Askel 3/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

90 v.. OLLI VALTONEN: Osaatko rukoushuutaa. F I • I R T O N U M E R O 9 € Suuri juhla Paaston jälkeen tulee Vilmalotta Schafhauser ja elämä väreissä Paavo Ruotsalaisen perintölusikka Ulla-Christina Sjöman täyttää EIJA-RIITTA KORHOLA: Ristinkantajan kohtalo HYVÄ ELÄMÄ: Pakko-oireisiin saa helpotusta EERO JUNKKAALA: Missä kuolleet ovat. 3 / 2 1 6 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I
Jos et muuta voi, niin syö munkki, mutta ilman häpeää epäonnistumisesta. Työt lykkääntyvät ja rästitöiden määrä kasvaa. Kun munkkia tekee mieli, voi viivytellä vielä kymmenen minuuttia. Tuossa alla räystään tippuvan veen – se laho kestäiskö tuomion ajan. Kaverit pyysivät naista kahville ravintolavaunuun, mutta hän vakuutti jäävänsä lukemaan ja laittoi puhelimen käsilaukkuun. Aloin hermostua, sillä työskentelyni keskeytyi väistellessäni hänen ojentautumisiaan. Orjantappuroista riisuvat raskaan pään, ovat raivanneet syyllisen tieltä. Kun sinusta kertoi, kuuntelin vain, sitä kaikkea mietin mä illoin.” ”Anna mulle, Mestari, ristisi tuo, sen tein, ja siksi sen kannan! Pyyntöni tää alta kyynelten vuon – avun tuskiisi kaikkeni annan!” ”Tuonneko kummulle kulkee sun ties, kaksi puuta tuttua siellä nään. Unohda myös hengellinen märehtiminen eli ”miksi Jumala sallii minulle” -kysymykset ja nosta katseesi. Itsearvostus on alhaalla: en kuitenkaan selviä, en jaksa. kolme ämmää Mirja Sinkkonen • psyko terapeutti ja kirjailija Olen pajassa puisten ristien, niitä vuosia tehnyt oon monta. Toki tulee tilanteita, jolloin paraskaan tavoite ei motivoi eikä tahdonvoima auta. Ei, enää kulje en omin yrityksin! Iäks’ jääköön se muistoksi Vapahtajan. Valmistelin itsekin kalvosarjaa tulevalle luennolle. askel 3/2015 • 67 askel 3/2016 • 67 D Tällä palstalla vuorottelevat Marttojen toiminnan johtaja, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Tulee sotilaat ristejä hakemaan, kysyn: ”Kuka tään rosoisen saakaan?” ”Se mies jonka paljasti kavaltaja saa kantaa ristinsä taakan.” Pian matkalla pajalta kotiinpäin minä järkytyin huutoa moista. Välillä hän vilkaisi artikkelia, mutta tarttui taas puhelimeen. Tavallisesti taustalla on liian korkea vaatimustaso ja sen alla piileskelevä häpeä. Verta vuotavan miehen ristillä nään, hänet ottavat alas sieltä. Meille uhraa henkensä kalleimman, kun kylkensä puhkaisi pistin. Oiretasolla tätä tunnelmaa kuvaavat pelot, ahdistuneisuus ja masennus. Nyt eletään tätä hetkeä, jossa sinä olet oman elämäsi johtaja. Otanko sen, vien luokse pajan. Itsensä johtaminen on uusi muotitermi entisten ajankäytöntai elämänhallinnan käsitteiden rinnalle. Tauolla jokainen kertoo edistymisestään ja muut kannustavat jatkamaan. Ryhmässä jokainen kertoo vuorollaan, mitä tehtävää sitoutuu tekemään seuraavaan taukoon asti. Puun nostan sisään ja katselen: tätä täytyy varoen työstää, kovin kohollakin ovat oksat sen, tähän ripustettua ei saa ryöstää. Onnellista paastonaikaa kaikille laiminlyöntien, lykkäämisten tai väärien valintojen aiheuttaman syyllisyyden tai häpeän kanssa kilvoitteleville! P Tahto ja teot riidoissa Sinä olet oman elämäsi johtaja. Kotona yksin etätyötä tekevät tietävät, että tehtäviin voi olla vaikea tarttua. Huudot vaatii sen sinne pystyttämään.” Puolesta kansan arvottomimman mies naulitaan puiseen ristiin. Häpeä saa nimittäin tekemään lisää sitä, mitä häpeät, ja vaivalla suunniteltu tavoite katoaa. Niillä pääsemme kohta heistä. Muutama minuutti artikkelin lukua ja puhelin laukusta. P elkällä tahdonvoimalla ei kovin pitkälle pötkitä. Hän ei kuitenkaan sallinut sitä itselleen, koska oli päättänyt työskennellä. Silloin näet rinnallesi lähetetyt ihmiset paremmin. Ristin juurella hiljaa seison yksin. ”Voi Mestari, sulleko ristin tein. Uppouduin työhön, mutta vaistosin, että vieruskaveri liikehti levottomasti, vilkuili tietokoneen näyttöä, selaili puhelinta ja näpytti viestin. Hetken pienen risti palveli vain – niin vaikeni äänet rummun. Pyydä pelkäämättä palautetta, sillä se auttaa eteenpäin. Halpa puu, jonka pajalla tehdä sain, seisoo tyhjänä keskellä kummun. Jotkut etätyöläiset kokoontuvatkin jonkun kotiin, kirjastoon tai jopa maksulliseen maisemakonttoriin. Pentti Utriainen P u u s e P P ä K U V A : G U S TA V E D O R È kansi_02.indd Custom V 19.2.2016 18:35:51. P arasta hoitoa haavoihin saa hyvän palautteen ja armahtavan asenteen kautta. Kun tehtäviä on liian paljon, aloituskynnys nousee ja syyllisyys lisääntyy. Hän sanoi paneutuvansa tieteelliseen artikkeliin, josta pitäisi koota keskeiset asiat seminaariesitelmää varten. Tämän rosoisenko keskelle vien. Mutta mistä minä sen yhden teen. Myönteinen ajattelutapa auttaa paastotessakin. Kysyin: ”Johtaja, kuinka monta?” ”Teet puut kolmelle tuomitulle, kaksi oltava on hyvää puuta, vaan yhdelle kansan kiihottajalle se saa olla jotakin muuta.” Kaksi orrella melkein on valmista ne hienoksi vielä kun veistän, poikkipuut siihen saan naulata. Kannattaa tutustua omiin ajatusketjuihin ja huomata, milloin toimii tavoitteitaan vastaan. Taas pyynnön sain hyvin kiireisen. Tee itsesi kannalta lempeitä, mutta määrätietoisia valintoja. Voisitko edellyttää itseltäsi vain kohtuullisia suorituksia riippumatta siitä, millaisessa kurissa jouduit lapsena kasvamaan. Aivan luulin mä jotakin toista.” ”Kanssa isäsi oppini pajalla sain mies hurskas, sen tiesin jo silloin. Ehkä etsin mä ulkoa pajan. Siinä ajassa makeanhimo on kadonnut. askel 7–8/2015 • 67 J unassa viereeni istuutui nuori opiskelija. Hillomunkkia! Kieltämistä parempi vaihtoehto on laittaa munkki pakastimeen ja luvata itselle, että voin syödä sen silloin, kun en enää voi olla syömättä. Jos kiellät ankarasti itseltäsi jotain, vaikkapa hillomunkin syömisen, mitä silloin ajattelet tämän tästä. Surullista, sillä hän olisi voinut käyttää ajan vaikka kavereiden kanssa jutellen. Naisen päättäväinen aikomus kariutui kymmeniä kertoja muiden impulssien vallatessa mielen
Paikan päällä käynyt kummitätini muistutti, että ennen ristiinnaulitsemista juutalaiset olivat huutaneet: ”Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle.” Siitä ymmärsin, ettei Jeesus ollut mikään satuhahmo. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Viisas viisivuotias on sitä mieltä, että meidän tulisi sanoa ”Isän ja Pojan ja Äidin ja Pyhän Hengen nimeen amen”. Jumala ei laske vain syntejä, vaan on rakastava Isä, joka antoi poikansa meidän kaikkien puolesta. Monet kertovat itkeneensä lapsena Jeesuksen kuolemaa lohduttomasti. Lapsen oli helpompi ajatella Jeesusta. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Niin kertoo myös Ulla-Christina Sjöman tässä lehdessä. Jumalasta tuli alakoulun opetusten perusteella iloton ja ankea kuva. Juuri sen muistoksi syömme pääsiäismunia: hauta on tyhjä. Siellä minäkin olisin tahtonut olla mukana. Ennen pääsiäistä ehdoton ykkönen oli ”Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen”. Hänellä oli kuitenkin turvallinen isotäti kertomassa, ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan nousi kuolleista. 020 754 2284 • Ilmoitustrafiikki Jukka Heinänen, p. Miten paljon lapsuus vaikuttaa omassa tavassasi ajatella Jumalasta. A lakoulun opettajalla oli kireä nuttura. Poika on varma, että Jeesuksella oli hyvä äiti. PÄÄKIRJOITUS Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p. Se on pääsiäisen sanoma. Siksi suru oli suunnaton eräänä pääsiäisenä, kun ensi kertaa ymmärsin Jeesuksen kuoleman. Suu viivana hän polki korisevaa urkuharmonia, kun opettelimme virsiä ulkoa. Televisiouutiset näyttivät samaan aikaan kuvia taisteluista Israelissa. 020 754 2292 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoitusosaston faksi 020 754 2343 • Levikki 15 533 (LT 2014) • Lukijamäärä 101 000 (KMT s2014/k2015) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Pääsiäinen on ilon juhla, muistetaan kertoa lapsille koko tarina. Hän oli samaa sukua ylivahtimestarille ja yleiselle syyttäjälle. 020 754 2000, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Siunattua matkaa pimeästä valoon ja pääsiäisen iloon! Iloista pääsiäistä. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 3/2016 • 3. Olen ollut monesti kiitollinen näistä ulkoaopituista virsistä: pimeällä tiellä ajaessa, ilon ja surun hetkillä, suihkussa tai yrittäessäni saada yhteyttä omiin sydänääniini. Äiti osti taulun, jossa Jeesuksella oli paljon lapsia sylissä ja pitkät hiukset. Oletko päässyt päivittämään suhdetta. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, p
16 Risto Nordellin musiikki ja kuvat 4 • askel 3/2016. 22 s. Maaliskuu 2016 s. 36 Vilmalotta Schafhauserin taiteilijan tie Hannele Maahisen ja Ville Hyvösen tšasouna s
Hoivakodin huoneessa oli rauha, kun anopin ja kuopuksen kanssa katselimme lähtijän levollisia kasvoja ja lauloimme: ”Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Silloin ollaan jo pääsiäisen kynnyksellä. Enkä voinut tietää, millainen lähtevien ja saapuvien viikko oli edessä. Töissä käydään, muistojuhlaa valmistellaan, syödä pitää ja pyykkiä pestä. Kuten esikoinen sanoi: ”Aina kun erottiin, aattelin, että tää voi olla viimenen kerta.” Kuolema yllätti, ja kuitenkin olimme valmiit saattamaan 88-vuotiaan, sairaan ja väsyneen ”Lähtevät”-kaistalle. Perillä odotti mahtava metsäpalsta, ja ehkä Gabriel veteli Jätkän humppaa Elämänpuun juurella, siinä kohtaa, missä vesi Koitereen lailla tyrskysi iloisesti, kuin kristalleja rantakivissään. Nyt hän oli löytänyt Elämänpuun. Sitten taas ajo lentokentälle, kun esikoinen vietiin ”Lähtevät”-kaistan varteen. Meitä yhdistää Hän, joka kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Viimeinen savotta oli tehty. Kotimaassa opiskelevat palasivat omaan arkeensa. Korven kulkija ja Karjalan vaarojen vaeltaja oli ollut sairauden sitoma jo lähes 20 vuotta; metsissä viihtynyt mies oli kaivannut tutuille palstoille istuttamaan, torjumaan heinää nuorissa taimikoissa, harventamaan, raivaamaan ja korjaamaan, ja sitten aloittamaan alusta, istuttamaan... Sinne jäivät pyörätuoli, lääkkeet ja vaivat. Ja sitten sama reitti, kun isä ja poika palasivat kiekkoreissulta. Pian kokoonnumme taas, kun hänen, joka oli puoliso, isä, appi, ukki, veli, setä, serkku ja naapuri, arkku lasketaan kauniissa kalmistossa Koitereen rantaan. Viimeiselle portille emme voineet seurata. Valitsin ”Lähtevät”, pysäytin terminaalin eteen ja toivotin pojalle ja hänen isälleen iloista unelmamatkaa katsomaan NHL-kiekkoa. Suru heitti meidät taas yhteen, perinteiselle tortilla-aterialle, järjestämään hautajaisia, katselemaan valokuvia, soittelemaan sukulaisille ja monessa kohtaa jatkamaan tavallista arkea. O pasteet ohjasivat: ”Lähtevät” ja ”Saapuvat”. Lento oli turvallinen. Enemmän se oli hiljaista ikävää kuin raastavaa surua. Kuronen: Maria itki ja toimi 16 Ja musiikin on valinnut Risto Nordell 20 Kemppinen 22 Värit tanssivat Vilmalotta Schafhauserin taiteessa 27 Torsti Lehtinen: Ehtoollinen rikkoo ajan rajat 28 Saapas auttaa Espanjassa 29 Eija-Riitta Korhola: Simon oli syytön sivullinen 30 Kari Rosvallin isä oli SS-sotilas 34 Olli Valtonen: Mies, jota ei saatu hiljaiseksi 36 Hannele ja Ville ovat rukoilevia käsityöläisiä 42 Esirukousta äitien, lasten ja väkivallan uhrien puolesta 44 Jouni Hemberg: Konfliktien lähialueet tarvitsevat apua 47 Eero Junkkaala: Mihin sielu kulkee. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.” Seuraavana yönä seurasin ”Saapuvat”-opastetta, kun menin ulkomailla opiskelevaa esikoista vastaan. 48 Bolsenan kadut puhkeavat kukkaan 53 Hyvä elämä: Nettiterapiaa pakko-oireisiin 54 Kirjoja ja lukijoita 56 Eeva-Liisa Ritari ja Ukko-Paavon lusikka 60 Haavi auki ajankohtaisille asioille 64 Neron elämää 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 Ristikko 67 Mirja Sinkkonen: Kännykän ja kieltojen orja askel 3/2016 • 5. Appeni oli lähtenyt tuonilmaisiin. Korttien ja adressien sanat lohduttavat. Sen valon tieltä varjot häviää. P Lähtevät TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Maaliskuu 2016 Seuraava Askel ilmestyy 7.4.2016 Kannen kuva: Rami Marjamäki 2 Kolme ristiä 6 Ajassa Kuusanmäki ja nuorten Avartti-ohjelma 8 Ulla-Christina Sjöman: Rukousillat päättyvät, rukous jatkuu 14 Matti J. Keittiön pöydällä tuoksuvat ystävien ja sukulaisten tuomat kukat. Kun lähtijät olivat jo saapuneet Amerikan ilmatilaan, tuli tieto vielä pidemmästä reissusta. Lähtöselvityksen hän oli tehnyt Vapahtajansa kanssa
Nunnia, piispoja ja tähtiä RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Maaliskuun 1986 Askel tapasi Helsingin englantilaisen koulun nunnia ja naamiaisasuisia lapsia, joiden joukossa oli tuleva Finlandia-voittaja Jussi Valtonen. Päivi Puhakka ”Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät.” 2. Ei nainen piipittämällä pärjää, niin se on.” Politiikan naiset Liisa Hyssälä ja Sirkka-Liisa Anttila, Et-lehti 3/2016 L”Erilaisuusteeman ympärillä kannattaa myös pohtia: kuka on erilainen ja kuka on samanlainen. Sellaista rikkautta, jota vain Kaikkivaltias on voinut tajuta luoda.” Kirkon vammaistyön neuvottelukunnan puheenjohtaja Jukka Sariola, Kotimaa 11.2.2016 L”Rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta Krystomos saarnasi usein. Haastattelua edeltäneenä iltana hän ja puoliso Jermu Laine olivat olleet keskellä terroriuhkaa Frankfurtin kentällä. Juttu alkoi Jung-sitaatilla: ”Euroopan kristinusko on kuin katedraali, joka on rakennettu pakanatemppelin perustuksille.” 80-luvulla vuosittain yli 1,5 miljoonaa eurooppalaista jätti katedraalinsa. Teppo Ruohonen kertoi kolmesta etsikkoajasta ennen uskoontuloa. ”Minä täytän tehtäväni tanssillani”, totesi Jorma Uotinen. Toimittajat Hannu-Pekka Laiho, Eino Leino ja Olavi Salmi otsikoivat tapahtumia, joista on tehty uskontunnustuksia. Mikko Juva ja Kalevi Lehtinen arvioivat kristinuskon kriisiä. Hän ei sanonut, että kaikki köyhät menevät taivaaseen ja rikkaat helvettiin, mutta muistutti, että se, joka ei näe ovenpielessään kärsivää lähimmäistä, vaarantaa kyllä tulevan elämänsä.” 300-luvulla eläneestä kirkonmiehestä Krysostomosista, Vantaan Lauri 11.2.2016 Kevät Räntäseula seudun päällä, saappaan alla lotinaa, lantajuova järven jäällä – kesä tulee ihanaa! Lauri Viita (1916–1965) (Betonimylläri WSOY 1947) KUUKAUDEN RUNO K U V A : R O D E O 6 • askel 3/2016. Melin puhui työllisyydestä ja elämästä ”metrokohun” jälkeen. Terttu Laine oli istunut polion vuoksi 31 vuotta pyörätuolissa, synnyttänyt kolme lasta, hoitanut kotia ja avustanut kehitysmaiden äitejä. Työjärjestö ILO:n Euroopan johtaja Ingvar S. kirje korinttilaisille 1:10 L”Olemme molemmat suoraluonteisia ihmisiä, impulsiivisia ja ulospäin suuntautuvia. ”Miksi juuri kristinusko?” kysyi päätoimittaja Valtonen. Olemme tottuneet hiljentämään suulaatkin miehet. Pääkaupunkiseudulla alkoi Jumala on -tapahtuma, ja piispa Lehtonen kirjoitti jokaiseen kotiin kirjeen. Onko esimerkiksi vammaisuus erilaisuutta vai Jumalan luomaa moninaisuutta. Tarja Ylitalo kaipasi kirkkokuoroon
Hän sanookin, ettei Avartti ole vain ohjelma vaan elämän vaihe, joka kasvattaa ihmisenä. Avartti on kansainvälinen harrastusohjelma 14–24-vuotiaille. Kuulin tästä toiminnasta ensin Sotkamon seurakunnan nuorisotyönohjaajalta Mirva Heikkiseltä. Hän on vilpittömästi innostunut ja odottaa jo kultamerkkitason yhteistä retkeä, joka kestää kolme yötä. Tähän mennessä se ei ole tullut maksamaan hänelle mitään. Saat värikkään pääsiäisnumeron ylimääräisenä lahjana. D Enemmän Avartti-ohjelmasta nettisivuilta www.avartti.fi Pirjo Wesaniemi K U V A : M IR V A H E IK K IN E N Joni Kinnunen on intohimoinen luontokuvaaja. Joni on löytänyt ohjelman avulla harrastuksen valokuvaamisesta. Anna lapselle lahja, jolla on sisältöä! Kestotilauksen tarjoushinta on 46 euroa. TEE TILAUS: Lastenmaa-lehden nettisivuilla osoitteessa www.lastenmaa.com tai tilaajapalvelu@yap.fi tai soita numeroon 030 39778 Tai lähetä tilaus osoitteeseen TILAUKSET Yap Solutions Äyritie 8 E 01510 Vantaa -lehdellä on hyviä uutisia lapsille Lastenmaassa tutustut minuunkin!. Lehden päätoimittaja on kirjailja Anna-Mari Kaskinen. – Riippuu ihan sinusta itsestäsi, mitä haluat tehdä. Lehti sisältää ohjeita kodin pääsiäisvalmisteluihin, pääsiäismaiseman askarteluohjeen, kertomuksia, uusia rukouksia ja runoja sekä lasten haastatteluja. Joni alkoi suorittaa pronssimerkkiä kolmisen vuotta sitten taitonaan elokuvaprojekti sekä seurakunnan liikuntakerhon ja kokkikerhon vetäminen. Tämä lisää sosiaalisuutta ja kokemusta. Itsestä on löytynyt luottamusta ja sinnikkyyttä. Lastenmaan pääsiäisnumero kertoo pääsiäisen sanomasta sanoin ja kuvin. Sen piirissä on monia erityisryhmiä, kuten maahanmuuttajia ja kehitysvammaisia. Ohjelma aloitettiin Isossa-Britaniassa vuonna 1956. Lehti ilmestyy 15.3. Suomessa toimintaa on järjestetty kymmenen vuotta. Seuraava etappi syksyllä on kultainen tunnustusmerkki, jonka saavuttaa palvelusta, liikunnasta ja taidosta. 11 värikästä numeroa tuovat iloa koko vuodeksi. Vuosittain Avartti-ohjelmaan osallistuu miljoona nuorta 130 maassa. Seurakunnalla on omat Avartti-ohjaajat, Joni kertoo. Joni naurahtaa hämillään, kun kysyn, onko Avartin harrastaminen kallista. KUUKAUDEN KASVO Mukavaa ja mielekästä L Sotkamolainen 19-vuotias Joni Kinnunen piti puheen Helsingin Säätytalolla Avartti-juhlassa, jossa jaettiin tunnustusmerkkejä nuorille
Tässä kuussa 90 vuotta täyttävä Herran työtoveri ei enää käy puhumassa, mutta rukouksesta ei voi koskaan jäädä eläkkeelle. H Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Jani Laukkanen Jumalan opetuslapsi, palvelija ja ystävä 8 • askel 3/2016. Ulla-Christina Sjöman otti vastaan esirukoustehtävän Jumalalta yli 40 vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ristinyt kätensä satojentuhansien rukouspyyntöjen puolesta, myös Askelen lukijoiden puolesta yli 17 vuoden ajan
He keskustelivat paljon, lukivat Raamattua ja rukoilivat. Ensimmäisenä rauhan keväänä vuonna 1944 Ulla-Christina suoritti ylioppilastutkinnon. Omakohtaisia muistoja kuuluisasta kummitädistään hänellä ei juuri ole, sitäkin enemmän muiden kertomia. – Pelkäsin, että sielunvihollinen hyökkää minua kohti. Se oli tärkeä viesti ja antoi voimia kiittää. P ieni tyttö kuuntelee tarkkaavaisesti ja innoissaan, kun hänen isotätinsä kertoo siitä, miten Jumala loi maailman. Usein hädänalaisia ruokittiin myös keittiössä. Joten moster Helmi hoiti ensin Ulla-Christinan äitiä ja sitten Ulla-Christinaa, kun äiti oli päivätyössä lastentarhanopettajana. Vaikka perhe oli ruotsinkielinen, hän päätti opiskella teologiaa suomeksi Helsingissä, sillä äiti oli sairastunut pahaan reumaan ja tarvitsi tyttärensä apua. Menen rukoukseen heti aamulla kun herään. Jumala puhuu kuin puhelimessa Isotädin teologia oli selkeää. Ensin Herra oli hiljaa ja sanoi sitten, että tulen tuntemaan vastustajan hyökkäykset, mutta ne eivät kohdistu minuun, vaan Herraan minussa. Hän ymmärsi, että pitää tehdä yhteistyötä Herran kanssa. Ulla-Christina sanoo kummitätinsä kuuluneen mummon tätijoukkoon, joka kokoontui salissa miettien hyväntekeväisyyskohteita ja toimintatapoja apua tarvitsevien auttamiseksi. Aluksen päällikkönä toiminut Ulla-Christinan isä ja 49 muuta miestä painuivat meren syvyyksiin. Miten ihmeellistä ja kiehtovaa! Kun kasvit ja eläimet oli luotu, Jumala loi ihmisen. Kummitädiksi Matilda Wrede Tyttö sai kummitädikseen Matilda Wreden, joka oli suomenruotsalainen aatelinen ja tunnettu vankien hyväntekijä. Mummo työskenteli Viktor Ekin toimistossa hoitaen siellä saksanja ranskankielistä kirjeenvaihtoa. Jumala alkoi puhua, ja Ulla-Christina kuuli sen selkeästi kuin puhelimessa. Ulla-Christina kasvoi naisten ympäröimänä Helsingin Ullanlinnassa mummon talossa. Tyttö varttui Jumalan tuntemisessa ja muistelee, miten hän koki Jumalan puhumisen ensin ajatuksina. ”Miksi Jumala loi ihmisen?” viisivuotias Ulla-Christina kysyy henkeä pidätellen. 10 • askel 3/2016. Tuo tuokio jäi Ulla-Christina Sjömanin mieleen. Hän keksi äidin avuksi askarteluja päiväkotiin ja sai monenlaisia neuvoja jokapäiväisessä elämässä. Hänen isänsä oli kuollut puoli vuotta ennen hänen syntymäänsä torpedovene S2:n upottua myrskyssä Porin edustalla. Aina kun Helmi lähti asioille, Ulla-Christina lähetettiin mukaan seuraksi. Tyttö sai pitää kummitätinsä vain kaksi vuotta, kunnes kuolema otti omansa. ”Katso, kun Jumala oli luonut kaiken, mitä maan päällä oli, Jumala tarvitsi jonkun yhteistyöhön hoitamaan luomakuntaansa”, moster Helmi sanoo, ja pikkuinen tyttö ymmärtää sen olevan hänenkin elämäntehtävänsä. Moster Helmi koulutettiin kielten opettajaksi, mutta koska hänellä oli ollut lapsihalvaus, hän ei päässyt töihin vammansa vuoksi. Usko syveni 70-luvulla karismaattisessa kokouksessa Ruotsissa. – Äidin isä oli merikapteeni ja kuoli varhain. Isotäti kertoi Helsingin vanhoista rakennuksista, ja sunnuntaisin käytiin Vanhassa kirkossa
