70 vapaaehtoista luo Tuomasmessun Klaus Härö ja komedia kuolemasta askellehti.fi onko paikkamme partiossa. pappi ja hevosmies isä pakeni impivaaraan teemu rinne & tico minna kettunen päivi puhakka Puutarhaunelmia ja sinitiaisen sirkutusta. Kevät! Myötätuntoinen katse parantaa Talvisotaa seurasi pula-ajan arki Pysähdy kellon kanssa! Uskoa, toivoa & rakkautta 3/20 irtonumero 9,50 €
3,20 (3,90) 3 20 Juha Vähäsarja Joka päivä lapsen lailla Päivittäishartauskirjassa keskitytään Jumalan anteeksiantamukseen ja armoon. Anteeksiantamus ja armo kulkevat mukanamme elämän arkeen. 020 754 2350 ARMON SUOJA AN Kalevi Virtanen Vapaa pudotus armoon – Kirja ihmiseksi kasvamisesta Mistä tulen, kuka olen, mihin kuulun, mikä on elämäni tarkoitus. 100 % kierrätys-pe. Samalla hän hahmottelee uudenlaista tapaa lähestyä Raamattua. 22,90 (29,90) Tuubihuivi Monikäyttöinen, kierrätysmateriaalista tehty putkihuivi Yhteisvastuun logo painatuksella. Koko n. PÄÄSIÄISKORTIT Laaja valikoima aitoja kristillisiä pääsiäiskortteja!. 21,90 21 90 Ikoni, tuohusjalka ja viisi tuohusta. Matka kulkee kirjaimellisesta raamatullisuudesta uskoon, joka on ennen muuta suhde. 9,00 (28,00) PERUSSANOMA 9 00 Kotialttari Messinkinen tuohuksenjalka Korkeus 7 cm. Punaisessa sateenvarjossa heijastava Yhteisvastuu-painatus. Miten oman minuuden löytäminen ja Jumalan löytäminen liittyvät yhteen. Koko 50 x 25 cm. Miten se usko, jonka varassa kirjoittaja elää, on vuosikymmenien aikana muuttunut. Ikoni Pyhä Perhe Valmistettu Suomessa painokuvasta puutaustalle. Ne ovat totta silloin, kun kaikki on raiteillaan, ja ne ovat yhtä totta silloin, kun on koetusten aika ja risti painaa harteita. Kaikkivaltias tulee lähelle kumartuen eri tavoin lapsensa hätään. 19 cm. Kalevi Virtanen kertoo omasta matkastaan ihmisenä ja kristittynä. 10 x15 cm. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma 9–19, ti-pe 9–17, la 10–15 Puh. 26,90 (32,90) 26 90 22 90 Heijastava sateenvarjo Laadukas kokoon taittuva sateenvarjo myrskytoiminnolla. Tuohus 5 kpl Mehiläisvahatuohus, korkeus n
Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. krs 00180 Helsinki sähKöPostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Kotisivu www.askellehti.fi tilauKset ja osoitteenmuutoKset p. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 680 4057 ilmoitustrafiiKKi Lisbeth Sarkkinen, p. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. sisällys 3/20 Päätoimittaja Mari Teinilä p. 40 humu on sanna hedmanin hurja raudikko 70 vapaaehtoista luo Tuomasmessun Klaus Härö ja komedia kuolemasta askellehti.fi ONKO PAIKKAMME PARTIOSSA. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Kevät! Myötätuntoinen katse parantaa Talvisotaa seurasi pula-ajan arki Pysähdy kellon kanssa! Uskoa, toivoa & rakkautta 3/20 irtonumero 9,50 € ~ 3 askel 3/20. PAPPI JA HEVOSMIES ISÄ PAKENI IMPIVAARAAN TEEMU RINNE & TICO MINNA KETTUNEN PÄIVI PUHAKKA Puutarhaunelmia ja sinitiaisen sirkutusta. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Kustantaja Kotimaa Oy. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. 040 522 0566 toimitusPäälliKKö Freija Özcan p. 040 067 4817 Kolumnistit Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen taitto Ritva Kaijasilta-Heinonen KuvanKäsittely Jukka Granström osoite PL 279, Porkkalankatu 7 B, 2. Uskoa, toivoa & rakkautta An tt i Ri nt al a 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Kannessa Klaus Härö: Suru, joka eristi 15 Sirkun keittiössä syntyi metsäinen sienisoppa 16 Tiina ja Lauri Eskelinen: Uskonnonopetus sivistää 21 Teemu Rinne, melkein eksynyt partiolainen 22 Olli Valtonen: Tämä ruokavalio sopii kaikille 24 Löydä myötätunto 27 PaPPilan salissa: Hevosmiesten ystävä 28 Kasvitieteellisen puutarhan kauneus lumoaa 34 Laura Honkasalo: Synkistellään! 36 Pula-aika vaati älyä ja sisua 45 luKijat Kertovat ja äänestävät 46 Puutarhakirjoja ja upea Ankeriaan testamentti 48 Anna kellon pysäyttää 50 Pirjo Kantala: Koiralenkin oivalluksia ja rukous koulukiusatun ja surevan puolesta 52 tuomasmessu on myös vapaaehtoisten juhlaa 54 Helsingin ja Tampereen ”tuomaiden” kevät on runsas 56 Provencessa elää legenda 59 Mikä masensi Saarnaajan. 64 ristiKKo 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Pienet tulet: Kauppamatkustajan haudalla 42 Ota kevät vastaan sinitiaisen siivellä. 040 683 8431 toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Toimitusjohtaja Matti Koli ilmoitusmarKKinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi luKijamäärä 51 000 (KMT 2018) PainoPaiKKa PunaMusta Oy, ISSN 07809972
Ju kk a Gr an st rö m aluksi Kuolleet oksat hyvänja pahantiedon puun juurella muistuttavat kadotetusta paratiisista Elämänpuun luota leviää tuoksu Varret versovat uutta elämää Tuoksu seuraava numero ilmestyy 2.4.2020 askel 3/20 4 ~
