Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la LUMILINNAN VALTIAAT JA VANGIT PAASTO AUTTAA PYSÄHTYMÄÄN JUMALAN KASVOT MOSAIIKISSA TEEMU RINNE & TICO: KATI PIRTTIMAA: JUHA TANSKA: Ihana Provence Keskeneräisenä valmiissa maailmassa Koti paloi, toivo jäi Mika Salminen on kriisin tyyni tulkki Elisabetin 70 vuotta kuningattarena irtonumero 9,50 € 3/22 LEMMIKKI: SAMOJEDI JIPPU ELÄÄ JATKOAJALLA
Mies saa puhelinsoiton: hänen veljensä on hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa Jerusalemissa ja tarvitsee saattajaa päästäkseen kotiin. Mukana tulee kortti, joka kertoo kääreiden historiasta. Korussa Herran siunaus -rukous muinaishepreaksi. 020 754 2350 PÄÄSIÄISKORTTI ILAHDUTTAA! Herran siunaus-riipus Hopeinen laattakoru. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 5 erilaista korttia, 2 kpl kutakin. Kun vielä Taivaallinen Työnantaja pistää sormensa mukaan tarinoihin, lopputuloksena on kirja täynnä ihmejuttuja. 7,00 Heijastava sateenvarjo Laadukas kokoontaittuva sateenvarjo myrskytoiminnolla. 23,90 (26,90) OTAVA Leena Pasanen Daktari Leena – Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin omaelämäkerta kuvaa kiehtovalla tavalla niin Tansanian terveydenhuollon karun todellisuuden kuin maan valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana. Punaisessa sateenvarjossa on heijastava Yhteisvastuupainatus. 30 mm. Merkintä alkaa kiehtoa miestä, ja se saa hänet kulkemaan yhä syvemmälle kaupunkiin. Pasasen mottona on työssä ja elämässä ollut: ”En voi muuttaa koko maailmaa, mutta voin ehkä muuttaa yhden ihmisen maailman.” 27,00 (30,00) SUOMEN LÄHETYSSEURA Perinteiset pääsiäiskortit Ihanan nostalgiset pääsiäisaiheiset kortit tuovat iloa ja valoisaa mieltä. 29,90 Pekka Simojoki Ihmejuttuja – Keikkamiehen hartauskirja 2 Gospelmuusikko Pekka Simojoki vie lukijan keikkabussilla ympäri maata ja myös maan rajojen ulkopuolelle. Valmistettu Saksassa. Perillä mies majoittuu veljensä vuokrahuoneistoon vanhan kaupungin liepeillä ja löytää merimiespappina toimineen isoisänsä vanhan muistikirjan. 24,30 (27,00) PÄIVÄ Joel Haahtela Jaakobin portaat Vangitseva pienoisromaani vie ikivanhojen myyttien ja lumisateen läpi ihmisyyden ytimeen. Korkeus 2,2 cm, hopeinen ketju. 59,00 SUOMEN PIPLIASEURA Avaimenperä Kestävä ekologinen avaimenperä on valmistettu omenamehun valmistuksessa ylijäävästä omenakuidusta. Halkaisija n. Kaksipuolinen painatus. Matkan varrella vastaan tulleet tiukat tilanteet, hauskat sattumukset ja koskettavat kohtaamiset hän kertoo omaan mukaansatempaavaan tyyliinsä. 12,00 / 10 kortin nippu. Kirjassa on salaperäinen merkintä: Jaakobin portaat
44 Elisabet II:n kruunattiin Pyhän Edwardin kruunulla Vir pi Kir ve s-T orv in en ~ 3 askel 3/22. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. SISÄLLYS 3/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Mika Salminen: Koronan kova hinta 14 GABRIELIN KEITTIÖ: Paratiisin kirkasta lientä 21 MAIJA PAAVILAINEN: Kuva katsoo minua 22 Onni täällä vaihtelee 26 JUHA TANSKA: Lammaslaumassa elää vain yksilöitä 28 Tulipalo oli uusi alku 32 Kirjavinkkejä 35 TEEMU & TICO , lumilinnan vanki 36 Kahden kodin maisemat ja mielentilat 40 Rukous pandemian kurittamien puolesta 48 HETKI LUONNOSSA: Kevät keikkuu 50 Kari Vahaniitty: Auta ensin itseäsi 53 YHDESSÄ: Minun kotini 54 LAURA HONKASALO: Kelpasin vain kilttinä 56 Aurinko unohtui Provencen taivaalle 60 Kenneth Branagh on uuden Poirot-elokuvan tähti 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Kuplia 16 Hili Vuorelle hengellinen elämä on antautumista. Aikakausmedia ry:n jäsen. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. J uk ka G r a ns t r ö m Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la LUMIENKELEITÄ JA IHMEITÄ PAASTO AUTTAA PYSÄHTYMÄÄN JUMALAN KASVOT MOSAIIKISSA TEEMU RINNE & TICO: KATI PIRTTIMAA: JUHA TANSKA: Ihana Provence Keskeneräisenä valmiissa maailmassa Koti paloi, toivo jäi Mika Salminen on kriisin tyyni tulkki Elisabetin 70 vuotta kuningattarena irtonumero 9,50 € 3/22 LEMMIKKI: SAMOJEDI JIPPU ELÄÄ JATKOAJALLA 42 Eeva-Liisa Pennasen Jippu ei pidä tv-urheilusta Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057
En jaksa lähteä tähänkään riidanalkuun. Mutta olen valmiina havahtumaan, jos oma reviiri on vaarassa. Ikkunat näyttävät ihan puhtailta, kun vähän siristelee. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 1.4.2022 Ja ak ko Vä hä m äk i / Va st av al o Välillä on parempi katsoa ympärilleen laiskalla silmällä. GUN DAMÉN Laiskotellen askel 3/22 4 ~
Päädyin lopulta kahteen runoilijaan. Oi kuinka ihana tehtävä. Kun luovun oman puheeni ilmaherruudesta, harmonia toisten kanssa kasvaa. Kun kirjallisuuspiiri on koolla maaliskuisena sunnuntaina, luen runon Sirkka Turkan teoksesta Mies joka rakasti vaimoaan liikaa: ”Pakkasyössä minulle valkenee: koirat ovat sydämen / piirakoita, / lämpimiä ja ravitsevia, ja jossain syvällä rinnassa / minulla on järkäleenä / pala vanhaa Venäjää, muru ristinraskasta rakkautta.” Vai valitsenko sittenkin runon, jossa Mihály Váci puhuu väenpaljoudesta ja kaipauksesta: ”Ihmisiä on kaikkialla. Sivulla 16 musiikin tohtori Hilkka-Liisa ”Hili” Vuori kuvaa mystiikan, harmonian ja laulun liittoa. Runoilijalta ei Mihály Vácin mielestä pitänyt kysyä, miten hänestä on tullut runoilija, vaan mitä hän aikoo tehdä tällä lahjallaan. Olenko mieluummin osa kiihkeää sananvaihtoa, jossa jokainen briljeeraa nokkeluudellaan, vai ryhmää, jossa annetaan ja vastaanotetaan sanoja ikään kuin lahjoina. Kuunnellen toinen toisiaan yhteinen sävelharmonia löytyy. Kun kirjoitin elämäkertaa Anna-Maija Raittilasta, hän kertoi tarinoita ystävästään Mihály Vácista. Hän työskenteli muun muassa kansanedustajana, opettajana ja kulttuuritoimittajana. Kärsimättömänä kuuntelijana voin ottaa opikseni. ~ 5 askel 3/22. Heidän ensimmäisessä tapaamisessaan Váci oli kysynyt Raittilalta saamelaisten koulutusoloista Suomessa. Sirkka Turkka kirjoitti usein luonnosta ja eläimistä kuvatessaan ihmistä. Vácin ainoan suomeksi ilmestyneen teoksen Sade hiekkaan (Herättäjä-Yhdistys 1989) on suomentanut Anna-Maija Raittila. Siitä on kauan, mutta ilo ystävyydestä ja Turkan runoista on säilynyt. Laulu koskettaa juuri sopivilla taajuuksilla. Mutta miten voi valita maailman kaikista runoista vain yhden. En ole koskaan sitä laulanut, mutta jo kuuntelemalla vanhaa kirkkolaulua keho alkaa kuin itsestään hyrisemään. / Ja se merkitsee / sitä, että maa kukkii / murheiden tähtiä.” Turkan ja Vácin runoihin uudestaan syventymällä olen ajatellut ihmisiä väenpaljoudessa. Minua viehättää ajatus siitä, että laulajien joukkoon mahtuu sekä nuoteissa pysyviä että sinne päin laulavia, ja kuitenkin lopputulos on kuin yhteisillä äänillä kudottu pehmeä matto. Valitsisin tekstin viime syksynä menehtyneeltä Sirkka Turkalta, tai sitten unkarilaiselta Mihály Vácilta. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel maaliskuussa 2022 OLEN OLLUT muutamassa gregoriaanisen kirkkolaulun konsertissa ja kuunnellut musiikkia kotona. Jälkimmäisessä viihtyisin pitempään ja kokisin harmoniaa ja turvallisuutta, vaikka minussa nokkava besserwisser asuukin. Olen ajatellut murheiden tähtiä ja rakkauden muruja, jotka löytyvät ihmisistä sotarintamien eri puolilla – niin myös tänä keväänä. Tämän runon tahtoisin lukea K irjapiirin kokoonkutsuja ilmoitti, että tällä kertaa emme luekaan kirjaa, vaan jokainen valitsee yhden runon ja kertoo perusteet valinnalleen. Nikulainen tutustutti minut Sirkka Turkan tuotantoon silloin kun olimme vielä nuoria. Ystäväni Jaana o.s. Hänen runokirjoillaan on sellaisia nimiä kuin Valaan vatsassa, Tulin tumman metsän läpi ja Niin kovaa se tuuli löi. Mihály Váci eli ja kuoli viime vuosisadalla Unkarissa. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti Graafikko Gun Damén hyrisee kuin itsestään kuunnellessaan vanhaa kirkkolaulua
askel 3/22 6 ~. MEIDÄN PITÄÄ tarkastella pandemiatoimenpiteitä kokonaisvaikutuksista käsin, sanoo Mika Salminen
Korona-ajan luottomies Tehtäväni on kertoa, mitä epidemian etenemisestä tiedetään. TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 3/22. Yhtä tärkeää on myöntää, mitä ei tiedetä, ja missä on tehty virheitä, sanoo kriisin hoitamiselle kasvot antanut Mika Salminen
Nämä aggressiivisesti esiintyvät itseoppineet ovat tietävinään, että pahantahtoiset viranomaiset tekevän kaiken väärin. Selkeä viestijä on onnistunut kokoavalla otteellaan rauhoittamaan kansakuntaa mediassa lähes päivittäin. Jos sellainen valittaisiin Suomessa, Mika Salminen saattaisi olla se henkilö. Viestintäkoulutuksiin osallistunut ja viestintäpalkintojakin saanut Mika Salminen on oppinut ymmärtämään, että asiantuntijoiden on törkypalautteesta huolimatta jaettava asiallista tietoa suurelle yleisölle. Sitä ei koskaan tiedä, mikä puhe kääntyy jonkun päässä toiminnaksi. Muu on viattomien murhaamista. Heidän on osallistuttava yhteiskunnalliseen keskusteluun. – Sanoin sitten a:n tai b:n, sain kovia hyökkäyksiä kimppuuni. – Uhkaukset on pantu poliisin tutkintaan. Törkypuhetta ja hyökkäyksiä Korona-aika on synnyttänyt sosiaaliseen mediaan ja nettipalstoille ”pilvin pimein asiantuntijoita”. En tiedä, miten asialliseen keskusteluun päästäisiin takaisin. – Twitter-viestit sentään hukkuvat jonnekin tajunnanvirtaan, eikä kukaan muista niitä kahden viikon kuluttua. Hyvä henki on säilynyt myös työpaikalla. – Toisen ääripään mielestä koko koronapuhe ja rokotukset ovat osa suurta salaliittoa. THL:n viestintuoja on ollut aiemmin aktiivinen myös somessa. Amerikkalainen Time-lehti tapaa valita Vuoden henkilön. Moni virkamiesja tutkijakollega on tehnyt saman johtopäätöksen. Sääli. Tutkijankammiossaan ei kannata huutaa yksin. Emme voi vain häärätä omassa piirissämme. – Teen vapaa-ajalla mielellään jotain ihan muuta kuin työhön liittyvää: hakkaan halkoja, maalaan taloa, kalastan ja veneilen. – Kommentointi on niin törkeää, että sen seuraamisessa menisi mielenterveys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysturvallisuusosaston johtaja on antanut koronakriisin käsittelylle leppoisat ja luottamusta herättävät kasvot. Taannoin hän lopetti Twitterin ja sitä ennen Facebookin hyödyntämisen. Toimittaja Katja Ståhl paljasti Puoli seitsemän -ohjelmassa, että hänelle tulee aina ”niin rauhallinen ja turvallinen olo, kun kuulen, että Mika Salminen puhuu. – Jonkun kerran on kyllä tuntunut, että nyt asiat menivät liian pitkälle. Alas norsunluutornista Tappouhkauksetkaan eivät ole saaneet Mika Salmista hiljenemään julkisuudessa. Vietän aikaa lasten ja kumppanin kanssa. – Olen haastanut tapamme jäädä norsunluutorniin. Salmisen kesä meni liikaa työn merkeissä, mutta aina tilaisuuden tullen hän latasi akkujaan kesäpaikassa saaristossa. Miten koronamyrskyn silmässä ollut mies on jaksanut pyöritystä. Hän viittaa tosin koronan aikana kehittyneeseen keskivartaloonsa. Käsien käyttäminen on erittäin hyvää vastapainoa ajatustyölle. Tatuointi oli yhden STM:n työporukan leikkisä pikkujoulutempaus, johon Salminenkin suhtautui huumorilla. Olemassaolon oikeutuksemme tulee väestöltä. Osaan minäkin stressata, mutta toistaiseksi olen selvinnyt rasittavimmistakin tilanteista. – Kun yhden puhelun lopetti, seuraava jo soi, ja siinä välissä kymmenen ihmistä yritti tavoittaa. Facebook on ”ihan kestämätön”. – Liikuntaa olisi pitänyt ehtiä harrastaa enemmän... Johtaja joutui määräämään vastuuntuntoiselle väelleen, ettei työhön saa sekaantua eikä työviesteihin vastata. Loma ei kaada maailmaa Salmisen puhelin on soinut taajaan kohta kaksi vuotta, etenkin epidemian alussa. Hän tykkää tehdä käsillään, se on isältä perittyä. Kriisin tyyni tulkitsija Mika Salminen ei ole erityisen stressaavaa tyyppiä. On surullista, että hyvä viestinnän keino menee kuralle. Kutsun koiraanikin aina välillä Mika Salmiseksi, kun se on niin söpö ja turvallinen.” Ståhl otti Sosiaalija terveysministeriön juhlissa käteensä kertakäyttöisen tatuoinnin, jossa on Salmisen kasvokuva. Sitten epidemian hillitsemisessä tuli takaiskuja. On tämä ollut aikamoista menoa. THL:n väki pitää yhtä. – Ei maailma kaadu yhden ihmisen poissaoloon työstä. – Nyt keskustelu on mennyt monin paikoin mahdottomaksi. Minua alkoi kiinnostaa kansanterveystyö, joka parantaa kokonaisten ihmisryhmien elämää. – Välillä on ottanut koville, mutta onneksi minulla on hieno perhe ja kumppanuussuhde. – Puukko pysyy jotenkuten kädessä. Itsekin pystyin tätä periaatetta alkuun kohtuullisesti noudattamaan. Taksilla haastatteluun kiirehtinyt ja parin tunnin päästä yhtä rivakasti takaisin töihin palaava tutkimusprofessori näyttää vauhdikkaasta menostaan huolimatta yhtä rauhalliselta ja hyvinvoivalta kuin viikoittain televisiossa. Vanha lehdistö oli hidas viestintäväline, mutta se kantoi sentään vastuuta siitä, mitä ihmiset sanoivat, Salminen hymähtää. askel 3/22 8 ~. Vastenmieliset kommentit kerääntyvät ketjuun. Joidenkin mielestä yhteiskunnan pitäisi olla koko ajan kiinni, eikä riskiä kenenkään sairastumisesta saisi ottaa. Hyväntahtoista huumoria tarvittaisiin nyt enemmänkin yhteiskunnassa. Rankan kevään 2021 jälkeen THL päätti, että jokainen työntekijä pitää kunnon loman. Nämä jälkimmäiset ovat puheissaan militantimpia
Tutkija tutustui ennaltaehkäisevään terveystyöhön, jota tehtiin homomiesten, huumeidenkäyttäjien ja prostituoitujen parissa. Kokemukset hiv-potilaiden hoitamisesta vaikuttivat myös työidentiteettiin. Väestölle on pakko sanoa, mitä tiedetään, vaikka se olisi joskus kuinka epämiellyttävä totuus, linjaa Mika Salminen. – Minua alkoi kiinnostaa kansanterveystyö, joka parantaa kokonaisten ihmisryhmien, varsinkin sorsittujen marginaaliryhmien elämää. THL ON pyrkinyt kertomaan kansalaisille rehellisesti, mikä on koronatilanne. – Onneksi en joutunut kylmiltäni tähän. Kansanterveyttä ja turvallisuutta kansainvälisellä makrotasolla edistäneen tutkijan ja terveysviranomaisen perspektiivi taas oli globaali. Jos kaikki menee pieleen, se on oma vikasi. Mika Salmisella oli silmiä avaavia kokemuksia myös yhteistyöhankkeista Venäjällä ja Baltian maissa, joissa moni katsoi hiv:n johtuvan vain yksilöistä eikä mistään sosiaalisista syistä. Vuonna 1994 valmistuneen väitöskirjan aiheena oli hi-virus. Jotkut ajattelevat, että jokainen on oman onnensa seppä. Mikrobiologi suuntasi mikroskooppikatseensa soluihin ja viruksiin. Suomessa etulinjan työtä erityisryhmien kanssa tekivät aluksi kansalaisjärjestöt, kuten Diakonissalaitos, A-klinikka ja SPR. – Emme ole voineet himmailla. Onkohan zoomaus kahteen kokoluokkien ääripäähän vaikuttanut siihen, että Salmista on kiitetty suhteellisuudentajustaan. Tuo aika sai arvostamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota, josta kannattaa pitää kiinni. Ainakin tämä työhistoria on ollut aikamoinen kasvuprosessi. ~ 9 askel 3/22. Virheitä tekemällä oppii Vuonna 2009 tutkija meni pariksi vuodeksi töihin Tukholmaan Euroopan tautienehkäisyja valvontakeskukseen. Hiv karaisi koronaan Virusoppiin eli virologiaan erikoistunut mikrobiologi ei ole ensi kertaa epidemiaa hoitamassa. – Toivottavasti suhteellisuudentaju on lähtökohtani. – Sekin kokemus valmisteli minua tätä koronatilannetta varten. THL:n edeltäjä Kansanterveyslaitos liittyi rintamaan. Vastuualueina olivat seksitaudit ja kriisijohtajuus sikainfluenssapandemiassa. – Oli surullista nähdä, miten sairastuneita syrjittiin ja syyteltiin
Taakkaa olisi voinut jakaa enemmän. Pitäisikö rokotuksiin pakottaa ponnekkaammin. Avoimen yhteiskunnan vapaudessa on monta etua, vaikka jotkut tekevät tyhmiä päätöksiä. Erikoinen sattuma kyllä on, että virus lähti juuri siitä kaupungista, jossa on viruksia tutkiva laboratorio. Virhe on kehittymisen mahdollisuus. Joidenkin politiikkojen toimiin Salminen on turhautunut. Salminen on pitänyt tärkeänä kertoa myös viranomaisen virhearvioista ja epävarmuuksista. Korona koituu harvoin hengenvaaraksi muille kuin vanhuksille ja rokottamattomille riskiryhmäläisille. – Siinä sitä oppii, virheitä tekemällä! Jos virheitä pelkää liikaa, oppiminenkin on vaikeaa. – Surkea tuuri pitää olla, jos vakavin tautimuoto iskee. – Me emme ole THL:ssä innostuneita pakkokeinoista. Väitöskirjan jälkeen Salminen tutki hi-virusta kaksi vuotta Yhdysvalloissa. Heidän siivellään olemme pärjänneet näin hyvin. – Kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa oli pakko katsoa asioita helikopteriperspektiivistä. askel 3/22 10 ~. Tutkijoita kuunnellaan ”varmaan 90-prosenttisesti”, mutta päättäjillä on myös varjoneuvonantajia, jotka kuiskuttelevat vieressä. Joka muuta väittää, on yleensä väärässä. – EMME ehkä saa tietää epidemian alkulähdettä. Äitinsä ja lastensa puolesta hän on toki ollut huolissaan, vaikka nuorilla vakava sairaus onkin epätodennäköinen. Jos Suomi olisi yrittänyt yksin kilpailla rokotteista, olisimme jääneet pitkäksi aikaa ilman. Tahallisuudesta ei varmasti ole kyse, joten Kiinaa on turha syyttää. Suomi selviää loistavasti Rokotusten hankkiminen oli EU:lle ”jättimäinen onnistuminen”. Ennemmin tai myöhemmin moni sairastuu silti, rokotettuna lähes aina lievemmässä muodossa. Mika Salminen ei ole menettänyt koronapelkojen takia yöuniaan. Rokotemyönteinen maa Rokotuksista kieltäytyminen on tieteenvastaista ja vaarantaa muita. Vastaaminen on ”vähän vaikea paikka”. Faija, mikä mulla on. – Laskun meidän kaikkien puolesta ovat kuitenkin maksaneet ne, joiden elinkeino on estetty. – Nyt kansainväliset sopimukset osoittautuivat aika tyhjiksi papereiksi. Tutkija ei pelännyt hyppyjä tuntemattomille vesille. En ole ylimpänä pelkääjänä, koska olen tehnyt koko elämäni töitä tautien kanssa. – Ihmistieteisiin liittyy aina epävarmuutta. – Poikani soitti minulle töihin ja kysyi: faija, mikä mulla on. Mika Salminen pitää isona haasteena sitä, miten kansainvälinen yhteisö rakentaa tulevia kriisejä varten mallin, jossa kaikista maista koetetaan huolehtia. Hänellä oli lämpö koholla, ja hajuja makuaisti lähtivät pariksi viikoksi. Vain matematiikassa voi olla absoluuttisia totuuksia. Semmoista se on. Ne lisäävät ihmisryhmien vastakkainasettelua ja ajavat helposti äärileireihin niitä, jotka ovat nyt kannoissaan kiikun kaakun. Koronahan se oli. – Olin äskettäin Temppeliaukion kirkossa konsertissa. Puolet kuorosta sai tartunnan. Virustuntija lisää, että turha koronaa on hankkia tieten tahtoen, kieltäytymällä turvatoimista. Korona tulee, kun tulee. Oli iso shokki nähdä, miten rajat pantiin kiinni, jokainen maa käpertyi itseensä ja ajoi vain omaa etuaan. Suomessa rokotemyönteisyys on korVapaa-ajalla hakkaan halkoja, maalaan taloa, kalastan ja veneilen. Suomi on selvinnyt koronakriisistä ”loistavasti millä tahansa mittarilla”, verrattuna 99 prosenttiin valtioista. Terveystieteissä ei ole lopullista totuutta. – Ikävä puoli yhtälöä on, että ilman rokotteita jäi se osa maailmaa, jolla ei ole vahvaa taloudellista neuvotteluvalmiutta tai vaikutusvaltaa. – Rokotteet saatiin niin nopeasti, että me tutkijat olimme onneksi väärässä pessimistisine näkemyksinemme. Tiede pelasti tilanteen
