Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la HILDA JA LYYLI LEVITTÄVÄT HANHIENERGIAA MIELIPAHA PÄÄTTYI SOVINTOON MYÖTÄTUNTO AUTTAA ONNISTUMAAN LEMMIKKINI: PAPPILAN KAMARISSA: HARRIET URPONEN: Reetta Meriläinen ja maailma koronan jälkeen Taneli Hassinen löysi levollisuuden Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille 9 askeleen vaellus irtonumero 9,50 € 3/21
On myös lupa antaa itselle aikaa keskittyä asioihin, jotka tuovat iloa. 16,10 (17,90) Vanhuus on kaunista, sillä siihen sisältyy koko eletty elämä. 18,90 (23,90) Tuula Portin Sinä olet ilo Anna-Mari Kaskinen Vanhuus on kaunista Pia Perkiö, Tiipi Jokinen Isoäidin runokirja PÄIVÄ Yksi runo kuukauden joka päiväksi. 11,90 / 10 kortin nippu Kevätkortit Martta Wendelin ja Rudolf Koivu Ihanan nostalgiset kevätja pääsiäisaiheiset kortit tuovat iloa ja lämmintä mieltä. Joka runossa on ”päivän sana”, johon runo kytkeytyy ja josta voidaan jutella: mitä se meille merkitsee, miltä se tuntuu. 020 754 2350 S I U N AT T UA PÄ Ä S I Ä I S TÄ Siunattua pääsiäistäkortit Perinteiset kristilliset pääsiäiskortit kertovat pääsiäisen sanomaa ja koskettavat saajaansa. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 12,90 / 10 kortin nippu Koronakevään aikana Tuula Portin valokuvasi suomalaisia luonnonkukkia, joiden kauneuden hän koki voimaannuttavana ja virvoittavana. Runot puhuvat vanhuudesta ymmärtävästi, arvostavasti, huumorillakin. Teoksen kukkakuvat ja niihin yhdistetyt Raamatun tekstit puhuttelevat ja rohkaisevat lukijaa ja kokijaa. 14,00 (17,00). Jokaisella elämänvaiheella on arvo ja tarkoitus, ja ikääntyessä elämälle voi löytää uusia merkityksiä ja tehtäviä. 5 erilaista korttia, 2 kpl kutakin. Keskiössä on tunteva, kokeva, tekevä ihminen – jo paljon nähnyt, vielä moneen kykenevä. Niitä luetaan ääneen lapselle hänen vierellään, puhelimessa, skypessä... 5 erilaista korttia, 2 kpl kutakin
Ka nn en ku va : Pi xa ba y PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la HILDA JA LYYLI LEVITTÄVÄT HANHIENERGIAA MIELIPAHA PÄÄTTYI SOVINTOON MYÖTÄTUNTO AUTTAA ONNISTUMAAN LEMMIKKINI: PAPPILAN KAMARISSA: HARRIET URPONEN: Reetta Meriläinen ja maailma koronan jälkeen Taneli Hassinen löysi levollisuuden Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille 9 askeleen vaellus irtonumero 9,50 € 3/21 24 Sanna Pelliccioni kuuluu Kisakylän kirjapiiriin. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Harriet Urponen ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen, p. 48 Tiina Malinen-Woodward: Kuolema luo uutta 52 Kirjoja ja kirjoittajia 54 Vaellus halki hiljaisen viikon 58 HETKI LUONNOSSA: Vihreä ovi 61 Via Crucis lyhytelokuvana 62 Tuomasmessu 63 Yhteisvastuukeräys ja näyttelyvinkkejä 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Sydänvarjossa 16 Pastori Taneli Hassinen on mielen maisemaarkkitehti. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. 32 Näin syntyy pisankamuna. 30 Lukijat pyytävät esirukousta 37 PAPPILAN KAMARISSA: Sovinnon kynnyksellä 38 Hanhet puutarhureina 40 Marian kanssa maailmalla 45 Yhdessä: Suosikkilauluni 46 LAURA HONKASALO: Kuka kävelyttäisi Lyytiä. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Pirjo Teva, p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. SISÄLLYS 3/21 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Reetta Meriläinen: Sysäsin surun sivuun 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ: Kanaa kasvispedillä 20 HARRIET URPONEN: Puu, jonka juurelle palaan 22 OLLI VALTONEN: Miten vastaan Jumalan puheeseen. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. Ju kk a Gr an str öm ~ 3 askel 3/21. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
Kaikki kasvu kelpaa. Tyylipisteitä ei kuitenkaan jaella. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 8.4.2021 H an nu La at un en / Va st av al o Ihailen toisen linjakasta ja päämäärätietoista kasvua. GUN DAMÉN Rinnakkain askel 3/21 4 ~ askel 3/21 4 ~. Valonlähteestä riittää molemmille. Omani on kituliasta, syheröistä ja epämääräistä
Juhlaan liittyy toivoa ja iloa, vihreää ruohoa, keltaisia kukkia. Vielä tänäkään päivänä hyvinvointiyhteiskunta ei ole onnistunut poistamaan köyhyyttä. Tutustuisi itseensä. Se kuvaa perhettä, joka ajautuu ahdinkoon isän työttömyyden ja äidin mielisairauden myötä. Hän teki siellä elämäntyönsä kansakoulunopettajana 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Pääsiäiseen voi valmistautua myös paastoamalla jostain tämän kuukauden matkan. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel maaliskuussa 2021 PÄÄSIÄISEEN ON vielä kuukauden verran matkaa. En varmasti ole ainoa, joka tuntee kaipuuta muuhun kuin tähän jatkuvaan päiväni murmelina -elämään. maaliskuuta ajattelen myös Minna-tätiäni. Ulkoilisi lisääntyvässä valossa, ajattelisi syviä ajatuksia ja tutkisi tunteitaan. Tässä Askeleen numerossa monessa jutussa ajatukset suuntautuvat jo sitä kohti. Miksei voisi paastota myös huolista. ~ 5 askel 3/21. Pyhäjärveltä katsottuna Pispala on yksi kauneimpia kaupunkimaisemia Suomessa, ellei koko maailmassa. Kaikenlaisia lusikoita on niin paljon. Ajattelin myös tytärtäni, joka vieraili pikkutyttönä Kaisan luona. Tämän todellisuuden kertojille on yhä tarvetta. Kirjailija Canthin tuotantoon kuuluu muun muassa vavahduttava novelli Köyhää kansaa. Silti on syytä nähdä kaikki se hyvä kehitys, joka on toteutunut yhteiskunnassa Minna Canthin sekä Minna Molanderin päivien jälkeen. Vaarini sisko Minna Molander, Minna-täti, asui aikoinaan Ala-Pispalassa. Jo siksikin, että hän toi tuotannollaan esille yhteiskunnallisia epäkohtia. Tulossa on toinen ”koronapääsiäinen”, siis juhla, jota vietetään rajoitetusti. Äitini oli perinyt hänen lusikkansa, ja niitä säilytettiin lasivitriinissä. Minna Canthin liputuspäivänä 19. Sitten hän oli löytänyt pääsytien kateutensa ahdingosta ja sanonut: ”Mummin luona on silti paljon enemmän hopealusikoita.” Kansakoulunopettajan palkalla eläneelle Minna-tädille hopealusikat olivat iso osa omaisuutta. Näitä voisi laittaa kun juhlat pitää. Pääsiäisen odottaminen voisi tehdä hyvää. Minä olen sittemmin perinyt Minna-tädin hopealusikat. Nyt ne ovat vähällä käytöllä tummuneita ja useimmiten astiakaapin uumeniin unohtuneita. Minna Canth ansaitsee oman liputuspäivänsä. Tarina kertoo, että tyttäreni oli katsonut mumminsa ystävän kotona hienoa kahviserviisiä silmät kateudesta viiruina. Jospa sitä valmistelisi mielessään ja laittelisi itselle ja perheelle kotona parhaansa mukaan. Hyvää pääsiäisen odotusta! Minä ja Minna-tädin hopealusikat P itkästä aikaa kävin Tampereella. Olisi mukava tavata sukulaisia ja kutsua ystäviä kylään syömään. Pispalaa lähestyessä muistelin Minna-tädin lisäksi äitini Kaisa-ystävää, joka asui samoilla kulmilla. Hän oli yksi niistä lukuisista opettajista, jotka loivat pohjaa tasokkaalle koululaitokselle ja sitä kautta edellytyksiä hyvinvointiyhteiskunnalle. Ajoreittimme kulki Pispalanharjun kautta. Hopealusikat siis esille ja liput salkoihin! Mari Teinilä, päätoimittaja, Askel-lehti Toimituspäällikkö Freija Özcan valmistautuu ”koronapääsiäiseen”. Ainut lohtu on selata ruokaohjeita ja leivontareseptejä. En tiedä onko totta, mutta ajattelen Minna-tädin saaneen nimensä kirjailija Minna Canthin mukaan
Ensihuuma muuttui kumppanuudeksi, ja jaksoimme sietää toisen omituisuuksia, sanoo Reetta Meriläinen. – En muistele, mitä menetin, vaan mitä hyvää koimme. askel 3/21 6 ~
Korona-arjen keskellä emerita päätoimittaja toimii nyt aktivistimummona. TEKSTI: JANNE VILLA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 3/21. Hautajaisten jälkeen suru patoutui, kunnes tilalle tuli kiitollisuus pitkästä liitosta. Aktivistimummon arki – Lupasin pitää miehestäni huolta loppuun asti, toteaa omaishoitajana toiminut Reetta Meriläinen
– Oli hirvittävän surullista seurata, miten älykäs ja kyvykäs ihminen rappeutui ja menetti koko ajan keskeisiä kykyjään. – Edunvalvonnan purkaminen oli totaalisen kamala prosessi. Mutta miten elämänmyönteinen Meriläinen itse jaksoi seuratessaan miehensä hiipumista ja kulkua kohti kuolemaa. Leski ei jaksanut tavata juuri muita kuin kolmea poikaansa, näiden puolisoita ja lapsenlapsia. Hänessä on sellaista lämpöä ja positiivista energiaa, josta jää kohtaamisten jälkeen voimaantunut ja optimistinen olo. Koronaankin piti totuttautua sen touhun keskellä. Näkökenttä supistui, vasen käsi lakkasi toimimasta, puhekyky ja lukutaito katosivat... – Sysäsin taas tunteiden purkamista kauemmas. Uriensa kiivaimmassa vaiheessa molemmat Meriläiset paiskivat pitkiä työpäiviä ja matkustelivat paljon. Hyviä muistoja pulpahtelee Ensi kertaa elämässään Reetta Meriläinen asuu yksin. Meriläiset yrittivät viimeiseen saakka elää mahdollisimman normaalisti ja tehdä miehelle mieluisia asioita: kävivät Pekan lapsuuden kotitalossa Tuupovaarassa, konserteissa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Se on kääntynyt kiitollisuudeksi siitä, mitä me ehdimme yhdessä kokea ja tehdä 48 vuoden avioliiton aikana. Pragmaattinen omaishoitaja Helsingin Sanomien uutispäätoimittajana vuosina 1991–2011 työskennellyt Reetta Meriläinen tunnetaan terävänä kirjoittajana ja laajojen asiakokonaisuuksien selkeänä hahmottajana, jolla on sydän paikoillaan. Suru on nyt lempeämpää. Reetta keskittyi hoitamaan käytännön asioita. – Olin tunkenut surun taustalle. Reetta Meriläinen ihmetteli Pekka-puolisolleen epätyypillisiä auton kolhimisia katukiveykseen ja parkkipaikalla. Ruoan lämmittäminen ja television avaaminen muuttuivat liian vaikeiksi. Aivot tuhoutuivat vääjäämättömästi. – Yhtäkkiä suru tulvahti ulos jostain suojausten raoista. Mies otti kiireistään huolimatta valtavasti vastuuta perhe-elämästä ja lastenhoidosta ja mahdollisti siten Hesarin lasikaton rikkomisen ensimmäiselle naispäätoimittajalle. – Kun näin miten rauhallisesti hän nukahti viimeiseen uneen, minulle tuli olo, että kuolema on hänelle hyvä asia. Siellä kunto romahti lopullisesti. Penkkiurheiluhullu pariskunta katsoi urheilua vanhaan tapaan. Ajattelin, että minä olen meistä tässä se terve, ja tehtäväni on katsoa, että toisella on hyvä olla. – Monet asiat saavat liikuttumaan, mutta suru on nyt lempeämpää. Se on kääntynyt kiitollisuudeksi. Uusin projekti on Aktivistimummot. Viiden omaishoitajavuoden aikana Pekan fyysinen ja psyykkinen kunto taantuivat. Sitten alkoi surun lamauttama vaihe ja täydellinen sosiaalinen väsymys. Olo on kiitollinen siitä, että saimme elää yhdessä tällaisen elämän. – Ihmisen ei pidä alkaa miksikään mausoleumin vartijaksi, joka vaalii vain kuolleen puolison muistoa ja unohtaa muun elämän ympäriltä. askel 3/21 8 ~. Apatian aika kesti pari kuukautta. Pohjois-Karjalan Joensuusta hän muutti opiskelemaan Helsinkiin, jossa ehti asua tovin kämppäkavereiden kanssa ennen parikymppisenä tapahtunutta naimisiinmenoa. Nieleminenkin oli jo vaikeaa ennen kuin keuhkokuume armahti lokakuussa 2019. Ennen suruprosessiin antautumista oli järjestettävä hautajaiset, perinnönja pesänjako, perunkirjoitus... Tänäkin talvena Reetta on itkeskellyt aika ajoin. Suru tulvi suojausten läpi Kevät ja kesä menivät ”ihmeellisessä horroksessa ja jälkishokissa”. Yhtenä iltana elokuussa 2020 hän näki harmaat aamutossut vuoteen alla. E nsin meni etäisyyksien hahmottaminen. Professori saattoi kysyä mökkimatkalla, miksi vaimo kääntyi jo tästä. Miten rauhallisesti hän nukahti Pekka Meriläinen joutui kaaduttuaan vähäksi aikaa lonkkamurtuman takia sairaalaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä elämä tuo eteen viehättävälle, vasta seitsemänkymppiselle naiselle. – Lupasin pitää hänestä huolta loppuun asti, Reetta sanoo. Nyt surusta tuli apatia, joka pakotti olemaan aloillaan ihan niin kuin flunssa pakottaa sähköjäniksenä juoksevan ihmisen pysähtymään. Sairaudessa oli Alzheimerin ja Parkinsonin tautien sekä dementian piirteitä. Pojat syntyivät vuosina 1974, 1976 ja 1982, jonka jälkeen seurasi 30 vuotta vauhdikasta perheja työelämää. Mummojen isku ilmastokriisiin Reetta Meriläinen tunnetaan sosiaalisesta mielenlaadustaan, joka heräsi jo 1960-luvulla. Kiitos siitä mistä oli Lähimpien ihmisten lisäksi vain musiikin kuuntelu tuotti iloa. – Mikään ei kiinnostanut eikä huvittanut, mikä on minulle erittäin epätyypillistä. – Totesin, että tämän kanssa täytyy vain elää päivä kerrallaan. Olen yleensä innostunut monesta asiasta: ajatuksista, ihmisistä, kirjoista, musiikista ja urheilusta. Suru on kulkenut mukana kuin kaverina arjessa. Reetan aivoihin ei mahdu ainakaan vielä ajatus uudesta kumppanista. Omaishoitajan huoli toisesta oli lähes ympärivuorokautinen. En mieti vain sitä, mitä olen menettänyt, vaan mitä meillä oli. Ei sekään tunnu terveeltä. Työnsin pois sellaisen surun, mikä olisi vaikeuttanut toimintaani. – Mieleen pulpahtelee monia hyviä muistoja. Syy miehen muistin ja koordinaatiokyvyn häiriöihin selvisi magneettikuvauksessa. He kävelivät yhä lyhyemmäksi käyviä lenkkejä Helsingin Arabianrannassa. Touhuan ja teen kaikenlaista. – Minulla oli ahdistavia hetkiä, mutten lamautunut
Taustalla edesmenneen puolison valokuva. Hissuttelen kotona ja toimin ohjeiden mukaan. ~ 9 askel 3/21. – EN OSAA pelätä koronaa. Viihdyn yksin ja keksin sen verran puuhaa, että pitkästyn harvoin, sanoo Reetta Meriläinen
Ollessaan alakuloinen tai ahdistunut hän ei jaksa välttämättä muuta kuin henkäistä lyhyesti: ”Auta, Herra” tai karjalaisten rukouksen ”Siehä tiiät”. Rasismin rumat päät Maapallon väestönkasvu on yhteydessä ilmastokriisiin ja muuttoliikkeeseen, myös ennustettuihin kansainvaelluksiin. – Voimme olla iloisia siitä, että asumme Pohjolassa, jossa yhteisiä asioitamme hoitaa enimmäkseen järkevä porukka, Meriläinen sanoo. Ne ovat inhottavia ja latentteja sairauksia, joita on helppo lietsoa, vaikka ihmiskunnan tietoja koulutustaso kasvaa. Kiina on oma lukunsa. Yritän levittää iloa ja optimismia myös ympärilleni. Se vaikuttaa siihen, että köyhät ihmiset voivat elää kotiseuduillaan. Julkaisemme tutkittua tietoa ilmastokriisistä ja korostamme kohtuullisuutta ja toivoa. Yhden hengen talous ei paljon kuluta, mutta ympäristöystävällisiä valintoja voi tehdä niissäkin puitteissa. Seija Kurunmäki oli kysellyt omissa piireissään, mitä mummoikäiset voisivat tehdä. Aktivistimummojen lähes viittä tuhatta somejäsentä kiinnostaa, millaisen maailman he jättävät lapsenlapsille. Naiset päättivät yhdistää voimansa ja verkostonsa. Korona lisää uskoa ihmiseen Reetta Meriläinen toivoo, että koronan seurauksena ihmisten suhde luontoon ja kulutukseen muuttuu kohtuullisemmaksi. Reetalle rakkaiden rientojenkin arvo nousee entisestään, kun niistä päästään taas nauttimaan. Meiltä ollaan muka viemässä jotain. Ne antoivat tunteen, ettei hän kannattele yksin tilannetta. Reetta Meriläisen mielestä meidän pitäisi vauraassa pohjoisessa tukea sitä, ettei ihmisten tarvitsisi lähteä liikkeelle. Se käy vähiin. – Joku ymmärtää minua ja taistelee puolestani mädäntynyttä eliittiä vastaan. Hän on ollut yksi keskeisistä toimijoista Kirkon Ulkomaanavun yhteyteen perustetussa Naisten pankissa. Reetta rukoilee edelleen iltaisin ja monesti päivälläkin. Minulle pääsiäinen on ennen kaikkea ilon juhla. – Yhden ilmastomielenosoituksen yhteydessä huutelin Facebookissa, että emmeköhän me vanhatkin lähde mukaan marssimaan. Se ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään, lisännyt ihmisten hyvinvointia tai vaurautta. Meistä on paljoon hyvään, jos on pahaankin. Populismin käyttövoimana ovat pelot, milloin mitäkin kohtaan: muukalaisia, naisten tasa-arvoa... Optimisti näkee, että monen ihmisen korona-aikana spontaanisti osoittama avuliaisuus on lisännyt uskoa ihmiseen. Pakolaisvirrat ja muuttoliike kasvattavat maahanmuuttovastaisuutta ja rasismia. Emme voi jättää ilmastokriisin hoitamista vain nuorten vastuulle. askel 3/21 10 ~. Yhdysvalloissa Trumpin kaudessa oli pahinta se, että valehtelusta tuli arkipäivää, mutta Venäjällä siitä on tullut pysyvä olotila. – Pystymme korjaamaan monia ongelmia ja keksimään keinoja, millä hidastaa ilmastokriisiä, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. ”Siehä tiiät” rukouksena Hengellisyys ja rukous auttoivat Reettaa jaksamaan miehensä viimeiset vaiheet. – Televisioon striimatut esitykset ovat tuoneet lohtua ja lievennystä tähän tilanteeseen, mutta mikään ei korvaa livetapahtumaa. Tässä on auktoriteettikapinankin piirteitä. Kauhun ja ihmetyksen vallassa Meriläinen seurasi presidentti Donald Trumpin neljää virkavuotta. Harhaanjohtajia lännestä itään Yksinkertaisten totuuksien ja vastauksien tarjoaminen monimutkaisessa maailmassa muistuttaa uskonnollisista äärilahkoista. Hän on kaivannut valtavasti konsertteja, oopperaa ja urheilukilpailuja. Se on syvällä geeneissäni ja auttaa jaksamaan tätä elämää. Ne vain repivät ja hajottavat. Ihmiset oppivat ehkä näkemään lähipiirissään olevat hyvät ja arkiset asiat arvostavammin. – Ihminen on osittain kuollut ja mennyttä, jos suhtautuu kyynisesti kaikkeen. Punaisen lihan syöminen on jäänyt vähiin. Se on nyt osani. Positiivisuuden voi tulkita hörhöilyksi, mutten voi mitään asenteelleni. – Vastenmielinen populismi on kuin peilitalo, joka vääristää kaiken. – Tuntui, että minulle virtasi voimaa ja vakuutus siitä, että jaksan kyllä tämän kaiken läpi. Hän ajatteli monesti, ettei Trumpin touhu voi olla totta, eikä se voi mennä enää pahemmaksi. – Rasismin ja antisemitismin rumat päät nousevat aina esille. – Siellä on perustettu ikuinen diktatuuri, jossa yksi henkilö on varmistanut itselleen pysyvät vallan. Reetta lämmittää kotinsa uusiutuvalla energialla. – Kesällä on pakko saada grillimakkaraa, joskus myös poronkäristystä, karjalanpaistia ja maksalaatikkoa, Meriläinen naurahtaa. Yhtäkkiä tulee joku, joka pelastaa ja antaa edes hetkellisen mielihyvän. Jos maapalloa ajattelee hallinnon ja vallan näkökulmasta, ei kovin valoisalta näytä. – Kun ihmiset rynnivät Capitoliin karvahatut päässä ja retkottivat kongressin huoneissa, joidenkin ihmisten silmät saattoivat avautua: Ei me tällaista sentään haluta! Venäjälläkään meno ei näytä hääppöiseltä. – Meidän ikäistenkin pitää ottaa vastuuta ja herätellä päättäjiä. Vihapuhe, kauna, sarkasmi ja kyynisyys eivät rakenna mitään
