3 / 2 1 7 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . MATTI J. F I • I R T O N U M E R O 9 € 3 /2 17 • A S K E L S A A U S K O A , T O IV O A JA R A K A S T A A . KURONEN: Jumala ottaa ja antaa HYVÄ ELÄMÄ: Univelka on maksettava. Seela Sella Pieni eläin ja suuri Shamanismi vei pimeyteen Vuoden 1918 ainoan punapapin kohtalo Kustaa Vaasa hyödynsi reformaatiota MARIANNE HEIKKILÄ: Isovanhempien rukoukset kantavat TORSTI LEHTINEN: Kuinka paljon sielu painaa
Helsingin piispa emeritus, Eero Huovinen 10,70 (11,90) 10 70 Eero Huovinen suosittelee! Suomalainen messu, juhlaversio cd Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Suomalainen Messu on laajentunut neljällä sävelmällä. Tänä vuonna reformaatiosta on kulunut 500 vuotta. Jos haluaa tietää, miten paljon luterilaisuus on vaikuttanut meidän suomalaisten elämään, Jolkkosen kirja antaa oivaltavia, yllättäviä ja jopa hauskoja vastauksia. Jokaisen suomalaisen tulisi lukea tämä kirja. 19,90 (22,00) 19 90 Hannu Lehtikangas, Niko Kumpuvaara Riemu ja murhe cd Harmonikka ja virret kuuluvat vahvasti suomalaiseen musiikkiperinteeseen. 16,90 (18,90) 16 90 Mielenrauhaa kirkkotaiteesta 12 värityskuvaa ortodoksisesta ja luterilaisesta perinteestä. 19,90 (21,90) 19 90. Luterilaisuus – tiukkaa puurtamista ja hymytöntä ikävänpitoa. “Jokaisen suomalaisen tulisi lukea tämä kirja Kuopion piispa, Lutherista väitellyt Jari Jolkkonen on kirjoittanut selkeän ja ytimekkään, taskuun mahtuvan pienen kirjan reformaatiosta. Jolkkonen osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti ja elävästi. Tyylilajit vaihtelevat mietiskelevästä ja yksinkertaisesta vauhdikkaaseen argentiinalaiseen tangoon. 12,50 Reformaation tarina Mitä haluat tietää reformaatiosta ja Lutherista. Sivuja on 55, teksti on helppolukuista ja kuvat värikkäitä. Wittenbergiläisen kirsikkapuun alta helähtää vastalause. Aforismit ravistelevat pölyt merkkivuoden sankarin yltä ja kutsuvat levollisempaan ja armollisempaan elämänmenoon. Kuvia voi käyttää myös postikortteina. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi ARMOLLISTA MENOA 12 50 Maija Paavilainen Armollista menoa Kirja johdattaa reformaation merkkivuoden kunniaksi luterilaisuuden keskeisiin asioihin ja uskonpuhdistajan aatoksiin. Ajankohtaista asiaa uskosta ja elämästä. Värittämisessä mieli rentoutuu eikä kuvilla ole yhtä oikeaa väritysvaihtoehtoa. Jokaisessa kortissa on lyhyt teksti, joka selittää värityskuvaa. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 16 virttä tuoreina virtuoosimaisina tulkintoina. Mielenkiintoinen ja tiivis tietopakettti luterilaisesta uskosta ja uskonpuhdistaja Martti Lutherista
Ihmiset, jotka syövät yhdessä, riitelevät vähemmän. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 3/2017 • 3. Ja mikä olisikaan parempaa kuin vanhaan juureen leivottu lämmin ruisleipä, jossa on oikeata voita nokassa. Se mikä sopii minulle, ei ehkä ole sinulle tärkeää. Esimerkiksi ruoan ympärille on tulossa mittavia kyläjuhlia ja perinneruokatapahtumia. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 680 4057 • Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Ihan alkuvuonna äänestettiin kansallisruoka. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Mutta se tarkoittaa yhtä selvästi sitä, ettei puututa toisten syömisiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Suurella ylivoimalla kansallisruoaksi valittiin ruisleipä, joka on pitänyt pintansa vuosisadasta toiseen. Ruokarukouksen voisimme ottaa käyttöön, jos se on unohtunut ja opettaa myös pienemmille. Ruokakulttuuri kehittyy koko ajan, suomalaiseen pöytään tulee vaikutteita muualta. Silti omat kansalliset herkut pitävät pintansa sukupolvelta toiselle. ” Suomi sata vuotta” on monenlaisten tapahtumien aihe. Tuntuu hassulta ajatella, että peruna tuli Suomeen vasta 1800-luvun lopussa. Annetaan jokaisen nauttia omalla tavallaan. Ehkä ne valitaan kansallisruoaksi joskus tulevaisuudessa. Ruoan siunaaminen on tärkeää. Uskoisin. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Se voi tarkoittaa keskittymistä ja rauhoittumista ruokapöydän ääressä. Kiitetään, että sitä on. Hallitukselta on tulossa tänä vuonna ruokapoliittinen selonteko eduskunnalle. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 66 000 (KMT 2017) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Martta ja Maria laittoivat Jeesukselle pitoja, viimeisellä ehtoollisella asetettiin sakramentti, jota vietetään vieläkin. Siitä he tunsivat hänet Jeesukseksi. Amen. Uusin ruokauutinen tulee Pohjanmaalta, missä kasvatetaan heinäsirkkoja syötäväksi. Eeva antoi omenan, Nooa istutti viinitarhan, erämaassa satoi mannaa, Laulujen laulussa ylkä vertaa rakkaansa otsaa granaattiomenaan ja muistaa mainita myös kaikki sen ajan suurimmat herkut sahramista kaneliin. Raamatussa syödään koko ajan. On lanseerattu myös uusi käsite ”ruokarauha”. Homma on vielä kehitysvaiheessa. Vaikka se menisikin välillä eri lailla: ”Siunaa Jeesus luonamme, ole aina ruokamme.” Kiitos ruoasta. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Taitto Jaska Peltola/Aste Helsinki • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Emmauksen tiellä ylösnousemisensa jälkeen Jeesus siunaa opetuslapsilleen leivän ja jakaa sen. Yhdessä syöminen on hyvin kristillinen tapa. Ruoka, rukous ja rakkaus PÄÄKIRJOITUS Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p. Juhlavuoden teema on ”syödään yhdessä”. Se tarkoittaa paitsi perheen sisäisiä ruokahetkiä myös vieraiden kutsumista mukaan ja omastaan jakamista. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J