Sillä ei se koskaan mene. Teini tuntee toisinaan itsensä kuolemattomaksi, välillä taas pelkää. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. kealla tasolla. Esimerkiksi etäkoulunkäynnillä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia heikommassa lähtötilanteessa oleviin lapsiin, kuten 1990-luvun lamalla, Salminen huomauttaa. – Taudin kanssa on vain päätettävä elää. Valoa näkyy jo Terveysviranomaisen tehtävänä on hoitaa miedompana versiona pyörimään jäävä pandemia loppuun asti. – Jos teemme heidän elämästään vaikeaa, mitä hyötyä siitä on. Mikä on todistettu korona-aikana. Perustuslakiin on kirjattu, että viranomaisten tehtävä on suojella ihmisten henkeä, terveyttä ja turvallisuutta. Tätä periaatetta olen yrittänyt toteuttaa. Kuolema ei ole kiellettyä Jos pandemia ei pelotakaan, onko 56-vuotias professori ehtinyt pelätä kuolemaa. Yhteiskuntaa ei saa sulkea hinnalla millä hyvänsä, jos kasvaa sukupolvi, jonka elämä ja koulutus on kuralla. Mitä useampi käy läpi taudin, sitä useampi kokee, että siitä selvittiin. Elämä siis voittaa. – Jos ihminen yrittää olla aina hirveän varovainen ja vältellä kaikkia riskejä, jotain voi jäädä hampaankoloon. – En halua miettiä liikaa sitä, voiko kaikki mennä kaiken aikaa täysin putkeen. – Tässä ei ole mitään väärää, mutta viestiä luetaan välillä kuin piru Raamattua. Toisinaan tämä vaatii vaikeitakin ratkaisuja ja riskinottoa. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). Yksi uskonnollistaustainen ihminen sanoikin, ettei kuoleminen ole kiellettyä. Tupakka ja viinakaan eivät ole kiellettyjä, vaikka haitat ovat moninkertaisia. – Teininä minulla oli ahdistuskohtauksia, mutta semmoiset kuuluvat kasvamiseen. – Kuoleminen on ikävää, mutta johonkinhan me kaikki kuollaan. Näin ovat aiemmatkin taudit tulleet ihmiskuntaan. Rokotteista kieltäytyjät ja koronankieltäjät ovat marginaalissa. Puolivaloilla himmaillessa ja varjoaankin varoessa elämä jäisi elämättä. – Se on siinä, että ihminen pyrkii tekemään sitä, mistä oikeasti tykkää ja missä katsoo itsellään olevan jotain annettavaa. Alku on vaikea, ja vähitellen helpottaa. Vaan mikä lienee hyvän elämän salaisuus. On määrittelyja asennekysymys, koska kriisi loppuu. Se on liian kova hinta taudista, jonka pysäyttäminen ei ole mahdollista. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Se muuttaa käsityksiä pandemiaa kohtaan. Kaikkien päätä ei voi kääntää. Testamentin teko ei ole vaikeaa. – Meidän pitää tarkastella pandemiatoimenpiteitä kokonaisvaikutuksista käsin. Luonnontieteilijän kuolemanpelkoa lieventää tietoisuus luonnon kiertokulusta. Valoa näkyy jo. – Näin voi sanoa
Maku voi myös muuttua. Niukassakin sisustuksessa – ehkä juuri siinä – ovat esineet ja kalusteet tärkeitä. Kerroksellisuuteen kuuluu jo edesmenneen koiran kynnen jäljet ovessa sekä aikuistuneiden lasten entisten huoneiden 90-lukulaiset kulumat. PÄIVI PUHAKKA Sisäsiisti KOTI ON asumisen ja palautumisen paikka. Onnellista, jos se voi olla myös vieraanvarainen. Ja kaipaan yhä enemmän siisteyttä. Onnellista, jos se voi olla myös vieraanvarainen. Hyvästelin oranssin ja gerberan ja tervehdin pinkkiä ja ruusua tyynyissä ja maljakossa. Nyt se on työhuoneeni. Kodikkuus syntyy eri asioista eri ihmisille. Pix ab ay askel 3/22 12 ~. Kalastusta harrastavan keskimmäisen huoneeseen laitettiin aikoinaan kala-perhovapa-boordi. Lapsuuskodin vanhasta ikkunasta tehty peili. Mielenlaatuun sopisi ruusuboordi, mutta kirjoittaminen sujuu, kun pidän katseen ruudussa enkä vilkaise katonrajan lohenpyrstöä. Heitosta tuli itselleni sisustamisen punainen lanka. Ennen kuin kalaboordi vedettiin, asui huoneessa jonkin aikaa ulkomailta kotiutunut ystäväperhe omaa kotia odotellessaan. Takka. Se tarjoaa outoa lohtua, kun vertaan sisustuslehtien ja -ohjelmien trendikkäitä olohuoneita ja kotimme ”jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin sinistä” -linjaa ripauksella harmaata, pinkkiä ja vihreää. Maukasta ja läikähtävää! Sopii tyyliin. Sekin oli mainiota aikaa. Siinä keskustellaan, luetaan, rukoillaan, räplätään puhelinta, torkahdellaan ja juodaan keinuen kahvia. Maaliskuu AJASSA M autonta, mutta sopii tyyliin! totesi tuttava jostain huonekalusta. Koti on enemmän lepopaikka kuin käyntikortti. Toiselle värien ja tavaroiden runsaudesta, toiselle skandinaavisesta kalpeudesta. Erityisen tärkeäksi on tullut leponurkkaus, jossa ruokapöytä ja keinuvat nojatuolit vaihtoivat paikkaa. Koti on asumisen ja palautumisen paikka. Kukat
Iloa ja kauneutta ei ole koskaan elämässä liikaa. Kirkko ja kaupunki 3/2022 MASKIN TAKAA ei ole aina helppoa tunnistaa toista. Eeva 2/2022 USEIN PELKO isoa leikkausta kohtaan saattaa olla suurempi kuin itse tapahtuma. Maaliskuu Lainasanat VAJAAT 10 VUOTTA Tampereen hiippakunnan viestinnän asiantuntija, kirjailija Tuulia Matilainen on hankkinut kotiinsa lähes joka viikko perjantaikukat. Taiteilija Meeri Koutaniemi. Rakkaus rauhoittaa minua, vaikka olisi kuinka huono päivä. Tekoja 1/22 LIIAN MONI keskittyy asioihin, joihin ei voi vaikuttaa, ja päätyy ajelehtimaan elämässään. – Kukat ovat kauniita, mutta niissä on myös persoonallisuutta ja epätäydellisyyttä. – Kesäisin alkaa olla tarjolla kukkapeltoja, jotka ovat yhteisenä ilona ja joista on lupa poimia. Keväällä ja kesällä Tuulia poimii kimppuja luonnosta. Finlandia-palkinnon voittanut kirjailija Jukka Viikilä. Tuoreet kukat maljakossa aloittavat vapaapäivät ja levon. Tuulia Matilainen suosittelee lämpimästi perjantaikukkaperinnettä kaikille. Kukka kuihtuu, ja siten se on arjenkin keskellä muistutus kaiken katoavaisuudesta, Tuulia pohtii. Haluan auttaa ihmisiä oivaltamaan, että vaikka ei voi valita kaikkia elämänsä tapahtumia, voi valita, miten suhtautuu niihin. EMILIA KARHU RAKKAUS ON minulle – – kapinaa kyynisyyttä ja pessimismiä vastaan. Loppujen lopuksi sydänleikkaus ei ollut minulle epämiellyttävä kokemus. Siitä on tullut osa elämääni, ja se on syventänyt elämän merkitystä. Niittykukista tai hiukan myöhemmin kukkivista auringonkukista saa kaikkein ihanimmat kimput. Eräs alakoulun opettaja kertoi lasten maininneen etäkoulun parhaaksi puoleksi sen, että silloin he saivat nähdä opettajan ja toistensa kasvot. Ku va t: Tu ul ia M at ila in en ~ 13 askel 3/22. Ajatusja toimintamalleja voi muuttaa ja elämää ohjata haluamaansa suuntaan. Toisen ihmisen kasvot, ilmeet ja hymy ovat korona-ajan arkisia iloja. Piispa Mari Leppänen. Hyvä sanoma 2/22 Perjantaikukista alkaa lepo Viisautta ”Jos sinulla on aikaa ruokkia lintuja, hiekoittaa jalkakäytäviä, polttaa tulta takassa, tarkkailla ilmapuntaria ja vastata saamiisi kirjeisiin, elämänrytmisi on sopiva.” – Tomas Sjödin TUULIA MATILAINEN hankkii kotiinsa lähes joka viikko perjantaikukat. – Samoin liljoja, yksiä lempikukkiani, alkaa olla jo saatavilla. Kauniit kuvat kimpuista ovat jo vuosia ilahduttaneet myös hänen Facebook-kavereitaan. Matilaisilla on perjantaisin siivouspäivä. Nuorena pidin niitä vähän turhana haaskuuna, mutta vanhemmiten olen tullut tässäkin äitiini ja oivaltanut kauneuden merkityksen ilon ja voiman tuojana. – Lapsuudenkodissani oli aina kukkia maljakossa. Hän hankkii kukat yleensä itse, ja maljakkoon päätyy tarjolla olevia kauden kukkia, maaliskuussa esimerkiksi tulppaaneja. Negatiiviset tunteet saavat käydä kylässä, mutta kun olen nyrkkeillyt niiden kanssa, rakkaus on se, joka jää. Yrittäjä, entinen pikaluistelija Mika Poutala
Aloita liemestä – tilkka öljyä kattilan pohjalle ja kasvikset (varsiselleri, fenkoli, nauris, pala lanttua, korianterinipun varret, kukkakaalin lehdet) sekä ne peittävää vettä n. Lajikkeita löytyy eri kokoisina: pikkuviirivehka sekä komeaviirivehkat, joukossa yli puoleen metriin kurkottava isoviirivehka. Keitä keskilämmöllä noin 20 minuuttia, niin että liemi pysyy kirkkaana eikä saostu. Siinä pikkueines ja pitkä päivälepo olivat tarpeen. 1,5–2 l. Anna seisahtua hetki ja siivilöi. Liemen valmistuessa kuori perunat ja maa-artisokat sekä laita ne kylmään veteen sivuun. Entisvanhaan marianpäivä muutti myös ihmisten päiväjärjestystä Suomessa, tietää Kustaa Vilkuna kertoa Vuotuisessa ajantiedossaan. Aidot kasvisten perusmaut tarjoavat välähdyksen luomistyön hyvyydestä ja yltäkylläisyydestä. Se oli pikkueine eli variksenpala ja se nautittiin heti herättyä aamutuimaan. Kastelukertojen välissä pintamullan annetaan kuivahtaa. Kettusia askel 3/22 14 ~. Marianpäivästä alkaen aina perttylinpäivään 24.8. sen kunniaksi, että enkeli Gabriel ilmestyi Jeesuksen äidille Marialle. asti otettiin myös pitempi ruokalepo eli ettone. Se antaa paljon ja vaatii vähän: kosteutta ja paikka poissa paahteesta ja patterin läheltä. Siksi tämä resepti käyttää kirkasta lientä, jota voi myös pakastaa ja tehdä varastoon, herkkupankkiin paratiisin makua tuomaan myöhemmin – unohda ikuisesti valmisliemikuutiot. Kukkakaali-cheddar-keitto Huuhtele hyvin ainekset ja kuori. Pix ab ay AJASSA Variksenpala ja ettone MARIANPÄIVÄÄ VIETETÄÄN 25.3. Puhtaat raaka-aineet, astiat ja leikkuulaudat ovat autenttisen paratiisimaisen maun edellytys. Pix ab ay KAUNIISTI KASVAVA ja yleensä keväällä kukkiva viirivehka (Spathiphyllum) on huonekasvien aatelia, joka ilahduttaa kesät talvet valossa ja varjossa – ja puhdistaa ilmaa. Trooppinen kasvi kaipaa kosteutta, lehtien suihkuttelua ja mullan runsasta kastelua. Viirivehka on hieman myrkyllinen. Ihminen on erottamaton osa luonnon ekosysteemiä, ja sama puhtaus kunnioituksesta elämään kuuluu myös keittiöön ja ruoanlaittoon. Puhtaus on puoli ruokaa ja enemmänkin. Marianpäivän jälkeen tavattiin joka päivä syödä yksi ateria lisää. Kun valon mukaan elettiin, noustiin aikaisemmin ja mentiin myöhemmin levolle. puutarha.net Kuukauden kasvi Viirivehka Valo, se palaa taas, ja kohta kaikki on jo toivorikkaampaa. Päiväjärjestyksen muutos liittyi tietenkin siihen, että kesän tullen päivä piteni. Jou, jou, jou ja hellurei, periksi annettu ei! KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN I hminen itsestään selvästi pitää huolellisesti huolta niin hampaistaan, ihostaan kuin hiuksistaankin
Mausta valkopippurilla tarkista maku. Keitä hiljaa poreillen noin 30 minuuttia tai kunnes ainekset ovat pehmeitä. Hienonna sipulit ja kuullota niitä voissa keskilämmöllä pari minuuttia niin, ettei tummaa väriä pääse syntymään. GABRIEL SALMELA Puhdasta nautintoa Näitä tarvitset: Liemi: Purjon vihreä osa, varsiselleri, fenkoli, nauris, pala lanttua, korianterinipun varret, kukkakaalin lehdet Keitto: 1 kukkakaali, 3 sellerin vartta, 2 porkkanaa, 2 maa-artisokkaa, 3 pientä perunaa, 1–2 sipulia, 3–4 valkosipulin kynttä, nippu korianterin lehtiä, 200–250 g cheddarjuustoa Lisäksi: Maitoa, 1,5 dl kuohukermaa, kirnuttua voita, valkopippuria, persiljaa, öljyä, puhdasta vettä. Lisää tarvittaessa suolaa. ~ 15 askel 3/22. VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ VELI GABRIEL tarjoaa kukkakaali-cheddar-keittoa. Lisää lientä kauha kerrallaan kunnes ainekset peittyvät. 2 kattilaa, 1 kasari, sauvasekoitin. Laita tällä välin kasariin maitoon koristekukkakaalit mietoon lämpöön hautumaan. Koristele persiljalla ja pienillä kukkakaalinupuilla. Ju kk a Gr an st rö m Ga bri el Sa lm ela Siirrä sivuun myös koristekukkakaalin nuput. Lisää kerma ja sekoita juusto. Lisää ne ja huudellut ja kuivatut perunat ja artisokat kattilaan juustoa lukuun ottamatta. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Kuori ja pilko muut ainekset
Kun kahvi kuohahtaa ja jänis loikkaa, Hilin keittiöstä saattaa kuulua hyräilyä. Hyrinä alkoi jo lapsena. – OPETTAMINEN ja laulaminen nousevat kuuntelemisesta. Ikkunan takana kulkee pohjoisespoolaisten eläinten valtatie. Oravat kipittävät aidalla, jänikset loikkivat ja metsäkauriit tarpovat hangessa. Erityisen tärkeä oli Arvi Lamposen johtama nuorisokuoro, jota hän lempeästi opasti: Tärkein tehtävämme on avustaa messussa. Aamuihminen rakastaa puuronkeittoa hellalla, mittaa vanhanaikaiseen pannuun kahvijauheen ja varaa aikaa sanomalehden lukemiselle. Äiti pyysi, että laula mieluummin Jeesuksesta. Kansakoulunopettajana hän oli hyvä pedagogi. – Vuoden kohokohta oli vierailu terveyskeskuksen vuodeosastolla, jonne joulujumalanpalveluksessa palvellut kuoro lähti heti palveluksen jälkeen. – Talvi on minulle vähän outo kumppani, kuin tuttava, josta ei vieläkään ota ihan selvää. askel 3/22 16 ~. Mummon vakavat lääkkeet Hilin ensimmäinen piano-opettaja oli oma mummo, jonka kanssa hän vietti paljon aikaa ja jolta imi itseensä huumoria ja hengellisyyttä. – Radiosta olin noukkinut ”St. Kun minulta murtui koulussa nenä, odotin lääkäriin lähtöä mummon luona. Laulun viemä Polkuja on monenlaisia. Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla kasvanut Hili katseli myös avaraa hengellistä maisemaa. Isä lauloi minulle Piupali paupalia, ja Karhunpoika sairastaa oli dramaattinen. Suuntaa antavat kuunteleminen ja antautuminen. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Aamu on parasta aikaani, hyvä huokaileva aamu, Hilkka-Liisa ”Hili” Vuori kuvailee. – Hän kaitsi minua pienenä usein kouluaamuina. Pauli ja Reeperbahn, sinne veri vetää uudestaan”. – Kävin kirkon pyhäkoulussa ja lapsikuorossa, körttien ja evankelisten seuroissa sekä vapaakirkon kerhossa. – Äidillä oli iltasella tapana silittää vaatteita ja laulaa samalla lastenlauluja ja hengellisiä lauluja. Omani on laulamisen polku, Hilkka-Liisa Vuori sanoo. Sieltä päädyin keskiaikaan, gregoriaaniseen kirkkolauluun syvästi perehtynyt Hili naurahtaa. Olin tapaturmasta järkyttynyt ja sain itkeä sadun lasten kohtaloa. Kuuntelin niitä sängyssäni. Läpi elämän mukana ovat kulkeneet Pikkulintu riemuissaan ja Jeesuksesta laulan. Olin luullut, että veri viittasi juuri Jeesuksen vereen. Hän otti syliinsä, asetti pään alle tyynyn ja nenälle kylmän kääreen sekä totesi: ”Nyt tarvitaan vakavia lääkkeitä.” Mummo luki sadun Koivu ja tähti. Pieni tyttö kuunteli korvat hörössä lauluja ympäriltään ja kajautteli niitä kotitalon rappukäytävän ylimmällä portaalla. Sitä polkua aloin seurata, sanoo Hili Vuori
– Samoihin aikoihin luin Martti Lindqvistin haastattelun, jossa hän sanoi: ”Mystiikassa ei ole mitään hämärää.” Seinät muistavat laulun Hili viehättyi luostareitten taustalla olevasta hengellistä maisemasta, jonka keskeltä gregoriaaninen musiikki alkoi soida. Musiikkikasvatuksen gradunsa hän teki Reznikoffin opettamasta harmonisesta laulusta. Tämä syy oli kadonnut opiskelijan moniin tehtäviin, ja halusin nyt uudelleen syventyä mysteeriin. – Laulutavassa ja äänessä on jotakin niin puhdasta, että se muistutti minua siitä, miksi olin alun perin lähtenyt opiskelemaan musiikkia: ymmärtääkseni sfäärien harmoniaa. Opintojen loppuvaiheessa hän kiinnostui musiikkiterapiaopinnoissa kuulemastaan mongolialaisesta yläsävellaulusta. Niitä etsiessään Hili löysi opettajikseen ranskalaisen Iegor Reznikoffin ja laulaja Kirsti Aution. Itselle jäi aina hyvä olo siitä, että oltiin juuri oikeassa paikassa. Puhdas ääni, harmonia, mysteeri. ~ 17 askel 3/22. Kirkasta mystiikkaa Suuri merkitys oli myös piano-opettaja Elina Patailalla, jonka kannustamana Hili opiskeli yläasteen ja lukion musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiassa
– Ei kannata odottaa sopivaa mielentilaa ja hiljaisuutta, eikä tarvitse muuttua jotenkin ennen kuin voi laulaa. Oma ääni on toisen tukena ja kaunistaa toisen ääntä. – Pastori, taideterapeutti Terhi Varjoranta puhui joskus tuosta kuvasta: Jos ollaan Jeesuksen seuraajia, silloin seurataan myös vauvaa, joka istuu äidin sylissä, yhtä avuttomana ja antautuvana ja suostuen kannettavaksi. – On kiehtovaa, miten puhdas ääni soi keskiaikaisessa kirkossa. – Meidän tulee enemmän kuunnella Jumalaa ja toista ihmistä kuin tuottaa omaa ääntä. – Marssilauluilla on haettu perinteisesti energiaa. Kyse on asenteesta ja vieraanvaraisuudesta. Nykyisin kaikua vältetään ja tehdään tiloja puhetta varten. Hellä kuuntelu kaunistaa Sisarten laulusta valmistui 2012 myös Hilin väitöskirja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla. – Opetan laulamaan leuka rentona ja antautumaan uudelle elämälle. Hilin mukaan niiden ilmaiseminen ei edellytä pyhää mielentilaa tai tiettyä tilaa tai vetäytymistä. Meditatiivista luostarilaulua lauletaan niin, että vieruskaverin ääni kuulostaisi kauniilta. Ihmisten kanssa ei kukaan pysty antautumaan puolustuksetta, mutta Jumalan syli on siihen turvallinen paikka. – Hän kirjoittaa, että ihminen on luotu vertikaalisuhteeseen Jumalan kanssa, ylistämään häntä psalmeilla ja lauluilla. Voin keskellä arkea heittää tiskiharjan altaaseen ja pysähtyä. – Hengellinen elämä on antautumista. – Runoilija ja anglikaanipappi David Adam sanoi, että kun ihminen kaikkensa antaen tekee sitä, mitä hän koko sydämestään rakastaa, se on pyhiinvaellusta. – Nouwenilla on ajatus rukouksen kolmesta suunnasta: omalla sydämellä, Jumalan puoleen ja vieraanvaraisuuteen toisten ihmisten kanssa. Samalla hän laulaa vauvalle. Vaasan marssin sijaan voi kävellessä kuunnella modernia rytmimusiikkia. askel 3/22 18 ~. Hilistä ihmeellisin on Uspenskin katedraalin loistava akustiikka. Löysin polun, jota aloin seurata opettamisessa ja laulamisessa: kuuntelemisen pedagogiikka. Rukouksen kolme suuntaa Birgitan lisäksi Hili esittelee muita rakkaita edelläkulkijoita näillä itselleen tärkeillä poluilla. Poski poskea vasten Antautuminen esiintyy Hilin puheessa usein. Näin yhteisestä soundista tulee yksimielistä eli vieraanvaraista ja antautuvaa. ARKKIENKELI MIKAELIN lauluja 1200-1300 -luvun Suomesta Helsin ki, Kansal liskirja sto, F.m. Kirjassa Erämaasta puutarhaan hän sanoo, että suunta toisten luo on suunta pelosta vieraanvaraisuuteen. Jokaisella on ikävänsä, hätänsä ja kiitollisuutensa. 5v. Yksi kaipaa olemiseensa lohdutusta, toinen energiaa. Kaikki keskiaikaiset ja monet uudemmatkin kivikirkot ovat hyviä: Paavali, Käpylä, Kallio, Olaus Petri, Seinäjoen Lakeuden risti. Aivan kuin seinät muistaisivat birgittalaissisarten laulut 1400-luvulta. Keskiaikaisissa kirkoissa tilalla on koko olemusta kohottava ja hoitava vaikutus. – Naantalin kirkko on suosikkejani. Istun tai seison, suljen silmät, annan käsillä silittelemällä itselleni signaalin rauhoittua ja alan laulaa vokaaleilla. Ääni auttaa antautumaan kehoa avaavalle kivulle, pieni ääni pienelle ja iso ääni tai jopa huuto isolle kivulle. Sitä kuvaa myös ikoni, jossa Jeesus-lapsi istuu Marian sylissä poski poskea vasten ja Jeesuksen käsi kietoutuu äidin niskan taa. Aluksi laulu on levoton ja nopea, ajatus harhailee, sitten annan laulun viedä lepoon. Linnut eivät arvostele Tätä Hili opettaa myös raskaana oleville. Stinisseniltäkin löytyy suunta. Yhdessä laulaminen on enemmän kuuntelua kuin oman äänen esittelyä. Se on kuorolaulun ideaali, olla ”yksi instrumentti”. Tilalla on silloin kohottava vaikutus! – Kunpa nykyrakentamisessakin tilalla jälkikaikuineen olisi koko olemusta kohottava ja hoitava vaikutus. Kun leuka rentoutuu, lantiopohjan lihakset rentoutuvat. Holvit, seinät ja pilarit kannattelevat ihmisen ääntä ja yläsävelet pääsevät kuulumaan. Synnytyslaulu on naisen rentoutumisen apu. Nouwen, Stinissen, Raittila ja Hildegard Bingeniläinen. Siihenkin voi käyttää kehoaan ja laulaa vaikka suihkussa reipasta laulua, kädet ylhäällä kuin ylistäen. Tuolloin kirkot rakennettiin myös sointia varten. Luostariarjessakin tehdään töitä, mennään kirkkoon ja palataan taas töihin. Hili mainitsee vielä teologi Pauli Annalan, hengellisen sielunkumppanin, jonka ajatukset vanhan kirkkolaulun pyhyydestä resonoivat ja ruokkivat. – Kun 10 ihmistä laulaa yhdessä toisiaan hellästi kuunnellen, tapahtuu ihana asia, vaikka osa laulaisi puhtaasti nuoteista, osa suunnilleen sinne päin ja osa aivan omiaan: yhteinen ääni sulautuu pehmoiseksi matoksi. Olen itse nopea luonteeltani ja puhun paljon. – Pyhä Birgitta opetti nunnille: Kun laulatte, ensin on yksimielisyys, toisena tulee yksiäänisyys. – Parhaiten virkistää, kun yhdistää liikkeen ja äänen, venyy ylöspäin, kohottaa katseen ja antaa tulla korkean äänen. IV.100, f
– KESKIAIKAINEN Espoon tuomiokirkko on kotikirkkoni. Täällä on ihanat värit ja ihana laulaa, kuten kivikirkoissa on. ~ 19 askel 3/22