Aamuhämärä värjäsi maiseman siniseksi. Monilla on kuulokkeet korvilla. Tähtiä on enemmän kuin hiekanjyviä K äytän julkista liikennettä lähes päivittäin, ajokorttia en ole koskaan edes hankkinut. Toivon kanssamatkustajille hetkiä, jolloin jaksaa nostaa katseensa horisontin yläpuolelle. Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota ihmisten muuttuneeseen asentoon. Viime aikoina liikennevälineissä olen yhä useammin kohottanut katseeni ympäröivään todellisuuteen. Matka jäi mieleeni myös siksi, että otin Häröstä valokuvan. Minulle se sopi. Kykyä muistaa, että tähtiä on enemmän kuin hiekanjyviä. Siinä hän katsoi positiivisen mietteliäästi junan ikkunasta ulos. Joskus kertaan itsestäänselvyyksiä. Katson ihmisiä, kaikki kauniita omalla tavallaan. Tähtiä katsoessa voi saada suhteellisuudentajua siihen, että vaikka tässä maailmankaikkeudessa ihminen on pieni, hän on samalla osa suurta kokonaisuutta. Silloin kun maltan nostaa katseeni ylös kännykästä, saatan nähdä jotain kaunista, esimerkiksi hymyn valaisemat kasvot tai taivaan valoa. mari Teinilä päätoimittaja askel-lehti Askel maaliskuussa 2020 ~ 5 askel 3/20. Tampereella sanoimme näkemiin. Paikoissa, joista näkyy tähtitaivas. Kaikki kääntyy lopulta hyväksi. Klaus Härön uusin elokuva ”Elämää kuoleman jälkeen” vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Ohjaaja ihastui kuvaan ja pyysi, voisiko hän käyttää sitä joissain esitteissä elokuvajuhlilla. Jos junaan nousisi viisi vihreää marsilaista, valtaosalta matkustajia se jäisi huomaamatta. Valo on erityisellä tavalla läsnä siellä missä kaupunkien valot loppuvat. Jos muuttaisin autiolle saarelle, ottaisin mukaani pohjoista valoa. Härö kiirehti seuraavaan tapaamiseen ja minä junalla takaisin Helsinkiin. Silti elämme saman taivaan alla. Poliittisen tappion jälkeen hän saattoi sanoa työtovereilleen, että taivaalla on enemmän tähtiä kuin maailmassa hiekanjyviä. Varsikin se, mitä hän Janne Villan tekemässä ja sivulta kahdeksan alkavassa haastattelussa siitä kertoo. Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama osasi suhteellistaa vastoinkäymisiä. Suomen ilmasto on välillä väsyttävä, mutta täällä on ihmeellinen valo. Valtaosa matkustajista istuu niska etukenossa, katse suunnattuna alaviistoon kohti kännykkää. Ohjaajalla oli kiireinen vaihe ja junamatka oli ainoa sopiva hetki. Olen itsekin sitä joukkoa, joka usein hakee kännykän loputtomasta tarjonnasta uutisia, sosiaalisen median päivityksiä, kissavideoita tai ihan mitä vain. Esimerkiksi sitä, että ensiparkaisun jälkeen jokaisella ihmisellä alkaa ainutkertainen elämä. pääkirjoitus Toimittajalta Olli Seppälä muistelee junamatkalla tehtyä haastattelua TäSSä numerOSSa on elokuvaohjaaja Klaus Härön haastattelu. Siitä muistui vahvasti mieleen, kuinka itse haastattelin häntä 2000-luvun alkupuolella junamatkalla Helsingistä Tampereelle
Me olimme kuin eri planeetoilla, kertoo Klaus Härö. Elämää kuoleman jälkeen – Olisin halunnut surra äidin kuolemaa isäni kanssa, mutta hän oli mielestään jo surutyönsä tehnyt. TeksTi: Janne Villa • kuVaT: anTTi RinTala 6 ~. Hän teki kipeistä kokemuksistaan draamakomedian, joka naurattaa aiheen vakavuudesta huolimatta
~ 7. – Toivon, että elokuvassa on hauskat hetkensä ja katsojatkin uskaltavat vakavasta aiheesta huolimatta huvittua
– En osannut odottaa, ettei vellova ja yllättävillä hetkillä päälle painanut suru loppunutkaan äidin hautaamiseen, vaan se jatkui pitkään. askel 3/20 8 ~. Klaus Härö kiteyttää elokuvassaan puoleentoista tuntiin tosielämän vuosien tunnelataukset
Yksin. Joka suuntaan ärhentelevä isä ei kykene kohtaamaan sen enempää omaa kuin muidenkaan surua. Saatuani kasvaa pikku hiljaa uskoon aloin miettiä, miten kunnioitan vanhempiani ja kohtelen heitä niin kuin kuuluu. Perheen ainoa lapsi sai isältä tehtäväkseen ilmoittaa äidin ystäville ja työtovereille, että hautajaiset vietettäisiin hiljaisuudessa – muka äidin tahdosta. Isän suru jäi surematta Nuorukainen ei uskonut, että hänen kirjaamansa pienet ja intiimit tapahtumat kiinnostaisivat valkokankaalla, mutta näytelmä niistä saattaisi syntyä. – Hän ei paljon puhunut eikä pukahtanut ja teki usein asiat oman päänsä mukaan. Hän yritti toimia diplomaattisesti myös isän siskon ja äidinäidin sekä isän välillä. Sekä henkilöt että tilanteet ovat kärjistettyjä tarinan vaatimalla tavalla. – Halusin olla isälle mieliksi ja olin kiltti. – Perheessämme talous teki aina vähän tiukkaa. Se tuo koomisen vireen ja jopa kansankomedian vivahdetta. Suhtaudun näihin ihmisiin lempeästi ja ymmärtävästi. Nuori mies ei kyennyt kuitenkaan hillitsemään turhan tuntuisista pikkuasioista riitelyä. Klaus on ainoa päähenkilöiden esikuvista, joka on yhä elossa. – Katkera ihminen ajattelee, että tuon ~ 9 askel 3/20. Mitä syödään hautajaisissa. saa ensi-iltansa Klaus Härön käsikirjoittama ja ohjaama omaelämäkerrallinen Elämää kuoleman jälkeen -elokuva. Ä iti oli iloinen, sosiaalinen, avoin j a h y v i n rakastettava, isä enempi erakkoluonne, Klaus Härö luonnehtii vanhempiaan. Härö kirjoitti muistiin surutalossa ja -prosessissa käytyjä vuoropuheluja. Jälkikäteen ajateltuna en olisi toiminut niin, Härö muistelee. – Jos muut olisivat hengissä, en usko, että kukaan pahentuisi elokuvastani. – Kilometrejä oli elokuvantekijänä takana jo niin paljon, että rohkaisin mieleni. Tärkeässä tehtävässä teoksessa on myös isän vanha vihreä pakettiauto. Taiteilija tulee työväenluokan tai alemman keskiluokan perheestä. Isä koki sosiaaliset tilanteet helposti vaivaannuttaviksi. Keskustelut olivat asioiden mittasuhteisiin nähden – etenkin etäämpää katsottuna – tahattomankin koomisia. Poika ja täti koettavat tasapainotella kestääkseen isän käytöstä, kunnes mitta tulee täyteen. Auto lähtee surukodista Keltainen puutalo on nähnyt jo parhaat päivänsä peltojen keskellä. Hitaasti heräävä usko Klaus Härön isäsuhde oli varsinkin teini-iässä ”tulehtunut”. Oletko ”bättre folkia”. – Suurten elämään ja kuolemaan liittyvien kysymysten ja tunteiden käsittelyn sijasta meillä kiisteltiin jonninjoutavista asioista: Syödäänkö hautajaisissa voileipäkakkua vai voileipiä ja millä täytteillä. Toinen, verkkaisemmin edennyt herätys oli alkanut tapahtua rippikoulun