28 s. 16 Piia Kleimolan taustalla Mika Honkalinnan korppikuva 50 28 16 4 • askel 3/2017. Maaliskuu 2017 s. 50 Rukous auttoi Heidiä vapautumaan shamanismista Esa ja Tytti Mäkelä tukevat Intian slummilapsia s
Ennen kaikkea huomio pois itsestä ja omista olotiloista. Hiekassa on jäljet. Askelen ilmestymispäivää – kuulostaa lähes liturgiselta – edelsi tuhkakeskiviikko. Jos katsot väreilevään horisonttiin, näet edelläkulkijat. Joskus se kadottaa kompassinsa eikä tiedä, minne on menossa. Vihreää seurannut violetti näkyy kotona lähinnä tulppaanivaasissa. Usko saa vastaamaan kutsuun ja lähtemään liikkeelle. Abel, Nooa, Abraham, Saara, Iisak, Jaakob, Mooses, Rahab, Daavid ja kaikki ne muut, joiden mainitsemiseen ei mikään aika riittäisi. askel 3/2017 • 5. ”Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Kun joku näkee vain kaukaa isänmaansa, hänen palkintonsa on Isä, maa jää valloittamatta. Usko myös uskaltaa löytää ja omistaa sen, mitä on luvattu. Esimerkiksi tänään, Askelen ilmestymispäivänä, menu on seuraava: Liturginen väri: Violetti tai sininen. En siis kerro, miten meillä. A lkuvuoden olen seurannut kirkkovuoden kulkua Internet-sivuilta, joilta tekstien lisäksi löytyy muutakin ajankohtaan sopivaa. Höllätään kaasujalkaa. Surkean näköisenä ei pidä paastota eikä paastosta tehdä numeroa. Sana tänään: Jeesus sanoo: ”Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. Nupit lounaaseen, eikä kaakkoon! Ja ehkä vähemmän huomiota lounaaseen. Heidän nimensä lausutaankin iankaikkisuudessa. 60 Hyvään elämään tarvitaan hyvää unta 61 Haavi auki ajankohtaisille asioille 64 Nero seuraa hiihtoja 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ristikko 67 Marianne Heikkilä: Lapset ja vanhemmat samaan aikaan eläkkeellä. Usko asuu teltoissa ja tähyää erämaassa taivaalle pystymättä laskemaan tähtien määrää unelmoivan pään päällä tai hiekkajyväsiä matkasta väsyneiden ja särkevien jalkojen alla. Mooseksen osalta missio ja matka päättyivät luvatun maan rajoille. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan.” Matt. Alttarikynttilät: Kaksi alttarikynttilää. Yksi suunnannäyttäjä on kutsumus. Dramaattinen teksti Mooseksesta päättyy hautajaisiin, joissa läsnä oli vain Isä Jumala. Alkoi paastonaika, johon nuo Jeesuksen sanat liittyvät. Sitten tekstit marssittavat esiin Mooseksen, joka hänkin lähti liikkeelle kutsun saatuaan. Alttarikynttilät ja liturgiset värit kuuluvat kirkkoon, mutta olen sytytellyt kotonakin kynttilöitä ja huomannut, että jo härkäviikoilla alkaa puhutella vihreä väri. 6:16. 59 Eero Junkkaala: Kenet vihitään kirkossa. P Vihreää ja violettia TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Maaliskuu 2017 Seuraava Askel ilmestyy 6.4.2017 Kannen kuva: Laura Oja 6 Ajassa Kuusanmäki ja tupaseurat 8 Hannu Huhtala kantoi isänsä sotatraumoja 13 Eija-Riitta Korhola: Vapaaksi vankilassa 1 4 Kuronen: Kunnian teologiassa Jumala on taivasosakkeen takaaja 16 Piia Kleimola korotti äänensä hyvän puolesta 20 Jukka Kemppinen: Esineiden kaiku 21 Hille Feickenin apokryfinen esikuva 22 Kuningas teki reformaatiosta politiikkaa 26 Esirukousta lasten tulevaisuuden puolesta 28 Heidi Tuikkanen: Kristus on enemmän kuin energiaa 32 Olli Valtonen: Reformaatio syntyy muutospaineesta 34 Leena Tamminen, Kari Paukkunen ja Seela Sella ovat luova kolmikko 40 Kirjoja kevättalven lukuhetkiin 42 Juha Penttala: Jumala ilmaisi itsensä Raamatussa 46 Ruotsinpyhtäällä eli punainen pappispariskunta vuonna 1918 49 Kummityö alkoi koululaisen kysymyksestä 50 Mäkelät auttavat Intiassa 53 Torsti Lehtinen: Kuppi kahvia 21 gramman kahvilassa 54 Miten elää Armenian kirkko Iranissa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa”, kuvaa Heprealaiskirje. Eräs kirkkovuoden teksti kertoo Abrahamista, jonka usko sai tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti luvattua maata. Kansa jatkoi perille. Se oli helmikuun liturginen väri ja sopi sekä kirkkoon että kotiin. Sen verran paljastan, että paastossa on jo kaikuja hiljaisesta viikosta. Jotain ajetaan alas. Ystävän kanssa teimme keväälle suunnitelman, jonka mukaan voi poistua sohvalta ja minäkeskeisestä elämästä. Olen keskittynyt tekstien lukemiseen
(ET 3/2017) L ”Kun tajuaa, että elämä on loppumassa, tulee jännä juhlan tuntu siitä, että on elänyt. Päivi Puhakka ”Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.” (Johannes 16:24) L ”Lakeuden paljaudessa elämä on näytillä koko ajan. Kirkko ja politiikka -artikkelissa esiteltiin Keskustapuolueen ja Kokoomuksen kirkolliskokousvaikuttajia. Hänen mielestään se on hänen kirkkonsa jo nimensäkin puolesta. Katolinen isä Tom Forrest valmisteli Vatikaanin siunauksella vuosituhannen viimeisellä vuosikymmenellä toteutettavaa evankelioimisen ja lähetyksen aikakautta sekä Jeesuksen 2000-vuotissyntymäpäivää. Se on niin ihana, kohottunut tunne, että siitä ei haluaisi luopua. Mutta tällaisessa yhteisöllisyydessä on myös turvaa luova puoli”, kirjoittaa Sinikka Klemettilä pohjalaisista. KUUKAUDEN LASTEN SUUSTA L Esikoululainen Michael leikkii päivittäin Mikael Agricolan kirkon viereisessä puistossa. Siksi hänestä tuli suomen kielen isä. Kerroin tästä kaimasta vähän tarkemmin. Kersti Rantasalo kertoi 22 vuoden pitkästä odotuksesta, jonka jälkeen lehtorista ja ammattiyhdistysaktiivista tuli äiti. Viitisen sataa vuotta sitten Mikael oli opiskelemassa Saksassa. Siihen aikaan kirkossa puhuttiin vain latinaa, mutta Agricola halusi ihmisten ymmärtävän, mitä puhuttiin. Mutta kun sairauteensa alkaa