Kun laulat, laulun tunnelma tulee sinuun. Enkelit ovat puolustajia, viestinviejiä, suojelijoita, mutta ennen kaikkea ne ylistävät Jumalaa. Laulu silittää sisintä Hili ja Johanna vievät lauluvoimaa myös kolmeen muistiyksikköön Uudenmaan liiton hankerahoituksen turvin. Paastonaikana ja koronakurimuksessa Hiliä koskettaa ihmisten yksinäisyys ja mikä tässä ajassa on lopulta tärkeää. – Keskiajan lauluista löytyvät tutut Gabriel, Mikael ja Rafael. Noissa tilanteissa laulu on Hilille myös tasavertaisuutta. On lumoavaa, kuinka Rafael lähetettiin Topiaan ja Hannan luo heitä hoitamaan kuin kotisairaanhoitoenkeleinä. – Jo sana ”rukouslaulu” kertoo järjestyksen: ensisijalla on rukous, toisella laulu. – Se tekee hyvää. Hän ei opeta, ehkä vain silittelee kumaraista selkää ja laulaa. – ”Memento mei, Domine”, ”muista minua kun tulet valtakuntaasi”. Mitä enemmän on intoa, sitä syvemmin hengität. Niin kuin lasta tuudittava äiti tai Koivusta ja tähdestä kertova mummo. Laulamme samaa laulua Eletään paastonaikaa. Hänkin kävi tämän läpi ja huusi: ”Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Emme kärsi yksin. Niiden puute näkyy mielenterveydessä ja lasten ja nuorten pahoinvointina. Erään kerran kuuntelin mummoa, joka puheli itsekseen ”koivikot tuuhettuu”. Eikä näissä enkeleissä ole mitään kermaista. – Äänen ja kosketuksen tulee olla toista loukkaamatonta. Jeesus antaa meille ihmisen mallin. Toisaalta tunnemuisto vie jonnekin, toisaalta se herättää olemaan läsnä tässä hetkessä. Pedagogina Hiliä huolettaa se, että taideaineita on karsittu koulussa. Kerran Hili antoi Laulun taika (vuodelta 1959) -koululaulukirjan laulukaverinsa käteen. Höpsöt puhelut ja viestittely ovat tärkeitä. Herkuttelu kyllä vähenee, mutta isompi ruokapaasto ei onnistu. – Korkeat äänet virkistävät, matalat rauhoittavat. Laulu voi antaa myös kuin sysäyksen, ja jonkun ulkomuistista alkaa kummuta suuri määrä lauluja. Hän puhuu laulun ja käden kosketuksesta, konkreettisesta ja siitä mikä silittää sisintä. Jo 30 vuotta hän on yhdessä Johanna Korhosen kanssa laulanut Vox Silentii -yhtyeessä, joka esittää keskiajan kristillistä rukouslaulua. – Hengität vähän syvemmin kuin puhuessa. Toki kuulolla voi olla muitakin. Olen kiitollinen teknologiasta, jonka avulla olen saanut pitää lauluhetkiä. Säkeessä musiikillisesti korostettuna merkityksellisin on JA-sana. – Laulu voi ensimmäisenä ja viimeisenä tavoittaa ihmisen. – Kannattaa olla avoin eri tyyleille ja uskaltaa itse tuottaa ääntä. Järkytyin laulusta, joka loppuu Jeesusta kuvatessaan: ”on Jumala ja ihminen”. Muistutan itseäni: Vaadi vähemmän! Älä yritä niin kovasti! Paasto on minulle riisuutumista vaatimuksesta. askel 3/22 20 ~. Matkassa kohti pääsiäistä Jeesukselle tapahtuvia tapahtumia seuraten on jotain äärimmäisen inhimillistä. Hänkin pelkää kuoleman edessä. – Ihmiset, etsitään yhteyksiä toistemme luo. – Tarkoitus on laulaa kaksin, lähekkäin ja käsikkäin muistisairaan ihmisen kanssa. Nuoret tarvitsevat taidetta Laulaessa kehossa ja mielessä tapahtuu monia hyviä asioita. Resonanssin ohella äänen korkeus, hengitys, tunnelma vaikuttavat meihin. Siinä kiteytyy paastonaika. Nuorissa ihmisissä on paljon tällaista ennakkoluulottomuutta. Koko keho voi resonoida ääntä ja tuottaa hyvää oloa. Äänen resonanssi hieroo meitä sisäisesti, keuhko-ontelossa, kurkussa, päässä. – ”Voi kuinka tämä oli mukavaa, meillä on ollut sama elämä!” eräs ihminen totesi. – Paastonajan laulut kirkkovuoden perinteessä ovat lohduttavia ja rohkaisevia. Hengellinen elämä on antautumista. Tänä keväänä Hili ja Johanna sekä esittävät että opettavat gregoriaanista laulua ”enkelikärjellä”, perinnettä, jossa enkeliteologia yhdistyy siihen, mitä Raamatussa kerrotaan. Hili pitää itseään huonona paastoajana. Tämä aivan kuin havahtui unesta. Toivon, että näkymätön verkko osaltaan kannattelee yksinäisiä. Sitä ennen ja sen jälkeen on vain kosketus, hengitys ja ääni. Hili suosittelee myös luonnossa laulamista. Keuhkot laajenevat, hartiat laskevat, täytyt ilmalla ja annat äänen soida itsessäsi ja itsestäsi. Kun opetan laulua, kristillisen mietiskelyperinteen ylläpitäminen ja jakaminen on tärkeämpää kuin esittävä puoli. – Opettaessani neuvon antautumaan Jumalan edessä ja kuuntelemaan tilaa. Zoomissa voi kuulla vain yhden, opettajan äänen, kuitenkin lauletaan samaa laulua. Eivätkä linnut tule tuomitsemaan pientä ääntäni. Ihmiset tarinoineen tulevat tutuiksi. – Onko millään muulla merkitystä kuin hengellisyydellä, joka ilmenee hengityksenä, siinä että jaksaa syödä, liikkua, luottaa ja antautua. Kun hoitaja laulaa hoitotoimenpiteiden aikana, se keventää arkea. Kotisairaanhoitoenkeleitä Hili on freelance muusikko ja gregoriaanisen laulun opettaja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosastolla. Se, kenelle ihminen laulaa ja mitä hän kokee, on lopulta henkilökohtaista. Aloin laulaa Karjalan kunnaita, hänkin alkoi laulaa, ja toinen mummo liittyi mukaan
Veronika pyyhkii Jeesuksen kasvoja. Hän maalaa Jeesuksen matkan Pilatuksen tuomiosta ylösnousemukseen omien tuntemustensa mukaan, vapaana perinteisestä 14 aseman kaanonista. ”Taiteilija ottaa yltiöpäisesti itselleen oikeuksia mennä yli rajojen. Lepo kirkkaudessa. Pitkä tie läpi pimeän, haudan kautta valoon. Pääsiäisaamuna Noli me tangere -kuvan Magdalan Maria joutuu kantamaan itse oman ristinsä, kuten meistä jokainen. Kirkon itäpäätyyn 1500-luvun rakentajien muuraama risti innoituksenaan taiteilija nimeää oman osuutensa Seitsenristintieksi. Kylkihaava, Ristiinnaulittu, Pietá, Stabat mater, Avoin hauta, Ylösnousemus. Näyttely kiersi maata vuosina 1990–1992. Armo löytyy tähänkin pimeyteen. Suuri triptyykki kuvaa hetkeä, jolloin Johannes kastaa Jeesuksen tehtäväänsä Jordanilla. Kylmänvalkea tausta varoittaa jäävuorten sulamisesta. Taidemaalari Kuutti Lavonen epäröi aluksi suostumista kirkon kutsuun. Kyreneläinen auttaa. Seitsenristintien Jeesus tuomitaan, kaatuilee, löytää taas voimaa tehtävänsä suorittamiseen. Ristin paino näkyy kasvoissa, asennoissa, varjoina. Valkea kyyhky avaa siipensä kastajan ja kastettavan suojaksi – ja tuo kuvaan Pyhän läsnäolon. Seitsenristintie välittää Kuutti Lavosen näyn. Lavonen on myös lukenut Raamattunsa. Verenpunaisena liekehtivä tausta kertoo jo Ristin tien päätöksen. Evankelistojen kuvien ympäröimänä Kuutti Lavonen avaa oman käsityksensä Viimeisestä tuomiosta, vaihtaa tuomion nimeksi Armo. Kuvan valkea lilja edustaa kasvikuntaa, kyyhkynen eläinkuntaa. Kuutti Lavonen osallistuu Vesi-näyttelyyn teoksellaan Kaste. ILMIÖTÄ KUTSUTAAN ylittymiseksi. Ylittyminen. KUUTTI LAVONEN ja Osmo Rauhala kutsutaan maalaamaan kuvaohjelma uudelleen rakennettuun Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon vuonna 2004. Pysähtymällä katsomaan maalauksia huomaan kuvien katsovan minua. Lavonen saa maalattavakseen lehteripaneeleihin apostolit, evankelistat, kärsimystien ja viimeisen tuomion. Hän maksaa siitä myös kalliin hinnan. Lapsuudessa vietetyt kesät taiteilijavanhempien mukana renessanssitaiteen juurilla Italiassa ja Ranskassa opettivat lukemaan kuvaa ja tuntemaan symbolit. Vaikka uskoisin, niin kieltäisin”, pohdiskeli kolmekymppinen taiteilija, mutta suostui. Taide antaa mahdollisuuden liukua yli rajan. MAIJA PAAVILAINEN • AFORISTIKKO JA TAITEILIJA HATTU & SIVELLIN Ja ni La uk ka ne n ~ 21 askel 3/22 K irkkomme ensimmäisen, toistaiseksi ainoan nykytaiteen kutsunäyttelyn teemaksi valittiin Vesi. Vapauksiaan ei tahdo luovuttaa millekään instanssille, ei edes kirkolle
Toivon reunalla Kaikki on ulkoisesti hyvin, mutta samaan aikaa moni voi pahoin. Nuorten odotetaan ratkaisevan ympäristökriisiä koskevat pulmat, huolehtivan vanhemmista ikäluokista ja kaiken kukkuraksi heidän odotetaan itsestään selvästi menestyvän. – Heidän päälleen kasataan kaikenlaisia vaatimuksia, vaikka nuoria on lukumääräisesti aikaisempaa vähemmän. – Suurimmalla osalla ihmisistä perustoimeentulo on turvattu, joten elämä ei ole eloonjäämiskamppailua, vaan on kaikenlaisia mahdollisuuksia, sanoo sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta. – Vallitsee ajatus, että jokainen on onnensa seppä ja on vain ihmisestä itsestään kiinni, miten pärjää. Mistä löytyy toivo. Mikä meitä oikein vaivaa. Heitä vaaditaan töihin jo varhain, ja pitää jaksaa mahdollisimman pitkään, Hallamaa sanoo. Vaikka maailma tuntuu valmiilta, moni asia on hyvin säädeltyä. Ihmisten yhteiskunnallinen asema ei enää määräydy voimakkaasti syntyperän, säädyn tai vanhempien aseman mukaan. askel 3/22 22 ~. Meitä siis vaivaa onnistumisen paine. Nuoret ovat ahtaalla Pahoinvointia on monenlaista ja eri ikäryhmissä, mutta nuoret ovat silmiinpistävin joukko. TEKSTI: MIINA LEPPÄNEN I hmiset ovat terveempiä ja elämä turvatumpaa kuin koskaan, mutta yhtä aikaa suomalaiset voivat myös pahoin, etenkin nuoret. Tämä taas luo suuren onnistumisen paineen, joka on tätä nykyä ulkoistettu yksilöille
Jos lukiossa tekee vääriä kurssivalintoja tai ei pysy opinnoissa hyvin mukana, koko tulevaisuus on vaakalaudalla. Arjen puurtajia tarvitaan Jaana Hallamaa kritisoi menestyskertomuksia, joita meille ehdotellaan. Yksimielisyys on Hallamaan mukaan näennäistä yhtenäiskulttuuria. – Aikaisemmin oli mahdollisuus katsella ja käyttää aikaa valintoihin. Kadotettu kulta-aika Ennenkin oltiin ”pihalla”. – Se oli turvallista mutta myös kahlitsevaa. Toki niitä on myös nyt, ja osa nykyisistä asioista on kauheita eri tavalla kuin ennen. – Ajattelutapa, joka korostaa yksilösuorituksia, hämärtää sen, että kukaan ei tulisi toimeen ilman tätä kaikkea, jota ympärillä olevat ihmiset ylläpitävät hyväksemme. Kaikki lepää arjen työn varassa, sen, jota itse kukin tekee omassa tehtävässään: opettajien, bussinkuljettajien, postin työntekijöiden, sairaalassa tai kulttuurialalla työskentelevien. Nyt pitäisi olla heti valmis valinnoissa, valmistua nopeasti ja mennä työelämään veronmaksajaksi eläkettä ansaitsemaan. Jaana Hallamaan mukaan ennen ei ollut paremmin edes tässä mielessä. Puuttuvatko nykyihmiseltä kehykset elämältä ja roikkuuko maalaus tyhjän päällä. Olemme lukemattomin sidoksin kiinni toisissamme. – Mielekkyyteen kuuluu, että voi tuntea olevansa osa jotakin tärkeää. Entisajan maailmassa suku ja sääty valitsivat ihmisen puolesta. Hallamaa kysyy. Aikaisemmin ihmiset eivät voineet itse kysellä elämäntarkoitusta tai muita suuria kysymyksiä, vaan ne olivat auktoriteettien ja yhteisöjen sanelemia. Tyhjä taulu ilman kehyksiä Aikaisemmin meitä yhdistivät uskonnot ja auktoriteetit, mutta niiden rooli on muuttunut. Ihminen on toimija, ja kaikki saavat iloa siitä, että voivat olla iloksi ja hyödyksi. Sen osoittavat hisNuorten odotetaan ratkaisevan ympäristökriisiä koskevat pulmat ja huolehtivan vanhemmista ikäluokista. – Taaksepäin suuntautuva utopia sijoitetaan menneisyyteen, jossa on kauheita asioita. ONNI EI ole pysyvä tila, se vain häivähtää silloin tällöin. Pix ab ay ~ 23 askel 3/22. Suuret kertomukset ovat muuttuneet mahdollisiksi maailmanselityksiksi toisten joukkoon. Kukapa haluaisi olla vain tehokas veronmaksaja
– Ennen ihmiset eivät uskaltaneet sanoa omia ajatuksiaan ääneen tai eivät edes uskaltaneet ajatella niitä. Enää käsissämme ei ole suuria kansallisen itsenäistymisen, sivistämisen tai jälleenrakentamisen projekteja. Ihmiset ovat pitäneet yllä uskonnollisia ja aatteellisia rinnakkaistodellisuuksia, mikä näkyy esimerkiksi kansanuskomuksissa, arjen käytänteissä ja tavoissa. On haluttu ihmisoikeudet, valinnanvapaus ja kaikille koulutusta, jotta kaikilla olisi mahdollisuuksia tehdä elämästään mielekästä. – Jokainen valinta on myös jonkin toisen asian pois valitsemista, ja valitsija joutuu miettimään, menetänkö nyt jotakin, Jaana Hallamaa sanoo. – Pitkään merkityksellisyyttä on tuonut se, että työskentelee tulevan polven hyväksi ja että lapsilla olisi parempi aineellinen toimeentulo. Nämä isot ja perustavat sosiaaliset ja aatteelliset keksinnöt eivät ole kadonneet minnekään, mutta ne ovat arkipäiväistyneet. Esimerkiksi hän ottaa Tinder-markkinat, joilla voi ajatella, että jossakin on vielä joku parempi vaihtoehto odottamassa. Se taas lisää vapautta ja valinnanmahdollisuuksia – ja tuottaa ahdistusta: Onko varmaa, että valitsen oikein, johtaako valinta mielekkääseen lopputulokseen, onnistunko, jos valitsen tämän. Tuliko maailma valmiiksi. Menneisyyden toimintatavoista on luovuttu, koska niihin on sisältynyt epäkohtia, Jaana Hallamaa kuittaa. torialliset tavat hallita toisinajattelijuutta, joka on ollut sosiaalisen paheksunnan kohde. Enää ei ole tarvetta massoittain yhtenä rintamana taistella perusoikeuksien puolesta. Paluuta menneeseen ei ole, ja ajatus ”kadotetusta” on sentimentaalinen. Ju kk a Gr an st rö m askel 3/22 24 ~. – Onni ei ole pysyvä tila, se vain häivähtää silloin tällöin, Hallamaa sanoo. Yhdistäviä asioita ovat myös juhlaperinteet, urheilukilpailut, teatterit ja konsertit, harrastukset ja kansalaisjärjestötoiminta. Useimpien ihmisten elämässä syvän onnen ja tyydytyksen kokemukset ovat pieniä hetkiä. Länsimaiset äärikonservatiiviset liikkeet haikailevat kulta-aikaa, me-tunnetta tai yhtenäisyyttä, jota ei koskaan ole ollutkaan. Korona-aikaan moni on löytänyt lähiluonnon hienoine paikkoineen. Hallamaa painottaa arkea, jota suurin osa elämästä on. Tinder-markkinoiden valinnat Mitä tekemistä meillä sitten on ”valmiissa” maailmassa. – Hyvin harvoin historiassa voi palata taakse päin. Jos entisaikaan meitä yhdisti uskonto tai puoluekanta, mitkä asiat saavat meidät nyt yhteen. – Se tarkoittaa, että ei näe menetyksenä sitä, että osallistuu ilmastotalkoisiin, vaan päinvastoin se tarkoittaa toisenlaisten asioiden saamista. Maailma on siinä mielessä valmis. Monia asioita on nimittäin jo saavutettu. Onni täällä vaihtelee Mitkä asiat sitten voisivat auttaa pahoinvointiin tai mitkä asiat tekisivät meistä hyvinvoivempia. 1900-luvun alun toiveet itsenäistymisestä, kahdeksantuntisesta työpäivästä, yhtäläisestä äänioikeudesta tai oppivelvollisuudesta ovat itsestäänselvyyksiä. Tätä nykyä pidetään tärkeänä, että jokainen saa toteuttaa itseään. Kukapa haluaisi olla vain tehokas veronmaksaja. Useimmilla perustoimeentulo ei ole enää vaarassa, ja silti ahdistaa. Some tuottaa omia yhteisöjään. PROFESSORI JAANA Hallamaan mukaan yhteisen työn osana oleminen on arvokasta ja tuottaa tyydytystä. Enää ei riitä myöskään se, että tavoittelisi vain materiaalisia hyötyjä, vaikka niiden tavoitteleminen onkin pitkään auttanut ponnistelemaan. Uudenlainen suhde elinympäristöön ja toisiimme on myös mahdollisuus, Jaana Hallamaa sanoo. Työväenluokka ei hae vapautusta proletariaatista, eikä massiivisia kansalaisoikeustaisteluita ole. Yhteisiä, kaikkia koskevia haasteita on tässäkin ajassa, joten maailma ei ole ihan valmis vielä. Tätä nykyä halun kohteita täytyy muuttaa, koska ne ovat luonnon kannalta vahingollisia. Ihmisillä on taipumus odottaa jotakin isoa, mutta olisi hienoa, että kaikki löytyisi arjesta, vaikka se ei ehkä ole niin hohdokasta ja isoa. Enää se ei toimi. – Tunnustamalla ja löytämällä arjen arvo. Voisiko ilmastonmuutoksen torjunta olla yhteinen, iso projekti
Poikkeuksena lisänumero, joka lisätään maksetun jakson loppuun. Tarjous on voimassa 23.9.2022 asti ja koskee vain Suomeen toimitettavia tilauksia. B) Kotipihan ABC -opas kertoo kuinka vaalit pihalla ja kasvimaalla luonnon tasapainoa ja monimuotoisuutta. Pidätämme oikeuden tilaajalahjojen muutokseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaa Kotipuutarha tarjoushintaan 29 € / 5 numeroa* ja lahja (A, B tai C) kaupan päälle! A) Puutarhasaksilla leikkaat näppärästi kukkia ja yrttejä. Terä on ruostumatonta terästä. Sähköpostilla kotipuutarha@jaicom.com Soittamalla asiakaspalveluun 03 4246 5324 TILAA NYT HELPOSTI: Netissä www.kotipuutarha.fi/tilaa. Vapaavalintainen lahja lähetetään, kun tilaus on maksettu. C) 1 lisänumero Kotipuutarha-lehteä tarjousjaksosi perään. Tarjousjakson maksettuasi voit halutessasi katkaista tilauksen päättymään jakson lopussa. PUUTARHA HOITAA KEHOA JA MIELTÄ! * Tutustumistarjous uusille asiakkaille. Puutarhaliiton julkaisemasta, perinteikkäästä Kotipuutarhalehdestä saat käytännön ohjeita oman pihan suunnitteluun, koristekasvien valintaan ja hoitoon sekä hyötykasvien kasvattamiseen ja sadonkorjuuseen. Tilaus jatkuu tarjousjakson jälkeen erikseen uudistamatta voimassa olevaan kestotilaushintaan 38 €/ seuraavat 5 numeroa
Merkintöjä maan äärellä Ju ha Ta ns ka askel 3/22 26 ~. päivänä vuonna 1941 englantilainen kirjailija Virginia Woolf täytti taskunsa kivillä ja käveli Ouse-jokeen. Miehen elämäkerran kirjoittaja Victoria Glendinning huomauttaa: ”– – ruskeankeltainen läikkä, jota on yritetty pyyhkiä tai hangata pyyhekumilla pois. ”Jumala on yksityiskohdissa”, totesi yksi 1900-luvun merkittävimmistä arkkitehdeistä, Ludwig Mies van der Rohe. Huomion kiinnittäminen pienimpiin osatekijöihin saattaa olla kaikkein merkityksellisintä. Se saattaa olla teetä, kahvia tai kyyneleitä. Päiväkirjan perusteella hänen elämänsä järjestys ei järkkynyt edes sinä päivänä, jona hänen vaimonsa teki itsemurhan. Vuosia jatkuneiden siistien päiväkirjamerkintöjen joukossa tahra on ainutkertainen.” Tarkkaan katsomalla alkaa paljastua yksityiskohtien ratkaiseva merkitys kokonaisuudelle. M aaliskuun 28. Pieni tahra aivan tiettynä päivänä moitteettoman täsmällisesti kirjoitetun päiväkirjan sivuilla paljastaa ohikiitävän hetken sisäisestä kokemuksesta. Virginian mies Leonard Woolf oli pakkomielteisen täsmällinen. Tahra päiväkirjan sivulla Leonard Woolfin äärimmäisen siististi kirjoitettua päiväkirjaa sotkee vaimon kuolinpäivänä kuitenkin tahra. Onko Jumala yksityiskohdissa. Hän kirjasi koko aikuisikänsä joka päivä muistikirjaansa päivittäiset ateriat ja autolla ajetut mailit. Leonard kirjasi autolla ajetun matkan tapansa mukaan
Ääni käheytyy ja madaltuu. Pyritään ymmärtämään milleniaaleja, z-sukupolvea ja vanhuksia, jotka eivät tahdo vanheta vaan vievät huivinsa ja kävelykeppinsä kierrätykseen ja lentävät etelään. Minä tunnen sinut erityisesti, kaikkine ainutlaatuisine piirteinesi. Kulunut, voimattomaksi käynyt kieli uudistuu. Ehtoollispöydässä kuullut tutut sanat ovat totta: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu.” Lammaslauman yksilöt Jumala ei asu yleistyksissä. Poikkeama keskiarvosta Yhteiskunnan toiminta perustuu kuitenkin kokonaisuuksiin, yleiseen luokitteluun ja normaaliuden tai poikkeavuuden määrittelyyn. Se alkaa sikiön ultraäänikuvista ja viimeistään syntymästä. Kun kokemus on riittävän voimakas ja aito, se murtaa kielen rajoja. Jokaisella niistä on omanlaisensa persoonallinen ääni. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut”, oli tarkkaillut lampaita. Mietin syntymän ihmettä. Kirjataan paino, pituus, päänympärys. too, että ensimmäiset kristityt pyrkivät löytämään oman aikansa kulttuurin kielellä ja vertauskuvilla ilmaisun omalle, ainutlaatuiselle kokemukselleen historian henkilöstä Jeesus Nasaretilaisesta. Jokaisen luontokappaleen syntymässä tuntuu häivähtävän jotakin pyhää. Hän, joka sanoi: ”Minä olen hyvä paimen. Huolellinen paneutuminen yksityiskohtiin kuitenkin kerHuomion kiinnittäminen pienimpiin osatekijöihin saattaa olla kaikkein merkityksellisintä. Lammaskatraan äärellä tänään nuo muinaiset sanat tuntuvat viittaavan yksityiskohtiin: ”Minä pidän sinusta huolta. Sanat kykenevät jälleen koskettamaan ja tekemään sen, mihin ne viittaavat. Viisi kuukautta sen jälkeen, kun pässi oli karannut uuhitarhaan, lampolassamme alkoi karitsointi. Toisinaan syntyy myös sairas karitsa. Vähitellen, elämäsi kaaren kääntyessä iltaan, alat erottaa ääneni yhä selkeämmin kaikkien tämän elämän äänten joukosta.” Jotakin Jumalan olemuksesta heijastuu elämän yksityiskohtien loputtomassa rikkaudessa. ”Kirjoittamalla sinä otat oman paikkasi ihmiskunnan kuorossa omalla, ainutkertaisella äänelläsi. Siinä välissä pässikaritsoille tulee äänenmurros. Kun viikot ja kuukaudet kuluvat, karitsan ääni voimistuu vauvan itkulta kuulostavasta kimeästä huudosta lampaan määkimistä muistuttavaksi. Vastasyntyneet ovat jokainen yksilöitä jo alussa. JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Ju kk a Gr an str öm ~ 27 askel 3/22. Mainonta ja markkinointi tunnistavat mahdollisia asiakassegmenttejä. Jos olet vaiti, jotain korvaamatonta jää puuttumaan”, hän rohkaisi oman kertomuksensa merkitystä epäileviä. ”Miksi kannattaisi kirjoittaa mitään, kun maailma on täynnä taitavia kirjoittajia”, kirjailija Torsti Lehtinen kysyi erään luentonsa alussa. Ja toisinkin päin – lampaat oppivat vähitellen tuntemaan hoitajansa äänen. Hätäisimmät kiirehtivät julistamaan, että myös evankeliumien kertomus Jeesuksesta ja hänen alkuperästään palautuu vain yhtenä esimerkkinä muihin muinaisiin maallisiin myytteihin. Ne ovat ainutkertaisia väritykseltään, rakenteeltaan ja luonteeltaan. Ihminen ei ole sairauksiensa tuottamien tautiluokitusten summa, vaan ainutkertainen tarina, jonka kertomus täydentyy joka päivä. Leivän ja sanan voima Runsaat sata vuotta sitten alkoivat tulla laajemmin tunnetuiksi myös ne antiikin tekstit, joissa kerrottiin neitseestä syntyneistä jumalan pojista. Mikä tekee elämästä merkityksellisen. Todetaan mittojen sijoittuminen keskiarvoon. Anna äänesi kuulua Harva löytää tarkoituksen elämälleen siitä tiedosta, että kuuluu suuriin ikäluokkiin ja kelakortissa on tautiluokitus, jolla saa lääkekorvauksen. Myöhemmin ovat vastassa kasvukäyrät, tasokokeet ja tautiluokitukset. Kirkkokin tarvitsee luokitteluja
