Pia Perkiö kuvitteli, mitä heiltä kysyisi, jos saisi siihen tilaisuuden. 26,90 (29,90) 26 90 Pääsiäiskortit 20 kristillistä pääsiäiskorttia. Hän kohtaa minut -teoksen kirjeet tuovat Raamatun henkilöt lähelle lukijaa. 10 erilaista korttia, 2 kpl kutakin. 13,50 (15,00) PÄIVÄ 13 50 17 90 KERÄILYLASIT! HARTAUSKIRJA NUORELLE Muista pääsiäisen sanomalla!. Niin hän toimii tänäkin päivänä. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 20,00 20 00 YV Kartiolasi Aito Iittalan klassikkolasi sydänkäpykaiverruksella. Jeesus pysähtyi aina yhden ihmisen kohdalla. Korkeus n. 13 cm, lahjapakkauksessa. Korttipaketin sisältö voi vaihdella. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi ILAHDUTA PÄÄSIÄISKORTILLA Jani Heinineva (toim.) #voima365 Nuorille kirjoitettu päivähartauskirja sisältää puhuttelevan tekstin vuoden jokaiselle päivälle. 8,00 (15,00) 8 00 Willow Tree Enkeli ja kissa -veistos Upea enkeli sylissään suloinen kissa. 2 kpl pakkaus. 17,90 Pia Perkiö Hän kohtaa minut – Kirjeitä Raamatun henkilöille Millaisia ajatuksia ja tunteita oli ihmisillä, joiden elämän käännekohdista Raamatussa kerrotaan. Materiaali: hartsi ja metalli
Maaliskuun 19. Olisiko hänkin tahtonut olla kirjailija. Muutokset sadassa vuodessa ovat kuitenkin olleet merkittäviä. Tyttärentyttäreni isä on hoitanut lasta yhtä paljon kuin äiti, sillä Ruotsissa vanhempainvapaa koskee yhtä lailla molempia vanhempia. Hänen aikanaan naisesta tuli ensimmäistä kertaa ministeri, hävittäjälentäjä, tasavallan presidentti ja pääministeri. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa. Kiitos Minna Canthille tienraivaamisesta ja kiitos Augusta Mörnelle isoisäni synnyttämisestä ja kasvattamisesta. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Tänä vuonna juhlavuottaan viettävä Minna Canth oli syntynyt lähes naapurissa Tampereella kolme vuotta aikaisemmin. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Äitini ja tyttärentyttäreni ikäero on 94 vuotta. Siinähän isoisoäitikin istuu yhä portailla ja katsoo kohti. Sukupuoli ei rajoita tyttärentyttäreni valintoja. Hän teki elämäntyönsä kotiäitinä. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. Maailma ei ole kuitenkaan valmis. Noin sata vuotta sitten otetussa valokuvassa Augusta istuu talon portailla nuttura ja hymy tiukassa. Tunti voi olla pitkä, mutta vuosisata on lyhyt. Toimitusjohtaja Matti Koli • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Kun katson oikein pitkään Augustan kuvaa, ajankulu alkaa menettää merkitystään. Kiitos edellä kulkeneille naisille Pääkirjoitus Mari Teinilä • Päätoimittaja Valokuvassa isoisoäitini Augusta Mörne istuu portailla nuttura ja hymy tiukassa. Päätoimittaja Mari Teinilä p. uskosta, toivosta ja rakkaudesta 3 askel 3/2019 •. Minna edisti tasa-arvoa ensimmäisenä suomenkielisenä naiskirjailijana ja köyhien puolestapuhujana. Iloitsen siitä, että nämä kaksi ehtivät tavata toisensa jo tässä elämässä. Lopulta kaikesta on kulunut vasta vähän aikaa. Kännykällä kuvatussa videossa mustatukkainen vauva katsoo takkatulta valkohiuksisen isoisoäitinsä sylissä. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Tämä työ on vasta alkamassa. fi • Lukijamäärä 45 000 (KMT S2017/K2018) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Tyttärentyttäreni ja kaikkien muiden tiitiäisten tulevaisuuteen vaikuttaa kaikista eniten se, miten me aikuiset onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Tuija Pyhäranta, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Olli Seppälä ja Olli Valtonen • Taitto Gun Damén • Kuvankäsittely Jukka Granström • Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Äitini elinaikana naiset hyväksyttiin ensin kanttoreiksi, sitten papeiksi. päivä vietetään tasa-arvon päivää sekä Minna Canthin syntymän 175-vuotispäivää. Erityisen iloinen äiti oli Irja Askolan valinnasta piispaksi. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Tasa-arvon suhteen asiat ovat pohjoismaissa nyt hyvin. Kehitys on ollut huikeaa etenkin hyvinvointiyhteiskunnaksi kehittymisen sekä naisen ja miehen välisen tasa-arvon suhteen. Tyttärentyttäreni syntyi göteborgilaisessa sairaalassa. Ä itini isoäiti Augusta Mörne syntyi vuonna 1847 Ylöjärvellä. Hänestä otettiin ensimmäisen viikon aikana enemmän kuvia kuin isoisoäidistäni koko tämän elinaikana
18 62 28 4 • askel 3/2019. Maaliskuu 2019 s. 18 Kuura kukkii kevättalven virtapaikoissa. s. 62 Kusti ja Gekko kesyttivät Minttu Haapalaisen. s. 28 Ylva Eggehornille maaliskuu on elämän alku
Kuronen: Mediahautajaisia ja surumuotia 18 Arto Jokinen viihtyy virtojen varsilla koskikaran seurassa 24 Tommi Hakkari ajoi biokaasulla Itämeren ympäri 28 Ylva Eggehorn: Suden hetki karkottaa unen 34 Olli Valtonen luki kylväjävertauksen uusin silmin 36 Someaika haastaa tyylikkään puheen 39 Freija Özcan: Harmaan päivän traagiset seuraukset 40 Aurinko hautakivessä kertoo voitosta 42 Kevät kutsuu Anna Tiitan tunturiin 46 Kirjoja ja lukijoita 48 Córdoba koki sivistyksen ja vainon vuodet 54 Pirjo Kantala: Jumala ei ole juoksupoikamme 55 ”Jo esirukouspyynnön lähettäminen helpotti” 56 Menovinkkejä: Green Book -elokuva, näyttelyitä ja konsertteja 60 Tuomasmessussa tapahtuu 61 Kirjoita minulle -palstalla etsitään ystävää 62 Lemmikki ja minä: Maine Coon on suuri ja lempeä 64 Ratko ristikko! 65 Pappilan salissa: Kaste on lapsen ikuinen turva 66 Päivi Puhakka: Pienet tulet toimittajalta Tuija Pyhäranta toimittaja Puuhastelua ei kulttuurissamme juuri arvosteta. Usein uusi kiinnostuksen kohde syrjäyttää edellisen. Aivan erityisesti hän näyttää hurahtaneen musiikkiin. Nykyään pyörittelen moiselle puheelle silmiäni. Tästäkin eteenpäin päivä pitenee kiihtyvällä tahdilla, kunnes toukokuussa aurinko ei pohjoisilla leveysasteilla laske enää lainkaan. En tullut erinomaiseksi missään, mutta pikkuisen osaan laulaa kuorossa, soittaa viulua ja tanssia. Toistaiseksi kaksivuotiaamme on ikätovereidensa ja äitinsä tapaan innostunut vähän kaikesta. Aikuisiällä olen innostunut muun muassa jazz-tanssista, macaronien leipomisesta, chilien kasvatuksesta, neulomisesta ja viimeisimpänä lastenvaatteiden ompelusta. Ihailen, kuinka tarkasti hän pysyy rytmissä. ”Soit-to, soit-to”, hän laulaa rytmikkäästi ja rummuttaa samaan tahtiin sohvan käsinojaa. Mutta onko niitä pakko olla. Harrastajalla saa tietysti olla myös tavoitteita. Pitäisi olla tavoitteita. Teki mieli lähteä juttukeikalta suoraan siemenkaupoille. Ilo, jolla Huhtala harrastuksestaan puhui, tarttui. Vaikka pakkasta vielä riittää, talven pimeys on ohi. Olen toteuttanut tätä ihmiselon osa-aluetta parhaan kykyni mukaan. M aaliskuussa valoa riittää kaikkialla Suomessa jo lähes 12 tunniksi joka päivä. Eikö tavoitteellisen koulunkäynnin tai työnteon lisäksi riittäisi iloinen harrastaminen niin lapsille kuin aikuisillekin. Pitäisi olla jokin Tavoitteellinen Harrastus. Uteliaisuus ja kyky innostua uudesta ovat ihmiselle lajityypillisiä ominaisuuksia. 5 askel 3/2019 •. Puuhastelun ilo Seuraava Askel ilmestyy 4.4.2019 Kannen kuva: Jukka Granström 6 Ajassa: uudet kastesivut, rukousnauhat, paastokeitto ja Kuusanmäki 9 Kuukauden kasvo: Marko Huhtala on pappi ja puutarhuri 10 Raija Oranen on suosittu kirjailija ja mummi 15 Eija-Riitta Korhola: Paavali otti yleisönsä Ateenassa 16 Matti J. Luojalle kiitos! Marraskuun pimeydessä voimaa riitti vain vaivoin työssäkäyntiin ja pakollisiin arjen asioihin, mutta valon lisääntyessä alkaa mieli tehdä jo muutakin. Moista puuhastelua ei kulttuurissamme juuri arvosteta. Kirjoitin konkreettisen ohjeen muistiin lapsen teinivuosia varten. Haastattelin tähän lehteen (sivulla 9) Marko Huhtalaa, joka on paitsi pappi myös hortonomi ja innokas puutarhuri. Suomen koripallon toivo, NBA-uraansa aloitteleva Lauri Markkanen kertoi taannoin Maria Veitolan ohjelmassa, kuinka hänen äidillään oli tapana kysyä pojaltaan pelien jälkeen, oliko hauskaa, ei miten peli meni. Ilo saattaa kantaa pitkälle. Olimme puolisoni kanssa vaikuttuneita. Jonkun hassun kerran tai vuoden olen kokeillut myös joukkuevoimistelua, lentopalloa ja sirkusta. Mutta mikä tärkeintä: vaikuttaa siltä, että rumpalilla on hauskaa. Kovin pitkäjänteinen en ole. Lapsenakin harrastin vähän kaikkea
”Savannille nousee kirkko” otsikoitiin juttu, jossa kuljettiin Aino ja Yrjö Rossin mukana Tansaniassa; maasai-kylässä oli kastettu jo ensimmäiset ihmiset. Amos Oz sai Matti Pulkkisen kiinnostumaan Israelista. Maaliskuun Askelessa 1989 selvitettiin, mistä alkoholistin perhe saa apua. ”Sota Pohjois-Irlannissa voidaan lopettaa”, uskoi isä Desmond Wilson, jonka kirkkona oli oma olohuone ja seurakuntalaisina kaikkein köyhimmät länsibelfastilaiset. Ikuista naisen painia minussa käyvät touhukas Martta ja elämää ihmettelevä Maria. ”Uskoontulon jälkeen opettelin elämään vastuullisesti itse omaa elämääni”, kertoi Ulla Lahtinen. Kirkon ympäristökirjoissa Pauli Välimäki ravisteli kristittyjä vastuuseen luonnon suojelusta. Mutta ulos on kevään mieli pimeän talven jälkeen haistamaan tuulta ja lunta. Heräävä kevään valo paljastaa pintojen pölyt, likaiset ikkunat, ja minä mietin, mietin, että on siivottava. ”Kristinuskon aseman rapistumisen myötä kuva elämästä on pirstoutunut. Pappina Belfastissa, kirjailijana Israelissa 30 vuotta sitten . Petri Laaksonen kertoi, miten yhteys isään syveni tämän kuolinvuoteella. Freija Özcan Ajassa S c a n S T o c K P H o T o 6 • askel 3/2019. Päivi Puhakka Naisen paini . Meillä on iso tyhjiö, jonka täyttäminen on iso haaste sekä ihmistä tutkivalle tieteelle että kirkolle”, totesi tutkija Jouko Parantainen
Kuumenna, ohenna tarvittaessa, lisää ripaus sokeria ja tarkista suola. Toisaalta soppa on niin hyvää, että sen voi syödä yksinkin vaikka kahden päivän lounaalla. Reseptin antoi ravintolaesimies Stiina Rummukainen Fazer Food Servicestä. Sitä sanotaan stressileluksi. Olennaista on, että hetkeksi saa ajatuksensa irti arjesta ja itsestään ja suunnattua ne kohti avaraa taivasta. Soseuta ja lisää 2 desiä kermaa. raamatullista ”Tuomitkaa oikein, osoittakaa toinen toisellenne hyvyyttä ja laupeutta. Rukousnauhoja myyvät Suomessa Sacrum ja Pyhävaate. Tarjoile persiljalla koristeltuna esimerkiksi ruiskrutonkien kanssa. Sellaista voi pyöritellä kädessä ja liittää siihen erilaisia rukouksia. Ju K K a g R a n S T R ö M Ju K K a g R a n S T R ö M 7 askel 3/2019 •. Määrä riittää noin neljälle. Samaa asiaa ja vähän syvempääkin ajaa myös rukousnauha. Helmien näpelöiminen sormin auttaa keskittymään ja rauhoittaa. On ranteessa pidettävä Martin Lönnebon kehittämä malli. Yleensä rukousnauhoihin on olemassa tietyt rukoukset ja käyttöohjeet. Jos niiden muistaminen tuntuu vaikealta, helmiin voi myös kehittää oman rukousmallinsa. Keitä 20 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä. Leskeä ja orpoa, muukalaista ja köyhää älkää sortako, älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne.” Sakarjan kirja 7:9–10 kuukauden soppa kuusanmäki Peruna-lipstikka-keitto . Yllättävästi siinä mieli keskittyy ja tuntuu siltä kuin elämä asettuisi tasapainoon. Kun sipuli on kuullottunut, lisää 4 jauhoista perunaa pilkottuna, kasvisliemikuutio ja noin 3 desiä vettä. Rukousnauhoja on erilaisia ja eri materiaaleista. väline Rukousnauha rauhoittaa . Lorauta kattilaan tilkka öljyä ja siihen ripaus valkopippuria, 1 rkl kuivattua lipstikkaa ja 1 pilkottu sipuli. Sitten on Katekismukseen perustuva malli ja Tiina Kristoffersonin luterilainen rukousnauha. Oletko nähnyt kreikkalaisten miesten heiluttelevan sormissaan helmistä tehtyä nauhaa
Ennen syntymäänsä vauva on ollut kohdussa lapsiveden ympäröimänä. maaliskuuta. Ilman sitä pääntieto ja ymmärryskin kuivettuu”, pastori ja kirjailija Erkki Jokinen sanoo (Uusi tie 31.1.). Kuoleman äärellä elämännälkä kasvaa. Tiesitkö esimerkiksi, että maailman maista 18 maassa aviomiehet voivat laillisesti estää vaimonsa työnteon ja 39 maassa tytöillä ei ole samanlaista perintöoikeutta kuin pojilla. Saattohoidossa näkee myös niitä, jotka ovat eläneet omien toiveidensa ohi ja surkuttelevat, että eipäs tullut sitä tai tätä. Auta heitä, jos jotenkin vain voit. Nainen voi olla naisen paras ystävä. kalenteri w IK Ip E d IA netissä Kaste on rakkautta ja turvaa . Kaikki muut päivät ovatkin sitten miesten päiviä, sanotaan leikillisesti. Silti meilläkin vielä on korjattavaa, jotta palkat ja uramahdollisuudet olisivat samaa tasoa miesten kanssa. Suomalaisen naisen asiat ovat paljon paremmin kuin monen muunmaalaisen naisen. 8 • askel 3/2019. Kirkon uskon mukaan ihminen ei ole koskaan täysin yksin maailmassa, sillä hän elää aina Jumalan kasvojen edessä. – Uuden sivuston, ristiäisoppaan ja vertaistarinoiden avulla haluamme tuoda esiin kasteen merkityksellisyyttä ja myös perusteita ihmisille, jotka pohtivat, kastavatko lapsensa, sanoo koordinaattori Henna Ahlfors Kirkkohallituksesta. Minnan salongissa skruuvia pelaamassa vasemmalta Hanna Levander, Alma Tervo, Maiju ja Minna Canth. Juhlaa ei välttämättä tarvitse järjestää itse vaan voi toimia voimavarojensa mukaan. Se on koskettava ja perheen itsensä näköinen tilaisuus. Naisten kuukausi . ”Varhaisille kristityille sydän ei ollut vain tunnekeskus, vaan ihmisen syvin olemus, jossa hän kohtaa Jumalan. Kastetoimitus ja pappi eivät maksa mitään. Suomessa vietetään myös Minna Canthin päivää 19. Vesi suojelee lasta. On hyvä muistaa myös kaikkia niitä maailman naisia ja tyttöjä, joiden vaihtoehdot elämässä ovat vähissä. – – Sydän on uskon keskus. Maailma on monin tavoin miesten. Kastevesi on samanlaista: se on suoja ja turva. Vapautta on huikeasti enemmän. Ajassa lainasanat . Maaliskuuta voi sanoa naisten kuukaudeksi. pyhä on mukana arjessa hengityksen lailla joka päivä. Vaikka kuolema on väistämätön, se voi olla luonnollinen ja tyyni. Sivulla myös neuvotaan, miten vauvan ensimmäinen juhla, ristiäiset järjestetään. Näen saattohoidon työnä, jossa onnistuminen johtaa rauhalliseen kuolemaan”, sanoo saattohoitokodin johtaja Riikka Koivisto (ET 30.1.2019). ”Työssäni kuulen ja näen päivittäin, mikä on ollut elämässä arvokasta. Silloin juhlitaan tasa-arvoa räväkän naisten esitaistelijan muistoksi. . Monet seurakunnat tarjoavat juhlavia, yhteisiä kastetilaisuuksia, lainaavat kastepukuja ja tarjoavat juhlijoille kakkukahvit. maaliskuuta. Naistenpäivänä on hyvä muistaa kanssasisaria. Sivustolla kerrotaan myös kummien valinnasta ja kummiuteen liittyvistä odotuksista. Osittain se on totta. Kasteessa on kyse rakkaudesta ja turvasta. Kirkko on avannut uuden kaste.fi -sivuston kertomaan sitä, mitä kristillinen kaste tarkoittaa. Kansainvälistä naistenpäivää vietetään 8
Verkostossa toki tiedetään hyvin hänen puutarhaharrastuksestaan. – Fredrika Runeberg oli ensimmäinen suomalainen huonekasviharrastaja. Myös puutarhaharrastajien piireissä miehen ammatti tunnetaan. Hän kasvatti myös valkotupsukkia. Meillä on liian tasainen lämpö, kuiva huoneilma ja liian vähän valoa. Ennen teologian opintojaan hän ehti työskennellä kymmenkunta vuotta puutarhurina. Hän haluaa rakentaa siltoja seurakuntaan kaikkialla, missä toimii. Jeesus sanoo, että minä olen viinipuu ja te olette oksia. – Tietysti kasvit ovat samoja ja niistä olen pitänyt aina, ihan pienestä pitäen. Maltti on valttia kylväessä Viiniköynnöksen ja historiallisten huonekasvien lisäksi Marko Huhtala on kasvattanut muun muassa historiallisia perunalajikkeita, maatiaisdaalioita ja pensasruusuja. Olen oppinut esimerkiksi sen, että jos viinipuun oksa taipuu maahan ja alkaa tehdä omia juuria, hedelmästä tulee kitkerän makuinen. Jos jotain tahdon, niin sitten se tapahtuu. Jos sen annetaan kasvaa vapaasti, se ei enää tuota hedelmää. Pappina puutarhassa Verkostoseurakunnassa on linjattu, että sen papit käyttävät pantapaitaa aina töissä ollessaan. – Porvoossa Runebergin kotimuseossa on samanlainen, ja tämä on sen jälkeläinen, Marko kertoo. Marko Huhtalan työhuoneen ikkunalaudalla Helsingin Munkkiniemen kirkossa kasvaa pienissä saviruukuissa kymmenkunta vanhaa huonekasvia. Esimerkiksi avomaan kurkun, kurpitsat, samettikukat ja krassit voi kylvää vasta huhtikuussa. Kauhavalla lapsuudenkodin pihan kasvihuoneessa kasvaa yhä aromikas beta, jonka pistokkaan Marko sai opiskeluaikanaan. Hänellä on tosin harrastukseensa tavanomaista kattavampi koulutus. – Olen intohimoihminen ja minulla on voimakas tahto. Puutarha opettaa teologia Puutarhurin ammattitaidosta on ollut ainakin yksi kiistaton hyöty papin työssä: Marko Huhtala tuntee vanhaa maatalouskulttuuria ja sen sanastoa. Erityisesti viiniköynnöksen kasvattaminen on opettanut ymmärtämään Raamattua. Se on toisenlainen maailma, jossa kasvatetaan esimerkiksi 50 000 joulutähteä kerralla. Marko neuvookin kylvämään kotioloissa kasveja, jotka eivät vaadi pitkää taimikasvatusta. – Ihmiset ajattelevat, että puutarhurin työssä ammatti ja harrastus sekoittuvat. – Viiniköynnökseen liittyy aika paljon hengellisiä vertauksia. Ja mitä taipuneempi, nöyrempi oksa, sitä enemmän se tuottaa satoa, pastori-puutarhuri kertoo. – Myös karsiminen on tärkeää viiniköynnökselle. Kasvihuoneen hän perusti teini-ikäisenä Säästöpankista saamallaan apurahalla. Mutta ammattina se on tuotantoa. Suomalaiskodeissa kasvatusolosuhteet ovat erityisesti talvella hankalat. . Jumalanpalvelusyhteisö Verkoston toiminnanjohtajana työskentelevä Huhtala harrastaa Fredrika Runebergin tavoin huonekasveja. Marko kutsuu kysyjän työhuoneeseensa, ottaa fläppitaulun esiin ja piirtää mallin. Reunimmaisena seisoo valkotupsukki eli lehmänkieli. Pian moni Verkoston kävijä tulee taas kysymään vinkkejä omenapuun leikkaamiseen. Aloittelevalle harrastajalle Marko toivoo kuitenkin malttia, jotta epäonnistumiset eivät tappaisi intoa. Marko Huhtalasta on hyvä, että ihmiset tunnistavat hänet papiksi vaikka kauppareissulla ja voivat tulla juttelemaan. Jälkimmäisiä kasvaa Markon kotitalon pihassa Riihimäellä seitsemääkymmentä erilaista lajiketta. Tuija Pyhäranta kuukauden kasvo Ju K K A g R A n S T R ö M Viiniköynnöksen kesyttäjä Marko Huhtalalla on sylissään historiallinen huonekasvi kalanruotokaktus sekä maatiaisdaalian mukuloita, jotka istutetaan myöhemmin keväällä. Silloin niitä voi pitää välillä ulkonakin. – On helpompi puhua ensin kasveista ja sitten vasta sielusta, Marko sanoo. Sillä tavalla olen eteläpohjalainen, hän nauraa. – Kasvien pahin vihollinen on keskuslämmitys. kuukauden kasvo 9 askel 3/2019 •
10 • askel 3/2019
H Teksti: Päivi Lipponen • Kuvat: Jukka Granström – Jos olisin Reijo, arvostusta olisi tullut enemmän historiallisten romaanien kirjoittajana, Raija Oranen tuumaa. Syksyllä ilmestyy romaani Mauno Koivistosta. Henkiinherättäjä Raija Oranen on pieni nainen. Mutta hänellä on vahva tahto eikä hän kirjailijana epäröi tarttua Suomen historian isoihin teemoihin. 11 askel 3/2019 •. Teoksissaan hän on herättänyt eloon itsenäisyytemme ajan merkkimiehet, Paasikiven, Kekkosen ja Mannerheimin
