askellehti.fi Rukouksen elekieli säätyläisnainen sotasaiRaalassa talven paRas pataRuoka olli valtonen: lauRa Honkasalo: siRkun keittiö: Heljä Salonen: Meri huuhtoo huolet Askeleen hyvinvointinumero: Mistä syntyy hyvä elämä. 12 tapaa paastota ja tehdä tilaa uudelle lemmikki minä: pepe-kissa soittaa ovikelloa Uskoa, toivoa & rakkautta 2/20 irtonumero 9,50 €
klo 15.30–16.30 Anna-Mari Kaskinen Sitten kun olen vanha Pe 14.2. Eteläesplanadilta Kappelin kohdalta myymäläämme on matkaa alle 100 m. 15,00 (32,00) 15 00 13 90. 3,90 3 90 Heijastava pipo Musta pipo heijastavalla Yhteisvastuumerkillä. Lämmittää ja suojaa. 100 % kierrätys-pe. Repussa lukee Yhteisvastuu ja siinä on Yhteisvastuu-logo. 17,00 17 00 Reppu Yhteisvastuun harmaa lujatekoinen reppu. klo 13–15 Emerituspiispa Eero Huovinen Äitiä ikävä Kevyt juomapullo Yhteisvastuun juomapullossa on kätevä ripustuslenkki, jonka avulla voit kiinnittää pullon roikkumaan esimerkiksi repusta tai vyöstä. Avajaistarjouksia, kirjailijavieraita, kahvitarjoilu! UUDEN MY YMÄLÄN AVAJAISVIIKKO 10.–15.2. Ke 12.2. Koko 50 x 25 cm. Etutaskussa on kätevät heijastavat ompeleet. klo 15! Petri Laaksonen esiintyy 70-vuotiaan Yhteisvastuukeräyksen merkeissä La 15.2. 13,90 Tuubihuivi Monikäyttöinen, kierrätysmateriaalista tehty putkihuivi Yhteisvastuun logopainatuksella. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma 9–19, ti-pe 9–17, la 10–15 Puh. Juomapullo kulkee helposti mukanasi! Kevyt ja kestävä, yhä uudelleen täytettävä juomapullo on valmistettu alumiinista. Korkeus noin 18 cm, tilavuus 4 dl. 020 754 2350 Sacrum palvelee laajalla valikoimalla nyt aivan Helsingin sydämessä! Uusi osoitteemme on Fabianin katu 8, Helsinki
Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. krs 00180 Helsinki sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi kotisiVu www.askellehti.fi tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Toimitusjohtaja Matti Koli ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 522 0566 toimituspäällikkö Freija Özcan p. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 34 Adèle Salonen: Hulavanne on tutkitusti tehokas 39 Lukijat kertovat ja äänestävät 40 Sailon kuvanveistäjäpariskunta matkusti Kalevalan maille 46 Sopraano Vilja Riutamaa kotiutui Berliiniin 49 pappilan salissa: Masennuksesta tuli kansantauti 50 Kirjoja, kirjailijoita ja lukijoita 52 Rukousta paniikkihäiriöstä ja itseinhosta kärsivien puolesta 54 Ninarose Maozin vuosi Nepalissa kehitysyhteistyössä 59 Kysy papilta 60 Pikku naisia ja Seitsemän veljeksen juhlavuosi 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 65 kansikilpailun tulokset 66 Pienet tulet 16 Pekka Maaranen: En pakene enää. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 683 8431 toimitussihteeri Päivi Puhakka p. 040 680 4057 ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. sisällys 2/20 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Heljä Salonen: Some lisää suorituspaineita 14 Sirkun keittiössä muhii talvipata 22 Virikkeitä paastoon 24 Olli Valtonen: Ala rukoilla koko olemuksellasi 26 Kun läheinen kuolee, edessä on monia valintoja 32 Laura Honkasalo: Mistä voima, Aurora, Florence ja Mathilda. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi kustantaja Kotimaa Oy. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi lukijamäärä 51 000 (KMT 2018) painopaikka PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. 040 067 4817 kolumnistit Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen taitto Gun Damén kuVankäsittely Jukka Granström osoite PL 279, Porkkalankatu 7B, 2. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. askellehti.fi RUKOUKSEN ELEKIELI SÄÄTYLÄISNAINEN SOTASAIRAALASSA TALVEN PARAS PATARUOKA OLLI VALTONEN: LAURA HONKASALO: SIRKUN KEITTIÖ: Heljä Salonen: Meri huuhtoo huolet Askeleen hyvinvointinumero: Mistä syntyy hyvä elämä. Ju kk a Gr an st rö m ~ 3 askel 2/20. 12 tapaa paastota ja tehdä tilaa uudelle LEMMIKKI MINÄ: PEPE-KISSA SOITTAA OVIKELLOA Uskoa, toivoa & rakkautta 2/20 irtonumero 9,50 € 44 romeon pepekissa on ”herätyskello” päätoimittaja Mari Teinilä p
aluksi seuraava numero ilmestyy 5.3.2020 Sc an St oc k Ph ot o Jossain pimeässä on siemenen salaisuus Mustassa maassa itää ihme Katson verson vehreyttä ja voimaa Toivon niin kuin taimi toivoo Odottaen hedelmien aikaa Kasvun odotus askel 2/20 4 ~
Hyvä tavoite voisi olla, että jos elämä ei ole ollut ihanaa, siitä voisi sellaista vielä tulla. On parantavaa miettiä, millä tavalla puhun itselleni. Ihmisiä, jotka arkisella mutta samalla ihmeellisellä tavalla valaisevat ympäristöään. Sylvin mukaan juoruaminen vahingoittaa eniten sitä ihmistä, joka juoruaa. Yksi tällainen ihminen on kauan sitten tapaamani lähes 80-vuotias Sylvi. Sylvi ei enää haaveillut paluusta Inkeriin, sillä hän oli rakentanut elämänsä Siperiaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä sallia itselleen hyvä elämä. Heillä on taito nauraa itselleen. Sylvi lienee jo taivaallisilla marjamailla, mutta hänen muistonsa valaisee yhä. Moni meistä viisikymppisistä ja sitä vanhemmista kantaa itsessään lapsuuden kokemuksia, jotka nousevat välillä pintaan ja sanovat, että olet ruma, tyhmä, mitään osaamaton etkä ansaitse onnistumista. Hänen mukaansa se oli hyvä paikka elää, sillä koti ja marjaiset metsät olivat siellä. Maailmaa hän katsoi paksulasisten silmälasien takaa. Nousevatko ne sanat lapsuudesta. ”En Enää pakene ja