Unelman loppu vai uuden alku. Tulipalo muutti arjen, mutta vahvisti luottamusta siihen, että elämä kantaa ja unelmia pitää olla. TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA • KUVAT: MILLA JA MARKKU VAHTILA askel 3/22 28 ~. Marraskuussa 2020 Milla ja Markku Vahtila menettivät juuri ostamansa satavuotiaan hirsitalon
Ei aina tapahtumien kulkuun, mutta siihen miten asioihin suhtautuu. Kuvassa myös vuonna 2019 Englannista haettu vuoden 1979 hippipaku Kuukkeli. Milla muistelee, miten he kokivat löytäneensä sen juuri heille oikean paikan ja loppuelämän kodin ja olivat vielä aiempaakin onnellisempia. Vahtiloille elämä on tarina, johon ihmisellä itsellään on suuri vaikutusvalta. Se on uskomatonta ajatellen sitä, että kesken unien heräsimme palavasta kodista ja pakenimme yöhön, Milla Vahtila muistelee. Aioimme pystyttää ainakin hirsisen pihasaunan, verstaan puutöille ja vanhan luhtiaitan, Markku Vahtila kertoo. Vahtilat olivat siis siihenastisen elämänsä onnen korkeimmilla kukkuloilla. Milla ja Markku Vahtila elivät näin vapaaehtoisesti lähes vuoden, koska palaneen talon rauniot olivat edelleen heidän kotinsa. – Puhuimme paljon siitä, mitä kaikkea haluamme istuttaa ja mitä piharakennuksia rakentaisimme, kun ennestään oli vain vanha vaja. He eivät ostaneet ainoastaan vanhaa hirsitaloa, vaan sen myötä eräänlaisen elämäntavan. Talo onnen kukkuloilla Keväällä 2020 vanhasta talosta haaveilleille Vahtiloille tuli vastaan Malmgårdin linnan itsenäisen Suomen ikäinen työläistalo. Millaista on asua talvella ”Kuukkelissa”, yli 40 vuotta vanhassa hippipakussa, tehdä ruokaa ulkona ja käydä ulkohuussissa 20 asteen pakkasessa. Tulipalon jälkeenkin tämä on koko ajan tuntunut hyvältä, turvalliselta paikalta. Paikka symboloi uusille omistajille kaikkea sitä, mitä he arvostavat: luontoa, perinteitä, historiaa, terveyttä, vapautta, yhteistä aikaa, turvallisuutta. – Kuluneen reilun vuoden aikana olemme oppineet, että koti on paljon muutakin kuin seinät ympärillä. ~ 29 askel 3/22. VAHTILAT ELIVÄT vuonna 2020 siihenastisen elämänsä korkeimmilla kukkuloilla ostettuaan Loviisasta Malmgårdin linnan mailta satavuotiaan hirsitalon omaksi kodikseen
Tuona päivänä olisi ollut vaikea uskoa, että vuotta myöhemmin Vahtilat olisivat yhtä onnellisia kuin paloa edeltävänä aikana. Kuvista voisi olla myös lohtua ja apua asian käsittelyssä. Letkuista tulevilla vesivanoilla ei näyttänyt olevan mitään tehoa valtoimenaan riehuvassa tulimeressä. Olemme kuulleet tarinoita siitä, miten voi käydä tällaisen kokemuksen jälkeen. Millan mielestä on surkuhupaisaa, että hän heti ensimmäiseksi oli pelastamassa kameraansa. – Muistan tuijottaneeni taloa automme luota ja todenneeni pääni sisällä, että onhan se visuaalisesti vaikuttava näky. Se oli pelkkä kasa. 7.11.2020 UNELMIEN talo oli enää pelkkä kasa puutavaraa ja roskaa. Olemme saaneet niin paljon ja olleet niin onnellisia, että sellainen onni tuntuu ihan laittomalta. Samoin kävi, kun he kaatuivat koko sakki kanootilla Kuusamossa Oulankajoella. Tulen voima Milla oli kuvitellut, että palokunnan tulo huojentaisi oloa, mutta hän tunsi itsensä entistä avuttomammaksi. Se tuntui absurdilta. Kun paloautot viimein saapuivat kartanolle johtavaa tammikujaa pitkin, ne näyttivät matelevan. Talon palaminen on yksi heidän elämänsä tärkeimpiä päiviä. Sisu, Hukka ja kamera Riipaiseva epäusko, se oli ensireaktio, kun Milla ja Markku Vahtila marraskuussa 2020 heräsivät yöllä neljän jälkeen palohälyttimen ääneen. Tuntui, ettei voinut itse enää tehdä mitään, ja tajusi, ettei kukaan muukaan voinut vastustaa tulen voimaa. askel 3/22 30 ~. Kaikki muu kastui ja Milla katkaisi jopa vasemman kämmenensä luun siinä rytäkässä, mutta onnistui nostamaan kamerareppunsa ilmaan ja siten pelastamaan osan kuvauskalustostaan. Se jatkoi ympärillä kuten ennenkin, Milla muistelee. Nyt kun jotain hirveää tapahtui, huomasin, ettei maailma kaatunutkaan. He eivät myöhemmin osaa sanoa varmuudella, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Töisevä urakka Syttymissyy ei koskaan selvinnyt, mutta ehkä palo alkoi sähkölaitteista. Koti on paljon muutakin kuin seinät ympärillä. Toki tämä jätti meihin ikuisen jäljen, Markku arvelee. Se ei vaan voinut olla totta! Kun he juoksivat ulos itäpäädyssä sijaitsevasta huoneistosta, jossa alkuun asuivat, talon keskiosa oli jo kattoa myöten tulessa. Milla ja Markku tajusivat heti, että mitään ei ole tehtävissä. Hitaita kuvia Vaikka yön kulku jäi osittain järkytyksen jalkoihin, Milla muistaa huutaneensa täynnä epätoivoa hätäkeskuksen päivystäjälle: ”Meidän talo palaa, tulkaa äkkiä, Malmgård 75, se palaa oikeasti, tulkaa äkkiä!” Markku touhusi sammuttimien kanssa, vaikka tiesi jo aloittaessaan, että kaikki oli turhaa. Oli jotain mitä Milla voisi tehdä, joten hän kaivoi kameran ulos tuomastaan kamerarepusta ja alkoi kuvata. Siinä hetkessä tajusin, että olin aina vähän pelännyt, että jonain päivänä meille tapahtuisi jotain kamalaa. Unelma muuttui tuhkaksi Jäätyään kaksin palopäivän päätteeksi Milla ja Markku istuivat talon edessä tuijottamassa sitä, mitä oli jäljellä. Ajattelin, että jos nyt talomme kerran palaa, niin ainakin haluan sairaan upean kuvan siitä. Se ei edes näyttänyt talolta, joka olisi palanut. – Uskoisin, että jo samalla kun itse juoksimme ulos, työnsimme koiramme Sisun ja Hukan pihalle. Toisaalta kuvaaminen rauhoitti ja helpotti, kun oli jotain itselle tuttua tekemistä kaiken kauheuden keskellä. Sairaaltakin. – Meille ei jäänyt tulipalosta varsinaisia traumoja, ja siitä olemme kiitollisia. Siitä seurasi lopulta enemmän hyvää kuin pahaa. Kun juoksin takaisin sisälle hakemaan puhelimen ja soitin hätänumeroon, taisin jo kantaa kamerareppuani pihalle. – Jossain kohtaa aamua tikka alkoi nakuttaa puuta, kuten se joka aamu tekee, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuvata nyt sitä omaa suurta unelmien taloa, kun se palaa siinä nenän edessä. Kun marraskuinen aamu valkeni kirkkaana ja aurinko nousi savuverhon takaa, Vahtiloiden unelma muuttui hiileksi, tuhkaksi ja läjäksi puutavaraa. He istuivat samassa kohdassa, jossa alle puoli vuotta aiemmin olivat kuvailleet itseään onnesta pakahtuen sinä päivänä, jona olivat tehneet elämänsä tähän asti isoimman asian eli ostaneet unelmiensa hirsitalon ja samalla ensiasuntonsa
– Meidän koti on täällä edelleen, siltä meistä tuntui koko ajan. Ja kun lähdettiin hulluun ja töisevään projektiin, haluttiin niin hieno talo kuin olla voi, Milla muistelee. Ja tikka nakuttaa pontevasti aamuisin puistikossa. Että tapahtunut ei söisi heidän empatiakykyään ja jättäisi katkeruutta. Kaiken myötä me ollaan opittu tekemään vähästä paljon, etenkin rahallisesti, ja rahaa enemmän on opittu arvostamaan vapautta toteuttaa itseämme. Markun mukaan asioista puhuminen yhä uudelleen on auttanut käsittelemään ja jäsentämään tapahtunutta. Monet pitivät itsestään selvänä, että Vahtilat aloittavat uuden elämän jossain muualla. – Vastoinkäymisistä toipuminen vie oman aikansa ja vaatii oman surutyönsä, mutta sitten pitää jatkaa eteenpäin niillä resursseilla, jotka on käytössä. LOPPUVUODESTA 2021 Malmgårdissa oli jo tulevan talon sokkeli ja aitta alkoi olla muuttovalmis. Ennen kuin 355 vanhaa seinähirttä siirtyi Keuruulta Loviisaan, oli tehty kymmeniä matkoja tutkimaan ja purkamaan taloa. Se tuntuu hyvältä, vaikka onkin paljon hitaampi tapa, sillä se oli alkuperäinen suunnitelma. Sokkeli osoittautui niin suureksi, että rekkojen avulla talon pystyttäminen ei onnistunut, vaan Vahtilat tekevät sen itse, hirsi kerrallaan, kunhan ehtivät. Jollain voi olla toisenlaiset selviytymiskeinot, Milla toteaa. – Talon ostettuamme olimme niin kovasti odottaneet ensimmäistä joulua uudessa kodissa. Aurinko nousee. – Ennen kaikkea tämä kaikki on auttanut meitä löytämään sen, mikä meissä ehkä on parasta ja eniten vaalimisen arvoista. Aurinko nousee Koskettavinta on ollut, kun Vahtilat ovat saaneet muutamia todella kauniita viestejä ihmisiltä, joille on tapahtunut jotain vielä monin verroin pahempaa. Viime vuonna odotimme, että pääsisimme aittaan asumaan jouluksi. ~ 31 askel 3/22. Viestien äärellä Milla ja Markku ajattelevat, että noin he haluaisivat itsekin kaikesta selvitä. – Syntyi ajatus siirtää vanha, mutta meille uusi talo entisen tilalle. Meillä toimii se, että tehdään eikä jäädä murehtimaan. Ajateltiin, että olisi kulttuurihistoriallisesti hieno teko siirtää talo tähän ja antaa jollekin vanhalle talolle uusi elämä. Emme ole sen tyyppisiä, että jäisimme hiillokseen makaamaan ja odottamaan, että joku pelastaisi meidät. – Olemme uskaltaneet alkaa toteuttaa unelmiamme siitä lähtien, kun ostimme menoliput Englantiin ja tulimme sieltä takaisin hippipakullamme, Markku kertoo. Kun sekään ei toteutunut, tajusimme tehdä joulua piharakennukseen. Milla ihmettelee erityisesti sitä, että omista kokemuksista huolimatta heidän viestinsä ovat olleet täynnä vilpitöntä myötätuntoa ja surua siitä, mitä Vahtiloille on tapahtunut. 355 vanhaa hirttä Niin löytyi lähes 400-neliöinen, 1790-luvulla rakennettu talo, jota ei ollut remonteilla pilattu ja jonka katto oli aina pidetty kunnossa. Sen valmistumiseen saakka asuttiin piharakennukseen ajetussa Kuukkelissa, helmikuun alkuun saakka. Tehdään vähästä paljon Milla miettii, mikä koetussa on heille arvokasta. – Ehkä onnellisuuden salaisuus on siinä, että yrittää nauttia kaikesta ja löytää asioista parhaat puolet. Juhlat vaikka sillan alla Joulu rakennettiin pihalle ja pihavajaan. – Kaikki nämä viime vuosien tapahtumat ovat kasvattaneet uskallusta tehdä vielä enemmän sitä, mitä haluaa ja mistä haaveilee, Milla toteaa. Jo ennen paloa haaveillusta luhtiaitasta tuli totta, kun Milla ja Markku siirsivät tontilleen aitan, jossa he asuisivat siirretyn talon valmistumiseen saakka. Ympäri Suomea kierrettiin katsomassa taloja. Erityisesti Vahtilat toivovat ymmärtävänsä muita ihmisiä entistä enemmän, olivat näiden murheet sitten isompia tai vaikka paljon pienempiä kuin heidän kokemansa tragedia. – Vaikka asuisimme sillan alla laatikossa, Milla varmaan onnistuisi loihtimaan siitäkin kodikkaan ympäristön, Markku arvelee. Aittakin piti rakentaa uudestaan. Tehdä mahdollisimman paljon omin käsin ja hartiavoimin. Kaivinkoneen puikoissa on yleensä Milla. – Etenkin se, ettei se murtanut meitä, vaan vahvisti entisestään sidettämme tähän paikkaan
Nyt lähdetään ostamaan mulle hevonen.” Sitten on Kalevalan surullisen lapsen Kullervon tarina modernina versiona. S uomen kansalliseepos Kalevala elää uutta elämäänsä Satalatva-kokoelmassa, joka tuo Kalevalan monet hahmot uusista näkökulmista katsottuina suoraan 2000-luvun Suomeen. Esimerkiksi Ainon tarinaa kertoo kirjassa uudelleen kolme vaihtoehtoa antava Vilja-Tuulia Huotarisen ”Ainon eri elämät”. KIRJAT Kuukauden kirja SATALATVA OSOITTAA, että Kalevalasta saa edelleen irti uutta ja perinne elää. Näiden alla on lukuisia uudelleen hahmotettuja Kalevalan kertomuksia. ”Terve Väiski, Aino sanoi. Tässä kolme esimerkkitarinaa. JUSSI RYTKÖNEN Kalevalan päivitys KOKOELMAN KIRJAILIJOITA ovat muun muassa Vilja-Tuulia Huotarinen ja Mike Pohjola. Satalatva. Sellainen on vaikkapa ”Talousuutisia: Rautaa enemmän kuin koskaan! ’Tämä on todellinen nousukausi’, hihkuu seppä Ilmarinen. Kansalliseepoksemme tarusto ja henkilöt ovat vaikuttaneet valtavasti suomalaiseen omakuvaan, kirjallisuuteen ja muuhun taiteeseen. SIRI KOLU ja Salla Simukka ovat toimittaneet kirjan Satalatva, Kalevala uusin silmin. To ni H ärk ön en H an na Po ro pu da s M ikk o Pa lo nk orp i Ve ikk o So m erp uro askel 3/22 32 ~. Toki ne ovat suorasanaisina ja modifioituina tarinoina myös jotakin muuta kuin trokeemuodossa lauletut alkuperäissäkeet. Salla Simukka ja Siri Kolu (toim.). Mutta miltä tuntuisi siirtää kertomuksia nykysuomalaiseen kontekstiin. ”Pataljoona on asemissa Pohjolan porttien luona samoin kuin Louhen vartijat muureilla.” Kirjan pääosien vaihtumista rytmittävät aina anakronistisuudessaan hauskat Satalatvan sanomien lööpit, joista vastaa Ville Hytönen. Tähän pyritään uudessa teoksessa Satalatva. Tammi 2021. Mua on poltettu ja mut on hylätty pakkaseen.” Mike Pohjola kertoo ”Kunniattomassa sukupolvessa” Pohjolan ja Väinölän sodasta. Sen kertoo kokoelmassa Aleksis Salusjärven ”Turmeltu”: ”Mua on hakattu paljon mun elämässä. Kirja on jaettu neljään osaan, jotka ovat puumaisesti alusta loppuun Runko, Oksat, Lehvästö ja Siemen. Eri kirjoittajia on 16. Kalevala uusin silmin. ’SE ON MINUN!’ väittää Louhi, joka mainitsi Sammon ensimmäisen kerran.” Satalatva osoittaa, että Kalevalasta saa edelleen irti uutta ja perinne elää: Kalevala on tosiaankin maailmankulttuurin ikimetsässä kohoava iso tammi, jonka lehvät kasvavat edelleen oksien ripotellessa ympärilleen tuoreita, juurtuvia terhoja
Eeva-Liisa Manner syntyi Viipurissa vuonna 1921 ja eli lapsuutensa isovanhempiensa kanssa. Nuorisopastori tuo seurakuntaan uusia tuulia, ja Russ joutuu arvioimaan hengellistä työtään uudelleen. Samalla vanhemmat rimpuilevat aviokriisin syövereissä, eivätkä kykene tukemaan lapsiaan ja heidän itsenäistymistään. Tammi 2022. Ainakin minulle tuntemattomia suuruuksia. Gummerus 2022. PÄIVI PUHAKKA Ennen lintuja. 1. Crossroads on myös kirkossa tapahtuvan nuorisoherätyksen nimi. Runoilijan matka MARJA-LEENA TUURNA on kirjoittanut koskettavan elämäkerran runoilija Eeva-Liisa Mannerista. Kirja kulkee vanhempien, Marionin ja Russin, mukana heidän aikaisempiin elämänvaiheisiinsa näyttäen risteyskohdat ja valinnanpaikat. Kirja kertoo kauniisti karuista asioista seuratessaan nuoren Allin matkaa Karjalan meren pienestä saaresta ja Sortavalan pommituksista Pohjanmaalle. Parhaat jutut kristinuskon jokaiselta vuosisadalta. Epäonnistumisia, epäuskoa, riippuvaista käyttäytymistä ja seksuaalista epämääräisyyttä. Matkalla Alli irrottaa otteensa monta kertaa niin elävistä kuin kuolleista ja avaa sylinsä orvoille eläville ja rakkaudelle. Samalla kirjailija nostaa esille myös yllättävää hyvyyttä, kasvua ja eheytymistä. MERI JA JOKI LAATOKKA LAINEHTII ja tyrskyää myös päähenkilön sisällä Merja Mäen teoksessa Ennen lintuja. Viitekehyksenä toimii First Reformed -kirkko, jossa Hildebrandtin perheen isä Russ toimii pastorina. Seuratako isää ja omaa unelmaa kalastajaksi vai äidin toivetta parantajaksi. ”Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Kirkko ja sen usko sekä perheenjäsenten suhde niihin kulkevat kirjassa vahvana säikeenä. Ihmeellisiä tarinoita EERO HIETALAN ja Heikki Rusaman kirjan Kirkon ihmeelliset tarinat kertomukset alkavat Neitsyt Mariasta ensimmäiseltä vuosisadalta ja jatkuvat 1900-luvulle Äiti Teresaan. Eero Hietala ja Heikki Rusama. Siltala 2021. Vaikuttavan romaanin taustalla on viisivuotinen tutkimustyö. Evakkomatka ja asettuminen Seinäjoen alaville maille on matka myös sisimpään, kasvutarina. Matka yli vaihtelevien äärten. Perheen neljästä lapsesta kolme on teini-iässä ja luo omia tienviittoja aikuisuuteen. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Monien fyysisten sairauksien lisäksi Manner sairasti masennusta ja oli aika ajoin Pitkäniemen sairaalassa hoidettavana. Suuri osa tarinoista on ilmestynyt Kotimaassa sekä printissä että podcasteina. . Marja-Leena Tuurna. 2. Ankaran äidin lannistama tytär löytää vähitellen minuuttaan ja voimaansa. Äidinkielen lehtorina ja rehtorina työskennellyt Tuurna tunsi vuonna 1995 menehtyneen runoilijan henkilökohtaisesti. Aikuistuminen on paikoin tuskallista. Valokuvaliite. Kirjan henkilöitä ovat muun muassa Benedictus Nursialainen, Kyrillos & Methodios, paavi Urbanus II ja Rabban Sauma. GUN DAMÉN Kirkon ihmeellisimmät tarinat. PERHEEN SYVÄDYNAMIIKKAA CROSSROADS JATKAA suuren amerikkalaisen kertojan Jonathan Franzenin tutkimusmatkaa perheen ytimeen. Aikuisuudestaan hän asui ison osan Tampereella sekä kymmenkunta vuotta Espanjassa. Kirjapaja 2021. Jonathan Franzen. Silloin alkoi värähdellä vesi myös minun sisälläni. . Matkalla hän ei kaihda nähdä asioita, joita ihmisinä häpeämme ja mieluummin työnnämme mielemme synkimpään nurkkaan. Manner oli ankara omaa tuotantoaan kohtaan ja karsi uusintapainoksista aiempia runojaan. GUN DAMÉN Crossroads. ~ 33 askel 3/22. ”Lähden pitkälle matkalle / itseeni, siihen itseen / jossa en ole koskaan käynyt.” Elämäkerta innostaa lukemaan Eeva-Liisa Mannerin runoutta. MARI TEINILÄ Eeva-Liisa Manner. Jokaisella särkyneellä henkilöhahmolla on kuitenkin jaettavanaan inhimillisyyttä, ja näihin kohtiin Franzen osaa tarttua ja herättää myötätuntoa. Merja Mäki. Niin kuin kirjan nimi jo kertoo, seisotaan valintojen tienristeyksissä. Tarjolla on lennokasta tarinointia ja historiallista tietoa. Tuurnan elämäkerran mukaan Manner eli jatkuvan lapsuudesta juontuneen syyllisyyden kanssa ja kireän uskonnollisuuden varjossa. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka.” Aiemmin Mäki on kirjoittanut useita lastenkirjoja
