Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la SIELLÄ KULJIMME KERRAN ISÄN KUOLTUA KUDOIN ÄIDILLE LOHTUTOSSUT MIKÄ AUTTAA KESKELLÄ KUOHUVIA AIKOJA. TEEMU RINNE: RAKKAAT KÄSITYÖT: OLLI VALTONEN: Tuomasmessu jakaa ehtoollista ulkona Kirjailija Pirkko Arola: Sukututkimus on seikkailu Rauno Korven uusi pelikirja 8 kysymystä koronaarjesta irtonumero 9,50 € 2/21 MATKALLA: TUHAT JA YKSI TARINAA EGYPTISTÄ
ASTI, TUOTTEITA RAJOITETUT ERÄT Muutos alkaa meistä 5,00 (30,10) Löydä Raamattu 5,00 (19,00) Raamatun sanaa pienille 6,90 (17,90) Ihanaa että löysit minut 5,90 (19,00) Ihmeellinen matkakirja 10,90 (25,90) Kirja ilosta 9,00 (27,00) Tiedeusko ja todellisuuden rajat 11,90 (27,90) Joka päivä lapsen lailla 9,00 (28,00). 020 754 2350 Jeesuksen ajan arkipäivä 9,90 (19,90) Raamatun pieni sitaatti kirja 5,90 (15,90) Jabesin rukous 7,50 (16,00) Luota, aavista 9,50 (25,90) Minä voin mennä 10,00 (32,00) Rukous 14,00 (36,00) Oikein väärin ymmärretty Raamattu 12,90 (29,00) VERRATON ALE! SACRUMIN ALE 13.2. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh
Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Pirjo Teva, p. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ : kylmän kelin siskonmakkarasoppa 16 Meri-Helga Mantere löysi isiensä kirkon 20 TEEMU RINNE: Hagman, Kojo ja mä 22 OLLI VALTONEN: Kovia aikoja 24 Kirje Emilialta 30 Helsingin Tuomasmessu tulee luokse 32 Milloin olet perillä. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. SISÄLLYS 2/21 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Rauno Korpi: Oletko sotavai löytöretkellä. Nyt on mitä rakastaa! Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 54 Tee on terveysja lohtujuoma Ju kk a Gr an st rö m ~ 3 askel 2/21 ~ 3 askel 2/21. TEEMU RINNE: RAKKAAT KÄSITYÖT: OLLI VALTONEN: Tuomasmessu jakaa ehtoollista ulkona Kirjailija Pirkko Arola: Sukututkimus on seikkailu Rauno Korven uusi pelikirja 8 kysymystä koronaarjesta irtonumero 9,50 € 2/21 MATKALLA: TUHAT JA YKSI TARINAA EGYPTISTÄ 38 Suvi Aholan Maisa-koira rakastaa lunta. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Minna Kettunen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen, p. kaivataan sukuromaanissa 37 PAPPILAN KAMARISSA: Rukous avaa yhteyden 40 Lumoava Luxor 46 LAURA HONKASALO: Kummitusjuttuja 48 Näin sujuu korona-arki 50 ”Isoisä rakensi nukkekodin kalusteita” 51 Lukijat valitsivat Askelen parhaat kannet 52 Kirjoja ja kirjoittajia 58 OLLI SEPPÄLÄ: Sininen hetki luonnossa 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Kuninkaan puhe 28 Tuomaspappi Kati Pirttimaa: Löydä oma paikkasi Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la SIELLÄ KULJIMME KERRAN ISÄN KUOLTUA KUDOIN ÄIDILLE LOHTUTOSSUT MIKÄ AUTTAA KESKELLÄ KUOHUVIA AIKOJA. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972
GUN DAMÉN Luottamus askel 2/21 4 ~. An te ro Aa lt on en / Va st av al o SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 4.3.2021 Mennyt vuosi veti hartiat tiukkaan kyyryyn. Sieltä katson elämää epäillen, peläten. Rohkeutta katsoa huomiseen, luottaa. Anna rohkeutta oikaista ryhti, avata rintakehä, käsivarret, hengittää
Ajattelen kiitollisena myös kaikkia ystävällisiä sanoja, etenkin niitä, jotka on sanottu yllättäen yllättävältä taholta. Armeijaan asti join lähinnä teetä. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel helmikuussa 2021 Prinsessa Anne ja muita ystäviäni K ymmenvuotiaana muutin kaupungista maalle. Ihan hyväksyttävä lopputulos on otsikossa. Jostain syystä aloin ajatella, että Britannian kuninkaallisen perheen prinsessa Anne oli myös yksinäinen. USEISTA PAIKKAKUNNAN vaihdoksista huolimatta sain vuosien varrella hyviä ystäviä. Myös itseämme kohtaan. YSTÄVÄNPÄIVÄÄ VIETETÄÄN 14. Ystävänpäivän lähestyessä ajattelen kiitollisena kaikkia ystäviäni, myös prinsessa Annea, vaikka ystävyytemme ei varsinaisesti koskaan alkanutkaan. Sitä seuraa paastonaika ja valmistautuminen kristikunnan suurimpaan juhlaan, pääsiäiseen. En edes muista, koska viimeksi kirjoitin ystävälleni oikean kirjeen. Siitä huolimatta olen aika ajoin seurannut prinsessan vaiheita. Opiskelijana siirryin yhä enemmän kahviin, ja työvuodet seurakunnassa sinetöivät asian: ”Saisiko pastorille olla kaffia?” Nykyisin juon teetä satunnaisesti. Hänelle se merkitsee läsnä olemisesta itselle ja toiselle. Entä jos olisin saanut aikaiseksi lähettää kyseisen kirjeen. Tee on ikivanha aasialaisperäinen juoma. Olin jonkin aikaa yksinäinen lapsi. Mielessäni kuvittelin, miten prinsessa ilahtuisi kirjeestäni: Joku muistaa minuakin! Kirje jäi kirjoittamatta. Antakoon pääsiäistä