sallin itselleni tämän hyvän elämän”, sanoo Pekka Maaranen tämän lehden haastattelussa. Sen ajan kasvatus saattoi olla kovaa ja alistavaa. Miten monesta sinä. Lause pysäytti. Meillä oli ikäeroa viisi vuosikymmentä. pääkirjoitus Toimittajalta Freija Özcan innostuu elämästä ihmisiä, jotka valaisevat V auvojen lisäksi minulla on ilo tuntea eri-ikäisiä ihmisiä, joiden tapaamisesta saa energiaa. Hyvää oloa ympärilleen jakavien ihmisten asenne ympäröivää todellisuutta kohtaan ei ole teennäistä myönteisyyttä. Stalinin vainojen aikana Sylvi oli karkotettu kotiseudultaan Inkeristä tuhansien kilometrien päähän Siperiaan Sylvi oli kammannut harmaantuneista ja ohentuneista hiuksistaan pienen nutturan. Saimme jutella pitkät tovit, sillä matka jokilaivalla kesti parisen viikkoa. Neuvostoliiton romahdettua seurakuntakin sai taas kokoontua avoimesti. Matkustin hänen kanssaan jokilaivalla Siperiassa Jenisei-joella. Ehkä yksi elämän tarkoitus on yrittää jakaa valoa muille ihmisille. Miten kasvattaisin itseäni nyt, jos olisin itseni vanhempi. He katsovat silmiin, kertovat kuulumisiaan ja kysyvät myös keskustelukumppanilta, mitä kuuluu. Hyvä elämä saattaa tuntua pelottavalta. Nauroimme paljon, vaikka elämä oli tuonut molemmille myös menetyksiä. Mari teinilä päätoimittaja Askel-lehti Askel helmikuussa 2020 ~ 5 askel 2/20. He välttävät ilkeyttä, kyynisyyttä ja nuivuutta. Ympäristöään valaisevilla ihmisillä on saattanut olla elämässä kohtuuttomia vastoinkäymisiä tai menetyksiä, mutta ne eivät ole katkeroittaneet heitä. Ihminen on ihmeellinen otus silläkin lailla, että kykenemme palautumaan ja parantumaan sisäisesti, jos haluamme. Ympäristöään valaisevia ihmisiä yhdistää se, etteivät he puhu pahaa toisista ihmisistä. Mitenkähän monesta tilanteesta tai ihmissuhteesta olen paennut elämäni aikana. Yhtä tärkeää on kehittää itsessään kykyä nähdä valo toisessa ihmisessä. Sitä ei salli itselleen
Terveydeksi! Iltalehden terveystoimittaja Heljä Salonen toivoo suhteellisuudentajua kovilla kierroksilla käyvään ja kaupallisten pyrintöjen värittämään keskusteluun hyvinvoinnista. TEKSTI: JannE VIlla • KUVaT: JUKKa GranSTröm askel 2/20 6 ~. Hyisessä vedessä Heljä ei halua ottaa riskejä, vaan hän ui pari kolme minuuttia kahdeksikkoa laiturin lähettyvillä. – Jokaisen tulisi suhteuttaa terveysihanteet omaan elämäntilanteeseensa
– Keho erittää adrenaliinia yrittäessään selviytyä kylmästä. Ajatus pääsee irti siitä, mitä se on koko päivän jauhanut ja harmitellut, heljä Salonen selvittää. hermosto ja kroppa keskittyvät hengissä pysymiseen. ~ 7 askel 2/20
Avantouinnista saa varmat kicksit. – Olin pieni, punatukkainen ja hiljainen tyttö, joka tykkäsi lukemisesta. askel 2/20 8 ~. – En ajattele mitään astuessani mereen. – Työ on muuttunut rajusti. – Se oli hienoa aikaa. Kirkko on antanut suomalaisille paljon sosiaalista hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. – Pohdimme ja teimme jänniä ja kiinnostavia juttuja ja koimme valtavasti suuria tunteita. Maalaiskoulussa tärkeintä tuntui olevan menestyminen koulujenvälisissä kilpailuissa. Tämäkin vaikuttaa hyvinvointiin ja jaksamiseen, arvioon siitä, miten elämässä menee. ”Tiukkapipoisen tieteen arvostajan” kiitettiin kirjoittavan ihmisläheisiä ja elämänmakuisia terveysjuttuja. Ensimmäisten kymmenen vedon aikana mietin, että ups! – tulinpa kylmään veteen. Sitten se ei tunnu enää niin kylmältä. Iltapäivälehtien toimittajat ovat olleet sylkykupin roolissa: ”Miten sä kehtaat olla siellä töissä. Aina. Hän toivoo kaikkea hyvää kirkolle, jossa on ”hirvittävän fiksua porukkaa tekemässä työtä”. Sain tutustua moneen staraan. Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton johtokuntaan sekä Tiedetoimittajien hallitukseen kuuluva Salonen on yksi asialinjan ruumiillistuma. Reipas kävely rantaan reppu selässä lämmittää kehon. Muistikuvieni koulussa on ikuinen talvi ja sisällä haisevat märät tumput ja monot. Tukholmassa sairaala-apulaisena vietetyn vuoden jälkeen Heljä muutti Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Lähin työkaverimme on lämpöisenä huriseva tietokoneemme. Harrastusten ja muun elämän on oltava rauhoittavaa ja virvoittavaa vastapainoa. Vastapainoa suorituselämälle Terveysjutuissa mitataan usein jos jonkinlaisia muuttujia, pulssista lähtien. Mieluisimmat liikuntamuodot ovat pilates ja tanssi. – Minuutin taukojumppa ei tätä kontaktijumia korjaa. Heinäsirkka otti minut siipiensä suojaan: ”Heljä-pupu, mennään Tavastialle, mä näytän sulle miten täällä toimitaan.” Sitten me tavattiin Dave ( Lindholm) takahuoneessa. Heljä Salonen aloitti työt Iltalehdessä rocktoimittajana. – Välitunneilla piti kiertää hiihtolatua. Heljä Salosen kodista Helsingin Laajasalossa on vajaan kilometrin matka uimapaikalle. – Pilates on kehonhuoltoa parhaimmillaan. Toimittaja on tottunut hektiseen työtahtiin. Te kirjoitatte aina paskaa...” – Suhtautuminen on muuttunut, mutta uskottavuutemme on yhä liipaisimella, yhden pieleen menneen jutun päässä. ”Hän ei suostu antamaan Saan kicksejä kirjojen lukemisesta. Miten kirkko on vaikuttanut kansan hyvinvointiin. Vuonna 2017 Heljä Salonen valittiin Vuoden tiedetoimittajaksi. Hän kävi ahkerasti keikoilla ja festivaaleilla. Kommunikointi kasvoista kasvoihin on vähentynyt. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Vapaa-ajalla en tarvitse enää yhtään lisää mittaamista, Salonen kommentoi. – Koko kehossa on hyvä fiilis! Henki kulkee ja olo on ryhdikäs. Rockin ja gospelin kulta-aika Mellilässä Heljä sai henkisiä virikkeitä seurakuntanuorissa. Sisällä tuoksuu edellisten kävijöiden jättämä lupaus merivedestä. Hän on vaikuttanut pitkään, puheenjohtajanakin, myös Terveystoimittajat ry:ssä. Vaikka veteen mennessä ketuttaisi kuinka paljon, pääsen ärsytyksestä irti. Sutjakka ja ryhdikäs Heljä on liikkunut paljon pienestä pitäen. ”Äärettömän innostavassa ja nastassa” työssään hän nostaa esiin tutkimustietoa ja terveysvinkkejä humpuukiväitteiden joukosta. Myrskysää jää toviksi taakse, kun talviuimari avaa Herttoniemen Hylkeiden lämmitetyn uimakopin. Koulu vaaransi liikunnan ilon Heljä Salonen varttui Mellilän Metsäkulmalla, ”todella landella” Turun ja Tampereen välillä. – Vaikutus ei ole ollut negatiivinen niin kuin usein väitetään. Nuori toimittaja tutustui myös pastori Raine Haikaraiseen ja juonsi tämän kanssa gospeliin keskittyneitä nuorten hengellisen musiikin toivekonsertteja Yleisradiossa. Iltapäivälehdet ovat nostaneet journalistista profiiliaan. Merestä laiturille noustessa ja vartaloa pyyhkeellä kuivatessa hymyilyttää. Koululiikunta tosin oli tappaa liikunnan ilon. Heljä palaa pukukopista ulos viimaan verhoutuneena uimapukuun ja pyyhkeeseen sekä paksuihin, kylmyydeltä eristäviin neopreenitossuihin ja -hanskoihin. Tämä on pätevä konsti vapautua stressistä. Gradukin tuli viittä vaille valmiiksi, mutta toimittajantyöt veivät mukanaan. Tätä nykyä Heljä pyöräilee töihin toistakymmentä kilometriä suuntaansa. Koulumatkat, lukiossa 12 kilometriä, hän kulki usein pyörällä. – Alkuun jotkut asiantuntijat suhtautuivat joskus vähättelevästi haastattelupyyntöihin. Se lisää liikkuvuutta ja aktivoi korsetin lihakset. Älä anna periksi huuhaalle Kymmenisen vuotta sitten Iltalehdessä alettiin tuottaa entistä enemmän hyvinvointia ja terveyttä käsitteleviä juttuja, joita Heljä Salonen alkoi tehdä lähes päätyökseen. – En halua suorittaa enemmän! Työssäni jokaista suoritusta mitataan, kun esimerkiksi juttujen lukijoita lasketaan. Talviuimari ei tarkkaile suorituksensa laatua. Koin, etten ollut koulussa minkään arvoinen, koska en pärjännyt urheilussa. Hän suoritti opettajalinjalla psykologian ja kasvatustieteen opinnot sekä päättöharjoittelut koulussa
– Kun tuote lupaa kokonaisvaltaista ja suurta helpotusta, jopa paranemista, se ei yleensä pidä paikkaansa, Heljä Salonen sanoo. ~ 9 askel 2/20
Lisääntyneet jutut kokemusasiantuntijoista kertovat, ettei kaikkien elämä mene putkeen. – Miten se ihminen saisi rauhoitettua iltansa ja nukuttua niin, ettei hänen tarvitsisi stressata vielä siitäkin, että kohta minä kuolen, koska en nuku kunnolla. Tutkittuun tietoon perustuva hoito tehoaisi paremmin. Tämä pelkää saavansa potkut tai miettii iäkkäitä vanhempiaan, jotka sairastavat. Siellä rakennetaan kuvaa itsestä ihmisenä, joka treenaa ja syö oikein, ja näyttää valoisalta ja energiseltä. Superihmiset ja some mittoina Terveysvalistajan mielestä terveyttä ja hyvinvointia käsittelevässä keskustelussa on nykyään jopa ”natsihenkeä”. askel 2/20 10 ~. En ole tyyneyden perikuva kuten kuningatar Elisabet. Paineet kasvavat, kun päivä pitäisi rauhoittaa pian kello 16 jälkeen, jotta saisi riittävän syvän unen. Näen, ettei se ole kaikille mahdollista. Se maistuu ja menee kaupaksi. – Mä en mittaa mittään, paitsi verenpainetta! Uniongelmat eivät useinkaan ratkea, jos elämän kokonaiskuormitus on liian rasittava. – Jotkut yrittävät lisätä hysteerisesti syvän unen määrää, jota voi seurata monenlaisilla mittarihärpäkkeillä. Markkinoille syydetään jatkuvasti tuotteita, joiden avulla ihmisten luvataan parantavan kuntoaan, terveyttään tai ulkonäköään. Kirjoittaessaan journalisti miettii monesti sitä keski-ikäistä naista tai miestä, jolla on ruuhkavuodet. – Häpeää tunnetaan vääristä asioista, sairauksista ja mielenterveydestäkin. Jos joku trimmaa itsensä huippukuntoon, se on usein kuitenkin pois jostain muualta, Heljä Salonen huomauttaa. Kohtalotovereiden tarinat vähentävät vaikeuksiin usein liittyvää salailua. Vertaistuki vähentää häpeää Mediassa kiinnitetään nykyisin yhä enemmän huomiota mielenterveyteen. – Superihmisistä tulee muiden mittatikkuja. – Kun oikein vakuutetaan, hädässä oleva ihminen uskoo vaikka surullisen kuuluisaan hopeaveteen. periksi huuhaalle eikä vaihtoehtoisille faktoille. – Tuntuu, ettei kukaan nuku riittävän hyvin, jos tavoitteena on täydellinen yö, jonka varmistamiseksi täytyy tehdä sitä ja tätä. Ihmisten hädällä on aina rahastettu. Aihe herätti holtittomia intohimoja, vaikka kyseessä on vain se, mitä ihminen syö ja laihtuuko sillä. – Somemaailma on toinen todellisuutemme. Tätä nykyä hänen elämyksensä ovat verrattain terveellisiä. – Jotkut sanovat, ettei häpeää pitäisi tuntea ollenkaan, mutta kullakin meistä on kyllä syytä hävetä, jos olemme tieten tahtoen toimineet väärin ja tuottaneet sillä toisille tuskaa, Heljä Salonen huomauttaa. Tenhoavaa tv-sarjaa voi suoratoistopalvelusta katsoa vaikka koko vapaapäivän. – Ruoan ympärille kytkeytyy koko elämä: sosiaaliset suhteet, perhe, ulkonäkö ja se, mitä ihminen tekee. – Monen mielestä lehdessä ei saisi kirjoittaa vaikkapa tarpeesta vähentää tyydyttämättömän rasvan käyttöä. Vuosikymmen sitten karppaus, hiilihydraattien vähentäminen, levisi kulovalkean tavoin. – Keskustelu ruokavaliosta herättää usein valtavan suuria tunteita, ja aiheesta kirjoittava toimittaja saa paljon palautetta. Jotkut