M. (Karas-Sana 1988): ”Entä, jos sinua ei olisikaan – jos kaikki mitä meidän välillämme on ollut paljastuisikin kuumeiseksi, harkitsemattomaksi myöhästyneeksi nuoruudenunelmaksi. HENGEN TIE -sarjaan kuuluva Tuomas Kempiläisen Ruusutarha (Kirjaneliö 1985) antaa 1400-luvun munkeille ja noviiseille tarkoitettuja ohjeita. ”KRISTINUSKO ON kerta kaikkiaan syntynyt historiassa ja historiaan. ”Näin Kristus kantaa armonsa sanalla perille saakka. YRJÖ KALLISEN aforismi piirtää vahvan kuvan: ”Ihmiset uskovat, että Jumalaankin on kiivettävä joko opin voimin tai toisen nostamana. ”Mikään ei ole mitään, ellet lakkaa etsimästä itseäsi kaikesta.” ERKKI KURKI-SUONION Paastonajan postilla (Otava 1970) kokoaa Johanneksen seurakunnan kirkkoherran ja herännäisvaikuttajan saarnoja septuagesimasunnuntaista pitkäänperjantaihin. Tai joka herättää tunteen tai ajatuksen. Itse olen tyytyväinen suoriutuessani portille tien varteen.” HENRIK J. NOUWENIN Pyhä ateria (Kirjapaja 1999) kertoo lyhyestä kohtaamisesta Emmauksen tiellä ja vie sitten pääsiäisen jälkeisiin tapahtumiin. Osa Kevät keskittyy paastonaikaan. ”KUN EPÄJUMALA vaikenee, silloin vasta voi Jumala alkaa todella puhua.” Juhani Rekola, Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun (Kirjapaja 1996). Ja siinä surussa minä ylittäisin rajani, kokoaisin itseni, kasvaisin kunnes olisin olemassa.” DAG HAMMARSKJÖLDIN aforismit ja mietelmät (Kiinnekohtia. Kirjoja löytyy perinteisistä rukousja hartauskirjoista taidekirjoihin ja romaaneihin. Eikä se myöskään ole pelkkä maailmankatsomus tai ideologia tavallisessa merkityksessä. Se ei sen vuoksi rakenna myytin eikä legendan varaan. ”Kun elän elämääni lähellä Kristusta, silloin hän on kuolemassakin lähellä minua.” POST ILLASSA (LK-kirjat 2000) kuljetaan Paul von Martensin lyhyiden proosatekstien, rukousten ja runojen mukana vuodenaikojen läpi. KOONNUT: PÄIVI PUHAKKA Pysähdy portille askel 3/22 34 ~. Minä surisin sinua niin kuin surraan salaista keskenmenoa, unelmaa, jonka kasvoja en koskaan saanut nähdä; surisin sinua kuin menetettyä lasta, joka ei koskaan ehtinyt saada nimeä. Tärkeitä ovat myös kuvat Adi Holzerin maalauksista ja lasimaalauksista. Otava 1984) ovat elämyksellisiä ja sopivan arvoituksellisia: ”Maaliskuun aurinko. ”Ortodoksiset ja katoliset ystäväni kamppailevat paaston läpi, näen heidän juoksevan kilometrin toisensa jälkeen. Keveään varjoon, jonka hento koivu piirtää hangelle, tiivistyy ilman jäätynyt hiljaisuus. Niin suuri hän on. Niitä lukiessa voi pohtia vaatimusta kokonaisvaltaisuudesta omassa elämässään. Sen kiintopisteitä ovat tavallisten ihmisten arjessa sattuneet tapahtumat. OWE WIKSTRÖM tiivistää kirjassa Matkallaolon mysteeri (Kirjapaja 2005): ”Nyt ei keskeistä enää ole ihmisen aavistus, vaan Jumalan kutsu. Ihminen ei enää ole se joka näkee, vaan se joka nähdään.” KIRJASSA LOHDUTUS (Kirjapaja 2014) Kalevi Virtanen syventyy Carl Blochin maalauksiin Jeesuksen elämästä. Joskus elämään jää yksittäinen runo, lause tai kuva, jonka liittää paastonaikaan ja kärsimystiehen. Vain joskus, syvimmän epätoivon tai kirkastuksen hetkellä, he saattavat hellittää otteensa ja kokea, miten Jumalaan pudotaan.” Sanat kuin valo (WSOY 1995). ”PESTESSÄÄN OPETUSLASTEN jalat Jeesus paljastaa jotakin Jumalan sisimmästä olemuksesta, joka on palvelemista ja itsensä antamista.” Wilfrid Stinissen, Tänään on Jumalan päivä (Kirjapaja 2014). Äkkiä: paratiisi, jonka portit oma tietomme on meiltä sulkenut.” IKKUNA PYHYYTEEN, Ekumeeninen ikonikirja ( Marianne Kantonen & Veijo Koivula & Eeva Zitting, Väylä 2012) avaa kuvin ja tekstein keskeisimpiä kristillisiä kuva-aiheita. Hiljentyä voi myös kirja kädessä. Silloin – äkkiä – mustarastaan hapuileva houkutusääni: todellisuus, joka on omasi ulkopuolella, tosiaan todellisena. Jääkää, ystävät, heikkoutenne uhallakin hänen vahvoihin käsiinsä, vastaväitteinennekin!” MARTIN LÖNNEBON ja Bertil Werkströmin Kristuksen kärsimyksen äärellä (Kirjapaja 1984) vie ikonien ja Raamatun jakeiden myötä piinaviikolle. Kohtaaminen sai kaksi opetuslasta pyytämään muukalaista liittymään vielä seuraansa. Sen perustana on henkilö, joka eli ja toimi tiettynä historiallisena ajankohtana – –.” Peter Halldorf, Koskematon maa, Nykyajan pyhiinvaeltajan matka juurilleen (Karas-Sana 1995). PAASTOKIRJAT ääsiäistä edeltävä paastonaika tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä. YLVA EGGERHORN kuvaa intohimoisesti kirjassaan Saako usko kasvaa
TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ ~ 35 askel 3/22 Linna T ikka koputtelee meidät hereille. Tunnen itseni kiusankappaleeksi, jonka elämä on heittänyt ulos tarpeettomana vitsauksena ympäristölleni. Ei ole minun vastuullani toteuttaa taikoja. Joko vakava tauti tai menneisyyden kirveet huitovat edelleen sielun onkaloissa. Tämä ei ollutkaan totta. Teen kaikesta yksinkertaista. Kun yritän kiivetä linnan katolle, kuulen haukahduksen lumikasan sisältä. Totuudet asuvat ajattelun tuolla puolen. Ainoassa pihapuussamme asuva ärtyisä lintu naputtaa sinänsä hauskaa lattarirytmiä, mutta on ääni on kova. Joskus huokaan: Hyväksykää minut. Pudottaa sen sitten alas ja sama toistuu ja toistuu... Sytytän tuikun rauniokirkkooni ja rukoilen jonkun asian puolesta. Pallo suussaan, kylmissään, mutta kunnossa. Lapsuudesta. Eivät he tarkoittaneet pahaa. Enää en yritä vaivata päätäni näillä kysymyksillä. Meillä on Ticon kanssa oma lumimaja, jollain lumikoneella tehty. Hyväksyn ne vuodet, ketään syyttämättä. Yleensä se hiipii perässäni pikku linnaamme. Eikä Kristusta voi jäljitellä. Tico on pudonnut lumimöhkäleistä muotoutuneen linnamme kellariin. Tällä samalla kovalevyllä on tallessa yli neljäkymmentä vuotta sitten alkanut hengellisyys. Yritän paljain käsin kaivaa tietä Ticon luo. Tähdet hymyilevät taivaalla, kun sytytän tuikun kirkkooni. En ole päässyt. Kiittääkseni. Mutta niin on hyvä. Kun se paukuttaa parkkipaikan peltikilpeä, Ticon hermot pettävät ja se kulkee hampaat irvessä muristen. Mutta en seonnutkaan, vaikka hulluus käveli joskus lähellä. Tarkistan, sataako lunta ja mikä on lämpötila. Kiipeän ylös ja näen onkalon suoraan ylhäältä alas. Siitä olen puhunut paljon. Todellisuus oli yksiselitteinen, hyvän ja pahan, valon ja pimeyden kartano. Sytytän tuikun rauniokirkkooni.. Lumi on kovaa ja fysiikka pistää vastaan. Matkalla lumilinnaan olen ihan poikki jo puolimatkassa. Otan sen syliin ja käännyn kiittämään tuntematonta, mutta mies on kadonnut. Laitan puhelimen lampun päälle ja valaisen ympäristöä. Ymmärrän etten saa vastausta. Hän juoksee hakemaan lapion autostaan, ja puolessa tunnissa Tico saadaan näkyviin. Missä Tico. Huudan sitä, mutta ei ääntäkään. Tico istuu huopaan käärittynä sylissäni kuistilla. Vaikka kuinka yritin ja sitten luovutin. Ja kirjan kansi oli naulattu tiukasti kiinni. Tico seisoo linnamme päällä ja odottaa palloa, jonka nappaa taitavasti. On noustava. En jaksa kuitenkaan enää rypeä niissä muistoissa. Yritän miettiä, mikä sai miehen tulemaan paikalle, jossa ei koskaan juuri kukaan käy. Mutta ihminen ei ole yksiselitteinen ja jokaisen pitää kulkea omat valon ja pimeyden kartanonsa. Keskinkertainen loppuun asti. Jumala petti minut. Mistä nämä syyttävät ja mitätöivät ajatukset nousevat. Olen viime aikoina ollut superväsynyt. ON HILJAISTA. Tykkään istua siellä. Minusta on tulossa minä. Jos yrittää, tulee miellyttäjäksi, jonka huulilla väpättää hymy mutta sisällä riehuu myrsky. Kolmisen metriä korkean linnan kylkeen olemme kaivaneet neliön kokoisen pikku tilan. Siinä se. Vetäydyn lumionkaloon. Se oli hirveää henkistä väkivaltaa. Kääntänyt kivi kiveltä tietäen, että perusta on siellä rakennettu. Paradoksaalisesti rukoilin monet kerrat, että pääsisin koko uskon repivistä ristiriidoista eroon. Tai olen jonkinlaisessa unitilassa, puoliunohduksessa, jossa tietää olevansa hereillä, mutta voi nähdä unia. AJATUS KATKEAA. Pimeydestä valoon noussut yliherkkä kaveri sai ympärilleen liian vahvoja julistajia, jotka lapioivat minuun omaa uskoaan ja oppiaan. Olivat vain itse liimautuneet Raamattunsa yhdelle sivulle. Olen ”Sinusta ei koskaan tule mitään” -tyyppi. Pakenen niitä tyhjään oloon, uneen ja masennukseen. Samassa joku mies takanani ihmettelee, mitä teen
Kauneinta kodissamme ovat vanhat puulattiat ja ikkunat. Kaupungista maalle ja takaisin. Siinä on levollista istua. Koti, jossa on lukurauha, on hyvä koti. Sillä kielikin on ihmisen koti, ja minulla on kaksi kieltä. Tuolin yläpuolella on maalaus, jonka olemme nimenneet Tuijan valoksi, edesmenneen työtoverini mukaan. Sama tapa jatkuu myös mieheni kanssa, välillä puhe sujuu ruotsiksi, välillä suomeksi ja välillä kieli vaihtuu kesken lauseen. Usein ihmiset etsivät kakkoskotia synnyinseuduiltaan etsien KAUPUNKIKOTI LIITTYY mieheni historiaan. Kun me muut pihapiirin asukkaat puhuimme ruotsia, tätini ja mummoni vastasivat suomeksi. Joka nurkassa on muistoja Tyynestä ja Kertusta ja muista mieheni suvun ihmisistä. Mieheni kyllästyi jokakeväiseen napinaani, ja aloimme etsiä kakkoskotia läntiseltä Uudeltamaalta. Minun osani kotimme historiassa on ollut raivata menneisyyttä ja tavarapaljoutta ja tuoda nykyhetki sisään sisustamalla ja yhdistelemällä vanhaa ja uutta. Nyt aineen otsikkona voisi olla kaksi kotiani, mina två hem. Minä tervehdin heitä juomalla kahvini Kertun kultaisesta kupista ja ajattelemalla heitä lämmöllä. Kaksi kotia Gu n D am én askel 3/22 36 ~. Rakkain paikkani on olohuoneen erkkerin lukutuoli. Olen lähtöisin pienestä kylästä Kirkkonummella, täysin kaksikielisestä ympäristöstä. Hänen sukunsa on asunut talossa valmistumisvuodesta 1927 lähtien. N Y K Y I N E N KOT I N I on Helsingin kantakaupungissa ja sidoksissa mieheni historiaan. Kaksi kieltä – kaksi mieltä K otini, mitt hem, tällaisella otsikolla kirjoitin aineen kansakoulussa. Kohotan kahvikupin Kertulle ja muistelen asunnon aikaisempia asukkaita. Mitä mielessä matkalla tapahtuu. Vaikka kodistamme pääsee nopeasti kävelemään rantareiteille, sekä Kaivopuistoon että Töölönlahdelle, ja osallistumaan kaupungin rientoihin, olen keväisin ahdistuneena kaivannut välitöntä kontaktia maahaan ja veteen. Itse olen tullut osaksi talon historiaa vasta vuonna 2013. Missä on kodin sydän
Niin minäkin. Rantavajamme sijaitsee kirkonkellojen alla ja ajan voi tarkistaa kellotornista. Torilla ja kahviloissa puhutaan lapsuuteni ruotsinkielistä murretta. Paikkamme Strandboden, Rantavaja, on osa vanhaa 1800-luvun lopulla perustettua pihapiiriä. Kirkon tornin kello näkyy kaikkialle, ja kirkonkellot ilmoittavat ajankulusta. Varsinkin iltaisin voi kokea, että näitä kujia on moni askeltanut ennen minua, olen osa historian ketjua. Meidät otettiin lämpimästi vastaan tähän pihayhteisöön. ~ 37 askel 3/22. Kesällä kaupunki puhkeaa kukkaan, ja pikkukaupungin elämä vilkastuu. Rakennus sijaitsee kirkonkellojen alla ja meren läheisyydessä. LÖYSIMME SOPIVAN vuokratalon Tammisaaren vanhasta kaupungista. samalla jotain kadonnutta itsestään. Kustaa Vaasa perusti Tammisaaren vuonna 1546, ja sama hallitsija perusti myöhemmin myös Helsingin vuonna 1550. Istun usein salaa kuuntelemassa, kun paikalliset juttelevat, nauttien murteesta TAMMISAARESSA KIELI vaihtuu äidinkieleeni Ruotsiin. Tammisaaren vanhassa kaupungissa on muutamia rakennuksia 1700-luvulta ja suuri osa rakennuskannasta on 1800-luvulta
Kun tytär täytti 18 vuotta vaihto-oppilasvuotenaan toisella puolella maapalloa, me istutimme samana päivänä Anjalaan äitini lapsuuskodin pihalta kaivamani kymmensenttisen tammen taimen. KORONA-AIKANA NÄMÄ siirtymät kahden kodin välillä ovat olleet erityisen tärkeitä. Olin joskus sanonut puolisolleni, että olisipa hienoa saada viettää Anjalassa kokonainen vuosi, niin näkisi kunnolla KODISSAMME ON paljon viherkasveja ja kirjoja, sisustus on värikästä. Kun joukko suomenruotsalaisia kokoontuu, keskustelun klangi kulkee useimmiten duurissa, vaikka puhuttaisiin vaikeistakin aiheista. Kaupunkikoti, joka on Anjalan kodin hankkimisen jälkeen vaihtunut jo kolme kertaa. Sen lisäksi hyvä tunnelma ja harmonia sekä oma lukunurkkaus. Talon silloinen isäntä katsoi nahkasohvalla televisiosta jääkiekon MM-kisoja. Sitten hihkumme yhteen ääneen ”Raseborg”, kun ohitamme kaupunkiviitan. Kun pääsemme tielle 51, tassut nousevat tervehdykseen ensin Kirkkonummen Tolsassa, jossa vanhempani asuvat, seuravan kerran tassut ovat ilmassa Degerbyn kohdalla, johon mieheni äiti on haudattu. Kuljemme vastavirtaan vaaleasävyistä, kirjahyllytöntä sisutustrendiä. Nykyisestä kaupunkikodistamme näkyy kirsikkapuiden lisäksi omenapuu. Parasta kakkoskodissa on oma lukunurkka kaminan vieressä, pikku piha yrtteineen, ympäröivän pikkukaupungin elämänmeno ja merellinen luonto. Kuljen siinäkin mielessä vastavirtaan, että puhun tästä toisesta kotikaupungistani kauniisti ja näen siellä paljon hyvää, vaikka niin monet puhuvat Kouvolasta vähättelevästi. ERÄÄNÄ KIRKKAANA keväisenä iltana ajoimme puolisoni kanssa katsomaan vaatimatonta rintamamiestaloa Anjalassa, nykyisen Kouvolan alueella. Pe kk a H ie ta ne n askel 3/22 38 ~. Siihen mennessä olin asunut 17 kodissa seitsemällä paikkakunnalla kahdella eri mantereella. Jos äiti eläisi, hän täyttäisi tulevana kesänä sata vuotta. Nyt tämä monta metriä korkea tammi tuottaa jo tammenterhoja. Kaupat tehtiin seuraavalla viikolla. Koko automatka on täynnä rituaaleja. Kesä on aktiivista aikaa, muut vuodenajat ovat hiljaisuutta ja lepoa. Kaikissa huoneissa on paljon kirjoja. Tärkeintä molemmissa kodeissani on kuitenkin mieheni, vierailevat perheenjäsenet ja ystävät. Se on ollut todistamassa perheemme vaiheita jo kolmatta vuosikymmentä. Sima toimii kahden kodin vahtikoirana. ja paikallisesta huumorintajusta. Vauvoina sinne ensivierailunsa tehneistä lapsenlapsista on kasvanut täysi-ikäisiä. Oloni kevenee ja teen penkilläni pieniä tanssiliikkeitä. Mielikuvissani omenapuu alkoi edustaa pysyvyyttä ja uskoa tulevaisuuteen. N Y KY I N E N KA U P U N K I KOT I M M E on 1960-luvulla rakennetussa kerrostalossa Helsingin Roihuvuoressa. Kun pyöräilen kesäisen kuumia hiekkateitä, ulkoilen Ramsholmenin luonnonsuojelualueella tai kävelen kylpytakki päällä Barckens uddenille uimaan, tunnen suurta olemassaolon riemua. Ja se kahvikuppi. Vesivessaa meillä ei ole vieläkään, mutta sen sijaan kaksi kompostoivaa ulkohuussia tontin eri laidoilla. Helsingistä lähtiessämme Spotifyssä soi Juice Leskisen Musta aurinko nousee, mutta viimeistään Inkoossa on vaihdettava Abbaan. Muistan vieläkin jääkiekkoselostajan kiihtyneen äänen. Seuraava moikkaus on Inkoossa, jossa lepää isäni suku. Hellalla oli kuivahtanutta mannaryynipuuroa. Kaupunginosassa on merenrantaa, puistoja – muun muassa kirsikkapuisto – ja paljon yhteisöllistä toimintaa. GUN DAMÉN Omenapuun alla V ähän alle nelikymppisenä aloin haaveilla omasta omenapuusta ja puutarhasta. Käytämme kakkoskotiamme ympäri vuoden. Siitä lähtien meillä on ollut kaksi kotia. Anjala on nykyisin osa Kouvolaa. Olimme juhlavaatteissa, sillä lähdimme matkaan suoraan anopin 80-vuotispäiviltä. Kallioisella pihalla oli hiljaista, ja siellä kasvoi vanhoja omenapuita. Anjala on elämäni pitkäaikaisin koti. Anjalan kodin alakerrassa on kaksi huonetta ja keittiö, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja kolme makuualkovia. Henkistä matkaa voi kuvata musiikilla. Kodissamme on paljon viherkasveja ja kirjoja, sisustus on värikästä. Vesiosuuskuntaan liittymisen ja keittiöremontin jälkeen Anjalan arki helpottui. Talvella siellä on usein lämpimämpää kuin kerrostalokodissamme Helsingissä. Ja talosta siinä puutarhassa
vuodenaikojen kierron. Toiveeni toteutui, mutta en olisi toivonut, että pandemia oli siihen yksi syy. ~ 39 askel 3/22. Puolisoni lempipaikka on sauna. Tämä kaneliomenapuu istutettiin samana päivänä, kun luterilainen ja katolinen kirkko allekirjoittivat Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista. Hyvinä satovuosina kuivatan omenia. Uusia omenapuita on istutettu menetettyjen tilalle. Lempipaikoissamme saamme elää taivashetkiä jo maan päällä. Asuimme Anjalan kodissa toista vuotta paossa pandemiaa ja putkiremonttia. Kallioisella tontilla ja lähimetsässä niitä kohtaa aika ajoin. YKSI LEMPIPAIKOISTANI on nuotiopaikka silloin kun siellä voi viettää iltaa hyvässä seurassa ystävien tai perheenjäsenten kanssa. OSA OMENAPUISTA on vuosien varrella kaatunut myrskyssä tai kuollut kuivuuteen. MARI TEINILÄ ALLE NELIKYMPPISENÄ aloin haaveilla omasta omenapuusta ja puutarhasta. Kuljen helteelläkin aina kumisaappailla metsässä. Nämä omenat päätyvät puutarhan perälle kaivettuihin syviin kuoppiin. Puutarhani on muutenkin raamatullinen, sillä siellä on omenapuiden lisäksi käärmeitä. Yhdellä omenapuulla on nimikin, Vanhurskauttamisen omenapuu. Emme käytä torjunta-aineita, siksi iso osa sadosta on aina erilaisten tautien tuhoamaa. En ole tottunut niihin, enkä pidä niistä. Anjala on kesäisin usein Suomen lämpimin paikka. Nyt niistä nauttivat myös lastenlapset. Siinä otetaan kantaa Jumalan armoon, lahjoista suurimpaan
Matka on kulkemista paitsi kohti pääsiäistä myös kohti omaa sisintä, oman elämän kaipausta, odotuksia ja merkityksiä. Yksi käännekohdista osuu keskelle talvea. RADIKAALI VASTAKULTTUURISUUS ei ole välttämättä barrikadeille nousemista, se on läsnäoloa tässä ja nyt, tilan antamista itselle ja omille tarpeille ilman ympäristön tai muiden ihmisten luomia odotuksia ja paineita. Arkiretriitti on mietiskelyn tapa, jossa päivittäin pysähdytään annetun raamatuntekstin ääreen, kuunnellen ja katsellen, hiljentyen ja rukoillen. Itse olen v i e t t ä n y t useamman paastonajan arkiretriitin parissa. Paastonajan arkiretriittini on ollut kulkemista Jeesuksen seurassa kohti Golgataa ja ylösnousemuksen aamua, kun päivittäiset tekstit ovat liittyneet Jeesuksen elämään ja opetuksiin. Viime vuonna oman lisänsä toi tekstien lukeminen uudesta raamatunkäännöksestä UT2020:stä, jossa kieli on mukaansatempaavaa ja persoonallista. Vastakulttuuria Paastonaika on mahdollisuus pysähtyä. SUOMESSA HENGELLINEN paasto ei ole kovin tavallista, paastoaminen liittyy usein enemmänkin kehonja painonhallintaan. RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI K ristillinen kirkkovuosi on radikaali ja vastakulttuurinen. Päivittäinen pysähtyminen on tehnyt monella tapaa hyvää. Perinteisesti kristityt ovat kuitenkin jättäneet paastonaikana ruokavaliosta punaisen lihan, karkit tai alkoholin neljänkymmenen päivän ajaksi. Kertomuksiin asettaudutaan osallistujaksi, muita tekstejä mutustellaan ja kuulostellaan. Lopuksi istahdetaan kuvainnollisesti Jeesuksen vierelle ja kerrotaan, mitä ajatuksia heräsi, ja kuunnellaan, mitä hän saattaisi vastata. Vaikka tarina on tuttu, jatkokertomus pitää otteessaan. Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta, 40 päivää ennen pääsiäistä. Paastonaika on mahdollisuus pysähtyä, katsoa omaan sisimpään – ja Jumalaan. Se alkaa adventtina, kalenterivuoden lopulla, ja sen käännekohdat ovat eri paikoissa kuin kalenterivuodessa. Päivittäinen pysähtyminen antaa tilaa niille ajatuksille, joita ei arjen kiireessä ehdi ajatella, ja auttaa löytämään oman itsensä. Kun kalenterivuodessa katse suuntautuu jo kevättä kohti ja keväthankien loisteeseen, kirkkovuodessa katse kääntyy omaan sisimpään ja kulkee Kristuksen kanssa läpi talven ja kevään. askel 3/22 40 ~. Usein ajatuksia jaetaan myös ryhmässä, toisia kuunnellen ja yhteistä matkaa kulkien
Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Koululaiset, joiden ystäväpiiri on vain puhelimessa ja verkossa. Käsittelemme viestit luottamuksella. Pyhä Henki, lohduttaja, anna toivo, anna parempi kevät. Läheisistä kannetaan huolta, kaukaa, voimattomana, eikä haluta olla vaivaksi. Koronapandemian vaikutukset näkyvät ja kuuluvat rukouspyynnöissä. Moni on elänyt pienin ihmiskontaktein jo kaksi vuotta, eristäytyneenä, vain välttämättömiin rajaten. E TÄ I S YY S läheisistä. Kaikki, joiden elämään tarvittaisiin joku, joka kysyy: Mitä kuuluu. Opiskelijat, joiden maailma on etäruutu yksiössä. Jumala, kaikkivaltias, ota yksinäisyyteeni, jätän sen käsiisi. Aikuiset, joiden elämä kulkee töistä kotiin ja kotoa töihin. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Vanhukset, joiden ihmiskontakti on kolahdus ovella, kun ruokakaupan kuljetus tulee. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Jeesus, veljeni, ole kanssani tässä yksinäisyydessä. Omat huolet ja murheet on kannettu ja kannetaan yksin. Rukoilija jättää kaikkivaltiaan käsiin kaikki yksinäiset, jotka pandemia on eristänyt toisistaan. ~ 41 askel 3/22. Ajatuksia lukijoiden viesteistä Y K S I N Ä I S YY S. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Pienet lapset, jotka ovat ilman leikkiseuraa. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”