edeltävä paasto tänä vuonna tilaa ystävällisten ja kannustavien sanojen tuhlailevalle käytölle. Tee Japanissa oli ja on edelleen haudutettua – pussitee ei ole se juttu. Olin nuorena teenjuoja ja Japanissa opin juomaan vihreää teetä – paljon vihreää teetä. Ajattelin kirjoittaa prinsessa Annelle ja kysyä, ryhtyisikö hän kirjeenvaihto-ystäväkseni. ~ 5 askel 2/21. Tee maistuu hyvältä ja lienee terveellistäkin. Ystävänä olisin tukenut häntä elämän eri käänteissä. Mieleeni tuli sitä lukiessa vaihto-oppilasvuosi Japanissa 1970-luvun lopussa. Vanhat ystäväni jäivät kaupunkiin, enkä heti löytänyt uusia. Sitä juotiin aina, ja teetä oli aina valmiina. Prinsessa Annea ja minua yhdisti sekin, että me molemmat pidimme hevosista. Ehkä olisin saanut paluupostissa kohteliaan monistetun vastauksen ja valokuvan prinsessa Annesta hevosensa kanssa. Meitä oli siis kaksi yksinäistä maailmassa. Tähän Askel-lehteen toimittaja Emilia Karhu on kirjoittanut mainion jutun kirjeiden kirjoittamisesta ystävilleen. Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen joi Japanin vaihtooppilasvuotenaan paljon vihreää teetä. Osan kanssa olen kirjoittanut kymmeniä kirjeitä, tosin viime vuosina vähemmän. Se on sääli. Tänä vuonna se ajoittuu laskiaissunnuntaihin. Olisin säilyttänyt vastausta aarteena. helmikuuta. Tämän lehden sivuilla 54–57 on Danielle Miettisen kirjoittama juttu teestä ja sen nauttimisesta. Mutta ehkä päivään sittenkin mahtuisi uudelleen kaksi teetä. Mari Teinilä, päätoimittaja, Askel-lehti Tuu-tii-tu-tööti-tuu VANHASSA TANKERO-VITSISSÄ Ahti Karjalainen tilasi englanniksi hotellihuoneeseensa nro 32 kaksi teetä
askel 2/21 6 ~. RAUNO KORPI uskoo kiitollisuuden johtavan myönteisyyteen ja levollisuuteen
Entinen huippuvalmentaja Rauno Korpi uskoo nyt jälkimmäiseen tapaan. Pehmeän muutoksen pelikirja Muutos voi olla ulkoa pakotettua tai sitten se lähtee ihmisen sisältä. TEKSTI: VESA KEINONEN • KUVAT: RAMI MARJAMÄKI ~ 7 askel 2/21
Taas palattiin alkuun. Riskinä on epäonnistuminen ja pettyminen. – Tahdon tehtäväksi jää pitää huoli siitä, että muutos tuntuu hyvältä ja liike kohti tavoitetta jatkuu. Lukuisat voitetut pokaalit eivät tulleet ilmaiseksi. Kun olet päättänyt lähteä muutokseen, matka on jo alkanut. ENTISELLE HUIPPUVALMENTAJALLE häviön vihaaminen oli aikaisemmin tärkeintä. Kovassa muutoksessa tehdään luja päätös, laaditaan suunnitelma ja aletaan toimia sen mukaan. Harva on koko ajan tyytyväinen elämäänsä. askel 2/21 8 ~. Lähdetään tutkimaan asioita tai paikkoja, joita ei vielä tiedetä. ”Tampereen Tihonovin” luotsaamat Tapparan seurajoukkueet harjoittelivat maamme oloissa ehkä jopa poikkeuksellisenkin kovaa. Edessä on ankara ponnistus. Löytöretkelle taas valmistaudutaan hyvällä ja uteliaalla mielellä. Nyt fokus on siirtynyt uskoon voiton mahdollisuudesta. ”Tahdon portaita” lyijyliiveissä Entä ovatko pehmeä ja kova muutos sitten toisensa pois sulkevia asioita. Korpi ja Tanhua ovat työstäneet perinteisen (kovan) muutoksen rinnalle täysin uudenlaisen lähestymistavan yksilön muutosten tekemiseen. Pehmeässä muutoksessa asioita taas lähdetään tekemään omasta halusta rennosti kokeillen. Mielessä voi pyöriä ajatus jonkun kiusaavan asian pois jättämisestä tai ajattelutavan muutoksesta. KorKun olet päättänyt lähteä muutokseen, matka on jo alkanut. Hän on vakuuttunut siitä, että kaikki muutos lähtee ihmisen sisältä. Jääkiekkovuosien jälkeen toisen uran yritysvalmentajana tehneen Korven ihmiskuva on nykyään hyvin toisenlainen. – Edelliselle lähdetään tahtoa ja itsekuria haastaen. Tampereen Tapparan sekä Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajana toiminut Rauno ”Rane” Korpi (69) tunnettiin takavuosina tiukkana muutosjohtajana. Pelaajamateriaalista muovattiin työllä ja osaamisella joukkue, joka useimmiten menestyi hyvin. Pyrkimyksenä on pysyvät käytösja tapamuutokset. Korpi havainnollistaa tyylien eroja vertaamalla niitä sotaja löytöretkeen. Rauno Korven yhdessä suggestoterapeutti, NLP-kouluttaja Pertti Tanhuan kanssa kirjoittama Sinullakin on oikeus onnistua -teos (Korpi Power 2020) hahmottelee kaksi hyvin erilaista tapaa toteuttaa muutosta. Ulkoa pakottamalla ei pysyvää muutosta synny. Sotavai löytöretki
