli menomatkallaan Turkuun turhaan pyrkinyt Espoonkartanoon. Hän muutti ainoan elossa olleen poikansa kanssa Ruotsiin, jossa hän kuoli vuonna 1816. Runeberg nostaa sankaritarinoissaan esiin todelliset upseerit, mutta myös kuvitteelliset isänmaataan puolustaneet suomalaiset kansanmiehet. M us eo vir as to Sofia Lovisa Ramsay matkusti Porvooseen ja kieltäytyi ottamasta keisaria vastaan. Ylpeän aatelisnaisen arveltiin rohkeudellaan loukanneen keisaria niin syvästi, että hän oli vaarassa menettää kaikki kartanonsa. Aleksanteri I taipui pyyntöön ja jatkoi joukkoineen matkaa Helsinkiin ja edelleen lähes pysähtymättä Pietariin asti. Sofia Lovisalle saapui kirje, jossa keisari kertoi palaavansa neljäntoista kenraalin kanssa ja toivoi yösijaa seurueelleen. ”Hän hyvää yötä lausui lapsilleen” Suomen sodan 1808-1809 jälkeen kansan oli rakennettava uutta elämää täysin entisistä poikkeavista olosuhteissa. Tänä päivänä Esbogård Ab:ta hoitavat August Ramsayn perilliset ja se tunnetaan suosittuna juhlien ja kokousten pitopaikkana. Paljon menetyksiä kokeneella Sofia Lovisalla oli lähtöönsä vakaat perustelut: hänellä oli vielä yksi poika, ja hänen korviinsa oli kantautunut huhuja, joiden mukaan nuoret suomalaiset aatelismiehet haluttiin Venäjän palvelukseen. ESPOONKARTANON HISTORIA on Ramsayn ja monen muun suomalaisen aatelissuvun värikästä historiaa. Sofia Lovisa Ramsay oli jo luopunut lähes kaikesta elämässään
Olen saanut nämä opit yrityksen perustajalta, jo edesmenneeltä isältäni Arto Viita-aholta, ja pidän niitä edelleen suuressa kunniassa. – Niistä kiinnipitäminen ei ole hankalaa. TOIMITUSJOHTAJA Harri Viita-ahon mukaan koronatilanne nosti mattojen kysyntää, sillä ihmiset sisustivat entistä enemmän koteja sekä vapaa-ajanasuntoja. askel 5/22 56 ~. – Ydinajatuksiamme on ihmisten kunnioittaminen sellaisina kuin kukin on, oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja vastuullisuus. Matot lentävät maailmalle Suomen suurimman mattojen valmistajan, VM-Carpetin, taival sai 1970-luvulla lentävän lähdön vahinkosoitosta Ikean pääkonttoriin Ruotsiin. TEKSTI JA KUVAT: TOMI OLLI L appajärven Karvalan kylässä toimivan VM Carpetin toimitusjohtaja Harri Viita-aho sanoo yrityksen johtamisen pohjautuvan kristillisiin ja toisia kunnioittaviin arvoihin. Ajattelen, että hän olisi varmaankin tyytyväinen siihen, miten yritys on kasvanut. Myötätuulessa matkaavaa yritystä johdetaan kristillisillä arvoilla. Valinnat näkyvät positiivisena VM Carpetin toiminnassa, sillä seitsemän miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävä yritys työllistää kolmisenkymmentä työntekijää. Viita-aholla on ytimekäs vastaus kysymykseen, kuinka hankala nykypäivän yritysmaailmassa on toimia kyseisillä arvoilla. – Isä nousee yhä ajoittain mieleeni, kun asiat menevät yrityksessä eteenpäin
Kutomakoneet kävivät kuumina Puhelun jälkeen miehet etsivät tietoja Ikeasta miettien, mahtaako asiakkaalla olla riittävästi maksukykyä. – Isä oli kuullut, että Ruotsista sai matonkuteita, mutta hän ei osannut kielitaidottomana soittaa sinne. Pian selvisi, että kyseessä oli jo silloin todella suuri yritys, jonka tarpeita ei muutamalla kutomakoneella tyydytetä. Lamasta selvittiin potkuitta VM-Carpetin yhteistyö Ikean kanssa kesti 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin ulkomaankaupan osuus oli suurimmillaan 95 prosenttia. Ensimmäinen soitto kilahti nimismiehelle, joka ei luonnollisesti myynyt matonkuteita. Parhaimmillaan työllistimme 1970ja 1980-luvuilla noin 350 henkilöä, joista suurin osa oli kotityöntekijöitä. Tilauksen suuruutta kuvaa, että Lappajärveltä lähti Ruotsiin joka viikko jopa kymmenentuhatta mattoa, mikä oli tuohon aikaan todella jättimäistä. Niinpä Kujalan Harri tarttui luuriin. Matoille