Askel 2/2026 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Linda Mettiäinen: Jumala nosti minut syvistä vesistä Kun sydän löysi sydämen, ei kuuro sokeuskaan ollut este Luonto hoitaa Nurmeksen kirkkoherraa askel.fi askel.fi MUISTIN HEIKETESSÄ LÄÄKEROBOTTI AUTTAA KOTONA ASUVAA NÄYTTELIJÄTÄR REGINA LINNANHEIMON JÄNNITTÄVÄ ELÄMÄ USKONTUNNUSTUS LIITTÄÄ MINUT PIENEEN TOIVOON ELÄMÄNTAITO: HISTORIA: KAISA RAITTILA: irtonumero 9,90 € 2/26 Maija ja Hannu Nymanin pitkän liiton salaisuus: On uskallettava puhua kaikesta syvempään elämään
Teos sisältää joukon keskeisiä raamatunkohtia ja niistä laaditut lyhyet pohdinnat sekä käy läpi kymmenen käskyä, Isä meidän -rukous ja Herran siunaus. Niissä ihmeet ja pyhyys ovat aina läsnä. Perheestä huolehtiminen, jälkikasvun tukeminen, omastaan jakaminen ja viisas vanheneminen ovat aiheita, joita Maija Paavilainen kuvaa omintakeisella ja oivaltavalla tyylillään niin sanoin kuin piirroksin. Maan päällä ja taivaassa Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna ma-pe klo 9–17 & la klo 10–15 | 040 735 2096 Mauri Vihko Maan päällä ja taivaassa – Juttuja Raamatusta Kirja tarjoaa nuorelle vastauksia elämän tarkoituksen kysymyksiin kristillisen uskon pohjalta. Konkreettiset ja kekseliäät rukoukset muistuttavat, ettei ole niin pinetä asiaa, etteikö sitä kannattaisi jättää Suurempiin käsiin. Kirja 23,90 | Kortit 20,00 Helmiristiriipus Kauniisti muotoiltu hopeinen ristiriipus. 10,00 Elina Salminen Suurempiin käsiin – työkirja 20 keskeneräisen elämän rukousta sekä rukouksiin liittyviä tehtäviä. Kortteja voit käyttää monipuolisesti. Ristin korkeus 2 cm. Pidä kortit lähellä, kun tarvitset rauhoittavia Jumalan sanoja. 69,00 Juha Vähäsarja Armon suojassa – taskuhartaus Näppärä pieni taskuhartauskirja sisältää lyhyen raamatunkohdan ja siihen liittyvän pienen rukouksen vuoden jokaiselle päivälle. Ristiä koristaa kukka, jonka keskellä on valkoinen helmi. Mukana hopeinen, 38 cm:n ketju. 17,90 (20,00) Elli Meklin Turvassa – tie peloista rauhaan Teos avaa sitä, miten pelot syntyvät ja millaisiin strategioihin turvaudumme pelkojen keskellä. 18,00. Kirjassa avataan myös lukuisten arkikielisten sanontojemme raamatullinen tausta. Kirja sisältää kysymyksiä ja tehtäviä lukijan avuksi. 22,50 (25,00) Maija Paavilainen Viinimarjoja iloisia Rakastetun kuva-aforistikon ajatuksia äitiyden, isovanhemmuuden ja ystävyyden iloista. Ristin symboliikka luo merkityksellisen korun, joka on samalla tyylikäs ja ajaton
Freija Özcan päätoimittaja Askel Ihmiskunnan selviämisen avain on kyky ihmissuhteisiin, yhteisöllisyyteen ja keskinäiseen huolehtimiseen. Niitä sanotaan apokalyptisiksi tai dystooppisiksi elokuviksi. Sehän on ollut ihmiskunnan selviämisen avain maailmanhistoriassa: ihmisen kyky ihmissuhteisiin, yhteisöllisyyteen ja keskinäiseen huolehtimiseen. 040 665 5983. Jos elämän ydin olisin minä, minun saavutukseni, osaamiseni ja omaisuuteni, enhän minä mitään olisi muuta kuin tyhjyyttäni kumiseva vaski tai helisevä symbaali, niin kuin apostoli Paavali asiaa kuvasi. Sen sijaan huomaan täyttäväni enemmän ristikoita ja ratkovani erilaisia pulmapelejä. Joidenkin ratkaisu on se, ettei enää lue uutisia. Elokuvista voi oppia ja ristikot auttavat Pääkirjoitus M aailman meno on ollut melkoista nyt alkuvuodesta. Monia tilanne ahdistaa. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Oikeastaan elämän tarkoitus ovat matkatoverit. 040 683 8431 TUOTTAJA Emilia Karhu puh. Uskokaa pois, se auttaa. Sudokukin käy. On pysyttävä koko ajan kärryillä maailman menosta. Se on se avain jatkossakin. Silloin ahdistaa vähemmän. Kaikissa niissä huomio keskittyy elämän pieniin hetkiin ja lähellä oleviin ihmisiin. Toimittajan työssä sellainen ratkaisu ei ole mahdollinen. Sanotaan, että elämän tarkoitus on päästä perille tai se tarkoitus on itse matka. Se, miksi elämästä ja selviämisestä kannattaa pitää kiinni, on yhteys toisiin ihmisiin. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Ilmoitustrafiikki ja ilmoitusmyynti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 56 700 kokonaistavoittavuus (painettu+digiviikko, KMT 2024) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972 (painettu) ISSN 2984-5130 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen. Rakkaudeksikin sitä kutsutaan. Sitä voi olla järjestyksen luominen vaatehuoneeseen – toimii, kokeiltu on. 044 3500 181 TAITTO Samuli Lahtinen KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Kaisa Raittila, Teemu Rinne ja Juha Tanska OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET puh. 040 546 32 45, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Jos huomaat lehdessä asiavirheen, siitä voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Jotkut rentoutuvat nikkaroimalla tai tekemällä käsitöitä. PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan puh. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen puh. Kautta aikain on tehty elokuvia maailmanlopun mullistuksista. Se katkaisee tehokkaasti ajatukset kaikesta muusta, kun on pakko keskittyä keksimään ratkaisuja. Ja ni La uk ka ne n Askel Helmikuussa 2026 askel 2/26 ~ 3. Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Askel kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteri tietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa . Liikuntakin on mitä mainioin vaihtoehto. Aina niissä kuitenkin on yhteneväisyyttä, mistä voi oppia. 0400 860 862. Milloin niissä on ongelmana suuret luonnon mullistukset, milloin ihmiskunnan tuottamat virukset tai ydinsaasteet. Kun maailman tilanne ahdistaa, kannattaa keskittyä puuhaamaan jotain ihmisten kanssa. Yhdysvaltojen toimet Venezuelassa ja Grönlantiin kohdistuva uhka sekä Iranin mielenosoitukset ovat tuoneet oman lisänsä Ukrainassa edelleen meneillään olevan sodan päälle. Ja täyttämään ristikoita. Ylipäätään kaikenlaiseen pieneen ja yksityiskohtaiseen keskittyminen keventää mieltä. Toimitus johtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Juha Kurvinen puh
2 / 26 Es ko So in i Mari Vainio Ja ni La uk ka ne n 50 – Kun tyttäremme Laura kuoli, usko antoi lohtua ja toivon jälleennäkemisestä, urkuri Matti Pesonen kertoo. He ovat myös tohtoreita ja rakastavaisia. 24 Riitta Lahtinen on kansainvälisesti tunnettu kosketusviestien kehittäjä ja Russ Pamer kuurosokea musiikkiterapeutti. 4 ~ askel 2/26. syvempään elämään 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Sinä herätät yhä uudelleen hiirenkorvien elinvoiman minussa 8 Lukijat jakavat parhaat terveysniksinsä 10 KANNESSA Maija ja Hannu Nyman luottavat yhä toisiinsa ja nuoruutensa hengelliseen näkyyn 18 Näin teet lumiukon pakkaslumesta 19 Sitaatit ja viisautta 22 Kuukauden terveysvinkki ja niksi 1960-luvulta 22 KANNESSA Elämäntaito: Teknologia voi tuoda kotona asuvalle vanhukselle turvaa 24 KANNESSA Rakkaus keksii keinot – Russ Palmerin kuurosokeus ei ole este tasaveroiselle parisuhteelle 30 Kulttuuri: Suomessa ystävänpäivänä juhlitaan romanttisen rakkauden lisäksi oikeasti ystävyyttä 31 Kuukauden kirjat: Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen ja Tomi Kontion Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 32 Tukholman luonnonhistoriallinen museo on huikea kohde myös lasten kanssa 33 Helsingin Via Crucis etsii vapaaehtoisia pääsiäisen 30-vuotisjuhlanäytelmään 34 KANNESSA Regina Linnanheimo oli rakastettu tähti ja vahvatahtoinen taiteilija 40 Raikkaasti Raamatusta: Ehkä uskommekin voisi rikastua vuorovaikutuksesta, jos pelkäisimme vähemmän, Heikki Nenonen kirjoittaa 42 Eeva Reuter sai sukuperinnöksi tajun yhteisöasumisen voimasta 46 KANNESSA Kolumni: Uskontunnustuksessa liityn joukkoon, joka valitsi kyräilyn sijaan rakkauden, Kaisa Raittila kirjoittaa 48 Kolumni: Kasteessa saamme lahjana kaikki Jumalan lupaukset, sanoo tuomaspappi Kati Pirttimaa 50 Kun tytär kuoli, Jumala ja musiikki kantoivat urkuri Matti Pesosta 54 KANNESSA Linda Mettiäinen löysi vaikeiden vaiheiden jälkeen elämänhalun ja kutsumuksen 55 Tuomasyhteisön vuosi 2025 56 Kolumni: Monet elämän tarinat tunnemme ihollamme, Teemu Rinne kirjoittaa 58 Hetki luonnossa: Auringon suloinen hunaja ja tähdet vailla pelkoa 60 KANNESSA Rukous on hengittämistä, pohtii kirkkoherra Juhani Saastamoinen Tillikkajärven kansallispuistossa 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 34 Näyttelijä Regina Linnanheimo sai aikoinaan myös vihapostia. Jotkut kuvittelivat paheelliset roolit osaksi näyttelijän omaa elämää
Myös hän, jonka toimintakyky ei enää palaudu ja joka ei jaksa tai pysty työhön. Samalla on tärkeää muistaa, että jokainen ihminen on korvaamattoman arvokas. Vir pi Kir ve s-T orv in en 60 Jumala ei hylkää. Toimittajana olen huomannut, että seuraan uutisia jonkinlaisten etäännyttävien ammatillisten silmälasien läpi, ja sekin auttaa maailman hulluuden kestämisessä. Voit lukea Lindan elämästä ja ajatuksista tämän lehden sivulta 54. Talvinen luontoretki Tillikkajärven kansallispuistoon oli elämys myös vuoden vanhalle leonberginkoiralle Mökölle. En voi tästä ratkaisusta ketään moittia. Emilia Karhu askel 2/26 ~ 5. Toimittajalta MONI ON vähentänyt uutisten seurantaa, jotta oma mielenterveys pysyisi paremmassa kunnossa. Se on armon syvin olemus, sanoo kirkkoherra Juhani Saastamoinen. Suhtaudun ikään kuin tyynellä uteliaisuudella asioihin, jotka muuten herättäisivät vahvoja tunteita. Harvoin enää liikutun kyyneliin haastatteluja tehdessäni, mutta nyt niin kävi. Hän on uskomattoman rohkaiseva esimerkki siitä, että vaikeastakin elämäntilanteesta voi nousta unelmoimaan, tekemään ja toimimaan, opiskelemaan ja työskentelemään. Haastattelukohtaaminen Linda Mettiäisen kanssa todisti, että olen toimittajanakin yhä tunteva ihminen. Kyyniseksi en kuitenkaan halua tulla
Varjele minut kärsimättömyydeltä. Opeta minua lepäämään hiljaisuudessa. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 6.3.2026 Voima Jumala, anna minulle koivunrungon vakaa luottamus, että yhtä varmasti kuin kevät puhkaisee elämän koivun hennoille oksille sinä murrat minun elämäni pimeyden ja herätät yhä uudelleen hiirenkorvien elämänvoiman minussa. – Sari Kokkonen, Vihreä rukouskirja (Kirjapaja 2024) 6 ~ askel 2/26
Pi xa ba y askel 2/26 ~ 7
Opiskeluaikoina noudatin kevätväsymykseen reseptiä, jossa puolikkaaseen greippiin tehtiin terävällä veitsellä viiltoja niin, että hedelmälihan ”pussitkin” menivät rikki (helpompi lusikoida suuhun) ja päälle laitettiin hunajaa. Mikäli stressinpoikanen yrittää joskus lähestyä, niin ylös, ulos ja lenkille mieluiten metsään. Hänelle annettiin hunajaa ja ruokalusikallinen konjakkia raakaan kananmunaan kevyesti vatkattuna. mennessä. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon Pääsiäisherkkuni ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 16.2. SAMAT NIKSIT ovat kulkeneet mukanani vuodesta toiseen ja olen havainnut niiden toimivan omalla kohdallani. Toisen version tästä kuntojuomasta sai vanha isäni, kun syöpä alkoi heikentää voimia. Kokoonnutko pääsiäisenä syömään perheen, suvun, ystävien tai naapureiden kanssa. Näitä käytän lähes päivittäin, hiukan vaihdellen. 8 ~ askel 2/26. Sekin oli hyvänmakuista, mikä oli tärkeää, kun mikään ei tahtonut enää maistua. Tai onko sinulla kenties tapana osallistua seurakunnan pääsiäisaterialle. askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Jotta minut saatiin taas kuntoon, sain muun muassa kolme pulloa valkoista rautaa, joka vihloi hampaissani, ja kerran päivässä vähän sokeria tai hunajaa ja ruokalusikallisen konjakkia sekoitettuna desilitraan kermaa. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Terveysniksejä PALKINNON VOITTANUT Pirkko kertoo sairastaneensa lapsena 1950-luvulla peräjälkeen kolme rokkoa ja saaneensa tuhkarokon jälkitautina vielä keuhkovarjostuman. Valmistatko jo lapsuudesta tuttuja ruokia ja leivonnaisia vai oletko luonut aivan omia pääsiäisruokaperinteitä. Mikä on sinulle suurinta herkkua pääsiäispöydässä. Flunssa ei ole vaivannut vuosikausiin. Pirkko kertoo: Siinä meni sängyssä yli kolme kuukautta. Tarja SAIN VUOSIA sitten äidiltäni tällaisen niksin ja se on toiminut usein, mutta ei aina: Jos minulla on pieni Pääsiäispöydän suosikkiruoka. Pix ab ay Yhteisö ASKELEEN LUKIJAT ovat saaneet terveys hyötyjä muun muassa hunajasta, marjoista, valkosipulista, avantouinnista, syylään sivellystä syljestä ja ratamonlehdistä. MIKÄ RUOKA tai mitkä ruuat kuuluvat sinulla pääsiäiseen. Sieltä palaan uusin voimin ja virkistyneenä, avun saaneena. Se oli hyvää! Niinpä kansakoulun ajan minulla oli Monopoli-konjakkipulloja hyllyllä koristeina. Näitä ovat avantouinti, inkivääri, valkosipuli ja erilaiset marjat. Talvisin myös hunajaa lämpimään veteen
Äitini sanoi, että levitä aamulla syyliin omaa sylkeäsi tytön nukkuessa eli ennen hampaiden ja käsien pesua. Myös lemmikkieläimen läsnäolo tyynnyttää mieltä. Lääkäri määräsi jotain jäädytyshoitoa ja sekään ei auttanut. Ulla OLEN HERKKÄ tunneihminen. Tätä tein noin kaksi viikkoa ja syylät hävisivät eikä vaiva ole toistunut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Samalla konstilla olen poistanut jalkapohjastani pari känsää. Asiakaspalvelu Puhelin 040 546 32 45 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) VAKINAINEN alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI P A L V E L U K O R T T I Pix ab ay kovahko kohouma nenänvarressa, nouseva syylä sormessa, tumma kohta hiusrajassa tai muuta vastaavaa, niin aamulla ensimmäiseksi kostutan etusormen suussani ja tarttuvan syljen hipaisen ongelmakohtaan. Tämä auttaa sekä flunssassa että silloin, kun mieli on kuormittunut tai pahoittunut. Puhun nykyään kaiken Jeesukselle. Toistan kunnes ongelma häipyy. Otan sitä 12 tippaa päivässä flunssan estoon. Reippaalla päivittäisellä kävelyllä sekä musiikin kuuntelulla voin hoitaa mielenterveyttäni. Linnea borealis HUNAJAA SUORAAN purkista suuhun ja aikaisin nukkumaan. Marjatta. Puhun myös joillekin ihmisille ja elän tätä päivää silmät avoinna. Kirsti TYTTÄRENI SAI 10-vuotiaana syyliä sormiinsa ja käytettiin apteekin aineita niiden torjumiseen. Satu AURINGONHATTU-UUTTEEN NAUTTIMINEN on yksi terveysniksini. Leena 76 ALOE VERA -kasvin lehdellä voi helpottaa lievempiä palovammoja. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 93 € 11 lehteä (12 kk) 57 € 6 lehteä 28 € 3 lehteä Määräaikaistilaus 104 € 11 lehteä (12 kk) 59 € 6 lehteä 29 € 3 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Kannatan myös vahvojen monivitamiinitablettien nauttimista läpi vuoden. Luonnossa kasvavaa piharatamoa suosittelen murskattuna käytettäväksi haavan hoitoon
Heidän mielestään parhaita ovat hetket, joissa saa levätä toisen täydellisessä hyväksynnässä. 10 ~ askel 2/26. Pitkän avioliiton pelastus on ollut uskallus paljastaa toiselle vaikeimmatkin tunteet. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN • KUVAT: JANI LAUKKANEN AVIOLIITOSSA 51 vuotta eläneet Maija ja Hannu Nyman eivät ole kyllästyneet oppimaan toisistaan uutta. Avioliittotyöhön heidät veti aikoinaan pelko, että he hukkaavat läheisyyden. Lähemmäksi aina vain Seitsemänkymppiset Maija ja Hannu Nyman luottavat yhä toisiinsa ja nuoruutensa hengelliseen näkyyn
askel 2/26 ~ 11