– Kyllä he toivoivat valmentajan sanovan selkeästi, mitä tehdään. – Ei esimerkiksi Tapparassa tuolloin annettu pelaajille juurikaan sananvaltaa. Välillä pelaajan päällä oli lyijyliivit, joskus taas reppuselässä oli pelikaveri. Siihen aikaan tiukan kurin vaihtoehtona nähtiin antaa mennä -meininki. Korpi arvelee, että vapaampi tyyli olisi ollut aika outo asia myös sen aikakauden pelaajille. Jokainen aikakausi asettaa omat vaatimuksensa muutokselle. Jääkiekkojoukkue harjoitteli niillä armottoman määrän toistoja. JÄÄKIEKKOVALMENTAJA ja yritysvalmentaja. – En enää usko siihen, että pysyvää muutosta syntyisi silkalla tahdonvoiRAUNO KORPI ASUU TAMPEREELLA , jossa myös syntynyt vuonna 1951. – Jos joku on esimerkiksi pahassa huumekoukussa, kovan muutoksen menetelmät ovat varsinkin hoidon alkuvaiheessa paikallaan. Ei uskallettu. Mutta myöhemmin täytyy pystyä ottamaan itse vastuuta. ven mukaan niin ei välttämättä ole. Eläköitynyt viime vuonna. Tampereen Pyynikinharjun jyrkät rappuset nimettiinkin ”Tahdon portaiksi”. Eri tilanteisiin tarvitaan erilaisia toimenpiteitä. ~ 9 askel 2/21. Ei muunlaiseen oltu vielä kypsiä. VAIMO BRITA ja aikuiset lapset Rauli, Petra ja Kiira. Vielä 1970–80-luvuilla niin urheilussa kuin työelämässäkin luotettiin aika pitkälle hierarkioihin ja käskyjen noudattamiseen. Tapparan luotsi luotti poikkeuksellisen lujasti myös tahtoon
LUONTO ON Rauno Korvelle tärkeä. askel 2/21 10 ~. Siellä voi vaikka hiljentyä rukoukseen
malla. Kaikkia niitä en ehkä oikein edes tiedosta, Rane miettii. ~ 11 askel 2/21. Rohkeudella voit kerran voittaa pelon, mutta luottamuksella voit häivyttää sen kokonaan. Korpi on vakuuttunut siitä, että ihminen tulee todelliseksi vain toisten ihmisten kanssa ja on heitä varten. Rauno Korvella oli silloin takanaan erittäin kostea viikonloppu. Rennolla asenteella pelaaminenhan on loistava psykologinen suojauskeino. Juomisesta olisi saattanut kehittyä vieläkin suurempi ongelma. Hauskanpitoa jäällä Valmentaja-aikoinaan Rauno Korpi huomasi, että yliyrittäminen johtaa suureen vahinkoon. Hän seuraa ilahtuneena nuoremman polven asennetta. – Kova juoppo en varmaankaan ollut. Tämän polven jääkiekkoilijat mainitsevat haastatteluissa usein menevänsä ”kentälle pitämään hauskaa”. Meillähän on valtavasti kiitoksen aiheita, esimerkiksi luonto. Aamulla nähty kaveri oli hänet sinne vienyt. Raittiutta on kestänyt lähes 20 vuotta. Se on minulle hyvin tärkeä. Mestarivalmentaja tiedostaa hyvin, että pelkojen voittaminen ja rauhan saavuttaminen ei ole helppoa. Tästä asiasta on jäänyt minulle kaikenlaisia jälkiä. Asiat epäonnistuvat varmasti, mikäli ”mailaa puristaa liikaa”. Tuomarointia ”Tampereen Tihonov” haaveilee ennen kaikkea siitä, että voisi olla sovussa itsensä kanssa. Mutta kontrollin menettämisen ja sen hallinnan suhde oli jo aika häilyvä. Kyseessä on suhde alkoholiin. Jumalasta ei Korvella ole halua puhua suurilla sanoilla. – Toisaalta he eivät myöskään moralisoi ympäröivää maailmaa. Jeesus kiinnostaa Rauno Korpea. Jo 1980-luvulla Korpi oli kaksi vuotta täysin raittiina. ”Taidat olla aika rikki” Lopullinen ratkaisu tapahtui kesällä 2002. Motivaatio ei kuitenkaan ollut sisäinen, vaan taustalla oli vedonlyönti. Jos hänen tavoitteenaan on vain välttää virheitä, ei hommasta tule mitään. Taistelu alkoholia vastaan Rauno Korven elämässä on yksi kipeä ja henkilökohtainen asia, jonka muuttaminen on ollut työläs prosessi. Olemme ihmisiä ja erilaisia mokia tapahtuu väistämättä päivittäin. Ihmisyyteenhän kuuluu aina hyvän lisäksi valitettavasti myös paha. Hyllyssä on useita Nasaretilaisen elämästä kertovia kirjoja. Rane kertoo ihailevansa sellaisia uskovia, joista heijastuu sisäinen rauha ja myönteisyys. Kiitos Salatulle Rauno Korven koti ei ollut uskonnollinen. Isäni kuoli jo 42-vuotiaana viinaan. Ensimmäisen kokoontumisen aikana viinanhalu katosi kokonaan. Korpi kertoo, että hän niin sanottuna vanhan liiton valmentajana vastusti aikaisemmin tuollaista ajattelutapaa. – Sen sijaan rohkeasti peliin mukaan hyppäävä kaveri näkee ensi sijassa mahdollisuuden onnistua. Luottamus poistaa pelon Mikä sitten on tärkein pokaali, jota kannattaa tavoitella. – Siinä ryhmän virtapiirissä oli jotakin sellaista, joka laukaisi minussa jotakin. – Yhä edelleen käyn toisinaan vertaisryhmissä. Sopiva vertaus löytyy jääkiekkojoukkueeseen tulevasta junioripelaajasta. Se, että on tiellä. Toinen vaihtoehto on sitten kritisoida itseään tai ottaa ulkopuolelta ne tuomarit arvostelemaan minua. Iltarukous kuitenkin kuului säännölliseen ohjelmaan, kuten niin monessa muussakin kodissa 1950–60-luvuilla. – Arvokasta on jo niitä asioita kohti meneminen. Mies uskoo siihen, että muutosta ja kehitystä syntyy ilon ja innostuksen kautta. Jos tuleekin tehtyä virhe, sitten yritetään vain uudelleen. – Nykyään en rukoillessa enää keskity pyytämiseen, vaan näkökulmana on enemmänkin kiitollisuus. Hän kertoo uskovansa johonkin korkeimpaan, sellaiseen, josta saa tukea ja turvaa. – Itselleen riittäminen