sopeutua, sitä palaa arkeen ja alkaa kiukutella kassajonossa”, sanoo syöpään sairastunut Marja Kuparinen. Martti kertoi viljelijän ankarasta arjesta ja loppuunpalamisesta sekä kristillisen uskon antamista näköaloista. Se saa jotkut rakentamaan taloonsa toisen kerroksen, vaikka yksikin riittäisi, tai ajastamaan valot varhain aamulla päälle, etteivät naapurit vaan luule laiskaksi. Nastolassa päiväkotiukki Pertti Mähönen kävi lasten kanssa leikkimässä, lukemassa ja rakentamassa lintulautoja. Ensimmäisen suomenkielisen kirjan nimi oli ABC. Ilomantsin kirkkoherra Martti Miettinen totesi, että ylimalkaisen synnintunnustuksen sijasta tarvittaisiin synnin tunnistamista. Maanviljelijä Martti Kokon mukana pääsimme mottimetsään tilalla, joka oli ollut saman suvun hallussa vuodesta 1695. Totta vai vitsiä. Hän loi kielelle säännöt ja kirjoitti aapisen, jonka avulla suomea voitiin opiskella. Professori Eero Kiviniemi kertoi suomalaisesta nimipäiväkalenterista, nimien taustoista ja vauvojen suosikkinimistä; uutta tulemista tekivät muun muassa Elina, Lauri, Maria, Matti, Sofia ja Tuomas. Michael huudahti hämmästyneenä: ”Ajatella miten hienoa, ja nyt se on vain bensa-asema!” Pirjo Wesaniemi Vauvaonnea ja kirkkopolitiikkaa RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Maaliskuun 1987 Askelessa ohjaaja Ralf Långbacka kertoi jättävänsä teatterin ”väsyneenä tyhmyyteen” ja suomalaiseen teatteri-ilmastoon. (Kirkko ja kaupunki 2.2.2017) 6 • askel 3/2017
Tupaseurojen näyttelijänä on kunnostautunut myös kitaristi Jukka Tolonen, joka on virsistä innostuneena soittanut virsikirjan läpi useita kertoja. L Suurten suomalaisten herätysliikkeiden aikana 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa kokonaiset kylät tekivät joukkoparannuksen. – Suomessa uskonnollisten kotiseurojen pitäminen oli rangaistava teko, koska valtio ja kirkko vahtivat uskon puhtautta; uskonto oli niin tärkeä asia, että sitä ei voitu jättää ihmisten omin päin tulkittavaksi. Näytelmien roolihenkilöitä ovat muiden muassa Paavo Ruotsalainen ja Jonas Lagus. Hänen mielestään näytelmät ovat sekä eräänlaista aikuisten leikkiä että hyvää historian opetusta. Tuomas Tarkkanen askel 3/2017 • 7. Ensiksi tuli sakko, sitten kovennettu sakko ja lopulta jopa maastakarkoitus, kertoo näytelmien kirjoittaja Tuomas Tarkkanen. Voimakas veisuu kuulostaa karhealta ja hitaalta, mutta se lisää esityksen hartautta. Helmikuun alussa tupaseuranäytelmä vieraili Munkkiniemen kirkossa. Tupaseuroista oli kovat rangaistukset niin sanotun konventikkeliplakaatin perusteella. Tupaseuroissa jäljitellään vanhojen tupaseurojen äänimaailmaa veisaamalla ilman säestystä. Vantaan Hämeenkylän seurakuntalainen Tuomas Tarkkanen on tehnyt viisitoista historiallista näytelmää tuon ajan tupaseuroista, jotka kuvaavat kansanherätysten aikaa. Siellä Lehtonen esitti kylillä kiertelevää tervanostajaa, jota talon naiset luulivat ensin saarnamieheksi. Näytelmiä esitetään lähinnä Hämeenkylän kirkossa, mutta myös muualla Helsingin seudulla. Markku Saksa KUUKAUDEN TEATTERI Kotiseurat olivat ennen kiellettyjä K U V A T: M A R K K U S A K S A Tervanostajaa näyttelevä Jorma Lehtonen ”1800-luvun tupaseurat” -näytelmässä esiintyvät Raila Kuusisto (vas.), Aida Turunen, Leena Kaseva, Tuomas Tarkkanen ja Jorma Lehtonen. Kun oikea saarnamies saapui Tuomas Tarkkasen hahmossa, tervakauppias pantiin köysiin. Tarkkasen teatteriseurueen tähtinäyttelijä on hopeasta ja pronssista lintuja tekevä kuvanveistäjä Jorma Lehtonen (85). Achreniuksen virsissä oli jopa 40 säkeistöä, joten niiden laulamiseen kului tunti tai ylikin. – Kun saarnata ei saanut, samat asiat veisattiin virsinä eikä siihen puututtu. Lopulta kommellus päättyi sopuun ja yhteisymmärrykseen sekä voimalliseen virren veisuuseen. Tarkkanen kertoo Nousiaisten kirkkoherrana toimineesta herännäispappi Abraham Achreniuksesta (1706–1769), josta tuli rukoilevaisuuden hengellinen isä
Kun elämä tasaantui, Hannusta tuli lauluevankelista. Viime vuonna mies palasi isänsä sotamuistoihin Sodan murtamat -dokumenttielokuvan yhtenä kertojana. Isäni, sodan ja rauhan sankari Hannu Huhtala eli lapsena mukana sotainvalidi-isänsä traumoissa ja sairastui nuorena paniikkihäiriöön. H Teksti: Vesa Keinonen Kuvat: Rami Marjamäki 8 • askel 3/2017
Kitara on ollut tärkeä osa Hannu Huhtalan identiteettiä. Hän on soittanut sitä seitsenvuotiaasta saakka. askel 3/2017 • 9
Traumaattinen sotapolku Veikko Huhtala taisteli lyhyen, mutta intensiivisen sotansa Jalkaväkirykmentti 6:n riveissä. Muistona sodasta jäi pysyvä invaliditeetti. – Nuori isäni joutui kohtaamaan monia raastavia tilanteita. Keski-ikäinen mies kävelee metsikössä hieman ontuen. – Isä oli kotoisin köyhistä oloista Lappajärveltä. Nyt ei saa hievahtaakaan. Haavoittumisen jälkeen sotilas uskoi pääsevänsä hyvään hoitoon. Toisin kuitenkin kävi. Vuonna 1922 syntynyt mies puolusti maamme itsenäisyyttä jatkosodassa. Hän syyllisti itseään siitä, että jossakin vaiheessa olisi ollut mahdollisuus ottaa vihollinen vangiksi. Epäpätevän lääkärin toimesta hänestä tehtiin – Koen olevani JR 6:n kolmannen pataljoonan miehiä. – Isälläni oli kovia kipuja ja hoitajien piti useita kertoja käydä pyytämässä lääkäriä katsomaan potilasta. Useissa kuvissa näkyy myös Hannun Veikko-isä. – Tilanteen lauettua isäni rojahti maahan ja alkoi itkeä kuin pieni lapsi. Haavoittuneen vamma oli niin paha, että hän joutui olemaan eri sotasairaaloissa lähes kolme vuotta. Sitten sotainvalidi Veikko Huhtala ottaa kävelykeppinsä ja asettuu tähtäämään sillä puun taakse. – Tätä