askellehti.fi Saako pääminiSteri itkeä. kukkia JeeSukSelta muiStiSairauS riiSuu ihmiSen olli valtonen eiJa-riitta korhola pappilan SaliSSa vegaanikakkua äidille minun keittiöni Ella Kanninen Ilon koskettama 100 Hämäläiskylä pelasti lähes juutalaista Tutkija Minna Huotilainen: ”Uni hoitaa aivoja.” Uskoa, toivoa & rakkautta 5/19 irtonumero 9 € Askel uudistui, tutustu!
Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Ytimessä on luomakunnan ja sen kokonaisuuden ihmettely. 16,10 MINERVA Siunauksen salaisuus TAPIO LUOMA MINERVA Eero Junkkaala Näitä polkuja tallaan Eero Junkkaala pohtii ihmisen matkaa, omaansa ja toisten. Kirjan teksteissä seurataan vuodenkiertoa, tarkkaillaan lintuja, kuunnellaan jäkälän rapinaa jalkojen alla ja käydään hirvimetsällä. Nyt kun ikänumerot alkavat seitsemällä, hän katselee kulkemiaan polkuja uudelleen. 15,30 (17,90) 15 30 ALE. Tilaa synty9 90 Pekka Särkiö Kulkijan rukous Kenttäpiispa kuljettaa lukijan hiljentymään Lapin karun kauniisiin maisemiin. haavoittunut herkkyys taas voi saada ihmisen käpertymään itseensä, huolestumaan ja yliajatelemaan. 26,55 (29,50) AIKAMEDIA Leena Huhtaniemi (toim.) Päivän välähdyksiä – Nimija syntymäpäiväkirja Vuoden jokaista päivää kohti on yksi sivu, joka sisältää suomalaiset nimipäivät, nimien taustan ja merkityksen selvittelyä, raamatunkohdan ja hengellisen rohkaisun. 26,50 (31,90) H Y VÄ N E L Ä M Ä N K I R J AT ! Tapio Luoma Siunauksen salaisuus Arkkipiispan viisaat ja rohkaisevat sanat puhuttelevat tässä kauniissa lahjakirjassa. Suomalaisen miehen pohdintaa asioista, joita jokainen miettii mutta kaikki eivät sano ääneen. Elokuussa 1928 syntyi Puolassa poika, joka joutui jättämään lapsuuskotinsa natsiSaksan vallatessa Eurooppaa. 020 754 2350 tilaus @sacrum.. 16 10 26 55 Taina Laine Vahvuutena herkkyys – Kirjeitä hänelle, joka kokee syväst i Kirja avaa herkkyyden hyviä ja nurjia puolia valoisasti ja kannustavasti. Ehjä, luonnolliseksi koettu herkkyys on lahja, joka tuo mukanaan paljon havaintokykyä, viisautta ja luovuutta. Kookkaan fontin ansiosta kirja sopii myös niille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä tekstejä. Tilaa syntymäpäivien ja tärkeiden ihmisten merkkipäivien merkitsemiseen. 24,30 (27,00) PERUSSANOMA poluissa on hämmentävän paljon yhteistä. 24 30 Rony Smolar Elämäni kahdeksas päivä Kertomus pahuudesta ja maanpäällisestä helvetistä mutta myös selviytymisestä ja sitkeästä elämänhalusta. Verkkokauppa : www.sacrum.. Alkoi viisi ja puoli vuotta kestänyt kärsimysnäytelmä, ja tie vei lopulta getosta Auschwitzin keskitysleirille. Toimittaja Rony Smolarin teoksessa tarinat yksilön, kansan ja kokonaisen maanosan kohtalosta lomittuvat. Ihmisen osassa ja hänen tallaamissaan poluissa on hämmentävän paljon yhteistä. 9,90 (20,00) UUSI TIE 26 50 kohdan ja hengellisen rohkaisun. Kirjaan uskaltaa tarttua sellainenkin, joka katsoo kristinuskoa etäämpää
Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 680 4057 ilMoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. fi kustantaja Kotimaa Oy. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 60 Menossa. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi lukijaMäärä 51 000 (KMT 2018) PainoPaikka PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 683 8431 toiMitussihteeri Päivi Puhakka p. askellehti.fi Saako pääminiSteri itkeä. Kuronen, Teemu Rinne ja Olli Valtonen ulkoasu Katja Nirkkonen/Aste Helsinki taitto Gun Damén kuvankäsittely Jukka Granström osoite PL 279, Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki sähköPostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi kotisivu www.askellehti.fi tilaukset ja osoitteenMuutokset p. kukkia JeeSukSelta muiStiSairauS riiSuu ihmiSen olli valtonen eiJa-riitta korhola pappilan SaliSSa vegaanikakkua äidille minun keittiöni Ella Kanninen Ilon koskettama 100 Hämäläiskylä pelasti lähes juutalaista Tutkija Minna Huotilainen: ”Uni hoitaa aivoja.” Uskoa, toivoa & rakkautta 5/19 irtonumero 9 € Askel uudistui, tutustu! 42 emil klefström ja hypokoira Goxy PäätoiMittaja Mari Teinilä p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 067 4817 koluMnistit Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m ~ 3 askel 5/19. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. sisällys 5/19 Uskoa, toivoa & rakkautta 4 Rukous 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Ella Kanninen: Rippikoulu oli käänteentekevä 15 Minun keittiöni: Taimi Vilkon bravuuri on vegaanikakku 16 Erkki Jokinen, muistoja kiireestä 21 Eija-Riitta Korhola: Orkidea toi huikeat terveiset 22 Olli Valtonen: Luento, joka täyttyi kyynelistä 24 Syrjäkylän salaisuus 28 Tanssi, nauru ja uni edistävät aivoterveyttä 34 Kuronen: Olen kelttikarjalainen 36 Materassa on kuvattu Raamattuelokuvia 40 Pappilan salissa: Äiti katosi unohdukseen 44 ”Jonakin päivänä varpaastani roikkuu lappu” 48 Kirjoja, kirjailijoita ja lukijoita 50 Olli Seppälä: Kielo esiintyy hautakivessä ja hääkimpussa 52 Pirjo kantala & rukousta lukijoiden aiheiden puolesta 55 Kysy papilta: Miten lukisin Raamattua. 040 522 0566 toiMitusPäällikkö Freija Özcan p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa. Kaupunkifestivaali, Kirkkopäivät ja Lähetysjuhlat valtaavat Jyväskylän 64 ristikko 65 Kirjeenvaihtoa 66 Päivi Puhakka: Pienet tulet 56 Suosittu etsivä Isä Brown kertoo dekkaritarinoissa armosta ja anteeksiantamuksesta. Toimitusjohtaja Matti Koli ilMoitusMarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p
Jumala, auta minua olemaan tässä ja nyt, nauttimaan lumesta ja kukista, sateesta ja paisteesta kustakin vuorollaan, hetki kerrallaan. Voimarukous askel 5/19 4 ~. Minä en tahdo samaa ainaista paremman odotusta, tämän hetken väheksymistä. aluksi seuraava numero ilmestyy 6.6.2019 Sc an St oc kP ho to / Be ni s Ar ap ov ic Koulut loppuvat, kohta on taas joulu, sanoi mummoni aina tähän aikaan vuodesta. Se kuluttaa elämää liian nopeasti