Sen sijaan Jippu tuskastuu, jos Eeva-Liisa katsoo ja kommentoi miehensä kanssa televisiosta vaalipaneelia tai urheilukisoja. Se oli myös innokas vetovaljaissa omistajan hiihtäessä. Jippu oli sinä kesän hirveän kipeä. Joulukuussa eläinlääkäri korjaili tilannetta, samalla hän poisti munasarjat ja kohdun. Se yrittää vieläkin hyppiä lenkille lähtiessä ”yläpystyä”. LEMMIKKI HEART MINÄ Jatkoajan Jippu O n aurinkoinen pakkaspäivä. – Jippu ei kesällä muualla olisikaan. – Jippu tietää sen justiinsa, eikä meinaa nahoissaan pysyä. askel 3/22 42 ~. – Se kulkee edestakaisin, käy kurkkaamassa meitä molempia ja läähättää. – Pari vuotta sitten se lähti siellä kerran jäniksen tai kauriin jälkien perään ja hyppäsi lopulta vieraan auton takapenkille. Jokavuotinen perinne mökillä on kävellä jäälle eväät repussa ja paistaa Jipulle makkarat. Vetoharrastus on seniorilla jäänyt, muutenkin se on hidastunut liikkeissään. Kuski oli ajanut Jipun kanssa ympäri kirkonkylää ja selvittänyt, kenen koira on kyseessä, Eeva-Liisa muistelee nauraen. – 2014–2015 Jipulta on leikattu nisäkasvaimia yhteensä kolme kertaa. TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN Talvi on arktisen pystykorvan lempivuodenaika. Nuorempana Jippu saattoi kaivautua hankeen ja tehdä sinne itselleen kuopan. Jippu on ollut yli kuusi vuotta jatkoajalla. Haastattelun päätyttyä Jippu katsoo hellästi omistajaansa ja haukahtaa muutaman kerran kutsuna lenkille. Jippu on iloinen, herkkävaistoinen, hirveän uskollinen, kiltti ja luottavainen kaikkia ihmisiä sekä koiria kohtaan. Reissu taitaa toteutua vielä tänäkin talvena, vaikka jo vuonna 2016 olimme varmoja, että se oli viimeinen kerta. – Sanoin, ettei tätä koiraa leikata enää yhtään kertaa. Vetojuttu on kuin sisäänrakennettuna samojedeille, Eeva-Liisa kuvailee. Se voi nykyisin olla vapaana aitaamattomalla pihalla eikä lähde sieltä edes oravan perään. – Emme ole enää koiravanhusta pesuilla kiusanneet. – Sen omat ihmiset ovat tässä kotona, ja se saa paljon huomiota ja rakkautta. Eeva-Liisa juoksi monen viikon ajan kesken työpäivän katsomaan Jipun vointia. Lokakuussa 2015 tuli hoitovirhe, pari pattia jäi poistamatta. Karsinooma oli nelostyyppiä eli pahin mahdollinen. – Tammikuun kovillakin pakkasilla Jippu oli koko ajan menossa ulos. Lähimetsä on Jipulle rakas vuodenajasta riippumatta. Maksa-arvot olivat ihan tapissa, etäpesäkkeitä näkyi kuvissa. KUORSAUS KUULUU matolta, sitten Jippu kuuntelee taas tarkasti omaa elämäntarinaansa. Ajattelin, ettei tämä koira näe kesää. Se kapuaa ylös mäkeä ja kääntyy välillä odottamaan ystäväänsä. Eeva-Liisan jäätyä eläkkeelle päätoimittajan työstä 2018 on yhteinen aika ollut erityisen arvokasta. – Jippu juosta nakutti tahdissa kuin töissä. Kuin ihmeen kaupalla uudenlainen ruoka, josta oli poistettu maksalle haitalliset aineet, sai Jipun toipumaan. Se on innokas veneilijä ja kalakaveri. TALVI ON arktisen pystykorvan lempivuodenaika. Viime kesänä piti jo keksiä konsteja lonkkavaivaisen koiran pääsemiseksi veneeseen. Tuuhean turkin hoito on työlästä, kuivaaminenkin kestää useita tunteja. Kun se näki minun kiinnittävän suksia, se oli ihan hulluna. Nuorempana Jippu halusi nukkua yönsä parvekkeella jopa parinkymmenen asteen pakkasella. KESÄLL Ä JIPPU hakeutuu vuorenkilpien varjoon mökillä tai kaivaa itselleen viilentävän kuopan. Yksi patti jäi edelleen poistamatta, koska viimeisin leikkaus oli kestossaan vaarantanut Jipun hengen. Samojedinkoira Jippu (13) päivystää omistajansa Eeva-Liisa Pennasen etupihalla Leppävirralla
~ 43 askel 3/22. Se oli molemminpuolista rakkautta ensi silmäyksellä. Pentu työntyi saman tien syliin muiden sisarusten telmiessä keskenään. EEVA-LIISA PENNANEN haki Jipun kasvattajalta Pieksämäeltä vuonna 2008
Pariskunnan kiertue Keniassa keskeytyy. Philip vie vaimonsa kävelylle jokirantaan ja kertoo uutisen. Kun hän puhuu, maailma kuuntelee. helmikuuta 1952. Isä on poissa ja samalla raskas vastuu laskeutuu ennen aikojaan harteille. Vasta varhain iltapäivällä prinssi Philip kuulee toimittajilta, mitä on tapahtunut: kuningas Yrjö VI on kuollut yöllä. Hän ehtii syödä rauhassa aamiaisen ja heitellä banaaneja puun alla maleksiville paviaaneille. 70 vuotta sitten nuoren tytön päähän painettiin raskas kruunu. W ik ip ed ia askel 3/22 44 ~. Tämä on hengähdystauko kuninkaalliseen tapaan kesken laajan Kansainyhteisö-kiertueen. Ensi huhtikuussa hän täyttää 96 vuotta. Hän on rakastettu pieni keulakuva, joka osaa käyttää sieviä rintaneuloja. Niistä 70 hän on ollut kuningatar valtakunnassa, johon kuuluvat Ison-Britannian lisäksi 14 muuta kansainyhteisömaata, kuten Australia, Kanada ja Uusi-Seelanti. Se tekee hänestä maailman kauimmin hallinneen monarkin. Uutinen on nuorelle 25-vuotiaalle naiselle kahdella tapaa raskas. TEKSTI: FREIJA ÖZCAN T reetops Hotel Keniassa, kolmen tunnin ajomatkan päässä Nairobista. Hän ei tiedä, että aamulla laskeutuessaan alas puusta hän ei ole enää prinsessa vaan kuningatar. Hän näyttää herttaiselta isoäidiltä, jonka käsilaukussa rapisevat nenäliinat ja rintapastillit, mutta sen ei pidä antaa hämätä. Kruunajaiskuvassa (vas.) hänellä on kuitenkin kevyempi Imperial State -kruunu, jota hän yleensäkin käyttää kruunua vaativissa tilanteissa. Monarkin valtaistuin ei saa koskaan olla tyhjä. Sieviä rintaneuloja ja valtaa Tänä vuonna valtansa platinajuhlavuotta viettävä kuningatar Elisabet II on todellakin elänyt kauan. Yön tullen tähtinen taivas on suuri ja kirkas, eikä prinsessa Elisabet malta pysyä vuoteessaan vaan käy välillä tarkkailemassa läheisellä juottopaikalla liikkuvia yöllisiä vieraita. VUONNA 1953 Elisabetin päähän laskettiin reilut kaksi kiloa painava Pyhän Edwardin kruunu (yllä), jota käytetetään vain kruunajaisissa. Samalla hän on varmasti maailman tunnetuin ja suosituin monarkki. He palaavat kotiin. Kun hän tarjoaa hyvin, hyvin harvinaisen mielipiteensä jostain, kansakunnan pylväät kuuntelevat”, luonnehtii kuningatarta australialainen toimittaja Daniela Elser. Hotellin nimen mukaisesti huoneisto on rakennettu puun latvaan. Eikä aamukaan sitä tietoa tuo. Rakastettu ja rautainen Kuningatar Elisabet II viettää valtansa platinavuotta. Kaksi vuotta myöhemmin hotelli puun latvassa palaa poroksi. Ja kuitenkaan ei ole ainuttakaan presidenttiä, teollisuuspomoa, Wall Streetin haita tai Silicon Valleyn miljonääriä, joka ei vastaisi, kun hän soittaa. ”Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningatar,” on lausuttu virallinen ilmoitus 6. ”Hänellä ei ole todellista poliittista valtaa. Hallitsijan kuoltua seuraaja tunnustetaan heti. 70 vuodessa nuoresta tytöstä on kuoriutunut yksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista. Ympärillä avautuu Aberdaren kansallispuiston laakea savanni villieläimineen
Dorgi on corgin ja dachshundin eli mäyräkoiran risteytys. Re gin ald D av is / Sh utt ers to ck KUNINGATAR JA yksi hänen dorgiksi kutstuista koiristaan vuonna 1976. ~ 45 askel 3/22
Viime vuonna kuollut Philip oli kuningattaren suuri rakkaus, joka myös käytännössä tuki häntä ohjastamalla kuninkaallista perhettä. Se painaa reilun kilon ja on valmistettu 1937 kuningatar Viktorian käyttämän kruunun mallin mukaan. Elisabetkin hovineidoilta vaaditaankin kykyä seisoa väsymättä tuntikausia usein ilman ruokaa ja juotavaa. Tähän saakka hän on aina voinut luottaa puolisonsa prinssi Philipin tukeen. Matka kultaisilla vaunuilla Yhden poikkeuksen kuningatar teki linjastaan valtakautensa 65-vuotisjuhlien yhteydessä. Se on 400 vuotta vanha versio 1000-luvulta peräisin olleesta Edvard Tunnustajan pyhäinjäännöskruunusta, jota ei enää ole. Hän saapuu edustustilanteisiin tarkoin mietityissä ja säädellyissä asuissaan, avaa parlamentin, pitää tarvittaessa tv-puheen perinteisen joulupuheensa lisäksi, mutta ei avaudu elämästään ja sisimmästään parhaillekaan toimittajille. Niinpä ne harvat kerrat, jolloin hän tarjoaa näkemyksensä, ovat hyvin merkityksellisiä. Sekä Buckinghamin palatsi että Al l O ve r Pr es s KUNINKAALLINEN KAKUN leikkaus platinavuoden alkajaisjuhlassa. Corgien kanssa kävelyllä Kuningattaren elämäkerturin Sally Bedell Smithin mukaan eräällä Kanadan-vierailulla kiertueen järjestäjä hätääntyi huomatessaan pitkän ja tapahtumia täynnä olleen päivän päätteeksi, ettei hän ollut järjestänyt kuningattarelle lepohetkeä. Elisabet kuvasi hidasta matkaa kultaisilla hevosvaunuilla Buckinghamin palatsista Westminster Abbeyyn ”hirveäksi”, sillä raskaiden vaunujen jousitus oli olematon. askel 3/22 46 ~. Elisabet työnsi veitsen kakkuun ja totesi hilpeästi: ”Joku muu hoitaa tämän loppuun.” Elisabet on maailman kauimmin hallinnut monarkki. Nyt helmikuussa alkaneita platinajuhlallisuuksia seuranneet brittitoimittajat totesivatkin kuningattaren näyttäneen aiempaa hauraammalta. – Olen vahva kuin hevonen, kuuluu hänen sanontoihinsa. Lisäksi hänen kruunajaisasunsa oli niin painava, että hän tuskin pystyi etenemään katedraalin käytävää pitkin asun raahautuessa mattoa vasten. Kuninkaallista jalkapalloa Korona-aikana Elisabet on asunut pääasiassa Windsorin linnassa Lontoon ulkopuolella. Eikä brändää itseään sosiaalisessa mediassa. Aiemmin hän vietti arkipäivät Buckinghamin palatsissa, jonka 16 hehtaarin puisto on harvinainen keidas keskellä Lontoota. Kuningatar ei avaudu somessa Elserin mielestä Elisabetin suosio ja vaikutusvalta perustuu siihen, ettei hän koskaan anna yksityishaastatteluja. Iltapäivisin työpäivänsä päätteeksi Elisabet lähtee kävelylle koiriensa kanssa. Paikasta riippuen se tarkoittaa myös samoilemista maastossa. – Se on tavallaan kaiketi hetki, jolloin hallitsijan elämä todella alkaa, kuningatar pohti haastattelussa. Hän on kertonut pitävänsä ”liikunnasta, jossa on järkeä”. ”Ei hätää. – Sillä tavalla kruunuissa on joitakin huonoja puolia, mutta muuten ne ovat varsin tärkeitä esineitä. – Muuten murrat niskasi, hän totesi. Elisabetin kerrotaan harjoittaneen niskalihaksiaan viikkoja ennen kruunajaisia marssimalla jalokivin koristettu kruunu päässä pitkin Buckinghamin palatsia. Tuskinpa on surullisempaa näkyä nähty kuin prinssi Philipin hautajaisissa yksin omassa penkissään istunut Elisabet. Suuren rakkauden kuolema Platinajuhlavuotensa juhlallisuudet kuningatar on kohdannut leskenä. Olen nähnyt yhdet kruunajaiset ja ollut toisissa kruunattavana, mikä on aika merkittävää. Yleensä Elisabet käyttää samaa kevyempää Imperial State -kruunua kuin isänsä. – Se on oikeastaan eräänlainen ritarillisuuden näytös ja vanhanaikainen tapa tehdä asioita. Puisto on rakentunut oman järven ympärille. Reilut kaksi kiloa painavaa kruunua käytetään vain kruunajaisissa. Treenattujen henkivartijoiden tiedetään uupuneen kuningattaren loputtomaan energiaan. Harvinaisessa BBC:n haastattelussa hän kommentoi kuninkaallisiin erikoistuneelle toimittajalle Alastair Brucelle kruunajaispäivänsä yksityiskohtia vuodelta 1953. Varsin tärkeä esine Kruunajaisissa Elisabetin päähän laskettiin Pyhän Edwardin kruunu. Hänen majesteettinsa on treenattu kestämään kahdeksan tuntia”, rauhoitteli Elisabetin yksityissihteeri hätääntynyttä. Kuningatarta ei kuitenkaan nähdä pilates-tunneilla, juoksumatolla eikä hän kruunutreenin lisäksi nostele kahvakuulaa. Itse asiassa protokollan mukaan häntä ei saa edes puhutella ennen kuin hän itse tekee aloitteen. Kuningatar kertoi haastattelussa, että pitäessään puhetta kruunu päässä hän ei voi katsoa alas paperiin, vaan paperi on nostettava katseen tasalle. 95-vuotias Elisabet on kuitenkin aina ollut tavattoman terve ja hyväkuntoinen monarkki. Windsorissa yksityistä puistoa kävelyille on 265 hehtaaria. Oikeastaan kaikki, mitä hänestä tiedetään, on kuultu häntä tunteneilta ihmisiltä ja hänen omista puheistaan. Tuhat vuotta vanha kruunajaisrituaali kesti kolmisen tuntia
Kyllä, korkeasta iästään huolimatta edelleen. Sittemmin hän on puheissaan tuonut esiin uskoaan. ~ 47 askel 3/22. Kuningataräiti piti häntä tarkasti silmällä, ja nyt hän on rennompi. Balmoralissa riittää samottavaa maata 20 000 hehtaarin verran eli noin kaksi kertaa Sallan tai Linnansaaren kansallispuiston verran. Kuningatar omistaa kuitenkin henkilökohtaisesti kaksi muuta kiinteistöä, Sandringhamin kartanon, jossa kuninkaallinen perhe viettää joulunsa, ja Balmoralin linnan, joka kuningattaren mukaan on ”paratiisi maan päällä”. Olen vaikeina aikoina saanut suurta lohtua Kristuksen sanoista. Nuorempana kuningatar toimi maalivahtina. Windsorin linna ovat hallitsevan monarkin käytössä olevia kuninkaallisia asumuksia. Stephen Bates, joka on kuninkaallisiin erikoistunut toimittaja ja kirjoittanut kirjan kuninkaallisen perheen liiketoimista, uskoo, että kuningataräidin kuolema muutti Elisabetia. Balmoralissa ja Sandringhamissa kuninkaallinen perhe on tavannut pelata myös keskenään jalkapalloa. – Hän rentoutui äitinsä kuoleman jälkeen. Etenkin nyt korona-aikaan hänet on nähty ratsastamassa ponilla Windsorin linnan puistossa. Kuten niin monet muutkin teistä, olen vaikeina aikoina saanut suurta lohtua Kristuksen sanoista ja esimerkistä, Elisabet sanoi joulupuheessaan. The Guardian -lehti on kiinnittänyt huomiota siihen, että viimeisten 17 vuoden ajan kuningattaren joulupuheet ovat muuttuneet henkilökohtaisemmiksi ja niissä kuuluu myös entistä enemmän hänen uskonsa. Kun aiempina vuosina Elisabet nostatti puheissaan kansan henkeä kansojen välisen suvaitsevaisuuden, ihmisyyden, perhearvojen ja tulevaisuuden nimissä, vuonna 2000 tapahtui selvä muutos. Hän ilmaisee enemmän tunteitaan, Bates kommentoi The Guardianille. All O ve r Pre ss KUNINKAALLINEN PERHE Elisabetin ja Philipin hopeahääpäivänä. Kuvassa vasemmalta Charles, Edward, Elisabet, Philip, Andrew ja Anne. Enemmän uskoa ja tunnetta Kuningatar Elisabetin tarmokas aikakausi kääntyy kuitenkin väistämättä iltaa kohden, mikä näkyy ehkä myös hänen joulupuheissaan. Kävelyn lisäksi kuningatar ratsastaa. – Minulle Kristuksen opetukset ja oma tilivelvollisuuteni Jumalan edessä tarjoavat sen kehyksen, jonka puitteissa yritän elää elämääni
HETKI LUONNOSSA askel 3/22 48 ~ Kuva: Olli Seppälä
Sitä kun todennäköisesti seuraa kylmä aalto, ja ikävimmässä tapauksessa kolea alkukesä. Vaikka aurinko lämmittää, ilmassa on vielä hyinen aavistus. Seison kasvot aurinkoon päin ja toivon, ettei maapallon keskilämpötila kohoaisi. Valoon kätkeytyy energiaa. Pakko pitää silmiä kiinni, sillä keväinen aurinko ja lumen pinta synnyttävät kirkkauden, joka on kuin enkeli-ilmestys. Hetken tässä on hyvä olla. Kahdet kasvot S eison kasvot aurinkoon päin. Olo on kuin talvisella nuotiolla: etupuoli hikoilee, selkäpuoli palelee. Pohjoisesta virtaa kylmää. Kyllä, keikunta alkaa maaliskuussa, vaikka monin paikoin talven ote on vielä tiukka. Monena keväänä olen ollut huolissani liian aikaisesta lämpöaallosta. Valolla on sanoma, se lämmittää ja pysäyttää, puhuttelee jollain salatulla tavalla. Keväällä on kahdet kasvot. Katselen puita. Tiedän, että se ei ole toivomisesta kiinni. Tuntuu, että säätilojen vaihtelut ovat ylempää henkitiedettä, vaikka tietokonemallinnukset tekevät ennustamisesta helpompaa. Lempeät kesää lupailevat, mutta myös äkkinäiset, takatalvella uhkailevat. Ne ovat kuin ihmiset, kasvot kohti elämän ja valon lähdettä. Niin minäkin. Lumi ja räntä yllättävät aina, vaikka vanha sanonta tietää: kevät keikkuen tulevi. Puut imevät valoa mielessään uusi kasvukausi. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ ~ 49 askel 3/22 Kuva: Olli Seppälä
TYÖKALUT KULKEVAT aina Kari Vahaniityn mukana. askel 3/22 50 ~
Hänestä tuntui kuin kirves olisi lyöty rintaan. Hän nousi ylös, mutta tippui lähes välittömästi tajuttomana lattialle. – Olen kotoisin maalaistalosta, jossa opin työntekoon varhain. – Olimme isäni kanssa useamman kerran tekemässä tilan töitä. –Muut kysyivät illalla, ovatko puut palaneet kunnolla. Kari muistaa esimerkin, joka antoi kasvavalle pojalle tärkeää oppia. Onneksi kipu suostui lopulta lähtemään. Auttaminen verissä Kari Vahaniitty koki lapsuudessaan useita hengenvaarallisia tilanteita. – En pelkää kuolemaa, sillä tiedän meidän olevan turvassa myös kuoleman jälkeen. Osa niistä on muovannut hänen ajatusmaailmaansa sekä suhtautumista muihin ihmisiin. On hyvä muistaa, ettemme elä ainoastaan itsellemme. Kivut ja pahoinvointi jatkuivat, kun tajunta palasi. Noustessamme isoa mäkeä mopo kaatui liukkaalla tiellä. Kylällä autettiin naapuria Kanssaihmisten auttaminen on normaali osa Kari Vahaniityn elämää. Olen myös melkoisen varma, ettei ensimmäisen hymyn lähettäväkään osapuoli saa asiasta huonoa mieltä. Jos jollekin sattui vastoinkäyminen, oli automaattista auttaa häntä. – Avasin silmät ja vedin happea. Hänen onnensa oli, että toisaalla mökissä nukkuvat olivat havahtuneet kolinaan. Samalla kaikki tilan työt jäivät rästiin, ja tilanne oli siinäkin mielessä ikävä. Hän sai opit lähimmäisten huomaamiseen jo lapsuuden kodissaan Ypäjällä. – Monet meistä ovat niin kiinni omassa arjessaan, ettemme näe muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Olisi hienoa, jos kysyisimme enemmän muilta: Miten menee ja voisinko auttaa. Kävimme myös lääkärissä, mutta hän saattoi antaa vain särkylääkettä. – Taustalla oli surullinen tapahtuma, sillä talon isäntä menehtyi. Katsoin, että näin on, laitoin pellin kiinni ja kävimme nukkumaan. Kari toivoo ihmisten välittävän kokonaisuudessaan enemmän toisistaan pelkkiin omiin asioihin tuijottamisen sijaan. Tällaiset tilanteet antoivat näkemystä siihen, miten toisia kohdellaan. Varsinaiset fyysiset muistikuvat häkämyrkytyksestä jatkuvat ulkona tajunnan palattua. Tuohon aikaan ei kuitenkaan tilattu ambulanssia. Muistan myös, kuinka kylällä autettiin aina tarvitsevaa. – Tapahtuneen jälkeen minulla oli useamman kuukauden jatkuva päänsärky. Tapahtuneen ansiosta ymmärsin elämän arvon ja sen, että elämä on lahja. Minulta ei kuitenkaan kysytty, mihin suuntaan haluan lähteä. – Istuin kolmevuotiaana pappani ajaman mopon kyydissä. ~ 51 askel 3/22. Ymmärsin elämän arvon Kari Vahaniitty sanoo, että kokemus poisti kuolemanpelon. 12-vuotiaana Kari oli isänsä sekä kahden muun sukulaisen kanssa pilkkireissulla, jonka yhteydessä he yöpyivät mökissä. Ne ovat siivittäneet häntä auttamaan pyyteettömästi muita ihmisiä. Seurueen nuorimmalle, Karille, jätettiin mökin lämmityshommat. – Auttava ele tai pelkkä hymy ja tervehtiminen voivat tuoda toiselle hyvän mielen. Varhaisimmasta tapahtumasta hänellä on muutama muistikuva. Tuolloinkin korkeimman voiman, Jumalan, varjelus oli mukana, sillä pahempaa ei sattunut. Muistan tuosta vain pyörimiseni sekä tiellä lähestyvän auton. Seuraavista hetkistä muodostui Karin osalta käänteentekevät. TEKSTI JA KUVAT: TOMI OLLI F orssalainen Kari Vahaniitty (58) avaa kaupan oven takanaan tulevalle ostosten tekijälle tervehtien tätä hymyillen. – Katsoin kuin katon rajasta, kuinka isä raahasi minua ulos mökistä. Pilkkireissu Kari kokee varjeluksen olleen vahvasti mukana elämänsä eri tapahtumissa. Tunsin samalla suurta rauhaa, minulla ei ollut kipuja, ja koin olevani kuin pumpulissa. Hän muistuttaa samalla siitä, miten pieni arkinen asia voi olla toiselle jopa yksi päivän kohokohdista. Kipu iski kuin kirves Kari havahtui yöllä. Muistan kivun, jonka myötä menetin taas tajuntani. Minun askareeni olivat erityisesti heinätöitä