tapahtui usein, ja joka ainoa kerta isäni oli täysin tosissaan. Hänen aseveljensä katsoivat vieressä myötätuntoisina. Rintamalle Hannun isä ei enää palannut. Veikko Huhtala oli kaikilla mittapuilla mitattuna hyvä sotilas. Se on oikeastaan aika yllättävääkin lähtökohdat huomioiden. Niin monta kertaa olin lapsena isäni kanssa partiossa väijymässä vihollisia. Hän muun muassa päätyi kerran lähitaisteluun vihollisen kirgiisisotilaan kanssa. Pienenä hän joutunut sisarustensa kanssa kerjäämään ja oli koulussa oppilaiden ja opettajankin kiusaama. Kahvittelun lomassa selaamme paksua valokuva-albumia. Itsetunto jäi näillä eväillä heikoksi, Hannu kertoo. Se alkoi Ensossa kesäkuun lopulla 1941 ja päättyi vaikeaan haavoittumiseen vain pari kuukautta myöhemmin. Veikko ei sotilasta tappanut, mutta hän jotenkin tunsi itsensä osalliseksi murhaan. Perässä seuraa hänen poikansa. Vastustaja oli vahvempi, mutta isän nopeus ja taktinen osaaminen käänsivät vaakaa hänen puolelleen. Hannu ottaa Maini-vaimoineen meidät vastaan kauniissa kodissaan Vihdin kirkonkylässä. Äkisti mies pysähtyy ja viittilöi kädellään. K esäpäivä joskus 1960-luvun alussa. Joukkueenjohtaja katkaisi hiljaisuuden toteamalla: ”Itke vain Huhtala, se helpottaa.” Tilanteen traumaattisuutta lisäsi se, että joku Veikon aseveljistä ampui haavoittuneen vihollisen. – Kirgiisin tummat silmät jäivät iäksi isän mieleen. Henkisesti hän on jälleen mukana Kannaksen kesän 1941 kovissa taisteluissa. 10 • askel 3/2017. Viimein Veikko pystyi ankaran kamppailun jälkeen haavoittamaan neuvostosotilasta puukollaan. Viimein lääkäri tuli ylimielisenä isän luo haukkuen häntä täysin aiheetta pinnariksi. Sotasairaalassa oli lääkärinä tunnettu morfinisti. Nyt kamppaillaan elämästä ja kuolemasta. Seurasin tilannetta vierestä hyvin hämmentyneenä, Hannu Huhtala sanoo. – Todella murheellista on se, että isän sota tavallaan jatkui sairaaloissa. Vihollinen lähestyy. Surin isää, joka oli kokenut niin äärettömän kovia. Sotasairaalassa kuin vihollinen Monien kiperien tilanteiden jälkeen Veikko Huhtala haavoittui vaikeasti kranaatinsirpaleista elokuussa 1941
Isä oli ollut maassa sodan jälkeen koulutuksessa, eivätkä kaikki kokemukset olleet olleet positiivisia. – Minua ei olisi yhtään kiinnostanut, mutta tytön toiveen mukaisesti kaivoin kirjan esiin. Isä oli asiasta hyvin surullinen. askel 3/2017 • 11. Sotatraumat siirtyivät pojalle Viimein koitti rauha ja jalkaansa sotamuistona ontunut Veikko Huhtalakin palasi normaaliin elämään. Kitaratunnin jälkeen Maini pyysi Hannua lukemaan yhdessä Raamattua. – Tämä toisen yksikön joukkueenjohtaja ja isäni kävivät kahvikupin ääressä läpi sotakokemuksiaan. Yksi heistä oli Veikko Huhtala. Hän sai elämässään myös monenlaisia onnistumisen kokemuksia. Jännitin valtavasti, mutta selvisinkin tilanteesta ilman paniikkikohtausta. Hän oli uskossa. Tilanne äityi niin pahaksi, että jouduin sairaalan psykiatriselle osastolle. Huomaamattomana pienenä poikana pääsin kuulemaan kaiken. Varmasti Hannu uskoo, että Jumala pystyy käyttämään myös niitä, jotka ovat inhimillisesti hauraita. H jonkinlainen vihollinen. Aseveljien seurassa haavat avautuivat uudelleen, erityisesti silloin, kun eräs veteraani vieraili säännöllisesti Hannun lapsuudenkodissa. Lukemattomien rintamamiesten ja lottien mielessä ja kehossa se kalvoi edelleen. – Luulen, että samalla tapahtui jonkinlaista tunteensiirtoa. Sairastuin paniikkihäiriöön Huhtalan perhe muutti 1960-luvun lopulla Ruotsiin, Örebron lähelle. Perheelleen hän ei ollut läsnä. – Sairastuin 15-vuotiaana paniikkihäiriöön. Olin häneen hyvin pettynyt. Muistan hänen myös lukeneen minulle satuja. Paniikkihäiriön myötä Hannun uskokin katosi. Mentaalitasolla sota ei kuitenkaan ollut vielä ohi. – Pystyin olemaan ihmisten keskuudessa ja aloin muutenkin toipua. Se oli Veikolle kova paikka, Hannu kertoo. – Jumala ei näyttänyt tarjoavan mitään lohtua. Tämän ratkaisevan kokemuksen jälkeen Hannu uskaltautui lukemaan yhä enemmän Raamattua. Veikko Huhtala eläytyi tarinoihin sielunsa pohjia myöten. Jotenkin surin isää, joka oli kokenut niin äärettömän kovia, Hannu huokaa ja lisää: – Perhettään kohtaan isä ei koskaan ollut väkivaltainen. Kolmevuotiaana Hannu rikkoi vasaralla isän kunniamerkit. Isän sotatraumat tulivat osaksi myös minun elämääni, Hannu sanoo ja kertoo, että veteraaniystävän vierailujen jälkeen Veikko oli pelokas. Raamattua avatessa sormi osui Matteuksen evankeliumin kohtaan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” – Tämä jae kolahti. – Osasin soittaa kitaraa ja minua pyydettiin opettamaan sitä tytölle. Ruotsalaispaikkakunnalle muutti nätti suomalaistyttö Maini. Kitara ja uskova tyttö Ihmisiä välttelevän nuoren miehen elämän muutti nainen. Hannu jännitti asiaa jo etukäteen. Totesin Jumalalle: ”Jos olet olemassa, ja jos sinulle vain kelpaan, niin ota minut kokonaan!” Minulle tuli rauhallinen ja hoidettu olo. Hänen itsetuntoaan oli paljon kiinni niissä mitaleissa. Kaikki, mitä hänelle oli kristinuskosta opetettu, tuntui olevan täyttä puppua. Hänen silmiinsä hiipi kauhu. Hän löysi vaimon, ja perheeseen syntyi kolme lasta, Hannu keskimmäisenä vuonna 1953. – Minunkin oli noina iltoina vaikeaa nukahtaa