Ajattelen aikani tulevan sitten, kun se tulee. palvelumaksun) 02 262 0030 teatteri.turku.fi T O I S E N O N TA I V U T TAVA. Mitä taivas tai iankaikkinen elämä tarkoittavat, siihen minulla ei ole vastausta. – Tarina Kristuksen kärsimystiestä menee syvälle tunteisiin ja sydämeen. Ja joka tapauksessa aina on parasta elää toivossa ja odottaa jotain hyvää jatkossakin. Jokusen kerran elämänsä aikana Reetta on saanut kokemuksen Jumalan läsnäolosta. Mitä taivas tarkoittaa. Reetta on aprikoinut, mitä kuoleman jälkeen on, muttei ole saanut vastausta. Reetalle puhuttelevinta pääsiäisen suuressa draamassa on opetuslasten siirtyminen kauhusta ja pelosta riemuun, kun naiset löytävät tyhjän haudan ja juoksevat kertomaan, ettei Jeesus ole siellä. Viime kesänä istuin Kustavissa mökillä ja katsoin, miten koivun lehdet liikkuivat hiljaa auringonpaisteessa. Kullakin ihmisellä on oma elinkaarensa. Kärsimysdraamaan hän eläytyy musiikin kautta. Sen jälkeen Jumala esiintyy Pyhän Hengen muodossa. – Minun on helpompi uskoa salattuun Jumalaan kuin iankaikkiseen elämään. Minulle pääsiäinen on ennen kaikkea ilon juhla. – Raamatussa verrataan ihmiselämää ruohoon tai kukkaan, joka elää hetken ja kuihtuu pois. Hän ottaa lihallisen dimensionsa pois näkyvistä. Ylösnousemus on ihme ja se, jos mikä, on uskonasia. 19-43 € (sis. Vain se on selvää, että ihmisen tulisi yrittää elää mahdollisimman hyvin tämän elämänsä aikana. Perusluterilaiseksi itseään luonnehtiva Meriläinen tekee hissukseen viettämänsä hiljaisen viikon aikana perinteiset herkkunsa: pashaa, joka on ”ravintotieteilijöiden painajainen”, kulitsan, suklaaherkkuja ja pääsiäismunia. Jokavuotista traditiotaan, kiirastorstain Matteuspassiota Reetta ei voi tänä vuonna nauttia kirkossa, eivätkä pääsiäisviikon muutkaan kirkkokäynnit onnistu. Jumalan Meriläinen arvelee olevan kuin näkymätön hyvä voima, joka näyttäytyi Jeesuksen Kristuksen hahmossa, kenties siksi että ihmiset uskoisivat. Kuolemaan leski suhtautuu rauhallisesti. Puissa oli lunta ja hanki kimmelsi. Lapsena Polvijärvellä hän hiihti yksin ylämäkeä kauniina talvipäivänä. – Tämän tyyppisiin kokemuksiin ei liity mitään huuruilua. – Kuolemallaan Jumala todistaa uudelleen aikeensa liitosta ihmiskunnan kanssa. Siitä ei ole tieteellisiä näyttöjä. Se ei estä minua uskomasta Jumalaan tai olemasta kristitty. Minulle tuli voimakas tunne, että Jumala on tässä hetkessä. Ylösnousemus on ihme Lähestyvä pääsiäinen on Reetta Meriläiselle suuri juhla, kristikunnan tärkein. – Ehkä ihmisen perimmäinen kasvattaja yrittää saada meidät toimimaan kunniallisesti ja välttämään pahantekoa, Meriläinen sanoo. ENSI-ILTA 25.3
Se tekee hyvää itselle ja toisille. Silmäillään! FREIJA ÖZCAN Nyt leikitään silmillä SILMÄT OVAT sielun peili, sanoo vanha sanonta. Miltähän tuollainen tuntuu, olen miettinyt. Silmien ilme korostuu. Miten ne siristyvät, miten pienillä lihaksen liikkeillä silmänseutu puhuu – ja kulmat siinä silmien yläpuolella. Nyt korona-aikaan siitä on itsekin saanut hieman makua. On myös helppo pitää ihmisestä, joka katsoo avoimesti silmiin. Pi xa ba y askel 3/21 12 ~. Olin tottunut hymyilemään ja toivottamaan huomenta bussikuskille. Silmien ilme korostuu. Kerrotaan, että huivilla kasvonsa peittävät naiset ovat oppineet sanomaan silmillään paljon. Sen huomaa todeksi, kun kasvoista ei muuta näy. Kokeilen peilin edessä, miltä silmät näyttävät, kun hymyilen iloisesti tai leikkisästi, entä kun olen tuumiskeleva, empaattinen tai yritän vinkata suuntaa... Mitä silmät katsovat. Mutta nytpä ei hymyni näkynytkään. Silmiin katsoessasi kerrot pitäväsi ihmisestä. Maaliskuu AJASSA U sein olen etelässä katsellut naisia, joiden kasvoja peittää huivi niin, että vain silmät näkyvät. Silmät ovat sielun peili, sanoo vanha sanonta. Muutaman minuutin katselun jälkeen ollaan jo ystäviä. Nyt siis katsetta silmiin. Kun näen miltä omat silmäni näyttävät, voin tulkita toisen silmiä. Sitähän me helposti välttelemme, ettemme vain olisi liian tuttavallisia. Korona-ajan eristyksissä kannattaa kaikin tavoin pitää ihmisistä vaikkakin kaukaa ja maskin takaa. Vai näkyikö. Sen huomaa todeksi, kun kasvoista ei muuta näy. Ensimmäisiä kertoja, kun maski kasvoilla astuin bussiin, hämmennyin. Aito hymy näkyy silmistä, feikki ei. Siinäpä idea, jolla voisi itseään viihdyttää, kun etäisyyttä täytyy pitää, haleja ei jaella ja kasvot ovat piilossa. Mitä kaikkea voisinkaan sanoa silmillä
Runoja, aforismeja, kirkkovuoden tekstejä. Kun aalto on vetäytymisvaiheessa, se voi suoda hengähdystauon. Kirjapaja 2006. Kirjapaja 2014. Vuosi sitten emme tunteneet koronatautia. ”Vaikka syntiesi paljous olisi kuin santaa meressä, niin rikkaampi on kuitenkin armon pöytä.” Aleksis Kivi. – – miten meidän on suhtauduttava omaan, lähimmäistemme ja etäistemme kärsimykseen.” Juhani Rekola: Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun. laitos 1996. Arkkiatri Risto Pelkonen, Apu 6/21 Itse ajattelen koronapandemiaa aaltoilun kautta. ”Aina kun näen pahan itseni ulkopuolella ja jossakin kaukana omasta sisimmästäni, olen vaarassa kadottaa todellisuudentajuni.” Erkki Jokinen: Näkemisen portilla. Ja nyt on valmistettu rokotekin. ”Kun Jumala vaikenee, hän antaa meille sananvuoron rukouksessa ja kuuntelee meitä.” Päivi Huuhtanen: Pieni paasto. Koronatauti opettaa meille, että luontoa täytyy kunnioittaa eikä sitä saa riistää. Sen kestäisi paremmin, jos tiedettäisiin, milloin poikkeusaika loppuu. ”Ylösnousseen jalat potkaisevat / hiekkaa valjuihin nuotioihin. Kirjapaja, uud. Kirkkovuoden sitaattikirja (hiljaisen viikon maanantai). Kushner ”VAIKKA syntiesi paljous olisi kuin santaa meressä, niin rikkaampi on kuitenkin armon pöytä.” – Aleksis Kivi Pi xa ba y ~ 13 askel 3/21. Kun aalto lyö yli, on tärkeintä selvitä ja suojautua. KOHTI HILJAISTA VIIKKOA ja pääsiäistä voi kulkea lukien, hitaasti ja sulatellen. Nyt tiedämme tarkasti viruksen rakenteen, biologian ja tarttumistavan. / Kaiken muun täytyy sammua, / kaiken muun täytyy kuolla, / vain pääsiäisvalolla on oikeus leimuta – – .” Niilo Rauhala: Hiljaisuus on avara huone. LK-kirjat 2000. Monella on masennusta ja ahdistusta. Silloin kannattaa kerätä voimia ja tehdä iloa tuottavia asioita. Herättäjä-Yhdistys 1984. Heillä on ehkä aikaisemmin ollut aktiivinen sosiaalinen elämä. Nuorisopsykiatri Mikaela BlomqvistLyytikäinen, Elämä 2/21 Palastelua paastoviikoilla Viisautta ”Me kestämme paljon enemmän kuin luulemmekaan; siitä on todistuksena ihmiskunnan yhteinen kokemus.” Rabbi Harold S. Tai taidetta katsellen. On kiva jutella muiden koiranomistajien kanssa edistymisestä, ja heidän harjoitteluaan katselemalla saa hyviä ideoita omaankin tanssimiseen. Herättäjä-Yhdistys 2019. Mielenterveyden professori ja psykiatri Anna Keski-Rahkonen, Uusi Tie 6/21 Koiratanssista on tullut minulle korona-aikaan tärkeä sosiaalinen henkireikä. ”Hän tarjosi tälle toista identiteettiä, sitä ettei tarvitse olla se mitä on, ja Pietari puki ylleen tämän kauniin puvun.” Paul von Martens: Post illa. Toinen opetus koronapandemiasta on tieteellisen tutkimuksen tärkeys. Otava 1984. ”Olemme kysymässä, mitä Jeesuksen ristintie ja kuoleminen meille merkitsee. – – Nyt he istuvat kuukaudesta toiseen yksin kotona. Fyysinen kipukin on usein aaltomaista, se tulee ja menee. ”Pääsiäisen juhlakaudella ja juhlapäivinä paastoaminen on kuitenkin erikseen kielletty, vieläpä varsin ankarasti.” Munkki Serafim: Tie ylösnousemukseen. Kirjapaja 2014. Koiran kanssa touhuaminen vie ajatukset sujuvasti pois töistä ja maailman tilanteesta. PÄIVI PUHAKKA Lainasanat Maaliskuu Jos kohtelemme luontoa yhtä huonosti kuin tähän saakka, huonosti käy. Kalevi Virtanen – Carl Bloch: Lohdutus. Juristi Paula Vartiainen, Hyvä terveys 2/21 Olen huolissani opiskelijoista, joiden koko elämä on muuttunut
Ylijäämän voit sekoittaa täytteeseen. Irrottele varovasti broilerin nahkaa rintapalojen päältä ja levitä maustevoi nahan alle ja mahdollisesti reisipaloihin. Maaliskuinen mahlannousu näet piti puun solut tasapainossa. Kukkakaupasta saa magnolian oksia, joiden nuput avautuvat vähitellen lumoavasti. AJASSA Kuukauden jotakin: Jotakin tähän Kettusia Kettusia Kuukauden jotakin: Jotakin tähän Pix ab ay Kuukauden viherrys: ”Oksanen” ON AIKA avittaa oksia ja varpuja avaamaan silmunsa. ”Maaliskuu sanoo: Jos mie yöllä hörhötän, niin päivät silmäni vettä tippuu.” Sanoopa näinkin: ”Maaliskuu sanoo helmikuulle, jos minulla olisi vihat väkenäni, niin minä kylmäisin varsan emänsä mahaan ja emännän kädet taikinapyttyyn, mutta en minä mitään mahda, koska päivä paistaa silmään.” Nykyiset karvasuksihiihtäjät voivat mietiskellä tätäkin ajatusta: maaliskuussa Pohjois-Suomessa tavattiin kaataa suksikoivut, koska silloin puu pysyi parhaiten suorana vääntymättä kieroon. Virvon varvon tuoreeks, terveeks, rakastetuks, onnelliseks! TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN askel 3/21 14 ~. Maaliskuun silmät vettä tippuu Pix ab ay Pääsiäisen aikaan broilerin voi tarjoilla täytettynä, vaikka bataatin ja kyssäkaalin kaverina. Tuoreiden oksien katkomiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Samoin kotipihan koivusta, syreenistä ja jasmiinipensaasta saa kaunistusta niin arkeen kuin juhlapöytään. Oksaset sopivat pääsiäisasetelmiin narsissien ja tulppaanien joukkoon ja ovat kauniita yksinäänkin helpottaan vehreyden kaipuuta. Ymparisto.fi-sivuilta löytyy tietoa jokamiehenoikeuksista. U uniastian pohjalle levitettäviin juureksiin kannattaa ottaa ainakin porkkanoita, perunoita, pala selleriä, pieni palsternakka ja sipulia. Sekoita keskenään ja anna seoksen jäähtyä. Ota boileri sulamaan hyvissä ajoin ja anna sen olla huoneenlämmössä noin tunti ennen täyttämistä. Täytä broilerin vatsaontelo riisitäytteellä ja sulje molemmat aukot pienen appelsiinin puolikkailla. Niissä maaliskuu esiintyy kovin kylmänhaluisena, mutta alistuu auringon lämmittävään voimaan. Pehmennä voi ja sekoita siihen silputtua persiljaa ja timjamia. Keitä riisi lähes kypsäksi, ja kun se on hieman jäähtynyt, lisää voi ja fetajuusto. Tee ensin täyte. Jos nahka repeää, se ei haittaa, koska kun sidot linnun, nahan voi laitella paikalleen. Hetken päästä lisää yrtit, suola ja appelsiinin palat. Löysin myös bataattia, keltajuuria ja kyssäkaalia, jotka kaikki pilkoin kohtalaisen isoiksi paloiksi. MAALISKUUTA ON vanha kansa kuvaillut leikkisin sananparsin, kertoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto
SIRKUN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an str öm Sir kk u N ys trö m ~ 15 askel 3/21. Laske lämpö 160 asteeseen ja laita lihalämpömittari paksuimpaan kohtaan, reiteen tai rintaan. https://www.keittotaito.com/pienten_lintujen_ sitominen.html Tee mausteliemi, jossa pyörittelet isoon kulhoon laittamasi pilkotut juurekset. Nosta lintu 225 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja voitele sitä noin 10 minuutin välein. Täytetty broileri pitää sitoa ’paketiksi’, jotta se kypsyy tasaisesti. Laita broileri juuresten päälle ja voitele se hunaja-soijaliemellä. SIRKKU NYSTRÖM Broileri juurespedillä Näitä tarvitset: 1,5–1,8 kilon broileri 1–1,5 kiloa erilaisia juureksia pieni appelsiini ”sulkijaksi” Maustevoi: 50 g voita, 2 rkl silputtuja yrttejä esim. persiljaa ja timjamia Täyte: 1 dl riisiä 2 dl vettä 2 rkl voita 30 g fetaa pari appelsiinilohkoa pienittynä 2 rkl silputtuja yrttejä Mausteseos juureksille: 1/2 dl juoksevaa hunajaa, 4 rkl soijakastiketta, 1/2 dl oliiviöljyä, suolaa vähän vettä tarvittaessa NÄYTTÄVÄKSI PAISTUNUT broileri sopii pääsiäispöytään. Parhaiten ainekset sekoittuvat hölskyttämällä niitä kannellisessa lasipurkissa. Kun ne ovat kauttaaltaan saaneet ’makua’, levittele ne uunipannulle. Säästä lientä sen verran, että voit voidella sillä broileria paistamisen aikana muutaman kerran. Uunibroileri on valmis, kun lihamehu on kirkasta ja mittari näyttää vähintään 78 astetta
askel 3/21 16 ~. – OLEN elänyt kuusi ihanaa vuosikymmentä, jotka ovat vieneet eteenpäin, sanoo Taneli Hassinen
Sitä tehtävää hän on kuitenkin ehtinyt hoitaa ainoastaan sivutoimenaan, sillä jo ennen vihkimystä tuli kutsu määräaikaiseen virkaan Munkkiniemeen. Viestintäalan yrittäjänä hän konsultoi yritysten johdon työskentelyä, strategian viilaamista ja sijoitusja kriisiviestintää. Hänellä on toinenkin työ. Se on pitkän etsinnän ja vaikeiden vaiheiden tulosta. Silloin hänet vihittiin papiksi Laajasalon kristilliseen opistoon. Taneli Hassinen on löytänyt levollisuuden. Niillä sanoin Taneli Hassinen (59) kuvaa työtään pappina. Työskenneltyään aikanaan rakennusalalla hän kertoo seuranneensa maisema-arkkitehtien työtä, sitä miten nämä hahmottivat kokonaisuuksia ja tarjosivat rakenteita ja suunnitelmia. – Pappina, sielunhoitajana ja terapeuttina hahmottelen, miltä ihmisen tilanne mielessäni näyttää. TEKSTI: FREIJA ÖZCAN • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM M ielen maisema-arkkitehti. Sellaisesta Hassisella on pitkä kokemus. – Pääsin tutustumaan seurakuntapapin työhön, Taneli Hassinen sanoo tyytyväisenä. Elämänhalua on enemmän kuin koskaan ~ 17 askel 3/21. Autan katselemaan tunteita, istutuksia, synnyttäisivätkö ne jotakin uutta. Munkkiniemen seurakunnassa pappina oleva Hassinen on makustellut uutta työtään viime kesästä asti
– Mitä enemmän seurustelen Jumalan kanssa, se muuttaa minua. Uudet löydöt veivät papinpojan irti luterilaisesta kirkosta ja liittymään vanhempiensa järkytykseksi Vapaakirkkoon. Lapsuudessaan Taneli koki kristillisen uskon suorittamisena ja kirkkoon lähtemisen velvollisuutena. Ihmisyyteen kuuluu tiettyjä lainalaisuuksia, kuten ”niin makaat kuin petaat”. Ilman tätä prosessia en nauttisi elämästä niin paljon. – Pelastus on ilmainen, mutta miksi olisit pelastettu ja tuntisit olosi surkeaksi. Pikemminkin siinä seura tekee kaltaisekseen. Hassisen mukaan Pyhä Henki kannustaa ihmistä sisäiseen kasvuun kristittynä ja lähimmäisenä. 90-luvulla hän rakensi uraansa. – Siinä oli joku juttu, joka toi turvallisuutta. Nyt aikuisena ja kirkon töissä hän kuitenkin sanoo aistivansa vanhoja myönteisiäkin kaikuja ajalta, jolloin hänen isänsä oli kirkkoherrana. – Ensin pelkäsin, että kuolen. Asianajaja, valmentaja, lohduttaja Luterilaisuus korostaa armoa. 20 vuotta myöhemmin tie avautui varsin mutkattomasti takaisin luterilaiseen kirkkoon, kun hyvä yhteys Munkkiniemessä toimivaan Verkosto-yhteisöön löytyi. – Vanhempani eivät tulleet tätä tietämään. askel 3/21 18 ~. Voin sanoa siihen ei, mutta silloin kasvu jää tapahtumatta. Taneli Hassinen näkee kristinuskon Jumalan kolmesta persoonasta yhden ikään kuin ihmisen valmentajana, Pyhän Hengen. Olisi hauska juttu, jos sen joku heille kertoo tuonpuoleisessa, Taneli naurahtaa. Se on hänestä antoisaa, koska hautajaisten yhteydessä tulee kohdattua ihmisiä. Parisenkymmentä kertaa Taneli Hassinen on ehtinyt seisomaan pappina arkun äärellä siunaamassa vainajaa viimeiselle matkalle. Sen verran kesti, että papin poika päätyi isänsä ammattiin omista lähtökohdistaan. Hänen isänsä rovasti Leino Hassinen oli kirkkoherra, Otaniemen korkeakoulupastori, Kotimaa-lehden päätoimittaja ja uransa lopuksi vielä Inkerin kirkon piispa. Mikä lohduttaa arkun äärellä. Se muutti syvältä sisältäni niin monia traumaattisia asioita, joista en edes tiedä mistä ne olivat tulleet. – Pastori Steve Hillin opetus oli voimakasta kehotusta lähteä seuraamaan Jeesusta. Seitsemän vuotta kestänyt masennusvaihe päättyi pari vuotta sitten. Sitten hän vietti kuukauden perheensä kanssa Floridassa Brownsvillen helluntaiseurakunnassa, josta niin kutsuttu Pensacolan karismaattinen herätys oli lähtöisin. – Tuntuisi kurjalta, jos elämän tärkeimmällä alueella ei olisi joku, joka valmentaa. On turha ajatella, että kristittynä uskoisin vain ikään kuin kuolemanjälkeistä oikeudenkäyntiä varten. Suuren sisäisen muutoksen Hassinen koki masennuksen kautta. Lammasmerkkejä pyhäkoulussa Pitkän uran Finnairilla, rakennusalalla SRV-yhtiöissä ja finanssiyhtiö Taalerissa viestintäjohtajana luonut Taneli Hassinen kokee valmistautuneensa papin tehtävään 50 vuotta. Parannuksen tekeminen oli Hassiselle ollut aina vaikea ajatus, englannin kielellä asia kuitenkin avautui hänelle ennemmin mahdollisuutena kuin vaatimuksena. Häntä kiinnostaa se, miten surevia voi auttaa näkemään edesmenneen elämän merkityksen ja Yhtenä päivänä minäkin olen tuossa arkussa, mutta Tenavien Ressua mukaillen: kaikkina päivinä ennen sitä minä en ole. Silloin saan uusia näkökulmia. Bändi soitti hyvin Jatkuvilla työmatkoillaan New Yorkissa Hassinen kävi Times Square -seurakunnassa, missä musiikki oli hyvää ja opetus loistavaa mutta jämäkkää. – Usko sen sijaan on suhde, se ei ole järjestelmä. Sitten toivoin kuolevani ja lopulta pelkäsin, etten kuolekaan, Hassinen kuvaa masennustaan. Se johtaa siihen, että uskontoa aletaan suorittaa. Koen Pyhän Hengen valmentajana, mutta myös lohduttajana, kun asiat menevät pieleen, ja asianajajana, kun toimin väärin. – Parhaimmillaan se tukee hengellistä kasvua. Hassinen pohtii näin jälkikäteen, että olisi jäänyt paljosta paitsi ilman sitä kokemusta. Elävää Jumalaa Hassinen sanoo etsineensä koko ikänsä ja kuvaa oman jumalasuhteensa löytymistä prosessina. Opin ja rakenteiden korostuessa työkalut ovat liian kankeita ihmisen hienovireisten tarpeiden käsittelemiseen. Pelastus on sen mukaan ihmiselle annettu lahja, täydellinen lahja, jota ei voi itse ansaita. Näin on, mutta Hassisen mielestä ajatus jättää ihmisen helposti passiiviseen tilaan, jossa tämä ei kasva eikä kehity. Usko on operatiivinen voima. – Siitä on tullut arvokas juttu. Usko on suhde Hassinen näkee uskonnon ihmisen rakentamana sosiaalis-psykologisena rakennelmana, jolla on hyvä tarkoitus. Hän kaipasi elävää suhdetta ja toisaalta tunnisti itsestään maallistumista, työnarkomaniaa ja nautinnonhalua. Suhde rupesi löytymään. – Olen luonteeltani hulttio, siksi kasvu kristittynä on ollut minulle tosi tärkeää. – Ajattelen Pyhää Henkeä operatiivisena, jatkuvasti läsnä olevana ja monipuolisena. Hän katsoo, että asiat menevät eteenpäin. Jumalan toiminta elämässäni on ollut käytännöllistä, ei sellaista, että minä yritän, vaan jotain, joka muuttaa minua sisältä päin. Seitsemän vuoden masennus Työelämässä valmentajana ja valmennettavana ollut Hassinen painottaa omasta kokemuksesta, että ihmisenä kasvaminen ei ole suorittamista. Hän kokee olevansa masennuksen jälkeen eri ihminen. Työ vei mukanaan ja perhe jäi vähemmälle hoidolle, kun lapset olivat pieniä. – Ja lammasmerkkejä kerättiin pyhäkoulutauluun, hän puistelee päätään ja toteaa, että lasten kristillinen kasvatus on vaikea laji