oli niin kova kysyntä, että mukaan piti saada mahdollisimman paljon tavaraa. VM Ca rp eti n ark ist o ~ 57 askel 5/22. Miehet saivat kuulla, ettei myynnissä ole kuteita, mutta mattoja he ovat valmiita ostamaan. Koska tuohon aikaan ei ollut kunnollisia numeropalveluja Internetistä puhumattakaan, oli oikean numeron löytäminen hankalaa. Tilaisuuden auettua hän päätti ostaa kolme kutomakonetta ja siirtyä Tieja vesirakennushallituksen palveluksesta yrittäjäksi. Tuolloin Viita-aho suunnitteli tulevaa yrittäjäystävänsä Harri Kujalan kanssa. Tämä antoi meilVM CARPETIN perustajan Arto Viita-ahon työn perintö elää edelleen vahvana yrityksessä. Yrityksen matot komeilevat esimerkiksi New Yorkiin juuri avatussa Aman-loistohotellissa. – Heillä oli olemassa numero, mutta valinta meni väärin. – Isä oli kehitellyt ideaa mattokutomon käynnistämisestä jonkin aikaa. – Pian myös Aila-äitini liittyi mukaan toimintaan, työt pankin palkkalistoilla saivat jäädä, Harri Viita-aho kertoo. Eteläpohjalaismattoja viedään Suomen markkinoiden lisäksi yli kahteenkymmeneen maahan, joista tärkeimmät ovat Yhdysvallat ja Italia. – Sopimus Ikean kanssa synnytti pitkäaikaisen yhteistyön. – Joskus hypimme rekan konteissa olleiden mattoja päällä saadaksemme ne menemään pienempään tilaan. Superostaja löytyi vikasoitolla VM-Carpetin tarina alkoi räsymatoista vuonna 1973 Arto Viita-ahon perustaessa yrityksen. – Kun Ikea päätti siirtää tilauksensa halvempiin maihin, ilmoittivat he siitä reilusti etukäteen. – Kuultuaan ostoaikeista miehet olivat heti valmiita myymään, vaikka heillä ei ollut tuona hetkenä hajuakaan, miten isosta kaupasta on kysymys, Viita-aho kertoo hymyillen. Toinen puhelu päätyi myös virheellisesti valittuna Ikeaan. Naapurin navetassa toimintansa aloittanut lappajärveläisyritys sai todellisen onnenpotkun vuonna 1975
Villa hylkii likaa Matontekijöiltä saa myös sisustusja tyylivinkkejä. Nyt ajateltuna suosio on kuitenkin hyvin ymmärrettävää, sillä Tessa on pehmeä, kestävä ja helppohoitoinen matto. – Eteisen maton on hyvä olla sekä kestävä että kaunis katsella. Vaikeinta aikaa eteläpohjalaisyrityksessä elettiin 1990-luvun alun lamavuosina, jolloin toiminta oli useiden muiden yritysten tapaan kovassa puristuksessa. Onneksi yritys oli hyvillä raiteilla eikä toiminta ollut uhattuna. VM Carpetin markkinointikoordinaattori Jaana Saarelan mukaan yksi maton tärkeimpiä valintakriteereitä on edelleen helppohoitoisuus. Pavel Klevtcov on leikkauskoneen käyttäjä. Tuolloin toimitusjohtajaksi astui siskoni Maria, jonka jälkeen minä otin pestin vastaan vuonna 2016, Harri Viita-aho kertoo. Markkinointikoordinaattori muistuttaa eteisen olevan kodin käyntikortti, joka luo ensivaikutelman koko kodin sisustuksesta. On myös suuri onni, ettemme ole koskaan joutuneet irtisanomaan yhtäkään vakituista työntekijäämme. Erittäin merkittäväksi kotimaiseksi yhteistyökumppaniksi nousi tuolloin Anttila-kauppaketju, Viita-aho kertoo. – Kesäisin ahkerassa käytössä olevat mattolaiturit kertovat siitä, että suomalaiset ovat edelleen matonpesukansaa. Matoissamme olevan lianhylkimiskäsittelyn ansiosta ne pysyvät puhtaina pitkään. Laadukkaaseen kudottuun villapohjaan on yhdistetty pehmeä, silkinhohtoinen viskoosinukka. Tuohon aikaan syntyi yksi VM-Carpetin suosikeista, Tessa-nukkamatto. Tungosta mattolaiturilla Mattojen värimaailmaa ovat pitkään hallinneet harmaan eri sävyt. Myös ruokailutilan maton valinnassa korostuvat helppohoitoisuus, ryhdikkyys ja vesipestävyys. – Ruokapöydän alle hyvä vaihtoehto on tiivispintainen villamatto. askel 5/22 58 ~. Myös varastot täyttyivät myymättömästä tavarasta. Myös voimakkaammat värit ovat löytämässä tiensä suomalaiskoteihin. Maton väriksi saatetaan valita esimerkiksi metsänvihreä tai