Luomakuntaa, joka vuosi vuodelta muistuttaa Jumalan hyvyydestä. S. Toukokuun öinä saattaa kuulla kasvun synnyttämää kohinaa ja puiden sydämenlyöntejä. Kaikki tämä on vuodesta 1993 lähtien osa UNESCOn maailmanperintöä. Tämä hyvyys koskee jokaista ihmistä. Matera on kuuluisa eräiden kaupunginosiensa ikivanhoista kallion seinään louhituista asunnoista, joissa on asuttu vuosituhansien ajan. Äiti opetti myös lukemaan runoja, niitä joissa kuunnellaan ruislinnun laulua tai katsotaan hauraan pikarinsa nostavaa jäkälää. Olen kiitollinen äidilleni monen muun asian lisäksi siitä, että hän näytti esimerkkiä kyvystä nähdä luomakunnan kauneutta. Suvivirsi ilmaisee saman asian lempeämmin: ”Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.” Metsäkävelyt tuulisina päivinä ovat toukokuun parhaita hetkiä. Silloin kuuntelen kotiin palaavien muuttolintujen huutelua ja tuulen huminaa puiden latvoissa. Eliotin kirjoittaman runon mukaan huhtikuu on kuukausista julmin. Herkintä aikaa, sillä toukokuussa luomakunta synnyttää hennon vihreitä lehtiverhoja. Matera on toinen Euroopan tämän vuoden kulttuuripääkaupungeista. Asuntojen seassa on vanhoja luolakirkkoja. Tänä vuonna tässä lehtiverhojen vihreässä ja tuulen huminassa on kuitenkin uusia sävyjä, sillä äitini kuoli tasan vuosi sitten toukokuussa. Kohta saamme olla taas mukana Suvivirttä veisaavien suomalaisten suuressa heimossa. Tämän lehden sivuilla 36–39 pertti suhonen kirjoittaa Materasta, vanhasta eteläitalialaisesta kaupungista. Juttua lukiessaan joutuu monta kertaa pysähtymään niin tekstin kuin kuvienkin edessä. Suvivirsi ylistää luomakuntaa, jonka metsän puut huminoivat lehtiverhossa. Talven taakat sulavat pois. Täällä pohjolassa toukokuu on monella tapaa kuukausista julmin, mutta samalla se on herkintä vuodenaikaa. jussi rytkönen pohtii euroopan kulttuurijuuria. Kauneutta, ajattomuutta ja kaiken sen yllä kirkkojen ristityt tornit. Tämä mielestäni kaikkien aikojen hienoin runo keväästä jatkuu näin: Se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella. pääkirjoitus Toimittajalta Hiljaisella viikolla tulipalossa tuhoutunut Pariisin Notre Dame vei ajatukset maanosamme henkisiin peruskiviin: niitä ovat kristinusko ja sen muokkaama kulttuuri. Puhumattakaan linnuista, joista etenkin lokit metelöivät vuorokauden ympäri. Mitä meistä repäistäisiin irti, jos meillä ei olisi kaikkea tätä menneisyyteemme kuuluvaa ihmeteltävänä ja todisteena siitä, mistä Eurooppa ja länsi on tehty. Vaikka joillekin ihmisille ja kouluille virren sanat ovat liian uskonnollisia, meitä on yhä suuri joukko ihmisiä, joille tämä virsi on tärkeä osa keväästä kesään siirtymistä. Herkkää on myös toukokuisen taivaan iltakajo ja valkovuokkojen varret. Mari teinilä päätoimittaja askel-lehti Askel toukokuussa 2019 ~ 5 askel 5/19. vihreän kaikki sävyt R unoilija T. Samalla se on paljon enemmän
Jokaisella on omat askelmerkkinsä askel 5/19 6 ~
~ 7 askel 5/19. – Haaveilin joskus diplomaatin urasta. En tiedä, olisiko kärsivällisyyteni riittänyt virkamieheksi, mutta nyt saan toimia eri kulttuurien ja niiden tarinoiden välittäjänä, sanoo Ella Kanninen. TeksTi: Janne Villa kUVaT: JUkka GransTröm Ella KannisEn intohimoisia harrastuksia ovat eläimet, erityisesti hevoset, sekä vieraat kielet ja kansainvälisyys
Olisinko kasvanut muualla näin uteliaaksi, ennakkoluulottomaksi ja suvaitsevaiseksi. Minulle riittää, että tunnistan absoluuttisia onnen hetkiä. Ylen Areenasta löytyvässä hienossa Merkkien salat -sarjassa Kanninen kiertää yhdessä symbolitutkija Liisa Väisäsen kanssa Suomea ja Eurooppaa. askel 5/19 8 ~. – Olin aika pikkuvanha ja itsenäinen tyttö, joka hoiti koiriaan, harrasti hevosia ja lämmitti itse ruokansa, kun äiti oli töissä. – Se oli turvallinen ja pieni kasvuympäristö. Kanninen pohtii. Toimittajan vilpitön into oivallusten ja tietojen metsästäjänä tarttuu katsojaan. Pikkuvanha hevostyttö Kosmopoliitti on kotoisin Vihdin Nummelasta. – Minusta oli toisaalta kiva tutustua ihmisiin eikä nysvätä yksin, Ella Kanninen muistelee. – Katson nyt varoituskolmiotakin toisella tavalla, kun tiedän, että siinä on tiimalasi, jossa elämä valuu symbolisesti pois. Kaksikko esittelee kiinnostavasti symboleja, jotka ovat kaikkialla ympärillämme, mutta joiden merkitys on monille tuntematon. Hänen ollessaan yhdeksänvuotias vanhemmat erosivat ilman riitoja. Tai sitten hän on vain taitava esiintyjä. – En näytellyt ollenkaan, vaan olin aidon innostunut ja utelias uuden oppimisesta ja näkemisestä! – Tehtäväni oli toimia sillanrakentajana katsojan ja tyrmistyttävän tietäväisen Liisan välillä. Ne pyrskähtävät esille esimerkiksi järvenselällä, nukkuvassa lapsessa, mahtavalla hiihtoretkellä tai upeassa työjutussa, Ella Kanninen sanoo. Kesken haastattelun ikuinen hevostyttö saa puhelun hevosenkengittäjältä Italiasta. – Olisi absurdia yrittää lillua jatkuvassa onnellisuuden tunteessa. Sarjaa tehdessään hän havaitsi, miten monet tavalliset merkit ja muodot kytkeytyvät kristinuskoon. K ielitaitoinen maailmannainen, toimittaja ja juontaja Ella Kanninen sukkuloi tv-ohjelmissaan suvereenisti kaikkialla maailmassa. Olin oikeasti haavi auki monta kertaa, Kanninen kuittaa nauraen