Sen lapsikin ymmärsi. Oli helpottava tieto, että saikin olla vain sijainen. Sitä hän ei myy, vaikka jotkut ovat kysyneetkin. Tytär yllätti äitinsä ja askarteli Jeesuksen haudan, jossa ovet olivat auki ja enkeli istui haudan suulla. Mummon isoisä oli ollut kirkkoherra, joten perheessä oli raitis hengellinen perintö. Jumala vastasi, että hän oli kysynyt ensin miespappia, mutta tämä oli kieltäytynyt. Rukouksesta tuli hänelle elämäntehtävä. Ulla-Christina oli 13-vuotias, kun talvisota alkoi, lapsuus loppui ja kaikki meni ihan sekaisin, kuten hän sanoo. Kummitätinsä tavoin Ulla-Christina oli kirjeenvaihdossa vankien – Kerroin äidille, että Jeesus nousi haudasta, ovet olivat auki ja enkeli kertoi ilosanoman. Moster Helmi sanoi, ettei mene montaakaan päivää, kun Jeesus nousee haudastaan. Ulla-Christina Sjöman muistaa lapsuudesta, että aina iltaisin kädet laitettiin ristiin ja rukoiltiin. Yksi täti lähti kauhuissaan juoksemaan ulos käsilaukku tiukasti kainalossaan ja huusi, että nehän ryöstävät meidät. Helsinkiläisessä palvelutalossa asuvalla Ulla-Christinalla on huoneessaan monia rakkaita tavaroita, joihin liittyy muistoja. Pienenä itkin, kun Jeesus kuoli Lapsuudenkodissa opetettiin, että pääsiäinen on Jeesuksen voitonjuhla. Rukousaiheet kerätään, samoin kiitosaiheet, jotka luetaan seuraavalla kerralla. Ulla-Christina ja tiistaiperhe alkoivat pitää rukousiltoja Munkkiniemen kirkossa, mutta tilanpuutteen vuoksi ne piti siirtää Munkkivuoren kirkon isompaan saliin. Johon Ulla-Christina totesi alttarilta, että ei huolta, sillä nämä olivat murhasta tuomittuja. Jeesus meni pitkän kuoleman käytävän läpi, pääsi valoon ja nousi taivaaseen. Silloinen Porvoon piispa John Vikström tuli tarkastamaan paikan päälle iltojen kulkua vaimonsa kanssa ja antoi toiminnalle siunauksensa. Mutta Ulla-Christina uskoo tapaavansa hänet vielä taivaassa. Rukousta jo kolmessa polvessa Ulla-Christina rukoilee joidenkin rukousperheiden puolesta jo kolmannessa kanssa ja toivotti heidät tervetulleiksi rukousiltoihin. askel 3/2016 • 11. Kerran hän kertoikin iloisena, että paikalle oli tullut kolme vapautunutta vankia suoraan vankilasta. H Rukoustehtävä alkaa selkiytyä Ensin uusi tehtävä aiheutti hämmennystä; hänhän oli nainen eikä pappi. Seuraavana kesänä rakas moster Helmi kuoli. Moster Helmi oli hankkinut tarvikkeet sitä varten. Joku oli valittanut tuomiokapituliin iltojen hurmahenkisyydestä, vaikka kaikkina vuosikymmeninä järjestettyjä iltoja voisi kuvata kaikilla muilla sanoilla; hurmahenkisyydestä niitä ei todella voi syyttää. Moster Helmin kiikkutuolin Ulla-Christina päällystytti Helmin kankaalla. – Mutta kun Jeesus pitkäperjantaina kuoli, minä aina itkin. Penkeissä oli paikalla ja rukousaiheitaan kirjoittivat monenlaiset ihmiset nuorista vanhoihin yhteiskunnan äärestä laitaan. Muistan syntymästäni asti, että aina iltaisin pantiin kädet ristiin ja luettiin ruotsiksi iltarukous, barn böner, sama jo ties kuinka monessa sukupolvessa. Sängyn takana on isoisän äidin kodista peritty kaunis kanavatyösermi, joka oli Ulla-Christinan lapsuudenkodin olohuoneessa Tarkk’ampujankadulla. Lauletaan ja rukoillaan suomeksi ja ruotsiksi, välissä on opetuspuhe. Seinällä on italialainen taulu, jossa on Johannes-lapsi ja Jeesus-karitsa
Joskus tuntuu, että rukous on mennyt hukkaan. Hän lukee uutiset rukoillen ja alleviivaten. tai neljännessä polvessa. Kirjeitä tuli usein 400 kuukaudessa. Perhe ja lääkärit olivat ymmällään, kun poika jo konttasi ulkona. Paperien mukaan Ulla-Christina jäi eläkkeelle syyskuussa 1989. On vain opetuslapsia, palvelijoita ja ystäviä. Mutta sitä varten pitäisi rukoilla, että Herra sitoisi pahat ja saatanalliset ajatukset ja teot. En ole samaa mieltä meidän maan johtajien kanssa. – Saamme aina vastauksen, mutta emme vain näe sitä, Ulla-Christina sanoo lempeästi. Herra on korostanut, että hän tietää tämän ja on itse joutunut lapsena pakolaiseksi paetessaan Egyptiin. – Olemme rukoilleet paljon pakolaisten puolesta, myös heidän sukulaistensa ja ystävien puolesta. Kuitenkin hän on tähän asti vetänyt rukousiltoja Munkkivuoren kirkossa Helsingissä ja Loviisan kirkossa. Kiitän, että olen saanut nukkua Herran kämmenellä kuten myös kaikki rukouslapseni. päivänä arvostettu ja rakastettu esirukoilija täyttää 90 vuotta. Edes päivän lehteä lukiessa Ulla-Christina ei pääse eroon tehtävästään. Hän oli ollut auto-onnettomuudessa vanhempiensa kanssa, eivätkä lääkärit antaneet pojalle kuin muutaman päivän elinaikaa. Usein me ihmiset katsomme vain pintaa emmekä sen syvemmälle. Herra opettaa, oppilas oppii ja sitten heistä tulee ystäviä, Ulla-Christina hymyilee. – Kysyin kerran Herralta, milloin hän siirtää minut eläkkeelle. Monet osaavat hyvinkin pyytää, mutta kiittäminen saattaa unohtua. Tiedämme sen, ja Jeesus itse ohjaa heitä. Maaliskuun 20. Hän jatkaa rukousta, käy lounaalla, ja päivän posti tuo uusia rukousaiheita useita satoja viikossa. Sitten menen aamupalalle. Jeesuskin oli pakolainen Yksi rukousaihe on noussut ylitse muiden. Hän vastasi, ettei hänellä ole eläkeläisiä. H 12 • askel 3/2016. Jeesus itsekin oli pakolaisena Egyptissä. Nyt hänen ei tarvitse enää lähteä puhumaan, mutta rukoustyö jatkuu. Ulla-Christina muistelee rukoustyön alkuaikoja, kun he tiistai-illassa rukoilivat pienen pojan puolesta. – Menen rukoukseen heti aamulla, kun herään. Pitäisi toimia Raamatun mukaan ja auttaa. Sellaisia on aina joukossa. Pyydän sota-asua ja enkelien suojelusta: pelastuksen kypärän, vanhurskauden haarniskan, totuuden vyön, alttiuden kengät julistaa evankeliumia, uskon kilven ja sanan miekan (Efesolaiskirje 6: 13–17). Hän oli toipunut kaikkien hämmästykseksi. Munkkivuoren kirkossa on silloin juhlamessu kello 13. Ulla-Christina ei ole samaa mieltä meidän maan johtajien kanssa pakolaisista. – Rukoilin, laitoin tämän pojan Herran käteen ja pyysin, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Meni muutamia viikkoja, ehkä kuukausi, kun eräs rouva kertoi ihmeestä. Joidenkin aiheiden suhteen Herra kehottaa rukoilemaan pidempäänkin. Kiitän uudesta päivästä ja muistan heitä, jotka Herra sydämelleni laittaa. Hän selittää, mitä pitää pyytää. L Olemme rukoilleet paljon pakolaisten puolesta. Irene Tandefeltin kanssa he rukoilivat 17 vuotta uskollisesti Askel-lehteen tulleiden rukouspyyntöjen puolesta. Tietysti on heitäkin, joilla on pahat mielessä. Maanantaina kokoontuvassa rukoupiirissäkin on jo kolmannen polven osallistujia. Paljon näitä on ollut, ja Herra panee rukoilemaan. Pitäisi toimia Raamatun mukaan
Ne avaavat uudenlaisen tavan mietiskelyllä ja rukoukselle. Koska enkeli on pieni, se näkee maailman tarkasti. 9,90 PÄIVÄ Maria Vilja Hiljaisuuden värityskirja Väritä ja viritä mielesi hiljentymään Kirjan käsin piirretyt, taidokkaat kuvat inspiroivat värittämään, rakentamaan omia maailmoja, rauhoittumaan. tilaus @sacrum.. 35 90. Anita ja Anna Polkutie Ilon värejä Aikuisten värityskirja Monipuoliset, kiehtovat kuvat. Jännittävää toimintaa ja ällistyttäviä erikoistehosteita sisältävä A.D.: KINGDOM AND EMPIRE tuo Raamatun eläväksi. 15,90 (24,90) AURINKOKUSTANNUS 15 90 Daavid ja Goljat Joona ja suuri kala Lapsen käteen sopivat, vauhdikkaat ja värikkäät kirjat Raamatun kertomuksista. 13 45 9 90 Heli Kolho, Tuula Turunen Siivellä Pikkuenkeli johdattaa Sinua katsomaan maailmaa, jossa kaikki kasvaa, kukkii, kuihtuu ja herää uudestaan kasvuun. 020 754 2350 www.sacrum.. AIKUISTEN VÄRITYSKIRJAT Verkkokauppa : www.sacrum.. Joka aukeamalla värityskuvan lisäksi Raamatunkohta, runo tai ajatelma. Tule mukaan kuulemaan mitä enkeli haluaa kertoa. Kesto 8 h 39 min. Huikea 12-osainen sarja jatkaa siitä, mihin The Bible -dvd päättyi. Vaikuttava matka alkaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta kuvaten hänen varhaisten seuraajiensa sankaritekoja. Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Kingdom and empire 4-dvd Sukella Raamatun maailmaan omalla kotisohvallasi. Kaksi kirjaa yhteishintaan 7,90 (15,80) UUSI TIE 7 90 Uutuus! A.D. Kirjan kuvat pysäyttävät pitkäksi aikaa ja voimakkaan puhuttelevat tekstit jäävät mieleen soimaan
Naisen elinkeinon kannalta kyseessä oli todellakin voiteen haaskaus, naisen tuoksun tuhlaus. Hänen kytkentänsä syntiseen naiseen fariseuksen huoneessa tuntuu mieskirkon tempulta tehdä naisista joko ja vain madonnia tai huoria, kuten Hannele Koivunen kirjassaan Madonna ja huora todistaa. Opetuslasten turvautuessa suojaväistöön Magdalan Maria meni yksin aamulla haudalle. Idän kirkossa Magdalan Mariaa kunnioitetaan apostolien apostolina ja mirhan tuojana, toimen naisena. Sen ajan kulttuurissa naisen teko oli vallankumouksellinen. Magdalan Maria tulee kuvatuksi jokaisessa. Ainahan on fariseuksia, jotka piipahtavat naisten huoneessa. Kun Maria kääntyessään näkee Jeesuksen, hän ei tunne tätä ennen kuin kuulee puhuttelun: ”Maria.” Se avaa intiimin kohtauksen heidän välilleen. K aikki neljä evankelistaa antavat yhtenäisen kuvan naisista Golgatalla. Ei tarvitse mennä jatkoille Dan Brownin Da Vinci -koodin kanssa miettimään Jeesuksen lihallisia jälkeläisiä Euroopassa tai katsomaan Jeesuksen viimeisiä kiusauksia, missä hän havahtuu elämään ihan tavallista arkista elämää Marian puolisona. Riittihän avioeron syyksi se, että nainen avasi hiuksensa nutturalta muiden kuin aviomiehensä nähden. Idän kirkossa elää vahva perinne syntisten naisten pyhyydestä alkaen Maria Egyptiläisestä aina venäläisten klassikkojen kuvaamiin madonnamaisiin huoriin. Tarina kertaa samaa konkretiaa kuin tapahtumat Emmauksen tiellä, missä Jeesuksen picnic-tarjous avaa lohdutuslenkillä hölkkäävien opetuslasten silmät. Da Vincin Jeesus Jo tässä kaikessa meille riittää ihmeteltävää ja uskottavaa. Pietari pisti juoksuksi ehtiäkseen ennen muita haudalle. Meistä miehistä kertoo paljon sekin, että vasta Marian tuotua epäilyttävän viestin syntyi liikettä. Kuulen jotain Laulujen laulun soinnista tämän Johanneksen evankeliumin yhteydessä. Hänen ensimmäinen ajatuksensa taitaa toistua yhä siellä, missä ihmiset kohtaavat uskovaisten yhteisön etsiessään Vapahtajaa, armoa ja rakkautta: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä mihin hänet on pantu.” On taas itkun aika tyhjän edessä, ikävän puristamana. En tosin mahda mitään sille, että Da Vincin Viimeistä ehtoollista katsoessani katseeni pysähtyy Jeesuksen oikealla puolella istuvaan punervatukkaiseen hahmoon, Jeesuksen rakkaimpaan opetuslapseen. Kiehtova kuva, liki miehen eroottinen fantasia, naisesta kuivaamassa hiuksillaan Jeesuksen jalkoja, rikkoi jo sinällään lakia. Liian helposti ainakin itse sijoitan naiset itkevien avustajien joukkoon, mutta Magdalan Maria ei suostu siihen rooliin. Intiimisyys tiivistyy Jeesuksen varoitukseen: ”Älä koske minuun.” Nyt ei ole aikaa halauksille, vaan nyt pitää saada hyytynyt homma taas pyörimään. Maria tulee haudalle ja huomaa kiven poisvieritetyksi. Antaa uskovaisten väitellä naispappeudesta. Totta on sekin, että miehet tekevät ruumiita, mutta naiset pesevät niitä. Pääsiäisen aamuhämärässä Toinen näkökulma avautuu pääsiäisen aamuhämärään. Siellä, missä fariseuksilta ei riitä vettä, vuotavat aina naisten kyyneleet. Vastaus tulee heprean kielellä ja kertoo paljon. Naisen tuoksun tuhlausta Kuva Magdalan Mariasta avaa kaksi ihmeteltävää ja ihailtavaa näkökulmaa. Kaiken lisäksi hänen protestinsa opetti fariseukselle käytöstapoja. Isännän tuli pestä vieraansa jalat, mitä nyt ei tehty. Kalliosta tuli vierivä kivi. Naiselle Jeesus antoi kaiken kattavan synninpäästön, mutta talon isännälle vain kehittävän palautteen vieraanvaraisuudesta. Pitkäperjantain ja pääsiäisaamun väliin sopii pitkä naisten saattojoukko, itkevä mutta itkunsa kanssa etenevä ja toimiva. Matteus, Markus ja Luukas näyttävät valokuvan, mutta Johannes käyttää tapansa mukaan käsivaraista filmikameraa ja tuottaa lyhyen rakkauskertomuksen. Neitsyt Mariasta, Jumalan synnyttäjästä, selviän kunnioittamalla hänen salaisuuksiaan, tutkimalla niitä hänen laillaan sydämessäni ja yrittämällä parhaani mukaan toteuttaa hänen testamenttiaan Kaanaan häistä: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” P KURONEN Golgatan Maria K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 14 • askel 3/2016. ”Rabbuuni” on oikeastaan hellittelymuoto ”openi”. Magdalan Maria minua vaivaa ja kiehtoo. Lännen kirkko sensuroi tämän kohtauksen leikkaamalla erikseen sen prostituoidun, joka täytti fariseuksen huoneen alabasterin tuoksulla, rakkaudella ja paheksunnalla, ja sen Marian, joka seurasi Jeesusta. Yhtä mieltä pitää kuitenkin olla siitä, että Maria täytti lähetyskäskyn ja piti ensimmäisen kristillisen saarnan: ”Minä olen nähnyt Herran.” Apostolinen jatkumo näkyy siinäkin, että niin silloin kuin nykyisinkin apostolit seuraajineen arvelevat naisten puhuvan omiaan eivätkä usko heitä
16 • askel 3/2016
sinfonian. – Aikuisenakin olen aina kuunnellut radiosta ensin luterilaisen jumalanpalveluksen ja sen jatkoksi ortodoksisen liturgian. Äiti, joka oli pappissukua, toimi seurakunnassa päiväkerhonjohtajana, isä oli kirkkovaltuutettu. Jumalanpalvelukset olivat luonnollinen osa elämää. – Valkoisessa kannessa oli kaunis, varmaankin Kolin huipulta otettu kanH askel 3/2016 • 17. Sibeliuksen sinfonia syrjäytti rokin Nuoruusvuosina Hartaat sävelet vaihtuivat pitkätukkaisten nuorten miesten rämiseväksi rokiksi. Vaadin äänekkäästi muuta perhettä olemaan hiljaa. Kokoonnuimme paikallisella nuorisotalolla. Teksti: Mari Vainio • Kuvat: Laura Oja Kun musiikki muuttui kuviksi V oisitko elää ilman musiikkia. Rakastan kirkkomusiikkia. Rooma antoi sävelten siivittäjälle silmät. Soitin silloin yhdessä bändissä. Urkumusiikista pidin erityisesti. Hänet liitettiin ortodoksikirkkoon muutama vuosi sitten. Musiikki on kulkenut hänen mukanaan pienestä lapsesta saakka. Yleisradion toimittaja Risto Nordellin Riston Valinta on monen rakastama klassisen musiikin ohjelma. Varsinkin ortodoksinen kirkkolaulu on aina ollut minulle läheistä. – Koin elämäni suurimman herätyksen. Elämän pysähdys kantoi musiikin ammattilaisen maailman kuvien äärelle. Kristillisyys oli läsnä salolaisessa lapsuudenkodissa. Naapurihuoneen bändin kitaristi oli ostanut Jean Sibeliuksen 1. Se oli kuulemma sairaan hyvää musiikkia! Nordell hankki saman levyn ja muistaa levynkannen edelleen. 16-vuotiaana kuitenkin kolahti. – Aina kun radiosta tuli Hartaat sävelet, halusin kuunnella niitä rauhassa. Se on paitsi musiikkia ja taidetta myös kristillisen uskon vahvaa julistusta. Nykyään Nordell suuntaakin sunnuntaiaamuisin askeleensa Uspenskin katedraaliin. – En! huudahtaa vanhaan musiikkiin erikoistunut toimittaja Risto Nordell (57) ykskantaan. Löysin klassisen musiikin
Että nuori ihminen voi olla hullu! naureskelee Nordell nyt. Aurinko paistoi. – Kaikkeen muuhun paitsi nykymusiikkiin suhtauduttiin ylimielisesti. Nordell alkoi kirjoittaa musiikkiarvosteluja Salon Seudun Sanomiin. Kapellimestarina levyllä toimi Lorin Maasel. – Kerran sain päähäni, että haluan kirjoittaa Hesariin. En koskaan enää soittanut missään bändissä, Nordel sanoo ja lisää, että palo musiikinopiskeluun oli nyt sammumaton. Jotakin muuta oli keksittävä. Laitoin kuulokkeet korvilleni ja aloin kuunnella. Musiikkiopiston lauluopintojen ja ylioppilaaksi tulonsa jälkeen nuorukainen piti välivuoden ja keskittyi pianonsoittoon. Mitä monimutkaisempi teos ja mitä vähemmän tavalliset ihmiset sitä ymmärsivät, sitä paremmin se sopi individualisteille musiikinopiskelijoille. Silloinen Helsingin Sanomien arvostettu musiikkiarvostelija Seppo Heikinheimo tykästyi kuitenkin nuoren mie– Kaiken ydin oli ajassa, pysähtymisessä. Nordell kuvailee sinfonian alun erittäin pitkää klarinettisooloa, joka oli kuin Larin Parasken kansallisrunoutta. Laulajaa ei Nordellista tullut, hurmioitunut musiikin rakastaja kylläkin. Sitä seuraava F-duurisointu avasi nuorelle kuulijalle koko sinfoniaorkesterin kirkkauden. 18 • askel 3/2016. En koskaan kuunnellut musiikkia ilman sitä. – Kuuntelin hurmioituneena levyn loppuun ja huomasin, että siinä musiikissa oli paljon enemmän kuin ne kolme sointua, joilla olin soittanut rokkia. – Intohimoisena jätkänä myin pois kaikki sähkökitarani ja progressiivisen rokin levyni. – Nuorelle miehelle musiikki antoi älyllistä, inspiroivaa voimaa. Enemmän kaikkea! Kuuntelin musiikkia partituuri edessäni Se hetki oli Nordellin elämäntien tärkein risteys. H sallismaiseman kuva. – Menin koulusta kämpälleni. – Soitin sitä hullun lailla päivittäin, tuntikaupalla. Nordell kuvaa naureskellen intohimoista nuorten miesten joukkoa, jossa keskusteltiin yltiöpäisen vakavasti musiikista ja sen eri muodoista. – Oopperalaulajaa ei minusta äänialani vuoksi voinut tulla, liedillä ei elä eikä laulunopettajan työ maistunut. Se oli sen vuoden missioni. – Aina kun kuuntelin klassista musiikkia, muun muassa Beethovenia tai Mozartia, menin Sibelius-Akatemian kirjastoon ja lainasin kyseisen teoksen partituurin. Tavoitteena oli Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinja, lopulta pääaineeksi muotoutui laulu. – Se ei emotionaalisesti ollut kovin rikasta ja palkitsevaa, mutta nuoruuden innossa saadut opit ovat olleet hyvää pohjatyötä tulevaisuutta varten. Suunta muuttui. Musiikkitoimittaja löysi paikkansa Työssä yksi askel vei toiseen. 16-vuotias oli kuitenkin jo liian vanha soiton opiskeluun – tai niin ainakin muut luulivat
Sieltä löydän sielunmaisemani. – Kaikki Nordell-sukunimiset suomalaiset ovat kotoisin saarelta. Kunnia kuuluu yksin Jumalalle Kuuntelijoiden rakastamia kirkkomusiikin täyttämiä ohjelmia, kuten Luostarin puutarhassa ja Riston Valinta, on kuultu jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Rohkea mies otti yhteyttä myös radioon. Nordell ei niinkään etsi musiikkia sen hetkiseen tunteeseensa, vaan musiikki itse on tunteiden tuottaja. Kesämökkiään Kemiönsaarella, esiisien mailla, Nordell kuvaa elämänsä paratiisiksi. Nordell vuoden 1685 jälkeen. Musiikki ja ylimalkaan taide on musiikkitoimittajalle todiste Luojan hyvyydestä ja Jumalan kauneudesta. Musiikki vetoaa suoraan sydämeen. Kesällä veneillään. – Ne suorastaan kaatuivat päälleni. – Oma musiikin erikoisalueeni on vanha musiikki 1200-luvulta vuoteen 1750, jolloin Johan Sebastian Bach kuoli. Mies, jonka elämä on täyttynyt kuuloaistin suomista nautinnoista, löysi Roomassa omat silmänsä, kykynsä nähdä. Vuonna 1988 Yleisradiosta kuitenkin soitettiin ja tarjottiin kolmen kuukauden musiikkitoimittajan sijaisuutta. Olin turhan rehellinen, eikä ovi auennut. – Hain useampaan otteeseen radion kesätoimittajaksi. askel 3/2016 • 19. Linnut ovat poissa ja jos merikin on täysin äänetön, on hiljaisuus totaalista. Tuntui, että olen sittenkin eurooppalainen ihminen, osa eurooppalaista sivistystä, osa sen jatkumoa. Ikuisessa kaupungissa saarten ja kallioiden mies sai kokea kaikki länsimaisen historian kerrostumat. – Mitä enemmän tein toimittajan töitä, sitä enemmän huomasin, ettei minusta tule laulajaa. – Kesämökin tunnelmaan sopii Puhelinlangat laulaa. Saan vain kulkea rauhassa eteenpäin, olla matkalla. Välillä korville kelpaa iskelmäkin. Tulevaisuuden näkymiä tiedusteltaessa vastasin aina haluavani laulajaksi. – Minun piti tutkia siellä 1500-luvun roomalaista kirkkomusiikin koulukuntaa, mutta jouduinkin ihanille harharetkille, Nordell sanoo. Bachilla oli tapana kirjoittaa teostensa loppuun kirjaimet SDG, Jumalalle yksin kunnia. – Kuuntelen yleensä aina klassista. Nordell haki ja sai sen. Joskus saunan rappusilla istuessani kuulen, kuinka oma veri kohisee, mies sanoo ja lisää kaipaavansa vettä ympärilleen. Se antoi elämälle lopullisen suunnan. – Purjehtiessani olen vapaa aikatauluista. Poikani on 12. Purjehtiessani olen vapaa Musiikkitoimittajan kotoa löytyy parikymmentä radiota. Iskelmät ovat myös mukavaa autoilumusiikkia, mutta syvempää suhdetta en niihin löydä. – Olen mökillä syksyn hiljaisimman ajan. – Pääsin saamani Kirkon kulttuuripalkinnon avulla kuukaudeksi Suomen Rooman-instituuttiin, Villa Lanteen. Nordell kuvailee saariston luontoa, kalliota ja merta. – Kiersin kirkosta toiseen. H hen teksteihin ja otti hänet remmiinsä. Niitä on myös vessassa ja saunassa. Hiljaa pääsin maalausten maailmaan Rooman matka viime marraskuussa antoi kiireiselle toimittajalle mahdollisuuden uppoutua uuteen. Kuukauden kuluttua paikka tuli hakuun. Tavallisesta poiketen toimittajan mökkikausi kestää syyskuusta tammikuuhun. – Kun kuuntelen tai tutkin jotakin vaikuttavaa kirkkomusiikkiteosta, koen voimakkaasti tuon saman tunteen: Soli deo gloria! Nordell sanoo, että on suuri onni saada tehdä työtä musiikin parissa, sillä kaikki musiikki ilmentää hänelle Jumalan kunniaa. Musiikki todistaa Luojan hyvyydestä ja kauneudesta. Sain mahdollisuuden pysähtyä taideteosten äärelle. Uspenskin katedraalin ikonostaasi – Musiikki vetoaa sydämeen. Olen ylpeä juuristani
