SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA
Ehdin nähdä, kun tummaan viittaan pukeutunut mies kohotti tikarin iskeäkseen sen kurkkuuni.” Rooma 22. Siunaa tämä alkava viikko. Helmassa lehtikuviointi. He pelailivat videopelejä ja katselivat piirrettyjä aikansa kuluksi. Korkeus n. Poliisiupseeri Tullius selvittää Juudeassa roomalaisen kvestorin Longuksen kuolinsyytä mutta tutkii toistakin arvoitusta: missä on Nasaretilaisen ruumis. You know. Jumala. Ukki kertoi 12-vuotiaasta Esa-nimisestä pojasta, jota kaksi poikaa, Miksa ja Rami, kiusasivat. 5 cm 6,00 9 cm 10,00. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17 Puh. Mutta kun sade vain jatkui, he pyysivät ukkia kertomaan tarinaa niiltä ajoilta, kun ukki oli ollut lapsi. 21,00 (25,00) PÄIVÄ Maan laajin valikoima Raamattuja. Esa joutui syytetyksi mopovarkaudesta jota ei ollut tehnyt. Teksti pakkauksessa: May you . Viha ja katkeruus kiehuivat hänen sisällään ja hän päätti kostaa. huhtikuuta 30 jKr. Mistä löytyi todellinen sankaruus. 13 cm. 23,90 (27,00) PERUSSANOMA Willow Tree Rukoileva enkeli – A Tree, a Prayer Herkkä, rukousaiheinen enkelihahmo. Sen kohtaamiset ja kohtaamattomuudet. 16,50 (19,90) Satu Kreivi-Palosaari, Uuno Palosaari Tapani Sopanen Sankaruuden mitta, eli 70 x 7 10-vuotias Max ja 8-vuotias Mila viettivät sateista kesäpäivää isovanhempien kanssa mökillä. nd strength, beauty and peace each day (Löydä voimaa, kauneutta ja rauhaa joka päivä). 020 754 2350 S I U N A A J US T N Y T Ystävänristi-riipus Kalevala Korun iso hopeinen Ystävän ristiriipus on saatavana vain Sacrumista. Eri käännöksiä, kokoja, kansia… PÄIVÄ Kämmenristi Käteen sopivat, sileäpintaiset pyöristetyt ristit on valmistettu oliivipuusta käsin Betlehemissä. Ristin korkeus 3,7 cm 99,00 Ristin korkeus 2,0 cm 85,00 KALEVALA KORU Ystävänristi-riipus Satu Kreivi-Palosaari, Uuno Palosaari Siunaa just nyt – Kiitosrukouskirja Teoksen lyhyet rukoukset kulkevat vuodenkierron mukana. Sen kaiken. Kirjan värikäs ja elämäniloinen kuvitus on Uuno Palosaaren käsialaa. Mitä sitten tapahtuikaan. 18,50 Willow Tree Jukka Järvensivu Tyhjyyden pystyttäjä “Juuri silloin kuulin miehen sanovan vieressäni: ’Gnaeus Gavius Tullius?’ Käänsin päätäni vaistomaisesti äänen suuntaan
Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Pirjo Teva, p. 24 Kiire on uupuneelle kirosana 27 TEEMU RINNE ja Tico sulamispisteessä 28 Tuli tuhosi tavaran keräilijän kodin 32 Peppi on lempeä venäjänkääpiöhamsteri 34 KATI PIRTTIMAA: Rukouksessa saa päästää irti 36 Nytkin Tuomasmessu syntyy yhdessä 40 Tuomasyhteisö ja kestävä kehitys 42 Lotat rakensivat Suomea 46 LAURA HONKASALO kaipaa kahviloihin ja gallerioihin 52 Kirjoja ja kirjoittajia 54 Katariina Kanninen sai uuden alun 57 Lukijoiden puutarhaunelmia 58 HETKI LUONNOSSA: Sumun suojassa 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Pieni pala paratiisia 16 Gabriel Salmelan unelma suurperheestä vaihtui luostariin J u kk a G ra ns tr öm Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Ju ss i Ry tk ön en , Pix ab ay ~ 3 askel 4/21. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Maaret Kallio: Sitkeäkin voi katketa 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ syntyi kaaliherkku 21 PAPPILAN KAMARISSA: Joutsenet saapuivat sinäkin keväänä 22 OLLI VALTONEN: Hurmos vai hiljaisuus. 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen, p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET 48 Yleinen Keltaluumu ja myskimalva ovat maatiaislajikkeita Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Harriet Urponen ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p
ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 6.5.2021 Ti m o Vi ita ne n / Va st av al o Kevät vyöryy jäälohkareiden välistä, ensimmäisen leskenlehden mykerössä, västäräkin keikuttelussa, sulamisvesien vastustamattomassa voimassa. PÄIVI PUHAKKA Sulakoon! askel 4/21 4 ~. Anna sulamisvesien virrata silmistäkin
Sitten kukoistukseen heräsivät tulppaanit, kevätesikot ja narsissit. Jos nyt tehtäisiin virsikirjauudistus, ehdottaisin virttä, joka kiittää isoäideistä. Virttä, jossa veisattaisiin Ystävä sä isoäitien. Tämä tapahtui niinkin arkisessa paikassa kuin koirapuistossa, jonne vein koirani kuukausia kestäneen tauon jälkeen. Se oli hirveää. Mukana toki oltiin, kun koko suvun voimin kerättiin perunat maasta. Kun muistelen sitä, mietin, miten elämä on ollut niin rankkaa meille. Kaikkia maailman isoäitejä yhdistää se, että he toivovat lapsilleen ja lapsenlapsilleen hyvää elämää. Sitä seurasivat krookukset ja helmihyasintit. Ystävä sä lapsien ja isoäitien M askiton ihminen katsoi minua silmiin. Ja samalla tiedän, että muut kärsivät yhä ja menettävät henkensä”, Elizabeth Kapinga kertoo tietoiskussa. Pakolaisuudessa elävä isoäiti on kertonut elämästään televisiossa usein toistetussa Yhteisvastuukeräyksen tietoiskussa. Ne eivät ole pääministerin kasvot, eivätkä kenenkään muunkaan tunnetun ihmisen kasvot, vaan kongolaisen isoäidin kasvot. Juttu maatiaislajikkeista sivulla 48 nostatti mieleen vahvoja tunneja makumuistoja. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel huhtikuussa 2021 LAPSUUDESSANI HEDELMÄPUUT, kukat, yritit, vihannekset ja marjat muodostivat kehyksen suuren pihapiirimme vuodenkierrolle ja toiminnalle. Koirapuistossa kahden metrin turvavälien etäisyyksillä me maskittomat koiranomistajat juttelimme keskenämme, lähinnä koirista ja kevään edistymisestä. Kevään aloitti hento lumikello. Toista vuotta kestäneen poikkeusajan aikana minulla on ollut ikävä tavallista jutustelua ja toisen ihmisen kasvoja. YHDET KASVOT televisiosta ovat jääneet tänä keväänä erityisesti mieleeni. Kauneudessa syreeni ei jäänyt kakkoseksi, ja kahvit juotiin niiden ympäröiminä vilpolassa. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti ~ 5 askel 4/21. Graafikko Gun Damén tunnelmoi syreenipensaan siimeksessä. Kohta jo omenaja luumupuut hunnutettiin valkoisiksi. Kun koulut alkoivat, meidät kyllästettiin viinimarjoilla, karviaisilla, omenilla ja luumuilla. Ennen pakomatkaa hänen puolisonsa, neljä lastaan ja kolme lastenlastaan olivat menehtyneet. Sellaista, jossa ihmiset eivät sodi toisiaan vastaan ja jossa ruokaa riittää kaikille. TUTTU LASTENVIRSI pyytää: Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Pitkästä aikaa näin toisen ihmisen kasvot ja hän näki minun kasvoni. Kesällä me lapset olimme niin paljon liikkeellä, että siinä tuoksinassa ehdimme ihailemaan vain päivänkakkaroita, suuria sinikelloja ja metsämansikan kukintaa ja tietysti pihojen kuningatarta, pionia. Eikä kyseessä ollut perheenjäsen. Elizabeth Kapinga joutui pakenemaan väkivaltaisuuksia kotimaastaan Kongon Demokraattisesta Tasavallasta. Tämä isoäiti on 80-vuotias Elisabet Kapinga. ”Laukauksia tuli joka suunnasta. Matka jalkaisin yli jokien ja laaksojen Ugandan puolelle kesti kolme viikkoa. Nämä säkeet on kirjoitettu 1700-luvulla Ruotsissa, kirjoittajan nimi ei ole tiedossa. Saimme luonnostaan talven vaatimat vitamiinit, hivenaineet ja antioksidantit
On hyvä kysyä itseltään, voinko korjata jotain tai rakentaa siltoja, sanoo Maaret Kallio. Tilaa toivolle – AIKAA on aina loppuun asti. askel 4/21 6 ~
Satavuotiaat puut jatkavat heilumistaan, vaikka minusta tuntuisi, että maailma loppuu, sanoo psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio. Kiitollisuuspakko ei toimi. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 4/21. Luonnossa omat huolet asettuvat mittasuhteisiinsa. Toisaalta hän painottaa, että suremattomalle surulle on annettava tilaa
– Myös kauneus ja kukat vaalivat toivoani. Se, että saa tuntea rauhassa myös surua ja epätoivoa, avaa vähitellen toivon näköaloja, Maaret Kallio sanoo. ”Ole yhtä vastaanottavaa ja myötäelävää seuraa surullesi ja vihallesi kuin ilollesi ja onnellesi. Ikään kuin elämässä vielä olevan hyvän pitäisi jotenkin peitota tai mitätöidä kaikki vaikea ja hankala. Tunteet eivät ole mielipideasia, ne vain ovat Kallion mukaan on selvää, että mielenterveyden haasteet koskettavat jokaista ihmistä jossain elämänvaiheessa. Eivät ne ole mielipideasia, ne vain ovat. Kauneus, kukat ja huolenpito vaalivat toivoa Ihminen voi kokea keskellä syvää kriisiä myös kirkkaita, pieniä kiitollisuuden hetkiä. Neljännen hyvässä tasapainossa olleet neuroosit ovat aktivoituneet. Kun pystyy helpottamaan muiden oloa, se tuo elämään mieltä. Mutta niihin ei havahduta vaatimalla. Koronatilanteen pitkittyessä toivo saattaa karata näköpiiristä. Kallion mukaan elämä ei ole hyvä tai huono eikä se ole helppoa tai vaikeaa, vaan kaikkea sitä ja kaikkea niiden väliltä. – Metsässä ja merenrannalla omat huolet asettuvat mittasuhteisiinsa. Vaikeilla tunteilla voi olla tärkeä viesti. – Se voimistuu huolenpidon hetkissä. – Tunteet ovat biologinen osa ihmistä, kuten vaikka suolisto. Yhtä epätodennäköistä kuin olisi selvitä elämän läpi sairastumatta koskaan fyysisesti, on välttyä täysin mielen ongelmilta. Myös huoli omasta toimeentulosta tai mielenterveydestä voi nostaa päätään. Varsinkin silloin, kun sen uskaltaa antaa tuntua kaikkinensa. Kolmas pelkää oman tai läheisensä terveyden ja jopa hengen puolesta. – Rakastan kirjoittamista. Satavuotiaat puut jatkavat heilumistaan, vaikka minusta tuntuisi, että maailma loppuu. Kärsivää ihmistä ei saa eikä voi koskaan pakottaa myönteiseen. – Kun sen sijaan malttaa asettua ihmisen rinnalle, kuulla ja ottaa osaa suruun ja menetykseen ja todeta yhdessä hänen kanssaan, että nyt sinulla on todella vaikeaa, toivon viriäminen mahdollistuu. Pian vaihdan mullat ja otan pistokkaita. Kallio ammentaa itse toivoa myös kahdesta lapsestaan, puolisosta, koirasta, luonnosta, hiljaisuudesta ja klassisesta musiikista. – Kiitollisuuspakko ei toimi. Joku on huolissaan opintonsa keskeyttäneestä nuoresta ja toinen dementoituneesta vanhuksesta, jota ei pääse tapaamaan ja koskettamaan. Suru lähtee vain suremalla. Kun on oikein vaikeaa, tunteita ei pidä torjua, vähätellä tai suhteuttaa liikaa. – Jos ihmiseltä amputoidaan toinen jalka, hänelle ei sanota, että pidäpä mieli pirteänä ja ajattele, miten hienoa on, että toinen jalka sentään jäi. – Kun kirjoitan kolumneja vaikeista tunteista tai muista ihmisten välisistä tai mielen sisäisistä psyykkisistä ilmiöistä, saan valtavasti palautetta. askel 4/21 8 ~. Suuri toivon lähde Maaret Kalliolle on myös oma työ. Kun joku tekee minulle voileivän tai lämmittää saunan, se luo toivoa. Moni kokee huojentavana pelkästään sen, että joku muu on joskus kokenut ja tuntenut samoin. Se on superhommaa ja symboloi talven selän taittumista. On ihan tajunnan räjäyttävää, että muut saavat toivoa kirjoituksistani. Sellainen olisi kylmää, julmaa ja torjuvaa. Se on minulle helpoin ja rakkain tapa ilmaista itseäni. Ei se niin mene. Toivoon kuitenkin liittyy Kallion mukaan hyvälle havahtumisen herkkyys. Yhtä ahdistaa eristäytymisen yksinäisyys ja toista se, ettei saa enää koskaan olla itsekseen. Tunne on vain tunne – ei mitään sen vaarallisempaa tai suuRakastin mummolan hiljaisuutta, jossa mummi idätti ituja, ukki maalasi tauluja, kello tikitti seinällä. Leikkelin juuri 10 vuotta vanhoja pelargonioitani. Samaa myötätuntoista asennetta on hyvä soveltaa vaikeina aikoina myös itseensä
Toista ei pidä arvostella, mutta huolet ja havainnot on hyvä sanoa ääneen. Vaikka joku kyselisi vointia tai tarjoaisi apua, sanomme helposti, että kyllä minä nyt vielä kestän. Ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että pärjää tarvittaessa myös itsekseen. – Toisaalta itseäni on auttanut vaikeina aikoina myös se, että pienennän piiriä, jolle asioitani jaan. – Olemme sitkeää kansaa. – Jos huomaat, että joku voi huonosti, on tärkeää hoksauttaa hänet näkemään omaa tilannettaan. Jos puhuu ongelmistaan kaikille, voi joutua pettymään monta kertaa. Herkillä ollessaan ihmisen kannattaa miettiä, kenen kanssa on varmasti turvallista jakaa suruja. Herkillä ollessaan kannattaa miettiä, kenen kanssa on turvallista jakaa suruja. Joka ikinen tunne on ohimenevä, väliaikainen ja hetkellinen”, Kallio kirjoittaa kirjassaan Lujasti lempeä. Iso osa elämästä jää elämättä, jos kieltää tarvitsevuutensa. Myöhemmin voi sitten taas laajentaa sosiaalista piiriään. Mutta ei kestäminen voi olla hyvän elämän mitta. Lempeänkin puuttumisen koetaan helposti loukkaavan yksityisyyttä. Toisia saa tarvita ja heihin saa turvata. Suostumisen ja pystyvyyden keinussa Vaikeissa elämänvaiheissa myötätunto sekä muita että itseä kohtaan nousee – VAIKEINA aikoina pienennän piiriä, jolle asioitani jaan. Maaret Kallion mukaan suomalaiset ovat liian varovaisia myös avun tarjoamisessa. Näin ei tarvitsisi olla. ~ 9 askel 4/21. Haastan jokaisen pohtimaan, millaisia olemme avun vastaanottajina. Myöhemmin voi sitten taas laajentaa sosiaalista piiriään. Valittaa ei saa ja läpi harmaan kiven on mentävä, hinnalla millä hyvänsä. rempaa. Irralliseksi ei silti pidä kasvaa. Toisia saa tarvita ja heihin saa turvata Suomalaisissa elää vielä menneiden sukupolvien raatajanaisten ja -miesten perintö
Hän painottaa, että pystyvyys ja toimijuus eivät tarkoita asioiden kontrollointia tai määräämistä. – Myös lapsenlapsen ja isovanhemman suhde voi olla ainutlaatuinen. On oikein hakea tukea ja turvaa muilta. Jotenkin selviän kyllä. Myrskyissä on taivuttava, mutta tyynessä on tärkeää pysähtyä loikoilemaan kevätauringon lämmön valokeilaan, sillä pian sää muuttuu taas. Kaikilla tilanne ei toki ole näin onnellinen. ”Tehokkuudella ja kontrolloinnilla pyrimme hakemaan turvan tunnetta, mutta niiden keinoin tulemme vain syventäneeksi jo olemassa olevaa turvattomuutta. Sitä ei tarvitse paeta, sitä ei tarvitse pelätä.” Tulkoon mitä vain. Hän puhuu ja kirjoittaa paljon siitä, että elämälle on suostuttava yhä uudelleen. – Vanhemmuus on antoisaa, mutta myös vaativaa. Omat lapsuuden hoivasuhteet ja niiden turvallisuus tai turvattomuus aktivoituvat. Riittämättömyyden tunne on väistämätön vieras, eikä siitä edes pidä pyrkiä eroon. Kukaan ihminen ei voi olla kone, joka sykkii tasaisin tehoin aamusta iltaan läpi vuoden. Jakamatonta huomiota ja ihanaa tylsyyttä Maaret Kallio on itse nelilapsisen perheen toiseksi vanhin. Vahva mieli ei synny hallinnasta Usein pyrimme pakonomaisesti elämän niskan päälle, vaikka olisi viisaampaa suostua elämälle ja sen haavoittavuudelle. Mummin ja ukin kanssa ei tarvitse kapinoida itsenäistyessään kuten omien vanhempien kanssa. Siellä olen keikkunut mummin kanssa navetalla ja sikalassa ja häärännyt keittiössä. Isovanhemmat ovat Kallion mukaan parhaimmillaan suuri tuki ja turva sekä omille lapsilleen että lastenlapsille. Vahva mieli ei synny hallinnasta ja kontrollista sen enempää kuin loputtomasta suorittamisestakaan. Jaetumpi ja yhteisöllisempi vanhemmuus olisi kaikkien etu. – Näissä hetkissä on tärkeää kuitenkin etsiä sitä, mihin vielä voi vaikuttaa. Myötätunto ja inhimillisyys alkavat siitä, missä täydellisyys loppuu. Toisaalta tarvitsemme kokemuksen pystyvyydestä. Koronarajoitusten myötä voi tuntua, ettei mitään voi enää tehdä. Taipuisuus auttaa elämässä enemmän. Ja jos pelkään herkästi, voin opetella keinoja, joilla pystyn rauhoittamaan itseäni. Mutta ei kestäminen voi olla hyvän elämän mitta. – Maanviljelijäisovanhempani asuivat kauempana. – On siis tärkeää suunnata ajatukset siihen, mitä vielä on jäljellä, miten voin saada tunteen siitä, että elämä jatkuu. Lisäksi saa tuntumaa omiin juuriinsa. Jos ihmisellä on ollut vaikea lapsuus, joka on laukaissut taipumuksen masennukseen ja ahdistukseen, hän ei voi peruuttaa lapsuuttaan tai valita pois sairautta. Tai hyväksyttävä, ettei kykene edes siihen. Kova elämä ei ole koskaan ihmisen omaa syytä, mutta toisaalta ei pidä pudota myöskään avuttomuuteen, lastuksi laineille. Pelottavinta ja samanaikaisesti helpottavinta olisi sisäistää, ettei monikaan asia ole omassa kontrollissa – mutta siltikin selvittävissä”, Kallio kirjoittaa. – On suuri etuoikeus, jos voi silloin kokea, että edellinen sukupolvi, omat vanhemmat tai appivanhemmat, ottaa tarvittaessa kiinni ja auttaa. Pikemminkin on uskallettava olla reilusti epätäydellinen. Edellinen sukupolvi vie juurille Maaret Kallio suree sitä, että monet vanhemmat jäävät nykyään vanhemmuudessaan kovin yksin. suureen arvoon. On hellitettävä ja laskettava vaatimustasoa. ”Tämäkin ajatus, tunne ja olo saa tulla – ja se saa mennä. – Elämä on jatkuvaa tasapainoilua. Saadessaan lapsia ihminen on usein herkillä. Samoin läsnäolo. Sotakertomukset olivat vahvasti läsnä maaseutumummolassa, koska mummi oli menettänyt ensimmäisen puoli– SANOMME helposti, että kyllä minä nyt vielä kestän. Toisaalta meidän on suostuttava ja nöyrryttävä sen edessä, mihin emme voi vaikuttaa. askel 4/21 10 ~. Meidän on löydettävä lapsesta asti jotain, johon voimme vaikuttaa, Maaret Kallio sanoo. Mummolat olivat hänelle tärkeitä
Myrskyissä on taivuttava, mutta tyynessä on tärkeää pysähtyä loikoilemaan kevätauringon lämmössä. Se, että ihminen on selvinnyt monista vastoinkäymisistä, on osaltaan ollut mahdollistamassa seuraaville sukupolville monenlaista hyvää. Tutkimuksista tiedetään, että ihmisen on sitä helpompi suhtautua kuolemaansa, mitä paremmin hän on sovussa elämänsä kanssa. Kun uskaltaa suostua säröille, voi löytää armollisuutta. Elämättä jäänyttä elämää surevan voi myös yrittää varovasti havahduttaa näkemään, että jälkipolvet voivat hänen ansiostaan saada jotain parempaa. – Välimme olivat ja ovat yhä läheiset. Itseensä onneksi enemmän. Maaret Kalliolla on päähänpinttymä: kevät alkaa hiihtolomasta. sonsa sodassa ja jäänyt kahden lapsensa kanssa nuorena leskeksi. YHTÄ EPÄTODENNÄKÖISTÄ kuin olisi selvitä elämän läpi sairastumatta koskaan fyysisesti, on välttyä täysin mielen ongelmilta. Mitä hyvää voin vielä kokea tässä hetkessä. Läheisen on kuitenkin tärkeä tiedostaa, että hänellä on oikeus pitää kiinni asioista, jotka tuottavat hänelle iloa. – Toiseen voi vaikuttaa vain rajallisesti. – Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Kallio kannustaa kaikkia istumaan välillä alas ja ottamaan esille kynän ja paperia. – Toisaalta aikaa on aina loppuun asti. Jäin miettimään, voisinko vähän joustaa. Ajatella vaikka niin, että hiihtolomasta alkaen ilmassa alkaa olla kevään merkkejä. On hyvä kysyä itseltään, voinko vielä vaikuttaa johonkin, korjata jotain tai rakentaa siltoja. ~ 11 askel 4/21. Toivo jatkuu lapsissa ja lastenlapsissa Elämätöntä elämää surevan ja katkeroituneen ihmisen rinnalla on usein raskasta. – Toivo jatkuu lapsissa ja lastenlapsissa. Kun omille tunteille on tilaa, niitä ei tarvitse torjua toisissakaan. – Jos havaitset listausta tehdessäsi, että mieli on niin alamaissa, ettet pärjää itse, sekin on arvokas ja tärkeä huomio. Suremattomalle surulle on annettava tilaa. Mikä elämässäni on oikeasti tärkeää. Lapset tai puoliso voivat ottaa katkeruutta ja surua vastaan vain rajallisesti. – Siihen ympärille voi sitten kerätä viisi asiaa, jotka ovat itselle oikeasti tärkeitä ja arvokkaita, ja pohtia, miten yrittää niihin itse vaikuttaa ja miten käyttää aikaansa suhteessa niihin. – Mies totesi lempeän ironisesti, että se on taas tämä aika vuodesta, kun sulle on tullut kevät. Rakastin sitä hiljaisuutta ja tylsyyttä, jossa mummi idätti ituja, bussikuski-ukki maalasi tauluja, kello tikitti seinällä ja isovanhemmat ottivat lääkkeensä dosetista säntillisesti tiettyyn kellonaikaan. Entä jos ikääntynyt kokee, ettei ole saanut toteuttaa itseään ja käyttää lahjojaan, ja iso osa elämästä on jäänyt elämättä. Elämänpiiri oli pieni ja turvallinen. Oman elintilan ylläpito voi olla vaikeaa, jos liikkuminen on kovin rajoitettua pandemian tai fyysisten liikkumisvaikeuksien vuoksi. Onko kuitenkin vielä aikaa anteeksiannolle. Voiko oman elämänsä nähdä siitä huolimatta arvokkaana, vaikka aikaa ei olisi enää paljon jäljellä. – Läheisen on tärkeää pitää kiinni omasta toivostaan. Voinko vielä korjata ja rakentaa siltoja. Helsinkiläisten duunari-isovanhempien luona Maaret puolestaan sai yksilöllistä huomiota ja koki syvää rauhaa. Ihminen voi jäädä kiinni katkeruuteen ja se on ymmärrettävää. Loppuelämäänsä ei kannata uhrata toisen katkeruudelle, vaikka haluaakin pysyä yhdessä ja väleissä. – Lapsuuteni parhaat muistot liittyvät siihen, kun sain olla heidän luonaan ainoana lapsena. Tänä vuonna hän levitteli lomalla lunta pihamaalla, jotta se sulaisi nopeammin. On oikein hakea tukea ja turvaa muilta. Paperin keskelle voi kirjoittaa: Hyvä elämä