julkisuuden henkilöt tuntuvat menestyvän kaikessa. – Ajokoirajohtajat ovat muodissa. – Jos on itse rauhallisessa tilanteessa, on helppoa ohjeistaa muita rauhoittamaan elämäänsä. Räyhään ja riemuitsen. Suhde voihin ja lihaan on ollut erityisen herkkä. Toimittaja pyrkii tarjoamaan lukijoille ratkaisuja, jotka eivät kuluta rahaa kohtuuttomasti. – Meillä on lukemattomia houkutuksia tehdä kaikkea muuta kuin ulkoilla tai liikkua. Syöminen on tavattoman intiimi asia, terveystoimittaja tietää. He ovat kuin huippu-urheilijoita ja syövät vain parhaita aineksia. Terveyteen ja ulkonäköön liittyvät suorituspaineet lisääntyvät somessa. – Vertaistuki on todella tärkeää. Länsimaisten ihmisten haasteena ei ole vain ylenpalttinen epäterveellisen ruoan tarjonta. Salosen mukaan on järkevää pyrkiä nukkumaan kunnolla, mutta unenkin mittaamisessa saatetaan mennä liiallisuuksiin. Kirjoitan myös siitä, mitä tieteellinen tutkimus sanoo kyseisestä ilmiöstä, ja mistä ihminen voi etsiä apua. Tiukkoihin dieetteihin liittyy Salosen mukaan usein kaupallisia tarkoitusperiä ja mediarummutusta ihmeitä tekevistä ruokaratkaisuista. Karppausideologia teki taannoin paluun ketodieetin muodossa. – Moni syttyi karppauksesta tuleen. – On inhimillistä uskoa huuhaahoitojen tehoon, koska niitä tarjotaan tunteeseen vedoten. – Ei kannata suhtautua sinisilmäisesti siihen, mitä ostaa. Elämykset ovat henkireikiä Elämyshakuisia ihmisiä Heljä ymmärtää hyvin, koska on itsekin sellainen. – Kaupalliset toimijat haluavat siivunsa vapaa-ajastamme. Dieetit herättävät tunteita Dieetit tulevat ja menevät. Suomalaiset asiantuntijat ja tutkijat soittavat Saloselle antaakseen juttuvinkkejä. Maksamme monesti täysin turhasta viihteestä – viihdytämme itsemme kuoliaaksi. Viihdytämme itsemme kuoliaaksi Ruoka on Heljä Salosen mukaan usein ladattu täyteen makunystyröitä kiihottavaa, epäterveellistä rasvaa ja sokeria. Häneen on opittu luottamaan.” Ihmisten hädällä rahastetaan Terveyden kauppaamisen saralla on monenlaista toimijaa, joiden tarjonta ei ole hyväksi, Heljä Salonen varoittaa. Jos joku kertoo ihmevitamiinin auttaneen häntä nukkumaan, sopii ihmetellä, onko se todellakin niin helppoa. ”Mä en mittaa mittään” Unen laatuun panostaminen on tuore hyvinvointitrendi
Luonnosta nainen nauttii kaikilla aisteilla. Tyttäreni taputtelee minua toisinaan ystävällisesti päähän: ”Äiti, sulla on taas ilmaisupainetta...” Heljän täytyy iltaisin keskittyä kovasti saadakseen kytkettyä yliviritteisyytensä pois päältä. – Pidän fyysisen työn tekemisestä. Heljä on ollut yli 30 vuotta yksissä klarinetistina ja Avanti!-kamariorkesterin johtajana tunnetun Kari Kriikun kanssa. Sienestäjän sielunelämää Mieltä kohottavien elämysten huippuihin kuuluvat matkat mökille lapsuuden Mellilään, jonne on Heljän mukaan ihanaa mennä perheen tai hyvän ystävän kanssa. Tytärkin on taiteilija. Kannattaa kokea ja kipinöidä Terveystoimittaja näyttää olevan kotona kehossaan ja mielessään. – TyKKään tehdä myös ruokaa. Räyhään ja riemuitsen. Innostun äkkiä mistä tahansa. – Olen metsässä kotonani. Kotosalla kutominen on luonteva tapa asettua paikalleen koko päivän kirjoittamisen jälkeen. ~ 11 askel 2/20. Miten pimeän ja kylmän kangistama kansalainen säilyttäisi samanlaisen intomielen ja elämänjanon. Viime aikoina minua ovat puhutelleet Lähi-idän keittiön maut ja tuoksut. – Mieheni työn kautta olen tutustunut huikeisiin tyyppeihin, joista monista on tullut ystäviäni. – Puuhaamme pihatöissä, lämmitämme satavuotiaan saunan, syömme muusia, paistettua lohta, piimäjuustoa ja paikallista ruisleipää. – Kiihdyn nollasta sataan, hyvässä ja pahassa. Nainen purskahtaa nauruun. Haistelen, tunnustelen, maistelen, katselen erilaisia ihania värejä ja kuulostelen ääniä. – Kysypä tätä mieheltäni! En ole tyyneyden perikuva kuten kuningatar Elisabet. – Porvoon jokakesäisellä Avanti!:n Suvisoitto-festivaalilla olen saanut uskomattomia elämyksiä, Salonen sanoo. Taide ja kulttuuri ovat koko perheen henkireikä. Ideat eivät lopu, vaan joudun karsimaan kiinnostavista aiheista. – Joitakin ihmisiä pelottaa se, miten nopeasti ilmaisen itseäni. – Aina kannattaa mennä mihin tahansa itseä kiinnostavaan paikkaan: taidenäyttelyyn, elokuviin, juhliin, kirjastoon. Hän on kirjoittanut aihetta käsittelevän kirjankin: Kaikki kotiin! Sienestäjän sielunelämää. – Meidän kannattaa altistaa itseämme myös sellaisille uusille kipinöille, joiden koskettaminen tuntuu hyvältä omasta eikä muiden tai mainosten mielestä, Salonen vastaa. – Saan kicksejä kirjojen lukemisesta. Oletko saavuttanut harmonian. Möyrin mielelläni mullassa ja hakkaan klapeja. – Tämä on varmaan osasyy siihen, että olen jaksanut olla yli 30 vuotta vauhdikkaassa iltapäivälehdessä. Tykkään kyllä olla myös kaupungissa. Puhumme vakavista ja tärkeistä asioista ja nauramme. Käyn teatterissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä niin paljon kuin ehdin. Heljä tykkää myös ruuanlaitosta