Se peilaa asiaa myös hänelle itselleen ja tuo levollisuutta. löytyykö siihen ehkä uusia näkökulmia. – En halua käyttää energiaa omien murheiden märehtimiseen, voin keskittyä auttamaan muita. ~ 19 askel 3/21. – Aikaisempien vuosien työnarkomaniani tuntuu varmasti lasten elämässä vaille jäämisenä. Luterilaisuudessa häntä mietityttää alituinen etsintä. Olen elänyt kuusi ihanaa vuosikymmentä, jotka ovat vieneet minua eteenpäin. Olen pyytänyt anteeksi Jos vaikeat vuodet ovat olleet hinta tämän hetken levollisuudesta, niin Hassisen mielestä ne saavat rauhassa sitä olla. Minusta on tärkeää tunnistaa, että olen tuottanut kipua. Olen pyytänyt vaimoltani Outilta ja lapsiltani anteeksi sitä, etten ollut silloin kotona, kun olisi pitänyt. Samalla pysyy itselläkin yllä ymmärrys siitä, että maallinen vaellus ei ole loputon. Hyvähän se on, että kynnys on matala, mutta en aio hävetä sitä, että olen löytänyt asioita, jotka muuttavat elämääni parempaan suuntaan. – Minun tehtäväni on auttaa heitä siinä. Jos joutuisi lähtemään nyt ajasta ikuisuuteen, hän olisi sinut sen kanssa. Sitä me yhdessä avioparina teemmekin. – Yhtenä päivänä minäkin olen tuossa arkussa, mutta Tenavien Ressua mukaillen: kaikkina päivinä ennen sitä minä en ole. Vainajaa siunatessaan Hassinen kutsuu paikalla olevia pohtimaan oman elämänsä rajallisuutta. Minusta on tullut parempi aviomies ja isä. Siitä voi tulla osa heidän kasvuaan, kun saavat sen käsitellyksi. – Joskus tuntuu siltä, että löytämistä pelätään. – OLEN löytänyt asioita, jotka muuttavat elämääni parempaan suuntaan. Hassinen on aina ollut ahne elämälle, mutta ei enää. Se ruokkii myös minua ja meitä. – Se lohduttaa, kun pystyy näkemään vainajan elämällä olevan merkitystä vielä kuoleman jälkeenkin. Minusta on tullut parempi aviomies ja isä. Toisaalta hänestä tuntuu, että halua ja kykyä elää on nyt enemmän kuin koskaan
Tällä kertaa ihan perille asti, en siis luovuttanut viime metreillä, niin kuin yleensä. Pyristellessäni eroon laihdutuskierteestä olen sukeltanut syvälle itseeni, jotta voisin paremmin ymmärtää käyttäytymistäni ja sen syitä. Monenlaisia painonpudotusohjelmia on nähty. Ennen lähdin lenkille, koska olin syönyt liikaa. Ne ovat osoittautuneet avainsanoiksi onnistumisessani. Minä ja kaunis, huurteinen puu olemme taas uuden edessä. Se kertoo myös arvomaailmastani; siitä, kuka olen ja mikä on tehtäväni tässä maailmassa. Hitaasti, mutta varmasti muutin asennettani liikuntaan. ALOITIN AAMULENKIT kevään korvalla. Passio vie minut myös myötätunnon lähteille. Silti tässä tarkoitan passiolla nyt tunnetta, joka on enemmän kuin intohimo. Pakotin itseni juoksemaan ja kuntosalilla kävin väkisin. Aamulenkki oli minun palkintoni itselleni. Olen kokenut vahvaa kutsumusta siihen, että kerron hyvinvointini lähteistä. Huomaan, että minun passioni, minun intohimoni on hyvinvointi. Olin niin kyllästynyt ikuiseen laihduttamiseen, ainaiseen alusta aloittamiseen ja kaikesta kieltäytymiseen, että otin järeät aseet käyttöön. Sieltä heijastuu kuva hoikkaposkisesta naisesta risti kaulallaan. Loppukeväästä puun rumista oksista kuoriutuivat pienet silmut. Se kertoo siitä, että uskon. Ei minun tarvitse kärsiä, koska puolestani on kärsitty. Kohta oli jo täysi lehti ja voi, miltä tuo puu näytti syksyllä! Juuri nyt puun oksilla on jäisiä, lumisia timantteja. Ehkä hyvinvointini onkin vain uskon sivuvaikutusta! Minä ja kaunis, huurteinen puu olemme uuden edessä. Rukoilin, että tällä kertaa onnistuisin. Pyöräytin makeaa, paksua puuroa lempikulhooni. HEIJASTUKSIA HARRIET URPONEN • OULULAINEN VIESTIJÄ HARRIET URPONEN • OULULAINEN VIESTIJÄ Passiona hyvinvointi O stin ensimmäisen mämmirasian jo helmikuussa. Kävellessäni jokivartta kuvasin saman puun joka päivä. Jään pohtimaan, miten tärkeää onkaan kokea itseään kohtaan myötätuntoa ja armollisuutta. TÄNÄ PÄÄSIÄISENÄ minua puhuttelee passio. Lorautin päälle kuohukermaa, ripottelin sokeria ja nautin herkusta hitaasti ja kiitollisena siitä, että tänä pääisäisenä minun ei tarvitse laihduttaa. Juuri tänä pääsiäisenä koen, että usko on minulle jotakin sellaista, joka auttaa minua voimaan paremmin. Luojalle kiitos, pääsin tavoitepainoon. Annoin aamulenkin itselleni lahjaksi vain siksi, että halusin pitää itsestäni hyvää huolta. Se antaa minulle voimaa. Matka on ollut pitkä. Oli pakko kuluttaa kalorit, ja mitä enemmän olin syönyt, sitä rajumpaa liikuntaa harrastin. Jotenkin tiedän, että minun kuuluu kirjoittaa näistä asioista, vaikka samalla pelkään, että minua pidetään pinnallisena. Nyt päätin, että jos teen aamulenkin ja nautin siitä, loppupäivä huolehtii itse itsestään. Katson peiliin. askel 3/21 20 ~. Se muuttui kanssani. Ei niin, että yhdessä päivässä olisi mitään huomannut, vaan pikkuhiljaa. Englannin kielen sana compassion juontaa juurensa samasta kantasanasta. Tuo risti kaulallani on viesti. Kyllä, musiikin ystävänä kuulen Matteus-passion sävelet tätäkin kirjoittaessani
Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 14,9 snt/min. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la HILDA JA LYYLI LEVITTÄVÄT HANHIENERGIAA MIELIPAHA PÄÄTTYI SOVINTOON MYÖTÄTUNTO AUTTAA ONNISTUMAAN LEMMIKKINI: PAPPILAN KAMARISSA: HARRIET URPONEN: Reetta Meriläinen ja maailma koronan jälkeen Taneli Hassinen löysi levollisuuden Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille 9 askeleen vaellus irtonumero 9,50 € 3/21 3 lehteä vain 19 €. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Askel menee ihon alle. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus. jakso 3 lehteä vain 19 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena. Kestotilaustarjous: 1. Tarjous on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € Hyvän elämän erikoislehti Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. www.askel.la • 020 754 2333 • asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta
Hektinen elämärytmimme on saanut ihmisen kokonaisvaltaisesti vieraantumaan myös oman sisimpänsä kuuntelemisesta. Yllättävän moni on hakeutunut avoimeen kirkkoon vain istuakseen hiljaa. Hän kutsuu Meille ”aikuisille” Jumalan puheen kuuleminen on vaikeaa epäilystemme takia. Tai sitten tämä kirkoissa istuminen – ainakin ennen koronaa. Ihminen ei loppujen lopuksi pääse pakoon Jumalan puhetta. Vanhat virret ja laulut puhuttelevat. Hän koskettaa Omallakin kohdalla olen joutunut oppimaan tässä uutta. Keskityn tässä vain kahteen. Hän puhuu. Ja laulamalla. Se on kulttuurissamme aika uusi ilmiö. Siis istumaan ja ihmettelemään. Sanat ovat vähentyneet ja hiljaisuus enentynyt. SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA J umalan puheen kuuleminen ja ymmärtäminen ei ole helppo juttu. Olin lupautunut mukaan helsinkiläisten opiskelijoiden iltaan Miikka Ruokasen pyynnöstä. Muistan kuinka ystäväni, jo edesmennyt eksegetiikan professori Timo Veijola kiinnitti huomionsa tästä puhuttaessa yhteen seikkaan: profeetat ja muut Jumalan ihmiset pelkäsivät vain yhtä asiaa. Hän tietää rajoittuneisuutemme rauhoittua kuuntelemaan. Onneksi Jumala ei luovuta eikä pidä mykkäkoulua. Kunnes…” Hän on läsnä Mutta mitä sitten käytännössä on tämä Jumalan puheen kuuleminen. Hän puhuu koko ajan riippumatta siitä, suostummeko kuuntelemaan. Panin naamakirjaan lyhyen statuksen helmikuussa. Kyseessä on dialogi. Voidakseen päästä Jumalan yhteyteen ihmisen on opittava hiljentymään. Tämän havaitsee, kun kuuntelee ihmisten henkilökohtaisia todistuksia uskon löytymisestä. Emme kuule enää edes itseämme. ”Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa.” Tuli satoja tykkäyksiä, joista iso osa ihan tavallisilta kavereiltani, jotka tuskin pitävät itseään uskovaisina. Törmäsin siihen kuin vahingossa. Hän puhuu askel 3/21 22 ~. Hän puhuu, ihminen kuuntelee ja vastaa Jumalan puheeseen koko elämällään. Joku kirjoitti just, että jostain syystä Joka aamu on armo uus soi sydämessä, vaikkei tiedä, uskooko mihinkään. Mutta kristinuskossa lähdetään siitä, että meidän Jumalamme ei ole mykkä niin kuin Jeesuksen aikana suurin osa jumalista. Kysymyksessä on dialogi. Sitä on ilmassa. Osa ei edes tajua nimittää ihmettelyään rukoukseksi. Toinen ongelma on se, että kuunteleminen on meille ylipäänsä vaikeaa. Olemme kirkossa olleet niin tottuneita siihen, että Jumala puhuu saarnojen ja sananselityksen kautta. Siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on totuus. Mitäpä jos Jumala puhuu ennen muuta hiljaisuudessa. Ja Jumala puhuu hiljaisuudessa. Siinä on monta tasoa. Ennen puheenvuoroani kirkon takkahuoneessa he aloittivat pienellä hetkipalvelulla Jumala ei harrasta mykkäkoulua eikä yksinpuhelua. Jumalan puheen ja läsnäolon voi löytää luultavasti helpoimmin yksinkertaisesti hiljentymällä. Jumala puhuu, ihminen kuuntelee ja vastaa Jumalan puheeseen koko elämällään. Jotakin tästä läksystä tajusin kantapään kautta neljäkymmentä(!) vuotta sitten. Ja aika tekee työtään totuuden puolesta. Lähes kaikki sanovat: ”Jumala on kutsunut minua elämäni aikana useita kertoja. Sitä, että dialogi Herran ja hänen kansansa välillä katkeaa. Sanooko kenellekään. Epäilemme, että sanooko Jumala meille oikeastaan mitään. En ollut vain ymmärtänyt Jumalan puhetta. Hän veti Paavalin kirkossa opiskelijoiden viikoittaista tapahtumaa, jota he kutsuivat nimellä Henkireikä. Eikä se ole yksinpuhelua. Vaan ei. Eikä vain Jumalan kuunteleminen
Tämä kaikki kuitenkin yhdellä edellytyksellä: dialogin osapuolet eivät ole samanvertaiset. Tilaisuudessa ei pidetty puheita. Jumala on varannut itselleen ensimmäisen ja viimeisen puheenvuoron. Tulin sinne suoraan työpaikaltani Iltalehdestä. Jumalan läsnäolo oli niin konkreettinen, etten muista milloin viimeksi. (Kiitos Jeesus!) Laulujen välissä ennen seuraavaa kaanonia joku saattoi rukoilla lyhyesti. Jumala puhuu ja ihminen puhuu. Siinä oli sanoin kuvaamattoman hyvä olla ja rauhoittua kaupungin hiljaisen jyryn kuuluessa vain vaimeana kivisten seinien ulkopuolelta. Aina se on ollut ainutkertainen ja vain siihen tilanteeseen annettu. Mutta olennaista on vuorovaikutus. Vaikka Jumalan puhe voi muuttua aikojen ja historian tilanteiden muuttuessa, on kaksi asiaa, jotka eivät muutu: Jumala on maailman luoja ja ylläpitäjä. Kirkossa ei ollut juuri muuta valaistusta kuin pienet kynttilätuikut, joita oli pantu penkkien päihin ja joka puolelle kirkon lattialla ja alttarikaiteen ympärille. Tiedän sen hänen kosketuksestaan ja sen vaikutuksesta. Tai elämänkohtaloiden kautta. Mutta mielenkiintoista on se, että kertaakaan näissä kertomuksissa Jumalan sanoista ei näytä sama Herran sana toistuvan. Ei vain jompikumpi. Alttarikaiteella oli opiskelijoiden pystyttämä suuri krusifiksi, ja tuikut valaisivat ristin keskellä hämärää. Profeetta Hoosealle hän sanoi, ota vaimoksesi tietty nainen (oli muuten portto), toiselle profeetalle, että älä mene naimisiin. Opiskelijat istuivat lattialla alttarin edessä ja lauloivat pieniä ylistäviä Taizé-hymnejä ilman säestystä. ~ 23 askel 3/21. Esimerkiksi väkevän saarnan kautta. Päivä oli ollut hektinen, ja suorastaan pelästyin nähdessäni kasvojeni harmauden auton peilissä, kun pysäköin kirkon eteen. Jumalan puheen ja läsnäolon voi löytää yksinkertaisesti hiljentymällä. Mutta astellessani hämärään kiviseen kirkkoon väsymykseni ja elämän sietämätön raskaus katosivat. Jumalan sanat muuttuvat sen mukaan kuin maailma muuttuu. Tai siinä hyvässä, mitä ovat saaneet elämänsä varrella. Sc an St oc k Ph ot o kirkkosalin puolella. Siksi on kummallista, jos jotkut ajattelevat, että Herran sana ei muutu. Hän rakastaa luomaansa maailmaa. Saatoin tuntea värin palautuvan kasvoilleni väsymyksen poistuessa. Tai Raamatun välityksellä. Herra oli taatusti läsnä. Raamattu on dokumentti siitä, miten Jumala on puhunut yksityisille ihmisille. Hän rakastaa Toki Jumala puhuu muillakin tavoilla
Nyt, lähes 70 vuotta myöhemmin Maija-Liisa (97) tulee parvekkeelleen. Atleettien mentyä sinne muuttaisivat uudet asukkaat, joukossa myös Maija-Liisa ja Raimo Juvonen. Satuin juttelemaan pihakeinussa istuvan Raimon kanssa ja kutsuin hänet ja Maija-Liisan kahville. Kuulin, että meidän kodissamme ensiasukkaat olivat olleet japanilaisia soutajia. Naapurissa asuva Sanna Pelliccioni (44) on auttanut hänelle takin päälle. – Minua kiinnosti alueen historia. Kirjapiiri parvekkeella Missä on sanottu, että kirjapiiri vaatii ringissä olevat nojatuolit. Meillä synkkasi heti ja aloimme askel 3/21 24 ~. Sanna muutti perheineen tänne Sofianlehdonkadulle 15 vuotta sitten. Tarvitaan vain parveke ja kaksi kekseliästä, kirjoja rakastavaa naista. Maija-Liisa Juvosen ja Sanna Pelliccionin kirjakerho kokoontuu koronasta huolimatta. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM I l m a k u v a s s a vuodelta 1952 Helsingin Käpylän Kisakylä on valmis olympialaisten miesurheilijoita varten
SANNA PELLICCIONI ja Maija-Liisa Juvonen iloitsevat kun voivat sekä vaihtaa kirjoja että jakaa niiden tuomia elämyksiä. ~ 25 askel 3/21
Meidän tarinamme Sanna ojentaa kaiteen yli Maija-Liisalle Delia Owensin kirjan Suon villi laulu ja heti perään toisen , Elämää Ligurian oliivilehdoissa, joka ”voi olla vähän hömppää ja kevyttä väliin”. Maija-Liisa vaikuttui Kuunpäivän kirjeiden yhtenäisestä ja ihmeellisestä tarinasta. Topeliuksen Suomen herttuatar tosin ilmestyi ennen Runebergin teosta. – Ulkomailla on laaja tarjonta. Etsin sieltäkin tietokirjoja, kaunokirjallisuutta ja kuvakirjoja. Niin ikään ajassa lujasti kiinni oleva Maija-Liisa antaa lukuvinkkejä. Lasten kirjasarjassa Suomalaisia supernaisia on aiemmin esitelty Minna Canth, Ellen Thesleff ja Eeva Kilpi. – Siinä on kuvattu kiinnostavasti ja raikkaalla kielellä naisen asemaa 1800-luvulla, Sanna toteaa. Lukemisen lisäksi heitä yhdistää lämpimäisten vaihto; Maija-Liisa leipoo juustoja marjapiirakoita, Sanna vie hänelle keittoja ja pizzoja. – Oli mielenkiintoista matkailla planeetoilla. TuiMAIJA-LIISA JUVONEN muutti Kisakylään olympialaisten jälkeen vuonna 1952. Fredrika on Sanna Pelliccionille tuttu myös tuoreeltaan; kuvittajan työpöydällä on parhaillaan luonnoksia Porvoon monitoiminaisesta kertovaan teokseen. Viimeisimpiä Maija-Liisan ja Sannan lukulistalla ovat olleet Eero Huovisen Äitiä ikävä, Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet ja Alex Schulmanin Polta nämä kirjeet. Valintaa helpottaa se, että maku on samanlainen. Meillä on ollut tapana antaa syntymäpäivinä ja nimipäivinä kirja lahjaksi. Fredrika, Minna ja Hertta Molempiin naisiin teki vaikutuksen Fredrika Runebergin kirjoittama lyhyt elämäkerta Kynäni tarina. askel 3/21 26 ~. – Nyt on ollut taukoa, kahteen päivään en ole leiponut, Maija-Liisa hymyilee. Elämäkerrat, romaanit, historialliset romaanit, muistelmat, puutarhakirjat, perinnekasvien historia. – Tykkään, kun kirjassa on jotain totuuspohjaa. – Silloin sinulla oli vielä vauva sylissä, Maija-Liisa muistelee. Raimon kuoltua toissa vuonna ja nyt korona-aikana on naisten ystävyys tullut entistä arvokkaammaksi. Oli elämys löytää esimerkiksi teos Un giorno senza un perche (vapaasti käännettynä Eräänä päivänä, sattumalta), joka on tarina sielunkumppanin tapaamisesta. Luettu on myös Fredrika Runebergin uraauurtava Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä, Suomen ensimmäinen historiallinen romaani, jonka hän kirjoitti todennäköisesti jo 1840-luvulla. Korona-aikana naiset ovat käyneet kävelyllä ja jutelleet parvekkeelta, mutta aluksi Kisakylän pieni kirjakerho kokoontui kahvipöydässä, pari kertaa kuukaudessa. Nyt meitä on jo 17, joukossa lapsenlapsenlapsia, nuorimpana kaksivuotias Vilde, joille annan myös Sannan kuvakirjoja, Maija-Liisa sanoo. puhua kirjoista, Sanna kertoo ja kiipeää alas Maija-Liisan parvekkeelta. Se ilmestyi postuumisti Tyyni Tuulion suomentamana. Kirjailijana ja kuvittajana Sannalla on tarjota myös kirjalämpimäisiä. Äskettäin Heidi Köngäksen Herttaa lukiessa oli mielenkiintoista palata aikaan, jota olen itsekin elänyt ja muistella paikkoja, joissa noihin aikoihin liikuin, Maija-Liisa sanoo. – Kyllä sinä olet minun pysyvä kirjanhankkijani. Kuinka ihmeessä kirjoittaja oli keksinyt päähenkilöille sieluneläimet: valkoisen joutsenen ja ilveksen! Pian kirjan lukemisen jälkeen luin sanomalehdestä, että Nokia rakentaa 5G-verkkoa kuuhun. Myös tyttäret lukevat ja tuovat kirjoja. Tykkään, kun kirjassa on jotain totuuspohjaa. Sannan perheellä on toinen koti Italiassa, josta puoliso on kotoisin. – Nyt leskenä ollessa en oikein jaksa lukea rakkauskertomuksia, Maija-Liisa sanoo. Lukulämpimäisiä Sanna palauttaa Maija-Liisalle piirakkavuoan ja kirjoja. Joku oli kirjoittanut minun ja mieheni tarinan, olemme ihan saman näköisiä kuin kirjassa. 15 vuotta sitten naapuriin muutti toinen innokas lukija, Sanna Pelliccioni. Hän seuraa tarkasti alaa, myös ulkomailla julkaistavaa kirjallisuutta, ja ehdottaa luettavia. Ennen menimme mieheni kanssa joulun alla kirjakauppaan ja valitsimme sieltä kaikille lahjan
Suomessa aikuiset eivät ole oikein vielä löytäneet lukemistoonsa tällaisia kuvakirjoja. Lasten synnyttyä hän jätti tämän työn ja majoitti myös koululaisia, jotka olivat tulleet kauempaa oppikouluun. Aino Kallaksen teokset, Turms Kuolematon, Ruusun nimi, Yrjö Karilaan Pikkujättiläinen, hartauskirjat ja Valitut Palat sulassa sovussa Hiljan hyllyssä. Martan taidekirjat, historian kuvatietokirjat, Kanteletar, Seitsemän veljestä ja maailmankirjallisuuttakin lasihiottujen ovien takana. Luin esimerkiksi Maamme-kirjan. Myöhemmin kirjat vietiin vintille, jossa ne levisivät lattioille. – Isä luki paljon ja lainasi pappilasta eli Pulkkilan lainakirjastosta avaruuskirjoja, kuusta, tähdistä, meteoreista. – Mummu hääräsi keittiössä, minä ihmettelin Aapista tavatessa, mitä tarkoittaa ”AASI NO VIISAS ELÄIN”. Sanna toivoo Suomeen myös kunnollisia, omaleimaisia kirjakauppoja kahviloineen. Äitini oli suuren perheensä ainoa lukija. Esimerkiksi Laterna Magica -divarissa käynti on kuin aikamatka, ja sieltä löytyy aina aarteita. Nyt luen englanniksi matkanovelleja Iranista. Mummu opetti, että se on ON eikä NO. Äiti muutti vielä meidän lapsena ollessamme maailmalle, ja me luimme hänen kirjojaan; Johanna Spyrin Heidi-kirjat luimme puhki. Teokset vintin lattialla Lukemisesta tuli Maija-Liisan tärkein harrastus jo lapsena, kodin perintönä. Molemmat mummut olivat kotiäitejä, jotka hoitivat perhettä ja kotia, Hilja myös maataloa. – Nyt korona-aikana, kun elämä on aika pysähtynyttä, olen vagabond-sieluna kaivannut kosketusta johonkin toiseen kulttuuriin ja päässyt matkustamaan tarinoiden avulla. Varhaislapsuudesta Maija-Liisa muistaa tärkeän hetken, jolloin hän oli isänäidin kanssa kahden kotona. Martta oli meijerikkö ja kävi Viipurissa jopa vointekokilpailuissa. Mummuloiden yksinkertainen tyyli ja ajankuva näkyvät jollain tapaa kuvituksissakin. Mummut olivat lukuharrastajia. – Molemmat mummuni olivat taiteellisia, hyviä maalaajia ja käsityöntekijöitä, ahkeria lukijoita, viisaita kansannaisia. Samoin pidän taakkoja avaavista sukutarinoista, mystiikasta ja tietokirjoistakin, Sanna Pelliccioni sanoo. Hän oli hankkinut maalaistaloon jo tyttönä ollessaan kirjahyllyn. Hilja-mummun kohdalla ymmär– NAUTIN kirjoista, esimerkiksi dystopioista, joissa on maalaileva ja mehevä kieli. – Rakastan divareita. Mummujen kirjahyllyt 70-luvulla syntynyt Sanna tuntee olevansa henkisesti viisikymmenlukulainen, joka sisäisti sodan jälkeisen 50-luvun optimismin sekä mummuloiden ilmapiirin ja estetiikan. Siskon kanssa sitten kävimme vintillä etsimässä kirjoja. ~ 27 askel 3/21. jotin teosta ihmeissäni kirjakaupassa. Sillä tavalla opin lukemaan