Tämä on äärettömän individualistinen aika, joka johtaa helposti itsekkyyteen, Kanninen pohtii. Olin pitkään siipi maassa ja onneton. – Roomassa voi kävellä korkokengillä suurimman osan vuodesta, mutta suomalaiset on pakotettu käytännöllisiksi. Moninaisiin tehtäviin taitavasti ja luontevan näköisesti taipuvan freelancerin työt ja työnantajat vaihtuvat alati. Hän ei ole koskaan arvostellut tai tuominnut epävarmaa elämäntyyliäni. – Kokonaisvaltainen hullaantuminen ei tuntunut enää yhtä fantastiselta, kun se loppui. Heidän kaksi yhteistä kotiaan ovat Toscanassa ja Vantaalla. Ella ja Vale ovat olleet nyt yhdessä 17 vuotta, joista 13 naimisissa. He tapasivat Firenzessä. Mutta kun he ovat käyneet läpi kaikenlaiset tarzanit, joista ei ole perheen perustamiseen tai luotettavaan suhteeseen, alkaa ”tylsä insinööri” tuntua erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. – Ilma oli karmea, yhtä jäätävä kuin minäkin. Pojat Leonardo (11) ja Raffaele (8) käyvät koulua Suomessa. Huonolla menestyksellä. Maailma kutsuu Pikkukaupungin elämässä mikään ei erityisesti ärsyttänyt Ella Kannista, mutta hän tiedosti, että Suomen ulkopuolinen maailma kiinnostaa. – Olen pelastanut pienestä pitäen myös useita kulkukoiria ja kissoja, joista kaksi on Vantaan kodissamme. Koko kansan tuntemaksi hän tuli Tanssii tähtien kanssa -sarjan juontajana. Uran alussa hän veti neljä vuotta italialaisella tv-kanavalla matkailuohjelmaa. Suomessa hän on työskennellyt eniten Ylelle. Valerio eli ”Vale” oli juuri valmistunut avaruusinsinööriksi. Pateettisessa itsesäälissä Reilusti parikymppisenä kohdattu poikaystävä ei osoittautunut yhtä luotettavaksi kuin Jack. En saanut sen hurlumhei-tyypin päätä käännettyä, vaikka menin ikivanhaan harhaan siitä, että saisin muutettua toista. – Epätietoisuus ja pelko töiden jatkumisesta on tullut tutuksi. Tarzaneista insinööriin Pari vuotta myöhemmin Ella Kanninen opiskeli Bolognassa italiaa. Mies katsoi paremmaksi palata äkkiä takaisin kotikaupunkiinsa. Hän tuntee edenneensä elämässään siihen suuntaan, joka hänelle on tarkoitettu. Äiti, isä ja anoppi ovat auttaneet lastenhoidossa ja perheen paletin pyörittämisessä, sillä sekä Ella että Vale matkustelevat paljon työnsä puolesta. – Minulla on ystävättäriä, jotka sanovat rehvakkaasti, etteivät he ota mitään tylsää insinööriä. Turvallisuushakuisen ihmisen silmin urani näyttäytyy ehkä haahuiluna, mutta koen itseni onnekkaaksi, kun kiinnostavia mahdollisuuksia on tullut aina eteen. Vastuuntuntoinen nuori nainen olisi voinut tehdä mitä vain ja lähteä minne vain suuren rakkautensa vuoksi. Valeriolla on ollut pidempiä vakiotöitä. Sydämestä otti. Valerio Chinca kiinnostui vaaleaveriköstä ja palasi tapaamaan tätä marraskuussa. Matkailualan yrittäjänä työskentelevä Tuula-äiti johdatti tyttärensä jo varhain matkoille ja kansainvälisiin kuvioihin. Kesän hehku ja huuma olivat poissa. Samana kesänä Kanninen kohtasi Italian purjehdusjoukkueen jäsenen helsinkiläisessä ravintolassa. Soitto koskee Kannisen muutama vuosi sitten pelastamaa, huonosti kohdeltua hevosta, joka on nyt turvassa toscanalaisessa maalaistallissa. Illallisseurueessa puhutaan joskus hyvinkin syvällisesti uskon merkityksestä. Toimittaja nauttii valtavasti siitä, että hän saa olla suomalaisen, italialaisen ja ranskalaisen kulttuurin ja tarinoiden välittäjänä. Nautinnollista haahuilua Työt ovat lennättäneet Ella Kannista moneen maahan, mutta yksityiselämän ja toimittajan uran kaksi kiintopistettä ovat olleet Suomi ja Italia. Hän opiskeli vuoden ranskaa Grenoblessa ja sitten Tarton yliopistossa tiedotusoppia valmistuen toimittajaksi vuonna 1999. – Olin superrakastunut, mutta poikaystävä särki sydämeni lopettamalla suhteen. En ole mikään hevoskuiskaaja, mutta kun saan hoitaa kaltoin kohdeltuja eläimiä, on se tavallaan terapiaa myös itselleni. – Äiti olisi saattanut haluta pitää ainoan tyttärensä kotona lähellään, mutta hän ei milloinkaan pidätellyt minua lähtemästä maailmalle. Ryvin pateettisesti itsesäälissä ja kuuntelin levyiltä samoja surukappaleita. – Jotkut tasapainoilevat yhä kipupisteessä, jossa tekisi välillä mieli lähteä sen hurlumhein matkaan. Etenkin äitini on kuitenkin aina tsempannut minua. – Näin hänet sillä kertaa ihan toisin, rakastunein silmin. – Tästä hevosesta, Jackista, on tullut superluotettava ratsu. Päinvastoin, Kanninen kiittää. Jos me yritämme pyristellä omaa tietämme vastaan, tuloksena on tiedostamatonta ahdistusta, surua tai tyytymättömyyttä. Hän muisti, ettei Valerio asunut kaukana. Ilmasto muokkaa ihmistä Ella Kanninen on havainnut, että ilmaston vaikutus ihmismieleen ja koko kulttuuriin on valtaisa. – Uskon, että meistä jokaiselle on etukäteen annettu askelmerkit tietylle polulle. Ellaa Suomen synkin ja pimein vuodenaika ei ole koskaan ahdistanut, mut~ 9 askel 5/19. – Nuorena pitäisi elää täysillä, mutta minulla meni runsas vuosi surun usvassa. – Minä olen säätänyt enemmän
Ilmapiiri oli rento ja hyväksyvä, ja vaikeistakin asioista sai kysyä. – Ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä kirkon hyväntekeväisyysjärjestöissä, joissa ei edellytetä sen kummempaa vakaumusta. Ihminen ei jää hädässä yksin. Haluan, että poikani saavat hyvän sivistyksen, johon kuuluu myös uskonnon ymmärtäminen, Kanninen kertoo. askel 5/19 10 ~. – Kristinuskon perusopetus on kaikkialla aika samanlaista. Minulle itselleni äitienpäivä kukkien keräämisineen ja kortin rustaamisineen oli lapsena tosi tärkeä. – Tuntuu, että me suomalaiset ärsyynnymme helposti, jos joku asia ei hoidu tai aikataulut mättävät. Yksi rouva pui minulle taannoin nyrkkiä ja näytti kaikki käsimerkit, kun olin vähän mokannut liikenteessä. Ella tapaa selittää, ettei ehtoollisyhteyttä ole, eivätkä luterilaiset juhli pyhimyksiä. Italiassa he nauttivat koulun katolisesta uskonnonopetuksesta. Lapset ovat suuri ihme Lapsille täytyisi opettaa enemmän toisten huomioon ottamista koulussa, Ella Kanninen ehdottaa. Vanha rippipappi Pekka Valkeapää siunasi Ellan ja Valerion avioliittoon vuonna 2006. – Olen onnellinen ja etuoikeutettu, kun voin elää näiden molempien upeiden maiden elämää! Opi elämään hetkessä Nuorempana Ella Kanninen oli suorittajatyyppi, jolla ei ollut suurpiirteisille italialaisille