– Olen muuten taas alkanut kutsua naisia salonkiin, Maija mainitsee. Uskallatko hellittää, vai pidätkö kaikista langoista kireästi kiinni. Haikeus kuljettaa keskustelun alas lavalta, hiekkalaatikolle kolmen pojan kanssa. 12 ~ askel 2/26. Voi sentään, nenästä puuttuu puolet ja pää on liimattu kasaan paloista. Yhteistyö toimii lavalla sulavasti ja kumpikin nauttii, kun toinen saa käyttää lahjojaan täysillä. Uutena patsas oli puhtaan valkoinen ja esimerkillisyydessään vaativa. Maija keräsi palat ja liimasi ne yhteen. Itku siitä roolituksesta välillä tuli. Hän kantoi vanhat tavarat ulos ja alkoi maalata seiniä valkoisiksi. Ensimmäinen tarina alkaa siitä, kun rouva halusi vaihtaa miehensä kanssa työhuonetta. Huoneesta tulisi naisten huone, Jumalan ja toinen toisensa kohtaamisen paikka. – Sinä hyväksyit nämä tunteet. – Näin se on paljon parempi, hän sanoo ja laskee esineen takaisin paikalleen. Kun keskimmäinen poika, sittemmin Marzi Nymanina tunnettu kitaristi, alkoi pulputtaa laulua, äiti virkosi leikkiin. Hän ajatteli silmiä, joiden lämmin loiste oli saanut hänet rakastumaan päätä pahkaa. – Kunpa olisin saanut laulaa enemmän! Maija Nyman huokaa. Kui tenkin samalla p uolella Naistyö on ollut Maija Nymanille rakasta, mutta niin on ollut myös parisuhdetyö. Äidin kuvan äärellä moni Maijan salongin vieras on rohjennut puhua äitisuhteensa vaikeista puolista. Oli hymyiltävä, vaikka aina ei hymyilyttänyt. Piirongin hyllyille huoneen uusi haltija etsi esineitä, joiden äärellä voisi pohdiskella omaa paikkaansa sukupolvien ketjussa. Sisään kannettiin evankelista Kalevi Lehtisen vanha työpöytä ja nurkkaan nostettiin huutokaupasta hankittu kulmavitriini. Mies kehuu vaimonsa laulua ja herkkyyttä aistia tunnelmaa, vaimo miehensä viisautta ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia. Hän suostui olemaan savenvalajan pajassa hyllyllä. Maija Nyman avaa vitriinin oven ja ottaa sen varovasti käteensä. Yhdessä tekeminen ja oman tarinan jakaminen innostavat sekä Maijaa että Hannua. Nyman muistaa vieläkin, miten vihainen hän oli ystävälleen, joka vahingossa pudotti patsaan lattialle. Karhu teologiaa naisille – lepoa ja luot tamu sta Vitriinissä on myös äidin Raamattu, Maijan oma ensimmäinen Raamattu sekä mustavalkoinen valokuva äidistä lottana. Kiitollisuus monipuolisesta elämäntyöstä on päällimmäisenä, mutta sen alla on haikeuttakin. Kaksikko näkee enemmän Toukokuussa tulee 52 vuotta siitä, kun Hannu Nyman kiirehti vastavihityn vaimonsa luokse sairaalaan. Pupu toisessa ja karhu toisessa kädessään Maija Nyman kysyy, kumpi kuvaa sinua tänään. Me olimme samalla puolella, vaikka valitinkin välillä, että miksi sinä saat mennä, hän sanoo Hannulle. Ohjelmissa Maija Nyman keskusteli tunnettujen naisten kanssa salongin esineiden esiin kutsumista teemoista. Idea tuotti myös samannimisen kirjan ja parikymmentä ohjelmaa TV7-kanavalle. Vitriiniin pääsi kansakoulun toisella luokalla saatu hymypatsas. – Kun pojat olivat pieniä, Maija jäi kotiin ja minä olen työni tähden mennyt, Hannu sanoo. R ivitalokoti Lohjalla on täynnä silmänruokaa, kuvia ja esineitä, joilla on tarina. Innostuksensa keskellä hän koki Jumalan puhuvan hänelle: Tästä ei tulisi Maijan vaan Jumalan työhuone. – Nuorena sairaanhoitajana rukoilin, että käytä Jumala missä tahdot. Mirjam sairastui spitaaliin ja joutui leirin ulkopuolelle, mutta Jumala puhui hänelle siellä. Kotiäiti istui hiekkalaatikolla ja yritti kirjoittaa jotakin hiekkakakkua suurempaa. Nyt toisesta silmästä oli Uskallatko hellittää, vai pidätkö kaikista langoista kireästi kiinni. Luovalle naiselle sellainen on vaikeaa, Maija Nyman miettii. Hannu Nyman kuuntelee herkällä korvalla, kun vaimo kertoo Mooseksen siskon tulleen niinä aikoina läheiseksi. Niiden keskellä asuu työpari, joka tunnetaan elämänmakuisina julistajina, kirjoittajina ja avioliittotyön uranuurtajina Suomessa. Hannu Nyman kertoo lisää vaimonsa näystä, Maijan salongista. Kirjailija-evankelista Maija Nyman ehtii tarinoimaan ensin, ja tämä sopii hyvin kirjailija-rovasti Hannu Nymanille. Nalle nukkuu luottavaisena hyllyllä, toisin kuin sen vieressä levottomana pälyilevä jänis. – Olen ritari rimppakinttu, lempiruokani ompi limppu, hän laulaa malliksi. Oletko lähtenyt päivääsi levosta vai huolesta käsin. Kerälle käpertynyt karhunpentu puhuu puolestaan levosta
askel 2/26 ~ 13. MAIJA JA Hannu Nyman mainitsevat joka ilta yhteisessä rukouksessa nimeltä kolme poikaansa, miniät ja lapsenlapset
Maija ja Hannu Nyman kysyvät. Rakkau den v uoristorataa Poikien ollessa murrosiässä dialogi jäi vähiin. revennyt verkkokalvo. Molemmat myöntävät, että kummankin tarpeiden tyydyttäminen haastaa edelleen. ”Ei se taida välittää”. Sellainen vahvistaisi pari-identiteettiä yksilökeskeisessä ja yksilösuorituksia ihailevassa yhteiskunnassa. Jotta kumpikin pysyy toisen tarpeista kartalla, heillä on keittiön pöydällä dialogivihot, joihin he kirjoittavat toisilleen kirjeitä. Siihen riittää nykyisin sähköpyörän selkään nouseminen. Hannun lähtemiset tuntuivat hänestä ennen pelottavilta. Vaikka yhdessä on edelleen hyvä olla, välillä on päästävä hengittämään ja ajattelemaan omassa tahdissa. Eläkkeellä olemme paljon enemmän yhdessä kuin ennen, mutta ei minun tee mieli pois. Paripuhetta ja pareina tekemistä tarvittaisiin Suomessa enemmän, Nymanit ajattelevat. Reilut puolivuosisataa pariskunta on tehnyt työtä niin tiiviisti, että monen mielessä kaksikko on yksikkö: Maija ja Hannu Nyman. – Olemme erilaisia, se ei muutu miksikään. Eräänä yönä hän nousi vuoteesta, hyppäsi autoon Miten olisin puhunut puolisolleni tunteista, kun en saanut niistä edes itse kiinni. Työtä oli paljon, ja myös molempien vanhenevat vanhemmat tarvitsivat huomiota. On yhteiset kirjat, yhteinen avioliittotyö ja paljon julkista puhetta ”meistä”. Vähitellen etäisyys tuntui kasvavan vuoristoksi heidän välillään, ja Maija meni iltaisin hylättynä nukkumaan. Sängyn viereen ehdittyään hän vakuutti, että tahtoi olla vaimonsa näkönä, jos niin tarvitaan. 14 ~ askel 2/26. Arki on hyvää, Hannu Nyman vakuuttaa. Se on avioliittotyössä opittu siunattu tapa. Kumpikin alkoi kulkea omaa rataa, eikä kahdenkeskistä aikaa juuri ollut. Kirjei tä kei t tiössä Vaan eivät Nymanitkaan kaikkea halua yhdessä tehdä, varsinkaan Hannu. He tietävät omasta kokemuksesta, että joustaminen kuuluu hyvään parisuhteeseen, vaikka väittelyn voittamisen kiusaus voi olla kova. – Ja nyt minä vähän olenkin, kun olen sinun keikoillasi autokuskina. Maija Nymanille tärkeitä ovat sanat ja läheisyys. – HALUATKO olla oikeassa vai naimisissa. He toivovat myös, että varsinkin papit rohkenisivat kertoa vaikeuksistaan ja niiden läpi elämisestä
– Miten minä olisin puhunut puolisolleni tunteista, kun en saanut niistä edes itse kiinni. Uu sia alku Islannista Vuonna 1986 Nymanit saivat Kirkon perhetyön suunnalta pyynnön lähteä Islantiin. Ei jatkuva joustaminen auta itseänikään. He eivät silloin vielä tienneet raaputtavansa vasta jäävuoren pintaa. Molempien onneksi he eivät jääneet tähän. Ai että se tuntui hyvältä! Maija Nyman muistelee hymyillen. Mutta kun vastassa on oma puoliso, sanat katoavat. Graavia tunnustusta pehmentääkseen hän tähdentää, että Hannu on sovinnon rakentaja ihmisten välillä: työssä, poikien kanssa, kirkkoneuvostossa... Vaimo yritti tehdä sanat hukanneelle miehelleen palvelusta selittämällä tämän sisäistä maailmaa tämän puolesta. – Päätin kääntyä kotiin. Kun Askel-lehden taloustilanne kiristyi, toimituksen kokoa piti pienentää ja se merkitsi Maijan lähtöä. Mikset rakastanut!” Vähitellen mieli tyyntyi auton hurinassa ja mielikuva vuoteessa nukkuvasta puolisosta sulatti kireyden kasvoilta. Tarve parisuhteiden pettymysten, väärinymmärrysten ja muiden ristiriitaisten tunteiden ymmärtämiseen ja selvittämiseen oli suuri. – Silloin aloin kirjoittaa kirjoja. – Sitoutuminen, suku, sanat, syttyminen, sovinto ja siunaus. Työssään Kansan Raamattuseurassa Maija ja Hannu Nyman aloittivat Samassa veneessä -avioparityön. Seuraavina ovat vuorossa Ii ja Mikkeli. Eräs sitä kuunnellut tokaisi omasta suhteestaan: ”On vaikeaa olla naimisissa neuvolantädin kanssa!” – Minä olisin voinut jättää sen siihen, että Maija tuntee meidät molemmat, ja se riittää, Hannu kertoo. – Se pelasti meidän avioliittomme. – Puhuimme hyvin avoimesti omasta suhteestamme, ja ihmiset pyysivät puhumaan lisää, Hannu Nyman muistelee. Ja lapsenlapsetkin ovat jo niin isoja, että voimme kulkea vapaammin. Samaan aikaan he aloittivat Ilta rakkaudelle -tapahtumat, ja niitä pidetään yhä hyvällä menestyksellä yhteistyössä seurakuntien kanssa. – Sinä nousit omaan mittaasi ja sanoit kerran, että turpa tukkoon. Hannu näkee tässä luonteenpiirteessään myös haasteen. Hannu Nyman kysyy. Hannu jäi tasapainoilemaan rintamiksi jakaantuvan kirkon ja lehden linjan kanssa. – Olen opetellut kiihtymään. Tästä taas kasvoi halu tuntea toista entistä syvemmin. Tai no, kaikesta voi puhua isoille yleisöille, vaikka tuhansille. Kirjailija luettelee ässät. Dialogissa kumpikin koki tulevansa kuulluksi ilman moitetta ja vaatimuksia. Ko hu Kekkosen u skosta Yksi tapaus on jäänyt Hannu Nymanille lähtemättömästi mieleen. Silloin avioparityötä oli Suomessa kirkon lisäksi tehnyt jo muun muassa NMKY, mutta nyt rinnalle saatiin jotain uutta. P ä ätoimi t tajapari ja si tou t umisen siu nau s Askel-lehden ensimmäisen päätoimittajan Olli Valtosen jäätyä vuonna 1989 pois tehtävästään, Nymaneita pyydettiin hänen tilalleen päätoimittajapariksi. Näistä valteista pariskunta kiertää puhumassa edelleen. Islannin tuliaisina Suomessa ryhdyttiin järjestämään samalla mallilla aviopariviikonloppuja, jotka saivat täällä nimeksi Mennään Eteenpäin eli ME. Parit kävivät keskenään dialogia kirjoittamalla, eikä kenellekään muulle tarvinnut puhua omasta suhteestaan mitään. – Ne ovat pitkiä matkoja, mutta se helpottaa, että meitä on kaksi. Aloimme uskaltaa paljastaa vaikeimpiakin tunteita, Maija Nyman kertoo. Tukea ja koulutusta saatiin Kirkon perheneuvonnan asiantuntijoilta. Sittemmin aiheesta syntyi Maija Nymanin näppäimistöllä kirjakin: Ilta rakkaudelle – parisuhteen valttikortit. – Tarve perhettä ja aviopareja tukevalle työlle on edelleen suuri, Nymanit sanovat. Hannu tunnustaa, ettei tunteista puhuminen ole hänelle helppoa. – Luot ympärillesi levollisen rauhan ja pystyt arvioimaan asioita kiihtymättä. Tähän mennessä sen on käynyt lähes kymmenen tuhatta paria. Siellä pidettäisiin katolisen kirkon piirissä perustetun Marriage Encounter -avioparityön viikonloppu. Vuoden kuluttua Reykjavikin reissusta Suomessa järjestettiin ensimmäinen ME-aviopariviikonloppu. – Siellä opettelin kirjoittamaan, Maija Nyman sanoo. ja ajoi kuin sumussa. Nymanit näyttävät arkistojensa uumenista esille kaivamiaan ensimmäisten iltojen mainosjulisteita. Mielessä soi: ”Ähäkutti, ajan niin että kuolen. Sellaisessa ilmapiirissä sai rohkeutta puhua niistäkin tunteista, joita oli vaikea myöntää edes itselleen. Eräässä haastattelussa presidentti Urho Kekkosta tämän elämän lopulla hoitanut saiaskel 2/26 ~ 15. Yhteisillä ajomatkoilla muistellaan välillä menneitä
Rikki mennyt ja kokoon liimattu hymypatsas viestii armollisuudesta. MAIJA NYMANIN naisten huoneen vitriinissä on tärkeitä esineitä elämän varrelta. 16 ~ askel 2/26
Jeesuksen tähden voit katsoa eteenpäin. Martti Lindqvist sanoutui irti kolumnistin tehtävästä ja haukkui Helsingin Sanomissa Askelta populismista. Kun kiipesin bussiin, tiesin, että olen astunut elämän tielle. – Kaikki on sovitettu Golgatan ristillä. raanhoitaja sanoi, että kyllä presidentti oli kuollut uskossa Jeesukseen. Rippikoulussa syntyi sitten kokonaisempi käsitys siitä, mistä kristinuskossa on kysymys. Bussi sai odottaa Maija Nymanin mummon esirukoukset puolestaan kuultiin Tampereella teinipäivillä. Toinen kirkollinen vaikuttaja arvosteli, että on kauheaa, kun dementoitunut ihminen pannaan todistamaan uskostaan ja sillä sitten herkutellaan. 14-vuotiaana Hannu oli mukana perustamassa Pro Fide -gospelbändiä. HANNU JA Maija Nyman ovat tuoneet Suomeen Mennään eteenpäin -aviopariviikonloput. Yksi mielenkiintoisimmista on hänen mielestään Joosef, jonka taival kulki veljien vihaamasta kantelupukista suuren valtakunnan taitavaksi johtajaksi. Tarjosimme lukijoille henkilöitä, joiden kautta he voisivat tulla lähemmäksi uskonasioita. Siellä hän selitti kirkkoherralle, ettei voinut lähteä kotiin ennen kuin suhde Jeesukseen oli selvä. askel 2/26 ~ 17. Ja Maija Nyman puhuu tietysti Raamatun naisista. Sinun ei tarvitse katsoa taaksesi ja jähmettyä. – Jutusta nousi hirveä meteli. Hannu Nyman valitsee aiheikseen usein Raamatun miehiä. Hannu Nymanin isän uskoontulo oli perheelle niin mullistava muutos, ettei hän ole sen koommin halunnut pitää Jeesusta vakan alla. Kun kiipesin bussiin, tiesin, että olen astunut elämän tielle. Hänen suosikkinsa on Lootin vaimo, Sodoman tuhon alta pakoon päässyt nainen, joka muuttui taakseen katsottuaan suolapatsaaksi. Niissä pariskunnat käyvät keskenään dialogia kirjoittamalla. – Kävimme kiireesti takahuoneessa rukoilemassa. Vaikka kertomus on karmiva, Maija Nyman nostaa siitä esille jotain ihanaa. Bussista huudeltiin, että kaikki muut ovat kyydissä ja nyt lähdetään. – Halusimme Askelessa pitää esillä evankeliumia, ja käytimme tässä julkkiskansia. Hannu Nyman totesi Lindqvistille, että tämä oli Kekkos-jupakan myötä tehnyt Askelta tunnetuksi niin pontevasti, että saa lehden seuraavan vuosikerran ilmaiseksi. Leipänä tiellä on ollut Raamattu, josta pariskunta ammentaa mielellään myös toisilleen
Jopa sadattuhannet suomalaiset katsovat joka jouluaatto televisiosta rakastettua Lumiukko-elokuvaa. Jos oma jalka ei enää nouse, naapurin lapset tulevat varmasti mielellään hyppimään laatikon lunta tiiviimmäksi. Pienistä palloista syntyi kaunis lumilyhty. Lapioi laatikkoon pakkaslunta vähän kerrallaan. Viimeistele lumiotus silmillä, nenällä, hatulla ja kaulahuivilla. Se päättyy surumielisesti lumiukon sulamiseen. Löytyisikö lähipiiristäsi – vaikka naapurista, sukulaisista tai kummilapsista – nuorta väkeä, jonka kanssa voisit hiihtolomalla verestää näitä muistoja. Tai mikäpä estää tekemästä lumiukon ihan omin päinkin iloksi itselle ja ohikulkijoille, iästä riippumatta. Seuraavaksi laatikkomuotti poistetaan tiiviin lumipaakun ympäriltä ja lumi muovaillaan halutun muotoiseksi. Tarvitset vain ison pahvilaatikon, lumilapion ja pakkaslunta. Sitä ennen pieni poika saa kuitenkin kokea itse tekemänsä lumiystävän kanssa huikeita seikkailuja. Suomen Latu ohjeistaa YouTube-videollaan, että hienon lumiukon saa rakennettua myös pakkaslumesta. Jos perinteinen ukko tuntuu tylsältä, voi tiiviistä lumimöykystä muotoilla vaikka eläinhahmon. Kun laatikko on aivan täynnä tiivistä lunta, on eväshetken vuoro. Poista laatikosta pohja ja kansi, niin että vain reunat jäävät jäljelle. Ehditte nauttia kuumaa mehua ja eväsleipiä. Jos mittari on pakkasella hiihtolomallakin, ei sinun silti tarvitse luopua lumiukon rakentamisesta. Tiivistetyn lumen pitää nimittäin antaa vetäytyä vähän aikaa. Tiivistä lunta aina välillä polkemalla sitä. Kevättä odotellessa! EMILIA KARHU Lumiukon voi tehdä myös pakkaslumesta Juuri nyt Pi xa ba y 18 ~ askel 2/26. Aseta laatikko paikkaan, johon haluat ukon tehdä. Maaliskuu M uistatko, miten riemullista oli lapsena pyörittää nuoskalumesta isoja palloja ja rakentaa lumiukko tai kunnon lumilinna. Alkuvuodesta erityisesti Pohjois-Suomessa on eletty keskellä hurjia paukkupakkasia. Ja kuolemaa seuraa luonnossa aina uusi elämä
Päin vastoin, minusta on tullut sisukkaampi ja luovempi. Haluaisin elämääni enemmän liikuntaa ja vähemmän huonosti nukuttuja öitä. Muusikko Johanna Kurkela Voi hyvin -lehdessä 1/2026 Olkoon tässä uuden vuoden lupaukseni: enemmän aikaa ystäville, enemmän tilaa uusille ystävyyksille ja enemmän katsetta heihin, joilla ystäviä ei ole. Perinnöllistä autoimmuunisairautta sairastava Tiina-Maria Levamo ETlehdessä 2/2026 Tunnistan muutoksen kaipuun. Koko kroppa rentoutuu, samoin mieli. Veden syleily saa aikaan syvän turvallisuuden tunteen. Sillä maailma on monimutkainen paikka, mutta harva asia joutuu yhtä koetukselle kuin sydän, jota kukaan ei kutsu nimeltä. Tulee tunne, että minua on tarvittu. Lisäksi tietoisuus siitä, että tämä tekee vauvalle hyvää, on tärkeä. Lämpimän veden ympäröimänä on ihanan rauhoittavaa olla. Vastasyntyneiden vapaaehtoisena varasylinä toimiva Tiina Roschier Viva-lehdessä 1/2026 Vaikka sairaus on vaikeuttanut elämääni, se ei ole ajanut minua epätoivoon. Vesi symboloi minulle vapautta ja elämän alati muuttuvaa, mahdollisuuksia täynnä olevaa virtaa. Yleensä vain huonot muutokset tipahtavat elämään pyytämättä. Haluaisin muuttaa veden äärelle, jotta voisin käydä joka päivä villiuimassa. Mari Paalosalo-Jussinmäki Eeva-lehden 1/2026 pääkirjoituksessa Keikkareissuilla yövyn hotelleissa ja kylpyamme on pienen juhlan aihe. Arvostan enemmän asioita, joita pystyn vielä tekemään ja jotka tuottavat minulle iloa. Hyvät täytyy tehdä itse. Siinä hetkessä vaipuu meditatiiviseen tilaan, ja tulee ihan mielettömän hyvä olo. Lainasanat Pix ab ay Jo pelkkä vauvan olemus on niin ihana. – Paul Valery (1871–1945) askel 2/26 ~ 19. Välillä saatan jutella vauvalle jotain, laulella ja paijata. Ellen Jokikunnas Kodin Kuvalehdessä 1/2026 Viisautta Kirkkaiksi kutsutaan ajatuksia, jotka ovat samalla tavalla hämärtyneet kuin omamme
LÄHTEET: Jyväskylän yliopisto, Lääkärilehti ja Yle Juuri nyt K odinkoneisiin on Joka naisen niksikirjan (1966) kirjoittajalla ristiriitainen suhde. ”Sen ansiot tunnetaan ja tunnustetaan yleisesti ilman todisteitakin”, kirjassa kerrotaan, mutta varmuuden vuoksi siteerataan tanskalaista tutkimusta. Vasta silloin se vastaa hintaansa ja tarkoitustaan. Kiirettä ei kannata pitää eikä pehmeä suutin sovi maton kanssa. Tavoitteena on osallistujien mielenterveyden koheneminen ja itsehoidollisen omatoimijuuden vahvistaminen. Imuriakin pitää silti osata käyttää. Uranuurtaja talouskoneiden alalla Pix ab ay 20 ~ askel 2/26. Humalassa avantoon ei kuitenkaan pidä mennä. Yksi laite on kuitenkin ylitse muiden: pölynimuri on ”uranuurtaja talouskoneiden alalla”. Myös masennuksen hoidossa hyiseen avantoon pulahtamisesta voi olla apua. Kylmä vesi yhdistettynä saunomiseen ei sovi myöskään sydämen tai verenkiertoelimistön ongelmista kärsiville eikä vaikeaa astmaa sairastaville. Jos sitä säilytetään hankalassa paikassa, ei sitä tule ottaneeksi käyttöön tarpeeksi usein ja niin siitä muodostuu kuollut korkoa tuottamaton pääoma.” TUIJA PYHÄRANTA H el ge H ei no ne n/ M us eo vi ra st o RAGNI JA Georg Malmstén siivoamassa vuonna 1963. Avantouinti sopii lähes kaikille. Vastustuskyky infektioita vastaan kasvaa, stressi ja ahdistus helpottavat ja unen laatukin saattaa parantua. Jyväskylän yliopiston hankkeessa Kylmästä mielen hyvinvointia kehitetään ahdistuksen ja masennuksen hoitoon soveltuvaa hoitomallia, jossa yhdistyvät tunnesäätelyn vahvistamiseen keskittyvä lyhytpsykoterapiaryhmä ja yhteinen talviuinti. Astianpesukone ei kuulemma tuo ajansäästöä pieniin, alle viisihenkisiin talouksiin, eikä jääkaapille ole tarvetta kuin puolet vuodesta. Ja vielä tärkeimpänä: ”Imuri on säilytettävä aina valmiina käytettäväksi. Avanto auttaa nivelten ja mielen kipuihin A vantouinti lievittää tutkitusti reumaa sairastavien nivelkipuja ja auttaa myös lihassärkyihin
