SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA
Ehdin nähdä, kun tummaan viittaan pukeutunut mies kohotti tikarin iskeäkseen sen kurkkuuni.” Rooma 22. Siunaa tämä alkava viikko. Helmassa lehtikuviointi. He pelailivat videopelejä ja katselivat piirrettyjä aikansa kuluksi. Korkeus n. Poliisiupseeri Tullius selvittää Juudeassa roomalaisen kvestorin Longuksen kuolinsyytä mutta tutkii toistakin arvoitusta: missä on Nasaretilaisen ruumis. You know. Jumala. Ukki kertoi 12-vuotiaasta Esa-nimisestä pojasta, jota kaksi poikaa, Miksa ja Rami, kiusasivat. 5 cm 6,00 9 cm 10,00. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17 Puh. Mutta kun sade vain jatkui, he pyysivät ukkia kertomaan tarinaa niiltä ajoilta, kun ukki oli ollut lapsi. 21,00 (25,00) PÄIVÄ Maan laajin valikoima Raamattuja. Esa joutui syytetyksi mopovarkaudesta jota ei ollut tehnyt. Teksti pakkauksessa: May you . Viha ja katkeruus kiehuivat hänen sisällään ja hän päätti kostaa. huhtikuuta 30 jKr. Mistä löytyi todellinen sankaruus. 13 cm. 23,90 (27,00) PERUSSANOMA Willow Tree Rukoileva enkeli – A Tree, a Prayer Herkkä, rukousaiheinen enkelihahmo. Sen kohtaamiset ja kohtaamattomuudet. 16,50 (19,90) Satu Kreivi-Palosaari, Uuno Palosaari Tapani Sopanen Sankaruuden mitta, eli 70 x 7 10-vuotias Max ja 8-vuotias Mila viettivät sateista kesäpäivää isovanhempien kanssa mökillä. nd strength, beauty and peace each day (Löydä voimaa, kauneutta ja rauhaa joka päivä). 020 754 2350 S I U N A A J US T N Y T Ystävänristi-riipus Kalevala Korun iso hopeinen Ystävän ristiriipus on saatavana vain Sacrumista. Eri käännöksiä, kokoja, kansia… PÄIVÄ Kämmenristi Käteen sopivat, sileäpintaiset pyöristetyt ristit on valmistettu oliivipuusta käsin Betlehemissä. Ristin korkeus 3,7 cm 99,00 Ristin korkeus 2,0 cm 85,00 KALEVALA KORU Ystävänristi-riipus Satu Kreivi-Palosaari, Uuno Palosaari Siunaa just nyt – Kiitosrukouskirja Teoksen lyhyet rukoukset kulkevat vuodenkierron mukana. Sen kaiken. Kirjan värikäs ja elämäniloinen kuvitus on Uuno Palosaaren käsialaa. Mitä sitten tapahtuikaan. 18,50 Willow Tree Jukka Järvensivu Tyhjyyden pystyttäjä “Juuri silloin kuulin miehen sanovan vieressäni: ’Gnaeus Gavius Tullius?’ Käänsin päätäni vaistomaisesti äänen suuntaan
Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Pirjo Teva, p. 24 Kiire on uupuneelle kirosana 27 TEEMU RINNE ja Tico sulamispisteessä 28 Tuli tuhosi tavaran keräilijän kodin 32 Peppi on lempeä venäjänkääpiöhamsteri 34 KATI PIRTTIMAA: Rukouksessa saa päästää irti 36 Nytkin Tuomasmessu syntyy yhdessä 40 Tuomasyhteisö ja kestävä kehitys 42 Lotat rakensivat Suomea 46 LAURA HONKASALO kaipaa kahviloihin ja gallerioihin 52 Kirjoja ja kirjoittajia 54 Katariina Kanninen sai uuden alun 57 Lukijoiden puutarhaunelmia 58 HETKI LUONNOSSA: Sumun suojassa 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Pieni pala paratiisia 16 Gabriel Salmelan unelma suurperheestä vaihtui luostariin J u kk a G ra ns tr öm Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Ju ss i Ry tk ön en , Pix ab ay ~ 3 askel 4/21. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Maaret Kallio: Sitkeäkin voi katketa 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ syntyi kaaliherkku 21 PAPPILAN KAMARISSA: Joutsenet saapuivat sinäkin keväänä 22 OLLI VALTONEN: Hurmos vai hiljaisuus. 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen, p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET 48 Yleinen Keltaluumu ja myskimalva ovat maatiaislajikkeita Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Harriet Urponen ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 6.5.2021 Ti m o Vi ita ne n / Va st av al o Kevät vyöryy jäälohkareiden välistä, ensimmäisen leskenlehden mykerössä, västäräkin keikuttelussa, sulamisvesien vastustamattomassa voimassa. PÄIVI PUHAKKA Sulakoon! askel 4/21 4 ~. Anna sulamisvesien virrata silmistäkin
Sitten kukoistukseen heräsivät tulppaanit, kevätesikot ja narsissit. Jos nyt tehtäisiin virsikirjauudistus, ehdottaisin virttä, joka kiittää isoäideistä. Virttä, jossa veisattaisiin Ystävä sä isoäitien. Tämä tapahtui niinkin arkisessa paikassa kuin koirapuistossa, jonne vein koirani kuukausia kestäneen tauon jälkeen. Se oli hirveää. Mukana toki oltiin, kun koko suvun voimin kerättiin perunat maasta. Kun muistelen sitä, mietin, miten elämä on ollut niin rankkaa meille. Kaikkia maailman isoäitejä yhdistää se, että he toivovat lapsilleen ja lapsenlapsilleen hyvää elämää. Sitä seurasivat krookukset ja helmihyasintit. Ystävä sä lapsien ja isoäitien M askiton ihminen katsoi minua silmiin. Ja samalla tiedän, että muut kärsivät yhä ja menettävät henkensä”, Elizabeth Kapinga kertoo tietoiskussa. Pakolaisuudessa elävä isoäiti on kertonut elämästään televisiossa usein toistetussa Yhteisvastuukeräyksen tietoiskussa. Ne eivät ole pääministerin kasvot, eivätkä kenenkään muunkaan tunnetun ihmisen kasvot, vaan kongolaisen isoäidin kasvot. Juttu maatiaislajikkeista sivulla 48 nostatti mieleen vahvoja tunneja makumuistoja. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel huhtikuussa 2021 LAPSUUDESSANI HEDELMÄPUUT, kukat, yritit, vihannekset ja marjat muodostivat kehyksen suuren pihapiirimme vuodenkierrolle ja toiminnalle. Koirapuistossa kahden metrin turvavälien etäisyyksillä me maskittomat koiranomistajat juttelimme keskenämme, lähinnä koirista ja kevään edistymisestä. Kevään aloitti hento lumikello. Toista vuotta kestäneen poikkeusajan aikana minulla on ollut ikävä tavallista jutustelua ja toisen ihmisen kasvoja. YHDET KASVOT televisiosta ovat jääneet tänä keväänä erityisesti mieleeni. Kauneudessa syreeni ei jäänyt kakkoseksi, ja kahvit juotiin niiden ympäröiminä vilpolassa. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti ~ 5 askel 4/21. Graafikko Gun Damén tunnelmoi syreenipensaan siimeksessä. Kohta jo omenaja luumupuut hunnutettiin valkoisiksi. Kun koulut alkoivat, meidät kyllästettiin viinimarjoilla, karviaisilla, omenilla ja luumuilla. Ennen pakomatkaa hänen puolisonsa, neljä lastaan ja kolme lastenlastaan olivat menehtyneet. Sellaista, jossa ihmiset eivät sodi toisiaan vastaan ja jossa ruokaa riittää kaikille. TUTTU LASTENVIRSI pyytää: Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Pitkästä aikaa näin toisen ihmisen kasvot ja hän näki minun kasvoni. Kesällä me lapset olimme niin paljon liikkeellä, että siinä tuoksinassa ehdimme ihailemaan vain päivänkakkaroita, suuria sinikelloja ja metsämansikan kukintaa ja tietysti pihojen kuningatarta, pionia. Eikä kyseessä ollut perheenjäsen. Elizabeth Kapinga joutui pakenemaan väkivaltaisuuksia kotimaastaan Kongon Demokraattisesta Tasavallasta. Tämä isoäiti on 80-vuotias Elisabet Kapinga. ”Laukauksia tuli joka suunnasta. Matka jalkaisin yli jokien ja laaksojen Ugandan puolelle kesti kolme viikkoa. Nämä säkeet on kirjoitettu 1700-luvulla Ruotsissa, kirjoittajan nimi ei ole tiedossa. Saimme luonnostaan talven vaatimat vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit
On hyvä kysyä itseltään, voinko korjata jotain tai rakentaa siltoja, sanoo Maaret Kallio. Tilaa toivolle – AIKAA on aina loppuun asti. askel 4/21 6 ~
Satavuotiaat puut jatkavat heilumistaan, vaikka minusta tuntuisi, että maailma loppuu, sanoo psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio. Kiitollisuuspakko ei toimi. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 4/21. Luonnossa omat huolet asettuvat mittasuhteisiinsa. Toisaalta hän painottaa, että suremattomalle surulle on annettava tilaa
– Myös kauneus ja kukat vaalivat toivoani. Se, että saa tuntea rauhassa myös surua ja epätoivoa, avaa vähitellen toivon näköaloja, Maaret Kallio sanoo. ”Ole yhtä vastaanottavaa ja myötäelävää seuraa surullesi ja vihallesi kuin ilollesi ja onnellesi. Ikään kuin elämässä vielä olevan hyvän pitäisi jotenkin peitota tai mitätöidä kaikki vaikea ja hankala. Tunteet eivät ole mielipideasia, ne vain ovat Kallion mukaan on selvää, että mielenterveyden haasteet koskettavat jokaista ihmistä jossain elämänvaiheessa. Eivät ne ole mielipideasia, ne vain ovat. Kauneus, kukat ja huolenpito vaalivat toivoa Ihminen voi kokea keskellä syvää kriisiä myös kirkkaita, pieniä kiitollisuuden hetkiä. Neljännen hyvässä tasapainossa olleet neuroosit ovat aktivoituneet. Kun pystyy helpottamaan muiden oloa, se tuo elämään mieltä. Mutta niihin ei havahduta vaatimalla. Koronatilanteen pitkittyessä toivo saattaa karata näköpiiristä. Kallion mukaan elämä ei ole hyvä tai huono eikä se ole helppoa tai vaikeaa, vaan kaikkea sitä ja kaikkea niiden väliltä. – Metsässä ja merenrannalla omat huolet asettuvat mittasuhteisiinsa. Vaikeilla tunteilla voi olla tärkeä viesti. – Se voimistuu huolenpidon hetkissä. – Tunteet ovat biologinen osa ihmistä, kuten vaikka suolisto. Yhtä epätodennäköistä kuin olisi selvitä elämän läpi sairastumatta koskaan fyysisesti, on välttyä täysin mielen ongelmilta. Myös huoli omasta toimeentulosta tai mielenterveydestä voi nostaa päätään. Varsinkin silloin, kun sen uskaltaa antaa tuntua kaikkinensa. Kolmas pelkää oman tai läheisensä terveyden ja jopa hengen puolesta. – Rakastan kirjoittamista. Satavuotiaat puut jatkavat heilumistaan, vaikka minusta tuntuisi, että maailma loppuu. Kärsivää ihmistä ei saa eikä voi koskaan pakottaa myönteiseen. – Kun sen sijaan malttaa asettua ihmisen rinnalle, kuulla ja ottaa osaa suruun ja menetykseen ja todeta yhdessä hänen kanssaan, että nyt sinulla on todella vaikeaa, toivon viriäminen mahdollistuu. Pian vaihdan mullat ja otan pistokkaita. Kallio ammentaa itse toivoa myös kahdesta lapsestaan, puolisosta, koirasta, luonnosta, hiljaisuudesta ja klassisesta musiikista. – Kiitollisuuspakko ei toimi. Joku on huolissaan opintonsa keskeyttäneestä nuoresta ja toinen dementoituneesta vanhuksesta, jota ei pääse tapaamaan ja koskettamaan. Suru lähtee vain suremalla. Kun on oikein vaikeaa, tunteita