Ajatukset alkavat kulkea ja mieli vapautua. Kaikkein parasta on, kun pääsee hiihtämään jäälle. Helmikuu ajassa T ämä talvi ei ole hiihtotalvi – paitsi niille, jotka elävät lumisilla alueilla tai pääsevät matkustamaan sinne. Sekin helpottaa, kun hiihtelee hiljakseen omaan tahtiin. Niille, jotka jäävät paitsi hiihdon ihanuudesta, on onneksi muuta tekemistä. Toiset siitä nauttivat, toiset sitä vihaavat. FREIJA ÖZCAN Jospa olisi lunta ja latu Hyvä on hiihtäjän hiihdellessä. Hiihtoakin voi kaivata, vaikka monella on siihen ristiriitainen suhde. Ehkä vihan on istuttanut koululiikunta ja huonosti voidellut sukset. Muut voivat vain haaveilla hohtavista hangista, purevasta pakkasesta ja hiljaa leijuvista hiutaleista. Kun suksi luistaa, aurinko paistaa ja raikkaassa ilmassa voi ihastella lumista maisemaa, hiihdossa on oma hohtonsa. Hiihtoa helpottaa, kun hankkii sukset, jotka eivät tarvitse voitelua. Niin mieli lepää ilman luntakin. Ei ladulla tarvitse suorittaa – ja aina voi itse aukaista ladun itselleen. Lumiset rantapenkereet ovat jäältä katsoen aina niin kovin kauniita. Sauvakävelyssä liukuun ei kengillä pääse, mutta metsäpolkua sauvoessa tuntee hartioiden ja jalkojen yhteistyön. Ottaa sitten vaan mukaan evästä ja istuma-alustan, ja muistaa pukeutua kerroksittain, niin ettei lopulta tule epämiellyttävän kuuma ja hiki. Kiemurteleva joki tai aava järven jää, siinä on elementtiä kerrakseen. M ikk o Ka rja la in en / Va sta va lo askel 2/20 12 ~. LaduLLa ei tarvitse suorittaa – ja aina voi itse aukaista ladun itselleen. Uusinta uutta ovat karvasukset, joissa pitokarvat painuvat lumeen ja potkun jälkeen irtoavat liukuun
Kun kunto on tarkastettu, parisuhdetta voi rempata luentoja teemapäivissä, joissa käsitellään vuorovaikutusta, tunnetaitoja ja sytytellään sammunutta kipinää. Eero Huovinen äidistä, jonka hän menetti 9-vuotiaana, Sana 4/2020 KaiKKEin tärKEintä on läsnäolo, hiljainenkin läsnäolo ja myötäeläminen. Parisuhteen rakkaustalkoot -kampanja alkaa rakkausgaalasta, joka pidetään Kangasala-talossa tietenkin ystävänpäivänä 14. 30 vuotta vapaaehtoisena saattotyötä tehnyt Seppo laurell, apu 1/2020 Sodat, vallanKumouKSEt, kansainvaellukset, poliittiset jakolinjat ja diktaattorit ovat yhä keskuudessamme. Se selviää vain, kun antaudut kuulemaan häntä. lauri maarala, Kirkko ja kaupunki 17.1. Gaalassa esiintyy markus Salo ja lauluyhtye Valkea. Tällaistahan pitäisi saada muillekin paikkakunnille! Parisuhteen kuntokartoitus ja remppa Ka ng as al an se ur ak un ta Kuusanmäki ~ 13 askel 2/20. Tapahtumiin voi tulla myös yksin tai ystävän kanssa. Rakkaustalkoot sopivat seurakunnan tiedotteen mukaan kaikenlaisille pareille: avio-, avo-, samaa sukupuolta oleville ja seurusteleville pareille. KangaSalla ryHdytään tänä vuonna rakkaustalkoisiin. anna-leena Härkönen, apu 2/2020 KuKaan Ei tiedä, mitä salaisuutta tai lahjaa toinen sisällään kantaa. Samana iltana kirkossa on Rakkausmessu. Kangasalan seurakunta järjestää Halataan! Parisuhteen rakkaustalkoot -kampanjan, jolla parisuhteet pannaan paikkakunnalla kuntoon. Parhaimmillaan se on vahvaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja lohduttavaa läsnäoloa. helmikuuta. Rakkaustalkkarit ovat vapaaehtoisia, jotka koulutetaan parisuhteen huoltotehtäviin. Ihmiskunnan historian sykleissä niillä tuntuu olevan loppumaton läsnäolo ja liike. Hannu-Pekka Björkman tammikuun Eevassa vanHEmmitEn olEn oppinut ainakin välillä kääntämään vaikeudet voitoksi. Yritän katsoa sitä, mitä minulla on enkä sitä, mitä ei ole. Oman parisuhteensa kuntoa voi käydä tarkastuttamassa kuntokartoituskeskustelussa, jonka ohjaavat niin sanotut rakkaustalkkarit. Yksikään diktatuuri ei ole jatkunut ikuisuuksiin, tuhatvuotista valtakuntaa ei ole rakennettu, sodat ovat alkaneet ja loppuneet. Lainasanat Kyllä, äidin ikävä helpottui, mutta kaipauksesta ei pääse koskaan kokonaan irti. Jos minua on loukattu, pääsen siitä parhaiten yli tekemällä jotain mukavaa jollekin ihmiselle
Jos miehet ehtivät saunaan ensin, poikivat lehmät kesällä sonnivasikoita, jos naiset, niin saatiin lehmävasikoita. Mitään pikaruokaa se ei ole, mutta jos tekee kerralla suuremman annoksen, osan voi pakastaa ja lämmittää myöhemmin. Lämmitä pataa vielä, jos on tarpeen. ystävänpäivänä lähettää sydänkortin ja syödä pinkin leivoksen. Niillä on enteilty vuoden kulkua ja onnistumisia. L iha-juurespata edellyttää hieman valmisteluja, mutta muhii valmiiksi uunissa muutamassa tunnissa. päivään. Makua parantaa, jos osassa lihoja on mukana luuta. Jos et pidä rasvasta, kaada suurin osa valmiin ruuan liemestä erilliseen astiaan ja jäähdytä se. Jos saatavilla on lammasta, hirveä tai poroa, niitäkin voi pataan laittaa. Kannattaa valita napakka nippu, jossa varret eivät ole venähtäneet pitkiksi. Saunassa ei puheltu, jotta kesällä olisi vähemmän hyönteisiä. kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto tietää kertoa, että laskiaiseen on liittynyt aikojen kuluessa paljonkin perinteitä, jotka ovat meiltä jo unohtuneet. Puhumattomuutta tietenkin koeteltiin heittämällä salaa kylmää vettä selkään ja tekemällä muita koiruuksia. suu kiinni saunassa ja muita laskiaistapoja ajassa Pä iv i Pu ha kk a Ajatus Raamatusta ”Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta – kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä.” Sananlaskut 3:3–4 Helmikuu on lyhin kuukausi, mutta siihen mahtuu useampi erityinen päivä. Kun ruoka on valmista, luista irrotellaan niihin jääneet lihat ja lisätään pataan. Sipuliakin pitää olla, ja jos pidät valkosipulista, lisää sekaan pari kynttä antamaan makua. 