oranssi. Väreissä hehkuvat kulta, hopea ja kupari. – Monet asiakkaat eivät kyenneet maksamaan laskujaan. – Vaikeista ajoista kuitenkin selvittiin pelkillä lomautuksilla. Eteisessä myös liikutaan paljon ja maton tulee pysyä hyvin paikallaan askelten alla. Uudet laitteet mahdollistivat myös erikokoisten mattojen teon nelimetrisiksi asti. Sen rinnalle ovat viime aikoina nousseet hillitty beige sekä lämpimän ruskeat sävyt. Valinta kohdistuu usein joko tiiviiseen kudottuun mattoon tai matalaan nukkamattoon. VM CARPET työllistää kolmisenkymmentä henkeä. – Pestävyys ja kestävyys ovat siis avainasemassa mattohankinnoissa. Mielenkiintoiset uutuudet tämän vuoden mallistossa ovat kohokuvioiset Paanuja Lastu-matot. – Se oli sokki. – Tuo oli myös hetki, kun kotimaan kauppamme kipusi ulkomaankauppaa suuremmaksi. MARKKINOINTIKOORDINAATTORI JAANA Saarela sanoo pestävyyden ja kestävyyden olevan tärkeitä kriteerejä mattojen hankinnassa. – Isän päätös oli avain uuteen nousuun. – Sen suosio yllätti, enkä olisi ikinä uskonut sen nousevan todelliseksi hittituotteeksi. Myös villa itsessään hylkii luonnostaan likaa, mikä vähentää huomattavasti pesukertoja, Jaana Saarela sanoo. – Nämä matot tuovat sisustukseen hitusen glamouria. Todellinen pysähdys koettiin vuonna 2006, kun Arto Viita-aho menehtyi lyhyen taistelun jälkeen syöpään 59-vuotiaana. Näyttävä kuviointi sopii hyvin esimerkiksi olohuoneeseen, Saarela listaa. le mahdollisuuden kartoittaa rauhassa muita kuvioita. Hankimme koneet, joilla kykenimme itse pohjustamaan matot. Isän kuolema oli sokki Lamakurimus hellitti vähitellen otettaan 1990-luvun edetessä, ja Arto Viita-aho päätti tehdä rohkean ratkaisun investoimalla miljoonia markkoja uusiin koneisiin
Tapahtuman tunnuksena on #YHDESSÄ2022. Johtamisesta saapuu keskustelemaan Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola keskustelee eversti (evp) Matti J. Ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) ja kansanedustaja Juha Sipilä (kesk.) puolestaan pohtivat piispa Jukka Keskitalon kanssa sukupolvien yli ulottuvaa vastuuta. Ukrainan sota näkyy tapahtuman ohjelmassa. MENOSSA Kirkkopäivät K irkkopäiviä vietetään Oulussa pitkän koronatauon jälkeen 20.–22.5. Askelta kustantavan Sacrum-Kotimaan omistaa Kirkkopalvelut, joka on yksi Kirkkopäivien ja Lähetysjuhlien kolmesta pääjärjestäjästä. | Isojen kysymysten Kirkkopäivät MIKA AALTOLA, Tytti Tuppurainen, Markku Kanerva ja Jaakko Löytty ovat mukana Kirkkopäivien ohjelmassa. Koko ohjelma sekä tapahtumien ajat ja paikat löytyvät osoitteesta www.kirkkopaivat.fi. Puheen lisäksi ohjelmassa on musiikkia. Kotimaan järjestämässä paneelissa pohditaan eri medioiden toimittajien kanssa kirkon roolia mediassa otsikolla ”Uskomattomia uutisia”. ~ 59 askel 5/22. Mertsi Lindgrenin yhtyeen johdolla vietetään Romanimusiikin iltaa. Mikko Alatalo ja Jaakko Löytty soittavat rauhan ja toivon lauluja. Ukraina on teemana myös ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.), piispa Mari Leppäsen ja Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajan Jouni Hembergin keskustelussa. Presidentti Tarja Halonen ja piispa Teemu Laajasalo keskustelevat yhteisen hyvän rakentamisesta sekä pyhästä ja pahasta puheesta. Wimme & Rinne -duo esittää saamelaisia virsiä, joikua ja instrumentaalimusiikkia. Karin kanssa sodasta ja rauhasta. Samalla vietetään myös Lähetysjuhlia. Ku va t: Ki rk ko pa lv el uj en ku va pa nk ki 6.5.–3.6