ei pidä torjua, vähätellä tai suhteuttaa liikaa. – Jos ihmiseltä amputoidaan toinen jalka, hänelle ei sanota, että pidäpä mieli pirteänä ja ajattele, miten hienoa on, että toinen jalka sentään jäi. – Kun kirjoitan kolumneja vaikeista tunteista tai muista ihmisten välisistä tai mielen sisäisistä psyykkisistä ilmiöistä, saan valtavasti palautetta. askel 4/21 8 ~. Suuri toivon lähde Maaret Kalliolle on myös oma työ. Kun joku tekee minulle voileivän tai lämmittää saunan, se luo toivoa. Moni kokee huojentavana pelkästään sen, että joku muu on joskus kokenut ja tuntenut samoin. Se on superhommaa ja symboloi talven selän taittumista. On ihan tajunnan räjäyttävää, että muut saavat toivoa kirjoituksistani. Sellainen olisi kylmää, julmaa ja torjuvaa. Se on minulle helpoin ja rakkain tapa ilmaista itseäni. Ei se niin mene. Toivoon kuitenkin liittyy Kallion mukaan hyvälle havahtumisen herkkyys. Yhtä ahdistaa eristäytymisen yksinäisyys ja toista se, ettei saa enää koskaan olla itsekseen. Tunne on vain tunne – ei mitään sen vaarallisempaa tai suuRakastin mummolan hiljaisuutta, jossa mummi idätti ituja, ukki maalasi tauluja, kello tikitti seinällä. Leikkelin juuri 10 vuotta vanhoja pelargonioitani. Samaa myötätuntoista asennetta on hyvä soveltaa vaikeina aikoina myös itseensä
Toista ei pidä arvostella, mutta huolet ja havainnot on hyvä sanoa ääneen. Vaikka joku kyselisi vointia tai tarjoaisi apua, sanomme helposti, että kyllä minä nyt vielä kestän. Ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että pärjää tarvittaessa myös itsekseen. – Toisaalta itseäni on auttanut vaikeina aikoina myös se, että pienennän piiriä, jolle asioitani jaan. – Olemme sitkeää kansaa. – Jos huomaat, että joku voi huonosti, on tärkeää hoksauttaa hänet näkemään omaa tilannettaan. Jos puhuu ongelmistaan kaikille, voi joutua pettymään monta kertaa. Herkillä ollessaan ihmisen kannattaa miettiä, kenen kanssa on varmasti turvallista jakaa suruja. Herkillä ollessaan kannattaa miettiä, kenen kanssa on turvallista jakaa suruja. Joka ikinen tunne on ohimenevä, väliaikainen ja hetkellinen”, Kallio kirjoittaa kirjassaan Lujasti lempeä. Iso osa elämästä jää elämättä, jos kieltää tarvitsevuutensa. Myöhemmin voi sitten taas laajentaa sosiaalista piiriään. Mutta ei kestäminen voi olla hyvän elämän mitta. Lempeänkin puuttumisen koetaan helposti loukkaavan yksityisyyttä. Toisia saa tarvita ja heihin saa turvata. Suostumisen ja pystyvyyden keinussa Vaikeissa elämänvaiheissa myötätunto sekä muita että itseä kohtaan nousee – VAIKEINA aikoina pienennän piiriä, jolle asioitani jaan. Maaret Kallion mukaan suomalaiset ovat liian varovaisia myös avun tarjoamisessa. Näin ei tarvitsisi olla. ~ 9 askel 4/21. Haastan jokaisen pohtimaan, millaisia olemme avun vastaanottajina. Myöhemmin voi sitten taas laajentaa sosiaalista piiriään. Valittaa ei saa ja läpi harmaan kiven on mentävä, hinnalla millä hyvänsä. rempaa. Irralliseksi ei silti pidä kasvaa. Toisia saa tarvita ja heihin saa turvata Suomalaisissa elää vielä menneiden sukupolvien raatajanaisten ja -miesten perintö
Hän painottaa, että pystyvyys ja toimijuus eivät tarkoita asioiden kontrollointia tai määräämistä. – Myös lapsenlapsen ja isovanhemman suhde voi olla ainutlaatuinen. On oikein hakea tukea ja turvaa muilta. Jotenkin selviän kyllä. Myrskyissä on taivuttava, mutta tyynessä on tärkeää pysähtyä loikoilemaan kevätauringon lämmön valokeilaan, sillä pian sää muuttuu taas. Kaikilla tilanne ei toki ole näin onnellinen. ”Tehokkuudella ja kontrolloinnilla pyrimme hakemaan turvan tunnetta, mutta niiden keinoin tulemme vain syventäneeksi jo olemassa olevaa turvattomuutta. Sitä ei tarvitse paeta, sitä ei tarvitse pelätä.” Tulkoon mitä vain. Hän puhuu ja kirjoittaa paljon siitä, että elämälle on suostuttava yhä uudelleen. – Vanhemmuus on antoisaa, mutta myös vaativaa. Omat lapsuuden hoivasuhteet ja niiden turvallisuus tai turvattomuus aktivoituvat. Riittämättömyyden tunne on väistämätön vieras, eikä siitä edes pidä pyrkiä eroon. Kukaan ihminen ei voi olla kone, joka sykkii tasaisin tehoin aamusta iltaan läpi vuoden. Jakamatonta huomiota ja ihanaa tylsyyttä Maaret Kallio on itse nelilapsisen perheen toiseksi vanhin. Vahva mieli ei synny hallinnasta Usein pyrimme pakonomaisesti elämän niskan päälle, vaikka olisi viisaampaa suostua elämälle ja sen haavoittavuudelle. Mummin ja ukin kanssa ei tarvitse kapinoida itsenäistyessään kuten omien vanhempien kanssa. Siellä olen keikkunut mummin kanssa navetalla ja sikalassa ja häärännyt keittiössä. Isovanhemmat ovat Kallion mukaan parhaimmillaan suuri tuki ja turva sekä omille lapsilleen että lastenlapsille. Vahva mieli ei synny hallinnasta ja kontrollista sen enempää kuin loputtomasta suorittamisestakaan. Jaetumpi ja yhteisöllisempi vanhemmuus olisi kaikkien etu. – Näissä hetkissä on tärkeää kuitenkin etsiä sitä, mihin vielä voi vaikuttaa. Myötätunto ja inhimillisyys alkavat siitä, missä