28.2. Tulppaani on sisällä silmän ilo ja ulkona myyrän herkku. Saunaan mentiin laskiaisena päivällä. Tarvitset osapuilleen saman määrän kutakin lihalajia. Leikkotulppaani myydään usein ”kuiviltaan”. Kukat laitetaan vähään veteen niin, etteivät lehdet ulotu siihen. Helmikuu on vuoden kylmintä aikaa ja vaikka asumme lämmitetyissä huoneissa, elimistö vaatii keskitalvella jotain tukevaa ruokaa. Kun on vietetty kynttilänpäivää, nautittu Runebergin päivänä torttua ja juhlittu Saamelaisten kansallispäivää, voi 14.2. Lihapadan maku ei pakastamisesta juuri kärsi. Mäkeä laskiessa huudettiin pitkiä pellavia. Jalostus ja kauppa alkoivat osmaanien valtakunnassa nykyisen Turkin alueella, josta kaunis sipulikukka lähti valloittamaan Eurooppaa noin 1500-luvulla. Juurekset voit valita vapaasti, mutta koska kypsytysaika on pitkä, pataan sopivat mainiosti kovat juurekset, kuten porkkana, lanttu ja nauris. Helmikuun huipentaa karkauspäivä, johon voi varautua vaikka kyllä-sanalla tai hamekankaalla. Talvisessa padassa käytetään melko rasvaisia ruhon osia, koska niissä on paras maku. Niihin leikataan uusi imupinta ja kimpun annetaan imeä vettä kääreessä. Kolmasosa possun kassleria, kolmasosa naudan lapaa tai kulmapaistia ja kolmasosa lampaan lapaa tai niskaa. Saunaan mentiin kilpaa. Lisäksi laskiaiseen liittyi hauskoja saunatapoja. Sitä ennen lopeteltiin päivän työt jo aikaisin, jotta koko vuoden kaikki työt hoituisivat ajoissa. on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä, johon sopii joku perinneruoka. Pä iv i Pu ha kk a Kuukauden kukka: tulppaani Tulppaanin juureT ulottuvat ehkä Himalajalle asti. Käytän vähintään kahta erilaista lihaa. Laskiaisena mennään mäkeen ja nautitaan hernekeiton jälkeen mantelipullaa. Pidän palsternakasta ja lisään sitäkin mukaan. Mitä pitemmälle kelkka liukui, sitä pitempiä pellavia saatiin. Ennen kuin kukat kotipihalla nousevat maasta, on kaupoissa parhaillaan tarjolla monia lajikkeita ja värejä. Kuori rasva pois ja kaada liemi takaisin pataan. Kuutioi liha haluamasi kokoilaskiaissunnunTai osuu tänä vuonna helmikuun 23. Hollannista tuli tulppaanien luvattu maa. runebergista laskiaiseen ja karkauspäivään askel 2/20 14 ~
talvipadan ainekset: si rk ku n ys tr öm Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 2/20. ohjeesta määrä) 2 isoa porkkanaa 2 naurista ja/tai iso pala lanttua 1 palsternakka 1 iso sipuli (pari valkosipulin kynttä) 2–3 laakerinlehteä 5–6 maustepippuria (muutama katajanmarja) suolaa maun mukaan Pataan soPivat mainiosti kovat juurekset. Muutaman katajanmarjankin voit lisätä sekaan. Lisää nestettä tulee juureksista. Jos syöjillä ei ole kiire, pata voi muhia uunissa vielä tunnin lisää. Vaikka padassa on jo juureksia, se kaipaa kaverikseen keitettyjä perunoita tai vanhaa kunnon perunamuusia ja vihreää salaattia. Kaada pataan sen verran vettä ettei liha aivan peity. sirkku nyström sirkun keittiössä Keskitalven liha-juurespata toimittaja sirkku nyström kokkaa tällä palstalla maukasta kausiruokaa. Ennen kuin viet padan tarjolle, ripottele sen päälle runsaasti silputtua persiljaa. Ruskista myös luut, joista olet irrotellut lihat. Laita 150 asteiseen uuniin ainakin kolmeksi tunniksi. Lado luut, lihat ja juurekset kerroksittain pataan, lisää muutama laakerinlehti, maustepippuria ja suolaa. siksi paloiksi ja laita ne 225 asteiseen uuniin ruskistumaan 5–10 minuutiksi. 300 g naudan lapaa tai kulmapaistia 300 g porsaan kassleria 300 g lampaan niskaa tai lapaa Vettä (ks
– Asuimme äitini vanhempien talossa, jonka ostimme heidän kuoltuaan, velaksi. Jouduin olemaan poissa monta viikkoa hinkuyskän takia. Siitä puuttui se voimakas oikeistopainotteinen, isänmaallinen paatos, jota hän vierasti kansakoulun uskonnonopetuksessa. Sitä ojentaessaan opettaja sanoi: ”No, onhan Pekkakin nyt tullut, kun tietää saavansa joulupussin.” Minulta katkesi siivet siihen paikkaan. Ollaan Ruokolahden Kaiturinpäässä, patikoinnin päämääränä Haaroinsalmen laavu. – Isäni oli äärivasemmistolainen. Olimme hyvin köyhiä. Sen polun alkupää oli Iitissä, Radansuun kylässä, missä sekatyömies Lauri Maarasen perheeseen syntyi poika. Eivät kaikki olleet poikenneet pois. Vain me olimme, Isä ja minä. Kuulostaa valtatieltä, mutta kyseessä on kaukovaellusreitti. TeksTi: Päivi Puhakka kuvaT: Johannes Wiehn – Join alta kaksikymppisestä 36-vuotiaaksi. Kun Mankalankosken voimalaitos valmistui, perhe siirtyi Joutsenoon, missä laajennettiin Pulpin selluloosatehdasta. Opetus jäi tarkasti Pekan mieleen. Mies heittää painavan repun selkäänsä ja astuu E10:lle. – Olimme menossa tehtaan kaatopaikalle keräämään rojupuita, ettemme paleltuisi hataraan mökkiimme. Kun palasin ruotuun, pyhäkoulussa vietettiin pikkujoulua ja jokaiselle annettiin joulupussi pipareineen. Lapsena olenkin istunut huomattavasti useammin SKDL:n tupailloissa ja rakennusosaston kokouksissa kuin kirkon penkissä. I ltapäivä. Kulkiessaan Pekka Maaranen (72) kertoo oman elämänsä mutkikkaasta polusta nousuineen ja laskuineen. Muistin Raamatun sanat ”kaikki ovat pois poikenneet” ja koin melkoisen sisäisen myllerryksen, kun tajusin kulkusuuntamme merkityksen. Pekka muistaa hyvin tammikuisen pakkasaamun, jolloin hän istui isän polkupyörän tarakalla. Vastaan vaelsi paikkakunnan ”parempaa väkeä” matkalla kirkkoon. Reissumies – Evankeliumi puhuu siitä, mitä meidän puolestamme on tehty, ei siitä, mitä meidän pitää tehdä kelvataksemme, toteaa Pekka Maaranen ja kertoo pitkän tarinan reissusta, jonka aikana juoposta tuli evankelista. askel 2/20 16 ~. Poispoikenneet Vakaumuksestaan huolimatta Lauri salli lastensa käydä pyhäkoulussa. – Vereni ”punaisuuteen” pyhäkoulutaipaleeni päättyikin. Voima löytyi, kun tajusin, ettei evankeliumi lopu retkahtamiseeni ja että raittiutta enemmän tarvitsinkin syntien anteeksiantoa ja iankaikkista elämää