askel 3/21 28 ~. SANNALLA ON kotona monta lukupaikkaa, mukava tuoli kirjahyllyn edessä, lukuystävällinen kylpyamme ja sänky, jonka vieressä on neljä korkeaa kirjapinoa
Break Sokos Hotel Eden, Oulu, haku 27.8. Eräänä päivänä. sin, että yleissivistys ja sydämen sivistys eivät vaadi maailmanympärysmatkoja. 040 7257 561, anu.korhonen@elakeliitto.fi ~ 29 askel 3/21. Ensin sanat, kuvat ja niiden vangitsijat. syystä johtuvaa lapsenlapsista vieraantumista. Välillä naapurista lähtiessä yhtäkkiä muistan, että ai niin, Maija-Liisa onkin vanha. Tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Rauhalahti, Kuopio, haku 19.3. mennessä Kurssit tarjoavat mahdollisuuden muiden samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja vastavuoroiseen kokemusten vaihtoon kokeneen ammattilaisen ohjauksessa. Eläkeliiton sopeutumista tukevat kurssit 2021 Isovanhemmuus erossa -kurssi on tarkoitettu yli 50-vuotiaille iso vanhemmille. Olipa kerran. Sitten lumoutuneet lukijat ja kuulijat, pöydissä, parvekkeilla, lukulamppujen alla. Olipa kerran Maija-Liisa lukee mihin aikaan vaan. Ajatella. – Nuorena aloin lukea Virginia Woolfin Omaa huonetta englanniksi, Sanna sanoo. Päivällä, kun ei ole erityistä tehtävää, ehdottomasti iltaisin ennen nukahtamista ja joskus yölläkin, kun uni ei tule. Iällä ei ole merkitystä vaan ihmisellä iästä riippumatta. mennessä • 1.–5.11. Vanhetessaan mummu totesi silloin tällöin: Kyllä olis ollut hieno siellä pustalla käydä! Kenties tämä oli tarttunut jostain kirjasta. Voit hakea kurssille, jos erosta tai leskeksi jäämisestä on kulunut vähintään puoli vuotta tai pääsääntöisesti enintään kolme vuotta. Maija-Liisakin on suora eikä kaihda mitään aiheita. – Mummuista lähtien. Ja luettuaan: Taas löytyi jotain uutta! – Martta-mummu oli vähän kultturellimmasta, varakkaammasta perheestä ja harrasti kuoroja, naispiirejä ja työväenopiston kursseja. Isovanhemmuus erossa -kurssin osalta 1–6 vuotta tilanteen alkamisesta . Sitten mummujen ja taloyhtiöiden hyllyt, jopa lattialle levinneet kirjat. Tavoitteena on auttaa haastavassa elämäntilanteessa ja tarjota mahdollisuus tilanteen jäsentelyyn, siihen liittyvien tunteiden käsittelyyn ja uusien näkökulmien löytämiseen. Sanna lähtee näyttämään vielä taloyhtiön ”kierrätyskeskusta”, josta löytyy paljon monenlaisia kirjoja. Oulussa opiskeluaikana asuin 50-luvun talossa ja tutustuin pihan mummoihin, kahvittelin heidän kanssaan ja lähdin sitten kavereiden kanssa tanssimaan. Anne Frank sai päiväkirjallaan 12-vuotiaan maailmanjärjestyksen järkkymään. Suurimman vaikutuksen teki Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär, jonka hän kuvitti tekemällä isoja akvarelleja huoneeseensa. – Minuun vaikuttivat sekä Frankin kirjallinen lahja että tapahtumat; tällaista tapahtuu oikeasti maailmassa. Maailmalla ja kotipihassa Nämä näkemykset nousevat myös elämäntyöstä, jonka Maija-Liisa Juvonen teki Kelassa ja Finnairilla. Maija-Liisa vetäytyy parvekkeelta sisälle uusien kirjojensa kanssa. Tuttavapariskunnan kanssa pelasimme lauantai-iltaisin bridgeä, Maija-Liisa muistelee. • 24.–28.5. Nyt ystävänä on Sanna, jolla on lähes aina ollut vanhoja ystäviä oman ikäisten lisäksi. – Äiti kirjoitti runoja, ja perimäni Katri Valan runokirja on yksi minulle tärkeimmistä teoksista. Hän syntyi ja kuoli Haapavedellä samassa pienessä maalaistalossa, kävi kiertokoulun eikä käynyt ikinä ulkomailla. Elämänsä lopuilla hän sanoi: Luen vielä Turms Kuolemattoman. • 8.–12.9. Ihmisiä yhtä kaikki Pikku Sannalle luettiin paljon iltasatuja. mennessä Yhtäkkiä yksin® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille leskeksi jääneille. Kävimme myös Amsterdamissa ja Lontoossa. Hänellä oli aika pieni elämänpiiri, mutta hän luki paljon. (työikäiset) Lehmiranta, Salo, haku 9.4. – Kun opin itse lukemaan, kirjat jäivät. Matkoja kertyi jo ennen sitä. – Kirjat ovat vaikuttaneet minunkin maailmankatsomukseeni, Maija-Liisa toteaa. Ajattelen, ettei kansojen välillä ole hirveän suuria eroja, eikä kannata erotella, että nämä ovat semmoisia ja nämä tämmöisiä. – Vuonna 1949 odotin ensimmäistä lastamme ja lähdin Pariisiin ystävättärieni kanssa ja kehotuksesta, ”kun vielä pääset”, ennen perheen laajenemista. Kurssilla käsitellään omien lasten erosta tms. Vanhojen viisaiden naisten seura on rikasta, kun kaikki roolit ovat tippuneet pois. • 4.–8.10. Lehmiranta, Salo, haku 11.6. mennessä • 15.–19.6. Peurunka, Laukaa, haku 30.7. Kurssit ovat avoimia kaikille. mennessä Erosta eheäksi® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille aviotai avoeron kokeneille. Lisätietoja ja sähköinen haku www.elakeliitto.fi/sopeutuminen tai hakulomakkeiden tilaus p. Olen lukenut sen jälkeen paljon muistelmia vaikeista paikoista sekä selviytymistarinoita, Siperiasta, Afrikasta, Koreasta, sodasta ja kuolemasta. Enemmän viiletin ulkona. Toki jotain hän luki nuorenakin. Näin myös Sannan vanhemmista tuli lukijoita. Hyvä on laitettu kiertämään. Ihmiset ovat yksilöitä, ja yksilöillä on yksilöiden ajatukset, Maija-Liisa sanoo. Kurssilla käydään läpi suruun liittyviä asioita ja yksin jäämisen aiheuttamia tunteita. – Vapaa-ajalla Raimo urheili ja haki usein kirjastosta yhteistä luettavaa. Myös isän ja setien Tom Sawyerin seikkailut ovat hyllyssäni. – Lisään välillä kuumaa vettä ja käännän sivua. Opiskeluaikana löysin lukemisen uudelleen. Olemme ihmisinä jollain tapaa samantyyppisiä. Lehmiranta, Salo, haku 23.7. – Ne ovat tarjonneet ajankulua ja esimerkiksi historiasta tietoa, jota en ollut ennen pannut merkille. Sannalla on kotona monta paikkaa, mukava tuoli kirjahyllyn edessä, lukuystävällinen kylpyamme ja sänky, jonka vieressä on neljä korkeaa kirjapinoa. Kurssit ovat maksuttomia, mutta matkat kurssipaikalle maksaa osallistuja. mennessä • 24.–28.8. Äiti kirjoitti runoja, ja perimäni Katri Valan runokirja on yksi minulle tärkeimmistä teoksista. Esimerkkinä vaikka Viron historiasta Imbi Pajun Torjutut muistot, joka piti jättää pitkäksi aikaa keskenkin, koska se oli niin kamala
Onko elämässäni sellaista kohtuuttomuutta, jota olisi syytä vähentää. Omasta elämästäni on kadonnut ylitäysi arki, kun sekä omat että lasten harrastukset ovat keskeytyneet. Tänä vuonna paastomatka kohti pääsiäistä on erilainen kuin aiemmin. Parantaisiko hyvinvointiani ulkoilu tai vetäytyminen yksinäisyyteen. Mielessäni kaikuvat keskiaikaisen kirkkoäidin Juliana Norwichlaisen sanat: ”Kaikki kääntyy hyväksi, kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” Hyvä paasto Olisiko päivittäinen hiljentyminen hyväksi. Että vaikka tulevaisuudesta ei tiedä, elän tämän päivän maalailematta uhkakuvia. Voisiko matka johtaa elämän merkityksen pohdintaan ja ehkä vaiennettujenkin tarpeiden tunnistamiseen. Onko ylimääräinen aika täyttynyt, ja jos on, millä. Moni rukoilee paastonaikana säännöllisesti päästäkseen lähemmäs itseään – ja lähemmäs Jumalaa. Että vaikka maailmassa on paljon huolestuttavaa, siinä on myös paljon hyvää ja kaunista. Etätyö on tuonut uutta hengittävyyttä työpäiviin, vähentänyt matkustamista ja pienentänyt hiilijalanjälkeä. Mikä olisi minulle hyväksi, mihin olisi syytä varata aikaa. Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI askel 3/21 30 ~. Päätin opetella pyhää huolettomuutta, luottamusta elämään ja Jumalaan. Itse päätin paastota tänä vuonna turhasta huolehtimisesta. Monet asiat, joista luopumista paastonaikana tulee harkinneeksi, ovat jo tauolla korona takia. Perinteisesti kristilliseen paastoon on kuulunut lihansyönnistä ja alkoholista pidättäytyminen. Olisiko päivittäinen hiljentyminen hyväksi. Onko sellaista, joka ei ole minulle hyväksi, joka vie vaikkapa ajatuksiani ja ajankäyttöäni väärään suuntaan. Viime vuosina moni luterilainen on viettänyt Ekopaastoa: tarkastellut kulutustottumuksiaan, lisännyt kasvisruokaa ruokavaliossaan ja perehtynyt tuotantoketjujen oikeudenmukaisuuteen ja ympäristökuormitukseen. Mutta mitä on tullut tilalle. PAASTOA VOI myös ajatella toisesta suunnasta. Paastoa voi hyvin ajatella luopumisen näkökulmasta. Olisiko siitä luovuttava. Moni paastoaakin somesta, tv:n katselusta tai liiallisesta työnteosta. RUKOUS N yt on kulunut jo muutama viikko tuhkakeskiviikosta, kristittyjen paastonajan alusta. Voisiko paastonaika olla matka omaan itseen, syvempään itsetuntemukseen
LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Käsittelemme viestit luottamuksella. Silloin meitä kannatteleva ketju vahvistuu vahvistumistaan. Rakastava Luoja, kanna sylissäsi, lohduta ja rohkaise. Ristillä kärsinyt Poika, kulje vierellä, minne joudunkin. Uskon voimasolu kutsuu jättämään huolet Jumalalle, ja samaan aikaan se kutsuu toimimaan Jumalan käsinä ja jalkoina. Elävä Henki, anna uutta voimaa ja toivoa, johdata eteenpäin. ~ 31 askel 3/21. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Ajatuksia lukijoiden pyynnöistä OLEN JOSKUS nimittänyt rukousta uskon voimasoluksi. Isoäiti kantaa huolta lapsenlapsestaan, isä pojastaan, ystävä ystävästään. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Rukouspyynnöt muodostavat näiden solujen ketjun, kun ne kulkevat pyytäjältä Askel-lehden kautta eri reittejä Tuomasyhteisön rukousryhmään ja Tuomasmessuun. Että hän jaksaisi huolen keskellä toivoa, ja että hän myös havaitsisi herkästi ne hetket, kun apua, konkreettista tukea tai olkapään, voi tarjota. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Tuo ketju on vahva, se kulkee kuin kannattelevana pohjavirtana, joka liittää meidät toisiimme. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Rukouspyynnöissä toistuu pyyntö rukoilla jonkun toisen, jonkun läheisen puolesta. Esirukoilija rukoilee, ei vain tuon toisen puolesta, vaan myös pyytäjän puolesta
TEKSTI: MINNAMARIA KOSKELA • KUVAT: MIKKO VÄHÄNIITTY askel 3/21 32 ~. Siperiasta kotoisin olevalle Sveta Peuralle munien maalaaminen on elämäntapa, jota hän harjoittaa ympäri vuoden. Pisankojen siunaus Pisankat kuuluvat ikivanhaan perinteeseen, jossa värikkäiden ja koristeltujen munien muodossa toivotetaan onnea ja kaikkea hyvää
– PISANKOJEN maalaaminen merkitsee minulle ihanaa hiljaista hetkeä. ~ 33 askel 3/21. Se on kuin rukousta, sanoo Sveta Peura
Kuusenoksan symboliikka liittyy suojeluun ja tähden valoon. Pääsiäisenä hautausmaille viedään pisankoja, joissa on käytetty sinistä väriä. Muna on ikivanha ylösnousemuksen, uudestisyntymisen ja kevään symboli. Monissa kulttuureissa ja kansalliseepoksissa maailman kerrotaan syntyneen alkumunasta. Kaunista kerros kerrokselta Sana pisanka tarkoittaa munan koristelemista siten, että kuoreen piirretään juoksevalla mehiläisvahalla kuvioita, minkä jälkeen muna värjätään upottamalla se erivärisiin liemiin. Keväällä apilat ja pajunkissat Maaseudulla Laukaan Kuusaassa asuva Sveta Peura maalaa munia pääsiäisen ohella ympäri vuoden. Samalla se kertoo ajan kulusta, taas on yksi vuosi tullut täyteen. Muna on muotona ja esineenä täydellinen. Kovan, suojaavan kuoren alle kätkeytyy syntymisen ja elämisen ihme. Siitä pääsiäiseen asti maalaan innokkaasti. Sitten into vähän jäähtyy ja muut asiat tulevat mieleeni, Sveta kertoo hymyillen. Vihreä apilanlehti viittaa myös lehmiin ja mehiläisiin ja sitä kautta luonnon kiertokulkuun. Kalevalassa kaiken alkuna oli sotkan muna. Toinen toistaan kauniimpia pisanka-munia on vuosien varrella kertynyt noin 300. Ja lähes joka päivä. Kuvioiden vahaaminen tehdään tätä tarkoitusta varten kehitetyllä välineelONNEA TUOTTAVIA munia on annettu lahjoiksi vastasyntyneelle, syntymäpäiväsankarille, uuteen kotiin, tuoreelle avioparille tai vainajalle tämän viimeiselle matkalle. Esimerkiksi joulua ennen Sveta maalaa kuusenoksaja tähtikuvioita. Väreinä käytetään joko tähän tarkoitukseen valmistettuja teollisia erikoisvärejä tai itse valmistettuja kasvivärejä. askel 3/21 34 ~. Uusia syntyy koko ajan, mutta Sveta myös myy munia pääsiäismyyjäisissä. Ne tarkoittavat sitä, että ruoka on katettu pöytään. Sveta ottaa käteensä kauniin ruskean munan, jossa on vihreitä apilanlehtiä. Monissa kulttuureissa munien maalaaminen ja koristelu liittyy kevään uskonnolliseen juhlaan, pääsiäiseen. Kehittelen uusia malleja ja tutkin perinteisiä pisanka-kuviota. Sininen viittaa enkeleihin, sieluun ja jumaluuteen. Kyseessä ei siis oikeastaan ole maalaaminen vaan vahaaminen ja värjääminen, mutta puhekielessä tästä käytetään nimitystä maalaaminen. Keväällä munia koristavat esimerkiksi pajunkissat. Eri vuodenaikoina pisankojen kuviot vaihtelevat, ja niihin sekä väreihin kätkeytyy paljon symboliikkaa. – Jostain syystä ryhdyn monesti maalaamaan laskiaissunnuntaisin
Karpaattien sukupisankat Ennen vanhaan pisanka-munien maalaaminen oli myös tarkkaan säädeltyä. Slaavilaisissa maissa ja monissa Keski-Euroopan maissa pisankat ovat tärkeä osa kansanperinnettä ja pisanka-munille on omistettu kokonaisia museoita. – Kun syrjäisissä kylissä ei ollut lääkäreitä, asukkaiden piti parantaa itse itsensä. Lopuksi vaha sulatetaan uunin lämmössä pois ja sen alta esiin tulevat koristekuviot. – Perinteeseen kuuluu, että yhdessä perheessä maalataan vähintään 60 munaa. Monille pisanka-munien maalaaminen on harrastus, mutta heidän ohellaan on olemassa ammattilaisia, pisanka-taiteilijoita, jotka maalaavat munia ympäri vuoden. Muna on ikivanha ylösnousemuksen ja kevään symboli. Kaksi niistä annetaan kirkkoherralle, loput sukulaisille ja kotiväelle, Sveta Peura kertoo. Sukupolvia sitten pisankoja käytettiin syrjäseuduilla hoitokeinoina. Muna viimeistellään kuivaamalla ja öljyämällä tai lakkaamalla, jotta värit eivät irtoaisi ja sotkeutuisi keskenään. Muniin on kirjoitettu rukouksia, tervehdyksiä ja kaiken hyvän toivotuksia. He käyttivät tässä pisanka-munia, joiden sisus oli tallella, koska elävään munaan kätkeytyy hyvää energiaa. SVETA PEURALLA on kotonaan noin 300 pisanka-munan kokoelma, jota hän säilyttää pahvisissa munakennoissa työhuoneen laatikoissa. lä, kitskalla. Esimerkiksi Pietarin etnografisessa museossa on suuria pisanka-kokoelmia. Pisanka-munaa liikutettiin kipeän lihaksen kohdalla, kunnes muna rikkoutui. Tapana on, että koristellut munat syödään rituaaliruokana pääsiäisenä. Hoitaviksi tarkoitetut munat maalattiin kuusenoksaja spiraalikuvioilla, koska niillä on suojeleva vaikutus. Niitä on maalattu pakanallisissa ja esikristillisissä kulttuureissa jo ennen kristinuskon syntyä. Siinä voi käyttää myös terävää mustekynää tai nuppineulaa. ~ 35 askel 3/21. Entisaikojen ihmisille pisanka-munat olivat hyvin tärkeitä, koska niihin kätkeytyi paljon symboliikkaa. Sukupisankan värejä ja kuvioita pitää noudattaa tarkasti, niistä ei saa muuttaa mitään, ei edes yhtä pistettä. Rukouksia ja hyvän toivotuksia Pisankojen maalaamisella on pitkä historia. Ukrainassa Karpaattien vuoristossa on yhä olemassa niin sanottuja sukupisankoja, eli koristelumalleja, jotka kuuluvat tietyille suvuille. Mitä monimutkaisempi ja värikkäämpi haluttu kuvio on, sitä useampia vahaja värikerroksia muna käy läpi. Väri tarttuu vain niihin kohtiin, joissa ei ole vahaa
Ennen nukkumaan menoa Sveta kirjoittaa ylös kymmenen kuhunkin päivään liittyvää asiaa, joista hän on kiitollinen. Siellä kalat ja kalojen poikaset saavat niistä ravintoa. Maan ravinnoksi Kiitollisuuden ohella Svetasta aistii lämpöä, kunnioitusta ja myötätuntoa koko luomakuntaa kohtaan. Pieni, ympäri huonetta konttaava taapero oli kiinnostunut äitinsä työstä ja kirkkaista väreistä, mutta liikkui niin varovaisesti, ettei yksikään muna rikkoutunut. Se on loogista, koska munan sisus ravitsee maata, josta sitten kasvaa kukkia, ruohoa ja apilaa. Munia oli niin paljon, etteivät ne mahtuneet työpöydälle, joten osa niistä piti laittaa lattialle kuivumaan. PISANKA-TEKNIIKASSA TARVITAAN teräviä työvälineitä, kuten kitska tai nuppineula, mehiläisvahaa ja kynttilä, jonka liekin lämpö sulattaa vahan juoksevaksi. Sen ohella, että pisanka toimii hyvän toivotuksena, se on myös itseilmaisua, kuten taide aina. Se on hyvä käytäntö, praktika, ja tuo hyvän mielen. Hän oli kiinnostunut pisanka-munien maalaamisesta jo nuoruudessaan, mutta ateistisessa Neuvostoliitossa niiden tekeminen oli kiellettyä, kuten kaikki uskonnon harjoittaminen yleensäkin. Pisanka-munia voi maalata joko niin, että valkuainen ja keltuainen on tyhjennetty pois ja muna on kevyt, tai kokonaisena, jolloin muna on painavampi. Nykyisin molemmat tyttäret osaavat maalata pisankoja ja tekevätkin niitä joskus yhdessä äitinsä kanssa. Talon pihapiirin läpi talvella kulkenut ilves poikasineenkaan ei herättänyt Svetassa pelkoa tai vihaa. Svetalle on tärkeää, että tyhjennettyjen munien sisus palautetaan osaksi luonnon kiertokulkua. Maalatessa Svetalle on olennaista omiin ajatuksiin syventyminen, ei se, mitä saa aikaiseksi. Maalaan kuoriin toivomuksia, ajatuksia ja rukouksia. Munien maalaaminen on kuin rukousta. – Kotiin tultuani maalasin kaikki mallit alusta loppuun. Länsi-Siperian Tabolskista kotoisin oleva taiteilija muutti Laukaan Kuusaan parivuotiaan Varvara-tyttärensä kanssa. – Meidät otti vastaan nuori lääkäri, joka ei määrännyt meitä edes laboratoriokokeisiin. Kymmenen kiitosta Pisanka-tekniikka vaati pitkäjänteisyyttä ja keskittymistä. Joskus vien keltuaiset ja valkuaiset tässä lähellä virtaavalle Peura-joelle. Maatilan pihalla hyppelehtivät puolikesyt kanit saavat talvisin jyviä ja porkkanoita, totta kai. Maalaan kuoriin toivomuksia ja rukouksia. Emunmuna askel 3/21 36 ~. Se pidettiin kodin yhteydessä olevassa galleriatilassa. Perheenäiti Sveta maalaakin munia yleensä iltaisin, kun päivän askareet on tehty ja talo hiljenee. Miehestäni Pellervosta, tyttäristäni Varvarasta ja Johannasta. – Hautaan munan sisällön maahan. Kului jonkun aikaa ja sitten huomasin olevani raskaana, Sveta muistelee onnellisena. Pisankojen maalaaminen liittyy ortodoksisuuteen. Perheen kuopus Johanna syntyi vuonna 2003, ja vuotta myöhemmin Sveta valmisteli ensimmäistä pisanka-näyttelyään. Siellä kurssilaiset viettivät aikaa yksinkertaisissa luostaria muistuttavissa olosuhteissa. Kurssilaiset rukoilivat, lauloivat ja opettelivat yhdessä pisankojen maalaamista. Heillä on omat vahvat tyylinsä. Sveta ja Pellervo toivoivat yhteistä lasta monen vuoden ajan. – Pisankojen maalaaminen merkitsee minulle ihanaa hiljaista hetkeä, jolloin voin syventyä maalaamiseen ja ajatteluun. Sveta kuuluu Laukaan evankelisluterilaiseen seurakuntaan, mutta kirkkokuntaa tärkeämpää hänelle on usko itsessään ja osana elämäntapaa. Hän totesi vain, että minä olen varmasti sairas ja puolisoni liian vanha! Kuultuaan lääkärin tylyn arvion Sveta päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa pisanka-munien maalaamisesta ja lähti kurssille Venäjän Yaroslaviin. Siperiasta Laukaaseen Sveta Peuran elämään munien maalaaminen tuli vasta hänen muutettuaan Suomeen 2000-luvun alussa. Olin niin innoissani, että välillä unohdin syödä ja juoda! Maalasin vain koko ajan. Lopulta pariskunta meni lääkäriin kysymään neuvoa. Nukkumaan mentiin auringon laskiessa, ja aamulla varhain herättiin kukon lauluun. Kului kolme pitkää odotuksen vuotta, mutta Sveta ei tullut raskaaksi. – Olen kiitollinen niin monista asioista. 300 pisankaa toivat onnen Kurssilla Sveta sai kirjan, jossa oli 300 erilaista pisanka-munan mallia. Siitä, että saan asua maalla ja katsella ikkunasta tällaista kaunista maalaismaisemaa, Sveta sanoo