on prosessi, jota olen pitkään käynyt läpi. Toinen onkin enemmän samanlainen kuin erilainen. – Pelot ja epävarmuudet ovat ehkä ihmisen yleisimpiä tunteita. En oikein vieläkään täysin tiedosta, mitä oikein tapahtui. Pitää kuitenkin muistaa, että sen nautinnollisuuden takana on äärimmäisen hyvä valmistautuminen. Rauno Korpi näkee pehmeän muutoksen ytimessä olevan oman mielenrauhan. Jääkiekkomaailma on tunnettu aika kosteana. Ja nykypäivän valmennuksessa päätöksistä kannattaa aina keskustella ja niitä tulee perustella. – En ole kokenut mitään voimakasta hengellistä heräämistä, sellaista kertaiskua. – Olen alkoholistiperheen lapsi. – Nyt ajattelen toisin. – Hyvä ystäväni näki sen jälkeen minut ja totesi: ”Taidat Rane olla aika rikki.” Vielä samana iltana Korpi oli elämänsä ensimmäisessä vertaisryhmässä. – Tärkeää olisi, että pystyisimme kohtaamaan kaikenlaisia ihmisiä näkemällä heidät yhteisen ihmisyyden eikä erojen kautta. Se syntyy vasta silloin, kun kaikenlainen uhka ja painostus ovat poissa. Lopulta se saattaa johtaa sopuun myös muiden ihmisten kanssa. Valmentajalegenda kertoo, että vuosien mittaan kaljoittelu otti hänenkin elämässään yhä suurempaa roolia. Hyväksyn sen, että Jumala voi pysyä tavallaan salattuna minulta kuolemaani saakka. Rohkeudella voit kerran voittaa pelon, luottamuksella voit häivyttää sen kokonaan. Hyväksyn sen, että Jumala voi pysyä salattuna minulta kuolemaani saakka
Lumiukkoja tehdään kaikkialla maailmassa, missä vain on lunta. Lumiukkojen pyörittelyssä on tehty myös Guinnessin maailmanennätys. Pi xa ba y askel 2/21 12 ~. Itse asiassa ne ovat olleet yksi kansantaiteen muoto. Keskiajalla lumiukkojen tekemiseen oikein panostettiin ja talvihuveihin kuului kävelyretki katselemaan kaupungin hyisiä taideteoksia. Sopisihan se suomalaistenkin ennätystä tavoitella. Helmikuu AJASSA E i mene kuin hetki, niin lumisateen jälkeen pihalle ilmestyy tuttu näky. Esimerkiksi englantilaiset rakentavat lumiukkonsa kahdesta pallosta. Lumi on ilmaista materiaalia ja jokaisen työstettävissä. Silmät kivestä, suu ja kädet risuista, nenä oikeaoppisesti porkkanasta, mutta muitakin versioita on nähty. Tässä on kuitenkin kansallisia eroja. Sen rakentamiseen vuonna 2008 tarvittiin 60 vapaaehtoista ja koko kylän yhteistoimintaa. Isoin pallo on alaruumis, pienempi keskiruumis ja pienimmästä tulee pää. Tuntien kirjat olivat eräänlaisia rukouskirjan ja almanakan yhdistelmiä. Niitä on tehty aina. Lumiukkojen historiaa tutkineen Bob Ecksteinin mukaan ensimmäinen tunnettu piirros lumiukosta esiintyy vuodelta 1380 peräisin olevassa ”tuntien kirjassa”. Perinteisesti lumiukko pyöritellään kolmesta lumipallosta. Niiden marginaalit olivat runsaasti kuvitettuja, ja nimenomaan kyseisen kirjan marginaalista löytyykin lumiukko, joka sulaa tulen lämmössä. Lumiukkohan se siinä tervehtii talvista maailmaa. Lumen kanssa kuka tahansa voi päästää luovuutensa valloilleen. Mutta ilman sitäkin lumiukon tekeminen on kivaa talviliikuntaa. Sitä pitää hallussaan Bethelissä Mainen osavaltiossa Yhdysvalloissa rakennettu lumiakka Olympia, jolla oli korkeutta yli 37 metriä. Kerrotaan, että 19-vuotias Michelangelo sai vuonna 1494 Firenzen hallitsijalta tehtäväksi veistää tämän kartanon sisäpihalle lumiukon. FREIJA ÖZCAN Luovuus valloilleen lumessa LUMIUKKOJA TEHDÄÄN kaikkialla maailmassa, missä vain on lunta. Niitä taiteilivat myös oikeat taiteilijat
Ennen pääsin myös ylös, mutta nykyään pyydän, että viitsisikö joku nostaa. Esihenkilö voi luoda työpaikalle hyvinvointia myös esimerkin voimalla. Ja ennen kaikkea nauttii niistä onnenhetkistä, jotka tulevat, kohottavat ja jatkavat matkaa. Se vaatii etukäteisilmoittautumisen. Entinen olympiaurheilija Jouni Grönman, Sanansaattaja 1/21 RAUHAA JA VOIMAA tuottavat rituaalit tekevät ihmiselle hyvää. Ehtoollisleivän ja -viinitilkan nauttiakseen ei tarvitse kokea olevansa hyvä ja onnistunut tai täynnä uskoa. Koronarajoitusten aikana ehtoollista ei ole kirkoista saanut. Hyvä johtaja kuuntelee alaistensa näkemyksiä ja ryhtyy tarvittaessa tekemään muutoksia. Keikoilla teen leikkimielisesti pilaa itsestäni. Tähän kuuluu myös se, että kohtaa ja hyväksyy myös huonot ja onnettomat päivät, hetket ja elämäntilanteet. Ehtoollinen on armollisuuden hetki Viisautta ”Mitä enemmän ihminen mietiskelee hyviä ajatuksia, sitä parempi on hänen maailmansa ja koko maailma.” – Kungfutse MIKAEL AGRICOLAN kirkon ehtoollisvälineet Aa rn e O rm io / Kir ko n ku va pa nk ki Pix ab ay ~ 13 askel 2/21. – Tuomasmessu haluaa tulla lähelle ihmisiä ja vahvistaa jumalanpalveluksen tärkeyttä kaupunkilaisten