Raija ihmettelee, miksi televisiosarjat keskittyvät nykyisin liiaksi narkomaanien, roistojen ja vinksahtaneiden poliisien esittämiseen. Pari vuotta sitten koti siirtyi Espanjasta Veikkolaan, jotta Raija voi paremmin osallistua lastenlastensa arkeen. Rakastin Topeliuksen näytelmiä. Lakanoille valmisteltiin 10-osaista jatkoa, mutta se ajettiin alas äkisti Tauno Äijälän siirryttyä eläkkeelle. Näistä taide-elämyksistä hän sai kipinän luoda uusia maailmoja. Ihmetellään, miksi nuoret Televisio voisi olla suuri kulttuuriväline, mutta siitä on tullut sontaluukku. Raijan äiti Jenni muuttui Senniksi. Hän perusti kylään vaatekaupan. Läsnä lastenlasten arjessa Kun kirjailija miettii elämäänsä taaksepäin, hän toteaa saaneensa elää onnellisen lapsuuden ja harmittelee, kuinka ihmiset nykyisin asettavat elämälle järjettömiä vaatimuksia. Sitten opintie vei Raijan Tampereen yliopistoon. Äitini asui kotonamme ja auttoi meitä. Hän ja veli olivat suvun ensimmäiset jäsenet, joilla oli akateeminen tutkinto. Kirjailija toteaa, ettei koskaan ole ollut kikatteleva tyttö. – Isä oli Kajaani Oy:n piiriesimies. Puhtaat valkeat lakanat kuivumaan Orasen toisella suursarjalla Puhtaat valkeat lakanat oli yli miljoona katsojaa. – Opiskelin, kun ensimmäinen poikani Jirimiko syntyi. Kuvauksissa näkyi perheen kotitalo. – Jiri oli töissä radiossa ja totesi, että hänestä oli sarjassa tehty tyttö. Elämä sodan runtelemassa Suomessa oli vaatimatonta. Televisio voisi olla suuri kulttuuriväline, mutta siitä on tullut sellainen sontaluukku kuin vanhoissa navetoissa oli tapana olla. 13-vuotiaana isäni sairastui ja kuoli. Työkaverit kutsuivat: ”Tulepa Ruusunaika tänne”, Raija naurahtaa. Koulussa esitettiin näytelmiä. Uusperhemalli, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä, tuli sarjaan. Sarjan suosio oli huima, ja sen päätösosa keräsi kaksi miljoonaa katsojaa. Äiti oli orpo ja ammatiltaan ompelija. Ensimmäisen teatteriesityksen Raija näki vasta 18-vuotiaana. – 16 vuotta tarjosin heille käsikirjoituksia. Elämänmeno oli yhteisöllistä. Sarjassa Oskari soitti rumpuja ja piirsi kavereittensa kanssa laittomia graffiteja. Hän muistelee, että jokaisessa huoneessa asui ainakin kaksi ihmistä. Rakastin Topeliuksen satuja Hyrynsalmella oli pieni kunnankirjasto ja kuorotoimintaa. Raijan kaverit saivat tulla ja mennä. Kun saksalaiset perääntyivät, he polttivat Lapin ja samalla tuhoutui Raijan kotitalo. Minulla on ollut raskas koti-ikävä. Selja-sarja oli ihana ja luin sen aikuisena uudestaan. Paras leikkitoverini oli poika ja rakkain leluni punainen kuorma-auto. Perhe rakensi Arava-rintamamiestalon. Ruusun aikaan oli paremmin Omasta nuoren perheen elämäntohinasta Raija ammensi teemoja Ruusun aika -sarjaan. 12 • askel 3/2019. Jälkeenpäin kuulin, että toimituspalaverissa ehdotukset oli tyrmätty toteamuksella, että Oranen on saanut menestystä tarpeeksi. – Ei ryypätty, ei riidelty. – Olin isän tyttö, ja hän hoiti minua. Tyttökirjavaihe jäi vähiin, kun aloin lukea Tammen Keltainen kirjasto -sarjaa. – Väkivalta leviää ja luukusta saadaan mallia. Se oli jokivarren valkea talo, jossa ovet olivat aina auki. Oskarin syntyessä vuonna 1974 äitiysloma kesti viisi ja puoli viikkoa. Raija Oranen on kahden pojan äiti ja viiden lapsen mummi. Voisi sanoa, että 16-vuotiaana lapsuuteni loppui. Raija Oranen syntyi Hyrynsalmella. Juuri eilen hän haki nuorimmaisen päiväkodista. Vain kylän kirkko jäi pystyyn. Isä oli ollut viisi vuotta rintamalla, ja sinä aikana äiti oli synnyttänyt kolme lasta. – Kotona luettiin paljon ja keksin saduista esityksiä. Eikä tässä kaikki
En pidä tästä arvottomuuden ilmapiiristä ja huonosti tehdyistä ohjelmista. Kun käsikirjoitustyöt loppuivat, Raija opetteli kirjoittamaan historiallisia romaaneja, joissa faktat ovat paikallaan, mutta henkilöt fiktiivisiä. H 13 askel 3/2019 •. lähettelevät somessa nakukuvia. Bad english on nykyajan esperantoa. Maan aamu oli neliosainen sarja, joka kertoi Suomen valtion synnystä talvisodan alkuun. Kun tv-ohjelmapalkintoja jaettiin, Oranen ei päässyt edes kutsuvieraaksi kekkereihin. Raija kuvasi kehitystä kartanon ja suojeluskunnan puolelta. Silloin oli vallalla ”Täällä Pohjantähden alla” -totuus. Muutun konservatiivisemmaksi päivä päivältä. Oranen on huolissaan myös suomen kielen kohtalosta. Kielimuurin murtamisella saataisiin voimavaroja kulttuurin kehittämiseen. Totuus Pohjantähden alla Raija toteaa, että Suomen kulttuuripiirit ovat pienet ja niissä voi joutua ulkokehälle. Raija Oranen on huolissaan kulttuuristamme, jonka tulisi hänen mukaansa olla kaksikielistä. Nyt annetaan jo tilaa toisille tulkinnoille ja myönnetään, ettei se ihan niin mennytkään kuin Linnan romaanissa. Sankarin esikuvana toimi Raijan aviomiehen Jyrkin isoisä. – Hesari veti teossarjan vessanpöntöstä alas. Lopulta vastoinkäymisistä on tullut onnenpotkuja. Hän on saanut vain yhden vuoden pituisen taiteilija-apurahan
Jos käsittelen jotain henkilöä, menen hänen puolelleen. Mielialalääkkeistä hän halusi eroon, sillä ne veivät elämästä ilon ja surun. Alkoholismi kehittyi pikkuhiljaa. Kun hän kirjoitti Veikkolassa, välillä tuli hörpättyä viiniä. Alkoholin käytön lopettamiseen hän sai apua hypnoosihoidosta, ja hypnoositerapia päätti tupakoinnin. Ollessaan Tiedonantajan palveluksessa hän oli alttiina ankaralle Koivisto-vihalle. Halu löytää ”jotain muuta” Kun Raija irrottautui kommunistisesta liikkeestä, hän päätti, ettei mene enää mihinkään järjestöön tai seurakuntaan. 14 • askel 3/2019. Asiani on ymmärtää. Olin eläkesäätiön asiamies. – Olen halunnut mennä syvemmälle historiaan ja kuvannut merkittäviä suomalaisia, kirjailija sanoo. – Ankara unettomuus on tullut tilalle. Hän oli sairastunut diabetekseen, söi masennuslääkkeitä ja paino nousi. Raittius auttoi muistamaan Raija Oranen ei salaile viinanhuuruisia vuosiaan. – Viidellä aistilla koettu reaalimaailma ei ole kaikki. Miehen, joka on yrittänyt parhaansa ja onnistunut. Hän tuumaa saaneensa potkut, kun ei ryhtynyt stalinistiksi. Siitä asti minulla on ollut kuoleman pelko. Sen kanssa taistelen. – Sain suojatyöpaikan neuvostoliittolaisesta firmasta. Nyt työn alla on Mauno Koivistosta kertova romaani. – Viidellä aistilla koettu reaalimaailma ei ole kaikki. Työpaikalla oli vaikeaa, ja töiden jälkeen hän haki helpotusta baarista. Paasikivi-teoksesta tuli kiitoksia presidentti Sauli Niinistöltä, ja kuulemma Matti Vanhanen siteerasi kirjaa Paasikivi-Seurassa. Vuorineuvokset ja kommunistit tekivät Ahti Karjalaisesta presidenttiä. Sylissä Toivo Ikuinen eli Topi. Maksa-arvot nousivat. Veijo Meri lähetti kiitoskirjeen romaanista, mikä lämmittää edelleen kirjailijan mieltä. Yksimielisyyden kulttuuri tuottaa suvaitsemattomuutta. Tuon elämän muutoksen ansiosta hän laihtui sekä alkoi nähdä ja muistaa asioita. Karmeasti meillä oli rahaa. Kukaan ei saanut hänestä yliotetta. Olin juonut juhlat pois. – 17,5 vuotta sitten tein lopun. Kun Raija kirjoitti Metsästäjän sydän -romaania, lähdemateriaalista nousi esiin Mannerheim. Teoksissaan hän on kuvannut Paasikiveä, Kekkosta ja Mannerheimia. – Ei minulla ollut mitään Koivistoa vastaan. Kirjallisuuden moniottelija Lukijat – kuten katsojat aikoinaan – ovat olleet uskollisia. – Osallistuin myös Kosmoksen yliopistoon eli Helsingin maineikkaan taiteilijakapakan toimintaan. H Taistelen ankaran unettomuuden kanssa. – 40 vuotta sitten tajusin, että olen kuolevainen. Säilyttänyt oman itsenäisen ajattelun. Alkoholi ei enää vaikuttanut minuun piristävästi. Jotain muuta on olemassa, ja sen haluaisin löytää, ettei tarttis öitä valvoa. . Kun aloin tutkia häntä kirjaani varten, löysin hyvää ja kaunista. Jotain muuta on olemassa, ja sen haluaisin löytää, Raija Oranen sanoo. Lopulta Raija sai tarpeekseen. Asiani on ymmärtää Raija oli nuorempana toimittaja Tiedonantajassa
Valitettavan usein poliittiset puheet ovat pelkkiä luetteloita, kun puhuja ei uskalla jättää mainitsematta mitään ajankohtaista asiaa kriittistä yleisöä pelätessään. Vaikuttaa kuin Paavali olisi noudattanut juuri tätä kaavaa, mitä puheen rakenteeseen tulee. Ja joka haluaa yhteyttä kanssamme. Kun sanoo kaiken, ei sanokaan mitään. Tätä kuohuntaa hän ei kuitenkaan näyttänyt kuulijakunnalle: puhe on poikkeuksellisen viisaasti rakennettu. Ystävät olivat tuoneet Tessalonikissa juutalaisten vainoa kärsineen Paavalin turvaan Ateenaan, jossa hänen oli määrä odottaa Timoteusta ja Silasta liittymään seuraan. Luukas kertoo myös, että ”odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin”. Areiopagi oli Akropoliin luoteispuolella oleva kukkula, jossa kokoontui arvovaltainen tuomioistuin. Eija-Riitta Korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori 15 askel 3/2019 •. Kirjoittaja Luukas mainitsee epikurolaiset ja stoalaiset filosofit Paavalin keskustelukumppaneina ja mainitsee, että ateenalaiset olivat ”tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista”. Jos monet Jeesuksen seuraajat olivatkin tavallisia kalastajia ja työläisiä, Paavali oli toista maata. luvusta. . Kun nuorena naisena kävin elämäni ensimmäisen kerran Kreikassa, halusin ensimmäiseksi etsiä paikan, jolla tuo retorinen taidonnäyte pidettiin. Ja itse asia: se on huikea. O llaan noin vuodessa 50–54 jKr. Sitten hän johdattelee asiaan kertoessaan, kuinka oli Ateenaa kierrellessään löytänyt tuntemattomalle jumalalle omistetun alttarin. Paavali hillitsi itsensä. Cicerolta on jäänyt maailmalle perinnöksi täydellisen puheen viisiosainen kaava, jota me tänä päivänäkin opiskelemme: Exordium eli alkusanat, Narratio eli johdattelu tai tarina, Partitio eli väittämä, Confrmatio eli väitettä vahvistava perustelu ja Peroratio, pääkohtien kertaus ja loppuhuipennus. Paavali ei ehdota ateenalaisille uutta uskontoa tai vaihtoehtoa kilpailemaan ateenalaisten huomiotaloudesta. Ketään ei suljeta pois, mutta kaikki haastetaan terävästi. Mies joka hillitsi itsensä aikakirjeet Ketään ei suljeta pois. Paavali vierailee Ateenassa ja hänet viedään Areiopagille kertomaan muille, mitä aatetta hän julistaa. Parhaat puhujat ovat niitä, jotka uskaltavat ottaa riskin ja rajata. Puhe havainnollistaa hyvin, miten oppinut mies Paavali oli. Jeesus oli pysäyttänyt Damaskoksen tiellä aikansa älykön, paitsi verbaalisen myös sosiaalisen lahjakkuuden. E uroparlamenttiurani aikana minulla on ollut mahdollisuus kuulla monia puheita, ja joskus hyviäkin. Hän rikkoo jään antamalla kuulijoille tunnustuksen jumalien kunnioituksesta. Päinvastoin Paavali aloittaa kehumalla yleisöään voittaen sen puolelleen: ”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta.” Sitten hän jatkaa: ”Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: ’Tuntemattomalle jumalalle.’ Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.” Sitten seuraa esitys, josta me kaikki voisimme ottaa oppia. Yksi maailmanhistorian sykähdyttävimmistä puheista löytyy raamatusta, Apostolien tekojen 17. Hän kuvaa jotakin, jota ei voi koskaan verrata mihinkään, koska olemme ja elämme hänessä. E n pitäisi yllätyksenä vaikka Paavali olisi omaksunut puhetekniikkansa antiikin kuuluisimmalta puhetaidon opettajalta, roomalaiselta Marcus Tullius Cicerolta. Cicero oli elänyt satakunta vuotta aiemmin kuin Paavali, mutta hän oli ollut kuvernöörinä Tarsoksella, josta Paavali oli kotoisin, ja Tarsos siksi oli tunnettu puheopetuksen keskus. Kaikki haastetaan terävästi. H yvin usein puheiden ongelma on, että hyökätään heti partitio-osuuteen: käydään itse asiaan ilman, että yleisön sydäntä on voitettu samalle puolelle
Toimivatko hautaustoimistot nykyajan itkijänaisina, jotka hoitavat suruhomman. Ainahan voi käydä Facebookissa sytyttämässä virtuaalikynttilän ja hautaustoimistosta tai netistä saa vähällä vaivalla valmiin muistovärssyn. Mutta mistä kertoo se, että meidän tavisSurumuotia ten hautajaissaatot lyhenevät. Otettiin osaa, katsotaan Urheiluruutu. Vainaja haudataan hiljaisuudessa mutta surevat hiljaisuuteen – kunhan muistaa lähettää adressin, liukuhihnalla sanoitetun osanoton. Niin paljon kuin me nykyisin voimme puhua kuolemasta, samaan aikaan tuntuu suremisesta tulleen tabu, jota ei saisi oikeastaan näyttää ja josta pitää toipua; hautajaisista tulee selviytyä kunnialla. Muistokirjoituksissa kerrotaan vainajan laajasta ystäväpiiristä ja suurista sosiaalisista taidoista. Eikä se paljon naurata (LOL). Varmaan taustalla vaikuttaa kaikkialle tunkeutuva yksityisyyden arvostaminen, mutta muodin mukaisesti, yleisesti hyväksytyn mallin mukaan. Toki meille tarjotaan mediahautajaisia iskelmälaulajille ja valtiollisia hautauksia valtiohenkilöille. Kirjoitettiin RIP ja peukutettiin kuolinilmoitusta. Suremista ei nykykulttuurissamme koeta joukkuelajiksi vaan yksityisyrittämiseksi. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti Kuronen H elsingin Sanomien sunnuntainumerossa julkaistiin 64 kuolinilmoitusta. Suomalaisista kuuluu toistaiseksi hiukan alle 70 prosenttia kirkkoon, mutta kirkollisen siunauksen saa yhdeksän kymmenestä kuolleesta. Niistä 56 kertoi siunauksen tapahtuneen läheisten läsnä ollessa. Virtuaalikynttilöitä oikeille vainajille Kuolemisemme on meidän jokaisen oma, mutta suru muiden. Sillä samalla Rest In Peace -kuittauksella kunnioitetaan kissavainajan muistoa tai surraan raadoksi romutettua autoa. Vapaamatkustajia arkussa. Matti J. Hymiötä löytyy joka lähtöön. Voimme tilata myös virtuaalisesti kokonaispalvelun, arkun, arkkuvaatteet, kuljetuksen Jumalan puiston kylmätilaan ja K u v it u s : G u n D a m é n 16 • askel 3/2019
33€) 20 € Tilaa itsellesi tai lahjaksi. 4 Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n 11 3. Seppeleet olivat kuusen havuista koottuja kuin muistoina kaukaisista esi-isistämme, jotka uskoivat vainajien sielun siirtyvän kuusen neulasiin, ikivihreisiin. Levolle lasken Luojani Tulee mieleen alokasaikojen sulkeiset, joissa harjoiteltiin kenttähartauksia. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Minut pelasti pahemmilta seuraamuksilta vain ryhmänjohtajan huumorintaju ja usko. Kukkalaitteet puhuvat arkulla veteraanien seppeleistä lastenlasten kielokimppuihin. Kertoo muutoksista ja siitä mikä on pysyvää. Muoti määrää meidät yhden ruusun hautajaisiin. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. . Ehdin pienenä miehenä kuulla Hautaukkojen kööriä, joiden ”tenuorit ja paasit” saattoivat vainajaa kotipihalta kirkkopihaan. Tiedä. Jo Neanderthalissa vainajat saatettiin kukkasin Tuonilmaisiin todisteena saattajien surusta. + 14,9 snt/min. Martat eivät ehkä käyneet surutyökurssia, mutta osasivat tehdä lohdutukselta maistuvaa paistia ja piirakoita, jotka piristivät. saada ilmoituksen sitten, kun tilaus on toimitettu. Tilaa. Kun Sun haltuus päättyi, riisuivat miehet takkinsa ja tarttuivat lapioihin. Varmaan taustalla vaikuttaa kaikkialle tunkeutuva yksityisyyden arvostaminen, mutta muodin mukaisesti, yleisesti hyväksytyn mallin mukaan. Vanha mies kävelee ensimmäisenä vanhan miehen arkulle, silittää sitä, laskee yhden ruusun ja sanoo varmalla miehen äänellä: ”Kiitos rakkaudestasi.” Siunauksen jälkeen lauletaan Syyslaulu: Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa, illat sammuvat kylmään hämäryyteen. Ilmestyy kerran viikossa. Sanoittaahan se nykysurua ja ottaa osaa surun korvia huumaavaan hiljaisuuteen. Ne puhuvat myös totta siitä, kuinka paljon läheisiä lähteneellä oikein onkaan. Kotimatka pitkä niin Vielä vähän aikaa sitten siunaustilaisuuden vaikuttavimpia hetkiä oli se, kun puoliso tai lapset laskivat arkulle yhden ruusun. elokuuta 2018 | hinta: 3,70 € 12 33 18 Kirjastosta mallia kirkolle Anna-Maria Soininvaaran johtama Helsingin keskustakirjasto Oodi kuuntelee käyttäjiä 20 Kristilliset kesäjuhlat tuottavat useimmiten tappiota Pyhän Olavin reitillä kohtaa itsensä ja ihmisiä. Hautausmaalla odotti avoin hauta ja hiekkakasassa lapiot. Koskaan ei kuitenkaan rukoiltu. Emäntä sai surra rauhassa, kun serkku kävi hautajaisiltana lypsämässä lehmät. Amenen jälkeen komennettiin Laki päähän ja lepo. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –5 9 Luontoa, vapautta ja turvallisuutta 10 eri-ikäistä kertoo, mitä suomalaisuus merkitsee 12 Naiset uupuvat pappeutensa kyseenalaistamisee n Kotimaa palkitsee Vartija-lehden päätoimittajat Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Lehti joka asettuu kirkon jäsenen puolelle. Erehdyin kerran alikersantin kauhuksi lausumaan ”Levolle lasken Luojani, armias ollos suojani”. Tunne. 8 Ka nn en ku va : Ta ru Ra nt al a / Va st av al o 11 3. Rukoilkaamme-komennolla piti ottaa asento ja lakki päästä, katsoa hiukan vihaisen näköisenä oikean saappaan eteen. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10?% ja Digilehden 24?%. Kumpu viimeisteltiin kuin olisi taputettu kaveria olalle. Mun sydämeni tänne jää Sukuni yksi juurihaara ulottuu neliääniseen Lemin seurakuntaan. Tarjous on voimassa 31.12.2019 asti ja koskee vain tilaajia Suomessa. Suremista ei nykykulttuurissamme koeta joukkuelajiksi, vaan yksityisyrittämiseksi. Suren solidaarisesti hautaustoimistojen ja kukkakauppojen tästä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Kotimaa-lehti 3 kk vain (Norm. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 4 16. Siunaustilaisuus ei saa olla sulkeisharjoitus, vaan yhden, pyhän ja yhteisen surun tunnustus. Mutta suren myös sitä, mitä surulle tapahtuu. Nykyisin muistotilaisuuksissa kuunnellaan Kari Tapiota: Mun sydämeni tänne jää. TEE TILAUS HALUAMALLASI TAVALLA Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.kotimaa.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Ero on vain siinä, että ennen ei vain otettu osaa, vaan autettiin kantamaan menetystä kokonaan. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut
18 • askel 3/2019. Mustan, ruskean ja valkoisen värikirjolla ja pullealla olomuodollaan koskikara on piristävä näky sorsalintujen reviireillä pyrähdellessään alituiseen veteen ja takaisin kivelle tai jäänreunalle
Keskellä tätä kauneutta niiailee ja sukeltelee koskikara. H Teksti ja kuvat: Arto Jokinen Tervetuloa, koskikara! 19 askel 3/2019 •. Lopputalven virtapaikat tarjoavat parhaimmillaan luonnon taidetta, huurremaisemia, kuurankukkakoristeisia kasveja ja hyisen veden pyörteitä