Vaikka sosiaalinen media ja digitaalisuus ovat muuttaneet monien lehtienlukukäytäntöjä, painetut ristikkolehdet ovat silti säilyttäneet suosionsa. Jos näin on käynyt, kannattaa ottaa heti yhteys parkkisovelluksen asiakaspalveluun. Ongelmilta välttyy, kun putsaa aina liikkeelle lähtiessä lumet paitsi auton ikkunoista myös rekisterikilvistä. Saamme joka kuukausi valtavasti ristikkovastauksia. Turvallisia talvikilometrejä! EMILIA KARHU Putsaa luminen rekisterikilpi ja vältä sakot Pix ab ay Pix ab ay Suomalaiset ovat ristikkoja sudokukansaa askel 2/26 ~ 21 Pix ab ay. Tilastojen mukaan niiden myynti on kasvanut jo useamman vuoden ajan 7–10 prosenttia vuodessa. Painetun ristikon voi ottaa mukaan mökille tai sitä voi täyttää keittiön pöydän ääressä aamukahvia tai iltateetä hörppiessä. Ristikoiden suosio näkyy myös Askel-lehden toimituksessa. Valtaosa ristikonratkojista on yhä yli 60-vuotiaita, mutta ristikot ja sanapelit ovat lisänneet suosiotaan myös nuorten keskuudessa. Maailman mittakaavassa suomalaiset ristikot ovat siinä mielessä ainutlaatuisia, että niissä on runsaasti käsin piirrettyjä kuvavihjeitä. Levottomassa, nopeassa, välkkyvässä ja piippailevassa digitaalisessa maailmassa painetun, paperisen ristikon täyttäminen tarjoaa kaivattua rauhaa ja hengähdystauon keskellä arkea. Suositumpia ovat perinteiset kuvaristikot, mutta myös kryptoilla, tavuristikoilla, sudokuilla, sanahakutehtävillä ja uutuutena japanilaisilla kuvaristikoilla on vankat fanikuntansa. Vielä ikävämpää on, jos kilpi peittyy lumeen maksullisella ulkoparkkeerausalueella, eikä sitä muista putsata ennen ulosajoa. Jos kilpi peittyy ajamisen aikana, rikesakon kriteerit eivät täyty. Ristikoiden ratkominen yhtä aikaa aktivoi ja rentouttaa aivoja. Kesällä sen voi napata mukaan laiturin nokkaan tai uimarannalle. Jotkut ostavat aikakauslehtiäkin pääasiassa siksi, että niissä on kiehtovia ristikoita. Rekisterikilven lumisuus voi aiheuttaa häiriöitä myös pysäköintihalleissa, joissa on käytössä kameratunnistus. Lehtipiste kertoo, että sen valikoimista löytyy yhä yli 140 erilaista ristikkolehteä. S uomalaiset ovat rakastaneet ristikoita jo vuosikymmenien ajan. Poliisi voi määrätä peittyneestä rekisterikilvestä sakon, jos kuljettaja on lähtenyt liikkeelle putsaamatta sitä. Pysäköinti voi silloin jäädä järjestelmässä avoimeksi ja maksu jatkaa kertymistään. Kiitos niistä! EMILIA KARHU S uomen laki määrää, että jokaisen liikenteessä olevan ajoneuvon tulee olla rekisteröity ja tunnistettavissa
Sensoreiden avulla omainen tai hoidosta vastaava taho kykenee seuraamaan ikäihmisen tilannetta etänä. Sellaisen saa muutaMusiikki aktivoi aivoja monipuolisesti. Elämäntaito 22 ~ askel 2/26. Muistisairaan tila voi heiketä yllättäen ja vanhus saattaa lähteä esimerkiksi vaeltelemaan yöllä. Tätä silmällä pitäen kehitetään arkea helpottavia teknologisia ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää ikäihmisten kodeissa ja hoitoyksiköissä. Ei siis ihme, että monia on alkanut hirvittää, miten tarvittava hoito kyetään jatkossa järjestämään kaikille. – Hoivapalveluissa teknologiaa hyödyntämällä pystytään vapauttamaan hoitajien aikaa varsinaiseen hoitotyöhön ja kohdentamaan hoivaa oikea-aikaisesti. Sensoreiden välityksellä voidaan havaita, jos vanhus on jäänyt sänkyyn tai jääkaapilla ei ole käyty lainkaan. Hoivaa ja läsnäoloa laitteet eivät korvaa, mutta ne voivat lisätä viihtyisyyttä ja jättää hoitajille enemmän aikaa varsinaiseen hoitotyöhön. Tekoäly muistuttaa lääkkeen otosta Ikääntyessä hoidon tarve lisääntyy yleensä vähitellen. Monet elämää helpottavat ja turvallisuutta lisäävät teknologiat ovat jo nyt muodostuneet arkisiksi, kuten vaikkapa liesivahti tai robotti-imuri. Ne kertovat myös, jos hän kulkee ulko-ovesta. Tulevaisuuden visioissa kuvitellaan usein ihmishahmoisia robotteja, jotka työnteon lisäksi vastaisivat sosiaalisesta puolestakin. Koska tavoitteena on pikemminkin vähentää kuin lisätä ikäihmisten hoitopaikkoja, asuu tulevaisuudessa kotona yhä huonokuntoisempia ihmisiä. Siihen on kuitenkin matkaa. Viime vuosina monet ovat esimerkiksi hankkineet lapsensa koulureppuun paikannustagin. Sen sijaan kehittyvä sensoriteknologia on jo melko edullista. Rutiininomaisten tarkastuskäyntien sijaan kotihoidolle jää enemmän aikaa läsnäoloon ja seurusteluun, Suvi Hiltunen sanoo. Viime aikoina poliisikin on kannustanut omaisia tilanteen ennakoimiseen ja todennut, että vanhuksen lempitakkiin kannattaisi laittaa paikannuslaite. Teknologia voi tuoda vanhukselle turvaa Kehittyvää teknologiaa hyödyntämällä voidaan tukea ikäihmisten turvallista kotona pärjäämistä. Teknisiä ratkaisuja kannattaisi alkaa hyödyntää varhaisessa vaiheessa niin, että niiden käyttöön ehtii tottua. – Käytännössä sensorit ovat pieniä antureita, joita voidaan yhdistää muun muassa jääkaappiin, oveen tai sänkyyn, Hiltunen selittää. Hiltunen huomauttaa, että monet ikäihmisille markkinoitavat teknologiset ratkaisut ovat kalliita, vaikka vastaavia tuotteita on jo olemassa muussa käytössä suht edullisesti. Yksi este on ainakin korkea hinta: esimerkiksi vuorovaikutukseen muistisairaan kanssa tarkoitettu Paro-hylje on todella kallis. Sensorit auttavat siis huomaamaan, tapahtuuko ikäihmisen tilanteessa jotain poikkeavaa. J ulkisuudessa maamme ikääntyvän väestön tulevaisuudesta puhutaan usein hankalasti ratkaistavana kulueränä. Tietoa voidaan hyödyntää muistisairaiden lääkkeettömässä hoidossa. – Monet ikäihmiset toki toivovatkin, että saisivat asua omassa tutussa ympäristössään mahdollisimman pitkään ja säilyttää itsenäisyytensä turvallisuudesta tinkimättä, sanoo vastaava suunnittelija Suvi Hiltunen Vanhusja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:stä
malla kympillä kodintarvikkeita myyvistä liikkeistä. Hoitaja tulee paikan päälle käymään, jos lääkkeitä ei oteta. Laitteessa automatiikkaa on se, että lääkkeitä sisältävä luukku aukeaa tiettyyn kellonaikaan ja taas sulkeutuu tietyn ajan sisällä. Tietoa voidaan hyödyntää muistisairaiden lääkkeettömässä hoidossa. Osa asukkaista alkoi hyräillä tai laulaa mukana. – Minusta täällä on hyvä asua. Keväällä kotihoito ratkaisi asian tuomalla hänelle niin sanotun lääkerobotin, automaattisen annostelijan. Huoli osoittautui turhaksi, kun laitteen käyttö ei vaadikaan äidiltä toimenpiteitä. Lähivuosina edessä on melkoinen kulttuurin muutos ikäihmisten kohdalla, mutta olemmeko siihen valmiita, Hiltunen pohtii. Lääkeannostelijaan kuuluu näyttö, jonka kautta hoitaja avaa kuvayhteyden. Usein muistisairailta löytyvät tuttujen laulujen sanat, vaikka he eivät enää pystyisi tuottamaan puhetta. Automaattisen lääkeannostelun lisäksi siihen kuuluu tabletti, jonka kautta hoitaja avaa aamuisin kuvayhteyden ja kyselee kuulumisia. – Puhebotti voi tukea muistisairasta arjessa esimerkiksi muistuttamalla lääkkeiden otosta ja kertomalla, että tänään on aika hammaslääkärille. Samanlainen olisi hyvä ikäihmisten käytössä. Tämä oli myös omaisille todellinen helpotus. Kehonkielestäkin näkyi, miten aistit valpastuivat ja tunteet heräsivät. Ikäteknologia tulee yleistymään lähivuosina. Oma äitini, joka kuoli vuosi sitten 94-vuotiaana, eli kaksi viimeistä vuottaan ympärivuorokautisen hoivan yksikössä. Oli kiinnostavaa havaita, miten muistisairaat kiinnostuivat näkemästään ja kuulemastaan. Seijan poika Jouni Hemilä asuu itse Helsingissä kolmen vartin ajomatkan päässä. Nykyään muistisairauksia ymmärretään paremmin. Ar ja -L ee na Pa av ola RIIHIMÄELLÄ ASUVA Seija Hemilä on tyytyväinen lääkerobotiksi kutsuttuun laitteeseen. Niitä onkin aika hankala laittaa itse, Seija Hemilä sanoo. Yhtenäkin päivänä kävin kaksi kertaa, Jouni hymähtää. Se sen sijaan ärsyttää, jos ei tiedä onko kyseessä ihminen vai botti. Lääkerobottiin kuuluvan näytön kautta hoitaja ottaa joka aamu yhteyttä Seijaan ja kysyy, mikä on vointi ja onko kaikki hyvin. Muuten luonani käy kotihoito kerran viikossa ja auttaa vaihtamaan lääkelaastarit. Musiikkia aivojen virkistykseksi Vielä parikymmentä vuotta sitten muistisairaiden käytöstä hillittiin antamalla heille jopa useita psyykenlääkkeitä samanaikaisesti. Asiakas voi myös sanoa sille, että haluan soittaa tyttärelleni tai tee minulle luontoaiheinen tietovisa. Tykkään katsella ikkunasta ulos, tästä keittiön ikkunasta näkyy puita ja tuolla takana on meidän kirkko, Hemilä kertoo. – Suhtauduin aluksi aika skeptisesti, koska äitini ei ole teknisesti taitava, ja muistisairaus hankaloittaa uuden oppimista. Hän sai Alzheimer-diagnoosin useita vuosia sitten, mutta sairaus etenee hitaasti. ARJA-LEENA PAAVOLA askel 2/26 ~ 23. Hiltusen mukaan ikäihmisiä ei sinänsä haittaa jutella botin kanssa. Olen sitten ajanut Helsingistä Riihimäelle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. – Välillä en ole saanut äitiin yhteyttä puhelimitse, mikä herättää huolta. Mikäli asiakas ei ole laitteen äärellä häntä huhuillaan nimeltä. – Seuraavaksi vanhenee ensimmäinen nuorisokulttuurin sukupolvi. Lääkerobotti oli helpotus läheisillekin 87-vuotias Seija Hemilä asuu Riihimäellä kodissaan, jossa hän on asunut jo yli viisikymmentä vuotta. Nykypalvelut on kehitetty ikäluokalle, jonka lapsuus ja nuoruus ovat osuneet sota-aikaan ja sitä seuranneeseen suomalaisen yhtenäiskulttuurin ajanjaksoon. Tiedetään esimerkiksi, että musiikki aktivoi aivoja monipuolisesti. Etenkin puhebotteja eli puheella toimivaa, keskustelevaa tekoälyä kehitetään aktiivisesti. – Samalla saa vaihtaa aina pari sanaa jonkun kanssa, mikä on mukavaa. Usein siellä käydessämme seurustelutilan televisiossa pyöri Kardemummo Oy:n kehittämää Hilda-sovellus, jossa esitettiin 1950-luvun musiikkia ja näytettiin sen ajan kuuluisuuksien kuvia. Koulutaipaleensa aloittavien lasten keskuudessa ovat yleistyneet myös kellopuhelimet, joiden kautta saa puheyhteyden ja joissa on muun muassa GPS-paikannin. Ongelmaksi muodostui, että hän ei aina muistanut ottaa lääkkeitään
Hellästi iholla 24 ~ askel 2/26
Riitta Lahtinen viestittää puolisolleen kosketusviesteillä eli haptiiseilla, mitä kaikkea sellaista ympärillä tapahtuu, mitä puoliso ei voi kuulla. RUSS PALMER ja Riitta Lahtinen ovat luoneet kokonaan uuden kosketukseen pohjautuvan kielen, jota voi käyttää myös muistisairaiden parissa. Tätä on vaikea käsittää, kun seuraa, miten hän soittaa ja laulaa bluesia. Laitteiden välittämät äänet eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin ne, jotka me muut kuulemme. Viime vuonna hän sai Suomen Leijonan ansioristin pitkäaikaisesta työstään ja tutkimuksistaan kuurosokeiden parissa. H elsingissä sijaitsevan hissittömän kerrostalon kolmannen kerroksen kodin ovi aukeaa. Niiden ansiosta sokean maailma ei ole tässäkään haastattelussa kasvoton. Kosketusviestit ovat uusi kieli Kymmenien vuosien harjoittelu luo illuusion, että Russ Palmer aistii niin kuin muutkin huoneessa olevat. Tohtorit Riitta Lahtinen ja Russ Palmer rupattelevat brittienglanniksi kuin vanhalle tutulle. Russ Palmer on paitsi täysin sokea myös täysin kuuro. Taian takana ovat sisäkorvaistutteet. Laitteet välittävät äänisignaalit vaurioituneiden aistinsolujen ohi sähköimpulsseina suoraan kuulohermoon. Kun osapuolina on kaksi tohtoria, joista toinen on kuurosokea musiikkiterapeutti, mitään tavallista ei ole luvassa. Hämmennys siitä, kuinka kuurosokeaa haastatellaan, katoaa oitis. Tai on sittenkin, sillä rakkauden ytimessä on aina kekseliäisyys, jolla sydän löytää sydämen. Sävyt ovat karkeita ja metallisia, kuin robotin puhetta, eivätkä musiikin melodiat välity moniulotteisina. Hän ilmaisee vieraiden eleitä ja ilmeitä miehensä selkään ja reiteen niin vaivihkaa, ettei sitä lainkaan huomaa. Osana kymmenien vuosien tutkimustyötä ovat syntyneet myös viestit ilmeille. Tiedonhalua on ollut niin paljon, että on syntynyt kokonaan uusi kieli. Riitta Lahtinen on kansainvälisesti tunnettu kosketusviesteihin perustuvan kommunikaation kehittäjä. Aivot ovat kuitenkin sopeutumisen mestareita, ja ne pystyvät parantamaan kokemuksen. Rakkaustarinat ovat aina uniikkeja. Nämä mahdollisuudet kiehtovat Lahtista ja Palmeria valtavasti. Pariskunta haluaa asettua sohvalle vierekkäin, ja siihen on muitakin syitä kuin läheisyyden lämpö. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN • KUVAT: JANI LAUKKANEN askel 2/26 ~ 25. Lahtisen vuonna 2008 julkaistu kasvatustieteen väitöskirja nosti kosketusviestien mahdollisuudet uusiin sfääreihin
Näin hän pystyi uimaan turvallisesti takaisin. Äiti otti innostuksen vakavasti, kenties Jumalan antamana tehtävänä. Kuurosokeaa uintiretkellä auttaessaan Riitta Lahtinen sai unohtumattoman kokemuksen ihmisen kyvystä löytää ratkaisuja. Nimisanat eivät tietenkään riitä. MUSIIKIN KOKEMINEN värähtelynä on kuurosokean Russ Palmerin musiikkiterapian kulmakivi. Sitä taitoa Riitta tarvitsi toimiessaan kuurosokeiden tukihenkilönä. Tarvitaan myös viestejä kuvaamaan esimerkiksi liikettä, suuntaa, voimakkuutta ja kokoa. Kosketus tuntuu hyvältä. Kun äiti luki Riitalle kuurosokeasta Helen Kelleristä, tyttö kertoi haluavansa olla isona kuurosokeiden opettaja. Kuurojen maailma innosti opiskelemaan viittomakielen lisäksi kädestä käteen viittomista. Kurssilta aukeni polku vapaaehtoiseksi Kuurojen liiton lastenleireille. Riitan ollessa neljäntoista hän pääsi äitinsä innostamana Vaasan kansanopistoon viittomakielen kurssille. Diakonissa pyysi Lahtista viittomaan heille käteen sen, mitä hän viittoi muille. Lahtisen intohimo vuorovaikutukseen ei alkanut Russ Palmerin kohtaamisesta, vaan jo paljon aiemmin. Uintiretkellä narun varassa Eräs diakonissa totesi Lahtiselle kuurojen tilaisuudessa, että salin nurkassa nököttävät sisarukset olivat kuurosokeita. Suvussa pidettiin arvossa tietoa, että Lahtisen isoisä oli toiminut kuurojenpappi Lauri Paunun hevosmiehenä ja kuljettanut tätä Uukuniemelle pitämään kuurojen jumalanpalveluksia. Tarinoita käsivarrella Riitta Lahtinen havainnollistaa käsivarteeni, miten haptiisien avulla voi kertoa kokonaisen tarinan. – Musiikki luo hyvinvointia, vahvistaa identiteettiä ja antaa kokemuksen osallisuudesta myös kuurosokealle, hän sanoo. – Otin kumpaakin kädestä ja tein parhaani. Riitta Lahtinen opiskeli sairaanhoitajaksi, opettajaksi ja viittomakielen tulkiksi ja päätyi järjestelemään Usherin syndroomaa sairastavien lasten näönRuss Palmer on ollut mukana kehittämässä musiikkilattiaa, jonka erilaiset pinnat välittävät musiikin kehoon. Avustettava sitoi rannassa ympärilleen pitkän köyden, antoi toisen pään Lahtiselle ja kysyi, missä järvi on. Kosketuksen voimakkuus ja paikka kertovat paljon. Veteen päästyään hän ui niin pitkälle, että naru kiristyi ja näytti sitten kädellä, että ala kiskoa. Tähtitiedettä harrastava Russ Palmer on luonut viestit merkitsemään myös aurinkokuntaa, Siriusta ja äärettömyyttä. Ja kun rakastaa, haluaa tuntea, kertoa ja kuunnella. Esimerkiksi hoitotilanteisiin on kehitetty sairaalahaptiiseja ja kirkollisiin tilanteisiin hengellisiä haptiiseja. 26 ~ askel 2/26
