Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi ELISABET REHNIN KANSSA SARAJEVON TIELLÄ AINO SIBELIUS KITKI JA ITKI PUUTARHASSAAN SOTA JA HÄTÄ NÄKYVÄT RUKOUSPYYNNÖISSÄ MAIJA PAAVILAINEN: HISTORIA KATI PIRTTIMAA: Jari Jolkkonen viihtyy nuotiotulilla Savossa tarjotaan työtä ja turvaa ukrainalaisille Laura Malmivaara: Tämä lapsi yllätti 16 Mufindin kylää elpyi irtonumero 9,50 € 5/22
020 754 2350 MAAN LAAJIN VALIKOIMA RAAMATTUJA Ilari Aalto, Annastiina Papinaho, Larissa Riihihuhta, Usva Torkki Valo askeleillani – Pyhiinvaelluksella Suomessa ”Otan yhden askelen kerrallaan ja pääsen perille.” Moniääninen matkakertomus kotimaan poluilta: juurista, eksymisistä, oivalluksista ja muutoksesta. Värivaihtoehdot punainen ja harmaa. Kirjassa tekstiä rytmittää valokuvakuvitus, joka heijastelee pyhiinvaelluksen sanatonta kokemusta. Lukujen luetteleminen jatkuu moninaisena läpi Vanhan testamentin, ja sama näköala tulee vastaan myös Uudessa testamentissa. 22,70 (27,80). Koko 115 x 190 mm. 29,25 (32,50) Minna Kettula Camino Francés – Ranskalaista tietä Santiago de Compostelaan Matkaopas kuuluisalle pyhiinvaellusreitille joka on ollut käytössä yli tuhat vuotta ja on yksi tärkeimmistä kristillisistä pyhiinvaelluksista. Miellyttävän tuntuiset kauniit ja kestävät beiget nahkajäljitelmäkannet. Sisältää liiteosat ja kaksi lukunauhaa. Kirja tarjoaa esimerkkejä vanhoista ja uusista kotimaisista pyhiinvaellusreiteistä kutsuen lukijaa yhteiselle matkalle. Opas selvittää perusteellisesti niin matkaan valmistautumisen kuin matkan kulun nähtävyyksineen. Värivaihtoehdot musta, viininpunainen, ruskea, tummansininen, turkoosi ja ruusukulta. Jo luomiskertomuksessa selostetaan tarkasti, mitä minäkin päivänä tapahtui. Koko 148 x 218 mm. Teos vie lukijan löytöretkelle omaan itseen, sisäiseen maisemaan ja maailmaan. Se ei kuitenkaan käsittele numerologiaa, joka näkee alkukielten sanojen lukuarvoissa kätkettyä mystiikkaa pyrkien löytämään niistä salattuja viisauksia. Selkeä jakeittainen teksti. Kauttaaltaan kuvitetussa kirjassa on pieni espanjankielinen sanasto ja karttoja. Monipuoliset liiteosat ja kaksi lukunauhaa. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Sivukoko 122 x 180 mm 89,00 (99,00) Kovakantinen isotekstinen Raamattu Isotekstinen Raamattu on hyvä valinta, kun kriteerinä on tekstin koko ja helppolukuisuus. Kirjan tarkoituksena on nostaa esiin tärkeimmät Raamatussa mainitut luvut sekä pohtia niiden merkitystä hengellisessä mielessä. Monista yksityiskohdista lienee mahdollista päätellä, että Raamatussa myös lukuihin sisältyy viestiä, jota ei kannata ohittaa. Puuvillapohjainen kansimateriaali tuntuu käteen miellyttävältä. 26,50 (32,90) AURINKOKUSTANNUS Jukka Norvanto 1+2 lukujen merkitys Raamatussa Luvut saavat Raamatussa paljon huomiota. 23,40 (26,00) Kirkkovirsikirja Kovakantinen soinnutettu nuottivirsikirja uudella lisäosalla. Keskikokoinen, vetoketjulla ja reunahakemistolla varustettu Raamattu. 13,40 (14,90) PERUSSANOMA Nahkakantinen Raamattu Vuoden 1992-käännös
Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Aikakausmedia ry:n jäsen. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Hyvää äitienpäivää! Yo ha na H au le Pix ab ay ~ 3 askel 5/22. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. SISÄLLYS 5/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Laura Malmivaara: Olen sielultani körttiläinen 14 Aistien ilotulitusta Gabrielin keittiössä 21 HATTU & SIVELLIN: Bosnian kevät 22 Övereitä uskossa ja somessa 25 TEEMU RINNE: Taivaan Isän iltalukemisia 26 JUHA TANSKA: Hilja 28 Puutarhassaan Aino Sibelius kitki ja itki 32 KATI PIRTTIMAA: Kudottua rukousta 34 Kirjoja kevääseen 36 Mansikkatilallinen auttaa ukrainalaisia 41 Yhdessä: Minun mottoni 42 HETKI LUONNOSSA: Hiirenkorvat heiluvat 50 LAURA HONKASALO: Juhlaetiketti tänään 52 Sofia Lovisa Ramsay uhmasi keisaria 56 Harri Viita-aho myy mattoja 59 Menossa: Kirkkopäivät ja Luontolive 62 LEMMIKKI: Emäntä lausuu, Alpo protestoi 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 67 PIENET TULET: Kevättä! 16 Piispa Jari Jolkkonen ja ihmisen koiruus F r e i j a Ö zc a n Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi ELISABET REHNIN KANSSA SARAJEVON TIELLÄ AINO SIBELIUS KITKI JA ITKI PUUTARHASSAAN SOTA JA HÄTÄ NÄKYVÄT RUKOUSPYYNNÖISSÄ MAIJA PAAVILAINEN: HISTORIA KATI PIRTTIMAA: Jari Jolkkonen viihtyy nuotiotulilla Savossa tarjotaan työtä ja turvaa ukrainalaisille Laura Malmivaara: Tämä lapsi yllätti 16 Mufindin kylää elpyi irtonumero 9,50 € 5/22 44 Leokadia Miho sai uuden alun Ka nn en ku va : An tt i Ri nt al a PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.6.2022 Pi xa ba y Olla häpeämättä kaunis tässä hetkessä Kantaa aikanaan oksat notkollaan myös raskasta hedelmää siunattuna ja tuettuna PÄIVI PUHAKKA Itse kukin askel 5/22 4 ~