tyypillistä hetkessä elämisen taitoa. Kanninen on lopettanut Suomen ja Italian laatuvertailun, koska se tuntuu turhalta. – Monen arkea sävyttävästä uskonnosta keskusteleminen ei ole tabu. Hän toivoo poikiensa käyvän rippikoulun Suomessa, jos he sen haluavat aikanaan käydä. Olinko pilannut heidän päivänsä niin täydellisesti. Lapsiin suhtaudutaan Italiassa usein kuin suurina ihmeinä. Eila Kanninen on huolissaan siitä, miten räikeästi Suomessa unohdetaan esimerkiksi vanhukset. – Lämpimän merenrantakaupungin kasvattina hän on tottunut olemaan ulkona. Illallisseurueessa puhutaan joskus hyvinkin syvällisesti uskon merkityksestä. Heidän äitinsä todistaa tämän huutamalla kovaa ”Leo!”, kun poika livahtaa ulos, vaikka hänen pitäisi mennä kertaamaan englantia naapurin rouvan kanssa. – En ollut silloin 15-vuotiaana erityisen syvällinen ja pohdiskeleva, mutta minulla oli paljon mieltä askarruttavia kysymyksiä olemassaolon merkityksestä. Sisään rakennettu huoleni huomisesta ei ole kokonaan hävinnyt, mutta Italia on muokannut minusta armollisemman. – Empatiatasot ovat heikentyneet. Toistenkin lapsia saatetaan ojentaa ja torua, jos nämä käyttäytyvät huonosti. En ole koskaan kuitenkaan harkinnut katolilaiseksi kääntymistä, sillä luterilaisuus on minulle läheisempi. Italiassa suomalaisnainen on oppinut joustavuutta: joitain epäkohtia täytyy vain katsoa sormien välistä tai burnout perii pian. ta maassamme muutoin viihtyvän Valerion mieltä se koettelee. Siitä kysellään paljon. – Tämä ei tarkoita, että lapsen sallittaisiin elää kuin pellossa. – Käyn harvoin kirkossa, mutta minulla on siitä hyviä kokemuksia ja luottavainen suhde. – Toinen rouva osoitti minulle mieltään Stockmannilla, kun jätin kassini hetkeksi jonoon käydessäni alelaarilla. – Maailma kovenee, ellemme viestitä lapsille inhimillisten arvojen tärkeyttä. Uskonto näyttäytyy usein hyvän tekemisenä. Italia on muokannut minusta armollisemman. – Tietty joustavuus tekisi hyvää suomalaisellekin yhteiskunnalle. – Kun siellä kieriskelee lakanoissa, voi tulla kumman ikävä pohjoisen viileitä kesäiltoja. – Myös italialaiset ystäväni ihastuvat Suomen kesän valoon, vehreyteen ja vihreyteen, pitkiin iltoihin, puhtaisiin järviin, luonnon rauhaan ja ihmisten vähäisyyteen. Suomalaiset ovat tottuneet katsomaan toistensa ohi, vaikka me olemme täällä toisiamme varten. Arvostan esimerkiksi kirkon tärkeää nuorisotyötä ja humanitaarista työtä, Kanninen toteaa. – Koruton luterilaisuus sopii juuri Suomen ilmastoon, mutta ei se italialaisille välttämättä sopisi. Toisaalta Italian kesä on liiankin kuuma skandinaaville. Kaksikielisessä tilaisuudessa oli mukana myös italialainen pappi. – Saan hellyttävän viime hetkellä kirjoitetun kortin ja aamiaisen, jos muistan itse mainita asiasta. Se vähentäisi totista suorittamista. Sitten menin taas tukka putkella tallille. Yhteisöllisyys toimii. Jos joku sanoo olevansa Italiassa uskovainen tai ateisti, se hyväksytään yhtä lailla ainakin Kannisen kaveripiireissä. Ajattelun ja uskon vapaus kuuluvat Italiaan. Uskonto osana sivistystä Tavalliseksi tapakristityksi itsensä määrittelevän Ella Kannisen pojat on kastettu luterilaisiksi. – Nämä ovat kulttuuriselta taustaltaan, historialtaan, nykyisyydeltään, maantieteeltään ja poliittiselta rakenteeltaan kaksi ihan erilaista maata. – Jos poikani ovat turhan villejä ja painivat tutun trattorian pihalla, omistaja voi napata molemmat ylös ja komentaa lopettamaan. – Italialaisille uskonto on luontevampi osa elämää, ja toivoisin, että se olisi sellaista Suomessakin. Ekumeeninen vihkitilaisuus oli katolisessa Pyhän Henrikin katedraalissa Helsingissä. – Italiassa olen oppinut ymmärtämään, mitä hetkessä eläminen voi olla parhaimmillaan. Leonardo ja Raffaele ovat energisiä ja vilkkaita, ja he vaativat välillä kuria. – Oma rippileirini 30 vuotta sitten oli käänteentekevä ja hauska kokemus. Kun seinät kaatuvat pimeimpään aikaan päälle, ehdotan, että hän lähtisi käymään toisessa kodissamme. Äiti on ehdoton turva Italiassa ei juuri vietetä äitienpäivää. Luterilaisuus sopii Suomeen Italialaisille on joskus epäselvää, miten luterilaisuus eroaa katolilaisuudesta
Haluan uskoa, että meitä jokaista varten on joku, joka suojelee. Pyhimmät hetkensä Kanninen kokee Toscanassa luonnon ollessa kauneimmillaan. – Kannustava äitini ei ole koskaan vähätellyt tai mollannut tekemisiäni. – Uskoni johonkin syvempään tai korkeampaan voimaan on koko ajan evoluutiossa. Saatan ristiä käteni ja keskittyä pyytämään, että joku kuulisi minua ja asiat lutviutuisivat. – Äitini on myös umpirehellinen ja ajattelee aina ensin muita. – Olen siinä onnellisessa asemassa, etten voi sanoa vanhempieni vaikuttaneen minuun negatiivisesti. Hän vaikutti siihen, että onnistuin jo nuorena nousemaan omille jaloilleni ja kantamaan vastuun teoistani. – Täpärissä ”läheltä piti” -tilanteissa yritän muistan kiittää, että selvisin tästäkin. Hän ei tiedä, onko kyseessä yksi iso jumalhahmo vai voisiko se suojelija olla kuin oma pilven laelta tarkkaileva Kaarina-mummo, joka toivoi aina lapsenlapselleen parasta, huolehti ja oli rakastava. ~ 11 askel 5/19. Minä en ole yhtä jalostunut yksilö. Monet ystävät sen sijaan selvittävät lapsuutensa kiemuroita ja suhteita vanhempiinsa. Turvallisuuden tunne on paras lahja, minkä vanhempi voi antaa lapselleen. – Vitsini ovat kuulemma niin huonoja, mielikuvituksettomia, tyhmiä ja tylsiä, ettei kenelläkään. Jumala kuin mummo Ella Kanninen hahmottaa Jumalan jonkinlaisena suojana. Ella luonnehtii äitiään ehdottoman luotettavaksi. Poikani oli kertonut niitä kavereilleen esimerkiksi, eikä kukaan nauranut! Ella Kannisen suhde molempiin vanhempiin on ollut aina hyvä ja rakastava. Joskus hän voisi kyllä olla suorapuheisuudessaan vähemmän rehellinen... Äidiltään Ella Kanninen sai itsenäisen naisen mallin. – Pidän todella tärkeänä, että nainen pärjää tarvittaessa myös itsekseen ja hankkii esimerkiksi taloudellista turvaa, koska milloinkaan emme voi tietää, mitä tapahtuu. – Kun pyöräilen auringon laskiessa kärrytietä ja näen taivaan leimuavan oranssin, punaisen ja violetin sävyissä, tiedostan olevani pikkutekijä jonkin suuremman edessä. – Upeisiin luontokokemuksiin ja rauhan hetkiin liittyy ilo: saan olla osa tätä kaikkea! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan olevani kiitollinen siitä, että saan talsia täällä. Ja jos minulle tulee tiukka paikka, heitän toiveen tuonne jonnekin. – Jos tarvitsen jotain, voin aina kääntyä vaikeuksissa hänen puoleensa