Reipas ääni Suomesta Olohuoneen sohvalle ilmestyy kaksi leveää hymyä. Se oli englantilaiselle herrasmiehelle melkoinen pommi. Russ Palmer kertoi, millaista oli pitää 1960-luvun kuulevien koulussa suurta kuulokojetta rinnan päällä. Sinulla oli ponnarit päässä ja reipas ääni, kun kerroit olevasi Riitta Suomesta, Russ Palmer muistelee. Rakkaus sävelten maailmaan oli niin sitkeää, että Russ lähti opiskelemaan musiikkia ensin englantilaiseen musiikkiopistoon ja sen jälkeen apurahan turvin Norjaan, missä hän tutustui musiikkilattiaan. tutkimuksia. Paneutuminen oireyhtymään vei hänet 1990-luvun alussa Ruotsiin kuurosokeiden maailmankonferenssiin. – Halusin opiskella musiikkiterapeutiksi, mutta minulle sanottiin, ettei se ole kuurosokealle mahdollista. Sitten myös näkö heikkeni. Ensimmäisen avioliiton kariuduttua kuurosokeaksi muuttuva mies oli itsetuhon partaalla. Yksinäisyydestä ja masennuksesta hänet nosti musiikki. Hetken päästä sama nainen tepasteli hänen nenänsä edestä suihkuun pelkkä pyyhe ympärillään. Riitta huomasi, että uusi tuttavuus skannasi hänen vartaloaan ylhäältä alas, sillä pienellä näkökentällä ei ollut ihan helppoa muodostaa kokonaiskuvaa. Onnistuin siinä ja sain itseluottamukseni takaisin. Kuvassa Russ Palmer kuuntelee omaa musiikkiaan. Samaan konferenssiin oli saapunut Britanniasta myös Usherin oireyhtymää sairastava Russ Palmer. Siellä hänelle avautui entistä laajemmin musiikin kokemiSISÄKORVAISTUTE OHITTAA sisäkorvan vaurioituneet karvasolut ja muuttaa äänen sähköisiksi impulsseiksi, jotka johdetaan suoraan kuulohermoon. Isä puolestaan kohteli poikaansa kuin posliinia, eikä olisi millään päästänyt tätä yksin matkustamaan. Äiti opetti sitkeästi poikaansa tuottamaan äänteitä leikin avulla. Hän oli perfektionisti, joka odotti aina kaikilta vähän parempaa. Seuraavaksi he saivat tietää, että heidät oli laitettu pitämään yhdessä Usherin oireyhtymää käsittelevä työpaja. Rakkaus musiikkiin ei jättänyt rauhaan Kukaan ei kuitenkaan voinut mitään sille, että Russin oli parikymppisenä luovuttava ajokortista ja kolmekymppisenä työstään tietokoneohjelmoijana. Istutteen avulla myös täysin kuuro voi havaita ääniä. – Isä esiintyi Lontoossa laulajana. Palmer lähetettiin opiskelemaan huonekalujen rakentamista. Tutustuminen kävi nopeasti. – Pelkäsin, että katkon sormeni. askel 2/26 ~ 27. Kuurojenkoulussa viittominen oli kiellettyä, koska oppilaiden haluttiin oppivan lukemaan puhuttua kieltä huulilta. Lelulehmä sanoi ”muuu” ja koira ”wuff”. Sekin työ jäi, kun näkökenttä entisestään kapeni ja värinäkö heikkeni. – Kun kohtasimme ensimmäisen kerran, oli iltapäiväteen aika. Tietenkin siitä kiusattiin. Ensimmäisestä laitteesta parturi leikkasi korvaan johtavan johdon poikki. Pembroke-pöytien kaarevien jalkojen valmistaminen oli vaativaa
28 ~ askel 2/26. Kuitenkin sinä todella autat ja tuet minua. Periksiantamaton vaimo ei lakannut ajattelemasta miehensä haavetta musiikkiterapeutin työstä. Suuri päivä pienellä lavalla Miehensä ja muiden kuurosokeiden maailmaa avartaakseen Riitta Lahtinen alkoi kehittää kosketusviestien filosofiaa ja kielioppia. Ihmiset ajattelevat, että minä opastan ja autan sinua. nen värähtelynä. Keskeiseksi työkaluksi tuli fysioakustinen tuoli, jossa musiikin pystyi tuntemaan värähtelynä. Pariskunta asettui Suomeen, mutta avioitui vasta oltuaan 20 vuotta kihloissa. Hän sai kuin saikin tälle paikan Sibelius-Akatemian musiikkiterapiaopintoihin. MUSTAT TOHTORINHATUT ovat vaatineet Riitta Lahtiselta ja Russ Palmerilta paljon työtä, mutta leikkisyyden ja arjen ilojen kustannuksella niitä ei ole metsästetty. Aihetta käsittelevä väitöskirja valmistui 18 vuoden työn jälkeen. Kun Norjan Andebystä löytyi kuurosokeille suunniteltu kirkko, kaikki oli valmista sanalle ”tahdon”
Riitta Lahtinen työskentelee Suomen Kuurosokeat -yhdistyksen johtavana kommunikaatioasiantuntijana. Molemmat kuuluvat kansainvälisten yliopistojen sosiaalishaptisen kommunikaation tutkimusryhmiin. – Russ elää kosketuksen ja tuntoaistin maailmassa. Koronapandemian aikana pariskunta juuttui puoleksitoista vuodeksi Britanniaan. KUUROSOKEA PÄÄSEE toisen luokse koskettamalla. Minä olen nopea ja elän kuulon ja näkemisen maailmassa. Mies pyysi vaimonsa lähelleen, otti tätä kädestä ja sanoi: ”Älä pelkää. Muusikko lierihatussa ja värähtelemällä viestivät hämähäkit Tieto ja ymmärrys leviävät maailmalle kouluttamalla muun muassa tulkkeja ja terapeutteja sekä aistirajoitteisia henkilöitä ja heidän läheisiään. Tarkat askelkuviot pienellä lavalla vaativat usean tunnin harjoittelun. Pandemiakin auttoi keksimään uusia keinoja selviytyä. Koska ei ollut kolmatta kättä, johon olisin voinut tuottaa haptiisit, meidän oli harjoiteltava jotain aivan uutta, Riitta Lahtinen kertoo. Palmerin ansioiksi mainittiin tuntoaistiin perustuvan kommunikaation kehittäminen sekä sen tutkiminen, miten musiikkia voi kuunnella keholla. Palmerin rajoitteista huolimatta heidän suhteensa on vastavuoroinen ja tasa-arvoinen. – Promootiossa Russilla oli toisessa kädessä hattu ja toisessa miekka. Roolien vaihtoa Se mikä on tärkeää Palmerille, on tärkeää myös hänen vaimolleen. – Hämähäkkien värähtelyllä viestiminen on minulle iso juttu, Russ Palmer kertoo. – Silkkiset hiukset ja lempeä kosketus, sinä teet minut vahvaksi, hän laulaa englanniksi vaimolleen. askel 2/26 ~ 29. He huomauttavat, että tarkoituksena ei siis ole ollut tuottaa vain kuulon ja näön korviketta. Ohjaamossa on tilaa kahdelle astronautille. Russ Palmerin ja Riitta Lahtisen suhteesta ei puutu iloa tai vastavuoroisuutta. Eristyksen aikana he eivät voineet tavata. Palmer keksi, että he vaihtaisivat rooleja. Hatulla on muutakin virkaa kuin näyttää hyvältä; lierit heijastavat hyvin ääniä. Kenttäsusikki nimittäin viestittää lajitovereilleen värisyttämällä takajalkojaan. Ehkä enemmän kuin mitään muuta Russ Palmer on kuitenkin muusikko. Russ Palmer rakentaa mielellään avustajansa kanssa avaruusalusten pienoismalleja. Toinen hämähäkkilaji, jolla ei ole vielä suomenkielistä nimeä, viestii puolestaan värisyttämällä mahaansa. Hän lähetti palat postissa avustajalleen ja neuvoi verkon välityksellä, miten ne pitäisi liimata yhteen. Kun Riitta Lahtinen kuuli, etteivät he pääse kotiin, hän itki lohduttomasti. – Ihmiset ajattelevat, että minä opastan ja autan sinua. Lahtinen ja Palmerin tähänastinen elämäntyö on luonut vaihtoehtoisen tavan kokea, kommunikoida ja osallistua. Meidän täytyy koko ajan asettua toistemme taajuudelle, Lahtinen kertoo. Olohuoneen lattialla seisova avaruusalus houkuttelee matkalle galaksien taakse ja takaisin. Hän säveltää, sanoittaa ja esiintyy mielellään. Tämä on minun elämäni koko ajan.” – Silloin vasta tajusin, että niinhän se on. Palmer on ollut mukana kehittämässä musiikkilattiaa, jonka erilaiset pinnat välittävät musiikin kehoon. Bluesin haikeus viivähtää asunnossa vain hetken, sillä pariskunta innostuu jälleen, tällä kertaa hämähäkeistä. Kuitenkin sinä todella autat ja tuet minua. Laulajan poika painaa päähänsä lierihatun ja ottaa käteensä kitaran. Russ Palmer sai kaksi vuotta sitten oman tohtorinhattunsa, kun hänelle myönnettiin Oulun yliopiston kunniatohtorin arvo. Et voi mennä ulos, kun haluat, ja olet usein eristyksissä. Niillä reissuilla aistiksi riittää mielikuvitus. – Mahdollisuus kokea musiikki fyysisesti luo hyvinvointia, vahvistaa identiteettiä ja antaa kokemuksen osallisuudesta, hän sanoo
Hyvää ystävänpäivää! EMILIA KARHU Kulttuuri Pixabay Ystävyys murtumaton silta elämän kuilujen yli, valo tihenevässä yössä, sarastus. Suomessa ystävänpäivä on ystävyyden juhla YSTÄVÄNPÄIVÄÄ VIETETÄÄN useissa maissa 14. Toisaalta ystäviä voi muistaa myös puheluin, vierailuin, makeisin ja viestein. Se on mahdollisesti saanut alkunsa antiikin Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. Ystävänpäivän alkuperästä on erilaisia teorioita. Perinteinen postikortti runoineen ja ajatelmineen toimii yhä ystävän ilahduttamiseen. Etelä-Euroopassa on uskottu, että linnut valitsevat itselleen parin juuri Valentinuksen päivänä. Kristityt eivät katsoneet juhlaa hyvällä ja pyrkivät lakkauttamaan sen 400-luvun lopussa. Suomessa ystävänpäivän vietto on melko uusi tapa. Virallisen juhlapäivän aseman Valentinuksen päivä sai Englannissa vuonna 1537. Meillä sitä ryhdyttiin viettämään vasta 1980-luvulla. helmikuuta. helmikuuta roomalaisen avioliiton jumalattaren Junon sekä luonnonjumalan Panin kunniaksi. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä. Englannissa ja Ranskassa Valentinuksen päivä on ollut romanttisen rakkauden juhla jo ainakin 1300-luvulta alkaen. Itse asiassa ystävänpäivä on Suomessa toiseksi suosituin korttipäivä joulun jälkeen. 6.2.–6.3. Sen kunniaksi järjestettiin rusettiluisteluja ja ystävänpäiväjuhlia. – Pia Perkiö 30 ~ askel 2/26. Yhdysvalloissa ystävänpäivä koki uuden tulemisen 1800-luvulta alkaen. Siihen kuuluneita tapoja siirtyi kuitenkin edellisenä päivänä vietettyyn pyhän Valentinuksen päivään. Muualla maailmassa se on enemmänkin rakastavaisten juhlapäivä, mutta Suomessa ystävänpäivänä muistetaan oikeasti myös ystäviä. Nuoret miehet muun muassa kuljeskelivat juhlapäivänä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä
Paikallistuntemus tuo kirjan miljöökuvauksiin ja saarelaisten persoonallisuuksiin toden tuntua ja uskottavuutta. EMILIA KARHU Kirjat Kauniisti kuolemasta TOMI KONTION lastenkirjasarjassa seikkailee koira, jonka nimi on Kissa, sekä puliukko, jonka nimi on Näätä, ja kissa, joka valitsee nimekseen Koira. Kertomus sijoittuu jatkosodan jälkeiseen aikaan ja tapahtumapaikkana on Perämerellä sijaitseva Hailuodon saari. Näädän kuoltua Kissan ja Koiran on etsittävä uusi ihminen ja antauduttava ihmisten maailman säännöille, vaikka ikävä ja suru ovat musertavia. Luin kirjaa ekaluokkalaisen kanssa, jolle sarjan kuvakirjat ovat tuttuja. Osittain luin kirjan ja osittain kuuntelin sitä äänikirjana. Viisiosainen sarja päättyy Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän -kirjaan, joka voitti syksyllä Finlandia Junior -palkinnon. Näin voisin tiivistetysti kuvata Liisa Suomelan esikoisromaania Kaikki päättyy kevääseen. Kirja on tekstipainotteinen, mutta onneksi mukana on myös kourallinen Warstan piirroksia mustavalkoisina. Herkkiin kuvauksiin saariston luonnosta, Tyynen juurevuudesta ja Johanin vilpittömästä yrityksestä juurtua keskelle erikoista seurakuntaansa sekoittuvat hyvin tummanpuhuvat kuvat monin tavoin sieluiltaan rikkimenneiden Siirin ja Aukun mielenmaisemista. Teos 2025. Teos toimi erinomaisesti kummallakin tavalla. Aluksi tutut hahmot kiinnostivatkin, mutta loppua kohden verkkaisesti etenevä tarina alkoi häntä puuduttaa. O tt o Vi rt an en / W SO Y askel 2/26 ~ 31. Tarinaa kuljettavat eteenpäin sodassa miehensä menettänyt Tyyne, joka hakee sodassa tärähtäneen veljensä Aukun mielisairaalasta takaisin kotitilalle saareen, sekä saarelle muuttava kirkkoherra Johan ja vaimonsa Siiri. Kuulostaa sekavalta, mutta kun hahmoihin tutustuu, niitä ei voi olla rakastamatta. Romaani kuvaa taitavasti sotatraumoja ja niiden toisinaan äärimmäisiäkin seurauksia, itsensä ja identiteettinsä kieltämisen tuhoavaa voimaa – ja rakkautta. Kontio lähestyy kuolemaa kiertelemättä ja kauniisti. Siiri on päätynyt sekä papin puolisoksi että saarelle vasten tahtoaan. Puliukko Näädän hahmossa ja kaiken ylittävän rakkauden teemoissa on myös kristillisiä vertailukohtia. Kirjoittaja on itse Hailuodossa kasvanut ja sittemmin helsinkiläistynyt kulttuurialan ammattilainen. LIISA SUOMELA: Kaikki päättyy kevääseen. Aikuista lukijaa ilahdutti erityisesti Kontion tapa käsitellä kuolemaa sekä kaunis kieli. Suljetussa saaristoyhteisössä henkilöiden tarinat alkavat kietoutua toisiinsa erikoisin tavoin ja lopulta tarvitaan myös poliisia. Parasta siinä oli sujuva, rikas ja psykologisesti tarkkanäköinen kerronta ja kaunis kieli. Ennustan, että romaani ei jää Liisa Suomelan ainokaiseksi. Asukkaat ovat uteliaita, umpimielisiä, itsetietoisia, luonnon armoilla elämiseen karaistuneita ja persoonallisia. Lämmin, rakastava tunnelma ja Elina Warstan ihmeellisen kaunis kuvitus kantavat. WSOY 2025. Kirjan teemoja ovat kuolema, ikävä ja yksinäisyys, mutta myös elämän jatkuminen. NOORA WIKMAN TOMI KONTIO: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän. Kuukauden kirja Kaunis ja kauhea saaristolaistarina V äkevä, vivahteikkaalla kielellä kirjoitettu historiallinen saaristolaisromaani, joka kääntyy lopulta hyytäväksi dekkariksi. Kuvittanut Elina Warsta
Lisäksi museossa on runsaasti täytettyjä eläimiä linnuista metsän petoihin ja perhosista mursuihin. Museon yhteydessä on myös Cosmonova, Ruotsin suurin planetaario. Koulujen loma-aikoina museo on avoinna joka päivä. Sen kokoelmissa on kaikkiaan noin 11 miljoonaa kasvia, eläintä, sientä, fossiilia, kudosnäytettä ja kiveä. Kohde sopii erinomaisesti myös lapsille. Omien eväiden nauttimista vartenkin on erilliset, isot tilat. Muina aikoina se on suljettu maanantaisin. Sen näytöksiin emme kuitenkaan muutaman tunnin vierailulla ehtineet. Museon perusti vuonna 1819 Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia. Metroilla pääsi kätevästi laivaterminaalista lähelle museota, joka sijaitsee Norra Djurgårdenin kaupunginosassa Frescatin alueella lähellä Tukholman yliopistoa. LISÄTIETOJA: WWW.NRM.SE EMILIA KARHU 32 ~ askel 2/26. Tutuiksi tulivat niin alkumeren muinaiset eliöt, fossiilit, mammutit, dinosaurukset kuin muinaiset ihmislajitkin. Kulttuuri Em ilia Ka rh u Muinaiseläimiä Tukholmassa TUKHOLMAN LUONNONHISTORIALLINEN museo (Naturhistoriska riksmuseet) oli todellinen elämys. Museossa on mahdollisuus ruokailuun ja kahvitteluun. Pienet luonnonihmettelijät on huomioitu joka osastolla
Onnittelut! EMILIA KARHU askel 2/26 ~ 33. Via Cruciksen tärkeimpiä arvoja on ollut halki vuosien yhteisöllisyys, niin esityksessä kuin tuotannossakin. Juhlaesitys on pääsiäislauantaina 4.4. Tuplanumeron kannessa esiintyivät Jaakko Löytty ja Kaija Pispa ja kuvan otti Rami Marjamäki. Lokakuun kannessa ilahduttivat muun muassa kirjailijan iloinen olemus, kiva kahvikuppi sekä hyvä kansiteksti ehdottomasta armosta. Tulevan pääsiäisen esitys pohjautuu Jouko H. Ohjaajan erityinen toive on saada näyttämölle ”syytetyt Jeesukset syyttäjien rooleihin”. kello 21 alkaen. VIA CRUCIKSEN Jeesuksena on nähty muun muassa näyttelijä Panu Haavisto. 040 833 5532 tai markku_arokanto@hotmail.com. Tänä vuonna Jeesuksen roolissa esiintyy näyttelijä Anssi Niemi. Voit kysellä lisätietoja myös osoitteesta viacrucis@evl.fi. Näytelmässä tarvitaan paljon vapaaehtoisia. Vastaajien kesken arvottiin kirjapalkinto. Toinen vastaaja kehuu, että kansi innosti lukemaan koko lehden kannesta kanteen. Nissisen vuosilta 1996–97 olevaan käsikirjoitukseen, jota on päivitetty Anna-Mari Kaskisen laatimilla kohtauksilla. Helsingin Via Crucis etsii vapaaehtoisia 30-vuotisjuhlaesitykseen PÄÄSIÄISEN TAPAHTUMISTA kertova vaellusnäytelmä Via Crucis – Ristin Tie viettää Helsingissä 30-vuotisjuhlavuottaan. Ja ni La uk ka ne n Joulukuun kansi oli Askel-lehden lukijoiden suosikki PARAS KANSI -äänestyksessä tuli paljon ääniä, kiitokset kaikille vastanneille! Voittajaksi selviytyi joulukuun lehden kansi, jossa oli kuva näyttelijä Vesa Vierikosta. Sen voitti Anneli Henttonen Hollolasta. Kuvan otti Jani Laukkanen. Jos innostuit, ota pikaisesti yhteyttä ohjaaja Markku Arokantoon, puh. Rooleihin kutsutaan erityisesti Via Cruciksen esiintyjiä vuosilta 1996–2025. Lokakuun lehden kannessa oli kirjailija Kaisa Viitala ja hänet kuvasi Timo Aalto. Toinen kiittää, että Vierikon kuvasta on aistittavissa herkkyyttä, ja punainen kynttilä ja valkea kukkanen tuovat kanteen joulun lämpöä ja valoa. Tuplanumerossa ilahduttivat muun muassa tuttu pariskunta, luontomaisema ja puhutteleva otsikko. Erään vastaajan mukaan Vierikon ilme on hyväntahtoinen ja tuo mieleen Väinämöisen. Näin 30-vuotisen esitystradition ympyrä sulkeutuu. Kolmas toteaa, että kuva on lempeän lohdullinen ja toi joulurauhan sydämeen. Äänensä antaneet luonnehtivat joulukantta iloiseksi, taiteelliseksi, jouluiseksi, ilmeikkääksi ja positiiviseksi. Runsaasti ääniä saivat myös kesän tuplanumeron kansi ja lokakuun lehden kansi. Hänen mukaansa myös Saituriin liittyvä kansiteksti on mainio ja ajatuksia herättävä. Pariskunnan pitkä liitto ja keskinäinen rakkaus toivat lukijalle lämpimän olon. Erään äänestäjän mukaan Vierikon elämäntarina on mielenkiintoinen
34 ~ askel 2/26 Regina Linnanheimo oli rakastettu tähti ja vahvatahtoinen taiteilija