Kun pysähdyn hengähtämään ja nojailemaan sauvoihin, kuulen syvältä hangen alta veden iloista solinaa. Talven selkä taittuu Kauniin maalaismaiseman tai upean vanhan metsän keskellä virtaavat joet ja purot ovat mielipaikkojani. Siellä otetut kuvatkin ovat iättömiä, aika ei niihin pure. Kymmenien vuosien aikana olen viettänyt nautinnollisia hetkiä sekä pienten hiljaisten purojen että valtoimenaan vesiä puskevien jokien varsilla. Ei sellaista talvea, etten palaisi tutuksi tulleiden koskien pauhun ääreen. Hiihtelen tai lumikenkäilen lopputalvella tutun virran penkalla. 20 • askel 3/2019. Etsin myös uusia virtoja, joita lähestyessä ajatuksissa päällimmäisenä on rantaviivan kulkureitit. Tuona hetkenä viimeistään voin olla varma talven selän taittumisesta lähestyvään kevääseen – vuodenajoista parhaaseen! Kun hiihdellessä pysähdyn hengähtämään, kuulen syvältä hangen alta veden iloista solinaa. Siellä on hankala kulkea jalustan kanssa ja ottaa kuvia. Vuosi toisensa jälkeen minulla on ollut vahva, virtaan liittyvä kokemus – varsinkin, jos takana on kunnon suojajakso. Joskus vastassa on satojen metrien matkalta tiuhaa, läpipääsemätöntä pajukkoa ja rääseikköä, jossa ei kulkuaukkoja juuri ole. Niitä jaksaa tietokoneelta katsella, ja samalla innostuu suunnittelemaan uusia reissuja noille kuvauspaikoille. T alviset virtapaikat ovat olleet itselleni tärkeitä, moninaisten luonnonnäytösten näyttämöitä
Näin syntyy uniikkeja taideteoksia, kahta samanlaista ei löydy. H 21 askel 3/2019 •. Rantojen uniikkia taidetta Pakkasen jäädyttävää voimaa uhmaten talvinen virtapaikka solistelee vesiään valtoimenaan, leviten välillä laakeiksi ja liki tyveniksi altaiksi. Sivustakatsojan silmiin touhuni näyttänee humoristiselta – aikuinen mies konttaamassa rannalla ja mutisemassa omiaan! Konttaamisessa on iso hyöty rakennusalalla käytettävistä polvisuojista, jotka pitävät polvet kuivina ja lämpiminä. Eikä sama kivi, tönnäs, mätäs, oksantynkä tai joenmutka koristu samalla lailla kuin edellisinä vuosina. Vesipärskeet somistavat kasveja vielä lisää ja peittävät ne viimein paksujen jääkerrosten alle. Kuvaustouhut pakottavat laskeutumaan maahan, samalle tasolle kasvien kanssa. Mies konttaa kivikossa Rantaviiva tarjoaa jatkuvasti uutta kuvattavaa ja ääneen päiviteltävää. Suojat kulkevatkin aina mukana Niin vain linnut uivat ja sukeltelevat kuin olisi kesä konsanaan. Rantakasvillisuus saa omat kuurankukkakoristeensa. Kesäisin ne suojaavat kivikoissa könytessä. Maisemat ovat mykistävän kauniita. On pakko pysähtyä ja ihmetellä, mihin kaikkeen suuri luontomme pystyykään. Kovimmilla pakkasilla kostea sumuhuuru nousee vesistön ylle ja koristelee rantametsät kauniiseen kuuraan. Voimakasvirtaisetkin joet levenevät paikoin liki tyveniksi ja laajoiksi suvantopaikoiksi, joissa sorsat ja joutsenet voivat viettää talvea
Luonnontarkkailijasta noiden talvea pelkäämättömien touhut vaikuttavat hurjilta. Joutsen pärjää jäisessä vedessä Sulakohdat tarjoavat isolle joukolle vesilintujamme talvehtimispaikan, eikä niiden tarvitse muuttaa meren yli etelään. Joutsenet ja useat pienemmät sorsalinnut löytävät ruokansa sukeltamalla virran sulana pitämiltä alueilta. Kylmänhuurua veden ylle puskeva alue tuntuu sietämättömältä asuinalueelta. Nyt polville on suojat vuosien konttausreissuille. Liki aina kyseessä on ihmisen turha Elämme nyt aikoja, jolloin talvi taittaa selkänsä ja antaa tilaa kevään tulolle. Talvella pelastuslaitokset saavat hätääntyneitä ilmoituksia jäätyneistä joutsenista. Mutta niin vain linnut uivat ja sukeltelevat kuin olisi kesä konsanaan. Kun kulutin taas yhdet loppuun, toivoin lapsilta joululahjaksi uusia. Tällöin linnut matkaavat etelämmäksi etsimään uusia sulia. Ruokaa löytyy välivedestä ja pohjasta, monien kasvien ja pikkueläinten muodossa. Pakkasen kiristyessä kunnolla saattavat elinalueet virtapaikoissa supistua liian pieniksi tai umpeutua kokonaan. vakiovarusteena. H 22 • askel 3/2019
Siihen kara kostuttaa nokkansa ja sukii rasvaa höyheniin. Maamme sulavesien äärellä talvehtineilla linnuilla on tässä vaiheessa voiton avaimet siiven alla suhteessa lajitovereihinsa, jotka ovat tehneet varsinaisen talvimuuton vaikkapa Suomenlahden yli etelään; täällä talvehtineilla on reviirien valtaus jo pitkällä, ennen kuin meren taakse matkanneet muuttolaiset ehtivät takaisin. Linnun laaja, valkoinen rintamus toimii kuin lamppuna heijastaen hämärässä pohjassa valoa ruoan etsintään. Varpuslintujen lahkoon kuuluva laji on sopeutunut täydellisesti vesielämään. hätäily. Rantakivillä alinomaa niiaileva kara sukeltaa välillä pohjaan, kunnes pulpahtaa kuin korkki takaisin pintaan ruokapala nokassaan. Eli tuo kaunis ja sympaattinen lintu on ilonamme pääosin vain talven aikana. Kara ei ole kovin ihmisarka, meidän kuvaajien suureksi iloksi, vaikkei ihan viereen tulekaan. Suomen oma pesintäkanta rajoittuu vain muutamaan sataan pariin, nekin suurelta osin vain maamme pohjoisosan kirkkaitten vesivirtojen äärelle. Ilman virtavesien antamaa suojaa olisi täällä talvehtivien lintujen määrä paljon vähälukuisempi. Jokivarren kummajainen Näillä sorsalintujen talvialueilla voi tutustua myös talvilinnustomme kummajaiseen, koskikaraan. Tervetuloa talven kera taas takaisin, koskikara! . Sorsalintujen suvannossa kuhisee Talvisulien asukkaiden seuraaminen on monin paikoin helppoa. Karalle ei pakkanen ole minkäänlainen ongelma. Useat vuolaat virrat luikertelevat aivan ihmisasutusten liepeillä. Mutta kun kara lennähtää kuvaushollille, unohtuvat siinä jännityksessä pakkasen puremat ja lihasten jäykistymiset kolotuksineen. Se on sorsalintujen joukossa kuin kotonaan, vaikka ei ole vesilintujen sukua. Pohjasta kara löytää ravinnokseen vesiperhosten ja korentojen toukkia, äyriäisiä ja kotiloita. Toki on hyvä ja lupa soittaa apua, mikäli linnulla näyttää olevan todellinen hätä. Rasva tekee höyhenpuvusta täysin vedenpitävän estäen kosteuden pääsyn iholle sulkien ja höyhenistön alle. Parhaimmillaan maantien ali virtaava joki tai puro kuhisee vesilintujen elämää, jota voi päästä kiikaroimaan jo maantien laidalta. Liki kaikki meillä talvehtineet koskikarat (5000-10 000 yksilöä) matkaavat pesintäpuuhiin Pohjois-Norjaan ja Ruotsiin, mistä ovat syksyllä tänne lähteneetkin. Pakkanen ei karaa pure Kun paikallaan ollen odotan koskikaraa kuviin, hiipii vilu iholle, vaikka olen pukeutunut kuinka hyvin. Yksikään muu varpuslintu ei sukella eikä pärjäisi muutenkaan talvisessa vesielementissä. Kiikaroidessani olen usein tehnyt havainnon, että karan noustessa pintaan ei höyhenpuvussa ole pisaraakaan vettä. 23 askel 3/2019 •. Toisin kuin sorsalintujen, sen ei tarvitse välittää jääalueen sulkeutumisesta. Tällaiseen suvantoon kertyy helposti kymmenittäin vesielämän talvehtijoita. Joutsenilla on hyvä verenkierto ja eristeet jaloissaan, joten jäätyminen ja paleltuminen jäälle on todella harvinaista. Eritoten, jos joki laskee likeiseen järveen ja laajenee suureksi tyveneksi alueeksi, jossa talvea viettäville sorsalinnuille löytyy helposti tilaa ja ruokaa. Pienetkin sula-alueet ja avannot jäässä piisaavat sille hengenpitimeksi. Vesilintujen tavoin myös koskikaralla on selkäpuolella, yläperässä, rauhanen, joka erittää vettä hylkivää rasvaa. Niin tehokasta on luonnonrasva. Kesäksi kara jättää Suomen Elämme nyt aikoja, jolloin talvi taittaa selkänsä ja antaa tilaa kevään tulolle. Näissä näkymissä on luonnonihmettelijälle ja -nauttijalle todella katseltavaa ja päiviteltävää. Toisin kuin sorsalinnut, koskikara viihtyy myös voimakkaan virran reunamilla
– Yliopistolla ruokailu oli hyvin subventoitua ja vuokra-asunto halpa. Onko kohtuullisuus ankeaa askeesia vai avara elämäntapa. – Kotona korostettiin, että rahalla ei saa onnea ja tärkeät asiat, kuten usko Jumalaan, läheiset ihmiset ja terveys, ovat ilmaisia. – Tehokkaampaa on oma oivallus, että kohtuullinen elämäntapa voi olla mukavaa eikä mitään asketismia. Selvisimme ilman lainaa Sama kohtuullinen meno jatkui, kun Tommi avioitui ja muutti yhteen vaimonsa kanssa. Ainoastaan talvikengät on viisasta ostaa uusina. Kotona he syövät kasvisruokaa. – Säästin viikkorahastani erilaisiin kohteisiin, joista ensimmäinen isompi hankinta oli radio-ohjattava RC-auto. Biokaasulla Itämeren ympäri Lasten myötä Tommi Hakkari sanoo tuntevansa uudenlaista vastuullisuutta mutta myös keskiluokkaistuneensa. Teksti: Päivi Puhakka • Kuvitus: Markus Liimatainen H L a u r i H a L m e 24 • askel 3/2019. Se oli sitä aikaa. Pankinjohtaja sanoi, ettei ymmärrä, miten tulemme toimeen, katseli tilejämme – ja myönsi lainan. Yövyimme teltassa luonnonpuistoissa ja rantakohteissa. Autoilu ei ylipäätään ole ekoteko, mutta tutkimusten mukaan biokaasu on sähköä ekologisempi vaihtoehto. T ommi Hakkarin lapsuudenkodissa suhde rahaan oli mutkaton. 80-luvun juppikulttuuri ei ottanut tulta keskituloisessa sipoolaisperheessä, jossa arvostettiin säästäväisyyttä. Kirjoitimme asiasta Sipoon kuntaan, josta vastattiin, että kasvisruoka on epäterveellistä ja liian kallista. Tämä oli päällimmäinen eetos. Kilometrin päässä toisessa koulussa sitä jo sai, Tommin koulussa ei. – Aluksi tarvittiin harrastuneisuutta – Kannattaa miettiä liikkumistaan ja mitä lautaselle laittaa. – Huonekaluja olemme saaneet sukulaisilta ja dyykanneet roskalavoilta. Myöhemmin oman asunnon osto oli järkevää. Ihmettelenkin ettei biokaasuauto ole menestynyt paremmin. – Kaverini söi pelkkää näkkileipää, ja itse menin vielä sekaruoalla. – Ennen lapsia ajoin fillarilla, nyt meillä on biokaasuauto. Tommi muistaa 80-luvulta otsonikadon luoman uhan, joka vaikutti laajalti ihmisiin. Ne ovat kaksi konkreettisinta ympäristötekoa, Tommi Hakkari sanoo. Keskityttiin aineettomaan hyvinvointiin. Jo omassa lapsuudessani ja nyt omien lasten kohdalla vaatteita kierrätetään. Nuorena hän kirjelmöi Sipoon kuntaan kouluruokailusta, kasvisruuan puolesta. Kävelimme siis sen kilometrin. Tommi ei ymmärrä kiireisiä ihmisiä, jotka lentävät kauas pidennetylle viikonloppulomalle, mutta sanoo, ettei halua moralisoida. – Perheemme ei ollut poikkeuksellisen ekologinen. Yksi pullonkaula on toistaiseksi hajanainen kaasunjakeluverkosto. – Matkoilla meitä kiinnostavat kulttuuri ja luonto. Kerron lapsille toivosta Siinä missä Tommi käveli kilometrin kasvisruuan perässä, hänen 11ja 9-vuotiailla lapsillaan on valinnanvaraa. Lukiovuodet osuivat 90-luvun puoliväliin, jolloin kasvisruoka teki tuloaan. Vaatteet hankimme kirpputorilta. Eläminen sujui kesäja freelancer-töistä sekä sijaisuuksista saaduilla tuloilla. Saksasta löytyy jo paljon tankkauspaikkoja, Puolasta ja Baltiasta riittävästi. Kohtuullisen hyvää Paras on ilmaista Viestintäpäällikkö Tommi Hakkarin arvot ja sitä kautta myös kulutustottumukset luotiin lapsuudessa. Hyvällä suunnittelulla selviää. Muoti ja merkkivaatteet eivät olleet suuressa huudossa. Meillä oli erittäin kiva Itämeren ympäriajo biokaasulla. Pariskunta opiskeli yliopistossa ilman lainaa. Silloin vain ajateltiin, että on turha ostaa uutta. Pikkulapsilla ne eivät edes ehdi kulua. Se on vihreä valinta, kotimaista ja halpaa. Tommi Hakkari ja Marjaana Kanerva kertovat omista valinnoistaan. – Persoonallisuutta ja itsetuntoa ei rakennettu ostetun merkin varaan, Tommi muistelee
25 askel 3/2019 •. Mitä kohtuus on minulle
– Muistan suunnattoman pelon selviytymisestä ja epäilyksen, muuttuisiko tulevaisuus koskaan valoisammaksi. Sitten alkavat viikot, jolloin vähennetään hälyä ja jätetään herkkuja vähemmälle – ennen pääsiäistä. Tommi Hakkari liittää vainottujen kristittyjen tilanteen paastoon. Meitä on täällä nelisen miljoonaa kristittyä. Kohtuus on kuin oikeudenmukaisuuden kaksoissisar. Kohtuullinen elämäntapa heijastuu siis laajalle. Ekologia ei ole kasvatuksessa ykkösprioriteettimme vaan se, että kerromme lapsille Jeesuksesta ja turvasta hänen omanaan. – Fanaattisuutta jaksaa ehkä aikansa. Marjaanalle se on tyytyväisyyden ja sisäisen rauhan lähde. – He pyytävät ennen kaikkea esirukousta. Pakistanissa heitä on saman verran, ja automaattisesti he ovat ö-luokan kansalaisia, joilla ei ole pääsyä esimerkiksi yliopistoon. Se oli aivan normaalia enkä osannut muuta odottaakaan. Jos omasta elämästä tai laajemmin – koko yhteiskunnasta – puuttuu kohtuullisuus, sen puutteen ja merkityksen kyllä huomaa. Työkaluna on luotettava World Watch List, joka julkaisee vuosittain tilastoja vainoista. – Hyvä yhteiskunta noudattaa kohtuullisuuden periaatetta esimerkiksi oikeudenmukaisessa lainsäädännössä tai turvatessaan riittävän toimeentulon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen kaikille. En allekirjoita heidän näkemyksiään arvokysymyksistä. Paasto siis korostaa arjen ja juhlan välistä eroa. – Kohtuullisuus asettuu äärivaihtoehtojen keskelle, etäälle niin ankarasta kieltäymyksestä kuin piittaamattomasta hedonismistakin. On parempi vaikka vähitellen opetella syömään kasvisruokaa. – Poliittisesti en kuitenkaan äänestä vihreitä tai koe olevani arvoiltani ”punavihreä”. Kohtuudella on kaksoissisar Marjaana Kanerva puhuu kokonaisvaltaisesta kohtuullisuudesta, joka ei ulotu vain kuluttamiseen. Myöhemminkään minusta ei tullut tuhlaavaista, vaikka 80-luvun lopulla, kun silloisen mieheni kanssa olimme molemmat töissä, rahaa olikin käytettävissä paljon aikaisempaa väljemmin. – Sehän on jo sisällä lausahduksessa ”olla oikein ja kohtuullista”. Ostan niitä enemmän kuin kohtuullisesti, kotiin ja parvekkeelle. Muutoksessa Tommi ei usko fanatismiin ja ekouskontoon, jossa ”on pakko lopettaa lentäminen ja lihansyönti, ja niin maailma pelastuu”. ruuanlaitossa, ja opettelin uusia reseptejä. Kuusihenkisessä perheessämme vain isä ansaitsi, ja vanhimpana lapsena tajusin säästäväisyyden tarpeen nuorempia sisaruksiani paremmin. Välillä hyvä asia vain jää puolitiehen johtamatta käytännön valintoihin. Kohtuullisuuteen kun kuuluu myös se, että on tarpeeksi, ei vain se, ettei ole liikaa. – Noiden omien kokemusteni vuoksi uskon ymmärtäväni taloudellisessa ahdingossa olevia ihmisiä ja sitä, kuinka lamauttavaa, koko elämään vaikuttavaa huoli toimeentulosta voi olla. Kohtuullista elämää viettävä saa nauttia elämän lahjoista, H 26 • askel 3/2019. L apsuuttaan Marjaana Kanerva vietti kuusikymmenluvulla, jolloin elämä oli nykypäivään verraten niukkaa. – Kodissani ei ollut puutetta, mutta turhaan ei tuhlattu. Ainakin 73 maassa on 245 miljoonaa kristittyä, jotka kärsivät sen vuoksi, että uskovat Kristukseen. Miksi en myös luopuisi jostain ostoksista ja antaisi hyvän kiertää – vaikka uskonsa takia vainottujen hyväksi. – Kohtaan päivittäin ikäviä asioita. – Jos noudattaisimme Raamatun ohjetta viljellä ja varjella, se riittäisi tuhon torjumiseen. Marjaanalla on yksi asia, mitä kotona ei koskaan ole liikaa. Kohtuullisuus tekee tyytyväiseksi Kouluttaja Marjaana Kanerva tuntee syyllisyyttä kuluttamisesta ja nauttii elämän lahjoista. – Paasto on myös kutsu parannukseen. – Hyvää on se, että vähitellen suomalaiset ovat havahtuneet todellisuuteen ja työllämme on merkitystä. – Vanhempana en maalaile lapsille ekokatastrofia vaan puhun mieluummin toivon näkökulmasta; mitä Jumala on luvannut ja kuinka Hän pitää meistä huolen. Esimerkkinä kristitty viiden lapsen äiti Asia Bibi, jonka kuolemantuomio peruttiin. Muutenkaan ekologisen ajattelun monopolisointi yhdelle puolueelle ei ole tätä päivää. – Ensin on laskiainen, jolloin käymme pulkkamäessä. Itseä pitäisi katsella samanlaisin silmin. Tuli työttömyyttä ja muita ongelmia, talous romahti. Tofu-ruuista tykkään erityisesti. – Samalla imin itseeni syyllisyydentunteen kaikesta kulutuksesta, ja se ”jäi päälle”. Sitten lässähtää. Tommi sanoo, että tänä päivänä koulussa keskustellaan ja lapset saavat tietoa ympäristöasioista. – Saatamme sen aikana lukea yhdessä Raamatusta pieniä pätkiä ja miettiä, mitä ne tarkoittavat. Liika vaativuus ja ankaruus ei ole hyväksi, ei myöskään liika lepsuus. Voin kysyä, mikä elämässäni on pahaa, joka tulisi laittaa pois. Jos söisimme joka päivä herkkuja, ne muuttuisivat pian arkisiksi. Perspektiiviä hän saa myös työssään viestintäpäällikkönä Open Doors -järjestössä, joka auttaa vainottuja kristittyjä ympäri maailman. Työni kautta maailma näyttäytyy hyvin erilaisena kuin uutistarjonnassa. Kohtuuttomasti kukkasia Kun lapset olivat aivan pieniä, iski 90-luvun lama perheeseen lujasti. Toisia Ihmisiä tulisi arvioida niin, että se on kohtuullista ja oikein heitä kohtaan, erilaiset tekijät ja olosuhteet huomioonottaen. Suhteemme ruokaan on muuttunut yltäkylläisyyden myötä. Vähemmän herkkuja ja hälyä Paastonajan Tommi ottaa vakavasti mutta ei vietä sitä fanaattisesti. – Kukkaset ovat minulle ylellisyyttä. Paastoa hyvää kierrättäen Tommi Hakkari muistuttaa, että vielä sata vuotta sitten täällä nähtiin nälkää, ja jossain vaiheessa viikossa on ollut kaksi paastopäivää
Voinko itse edistää asiaa jotenkin. Kohtuus lienee myös varsin suhteellinen käsite. – Jos kuitenkin ruokapaasto tai muu kieltäymys voi kasvattaa myötätuntoa ja opettaa asettumaan toisen osaan, se on tätä merkityksellisyyttä, jota pidän tärkeänä. Marjaana on kohtuullinen myös arvioidessaan omia valintojaan ja kulutustottumuksiaan. Jotenkin se on minusta oikein, luonnollista ja tarkoituksenmukaista. . Onko minulla ympäristöä kuormittavia tapoja, joita en itse hoksaa. Mikä siinä koskettaa. Itse kuitenkin ajattelen hengellistä elämää ja siten myös paastoa siitä näkökulmasta, miten koen Jumalan. Voisin omassa elämässäni myötäillä samaa ideaa ja valita kullekin paastonajan viikolle teeman, jota makustelen eri näkökulmista: Mitä olen oivaltanut tästä teemasta. Mikä on yhdelle kohtuullista, ei ole sitä toiselle, kulttuurisista eroista puhumattakaan. Raamatun lopussa Ilmestyskirja näyttää kerran avautuvan ihmeellisen maan. – Joissakin traditioissa Kristuksen seuraaminen merkitsee hänen kärsimyksensä jakamista äärimmäisyyksiin saakka, hurjimpina ilmiöinä ristiinnaulittavaksi asettuminen tai ruoskinta. Varmaan on ja niissä pitäisi tehdä korjausliike. Paratiisin ja taivaan välillä Marjaana Kanerva löytää kirkosta suuntaa ja tukea omille elämäntapavalinnoilleen. Se ei liity vain kulutukseen tai ulkoiseen elämään, vaan yhtä lailla asenteisiin, elämänkatsomukseen ja hengellisen elämään, Marjaana Kanerva sanoo. En omista autoa. Sen ymmärtäminen on eri asia kuin itseruoskinta henkisessäkään mielessä. Olen ”vahingossa” tällainen, en esimerkiksi suuren tahdonvoiman tai kilvoittelun tuloksena. Paastonaika on hieno mahdollisuus kulkea tietoisemmin Jumalan läheisyydessä. – Kristus on jo kärsinyt meidän vuoksemme ja meidän puolestamme. Pyrin mahdollisimman olemattomaan ruokahävikkiin sekä pieneen sähkön ja veden kulutukseen. – Kirkon sanoman keskiössä on hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden opettaja, Jeesus Kristus, hän tiivistää ja sanoo elävänsä väljähkösti kirkkovuoden virrassa, omassa Haagan seurakunnassa ja Tuomasmessun kautta. Puhe suuresta hiilijalanjäljestä kuitenkin mietityttää. mutta ei kahmi niitä yli oman osansa. Meilläkin tummat sävyt nousevat usein hallitseviksi. – Ajattelen, että kohtuullisuus on kokonaisvaltaista. Marjaana sanoo, että kohtuullisuus merkitsee hänelle hyvää elämää. Kaikessa hyvyys on lähtökohta, Jumala haluaa meille hyvää ja toivoo meidän edistävän hyvää! Pääsiäisen syvin sisältö Kärsimyksen etsiminen ei siis ole paaston ydin. Kuinka usein voin lämmittää saunan. Teemoina voisivat olla juuri kohtuullisuus tai oikeudenmukaisuus, luottamus, rohkeus, toivo ja tietenkin armo, rakkaus ja ilo – pääsiäisen syvin sisältö. Pitäisikö luopua lomamatkoista. – Jos tarvitsen jotakin, tutkin ensin kierrätysmahdollisuudet. Nostan hattua heidän ponnisteluilleen ja epäilen vahvasti, olisiko minusta samaan. – Olen elämäni varrella viettänyt paastoa eri tavoin, joskus tiukemminkin sitoutuen pitkäkestoiseen viikkoja päivämietiskelyyn, joskus vain keskittyen hiljaisen viikon kulkuun. – En voi mitenkään ylpistellä elämäntavallani. – Lähelläni on ihmisiä, joille kohtuus on äärimmäisen vaikeaa liittyen esimerkiksi kulutukseen, alkoholin käyttöön, syömiseen tai urheiluun. Tänä vuonna Marjaana Kanerva aikoo viettää paastoa paitsi seuraamalla kirkkovuoden sunnuntaiden teemoja, myös omalla pienellä mietiskelyohjelmalla. Alun ja lopun välillä Kristus kulkee kanssamme ja opastaa meitä lempeyteen, myötätuntoon ja armahtavaisuuteen. a n d r e a s ja n e t t 27 askel 3/2019 •. – Raamatun aloittaa Luomiskertomus, kuvaus siitä, miten Jumala luo hyvän maailman ja haluaa ihmisille hyvää. Millaisia valintoja teet. – Piispa Laajasalo on puhunut tästä vuodesta ”myötätunnon vuotena”. – Pitäisikö luopua lomamatkoista. Nykyisin paastonajassa on Marjaanalle kyse ennen muuta tietoisuuden lisääntymisestä ja sitä kautta merkitysten avautumisesta