Myös maltillisena ja rauhallisena pidetyssä Suomessa ääriliikkeet, väkivaltaiset puheet ja teot ovat eri syistä tulleet järkyttäväksi todellisuudeksi. Ilmeni rohkeutta kertoa omista vaikeista asioista, jotka olivat aiheuttaneet hermojen kiristymistä ja selittivät tapahtuneita. 12:18). PAPPILAN KAMARISSA ~ 37 askel 3/21. Mieleen nousivat helisemään apostoli Paavalin sanat: ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Room. Vai oliko hyvä enkeli käynyt koskettamassa hellästi sydämiä ihan maan pinnalla, näillä kulmilla. Kun maailman vaikutusvaltaisin johtaja tuuttasi neljä vuotta hyökkäävää ja itsekästä viestiään, hänen johtamansa maa ja koko maailma muuttuivat pelottavalla tavalla. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN KAMARISSA O livatkohan tietyt taivaankappaleet niinä talvisina päivinä jossakin erityisessä asennossa. Sovussa eläminen ei toki tarkoita alistumista millaiseen käytökseen tai kohteluun tahansa. Ilmassa oli halua sovitella eri näkemyksiä ja pahoitella omia sanavalintojaan tai käytöstään, jotka olivat tuntuneet ikävältä. Aloin hyräillä myös joskus kuulemaani virrenvärssyä ikivanhoilla sanoilla: ”Kas kuink’ on kaunis sovinto rakkaissa veljeksissä, yksmielisyys ja suosio kaikissa käytöksissä.” Aiemmin tuo värssy oli tuntunut minusta huvittavalta, mutta tähän ikään ja hetkeen tultuani asian vakava merkitys on kirkastunut. Niiden aiheuttama hyvä mieli tuntui vielä viikon päästä. Puolensa on pidettävä, mutta myös pyrittävä antamaan anteeksi. Sähköpostija Messenger-viestejä kulki, puhelin soi ja käytiin ovella. Tässä aiheessa on suuri opettajani ollut eräs pieni karjalaismummu, joka nuorena evakkotyttönä oli saanut osakseen kamalaa kohtelua. Kun pahantekijä oli aikojen päästä pyytänyt anteeksi, oli mummu vastannut: ”Pyyvvä Jumalalta anteeks. Nimittäin parin vuorokauden aikana sattui useita pieniä, toisistaan riippumattomia tapahtumia, joissa kaikissa oli vilpittömänä yrityksenä parantaa ihmissuhteita. Kaikki ok. Sovinto on todella kaunis asia. Hyvää jatkoa vaan. Ei mitään kauheaa ollut tapahtunut, kuitenkin oli vähän aiheutettu mielipahaa. Minulta suavat kaikki anteeks.” Kaunis sovinto Sovussa eläminen ei tarkoita alistumista millaiseen kohteluun tahansa. EHKÄ NUO tapahtumat tuntuivat niin ihanilta senkin vuoksi, että aikamme suuri aihe on vihapuhe. Kohtaamiset ja viestittelyt päättyivät pieniin sanoihin. En ole koskaan antanut sinulle mitään, niin tässä nyt olisi tämmöistä. Näiden pienien tapahtumien vuoksi tavallisista arkipäivistä tuli juhlavia. Kiitos
Hanhiin on ihastunut myös naapurin pieni tyttö, jonka ensimmäisiin sanoihin kuului ”Lyyli”. Se vaikutti ankkojen jälkeen fiksulta. – Heti seuraavana päivänä haimme sen Mikkelistä meille Espooseen. Ne rakentavat itse pesiä. Alussa Lyyli suhtautui varauksellisesti Hilda-untuvikkoon, ja Juntuset pitivät kaksikkoa erillään. Lyyli viettäisi mieluummin aikaa Hildan kanssa, kun taas Hilda omistajiensa kanssa. Hilda on rohkea, Lyyli rauhallinen. Varsinkin kevät ja syksy saavat Hildan ja Lyylin kaakattamaan tavallistakin äänekkäämmin. Hilda ja Lyyli yöpyvät läpi vuoden autotallissa turvallisuussyistä. Alinan kokemus ankkauntuvikoista vaikutti tavallista aikaisempaan luovutukseen. Parasta ovat koko perheen järviuintireissut kesäisin; erikoinen pesue on kerännyt katseita. LAJITOVERIT OVAT hanhille äärettömän tärkeitä, siksi pariskunta hankki Hildan kaveriksi perheessä olevalle Lyyli-hanhelle. – Ne ovat paljon paremman makuisia kuin kananmunat. Lattialla on purua, olkia ja joskus turvetta. He punnitsivat Hildan joka päivä samaan aikaan. – Untuvikon ulosanti oli mielenkiintoista. Vihjailut hanhien painon kyselystä ja pataan menosta eivät ilahduta lemmikkien omistajaa. Hanhet osoittautuivat hyvin erilaisiksi. Alina seurasi insinöörimiehensä Tuomaksen kanssa tarkkaan Hildan kasvua ja kehitystä; korona-aika etätöineen mahdollisti läsnäolon pikkuisen elämässä. Alina kuvaa niiden huumorintajua ilkikuriseksi. askel 3/21 38 ~. Lyyli on rauhallinen ja harkitsevainen, eikä tule Hildan lailla häiritsemään puutarhatöiden tekoa. Hildan kasvettua ne ystävystyivät. Heinän ja ruohon syömisen lisäksi kaksikko tuhoaa mielellään jäävuorisalaattikeriä. – Niillä on läheiset välit. Se päästeli monenlaisia ääniä, ja yritimme opetella, mitä mikin niistä tarkoitti. Hanhet ovat kasvissyöjiä. Kerran näin Hildan ja Lyylin kaulailevan toisiaan. Mieheni oli välillä koti-isänä hanhivauvan kanssa, ja minä pyrin olemaan ”hanhiemona” Hildalle, joka kiipesi usein syliin nukkumaan, omistaja Alina Juntunen kertoo. Kesällä Juntuset viettivät kaiken vapaa-ajan hanhien kanssa pihalla, missä niillä on pulikointija peseytymismahdollisuus. Sen sijaan hanhen munat keväisin ja syksyllä ovat mieluinen lisä. Se oli niin suloinen. LEMMIKKI HEART MINÄ TEKSTI: VIRPI KIRVES-TORVINEN • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Ilkikuriset ystävykset M aatiaishanhi Hilda kuoriutui viime vuonna toukokuun ensimmäisenä päivänä Hauhalan Hanhifarmilla. Nokkapiikki, jolla poikanen rikkoo munan kuoren, hävisi 15 päivän jälkeen. Hilda on rohkea, määrätietoinen, aktiivinen, päättäväinen ja oman arvonsa tunteva aina riesaksi asti. – Lyyli oli hyvin aikuismainen tullessaan meille vuoden ikäisenä joulukuussa 2019. Parhaimmillaan se kasvoi 150 gramman päivävauhtia. Hanhet auttavat myös nurmikon lyhyenä pitämisessä. Hilda kääriytyi kaulaliinani alle. Molemmat väistävät hanhia. – Molemmat ovat äärettömän ihania, valtavia persoonia. Ensimmäisen vuotensa Lyyli oli elänyt hanhien kanssa. Ankkaharrastuksen hän aloitti kymmenisen vuotta sitten. – Olemme tosi kiitollisia mukavista naapureista. Ulos ne kulkevat ramppia pitkin. Juntusilla sillä oli alkuun ankka kaverina. Juntusilla on myös sekarotuinen koira ja katalonianpaimenkoira. Myös hoitopaikan löytäminen on hankalaa. Hanhet saattavat elää vuosikymmeniä ja tarvitsevat paljon tilaa. Nykyisin vaaleapäinen Hilda painaa seitsemän kiloa. Myös lehtikaali maistuu. Hanhethan sotkevat hirveän paljon, pihaa saa siivota jatkuvasti
Naapurit varoittavat, jos ovat nähneet vaikkapa ketun. ESPOOSSA OMAKOTITALOALUEELLA asuvan maisemasuunnittelija Alina Juntusen hanhikaksikko Hilda ja Lyyli herättää ihastusta ohikulkijoissa. ~ 39 askel 3/21
TEKSTI JA KUVAT: JUSSI RYTKÖNEN E letään syyskuuta 1978. Eräänä iltana perheen isä pyytää minua menemään huoneeseeni, koska perhe rukoilisi. Siihenastisen hengellisen elämäni sisältö on koostunut kotiseurakunnan jumalanpalveluksesta, siioninvirsiseuroista ja herättäjäjuhlien suomalais-ugrilaista melankoliaa uhkuvasta spiritualiteetista. Tämä perhe on japanilaisittain harvinaisesti katolinen. W eli nin ko ko elm a 2 4 askel 3/21 40 ~. Japanissa pääsin silloin ja myöhemminkin tutustumaan Marian kunnioitukseen vielä monta kertaa. Hänen 1. Kullatuilla ja hopeoiduilla materiaaleilla verhottu Liettuan Vilnan Aamunkoiton portin Maria on kuuluisa pyhiinvaelluskohde. Barcelonan katedraalin Maria Espanjassa 8. Pian alkaa olohuoneesta ”kotialttarin” äärestä kuulua vaimea rukousten ääni. Sen jälkeen olen tervehtinyt Herramme äitiä eri puolilla maailmaa. Michelangelon Pietà-veistos (1499) Vatikaanin Pietarinkirkossa 2. Ehkä jonakin päivänä ymmärrän. Neitsyt Maria YK:n Naqouran tukikohdan ranskalaisessa sotilaskappelissa Libanonissa 7. Tämä on nyt jotakin muuta. O . Metropoliitta Filaretin lahjoittama valkovenäläinen ikoni 6. Marian matkassa Maria, Pyhä Neitsyt, Meidän Rouvamme, Jumalansynnyttäjä ja Herran piikanen. Olen 17-vuotias ja saapunut juuri vaihto-oppilaaksi Japaniin, jossa minua kohtasi onni saada asua vuoden verran Tokiossa maailman parhaassa isäntäperheessä. Marian kunnioitus tuli kerran minua vastaan Japanissa. Madeiran Funchalissa sijaitsevan luostarikirkon Maria 4. Pyhä Neitsyt on silti luterilaiselle mielelleni myös arvoitus. Yläosa Golgata-ryhmään kuuluneesta puuveistoksesta 1400-luvun loppupuolelta Hattulan Pyhän Ristin kirkosta 3. Luterilainen kirkkonikin viettää Marian ilmestyspäivää. Pienikokoinen Pyhä Neitsyt suojelee kalastajia ja merenkävijöitä Tyroksen satamassa Libanonissa. Marian nimi toistuu usein. Myöhemmin ymmärsin, että samana päivänä oli maailmassa levinnyt tieto paavi Johannes Paavali I:n kuolemasta. Osa niistä on japania, osa latinaa. 1 M us eo vir as to / P. Olipa japanilainen ”tätini” jopa nunna. Mielenkiintoni herää. 5
3 5 6 7 8 ~ 41 askel 3/21
Sisällä on Jeesuksen, Marian ja pyhimysten pieniä patsaita. Banaalisti voisi toki kysyä, eikö teologinen ”ongelma” siirry vain yhdellä sukupolvella taaksepäin, Marian legendan mukaisiin vanhempiin Joakimiin ja Annaan. Opin mukaan Maria varjeltiin perisynniltä Kristuksen ansioiden tähden. Siinä hän ehkä muistuttaa meitä siitä, että kirkolla on myös Äiti. Ovet ovat auki, ketään ei missään. Reformaattorit näkivät, että tavalliselle kansalle Maria oli usein astunut Kristuksen sijaan. Rukoilija Luterilaiset tunnustuskirjat kyllä tavallaan myöntävät, että Maria rukoilee kirkkonsa puolesta. Ehkä ihmisen rajat ylittävässä on jotakin, mikä loukkaa ihmisen autonomiaa. ”Järjestely” on pelastusopillinen täysosuma ja alleviivaa myöhempää kaksiluonto-oppia. Anglikaanista liturgiaa toimittaessani hämmästyn usein sitä, miten samanlainen se on kuin luterilainen messu. Katolisessa teologiassa ”tahraton”, siis perisynnitön Maria on koko kirkon vertauskuva. Myös latinankielisten luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Maria on Semper virgo, ainainen neitsyt, ennen synnyttämistä ja sen jälkeen. Syntisten synnitön tytär Maria itsessään on ihmeiden täyttämä. Toimin pappina Englannin kirkon seurakunnassa Itä-Lontoossa. Sairaudesta parantuneet tai muun ihmeen kokeneet ihmiset ilmaisevat näin kiitollisuuttaan Marialle. Mutta tuohon aikaan judo kiinnosti minua Mariaa enemmän. Äiti Syksy 1999. Heprean sana alma tarkoittaa oikeastaan nuorta naista. Brittiseurakuntani on anglo-katolinen, tai korkeakirkollinen. Kaiken lähtökohtana on Jesajan kirjan ennustus neitseestä, joka tulee raskaaksi. Vai olivatko ”veljet” Joosefin poikia ensimmäisestä avioliitosta. Kas siinä mysteeriä kerrakseen. Raamatullisesti asiaa voidaan katolisesta näkökulmasta perustella esimerkiksi sillä, että enkeli tervehtii Mariaa armoitettuna. Jumalan Karitsakaan ei voi olla syntinen ihminen. Ensimmäinen Jeesukseen liittyvä ihme on jo hänen syntymänsä. Kirkkohistorian marialogisista ylilyönneistä riippumatta Marian kunnioitus on nykyaikana kokenut renessanssin: paavi Johannes Paavali II oli korosEtelä-Libanonissa katselin Jeesus-lasta pitelevää Mariaa rauhanturvaajien panssaroidun auton ikkunasta. Paljon myöhemmin olen jonkin verran tuumaillut sitä, mikä ihmeen tarve esimerkiksi joillakin teologeilla ja sellaisina itseään pitävillä on saada todistella (vähän itselleenkin, luulen), ettei neitseestäsyntyminen voi olla totta. Hiljaista ja rauhallista. Evankeliumit mainitsevat myös Jeesuksen veljet. Ei sitä voi selittää, se on vain uskottava. Kaikki katoliset oppineet eivät olleet dogmin kannalla. Katolisen opin mukaan näin ei tietenkään ole: Kristuksen pelastustyö on ainutkertainen ja riittävä. Joidenkin edessä on steariinin kuorruttamia metallitelineitä, joihin voi ostaa palamaan pienen kynttilän. Sen julisti paavi Pius XII vuonna 1950. askel 3/21 42 ~. Toinen ihmettelyn aihe protestanteille on ollut dogmi Marian taivaaseen ottamisesta. Tämä dogmi on pitkästä esihistoriastaan huolimatta ollut toisille kirkoille vaikea asia. Mutta Maria ei ole kuollut syntiemme puolesta, hän ei ole voittanut kuolemaa eikä hän anna syntejämme anteeksi. Nuori nainen Maria on jokaiselle tuttu uskontunnustuksista ja Uuden testamentin opetuksista. Tekeekö Maria ihmeitä, joista häntä olisi kiittäminen. Luterilaisenkin korvassa se särähtää. Tämä ei ole opinmuodostamista häirinnyt: kreikankielisen Vanhan testamentin ja Uuden testamentin partheenos merkitsee neitsyttä. Ortodoksisen kirkon opetuksessa on puhuttu Marian kuolonuneen nukkumisesta. Niinpä kirkkosalissa on myös jalustallaan seisova Neitsyt Marian patsas. Marian perisynnittömyys myös ”varmistaa” teologisesti sen, että ihminen Jeesus voidaan pitää perisynnin ulkopuolella. Opin mukaan Maria otettiin maallisen elämänsä päätteeksi ruumiineen ja sieluineen taivaaseen. Ekumeeninen Porvoon sopimus mahdollistaa luterilaisen papin työn anglikaanien keskuudessa. Pidämme taukoa metsän keskellä polun varteen sattuvan pienen katolisen kappelin luona. Mariaankin suhtaudutaan yleensä hyvin ”luterilaisesti” – eli todellisuudessa ei oikein tiedetä, onko Marialla jokin rooli armotaloudessa, vai onko hän ”vain” kunnioitettava ikuinen neitsyt, Herramme äiti. Auttaja Elokuu 1983. Voin kunnioittaa Herrani äitiä, mutta voiko Marialta pyytää jotakin rukouksessa. Puuston siivilöimä hieno valo lankeaa kirkon ikkunoista sisään. Kirkon eteisessä luen ihmetellen seinään vuosikymmenien aikana kiinnitettyjä, marmorista ja muista kivilajeista hiottuja pieniä tauluja. Alttaritauluissa ja lasimaalauksissa Maria tietenkin voi esiintyä melko usein. Onhan sekin viesti. Tämänkin dogmin taustana on ikivanha traditio. konventissaankin tuli vierailtua. Niissä lukee yleensä ”Maria hat geholfen” (Maria on auttanut). Oliko Maria heidänkin äitinsä – ja neitsyt. Tuolloin sain ensi kosketuksen sellaiseen hurskauteen, jota luterilaisena on vaikea ymmärtää. Jumalan Poika syntyy neitseellisesti. Luukkaan evankeliumissa arkkienkeli Gabriel ilmoittaa nuorelle naiselle, että hänestä tulee äiti lapselle, Jumalan Pojaksi kutsutulle, jonka nimeksi hänen on annettava Jeesus. Jälkeenpäin olen huomannut, että suomalaisista kirkoista sellaiset melkein järjestään puuttuvat. Katolisessa teologiassa tunnetaan paavi Pius XVI:n vuonna 1854 julistama dogmi Marian perisynnittömästä sikiämisestä. Hänen Poikansa jumaluus on Pyhästä Hengestä, mutta ihmisyys äidistä. Olen teologian ylioppilas ja kaverini kanssa elämäni ensimmäisellä interrail-reissulla. Nyt vaellamme reput selässämme sveitsiläisen Rigi-vuoren juurella olevassa kuusimetsässä. Maria herätettiin kuolleista ja on nyt taivaassa
Benedictus XVI taas oli edeltäjäänsä hillitympi Marian kultin äärellä. Teinonen opetti luterilaisuuden yhden ongelman olevan, että ”Meidän Rouvamme on unohtanut suomen kielen”. Luterilainen voi monien katolilaistenkin tavoin kavahtaa Marian eräitä arvonimiä, kuten Redemptrix tai Co-Redemptrix (Kanssalunastajatar). Meidän Rouvamme Toukokuu 2006. Asiaa voitaneen katolisessa teologiassa perustella, mutta vuosisatoja kuplinut ajatus on hylätty oppina sen moniselitteisyyden ja epäselvyyden vuoksi. Valko-Venäjän ortodoksinen metropoliitta Filaret lahjoittaa Minskissä vierailevalle Suomen kirkon Itä-Eurooppa työryhmän jäsenille ikonit. Peter´sin kirkossa Lontoossa NEITSYT MARIA kirkon alttarilla Madeiralla ~ 43 askel 3/21. Olenpa siellä minäkin. Sen lempeä ilmasto, ihmeellisen kaunis ja kukkiva kasvimaailma sekä mahdollisuus vaelluksiin vuorten rinteillä vetävät tänne miljoonia matkailijoita. Sillä tarkoitetaan Mariaa Kristuksen rinnalla olevana pelastajana. tetun mariaaninen. Luterilaisuuttakin tuntenut viisas hierarkki jäi mieleeni myös siksi, että vain hänen piispallisessa residenssissään olen nähnyt lattialle levitetyn jääkarhun taljan. Joskus yritän hajottaa mieleni levottomuuden ja katsoa tätä ikonia ymmärtämisen toivossa. Kaikkien Maria Maaliskuu 2010. Silti voin ymmärtää niitä, jotka saavat ikonien äärellä aavistuksen toisesta todellisuudesta. Olen Atlantin ympäröimällä Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella. Ortodoksisissa kirkoissa vieraillessani olen muutenkin tarkkaillut Mariaa. Mutta kaik´ on niin hiljaa mun ympärilläin. Saamani ikonin alkuperäisversiossa kultaan, arvokkaisiin kiviin ja ilmeisesti helmiin verhoutunut, arvoituksellisen ilmeen kasvoilleen saanut Maria pitää sylissään viisaan näköistä Jeesus-lasta. Pyhä kuva on paksulle puiselle pohjalle monistettu kuuluisan ikonin kuva. NEITSYT MARIAN patsas maroniittikristittyjen asuttamassa Dibilin kylässä Etelä-Libanonissa KIRJOITTAJA, TYTÄR Elina ja Marian patsas anglikaanisessa St. Idän kirkko kunnioittaa Taivaallista kuningatarta, Jumalansynnyttäjää. Idässähän varhaisimmat kristilliset opitkin ovat syntyneet. Jo professori Seppo A