Reittejä löytyy suomesta ja pohjoismaista. Siellä on useita eri pituisia reittejä, joiden varrella pysähdytään. Reitit joko alkavat joltakin kirkolta tai päättyvät kirkkoon. Parhaillaan rakennetaan Turun ja Savonlinnan välistä osuutta. Pienempiä päivävaelluksia voi tehdä mielensä mukaan ja vaikkapa mobiilisovelluksen avulla Tampereella. Pa si Le in o Toukokuu ajassa S äiden lämmetessä ei hengellisyyden tarvitse rajoittua rakennuksiin. Pyhiinvaellukselle ei tarvitse lähteä kovin kauas. Reitin on tarkoitus tulevaisuudessa kulkea Venäjän puolelta Novgorodista Suomen läpi Nauvon kautta Ruotsiin ja sieltä Norjan Trondheimiin. Eikä välttämättä yksin. Vaellukset kestävät viikon. Lisätietoa: pyhätpolut.fi pyhiinvaellustampere.fi pyhanolavinmannerreitti.fi Kesä kutsuu pyhille teille LuontopoLuiLLa voi etsiä rauhaa yksin tai yhdessä. pyhiinvaeLLukseLLe ei tarvitse lähteä kaukomaille. Luonto ja metsäpolut kutsuvat pyhiinvaeltajaa tutkimaan sieluaan ja löytämään sisäistä rauhaa. Jos pyhiinvaellus oikein todella houkuttaa, voi suunnata ikivanhalle Pyhän Olavin reitille. Muut tavarat kulkevat huoltokuljetuksella. Ruotsin puolella reitti etappeineen on valmis Selangerista Trondheimiin. Näissä pysähdyspaikoissa havainnoidaan ympäristöä ja omia tuntemuksia. askel 5/19 12 ~. Mukana kuljetetaan aina päivän varusteet. Pyhät Polut -toiminta järjestää tulevana kesänä ryhmäpyhiinvaelluksia muun muassa Imatralta ja Oronmyllyltä Enonkoskelle
Äitejä ja kellonsoittajia VAnTAAllA on palattu perusasioihin kaikenlaisten mainosja brändäyskampanjoiden keskellä. www.minnakortti.fi ne syvät asiat ~ 13 askel 5/19. He kertoivat avioparityöstä, oman suhteen solmuista, lapsiperhearjesta, työtoveruudesta ja vuodesta Lähi-idässä Hannun toimiessa pappina Golanilla. Ja kuolla.” Huhtikuussa alkaneen Uskon asialla -brändikampanjan mainoslauseissa puhutaan myös Jumalasta. – Kampanjalla halutaan myös kokeilla, millainen jumalapuhe sopii julkiseen tilaan, Vantaan seurakuntien viestintäpäällikkö Meri-Anna Hintsala sanoo. Ajatus Raamatusta ”Jumala sanoi vielä: ’Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Askel vieraili Syyriassa Maaloulan vuoristokylässä, jossa puhutaan Jeesuksen äidinkieltä. Jumala uskoo sinuun”, vakuutetaan. Vantaan seurakuntayhtymä ei ole lähtenyt tavanomaiseen tapaan muistuttamaan ihmisiä siitä, mitä hyvää kirkko tekee, vaan se mainostaa kirkkoa ja hengellisyyttä vavahduttavalla lauseella: ”Uskalla elää. Olkoot ne teidän ravintonanne. Muita aiheita olivat kirkon kieli, madonna kuvataiteessa ja Ladbroken kellonsoittajat: Warwickin kreivikunnan kylän kirkon torni on peräisin vuodelta 1095, ja joka torstai-ilta joukko kyläläisiä kokoontuu sinne soittamaan. Mikko Aalto pohti omalta kohdaltaan, mitä mies voi oppia 40 vuodessa, ja Valittujen Palojen johtaja Martti Immonen kertoi Jumalalta saaduista elämän eväistä. 30 vuotta sitten Toukokuun 1989 Askelessa esiteltiin lehden uudet päätoimittajat Maija ja Hannu nyman. ”Usko tai älä. Haastattelimme Abbe Pierreä, joka oli perustanut Emmaus-liikkeen 40 vuotta aiemmin, ja kerroimme Suomen Emmauksesta. Viisi nuorta naista pohti maapallon tulevaisuutta, otsonikatoa, muovin saastuttamaa luontoa, puhtaan veden riittämistä ja pakolaisia, joiden on pakko lähteä liikkeelle etsimään elämän edellytyksiä. Mooseksenkirja 1:29–30 Kortit kevään juhliin verkkokaupastamme ilman toimituskuluja. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.’ Niin tapahtui.” 1. Tapasimme Takapulpetin pojat ja sokean nuoren äidin, Tuija Mustikkamaan
Kevään etenemistä voi seurata laittamalla omenanpuun oksia maljakkoon kukkien ilmestymistä odottaen. Tarvitsemme toisiamme, yhteistä ymmärtämistä, jotta tietomme vastaisi todellisuutta niin hyvin kuin mahdollista. Onnea siis kaikille äideille 12. Kotikasvatusyhdistyksen toiminnanjohtajana Reima kävi vuonna 1910 neuvomassa ja ohjaamassa suomalaisia siirtolaisia Yhdysvalloissa. toukokuuta! askel 5/19 14 ~. Kuusanmäki Lainasanat Äiti huomasi, jos jokin painoi mieltäni, mutta hän ei kysellyt vaan odotti, kunnes olin valmis puhumaan. Kukkiva omenatarha on lupaus kasvusta ja runsaasta sadosta. tV-juontaja marja hintikka Kirkko ja kaupungissa 9.4. Samalla hän tuli tutustuneeksi äitienpäivän viettoon. Asioilla on monta puolta, ja todellisuutta kannattaa katsoa monelta suunnalta, jotta jäisi mahdollisimman vähän kuolleita kulmia. Se on vielä syvempi ja suurempi rakkaus. Viikkoa aiemmaksi päivä siirtyi vuonna 1927, koska toukokuun toisena sunnuntaina se ei ollut keskellä opettajien pahinta kokeiden arvostelusumaa ja kevättodistusten kirjoittamista. Näiden kahden ajatuksen mahtuminen samaan aikaan ihmisen päähän ei ole ihan helppoa. Arvostan tuollaista hienotunteisuutta ja ihmisen tunteiden kunnioittamista. Pölytykseen tarvitaan mehiläisiä, sillä omenasadosta peräti puolet voi olla mehiläisten ansiota. Ekoteologi Pauliina Järvinen kirjassaan suuren järven syvä hengitys tÄmÄ on kahden ison rakkauden tasapainottelua. Reima kirjoitti useaan otteeseen Koti-lehdessä äitienpäivästä ja suositteli sen