– Valoa kohti mennään, vaikka näkyvissä on synkkiä pilviä, ilmastonmuutoksen uhka, kilpavarustelu ja paljon muuta. 28 • askel 3/2019
Ylva Eggehorn (69) elää elämänsä kolmatta lukua. Teksti ja kuvat: Kaj Aalto Yön evankeliumi Kun kevättalven päivä alkaa sankalla lumisateella ja harmaat pilvet kietovat kylmään syleilyynsä koko tienoon, matkanteko tuntuu epävarmalta. – Yö ja päivä. Halusin aloittaa yöstä, koska yö ei ole vain tauko, jolloin on mentävä nukkumaan, vaan yö on seuraavan päivän valmistelua. Vastakohta aamun synkkyyteen on täydellinen, kun saavun etuajassa maaseudun keskellä olevan kokoushotellin aulaan, jossa Ylva Eggehorn ottaa vastaan hymyillen. Sitä ei kirjailija tule koskaan kirjoittamaan itse valmiiksi. Päivä alkaa hiljaisuudesta, luominen alkaa pimeydestä, josta sitten syntyvät valon edellytykset. Kaikki saa alkunsa levosta Pyydän levollisuutta ja elämänviisautta huokuvaa kirjailijaa signeeraamaan minulle uusimman kirjansa Natt och dag. Ehdinkö ajoissa perille kirjailijan kanssa sovittuun tapaamiseen. Siinä on sanoja vuoden jokaiselle päivälle, 366 tekstiä, siis myös karkausvuoden lisäpäivälle. Ei niin, että tehdään töitä ja suoritetaan, ja sitten jos on oltu reippaita, voidaan mennä nukkumaan hyvällä omallatunnolla. – Päinvastoin. Näin Raamattukin sen kuvaa. Olemme Tukholman eteläpuolella, puoli tuntia suurkaupungin sykkeestä. Hän katsoo asiaa luomiskertomuksen kautta, jossa mainitaan ilta ja aamu sekä ensimmäinen päivä. Pidän tästä tosi paljon, Eggehorn innostuu. Kaikki saa alkunsa levosta, Ylva Eggehorn perustelee. Hän on kerännyt parhaat palat 50 vuoden kirjailijan uraltaan ja tehnyt myös jonkin verran uutta materiaalia. Puoliltapäivin pilvipeite rakoilee, ja pian hangista heijastuva aurinko häikäisee hätkähdyttävällä kirkkaudella. Hän kertoo myös, miksi tuntuu hyvältä omistaa metsää. Hän puhuu yön ahdistavista suden hetkistä ja maaliskuun toiveikkaasta valosta ja passiosta. Ensin levätään ja sitten aloitetaan työt. H 29 askel 3/2019 •
Kirjailija puhuu suden hetkestä, pikkutunneista, jolloin usein tapahtuu jotain selittämätöntä tai outoa. Uni ei enää tule ja ajatukset alkavat kiertää kehää. Suden hetkellä synnytään ja kuollaan Eggehorn selittää, että aamuyön erityinen tunnelma selittyy osittain sillä, että silloin on usein vuorokauden kylmin hetki. – Toistuva uni tarkoittaa, että tämä asia ei ole vielä valmiiksi käsitelty. – Mielenkiintoista on, että tilastollisesti aamutunneilla syntyy eniten lapsia. Elämä ja kuolema tasapainottelevat. Silloin myös pannaan alulle elämää, ja pikkutunneilla vanhat ja heikot kuolevat pois. Niillä saattaa olla jokin viesti. Ahdistus helpottaa ja rauhoitun. Uni on tarjonnut vaihtoehtoja, ja silloin siihen uneen pitää ottaa kantaa ja valita. Tämä kuvaa unia terveenä ilmiönä, joka on kuin sielun vastustuskyky. Ja niin edelleen. – Voimakkaat unet, jotka muistan jälkeenpäin, ovat antaneet lohtua ja näyttäneet tietä eteenpäin. Sitten pohditaan menneisyyttä. Miten he pärjäävät. Sitten on odottamattoman toiveikkaita ja Rukouskirjan yksi ainoa rivi saattaa valaista koko tilanteen. H 30 • askel 3/2019. Unet ovat lääkettä mielelle ja näyttävät, missä kohtaa olemme menossa kehityksessämme. Miksi tein niin 20 vuotta sitten. – Pikkutunnit ovat kaikkea muuta kuin pieniä. Mitä heille kuuluu. Silloin koetaan myös ahdistusta. Joskus herääminen tähän aikaan johtuu vilusta. Ylva Eggehorn kertoo menevänsä joskus olohuoneeseen ja laittavansa television päälle. Unet ovat kuin runoja Yöllä yleensä nukutaan, mutta silloinkin tapahtuu asioita. Kunpa olisin ymmärtänyt tehdä toisin. – Unet ovat meitä parantava hoito, ja tämä systeemi on meissä sisäänrakennettuna, Ylva Eggehorn toteaa ja kertoo esimerkin enteellisestä hyvästä unesta, joka tietyssä elämäntilanteessa auttoi eteenpäin. Lepo on paitsi kehon valmistautumista seuraavaan päivään myös mielen palautumista. Hetkirukouksen helpotus Kun aamuyön ahdistus ottaa kuristusotteen, sitä voi työstää eri tavoin. Suden hetkessä on jotain erityistä, silloin asiat ovat ikään kuin vaakalaudalla. Öisin tapahtuu paljon asioita, joista emme ole tietoisia tai jotka tiedostamme vasta jälkikäteen. Sellaista ei tavoita päiväsaikaan, jolloin touhuaa niin paljon muuta. Aamuyöhön liittyy myös jokin sähköinen lataus, ilma on ionisoitunut ja ihminen kokee sen epämiellyttävänä. Kirjassaan hän kertoo heräävänsä silloin tällöin aivan liian aikaisin noustakseen ylös; silloin kun on liian väsynyt aloittaakseen päivän askareet mutta liian virkku kyetäkseen nukkumaan. On ensimmäisen hetkirukouksen aika. – Tietysti aivot työstävät myös sellaista, mitä olemme nähneet. Suuret pikkutunnit Yöt ovat puhutelleet kirjailijaa erityisellä tavalla. Ajatukset kiertävät kehää. Minun ei tarvitse kokea eikä tuntea mitään, teksti vain nousee esiin ja kantaa. – Näissä ikivanhoissa rukouksissa on jotain fantastista. Olen ollut tässä tilanteessa ennenkin, mutta pian helpottaa. Ne ovat kuin runoja, kuviksi pukeutuvia tunteita ja tunnelmia. Entä jos heille on tapahtunut jotain pahaa. Sielun vastustuskyky Eggehorn on perehtynyt Poul Bjerren luomaan käsitteeseen psykosynteesi. Kokonaisia maisemia piirtyy elävinä eteemme. Ylva Eggehorn on erittäin kiinnostunut unista. Esimerkiksi sanat: ”Jätä elämäsi Jumalan käteen, luota häneen! Hän toimii!” – Tärkeintä mitä itselleen voi sanoa yön synkkinä hetkinä on, että tämä on ohi tunnin, parin päästä. Ylva Eggehorn toteaa, että Jumala toimii yöllä, silloin kun me ihmisinä emme kykene edistämään asioita yhtään. – Kun sitten olen ottanut esiin rukouskirjan, jossa on hetkirukouksia, yksi ainoa rivi saattaa nousta esiin ja valaista koko tilanteen. Ylva sanoo oppineensa kuuntelemaan uniaan. Tällä tavalla saa etäisyyttä ahdistukseensa, kun tietää, että tunne on ohimenevä. – Yöllä tapahtuu siis paljon asioita, joita ei tule ajatelleeksi. – Joskus unilla on avoin loppu, kun herää kriittisellä hetkellä. Miksi valitsin sen tien. Vanhemmat ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta ja surevat heidän puolestaan. – Tuolloin luostarissa herätään rukoilemaan. Hän tuijottaa turtana jotain tv-sarjaa ja havahtuu kohta: ”Mitä ihmettä oikein teen?” Huonon sarjan katsominen on suorastaan itsetuhoista, mutta kun ei jaksa muutakaan. Hän ei lakkaa ihmettelemästä aivojen kapasiteettia luoda kuvia sellaisesta, mitä emme ole koskaan nähneet
kauniita unia, jotka enteilevät jotain erityistä tapahtuvaksi, varsinkin sisäisessä maailmassani. ”Ban the bomb! Strontium 90. Vastustimme Ruotsin suunnitelmia hankkia strateginen ydinase. Katsokaa tuota lasta! Huomautan, että hän oli kuin nuori Greta Thunberg, joka osoittaa mieltään ilmas– Maaliskuu on kalpea ja hauras, mutta kaunis, koska elämä nousee jälleen, Ylva Eggehorn sanoo. Hän on myös ahkera luennoitsija, joka parhaina vuosina piti toista sataa luentoa kirjoittamisen ohella. H 31 askel 3/2019 •. – Osallistuin ensi kertaa mielenosoitukseen 14-vuotiaana. Hänen maailmankuvansa oli tiedostava ja hieman synkkä. Ruotsin kirkon virsikirjassa on 20 Eggehornin sanoittamaa virttä. – Uskoimme vahvasti, että voimat yhdistämällä voidaan vaikuttaa. Hänen tuotantonsa käsittää yli 40 kaunokirjallista teosta sekä lukuisia näytelmiä ja käsikirjoituksia. Politiikka ja elämän suuret kysymykset kiinnostivat. Eikä Ruotsi rakentanut ydinpommia. Ydinvoimaa sen sijaan käytetään energiantuotannossa edelleen. Vasta 13-vuotiasta Ylva Nilssonia pidettiin ihmelapsena. Hän aloitti uransa runoteoksella, joka ilmestyi vuonna 1963. Ylva Eggehorn kertoo olleensa lapsena erittäin pikkuvanha. Vi vill leva!” Näin luki meidän plakaateissamme. Nuori aktivisti Ylva Eggehorn on yksi Ruotsin kristillisen kentän tunnetuimmista kirjailijoista ja runoilijoista. Parikymmentä vuotta hän oli toimittajana ja muun muassa Expressen-lehden kolumnistina
Olemme olleet tottelemattomia. Maaliskuun valossa Maaliskuun tekstit Eggehornin kirjassa on otsikoitu sanalla passio. Ylva Eggehornin mukaan yhteiskunta painostaa siihen, ettemme tiedostaisi tätä hetkeä. – Romaanihenkilöni Musta mies 1700-luvulta kirjoittaa päiväkirjassaan: ”Elämäkerran viimeistä lukua ei koskaan kirjoiteta itse.” Kolmatta lukua kyllä aloitetaan, vaikka ei saatetakaan loppuun. Siinä kohtaa minä olen, kirjailija sanoo. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Metsämme on turvapaikka Kirjailija osti miehensä kanssa 20 vuotta sitten 50 hehtaaria metsää. – Niin Jeesuskin sanoi. Gretan aloittama ilmastolakko on saanut maailmanlaajuisesti seuraajia. Elämän kolme lukua Ylva Eggehorn on joutunut hellittämään työtahtiaan sairastelun takia. Olisimme vastavoima Mammonalle, joka näkee metsän vain raaka-aineena ja meret bisneksen mahdollisuuksina, Eggehorn tuhahtaa ja sanoo vasta viime aikoina alkaneensa käyttää sanaa ”mammona”. Silloin kottaraiset alkavat laulaa. – Hän halusi valmistaa heidät menetykseen ja eroon. Violetit koivut, tippuvat räystäät, hitaasti lisääntyvä valo. Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta... Vastavoima Mammonalle Ilmastonmuutosta kirjailija pitää erittäin isona ja monimutkaisena asiana ja haluaa lähestyä sitä toisesta kulmasta. . Hän sanoo elävänsä elämänsä kolmatta lukua. Eggehorn toteaa, että olemme olleet huonoja kuuntelemaan Jeesuksen sanoja. Se on kärsimystä ja intohimoa. Nyt jos koskaan on sen aika. Jeesus puhui seuraajilleen jäähyväispuheessaan lyhyestä hetkestä, jolloin häntä ei nähdä. Paaston aikaa. Hän aloittaisi muutoksen maapallon ihmeiden ihmettelystä käsin. H 32 • askel 3/2019. Se on minulle virstanpylväs. Kodin lähellä oleva 250-vuotias tammi on kuin keskustelukumppani, joka sanoo: Teillä ihmisillä on niin lyhyt elämä. – Ensimmäinen luku on, kun olemme pieniä. Hän sanoo rakastavansa kirkkovuotta, joka on kuin vanha sukukalleus, jota on vaalittu vuosisadasta toiseen. Toisessa luvussa pitää kasvaa isoksi ja rakentaa persoonaansa, lisääntyä, erottua laumasta, elättää itsensä ja osoittaa olevansa joku. Kun kottaraiset aloittavat laulun Maaliskuu ja sudenhetken pimeys sopivat yhteen. – Meidän metsämme on ollut turvapaikka niille kodittomille linnuille ja eläimille, jotka ovat paenneet avohakkuita. Hän sanoi, ettei näitä pienimpiä pidä väheksyä. – Hetken päästä tuntuu toisenlaiselta, ja tämä pieni hetki on tärkeä. Jeesuskin sanoi: Katsokaa lasta! – Minusta on jännittävää hakea uusia näkökulmia ja katsoa asioita sieltä käsin. Sitten tulee kolmas luku. Tuolloin minuutit ovat suuria kuin talot, mutta kyse oli kuitenkin lyhyestä hetkestä. Hänellä on erityinen suhde puihin. – Jospa voisimme kehittyä tässä maapallomme ihmettelemisessä ja vaikuttaa myös poliittisiin päätöksiin. Maaliskuu ja paasto sopivat yhteen täydellisesti. Tätä minäkin yritän itselleni toitottaa, kun aamuyöllä herään. Silloin he eivät arvanneet, että tältä seudulta hakattaisiin metsää kovalla kädellä, kun puun hinta oli noussut ja voittoja kotiutettiin. Kuitenkin kaikki on hyvin haurasta. Nuori Greta herättää toivoa, kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja sanovat, että katsokaa tuota lasta. – Kirkkovuosi on vaihtoehtoinen kalenteri, joka alkaa vaivihkaa jo kuukautta ennen vuodenvaihdetta. Maa-planeetalla on miljoonia tutkimuskohteita, joten Marsin tutkiminen ehkä ei ole ensisijaista. – Näin ajattelen maaliskuusta, ja kun täytän vuosia maaliskuun kuudentena, silloin päivä on jo niin pitkä, ettei kuudelta ole enää pimeää. Katsokaa lasta! Kukaan ei ollut maailmankirjallisuudessa sanonut niin ennen Jeesusta. – Aivan. tonmuutoksen takia Tukholmassa perjantaisin. – Tarjotaan kivunlievitystä, kulutusta, eskapismia ja mitä tahansa, jotta meistä tulisi järjestelmän tukijoita, mutta emme kasvaisi ihmisinä
– Elämän kolmatta lukua kyllä aloitetaan, vaikka ei saatetakaan loppuun. Siinä kohtaa minä olen. 33 askel 3/2019 •
Hän siirtyi pitämään puheita ulkoilmassa. Useimmat meistä ajattelevat konkreettisesti. Vitsin sanoja tekoja Olli Valtonen • rovasti ja kirjailija 34 • askel 3/2019. Osa siemenistä putoaa tien laitaan. Jeesus opetti kyläteillä, valtateillä, Gennesaretinjärven rannalla ja tuttavien kodeissa. Kannattaa kylvää J eesus oli pelottavan hyvä puhuja. Kylväjävertauksessa siemen on Jumalan sana Vertaus kertoo, että on erilaisia tapoja ottaa vastaan Jumalan sana. ”Katsokaa tuota. Jeesus opetti veneessä, kuulijat istuivat rannalla, kylväjä kylvi Se meni varmaan näin: Jeesus istui veneessä ja kuulijat odottivat opettajan sanoja rannalla. Järven rannalla hän piti yhden tunnetuimmista saarnoistaan, monikerroksisen puheen kylväjästä ja sanankylvöstä. Jeesus selitti heille – ja meille – vertauksen merkityksen. Puhe paljastaa, miksi hän oli niin taitava puhuja. Kylväjävertaus on siitäkin hyvä esimerkki, että Jeesus itse vielä selittää sen opetuslapsille, jotka eivät heti osanneet tulkita kuvan sisältöä. Paljon menee ihan rikkaruohojen sekaan.” En tiedä, mitä se onneton kylväjä ajatteli satojen ihmisten tuijottaessa hänen työtään. Jokaisen puhutun sanan kohtalo on aina lopultakin kuulijan käsissä. Kun viimeksi luin tekstin, huomasin taas jotain ihan uutta. Osa putoaa maaperään, jossa ei ole riittävästi multaa. Hän puki sanottavansa vertaukseen. Opetuslapsetkin ihmettelivät, että mitä Jeesus nyt yrittää sanoa. Jyvät tallautuvat ja huomaatteko: taivaan linnut syövät niitä. Mutta eipäs mennä asioiden edelle. Osa siemenistä menee aina harakoille, Jeesus sanoi. Aloittaessaan Jeesus näki kauempana kylväjän. Näen tämän myös oman sydämeni maaperässä. Esimerkiksi kuvin. Vain harva ihminen tajuaa abstraktioita ja teorioita. Ja se sato, jonka Jumalan sana tuottaa, näyttäisi riippuvan sen ihmisen sielunmaisemasta, johon sana kylvetään. Niin hyvä, että pian synagogien ovet suljettiin häneltä. Ja Jeesuksen vertaukset tuovat totuuden kuvien muodossa. Silti satoa syntyy
Mieltä, joka on valmis kuulemaan, ymmärtämään ja hyväksymään Jumalan sanan. Hyvä maaperä tarkoittaa avointa mieltä, joka on valmis kuulemaan, ymmärtämään ja hyväksymään Jumalan sanan. Vaikka osa Jumalan sanan siemenistä ei pääsekään kasvamaan minussa, satoakin syntyy. hauskuus ei riipu kertojan kielestä vaan kuulijan korvasta. Ne ovat kaikki minun sydämessäni, ajoista ja tilanteista riippuen. Jeesus esittelee neljä esimerkkiä. Jeesus sanoo: ”Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan, mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat.” Tunnistan itsessäni tämänkin. Jolla ei ole aikaa käydä koskaan jumalanpalveluksessa tai Tuomasmessussa tai missään muussakaan hengellisessä tilaisuudessa. Eikä hän edes odota sataprosenttista satoa. Eli mitä siis opin vertauksesta tällä kertaa. . Sana ei pääse lävitse. Surut, huolet, maailman murheet ja kiireet painavat päälle. He kasvavat, mutta lopulta tukahtuvat rikkaruohoihin, eikä satoa synny, sanotaan tässä kohdassa. Kuulija, joka tukahtuu murheisiinsa ja kiireisiinsä Jeesus puhuu ohdakkeista ja rikkaruohoista, jotka tukahduttavat lupaavan alun. Me olemme se joukko, joka tarvitsee hiljaisuuden keskuksia, retriittejä, pyhiinvaelluksia, joissa ohdakkeita voidaan kiskoa irti. Aikaisemmin luin sen varoituksena. Nyt siitä tulikin lupaus. Joillekin se on niin pelottavaa, että mieli ei suostu ajatusta vastaanottamaan. Porukasta, joka on liian kiireinen rukoillakseen. Myös riippuvaisuudet ja rakkaus vääriin arvoihin voivat sulkea mielen Jumalan sanalle. Kuulija, jonka mieli on sulkeutunut ja kova On aikoja, jolloin Jumalan sanalla on yhtä pienet mahdollisuudet tunkeutua sydämeeni kuin siemenillä, jotka putosivat pellon laidalle, kovettuneelle pientareelle. Luen Raamattua, löydän uuden ajatuksen ja innostun: Onpa tuokin tosi hienosti sanottu! Mutta se jää siihen. Hän kantaa satoa eli kääntää saamansa armon myös oikeaksi toiminnaksi. Minkälaisiin sielunmaisemiin sanat kylvetään. Niiden ongelma on väärissä arvoissa, ja Jeesuksen opettama evankeliumi tahtoo irrottaa meitä vääristä arvoista: itsekkyydestä, toisten ja toisenlaisten vieroksumisesta, mammonan haalimisesta. (Power of denial – kieltämisen voima.) Kuulija, joka ottaa vastaan sanan, mutta vain hetkeksi Toisessa tapauksessa multa ei riitä juuren kasvattamiseen. Tällaisia ovat ennakkoluulot, haluttomuus ottaa vastaan uutta, ylpeytemme ja pelkomme. Eikä kylväjä lakkaa kylvämästä. Tunnistan itseni tästäkin lajista. d e n y s p r o k o f y e v / s c a n s t o c k p h o t o 35 askel 3/2019 •. Kuulija, jonka sydämen maaperä on valmis Hyvä maaperä tarkoittaa mieltä, joka on avoin. Uskoontuleminen merkitsee askelta tuntemattomaan. Riippuvuuksia on meillä kaikilla. On monia asioita, jotka sulkevat meidän tietoisuutemme Jumalan sanalta. On pelottavan helppoa kieltäytyä tunnistamasta totuutta, joka tuomitsee minut, sillä ei ole mitään niin sokeaa kuin ihminen, joka on päättänyt olla näkemättä. Joissa olisi mahdollisuus päästä kasvamaan Jumalan läsnäolon ja rakkauden keskellä