jälkeen, kun Klaus löysi tiensä luterilaisen seurakunnan nuorisotyöhön. – Toin tähän elokuvaan ne tuntemukset, mitä minulla oli joskus nuorempana isää kohtaan hetkittäin, Härö toteaa. Lintumiehen oli hyvä olla lähinnä luonnossa. – Toivon, että elokuvassa on hauskat hetkensä ja katsojatkin uskaltavat vakavasta aiheesta huolimatta huvittua ja nauraa, ohjaaja sanoo. Aloin rukoilla sen puolesta, että voisin antaa isälleni anteeksi. Poika totteli. Vuonna 2018 jo kokenut taiteilija uskaltautui kaivamaan tekstin pöytälaatikosta ja työstämään sen käsikirjoitukseksi. Elokuvan henkilöt eivät ole tietenkään yksi yhteen tosielämän kanssa. Kun minulta tivattiin, olenko ”bättre folkia”, en tiennyt mistä puhuttiin, Härö muistelee. Sen päähenkilöt ovat Nisse-isä ( Peik Stenberg), Stefan-poika ( Martin Paul) ja Nissen sisko Elsa ( Lena Labart). Häröt eivät asuneet ihan yhtä kaukana Porvoon keskustasta kuin elokuvan perhe, mutta tunne emotionaalisesta etäisyydestä on aito. – Kristinuskoni heräsi hitaasti. Hänen elämänfilosofiansa mukaan jokaisen piti pärjätä itse. Elimme kuin tunteiden saaressa, kaukana muista ihmisistä. – Tuo vähän hölmön näköinen auto singahtaa kuin sukkula surukodin ja normaalin elämän välillä. – Elokuvassa nähdään tavallisia örmyjä eikä niitä hyvältä tuoksuvia helsinkiläisiä salonkisankareita, joilla on hienot käytöstavat, tennismailat kassissa ja aina rapujuhlia. Hän itse oli äidin kuollessa 23-vuotias elokuva-alan opiskelija. Jos pyysin joskus apua, sitä herui harvoin. – Koin, että noina viikkoina me elimme kuin tunteiden saaressa, kaukana erillään muista ihmisistä. – Koin yllättävää tyydytystä siitä, että sain tehdä suomenruotsalaisen tarinan, jossa ei puhuta herraskaista suomenruotsia vaan junttisuomenruotsia, Härö nauraa. Perjantaina 6.3. – Kun ikäviä asioita kerääntyy, niistä voi tulla yllättävän raskas taakka. Jos meillä syötiin joskus rapuja, ne olivat kiinalaisia pakastealtaasta. Taiteelliseen toteuttamiseen minulla ei ollut vielä vuosiin ammatillista kanttia, osaamista ja uskallusta. En ole mikään mustan huumorin ystävä. Muutos alkaa minusta Parikymppisenä Klaus Härö tajusi, etteivät vihan pito ja katkeruus käyneet kristitylle laatuun. – Kannoin isälle kaunaa. – Silloin tällöin kaivoin vanhan tekstin esiin ja hykertelin, että näinhän ne asiat aikanaan menivät. Kaksikielisessä kodissa kasvaneen Klaus Härön kotikieli on ruotsi. – Huomasin katkeroituvani, mistä seurasi herääminen siihen, ettei näin voinut jatkua
Vanhemman viiltävä kaipuu Elokuvataiteilijan elämänhistorian kannalta ei ole ihme, että lasten ja aikuisten välit ovat olleet hänen tuotantonsa kantava teema. Yhtäkkiä huomasin, etten suutukaan samalla tavalla. – Kun isä sanoi aiemmin poikkipuolisen sanan, saatoin suuttua kohtuuttomasti. – Ohimennen isä saattoi joskus myös sanoa: ”Sorry, ei olisi pitänyt tehdä näin.” Asiaa ei puitu sen jälkeen. Lopulta käsitin, että minun on turha odottaa isän muuttuvan. – Tein mielessäni sovinnon isän kanssa ja annoin anteeksi sen, ettei hän ollut sellainen kuin olisin toivonut. – Kun omat vanhemmat tulevat puheeksi, nämä aikuiset taantuvat kymmeniä vuosia taaksepäin. Jonkun ajan kuluttua Klaus havaitsi, että positiivinen muutos oli tapahtunut – hänen omassa asenteessaan. Isä ei analysoinut vaikeita asioita tai puhunut niitä auki. Sain jättää sen kiukkukuorman ja vihanpidon pois. – En ollut esimerkillinen päivittäisessä kanssakäymisessä. – Hyvätkin yrityksemme jäävät usein puolitiehen. – On tärkeää hyväksyä sekin, mistä itse tulee. – Jossain määrin kaikki elokuvani käsittelevät vanhempien ja lasten suhteita, Klaus Härö myöntää. Kun kysyin, mitä hän tarkoitti, isä heitti lisää löylyä, eikä lähtenyt tunnustukselliseen vuodatukseen. – Kunpa osaisimme nähdä hankalissakin vanhoissa ihmisissä heidän eletyn elämänsä ja arvostaa heidän kulkemaansa taivalta, vaikkei se olisi ollut hieno ja ylevä. Esikoisteoksessa Näkymätön Elina (2003) nuori tyttö oirehtii isänsä kuolemaa. – Isä saattoi sanoa saunan lauteilla, että taisin olla turhan kova sinua kohtaan teini-iässä. He regressoituvat yhtäkkiä esimerkiksi isän tai äidin soittaessa. Tässä maailmassa ei ole mitään tärkeämpää kuin usko. Välit paranivat loppua kohti Isän ja pojan suhde pehmeni vuosien saatossa. Ihminen, joka pystyy antamaan anteeksi omille vanhemmilleen, hyväksyy helpommin myös itsensä vikoineen, hän näkee. Olin kiitollinen siitä, että osasin kaivata isää ja ajatella häntä hyvällä. Rakastin häntä sellaisena kuin hän oli. askel 3/20 10 ~. Noista ihmisistä minä ponnistan – enkä ole välttämättä yhtään heitä parempi. Käskyssä ei suotta sanota, että ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, Klaus korostaa. Tärkeät asiat ovat yhä ratkaisematta. toisen ihmisen täytyy muuttua ennen kuin minä muutun. Klaus Härö on nähnyt myös kauniita ja kunnioittavia aikuisen lapsen ja vanhenevan vanhemman suhteita. – Emme olleet koskaan niin läheisiä, että olisimme puhuneet kaikesta, mutta välitin hänestä vilpittömästi. Hän toivoo, että kaikki saisivat kokea, mitä anteeksianto voi merkitä suhteessa omiin läheisiin. – On ilo nähdä ihmisiä, jotka pystyvät kunnioittamaan vanhempiaan vielä kun nämä heikkenevät ja hapertuvat. Muutoksen piti alkaa minusta. Hyväksy se, mistä tulet Kaikissa meissä on monia vikoja korjattavaksi, Klaus Härö huomauttaa. Aikuinen taantuu teiniksi Ohjaaja tuntee monia työelämässään taitavia ja rakentavasti toimivia ihmisiä, joiden suhde vanhempiinsa on vielä aikuisenakin kuin vihaisella teinillä. Olisin toivonut itselleni pidempää pinnaa ja suurempaa viisautta. En ole niin fiksu, suvaitsevainen ja täydellinen kuin olisin toivonut olevani. Ennen isän kuolemaa, loppua kohden välit olivat ”kohtuullisen hyvät”