Uunibataattia siis. Satokaudet saattavat jäädä hämäräksi nykyaikana, kun kaupasta saa tuoretta kurkkua, tomaattia ja banaania ympäri vuoden. No, se on muheva sitrus, hapan mutta greippiä makeampi. Jos hedelmät maistuvat, kannattaa ostaa ananasta tai sitruunaa. Huhtikuussa voi kerätä luonnonkasveja, kuten nokkosia ja voikukkia. Talven aikana varsinkin hedelmäsatoa hallitsee ulkomaiden anti, mutta kevät ja alkava kesä tuovat tullessaan kotimaiset herkut. Huhtikuu AJASSA M itäs tänään syötäisiin, tuskailen usein ostoslistaa tehdessäni. Selvää on, että ulkomailta joulukuussa tuodut mansikat eivät vedä vertoja kesän kotimaisille herkuille. Satokausilistoja tutkimalla voi myös löytää uusia tuttavuuksia. Hedelmät ja vihannekset ovat edullisimmillaan silloin, kun niitä on runsaasti saatavilla. Mausta ananaksella rahkaa ja laita sitruunaviipale mukilliseen vahvaa mustaa teetä. Pix ab ay askel 4/21 12 ~. Suunnittelen sen pohjalta ruokaja ostoslistoja. Tai selvittää, mitä ovat pepino, karambola ja rambutani. SATOKAUTTA NOUDATTAMALLA voi syödä maukkaammin, säästää rahaa ja tehdä hyvää ilmastolle. Satokautta noudattamalla voi kuitenkin syödä maukkaammin, säästää rahaa ja tehdä hyvää ilmastolle. Silmäilen satokausikalenteriani ja huomaan, että bataatti on edelleen suosituslistalla. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Satokauden antimia ANANAS ja sitruuna ovat huhtikuun ajankohtaisia herkkuja. Maistui hyvin koko perheelle. Toukokuussa saa jo raparperia ja retiisiä. Tammikuussa ihmettelin, mikä oikein on sweetie. Kalenteri kertoo, mitkä hedelmät, vihannekset ja juurekset juuri nyt ovat parhaimmillaan. Satokausiajattelu on oikeastaan ikivanhaa maalaisjärkeä: syödään sitä mitä nyt on saatavilla
Eletään nyt tätä päivää. Muusikko Jaakko Kämäräinen Kotikirkko 1/21 Ei ole hyvä elää niin, että koko ajan elää käsijarru päällä. Tai yhteislaulua. Tai pantomiimia ohikulkijoille. Pix ab ay ~ 13 askel 4/21. Sellainen on ihmisen osa. Eväitä reppuun ja lähimetsään. Yritän kasvaa filosofista ilosofiksi. Kuka hänet toisi takaisin näkemään, mitä hänen jälkeensä tapahtuu?” – Saarnaaja NAAPURIPIHAN REUNALLA, kävelytien varressa on välillä kierrätyspiste ohikulkijoita varten, pokkareita, Akkareita, pikkuleluja, kaikenlaista tarpeellista ja jotain yllättävää hänelle, jolla on jo kaikkea. Ex-taitoluistelija Kiira KorpiBorges Apu 11/21 Kun urakan pilkkoo riittävän pieniksi ja selkeiksi palasiksi, ihmiset lähtevät mielellään talkoisiin ja tulevat toistekin. Kun vielä oppisi olemaan läsnä kohtaamisissa, olemaan kaikessa mukana täydestä sydämestä. ”Saa katsoa” -kyltti tikun nokkaan ja esille säänkestävää tilaja ITE-taidetta, maalauksia, saviluomuksia, kukka-asetelmia. Jos näyttelyihin ei pääse, sellaisen voi järjestää kotikadun varteen. Tai iltasoitto mustamarja-aronia-aidan yli. Molempien lajien harrastajat rakastavat sitä mitä tekevät. Miten olisi pieni tillitai tulppaaniviljelmä, siemenestä tai sipulista kukaksi -projekti, kasvun seuraaminen. Matkankipeät voivat unelmoida uusista reissuista tai muistella vanhoja. Joskus syksyllä näkee puutarhatonttien reunoilla omenalaatikoita. Aforisti Maija Paavilainen ET 6/21 Minulla on unelma olla valmennuskulttuurin murroksen puolestapuhuja. Meillä on tärkeä periaate, että jokainen saa tulla omien voimavarojensa ja aikansa mukaan siihen toimintaan, mihin itse haluaa. Jos eläintarha tai kansallispuisto on kaukana, lasten kanssa voi katsella luontoa ja tunnistaa lajeja kotikulmillakin. Jos kottaraiset ei kiinnosta, kaakao tai vaahtokarkit saattavat maistua. Olisi sopivaa puuhaa myös lasten kanssa. Pastori ja tutkija Teemu Kakkuri Sanansaattaja 6/21 LASTEN KANSSA voi katsella luontoa ja tunnistaa lajeja kotikulmillakin. Eväitä reppuun ja liikkeelle. Omaksi ja ohikulkijoiden iloksi. ”Maista tästä.” Näistä voisi ottaa mallia. Lainasanat Viisaus ”Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin nyt iloita teoistaan. Wirmon Martta Maija-Lotta Vauramo Martat 2/21 Musiikkia ja hengellisyyttä yhdistää se, ettei niihin uppoutuva ihminen voi tulla koskaan valmiiksi tai täydelliseksi. Että tulisi vielä se päivä, jolloin nuorilla olisi vahva itseluottamus ja heitä olisi opetettu pitämään kiinni omista rajoistaan. Jos näyttelyihin ei pääse, sellaisen voi järjestää kotikadun varteen tai tontin laitaan. Näin kerran Kanarialla! PÄIVI PUHAKKA Lähitaidetta ja eväsretkiä Niin paljon voi kouluttaa itseään vielä vanhanakin
Suomen kesä on usein uskon asia, miksi ei ulottaisi uskoaan vähän taaemmas ja alkaisi kesänviettoon jo 14.4. Ensimmäinen kesäpäivä oli siis 14.4. Valitse juustoksi sellaista, jossa on vahva maku, esimerkiksi vanhaa emmentalia. Kuorruta koko komeus 225 asteisessa uunissa kauniin kullankeltaiseksi. Kun kevät vaihtuu suveen tai matkakuume korventaa, tarjolla on myös kesäkaihonkukkaa (Omphalodes linifolia) ja turkinkaihonkukkaa (Omphalodes cappadocica). Sehän on jo kesä! Pix ab ay Kuukauden jotakin: Jotakin tähän W iki pe dia Kuukauden kukka: Kevätkaihonkukka JOS HALUAT puun tai pensaan juurelle kauniin ja tiheän, sinisen tai valkoisen maton, sijoita sinne kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna), eli ikävänkukkaa. Lohko kaalit ennen keittämistä suurehkoiksi paloiksi ja keitä puolikypsiksi suolatussa vedessä. Luonnonvaraisena se esiintyy Alppien, Apenniinien ja Karpaattien kosteissa metsissä. Kaada kiehuva maito voi-jauhoseoksen sekaan voimallisesti sekoittaen ja anna kastikkeen kypsyä 5–7 minuuttia. päivän kohdalla oksat alenevat. Kukka on lemmikkiä suurempi. Ihanaa! TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN Kukkakaaligratiini on kesäinen herkku, jonka tekeminen pitkän ja raskaan talven jälkeen vie ajatukset jo tulevaan kesään. Kaikki 28 kaihonkukkalajia kuuluvat lemmikkikasvien heimoon, ja kaikki ovat yksi-, kaksitai monivuotisia ruohovartisia kasveja. Parsakaali sopii kukkakaalin kaveriksi ja antaa samalla väriä gratiinille. Gratiini kelpaa sellaisenaankin pääruuaksi, mutta sen kaveriksi sopii yhtä hyvin liha kuin broilerikin. Näin kertoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto. Loppuvaiheessa lisää seokseen IKIVANHA POHJOISMAINEN tapa jakoi vuoden neljän vuodenajan sijasta kahteen osaan. Tee valkokastike niin, että kypsytät voita ja jauhoja paksupohjaisessa kattilassa pari minuuttia, mutta älä ruskista. – miten viehättävä ajatus näin huhtikuun alussa! Keskikesä osui tällä jaottelulla heinäkuun 13. T arvitset suunnilleen saman verran kukkaja parsakaalia. päivään. Kesän alkamisen merkkeinä pidettiin sitä, että kalat lähtevät liikkeelle, kurjet tulevat Keski-Pohjanmaalle, västäräkki saapuu kurjen siiven päällä ja varis munii ensimmäisen munan. Miksi kärvistellä kesäkuuhun asti. päivän kohdalla puu on ylenevin oksin, lokakuun 14. Kuumenna maito toisessa kattilassa. Runsaasti rönsyilevä, helppohoitoinen puutarhaperenna ja joutomaiden kaunistus viihtyy puolivarjossa ja houkuttelee perhosia. Lisää suolaa ja mausteet. WIKIPEDIA Västäräkki, kevään mittatikku askel 4/21 14 ~. Kuukauden jotakin: Jotakin tähän AJASSA Kettusia Sieltä ne taas nousevat ilon pienet kukkaset talven alta ja tuovat kevään tassuun, sieluun, sydämeen. Huhtikuun 14. Jos kaali on täysin kypsää, gratiini menee tarjoiluvaiheessa melkein muusiksi, koska se kypsyy vielä uunissa. Asettele kaalin palat kauniisti laakean vuoan pohjalle ja kaada niiden päälle raastetulla juustolla höystettyä valkokastiketta. Kahtiajako näkyy useimmissa vanhoissa suomalaisissa puisissa riimukalentereissa
Uuniin kannattaa vilkaista välillä, ettei kuorrutus tummu liikaa. Koristele lopuksi persiljanoksilla. SIRKKU NYSTRÖM Näitä tarvitset: 1 pienehkö kukkakaali ja saman verran parsakaalia 1/2 litraa maitoa 4 rkl voita 6 rkl vehnäjauhoja noin 1 dl juustoraastetta (mustaleima emmentalia tai gruyereä) suolaa ripsaus valkopippuria hieman muskottia 1–2 rkl punaista paprikaa persiljaa koristeluun Kukkakaali sai juustohunnun GRATIINI KELPAA sellaisenaankin pääruuaksi, mutta sen kaveriksi sopii yhtä hyvin liha kuin broilerikin. Sir kk u N ys trö m Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 4/21. Kaada kastike kaalinpalojen päälle ja kypsennä gratiinia uunissa 15–20 minuuttia niin, että se saa kauniin värin. Kastikkeen pitää olla niin sakeaa, että se jää kaalien päälle ja peittää ne suurelta osin. Lisää myös pieneksi pilkottu paprika antamaan väriä kastikkeeseen. SIRKUN KEITTIÖSSÄ juustoraaste ja anna sen sulaa sekaan
Gabriel Salmelalle sitä on haastattelupäivään tuonut taloyhtiön hallituksen Teams-kokous. Taustalla ”luostarin puutarha” – upouusi viherseinä. ”Elän todeksi unelmaani” Helsingin dominikaaniyhteisössä noudatetaan kasvisruokavaliota ja uskotaan estetiikan ylevöittävään vaikutukseen. Epäjärjestys johtuu remontista. Yhteisön johtajan, veli Gabrielin kutsumustie oli katketa isomummun kuolemaan. TEKSTI: HEIKKI SALMELA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM 1 2 3 4 1. 2. ANGELICUM-SALI on kulttuurikeskuksen ylpeys. KATARIINA Sienalainen ja pyhä Dominicus ovat tärkeitä esikuvia. askel 4/21 16 ~. 4. DOMINIKAANEILLA osa luostarielämän seitsemästä päivittäisestä rukoushetkestä on korvattu vuorovaikutuksella muun maailman kanssa. TÄNÄÄN on veli Gabrielin keittiövuoro. 3
PUVUN VALKOINEN väri symboloi Kristuksen kirkkautta. ~ 17 askel 4/21
Ritarikadulla Helsingin Kruunuhaassa uusitaan maanalaista putkiverkostoa, ja kaivuri jököttää juuri katolisen Studium Catholicum -keskuksen edessä. Kauluspaidassa kirkkoon Veli Gabriel, syntymänimeltään Hannu Salmela, kasvoi luterilaisessa kodissa Tampereen Haukiluomassa. Niinpä hän mietti hakeutumista Valamon luostariin Heinävedelle. Salmela johtaa ”Studiumiksi” kutsuttua tutkimusja kulttuurikeskusta. Opiskelija koki saavansa kysymyksiinsä vastaukset. Tuomas näytti tietä Dogmatiikan kurssilla Salmela tutustui katolisen teologin Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) ajatteluun. Minulle se oli etsinnän aikaa. Sille ei vielä ollut muotoa, mutta halusin jotenkin antaa koko elämäni Jumalan käyttöön, veli Gabriel muistelee. – Vierailin siellä pari viikkoa kokeilemassa munkkielämää. Luostari toimii keskuksen yläkerrassa. Opiskeluaikana hän toimi ehtoollisavustajana Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa ja piti pyhäkoulua. Alaovelle vieraita vastaan tullut keskuksen johtaja, dominikaaniveli Gabriel Salmela (38) tuntuu suhtautuvan häiriöihin rauhallisesti. Katuporan ääni vihloo korvia. Hymy kuitenkin välittyy. Kahden sääntökuntaveljen lisäksi keskuksessa työskentelevät palkattu kirjastonhoitaja ja projektisihteeri sekä joukko vapaaehtoisia. Elettiin 1990-luvun lopun nousukautta. Lisäksi hän on Suomen ainoan katolisen miesluostarin toinen asukas. Vuosien myötä viimeksi mainittu halu osoittautui rikastumishaaveita voimakkaammaksi. Pidin siitä sinänsä, mutta huomasin, että ortodoksien hesykastinen (asketismia ja hiljaisuutta vaaliva) luostarielämäntapa ei vastaa TUHANSIEN NITEIDEN kirjasto on olennainen osa Studium Catholicumin toimintaa. Lisäksi hänen positiivinen ihmiskuvansa oli suorastaan mullistava. Salmela ei tuntenut ainuttakaan katolilaista, mutta suvussa oli välittynyt ortodoksisia vaikutteita. askel 4/21 18 ~. Pirjo-äiti toimi seurakunnan lastenohjaajana, ja kotona rukoiltiin ruokarukoukset. Nuorukainen hakeutui opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Kirkkokäyntejä varten oli erilliset pyhävaatteet; Hannulla kauluspaita, suorat housut ja joskus mirri. – Seurakunnassa ihmeteltiin, että teologian opiskelija haluaa pitää pyhäkoulua. – Kun luin Tuomaksen tekstiä todellisuuden perimmäisestä luonteesta, ymmärsin, että tämä on sitä, mitä olin yrittänyt etsiä. Ymmärsin, mitä varten minut on luotu ja mikä on paikkani maailmassa. Kun yläasteen luokkalehdessä kysyttiin oppilaiden tulevaisuudenunelmista, teini-Hannu sanoi haluavansa tulla miljardööriksi ja suurperheen isäksi. Samalla heräsi kiinnostus vanhojen kirkkojen hengellisyyttä ja sääntökuntaelämää kohtaan. – Tämä on tällainen kompakti cityluostari, Salmela luonnehtii. Hän lausuu jotakin sisäisestä rauhasta, mutta työkoneiden melu peittää osan puheesta. – Toisaalta minulla oli jo silloin ajatus Jumalalle pyhitetystä elämästä. Luterilaisten lisäksi suvussa on helluntailaisia, ja osa äidin puolen hengellisistä juurista on Karjalan ortodoksisuudessa
Nimen taustalla on 1800-luvulla elänyt samanniminen italialaispyhimys, jonka elämäntarina oli ollut Salmelalle tärkeä innoittaja. Pohdinnassa auttoi se, että kun olin liittymässä katoliseen kirkkoon, Taimi-mummu piti sitä oikeana ratkaisuna. Vuonna 2006 kantasuomalaisten liittyminen katoliseen kirkkoon oli nykyistä harvinaisempaa. – Meillä ei ole mahdollista ylläpitää perinteistä luostarin puutarhaa, joten hankimme viherseinän. Helsingin Pyhän Marian kirkossa järjestetty tilaisuus oli voimakas hengellinen kokemus. Hän oli läheinen, ja Salmela olisi halunnut matkustaa hautajaisiin Suomeen. – Lopulta valitsin novisiaatin jatkamisen. Noviisiajan kovin koetus oli Taimi-isomummun kuolema. Keskuksen väen lounaaksi valmistui tällä kertaa myskikurpitsaa, avokado–appelsiinisalaattia sekä päärynähyvettä. Isomummun siunaus Sääntökunnan jäsenyyteen valmistavan novisiaatin Hannu Salmela aloitti Ranskan Strasbourgissa 2009, ja ikuisten luostarilupausten aika oli vuonna 2014. Helsingin dominikaaniveljet ovat päättäneet, etteivät muutenkaan käytä lihaa. Myskikurpitsaa ja päärynähyvettä Tutustumiskierros Studiumissa jatkuu keskuksen luostarihuoneiston yhteisiin tiloihin. Aiemmin päivällä Gabriel on viettänyt pitkän tovin juuri keittiössä: on hänen keittiövuoronsa. Hengellinen koti löytyi Valamon kokeilun jälkeen Hannu Salmela osallistui ensimmäistä kertaa katoliseen messuun. – Kirkon kasvu Suomessa perustui silloin ja perustuu yhä ensisijaisesti maahanmuuttajiin. Kasvispainotus ei liity pelkästään menossa olevaan paastokauteen. – Tästä olen ylpeä, veli Gabriel huikkaa lähes poikamaisella innolla ja osoittaa keittiöön hiljattain rakennettua viherseinää. – Minun oli tehtävä valinta sääntökuntaelämän ja maailmaan palaamisen välillä, ja jouduin syvällisesti miettimään hengellisen kutsumuksen mielekkyyttä, Gabriel kertoo. Luterilaisen kodin kasvatti päätti liittyä katoliseen kirkkoon. Siellä rukoillaan, opiskellaan ja yövytään. Silloin hän myös sai nykyisen Gabriel-nimensä. Hän näki hengellisen todellisuuden minussa. Munkkien kammioihin eli clausuraan ulkopuoliset eivät pääse. persoonaani kuuluvaa halua tarkastella asioita myös intellektuaalisesti. Ohjaajani kanssa vietimme sielunmessun Strasbourgissa samaan aikaan, kun hautajaisia vietettiin Suomessa. Ideana on luoda tila, josta on poistettu kaikki häiriötekijät, jotTämä on tällainen kompakti cityluostari. Novisiaatin sääntöjen mukaan yhteisöstä poistuminen olisi kuitenkin tarkoittanut koko prosessin päättymistä. Jäseneksi hänet konfirmoitiin 23-vuotiaana vuonna 2006. Kirkon sisältä hengelliseksi kodiksi löytyi oppineisuutta korostava dominikaaninen sääntökunta – se sama, johon myös Tuomas Akvinolainen oli kuulunut. – Clausura-sana tulee latinan claudoeli sulkea-verbistä. Pappien ja muiden aktiivien joukko on kuitenkin sittemmin muuttunut kantasuomalaisemmaksi. ~ 19 askel 4/21
Armo on älyä suurempaa Ei ole sattumaa, että Helsingin Studium -keskusta pyörittävät juuri dominikaanit. Pari vuotta sitten keskus hankki omistukseensa samassa talossa sijaitsevan komean juhlasalin, Angelicumin. askel 4/21 20 ~. Puku herättää huutelijat Keittiöllä ja muun työpalvelun aikana Ritarikadun luostariveljet käyttävät arkisia työvaatteita. Illalla päivän työt päättyvät yhteiseen iltavesperiin. Muuten asuna on yleensä sääntökunnan peruspuku – valkoinen kaapu. – Sääntökunta on meidän seurakuntamme, mutta veli Marie-Augustin kanssa avustamme säännöllisesti myös Pyhän Henrikin katedraalin messuissa, veli Gabriel kertoo. Monet protestantit elävät hyvin pyhimysmäistä elämää, Gabriel kertoo havaintojaan. Kun paavi hyväksyi veljestön perustamisen vuonna 1216, niin jo vuodelta 1249 on säilynyt maininta ensimmäisen dominikaanikeskuksen perustamisesta Suomeen. Lupaus Studiumin töiden ohessa Gabriel Salmela valmistelee väitöskirjaa jumalallistumisesta Tuomas Akvinolaisen ajattelussa. Ihmiset tunnistavat asun ja haluavat kertoa asioistaan. ta voidaan olla keskittyneesti Jumalan kasvojen edessä. Kauneus vie hengellisyyteen Reformaatio katkaisi katolisen sääntökuntaelämän Suomessa vuosisadoiksi. Myöhemmin Turun keskiaikaisista piispoista useilla oli dominikaanitausta. – Älyllinen maailman tutkiminen, estetiikka, ihmisten kohtaaminen, hengellinen harjoitus, päivittäiset messut, veljesyhteisö... Oppineisuudestaan tunnetulla sääntökunnalla on ollut iso rooli Suomen katolisessa historiassa. Dominikaanipukuun kuuluvaa huppu puetaan päälle hiljaisen rukouksen ajaksi. Pandemia-aikana keskuksen kulttuuritarjonnassa oli pitkä tauko, kunnes konserttitoiminta käynnistyi jälleen maaliskuussa netin kautta suoratoistona lähettyjen konserttien sarjalla. SUOMALAISKIRKKOJEN VÄLISET suhteet ovat tulleet Gabriel Salmelalle tutuksi Suomen Ekumeenisen Neuvoston toiminnassa. Kun kirkon pedofiliaskandaali oli pinnalla, se oli esillä katukeskusteluissa koko ajan. Uskomme, että estetiikka ja kauneus vievät ihmisiä ei-aineellisten ja hengellisten arvojen äärelle. Vaikka Hannu-pojan teinivuosien haaveet isosta perheestä ja suurista rahoista eivät toteutuneet, elämä on antanut enemmän, suomalainen dominikaaniveli kokee. Elän todeksi unelmaani. Kruunuhaan luostarissa aamu alkaa kello 7.30 aamurukouksella ja messulla. Kaupungilla asu on kuin magneetti, joka vetää puoleensa kommentoijia, veli Gabriel kertoo. – Tarkoituksenamme on tehdä myös kulttuurityötä. – Minua kiinnostaa se, miten ei-katolilaisten kristittyjen pyhittymiseen tulisi katolisen teologian valossa suhtautua. Dominikaanien osalta toiminta alkoi uudestaan vasta vuonna 1949, jolloin perustettiin myös Studium Catholicum. – Iltaisin humalaisilta voi tulla ihan mitä vain ristiretkistä ja noitavainoista lähtien. – Nykyään käytän julkisilla paikoilla toisinaan siviiliasua, etenkin iltaisin. – Koen, että elämässäni on toteutunut Raamatun lupaus: olen saanut satakertaisesti sen, mistä olen Jeesuksen vuoksi luopunut. Heihin lukeutui myös Agricolan Saksaan lähettänyt reformaatiomyönteinen piispa Skytte. Uusrenessanssia edustava, pieteetillä entisöity tila toimii keskuksen konserttisalina. Toisinaan meitä luullaan imaameiksi tai Hare Krishna -yhteisön jäseniksi. Dominikaaneilla on maine katolisen kirkon älykköinä. Pääsääntöisesti kommentit ovat hyväntahtoisia ja osoittavat myönteistä mielenkiintoa uskonasioita kohtaan, mutta myös aggressiivisia reaktioita esiintyy. Gabriel ei ota enää asiasta paineita. – Näillä piispoilla sekä dominikaanien keskiaikaisilla messukirjoilla on ollut merkittävä vaikutus suomalaiseen kirkolliseen elämään pitkään sen jälkeenkin, veli Gabriel toteaa. – Perustajallemme pyhälle Dominicukselle myötätunto ja armo olivat kaikki kaikessa. Miljoonahankkeen mahdollisti ranskalainen yksityinen lahjoittaja. Joskus puku synnyttää spontaaneja sielunhoidollisia keskusteluja. – Niissä tilanteissa pitää itsekin olla terävässä vireessä