täydellisyys loppuu. Toisaalta tarvitsemme kokemuksen pystyvyydestä. Koronarajoitusten myötä voi tuntua, ettei mitään voi enää tehdä. Taipuisuus auttaa elämässä enemmän. Ja jos pelkään herkästi, voin opetella keinoja, joilla pystyn rauhoittamaan itseäni. Mutta ei kestäminen voi olla hyvän elämän mitta. – Maanviljelijäisovanhempani asuivat kauempana. – On siis tärkeää suunnata ajatukset siihen, mitä vielä on jäljellä, miten voin saada tunteen siitä, että elämä jatkuu. Lisäksi saa tuntumaa omiin juuriinsa. Jos ihmisellä on ollut vaikea lapsuus, joka on laukaissut taipumuksen masennukseen ja ahdistukseen, hän ei voi peruuttaa lapsuuttaan tai valita pois sairautta. Tai hyväksyttävä, ettei kykene edes siihen. Kova elämä ei ole koskaan ihmisen omaa syytä, mutta toisaalta ei pidä pudota myöskään avuttomuuteen, lastuksi laineille. Pelottavinta ja samanaikaisesti helpottavinta olisi sisäistää, ettei monikaan asia ole omassa kontrollissa – mutta siltikin selvittävissä”, Kallio kirjoittaa. – On suuri etuoikeus, jos voi silloin kokea, että edellinen sukupolvi, omat vanhemmat tai appivanhemmat, ottaa tarvittaessa kiinni ja auttaa. Pikemminkin on uskallettava olla reilusti epätäydellinen. Edellinen sukupolvi vie juurille Maaret Kallio suree sitä, että monet vanhemmat jäävät nykyään vanhemmuudessaan kovin yksin. suureen arvoon. On hellitettävä ja laskettava vaatimustasoa. ”Tämäkin ajatus, tunne ja olo saa tulla – ja se saa mennä. – Elämä on jatkuvaa tasapainoilua. Saadessaan lapsia ihminen on usein herkillä. Samoin läsnäolo. Sotakertomukset olivat vahvasti läsnä maaseutumummolassa, koska mummi oli menettänyt ensimmäisen puoli– SANOMME helposti, että kyllä minä nyt vielä kestän. Toisaalta meidän on suostuttava ja nöyrryttävä sen edessä, mihin emme voi vaikuttaa. askel 4/21 10 ~. Meidän on löydettävä lapsesta asti jotain, johon voimme vaikuttaa, Maaret Kallio sanoo. Mummolat olivat hänelle tärkeitä
Myrskyissä on taivuttava, mutta tyynessä on tärkeää pysähtyä loikoilemaan kevätauringon lämmössä. Se, että ihminen on selvinnyt monista vastoinkäymisistä, on osaltaan ollut mahdollistamassa seuraaville sukupolville monenlaista hyvää. Tutkimuksista tiedetään, että ihmisen on sitä helpompi suhtautua kuolemaansa, mitä paremmin hän on sovussa elämänsä kanssa. Kun uskaltaa suostua säröille, voi löytää armollisuutta. Elämättä jäänyttä elämää surevan voi myös yrittää varovasti havahduttaa näkemään, että jälkipolvet voivat hänen ansiostaan saada jotain parempaa. – Välimme olivat ja ovat yhä läheiset. Itseensä onneksi enemmän. Maaret Kalliolla on päähänpinttymä: kevät alkaa hiihtolomasta. sonsa sodassa ja jäänyt kahden lapsensa kanssa nuorena leskeksi. YHTÄ EPÄTODENNÄKÖISTÄ kuin olisi selvitä elämän läpi sairastumatta koskaan fyysisesti, on välttyä täysin mielen ongelmilta. Mitä hyvää voin vielä kokea tässä hetkessä. Läheisen on kuitenkin tärkeä tiedostaa, että hänellä on oikeus pitää kiinni asioista, jotka tuottavat hänelle iloa. – Toiseen voi vaikuttaa vain rajallisesti. – Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Kallio kannustaa kaikkia istumaan välillä alas ja ottamaan esille kynän ja paperia. – Toisaalta aikaa on aina loppuun asti. Jäin miettimään, voisinko vähän joustaa. Ajatella vaikka niin, että hiihtolomasta alkaen ilmassa alkaa olla kevään merkkejä. On hyvä kysyä itseltään, voinko vielä vaikuttaa johonkin, korjata jotain tai rakentaa siltoja. ~ 11 askel 4/21. Toivo jatkuu lapsissa ja lastenlapsissa Elämätöntä elämää surevan ja katkeroituneen ihmisen rinnalla on usein raskasta. – Toivo jatkuu lapsissa ja lastenlapsissa. Kun omille tunteille on tilaa, niitä ei tarvitse torjua toisissakaan. – Jos havaitset listausta tehdessäsi, että mieli on niin alamaissa, ettet pärjää itse, sekin on arvokas ja tärkeä huomio. Suremattomalle surulle on annettava tilaa. Mikä elämässäni on oikeasti tärkeää. Lapset tai puoliso voivat ottaa katkeruutta ja surua vastaan vain rajallisesti. – Siihen ympärille voi sitten kerätä viisi asiaa, jotka ovat itselle oikeasti tärkeitä ja arvokkaita, ja pohtia, miten yrittää niihin itse vaikuttaa ja miten käyttää aikaansa suhteessa niihin. – Mies totesi lempeän ironisesti, että se on taas tämä aika vuodesta, kun sulle on tullut kevät. Rakastin sitä hiljaisuutta ja tylsyyttä, jossa mummi idätti ituja, bussikuski-ukki maalasi tauluja, kello tikitti seinällä ja isovanhemmat ottivat lääkkeensä dosetista säntillisesti tiettyyn kellonaikaan. Entä jos ikääntynyt kokee, ettei ole saanut toteuttaa itseään ja käyttää lahjojaan, ja iso osa elämästä on jäänyt elämättä. Elämänpiiri oli pieni ja turvallinen. Oman elintilan ylläpito voi olla vaikeaa, jos liikkuminen on kovin rajoitettua pandemian tai fyysisten liikkumisvaikeuksien vuoksi. Onko kuitenkin vielä aikaa anteeksiannolle. Voiko oman elämänsä nähdä siitä huolimatta arvokkaana, vaikka aikaa ei olisi enää paljon jäljellä. – Läheisen on tärkeää pitää kiinni omasta toivostaan. Voinko vielä korjata ja rakentaa siltoja. Helsinkiläisten duunari-isovanhempien luona Maaret puolestaan sai yksilöllistä huomiota ja koki syvää rauhaa. Ihminen voi jäädä kiinni katkeruuteen ja se on ymmärrettävää. Loppuelämäänsä ei kannata uhrata toisen katkeruudelle, vaikka haluaakin pysyä yhdessä ja väleissä. – Lapsuuteni parhaat muistot liittyvät siihen, kun sain olla heidän luonaan ainoana lapsena. Tänä vuonna hän levitteli lomalla lunta pihamaalla, jotta se sulaisi nopeammin. On oikein hakea tukea ja turvaa muilta. Paperin keskelle voi kirjoittaa: Hyvä elämä