– En voi itsekään muuta kuin heittäytyä Jumalan armon varaan. Lapset jäävät paitsioon. Klaus korostaa kristillisen kasvatuksen merkitystä. Vain sokean papin ja armahdetun elinkautisvangin, Leilan koskettavasta yhteentörmäyksestä kertova Postia pappi Jaakobille (2009) ei taida sopia vanhempi ja lapsi -asetelmaan. – Uudessa elokuvassanikin henkilöt ovat jossain määrin karikatyyrejä, eikä valkokankaalle kaivata enää yhtään harhaanjohtavia karikatyyrejä uskovaisista. Jos pelastukseni olisi kiinni minusta, minulla ei olisi turvaa, mutta se on kiinni Kristuksesta, taiteilija summaa teologiansa. Äideistä parhain (2005) kertoo Ruotsiin lähetetystä sotalapsesta, joka koki kaksinkertaisen hylkäämisen jouduttuaan jättämään kasvattiperheensä ja palaamaan Suomeen. – Meidän pitää kasvaa ihmisenä ja pyrkiä kohti oikeita tekoja, mutta prosessi on piinallisen hidas. Jotkut ovat odottaneet kristityksi tunnustautuneelta taiteilijalta tyhjentävää elokuvallista esitystä uskosta. On surullista, että oman vanhemman kaipuu voi jäädä pintaan niin voimakkaasti, ettei hänelle sallita uutta rakkautta. – Jos on saanut kallisarvoisen uskon lahjan, sellaisen lahjan haluaa antaa perinnöksi myös lapsilleen. kun lapsi jää paitsioon Viiden lapsen isä on monesti miettinyt, miten pienet ovat isompien armoilla. Miekkailijan (2015) syvin teema on aikuisen ratkaiseva rooli lapsen elämässä. – Moni vanhempi valitsee elämäänsä mukavuussyistä asioita ja mielihaluja, jotka menevät lasten tarpeiden edelle. Härölle usko tarkoittaa nöyrtymistä sen edessä, ettei ihminen tiedä kaikkea, vaan kaikki on Jumalan kädessä. – Suhde omiin vanhempiin ei voi olla heijastumatta siihen, pidämmekö itseämme halpoina ja arvottomina vai osaammeko tehdä oikeita valintoja ja luottaa itseemme. ole turvallisin mielin Ohjaajan tuore teos ei vastaa kysymykseen, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. ~ 11 askel 3/20. Siinä aikuiset lapset kokevat jääneensä merikapteeni-isänsä rakkautta paitsi, kun tämän uusi naisystävä varastaa huomion heiltä. Luther sanoi, että me olemme samaan aikaan syntisiä ja armahdettuja. – Uskon, että ihminen kohtaa tämän elämän jälkeen Luojansa. lupa uuteen rakkauteen Nyt ohjaajalla on työn alla Irlannissa kuvattava elokuva. Ainoaan lapseensa välit menettäneen, vanhan ja äreän isän prototyyppi esiintyy jo viimevuotisessa Tuntemattomassa mestarissa. – Ehkä vitsi on siinä, että perheen suruaika voisi olla isojen ajatusten ja syventyvän yhdessäolon aikaa, mutta nyt se on kaikkea muuta, ohjaaja kuittaa. Iso ilon ja toivon aihe on siinä, että armahdettu syntinen ei pelastu omien tekojensa takia. – Mieluummin kerron uskosta suusanallisesti. Tässä maailmassa ei ole mitään tärkeämpää kuin usko. – Leilankin nykyisyyteen heijastuvat hänen lapsuutensa kovat kokemukset ja kaltoin kohtelut, Klaus Härö kommentoi. ”Elämää kuolEman jälkeen” on iso ja jylhä nimi puitteiltaan pienimuotoiselle ihmissuhdedraamalle. Tämä konflikti ei poistu kristityn elämästä, Klaus Härö sanoo. Elokuva kärjistää ja yksinkertaistaa asioita usein tavalla, joka ei tee uskolle oikeutta. Tuleeko elokuvaa uskosta. Raamattu kehottaa olemaan turvallisin mielin. Minäkeskeisessä uskossa sen sijaan ihminen tekee oman uskonsa määrästä ja laadusta pääasian. Klaus Härö uskoo, ettei ihminen kykene omin voimin ehdottomaan hyvään. – Lapsissa nostaa päätään yllättävä kateus, katkeruus ja mustasukkaisuus. – Emme voi tuottaa tai herättää lapsissamme uskoa, mutta voimme antaa heille siitä tietoa, joka voi auttaa uskon löytämisessä. Uusi ihminen -elokuvassa (2007) köyhän perheen tyttö joutuu äitinsä kuoltua naisten työkotiin ja taistelee oikeudestaan äitiyteen. – Moni tuntemani kristitty on kokenut burn outin oman suorittamisen tiellä
Luonnon tuoksut, erityisesti havupuiden tuoksu, poistavat stressiä ja piristävät mieltä. ajassa Ota itseesi lintujen iloa ja pyrähtele jäällä. Sillä on mukava istuskella märällä kannolla tai kivellä. Ota mukaan lämmintä juotavaa ja mukavaa syötävää. Ulkoilma tekee ihmiselle hyvää, onhan se meidän luonnollinen elementtimme. Uskaltaudu halaamaan mukavan oloista puuta. Hengitä. askel 3/20 12 ~. Kulje ihan rauhassa, ilman kiirettä. Nyt kutsuvat jäät retkiluistelijaa tai lumettomilla seuduilla muuten vain luontopolut retkeilijää. Vedä keuhkot hitaasti täyteen puhdasta ulkoilmaa ja puhalla hitaasti ulos. Tunne, miten sen kuori oikeastaan onkin lämmin ja miten sen alla virtaa elämä. Ota itseesi vähän kevätlintujen iloa ja pyrähtele jäällä ja polulla eteenpäin. Sohvaperunan on aika kömpiä esiin viltin alta, ojentautua ja lähteä ulos. Istuma-alusta on hyvä lisä varusteisiin. Lähde yksin tai perheen ja ystävien kanssa pienelle vaellukselle luontoon. Haistele samalla lumen tuoksua tai sadetta ja kosteita mättäitä. Lämmityksen kuivaama iho ja ruutujen sinisen valon ja sähkövalon kuihduttamat silmät ilahtuvat luonnonvalosta ja raikkaasta ilmasta. On aika iloita valosta ja elämästä! FREIJA ÖZCAN Nyt ylös ja ulos! Raikas ulkOilma on ihmisen oikea elementti. Toista tämä muutaman kerran parin minuutin ajan ja huomaat, miten rentoudut. Maaliskuu T alvi alkaa kääntyä kevääseen