Sinne tänne sinkoillaan pesäaineisten ja perässä ja lemmen leiskuessa rinnoissa. Se tekee maailmasta paremman paikan. Itse en kestäisi kertoa erohelvetistä tai konkurssista kaikelle kansalle. Jos vapauden iloa ja elämän voimaa patoaa pelon tai vaikkapa vihan vuoksi, turmelee samalla elämän kauneutta. Hän on elämän antaja, sen voima, oikeastaan Elämä itse. Sellaisesta ei seuraa mitään hyvää. Moni arkinen ja yksinkertainen asia tuntuu nykyään niin nautinnolliselta. Samaa voimaa näen nuorimman poikani selässä, joka loittonee keväistä maantietä pitkin vasta hankittu moottoripyörä päristen. Liverrys ja lurittelu kantautuu avoimesta ikkunasta vahvana kuin herätyskellon ääni. Pitkän linjan toimittajana minulla on ollut etuoikeus tutustua ihmisiin, joita en olisi muuten kuunnellut. Liverryksessä ja sirkutuksessa on sykähdyttävää talvesta vapautumisen iloa ja pursuvaa voiman tuntoa, samoin kuin puroissa ja joissa, jotka kuohuvat lumikinosten sulaessa jälkeen raivokkaasti uomissaan. Ne aloittavat riehunnan korkealla puiden latvoissa jo aamukolmelta. Mutta muiden kertomuksista on ollut apua elämän tyrskyissä. Nyt ei ole aika nukkua, on kevät. Hän osaa, hän kiihdyttää, ja samalla pelkään, mitä kaikkea ikävää voikaan tapahtua. Lintumaailman keväistä liikettä ovat muutenkin nyt puistot ja metsät täynnä, kun kävelyllä käy. Elämän ilon pitäisi herättää meissä myös halua tuottaa iloa toisille ja koko luomakunnalle. Itsenäisen valtionkaan vapautta ja oman elämän rakentamisen iloa ei saa toinen valtio pakkokeinoin padota. Freija Özcan toimituspäällikkö, Askel ~ 5 askel 5/22. Nostan hattua niille, jotka avoimesti kertovat riipaisevat elämäntarinansa ihmisten luettavaksi. ”Ikääntymisen hyvä puoli on, että uskaltaa olla enemmän oma itsensä, niin raadollisena kuin on.” Näin se menee. Toinen osa taas ymmärtää, että niin kuin ei kevättä, niin ei vapauden iloa ja elämän voimaa ihmisessäkään voi padota. Hänessä me elämme, olemme ja hengitämme – etenkin keväisin voimakkain siemauksin. Näin olen oppinut monenlaista ja välittänyt lukijoille itseäni viisaampien ajatuksia ja elämänkokemusta. Toimittaja Kaj Aalto nauttii elämästä enemmän nyt kuin nuorena. Elämä on parhaimmillaan suuri riemu. Siitä ristiriidasta nousee elämän kauneus. Samalla se on hauras ja riskejä täynnä. Ei tarvitse aina ajatella, mitä muut minusta ajattelevat. Tästä olen kohtuullisen samaa mieltä keski-ikäisen naisen kanssa. Pahimmillaan se näkyy niissä kauhistuttavissa kuvissa, joita tänä keväänä olemme nähneet Ukrainan sodasta. Ei padota elämän voimaa V iime viikot olen aamuisin herännyt hurjaan lintukonserttiin. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel toukokuussa 2022 ”ELÄMÄSTÄ VOI vanhetessa nauttia yhä enemmän,” Laura Malmivaara sanoo tämän lehden sivulla 6 alkavassa haastattelussa. Kristillisessä uskossa elämä liittyy olennaisesti Jumalaan. Olen katsellut hänen menoaan pelon ja ylpeyden sekaisin tuntein. Molemmin puolin taloamme on levittäytynyt runsaasti mustarastaita. Osa minusta haluaisi sulkea hänet suojaan tynnyriin ja kasvattaa siellä 50-vuotiaaksi
TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: ANTTI RINTALA Tätä haastattelua tehtäessä on kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Kirkkaan kevätauringon kanssa kilvan säteilevä Laura Malmivaara asettuu sohvalle, jolla on helpompi saada hyvä asento kuin tuolilla. Laura ei ole koskaan tehnyt isoa ongelmaa äitiydestään. Mikä ajoitus tällä raskaudella olikaan! askel 5/22 6 ~. Hänestä hohkaa sellaista syvältä nousevaa valoa ja valtavaa feminiinistä alkuvoimaa, jota näkee odottavissa äideissä. 48-vuotiaalle naiselle raskaaksi tuleminen ei ollut itsestäänselvyys. – Tytärteni synnyttyä äiti painotti, että minussa on luonnostaan se kaikki viisaus, mitä lasten kanssa tarvitaan. Poika syntyi pääsiäisenä. Nyt suurin rooli elämässä on äitiys. Elämä toimii ihmeellisesti. Ei se kuitenkaan huoleta nyt. Esikoiskirjan ansiosta tapahtunut stressistä vapautuminen vaikutti varmasti ruumiin ja mielen tasapainoon ja hyvinvointiin, mikä mahdollisti toivotun raskauden, hän uskoo. – Mikä ajoitus tällä raskaudella olikaan! Kirjan julkistusjuhlien skumpat olivat hädin tuskin hävinneet kropasta, kun selvisi, että lapsi on tulossa. – Olen synnyttämässä lasta epävarmuuden keskelle. Ajattelen, että tämä on osa elämän luonnollista kiertokulkua. – Se tuntui ihmeeltä. Uskon, että rentouduin jotenkin Vaiti-kirjan tekemisen jälkeen. Äidissä on jo viisaus Odottava äiti on miettinyt, ahdistaako häntä lapsen tuleminen tähän maailmantilanteeseen. Uudelle elämälle tuli rako, Malmivaara sanoo. Hän rikkoi sukunsa naisten vaikeista asioista vaikenemisen kulttuurin. Hänen esikuvanaan on ollut oma äiti, joka on aikuisten sosiaalisissa suhteissa hyvin herkkä ja arkakin mutta lasten kanssa vahvoilla. Me olemme psykofyysisiä olentoja. Uudelle elämälle tuli tilaa Isoja rooleja tehnyt näyttelijä ja valokuvaaja Laura Malmivaara teki debyyttinsä kirjailijana
– OLEN ihan toisella tavalla läsnä kuin nuorempana, sanoo Laura Malmivaara. ~ 7 askel 5/22