Noina hetkinä muistin kokemani, enkä halunnut missään nimessä vahingoittaa toista ihmistä. – Pidän niitä mukana niin itseni kuin muidenkin vuoksi. Koen molemmat tapahtumat karuudestaan huolimatta suurina lahjoina, jotka johtivat ajatusmallini ja sitä kautta toimintani uusille urille. Suuri varjelus oli, että minulle jäi tilaa juuri sen verran, ettei mikään osa satuttanut minua pahemmin, ja pääsin vielä ryömimään pois traktorin alta. Sen tiedostaminen on suuri voivavara. Työkalut kulkevat mukana Lapsuuden oppien ja kokemustensa muovaama mies on käytännössä jatkuvasti varautunut toisten auttamiseen, ja auton peräluukussa kulkee mukana kavalkadi erilaisia työkaluja. Näen asian takana olleen suuren tarkoituksen, joka laajensi maailmankuvaani. Todella koskettava hetki oli myös silloin, kun makasin kotona toipumassa akillesjänteen katkeamisesta ja ystäväni tulivat hakemaan minut konserttiin. – Kiitosten oheen on mahtunut esimerkiksi mukavia kahvihetkiä. Liian suuri lumiurakka Kari Vahaniitty muistuttaa, ettei kukaan voi auttaa yli omien voimavarojen. Kun näissä tilanteissa on ollut kotiutumisen aika, ovat tunteet ottaneet vallan ja kyyneleet nousseet silmiin. – Olen myös oppinut, että omaa oloa voi keventää päästämällä murheista ja mieltä vaivaavista asioista irti. – Eräs hieman mielenterveysongelmista kärsinyt paikkakuntalainen ajoi pyörällä paikalle. – Olin tehnyt täyden työpäivän liikuntapaikkojen hoitajana. Avun antaja on saanut myös itse avitusta. Kari on ollut vuosia tuttu näky esimerkiksi remonteissa, pihaja lumitöissä, kauppa-asioiden hoitamisessa ja renkaiden vaihdossa. – Olen saanut apuvoimia pihatöihin. Omaa jaksamista on aina kuunneltava. Kerran näin kävi ison lumiurakan kanssa. Hän muistuttaa, ettei kukaan voi ikinä tietää, milloin tarvitsee auttavaa kättä. Vaikka säikähdys oli suuri, muistaa Kari Vahaniitty asiasta myös humoristisen yksityiskohdan. – Olen esimerkiksi hoitanut kiinteistön käytännön asiat omistajan taistellessa hengestään sairaalassa. Myös pienet palkkiot kelpaavat. Jos jossain tarvitaan vaikkapa porakonetta tai sahaa, eivät hommat etene ilman niitä. Hän kysyi, olenko nähnyt ojassa hänen pyöränsä dynamoa. Lähimmäiset ovat saaneet sydämestä tulevaa apua myös vakavilla hetkillä. – Kokemus vahvisti haluani auttaa muita. Palkkioksi tulee yleensä kiitokset ja hymy. – Ensin on autettava itseään voidakseen auttaa muita. Jos toimii toisinpäin, loppuvat voimat nopeasti. Päätin sen jälkeen lähteä hoitamaan hommaa, jonka olin luvannut tehdä. Lumiurakka venyi aamuneljään, jonka jälkeen alkoivat siviilityöt seitsemältä. Tajusin siellä, että hommassahan menee tunteja. – Palkkioksi tulee yleensä kiitokset ja hymy, ne lämmittävät. askel 3/22 52 ~. Dynamoa ei löytynyt Kari sai kokea Jumalan suojeluksen voiman uudelleen, kun isä lähetti hänet hakemaan lisää ilmaa avotraktorin eturenkaaseen. – Ajoin työpäivän päätteeksi kolmisenkymmentä kilometriä traktorilla putsaamaan isoa maneesialuetta. – Niinpä lähdin, mutta menetin traktorin hallinnan ja päädyin ylösalaisin ojaan. Myös hän on kokenut tilanteita, joissa apuun on lähdetty liian nopeilla lupauksilla. Sanoin, etten ole, ja hän jatkoi matkaansa. – Otin tuolloin käyttöön moton: ”Nuku aina kun voit.” Tämä muistuttaa siitä, että kieltäytyminen on oikein, jos omat rahkeet eivät riitä. – Kokemus auttoi myös nuoruudessa, jonka aikana olisin voinut tehdä hyvin vääriä valintoja, kun eri pitäjien nuoret ottivat usein mittaa toisistaan. – Onnettomuus vahvisti entisestään ajatuksiani suojeluksesta sekä elämän tarkoituksesta. Tunnen itseni samalla tarpeelliseksi, ja ajan käyttäminen muiden auttamiseen tuntuu merkitykselliseltä. Otan ne vastaavasti kiitollisuudella vastaan, vaikka se ei tokikaan olen auttamisen ydin. KARI VAHANIITTY on mukana monessa niin työssä kuin vapaa-aikana. Auttaja tarvitsee itsekin apua Kari sanoo auttamisen tuovan kokonaisuudessaan hyvän mielen
Lisämausteen antaa luonnossa näkyvät linnut: joutsen ja kaulushaikara pesivät lammella. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Minun messu KERRO MEILLE lyhyesti perustellen, millaisessa messussa viihdyt. Kokonaisuus tekee kodista kodin. Useat puut – keväällä tuomen kukat, syksyllä vaahteran ruska ja tammesta taiteltu vasta – antavat oman rikkautensa. Lähetä vastaus 14.3. Sisustuksessa on harmaata sekä väriä, kivoja sisustusesineitä ja valoja. Se on jatkuva innoituksen lähteeni. Noista tapahtumista otetut kuvat kertovat paljon. Vai onko kyse viihtymisestä. Kodin siunaus ASUN YKSIÖSSÄ, joten koko kotini on minulla ns. YHDESSÄ SOHVAA KORISTAVAT värikkäät tyynyt ja tyttären 90-luvulla äitienpäiväksi tekemä rakas Mollamaija. Pihapiiristä minulla on kalliita muistoja vanhoissa albumeissa. Luonto on lähellä, vaikka taajamassa asutaan. Tuo kaukaisuuteen katsominen juurruttaa minua yhä syvemmin tähän paikkaan. Maisema ilahduttaa minua joka päivä. Millaista muutosta toivot messuihin. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Olen kiitollinen ja etuoikeutettu kokemastani. Paksu kerros lunta katoilla. mennessä. Sen nähdessäni muistan, että tällä paikalla on asunut ihmisiä jo kivikaudella. Kun kävimme katsomassa taloa, ihastuin maisemaan olohuoneen ikkunasta. Linnea borealis Lehden paras juttu. Katsoin juuri kuvaa, jossa alle kouluikäisenä haistelin ruusua. Kotini sydän KIRJAPALKINNON VOITTI Ritva, joka lähetti kuvan pirttinsä ikkunasta. ”Ikkuna on kuin taulu, joka muuttuu jatkuvasti.” KOTINI SYDÄN on keskeisellä paikalla oleva puuhella. Kauimmainen Kiikkukallio on pilvien peitossa, se mäki, joka on Euroopan vanhinta kalliota. Helmikuun nollakeli. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Taivas harmaa. Rakastan kaikkea pientä ja hassua. Täällä minut kastettiin, täällä asuessani kävin rippikoulun ja pääsin ylioppilaaksi. Ydin on kaukametsä. Katja PARAS PAIKKA kotona on sängyn ohella olohuoneen iso ”löhösohva”, johon on mahtavaa heittäytyä työpäivän jälkeen tai viikonlopun alkaessa, nauttia hiljaisuudesta, lukea tai katsella televisiota. Tarja PARAS MAISEMA. Valo vaihtuu hetkessä. Pellolle, metsään ja lintujen ruokintapaikoille pihapiiriin. On tilaa! Siiri KOTINI ON lapsuuteni rintamamiestalo, jossa vartuin ja asuin edesmenneiden evakkokarjalaisten vanhempieni kanssa. Nuo ovat olleet elämäni merkkipaaluja tähän mennessä, kun olen varhaiseläkkeellä yksin asuva keski-ikäinen nainen. Arja OMA KOTI kullan kallis. Lämmittää, tuo kodikkuutta, vetää vierelleen. punaisen maton paikka. Vaikka oli lokakuu ja luonto väritön, vesinäkymä teki vaikutuksen. Lumivallit pihalla. Palkinnon voitti Arto Jäspi. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Mukava laittaa ruokaa siinä ja samalla katsella ikkunoista eri ilmansuuntiin. Omat murheeni kutistuvat pieniksi murusiksi. Lapsuudenkodin puuhella antoi saman lämpimän olon ja turvallisen tunteen, joten ympyrä on ikään kuin sulkeutunut. Kädenjälkeni näkyy muutamissa omista valokuvista teetetyissä sisustusjulisteissa sekä seinäkellossa, jossa on taustakuvana itse ottamani valokuva. Näkymä elää päivän ja vuoden eri aikoina. Luopuminen asunnosta voi olla haikeaa, kun siihen liittyy niin paljon väkeviä muistoja. Mikä jumalanpalveluksessa on sinulle tärkeää. Julkaisemme maaliskuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Suosikkipaikakseni on muodostunut keittiö. Elän siellä iki-ihanan kissani kanssa. Numerossa 2/2022 saman verran ääniä saivat Arja-Leena Paavolan artikkeli Alli Paasikivestä ja Emilia Karhun kirjoittama Hyvä paha kiltteys. KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Lammen ansiosta maisema on kovin eri näköinen eri vuodenaikoina. Sohvaa koristavat värikkäät tyynyt ja tyttären 90-luvulla äitienpäiväksi tekemä rakas Mollamaija. Muistot antavat voimavaroja ja rohkeutta. Ju kk a Gr an st rö m ~ 53 askel 3/22. mennessä. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Messuni” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 14.3. Pienemmät lastenlapset saavat siinä hyppiä ja ilakoida huoletta
Pian keskustelupalstat käyvät kuumina. Lapsen seisottaminen pakkasessa ilman ulkovaatteita on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Riippuu aikuisten hyvästä tahdosta, koska pääsee sisään. Valtaosa keskustelijoista tuomitsee vaikuttajan kasvatuskeinot täysin. Tahtotaaperon puolesta S omevaikuttaja kohauttaa: hän kertoo laittavansa parivuotiaan tahtoikäisensä terassille pakkaseen vain paidassa ja vaipoissa, kun polttaa hermonsa lapsen kapinointiin. Keho muistaa kylmän Somekohua seuranneessa keskustelussa tulin surulliseksi siitä, miten moni aikuinen kantaa sisällään samanlaisia tunteita. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Lapsen seisottaminen pakkasessa ilman ulkovaatteita on sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Entä jos ei pääse koskaan takaisin sisään. Hannun ja Kertun kohtalo Moni niistä, jotka tuomitsevat pakkasrangaistuksen, on kokenut sen lapsena. Kauhua siitä, että jos on vääränlainen, heitetään yksin ulos pakkaseen, kun muut ovat sisällä lämpimässä. Lapsi kokee täydellistä avuttomuutta, kun hänet suljetaan pakkaseen ilman ulkovaatteita ja kenkiä. Luin kasvatusoppaista, että tahtoikäisen vanhempi ei saa koskaan taantua lapsen tasolle – silti tein niin jatkuvasti. Nykyään ymmärretään, että kasvatusväkivaltaa ei ole pelkkä lyöminen. Myös eristäminen ja lapsen rauhoittaminen pakkasessa tai kylmässä suihkusaskel 3/22 54 ~. Monella oli vielä aikuisena kehomuistissa pakkasrangaistuksen aiheuttamia tuntemuksia, toiset kärsivät paniikkikohtauksista. Jos kiukun tai mielipahan näyttää, muut kääntävät selkänsä ja joutuu suljetuksi yhteisön ulkopuolelle. Veiväthän Hannun ja Kertunkin vanhemmat heidät metsään ja jättivät sinne! Kelpasin vain kilttinä Oma esikoiseni oli todellinen tahtotaapero. Samalla tuli konkreettisesti selväksi, että kelpaan vain kilttinä ja sopuisana. Apuakaan ei voi hakea, kun ei ole kenkiä. En kuitenkaan koskaan sulkenut lasta pois perheen parista, sillä se oli yleinen kasvatuskeino omassa lapsuudessani. Jää aivan yksin. Ulos sulkeminen on pelottavaa ja nöyryyttävää. Entä jos ei pääsekään. Lisähaasteita aiheutui siitä, että olemme hyvin samanlaisia. Rangaistus koettiin myös syvästi nöyryyttävänä – ja monessa tarinassa kysymys oli kouluikäisistä lapsista. Lapsi suljettiin kiukkunsa kanssa lastenhuoneeseen, komeroon, vajaan, saunakamariin tai kellariin ja sanottiin, että pois pääsee vasta kun on kiltti. Samalla tulin iloiseksi siitä, että valtaosa keskustelijoista tuomitsi pakkasrangaistuksen ja oli sitä mieltä, että se on ilman muuta väkivaltaa. Rangaistus on jättänyt elinikäiset traumat. Minäkin olen tuittupäinen ja kimmastun helposti. Muu perhe on sisällä lämpimässä, vain yksi paha perheenjäsen heitetään ulos. Usein itkimme taaperon kanssa kilpaa. Vain pieni osa ei tunnu ymmärtävän, mitä pahaa siinä on, jos raivoava lapsi laitetaan pariksi minuutiksi pakkaseen. Jouduin selviämään valtavista tunnekuohuista yksin, vaikka keinoja ei ollut
Yhteys tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Taaperon rankaiseminen niin, että hänet suljetaan edes minuutiksi pakkaseen lähes alastomana, on väärin. Hän vasta opettelee tunteiden säätelyä. 4 Tilaa Kotimaa! Tilaukseen sisältyy printtija näköislehti sekä rajoittamaton lukuoikeus kotimaa.fi -sivustolla. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Silti lapseen kohdistuvaa nöyryyttämistä ja väkivaltaa helposti vähätellään. vu os ik er ta 00 43 59 5– 22 –0 7 Kristittyihin kohdistuva vaino maailmalla on lisääntynyt Venäjä uskoo olevansa messias valtioiden joukossa Lapuan uusi kaitsija Matti Salomäki vihittiin Lapuan hiippakunnan piispaksi. Kun luin pakkasrangaistusta puivia keskusteluketjuja, minusta tuntui surulliselta ajatella, miten moni aikuinen kantaa sisällään haavoja sellaisista lapsuuden rangaistuksista, jotka ovat aikuisen silmissä olleet ihan harmiton juttu, mutta ovat traumatisoineet lapset loppuelämäksi. Paniikki alkoi pakkasessa Oman aikamme ”terapiakulttuuria” ja ”tunnepuhetta” kuulee usein kritisoitavan, mutta ehkä se on osaltaan auttanut ymmärtämään lapsen kokemusmaailmaa. Jos vanhemmalla on keinot niin lopussa, ettei hän keksi muuta tapaa selvitä tahtoikäisen kanssa, hänen kannattaa etsiä tukea. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Lapsen pitää saada tuntea, että hän on turvassa. Kamala mutta turvassa Taapero on hirveän pieni. helmikuuta 2022 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ja ni Pi hl aj a / To p Fo cu s 11 7. Piispan asussa on ekologisuutta, se on edeltäjältä peritty. + 14,9 snt / min, lankapuhelimesta 8,21 snt / puh. sa on fyysistä väkivaltaa, eikä väkivalta ole oikea keino kasvattaa. Lapsen pitää saada tuntea, että hän on turvassa silloinkin, kun hän on aikuisten mielestä kamala. Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt / puh. Tilaus on määräaikainen. + 6,9 snt / min. Siitä alkoivat paniikkikohtaukset. Ensinnäkin teko olisi todella nöyryyttävä ja toisekseen, kyllä aikuisellekin tulisi paniikki, jos ei tietäisi, kuinka kauan ulkona joutuu olemaan. Tarjous on voimassa 31.3.2022 asti ja se koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Eräs nuori nainen itki vuolaasti videolla kertoessaan, miten hänet suljettiin alakouluikäisenä ulos pakkaseen. Kampanjakoodi: KT4KK35/22 Tilaa nyt helposti ja edullisesti! Tilaajalahjana yksi Askel-lehti Maaliskuun tarjous 4 kk + yksi Askel-lehti 35 € (4 kk ovh 54 € + Askel 9,50 €) yht.. Ymmärrys siitä, miten väkivallalla rankaiseminen vaikuttaa lapsen psyykeen, on aivan eri tasolla kuin menneinä vuosikymmeninä. Tilaajalahja toimitetaan kun lasku on maksetttu. Keskusteluketjuissa moni kehotti miettimään asiaa siltä kantilta, että aikuinen pakottaisi puolisonsa ulos pakkaseen pelkissä alusvaatteissa, sulkisi oven, eikä puoliso tietäisi, koska pääsee sisään. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 12 8 N:o 6 | 11. Myös laki tuomitsee pakkasrangaistuksen: Suomessa vanhempia on tuomittu oikeudessa sen takia, että he ovat sulkeneet lapsensa pakkaseen ilman ulkovaatteita
Kukkuloiden muodot erottuvat keltaisina mimosapuiden antaessa niille näkyviä muotoja. TEKSTI JA KUVAT: ANNAMARI LAMMASSAARI P rovencen vuosi alkaa aina keltaisena kypsyvien appelsiinien ja sitruunoiden täplittäessä pihoja. On heitä, joita kutsuu pieni keskiaikainen kylä ja sen kyläkaivon ympärille muodostunut sosiaalinen elämä, ja heitä, joita kutsuu merinäköala ja alueen tunnetut kaupungit Saint Tropez ja Nizza. Minulta kysytään usein, millaisia vaihtoehtoja olisi päästä pidemmäksi aikaa kokemaan romanttisen provenTÄMÄN MAISEMAN äärellä on hyvä nauttia aamukahvit. askel 3/22 56 ~. Kolme ensimmäistä päivää kirkas auringonvalo aiheutti kovan migreenin. Tulin jäädäkseni enkä tuntenut ketään. Kaikille on yhteistä Provencen kutsu, jota ei ole pystynyt vaientamaan sydämestään. Kymmenet tuhannet ulkomaalaiset asettuvat asumaan vakituisesti alueella, ja jokaisella on oma haaveensa. Haltioidun yhä uudelleen luonnon antamista lahjoista, vanhan muurin raukeasta oranssista, ikivanhoista oliivipuista kadulle pudonneista oliiveista, viiniviljelmien suorista riveistä ja bougainvillestä, jonka kukkivat oksat kiemurtelevat talojen seiniä pitkin. Välimeri on kirkkaan sininen ja Meri-Alpit kehystävät uskomatonta maisemaa. Se jakaantuu Varin, Rivieran ja Meri-Alppien alueeseen ja tarjoaa parhaimmillaan samana päivänä hiihtoa Alpeilla ja pulahduksen Välimereen. Välillä ihmettelen vieläkin, onko auringon symboli unohtunut sääkartalle. Provencen kutsu Saavuin Provenceen yli kolme vuotta sitten juuri ennen joulua menolipun ja kahden matkalaukun taktiikalla. Alpeilta Välimerelle Provencen valtavalla alueella elää yli viisi miljoonaa ihmistä
celaisen villan elämää ja jopa työskentelemään alueella. Saamme ystävällisen tervehdyksen aina kulkiessamme. Naapurissamme on 88-vuotias rouva, joka toimii 94-vuotiaan miehensä omaishoitajana, Janette kertoo. – Puhun ranskaa melko hyvin, mutta mieheni Nickin ranska on ihan roskaa, Janette nauraa ja korostaa, että avain aitoon integroitumiseen on kielitaito. Paluu lapsuuden Ranskaan Lapsena Janette vietti vanhempiensa kanssa paljon aikaa juuri Provenceen VANHA OLIIVIPUU ja violetti laventelipelto ovat Provencen alueen symboleita. JANETTE MANDELL korostaa, että avain aitoon integroitumiseen on kielitaito. Joka viikko madame leipoo heille kakun kiitoksena avusta, jota Janetten perhe puolestaan hänelle antaa. Ranskalainen koulujärjestelmä ei kannusta opettelemaan muita kieliä, ja tänäkin päivänä on vaikea löytää nuoria aikuisia, joiden kanssa voisi keskustella edes auttavasti englanniksi. – Löysimme tämän vanhan talon agentin kautta emmekä tunteneet alueella ketään paikallista. Pix ab ay ~ 57 askel 3/22. Onneksi teknologia ja Internet mahdollistavat työn tekemisen lähes missä vain. Meidät otettiin kyllä ystävällisesti vastaan ja saimme apua moneen asiaan. Aikuisten englannin kielen taito on melkein olematonta. Keinoja on monia, ja niistä haastavin on löytää perinteistä työtä ranskaa osaamattomana. Kakkua kiitokseksi Englannista kotoisin oleva Janette Mandell muutti Ranskaan neljä vuotta sitten. Tarvitaan luovuutta, suurta päättäväisyyttä ja astumista epämukavuusalueelle
Nyt perhe elää Carcisin pienessä keskiaikaisessa kylässä vanhassa kivitalossa, jossa on kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja tietenkin terassi. Etätyö on siis ollut tuttua jo kauan. Vakuutuksiin ja sähköön kuluu kuukausittain useita satoja euroja. Työtä on tarjolla paljon, sillä useissa Etelä-Euroopan maissa englannin kielen hallinta on heikkoa ja yritysten täytyy tarjota henkilöstölleen koulutusta voidakseen kansainvälistyä. Lisäksi Janette tekee englannin opettajan työtä kotoa käsin. Enimmäkseen hän opettaa yrityksen italialaista henkilökuntaa tietokoneruudun välityksellä. Hän kehuu valmista automaatioon perustuvaa liiketoimintamallia ja siihen liittyvää jatkuvaa koulutusta. Virpi ja Jouni Elomaa ovat asettumassa Varin HALTIOIDUN YHÄ uudelleen vanhan muurin raukeasta oranssista. Ranskalaisessa perhekulttuurissa lapset viettävät vapaa-ajallaan enimmäkseen aikaa kotona vanhempien ja suvun kanssa. Mutta niinhän se on usein maahanmuuttajan kohdalla omissakin maissamme. Hänellä on sopimus muutaman ison yrityksen kanssa. kuuluvalla Varin alueella – matkailuauton kyydissä. Se oli ikävä kokemus, Janette kertoo. He toimittavat pyörät sovittuihin paikkoihin joko päivittäin tai viikoittain. – Koko aikuisajan on ollut selvää, että haluan joskus asua täällä. Viinitilan talovahtina Yksi yllättävä työllistymisvaihtoehto on Gardian Maison -työ, jossa toimitaan talovahtina tai yleismiesjantusena varakkaan omistajan puolesta vuoden läpi. Usein nämä hulppeat villat ovat miljonäärien ja superrikkaiden kakkosasuntoja ja pitkän aikaa tyhjillään. Kyse on vaativasta työstä, mutta yleensä villan hoitajat asuvat alueella omassa talossaan ja voivat tällä tavoin elää samalla provencelaisen villan elämää. Täytyy olla itse aktiivinen Mandellien 13-vuotias Thomas-poika on jo täysin integroitunut neljän vuoden jälkeen, ja hänellä on koulussa kavereita. Saadakseen lisätuloja Janette aloitti vuonna 2018 myös uuden kansainvälisen liiketoiminnan, jota voi tehdä täysin etänä. Aamiaisia ja puutarhatöitä Suomalaispariskunta on juuri aloittanut Gardian Maison -tehtävissä. – Tosin jouduimme muuttamaan pois ensimmäisestä kylästä jatkuvan koulukiusaamisen takia. Tällaiseen työhön täytyy olla yleensä aiempaa kokemusta. – Ranskassa perheiden täytyy vakuuttaa jopa koululaiset. Täytyy itse olla aktiivinen, jos haluaa rakentaa elämänsä uudessa maassa mieleisekseen, Janette Mandell sanoo. Vuokraa he maksavat 1000 euroa kuukaudessa. Pandemian aikana asiakaskunta on vaihtunut ulkomaalaisista turisteista kotimaan matkailijoihin eli ranskalaisiin asiakkaisiin. – Ilman yritystä on vaikea toimia. askel 3/22 58 ~. Ruusupensas kiipeää kiireettä pitkin rosoista seinää. Yrittäjyyttä korona-aikana Rahoittaakseen elämänsä Ranskassa pariskunta ryhtyi franchising-yrittäjiksi pyöriä vuokraavaan ranskalaiseen yritykseen. Usein vaaditaan myös valmiutta vähintään aamiaisten ja lounaiden valmistamiseen omistajien ja heidän vieraidensa ollessa paikalla. Jos haluamme kutsua kavereita pojan seuraksi viikonloppuna, meidän täytyy hakea ja viedä jokainen lapsi takaisin kotiin. Mikroyritys on suomalaista toiminimeä vieläkin keveämpi yritysmuoto. Koska meillä on yritystoimintaa, meillä on tavallisten vakuutusten lisäksi myös siihen liittyvät vakuutukset, Janette kertoo. Ne tarvitsevat kuitenkin huoltoa; uima-altaita ja piha-alueita puutarhoineen täytyy hoitaa ja puhdistaa jatkuvasti. – Englannista tutut yökyläreissut ja yhteiset aktiviteetit ystävälasten kanssa puuttuvat täysin. Kaikki hänen tuntemansa Ranskassa vakituisesti asuvat ulkomaalaiset ovat perustaneet niin sanotun mikroyrityksen. – Eli pallo on täysin meillä