3:15). Mieleeni tulee, että espanjan jälkeen portugali saattaa olla se kieli, jolla Ave Maria -rukousta maailmassa eniten rukoillaan. Moos. Olen sotilaspappina YK:n Unifil-operaatiossa Etelä-Libanonissa. Maria on viesti: me pysymme täällä ja Pyhä Neitsyt varjelee meitä. Uskontofenomenologisesti Pyhä Neitsyt voi täyttää monissa uskonnoissa tavattavien naisjumaluuksien teologisen lokeron, vaikkei jollakin seemiläisellä Astartella, kreikkalaisella Afroditella tai skandinaavisella Freijalla olekaan mitään yhteistä Marian kanssa. Ihminen oli murskaava käärmeen pään. Herramme äiti on Herran palvelijatar. Marian kuvat ja patsaat näkyvät tietysti myös kreikkalaiskatolisissa ja maroniittikirkoissa. Johanneksen näyissä taivaalla näkyy nainen, joka huutaa tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana. Alueen kristittyjen kylien kesken vallitsee jonkinlainen Maria-kilpavarustelu: Dibilin kylässä vihittiin vuonna 2018 kansanjuhlassa yli kymmenmetrinen Marian patsas. Se on Lähi-idän korkein Maria-patsas, joka näkyy myös Etelä-Libanonin lukuisiin šiiamuslimikyliin sekä rajan taakse Israeliin. Jumala pani vihan naisen ja käärmeen välille. Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi. Jotkut luterilaiset tahtoisivat uskon salaisuuteen enemmän Mariaa. Olen usein mukana niiden arabiankielisissä, suitsukkeen täyttämissä messuissa. Taivaan Kuningatar Mariasta on moneksi. Mutta Maria on mitä tahansa kieltä puhuvien ihmisten Maria. Istun hiljaa erään kirkon penkissä yhden sellaisen jalkojen juuressa, arvoituksellisen katseen alla. SÄHKÖKAAPIN VIEREEN kujan varrella sijoitettu Maria Tyroksen kristityssä korttelissa Libanonissa Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus. Herran palvelijatar Varjeleeko Pyhä Neitsyt myös luterilaisia. Olen usein katsellut rukoilevaa, käsillään siunaavaa tai Jeesus-lasta sylissään pitelevää Mariaa panssaroidun auton ikkunasta, tai kylillä jalan partioiden kanssa tai muuten liikkuessani. Naisen pään ympärillä on 12 tähteä. Maria, Taivaan kuningatar, on katolisessa teologiassa vertauskuvallisesti kirkon typos (muoto), ja kirkko on vastaavasti Marian kaltainen. Madeiran kirkoissa on runsaasti Marian patsaita. Oma ymmärrykseni ei enempään kuitenkaan yllä. MADEIRALAISEN NUNNALUOSTARIN kirkon kuollutta poikaansa sureva Maria askel 3/21 44 ~. Uuden testamentin Johanneksen Ilmestys (Ilm. 12) sisältää Raamatun viimeiset viittaukset Mariaan. Lohikäärme eli Saatana uhkaa syntyvää lasta, mutta syntynyt poika paimentaa maailman kansoja ja temmataan Jumalan luokse. Pyhä Neitsyt Kesä 2018. Suomen evankelis-luterilainen kirkko viettää Marian ilmestyspäivää. Katson Augsburgin tunnustuksen kohtaa ”Pyhien avuksihuutamisesta”: ”Vaikka Maria onkin kaikkein suurimpien kunnianosoitusten arvoinen, ei hän sentään halua itseään pidettävän Kristuksen veroisena, vaan pikemminkin hän tahtoo meidän katselevan antamaansa esikuvaa ja noudattavan sitä.” Minulle tämä riittää. Seudun kristittyjen kylissä Marian patsas tervehtii meitä rauhanturvaajia kujilla ja pihoissa. Siunattu sinä naisten joukossa ja siunattu kohtusi hedelmä Jeesus. Mutta onko hän luterilaisille myös jotakin sellaista, mitä hän on katolilaisille ja ortodokseille. Mariaan viitataan merkittävällä tavalla jo syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Mutta Ein-Ibilin kylässä rakennettiin samaan aikaan useiden kymmenien metrien korkuista Mariaa
Lauloin virren 623 loppuun. Esityksen nimi jäi saamatta. Avoimesta ikkunasta kantautui kirkas peipposen laulu. Sain säestää pianollani kuoron laulaessa Maa on niin kaunis. Siitä tuli minunkin lempilauluni, vaikka sen laulaminen käy kerta kerralta vaikeammaksi, kun pitää ruveta kaivamaan nenäliinaa taskusta. Musikaalisella äidilläni lienee osuutta asiaan. YHDESSÄ askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Menin seuraavana päivänä kirpputorille ja ostin dixieland-vinyylilevyn. Etsimäni nuotti löytyi lopulta jazz-osastolta. Tarja MINULLE RAKAS on lapsuudesta tuttu Onpa taivaassa tallella lapsillekin. Hän oli syntynyt 1905. Marja LAULUUN LIITTYY muisto vuosien takaa. Ryhmämme kävi katsomassa amfiteatteria. Silloin lauloin lukemattomia kertoja hänen lempilauluaan vuoteen vieressä. Olin laulanut tätä kuorosovituksena. Isällä oli kuulemma ollut muuten erinomaisessa todistuksessaan joskus laulusta viiva. mennessä. Tämä laulu tuo lohtua, kun ikävä kasvaa suureksi. Tietysti kuuluvuutta testattiin. Olen varma, että isä on päässyt Jeesuksen luo. Mikä on must. Unelmien puutarha KERRO, MILLAISESSA puutarhassa viihdyt, villissä ja vapaassa vai säntillisessä ja siistissä, omassa salaisessa sopessa vai linnojen ruusutarhoissa. Musiikissa on ihmeellistä voimaa, ja siitä olen kiitollinen. Joku taisi nauhoittaakin sen. Hyräilin. Kaikki laulut opin kuitenkin ihan oikein. Valitsin Kari Tikan Armolaulun. Selasin kuoronuotit ja laulukirjat. Rakas mummi sairastui vakavasti juuri ennen joulua ja joutui sairaalaan. Nyt on pyyntöni vain: pidä minusta kiinni kiinni kunnes kasvosi nään.” Hyräilen usein tätä ihanaa laulua, joka on siunaus monille. Auli ”KAUKAA SINUA HAIN . Sama laulu laulettiin kummini hautajaisissa. Kävi myös ilmi, että kappaleen ”oikea” nimi on Si tu vois ma mère. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. Pohjana on Karjalan kunnailla -laulu, jota mukaillen musiikki soljuu kauniisti ja menee syvälle tunteisiin. Minä sain kunnian laulaa alhaalla ja toiset kuuntelivat akustiikkaa ylhäällä. Pari kuukautta myöhemmin perheeseemme syntyi tyttövauva ja minusta tuli isosisko. Oliko johdatus vai sattuma, mutta levyllä soi sama melodia, Lonesome. Hän näki jo uuteen ulottuvuuteen. Nurmi, kivet, penkit, portit, joku tietty kukka. Välillä lauloimme hengellisen laulun, isän suosikki oli Jeesuksesta laulan. Tuntui tutulta, mutten tunnistanut. Yhtäkkiä sävelten mukana tipahtivat sanat paikoilleen. Tytti TAPAHTUMASTA ON kulunut jo yli viisikymmentä vuotta. Isä kuoli 2016 ja jättäessäni hänelle jäähyväisiä lauloin isosiskoni kanssa tämän. Menin saattohuoneeseen, otin isääni kädestä ja aloitin: ”Taivaaseen käy matkamme, maa ei viihdyttää saa meitä.” Kolmannen säkeistön lopussa – ”Sinne, sinne taivaaseen tahdon iloon iäiseen” – isä huokaisi ihastuneella, kaipaavalla äänellä. Vanhana isä halvaantui. Julkaisemme huhtikuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. LAULAMINEN KÄY kerta kerralta vaikeammaksi, kun pitää ruveta kaivamaan nenäliinaa taskusta. Hyvästelimme hänet pääsiäisviikolla. Isä kertoi, että mummoni lauloi tätä usein. Muistotilaisuus pidettiin meillä kotona. Kuulin eräänä aamuna kivan kappaleen, jonka eri korkeudella toistuva teema jäi soimaan päähäni. Olin saanut pianon joululahjaksi. Iltapäivällä isä kutsuttiin Taivaan kotiin. LOIKOILIN LAPSENA iltaisin isäni kainalossa hetekanpuolikkaalla ja kuuntelin, kun hän kertoi juttuja lapsuudestaan. Esimerkiksi YouTubesta löytyy monta klarinetilla ja sopraanosaksofonilla soitettua upeaa eri versiota. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Puutarha” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 19.3. Olen saanut lohtua, kun vuoden sisällä on monta rakasta ihmistä lähtenyt lopullisesti. Kirjastossa paljastui, että samalla nimellä on useita eri kappaleita. Sisälläni soi voimakas sävel. Eevi HERÄSIN ALKUKESÄN aurinkoiseen aamuun vuonna 2009. Olin silloin kaksitoistavuotias. Musiikkimuistoja KIRJAPALKINNON VOITTI Mikko: Kuuntelen usein Ylen Radio 1:ltä Muistojen bulevardia ja bongailen vanhoja jazzja dixielandstandardeja. Anja Pä iv i Pu ha kk a LÄHETÄ POSTIA osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ~ 45 askel 3/21. Kuuntelisin tätä musiikkielämystä loputtomiin. Olin Israelin matkalla. Olisi hauska tietää onko nauha tallessa! Laulelua iloksi PETRI LAAKSONEN sävelsi äitinsä muistoksi In Memoriam -sävelmän. Poljin pyörällä kiireesti sairaalaan
Flunssassa maatessa mietin, millaista sairastaminen oli entisaikaan. Käyn tämän vuoden työkykyä ylläpitävässä kuntoutuksessa Kruunupuistossa Punkaharjulla. Punkaharjulla kasvaa paljon mäntyjä, joiden uskottiin erittävän ilmaan keuhkoja vahvistavaa mäntyöljyä. Kaunokirjallisuus auttaa ymmärtämään sairauden maailmaa. Muistisairas vanhus ei välttämättä edes käsitä, mistä on kyse. Tutkailin 1800-luvun naisten muotia yhdysvaltalaisista arkistoista, luin englantilaisia sanomalehtiä, kuuntelin äänikirjoja ja katselin arkistoista vanhojen kuvakirjojen ihania kuvituksia. Kuntoutuksessa saimme kokeilla, miltä tuntuu levätä ulkoilmassa laajalla parvekkeella tekemättä mitään. Tavallinen flunssa menee nopeasti ohi, ja voin taas tavata ystäviä kävelyllä. Jotkut potilaat viipyivät parantolassa vuoden, ja tärkeintä oli lepo. Tautivuoteella O len maailman huonoin sairastaja. Kirjojen lukemistakin pidettiin stressaavana. Pieni poika joutuu olemaan rautakeuhkossa, suuressa laitteessa, joka auttoi alipaineen avulla potilasta hengittämään. Polio vaati muutenkin pitkiä sairaalajaksoja. Pieni poika rautakeuhkossa Kun lapseni olivat pieniä, ihmettelin usein, miten entisaikojen äidit ovat viihdyttäneet sairastavia pienokaisiaan. Se oli kivaa kerran, mutta entäpä kun pötköttely jatkuisi päivästä ja kuukaudesta toiseen. Kytömäki kuvaa koskettavasti nuorta poliopotilasta Tiinaa, jonka mielialat heittelevät. Lojuin taannoin viikon flunssassa ja ymmärsin, miten tärkeää on päästä edes ruokakauppaan ja kirjastoon. Kansalliskirjaston digiarkistosta löytyy hauskaa luettavaa loputtomiin, ja Helsingin Sanomien aikakoneesta voi lukea vaikkapa oman syntymävuoden sanomalehtiä. Laitoksissa asuvat vanhukset eivät pääse edes kävelylle. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Laitoksissa asuvat vanhukset eivät pääse edes kävelylle. Yhdessä kirjassa neuvottiin äitiä kerimään lankakerä, jonka sisään piilotetaan pieniä leluja ja muita jänniä juttuja. Alun perin laitos tunnettiin Takaharjun keuhkotautiparantolana. Vain pää jäi laitteen ulkopuolella. Voi vain kuvitella, miten pitkäveteistä rautakeuhkossa makaaminen on ollut. Erityisen ankealta sairastaminen tuntuu nyt korona-aikaan. Keuhkotauti oli askel 3/21 46 ~. Vuosi keuhkotautiparantolassa Olen onnekas senkin takia, että elän nykyajassa. Monissa laitoksissa vierailuaika on vartin kerrallaan, eikä omaisia saa käydä kuin yksi. Kahvikonsertteja ja romansseja Kruunupuistossa oleilu saa väistämättä ajattelemaan entisaikain keuhkotautipotilaita. Sairastaessa tulen vihaiseksi itselleni siitä, etten jaksa muuta kuin makoilla. Anni Kytömäen Finlandia-palkitussa romaanissa Margarita (Gummerus 2020) kuvataan elämää polio-osatolla. Rakastan touhuamista ja inhoan paikoillaan olemista. Omalla tautivuoteellani minulla olisi piisannut tabletilla lukemista vaikka maailman loppuun saakka. Parantolat perustettiin paikkoihin, joissa luonnon ajateltiin edistävän parantumista. Pikkulapsi voi olla kuumeessakin puuhakas, ja aika käy todella pitkäksi, koska käsitystä ajankulusta ei ole. Olen tietysti hemmoteltu ja etuoikeutettu. Vanhoissa kirjoissa neuvotaan esimerkiksi paperiaskartelua, jota voi toteuttaa vuoteessa
Keuhkotaudissa oli muutenkin romanttinen hohde, sitä pidettiin runoilijoiden tautina. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Kuka voisi unohtaa sen, miten Vihervaaran Anna pelastaa naapurin pikkutytön kuolemasta kurkkumätään. Suomessa aloitettiin vauvojen tuberkuloosirokotukset 1940-luvulla. Kun rokotteelle liputettiin Vanhoista sairauksista lukeminen muistuttaa, miten uusi asia tehokas sairaanhoito on. Parantolakuvauksissa korostuu loputon pitkästyminen. + 14,9 snt/min. Alle 18vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Pian olin taas jalkeilla touhuamassa. Jatkuva pieni kuume saa potilaat melkein päihtyneeseen tilaan, ja tylsyys aikaansaa romansseja. Takaharjun parantolassa viihdykkeenä olivat lähinnä kahvikonsertit. Osa entisaikain sairauksista tuli minulle tutuiksi jo lapsena vanhoista tyttökirjoista. Opiskelu ja työnteko olivat kiellettyjä, koska henkisen rasituksen uskottiin estävän parantumisen. 3 kk vain 23 € Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. Tilaus on määräaikainen. Päiväkirjoista välittyy paatoksellinen kuolemanpelko. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Toinen tunnettu keuhkotautirunoilija oli Edith Södergran, joka kuoli 31-vuotiaana. Kaunokirjallisuus auttaa ymmärtämään sairauden maailmaa. Penisilliini tuli käyttöön vasta 1940-luvulla, poliorokote 1955. Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! Tilaa Kotimaa!. Harmaja oli pitkiä aikoja keuhkotautiparantolassa ja menehtyi sairauteen vain 23-vuotiaana. Kytömäen romaanissa kuvataan, miten Yhdysvalloissa liputettiin, kun rokote saatiin käyttöön. Tarjous on voimassa tois taiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Sisältö ratkaisee 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Murrosikäisenä luin mummin kirjahyllystä Saima Harmajan päiväkirjoja. yleinen sairaus, joten parantolaelämää kuvattiin ahkerasti kaunokirjallisuudessa. Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (1924) vuoristoparantola muodostaa oman suljetun yhteisönsä, joka jää muusta maailmasta erilleen. Aino Kallas kuvaa parantolaelämää sekä päiväkirjoissaan että novellikokoelmassa Lähtevien laivojen kaupunki (1913). Koronatestin tulos tuli nopeasti ja näytti negaa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Se alkaa seuraavasta mahdollisesta numeros ta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa
– Pelkäsin kuolemaa enkä uskaltanut suunnitella tai toivoa mitään. askel 3/21 48 ~. Tunsin itsekin saippuan kokoisen möykyn vatsassani. 21.12.2003. Siitä saakka Tiina Malinen-Woodward on varmuudella tiennyt sairastavansa munuaissyöpää. – Psykologin avunanto lähtee maailman asioista, papin kanssa keskustellaan uskosta ja Jumalan läsnäolosta. Sairauden kolme ensimmäistä vuotta pohdin aktiivisesti kuoleman ja elämän rajapintaa. Pitkän sairauden aikana on ollut myös hetkiä, jolloin sen on halunnut ja voinut unohtaa. Tiina meni psykologin juttusille ja pyysi ortodoksina apua omalta rippi-isältään. Lääkäri ei ollut tilanteesta huolissaan, mutta uusi käynti yksityisessä lääkärikeskuksessa varmisti löydöksen. Tiina kertoo eläneensä nuorena repaleista elämää. Oli valmistauduttava huonoihin uutisiin. Se painoi mieltä. Itkin paljon. Mennyt painoi mieltä Jos keho tarvitsi apua, oli myös mielelle löydettävä rauhan sija. – Tämä tarkoittaa sitä, että sairaus ei ole enää paraneva vaan krooninen ja todennäköisemmin kuolemaan johtava. Toivon voivani elää valppaana ja avoimena, pelkäämättä. Kaiken keskellä pelotti sairaus, kuolema mutta myös sitä seuraava Jumalan tuomio. En ollut rauhassa Jumalan edessä itseni kanssa. Suojeleva ja raskas käsi Sairauden äärellä voi vain olla ihminen kaikkine tunteineen. Paremminkin hän löytää Jumalalta kysymyksen siitä, mihin on menossa, mihin häntä kuljetetaan. Opin hitaasti antamaan myös itselleni anteeksi. Tunteet myllersivät, ajatukset kantoivat syvälle sisimpään. – Olin akupunktiohoidossa, jossa hoitaja kertoi sairauden olemassaolosta. Elämä on kuolemista Tiina Malinen-Woodward on sairastanut syöpää lähes kaksikymmentä vuotta. – Ennen metastaasien tuloa kymmenen vuotta sitten elin aika tavallista, huoletonta elämää. on hänelle vieras. Sairauden ja pelon keskellä on kuulunut kutsu: Tule lähemmäs. Sairaus tuntuu opettavan ja kannustavan elämään oikeaan suuntaan. – Koin, että olin tehnyt monia huonoja valintoja, rikkonut itseäni ja toisia ihmisiä hyvinkin herkillä elämän alueilla. – Kävin usein synnintunnustuksella. Kysymys miksi minä. – Pohdin elämääni yrittäen vakuuttua siitä, että Jumala antaa anteeksi kaikki siihenastiset erehdykseni. Apu avautui elämän eri laidoilta. Vuodesta 2011 sairaus on ollut levinneessä vaiheessa. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM P äivämäärä on tarkasti muistissa. Keskustelut olivat pitkiä ja koskettavia. – Toisaalta se oli hyvä asia, mutta silloin turha kiire ja hätäily tulivat taas mukaan elämään. Tämän kautta olen saanut syvästi tutkia omaa suhdettani Häneen. Sairastaminen on siis ollut pitkä taival, jonka alku yllätti. Vihaa tai katkeruutta Tiina ei sano tunteneensa. Hän kuulee Jumalan kutsun: Tule nyt vähän lähemmäs! – Jumalan suojeleva käsi on ollut välillä raskaana päälläni. Molempien tuki oli tärkeää
Olemme ohuen seitin päässä Paratiisista, sanoo Tiina MalinenWoodward. ~ 49 askel 3/21. – PYHYYS on meille aina läsnä
Rukous ei ollut enää läsnä päivissä. Vaikka rukouksen aloitus vie voimia, tuntee Tiina Malinen-Woodward asettuvansa niissä aina lepoon, sanojen avulla kuin sanojen taakse. Tiinalle esirukouksissa on valtava voima. Ja jos nöyryys löytyy rukousten kautta, on niidenkin edessä välillä nöyrryttävä kehon kunnon mukaan. En osannut olla kiitollinen elämäni päivistä. Työhuone on vuokrattu pois. Lähellä olivat Uspenskin katedraali, Pyhän Kolminaisuuden kirkko ja Kotikirkko. Läsnäolon voima ja kauneus Liturgiassa Malinen-Woodward sanoo voivansa kietoutua Jumalan läsnäoloon, joka vie pois tästä ajasta, syvään kauneuteen. Rukouksilla on selkeät paikkansa aamulla ja illalla. – Rukoukseni on silloin lähinnä ristin kaulaan laittoa. Nyt hän on eläkkeellä. Tarkkaavaisuus saa kirkossa laantua levon tilaksi. Voin vain jakaa rukouksen ja pysähtyä. Tein uudestaan ja uudestaan samoja virheitä. Kuollessakin luomme Malinen-Woodward on tehnyt elämäntyönsä kuvataiteilijana. – Miten voisin mennä leikkaukseenkaan ilman niitä. Minun ei tarvitse älyllisesti ponnistella. – Niiden avulla uskon, että sairauteni on pysynyt balanssissa, hitaasti etenevänä. Suutelen sitä ja teen ristinmerkin. Esirukoukset kulkevat jopa kuoleman yli. Tiedän, että kun en itse pysty tai jaksa, joku toinen rukoilee puolestani. Rukoukset ovat kannatelleet eteenpäin. – Rippi-isäni neuvosta yritän lukea rukoukset vähän aiemmin, vaikka iltapäivällä. Ei listasta tarvitse taakkaa ottaa, tärkeintä on jatkaa rukoilemista toisten puolesta. Päivän mittaan niitä tukevat hiljaiset huokaukset Jumalan luo. Esirukoukset kulkevat jopa kuoleman yli. Luopuminen askel kerrallaan tuntuu ranPääsiäisenä tunnen, että ylösnousemuksen ilo on juuri siinä hetkessä. Illalla jaksaa vähän paremmin. Bermudan kirkollinen kolmio Kirkko ja jumalanpalvelukset olivat kutsuneet tykönsä jo aiemmin. Niistä Tiina sanoo saaneensa erityisesti voimaa pitkinä sairastelun vuosina. Silloin koti täyttyy rakkaista kirkkolauluista päättyen aina mukana kulkevaan Jeesuksen rukoukseen: ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua.” Hengitän ja kuuntelen Tärkeitä ovat myös esirukoukset. Toistuvasta, samasta liturgian kaavasta huolimatta jokainen palvelus on aina uusi. Se avautuu joka kerta eri tavoin rukoilijan sen hetkisen mielentilan ja omien kokemusten kautta yhdistäen ne valtavan rikkaaseen kirkkorunouteen. askel 3/21 50 ~. Tiinasta tuntui, että suhde Jumalaan oli taas maallisen elämän touhuissa jäämässä sivuosaan. He ovat aina siellä. Hän kertoo rukoilevansa vanhassa rukousasennossa, jossa käsivarret ovat auki ja kämmenet ulospäin. Lisäksi avaraan rukousmaailmaan kutsuivat katolinen Studium Catholicum ja Senaatintorilla Tuomiokirkko. Kiitollisuus palasi Välillä meitä ihmisiä opetetaan kovalla kädellä. – Jumalasta tuli minulle lopulta suuri rakkaus, mutta ei kuitenkaan myrskyisten päivieni viimeinen oljenkorsi. – Tunnen, että kirkossa salainen työskentely on aina läsnä. Välillä väsymys voittaa, sille on antauduttava. Tiedän, että kun en itse pysty tai jaksa, joku toinen rukoilee puolestani. Aamurukouksiin ei aina löydy voimia. Saan hiljentyä muiden rukoilijoiden, enkeleiden ja pyhien kanssa. Ilman sitä elämä olisi voinut kulkea väärään suuntaan. Oli herättävä katsomaan elämää uusin silmin. Rukoilijan oli vain askellettava rukouksen luo. Olihan Jumala asettanut kulkijansa Helsingin Kruunuhaan asunnon avulla todelliseen Bermudan kirkolliseen kolmioon. Sairastavalla on myös itsellään esirukouskirja yöpöydällään. – Rukoilun lopuksi jään tähän asentoon hengittämään, olemaan siinä hetkessä. – En elänyt hengellisesti tarkkaavaista elämää. Kirkossa käymisen lisäksi oma rukouselämä on löytänyt arjen uomansa. Olen tehnyt pyhiinvaelluksia, jotka ovat syventäneet rukouselämääni. – Tiedän, että puolestani on rukoiltu ympäri maailmaa, muun muassa luostareissa. Kuitenkin Tiina Malinen-Woodward uskaltaa myöntää olleensa sairaudesta jopa kiitollinen Jumalalle. Välillä kun on hyvä vain hengittää ja huomata Hengen pyhyys. – MITEN voisin mennä leikkaukseenkaan ilman rukousta. Aina kun ei jaksa niin kuin haluaisi. Liika ponnistelu ei kuitenkaan kanna rukouksen rauhaan. Olen siitä kovin kiitollinen. On tärkeää myös ottaa vastaan ja kuunnella