Annoin taiteen puhua. Se oivallus avasi hänen maailmansa uudella tavalla. Seinämaalaus on paikassa, jonka ohi moni kulkee tappiokseen. – Teokset veivät mukanaan omiin tunnelmiinsa, sain antautua taiteen, koko elämän äärellä. Molemmat loivat taiteeseensa ristiriitaisuutta, jopa rumuutta, jota heidän aikakaudellaan ei hyväksytty. Kiitosvirren teksti on Luukkaan evankeliumin alussa, ja sen osaa pääpiirteissään jokainen rippikoulunsa käynyt. Mielenkiinto kohdistui varsinkin aikakauteen, jossa gotiikka vaihtuu varhaisrenessanssiksi. – Ihminen alkoi tuolloin uskoa itseensä, humanismi nousi. – Huomasin renessanssin maalaustaiteessa niin paljon samaa kuin rakastamassani musiikissa. Jumala lyö ylpeät – mutta ei niitä, jotka ovat ylpeitä vain onnestaan. Se on vihje niille musiikin kuuntelijoille, joille passiot ja H-mollimessu ovat pelottavan laajoja ja joita kantaateissa vaivaa kieli eli kielen osaamattomuus. – Oli huikaisevaa ymmärtää näiden kahden taiteilijan yhtäläisyydet. Tämä kaikki oli Risto Nordellille valtava, avaava kokemus. Nordell mainitsee italialaisen barokkitaiteilijan Caravaggion, joka eli täsmälleen samaan aikaan kuin säveltäjä Carlo Gesualdo. Saman henkisen kehityksen Nordell koki maalaustaiteen ja musiikin yhteydessä. Luostari on hiukan syrjempänä, mutta ei sinne kävele kauan. Asiasta saa olla kukin omaa mieltään, mutta Fra Angelicon enkelin tervehdystä tuskin moni kykenee katsomaan värähtämättä. Ja yksi laji ylpeyttä ja kovasydämisyyttä on sellainen syyllisyyden tunto, joka peittää alleen muun. Tuolle tunteelle on omistettu pyhäpäivä mutta sen muistaminen ja vaaliminen on paikallaan ympäri vuoden. Enkeli ilmestyy, tervehtii ja kertoo suuren ihmeen, joka kohtaa Mariaa ja Elisabetia, häntä josta tulee Johannes Kastajan äiti. Vähitellen visuaalisuus alkoi hahmottua, emootiot ja tunnelmat nousivat mukaan taiteen kokemukseen. Hiljalleen pääsin sisään maalausten maailmaan. Tavoitin ajattomuuden Suurkaupungin taidegallerioissa pörräävien matkailijoiden keskellä Risto Nordell kaipasi rauhaa. L KOLUMNI Jukka Kemppinen • hovioikeudenneuvos ja professori K irkkovuoden kuluessa voi jäädä syntymän ja kuoleman juhlien varjoon Marian ilmestyspäivä. Suurkaupungin sylissä löydetty ristiriitaisuuksien rikkaus, samankaltaisuuksien kosketus, kantoi mahdollisuuteen nähdä ja ymmärtää. E vankeliumin tekstissä vilahtaa tie ja keino kiittämisen iloon, ja se näkyy munkkiveli Angelicon maalauksessa Marian kasvoilla, nöyryys. – Ostin hyvät kuulokkeet, joista kuuntelin kulloiseenkin taideteokseen ja aiheeseen sopivaa klassista musiikkia. Maria ihmettelee Jumalaa, joka katsahti hänen vähäpätöisyyteensä. Jumalan sanotaan lyöneet ylpeät. Jos jouluoratorio soi riemua ja passiot jylhää surua, tässä on teos, jonka täyttää ihmetys ja ilo ja se asia, joka meidän arkielämässämme kaipaa varmasti kohentamista, nimittäin kiitos. Italiassa, kuvataiteen äärellä saavutin sen saman rauhan kuin mökilläni luonnon keskellä. Kaikki samat asiat vaikuttivat myös musiikkiin. – Kaiken ydin oli ajassa, pysähtymisessä. Jos murehtii asioita, jotka yleensä osoittautuvat aikanaan vähäpätöisiksi, voi unohtaa kiittää kaikesta siitä, mitä on Marian ilmestys ja kiitos, salaperäisestä siemenestä kasvava ja kehkeytyvä suuruus, johon on muillakin osa. J uuri tuo aihe lumosi taiteilijoita ja muusikkoja. Aluksi matkaaja tutki maalauksia teknisesti. Jos lukija haluaa palauttaa mieleensä tuon purkautuvan kiitoksen, se löytyy jaksosta ”Quia fecit mihi magna qui potens est” (Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria). Näin uppouduin ajanjaksoon täydellisesti. Bachin teoksen kuulee kai useimmin. Kaupungissa kulkijoilla on tapa mennä tuomiokirkolta gallerioihin, etenkin Uffiziin, eikä siellä nähtävä lopu. Tavoitin aikakausien keskellä hiljaisuuden ja ajattomuuden. – Kuulostaa, ehkä arrogantilta, mutta kaikki suuri taide on niin monikerroksista, että siihen pääsee sisään vain hitaasti ja hiljaa. M arian kiitosvirsi Magnificat on sävelletty ties miten useasti. Kuten Kallis hunajanpisara toteaa: missä on paljon syyllisyyttä, siellä on sydän kova. L Ilmestys H 20 • askel 3/2016. Istuin vain ja tuijotin. Maailman musiikki muuttui kuviksi. Se on Firenzessä San Marcon luostarissa, jossa on todella paljon Fra Angelicon käden jälkiä
Lähetykset vain kotimaahan. Valoisaa kevättä ja pääsiäisen odotusta! Lumoavat Martta Wendelinin keväiset kortit ilahduttavat aina. Lähetykset vain kotimaahan. VASTAUSLÄHETYS TUNNUS 5002954 KOTIMAA OY PL 21 76103 PIEKSÄMÄKI Tyynyliina Askelen ristikot 2012-2014 Kortit 20 kpl nippu 15,00€ 5,90€ 20,00€ kpl kpl kpl Askelen suositut ristikot on koottu yhteen kauniiseen nelivärilehtiseen kolmen vuoden ajalta. Käy hyvin muistisairauksien ehkäisyyn. Martta Wendelinin kansikuva ja myös sisällä on saman taiteilijan runsas kuvitus. Voit tilata postitse, sähköpostilla tai puhelimitse. Olemme valinneet Askelen lukijoille ihan oman 20 kortin nipun, jossa on 10 erilaista aihetta. Suloisia unia kaikille läheisille. 020 7542350 Myös Sacrum myymälä Hietalahdenranta 13, Helsinki. Tilauksen voi tehdä myös sähköpostilla: tilaus@sacrum.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–17 puh. Tyynyliina, Ristikkolehti ja juuri tämä korttivalikoima on saatavana vain Askelen lukijoille. TILAAJAN NIMI OSOITE POSTINUMERO Sacrum maksaa postimaksun POSTITOIMIPAIKKA PUHELINNUMERO TILAAJAN ALEKIRJOITUS 20,00€ 5,90€ 15,00€ ASKELTORIN KEVÄT TILAUSKUPONKI askeltori_53.indd 53 25.2.2015 11:33:01 PL 279 00181 Helsinki . 20,00 € nippu Tilaa itsellesi tai lahjaksi viehättävä muistikirja omia juttuja varten. 15 € kappale Kortit 20 kpl nippu Muistikirja kpl kpl Askeltorin kevät! Kevätjuttuja sinulle ja ystävillesi. Tilauksen voi tehdä myös sähköpostilla: tilaus@sacrum.fi tai puhelimitse arkisin klo 9–17 puh. Askeltorin kevät! Kevätjuttuja sinulle ja ystävillesi. Käy hyvin muistisairauksien ehkäisyyn. Martta Wendelinin kortit ilahduttavat lähettäjää ja saajaa. mennessä.. Tilauksiin lisätään postimaksu 5 €. Tuotteita rajoitetut erät. Tyynyliina, Ristikkolehti ja juuri tämä korttivalikoima on saatavana vain Askelen lukijoille. Tuotteita rajoitetut erät. Mukana myös ratkaisut. Niitä on suloista lähettää ja saada. Tyynyliinassa ovat suojelusenkelin siivet ja teksti ”Levolle lasken Luojani”. TILAAJAN NIMI OSOITE POSTINUMERO Sacrum maksaa postimaksun POSTITOIMIPAIKKA PUHELINNUMERO TILAAJAN ALEKIRJOITUS 20,00€ 5,90€ 15,00€ ASKELTORIN KEVÄT TILAUSKUPONKI askeltori_53.indd 53 25.2.2015 11:33:01 Valoisaa kevättä ja pääsiäisen odotusta! Ketä haluaisit ilahduttaa. 020 7542350 Myös Sacrum myymälä Hietalahdenranta 13, Helsinki. Niitä on suloista lähettää ja saada. Olemme valinneet huolella tuotteita, jotka on helppo lähettää vaikka postissa ystäville. Kaikkiaan 20 korttia ja 10 erilaista aihetta. VASTAUSLÄHETYS TUNNUS 5002954 KOTIMAA OY PL 21 76103 PIEKSÄMÄKI Tyynyliina Askelen ristikot 2012-2014 Kortit 20 kpl nippu 15,00€ 5,90€ 20,00€ kpl kpl kpl Askelen suositut ristikot on koottu yhteen kauniiseen nelivärilehtiseen kolmen vuoden ajalta. Mukana myös ratkaisut. Ehdit pääsiäiseksi, jos tilaat 11.3. Valoisaa kevättä ja pääsiäisen odotusta! Lumoavat Martta Wendelinin keväiset kortit ilahduttavat aina. Kaikkiaan 20 korttia ja 10 erilaista aihetta. Tyynyliinassa ovat suojelusenkelin siivet ja teksti ”Levolle lasken Luojani”. Olemme valinneet huolella tuotteita, jotka on helppo lähettää vaikka postissa ystäville. Tilauksiin lisätään postimaksu 5 €. Voit tilata postitse, sähköpostilla tai puhelimitse. On huomaavaista muistaa ystävää tai sukulaisia nostalgisesti kauniilla käsin kirjoitetulla kortilla. Suloisia unia kaikille läheisille
Important connection You feel it in your body Home in the sun 2
Kolme väriä Taiteilija Vilmalotta Schafhauserin paletissa on muutama väri ylitse muiden. H Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Seppo J. Indigonsininen. Valkoinen, jossa heijastuvat kaikki värisävyt. Voimakas punainen. Sirkka / Eastpress Uuden elämän ja valon tanssi Luonnollisuuden voima Muistatko vielä. Hän maalaa maailmaa ja ihmisen osaa, jossa ei aina voi valita hempeintä pastellia. J
Välillä pyysin: Tanssi, äiti! Rakastin katsoa hänen sulavia liikkeitään. Taitelija tiivistää, että hän sai äidiltään Arja Virtaselta visuaalisuuden ja isältään Jorma K. Siinä on katkaistu ihminen. Eräänä päivänä halusin maalata sen punaiseksi, Vilmalotta Olivia Schafhauser palaa ensimmäisiin vetoihin. Vanhempien vaikutus näkyy yhä tyttären taiteessa, jossa visuaalisuus ja sanat ovat tehneet liiton. Tämä hetki meni jo Vilmalotan kehdon yllä tuikki monta onnellista tähteä. Breaking the Li– Minulla on irti päästämisen taito. Vietin paljon aikaa äidin työhuoneella, missä hän piirsi iloisia satuhahmoja. Kun taidemaalari talvella 2016 ripustaa teoksiaan näytteille Helsingin Kalasatamassa DIAK:n uudella kampuksella, kankaalla ovat edelleen kauneus ja ihmisen osat. Isä opetti lukemaan venäläisiä mestareita. – Maalaamisen ohessa kirjoitan runoja, novelleja ja ajatuksiani tajunnanvirtana. A lussa oli tynnyri ja nelivuotias tyttö, joka sai kasvaa tynnyrin ulkopuolella, selän takana avara maailma, edessä jokin uusi maailma, kädessä suuri pensseli. – Meillä oli pienessä saaressa mökki, jonka pihassa oli iso ruosteinen tynnyri. Punainen kausi oli alkanut. 24 • askel 3/2016. Myös teosten nimet ovat painokkaita: Hyvyys on läpinäkyvää. Vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen öljyvärityö. Ulkoista hyvinvointia tärkeämpää olivat rakkaus sekä tila omille lahjoille ja näkemyksille; vaikka punaista ruostepohjalle. Ääneen saa puhua vain pienessä huoneessa. Jo pieni taiteilija tiesi, että epätäydellinen on kaunista. Sitä ei sanota ääneen, että haastattelun edetessä mielessä alkaa soida tietty musiikki ja tiedän jo otsikon. Saatoin myös kuunnella tuntitolkulla hänen tarinoitaan historiasta, politiikasta ja yritysmaailmasta. Siveltimissä ei säästelty, kun hän antoi materiaalit ja kannusti maalaamiseen. En jää kiinni tilanteisiin, en säästä enkä kahlitse, Vilmalotta kuvaa vapauttaan Kalasataman myyntinäyttelyä valmistellessaan. Siitä on tarkoitus puhua nyt, ihmisen osasta. Istumme kerroksessa, joka on pyhitetty hiljaisuudelle. Virtaselta sanat. – Kotoa, voimakkailta ja innovatiivisilta vanhemmiltani, tuli idearikas kulttuuripohja
Muutama tärkeä esine on kulkenut matkassa: Roomasta tuotu David-patsas. Kodin rikkaus ovat värit, violetti, harmaa, puun tummuus ja tulppaanien keltaisuus. Kotona alkoi soida myös uudenlainen musiikki. Tanssin sinulle ilon. En lähde liikkeelle kokonaisuuden hahmotelmasta vaan jostain yksityiskohdasta. Tämä on minulle luonnollista. – Koin koulun välittämän antroposofian ahdistavana ja kyllästyin demonien seikkailuihin koulussa luetun intialaiseepoksen, Ramayanan, sivuilla. Perheen 13-vuotias steinerkoululainen veti omat johtopäätöksensä. Olen löytänyt tyylini, taiteilija sanoo ja kertoo hauskan muiston uran alkuajoilta. Vain käsi ojentui kohti, Vilmalotta kuvaa köyhän ihmisen osaa ja sanoo, ettei hänestä vieläkään ole tullut keräilijää. Hän kysyi, mitä teen ja kerroin, että minusta tulee kuvataiteilija. En kaivannut uutta ja hienoa. Se oli lähes tasan matkalippujen hinta, ja vielä jäi rahaa kahviin ja pullaan, Vilmalotta hymyilee ja sanoo sopeutuneensa hyvin uuteen elämäntyyliin. Näin, miten ahdistus vaihtui iloon ja rauhaan. Katsotaan palettia, jossa väreihin sekoittuu sanoja, tunteita ja liikettä. Sinisissä tiloissa Vilmalotta avaa oven taas uuteen, värien maailman. ”Mäkin maalailen”, vastasi mies, jonka varmasti kaikki ympärillä olevat tunnistivat Osmo Rauhalaksi. Sitten hän tuli uskoon. – Se on kulkenut mukana kotoa lähdöstä asti kuvaamassa itsenäistymistä ja tahtoa. Edelleen näen ihmisen palasina, en kokonaisuutena. – Elintaso laski sadasta nollaan, Vilmalotta kärjistää ja kuvailee, miten ravintolaillalliset ja lomamatkat vaihtuivat homeiseen leipään ja yksinkertaiseen elämään. Karthumissa oli 40 000 katulasta. Ovellemme ilmestyi nainen, joka kertoi Jumalan kehottaneen häntä tuomaan tietyn summan. Kukkani on orkidea. – Sain edelleen matkustaa, kun muutimme maasta toiseen. Minulla on myös eri maista tuotu kivikokoelma, kuvia lapsestani ja paljon kukkia. Varsinaisen kutsumuksensa hän löysi kuitenkin sivellin kädessä. Näin rikkautta, jossa ihmiset pitivät huolta toisistaan. Isä tuli uskoon vähän myöhemmin, ja muutos hänessä oli vielä suurempi kuin äidissä; kiroilun ja suuttumisten tilalle tuli rauhaa ja nöyrää viisautta. Oli rankkaa ja koskettavaa olla lähellä jalattomia lapsia, jotka istuivat kadun kulmassa. Kipsinen, samalla kertaa hauras ja voimakas kipsinyrkki, josta voi lukea viittomakielen kirjaimen s. – Pyrin Kuvataideakatemiaan ja pääsin vajaan 20 muun opiskelijan joukkoon. – Kerran isällä ei ollut rahaa työmatkaan. ”Sinulla on outo tapa nähdä maailmaa”, minulle sanottiin. Aloin jutella vieressä istuvan miehen kanssa. Myöhemmin kuulin professorin tokaisseen: ”Miten me tällainenkin tänne valittiin!” Kun kuljemme rukoillen, Jumalan tahto tapahtuu – ajattelivat ihmiset mitä tahansa. Asuimme muun muassa Sudanissa, kun olin 14-vuotias. H mits. Jumala oli antanut hänelle lahjan maalata ja avaisi myös ovet. Ihmisen osat YWAM:ssa Vilmalotta löysi uuden kiehtovan ilmaisun, kun hänet valittiin tanssiryhmästä viittomaan erääseen esitykseen. He eivät enää jaksaneet hätistellä kärpäsiä silmistä tai sanoa mitään. Myöhemmin hänestä tuli lopputyöni ohjaaja, ystävä ja tukija, joka rohkaisi olemaan uskollinen omalle tyylilleni. He myivät omaisuutensa ja antoivat varat lähetystyöhön. – Koulutuksessa meidät laitettiin äärirajoille, olemaan yksin ja kestämään kritiikkiä. He aistivat paljon enemmän kuin kuulevat ihmiset, Vilmalotta nauraa ja kuvaa löytämäänsä ilmaisua: herkkään liikkeeseen kätketyt sanat. Kiireinen johtaja alkoi olla enemmän läsnä läheistensä elämässä. Uuden elämän ja valon tanssi. – Lapsesta asti tykkäsin käydä kirpputoreilla. – Mutta ei hahmoja, sanoo taiteilija, joka on tuhansia kertoja sovittanut peukalonsa puupaletin kuluneeseen reikään ja antanut siveltimen viedä tiloihin, joissa on syntynyt huikeaa taidetta. Myöhemmin hän opetteli viittomakielen ja sukelsi kuurojen herkkään, rikkaaseen ja rehelliseen maailmaan. askel 3/2016 • 25. ”Mitäs sä teet?” kysyin vuorostani. Miksi ihminen katsoo kauneutta peloissaan. – Kuuroja ei kannata yrittää huijata. Tämä hetki meni jo. Liikutaan hauraalla jäällä. – Kävin Oriveden opiston kuvataidelinjaa ja istuin täydessä junassa matkalla Helsinkiin. Ahdistus vaihtui iloon Kun tuleva kuvataiteilija oli 12-vuotias, avautui Virtasen perheessä ikkuna uuteen elämään, ja äidin tanssiin tuli uutta valoa. Elämämme oli kansainvälistä ja opin, ettei köyhyys ole rikkinäisissä vaatteissa. – Hengellisessä etsinnässään äiti oli osallistunut spiritistisiin istuntoihin, ja meillä kotona tapahtui outoja asioita. Carpe diem -taulu seinällä. Kerran sitten marssin kansliaan ja soitin kotiin: Tulkaa hakemaan minut pois! Käsi ojentui kohti Julkkisäidin ja Askelen perustajanakin tunnetun lehtijohtajan elämänmuutos ei jäänyt sisäiseksi mielenrauhaksi ja henkisyydeksi. Matkoja sentään riitti, kun YWAM:sta (Youth With A Mission) tuli vanhempien uusi työnantaja, ja pieniä ihmeitä
Ehkä viestikin. Jo lapsena Vilmalotta oppi isältään rakastamaan merta, joka vei perhettä omalla laivalla seikkailuihin. He ovat hienoja ihmisiä. – Indigo on opettanut minulle luottamusta. H Vilmalotta Schafhauser loi taidetta Kalasataman kampuksen kappelin valaisimiin. He ovat suoria, ja olen joskus ollut sosiaalisena tulkkina: he eivät tarkoita mitään pahaa, Vilmalotta sanoo ja kertoo, että joissain kiusaamistilanteissa emon on pitänyt näyttää kyntensä. Kiitos Jumalalle, vanhempani tukivat Kaikissa väreissä on myös vastavoimat. Indigo on käynyt normaalia koulua ja voi käydä normaalisti töissä. Punainen palasi palettiin Kun poika syntyi, oli itsestään selvää, että hänestä tulee Indigo. Muistatko miten asiat ovat järjestyneet ennenkin?” Yksin en ole kokonainen Avioero vuonna 2005 teki Vilmalotasta yksinhuoltajan. Rakkaus syveni Kreikassa ja Havaijilla, jossa rauha, ilo, lämpö ja valo huuhtoivat kuin vuorolaineina ihmisten mielissä, eikä kellään ollut kiirettä. Noin nelivuotiaana erityisyys sai nimen asperger. – Asuimme Münchenissä, jossa sininen ja valkoinen näkyvät kaikkialla. Vilmalotalla oli kausi, jolloin koti oli sininen ja ihmiset maalauksissa sinisiä. – Valmistauduin silloin poikani Indigon syntymään. Rukoillaan. Jo odotusaikana tiesin, että hän on erilainen, esimerkiksi herkkä koville äänille. Myös Baijerin osavaltion lippu on sinivalkoinen, Vilmalotta kertoo ja sanoo sukeltaneensa sielläkin uuteen, saksan kielen maailmaan. – Kun myöhemmin asuimme Iitissä, välillä oli pakko päästä Helsinkiin. – Silloin särkyi jotain, minkä Jumala oli tarkoittanut pyhäksi, puhtaaksi, kauniiksi ja alkuperäiseksi. – Asperger-ihmisiä on laidasta laitaan. Ehkä sinivalkoinen oli kompromissi sinivalkoisen Suomen, Saksan ja kotoisen Kreikan suhteen. Valon ja meren valtaama Vilmalotta on matkustellut ja asunut monissa paikoissa, muun muassa Havaijilla, Kreikassa, Tokiossa, New Yorkissa ja Saksassa, jonne hänet vei suuri rakkaus. Vilmalotta sukelsi taas uuteen maailmaan ja tutustui perinpohjaisesti paitsi poikansa myös kirjallisuuden kautta aspergerin oireyhtymään. Elämältä putosi pohja, kun emme olleetkaan enää perhe, isä, äiti ja lapsi. Suomen kielellä leikittelyn tilalle tuli haikeus. – Aluksi olin toimintakyvytön ja kuin suojaavassa utumaailmassa tai shokissa. Sukeltaa värien maailmaan, syvän siniseen tai purppuran punaiseen. Joku sanoi, että jos kaikki olisivat aspergereita, ei olisi sotia. Se väittää myös vastaan. Kun hermoilen, hän saattaa sanoa: ”Äiti, ota rennosti. Jumala auttaa. Punainen ei pulppua vain iloista energiaa ja voimaa. 26 • askel 3/2016. – Hän on opettanut minulle eniten elämän syvyyttä, kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja nöyryyttä. Ja siellä sininen syveni. Silloin tuntui, etteivät asiat järjesty. Seurustella värien kanssa. Hän opetteli puolisonsa äidinkielen ja tavallaan kadotti omansa. Samalla syntyi myös leijonaemo ja punainen palasi väripalettiin. Saatoin istua vaikka päivän kallioilla meren rannalla. Kaikissa väreissä on myös vastavoimat. Sinisessäkin on voimaa ja vastavoimaa. Rukoilemme joka ilta, pyydämme johdatusta, muistamme sairaita ja etsimme apua ongelmiin