elämässä. Ehtoollisen tilanteesta kannattaa vilkaista oman seurakunnan sivuilta. Lasken leikkiä siitä, jos en muista jotain. Hyvinvoivassa työyhteisössä ihmiset voivat vaikuttaa asioihin, jotka koskevat heitä ja heidän työtään. Se on ehtoollinen. Joissakin paikoin ehtoolliseen on mahdollisuus messun jälkeen tai, kuten Tuusulassa, pappi on kirkossa tavattavissa tiettyinä aikoina ja antaa yksityisen ehtoollisen. Kun huomaa hyvän, kehuu ja kiittää, hyvä lähtee kiertämään. Nauratan yleisöä, sillä se antaa heillekin luvan vanheta. Onnellisuustutkija Ilona Suojanen, HS 14.1. Siinä taivas koskettaa maata, armo itsensä kanssa väsynyttä ihmistä. Näyttelijä Pirkko Mannola, Viva 1/21 Taivaan Isä on antanut kehon meille lahjaksi, ja siitä on tärkeä pitää huolta, kuntoilla jonkin verran. Helsingissä Mikael Agricolan kirkolla on striimatun Tuomasmessun jälkeen saanut ehtoollista. Tarvittaessa pitää uskaltaa selvittää ristiriidat ja jatkaa yhdessä eteenpäin. Nyt ihmisten kaipuu on kasvanut niin suureksi, että seurakunnat ryhtyvät erilaisiin järjestelyihin. Yksi sellainen löytyy ihan kotoisasta luterilaisesta kirkostamme. Heitän yhä spagaatin. Rehtori Taina Ahonen, Opettaja 1/21 Suhtaudun vanhenemiseen huumorilla. Koronatilanteessa haluamme tavoittaa aktiivisesti niitä, joille ehtoollinen on tärkeä, sanoo Tuomayhteisön hallituksen uusi puheenjohtaja Karoliina Nivari. Ehtoollinen on armollisuuden hetki. Mutta kansainvälisellä tasolla meininki on armoton. Lainasanat Onnea ei voi pakottaa, mutta sitä voi auttaa tulemaan esille, ja sitä voi ruokkia pysymään. Kaipaava mieli riittää. Terveyttä ja sosiaalisia ongelmia ei korvata rahalla
AJASSA Kettusia Vuosia sitten aloin tosi kylmänä pakkaspäivänä kaivata kuumaa keittoa. Pix ab ay KIELTÄVÄN VASTAUKSEN antaneen miehen piti ostaa kosijalle hamekangas. helmikuuta. Keiton pohjaksi tarvitaan vettä ja pari lihaliemikuutiota. Vaimojen kuukausi Kuukauden kukka: Krysanteemi KRYSANTEEMIN (Chrysanthemum) tuhatvuotiset juuret ovat Aasiassa. Tee ensin pohjaliemi. Keiton kasvikset voi hyvin napata pakastealtaasta, mutta täyteläisemmän makuisen sopan saat, jos keittelet sen erilaisista juureksista. Mietiskely, mikä mainio ajankulu! Se on kuin säästäisi viisautta purkkiin. Pixabay askel 2/21 14 ~. Tajusin, että kuuman keiton kaipuu taisi olla yleisinhimillinen ilmiö. Muinaisgermaaneille helmikuu oli Vilkunan mukaan erityinen vaimojen kuukausi, jolloin naisilla oli erilaisia etuoikeuksia. Siskonmakkarakeitto on helppo ja ruokaisa vaihtoehto, jos ei halua avata hernekeittopurkkia. Sitä pidentääkseen ruukkukrysanteemista voi nyppiä kuihtuneet kukat pois ja kastella reilusti pari kertaa viikossa aluslautaselle niin, ettei kukka jää kuitenkaan veteen seisomaan. K uuma keitto on parasta ruokaa pakkaspäivänä. Siskonmakkarat löytyivät lähikaupan lihatiskiltä, jolla kiemurteli pitkä jono. Lajeja on kymmeniä, loistavissa väreissä, yksinkertaisia, kerrottuja, suurikukkaisia ja somia terttusia. Meillä suosittu syksyn ruukkukasvi sopii hyvin myös kevääseen. Vaikka Japanissa ”Keisarin kukka” yhdistetään kuolemattomuuteen, on sillä elinkaarensa. Tapa on tunnettu varsinkin Englannissa jo vuosisatojen ajan. Kukka kuuluu asterikasvien sukuun. Laita kattilaan vesi ja liemikuutiot. Toki voit puserrella ne suoraan kuorestakin keiton joukkoon. Helmikuun vanha pohjoismainen nimi goa on naisellinen vastakohta tammikuun miehiselle nimelle thorri. helmikuuta. TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN ”MEILLÄ NAISET ovat aina olleet jotenkin tasa-arvoisia miesten kanssa, joten tuollaista erityistä kosintapäivää ja -vuotta ei ole tarvittukaan”, kirjoitti Kustaa Vilkuna Vuotuisessa ajantiedossaan vuonna 1950 karkauspäivästä, jota siihen aikaan vietettiin ikivanhan roomalaisen tavan mukaan 24. Saattavatpa juuret yltää niinkin pitkälle kuin muinaisgermaaneihin. Vilkuna toteaa sen sijaan, että karkauspäivän kosinnalla on vanhat juuret Keskija Länsi-Euroopassa. Kun ne ovat liuenneet kuumaan nesteeseen, lisää juurekset ja mausteet. Silloin juurekset kypsyvät samaan aikaan. Nykyään karkauspäivää vietetään Suomessa 29. Koska mukana on eripituisia kypsymisaikoja tarvitsevia juureksia, keitän itse porkkanat ja mahdolliset keltajuuret puolikypsäksi etukäteen. Makkaroihin tulee vahvempi maku, jos ruskistat palleroita hetken paistinpannulla ja lisäät vasta sitten keittoon. Kasvisliemikuutionkin voit lisätä joukkoon. Krysanteemi puhdistaa huoneilmaa, mutta saattaa aiheuttaa asujalle allergiaa