Vaan hyvin ne sopivat myös oman aikamme suunpieksijöille. Ei siis ole sama, mitä suollamme suustamme. Astuessaan ateenalaisten eteen Paavali vangitsi heidän huomionsa puhetaidollaan. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.” Aamen. Sellaisten kuuluisien älyniekkojen kuten Platonin, Sokrateen ja mainion kyynikko Diogeneksen, joka eli kuin kulkukoira, asui suuressa ruukussa ja etsi heleässä päivänvalossa lyhty kädessä ”ihmistä”, lausumat ovat yhtä vaikuttavia kuin ennenkin. Oppi menestyksekkäästä ja vakuuttavasta puheesta eli retoriikka kehitettiin Kreikan klassisella kaudella 400-luvulla eKr. Näin someaikana ei voisi sattuvammin sanoa. Teksti: Riikka Juvonen Painavat sanat J eesuksen sanat parin vuosituhannen takaa suunnattiin ohjeeksi ja ojennukseksi Israelin kansalle ynnä tekopyhille, pilkun tarkasti juutalaisia ruokasäädöksiä vahtiville fariseuksille ja lainopettajille. Antiikin aikana ymmärrettiin sanojen voima ja retoriikan tärkeys. Sanallisen ilmaisun taito oli tärkeällä sijalla antiikin sivistyksessä. 36 • askel 3/2019. Sanat ovat ihmiskunnan pääomaa. Niiden avulla teemme itsemme ymmärretyksi, kosketamme toistemme tunteita, välitämme tietoa, ruokimme henkeä, luomme käsityksiä, mielikuvia, arvoja. Hyvä puhetaito vaikutti siihen, kenen nimen vapaat kaupunkiTemppelit ja pylväskäytävät ovat raunioina, mutta antiikin ajattelijoiden, filosofien ja kirjailijoiden sanat elävät edelleen. Jeesus oli puhunut väkijoukolle näin: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Kaunopuheisuuden ihanne Kirjoitan tätä Ateenassa, missä uhkeat temppelit, riemukaaret ja pylväskäytävät ovat kuluneet ajan saatossa raunioiksi, mutta antiikin ajattelijoiden, filosofien ja kirjailijoiden sanat elävät edelleen. demokratian avuksi kaupunkivaltioiden kansankokouksiin ja valamiesoikeudenkäynteihin. Sanat ovat myös väkevä vallan väline, ase suorastaan
Vähäpuheisuutemme on suoranainen legenda. Evankeliumin siemen kylvettiin, ja tänä päivänä 98 prosenttia kreikkalaisista kuuluu apostoliseen kirkkoon. Joidenkin filosofien kuten Platonin ja Sokrateen sananhelinä-jupinoista huolimatta kaunopuheisuuden ihanne säilyi arvossaan, kukoisti halki hellenistisen kauden ja juurtui osaksi Rooman valtakunnan yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulttuuria. Kaupunkilaiset höristivät korviaan, jäivät kuuntelemaan, joku tuli uskoonkin. Tällä kertaa Paavali aikoi, totta vieköön, saattaa viestinsä perille. Paavali herätti Areopagin Kun Paavali ensimmäisen vuosisadan puolivälissä jKr. Männyt suhisivat, kaukana sinersi meri ja mahtavan Parthenonin temppelin siluetti piirtyi taivasta vasten kuin nyrkki. Korpimökeissä kaukana kaikista muista emme ole päässeet kehittämään sosiaalisia taitojamme niin kuin leppeässä H A n d y d e A n / s c A n s t o c k p h o t o 37 askel 3/2019 •. Hän tiesi ateenalaiset uteliaiksi ja kaikesta uudesta helposti innostuvaksi väeksi. Samoin hän tiesi, että heillä oli tuttujen olympolaisten jumaliensa lisäksi alttari myös niin sanotulle tuntemattomalle jumalalle. ”Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan!” Paavali paukautti kuulijoilleen. Se tepsi. saapui Ateenaan tuomaan kaupungin asukkaille ilosanomaa vastasyntyneestä kristinuskosta, hänkin ymmärsi taiten valittujen sanojen tehon. Korpimetsän small talk Meille suomalaisille ei ole aina ollut helppoa löytää oikeita sanoja, tai sanoja ylipäätään. Apostoli oli vastikään buuattu ulos Thessalonikista, ja kaupunkineuvosto murisi myös Areopagin, Akropoliin kupeessa kohoavan tuomioistuinkallion laella, minne arvon viskaalit olivat kokoontuneet kuulemaan saarnamiestä. laiset miehet raapustivat savisiin äänestyslipukkeisiinsa
Hänestä totuus löytyi parhaiten kysymysten ja vastausten, dialektiikan, kautta. Lapsi sai puhua vain, jos jotain kysyttiin. Keskustelu, inhimillisen kanssakäymisen kivijalka, on tullut osaksi kasvatusta niin kodeissa kuin kouluissakin. Kielemme rikas sanavarasto pääsee oikeuksiinsa, kun sitä ei niin usein tarvitse niellä. . Aleksitymia ei ainoastaan haittaa omien ja toisten tunteiden huomaamista, se uhkaa myös fyysistä terveyttä. Epäilys on viisauden alku, Aristoteles julisti ja koulutti oppilaakseen uskotusta nuoresta makedonialaisprinssistä ehkä kaikkien aikojen etevimmän ja menestyksekkäimmän sotapäällikön ja hallitsijan. Mitä tahansa sopii sanoa. Vuonna 356 eKr. Homeros tyynyn alla Yksi antiikin arvostetuimmista arkkiviisaista, vuosina 384-322 eKr. Kun suu haukkoo tyhjää, vaikka sanottavaa olisi, sydän pakahtuu! Verkko täyttyy sammakoista Onneksi tuppisuusuomalaisuus alkaa olla jo historiaa. Ilkeydet, latteudet, kaikki käy. Muuttuvat yhdentekeviksi. Toteutua yhteisössä, hahmottua – ja hahmottaa. Jos sanan painoarvo katoaa, voiko siitä seurata eräänlainen käänteinen aleksitymia, höpönlöpötyhjiö. Valitsemamme sanat rakentavat mielenmaisemaa ja myös kertovat siitä. syntynyt Aleksanteri Suuri ihaili oppi-isänsä innoittamana enemmän tietoa kuin valtaa. Erityisen yleistä se on vanhempien ikäluokkien joukossa. Hiljaisuus oli kiltteyden synonyymi. Retoriikan lisäksi hän alleviivasi keskustelun tärkeyttä. H k o n s ta n t in k o l o s o v / s c a n s t o c k p h o t o 38 • askel 3/2019. Sosiaalinen media kaikkine yhteisöpalveluineen tarjoaa sekin kanavan sanallisen ilmaisun harjoittamiselle. Korpimökeissä kaukana kaikista muista emme ole päässeet kehittämään sosiaalisia taitojamme niin kuin leppeässä ilmanalassa oliivilehtojen katveessa yhdessä elämästä nauttineet etelämaalaiset. Siksi onkin syytä teroittaa korvat, jotta oman voiton tavoittelijat, väärät profeetat ja sudet lammasten vaatteissa paljastuvat ennen kuin ne pääsevät johtamaan meidät minne mielivät. Mitähän tämän päivän suurisuu-suurvaltajohtajilla mahtaa olla yöpöydällään. Huh, rintaa puristaa jo! Sanat ovat vapautta. Myös menneiden aikojen kasvatus sulki monen suun. Sellaisessa ilmapiirissä kasvoivat maailman ehkä aleksityymisimmät sukupolvet. Mutta onko vaarana jo se, että siinä vyörytyksessä sanat alkavat menettää merkitystään. Verkko täyttyy arkisista huomioista, elämyksistä, poliittisista kannanotoista, mielipiteistä, sammakoista. elänyt Aristoteles, filosofi, luonnontieteilijä ja tasa-arvon airut, rakasti totuutta. ilmanalassa oliivilehtojen katveessa yhdessä elämästä nauttineet etelämaalaiset. Keino olla minä. Aleksitymia, häiriö, jossa tunteille ei ole sanoja, vaivaa lähes joka kuudetta suomalaismiestä ja noin joka kymmenennettä naista. On hienoa huomata, kuinka nykyvanhemmat puhuvat lapsilleen ja mikä parasta, kuuntelevat heitä. Hmm, sen huomaa kyllä heidän puheistaan. Silti hän ehti lyhyen, vain 32 vuotta kestäneen elämänsä aikana valloittaa lähes puoli maailmaa, perustaa noin 70 kaupunkia, levittää hellenististä kulttuuria ympäri ämpäri imperiumiaan ja lukea siinä sivussa Homeroksen Iliaan ja Odysseian, jotka hänellä aikalaisten mukaan oli aina pieluksensa alla
Se on ihan jo itsessään arvokasta. Samuelin kirja). S aarnaaja on Vanhan testamentin kirjoittajista harmauden asiantuntija. Odotat etenemistä uralla. ”Turhuuksien turhuus”, hän sanoo suurin piirtein kaikesta kokeiltuaan kaikki mahdolliset lohdukkeet. ’Elävä koira on parempi, kuin kuollut leijona.’” Eläminen on kaiken avain. Hän käyskentelee levottomana palatsinsa katolla ja näkee kylpemässä olevan Batseban (2. Usein elämä näyttää harmaalta siksi, että on yksinkertaisesti tylsää eikä mikään oikein tunnu miltään. Siitä seuraa traaginen salasuhde, joka värittää lopulta melkoisen pätkän kuninkaan elämää. Odotat ja kaipaat jotain, joka pelastaisi sinut harmaudesta. Katsonko näitä ihmisiä, tätä hetkeä. Silloin voi toki nauttia tuonpuoleisesta elämästä, mutta se on sitten ihan toinen asia. Tämänpuoleista elämää ei ole kuitenkaan luotu harmaaksi vaan kauniiksi ja hyväksi lahjaksi. Elämää on syöminen, juominen, rakastaminen, työn tekeminen. Odotat että rikastut. Odotat ihmistä, joka tempaisee sinut rakkauden huumaan. Nauti elämästä, sillä sen vastakohta on olla kuollut. Hän ryhtyy tutkimaan maailman menoa ja toteaa lopulta niin rikkauden, onnen, rakkauden kuin viisaudenkin tavoittelemisen olevan aivan joutavaa. Hyväksynkö itseni tässä ja nyt vai odotanko, että muutun joksikin muuksi. Lyhyisiin harmaisiin kausiin on hyvä oppiakin, ne kuuluvat asiaan. Harmauteen ihminen hakee lohduketta, ratkaisua. Ei tapahdu tarpeeksi jännittäviä asioita, työ ei tarjoa haasteita, ihmissuhteet ovat liian itsestään selviä. Onko sinulla kysyttävää Raamatusta tai hengellisestä elämästä. Jos harmaata on ollut jo hyvin pitkään ja sitä vain jatkuu jatkumistaan, on hyvä selvittää, onko kyse syvästä masennuksesta, johon tarvitsee hoitoa. Senkin liiallinen odottaminen tekee tästä elämästä harmaan. Näitä kysymyksiä on hyvä miettiä harmaana hetkenä. Vai tuijotanko kaukaisuuteen ja odotan jotain. Mitä minä oikeastaan arvostan ja miksi. Löydänkö sävyjä siitä harmaasta, jota näen. ”Tee voimiesi mukaan se, mikä tehtävissä on”, Saarnaaja neuvoo. Kysy papilta Freija Özcan • Vanhan testamentin eksegeetti ”Mikä neuvoksi, jos elämä on harmaata?” E lämä on aina toisinaan harmaata. Elämä heittelee ihmistä arvaamattomasti joka tapauksessa, ja lopulta kaikki kuolevat. Joskus se liittyy iän tai elämäntilanteen tuomaan muutosvaiheeseen ennen kuin jotain uutta tapahtuu. Elämän väriä etsiessään Saarnaaja löytää ydinajatuksensa: ”Niin kauan kuin ihminen elää, hänellä on toivoa. Pastorit Freija Özcan ja Jussi Rytkönen vastaavat kysymyksiin, joita voi lähettää osoitteella: Askel, ”Kysy papilta”, PL 279, 00181 Helsinki tai askel.toimitus@kotimaa.fi 39 askel 3/2019 •. Syvenevätkö ne väreiksi, jos jään niitä rauhassa katsomaan. Tai todella tahdon. E lämästä nauttiminen on oikeastaan yksinkertaista. Harmaan sävyt Raamatun henkilöistä harmauteen tarjoaa vertaistukea kuningas Daavid. Raamatun henkilöistä tähän harmauteen tarjoaa vertaistukea kuningas Daavid, joka uransa huipulla, kaiken saaneena ja kyllästyneenä jää kotiin, kun muut lähtevät perinteiseen kevätsotaan. ”Nauti elämästä”, hän sanoo. Odotat ehkä hengellistä huippukokemusta, joka ratkaisee jotenkin kaiken. Se on sen hyväksymistä, että olen tässä juuri nyt, juuri näiden ihmisten kanssa
Elämä voittaa. Suomessa aurinkoisinta on tilastojen mukaan eteläja länsirannikolla sekä lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla. Vähiten aurinko näyttäytyy Pohjois-Suomessa. Voi harmi, miksei aurinko voi paistaa! Suomalaiselle taivaalla hehkuva keltainen tulipallo on tärkeä asia. Hautausmaakävelyjä, osa 3 40 • askel 3/2019. Teksti ja kuvat: Olli Seppälä Aurinko paistaa aina kaikille P aistaako aurinko. Punaisesta jättiläisestä kääpiöksi Aurinko on erittäin kirkas tähti, jota maapallo asukkaineen kiertää. Aurinko on elämää synnyttävien olosuhteiden keskus, joten ei ihme, että Jumalaa on verrattu aurinkoon. Sitten sen muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, jonka jälkeen ensin valkoiseksi ja viimein mustaksi, jäätyneeksi kääpiöksi. Tähtitieteilijöiden mukaan Aurinko – isolla alkukirjaimella kirjoitettuna – on noin viisi miljardia vuotta vanha ja jatkaa loistamistaan osapuilleen toiset viisi miljardia vuotta. Maapallo asukkaineen kiertää aurinkoa, joka on elämän lähde ja keskus. Huh, mitä tulevaisuuden näkymiä! Mutta ei mennä asioiden edelle, sillä Jumala yksin tietää. Aurinkoa ei näillä leveysasteilla ole liikaa. Sää ja pilviverho pitävät usein huolen, että aurinko ei liikoja paista. Niinpä nouseva aurinko on ylösnousemususkon vertaus
Yleensä aurinko on kiven yläosassa, ja näkyy vain puolittain. Sama harmaus kumpaisellakin. . Nouseva aurinko on suora viittaus Raamatun kertomukseen, jossa naiset kiiruhtivat aamuvarhaisella ”kohta auringon noustua” Jeesuksen haudalla. Sen vuoksi kivisestä auringosta ja sen kyvystä tuottaa lämpöä ei pidä huolestua. Ympäröivän luonnon kylmyys tuntuu sammuttavan kiveen piirretyn auringon. 41 askel 3/2019 •. Paistaa se aurinko vaivatuillekin. Silti talven valo on lohdullinen. Aurinko on varsin tavallinen vertauskuva hautakivissä varsinkin vanhemmissa hautakortteleissa. Esimerkiksi Facebookissa on sivusto, jossa julkaistaan kuvia kaikista mahdollista hautakivistä kaikkine tietoineen. Satoi tai paistoi, hautausmaalla näkee kiveen hakattuja aurinkoja. Jos joku hätkähtää kuvissa näkyviä sukunimiä, niin ei syytä pahastua. Auriko lämmittää aina, niin taivaalla kuin kuvana kivessä. Toisaalta, jos on apeamielinen, voi kostea sumusää hautausmaalla tuntua mukavalta, se kun on sielun sukua. Hieman ylitulkiten voisikin ajatella, että jokainen kristitty on ”nousevan auringon maan kansalainen”, ei maantieteellisen Japanin, vaan vertauskuvallisen. Tämä on arkinen vertauskuva sille, että vaikeuksista huolimatta auringon säde löysi tiensä vainajan elämään. Nousevan auringon maa Joskus hautakiven aurinko on kuvattu paistamassa puolittain pilven takaa. Kyse on siis ylösnousemuksen auringosta, eikä suinkaan iltaan saapuneen ihmiselon mailleen painuvasta auringosta. Jeesus oli noussut kuolleista. Ikään kuin kivinen valo ei jaksaisi lämmittää lumipeitteen alta. Mutta onko hautakiven aurinko laskeva vai nouseva. Kivessä ei myöskään näy muita yksilöiviä tietoja, vaikka niidenkään näkemisestä ei pitäisi pahastua. Tällaisiakin aurinkoja hautakivissä näkyy, esimerkiksi kuvassa, jossa on portti, polku ja polun päässä aurinko ja risti. Toki aurinkosymboli voi olla yksilöllinen, mutta hautamuistomerkkien symbolit tapaavat noudattaa tiettyä samanlaisuuden sääntöä: sitä otetaan mitä on tarjolla – ja mieluiten kohtuuhintaan. Elämän ilta vai aamu. Niin hassulta kuin se kuulostaa, myös hautausmaalla on omat muotinsa ja trendinsä. Elämä oli voittanut kuoleman, valo pimeyden. Joskus kiveen hakatun auringon säteet on kuvattu niin leveiksi, että äkkinäinen voisi luulla niiden esittävän Japanin lippua, nousevan auringon maan symbolia. Kummankin kiven päällä on lumihattu, Hautausmaakävelyjä, osa 3 mikä tänä talvena on tehnyt hautausmaista kauniin ja jännittävän näköisiä. Mutta onko hautakiven aurinko laskeva vai nouseva. Kiven valo Lumen peittämässä hautakivessä ”loistava” aurinko herättää monenlaisia tunteita. ”Hän antaa auringon nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” Matt 5:45 Aurinko hautakivessä viittaa aamuun, ei iltaan. Satoi tai paistoi Se kuitenkin on varmaa, että hautausmaalla on mukavampi kävellä aurinkoisella säällä kuin pilvisellä, sateisesta puhumattakaan. Itse kukin saattaa löytää sieltä sukulaistensa hautoja. Mutta hauta olikin tyhjä. Eri aikoina hautaustoimistot ja kiviveistämöt ovat tarjonneet erilaisia aurinkoja. Minkälainen aurinko hautamuistomerkistä löytyy, riippuu paljon ajankohdasta, jolloin kivi on pystytetty. Nimet lumihatun alla Tämän kirjoituksen aurinkosymboleita esittelevistä kuvista suurempi on kuvattu Riihimäen hautausmaalla ja pienempi Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla. Paistoi se aurinko risukasaankin. Hautausmaa on julkinen paikka, eikä kuvan julkaiseminen loukkaa yksityisyyttä. Laskeva aurinko on viittaus elämän iltaan ja maallisen vaelluksen päättymiseen. Aurinko on hautamuistomerkissä kuitenkin vain symboli, jonka tehtävä on kertoa paljon käsitteellisemmästä asiasta kuin konkreettinen aurinko. Se kertoo ylösnousemuksesta, uudesta elämästä, joka koittaa tämän ajallisen jälkeen. Useimmiten hautakiven aurinko on nouseva
42 • askel 3/2019
– Jokainen ihminen on tarina, joka ansaitsee tulla kerrotuksi. Serkukset Anna ja Väinö Vänni-papan sylissä Kotini ei ole talo eikä tila, vaan tunnetila. Radanrakentajien lapsia kiusattiin usein koulussa. Ajattelin lapsena, että en ollut mistään kotoisin. H 43 askel 3/2019 •. Sekä isän että äidinpuolen isovanhemmat olivat rautatieläisiä, samoin isäni sekä sedät ja enot. Kun aika koittaa, Anna Tiitta lähtee Riihimäen kodistaan pohjoiseen. Hän nousee tunturin laelle, katsoo kauas – ja tuntee syvää onnea. Kirja kuvaa rautateiden rakentajien ja heidän lastensa elämää 1950ja 1960-luvuilla. Anna Tiitta (70) on löytänyt kirjoittamisen ilon. Teksti: Leena Hietamies • Kuvat: Jukka Granström Sylissä kasvanut O vella seisoo siro viehättävä nainen ja kutsuu peremmälle. Aloitin 15-vuotiaana oman työurani lähettinä ja puhelinkeskuksenhoitajana Kauliranta–Kolari ratatyömaan pääkonttorissa Pellossa, Anna kertoo. Elämä on tuonut Anna Tiitalle raskaita menetyksiä, mutta myös lahjoja. Olimme kulkureita Radanrakentajien perheet joutuivat muuttamaan aina uudelle paikkakunnalle, kun työn alla ollut rataosa valmistui. Kirjahyllyssä on runokirjoja, sohvalla pehmeitä tyynyjä. Rautatieläislapsilla ei ollut pysyvää kotia, elämä eteni parakista ja koulusta toiseen. Ellin tarina on antanut kasvot pienelle ihmisjoukolle, josta ei monikaan ole kuullut, Tiitta kertoo kirjastaan Älä jätä minua. – Muilla oli kodit ja elämä yhdellä paikkakunnalla, me olimme kulkureita. Kun kulkee kevein kantamuksin, ei myöskään lyyhisty taakkojen alle. Olemme Riihimäellä kerrostalon kaksiossa, joka henkii hyvää makua, viihtyisyyttä ja rauhaa. – Olen itse kolmannen polven radanrakentaja. Pöydällä oleva kannettava tietokone on ahkerassa käytössä
– Tunsin, että iso enkeli pitää minua kädestä kiinni, Anna muistelee. Oikeasti olin ylipainoinen nössö, mutta luokan paras ainekirjoittaja, Anna kertoo. Vietimme kesiä äidin isän kotitalossa Kukkolankosken yläjuoksulla. – Elli on se tyttö, joka olisin halunnut olla. Aamen.” Äiti ja koko muu suku olivat Annan turva. Kun muutimme Tornionjokilaaksoon vuonna 1959, päätin, että siitä tulee kotiseutuni. Tämä hiljaisuus ja rauha. Viimeiset 23 työvuottaan hän työskenteli Helsingissä, ensin kolme vuotta Kuurojen kansanopistossa ja sen jälkeen kahdessa eri mielenterveysjärjestössä. Se, että ei ollut mistään kotoisin, satuttaa jollakin tasolla edelleen. Hän oli varautunut olemaan äidin tukena useamman vuoden, mutta tämä kuolikin yllättäen vuonna 2011. – Sydänystävistä en tohtinut edes haaveilla. – Mutta hänellä oli millintarkka silmä järjestyksen pidossa. Se on kantanut koko elämän ajan ja antanut rohkeutta. Halusin huolehtia äidistä Anna Tiitalla on kaupallinen peruskoulutus sekä jatko-opintoja talousja henkilöstöhallinnossa. Hän hiihti talvella järven poikki kolmen kilometrin matkan. Perhe oli turvani Isä, äiti ja enot sekä isovanhemmat olivat Annan koti ja turva. Kotini on siellä, missä koen olevani olennaisen äärellä. Hän oikoi pöytäliinoja ja asetteli matonhapsut sormin suoriksi, Anna Tiitta kertoo. Monet kirjan kohtaukset ovat hänen omasta elämästään, kuten se, miten eno piti huolta pikkutytöstä: ”Eno oli viidentoista ja keinutti Elliä päivät. Eläkkeelle Anna jäi kaksi vuotta ennen varsinaista eläkeikää, sillä hän halusi huolehtia äidistään, jolla oli Parkinsonin tautiin liittyvä dementia. Oliko kuolleita liikaa, vai oliko syynä se, että kiertolaiset eivät kuuluneet mihinkään, eivät edes yhteisille hautausmaille. Suvusta ja kodista huolimatta yksinäisyyden kokemus oli hyvin todellinen. – Ajattelen kuitenkin, että aika ”rautatieläiskakarana” kasvatti minusta ihmisen, joka uskaltaa tehdä omia valintoja ja elää omannäköistä elämää. Suojana eno ja enkeli Älä jätä minua -kirjan päähenkilö Elli muistuttaa paljon Anna Tiittaa itseään. Anna kertoo viimeisestä kuukaudesta, jonka hän vietti tiiviisti miehensä vierellä sairaalassa. – Olen äidin puolelta lappilaislähtöinen, äitini juuret ulottuvat Ruotsin Pajalaan. Anna kertoo äidistään, joka oli hiljainen ja vetäytyvä. Vuosien mittaan tämä tuli niin araksi, että ei halunnut lähteä mihinkään edes tyttärensä kanssa. Vuonna 2015 ilmestyi ensimmäinen oma teos, novellikokoelma Ei niin pientä pahaa. Kun tyttö kesällä kasvoi istumakokoon, eno leikkasi vanhan koulureppunsa alakulmiin lapsen jalkojen mentävät aukot, teki yläreunaan toiset käsiä varten ja asetteli pohjan pehmusteeksi palan vanhaa flokkitäkkiä.” Eräällä paikkakunnalla kouluun oli pitkä matka, mutta tyttö ei halunnut asua koulun asuntolassa. Niistä ajoista on muistona Hyvinkään rautatieläisten hautausmaa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1858. Ensimmäinen avioliitto kariutui. Suru on vuosien mittaan muuttanut muotoaan, mutta itsenäisyyspäivät hän viettää yksin kynttilänvalossa muistamassa menetettyjä läheisiään. Anna Tiitta arvelee kantavansa sitä itsessään lopun elämäänsä. Nyt työn alla on fiktiivinen sukutarina Marian luut. Hän opiskeli kirjoittamista kesäyliopistossa ja avoimessa korkeakoulussa sekä edelleen monenlaisilla kursseilla. Vaikka hämärä joskus yllätti, se ei pelottanut. Se ei ole talo eikä tila, vaan tunnetila. Kirjassa kerrotaan vähän myös Milla Clemensdotterista, Lapin Mariasta, jolla oli merkittävä vaikutus Lars Levi Laestadiuksen hengellisessä elämässä. Anna minun pitää nämä värit ja kuulas talvinen valo. Sitten löytyi kirjoittaminen. Toisen puolisonsa hän menetti syövälle kolmentoista yhteisen vuoden jälkeen. Tiitta pohdiskeli, miksi radanvarren seurakunnat eivät vuosisata aiemmin antaneet lupaa haudata radanrakentajia hautausmailleen. Liikaa jäähyväisiä Anna avioitui 18-vuotiaana ja sai kaksi poikaa. – Lapsena toivoin aina, että ei tarvitsisi lähteä, eikä uudessa paikassa etsiä taas uutta lapsiryhmää, johon pääsisi mukaan. Silloiset työtoverit, naiset, jotka edelleen pitävät yhtä, tukivat häntä surussa. Hän kertoo saaneensa olla paljon sylissä. Kirjassaan Anna Tiitta kertoo tositapahtumasta, junan alle jääneestä tutusta miehestä, joka haudattiin vuonna 1956 silloisen kotiseurakuntansa hautausmaalle. Ei tilaa edes hautausmaalla Ratatyömaalla sattui joskus onnettomuuksia. H 44 • askel 3/2019. – Kuoleman jälkeen suru oli musertava. Pienissä kyläkouluissa kaikilla oli jo omansa, eikä radanrakentajaperheissä ollut joka paikassa saman ikäisiä tyttöjä. Jos taulut seinällä tai valokuvat piirongin päällä olivat millinkään vinossa, äiti oikaisi ne heti. Tulipalo vei sukutiedot Äidin kuoleman jälkeen Anna Tiitta jäi tyhjän päälle. Turvallisuuden tunne on tärkeintä ja se, että saan itse valita, milloin lähden. Olin uskonut 13 vuotta, että olen turvassa, sillä elämässäni oli siihen mennessä ollut aivan liikaa jäämisiä ja jättämisiä. Tiitta haluaisi tietoja Marian tyttärestä Anna Britasta ja heidän mahdollisesta ”Anna minun pitää tämä hiljaisuus ja rauha, jota ilman en enää maailman melskeissä selviytyisi