Hän toisti saamaansa opetusta siitä, miten etusormi nostetaan suun eteen: ”Vaiti. – Muistan aina esimerkiksi hi-viruksen saaneen naisen, jonka kuvasin kauniissa kirkossa. Joskus teini-ikäiset puhuvat tärkeistä asioistaan, joskus vaikenevat. Kertoja on näyttelijä, jonka ex-aviomies ja lasten isä, elokuvaohjaaja Atte ( Aku Louhimies) joutuu myrskynsilmään, kun naisnäyttelijät syyttävät häntä alistavasta ja nöyryyttävästä työotteesta. Perheensä paineiden ahdistamana Laura Malmivaara antoi kirjassa äidilleen sen äänen, jonka kaipasi itsekin kuulla: katkeruudesta vapaan äänen. – Olen huolissaan ja surullinen siitä, miten korona on sulkenut heidän maailmaansa. – Omat lapseni kulkevat ratikalla ja syövät sushibuffetissa, rahaa menee ja paineet ovat mielettömät. Heidän keskinäinen kommunikointinsa on ollut aina vapaata. Kriisin keskellä kertojan tärkein tukijoukko löytyy omasta perheestä ja suvusta, jonka kokemushistoriaa hän selvittää. – Olen hämilläni siitä, miten saisin heidät luottamaan tulevaan ja ylipäänsä uskomaan hyvään. SUOMEN LÄHETYSSEURA pyysi Laura Malmivaaraa kuvaamaan tansanialaisten tyttöjen ja naisten elämää ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia siihen. Oli yllättävää, miten vahva vaikutus äidilläni oli, kun aloin viittäkymppiä lähestyessä katsoa elämääni kokonaisuutena. Tytärten maailma on kovin toisenlainen kuin hänen oma nuoruutensa. Häntä harmittaa lastensa puolesta. Kyynistymisen vaara vaanii, vaikka äiti kuinka vakuuttaisi, että pelätystä ilmastonmuutoksesta, koronasta ja Ukrainan sodasta selvitään eteenpäin. – Vaikka äiti ja äidinäiti joutuivat selviytymään todella vaikeista vaiheista ja tunteista, he säilyttivät ilon. Ehkä äitini voi luoda minullekin tunteen, ettei tarvitse olla vihainen ihmisille, vaan voin luottaa elämään. Suomen Lähetysseura pyysi Malmivaaraa kuvaamaan sikäläisten tyttöjen ja naisten elämää ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia siihen. Mistä lapsille luottamusta. Kirja irtipäästämisestä Äiti ei kertonut vuosikymmeniin ulkopuolisuuden tunteistaan. Tuon ikäisenä minä en muistaakseni edes lukenut sanomalehtiä. Laura Malmivaara on miettinyt raskausaikana enemmän 16ja 18-vuotiaita tyttäriään kuin uutta tulokasta. – Olen ollut ainakin saatavilla, kuskannut ja syöttänyt. Ole vaiti vaikeista asioista Vaiti-romaani alkaa kertojan päässä soivalla äidin puheella: ”Et kirjoita mitään, olet hiljaa vaan. Vaiti!” Äitinsä persoonan ja henkilöhistorian hahmottamisessa Malmivaara eläytyi myös työläistaustaisen, kovia kokeneen äidinäidin tarinaan. Hän hymyilee hyvin luottavaisesti sairautensa ja uskonsa keskellä. Hän tunsi usein ulkopuolisuutta uudessa elämänpiirissään, paitsi Lauran isän kanssa. Muista mitä mun äiti aina sanoi, vai oliko se Koivisto, että vaiti. Kuivuudessa kasvaa toivo -valokuvanäyttely on siitä lähtien kiertänyt Suomea. – Onneksi äidillä ja isällä on ollut toisensa. Nuoret ovat tavattoman tietoisia kaikesta pahasta ja uhkaavasta, mitä maailmassa tapahtuu. Teet vain niin, mikä sinusta tuntuu oikealta. – Isoisä oli sodan runtelema alkoholisti. Hän yrittää pitää kommunikoinnin väylää auki. – Me kannamme kokemusja geenitasolla mukanamme monta sukupolvea. Katkeruudesta vapaa ääni Viime vuoden lopulla ilmestynyt, genressään erinomaisen onnistunut esikoisromaani Vaiti (Otava) on autofiktiivinen. Ihmisillä ja tapahtumilla on tosielämän vastineensa, mutta kirjailija laittaa toki reippaasti mukaan myös fiktiivisiä aineksia. Tämä saattaa lukijalta unohtua, sillä niin ilmeisiä mediasta tutut hahmot ovat. Nämä hyvin ristiriitaiset sukutaustat risteilevät minussa. 1980-luvun Kajaanissa turvalliseen elämänpiiriin kuuluivat koti, koulu, pianotunnit, isän työpaikka paperitehdas ja yleisurheilu. – Isä on tunnetun pappisja herännäissuvun vesa. Romaanin päähenkilökin pysyi Äidille pultsarit ja porvarit olivat samalla viivalla. Tämä on näyttäytynyt näihin päiviin asti äidin pelastajana ja sankarina. Kaksi vuotta rajoitettua koronaelämää on pitkä aika tuossa iässä. Äidinäiti kääntyi sitten Jehovan todistajaksi, mikä tuntui siihen aikaan monesta vieraalta ja pelottavalta. Lapset eivät enää tiedä, uskovatko he tulevaisuuteen. Kuivuudessa kasvaa toivo Suhteellisuudentajua hyvinvoivan maailman ongelmiin toi vuonna 2018 tehty työkeikka Tansaniaan. Keväällä se siirtyi Temppeliaukion kirkosta Helsingissä Laajasalon kirkkoon. askel 5/22 8 ~. Älä puhu.” Sitä oppia suvun naiset toistivat ”kuuliaisesti sukupolvesta toiseen”. Työläisperheestä tullut äiti nai kartanossa kasvaneen miehen. Malmivaara tunnistaa jo nuorena alkaneen henkisen etsintänsä liittyvän osin siihen, että vanhemmat tulevat hyvin erilaisista maailmoista
Hän tiivisti teokseen sukunsa naisten vaikenemisen kulttuurin ja siitä vapautumisen. Virsi vei yli surun Isän suku on ”suoraryhtisiä pohjalaisia”. – Katsoin syvälle itseeni ja kävin asioita läpi neljä sukupolvea. Olen pitänyt jos jonkinlaisia saarnoja ja seurapuheita. Halu pohtia suuria kysymyksiä on säilynyt. Kirja kertoo ennen kaikkea kertojasta ja hänen irtipäästämisestään. Parikymppisenä Laura opiskeli ”eksistentiaalisen etsinnän” vaiheessaan vuoden ajan teologiaa ennen kuin pääsi opiskelemaan valokuvausta Taideteolliseen korkeakouluun. – Kristilliset arvot tulevat todeksi käytännön elämässä ja arjessa, jos ovat tullakseen. Tunnen olevani osa sitäkin jatkumoa. Hän valmistui myös teatteritaiteen maisteriksi. Malmivaara katsoo, että kristinuskossa tärkein palautuu