Hän oli meille niin hyvä isä kuin vain pystyi. Hän oli yhtenä muistelijana Timo Korhosen Sodan murtamat -dokumenttielokuvassa, joka sai ensi-iltansa viime syyskuussa. Hannu myöntää olevansa aidosti ylpeä isänsä sotasaavutuksista. Autuaita ovat -kuoroteos on puolestaan saatu sovitettua helmikuussa. Siitä huomasin, että Korhonen hakee ihmisiä kertomaan isiensä sotatraumoista. – Nyt se on valmis esitettäväksi. Kuoronjohtajat saavat mielellään ottaa yhteyttä. Hilja otti meidät lämpimästi vastaan, ja siitä yhteistyömme käynnistyi. Monet muistot palaavat hänen mieleensä. – Silloin pääsimme vaimoni kanssa tapaamaan muut haastatellut ja kaikki dokumentin tekijät. Hannu sävelsi Hilja Aaltosen ”jäähyväislaulut”, muun muassa kappaleen Anna sade, Jumala. Yhteistyö Hilja Aaltosen kanssa Kitara oli saattamassa Hannua yhteen nuorikkonsa kanssa. – Jos Veikko Huhtala olisi tuossa silmieni edessä, menisin ja halaisin lujasti häntä! Kiittäisin sydämeni pohjasta siitä, että hän on ollut minun isäni. Päällimmäinen tunne on voimakas isän ikävä. Olo oli hiukan samanlainen kuin silloin pienenä isän sotajuttujen jälkeen. – Kuvausten jälkeen olin hyvin väsynyt ja vähän poissa tolaltani. Vihtiläistä alettiinkin kutsua evankelistan hovisäveltäjäksi. Olen säveltänyt lukuisia hengellisiä kappaleita muun muassa Anna-Mari Kaskisen, Leena Lehtisen, Pia Perkiön ja Seppo Jokisen runoihin. Hannu Huhtala valittiin elokuvaan mukaan seitsemän muun veteraanin jälkeläisen joukkoon. myös seurustelu nuoren uskovan naisen kanssa vaikutti asiaan, Hannu hymyilee. – Ja sankaruutta vaadittiin jatkossakin. Olimme vaimoni kanssa Lapissa ja menimme kirjastoon lukemaan Kotimaa-lehteä. Millä mielin vihtiläinen nyt ajattelee toisen maailmansodan järkytykset kokenutta Veikko-isäänsä, joka vuonna 2000 sai kutsun veteraanien viimeiseen iltahuutoon. Vihtiläiskristityn elämän tärkeimpiä kokemuksia on ollut kohtaaminen rakastetun evankelista Hilja Aaltosen kanssa. – Työskentelin kuntohoitajana, mutta kutsumukseni on lauluevankelistan. – Pitkän epäröinnin jälkeen menimme vaimoni kanssa häntä tapaamaan tamperelaiseen vanhainkotiin. Toisen kerran tapasimme pari kuukautta sitten. Minkäänlaista kaunaa ei jäänyt. 12 • askel 3/2017. – Edelleen sanoitan ja sävellän aktiivisesti huolimatta terveysongelmista. Isä saisi lämpimän rutistuksen Useampi tunti on vierähtänyt Hannu Huhtalan ja sotasukupolven kiehtovia tarinoita kuullessa. Piti selviytyä fyysisesti ja henkisesti sotainvalidina koko loppuelämä. L H Hän oli meille niin hyvä isä kuin vain pystyi. Kurjista oloista ponnistanut nuorukainen ei saanut mitaleita turhaan. Musikaalini Emmauksen tiellä näytetään TV7:ssa ensimmäisenä pääsiäispäivänä. – Päädyin dokumenttiin mukaan puoliksi sattumalta. Musiikilla on ollut muutenkin hyvin tärkeä rooli hänen elämässään. Hannu on hetken vaiti. Palkitseva hetki oli elokuvan juhlallinen ensi-ilta viime syyskuussa. Dokumentti avasi vanhoja haavoja Hannu Huhtala on vielä varttuneella iälläkin päässyt käymään syvällisesti läpi isänsä sotamuistoja. On vielä yhteenvedon aika. Hannu on kuitenkin tyytyväinen, että lähti mukaan osittain kipeäänkin kokemukseen. Tammikuussa 2017 elokuva esitettiin televisiossa
Vaimo lapsineen joutui pakolaisleirille Keniaan, eikä Tamrat kuullut heistä vuosikausiin. Tamrat ei ollut ikinä eläessään rukoillut. Mutta mikä oli suurin ihme. Se vie sinut väkisinkin syvemmälle elämään.” E nsin hän päätti lukea filosofiaa, sitten opiskella kaikki uskonnot. Tamrat syrjäytettiin maan johdosta; hän sai syytteen korruptiosta ja lopulta 18 vuoden vankilatuomion eristyssellissä. Kuinka hän voi antaa uuden elämän. Sen keskellä oli kirkas ihmisen hahmo. Hän muuttui ihmisenä ja vapautui vihastaan. Kerran Tamrat sairastui ja joutui muutamaksi päiväksi sairaalaan. Mutta olin ollut myös henkisessä vankilassa.” Laynen ja hänen vaimonsa elämässä tapahtui isoja muutoksia. Olen ainoa, joka voi antaa sinulle sen elämän, jota etsit.” Ateistina Tamratin oli mahdoton uskoa yliluonnolliseen ja aamulla hän epäili näkemäänsä. Siihen ei ole tietenkään mitään vastausta. Hän alkoi kysyä: miksi. Ne tämä kokemus oli avannut. Viidentoista vuoden ajan hän oli taistellut sissiliikkeen johdossa vuoristoalueella maan diktaattorijohtajaa Mengistua vastaan. Kuka on tämä Jeesus. Eikä Layne itsekään ole kokenut mitään vastaavaa myöhemmin. ”Anteeksiantamus on kuin päästäisi vangin vapaaksi. Vähitellen Layne huomasi, että ideologia, jota hän oli opiskellut ja seurannut vuosikausia, ei käytännössä toiminutkaan köyhien hyväksi. askel 3/2017 • 13 W ashingtonin rukousaamiaisella helmikuussa kuuntelin miestä, joka kertoi nähneensä Jeesuksen. Kun Jeesus ilmestyi kolmena yönä peräkkäin, Tamrat vastasi: ”Minä antaudun. Se, että poliitikko vapautui vihansa vankilasta, kykeni antamaan anteeksi ja rakastamaan, on maailmaa mullistava ihme. E n ole varmaan ainoa, joka miettii, miksi yksi ateisti saa noin vahvan henkilökohtaisen kokemuksen yliluonnollisesta ja moni hyväuskoisempi jää huutamaan yksin tyhjyyteen, kenenkään vastaamatta. Seuraan sinua, vaikken edes tiedä mitä se tarkoittaa.” S euraavat seitsemän vuotta eristyssellissä olivat Tamratin mukaan hänen elämänsä parasta aikaa. Tuo vanki olin minä itse. Oli jatkettava elämää uskon silmillä. Sodan päätyttyä Layne lähimpine sotilastovereineen nousi maan johtoon. Usko minuun ja seuraa minua. ”Se on ateistille armottoman vaarallinen kysymys, koska se suistaa ihmisen radaltaan. K ahden pienen lapsen isä oli katkera elämälle, maailmankatsomukselleen ja parhaalle ystävälleen. P Suurin ihme AIKAKIRJEET Eija-Riitta Korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori. Vaikka olosuhteet olivat karmeat, hänellä oli ensimmäisen kerran kokemus siitä, mitä on rauha, ilo ja toivo. Siellä hoitaja sujautti hänelle käteen traktaatin, joka kertoi Jeesuksen voivan antaa uuden elämän. E