S eitsenlapsisen perheen nuorimmainen, Regina Elisabeth Linnanheimo, syntyi Helsingissä vuonna 1915. Pornainen oli Regina Linnanheimolle erityisen rakas paikka. Isä Juho nautti huvilaansa ympäröivästä vapaasta taiteilijaelämästä, mutta siitä huolimatta – tai kenties juuri siksi – hän ei halunnut lapsistaan näyttelijöitä. TEKSTI: MARI VAINIO M ari Va in io. Näyttelijän työn lisäksi Ahokas kertoo arvostavansa erityisesti Reginan itsenäisyyden tavoittelua, joka oli hänen elinaikanaan melko tavatonta. Hänen syntymästään tuli kuluneeksi 110 vuotta ja kuolemasta 30 vuotta. Myöhemmin hän löysi selkeämmin oman äänensä. – Isän mielestä näyttelijän työ ei ollut kunniallisen ihmisen, varsinkaan naisen, työtä. Niinpä hänen arkistonsa on lahjoitettu Pornaisten kirjastolle, jossa hänen elämästään järjestettiin viime vuonna näyttely. Arvokkaan arkistolahjoituksen myötä Pornaisten kunnan informaatikko Mari Ahokas on päässyt tutkimaan Regina Linnanheimon elämää. – Regina Linnanheimo eli niin kuin itse halusi ja teki valintoja muiden mielipiteistä välittämättä, mutta kuitenkin lähimmäisiä kunnioittaen. Perhe asui kantakaupungissa. Äiti Aksa Johanna huolehti perheestä, mutta piti myös ennen sotaa täysihoitolaa, ensin Pornaisten Laukkoskella ja myöhemmin taiteilijoiden suosimalla Terijoella. Reginan ja muiden sisarusten onneksi vanhin tytär Regina Linnanheimo oli Suomi-Filmin kulta-ajan loistokas ja rakastettu näyttelijätär. Hän kulki omia polkujaan. Sisällissodan aikaan isä Johan hankki perheelleen kesäpaikan Itä-Uudeltamaalta Pornaisten kylästä. Sisko raivasi tietä Regina joutui olemaan voimakas valinnoissaan lapsesta saakka. Samalla hän oli tiukasti omasta yksityisyydestään kiinni pitänyt itsenäinen ja kielitaitoinen nainen. Isä Johan Linnanheimo oli kiinteistönvälittäjä ja liikemies. Hän ei tietoisesti halunnut häpäistä ketään eikä tehnyt mitään toisten kustannuksella, Ahokas sanoo. Vanhemmiten Regina reissasi siskonsa Rakelin kassa ympäri Eurooppaa – aikana, jolloin naisilla ei ollut tapana niin tehdä. Kylä on vuosikymmenien ajan kutsunut luokseen kulttuurialan ihmisiä. Linnanheimojen lisäksi esimerkiksi Mika Waltari ja Juhani Aho vetäytyivät sinne kirjoittamaan. askel 2/26 ~ 35 REGINA LINNANHEIMON uran alkuajan elokuvaroolit olivat yhteen naistyyppiin keskittyviä, eteerisiä ja pukuloiston kuorruttamia. Hän oli mielipiteessään ehdoton
– REGINA Linnanheimoa on kuvattu herttaiseksi, ystävälliseksi, rauhalliseksi ja hiukan sisäänpäin kääntyneeksi, Mari Ahokas kertoo. Reginan suosio Regina sai jopa vihapostia. Toisen epäonni johti toisen onneen. 36 ~ askel 2/26 Ragnhild avasi heille tietä näytellen aikanaan muun muassa Viipurin näyttämöllä. Regina Linnanheimo kutsui tuota hetkeä filmiuransa ikimuistoisimmaksi. Hän halusi nimenomaan elokuvanäyttelijäksi, ei teatterin lavalle. Hän puki päälleen siskonsa talviset roolivaatteet ja hiihti elokuvakohtauksen mukaisesti mäkeä alas. Yksi Rakelin kohtauksista epäonnistui ja se tuli tehdä uudestaan. Hän näkyy elokuvassa vain takaapäin, kertoo Mari Ahokas. Juho-isä ehdotti Rakelille, että mikäli hän palaa Viipurista kotiin, hän pääsee opiskelemaan näyttelijän työtä. Esimerkkeinä toimivat myös veli Eino ja sisar Elli. Po rn ai st en ku va -a rk is to / sa na pa lt ti. – Rakel olisi halunnut mennä silloiseen Näyttämöopistoon, mutta isä oli sitä vastaan, Ahokas kertoo. Reginalle ja häntä seitsemän vuotta vanhemmalle Rakelille näyttelemisen mahdollisuudet avautuivat avarammin, mutta monen taistelun kautta. Hän oli kuitenkin estynyt palaamasta kuvauksiin ja tilalle otettiin Regina. Tytär palasi mutta isä pyörsi puheensa. Tytär karkasi Viipuriin näyttelemään. Ihmiset mielsivät vahvat, paheelliset roolit osaksi näyttelijän omaa elämää. – Hän ryhtyi mannekiiniksi ja avusti sivutyönään Kansanteatterissa. fi M ar i Va in io. Elokuva oli kuin johdatuksena alku myös Reginan näyttelijän työlle. Parikymppisenä supertähdeksi – ja roolien vangiksi Lopulta Regina Linnanheimo oli elämänsä aikana mukana 34 elokuvassa, joissa hänellä oli 21 pääroolia. KAIVOPUISTON KAUNIS Regina oli yksi Regina Linnanheimon tähdittämistä erityisen suosituista elokuvista. – Regina haettiin kirjaimellisesti koulunpenkiltä kuvauspaikalle. Rakel sai Ainon roolin. Suuremmat roolit avautuivat, kun Suomi-Filmin johtaja Risto Orko valitsi Reginan jännityselokuva VM6:n naispääosaan vuonna 1935. Varsinainen näyttelijän työ alkoi kuitenkin vasta, kun Rakel näki lehti-ilmoituksen, jossa haettiin näyttelijöitä elokuvaan Jääkärin morsian. Rakel murtui täysin, mutta ei edelleenkään suostunut jättämään teatterihaaveitaan
– Elokuva teki Reginasta supertähden 20-vuotiaana, Mari Ahokas kertoo. Työskentelytapa muuttui. Myös Regina itse arvosti työtään Annin roolissa. Teuvo Tulio uskoi Linnanheimon kykenevän myös rooleihin, jotka eivät perustuneet vain hänen kauniiseen ulkonäköönsä. Tähteys kun toi elämään omat paineensa. Regina Linnanheimo itse kaipasi muuta. – Uran alkuajan roolit olivat vähän bimbomaisia, vain yhteen naistyyppiin keskittyviä, eteerisiä ja pukuloiston kuorruttamia, Ahokas kuvailee. Häntä ei nähty roolien takaa. Elokuvateatterit täyttyivät katsojista ja kansa hurrasi. Mari Vainio. askel 2/26 ~ 37 kasvoi kohisten. Linnanheimon ensimmäinen merkittävä työ oli kuitenkin Annin rooli elokuvassa Taistelu Heikkilän talossa. – Näyttelijä kaipasi yksityisyyttä. – Yleisön kritiikki oli raakaa. – Moni lehti julkaisi sivuillaan Reginan Helsingin kodin osoitteen. Ahokkaan mielestä Rakkauden risti -elokuvassa, jonka Regina Linnanheimo on myös käsikirjoittanut ja jossa hän näyttelee pääroolia, kristallisoituu hänen REGINA LINNANHEIMO oli paitsi näyttelijä myös käsikirjoittaja ja kielitaitoinen kääntäjä. Elokuvalehdet luonnehtivat häntä Suomen ensimmäiseksi todelliseksi ja jopa ainoaksi naistähdeksi. Se oli myös ensimmäinen elokuva, joka kuvattiin Pornaisissa, perheen kesähuvilan lähellä. Aiemmin elokuvateatterit täyttyivät katsojista, mutta roolien muututtua elokuvat eivät enää myyneet hyvin. Joskus näyttelijätär asetettiin jopa ihailijan vaimon tai rakastajattaren rooliin. Regina sai jopa vihapostia. Rajat rikkova Rakkauden risti Vuosien myötä Regina Linnanheimo löysi oman tapansa näytellä, ja hän halusi tuoda esille todellisia taitojaan. Ehkä se oli myös tapa suojautua julkisuudelta. Suuri osa ihailijoista oli ystävällisiä, mutta joskus odotukset olivat valtaisia, Ahokas kertoo. Ihmiset mielsivät vahvat, paheelliset roolit osaksi näyttelijän omaa elämää, Mari Ahokas kertoo. Ihailijat koputtelivat ovella. Reginaa on kuvattu herttaiseksi, ystävälliseksi, rauhalliseksi ja hiukan sisäänpäin kääntyneeksi. Hän kyllästyi hänestä luotuun naiskuvaan, jota monet katsojat jopa pitivät totena. Sen ohjasi Teuvo Tulio, josta vuosien myötä tuli Reginan luotto-ohjaaja ja rakastettu. Sodan nujertama kansa rakasti kuitenkin ennen kaikkea prinsessamaista tähteään muun muassa elokuvissa Kulkurin valssi, Katariina ja Munkkiniemen kreivi ja Kaivopuiston kaunis Regina. Ihmisiltä hälveni realismi mielikuvituksen tieltä. M us eo vi ra st o GEORGE DE Godzinsky, Regina Linnanheimo ja Tauno Palo elokuvan Herra ja ylhäisyys kuvauksissa kesällä 1943
Mari Ahokas kertoo arvostavansa Reginan rajanvetoa. Taiteilijat nauttivat toistensa seurasta, ja pelasivat usein korttia. Läheisenä ihmisenä Tulio osasi ohjata Reginaa ja hän suostui ohjaajan vietäväksi. REGINA LINNANHEIMO käymässä mottileirillä vuonna 1943. Hän kulkee kirkkoon, jumalanpalvelukseen, jossa hän alkaa tuskissaan huutaa, Ahokas kuvailee. Elokuvassa Levoton veri Linnanheimo puolestaan näytteli hulluuteen saakka mustasukkaista vaimoa. – Hän olisi ollut kauhuissaan nykyisestä mediasta ja somen käytöstä. Lapsia ei sisaruksilla kummallakaan ollut. Näyttelijän elokuviin jalkautunut realismi oli liikaa romantiikkaa hamuavalle kansalle. Avioliitto jäi lyhyeksi. Regina puhui lapsuudessaan ruotsia, kävi saksankielistä koulua, ja osasi hyvin myös englantia. Lopulta Regina halusi myös itse pois julkisuudesta. Haluaako ristiinnaulittu nainen kuitenkin sanoa: tein tämän teidän, muiden naisten, puolesta. Kuplavolkkarilla kauppaan ja siskon kanssa Eurooppaan Vanhemmiten Reginan ja hänen siskonsa Rakelin elämä siirtyi yhä enemmän Pornaisiin, pienen kylän rauhaan. Myös tämä elokuva on Teuvo Tulion ohjaama. Harva ymmärsi, kuka oli kääntäjänä toiminut Regina Mörner. Jumalan rakkaudesta huolimatta ihmiset rankaisivat häntä. Saumaton yhteistyö näkyy elokuvissa. Elokuvauran jälkeen hän työskenteli vuodesta 1963 kääntäjänä Yleisradiossa. Näin kaksi naista nauttivat vapaudestaan. Elokuvassa moraali, jopa kristilliset symbolit ja arvot, saavat sijansa. Tämän elokuvan suora eroottisuus aiheutti katsojissa syvää paheksuntaa. – Päähenkilö on suljettu muistinsa menettäneenä vankilaan. Sodan jälkeen Linnanheimo siirtyikin täysin vain Tulion ohjattavaksi. Si sk o Pu ol an ne / M us eo vi ra st o. Maailma jäi kirjaimellisesti Laukkosken maalaismaailman ulkopuolelle. Hän ymmärsi oman rauhansa arvon. Nainen on ajautunut ilotytöksi, ja näin hänet on ulkopuolisten silmin ristiinnaulittu, julistettu pahaksi. Se painosti häntä. Aviomies kuoli auto-onnettomuudessa 1952. Sisar Rakel oli kaksi kertaa naimisissa, mutta myös hänen molemmat aviomiehensä kuolivat. – Tähän monikerrokselliseen elokuvaan hän on saanut itse rakentaa roolinsa haluamallaan tavalla. Elämän uusi suunta Vähitellen Regina Linnaheimon suosio alkoi hiipua. 1940-luvun lopulla hän oli vielä yksi suosituimmista näyttelijöistä kansan parissa, mutta uuden vuosikymmenen myötä hänen suosionsa romahti. Hänen käyttäytymisensä oli täydellinen vastakohta nykyajan some-maailmalle. Nimen Regina sai avioliitostaan ruotsalaisen kreivi Mörnerin kanssa. Hän viihtyi uudessa ammatissaan, koska siinä yhdistyivät kaksi hänen rakkauttaan: kielet ja elokuvat. Prostituoidusta naisesta maalataan elokuvassa teos, jossa hän riippuu ristillä rinnat paljaana. Elokuva-uransa jälkeen Reginaa ei juurikaan nähty julkisuudessa. 38 ~ askel 2/26 todellinen ammattitaitonsa. Häntä rangaistaan siirtämällä hänet turvetyömaalle työhön, pois vankilayhteisöstä, vielä muita alempiarvoisempaan tehtävään. Radiota tai televisiota ei kodissa ollut. Nainen poistetaan kirkosta
Raja oli muissa maissa usein vielä tiukempi, Mari Ahokas mainitsee. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Esimerkiksi hän kelpaa nykyäänkin. – Edes Suomessa naiset eivät tuolloin päässeet moniin paikkoihin yksin, vaan heillä tuli olla miesseuralainen. Mari Ahokas kertoo, kuinka Regina Linnanheimon voi nähdä koskettavasti ymmärtäneen oma ihmisarvonsa. Reginan lapsuuden perhe ei ollut varakas, he elivät jopa kädestä suuhun, ja näin jatkui Reginankin elämä. Kesäisin maalaistiet pöllysivät, kun sisarukset ajoivat kuplavolkkarillaan kauppaan Pornaisten keskustaan. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Alueella on kuvattu elokuvia vuodesta 1936 saakka ja kuvataan yhä. – Jos hän nuorena joutuikin muokkautumaan tiettyyn ympäristön määrittelemään muottiin, osasi hän myöhemmin päästää siitä irti. Laukkosken asukkaat olivat tottuneet tunnettuihin kesäasukkaisiin ja heidän vieraisiinsa. Pornainen on ollut kuvauspaikka ainakin 48 elokuvalle. Yksi pahe tosin oli Reginallakin, tupakointi. Se vei hänet hautaan 80-vuotiaana vuonna 1995. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. – Monen muun sen ajan näyttelijän tavoin hän ei suostunut mainoksiin. 3 kk LEHTI & DIGI 28 € (Norm. Taloudellisesti niukkoinakin aikoina periaatteet olivat Reginalle rahaa tärkeämpiä. Sisarusten lempipaikkoja olivat Italia ja Espanja. Monelle aikansa naiselle Regina Linnanheimo oli roolimalli ja esikuva. – Hän koki olevansa oma arvokas itsensä ilman näyttelijän työtäkin. Regina ja Rakel matkustivat paljon yhdessä. Edes raha ei vetänyt häntä tekemään niitä. Siellä he saivat kulkea rauhassa, huomiotta, ja nauttia taiteesta, levosta ja lämmöstä. Sisarukset uskalsivat tarttua elämään. asiakaspalvelu@kotimaa.fi • 040 546 32 45 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2268 Merkityksellistä luettavaa – kotona ja verkossa • Aikakauslehti kerran kuussa • Kotimaa.fi:n kaikki artikkelit, uutiset ja keskustelut joka päivä • Lue & kuuntele missä vain Tartu tarjoukseen ja tilaa nyt! Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 3 kk – 28 € Tilaus on määrä aikainen eikä jatku automaattisesti. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Regina Linnanheimo löysi oman rauhansa ja äänensä ja eli itselleen uskollisena elämänsä loppuun saakka. He saivat olla rauhassa. Hän viihtyi uudessa ammatissaan kääntäjänä, koska siinä yhdistyivät kaksi hänen rakkauttaan: kielet ja elokuvat. 40,50€). Siihen aikaan oli melko tavatonta, että he lähtivät kahdestaan Eurooppaan. Merkityksellistä sisältöä Normaali mpm. Hän nautti näyttelemisestä, koki onnistumisia ja tuli palkituksi, mutta työn tuomat ylimääräiset velvoitteet olivat hänelle jopa vastenmielisiä
Raikkaasti Raamatusta Raamattu ja pelko Pelko on tietyissä elämäntilanteissa tervettä ja tarpeellista. Kaiken tämän keskellä on lähes huvittavaa, että tammikuussa puoli Suomea katseli sydän syrjällään, selviääkö eräs soutaja-seikkailija Atlantilta hengissä kotiin, hankkiuduttuaan omaehtoisesti hengenvaaraan. Samaan aikaan omassa elämässäkin olisi tarpeeksi pelkäämistä: yksi pelkää epäonnistumista, toinen kuolemaa ja kolmas työttömyyttä. Jos siitä tulee elämää ohjaava voima, se taipuu vihaksi ja kadottaa elämästä rakkauden. Valitettavasti vastaus on kyllä, halusit tai et. S aisiko olla mörköjä. Pix ab ay 40 ~ askel 2/26. Samaan aikaan Välimereen hukkui moni epätoivoinen, mutta ilman satelliittipuhelinta, action-kameraa ja tsemppaavia someseuraajia. Ihmiskunta elää ajanjaksoa, jonka uutistarjonta muistuttaa lapsuuden kokemustani Linnanmäen kummitusjunasta: jotain karmivaa lävähtää kasvojen eteen aina ennen kuin edellinen säikähdys väistyy. Jos et hoksaa pelätä pahenevaa ilmastokriisiä, voit seurata valtiotason murhatalkoita Gazassa ja Ukrainassa tai miettiä, hyökkääkö Yhdysvallat seuraavaksi liittolaistensa kimppuun
Tämän tiesi myös ensimmäisen Johanneksen kirjeen kirjoittaja: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Sen sijaan jos pelko saa kaiken vallan, se lamauttaa järkevän ja tarpeellisen toiminnan. Pelko voi siis olla sekä hyvä että huono asia. Joskus mietin, että meillä ihmisillä on taipumus varjella myös omaa maailmankatsomustamme pelko edellä. Pelkoa voisikin verrata tuleen, joka tunnetaan hyvänä renkinä ja huonona isäntänä. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan.” Samanhenkinen on myös paljon siteerattu sananlasku 9:10: ”Herran pelko on viisauden alku.” Herran pelko on siis viisautta ja jopa pyhää. Ja hän itse suojelee meitä kaikelta, mitä ikinä keksimmekään pelätä. Siksi pelko toimii hyvin vain hetken. Silti hätäratkaisuilla oli paikkansa: pelko tuntemattoman edessä säästi ihmishenkiä ja poikkeustilasta päästiin siirtymään kohti normaalioloja uuden tiedon myötä. Tässä merkityksessä pelko on kunnioittavaa suhtautumista, oman pienuuden tunnistamista ja turvautumista itseä suurempaan voimaan. Karkeasti Raamatun pelot voisi jaotella kahteen kategoriaan: positiivisiksi ja negatiivisiksi peloiksi. Mieleen tulee, että jopa pelkäämisemme on kiusallisen valikoivaa. Jopa omasta uskosta voi tulla pelolla varjeltava asia, jota uhataan eri suunnilta. Siksi enkelit kehottivat niin paimenia kuin naisiakin napakasti: ”Älkää pelätkö.” Säikähdys oli ymmärrettävää, mutta sen jälkeen oli syytä toimia, ei lamaantua. Ensin mainituista hyvä esimerkki on psalmi 86:11: ”Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. askel 2/26 ~ 41. Yleensä se on terve reaktio, joka auttaa ihmistä jäämään eloon ja keskittymään oleelliseen. Pelon vallassa toimiva ihminen katselee säikähtynein silmin pelkonsa aiheuttajaa ja pakenee. Pelko lisää pelkoa ja rakkaus rakkautta Koska pelko kantaa vain poikkeustilan yli ja muuttuu sen jälkeen taakaksi, ihminen tarvitsee elämäänsä kestävämpiä toiminnan ohjaajia. Minulle ulospäin hengittävä ja totuutta etsivä usko on pelolla suojeltua rikkaampi ja vahvempi. Sen sijaan, että tultaisiin vieraan kanssa tutummaksi ja voitettaisiin pelko, annetaan pelon hallita ja taipua lopulta vihaksi ja halveksunnaksi. Pelko on poikkeustila Pelolla on paikkansa elämän poikkeusoloissa, esimerkiksi taannoisessa koronapandemiassa. Ehkä uskommekin voisi rikastua vuorovaikutuksesta, jos pelkäisimme vähemmän. Jos näin ei tapahdu, toimintamme jää epäterveeksi. Tapahtumat eri puolilla maailmaa todistavat vahvasti, että pelko lisää ympärilleen pelkoa ja vihaa, kun vastaavasti rakkaus lisää rakkautta ja hyvää tahtoa. Tuntemattoman viruksen edessä toimittiin pelko ja paniikki edellä. HEIKKI NENONEN Kun pelko on täyttänyt tehtävänsä, sen tulee Uuden testamentin mukaan väistyä rakkauden tieltä. Tällaisilla pelkotiloilla hallitaan nykyään jopa Amerikan Yhdysvaltoja ja puolta maailmaa, mutta ei se vierasta ole Suomessakaan. Vahvimmin tämä näkyy muukalaispelossa, joka ilmenee rasismina: itselle tuntematon ulkonäkö, kieli tai kulttuuri aiheuttaa pelkoa ja epämukavuutta. Yhteiskunnassa näkee silti paljon toimintaa, jossa pelko on pysyvästi ottanut isännän roolin. Toisaalla Raamatussa pelko on arkikokemuksesta tuttua säikähtämistä, jopa paniikkia. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.” Kun pelko on täyttänyt tehtävänsä, sen tulee Uuden testamentin mukaan väistyä rakkauden tieltä. Hän lähestyy meitä todellisessa olemuksessaan, siis rakkautena, ja kutsuu meitä samaan. Hyvää ja huonoa pelkoa Raamatussa pelko mainitaan satoja kertoja muun muassa psalmeissa, sananlaskuissa ja evankeliumikirjoissa. Evankeliumien mukaan pelko valtasi niin jouluyön paimenet, myrskyssä veneilleet opetuslapset kuin Jeesuksen haudalle saapuneet naisetkin. Pako on kuitenkin hallitsematonta, koska pakenija vilkuilee taakseen eikä hädässään keksi, mihin olisi järkevintä suunnistaa. Haluamme säilyttää tietyt mielipiteemme ja käsityksemme silloinkin, kun ne tuntuvat enemmän turvallisilta kuin perustelluilta. Matteuksen mukaan naiset lähtivät tyhjältä haudalta yhtä aikaa peloissaan ja riemuissaan: pelko olisi lamauttanut, mutta riemu kupli pelon yli ja laittoi jalkoihin vipinää, jotta iloinen sanoma pääsi leviämään. Moni silloinen rajoitus tuntuu nyt erikoiselta tai huvittavalta sähellykseltä. Siispä meitä ei ole kutsuttu pelkäämään vaan rakastamaan tätä maailmaa. Jumala ei lähesty ihmistä pelonsekaisesti eikä hänen toimintaansa hallitse paniikki, torjunta tai viha