lähimmäisenrakkauteen: kaikkia ihmisiä pitää kohdella yhtä arvokkaina. Kotona kävikin usein huono-osaisia syömässä. Ketään ei saa torjua eikä kohdella väheksyvästi. Se oli tärkeä rajaus. ”Sielultaan körttiläinen” suhtautuu uskonnolliseen puoleensa, joka läpäisee hänet, vapautuneemmin kuin nuorena. Kirjailija ei voinut vaieta siitä, mistä oli vihdoin puhuttava. pitkään hiljaa ex-miehensä julkisen arvostelun kommentoinnista, niin ristiriitaisia tunteita se kaikki hänessä herätti. – ÄIDILLISYYS kuulostaa melkein niin vanhanaikaiselta, ettei siitä saisi puhua. Sanon siis, että tarvitaan feminiinistä voimaa, joka pehmentää elämää ja auttaa selviytymään suorituspaineista. – Olen pitänyt jos jonkinlaisia saarnoja ja seurapuheita, mutta tietty uskovaisen rooli ja leima on yhä vieras. Kirkossa menen mielellään takariviin ja haluan pysyä näkymättömänä. – Siltä puolelta sain perinnöksi sanan voiman ja hienon virsirunouden. Pultsarin ja porvarin arvo Lauran äiti korosti humanismia ja sosiaalista omaatuntoa: köyhistä on pidettävä huolta ja kaikenlaiset ihmiset on kutsuttava juhlapöytään. – Äiti toteutti Jeesuksen oppeja ja konkreettista kristillistä rakkautta. ~ 9 askel 5/22. Hänelle pultsarit ja porvarit olivat samalla viivalla
Herkimpiä ja intiimimpiä olivat ne kohdat, joissa päähenkilö on henkisesti alaston, vailla suojuksia, joiden alle tavallisesti kätkemme aran sisimpämme. Malmivaara halusi kokonaista ihmistä kuvaavan romaaninsa kertojan olevan ”lihallinen ja epävarma, kaikkea sitä mitä me kaikki olemme”. Hän tuli suureen julkisuuteen kohutulla Levottomat-elokuvalla (2000) ja suositun Kotikatu-sarjan Tuija-pappina (2002–2012). – Sain mielettömän upeaa palautetta, joka on vahvistanut minua valtavasti. Meidän imussa on helppo olla, me saamme asioita tapahtumaan. Sen voima kumpuaa syvästä omakohtaisesta kokemuksesta. Aika riisua suojukset Perusteellisen itsetutkiskelun ja hyvin henkilökohtaisista teemoista ammentavan kirjaprosessin seurauksena Malmivaarasta on tuntunut kuin hän opettelisi puhumaan ja ilmaisemaan itseään uudelleen. Me olemme pitkiä, suoria ja selkeitä. – Hän oli henkisesti kanveesissa, mutta pääsi jaloilleen ja surun yli kirjoitettuaan sen virren. Se on pyöreää, venyvää ja hellävaraista.” – Laura Malmivaara: Vaiti Kun itsestään päästää särön näkyviin, siitä tulee sisään valo. – Yritin olla aina tunnollinen ja hyvin käyttäytyvä nuori nainen. Teoksen vastaanotto oli toisenlainen kuin kirjailija pelkäsi. Lauralle oli erikoinen kokemus huomata, että mies rakastaa häntä nyt vielä voimallisemmin, kun puoliso on tullut enemmän esiin särmiensä kanssa. Ihmiset eivät inhonneet tai tuominneet, vaan puhtaasti hyväksyivät minut. Kun omat heikkoudet ja epävarmuudet uskalsi sanoittaa, mitään pahaa ei tapahtunutkaan. Säröistä tulee sisään valo Vaiti-kirja ei kätke kertojan heikoimpiakaan hetkiä, vaan kuvaa avoimesti niin persoonan ja ajattelun rikkinäiset kuin vahvatkin puolet. Suvun kokoontumisissa veisattiin virsiä. Ikääntymisen hyvä puoli on, että uskaltaa olla enemmän oma itsensä, niin raadollisena kuin on. Lapsena hengellisyyden läsnäolo tuntui luonnolliselta. Wilhelmin vaimo ja kaksi lasta olivat kuolleet vuoden sisällä lavantautiin. Malmivaaran körttisuvussa on ollut piispoja ja pappeja, ”väkeviä uskossaan ja ilmaisussaan”. ”OLEN PITÄNYT itseäni isäni kaltaisena. Äidin hitaus on toisenlaista. askel 5/22 10 ~. Isoisän isoisä Wilhelmi Malmivaara teki yhden Suomen rakastetuimmista: Oi, Herra, jos mä matkamies maan. Avoimuus on auttanut yksityiselämässäkin. Näyttelijä pyrki hallitsemaan ja suojelemaan julkisuuskuvaansa, joka onkin pysynyt siistinä ja hillittynä. Esi-isän elämä kiinnostaa taiteilijaa, joka haaveilee työstävänsä siitä joskus tarinan
Ihmiset janoavat päästä samaistumaan muihin. Nuorempana Laura oli paradoksaalisesti hyvin varautunut itsensä esille tuomisessa ja näkyväksi tulemisessa, vaikka toimi näyttelijänä. Pois pelko ja häpeä Autofiktiota lukeva, omakohtaista kosketuspintaa tarjoavista tv-sarjoista, elokuvista ja perhedraamoista nauttiva nainen näkee, että ihmiset haluavat peilata itseään toisten kokemuksiin. Oma itsetuntemus auttaa muiden kohtaamiseen. – On naurettavaa, miten julkisuuden pelko oli iso este taiteelliselle toimijuudelleni. Luvan numero on RA/2021/1755. Muuten työstä ei tule mitään. – Ihmissuhteissa minäkin olen varmaan vapaimmillani nyt. Lähde mukaan ja haasta ystäväsi! Lahjoita osoitteessa missio2022.fi/lahjoita OLETKO SINÄ yksi kolmestatuhannesta kristitystä, joka voisi lahjoittaa 500 € suomalaisten tavoittamiseksi evankeliumilla. Lahjoita ja haasta! Missio muodostuu seuraavista: • Laaja medianäkyvyys • Henkilökohtaiset kohtaamiset • Seurakuntien tapahtumat • Diakonia MISSIO 2022 TULEE OLETKO VALMIS. Varat käytetään IRR-TV:ryn sääntöjen ja keräysluvassa määriteltyyn toimintaan kotimaassa ja ulkomailla. Ellen saa jo tässä iässä tuoda esiin sisintäni, milloin sitten. Myös kirjoittaessa ja näytellessä on pakko katsoa yleisöä suoraan silmiin. Siitä oli uskallettava päästää irti. He voivat jo sanoa ja ajatella ”ihan mitä haluavat”. Sitä kohtaa on helpompi