Viimeisen ehtoollisen muunnelmissa ja ivamukaelmissa esiintyy milloin Latinalaisen Amerikan köyhiä maatyömiehiä, milloin Hollywoodin tähtiä tai piirroselokuvien hahmoja. Avioeron myötä tajusin, ettei kukaan ole yksin kokonainen. Aloin opiskella ja suoritin ylemmän erityistason ratkaisukeskeiset psykoterapiaopinnot. P.S. minua valtavasti. U seimmissa Viimeisen ehtoollisen versioissa Jeesuksen ja opetuslasten pyhyyttä korostaa sädekehä. Se on ehtymätön kuin ehtoollinen itse. Firenzen San Marcon luostarin freskossa, jonka maalasi renessanssin kuulu taiteilijamunkki Fra Angelico, Jeesus jakaa pappina leivän ja viinin. Työnnänkö rikotut asiat taka-alalle, josta ne kuitenkin vaikuttavat, vai käynkö kohti. Samalla kun se kuvaa Jeesusta opetuslapsineen viimeisellä yhteisellä aterialla, se ikuistaa kristillisen seurakunnan ensimmäisen pyhän ehtoollisen. Mitä suurempi kertomus, sitä herkemmin se altistuu monenlaisille tulkinnoille, myös vääristelyille. L M aailman tunnetuimpiin taideteostyyppeihin kuuluva Viimeinen ehtoollinen rikkoo ajan rajat. Ihmisen osa. Halusin, että hän pysyy lapsena eikä ala kantaa aikuisen suruja ja ryhdy mieheksi taloon. Sen aikana Jeesus lausuu ehtoollisenasetussanansa. Suurin on rakkaus. Illallisrauha on mennyttä. Taas uusi maailma valloitettuna! Siellä on voinut opetella tuntemaan itseään. Kun teksti on valmis, taiteilija lähettää sähköpostia ja ihmettelee, mistä elokuvaohjaaja Krzysztof Kieslowski on ilmestynyt otsikkoon. Indigo sai touhuta vaarinsa kanssa. Mielessä soi Preisnerin Bleu Finalen. Danten Jumalaisessa näytelmässä mestarinsa kavaltanut kärsii iäistä rangaistustaan helvetin syvimmissä, jääkylmissä syvyyksissä. Valkoisessa on kaikki Melkein tämän kaiken olisi voinut lukea noista tauluista, joissa on katkottuja ihmisiä. Opetuslapset seisovat hartaan vastaanottavaisina kuin rippikoululaiset alttarilla. J oissakin Viimeisen ehtoollisen kuvissa vallitsee lähes taivaallinen rauha. Hän etsi apua myös psykoterapiasta. Se liittyy häneen, jota taiteilija kuvaa kaunissieluiseksi, jolle hän voi jutella kuin ystävälle ja jonka hän näkee kulkevan valkoisessa pitkässä vaatteessa ikuinen rakkaus silmissään. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” V iimeisestä ehtoollisesta on tehty loputtomasti erilaisia versioita. Hänen alhainen tekonsa on pelastushistoriallisesti välttämätön, mutta hänen osansa on kova: hän hirttäytyy tai hänen vatsansa halkeaa. Hän ei haastattelussa sitä maininnut, mutta puolalainen mestari on yksi eniten hänen taiteeseensa ja elämäänsä vaikuttaneista henkilöistä. – Aloin selvittää, miten selviämme yksinäisyyden tuomista vaurioista. Pöytäkunnan asut joko jäljittelevät ajanlaskun alun vaatepartta tai siirtävät tapahtumat teoksen tekijän elinympäristöön. L KOLUMNI Torsti Lehtinen • kirjailija, filosofi Ehtymätön ehtoollinen askel 3/2016 • 27. ”Et kai sinä?” vilkuilevat opetuslapset hätääntyneinä toisiaan. Valkoisessa, jossa heijastuvat kaikki värisävyt. Miten työstetään pettymyksiä ihmissuhteissa. Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. ”En kai minä?” näyttää joku kysyvän itseltään. Tunnetuin tällaisista toisinnoista on Leonardo da Vincin maalaama Milanon Santa Maria delle Grazien luostarin ruokasalin fresko. Puhelimesta heijastuu sininen valo. Puhelin soi. Jossain on kätkettynä myös pieni risti. Edelleen olemme hyviä ystäviä entisen mieheni kanssa. Myös yhteys isään säilyi, kun he skypettivät eikä Indigo kokenut hylkäämistä. – Minua on aina kiinnostanut ihmismieli ja psykologia, ja se on näkynyt myös töissäni. Viimeisen ehtoollisen teema inspiroi yhä sekä runoilijoita että taiteilijoita. Se on tyyliltään arkinen: sädekehiä ei näy, Juudas Iskariot puristaa kourassaan kukkaroa, jossa lienee 30 hopearahaa, petoksen palkka. Dramaattisemmissa tulkinnoissa kuvataan sekasortoinen hetki, jolloin Jeesus on juuri ilmoittanut, että yksi hänen kanssaan aterioivista kavaltaa hänet. Poika tietysti vaistosi suruni oman surunsa keskellä, ja keskustelimme siitä paljon. Vain Juudakselta se puuttuu. Eronsa Vilmalotta maalasi tauluihin. Siellä on eräs toinen kaunissieluinen, jolla on äidille asiaa. Yhdessä rakennamme kokonaisuuden. Näyttelynsä avajaisia odottava kaunis taiteilija sanookin päättäväisesti: – Olen boheemi ja henkinen sekä kiltti, tunnollinen, oikeudenmukainen ja hirveän sitkeä; tarpeen tullen menen loppuun asti ja kaadun sitten, Vilmalotta Schafhauser nauraa ja lähtee kiinnittämään viimeisiä teosnimiä oppilaitoksen alakertaan. Aterioitsijat istuvat milloin pitkän pöydän ääressä, milloin pyöreässä pöydässä kuin tarukuningas Arthurin ritarit. Hänet kuvataan kouristuneessa asennossa, tai hän istuu lattialla, miltei pöydän alla, kaikessa irvokkuudessaan säälittävänä
Oli sateinen kesä ja Suomen yli pyyhkäisi ensimmäinen huumeaalto. 28 • askel 3/2016. Työmuodon logo muistuttaa edelleen, mistä kaikki on saanut alkunsa. L Saapas rantautui Espanjaan Aurinkorannikon suomalainen seurakunta aloitti nuoria auttavan Saapas-toiminnan syksyllä 2014. Viikonloppuiltoina ja yöaikaan nuoret kokoontuvat ryhmiksi puistoihin, rantaan ja baareihin. Sammuneita juhlijoita kirjaimellisesti nostettiin ylös kurasta. Nuorella tulee olla joku kontakti aikuiseen, joka ei tuomitse mutta joka auttaa, kun tarve tulee, vapaaehtoiset kiteyttävät työn sisältöä. Uusi elämä Espanjassa voi olla Suomesta muuttaneelle nuorelle murroksen paikka. – Saapas on tärkeää työtä ja riskien hallintaa. Tammikuussa 2016 toimintaa laajennettiin avaamalla Saapas-kahvila, joka on avoinna lauantai-iltaisin. Teksti ja kuva: Outi Hannuksela Saapas-vapaaehtoiset partioivat Fuengirola Ferioilla Espanjassa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun ”Saapas” on siirretty Suomen rajojen ulkopuolelle. Nuorille tarjotaan tila, jossa voi tavata toisia nuoria, pelata pingistä ja viettää vain aikaa päihteettömässä paikassa. Päihteet kulkevat mukana menossa, mutta vapaaehtoisten mukaan enemmän kuin sammuneiden hoitamiselle Espanjassa on tarvetta keskustelevalle aikuiselle. Mukana on aina myös aikuisia Saapas-vapaaehtoisia. P alveluoperaatio Saapas sai alkunsa vuonna 1972, kun kirkon nuorisotyöntekijät lähtivät rockfestareille auttamaan päihtyneitä nuoria. Lisäksi alkoholi on edullista ja ikärajojen valvonta ostotilanteessa löysempää kuin kotimaassa. Saappaat olivat välttämättömät ja niistä jäikin hankkeelle nimi. Vaikka moni mieltää elon etelässä olevan pelkkää auringonpaistetta, on tälläkin kolikolla kääntöpuoli. Nyt Saapas on rantautunut Espanjan Aurinkorannikolle, jossa asuu pienen kaupungin verran suomalaisia, ja etsivälle nuorisotyölle on tarvetta. Saapas-toiminnassa mukana olevat vapaaehtoiset suuntaavat sinne, missä nuoria on. Muuton tuoma juurettomuus sekä kaveripiirin ja harrastusten vaihtuminen ovat tekijöitä, jotka näkyvät nuorten hyvinvoinnissa. Espanjassa on myös paikallisia juhlia, joissa meno saattaa jatkua aamun sarastukseen saakka
Avaa sydämeni silmät näkemään se katse, niin saan voimaa seurata sinua loppuun asti. Se tuskin on hyvä työ edes Jumalan silmissä. Simonista puhuttaessa mainitaan joka kerta hänen vastentahtoisuutensa. Tarinassa ei ole jälkeenpäin rakennetun pyhimyskiiltokuvan aineksia. Via Dolorosalle oli pakotettu kaksi yhtä syytöntä miestä. Jeesus, pahoinpidelty ja valvomisesta uupunut mies, ei jaksanut kantaa ristiään rangaistuspaikalle asti niin kuin rikollisen olisi kuulunut. On häpeällistä, että mies, joka ei milloinkaan pakottanut ketään seuraansa, joutui elämänsä loppumetreillä näkemään, kuinka se tapahtuu. Jos Simon olikin ensimmäinen, jota Jeesuksen nimissä pakotettiin, hän ei jäänyt viimeiseksi. Jerusalemin palatsissa ja kujilla tapahtui huutava vääryys. Vapaaehtoinen auttaja hän ei ollut. Mietin usein, mitä hänelle teit, sinä loppuun uuvutettu. Miksi mennäkään vapaaehtoisesti sellaisen rikollisen rinnalle, jota tuhatpäinen väkijoukko pilkkaa ja häpäisee. Myös monissa kirkoissa rakennetaan pääsiäisen ajaksi nuo neljätoista asemaa, joilla voi muistella Jeesuksen kärsimyshistorian eri vaiheita. Hänestä kerrotaan vain, että hän oli Rufuksen ja Alexanderin isä. Jo varhaiset kristityt pyrkivät tekemään pyhiinvaelluksia pitkin oletettua reittiä, jota Jeesus oli kulkenut viimeisinä päivinään. Miksi tehdä sellaisen ihmisen tie yhtään kevyemmäksi. S imon oli kotoisin Libyan alueelta Kyrenestä, roomalaisesta provinssista, jossa oli runsaasti juutalaista asutusta. P Simonin tie AIKAKIRJEET Kärsimystien aikana Simonista tuli Jeesuksen seuraaja. Ne jotka tunsivat Jeesuksen, tiesivät, mitä yhteistä hänellä ja Simonilla oli. Kuinka häntä katsoit, että hän suli seuraajaksesi. Häpesitkö, ettet jaksanut yksin. Vai tunsiko Simon Jeesuksen maineen jumalanpilkkaajana. On uskottu, että tuon kärsimystien aikana Simonista tuli Jeesuksen seuraaja. Kun Jeesus haastoi ihmiset ottamaan joka päivä ristinsä ja seuraamaan häntä, hän ei kuitenkaan tarkoittanut sen tapahtuvan näin, pakotetusti. Miten raskaalta sen on täytynyt tuntua Jeesuksesta. Mutta samaa voi sanoa myös Jeesuksesta. Tuo mies täytyi pakottaa apuun, ja on helppo ymmärtää, miksi. Eija-Riitta Korhola • helsinkiläinen filosofian tohtori. Olisitko halunnut pyytää anteeksi Simonilta, tuolta vastentahtoiselta. Tähän hetkeen olen jäänyt kiinni. M inut pysäytti Simon Kyreneläisen kohtalo. askel 3/2016 • 29 R istin tie, Jeesuksen kärsimystien seuraaminen, on ollut kristittyjen vuosituhantinen perinne. Hän joutui mielettömän ja epäreilun oikeusprosessin kohteeksi. He kantoivat ristiä ja pysähtyivät rukoilemaan neljälletoista pysähdyspaikalle, alkaen kuolemaan tuomitsemisesta ja päättyen hautaamiseen. Jotakin merkittävää tapahtui, koska tuosta miehestä ja hänen pojistaan tuli Jeesuksen seuraajia. Simon oli tempaistu ristin tielle täysin ulkopuolisena. Kysyn usein mielessäni: Jeesus, miltä sinusta tuntui, kun Simon Kyreneläinen komennettiin kantamaan ristiäsi. Kumpikin kantoi ristiä ja häpeää vailla omaa osuutta asiaan. Via Crucis -pääsiäisnäytelmät kehitettiin niitä uskovaisia varten, joilla ei ollut mahdollisuutta matkustaa pääsiäisen alkuperäisille tapahtumapaikoille. Niitä seuratessani olen miettinyt, mikä juuri tänä vuonna koskettaa minua eniten. Täysin sivullinen tempaistiin mukaan julmaan näytelmään. Jotakin tärkeätä Simonissa on, koska kolme evankelistaa mainitsee hänet nimeltä. Syy saattaa liittyä hänen poikiinsa, joita on myöhemmin kunnioitettu pyhimyksinä. Mitä silloin ajattelit. Maaherran sotilaat alkoivat luultavasti pelätä, että tuomittu kuolee ennen ristiinnaulitsemista, ja pakottivat ohikulkevan muukalaisen kantamaan ristiä Jeesuksen perässä. M eille jää arvoitukseksi, miten Jeesus kohtasi Simonin
Neljävuotias Kari kohtasi pariskunnan ja kiinnitti huomiota miehen silmiin. Lapsena hän vastasi väärin, koska ei tiennyt. – Vuonna 2008 sain tietää, kuka oikeasti olen. Minua on kantanut lapsenusko, jonka sain lahjana. Minä olin osa ihmiskunnan synkintä salaisuutta. Miten hän joutui Ruotsiin. Itkimme ja joimme teetä Hymyilevä ja välitön Kari odottaa haastattelun alkamista tukholmalaisen hotellin aulassa ruotsalaisen kustantajan edustajan kanssa. Onko hänen biologinen äitinsä elossa. Kari Rosvall syntyi sodan keskellä saksalaisen SS-sotilaan tyttärenä, josta piti kasvattaa puhdasrotuinen arjalainen. Hakiessaan 17-vuotiaana sairaala-apulaisen työtä häneltä vaadittiin papereita, joista kävisi ilmi syntymäpaikka. Lapseton maanviljelijäpariskunta Simon ja Valborg Andersson Malexanderin kylästä, Linköpingin läheltä, olivat saaneet tyttären. Skandinavian katsotuimmassa talk show’ssa hän kertoi väläyksen elämästään yli kolmelle miljoonalle katsojalle. Teksti ja kuvat: Kaj Aalto Isäni oli SS-sotilas 30 • askel 3/2016. Kari tiesi, että hänet oli adoptoitu, mutta vasta nyt hänelle selvisi syntymäpaikka. Totuus ei ollut kaunis, mutta se vapautti. – Olen saanut elämältä niin paljon. Vielä vähemmän hän tiesi isästään. Vähitellen yhä useammat kysymykset alkoivat kaihertaa mieltä. Nuorena hän tiesi syntymämaansa, mutta ei tiennyt kuka oli hänen äitinsä. Hän juoksi suoraa päätä miehen syliin eikä päästänyt otettaan hoitajien maanittelusta huolimatta. Vasta täytettyään 64 vuotta hän sai selville koko totuuden. Omaa identiteettiä koskevista kipeistä asioista puhuminen ei ole ollut itsestään selvää. Irlannissa ruotsalaisen miehensä kanssa asuvan Karin vaiheista tehtiin tv-dokumentti. Itkimme, nauroimme ja lipitimme paljon teetä yhdessä, Kari kertoo ja toteaa hymyillen, että loppua kohden hänen tarinansa on paljon valoisampi. – En lähde täältä ilman tätä tyttöä, Simon sanoi ja asia oli sillä selvä. Koko elämänsä ajan Kari Rosvallin (71) on ollut vaikea vastata tähän yksinkertaiseen kysymykseen. Miksi hänet annettiin pois. – Minulle oli terapiaa, kun sain kertomalla itsestäni ulos kaiken surun ja pettymyksen. H M istä sinä olet kotoisin. Kuka hän oikeastaan on ja mistä hän on kotoisin. Sodan loputtua kukaan ei olisi halunnut näitä Lebensborn-lapsia. Sen seurauksena nuori toimittaja, Naomi Linehan, tuli kysymään, voisivatko he laittaa Karin elämänvaiheet kirjankansiin. Sitä lahjaa täytyy vaalia, ja niin olen tehnyt läpi elämäni. Toisen maailmansodan loputtua tämä oli tuotu Ruotsiin Punaisen ristin valkoisella bussilla. Valitsin vanhempani Karin ensimmäinen lapsuusmuisto liittyy tilanteeseen, jossa hänet esiteltiin ottolapsista kiinnostuneille vanhemmille ruotsalaisessa lastenkodissa. Hän on vieraillut myös koulujen historiantunneilla kertomassa tarinaansa. Karilla alkaa olla jo kokemusta dramaattisten elämänvaiheidensa kertomisessa. Kuka on hänen isänsä. Kari varttui maaseudun rauhassa, kävi koulua ja auttoi maatilan töissä, lypsi lehmiä ja hoiti vasikoita. Nimi Kari (lausutaan ”kaari”) on tavallinen naisen nimi Norjassa, niin kuin suomalainen Kaarina tai ruotsalainen Karin
askel 3/2016 • 31. Kari Rosvallin teos Nowhere’s Child on juuri ilmestynyt ruotsiksi nimellä Barnet från ingenstans
Tämä Kolmannen valtakunnan projekti pidettiin salassa myös saksalaisilta. Vuosina 1940– 1945 Norja oli saksalaisten miehittämä, ja sodan aikana Åse Löwe oli töissä jossakin saksalaisten toimistossa. Kukaan sukulaisista ei tiennyt, että hän synnytti tytön. He kirjoittelivat silloin tällöin, mutta mitään kovin henkilökohtaista äiti ei kertonut. Hänen nimensä oli Åse Löwe. Sodan jälkeen hän oli töissä risteilyaluksilla – poissa uteliaiden ihmisten kysymyksiltä ja ikäviltä muistoilta. Saksalaisten kanssa yhteistyössä olleita halveksittiin. Silloin Åse antoi ymmärtää, ettei vanhoja asioita enää kaiveltaisi. H Äiti synnytti sukulaisilta salaa 20-vuotiaana Kari päätti selvittää, voisiko äiti löytyä. Mutta mikä ihme oli arkistoista paljastunut Lebensborn. Toisen kerran he tapasivat vuonna 1986, kaksi vuosikymmentä ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Lebensborn oli SS-johtaja Heinrich Himmlerin ”lempilapsi”. Punainen risti auttoi hänet jäljille ja tarjosi matkan Osloon äitiä tapaamaan. – Aloin kuitenkin ymmärtää äitiäni paremmin. Sota tekee miehistä sankareita Vihdoin Kari oli saanut yhteyden äitiinsä. Hän kärsi kovasti kaikesta kokemastaan, Kari Rosvall kertoo ja muistaa, miten yllättynyt hän oli yhdennäköisyydestä äitinsä kanssa. Eikä sitäkään, että Karilla oli velipuoli Norjassa. Kasvatettiin ylivertaista rotua Vasta vuonna 2008, 64-vuotiaana, Kari sai tietää koko totuuden. Se ei antanut vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Mutta sodassa naiset ja lapset kärsivät eniten”, Kari toteaa kirjassaan. Vieläkin Karilla on kysymyksiä, joihin hän ei ole saanut vastausta. Kari oli kuullut juutalaisten vainoamisesta ja kaasukammioista, mutta keitä olivat Lebensborn-lapset. C Lebensborn-lapsen nimenantotilaisuudessa vannottiin hänen puolestaan uskollisuutta kansallissosialismin aatteelle. Yhteydenpito katkesi. Äiti ei suostunut kertomaan mitään Karin isästä. ”Eikö ole kummallista että miehet joko kuolevat tai heistä tulee sankareita. Hän oli ollut SS-sotilaana Hitlerin armeijassa. Lapsensa pois antaneen äidin ja tyttären kohtaaminen oli raskas mutta välttämätön. Miksi tällainen kidutus. Se selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Toiminta dokumentoitiin kuitenkin tarkkaan, ja se koski tuhansia lapsia, joita kasvatettiin puhtaan arjalaisen rodun jalostamiseksi. Miksi hänen äitinsä rinnat oli silvottu ja nännit leikattu pois. D Ensimmäinen kuva Karista B Kari ystävien kanssa Ruotsissa 32 • askel 3/2016. Hän sai yhteyden velipuoleensa, joka kertoi, että heidän äitinsä oli kuollut pari vuotta aikaisemmin. Tarina alkoi täydentyä. Nimitys tyskerunge tarkoitti saksalaisäpärää. Hän perusti Saksaan useita lastenkoteja, joihin tuotiin Norjasta yli 200 lasta heidän äitiensä tietämättä. Arkistoista löytyi myös Karin isän nimi, joka oli tyypillinen saksalainen Kurt Zeidler. Vastaanotto ei ollut sydämellinen, mutta ei Åse myöskään tytärtään torjunut. Oliko se natsien tekoja vai olivatko norjalaiset kostaneet. Ennen sotaa kanankasvattajana kunnostautunut Himmler oli kenties fanaattisempi kuin Führer itse
Hän on kääntänyt menneisyyden synkät muistot edukseen ja käy kertomassa selviytymistarinaansa koulujen historiantunneilla. Elämä oli liian vaikeaa. Ekumeeninen rukouspiiri on hänen henkireikänsä. Emmekö ole mitään oppineet. Minulla oli onni saada kohdata ihmisiä, jotka auttoivat minua näkemään sinisen taivaan ja jotka kehottivat minua katsomaan ylöspäin, eikä koskaan antamaan periksi. Kari huokaa. Bremenin lähellä Pohjois-Saksassa sijaitseva Hohehorst oli linnamainen, kyllin arvokas ja komea rakennus puhdasrotuisille kasvateille. Kuvat kertoivat myös nimenantorituaalista, jossa lapset ”kastettiin” natsiaatteen nimeen. – Se on vahva ryhmä ja rukoilemme siellä toinen toistemme puolesta. – Elämäni on yhtä ihmettä. Toivon, ettei se koskaan toistuisi, vaikka valitettavasti näin näyttää käyvän. Kun menetin äitini, sain tilalle upean kasvatusisän. Lasten puolesta vannotettiin uskollisuutta Adolf Hitlerille. Ihmeparantuminen harvinaisesta porfyria-sairaudesta 28-vuotiaana vahvisti tätä uskoa, hän kertoo. Eläkeläisenä Kari osaa arvostaa elämäänsä enemmän kuin koskaan; hän tietää, miten haurasta se on. – Emme saa koskaan unohtaa, mitä tapahtui. Hän on selvinnyt hengissä myös rintasyövästä, joka leikattiin muutama vuosi sitten. Sain takaisin terveyden ja olen saanut yhteyden veljeeni, Kari luettelee. Kansallissosialismin nimissä piti kasvattaa ylivertainen arjalainen kansa, joka hallitsisi maailmaa. Hän on kertonut omasta elämästään ja minä omastani. He ovat niitä vähiten tunnettuja sodan uhreja. Olen kuin kissa, jolla on yhdeksän elämää, Kari Rosvall sanoo ja nauraa. Kun viikkojen sairaalahoito ei tuottanut tulosta, Kari vietiin kristityn kansanparantajan luokse. – Lapsenusko on lahja, jonka olen saanut, ja sitä pitää hoivata. Näissä lastenkodeissa kasvatettiin arjalaisia lapsia. Sodan jälkeen siitä oli tehty museo. L Kari Rosvall nuorena sairaanhoitajana Linköpingissä askel 3/2016 • 33. Arvellaan, että lapsille tehtiin myös lääketieteellisiä kokeita. Se mitä nyt tapahtuu Syyriassa, on kauheata ja pakolaisia on kaikkialla. Seinillä oli sadoittain kuvia talossa majailleista lapsista ja elämästä siellä. – Minulla ei ole muuta selitystä kuin se, että Jumala auttoi minut terveeksi. Hän ei ole kuitenkaan katkera vaan kertoo antaneensa anteeksi äidilleen, koska tämäkin oli uhri. Rituaaliin eivät osallistuneet isät ja äidit vaan sotilaat hakaristeineen. Norjalaisten katsottiin olevan pohjoista rotua, ja saksalaisten miehittämässä maassa syntyikin arviolta jopa 12 000 saksalaisen sotilaan ja norjalaisen naisen lasta. Lapsenusko lahjana Juuri ruotsiksi ilmestyneessä kirjassaan Barnet från ingenstans (Libris 2016) Kari Rosvall käy perin pohjin läpi koko tunneskaalan, jonka menneisyyden penkominen on aiheuttanut. Ohjelman puitteissa harjoitettiin rodunjalostusta. Kirjantekoprosessista hän on saanut uutta energiaa. Hän kävi miehensä kanssa lastenkodissa, jossa häntä oli pidetty sodan loppuun asti. Emme saa unohtaa Kari Rosvall ei suostu synkistelemään kuvauksissakaan, vaan hymyilee ja kertoo asioiden saamista hyvistä käänteistä. Lebensborn Museum esitteli yksityiskohtaisesti talon ja aatteen historian. Sielläkin oli keskitysleirejä. – Olen niin monella tavalla saanut korvausta menetyksille. Olen kiitollinen ja nöyrä kaikesta, mitä olen saanut. Ehkä joku teki itsemurhan tai kuoli alkoholismiin. – Olen vieraillut kouluissa yhdessä juutalaisen naisen kanssa. Kaste natsiaatteen nimeen Kari Rosvallin oli vaikea käsittää, että hän oli tällaisen järjestelmän tulos. Hän kertoo osallistuvansa Dublinissa naisten rukouspiiriin ja käyvänsä messussa silloin tällöin. Minulla oli paha olla silloin, kun Jugoslaviassa sodittiin. En kiihkoile asian puolesta. Hän on selvinnyt Lebensborn-lapsuudesta. Tämä rukoili, ja kaikkien ihmeeksi Kari parani. Kari kirjoittaa: ”Monet Lebensborn-lapset eivät selvinneet hengissä. Kiitos näiden ihmisten, olen tänään tässä, jotta saan kertoa tarinani.” Kari on kiitollinen Jumalalle lapsenuskosta, joka on kantanut häntä läpi vaikeimpien vuosien