Elämänvoimana luottamus – YHTEISKUNTA erottaa ihmisiä. Lapset hoitoon, vanhemmat töihin, vanhukset ja vammaiset laitoksiin, kuolevat sairaaloihin. Minusta koti voi olla yötä päivää koti, jossa erilaiset ihmiset tukevat toisiaan, EevaLiisa Reuter, 78, sanoo. 42 ~ askel 2/26
Hän kertoo löytäneensä elämännälän ja kokemusten nälän, joka on kantanut vuosikymmenten ajan. Tunteita ei ollut lainkaan. – Lopulta tajusin, että minun on jätettävä Maijan elämä ajatuksistani ja yritettävä jatkaa omaani. Myöhemmin Halssilan Haukkojen lippukunnan johtajana hän kantoi vastuuta varhaisnuorista yhdessä muiden kanssa. – Aineenopettajiksi kouluttautuneet aikuiset olivat tumput suorina itsensä ja tulevaisuutensa kadottaneiden teinien edessä, joille vertaiset tuntuivat olevan ainoa tuki. Hänen omat kouluvuotensa olivat olleet hämmentäviä. Lopulta Eeva-Liisa löysi intohimonsa opettamisesta. Eeva-Liisan elämänkokemus kiteytyy nykyään kannustavaksi kehotukseksi: Uskalla elää! TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA • KUVAT: RILLA TERVONEN askel 2/26 ~ 43. Nyt, 60 vuotta myöhemmin, Eeva-Liisa katsoo mennyttä kiitollisena siitä, että selvisi. Lievestuoreen Tuulen Tytöt kutsuivat hänet porukkaansa jo lukioaikana. Vuosikymmenien yhteisöasumisessa uskoa ja luottamusta on tarvittu. – Pitkään tapahtuman jälkeen suoritin entisen Eeva-Liisan elämää, sen, joka ei ollut vielä kokenut tuota kohtalokasta asiaa. Eeva-Liisa mietti paljon, mitä Maija olisi missäkin tilanteessa tehnyt. – En tiedä, oliko se luottamista Jumalan johdatukseen vai kohtaloon, mutta ainakin se oli luottamista elämään. Sekunneissa kaikki muuttui. Se hetki jakoi Eeva-Liisan elämän kahtia: ennen ja jälkeen siskon kuoleman. Maijan ote irtosi, eikä maailma ollut enää entisensä. E lettiin 1960-luvun puoliväliä. Ajattelin, että näin tämän systeemin ei ole Jyväskyläläinen Eeva-Liisa Reuter koki 17-vuotiaana elämänsä rankimman menetyksen, joka muutti kaiken. Paljon ohjelmaa, muttei koskaan kiire Partiotoiminta tarjosi Eeva-Liisalle uuden maailman ja selviytymisväylän. Se opetti kuitenkin, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden. Nuorisojäsenyys kirkkovaltuustossa antoi uusia näkökulmia. Eeva-Liisa ja hänen 19-vuotias siskonsa Maija kävelivät kotiin nuortenillasta, käsikynkkää ja nauraen, kun takaa lähestyvä auto yllättäen ajautui pientareelle. En voinut vaikuttaa siskoni kuolemaan, mutta saatoin vaikuttaa siihen, että elän oman elämäni niin hyvin kuin mahdollista. Surun rinnalle syntyi syvä luottamus: jos selvisin sisareni menetyksestä, voin selvitä mistä tahansa
Kun annetaan ihmisten olla aidosti erilaisia, syntyy rikas yhteinen elämä. Ovet auki suvun perintönä Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen ovat aina olleet Eeva-Liisa Reuterin elämän ytimessä, suvun perintönä. Vuonna 2019 perhekotitoiminta päättyi, mutta Äijälässä koettu yhteisöllisyys elää yhä. Minusta koti voi olla yötä päivää koti, jossa erilaiset ihmiset tukevat toisiaan. Eläkkeelle Eeva-Liisa jäi reilut kymmenen vuotta sitten. Yhden makuuhuoneen asunnossa elettiin kunnon kommuunissa: yksi pariskunta ja neljä sinkkua jakoivat tilan, ja keittiökin oli nukkumiskäytössä. – Jos ei muuta petiä järjestynyt, niin tuvan lattialla sai yöpyä. Eeva-Liisan ja hänen ystävänsä Arja Tuomiston mielessä kyti haave yhteisöstä, jossa erilaiset ihmiset – vammaiset ja niin sanotut tavalliset – eläisivät yhdessä. – Meillä ei ollut asiakkaita. 1970-luvun lopulla haave isosta talosta alkoi konkretisoitua. Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Äijälän perhekodista tuli yhteisö, joka pohjautui tasa-arvoon ja yhteistyöhön. Nyt menneen tarkastelu alkaa kuitenkin tuntua tärkeältä. pakko toimia, Eeva-Liisa muistelee. Alkoi pitkä ura fysiikan ja kemian opettajana. Muut asukkaat vaihtuivat vuosien mittaan. Kulkijoita riitti: puujalkainen mies sai tulla ja mennä miten tahtoi, ja talossa asui kolme sukupolvea saman katon alla. Elä sovussa ympäristösi kanssa. Kaikki syövät samasta padasta ja rikastuttavat toistensa elämää. Vuonna 1984 vietettiin Eeva-Liisan ja Hartwigin häitä, ja he jatkoivat pariskuntana perhekodin pyörittämistä. Sopiva vanha 30 metriä pitkä talo löytyi Väinölästä Jyväskylästä. – Yhteiskunta erottaa ihmisiä. Partiotoiminnasta tuttu arkkitehti ja puuseppä Hartwig Reuter alkoi johtaa talon kunnostamista. Eeva-Liisa Reuter toteaa, että kaikki saavutettu oli hyvien ihmisten ja yhteistyön ansiota. – Oli ihmisiä, jotka uskoivat ideoihin ja jaksoivat toteuttaa niitä. Asiaa vauhditti Eeva-Liisan tädiltä saatu perintöraha, joka piti sijoittaa. Elämä on ollut monista kokemuksista rikas, ja sen aikana omaksutut elämänviisaudet kantavat Eeva-Liisaa edelleen: Kuuntele elämää. – Otin sen jotenkin ihanteena, että tuommoista elämän pitäisi olla. Talvella pahimpien kelien aikaan kortteerissa oli myös tiettömän taipaleen takaa tulleita koulukavereita, hän muistelee. Jo isoisoäiti, jyväskyläläinen Selma Riihimäki, loi aikoinaan kodin, jossa oli tilaa kaikille. Jo opiskeluaikana hän viihtyi sitä paremmin, mitä enemmän oli kämppäkavereita. Kaikkea voi tehdä. Olimme kaikki asukkaita, samalla viivalla. Osa viihtyi talossa yli kymmenen vuotta. Kulkijanaiset, kuten Sukka-Karo, Mänty-Miina ja Punapää-Ieva, saivat viipyä Riihimäessä pitempään kuin monessa muussa talossa. Oli yhteishenkeä. Oli uudelle avoimia ja ennakkoluulottomia viranomaisia. Perhekodissa ei ollut asiakkaita – vain asukkaita Näistä juurista kumpusi Eeva-Liisa Reuterin oma halu rakentaa yhteisö. Omaakin perhettä oli paljon, joten porukka oli suuri ja sekalainen. – Oli Mykkä-Kalle, renki, joka kuului taloon siinä missä oma väkikin. Ja ennen kaikkea: uskalla elää! 44 ~ askel 2/26. Lievestuoreella Eeva-Liisan lapsuudenkodissa perinne jatkui. Hänen vahvuutensa ja kykynsä elää hetkessä tekevät hänestä edelleen ihmisen, jolla ei ole koskaan kiire, vaikka kalenteri on täynnä. Yösija järjestettiin kaikille tarvitseville. Kaikki on kiinni siitä, mitä yhdessä tehdään, hän summaa. EEVA-LIISA REUTERIN elämä on ollut niin täynnä touhua ja tapahtumia, että peruutuspeiliin katsomiselle ei ole ollut vielä juurikaan aikaa. Paljon on mahdollista. Eeva-Liisa uskoo, että yhteisen elämän rikkaus syntyy erilaisuuden hyväksymisestä ja luottamuksesta tulevaan. Lapset hoitoon, vanhemmat töihin, vanhukset ja vammaiset laitoksiin, kuolevat sairaaloihin
askel 2/26 ~ 45. Kulkijanaiset, kuten SukkaKaro, Mänty-Miina ja Punapää-Ieva, saivat viipyä Riihimäessä pitempään kuin monessa muussa talossa
Olennaista on, että se on se lippu, jonka silloiset kristityt ompelivat. Varhaisen keisarinpalvonnan tai myöhemmän kristinuskonvastaisuuden keskellä uskontunnustukseen liittyminen on yksittäisten lauseiden totena pitämistä väkevämmin kertonut valtavirran kyseenalaistamisesta, rakastamisesta vastoin järkeä, niiden auttamisesta, jotka eivät sitä ansaitse, ja panemisesta tasan, vaikka ei olisi mitä jakaa. Olin irtautunut tarpeesta pitää totena. Hiillokseen puhaltajat Uskon tunnustaminen on aikanaan ollut vakava paikka. ”Aika hailakka, vai mitä. Uskontunnustus tuntui kiirehtivän ohi tärkeiden asioiden, kuten pyhien yhteyden, mutta pysähtyvän asioihin, jotka olivat käyneet toissijaisiksi. Tunnustukseen liittyvä ääni FM, KIRJAILIJA KAISA RAITTILA Rakas luostaripäiväkirja Ju kk a Gr an str öm 46 ~ askel 2/26. Mitä edes on Jumalaan uskominen, minä kyselin. Ja pitikö joka sunnuntai pohtia neitseestä syntymisen tai taivaaseen astumisen kysymystä, mennyttä maailmankuvaa. Koska kuulumme samaan joukkoon, nostamme yhä saman lipun salkoon, olkoon lippu sitten kauhtunut tai väreiltään ja kuva-aiheeltaan jotakin muuta kuin näkemyksemme vaatii. Siitä tunnistamme, mistä tulemme ja mihin kuulumme.” Uskontunnustuksen laita on ihan samoin, tarkoitti hän sanoa. Uskontunnustus on lippu V uosia sitten kirjoitin hengellisen matkakertomukseni otsikolla Jumala johon en usko. Yhteen ääneen lausuminen ei korosta yksilöä vaan yhteisöä. Uskonko siis tosiaan, että Jumala on kaikkivaltias. Vakava paikka se on edelleen maissa, joissa kristittyjä vainotaan, ja vakava paikka se on kristityiksi kääntyneille maahanmuuttajillemme, joiden vakaumusta ei oteta vakavasti. Hänet tunnetaan paitsi dogmatiikan nyt jo eläkkeelle siirtyneenä professorina myös monesta osuvasta kristillisen opin kansanomaistuksesta. Joukkoon kuulumisen merkki Kunnes sitten tapasin Pauli Annalan. Monille heistä uskon tunnustaminen on tarkoittanut kuolemantuomiota. Maailmanhistoria ja oma elämänkokemus puhuivat ihan muuta. Siihen aikaan minun oli vaikea liittyä omalla äänelläni uskontunnustukseen. Voisihan siinä olla väriä niin kuin etelän valtioiden lipuissa.” En ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Hän veti maton uskontunnustuskritiikkini jalkojen alta. Oli helpompi määrittää, millaisen Jumalan kiellän kuin millaiseen uskon. Siinä oli liian monta kohtaa, jotka saivat nikottelemaan. Mitä siitä, että sen yksittäiset sanamuodot ja siihen nostetut opinkohdat kertovat enemmän varhaisten kristittyjen keskinäisistä riidanaiheista kuin siitä, mikä juuri nyt tuntuu ajankohtaiselta. Erityisen vaikealta tuntui kirkon puhtaaksi hiottu ja valmiiksi pureskeltu oppi. Niinhän sen tosiaan voisi nähdä. ”Mitäs tykkäät Suomen lipusta, noin niin kuin värien puolesta?” hän haastoi. ”Mutta eikö totta, se on se lippu, jonka alla me suomalaiset seisomme. Uskoinko lopulta iankaikkiseen elämäänkään. Tuonpuoleisen korostaminen tuntui tehneen kristillisestä uskosta itsekeskeisen ja kuolemanpelkoisen liikkeen. Kun se liehuu, nousee suomalaisen rinnasta huokaus
En ajattele edes maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa. Pix ab ay LIITTYMÄLLÄ uskontunnustukseen asetun niiden lipun alle, jotka keskinäisen kyräilyn ja vihan sijaan valitsivat rakkauden ja tuomion sijaan armon, Kaisa Raittila kirjoittaa. Kummoisenakaan ihmeenä en pidä sitä, että kristityt ovat onnistuneet säilyttämään uskontunnustuksen sanamuodon lähes ennallaan. Miksi en siis yhtä hyvin voisi liittyä jatkumoon, jossa aikanaan sovittiin kristityksi tunnustautumisen lauseet niillä eväin, mitä silloin oli. Kotiluostarini säännön mukaisesti sitoudun sanomaan kyllä. Ajattelen pientä toivoa, jota nämä kirkot ovat epäonnistumistensa lomassa varjelleet näihin päiviin asti. Jotka päättivät pysyä yhdessä, vaikka olivat erimieltä ja riitelivät keskenään. Liittymällä uskontunnustukseen asetun niiden lipun alle, jotka keskinäisen kyräilyn ja vihan sijaan valitsivat rakkauden ja tuomion sijaan armon. Ihme on se, että he ovat onnistuneet kaikkien kiistojensa keskellä kuljettamaan vuosisadasta toiseen radikaalin ajatuksen toivosta, armosta ja luottamuksesta. askel 2/26 ~ 47. Sitoudun sanomaan kyllä Kun liityn uskontunnustukseen, en ajattele kirkkoa, johon kuulun ja johon olen ehkä pettynyt. Juuri se saa minut vakuuttumaan, että hyvää tahtovat ja epätoivoa vastaan taistelevat vielä löytävät toisensa ja yhdistävät voimansa ja asettuvat turvamuuriksi erilleen joutumista ja kylmyyttä vastaan. Sitoudun sanomaan kyllä sille, että Jumalan oikeus, hyvyys ja rauha saavat parantaa minussa sen, mikä minussa pelkää ja on vinossa ja levoton. Kuin samaan hiillokseen puhaltaisi liekkiä monelta suunnalta yhtä aikaa. Ajattelen pientä toivoa, jota nämä kirkot ovat epäonnistumistensa lomassa varjelleet näihin päiviin asti. rakentaa yksilön vakaumuksen sijaan kirkon uskoa. Niin muutosvastarintainen tämä Jeesuksen seuraajien joukko on. Vastarintaliikkeen ihme Ajatteluni ja jumalakuvani ovat muuttuneet moneen kertaan. Kun katselen uskoni tunnustamista luostarin hiljaisuudessa, tulee siitä henkilökohtaisempi. Me olemme se toivoa tunnustavien muuri, jonka turvassa kukin vuorollaan voi kasvattaa omaa pientä tallottua luottamustaan ja kasvattaa voimiaan ollakseen meidän jälkeemme se muuri, joka suojaa sukupolvesta toiseen sitä pientä kipinää, mikä vielä on jäljellä hyvää ja kaunista. En niitä lausumalla menetä oikeuttani ajatella itse
Elämässä tulee kuitenkin vastaan hetkiä, jolloin joutuu miettimään sitä, mihin haluaa sitoutua, minkä varaan elämäänsä rakentaa. Mitä ajattelet kasteesta tänään. Tähän matkaan kuuluvat rukous, opiskelu, jumalanpalvelus, mukaan kutsuminen, rohkaiseminen, palveleminen ja antaminen. Rippikoulussa kasteen merkityksestä on ehkä puhuttu, mutta teini-iässä kuullut sanat kasteen syvästä merkityksestä ovat saattaneet mennä ohi korvien tai unohtua. Kasteessa ihminen sitoutuu Jumalaan. Siinä kysytään näin: Tahdotko elää siinä liitossa, jonka Jumala on tehnyt kanssasi pyhässä kasteessa: elää Jumalan seurakunnan yhteydessä, kuunnella Jumalan sanaa ja osallistua Herran aterialle, julistaa hyvää sanomaa Jumalasta sanoin ja teoin, palvella kaikkia ihmisiä Jeesuksen esimerkin mukaisesti ja pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan kaikkialla maailmassa. Vai onko kaste elämässäsi tulevaisuuden vaihtoehto. Kaste on lahja ja tehtävä. Kasteessa Jumala sitoutuu ihmiseen. Tahdon, ja auttakoon minua Jumala Rukous mer kit tyinä saamme uuden identiteetin Jeesuksen seuraajina, ja Jeesuksen tarinasta tulee meidän tarinamme. Milloin ja missä se tapahtui. Kysymykseen vastataan: ”Tahdon, auttakoon ja ohjatkoon minua Jumala.” KASTE ON lahja ja tehtävä. Kristuksen ristinmerkillä Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI 48 ~ askel 2/26. Se lähettää meidät elämänmittaiselle matkalle. Silloin kastettava itse päättää, että ”tämä on se, mihin tahdon eläm ä s s ä n i sitoutua”. Kasteessa saadaan lahjana kaikki Jumalan lupaukset – armo, anteeksiantamus ja pelastus. Muistatko omaa kastettasi. Silloin voi olla hyvä palauttaa mieleen, mitä kastettuna eläminen tarkoittaa tässä maailmassa ja tänään. Kaste lähettää meidät elämänmittaiselle matkalle. Pohjois-Amerikan luterilaisessa kirkossa ELCA:ssa on kasteeseen sitoutumista varten oma jumalanpalveluksensa. M oni suomalaisista on kastettu pienenä lapsena. Nykyisin moni myös kastetaan aikuisella iällä tai aikuisuuden kynnyksellä. Keitä oli paikalla. Mitä ajattelet kasteen lahjasta ja sen antamasta tehtävästä. K A S T E T T U N A I H M I N E N elää uutta elämää. Mitä enemmän epävarmuus ympärillä kasvaa, sitä tärkeämmäksi tämä pohdinta nousee. Miten toivoisit sen tapahtuvan. Ja mitä vastaat tänään kysymykseen: Tahdotko
Elämän Henki, vahvista häntä, joka pelkää, häntä, joka kärsii eikä saa sairauksiinsa apua ja häntä, joka tuntee musertuvansa huolien ja taakkojen alle. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Aamen . Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. askel 2/26 ~ 49. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Pyhä Kolme, lohduta, kanna ja johdata meitä. Käsittelemme viestit luottamuksella. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Ihmisen elämän elänyt Jeesus, ole hänen kanssaan, joka kaipaa hyväksyntää, hänen kanssaan, joka on yksin, hänen, joka etsii tapaa korjata katkenneet välit läheisiinsä ja hänen, joka katuu ja on pettynyt elämäänsä. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Uusien alkujen Jumala, johdata häntä, joka tuntee olevansa umpikujassa, häntä, joka on elämänsä tienristeyksessä ja häntä, joka etsii omaa paikkaansa maailmassa. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan
”Musiikki on Jumalan lahja” MATTI PESONEN innostui urkujensoitosta lukioaikana. 50 ~ askel 2/26. Diplomitutkinnon hän suoritti erinomaisin arvosanoin vuonna 1978 Sibelius-Akatemiassa