rakastaa kuin eheää ja täydellistä pintaa, josta ei saa kiinni ja josta kaikki kimpoaa takaisin. Olen ihan toisella tavalla läsnä kuin nuorempana. – 16.10.2022 Yhteistyössä eri kirkkokuntien, herätysliikkeiden, kristillisten järjestöjen ja seurakuntien kanssa – Kuvattavaa ei saa pelätä, vaan tämä on uskallettava kohdata aidosti. – Paljastumisen uhka väistyy. Ikä tuo itsetuntemusta Muotokuviin erikoistuneen valokuvaajan on katsottava ihmistä silmiin ja mentävä lähelle. PoHa on myöntänyt IRR-TV ry:lle uuden, toistaiseksi voimassa olevan rahankeräysluvan 1.1.2022 alkaen. Rahankeräyslupa on voimassa Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tulppa taiteen tekemiseen irtoaa. Sisimmän säröjen paljastuminen on helpottanut elämää. Tällä luottavaisella perusasenteella uskalsi nyt tuoda myös uuden lapsen, pääsiäisen aikaan syntyneen pojan, maailmaan.. – Tarinan muotoon kirkastettuna muiden on helpompi ottaa vastaan oma kokemus. Pelon ei saanut antaa hallita elämää. Olen sama minä, mutta paljon vapaampi jatkamaan matkaani ja työtäni. – Oli ajanjakso, jolloin se oli vaikeaa, mutta samanlaista pidäkettä ei enää ole. Ikä tuo tiettyä varmuutta ja vapautta viidenkymmenen rajapyykkiä lähestyvälle Laurallekin. Kovat vaatimusten, odotusten ja syytösten äänet, joiden Laura oli luullut aina tulevan ulkopuolisilta, nousivatkin hänestä itsestään. Näytteleminen oli pitkään pelon voittamista. Valtakunnallinen mediakampanja 19.9. Jos enää ei tarvitse hävetä eikä esittää elämässään eheää roolihahmoa, moni ongelma häviää. Olo on luottavainen. – Voi olla, etteivät paineeni olla tietynlainen ihminen tai taiteilija olleetkaan muiden vaan itseni asettamia. Elämästä voi vanhetessa nauttia koko ajan enemmän! Malmivaaran vanhemmat ovat yli 70-vuotiaita. Enää se ei saa olla este itseilmaisulleni. – Kun itsestään päästää sen särön näkyviin, siitä tulee sisään valo
Tänä kesänä, jos Luoja suo, saamme kaikki perheenjäsenet Suomeen. GUN DAMÉN Juhlintaa yli rajojen KUN JUHLAVÄKI asuu ympäri maailmaa, kannattaa suunnitella digijuhlinta sujuvaksi. Häitä, kihlauksia, syntymäpäiviä, kastejuhlia, valmistujaisia... Lähiperheeni on levittäytynyt kolmelle mantereelle, Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Joskus tulee ongelmia nettilomakkeiden täyttämisen kanssa. Lahjojen toimittaminen postitse voi olla hankalaa ja kallista. Silloin voi niputtaa ison määrän menneitä ja tuleviakin juhlinnan aiheita ja viettää ne parhaimmalla tavalla, eli ihan nokatusten. Toukokuu AJASSA S uvussani on melko mahdotonta järjestää juhlia, joissa kaikki olisivat fyysisesti paikalla. Pitää muistaa tarkistaa toimiva yhteys ajoissa, ettei striimaus vie huomiota itse juhlista. Etäilijät voivat lähettää juhlan järjestäjälle oman videotervehdyksensä, jonka voi sitten esittää juhlakansalle paikan päällä. Olen huomannut että firmojen chat-palveluista saa avun näihin ongelmatilanteisiin. Usean eri appin tai verkon videopuhelun kautta voi lähettää suoraa videostriimausta. Onneksi digitalisaatio on tuonut jatkuvasti uusia mahdollisuuksia järjestää juhlia, lähettää lahjoja ja tervehdyksiä. Maantieteellisen välimatkan lisäksi myös aikavyöhykkeet erottavat meitä. Juhlaa voi suunnitella pitäen mielessä etäyhteyksien päässä osallistuvat. Pieneksi yllätykseksi tilaukseen voi liittää ilmapallot. Erossa olon vuosiin on tietysti siunaantunut myös perheenjäsenten tärkeitä juhlia. Pix ab ay askel 5/22 12 ~. Aina ei aikaeron takia striimaus onnistu, silloin videon, oman tervehdyksensä kera, voi toimittaa juhlien jälkeen. Itse olen suosinut isojen nettifirmojen lahjakortteja, ja kukat toimitan myös netin kautta
Mutta pysytään tulevassa äitienpäivässä: miten siihen saisi syyllisyydestä vapaata iloa ja kiitollisuutta. Itse tykkään lahjoistakin, mutta eniten lasten välittämistä ajatuksista – ja kukista. Kun joku kertoo äitinsä kuolemasta, liitän osanottoon ajatuksen: ”Lähti hän, joka tunsi sinut kauimmin.” Se on haikeaa. Toukokuu Kirjapaja-Askel-lehti-052022-103x280mm-2.indd 1 12.4.2022 19.47.17 Viisautta Rakkauden ihme on, että vaikka annat sen kokonaan yhdelle henkilölle, ei sinulle silti jää vähemmän toisille jaettavaksi. PÄIVI PUHAKKA Äiti 2.0 VALKOVUOKKOJEN POIMIMINEN äidille kuuluu jokamiehenoikeuksiin suuressa osassa Suomea. – Anthony de Mello TÄMÄN PALSTAN nimi on Ajassa, Toukokuu. Tekstiviestillä tai kortilla. Juhlavasti tai rennosti. Miten paljon hänen mukanaan meni myös minua ja tietoa sekä kokemusta historiastani! Sitten se ikuisuuskysymys: tuliko kaikki sanottua. Kuka olisi nyt enemmän ajassa kuin Äiti! Hänhän on aina ajankohtainen, aina mukana, jopa lapsen kotoa muuton ja oman kuolemansa jälkeenkin. Miten vapautua kiiltokuvamaisesta ja uhrautuvasta toukokuun toisen sunnuntain äiti-kliseestä ja juhlia Äiti 2.0:aa. Pi xa ba y. Miten vapauttaa katkeruuden ja vaille jäämisen tunteitaan kuin kevätpuroa jäistä ja antaa kiitoksen virrata