TeksTi: Päivi Puhakka kuvaT: Johannes Wiehn – Entisistä ryyppykavereista elossa ovat ne, joiden elämän Jumala on muuttanut tai jotka ovat jollain konstilla raitistuneet. ~ 17 askel 2/20
Juomisen kulttuurissa mikään ei ole normaalia. Vaikka Pekka yritti pitää luomaansa ”taiteilijaprofessuuria” yllä, alkoivat juomisen jäljet näkyä. Sinne viedään. Syntyi narsistinen helvetti. Ihmisja työsuhteissa minun oli torjumisen pelossa pakko ehtiä itse ensin. En sellaista juoppoa tunne, joka ei rukoilisi. Vuonna 1982 tapahtui käänne. Talven ja kevään välissä Polku kulkee harjulla, jonka toisella puolella on talvi huurteisine puineen ja toisella kuin kevät auringon välähdellessä sulaan mustaan maahan. Hyvää oli sekin, että kansakoulun opettaja huomasi Pekan lahjakkuuden ja alkoi ohjata häntä kulttuuriharrastusten pariin. Elin myös naisten siivellä ja lähdin, kun suhteeseen piti sijoittaa jotain omaa. Vieretysten kuin norpat. Kaikki meni murskaksi, ei vähiten käsitys Jumalasta. – Kaikki muu oli mennyt, vain ylpeys askel 2/20 18 ~. – Ympärilleni alkoi kasvaa hylättyjen ihmisten joukko. – Olin myös suosittu seuramies, hauskanpitäjä, joka lauloi hyvin. Illalla laskettiin pitkäsiima ja yö vietettiin nuotiolla istuskellen ja auringon lämmittämällä kalliolla nukkuen. Jätin taakseni paljon rikottua, paljon pettymystä, paljon murhetta ja monenlaista tuskaa – ollen itse tälle täysin sokea. Sopertelin rukousta, jossa pyysin Jumalalta kattoa pääni päälle, pientä maapalaa ja paikkaa kirjoille. – Torjuin myös kaiken avun. Kaikki kesti aina vain hetken. Viiden vuoden ajan olin AA:n toveripiirissä, josta minulla on vain hyviä muistoja. Kuin saimaannorpat Polulle on kaatunut puu, jota alittaessa reppu jumittuu Karjalan mäntyyn. Jouluaattoiltana hän kulki entisen kotitalon kulmille, katseli valaistuja ikkunoita – ja kritisoi keskinkertaisuuteen sortuneiden tuttujen elämää. Tulin valituksi teatterikouluun Helsinkiin ensi yrittämällä, mutta sekin jäi kesken. Toisessa kolumnissa hän kertoo yöstä, jonka nukkui radan varressa vaihdekopissa. – Rapistuin sekä fyysisesti että henkisesti, ja minusta tuli alkoholistiparantoloiden ja katkaisuhoitoasemien vakiokiertolainen – siihen asti kun niihin vielä kelpasin. Miten mies tuli toimeen, sitä hän ei itsekään ymmärrä. Samoin armeija. Pekka oli ulkoisestikin niin huonossa kunnossa, etteivät linja-auton kuljettajat enää ottaneet kyytiinsä. Hän näki unta äidistä. – Minulla on ollut aina tietoisuus Jumalasta ja aina olen rukoillut. – Hylkäämisen kokenut muuttuu itse hylkääjäksi, ja elämää hallitsee pelko hylkäämiskokemuksen uusiutumisesta. Kato jätkä peiliin! Perillä Pekka tekee tulet ja kertoo, miten siihen Iisalmen rukoukseen vähitellen vastattiin. – Tämän ajanjakson muistan hyvin valoisana. Pakkasella piti pysyä yölläkin liikkeellä. Kotona kaappien päälle alkoi kertyä henkisten kilpailujen pokaaleja ja kunniakirjoja. – Oli myöhäinen syksy. Pieni pala maata Sana-lehden kolumneista kootussa teoksessaan Saarnaajan kirja (2013) Pekka kertoo joulusta joskus 70-luvulla. Yritin nukkua puiston penkillä, palelin, pelotti ja krapula painoi päälle. – Tehtyäni näyttelijänä joitakin TV-töitä ratsastin ja juotatin itseäni tällä ”kuuluisuudella” vuosikausia, ensin pääkaupunkiseudulla ja myöhemmin kotiseudullani. ”Laps olen köyhän kauniin Karjalan.” Siksi minua paremmin onnistuneet ihmiset hakeutuivat seuraani, joivat kanssani mielellään ja maksoivat viulut. Järvenpään Sosiaalisairaalassa lääkäri totesi, ettei hän tiedä kumpi meistä tätä sairaalaa johtaa. Koin orpouden syvänä hylkäämisenä. – Matkakumppaniksi tälle polulle valikoitui jo hyvin nuorena alkoholi. – Lopulta kelpasin vain mielisairaaloihin. Eräs selkeä muistikuva asunnottomuuden vuosilta tulee Iisalmesta, jossa Pekka oli heitetty junasta juopumuksen takia. Kulkija oikaisee selkänsä ja katselee hetken harjun takana väikkyvää järveä. Pekka kertoo lukuisista paikoista, joista olisi voinut tulla käänne parempaan. – Jos tein veroilmoituksen, laitoin ammatiksi ”kerjäläinen”. Nuori mies alkoholisoitui nopeasti, mutta naamioi sen taiteen tekemisen vaikeudeksi. Talvehdin Rauhan tai Kellokosken mielisairaalassa, riippuen siitä, missä päin juoksin velkojia karkuun. Kun kulkija jouluyönä naukkaili Sorbusta läheisen navetan kulmalla, alkoi mielessä itää uusi ajatus: ehkä nerokin voi joskus erehtyä. Suurimman osan vuodesta join joko Joutsenossa niin sanotuilla ”Viisasten kivillä” tai pääkaupunkiseudulla. – Siitä alkoi elämäni persmäki. Lääkäriin ei mennä. Pikatie se kuitenkin minulle oli. – Jumala käytti monia ihmisiä ja reittejä päästäessään minua siteistä. Edessä olivat kuitenkin asunnottomuuden, yksinäisyyden, vilun, nälän ja pelon vuodet. Alkoi kehä, joka pyöri periaatteella jätä ennen kuin toinen ehtii, äläkä suo itsellesi mitään hyvää. Aluksi kaikki näytti ihan hyvältä. Pääradan verkko sammutettiin ja kiipeäjä vietiin sidottuna suljetulle osastolle. Yksi huipennus juopon uralla oli kiipeäminen Järvenpäässä radan sähkötolppaan. Kaiken, mikä vain tuoksahtikin rakkaudelle, hylkäsin pikaisesti hyötykäytön jälkeen. Näin unta äidistä Merkit puiden kyljissä auttavat pysymään E10-reitillä myös risteyskohdissa. Näin hylkäsin kaiken hyvän elämästäni, moraalin mukaan lukien. Pekka laskeutuu kuvausta varten talven puolelle. Lapsuuden hyviin hetkiin kuului yökalassa käynti Saimaalla isän ja tämän kalastuskaverin kanssa. Sittemmin harrastajateatteri veikin koko miehen. Eihän kukaan juo itseään suoraan katuojaan. Miksi hän otti pois juuri ne ainoat ihmiset, joita tietoisesti rakastin. Narsistinen helvetti Kun Pekka täytti 14, molemmat vanhemmat kuolivat noin vuoden sisällä. Sen, minkä mieli torjui päivällä, uni toi eteen yöllä. Köyhyyden ja vanhempieni sairastelujen varjostamanakin elämä tuntui kantavan ihan hyvin. Jätin kesken ammattikoulun. – Kun sain vuotavan vatsahaavan ja oksentelin aamuisin verta, juomakaverit lohduttivat: ”Tuli viesti rajan takaa.” Mieleen ei edes juolahtanut hakeutua lääkäriin