Uunibataattia siis. Satokaudet saattavat jäädä hämäräksi nykyaikana, kun kaupasta saa tuoretta kurkkua, tomaattia ja banaania ympäri vuoden. No, se on muheva sitrus, hapan mutta greippiä makeampi. Jos hedelmät maistuvat, kannattaa ostaa ananasta tai sitruunaa. Huhtikuussa voi kerätä luonnonkasveja, kuten nokkosia ja voikukkia. Talven aikana varsinkin hedelmäsatoa hallitsee ulkomaiden anti, mutta kevät ja alkava kesä tuovat tullessaan kotimaiset herkut. Huhtikuu AJASSA M itäs tänään syötäisiin, tuskailen usein ostoslistaa tehdessäni. Selvää on, että ulkomailta joulukuussa tuodut mansikat eivät vedä vertoja kesän kotimaisille herkuille. Satokausilistoja tutkimalla voi myös löytää uusia tuttavuuksia. Hedelmät ja vihannekset ovat edullisimmillaan silloin, kun niitä on runsaasti saatavilla. Mausta ananaksella rahkaa ja laita sitruunaviipale mukilliseen vahvaa mustaa teetä. Pix ab ay askel 4/21 12 ~. Suunnittelen sen pohjalta ruokaja ostoslistoja. Tai selvittää, mitä ovat pepino, karambola ja rambutani. SATOKAUTTA NOUDATTAMALLA voi syödä maukkaammin, säästää rahaa ja tehdä hyvää ilmastolle. Satokautta noudattamalla voi kuitenkin syödä maukkaammin, säästää rahaa ja tehdä hyvää ilmastolle. Silmäilen satokausikalenteriani ja huomaan, että bataatti on edelleen suosituslistalla. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Satokauden antimia ANANAS ja sitruuna ovat huhtikuun ajankohtaisia herkkuja. Maistui hyvin koko perheelle. Toukokuussa saa jo raparperia ja retiisiä. Tammikuussa ihmettelin, mikä oikein on sweetie. Kalenteri kertoo, mitkä hedelmät, vihannekset ja juurekset juuri nyt ovat parhaimmillaan. Satokausiajattelu on oikeastaan ikivanhaa maalaisjärkeä: syödään sitä mitä nyt on saatavilla
Eletään nyt tätä päivää. Muusikko Jaakko Kämäräinen Kotikirkko 1/21 Ei ole hyvä elää niin, että koko ajan elää käsijarru päällä. Tai yhteislaulua. Tai pantomiimia ohikulkijoille. Pix ab ay ~ 13 askel 4/21. Sellainen on ihmisen osa. Eväitä reppuun ja lähimetsään. Yritän kasvaa filosofista ilosofiksi. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?” – Saarnaaja NAAPURIPIHAN REUNALLA, kävelytien varressa on välillä kierrätyspiste ohikulkijoita varten, pokkareita, Akkareita, pikkuleluja, kaikenlaista tarpeellista ja jotain yllättävää hänelle, jolla on jo kaikkea. Ex-taitoluistelija Kiira KorpiBorges Apu 11/21 Kun urakan pilkkoo riittävän pieniksi ja selkeiksi palasiksi, ihmiset lähtevät mielellään talkoisiin ja tulevat toistekin. Kun vielä oppisi olemaan läsnä kohtaamisissa, olemaan kaikessa mukana täydestä sydämestä. ”Saa katsoa” -kyltti tikun nokkaan ja esille säänkestävää tilaja ITE-taidetta, maalauksia, saviluomuksia, kukka-asetelmia. Jos näyttelyihin ei pääse, sellaisen voi järjestää kotikadun varteen. Tai iltasoitto mustamarja-aronia-aidan yli. Molempien lajien harrastajat rakastavat sitä mitä tekevät. Miten olisi pieni tillitai tulppaaniviljelmä, siemenestä tai sipulista kukaksi -projekti, kasvun seuraaminen. Matkankipeät voivat unelmoida uusista reissuista tai muistella vanhoja. Joskus syksyllä näkee puutarhatonttien reunoilla omenalaatikoita. Aforisti Maija Paavilainen ET 6/21 Minulla on unelma olla valmennuskulttuurin murroksen puolestapuhuja. Meillä on tärkeä periaate, että jokainen saa tulla omien voimavarojensa ja aikansa mukaan siihen toimintaan, mihin itse haluaa. Jos eläintarha tai kansallispuisto on kaukana, lasten kanssa voi katsella luontoa ja tunnistaa lajeja kotikulmillakin. Jos kottaraiset ei kiinnosta, kaakao tai vaahtokarkit saattavat maistua. Olisi sopivaa puuhaa myös lasten kanssa. Pastori ja tutkija Teemu Kakkuri Sanansaattaja 6/21 LASTEN KANSSA voi katsella luontoa ja tunnistaa lajeja kotikulmillakin. Eväitä reppuun ja liikkeelle. Omaksi ja ohikulkijoiden iloksi. ”Maista tästä.” Näistä voisi ottaa mallia. Lainasanat Viisaus ”Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Wirmon Martta Maija-Lotta Vauramo Martat 2/21 Musiikkia ja hengellisyyttä yhdistää se, ettei niihin uppoutuva ihminen voi tulla koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Että tulisi vielä se päivä, jolloin nuorilla olisi vahva itseluottamus ja heitä olisi opetettu pitämään kiinni omista rajoistaan. Jos näyttelyihin ei pääse, sellaisen voi järjestää kotikadun varteen tai tontin laitaan. Näin kerran Kanarialla! PÄIVI PUHAKKA Lähitaidetta ja eväsretkiä Niin paljon voi kouluttaa itseään vielä vanhanakin