Kuitenkin tuli hetki, jolloin rastaan iltahuilu ja kostean mullan tuoksu toivat onnen kyyneleet silmiini. Toivomme vapautumista näkymättömän ja uuvuttavan kurittajan orjuudesta. Päivät pitenivät ja lämpötilat kohosivat myös niinä vuosina, kun halla vieraili ja sota raivosi – ja lopulta ne onnettomuudet olivat ohi. Murheista vapaaksi Tuli hetki, jolloin rastaan iltahuilu toi onnen kyyneleet silmiini. Sanapari tarttui mieleen, joka oli kiinnostuneempi sanoista ja kielestä kuin esimerkiksi käsitöistä tai leipomisesta. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN KAMARISSA P ääsiäisestä on käännytty kohti kevättä. Sanoja voi vaikka hyräillä ja laulaa rytmikkäästi kalevalaisten runosävelmien sävelillä. Ilo otti valtaansa jo ennen juhla-aterialle siirtymistä. Pääsiäinen-sanan juuri on pääsemisessä; siinä, että muinaiset israelilaiset pääsivät vapaaksi Egyptin orjuudesta. Se oli kuoleman varjojen vallasta vapaaksi pääsemisen hetki. Pappi toisti ”Kristus nousi kuolleista” lukuisilla kielillä. Hän voi vain lapsen tavoin ihmetellä kuolleesta oksasta versovaa hentoa lehteä ja mustasta mullasta puskevaa vihreää. Pääsiäisaamuni. Kuulin nuo lauletut sanat ensimmäistä kertaa nuorena tyttönä seuratessani ortodoksista pääsiäisyön palvelusta. Hän voi vain iloita siitä vaikka laittamalla maljakkoon keltaisia kukkia tai etsimällä pääsiäispupun piilottamia munia. ~ 21 askel 4/21. Iloita voi myös kilkuttamalla kelloja! Kun jo aikuisena olin ortodoksiystäväni seurassa pääsiäisyön palveluksessa pienessä kirkossa keskellä Pohjois-Karjalan metsiä, minäkin sain ylösnousemuksen riemussa nousta ylös torniin kilkuttamaan kelloja. Pääsiäinen – pääseminen! Sehän on kuin suomalaista kansanrunoutta, nelipolvinen trokee eli kahdeksan tavua. Muuttolinnuista ensimmäisinä saapuivat joutsenet ja viimeisinä pääskyset myös sinä keväänä, kun oma mieleni oli musta eikä tuntenut elämänhalua. Tuo kristinuskon ydinväite on niin valtava, ettei pieni ihminen voi sitä mitenkään täysin ymmärtää. Emme pysyneet kielien määrän laskemisessa mukana, ja meitä vain nauratti. Pääsiäinen – murheista vapaaksi pääseminen. Kristityt elävät siinä uskossa, että Jeesuksen ylösnousemus päästi vapaaksi meidät murheiden orjuudesta: kuolemasta, sairauksista, synnistä ja kaikesta pahasta. Lisääntyvä valo ja lämpö tuovat toivoa. ”Kamanat kohottukohot / lakin päästä laskematta / Kynnykset alentukohot / kengän kannan koskematta...” Pääsiäinen – pääseminen! Kuolemasta pääseminen / Murheistamme pääseminen... TÄNÄ KEVÄÄNÄ koko maailma huokaa sairauden ja kuoleman otteessa
Mutta matsissa näin hänestä myös toisen puolen. Kokemus oli sanojen tuolla puolen, vain minun juttuni, ja kaukana hurmoksesta. Molemmat löytyvät meidän sisältämme ja tarvitsemme kumpaakin. Sitä olin pelännyt itsekin. Hänellä oli siihen aikaan Jokereiden osaomistajana kausikortti, ja kyse oli Playoff-ottelusta Jokerit–Ilves Helsingin jäähallissa. Istuimme melkein kaukalon vieressä. Pari kuukautta retriitin jälkeen ystäväni Taito Tuunanen kutsui minut jääkiekko-otteluun. Löysin kaksi sanaa, jotka selittivät pelottavuutta. Mikä pelottaa. ”Nieminen, opettelisit säännöt!” Mutta elämään kuuluu myös karnevalistinen hurmospuolensa. Työtoverit kyselivät, miten olin selviytynyt hiljaisuudessa. Se oli loppiaisena, ja retriitin ohjasi nyttemmin jo edesmennyt Paavo Rissanen. Hiljaisuus merkitsee ulkoisten ärsykkeiden tyhjiötä, katkoa. Hiljaisuudelle altistumisessa oli jotain pelottavaa. Taito on yleensä ihan hillitysti ja korrektisti käyttäytyvä herrasmies. Ja se muukin kansa huusi. Bileet on ohi ja vieraat poistuneet. Sanat olivat ”autius” ja ”vieraus”. Lueskelin retriittikeskuksen kirjastossa kirjaa Uudesta Valamosta, jossa erilaiset ihmiset tilittivät luostarikokemustaan. Pelkäsin ärsykkeiden tyrehtyessä löytäväni sisältäni vain tyhjyyttä ja autiutta, kuumaiseman. Osa oli arvellut, että tulen ehkä hulluksi. Kun Jokerit sitten voitti, sai nähdä, mitä todellinen hurmos ja karnevaali Kristinuskossa on oikeastaan kaksi tasoa. Huomasin, että olinkin hyvässä seurassa. Tavallisesti hiljainen kaverini huusi hirveällä äänellä omia käsityksiään erityisesti ottelun päätuomarille. Elämys oli täysin omani, eikä sen avaaminen muille ollut oikeastaan mahdollista. Vaan toisin kävi. ”Nieminen, avaa silmäsi!” ”Nieminen, opettelisit säännöt!” ”Nieminen painu kotiisi!” Ja niin edelleen. Hiljaisuutta pelkäävä aristelee oman sielunmaisemansa autiutta ja pysähtymisen tuomaa vierauden tunnetta. Sisäinen taso paljasti, että olen paras ystäväni. Karnevalistinen hurmostaso ja hiljaisuuteen kätkeytyvä sisäinen taso. Hän kutsui dumaria korrektisti sukunimeltä, olisikohan ollut Nieminen. En tiedä kuuliko se, äänen voimakkuudesta arvelisin, että varmasti kuuli. Hiljaisuus raotti jonkun oven sisäiseen todellisuuteeni. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA J otain tästä uskon sisäisestä tasosta avautui ensimmäisessä hiljaisuuden retriitissäni vuosia sitten. Karnevaalia ja hiljaisuutta askel 4/21 22 ~. Sielun autius on sen kohtaamista, mitä itse olen, alastomana ja ilman ulkopuolista virikkeiden myrskyä. Kovalla äänellä. Omimmasta itsestään vieraantuu, kun sielu hukkuu ulkoisten virikkeiden mereen. Ystäväni keskittyi havainnoissaan erityisesti tuomarin käyttäytymiseen. Koko ajan. Näin se menee. Bileet on ohi Olin siihen aikaan töissä Iltalehdessä
Pelkäsin ärsykkeiden tyrehtyessä löytäväni sisältäni vain kuumaiseman. Se on hyvä kuva Jeesus-uskon ulkoisesta tasosta. Messu on yhteistä haltioitumista Karnevaali-sanalla tarkoitetaan ahtaasti tulkittuna paastoa edeltävää juhlaa. Retriiteille on paikkansa hektisen arjen keitaina. Laajemmin sana voidaan tulkita myös yhteiseksi juhlaksi. ~ 23 askel 4/21. Kysymys on yhteisestä haltioitumisesta, eikä se rajoitu vain paaston alkamiseen. Sc an St oc k Ph ot o on. Se oli kivaa, mutta jos olisin tullut suoraan hiljaisuuden retriitistä, olisin varmaan tullut hulluksi. Me tarvitsemme omaa, hiljaista yhteyttä Jeesukseen, joka löytyy vaikkapa retriitissä tai aamurukouksessa. Yhdessä oleminen, yhdessä ylistäminen, yhdessä syöminen. Hoosianna! Ristiinnaulitse! Pääsiäisajan tekstit ovat juuri kertoneet meille sekä karnevalismista että hiljaisesta sisäisestä tasosta. Hän oli ihan toinen ja sai maksaa tästä tosiasiasta hengellään. Mutta ei tässä ole kristinuskon koko kuva. Mutta niin on hurmoksellekin. Mutta sen vastakohtana terve annos hurmosta on tärkeää hengellisyydelle sekin. Parhaimmillaan messu on karnevaali. Ajattele vaikka helluntaita. On kansanjoukkojen hurraa-kuva, kun he ottavat vastaan Lasaruksen äskettäin kuolleista herättäneen Jeesuksen matkalla pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Se on kuva väärinymmärretystä Jeesuksesta – kuva, joka jatkuu hurraaporukan huutaessa vain paria päivää myöhemmin: Ristiinnaulitse! Jeesus (ulkoinen kuva) ei ollutkaan se messias, jota kansa hulluna halusi. Siinä merkityksessä karnevaali on merkinnyt jäähyväistä lihalle paastonajan koittaessa. Hyvä kuva, jolla on tosin kurja sisältö
– Työn poissaolo voi uuvuttaa syvästi. Vaarana on myös erakoituminen. Jatkuva ajatusrumba kuormittaa, huono omatunto siitä, ettei ehdi kaikkialle, lamaannuttaa ja vie pois oman itsensä ääreltä. Emme enää kuule omia tarpeitamme. – Monien on vaikea rauhoittua ja kuulla sitä, mitä elämäänsä tarvitsee. Kiire on kirosana Mirja Erlundista näyttää, että olemme menettäneet kosketuksen itseemme, omaan ihmisyyteemme. Uupumushan ei aina johdu liiasta tekemisestä vaan enemmän itsensä ääreltä pois liukumisesta. On vaikeaa olla läsnä tässä hetkessä. TEKSTI: MARI VAINIO A siantuntija, logoterapeutti LIF® Mirja Erlund Mieli ry:n aikuistyön yksiköstä kohtaa uupuneita lähes joka päivä. Työ uuvuttaa, korona uuvuttaa, arjen toimet uuvuttavat. Omanarvontunne katoaa. Työttömyys vie pois elämän keskeltä. Mikä avuksi. Kosketus itseen ja minuuteen on kadoksissa. Elämä on jatkuvaa suorittamista. Pitkittyneenä uupuminen voi johtaa mielenterveyden ongelmiin, masennukseen. Uupumukseen on monia erilaisia syitä. Kiire on tämän päivän kirosana. Se uuvuttaa niin työssä kuin vapaaajalla. Elämä on erilaisten ulkopuolelta tulevien virtausten ja trendien seuraamista. Kenelle olen tällaisenaan riittävä ja hyvä. Kaiken takana on kuitenkin ikiaikainen kysymys: kuinka rakastaa itseään, kuinka riittää itselleen ikuisen keskeneräisenä. Mitä olen minuna, kun omat vanhemmat kuolevat ja lapset muuttavat pois kotoa. Joskus voi jäädä myös ilman työtä – ja uupua. Mikään ei enää tunnu miltään. Elämä on vain eteenpäin puskemista ja loputonta puurtamista, Erlund kuvaa. Olen tarkoitukseton. Myös huonot ihmissuhteet, liiat tavoitteet, jatkuva toisen hoivaaminen, jopa liika virikkeellisyys voivat uuvuttaa. Uupumus luo erakoita Uupuminen on päivän sana. Some tarjoaa kiiltokuvia Työ on merkityksellinen osa elämää ja sen syvää tarkoitusta. Uupuminen on normaali olotila, mutta sen syventyessä elämä pysähtyy. Tuntuu, etten ole enää tälle yhteiskunnalle hyödyksi. Se kangistaa, kaataa taakan alle. Ihmisen oma identiteetti on jatkuvassa sisäisessä temmellyksessä. Olenko sitä edes itselleni. Erlundin mukaan sosiaalinen media tarjoaa usein kuin kiiltokuvan elämästä, johon pyrkiä. Tuntuu, että omaa minuutta haetaan koko ajan. Koko ihmisyyttään ei ole hyvä määritellä työroolin kautta. – Syvässä uupumuksessa lepo ei enää auta, elämästä katoaa ilo ja merkityksellisyys. – OLISI hyvä kohtuullistaa elämää ja voimaantua sen äärellä, Mirja Erlund muistuttaa. askel 4/21 24 ~. Suomessa vakavaa masennusta sairastaa vuosittain noin 300 000 henkeä. Ihmisten vaatimustaso itseään kohtaan tuntuu olevan tänä päivänä korkea. Ihminen on kuitenkin muutakin kuin hänen työnsä. Myös keski-ikä on monelle pysähtymisen paikka
Jos ei selviä yksin, kannattaa nopeasti hakea apua. – Moni kokee uupumuksesta toipuessaan jopa kiitollisuutta tapahtuneesta. Kriisi muuttaa elämää parempaan suuntaan. Maailman yhteinen vitsaus on muutSYVÄSTÄ UUPUMUKSESTA ei pääse eteenpäin, jos ei ole valmis tekemään muutoksia elämäänsä. Mikä on mahdollista, mitä uhrauksia oman hyvänolon eteen on valmis tekemään. Tulee tietoiseksi elämän rajoista. Näitten sanojen avulla paineen kestäminen ja eteenpäin kulkeminen on helpompaa. Rii tta W eij ola / Va sta va lo ~ 25 askel 4/21. – Usein sen ymmärtämiseen tarvitaan kuitenkin apua, vierellä kulkijaa, joka avaa asiaa yhdessä pohtijan kanssa. Joskus meitä ikävä kyllä täytyy vain opettaa kovalla kädellä, Mirja Erlund sanoo. Usko taas kantaa odottamaan parempia jaksoja. Luottamus auttaa näkemään valoa edessäpäin. Jos nyt tuntuu harmaalta, jopa pimeältä, on jossain vielä valon pilkahdus olemassa minua varten. Kriisi antaa lahjan Kaiken keskellä uupumus voi olla ihmiselle lahja, askel kohti uutta. Toivo, luota, usko Uupumisesta selviytymiseen Erlund löytää kolme tärkeää sanaa. – Keski-iässä joutuu silmäkkäin itsensä kanssa. Jopa näin korona-aikana. – Henkiselle hyvinvoinnille on tärkeää, että meillä on olemassa toivo, joka kuljettaa eteenpäin. Silloin on hyvä hetki pohtia, mitä elämä on ollut ja mitä toivoo sen tulevaisuudessa olevan. – Ihminen voi silloin rehellisesti kysyä itseltään, mitä oikeasti kaipaa elämäänsä
Korona lisää pelkoa Juuri koronan suurin uupumuksen aiheuttaja alkaa olla toivon hiipuminen. Ne ovat arjen helposti toteutettavia asioita. Ympärillä ovat vain kodin seinät, ja sosiaaliset kohtaamiset ovat minimissä. Mieli tekee kepposia Mirja Erlund muistuttaa, ettei uupumuksessa ole mitään hävettävää. Tärkeää on myös pyytää apua. Eikö tämä koskaan lopu. Eikö elämä enää koskaan palaa entiselleen. Viha kasvaa, vaikka ei aina tiedä miksi, virusta vai valtion päätöksiä kohtaan. Erlund kannustaa miettimään omia rajojaan. Toivo tuntuu karkaavan koko ajan vain kauemmas. – Koronan aika on pysäyttänyt meidät niin hyvässä kuin pahassa. Keho on jatkuvasti tiukassa, jännittyneessä tilassa. – Tee lista kaikesta siitä, mitä sinun täytyy tehdä ja mitä voit ja haluaisit tehdä. Erlundin mukaan elämän keskipisteestä taaemmas vetäytyvät ihmiset jäävät yhä enemmän huomiotta. Apua uupuneille APUA UUPUMUKSEEN saa muun muassa omasta terveyskeskuksesta ja Mieli ry:n Auttavasta puhelimesta. Samoin kannattaa tehdä mielen hyvinvoinnin kanssa. Mielenterveys on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Myös lääkärille voi lähettää kysymyksiä. Mielen terveys on yhtä tärkeä asia kuin fyysinen terveys. On tärkeää ymmärtää se, mitä tarvitsee juuri nyt. Elämä on parhaimmillaan elettävän oloista ja tuntuu arvokkaalta. Toimintaa on tarkoitus laajentaa eri paikkakunnille sitä mukaa kun saadaan vapaaehtoistoimijoita. Se on normaalia, eikä siihen tarvitse liittää mitään stigmaa. Jo yksi keskustelukerta voi auttaa. Ulkoilu ja arjen tavalliset askareet, siivoukset ja säännölliset yhteiset ruokahetket ovat tärkeitä. Tuntuu, etten ole enää tälle yhteiskunnalle hyödyksi. tanut monen arjen konkreettisesti. Onko kaikki hyvin. Uupumuksesta selviää Uupumuksesta selviää kyllä. Samalla yksinäisyys kasvaa. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin. Mielen pohjalla on myös pelko omasta tai läheisen sairastumisesta. Ihmiset eivät enää itse löydä selviytymiskeinoja. Olo alkaa kuukausien jälkeen olla monella epätoivoinen. Jos ei selviä yksin, kannattaa nopeasti hakea apua. – Liian usein ajatellaan että mielenterveys on sairautta. Mieti, mitä kaikkea hyvää sinulla on elämässäsi. Sen äärellä kannattaa nähdä sen suomat mahdollisuudet, kiittää ja kumartaa itselleen. Omanarvontunne katoaa. Toiminnan tarkoituksena on uupumisen ennaltaehkäiseminen, työelämässä pysymisen ja työhön palaamisen tukeminen, sekä uupuneen syrjäytymisen ehkäiseminen tietoa jakamalla, hyvinvointia tukevalla toiminnalla ja vertaistukea tarjoamalla. – Koronan aikana itsetuhoisuus on lisääntynyt ja auttavat puhelimet ovat ruuhkautuneet. Toivoa antavien rokotteiden jakokin takkuaa. Olen tarkoitukseton. Syyllisyys painaa. Tarjolla on vertaistukeen perustuvaa keskusteluapua. – On hyvä pyrkiä pitämään elämä mielekkäänä ja motivaatio sitä kohtaan tasapainoisena. Elämän piiri on pienentynyt. Ruokaa voi tehdä koko perheen voimin ja asettua yhdessä nauttimaan siitä kauniisti katetun pöydän ääreen. Uupumusta voi ehkäistä jo arjen valinnoilla. Elämää pitää nyt osata rakentaa uudella tavalla. – Aikuinen ihminen kyllä tunnistaa oman huolensa. Se on tärkeä kysymys, jota kannattaa miettiä myös näin erityislaatuisena aikana. Omille ajatuksille saa toivoa vahvistavia näkökulmia. On hyvä kuunnella oman mielen viestejä ja kunnioittaa niitä. Tämä on mahdollisuus pysähdyksen ymmärrykseen mutta myös haaste luottamukseen. – On hyvä levätä omassa keskeneräisyydessään, huomioida olemisen ja tekemisen tasapaino. Elämä kun muuttaa muotoaan koko ajan. Työttömyys vie pois elämän keskeltä. Toivoa on aina, Mirja Erlund muistuttaa. Erlund toteaa, että mieli tekee välillä kepposia. Tai kenties olen vaaraksi muille. Sc an St oc k Ph ot o askel 4/21 26 ~. Jokainen uupuu joskus. www.uupuneet.fi Koronan suurin uupumuksen aiheuttaja alkaa olla toivon hiipuminen. – Jos meillä on fyysisiä särkyjä, pysähdymme miettimään, mistä ne johtuvat, ja teemme niille jotakin. Jatkuva tiukka yhdessäolo uuvuttaa, elämään kuuluva vapauden avaruus on poissa. Lähemmäs luovuutta -ryhmässä käsitellään uupumusta luovuuden ja ratkaisukeskeisen terapian keinoin. Ääni ei enää tule kuulluksi. TYÖN POISSAOLO voi uuvuttaa syvästi. Mirja Erlund kannustaa kuuntelemaan itseään ja huomioimaan ajoissa uupumukseen viittaavat oireet. Huhtikuussa 2020 perustettiin Oulussa vertaistukea antava Uupuneet ry. Toimintaan voi tutustua kerran ilmaiseksi, sen jälkeen yhdistyksen jäsenenä. Eikö tämä koskaan lopu. Samoin Kriisikeskukset ja seurakunnat auttavat ympäri Suomea. Luottaa siihen, että elämä kantaa. Yhdistys toimii valtakunnallisesti, tällä hetkellä koronan vuoksi lähinnä verkon kautta