viettoa myös Suomessa. Kovin pohjoisessa omena ei enää viihdy. Kukista kasvaa pölytyksen ansiosta hedelmiä. Alavieskasta tapa levisi vähitellen, ja päiväksi vakiintui ensin toukokuun kolmas sunnuntai. Minulla on rakkausja intohimosuhde tähän työhön ja yleisöön sekä kutsumukseen, mutta koti ja perhe on pyhä. aivotutkija minna huotilainen huhtikuun Eevassa ElÄn sEKÄ–EttÄ -kulttuurissa. Vuonna 1918 hänen kirjoituksensa herätti viimein innostusta Alavieskassa, missä kansakoululla sitten vietettiinkin 7.7.1918 ensimmäistä äitienpäivää. Omena on hyötykasvi kesä-, syysja talvilajikkeineen. Sc an St oc kP ho to Kuukauden kukka: omena omEnaa Ei kasvateta kukan vuoksi, vaikka se onkin erityisen kaunis. Touko-kesäkuussa kukkiva omenatarha on suomalainen vastine japanin kirsikankukkapuistoille. Omena on helpoin maassamme viljeltävä hedelmäpuu, mutta eri lajikkeet ovat tarkkoja kasvuvyöhykkeen suhteen. muusikko Juha tapio avussa 11.4. Istuessaan siinä sänkyni laidalla äiti osoitti armollisuutta keskeneräisyyttäni kohtaan. asiat VoiVat samanaikaisesti olla huonosti, mutta myös paremmin kuin ennen. aJassa ÄitiEnPÄiVÄn minimivaatimus Suomessa on, että äiti saa lapsiltaan kakkua ja kahvia sekä itse tehdyn onnittelukortin. Tästä vuosittaisesta hemmottelusta äidit saavat kiittää kouluneuvos Vilho Reimaa (1867–1948. Hän toi äitienpäivän Amerikasta Suomeen
On ihan samanlaista tehdä vegaaniruokaa. Maatalouden päästöt ja eläinten olot huolestuttivat. Taimi ei koe, että vegaaniruoka olisi muuttanut hänen elämäänsä. Parsakaalista ja kukkakaalista syntyy maukasta vuokaruokaa. – Koin voimakasta ilmastoahdistusta. Toki ravintolisistä, kuten kalsiumin, Bja D-vitamiinin saannista on pidettävä huolta. Häneltä onnistuvat keksit, mokkapalat ja runebergintortut. TeksTi: päiVi lipponen kuVaT: risTo Vilkko taimi Vilkolle on tärkeää, että koko perhe syö yhdessä. Italialaisen keittiön vivahteen tuovat yritit, kuten oregano ja basilika. ~ 15 askel 5/19. Kotona syödään kuitenkin pelkkää vegaaniruokaa. Kasviksiin suolaisuutta saa soijakastikkeella. minun keittiöni Taimi Vilkko juhlistaa äitiä bravuurileivonnaisellaan, vegaaniporkkanakakulla. Taimi ryhtyi vegaaniksi asteittain. Maito korvataan soijamaidolla, munaa ei käytetä, rasva on kasviöljyä ja tuorejuusto kasvipohjainen. Tehokarjataloutta en voinut hyväksyä. Kaikissa leivonnaisissaan hän tykkää käyttää kardemummaa ja kanelia. – Meidän pienelle perheelle on tärkeää, että on yhteinen ruoka, jonka syömme yhdessä. Mieluisia ruokakasviksia ovat maa-artisokka ja kesäkurpitsa. – Kesällä kypsyvät uudet porkkanat ovat lempiruokani. Ensin hän valitsi kasvisruokavalion ja lopetti punaisen lihan, kanan ja kalan syönnin. Hän raastaa porkkanaa, mittaa vehnäjauhoja ja lisää piparkakkumaustetta. Äitienpäiväkakku L eipuri vakuuttaa, että maku on sama. Tyttären myötä vanhemmat ovat päätyneet kasvissyöjiksi. Niitä voi paahtaa uunissa. Sitten ruokavaliosta tippuivat pois maitotuotteet ja kananmuna. Isommat ruokakaupat tarjoavat nykyisin kaikista ruoka-aineksista vegaanivaihtoehdon. Porkkakakun ja muut vegaaniohjeet Taimi löytää netin Chocochili-ruokablogista. Koko perhe laittaa ruokaa, mutta Taimi on perheen leipuri
askel 5/19 16 ~. Painavista sisäisistä syistä. luulin tulevani tänne kirjoittamaan seuraavaa kirjaani, mutta tulinkin kirjoitettavaksi itse suurella sormella. TeksTi: päivi puhakka • kuvaT: Jukka GransTröm ”TaivasTen valTakunTa on kuin peltoon kätketty aarre.” – sain itselleni paratiisimökin ja sielunkodin, joka on uskon ja rukouksen alusta. Hetki kohinan jälkeen Erkki Jokinen on pappi, joka irtisanoutui vakivirasta ja vaihtoi saarnapöntön pieneen rukousja tutkijankammioon
Kun Jokiset halusivat tulla lähemmäs auttamaan Leenan vanhempia, oli muutto tutulle mäelle luonteva ratkaisu. Tuolla on järvi, tuolla naapurille vuokratut pellot. – Appeni isä osti paikan vuonna 1931 ja appi jatkoi täällä nuorena isäntänä neljän rintamavuotensa jälkeen. Soma ”suutarinmökki” oli joskus kahdeksanhenkisen perheen koti. Vastaan huokuu vanhan pönttöuunin lämpö. Venäjän vuosien aikana nelilapsinen perhe vietti täällä lomiaan. Ensin toin tänne tärkeimmät hengelliset kirjani ja rakensin alttarin. Tämä on siis Leenan lapsuuskoti. Yhteinen koti on ollut Orivedellä, Keltossa ja Helsingissä. Matka sydämestä paperille Jokinen johdattaa vieraat pihan poikki saunan ja puuröykkiöiden ohi pienelle mökille ja avaa oven valtakuntaansa. Tuohon rakennettiin 1920-luvulla yhden huoneen hirsimökki, josta on laajennettu nykyinen kaunis keltainen talo. I säntä harppoo vastaan k u m i s a a p p a i s s a a n kuraisen tien päässä ja halaa. Nyt se on hioutunut kuin täällä rukoilevan pohdiskelijan ajatukset vieressä olevan vihkopinon sivuilla. Puusta piti tulla tyttären häihin jätkänkynttilä, mutta tuleva appiukko ei raaskinutkaan sitä polttaa hääväen iloksi. – Sairastan kirjallisuutta ja musiikkia. Leenan äidin ja omien vanhempieni kanssa vielä kuljetaan. ~ 17 askel 5/19. Erkki oikaisee jalat kuluneelle pölkylle. Ollaan Erkki ja Leena Jokisen kotipihassa. – Eteinen on kylmä, viekää kengät tuonne lämpimälle puolelle. Mökissä on tietokone ja verkkoyhteys, mutta sanoilla on lyhyempi matka kynän vartta pitkin sydämeltä paperille. Leena ja Erkki tapasivat teologisessa tiedekunnassa. Etsijä kirjaa löytönsä paperille. Jos oli suutarin suurperheessä ahdasta, on nyt yksi mies täyttänyt mökin hyllyt ja pöydät musiikilla ja kirjoilla. – Muutimme vuonna 2014, ja vuotta myöhemmin siunasin appeni taivasmatkalle