Annan silmiin tulee lämmin ilme, kun hän innostuu kertomaan tuntureista ja puolikesyistä poroista, hirsiseinäisestä mökistä, jossa pystyy kuulemaan hiljaisuuden. 45 askel 3/2019 •. – Olen välillä joutunut nipistämään kivuliaasti peukalonsyrjää, etten itkisi ihmisten edessä, kun muistoja on alkanut nousta mieleen. Vastaanotto on ollut kannustava. Lappi näkyy Riihimäen kodissa poroaiheina seinän maalauksessa, pöytäliinassa, raanussa, koriste-esineissä. Riihimäen kodin lisäksi Anna Tiitalla on pieni asunto Kemissä ja neljän osakkaan yhteisomistuksessa oleva mökki Levillä Sirkan kylässä. Sinisen siluetin lumous Anna Tiitta kertoo, kuinka hän ensimmäisen kerran kiipesi Levin huipulle ja katsoi Pallastuntureiden suuntaan. Lapin luonto ja ihmiset ovat Annalle rakkaita. Näkymä oli niin kaunis, että hän alkoi itkeä ja tunsi olevansa kotona. Pimeinä aikoina valokuvien kauniit maisemat muistuttavat siitä, että kauneutta on, hyvyyttä on. Sekä tietysti Lappi, Sirkan kylässä oleva mökki ja vaellukset. – Palavan puun ritinä ja tuoksu. Tämä hiljaisuus ja rauha anna minun pitää, hän kertaa muistiin kirjoittamiaan tunnelmia. Muistot nostavat itkun Viime aikoina Anna Tiitta on kiertänyt eri tilaisuuksissa puhumassa radanrakentajista, kirjoittamisesta, tavallisten ihmisten tarinoiden tärkeydestä. Hän ihailee pohjoisen vahvoja eläimiä, karhuja ja poroja. Kuljen kamera repussa. . Pojat, lapsenlapset, ystävät, kirjat sekä kirjoittaminen ja opiskelu täyttävät hänen elämänsä. Hän sanoo sen olevan oma valintansa. Pajalan vanhat kirkonkirjat tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1908, eikä virallista tietoa ole löytynyt. – Pyrin elämään niin, että en kohtuuttomasti kuluttaisi luonnonvaroja. Siellä näkyi upea sininen siluetti, ei erottanut mihin taivas loppuu ja missä tunturi alkaa. Matkustan junilla ja busseilla, autoa en ole koskaan omistanut. Tuohta tuleen räiskymään Nykyään Anna Tiitta asuu ja elää yksin. Hän kertoo, kuinka vuolee kiehisiä takkaan, lisää tuohta tuleen räiskymään. Muistaminen on tärkeää, ja on tärkeää kertoa, miltä minusta tuntui, hän sanoo painokkaasti. yhteydestään äitinsä 1864 syntyneeseen isoäitiin Pajalan Mariaan
Kirja osoittaa monin esimerkein, miten tämä tapahtuu. Puutarhakirjeitä. Ne haastavat vaikeaselkoisuudellaan ja kiehtovat herkkyydellään. Ruusuvuori. Vihamielisyys tuntuu oikeutetulta, jos ihminen uskoo kokeneensa vääryyttä. Tuija Tiihonen Pastori selvittää Aavikkosutten veli on Ruusuvuoren Lapponia-sarjan toinen osa. WSOY 2019. Kansanryhmän tuntema häviön kokemus ja uhriutuminen vaikuttavat monien vainojen ja jopa sotien taustalla. Juntumaa selittää, miten vihan tunne vaikuttaa paitsi yksilön, myös ihmisyhteisön tasolla. Ihmisellä on taipumus ulkoistaa ”pahat” tunteensa ja taipumuksensa toisiin ihmisiin tai ihmisryhmiin, kuten maahanmuuttajiin. Sanoilla tavoitellaan sanoittamatonta. Kirjat Miksi vihaamme. Heistä tulee mielikuvissa vihollisia. Nyt hän sotkeutuu paikallisten rasistien juoniin. Puutarhakirjeitä Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin kirjeenvaihtokirja Puutarhakirjeitä on kiehtova, hämmentävä ja runollinen. Silti liike ei lakkaa, kirjettä kirjoittaessa se on vain toisenlaista. Kirjeissä kuvataan aistimuksia, lintujen ja veden ääniä, puutarhan tuoksuja ja kasvun kiihkeyttä. Perinteisten kirjeiden ystävänä ilahduin erityisesti siitä, kuinka kirjeiden aika rinnastui tässä kirjassa hiljaisuuteen. Hän tuo esiin niin uskon myönteiset vaikutukset kuin vaaratekijät, jotka altistavat uskontoon pohjautuvalle vihalle. 46 • askel 3/2019. Sen sijaan pohdinnan alla ovat mennyt, nykyinen ja tuleva, ajan syklisyys ja päällekkäisyys, vuodenkierto, tosi ja kuvitelmat ja elämän perimmäinen luonne. Kirjapaja 2018. Kirjeiden tempo on arkista rytmiä hitaampi. Rauno Juntumaan mukaan vaaran vyöhyke, jossa paha syntyy, on yhteisö, jossa myötätunto ei toimi. Muistoissaan kirjoittajat sukeltavat myös metsiin, saariniityille ja veden alle. Vihapuhe, aggressiivinen käyttäytyminen arjen kohtaamisissa sekä poliittiseksi voimaksi noussut muukalaisviha ovat yleistyneet hälyttävästi. Kirjan luontokuvat ovat poikkeuksellisen onnistuneita ja tukevat lukukokemusta. Emilia Karhu Viisaasti vihasta Psykologi Rauno Juntumaa avaa ajankohtaisia vihailmiöitä kirjassaan Miksi vihaamme, Yksilön ja yhteisön tunteen anatomiaa. Sankarina on puista harjoittelumiekkaa tarvittaessa heilutteleva pastori Janne Dunder, joka on palannut kotiseudulleen Kemiin. Kirjeet ovat sirpaletietoa pullistelevan maailman ja infoähkyn seassa kapinallinen suvanto ja keidas. Viisas kirja saa miettimään, minkä verran ajassamme ja meissä itsessämme löytyy myötätuntoa, vastalääkettä vihalle. Dunderin lapsuudenystävää Matti Santa-ahoa epäillään murhasta. Rauno Juntumaa. Omaksi suojaksi ja muutosvoimaksi tarpeellinen tunne voi kääntyä tuhoavaksi. Tätä vahvaa voimaa agitaattorit ja populistit pyrkivät ohjailemaan omiin tarkoituksiinsa ja ovat onnistuneet siinä niin historiassa kuin tänä päivänä. Puutarhanhoito-ohjeita niissä ei välitetä. Aavikkosutten veli ja sarjan ensimmäinen teos Yksi näistä pienimmistä vie lukijan pohjoiseen Suomeen ja sen asukkaiden maailmaan. Toisaalta niissä pohditaan vaatimusten ja levon ristivetoa ja tekemättömyydelle antautumisen vaikeutta. Atena 2018. ”Rakkauden kohteena olemisen tunne sekä mystinen kokemus eivät ole alttiita taipumaan ankaran fundamentalistiseen oppiin eivätkä suunnattavaksi aggressioksi ja vihaksi, toisin kuin se tunnekiihko, joka voi ammentaa uskonnon tunnuskuvista, opeista ja moraalista”, Juntumaa summaa. Järkyttynyt pastori tahtoo selvittää, onko vanha ystävä syyllinen, ja ennen kaikkea jos on, mikä heidän lapsuudessaan selittää tälAavikkosutten veli. Yksilön ja yhteisön tunteen anatomiaa. Hannimari Heino ja Kristiina Wallin. Kirjeet kulkevat verkkaisesti muutaman kuukauden välein runoilijalta toiselle. Juntumaa käsittelee myös vihan ja uskonnon suhdetta monipuolisesti ja ajatuksia herättäen. Jännittävä kirjailijan nimi kätkee taakseen kirjailija Juha Ruusuvuoren ja lastenpsykiatrian erikoislääkärin Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren
Kiinnostavasti se myös paneutuu elämäntarinoiden taustoihin ja henkilöiden lapsuudenkokemuksiin. Keski-ikäisenä Eurooppaan palattuaan Blixen alkoi kirjoittaa kirjoja. 60-luku kasvatti meidät. Naiset pitivät öisin hereillä Naiset joita ajattelen öisin. Kirjoittaja käy teoksessaan läpi kymmenen naisen elämäkertaa sekä kirjoittaa itsestään. Tammi 2018. Kirja sisältää lukuisia hauskoja anekdootteja. Blixenin lisäksi kirjan muita naisia ovat 1800-luvulla maailmaa kiertäneet kirjailijanaiset sekä renessanssiajan italialaiset taiteilijat. Hän on jättänyt vakituisen työnsä ja alkanut kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Teokseen valittujen naisten kautta Kankimäki tarjoaa muistilappumaisia tiivistelmiä ja kehotuksia. Sinikka Nopola ja Tiina Nopola. Myös Mia Kankimäki on tehnyt rohkeita ratkaisuja. Mari Teinilä Siskossyndrooma. Freija Özcan Sisarukset nostalgisina Kirjailijasisarukset Sinikka ja Tiina Nopola ovat koonneet leikekirjanomaisen teoksen lapsuudestaan ja osastaan nuoruutta Tampereella. Eräs niistä kertoo päiväkerhossa sattuneesta tapahtumasta, joka harmitti Sinikkaa pitkään. Apuna Dunderilla on edellisestä osasta tuttu ystävätär, lastenpsykiatri Saara Julin ja jykevän kokoinen entinen poliisi Håkan Gauss. Parhaita niistä ovat Sukella siihen mitä pelkäät (Yayoi Kusama) sekä Lähde Afrikkaan (Karen Blixen). Kirja kertoo eniten 1960-luvusta. Itseään säästämättä hän kuvailee omaa valkoisen naisen taakkaansa sekä pelkojaan. Paikat ja monet nimet ovat tuttuja. Mari Teinilä laisen käänteen. Samojen kansien välissä löytyy tietokirjallisuutta, kaunokirjallisuutta ja omaelämäkerrallista tekstiä. Samaan aikaan Kemissä uusnatsijärjestö Thorin Vasara puuhaa omiaan. Kirja päättyy yhä elävään japanilaiseen kuvataiteilijaan Yayoi Kusamaan. Aavikkosutten veli avaa pohjoista ajattelua ja suhdetta vierasmaalaisiin. Hän matkustaa myös Japanissa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Mukaan valittuja henkilöitä yhdistää se, että he ovat poikenneet oman aikansa yleisesti hyväksytyistä naisen rooleista. Kankimäki tekee kaksikin safaria savannilla yrittäessään samaistua Blixenin elämään. Mutta siitä pojasta tuli kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara.” Nopoloiden kirjan yksi taso kertoo siitä, miten lapsuuden tapahtumat ja ihmiset ovat siirtyneet osin muunneltuina heidän lapsilleen kirjoittamiinsa kirjoihin Heinähattu ja Vilttitossu sekä Risto Räppääjä. Pisin osuus teoksessa käsittelee noin sata vuotta sitten nykyisen Kenian alueella kahvifarmilla asunutta tanskalaista Karen Blixeniä. Siskossyndrooma, 60-luku kasvatti meidät ilahduttanee eniten niitä, jotka ovat eläneet lapsuuttaan samaan aikaan ja toki erityisen paljon meitä, jotka olemme eläneet Tampereella. Ajan hengen mukaisesti kristinusko näyttäytyy tässä kirjassa pääasiassa ikävänä, mutta joogaretriitti zen-temppelissä on autuutta. ”Kun kerho-ohjaajamme Kerttu Honkkila kysyi, miksi joulua vietetään, papin poika – minua vielä nuorempi – viittasi: ’Koska se on Jeesuksen nimipäivä.’ Minä olisin tiennyt oikean vastauksen. Mia Kankimäen teos Naiset joita ajattelen öisin (Otava 2018) sekoittaa onnistuneesti kirjoittamisen eri lajityyppejä. Dunder ei ole tyypillisen ahdistunut poliisi, vaan enemmänkin uteliaasti ja inhimillisesti ihmisiin suhtautuva pappi, mikä on jännitysromaanien lajissa mukavaa vaihtelua. Mia Kankimäki Otava 2018. 47 askel 3/2019 •
Córdoban tärkein muistomerkki on 700–900-luvuilla rakennettu entinen moskeija, La Mezquita. Vuonna 1236 kristittyjen noustua valtaan siitä tehtiin kristillinen katedraali. 48 • askel 3/2019
Ennen vainoja ja pakkokäännytyksiä. Vanha kaupunki kapeine kujineen kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Uskonnolliset teoksensa hän kirjoitti hepreaksi ja lääketieteelliset arabiaksi. Ilma on viileä. Etelä-Espanjassa sijaitseva Córdoba oli keskiajalla eurooppalaisen tieteen ja sivistyksen suvaitsevainen keskus yliopistoineen ja kirjastoineen. Täällä elivät sovussa kaikkien kolmen suuren kirjauskonnon edustajat: juutalaiset, kristityt ja muslimit. Maimonides oli Aristoteleen tuntija ja luki paljon arabialaisten muslimifilosofien kirjoituksia. Hän oli merkittävä juutalainen rabbi, lääkäri, filosofi ja astronomi, joka syntyi Córdobassa noin vuonna 1135, kun kaupunki oli muslimien hallitsema. Häntä kiehtoivat skolastiikka ja uusplatonismi. Maimonides uudisti juutalaista teologiaa, ja hänet asetetaan vanhassa juutalaisessa sananparressa jopa juutalaisten suurimman profeetan, kymmenen käskyä Jumalalta saaneen Israelin kansan johtajan, Mooseksen, rinnalle. Teksti: Emilia Karhu • Kuvat: Emilia ja Sauli Karhu Kävelyllä Córdobassa V aeltelen hiljalleen eteläespanjalaisen Cordoban kaupungin vanhassa juutalaiskorttelissa. Hän vastusti fanatismia ja teki eron uskonnon ja tieteen välillä. Hän vaiAppelsiinipuut notkuivat satoa kaikkialla Etelä-Espanjassa. Näen pienellä aukiolla Mooses Maimonideksen patsaan. H 49 askel 3/2019 •
Hän syntyi Córdobassa noin vuonna 1135. H 50 • askel 3/2019. Lääkärinä hän piti ruumista ja sielua yhdenveroisina. Mooses Maimonides oli maineikas juutalainen rabbi, lääkäri, filosofi ja astronomi. Elämän pyhyys ja pakkokäännytykset Kun ääri-islamilainen Almohadien dynastia valloitti vuoden 1160 paikkeilla Córdoban, ilmapiiri kaupungissa muuttui vihamieliseksi muita kuin muslimeja kohtaan. Hänen kerrotaan tehneen työtä vastaanotollaan usein myöhään yöhön ja uupuneen toisinaan työtaakkansa alle. Hänen mukaansa näennäinen kääntyminen islamiin on sallittua, mikäli ihmisen henki riippuu siitä. Toisaalta Maimonides teki merkittävää käytännöllistä työtä ihmisten terveyden hyväksi. Maimonides teki merkittävää käytännöllistä työtä ihmisten terveyden hyväksi. Juutalaisten ja kristittyjen oli valittava kääntyminen islamiin, pakkomuutto tai kuolema. Sieltä he jatkoivat myöhemmin Palestiinaan ja Egyptiin. Suku muutti ensin useita kertoja kaupungista toiseen Etelä-Espanjassa ja lopulta Marokkoon. Juutalaisen viisauden korostama ihmiselämän Vanhan synagogan sisäpiha on koristettu viherkasvein. kutti paljon myös kuuluisan kristityn teologin, Tuomas Akvinolaisen, ajatteluun. Maimonides kuitenkin lohdutti niitä epätoivoisia juutalaisia, jotka joutuivat pakon edessä kääntymään. Rikkaat ja köyhät, uskovat ja pakanat saivat häneltä saman kohtelun. Noin 25-vuotias Maimonides perheineen valitsi muuton. Hän kirjoitti myrkyistä ja vastamyrkyistä, terveellisestä ruokavaliosta, peräpukamista, astmasta, seksistä ja epilepsiasta
pyhyys ja kunnioitus meni kaiken edelle, kun kyse oli äärimmäisestä vainosta. Sen sanotaan symboloivan Mooseksen näkemää palavaa pensasta. Nyt se on entisöity, ja H 51 askel 3/2019 •. Välillä synagoga toimi muun muassa suutarin verstaana. ne ovat aikanaan nähneet. Koristeelliset mutta yksinkertaisen kauniit seinät pysähdyttävät miettimään, mitä kaikkea Synagogan koristeelliset seinät on kaivettu uudelleen esiin. Synagoga ja suutarin verstas Aivan pienen matkan päässä Maimonideksen patsaalta sijaitsee vuonna 1315 rakennettu synagoga. Vangitsevin kohta on synagogan itäseinän syvennys, jossa on tummalla jalustalla vanhaa kiviseinää vasten seitsenhaarainen kynttelikkö, menora. Sefardijuutalaisten kohtalo oli karu. Sisäpihaan johtava porraskivetys on hämmentävän kaunista vanhaa kivimosaiikkia. Pihalla on viherkasveja kukkaruukuissa. suomalainen. Pienen synagogan varsinainen rukoustila on vain yksi huone. Moni kuoli tai pakeni. Pääsen portista sisäpihalle, kun kerron vartijalle olevani Vuonna 1315 rakennetun synagogan vaikuttavin kohta on itäseinän syvennys, jossa on tummalla jalustalla seitsenhaarainen kynttelikkö, menora
Saan Spotify-linkin Savina Yannatoun albumiin nimeltä Anoixi Sti Saloniki. Kaksoiskansalaisuus mahdollistaa oikeuden asua ja työskennellä EU:ssa. Tämä kreikkalainen muusikko esittää levyllä sefardijuutalaisten kansanmusiikkia. seiniltä erottuu hepreankielisiä tekstikatkelmia psalmeista. Heille koristeen viisi sormea symboloivat viittä peruspilaria, jolle islam rakentuu: uskontunnustusta, rukouksia, paastoa, veroja ja pyhiinvaellusta. Niitä, jotka eivät lähteneet, pakkokäännytettiin kristinuskoon tai tapettiin. Kansainväliset uutistoimistot kertoivat vuonna 2015, että Portugali myönsi ensimmäiset kaksoiskansalaisuudet karkotettujen sefardijuutalaisten jälkeläisille. Muslimit kutsuvat sitä Fatiman kädeksi profeetta Muhammedin tyttären mukaan. La Mezquitassa on kaikkiaan 856 maurilaista pylvästä. Inkvisitio hääti sefardijuutalaiset Vuonna 1492, samana vuonna jona Kolumbus löysi Amerikan, katoliset kuningaskunnat valloittivat loputkin Iberian niemimaasta ja karkottivat viimeiset islamilaiset maurihallitsijat. Kierrän kahdessa kerroksessa sijaitsevaa pientä museota pitkään. Kolmea uskontoa yhdistävä käsi Synagogaa vastapäätä, kapean kujan toiselta puolen, kuuluu kiehtovaa musiikkia. Kun Umaijadien islamilainen dynastia valtasi alueen, kirkko jaettiin aluksi muslimien ja kristittyjen kesken. Saan tietoa Maimonideksesta ja Almohadeista mutta myös koruista ja muista esineistä, sefardijuutalaisten pukuompelutekniikasta kultalankoineen sekä kuuluisista sefardijuutalaisista naisista ja miehistä. Se vaatii kuitenkin hakijoilta kaksoiskansalaisuuden myöntämiseksi myös espanjalaisen kulttuurin tuntemista ja jonkinlaista yhteyttä nyky-Espanjaan. Siellä sijaitsee sefardijuutalaisten elämästä ja kohtaloista kertova museo. Kysyn museon henkilökunnalta musiikista. Katolisen kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja paitsi muslimit myös juutalaiset joutuivat kokemaan vakavaa vainoa. Ne on tehty roomalaisen temppelin kivistä. H 52 • askel 3/2019. Erityisesti huomioni kiinnittyy onnea tuottavaan symboliin, joka yhdistää kaikkia kolmea kirjan uskontoa. Tuhannet joutuivat jättämään taas kotimaansa. Kaksoiskansalaisuutta voi hakea, jos pystyy esimerkiksi sukulaisuussuhteiden, sukunimen tai kotikielen perusteella osoittamaan yhteyden Portugalista aikoinaan karkotettuihin juutalaisiin. Espanjassa säädettiin samantyyppinen laki samana vuonna. Alun perin Espanjassa ja Portugalissa asuneita ja 1400–1500-luvuilla vainottuja ja karkotettuja juutalaisia kutsutaan sefardijuutalaisiksi. Juutalaisille tämä ei merkinnyt helpotusta, päinvastoin