Suomen kesä on usein uskon asia, miksi ei ulottaisi uskoaan vähän taaemmas ja alkaisi kesänviettoon jo 14.4. Ensimmäinen kesäpäivä oli siis 14.4. Valitse juustoksi sellaista, jossa on vahva maku, esimerkiksi vanhaa emmentalia. Kuorruta koko komeus 225 asteisessa uunissa kauniin kullankeltaiseksi. Kun kevät vaihtuu suveen tai matkakuume korventaa, tarjolla on myös kesäkaihonkukkaa (Omphalodes linifolia) ja turkinkaihonkukkaa (Omphalodes cappadocica). Sehän on jo kesä! Pix ab ay Kuukauden jotakin: Jotakin tähän W iki pe dia Kuukauden kukka: Kevätkaihonkukka JOS HALUAT puun tai pensaan juurelle kauniin ja tiheän, sinisen tai valkoisen maton, sijoita sinne kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna), eli ikävänkukkaa. Lohko kaalit ennen keittämistä suurehkoiksi paloiksi ja keitä puolikypsiksi suolatussa vedessä. Luonnonvaraisena se esiintyy Alppien, Apenniinien ja Karpaattien kosteissa metsissä. Kaada kiehuva maito voi-jauhoseoksen sekaan voimallisesti sekoittaen ja anna kastikkeen kypsyä 5–7 minuuttia. päivän kohdalla oksat alenevat. Kukka on lemmikkiä suurempi. Ihanaa! TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN Kukkakaaligratiini on kesäinen herkku, jonka tekeminen pitkän ja raskaan talven jälkeen vie ajatukset jo tulevaan kesään. Kaikki 28 kaihonkukkalajia kuuluvat lemmikkikasvien heimoon, ja kaikki ovat yksi-, kaksitai monivuotisia ruohovartisia kasveja. Parsakaali sopii kukkakaalin kaveriksi ja antaa samalla väriä gratiinille. Gratiini kelpaa sellaisenaankin pääruuaksi, mutta sen kaveriksi sopii yhtä hyvin liha kuin broilerikin. Näin kertoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto. Loppuvaiheessa lisää seokseen IKIVANHA POHJOISMAINEN tapa jakoi vuoden neljän vuodenajan sijasta kahteen osaan. Tee valkokastike niin, että kypsytät voita ja jauhoja paksupohjaisessa kattilassa pari minuuttia, mutta älä ruskista. – miten viehättävä ajatus näin huhtikuun alussa! Keskikesä osui tällä jaottelulla heinäkuun 13. T arvitset suunnilleen saman verran kukkaja parsakaalia. päivään. Kesän alkamisen merkkeinä pidettiin sitä, että kalat lähtevät liikkeelle, kurjet tulevat Keski-Pohjanmaalle, västäräkki saapuu kurjen siiven päällä ja varis munii ensimmäisen munan. Miksi kärvistellä kesäkuuhun asti. päivän kohdalla puu on ylenevin oksin, lokakuun 14. Kuumenna maito toisessa kattilassa. Runsaasti rönsyilevä, helppohoitoinen puutarhaperenna ja joutomaiden kaunistus viihtyy puolivarjossa ja houkuttelee perhosia. Lisää suolaa ja mausteet. WIKIPEDIA Västäräkki, kevään mittatikku askel 4/21 14 ~. Kuukauden jotakin: Jotakin tähän AJASSA Kettusia Sieltä ne taas nousevat ilon pienet kukkaset talven alta ja tuovat kevään tassuun, sieluun, sydämeen. Huhtikuun 14. Jos kaali on täysin kypsää, gratiini menee tarjoiluvaiheessa melkein muusiksi, koska se kypsyy vielä uunissa. Asettele kaalin palat kauniisti laakean vuoan pohjalle ja kaada niiden päälle raastetulla juustolla höystettyä valkokastiketta. Kahtiajako näkyy useimmissa vanhoissa suomalaisissa puisissa riimukalentereissa
Uuniin kannattaa vilkaista välillä, ettei kuorrutus tummu liikaa. Koristele lopuksi persiljanoksilla. SIRKKU NYSTRÖM Näitä tarvitset: 1 pienehkö kukkakaali ja saman verran parsakaalia 1/2 litraa maitoa 4 rkl voita 6 rkl vehnäjauhoja noin 1 dl juustoraastetta (mustaleima emmentalia tai gruyereä) suolaa ripsaus valkopippuria hieman muskottia 1–2 rkl punaista paprikaa persiljaa koristeluun Kukkakaali sai juustohunnun GRATIINI KELPAA sellaisenaankin pääruuaksi, mutta sen kaveriksi sopii yhtä hyvin liha kuin broilerikin. Sir kk u N ys trö m Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 4/21. Kaada kastike kaalinpalojen päälle ja kypsennä gratiinia uunissa 15–20 minuuttia niin, että se saa kauniin värin. Kastikkeen pitää olla niin sakeaa, että se jää kaalien päälle ja peittää ne suurelta osin. Lisää myös pieneksi pilkottu paprika antamaan väriä kastikkeeseen. SIRKUN KEITTIÖSSÄ juustoraaste ja anna sen sulaa sekaan
Gabriel Salmelalle sitä on haastattelupäivään tuonut taloyhtiön hallituksen Teams-kokous. Taustalla ”luostarin puutarha” – upouusi viherseinä. ”Elän todeksi unelmaani” Helsingin dominikaaniyhteisössä noudatetaan kasvisruokavaliota ja uskotaan estetiikan ylevöittävään vaikutukseen. Epäjärjestys johtuu remontista. Yhteisön johtajan, veli Gabrielin kutsumustie oli katketa isomummun kuolemaan. TEKSTI: HEIKKI SALMELA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM 1 2 3 4 1. 2. ANGELICUM-SALI on kulttuurikeskuksen ylpeys. KATARIINA Sienalainen ja pyhä Dominicus ovat tärkeitä esikuvia. askel 4/21 16 ~. 4. DOMINIKAANEILLA osa luostarielämän seitsemästä päivittäisestä rukoushetkestä on korvattu vuorovaikutuksella muun maailman kanssa. TÄNÄÄN on veli Gabrielin keittiövuoro. 3
PUVUN VALKOINEN väri symboloi Kristuksen kirkkautta. ~ 17 askel 4/21