Kettusia AJASSA askel 5/22 14 ~. Sitä vietetään tänä vuonna 26.5. Pese ja pilko punajuuJapanissa maku ei välttämättä ole kaiken määrittävä pääasia, vaan suutuntuma ja estetiikka ovat korostuneen tärkeä osa ateriointikokemusta. Keltavuokko on myrkyllinen. Wikipedia Kuukauden kasvi: Keltavuokko Kunpa maailman julmurit muistaisivat äitejään ja sitä, kuinka suuri voima hyvyydessä, lempeydessä ja myötätunnossa on. TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN M atkailu avartaa inhimillisen elämisen ja o l e m i sen eri vivahteita aina. Yhdistämällä rohkeasti jotakin omaa tuttua ja jotakin vierasta löytyy jännittäviä eri puolia. Paahdettu punajuurisalaatti Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Kristuksen taivaaseen astumisen muistoksi. Keltavuokko suosii reheviä, savipohjaisia rantalehtoja, lehtoniittyjä ja puistoja. Monin paikoin luonnonvaraisia yksilöitä on siirretty puutarhoihin, joista ne puolestaan ovat levittäytyneet takaisin luontoon. Suomeksi se siis olisi ”pyhätorstai”. ”Ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri”, sanottiin Nivalassa; koskissa pyörivät kruunun myllytkin pysäytettiin. Entisvanhaan se oli – yllätys, yllätys –kansan mielestä vuoden pyhin kirkkojuhla. Yhtenäinen levinnäisyysalue ulottuu Tampereen korkeudelle saakka. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossaan, että Peräpohjolassakin juhla oli niin pyhä, ettei aamulla saanut lähteä teeriä ampumaan, vaikka soidin oli parhaillaan menossa. Sen yhtenä ikiaikaisena elementtinä on sake – alkoholi, jonka hienostuneita vivahteita riittää yhdeksi elämäksi yllin kyllin. Helatorstain nimi tulee muinaisruotsin sanasta helghathorsdagh. Tahinia ja miso-kastiketta jää reilusti jääkaappiin säilytettäväksi. Keltavuokko ja valkovuokko voivat risteytyä keskenään ternivuokoksi. Misokastike on tunnettu dengagu miso, joka monipuolisesti maustaa eri vegeruokia, niin lämpiminä kuin kylminäkin. Se on yleinen Ahvenanmaalla, ja sitä esiintyy myös Etelä-Suomessa, paikoitellen runsaasti. Pix ab ay KAUNIS KELTAVUOKKO (Anemone ranunculoides) on Suomessa suhteellisen harvinainen. Pyhätorstai NYKYÄÄN TAVATAAN kysyä, miksi helatorstaita vietetään. Nyt yhdistelmä on suolaista ja makeaa, voimakasta ja hentoa makua, viileää ja lämmintä, pehmeää ja rouheaa ainesta. Aattona tai jopa useampana iltana Hämeessä, Satakunnassa ja suuressa osassa Uuttamaata poltettiin helavalkeita, joiden ympärillä tanssittiin ja iloa pidettiin. Tulos tarjoaa tivolimaisen kokemuksen ja aistien ilotulituksen, joka jää varmasti mieleen. Siitä olisi seurannut huono lintuonni. Keltavuokko kukkii valkovuokon tavoin aikaisin keväällä. Tämä japanilaissävyinen salaatin resepti yhdistää suomalaista juuresperinnettä ja japanilaisen maustamisen kulttuuria. Eikä keittiö ole poikkeus
Tarjoilulautaselle oman näkemyksen mukaan tammenlehtisalaatti, punajuuret, pekaanipähkinät, rucola sekä viileä sinihomejuusto. Lisää öljy, sekoita tasaiseksi ja mausta suolalla. Ga bri el Sa lm ela ret suupaloiksi. Sekoita uunipannulla punajuuriin misokastike, tahini, siirappi ja seesamöljy. Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi. GABRIEL SALMELA Gabriel Salmela on munkkiveli ja dominikaanisen kulttuurikeskuksen johtaja. 12 minuutiksi ja samalla öljytyt punajuuret uunin alatasolle pannussa. Huuhdo tammenlehtisalaatit ja kuivaa. Siirrä paahtuneiden seesaminsiementen tilalle uuniin pekaanipähkinät pellillä n. Laita seesaminsiemenet blenderiin, anna jäähtyä hieman. Karamellisoi uunissa 5–10 min. 10 minuutiksi. VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ VELI GABRIEL valmistaa japanilaissävyistä punajuurisalaattia. Kun pähkinät ovat paahtuneet, nosta punajuuret keskiosaan uunia ja säädä lämpötila 200 asteeseen. 50 ml öljyä, ripaus suolaa Miso-kastike: 300 g misoa, 90 ml miriniä (makea riisiviini), 50 g sokeria, 50 ml junmai-sakea (tai vettä), 5 ml vinegretteä Punajuurisalaatti: 500 g punajuurta hyvin pestynä (ja kuorittuna, jos ei-luomua), 30 ml öljyä, kourallinen pekaanipähkinöitä, 1 dl misokastiketta, 15 ml tahinia, 15 ml siirappia, 5 ml seesamöljyä, 100 g sinihomejuustoa, tammenlehtisalaattia sekä rucolaa Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 5/22. Punajuurten pehmennyttyä nosta uunin lämpö 220 asteeseen. Murskaa pähkinät tarjoilua varten. Punajuurien paahtuessa pehmeiksi (vielä 25–30 min) valmista misokastike. Tivoli suussa Näitä tarvitset: Blenderi, uunin kestävä pannu, salaattikuivuri ja ainekset Tahini: 300 g kuorittuja seesaminsiemeniä, n. Laita seesaminsiemenet uunipellille ja keskitasolle uuniin n
askel 5/22 16 ~. – Saat viedä savun hajua Helsinkiin, Jari Jolkkonen sanoo. MIKÄÄN EI vedä vertoja nuotion tuoksulle ja nokipannukahville
TEKSTI JA KUVAT: FREIJA ÖZCAN ~ 17 askel 5/22. Piispan tulilla Jumala, elämä ja ihminen ovat piispan syvintä osaamisaluetta. Jari Jolkkosen kanssa nuotiolla puhutaan kyllä vähän sodastakin