Opetuslapsille varsinkin nämä opetusjaksot olivat tärkeitä. 18:35– 43) mukaan Jeesus oli matkalla elämänsä viimeiseen pääsiäisjuhlaan Jerusalemiin. Väkimäärät olivat hirmuiset myös Jerusalemin pääsiäisjuhlilla. Kerjäläinen ei totellut. Tuli paljon hälyä ja opettajan kuunteleminen oli entistä hankalampaa. Nykyisin sitä kutsutaan nimellä management by walking. Markuksella on evankeliumissaan jopa nimi hänelle: Bartimeus. Kuullessaan ison kulkueen tulevan Bartimeus kyseli muilta, mitä oli käynnissä. He olivat olleet Jeesuksen kanssa vain kolme vuotta. Kurssi oli pahasti kesken Sinä vuonna kaikkia kiinnosti tapaus Jeesus. Tarina esiintyy eri evankeliumeissa, joten sitä on pidettävä tärkeänä. Kun Jeesuksen seurue tuli jonkun kylän tai kaupungin kohdalle, opetus katkeili. Luukas kertoo, että muut yrittivät vaientaa hänet. ”Kuin SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja 34 • askel 3/2016. Eritoten Jeesuksen seuraajat. Tien varret olivat täynnä väkeä, joka seurasi Jerusalemin juhlille meneviä joukkoja. Samaa menetelmää käytetään muuten tänäkin päivänä. Sokea häiritsi juhlakansaa Tultiin Jerikoon. Hän oli kerjäämässä. Teurastettujen lampaiden määrästä on säilyneiden tilastojen pohjalta pystytty laskemaan, että juhlille osallistui massoittain ihmisiä. Itseäni alkoi kiinnostaa miehen puhdas ja epätoivoinen päättäväisyys. Luukas sanoo, että hän huusi entistä kovemmin. Opetuslapset ja tungeksiva kansanjoukko yrittivät tunkea niin lähelle kuin mahdollista, jotta he kuulisivat jokaisen sanan. Tässä vaiheessa hän oli uransa huipulla, aikansa kiistaton julkkis. Oli pakko taistella tilasta Jeesuksen lähellä. Hehän olivat muutenkin aina estelemässä lapsia ja muita. Tänäkin päivänä. Hän keräsi kaikkialla valtavat kansanjoukot eikä saanut enää missään eikä koskaan hetkenkään rauhaa. He ilmoittivat hänelle Jeesus Nasaretilaisen menevän ohitse. Jeesushan kuuluu meille! Meitä hän opettaa, sillä me olemme hänen lähipiirinsä. Hän kulki joukkoineen Jerikon reittiä ja sovelsi kulkiessaan sen ajan rabbien opetusmenetelmää: hän opetti kävellessään. Syntyykö kapina vai tapetaanko hänet. Jeesus meni juhlille. Kun me niin haluamme oppia Jeesuksesta, häädämme sopimattomat ja häiritsevät ulkopuoliset pois. Jeesus pysähtyi ja paransi Tulee semmoinen olo, että tätä tapahtuu edelleen. Luukkaan kertomuksen mukaan etummaisina kulkeneet käskivät sokean olla hiljaa! Luultavasti siis opetuslapset. Heitä varmasti harmitti, että jengiä oli niin paljon. Mies ei ollut siellä pientareella Jeesuksen takia. Sen seurauksena hän sai näkönsä. Eli paljon väkeä oli tulossa kaikista ilmansuunnista, ja yksi keskeinen pyhiinvaellusreitti kulki Jerikon kautta. Kaikki odottivat ja kyselivät, meneekö Jeesus juhlille. Tien vierustalla oli hirveästi väkeä, ja jossain siellä seisoi tämä sokea kerjäläinen. Kurssi oli pahasti kesken. Sokea alkoi huutaa: ”Daavidin poika, armahda minua!” On helppo kuvitella mies häiriköimässä siellä. Näkevä sokea K ertomuksen (Luuk. Yksi paastonajan teksteistä kertoo sokeasta miehestä, jota ei saatu vaikenemaan. Juutalainen laki määräsi, että kaikkien yli 12-vuotiaitten miesten, jotka asuivat alle 25 kilometrin päässä Jerusalemista, piti osallistua juhlille. Sitä menetelmää Jeesus toteutti ohittaessaan Jerikon. Toimitusjohtaja kulkee siellä, missä alaiset ovat, kuuntelee, ottaa kantaa ja välittää visiota – ei työpöytänsä takaa vaan paikan päällä
Tarinan tapahtumahetkellä Jeesus kulki ja opetti kuten kuka tahansa rabbi tai sen ajan opettaja. Kun hän tajusi, kuka oli menossa ohi, ei mikään eikä kukaan voinut häntä pysäyttää. Siinä primitiivisyydessä on vain jotakin niin epämiellyttävää – ja pelottavaa. Itkemistä. Ja kansa kuunteli. Meiltä puuttuu rukouksen raivo Ensinnäkin teksti kertoo jotakin sokean miehen päättäväisyydestä. Suuri sydän ja auttavat kädet Tämä on meille Sanan kirkossa vaikeaa. Jotenkin on sellainen olo, että jos me lähestymme Jeesusta samalla raivolla kuin Bartimeus ja tiedämme tarpeemme yhtä tarkasti kuin hän, jotakin alkaa tapahtua. Aika usein meidän tapamme turvautua Jeesukseen on kovin ohutta ja innotonta. Moni kunnioittaa ihmistä, joka on hyvä puhuja, mutta rakastaa ihmistä, jolla on auttavat kädet. Aikoinaan sovimme Tuomasmessussa, että paastonajan saarnojen kesto on viisi minuuttia. Mutta kuullessaan sokean huudon hän lopetti. Emme pyydä juuri mitään. Moni ihailee ihmistä, joka on suuri filosofi, mutta rakastaa häntä, jolla on suuri sydän.” P ”Moni ihailee ihmistä, joka on suuri filosofi, mutta rakastaa häntä, jolla on suuri sydän.” askel 3/2016 • 35. Tunnistan ongelman itsessäni. Hän paransi sokean. Kun lukee evankeliumeja, havaitsee niiden rakenteessa saman: hirveästi tekoja, verraten vähän opetuksia. Tarpeemme tiedostamista. Bartimeus tiesi täsmälleen, mitä hän halusi: näkönsä. Ehkä meistä on uskossamme tullut liian sivistyneitä ja liian kontrolloituja. Teksti kuvaa hyvin miehen äärimmäistä päättäväisyyttä. Uskomme on liian sivistynyttä Jotain samaa pitäisi olla myös meidän ja Jeesuksen välillä. Liikutuksia. Opettaminen päättyi kuin seinään. Ehkä hän oli juuri sanonut: ”Kuulkaa! Kuulkaa! Tämän haluan teidän nyt ymmärtävän...” Puheen katkaiseminen on erityisesti meille saarnahenkilöille vaikea taito – varsinkin, jos puhe menee perille ja meillä on todella tärkeää sanottavaa. Katkaise saarna ajoissa Toiseksi teksti avasi itselleni jotakin puhumisen ja tekemisen välisestä tärkeysjärjestyksestä. Kuvittele tilanne: Ehkä Jeesus oli juuri pääsemässä johonkin todella olennaiseen. Professori William Barclay, itse loistava luennoitsija ja puhuja, toteaa naulan kantaan seuraavasti: ”On paljon ihmisiä, jotka hädin tuskin saavat kasatuksi kahta ehjää, puhuttavaksi kelpaavaa lausetta. Jeesus pysähtyi, lopetti opettamisen ja ryhtyi tositoimiin. Mutta joita rakastetaan siksi, että he ovat niin ystävällisiä. Kun käymme hammaslääkärillä, emme pyydä häntä vetämään mitä tahansa hammasta tai panemaan paikkaa yleensä vaan hampaaseen. Kun menemme lääkäriin, haluamme häneltä avun hyvin tiettyyn, määrättyyn juttuun. Emme huuda henkemme edestä niin kuin tuo sokea. Toiminnanjohtajana minun on helpompaa pitää puheita vanhusten yksinäisyydestä kuin tarjota säännöllisesti läsnäoloani muistisairaalle rappunaapurille. Kaatumisia. Näissä asioissa tarpeemme tunnistaminen ja avun hakeminen on helppoa. Sanoilla oli selvästi toissijaisempi merkitys kuin teoilla. Hänen tarpeensa oli niin iso. Haluamme avun siihen, mikä on lohjennut, mikä särkee tai minkä lääkäri on havainnut tarkastuksen jälkeen olevan epäkunnossa. Sitä paitsi emme ehkä ole edes selvillä todellisesta tarpeestamme. Hän kieltäytyi estelyistä. Meiltä puuttuu rukouksen raivo. Tämä tuttu kertomus sai minut miettimään kahta asiaa. eläin”, sanoo kreikankielen kommentaarikirja. Tästä tapahtumasta ja muistakin yhteyksistä tulee sellainen olo, että Jeesukselle oli tärkeämpää toimia kuin puhua. Mutta se edellyttää asiaa, johon hyvin harvat tuntuvat olevan halukkaita: itsetutkiskelua. Arvatkaa toteutuiko. Toisaalta: tunnetko yhtään suurta herätystä, jossa ei olisi ollut juuri näitä piirteitä. Hän kieltäytyi olemasta hiljaa. Emme odota juuri mitään
D Teksti: Vesa Keinonen • Kuvat: Rami Marjamäki Kauneuden tekijät 36 • askel 3/2016. Keuruulaiset Hannele Maahinen ja Ville Hyvönen luovat kauneutta käsillään. ¶ Ortodoksipariskunta tekee työtään ikonien alla, rukoillen. ¶ Käsityöläiset ovat rakentaneet myös oman tsasounan
askel 3/2016 • 37. Kuka tahansa saa tulla, sytyttää tuohuksen ja rukoilla kanssamme
Ville Hyvösen solahtaminen ortodoksisuuteen on kestänyt kauemmin. Puolisen vuotta ennen kastetta hän oli saanut niin sanottua katekumeeniopetusta, jossa kerrotaan ortodoksisen kirkon historiasta ja käytännöistä. – Meidän kirkossamme pyritään asiat tekemään aina kauniilla tavalla. Eipä ole ihmekään, mikäli tekeminen on jonkinlaista askartelua. Näemme kaikkialla kaunista; sitähän piilee jopa pienessä kastepisarassa. Isäntäväki, Hannele Maahinen ja Ville Hyvönen, on jo ovella iloisesti tervehtimässä. Monet Hyvösen ja Maahisen töistä ovat tilauksia ortodoksikirkolta tai Valamon luostarilta. – Nuorempana hain itseäni ja siirryin siviilirekisteriin. Taitelija-Hannele laatii suunnitelmat ikonein koristellussa työsopessaan, ja seinän takana ahkeroiva kultaseppä-Ville toteuttaa niiden pohjalta valmiin esineen. Kun hän tekee piirustukset, niitä on noudatettava tarkasti. Silloin kun jaksan tehdä, saan siitä myös paljon. Pariskunta ammentaa inspiraationsa pitkälti ortodoksisesta uskostaan. Mutta en silloinkaan halunnut käyttää erota-sanaa. Villen ja Hannelen on hyvä työskennellä yhdessä. – Synnyin aivan perusluterilaiseen perheeseen. Hannelelta taas olen oppinut taiteilijan näkemystä. Pöytään on katettu kahvit ja teet. Kopistamme lumet kengistä ja astumme sisään. Hänet kastettiin yksivuotiaana, ja minut sitten muutamia kuukausia myöhemmin, Ville kertoo. Tunnehan ei ole kosKirkkoon ei liitytä pelkästään hyvän fiiliksen pohjalta. Ajamme kyläkoulun ohi ja käännymme pikkutielle, jonka varrelta löytyy sympaattinen Kurkipellon Paja. Hänen käsistään syntyy eri materiaaleista toinen toistaan upeampia koruja, ristejä ja riipuksia. – Olen muun muassa valokuvannut ja piirtänyt. Vaihdoin kirkkokuntaa, kun avioiduin 18-vuotiaana, Hannele Maahinen kertoo. – Aloitin kultaseppäopinnot Järvenpäässä ja kaksi vuotta sitten suoritin ammattitutkinnon valmiiksi Sastamalassa, Ville kertoo. Niin paljon kunnioitin – ja kunnioitan edelleen – luterilaisuutta. Eri puolilla tupaa näkyy värikkäitä ikoneita. – Ortodoksikirkon opetukset juontavat juurensa sellaisinaan jo ensimmäisten vuosisatojen aikaan, ja niitä noudatetaan yhä. K umpikaan keuruulaisista kädentaitajista ei ole synty peräinen ortodoksi. Tärkeää on myös se, että kyseessä on kristinuskon vanhin muoto. Hannele Maahinen taas luonnehtii itseään taiteen sekatyöläiseksi. V ille Hyvönen on ammatiltaan kultaseppä. Aikaisemmin sovelsin paljon, koska en vielä hallinnut nöyrää työskentelytapaa, Ville pohtii. P ariskunnan yhteistyö sujuu kuin luonnostaan. Hannele kertoo arvostavansa suuresti ortodoksista elämäntapaa – laajassa mielessä käsitettynä. T 38 • askel 3/2016. – Minä olen meistä selkeästi se käsityöläinen. Huomion kiinnittävät pääsiäismunat ja kauniit korut. Ortodoksisuudessa häntä kiehtoo palvelusten kauneus. Pitää aina panostaa laatuun, Hyvönen korostaa. Hänenkin lapsuudenkotinsa tunnusti Lutherin uskoa. – Valo-poikamme syntyi pari vuotta myöhemmin. – Hyvin tärkeää on, että kirkkoon ei liitytä pelkästään hyvän fiiliksen pohjalta. Luterilaisuus ei kuitenkaan tarjonnut minulle mitään. – Moni kollega valittaa, että tuotteet eivät mene kaupaksi. – Kirkko tilaa meiltä esimerkiksi ristejä ja panagioita, jotka ovat piispojen kaulassaan pitämiä pieniä ikoneita, kultaseppä kertoo. Viime vuosina olen sairastellut paljon, ja nykyään jaksan työskennellä korkeintaan muutaman tunnin. Hänen mukaansa työn laatu on ehkä päässyt käsityöläisyydessä hieman unohtumaan. – Mutta osaan olla armollinen itselleni; jo pienikin työmäärä riittää. H yvönen ja Maahinen avioituivat vuonna 2002 ortodoksisin häämenoin. H alvisen Keuruun syrjäkylät ovat arkisena aamupäivänä kovin hiljaiset. Niitä suunnitellaan ja toteutetaan pääosin asiakkaiden tilauksesta
Maaseudulla perheen Otto-kissakin voi vaellella vapaasti. askel 3/2016 • 39
OlemHannelella on työn alla panagia. He arvioivat olevansa tavallista aktiivisempia seurakuntalaisia. Estetiikasta nauttiva kultaseppä ihastui jo katekumeeniaikana moniin ortodoksisiin tapoihin. Paikalla oli noin 70 henkeä, Hannele kertoo. Hän suhtautui myönteisesti, mutta ei antanut tarkempia ohjeita. Vaatimaton mutta puhutteleva hirsirakennus on omistettu Kärsimyksen Jumalanäidin ikonille. Kirje oli ilmeisesti hautautunut muiden papereiden joukkoon… – Ihmettelimme tätä hiljaisuutta Joensuun piispa Arsenille, kun tapasimme hänet eräässä yhteydessä. Päätimme lähestyä kirkkomme johtajaa oikein vanhanaikaisesti ja kirjoitimme hänelle mahdollisimman hienon kirjeen. H 40 • askel 3/2016. – Aina keskiviikkoiltaisin pidämme kaikille avoimia ehtoopalveluksia. – Meille ortodokseille pääsiäinen on korostetusti ylösnousemuksen juhla. Saimme luvan rakentamiseen. ”Kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”, Ville muistuttaa tärkeimmästä ilosanomasta. Siinä ilmeni papin kunnioitus ja rakkaus pyhiä asioita kohtaan. Hän on saanut tehtävään koulutustakin, Hannele kertoo. Mutta kun hän kuuli ammattini, muuttui sävy toisenlaiseksi. Pariskunta iloitsee suuresti omasta rukoushuoneesta ja toivoo sen palvelevan monia muitakin. – Joku mainitsi meille, että olisi varmaankin syytä kysellä lupaa myös arkkipiispa Leolta. – Meillä molemmilla on useita sairauksia. Tsasounan työprosessit olivat vaikeita, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Mutta mitään ei kulunut – kokonaiseen vuoteen. kaan pysyvää, se kestää vain korkeintaan muutamia kuukausia, Ville huomauttaa. – Asunnossamme on rukoukselle pyhitettyjä paikkoja, mutta koimme etteivät ne riitä. Vaikka perinnettä on hävinnyt, niin kyllä hirsirakennustaito yhä hallitaan. Helmikuussa alkavaa suurta paastoakin perheessä noudatetaan, soveltuvin osin. – Kun pappi otti kaulaltaan ristin, hän samalla suuteli sitä hellästi. Samoin hän kosketti huulillaan kirkon ikoneita. Ajatus omasta tsasounasta oli kypsynyt pariskunnan mielessä jo pitkään. Kuka tahansa saa tulla, sytyttää tuohuksen ja rukoilla kanssamme. Heidän takapihallaan vihittiin käyttöön rukoushuone eli tsasouna. Keuruulaispariskunta kuuluu Jyväskylän ortodoksiseen seurakuntaan. K euruun käsityöläispariskunnalle alkukevät on odotuksen aikaa. Arjen hälinässä on aika vaikea keskittyä rukoukseen. – Aluksi Leon ääni oli epäilevä. Tämä miellyttää erityisesti suomalaisesta kansanperinteestä kiinnostunutta Ville-isäntää. – Laulan kuorossa ja mieheni toimii lukijana Keuruulla pidettävissä palveluksissa. Piispa kehotti meitä laittamaan sähköpostia! Asia esitettiin sähköpostitse, ja jo seuraavana päivänä arkkipiispa soitti Villelle. H annele Maahisen ja Ville Hyvösen hengellinen elämä sai viime kesänä arvokkaat puitteet. Kotvan kuluttua on koittamassa kristikunnan suuren juhlan aika. Ohjekin tuli: ”Ei saa sitten tehdä mitään leikkimökin näköistä.” K urkipellon tsasounaa rakennettiin arkkitehti Sakari Siitosen piirustusten mukaan talkootyönä vuoden verran. Pääsiäismuna symboloi ylösnousemusta. Joudummekin miettimään, miten paastoamme. Kaunis rukoushuone on rakennettu perinteisin menetelmin lähimetsien puista veistetyistä vankoista hirsistä. – Vihkimisen suoritti Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Timo Mäkirinta. Kaipasimme rauhallisempaa tilaa, Hannele miettii. Käyttöön se vihittiin heinäkuussa 2015. – Aikoinaan jokainen suomalainen mies on osannut rakentaa hirsitalon. Aluksi pariskunta kysyi tsasounan rakentamiseen lupaa omalta kirkkoherraltaan
Muuten Keuruun käsityöläisperheessä pääsiäispyhät vietetään levon ja latautumisen merkeissä. E nnen ylösnousemuksen juhlaa on kuitenkin vielä viikkoja arkisen aherruksen aikaa. C Työtä tulee tehdä nöyränä ja rukouksesta käsin. Ehkäpä samalla uskon vahvistustakin. me sopineet, että jokainen voi paastota omalla tavallaan, armollisella tavallaan, Hannele sanoo. Kurkipellon emäntä muistuttaa myös siitä, että ortodokseille ruokapaasto ei ole se olennaisin asia. Joku saa siitä kallisarvoisen muiston. Myös monia luterilaisia ja muitakin kristittyjä liittyy mukaan yhteiseen juhlaan, Hannele sanoo. P Jumalalle ja kirkolle tehdään aina vain kauneinta mahdollista. A Kaularisti muistuttaa kantajaansa liitosta Jumalan kanssa. Pitää vain visusti varoa, ettei tule syötyä liikaa, Ville myhäilee. askel 3/2016 • 41. Kyseessä on vain väline. – Jumala on luonut kaiken kauniiksi, ja ihminen jatkaa tätä luomistyötä omalla tavallaan. Niitä onkin kodissamme niin paljon, että meillä taitaa olla aina pääsiäinen, Hannele sanoo. Usko ja pyhyys ovat läsnä kaikessa, myös arjen keskellä. – Paasto voi merkitä esimerkiksi rukousta ja pidättäytymistä tarpeettomista asioista. Perheen perinteisiin kuuluu osallistuminen pääsiäisyöpalvelukseen Jyväskylän ortodoksisessa kirkossa. Ville Hyvösen mukaan käsityöläispariskunnalla on työstä riippumatta yksi selvä kriteeri: Jumalalle ja kirkolle tehdään aina vain kauneinta mahdollista. – Pääsiäispöytäämme kuuluu aivan perinteisiä ruokia: lammasta, pashaa ja erilaisia makeisia. Työstökone alkaa surista, kun taitava kultaseppä syventyy kaivertamaan pikkutarkasti sormusta. Voi myös tehdä konkreettista hyvää lähimmäiselle – tai tuntemattomillekin. Käsityöläiset kertovat, että heille on syntynyt kuin luonnostaan tapa aloittaa päivän työt aina rukouksella. – Näin pääsiäisen alla pyrin maalaamaan ikonimunia. – Se täyttyy normaalisti aivan ääriään myöten. Joskus mukana on paljon venäläisiä turistejakin
Siinä Maria kannattelee kuollutta poikaansa käsillään. 42 • askel 3/2016. Pirjo Kantala • tuomaspappi RUKOUS S ain ystävältäni kerran sairaalaan pöydälleni ikonin, jonka nimi on Älä itke minua äitini. Heitä, joita tavalla jos toisella ristiinnaulitaan. Älä itke äiti -ikoneja kiertää toisinaan teksti, sanat, jotka ovat lohdulliset. Enkä minä enää pysty sinua, lapseni, suojelemaan maailman pahuudelta, ihmisten vallalta ja torjunnalta. Heitä, jotka elämässään kompastelevat ja kaatuvat ristinsä alle. Tai kärsimykseltä, joka jokaista meitä vuorollaan koskettaa. Hän, joka kerran oli pieni ja elinvoimainen Marian käsivarsilla, on nyt aikuinen ja eloton. Mutta me seisomme myös rinnalla loppuun asti, ja paras lohdutus ovat sanat: Älä itke, äiti! Ne käyvät kohti ja lempeydessään satuttavat, sillä eihän minun Älä itke, äiti! Älä itke minua äitini koskaan pitänyt itkeä sinun vuoksesi, sinä pellavapäinen, hymysilmäinen lapseni. Me itkemme lapsiamme, yhä uudestaan ja loppuun asti. Ja murtaa kärsimyksen hautoja. Sinä iloni. Elämä vain on menestystä ja menetystä vuorollaan, terveyttä ja sairautta, iloa ja kärsimystä. Me äidit itkemme lapsiamme. Ja silloin, vähitellen, huomaan, että sinä olet kasvanut jo kannattelemaan ja lohduttamaan minua. Heitä, jotka syntyivät, mutta eivät jaksaneet elää. Heitä, jotka koskaan eivät saaneet syntyä. Heitä, joita syyttä tai syystä tuomitaan. Ikoni on halpa kopio 1700-luvulla maalatusta venäläisestä ikonista. ”Älä itke minua äitini, nähdessäsi haudassa Poikasi, jonka olet Neitsyydessäsi helmassasi kantanut, sillä minä nousen ylös ja tulen kunniassani ja olen Jumala, lakkaamatta ylennän kunniassa.” Kristus itse kantaa yhdessä kanssamme surua ja huolta
NIMI OSOITE suhteet ovat jo päättyneet. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Ja murtaa kärsimyksen hautoja. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Lapsemme kasvavat, aikuistuvat ja tarvitsevat toisinaan Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Samoin äidit, joilla on huoli lastensa perheiden rikkoutumisen vuoksi. Elämään on sisältynyt niin paljon onnettomia asioita ja ihmissuhteita. Muista lapsia ”Levottomasta Tuhkimosta” tuntuu, ettei hän jaksa enää. Haluan Kristuksen palvelijana vakuuttaa sinulle, että syntisi on kannettu Golgatan ristinpuulle jo 2000 vuotta sitten. Kysyt, voitko saada syntisi anteeksi. Lapsen suru on kuin oma suru. Rukoilemme sinulle ja lapsillesi hyvän Jumalan apua ja siunausta kaikenlaisten asioiden keskelle. Kuulemme vahvan viestin anteeksiantamuksesta, sovinnosta ja toivosta, johon risti meitä kutsuu. P enemmän omaa elintilaa, jotta voisivat elää omaa elämäänsä. Ihmissuhteisiin on liittynyt väkivaltaa, uhkailua ja alkoholin käyttöä. Kristus itse kantaa yhdessä kanssamme surua ja huolta. Kulje rohkeasti hyvän suuntaan. Jumala tekee hiljaista työtään ja asiat muuttuvat parempaan päin, kun jätämme ne hänen huolekseen. Rukoilemme sinulle voimia elämääsi ja että välillenne syntyisi yhteys. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Yksinäinen ja onneton äiti kaipaa yhteyttä tyttäreensä, joka näyttää unohtaneen hänet. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Onneksi nämä askel 3/2016 • 43. Useat äidit pyytävät esirukousta lastensa opiskelun, työn ja elämänkumppanin puolesta. Voimme siis hädässämme ja kiitoksessa, elämämme kaikissa kysymyksissä, katsoa kohti ristiä. Moni liitto päättyy eroon, ja se satuttaa vanhempaa. Voit olla turvallisella mielellä, sinun syntisi on annettu anteeksi. En tiedä, oletko Tuhkimo miettinyt sitä, että väkivaltaa ei tarvitse eikä pidä sietää parisuhteessa. Liitämme heidät kaikki tähän rukousketjuun. Tunnet kuitenkin itsesi yksinäiseksi ja kaipaat kristittyjä ihmisiä ympärillesi. Meidän vanhempien tehtävä on silloin antaa heille tilaa ja rukoilla, että heidän elämänsä olisi onnellista, vaikka me emme siihen niin kiinteästi kuuluisikaan. Liitämme jokaisen teistä rukouksiimme. Mutta samalla kun paastonaika vie meitä kohti Jeesuksen ristiä ja kuolemaa, se vie myös lopulta kohti ylösnousemusta. Synnit anteeksi Eräs rukouspalstalle kirjoittanut muistelee 50 vuotta vanhaa tapahtumasarjaa, joka edelleen painaa hänen mieltään. Tulevat viikot haastavat meitä kohtaamaan elämän syviä kysymyksiä kivusta, kuolemasta ja yksinäisyydestä. Vuosi toisensa jälkeen kuulemme pääsiäisen kertomukset, jotta tulisimme tutuiksi kivun ja kuolemankin kanssa. Kohti ristiä Elämä kulkee ristin, kuoleman ja ylösnousemuksen tietä. Eikä Jumala kiellä sinulta mitään hyvää, vaan vastaa rukouksiisi tavallaan ja ajallaan. Maaliskuu on paastonaikaa ja kuljemme kohti pääsiäistä. Käsittelemme viestit luottamuksella