Kiedon jääkylmän koiran takkiini ja suuntaan lujaa autolle. Huudan ja huhuilen. Koiran ilmeestä tai sen hassusta leikistä. Näyttävät liikuttavan onnellisilta. Ilon hetket syntyvät pienistä asioista. Elämämme täällä maalla on perin yksinkertaista. Ajamme kuumassa autossa kotia kohden. Näkyy jättää hyvän mielen. Katselen kalpeaa varjoani jäisellä tiellä. Vesi on jääkylmää. Myöhemmin selvisi, ettei niissä ollut kuin jotain jauhoa ja vettä. Sain joltain poppamieheltä luontaistuotteita, jotka ”hetkessä saisivat aikaan tuuhean tukan”. Nyt en näe koiraa missään. Tähtien katsomisesta, puiden ylväyden ihastelemisesta. Mäen takaa kuuluu loisketta. AJAMME UUDELLE metsätielle, jonka löysimme vahingossa. Aikoinani rukoilin tunnin päivässä, että hiusten lähtö loppuisi. Kartan viimeiset koordinaatit eivät sijaitse missään. Tuijotamme Ticon kanssa miestä tukka silmillä, ja hän änkyttää jotain väärästä talosta. Sen rakkaus uimiseen oli koitua kohtaloksi. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ Sulat vedet S ähkömies soittaa ovikelloa kello 11. Pitkien minuuttien jälkeen saan Ticon houkuteltua rannalle. Ihmeellinen rytmitaju. Se matki minua! Lopetin hytkymiseni, mutta se vain jatkoi. Sen kautta koen elämisen maailmassa hetkittäin täydesti ja aidosti. Heitämme unet nurkkaan. Nuolaisusta poskelleni. Uskoin niihin ja tukka parani. Elämämme täällä maalla on perin yksinkertaista. Kuka kertoisi, miksi mieli ja ajatukset voivat vaikuttaa niin, että olo muuttuu paremmaksi ja jopa parantuu. ~ 27 askel 4/21. Plaseboilmiö! Oma uskoni auttoi. Otan uuden kupin kahvia ja siirryn kuistille ennen kuin maapallo pyörähtää pois auringon silmistä. Osittain sulaneessa lammessa ui joukko lintuja. Vastaan vaeltaa verkkaisesti vanha isäntä hevosineen. Valo tekee hyvää ja toisaalta ahdistaa. Saisin paikalle korkeintaan hain. Juon kahvia kuistilla ja leikin, että aurinko lämmittää. Vajaa tunti ja sähkömiehen apupoika soittaa ovikelloa ja toteaa olevansa väärässä talossa. Isompia niistä en tunnista, mutta sorsan ja koiran kyllä. Linnut uivat ympyrää, Tico jonon viimeisenä. Uhmaamme kevättä. KUIVAILEN TICOA suihkun jälkeen föönillä, kiedon vilttiin ja nostan sohvan päätyyn lepäämään. Kerran kaupan edessä svengailin autoradion musiikin tahdissa ja Tico nousi nojaamaan penkkiin ja heiluttelemaan tassujaan. Kädet kohmeessa sytytän pienen tuikun kuistin rauniokirkkooni. Katolta valuu jäiden sulamisvesiä ja pieniä jääpalloja. Yhtä turhaan kuin jos olisin pudonnut keskelle öistä Atlanttia ja puhaltelisin pelastusliivin pilliin. Ihmettelen ja samalla ymmärrän, miksi ihminen on edelleen suurimpia mysteerejä. Tilannetta auttaa myös sen oppima uusi juttu. Lämmittimet suhisevat täysillä ja Ticon lämpö palaa. Erakkona ihmisten keskellä, usein mielessä Hamletin klassiset sanat: ”Ollako vai eikö olla.” Olen kääntänyt ajatuksen itselleni muotoon: ole tosi itsellesi. Se näyttää liian selvästi elämänkaarikarttani. Tico aloittaa armottoman leikin ja vippaa paloja sinne tänne. Havahdun tukkani alta katsomaan, missä Tico on. Kaadumme takaisin sänkyyn. Sehän ei poistu koskaan näköpiiristäni vaan tarkkailee minua. Rymistelen alas lammelle
Ulospäin illasta muistuttivat kärventyneet kulmakarvat, rakkuloille palanut nenä ja liekkien nuolemat hiukset. Tohinan keskellä ambulanssi kiidätti Kaijan sairaalaan tutkittavaksi. Eri hetkinä asiat näkyvät eri lailla sen mukaan, mistä suunnasta auringonsäteet pohjaan osuvat. Ei voinut edes paperittomana todistaa, kuka on. Samalla lukemattomat muistot katosivat savuna ilmaan. Turvallinen maailma mureni Noista hetkistä on takana yli kaksi vuotta, kun Kaija uudessa rivitaloasunnossa – kävelymatkan päässä palopaikalta – vertaa taakse jäänyttä vedenalaiseen maailmaan. Ennen ulko-oven kiinni painamista Kaija ehti vetää jalkaansa vain kumisaappaat. Tärkein säilyi Tuli poltti poroksi Kaija Leppäsen suurimman haaveen, huurteisten omenapuiden kupeelta rinteeseen kurkottavan omakotitalon. Takasta puukoriin lennähtänyt kipinä poltti talon ohella lähes kaiken ympärillä olleen: lattialle varatut joululahjat, käsityötaitajan ristipistoja tilkkutyötaulut, neulotut pehmolelut, itse valmistetut hopea-, kuparija posliinikorut, akvarellikortit, lasimaalaukset, kudotut kankaat, virkatut pitsit ja neulotut sukat, shaalit ja puserot. Ei ollut enää asiaa apteekkiin tarpeellisia lääkkeitä ostamaan, ruokakauppaan, pankkiin tai ilman ajokorttia edes liikenteeseen. Kuva Kaijan käsissä kertoo, miltä miljöö aiemmin näytti. askel 4/21 28 ~. – Nyt osaan arvostaa elämässä sitä, mikä ei katoa eikä järky. PALOTONTILLA PISTÄYTYMINEN tuo raskaat muistot mieleen. Tulen ruoaksi jäivät kaikki henkilöpaperit, maksuvälineet sekä puhelin. TEKSTI JA KUVAT: MARTTI KIVISTÖ K ouvolalaisen Kaija Leppäsen (74) lapsuuden haave omasta mökistä särkyi joulun alla 2018. Aiheeseen inspiroi myös olohuoneen ikkunoiden takana välkehtivä Kymijoki
TAMMIKUUSSA 2019 näkymä oli lohduton. – Oppimaanhan tänne on tultu. Myöhemmin lähihoitajana käsitin, mikä suuri apu oman kropan ymmärtämisestä onkaan potilaiden kääntelyssä ja asentojen löytämisessä. Keskustelu kääntyy televisiossa juuri esitettyyn Paperittomat-dokumenttiin. Ennen tulipaloa Kaija ehti lahjoittaa taidetöitään monille ihmisille. Valmistumisen jälkeen 1972 hän toimi parikymmentä vuotta sihteerinä Insinöörilehdet Oy:ssä ja yrityskuvamainontaa tekevässä Mainostoimisto Harkonmäki Oy:ssä. – Lapsena kävimme äidin kanssa kirkossa. – Äiti ymmärsi, että tämä tahti oli liian rankka, ja surukseni minun piti lopettaa balettikurssit. Kaija oli aina tuntenut vetoa psykoEnnen ulko-oven kiinni painamista Kaija ehti vetää jalkaansa vain kumisaappaat. Kun koti tuhoutuu, jotain turvallisesta maailmasta murenee sen mukana. Erityisen koskettavana on säilynyt muisto visiitistä Johanneksen kirkkoon Helsingissä. ~ 29 askel 4/21. Lähes joka kerta Kaija myöhästyi vartin. Koti edustaa turvallista soppea, jossa myös esineillä on omat paikkansa. Tyttökoulua hän kävi Hallituskadulla Helsingissä. Sieltä piti juosten kiirehtiä balettitunneille. Yhdeksänvuotiaana Kaija aloitti balettitanssin Ritva Kasurisen balettiopistossa Tapiolassa. Kaija ei ole katkera, vaikka hän olikin käyttänyt talon ulkokuoren verhoiluun, remonttiin ja katon laittamiseen kaikki taloudesta liikenevät rahat. Kaija on siis oivaltanut, että elämässä oppii kaikesta jotain. Ne kaikki ovat edelleen tallella kauneutta jakamassa. Kohta avautui mahdollisuus lähteä aikuiskoulutuksen kautta valmistumaan lähihoitajaksi. Hän on vuosien varrella heittäytynyt uusiin, yllättäviinkin asioihin. Eli raamatullisen viisauden mukaan antaessaan saa ja kadottaessaan löytää. Kaija tiivistää, että vuotavilla paateilla Välimeren yli yrittäneistä pakolaisista monet menettivät kaiken – hän sai palovakuutusrahoista sentään uuden pesämunan. Valkolakkia seurasi sihteeriopisto. Lamavuosina osasto irtisanottiin, joten Kaija joutui miettimään, mitä hän haluaa elämältään. Uusi työ avautui Servi Systemsin koulutusosastolta. Kävin pyhäkoulua ja myöhemmin olin itse pyhäkoulun opettajana ja isosena rippikoululeirillä Hvittorpissa. Baletti opetti tuntemaan kehoa Kaijan lapsuus liittyy Helsingin Maunulaan ja Espoon Tapiolaan. Ihmisen ymmärtäminen on avain Ensi kosketukset työelämään Kaija sai puutarhatöissä, kirjapainossa sekä sairaalassa epäpätevänä apuhoitajana
Tämä Kaijan maalaama posliinivati löytyi palaneen talon yläkerrasta. ”Oikein sydän sykähti, kun näin talosta kertoneen myynti-ilmoituksen.” Hankinta merkitsi samalla sitä, että työelämässä oli jatkettava 65 ikävuoteen. Tulipalon syttyessä toinen naapuri oli saapunut juuri kotiin ja pystyi auttamaan. Joulun jälkeen matkalla väliaikaisasuntoon Kaija ajoi risteyskolarin. Nyt jäljellä on luottamus Jumalaan. Kaija oli ennen tavaran keräilijä. Hoivatyöhön on aina liittynyt fyysinen rasitus, ja Kaija pyrki hyödyntämään tarjottuja koulutuksia ja apuvälineitä. Hän halusi olla tekemisissä ihmisten kanssa. – Sairaalakäynnin jälkeen poikkesin kirkossa aattohartaudessa ja yhteisöllisyyttä kaivaten etsin vähävaraisille järjestettyä jouluruokailua siinä kuitenkaan onnistumatta. KAIJA LEPPÄNEN maalasi ja vaatetti elävän näköisen Reborn-nuken. askel 4/21 30 ~. Jouluaattona Kaijan oli tarkoitus lähteä ystävättären kyydissä Espooseen sisarensa luokse joulua viettämään. Työssä pääsi toteuttamaan sitä, miten jokaista ihmistä tulisi omana persoonana käsitellä. Niinpä pitkällisen etsinnän jälkeen Kaija päätyi vuonna 2003 Myllykoskelle onnelliseksi vanhan pihapiirin omistajaksi. Oma talo – paikka luovuudelle Kaijan omaan perheeseen on kuulunut kolme lasta, kaksi poikaa ja tytär. – Lopultakin tunsin olevani oikealla paikalla. Kaksi lankakerää Palataan joulun 2018 raskaisiin tapahtumiin. Pinnan alla kytenyt taiteilijasielu alkoi vähitellen kaivata rauhallista soppea, missä luovuus pääsisi purkautumaan. Lystikkäät vaunut säästyivät liekeiltä erillisessä aittarakennuksessa. Koska tilanne oli vakava, Kaija lähti tapaamaan ystävätärtään. logiaan. LIEKEILTÄ SÄÄSTYI muutama taideposliini. Yhdessä vuorossa saattoi olla kaksi työntekijää ja 16–18 hoidettavaa. Moni tuli avuksi Vähitellen Kaija on tajunnut, miten hyvää huolta Jumala on hänestä pitänyt pitkin matkaa. Sairaalassa vietetyn yön jälkeen Kaija sai noutaa sairaalan varastolta päällystakin ja talvisaappaat. Vakinainen työ järjestyi Iitistä ja myöhemmin Keltakankaalta, jossa sairaalan vuodeosasto oli muutettu uudenlaiseksi vanhainkodiksi. Avainjuttu on juuri se ihmisen ymmärtäminen. Henkilökunnan niukkuuskin tuli tutuksi. Ystävättäreltä olin saanut aiemmin lahjaksi Raamatun ja Viisikielisen laulukirjan. Samalla muistui mieleen käydä ruokakaupassa ostamassa jouluruokia – muutama kinkkusiivu ja rosollia. Punainen risti antoi rahasumman, jolla saattoi ostaa marketista perustavaraa ensi hätään. Vietin aattoillan yksin hätäasunnossa seuranani kaksi lankakerää, joista aloin kutoa sukkia. Puolisosta tuli ero 1990-luvun lopulla, mutta lasten kanssa yhteyttä on pidetty elämän eri käänteissä. Henkilövahinkoja ei tullut, mutta uuden ajopelin osto tuotti lisäpuuhaa. Matka peruuntui, kun ystävätär joutui yllättäen aattoaamuna sairaalaan
Ilman kuvaa muisto ei säily pitkään, sillä kuva on se, joka herättää muistot.. Jo työvuosina Keltakankaalla Kaija oli osaston toinen saattohoitovastaava. Nyt moni kallis esine ja taulu paloi poroksi. Nyt tuli ehti ensin. – Kun Anjalankosken käsityöläisyhdistykseltä saadut joulukaupparahat paloivat tulipalossa, porukka keräsi uudelleen lähes saman summan. Se oli luontevaa, sillä kuolema ei Kaijaa itseään pelota. Merkitystä on silläkin, että tielle on johdatettu toisia kristittyjä ja tehtäviä. Jäljellä on luottamus Jumalaan. Luottamus ja saattomatkoja Kaija Leppänen oli ennen tavaran keräilijä. Uudelle taideharrastukselle on luonteenomaista, että nuket näyttävät täysin eläviltä. Myös mieli ja korvat voivat herkistyä Jumalan äänen kuulemiseen. Vanhin poika puolisonsa kanssa saapui samana iltana. Tytär saapui Ruotsista puolisonsa ja lasten kanssa heti joulun jälkeen, samoin nuorempi poika. Sitä ei voi viedä edes tulipalo tai muu koettelemus. Muualtakin sain tarpeellista vaatetta, astioita, huonekaluja ja erittäin paljon myötäelämistä. Miksi minulla ei ollut aikaa lukea, mitä äiti oli elämästään ajatellut ja kokenut. Seuraavana päivänä poliisiasemalla käynnistettiin henkilöpapereiden hankinta ja saatiin väliaikainen ajokortti. Posliinivati ja nukenrattaat Niin, ne muistot. Kaijalle tärkeintä on kristillinen usko, ja sydämessä asuu usko johdatukseen. Nykyisin Kaija toimii vapaaehtoisena saattohoitajana Kymenlaakson Syöpäyhdistyksessä. Erillisestä aittarakennuksesta löytyivät myös kauniit nukenrattaat, joihin Kaija on ehtinyt asetella kauniisti vaatettamansa ja maalaamansa Reborn-nuken. Palon jälkeen ihmisten auttamishalu sekä yllätti että kosketti. – Äitini kuoleman jälkeen sain haltuuni hänen loppuaikoina kirjoittamansa päiväkirjan. Oli ihme, että jo paloa seuraavana päivänä vakuutusyhtiö tarjosi käyttöön kalustetun kolmen huoneen asunnon Kouvolasta. Matkan varrelle mahtuu monia – joskus yllättäviä – rukousvastauksia. – Ihmisiä tuo lähemmäksi se, että saa jakaa yhdessä asioita ja nostaa niistä esiin heille tärkeitä muistoja. – Elämässäni on ollut paljon vaikeita tilanteita, mutta silti turvani on Jumalassa. Kerran hän koki saaneensa ahdistuneelle potilaalle sanat ylhäältä: ”Hei, ole ihan rauhassa, nythän sinä pääset kotiin.” Sillä kertaa se riitti. Myös valokuvista on jäljellä muisto vain. Hyvinä hetkinä suhteeseen saattoi kertyä pientä etäisyyttä, mutta nyt yhteys on tiiviimpi, ja elän sitä todeksi joka päivä. Kaiken kiitollisuuden keskellä yksi asia on jäänyt Kaijaa kaduttamaan. Kaija nostaa pöydälle itse maalatun posliinivadin, jonka jälkikasvu löysi palaneen talon yläkertaa penkoessa
Äiti oli ostanut Pepin luovutusikäisenä kasvattajalta Mikkelistä viittä päivää ennen aattoa. Emma asuu vuoroviikoin äidin ja isänsä luona. Sängyn alle oli kertynyt pölyä. – Lähtiessäni isäviikolle, sanon muille, että muistakaa ruokkia Peppiä, Emma tähdentää. Se ei suhtaudu kehenkään toiseen yhtä luottavaisesti kuin sisarusparven kuopukseen. Emma ei ole vienyt Peppiä ulos kesälläkään turvallisuussyistä. Emma sai Pepin toissa jouluna lahjaksi. Venäjänkääpiöhamsteri, talvikko Peppi kipittää omistajansa kädelle. – Vähän nauratti ja ihmettelin, mitä ihmettä se tekee. Yhtäkkiä Emma huomasi Pepin kierivän pölyssä. Talvella Emma tuo pihalta puiden oksia Pepille purtavaksi. Emma on rakentanut Pepille pahvilaatikkoon maatilan eläimineen, ja välillä sinne on syntynyt labyrintti. – Jos Peppi olisi ollut poika, siitä olisi tullut Pontus. Arvasin, että siinä oli minun venäjänkääpiöhamsterini. askel 4/21 32 ~. Peppi ei ole enää nuori, sillä venäjänkääpiöhamsterit elävät puolestatoista vuodesta kahden ja puolen vuoden ikäisiksi. Monet eläimet ovat tulleet perheelle pitovaikeuksien vuoksi, eikä Peppiäkään hankittu hetken mielijohteesta. LEMMIKKI HEART MINÄ TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN askel 4/21 32 ~ Peppi on TikTok-tähti S ulkavalainen Emma Tiainen avaa omassa huoneessaan häkin luukun ja laskee kätensä rauhallisesti sisään. Emma liikuttaa taitavasti käsiään, jotta lemmikki ei pääse putoamaan. LUONNONJOGURTTIA, BANAANIA, jauhoja, Emma luettelee aineksia, joista on leiponut ”kakkuja” Pepille. Pepillä on tapana pissata juoksupyörään, joten sitäkin pitää pestä. Emma asetti sitkeästi joka päivä kätensä häkkiin, joten Peppi pääsi tottumaan hänen tuoksuunsa ja tutustumaan omassa tahdissaan. Lepertelen ja lässytän Pepille kimeällä äänellä. Mietin samalla kirjaimella alkavan tytön nimen. Venäjänkääpiöhamsterit ovat yleensä erakkoja, joten siinäkään mielessä Peppi ei ole ihan tavanomainen. Ensin se kiipeää polvelle ja sitten paidan sisään. Peppi syö mielellään jauhomatoja, auringonkukansiemeniä ja siemensekoitusta. Joskus sille tulee hepuli ja se on ihan villi. Vaikka perheellä on paljon eläimiä kaneista koiriin, marsuihin, käärmeeseen ja hämähäkkeihin, Emma haaveili ensimmäisestä ikiomasta lemmikistä. – Se piti niistä ihan hirveästi. – Se on niin ihana, lempeä ja rauhallinen. Sillä on myös mineraalisuolakivi. – Järjestelen mielelläni Pepin kotia ja ostan sille kivoja virikkeitä tai herkkuja. Kerran Peppi oli vapaana juoksemassa veljen huoneessa. Äiti tiesi sen kylpevän. Myös vapaana ollessaan se hakeutuu Emman luokse. Lemmikki oli Emman veljen kaapissa, ja hamsterin ruokiakin piti piilotella, ettei joulusalaisuus paljastuisi. – Yksi paketti oli pöydällä, se oli neliön muotoinen. Koronapandemian iskiessä viime keväänä Emma innostui tekemään Pepistä TikTok-videoita toistenkin iloksi. Se ei koskaan pure tai ole vihainen. Aikuinen venäjänkääpiöhamsteri painaa noin 40–70 grammaa ja on 8–12 senttiä pitkä. Pepillä on juoksuaitaus. Se nukkuu nykyisin aiempaa enemmän. Lepertelen ja lässytän Pepille kimeällä äänellä. Kaksikerroksista pesäkoppia siivotessa Emma huolehtii siitä, että lemmikille jää talteen sen tekemiä ruokasäästöjä. Se myös nuolee ja ”hoitaa” omistajaansa. Olin tosi iloinen. Lemmikillä on kylpyhiekalla varustettu astia. ENSIN PEPPI oli arka
~ 33 askel 4/21. ~ 33 askel 4/21 VENÄJÄNKÄÄPIÖHAMSTERI PEPPI on Paatelan kyläkoulua käyvän viidesluokkalaisen Emma Tiaisen ensimmäinen oma lemmikki
Siellä lymyävät syvimmät kivut ja surut, mutta myös suurimmat haaveet ja salatut toiveet. RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI Siiveniskuja Yhtäkkiä kuningaskalastajan siivenisku välähtää. Lintujentarkkailussa ja rukouksessa on oltava valpas. Koska kivuissa kanssasi kärsii Jumala itse ja haaveissa kuiskii Jumala itse. Kun ne löytää ja uskaltaa tunnustaa itselleen, vaikka vaeltaessaan, voi valppaasti kuunnella Jumalan kutsua. Ei siis ihme, että pyhiinvaelluksista on tullut Suomessakin suosittuja. MONELLE IHMISELLE valppaus on helpompaa liikkeessä kuin paikallaan ollen. Mutta sitten, yhtäkkiä, kuningaskalastajan siivenisku välähtää ja keskeyttää pitkäveteisen istuskelun. Rukous ei ole vain sanoja, eikä Jumala välttämättä puhu sanoin. askel 4/21 34 ~. Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI C anterburyn entinen arkkipiispa Rowan Williams on verrannut rukoilemista lintujen tarkkailuun, josta suurin osa on kököttämistä sateessa ojanpenkalla, jonkin sellaisen odottamista, mitä ei ehkä tule. Rukous on tilan antamista, yhteyttä, ja valppautta katsoa ja kuunnella. Matka omaan sisimpään on yhtä aikaa lyhyt ja pitkä. Sisimmän kuunteleminen on kuitenkin tärkeää. Sitten yhtäkkiä – häivähtää jokin, oivallus, lohtu – pyhä pysäyttää. Askelten rytmi ja matkanteko helpottavat keskittymistä ja auttavat suuntaamaan ajatuksia. Samoin hiljentyminen on usein vaikeaa, pitkästyttävääkin, ja vastausta saa odottaa odottamasta päästyään. Jokin asettuu paikalleen, järjestykseen. Pyhiinvaellukselle voi lähteä valmiille reitille tai ryhmän kanssa, mutta myös kotioveltaan, kun lähtee valppaana ja avoimena. Matkan voi aloittaa heti, mutta toisinaan elämän kiireet, paineet, murheet ja päänsisäinen meteli vaikeuttavat aloittamista, saati perille löytämistä. Luonnon keskellä hengitys tasaantuu. Elää kokemuksen, joka jättää jälkensä. Kävely on perinteinen rukouksen tapa. Samassa olotila muuttuu, saa nähdä jotakin erityistä ja ihmeellistä. Jos rukouksessa vain vaipuu omiin ajatuksiinsa ja täyttää rukouksen omilla sanoillaan, ei ehkä huomaa pyhän kosketusta. Jos ojanpenkalla vaipuu ajatuksiinsa ja torkkuu, ei huomaa kuningaskalastajan siiveniskua
Ja katsomaan lempeästi sitä rikkinäisyyttä, mitä on. Eräs rukoilija pyytää selviytymistä. ~ 35 askel 4/21. Toisinaan selviytyminen on hengissä pysymistä ja tämän päivän jaksamista. Aina elämän ongelmat eivät ratkea, eivät ainakaan niin kuin itse toivoisi. Silti niistä voi selviytyä. Uudistava Pyhä Henki, sinne missä on vastoinkäymisiä, anna vapautus ja uusi toivo. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Toisinaan syttyy toivon kipinä, joka kantaa eteenpäin. Kärsivä Kristus, siellä missä on kipua ja sairautta, ole vierellä. Rukoillessaan voi jättää murheensa, kipunsa ja pettymyksensä Jumalalle, ja myös päästää irti niistä. Rakastava Jumala, sinne missä on surua, anna lohdutus. Vapautua kiinnittämään katseensa siihen hyvään, mitä on. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Siihen pyyntöön on esirukoilijan helppo yhtyä, ja rukoilla selviytymistä muillekin. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Yhtä kaikki, voi luottaa siihen, että elämä ja kaikki sen asiat ovat rakastavan Jumalan käsissä. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Käsittelemme viestit luottamuksella. Ajatuksia lukijoiden pyynnöistä RUKOUSPYYNNÖISSÄ kaikuvat usein kipu, suru, pettymykset, vastoinkäymiset, sairaudet ja riippuvuudet. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan
TEKSTI JA KUVAT: MARI TEINILÄ Tyhjä kirkkosali on erityislaatuinen kokemus. Tervetuloa Tuomasmessuun! Tuomasmessun viettäminen onnistuu pandemiasta huolimatta. MATTI PEIPONEN oli messun liturgi. askel 4/21 36 ~. TUOMASMESSUN TOTEUTTAMISEEN tarvitaan tekniikkaa ja käsidesiä. HANNA-LEENA NUUTINEN toimi juontajana. Osallistua voi striimauksen tai radiolähetyksen kautta