200 g juuriselleriä 1 palsternakka 1 kyssäkaali 1 sipuli tai pienehkö fenkoli 10 cm pala purjoa 4 laakerinlehteä 10 maustepippuria 1–2 tl tomaattisosetta 1–2 rkl sokeria 2 tl suolaa KEESIA TARKKAILEE emännän siskonmakkarakeiton valmistusta. Jos keitto on jotenkin vetinen, lisää hieman tomaattisosetta ja/tai ruskeaa sokeria. Testaa lopuksi makua. Si rk ku N ys tr öm ~ 15 askel 2/21. SIRKKU NYSTRÖM Siskonmakkarakeitto Näitä tarvitset 4–6 ruokailijalle: 500 g siskonmakkaroita 2 litraa vettä 2 lihaliemikuutiota 1 kasvisliemikuutio 2 porkkanaa 2 perunaa 2 keltajuurta tai puolikas pientä lanttua n. SIRKUN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an st rö m Purjo lisätään keittämisen loppupuolella, sitten pannulla pyöräytetyt siskonmakkarapallerot ja viimeiseksi persilja
Hätätilasta turvaan Kahdeksanvuotiaana koetun kivun voi kohdata 81-vuotiaan viisaudella. Keho kantoi kipua Meri-Helga Mantere, joka itse on vuosia kantanut ihmisiä taideterapian avulla heidän oman elämänsä äärelle, osoittanut heille sen arvon ja ainutlaatuisuuden, on totisesti elänyt itse elämän, joka kurottaa näkyvien päivien tuolle puolen. Äidistään Mantere ei tietoisesti muista mitään. Sen Mantereen äiti otti syvästi elämänsä ohjenuoraksi. Hän oli ollut elämän turva minulle ja Mikko-veljelleni. – Minä olen leskinainen. Yllättävä, täsmällinen tieto, jonka pohjan Mantere ymmärsi heti. Näin tapahtuma on myöhemmin ollut vain vähän esillä osana itsenäisen Suomen historiankirjoitusta. askel 2/21 16 ~. Mieli ei muistanut, mutta keho kertoi. – Kun 1960-luvulla lähdin kuvaamataidonopettajana mukaan terapiamaailmaan, erityisesti ekspressiivisessä taideterapiassa ja psykoterapiassa alkoi tulla esiin tuntemuksia, joille ei siinä hetkessä ollut selityksiä. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM K uka sinä olet. Meri-Helga Mantere kertoo, kuinka keho muisti ja taide auttoi siinä, minkä mieli oli jo unohtanut. Kahdeksanvuotiaana Meri-Helga koki toisen hylkäämisen, kun isä otti Minä olen utelias ja menossa eteenpäin. Johonkin, jonka keho kantaa ja kertoo. Maija-täti otti heidät hoivaansa. Meri-Helgan menneisyys kun kietoutuu hurjalla tavalla Suomen historiaan. Suomen valtiojohto katsoi, että teko piti salata, jotta Neuvostoliitto ei tulkitsisi sitä merkiksi laajemmasta poliittisesta liikehdinnästä. – Kahdeksanvuotiaana jouduin pois rakkaan Maija-tätini luota. Ja turvaa pieni tyttö totisesti tarvitsi. aloitan kuvaamataidonopettaja, taideterapeutti ja taidepedagogi Meri-Helga Mantereen haastattelun. Itsenäistä ajattelua tuli kunnioittaa. Minä olen ortodoksi. – Tämä kuulostaa hahmoterapialta, hän sanoo, ja vastaus tulee luontevasti: – Olen 81-vuotias, pitkän elämän elänyt, taiteen, taideterapian ja luonnon keskellä kulkenut naishenkilö. Maaliskuussa, päivä ennen rauhanjulistusta, hän käveli kodistaan Helsingin Kalevankadulta eduskuntatalolle ja ampui itsensä talon eteisessä. Minä olen menossa eteenpäin, Mantere jatkaa. Laukaus Arkadianmäellä Mantereen äiti Astrid Reponen-Juvas oli kälynsä Maija Juvaksen kanssa 1900-luvun alussa murteiden ja kansanperinteen tallettaja ja tutkija. Hetkestä nousevat, vapaat vastauksen osaset viittaavat spontaanisti hänen elämäänsä. Vuosia sitten Mantere oli isossa ohitusleikkauksessa. Talvisota ja sodan ankarat Moskovan rauhanehdot olivat hänelle liian vaikeita hyväksyä. Itävaltalaisen Rudolf Steinerin kehittämä antroposofia, ajatus elämästä kehitystienä kiinnosti naisia. Minä olen utelias. – Kardiologi, supernainen, sanoi tutkimuksista, että sairauteni on lähtenyt etenemään ollessani kahdeksanvuotias. Raskasta pienelle päälle Äidin kuollessa Meri-Helga oli noin vuoden vanha, veli viisivuotias. Mutta keho tietää
– Kesäisin me Helsingin Töölönlahden lapset potkimme potkulaudoilla isoina laumoina ympäri kaupunkia. Potkulauta ja liidut Mutta oli elämässä myös iloja, joille voi hymyillä. – Esimerkiksi sota-aikana oli kaikesta puute, mutta Maija-täti piti huolen MERI-HELGA MANTEREESTA on tärkeää tutustua omiin tunteisiin, tarpeisiin ja unelmiin. En ymmärtänyt, miksi näin piti tehdä. Viereeni tuotiin hirvittävä laite, jonka piuhat kiinnitettiin hiuksiin. Silloin ei keskustassa ollut paljoa liikennettä. ~ 17 askel 2/21. Vaikka äitipuolen kanssa luovuus piiloutui, toi taide iloa jo lapsena. Ei Maija-tädillä ollut sellaisia. Tänä päivänä mielestä pulppuaa ulos erilaisia kuvia pienen tytön vaikeasta vuodesta. Hän oli musertamassa minua. Koin vain rusentavaa kauhua. Permanentti. hänet luokseen Maija-tädin luota avioiduttuaan uudestaan. Hirveä haalari, jonka uumenista ei kunnolla ehtinyt edes vessaan, isot taskut sopivat kyllä näpisteltyjen tavaroiden piilotukseen. Maalatut kaupunkilaisnaisen huulet ja tiukka korsetti. Ne olivat lapsuuteni riemullisia hetkiä. – Olin silloin jatkuvassa hätätilassa. Uusi täti, äidiksi kutsuttava oli pelottava hahmo. Pieni pääni ei jaksanut kantaa rullia. – Muistan, kuinka istuin kampaamon tuolissa. – Äitipuoli halusi tehdä minusta jotakin, jota en oikeasti ollut. En ymmärtänyt tilannetta. Se oli pelottavaa. Nämä kaikki mielen kuvat ovat osia niistä kahdeksanvuotiaan kokemuksista, joista kardiologi mainitsi vuosikymmeniä myöhemmin