Rauhannobelisti on sanonut tuntevansa erityistä sympatiaa niitä miljoonia ihmisiä kohtaan, joiden on pakko paeta kodeistaan. 44 • askel 3/2016. Hänessä aiheutti kauhistusta ja hämmennystä ajatus, ettei Suomella muka ole taloudellisesti varaa auttaa hädässä olevia turvapaikanhakijoita. Suomi voi auttaa Kirkon Ulkomaanavun johtaja Jouni Hemberg ei ihmettele, että kansalaisilla on epävarma ja sekava kuva pakolaisuudesta. – Amnesty Internationalin Suomen johtaja Frank Johansson sanoi kerran hyvin, että eihän näitä uusia turvapaikanhakijoita ole enempää kuin mitä mahtuu Helsingin olympiastadionille, noin 30 000. Keskustelua sekoittavat väärät uutiset, kireät vastakkaiset kannanotot ja asiattomaksi riehaantunut somekirjoittelu. Siten meillä pitäisi olla myös velvollisuus ja vastuu hädässä olevien auttamisesta. Myös presidentti Martti Ahtisaari joutui lähtemään sylivauvana Viipurista sotaa pakoon. Meitä on viisi miljoonaa; kyllä me pystymme yhdestä stadionillisesta huolehtimaan. Vuosina 1939–1945 Ruotsi ja muut pohjoismaat ottivat 80 000 lasta Suomesta turvaan sodan jaloista. Heidän koko omaisuutensa – talot, pellot ja työpaikat – jäivät rajan taakse. Teksti: Markku Saksa • Kuva: Esko Jämsä K un presidentti Sauli Niinistö piti valtiopäivien avajaisissa puheen pakolaisista, Kirkon Ulkomaanavun johtaja Jouni Hemberg arvosteli puhetta Helsingin Sanomissa. Sotalapset ja evakot unohtuivat Jouni Hemberg toteaa, että tosiasiat ja varsinkin mittasuhteet hämärtyvät. Unohtuu, että mekin olemme kokeneet pakolaisuuden ja meitä on autettu. – Presidentti on sanonut jossakin Facebook-kirjoituksessaan, että hänen puhettaan on tulkittu väärin. Hemberg ei halua enää puuttua presidentin puheeseen sen kummemmin, mutta hän on edelleen samaa mieltä eikä halua vetää sanojaan takaisin. No, ehkä minä ole yksi väärintulkitsijoista, mutta sanon edelleen, että puheen sävy kauhistuttaa, sillä Suomi kuuluu maailman rikkaimpien maiden joukkoon. – Myös oma historiamme jää huomiotta. Neuvostoliiton miehittämiltä alueilta tuli sotaa pakoon 400 000 pakolaista eli 11 prosenttia koko kansasta
Jouni Hemberg uskoo, että lamasta ja talouden turmiosta puhuminen vaikuttaa siihen, minkälaiset asenteet meillä on pakolaisia kohtaan. – Laskennallisesti tämä voidaan osoittaa mahdolliseksi. Hemberg huomauttaa, että pakolaisten aiheuttamista kustannuksista huolimatta Suomi on edelleen hyvinvointiyhteiskunta. Voisimme luoda win– win-asetelman, jossa sekä kantaväestö että pakolaiset hyötyisivät. Harmaantuva kansakunta saattaisi hyötyä pakolaisista, joista löytyy nuorta työvoimaa ja energiaa. Hän arvosteli sitä, että Euroopan unionin vauraimmat maat sulkevat rajojaan ja kinastelevat siitä, kuinka monta pakolaista ne voivat hyväksyä. Sen sijaan naapurimaat, muiden mukana Ruotsi, pärjäävät. Kuinka erilainen onkaan Ahtisaaren asenne pakolaisiin verrattuna siihen, mitä Niinistö tuntuu ajattelevan. Ihmisistä saattaa tuntua, ettei mihinkään ylimääräiseen ole varaa ja että jokainen pakolaisille annettu leipäpala on pois omilta nälkäisiltämme. Uutta virtaa ikääntyvään Suomeen Hembergin mielestä koko pakolaisongelma voitaisiin kääntää ylösalaisin. H ”Heidän ahdinkonsa tuntuu voimakkaasti, koska minä ja perheeni jaamme heidän kohtalonsa”, Ahtisaari kirjoitti maailman vanhojen valtionpäämiesten The Eldersin blogissa äskettäin. Pakolaiset saattaisivat askel 3/2016 • 45. Ahtisaari kirjoittaa: ”Sen sijaan, että hallitukset myötäilevät muukalaisvihamielisiä mielipiteitä, niiden täytyy osoittaa todellista johtajuutta ja selittää äänestäjille, miksi meillä on moraalinen velvollisuus auttaa.” Lama ei estä auttamista Suomalaisten henkistä tilaa ei yhtään paranna se, että uutisissa muistutetaan joka päivä Suomen huonosta taloustilanteesta: vienti ei vedä, yritykset irtisanovat, työttömyys kasvaa eikä kauppa käy
Niissä ei ole sukupolvea, joka tulee nykyisen tilalle yhtä suurella voimalla kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hemberg uskoo, että näin voisi tapahtua myös Suomessa. – Suomen hallitus toimii ristiriitaisesti. Toki vieläkin on tehtävää, eikä tilanne ole lopullisesti ratkaistu. Se sanoo, että ihmisiä olisi pyrittävä auttamaan lähtömaissa, mutta samalla se on leikannut kehitysyhteistyömäärärahoja. Paljon ulkomailla työskennellyt ja maailmaa nähnyt Hemberg sanoo, että jotkut maat saavat kasvuvoimansa tällaisesta ajattelusta. Taksikuski saattaa olla Kongosta tai Afganistanista, lääkäri Intiasta, juristi Vietnamista ja hammaslääkäri vaikkapa Suomesta. Hembergin mukaan turvapaikanhakijat haluavat töihin mahdollisimman nopeasti. Jos Donald Trump ja muut ulkomaalaiskammoiset amerikkalaiset saisivat päättää, he torjuisivat uudet tulokkaat. He halusivat tutustua tulijoihin ja ystävystyä heidän kanssaan. Hemberg kertoo, että esimerkiksi Syyriassa ja sitä ympäröivissä maissa Kirkon Ulkomaanavulla on meneillään suuret avustusohjelmat pakolaisten auttamiseksi. Se koskee pakolaisjärjestö UNHCR:ää, lastenavun Unicefia ja muita vastaavia järjestöjä. Usein ongelmana on kielitaidon puute, mutta kielitaito karttuisi parhaiten juuri työelämässä. Noin 60 prosenttia newyorkilaisista on siirtolaisten lapsia tai on itse syntynyt ulkomailla. Saavutuksista tuli jonkinlainen hieno diplomityö Ulkomaanavulle. Hemberg näkee, että Suomeenkin on syntymässä tällaisen maailmankulttuurin ensimmäisiä pieniä versoja. – Siellä tuskin kenellekään tulee mieleen olla rasisti. Kirkon Ulkomaanavun yksi suurista ideoista on tuoda yhteen konfliktialueen uskonnollisia johtajia, joilla saattaa olla enemmän vaikutusvaltaa kuin poliittisilla johtajilla. Heistä 49 prosenttia puhuu jotakin muuta kieltä kuin englantia äidinkielenään. Ihmiset siis keksivät työpaikkoja itselleen. Pakolaisuuteen voi vaikuttaa monella tavalla. Esimerkiksi Yhdysvaltain hallituksen, kongressin ja liike-elämän terävän pään tekemä pitkän tähtäimen suunnittelu perustuu väestöpoliittiseen ylivoima-asemaan. Sille ei ole suurta väliä, liikkuvatko ihmiset työpaikkojen perässä vai työpaikat ihmisten perässä, koska pitkällä tähtäimellä molemmat liikkuvat yhdessä. Kaupungissa puhutaan 800 kieltä, mikä on enemmän kuin missään muualla maailmassa. – Siellä oli aivan tavallisia vihtiläisiä seurustelemassa pakolaisten kanssa. Hän oli äskettäin Vihdin seurakunnan Riuttarannan vastaanottokeskuksessa seuraamassa päivän kulkua. Useimmat heistä tulevat kulttuureista, joissa ankaraankin työntekoon ryhdytään jo lapsina. Kanada perustuu siirtolaisuudelle Vuonna 2050 lähes puolet eurooppalaisista ja kiinalaisista on jo yli 60-vuotiaita, mutta amerikkalaisten enemmistö on parhaassa työiässä, 40 vuoden paikkeilla. Kirkon ulkomaanavun ja muiden vastaavien järjestöjen avusta hävisi 43 prosenttia ja YK-järjestöiltä 60 prosenttia. Puhumme myös New Yorkista, jossa Hemberg on työnsä vuoksi viettänyt pidempiäkin aikoja. Mitään siihen verrattavaa ei ole tapahtumassa Euroopassa, Kiinassa, Japanissa tai Koreassa. Se on tuonut konfliktin osapuolia saman pöydän ääreen jo 15 vuoden ajan. Koko Kanadan yhteiskuntajärjestelmä perustuu monikulttuurisuuteen, ja ihmiset tulevat joka puolelta maailmaa. – Kuuluuko Somaliasta enää mitään hälyttävää. Minusta kanssakäyminen oli aitoa. Rauhaa lähtömaihin Hemberg on varma, että tällainen rauhantyö kantaa hedelmää. Auttaminen onnistuu muutenkin parhaiten ja tehokkaimmin juuri konfliktin lähialueilla, mutta sielläkään ei toimintaa voi ylläpitää ilman resursseja. Pakolaisvastaisten suomalaisten yksi suurimmista syytöksistä on se, että Suomeen pääsee liian helposti ja että pakolaiset tulevat tänne elämään meidän kustannuksellamme. Kaupungin viehätysvoima perustuu siihen, että se on todellinen kansojen sekoituspaikka. Isisin rekrytoijille paras kohde on turhautunut nuori, joka kokee, että ympäröivä yhteiskunta syrjii häntä eikä anna menestymisen mahdollisuutta. 46 • askel 3/2016. Pentikäisen ideana oli tuoda eri klaanien johtomiehet saman neuvottelupöydän ääreen, jotta niiden välille voitaisiin rakentaa luottamusta. Toiminnan tarkoituksena on luoda olosuhteet, joista ihmisten ei tarvitsisi lähteä pakoon käyttäen vaarallisia reittejä ja salakuljettajien palveluja. CMI on ollut rauhanneuvotteluissa Suomen ylpeys. Yhdysvallat joutuisi varsin nopeasti väestön harmaantumisen tielle ja samalla talouden dynamiikka ehtyisi. Uhrit tarvitsevat apua paikan päällä Hembergin mielestä kaikkien kannalta paras ja halvin vaihtoehto olisi, että sodan uhreja autettaisiin paikan päällä eivätkä he joutuisi lähtemään pakoon. tuoda Suomeen sekä taloudellista että kulttuurista rikkautta. Vähitellen johtomiehet, jotka olivat samalla uskonnollisia johtajia, alkoivat luottaa toisiinsa, taistelut vähenivät ja rauha palasi suurimpaan osaan maata. L Suomeen on syntymässä maailmankulttuurin ensimmäisiä pieniä versoja. Nopea työllistäminen olisi tärkeätä senkin vuoksi, että sillä ehkäistäisiin pakolaisten radikalisoitumisen vaaraa. Sama leikkaus vei Martti Ahtisaaren perustaman rauhanvälittäjä CMI:n varoista 43 prosenttia. Kirkon Ulkomaanapu, silloisen toiminnanjohtajansa Antti Pentikäisen johdolla, oli keskeisesti mukana Somalian rauhanrakentamisessa. Jouni Hembergin vanhin poika opiskelee Kanadassa Montrealissa. Ei, koska Kirkon Ulkomaanapu yhdessä muiden toimijoiden kanssa onnistui rauhanvälitystehtävässään. Pakolaiset saatava nopeasti töihin Avainasiana Hemberg pitää sitä, että pakolaiset saataisiin nopeasti työelämään ansaitsemaan itse leipänsä. Aivan kaikissa hommissa ei edes tarvita hyvää kielitaitoa. Polttopullojen heittely pakolaiskeskuksiin tukee voimakkaasti Isisin päämääriä
On koetettava jättää poisnukkuneet omaisemme yksinkertaisesti Jumalan haltuun. Jumala on säätänyt elämän tietyn mittaiseksi. Siellä kaikki on ainakin parempaa kuin täällä. Jotkut tekstit puhuvat kuoleman uneen nukkumisesta (esim. Erään vertauksen mukaan ennen lopullista taivaaseen pääsyä olisi jonkinlainen välitila (Luuk. Tätä havainnollistaa vertaus siemenestä ja kasvista. K uvatessaan ikuista elämää Raamattu joutuu käyttämään kuvakieltä, koska sanat ovat riittämättömiä kertomaan tuonpuoleisuudesta. Koska kaikki nämä ovat kuvia asioista, joita kieli ei riitä kertomaan, mielestäni on turvallisinta pysyä yksikertaisissa tosiasioissa. 4:13), toisten mukaan olemme heti paratiisissa (Luuk. Omassa pienessä päässämme mietimme, millaista elämä on, kun kaikki on hyvin, mitään ei puutu, eikä aika lopu koskaan. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Jeesukseen uskova pääsee katsomaan uskonsa kohdetta ”kasvoista kasvoihin” (1. Siellä on täydellinen yhteys Jumalaan, joka on rakkaus. Yhä enemmän askarruttaa kysymys, missä heidän sielunsa nyt ovat. Tämän elämän jälkeen hän on perillä taivaassa. On helpompi sanoa, mitä siellä ei ole kuin mitä siellä on. Vaikka emme käsitä, miten se tapahtuu, uskomme, että se tapahtuu. R aamatun mukaan ihminen on ikuisuusolento, joten elämän päätös ei ole kaiken loppu. 23:43). I hmismieli haluaisi näistä asioista tarkempaa selvitystä. P Missä kuolleet ovat. Tuota perille pääsemistä on yritetty kuvata monin eri tavoin. Kuvitelmamme saattavat pikemmin ahdistaa kuin rohkaista, koska mittaamme asioita ainoastaan omilla maallisilla mittareillamme. 15:35–58). Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. askel 3/2016 • 47 ”Olen melko lyhyen ajan kuluessa menettänyt kolme sisarustani, parhaimman ystäväni, äitini ja puolisoni. Sen sanoma on ainakin siinä, että tietoisuutemme säilyy tuonpuoleisuudessa. Eihän siellä ole aikaakaan kuten täällä. Monet niistäkin, jotka eivät täällä ole olleet tunnettuja kristillisestä elämästään, ovat voineet salaisesti tai viimeisillä hetkillään huutaa Jeesusta avuksi. Emme tiedä kenenkään ikuista kohtaloa, mutta voimme jättää omaisemme hyvän Jumalan haltuun. Vaikka tämä ruumis maatuu, ylösnousemusruumis on jotain samaa ja kuitenkin aivan uusi. Jos siinä on joku porstua ennen varsinaiseen saliin menemistä, niin sillä ei meidän kannaltamme ole merkitystä. Siksi Raamatun niukat ilmaisut ovat viisautta. Missä he ovat. Kor. Siellä ei ole nälkä eikä jano ja kaikki kyyneleet on pyyhitty pois (Ilm. Kor. Siemenen täytyy kuolla, jotta kasvi voisi syntyä (1. Näkevätkö he meidät. Jotkut sanovat, että taivaassa tietenkin, mutta Raamattu puhuu myös tuonelasta ja siitä, että kuolleet herätetään vasta viimeisenä päivänä.” J okaista, jonka läheinen ihminen on kuollut, askarruttaa kysymys kuoleman jälkeisestä olotilasta. 7:16–17). Loppumaton Jumalan ylistäminenkin tuntuisi pitkäveteiseltä. Kun tuo mitta on täysi, hän kutsuu omansa luokseen. Kuoleman jälkeisen elämän vaihtoehdot ovat taivas ja kadotus. Tuntuu raskaalta ja liian peruuttamattomalta, että enää ei voi jutella, ei saada vastauksia kysymyksiin, eikä olla minkäänlaisessa yhteydessä poisnukkuneeseen. K ristilliseen uskoomme kuuluu oppi ruumiin ylösnousemuksesta. 1. Tess. 16:19–31). 13:13). KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä
Kaikki alkaa siemenistä, joita riivitään taideteoksia varten. 48 • askel 3/2016
H Teksti ja kuvat: Tapani Tukiainen askel 3/2016 • 49. Siementen ihme Satakunta kilometriä Roomasta pohjoiseen, Bolsenan kaupungin rajaa osoittavassa tiekyltissä lukee häpeilemättä ”Città del Miracolo Eucaristico”, Ehtoollisihmeen Kaupunki. Joka vuosi sen pääkatua koristavat loisteliaat kukkamatot
V ulkaanisen Bolsena-järven rannalla sijaitsevan kaupungin aamu enteili hiostavan lämmintä päivää. Kun peräsin heiltä syytä terälehtien ja pienten siementen riipimiseen, viisikymppinen signora sanoi tekevänsä sen kunnioituksesta keskiaikaisia perinteitä kohtaan. Luomisesta kertovat kuvat ja luonnokset seurasivat kadun keskellä toisiaan valosta ihmisen luomiseen saakka. Luomisen siemenet Kuvateosten tämänvuotiseksi aiheeksi oli valittu Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomus maailman luomisesta kuudessa päivässä, joita seurasi seitsemäs, lepopäivä. Kapean kadun varjopuolella kolme naista oli uurastanut päivänkakkaranyytteineen ja mittavine varpukasoineen jo aamuvarhaisesta. Toisena päivänä vuorossa oli kaartuva kansi vesien väliin. Tarkat hahmotelmat ja värisuunnitelmat oli tehty leveille makulatuuripapereille, jotka oli teipattu katukivetyksen päälle kuvien pohjaksi. 50 • askel 3/2016. Naiset valmistelevat varpuja, terälehtiä ja siemeniä kukkamattoihin. Ensimmäisenä päivänä tuli valo, valo erkani pimeydestä. Hänen vierellään jakkaralla hymyilevä nuori nainen kertoi liittyneensä talkooriviin rakkaudesta kirkkoon. Näinkin voi rakastaa kirkkoaan. Vähän etäämpänä kourallinen taideopiskelijoita oli päässyt jo alkuun tämän Corso della Repubblican, Bolsenan pääkadun, taitoa ja pitkää pinnaa vaativassa koristelemisessa
Kuva oli muista poiketen jo viimeistä siementä myöten valmis. Lähdin jonottamaan kapuamista tikkaille, joilta pystyi valokuvaamaan värikylläistä kuvamattoa ylhäältä päin. L Asukkaita on runsaat 4000. Ranskalaisella tiellä Canterburystä Roomaan ilmestyy syyskuussa Enostonen kustantamana. Legenda lapsimarttyyrista Iltapäivällä, kuutisen tuntia myöhemmin, FAKTA Bolsena L Pyhiinvaelluskaupunki sijaitsee Italiassa Lazion maakunnassa, Viterbon provinssissa, Bolsenajärven rannalla. L Tapani Tukiaisen matkaromaani Pedron tähti. Kamerat räpsähtelivät, monet tapasivat tuttujaan ja vastapäisen kenkäliikkeen oviaukossa oli kaupanteko tyys tin unohdettu. Aluspaitasillaan uurastava signor pyyhki hikeä otsalta ja yritti varjella ohikulkijoita astumasta valmistumassa olevan kukkamaton reunoille. Legendan mukaan Aivan kukkakujan päähän luomisen perään oli toteutettu pelkistetyin viivoin ja värein ehtoollistapahtuma, vaalea leipä ja maljassa läikkyvä viini, Kristuksen totinen ruumis ja veri. askel 3/2016 • 51. ”Varokaa nyt! Katsokaa mihin astutte!” Mies kiristi virittämiään naruja, jotka jättivät kapean kaistaleen kulkuväyläksi kummallekin puolen katua. Kärsivä Kristus Bolsenan kadulla Taideopiskelija viimeistelee kärsivällisesti herkkää työtään. Välillä hän tarttui sumuttimeen, jolla oli tarkoitus pitää kukkien terälehdet raikkaina ja käpertymättöminä. Kukkien terälehtiä ei asetelmassa tarvittu; tämän ihmeen rakentamiseen riittivät pienet raamatulliset siemenet. H palasin Corso della Repubblicalle ja jäin seuraamaan kukkaiskadun vallannutta vilinää, Herran ruumiin juhlan osanottajia. Aivan kadun päässä, sataviisikymmentä metriä etäämpänä, häämötti keskiaikainen piaz za ja juhlien eittämätön keskus, Basilica di Santa Christina. L Kaupunki on antiikin Via Cassian ja keskiaikaisen Englannin Canterburysta Roomaan johtavan kauppaja pyhiinvaellusreitti Via Francigenan varrella. Tänä vuonna Bolsenan kuvateos alkaa luomisen aamusta
Varomisen ymmärsi hyvin, mutta minkäs teit, kuvien liiskaamista ei voinut enää välttää. Hän tutkitutti tapauksen, joka varmistui ihmeeksi. Papiston perässä telttakatoksen alla kannettiin siunattua ehtoollisleipää hopeanhohtoisessa astiassa, monstranssissa. Kevyellä jalalla yli kukkien Hyvissä ajoin, kello lähestyessä kuutta, olin varmistanut itselleni paikan tiukasti seinän viereltä. Kun kaiuttimista kuulunut messu oli vihdoin päättynyt, kapeaa Corso della Repubblicaa pitkin asteli pitkä juhlakulkue rummunsoittajien, lukuisten lippujen ja jättikokoisen kukkaisristin saattamina. nuori tyttö, Christina, kuoli 300-luvulla marttyyrina ja hänen hautapaikkansa kohdalle rakennetulla alttarilla tapahtui ihme noin tuhat vuotta myöhemmin. Viereisellä tuolilla harmaatukkainen kaupunkipoliisi jututti tuttujaan ja oli ilmeestä päätellen seurannut prosessiota jo riittävän monena vuotena. Juhlakulkuetta edelsi lippunäytös rumpusäestyksineen kukkakadun edessä olevalla aukiolla. Krusifiksit pysyvät seinillä Bolsenan kadulle levitetyt upeat kukkamatot kertovat osaltaan siitä, että uskontojen ja riittien merkitys eri maiden elämässä on tärkeä ja jopa korostunut viime aikojen levottomuuksissa. Ehtoollisella tapahtui ihme Juhlinnan taustalla on sydänkeskiajalle sijoittuva kertomus Bohemian papista, saksalaisesta Peter Praguesta, joka pysähtyi kaupunkiin pyhiinvaellusmatkalla Roomaan vuonna 1263. Aluksi hän yritti salata veren valumisen leivästä, mutta kun veri oli tahrinut pellavaisen ehtoollisliinan ja sitä vuoti vielä kirkon lattialle, hän keskeytti messun. Meillä Ruotsi-Suomessa Pyhän ruumiin juhlapäivän vietto säilyi kirkkovuodessa aina uskonpuhdistuksen saapumiseen saakka. Pappi oli jakamassa kirkossa ehtoollista, kun hän säikähti käsissään olevassa ehtoollisleivässä, hostiassa, tapahtunutta ihmettä. Tarkalleen vuoden kuluttua Bolsenan talkoolaiset ja nuoret taiteilijat tulisivat nostamaan nyt lakastuvan ja nuppunsa sulkevan loiston uuteen kukintaan. L Sakramenttikulkueen risti saapuu. Sen osoitti muun muassa jokunen vuosi sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tekemä päätös krusifiksien pysymisestä italialaiskoulujen seinillä. Italialaiset saivat tahtonsa tässä asiassa lävitse. Tapahtuma saatettiin läheisessä Orvieton kaupungissa asuneen paavi Urbanus IV:n tietoon. Suomen katolinen hiippakunta viettää sitä edelleen. Lähikaupunkien, järjestöjen ja sääntökuntien lipunkantajat näyttivät astuvan kevyellä jalalla, ikään kuin varkain, kirkkaana sädehtivälle kuvamatolle. Italiassa katolisella kirkolla ja uskonnollisella perinteellä on maallistumisesta huolimatta edelleen vankka sijansa. Välittömästi sen jälkeen vuorossa oli vanha kivilaatta, jonka pinnassa näkyivät harmaina läiskinä Bolsenan ihmeestä kertovat veritahrat. H 52 • askel 3/2016. Jo seuraavana vuonna Orvietossa ja täällä Bolsenassa vietettiin Kristuksen pyhän ruumiin ja veren juhlaa, niin sanottua Corpus Christia tai Corpus Dominea kulkueineen. Samalla paavi antoi määräyksen juhlan viettämisestä kolminaisuuden päivän jälkeisenä torstaina koko katolisessa kirkossa. Herran ruumiin juhla oli saavuttanut kohokohtansa ja panis angelicusta, enkelien leipää, esittävän väriloiston oli saman tien aika lakastua ja hävitä olemattomiin