Uudet kamerat, jotka ovat jo muutaman kerran toimineet moitteettomasti, kieltäytyvät yhteistyöstä. Messun tekniikasta vastaavat työntekijät ja vapaaehtoiset selvittävät tilannetta rauhallisesti. Messuja on lähetetty striimattuina jo vuodesta 2010 lähtien. – Tuomasmessuun on näin 20 vuoden jälkeenkin mukava tulla. He päättävät ottaa käyttöön vanhat kamerat, ratkaisu löytyy tähänkin yllättävään tilanteeseen. ~ 37 askel 4/21. Aku Lundström sanoo, että hän tahtoo olla omalla paikallaan viemässä hyvää sanomaa eteenpäin. – Aloitin radioinnit keskeltä kirkkosalia vaatimattomalla kalustolla. Kun kysyn Aku Lundströmiltä, mikä saarna on jäänyt parhaiten muistiin, hän vastaa, että ensimmäiseksi tulee mieleen niin pitkäksi venynyt saarna, että hän joutui pyytämään lisää lähetysaikaa. Monta vuotta radiointia tehtiin muovisermin takaa urkuparvelta, jolloin mukana oli haastateltavia vieraita. O len ollut Tuomasmessussa Helsingin Agricolan kirkossa lukuisia kertoja. Viimeiset kymmenen vuotta Lundströmillä on ollut käytössään oma koppi urkuparven sivussa. Eikä se estä kevään sinnikkään valon siivilöitymistä ikkunoista kirkkosaliin. Myös siinä mielessä, että se lienee ensimmäisiä jumalanpalveluksia, joka ylipäätään on ottanut striimaukset käyttöön. – Viikoittain niitä seuraa YouTube-kanavalla suorana yli 200 ihmistä ja sen jälkeen vielä noin tuhat ihmistä. TAIVAALLISTA MUSIIKKIA esittivät Auroora Kiiski, Hanna-Maaria Tuomela ja Teri Mantere. Tällä kertaa olen ainoa messuvieras. – Yleensä tekniset kommellukset jäävät parhaiten mieleen. Hänen ei enää tarvitse vetää kirkkosaliin raskasta kaapelia, vaan yhteydet kulkevat kirkon rakenteissa. Striimausten aloittamiseen innoitti osaltaan vuonna 1999 aloitettu yhteistyö Radio Dein kanssa. Pandemia on estänyt ihmisten yhteen tulemisen, mutta se ei estä messun viettämistä. Toki myös monet syvälliset ajatukset, Lundström sanoo. Muovisermi urkuparvella Tuomasmessu on monessa suhteessa edelläkävijä. Jos Tuomasmessu jakaisi uskollisuusmitaleita, niin yksi niistä kuuluisi Lundströmille. Hänen mukaansa messujen rakenne on pysynyt suunnilleen samana, mutta tekniikka on kehittynyt paljon. Aku Lundström vastaa lähes joka sunnuntai paikan päällä Agricolan kirkossa Radio Dein kautta lähetettävästä messusta. Lisäksi Radio Dein lähetyksen kautta Tuomasmessuihin osallistuu viikoittain tuhansia ihmisiä, tuomaspappi Kati Pirttimaa kertoo. Yksi syy siihen on, että vuosien varrella messua ovat tehneet monet todella lahjakkaat ja laadukkaat muusikot. On ihmeellistä kuunnella elävää musiikkia pitkän tauon jälkeen. Vielä puoli tuntia ennen messun alkamista ei ole varmaa onnistuuko striimaus
Monet niistä liittyvät perheenjäseniä koskeviin huoliin. Vesa Rajala toimi aikoinaan aktiivisesti Olarin seurakuntanuorissa ja hoiti siellä muun muassa nuorteniltojen äänentoistoa. Tämäniltaisessa messussa mennyt aika ja ikuisuus yhdistyvät koskettavalla tavalla. Tuomasmessua voi pitää menestystarinana. Nyt kaikki penkkirivit ovat tyhjiä ja joka toinen rivi on suljettu valkoisella narulla. Studioon pitää kavuta hataranoloisia metallikierreportaita pitkin. Suorana ja nauhoitettuna Messun striimaus ohjataan studiohuoneesta, joka sijaitsee korkealla alttariseinän toisella puolella. Ruudulta näkee, kuinka moni seuraa suorana messun YouTube-lähetystä. Hän on menehtynyt viikkoa aiemmin. Tarkoituksena oli alkaa viettää matalan kynnyksen messuja, jotka kokoaisivat etsijöitä ja epäilijöitä. Toinen tämän ajan kuva Tuomasmessusta on se, että kun tavallisesti siellä on käytössä satoja keraamisia, sinisiä ehtoollispikareita, nyt niitä on 12. Nykyisyys tulee esille ihmisten jättämien konkreettisten esirukousten kautta. Luku nousee vähitellen ja kohoaa messun aikana yli 200 seuraajaan. Ehtoollismalja ja käsidesi Hetkeä ennen messun alkamista suntio Kristiina Kallinen tuo alttarille käsidesiä. Niistäkin valtaosa jää käyttämättä. OTTO PIRTTIMAA selvitti teknisiä ongelmia. Rajala kertoo pitävänsä Tuomasmessuissa työskentelemisestä, vaikka ei omien sanojensa mukaan olekaan uskonnollinen. askel 4/21 38 ~. Messu alkaa kuitenkin niin kuin aina ennenkin, ristikulkueella kohti alttaria. Hän oli ensimmäistä kertaa avustamassa messun äänentoistoa lähes 20 vuotta sitten. TUOMAS HAIMAKAINEN vastasi kirkkosalin äänentoistosta. Striimausvuorossa oleva Vesa Rajala käyttää neljää kameraa, joista hän valitsee ulos lähetettävän kuvakulman. Eri puolilta kuuluisi puheensorinaa. Yksi pandemia-ajan kuvia on se, että hopeisen ehtoollismaljan vieressä alttaripöydällä on muovinen käsidesipullo. Jos eläisimme niin sanottua normaaliaikaa, räntäsateessa kostuneet takit toisivat oman ominaishajunsa täyteen kirkkosaliin. – Tuomasmessussa oli käytössä isommat laitteet, ja ne houkuttivat tänne. Messua vietetään viikoittain Helsingissä, mutta sen lisäksi eri puolilla Suomea, jopa eri puolilla maailmaa. Nyt on hiljaista, eikä tuoksu oikeastaan millekään. Pelko pois! kannustan itseäni, kun kiipeän kohti studiota. U z i Va r on / K i r j a p aj a PANU PIHKALA saarnasi leivästä. Olen ollut joskus niin täydessä Tuomasmessussa, että en ole saanut istumapaikkaa. Uskollisuusmitali kuuluu siis myös hänelle. Menneisyys ja ikuisuus yhdistyvät Ensimmäistä Tuomasmessua Helsingin Agricolan kirkossa vietettiin huhtikuussa 33 vuotta sitten. Esirukouksessa muistetaan Eeroa, yhtä Tuomasmessun pitkäaikaista vastuunkantajaa. Jo siksikin, että moni etsijä ja epäilijä on löytänyt sieltä suuntaa elämälleen. Muovipulloon on tussilla kirjoitettu Tuomasmessu
Hetki on täysi, enkä ole mitään vailla. Hän pyrkii siihen, ettei musiikki kuitenkaan kuulostaisi siltä, että messua vietetään tyhjässä kirkkosalissa. – Myös vapaaehtoisia on ollut helppo saada paikan päälle messuun ja ehtoolliselle. On juhlallista juuri ennen ehtoollista riisua maski pois kasvoilta. VESA RAJALA ohjasi tuomasmessun striimauksen. Heistä ei huomaa sitä, että he puhuvat tyhjälle kirkkosalille. Kati Pirttimaa kertoo, että korona-aikana messun toimittajia ja vapaaehtoisia on ollut helppo saada mukaan. Tuomasmessu noudattaa pandemiaan liittyviä ohjeita tarkasti, riskejä ei oteta. Huomaan, miten ihmeellistä on pitkän tauon jälkeen saada kuunnella elävää musiikkia. Ihmeellinen kokemus ei kuitenkaan kokonaan korvaa isossa joukossa yhdessä veisaamista, tai Taizé-laulujen laulamista. Hetki on täysi Tällä kertaa saarnavuorossa oleva ympäristötutkija Panu Pihkala näyttää saarnansa aluksi oikeaa limppua. Edellisestä ehtoollisesta on jo useita kuukausia. Jään saarnan innoittamana miettimään sitä, että koronan takia olen jäänyt paljosta paitsi, mutta leipää ja sitä kautta Jumalan hyvyyttä on riittänyt. Tämänkertaiset muusikot Auroora Kiiski, Hanna-Maaria Tuomela ja Teri Mantere luovat kirkkosaliin sekä striimauksen että radion kautta osallistuville taivaallista musiikkia. – Arkista leipää syödessä otamme vastaan Jumalan hyvyyttä, hän muistuttaa. Osallistun ehtoolliselle. Juontaja Hanna-Leena Nuutinen, esirukousta johtava Jaana Kruth, muusikot sekä papit vievät messua eteenpäin lämpimällä ja läsnäolevalla tavalla. Saan käteeni ehtoollisleivän ja ehtoollispikarin. Uskolliset vapaaehtoiset Tuomasmessu etenee tuttuun tapaan. Etukäteen ilmoittautuneiden on mahdollista nauttia ehtoollista Tuomasmessun jälkeen. Niidenkin aika vielä tulee, kun pandemian aika on ohi. Taivaallista musiikkia Pandemian tyhjentämä kirkkosali on tuonut uusia haasteita kirkkosalin äänentoistosta vastaavalle Tuomas Haimakaiselle. – Papit tulevat mielellään, kun he pääsevät toimittamaan messua. Messua toimittavat osaavat osoittaa sanansa eri vastaanottimien äärellä olevalle messukansalle, näkymättömälle seurakunnalle. Normaaliaikoina Tuomasmessun järjestäminen edellyttää noin 60–70 vapaaehtoista. Heidänkin joukostaan löytyisi monia uskollisuusmitalin ansaitsevia. Rajalan sunnuntai-illat täyttävä tuomasmessu-ura on ollut pitkä ja hän toivookin, että tekniikkapuolelle löytyisi uusia vastuunkantajia. Korona-altistusten seurauksena messua toimittavien sekä muutaman vapaaehtoisen suhteen joudutaan usein tekemään viime hetken vaihdoksia. ~ 39 askel 4/21. Ehtoolliselle voi ilmoittautua viimeistään edeltävänä perjantaina sähköpostiosoitteeseen: kati.pirttimaa@tuomasmessu.fi Studioon pitää kavuta hataranoloisia metallikierreportaita pitkin. Olen kasvokkain ehtoollista jakavan papin kanssa. Tyhjä kirkkosali on erityislaatuinen kokemus. Monet heistä työskentelevät muualla kuin seurakunnassa
Aamen. Luomakunnan avunhuuto kaikuu ympärillämme aivan kuten kärsivien ihmistenkin. Rahankeräyslupa RA/2020/685. Innosta meitä suojelemaan kallisarvoista elinympäristöä, joka ruokkii elämän verkkoa. Tavoitteena on kehittää toimintaa kestävän kehityksen näkökulmasta, siivota omat nurkat ja rakentaa laajaa ymmärrystä luomakuntavastuusta. Valaise mielemme kunnioittamaan herkkää tasapainoa, jota jokainen eliö ylläpitää. Tervetuloa! TUOMASYHTEISÖ RY on Tuomasmessun taustayhdistys. Avaa silmämme näkemään meitä ympäröivä arvokas monimuotoisuus. Käännös Kati Pirttimaa) VASTUU LUOMAKUNNASTA kuuluu uskon ytimeen. Asialistalla yhdistyksen sääntömääräiset asiat, joiden lisäksi sääntömuutos. Tuomasyhteisön toiminta TUOMASYHTEISÖ RY:N kevätkokous pidetään to 15.4.2021 klo 18 Zoomissa (Tuomasmessun Olohuone). Luotuina ja Jumalan luoman varjelijoina ihminen on kutsuttu suojelemaan ja ravitsemaan tätä hyvyyttä. Koronarajoitusten salliessa Agricolan kirkon kahviossa. Kuukausilahjoitus tuo talouteen kaivattua vakautta ja ennustettavuutta. Oikeudenmukainen ja kestävä elämäntapa varjelee luomakuntaa ja uudistaa elinympäristöä ja biodiversiteettiä. Kutsu suojella ja ravita elämää liittyy yhteen ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten systeemien kestävyyden kanssa. Tervetuloa! TUOMASMESSUT sunnuntaisin klo 18 Tuomasmessun YouTube-kanavalla ja Radio Deissä. Kansainvälisessä, ekumeenisessa Luomakunnan aika (Season of Creation) -aineistossa se tiivistetään näin: ”Raamattu alkaa Jumalan ilmoituksella siitä, että kaikki luotu oli hyvää. Teejatkot messun jälkeen Zoomissa. Mitä tekemistä hengellisellä toiminnalla ja kestävällä kehityksellä oikein on toistensa kanssa. Oikeudenmukaista tasapainoa näiden elämän eri puolien välillä on pidettävä yllä maan ja kaiken luodun hyvinvoinnin takaamiseksi.” Vastuu luomakunnasta kuuluu uskon ytimeen. Ota yhteyttä! Kutsumme tähän työhön mukaan kaikki! TOIMINNANJOHTAJA KATI PIRTTIMAA Tuomaat ja kestävä kehitys Elämän Luoja, maailma on täynnä sinun luomaasi, viisaudessasi olet tehnyt kaiken. Yhteisö rahoittaa toimintansa pääasiassa lahjoitusvaroin. Pi xa ba y askel 4/21 40 ~. TUOMASYHTEISÖSSÄ ON alkuvuodesta 2021 laadittu luomakuntavastuun ja kestävän kehityksen suunnitelmaa. Tarkemmat tiedot: www.tuomasmessu.fi. Onko sinulla ajatuksia ja ideoita, miten voisimme edistää luomakuntavastuuta Tuomasyhteisössä. Pandemia on tehnyt suuren loven tuloihin, joten kaikki tuki on tervetullutta! Tätä kautta voit tukea toimintaamme: Kannatusmaksutili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010, MobilePayllä: 75221. Tuomasyhteisö sai myös käyttöönsä Reilun kaupan seurakunta -arvonimen maaliskuussa 2021. (Luomakunnan aika 2019 -aineistosta. Voit myös liittyä Tuomasyhteisön kuukausilahjoittajaksi
Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Askel menee ihon alle. Kestotilaustarjous: 1. SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus. Tarjous on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. www.askel.la • 020 754 2333 • asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € Hyvän elämän erikoislehti Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 14,9 snt/min. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. jakso 3 lehteä vain 19 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET 3 lehteä vain 19 €
Perheen kotitalo sijaitsi Kekinniemen kylässä lähellä mahtavana virtaavaa Vuoksea. Kumpuileva, lehtipuiden koristama maisema oli vaurasta maanviljelysaluetta. – Me esimerkiksi opettelimme runonlausuntaa ja esiinnyimme vuonna 1944 Minna Canthin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä juhlassa. Kylässä talot sijaitsivat melko lähekkäin ja viljelysmaat levittäytyivät etäämmälle. Olin sodan aikana kuitenkin vielä nuori, enkä ehtinyt olla kovin pitkään pikkulotissa, Linna muistelee. Lisäksi kerättiin valtavia määriä käpyjä lämmitykseen. ANNA-LIISA LINNA 13vuotiaana maatalouskerholaisena Janakkalan Toivassa. Paikallinen opettaja veti ryhmää, ja myös lukuisat ikätoverit olivat innokkaita pikkulottia. askel 4/21 42 ~. Anna-Liisa Linna liittyi kouluikäisenä pikkulottiin ja osallistui sillä tavoin sotaponnisteluihin. Usein pikkulottien vetäjinä oli opettajia, ja toiminnassa korostui muutenkin kasvatuksellisuus. Lottatytöt toimivat Suomen hyväksi Sota-aikana tarvittiin kaikkien työpanosta, myös pienten tyttöjen. Linnan perheen tila oli saanut uuden päärakennuksen muutama vuosi ennen sotaa. Nykyään hän asuu Hämeenlinnassa. Lottaseuroissa oli vapaamuotoista seurustelua ja käsiteltiin ajankohtaisia asioita, mutta ennen kaikkea SODAN JÄLKEEN monet antrealaiset sijoitettiin Janakkalaan, niin myös AnnaLiisa Linnan perhe. Ensiaputaitoja harjoiteltiin, ja yhtenä tehtävänä oli sidontatarpeiden valmistaminen sotasairaaloiden tarpeisiin. Vaatteet ja kankaat olivat menneet kortille ensimmäisten tuotteiden joukossa jo talvisodan aikana. Tunnuslauseena oli: ”Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsuvi isänmaa.” Anna-Liisa Linna kertoo, että lotat harjoittivat varainhankintaa monin tavoin. Varsinkin kaupungeissa lottatytöt keräsivät rahaa myös myymällä lottapinssejä. Kuva on otettu lehtitikuvaksi vuonna 1946. Kerättiin rahaa ja lumppuja Pikkulotat kokoontuivat työiltoihin, joissa pidettiin luentoja, askarreltiin ja tehtiin käsitöitä. Raaka-ainepulan takia oli pakko turvautua korvikkeisiin esimerkiksi tekstiilien valmistamisessa. Lisäksi isä omisti hienon siitosorin, jonka käytöstä kertyi rahaa pankkiin talletettavaksi. Käsitöitä, korviketta ja turvaa Kekinniemessä paikalliset lottaseurat järjestettiin kylän taloissa, usein myös Linnan kotona. Pääelinkeinoina olivat maanviljely ja karjatalous. TEKSTI: ARJA-LEENA PAAVOLA • KUVAT: LOTTAMUSEO, LINNAN KOTIALBUMI, JUKKA GRANSTRÖM V uonna 1933 syntynyt Anna-Liisa Linna kasvoi Antreassa, joka sijaitsee sittemmin rajan taakse jääneessä Karjalassa. Hän oli suurperheen kuopus ja liittyi pikkulottiin kansakoulussa. Lottatytöt ja sotilaspojat keräsivät lumppuja ja sanomalehtiä edelleen hyödynnettäväksi teollisuudessa. – Niinä aamuina tupa siivottiin ja leivottiin. Lisäksi tarvittiin materiaaleja, joista sodan jatkuessa alkoi olla yhä kovempi puute. – Ihailimme ja kunnioitimme lottia, ja pienestä tytöstä tuntui tärkeältä päästä osaksi toimintaa
LIEVESTUOREEN LOTAT ja pikkulotat pesevät astioita. PIKKULOTTIEN LIIKENNEPELI TUUSULAN PIKKULOTTIA Sarvikalliolla ~ 43 askel 4/21. VIIMEISENÄ KESÄNÄ ennen sotaa Linnan perheen nuoret kesävieraiden kanssa kotirannassa Vuoksella PIKKULOTAT AVUSTAVAT sankarihautajaisissa vuonna 1941
Tunnelma oli mukava, ja lapsen näkökulmasta osallistuminen loi myös turvallisuuden tunnetta. He olivat myös Ilomielin valmiina palvelemaan, kun kutsuvi isänmaa. Jokaisella oli aina oma kudin tai ompelutyö mukana. askel 4/21 44 ~. Huolta herätti myös sodassa mukana olleen Toivo-veljen selviytyminen. Armeijan ja siviilien palvelija Tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan viettävä Lotta Svärd -järjestö oli noussut talvija jatkosodan aikana maailman suurimmaksi naisten vapaaehtoiseksi maanpuolustusjärjestöksi. Talvisodassa Antreaa pommitettiin, sillä sitä kautta kulki tärkeä Karjalan rata, alueella ei kuitenkaan käyty maataisteluja. – Seuroissa tarjoiltiin korviketta, ja koska meillä oli maalaistalo, saatoimme säännöstelystä huolimatta tarjota pullaa. Lotat tekivät mittaamattoman arvokasta ja vastuullista työtä armeijan ja siviiliväestön hyväksi. KESÄLLÄ 1943 oli palattu Antreaan. Meillä oli parempi tilanne, sillä perheessä oli useita poikia. Varsinkin eräs veljistäni oli melkoisen roteva, ja vastasi hyvin yhtä miestä. Kangaspulan vuoksi Anna-Liisa Linna ei saanut itselleen pukua. Anna-Liisa Linna toteaa, että sota-aikana kaikilla oli rankkaa, mutta jokainen halusi toimia Suomen hyväksi. Samalla he vapauttivat miehiä sotilaalliseen toimintaan. Sota-aika oli toki Anna-Liisalle pelottavaa. Kotikylä sijaitsi lähellä Viipuria, ja ajoittain sotatoimet tulivat lähemmäksi. – Monilla maatiloilla naiset joutuivat tekemään kaikki työt, kun miehet olivat sodassa. Isäni taas oli jo iäkäs, joten häntä ei otettu sotapalvelukseen. Syntyi mielikuva, että jokainen voi vaikuttaa edes pienellä tavalla asioihin. HARMAA LOTTAPUKU valmistettiin puuvillakankaasta ja siihen kuului irrotettava, valkoinen kaulus ja valkoiset kalvosimet. Se oli hyvin haluttu palkinto, Anna-Liisa Linna sanoo. tehtiin käsitöitä. Pikkulotat kukittivat arkut Lottatoiminnassa kristinuskolla oli tärkeä asema ja uskonto koettiin kansaa yhdistäväksi seikaksi. Usein pikkulottien puvut tehtiin vanhempien lottien ylimääräisistä puvuista. Tavoitteena oli myös varainhankinta, ja leivoimme arpajaisvoitoksi bostonkakkua. Sodan edetessä pikkulotat osallistuivat usein sankarihautajaisiin kukittamalla vainajien arkut. Kuvassa kaikki sisarukset ja Pila-koira kotikuistin nurkalla, Anna-Liisa 9-vuotiaana pikkulottana. Yleensä työillat ja tapaamiset aloitettiin hartaushetkellä ja niissä laulettiin virsiä