Luovuus kaikkinensa on taiteilijalle laaja käsite. – Pyhyys on meille aina läsnä, me emme vain ymmärrä sitä. – Pääsiäisen viesti on minulle mieletön juttu. kalta jos myös väistämättömältä. Itselleni on kuitenkin tärkeää olla kirkossa silloin, kun ympärillä on suuri määrä ihmisiä juhlatamineissaan, tuohukset käsissään tiiviisti lähekkäin. Me ihmiset muodostamme kirkon, jossa mukana olemme me, enkelit, pyhät ihmiset ja tuonilmaisessa olevat. Voimat eivät enää siihen riitä. – Taiteilijan työ on aina ollut minulle myös fyysistä, tanssillista, suuren väripinnan kanssa työskentelemistä. Kristus elää meissä kaikissa. Hän elää meissä. ~ 51 askel 3/21. – Kun valitsen kauneuden, näen elämän ja maailman kauniina. Sitä on turha alkaa lähestyä liian älyllisesti, tai edes teologisoiden sitä. Se jättää ihmisen kuitenkin aina kummastuksen tilaan. Kirkkona me olemme mystisesti Kristuksen Ruumis. Kristus tulee siinä kaikessa todeksi. Jumala on kauneus. – Silloin tuntuu, että ylösnousemuksen ilo on juuri siinä hetkessä. Valitsen kauneuden Kevään korvalla ei kuoleman äärellä voi unohtaa pääsiäistä. – Kristuksen ylösnousemus kuulostaa vain sanaparilta. Toivon voivani elää valppaana ja avoimena, pelkäämättä. – Mielestäni ei voi välttyä siltä, että elämässä tapahtuu aina jotakin luovaa. Kuollessaankin sitä luo nahkansa, osana jatkuvaa iankaikkisuuden kasvua. Usein on kyse valinnasta, asenteesta. Jos elämää kantavat eteenpäin rukoukset, on tärkeää huomata myös elämän syvä kauneus. Taiteilijan identiteetistä irti päästäminen on tuskaista. Olemme ohuen seitin päässä Paratiisista, joka on meille annettu jo tähän elämään, jos sen osaamme ottaa vastaan. Tärkeintä on pysähtyä olennaisen äärelle
Ruotsin radion suomenkielisessä lähetyksessä Wähä vastasi toimittajien kysymyksiin aluksi suomeksi, mutta vaihtoi sitten ruotsiin. WSOY 2020. Pitkin matkaa kertoja viittaa myös eteenpäin tyyliin ”tästä lisää myöhemmin”. Keskiössä on perhe, joka tottelee sukunimeä Toimi. Perinnössä käsitellään lyhyemmin tai pitemmin kaikkien Toimien asioita. KIRJAT Kuukauden kirja Ka js a Gö ra ns so n PERINTÖ. Nina Wähän isä on bulgarialainen ja äiti suomalainen. Lukujen alussa on lyhyt arvoituksellinen selostus siitä, mitä tuleman pitää. Erikoinen tapa esimerkiksi on käyttää silloin tällöin englannin puhekielisiä fraaseja lauseiden lopussa. Nina Wähä. Lapsena Wähä vietti paljon aikaa äidin kotiseudulla Tornionjokilaaksossa ja oppi paikallisen murteen, meänkielen. Isä tuntuu olevan perheen vihollinen tai päinvastoin. R uotsalaisen kirjailijan Nina Wähän romaani Perintö herättää eloon perhekuvauksen. Itse asiassa perhe on hyvin ei-uskonnollinen, vaikka Pentin isä oli pappi ja maanviljelijä ja veli maallikkosaarnaaja. Se tuo suosittuun lajityyppiin uusia sävyjä ennen kaikkea raikkaan kertojanäänen ansiosta. Se on konkreettisempi sana kuin moniselitteisempi suomenkielinen Perintö, vaikka molemmista asioista on kyse. Rikosromaaniakin Perinnöstä löytyy hyppysellinen. Perheen outo sisäinen dynamiikka alkaa paljastua. Romaanin tapahtumat alkavat, kun Tukholmassa asuva vanhin tytär Anni tulee kotiin. OLLI SEPPÄLÄ Perhesalaisuuksia askel 3/21 52 ~. Suuri lapsiluku ja tapahtumaseutu antaisivat olettaa, että kyse on lestadiolaisesta perheestä, mutta ei ole. Hän odottaa lasta. Lasten elämät ja kohtalot ovat varsin moninaiset, traagisetkin. Pentti-isän ja karjalaista sukujuurta olevan Siiri-äidin lisäksi lapsia on 14, joista 12 on elossa. Myös Pentin ja Siirin suhteen synty sota-aikana käydään läpi. Romaanin kertoja on kaikkitietävä ja omaääninen. Wähän kolmannen romaanin alkuperäinen nimi on Testamente. Suom. Sanna Manninen. Perintö tapahtuu Suomen puolella 1980-luvun alussa. NINA WÄHÄN Testamente oli Ruotsissa kaunokirjallisuuden August-ehdokkaana
Kaiken maailman kuopat. Han Kang. Hauenpyynti käy epätoivoiseksi, mutta pohjimmiltaan hyväntuulisen humoristisessa tarinassa on kuitenkin kyse hyväksytyksi tulemisesta, itsensä hyväksymisestä ja anteeksi antamisesta. Kirjoittamalla ja kuvittelemalla Han Kang näyttää pääsevän sopuun menetyksensä kanssa. Anne Vaskon kuvitukset ovat hauskoja ja havainnollistavat kuoppien olemusta. Muumipeikko ja merenhuiske. Valtaosa lukemistani kirjoista lähtee kiertoon tai lainaksi. Tammi 2020. Ei kiinnosta ketään. Siinä on poliisilla sulattelemista, kun peijooni asettuu mukavasti auton takapenkille, suolla riehuu näkki ja muinainen riivaaja iskee kunnanjohtajaan. Juhani Karila houkuttelee jouhevalla tarinoinnillaan lukijan itärajan pintaan kylään, jonne epätoivoinen Elina Ylijaako palaa pyydystämään lammessa murjottavaa haukea. Gummerus 2021. Valkoisia ajatuksia 2. Karila kerii vähitellen auki salaperäisen tarinan juuria ja esittelee kaartin kummallisia Lapin asukkaita, jotka sinnittelevät kuihtuvassa kylässään ja joille yliluonnolliset olennot ovat osa luontoa. FREIJA ÖZCAN Pienen hauen pyydystys. Cecilia Davidson, Alex Haridi, Filippa Widlund. Siltala 2019. Kapsahda kuoppaan ENPÄ TÄTÄ ollut ennen tajunnut, mutta maailmahan on täynnä kuoppia! Niitä on maassa, meressä, ilmassa ja avaruudessa – jopa ihmisessä. Hiidenkirnusta hymykuoppiin. NOORA WIKMAN-HAAVISTO ~ 53 askel 3/21. Vastasyntyneellä oli valkoiset kasvot ”kuin täysikuun muotoinen riisikakku”. Saija Saarni ja Anne Vasko. Juhani Karila. Kuoleman sijaan elämä saa enemmän tilaa. . ETELÄKOREALAISEN Bookerpalkitun kirjailijan Han Kangin teos Valkoinen kirja kertoo isosiskosta, joka kuoli vain muutaman tunnin ikäisenä. Kaunis kuvitus ja tiivis kerronta tutustuttavat perheen pienimmätkin muumilaakson asukkaisiin. Geologi Saija Saarnin lapsille suunnattu tietokirja käy läpi niin luonnon, ihmisen kuin eläinten tekemiä kuoppia suppakuopasta hissikuiluun ja teeren kieppiin. MARI TEINILÄ Valkoinen kirja. Ehdottomasti sympaattisin niistä on karvainen peijooni, joka järkähtämättömän tyynesti tietää mitä tahtoo ja yhtä tyynesti osaa olla onnellinen saamastaan. Myyttinen Lappi hauen perässä 1. Muumit kuvakirjana KOSKA KAIKKIEN perheiden täytyy toisinaan irrottautua tutusta ja turvallisesta, vie muumipappa perheensä purjehtimaan. Tammen kirjasarja sovittaa Tove Janssonin kertomuksia kuvakirjoiksi. Lainakirjat harvoin palautuvat. Kurkkaapa kainaloosi. Han Kangin 110-sivuinen kirja koostuu tiiviistä tuokiokuvista ja mustavalkoisista valokuvista. Tietoa on paljon, mutta se on annosteltu alle kouluikäiselle sopiviin paloihin. Paitsi meitä.” Ja sitten kiinnostaakin aika lailla. . Perästä saapuu etelästä kylille myös ylikonstaapeli Janatuinen, joka saa vastaansa koko Lapin maagisen asujaimiston ainoana ohjeenaan, että ”mene mukaan kaikkeen”. Valkoinen väri on keskeinen osa tätä kertomusta syntymää seuranneesta kuolemasta. Matkalla muumit kohtaavat niin drontti Edvardin, tahmatassuja kuin kauhean myrskynkin. Tammi 2020. Siksi Valkoinen kirja jää kirjahyllyyni osastoon ei-lainattavia kirjoja. ”TYHMÄ Itä-Lappi. Sen pyynnistä hänellä on elämä kiinni. Ja niitä olentoja riittää. Suo ja sääsket. Tekstit antavat välähdyksiä siihen, miten surra läheistä ihmistä, jota ei ole koskaan edes tavannut. Värikäs kirja innostaa yhteisiin lukuhetkiin ja kannustaa tarttumaan lapioon
Pääsiäisaamun aurinko, ihmetys ja ilo ovat samoja kuin kaksituhatta vuotta sitten. askel 3/21 54 ~. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA UHRIUS HOUKUTTELEE, kun tunteet ovat jäässä. Yhdeksän askeleen vaellus Jäisellä vaelluksellani palmun lehvien tilalla ovat pajunkissat eli pajulampaat. Orjantappuran tilalla hehkuu verenpunaisin ruusuin koristeltu piikkikruunu
Hiekkaristi ja orkideat arkulla. Pääsen potkurilla hakemaan pellon laidasta pajunoksia. Se kuvaa sitäkin, minkä varassa jatketaan ja jaksetaan. Sen jälkeen jokaisena tuhkakeskiviikkona ajattelen häntä, joka uupui taistelussa sairautta vastaan. Ja ri Ku rv in en / Va st av al o A jatuksissani kuljen ristiin rastiin lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden pääsiäispoluilla, joiden varrella on jäätyneitä muistoja ja tunteita. Noidilla on kotona yhden koristeen kokoinen sivurooli. 2 Paasto SEURAAVA ASKEL on pitkä – 40 päivän mittainen – ja sanat lyhyitä. Hankiainen on kevättalven ilo, kunnes aurinko pehmittää hohtavan pinnan. En juo kahvia, kieltäydyn karkista. Koristelen ne kreppipaperilla ja virpoa viuhdon tädin, kummitädin ja mummon palmusunnuntaina. Hän kuiskaa, että on sairas. En ole noita, olen pieni tyttö. Kirkossa viereeni istahtaa ystävä vuosien takaa. Ja palajavat riemuiten kopat ja kahvipannut täynnä karkkia ja suklaamunia, jopa rahaa. Siitä puhutaan koulussakin, jossa askarrellaan munakennoista kanoja. Lapsuudesta en muista koko sanaa. Polvistumme vierekkäin alttarille, jossa saamme tuhkaristin otsaan. Virvon varvon tuoreeks terveeks – ja rikkaaks! Kylvämme pääsiäisruohot myöhässä levylle, joka muuntautuu lipastolla ensin Golgataksi, sitten tyhjäksi haudaksi, ympärillä ~ 55 askel 3/21. Eräänä iltana tuhkakeskiviikosta tulee paaston ja rukouksen alku. Nyt jäisen maan syli. Palmusunnuntaina pienet noitani mummon esiliinassa ja yksi tiikerinpentu lähtevät kiertämään naapureissa. Yritän virittää luterilaista paastoa, josta tulee hyvin pinnallinen versio. Luen paastokirjaa ja puhun pahaa itsestäni ja muista vain joka toinen päivä. Meillä, perheellä, suvulla, kyläläisillä ja seurakuntalaisilla on alkamassa erityinen viikko. 1 Ikävä OTAN ENSIMMÄISEN askeleen tuhkakeskiviikkona. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin kuljen lasten kanssa sohjoista katua läheiselle pajupensaalle. Palkan saisi noutaa vasta pääsiäisenä. 3 Hankiainen PALMUSUNNUNTAIN AIKAAN narskuu, rahisee ja häikäisee. Laskiainen on tutumpi, rokat, pullat ja pulkkamäet
Vain yksi yksinäinen jää palamaan, kun Käy yrttitarhassa polku saattaa meidät ulos pakkaseen ja vanhan kirkkomaan kautta kotiin päin. Olen taas Espoonlahden kirkossa, jossa ystävä kuiskasi sairautensa. Ei sakramenttina vaan muistona. Neljäs askel vie pöytään. Nykyisen kirkon piirsi todennäköisesti Carl Albert Edelfelt, taiteilija Albertin isä. Minä etsin netistä kuvia ja tietoja lapsuuden kotikirkosta. Alttaritaulun Ristiinnaulittu on maalannut Alexandra Frosterus-Såltin 77-vuotiaana vuonna 1915 . Mummo kuolee kevättalvella 1979, ja hautajaisissa hehkuvat pääsiäisliljat. 4 Pöytä KIIRASTORSTAI-ILTA KOTONA. Ruokolahden seurakunta perustettiin vuonna 1572. Hartaudet aamuin illoin. Ilmiötä oli seurattu vuodesta 1890. Odotan, että tulisi pääsiäinen, Jeesus pääsisi haudasta ja minä keinumaan navetan vintille. Kuskin paikalla oleva isä kertoo kyydittäville, että pitkäperjantaina aurinko välähtää vähintään kerran, oli päivä miten pilvinen tahansa. Hän oli yksi aikansa tuotteliaimmista kirkkotaiteilijoista, joka leskeksi jäätyään elätti taiteellaan kolme pientä lasta – nuorin heistä yhdeksän kuukauden ikäinen isän kuollessa. Tänäkin vuonna mies seuraa pitkin päivää, näkyykö aurinkoa, kuten äiti hänelle opetti sen, mitä oli kuullut omalta isoisältään. Joku ruuvaa ajankuluksi irti puisia ”hattunauloja”. Poikkean mielessäni Jerusalemin kujille. Ehtoollinen, urut vaikenevat, valoja ja kynttilöitä sammutetaan. Nimet ovat kaiverrettuina kiviin läheisellä kirkkomaalla: Karhut ja Partiset, Juhot, Mariat, Paavot ja Riitat. Uhrius houkuttelee, kun tunteet ovat jäässä. Tutut nimet kaivetaan erityisesti jouluaattona esille hangen alta. Raamattuni alkulehdelle on kirjoitettu palmujen päivästä unkarilaisen Endre Adyn runo: ”...Raamattu kertoo sen, ja ettei hän pohtinut pitkääperjantaita, vain ratsasti, sydän janoten… Jeesus, kevät ja Jerusalem.” Monta vuotta on mennyt ilman janoa ja iloa, kuin tunteet jäässä. Sinne on tuotu piikkikruunu, jossa hehkuu verenpunaisia ruusuja. Tavallaan Pi xa ba y askel 3/21 56 ~. Itse pyristelen pois siitä roolista kärsimyksen ja pelon jälkeen. Otan siitä valokuvan ja vaihdan sen Facebookissa profiilikuvakseni, vaikka paremminhan se sopisi Jeesuksen profiiliin. 5 Golgata 1970-LUKU JA pitkäperjantai Ruokolahden kirkossa, vieressä ikäisiäni, tuttuja nuoria. Pysähtynyt päivä kansakouluikäiselle. Kylässä ei voi käydä, eikä ole leikin aika. Iso osa vuodesta on mennyt ruudun takana, työssä, asioinnissa, yhteydenpidossa lapsiin ja ystäviin sekä seurakuntaan. Tai voisiko vain nauttia kotona leipää ja viiniä. Ehkä Jeesuksen oloa helpottaa, ettei kukaan leiki. Ehkä hän olisi iloinen, kun myöhemmin vien omat lapseni kirkkoon. Uusi vuosituhat ja uudet tavat. Olemme nuoria ja levottomia. ”Haluaisin päästä oikealle puolelle.” Siihen houkuttaa myös pyhäkoulun pahvitaulu, jossa Jeesuksen jalkain juureen liimataan lammastarroja, karitsa per kerta. Johonkin meillä on kiire. Nyt korona sulkee ovia pikkunoidilta. Nostan pöydälle lapsuuskodin noita-akan, jonka ruumis on tehty piippurassista. Viides askel vie kohti kuolemaa. Elämään ehkä. Viime vuosina hankiaisia on ollut harvoin, virpojat ovat vähentyneet ja varatut suklaamunat jääneet hakematta. Alttaritaulussa Jeesus riippuu ristillä. Pitkäperjantaina ajamme pitkin lumista Suomea katsomaan pojan salibandyottelua. Pyhäkouluun menen samaa reittiä kuin pajunkissoja hakiessa. Alexandran viimeiseksi jäänyt työ kiinnitettiin kultakehyksiin muistuttamaan pitkäperjantaista edeltäneitä, nykyisiä ja tulevia sukupolvia, sunnuntaista toiseen. Lapsi kirjoittaa koulussa aineeseen, että tunnelma oli järisyttävä. 6 Heikoilla jäillä PITKÄPERJANTAI ON illassa. Voisiko ehtoolliselle varata ajan tai osallistua virtuaalisesti. Mummo, penkki ja radio, jossa yrttitarhassa kuljetaan polkua, hitaasti ja hartaasti. Pelisarja ei tunne kirkkovuotta, jonka urheilu voittaa 1–0. Koulussa olen kirjoittanut aineen Jumalan Pojasta ristillä ja kuinka lampaat kutsutaan viimeisellä tuomiolla valtaistuimen oikealle puolelle ja vuohet vasemmalle. Hän on tosi uhri. Kiirastorstai-iltana tuntuu, että hiljaisuus Espoon tuomiokirkossa leviää meihin, iästä riippumatta. Kiinnitämme tarrat tauluun ja purukumit naapurin ruokapöydän alapintaan. Samoissa penkeissä katselivat samaa kuvaa isän isovanhemmat, jotka olivat syntyneet parikymmentä vuotta myöhemmin kuin nykyinen kirkko valmistui 1854. hentoa kasvustoa. Miten kauniisti ristin juurella olevan naisen vaaleat hiukset valuvat pitkin selkää! Saarnat eivät jää mieleen. Mitähän mummo tuumaisi. Vain iltapalan kattaus ja ajatus ateriasta yläkerran huoneessa, kun hän otti leivän, siunasi, mursi ja jakoi opetuslapsilleen, ja kuinka hän kohotti kiittäen viinimaljan. Mummo kuuntelee radiota tuvan penkillä Kekkosen kuvan ja sukutaulun alla. Me päästelemme autoilla kirkkojenvälistä tietä niin, että penkat pöllyävät. Tänä vuonna.... Ennen ajoivat reellä kilpaa joulukirkosta kotiin
On huolestunut olo. Täytekakku on koristeltu vihreillä viinirypäleillä. Virpomavitsat päätyvät roskiin, loistavimmatkin liljat kuihtuvat ja lapsuuden piippurassi-noita on vääntynyt aivan kaarelle. Välissä on kuin pakkashöyry, joka nousee joen ylle sulapaikoissa. Tänä pitkäperjantaina elokuvantekijät vievät meidät Via Dolorosalle ja Golgatalle. Liekki syttyy sille, että usko voi vaihtua näkemiseen ja ikävä jälleennäkemiseen. olisi helpompi jäädä jäätyneeseen tilaan ja tehdä kaikesta kokemastaan tekosyy haavoittuvuudelle, jossa liikun tunteineni koko ajan kuin ohuella jäällä. Yhdeksäs askel vie kotiin. 8 Aamu VIIKKO VIRPOMISESTA. Jäälyhdyn reunasta tipahtelee kuin ilon kyyneleitä. Ettei pääsiäinen kutistuisi tunnelmaksi ja muistoiksi. Pi xa ba y ~ 57 askel 3/21. 7 Sulapaikat ON SIIVOUSPÄIVÄ ja tuvan pitkät matot raikastettu pakkaslumessa. On suklaamunien aika ja isä virittänyt vintille pääsiäiskeinun. 30 vuotta myöhemmin olemme usein tien päällä, matkalla peleihin, mummolaan ja kerran kylpylähotellilomalle. Tuolla rehottaa pajupensas. Olemme missä tahansa, piilotamme lapsia varten suklaamunia, ympäri kotia tai vaikka hotellissa tyynyn alle. Eteenpäin ei näe. ”…kuka näyttäisi haudan, joka tyhjänä ois / kuka kertois, hän kuoleman voittaa / kuka kuivaisi kyyneleet, pyyhkisi pois / kaikki murheeni, aamu kun koittaa.” Tämä päivä on poikkeuksellisen näköalaton. Ruoho saattaa ehtiä kasvaa ristin ja kivien ympärillä lipaston päällä. On leivottu leivät, rahkapiirakkaa ja täytekakun pohja. Muistot ovat valokuvissa ja osin kirkkaina mielessä. Liekki valaisee eteenpäin. Paukkupakkasilla pihalle jäädytetty lyhty on alkanut sulaa. Tuomiokirkon pitkän käytävän päässä Kristus kirkastuu Fredrik Westin maalaamassa alttaritaulussa. Sen reunasta tipahtelee kuin ilon ja helpotuksen kyyneleitä. 9 Koti ON TOISEN pääsiäispäivän ilta. Nuorena aikuisena löydän lankalauantain laulun, Toisen päivän iltana. Kotimatkan kuljemme sohjossa, paikoin on jo paljasta asfalttia, jolla hiekoitussora rahisee. Vesi loiskuu ja Turun linnan historia hämmästyttää. En enää muistele lapsuuden hiljaista viikkoa. Äiti tulee navetalta ja näyttää väsyneeltä. Tänä vuonna on hiljainen koti, kukkia, munia, pääsiäisherkkuja, toivotukset puhelimessa, lasten perheisiin ja ystäville. Löydän Löytyn lauluun uuden kulman: sehän on tämän toisen pääsiäispäivän ilta! Ilta, jolloin kysyn: ”Kuka lohduttais murheista mieltä / lohduttais sanoen: / miksi etsit sä elämää sieltä / joukosta kuolleitten?” Viemme muistelupaikalle kynttilän, Karhujen, Partisten, Puhakoitten, Saarelaisten ja Autereitten edesmenneille sekä ystävälleni. Jos emme mene kirkkoon, radio penkillä kertoo, että Jeesus on ylösnoussut. Katson tähän hetkeen ja huomiseen
askel 3/21 58 ~
HETKI LUONNOSSA ~ 59 askel 3/21