Ritarikadulla Helsingin Kruunuhaassa uusitaan maanalaista putkiverkostoa, ja kaivuri jököttää juuri katolisen Studium Catholicum -keskuksen edessä. Kauluspaidassa kirkkoon Veli Gabriel, syntymänimeltään Hannu Salmela, kasvoi luterilaisessa kodissa Tampereen Haukiluomassa. Niinpä hän mietti hakeutumista Valamon luostariin Heinävedelle. Salmela johtaa ”Studiumiksi” kutsuttua tutkimusja kulttuurikeskusta. Opiskelija koki saavansa kysymyksiinsä vastaukset. Tuomas näytti tietä Dogmatiikan kurssilla Salmela tutustui katolisen teologin Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) ajatteluun. Minulle se oli etsinnän aikaa. Sille ei vielä ollut muotoa, mutta halusin jotenkin antaa koko elämäni Jumalan käyttöön, veli Gabriel muistelee. – Vierailin siellä pari viikkoa kokeilemassa munkkielämää. Luostari toimii keskuksen yläkerrassa. Opiskeluaikana hän toimi ehtoollisavustajana Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa ja piti pyhäkoulua. Alaovelle vieraita vastaan tullut keskuksen johtaja, dominikaaniveli Gabriel Salmela (38) tuntuu suhtautuvan häiriöihin rauhallisesti. Katuporan ääni vihloo korvia. Hymy kuitenkin välittyy. Kahden sääntökuntaveljen lisäksi keskuksessa työskentelevät palkattu kirjastonhoitaja ja projektisihteeri sekä joukko vapaaehtoisia. Elettiin 1990-luvun lopun nousukautta. Lisäksi hän on Suomen ainoan katolisen miesluostarin toinen asukas. Vuosien myötä viimeksi mainittu halu osoittautui rikastumishaaveita voimakkaammaksi. Pidin siitä sinänsä, mutta huomasin, että ortodoksien hesykastinen (asketismia ja hiljaisuutta vaaliva) luostarielämäntapa ei vastaa TUHANSIEN NITEIDEN kirjasto on olennainen osa Studium Catholicumin toimintaa. Lisäksi hänen positiivinen ihmiskuvansa oli suorastaan mullistava. Salmela ei tuntenut ainuttakaan katolilaista, mutta suvussa oli välittynyt ortodoksisia vaikutteita. askel 4/21 18 ~. Pirjo-äiti toimi seurakunnan lastenohjaajana, ja kotona rukoiltiin ruokarukoukset. Nuorukainen hakeutui opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Kirkkokäyntejä varten oli erilliset pyhävaatteet; Hannulla kauluspaita, suorat housut ja joskus mirri. – Seurakunnassa ihmeteltiin, että teologian opiskelija haluaa pitää pyhäkoulua. – Kun luin Tuomaksen tekstiä todellisuuden perimmäisestä luonteesta, ymmärsin, että tämä on sitä, mitä olin yrittänyt etsiä. Ymmärsin, mitä varten minut on luotu ja mikä on paikkani maailmassa. Kun yläasteen luokkalehdessä kysyttiin oppilaiden tulevaisuudenunelmista, teini-Hannu sanoi haluavansa tulla miljardööriksi ja suurperheen isäksi. Samalla heräsi kiinnostus vanhojen kirkkojen hengellisyyttä ja sääntökuntaelämää kohtaan. – Tämä on tällainen kompakti cityluostari, Salmela luonnehtii. Hän lausuu jotakin sisäisestä rauhasta, mutta työkoneiden melu peittää osan puheesta. – Toisaalta minulla oli jo silloin ajatus Jumalalle pyhitetystä elämästä. Luterilaisten lisäksi suvussa on helluntailaisia, ja osa äidin puolen hengellisistä juurista on Karjalan ortodoksisuudessa
Nimen taustalla on 1800-luvulla elänyt samanniminen italialaispyhimys, jonka elämäntarina oli ollut Salmelalle tärkeä innoittaja. Pohdinnassa auttoi se, että kun olin liittymässä katoliseen kirkkoon, Taimi-mummu piti sitä oikeana ratkaisuna. Vuonna 2006 kantasuomalaisten liittyminen katoliseen kirkkoon oli nykyistä harvinaisempaa. – Meillä ei ole mahdollista ylläpitää perinteistä luostarin puutarhaa, joten hankimme viherseinän. Helsingin Pyhän Marian kirkossa järjestetty tilaisuus oli voimakas hengellinen kokemus. Hän oli läheinen, ja Salmela olisi halunnut matkustaa hautajaisiin Suomeen. – Lopulta valitsin novisiaatin jatkamisen. Noviisiajan kovin koetus oli Taimi-isomummun kuolema. Keskuksen väen lounaaksi valmistui tällä kertaa myskikurpitsaa, avokado–appelsiinisalaattia sekä päärynähyvettä. Isomummun siunaus Sääntökunnan jäsenyyteen valmistavan novisiaatin Hannu Salmela aloitti Ranskan Strasbourgissa 2009, ja ikuisten luostarilupausten aika oli vuonna 2014. Helsingin dominikaaniveljet ovat päättäneet, etteivät muutenkaan käytä lihaa. Myskikurpitsaa ja päärynähyvettä Tutustumiskierros Studiumissa jatkuu keskuksen luostarihuoneiston yhteisiin tiloihin. Aiemmin päivällä Gabriel on viettänyt pitkän tovin juuri keittiössä: on hänen keittiövuoronsa. Hengellinen koti löytyi Valamon kokeilun jälkeen Hannu Salmela osallistui ensimmäistä kertaa katoliseen messuun. – Kirkon kasvu Suomessa perustui silloin ja perustuu yhä ensisijaisesti maahanmuuttajiin. Kasvispainotus ei liity pelkästään menossa olevaan paastokauteen. – Tästä olen ylpeä, veli Gabriel huikkaa lähes poikamaisella innolla ja osoittaa keittiöön hiljattain rakennettua viherseinää. – Minun oli tehtävä valinta sääntökuntaelämän ja maailmaan palaamisen välillä, ja jouduin syvällisesti miettimään hengellisen kutsumuksen mielekkyyttä, Gabriel kertoo. Luterilaisen kodin kasvatti päätti liittyä katoliseen kirkkoon. Siellä