Sotavuosien päätteeksi Linnan perhe joutui jättämään kotinsa lopullisesti. Anna-Liisa on asettunut Erkki-veljen kanssa seisomaan, pieniä kun ovat. Linna muistuttaa, että ikäluokka pienenee ja lottia on yhä vähemmän jäljellä. Osa hävitti pukunsa, mutta kun elettiin pula-aikaa, niistä tehtiin esimerkiksi essuja tai puseroita värjäämällä ja koristelemalla. KAHVITAUKO heinäpellolla Kekinniemessä vuonna 1939. aktiivisesti mukana auttamassa evakkoja ja järjestämässä siirtoväen ja reserviläisten lapsille illanviettoja. Lotat pitivät pitkään yhteyttä ja järjestivät tapaamisia. Lottatyössä kertynyttä ammattitaitoa hyödynnettiin muun muassa Työmaahuolto r.y. Paljon oli myös työtä, joka jäi kuin piiloon. Valtio takavarikoi varoja, mutta lotat onnistuivat pelastamaan osan rahoista uuteen säätiöön. Paahdoimme äidin kanssa viljasta ja sikurista kahvin korviketta, leivoimme pullaa ja ruisleipää, paistoimme sianlihaa ja kirnusimme voita mukaan laitettavaksi rintamalle. Järjestö lakkautettiin välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944, ja lotat perustivat Suomen Naisten Huoltosäätiön. Evakuointikäsky annettiin 18.6.1944, ja antrealaiset liittyivät maantietä vaeltavaan Kannaksen evakkojen virtaan. Jatkosodassa Antrea vallattiin takaisin ja osa väestöstä pääsi palaamaan. Lottien merkittävä työ unohdettiin vuosikymmeniksi, ja heihin kohdistui myös vainoa muun muassa Valpon, nykyisen Suojelupoliisin toimesta. – Varsinkin joulun alla teimme talkoilla paketteja tuntemattomille sotilaille. Jo kahden vuorokauden kuluttua siviililiikenne oli kokonaan loppunut. Lottajärjestö 100 vuotta VUONNA 1921 perustetun Lottajärjestön tehtävänä oli tukea paikallisten suojeluskuntien toimintaa. Näitä mattoja ei ole koskaan pidetty lattialla. Lakkauttamisen myötä lotat joutuivat salailemaan lottana oloaan. Se oli vaihtelua maataloustöihin, ja hän sai arvokasta kokemusta. Siellä oli oikeitakin lottia meidän pikkulottien lisäksi. Rahoilla he perustivat yrityksiä, osa paikallisjärjestöistä siirsi varoja myös seurakunnille. Vainoa vasemmiston hampaissa Tuli uusi sukupolvi, joka teki pesäeroa sotaan ja vanhempiensa ponnisteluihin. 1930-luvun laman aikana avustustoiminta laajeni yleisen sosiaalisen huollon piiriin. Yleiseen mielipiteeseen lotista vaikutti vahvasti sodan jälkeinen vasemmistopropaganda. Tunnusten käyttäminen oli kielletty. Vanhin sisar Elna oli muonituslottana Vuokselassa Kiviniemen urheiluopistossa, jossa oli armeijan miehiä kuntoutumassa. Sen ajan menetelmillä työ oli raskasta. Ruokapöydässä kyselin yhdeltä rouvalta, mitä hän teki sota-aikana. Säätiö toimii yhä lottajärjestössä palvelleiden naisten aikoinaan laatimien sääntöjen puitteissa. Se oli järkyttävää. Isommat lotat neuloivat sotilaille sukkia ja kaulureita, lisäksi valmistettiin erityisen mallin mukaan lapasia, joissa oli oma ulokkeensa liipaisinsormelle. – Ahkerien lottien käsissä lahjoja syntyi suuri määrä, ja pelkästään niiden paketoimisessa oli iso työ, Linna muistelee. Kuvassa Linnan sisaruksia ja kesävieraita. – Muutama vuosi sitten olin ensimmäisen kerran Lotta Svärdin kustantamassa kuntoutuksessa. Toisen maailmansodan sytyttyä kaikkiaan 232 000 naista ja tyttöä osallistui Lotta Svärd -järjestön toimintaan. ~ 45 askel 4/21. -muonitusyrityksessä, joka työllisti etenkin kotinsa menettäneitä lottia jälleenrakennustyömailla Lapissa. Vuonna 2004 nimi muutettiin Lotta Svärd Säätiöksi. Äärivasemmiston keskuudessa epäiltiin, että lotat pyrkisivät jatkamaan toimintaansa erilaisissa peitejärjestöissä. Kotijoukot tukivat rintamasotilaiden jaksamista lähettämällä tervehdyksiä. Kaikki olivat tottuneet kovaan työntekoon, ja nyt siitä oli hyötyä. Ennen Kekinniemen asukkaiden palaamista lotat kävivät siivoamassa kylän kaikki talot. Samaan aikaan julkaistiin kaunokirjallisuutta, joissa lotista kirjoitettiin ikävässä valossa. Sodan jälkeen monet perustivat perheen ja yhteydenpito jäi vähemmälle, Anna-Liisa kertoo. Linna muistelee, miten nuoret pojat puhuivat 1950-luvulla lotista alatyylisesti. Lotta itse totesi tyynesti, että siihen työhön tottui. – Sisareni arvosti suuresti lottatyössä oppimaansa ja muisteli mielellään niitä aikoja. Se oli varmasti rankkaa, sanoin. – Monelta pojalta olisi kyllä jääneet ne hommat, kuten sankarivainajien ruumiiden peseminen, tekemättä. Hän kertoi työskennelleensä sairasjunassa. Kolmikulmaisista lottahuiveista kudottiin räsymattoja, kuten Tuusulan Lottamuseon juhlanäyttelyssä voidaan nähdä. Ilmavalvonta oli vaarallista Anna-Liisan serkku Salme toimi lottana Viipurissa kanttiinissa sekä ilmavalvonnassa, joka oli vaarallista: jatkuvaa uhkaa aiheuttivat vihollisen pommitukset ja ankarat sääolosuhteet. Lottahuivit kudottiin matoiksi Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti syksyllä 1944 Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin ja julistettiin fasistiseksi
Gemäldegaleriessa olisin halunnut päästä katsomaan erästä Vermeerin teosta läheltä, mutta sen edessä oli saksalaisten eläkeläisten ryhmä tiiviinä muurina. Kun tulin takaisin, ryhmä oli edelleen siinä ja kynät sauhusivat kuumeisesti. Eräänä päivänä metrossa tajusin, että harva matkustaa nykyään porukalla ja puhua pulputtaa. Odottelin aikani, josko ryhmä siirtyisi eteenpäin, mutta ei – saksalaiset ovat perusteellisia. Ihmisten tarkkailun kannalta suosikkipaikkojani ovat laivat, sillä niillä näkee kaikenlaisia ihmisiä. Se tarttuu ja saa omatkin työt sujumaan. Museoissa on hienoa se, että ne ovat tiloja ja paikkoja. Normaalioloissa käyn välillä tekemässä töitä kirjaston lukusalissa. Vanhojen ihmisten kanssa on muutenkin kiva rupatella, mutta maskien ja turvavälien takia se ei enää ole mahdollista. Nefertetin äärelle hiljentyminen oli jaettu kokemus. Ruotsinlaivan ravintolassa mitä erilaisimmat matkustajat syövät yhdessä. Kahviloihinkaan ei voi mennä koronaoloissa salakuuntelemaan viereisen pöydän puheita, sillä pöytä on poissa käytössä ja seuraavat kahvittelijat kaukana. Virtuaalikierros ei kuitenkaan houkuttele ja yksi syy on, että en näe muita katsojia. Kangastai lankakaupassa ollaan samaa käsintekijöiden heimoa. askel 4/21 46 ~. Kasvot ovat elävän näköiset, sielukkaat, tuntuu että Nefertiti voisi koska vain alkaa puhua meille. Ja mikäpä voittaisi uimahallimummojen keskustelut saunan lauteilla. Lähikahvilassa käyvät samat ihmiset samaan aikaan. He olivat asettuneet taittotuoleille kuuntelemaan oppaan puheita ja kirjoittivat kuumeisesti muistivihkoihin. Joku muukin katselee kirjakaupassa englanninkielisiä klassikkoteoksia tai virkkauskirjoja. Metron matkustajat olivat kaikki liikkeellä yksin, turvavälien päässä toisistaan ja vaiti. Teatterissa ja konsertissa on tärkeää paitsi esiintyjien myös yleisön energia. Välillä jaettu museokokemus on ärsyttävä. Sitten päätin kiertää museon ja palata Vermeerin luo. Siellä on aina abiturientteja, joista huokuu tarmokkuus ja kiivas keskittyminen. Parven kaipuu S eison hämärässä museosalissa katselemassa Nefertitin päätä. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Onko mitään ihanampaa kuin kirkkosalillinen ala-asteen oppilaita laulamassa Suvivirttä. Salissa on muitakin ja ilmassa aistii hurmoksen. Abienergiaa ja mummot lauteilla Ennen koronaa en lainkaan huomannut, miten paljon ventovieraiden ihmisten seura merkitsee. On ihmeellistä ajatella, että taiteilija veisti pään 1340-luvulla ennen Kristuksen syntymää. Kahviahan voi juoda yksin kotonakin. Kaupunkielämää kuvataan usein kylmäksi ja kovaksi, mutta huomaan, että minulle siihen liittyy yhteenkuuluvuuden tunteita. Seuraan Instagramissa esimerkiksi suosikkimuseotani, Berliinin Gemäldegaleriea, jossa olen usein vieraillut katsomassa Vermeerin ja Botticellin teoksia. Korona-aikaan moni museo järjestää virtuaalikierroksia. Kirjailijalle tärkeää on myös ihmisten tarkkaileminen ja salakuuntelu. Jos kahvilassa ei ole ketään, sinne ei tule astuttua sisään. Kapakassa työskentelevä ystäväni tuntee kanta-asiakkaat, vaikkei varsinaisesti tunne heitä ihmisinä
Aiemmin olen kyllä ihaillut kurkiaurojen arkkitehtuuria tai lintuparvien liikehdintää, mutta en ole kunnolla tullut ajatelleeksi, miten upeasti ihmisetkin toimivat parvina. Parhaita kirkkokokemuksiani ovat olleet lasteni koulun kevätkirkot. Halihormonia koulun kevätkirkossa Tuntemattomien ihmisten läheisyys ja energia on tärkeää myös kirkossa. Saisi pelata samaan maaliin Ihmisille on tärkeää laulaa, leikkiä ja pelata yhdessä. Ilmassa on suurta iloa ja riemua, onhan kesäloma vain muutaman askeleen päässä. Moni kaipaakin poikkeusoloissa eniten parvia ja laumoja: että saisi pomppia muiden kanssa rokkikeikalla tai tanssia täpötäydessä yökerhossa hikisessä väkijoukossa. Moni kaipaa poikkeusoloissa laumaa: että saisi pomppia muiden kanssa rokkikeikalla. Kirjailija tekee työtään yksin, mutta monella taiteen alalla tehdään yhdessä: kukaan ei saa yksin aikaiseksi sinfoniaorkesterin musiikkia tai oopperaesitystä. Pääsisi balettitunnille. Saisi istuskella kynttilänvalossa täydessä ruokaravintolassa puheensorinan keskellä. Anna-Mari Kaskinen ja Minna L. Ja voiko olla mitään ihanampaa kuin kirkkosalillinen ala-asteen oppilaita laulamassa Suvivirttä. Lukuhetkiin ja lahjaksi Anna-Mari Kaskinen Sylistä siiville Runoja äidin elämästä Tuula Vainikainen Mummukirja Mistä on isoäidit tehty. Immonen Ihmeiden aikaan Tuula Portin Sinä olet ilo Liisa Väisänen Välimeren helmet Matkoja maihin ja kulttuureihin Sirkku Salovaara La mia Italia Ihana, mahdoton Italiani Jaana-Mirjam Mustavuori Koirailoa Rakkautta, rapsutuksia ja räntälenkkejä Lue lisää ja tilaa Kirjapajan verkkokaupasta! kirjapaja.fi. Yhdessä laulaminen lisää tutkitusti yhteisöllisyyden kokemusta ja hyvinvointia, sillä yhdessä laulaessa erittyy ”halihormoni” oksitosiinia, sitä samaa jota erittyy esimerkiksi silloin kun äiti imettää lastaan. Saisi taas laulaa kuorossa. En ole koskaan harrastanut joukkuelajeja, koska tykkään liikkua yksin luonnossa. Äidit ovat keväisissä vaatteissa, ja aina tuntuu olevan aurinkoista. Oma kirkko on silloin tupaten täynnä väkeä. Juuri yhdessä laulaminen on kuitenkin joutunut korona-aikaan mustalle listalle. Koronarajoitusten myötä olen alkanut ajatella, miten mahtavaa on, että ihmiset osaavat puhaltaa yhteen hiileen vaikka jalkapallokentällä. Ja saisi vetää virsiä kirkon penkissä. Vasta koronan myötä olen kunnolla ymmärtänyt, miten hienoa se on
Esimerkiksi Amerikoista Eurooppaan kauan sitten kotiutunut peruna on sellainen. Ne ovat uusvanhaa superfoodia. Silloin toivoo neljää asiaa: lämpöä, poutaa, tyyntä ilmaa ja kimalaisia. Sama pätee moniin hedelmäpuihin. Määritelmä ei ainakaan harrastelijan näkökulmasta ole aivan tarkka. Lisäksi meillä voivat menestyä vanhat ruotsalaiset ja virolaiset lajikkeet. Ne pystyvät saamaan ravintoa ja lisääntymään kilpailevia lajeja tehokkaammin. Vuodet eivät ole sisaruksia, mutta kun lopputulos on ollut onnistunut, saa elo-syyskuun vaihteessa poimia pieniä mutta niin maukkaita kotimaisia luumuja. askel 4/21 48 ~. Kaikki hyötykasvit ovat näet villeistä kannoista kesytettyjä. Puutarhanhoito on kuitenkin arjen harrastus, jonka myötä kuka tahansa oppii jotakin. Mutta kaikkien lajikkeiden taustalla on villejä alkumuotoja. TEKSTI JA KUVAT: JUSSI RYTKÖNEN iettyihin ilmastoja maasto-olosuhteisiin erikoistuu tietynlaisia kasveja, jotka pärjäävät muita paremmin. Entä jos kasvi on tuontitavaraa, mutta menestynyt Suomessa jo kauan. Kauan jossakin menestyneitä kotoperäisiä lajeja voidaan kutsua maatiaislajikkeiksi. Puutarhassa maatiaiskasvi on yleensä helppohoitoinen. Kyllä vain. Niihin eivät pysty kasvisairaudet tai tuholaisetkaan siinä määrin kuin toisiin, ehkä hyvinkin samanlaisiin lajikkeisiin. Maatiaislajike kestää Puutarhanhoidossa on opittu, että jotkut lajit kukoistavat suomalaisissa olosuhteissa toisia paremmin. Muita vanhoja maatiaisluumuja Suomessa ovat esimerkiksi Kuokkalan Luumu, Sinikka ja Anttola. Luumujen kukkiessa toivoo lämpöä, poutaa, tyyntä ilmaa ja kimalaisia. Maatiaislajike on jo kauan sitten hyväksi koettu, sattumalta syntynyt tai jalostettu hedelmä-, marjatai muu lajike. Voi se toisaalta olla myös Savion Keltaluumua. Naapurista olen siirtänyt pihaani myös toista vanhaa luumusorttia, joka tunnetaan nimellä Yleinen Keltaluumu. Varsinkin pohjoiseurooppalaisten lajikkeiden kohdalla voi olla makuasia, mihin maatiaiskasvin rajan vetää. Puutarhassani kasvaa ensinnäkin vanhoja luumupuita. Makua ei huononna se, että luumut ovat täynnä vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja. Ne ovat hyvin satoisia ja kuulunevat vanhaan Yleinen Punaluumu -maatiaislajikkeeseen. Hortonominen poropeukalo Tämän jutun kirjoittaja ei ole viherpeukalo, vaan hortonominen poropeukalo. Voisiko myös sellaista pitää jo maatiaislajikkeena. Luumut kukkivat toukokuussa kauniisti. Vuoden 2021 maatiaiskasvi onkin muinaistulokas siankärsämö eli akantupakki
PIHASYREENI on voimakastuoksuinen. 2. YLEINEN Punaluumu kukkii toukokuussa. 1 2 3 4 5 6 7 1. Lämpö, tyven ja kimalaiset varmistavat pölytyksen. VANHA maatiaiskasvi isohirvenjuuri on neitoperhosten suurikokoinen mesibaari. KURJENPOLVI kotiutuu hyvin kotipuutarhan varjoiseen osaan. 6. Pä ivi Pu ha kk a ~ 49 askel 4/21. KUKKIVA omenapuu on yksi myöhäiskevään merkeistä. KÄENKUKKA vaatii kosteahkon kasvupaikan. 4. 3. MALVA on vanha perenna, josta hyönteisetkin pitävät. Kasvi on voimakas leviämään. 5. 7
Nopeat elävät, sanoi harakka. Muita sellaisia ovat esimerkiksi Lavia ja Huvitus. Niiden tapauksessa ei voida puhua varsinaisista maatiaislajikkeista, sillä sinänsä erinomainen ja maukas karviainen Lepaan Punainen on vasta satavuotias risteytys. Tyrnin kaltainen terveyspommi pihassani on myös Venäjän kautta Amerikasta tuotu ja jalostettu aronia, jonka marjat ovat erittäin hyödyllisiä. Mäntysuopaliuosta olen käyttänyt kirvoja vastaan. Sellainen on vaikkapa Lapin peruna Puikula. Säätyläisten elämää matkittiin. Edellinen on eteläinen, Raamatussakin mainittu kasvi, joka tuli Suomeen jo 1600-luvulla, mikä tehnee sen eräistä lajikkeista jo maatiaiskasvin. Vadelmaakin olen joskus kokeillut. Venäjän pakkasia kestämään jalostetut omenapuut ovat menneinä aikoina levinneet Suomeenkin. Maaseudun pappilat ja ”perunapapit” olivat säätyläiskartanoiden ohella kaikenlaisen kulttuurin dynamoja. Voi sitä hyvää makua! Sitä tosin arvostivat myös linnut, jotka joinakin kesinä verottivat kirsikkasadosta parhaat päältä. Ne levittivät myös puutarhaviljelyä ja uusia lajikkeita, sekä niistä tehtyjen ruokien käyttöä. Muita kokeilemiani tämän osaston kasveja ovat iisoppi ja minttu. Voi Kuulasmarjan makua! Hieman luumujen jälkeen toukokuussa kukkivat omenat. Ruustinnat opettivat näitä asioita piioille ja ympäristön emännille. Omat pensaani ovat jalosteita ja näin muodoin kaikkea muuta kuin maatiaisia, mutta kasvi on hyvin kotimainen ja kasvaa villinä Pohjanlahden rannoille. Se oli käsittääkseni maatiaislajike Kuulasmarja ja menestyi hyvin. Luumujen ja omenoitteni riesana ovat usein muumiotauti ja muut vitsaukset. Maatiaislajike sekään ei ole – mutta mitä sanotaan sadan vuoden päästä. Sille on myönnetty vuonna 1997 jopa EU:n alkuperäistuotteen suoja. Olin nuoruudessani perhosten kerääjä. Joskus olen kokeillut puutarhassa hapankirsikkaa. Perunanviljelyä edistivät menneinä aikoina monet valistushenkiset papitkin, jotka olivat ymmärtäneet uuden kasvin erinomaisen ravitsemuksellisen potentiaalin. Satavuotias Lepaan Punainen Marjanviljely ei vaadi harrastelijalta kovin paljon. Niinpä olen siirtänyt pihaani metsistä, ojista, joutomailta ja lahjoittajilta myös sellaisia villejä kukkia, joita perhoset suosivat. Rohtoliperi valittiin vuonna 2010 vuoden maatiaiskasviksi. Erinomainen mustaherukkapensas oli vanha ruotsalainen lajike Öjeby, mutta herukanäkämäpunkki teki pensaistani toissa vuonna selvää ja kaivoin ne pois. Oikeastaan ne eivät ole maatiaislajikkeita, mutta jos niitä siirtää pihalleen kukkimaan, ovat ne silti jotakin muuta kuin maailman kasvihuoneissa jalostetut, näyttävät tuontikasvit. Muita ovat esimerkiksi Anisovka ja Antonovka. Puu viettikin kesänsä suojaverkon sisällä – kunnes kaadoin sen pois. Lapin Puikula sai EU:n suojan Oma mielenkiintoinen tapauksensa maatiaiskasvien joukossa on jo mainittu amerikkalaisperäinen peruna. Itse olen viljellyt vain nykyisiä, jalostettuja lajikkeita: Timoa, Ariellea, Belanaa ja Siikliä. Jos perunaa on viljelty Suomessa jo vuosisatojen ajan, voidaan puhua myös sen maatiaislajikkeista. Pihan nurkassa kasvaa Cja B12-vitamiinipommi tyrni. Lisäksi sillä on terveysvaikutuksia. Oman puutarhani kaneli tosin on peiteväriltään melko punainen. Suomessa sitä on viljelty jo vuosisatoja ja monet nykyiset kannat ovat lähellä vanhoja luonnonkantoja. LIPSTIKKA JA mintut ovat vanhoja maustekasveja ja yrttejä. Lapsuudenkodissani puutarhassa kasvoi venäläisiä omenaklassikkoja, kuten Harlamovski ja kanelit. Oranssinväristen marjojen rasvahappokoostumus on loistava ja terveysvaikutukset monipuolisia. Linnut ovat sadon uhkana. Raamattu tuntee iisopin Puutarhassani on kasvanut myös maustekasveja ja yrttejä. Venäläislajikkeet ovat tyypillisesti väriltään vaaleahkoja. Karviainen on Suomessa jo vanha, ehkä 400 vuotta viljelty marja. Joka osaa, saa iisopista erinomaista lisää salaatteihin ja muihin ruokiin. Pix ab ay Pix ab ay askel 4/21 50 ~. Muita vanhoja omenalajikkeita ovat esimerkiksi ruotsalaiset Åkerö, Gyllenkrokin Astrakaani ja Sävstaholm, tahi Baltiasta kotoisin olevat Valkea Kuulas ja Syysjuovikas. Se yleistyi Suomessa vasta 1700-luvulla. Rivistössä porskuttaa kuitenkin edelleen klassinen punaherukka Punainen Hollantilainen. Mutta lääkintätaidon ja kulinarismin hallintani on niin rajallista, etten tohdi sanoa asiasta enempää. Epäilen ainakin yhtä puutani Sariolaksi, joka on vanha kotimainen lajike. Puutarhassani on sekä karviaisia että herukoita. Rohtoliperi eli lipstikka on hieman unohdettu vanha maatiaislajike, jolla maustetut keitot saavat omaperäisen maun. Samanlaisia ovat mintut, joita voidaan käyttää monella eri tavalla. Osaamattomuuttani en myrkytä puitani, vaikka se epäilemättä pienentäisi yleensä aika hyvien satojen hukkaprosenttia
Ne ovat uusvanhaa superfoodia. YLEINEN KELTALUUMU on maultaan hillitty, mutta kiinteä luumu, jonka kivi irtoaa hedelmälihasta siististi. Jutun teossa on käytetty apuna nettilähteitä sekä teoksia Meeri Saario: Kotipuutarhan marjat ja hedelmät (Tammi 2008), Riku Cajander: Puutarhan parhaat perhoskasvit (Maahenki 2008) ja Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat (Minerva 2010). Perhoset pitävät malvasta Komein perhoskasveistani on Suomessakin vanha maatiaiskasvi isohirvenjuuri. Puutarhojen tyrnien kantalajike on Pohjanlahden rannikoilla villinä kasvava tyrni. Kasvusto on voimakasta, ja katsoin parhaaksi aidata istutuksen, jotta varret eivät taivu nurmikolle. Ensimmäinen malvapenkkini kesä oli hieno. TYRNI ON C-vitamiinipommi. Se voi olla myös geneettisesti arvokas, jopa ainutlaatuinen. Erikoinen kokeiluni oli mäkitervakko. Perhoset pitävät myös malvasta, joka on Suomessakin jo satojen vuosien ikäinen puutarhakukka. Yöperhoset arvostavat myös syreenien kukkia. Mutta se pärjää. Parimetriseksi kasvava keltakukkainen kasvi vetää magneetin tavoin puoleensa varsinkin neitoja ohdakeperhosia sekä kimalaisia. Kuivahkossa, hiekansekaisessa maassa viihtyvä luonnonkasvi houkuttelee sekä päiväettä yöperhosia. Sittemmin se levisi kuin virus, ja lopulta se piti poistaa. Ei aina suurin ja kaunein mutta kestävä Maatiaislajikkeet ja käsitteen liepeillä edellä kuvatusti viihtyvät kasvit ovat oma mielenkiintoinen maailmansa. Hyönteiset kiittävät. LEPAAN PUNAINEN on monessa puutarhassa perinteinen, helppohoitoinen ja suurimarjainen karviainen. Maatiaislajike on harvoin se suurin, kaunein, tuoksuvin tai makein puutarhan herkku, silmän tai nenän ilo. Tämän niittykasvin varsi on ”taturainen”, mikä pysäyttää muurahaiset. OMENALAJIKKEITA ON monia ja osa niistä on maassamme kauan viljeltyjä maatiaislajikkeita. Tämän villiperennan voi kesyttää pihaansa. ~ 51 askel 4/21. Luumut ovat täynnä vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja. Ehkä koronapandemian aika voisi opettaa myös sen, että tässä maailmassa on pidettävä erityistä huolta ja arvostettava sitä, mikä on omaa, mikä on saatavilla ja mikä varmasti kestää, toimii ja menestyy näillä Suomen raukoilla rajoilla. Pihan kosteassa ojassa tai painaumassa voi viihtyä käenkukka. Pihani lajikkeet ovat vanhoja. Vuonna 2007 malvat valittiin Suomessa vuoden maatiaiskasviksi