Hän on esiintynyt useiden sinfoniaja kamariorkestereiden solistina Suomessa ja ulkomailla sekä osallistunut kansainvälisille mestarikursseille niin urkurina kuin pianistinakin. – Saimme yllättäen tiedon, että neljästä lapsestamme vanhin, Laura, oli sairastunut vakavasti. Kutsu soittamaan Notre Damen katedraaliin ja tulevan konsertin harjoittelu kantoivat häntä surun pahimpien vaiheiden yli. Lääkärit tekivät leikkauksen nopeasti, mutta totesivat tilanteen toivottomaksi. – Hälytimme ystävätkin rukoilemaan. Viime marraskuussa Pesonen pääsi konsertoimaan Notre Damen katedraaliin. TEKSTI: KIRSI-KLAUDIA KANGAS • KUVAT ESKO SOINI askel 2/26 ~ 51. Kutsu Pariisiin ei ollut ihme, sillä miehen CV on pitkä ja ansiokas. Elämä ei ole kuitenkaan ollut pelkkää menestystä. Yhdeksän vuotta sitten Matti ja Kirsti Pesosen elämässä alkoi pitkä, pimeä jakso. Noihin aikoihin Matti sai eräänä aamuna voimakkaan mielikuvan, joka liittyi Lauran aikaisemmin Tyttären kuolemaan johtanut sairaus masensi urkuri Matti Pesosen niin, että hän päätti lopettaa konsertoimisen. Hän on myös tehnyt runsaasti urkunauhoituksia Suomen Yleisradiolle, ja levyttänyt säestäjänä, sovittajana ja kuoronjohtajana. Holveissa raikuu pian eräs urkurin lempivirsistä: Siunaa ja varjele meitä. Häneltä oli löytynyt pahanlaatuinen kasvain, Matti muistelee urkujen ääressä. Kirsti oli päässyt vähän aikaisemmin eläkkeelle, joten Pesoset pystyivät olemaan nuoren perheen tukena. Nykyisin hän työskentelee freelance-taiteilijana ja yrittäjänä. Usko antoi lohtua Rukoilimme, valvoimme ja itkimme paljon, Matti Pesonen kertoo. Oli vaikeaa nähdä oman rakkaan tyttären valmistautuvan kuolemaan. Laura asui miehensä ja pienen poikansa kanssa yli kahdensadan kilometrin päässä Keuruulta. Jumala oli kuitenkin suunnitellut toisin. Hän käynnistää vuonna 1902 rakennetun ja myöhemmin uusitun soittimen moottorin, sytyttää valot ja vetää virttä 584 varten tarvitsemansa rekisteritapit ulos. U rkutaiteilija Matti Pesonen, 75, istahtaa urkujen ääreen kotikaupunkinsa Keuruun kirkossa. Laura jaksoi sinnitellä sairauden kanssa puolitoista vuotta
Valmistellessaan diplomitutkinnon ohjelmistoa eräällä mestarikurssilla vuonna 1977 hän kysyi rukouksessa Jumalalta, milloin saisi soittaa hänen kunniakseen. Suoritin diplomitutkinnon erinomaisin arvosanoin 1978 Sibelius-Akatemiassa Helsingissä. Pesonen sanoutui lopulta irti varmasta työpaikastaan Kuopion konservatorion lehtorina ja perhe muutti Ruotsiin, jossa Klimenkolla oli eniten esiintymisiä. Lähde rohkeasti liikkeelle.” Siitä alkoi Klimenkon ja Pesosen kolmen ja puolen vuoden keikkaputki ympäri maailmaa. Matti sai olla Lauran vuoteen äärellä kuoleman hetkellä. – Olin perheemme ainoa elättäjä tuolloin. Ääni sanoi: ”Odota minun aikaani.” Samana päivänä kävellessäni kadulla oli kuin joku olisi sanonut minulle nimen Viktor Klimenko. Konsertin järjestäjä pyysi Mattia kuitenkin odottamaan vielä jonkin aikaa, jos Jumalalla olisi tilanteeseen jokin muu ratkaisu. Kuolema ei pelottanut Lauraa. Silti oli vaikeaa ymmärtää, miksi nuoren äidin piti kuolla parhaassa iässä, vain 38-vuotiaana. Hän on myös sijaistanut Keuruun ja lähialueiden kanttoreita tarvittaessa. Klimenkolla olisi ollut tulossa paljon keikkoja, ja hän harmitteli vakituisen säestäjän puutetta. Ihmettelin, mistä railakkaana kasakkana tunnetun laulaja-näyttelijän nimi tuli niin vahvana päähäni. – Usko antoi meille kaikille lohtua ja toivoa jälleennäkemisestä. Tyttären tilanne vei voimat niin, että hän päätti perua sen ja lopettaa konsertoinnit muutenkin kokonaan. Laura kuoli elokuussa 2018 rauhallisesti ja kivutta. – Kuulin hämmästyksekseni vastauksen kuin puhelimessa. Se oli lopulta helpotus, sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Matti kiittelee puolisoaan, joka suostui miehensä MATTI PESONEN on kulkenut muusikkona ja urkurina Jumalan johdatuksessa. Matti muistaa jo nuorena sanoneensa, että musiikki on Jumalan lahja ja sitä pitäisi käyttää hänen kunniakseen. Hän jyräyttää alkusoiton Finlandiasta näytteeksi pillistöihin ilmaa pumppaavan moottorin tehosta. – Reilun viikon kuluttua hengellisessä tilaisuudessa eräs nainen tuli sanomaan minulle, ettei vielä ole aika ripustaa kannelta puuhun. Matilla oli noihin aikoihin sovittuna hyväntekeväisyyskonsertti Ouluun. Muusikot tutustuivat myöhemmin toisiinsa, kun Klimenko tarvitsi säestäjää Seinäjoen konserttiinsa. – Kiinnostuin musiikista jo lapsena Mikkelissä. Myöhemmin eräs asiasta täysin tietämätön henkilö tuli sanomaan minulle: ”Onko sinulla tiedossa Jumalan valtakunnan työ. Opiskelin ensin pianonsoittoa, mutta innostuin uruista lukioaikana. Vanhemmat luovuttivat Lauran tilanteen lopullisesti Jumalan käsiin. 52 ~ askel 2/26. Oulun konsertti toteutui, ja Jumala antoi minulle siihen voimaa, Matti Pesonen muistelee. Laura pääsi jo itsekin kaipaamaansa Musiikki on voimakas väline Jumalan ylistämiseen sekä laulaen että kaikin mahdollisin soittimin. lepoon. Lapsi kertoi isoisälleen, että hän kaipaa äitiään taivaaseen. Ajattelin, ettei keikkailulla tienaisi tarpeeksi, joten en voinut kuvitellakaan pidempää yhteistyötä. Keuruun kirkon urut ovat Matille tutut. Matalimmat äänet löytyvät monta metriä korkeista pilleistä, joita soitetaan jalkiolla. Hämmästyin, sillä hän ei voinut tietää päätöksestäni. kokemaan vauvan kohtukuolemaan. Tämä lohdutti Pesosia, mutta oli samalla viesti tyttären tulevasta kuolemasta. He totesivat yhteistyön sujuvan heti mukavasti. Keikkoja Jumalan kunniaksi Matti Pesonen on toiminut aikoinaan muun muassa Helsingin Vanhan kirkon urkurina
Sen voi jalkioineen, penkkeineen ja massiivisine erilliskaiuttimineen pakata kuljetusautoon. Kotiurkujen ansiosta pystyin myös harjoittelemaan tarpeeksi Pariisin konserttia varten. HAAPSALUN LINNANRAUNIOT ovat innoittaneet Ilon Wiklandin kuvituksia muun muassa Ronja ryövärintytär -kertomukseen. – Olin saanut kutsun Notre Dameen jo vuonna 2018, jolloin Lauran sairaus oli pahassa vaiheessa. Vastasin, että hän oli oikeassa. Soitto kuin rukous Perhe muutti Ruotsista takaisin Kuopioon vuonna 1985, jolloin Matti Pesosesta tuli Sibelius-Akatemian urkujensoiton lehtori. Jälkeen päin ajatellen hän ymmärtää saaneensa konsertin odotuksesta syyn tähytä eteenpäin surun keskellä ja pitää soittotaitonsa yllä. Avustajana toimi sikäläinen urkuri. Kymmenen vuoden kuluttua pariskunta koki, että Jumala johdatti heidät Keuruulle. KEURUUN KIRKON urut ovat Matti Pesoselle tutut. Ohjelmistoonsa hän valitsi Sibeliuksen Finlandian lisäksi Chopinin, Widorin ja Messiaenin teoksia. Siellä sijaitseva helluntailaisten Iso Kirja -raamattuopisto tarvitsi kuoronjohtajaa ja musiikin opettajaa. Hän sai konsertoida Notre Damen katedraalissa tuhatlukuiselle kuulijakunnalle. Omat urut olohuoneessa Notre Damessa on 35 vuotta kestäneen konserttisarjan aikana esiintynyt parituhatta urkuria viideltä mantereelta. – Tämä on mahdollistanut konsertoinnin sellaisissakin saleissa, joissa urkuja ei ole. Kuulijoita on ollut miljoonia. Valmistajan kolmesormioinen konserttisoitin löytyy Pesosten olohuoneesta. Notre Damea alettiin välittömästi korjata. Viime marraskuun konserttimatka Pariisiin oli Pe soselle erityisen mieluisa. – Urkuparvelle palattuaan hän sanoi: ”Kun kuuntelin soittoasi, tunsin että rukoilet soittaessasi.” Tämä oli rohkaisevaa kuulla. Esiintyminen olisi ollut vuonna 2020, mutta katedraali paloi edellisvuoden pääsiäisviikolla. työn takia ottamaan yksin vastuun perheestä jopa viikoiksi kerrallaan. Pesonen on tehnyt myös omia urkusävellyksiä. askel 2/26 ~ 53. Hän on edustanut firmansa kautta amerikkalaisen Allen Organ Companyn valmistamia digitaaliurkuja. Minua tarjosi sinne ranskaa puhuva ystäväni. – Musiikki on voimakas, raamatullinen väline Jumalan ylistämiseen sekä laulaen että kaikin mahdollisin soittimin, kuten psalmissa 150 kehotetaan. Ennen konserttia Pesonen sai harjoitella Notre Damessa yöaikaan. Lopuksi hän pyysi Pesosta soittamaan koko ohjelman läpi samalla kun itse kuuntelisi sitä alhaalla kirkkosalissa. Pesonen sai tiedon uudesta konserttiajasta vuoden 2025 lopulle. Siinä työssä kului yli kaksitoista vuotta. Työskentely lahjakkaiden nuorten kanssa oli Matista antoisaa. Seurasin paloa järkyttyneenä koko yön televisiosta. – Sain samalla matkalla kutsun soittamaan ehkä maailman arvokkainta historiallista soitinta Pariisin toiseksi suurimmassa kirkossa nimeltä Saint Sulpice, Matti Pesonen kertoo. Lisäksi hän esiintyy eri puolilla Keski-Suomea neliäänisesti laulavassa Heijastus-ryhmässä
Tuomasmessun vapaaehtoisena kutsumus on vahvistunut. Olen ymmärtänyt, ettei ole mitään yhtä, puhdasta ja alkuperäistä kristinuskoa, vaan se koostuu monenlaisista kerroksista ja sitä voidaan elää todeksi monin eri tavoin. ”Tällä tiellä minulla ei ole mitään pelättävää” I tähelsinkiläinen teologian opiskelija Linda Mettiäinen, 34, löysi pari vuotta sitten hengelliseksi kodikseen Tuomasmessun. – Siellä yhdenvertaisuus ja turvallinen hengellinen tila eivät ole pelkkä ideaali, vaan niiden eteen tehdään lujasti töitä. Meille kuitenkin opetettiin, että meidän ei tarvitse kantaa rukoiltavien taakkoja yksin, vaan kannamme ne yhdessä Jumalan luokse. – Tärkeintä on läsnäolo, se että ihminen kokee, että häntä kuunnellaan omana itsenään. Hän osallistui opiskelijajärjestöjen ja Tuomasyhteisön järjestämään rukousavustajakoulutukseen. Linda Mettiäinen valittiin vähän aikaa sitten Tuomasyhteisön hallitukseen. Nuorena hän kuitenkin kuvitteli kaikkien uskovaisten olevan tiukkoja konservatiiveja. – JUMALA ei ole toiveita toteuttava rukousautomaatti. Suunta ylöspäin löytyi, kun hän oivalsi, että hänenkin olemassaolollaan on merkitys. Jumala on äärettömän rakastava ja kärsivällinen. Kyseenalaistaminen sallittu Linda Mettiäinen tietää omasta kokemuksesta, mitä on olla vähävarainen tai elämänhalunsa menettänyt. – Onneksi minua ei päästetty pois! Tajusin, että minunkin olemassaolollani on merkitys ja minulla on vielä joku tehtävä täällä. Tuntisuntion keikkaduuneissa ja kesäteologina seurakuntatyö alkoi kuitenkin kiinnostaa yhä enemmän. – Joskus rukousaiheet ovat rankkoja. Siellä saa myös kyseenalaistaa, Linda rohkaisee. Jokaisen pitää tehdä elämässä oma osuutensa ja opetella myös pyytämään apua. Jumala nosti minut syvistä vesistä. Kun kutsumuksen kanssa iskee epävarmuus, Linda pyytää Jumalaa johdattamaan häntä oikeaan suuntaan. EMILIA KARHU Linda Mettiäinen on kokenut elämässään vaikeita vaiheita. Linda huomasi, että papitkin ovat aivan tavallisia ihmisiä ja pappiskutsumus alkoi hiipiä esiin. – Aina vastaus tulee jossain muodossa. Alun perin Linda tähtäsi uskonnonopettajaksi. Niin kauan kuin seuraan tätä tietä, minulla ei ole mitään pelättävää. Hän ei voinut uskoa Jumalaan, joka vihaisi vaikkapa seksuaalivähemmistöjä. – Jos uskosi on muuttunut, olet epävarma tai et usko ollenkaan, kokeile Tuomasmessua. Rukousavustajan ei pidä ryhtyä neuvomaan, vaan vain sanoittaa rukoukseksi se, mitä ihminen kertoo, Linda sanoo. Koulutuksessa harjoiteltiin rukoustilanteita ja pohdittiin, mitä rukous toisen puolesta on ja mitä se ei ole. – Nautin opinnoista niin paljon! Pääaineeni on eksegetiikka, ja se on mahtava työkalu ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta vastaan. Jumala nosti minut syvistä vesistä. Kuntouttavan työtoiminnan työvalmentaja rohkaisi Lindaa pyrkimään teologiseen tiedekuntaan. Aloin käydä vertaistukiryhmissä ja tyyneysrukous pelasti elämäni. Siellä hän haluaa muun muassa kehittää edelleen yhteistyötä opiskelijatahojen kanssa, jotta muutkin nuoret aikuiset voisivat löytää Tuomasmessun kotiseurakunnakseen. Em ilia Ka rh u 54 ~ askel 2/26. Oma kutsumus on kirkastunut pikkuhiljaa. Jumalalta saan siihen voiman ja turvan sekä rohkeuden jättää loput hänen käsiinsä, Linda Mettiäinen sanoo. Linda painottaa, että kenellekään ei rukoilla saati luvata ihmeparantumista, mutta sairaalle ja hänen läheisilleen voidaan pyytää voimaa, Jumalan läsnäoloa ja lievitystä kipuihin. Usein ihmiset kaipaavat rukoustukea sairauden tai muun kriisin kohdatessa, kärsiessään yksinäisyydestä, taloushuolien keskellä tai ihmissuhdeongelmissa. Uskonnot ovat aina kiinnostaneet Lindaa
Stadin safkan ja Kanniston leipomon kanssa yhteistyö on jatkunut, ja pullakuskit ovat tehneet hienoa työtä. • Ekumeeninen toimintamme on vahvistunut: Tuomasyhteisö on arvostettu ekumeeninen kumppani, jonka toimintaan ja jumalanpalveluksiin on helppo osallistua yli kirkkokuntarajojen. Alfan myötä on käynnistynyt useita uusia pienryhmiä ja lisää alkaa heti alkuvuonna 2026. Myös Facebookissa tavoitamme yli 100 000 katselua kuukaudessa. • Monipuolinen musiikki kutsuu mukaan: Kuoroihin on tullut lisää laulajia ja Alfa-iltojen musiikista vastaavat pitkälti vapaaehtoiset. Kaamosgospel marraskuussa oli lupaava konserttipilotti, valonpilkahdus keskellä marraskuuta. Oman varainhankinnan lisäksi olemme koonneet kolehteja Ukrainan, Suomen Lähetysseuran, Luonnonperintösäätiön, Kirkon Ulkomaanavun, Naisten Pankin, Lasten ja nuorten keskuksen, World Visionin työn ja Ukrainan tukemiseksi. 100 henkilöä kerran kuussa, lisäksi leipää ja kuivatarvikkeita haettiin joka viikko tarvitseville. • Vahva vapaaehtoistoiminta: Tuomasyhteisössä toimintaa toteuttavat vapaaehtoiset vastuunkantajat. Kohdennetuista lahjoituksista, kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita. 60 ihmistä. Ryhmämme ovat olleet pääkaupunkiseudun suurimpia. • Tuomasyhteisö ry:n talous: Yhdistyksen talous on pysynyt vakaana, kiitos kaikkien lahjoittajien ja Helsingin seurakuntayhtymän ja muiden seurakuntien tuen. Tammikuussa 2026 vietettiin Helsingissä Ekumeenisen rukousviikon avajaisia Tuomasmessun merkeissä. Lisäksi mukana on satoja ihmisiä, jotka tulevat eri tehtäviin silloin kuin heille sopii. Messut ovat Tuomasyhteisön sydän. Voit rukoilla puolestamme, osallistua toimintaan tai antaa taloudellista tukea. Messuihin osallistuu selvästi aiempaa enemmän nuoria ja nuoria aikuisia. askel 2/26 ~ 55. • Kävijämäärät Suomen kärkeä: Tuomasmessuissa oli vuonna 2025 osallistujia yli 12 000 ja striimin suorakatseluita yli 13 000. Seurakuntapäättäjä: ehdota kerättäväksi kolehti Tuomasyhteisö ry:n työn tukemiseen: FI23 5541 2820 0124 00, viite 350035. • Tavoittavaa viestintää ja some-läsnäoloa: Seuraajamäärät kasvavat Instagramissa tasaisesti ja näyttökerrat ovat nousseet yli 120 000 katseluun kuukaudessa. Vuosi sitten käynnistynyt hengellinen ohjaus on vastaus selvään tarpeeseen. Tuomasyhteisön tuottama sivu Tuomasyhteisön vuosi Tuomasyhteisö ry Tuomasyhteisön toiminnan toteuttamiseen tarvitsemme niin jäsenten, tukijoiden kuin seurakuntienkin tukea. • Uskoa ja oikeudenmukaisuutta: Elokuussa olimme mukana järjestämässä Kino Agricola -elokuvafestivaalia, jonka avulla toimme esiin oikeudenmukaisuuden, syrjäytymisen, sodan ja rauhan sekä köyhyyden teemoja. 15 000 kuuntelijakontaktia viikoittain. Yhdenvertaisuuden puolustajana Tuomasyhteisöllä on vahva maine, ja toimintaan uskaltavat tulla myös erilaisten vähemmistöjen edustajat. Radio Dein kautta tavoitettiin n. Uutiskirjeen avausprosentit ovat hyvät ja tilaajamäärä kasvaa. Työntekijöitä on neljä, joista kolme osa-aikaista. Vastuuvapaaehtoisten muodostamaan Tuomaskollektiiviin kuuluu n. Syksyllä järjestettiin toista kertaa opiskelijoille suunnattu rukousavustajakoulutus yhteistyössä Suomen kristillisen ylioppilasliiton SKY:n ja Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen TYT:n kanssa. Meillä on kolme unelmaa: olla luokseen kutsuva yhteisö, Jumalan rakkauden tuntemiseen johtava yhteisö ja olla arjessa kohtaavia tuomaita. Tässä muutamia nostoja Tuomasyhteisön vuodesta 2025. • Neljä erilaista messua kolmessa eri kirkossa: Tuomasmessu sunnuntaisin Mikael Agricolan kirkossa ja Puolen tunnin messu torstaisin Vanhassa kirkossa, Perhemessu Mikael Agricolan kirkossa ja Ehtookellot Kallion kirkossa kerran kuussa. Messujen, netin ja Askel-lehden kautta sekä tekstiviesteinä tulee rukouspyyntöjä vuosittain n. • Ruoka-apua ja hävikkiruokaa: Soppasunnuntaisin ja messujatkoilla ruokimme n. Tulevaisuudessa etsimme entistä vahvemmin tapoja toimintaan oikeuden ja rauhan puolesta. • Koulutuksia ja pienryhmiä: Tuomasyhteisön Alfa-kurssin on käynyt lähes 200 ihmistä. 15 000. MobilePay 75221 tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Rahankeräyslupa RA/2020/685. Oma rukousavustajakoulutuksemme käynnistyi marraskuussa. V uoden alussa kootaan toimintakertomuksia, arvioidaan mennyttä ja katsotaan eteenpäin