PÄIVI PUHAKKA TUOMASMESSUT KLO 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun Youtube-kanavalla ja Radio Deissä. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Venäjän ortodoksikirkko teki metropoliitta Kirillin johdolla historiallisen päätöksen ja lähti mukaan evankelioivaan Missio Volgaan. Franklin omaiset tuhoutuivat keskitysleirissä, mutta hän itse selvisi ja kehitti logoterapian, jossa merkitys ja päämäärä ovat toipumisen ytimessä. Viesti kuului: aito motoristi ei kaahaa. Tervetuloa! MUU TOIMINTA: www.tuomasmessu.fi Tule mukaan rakentamaan yhteisöä! Luojamme Jumala, virvoita meitä kevään vihreydellä. Psykiatri Viktor E. SPR:n turvatalo tarjosi ensiapua lapsille ja nuorille, joiden elämä oli mennyt solmuun. krs PL 279, 00181 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi ELISABET REHNIN KANSSA SARAJEVON TIELLÄ AINO SIBELIUS KITKI JA ITKI PUUTARHASSAAN SOTA JA HÄTÄ NÄKYVÄT RUKOUSPYYNNÖISSÄ MAIJA PAAVILAINEN: HISTORIA KATI PIRTTIMAA: Jari Jolkkonen viihtyy nuotiotulilla Savossa tarjotaan työtä ja turvaa ukrainalaisille Laura Malmivaara: Tämä lapsi yllätti 16 Mufindin kylää elpyi irtonumero 9,50 € 5/22 askel 5/22 60 ~. Eläväksitekevä Henki, kutsu meidät työhön ja taistelevaan rukoukseen. Ylösnoussut Kristus, herätä sydämiimme uusi toivo. Pastori Riitta Aaltonen, lähetystyöntekijä Seija Kuronen, pastori Arto Köykkä ja toimittaja Riitta-Sisko Jukkala-Benich pohtivat johdatusta. Askel esitteli kristillistä opiskelijatoimintaa, joka tarjosi evankeliumia, seuroja, seurustelua, sielunhoitoa ja raamattuopetusta niin teekkarille kuin kauppatieteilijälle. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Syntyi juttu Mies, joka käveli ulos raameista. 30 vuotta sitten Keikalla ja prätkän selässä TOIMITTAJA Teemu Rinne lähti muusikko Mikko Kuustosen keikalle. Johanna Paljakka ja Timo Veräjämäki kertoivat, mikä on kristillinen moottoripyöräkerho Gospel Riders. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Uskoontulo avasi Ritva Kaijasillalle oven kansainväliseen evankelioimistyöhön Saksassa ja valokuvauksen ja grafiikan opiskeluun eri puolille maailmaa. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Radio Pax julisti rauhaa Italian Assisissa
Voittajien asiakasnumerot julkaistaan Askelen (nro 5 ilmestyy 6.5.) ja Kotimaan (nro 18 ilmestyy 6.5.) verkkosivuilla olevissa näköislehdissä. Parhaat kuvat pääsevät Askel 2023 seinäkalenteriin. saakka ma–to klo 9–14. Osallistumalla annat luvan käyttää kuvaasi kilpailuun liittyvissä mediakanavissa ja seinäkalenterissa. Nyt odotellaan onnellisempaa kesää ja pesinnän onnistumista. Sitä ja myös Saimaan Pullervoa odotellessa! https://wwf.fi/luontolive/saaksi/ Täällä taas! W W F PESÄKAMERAN TALLENTAMA sääksipari viime kesäkuussa Runoja luuriin Hyvä Askel-lehden tilaaja! Printtilehtitilauksesi sisältää myös Askel-näköislehden lukuoikeuden. Sitä ennen on hyvä varmistaa, että ihminen, jolle puhelu tilataan, on asiasta tietoinen. Puhelimessa lausuttu runo on tapa osoittaa välittämistä aikana, jolloin kohtaamiset kasvokkain eivät aina järjesty. Sieltä löytyy runoja teemoista: ilo ja onni, isänmaa, luonto, perhe ja koti tai rakkaus ja ystävyys. Tämän vuoden uutuus on Saaristomeren norppalive. Tarvittaessa asiakaspalvelumme auttaa numerossa: 020 754 2333. Vahvojen siipien suhahdus, kun sääksi laskeutuu pesälle, tai kutsumattoman vieraan, korpin, äkkinäinen korahdus ja häärääminen pesällä, tai taustalla kuuluva teerien pulina. OTA KUVA lemmikistäsi ja osallistu kilpailuun yhdellä vaakakuvalla, jonka koko on noin 1000 KB. kello 16:40:28 se tapahtui. Viime vuonna Runoluurin kautta soitettiin lähes 300 tunnelmallista runopuhelua ympäri Suomen. Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen askel.kilpailut@kotimaa.fi, aiheeksi ”Valokuvauskilpailu/ lemmikit”. LAUANTAINA 9.4. Rekisteröi tyessä sinulta kysytään sukunimeä, asiakasnumeroa (joka löytyy helposti lehden osoitekentästä) sekä puhelinnumeroa, tämän jälkeen lisäät tietoihin vain sähköpostiosoitteesi ja luot itsellesi salasanan. hengitysongelmista kärsiville (astmaatikot, allergikot), urheilijoille ja henkilöille, jotka joutuvat työssään puhumaan paljon. https://www.kotimaa.fi/tietosuojaseloste/ Well02 on maailman monipuolisin hengitysharjoituslaite. Lehtiä pääsee lukemaan verkkoselaimen kautta osoitteessa: Askel.fi Lehden lukeminen edellyttää rekisteröitymisen ja kirjautumisen kotimaa.fi sivustolle. Ensimmäinen kalasääski ilmestyi WWF:n Luontolive-kameraan, joka seuraa tänäkin vuonna petolinnun pesintää Saimaalla. Huhtikuussa saattoi ilmoittautua vapaaehtoiseksi soittajaksi, joka saa tehtävään sekä koulutusta että pääsyn runopankkiin. Puhelut tuottivat iloa sekä ikääntyneille että soittajille ja herättivät hersyviä keskusteluja. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi ELISABET REHNIN KANSSA SARAJEVON TIELLÄ AINO SIBELIUS KITKI JA ITKI PUUTARHASSAAN SOTA JA HÄTÄ NÄKYVÄT RUKOUSPYYNNÖISSÄ MAIJA PAAVILAINEN: HISTORIA KATI PIRTTIMAA: Jari Jolkkonen viihtyy nuotiotulilla Savossa tarjotaan työtä ja turvaa ukrainalaisille Laura Malmivaara: Tämä lapsi yllätti 16 Mufindin kylää elpyi irtonumero 9,50 € 5/22 Valokuvakilpailu Pix ab ay ~ 61 askel 5/22. Jos asiakasnumerosi täsmää lehdessä olevaan numeroon, olethan yhteydessä asiakaspalveluumme ja sovit palkinnon toimittamisesta. Paras kuva palkitaan kirjalahjalla sekä lemmikit-seinäkalenterilla. Sen ainutlaatuinen Nordic Breathing -teknologiaan perustuva lämpimän höyryn ja vastapaineen yhdistelmä puhdistaa ja vahvistaa keuhkoja. Kerro nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi, kuvan nimi ja asiakasnumerosi. LUOVAN VÄLITTÄMISEN yhteisö Siskot ja Simot järjestää Runoluuri-tempauksen, jolla voi tilata maksuttoman runopuhelun ikääntyneelle läheiselle kevättervehdykseksi, äidille äitienpäivälahjaksi tai vaikka itselleen iloksi. Lahjan arvo 249 €. Luontolive sävähdyttää. Numerosta 09 3152 4400 voi tilata maksuttoman puhelun 18.5. Well02:n ovat kehittäneet terveydenhuollon, hyvinvoinnin ja teknologian asiantuntijat. 14.10.2022 mennessä saapuneet kuvat arvioi raatimme, johon kuuluu myös ammattikuvaaja. Kilpailu on tarkoitettu kaikille Askel-lehden tilaajille. Viime vuonna sääksipari hautoi ja hoivasi kahta munaa välillä lumisateessa, välillä lumoavassa kuutamossa, mutta lopulta munat eivät kuoriutuneet. Sacrum-Kotimaa Oy arpoo 5.5.2022 kaikkien Askelja Kotimaa -lehtien tilaajien kesken kolme Well02laitetta. Se on lääkkeetön apu mm
Alpo saattaa hyppää rötkäyttää omistajansa syliin, vaikka tällä olisi meneillään lukeminen. Se nukkuu vieressä ja kainalossa. Viime talvena kolli nujakoi toisen kissan kanssa niin, että korvasta lähti pala. Alpo ei voi sietää, kun Maija harjoittelee lausuntaa, joka on sen mielestä hänelle liian tärkeää. Eikä lähde pois. – Alpo luottaa siihen, että otan kiinni. – Odotan, että pääsemme pihalle istumaan ja kuuntelemaan lintujen laulua. askel 5/22 62 ~ LEMMIKKI HEART MINÄ Koronahoitaja Alpo A lpo hyppää ketterästi kahvipöydän ääreen tuolille kolmanneksi osallistujaksi haastatteluun eikä siitä hievahda. – Se juoksee alakerran ovelta yläkerran perimmäiseen nurkkaan ja saa mielettömän melun ja töminän aikaan, ihan kuin norsu. Maija oli seurallisena ihmisenä valitellut yksinäisyyttä nuorimmalle pojalleen. – Poikani sanoi, että nyt sinulle tulee oma koronahoitaja. Kahdeksanvuotias kolli tuli kunnallisneuvos, lausuntataiteilija Maija Piitulaisen elämään koronapandemian myötä maaliskuun lopussa 2020. – Katso, miten tuo ruskea laikku muistuttaa sydäntä. PENNUSTA ASTI Alpo oli Maijan luona hoidossa pojan perheen ollessa matkoilla. Pojan perheessä oli ilmennyt allergiaa. Joka ilta kissa saa iltavillin. Pian pihalla oli tuttu tassuttelija. Se myös karkasi pakkaseen, ja omistaja etsi sitä huolestuneena naapureiden avustuksella. Yhtenä iltana ulko-ovella odotti