Suluttamisen suurvalta Aurinko on mennyt pilveen ja sopivasti nuotiopaikan yllä jyrisee mahtavasti. Sen äänen tunnistaa, Jolkkonen sanoo ja viittoo äänestä rutkasti eteenpäin: – Se menee jo tuolla. Jumala ei siis ole kohtuuttoman ankara, mutta ankaruutta pitää olla. – Olen riittävän hyvin perehtynyt aikaisemmissa tehtävissä Suomen puolustusvoimiin ja puolustuskykyymme. Piispa Jari Jolkkonen on ehtinyt Haminalahden metsästysseuran majalle ennen minua. Ihminen on lähtemättömästi Jumalasta sairas ja se ilmenee niin, että ihminen etsii Jumalan kasvoja kulttuurista ja uskonnosta riippumatta ja on sillä tavalla jo kristinuskon porstuassa, vaikka ei olisi ihan vielä tuvassa. Savun haju on niitä parhaita tuoksuja maailmassa. Jolkkosen ajatukset kulkevat kuitenkin yllättäen omia teitään. – Pliisut jumalakuvat ärsyttävät, hän sanoo kaatamisen lomassa. Ollaan von Wrightin taiteilijaveljesten kotimaisemissa Kuopion kyljessä. – Enhän minä tiennyt, mutta onneksi yksi metsästysveli pelasti häpeältä. Meidän armeijamme on vahvempi kuin Ukrainan armeija. Hirven ja kahvin kaatoa Jolkkonen kaivaa repustaan kaksi kuksaa ja rouvansa Hanna Vasiljevin leipomaa leipää. Nyt ei kuitenkaan oteta snapsia vaan piispa liruttaa kahvia kuksaan hitaasti niin, että ehdin napata valokuvan, jossa kahvivana näkyy. – Pelkkä kosminen päänsilittäjä on tympeä kuva, sellainen ei tunnu kiinnostavalta. Kun sanotaan, että kristinuskon Jumala on kolmiyhteinen, tavataan yleensä lisätä, että sitä on vaikea selittää. Sellainen ei kestä arkielämän testiä. – Ihmisessä on hirveän iso määrä piiaskel 5/22 18 ~. Tätä pitää vähän summata. Sotilaspappinakin aikanaan töitä tehnyt Jolkkonen on edelleen kiinnostunut turvallisuuspolitiikasta. Kolminaisuusoppi on avara Mutta nyt ollaan nuotiolla ja meidän pitäisi puhua piispan syvimmästä osaamisalueesta, Jumalasta, elämästä ja ihmisestä. Suluttaminen on siis siitä, että hyökkääjän liike ohjataan maastoa ja esteitä käyttämällä haluttuun kohteeseen, jossa hyökkäys on helpompi torjua. Taistelevia metsoja ei näy, mutta keväinen auringonpaiste kimaltaa hangella jäisen järven rannassa ja lumen alta aukeaa nuotion paikka. Kolminaisuusopin pohjalta piispasta on helppo suhtautua myös muihin uskontoihin. Hän on seurannut Ukrainan sodan etenemistä tarkkaan ja ahdistuneena. – Siinä on tietenkin vaarana, että syntyy Jumalasta lällyttelevä ja joulupukkimainen kuva. Jolkkonen asettelee sinne puita ja kaivaa tulitikut esiin. Se pitää käsityksen Jumalasta avarana mutta koossa. – Tällaisessa repussa pitäisi olla aina snapsia, hän tuumii ja kertoo, että kun hän sai hirvimetsällä kaadon, alkoivat vetomiesten suut napsua kaatoryypyn toivossa. Siinä vaiheessa he eivät selviä enää valehtelemalla. Lapio kahahtaa hankeen ja lumi lentää. Sodan puuhamiehet tuomiolla Kolmas pliisu kuva Jolkkosen mielessä on yleinen Luoja-Jumala, joka luo maailman ja jättää sen sitten selviämään omine nokkineen. Jolkkonen innostuu selittämään, miten vihollinen tarvitsee edetäkseen teitä ja miten rajan tällä puolen suot ja vesistöt tekevät Suomesta suluttamisen suurvallan. – Kolminaisuusoppi varjelee meitä kapeuttavilta jumalakäsityksiltä. Jolkkonen ottaa selventäväksi esimerkiksi Ukrainan sodan. – Kuulostaa jotenkin kirjavastaukselta, kun tulee ensimmäiseksi mieleen uskontunnustus, mutta minä todella tarkoitan sitä. – Jos Jumala on kaikkien ihmisten Luoja, totta kai hän on jättänyt jälkiä itsestään paitsi luomakuntaan myös ihmisen sydämeen ja ajatteluun. Siksi Ukrainan sotakaan ei tullut hänelle yllätyksenä. Kerran Ukrainan sodan puuhamiehet seisovat Jumalan tuomioistuimen edessä ja heiltä kysytään, miksi teidän käsistänne vuotaa ukrainalaisten verta. Jumalan ankara puoli ei saa jäädä peittoon. Jolkkonen on saanut tulet syttymään ja laittaa kahvin kiehumaan ja miettii Jumalaa. Sellainenkaan ei häntä kiinnosta. Suomen puolesta hän sen sijaan ei ole huolissaan. Sitä paitsi on hauska nähdä piispa metsästystamineissa ja selvästi omassa elementissään – useimmiten toimittaja tapaa piispoja virallisissa tilanteissa. Kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on kolme ja kuitenkin yksi, ei saa yksinvaltiasta monarkkia, mikä tahtoo olla yksijumalaisten uskontojen ongelma, eikä toisaalta epämääräistä jumalten joukkoa, mikä taas on monijumalaisten uskontojen ongelma. Minulla on turvallinen olo. Jumalakuva voi hänen mielestään kapeutua kohtuuttoman ankaraan suuntaan, sellaiseksi, joka ei ole ikinä tyytyväinen mihinkään. Uskon, että Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki – Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Ihmisessä on iso määrä koiruutta Jari Jolkkonen tunnustaa, että hänen käsityksensä ihmisestä on matala ja elämästä traaginen. – Saat viedä savun hajua Helsinkiin, hän lupaa ja katoaa miltei kokonaan lumikuoppaan suojaamaan kytevää liekkiä tuulelta. Hän selittää ajatustaan. – Hornetti. – Tämmöisinä aikoina tekee hyvää ajatella, että Jumala on myös tuomari. Sehän on paavalilainen oppi. Niinkö se menee. Sen sijaan häntä miellyttää Martti Lutherin näkemys kolmiyhteisestä Jumalasta itsensä lahjoittavana rakkautena: Isä antaa itsensä, Poika antaa itsensä, Pyhä Henki antaa lahjansa. Tai sitten myös semmoiseksi, joka vain oikeuttaa kaiken, mitä ihminen on ja tekee. Minua ei haittaa. Yöuniakin on mennyt sen vuoksi, että ihmisiä ammutaan