Vaikka en ole jumalauskovainen, kädet hakeutuivat ristiin hädän hetkellä. Hän toivoo keskusteluihin nykyistä enemmän malttia, empatiaa ja kykyä myöntää omat virheensä. Virallisessa emojivalikoimassa on yli 3000 symbolia, joiden joukkoon evankelis-luterilainen kirkkomme halusi liittää anteeksiantoa kuvaavan emojin. juha mieto, apu 30.1. liitä viestiisi anteeksiantoa Kuusanmäki taRja haloNEN korosti suomen vahvaa mainetta kansainvälisenä rauhanrakentajana ja tietotekniikan pioneerina. Tunnelmointiin pystyy jokainen meistä. Jos siellä kuitenkin olisi joku.” Riitta havukainen äkillisestä sairastumisestaan, Viva 2/2020 PaRasta oN myötävaloon ajaminen ennen auringonlaskua, kun valo ei enää häikäise vaan tuo lempeästi esiin maiseman värit. Päätoimittaja Riitta Nykänen helmikuun Eevassa ÄItINI moIttI usein isää, joka nukahteli jumalanpalveluksissa. Lopputulos on käytössä aikaisintaan syksyllä 2021. Silloin minusta tuntuu, että olen matkalla kotiin, koska kotini on kauneudessa ja hetkellisissä onnen tunteissa. Kannattaa olla aloitteellinen vaikkapa siinä, että lupaamme edistää ystävällistä tapaa kohdata toisemme, emme anna sijaa vihapuheelle ja pidämme itse huolen siitä, että eri mieltä voi olla ilman kohtuutonta tunnekuohua. Uudelta emojilta edellytetään muun muassa selkeyttä. ”Forgivemojikampanja yhdisti hienosti nämä kaksi suomalaista vahvuutta.” ~ 13 askel 3/20. Erkki lampén autoilusta, Et 3/2020 Ka ik u lIItÄmmE sÄhKöIsIIN viesteihimme helliä, hymyileviä, itkeviä, aprikoivia, äkäisiä naamoja. Lainasanat Iloa ja toiveikkuutta tarvitaan entistä voimallisemmin. KaNsa KoKI, että se, mitä hän puhui ja miten hän eli, oli aitoa. Isä vastasi, että ei ole omantunnon päällä mitään, kun pystyy kirkonpenkissä nukkumaan. jarmo ahvenus Niilo YliVainiosta, Ristin Voitto 7/2020 olEN tEho-osastouskovainen. ”Emojit ovat nykyisin erottamaton osa ihmisten välistä viestintää ja siksi tarvitaan emoji, joka sanoo: annan sinulle anteeksi.” Ehdotusta varten laaditaan Unicoden vaatimukset täyttävä virallinen emojihakemus. Viime syksynä käynnistyi Forgivemoji-kampanja, jonka tuottamien tuhansien ehdotusten joukosta presidentti tarja halonen valitsi voittajan
Hän piti Kuopiossa salonkia, jossa kävi suomalaisen kulttuurin kermaa vaihtamassa ajatuksia. ”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” on Minnalta tunnettu lause. Paras keitto syntyy liotetuista ja hakatuista suolasienistä. Aikamoinen nainen, joka on liputuspäivänsä ansainnut 19.3. Laita paksupohjaiseen kattilaan saman verran voita ja öljyä ja kuullota siinä pieneksi silputtu sipuli. Aina paaston ei tarvitse painottua ruokaan. Poikkeuksen tekee vain kahvi.” Näin totesi Minna Canth, joka tunnettiin kovana kahvinjuojana. Sen verran lipesin paaston lihattomasta ideasta, että käytin keiton pohjana mietoa lihalientä. Luostareissa paastoajan ruokaan kuuluivat erilaiset kasviskeitot. Olen itse vuosikausia paastonnut pitämällä pöydillä violettisävyisiä liinoja ja pidättäytynyt ostamasta keltaisia tulppaaneja ennen pääsiäistä. Canth oli liikenainen, kirjailija ja toimittaja sekä merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Puhu siis pöllöä, tai ainakin kuuntele sujuvasti, kun menet öiselle pöllö-safarille pellonlaitaan tai kuusimetsään. ”Siihen päätökSeen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Erityisesti hiljaisella viikolla tyydyttiin muun muassa sienikeittoon. Helmipöllöjen ääntä se kuvaa näin: ”pulputtava pu-pu-pu-pu”. Älä päästä ketään luotasi ennen kuin hän on vähän onnellisempi.” Äiti Teresa Vietämme paastonaikaa, jota varten tein sieni-tattarikeiton – luterilaiseen tapaan. P aastonaika oli Suomessa vuosikymmeniä ortodoksisen kirkon erikoisuus. Tein paastoruoaksi sienikeittoa, johon lisäsin erikseen kypsytettyjä rikottuja tattarisuurimoita. Tyyni sää sopii parhaiten pöllöretkille, sillä tuulenhuminasta voi olla vaikea erottaa pöllöjen huutelua. Huuhkajalla on puolestaan kumea ”huu-hu tai huu” -kieli. Aikamoinen Minna Viisautta ”Levitä rakkautta kaikkialle minne menet. Tärkeää on myös pukeutua lämpimästi ja ottaa mukaan riittävästi eväitä. Seitsemän lapsen äiti joutui leskeksi jäätyään elättämään perheensä itse kunnostamalla isänsä lankakaupan. Hiiripöllöllä on ”puliseva ululululuu”. Pelkkään veteen tehty versio oli jotenkin laihaa. Silloin alkavat niiden soidinmenot. Vasta vähitellen ajatus ruokapaastosta on hiipinyt myös perusluterilaisen kansan keskuuteen. Myös kuivatuista sienistä tulee maukas keitto, ja jopa kaupan herkkusienistä syntyy aivan asiallinen sienikeitto. Hetken päästä lisää hakatut sienet ja kypsytä niitä AjASSA askel 3/20 14 ~. Pi xa ba y Puhu pöllöä! Alkukevään yöt ovat parhaita hetkiä pöllöjen tarkkailuun. Silloin pitää vain tattarin määrää vähentää tai korvata se parilla pieneksi pilkotulla perunalla. Ylen arkistosta löytyvä artikkeli antaa puolestaan hauskoja ohjeita pöllöjen kieleen. Se antaa keiton makuun ytyä. Sen aherruksen ohessa hän ehti vielä kestitsemään vieraita, ajattelemaan ja vaikuttamaan
muutama minuutti. Ju kk a Gr an st rö m Sieni-tattarikeitto 7 dl liotettuja ja pieniksi hakattuja suolasieniä 6 dl laihaa lihalientä 20 g voita + 2 rkl öljyä 1 iso tai 2 pientä salottisipulia, tavallinenkin käy 2 dl kevyttai kaurakermaa valkopippuria ripaus tai kaksi suolaa tarpeen mukaan (sienissä sitä on jo ennestään) 3/4 dl rikottuja tattarisuurimoita Metsäinen sienikeitto Sirkun keittiöSSä LuoStareiSSa paaStoajan ruokaan kuuluivat kasviskeitot. Sienikeitossa on niin metsäinen maku, että sen kaveriksi on hankala keksiä sopivaa yrttiä. Lisää sitten kevyttai kaurakerma, keitä vielä hetken aikaa ja maista, tarvitseeko keitto lisää suolaa. Keitin suurimot erikseen paketin ohjeen mukaan ja lisäsin sitten keittoon. Niiden keitinliemeksi voi ottaa 2–3 desiä lihalientä, jolloin seoksen voi kaataa suoraan sienten sekaan. Sitten lisää osa lihaliemestä ja jatka kypsentämistä. Tattarisuurimot pitää huuhtoa ensin kuumalla, sitten kylmällä vedellä. ~ 15 askel 3/20. Maustan oman keittoni vain valkopippurilla, jota lisään varovasti ja maistelen välillä. Kokeilin timjamia ja mielestäni se sopii kohtuullisen hyvin keiton muihin makuihin