Sillalla soittaa hyvin haparoivasti haitaria mies, joka vaikuttaa romanikerjäläiseltä. Itse asiassa osa rakennuksesta on peräisin jo noin vuodelta 600, jolloin se rakennettiin kristittyjen visigoottien kirkoksi. Esitys vetää surulliseksi. Kun Umaijadien islamilainen dynastia valtasi alueen, kirkko jaettiin aluksi muslimien ja kristittyjen kesken. Córdoban vanhaan osaan pääsee sisään jykevää Puente Romanoa pitkin. Lähteet: Wikipedia, Helsingin Sanomat, Areiopagi, Suomen lääketieteen filosofian seura (Martti Hyvösen esitelmä), Kirjastot.fi, Espanja-loma.fi 53 askel 3/2019 •. Katoliset kultapatsaat hämmentävät Sen jälkeen kun kristityt valloittivat alueen, moskeija muuttui kristilliseksi katedraaliksi. Sittemmin umaijadiprinssi Abd ar-Rahman osti kristityiltä heidän puoliskonsa ja alkoi työskennellä vuodesta 784 alkaen sen eteen, että koko rakennus muuttuu moskeijaksi. Rakennuksen nykyinen esteettinen kakofonia hämmentää katolisiin kirkkoihin tottumatonta. Visigoottien valtakunta Iberian niemimaalla ja Etelä-Ranskassa hajosi 700-luvun alkupuolella, kun arabivalta laajeni. Sen kupeessa on koristeellinen saarnastuoli, jonka juurella härät vartioivat. Ne ovat kestävää kierrätystaidetta, sillä niiden tekemiseen on käytetty aikaisemmin samalla paikalla sijainneen roomalaisen temppelin osia ja materiaalia myös muista tuhoutuneista roomalaisista rakennuksista. Visigootit eli länsigootit oli toinen itägermaanista kieltä puhuneiden goottien pääheimo. Kykyni kokea pyhyyttä on tässä nykyisessä rakennuksessa ajoittain syvästi koetteilla. La Mezquita – kirkko ja moskeija Lähellä juutalaiskorttelia ja pientä synagogaa sijaitsee myös Córdoban tunnetuin nähtävyys, valtava vanha moskeija La Mezquita, josta tehtiin vuonna 1236 kristillinen katedraali. Moskeijan rakennustyöt kestivät kaikkiaan parisataa vuotta. Kun paikallinen mies työhaalareissaan kulkee sen ohi, hän tekee ristinmerkin. merkki kaupungissa, vaikka sen alkuperäisiä osia on säilynyt lähinnä vain sillan perustuksissa. Keskellä siltaa on patsas, jonka eteen on tuotu kukkia ja sytytetty kynttilöitä. Jo rakennuksen piha saa huokailemaan. Keltaisia hedelmiä notkuvat appelsiinipuut ovat kiehtova näky. Kappale, jota hän tavoittelee, on sama, jota hänen maamiehensä yrittää kesäisin soittaa Helsingissä Kauppatorin kupeessa. Haitarimusiikkia ja ristinmerkki La Mezquitan luota suuntaan vielä roomalaiselle sillalle. Harmonisen moskeijapylväikön lomasta löytyy valtavia kullattuja patsaita, pikimustaa barokkiestetiikkaa edustavia veistoksia, lähes kitsh-henkisiä maalauksia, pääkallonkuvia, monenlaisia sivualttareita ja yksi todella suurellinen ja kimalteleva pääalttari. Mirjam on juutalaisten feministien keskuudessa suosittu hahmo. Tilan valaistus on hämärä ja tehostaa eksoottista tunnelmaa. Juutalaisille se on Mirjamin käsi Mooseksen siskon mukaan. Pylväitä on kaikkiaan 856. Hän toimi juutalaisten erämaavaelluksen aikaan profeettana. . Rytmissä ei ole päätä ei häntää. Kristityt puhuvat symbolista Marian kätenä, viitaten Jeesuksen äitiin. Puente Romano on tärkein roomalaisen valtakauden maaCórdobassa on valtavasti ikivanhoja rakennuksia. Eri puolilla rakennusta kulkee tasaisena virtana turistiryhmiä oppaineen. La Mezquita saavutti nykyisen kokonsa vuonna 987. Jos minulta kysytään, olisin suonut, että rakennus olisi säilynyt moskeijana. Rukoussalin maurilainen arkkitehtuuri lukemattomine pylväineen ja pylväskaarineen on vaikuttava. Yritän kuitenkin tutkia uteliaasti tätä erilaisten historian kerrostumien, uskontojen ja kulttuurien sulatusuunia
Joskus olen kuullut jopa sanottavan, että se johtuu siitä, että rukoilijan usko ei riitä. Jumala on siis myös itse kärsivä Jumala. Petri Laaksosen kauniissa laulussa on sanat juuri meille, jotka emme aina jaksa uskoa ja rukoilla: ”Silloin kun en itse jaksa uskoa, kun on sydämeni liekki hiipuva, tule sinä Jeesus, usko minussa...” s c a n s t o c k p h o t o 54 • askel 3/2019. Siksikö, että en jaksa riittävästi uskoa. Miksi maailmassa on niin paljon pahaa ja joudumme kärsimään. On paljon asioita, joiden hoitaminen kuntoon on uskottu minulle itselleni. Esirukous alkaa aina omasta tai toisen hädästä ja kärsimyksestä. Tästä seuraa kysymys pahan ja kärsimyksen ongelmasta. Vaikka en enää jaksaisi itse uskoa, voin rukoilla Jeesuksen kanssa, hänen uskonsa varassa. Jumala ei ole mikään juoksupoika: ”Mene ja tee se, järjestä tämä...” Jeesuksen kanssa rukoileminen ei ole koskaan omasta uskosta kiinni. Kolmiyhteinen Jumala työskentelee koko ajan maailman ja jokaisen ihmisen hyväksi, ja esirukouksessa liityn Pojan, Hengen ja Isän rukoukseen. Jos rukoilen pinnallisia, todellisen elämän kannalta toisarvoisia asioita, en löydä silloin tarttumapintaa Jeesuksen rukoukseen. Saan voimaa Jeesuksen rukouksesta ja oikeat sanat sisimmässäni rukoilevalta Hengeltä. Silloin rukoilen ”auta sinä, Jumala”. Rukous ei ole vastausautomaatti kaikkiin elämän ongelmiin. Hän uskoo minussa. Hän tuli ja eli ihmisen elämän ja kuoli ihmisen kuoleman. Miksei Jeesus paranna, anna työtä tai opiskelupaikkaa, elämänkumppania. Kun en jaksa uskoa Pirjo Kantala • tuomaspappi rukous O nko sinua koskaan vaivannut kysymys siitä, miksei Jumala vastaa vahvemmin rukouksiimme. Hän tuntee kärsimyksen, on kärsivän rinnalla ja tekee asialle koko ajan jotakin. Esirukouksessa tulemme mukaan hänen työhönsä. Toisaalta koko Jumalan luomistyö ja pelastushistoria, Jumalan pelastustahto, ovat vastaus kärsimykseen. Siihen ei ole yksinkertaista vastausta
Siksi nyt vähän pelottaa... Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Jumala tekee työtään muuttaen maailmaa, meidän henkilökohtaisessa ja koko maailman elämässä. Kiitos jo etukäteen. Joskus tuo rukous on vaikea lausua. Hän rukoilee puolestasi ja tyttäresi perheen puolesta. Uupuneen äidin toive Pyydät esirukousta tyttäresi perheen puolesta. Toki voimme ajatella, että eikö Jumala jo tiedä asiasi ja voi auttaa sinua. Tämän postin lähettäminen jo pudotti vähän pelkoja huolitaakkaani!” Yksi esirukouspyynnön tarkoitus on se, että saamme jakaa huolemme toisen ihmisen kanssa – ja samalla myös Jumalan kanssa. Käsittelemme viestit luottamuksella. En ole koskaan ollut minkäänlaisessa operaatiossa. Esirukoilijoiden ja Jeesuksen rukoukset. Eräänä arkiaamuna, työasioiden pyöriessä huolina päässäni, tunsin yhtäkkiä lepoa ja rauhaa: kyllä kaikki järjestyy. ”Silloin kun en itse jaksa rukoilla, kun on sydämeni tyhjä sanoista, tule sinä Jeesus, hiljaa rukoile, kanna kuivuudesta ilon lähteelle”, lauletaan messulaulussa. ”Silloin kun en itse jaksa rukoilla, kun on sydämeni tyhjä sanoista, tule sinä Jeesus, hiljaa rukoile...” 55 askel 3/2019 •. Olet äitinä väsynyt ja tunnet olevasi pimeässä. Usein on niin, että kun meillä on vaikeaa, tunnemme toisten rukoukset kannatteluna. Yhdessä Jumalan kanssa he siunasivat minua, ja se ulottui kymmenien kilometrien päähän. Ja että rahat riittäisivät sairauskuluihin. Lausut kirjeessäsi myös Jeesuksen meille opettaman myöntymisrukouksen: tapahtukoon sinun tahtosi. Luottamusta. Rukoilet, että he saisivat turvan elämäänsä ja kaikenlainen pimeys ja pahuus poistuisi. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Isoäidin kiitos ja pyyntö ”Rakas taivaan Isä, auta pientä lapsenlastani puheen oppimisessa. Muutaman lauseen mittainen kirjeesi on täynnä lämpöä ja kiitosta. Näin on käynyt sinullekin. Mies on omistushaluinen, tytär kaikkeen taipuvainen. Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. rukousapua tarvitsen paljon, että kaikki sujuisi hyvin ja saisin helpotusta elämääni. Jo rukouspostin lähettäminen helpotti ”Minua odottaa selkäleikkaus. . Vaikka et itse jaksaisikaan, sinua kannattelevat rukoukset. Mutta siihen on lopulta kätketty kaikki, mitä lopulta voimme ja osaamme rukoilla. Ehkä niinkin, mutta toisen puolesta rukoileminen on toisen rakastamista, hyvän tekemistä hänelle yhdessä Jumalan kanssa. Kiitos, että autoit hänet tänne maailmaan meidän luoksemme.” Isoäiti kiittää vielä esirukoilijoita rukouksista, kun tätä lasta odotettiin. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Myöhemmin kuulin, että rukouspiiri oli juuri silloin rukoillut puolestani
Eletään 1960-luvun alkua. Alabamassa Shirley kelpaa soittamaan valkoisten salongeissa, mutta vessatarpeita varten on pihan perällä erillinen hökkeli. Etelän keikka osoittaa Shirleylle, ettei hän ole kotonaan kenenkään joukoissa. Yksityiskohdissaankin – kuten shakkilaudan 32 valkoista nappulaa Shirleyn asunnossa – elokuva tarjoaa mietittävää. Kaksikon matkassa voi nauraa erilaisuuden aiheuttamille törmäyksille mutta myös järkyttyä rasismin ilmenemistavoista. Haavi auki Elokuva . Peter Farrellyn ohjaama Green Book, joka voitti parhaan elokuvan, miessivuosan ja alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarit, on viihdyttävä ja koskettava kertomus äärimmäisen vakavasta ja edelleen ajankohtaisesta aiheesta. Mahershala Alin esittämä sivistynyt Dr. Päivi Puhakka P A T T i P E R R E T Shakkilaudan 32 valkoista nappulaa Osittain tositapahtumiin perustuva, rasismia kuvaava elokuva Green Book (Viggo Mortensen Tony ”Lip” Vallelongana ja Mahershala Ali Don Shirleyna) ottaa katsojan kyytiin kolmen Oscar-palkinnon verran. Molemmat valloittavat ja liikuttavat. Don Shirley elää Carnegie Hallin yläkerran lukaalissaan yksinäistä mutta ylellistä elämää. Green Book nauraa sekä hienostuneelle mustalle miehelle että häntä kuljettavalle suurisydämiselle valkoiselle miehelle. Se vie katsojan tien päälle, matkalle monenkirjavasta New Yorkista, Bronxin ja Manhattanin kaduilta syvälle afroamerikkalaisia syrjivään etelään. Konserttikiertueelle etelään tummaihoinen huippupianisti palkkaa turvamieheksi ja autonkuljettajaksi italialaissyntyisen, yksioikoisen Tony ”Lip” Vallelongan (loistava Viggo Mortensen). Opaskirjana toimii Green Book, ohjeistus mustille turvallisista paikoista syödä, yöpyä ja tankata. 56 • askel 3/2019. Kun katsoja poistuu ulos 2000-luvun todellisuuteen, maahanmuuttajien kansoittamaan ostoskeskukseen, elokuvan tunnelma ja kysymykset viipyvät matkassa. Rehevä ja suoraviivaisesti toimiva Tony Lip seuraa taustalla pomonsa soittamista ja pelastaa hänet monesta pulasta. Green Bookissa ei ole yksiselitteistä hyvä–paha-vastakkainasettelua, vaan se kuvaa ennakkoluuloja puolin ja toisin. Matkalla hän katselee autonsa ikkunasta pellolla raatavia tummaihoisia päätyäkseen paikkoihin, joissa valkoihoiset osoittavat hänelle mustille tarkoitetut motellit ja huussit
Minä ja mun puu -näyttelyssä nähtävillä on valokuvia ihmisen ja puun suhteesta. Kiipeilitkö lapsena tai käytkö halaamassa tuttua puuta. r iS T o S a l o v a a r a K a N S a l l iS g a l l e r ia , H a N N u a a lT o N e N Ju S S i P a K K a l a K a N S a l l iS g a l l e r ia , Je N N i N u r M iN e N 57 askel 3/2019 •. Taivaalliset värit – Sinistä ja kultaa Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä 28.3.–25.8.2019 1. Kulta kuvaa muun muassa aurinkoa, Jumalaa ja vaurautta, sininen kunniaa ja valtaa. Sinisellä ja kullalla on viestinsä niin loistokkaina materiaaleina ja symboleina kuin katsojan muistoissa ja tunteissa; vanhat siniset kupit kultareunuksilla tarjoavat parhaan teehetken. Näyttöruudulla on nähtävissä vielä satakunta kuvaa ja videota lisää. Näyttelyn nimi Taivaalliset värit – Sinistä ja kultaa kertoo jo paljon ja lupaa viehättävän vierailun Sinebrychoffin taidemuseoon. Nyt pitää parannella sääriluun murtumaa pari kuukautta. Akseli Gallen-Kallela: Järvimaisema, 1901 1 2 3 4 K a N S a l l iS g a l l e r ia , K ir S i H a l K o l a Ystävämme puut . Alfred William Finch: Maljakko ja sinisiä figuureja 2. Nyt suomalaisten rakkaimpia puita esittelee Suomen Metsämuseo lusto Punkaharjulla. Jaakko Klemettilä kuvaa omaa puutaan, jossa hän kiipeili usein kavereiden kanssa lukioaikana: – Muutama viikko sitten tavattiin puistossa töiden jälkeen, ja pitkästä aikaa kiivettiin tuohon alimmalle oksalle. Näyttelyn aineisto on peräisin Yle luonnon viimevuotisesta kampanjasta, jossa kerättiin verkkosivuille ja sosiaaliseen mediaan ihmisten tarinoita ja kuvia lempipuista. Yves Klein: Victoire de Samothrake, 1962–73 3. Puihin kiinnytään, niiden kasvua seurataan ja ne ovat aina läsnä. Adolf von Becker: La Inmaculada del Escorial (Bartolomé Esteban Murillon mukaan), 1863 4. Tavoitteena oli kertoa, miksi metsä – ja juuri tietyt puut – merkitsevät meille niin paljon. Kampanja oli osa Mennään metsään -kokonaisuutta, joka juhlisti läheistä suhdettamme metsään. Minä ja mun puu Suomen Metsämuseossa Lustossa 2.9. Seuraatko sen kasvua. Puusta on edelleen hyvät fiilikset, ei tämä ollut sen vika. Näyttelyt Taivaan sinessä . Metsät ovat meidän keuhkot, ilman puita emme voi elää. Ylös pääsi helposti, mutta alas hypätessä jalasta kuului oksan katkeamista muistuttava ääni. Näyttelijä Seela Sella kertoo: – Pyynikin metsä on kuin satumetsä. saakka. Nuorena ymmärsin paremmin, että ihminen on osa luontoa. lusto.fi Lehtikuusi hivelee Seela Sellan mielikuvituksen heräämään. ihailin tätä suurta lehtikuusta, kun nuorena kuljeskelin täällä. Sen oksat tuntuvat silkiltä ja tuoksuvat ihanalle. onko sinulla lempipuu. Sattumalta ei Marian viittaa ole maalattu siniseksi keskiajan taiteessa
Mitäpä jos tukisit vaihteeksi ulkomaanmatkojen sijaan kotimaan matkailua. pidettäviltä Kotimaan Matkailu -messuilta. Vinkkejä kotimaan kiertämiseen voi hakea Tampereella 12.–14.4. klo 19 Revontulikappeli, Pyhä 1.4. klo 20 Äkäslompolon tunturikappeli, Ylläs 28.3. Messuja Urheilukeskuksessa on esillä kiinnostavimmat lomaideat ja matkailukohteet Suomen saaristosta aina Pohjois-Lapin tuntureille. klo 19 Saariselän kirkko PALVELUKORTTI K O T IM A A O Y M A K SA A P O ST IM A K SU N K ot im aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 15 8 2 3 H EL SIN KI Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Viisas matkustaja miettii tulevana kesänä hiilijalanjälkeään. klo 18 Huopalahden kirkko, Helsinki Petri Laaksosen Toivo jäljelle jää -konsertit Lapissa 26.3. TilaisuudeT Seppo Juntunen, Elvistä ja rukousta 9.3. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). klo 19 Saariselän kirkko 31.3. Lähdetkö luontoon vai museoon. klo 19 Marian kappeli, Levi 27.3. klo 20 Äkäslompolon tunturikappeli, Ylläs 2.4. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Mitä tarjoavat kaupungit, mitä kunnat. Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk 6 kk Määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 86,00 € 12 kk Määräaikaistilaus 89,00 € 12 kk 44,50 € 6 kk Irtonumero 9,00 € Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. klo 19 Marian kappeli, Levi 4.4. klo 16 Kuokkalan kirkko, Jyväskylä 16.3. Tutustu kotimaan kohteisiin . Lisätietoa saa osoitteesta www.supermessut.fi messuT O L L i S e P P Ä L Ä 58 • askel 3/2019
Tervetuloa siis jatkossakin kulkemaan Askelen kanssa yhtä matkaa tässä Luojan luomassa maailmassa. KaupunKifestivaali Kirkon ja lähetyksen kevät Eero Huovinen . Iloitsemme siitä, että Askelen elinaikana monet kristilliset lehdet ovat parantaneet tasoaan. Kurosen ja Teemu Rinteen tekstejä. esillä Laura Malmivaaran Kuivuudessa kasvaa toivo -valokuvanäyttely, jonka kuvat on otettu tutustumismatkalla Lähetysseuran kehitysyhteistyöhön Tansaniassa. Merja Ylä-Anttila Laura Malmivaara . Tarjolla on myös monia messuja, hartauksia, seuroja ja raamattutunteja. Askel kertoo tositarinoita ihmisistä, joille hengellisyys on tavalla tai toisella totta. Jyväskylässä täyteläisen kaupunkifestivaalin, jossa osa ohjelmasta on yhteistä, osa erillään, osa maksullista koulutusta, osa ilmaista kaiken kansan juhlaa. Suomen käsityön museossa on 15.–19.5. Kirkkopäivät ja Lähetysjuhlat tarjoavat 17.–19.5. Lauantai-illan Yhteisvastuu-konsertissa esiintyy Olavi Uusivirta. Yksikään lehti ei ole kuitenkaan vienyt Askelen tehtävää avaran ja valoisan hengellisyyden puolestapuhujana. Juhlilla tavataan myös europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki, arkkipiispa Tapio Luoma, olympiapikaluistelija Mika Poutala, ohjelmajohtaja Ronja Salmi ja toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila. Huhtikuun 4. Askelen uutta raikasta ulkoasua on ollut tekemässä graafikko Katja Nirkkonen. Jotkut haastateltavista ovat julkisuudesta tuttuja, isompi osa on ennestään tuntemattomia. Askelen toimituksessa alusta asti työskennellyt Päivi Puhakka lausuu lehden loppusanat kirjoittamalla viimeisen aukeaman Pienet tulet -tekstin. Esimerkiksi Askel-lehden ensimmäinen päätoimittaja Olli Valtonen jatkaa kolumnistina. Täällä toimituksessa olemme jatkossakin kiitollisia kaikesta lukijapalautteesta. päivä ilmestyy uudistunut Askel-lehti. Tapahtuman järjestävät Jyväskylän paikallisseurakunnat, Kirkkopalvelut ja Suomen Lähetysseura. Pekka Simojoki, Johanna Försti, Ida Elina, Mirkka Paajanen sekä Make Perttilä band. Perjantai-iltana vietetään yhteisiä avajaisia. Tarjolla on myös gospelkonsertti, lavalla mm. Mari Teinilä asKel uudistuu Aika ottaa uusi Askel Pekka Simojoki 59 askel 3/2019 •. Edelleen Askelen sivuilta voi lukea myös Minna Kettusen, Eija-Riitta Korholan, Matti J. Uudistus kirkastaa tänä keväänä 35 vuotta täyttäneen lehden alkuperäistä tehtävää avaran hengellisyyden puolestapuhujana. Uudistuneesta lehdestä löytyy myös paljon ennestään tuttua. Emeritus piispa Eero Huovinen on kutsunut liikemies Björn Wahlroosin keskustelemaan kanssaan Jumalasta, Suomesta ja taloudesta