Toisen tähden täytyy olla valmis myös joskus kärsimään. – Reiluus on tärkeää ja olennaista, mutta siinä ei voida olla liian puusilmäisiä ja jyrkkiä. Se näkyy myös siinä, millaisia pakolaisia ollaan valmiita vastaanottamaan, tai siinä, millaisen väestönosan puolta mikäkin puolue pitää. Se ei tarkoita vääryyden pyhittämistä, vaan sen tunnustamista, että tähän maailmaan sisältyy aina tietty pitoisuus traagisuutta. – Kommunismi ja muut vallankumousliikkeet ovat pettyneet kristinuskoon, koska siihen ei kuulu ajatus väkivaltaisesta vallankumouksesta, vaan ajatellaan, että vääryyksiä pitää korjata vähitellen. – Kristillisen uskon jatkuva tehtävä on muistuttaa, että kaikkia pitää kohdella reilusti. – KIITOLLISUUS lähtee siitä, että tämä maailma on mahtava ja tämä elämä ihana. levää koiruutta ja pahaa. Se pitäisi ottaa jatkuvasti huomioon esimerkiksi politiikassa. – Nykyluterilaisuudessa hyveistä puhutaan varovaisesti. Se ei kohdistu kaikkiin yhtä vahvasti. Piispa kuvaa myötätuntoa sektorina, johon ihminen mahduttaa ne, jotka ovat samankaltaisia kuin hän itse. Elämä ei ole aina niin reilua kuin toivoisin sen olevan. Voimme kasvaa hyveissä Kristillinen perinne korostaa Jolkkosen mukaan omien oikeuksien peräämisen sijasta kristityn velvollisuuksia ja kehottaa hyveisiin, joiden kautta rakennetaan kaikille reilua yhteiskuntaa. Tietty pitoisuus traagisuutta Piispa viittaa siihen, että Uusi testamentti kehottaa kristittyä myös suostumaan vääryyden kärsimiseen ja luopumaan omasta oikeudesta heikomman veljen tähden. Reiluudesta muistuttaminen on Jolkkosen mielestä tosin nykyään hankalaa, sillä jos pitää vaikkapa matalapalkkaisen puolta tai haluaa perussuomalaisetkin mukaan keskusteluun, joku toinen lyö leimakirveellä. Jokainen meistä kykenee tietyissä olosuhteissa pahuuteen, koska meidän myötätuntomme on hirveän rajallinen. – Uudessa testamentissa myös kehotetaan kärsimään Kristuksen tähden. Kiitollisuus johtaa myös toimintaan. ~ 19 askel 5/22. Pelätään turIhminen etsii Jumalan kasvoja kulttuurista ja uskonnosta riippumatta
Me emme ole kovin kiitollista kansaa. Meillä on jatkuvasti joka päivä, aamu ja ilta syytä kiittää. Ne ovat itse asiassa hyviä piirteitä, jotka kelpaavat koko ihmiskunnalle uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Hän veisaa pätkän kiitosvirttä: – Herraa hyvää kiittäkää... Sellaisella kiitollisuudella olisi Jolkkosen mielestä järisyttävää merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Kahvia ja kiitollisuutta Sää on vaihtunut ja lunta satelee hiljakseen metsästysmajan pihamaalle. Ahdistus on lamauttavaa, se on epäuskon ilmausta. Se on myönteinen lähtökohta, toisin kuin ahdistus. – Kiitollisuus on se kulma, joka pitäisi olla kaikessa mukana. Uskon, että kristinusko on totta, mutta se on myös kaunista. Se ei tarkoita kärsimyksen sivuuttamista, koska vaikeuksien ja vastoinkäymistenkin keskellä ihminen voi kokea kiitollisuutta, hänellä on lupa siihen ja hän voi nimetä hyviä asioita. Jumala on hyvä ja antaa ihmisille itsensä. haan, että sellainen turhentaa evankeliumin ja vie ihmisen lain alle. Jolkkonen haluaisi uudistaa suomalaista tapaa toimittaa jumalanpalvelusta kiitollisempaan suuntaan. Äkkiseltään Jolkkosen ajatus elämästä kauniina lahjana ja siitä seuraavasta kiitollisuudesta tuntuisi olevan ristiriidassa sen kanssa, että hänen käsityksensä ihmisestä ja elämästä on matala ja traaginen. Jumala on luonut maailman hyväksi ja ihmisen omaksi kuvakseen. – Ne voisivat yhdistää ihmiskuntaa ja kristinusko antaa niihin buustia, Jolkkonen miettii. Kiitollisuus lähtee siitä, että tämä maailma on mahtava ja tämä elämä ihana. Tämä on mollissa ja heijastaa vähän semmoista leikattua iloa. Siitä mistä on kiitollinen, haluaa pitää huolta silloinkin, kun maailma muuttuu traagiseksi. Se taas johtaa vastuunottoon ja toimintaan, hän sanoo. Mollissa laulettu Herraa hyvää kiittäkää heijastaa vähän semmoista leikattua iloa. Kiitollisuus johtaa toimintaan. – Pikkuisen on menty katumusja syntikulmalla. Hyveitä ovat myös Hengen hedelmiksi mainitut rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. – Sen, että nautimme tässä luonnonhelmassa ruokaa, pitäisi johtaa kiitollisuuteen. Mutta ei se niin ole. Tajuan ajatuksen. – Se tekee kristillisestä opista kaunista, ei vain totta. – Koen että ei ole. Ajattelen esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, että siitä syntyvä ilmastoahdistus on kristinuskon lähtökohdasta väärä vastaus ongelmaan. Sekin on asia, joka suomalaisilta on hänen mielestään jäänyt lapsipuolen asemaan. Kristillinen usko on kaunis Jolkkonen tykkää siitä ajatuksesta, että elämä on pohjimmiltaan Jumalan lahja. Jolkkonen tarjoaa kahvin kanssa vielä mustikkapiirakkaa. Uskon esteettisyys voi puhutella monia ihmisiä vahvemmin kuin argumentointi. Virressä soi leikattu ilo Hyveiden lisäksi Jolkkonen haluaisi vahvistaa kiitollisuutta. Oikea vastaus on kiitollisuus. On siinä ylistystä ja kiitostakin, mutta kaiken kaikkiaan se on hänestä hyvin pidättäytyvä ja vähän jäykkä. Kristillisiä perushyveitä ovat usko, toivo, rakkaus, oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus. KUOPION PIISPA ja innokas hirvenpyytäjä keskellä savolaista kevättä askel 5/22 20 ~. Me olemme osallisia Kristuksesta ja voimme myös kasvaa hyveissä