– Itselleni teologia on toissijainen juttu, kyse on Jumalan olemuksen syvyydestä ja sen tutkimisesta. Ottaa kuulijat valtaansa. Henkinen häkämittari Mökistä löytyy moderni häkämittari, taidekirjoja, Venäjän suuntaan viittaavaa esineistöä ja kunniakirja laskuvarjojääkärikoulutuksen ajoilta. Surukodeissa ja hautajaisissa en ”toimita” mitään vaan kohtaan ihmiset ja kerron rististä toivon merkkinä. Teologian mustat aukot Spiritualiteetissa Jokisen suurin rakkaus on Raamattu, sitten jakamattoman kirkon yhteinen perintö, kirkkoisät ja Filokalia, joka on kokoelma 300–1400-luvuilla eläneiden erämaaopettajien ja munkkien kirjoituksia, sekä tietysti Lutherin kirjallisuus. En kyennyt uudistumaan papin työn rytmissä ja paineissa. Yhden aarteen opinnot tarjosivat: Uuden testamentin alkukielen. Jokista kauhistuttaa kuitenkin ajatus ryhtyä miksikään kutsumuksen mannekiiniksi. Jokinen myötäilee 400-luvun diakonia ja rukousopettajaa, Euagrios Pontoslaista. – Yritin hoitaa papin kutsumusta ja pitää sisimmässäni lähdettä auki, mutta lähde ehtyi. Uupumus työnsi uutta kohti. Sisimmässä oli puristava ja tukahtunut olo. Vaaditaan myös vaivannäköä, ja tässä tapauksessa nämä tuhannet kirjat ja kirjoitetut sivut, jalkojen alla kulunut puupölkky ja rukousjakkara. Kulukorvausten lisäksi voisi ottaa gurukorvaukset. Ehkä jonain päivänä molemmat kädet ovat sydämellä. Kirkon onneksi vuoden 381 kirkolliskokous Konstantinopolissa sinetöi: ”Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan.” – Kolmannen uskonkappaleen teologia kutistuu usein toisen uskonkappaleen loppulauseeksi. Kuin kahdella kädellä, toisessa tutkimuksellinen ote, toinen painunut sydämelle tai kohonnut Jumalan puoleen. Jumalasta on tehty kiltti ja äänetön setämies. Joka rukoilee, on teologi. Mies myöntyi, tinki ja yritti sopeutua, mutta kaipasi muuta. Sisäinen häkämittari hälytti. Teologi on se, joka rukoilee, ja joka rukoilee, on jo teologi. Kristillinen toivo on kääntymistä valoa kohti, Kristus-valoa kohti. Kiusaus olla haluttu ihmemies, joka selviää kaikesta, vaikka heittäytymisestä vuorelta. – Jälkikäteen hämmästyttää, miten suuria aukkoja jäi teologian opiskeluun; miten vähän oli itse teologiaa ja miten paljon aineita, jotka johdattivat siihen. Aloin hermostua ihmisiin ja tehtäviin, ja työn rytmi vaati enemmän kuin antoi. Jokinen suree sitä, miten käsitys Pyhästä Hengestä on eniten jakanut kirkkoa. Vallan varjo Erkki Jokinen pohtii, miten monien kiusausten kautta Jeesuksen piti kulkea kohti tehtäväänsä. Siellä saa paimenena askel 5/19 18 ~. Jeesuksen huudon ”miksi hylkäsit minut” rinnalla kuullaan Isän huuto: ”Poikani, miksi menetin sinut!” – Kristinusko torjuu platonisen ajattelun, jossa kärsimys ei kosketa Jumalaa. – Muutaman kerran olin jo vaihtamassa maisemaa, mutta kun tuli uusi kutsu virkaan, suostuin. Työntyä saarnatuolissa tai mikrofonin takana Mestarin eteen. Voi kansaa, joka jättää vanhuksensa ruokkimatta! Voi teitä, jotka olette osa heitteillejättöä! Voi minua, joka en nouse tätä vastaan! Jokinen alleviivaa ristin teologiaa. – Kitamori kirjoittaa siitä, miten risti ei ollut vain Pojan tapahtuma. Miksi viraston sijasta pappi lähtee aamulla lämmittämään mökkiä ja uunin lämmetessä ristii kätensä ja antaa ajatustensa vertyä. Ei se ollut väärin. Annanko tilaa Hänen Sanalleen ja salaisuuksilleen. En pystynyt valmistautumaan kaikkiin tehtäviin, piti vain haalia jotain jaettavaa. Kahden käden ote Mies siis rukoilee, lukee ja kirjoittaa. Kolminaisuus ei ole geometriaa Alttarilla on Pyhä Kolminaisuus -ikoni, pienen, hengellisellä kirjallisuudella täyteen ahdetun huoneen avarin kohta, ikkuna Jumalan maailmaan. Ne alkoivat pian irtisanoutumisen jälkeen: Mitä tuli tehtyä, miten selvitä. Omassa ajassamme kristinusko ja risti on ajettu marginaaliin, koska ne eivät vastaa käsitystämme rakkaudesta. – Minun on helppo olla lähellä surevia. Kiusaus kumartaa syvään saadakseen valtaa maailmassa. Vähitellen sain lahjan ja voiman siirtyä uuteen. – Profeettojen jyliseviä ääniä tarvittaisiin taas, mutta heidätkin on kesytetty. Jokinen tuntee kiusaukset. Tunnen voimakasta myötätuntoa, mutta se ei kuormita. Tuttu on myös vallan varjo, joka seuraa jokaista saarnaajaa, joka kykenee koskettamaan puheillaan toisia. Tuhansien teosten joukosta Jokinen esittelee kolme: Puolasta viime hetkellä vuonna 1940 pelastuneen Abraham Heschelin The Prophets, Jürgen Moltmannin The Crucified God ja japanilaisen luterilaisen teologin Kazon Kitamorin The Theology of the Pain of God. – Kaksi kättä – kuin uskon ja teologian vuoropuhelua. Kyseessä ei ole muodikas downshiftaaminen vaan sisäinen pakko ja kutsumus. Vieläkin kutsutaan: Tule meille töihin. Jumala siltä varjelkoon! Jumalan levoton lapsi Välillä Jokinen käy puhumassa seurakunnissa ja osallistuu kotiseurakunnan elämään, ehtoolliselle ja Alfakurssille kouluttajana. – Kolminaisuutta ei voi latistaa geometriseksi kuvioksi. Kansansa keskuudessa asuvan ja kärsivän Jumalan teologiaa. – Oli materiaalinen kiusaus, kivet leiviksi. Emme kuitenkaan voi kesyttää Häntä elämämme koristeeksi. En vain ollut valmis muutokseen. Paremmin sitä kuvaavat nuo Rublevin maalaamat kolme hahmoa ja maljat, malja pöydällä ja hahmojen asennoista piirtyvä malja. Rukoilen ja tutkin voidakseni jakaa löytöjäni, en oppiarvoa varten. Miten tähän on tultu. Se on Pyhän Hengen aliviljelyä. Nyt osaan jo vastata: Kiitos, en ole etsimänne henkilö, Erkki naurahtaa ja sanoo, että on yksi tehtävä, jossa hänen on ollut pappina helppo olla: hautajaiset. Saksan kielen taitoni on ruostunut, ja luen pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta. Kuulostelen kyllä, tekisinkö tutkimusta, mutta vahvempi on se käsi sydämellä -puoli