Hänestä piti tulla lääkäri, mutta hän päätyikin lähiöön kotirouvaksi. Oliko kyseessä murha vai itsemurha. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Pinnan alla askel 4/21 52 ~. Perheen elämä suistuu raiteiltaan, kun keskimmäinen lapsi Lydia katoaa. Olisi jotain kerrottavaa on Ngin esikoisteos, joka julkaistiin suomeksi viime vuonna. Celeste Ng kuvaa tarkasti ulkopuolisuutta ja rakenteellista rasismia. Olisi jotain kerrottavaa sijoittuu 1970-luvulle ja kertoo kiinalais-amerikkalaisesta Leen perheestä. Celeste Ng sukeltaa syvälle perheen menneisyyteen ja psykologiaan hakiessaan syytä lapsen kuolemalle. Menneisyyteen sijoittuvan kirjan teemat ovat ajankohtaisia myös nykypäivänä. Y hdysvaltalainen Celeste Ng kuvaa teoksissaan uinuvia pikkukaupunkeja ja niissä asuvia ihmisiä. Taustansa takia hän on kuitenkin aina joutunut silmätikuksi ja ovet ovat sulkeutuneet hänen edestään. Perheen äiti Marilyn on koko ikänsä halunnut erottua joukosta. Tarkkanäköisimmäksi perheenjäseneksi paljastuu lopulta huomiotta jäänyt kuopus, tarkkailija Hannah. Lydian kohtalo ja oikeastaan koko perheen elämä on surullinen kertomus ääneen lausumattomista asioista ja väärinymmärryksistä. KIRJAT Kuukauden kirja Ke vi n D ay CELESTE NG: Olisi jotain kerrottavaa. Molemmat vanhemmat kohdistavat omista kokemuksistaan kumpuavat toiveensa ja odotuksensa Lydiaan tavalla, joka hajottaa koko perhettä. Sari Karhulahti. OLISI JOTAIN kerrottavaa on Celeste Ngin esikoisteos. Kirjan loppu on pakahduttava. Kun keskiluokkaista pintaa vähän raaputtaa, paljastuu yllättäviä asioita. Lukijalle käy tuskallisen selväksi, mitä kaikkea perheen jäsenet ovat jättäneet sanomatta toisilleen. Pala palalta Ng avaa perheen menneisyyttä ja Lydian viimeisten elinpäivien tapahtumia. Pian hänet löydetään läheisestä järvestä hukkuneena. Gummerus 2020. Toinen teos, Tulenarkoja asioita vuodelta 2019 oli jättimenestys. Kiinalaistaustainen isä James taas on koko elämänsä halunnut sulautua joukkoon. Suom
PÄIVI PUHAKKA Sururisti. Kirjassa esitellään 25 erilaista yrttiä, kerrotaan yrtin taustasta ja historiasta, eri lajikkeista, viljelynikseistä, tutustutaan siihen, missä yrtti viihtyy, miten sato korjataan ja mihin ruokaan se sopii. Sitruuna kustannus 2021. TUOKSUJA JA TERVEYTTÄ UNELMISSA SIINTÄÄ kuva terassin täyttävistä yrttiruukuista. Kirjoittaja, kasvatustieteiden tohtori Kaija Sepponen on itse yksi noista 55 000:sta orvosta. Hautajaiset ja kaste ovat niin ikään samana päivänä. Viesteistä syntyy isänmaallisia sankaritarinoita, joiden päähenkilö vaihtuu sodan edetessä; ensin hän on sankari-isä, sitten hänen leskensä ja lopulta Jumala. MARI TEINILÄ Padoista puikoille. 3 painos 2020. Padoista puikoille -kirja sopii erityisen hyvin tähän aikaan. Kirjan nimen taustalla on 4. Sieltä napsisin kesäkeittiöön timjamit, persiljat, basilikat, sitruunamelissat ja mintut. Suom. Maria Jyrkäs. Erään perheen kohdalla isä kuolee samana päivänä, kun hänelle syntyy poika. . Istutuksen ja ruukkujen tulisi sopia talon yleisilmeeseen. GUN DAMÉN Yrttimaa. Isänmaa menetti puolustajansa ja sai yhden sotaorvon lisää. OLLI SEPPÄLÄ Muutoksen matkaopas. Kirja on kuitenkin taitettu niin kauniilla kuvilla, että sitä on hauska selailla, vaikka ei aikoisikaan neuloa Salka Valka -paitaa tai kokeilla kyyppivärjäystä, jossa värjättävä villa kastetaan värikyyppiin. Anna Maija Luomi. . Kaija Sepponen. NEULOOSI RAUHOITTAA VIIME KUUKAUSINA neulomisharrastus on lisääntynyt niin paljon, että joistakin lankakaupoista langat ovat loppu. 2. Warelia 2020. Korotettu istutuspaikka auttaa, jos ei halua viettää polvillaan liikaa aikaa. Yrtit kehotetaan istuttamaan keittiön läheisyyteen, niin että tuoksut voivat inspiroida ruuanlaittajaa. Kirjan loppuosa kuvaa sururistinsä saaneiden ja orpojen selviytymistä sodan jälkeen, traumoja, taloudellisia vaikeuksia ja yhteiskunnan tukea. Minäkin, tähän asti täysin neulomaton henkilö olen viime syksystä lähtien potenut neuloosia. Lankojen vähyys tosin johtuu osin myös Brexitistä, lankoja on jumissa Isossa-Britanniassa. Haluan yrttiruukuillani liittyä monituhatvuotiseen yrttiviljelijöiden ketjuun, samaan johon kuuluivat myös keskiajalla luostarien munkit. 1. Kirjassa on viisi tarinaa ihmisistä, joiden elämässä on ollut muutosta. Jyrkäs kertoo myös omakohtaisesti elämäntarinansa: hän menetti kahden kuukauden sisällä toisen lapsistaan ja toisen vanhemmistaan. Aloittelijalle kirjan antamat värjäysohjeet sekä monimutkaiset mallit voivat olla hiukan liian vaativia. ~ 53 askel 4/21. Ilmiötä kutsutaan neuloosiksi. Tammi 2020. Avain muutokseen MIKÄÄN EI ole varmaa, paitsi jatkuva muutos. Jyrkäs painottaa, että itsetuntemus on avain kaikkeen muutokseen. Surun merkit ja viestit TIETOKIRJA SURURISTI antaa äänen niille, joiden energia kului sodan jälkeen jälleenrakentamiseen ja elämän jatkamiseen haavoitettuina perheinä. Kirsi Mantua-Kommonen ja Anna Vasko. Kirja antaa ohjeita luonnonväreillä värjäämiseen sekä neulontamalleja. luokan Vapaudenristi mustassa nauhassa, rintamalla kaatuneen leskelle, vanhimmalle tyttärelle tai äidille myönnetty kunnianosoitus. Enkä aloittanut villasukista, vaan peitosta, joka valmistuu ehkä ensi talveksi. Kirja kuljettaa läpi sota-ajan ja avaa luettavaksi suruviestejä, jotka kertovat läheisille kaatumisesta ja myös olosuhteista, joissa sotilas oli kuollut. Värjää ja neulo luonnonväreillä. Agneta Ulleniuksen kirja Yrttimaa, Ruukkuja puutarhaviljelijän opas on hyvin jäsennelty ja kannustava tietopaketti, myös vasta-alkajalle. Tällä hokemalla kuvataan yleensä työelämää, mutta myös yksityiselämässä on jatkuvia muutoksia, jopa mullistuksia. Sodan vuosina 1939–1944 30 000 naista jäi leskeksi ja 55 000 lasta orvoksi, lisänä 90 000 kaatuneen muut läheiset. Minerva. Ruukkuja puutarhaviljelijän opas. Agneta Ullenius. Tutkimuksen mukaan vajaa puolet sotaorvoista on jaksanut olla työelämässä eläkkeelle asti. Kartanlukuohjeita oma tietään etsiville. Maria Jyrkäksen Muutoksen matkaopas pohtii ilmiötä varsin laajasti
Vaikka minulle selvisi pian, että hän polttaa hasista, ei se haitannut. Nuori pelaaja kehittyi nopeasti, ja suunta vei lopulta Lapinlahden Luistimeen. TEKSTI JA KUVAT: TOMI OLLI K auhavan Kortesjärvellä asuva Katariina Kanninen (39) katsoo eteläpohjalaismaisemaa hymyillen. Lapsuus sujui onnellisissa merkeissä, kaikki oli hyvin. Väkivalta vei sairaalaan Pariskunnan yhteiselämä sakkasi pian karusti, kun poikaystävä muuttui yhä useammin erilaisia päihteitä käyttäessään väkivaltaiseksi. Päätin itsekin kokeilla, koska olin miehestä kiinnostunut. Pari muutti pian Kuopioon. – Aine kolahti täysin toisella tavalla kuin aikanaan hasis, ja sain hyvän fiiliksen. Poikaystävä pyrki vielä sairaalasta päästyäni seuramaan minua jonkin aikaa, kunnes hän päätti luovuttaa. Aiemmin hotellija ravintola-alan tutkinnon suorittanut Katariina aloitti työskentelyn pizzeriassa. Olin aivan ihmeissäni: tällaisiako nämä pelotellut huumeet ovat. Samaan aikaan hänen poikaystävänsä opiskeli ammattioppilaitoksessa. – Pidin hänestä kovasti, sillä hän oli erilainen. – Kun kaverini palasivat, he auttoivat minut autoon ja veivät sairaalaan. Verkostoiduin vankilassa Päästyään poikaystävästä eroon Katariina täytti elämäänsä baareilla. Maalivahtina pelanneen Katariinan uran huippuhetki koitti vuonna 2002, jolloin hän juhli SM-kultaa yhdessä muun joukkueen kanssa. Katariina sai lopulta tarpeekseen ja pyysi entisiä joukkuekavereita apuun. – Kaikki voisi olla täysin toisin. Mestaruuden jälkeisissä juhlissa hän tapasi kiinnostavan miehen, jonka kanssa yhteenmeno johti tuhoisalle tielle. Hän sanoo olevansa onnellinen siitä, että on ylipäätään elossa. Poikaystävä kävi ulkona välittömästi kimppuuni; minulta murtui nenä, katkesi hampaita ja sain aivotärähdyksen. Suurta iloa tuovat mies sekä kolme tytärtä. Pian mukaan tuli myös amfetamiini. ”Kaikki voisi olla toisin” Katariina Kanninen ajautui syvälle huumemaailmaan ja kävi useita kertoja lähellä kuolemaa. Nuorten maajoukkueessakin pelannut ja tuolloin myös naisten maajoukkueryhmään kuulunut Kanninen päätti kuitenkin lopettaa uransa mestaruuteen. En osannut kuvitellakaan, miten erilaista kaikki on ilman päämäärätietoista harjoittelua ja työntekoa. – Hän otti opintolainaa. Ura päättyi mestaruuteen Katariina syntyi Vieremällä Pohjois-Savossa maalaistalon perheen kuudenneksi lapseksi. Olen todella kiitollinen siitä, mitä minulla on. – Kokeilu ei tuntunut missään, enkä saanut polttamisesta erikoisempaa oloa. Minulle tärkeäksi asiaksi muodostui jo varhain ringette, jonka aloitin yhdeksänvuotiaana Vieremän Peli-Haukoissa. – Sain pahoja morkkiksia. Sitten hän sai uuden mahdollisuuden. Poltimme opintolainan Urheilu-uransa aikana lähes päihteetöntä elämää viettänyt Katariina tutustui pian hyvin toisenlaisiin ympyröihin. – Sen jälkeen elämä muuttui täysin. Raha ei kuitenkaan riittänyt kauan, kun poltimme kirjaimellisesti kaiken pois. – Kun kaksi kaveriani tuli paikalle ja meni hakemaan sisältä tavaroitani, jäin ulos odottamaan. Nyt ajateltuna vaikeat vuodet huumehelvetteineen ja hengenvaaroineen ovat voimavara, sain uuden mahdollisuuden. – Olin iltatähti. Katariina katui pian tekoaan, se ei silti estänyt tilanteen pahenemista. Jatkoin töiaskel 4/21 54 ~
Koska työt menivät alta, oli Katariinalla yhä enemmän aikaa, ja ajatukset pyörivät lähes täysin aineen hankkimisen ympärillä. – Hän kysyi, mitä oikein tärisen, sillä hän ei tekisi ikinä naiselle mitään. Sama toistui muutaman kerran. – Mies nosti minut kurkusta seinälle, alkoi kuristaa voimakkaasti ja syytti aineensa viennistä. Vastaukseksi hän sai aseen ohimolleen. Onneksi mies muisti samalla laittaneensa aineen hyllyssä olevaan tulitikkurasiaan. Ensimmäisellä kerralla suurikokoinen mies epäili Katariinan vieneen häneltä gramman huumausainetta. – Jouduin häädetyksi asunnostani, ja minusta tuli koditon. ~ 55 askel 4/21. Sain noilla reissuilla kuitenkin levätä ja syödä, eli tulin parempaan kuntoon, Katariina Kanninen kertoo. Toisella kertaa Katariina meni huumetaloon kyselemään, olisiko amfetamiinia myytävänä. Vankilassa olo ei tuonut muutosta elämään. Vankilassa olo ei ollut minulle minkäänlainen rangaistus. Hengenvaaroja Huumemaailmassa Kanninen ajautui kolme kertaa tilanteeseen, missä henki oli hiuskarvan varassa. täni pizzeriassa, mutta en kyennyt lopettamaan amfetamiinin käyttöä, mikä johti potkuihin. – Aiemmin kaksi ihmistä tappanut mies kysyi: ammunko. Tajunta alkoi sumeta. Tapahtuneen jälkeen mies ei ollut tekemisestään millänsäkään. Oli karmeaa tajuta, etten kykene tekemään mitään, en voi huutaa, puhua tai liikkua. – Verkostoiduin siellä vieläkin enemmän. Vastasin, että – TAJUSIN, miten paljon minulla on menetettävää, jos lähden entiselle tielle, sanoo Katariina Kanninen. Tein samalla pieniä rikoksia saadakseni rahaa huumeisiin. Sylissä Mörkö-kissa. – Ensimmäisen kerran olin vankilassa maksamattomista sakoista pari vuotta amfetamiinin käytön aloittamisen jälkeen
Huumeet taas ovat täysin paholaisen evästä, ne tuhoavat ihmisen. – Tunsin samalla sisälläni heräävän urheiluajoilta tutun taistelutahdon: halusin päästä kiinni uuteen elämään. Olen myös kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi, sillä haluan auttaa muita. Vieroitus toi toki eteen kivisen tien, varsinkin ensimmäinen vuosi oli rankka. mennessä. Amfetamiini oli ainoa asia, joka pyöri mielessä. Kun 50 täyttyi Katariina on ortodoksi, ja kristillinen usko on elämän ytimessä. KERRO, MILLAISET juhlat, missä ja kenelle haluaisit järjestää, kun koronatilanne helpottaa. – Tunsin olevani jossain valkoisessa ja pehmeässä, missä oli todella hyvä olla. Tuntuu rauhoittavalta tietää, että joku pitää huolta. Kokemukseni sairaalassa antoi tähän lisäsysäyksen. – Olen lapsuudesta saakka uskonut Jumalaan. Välinpitämättömyyteni todennäköisesti pelasti henkeni, sillä hän perui aikeensa. On myös täysin selvää, etten tule enää koskaan käyttämään aineita, en ole koskenut alkoholiinkaan kahteentoista vuoteen. Päästyään jaloilleen Katariina tapasi nykyisen miehensä. Työskentelen myös ajoittain kehitysvammaisten erityisavustajana, eli elämäni on silläkin tavalla hyvillä raiteilla. – Tajusin samalla, miten paljon minulla on menetettävää, jos lähden entiselle tielle. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Juhlat” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 19.4. Silti mietin heitä aina välillä. Kannisen elämä jatkui edelleen vailla päämäärää, millään ei ollut merkitystä. Sairaalassa ollessaan Katariina koki erikoisen näyn. Olenkin todella kiitollinen miehelleni ja äidilleni selviytymisestäni. YHDESSÄ ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Tunnen sitä niin Jumalaa, perhettäni kuin muita läheisiäni kohtaan. Pitämättä jääneet syntymäpäivät, nyyttikestit naapureille, puutarhakestit lapsille. – Heräsin sairaalassa. Toisinaan hänen omat ajatuksensa siirtyvät päihteiden vuoksi edesmenneisiin tuttaviin. Katariina toivoo, että ihmiset muistaisivat eri vaikeuksia kokeneiden kohdalla, että mennyt on mennyttä. – Omassa elämässäni tärkeintä on rakkaus. – Lopetin heidän laskemisensa viidenkymmenen jälkeen, mikä on todella karua. – Tuntuu rauhoittavalta tietää, että joku pitää huolta. Julkaisemme toukokuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. askel 4/21 56 ~. Kuulin ottaneeni yliannostuksen ja selvinneeni elossa ihmeen kaupalla. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. En myöskään pelkää kuolemaa, sillä en olisi tässä ilman Jumalan apua. Kuulin myös äänen sanovan, ettei vielä ole minun aikani. Näky oli alkusysäys täydelliselle elämänmuutokselle. – Herättyäni mietin, miksi olen sairaalassa, koska siellä toisessa paikassa oli niin hyvä olla. – Mieheni työ toi meidät lopulta Kauhavalle, ja täällä ollaan. Taistelutahto heräsi Viimeiseen todelliseen hengenvaaraan Katariina ajautui vuonna 2008 Jyväskylässä. Mietin myös, mitä se näky oikein oli ja voisiko minulla olla vielä annettavaa tässä elämässä. Miten juhlit koronan jälkeen. Silti sain koko ajan lisää toivoa, sillä esimerkiksi värit alkoivat kirkastua vähitellen. Värit alkoivat kirkastua Sairaalasta päästyään Katariina pyysi apua äidiltään, joka järjesti hänet huumevieroitukseen. – Siitä alkoi taival kohti uutta elämää. – KUN heräsin yliannostuksen jälkeen sairaalassa, mietin, olisiko minulla vielä annettavaa tässä elämässä. Pix ab ay ihan sama, sillä olin täysin lopussa. – Minulla ei ollut asuntoa, rahaa eikä tarkoitusta elämässä
Ensin istutin perheomenapuun. Auringonkukka on lempikukka, niille on aina oma paikkansa. Mökille mentyäni kävin aina ensimmäiseksi puhuttelemassa jokaisen kasvin, myös kesäkukat ja yrtit. Sanoin ”paratiisi”. Päivi PUUTARHANI ON moni-ilmeinen, sekaisin uutta ja vanhaa kasvillisuutta. Saisi rauhassa nauttia Jumalan luoman luomakunnan vihreydestä ja kauniista kukista. Kun voimat pakottivat luovuttamaan, löysin kerrostalosta kaverin, jonka kanssa kunnostamme pihaa ja istutamme uusia perennoja. Olisi kapeita polkuja, joiden päässä olisi yllätys – pieni suihkulähde tai patsas. Marjatta ~ 57 askel 4/21. Pihallamme tyrnit, ruusukvitteni sekä omenapuut ovat antaneet vähän satoa. Johanna VIIHDYN PUUTARHASSA, joka ei ole liian säntillinen. Kasvihuoneen seinät olivat tummien viinirypäleterttujen peitossa. OI! UNELMIEN puutarhassa olisi luonnon runsautta, huvimaja ja kasvihuone. Kun minut oli haettu kotiin, vei isä minut kartanon kasvihuoneeseen. mennessä. Palkinnon voitti Raimo Tuisku. Perennat suosikkeja, etenkin kaikki perhosia houkuttelevat. Omenapuita ja rehevyyttä niin, että puutarha olisi ihana myös lapsille piilopaikkoineen ja tuoksuineen. Suurella alueella kukkivat vaaleanpunaiset ja tummanpunaiset ruusut. Pihan rauha oli käsittämätön. Sehän on luonnon laki. Totta kai pitää olla istuin, jolla nauttia päiväkahvia, lukea ja kuunnella lintuja. Linnut, kimalaiset ja perhoset sulostuttivat lennoillaan. Luonnonkivirakennelmia, joiden päällä matalia kukkivia maksaruohoja ja muita silmäniloja. SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. Violette MUMMOLAN KIRSIKKA-, omenaja päärynäpuiden runsas kukinta ja maukas sato sekä oman mökkitontin kasvimaan viljelypuuhat ja perennapenkit ovat tärkeä osa kesämuistojani. Nelivuotiaan suuhun sanan on täytynyt tulla aiemmilta sukupolvilta. Kaisa NÄIN PARATIISIN. Syötäviäkin kasveja on mukava olla. Lähetä vastaus 19.4. Voisi olla paljon erilaisia, eri aikaan kukkivia kukkia ja pensaita sekä puita varjoiksi. Pihassani on kivilaatoin rakennetut polut kukkapenkkien välissä, ei lainkaan nurmikkoa. Numeron 3/2021 suosituin oli Janne Villan kirjoittama ja Jukka Granströmin kuvaama Reetta Meriläisen haastattelu Aktivistimummon arki. Suhtaudun rennosti siihen, kun toiset leviävät villisti ja toiset kuihtuvat itsestään pois. Hyvän suunnittelijan pohjatyön perustalta on hyvä jatkaa ja tehdä muutoksiakin. YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Tämä muistikuva on säilynyt läpi elämän. Vastaajat osallistuvat palkinnon arvontaan. Välillä makaan nurmikolla ja kuvaan ahomansikoita – ja lopulta nappaan ne suuhuni. Suurimmat puutarhaelämykseni olen saanut hyvin hoidetuissa puistoissa: lintujen liverrys vanhoissa lehtipuissa, laajat, ympäröivään maisemaan taitavasti yhdistetyt perennaistutukset, jopa taideteoksilla täydennettynä, ja silmiä hivelevät ja aukaisevat kesäkukkasommitelmat. Nyt nautin omakotipihasta. Tarja LÄHEISIN PUUTARHATYYLI on villi ja vapaa. Ritva TOIVOIN OMAA pihaa, omakotitaloa ja omenapuuta, kuten oli lapsuudessa. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Myöhemmin asuin rivitalossa, jonka pihaan istutin koristeomenapuun, ja sitten kerrostalossa. Multasormia varten hankin siirtolapuutarhamökin, jonne hankin kaksi omenapuuta, syyshortensiaa, leimuja, alppiruusua, pioneja, iriksiä ja kärhöjä. Parhaassa puutarhassa on väriä, joka houkuttelee pörriäisiä ja perhosia, niitä kuvaan paljon. Harvinaisempien kasvien keräilijäksi ja kokeilijaksikin tunnustaudun. Kun aikanaan sain paikan omakseni, aloitin pihan kunnostamisen pikku hiljaa, ja eläkkeellä pääsin vauhtiin. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA. Tärkeintä on saada hoitaa puutarhaa ja seurata kasvun ihmettä. Jouduin huonoon kasvatuskotiin puoleksitoista vuodeksi äitini jouduttua parantolaan. Korkeaa kasvillisuutta ja suloisia soppeja, joissa olisi penkkejä. Puita ja erilaisia marjoja tekeviä pensaita löytyy vanhasta pihapiiristä. MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti sinua eniten. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET Lehden paras juttu. On sekä hyötyettä koristekasveja ja luonnonkiviä kasattuina ryhmiin. Näkemäni oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Luonnonkasveista mieluisimmat ovat vanamo ja valkovuokko, koristekasveista pioni. Siellä kasvavat sulassa sovussa niin hyötykuin koristekasvitkin. Toki helppohoitoisuus on hyvä asia, mutta rikkaruohojen kitkeminen sopivassa määrin on ”terapeuttista”. Unelmapuutarha KIRJAPALKINNON VOITTANUT ITE-hortonomi kertoo: Pidän hiukan villistä paikasta