tiopian pääministeri Tamrat Layne oli kommunisti ja ateisti noustuaan valtaan vuonna 1991. Hänestä tuli siirtymähallituksen pääministeri ja parhaasta ystävästä presidentti. Myös vaimo oli saanut uskon lahjan, samaan aikaan kuin Tamrat vankilassa. Layne kertoi, että ensimmäisen vankilavuoden aikana hän yritti myös itsemurhaa monta kertaa, koska katkeruuden tunne oli niin sietämätön. Kun hän halusi esittää muutoksia maan poliittiseen linjaan, se ei sopinut muille sissijuntan jäsenille. Ehkä se auttaa meitä muitakin näkemään maailmaa uskon silmin. Tämä rohkea lupaus jäi vaivaamaan kaiken menettänyttä miestä. Kun se ei onnistunut, hän alkoi etsiä ratkaisua muualta. Mies alkoi suunnitella presidentin murhaa ja miettiä pakoa voidakseen kostaa. ”Olen Jeesus. Ehkei se ollut tuo ilmestys, vaan se, mitä siitä seurasi. Se oli lopullinen vapautus. Koska sellaisia ei tule vastaan kovin usein, ja koska mies vaikutti täysin tasapainoiselta, oli pakko kuunnella hänen tarinansa. Nytkään hän ei tajunnut rukoilevansa, kun hän sanoi ääneen: ”Jos olet totta, mikset tule ja näytä, miten voit antaa uuden elämän.” Seuraavana yönä hän heräsi siihen, että huone oli täynnä valoa. Kun Tamrat pääsi lopulta vapaaksi, hän meni presidentin luo ja sanoi rakastavansa tätä. Hän pyysi, että jos kokemus oli todellinen, Jeesus tulisi uudelleen. Olin jo päässyt vapaaksi fyysisestä vankilasta
Saamme kääntää pyhiä kirjoja kuinka paljon tahansa, siivota virsikirjoja kulloistenkin trendien mukaan ja kirjoitella strategioita kaikkien keksimiemme tulevaisuuksien tarpeisiin. Voidakseen rakastaa meitä hulluja, omituisia ja sairaita, hänen on tyhjennettävä meidät vasemmalla kädellään kaikesta omastamme, itserakkaudesta, ylpeydestä ja omahyväisestä uskosta. Sehän lähtee siitä todellisuudesta, minkä keskellä täällä eletään, väittävät puolueohjelmat tai muut paperit mitä tahansa. K oska en ymmärrä lintujen kieltä, myönnän rajallisuuteni ymmärtää myöskään virsirunoilijan väitettä ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen”. Kunnian ja ristin teologiaa Sarjassani Muistovuoden kunniaksi Reposteltua Lutheria päädyin Jumalan kämmeneltä hänen käsiinsä. Sana tulee meissäkin lihaksi lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä, kuten muinainen mainos todisti, eikä jää hygieeniseksi puheeksi asioiden oikeista laidoista ja seikkojen sulosta. Meillä tällaisesta vapautuksen kristillisestä harrastuksesta tunnetut papit hoidetaan virkavalinnoilla ja maallikot luetaan muuten vaan omituisten otusten kerhoon. Sen toki tiedän, että omalla kämmenellä mökin ikkunaan lehahtanut kirjosieppo ei näytä löytäneen sisäistä sankariaan eikä ulkoista ystäväänsä. Ei jobinpostia, kiitos! Tämä ajatusketju päätyy syvältä kouraisevaan vastaukseen ikuisuuskysymykseemme: miksi Jumala sallii pahan. Ristin teologia uskaltaa nähdä kaikessa tässä Jumalan työtä, mutta kunnian teologia, joka tekee Jumalasta oman hyvinvoinnin tai taivasosakkeen takaajan, pystyy vain vaikenemaan, syyttämään muiden syntejä tai sortumaan uskonnolliselta kuulostavaan ja näennäisesti lohduttavaan psykopaapatukseen. Kunnian ja ristin teologian kirkastamisen yhteydessä Luther puhuu Jumalan vasemman käden työstä. Vasta sitten hän voi oikealla kädellään jälleen luoda tyhjästä ja vuodattaa meihin rakkautensa ja tehdä meistä Kristuksia toisillemme – yhtä hulluille, itsekkäille ja ylikuntouskovaisille kuin mekin olemme ilman ansaitsematonta armoa. Niin kuin kaikessa teologiassaan vastaa Luther paradoksaalisesti, ettei Jumala ainoastaan salli pahaa, vaan myös aiheuttaa sitä. P KURONEN Kaksikätinen Jumala Matti J. Toisessa päässä me kohtaamme elämän perustraagisuuden kaikissa näennäisesti turhissa sairauksissa, kuolemissa, sodissa, onnettomuuksissa ja katastrofeissa. Kun me olemme Kristuksia toisillemme, kuten Luther röyhkeän rohkeasti sanoo, me emme rakasta syntisiä siksi, että se tuntuu meistä hyvältä, vaan siksi, että Kristus rakastaa meissä kaiken maailman reppanoita, meidän mielestämme väärin eläviä, rakastavia ja uskovia. Vasemman käden vapautuksen teologia saa toistuvasti syytteitä vasemmistolaisuudestaan. Tämä porukka ei naulaa teesejä, vaan teippaa ulko-oveen tarran: ”Ei jobinpostia, kiitos.” Kätellään kuin partiolaiset Ristin teologiaa toteutetaan nykyisin vapautuksen teologiana. Lainsuojaton oli Lutherkin, joka piilopaikassa käänsi Uuden testamentin saksaksi parissa kuukaudessa. Ennen kaikkea meidän pitäisi kuitenkin uskaltaa seisoa maailman kaiken käsittämättömän, vieraan ja pelottavan keskellä ylistämässä käsittämätöntä kaksikätistä Jumalaamme. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 3/2017. Koska ajatus nousee tyhjästä eli omasta päästäni, saatan myöntää olevani väärässä – mistä sitä me muut kuin linnuille saarnaava Franciscus tietäisimme Luojan ja lintujen suhteista. Kurituksen lempeästä päästä löytyy hänen ajatuksensa siitä, ettei yksikään mies pääsisi Taivaaseen, ellei Jumala antaisi meille vaimoja koettelemukseksi. Se aika tulee sitten, kun Jumala saa vuodattaa meihin rakkautensa ja se rakkaus saa meidät tekemään totta hänen tahdostaan kohdata ihmisten todelliset tarpeet. Vapautuksen teologit kättelevät Jumalaa kuin partiolaiset, vasemmalla kädellä, ja jättävät oikean käden kunnian tekemiselle – sitten kun sen aika tulee. Mikäli enää edes jossain asiassa uskoisimme oppi-isäämme, niin voisimme ottaa vakavasti hänen ajatuksensa kaksikätisestä Jumalasta. Huss, Romero ja vapauden hinta Toimiko Jumalan väkevä käsi silloinkin, kun Huss poltettiin roviolla 6.7.1415 ja arkkipiispa Romero ammuttiin alttarille 24.3.1980. Mistä me tiedämme, mitä hän siinä kokee ilmeisen päänsäryn lisäksi. Omimmilla alueillaan Eteläja Väli-Amerikoissa katolinen kirkko suhtautui siihen ainakin ennen nykyistä paavia niin nuivasti, että teki tilaa kunnian teologiaa vahvasti edustaville helluntailaisille ja jopa kansanuskomuksiin kytkeytyville liikkeille