Siihen ihminen tarvitsee turvalliseksi luodun ilmapiirin. Ensin tulee ilmaisu, ja taito kehittyy sen mukana. – Se oli hienoa ja innostavaa aikaa. – Se oli 1950-luvulla syntynyt radikaali, upea ajatus. Kotiin paluu Hengellisessä etsinnässään Meri-Helga Mantere löysi tiensä ortodoksiseen kirkkoon 1970-luvulla. Ajan vapaa kasvatus tuki ajatusta. – Se oli sitä kristillisyyttä, jota huomasin kaipaavani. Perustin alueelle muun muassa ortodoksisen toimitila Minean. Tuolloin seurakunta muodostui rakkaaksi paikaksi, jossa oli hyvä toimia. siitä, että kotona oli aina paperia ja liituja. Vapautta ja tarinoita Maija-tädin näkemys oli hyvä pohja taideterapialle, jonka yhtenä maamme guruna Meri-Helga Manteretta voidaan pitää. Kovaa kamaa, muistelee taideterapeutti kokemusta. Sain kulkea rauhassa kohti omaa hengellistä kotiani. Hyväksyvän ilmapiirin keskellä vangit rohkaistuivat ja ilmaisu edistyi. Hän kehitti menetelmän, johon ihastuin heti. Hän ymmärsi pian, kuinka paljon vangeilla oli purkamatonta raivoa ja tuskaa. Meri-Helgan terapiaryhmissä ei kuvia ole tehty arvioitaviksi ja analysoitaviksi. – Halusin vapautta kuvan tekemiseen. Rukous on aina läsnä Nyt oma koti sijaitsee Helsingin Vuosaaressa, osana Sofian kulttuurikeskuksen pihapiiriä. Meri-Helga asui vuosia Riihimäellä miehensä kanssa. Hän on avannut hyväksyvän taiteen tekemisen monelle. Tärkeässä roolissa isien kirkkoon paluussa oli arkkipiispa Paavali, Mantereen sukulainen. Mantere toimi vuosia kuvaamataidonopettajana oppikouluissa ja myöhemmin 22 vuotta kuvaamataidonopettajien kouluttajana Taideteollisessa korkeakoulussa. Palaajana hän kyllä itseään pitää, sillä isän puoleinen suku oli kokonaan ortodokseja. Heillä ei ole tavanomaisesti estoja, he tekevät rohkeasti ja innostuneesti. – Pidin taidekerhoa ”tuhmille pojille”. Vasta myöhemmin kuulin, että kolme heistä oli vankilassa tuomittuna murhasta. Hän on ohjannut taideterapiaa muun muassa Riihimäen vankilassa. Oma itse oli jäänyt taiteen tekemisessä taka-alalle. Hyväksymisestä, kuulemisesta ja rakkaudesta heillä oli hyvin vähän kokemusta. – Maija oli aidosti kiinnostunut taiteestani ja hyväksyi kaiken sen mitä tein. Maija oli opettaja, jolle havainnointi oli keskeistä kuvan tekemisessä. Taidekerho ”tuhmille pojille” Mantere on alan uranuurtaja. Siellä Meri-Helga Mantere toimii kirkonkellojen soittajana, kirkon lukijana ja koristajana. Vaikka jatkuva uteliaisuus, into ja ilo elämästä pitävät Meri-Helgan kiinni arjessa, tuntuu nykymeno välillä SOFIAN KULTTUURIKESKUKSEN kappeli on rakas paikka. – Monella heistä on luontainen sommittelukyky. – Oli hurja huomata, mitä merkitsi se, että he saivat purkaa vihansa ja surunsa taiteeseen. Mantere mainitsee englantilaisen Herbert Readin, jonka mielestä kaikkia oppiaineita piti opettaa ikään kuin taideaineina. Rento tekeminen oli arvokas löytö myös Mantereen ohjaamille kuvaamataidonopettajiksi opiskeleville. Tämä ei poista kuvaamataidon perusoppien arvoa, mutta vapauden ajatus tarjoaa taiteen tekemisen ilon kaikille. – Opetustyössä ymmärsin, että itseäni kiinnostaa eniten se, mitä ihmisissä tapahtuu kuvaa tehdessä. – Oli kaunista seurata heidän rohkeaa avautumistaan. – Monen luova sisin oli pahasti unohtunut jatkuvien kritiikkien johdosta. Niistä tarinoidaan, ne muutetaan sanoiksi tai liikkeiksi. Siveltimen kosketus unelmiin Saman kokemuksen Meri-Helga Mantere sai kehitysvammaisten kanssa työskennellessään. Hyvin tärkeää on kritiikittömyys. – On myös tärkeää päästää irti ajatuksesta, että kaikessa täytyy olla hyvä. askel 2/21 18 ~. Piirtäessään pieni tyttö kertoi kuvasta tarinoita, eläytyi ja jakoi kokemuksensa kuulijan kanssa