– Helluntailaisen kotiapulaisen vaikutuksesta henkilökohtainen usko tuli tärkeäksi mutta aikaansai myös jännitteitä, Lauri kertoo. He olivat lukeneet vuonna 1988 startanneesta Helsingin Tuomasmessusta ja toteuttivat joitakin sen ideoista. He tarvitsivat lukuja kielitaitoa sekä apua sosiaalisiin ongelmiin. Pyhäisin tehtiin vain välttämättömät työt, ja Jumalaan turvattiin vaikeuksissa. Sen ääressä on suunniteltu Tampereen tuomaiden toimintaa, rukoiltu ja ruokittu monia ja monen ikäisiä ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta tarvinneet majapaikkaa. Naapuriapua ja pyhäkoulu Yhteisöllisyys ja kristillisyys juurtuivat Eskelisten elämäntapaan jo lapsena. Taizé-yhteisö oli tuttu Anna-Maija Raittilan järjestämältä bussimatkalta vuonna 1985. askel 3/20 16 ~. Yhteisöllisyyttä oli se, että naapuriapua tarvittiin ja tarjottiin koti yksin jääneelle leskelle. Laurin kiertäessä Eurooppaa Tiina kävi töissä ja liittyi seuraan kevätlukukauden päätyttyä vuonna 1986. – 50-luvulla elettiin vielä yhtenäiskulttuurin aikaa, jossa lapsille opetettiin kodeissa niin ruokakuin iltarukoukset, pyhäkoulussa käytiin kylän muiden lasten kanssa ja kirkkoon mentiin tai kuunneltiin jumalanpalvelus radiosta. Valmistuttuaan Lauri oli joitakin vuosia papin töissä, mutta irtisanoutui ja lähti ”opintomatkalle”, etsimään itseään. Selkeitä malleja ei ollut. Pöytä on hyvä kuva jo eläköityneen pariskunnan elämästä. Messu tehtäisiin yhdessä Vuodet 1987–1990 Eskeliset olivat lähetystyössä Marseillessa, jossa Suomen Lähetysseura oli aloittanut työn. Myös Tiina Eskelinen teki pitkän uran uskonnonopettajana, pisimpään Kangasalan Pitkäjärven yläkoulussa. TeksTi: Päivi Puhakka • kuvaT: Rami maRjamäki I kkunasta näkyy Aleksanterin kirkon torni ja Tampereen yhteiskoulun lukion tiiliseinää, jonka takana toimi sisällissodassa punaisten tukikohta. Tiina kasvoi maalaistalon kolmilapsisen perheen nuorimpana. Eskelisten olohuoneen ydin on pitkä pöytä, johon on katettu ateria. – Olimme lähinnä pohjoisafrikkalaisten siirtotyöläisten parissa. Aleksanterin kirkosta on löytynyt paikka palvella vaikka kuorossa tai messun kokoajana. Oma paikka Kotiuduttuaan Tampereen Tuomasmessuun Tiina ja Lauri Eskelinen ovat olleet mukana lähes 30 vuotta. Marseillessa ei ollut luterilaista kirkkoa, ja ranskalaiset papit Pariisissa oliRANskAN vuodet, maallistuneiden eurooppalaisten ja Afrikasta tulleiden siirtotyöläisten kohtaaminen antoivat eskelisille yhteisöllisyyteen uutta näkökulmaa. Bussimatka Anna-Maijan tapaan Tiina ja Lauri tapasivat teologisessa tiedekunnassa. Yli 20 vuotta opinahjo oli opettaja Lauri Eskelisen työpaikka. Asioita, jotka kantavat edelleen. Olimme myös aloittamassa luterilaisia jumalanpalveluksia, Lauri kertoo. Välillä on voinut istua penkissä ja viedä murheensa rukousalttarille yhteisön kannettavaksi. Tuliaisina repussa oli yksinkertaista elämäntapaa, tuputtamatonta hengellisyyttä, avoimuutta, vieraanvaraisuutta. – Työskentelin eri yhteisöissä, muun muassa kibbutsilla Israelissa ja Emmauksessa Ranskassa. Laurin kuusilapsisessa perheessä Pispalassa oli perinteiset kristilliset arvot, ja opettajavanhemmat olivat kulttuurista kiinnostuneita. Sosiaalikeskuksessa kokoontui lasten ja naisten ryhmiä. – Olimme tehneet treffit Frankfurtin päärautatieasemalle, josta jatkoimme Taizéhen, Tiina kertoo
~ 17 askel 3/20. Ehkä kirkko on myös turvapaikka
Tehtävät eivät edellytä sitä, että olisi pitkällä hurskaudessa. Tehtäviin tarvitaan aina noin 70 vapaaehtoista. Avainasemassa olivat pastori Timo Takalan, Pyynikin seurakunnan kirkkoherra Aulis Raunion ja seurakuntayhtymän talousjohtaja Simo Lahtisen osuudet ja tuki. Sen seurauksena on syntynyt paljon uutta ja innostavaa, Tiina toteaa. Käytimme sikäläisiä gospellauluja ja ranskansimme Pekka Simojoen lauluja, Tiina muistelee. – Vahvuutemme on juuri tässä: seurakuntalaiset eivät istu vain penkissä, he voivat olla myös messun toteuttajia. Ensimmäinen kirkko oli toimistotila, toinen ortodoksien pieni, autotallissa toimiva kirkko. Messu lähti lentoon, koska siitä tuli paikallisseurakunnan toimintaa laajempi, koko yhtymän juttu, jota tuettiin myös taloudellisesti. Helsingistä tultiin toteuttamaan Tuomasmessu Tampereen Kirkkopäiville 1989. Toimintaa koordinoi vastuuryhmä yhdessä tuomaspappi Katriina Hallikaisen kanssa. Yhtymä otti omakseen Tuomasyhteisö on maallikkoliike, jossa vapaaehtoiset vastuunkantajat toimivat tasa-arvoisina pappien rinnalla. Tiina kehuu puolison visuaalisuutta, kodissakin näkyy alttarin paikkoja. Kipinästä syttyi tuli, ja Tampereen ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin 1.4.1990 Aleksanterin kirkossa. Samoin uskontodialogi, eri uskontojen edustajien kohtaaminen, jossa tiedosti omat juurensa ja uskonsa. – Vaihtuvat, jokaiseen messuun rakennettavat kuusi rukousalttaria ovatkin omaleimaisinta Tampereen Tuomasmessussa, Lauri sanoo. Alku oli vaatimatonta. – Tampere on pragmaattisten ihmisten, työläisten