K U V IT U S : A N T T I V A LT A
Enää en voi vaieta Pakolaisnäytelmä ”Turvallinen maa” todisti eriuskoisten ja erikulttuuristen pystyvän yhdessä hyvään. H Teksti: Hannele Niemi • Kuvat: Johannes Wiehn 16 • askel 3/2017. Ohjaaja Piia Kleimola ymmärsi, että oli aika korottaa ääni hyvän puolesta pahan edessä. Se sekä ihastutti että vihastutti
askel 3/2017 • 17
– Onko kyse tyhmyydestä vai yksinäisyydestä ja katkeruudesta. Hän toivoi nettikirjoittelijoiden olevan vain pieni ja äänekäs porukka ja yritti pettymyksestä hiukan päästyään löytää vihan takaa jonkin selityksen. Käsikirjoituksesta vastasivat irakilaiset turvapaikanhakijat Wissam Abdullah Sami ja Omar AlFalahi, ohjauksesta kuusankoskelainen kulttuurin moniottelija Piia Kleimola. 18 • askel 3/2017. Jokainen huolehtikoon itsestään! Tässä hullussa maailmassa olisi nyt tärkeintä kohdata toinen ihminen. V uoden 2016 loppupuolella, reilussa kahdessa kuukaudessa, Kouvolassa ja Kotkassa tehtiin ihmeitä. Sunnija shiiamuslimeja, kristittyjä ja uskonnottomia. Piia Kleimola ei voinut ymmärtää, mistä tuli kaikki se kylmyys, kovuus ja tuomitseminen, jonka Turvallinen maa sai silmilleen. Filosofi Noam Chomsky on todennut suurten ja mahtavien kokevan solidaarisuuden uhkaksi, josta pitää päästä eroon. Syntyi näytelmä, joka auttoi turvapaikanhakijoita käsittelemään traumojaan ja monia suomalaisia oivaltamaan jotain pakolaisten kokemuksista. – Viime vuoden aikana Suomi ja kai koko maailma muuttui. Miksi kadehtia toisen isoa iloa, kun ei tiedä tämän suurta surua. Näyttelijöinä oli irakilaisia, syyrialaisia, suomalaisia ja kurdeja. Turvallinen maa, Kouvolan Monikulttuurikeskus Saagan ja Kotkan Monikulttuurisen toimintakeskus Myllyn arabianja suomenkielinen yhteisproduktio esitettiin kaikkiaan yhdeksän kertaa Kouvolassa ja Kotkassa. Ihmiselle luontainen myötätunto alkoi hiipua, kun entistä pienempää rahapottia on jakamassa entistä suurempi joukko. Vuoden ensimmäisenä päivänä Piia alkoi kirjoittaa ajatuksiaan ylös, ja huomasi tekevänsä samalla omaa arvomaailmaansa näkyväksi. – Tässä hullussa maailmassa olisi nyt tärkeintä kohdata toinen ihminen ja yrittää asettua tämän asemaan. Kaikki pakolaisnäytelmän viisi tarinaa kertoivat siitä, miksi ihmiset jättävät isänmaansa, perheensä ja työnsä ja hakevat turvaa vieraasta maasta, jonka kieltä ja kulttuuria he eivät ymmärrä. Ei olla tietävinään, vaan kuunnella, mitä sanottavaa hänellä on. – Tuntui oudon hyvältä myöntää, että tarvitsen apua. Et tiedä toisen surua Nettikeskusteluissa roihahti oitis viha niin turvapaikanhakijoita kuin suomalaisia teatterintekijöitä kohtaan. Tai vain ajallemme tyypillisestä ylimielisestä tilityksestä ilman suurempaa syytä. Vaikkei näytelmää ollut nähnytkään, oma oletus oli yhtä kuin tieto ja totuus
Armoa Piia on joutunut opettelemaan kovan kokemuksen kautta. – Rakkauden puute, vihamielisyys ja väkivalta vievät lapsilta ja nuorilta kyvyn tunnistaa tunteita. Siihen Piia uskoi myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton leikkilähettiläänä, missä tehtävässä hän kolmen vuoden aikana kohtasi kaikenikäisiä niin leikkikerhoissa kuin vanhusten palvelukeskuksissa. Ja minä sain olla mukana tekemässä näytelmää, joka kertoi todellisia elämän ja kuoleman tarinoita oikeista tilanteista. – Ainokaiseni Toivo täytti 13, hänestä tuli teini. Nyt tajuan käyneeni jo silloin omaa arvokeskusteluani, joka vain jatkuu. Viime aikoina Piia on alkanut tuoda näitä asioita esiin entistä näkyvämmin ja äänekkäämmin. Yritän olla myös valmis kuuntelemaan toisten asioita ja arvoja, Piia sanoo ja painottaa, että lasten Näytelmä Turvallinen maa auttoi pakolaisia käsittelemään traumojaan ja suomalaisia ymmärtämään näiden kokemuksia. Digitaalisuus on tehnyt ihmiset kärsimättömiksi ja viestinnän salamannopeaksi, mutta sanojen merkitystä ei pidä vähätellä. Myötätunto on hyvä kasvualusta Maailma muuttuu paremmaksi, ihmiset empaattisemmiksi ja hyvä voittaa, jos vain lapset saavat kasvaa myötätunnon keskellä. Se oli teatteria, ja samalla jotain vielä enemmän. Lopeta vihapuhe itseäsi kohtaan Tarvitaan myös punnittuja ja kauniita sanoja. Toiminnallisten menetelmien nimeen vannova Piia on kouluissa vieraillessaan kokeillut paikanvaihtoleikkiä. kysyin. askel 3/2017 • 19. Että joku luokassa olisi noussut puolustamaan. Mitä itse olisitte tehneet. Toimintavoima Oy:n nelisen vuotta sitten perustanut 44-vuotias kulttuurija nuorten kanssa kuuluu pitää yllä hyviä arvoja, suorastaan kylvää niitä. Toisen paikalla asettuu helpommin toisen osaan. Toiminnanjohtaja joutui selittämään kaupungin päättäjille, miksi tilavuokraan varatuilla rahoilla maksoikin ihmisille palkkoja. Vastauksena oli hiljaisuus – kuin olisi enkeli lentänyt yli. Valta ja vastuu ovat aikuisilla. Aikuisia Piia patistaa lopettamaan vihassa ja kateudessa vellomisen, olemaan armollinen ja anteeksiantavainen myös itselleen. Kun kohtaa kiusaamista tai huonoa kohtelua, kohdistui se sitten itseen tai toisiin, silloin ei pidä vaieta. – Tällaisia asioita tahdon tässä hullussa maailmassa puolustaa. Tositteet Piia vei jouluksi kotiin. Tuli avioero, teatterilla ihmisiä kaatui sikainfluenssassa sairaslomille ja tositepino