Pakko palata tarkistamaan, jäikö silitysrauta päälle. Pakko-oireisesta häiriöstä puhutaan, kun käyttäytyminen muuttuu epärealistiseksi ja liioitelluksi ja alkaa häiritä normaalia elämää. J okapäiväistä elämää rasittavasta noidankehästä ei pääse ulos pelkällä tahdonvoimalla eikä hokkus-pokkus-keinoilla. Se on potilaalle ilmaista. Pakko-oireiseen häiriöön saa apua myös verkosta. Stenberg on ollut myös mukana kirjoittamassa Lääkäriseura Duodecimin vastikään julkaisemaa Irti pakko-oireista -opasta. Ajatus aiheuttaa voimakasta ahdistusta. Oireiden vähentämiseen onkin kehitetty oma hoitonsa, joka perustuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan. Apuna voi käyttää Irti pakko-oireista -itsehoito-opasta. Pakko tutkia vielä ovella, ovatko avaimet ja puhelin varmasti käsilaukussa. Pakko-oireilu kehittyy vähitellen ja huomaamatta. Kolmella ihmisellä sadasta ne johtavat kuitenkin vähitellen rituaalinomaiseen ahdistuksen hallitsemiseen pakko-oireisella käyttäytymisellä. Tuloksena on noidankehä, jossa ihminen alkaa käyttää liiallisesti ahdistusta helpottavia rituaaleja, Stenberg selvittää. Matalan kynnyksen nettiterapiasta vastaa Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri. Tuloksena on kierre, jossa on lisääntyvää ahdistusta ja sen ritualisointia pakonomaisella käyttäytymisellä. Ihminen pyrkii sitten vähentämään tätä ahdistusta rituaalimaisella käytöksellä, kuten hellan tarkistamisella. – Ensin jotkin ajatukset saavat ihmisen mielessä erityisen merkityksen, esimerkiksi tulipalon syttyminen kotona. Terapia soveltuu lieviin tai keskivaikeisiin oireisiin. HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja askel 3/2016 • 53. Siinä ahdistusta aiheuttava tilanne opetellaan välttelyn sijasta kohtaamaan askel askelelta. Hän vastaa Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan IT-psykiatriasta ja psykososiaalisista hoidoista. Esimerkiksi tulipalovaaran takia on hyvä vilkaista, että hella on poissa päältä, mutta pakko-oireinen ihminen tekee tämän tarkastuksen moneen kertaan. Pakko-oireisiin liittyy usein myös taikauskoista ajattelua siitä, millä onnettomuuksia voitaisiin estää. P akko-oireisesta häiriöstä kärsii arviolta 100 000–150 000 suomalaista, lievemmästä muodosta vieläkin useampi. P Kun on pakko Pakko-oireiseen häiriöön saa apua myös verkosta. Ongelmalliseksi ne tulevat, jos niiden ilmaantumista aletaan pelätä ja niitä yritetään kontrolloida. Samalla pakkoajatukset muutetaan tavallisiksi ajatuksiksi ja päästetään irti pakonomaisesta käytöksestä. – Pesemispakko, siivoamispakko, tarkistamispakko, toistamispakko, järjestämispakko, filosofian tohtori ja erikoispsykologi Jan-Henry Stenberg luettelee erilaisia pakko-oireita. P akonomainen käyttäytyminen on lähes jokaiselle tuttua. Pakko on taas pestä kädet. Rajanveto normaalin varovaisuuden ja pakko-oirehäiriön välillä ei aina ole yksinkertaista. Usein oireilun takana on sille altistava perimä. Kertaalleen tarkastaminen ja peseminen ovat luonnollista varovaisuutta. Pakko-oireinen ihminen liioittelee huomaamattaan ikävien tapahtumien todennäköisyyttä ja pyrkii ylikontrolloimaan ympäristöä ehkäistäkseen epätoivottuja seurauksia. Vajaa 200-sivuinen opas sisältää runsaasti selkeitä harjoituksia ja esimerkkejä pakko-oireiden hallitsemiseksi. Tosielämässä onnettomuuksia kuitenkin aina sattuu, vaikka olisi kuinka varovainen. Siihen voi hakeutua kaikkialta Suomesta joko julkisella tai yksityisellä puolella työskentelevän lääkärin lähetteellä. Rituaali ei pidä ahdistusta pitkään poissa ja siksi sitä täytyy toistaa ja toistaa. Tutkimusten mukaan pakkoajatuksia on kaikilla ihmisillä. Pakko-oireiden lisäksi nettiterapiaa on saatavana myös masennukseen, alkoholin liikakäyttöön, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, paniikkihäiriöön ja yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön
Päivi Häkkinen Rohkea nainen perusti koulun Fredrika Wetterhoff (1844–1905) oli kaukonäköinen nainen, jonka päämääränä oli auttaa köyhiä tyttöjä luomalla heille tilaisuus oppia kädentaitoja. Fredrika on maininnut elämänsä käännekohdaksi kohtaamisen vangittujen irtolaisnaisten kanssa. ”Minä en tahtoisi aavistaa ja arvata niin paljon, minä en haluaisi olla se joka saa vihiä jo paljon ennen muita, se joka yhdistelee asioita automaattisesti, huolestuu ja ilahtuu ja pakahtuu ennen kuin muut.” Kirjan lukuja rytmittää Eino Leinon runo Tumma. Heli Pruuki ja Markku Orsila. Se jättää myös tilaa lukijan tulkinnalle ja oivallukselle. Vapauttava oivallus Anja Snellmanin omaelämäkerrallinen teos Antautuminen on kirjoitettu etenkin erityisherkille. Toim. Tuleva osa käsittelee enemmän Wetterhoffin oppilaitosta. Lopulta sisäinen ahdistus alkaa taittua valoon päin. Kommunikaatioongelmia syntyy, kun omistaja projisoi Kirjat Antautuminen. Helminauha kimmeltää sen vuoksi yhä värikkäämpänä. Päivi Puhakka Tunteeko Turre. Missä menevät eläinten älykkyyden ja oppimisen rajat. Tämän koki päästyään kirjan monien mainioiden tarinoiden loppupisteeseen; vain yksi virke – kuin portti, johon kertoja lukijan saattelee, ja siitä voi jatkaa omaa polkua pidemmälle. Kauniilla ja rytmikkäällä kielellä kirjailija kuljettaa lukijan läpi piinallisten kouluvuosien kohti aikuisuutta. eläinten kokemusmaailmasta kerättyä tutkimustietoa, josta on hyötyä paitsi lemmikkien omistajille myös eläimille niiden käsittelyn ja kohtelun parantamiseksi. SKS 2015. – – Opetus on maksuton ja oppilasten työ joutuu koulun hyväksi.” Työkoulu alkoi ompelutöillä, mutta pian tuli mukaan kankaankudonta ja myös opettajankoulutus. Jatkuvasti kaihertava erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne sai erityisherkkyyden nimen vasta, kun Snellman oli keski-ikäinen. ”Surumielisyydessäni on kasvanut kaiken aikaa ilo ja keveys. Millaista on olla eläin. Fredrika. Ei selittelyä, yhdessä kohdassa herahtaa nauru, toisessa kyyneleet. Anja Snellman. Kirjapaja 2015. Aino Ukkala Tarinoiden taikaa Tarina on ”uskon ja hengellisyyden äidinkieltä” perustellaan Heli Pruukin ja Markku Orsilan kirjassa Hengellisen tarinan helmiä. Helena Telkänranta. Runsas ja monipuolinen kuvitus vie niin säätyläisperheen kuin työkoululaisten elämänpiiriin. WSOY 2015. Hengellisen tarinan helminauhaan on ”klassikkojen” lomaan pujotettu myös uusia tarinoita. Juuri noiden tuntojen sanoittajana Snellman onnistuu paremmin kuin yksikään tietokirja tähän mennessä. Toisten ihmisten tunnetiloja ja ahdistuksia itseensä imevä herkkäsieluinen ihminen kokee olevansa kuin keinussa, jossa toiset säätelevät vauhdin. Jokaista lemmikin omistajaa tai luonnossa liikkujaa varmasti askarruttaa, miten eläinystävämme hahmottavat maailmaa. Inka-Maria Laitila. kello 9 e.p.p. Yksinäisyyteni on alkanut helistä ja soida kuin karuselli.” Kirjaa voi suositella myös niille, jotka haluavat ymmärtää erityisherkän ihmisen tuntoja. Vuonna 1885 nähtiinkin lehdessä ilmoitus: ”Pieni käsityö-koulu tytöille avataan rouvasväenyhdistyksen talossa tämän maaliskuun 23 p. Lähinnä kirjeisiin perustuva teos luo kiintoisan kuvan tuon ajan elämästä myös Suomen rajojen ulkopuolella. Oikean, valmiiksi avatun opin sijasta tarina välittää ikiaikaista viisautta ja välähdyksiä selittämättömästä maailmasta. Hämeenlinnan historiallisen museon amanuenssi Inka-Maria Laitilan toimittama kirja Fredrika on hänen tutkimustyönsä ensimmäinen osa, joka kertoo Wetterhoffin ja hänen läheistensä elämänvaiheista. Hengellisen tarinan helmiä. Luvut on puolestaan otsikoitu loputtoman tuntuisilla haukkumasanalitanioilla. Millaisia ovat eri eläinten ilot, surut, pelot ja intohimot. Hämeenlinnan kaupunginmuseo 2015. ”Syy työkoulun perustamiseen oli epäilemättä ensisijaisesti halu vaikuttaa sosiaalisiin ongelmiin”, Laitila kirjoittaa. Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi Helena Telkänranta valottaa kirjassaan Millaista on olla eläin. Kertomus Fredrika Wetterhoffin elämästä ja siitä, kuinka kotiteollisuusopisto sai alkunsa. 54 • askel 3/2016
Taigalunta on huikean kaunis lahjakirja kenelle tahansa. Henkilökohtaiset pyrkimykset näkyvät kuitenkin siinä, mitä asioita hän nostaa esille ja millä tavalla. Cheri Tamminen Tieteen ja uskonnon dialogi. Alister McGrath. Tyyliltään teos on johdattelevuudessaan naiivi, sisällön ymmärtäminen vaatii puolestaan enemmän. Paavo Alaja Taigalunta, Taigasnow. lemmikkiin omia tunteitaan, joista eläimellä ei ole mitään käsitystä. Kokemuksistaan Honkalinna on koonnut kauniin ja puhuttelevan Taigalunta-kirjan. Docendo 2015. Teoksen mukana lukija pääsee kurkistamaan satumaahan, jonne vain rohkeimmat uskaltautuvat. Kirjapaja 2015. Teksti on sekä suomeksi että englanniksi. Oxfordin yliopiston teologian ja luonnontieteen professori McGrath on tunnettu kristinuskon puolustaja, mutta kirjassa hän pyrkii häivyttämään oman roolinsa. Kaunista kylmää Talvinen taiga osaa olla samalla kertaa lumoavan kaunis mutta myös tyly ja ankara ympäristö. Joskus taiga näyttää kiertäjälle myös kuuraisen hymynsä. Paikoin tuntuu, että McGrath tietoisesti hämärtää asioita antaessaan tilaa epäolennaisuuksille. Mika Honkalinnan lumikenkä nousee ja painuu uppolumessa, kun hän sormet kohmeessa ja luonnon kauneudesta lumoutuneena kiertää taigalla kameransa kanssa. Oudolta tuntuu myös McGrathin tapa puhua itsestään monikossa (”me”) ja se, kuinka hän esittelee itsensä merkittävimpien tutkijoiden joukossa – vaikka tähän joukkoon kuuluisikin. Cheri Tamminen Keskustelua Tuorein Alister McGrathin tuotannosta suomennettu teos johdattelee tieteen ja uskonnon välisiin kysymyksenasetteluihin. Tulossa olevassa jatko-osassa tutustutaan muun muassa siihen, mistä alun perin kumpuaa ihmisen yleismaailmallinen mielenkiinto eläimiä kohtaan, mitkä eläinten ihmismäiset piirteet ovatkin jotain muuta kuin luulisi ja millaisia esimuotoja eläimillä tavataan sellaisista elämänaloista kuin kieli, matematiikka, musiikki ja moraali. Suosittelen kirjaa kaikille lemmikin omistajille ja eläimistä kiinnostuneille. Sekä kuvat että teksti ovat sydäntä lämmittävän kauniita, vaikka kertovatkin valkoisesta kylmyydestä. Aihepiirin perusoppaaksi tarkoitettu Tieteen ja uskonnon dialogi esittelee eri näkökulmia lyhyesti ja valikoiden. Kirjasta voi löytää vinkkejä siihen, miten joitakin tieteen ja uskonnon välisiä kysymyksiä on muotoiltu ja käsitelty. Tieteen ja uskonnon vastakkainasettelua se ei selitä tyhjäksi. M IK A H O N K A L IN N A askel 3/2016 • 55. Mika Honkalinna
Ihmettelemme, miten tämä kyläsepän tekemä käyttöesine on kulkenut 1800-luvun alun savupirtistä valoisaan kaksioon Porvoon Hinthaaran kylään. Hänellä ei ollut omia lapsia, ja hän piti minua kuin tyttärenään. J. Sillä tavalla lusikka päätyi minulle, Eeva-Liisa kertoo. Hiilipiirros ja värikkäät kukat Lämpimät muistot tulvahtavat Eeva-Liisan mieleen Nilsiän lapsuudenkotia muistellessa. Sillä on syötetty esi-isän, herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen lapsia. Lapsen mielessä se vaikutti ankaralta, mutta oman kodin ilmapiiri oli avoin ja rakastava. Aikoinaan lusikalla syötettiin Paavo Ruotsalaisen (1777–1852) ja hänen Riitta-vaimonsa lapsia, ehkä kaikkia seitsemää. Herännäisyyden vaikutus oli seudulla vahva. Se loi pikkutytön elämään yllättäviä varjoja, Paavon lusikka Eeva-Liisa Ritarilla on erikoinen hopealusikka. H E eva-Liisa Ritari laskee keittiönsä pöydälle metallilusikan, jonka pintaan ajan kulumisen merkit ovat piirtyneet. Juuri se saa meidät huokaisemaan vanhaa esinettä katsellessamme. 56 • askel 3/2016. Teksti: Tuula Lukic • Kuvat: Seppo J. Kuuluisan saarnamiehen tyttären tyttären tyttären pojantytär, äskettäin 70 vuotta täyttänyt Eeva-Liisa Ritari, peri lusikan Anni-tädiltään. Tällä lusikalla heitä syötettiin 1800-luvun alussa savupirtissä. Sirkka Paavo ja Riitta Ruotsalaisella oli kaikkiaan kahdeksan lasta, joista yksi kuoli aivan pienenä. Körttijohtajan perheessä oli leipä tiukilla. – Isäni sisko sai aikanaan sen mukaansa, kun hän muutti pois kotoa. Heille syntyi kahdeksan lasta, mutta yksi kuoli niin nuorena, ettei häntä ilmeisesti ehditty edes lusikalla syöttää. Paavo Ruotsalaisen kumarainen hahmo katseli perheen elämää päivittäin hiilipiirroksesta, joka oli kodin seinällä
askel 3/2016 • 57
Aholansaareen on noin kahdeksan kilometrin kävelymatka Eeva-Liisan synnyinkodista. Elähdyttävin kokemus on ollut Aholansaaressa toteutettu ooppera, jossa herännäissaarnaajan kuolinmökki, Paavon tupa, toimi näyttämönä. Tyttö ei ollut siitä ollenkaan mielissään. Niin teen nytkin lastenlasten kanssa. En ajattele lainkaan niin. Lapset ovat elämän rikkaus, mutta en halua tietenkään omia ketään. – Lapsena sanat kuulostivat kovin ahdistavilta, mutta keinuva rytmi menee aina suoraan sydämeeni, kun kuulen Siionin virsien säveliä. Elähdyttävästi Eeva-Liisa kertoo myös siitä kerrasta, kun äiti oli tehnyt hänelle kauniin punasävyisen mekon. Eeva-Liisa Ritari on nähnyt oopperan lukemattomia kertoja erilaisina tulkintoina. laitettu vähän kikkaraakin. Kun joku sanoi minulle, että näytän Paavolta, ajattelin pitkään, että olen varmasti maailman rumin tyttö, Eeva-Liisa naurahtaa. Uudet lettinauhat koristivat hiuksia, joihin oli oppikin jo varhain hyväksymään ihmisten erilaisuuden. Kotiseudulla perinteisiin tummiin körttiasuihin pukeutuneet ihmiset erottuivat joukosta. Ratkaisua mietittiin tarkkaan sen jälkeen, kun Eeva-Liisan puoliso kuoli yhdeksän vuotta sitten. Herännäisten kuuluisin virsi on Paavon virsi, Sinuhun turvaan Jumala. Hän lauloi ja hyräili koko ajan. Eeva-Liisa Paavo Ruotsalaisen mukaan viimeiselle matkalle ei tarvita eväitä. Myös musiikki merkitsee paljon, ja lastenlasten kanssa se tarkoittaa hauskoja leikkejä musiikin tahdissa. Me ihmiset ajattelemme asioista eri tavoilla, ja sydämessään jokaisella on oikeus olla omanlaisensa. Lapsena Eeva-Liisaa sanottiin Paavon näköiseksi. Eeva-Liisan vanhemmat suhtautuivat pukeutumiseen vapaammin. Eeva-Liisan elämän ilopillereitä ovat kuusi lastenlasta. Päättelen, etten ole aiheuttanut vahinkoa, kun niin monet heistä harrastavat musiikkia. Kyläilemään saapuneelle tädille näky oli kauhistus ja synnin tie. Erinomainen rytmitaju on korvannut epävireen moninkertaisesti. – Sellainen hiilipiirroshan on lapsen silmissä tavattoman synkkä. – Joku sanoi minulle, että uhraan elämäni lapsille. Se kuullaan myös Joonas Kokkosen säveltämässä oopperassa Viimeiset kiusaukset, joka kertoo Paavo Ruotsalaisen elämästä. Hinthaaran koti sijaitsee samassa pihapiirissä tyttären perheen kanssa, ja Eeva-Liisa auttaa aina tarvittaessa niin tyttärensä Anun kuin poikansa Esan perhettä lastenhoidossa. – Oma äitini oli musikaalinen. Jos sydämessä ei asu se, minkä siellä pitää asua, ei sitä vaatteilla saa. 58 • askel 3/2016. Usein tuntuu, että kuulen yhä mielessäni hänen kauniin sointuvan äänensä. Eeva-Liisan mukaan hänellä on sävelkorvaa vain sen verran, että erottaa laulavansa itse nuotin vierestä. Rytmitaju korvasi epävireen Pihalta kuuluu lasten ääniä. Eeva-Liisa vetäytyi itkemään, mutta pian isä tuli lohduttamaan. Tädit korostivat vaatimattomuutta, mutta erilaiset näkökulmat eivät estäneet sukulaisia elämästä sovussa. – Hän sanoi silloin minulle, että Taivaan Isä ei olisi luonut värikkäitä kukkia, jos niissä olisi jotakin pahaa. Kun omat lapset olivat pieniä, lauloin heille aina, kun ei ollut muita kuulemassa. Pääskyset Paavon ikkunassa Lapsuudessa kuullut Siionin virret ovat nekin kantaneet kauas. – Äiti oli sitä mieltä, että susi ei tarvitse lampaan vaatteita. H joille voi nykyään jo hymyillä myötätuntoisesti
Tosin eihän minusta tällainen pitänyt tulla, vaan balettitanssija, Eeva-Liisa heläyttää. – Ajattelin usein, että kunpa osaisin kuunnella ja kuulla. Surulle pitää antaa aikaa, Eeva-Liisa miettii murhetta äänessään. Hän ei jaottele ihmisiä, eikä työssäkään mikään uskontokunta voinut rajata sitä, kenelle apua annetaan. Hän oli yksin, aivan kuten miehenikin kuoli yksin kotipihallamme sairaskohtaukseen. Hän otti hoitaakseen erityisesti yövuorot, ja lastenosasto oli hänelle kaikkein läheisin. Meri vei voiton Eeva-Liisa on maanviljelijäperheen tytär, joka on asunut aina lähellä luontoa. Hän valmistui Lahden Diakonialaitokselta vuonna 1969. Tuo hetki on painunut Eeva-Liisan mieleen. – Jorma oli lempiveljeni. Lähimmäistä pystyy auttamaan usein muutamilla sanoilla. – Kun mieheni kuoli ja olin oman suruni keskellä, tajusin tehneeni myös monia virheitä. Se oli vuoden viimeinen vihkiminen. Musiikilla on myös jumalanpalveluksissa korvaamaton sija Eeva-Liisan mielestä. Lasten lähellä, kuolevien rinnalla Porvoon sairaalasta tuli Eeva-Liisan pitkäaikainen työpaikka. – Olen ollut kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden opiskella. Hänen työnsä merkitys on ollut vuorovaikutuksessa ja myötäelämisessä. Matka kesti kauan ja odottava oli jo hädissään. Tämä kulki virsut jalassa pitkiä matkoja ja kerran hänet oli pyydetty kuolevan luokse. Hän saa kuitenkin lohtua siitä, että kun tekee parhaansa, se on paljon. Syksyllä hän kuoli traktorionnettomuudessa oman pellon laitaan. Hän tuskaili Paavolle olevansa viimeisellä matkalla, jolle hänellä ei ollut eväitä. Balettitanssija tai taitoluistelija – ne olivat Eeva-Liisan rytmisiä ja liikunnallisia lapsuudenhaaveita, jotka myöhemmin väistyivät käytännönläheisemmän ammatin tieltä. L Eeva-Liisan kotiseudulla körtit pukeutuivat tummiin, mutta isä kertoi tyttärelleen, että Taivaan Isä loi värikkäitä kukkiakin. Elämäntyönsä hän on tehnyt sairaanhoitajana ja diakonissana, vaikka tarkentaakin, ettei ole oikeastaan koskaan tuntenut tekevänsä töitä. – Omalla tavallaan kaikki oopperat ovat olleet hienoja, mutta tässä tunnesyyt vaikuttivat vahvasti. Nykyään on surullista, kuinka sairaanhoitajan työstä ja sen raskaudesta puhutaan siten, että nuorissa herää pelkoja. Jokaisella on oma tapansa surra, eikä sen surun sisälle pysty kukaan muu menemään. Pöytä on katettu Eeva-Liisan mieleen nousee myös kertomus Paavo Ruotsalaisesta. Myöhemmin hän siirtyi Porvoon evankelis-luterilaiseen seurakuntaan vammaistyöhön, jossa hän aloitti muun muassa aistivammaistyön. En voinut taistella merta vastaan. Surun, kuoleman ja huolen äärellä hän on viipynyt monen ihmisen rinnalla kulkijana. – Jos sanajumalanpalveluksessa ei olisi musiikkia, paljon jäisi puuttumaan. Vanhempi veli Jorma oli ehdottanut pikkusiskolleen sosiaalialaa vähän ennen omaa tapaturmaista kuolemaansa. – Voisin sanoa, että vaikka lapsen mielessä en aina ajatellut Paavo Ruotsalaisesta lämpimästi, on hänen elämäntyöllään ollut jatkuvuutta. Työn päätyttyä kiitin. Lähtijä oli menossa talon ruokiin, ja siellä oli pöytä valmiiksi katettuna. Yhdessä ehdimme olla kolmekymmentäviisi ja puoli vuotta. Hän sai valoisan ja elämänmyönteisen kristillisen kasvatuksen, johon kuului toisen ihmisen arvostus. Eeva-Liisan asenne on lahja lapsuudenkodista. Meidät vihittiin Porvoon tuomiokirkossa uuden vuoden yönä 1971. Me ihmiset olemme täällä toisiamme varten. Minun elämääni se työ on antanut valtavasti iloa. Työvuoron alussa minulla oli tapana pyytää Taivaan Isältä apua, että selviäisin enkä aiheuttaisi vahinkoa. Koti on nytkin metsien ja peltojen rytmittämissä maisemissa Porvoossa, jonne hän muutti tavattuaan tulevan puolisonsa. Kaikki oli todentuntuista, pääskysetkin lensivät tuvan ikkunoista sisään ja ulos. Oli kesä, ja veljeni mainitsi minulle, että kun minä aina autan muita, sopisin sellaiselle alalle. askel 3/2016 • 59. Ihminen virittäytyy musiikin kautta kuulemaan sen, mitä puhutaan, olipa musiikissa sanoja tai vain säveliä. Tähän Paavo oli vastannut, ettei tälle matkalle tarvita eväitä. Kun saarnamies vihdoin pääsi perille, oli kuoleva vähän vihastunut auttajan viipymisestä. Sydämellisyys ja luottamus Jumalaan heijastuvat Eeva-Liisan olemuksesta. – Jorma ei suostunut tulemaan Nilsiään päin, koska meri on täällä. Olimme syntyneetkin samana päivänä, minä silloin, kun hän täytti 12