askel 4/21 58 ~
HETKI LUONNOSSA ~ 59 askel 4/21
Minne olivat kadonneet naapuritalot ja puiston puut. Aikainen lintu parhaan kuvan nappaa. Paras siis kiirehtiä hieman. Lumeen tai sumuun hukkuvan. Samalla kun sumu on näköaloja estävä, se muuttaa tutun uudenlaiseksi. Söin aamupalan ja lähdin ulos kamera mukanani. Jos taas sumupilven sisällä näkyvyys on 1–10 kilometriä, puhutaan udusta. Lisäksi puhutaan säteily-, siirtymäja sekoitussumusta. Minkälaisia ajatuksia ja tunteita se sinussa synnyttää. Jos näkyvyys pilven sisällä on alle kilometri, kyseessä on meteorologisesti sumu. Hölmistyin. Suuntavaisto uhkaa mennä. Sakeasta sumusta puhutaan silloin kun on vaikea nähdä alle sadan metrin päähän. Pelottavaa. Kerran olen ajanut autolla sumussa niin, että työnsin pääni ikkunasta ulos nähdäkseni edes tien keskiviivan. Sumun sisällä on aina kosteaa. Jos sumun muodostamat vesipisarat kasvavat suuriksi, syntyy tihkusade. Mitä teen elämälläni! Sumu on myös mielentila, jonka ilmaisemiseen käytetään kielikuvaa säätilasta. SUMU ON ilmassa leijuvien erittäin pienten vesipisaroiden aikaansaama sääilmiö. Kuin hukkuvan käsi. Lumeen tai sumuun hukkuvan. Menin Hietaniemen uimarannalle, missä kesällä uimarit ja auringonpalvojat kansoittavat alueen. HETKI LUONNOSSA askel 4/21 60 ~. Se on aina pysähdyttävä ilmiö, joskus jopa vaarallinen, jos sumu estää näkyvyyden esimerkiksi merillä. Halusin saada kuvan, jossa tausta katoaa kokonaan. Nyt oli autiota. KAUNISTA. Sumu oli verhonnut maailman harmaaseen silkkihuntuun. Sumun kätkemä A amulla herättyni vedin makuuhuoneen verhon auki. Lumihankeen niiden eteen oli lyöty pystyyn keppi, jossa törrötti hanska. Tiesin, että sumu harvoin pysyy samanlaisena. Viime talven aikana olen nähnyt kauniita kuvia niin sanotusta merisavusta eli haihtumissumusta. Kuin hukkuvan käsi. En nähnyt juuri mitään. ”Elin kuin sumussa.” ”Olimme sumussa.” Sumu on henkisen eksyksissä olemisen vertauskuva. Sumua on kuvattu pilveksi, joka koskettaa maata. Runollista. Säätieteilijät tuntevat sumun synnylle useita syitä. Otin kuvan. Se elää, tihenee ja avautuu. Lumoavaa. KATSO EDELLISEN sivun kuvaa. Uimarannan sivussa on kaksi puuta, koivu ja leppä. TEKSTI JA KUVAT: OLLI SEPPÄLÄ LUMIHANKEEN OLI lyöty pystyyn keppi, jossa törrötti hanska. Siinä ei näy taustalla Seurasaarta vaan valkoinen seinä. Sumu herättää ihmisissä monenlaisia tuntemuksia. Olisi toki ollut viisaampaa pysähtyä ja odottaa hetki sumun hälvenemistä, mutta nuori kun olin, ja piti päästä eteenpäin... Ei näe eteenpäin, ei taaksepäin. Ahdistavaa. AAVEMAISTA. Turvallista. Sen sijaa auer on pölyn tai muun epäpuhtauden aikaansaama ilmiö. Sumun kätkemä maisema. Se antaa mahdollisuuden nähdä kaiken uusin silmin, vaikka ei näe kauas
Siinä tunnetut englantilaiset näyttelijättäret, kansallisaarteiksikin kutsutut Eileen Atkins, Judi Dench, Joan Plowright ja Maggie Smith kokoontuvat Plowrightin maalaiskotiin muistelemaan uraansa. M ar k Jo hn so n / Yl e 8.4.–6.5. – Mistä minä tuon muistin. Heitä kaikkia yhdistää ”traumaattinen” kokemus Plowrightin puolisosta, suuresta Sir Laurence Olivierista, jonka johdon alla he kaikki nuorina työskentelivät Kuninkaallisessa kansallisteatterissa Lontoossa. Maggie Smith suostui esittämään Kleopatraa vain ulkomailla, ja Judi Dench suostui siihen vavisten kysyttyään ensin: – Oletteko varma, että haluatte rooliin vaihdevuosissa olevan kääpiön. Paljastuu, että Kleopatran rooli näytelmässä Antonius ja Kleopatra oli nelikolle vaikea. Pelko kuuluu jokaiseen esitykseen ja kuvauspäivään. Pelosta nämä neljä suurta näyttelijää puhuvat energisoivana voimana. YleAreenalla on nähtävissä kiinnostava elokuva Nothing Like a Dame. FREIJA ÖZCAN ”Mehän emme olleet maailmanluokan kaunottaria” AATELOIDUT NÄYTTELIJÄT, Britannian kansallisaarteiksikin kutsutut Maggie Smith, Judi Dench, Eileen Atkins ja Joan Plowright juovat teetä, muistelevat menneitä, puhuvat elokuvista ja taiteesta – ja hurmaavat kuulijansa. ~ 61 askel 4/21. Atkins ja Plowright kieltäytyivät roolista, koska eivät mielestään olleet tarpeeksi kauniita. Heitä yhdistää myös sarkastinen huumori, jolla he luotaavat uraansa, toisiaan ja ikääntymistä. – Kai teille on kerrottu, että me olemme vanhoja, Maggie Smith kuittaa filmiryhmälle, kun häntä alkaa väsyttää kuvaaminen. Ja sitten paljastuu nelikon ihmeellinen muisti. R akastetut näyttelijättäret ovat myös aatelisia. He siteeraavat pitkiä pätkiä nuoruutensa näytelmistä. Välillä näytetään pätkiä heidän vanhoista teatterikappaleistaan ja elokuvistaan. Atkins, Dench ja Smith ovat syntyneet samana vuonna 1934, Plowright 1929. – Mehän emme olleet maailmanluokan kaunottaria, Joan Plowright muistelee nelikon uran alkuvaiheita. MENOSSA Elokuva ELOKUVISTA TUTUT mielenkiintoiset naiset muistelevat uraansa. Judi Dench ihmettelee. – Minun pääni on täynnä soopaa, Maggie Smith tuumii
Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Kriisi Lähi-idässä jatkui. Keskoset kuolivat hengityskoneiden puuttuessa. Askel vieraili Sikkimissä, entisessä kuningaskunnassa, nykyisessä Intian osavaltiossa, alueella, jossa ei kahteenkymmeneen vuoteen ollut vieraillut ainuttakaan länsimaalaista. Avuksi tuli sapattivuosi. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Sijoittaja Pekka Virtanen koki rajun loppuunpalamisen. Näin syntyy Tuomasmessu Koti paloi, tärkein säilyi Maaret Kallio: Tartu toivoon Lotta Svärd 100 vuotta irtonumero 9,50 € 4/21 PUUTARHA: PIHOJEN KESTÄVÄT KAUNOTTARET 30 vuotta sitten Kaipaavaa ja toimivaa uskoa HUHTIKUUN 1991 Askelessa kirjailija Pepi Reinikainen kertoi: ”Itsetuntoni ensimmäisen rakennuspalikan sain – – hengellisessä murroksessa.” Uusi körttijohtaja Jouko Kuusinen totesi: ”Minua on herännäisyydessä puhutellut sen piirissä esitetty kuva ikävöivästä tai odottavasta uskosta.” Yrittäjä Matti Rongas keräsi ja kuljetti sairaalatarvikkeita Tallinnan lastensairaalaan, jonka teho-osastolla oli huutava pula jopa särkylääkkeistä. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Pastori Ella Turunen kertoi, miten tunnelukot voivat avautua. Kansallisesti arvokkaita kulttuurija luonnonmaisemia, joiden säilyttämiseen kaupunki on sitoutunut. Lisätietoa saat osoitteesta: kansallisetkaupunkipuistot.fi Bongaa kaupunkipuisto Merenrantaniitty, Kokkola ka ns al lis et ka up un ki pu is to t.fi askel 4/21 62 ~ askel 4/21 62 ~. SUMUINEN MAISEMA ON MIELENTILA TEEMU RINNE: OLLI VALTONEN: HETKI LUONNOSSA: Mikä auttaa uupunutta. Mitäkö ne ovat. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. Uskoa, toivoa & rakkautta Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la TICO SUKELSI KEVÄTJÄIHIN HURMOSTA VAI HILJAISUUTTA. krs PL 279, 00181 Helsinki Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. Näistä kaupungeista ne löydät: Forssa, Hanko, Heinola, Hämeenlinna, Kokkola, Kotka, Kuopio, Pori, Porvoo ja Turku. Kapellimestari Kari Tikka johti rukoillen nuorten tasokasta sinfoniaorkesteri Vivoa. Niiden katselemiseen saa varautua kunnon jalkineilla, jopa pyörällä ja karttakin mukaan, sillä kyse ei ole pienistä puistoista vaan isoista kokonaisuuksista, joissa riittää maisemaa, historiaa ja taidettakin katseltavaksi. Persianlahden sota oli juuri päättynyt. Kansallisia kaupunkipuistoja löytyy tällä hetkellä 10 kaupungista. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. PÄIVI PUHAKKA KUN KOTONA oleminen alkaa kyllästyttää ja jonnekin tekee mieli, nyt on hyvä hetki lähteä bongaamaan kansallisia kaupunkipuistoja. ”Jollain lailla me ihmiset ollaan suorastaan paskantärkeitä. Pauli Rantasen johtama yritys valmisti kierrätystekstiileistä öljyntorjuntamattoja ja katastrofihuopia. Ei Jeesus sellaista opettanut, vaan rentoa ja vapaata elämisenmallia”, totesi A-klinikkasäätiön Ahti Vuorinen
Striimauksia jaetaan erilaisissa palveluissa, kuten YouTubessa tai Facebookissa. Vapaasti tietenkin. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numeros ta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Striimaukset ovat merkityksellistä sisältöä, jonka saatavuutta ja löydettävyyttä haluamme parantaa, sanoo Kotimaa Oy:n toimitusjohtaja Kati Kinnunen. Esillä on ryijyjä yli 300 vuoden ajalta, joukossa muun muassa 1700–1800-lukujen perinteisiä aiheita, kuten morsiusja elämänpuuryijyjä, jugend-ryijyjä, 1960-luvun moderneja taideryijyjä ja uusia, materiaalisesti monimuotoisia ryijyjä aivan viime vuosilta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Jumalanpalvelusverkossa.fi tekee yhteistyötä myös kaupallisen Virtuaalikirkon kanssa. Kaikki näyttelyn 130 ryijyä kuuluvat professori Tuomas Sopasen kokoelmaan. Alle 18vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kudottua kauneutta Katri Haahti, Karpalosuo, taiteilijan itsensä kutoma, Tuomas Sopasen kokoelma. Kotimaa-lehti tarjoaa nyt uuden palvelun, johon kootaan jumalanpalvelusten, hartauksien ja konserttien striimauksia eri puolilta Suomea. Näyttely on avoinna 23.5.2021 asti. HELSINGIN TAIDEHALLIN Kudottua kauneutta – suomalaisen ryijyn neljä vuosisataa on ainutlaatuinen läpileikkaus suomaisen perinnetekstiilin historiaa ja nykypäivää. Osoitteessa www.taidehalli.fi voi varata näyttelykäynnin etukäteen. Palvelu täydentyy koko ajan. – Kotimaan visio on olla merkityksellinen media. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! Tilaa Kotimaa!. on esillä ja löydettävissä myös Jumalanpalvelusverkossa.fi:n kautta. JUMALANPALVELUSTEN striimaukset eli suoratoistot ovat koronapandemian aikana tulleet osaksi seurakuntien toimintaa. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Niitä voi välillä olla hankala löytää. Sopasen huikea, lähes 600 ryijyn kokoelma on Suomen suurin yksityinen ryijykokoelma – yli 20 vuotta kestänyttä keräilyharrastusta on ohjannut pyrkimys taltioida ryijyn monipuolista historiaa mahdollisimman kattavasti. Vanhat striimaukset jäävät arkistoon. 3 kk vain 23 € Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. + 14,9 snt/min. Ka ri Jä m sé n Näyttely Sisältö ratkaisee 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Jumalanpalvelusverkossa.fi:stä striimauksia löytää sekä seurakuntien että kirkkojen nimillä. Jumalanpalvelusverkossa.fi-osoitteesta pääsee jo nyt kymmeniin tilaisuuksiin. Jumalanpalveluksiin yhdestä paikasta J umalanpalvelusverkossa.fisivustolta pääsee seuraamaan seurakuntien tilaisuuksia ympäri maan. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tarjous on voimassa tois taiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaus on määräaikainen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Virtuaalikirkossa lähetettävä lauluyhtye Club for Fiven maksullinen pääsiäiskonsertti 2.4
RISTIKKO 4/2021 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! LÄHETÄ RATKAISU 19.4. mennessä: Askel, Ristikko 4/2021, PL 279, 00181 Helsinki. NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. askel 4/21 64 ~. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko
Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. (Varaus 9.6.) Kesän tuplanumero 2.9. Särkynyt sydän 10165 OLEN LÄMMINHENKINEN, empaattinen, uskova 70-v. Johdatukseen uskova 10166 OLEN LESKINAINEN, keskustelukaveria ja kotia vailla. nainen, joka etsin rinnalleni uskovaa, musiikista, liikunnasta, ulkoilusta pitävää avarakatseista miestä. eläk. (Varaus 11.11.) Joulu ~ 65 askel 4/21. (Varaus 12.5.) Luonto ja ulkoilu 1.7. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Ethän sauhuttele etkä alkoa muuta kuin juhlan kunniaksi. Etsin ystäväksi sydämellistä, sivistynyttä ja koulutettua miestä, jolla tunteet ja ajatukset suht kohdallaan. Onnea voittajille! www.jumalanpalvelusverkossa.fi merkityksellistä mediaa Hyvä ilmoittaja! Kun haluat näkyvyyttä Askel-lehdessä, ota yhteyttä mediamyyntiin: Pirjo Teva p. Odotan kirjettäsi. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Viite: 60503. Onko sinulla talo ja tilkku maata. 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Ilmestymisja varauspäivät sekä teemat: 6.5. (Varaus 12.8.) Lemmikit, Tuomasyhteisö-numero 7.10. Olen empaattinen ja koettelemuksia kokenut nainen. Siitä olisi lysti jatkaa. Olet sinut itsesi kanssa ja olisit valmis sitoutumaan vaikka loppuelämän ajaksi. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. (Varaus 16.9.) Kirjallisuus 4.11. Kunnon mies, kirjoitathan minulle. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Toivon sinun olevan seurakuntaelämässä mukana oleva, johdatukseen ja rukoukseen uskova. (Varaus 14.10.) Testamentti ja perintö, Tuomasyhteisö-numero 2.12. Kestävää parisuhdetta etsivä 10164 HEI 65–70-VUOTIAS autoileva mies Helsingin alueelta. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen p. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Ristikko 3/2021 KIRJOITA MINULLE HEI SINÄ tasapainoinen, uskova nainen, 60–70 v, sinua etsii uskova ins. Katto pitää ja seinät kaukana. Asioiden jakaminen, todellisuus ja syvälliset keskustelut taivaan ja maan välillä minulle tärkeitä asioita. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Ikä ei haittaa. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Olen Itä-Suomesta. (Varaus 15.4.) Kesän juhlat 3.6. Se olisi hyvä juttu. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Puhdas sydän 10167 PALKINNON VOITTIVAT: Seppo Kotilainen Iisalmesta, Pirkko Mäki-Krekola Jalasjärveltä ja Maija Sandström Rovaniemeltä. vielä töitä tekevä. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi
askel 4/21 66 ~. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. PIENET TULET I ntroverttina ihmisenä en ole jäänyt koronan jalkoihin. GOURMET-ATERIASTA ON aikaa. Koko maailman potiessa olemme löytäneet metsäpolut, pitkospuut ja nuotiotulet, puistot, puutarhat ja parvekkeiden pienet palat paratiisia; tuoli, kupillinen kahvia, kirja, ruukussa hehkuva hortensia. Maan ja maakunnan rajat, takapihan aita, laatoitukset ja istutusalat, kodin seinät, vanha ruokapöytä, tietokoneen, television ja puhelimen ruudut sekä kantikas ruisleipä. Pienet tulet. Välillä käynkin kiertelemässä kukkien väriloiston ja tuoksujen keskellä. Lounaalle siirryn pöydän toiseen päähän. Paras matka on ollut aina kotimatka. Ehkä maailmani ja elämäni rajat tulevat olemaan ne, jotka omaan kasvuuni ja kypsymiseeni tarvitsen. Kunnes kuihdun. Tulin sitten maailman toiselta puolelta tai postilaatikolta. Niin kuin linnuista ja kukista, myös leivästä tulee kiitollinen, turvallinen ja kotoisa olo. Entä se pieni, pyöreä, valkoinen leipäpala, johon mahtuu melkein koko maailma ja kaiken tarkoitus. Silmät lepäävät tulppaanien puhtaissa muodoissa, ja ginstian huumaava tuoksu tunkeutuu jopa maskin läpi. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Puhelimen ja tietokoneen ruudut kehystävät niin työt kuin ikävän. Sellainen kantikas. Tutumpia ovat arkisoppa ja ruisleipäpala. En ole koskaan ollut rohkea maailmanvalloittaja ja -parantaja. On pitkä aika siitä, kun se ojennettiin minulle alttarilla vitriinin takaa. Sinun puolestasi annettu. Ergonomia ei ole paras mahdollinen, mutta tilaa on riittävästi ja näkymät lintulaudalle hyvät. Vuoden verran elämällä on ollut selvät, joskin vähän vaihtelevat rajat. Lomalta palasin pitämään konttoria ruokapöydän ääreen. Paperikalenteri on lähes turha. Oma paratiisipalsta. TUT TU PUUTARHURI mainostaa toimintaansa sanoilla ”Pieni pala paratiisia”. Kuten korona-aikana muutenkin, tykötarpeet ovat vähentyneet. Paratiisipalsta Linnun siivellä ja kukan terälehdellä viihtyy tietty huolettomuus: riittää kullekin päivälle omat murheensa. Talvilomalla tein kiertomatkan, olohuoneesta keittiön kautta saunaan ja sieltä makuuhuoneeseen. Lasten ja ystävien kasvoja on ihana katsella. Jo ennen viruksen maihinnousua helpotti, kun jokin meno peruuntui ja sain pysyä kotona. Tarvitsen tietokoneen, puhelimen, kynän, kalenterin ja lehtiön. Ohut ja herkullinen. Linnun siivellä ja kukan terälehdellä viihtyy tietty huolettomuus: riittää kullekin päivälle omat murheensa. Menoja on niin vähän, että käytän viime vuoden kalenterin lopussa olevia tämän vuoden sivuja. Kukissa ja leivässä on myös oma hitautensa, se mitä kasvuun ja kypsymiseen tarvitaan
Pä iv i Au te re ~ 67 askel 4/21. Metsässäkin on tilaa. KUN OLEMISEN rajat kapenevat, voisiko sisäinen maailmani avartua
160 cm) Pituutesi: *Ei saatavana lyhyessä koossa. KOKORYHMÄ VÄRI KOKO KPL HINTA YHT 49.95 € 29.95 € 54.95 € 34.95 € sininen kuviollinen 7977-825 pinkki kuviollinen 4414-513 Pusero (esim. Tilaan tuotteet laskua vastaan. Etuhelma on pyöristetty, ja sivussa on halkiot. pinkki kuvioll. AINUTLAATUINE N ISTUVUUSKONSEPTI, VAIN ATELIER GOLDNER SCHNITTILLÄ LYHYET ERIKOISKOOT ALLE 165-SENTTISILLE NAISILLE: KOKOVALIKOIM A KATTAA JOPA 26 ERI KOKOA – MEILLÄ ON MONIVUOTINEN KOKEMUS MYÖS ISOISTA KOKONUMEROIS TA HENKILÖKOHTA ISTA PALVELUA PUHELIMITSE KESTÄVÄÄ MUOTIA, JOLLA ON 5 VUODEN TAKUU TURVALLISTA OSTAMISTA – MAKSU LASKULLA 5 tähden takuumme -20 € Kaunis pusero alk. Pituus 71 cm Pituus ca. 1. F21-2204-FI 2. 67 cm 100 % polyesteriä, konepesu. Alle 165senttisille Yli 165senttisille -20€ 46 42 44 38 40 54* 52 48 50 L LYHYT KOKO N NORMAALI KOKO -20€ -20€ www.ateliergs.fi (09) 8870 566 Tilaus ilman postikuluja osoitteella: Atelier Goldner Schnitt Oy, Tunnus 5021251, 00003 VASTAUSLÄHETYS Päivämäärä Henkilötunnus (pp.kk.vv-xxxx) Allekirjoitus Pakollinen tieto, kun tilaat ensimmäisen kerran ja maksat laskulla. 29.95 € Etukoodisi verkkokaupassa: FIFS211001 MUOTIA KUIN MITTATILAUSTYÖNÄ Näin valitset oikean koon yli 165 cm yli 165 cm Kun pituutesi on… NORMAALI KOKO N LYHYT KOKO L KAUNIS PUSERO Laadukas pusero, jossa kaunis kaulus, nappilista ja 3/4-hihat napillisin mansetein. Tarjous on voimassa 30.6.2021 asti, niin kauan kuin tuotteita riittää. 49.95 € nyt alk. Täytä alle nimesi ja osoitetietosi TIKKUKIRJAIMIN. Maksuaikaa maks. sininen kuviollinen AINUTLAATUINEN ISTUVUUSTAKUU! www.ateliergs.fi KYLLÄ kiitos, haluan hyödyntää tämän ERIKOISTARJOUKSEN! En tällä kertaa halua tilata tuotteita, mutta haluaisin tilata kotiini UUDEN MAKSUTTOMAN KUVASTONNE. Tilaan yllä olevat tuotteet voimassa olevien kauppaehtojen mukaisesti. Kiitos! *Kyllä kiitos, minulle saa lähettää sähköpostitse tarjouksia ja ajankohtaisia tiedotteita. Etunimi Sukunimi Kotiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin S-posti* 3. Tietosuojaa koskevat lisätiedot sekä yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvät viittaukset löytyvät verkkosivuiltamme: www.ateliergs.fi. Puserosta on saatavana 2 eri pituutta, joten se on kuin mittatyönä tehty. ALENNETTU HINTA! Pusero, pinkki kuviollinen 2 erilaista kukkakuosia sininen kuvioll. 30 päivää (lasketaan laskun päiväyksestä). esim. koko 46 29.95 € 29.95 € Etukoodisi verkkokaupassa: Etukoodisi verkkokaupassa: + ILMAIN EN TOIMIT US AGSFS21_Floralys_FIN_210x250_ASKEL_c2.indd 1 10/03/2021 10:33