ja insinöörien kaupunki. Heidän ajatuksissaan oli messu, joka noudattaisi Pariisin luterilaisen kirkon perinteitä liturgioineen. Tiina on koonnut useita messuja. – Ranskassa olimme nähneet paljon köyhyyttä, jonka rinnalla Suomi näytti edelleen vauraalta. Konteksti olisi jotenkin huomioitava; messu tehtäisiin yhdessä niiden kanssa, jotka sinne tulevat. Joka mEssussa on erilaisia palvelutehtäviä tiskaajista ja rukousalttarien rakentajista messun kokoajiin. – Lauri pappina koki, ettei perinteikäs messu sellaisenaan istu uuteen ympäristöön. Täällä on ennakkoluulotonta väkeä, eikä olla niin snobeja kuin Helsingissä ja Turussa. vat innostuneita uudesta päänavauksesta. Tampereella on annettu maallikoille tilaa ja heihin on luotettu. Ja joka paikassa oli yhteinen katettu pöytä, matala kynnys, osallisuus. Kysyntää oli siis yhteisöllisyydelle, ja seurakuntaelämässä versoi uusia alkuja. Tämä luottamus on leimannut messua alusta asti. – Ihmiset kiertävät alttareille ja jättävät todella paljon rukouspyyntöjä. Yhteistyö muiden kirkkojen kanssa oli elinehto. Esirukousjohtaja kokoaa tiimin, joka tutkii sen sunnuntain kirkkovuoden tekstejä ja miettii, mitä ajassa liikkuu. Keittiön ikkunalla pienen ruokapöydän vieressä on pahvinen Kolminaisuuden ikoni, jonka edessä sanotaan olevan katsojalle erityinen paikka. Ensimmäinen tehtävä löytyi ”tyhjästä pöydästä”, rukousalttarin rakentamisesta. Helsingistä lensi kipinä Kun Eskeliset palasivat Ranskasta, Suomessa oli lama. Billy Grahamin kampanja oli saanut väkeä liikkeelle, ja hengellinen etsintä näkyi seurakunnissa uusina pienryhminä ja maallikoiden aktiivisuutena. Tuomaskomerosta löytyy valmista rekvisiittaa, mutta alttarille saa asettaa perinteisten symbolien rinnalle vaikka henkilökohtaisia esineitä. Osa tulee sähköpostin kautta, Lauri kertoo. Aluksi Eskeliset viettivät talven ystäviensä kanssa vanhassa maalaistalossa, kunnes palasivat tähän Ranskan vuosien ajan vuokralla olleeseen kotiinsa. Jakoavain alttarilla Edellä oleva on pitkä johdanto sille, kuinka palat – tehtävät, tarpeet, osaamiset – loksahtivat kohdalleen. Muita tehtäviä ovat olleet muun muassa kolehdinkeruu ja saarnaaminen. Lauri laulaa Tuomaskuorossa ja on ollut jakamassa ehtoollista. – Alttarin rakentaminenkin on matka ja prosessi, Tiina kuvaa. Eräs mies toi kerran työkaluja. – On hyvä, ettei Tuomasmessu ole myöskään minkään herätysliikkeen ja Lauri EskELinEn on kotonaan sekä Tampereella että Tuomasmessussa. – Niin syntyi pieni musiikkiryhmä, ja kanttoriksi saimme taitavan jazz-muusikko Marja Jolivet’n. Täällä törmäsimme myös individualismiin, jossa ”yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin”. – Ei me heti oltu tukka putkella mukana, katseltiin ja sitten mentiin, kun pyydettiin tehtäviin, Lauri sanoo hillitysti. Ehkä joku alttarille pysähtynyt löysi siitä ajatuksen oman elämän korjaussarjasta. askel 3/20 18 ~. Pitkä matka kiersi Pispalasta Marseillesin kautta Pyynikille, Tuomasmessuun. Sitten tulijoille aukeni Aleksanterin kirkon ovi ja sen takana messu
Kaksi kertaa viikossa on Junnukappeli. Kirkkoon poikkeaa vuodessa noin 20 000 ja päivittäin noin 80 ihmistä, joukossa monia koululaisia. Joka sukupolvella on omansa. Myöhemmin teologinen tiedekunta antoi mahdollisuuden omistautua tärkeäksi tulleelle kristinuskolle. Ehkä kirkko on myös turvapaikka. Tuomasilloissa pureudutaan kristinuskon ydinkohtiin. Jotkut kävijöistä ovat tulleet myös messuihin, muutama on käynyt rippikoulun, saanut kasteen ja liittynyt kirkkoon. Tampereen katukuvassa tuomaat ovat näkyneet hiljaisen viikon ristikulkueina. Meitä on erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista, ja olemme myös eri mieltä asioista. uskonnonopetus sivistää Uskonnonopettajina Eskeliset ovat nähneet, miten tieto kristinuskosta ja sitä kautta kulttuurisista juuristamme on ohentunut. Tiinan usko muuttui nuoruudessa omakohtaisemmaksi kansan Raamattuseuran opiskelijatapahtumassa. Tosin niiden joukko kasvaa, jotka opiskelevat elämänkatsomustietoa. – Tarjolla on myös monia muita mesYhdessä olemme etsivien ja kaipaavien tuomaiden yhteisö. Tuomasjatkoilla keskustellaan messun herättämistä ajatuksista. Aleksanterin kirkko on avoinna klo 12–18, jolloin koulutetut päivystäjät ovat saatavilla ja tarjoavat kahvia sekä kuuntelevat korvat. – Seurakunnassamme on Rukoilevat äidit -ryhmä, jossa muistetaan omien lasten lisäksi kaikkia koululaisia ja opettajia. Yhteisöllisyyttä vahvistaa se, että kolmen viikon välein toteutettujen messujen välissä on muutakin toimintaa. – Suomessa on, kiitos koulujen uskonnonopetuksen, vielä uskonnollista yleissivistystä. Eskeliset mainitsevat nyt jo edesmenneen Pirkko Tuomiston ”Tampereen Tuomasmessun äitinä”, jonka esteettinen ja syvä teologinen kädenjälki näkyy messussa edelleen. ~ 19 askel 3/20. Koska molemmat olemme opettaneet molempia katsomusaineita, tiedämme, että ET:n opiskelijoiden uskontotietämys jää pakostakin ohueksi. Tervetuloa turvaan ja kahville! Tuomasyhteisön helmoista on syntynyt myös Avoin kirkko -toiminta, esikuvana Tukholman Santa Clara -yhteisö. Lisäksi on julkaistu kirjoja ja neulottu uutisiinkin nousseita lohtuhuiveja. Jameja ja diakoniaa Messun vahvuuksia on myös vetovoimainen ja innostava musiikki. Kun koululaisia alkoi tulla, he olivat meille ilon ja ihmetyksen aihe. suja, jotka kokoavat ihmisiä ikäryhmittäin. – Lapset käyttäytyvät myös kauniisti. Tuomailla on oma diakoniaryhmä sekä useampia lähetyksen ja kansainvälisen diakonian