rukoillaan, opiskellaan ja yövytään. Silloin hän myös sai nykyisen Gabriel-nimensä. Hän näki hengellisen todellisuuden minussa. Munkkien kammioihin eli clausuraan ulkopuoliset eivät pääse. persoonaani kuuluvaa halua tarkastella asioita myös intellektuaalisesti. Ohjaajani kanssa vietimme sielunmessun Strasbourgissa samaan aikaan, kun hautajaisia vietettiin Suomessa. Ideana on luoda tila, josta on poistettu kaikki häiriötekijät, jotTämä on tällainen kompakti cityluostari. Novisiaatin sääntöjen mukaan yhteisöstä poistuminen olisi kuitenkin tarkoittanut koko prosessin päättymistä. Jäseneksi hänet konfirmoitiin 23-vuotiaana vuonna 2006. Kirkon sisältä hengelliseksi kodiksi löytyi oppineisuutta korostava dominikaaninen sääntökunta – se sama, johon myös Tuomas Akvinolainen oli kuulunut. – Clausura-sana tulee latinan claudoeli sulkea-verbistä. Pappien ja muiden aktiivien joukko on kuitenkin sittemmin muuttunut kantasuomalaisemmaksi. ~ 19 askel 4/21
Armo on älyä suurempaa Ei ole sattumaa, että Helsingin Studium -keskusta pyörittävät juuri dominikaanit. Pari vuotta sitten keskus hankki omistukseensa samassa talossa sijaitsevan komean juhlasalin, Angelicumin. askel 4/21 20 ~. Puku herättää huutelijat Keittiöllä ja muun työpalvelun aikana Ritarikadun luostariveljet käyttävät arkisia työvaatteita. Illalla päivän työt päättyvät yhteiseen iltavesperiin. Muuten asuna on yleensä sääntökunnan peruspuku – valkoinen kaapu. – Sääntökunta on meidän seurakuntamme, mutta veli Marie-Augustin kanssa avustamme säännöllisesti myös Pyhän Henrikin katedraalin messuissa, veli Gabriel kertoo. Monet protestantit elävät hyvin pyhimysmäistä elämää, Gabriel kertoo havaintojaan. Kun paavi hyväksyi veljestön perustamisen vuonna 1216, niin jo vuodelta 1249 on säilynyt maininta ensimmäisen dominikaanikeskuksen perustamisesta Suomeen. Lupaus Studiumin töiden ohessa Gabriel Salmela valmistelee väitöskirjaa jumalallistumisesta Tuomas Akvinolaisen ajattelussa. Ihmiset tunnistavat asun ja haluavat kertoa asioistaan. ta voidaan olla keskittyneesti Jumalan kasvojen edessä. Kauneus vie hengellisyyteen Reformaatio katkaisi katolisen sääntökuntaelämän Suomessa vuosisadoiksi. Myöhemmin Turun keskiaikaisista piispoista useilla oli dominikaanitausta. – Älyllinen maailman tutkiminen, estetiikka, ihmisten kohtaaminen, hengellinen harjoitus, päivittäiset messut, veljesyhteisö... Oppineisuudestaan tunnetulla sääntökunnalla on ollut iso rooli Suomen katolisessa historiassa. Dominikaanipukuun kuuluvaa huppu puetaan päälle hiljaisen rukouksen ajaksi. Pandemia-aikana keskuksen kulttuuritarjonnassa oli pitkä tauko, kunnes konserttitoiminta käynnistyi jälleen maaliskuussa netin kautta suoratoistona lähettyjen konserttien sarjalla. SUOMALAISKIRKKOJEN VÄLISET suhteet ovat tulleet Gabriel Salmelalle tutuksi Suomen Ekumeenisen Neuvoston toiminnassa. Kun kirkon pedofiliaskandaali oli pinnalla, se oli esillä katukeskusteluissa koko ajan. Uskomme, että estetiikka ja kauneus vievät ihmisiä ei-aineellisten ja hengellisten arvojen äärelle. Vaikka Hannu-pojan teinivuosien haaveet isosta perheestä ja suurista rahoista eivät toteutuneet, elämä on antanut enemmän, suomalainen dominikaaniveli kokee. Elän todeksi unelmaani. Kruunuhaan luostarissa aamu alkaa kello 7.30 aamurukouksella ja messulla. Kaupungilla asu on kuin magneetti, joka vetää puoleensa kommentoijia, veli Gabriel kertoo. – Tarkoituksenamme on tehdä myös kulttuurityötä. – Minua kiinnostaa se, miten ei-katolilaisten kristittyjen pyhittymiseen tulisi katolisen teologian valossa suhtautua. Dominikaanien osalta toiminta alkoi uudestaan vasta vuonna 1949, jolloin perustettiin myös Studium Catholicum. – Iltaisin humalaisilta voi tulla ihan mitä vain ristiretkistä ja noitavainoista lähtien. – Nykyään käytän julkisilla paikoilla toisinaan siviiliasua, etenkin iltaisin. – Koen, että elämässäni on toteutunut Raamatun lupaus: olen saanut satakertaisesti sen, mistä olen Jeesuksen vuoksi luopunut. Heihin lukeutui myös Agricolan Saksaan lähettänyt reformaatiomyönteinen piispa Skytte. Uusrenessanssia edustava, pieteetillä entisöity tila toimii keskuksen konserttisalina. Toisinaan meitä luullaan imaameiksi tai Hare Krishna -yhteisön jäseniksi. Dominikaaneilla on maine katolisen kirkon älykköinä. Pääsääntöisesti kommentit ovat hyväntahtoisia ja osoittavat myönteistä mielenkiintoa uskonasioita kohtaan, mutta myös aggressiivisia reaktioita esiintyy. Gabriel ei ota enää asiasta paineita. – Näillä piispoilla sekä dominikaanien keskiaikaisilla messukirjoilla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen kirkolliseen elämään pitkään sen jälkeenkin, veli Gabriel toteaa. – Perustajallemme pyhälle Dominicukselle myötätunto ja armo olivat kaikki kaikessa. Miljoonahankkeen mahdollisti ranskalainen yksityinen lahjoittaja. Joskus puku synnyttää spontaaneja sielunhoidollisia keskusteluja. – Niissä tilanteissa pitää itsekin olla terävässä vireessä