Turhaan luontoa ei sanota suureksi – ja ilmaiseksi – terapeutiksi. Valon määrä ja lämpö lisääntyvät päivä päivältä. Koronarajoitukset ovat hyydyttäneet matkailun, mutta ainakin minä tunnustan kaipaavani talvella Kanariansaarille (tiedän, se on ilmastosynti). Metsän hahmottaa seinäksi, jos sitä katsoo riittävän kaukaa, esimerkiksi järven tai meren jäältä. HETKI LUONNOSSA 4.3.–8.4. Sieltä katsottuna Risto Rasan ajatus tuli taas kielen päälle. Metsän ovi M etsän seinä on vain vihreä ovi. Talvi lienee vielä läsnä, mutta on jo taittumassa kevääksi. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ KUN PERHE on saatettu siivilleen, on aika jatkaa muuta elämää. Luonnossa liikkuminen virittää mielen sen arkikohinaa syvemmälle taajuudelle. Joku on sen tehnyt linnuille avuksi. Pönttö olisi kotini, mutta ei pysyvä asuinsija. Mikä on kuvan vuodenaika. Näin tein, kun ulkoilin Ramsinniemen luonnonsuojelualueella Helsingin Vuosaaressa ja poikkesin meren jäälle. Lämpö tuntui jo, olin tuulelta suojassa. Pönttö lienee tarkoitettu telkälle tai isokoskelolle. Taivas oli sininen. KATSELE EDELLISEN sivun kuvaa. Mielessäni lensin pöntön suuaukosta sisään. Isokokoinen linnunpönttö, jonka suuaukko antoi merelle päin. Metsän reunan voi hahmottaa paitsi seinäksi myös aidaksi tai muuriksi, joka kaukaa katsottuna voi näyttää käskyltä: Seis, tästä ei kulje kukaan! Mutta lähempää katsottuna se on kutsu: Tervetuloa, käykää peremmälle! YHDESSÄ KOHTAA Ramsinniemeä, sen länsirannalla metsänreunassa oli pyöreä ovi. Useimmat linnut matkaavat etelään, ja niin osa suomalaisistakin. Ulkoilemassa ja elämääni miettimässä. Ja minä tässä. Tai ainakin lomailevat mieluusti kylminä vuodeaikoina palmuja kasvavilla seuduilla. Totta tosiaan, puurivistö muodostaa seinän, jossa on monia ovia ja ikkunoita. Kiinnittyykö katseesi kokonaisuuteen vai linnunpönttöön. Se on Risto Rasan esikoisrunokokoelman nimi vuodelta 1971. Vanhemmiten olen myös alkanut ymmärtää niitä maanmiehiäni, jotka muuttavat vuosittain pitemmäksi aikaa etelään, kuin muuttolinnut. Katselin pönttöä, uuttua. Pesäkolojen puute on lintumaailmassa huutava. Pian on meri avoin. Kun perhe on saatettu siivilleen, on aika jatkaa muuta elämää. Aurinko paistoi ja heijasti kirkkautta meren jäälle. Mitä jos olisin lintu. Lause on kummitellut vuosia mielessäni, välillä unohtuen vuosiksi ja pompaten taas esiin. Joku luonnonystävä tai miksei metsästäjä. askel 3/21 60 ~. Puiden välistä voi puikahtaa sisälle metsän asuntoihin, komeisiin pylväshuoneisiin ja avariin tanssisaleihin (metsäniityille, joilla perhoset tanssivat). Mieleen saattaa nousta olennaisia asioita, arvoja, toiveita tai miksei myös pelkoja
alkaen koko pääsiäisen ajan. Jo ha nn a H aa vi st o 4.3.–8.4. – Tänä vuonna vaellus ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan, vaan sen voi nähdä missä tahansa ja koska tahansa, iloitsee Via Crucis -vaelluksen tuottaja Jaana Rantala. Sen ohjaavat teatteriohjaaja Markku Arokanto ja MuM, teologian kandidaatti Antti Vuori. Ekumeeninen pääsiäisvaellus Via Crucis eli Ristin tie perustuu keskiaikaiseen perinteeseen. Lyhytelokuva on nähtävissä 28.3. yhdessä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Lähde mukaan vaellukselle ~ 61 askel 3/21. Lyhytelokuvassa Jeesuksen osaa esittää Panu Haavisto, muissa osissa ovat muun muassa Marjaana Kuusniemi, Esa Ruuttunen, Eeva-Maija Haukinen ja Taisto Reimaluoto. Pääsiäisnäytelmän järjestää Via Crucis – Ristin Tien Tuki ry. Jo toisena vuonna peräkkäin korona estää suuren yleisötapahtuman järjestämisen paikan päällä Helsingin ydinkeskustassa. P ääsiäisenä Via Crucis -vaellukselle pääsee mukaan verkossa julkaistavan lyhytelokuvan kautta. Musiikkisävellyksistä vastaa muusikko Pekka Simojoki. MENOSSA Via Crucis VIA CRUCIS -lyhytelokuvassa Jeesuksen roolissa nähdään Panu Haavisto. Se julkaistaan muun muassa Facebookissa Via Crucis Helsinki -sivulla sekä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Youtube-kanavalla youtube.com/helsingintuomiokirkkoseurakunta. Mukana on myös iso joukko harrastajanäyttelijöitä, laulajia ja avustajia. Kirjailija Anna-Marin Kaskisen käsikirjoittaman pääsiäisvaelluksen videokäsikirjoituksen on tehnyt työryhmä
P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Lukas församling tarjosi seurakuntakummeja perheille. Uskoa, toivoa & rakkautta 30 vuotta sitten Rakkautta ja turvaa vieraalla maalla Askelessa 3/1991 esiteltiin seurakuntien uusia työmuotoja. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. Tervetuloa! askel 3/21 62 ~. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la HILDA JA LYYLI LEVITTÄVÄT HANHIENERGIAA MIELIPAHA PÄÄTTYI SOVINTOON MYÖTÄTUNTO AUTTAA ONNISTUMAAN LEMMIKKINI: PAPPILAN KAMARISSA: HARRIET URPONEN: Reetta Meriläinen ja maailma koronan jälkeen Taneli Hassinen löysi levollisuuden Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille 9 askeleen vaellus irtonumero 9,50 € 3/21 TUOMASMESSUT JATKUVAT striimattuina Tuomasmessun Youtube-kanavalla ja Radio Deissä sunnuntaisin klo 18. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. saarnaa Kari Kuula, liturgina Karoliina Vidgren, musiikista vastaa Inna Vintturi TUOMASYHTEISÖ RY:N KEVÄTKOKOUS to 15.4.2021 klo 18. krs PL 279, 00181 Helsinki Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. PÄIVI PUHAKKA. saarnaa Elina Hellqvist, liturgina Minna Jaakkola, musiikista vastaa Inna Vintturi 14.3. Pekka Simojoki kertoi kutsumuksestaan gospelin ja kodin välillä, muusikkona, evankelistana, puolisona ja pienten lasten isänä. Jos rajoitukset jatkuvat, kokous pidetään etänä. saarnaa Irja Askola, liturgina Kati Pirttimaa, musiikista vastaa Inna Vintturi 28.3. Striimin jälkeen voit liittyä teejatkoille Zoomissa, Tuomasmessun Olohuoneessa. 7.3. Eestin juutalainen Samuel Lazikin muutti Israeliin. Vietnamilainen Ho Thi Hieu suomalaistui ja iloitsi uudesta kotimaastaan. saarnaa Olli Valtonen, liturgina Eevu Heikura, musiikista vastaa Inna Vintturi 4.4. Valkealassa pelästyttiin pakolaisten vastaanottoasemalla räjäytettyä pommia. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. Askel kertoi myös paastosta ja varhaisrenessanssin mestarista, Fra Angelicosta. Helsingin Lauttasaaressa kokoontui ryhmä eronneiden tueksi, Pakilassa Sanasta Elämä -raamattupiiri, jonka kaltaisille ryhmille ohjelman oli tuottanut SKSK, teologinen tiedekunta, Kirkon koulutuskeskus sekä hiippakunnat. saarnaa Panu Pihkala, liturgina Matti Peiponen, musiikista vastaa Auroora Kiiski 21.3. Tampereella oli avattu kaiken ikäisille Mummon Kammari ja Turussa aloitettu iltapäiväpyhäkoulu. Kaija Junkkari pohti Jumalan ihmiseen luomia tarpeita ja erityisesti naisen syntiä sivuuttaa ne tarpeet ja omat kykynsä. Koronarajoitusten salliessa Cafe Agricolassa, kahvia klo 17.30. Kohtaaminen Ateenan katukahvilassa johti suomalaisen Tertun ja englantilaisen Michaelin avioliittoon. Asialistalla yhdistyksen sääntömääräiset asiat, joiden lisäksi sääntömuutoksen käynnistäminen. Arkkipiispa Johannes suhtautui varauksellisesti suosioon, josta ortodoksikirkko oli saanut nauttia
Parhain terveisin – postikortti 150 vuotta on esillä 28.3.2021 saakka Postimuseossa museokeskus Vapriikissa Tampereella, mistä se jatkaa keväällä matkaa eri puolille Suomea. Näyttelyn nimeksi riittää Repin, ja se sisältää paljon, 130 maalausta ja paperipohjaista teosta yli 60 vuoden ajalta. Esimerkiksi kuvanveistäjä Matias Liimatainen käyttää materiaaleinaan keramiikkaa, lasia ja puuta. Verkosta voi varata myös maksullisen etäopastuksen, joka esittelee keskeiset teemat, teokset ja Repinin elämänvaiheita. Keräykseen voi osallistua oman seurakunnan nettisivujen kautta tai osoitteessa yhteisvastuu.fi Yhteisvastuukeräys tukee ikäihmisten digitaitoja Matias Liimatainen: Vihreä aamu, yksityiskohta, 2020 POSTIKORTILLA ON synttärit. Keräysvaroista 40 prosenttia käytetään ikäihmisten hyväksi kotimaassa. Postikortista tuli nopeasti aikansa pikaviestin, jota Sakari Topeliuskin kehuu serkulleen 10.10.1871 lähettämässään kortissa. Niistä jaetaan avustuksia seurakuntien diakonian kautta, ja niillä järjestetään maksutonta digitaitojen opetusta lyhytkursseina ikäihmisille. Painotuksena on arvokkaan vanhuuden tukeminen auttamalla ikäihmisiä ja perheitä katastrofien, konfliktien ja luonnonmullistusten aiheuttamissa hätätilanteissa. Ihmisen ja kansan kuvia POHJANMAAN MUSEON näyttely Hyvissä käsissä katsoo käsityön menneisyyttä nykymuotoilijoiden silmin. TAIDEMAALARI ILJA REPININ (1844– 1930) koko uraa esittelevää katsausta on odotettu Suomeen kauan. Pahvinen pikaviesti Tr et ja ko vi n ga lle ria , M os ko va Po st im us eo n ko ko el m at D es ig nm us eo Kortit kertoivat uusista keksinnöistä. Pyryharakka (Taiteilijan tyttären Vera Repinan muotokuva) (1884) Yh te is va st uu ~ 63 askel 3/21. Häntä kiinnostivat erityisesti tekstiilien rakenteet ja kudotun kankaan sidokset sekä taiteilijoiden maisema-aiheiset luonnokset. Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia menee ulkomaille Kirkon ulkomaanavun katastrofirahaston kautta. Sillä saattoi myös kertoa, että olen tulossa. Ensimmäinen avoimena, ilman kuorta postitettava ehiöpostikortti otettiin Suomessa käyttöön 1871, 150 vuotta sitten. Tämä Suomen Käsityön Ystävien 140-vuotisjuhlanäyttely on toteutettu yhdessä Designmuseon kanssa. Kortilla saattoi onnitella, uutisoida ja propagoida. Keraaminen kudos Y hteisvastuukeräyksellä kerätään tänä vuonna varoja ikäihmisten auttamiseen heidän taloudellisessa ahdingossaan. Nyt Ateneumissa voi 19.3.–29.8.2021 tutustua psykologisen ihmiskuvan ja venäläisen kansankuvauksen mestarin tunnetuimpiin historiallisiin maalauksiin ja aikansa kulttuurivaikuttajien muotokuviin
NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH. askel 3/21 64 ~. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko. mennessä: Askel, Ristikko 3/2021, PL 279, 00181 Helsinki. La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n RISTIKKO3/2021 OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! LÄHETÄ ratkaisu 22.3
Kevätterveisin! Kevättä ilmassa 10162 ETELÄ-SUOMESSA asuva, työelämässä oleva leskinainen haluaa tutustua uskovaan 60–70-v. Vankilaystävyyttä 10160 OLEN USKONNOLLISISTA arvoista pitävä tyttö, 50-vuotias. Tyttö Keski-Suomesta 10161 KEVÄTTÄ ILMASSA. Jos olet samanhenkinen uskova mies, ota yhteyttä. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen p. Etsin samanhenkistä 50–60-vuotiasta mieshenkilöä/naishenkilöä, jolle uskonnolliset arvot ovat tärkeitä. Elämänkatsomukseni on nykyään kristillinen ja arvoiltani olen melko lailla konservatiivinen. Elämä on lahja 10163 Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la HILDA JA LYYLI LEVITTÄVÄT HANHIENERGIAA MIELIPAHA PÄÄTTYI SOVINTOON MYÖTÄTUNTO AUTTAA ONNISTUMAAN LEMMIKKINI: PAPPILAN KAMARISSA: HARRIET URPONEN: Reetta Meriläinen ja maailma koronan jälkeen Taneli Hassinen löysi levollisuuden Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille 9 askeleen vaellus irtonumero 9,50 € 3/21 Lehden paras juttu. Uskon johdatukseen ja rukouksen voimaan. Täälläpä olisi keski-iän ylittänyt mies vailla kaveria, ystävää. Vastaajat osallistuvat palkinnon arvontaan. Harrastan musiikkia, laulua, piirtämistä ja käsitöitä. Huom. (Varaus 14.10.) Testamentti ja perintö, Tuomasyhteisö-numero 2.12. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Onnittelut voittajille! OLEN SPORTTINEN, akateeminen, karismaattinen uskova alle 50-v. nainen. MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti sinua eniten. (Varaus 16.3.) Puutarha, Tuomasyhteisö-numero 6.5. Se oikea uskonnollisuudella. Numeron 2/2021 suosituin oli Emilia Karhun kirjoittama ja Sauli Karhun kuvaama ”Kirjeitä sukupolvien ketjussa”. 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Hyvä ilmoittaja! Kun haluat näkyvyyttä Askel-lehdessä, ota yhteyttä mediamyyntiin: ~ 65 askel 3/21 ~ 65 askel 3/21. Silloinhan sen huomaa, ollaanko me sydänystävät. mennessä. (Varaus 9.6.) Kesän tuplanumero 2.9. (Varaus 11.11.) Joulu Pirjo Teva p. (Varaus 12.5.) Luonto ja ulkoilu 1.7. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. KIRJOITA MINULLE Ristikko 2/2021 PALKINNON VOITTIVAT: Marja-Liisa Ukko Lohjalta, Sirkka Vesterinen Vaalasta ja Kaija Werdermann Klaukkalasta. Palkinnon voitti Marja Peltoniemi. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Ilmestymisja varauspäivät: 8.4. Suoritan pitkää vankeustuomiota (ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen laatuaan) väkivaltarikoksista ja olen tullut uskoon vankilassa. Olen nopeasti innostuva, energinen, sosiaalinen ja hyvä kuuntelija. Kiinnostuksen kohteita luonto, musiikki ja kulttuuritapahtumat. KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Et tupakoi, etkä käytä alkoholia. mieheen. Jos sinä nainen uskot johdatukseen ja Jeesukseen ja olet samanhenkinen, voitais tavata ja tutustua. (Varaus 15.4.) Kesän juhlat 3.6. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Itä-Savon tyttö 10159 OLEN 25-VUOTIAS nuori mies. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Kaipaan rinnalleni loppuelämän kumppaniksi huumorintajuista, uskovaa miestä, joka tykkää retkeilystä, liikunnasta, matkustelusta, uusiin paikkoihin tutustumisesta, hassuttelusta ja syvällisistä keskusteluista. Lähetä vastaus 22.3. Viite: 60503. Olet ehkä myös leski. (Varaus 12.8.) Lemmikit, Tuomasyhteisö-numero 7.10. (Varaus 16.9.) Kirjallisuus 4.11. Tahtoni olisi löytää 20–40-vuotiaita uskovia, seurakuntaelämässä mukana olevia, jokseenkin perinteikkäästi ajattelevia ihmisiä kirjeenvaihtoon
/ Kipeälle uskolle kepeät mullat. Hän tuli vastaan ja paljasti kasvonsa. Nuorena kommunistina ja anarkistina hän oli henkisesti ulkopuolinen, erosi kirkosta ja kapinoi. ”Koin jonkinlaisen täyskäännöksen. Muistojen vankina. Kipeä usko / Käänsin selkäni. Uutta ja valoa peläten. Aloin jotenkin rakastaa… sellaista tapaa uskoa.” Vuodet kuluvat. Fosse kirjoitti nuo sanat kolmekymppisenä, koska ”sellainen usko on luottamuksen arvoinen”. Uusia löytöjä ja sanoja. Rukoushuoneella luetaan Jonin kirjoittama runo isoäidistään. ”valkoinen talo / tie jota vanhat naiset kulkevat / yksin / kaksin / kulkevat laukkujaan kantaen / ja laulu kuuluu / ja juttelu / – – vuonon valo heijastuu valkean talon pikku ikkunoista / kuuluu rukous / ja vielä yksi laulu / ja tyyni vuono rauhoittuu maan ylle / ja vanhat naiset menevät kotiin pienissä ryhmissä / – – Hän ja minä menemme ruokkimaan lampaat / ja minä autan häntä nostamaan säilörehua säiliöstä. PIENET TULET D okumentissa Jon Fosse – mitä ei voi pukea sanoiksi kerrotaan ratkaisevasta hetkestä. Olen elänyt monenlaisissa varjoissa, muiden ja itseni langettamissa. Kaikki oli hyvin.” Jon Fosse askel 3/21 66 ~. ”Näin itseni, muut ihmiset ja kotoiset talot ulkopuolisen silmin. Kaikki oli hyvin. / Käänsin selkäni. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Palkittu näytelmäkirjailija kokee hohdokkaita hetkiä, mutta vetäytyy sosiaalisesti usein varjoihin ja katveisiin. Toisten varjossa; pienistäkin ihmisistä voi syntyä suuri ja pitkä varjo. Olin valtavan hienossa paikassa, joka huokui onnellista rauhaa ja kimalsi kullalta. Valo ja varjot ”Olin valtavan hienossa paikassa, joka huokui onnellista rauhaa ja kimalsi kullalta. Sitten hän alkoi nähdä ”vanhojen naisten universumin” ulottuvuuksia ja halusi päästä ”lähemmäs jonkinlaisia todellisia arvoja”. ”Se on täytetty.” / Kun liekki oli jo sammunut, sydän syttyi. Seitsenvuotias Jon liukastuu kotipihalla, kädessä ollut pullo särkyy, viiltää valtimon auki ja vie lähelle kuolemaa. / Nukkukaa rakkaani / Ja ole sinä Jumala hyvä.” Ikkunan takana vuonon vesi. Pienet tulet. / Vuosikymmenten jälkeen jäljellä vain minä. DOKUMENTTI KERTOO, miten varjoissa voi löytää tiensä, uusia syvyyksiä, uudistua ja astua myös rohkeasti valoon. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Lukija murtuu. Kymmenisen vuotta sitten hän liittyi katoliseen kirkkoon. / Katsoi tyhjää kättäni ja sydäntäni. Se kokemus – – on ehkä ollut ratkaisevaa taiteilijaksi päätymiselleni.” Käydään myös Fossen lapsuusmaisemissa, vuonolla, jonka ympärillä vuoret lumihuippuineen kohoavat valossa toisen puolen jäädessä varjoihin, samaan aikaan. / Pettyneenä, väsyneenä, kuluneena. / Usko ilman Jumalaa on yksinäinen usko. Yksinäinen usko. Nukkukaa, rakkaani. Joskus se valo heijastuu kaukaa, lapsuuden vesistä tai vaikka isoäidin olemuksesta ja rukouksesta
FYSIIKKA tuntee puolivarjon ja sydänvarjon. Syntyäkseen molemmat tarvitsevat valoa. Valo on! Su vi Sa gb ra at en Su vi Sa gb ra at en ~ 67 askel 3/21
Housuissa on kaksi viistoa vetoketjutaskua. 64.95 € 39.95 € 74.95 € 49.95 € -25 € -25 € AINUTLAATUINEN ISTUVUUSTAKUU! AINUTLAATUINE N ISTUVUUSKONSEPTI, VAIN ATELIER GOLDNER SCHNITTILLÄ LYHYET ERIKOISKOOT ALLE 165-SENTTISILLE NAISILLE: KOKOVALIKOIM A KATTAA JOPA 26 ERI KOKOA – MEILLÄ ON MONIVUOTINEN KOKEMUS MYÖS ISOISTA KOKONUMEROIS TA HENKILÖKOHTA ISTA PALVELUA PUHELIMITSE KESTÄVÄÄ MUOTIA, JOLLA ON 5 VUODEN TAKUU TURVALLISTA OSTAMISTA – MAKSU LASKULLA 5 tähden takuumme www.ateliergs.fi (09) 8870 566 Tilaus ilman postikuluja osoitteella: Atelier Goldner Schnitt Oy, Tunnus 5021251, 00003 VASTAUSLÄHETYS Päivämäärä Henkilötunnus (pp.kk.vv-xxxx) Allekirjoitus *Kyllä kiitos, minulle saa lähettää sähköpostitse tarjouksia ja ajankohtaisia tiedotteita. 64.95 € nyt alk. 2. Tilaan yllä olevat tuotteet voimassa olevien kauppaehtojen mukaisesti. Etunimi Sukunimi Kotiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin S-posti* Pakollinen tieto, kun tilaat ensimmäisen kerran ja maksat laskulla. Yli 165senttisille Alle 165senttisille L LYHYT KOKO N NORMAALI KOKO EL ERIKOISLYHYT KOKO Alle 157senttisille 42 46 38 40 44 52 48 50 54 * 56 * papaija 8348-817 vaaleansin. Valitse HOUSUJEN VÄRI KOKORYHMÄ KOKO KPL HINTA YHT. www.ateliergs.fi 25 € Ihanteelliset Housut alk. tummansininen pinkki t.sin. Kolme eri lahjepituutta tarjoaa vaihtoehtoja erikokoisille naisille. 30 päivää (lasketaan laskun päiväyksestä). v.sininen hiekka papaija kivenharm. 8936-194 pinkki 8938-584 musta 3519-944 valkoinen 3516-939 herneenvihreä 3962-854 hiekka 3518-336 kivenharmaa 8081-439 Alle 165-senttisille Lyhyt koko Yli 165-senttisille Normaali koko Alle 157-senttisille Erikoislyhyt koko L IHANTEELLISET HOUSUT Stretchhousuissa on paljon puuvillaa, ja ne ovat mukavat jalassa. Täytä alle nimesi ja osoitetietosi TIKKUKIRJAIMIN. 3960-859 tummansin. Tilaan tuotteet laskua vastaan. valkoinen musta herneenvihr. Kiitos! 3. Vyötärökaitale joustaa mukavasti. 9 VÄRIÄ 3 PITUUTTA PALJON MUKAVUUTTA KUIN MITTATILAUSTYÖTÄ KYLLÄ kiitos, haluan hyödyntää tämän ERIKOISTARJOUKSEN! En tällä kertaa halua tilata tuotteita, mutta haluaisin tilata kotiini UUDEN MAKSUTTOMAN KUVASTONNE. 39.95 € Etukoodisi verkkokaupassa: FIFS211006 39.95 € 39.95 € Etukoodisi verkkokaupassa: Etukoodisi verkkokaupassa: + ILMAIN EN TOIMIT US ventre Nilkka Polvi ventre ventre ventre ventre Vatsa MUOTIA KUIN MITTATILAUSTYÖNÄ 3 ERI PITUUTTA JA ERINOMAISTA ISTUVUUTTA Valitse housumitoitus vartalosi mittojen mukaan. Tarjous on voimassa 30.6.2021 asti, niin kauan kuin tuotteita riittää. F21-2207-FI *Ei saatavana lyhyessä ja erikoislyhyessä koossa. 1. Nyt saat mukavuutta ja tyyliä edullisesti: 25 € alennusta + ilmainen toimitus! Pituus 104 cm Pituus 98 cm Pituus 94 cm Lahkeen leveys 34 cm 67 % puuvillaa, 28 % polyamidia, 5 % elastaania Konepesu EL L EL AGSFS21_Hosen_FIN_210x250_Askel_0403_c2.indd 1 15/02/2021 10:45. Maksuaikaa maks. Tietosuojaa koskevat lisätiedot sekä yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvät viittaukset löytyvät verkkosivuiltamme: www.ateliergs.fi