nimikkokohteita. ryhmän kaappaama. Ehkä kaikkia kokoavat messut on menetetty, Lauri pohtii. Yhdessä olemme etsivien ja kaipaavien tuomaiden yhteisö, Tiina kuvaa. Alussa Tuomasmessut vetivät kirkon täyteen lehtereitä myöten. Nykyisin väkeä on vähemmän. Eskeliset järjestävät myös Taizé-henkisiä rukoushetkiä. Lakki päästä ja moikat, Tiina hymyilee. Siitä vastaavat Tuomaskuoro ja orkesteri, joita on vuosia luotsannut aviopari Elina Orjatsalo ja Timo Saarinen. Kangasalla on Majataloillat ja Pispalassa Taizé-messut. iän, elämänkokemuksen ja erilaisten kohtaamisten myötä näköalat ovat yhä laajentuneet. Jameissa lauletaan ja soitetaan, ja välillä tehdään retkiä ulkomaita myöten. Uusi verso -yhteisön Varikkomessut vetävät nuorempia. Äitien rukoukset vaikuttavat. Kauhajoen kouluturman jälkeen kiirehdittiin suunnitelmia avata Aleksanterin kirkon ovet keskusteluapua ja hiljentymistä varten. Joku poikkeaa päivittäiseen rukoushetkeen ja sytyttää kynttilän, toinen käy kahvilla, kolmas kirjoittamassa rukousaiheen, neljäs, satunnainen ohikulkija, turisti, on huomannut avoimen kirkkotilan
Saatoin antaa kuitenkin oppilaille tilaisuuden hiljaiseen rukoukseen, Tiina kertoo. Kun uskontotuntien määrä vähenee, kristinuskon osuus pienenee ja jäädään ennakkoluulojen varaan. Lauri sitä, kun voi liittää äänensä Tuomaskuoron ja seurakunnan ääneen. – Lähtökohtana oli huono itsetunto ja koulumenestys. Jos kirkko etääntyy ytimestä ja laimentaa sanomansa, päädytäänkö silloin uskontoneutraaliin kirkkoon. sukupolviin. Kansankirkon jäsenyys voi tipahtaa alle 50 prosentin, mutta kirkko ei vielä myönnä olevansa vähemmistössä. Kun usko kir– Kun käydään keskustelua katsomusaineista, pieni uskontokriittinen ryhmä haluaisi vähentää uskonnon osuutta. – Aiemmin lapset rukoilivat itse omin sanoin, kun oli tulossa tärkeä koe tai joku sairasti. askel 3/20 20 ~. Tällaisen tiedon jakaminen sopii kouluille, seurakuntien kasteopetus on tunnustuksellista ja toisen luontoista, Eskeliset huomauttavat. Tiina kuvaa hetkeä, kun saa liittyä alttarille kulkevaan joukkoon ja polvistua yhteiseen ehtoollispöytään. Kynnys osallistua on matala uskon perusteista tinkimättä. – Jossain vaiheessa linjattiinkin, että saarnat ovat hengellistä ravintoa, jossa keskeistä on Kristus. Tiina summaa: – Luovuttamatonta on se, ettei vaivuta pessimistiseen tulevaisuuskuvaan kirkossa. Nuorena häntä sekä ahdisti että haastoi älyllisesti kysymys Jumalan oikeudenmukaisuudesta ja elämän tarkoituksesta. messussa eritaustaiset ja erilaiset ihmiset voivat toimia yhdessä. Mikä herättäisi eurooppalaisen ihmisen. Siitä oli pitkä matka nousta. Keskitytään oleelliseen raja-aitoja pystyttämättä. Myös Ranskan tilanne on tuttu. Nykymuotoinen uskonnonopetus on kuitenkin laaja-alaista ja yleissivistävää ottaessaan huomioon kaikki tärkeimmät maailmanuskonnot ja eri kirkkokunnat. – Nykyisin on helppo olla ateisti, kun sitä ei kyseenalaisteta ja on helppo heitellä heppoisia argumentteja kristinuskoa vastaan. kastui, se oli askel parempaan suuntaan. – Tarvitaan luottamusta Jumalan työhön ja toisiimme. Jotain tarttis tehdä, Lauri sanoo. Tiina toteaa, että Tuomasmessu on yksi onnistunut yritys. Katolinen kirkko, ortodoksit ja helluntailaiset ovat esimerkkejä siitä, ettei ihmisiä tarvitse kosiskella. ”Meille ei ole annettu pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan Henki.” – Luovuttamatonta on, että Kristuksen sovitustyötä, ihmiseksi, ihmisen rinnalle tullutta Jumalaa ei mikään voi korvata. Siksi monien uskontotietämys on vähäistä. Sitten tuli tilanne, että kun he toivoivat yhteistä rukousta, piti sanoa: laki kieltää. Sain todellisia ystäviä ja aloin pärjätä. Vielä pappeuskaan ei avannut kutsumusta. Lauri oli aluksi nuorisopappina Nokialla, Suomen taistolaisimmassa kunnassa. Ensimmäiset kristityt ovat sen meille välittäneet ja tehtävämme on viedä tätä viestiä eteenpäin nykyihmisen ymmärrettävällä tavalla. Tulevaisuus yhteisöllisyydessä Tiina ja Lauri Eskelinen pohtivat tulevaisuuden kirkkoa. – Ihmisillä on edelleen hengellinen kaipaus ja kirkkoon tullessaan tietyt odotukset. – Yhteisöllisyyden rakentaminen on tärkeää. Siitä voi ammentaa voimaa arjen ja yhteiskunnan haasteisiin, Tiina sanoo. Pelkkä instituutio ei enää kanna. Laurin mukaan usko ei ole pelkän tunteen asia, sille on myös järkeviä perusteita, joista puhutaan liian vähän. Valtio on sekulaari eikä uskonnonopetusta ole kuin katolisissa yksityiskouluissa. Luovuttamaton on Raamattu, joka ei ole vain virikekirja. Lauri kysyy. Toisaalta on myös syvällisesti kristittyjä. Eskeliset toivovat, ettei kirkko luovu tehtävästään ja sorru viihdyttämiseen. Hän tuntee henkilökohtaisesti kyselyn ja yhteyden tärkeyden. Lauri kysyy. Ihmiset kaipaavat Uskonnollisen tiedon ohenemisenkin vuoksi Eskeliset pitävät saarnoja tärkeinä. Mikä on luovuttamatonta ja parasta Tuomasmessussa. – TuomasmessusTa on tullut meille tärkeä hengellinen yhteisö, toki myös yhteys kotiseurakuntaan. Yhteinen pöytä Lounaalla on siirrytty kahviin ja yhteenvetoon. Jos nykyihmisellä ei ole positiivista tunnetta, hän eroaa, oli sitten kyse puolueesta, ammattiyhdistysliikkeestä tai kirkosta. Lähestymme sitä todellisuutta, ja meidän tulisi löytää yhteys nuorempiin Pelkkä instituutio ei enää kanna. Olin koulussa lytätty, kömpelö poika, joka ei ollut äijämäisen kiinnostunut urheilusta ja tekniikasta. Kutsumukseni löysin vasta lukion uskonnonopettajana. – Pispalassa kasvaneena en vierastanut vasemmistolaisuutta, en vain kotiutunut siihen työhön