– Rakastin sitä pientä provencelaista kahvilaani, iloinen Virpi kertoo. maakuntaan talovahdeiksi ja monitoimitehtäviin uudella viinitarhalla, jolla on englantilaiset omistajat. Lisäksi he saavat työstään palkkaa. Jounilla on aiempaa kokemusta jo kuuden vuoden ajalta viinitarhan ja sen rakennusten ylläpidosta sekä suuren puutarhan perustamisesta. Ranskalainen adoptiokoira haukottelee makeasti ja venyttelee jäseniään aurinkoisella terassilla. Vanhempanakin voi tarttua netin ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin, eikä ideoilla ole loppua, jos niin päättää. Valo asettuu kauniisti vanhaan kiviseinään. Kahvila muurin kyljessä Virpi ja Jouni tapasivat Ranskassa, jossa Virpi oli asunut jo 27 vuoden ajan. VIRPI JA Jouni Elomaa ovat talovahteja ja viinitarhan hoitajia. Hänellä oli aiemmin kotona myös iso hyötypuutarha, joten kokemusta nykyisiin tehtäviin oli paljon. Yllättävän nopeasti, jo 10 kuukauden jälkeen, he löysivät Suomessa ollessaan netin työpaikkatarjonnasta ilmoituksen, jossa etsittiin Gardian Maison -pariskuntaa uudelle viinitilalle Variin. – Elin ranskalaisen perheenäidin elämää koko sen ajan, ja suomen kieli alkoi olla jo murteellista. Netin ja ruusujen äärellä Provencelaisen yksinkertaisen elämän kutsu käy voimakkaana yli merten ja mantujen. Työ on kokonaisvaltaista, ja siihen kuuluu myös vieraista huolehtimista ja joskus aamiaisen ja muiden aterioiden valmistamista ja tarjoilua isäntäperheelle ja heidän vierailleen. Virpi kertoo pitäneensä aikoinaan keskiaikaisen muurin kyljessä sijainnutta pientä ulkoilmakahvilaa. Mutta joskus onnistaa ja muut taidot ja osaaminen painavat enemmän. ~ 59 askel 3/22. – Olemme jokapaikanhöyliä. Asunto kuuluu työsuhteen etuihin. PROVENCESSA VOI juoda kahvit läpi vuoden ulkosalla. Elomaat aikoivat olla väliaikaisesti Suomessa töissä ja etsiä sitten mahdollisuuksia työntekoon Ranskassa. Jotkut työt vaativat vähintään neljän vuoden tai pidemmän ajan kokemuksen vaativista palvelutehtävistä villoilla. Tarjolla on erilaisia tapoja rahoittaa uusi elämä, jos on valmis viihtymään epämukavuusalueella. Adoptiokoira Olga viihtyy aurinkoisella terassilla. Huolehdimme kolmesta talosta, ja suuri kasvimaa on juuri perusteilla, Jouni kertoo. Ruusupensas kiipeää kiireettä sen rosoista pintaa pitkin. Nopeiden haastatteluvaiheiden ja englantilaiseen omistajapariskuntaan tutustumisen jälkeen he saivat paikan, ja tavarat ja koira pakattiin taas matkaan. Myöhemmin elämä toi yllätyksenä suomalaisen miehen, ja pariskunta on ollut naimisissa kaksi vuotta
FREIJA ÖZCAN Ne viikset Niilillä IRLANTILAINEN Kenneth Branagh ratkoo jo toista kertaa murhia Hercule Poirotina, tällä kertaa Niilillä. Sitten tapahtuu tietenkin murha ja vielä lisää. Risteilylle osallistuu hurmaava nuoripari, upporikas Linnet Ridgeway ja hänen pennitön miehensä Simon Doyle (Gadot ja Hammer). Nyt elokuvateattereihin ilmestynyt Kuolema Niilillä on jo toinen hänen ohjaamansa Poirot-elokuva. MENOSSA Elokuva K un ajattelee Hercule Poirotia, ei oikein voi sille mitään, että mielikuviin nousee David Suchetin versio hänestä. Se valmistui jo kolme vuotta sitten ja joutui odottamaan ensi-iltaansa koronapandemian vuoksi. Elokuvan alussa mustavalkoinen muisto valottaa hieman mestarietsivän sydämen saloja ja paljastaa myös syyn hänen mahtaviin viiksiinsä. Siksi on vähän vaikea sopeutua ajatukseen Kenneth Branaghista tänä Agatha Christien rakastettuna belgialaisena yksityisetsivänä, vaikka viikset ovatkin komeat. Branagh on kuitenkin selvästi motivoitunut Poirotista. askel 3/22 60 ~. Kuolema Niilillä vie risteilylle mahtaviin egyptiläisiin maisemiin – tosin se on kuvattu Marokossa – ja tuo valkokankaalle glamouria ja tunnettuja näyttelijöitä kuten Annette Beningin, Russel Brandin, Gal Gadotin, Rose Leslien, Armie Hammerin ja Sophie Okonedon. Okonedon esittämään laulajattareen viehättynyt Hercule Poirot havahtuu romanttisista haaveistaan ja ryhtyy kylmästi ratkomaan rikoksia. Branagh tuo Poirotin rooliin uutta pehmeyttä ja tunnetta. Ro b Yo un gs on /2 02 Tw en tie th Ce nt ur y Fo x Fi lm Co rp or at io n 4.3.–1.4. Kuolema Niilillä on mukavaa viihdettä elokuvateattereihin palaavalle yleisölle. Muutama vuosi sitten hän seikkaili Poirotina Idän pikajunassa. Tarina on Christien lukijoille tuttu, mutta pitää myös elokuvana otteessaan
Kahvia voi syystä kutsua suomalaisten kansallisjuomaksi. Pieni otos kortteja on myös selailtavissa osoitteessa www.postimuseo.fi Postimuseo museokeskus Vapriikki, Tampere 10.4. saakka Käsinväritetty postikortti Suomalaista taidetta -sarjan kortti. Ingrid Ruin: Nuorikko ~ 61 askel 3/22. Seppo Louhivuoren kokoelmista on poimittu esille kortteja eri aikakausilta. Mukana on teoksia Suomen taiteen kultakauden tekijöiltä ja kolmelta nykytaiteilijalta. Puutarhan salaisuus ASTU PUUTARHAAN, nauti kukkien hehkusta, lymyile kasvien ja puiden siimeksessä. Järvenpään taidemuseo 28.8. POSTIMUSEON NÄYTTELYSSÄ Kahvi kortilla kahvi todella on kortilla, postikortilla. Esillä on teoksia muun muassa Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä, Pekka Haloselta, Eero Järnefeltiltä, Helene Schjerfbeckiltä ja Venny Soldan-Brofeldtilta. Järjestelmässä ryhmitellään eläimet, kasvit ja mineraalit luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin ja annetaan jokaiselle tieteellinen latinankielinen nimi. Kahviaiheiset postikortit tuovat hymyn huulille. Linné suunnitteli myös puutarhoja. Helsingissä puutarhojen rakentamisesta tuli muoti-ilmiö 1800-luvun alkupuolella uuden pääkaupungin laajentamistöiden myötä. Ku va ku va pa nk ki Pieni pala paratiisia PUUTARHAN KASVIT ja kukat ovat usein saaneet kuvataiteessa suuremman huomion kuin itse puutarha. saakka. Teokset kutsuvat levähtämään, virkistymään ja nauttimaan. Nykytaiteilijoita edustavat Liisa Hilasvuori, Tamara Piilola ja Pasi Rauhala. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Linné ja pieni pala paratiisia liittyy myös luonnontieteilijä Carl von Linnéhen. Maalaustaide mahdollistaa sen, mihin luonto ei kykene – asetelmien kukkakimpuissa voitiin yhdistellä eri vuodenaikoina kukkivia kukkia. Eli olemme istuneet muutamassakin kahvipöydässä, juoneet kahvia luonnonhelmassa, merellä ja ilmassa. Hänen läpimurtoteoksensa Systema Naturae julkaistiin vuonna 1735. Järvenpään taidemuseon näyttelyssä Ihmisille ja kuoriaisille, Puutarhan salaisuus luonto tulee lähelle. Käytämme noin 10 kiloa paahdettua kahvia asukasta kohden vuodessa. Anna Sinebrychoff oli innokas puutarhaihminen. Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki, 28.8. Eero Järnefelt, Pioneja, 1919, Järvenpään taidemuseo Albert Edelfelt (1854–1905), Kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoffin muotokuva 1884 Jean-Michel Picart (n. saakka. Sinebrychoffin kasvihuoneissa kasvatetuilla palmuilla, ruusuilla ja muilla kukilla koristeltiin puutarha ja asuintalon huoneet. Kukkien rooli maalaustaiteessa kehittyi 1600-luvulla, kukka-asetelma syntyi. Ne avaavat näkymiä myös puutarhan salatumpiin osiin, mullan alle, hyönteisiin sekä ihmisen ja luonnon suhteeseen. 1600–1682), Kukka-asetelma, Sinebrychoffin taidemuseo Näyttelyjä Ka ns al lis ga lle ria / Ye hi a Ew ei s Ka ns all isg all eri a / Je nn i N urm in en M ati as U us iky lä Maistuisiko kahvi
Tervetuloa! EHTOOKELLOT, pienryhmät ja muu toiminta: www.tuomasmessu.fi Rakastava Jumala, johdata meidät paaston läpi kohti pyhää viikkoa. Ari Becks etsi Jumalaa, tuli uskoon Billy Grahamin kokouksessa ja parani muutamaa vuotta myöhemmin esirukouksen voimalla sekä allergiasta että kipeästä selästä. Veljemme Jeesus, kuljemme kanssasi tällä tiellä. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Moottoriurheilujuontajana tunnettu Matti Kyllönen kaipasi televisioon korkeatasoista kristillisistä ohjelmaa. PÄIVI PUHAKKA Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la LUMIENKELEITÄ JA IHMEITÄ PAASTO AUTTAA PYSÄHTYMÄÄN JUMALAN KASVOT MOSAIIKISSA TEEMU RINNE & TICO: KATI PIRTTIMAA: JUHA TANSKA: Ihana Provence Keskeneräisenä valmiissa maailmassa Koti paloi, toivo jäi Mika Salminen on kriisin tyyni tulkki Elisabetin 70 vuotta kuningattarena irtonumero 9,50 € 3/22 LEMMIKKI: SAMOJEDI JIPPU ELÄÄ JATKOAJALLA TUOMASMESSUT KLO 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun Youtube-kanavalla ja Radio Deissä. Raamattu oli käännetty kokonaisuudessaan 322 kielelle ja osittain 1978 kielelle. Kätilö Ritva Vanninen korosti perhevalmennuksen merkitystä. + 6,9 snt/min. Samoin kirkot täyttyivät seitsemässä helsinkiläiskirkossa, messuissa ja konserteissa. Askel vieraili Kairossa ja Helsingissä tutustumassa seurakuntien elämään. Tilaus on määräaikainen. Kampanjakoodi: AL4KK28/22 Tilaa nyt helposti ja edullisesti! 4 kk 28 € Tilaus on määräaikainen (ovh 37 €) Hyvän elämän erikoislehti Tarjoamme ihanille naisille Askel-lehden naistenpäivän tarjoushintaan! askel 3/22 62 ~. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Kairossa sekä ortodoksikirkossa että protestanttisissa seurakunnissa oli herätystä – ja kirkot täynnä. Perheneuvoja Kirsti Ijäs varoitti laiminlyömästä erotiikkaa parisuhteessa. Tarjous on voimassa 31.3.2022 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. 020 754 2333 . Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Verna etsi Askelen kirjeenvaihtopalstalla uskovaa ja rehtiä miestä, sai neljä vastausta ja löysi puolisokseen Arvon. krs PL 279, 00181 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI 30 vuotta sitten Moottoriurheilua ja avio-onnea MAALISKUUN 1992 Askel kirjoitti tulevaisuuden uhasta, jota koettiin yhdentyvässä Euroopassa liittyen uusnatseihin tai vierasmaalaisiin. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson päätyttyä. Toimittaja Irma Loikkanen ihmetteli, miksei kirkko kouluta evankelistoja. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Elävä Henki, anna maailmaamme rauha ja ihmiskunnalle toivo. Suomessa pelko koski toisilla Euroopan yhteisöön liittymistä, toisilla sen ulkopuolelle jäämistä, geopoliittisen asemamme vuoksi. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Maija Nyman kirjoitti kehoa puhdistavasta pehmeästä paastosta
Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 020 754 2333 . Tarjous on voimassa 31.3.2022 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson päätyttyä. Tilaus on määräaikainen. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Kampanjakoodi: AL4KK28/22 Tilaa nyt helposti ja edullisesti! 4 kk 28 € Tilaus on määräaikainen (ovh 37 €) Hyvän elämän erikoislehti Tarjoamme ihanille naisille Askel-lehden naistenpäivän tarjoushintaan!. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 6,9 snt/min. asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi NIMI OSOITE PUH. mennessä: Askel, Ristikko 3/2022, PL 279, 00181 Helsinki. RISTIKKO 3/2022 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkinnon! LÄHETÄ avainsanat tai koko ratkaisu 14.3. askel 3/22 64 ~
Tule ystäväksi ev.lut. Turun seudulta. Viihdytään mökillä Porvoon lähellä kalastellen, marjastaen, uiden jne. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Testamentti ja perintö 2.12. 27.5. Jään odottamaan kirjettäsi, sinulta uskova mies! Toivon löytäväni 10219 OLEN RAKASTAMANI ihmisen kanssa, mutta naispuolista ystävää kaipaan. Auto minulla on. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Yhteiset hetket 10222 LESKIROUVA ETSII ystäväkseen (70-v. Olen valmis muuttamaan muuanne. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kesän tuplanumero 2.9. >) uskovaa miestä, joka on musikaalinen, laulaa tai soittaa, jonka kanssa voisi mennä myös eri tilaisuuksiin. Yksinäinen 10223 NAINEN, JOS olet Lahdessa (tal.alueella) asuva ja yksin, sekä toivot luotettavaa, tervettä ja liikunnallista miesystävää kokoa 178/75. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Harrastan valokuvaamista, sukututkimusta ja askartelua. Varsinais-Suomesta, miel. Olen kuvataidetta (kuvanveisto) harrastava, nykyään aiheeni ovat hengellisiä, unohtamatta musiikkia. Kunhan olet iältäsi noin 45–70-vuotias. Olen kiinnostunut kielistä, vieraista kulttuureista, käyn laulutunneilla ja olen järjestötoiminnoissa mukana. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Odotan kirjettäsi. Pääsiäinen 6.5. Luonto ja retkeily 1.7. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Viite 60503. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Terveys ja hyvinvointi 7.10. uskovalle, raittiille ja savuttomalle, terveet elämäntavat omaavalla lapsettomalle 72-v. Genos 10220 OLEN 50-VUOTIAS nainen. Etsin noin 45–65-vuotiasta uskovaa miestä. 1.4. Onnea! HEI SINÄ, täällä minä. sinkkunaiselle. Olen 61-vuotias hoitoalalla työskentelevä sinkkunainen. L E P O K O T I HILJAISUUDENYSTAVAT.FI/LEPOKOTI ILM. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Olen vaalea ja lyhythiuksinen. Kirjallisuus 4.11. Ristikko 2/2022 KIRJOITA MINULLE RISTIKKO 2/2022 palkinnon voitti Kielo Lukkarinen Lahdesta. Rakkaudella 10224 ETSIN YSTÄVÄKSI Helsingin seudulta uskovaista n. 66-vuotiasta miestä. MENNESSÄ: 0400 318456 TOIMISTO@HILJAISUUDENYSTAVAT.FI ---------------------------------------------JÄRJESTÄÄ KYMENLAAKSON OPISTO, SISÄLTÖ HILJAISUUDEN YSTÄVÄT RY. Raitis, luterilainen uskova Itä-Suomesta. Joulu Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Hyödynnä turvallinen media Mediamyynti: ~ 65 askel 3/22. L U P A L U O D A , T O I P U A J A H I L J E N T Y Ä . uskova, raitis, savuton ja autollinen mies tai nainen! Sinulla on terveet elämäntavat ja tykkäät mökkeilystä. Heleena 10225 TERVETULOA KESÄLLÄ 2022! VIIKOT 26-27, 31-32 / POITSILA, HAMINA A I K A A I T S E L L E , J O U T I L A I S U U D E L L E J A L E V O L L E . Olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia uskosta, jos siltä tuntuu. Itse olen 58. Kaksin kaunihimpi -71 10221 HEI SINÄ ev.lut. käy. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Myös helluntalainen, adventisti tms. Kesän juhlat 3.6. Toivon, että otat pian yhteyttä, niin kuulet ja näet enemmän
Aluksi siellä kökötti tyrmistyneenä: Mitä ihmettä! Mitä meidän maailmalle ja omalle pikkuelämälleni on tapahtumassa. Olen viihtynyt kuplassa ja kotona sisäänpäin kääntyvän luonteeni vuoksi ja etääntynyt monista ystävistä ja seurakunnasta. Työmatka johti olohuoneeseen, ja lounastauolle siirryin ruokapöydän toiseen päähän. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Uskokin voi olla kupla, jolla ei ole paljon tekemistä Jumalan valtakunnan kanssa. Virus tuntui vaanivan ovelle tuotujen ostosten kääreissä ja työpaikan ovenrivassa, silloin harvoin kun siihen tartuin. Sulkeuduin säikähtäneenä espoolaislähiön kotiimme. Tapaamiskertojen välissä, viikkojen ja kuukausien aikana hän kasvaa vimmatusti, valloittaa eleillään ja hymyllään, kun laulan puhelimen ruudulla hänelle Suutarinemännän kehtolaulua. KUN SIKIÖKALVOT viime kesänä puhkesivat, alkoi vaaleanpunainen vauvakupla kehittyä vähitellen koronakuplan sisällä. KORONAKUPLA ON kirkkaanpunainen, traumakupla mustanpuhuva. Kahteen koronakuplavuoteen on mahtunut vierailuja hoivakodin ikkunan ja aidan takana, anoppini saattohoito ja hautajaiset, ensimmäisen lapsenlapsen odotus ja syntymä – tapaamatta ulkomailla asuvaa esikoista koko raskausaikana. Lääke siihen on joskus todellisuus, ihminen ja maailma sellaisina kuin ne ovat – ja erityisesti Jumala sellaisena kuin Hän on ja kuinka Hän on itsensä ilmoittanut. Ahdas ja ihanteista tiukkarajainen. Pahimmillaan yksin ja omien kokemusteni ja tulkintojeni vankina. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Pienet tulet. Piupali paupali pinkissä kuplassa. Masennuskupla on harmaa, ahdas ja apaattinen, ja apuun kaivataan uutta näkökulmaa, ulkopuolista korvaa ja suuta, korvaavia kokemuksia, voimaantumista. Kun ei voi tavata, ajatus ystävästä tai kaukana asuvasta rakkaasta lämmittää. Yksi niistä syntyi maaliskuussa 2020. Tapasimme pandemian parempina jaksoina, ensin lapsen synnyinmaassa, sitten täällä hänen äitinsä synnyinmaassa kastejuhlassa. Hän on totuus, tie ja elämä. En hurahtanut mummoksi heti enkä edes keksinyt, olenko mummo vai isopapu. PIENET TULET askel 3/22 66 ~ O n monenlaisia kuplia. Aluksi sen aiheuttaja oli WhatsAppin välittämien kuvien pieni ja meille vielä outo ihme. Jotkut teinivuosina alkaneet ystävyyssuhteet ovat tiivistyneet. Tilanteen vähän helpotuttua kävin kaupassa ostoskärryjen kanssa kruisailemassa ja muita asiakkaita väistelemässä. Ollaan sentään saman auringon ja samojen tähtien alla. Koronakupla saattaa aktivoida jonkin aikaisemman rankan kokemuksen ja vahvistaa epätoivoa. SAATAN ELÄÄ useamman kuplan sisällä yhtä aikaa. Tulimme yhä tutummiksi. Mitä ihmettä! Mitä minulle nyt tapahtuu. Pian ollaan myös samassa pöydässä. Kuplia Lääke uskonkuplaan on todellisuus, erityisesti Jumala sellaisena kuin Hän on ja kuinka Hän on itsensä ilmoittanut.. Sitä puhkomaan tarvitaan asiantuntija-apua. Laitoin äsken omasta kuplastani viestin ystäväni kuplaan: Nautitaan hyvistä asioista niiden puuttuessa vaikka ajatuksen tasolla. Raamattu sanoo: Hänessä luotiin kaikki
~ 67 askel 3/22 KUN ei voi tavata, ajatus ystävästä tai kaukana asuvasta rakkaasta lämmittää. Pi xa ba y
KYLLÄ, *Etu koskee vain uusia tilauksia. Etu on henkilökohtainen, eikä siihen voi yhdistää muita tilausetuja. Edun voi käyttää vain kerran. vaal.sin. 95 Säästät 40 € Tilaukselle ilmainen toimitus! valkoinen kivenharmaa pinkki musta papaija t.sin. Puh. Jos tilaat puhelimitse tai netissä, ilmoita oheinen etukoodi tilauksen yhteydessä. Tilaukset helposti ja nopeasti: Sähköposti: info@goldner.. www.goldner-fashion.com. F2 248 37 _F IN Päiväys Allekirjoitus Asiakasnumero (jos tiedossa) Etuja sukunimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Sähköposti Olet tutustunut tällä hetkellä voimassa oleviin kauppaehtoihin ja tilaat tuotteet niiden mukaisesti. (Rasti ruutuun!) Varmista sinulle housut tutustumishintaan – ilmainen toimitus! Kun tilaat puhelimitse tai netissä, ilmoita tämä etukoodi: F22-4837-31 Stretchhousut LOUISA KPL TILAUSNUMERO KOKO TUOTE HINTA • ei erillistä vyötärökaitaletta • kaksi viistoa vetoketjutaskua • vyötärö joustaa kokonaan Niin kauan kuin tuotteita riittää TUTUSTUMISHINTA Stretchhousut 89.95 49. (09) 8870 566 Verkkokauppa: www.goldner-fashion.com Postitse (postimaksu on jo maksettu): atelier GOLDNER Tunnus 5021251 00003 VASTAUSLÄHETYS käytän tilaukseeni ilmaisen toimituksen . hiekka Stretchhousut LOUISA 67 % puuvillaa, 28 % polyamidia, 5 % elastaania Konepesu 3516-983 valkoinen 3518-360 hiekka 3519-985 musta 3960-888 vaaleansininen 3962-882 herneenvihreä 8081-480 kivenharmaa 8348-845 papaija 8936-129 tummansininen 8937-265 punainen 8938-527 pinkki N-koot 38, 40, 42, 44, 46, 48, 50, 52, 54 L-koot 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27 EL-koot 195, 205, 215, 225, 235, 245, 255, 265, 275 Pituus 104 cm 98 cm 94 cm (L-kokoja suosittelemme alle 165-senttisille naisille ja EL-kokoja alle 157-senttisille naisille) r 89.95 r 49.95 Stretchhousut ovat todelliset yhdistelyn taiturit Puhelin Henkilötunnus (ensitilaajalle pakollinen) . Etukoodi: F22-4837-31. MAKSUTAPA: Lasku, jolle myönnämme maksuaikaa 30 päivää (laskun päiväyksestä lukien). Löydät täydelliset kauppaehdot ja tietosuojaa koskevat lisätiedot sekä yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvät viittaukset verkkosivuiltamme: www.goldner-fashion.com. pun. herneenvihr