Karitsa sopii hyvin perunoiden kanssa. Kaunis roseepippuri maistuu usein pienissä määrin myös lapsille. Kypsennä lihaa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, jonka aikana kerma sakeutuu ja tummuu maukkaaksi kastikkeeksi. Nypi rosmariinin vihreät lehdet oksista ja revi niitä pienemmiksi. Ruskista lihaa molemmin puolin kuumalla pannulla. Murskaa se morttelissa ja ripottele annosten päälle. Lisää kerma ja laske lämpötilaa. Aikuiseen makuun: Aikuiset pitävät usein hieman punertavasta lihasta, joten lyhennä kypsennysaikaa. Viipaloi perunat hyvin ohuiksi ja paista rapeiksi 225-asteisessa uunissa. Lampaan kanssa sopii mainiosti makea roseepippuri. Haavi auki Pikapata karitsasta Neljälle 400 g karitsan paistia tai karitsan sisäfilettä 1 oksa rosmariinia 1 valkosipulinkynsi 2 rkl oliiviöljyä 2 dl kermaa (tai maidotonta kaurakermaa) ripaus suolaa Pane karitsanliha öljyn ja valkosipulin kanssa pannulle. Teksti ja kuva: Emmi-Liia Sjöholm, Koko perheen kattaus, 31x3 tapaa tehdä mutkatonta ruokaa ilman gluteiinia, maitoa ja kananmunaa, Atena 2016 RESEPTI 60 • askel 3/2016. Lisää rosmariini kastikkeen joukkoon hautumaan
Kirkon kulttuuripalkintoa on jaettu vuodesta 1992 tunnustuksena kristinuskon sanoman kannalta merkityksellisestä taiteellisesta toiminnasta tai kulttuuriteosta. askel 3/2016 • 61. Jaakko Löytty vietti lapsuutensa Ambomaalla, mikä jätti häneen elinikäiset jäljet. Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa Torinossa säilytettävää alkuperäistä liinaa pääsee seuraavan kerran katsomaan vuonna 2025. Teemu Laajasalo ja yrittäjä Jari Sarasvuo: ”Toivo ja epätoivo” 17.3. Tuohus-kuoro ja Peripherialslauluyhtye. Teemu Laajasalo ja näyttelijä Miitta Sorvali: ”Ilo ja suru” 10.3. Tule kuulolle! 3.3. Emerituspiispa Eero Huovinen ja kirkkoherra Teemu Laajasalo ovat kutsuneet vieraansa pysähtymään paastonajan teemojen äärelle. Avajaisseminaarissa Roihuvuoren kirkolla 5.3. Päivi Puhakka Käärinliina-näyttely Helsingissä L Sopivasti pääsiäisaikaan 6.–28.3. Eero Huovinen ja kirjailija Katja Kettu: ”Pelko ja rakkaus” 31.3. Musiikista vastaa Inna ja Juha Vintturi sekä mm. 2016 klo 18 PALKINTO NÄYTTELY K U V A : T O R IN O N S IN D O N O L O G IA K E S K U S K U V A : A A R N E O R M IO Toiset pitävät liinaa keskiaikaisena väärennöksenä, toiset kankaana, jonka sisällä Jeesuksen ruumis lepäsi. www.shroud.fi M IKAEL A GRICOLAN KIRKKO › T EHTAANKATU 23, H ELSINKI › RATIKKA 3 JA BUSSIT 14 JA 18 Tervetuloa! Paastonajan ja pääsiäisen keskustelusarja Mikael Agricolan kirkossa torstaisin 3.–31.3. klo 12 puhuvat Torinon kansainvälisen sindonologiakeskuksen johtaja Bruno Barberis ja itämaisen kirkkohistorian professori emeritus Jouko Martikainen. Löytyn musiikissa voi kuulla säveliä, sanomia ja rytmejä vanhoista virsistä, amerikkalaisesta juurimusiikista ja afrikkalaisesta perinteestä. 2016 klo 18 Tuomasmessu Sarjassa keskustellaan mielenkiintoisten vieraiden kanssa paastonaikaan ja pääsiäiseen liittyvistä teemoista. Istunut murhehuoneessa kaltaistensa ristinkantajien rinnalla ja kulkenut Helsingistä Dakariin ja takaisin. Palkinnon perusteluissa viitataan Löytyn työhön uskon, oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen vastuun sanoman kuuluttajana Suomessa ja koko maailmanlaajuisessa kirkossa. Ehkä maailman tunnetuin ja tutkituin kangas on matkannut sotia paossa eri puolilla Eurooppaa. Löytylle Kirkon kulttuuripalkinto L Hän on laulanut yhteisestä leivästä ja asioista, joista vaietaan. Kahden maan kansalaisen laulut ovat soineet rippikouluissa ja seurakunnissa vuodesta 1974, jolloin ensimmäinen levy ilmestyi. Nyt gospelmuusikko Jaakko Löytyn (61) yli 40 vuoden urakka on palkittu Kirkon kulttuuripalkinnolla, jonka arkkipiispa Kari Mäkinen hänelle luovutti. Se on arvoltaan 6 000 euroa. Suomessa käärinliinatutkimusta eli sindonologiaa ovat tehneet professori Jouko Martikainen ja dosentti Juha HiItunen, näyttelyn kokoaja. Näyttely kertoo katolisen ja ortodoksisen kirkon merkittävän pyhäinjäännöksen vaiheista sekä liinaan liittyvistä tutkimuksista. Johdanto illan teemaan Pirjo Kantala tai Kalevi Virtanen. Eero Huovinen ja ohjaaja Klaus Härö: ”Tappio ja voitto” Kallion seurakunta Järjestäjät: Neljä etappia Paastonajan ja pääsiäisen keskustelusarja Mikael Agricolan kirkossa torstaisin 3.–31.3. Esillä on myös kopio, nelimetrinen kangas, jossa on aidon käärinliinan kuviot sekä vuosisatojen saatossa tulleet vauriot. on Roihuvuoren kirkolla näyttely kiistellystä Torinon käärinliinasta
20.3. Äidin tausta Karjalan evakkona vaikutti siihen, että Laaksonen halusi tukea nimenomaan Syyrian pakolaisia. Lämpimät onnittelut! RISTIKKO 2/2016 Askel Facebookissa: Askel Lehti K U V A : JA N I L A U K K A N E N 62 • askel 3/2016. 6.3. Konserttikiertueen nettotuotosta ohjataan 10 000 euroa siihen, että 120 nuorta pääsee kolmen kuukauden pituiselle englanninkurssille. K O T IM A A O Y M A K SA A P O ST IM A K SU N Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 15 8 2 3 H EL SIN KI NIMI KATUOSOITE: POSTINUMERO: POSTITOIMIPAIKKA: SÄHKÖPOSTIOSOITE: PUHELIN: SYNTYMÄVUOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk Määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk Määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) Laaksonen lauloi 10 000 euroa pakolaisille L Laulaja ja lauluntekijä Petri Laaksonen keräsi Kirkon Ulkomaanavulle 10 000 euroa In Memoriam -kirkkokonserttikiertueellaan. Kirjapalkinnon voittivat Valma Lehtomaa Tampereelta, Kaija Ruponen Salosta ja Riitta Väänänen Hyvinkäältä. Ensimmäisen pääsiäispäivän YlösnousemuksenTuomasmessussa saarnaa emerituspiispa Eero Huovinen, liturgina Pirjo Kantala. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). PALVELUKORTTI NIMI KATUOSOITE: POSTINUMERO: POSTITOIMIPAIKKA: SÄHKÖPOSTIOSOITE: PUHELIN: SYNTYMÄVUOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Palmusunnuntaina saarnaa Teemu Laajasalo, liturgina Marjut Mulari. Laaksonen kiersi konsertoimassa 27 paikkakunnalla loka–marraskuussa 2015. Musiikissa Elsa Sihvola ja Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. 27.3. Kirkon Ulkomaanapu tukee varoilla Syyriasta paenneita nuoria Zaatrin ja Azraqin pakolaisleireillä sekä paikallisyhteisöissä Jordaniassa. 13.3. Leipäsunnuntaina dialogisaarna leivästä ja sen puutteesta, Pirjo Kantala ja Tiina Huvio. Musiikissa Markku Pihlaja ja Tuomaskuoro Inna Vintturin johdolla. Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Musiikissa Inna Vintturi ja Sibelius-lukion kamarikuoro Reijo Aittakummun johdolla. Miljoonat ihmiset ja tuhannet perheet ovat joutuneet jättämään kotinsa jo viisi vuotta jatkuneen sodan vuoksi. Tuomasmessut L joka sunnuntai kello 18 Helsingin Agricolan kirkossa (Tehtaankatu 23). Marianpäivänä saarnaa Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki, liturgina Virpi Nyman. Musiikissa Inna ja Juha Vintturi sekä Tuomaskuoro
klo 18 Hervannan kirkko, Tampere ke 16.3. klo 19 Ähtärin kirkko ke 6.4. klo 17 Kallion kirkko, Helsinki pe 11.3. Päätimme koota yksien kansien väliin kaverusten kymmenen vuoden tarinat eli kaikki Askelessa olleet kolumnit. klo 20 Marian kappeli, Levi su 3.4. Kaikki kestotilaajat saavat kirjan lahjaksi, kunhan se valmistuu. klo 20.30 Vanha Pappila, Kuopio Heddan ja Teemun tarina kirjalahjaksi L Askelen toimitukseen on satanut surunvalitteluja kolumnistikoiramme Heddan puolesta välitettäväksi Teemu Rinteelle. askel 3/2016 • 63. klo 18 Muhoksen kirkko ma 4.4. klo 19 Suomussalmen kirkko ti 5.4. klo 16 Piikkiön kirkko ke 23.3. klo 18 Temppeliaukion kirkko, Helsinki to 10.3. Jännityksellä odotamme, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. klo 18 Puistolan kirkko, Helsinki su 13.3. klo 18 Kymin kirkko su 3.4. klo 19 Savoy-teatteri, Helsinki (+ Anneli Saaristo + Fredi) su 13.3. klo 19 Noormarkun kirkko, Pori to 7.4. klo 19 Perhon kirkko pe 25.3. klo 19 Saariselän kappeli, Inari su 27.3. klo 19 Olos Polar Center, Muonio ke 30.3. klo 19 Rovaniemen kirkko su 6.3. klo 18.30 Tapiolan kirkon seurakuntasali, Espoo su 20.3. klo 18 Laajasalon kirkko, Helsinki ma 28.3. klo 19 Saariselän kappeli, Inari pe 1.4. klo 19 Luvian kirkko Tommi Kalenius laulaa to 3.3. klo 18 Imatrankosken kirkko Petri Laaksonen laulaa ti 8.3. klo 18 Riihimäen keskuskirkko ma 4.4. klo 20 Pyhän Laurin kappeli, Ylläs la 2.4. klo 19 Vuokatinranta pe 4.3. klo 18 Savonlinnan kirkko ti 5.4. Seppo Juntusen rukousillat su 6.3. klo 20 Pyhän Laurin kappeli, Ylläs pe 18.3. Pirjo Wesaniemi TILAISUUDET K U V A : JU K K A G R A N S T R Ö M Askel lahjoittaa kestotilaajille kirjan Teemu Rinteen ja Hedda-koiran suosituista seikkailuista. Ne ovat lohduttaneet surussa Heddan kuoleman jälkeen. klo 19 Kairosmajan Revontulikappeli, Pyhätunturi to 31.3. Vaikka pikkukoira on poissa, Teemu Rinne jatkaa Askelen kolumnistina. Voit myös kääntää olemassaolevan tilauksen kestoksi saadaksesi kirjan
Talvisaikaan kasvimaalla ei ole paljon syötävää, mutta kauriille on paras opettaa, että se on kiellettyä aluetta. Kiusankappaleita yhtä kaikki! Reviirilläni on toistaiseksi ollut rauhallista, vieraita kissoja ei ole näkynyt riitaa haastamassa. Vietimme mukavaa aamukahvihetkeä sohvalla. En ehtinyt kissaakaan sanoa, kun jo näin ikkunasta piian juoksevan pihalla kohti ryöstelijöitä aamutakin helmat hulmuten ja ärhäkästi haukkuen. Piika nautti tabletistaan, siis siitä, jolla surffataan Internetissä, ja minä olin valppaana kuten aina. Hälytykseni irrotti piian verkosta, hänen verenpaineensa nousi ihan silmissä vaarallisiin lukemiin ja aamukahvi läikähti, kun hän vilkaisi katseeni suuntaan: kauriit olivat murtautuneet kasvimaalle! Kuuden kopla oli rikkonut portin säpäleiksi joukkovoimalla ja hääri lehtikaalin jämien kimpussa tonkien katteita ja käyttäytyen kaikin tavoin sopimattomasti piian pyhätössä. Toivottavasti tilanne jatkuu tällaisena. Jos tuolla ylhäällä on vielä paljon lunta varastossa, sen voisi pudottaa alas nyt; ei tarvitsisi taas juhannuksena kauhistella lumisadetta. Toivotan kaikille ystävilleni iloista pääsiäisaikaa! l Kaurista katseltavaa nero_64.indd 64 17.2.2016 19.39. Aurinko jaksaa tosin kiivetä jo korkealle ja lämmittää mukavasti mustaa kylkeäni, kun torkun salissa. Minä iloitsin lauhasta säästä, viihdyin ulkona ja pidin jyrsijöille kuria piharakennuksissa. En lakkaa ihmettelemästä ihmisen ristiriitaista mieltä. Minulle kauris on kauris ja myyrä on myyrä, liikkui se sitten pellolla tai pihapiirissä. 64 • askel 3/2016 NERON ELÄMÄÄ Te ks ti ja ku va : Ch er i Ta m m in en Voit jättää minulle palautetta:www.askellehti.fi/2-neron-elamaa L Meillä oli jo pitkään maa paljaana. Nyt lähdenkin kierrokselleni, en anna onnekkaan hetken mennä ohi. Kun kauriit käyskentelevät järven rannalla auringon noustessa, huokaisee piika: mikä ihana näky! Häntä hymyilyttää, kun ne kevätriemussaan juoksevat pellolla, mutta kun ne tulevat pihapiiriin, katoaa niiden sulo hetkessä ja ne muuttuvat kiusankappaleiksi. Sitten taivaasta putosivat taas hirmuiset hanget, ja minun on pitänyt viettää aikaa sisällä. Piian työvelvoitetta onkin nyt lisätty myös koiran viralla. Taas kerran olin tyytyväinen, ettei meillä ole lähinaapureita
MSS – XX 9766 L Hei sinä 45–60-v. 55–65-v. Arvostan kuntoilua ja myönteistä elämänasennetta. Puh. Etsin fiksua vapaata, pitkähköä, turvallista miestä kanssani luontoretkelle, matkatoveriksi, hengellisiin tilaisuuksiin sekä yhteisiin iltoihin. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Olen uskossa. Haen sinusta ystävää. Löytyykö kohtalotovereita tai ihmisiä, joilla on tilaa ystävyydelle. matkustelua ja lukemista. 0465582953. miehelle. L Hei, olen eläkeikäinen, nuorekas, lämminhenkinen, avoin, empaattinen sekä huumorintajuinen nainen. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Asun hoivakodissa. Olen 39-vuotias nainen, harrastan mm. Minulla on tummat, pitkät hiukset, olen hoikka, 160 cm pitkä. Rukoillen 9768 Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Uskon Raamattuun. Oma tupa, oma piha. Etsin sinua yksinäinen mies, iältäsi noin 45–60 v. Etsin sinua uskova mies. Olen eronnut jo aikoja sitten. Turvallisesti yhdessä 9769 L Täällä olisi 77-vuotias mies uskossa Jeesukseen. Ikäsi 63–70 v. Sinisiä ajatuksia 9774 L Hei 36–45-vuotias mies. Pidän luonnossa liikkumisesta, musiikista ja eläimistä sekä asioiden/ihmissuhteiden pohtimisesta sekä käsitöistä ja taiteesta. miestä mieluiten Pohj.-Karj. Ymmärrät elämän vaikeuksia ja viihdyt myös karismaattisissa kokouksissa. Jos olet vapaa, soita puh. Löydätkö minut. Yksin koiran kanssa asuva 163 cm pitkä ja 58 kg painava vaalea nainen Etelä-Pohjanmaalta. Olen kunnossa oleva tervyt mies. Sinä noin 65–70–75-v. normaali. Kirjoita 9775 PINTAA SYVEMMÄLLE askel 3/2016 • 65. Olen 47-vuotias fyysisesti sairas nainen. kiva nainen, mielellään Pirkanmaa–Keski-Suomi ja Lappi-alueet. Kirjoita minulle. Etsin 68–75-v. Voiko olla ihanampaa kuin kaunis kesäaamu linnunlauluineen ja kukkaistuoksuineen. Mieleltäni olen vireä ja sosiaalinen. nainen. Kevät 9770 L Olen 65-v. Viite: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Tosi on tarkoitus. Jos elämän arvosi ovat kohdallaan, otahan kynä käteesi ja kerro itsestäsi. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Mieheni vaikea alkoholiongelma johti eroomme. Kirjettäsi odottaa, mieluummin kuvan kera, nuorekas nainen. raitis, savuton ja vapaa mies. Olen 56-vuotias nainen. Kristillinen elämänkatsomus. Harrastan liikuntaa, balettia, tansseja. Puhelin = 06/4331189. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Miehetkin voivat kirjoitella. Asun pienen kirkonkylän kupeessa. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. L Olen 72-v. Toiveikas 9764 L Löydänkö sinut näin. mies. rehti, nuorekas, vapaa mies. mies, joka pidät kaikkia ihmisiä samanarvoisina. nainen Pohjanmaalta. Laulan kuorossa ja yksinkin hengellisissä tilaisuuksissa. Pidät ulkoilusta, kuvataiteista, kirjallisuudesta ja musiikista. Olen leski. Kautta kärsimysten voittoon 9767 L Hei uskovainen ev.lut. Jeesukseen uskova rehellinen mies. Kaikenlaiset asiat kiinnostavat minua. Älä jätä yöhön yksin 9763 L Olen normaalipainoinen ja -pituinen 81-v. Toiveeni löytää kesän retkiin ym. alueelta. / 172 cm). Pyöräretket 9771 L Hei! Olen 48-v. Et voi pettyä 9773 L Toivoisin löytäväni ystäviä ja seuraa kristityistä naisista Lahden seudulta. Pituus 169 cm, p. Löytyisikkö mulle naisystävää. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Tunnen itseni vähän yksinäiseksi tässä uudessa kaupungissa. Pidäthän liikunnasta. Läheisyyttä kaipaava 9765 L Hei! Olen naisellinen, mukava ja aktiivinen nainen Itä-Suomesta (60 v. Kirjoita 55-v. 013/741803. Odotan vastausta. Kevätesikko 9772 L Moi sinä 50–60–70-v. Harrastan liikuntaa. nainen. Sitä samaa toivoisin naiselta ja samoin, että hän aika ajoin muistaisi minua kirjeellä. Omaan kristilliset elämänarvot ja arvostan elämässä kauniita asioita ja puhdasta luontoa. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki
Kuoreen tunnus Ristikko 3/2016. Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. 66 • askel 3/2016 Lähetä ratkaisu 15.3. NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen Ristikko 3/2016
askel 7–8/2015 • 67 J unassa viereeni istuutui nuori opiskelija. Uppouduin työhön, mutta vaistosin, että vieruskaveri liikehti levottomasti, vilkuili tietokoneen näyttöä, selaili puhelinta ja näpytti viestin. Kotona yksin etätyötä tekevät tietävät, että tehtäviin voi olla vaikea tarttua. P elkällä tahdonvoimalla ei kovin pitkälle pötkitä. Muutama minuutti artikkelin lukua ja puhelin laukusta. Valmistelin itsekin kalvosarjaa tulevalle luennolle. Hän ei kuitenkaan sallinut sitä itselleen, koska oli päättänyt työskennellä. Jotkut etätyöläiset kokoontuvatkin jonkun kotiin, kirjastoon tai jopa maksulliseen maisemakonttoriin. Kun tehtäviä on liian paljon, aloituskynnys nousee ja syyllisyys lisääntyy. Silloin näet rinnallesi lähetetyt ihmiset paremmin. Tavallisesti taustalla on liian korkea vaatimustaso ja sen alla piileskelevä häpeä. Surullista, sillä hän olisi voinut käyttää ajan vaikka kavereiden kanssa jutellen. Ryhmässä jokainen kertoo vuorollaan, mitä tehtävää sitoutuu tekemään seuraavaan taukoon asti. Onnellista paastonaikaa kaikille laiminlyöntien, lykkäämisten tai väärien valintojen aiheuttaman syyllisyyden tai häpeän kanssa kilvoitteleville! P Tahto ja teot riidoissa Sinä olet oman elämäsi johtaja. Toki tulee tilanteita, jolloin paraskaan tavoite ei motivoi eikä tahdonvoima auta. Työt lykkääntyvät ja rästitöiden määrä kasvaa. Kannattaa tutustua omiin ajatusketjuihin ja huomata, milloin toimii tavoitteitaan vastaan. Tauolla jokainen kertoo edistymisestään ja muut kannustavat jatkamaan. Häpeä saa nimittäin tekemään lisää sitä, mitä häpeät, ja vaivalla suunniteltu tavoite katoaa. Itsensä johtaminen on uusi muotitermi entisten ajankäytöntai elämänhallinnan käsitteiden rinnalle. Siinä ajassa makeanhimo on kadonnut. Myönteinen ajattelutapa auttaa paastotessakin. Itsearvostus on alhaalla: en kuitenkaan selviä, en jaksa. KOLME ÄMMÄÄ Mirja Sinkkonen • psyko terapeutti ja kirjailija. Jos et muuta voi, niin syö munkki, mutta ilman häpeää epäonnistumisesta. Pyydä pelkäämättä palautetta, sillä se auttaa eteenpäin. Tee itsesi kannalta lempeitä, mutta määrätietoisia valintoja. Kaverit pyysivät naista kahville ravintolavaunuun, mutta hän vakuutti jäävänsä lukemaan ja laittoi puhelimen käsilaukkuun. Oiretasolla tätä tunnelmaa kuvaavat pelot, ahdistuneisuus ja masennus. P arasta hoitoa haavoihin saa hyvän palautteen ja armahtavan asenteen kautta. Jos kiellät ankarasti itseltäsi jotain, vaikkapa hillomunkin syömisen, mitä silloin ajattelet tämän tästä. Aloin hermostua, sillä työskentelyni keskeytyi väistellessäni hänen ojentautumisiaan. Nyt eletään tätä hetkeä, jossa sinä olet oman elämäsi johtaja. Naisen päättäväinen aikomus kariutui kymmeniä kertoja muiden impulssien vallatessa mielen. Hillomunkkia! Kieltämistä parempi vaihtoehto on laittaa munkki pakastimeen ja luvata itselle, että voin syödä sen silloin, kun en enää voi olla syömättä. Unohda myös hengellinen märehtiminen eli ”miksi Jumala sallii minulle” -kysymykset ja nosta katseesi. Hän sanoi paneutuvansa tieteelliseen artikkeliin, josta pitäisi koota keskeiset asiat seminaariesitelmää varten. askel 3/2015 • 67 askel 3/2016 • 67 D Tällä palstalla vuorottelevat Marttojen toiminnan johtaja, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Kun munkkia tekee mieli, voi viivytellä vielä kymmenen minuuttia. Voisitko edellyttää itseltäsi vain kohtuullisia suorituksia riippumatta siitä, millaisessa kurissa jouduit lapsena kasvamaan. Välillä hän vilkaisi artikkelia, mutta tarttui taas puhelimeen
Suomessa tarvitaan rakentavaa ja rohkaisevaa uskoa.” John Vikström Emeritusarkkipiispa Turusta ”Haluan rohkaista työntekijöitäni kulkemaan rinnalla ihmisten iloissa ja suruissa. Siellä missä kansa liikkuu, lehti voi olla kutsuna kirkkoon.” Teemu Laajasalo Vuoden pappi, Kallion kirkkoherra Helsingistä Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 89 €). Askel on tässä tukena. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa internetistä www.askellehti.fi/tarjous ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Näinä aikoina tarvitsemme uskoa ja toivoa. Askel auttaa luottamaan Jumalan suunnitelmaan. + 7,02 snt/min. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. + 17,17 snt/min. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. ?. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Tarjous on voimassa 31.2.2016 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. TILAAJA/MAKSAJA AS_3_16 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 12 kk hintaan 50 € (norm. Nyt jo 101 000 lukijaa! Tilaa vuoden askel -lehdet erikoistarjouksella vain 50 € (normaalisti 89 €) ”Iloitsemme vaimoni kanssa jokaisesta Askel-lehdestä