yllätys. Nyt se saa enemmän rauhaa ja huomiota. – Alpo on seurallinen, sille voi puhua omia juttuja. Alpo oli myös stressaantunut alle vuoden ikäisestä kultaisestanoutajasta. Edellisestä lemmikistä oli hurahtanut kymmenisen vuotta, vaikka Maijalla oli ollut lapsesta asti kissoja ja koiria. Maija osoittaa hellästi kissansa kylkeä. – Viime kesänä se pudotti vierestäni ison kukkapurkin valkoiselle matolle ja katsoi minua mielenosoituksellisesti. Omistajan erehtyessä heittämään liikaa löylyä kissa mulkoilee ja poistuu vahtien häntä oven läpi kylpyhuoneen jakkaralla. KEVÄÄN TULON huomaa Alposta sen pyrkiessä usein ovelle. Jos kissapäivityksiä ei ole vähään aikaan näkynyt, ihmiset kysyvät Alpon perään. Kodin kauneimman kukkatapetin Alpo on raapinut pilalle. TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN Se on röyhkeä ja aavistuksen salaperäinen.. Nyt hän voi puolestaan viedä kissan hoitoon heille. Olen sen palvelija. ENSIMMÄISENÄ KORONAKEVÄÄNÄ Maija teki runotuokioita Facebookiin muiden ihmisten iloksi Alpo sylissään. – Alpo lumpsutti tehostetun hitaasti, pää ja häntä pystyssä. Pablo Nerudan runo Oodi kissalle on Maijalle rakas. SAUNA LÖYLYT TELYINEEN ja jälkilämpöineen on Alpon mieleen. Keittiö on maatiaiskissalle muutenkin mieluinen paikka; se kellii matolla, heittää selälleen ja voimistelee. Se myötäelää, vastaa ja aivan kuin ymmärtäisi puheen. Sen sanat sopivat hänestä hyvin myös Alpoon; se on itsetietoinen, röyhkeä ja aavistuksen salaperäinen. Alpo kulki häntä ja pää pystyssä omistajan elkein – ”nyt minä tulin” – ja meni suoraan portaisiin lempipaikalleen katsomaan lintuja, Maija kuvailee. Se ei katsonutkaan meitä, vaan käveli suoraan kotiin. Kun Alpolle on hyvä, se näyttää sen. Viime vuonna lemmikki osallistui omistajansa mukana Äänekosken seurakunnan Ystävyyden iltarukous -videoon YouTubessa. Hän koki olevansa kuin vankina omassa kodissaan. Alpo on sydänten kissa. Minulla on kotona joku, jolle näyttää hyvyyttä. – Alpo pyytää mukaan, naukuu kovaa ja tuijottaa silmiin
~ 63 askel 5/22 ÄÄNEKOSKEN SUOLAHDESSA asuva Maija Piitulainen on Alposta syvästi kiitollinen nuorimman poikansa perheelle.
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi NIMI OSOITE PUH. mennessä: Askel, Ristikko 5/2022, PL 279, 00181 Helsinki. RISTIKKO 5/2022 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkinnon! LÄHETÄ avainsanat tai koko ratkaisu 17.5. askel 5/22 64 ~ askel 5/22 64 ~
Resitaali Andrei Kymach Hans-Otto Ehrström 14.7. Toivon, että otat pian yhteyttä, niin kuulet ja näet enemmän. Jään odottamaan kirjettäsi. Autokin on. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Olen todella kiinnostunut uskon asioista ja etsin kirjekaveriksi uskovaista / uskon asioista kiinnostunutta n. Istun Turun vankilassa vankeusrangaistusta. Puutarhan hoitoa ja samoilua luonnossa harrastan, eikä peukalokaan ole keskellä kämmentä. Solakka 77/184/70. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. 0401531250 RATKAISUKESKEINEN KRISTILLINEN TERAPEUTTI koulutus 80 op alkaa Turussa ja Vaasassa syyskuussa 2022 • laadukas kaksivuotinen monimuotokoulutus • ammattinimikkeeksi haettavana lyhytterapeutti ja sielunhoitoterapeutti • mahdollisuus jatkaa työnohjaajakoulutukseen • ennakkomarkkinoinnissa myös joulukuussa 2022 alkava kristillinen taideterapeutti -koulutus 40 op urkuyofestival.fi lippu.fi AVAJAISKONSERTTI Franz Schubert Messu Es-duuri ja Intende Voci to 2.6. romanitaustainen mies. Arvostan tervettä elämäntapaa, tasapainoista elämää, rehellisyyttä ja luotettavuutta. Viite 60503. 10234 MIES. Venetsialaiset Suomalainen Barokkiorkesteri 2.6.–25.8.2022 ~ 65 askel 5/22. Minua kiinnostavat hengelliset asiat ja ulkoilu. Ristikko 4/2022 KIRJOITA MINULLE Ristikko 4/2022 palkinnon voitti Marjatta Orajärvi Ylitorniolta. Kaltereiden takana 10236 KRISTILLINEN TERAPIAINSTITUUTTI www.kristillinenterapia.fi puh. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Asun nykyään synnyinkodissani yksin. Auto minulla on. Onnea! NAINEN, JOS olet Lahdessa (tal. Viihdyn ulkona luonnossa, mökillä, matkustellen. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. kello 19 Kallion kirkko KONSERTIT ESPOON TUOMIOKIRKOSSA KESÄTORSTAISIN KELLO 21 9.6. Olen 60-v. kello 19 Tapiolan kirkko pe 3.6. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Urkuyö Vincent Dubois Pétur Sakari 4.8. Saariahon Saarikoski-laulut Anu Komsi Pia Värri 28.7. Haluan vaihtaa ajatuksia kirjeitse, ei väliä oletko mies vai nainen. naista. Schubertin Winterreise Tuomas Katajala Lohjan kaupunginorkesteri 7.7. Sinä 40–55v. Cantores Minores 70-vuotisjuhlakonsertti 23.6. Juhannusiltamat Jaakko Kortekangas Kirill Kozlovski 30.6. ETSIN Sinua, sielunkumppania. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Olen kuvataidetta (kuvanveisto) harrastava, nykyään aiheeni ovat hengellisiä, unohtamatta musiikkia. Toiveikas 55 10232 KAIPAAN KIRJEKAVERIA. 100 25.8. Rakkaudella 10231 OLEN 55-VUOTIAS mies Etelä-Pohjanmaalta, eläkkeellä. Ursus arctos 10235 OLEN POHJANMAALTA kotoisin oleva 32-v. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25€ kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Jorma Panula Peltomiehen rukous 21.7. Käyn päivisin päivätoiminnassa. 22–40-v. 11.8. Kirjekaveri 10233 OLEN USKOVA mies Etelä-Pohjanmaalta Ähtäristä. Oopperan gospel Suomen kansallisooppera 18.8. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Luonnon siimeksessä. tamperelainen, liikunnallinen th-alalla työskentelevä leskinainen, 172/78. alueella) asuva ja yksin, sekä toivot luotettavaa, tervettä ja liikunnallista miesystävää kokoa 178/75. Olisi se paljon antoisampaa, jos sinä olisit vierelläin ja voitais kulkea yhdessä tätä matkaa. Iiro Rantala & Duo Tiksola Co. nainen, etsin ystävää, jonka kanssa voisi vaihtaa ajatuksia kirjeitse tai soitellen. Oletko sinä etsimäni. On vettä, metsäluontoa, maata. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Kuulun vapaaseurakuntaan, vapaa kuin taivaan lintu. “Ilona Irti” Monologiooppera op. Olen kasvanut uskovaisessa kodissa, enkä elä romanielämää. Taiteilijaparit Marjukka Tepponen Kevin Greenlaw Laura Mikkola 16.6
3 kk 23 € (ovh 28 €) TILAAJAE3 6 kk 39 € (ovh 56 €) TILAAJAE6 Anna Askel lahjaksi äidille! Askel-lehden tilaajana voit tehdä lahjatilauksen edulliseen asiakasetuhintaan. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukai sesti. Ulkomaisiin tilauksiin lisä tään postikulut. Alle 18vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 6,9 snt / min. Antoisia lukuhetkiä toivottaa. Se alkaa seuraavasta mahdolli sesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson päätyttyä. Tilauksesi alkaa seuraavasta numerosta. + 14,9 snt / min, lankapuhelimesta 8,21 snt / puh. 020 754 2333 asiakaspalvelu@ kotimaa.fi Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt / puh. Lahjakortti Äiti, olen tilannut sinulle Askel-lehden ___ kk. Tilaus on määräaikainen. Tarjous on voimassa 31.5.2022 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa
Kuoltuaan Voltaire sai lopulta leposijan kaikkien jumalten temppeliksi tarkoitetusta Pantheonista. K one oli tuskin kohonnut kiitoradalta, kun Timothy Kellerin teos Tuhlaaja-Isä otti kyytiinsä. Se oli ei-uskonto. Sionissa puuskutin kivistä polkua Notre-Dame de Valèren basilikaan, jossa ovat maailman vanhimmat soittokelpoiset urut. Roomalaiset sanoivat kristittyjä ateisteiksi, koska nämä sanoivat hengellisestä todellisuudesta sellaista, mikä oli ainutlaatuista eikä sopinut mihinkään maailman muiden uskontojen luokkaan.” PERILL Ä MINUA veti puoleensa jokainen raollaan oleva kirkon ovi. Sytyttämään kynttilän, rukoilemaan, rauhoittumaan. Ovi pysyi meiltä kiinni, sen yläpuolella erottuivat sanat ”Deo erexit Voltaire MDCCLXI”, rakennuttajan nimi vähän suurempana kuin Jumalan. Vuorille, kyläkappeliin, basilikaan. Genevejärvellä astuin moderniin, tyhjään lähetysjärjestön kirkkoon. Matkalla luin häkellyttäviä ajatuksia: ”– – kun kristinusko tuli maailmaan, sitä ei kutsuttu uskonnoksi. Uskonnollisuus minussa. Käytävällä saattoi sytyttää kynttilän. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Genevessä pysähdyin matkan päähän synagogan ovesta. JOKIN SINNE vetää. Seinustalla saattoi sytyttää kynttilän. Paluulennolla luin Kellerin loppuun. Matkan parhaat hetket koin kuitenkin ruokaillessa oliivipuun alla ystävien kanssa. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. PIENET TULET VOLTAIREN LINNAN kappeli Ferneyssä Pä iv i Pu ha kk a ~ 67 askel 5/22. Ylösnoussut Jeesus ei rakentanut temppeliä vaan tarjosi rantanuotiolla kalaa. Hän ei odottanut, että sisällä olisi jotain hänelle. Ei-uskonto Liberaali Voltaire rakennutti ihanalle tontilleen kappelin. Jotakin minulle. Liberaali valistusajattelija kritisoi kirkkoa ja luopui uskonnosta, mutta rakennutti ihanalle tontilleen kappelin. Hänen mukaansa kristinusko on materialistinen ja pelastus aineellista. Seinillä oli hurjia kidutuskuvia, Jeesus kaukana rakennustelineiden takana kuin stagella. Tavallinen ihminen minussa. Ferneyssä löysin Voltairen linnan. Pienet tulet. Ystäväni jäi ulos. Päiväkävelyllä ranskalaisessa kylässä poikkesin katoliseen kirkkoon – olihan pääsiäinenkin – ja tyhjään kappeliin samassa kylässä Sveitsin puolella
Etukoodi: F22-5825-12 . Edun voi käyttää vain kerran. Puh. MAKSUTAPA: Lasku, jolle myönnämme maksuaikaa 30 päivää (laskun päiväyksestä lukien). Tilaukset helposti ja nopeasti: Sähköposti: info@goldner.. (Rasti ruutuun!) Varmista sinulle pusero tutustumishintaan – ilmainen toimitus! Kun tilaat puhelimitse tai netissä, ilmoita tämä etukoodi: F22-5825-12 KPL TILAUSNUMERO KOKO TUOTE HINTA Puhelin Henkilötunnus (ensitilaajalle pakollinen) .. Jos tilaat puhelimitse tai netissä, ilmoita oheinen etukoodi tilauksen yhteydessä. KYLLÄ, *Etu koskee vain uusia tilauksia. Etu on henkilökohtainen, eikä siihen voi yhdistää muita tilausetuja. 95 Sie sparen 40.– € SÄÄSTÄT 15 € MAHTAVA HINTAETU Tutustu monipuoliseen mallistoomme verkkosivuilla: www.goldner-fashion.com Printtipusero 4242-845 kirjava kuviollinen 8336-431 luonnonvaalea kuviollinen 8338-231 farkunsininen kuviollinen 8770-231 papaija kuviollinen N-koot 36, 38, 40, 42, 44, 46, 48, 50, 52, 54 L-koot 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25 (L-kokoja suosittelemme alle 165-senttisille naisille) r 64.95 r 49.95 Päiväys Allekirjoitus Asiakasnumero (jos tiedossa) Etuja sukunimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Olet tutustunut tällä hetkellä voimassa oleviin kauppaehtoihin ja tilaat tuotteet niiden mukaisesti. (09) 8870 566 Verkkokauppa: www.goldner-fashion.com Postitse (postimaksu on jo maksettu): atelier GOLDNER Tunnus 5021251 00003 VASTAUSLÄHETYS käytän tilaukseeni ilmaisen toimituksen . Löydät täydelliset kauppaehdot ja tietosuojaa koskevat lisätiedot sekä yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvät viittaukset verkkosivuiltamme: www.goldner-fashion.com. F2 258 25 _F IN www.goldner-fashion.com Tilaukselle ilmainen toimitus! • puserossa on kaunis, monivärinen painokuosi • sivusaumoissa halkiot • miellyttävän kevyttä puuvillavoileeta farkunsininen kuviollinen luonnonvaalea kuviollinen papaija kuviollinen Ilmavan kevyt ja miellyttävä ihoa vasten Niin kauan kuin tuotetta riittää Pusero, kirjava kuviollinen 64.95 49