PaPPi, kirJaiLiJa, tutkija, valokuvaaja ja luennoitsija. – JumaLa asettaa tavoitteen: hän tahtoo jokaisen ihmisen pelastusta. Yhä enemmän tämä paimen kuitenkin kaipaa takaisin kotimäelle hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. En sopeutunut luokkaan enkä aikuisena tavalliseen työelämään. kirJoiTTanuT muun muassa kirjat Idänkohtaus (Vuoden 2005 kristillinen kirja), Muukalainen (2011) ja Näkemisen portilla (2014). me ihmiset emme voi työstää toisiamme johonkin uskon malliin. Erkki JokinEn, 53 PErhEnEuvoJa Leena Jokisen puoliso, neljän lapsen isä ja kahden lapsenlapsen pappa. ilo löytyi metsässä Miten vilkkaasta pojasta tulikin tuleen tuijottaja ja luontokuvaaja, joka voi maata maassa tunteja vain kuvatakseen, miten yön kylmyydessä nuupahtanut valkovuokko vähitellen oikaisee vartensa ja kääntää kukintonsa valoa kohti. – Joskus uupumukseen asti olen ollut ihmisten seurassa ekstrovertti ja yksinäisyydessä introvertti. ~ 19 askel 5/19. Ne äidin karjalaiset sukujuuret ja vilkkaus! Jälki-istuntoa tuli, kun vastasin heti ja reagoin impulsiivisesti. Vai kuivettuuko kirkko jäsentensä vieraantumisen kautta, jäsenten, joille ei ole tilaa työntekijäkeskeisyydessä eikä tilaa kokeilla ja käyttää armolahjojaan. – Kirkon kohtalon asia on, tarjoaako se kaikille jäsenilleen tehtäviä, diakonian lisäksi myös opetusja julistustehtäviä. – Lapsena minut olisi voinut diagnostisoida ADHD-tapaukseksi. pohtia hengellisiä kysymyksiä erilaisten uskovien ja vähemmän uskovien kanssa. ToiminuT sEurakunTaPaPPina, kouluttajana Inkerin kirkossa, venäjänkielisen työn pastorina Helsingin seurakuntayhtymässä ja maahanmuuttajatyön pilotoijana Kauniaisten Raamattuopistolla. En ollut kapinoiva häirikkö, minua vain kiinnosti kaikki
– Kotona tietokoneella viimeistelen ja liitän kuviin Raamatun jakeita. Kun nuotio sytytetään, he istuvat sylissä tulta katsellen. Ensi viikolla lähden kiertueelle, ensin hoitamaan Paavoa Tampereelle, sitten Samuelin luo Helsinkiin. Tai pysähtyä karhunsammalen kattaman kiven ääreen ja katsella, miten kauniisti valo osuu pieniin kukintoihin. En silti osannut kuvitella, millaisen paikan myös lastenlapset valtaavat sydämessäni. Annanko tilaa Jumalan Sanalle ja salaisuuksille. Molemmilla on siis papan piirteitä. Rukoilimme metsässä, ja siitä asti ilo on kulkenut matkassa. – En osannut liittää kokemusta Jumalaan. Onneksi mies on ollut kotona auttamassa. Tila avartuu, pianokonsertto kohottaa kattoa, ikkunana on Pyhä Kolminaisuus. Ilo sai nimen ja kasvot, Jumalan kasvot Jeesuksessa. – Se oli onnellinen rysähdys, kipua lukuun ottamatta. 12-vuotiaana sekä kuvainnollisesti että käytännössä löysin pystymetsässä Hänet. Onnellinen rysähdys olemiseen Lähdemme kahville keltaiseen taloon. Kesällä kahlaillaan ja veneillään. – Omat lapset ovat tuoneet valtavaa iloa. askel 5/19 20 ~. Ruoka odottaa usein valmiina töistä tullessani, ja mies löytyy jostain läheltä. Olin ihmetellyt kaveristani loistavaa iloa, kun hän oli tullut lastenleirillä uskoon. Puhujareissuilla levitän valkokankaan ja rakennan osuuteni luontokuvien varaan. – Jos se 12-vuotiaan uskon ilo oli ensimmäinen lahja, on Leena toinen. – Taloudellisesti tämä on mahdollista, kun elämä rakentuu ulkoisesti uudella tavalla. Kipsin poistoon lähdettäessä piha oli edelleen liukas ja hän veti vaimonsa ahkiolla autolle. – Perheen ja lasten myötä tuli viidentoista vuoden tauko, kunnes Jumala kutsui taas tarttumaan kameraan. Neuvostoajan painostuksessa lähes 10 vuoden ajan hän sävelsi itselleen kaikki psalmit. Hän kysyi, halusinko minäkin tutustua Jeesukseen. Vuorotellen on hoidettu lapsia toisen opiskellessa, yhdessä lähdetty lähetystyöhön ja tehty parisuhdetyötä. – Pärtilla oli modernin kokeellisen musiikin kausi, joka lukitsi hänet ja kadotti säveltämisen taidon. Avioliitto solmittiin ennen tätä nykyistä vaihettani ja menee edelle. Erkki toteaa, ettei hänen ”erakoitumisensa” olisi mahdollista ilman Leenan kokosydämistä siunausta. Toisinaan ne osuvat maaliin, hänelle, joka on juuri menettänyt äitinsä tai kokenut avioeron. Valokuvatkin voivat olla rukoushengitystä, ikoneita, ikkunoita Jumalan maailmaan. Hän alkoi säveltää sanat ja sanoma edellä. – Täällä järvi vetää heitä puoleensa. Olen saanut uusia etuja. Toivon ohella ilo on minulle uskon ydintä. En ole lukinnut itseäni tuonne mökkiin. Saa kulkea iloisena pihan poikki ja ihmetellä puuhun pyrähtävää lintua. Pienten kellojen sointi Huoneessa soi Arvo Pärtin Lamentate. Erkki käy Lapissa, kävelee ja hiihtää, mukana Uusi testamentti, vihko ja kamera. Hän etsii ja tutkii. Erkki kuvaa luontoa rajaten pois ihmiset ja ihmisten rakentaman. Se on kuin silmä maisemassa. Hän tuntee minut, hyväksyy valintani ja rohkaisee elämään sen mukaan. Erkki sai isänsä kameran 14-vuotiaana, heittäytyi kuvaamaan, ihaili Hannu Hautalaa, suunnitteli ja kirjasi tarkasti aukot, valotusajat, paikat ja päivämäärät. Silmä maisemassa Pihalla on leikkimökki, jossa lastenlapset Samuel (3) ja Paavo (2) vieraillessaan laittavat Erkille ruokaa. Varsinkin Paavo istuskelee ja katselee, Samuelilla on jalat alla. Syntyi harmoniaa ja kauneutta, jota levoton aikamme vierastaa, Jokinen toteaa ja kuvaa vielä rukoilevan säveltäjä-ortodoksin ”pienten kellojen sointia”, kolmea keskenään keskustelevaa säveltä. – Sitoumukset täytyy täyttää kuitenkin siinä järjestyksessä kuin ne on annettu. Valitsemme elää aika vähällä. Poikien kanssa aika kuluu ulkona. Välillä istutaan tulilla. Hän on kuin luomisen ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen päivän kuvaaja. – Mitä enemmän toista oppii tuntemaan, sitä enemmän tuntee ihmetystä ja iloa, Leena Jokinen kuvailee pitkään kestänyttä avioliittoa. Hän muistaa pikkupoikana kokemansa ilon ja kaihon, kun tiettynä iltapäivähetkenä valo osui kiven päällä olevan karhunsammalen helmimäisiin kukintoihin. Hupsahdin kerralla tilaan, jossa en voi olla hyödyllinen. Perheneuvoja Leena Jokinen on sairauslomalla jalan murruttua liukkaalla. – Elämäämme on tullut levollisuutta, kun Erkillä ei ole enää tuhatta menoa valmisteluineen. Jos Leena ei jaksaisi, järjestäisin asiat toisin