Saarnaa Miia Moisio, Toivon kirja masennuksesta -kirjan kirjoittaja. Paikkojen, historian, kulttuurin, elämäntapojen – ja hienona erityispiirteenä, yrttien – asiantuntijana pitkään Israelissa asunut, Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa väitellyt ja virallisena oppaana pätevöitynyt PhD Helena Paavilainen. Joka sunnuntai Minituomaat-pyhäkoulu messun aikana yli 3-vuotiaille. . Tuomasyhteisö rahoittaa toimintansa pääasiassa kolehtija lahjoitusvaroin. 16.4. 2.4. Lyhyt alustus, haastattelu ja yleisökeskustelu. . . . Alustajana psykoanalyytikko Pirkko Siltala. Yhteisö järjestää vapaaehtoisten maallikkojen ja pappien voimin kaikille avointa, hengellisesti avaraa Tuomasmessua – jumalanpalvelusta, jossa on tilaa rukoukselle ja jossa iloinen musiikki tukee messuväen laulua. Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivien Tuomasmessuissa 29.3. saarnaa Paul Hoffman, tulkkina Leila Valtonen, liturgina Pirjo Kantala. Soppasunnuntait kuukauden ensimmäisenä ja messujatkot muina sunnuntaina. Haastattelijana illoissa on toimittaja Tiina Merikanto. Ehtookellot Kallion kirkossa 9.3. Onko kuolema voitettu. Musiikissa Elsa Sihvola yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Matkan muusikkona toimii tuomaskanttori Inna Vintturi huiluineen. klo 17. Musiikkivieraana oopperalaulaja Aarne Pelkonen. 31.3. Musiikissa Antti Vuori yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Liturgina Elina Antikainen. 10.3. Tervetuloa! Tulevat Tuomasmessut joka sunnuntai klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23, Helsinki . Kärsimyksen sunnuntaina dialogisaarna professori Sami Pihlström ja rovasti Olli Valtonen. Jokaisen on kuoltava. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen ja Gospel Helsinki -kuoro Nina Pakkasen johdolla. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen, Tuomaskuoro Juha Vintturin johdolla. Matkan vastuullinen järjestäjä on Toiviomatkat. Liturgina Pirkko Järvinen. Lisätietoa Tuomasmessuista ja muusta toiminnasta tuomasmessu.fi Tuomasyhteisö ry Tuomasyhteisö ry on Tuomasmessun taustayhdistys. Taizé-henkisessä messussa saarnaa Kaisa Raittila. Tuomasmessu järjestää hieman erilaisen matkan Israeliin 4.–12.10.2019. Liturgina Kati Pirttimaa. ja 16.4. ja 13.4. Musiikissa Markku Pihlaja yhtyeineen, Tuomaskuoro Hilkka Kangasniemen johdolla. klo 18 Agricolan kahvilassa, Tehtaankatu 23 Kuolema kohtaa jokaisen onko kuolema voitettu. Marianpäivän messussa saarnaa Maria-tutkija, TT Päivi Salmesvuori. 17.3. Tuomasmessun hallituksen puheenjohtaja on NNKY:n pääsihteeri Anne Pönni ja toiminnanjohtaja Pirjo Kantala. 7.4. Alustajana piispan erityisavustaja, TT Lauri Kemppainen. Kahvi/teetarjoilu. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen, Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Liturgina Mari-Anna Auvinen. 24.3. Matkanjohtajina toimivat tuomaspappi Pirjo Kantala ja professori Atte Korhola. Lisätietoa matkasta tuomasmessu.fi tai pirjo.kantala@tuomasmessu.fi Historiaa, kulttuuria ja yrttejä Israelissa 60 • askel 3/2019. Leipäsunnuntaina saarnaa tuomaspappi Pirjo Kantala, liturgina Tapio Koivu. . Lopuksi paastonajan virsi ja rukous. tuomasmessu.fi Kaksi paastonajan iltaa 2.4. Voit antaa lahjasi toimintamme tukemiseksi (kannatusmaksutili FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010) tai liittyä Tuomasyhteisön jäseneksi
Missä olet vapaa, rehti, mukava mies. Ilmoitukset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Oletko pääkaupunkiseudulta tai kutsut yksinäiseen kotiisi sinne, missä elät. Harrastuksia on, mutta ystävä puuttuu. Lisätiedot: Matka-Agentit, p. Täällä vapaa, vakaa, lämminsydäminen, vaaleaverikkö 60+ nainen, 014-alueelta. Ystävä rinnalla 10057 . naiselle Helsingissä. Löytöretkeilijä 10054 . Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Hyvä kevät 10058 Ristikko 2/2019 SAARENMAAN OOPPERAPÄIVÄT 23.-26.7.2019 Kotimaan matkaklubin matkanjohtajana toimii Tarja Haapala. ihmisistä. Usko, ystävyyden pohja 10052 . Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. . Kevättä yhdessä 10053 . Rikastetaan toistemme elämää ystävyydellä. Olen 167 cm, eloisa, utelias, akateeminen eläkeläinen pk-seudulla. Etsin ystävää / elämäntoveria. Uskonystäviä ympäri Suomen kaivaten. Hinta: 2 598 €. Suunnitellaan yhteisiä matkoja ja retkiä, kokataan tai mitä muuta ideoidaan. Elämäntilanne sinkku, (leski). Jos nyt sydämesi sykähti, kirjoita minulle, olen tosi iloinen kirjeestäsi. Yhdessä parempi. -74 etsii samanhenkisiä (kv) ystäviä 25–50-v. Mikäli haluat, lisää s-postiosoitteesi. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Sukupuolella tai suuntautumisilla ei ole väliä. Etsin kumppaniksi, ystäväksi tasapainoista, uskovaa, rehellistä miestä, jonka kanssa harrastaa, rukoilla, matkustella, liikkua luonnossa jne. Ikä n. Katsotaan yhdessä eteenpäin, mitä kaikkea löydämme ja leikitään ”kotia”. Mukava filosofiluonne, jos kynä/ näppis pysyy kädessäsi – lähetä preivi! Aggiornamento 10055 . Hei! Sinä elävässä uskossa oleva nainen tai mies, jos haluat löytää uskonystävän, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja voisimme ehkä tavatakin. Lämpimät onnittelut! 61 askel 3/2019 •. Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 suomenlahetysseura.fi/testamentti Kirjapalkinnon voittivat Auli Kallasmaa Imatralta, Erkki Lähde Heinolasta ja Taina Uski Kannuskoskelta. Mies tukeva ja turvallinen, oletko jo täyttänyt 75 v. Hengelliset asiat kiinnostaa. Aina on toivoa, että löydän sinut, yli 70-vuotias mies, rehti, luonnon, klassisen ja muunkin musiikin ystävä, keskusteleva, pohtiva. Odotan kirjettäsi. Harrastan lukemista, valokuvausta, keilausta, matkailua ja vapaaehtoistyötä. Täällä vastaava nainen, jolla pieni villakoira, odottaa läheisyyttäsi ja läsnäoloasi. 60+ uskova, elämänmyönteinen nainen toivoo ystävää noin 65–70-vuotiaasta uskovasta miehestä. Olen: agnostikko ja kristinuskon ystävä. Kiinnostuksenkohteitani ovat kirjat, klassinen musiikki, elokuvat ja eritoten teologinen pohdiskelu. 010 321 2800, helsinki@matka-agentit.fi LUTHERIN KAUPUNGIT JA OBERAMMERGAUN KÄRSIMYSNÄYTELMÄ 25.-30.5.2020 Kotimaan matkaklubin matkanjohtajana on Kotimaa-lehden artikkeli toimittaja Jussi Rytkönen ja asiantuntijaopas Sirkka-Liisa Aalto. Viestiäsi odottaa nimimerkki Mukava Maija 10051 . Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. 010 289 8100, 010 289 8101 (ryhmät) Oberammergau Saarenmaa Juristimme on palveluksessasi, jos sinulla on testamenttia koskevia kysymyksiä. 54-vuotias naimisissa oleva nainen etsii kirjeenvaihtokaveria ja ihan live-kaveria. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Olen 65-vuotias eläkkeellä oleva sairaanhoitaja/leski. Hinta: 825 €/hlö. Kerro itsestäsi. En ole: fundamentalisti enkä hetero. Älä emmi vaan tartu kynään. Lisätiedot: Lomalinja, p. Kirjoita 59-v. Hämäläinen 10056 . Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. niin kuin minäkin. 65–75 v. Kirjoita. Ajatteleva ja tunteva teologimies vm. Harrastan liikuntaa, musiikkia ja kirjallisuutta. Iälläsi ei ole väliä. Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €
Parhaita ja raivostuttavimpia hetkiä ovat ne, kun yritän mennä päiväunille ja siinä samassa iso kissa kehrää korvan juuressa rapsutuksia kerjäten. Ihan superihanaa on, jos joku avaa suihkun hanan! Gekko sentään nöyrtyy juomaan kupista ja seuraa lattialta, kun Veikka hyppää lavuaarin päälle. . 62 • askel 3/2019. Nyt lapset ovat jo teinejä ja talossa on kolme kissaa. Eläinlääkärissä Kusti kehrää niin kovaa, ettei sydänääniä tahdo kuulla, ja rappukäytävässä se menee muitta mutkitta puskemaan vastaantulevaa koiraa. Kissan hankkiminen vaatii sitoutumista. Maine Coon on USA:ssa luonnonvalintana syntynyt metsäkissa. Villistä ulkomuodosta huolimatta Gekko ja Veikka ovat äärimmäisen ihmisrakkaita, kiintyviä ja hellyydenkipeitä. Sen jälkeen minulla on ollut useita kissoja. Se eli 13-vuotiaaksi. Bonneamie Walker Canyon, tuttujen kesken Veikka, on kuusivuotias Maine Coon -rotuinen kissa, joka on näyttelyissä saavuttanut lähes kaiken saavutettavan ja palkittu Grand International Premier -tittelillä. Myöhemmin Veikan ja Gekon välit ovat muuttuneet jännitteisiksi; siedetään muttei olla ylimpiä ystäviä. Porukan kuopus on kolmevuotias NomenEst Gordon Gekko eli Gekko, joka sekin on palkittu Premier-tittelillä. Mutta hei... . Väritykseltään se on ruskea tabby valkea. Tai että se olisi seilannut viikinkien mukana ja tuonut uudelle mantereelle vierasta norjalaisen metsäkissan verta. Kusti kehrää kovaa Maine Coon on maailman suurin kissarotu. Muistoja virran varrelta Maine Coonin pennut maksavat noin 1000 euroa, ja ne kannattaa hankkia luotettavasta kissalasta testattuina, rokotettuina ja madotettuina. . Se on terve ja vahva rotu, Minttu summaa. Janne oli aluksi ulkokissa, mutta muuttui sisäkissaksi, kun muutimme kerrostaloon. Vajaan kymmenen vuoden tauko tuli, kun saimme lapsia, Minttu kertoo. Meillä kissat oleskelevat kesäisin lasitetulla parvekkeella. sehän muistuttaa ilvestä! Rotu sopii hyvin myös lapsiperheisiin. Myös miehelläni oli lapsena kissoja. Vanhin lemmikeistä on yhdeksänvuotias kiiltävän musta maatiaiskissa Kusti. Kaikuja kalastusvirtojen varsilta lienee sekin, että kissat rakastavat vettä. Kun Veikka ja Gekko tulivat meille pieninä pentuina, Kusti otti ne valtavan hellästi vastaan. Ulos vapaaksi niitä ei voi päästää voimakkaan metsästysvietin vuoksi. Kymmenkiloinen luulee olevansa yhä pieni pentu. Mintun vanhimmat kissat, Tintti ja Otto, elivät 19-vuotiaiksi. Että olisi ollut pesukarhun ja kissan sopimaton suhde. Lemmikki?minä Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Jukka Granström K un Minttu Haapalainen oli kuusivuotias, hän liittoutui isän kanssa perheen kissapuolueeksi – ja sai pennun. Geneettisesti rotu on pysynytkin samana jo yli 150 vuotta, eli turhaan ei Gekko nosta ylväästi tupsukorviaan pystyyn. Veikan ja Gekon esivanhemmista kiertää hurjia huhuja. Väritys on hopea tabby valkea. Vähän erilailla vain kuin Kusti, joka ”rakastaa kaikkea ja kaikkia”, kuten Minttu Haapalainen kuvailee kissalauman senioria. Ne syövät vähän isompia raksuja kuin pikkumirrit ja kaipaavat kiipeilypaikkoja sekä tietysti hiekkalaatikon. 10 kiloa rakkautta Gekko luulee olevansa pieni pentu. Sieltä ne näkevät, kun tulemme kotiin, ja tulevat ovelle vastaan. Gekolta pussi löytyy. . . Veikka ei suostu juomaan kupista vaan latkii hanasta suoraan. Mutta sekin on kuin 10 kiloa rakkautta perhettään kohtaan. Gekko ja Veikkakin ovat erilaisia, Gekko varautuneempi kaiken uuden edessä. . . Esi-isien perintönä Maine Cooneilla on vatsapussi, johon ne keräävät rasvaa. Kissat ovat persoonallisuuksia, myös rodun sisällä. . Turkki on pestävä ja harjattava säännöllisesti, ja karvaa irtoaa ihan kiitettävästi
63 askel 3/2019 •
mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 helsinki. tai sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Ristikko 3/2019 Ristikon laati: Martti Räikkönen Nimi: ___________________________________________ Puh._____________________ OsOite:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Lähetä ratkaisu 21.3. 64 • askel 3/2019. Osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Kuoreen tunnus Ristikko 3/2019
He tekivät parhaansa, mutta eivät he olleet täydellisiä. Kukapa tietää, kuinka kauan minä ja puolisoni saamme huolehtia lapsistamme ja kuinka monta vuotta heillä on vanhemmat, joihin he voivat turvautua. Miljoonilta lapsilta puuttuvat ihmisoikeudet, he joutuvat tekemään orjatyötä ilman mahdollisuutta koulunkäyntiin. Lapselle halutaan parasta, mitä on. Kasteen ja kasteopetuksen lahjassa heillä on kuitenkin ikuinen turva. Tässä meillä suomalaisilla kristityillä, kirkoilla ja seurakunnilla on paljon tehtävää ja rukoiltavaa. Onko heidän mielestään riittävä turva sosiaalisissa suhteissa, omaisuudessa tai pankkitilillä. He avasivat oven Jumalan yhteyteen, täydellisen rakkauden syliin, uskon rikkauksien haltijaksi ja pyhien salaisuuksien omistajaksi. Suomessakin on vain muutaman sukupolven takana aika, jolloin lapset eivät saaneet näkyä tai kuulua, heidän mielipidettään ei kysytty eikä ylipäätään ajateltu, että he olisivat jo valmiita ihmisiä. Mitä enemmän ikävuosia karttuu, sitä vahvemmin koen, että tämä oli parasta, mitä he antoivat minulle. L apselle parasta -ajattelu kuulostaa korviini kuitenkin ristiriitaiselta yhden tosiseikan rinnalla. Tällainen suhtautumistapa ei ole todellakaan itsestäänselvyys eikä toteudu monissa maailmamme maissa. Pappilan salissa Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä E lämme maassa, jossa lapsia arvostetaan. Omat vanhempani tarjosivat minulle hyvän ja turvallisen lapsuuden. 65 askel 3/2019 •. Sisälähetyksen kentällä riittää tekemistä. Olen halunnut antaa saman lahjan omille lapsilleni. Lapselle parasta Sain sylin ja uskon rikkaudet. He kastoivat minut kristityksi ja antoivat kotona kristillistä kasvatusta. Vai ajattelevatko he, että lapsi voi aikanaan itse valita, mihin uskontoon hän kuuluu vai kuuluuko mihinkään. Yhä harvemmat suomalaiset lapset kastetaan kristityiksi. He antoivat lahjan, jonka varassa voin ja jaksan jatkaa elämääni heidän kuolemansa jälkeenkin. Kuitenkin he halusivat saattaa minut täydellisen Jumalan yhteyteen. Totisesti, minun vanhempani antoivat lapselleen parasta. En voinut valita myöskään kansallisuuttani, sukupuoltani, vanhempiani, kieltäni enkä nimeäni. Lapsille halutaan tarjota turvallista ja virikkeellistä hoitoa, terveellistä ravintoa, mahdollisimman laadukkaita kouluja, päteviä opettajia ja kehittäviä harrastuksia. He antoivat veljekseni Jeesuksen, jonka seurassa jaksan elää ja uskallan kuolla. Miksi minun olisi pitänyt saada valita uskontoni. En voinut valita sitä, että synnyn tähän maailmaan. Se on hyvin erilainen lähetyskenttä kuin vaikkapa Nepalissa, mutta silläkin on omat vuoripolkunsa, iilimatonsa ja henkivoimansa.. M iksi niin monet eivät halua antaa lapselleen tätä lahjaa
Eräänä iltana hiljaisella viikolla meille sanotaan: ”Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.” Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askeleen ajan. Keittiötasoilla on tehty tilaa uusille kodinkoneille. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Käyttäjät kertoivat puhdistamisen olevan vaikeaa ja tuloksen aina saman makuista. 66 • askel 3/2019. Paistotuoreena, puolivalmiina ja raakapakasteena, pussissa, vitriinissä, kokonaisena, viipaloituna, voideltuna ja täytettynä. Yksi lapsuuden perusmaku oli marjasoppa ja lämmin karjalanpiirakka sauPäivi Puhakka • Askelen toimitussihteeri Pienet tulet nan jälkeen. On monenlaiseen, myös länsimaiseen makuun pakattua hengen leipää. Yllättäen maku vahvistuu, silmä kirkastuu ja korva kuulee paremmin, jos vielä hillitsee omaa sanomisen tarvettaan. ”Minä olen elämän leipä”, sanoo hän, jonka seurassa voimme paastonaikana kulkea olennaisimpien asioiden, kärsimyksen, kuoleman ja elämän äärelle. Niukkaa yltäkylläisyyttä. Kiitos siitäkin paljosta! P aastonaikana palataan vähemmän äärelle. Marketissa aukeaa leivänrakastajan paratiisi. Tulematta ravituksi. Leipä oli arvossaan. Toinen makumuisto liittyy koulun kevätretkeen, jolle sai mukaansa voipaperiin käärityt ruisviipaleet, välissä suolamakkaraa. Mummo rypytti piirakoita. Viipaloitua ja öljyttyä. Ruisleipä happani kuluneessa punaisessa tiinussa. Oman aikamme yltäkylläisyys on toisenlaista. Ohrarieskaa äiti hyppyytti jauhotetussa puukaukalossa. Karsitaan jotain yltäkylläisestä elämäntavasta, että olennainen paljastuisi. 100 vuotta vanha juuri vaihdettiin vähitellen laitteeseen, jonka uumenissa odotti aamulla valmis, lämpöinen leipä. Kun ennen oli vain leipää, nyt itselläni on kaksikin suosikkileipää, toinen rukiinen, toinen vaaleampi rustico, jonka kuori on rapeaa ja sisus pehmeää ja maukasta. Kun leivänpaisto kotona väheni, ilmestyi kauppoihin monenmoista ciabattaa, limppua, paesanoa, patonkia, ranskista, reikäleipää ja rieskaa. P aastonaika on loistava mahdollisuus nauttia kohtuudesta ja pelkistetyistä mauista ilman perusmaun peittäviä lisukkeita. K asvoin lähes esihistoriallisella ajalla, jolloin leipävilja kasvoi kotipellossa, ja esimerkiksi rukiin matka leiväksi oli monivaiheista käsityötä. Uskonnollisilla markkinoilla on paljon tarjottavaa. Sitten suuren leivinlaudan valtasivat pullat, kakut ja marjapiirakat, ja leivinuunin jälkilämmössä haudutettiin vielä padallinen ruokaa. Pienet tulet. Nyt nuo kaikki härkimet, härkkyrät ja härvelit taitavat olla museotavaraa. Isä kertoi tarinaa, joka kuvasti sodanaikaista ja -jälkeistä puutetta: Miestä vietiin vankilaan ja ohikulkeva mummo kysyi, että ”mitä sie raukka oot tehny?” ”Mie söin puuron kans leipää”, oli kertojasta hauska vastaus. Sirppi kuuluikin rautakaudella Karjalassa naisten hautavarustuksiin, ja myöhemminkin se on saattanut olla sulhasen morsiamelleen antama lahja.” L apsuuden lauantait pyhitettiin siivoamiselle, leipomiselle ja saunomiselle. Leipä H ärkimestä ja taikinatiinusta on pitkä matka leipäkoneeseen. Joku kiertää ehkä tarjoajalta toiselle ja kerää rusinat pullasta. Noista ajoista on muistona valokuva, jossa olemme kotiväen ja serkun kanssa sitomassa ruista lyhteiksi ja kokoamassa niistä kuhilaita. Yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen verkkosivut kuvaavat: ”Naiset olivat usein viljan eli elon leikkaajina miehiä ketterämpiä ja sitkeäselkäisempiä. Kun ajat siitä kehittyivät, toi äiti marttaillasta pitsaohjeen ja mummolassa sai ranskanleipää. Palataan juurille, leivänjuurille. Leipäkonekin tuli muotiin, villitsi aluksi ja kyllästytti lopulta
Pahimmillaan kaikki normaali ruoka jää pois. Jokapäiväinen pateemme L uoja, millaisen maailman sinä loitkaan! Ja mitä me täällä lännessä siitä olemme kehittäneet! Sukulaistäti kuuli radiosta, että länsimainen ihminen on kehittänyt uuden sairauden, lihaskateuden. Olimme elopellolla kolmen sukupolven voimalla. 67 askel 3/2019 •. Olemme ymmärtäneet, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä. Siunaamaan, kiittämään, jakamaan leivän ja viinin, nauttimaan ateriasta ystävien kanssa. Jeesuksesta sanottiin, että ”syömäri ja juomari”. Auta seuraamaan häntä tässäkin asiassa. Auta meitä, joilla on syömishäiriö. Siunaa ja varjele, Arkipäivän rukouksia (Kirjapaja 2003) Ennen valmiita leipiä, piirakoita ja kakkuja tarvittiin paljon käsityötä, alkaen viljan kylvämisestä ja leikkaamisesta. ”Miten minusta välillä tuntuu, että olen väärässä maalimassa!” Bulimia ja anoreksia ovat saaneet myös sisarsairauden, jossa lähinnä nuoret, lujaan itsehillintään pystyvät tytöt syövät liian terveellisesti. Emme enää pyydä Sinulta ”anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” vaan pyydämme jokapäiväistä pateetamme, marinoituja valkosipulinkynsiämme ja valmiiksi lohkottuja fetajuustojamme. Terveellisestä on tullut sairautta. Vuosia sitten tilastokeskuksen johtaja totesi lehtihaastattelussa, että länsimaisella ihmisellä ei ole oikeutta olla ahdistunut. Tädin ilme oli näkemisen arvoinen. Meitä, joiden huomio on liikaa syömisessä, tavalla tai toisella. Hän katsoi lukujen valossa hyvinvointiamme ja yltäkylläisyyttämme. Ja jotka emme kuitenkaan osaa nauttia pöydän antimista ja pöytäseurasta. Tai meitä, jotka syömme liikaa, erottamatta enää ruuan makuja
Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tilaa -lehti itsellesi tai lahjaksi Askel-lehti 3 kk vain (norm. Tilaan Itselleni Lahjaksi Askel kerrallaan Askel on lehti täynnä virkistävää ja rakentavaa luettavaa. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 HELSINKI Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. TILAAJA/MAKSAJA AS_3_19 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk hintaan 19 € (norm. + 14,9 snt/min. 23 €) 19 €. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Tee tilaus haluamallasi tavalla. 23 €). Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.askellehti.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. . Toivon näkökulmasta, sillä Askel on avaran hengellisyyden äänenkannattaja. Muotija sisustusjuttujen sijaan Askelesta saat lukea tositarinoita ihmisistä