Voimme antaa asioiden mennä. Eikä Meri-Helga Mantere suostu siihen, että yksi tapahtuma määrittelisi koko hänen elämänsä. Pysähdy, aisti! Kulttuurikeskusta ympäröivä luonto, metsän polut ja meren rannat ovat myös Mantereen suuria iloja. Välillä voi osallistua keskuksen kulttuuritarjontaan tai avata taidenäyttelyn töitä vierailijoille. Mantere muistuttaa siitä, kuinka kokemukset vaikuttavat tiedostamattomasti siihen, miten aistimme tämän päivän elämän. Menneisyyden monet kuvat saavat muuttua rikkaiksi kokemusten sanoiksi. Rukous on aina läsnä. Luonto, myös meidän luontomme, muuttuu koko ajan. On mielenkiintoista kokea, miten erilaiset taipumukset, vahvuudet ja heikkoudet yhdistyvät. Kahdeksanvuotiaan kivun voi kohdata 81-vuotiaan viisaudella. ~ 19 askel 2/21. Näkymä on joka kerta uusi. Asiat voi jättää taakse, niistä voi oppia ja ne voi kantaa elämän viisautena seuraavien sukupolvien iloksi ja tueksi. On tärkeää huomata se. – Elämässä tuntuu itselläni olevan kaksi puolta; individualismi, keskittyminen omiin asioihin ja toisaalta yhteisöllisyys. Sofian yhteisön virettä hän kiittää; eri ikäiset, erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset jakavat päiviään yhdessä. Sofiassa Mantere on monessa mukana, kuten säätiön toiminnassa ja taloyhdistyksessä. – Jatkuva tulkinta estää uuden näkemisen. Voimme antaa asioiden mennä. – Hiljaisuudessa näemme paljon enemmän. liian nopealta. Tämä koskettaa sekä elämässä yleensä että täällä Sofiassa. Luonnon viestin hän soisi avautuvan myös muille. On tapahtunut paljon muutakin. Pysähtymällä voi tuntea maan jalkojensa alla, koskettaa puun runkoa, kuulla linnun laulua. On tärkeää tyhjentää mieli jatkuvasta tarpeesta nimetä ja selittää. Emme kuitenkaan tarvitse kaikkea mennyttä. Hän pohtii sitä, kuinka moni vanhempi ihminen tuntee olonsa usein vieraaksi, kuin ympäristönsä hidasteeksi
Olin luokkani parhaita lätkänpelaajia. Pysäytän auton Freda 66:n kohdalle. Meitä oli kolme: Hagman, Kojo ja mä.. En seonnut, mutta olin niin poikki, että luovutin. Tori pöllysi lupauksia, elämä näytti kultaiselta marmeladilta. Kiitos kirkon vahtimestareille. Onko tämä lopullista taantumista, kun tavoittelen menneisyyden kultahippuja ja valonpisaroita. Tico kiertelee uurnalehtoa ja etsii käpyjä. Myöhemmin sytytän tuikun naapurin sielulle. Emme vielä ymmärtäneet, että olemme muutakin kuin ihon ympäröivä minä. Samaisen kiven ääreen tuuperruin 80-luvulla, kun juoksin ympäri hautausmaata karkuun sekoamisen tunnetta. Olemme usein olleet Temppeliaukion kirkon päällä, nyt haluan esitellä enemmän kasvualustaani. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ askel 2/21 20 ~ Torjunta R akensin eräänä yönä pakkaslumesta upean maalin. Nyt tuuli puhaltaa tyhjää muovikassia läpi torin. Kirkolta ajamme Hietsuun. Puut näyttivät kasvavan oravia ja pensaat kaneja. No, Kojo valitsi musiikin. En odota vastausta. On keskipäivä. Vai palaanko muistojen piikkipoluilta nykyhetkeen aavistuksen kirkkaampana olentona. Tuima merituuli lisää kylmyyttä. Meitä oli kolme: Matti Hagman, Timo Kojo ja mä. Ostan kahvin ja croissantin, jonka jaan kristillisesti Ticon kanssa. Ei tapahtunut mitään. Heddalle tämä oli taivas. Haamut olivatkin ohuita paperista tehtyjä satuolentoja. Ilta illan jälkeen pelasimme huviksemme. HUIMA LYÖNTINI kimpoaa naapurin terassin kaiteesta suoraan ikkunaan, joka rämähtää säröille. AJAMME HELSINGIN rantateitä. Valossa sen näki, mutta pimeydessä ne muuttuivat hirviöiksi. Nuoruuden lumoissa unohdan puhuvani koiralle, joka katselee minua pää kallellaan. Maali on naapurin tontilla. Kyse on edelleen maksamattomasta äitini hautakivestä. Pakkanen ilmoittelee olevansa kakskyt ja risat. Kalliot olivat talvisin pulkkamäkenä, kesäisin siellä vain leikittiin ja pohdittiin, kuinka maailma meille aukeaisi. Tico tärisee Heddan pipo hauskasti toisen silmän päällä ja valmistautuu nappaamaan pallon, joka kiitää kohti maalia... Myöhemmin näillä samoilla nurkilla Jumala otti yhteyttä. Kurkussa on möykky, jossa asuu haamuja. Rakas paikka, vaikka rakkauden perässä kulkivatkin mustat varjot. Pikkupoika huutaa: ”Ei tänne saa koiria tuoda.” Ajamme Töölöntorille, missä hengailimme Valion baarissa. Sitten iskee karheampi muisto pisaroiden häpeää ja syyllisyyttä. Ei ole sanonut sanaakaan, mutta ilme kertoo, ettei hirveästi tykkää ohilaukauksista, jotka tömähtävät seinään. Hedda livahti kaninkoloon, josta se lopulta saatiin multamöykkynä maan pinnalle. Luennoin Ticolle paikoista, missä olen asunut ja missä mitäkin harrastanut. Se ottaa jäällä vauhtia ja liukuu. Muistot nousevat huoneistaan, kuin kuvamuistista. Tico hyppää syliini, nuolaisee kättäni ja nukahtaa. Asuin täällä lähes 30 vuotta. Ammun vanhalla krokettimailalla laukauksia, joista lähes kaikki maalivahti Tico torjuu. Hagmanista tuli ammattilainen ja minä etsin paikkaani. Hymyilen muistoille, kun Tico keksii uuden leikin. Nielaisen kylmää ilmaa. Ticosta se on hauskaa. Siirrymme Väinämöisen kentälle. Kauan sitten ei ollut kirkkoa. Töölön yhteislyseon lupaukset