toiminnanjohtajan työpöydällä vain kasvoi. – Kaikki kohtaamani koulukiusatut ovat kertoneet kaivanneensa vertaistukea. Eikä Piia jaksanut enää eteistä pidemmälle, vaan jäi lattialle itkemään. Isäni muutti palvelutaloon, hänestä ei enää ollut yksineläjäksi. H Pusu pahimmalle rasistille Myös Piia Kleimolan elämässä viime vuosi muutti monta asiaa. Piia tiesi, että lapsissa ja nuorissa piilee toivo, ja hänellä oli jo keinot sen jalostamiseen. – Enää en suostuisi sellaiseen. Sitten pikku Toivo tuli kipeäksi. Piiaa kosketti syvästi se kohtaamisten lämpö ja rakkauden määrä, kun kymmenet erikulttuuriset ja -kieliset ihmiset yrittivät oikeasti kuulla toisiaan. Olin tietämätön, enkä tajunnut, millaisessa pulassa teatteri oli. Nelisen vuotta sitten hän irtisanoutui Kuusankosken teatterin toiminnanjohtajan työstä, jota hän oli kahdeksan vuotta hoitanut kuin omaa yritystä kantaen vastuuta suurin piirtein kaikesta. Jos ei keksi mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Samalla hän on huomannut, miten hyvä, levollinen ja vahva olo siitä tulee. Lyhyessä ajassa päästiin syvälle tunteisiin. Voimat loppuivat eteisen lattialla Piia saa yhä palautettua mieleensä rankimman ajan, syksyn 2008 tunnelmat. Me voimme näyttää mallia ja kohdella lähimmäisiämme hyvin ja kauniisti. Jäin huolineni yksin. Ohjaajan sydäntä korvensi yhtenään, esimerkiksi kuulla pikkulasten suusta: ”Olen minä nähnyt ihmisen kuolevan.” Uskon osallistuvaan tekemiseen Ilo ei kuitenkaan saanut jäädä surun alle. alan yrittäjä on jo vuosia tehnyt teatteria lasten ja nuorten kanssa uskoen vakaasti osallistuvaan tekemiseen. – Mitä itse olisitte tehneet. Samankaltainen toiminta jatkuu nyt MLL:n Mie kuulun -projektissa. – Kun jo kolmannella kohtaamisella pääsimme kiinni toimintaan, olin niin täynnä rakkautta, että olisin voinut pussata pahinta vastaantulevaa rasistia
Viimeksi mainittu ei ole ongelmatonta ja koko ajatusrakennelma vaikuttaa vouhotukselta. Moni kaverini on eronnut kirkosta, mutta itse en usko eroavani koskaan. – Eli sehän oli paras opetus ikinä! Vaikeimpina hetkinä ja helpompinakin aikoina Piiaa on auttanut tieto kuulumisesta kristilliseen yhteisöön, vaikkei kirkossa aktiivisesti kävisikään. Ne olisi koottava yhteen ja niistä olisi päästävä eroon. 20 • askel 3/2017. – Minulle tulee hyvä olo aina, kun näen Valkealan kirkon. Kun kävin säännöllisesti tapaamassa isääni tämän viimeisinä aikoina sairaalassa, hän usein sanoi, ettei ollut hetki sitten nukkunut, vaan mietiskellyt. Syy on äitini harvinaisen siro pieni virsikirja, rippilahja 1930-luvulta. Tietty hajuveden – kai halvan kölninveden – tuoksu viipyy vaatteissa vuosikymmeniä. Tässäkin hän jo armahtaa itseään, sillä kipeistä kokemuksista syntyy usein hyvää. KOLUMNI Jukka Kemppinen • hovioikeudenneuvos ja professori J uuri nyt on muotia turhien tavaroiden metsästys. Sitä myös sain, sekä lisäksi rakkautta ja ymmärrystä. Joku kerran laskeskeli, että pyhän risti aidoilla palasilla täyttäisi kokonaisen lautatarhan. Kyllä niin on, että arkisessa puuhassa voidaan käydä perimmäisten kysymysten äärellä. – Tuntui oudon hyvältä myöntää, että tarvitsen apua. Muistojen siivoaminen eli niiden toimittaminen näkymättömiin on joidenkin ihmismielen asiantuntijoiden mielestä tukahduttamista, jollainen voi aiheuttaa oireilua. – Tämä on tietoinen valinta siksi, että olen kahdeksan lapsen kummi, ja siksi, että arvostan kirkon lapsija nuorisotyötä. Lieneekö siihen joskus läikähtänyt hajustetta, mutta ei tuo läheisen ihmisen tuoksu todellakaan herätä torjuntaa. – Olisin saanut haastaa hänet ja itseni. Lopulta on pakko kysyä syytä. Tietääkseni sekin on epävarmaa, oliko kysymyksessä risti. L H – Viime vuoden aikana Suomi ja kai koko maailma muuttui. Joku on saanut toisen palkinnon koulujen välisessä hiihtokilpailussa ja ihan alpakkaa eli ”uushopeaa”. Roomalaisilla taisi itsellään olla toisia ajatuksia, koska tarkoituksena oli häpäiseminen, kiduttaminen ja kuolema. Parhaimmillaan tunne on kuin etäinen humina, ääni joka osoittautuukin sävelmäksi, joka tuo mukanaan kahmalon terveisiä menneisyydestä, eli siis elämästä. Ehkä silloin olisi myös umpeutunut haava, joka minulle teatterinjohtamisesta näköjään jäi. Joutuu kohtaamaan läheisensä, ja itsensä, aika paljaana. Meditaatio – ja kontemplaatio – ovat muistojen keräämistä ja järjestelemistä. Esine herättää muiston. L Älkää siivotko – Silloin soitin mummon ja vaarin hoitamaan poikaa ja menin lääkäriin, missä jatkoin itkua. Lääkäri komensi täyslepoon. Olen tuntevinani sen virsikirjasta, kun kirkossa tartun siihen. Alan ymmärtää, mitä hän saattoi tarkoittaa. Piia arvelee, että haavoja jää, kun asioita ei käsitellä kunnolla loppuun. Olen ajatellut, että kysymys pyhäinjäännöksen aitoudesta on toisarvoinen. K äytännön syistä – putkiremontti – tässä on lajiteltu ja hävitettykin erilaista tavaraa. E sine voi auttaa kohdistamaan ajatuksia tai herättämään muiston. Oli reliikki aito tai jäljitelmä, onko siinä eroa. Niin kävi Piiankin kohdalla; hän rohkeni perustaa oman yrityksen ja uskoo jo oppineensa sekä pyytämään apua että vaatimaan osaamista. Kirkko edustaa minulle pysyvyyttä ja juuriani Valkealan Tirvalla. Eräs kahvikuppi on niin hieno, ettei siitä ole kukaan koskaan juonut… Etenkin kirjeiden ja kuvien selaaminen käy välillä luonnolle. Kirkosta en eroa koskaan Piia myöntää salaa toivoneensa, että joku olisi silloin tullut ja haukkunut hänet huonosta johtamisesta. – Toivoisin kirkosta vielä nykyistäkin vahvempaa turvasatamaa kaikille hädänalaisille ja apua kaipaaville