Kaikki se, mitä silloin Jumalasta ja Jeesuksesta tiesin, muuttui todeksi. Ehdoton rakkaus kosketti Meni vielä monta vuotta edestakaisin sahaten. Poistuin paikalta loukkaantuneena kuin väärinymmärretty taiteilija ja notkuin kantakapakkaani. Valuin eräänä aamuna nuorimman sisareni oven taakse, jossa anelin muutaman kympin vippiä tilapäisiin likviditeettiongelmiini. Hän on elämäni ylläpitäjä. Kanssakulkijoista tärkeimpänä Pekka – Kun tulin uskoon, täti kertoi, että Tampereen helluntaiseurakunnassa oli rukoiltu puolestani 21 vuotta. Tämä löytö loi elämään kokonaan uuden perustuksen. – Se, minkä Jumala oli laittanut sydämeeni Iitin kirkossa tapahtuneessa kasteessani, oli lähtenyt kasvuun. ~ 19 askel 2/20. Minä uskoin. Stereot pyörittivät kasettia, jolla Kirka lauloi yhä uudelleen ”anna mulle voimaa kestää tulevaa... Raittiutta ja ratkeamisia. Minulle, kuten niin monille kaltaisilleni oli aina julistettu ehdollistettua evankeliumia: Lopeta juominen, niin Jumala alkaa rakastaa sinua. Juoppomurjun ihme Seuraavan yön Pekka vietti lämmityskiellon ja purkutuomion saaneessa talossa, jonka yhtä kamaria salaa lämmitettiin ja jossa virtsattiin kynnykseltä kylmänä olevan keittiön puolelle. Siitä alkoi muutos. – Tapahtui ihme. Uskoa ja epäuskoa. Lopulta kelpasin vain mielisairaaloihin. – Olen uinut maailman kaikkien kusirännien läpi, mutta Jumalan hylkäämänä en ole elänyt päivääkään. Siellä katse osui kokovartalopeiliin: ylläni oli naisten tikkitakki, josta toppaukset roikkuivat kuin susi olisi niitä repinyt. Tärisevät kädet eivät saaneet pullon korkkia auki. – Tuona yönä minä sekä kuolin että synnyin. Muutu, muutu! Nyt löysin jotain, joka on paljon enemmän kuin pelkkä raittius: rakastavan Jumalan, joka ei rakkaudelleen ehtoja asettele. Vuonna 1988 viimeisen pitkän juomaputken jälkeen Pekka makasi vuokra-asuntonsa lattialla ja itki. Hän antoi minulle totuuteen perustuvan tilannekatsauksen: ”Kato jätkä peiliin!” – Se oli ensimmäisiä kokemuksiani totuuden vapauttavasta voimasta. vain siksi vielä uskon elämään”. Häveten poistuin paikalta. Kokemuksensa pohjalta Pekka toteaa, ettei maailmassa ole niin pimeätä paikkaa, jonne Jumalan läsnäolo ja huolenpito ei yltäisi. Korruptiouskon aikakausi päättyi. – Ihme sisälläni oli niin konkreettinen, että kun seuraavana päivänä palasin sisareni oven taakse, hän näki minussa tapahtuneen muutoksen ja alkoi auttaa. oli jäljellä
Kärsivällinen, luottavainen ja pitkämielinen. Työnkuvansa mies tiivistää: – Kristuksen tulee minussa kasvaa ja minun itseni vähetä. Jo siellä juoppumurjussa vuonna 1982 Pekka tiesi, että koetusta täytyy lähteä kertomaan. askel 2/20 20 ~. – Minun luokseni Hän tuli elettyä elämää pitkin. – Olen noista vuosista äärimmäisen kiitollinen, koska ne mahdollistivat sen – Kun itselläni ei ole mittareita omalle uskolle, niin en mittaa muidenkaan uskoa. Kaikki, mitä Risto teki auttaessaan, oli välttämätöntä löytääkseni Hänet, johon tänään uskon ja sen, mikä on yhä minulle luovuttamatonta. Nyt takana on pitkä matka kiertävänä evankelistana, ensin Konnakuoron Kristillisen Päihdetyön leivissä vapaaehtoistyössä, sitten Kansan Raamattuseurassa ja viimeiset seitsemän työvuotta Parikanniemisäätiön palveluksessa kuukausipalkkaisena julistajana. Evankelistan pitäisi julistaa ilmaista armoa. Pekka kertoo saaneensa joskus palautetta siitä, että hän julistaa halpaa armoa. mainitsee nyt jo edesmenneen kirkkoherra Risto Tapionlinnan. Sen vuoksi hän on ehtoollisen suurkuluttaja. – Paljon on teologiaa ja tietämystä, mutta oikeastaan meidän tarvitsee tietää vain risti ja sen merkitys. – Vastasin, että jos noin on, olen epäonnistunut. – Nauratti, kun Risto kertoi rukoilleensa sitkeästi monen vuoden ajan, että Jumala antaisi Pekalle uskon lahjan. Valitsen aina kirkon, jossa on ehtoollinen. Se oli kuin esikoulu tulevaa evankelistan työtä varten. – Meiltä on viiteen kirkkoon suurin piirtein sama matka. Tarvitsen sitä enkä pääse missään niin lähelle Jeesusta kuin ehtoollishetkessä. Sen kummallisempia tavoitteita minulla ei ole. Tutuiksi tulivat niin vapaat suunnat kuin luterilaiset seurakunnat. Vuonna 1988 hän liittyi evankeliointiryhmä Konnakuoroon ja kierteli sen kanssa laulaen ja todistaen runsaan kolmen vuoden ajan. – Hän oli kuin Jumalan antama tukipylväs. Hän korostaa, että Jumala kulkee niin kuin vain Kaikkivaltias voi kulkea ja tietää, miten lopulta käy. Kristuksenkin Pekka näkee kuin peilin kautta, omien toiveiden ja heikkouksien läpi. Siinä asiassa pidän suuni kiinni. Hän johdatti minut Oronmyllylle muiden uskovien yhteyteen. Kun se sitten tapahtui, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ollut: ”No, enpä olisi uskonut.” Juopon eläkekertymä Hiillos hehkuu ja makkarat alkavat olla syömäkunnossa. Vähän sinappia ja tarina jatkuu