Kiitän mielessäni tästä hetkestä, tästä koirasta, tästä yöstä. Ennakkosuru pyyhkii sieluani karkealla harjalla. Se on ihmisen osa. 56 ~ askel 2/26. Sisällä autossa on lämmin, vaikka auton mittari väittää pakkasen kiristyvän ulkona. Vaistoan, että koirani aika on vähissä. Ikkunoihin on piirtynyt Ticon kuononjälkiä ja ulkona leijuu lumi. Silitän sen turkkia ja tunnen lämmön kädessäni. Y ö on kuin märkä villapaita, joka vaimentaa kaiken muun, kadottaa puut ympäriltämme ja ajaa ihmiset koteihinsa. Yritän laskea, kuinka monta yötä olemme jakaneet yhdessä, kuinka monta kertaa olemme olleet vain tässä. Voisi lähteä kävelylle, mutta lumi on jo vallannut polut. Tico nuuhkii hampurilaista, jonka puolikas odottaa sylissäni paperiin käärittynä. Ehkä siinä on vastaus, tässä hetkessä, jossa ei tarvitse tietää mitään, riittää kun tuntee… Jaamme hampurilaisen. Automme seisoo hiljaa parkkipaikalla. Ehkä odotan jotain, mihin en löydä kirjaimia. Elämä on täynnä tarinoita, joita emme saa koskaan tietää, mutta monet niistä tunnemme ihollamme. Kauempana kuuluu auton ääni, mutta se ei häiritse maailmaamme ahtaassa autossa. Ja mitä ihmettä teemme täällä keskellä yötä. Tico ahmaisee oman osuutensa isoina palasina. Voimat ovat vähissä. Sorrun miettimään elämää. Ticon läsnäolo on aina ollut lämmittävää ja lohdullista. Tico nuolee huuliaan ja katsoo minua sameilla silmillään. Se kertoo sanattomasti miljoona asiaa, ja toisaalta Ticolle riittää, kun vain olen olemassa. Katselen Ticoa ja mietin ymmärtääkö se, että olemme tässä yhdessä, keskellä yötä, kun maailma on pysähtynyt. Pyörtyilevinä hiutaleina. Näin olen kuullut. Ehkä pakenen taas jotakin, ehkä etsin jotakin, ehkä haluan vain olla. Jossain varjojen takana liikahtaa jokin, kuin näkymätön ajatus, joka kulkee lumen mukana ja kuiskaa salaisuuksia, joita vain yö ymmärtää. MIETIN, MITÄ kaikkea voisi tehdä keskellä yötä. Tico painaa päänsä syliini ja huokaisee syvään. Ehkä ihan turhaan, siitä ei saa selvää. Yö on hiljainen, muttei yksinäinen. Lunta sataa, auto seisoo, olemme tässä. Ehkä se näkee jotain, mitä minä en – se näkee maailman eri tavalla, puoliksi sokeana mutta uteliaana. Tico ei kysy mitään, se vain on. Pysähtyneinä, mutta silti liikkeessä. Hampurilaisen tuoksu sekoittuu Ticon hengitykseen ja hetken kaikki tuntuu elämässä yksinkertaiselta. Yhdessä. Pikaruokaa lohdullisessa seurassa Koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja Elämä on täynnä tarinoita, joita emme saa koskaan tietää, mutta monet niistä tunnemme ihollamme. Kaikki on hyvin juuri nyt. Kerro Tico, onko elämässä jokin salaisuus, jonka vain koirat tietävät. Voisi – ajatus katkeaa. LUMIHIUTALEET TANSSIVAT katuvalon kehällä ja putoavat sitten hiljaa maahan. Tico nousee ylös ikkunaa kohden. Hetkiä, jotka seuraavat toisiaan kuin lumihiutaleet, jotka eivät koskaan putoa samaan paikkaan kahdesti. Onko kaikki lopulta sattumaa
JAAMME HAMPURILAISEN. Yö on hiljainen, muttei yksinäinen, Teemu Rinne kirjoittaa. Tico ahmaisee oman osuutensa isoina palasina. Ju kk a Gr an stö m askel 2/26 ~ 57
Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet, mutta ne loistavat aina pelkoa vailla. – Edith Södergran Hetki luonnossa 58 ~ askel 2/26
Martti Santakari askel 2/26 ~ 59
60 ~ askel 2/26
Hiljaisuuden puhuttelussa Kirkkoherra Juhani Saastamoinen on löytänyt turvan luonnosta, Jumalasta ja siitä, että on sinut itsensä kanssa. Juhani Saastamoinen kertoo, ettei osaa samaistua armon kerjäläiseksi. Iän myötä usko ei ole enää kipuilua tiedollisten kysymysten kanssa, vaan luottamusta hiljaisuudessa läsnä olevaan Luojaan. Sen metsistä valtaosa on mäntyä. – Jumala lahjoittaa koko ajan niin paljon ja ylen määrin, ettei minun tarvitse kerjätä. TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN TILLIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTO valittiin vuonna 2023 vuoden retkipaikaksi. askel 2/26 ~ 61. Talvisella kansallispuistoretkellä Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla mieleen nousevat menneet ja tulevaiset. Sen alueella on ainutlaatuista järvi-, suo-, ja harjuluontoa
Olen tällainen luonnossa haahuilija. Mukana on myös vuoden vanha leonberginkoira Mökö. Ukki liikkui paljon luonnossa ja opetti hänelle hiihtämistä ja kalastamista. Kulkemisesta ilman tarkkoja suunnitelmia tuli Saastamoiselle tuttua jo perheen ensimmäisen leonberginkoiran Leetan kanssa. Sen pihapiirin läheisyydessä oli metsä, juoksuhautoja, bunkkeri ja Saimaan rantaa. Se puhkuu intoa ja voimaa, kun saavumme talvisin kunnossapidettävälle Sammakkotammen pysäköintipaikalle. Vaikka niissä olisi samankaltaisuuksia, ei pidä tehdä hirveän pitkälle meneviä johtopäätöksiä aiemmista tapahtumista, hän pohtii. Nuorena Lahden Vesijärven rantametsikössä oli kivi, josta Saastamoinen katseli järvelle puiden lomitse ja selvitteli ajatuksiaan. 62 ~ askel 2/26. – Tässäkin ajassa on vakavia haasteita. Sen pinta-ala kaksinkertaistui vuoden 2023 laajennuksen myötä nykyiseen 72 neliökilometriin. Aamusta jatkunut lumisade lakkaa. Kun saan inspiraation, lähden. Se ei ymmärrä vielä täysin omaa kokoaan ja saattaa kiskaista yhtäkkiä. Saimme olla aika vapaasti. Ajattelen jokaisessa ajassa olevan omat vaikeutensa. Se tulee mielellään rapsutettavaksi ja on enemmän perheenjäsen kuin luontokappale. – Mökö herättää hilpeyttä ja iloa, välillä kiukkua ja raivoa, kaikkia mahdollisia tunteita. – Retkeily-sana on minulle hieman vieras. – Vanhat sankaritarinat tai epäonnistumiset eivät välttämättä anna kovin hyviä vinkkejä siihen, miten nyt pitäisi olla ja elää. – Putosimme joka kevät jäihin matalassa rannassa. Elokuussa Tillikkajärven kansallispuistossa pidettiin vuorokauden mittainen Bioblitz-tapahtuma, jossa ammattilaiset ja harrastajat etsivät uusia lajeja. Mökö on ihmetellyt ensimmäisenä talvenaan lunta ja nauttinut sen syömisestä sekä jääja lumipaakkujen kuljettamisesta. Minua puhuttelee kovasti ajatus, että rukous on yksinkertaisuudessaan hengittämistä. – Itänaapurissa oli melko kaoottista, kun Neuvostoliiton pitkäaikainen johtaja Leonid Brežnev oli kuollut vuotta aiemmin, ja oli monenlaisia muutoksia. Saastamoinen ei yleensä ryhdy mielellään yhdistämään historian tapahtumia nykyiseen maailmantilanteeseen. Reitillemme osuu useampia pitkospuita, osa liukkaita. Se nauttii täysin siemauksin, eikä Saastamoinen estele. N urmeksen tuoreen kirkkoherran Juhani Saastamoisen suhde luontoon syntyi jo varhain. Silti ajattelen, että suurimmat haasteet ovat nyt pitkällä tähtäimellä ympäristössä, kuten ilmastonmuutoksessa ja luontokadossa. Emme miettineetkään muuta rotua sen jälkeen. Päätämme nytkin edetä ilman tarkkoja suunnitelmia erämaisessa maastossa Uitonkierron rengasreitin suuntaan. Näihin historiallisiin kohteisiin emme nyt pääse tutustumaan aikataulusyistä. Saastamoinen asui lastenkodissa Lappeenrannassa. Rotuun perhe päätyi yhteisen pohdinnan myötä. En muista, että meillä olisi ollut koskaan aikuista mukana. Keskellä Tillikkajärveä sijaitsee vuoden 1595 Täyssinän rauhan rajakivi. Saatan olla myös omissa ajatuksissani enkä huomaa yhtään mitään. – Usein kuljen aika päämäärättömästi ja saatan nähdä jotain hyvin mielenkiintoista, on se sitten eläin, kasvi tai luonnon muodostuma. Yhtäkkiä huomaamme Mökön hyppäävän kuralätäkköön ja myöhemmin kuraojaan. – Leeta vei sydämet. Historiaa ja historiattomuutta Valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuuriperintökohteessa Uiton kämpällä Saastamoinen on yöpynyt aikoinaan työporukan kanssa. Kiveen kaiverretut Venäjän ja Ruotsi-Suomen tunnukset risti ja kruunu näkyvät myös kansallispuiston tunnuksessa. Rautavaaran ja Sotkamon kuntien alueella sijaitseva Tillikkajärven kansallispuisto on perustettu vuonna 1982. Tal v ire t ki kansallisp uistoon Lähdemme Juhani Saastamoisen kanssa talviretkelle Tillikkajärven kansallispuistoon Kainuun ja Pohjois-Savon rajalle. Varsinkin koiran kanssa tulee hyviä reissuja, Saastamoinen sanoo. Puiden uittaminen sai alkunsa alueella jo 1870-luvulla. Saastamoinen muistelee ylioppilaaksi kirjoittamisvuottaan 1983, jolloin ilmassa oli voimakasta ydinsodanpelkoa. Mökö on jännä yksilö ja sopeutunut meidän perheeseemme tosi hyvin. – Olen aika lailla historiaton ihminen. Menen metsään mielelläni, mutta retkeilyyn liittyy varustautuminen, ja siinä olen huono. Metsä on aina ollut hänelle rauhoittumisen ja itsensä löytämisen paikka
Sammakkotammen tulentekopaikalla Saastamoinen pitää huolta, että myös Mökö saa juotavaa. Hän haluaa kuunnella ja ymmärtää ihmisten erilaisia käsityksiä. Silti pitää olla huolissaan luontokadosta. Kaikki toimet ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi sekä monimuotoisuuden edistämiseksi tuntuvat turhan hitailta. SOTKAMON JYMYN pipo ja vuosikortti joukkueen peleihin kertoo vannoutuneesta kannattajasta. Hän ei esimerkiksi matkusta ulkomaille, koska ei pidä lentämistä omalla kohdallaan sopivana. Ik ä herkistä ä Keskitymme verkkaiseen etenemiseen, jotta Mökö saa haistella, poiketa polulta ja tutkia luontoa rauhassa. – Olen alkanut miettimään ikää toisella tavalla kuin aiemmin. Menneisyydestä ja varsinkin lapsuudesta saattaa nousta mieleen asioita, joita en ole muistanut kymmeniin vuosiin. Juhani Saastamoinen on tällä hetkellä 61-vuotias. Ennakkoon alueelta oli tietoja 1 122 lajista, ja tapahtuman myötä määrä saatiin nostettua yli 2 000 lajiin. Työskennellessään Sotkamon kirkkoherrana Juhani Saastamoinen keksi idean kirkonkellojen juhlasoitosta joukkueen voittaessa mestaruuden. Aihe pyörii Saastamoisen mielessä jatkuvasti. JUHANI SAASTAMOINEN ei ole koskaan ajatellut, että hänen tapansa uskoa olisi ainoa oikea. Elämä maistuu hyvältä, mutta olen tullut aiempaa tunteellisemmaksi ja itkuherkemmäksi. Lapsuus ja nuoruus eivät olleet hänelle helppoa aikaa, eivätkä kokemukset opettajistakaan olleet hyviä. – Luonto on monimuotoisempi, mitä me kuvittelemme. askel 2/26 ~ 63
Saastamoinen haluaa kuunnella ja yrittää ymmärtää ihmisten käsityksiä. Saastamoinen löysi tiensä kirkkoon. Minua puhuttelee kovasti erilaisten hengellisten opastajien ajatus, että rukous on yksinkertaisuudessaan hengittämistä. Se on minulle Jumalan läsnäolon paikka. Se yrittää vetää toiseen suuntaan, mutta tyytyy lopulta omistajansa tahtoon. En tiennyt esimerkiksi herättäjäjuhlien olemassaolosta, Saastamoinen muistelee. – Kipuilen hyvin vähän minkään tiedollisten ongelmien kanssa niin kuin nuorempana. Ajattelen, että jokaisella on oma usko. Kun teen paljon töitä sanojen kanssa, sanaton todellisuus on läsnä hiljaisuudessa. – Useampi opettaja sanoi, ettei lastenkodin kasvatista voi mitään tulla. Vanginkuljettaja vie vankia Koen Jumalan sellaiseksi, joka ei hylkää. Saastamoisen on helppo samaistua emerituspiispa Wille Riekkisen sanoihin ”oman uskon mukaan”. Minulla ei ole siihen tarvetta. Ympäristön hiljaisuus antaa sävyjä enemmän kuin omassa hiljaisuudessa oleminen. Saastamoinen muistelee myös porukalla tehtyjä retkiä. – Luonnossa hiljaisuus puhuttelee. Vankkureista pois ja takaisin Kun päätämme palata samaa reittiä takaisin, Mökö ei ole ollenkaan samaa mieltä. En onneksi tuhonnut itseltäni mahdollisuuksia. Sitten totesin, että sehän on kaikista parasta. Elenius viittasi herännäisvaikuttaja Arvi Logrénin käyttämään vertaukseen, jossa Kristus pelastaa syntisen ihmisen. Hän odottaa mielenkiinnolla, millainen persoona nuoresta leonberginkoirasta kehkeytyy. Jumala on läsnä sanattomuudessa Opiskeluaikana Juhani Saastamoinen löysi tiensä körttien pariin. Se on armon syvin olemus. Yhtäkkiä hän on saattanut huomata suolla istuessaan, ettei ole pitkään aikaan kuullut muita. Professori Jaakko Eleniuksen sanat vuoden 2007 Lahden herättäjäjuhlilla tekivät Juhani Saastamoiseen vaikutuksen. Nuorena mietin maailmasta vetäytymistä, erakkona elämistä. 64 ~ askel 2/26. Sellaista en ole tunnistanut itsessäni koskaan, että ajattelisin oman uskonkäsitykseni olevan ainoa oikea. En missään nimessä halua mollata ketään. Hän rukoilee päivittäin vaihtelevia määriä. Hengellisyydessä hänelle on tullut olennaiseksi Jumalan huolenpito ja armoon luottaminen. Hiljaisuus on muutenkin Saastamoiselle tärkeää. Hän kävi sunnuntaisin messussa ja sai lisäansioita pitämällä auki kolmena iltana viikossa Lahden Ristinkirkon kryptaa. SILLOIN KUN Juhani Saastamoinen ei ole töissä, Mökön hoito on pääosin hänen vastuullaan. Mielessä kävi jossain vaiheessa myös luostariin meno. – Ajattelin herätysliikkeiden olevan 1800-luvun juttu. – Tunsin jossain vaiheessa huonoa omaatuntoa, jos nukahdin iltaisin rukoillessani
Ihmiset saattavat tulla juttelemaan kaupan hylly jen välissä hyvinkin henkilökohtaisia asioista. Tullessamme takaisin kuraiseen kohtaan, Mökö muistaa lempipaikkansa. Isäsana on tullut kuitenkin Saastamoiselle omien lasten kautta tärkeäksi. vankkureilla Vaasan linnaan. TILLIKKAJÄRVEN KANSALLISPUISTOSSA on reittejä 27 kilometriä. Se on armon syvin olemus. Lumihiutaleet putoilevat jälleen. Hän hakeutui pois Sotkamon kirkkoherran virasta työmatkan pituuden takia, vaikka viihtyi työssään hyvin. Uskoa ja armon kokemusta hän pitää yksilöllisenä. – En ole ollut kertaakaan tilanteessa, jossa joku oli si sanonut rajaseudulla olevan turvattomampaa kuin jossain muualla. – Armon kerjäläisyys ei minulle oikein toimi. – Isä Jumala ja Isä meidän rukous eivät ole tulleet minulle läheisiksi isäsanan takia. Vastarintaa tekevä van ki yrittää hypätä pois kyydistä, mutta raahautuu ket tingeissä vankkureiden perässä määränpäähän asti. Nuotion sytyttäminen Sammakkotammen tulente kopaikalla käy helposti mukana olevilla kuivilla puilla ja tuohilla. En edes huomaa läheskään kaikkea. Sinut itsensä ja Jumalan kanssa Käsite Jumalasta isänä on tuntunut Juhani Saasta moisesta vieraalta oman lapsuuden takia. Talvella niitä ei aurata tai tampata koneellisesti, mutta vilkkaimpina aikoina esimerkiksi Uiton kierrolle voi muodostua kengin käveltävä ura. Elän koko ajan rukouksessa, mutta oma minä haluaa tehdä kaiken. Retkieväinä on kuumaa mustaviinimarjamehua ja täytetyt sämpylät. Mitä turvallisuuteen tulee, Saastamoinen kokee ole vansa hieman erilainen kuin useimmat ihmiset. Saastamoinen asettelee ne nuotioon tot tuneesti. – Kun pienenä lapsena ei ollut perhettä, turvalli suus ja olemisen jatkuminen piti löytää omasta itses tä. Juma la lahjoittaa koko ajan niin paljon ja ylen määrin, ettei minun tarvitse kerjätä. Jumala tarttuu minua niskasta kiinni ja vetää minua kohti yhä parempaa. Saastamoinen kohtelee koi raansa lempeän isällisesti. Turvallisuus on minulle aika paljon olemista sinut itseni ja Jumalan kanssa. Saastamoinen on asunut Valtimolla vuodesta 2012. Koen Jumalan sellaiseksi, joka ei hyl kää. Lumiseen aikaan liikkumiseen hyvä vaihtoehto ovat liukulumikengät tai metsäsukset. askel 2/26 ~ 65. – Elämä on Jumalan käsissä, ei minun käsissäni. Läheisyyden näkö kulma puuttuu. Minulle turvallisuus ei löydy toisista ihmisistä. Kirkkoherran viran myötä hän muutti Nurmeksen seurakunnan pappilaan. Mököllekin maistuvat sille varatut herkut. Hil jaisuuden puhuttelussa saatan tajuta hypänneeni taas pois vankkureista. Saastamoisen on vaikea kuvitella, ettei hän kelpaisi Jumalalle. – Pyristely on minulla ihan jatkuvaa. Iso osa ihmisistä iloitsee lähipiirinsä asioista ja kokee vaikeaksi lähipiiriin ahdistukset, sai raudet ja vaikeat tilanteet. Aina Jumala vetää minut kummallisesti takaisin. Hän uskoo oman kasvuympäristönsä vaikuttaneen asiaan
66 ~ askel 2/26. VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Ristikko 2/2026 NIMI OSOITE PUH. mennessä: Askel, Ristikko 2/2026, PL 279, 00131 Helsinki tai sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 16.2. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto
Tammikuun ristikkopalkinnon voitti Aili Hietamäki Viljakkalasta. Löytyykö vapaata, luotettavaa miesystävää seurakseni. Kirjoita kortin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. MIKÄ ON tämän lehden paras juttu. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@ kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Lähetä vastaus 16.2. Nikkarointitaidosta ja kiinnostuksesta puutarhanhoitoon saat arvostusta. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Numeron 1/2026 paras juttu -äänestyksessä tuli tasapeli peräti kolmelle jutulle: Katri Kuusikallion haastattelun Ihmisyyden kipu luo yhteyttä ja rakkautta kirjoitti Vesa Keinonen ja kuvasi Jani Laukkanen, Juha Christensenin haastattelun Rauhanvälittäjä liikkuu viidakoista palatseihin kirjoitti Janne Villa ja kuvasi Jani Laukkanen ja jutun nimipäivien vietosta kautta aikain kirjoitti Mari Teinilä. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@kotimaa.fi. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Palkinnon voitti Hannu Palmgren Jyväskylästä. Onnittelut! OLEN ELÄKEIKÄÄ lähestyvä pitkä nainen Etelä-Suomesta. 10243 KEVÄT 2026 Lehden paras juttu. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Viite 60503. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Olen opiskellut työn, vanhempien hoidon ja erilaisten harrastusten ohessa. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Ristikko 1/2026 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Onnittelut! Kirjoita minulle Pix ab ay askel 2/26 ~ 67
Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Lasku tulee maksettavaksi kahdessa erässä. 20 € 3 kk (norm. 29 €). Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 040 546 32 45 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2220 Normaali mpm. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Lempeä hengähdys talveen Tilaus on määräaikainen. Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 3 kk – 20 € Askel-lehden positiivinen sisältö kutsuu pysähtymään, hengähtämään ja voimaantumaan. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa