KuRonen: Kun lapsuus on onneksi ohi lemmiKKi minä: Malvikki-lehmä tekee nuorisotyötä. maTTi j. f i • i r t o n u m e r o 9 € Tervetuloa uudistuneeseen Tuomasmessuun! Ari Vatanen: Auton voi kesyttää, elämää ei 120 Marttojen vuotta Teemu Rinne: Pidä kiinni uskon lahjasta PiRjo KanTala: Karkasiko Jumala kaukaisuuteen. 2 / 2 1 9 • u s k o s t a , t o i v o s t a j a r a k k a u d e s t a • a s k e l l e h t i
Niin kännykkä kuin lompakkokin kulkee näppärästi olka pussukassa. 19,90 (25,90) AURINKO KUSTANNUS Tommy Hellsten Virtahepo olohuoneessa Menestysteoksen sanoma on ajankohtainen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kirja kulkee kanssasi vuoden ajan viikko kerrallaan kohti itse asettamiasi tavoitteita. Mitat n. Täytettävän kirjan avulla vahvistat hyvinvointiasi määrätietoisesti mutta silti rennosti. Kirjan avulla isommatkin muutokset toteutuvat helposti ja hauskalla tavalla. Se on hyvyyttä ja rakkautta Jumalan ehtymättömistä lähteistä. Siunauksen toivottaminen ei ole vain kaunis tapa, se on enemmän kuin voimme koskaan käsittää. Onko luottamusta mahdollista rakentaa uudelleen. 24,50 (29,00) PS-KUSTANNUS Mareetta Tukiainen 22 50 Anna-Mari Kaskinen (toim.) Sinua siunata tahdon Kaunis kuvakirja sisältää siunauksia, rukouksia ja ajatelmia kristinuskon vuosituhansien varrelta. Elämättä jäänyt, vaikea lapsuus velkoo saataviaan aikuisiässä, mutta myös toipuminen lapsuuden haavoista ja niiden synnyttämästä läheisriippuvuudesta on mahdollista. Verkkokauppa : www.sacrum.fi Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 2 adressia 20,00 (28,00) Pia Rendall, Liisa Puhalainen Rikottu luottamus Voiko avioliitto selvitä uskottomuudesta. Kirja antaa avaimia käsitellä parisuhteen yhtä vaikeimmista ongelmista rakentavalla tavalla. 9,30 (11,00) 19 90. 14,00 Yhteisvastuu Adressit Kalla ja Kristus Kaikkivaltias Kaksi laadukasta, kotimaista A4-kokoista osanottoadressia joissa molemmissa on kolme eri sisäsivuvaihtoehtoa, nyöri ja kirjekuori. 020 754 2350 tilaus @sacrum.fi SINUA SIUNATA TAHDON 20 00 9 30 24 50 14 00 Yhteisvastuu Vetoketjukassi pitkällä kantohihnalla Tukevasta Reilun Kaupan puuvillasta valmistettuun pussukkaan on brodeerattu Yhteisvastuun sydänlogo. 155 x 190 mm. 22,50 (25,00) PERUSSANOMA Mareetta Tukiainen Hyvän mielen vuosi Inspiroiva tehtäväkirja. Voiko kivusta päästä yli. Kansivaihtoehdot turkoosi, keltainen tai pinkki
Se on haastavaa. Niin mainio tiedonlähde kuin sosiaalisessa mediassa jaettavat uutiset ja artikkelit ovatkin, paneutuminen paperille painettuun tekstiin tuottaa ainakin minulle toisenlaista ajattelun ainesta. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Lukijamäärä 45 000 (KMT S2017/K2018) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Tieto kulkee, maailma tulee lähelle ja tavoitettavaksi, ihmissuhteet kukoistavat sosiaalisessa mediassa, yksinäisyys lieventyy, tunneilmaisu kehittyy viestitellessä. Sää kuivattaa, samoin sisälämmitys. Yksi näistä on tässä lehdessä näkyvä Tuomasyhteisö. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Sopivan lukemisen löytäminen vaatii paneutumista lapsen luontoon ja kiinnostuksen kohteisiin, mutta on myös palkitsevaa. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Pirjo Kantala, Emilia Karhu, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. Itse olen huomannut, että jos kulutan vapaapäivän selaten nettiartikkeleita, -videoita ja -keskusteluja, olen päivän päätteeksi entistä uupuneempi ja silmäni kirvelevät. 040 683 8431 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Paperille painettu teksti on mielelle hitaampaa ja silmille armollisempaa. Hyviä lukuhetkiä! Silmille hyväksi Paperille painettu teksti on mielelle hitaampaa ja silmille armollisempaa. uskosta, toivosta ja rakkaudesta Pääkirjoitus Mari Teinilä • Päätoimittaja Päätoimittaja Mari Teinilä p. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Siksi en lastenkasvattajana ja toimittajana halua antaa periksi, vaikka niin moni väittääkin paperilehtien ja -kirjojen ajan olevan ohi. Sen sijaan ihan kunnollisten kädessä pidettävien kirjojen ja lehtien lukeminen kahvikuppi kädessä tuottaa parempaa tulosta. Digitaalisuudessa on paljon hyvää. 040 680 4057 • I lmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. Paperi tuntuu sormenpäissä vivahteikkaammalta kuin ruutu. Mutta niinpä kuivattaa myös jatkuva isompien ja pienempien digitaalisten ruutujen tuijottelu. 3 askel 2/2019 •. Kun näin ajattelen, pyrin aktiivisesti myös ohjaamaan lapsiani painetun tekstin pariin. Tästä eteenkinpäin haluamme tarjota sinulle lempeitä ja elämänmakuisia lukuhetkiä ja hengellistä hyvää. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Teemu Rinne, Jussi Rytkönen, Martti Räikkönen, Olli Seppälä ja Olli Valtonen • Taitto Ritva KaijasiltaHeinonen • Kuvankäsittely Jukka Granström • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki • Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. Lopulta kirja ja toinenkin tekee kauppansa, onnistun luettamaan jonkin lehtiartikkelin. Ryhdistä ja mielenrauhasta nyt sitten puhumattakaan. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy. Mutta sitä olen miettinyt, miten ihmissuvun silmät lopulta kestävät ja sopeutuvat digitaaliseen aikaan. Niin paljon kuin elokuvia rakastankin, harvan elokuvan kerronta yltää samaan syvyyteen ja vivahteikkuuteen kuin alkuperäinen kirja. Sillä tavalla lapselle kertyy vähitellen sivistyksellistä pääomaa. Pääkirjoitus Freija Özcan• Toimituspäällikkö T ähän aikaan vuodesta huomaa, miten moni hieroskelee vaivihkaa silmiään. Toimitusjohtaja Matti Koli • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. Tässä kuussa tulee kuluneeksi jo 35 vuotta siitä, kun Askel-lehden julkaiseminen alkoi. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. 040 522 0566 • Toimituspäällikkö Freija Özcan p. ”Kuivat silmät”, valitellaan. Tiivistämme myös yhteistyötä eri hengellisten yhteisöjen kanssa. Havainnoille ja oivalluksille on tilaa. Siinä lukiessa mielikuvitus herää ja tarinat hahmottuvat mielen perälle
60 Helmi Nupponen ja Silja Lommi hoitavat Malvikkia Fallkullan tilalla. 4 • askel 2/2019. 18 22 60 Helmikuu 2019 18 Ari Vatanen pitää kuoleman kohtaamista terveellisenä kokemuksena. 22 Maire Pulkkinen ja Maria Hokka ovat Tarkkolan Marttojen aktiiveja
Sanna ei ole minun pitkäaikaisin ystäväni enkä minä hänen. Kun vietimme ystävyytemme kymmenvuotispäivää, Sanna oli juuri alkanut odottaa kaksostyttöjään. Ystävien juhla 6 Ajassa: Ystävyys, lintujen talviruokinta, sisäkukkien hoito ja Kuusanmäki 9 Kuukauden kasvo: Radio Dein juontaja Mikael Juntunen hukuttaa stressin avantoon 10 Tuomasmessu yllättää yhä 15 Miikka Ruokanen kaipaa messuun klassisen kristinuskon teologiaa 16 Matti J. Hän maadoittaa minua mutkattomuudellaan. Mikään ystävyys ei elä pelkästään menneen voimalla. Hän on kuitenkin ainoa, jonka kanssa minulla on tapana viettää ystävyyden vuosipäivää. Sanna kuunteli. Viikonloppulomamme jälkeen mietin, miksi Sanna on minulle hyvä ystävä. Ystävä säilyy peilinä vain, jos hänelle raottaa sitkeästi elämäänsä vuosi vuoden jälkeen. Niin hän sanoi pitäessään puheen minun ja mieheni häissä. tammikuuta 1999. Ja uskaltaa puhua myös niistä vaikeista asioista. Totesin voivani luottaa siihen, että hän haluaa jakaa elämää kanssani. Hän ei vain tiennyt sitä aivan vielä. päivänä, juhlineet vuosi vuodelta pitenevää suhdettamme ja puhuneet siitä, mitä on käsillä. helmikuuta. toimittajalta M inä ja Sanna ystävystyimme 19. Puheenaiheita olivat mennyt kaksikymppisyys, nykyinen nelikymppisyys, tuleva kuusikymppisyys, lapsuudenperhe, oma perhe, työurat, turvaverkot, haaveet, läheisten kuolema, oma kuolema. Sanna antoi minulle itse tekemänsä kaulaliinan, minä toin hänelle kymmenen punaista ruusua. 5 askel 2/2019 •. Pitkin matkaa hän on tehnyt tilaa minulle ja muille ystävilleen, koska hän viihtyy meidän kanssamme. Minä taas olen opettanut hänelle, että vaikeistakin asioista voi puhua. Tapa johtuu tietysti siitä, että pystymme sijoittamaan ystävyytemme alun kalenteriin poikkeuksellisen tarkasti. 52 Sari Perttu ja Anne Rantalainen: rakas Raamattuni 54 Olli Seppälä näki tähtiä hautausmaakävelyllä 56 Menovinkkejä: Härön Tuntematon mestari ja Kalevala-näyttely 59 Tuomasmessun tapahtumia 60 Malvikki on kyyttö, Itä-Suomen tyttöjä 62 Viime vuoden suosikkikannet on valittu 63 Kirjoita minulle -palstalla etsitään ystävää 64 Päivi Puhakka: Pienet tulet 66 Ratko ristikko! 67 Minna Kettunen: DELFINS auttaa hyväksikäytettyjä Seuraava Askel ilmestyy 7.3.2019 Kannen kuva: Jukka Granström Pitkäaikainen ystävä on lahja. Sillä kerralla tapasimme pienessä italialaisessa ravintolassa. Äskettäin ystävyytemme täytti 20 vuotta. Kuronen: Elämänpelko sulkee peräkammariin 18 Ari Vatanen: Onnettomuus järkytti myös mielenterveyttä 22 Marttojen historia on Suomen historiaa 28 Älä moiti muotojasi! 31 Teemu Rinne: Jäniksen jäljissä takaisin kartalle 32 Olli Valtonen: Moraalissa ei jaeta nobeleita 34 Ystäviä someryhmissä ja kahvipöydissä 39 Jussi Rytkönen: Pahan päivän Jumala auttaa 40 Tuomaspappi Pirjo Kantala: Rukousta sanoitta tai sanoittaen 41 Kiitos työpaikasta, apua muistisairaalle äidille 42 Hengellistä matkantekoa Las Palmasissa 46 Kirjoja ja lukijoita 48 Millaisia Raamattuja Kaarina Perkiö lukee ja myy. Siksi minä ja Sannakin jaoimme ystävyytemme 20-vuotispäivänä ennen kaikkea sitä, mitä käymme läpi juuri nyt. Meri Toivanen toimittaja Ystävänpäivää vietetään 14. Tai oikeastaan minä puhuin, sydänsuruistani. Lahjat kuvaavat meitä hyvin: minä olen meistä tunteellisempi, Sanna käytännöllisempi. Pitkäaikainen ystävä on lahja, sillä hän on peili, jonka kautta voi tarkastella myös omaa kasvuaan. Opiskelimme ensimmäistä vuotta yliopistossa ja olimme asuneet samassa yhteisössä jo joitakin kuukausia, mutta tuona iltapäivänä me aloimme puhua. Joskus asiat ovat pieniä, joskus valtavia. Monena vuonna olemme nähneet toisiamme juuri tammikuun 19. Siis elämä, sanalla sanottuna. Vetäydyimme juhlan kunniaksi minilomalle: kävimme elokuvissa, lilluimme kylpylässä, nautimme illallisen ja juttelimme hotellihuoneessa nukahtamiseen asti
Mäkikotka Jan Boklövin voimana oli aina mukana kulkeva Raamattu. Tunsinko tuoksun, aistinko ymmärryksen vai Luojako vain yhdisti kahden kulkijan polut. Kiitos ystävästä! Ajassa P Ix a B a y 6 • askel 2/2019. Ja nyt tarvitaan aikaa, yhteistä halua olla vapaaehtoisesti yhdessä kohtaamassa ilot ja surut. Hiihtovalmentaja Jorma Manninen totesi, että kristityllä urheilijalla on kokonaisvaltainen näkemys ihmisestä, tasapaino fyysisten, psyykkisten ja hengellisten tarpeiden kohtaamisessa. Mäkihypyn ja yhdistetyn silloinen lajipäällikkö Matti Pulli puhui urheilun lisäksi myös tyttären halvaantumisesta hirvikolarissa edellisenä syksynä. Jutussa Isä, poika ja blues Mikko Kuustonen kertoi, että hänen isänsä Olavi käy poikansa konserteissa, kääntää kuulolaitteen minimille ja ihmettelee: ”Miksi toisen pitää lyödä rumpua samaan aikaan kun sinä laulat?” Päivi Puhakka Ystävyyyden ilo Mistä ystävä tulee. ”Joku kysyi kerran, eikö ole raskasta tehdä työtä sairaalassa, kuolevien parissa?” Kysyin, onko muuta lajia ihmisiä olemassa?” kertoi sairaalapappi ja Suomen kisapappi Göran Hellberg. Jokin oli tuttua vieraassa. Askel 2/1989 oli Lahden MM-hiihtojen edellä julkaistu suuri urheilunumero. Huippu-urheilijat kertoivat rukouksen merkityksestä. 30 vuotta sitten Huippu-urheilua, rauhantyötä ja bluesia . ”Kommunisti Gorbatshov on tehnyt enemmän maailmanrauhan puolesta kuin paavi”, latasi Iso-Britannian rauhanliikkeen puheenjohtaja Bruce Kent
Juuripaakku asetetaan uuden ruukun keskelle ja reunoille jäävät raot täytetään kastellulla uudella kukkamullalla. Ruokintaa ei saa jättää kesken. Ennen kuin ruukku ja multa vaihdetaan, kasvi kastellaan perusteellisesti. Mullan pinnan annetaan kuivahtaa pari päivää ennen ensimmäistä kastelua. Uudeksi ruukuksi valitaan halkaisijaltaan pari senttiä entistä suurempi. Metsään voi ruokintapaikan perustaa vapaasti. Kaupungissa vaarana ovat kutsumattomat ruokailijat eli rotat. Siksi lintulauta, ruokinta-automaatti tai talipallo kannattaa ripustaa rautalangalla rotan pääsemättömiin. Ruoaksi linnuille on hyvä tarjoilla auringonkukansiemeniä, maapähkinöitä ja talia. Siellä ei ylimääräisistä ruokailijoistakaan ole ihmiselle haittaa. raamatullista kuusanmäki tee hyvää kuukauden vinkki ”Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. P ix a B a y 7 askel 2/2019 •. Ruokinta tarjoaa niille energiaa, jolla selvitä talven yli. Näin juuripaakku on helpompi siirtää. Monet Suomessa pesivät linnut muuttavat talveksi etelään, mutta Birdlifen mukaan noin 70 lajia 240:stä jää talvehtimaan tänne. Oma ilo siitä on hyvä mieli mutta myös lintujen tarkkailu. Multaa ei taputella liian tiiviisti. Myös kaura, hirssi ja pellava toimivat, samoin hedelmänpalat ja kuivatut marjat. Jos isoihin ruukkuihin ei jaksa vaihtaa multaa, voi niiden pinnalta kaivaa päällimmäiset mullat pois ja laittaa tilalle uutta. Mutta jos lintuja alkaa ruokkia, pitää myös muistaa sitkeys. Opettele samalla tunnistamaan lajeja ja opeta niitä myös lapsille. Taloyhtiössä pitää ruokinnalle kysyä lupa. Energiaa talven linnuille . Kevätauringon myötä on aika panostaa kodin sisäkasveihin ja antaa niille uutta ravinnetta ja elintilaa. Talvipakkasella ihminen tarvitsee energiaa, niin myös lintu. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.” Psalmi 121:7–8 Puuhaa käsille . Ruokintapaikan suhteen kannattaa olla tarkkana
maailman pahimmilla katastrofialueilla keräysvaroin tuetaan oppilaiden paluuta kouluun, jaetaan kouluja hygieniatarvikkeita, autetaan koulumaksuissa, rakennetaan turvallisia kouluja ja koulutetaan lisää päteviä opettajia. ”Jos uskaltautuu havaitsemaan unenomaisia elementtejä valveilla ollessaan, antaa tilaa vapaudelle. . Sigfrid kastoi Ruotsin kuningas Olavin vuonna 1008, rakennutti kirkon Växjöhön ja perusti Itäja Länsi-Götanmaan hiippakunnat. Englannin kuningas Ethelber lähetti hänet Skandinaviaan levittämään evankeliumia. Taiteessa Pyhä Sigfrid kuvataan usein kantamassa kolmen surmatun sukulaispoikansa päitä. Keräys tukee koulutusta sekä Suomessa että maailman katastrofialueilla. Yhteisvastuuvaroin tuetaan vähävaraisten lasten ja nuorten opiskelua Kirkon diakoniarahaston kautta. Sipin nimi juontuu Sigfridistä ja Sigfriedistä. Ajassa lainasanat YhteisvastuukeräYs historia Sipi tulee Sigfridistä . Sillä loppujen lopuksi sielu tarvitsee enemmän tilaa kuin ruumis. Pyhä Sigfrid oli Ruotsin apostoli ja ensimmäinen piispa 1000-luvulla. ”Jos elää muiden elämää eikä tee itselle tärkeitä ja omannäköisiä ratkaisuja, painonhallintakin on vaikeaa. Näin autetaan lapsia toipumaan traumaattisista kokemuksista, oppimaan tärkeitä taitoja, saamaan uskoa tulevaisuuteen ja vakautta arkeen. avun vie perille Kirkon ulkomaanapu. Kotimaassa köyhien lasten määrä on kasvussa ja monen nuoren tie ammattiin tukossa, jos perheellä ei ole varaa maksaa oppikirjoja tai ammatillisissa opinnoissa tarvittavia välineitä. Tuhannet vapaaehtoiset lähtivät jälleen helmikuun alussa liikkeelle keräyslippaiden ja -listojen kanssa, kun Yhteisvastuu 2019 käynnistyi. Keräyksen suojelija on tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja esimies Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura. K a N S a L L IS m u S E o N a R K IS T o Lähetetään lapset kouluun K IR K K o P a LV E L u T . Jos talven selkä ei ole taittunut Heikin, Paavalin tai kynttilänpäivänä, niin viimeistään Sipin päivä 15.2. Erityisen kunnioitettu hän oli Ruotsissa aina protestantismin aikaan saakka. Ehkäpä myös unimaailmamme on tuon rajattoman vapautemme heijastusta”, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa (Eeva tammikuu 2019). – – laihtuminen ei tuo välttämättä hyvää elämää, mutta kun tekee valintoja jaksamista, terveyttä ja hyvää elämää ajatellen, se helpottaa usein myös painonhallintaa”, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg neuvoo (anna 17.1.) 8 • askel 2/2019. tekee kansanperinteen mukaan lopun sydäntalvesta. Sigfridiä tiedetään varmasti kunnioitetun pyhänä jo 1200-luvulla Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa.
Useimmilla on päässään pipo. Nuorena Juntunen oli SM-tason pikajuoksija ja pituushyppääjä. Pärjäsin hyvin luonnonlahjoilla, mutten saanut itsestäni irti sitä, mitä treenaamiseen olisi vaadittu. – Tuli myös painoa – salmiakilla ja lenkkimakkaralla. Viitisen vuotta sitten Juntunen sairastui kakkostyypin diabetekseen. Välillä pitää käydä saunassa ja palata avantoon pari kolme kertaa. – Selviytymistähän tämä on. Laskeuduttuaan portaat veteen radiojuontaja ui muutamalla vedolla toisille portaille ja näyttää edelleen yhtä tyyneltä. Siinä hurahtaa aina pari tuntia, kun käy sivakoimassa. – Siitä tuntee ammattilaisen. Kesämökkiuinteja on hyvä jatkaa jäähileessä ja siitä sitten avantovaiheeseen. Siitä painoa on tullut alas viitisenkymmentä kiloa. – Kaikki vaihtoehdot käyvät minulle, mutta sauna on kyllä mukava. Sydän pumppaa verta, kun se hullu nyt on taas mennyt avantoon! – Sen verran usein pitäisi käydä, että pystyisi uimaan noin pitkästi, Juntunen haikailee vedessä sulavasti etenevän pipopään perään. Ehkä se johtuu siitä shokkireaktiosta, jonka kylmään veteen meneminen tuottaa, hän epäilee. Siihen tuli himo. Freija Özcan Avannossa stressi katoaa F R E IJ A Ö z c A N Kainuulaissyntyinen Mikael Juntunen ei käytä pipoa uidessaan ja kastelee vielä usein lopuksi päänkin kylmässä vedessä. – Olen laiskanpullea luonteeltani. Vanhempi nainen uipasee reippaasti sulana olevan altaan toiseen reunaan ja takaisin. Ihan kohta hän ottaa uusiksi ja menee vasta sitten saunaan. – Kävin heti alkuun kolmena päivänä peräkkäin. Lumisena aamupäivänä Vantaan Kuusijärvellä uimareita kävelee avantoon ja sieltä pois tasaista tahtia. Tatuoitu nuori mies seisoo vedessä pitkään silmät kiinni. Sitten tuli 80–90-lukujen taitteen gospelbändi Heureka, jonka treenit veivät basistin ajan. 9 askel 2/2019 •. – Liikun niin paljon kuin voin. Tällä kaudella on vuorossa Pelicansit muutaman kerran viikossa. Joskus hiihtolenkin jälkeen Juntunen on käynyt uimassa ilman saunaakin. Toinen hyvä laji on äijäkiekko. Juntunen syyttää painonnoususta ruuhkavuosia, jolloin ihminen ei voi hyvin, ja miettii, että ovatkohan niistä vuosista laihoina selvinneet jotenkin itsekkäämpiä. Kotikulmillaan Tampereen Kaupin urheilupuistossa hän tapaa avannossa käytyään istuskella laiturin penkillä. Avantoon jäävät Juntusen mukaan stressaavat ajatukset. Viime joululoman alkaessa olo tuntui stressaantuneelta ja mieli alkoi tehdä avantouinnille. Tuli vaimo ja perhe. Kyllä minua kaduttaa, että päästin itseni huonoon kuntoon. Siihen arkipäivät Helsingissä viettävä Juntunen ei vain ole löytänyt sopivaa peliporukkaa. – Tuhat otteluselostusta alkaa olla täynnä. kuukauden kasvo . Radio Dein kainuulaissyntyinen aamujuontaja viipyy laiturilla tyynesti uimahousuissa, kun heikompaa jo hytisyttää. Murtomaahiihto perinteisellä tyylillä on kaikkein mukavinta. KalPan jääkiekko-otteluita hän selosti kahdeksan kautta. Kuulemma ensimmäisen pulahduksen jälkeen ei ulkona seisoskelu tunnu enää missään. Pipo estää lämpöä haihtumasta pään kautta, Mikael Juntunen sanoo. – Jos menee liian monta kertaa avantoon, tulee tunnin kuluttua horkka, Juntunen tuumii ja miettii mahtaako se liittyä ruskeaan rasvaan, jota kylmässä oleilu ihon alla aktivoi. Sinne jäävät myös fyysiset kivut. Kivut jäävät avantoon Juntunen on tavannut aina käydä avannossa, kun on saanut siihen tilaisuuden, mutta enemmän kausittaisesti kuin säännöllisesti. Salmiakkia ja lenkkimakkaraa Radio Deissä kesästä lähtien juontajana ollut Juntunen on urheilumiehiä ja urheiluselostaja
10 • askel 2/2019
Messu uudistuu, mutta hitaasti. Olin jo aiemmin seurannut kiinnostuneena erilaisia erikoismessuja, joissa yritettiin uudistaa jumalanpalvelusta ja pumpata niin sanotusti uutta viiniä vanhoihin leileihin. Messu, joka soittaa sielua Tuomasmessu puhuttelee ja innostaa yhä 31 vuoden jälkeenkin. Orkesteri harjoittelee Antti Vuoren johdolla, väkeä on kirkkosalissa vielä vähän. Teksti ja kuvat: Olli Seppälä V uoden 2019 ensimmäisen Tuomasmessun alkuun Helsingin Mikael Agricolan kirkossa on tunti. Tosin en sitä silloin vielä tiennyt. Pitkän suunnittelun tulos Maaliskuun 10. Eteläisessä Helsingissä, silloisen Johanneksen seurakunnan – nykyisen Tuomiokirkkoseurakunnan – alueella sijaitsevassa Agricolan kirkossa oli juuri alkamassa kautta aikain ensimmäinen Tuomasmessu. Kirjoitin jotain sellaista, että Tuomasmessuun pettyivät sekä ne, jotka tulivat hakemaan sensaatiota, että ne, jotka tulivat hiljentymään. Eräänlaisena harjoitteluna Tuomasmessua varten oli 1980-luvun puolivälissä Kansamessun nimellä tunnettu ”kokeilujumalanpalvelus”, johon liittyi myös tuolloin uutta ja ihmeelliseksi koettua gospeltanssia. Istuin silloinkin kirkonpenkissä. Tervetuloa messuun! Juontaja ja emäntä (tai isäntä) ovat keskeisiä toimijoita Tuomamessussa. Kuva löytyy tämän lehden kannesta. Jukka Granström virittelee kuvausvaloja. Seuraavan kahden tunnin aikana tehtiin kirkkohistoriaa. Messun juontaja Jörgen Eriksson ja messun emäntä Maarit Laurila asettuvat alttaritasanteelle valokuvattaviksi. Tiesin ennakolta, että Tuomasmessu ei syntynyt tyhjästä. Tulin paikalle silloisena Kirkko ja kaupunki -lehden toimittajana. Myös Olli Valtosen vetämä Aamupiiri vaikutti Tuomasmessuun. Emäntä/isäntä puolestaan on seuraavan messun kokoaja/juontaja. Kirkon eteisessä on vapaaehtoisten rekrytointipiste, jossa Maarit Laurila tammikuun alussa päivysti messun alussa ja lopussa. Nokkelana toimittajana katsoin, että Tuomasmessu tuntui vastaavan ajassa H 11 askel 2/2019 •. päivänä vuonna 1988 tunnelma samaisessa kirkossa oli jännittyneempi. Ovet aukaistiin juuri. Sitä edelsi puoli vuotta jatkunut suunnittelu, jossa oli mukana kirkollisen elämän toimijoita eri tahoilta, myös yliopistosta. Olin yksi suntion ylöskirjaamasta 820 paikalla olleesta. Kritiikkiä viran puolesta Olin viran puolesta kriittinen. Hän muun muassa rekrytoi tiimiinsä ehtoollisja rukousavustajat sekä tekstien lukijat. Juontaja on aina kyseisen messun kokoaja
Siihen oli lainattu hyväksi koettuja aineksia niin katolisesta ja ortodoksisesta kirkosta kuin vapaista suunnista sekä ekumeenisuutta korostavasta taizelaisesta hengellisyydestä. olevaan etsintään. Sairaus, yksinäisyys, parisuhteen puute ja ongelmat ovat myös usein esillä. Pitkäaikaisen tuomaspappi Pirjo Kantalan mukaan Tuomasmessun suurin anti kirkon jumalanpalvelusuudistuksille on ollut ja on edelleen tapa tehdä työtä maallikkojen kanssa. Edestä alttarin luota luetut esirukouspyynnöt sisältävät yhä paljolti samoja asioita kuin 31 vuotta sitten. Mutta tuskin monikaan ensimmäisessä Tuomasmessussa olleista osasi arvata, kuinka pitkäikäinen messusta tulisi ja kuinka sitoutuneeksi sen ympärille muodostunut yhteisö osoittautuisi. Esitin myös huomion, että paikalla oli paljon Helsingin kirkollisen elämän silmäätekeviä. Itse muistan ensimmäisestä messusta erityisesti kaksi asiaa: kiinnostavan ja mukaansatempaavan musiikin sekä tuolloin hämmentävältä ja ”epäluterilaiselta” tuntuneen esirukousjakson. Nyt jälkeenpäin omat arvioni ja huomioni hieman hävettävät. Kuvassa liturgina tuomaspappi Pirjo Kantala. H H Liturgin rooli on Tuomasmessussa vahvimmin esillä ehtoollisen vieton yhteydessä. Molemmat asiat osoittautuivat vuosien saatossa Tuomasmessun peruspilareiksi. Välillä kovempaa, välillä hiljempaa. Rumpujen paukkeesta harmistuneelle voi kertoa, että yhä ne siellä paukkuvat. Musiikilla on Tuomasmessussa keskeinen sija. Rukouspyynnöissä kuuluu ihmisen hätä ja ympäröivän yhteiskunnan synnyttämät paineet. Moni kirkon messu-uudistaja haikailee korkeakirkollisten liturgisten periaatteiden perään, mutta unohtaa sen, mitä messuun osallistuvat seurakuntalaiset oikeasti kaipaavat. Moni asia Tuomesmessussa oli 1980-luvun lopussa uutta, ei ehkä itsessään, mutta kokonaisuutena. Kolmannelle suurin miinus oli liian voimakas rumpujen ääni. Musiikki ja esirukous peruspilareita Ensimmäisestä Tuomamessusta kerättiin myös palautetta. Musiikista huolehtii yleensä kuoro sekä bändi, jossa on kaksi laulajaa – kuvan laulajat ovat Heidi Simelius ja Matti Holi. – Maallikkojen ja pappien tasa-arvoisuus Tuomasmessun suunnittelussa ja toteutuksessa on poikkeuksellista, ja uskon seurakuntalaisten kaipaavan tehtäviä, joissa voi tuntea olevansa tarpeellinen ja arvostettu, Kantala sanoi Kotimaassa viime keväänä, kun Tuomasmessu täytti 30 vuotta. Taisin itsekin pitää Tuomasmessua liturgisena sillisalaattina. Musiikki synnyttää tunteita ja yleistä tunnelmaa. Maallikot tekevät messun Messua on vuosien saatossa yritetty aika ajoin hieman uudistaa, mutta esirukousjakso on jätetty uudistuskohteiden ulkopuolelle. Musiikki ja esirukousjakso ovat messun peruspilareita. Toinen piti joidenkin kappaleiden tempoa turhan nopeana. Joku koki, että tilaisuudessa oli paljon outoja lauluja. Siitä ei haluta luopua, sillä se on vahvasti maallikkojen käsissä. 12 • askel 2/2019
Joudumme jatkossa koko ajan kyselemään, kuinka uudet ihmiset, uudet sukupolvet, voisivat löytää messun ja mitä he siltä odottavat. Helsingissä messun taustalla on Tuomasyhteisö ry. 1990-luvulla Tuomasmessu levisi myös Saksaan, jossa se sai jalansijan evankelisissa seurakunnissa. Tuomasmessua on sanottu suomalaisen kirkollisuuden merkittävimmäksi – joidenkin mielestä myös ainoaksi – liturgiseksi vientituotteeksi. Suurissa kaupungeissa, kuten Lahdessa, Kuopiossa ja Tampereella, Tuomasmessu on osa seurakuntien säännöllistä toimintaa. 13 askel 2/2019 •. Helsingin lisäksi messuja pidetään muuallakin T uomasmessu syntyi vuonna 1988 Helsingissä, mutta levisi pian ympäri maata. Video löytyy Kotimaa24:n sivulta (kotimaa24.fi) Toiminnallisuus on osa Tuomasmessua. Saksassa korostetaan messun ekumeenista lähtökohtaa. Toivon, että se säilyisikin sellaisena. Katso 360-video Tuomasmessusta 13.1. Nyttemmin kiihkein Tuomas-innostus on hieman hiipunut, mutta yhä messu järjestetään vähintään kerran vuodessa noin 40 seurakunnassa. Helsingissä Tuomasmessu on viikoittain, Turussa ja Tampereella kerran kuussa. Tämä ei muutu”, sanoo osa-aikainen tuomaspappi Katriina Hallikainen Tampereen seurakuntien Tuomasmessun verkkosivulla. Tärkeintä ja aina samana pysyvää on ihmisen tarve kohdata syvästi ja aidosti toinen ihminen sekä Jumala. ”Tuomasmessu alkoi uudistusliikkeenä. Turussa tuomastoiminnasta huolehtii Suomen Liikemiesten Lähetysliitto. Kirkkosalissa tapahtuu näyttäviä asioita, mutta myös pieniä hiljaisia asioita
Agricolan kirkon holvistossa voi kaikua poptai lattarityyli ja toisaalta swing, jousitai puhallinmusiikki, välillä jazz tai kansan”Tuomasmessu on jatkossakin avara ja suvaitsevainen.” H Tuomasmessun jälkeen ristikulkue päättyy eteiseen, josta liturgi ja saarnaaja tulevat kirkkosalin ovelle tervehtimään messuvieraita. Enää Tuomasmessu ei ole nuorten aikuisten messu, kuten alkuvuosina. Tavoitteena on nyt puolentoista tunnin kesto. Nykyään käytetään virsiä, Taizé-lauluja ja muita, messuun sopivia hengellisiä lauluja, joita on koottu Tuomaslaulut-kirjoiksi. Siinä myös helposti korostuu jokin tekosynti. – Tähän on myös teologiset perusteet. . Nyt synnintunnustus messun alussa on kuin tyrmäys. Tyrmäävä synnintunnustus Näkyvin uudistus on rukousjakson painottuminen entistä enemmän messun alkuun ja toisaalta synnintunnustuksen siirtäminen pois alusta toiseen kohtaan. Se on ainutlaatuista ja korkeatasoista. Tuomasmessussa musiikkityylit vaihtelevat musiikinjohtajasta riippuen. Tuomasristi jää odottamaan seuraavan viikon messua. Tämän vuoden alusta Helsingin Tuomasmessussa astui voimaan uudistus. Messu lyhenee Helsingissä Tuomasmessun kävijät ovat nyt keskimäärin 50–60-vuotiaita. Tuomasmessun musiikillinen nykyinen luonne ja taso on pitkälti Inna Vintturin ansiota. Uudistuksen myötä myös liturgin rooli pienenee, eikä hänellä ole pitkää alkupuhetta. – Tuomasmessu on jatkossakin avara ja suvaitsevainen. Uutuutena Tuomasmessussa on aloittanut myös lastenja nuortenkuoro. Neliäänisesti sovitetut Tuomaslaulut ovat levinneet ympäri Suomen erilaisten kuorojen materiaaliksi. Alun perin messu kesti noin kaksi tuntia, sittemmin uudistusten jälkeen noin tunnin ja kolme varttia. Välillä sovituksissa on vaikutteita irlantilaisesta kansanmusiikkista. Vuosien varrella Tuomasmessun musiikin toteutukseen ja suunnitteluun ovat osallistuneet muiden muassa Petri Laaksonen, jonka vuoden mittainen jakso tuomaskanttorina näkyy vieläkin monien laulujen ja virsien sovituksissa. musiikki. Tuomasmessussa musiikin erityisyys tarkoittaa ennen kaikkea sovituksia ja käytettäviä instrumentteja sekä suurta joukkoa taitavia muusikkoja. – Olemme saaneet paljon palautetta, että sunnuntai-illan messu on liian pitkä. Sellaista, mitä ei normaalisti sunnuntain jumalanpalveluksissa kuule. Perusluonnettaan messu ei ole Kantalan mukaan menettämässä. Moni on ratkaissut asian niin, että lähtee ehtoollisen jälkeen pois, tuomaspappi Pirjo Kantala sanoo. Se tähtää messun lyhentämiseen. Syyllisyys ei kuitenkaan ole vain tekoja vaan jokin syvempi elämän rikkinäisyys ja ahdistus. Asennetta unohtamatta. Se on suhteen rikkoutumista toisiin ihmisiin, luontoon ja Jumalaan. Saarnaajat ja liturgit edustavat erilaisia teologisia ja hengellisiä painotuksia, Pirjo Kantala sanoo. Hän oli mukana jo keväällä 1988 huilistina ja vuodesta 1995 lähtien puolipalkkaisena musiikkivastaavana, tuomaskanttorina. Musiikki tarjoaa yllätyksiä Usein Tuomasmessussa käyneille jää mieleen musiikki. 14 • askel 2/2019. Kävijämäärät ovat myös vähentyneet takavuosista, mutta edelleen sunnuntai-illan messu kokoaa keskimäärin 300–500 kävijää
L Miikka Ruokasen 13.1. Miikka Ruokanen: Kiinan protestanttinen kirkko on nyt hengellinen kotini V uoden 2019 ensimmäisessä Tuomasmessussa 13. Saarnatekstinä oli Jesajan kirjan 42. Puolet vuodesta hän on vaimonsa Li Junin kanssa siellä. – Tuomasmessu on edelleen minulle ja perheelleni se paras paikka Suomessa. Suomen luterilaisessa kirkossa ja Tuomasmessussa olen ollut aistivinani 2000-luvulla aiempaa liberaalimpaa ja psykoteologisempaa henkeä, Ruokanen kritisoi varovasti. Saarnat ovat pitkiä, lisäksi rukoillaan vapaasti ja lauletaan, ehtoollisen merkitys on ohut ja sitä vietetään harvoin. Kiinan kirkossa jumalanpalvelus on kovin toisentyyppinen kuin Suomessa. Ruokanen on myös yksi messun kehittäjistä. Kevyttä kritiikkiä Tuomasmessu on ollut alusta alkaen Miikka Ruokaselle pitkään hengellinen koti, mutta hän sanoo Kiinassa vietettyjen vuosien aikana hieman vieraantuneensa siitä, kuten suomalaisesta kirkollisuudesta laajemminkin. Ruokanen jäi eläkkeelle viime vuoden marraskuussa Helsingin yliopiston dogmatiikan professorin virasta. Tuomasmessun viettäminen onkin kiinalaisille iloinen yllätys, he kaipaavat syvempää liturgiaa ja sakramentin käsittämistä. Onhan minuakin pyydetty säännöllisesti saarnaamaan, Ruokanen hymyilee. ”Voit toki tehdä monenlaista hyvää täällä kotimaassakin, mutta uskallan väittää, että panoksesi lähetyskentällä tai avustustyössä köyhässä maassa voi olla satakertainen verrattuna panokseesi Suomessa”, Ruokanen sanoi. Nyt Ruokasella on viiden vuoden sopimus Nanjingin teologisessa seminaarissa professorina. – Niin oli alussakin, ja hyvä, että on edelleen. tammikuuta Helsingissä saarnasi professori Miikka Ruokanen. Messun mallia Suomesta Agricolan kirkko on ollut Miikka Ruokaselle (65) tuttu ensimmäisestä Tuomasmessusta, jossa hän oli liturgina. luku, jossa Jumalasta sanotaan muun muassa, että ”Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat”. Pappeja ei useinkaan ole saatavilla. Suurin oikeudenmukaisuus tapahtuu siellä, missä ’kaukaisten rantojen’ Jumalaa tuntemattomat ihmiset kuulevat ja vastaanottavat veljeksemme tulleen Jumalan evankeliumin”, Ruokanen sanoi saarnassaan. Moniäänisyys kuuluu. Seminaarissa hän käyttää myös Tuomasmessua esimerkkinä liturgiasta. Suomessa ollessaan Ruokanen käy Tuomasmessun lisäksi Helsingin kiinalaisessa seurakunnassa ja kotiseurakuntansa Pakilan jumalanpalveluksissa. Nykyisin hän saarnaa silloin tällöin Tuomasmessussa ja istuu myös penkissä tavallisena kirkkovieraana. Ju k k a G r a n s t r ö m 15 askel 2/2019 •. ”Jokaisella tämän planeetan asukkaalla on oikeus kuulla Luojasta, joka rakastaa luotujaan. Toisaalta Ruokanen myöntää, että edelleen Tuomasmessussa saarnaajilla on erilaisia teologisia painotuksia. Hän myös haastoi kuulijoita pohtimaan mahdollisuutta lähetystyöhön, kansainväliseen diakoniaan tai kehitysyhteistyöhön lähtemisestä. – Tällä hetkellä Kiinan protestanttisesta kirkosta on tullut hengellinen kotini, Ruokanen sanoo. Ruokasen mukaan kaikkien maailman ihmisten suurin ihmisoikeus on kuulla totuus siitä, miksi hän on olemassa. – Rippiä en ole tohtinut vielä ottaa mukaan, sillä henkilökohtaisista salaisuuksista kertominen ei kuulu kiinalaiseen kulttuuriin. – Kaipaan Tuomasmessun alkuvuosien herätyskristillisempää lähestymistapaa ja klassisen kristinuskon teologiaa. Hän ehti toimia siinä yli 25 vuotta, tosin usean vuoden ajan virkavapaalla erityisesti Kiinassa. pitämä saarna on luettavissa Digipostillasta – Osoite: kotimaapro.fi/digipostilla (hakusanalla Ruokanen) Miikka Ruokanen saarnaa edelleen silloin tällöin Tuomasmessussa, jota hän oli 31 vuotta sitten perustamassa
Tohtori Martti Paloheimo nosti aikoinaan esiin kotivammaisuus-käsitteen. Jeremian profetia toteutuu: ”Isät söivät raakoja rypäleitä, lasten hampaita vihloo.” Vaikka meidän kiinnostuksemme kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvään kapeuttaa katseemme tässä asiassa vain pedofiliaan, voitaisiin tolkullisemmin nähdä lasten hyväksikäyttö myös laajemmassa raamissa. Paloheimo suostui, mutta kertoi tutkivansa Jumalan lasten kotivammaisuutta ja kokoavansa siihen materiaalia. G u n D a m é n Kotivammaiset Jumalan lapset 16 • askel 2/2019. Perheterapiakokemukseni mukaan vanhemmat voivat olla paljon varmempia lastensa hyväksymisestä ja jopa kunnioituksesta kuin lapset vanhempiensa arvostamisesta. Jos toisessa päässä on tämä seksuaalija väkivaltarikollisuus, eikö toiseen päähän kuulu se into, millä vanhemmat ja isovanhemmat kerskuvat alihankkijan ylpeydellä jälkeläistensä menestyksellisestä urasta. Hän sai Mercantil-mapillisen surullisia tarinoita siitä, millaista väkivaltaa suomalainen kristilliseksi väitetty kasvatus ja vanhemmuus pitävät sisällään. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti Kuronen K uten tarkkakorvaiset lukijani varmaan muistavat, kirjoitin joskus viisi vuotta sitten yhdenlaisten uskovaisten kotien tavasta ja kyvystä uskontokasvatuksen varjolla tuhota lastensa elämä. Omassa nuoruudessa niitä tuntui tosin olevan jokaisella. Antakaa lasten olla! Tämä aktivoitui nyt, kun me pystykorvaluterilaiset haukkua räksytämme katolisen papiston lasten hyväksikäyttöä ja kirkon suhtautumista siihen. Pyysin häntä puhumaan aiheesta Willin miehen teologia -seminaariimme. Mutta varsin paljon voivat kotikasvatuksen pimeät puolet heittää varjonsa koko elämään. Samaa mieltä erimielisten kanssa Nykyisin väitetään, että joka viidennellä nuorella on mielenterveydellisiä ongelmia. Jeesuksen olisi pitänyt tajuta sanoa myös, että antakaa lasten olla. Matti J. Pelkään pahasti, että kyseessä on yksi, paha yhteinen ilmiö kirkon kaikkein varjoisimmalla puolella. Oman sukupolveni normaalivanhemmille riitti se, että lapset pääsisivät vähän vanhempiaan helpommalla, jos vaikka sisätöihin
56€) 30 € Tilaa itsellesi tai lahjaksi. Tällä kovalla rakkaudella pyritään torjumaan väärin ymmärretty inhimillinen rakkaus. Abrahamin ei oikein onnistu saada Iisakkia metsäretkelle sen jälkeen, kun tämä oli nähnyt isän kasvot kohotetun veitsen takana. 4 Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n 11 3. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10?% ja Digilehden 24?%. elokuuta 2018 | hinta: 3,70 € 12 34 18 Paluu pohjoiseen Syntyjään tornionjokilaakso lainen Jukka Keskitalo valittiin Oulun piispaksi 4 Puola kiistää osallistuneensa holokaustiin Saaren orpokotijuhlat luottaa perinteeseen Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Lehti joka asettuu kirkon jäsenen puolelle. Näkyykö niissä isän katkeruus siitä, ettei uskaltanut lähteä omille teilleen löytääkseen itsensä, vaan jumiutui Tuhlaajapojan kotitaloon vanhemmaksi peräkammarin pojaksi. Eivät lapsuuden ongelmat aina riitä alibiksi oman vastuullisen aikuisuuden välttämiseen. Tarjous on voimassa 31.12.2019 asti ja koskee vain tilaajia Suomessa. Syvän viisauden paljasti keski-ikäinen nainen, jonka selviytymisstrategialle lääkärit antoivat skitsofrenian nimen. Sielunhoidolla ja muulla terapialla saadaan paljon aikaan, kun hyväksytään ihmisen vaikea lapsuus, mutta samalla saadaan hänet ymmärtämään ja hyväksymäänkin, että se lapsuus on nyt onneksi ohi. luku on jäänyt väliin: ”Älkää aina moittiko lapsianne, etteivät he masentuisi.” . vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 5 23. Kykenemättä ymmärtämään saati hyväksymään paljoakaan siitä uskovaisten kotikasvatuksesta, joka tekee lasten elämästä ilmastoidun kestohelvetin, kuulen surullisten tarinoiden takaa toisia surullisia kertomuksia. Tiedä. Kuuluuko niistä kateus omia lapsia kohtaan, jotka edes yrittävät vastustaa vanhempien terroria. Virtahevot viihtyvät olohuoneissa odottamassa sen verran kesyttämistä, että ne saadaan toimitettua vesistöihin. Raamatunkin he osaavat melkein ulkoa sen moneen kertaan lukeneina. Archie Bunker sanoo suuren viisauden ongelmavyyhdestä karjuessaan Taliaivolle, joka kertoo rakastavan heidän tytärtään: ”Tämä on kristitty koti, eikä täällä suvaita tuollaista sanaa.”. Ne kertovat siitä, että ei pääse irti niistä virsistä, joita lapselle laulettiin, siitä tavasta, millä vanhemmilta vietiin oikeus vapauteen ja rakkauteen isovanhempien elämänpelon takia. Etteivät lapset masentuisi Kuinka voi antaa henkensä sellaisen vanhemman käsiin, joka koko ajan ja kaikessa yrittää sen elämän viedä. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 4 16. Oman surullisen juonteensa tässä murheellisessa tarinassa synnyttää se, että nämä vanhemmat edustavat julkisuudessa kaikkea kunniallisuutta, uskovaisuutta ja koeteltua kansalaiskuntoa. Ilmestyy kerran viikossa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kertoo muutoksista ja siitä mikä on pysyvää.. Kotimaa-lehti 5 kk vain (Norm. Tilaa. Kysyin häneltä, mitä se sellainen tarkoittaa ja vastaus tuntui Nobelin lääketieteen palkinnon arvoiselta: No sehän on jakomielitauti ja se tulee siitä, kun piti olla aina samaa mieltä kuin äiti ja isä, jotka olivat aina eri mieltä kaikesta. Vain Kolossalaiskirjeen 3. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. TEE TILAUS HALUAMALLASI TAVALLA Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.kotimaa.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min. Ehkä perisynti tarkoittaa loppujen lopuksi sitä, että syntiä nähdään joka puolella niin paljon, ettei armolle jää lainkaan tilaa. Tunne. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Elämänpelko sulkee peräkammariin Pirulliseksi tämän kasvatuksen tekee se, että se tapahtuu muka rakkauden nimissä. Joka piiskaa käyttää, se vihaa lapsiaan. elokuuta 2018 | hinta: 3,70 € 12 33 18 Kirjastosta mallia kirkolle Anna-Maria Soininvaaran johtama Helsingin keskustakirjasto Oodi kuuntelee käyttäjiä 20 Kristilliset kesäjuhlat tuottavat useimmiten tappiota Pyhän Olavin reitillä kohtaa itsensä ja ihmisiä 6 Ka nn en ku va : Sa nn a Kr oo k 11 3. Bergmanin Fanny ja Aleksander -filmissä tämä kärjistyy kolkossa piispassa, joka rakkauden nimissä pahoinpitelee uusperheensä lapsia. Eivät lapsuuden ongelmat aina riitä alibiksi oman vastuullisen aikuisuuden välttämiseen
Kun suunta on selvillä, voi ajaa kovaa 18 • askel 2/2019
Le Monde sanoi Vatasen antaneen unelmia monelle sukupolvelle ja kertoi myös Argentiinan vuoden 1985 MM-rallissa tapahtuneesta autourheilumaailmaa järkyttäneestä onnettomuudesta. Euroopan parlamentissa hurahti 10 vuotta. Harvinaisen bakteeritulehduksen vuoksi kaikki neljä raajaansa menettänyt Sausset inspiroi häntä. Hiekalla voi ajaa rallia, mutta sen varaan ei voi rakentaa elämäänsä. Tällä kertaa ilosta. Teksti: Danielle Miettinen • Kuvat: kaisa Siren kuoleman kohtaaminen silmästä silmään on terveellistä. Samaa tapahtuu, kun elämäntarina kirjoitetaan muistiin. Unelmia usealle sukupolvelle Yläja alamäet ovat olleet Vatasen elämässä jyrkkiä ja käänteet yllättäviä. Se oli ajatus, joka rallilegenda Ari Vataselle (66) tuli mieleen, kun hän hiljattain luki elämäntarinaansa tietokoneen ruudulta. Hän sai poliitikkona paljon arvostusta nykyisessä kotimaassaan Ranskassa. Pilvilinnoja Tuupovaarassa Kun suomalainen Timo Mäkinen voitti Monte Carlon rallin vuonna 1965, Vatanen oli 12-vuotias. Ari Vatanen on mukana muun muassa Alain Prostin, Carlos Sainzin ja Sebastian Loebin kanssa. Hän ajoi kartanlukijansa Terry Harrymanin kanssa Monte Carlon huvipursisataman edustalla voittajana maaliin. 20 vuotta myöhemmin se tapahtui. Voinko soittaa huomenna?” Seuraavana iltana Vatanen on vieläkin innoissaan edellispäivän tapahtumista. Tällä kertaa rallimiesten kyytiin pääsi 17-vuotias poika, joka oli palanut pahasti moottoripyöräonnettomuudessa, ja tyttö, jonka nivelet olivat niin heikot, että hänen oli vaikea kannatella päätään kypärän painon alla. Illalla hän pukeutui smokkiin ja asteli juhlagaalaan kauniin Rita-vaimonsa kanssa, joka loisti iltapuvussa miehensä vierellä. H 19 askel 2/2019 •. Elämäni paras päivä Vatanen lähettää haastattelupäivänä sähköpostia: ”Olen nyt matkalla Le Mansin radalle kyydittämään vammaisia lapsia Frédéric Sausset’in kanssa. Hän kuunteli Tuupovaarassa silmät loistaen kilpailun selostusta radiosta ja luki iloiset uutiset vielä Karjalaisestakin. Teoksessa 20 tähtikuljettajaa kertoo avoimesti loukkaantumisistaan, masennuksestaan ja riippuvuuksistaan, sekä ennen kaikkea voimanlähteistään koettelemusten keskellä. Vatasella on kokemusta molemmista. Maailmanmestari Ari Vatanen on oppinut kuoleman lähellä nöyremmäksi ja rohkeammaksi. Suomessa hänet muistetaan autoverotaistelusta. Huomiota sai paljon myös lausunto, jonka mukaan ”köyhyys ja kurjuus on ihmisperheemme suurin ongelma, ei ilmasto”. Kun kuolema käy lähellä, elämästä ryhdytään tekemään inventaariota. Vatanen on voittanut maailman tunnetuimman aavikkorallin neljästi. Poika ei voinut olla rakentelematta pilvilinnoja. F1-toimittaja Will Buxton julkaisee kesällä kirjan My Gratest Defeat (Quarto Drives). Suomalaisista kirjan sivuille on Vatasen lisäksi valittu Mika Häkkinen. Korkeimmalla korokkeella seistessään ja Maamme-laulua kuunnellessaan hän pyyhki silmistään kyyneleitä. Ranskalaismies on kääntänyt tragediansa voimaksi ja innostaa toisia vammaisia unelmoimaan rohkeasti. Hän vaati, että ulkomailta tuotujen autojen verotus tapahtuisi Suomessakin EU:n säännösten mukaan. Viimeisin hämmästelyn hetki oli joulun alla, kun hän sai tarkistettavakseen käsikirjoituksen elämänsä vaikeimmista hetkistä. Pian amputointien jälkeen Sausset ajoi Le Mansin 24 tunnin ajon, mikä on terveellekin kuljettajalle kova koetus. Viime vuoden tammikuussa laatulehti Le Monde julkaisi Vatasesta ison artikkelin Dakarin rallin alla. Kun suunta on selvillä, voi ajaa kovaa O nko tämä kaikki todella tapahtunut minulle. Salaa hän kuvitteli itsensä ajajan paikalle
Kun arkkipiispa yhtäkkiä seisoi hänen H Kuoleman läheisyys opetti Ari Vataselle nöyryyttä ja rohkeutta. Vatanen makasi maassa ja voihki ”no more rallies”. Hänet kuljetettiin läheiseen pieneen sairaalaan, jossa onneksi oli sitä, mitä nyt kipeimmin tarvittiin: verta. MM-kisakauden alku oli Vataselle ja Peugeotin rallitallille pelkkää juhlaa. Vatanen, Tuupovaara (WSOY 1985) hän lainaa brasilialaisen kristityn kuljettajan Alex Ribeiron lausahdusta: ”Ei Jeesus minua moottoriurheilun vaaroilta pelasta. Cordoban kaupungin lähistöllä maisemat olivat mahtavat, mutta tiet huonossa kunnossa. Hän lensi 700 kilometriä tavatakseen Vatasen. Sairaalaan tuoduilla väkivallan uhreilla ei ollut ketään vuoteensa vierellä. Turvavyössä pysynyt kartanlukija selvisi mustelmilla. Hän pelastaa minun sieluni.” Lausahdus osoittautui todeksi. Seuraavista kahdesta päivästä Vatasella on vain hataria muistikuvia. . Se oli kuoleman käytävä. Samppanjapullot poksahtelivat Monte Carlossa ja Ruotsissa, mutta Vatanen joi vain maitoa. Kuljettajan tuoli rikkoutui ja Vatanen pääsi heittelehtimään sinne tänne saaden hengenvaarallisia vammoja. Vanhassa kirjassaan A. Auto pyöri ilmassa monta kertaa ympäri ja romuttui täysin. Kaksikkoa etsimään lähetetty Peugeotin tallin helikopteri löysi auton pensaikosta. Vatanen joutui keskeyttämään monta osakilpailua, ja Argentiinan ajossa rysähti kunnolla. Polvinivel murskautui lähes täysin. Arkkipiispa vuoteen vierellä Arkkipiispa John Vikström oli samaan aikaan Argentiinassa Kirkkojen Maailmanneuvoston kokouksessa ja kuuli onnettomuudesta. 1985 oli rallin hullu vuosi, jolloin autot liikkuivat ennen näkemättömän kovaa. Olin tehnyt sopimuksen Valion kanssa, rallilegenda selittää. . Harjoitusten jälkeen oli satanut ja ajoradalle oli syöpynyt monttu. Kaularanka ja kahdeksan kylkiluuta murtui, keuhkoihin tuli reikä ja lanneranka vaurioitui. Päällimmäisenä on kiitollisuus, että hän on elossa. Kuoleman käytävä Arin kuljetus Cordoban kirurgiseen sairaalaan järjestettiin Argentiinan armeijan helikopterilla. ”No more rallies” Siitä mitä seuraavaksi tapahtui, Vatanen ei muista mitään. 20 • askel 2/2019. . Kypärä kolisi auton ikkunaa vasten, mutta tyttö sanoi silti, että anna palaa, tämä on elämäni paras päivä! Palkintokorokkeelta monttuun Kesällä ilmestyvän kirjan käsikirjoitukseen korjauksia tehdessään Ari Vatanen on käynyt läpi elämänsä vaiheita. . Lääkärit olivat pyytäneet häntä puhumaan minulle. Todt kertoi minulle myöhemmin, että käytävällä makasi ammuttuja ja puukotettuja. Kuoppa yllätti Vatasen ja kartanlukija Terry Harrymanin täydessä vauhdissa. Sitten tuuli kääntyi. Yhdessä niistä tallipäällikkö Jean Todt silittää hänen hiuksiaan
. . Max oli jo ehtinyt nauttia siitä, kuinka kura kohta kohoaa kaaressa. Hän ajoi nuorimman poikansa Maxin kanssa autolla ja eteen ilmestyi lammikko. Edellisenä päivänä asennetut turvavyöt eivät olleet käytössä ja vanhemmat olivat myös erehtyneet hautajaispäivästä. Paria päivää ennen mission alkua Vatasen Dakar-rallin kartanlukija Bernard Giroux kuoli moottorivenekilpailussa. Tajusin, että ajatukseni eivät olekaan totta! Tullessani ulos loistin kuin aurinko. Vatanen linkutti vielä vähän, mutta kuukauden kuluttua hän oli jo vöissä ja vauhdissa. Isä katseli kahta päiväunia nukkuvaa pikkutyttöään Riaa ja Tuaa. . Mieli voi yhtäkkiä olla kuin lastu laineilla, vailla minkäänlaista peräsintä. Mielenterveys on ihmeellinen asia. Soitin mission järjestäjille ja sanoin, että nyt minulla on sanottavaa. . Puolella positiivisella sanalla voi olla järisyttävä merkitys, kun ihminen makaa sairaalasängyn uumenissa, eikä näe mitään valoa tunnelin päässä. Helikopterin laskeutuessa heräsin yhdeksän kuukautta kestäneestä painajaisunestani. Huojuessaan ravintolaan kyynärsauvojensa varassa hän kuvitteli olevansa kuolemaisillaan verensiirrosta saamaansa aidsiin. Jarruta myöhään, silloin et voi olla opportunisti etkä kyynikko. . Vatanen muistelee huvittuneena, kuinka hengestään taisteleva mies saattoi surra sinuttelemista, mutta vakavoituu sitten ja lähettää arkkipiispalle kiitolliset terveiset: . Halusin kesyttää auton Miksi Vatanen unelmoi ralliautoilusta jo pienenä poikana. Uskovaisten piireissä Vatasta ottaa päähän ”karmea varman päälle eläminen”. 21 askel 2/2019 •. Lidossa oli vastassa eläviä leijonia juhlistamassa tunnelmaa. Tämä oli perheelleni kaikkein raskainta aikaa. Näin isäni Aarne Pekan kuolevan. ”Siunatkoon Jumala polkumme!” Anna ravan lentää! Kuoleman läheisyys pehmentää, mutta se myös rohkaisee elämään täysillä, Ari Vatanen uskoo. Puhdas auto on kuin elämätön elämä. Hertta-äitini oli Kotimaan entisen päätoimittajan ja Inkerin kirkon arkkipiispan Leino Hassisen sisar ja opettanut minulle ihmisten kunnioittamisen. Pyysin arkkipiispalta anteeksi sinuttelua. . Psykoosi parani kopterissa Ritan Raul-veli sai houkuteltua toipuvan lankonsa lentämään kanssaan helikopterilla Jyväskylän suurajoihin. . Vatasella on 92 000 Facebook-seuraajaa, joita hän ilahduttaa harvakseltaan positiivisilla päivityksillä. Rita Vatanen otti yhteyttä pastori Olli Valtoseen ja pyysi tätä rukoilemaan harhoja hourailevan miehensä puolesta. Teot ratkaisevat. Seitsemän kartanlukijaa Vatasen palattua ralliradoille hän sai kutsun tulla pitämään puheen evankelista Billy Grahamin mission yhteydessä. Toden ja kuvitelman raja meni Vatasen mielessä täysin sekaisin. Hautajaisia on Vatasen matkan varrella ollut paljon. Jokainen hetki on arvokas. Hän toivoo, että on kokemustensa kautta oppinut pysähtymään niiden rinnalle, jotka kamppailevat elämänsä vaikeimmissa paikoissa. Kartanlukijan kanssa olen kokenut nautinnon, kun ruutulippu heilahtaa ja saa ajaa niin kovaa kuin uskaltaa. Ruumiin ja mielen särkyminen on muuttanut hurjapäänä tunnettua kuljettajaa. Eläviä leijonia Lidossa Vuoden lopussa Peugeot järjesti juhlat maailmanmestaruuden voittaneen Timo Salosen kunniaksi Pariisin Lidossa. Hän on sitä itsekin miettinyt. . Vatanen oli unohtanut ottaa mukaan sopivan asun ja käveli Galleries Lafayetteen ostamaan uuden silkkipuvun. Uutta huolta herättivät traumaattisten kokemusten ja vahvojen lääkkeiden synnyttämät harhakuvat. Isän jarruttaessa poika parahti pettyneenä. Kuolevaisuuden tajuaminen tekee rohkeammaksi. Psykoosista parannuttuani soitin hänelle Jyväskylästä ja sanoin, että nyt lopetetaan kaikki tekovaatimattomuus ja ostetaan se BMW, josta olin pitkään haaveillut. . Hiekalle ei voi rakentaa, suunnan pitää olla oikea. Rita on sanonut, että onnettomuuteni avarsi minua. Kahdeksanvuotiaana hän oli perheensä kanssa hautajaismatkalla, joka päättyi kolariin. Lopetin puheeni muistuttamalla, että elämä valuu sormien läpi kuin Saharan hiekka. ”Ehkä kesytinkin auton, mutta jos jotakin olen oppinut elämästä, niin sen, että elämää ei voi kesyttää. Invalidisäätiön sairaalassa Helsingin Ruskeasuolla ruumiin vammat alkoivat vähitellen parantua. . Minulle puhdas auto oli tärkeämpi Puhdas auto on kuin elämätön elämä. . Hän vastasi, ettei hänellä ole juuri nyt mitään sanottavaa. Onnettomuuden jälkeen Ari Vatanen oli sanonut haluavansa kesyttää auton. Hän on menettänyt seitsemän kartanlukijaa eri syistä. Kun Rita tankkasi auton täyteen, huusin hänelle, että se on turhaa, koska kuolemme koko perhe ennen kuin ehdimme ajaa tankin tyhjäksi. Tänään hän ajattelee, että uskostakin jää jäljelle vain hänen vanhempiensa hautakiveen hakattu Siionin virsien huokaus: ”Ja niin meitä hoida, että kiitokses soida saa suustamme taivahassas.” . vuoteensa vierellä, potilas häkeltyi eikä muistanut teititellä. Vuoden kuluttua onnettomuudesta Vatasen mieli alkoi kirkastua. Käänne tapahtui vuoden 1986 Suomen MM-rallissa. Anna ravan lentää! Kerran Vatanen painoi kaasua liian hiljaa ja katuu sitä vieläkin. Elämä kesyttää meidät”, Vatanen sanoi kolme vuotta sitten televisiohaastattelussa. kuin pojan ilo. Puoli sanaa pimeään Kuoleman kohtaaminen silmästä silmään on Vatasen mielestä terveellistä. Neljän kuukauden päästä hän ajoi Dakar-rallin ja voitti. Tuskaisena hän ajatteli, että pian he ovat kuolleita. Mielenterveyteni oli kääntynyt 180 astetta väärään suuntaan. Monet ajavat kuralätäkön yli hiljaa, ettei auto rapaannu. Sitä iloa ja riemua ei voi kukaan ymmärtää. Se on fantastinen tunne, siinä syntyy uskomaton symbioosi. . Suomen täyttäessä 100 vuotta hän kirjoitti suomalaisten selvinneen ankarista vaiheista sisulla ja hiljaisella luottamuksella
– Olen oppinut martoilta positiivisuutta, arjen hallintaa ja onnellisuutta pienistä asioista. Kun Mariasta tuli Martta 22 • askel 2/2019. Arkensa voi järjestää niin, että se on hyvää ja kestävän kehityksen mukaista, Maria Hokka sanoo
Lupa heltisi viralliselle Torjumme uusavuttomuutta ja pienenämme hiilijalanjälkeä. Oma mummoni Anna Autere oli myös perustajajäsen, joka toimi puheenjohtajana 1922–1924 sekä johtokunnassa, kuten myös isoisäni ja äitini. Puuhanaisina olivat Enso-Gutzeitin Raution hovissa asunut rouva Lyyli Piiroinen ja opettaja Hilma Tuomela. Perustamiskokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Piiroinen ja kirjuriksi Maria Karhu, isäni mummo. Tapoja ja kasviksi pöytään Maire Pulkkisen marttamuistot alkavat näistä ajoista, kun sodasta toipuva Suomi tarvitsi kipeästi myös marttojen panosta jälleenrakennuksessa. Torakkasodassa saastuneet talot jätettiin kylmilleen ja ihmiset asuivat jonkin aikaa naapurissa. Talon isännän Jukka Autereen vanhemmat, isovanhemmat ja heidän vanhempansa olivat aikoinaan mukana Marttojen toiminnassa. Veren vähyyden kalvetustauti Kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana Tarkkolan Martat saivat uusia jäseniä ja varoja aktiivisella kurssitoiminnalla, ja yhdistys osti marjanpuristuskoneen, puutarharuiskun ja täkkipuut. Ruokolahden vanhimman marttayhdistyksen tarina alkoi Mairen isovanhempien tuvassa 22.4.1917. naimisiin kumminkin menevät.” Marttojen kursseilla monet naiset saivat ainoan ammatillisen oppinsa. Sitten sota-aika, huoli maan tulevaisuudesta ja puute innostivat ihmisiä taas toimimaan. Tulirokon vuoksi martat pesivät erään talon katosta lattiaan. Kolmella markalla martaksi Paikallislehden haastattelussa vuonna 1977 84-vuotias mummoni puhui Marttojen merkityksestä: ”Eihän 60 vuotta sitten ollut mitenkään tavallista, että tytöt olisivat päässeet koulutielle. Samalla kylällä asuva Maire on ollut yhdistyksen vastuunkantaja jo 65 vuotta, josta osan aikaa johtokunnassa. Innostunutta alkua seurasi jäsenkato; vuonna 1937 jäseniä oli enää 7. Hirvonen.” Sotamarttana ollut mummoni muisteli, miten alkuvuosina martat siivosivat kansalaissodan jälkiä. Silloin todella tuunattiin vanhasta uutta, tehtiin tallukkaita, kudottiin rintamalle sukkia sekä leivottiin pula-ajan vähistä aineksista. Monissa kangaspuissa karttui ”yhdistyksen kangas”, jota vuorotellen kudottiin ja jota myymällä karttui myös rahaa. Myöhemmin ohjasin pikkumarttoja, kävin kudontakurssilla ja liityin yhdistykseen vuonna 1954. Täällä pidettiin edellisen, jo edesmenneen emännän, Saara Autereen aikana monet marttaillat. Jäseniä oli 40–70, joista jopa yli 40 prosenttia miehiä. Ilmeisesti katsottiin, että koulutus on turhaa, kun leimalla vahvistettuna: ”Toisella puolella olevan iltamanpitoon suostun ehdolla että lain ja asetusten määräyksiä noudatetaan. Lapset ovat jo 5. Oviraha 4;ja 3;-.” Ohjelmassa oli esitelmä, runo, kertomus, satu ja leikkejä. U. Erityisesti rahaa kertyi iltamilla. Marttailu on siis tämän jutun kirjurillekin läheistä, tärkeä osa juuria. – En osannut laittaa edes ruokaa. Nykyinen emäntä, Maria Hokka on kuulunut yhdistykseen 22 vuotta ja on nykyisen johtokunnan jäsen. Perustettiin Ruokolahden Itäinen Marttayhdistys, joka muutettiin myöhemmin Ruokolahden Tarkkolan Marttayhdistykseksi. Vapaaehtoisia koulutettiin opastamaan rintamalta tulleiden tautien ja syöpäläisten torjunnassa. Opettelimme pöytätapojakin, pöytä oli katettu – ilman ruokaa. Edelliset sukupolvet katsovat seinällä olevista kuvista. polven ”marttoja ja matteja”. Arkistosta löytyy lupa-anomus: ”Ruokolahden Itäinen Marttayhdistys toimeen panee yleisen iltaman, sunnuntaina kesäkuun 3 p:nä 1923 Karhulassa Juho Karhun talossa alempana seuraavalla ohjelmalla ja pyytää siihen Herra Nimismiehen asianomaista lupaa. Ensimmäiselle neuvojalle voitiin tarjota 85 markan kuukausipalkka, ”asunto, valo ja kyyti sekä ruoka”. Teksti: Päivi Puhakka Kuvat: Johannes Wiehn K aksi marttaa, Maire Pulkkinen ja Maria Hokka, tapaavat kodikkaassa tuvassa, joka on täynnä marttamuistoja. Pari vuotta myöhemmin järjestin Marttojen ohjeiden mukaan pidot 30 sukulaiselle, opettaja ja martta-aktiivi Maria Hokka kertoo. Vuosina 1949–1972 puheenjohtajana toiminut opettaja Helvi Keltanen kuvasi 40-vuotisjuhlassa tuota aallonpohjaa värikkäästi ”veren vähyyden kalvetustautina”. Jäseneksi pääseminen edellytti hyvämaineisuutta ja kolmen markan jäsenmaksua. H 23 askel 2/2019 •. Avustuksia haettiin Ruokolahden Maamiesseuralta, kunnan viinaverorahoista ja Viipurin läänin maanviljelysseuralta, jonka tuella pystyttiin palkkaamaan puutarhaneuvoja. Vuonna 1997 akateeminen kaupunkilaisneito Maria Hokka muutti maalle ja liittyi Marttayhdistykseen, jota hänen kaimansa, samalla kylällä asunut emäntä Maria Karhu oli ollut perustamassa 80 vuotta aiemmin, vuonna 1917. Hän toimi myös Tarkkolan Marttojen johtokunnassa. Maan hallituksen aloitteesta lähteneellä toiminnalla torjuttiin myös nälänhätää. – Kuuluin ensin pikkumarttoihin, joille järjestettiin käsityöja ruokakursseja
Yhtä niistä olin marttatyttönä istuttamassa Jaakkiman opiston pihalle. Kun Mariasta tuli maajussin morsian vuonna 1997, hän jätti akateemisen uran Helsingissä ja muutti pieneen Karhulan kylään. Eräs kiertävä suutari kehui marttaa, joka sai vaikka perunanvarret maistumaan hyviltä, Maire muistelee. Navettatöistä kodin ulkopuolelle Marttaillat ovat muuttuneet aikojen muuttuessa. H 24 • askel 2/2019. Martat opettivat kasvattamaan ja käyttämään kasviksia monipuolisesti. Ovelle ilmestyivät myös muut martat ”rotinoineen”. Oli sekä hyötyä että hupia. Olen oppinut martoilta positiivista elämänasennetta ja vahvan naisen mallia. Hän sanoo itse saaneensa tältä apua omiin asioihinsa. Martat tukevat naisten tasa-arvoa ja itsetuntoa. 1960ja 1970-luku olivat vielä kukoistavaa aikaa. Maria selaa vielä katkelman toisesta laulusta: ”...marttojen työ – kodin hiljainen työ...” – Siinä on vaatimattomasti kuvattu, miten onni löytyy arjesta. – Joskus pelasimme toisen yhdistyksen marttoja vastaan tossuottelun. Toiminnan ja yhteisöllisyyden kautta tutustuin nopeasti eri ikäisiin kyläläisiin. Maire naapurissa oli perusmartta, joka tuki ja auttoi ongelmissa. Sieltä löysinkin kyselyaineiston karjalaisista käsitöistä. Kun Maria järjesti ensimmäisen marttaillan kodissaan, hän mietti, pitääkö ikkunatkin puunata. Olin luullut, että yhdistys kokoaa vain iäkkäitä ihmisiä ja on lähinnä kyläyhteisölle tärkeä. Puhe avasi marttojen historiaa ja merkitystä järjestönä. Jo alkuaikoina martat olivat kulkeneet jakamassa porkkanan ja punajuuren siemeniä, että pöytiin saataisiin terveellistä ruokaa. Mieleenpainuva oli yhtenä kesänä toteutettu ”Pellavan tarina”, jossa kylvettiin siemenet, kasvatettiin, loukutettiin ja kudottiin lopulta kankaat. Martat ovat kutoneet sukkia ja peittoja vastasyntyneille. Konkarimartta Maire kutsui hänet Tarkkolan marttojen 80-vuotisjuhliin. 1950 Tarkkolan martat levittivät kipinän myös naapurikylään, jossa syntyi Heinän Marttojen kerho. – Kaupunkilainen otettiin avosylin vastaan. – Lapsuudessani ruoka oli yksipuolista, perunaa ja lihaa. Kun tiedät enemmän, niin silloin kukaan sinua koskaan ei voi alistaa.” – Tässä on hyvä kuva marttatyöstä, ja aikaisemmin siinä on ollut voimallinen sanoma naisille. Maire silittää syliin hypännyttä Keke-kissaa, rapsuttaa jaloissa pyörivää Hallia ja kuuntelee marttakollegaansa hymyillen. Oma laulukirja oli kovassa käytössä. 1960-luvun lopulla Martat havahtuivat kantamaan huolta luonnosta, ja järjestön 70-vuotisjuhlissa istutettiin eri puolilla Suomea yli 3000 marjaomenapuuta kasvattamaan toivoa tulevaisuudesta. Kun Marian lapset syntyivät, Maire auttoi kokeneena pitoemäntänä ristiäisten valmisteluissa. – Nykyisin otan rennommin, Maria sanoo ja hakee kuluneesta laulukirjasta, jonka yksi lapsista nakersi lähes puhki marttailtojen aikana, itselleen tärkeät sanat: ”Ystävä, liity siis marttoihin mukaan. Täällä sä itseäs voit valistaa. Hänkin tuli paikkakunnalle nuorena vaimona ja alkoi osallistua marttojen marjareissuille. Nuori Maria koki myös sen, miten Marttoihin liittyminen liitti hänet yhteisöön. Maajussin morsian ja konkarimartta Maria Hokka kasvoi kaupunkilaiskodissa ja suvussa, jossa kukaan ei kuulunut Marttoihin. – Ensikosketus liittyy tutkimukseeni, jota varten ohjaaja neuvoi hakemaan tietoa Marttaliitosta. Onni löytyy arjesta Tarkkolan marttojen puheenjohtaja Heli Koskisella on samanlainen kokemus kuin Marialla. Oman kylän miehet olivat harjoitusvastuksena, ja voittohan siitä tuli, Maire kertoo. Pitkään yhdistyksen ydintoimintaa olivat marttaillat, joissa tehtiin käsitöitä, seurusteltiin, juotiin kahvia, pidettiin arpajaisia, kuunneltiin esitelmiä ja laulettiin. Sydämelle ovat mahtuneet myös kaukana asuvat äidit ja lapset, ja peittoja on tehty äiti Teresan työhön. Aiemmin ne alkoivat 18.30, että kaikki ehtivät navettatöiltä mukaan. – Täytyy uudistua, että toiminta jatkuu, 65 vuotta Tarkkolan martoissa mukana ollut Maire Pulkkinen toteaa ja nauraa, että täyttäessään 50 hän sai Martoilta viirin ja tunsi itsensä satavuotiaaksi. Edelleen johtokunta tuo vauvaperheeseen karjalanpiirakat, pullakranssin, täytekakun ja leivinliinan. Neuvontatyössä kodinhoito ja ruoka olivat keskiössä. Maria Hokalla on Tarkkolan marttojen 100vuotisjuhlassa saatu hopeinen ansiomerkki, kaksi taitoavainta ja harrastemerkki. Nykyisin monella on jo oma työ ja palkka. – Hyvä juhlapuhe ja sen nuori pitäjä tekivät vaikutuksen ja muuttivat ennakkokäsityksiäni
Kaksi Mariaa Maria Hokka kuvaa marttoja innovatiivisiksi ja rohkeiksi kokeilijoiksi, jotka vastaavat ajan haasteisiin. Marttaillat eivät enää vetäneet, ja ihmisillä oli korkeampi kynnys kutsua vieraita kotiinsa. Nyt, yli 100 vuotta myöhemmin toinen Maria on ottanut viestin vastaan. Edellisen päivän ruuan tähteetkin saattavat kelvata, Maria sanoo. Heli Koskinen Tarkkolan Marttojen arkistojen äärellä vanhalla koululla. – Kun tuli jätevesiuudistus, puhuimme paljon puhtaasta vedestä ja lähiruuasta. Samoin ensimmäiset pizzaohjeet tulivat marttaillan tuliaisina. 1917 muuan Maria oli perustamassa yhdistystä, joka lähetti sitten jäseniään siemenpussit selässä viemään viestiä terveellisestä ruuasta. Paljon sellaista mitä Lyylit, Mariat ja Annat eivät sata vuotta sitten olisi osanneet kuvitellakaan hyvämaineisten marttojen toiminnaksi. Martat ovat neuvoneet käyttämään kasviksia myös järkevästi vuodenajan ja saatavuuden mukaan. Nytkin pöydässä on Jukan paistama tuore Mamman marjapiirakka, jonka reseptin myös äitini sai aikoinaan Martoilta. Eri ikäiset ihmiset ovat koko yhteisön rikkaus, ja juhlat, konsertit, kurssit, retket ja teatterit houkuttelevat mukaan uutta polvea. Mitä kauempaa ruoka tuodaan, sitä suurempi hiilijalanjälki. Isille ja lapsille pidetään yhteisiäkin kerhoja. – Paras ”marttahankintani” on Pennin venyttäjän keittokirja, jonka olemme Jukan ja Mikon kanssa kuluttaneet 20 vuodessa repaleiseksi. Tarkkolan Marttojen ensimmäisiä jäsenluetteloita. – Kerran sain kutsun tänne naapuriin ”Prinsessa Auroran nimipäiväkahveille”, ja kun Aku-kissamme täytti vuoden, juhlimme sitä sukulaisten ja kyläläisten kanssa, Maire nauraa. Kun Tarkkolan Martat täytti 100 vuotta 2017, mukana oli taas monen ikäistä väkeä. Meillä samat ihmiset tapaavat myös kylätoimikunnassa sekä urheiluja metsästysseurassa, ja koulu on edelleen meille tärkeä kokoontumispaikka, Maria kertoo. Kylän yhteishenkeä kuvaa myös se, että väki kokoontuu yhteen yllättävienkin teemojen ympärille. Jo vuosia on pidetty kesäjuhlat näytelmineen ja joulujuhlat kauniisti katettuine pöytineen. Siinä on järkeviä reseptejä, joihin ei tarvitse hakea aineksia Stockan herkusta. Kiirastorstain ehtoolliskirkossa Martat ovat keränneet kolehdin. Marian perheessä ruokaa laitetaan yhdessä. Aluksi hyvin runsaslukuisesti jäseninä, myöhemmin omien marttojensa autokuskeina ja nykyisin sekä omissa kokkikerhoissaan että apuna juhlien järjestelyissä. On keilattu, etsitty geokätköjä, tehty eräretkiä, järjestetty verenpaineen mittausta ja viini-ilta sekä tanssittu vatsatansseja. – Sisko totesi, että ei ole martoihin kuuluminen mennyt kohdallani hukkaan. Geokätköjä ja eräretkiä Heli Koskinen sanoo, että hyvästä hyörinästä huolimatta jäsenmäärä on laskussa. 20 vuotta sitten hän oli nuori äiti, joka ei osannut laittaa ruokaa. Kestit 30 kaupunkilaiselle Kuten vuonna 1917 myös tänään miehet ovat yhdistyksessä mukana ”matteina”. Heitä on nyt 56, joista jäsenmaksua maksaa 49, alle 16-vuotiaita nuorisojäseniä on seitsemän, osa heistä poikia. Kun esikoinen oli vuoden vanha, Maria kutsui 30 kaupunkilaissukulaista kylään ja valmisti juhlat Marttojen pitokirjan mukaan. 80–90-luvun vaihteen jälkeen kipinä oli sammua toiminnassa, kun naiset alkoivat käydä yhä enemmän kodin ulkopuolella töissä ja rivit harvenivat. Uutta virtaa saatiin päivittämällä toimintaa ja järjestämällä marttailtojen sijasta enemmän kursseja, luentoja ja retkiä. Urheiluseura Rajun kanssa on järjestetty talvitapahtuma lumiveistosja hiihtokilpailuineen. Koulu on tärkeä koko kylälle Maire Pulkkinen ja Maria Hokka sanovat, että järjestö on uudistunut toimimaan 2000-luvulla, jolloin ihmiset ovat kiireisiä ja heidän ajastaan kilpailee monta toimijaa. Lappeenrannassa on pidetty ruokakursseja myös maahanmuuttajaäitien kanssa. Tammikuun lopussa Tarkkolan Martat liittyivät juhlimaan 120-vuotiasta järjestöään. – Meillä taas pidettiin Jaska-kissan hautajaiset, johon osallistui sekä naapurin pikkulapsia että eläkeläisiä, Maria kertoo. – Nuorisoseura ja koulu lakkautettiin, mutta Tarkkolan Martat on pysynyt suhteellisen elinvoimaisena yhdistyksenä. 25 askel 2/2019 •. – Torjumme uusavuttomuutta ja järjestämme nuorille aikuisille kursseja. Siemenistä on kasvanut kaunis puu. L Lähteenä käytetty Tarkkolan Marttojen arkistoa. Välillä he olivat mukanani, jos tiesin, että illassa oli muitakin lapsia. Mairen mukaan seurakunta on luonteva yhteistyökumppani esimerkiksi Kauneimpien joululaulujen ja kyläkirkkojen järjestämisessä. – Jos halusin äitiyslomalla lähteä ilman lapsia, odotin, että Jukka tuli navetalta heitä hoitamaan
Lama näkyi vuonna 1934 Vuode ja teurastusjätteet -teemassa. Pula-aika iski neuvontatyöhön. 1905 suurlakko ja alkuinnostuksen hiipuminen vähensivät toimintaa erityisesti kaupungeissa. Marttajärjestö syntyi kansansivistystä ja omaa kieltä puolustamaan. Sihteeri Fanny Hult oli Marttojen ensimmäinen palkattu työntekijä. Siirtolaisille ja maattomille etsittiin viljelyspalstoja. Kurssilla teurastettiin ja paloiteltiin sika, josta hyödynnettiin kaikki osat. Invalideille kerättiin silmälaseja ja inkeriläisperheille vaatteita. Helsingissä oli ruokakursseja myös miehille. Tuettiin ensikotitoimintaa. Ensimmäinen maaseutuyhdistys syntyi Raumalle ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Sinä iltana, 29.3.1899 perustettiin Sivistystä kodeille -järjestö. Viikon sisällä yhdistyksiä oli jo yhdeksän ja vuoden lopussa 48 Helsingin ulkopuolella. Järjestö alkoi kouluttaa toimihenkilöitä ja neuvojia viemään teemavuosien tavoitteita paikallisyhdistyksiin. 1910-luvun omavaraistalouksissa naisilla ei juuri ollut omaa rahaa. Toimeliaina alkuvuosina perustettiin neuvonta-asemia sekä aloitettiin marttaillat ja emäntäpäivät. Ensimmäinen maailmansota vähensi tavallista toimintaa, alettiin kouluttaa sotamarttoja. 1930-luvulla teemavuodet otettiin käyttöön. 1920-luvulla itsenäinen Suomi eli iloista nousukautta, ja uusi järjestö halusi ”levittää naisten keskuuteen henkistä, siveellistä ja taloudellista valaistusta”. Mutta miten he kykenisivät tähän tehtäväänsä, kun ei heillä ole sivistystä?” kysyi Lucina Hagman ja hehkutti kiirastorstain yleisötilaisuudessa: ”Mitä ei kukaan muu voi saada aikaan, sen voipi äiti.” Äiteihin oli siis luja luottamus, mutta nämä tarvitsivat neuvoja. Nykypäivään asti yleviin tavoitteisiin on pyritty arjen tasolla, edistäen neuvontatyöllä aineellista ja henkistä hyvinvointia. Kun Senaatti ei hyväksynyt nimeä, valittiin uudeksi Martta-Yhdistys, Föreningen Martha. Teksti: Päivi Puhakka • Lähteet ja kuvat: Marttaliitto, Tarkkolan Marttojen arkisto 26 • askel 2/2019. 120-vuotias Martta voi hyvin Esimerkkejä teemavuosista: 1938 Valovuosi 1943 Omavaraisvuosi 1955 Kasvatusvuosi 1962 Konevuosi (kodinkoneiden ilmestyessä keittiöihin) 1971 Koti ja vapaa-aika (siirryttiin viisipäiväiseen työja kouluviikkoon) 1983–84 Vastuu – lähimmäinen 1995–96 Kodista kansamme voima 2011–2013 Hidastamalla hyvinvointiin M artta-järjestön salaiset alkuvaiheet sijoittuvat pääsiäisviikolle 1899. Varoja saatiin myös tekstiilien kutomisella ja myynnillä. Elintarvikepulassa järjestettiin jäkäläkursseja leipäviljan puutteen varalle. Raamatullinen nimi kelpasi Senaatille. Kursseja lyhennettiin, korvikkeita kehitettiin ja opeteltiin parsimaan. Kiirastorstain yleisötilaisuudessa oli jo runsaasti Helsinkiin sukuloimaan tullutta väkeä, joiden mukana tieto lähti eri puolille poikkeuksellisen lumista Suomea. Kaksikielinen järjestö jakaantui 1924, mikä toi toimintaan uusia jäseniä. Perustettiin opintokerhoja ja talouskouluja. Hiljaisella viikolla lähetit levittivät hiljaista tietoa uudesta yhdistyksestä. Tavoitteena oli myös, että jokainen kansalainen saisi oman hygieenisen vuoteen. Kodinhoidossa vuoden 1940 suosituin kurssi oli saippuanteko. Martat opettivat myös lukutaitoa. Kellokeskiviikkona, muutama viikko Helmikuun manifestin jälkeen saapui joukko naisia vaivihkaa vastarintajärjestö Naiskagaaliin kuuluneen Cely Mechelinin kotiin Helsingissä. He olivat vastaanottamassa evakkoja, ja kun Karjala vallattiin takaisin, he siivosivat aluetta. Kodinhoidon kylkeen tuli numeroiden hallintaa, kirjapitoa ja kaloreiden laskemista. ”Kasvatus on naisten tehtävä. Eräs neuvoja tapasi heikkokuntoisen vauvan, jolle äiti antoi kermakahvia, kun rintamaitoa ei noussut. Elettiin ensimmäisen sortokauden alkua kokoontumisvapauden rajoittamisineen. Lähetit kulkivat jo kesällä 1899 syrjäseuduilla opettamassa kasvimaan perustamista, huussin rakentamista ja lastenhoitoa. Puuhanaisia olivat Alli Nissinen ja Lucina Hagman, josta tuli myös kansanedustaja. Kylissä ja kaupungeissa emännät ja tehdastyöläiset kokoontuivat ompeluiltoihin, joissa saatettiin puhua äänioikeudesta. 1940-luvun sota-aikana martat sovittivat toimintansa kriisitilanteeseen auttamalla sekä rintamalla että kotirintamalla. Perustettiin mallikanaloita, että naiset oppisivat munakaupalla hankkimaan tuloja. 1902 perustettu Emäntälehti ilmestyi nimellä Husmodern; painolupa heltisi vain ruotsinkieliselle aviisille. Emäntälehti julkaisi pettuleipäreseptin
Tilkkupeittotempauksen 7800 peittoa lahjoitettiin lapsiperheisiin Ensija turvakotien, Yhteisvastuukeräyksen ja diakoniatyön kautta. Kun ensimmäiset venepakolaiset tulivat Suomeen, heidän ruokahuollostaan vastasivat tietysti – martat! 1980-luvulla hallinto uudistui Alettiin tehdä kehitysyhteistyötä. Edelleen Martat ovat valmiina toimimaan yhteisöjensä ja maansa parhaaksi, kaukaisia lähimmäisiä unohtamatta. Marttojen kulttuurihenkilöksi valittu Martti Talvelakin oli innokas kompostoija. Kannettiin huolta kulutustottumuksista, järjestettiin Ekopitoja, kierrätettiin muovia ja otettiin käyttöön kestokassit. 100-vuotisjuhlavuoden lahjoitusrahat käytettiin lapsiperheiden neuvontatyöhön. Martat ovat lahjoittaneet alboja, alttarivaatteita ja vihkiryijyjä seurakunnille. 1990-luvun lama-Suomessa Martat antoivat velkaneuvontaa. Kun 20 vuotta aiemmin paikallisyhdistyksen vuosikertomuksessa viitattiin Martta-nimen alkuperään Raamatussa, ja vielä 50-luvulla julkaistiin hartauskirja marttailtojen ja kotien käyttöön, heijastui 60-luvulla hengellisyyden väheneminen myös marttatoimintaan. 2000-luku aloitti uuden energisen jakson uusin säännöin ja järjestövaattein. Kotitalousneuvontaan ilmestyivät mikroaaltouuni ja mikrotietokone. Myös ensimmäinen piiri, Pohjois-Karjalan Martat, täytti 100. Alussa oli kana. Vaikka monen tuvan nurkkaan ilmestyi televisio, marttailloissa käytiin edelleen. Yhdistykset loivat omannäköisensä juhlan liiton ohjeistuksen pohjalta M-kirjaimen muotoista juhlakakkua myöten. Kun jäsenmäärä kasvoi ja neuvojien määrä väheni, koulutettiin vertaisopettajia ja pidettiin omatoimikursseja. Kuntokortit otettiin käyttöön ja käynnistettiin Mama-ohjelma rintasyövän varhaiseksi toteamiseksi. Keskusjärjestöön kuuluu 14 marttapiiriä. 2010-luvulla Marianne Heikkilän pääsihteerikaudella järjestö on saanut sekä julkisuutta että uusia jäseniä. Juhlavuonna palataan 1900-luvun alun kanankasvatukseen, jolla emännät saivat omaa rahaa. 2002 Emäntälehti täytti 100 vuotta ja muuttui 2007 Martat-lehdeksi. aloittivat Marttojen 120-vuotisjuhlavuoden. Kävijämäärät pienenivät, ja ennen satavuotisjuhlaa satsattiin jäsenhankintaan. Puhuttiin energian ja rahan käytöstä sekä tehokkuudesta. Kapuloita rattaisiin on laittanut lähinnä valtionavustusten leikkaaminen. Edelleen harjoitetaan kädentaitoja, opiskellaan uutta ja kokoonnutaan marttailtoihin. Kotoilu ja neulomisbuumi sopivat hyvin Marttojen pirtaan. Sodasta huolimatta järjestettiin paljon juhlia ja viriteltiin harrastustoimintaa. 90-vuotisjuhlan kunniaksi juostiin Suomi päästä päähän ja marjamarssilla kerättiin varoja kenialaisperheille. Rajantakaisessa Karjalassa alkoi kotitalousneuvonta ja Zimbabwessa kehitysyhteistyöprojekti. Elämä on parasta itse tehtynä -kampanja kasvatti jäsenmäärää. Juhlavuosi 2019 Alli Nissisen nimipäiväkahvit ja Maailman suurin marttailta 31.1. Vuosituhat päättyi satavuotisjuhlaan, jonka kunniaksi martat istuttivat syreenipensaita ja saivat oman postimerkin. 1960-luvun kukoistuskaudella jäseniä oli enimmillään yli 96 000. Martat kehittivät Aikuispakkauksen kotoa omilleen muuttaville nuorille. Toimintatavatkin muuttuivat; luennot kiinnostivat, mutta puikot eivät enää kilisseet ja laulu laimeni. Kotimaassa autettiin nuoria perheitä. Pääjuhlassa puhui rouva Eeva Ahtisaari. 1970-luvulla Koti ja terveys -teemavuoden viestin ensimmäinen vastaanottaja oli presidentti Kekkonen. Yhteiskunnallinen liikehdintä haastoi toimimaan ja perustettiin uusi perhekasvatuskonsulentin toimi. Järjestö on valinnut vuoden pääruoka-aineeksi kananmunan ja hehkuttaa: Juhlavuodessa on Martta-munaa! L Värikästä marttahistoriaa eri vuosikymmeniltä 27 askel 2/2019 •. 1950-luvulla suuret ikäluokat olivat syntyneet, naiset työskentelivät jo kodin ulkopuolella ja tarvittiin opastusta perheasioissa. Puhuttiin maisemanhoidosta ja luonnonsuojelusta. Maahanmuuttajille suunnattu neuvonta lisääntyi. Tarjolla oli ihmissuhdeluentoja, lomakursseja sekä kulttuurimatkoja. Morsiuskurssit olivat suosiossa. Viime vuoden alussa yhdistyksiä oli 1109 ja jäseniä yli 45 000. 110-vuotisjuhlavuonna neulottiin villasukat kaikille vastasyntyneille. Tosin edelleen kirkko on luonteva yhteistyökumppani
– Lapsen kuuluu saada osakseen ihailua, kokea, että kelpaa vanhemmilleen. Samalla ne ovat pönkittäneet maallista hierarkiaa. Historian saatossa naisen muotoa on määritelty ja muokattu milloin minkäkin trendin mukaan. Kelpaamattomuuden tunne on meillä verissä. Peili on toisen silmissä Ihmisen itsetuntoa voi haavoittaa monella tavalla. – Kuitenkin esimerkiksi peilaaminen on luonnollinen osa lapsen kehitystä, ja häntä pitää rohkaista ihastumaan näkemästään. Me kaikki, pitkät, pätkät, lihavat, laihat, tummat, vaaleat, siloposket ja ryppykasvoiset olemme siis Hänen mallinsa mukaisia. Erityisesti naisilla on taipumus peilata itseään toisten silmistä. Toki aatelinen habitus, liehuvaatteet, silkkiviitat, kruunut ja korukoukerot ovat ennen muuta Bysantin, ensimmäisen kristityn valtakunnan hovimuodin perintöä ja tarkoitettu kuvastamaan pyhien taivaallista kuninkaallisuutta. – Meillä on ollut pitkään vallalla itsensä pienentämisen kulttuuri. Rinta pois jousen tieltä Tällä hetkellä ulkonäkökeskustelua pyörittävät ylikilot. Siitä tytölle syntyy myönteinen minäkuva, kokenut terapeutti painottaa ja puhuu häpeään kasvatetuista. Tänä päivänä puhutaan kehopositiivisuudesta. Kuinka tavallinen ihminen, työläinen tai talonpoika, on kaiken ylimysmäisyyden rinnalla voinut kokea omat karheat kätensä, tanakat jalkansa ja leveät lanteensa Jumalan kaltaisuutena. Pyhimykset ja marttyyrit ovat yläluokkaisen näköisiä, Neitsyt Maria ikinuori kiiltokuva ja Jeesus silohiuksineen kuin ranskalainen runoilija, vaikka on Lähi-idän mies. Työuraansa jo lopetteleva pitkän linjan psykoterapeutti ja entinen Kallion evankelisen opiston Naisen elämä -kurssien ohjaaja Meeri-Maria Viita tietää, että silloin kun ihminen ei ole tyytyväinen ulkoiseen itseensä, hän ei ole myöskään tyytyväinen sisäiseen minäänsä. On pitänyt olla väritön ja huomaamaton, kun koristautumista on paheksuttu turhamaisuutena. Tyttären kannalta tärkeää on myös se, että äiti hyväksyy oman naiseutensa. Tyttöjä varottiin kehumasta sieviksi, jotta he eivät ylpistyisi. Vain joissain hyvin varhaisissa alkukirkon maalauksissa Jeesus ja hänen äitinsä Maria näyttävät siltä, keitä he olivat, palestiinalaisilta kansanihmisiltä. Ympäristöstä tulevat Vastakkain ovat oikeus olla sellainen kuin on ja liikakilojen terveydelliset haitat. Mikä minussa on kaunista. Monen, varsinkin vanhemman sukupolven edustajan arvottomuuden tunteen juuret ovat lapsuudessa. Kuka muotoons moittii, se Luojaans laittaa – sanoo vanha suomalainen sananlasku. vaatimukset ja ihanteet, arvostelu ja ylivoimaiset esikuvat luovat paineita varsinkin ulkonäköasioissa. Saako Jeesus näyttää itseltään. Ennen kasvatettiin moittimalla. Silti pyhät henkilöt on kristillisessä perinteessä kuvattu lähes aina poikkeuksellisen kauniiksi ja hienopiirteisiksi. Molemmilla ilmaisuilla lienee tarkoitettavan, että ihmisen tulee hyväksyä itsensä. Naisen elämä -kursseilla Meeri-Maria on saanut todeta, kuinka vaikea naisten on ollut vastata kysymykseen Mikä minussa on kaunista. Teksti ja kuvat: Riikka Juvonen Jumalan kuvat R aamatun luomiskertomuksessa Jumalan loi ihmisen omaksi kuvakseen. H 28 • askel 2/2019
29 askel 2/2019 •
Päästä irti, hyväksy, kiitä – siinä ovat hyvän vanhenemisen eväät, Meeri-Maria sanoo, heittää harteilleen vaahterankukankeltaisen pellavajakkunsa ja asettelee hiuksilleen pyöräilykypärän. Sitten 1960-luku nosti kauneusikoniksi laiheliini Twiggyn, ja siitä alkoi laihdutusbuumi, joka jatkuu edelleen. Voi jospa kristillinen taide antaisi vihdoin Madonnankin vanheta! L H 30 • askel 2/2019. Jos siihen halutaan muutosta, on etsittävä lohduttomuuden syyt. Ahdistus, levottomuus, yksinäisyys saavat popsimaan ylimääräistä. Keskustelu painosta käy kuumana. Se muuttuu karismaksi. Vanhempien ikäluokkien ahmimisen takana saattaa yksinkertaisesti olla myös lapsena koettu nälkä. Antiikin kreikkalaiset ihailivat myyttisiä amatsoneja, jotka leikkasivat pois toisen rintansa voidakseen ampua paremmin jousella. Silti ihmiskunta paksuuntuu. Sittemmin, elintason kohotessa, ruokavalio muuttui. – No, alkaa kaunistautua itsensä takia! heläyttää terapeutti. Mitä tehdä, kun muuttuu miesten silmissä ilmaksi. – Ei naiseus vanhetessa minnekään katoa. Ampiaisvyötärön tullessa muotiin 1800-luvulla naiset taas ryhtyivät kiskomaan korsettejaan niin kireälle, että pyörtyivät. – Älä tuijota sitä, mitä sinulta on mennyt, vaan keskity siihen, mitä sinulla vielä on. Pasta korvasi perunan, voi, sokeri, maito, kerma ja liha vaihtuivat juhlaherkuista arkiruuaksi. Antakaa Madonnan vanheta! Eivät ainoastaan kilot vaan myös ikävuodet koettelevat naisen itsetuntoa. Täydet jääkaapit, einekset ja herkkuja pursuavat aina auki olevat ruokakaupat ovat vasta viime vuosikymmenien ylellisyyttä. Oli pula-aikaa, sotaa ja sodan jälkeistä puutetta, joka alkoi helpottua vasta 1950-luvun puolivälissä. Dieetit, ihmeaineet, ruokavaliot ja hikiliikunnat ovat mahtava bisnes. Suomessakin noin neljännes työikäisistä on jo lihavia. Kaunisvartaloisuus oli miehinen ominaisuus, naisen kehon ollessa enemmänkin synnytyskone. Syönkö lapsuuden nälkääni. Kiinassa taas tyttöjen jalkaterät sidottiin jo vauvaikäisenä tiukkaan pakettiin niin, etteivät ne kasvaneet vaan jäivät pieniksi töpöiksi, joilla saattoi vain sipsuttaa. Twiggy vai Rubensin pullukat Eurooppalaisen barokkitaiteen mestari Peter Paul Rubens (1577–1640) ihaili reheviä naisvartaloita. Kanna muotosi ylpeydellä Siinä missä vanha kansa häpesi köyhyyttä ja nälkää, moni nykyihminen on kaappisyöppö. – Älä syyllisty, syö nauttien se minkä syöt, neuvoo Meeri-Maria ja kehottaa olemaan huolimatta pienestä pyöreydestä ja kantamaan muotonsa ylpeydellä. Päästä irti, hyväksy, kiitä – siinä ovat hyvän vanhenemisen eväät. Se on väkivaltaa itseä kohtaan, terveysuhka, johon lääkäreiden on puututtava, mutta ei mollaten vaan ihmistä kunnioittaen. Faaraoiden Egyptissä ihanteena oli pitkä, suippo takaraivo ja suuret lattajalat. Hyvinvoinnille haitallinen liikapaino on sitten toinen juttu. Suomessa nähtiin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vielä useasti nälkää. Syömisestä tuli huvi ja ajanviete, ja kun ruumiillinen työ samalla väheni, kilot alkoivat kerääntyä. Psyykenhoidon ammattilaisena Meeri-Maria Viita tietää, että usein ihminen ylensyö pahaan mieleen. Vastakkain ovat oikeus olla sellainen kuin on ja liikakilojen terveydelliset haitat. Hänen maalaustensa flaamilaiset kaunottaret ovat selvästi ylipainoisia
Sekin on oppinut vähän television katselusta. koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja Ihan metsässä T ico herättää kello 15 hauskalla tavalla. . Tätä päivä on pahimmillaan. Se hyppii tasajalkaa vatsani päällä, ja kun varovasti raotan silmiäni uuteen päivään, Tico hyppää lattialle ja varmistaa, että varmasti nousen. Vilkaisee meihin. Jos yritän ratsastaa vain hyvillä fiiliksillä, on pakko suostua ottamaan myös matalat olotilat. Näen vain puiden uhmakkaita varjoja ja yltyvää lumentuloa. Ostin kertakäyttöjuttuja. Paniikki uhkaa, nojaan puuhun ja pyydän apua. Tiedän kulkevani mäkeä ylös, mutta mihin suuntaan. Samoin kuin kiitävät onnellisuuden hetket. Siksi, että se on totta ja johtaa Ticoon. Itsensä määrittäminen tunteista käsin on kohdallani aina harhaa. 31 askel 2/2019 •. Lumisade hukuttaa sen. Auto jää Kiljavan sairaalan parkkipaikalle, ja aloitamme jyrkän laskeutumisen kohti rantaa. Keksin siihenkin laiskan keinon. Kahlaan polvia myöten lumessa. Jänis lähtee loikkimaan ylös vasemmalle. Samaistunut tunteeseen. Vaikka juuri nyt uskoni on kevyttä tavaraa elämän vaa’alla. Ainakin emonsa Freen. Valoa on enää vähän aikaa, ja yritän saada sitä kaapattua edes pisaran Ticon takia. A uto on muuttunut julman lumisateen vuoksi igluksi ja pakkanen hihittää korvaan. S äpsähdän ja huomaan, että pimeys on heittänyt siteen silmille. Kirjaimet eivät taivu selittämään tätä väsymystä. Seuraamme samaan suuntaan, ja hetken kuluttua näen ylhäällä sairaalan maston valon. Parin tunnin pallopelin jälkeen olen poikki, mutta unohtanut kielteiset tunteeni. Kun jatkamme kiipeämistä, näen lähellä jäniksen, joka katselee meitä. Putoan rotkoon. ”Uskosi on lahja, pidä kiinni siitä”, hän sanoo ja vanhoille silmille ilmestyy kyynel. Olisimme ohittaneet koko sairaalan, jos jänis ei olisi muuttanut suuntaamme. Ticon mielipuuhaa on liukua lumen peittämällä jäällä. Istun penkillä sairaalan ulko-ovien edessä, Tico lumimöykkynä sylissäni. Siellä missä lepakot humisevat eikä järki kulje. Olen masentunut, mutta se menee ohi. Ei poliisikoira Rexiä kuten Hedda, mutta suoratoiston televisioon. Näen, että se tuntee osan koirista. On säkkipimeää, mitä nyt lumi hieman valaisee. Sitten tunnin tauko ja mietin, tiskaanko lautaset tänään vai huomenna. Liukas polku kiemurtelee sankassa metsässä, katoaa välillä ja ilmestyy taas. Sitä ei pimeys haittaa. Muutaman kilometrin lenkki rakentaa tikapuut, pääsen kurkistamaan auringonlaskua ja saan millin D-vitamiinia. En tiedä, mitä Ticon mielessä silloin liikkuu, mutta se on jotenkin syyllisen näköinen. Syömme kiireesti jotakin ja ryntäämme ulos. Tico ilmestyy vierelle ja pyrähtää taas milloin mihinkin suuntaan. Sanonkin aina, että Free tarkkailee nyt sinua. Menemme pelaamaan rannan jäälle. Sytyttimen valossa yritän turhaan etsiä polkua. En näe Ticoa enkä löydä polun päätä. Tästä kohtaa on parin kilometrin jyrkkä nousu sairaalan luo. Videoklippejä Ticon kennelistä. Monesti ovat puhtaat astiat loppuneet, likaiset makaavat surkeina tiskialtaassa. Hetkeksi. Tajuan, että olen taas mennyt samaan lankaan viikko tolkulla. Lähellä vanhus polttelee tupakkaa pyörätuolissa viltti hartioillaan. Päätän, että on löydettävä kohta, joka vie ylöspäin. Nämä hetken kestävät sisäiset revontulet antavat oikean näkymän itseen. Astma saa hengityksen vinkumaan ja voimat alkavat loppua. Miksi kirjoitan näin. Ajamme jäistä tietä kohti Kiljavaa ja kesäistä uimapaikkaamme. Ilman sitä ja Heddaa olisin vielä syvemmällä. Liimaan sieluni pikateipillä Jumalaan kiinni. Se on hurja paikka. Tico ei reagoi siihen mitenkään. Vaikka lumi valaisee vähän, purevat vähävaloiset ajat vuosi vuodelta lujempaa. Yritän vain hokea, että Hän lupasi olla vierellä loppuun asti. Käymme toki aamulla ulkona ja sitten nukkumaan, muuten nämä kaamosunet eivät onnistuisi. Varoiksi. Päivittäin saan taistella, että jaksan hiipiä suihkuun. Kun paniikki jyskyttää selän takana, nojaan puuhun ja pyydän apua
Ihmiset kaipaavat tsemppaamista, iloa ja voimia alkavalle työviikolle, he sanovat. Hän lukeutuu kansainvälisesti tunnetuimpien suomalaisfilosofien joukkoon. Silläkö pahan ongelma on ratkaistu. Itse messussa yhteistä synnintunnustusta terävöittivät liturgin molemmilla puolilla alttarilla polvistuvat synnintunnustajat, jotka sanoittivat yhteen ääneen lausutun synnintunnustuksen jälkeen oman, henkilökohtaisen tunnustuksensa. Yksi niistä liittyi synnintunnustukseen. Miksi pilata messun myönteistä tunnelmaa ihmisten syyllistämisellä. Syyllisyys on jotain paljon enemmän. Syyllisyys ja tunnustus M aailman ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin 10.5.1988 Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä. Vuosien varrella yhteisen synnintunnustuksen muotoja on lisätty. Ei missään tapauksessa, tuntuisi uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ajattelevan. 32 • askel 2/2019. Synnintunnustus on usein vain yksittäisten tekojen tai tekemättä jättämisten luettelemista. Pihlström on vastikään kirjoittanut kirjan Ota elämä vakavasti, Negatiivisen ajattelijan opas (Ntamo, 2018). Pilaako synnintunnustus messun. Olisiko siis syytä keskittyä vain kaikkeen kohottavaan ja ruokkia etupäässä myönteisyyttä tässä pahojen uutisten maailmassa. Ei, sanoo filosofi Sami Pihlström. Tänä vuonna yhteisen synnintunnustuksen paikka siirtyy esirukousjakson yhteyteen – tai vaihtoehtoisesti ehtoollisliturgian sisälle. Päätimme elvyttää salaripin (termi tuli Miikka Ruokaselta), eli ennen messua oli mahdollisuus henkilökohtaiseen rippiin. Syntyessään messu sisälsi monia tavalliselle päiväjumalanpalvelukselle uusia käytäntöjä. Ja ratkaisuna saadaan synninpäästö. Se tuntuu raskaalta. Joillekin synnintunnustus on ongelma
Pihlström miettii, että koska Jumala ei vastannut esimerkiksi holokaustin uhreille, hän ei vastaa meillekään. Ja kuitenkin: synnintunnustuksen hiljaisuudessa, tyhjyydessä ja yksinäisyydessä on (sittenkin) jollakin merkillisellä tavalla läsnä hyvyys. Tai ilman kokemusta syyllisyydestä. Ihminen syntyy syylliseksi Nämä teemat johtavat väistämättä kysymykseen moraalista. Ihminen ei koskaan täytä moraalin vaatimuksia. Vaikka kuinka ahdistaisi Positiivisen ajattelun sijasta Sami Pihlström peräänkuuluttaa paneutuvaa, vakavaa ja vastuullista suurten kysymysten kohtaamista. . Liettualais-ranskalainen filosofi Emmanuel Levinas sanoo, että pelkkä yksilön olemassaolo vie ”paikan” joltakulta toiselta, joka voisi tai olisi voinut olla olemassa. Sen, joka yrittää ymmärtää elämäänsä, on otettava näihin negatiivisiin asioihin kantaa. Poissa. Tarvitsemme foorumeita, joissa nämä teemat tulevat näkyviin ja käsittelyyn. Suru koskee tapahtuneita kauheuksia ja tapahtumatta jääneitä hyviä asioita.” Pihlström korostaa, että moraali ei ratkaise ongelmia vaan nostaa ne esiin. Olemalla olemassa voimme pyrkiä lievittämään toisten kärsimyksiä, mutta samalla riistämme aina jotakuta. ”Myös Primo Levi, yksi tunnetuimmista keskitysleirikirjailijoista, on monesti viitannut siihen, että olemme kaikki syyllisiä siihen, että Auschwitz on ollut olemassa. Tällainen ihminen ei enää suuntaudu ihmisiin keinotekoisen pirteästi ”ilon kautta” vaan tunnistaen ja tunnustaen haikeuden ja melankolian, elämän pohjimmaisen vakavuuden. Ihminen, joka löytää negatiivisen ajattelun, löytää itsensä ja maailman, Pihlström sanoo. Siihen liittyy sen hyväksyminen, että Jumala on pahan keskellä hiljaa. ”Elämää eletään surun kautta, ei ilon. Moraalissa ei jaeta Nobelin palkintoja. Tai sen puutteesta. Pihlströmin mielestä moraalia ei voi lainkaan olla ilman syyllisyyden käsitettä. ” Fedor Dostojevskin romaaneissaan korostamassa mielessä olemme kaikki – ja kaikkein eniten minä – syyllisiä siihen, että maailmassa esiintyy kärsimystä, ja siten vastuussa sen lievittämisestä”, Pihlström sanoo. Näitä ovat kuolevaisuus, syyllisyys ja pahuus. On ihmisen osa olla surun, kuoleman ja rajallisuuden keskellä.” ”Jos ottaa asiat moraalin kannalta vakavasti, haikeudesta tulee elämän pohjavire.” ”Kaiken katoavaisuus aiheuttaa jatkuvaa huolta. Syntyessään ihmiseksi ihminen syntyy syylliseksi. 33 askel 2/2019 •. Vaikka kuinka ahdistaisi. Pihlströmiä ei tunnu yhtään häiritsevän, että hänen ajatuksensa kuulostavat depressiivisiltä. Olemme ihmisiä, ja Auschwitz on ihmisten luomus ja osoittaa, mihin kykenemme.” Moraalissa ei jaeta Nobelin palkintoja. Kuitenkin hyvyys on läsnä Tuomasmessun synnintunnustusosio olkoon paikka ihmisen hämmennykselle maailmaan kätkeytyvän pahan edessä. Itse ajattelen, että Tuomasmessussa sen paikka on synnintunnustusosio. Kysymys ei ole vain yksittäisistä teoista tai tekemättä jättämisistä. Ei kenellekään. Hän varoittaa, että positiivinen ajattelu ja helppo ratkaisukeskeisyys kaventavat käsitystä elämästä. sanoja tekoja Olli Valtonen • rovasti ja kirjailija Elämää eletään surun kautta Nämä filosofien ajatukset tuovat kieltämättä mieleen kirkon käsityksen perisynnistä. Siksi ihmisen osa on hämmennys
– Olen asunut 37 ikävuoteni aikana 22 osoitteessa ja tottunut lapsesta saakka irrottautumaan ihmisistä. Lapsuus Petäjävedellä, Keuruulla ja Jyväskylässä, vaihto-oppilasvuosi Las Vegasissa ja opiskelu Helsingissä. Yksi on seurannut aina mukana: ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunne. Toisaalta monet muutot ovat tehneet minusta rohkean lähestymään vieraitakin ihmisiä ja myös nauttimaan vaihtelusta. Olennaista ei ole tekeminen, vaan tutustuminen ja kohtaaminen. Sitten rakkaus vei pariksi vuodeksi Ruotsin Varbergiin ja työ siitä muutaman vuoden päästä, eron jälkeen, kalatehtaalle Norjan Støhön ja radiojuontajaksi Kuopioon. Teksti: Soili-Sisko Eskola • Kuvat: Jukka Granström elsinkiläinen Maija Ilmoniemi on seurattu Mailife.fi -bloggaaja, Yle Radio Suomen juontaja-tuottaja, monessa mukana oleva ja ihmisten ympäröimä nainen. Viime syksynä Maija palasi Helsinkiin. Ehkä siksi tunnen itseni usein joukkoon kuulumattomaksi. Jokainen tarvitsee välittäviä ihmisiä lähelleen. Niitä ovat saaneet sosiaalisen median ystäväryhmistä Maija Ilmoniemi, Elina Haarma ja Mona Solala. Ryhmän idea on yksinkertainen: kuka vain voi ehdottaa yhteistä tekemistä ja pyytää muita mukaan. Se rohkaisee myös muita kertomaan, mitä toivoo tai että aina elämässä ei mene hyvin. Tunnen itseni ulkopuoliseksi Maija on muuttanut elämänsä aikana lukuisia kertoja. H Ystävänpäivä joka päivä 34 • askel 2/2019. – Yksinäisyyttä on pidetty hävettävänä asiana, mutta minä haluan muuttaa tätä ajattelua. Ryhmässä on lumikenkäilty, käyty laavuretkellä ja elokuvissa, virkattu ja keilattu. Olennaista on kohtaaminen Koska Maijan luonne on aloitteellinen ja toimeenpaneva, hän päätti vuosi sitten kutsua koolle muitakin ystäviä ja seuraa kaipaavia. Nyt tiedän: oman, aidon itsen paljastaminen kannattaa. Ensimmäisestä 20 hengen kahvilatapaamisesta syntyi Kuopion kaverikerho, nyt vajaan 900 hengen, sekä miehille että naisille avoin Facebook-ryhmä. Tämä on saanut Maijan pohtimaan oman yksinäisyytensä syntyjuuria. – Ensimmäisen tapaamisen järjestäminen jännitti todella paljon: tuleeko kukaan. Yhteydenpitoa ja tapaamisia ryhmäläiset ovat jatkaneet ensikontaktin jälkeen haluamallaan tavalla. Sydänlämpöisiä ystäviä, juttuseuraa kahvikupin äärelle, yksinäisyyden karkotuskavereita. Yksinäisyys ei ole säälittävien luusereiden ongelma, vaan sitä voi kokea, vaikka olisikin sosiaalisesti kyvykäs ja elämässään menestynyt. Ryhmässä on lumikenkäilty, käyty laavuretkellä ja elokuvissa. Jos Maija ei olisi aiheesta suutaan avannut, harva arvaisi: hän tuntee itsensä usein yksinäiseksi
Ruokapöytä on hyvä paikka kohdata, kodeissa tai kahviloissa, Maija Ilmoniemi ja Elina Haarma ovat kokeneet. 35 askel 2/2019 •. Mona Solala, Susanna Määttä ja Sohvi Bäck perustivat ryhmän, ”kylän”, jossa vieraat ihmiset voivat tutustua toisiinsa
Vastavuoroisuus on ihmissuhteiden ydin. Diakoni auttoi ahdistuksessa Maija tunnustautuu ihmiseksi, jonka on ollut vaikeaa turvautua muiden apuun. Innostus oli niin suurta, että ystävykset perustivat Naisten treffit -Facebook-ryhmän kesäkuussa 2018. Ihmisellä voi olla satoja somekavereita, mutta ei ketään, jolle soittaa, kun tarvitsee apua tai kuuntelijaa. Että molemmat voivat antaa ja saada, olla vuorollaan auttamassa ja tukemassa. Kaipaan ihmisiä, joiden puoleen voin tarvittaessa kääntyä ja joille olen merkityksellinen kokonaisena ihmisenä, esimerkiksi ilman ammattiini liittyviä hyötyjä tai heikkoina hetkinäni. Yksin elävää Maijaa lämmittää muisto asumisesta kuusi viikkoa ystäväperheen luona Yhdysvalloissa. – Tuntui hienolta, että joku tuli minun luo, minun kotiini. Ystäväryhmä karkotti yksinäisyyden Espoolainen Mona Solala (35) havahtui ystävien kaipuuseen avioeronsa jälkeen. – Olen saanut voimani takaisin. On minun vuoroni auttaa ja kannustaa muita. Vaikka en sitä lopulta tarvinnut, se lohdutti: en ole yksin. Nyt reilu 6600 jäsentä etsii ja löytää ryhmästä itselleen seuraa ja ystäviä. – Olen vahva, itsenäinen nainen, mutta aloin opetella avun vastaanottamista, kun onnettomuudesta toipuminen pari vuotta sitten sulki minut puoleksi vuodeksi kotiin neljän seinän sisälle. Kolmen lapsen äiti oli elänyt tiivistä perhe-elämää, mutta kun lapset eron jälkeen olivat välillä isällään, hiipi yksinäisyys taloon. Mona tutustui sosiaalisen median kautta Susanna Määttään ja Sohvi Bäckiin. On minun vuoroni auttaa Nyt kun Maija on toipunut monista elämän vastoinkäymisistä, hän haluaa antaa itsestään muille. Kolmikko päätti kutsua ihmisiä lounasseuraksi. Tarvitsisimme enemmän laajennettuja perheitä, yhteisöjä, joihin liittyä, vaikka ei olisikaan sukua. Ystävä joutui ravistelemaan Maijaa: ”Ymmärrätkö, minä haluan auttaa. – En tarvitse sitä, että vaikkapa soitellaan koko ajan. Että luottamusta ruokitaan luotettavuudella, että molemmat saavat tuntea olevansa tärkeitä toisilleen. Että toinen vastaa katseeseen, hymyilee takaisin, lohduttaa murheessa. Ryhmään voivat liittyä yli 20-vuotiaat naiset. Ryhmä on valtakunnallinen, mutta tähän mennessä ryhmäläisten järjestämiä tapaamisia on ollut eniten Espoossa, Helsingissä, Vantaalla, Riihimäellä, Turussa ja Pohjois-Suomessa. Oli pakko suostua olemaan toisten avun varassa. H 36 • askel 2/2019. – Toivomme, että ryhmä voisi olla ”kylä”, ensimmäinen askel kontaktinotossa Mona Solala eli lapsena suomalaisen valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurin välissä. Tarvitsemme yhteisöjä Yksinäisyyden kokemustaan tarkastellut Maija on huomannut, että tarvitsee sekä paljon yksinoloa että fyysisiä kohtaamisia läheisten ihmisten kanssa. Keski-ikä on noin 40 vuotta ja aktiivisimmat ovat 30 ja 70 ikävuoden välillä. – Suomi on hyvin parisuhdeja perhekeskeinen. Tuo yksi keskustelu loi toivoa, samoin lupaus siitä, että minulle voidaan tuoda ruokakassi. Minä saan tästä itselleni, kun voin käydä puolestasi kaupassa.” Kotiin tuli myös seurakunnan diakoni, jonka kanssa keskustelu auttoi ylittämään ahdistuksen kuilun
En olekaan sisäänpäin kääntynyt Monalle antoisinta on ollut saada tunne joukkoon kuulumisesta. – Kaksi asiaa on yllättänyt minut: toisaalta, miten moni ihminen kärsii yksinäisyydestä, vaikka ei kehtaa sitä ilmaista ja toisaalta, miten rohkeita me juroiksi moititut suomalaiset sittenkin olemme: heittäydymme tutustumaan uusiin ihmisiin, kun joku vain tarjoaa siihen mahdollisuuden. Mona itse on osallistunut ryhmässä muun muassa ”neljän tähden illallisille”. Hyvästä ruuasta pitävät neljä naista valmistavat kukin vuorollaan alku-, pääja jälkiruoka-aterian muille, ja muut arvioivat ruokaa leikkimielisesti. Uusia ystäviä ei etsitäkään siksi, että vanhoissa olisi jotain vikaa, vaan koska uusille ihmissuhteille ja spontaanimmille tapaamisille on tullut tila ja tarve. – Ennen Naisten treffejä minusta tuntui, etten oikein kuulu mihinkään. Ryhmässä voi huhuilla seuraa vaikka ulkoiluun ja kahvitteluun, leppoisaan ajatusten ja kuulumisten vaihtoon. – Hauskaa on, miten sattumanvaraisesti muotoutuneessa ryhmässä kävi ilmi, että kaksi osallistujaa ovat naapureita! Olisiko heidän muuten tullut syötyä yhdessä. Kalenterin sivuja plärätään, ja jos onni käy, yhteinen aika löytyy jostakin viikkojen tai kuukausien päästä. . Mona on huomannut saman kuin moni muukin: vaikka vanhoja ystäviä on ennestään, tapaamisten sopiminen on usein työlästä. Yksinäisyyden kokemus voi siis nousta kasvuympäristöstä, mutta sen voi laukaista myös muuttunut elämäntilanne: työttömyys, leskeys, avioero, sairastuminen, uudelle paikkakunnalle muutto, pienten lasten kanssa kotona oleminen tai lasten aikuistuminen ja kotoa pois lähteminen. Susanna Määttä on löytänyt hyviä ystäviä sosiaalisen median kautta. H 37 askel 2/2019 •. Naapurit tulivat samaan pöytään Mona kannustaa myös ujompia tulemaan mukaan. Tapaamisen ei tarvitse olla mitään erikoista, paljon rahaa vaativaa tai isolla joukolla toteutettua. . – Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi sosiaalisesti kyvykäs ja elämässään menestynyt, Maija Ilmoniemi toteaa. Tähän syynä on ehkä se, että olen elänyt lapsena suomalaisen valtakulttuurin ja vähemmistökulttuurin välissä. vieraisiin ihmisiin ja että ryhmän tapahtumiin osallistumisen jälkeen kukin rohkaistuisi lähestymään ihmisiä myös kylän ulkopuolella
Voi olla myös niin, että ihmisellä on satoja somekavereita, mutta ei ketään, jolle soittaa, kun tarvitsee apua tai kuuntelijaa. . – Jouluna tutustuin ihmiseen, jonka kanssa sain jakaa innostukseni saksan kieleen ja kulttuuriin. Minusta on terveellistä välillä lähteä ulos omasta ystäväja kiinnostuskuplasta ja siedättää itseään ennestään tuntemattomien seurassa. Matkailusta pitävänä hän on myös reissannut uusien kavereiden kanssa Irlannissa ja Romaniassa. Vastapainona sosiaalinen media on tarjonnut toimivan väylän löytää uusia ystäviä. – On rikkaus tavata eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Ei yhteisen tekemisen tarvitse olla aina niin erikoista. Vaikka mieli haraisi vastaan, toisia ihmisiä kohti kurottautuminen kannattaa. Kotona on luontevaa kokoontua ruokapöydän ympärillä. – Enää ei ole noloa, että kaipaa syvempiä ihmissuhteita. Neljä naista söi nyyttäriruokaa yhdessä ja tutustui toisiinsa. Elina on kutsunut uusia tuttavuuksia kotiinsa tekemään thaimaalaista ruokaa, blinejä, sushia ja tapaksia. Konserteissa käyminen on hauskempaa yhdessä. En olekaan niin sisäänpäin kääntynyt kuin yksin ollessani kuvittelin, Mona hymyilee. – Olen sosiaalinen ja tykkään järjestää tapaamisia ihmisten kanssa. Kerran eräs ihminen tuli seurakseni siivoamaan kotiani. Myös matkailualan ja tapahtumatuottajan tutkinnot suorittanut Elina käy paljon kulttuuritapahtumissa, aiemmin usein yksin. – Enää ei ole outoa tai epätoivoista ilmaista, että kaipaa enemmän seuraa ja syvempiä ihmissuhteita, Elina Haarma sanoo. Noin 40-vuotiaille ja sitä vanhemmille naisille tarkoitettu ryhmä on koonnut yhteen noin 940 jäsentä. Pankkitoimihenkilönä pitkään työskennellyt, nyt kokiksi opiskeleva Elina elää kahden nuoren ja kissan kanssa Helsingissä. Avasin jouluna yllätyspaketin Elina on avoin ja rohkea: viime joulupäivänä hän avasi kotinsa ovet ystäväryhmän jäsenille. – Minulle ei ole vaikea lähteä liikkeelle ilman omaa seuraa, mutta muiden kanssa näyttelyissä ja konserteissa käyminen on hauskempaa. H 38 • askel 2/2019. Uusien ihmisten tapaaminen on kuin yllätyspaketin avaaminen: etukäteen ei voi tietää, mitä saa. Olen sosiaalinen ja osaan olla yksin 46-vuotias Elina Haarma löysi Uudet ~40+ ystävät -Facebook-ryhmän kolme vuotta sitten ja on siitä lähtien osallistunut ryhmän tapaamisiin, monesti niitä itse ehdottaen. – Tavallinen kotikyläily kaipaa elvyttämistä. Tapaamisia on eniten pääkaupunkiseudulla, mutta ryhmää ei ole rajattu maantieteellisesti. – Olen iloinen siitä, miten ”vanha minäni” on herännyt jälleen eloon. Sosiaalinen media voi saada ihmiset tuntemaan itsensä yksinäiseksi: muilla on noin paljon enemmän kavereita, ja he viettävät hauskaa keskenään ilman minua. Aika pian siivous kuitenkin jäi ja paransimme maailmaa viinilasin äärellä, Elina nauraa. Kotikyläily kaipaa elvyttämistä Vaikka Elina tapaa mielellään ihmisiä kaupungilla, hän on päättänyt kutsua heitä enemmän myös kotiinsa. Sohvi Bäck oli perustamassa Naisten treffit -Facebook-ryhmää, jossa jo yli 6600 jäsentä etsii ystäviä
Vaikuttaa siltä, että salattu Jumala ei ihmisestä hellitä, mutta ihminen voi yrittää ja ahkerasti yrittääkin kääntyä Jumalasta pois, omille teilleen. Niiltä teiltä Jumala etsii ihmisen, kun sen aika on. E dellisestä huolimatta elämän käytännön tasolla – siinä pyykkitai tiskikoneen täyttämisen, suksien voitelun ja aamukahvin juomisen arjen harmaudessa tai hyörinässä – on toki usein niin, että Jumalan ”tarve” tulee ihmiselle vasta silloin, kun on jokin hätä. Pohjimmiltaan siis Jumalasta ei kukaan pääse irti. Profeetat, vaikkapa Jeremia, taas soimaavat kansaa siitä, että se on unohtanut Jumalan. Ja sekin välähdys tai leimahdus on ”täynnä levottomuutta”. Tätä taustaa vasten ihmisen elämä on kosmisessa ja ajallisessa mitassa kuin silmänräpäys. Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo” (Job 14:1–2). 8:26). Kysy papilta Jussi Rytkönen • Teologian yleismies Onko sinulla kysyttävää Raamatusta tai hengellisestä elämästä. Mutta sitten, kun syyllisyys tai häpeä tai molemmat ovat riittävän suuria, kun on ”tosi kysymyksessä”, armo tuntuu olevan minunkin syntisen ihana osani. Lääke synnistä sairaalle on tarjolla ripissä, ehtoollisessa ja kaikkialla siellä, missä Herran Henki tekee salattua työtään. Psalmi 50 kehottaa huutamaan Jumalaa avuksi hädän päivänä. ”Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. Silloin voi olla vaikeaa olla heikko, voi tuntua nöyryyttävältä suostua syntiseksi, voi tuntua järjenvastaiselta, että joku ylipäätään väittää antavansa syntejä anteeksi – kyllähän minä itse teoistani vastaan! Kuitenkin tätä itse pärjäämisen eetosta vastaan puhuu vaikkapa Efesolaiskirjeen (Ef. Levottomuus kertoo siitä, että sisimmässään, selittämättömästi ja jatkuvasti, ihminen kaipaa Jumalaa. Pastorit Freija Özcan ja Jussi Rytkönen vastaavat kysymyksiin, joita voi lähettää osoitteella: Askel, ”Kysy papilta”, PL 279, 00181 Helsinki tai askel.toimitus@kotimaa.fi Huuda Herraa hädän päivänä 39 askel 2/2019 •. Luonnollinen ihminen haluaa yleensä olla itsenäinen ja luottaa itseensä. Tunne on monelle varmaankin hyvin tuttu. E sitettyyn kysymykseen liittyy myös jatkokysymys, jonka sisältö oli jotakuinkin se, että miksi ”anteeksianto kolahtaa” eli se tuntuu järkevältä ja olevan kohdallaan vasta sitten, kun on ollut monia hankaluuksia. Tässä mielessä paradoksaalisesti Jumala on mielessä, vaikka Hän ei olisi mielessä. Tuttu se oli Raamatun ajan ihmisillekin. 2:8) kohta: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” Varmaan on myös niin, että erilaiset lillukanvarsi-lankeemukset eivät normaalilla tavalla paatunutta ihmistä kovin pian Kristuksen ristin juurelle aja. Myös tällaisena ihminen kaipaa sisimpänsä tyhjyydessä selitystä ja armahtamista, vaikka ei asiaa rationaalisesti usein mietikään. ”Miksi Jumala tulee mieleen vasta silloin, kun menee huonosti?” K ysymystä voi tarkastella yhtäältä laajasti, toisaalta arkisesti. Jumalan Henki rukoilee hänessä sanattomin huokauksin (Room
Tärkeintä on kaipaus, joka vetää yhteyteen hänen kanssaan. Rukouksessa tarvitsen hiljaisuutta, joka puhdistaa kaiken turhan pois. Kun puhut Jumalalle hiljaa sisimmässäsi, kirjoittaen pyyntösi esirukouslapulle tai toisen kanssa niitä jakaen, olet jo silloin Jumalan tiedossa. Niinkin on hyvä, Jumala kyllä ymmärtää. Joskus kuulostaa siltä, että sanat joita ääneen lausumme, ovat sanoja niille ihmisille, jotka kuulevat. Olivatpa sanasi tai pyyntösi millaisia tahansa, ne ulottuvat Jumalan maailmaan. Sinne, missä jaetaan huoli rakkaista, elämästä ja maailmasta. Vaikka minua vaivaisikin tunne siitä, kuuleeko kukaan, niin tuossa läsnäolevassa hiljaisuudessa kaukaisuuteen karannut Jumala on lähempänä kuin arvaankaan. Olen hänen katseltavanaan koko elämäni todellisuuden kanssa. Mehän siinä yritämme löytää sanoja yhteiselle asiallemme. Kuuntelen kaipaustani. Tärkeää on se, että asetun Jumalan eteen, yksin tai toisten kanssa. Kun sanat loppuvat E sirukous on kristityn tärkein rukous, kirjoittaa Kati Pirttimaa kirjassaan Jumalan oma maailmaa varten, ja jatkaa, että oikeita sanoja on joskus vaikea löytää. Sanat tulevat sitten aikanaan. Olet kaipauksessasi siunattu Jumalan ihminen. Pirjo Kantala • tuomaspappi rukous 40 • askel 2/2019. Usein silloin, kun huoli rakkaista ihmisistä käy ylitseni. Tärkeintä on, että sanamme ovat totta, kun jätämme asiamme Jumalan käsiin. Sanat itsessään eivät ole tärkeintä. Kuva Jumalasta muuttuu elämän varrella. Järjellinen Jumalan pohdiskelu on aikaa myöten vähentynyt. Sanoitta tai sanoittaen. Se Jumala, jolle uskoin asiani 10-vuotiaana, on minun näkökulmastani erilainen kuin se, jota rukoilen tänään. Oma rukoukseni on usein sitä, että katselen Jumalan edessä koko elämäni todellisuutta. Niitä sanoja voi huutaa, kuiskata tai vain ajatella. Hän on aina toki sama omassa olemisessaan. En osaa sanoa varmoja totuuksia, mutta olen saanut kiinni luottamuksen tilasta, jossa voin elää ja hengittää
Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Voimia elämääsi. Käsittelemme viestit luottamuksella. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Suru on jatkoa sille rakkaudelle ja yhteiselle elämälle, jonka saitte elää. Näin rukous kantaa meitä joka hetki, voimme vuorollamme liittyä siihen. Erityistä siunausta heille, jotka haluaisivat perheenlisän, ja ilolla ja kiitollisuudella ottaisivat hänet vastaan. Usein läheisen ihmisen kuoleman jälkeen tulevat itsesyytökset, jolloin kysymme, mitä olisin voinut tehdä paremmin. Askel-rukousryhmämme jatkaa edelleen työtään. Mutta syytät itseäsi, kun et jaksanut viimeisiä viikkoja huolehtia puolisosi hoidosta kotona. Rukouspyyntöni: Olet rukouksissamme ”Kiitos rukouksistanne. Aina jossain päin maailmaa on kristittyjä koolla, kaksi tai useampia rukoilijoita. Nämä asiat jätän kanssanne hyvän Jumalan eteen.” Ajattele, miten paljon maailmassa rukoillaan koko ajan. Itsesyytöksistä suruun ”Puolisoni pääsi Taivaan Isän luo, josta olen kiitollinen joka päivä”, kirjoittaa vaimo 60 vuoden avioliiton jälkeen. Liitä sinäkin omasi toisten rukoukseen ja olet mukana suuressa rukouspiirissä. Samalla kerrot, että voimat eivät riittäneet. Vastaus on, että niissä olosuhteissa teit parhaasi. Itselleni voimia ja viisautta työhön, tukea askel askeleelta päivittäin. Puolisosi elää edelleen muistoissasi. Kaikkien toimitukseen tulleiden pyyntöjen puolesta rukoillaan vielä yleensä kuukauden viimeisessä Tuomasmessussa. ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. Jos olet lähettänyt esirukousaiheen meille, voit olla varma siitä, että rinnallasi kuljetaan. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Apt. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Kaikkien lasteni ja heidän rakkaittensa puolesta, varjelusta ja siunausta elämään. Siunausta avioliittoomme. Olisi hyvä, jos voisit keskustella asiasta jonkun seurakunnan työntekijän kanssa, vapautua turhasta itsesi syyttelystä ja siirtyä suremaan puolisosi kuolemaa. 4:7 . Aiheesi voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. 17:27,28. Pyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Kaikkien rakkaitteni puolesta Monet meistä voivat varmasti liittää oman rukouksensa näiden pyyntöjen joukkoon: ”Muistisairaan äidin puolesta, että omatoimisuus säilyisi pitkään. Rukoilemme kerran kuussa yhdessä ja ryhmän jäsenet jatkavat rukousta jokaisen pyynnön äärellä. Rukoukset on kuultu, tyttäremme sai työpaikan.” On rohkaisevaa saada postia, joka vahvistaa uskoamme siihen, että toinen toisemme puolesta kannattaa rukoilla. 41 askel 2/2019 •
Irwin Goodman teki sen suosituksi 1970-luvun alkupuolella, jolloin suomalaiset alkoivat toden teolla päästä seuramatkailun makuun. Suomalaisten ”keihäsmatkat” ovat historiaa. Yksi ensimmäisiä suosikkikohteita oli Las Palmasin kaupunki Kanariansaarilla, tarkemmin sanottuna Gran Canarialla. Las Palmas tarjoaa mahdollisuuden sekä rantaettä kaupunkilomaan. Kirkkojen Las Palmas Santa Anan katedraalin sisäpihalla sijaitsee myös kirkollisen esineistön museo. Las Palmasia voi tarkastella myös kirkkojen näkökulmasta. Se tarjoaa matkailijalle mahdollisuuden niin rantakuin kaupunkilomaan. Myös kirkoista ja hengellisestä elämästä kiinnostuneet löytävät runsaasti vierailemisen arvoisia paikkoja. Noista vuosista lähtien Las Palmasilla on joidenkin suomalaisten mielissä ollut huono kaiku. Niitäkin kaupungissa riittää, uusia ja ennen kaikkea vanhoja. Nenäänsä Las Palmasille nyrpistelevät eivät ehkä tiedä kaupungista riittävästi. Tai heidän tietonsa ovat vanhentuneet. Nimi yhdistyy massaturismiin ja suomalaisten liiankin vapautuneeseen lomatunnelmaan. Teksti ja kuvat: Olli Seppälä ”Ooo Las Palmas, Ooo Las Palmas Sun helmaasi aina jään Ooo Las Palmas , Ooo Las Palmas sun luoksesi lämpimään...” J okainen yli 60-vuotias – ja moni nuorempikin – tuntee tämän laulun, vai pitäisikö sanoa renkutuksen. Las Palmas (virallisesti Las Palmas de Gran Canaria) esikaupunkeineen on asukasluvultaan Helsingin kokoinen noin 600 000 ihmisen kaupunki. 42 • askel 2/2019
H 43 askel 2/2019 •. Eläkkeellä oleva kuulovammatyöntekijä ja risteilyemäntä Liisa Varho sen Santa Anan katedraali on Kanariansaarten historiallisesti merkittävin arkkitehtoninen kohde. talvikautta. Hän asuu miehensä kanssa kaupungissa jo 13. Hän matkustaa kaupunkiin joko yksin tai perheensä kanssa. Varho on myös Gran Canarian suomalaisen evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja. – Teen pitkiä kävelyjä, luen paljon erityisesti hengellistä kirjallisuutta ja tuoreimpana asiana joogaan. Santa Anan rakentaminen alkoi vuonna 1500. Heistä 600–700 asuu Las Palmasissa. Kirkko Suomesta lähettää talvikaudeksi turistipappeja seurakuntiin. Seurakunnalla on toimintaa sekä Las Palmasissa että etelämpänä 50 kilometrin päässä Play del Inglésissä. Kävin seurakuntien tarjoamassa hiljaisuuden joogan koulutuksessa ja innostuin siitä. Aho sanoo, että kaupunki tarjoaa hänelle oivallisen ilmaston ja rauhallista aikaa. Hän on käynyt Palmasissa jo yli 30 kertaa. Las Canterasin uimaranta ja rantabulevardi on itsessään nähtävyys. Aho viihtyi Palmasissa kolme viikkoa. Kanariansaarten suomalaiset ovat järjestäytyneet kahdeksi seurakunnaksi, Gran Canarian ja Teneriffan suomalaiseksi seurakunnaksi. Pappi tekee perustyötä Parin vuoden takaisen karkean arvion mukaan Kanariansaarilla asuu enemmän tai vähemmän vakituisesti 3000–3500 suomalaista. sijaan viettää Las Palmasissa kahdeksan kuukautta kerrallaan. Palmasissa seurakunnan messut järjestetään vapaiden suuntien ylläpitämän Skandinaavisen turistikirkon (Skandinaviska Turistkyrkan) tiloissa, Inglésissä puolestaan katolisen kirkon ylläpitämässä Templo Ecuménicossa. Alkuvuodesta Hannu S. Aho. Suotuissa ilmasto Yksi Las Palmasin löytänyt on Helsingin Hietaniemen hautausmaan suntio Hannu S
Santa Anan katedraalista erottaa aikakausittain arkkitehtuurin virtauksia. Tosin täyttä varmuutta ei ole, että Kolumbus olisi vuonna 1492 asunut juuri siinä talossa pysähtyessään ensimmäisellä Amerikan matkallaan Las Palmasissa. Keskiajalla yksi suosittu kuvataiteen aihe oli ”Pyhä Anna kolmantena” – kolmen sukupolven kuva, Anna, Maria ja Jeesus-lapsi. Valmista tuli vasta yli 300 vuotta myöhemmin. H 44 • askel 2/2019. Katedraaliin on pieni sisäänpääsymaksu, johon sisältyy myös pääsy museoon. Guanchien kadonneeseen kulttuuriin ja elämäntapoihin voi tutustua Las Palmasin vanhassa kaupungissa Veguetassa sijatsevassa museossa. Santa Ana viittaa Pyhään Annaa, joka Uuden testamentin apokryfikirjojen mukaan oli Marian äiti eli Jeesuksen isoäiti. Kirkon julkisivu edustaa 1800-luvun uusklassismia roomalaisine pylväskuvioineen. Inglésissä vaikuttaa myös suomalainen vanhoillislestadiolainen yhteisö, jolla on omia kokoontumisia ja edustajia seurakunnan yhteisessä hallinnossa. Toimipisteiden erot ovat selkeät. Espanjalaiset purjehtivat vuonna 1478 paikalle ja perustivat Las Palmasin. Jeesuksen isoäidin kirkko Kanariansaarten arkkitehtoninen, taiteellinen ja kirkollinen ylpeys – jos ilmaus sallitaan – on Santa Ana, suuri katedraali eli piispankirkko, jonka rakentaminen alkoi jo vuonna 1500. Aho on vieraillut Las Palmasissa yli 30 kertaa. – Harvoin pappina pääsee elämään näin tiiviissä yhteydessä seurakuntalaisiin ja tekemään kirkkovuoden mukana hengellistä matkaa heidän kanssaan jokaviikkoisten saarnojenkin kautta, Korpela sanoo. Vantaan seurakuntien johtava kasvatustyön pappi Tarja Korpela on jo toista kertaa turistipappina Las Palmasissa. Matkaoppaat tarjoavat tärkeäksi museoksi Kristoffer Kolumbuksen (espanjaksi Cristóbal Colón) taloa. Palmasissa tapahtumiin osallistuu enimmäkseen joko vakituisia tai pitkäaikaisia kaupungin suomalaisia asukkaita. Gran Canarian papit ovat talvella 2019 Tarja Korpela Las Palmasissa ja Arto Antturi Playa del Inglésissä. – Tässä saa keskittyä tekemään papin perustyötä. Kaupungin itäpuolella merellä näkee jatkuvasti useita suuria rahtilaivoja ankkurissa. Turistikanttorina toimii Markku Ylipää. Inglésissä messuväki koostuu enimmäkseen viikkoturisteista. Sen hätkähdyttävin huone löytyy toisesta kerroksesta – huoneen seinät ovat täynnä haudoista löytyneitä guanchien pääkalloja. Sama asia voidaan ilmaista myös niin, että he valloittivat maan paikallisilta asukkailta, tuolloin vielä kivikautta eläviltä guancheilta. Museon vieressä on myös pieni kirkko, jossa Kolumbuksen kerrotaan rukoilleen. Pyhän Augustinuksen, . Cairascon aukio Trianan kaupunginosassa tarjoaa mannermaista tunnelmaa. . Huone täynnä pääkalloja Las Palmas on paitsi Gran Canarian pääkaupunki myös Kanariansaarten suurin kaupunki, jossa toimii tärkeä ja vilkas satama, Puerto de la Luz eli Valon satama. Suntio Hannu S. Yksi väkevimmistä on Virgen Dolorosa eli ”Kärsimyksen neitsyt” jossa Neitsyt Marian sydämen läpi on lyöty miekka, tuskien ja kärsimyksen konkreettisena merkkinä. Sympaattinen aukio Aivan Santa Anan läheisyydessä vanhankaupungin eli Veguetan kortteleissa sijaitsee kirkkoja, jotka myös ovat vierailemisen arvoisia. Seurakuntaneuvosto ja vapaaehtoiset tekevät paljolti kaiken muun. Sinne kannattaa poiketa, sillä esillä on poikkeuksellisen kiinnostavia patsaita ja liturgisia esineitä
. . Sen laidalla on vierailemisen arvoinen ja hyvässä kunnossa oleva San Franciscon eli Franciscus Assisilaisen kirkko. Kaupunkiin johtavan moottoritien reunalla, vanhan kaupungin laidalla on jesuiittojen koulu (Colegio Jesuitas) ja sen lähellä San Francisco de Borjan -kirkko, joka ulkoisesti naamioituu hyvin katukuvaan, mutta on sisältä upea. Veguetan yksi sympaattisimmista paikoista on eittämättä Santo Domingon kirkon pieni aukio. Liisa Varho toimii seurakuntanevoston puheenjohtajana. Oma hengellinen matka Lomaansa lähinnä Las Canterasin kuuluisan turistirannan läheisyydessä viettävä ei voi kokonaan välttyä kirkolliselta vaikutukselta, sillä Plaza Espanjalle johtavan Olof Palme -kadun rannanpuoleisen pään läheisyydessä on Santismo Christo -kirkko. Santa Anan katedraali illan pimetessä läheisen hotellin kattoterassilta nähtynä. Sen erikoisuus on alttariseinän suuri reliefi, jossa voi nähdä koiran. Las Palmasissa näkyy myös jesuiittojen vaikutus. San Telmon puiston laidalla vaatimattoman oloinen pieni entinen luostarikirkko edustaa sisältä yllättäen koristeellista barokkia. Tarja Korpela on Las Palmasissa turistipappina talvikauden 2019 paikallisessa suomalaisessa seurakunnassa. 45 askel 2/2019 •. Kirkosta voi napata mukaansa myös jesuiittojen lehden, vain espanjankielisen tosin. Franciscus Assisilaisen kirkko sijaitsee Cairascon aukion laidalla. Kannattaa kuitenkin huomata, että kaikki paikalliset kirkot eivät suinkaan ole automaattisesti koko ajan auki, vaan tavallisesti ennen ja jälkeen päivittäisten palvelusten. Vanhan kaupungin reunalla, Veguetan ja San Juanin reunoilla sijaitsee hautausmaa, jossa turistin kannattaa myös poiketa kokemassa kokonaan toisenlainen kristillinen hautauskulttuuri kuin meillä. San Agustinin kirkko valmistui 1852. Kaupungista löytyy myös näyttävällä paikalla mäen harjalla korealaista alkuperää oleva Full Gospel -temppeli sekä vanha anglikaaninen Holy Trinity -kirkko. . Pari kivenheittoa Santa Anasta Trianan-kaupunginosan suuntaan on viehättävä Cairascon aukio. Sen penkeillä puiden varjossa istuessa ja puluja katsellessa tulee iätön olo. Las Palmas tarjoaa mahdollisuuden myös omaan hengelliseen matkaan ja tutustumiseen katoliseen hurskauteen. Itse asiassa suomalaisen seurakunnan kokoontumistila, Skandinaavinen turistikirkko, sijaitsee muutaman korttelin päässä Las Canterasin turistialueesta, kuten myös Suomi-kerho
Monet tarinat ja esimerkit nousevat nuorten maailmasta mutta puhuttelevat tällaista syvällä keski-iässäkin olevaa – joka on ollut nuori ja muistaa unelmansa ja eksymisensä sekä itsensä ja paikkansa etsimisen. Liisa Väisänen. Niin se toimii, maassa kuin maassa.” Nämä Hermann Göringin Nürnbergin oikeudenkäynnin aikana lausumat sanat saattavat lukijan Pascal Engmanin rikosromaanin Patriootit alkuun. WSOY 2019. On monta Ranskaa, niitä löytyy historiasta, mutta myös nykyisestä monikulttuurisesta maasta, vaikka tietty kielellinen yhdenmukaisuuden paine maassa onkin. Muutoin siinä hypitään vinhaan historian ja nykyisyyden välillä. Se on nuorille tarkoitettu hartauskirja, jossa ei kuitenkaan ole yläikärajaa. Kirjat #voima365 Kirjapaja 2019 Patriootit. Omakohtaisuus on kirjassa mukana sopivalla tavalla. Kiinnostavia yksityiskohtia riittää myös. Viimeksi mainittuja vainottiin aina Ranskan suureen vallankumoukseen 1789 saakka. Väisänen on asunut Ranskassa ja opiskellutkin siellä. Chileläis-ruotsalaisen kirjailijan esikoisromaani kulkee kirjoittajan kummassakin kotimaassa. Tarinoita ranskalaisuuden ytimestä Matkakirjoja on kahdenlaisia. Ja ne, jotka ovat hyvän puheen oloisia ja henkilökohtaisuus tulee selvästi tai rivien välistä esille. Aihe on ajankohtainen: maahanmuuttovastainen tunnelma kiristyy ja purkautuu silmittömänä väkivaltana aiheesta kirjoittaneita toimittajia kohtaan. Pascal Engman. Kirjan tuotolla tuetaan lapsija nuorisotyötä Kroatiassa Sanansaattajien kautta. Ja pelolla puolestaan voi lietsoa mitä vain, jos kansakunta ei pidä varaansa. Jokaisella sivulla on lyhyt raamatunkohta, siihen liittyvä pohdiskelu sekä rukous. Liisa Väisäsen Ranska, rakkaudella (Kirjapaja 2018) kuuluu jälkimmäisiin. Uskonsodat leimasivat Ranskan 1500-lukua. Päivi Puhakka 46 • askel 2/2019. Lukijalle piirtyy kuva Väisäsen Ranskasta, joka on vahvasti historiaan painottunut. Sellaisia, jotka esittelevät yksityiskohtaisesti suuren joukon turistikohteita, ja sellaisia, joissa tarinoidaan kohdemaasta yleisemmin. Samalla se pistää miettimään, miten pahaksi pohjoismainen yhteiskunta voi kääntyä, jos vihan kierteitä ei ajoissa katkaista. Patriootit liikkuu sujuvasti, vaikka henkilögalleriaa riittää, ja pitää otteessaan. Myös maata mennään ristiin rastiin. Tekstit on koonnut Toholammin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jani Heinineva. Kirjan vahvuus on sen ujostelematon hengellisyys, ja sen kanssa voi kevyesti kulkea myös kirkkovuodessa. Jos joku kuvittelee, että Ranska on jotenkin vain yhdenlainen, hän erehtyy pahasti. Tekstien tyylit ja tasot vaihtelevat kirjoittajien mukaan. Väisänen suhtautuu Ranskaan kuin omaansa. Tarinan konnat ja varsinainen sankari, muukalaislegioonan kautta hämärähommiin kulkeutunut August, ovat fiktiivisempiä, mutta sellaisia kuin rikosromaanissa pitää ollakin. Freija Özcan Nuorten voimakirja #voima365-kirjasta löytyy nimensä mukaisesti sanottavaa ja evästä vuoden jokaiselle päivälle. Katoliset ja protestantit, hugenotit, ottivat yhteen. Ihminen löytää elämäntarkoituksensa pimeydestä ja tyhjyydestä, jos hyvyyttä ja lämpöä ei ole tarjolla. Pysäyttävimpiä ovat ne, joissa on hyvä tarina ja joissa ei jaaritella. Ranska, rakkaudella. Engman on Expressen-lehden entinen toimittaja ja kuvaa uskottavasti mediamaailmaa. Lukijalle se tarjoaa energistä jutustelua. Ja byrokratia. Olli Seppälä Vaarallista isänmaallisuutta ”Ei tarvitse tehdä muuta kuin sanoa ihmisille, että heidän kimppuunsa on hyökätty, ja syyttää pasifisteja epäisänmaallisuudesta ja siitä, että nämä saattavat isänmaansa alttiiksi vaaralle. Kirjapaja 2018. Siihen sekoittuvat myös henkilöiden omat pyrkimykset ja traumat. Elämänläheisen ja helposti lähestyttävän kirjan kirjoittajat ovat nuorisotyöntekijöitä, nuorisopappeja ja kohderyhmää itseään – nuoria
Hellyttävä luku Diminutiivit ja tilpehöörit kuvaa nyt jo aikuisiksi kasvaneita Korholan lapsia. Vähitellen Knight saa myytyä ajatuksensa lukijalle; lajitellessaan tulee arvioineeksi myös sen, mikä elämässä ja itselle on oikeasti tärkeää ja säilyttämisen arvoista. Toisella lajitellaan ja nostetaan tikun nokkaan se, mistä ei piitata, ja toisella viisveisataan siitä. Kirjan punaisena lankana on sairastuminen syöpään ja sen tuomat näkökulmat kuolemaan ja elämään. Entisen europarlamentaarikon Eija-Riitta Korholan tammikuussa ilmestynyt kirja Kuolemaa nopeampi, Lähikuvia elämästä koostuu esseiden kaltaisista luvuista. Eija-Riitta Korhola Kustantaja 2018??. Kirja on hauskasti kirjoitettu, aiheeseen ei sopisikaan tosikkomainen opastus. Sarah Knight lainaa häpeämättömästi konmarituksen metodia koskemaan kuormittuneita aikatauluja, velvoittavia ihmissuhteita ja oman sisäisen kontrollerin käskyjä. Knightin kehittämässä EnAioPyydelläAnteeksi-menetelmässä on kaksi askelta. Sarah Knight. Syövän myötä elämään tulivat ankarat kivut, jotka ovat osin sivuoireita eri lääkkeistä ja hoidoista. Outo piirre teksteissä on kuitenkin se, että kaikki kirjassa nimeltä mainitut henkilöt, esimerkiksi ne, jotka ovat olleet eri tavoin avuksi rankkojen syöpähoitojen aikana, ovat julkisuudesta tuttuja. Sain kirjan ystävältä 60-vuotislahjaksi – enkä hetkeäkään liian aikaisin. Tässä iässä on korkea aika vapauttaa viisveisaamisen taito avartamaan loppuelämää. Mutta hän tekee sen omalla hulvattomalla tyylillään ja opastaa tarttumaan rivakasti henkiseen epäjärjestykseen. Rintasyöpä on aggressiivista lajia ja hoidot rankkoja. Kirjoittaja lainaa useammassa kohtaa Georges Bernanosin kirjaa Maalaispapin päiväkirja. Art House 2018. Hän kertoo tuntevansa kiitollisuutta uskosta, joka on arkisista arkisin: ”Jeesus neuvoi yksinkertaisen reitin Jumalan lähelle: menemme lähimmäistemme luo.” Mari Teinilä Kuolemaa nopeampi. Kuolemaa nopeampi -kirjan esseet ovat viisaita, kirjoittaja on elänyt ja elää täyttä elämää. Päivi Puhakka Raivaa henkinen komerosi! Viis veisaamisen elämänmullistava taika. Avioeronsa syistä hän ei avaudu tässäkään yhteydessä ja hyvä niin. Lukija tunnistaa esimerkit puuduttavista juhlista, suvun pinttyneistä perinteistä, työpaikan pitkistä kokouksista tai asioista, joita sinun ”kuuluu” seurata. Ensin metodi tuntuu itsekkäältä ja epäkristilliseltä. Kirja antaa ehkä tahattomasti sen kuvan, että Korholalle tärkeitä ihmisiä perheenjäsenten lisäksi ovat vain julkisuuden henkilöt. Korhola alkoi kirjoittaa tekstejä heti diagnoosin saatuaan. Tätä kultaa kaivaessaan voi samalla löytää aikasyöpöt, sairaalloiset riippuvuussuhteet ja energiaa vievät ärsytyksen aiheet, itse kullakin on omansa. Vastavoimana ovat nimittäin isien ja äitien perintö (ehkä erityisesti kilteille tytöille), ihanteet, velvollisuudet ja ympäriltä tulevat elämäntapapaineet. Viis veisaamisen elämänmullistava taika. Sivuilta löytyy muutama havainnollistava kaavio ja nelikenttä sekä tyhjiä rivejä oman arkensa viisveisattaville ja arvokkaille asioille. Kirja kuvaa myös sitä, miten paljon kustannuksia ja ylimääräistä tuskaa aiheutuu siitä, ettei tieto kulje hoitohenkilökunnalle eri yksiköiden välillä. Kuulostaa, jos komeroissasi on tapahtunut vallankumous Marie Kondon KonMari, Siivoamisen elämänmullistava taika -menestyskirjan voimalla. Kuulostaa kevyeltä ja helpolta, mutta toteutus vaatii voimia. Osin tämän kirjan innoittamana Korhola kirjoittaa suhteestaan Jumalaan. Täyttä elämää 47 askel 2/2019 •. Kuulostaako tutulta
Teksti: Olli Seppälä • Kuvat: Jukka Granstrom R aamattu on Kaarina Perkiölle tärkeä kirja niin yksityisesti kuin työssä. Rippiraamatuissa esimerkiksi painottuu liiteosien merkitys. Perkiön nykyinen oma käyttöraamattu on PU-kantinen, oranssinvärinen ja kyyhkykuvioinen kirja. Kuinka valita sopiva Raamattu. Perkiön kokemuksen mukaan tärkein yksityisen raamatunostajan valintakriteeri on käännöksen lisäksi kansimateriaali. Kaarina Perkiön ensimmäinen oma Raamattu on vanhemmilta 12-vuotiaana saatu viininpunainen nahkakantinen nimipainatuksella varustettu kirja. Pieni vai suuri. Hän lukee Raamattua ja myös myy niitä työkseen Sacrumin markkinointipäällikkönä. – Mutta ostajista osan kanssa eri vaihtoehtoja käydään yhdessä perusteellisesti läpi ennen lopullista valintaa. Niitä riittää mustasta limeen ja vaaleansinisestä viininpunaiseen mallista riippuen. Seuraavassa keskitytään ulkoisiin tekijöihin, jotka vaikuttavat Raamatun käytettävyyteen ja siihen, onko lukuja käyttökokemus miellyttävä. Moni tietää etukäteen tarkkaan mitä etsii. Raamattujen hinnat nimittäin vaihtelevat mallista ja kaupasta riippuen noin 10–100 euron välillä. Nahkakannet toivelistalla 48 • askel 2/2019. Osasta käännöksistä on saatavilla vain yhtä tai korkeintaan muutamaa eri versiota, mutta varsinkin vuoden 1992 käännöksestä löytyy kymmenittäin erilaisia. Raamatun koko on myös tärkeä valintaperuste. Osa 2 eli minkälainen Raamattu kannattaa ostaa. Askelen edellisessä numerossa 1/2019 käsiteltiin erilaisia raamatunkäännöksiä, jotka myös saattavat vaikuttaa valintaan. Keskikokoinen nahkakantinen Raamattu on Sacrumin myydyin versio yksityisasiakkaille. Myöhemmin kirjahyllyyn on kertynyt useita erilaisia Raamattuja. Sacrumin Helsingin myymälässä tiskin takana ollessaan Perkiö on kohdannut monia asiakkaita, jotka ovat tulleet ostamaan Isoa Kirjaa. Mikä niistä on hyvä. Sen jälkeen valinta tapahtuu eri värien välillä. Seurakunnat ostavat enimmäkseen vihkija rippiraamattuja, joiden valinnassa ovat omat perusteet. Vuosikymmenten matkakumppani Mutta vielä yksi asia ennen kuin tarttuu kaupan ovenripaan. Valtaosa valitsee nahkakantisen Raamatun. Yli satasenkin Raamattuja löytyy, mutta hyvän käyttöraamatun saa jo muutamalla kympillä. Kannattaa kurkistaa omaan kukkaroon. Osa raamatunostajista kysyy myös reunahakemistoa. Tarjolla on parhaimmillaan jopa kymmeniä erilaisia, erikokoisia ja -värisiä Raamattuja. K un menee ostamaan Raamattua kirjakaupasta, varsinkin kristillisestä kirjakaupasta, saattaa joutua hämmennyksen valtaa. Riittääkö kansimateriaaliksi pahvi vai ostaisinko nahkakantisen. Vetoketjukin koetaan hyödylliseksi ominaisuudeksi, jos kirjaa kuljettaa paljon mukanaan. Tarjonnan monipuolisuus saattaa myös yllättää
Raamatun ostajan kannattaa miettiä seuraavia asioita etukäteen – sillä hän törmää niihin kuitenkin jälkikäteen. H 49 askel 2/2019 •. Toisaalta Raamattu on yleensä hintansa väärti, sillä sitä luetaan paljon ja siitä tulee matkakumppani jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Hinta eli käytettävissä oleva rahamäärä voi olla rajaava tekijä sille, minkälainen Raamattu kaupasta lopulta lähtee mukaan. Sisällön kannalta Raamatun hinnalla ei tietenkään ole mitään väliä. Reunahakemisto oli myös tärkeä kriteeri. Lisäksi Ihastuin kannen kauniiseen väriin ja kuvioon, Kaarina Perkiö kertoo. – Hankkiessani nykyisen Raamattuni vuonna 2009 valintaperusteena oli vasta suomennettujen apokryfikirjojen sisältyminen kirjaan. Tarkoitus Ensimmäinen kysymys, joka Raamatun ostajan tulee asettaa itselleen, on mihin tarkoitukseen kirja tulee. Seurakuntien ostamat vihkiparien tai rippikoululaisRaamattu on aina hintansa väärti
Isotekstistä on helpompi lukea, jos näön kanssa on ongelmia tai jos on hämärää. Hieman karkeasti jaoteltuna aktiivikäyttöön tarkoitettuja Raamattuja on kolmea kokoa: pienoisraamattuja, perusraamattuja ja isoraamattuja. Se tarkoitta hyvin ohutta mutta opasiteettiarvoltaan korkeaa paperia eli paperia, joka on mahdollisimman läpikuultamaton. Ulkoisilla seikoilla ei välttämättä ole mitään vaikutusta tähän. Nahkakantinen Raamattu on miellyttävä kädessä ja arvokkaamman oloinen kuin pokkariversio pahvikansilla tai perusversio nahkajäljitelmäkansilla. Jakeellinen Raamatun käyttö jae kerrallaan on kirkollinen tapa ja perinne. Paperi Joskus painoalalla puhutaan niin sanotusta raamattupaperista. Lisäksi osassa kansista on kertovia kuvia tai abstrakteja kuvioita. Jos ostaa Raamatun itselleen luettavaksi silloin tällöin, kirja voi olla erilainen kuin jos ostaa itselleen kirjan ahkeraan raamattupiirikäyttöön. Pysty kirjasintyyppi on tavallisempi kuin pyöreä. Marginaalit Raamattupiirityöskentelyyn tai omaehtoiseen Raamatun tutkimiseen voi kuuOikea valinta P aras Raamattu on se, jota lukee mielellään. Kannet vaikuttavat siihen, miltä kirja näyttää ja tuntuu esineenä. Virsikirjoissa ja Raamatuissa törmää toisinaan läpikuultavuusongelmaan. Vetoketju Ahkerilla raamatunlukijoilla näkee kirjoja, joissa kannet voi sulkea umpeen vetoten käyttöön tarkoitetut Raamatut ovat erilaisia kuin saarnamiehen kädessään heiluttama lerppukantinen Iso Musta. Jos siis harjoitat yksityiskohtaista Raamatun tutkimista, jakeellinen versio on oikea valinta. Toisin sanoen yksittäisten jakeiden numerointi oli upotettu vain pienellä tekstin sisään. Tätä tarkoitusta varten on Raamattuja, joissa on leveät valkoiset marginaalit. Kappalejako Kun uusi 1992-käännös tuli markkinoille, merkittävä osa kirjoista oli niin sanotulla kappalejaolle. Niihin voi tehdä tärkeitä ja hyödyllisiä muistiinpanoja, jotka auttavat myöhempää lukemista. Kirjainten koko luonnollisesti vaikuttaa luettavuuteen. H 50 • askel 2/2019. Mutta vilkaisu kauppojen tarjontaan paljastaa, että värejä on tarjolla useita. ”Raamattu kaikilla mausteilla” tarkoittaa kirjakauppaslangissa nahkakantista, vetoketjullista, reunahakemistolla ja kultasyrjällä varustettua Raamattua, jonka kruunaa nimipainatus. Raamatuista löytyy myös erilaisia juhlaja lahjalaitoksia sekä isokokoisia perheraamattuja, jotka voivat olla myös kuvitettuja. Viimeksi mainitut ovat yleensä marginaaleilla varustettuja (niin sanottu saarnaajamalli) tai isotekstisiä. Näin pieneen tilaan mahtuu enemmän asiaa. lua muistiinpanojen tekeminen. Kirjasin Yleensä Raamattuun haetaan helppolukuinen kirjasintyyppi, joka on myös ladonnaltaan taloudellinen. Koko Jos kaipaa Raamattua, jonka voi ottaa mukaan matkalla, kannattaa valita pienikokoinen kirja. Kannattaa valita kirja, joka ennen kaikkea vastaa omia tarpeita, mutta joka lisäksi tuntuu hyvältä kädessä ja ehkä miellyttää silmääkin. Kannet Raamattu on usein väriltään musta. Moni aktiivinen raamatunlukija suosii nahkakansia. Nahkakantiset Raamatut ovat luonnollisesti kalliimpia kuin muusta materiaalista olevat Raamatut. Jakeisiin viitataan usein ja niiden avulla teksti löytyykin helposti. Keittiönpöydän ääressä isokokoinenkin Raamattu on kotonaan. Koska ihmisiä ja makuja on erilaisia, täytyy Raamattujakin olla erilaisia. Sisältö on silti kaikissa sama. Jos paperista kuultaa läpi vastakkaisen sivun painotekstiä, se vaikeuttaa lukemista ja tekstistä voi tulla ikään kuin sottaista. Hyvässä valossa pienikokoinenkin teksti toimii. Jos siis haluaa lukea koko Raamatun läpi, kappaleellinen lähestymistapa on parempi ja luontevampi kuin yksittäisiin jakeisiin alituiseen töksähtäminen. Toisaalta jos viihtyy raamattupiireissä, tekee mielellään muistiinpanoja ja etsii raamatunkohtia, silloin malli, jossa tämä on otettu huomioon, toimii todennäköisesti paremmin kuin perusraamattu. Selkeästi merkityt ja erotellut jakeet ovat olennainen osa esimerkiksi raamattupiirityöskentelyä. Nahkakansissa on usein myös suojareunus. Raamatun alkutekstiin jakeiden merkintä ei kuitenkaan kuulunut, vaan se on peräisin 1500-luvulta. Tarkoituksena oli rohkaista lukemaan Raamattua isompina kokonaisuuksia eikä jakeita yksitellen nyppien
Seminaariohjelma rakentuu luennoista ja paneeleista. Toisaalta lukunauhan puuttuminen ei ole katastrofi, sillä sen voi korvata omalla lukumerkillä. Matkanjohtaja Pirjo Kantala. Matkan aluksi tutustutaan viinintuotantoon Rooman viinikukkuloilla ja maalauksellisissa pikkukylissä. Enneagrammi on vanha, suosittu itsetuntemuksen väline. Assisiin pääsee esimerkiksi Roomasta, junamatkan kesto noin kaksi tuntia. Nimipainatus Jos haluaa tehdä Raamatustaan persoonallisen, nahkakanteen voi tilata eri hintaan nimipainatuksen. Matka sisältää Finnairin suorat lennot turistiluokassa Helsinki-RoomaHelsinki, yhden yön majoituksen hotelli Castel Vecchiossa aamiaisella, 4 yön majoituksen luostarissa Assisissa täysihoidolla, ohjelman mukaiset kuljetukset, opastukset ja retket sekä enneagrammiseminaarin. matkaohjelma kokonaisuudessaan, lomalinja.fi 2) Omatoimimatka 26-30.6., hinta 958 €/2hh. Seminaari alkaa aiheen yleisesittelyllä, joten enneagrammin ennakkotuntemus ei ole välttämätön. Liiteosat Raamattujen lopussa on tavallisesti liiteosa, johon sisältyy ainakin kartasto. Seminaaripaikkana ilmastoitu fransiskaaniluostari. Aamuisin ja iltaisin yhteisiä musiikkipitoisia hetkiä luostarin puutarhassa ja kappelissa. 25.6.–30.6. Varaukset ja lisätiedot: lomalinja.fi/matkakalenteri Päivi Hänninen/Lomalinja puh 010 289 8100 tai paivi.hanninen@lomalinja.fi Tai Pirjo Kantala, puh 040 5111989 tai pirjo.kantala@tuomasmessu.fi 9 näkökulmaa arvoihin. Toisaalta pelkät liiteosat tuskin ovat syy ostopäätökseen, mutta jos valittavana on kaksi tasavahvaa ehdokasta, liiteosiltaan parempi saattaa viedä pitemmän korren. Sisältää 4 yön majoituksen luostarissa Assisissa täysihoidolla oheisohjelmineen sekä enneagrammiseminaarin. Jos hyvä tuuri käy, sen voi saada tarjouksena veloituksetta. Nimipainatusta käytetään usein lahjaksi annettavissa Raamatuissa. MIKÄ MINULLE ON TÄRKEÄÄ. Värisyrjä Tavallisesti kirjojen syrjät ovat paperinvalkoiset, mutta toisinaan Raamatuissa näkee myös värisyrjiä. Musiikkivastuussa Inna ja Juha Vintturi. Iltapäivisin mahdollisuus tutustua Franciscuksen elämään ja kristikunnan kiehtovimpiin pyhiinvaelluspaikkoihin. Lukunauha voi osoittautua yllättävän hyödylliseksi lisäosaksi. Ne helpottavat kirjan käyttöä, jos pitää hyppiä eri raamatunkohtien välillä tai haluaa muistaa, mihin kohtaan oma lukeminen jäi. Erästä raamattumallia mainostetaan sillä, että siihen sisältyy yli 300-sivuinen kartastoliite. tai 26.–30.6.2019 Valittavanasi kaksi matkavaihtoehtoa: Valmismatka 25.6.–30.6., hinta 1688 €/2hh. Liitteissä voi olla myös hakemistotietoa kristinuskon keskeisistä käsitteistä. L Enneagrammiseminaari Assisissa Ohjaajina Leila ja Olli Valtonen. Tämä suojaa sivuja rypistymiseltä, jos kirjaa kuljettaa usein esimerkiksi laukussa. Näin saadaan nopeammin esiin vaikkapa Habakuk. Oma nimi Isossa Kirjassa on suorastaan vertauskuvallista. Liiteosan merkitystä ei tule aliarvioida, sillä se voi tarjota karttoineen ja hakusanoineen hyödyllistä ja tärkeää lisätietoa. ketjulla. Värillä haetaan kirjaan arvokasta ilmettä – rahallisesti värisyrjä nostaa aina hintaa hieman. Hakemistot ovat pieniä kirjan syrjässä olevia koloja, joista näkyy kunkin kirjan lyhenne. Reunahakemisto Yksi Raamatun käytettävyyteen vaikuttava seikka on reunaeli peukalohakemisto. Ks. Yleensä värisyrjä on kultainen tai joskus hopeinen. Lisämaksusta yhden hengen huone 150 €/hlö. Lukunauha Monissa Raamatuissa on yksi, kaksi tai jopa neljä lukunauhaa. Gastel Candolfossa vieraillaan Apostolisessa palatsissa, joka oli aiemmin paavien kesäpaikka. Vetoketjullisia Raamattuja on lähinnä vain nahkakantisissa versioissa
Minä luen sitä aina alusta loppuun, sillä tärkeimmät asiat aina toistuvat siellä.’ Isoäiti tiivisti Raamatun keskeisen sisällön sanoihin ’Jumala on rakkaus’. Jossain vaiheessa tärkeäksi tulivat sanat, ettei mikään voi erottaa Jumalasta. Kun menin itse rippileirille, Jeesuksen merkitys selkeytyi ja halusin tietoisesti seurata häntä. Teksti ja kuvat: Tarja Vänskä ”Raamattu on voimavarani.” Sari Perttu ”O llessani alle kouluikäinen äiti luki meille sisaruksille Ikuisia kertomuksia -kirjasarjaa. Sieltä voi löytää ymmärryksen elämän kipeisiin asioihin, sillä ihmisten valinnoilla on seurauksensa – ei vain omaan vaan myös jälkipolvien elämään. Arkiraamattu kulkee mukana Minulla on yksi arkiraamattu, 1992 käännös. Toivomme koko maailmantilanteen kannalta on siinä, että Jumala antaa meille uuden sydämen ja uuden hengen. Pidimme ystäväni kanssa tyttökerhoa kahdestaan rappukäytävässä tai toistemme kotona. Siitä alkoi säännöllinen Raamatun lukeminen; ahmin ja alleviivasin sitä. Se ei ole mikään siloteltu hyvien ihmisten kirja, vaan tarjolla on koko elämän kirjo. Kaikki Vanhan ja Uuden testamentin kertomukset sekä niihin liitetyt ihanat kuvat tulivat tutuksi jo silloin. Raamatussa on paljon ihmistarinoita. Lukemista voi verrata venyttelyyn. Sieltä löytyvät rakkaus ja anteeksianto, mutta myös ’isien synnit kolmanteen ja neljänteen polveen’. Venyttelen päivittäin, sillä jos en tee niin, nukun huonommin. Rukous ja Raamatun lukeminen ovat hengelle ja mielelle vähän sama asia: lukeminen pitää katseeni oikeissa asioissa niin, että väärät eivät kasva liian suuriksi. Raamattuni ja minä Helsingin kristillisen koulun opettaja ja Xaris Finland -ryhmän tanssipedagogi Sari Perttu ja teologian maisteri Anne Rantalainen kertovat, miten he alkoivat tutustua Raamattuun ja mitä Kirjojen kirja heille merkitsee. Luen Raamattua päivittäin ja rukoilen jatkuvasti. Jotenkin tämä aika kovenee koko ajan. Aika kovenee, mutta Jumala uudistaa Yksi rakas jae menee näin: ’Ennen kaikkea varjele sydäntäsi, siellä on elämänlähde.’ Olen kirjoittanut sen kaikille lapsilleni konfirmaatiopäivänä korttiin. Se on sopivan kokoinen kuljettaa mukana, kun käyn raamattupiirissä tai reissussa. Meidän kuuluu edelleen pitää huolta toinen toisistam52 • askel 2/2019. Perin sen kuopukseltani, joka oli saanut rippilahjaksi uuden Raamatun. Hän oli käynyt rippikoulun, minkä jälkeen hän soitti nuorten hengellistä musiikkia kotona. Se oli hetkellinen innostus, johon vaikutti isosiskoni esimerkki. Se on voimavarani. Kymmenenvuotiaana aloin lukea Raamattua itsenäisesti. ”Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen” (Hesekiel 11:19) puhuttelee Sari Perttua. Isoäidin lukuohje Kun kerran keskustelin Matilda-isoäitini kanssa, hän katsoi Raamattuani ja sanoi: ’Ai, sinä alleviivaat. Niiden avulla voimme rakentaa tätä maailmaa ja pitää huolta niin luonnosta ja eläimistä kuin lähimmäisistä. Itselle rohmuaminen ja välinpitämättömyys lähimmäisten hädästä tuntuu rankalta, sellainen minä, minä ja mulle kaikki heti -ajattelu sekä yksityisesti että koko yhteiskunnassa. Siinä on tärkein syy, miksi myös minä luen Raamattua: siellä on Jumalan pelastussuunnitelma koko luomakunnalle ja jokaiselle ihmiselle
Kuvat olivat myös samantyylisiä kuin kansakoulun raamatunkertomuksissa. Kirja oli silloin enemmänkin esine, joka toi lohtua, ja koin olevani turvassa. Viime elokuussa töitäni oli esillä Personnel art -näyttelyssä Tuomiokirkon kryptassa ja tammikuussa Kinaporin palvelukeskuksessa. Olen pitänyt rukousrengasta kädessä myös käydessäni kaupassa, ja silloin on käynnistynyt ihmisten kanssa keskusteluja kristinuskon asioista.” . Aikamatka Genesaretinjärvellä Opiskeluaikanani olin poistamassa maaperää erään synagogan päältä Horvat Kurin arkeologisilla kaivauksilla Israelissa. Joskus peilasin myös nykypäivän asioita raamatunkertomuksiin. Tällä tavalla tanssijat tavallaan omistavat sanaa itselleen. Moos. Voin melkein kuvitella senkin, kun opetuslapset istuivat kukkulalla ja Jeesus käveli siellä. Se laittoi minut aikajatkumolle. Mitä he ovat silloin miettineet. 1:2) on Anne Rantalaiselle rakas jae. En opeta pelkästään tanssitekniikkaa vaan sitä, mitä on hengellinen tanssi; tanssin kautta haetaan, mitä tämä raamatunkohta tarkoittaa minulle. Yllättäen aloin nähdä myös painajaisunia. Minua puhuttelivat erityisesti grafiikan kuvat, koska tekstiilisuunnittelijana taustallani on taideopintoja. Mooseksen kirja kuvaa. Anne Rantalainen ”E nsimmäisen Raamattuni, jota käytin kaksikymmentä vuotta, ostin kirpputorilta 1990-luvulla. Kerran Genesaretinjärven rannalla oli kalastajia, jotka heittivät verkon rannalta veteen samalla tavalla kuin Jeesuksen aikana tehtiin. Kun saa tulla näkyväksi, se on kuin psykofyysistä fysioterapiaa. Puemme sen yllemme liikkeen avulla. Sen Raamatun kautta ymmärsin, että tämä kirja edustaa jotain sellaista, jossa on juuret ja runko, johon voi nojata ja josta kasvaa jotain suurempaa, puu. Kun olen opettanut esimerkiksi naistenpäivillä oman ikäpolveni ihmisiä, joille tanssi on ollut paheellista, he saavat joskus ilon kyyneleet silmiinsä. Ajattelen, että vaikka ihminen saisi aikaan suuren tuhon, Jumalan Henki liikkuu silti iankaikkisesti aution, tyhjän ja pimeän maan päällä, kuten 1. Xaris Finland -ryhmässä otan usein esille jonkun raamatunlauseen. Olen yksi tanssinopettajista. Siellä oli iso, mustakantinen perheraamattu, joka kosketti minua kovasti. Tehdessäni työuraa Casino Helsingissä, pelikasinolle tuli yt-neuvottelut, ja sain esimiestehtävistä potkut. Otin heistä valokuvia ja ikään kuin siirryin ajassa taaksepäin siihen hetkeen, jolloin Jeesus käveli kalastajien ohi ja kutsui heitä opetuslapsikseen. Tanssillahan voidaan liikkeen kautta rukoillen vapautua jostain kahleesta.” . Raamatun tekstit puhuttelevat minua nykyisin siten, että olen ryhtynyt tekemään erilaisia rukousrenkaita sekä pieniä esinekollaaseja tekstien pohjalta. Jumalan Henki pimeyden yllä Rakas raamatunkohta liittyy siihen huoleen, että ihminen mahdollisesti aiheuttaa maailman tuhoutumisen. Ne olivat niin pelottavia, että pidin uutta Raamattua yöllä tyynylläni. Mieleeni tuli huimaava ajatus, että siellä on elänyt kauan sitten ihmisiä, jotka ovat katsoneet samaa maisemaa. Opetuksessa olen käyttänyt Efesolaiskirjeen ajatusta Jumalan taisteluvarustuksen pukemisesta. Voidaksemme tehdä oikeita valintoja tarvitsemme sitä, että Jumala antaa sen uuden sydämen ja hengen. Sitä kautta raamatunkertomukset ovat avautuneet ja sisäistyneet. Meillä on ryhmiä ammattitanssijoille, harjoittelijoille, lapsille sekä avoimia ryhmiä aikuisille. ”Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (1. Olen miettinyt esimerkiksi, miten Pyhän Hengen vuodatus ilmenee visuaalisesti. Sen jälkeen aloin käydä säännöllisemmin messussa Vanhassa kirkossa ja aloitin myös teologian opiskelun yliopistossa. Toisen Raamatun, jossa on myös apokryfikirjat ja oranssit nahkakannet, ostin seitsemän vuotta sitten elämäni murrosvaiheessa. Rukousta tanssien Olen tehnyt Vivamon Raamattukylän teatterille ja Helsingin Roihuvuoren seurakunnan Teatteri Paratiisille tanssillisia koreografioita. Tiberiaksen pohjoispuolella sijaitsevilta kaivauksilta voin nähdä Genesaretinjärven. ”Raamattu toi lohtua ja koin olevani turvassa.” me. Ajattelen, että Pyhä Henki on rauhan Henki, liikkeen pitää olla silloin kaunista, pehmeää ja vapaata. Runko, johon nojata Kerran tunsin, että eräällä kirpputorilla olisi minulle jotain merkityksellistä. 53 askel 2/2019 •
Kukapa ajatteleva ihminen ei olisi tuntenut pienuuttaan tähtien alla. Siinä yksilö asemoituu silmänräpäyksessä osaksi maailmankaikkeutta ja kaikkia niitä sukupolvia, jotka ovat ennen häntä olleet silmätyksin saman ihmeen edessä. Uskonto on tähtien täyttämän taivaan lahja. Sen sijaan täysin käsitettävää on yksi tähti hautakivessä. Näin on ollut kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Hiljattain tiedemiehet arvioivat maailmankaikkeuden tähtien lukumäärän. Arvio on luku, joka syntyy kun ykkösen jälkeen on 24 nollaa. Hautakiveen kuvattu vaatimaton tähti on suuri vertauskuva, josta avautuu polkuja moneen suuntaan. Saman tunteen voin tavoittaa vieläkin, kun satun riittävän valottomaan paikkaan – vaikkapa lomamatkalla valtameren rannalla – ja tähdet kaartuvat kaukaisina ja jotenkin jylhän ajattomina pääni yllä. Saman ihmeen edessä Jos ihmiskunta olisi asunut luomisen hetkestä lähtien valaistuissa huoneissa, se ei olisi koskaan löytänyt uskontoa. Öisen taivaan tähdet vetävät hiljaiseksi. Teksti ja kuvat: Olli Seppälä Tähti näyttää ihmisen paikan Y ksi lapsuuden mieleenpainuvimpia kokemuksia oli talvinen yö ja vilkaisu taivaalle. Mikä tähtien määrä! En tosin muista mitään yksittäistä kertaa, vaan niitä on ollut monta. Siis jopa enemmän kuin maapallolla on hiekanjyviä eli jotain käsittämätöntä. Hautausmaakävelyjä, osa 2 54 • askel 2/2019
Syntymän merkki Yleensä tähti esiintyy hautakivissä yksinään. Hautausmaa muistuttaa muutenkin olemassaolostaan, sillä puistossa on nähtävissä vielä puolensataa hautakiveä. Se saattaa olla ainut symboli kivessä, mutta usein siihen liittyy muita koristeita, kuten risti tai lehvät. Jumala ilmaisi tahtonsa käyttäen tähteä välikappaleena. Huurretta kiven päällä Hautausmaalla kiveen hakatut tähdet ovat yleensä vaatimattomia, kuin koristeita, joiden sanomaa on hankala tavoittaa. Ulkona oli pakkanen, ja sormeni olivat jäätyä, kun otin kuvaa. Niinkin on sanottu, että enkeleitä on yhtä paljon kuin Rolls Roycessa hevosvoimia eli riittävästi. Jokin valo hänenkin elämässään on loistanut, ehkä kaukainen, mutta kirkas, maailmankaikkeuden Luojasta lähtenyt. Tähti on merkki syntymästä. Tähti hautamuistomerkissä tarkoittaa sekä syntymää että Jumalan läsnäoloa. ”Kun minä katselen taivasta, sinun käsiesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen!” Ps. Vainaja on laskettu maan poveen, mutta tähdet jatkavat öisen taivaan valaisemista. Paikalla sijainneeseen hautausmaahan haudattiin vuonna 1710 yli tuhat ruttoon kuollutta helsinkiläistä, mikä oli kaksi kolmasosaa silloin vielä pienen kaupungin asukkaista. Useinhan syntymäajan symboli on tähti, ja vastaavasti kuolinajan symboli on risti. Ihminen kuuluu taivaalle eli taivaaseen. Tähti syntymän merkkinä on hienovarainen viittaus siihen, että ihminen syntyy taivasta varten. Suurempi kuva on otettu Ruttopuistosta, josta jo myös edellä oli puhe. Edelleen tähden voi tulkita tarkoittavan iäisyyttä, ikuista ja jotenkin ehdotonta taivaan ja kohtalon valtaa ylitse pienen ihmisen. Raamatussa tähdet ovat myös enkeleiden vertauskuvia. Tähti johtaa kotiin Hautakiven tähti voi kukaties tarkoittaa Jumalan läsnäoloa vainajan elämässä. Historia on kulkenut heidän ylitseen taivaan tähtien ilmeettömän lempeän katseen seuratessa niin yksilöiden kamppailua kuin kansakunnan kohtaloa. Tähti viittaa yleisenä vertauskuvana jumalallisen läsnäoloon, ikuisuuteen ja johonkin, mitä ei voi tavoittaa. Tähden voi ajatella myös johtavan vainajan iäiseen kotiin, kuten tähti johti Itämään tietäjät katsomaan Jeesus-lasta seimessä ensimmäisenä jouluna. Jumalan enkeleiden määrää on joskus verrattu tähtien määrään. Tämän jutun pienempi kuva on otettu Hietaniemen hautausmaalla. Kuten vertauskuvat yleensäkin, tähti voi hautausmailla tarkoittaa monia hieman erilaisia asioita. Tosinaan tähti kuvataan säteilevänä. . Kiven päällä on huurretta. Ruttopuiston muisto Kiiruhdan toisinaan Vanhan kirkkopuiston läpi. Jälkimmäinen nimi viittaa historiaan. Asiasta kertoo muistolaatta kaariportissa puiston laidalla. Tätä juttua varten katsoin kaikki puiston 48 hautakiveä. Kristillisessä merkityksessä tähti liittyy Jumalan johdatukseen ja suosioon Betlehemin tähden esikuvan mukaan. Tähtiä näkee hautakivissä monenikäisillä hautausmailla. Kaunis, joskin vähemmän kristillinen näkemys on, että kuoltuaan ihmisestä tulee taivaalle uusi tähti. Se on varsin tavallinen vertauskuva. Tähtitaivas on salaisuus. Mutta kuten edellä kävi ilmi, pieni on suurta, kaukainen tähti voi tulla lähelle. Helsinkiläiset tuntevat paikan paremmin Vanhakirkon puistona tai Ruttopuistona. Tähtitaivas on salaisuus, josta vainaja on vihdoin päässyt osalliseksi. Niistä löytyi kolme tähteä. 8:4–5 55 askel 2/2019 •. Hautakiven tähti on sen sinettinä. Kuolema on syntymistä uuteen elämään, ja taivaan jokainen tähti kertoo Luojasta. Tähti on yksi niistä, joiden ohitse tavallisesti kuljen, jos minulla on työasiaa kaupungille tai tulen sieltä takaisin työpaikalle Hietalahdenrantaan. Yhteen niistä on kuvattu tähti, ja kivi on juuri sen puistotien varrella, jota tavallisesti käytän. Ajattelen kaikkia niitä, jota lepäävät tuon puiston mullissa ja sen puunjuurien alla
Kuten Härön elokuvat yleensäkin, Tuntematon mestari on kuvauksellisen kaunis ja henkii vanhan ja uuden maailman rajapintaa. Niin myös hänen uusimmassaan, Tuntemattomassa mestarissa. Se kuvaa ihmissuhteiden vaikeutta, omiin traumoihinsa lukkiutuneiden ihmisten kömpelöä yritystä tavoittaa toisensa ja sanoittaa edes jollain keinoin tunteita, joita ei osaa sanoa. Hän näkee Dubrowskin taidehuutokaupassa signeerattoman maalauksen, jota hän epäilee oletettua huomattavasti arvokkaammaksi mestarin teokseksi. Haavi auki elokuva . Yhtäkkiä tytär ( Pirjo Lonka) ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Maalaus voi olla Launion viimeinen suuri menestyshankinta. Launio etsii taidetta ja yrittää myydä sitä, mutta bisnes ei kukoista enää niin kuin ennen. Yhdistäväksi sillaksi henkilöiden välille asettuu tuntemattoman mestarin maalaus, Kristuksen muotokuva. Launio ei halua poikaa liikkeeseensä, mutta suostuu lopulta – täysin itsekkäistä syistä. Klaus Härön useimmissa elokuvissa lapset muuttavat aikuisia. Asiaa on päästävä tutkimaan, joten Otto voi olla hyödyksi. Isän liike on yksinhuoltajatyttären viimeinen toivo. C A TA P O r T IN 56 • askel 2/2019. Onko se aito vai onko se jotain muuta. Helsingin Bulevardilla sijaitseva taidekauppa ja Ekbergin perinteikäs kahvila saavat vastaparikseen lähiössä asuvan iPadiaan näpräävän Oton, joka vie isoisänsä BurgerKingiin. Puoliso on kuollut ja välit ainoaan tyttäreen ovat haihtuneet. Mutta Otto osoittautuukin oletettua isommaksi avuksi eikä Launio yhteisen aarteenetsinnän tiimellyksessä jää enää ennalleen. Sitä jännittää katsojakin niin, että vatsanpohjassa tuntuu. Launion tyttärenpojalle Otolle ( Amos Brotherus) pitäisi saada työharjoittelupaikka. Freija Özcan Tuntemattoman mestarin jäljillä Olavi Launio huomaa hämmästyksekseen, että Otossa on ainesta. Ikääntyneen taidekauppiaan Olavi Launion ( Heikki Nousiainen) itsekäs elämä on käpertynyt pienen taidekaupan ympärille. Elokuva ei sorru olemaan sokerinen
Kalevala, toisin sanoen -näyttely esittelee toisenlaisen kansalliseepoksen kuin mitä tunnemme, Kalevalan Kalevalan ja sen merkkiteosten takana, kesken jääneitä töitä, luonnoksia, henkilöhahmoja, etenkin Kalevalan naishahmoja. alv 24 %). Keruun tuloksena museossa voi kuulla vanhoja lauluja, runoja ja kertomuksia kymmenellä eri kielellä, muun muassa liettuaksi, suomeksi ja arabiaksi. Vinjetti. Sen rinnalle, mitä Elias Lönnrot kokosi Suomen vanhoista runoista 170 vuotta sitten, nostetaan muista kulttuureista tulleita aineksia, maailman tarinaperinnettä ja myyttejä. Gallen-Kallelan näyttely on auki 5.5. Se on 13 nykytaiteilijan yhteisteos, joka juhlistaa taiteilijakillan 10-vuotisjuhlavuotta. saakka. Kalevala 2.0 . Entä miten Kalevalaa voisi päivittää tähän päivään. Lemminkäisen äiti, ajoittamaton, guassi ja vesiväri paperille 3x3,5cm Akseli Gallen-Kallela, Suur-Kalevala, IV runo, Aino, 1925, akvarelli paperille G K M / Ju K K a P a a v o l a Jaa iloa merkkipäivänäsi Perusta merkkipäiväkeräys Lahjoituspalvelu 020 7127 256 (arkisin klo 9–15) suomenlahetysseura.fi/merkkipaiva Hinnat 020-numeroihin soitettaessa: kiinteästä puhelinverkosta ja matkapuhelinverkosta 8,4 snt/min (sis. Keräysluvat: Manner-Suomi RA/2016/517, Ahvenanmaa ÅLR 2018/7388. Esillä on myös Espoon taiteilijakillan toteuttama installaatio Lintukoto. G K M / Ju K K a P a a v o l a 57 askel 2/2019 •. Yhteistyössä Sellon kirjaston kanssa museoon on kerätty tarinoita nykyihmisiltä
TilaisuudeT Seppo Juntusen tilaisuudet Elvistä ja rukousta La 9.2. Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk 6 kk Määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Hietalahdenranta 13 PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 86,00 € 12 kk Määräaikaistilaus 89,00 € 12 kk 44,50 € 6 kk Irtonumero 9,00 € Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. Norjalainen kuvaaja seurasi kolme vuotta seitsemää miestä, jotka pitivät itseään Kristuksen toisena tulemisena. Vielä helmikuun 17. – Henkilökohtaisesti en tuntenut tarvetta ottaa kantaa asiaan, vaan antaa heidän äänensä kuulua, hyvin ennakkoluulottomasti kohteisiinsa suhtautunut Bendiksen kommentoi. PALVELUKORTTI K O T IM A A O Y M A K SA A P O ST IM A K SU N K ot im aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 15 8 2 3 H EL SIN KI Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Jo N a s B e N d iK s e N 58 • askel 2/2019. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). klo 18 Ristinkirkko, Lahti näyTTely Oudot messiaat . päivään saakka ehtii Jonas Bendiksenin valokuvanäyttelyyn The Last Testament Tukholman Fotografiska Museetiin. Bendiksen on kuvannut eri puolilta maailmaa ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa maan päälle palanneita messiaita. klo 16 Ristinkirkko, Lahti Tuomasmessu Petri Laaksosen lauluin Su 17.2. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. www.fotografiska.com/sto Brasilialainen Inri Cristo, syntymänimeltään Alvaro Theiss kuvittelee olevansa Kristus, joka tulee uudelleen. – Lopputuloksena on ajankohtainen ja kiehtova aikalaisreportaasi, joka herättää kysymyksiä uskosta ja elämänvalinnoista – mitä yksilö voi saavuttaa äänellään tässä maailmassa ja millaisen elämän me valitsemme, näyttelyn tuottaja Lisa Hydén sanoo
Musiikissa Inna ja Juha Vintturi ja kuoro. Musiikissa Elsa Sihvola yhtyeineen, Tuomaskuoro. Laulamme gospelia, tuomaslauluja ja muita kivoja lauluja maailmalta valovoimaisten kuoronjohtajien Marin ja Sinin johdolla ja huippubändin säestyksellä. Tuomasmessu Taizé-lauluin ja rukouksin, saarnaa Kaisa Raittila. 29.3. Saarnaa Anitta Vuorela ja Kristiina Erelä. Tulevat Tuomasmessut joka sunnuntai klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tehtaankatu 23, Helsinki . 7.4. 31.3. 3.3. Tule yhdessä valmistamaan ja syömään hernekeittoa ja pannukakkua! . Musiikissa Inna Vintturi ja Gospel Helsinki Nina Pakkasen johdolla. . Ehtookellot Kallion kirkossa 9.2. Tässä porukassa on hyvä kehittyä laulajana ja esiintyjänä. Tuomasyhteisö rahoittaa toimintansa pääasiassa kolehtija lahjoitusvaroin. . . . Liity yhteiseen lauluun ja rukoukseen, pysähdy, lepää ja löydä voimaa. Yhteisö järjestää vapaaehtoisten maallikkojen ja pappien voimin kaikille avointa, hengellisesti avaraa Tuomasmessua – jumalanpalvelusta, jossa on tilaa rukoukselle ja jossa iloinen musiikki tukee messuväen laulua. Leipäsunnuntaina saarnaa Pirjo Kantala. Tuomasmessun hallituksen puheenjohtaja on NNKY:n pääsihteeri Anne Pönni ja toiminnanjohtaja Pirjo Kantala. Musiikissa Antti Vuori yhtyeineen, Tuomaskuoro. Liturgina Pirjo Kantala. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen, Tuomaskuoro. ja 9.3 klo 17 (Itäinen papinkatu 2, Helsinki) Hämärässä kirkkosalissa soi lempeä meditatiivinen laulu, huilu ja sello. Saarnaa Heikki Nenonen. Lisätietoa Tuomasmessuista ja muusta toiminnasta tuomasmessu.fi 59 askel 2/2019 •. Musiikissa Maija Sihvola yhtyeineen, Tuomaskuoro. 17.2. Kärsimyksen sunnuntaina saarnaa syöpälääkäri Tiina Tasmuth. Marianpäivän messussa saarnaa Päivi Salmesvuori. . Jaetut eväät -päivien messussa saarnaa Paul Hoffman. Joka sunnuntai Minituomaat-pyhäkoulu messun aikana yli 3-vuotiaille. Musiikissa Tuuli Malve yhtyeineen, Tuomaskuoro. Soppasunnuntai ennen messua. Saarnaa Matleena Ikola. 10.2. . Penkissä on paikka juuri Sinulle. tuomasmessu.fi Tuomasmessun Taatelit Soppasunnuntait kuukauden ensimmäisenä ja messujatkot muina sunnuntaina. Voit sytyttää tuohuksen, vastaanottaa siunauksen tai polvistua parantumisen kehään. Voit antaa lahjasi toimintamme tukemiseksi (kannatusmaksutili FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010) tai liittyä Tuomasyhteisön jäseneksi. Lisätietoja kuoronjohtaja, kouluttaja Mari Torri-Tuomiselta, p 050 585 1071 / Tuomaskuoron johtaja Inna Vintturilta, inna.vintturi@tuomasmessu.fi Tuomasyhteisö ry Tuomasyhteisö ry on Tuomasmessun taustayhdistys. Saarnaa Miia Moisio. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen, Tuomaskuoro. . Laulut, raamatun tekstit ja puhe johdattelevat pyhän teemaan. Lasten ja nuorten kuoro 7–17-vuotiaille! Tervetuloa Tuomasmessun lapsija nuorisokuoroon! Meitä on jo liki 20, mutta mukaan mahtuu vielä. Vietämme ehtoollista ja päätämme pienimuotoisen retriitin ehtookellojen soidessa kello 18. 24.2. Iloisessa kuorossamme tärkeää on liike, rytmi, draama ja musisoinnin ilo. 24.3. 10.3. Laskiaissunnuntaina saarnaa Tommy Hellsten. Musiikissa Taneli Helminen yhtyeineen, Tuomaskuoro. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen sekä Tuomasmessun Taatelit, lasten ja nuorten kuoro, Mari Torri-Tuomisen johdolla. . 17.3
. Ulpukka kyyhöttää karsinassaan hiljaa. He kuvaavat sitä seuralliseksi, rohkeaksi ja kiltiksi lehmäksi, jonka kanssa voi käydä kävelyllä. On kerhoja ja yöleirejä, jollaisen aikana on koettu unohtumattomia hetkiä vasikan syntyessä. Syntymän ihmeitä ja jäähyväisiä Työnjohtaja Laura Paunonen sanoo, että toiminta eläinten parissa tarjoaa nuorille liikuntaa, harjaannuttaa vastuunkantoon ja auttaa ilmaisemaan tunteita. Nuoriso-ohjaaja Tytti Salokannel sanoo, että hän tykkää tietysti eläimistä, mutta parasta on työskentely teinien kanssa. Kun käytävälle toistamiseen karannut Malvikki on saatu aitaukseensa, navetassa on jännä rauha. Koululaiset haukkaavat välipalaa ja hajaantuvat sitten siivoamaan, levittämään kuivikkeita, harjaamaan, ruokkimaan, silittelemään tai vain istumaan nurkassa tutun eläimen lähellä. . Henna Risunen on käynyt Fallkullassa lapsesta asti, ja hänellä on sekä maatalouden että yhteisöpedagogin tutkinto. Hiljaa. Fallkullassa on lampaita, vuohia, nautoja, ankkoja, kanoja, kaneja ja hevosia. Eläinten hoidon lisäksi Fallkullassa harjoitetaan myös kädentaitoja, leivotaan ja askarrellaan. Kun nuoret tulevat seuraavan kerran, on 13-vuotias Ulpukka-vuohi nukutettu ikiuneen. Fallkullassa voi siis vierailla myös omatoimisesti, isommilta ryhmiltä tarvitaan ennakkoilmoittautuminen ja maksu. Työntekijöinä ovat koulutetut nuoriso-ohjaajat. 60 • askel 2/2019. Sydämissä ja ajatuksissa. Karsinoihin on koottu monia suomalaisia alkuperäisrotuja, esimerkiksi maatiaiskana, ahvenanmaanlammas, suomenvuohi, suomenhevonen sekä itäja pohjois-suomenkarjaa. Luna lyllertää vatsapallonsa kanssa vähän vaivalloisesti. Maanantaisin ja perjantaisin on kerhoja, joita vetävät koulutetut vertaisohjaajat, kuten Oscar ja Oliver. Välillä täytyy myös siivota ja ruokkia. Tänäänkin työnjaossa väreilee sekä iloa että surua. . Tänään on hyvästien aika. Yksi itäsuomalaisista on Malvikki, jonka Orvokki-vasikka asuu naapuriaitauksessa. L Fallkullan Malvikki Navetassa on jännä rauha. Eläimet auttavat nuoria rauhoittumaan ja opettavat mielenmalttia. Jotkut lähtevät ratsastamaan. Jostain kuuluu vain tyytyväistä rouskutusta. . Nuorten toiminta on ilmaista. Lehmät astelevat ulkoa navettaan ja nuorta väkeä kokoontuu tehtävänjakoon. Lemmikki?minä Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Jukka Granström I ltahämärissä Fallkullan kotieläintilalla alkaa tapahtua. Siljan suosikki on vanha Ulpukka-vuohi, ja Luna on ollut hänellä temppukoulussa. Tila on Helsingin kaupungin nuorisopalvelujen toimipiste. Kuuluu vain rouskutusta. Vuohet ovat jääräpäisiä ja oppivaisia, Silja toteaa. Lämpimimmillä keleillä lehmäryhmäkin lähtee lenkille. Täällä Oliver oppi myös ratsastamaan. Nytkin Fallkullassa tapahtuu. Kirppu käy temppukoulua Isoäiti nostaa pikkutytön aitauksen reunalle seuraamaan vuohien iltatoimia. Hän vetää Poikien klubia 10?14-vuotiaille ja aloitti juuri yhteisöpedagogiikan opinnot. Niistä valkoiset Hilla ja Petäjä ovat pohjoisen kasvatteja. Minun suosikkini on 10-vuotias Kirppu-vuohi, jota olen kouluttanut tekemään temppuja, Helmi kertoo. Fallkullassa tehdään nuorisotyötä. Malvikki ei ole kuulevinaankaan ja vääntäytyy käytävälle. Karsinaan ei voi vain pistäytyä pariksi minuutiksi rapsuttamaan. Ei se tee mitään, Silja sanoo, kun pakenen ison kyytön tieltä. Viisi vuotta talossa ollut nuoriso-ohjaaja Antti Iso-Metsälä on kasvanut maatilalla. Nuori tyttö istuu omissa oloissaan olkikasan päällä. Malvikki on kaksiviikkoisesta asti ollut tuttu Helmi Nupposelle ja Silja Lommille. Voin tukea heitä, ja on aina iloinen hetki, kun joku ”vanhoista” nuorista tulee moikkaamaan. Tytti kertoo, että Luna-kutun kilien syntymään on viikon verran aikaa
61 askel 2/2019 •. Helmi Nupponen, Silja Lommi ja Malvikki
”Lämmin perhekuva, josta paistaa rakkaus.” ”Kansi kuvaa ajankohtaista aihetta, maahanmuuttoa. Roosa-koira poseeraa perheen kyljessä. Se kuvaa myös lähimmäisenrakkautta pakolaista kohtaan.” Kiitos kaikille suosikkikansia äänestäneille! Vastanneiden kesken arvottiin viisi kirjapalkintoa, jotka lähtevät seuraaville: Maija Hagman-Ilmanen, Outi Ihonen, Marja Mäkinen, Ulla Pohjola ja Sirpa Tirri-Tolonen. Suosikkikannet 2018 Ykkönen oli ykkönen! Lukijat olivat harvinaisen yksimielisiä äänestäessään suosikkikantta. Olen jäänyt eläkkeelle ja saan nauttia lastenlasten hoitamisesta.” ”Pienen lapsen mietteliäät kasvot kaiken uuden edessä saivat herkistymään. Odotan kovasti hiljaisen viikon iltakirkkoja, pääsiäisnarsisseja ja kauniiden pääsiäismunien esillepanoa.” ”Kaunis, rauhoittava, pääsiäistunnelmainen kansi, kaunis kuva Jeesus-lapsesta ja Maria-äidistä.” ”’Kevät koittaa, elämä voittaa’ tukee hyvin kuvassa olevia pääsiäisen symboleja.” ”Antaa uskoa ja toivoa elämään vaikeuksienkin keskellä.” Pronssin vei Jani Laukkasen kuvaama helmikuun kansi, jossa ovat järvenpääläiset Anne ja Jarmo Savolainen yhdessä adoptiopoikansa, Afganistanista turvapaikan hakijana Suomeen tulleen Mahdin kanssa. Perusteluissa toistui ajatus, jonka eräs lukija tiivisti näin: ”Lapsi on hyvä tulevaisuuden ja uuden aikakauden symboli.” ”Lapsi katselee ihmetellen tulevaan, niin kuin me kaikki muutkin: mitähän tämä vuosi tuokaan tullessaan.” ”Teema ’Uuden edessä’ sopii elämäntilanteeseeni. ”Pääsiäisfanina kohti kevättä. Ylivoimaiseksi suosikiksi nousi 89 äänellä Cristian Medelin kuvaama tammikuun kansi, jossa katseli nuori helsinkiläinen, Violeta. Toivon kaikille maailman lapsille hyviä aikuisia turvaksi maailman tyrskyissä.” ”Meni suoraan sydämeen.” ”Katson aina värejä, kokonaisuutta, harmoniaa, puhuttelevuutta, en henkilöä. Uusi vuosi, uudet kujeet!” ”Tuo luottamus rohkaisee, kun pelot tulevaisuudesta meinaavat saada alaa.” Toiseksi tuli maaliskuun kansi, jonka kuvasi Jukka Granström. 62 • askel 2/2019. Tällä kertaa myös tuntemattoman lapsen kasvot ovat NIIN hellyttävät.” ”Meillä on vastuu lasten tulevaisuudesta.” ”Heissä on kansan tulevaisuus.” ”Herttaisin, söpöin ja ihanin kansi
Yhdessä eteenpäin 10046 Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Etsin maalla viihtyvää kristittyä miestä, jolle luonto ja maalla asuminen on arvokasta. Luontoa, lukemista, musiikin kuuntelua tangosta virsiin. Odottelen kirjettäsi. Mielellään sähköpostiosoite. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Haluaisin kyllä palauttaa suomen mieleeni ja siksi odotan kirjettä suomalaiselta naiselta. Etsin Sinua 73–80-vuotias uskovainen mies Uudeltamaalta nauttimaan elämästä kanssani. Raittiit elämäntavat omaava, musiikki ja pitkät kävelylenkit harrastuksena. Hinta: 1 435 €/hlö kahden hengen huoneessa, 1hh lisä: +150 € Hinta sisältää: lennot Finnairilla, ohjelman mukaiset bussija laivakuljetukset, majoitus Agla sekä Joanna hotelleissa aamiaisilla. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Olen 08-alueelta, toivoisin sinunkin olevan. Toivon, että olet sosiaalinen, toiset huomioonottava, ulospäin suuntautunut, toimelias. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Maaseudun rauhaan 10045 . Maalta löytyisi kaikenlaista puuhasteltavaa ja se olisi paljon mukavampaa tehdä yhdessä. mustahiuksinen australialais-suomalainen mies. Mukana matkalla pastori, kirjailija Kaisa Kariranta, Valamon luostarin johtava konservaattori Antti Narmala sekä tuomaspappi Pirjo Kantala. Olen 62-v. Suomen alkeet 10047 . Tällaista vielä haahuilee 60-v. Muutin lapsena vanhempieni kanssa Australiaan. -39) etsii miestä ajatusten vaihtoon. Viesti: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. hoitoalalla työskentelevä sympaattinen, huumorintajuinen, kristitty eronnut nainen. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Hei sinä lämminsydäminen, rauhallisesta ja raittiista elämästä pitävä nainen. Löytää ja antaa rakkaudellekin mahdollisuus. Sinä uskova mies, kolahtiko. Pidätkö ihan tavallisesta arjesta, käsikädessä kävelystäkin, konserteista ja matkustelusta. Olen uskossa ja naimisissa. Erosta on jo vuosia, joten uusi ihmissuhde olisi kiva löytää. Matkaamme ihmeellisille paikoille saarelta toiselle laivalla. Isäni kyllä puhuu suomea, mutta minä olen sen melkein jo unohtanut. Lämpimät onnittelut! 63 askel 2/2019 •. Voidaan myös soitella. Hei, Sinä 48–58-vuotias, 180 cm, uskossa oleva, itsestään huoltapitävä herrasmies! Oletko Sinä minulle rukousvastaus, huumorintajuiselle, opetusalalla työskentelevälle, liikunnalliselle ja nuorekkaalle vielä rakkaudesta ja hellyydestä haaveilevalle leskelle. Tarkemman ohjelman löydät löydät www.tuomasmessu.fi/ muu-toiminta/pyhiinvaellusmatka/ Lennot Finnairilla 31.05.19 Helsinki – Rodos 15:50-19:35 ja 07.06.19 Rodos – Helsinki 20:40-00:25. Mietiskelytehtävät, rukoushetket ja luennot antavat eväitä omalle matkalle ihmeellisissä maisemissa, ihmeiden keskellä. Pidän kävelylenkeistä, mökkeilystä, puutarhanhoidosta sekä ruuanlaitosta. Jos tunnistat itsesi, niin otapa kynä käteesi ja kirjoita. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. . Tartupa rohkeasti kynään ja kirjoittele mieluiten englanniksi näin alkuun. Pe-su vietämme Rhodoksella, su-to Patmoksella, josta päiväretki Lerokselle, torstaina palaamme Rhodokselle, josta lennämme Suomeen. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. Loppuelämän ystäviä 10044 . Ilmoitukset lyhennetään tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Ehkä toivoisit ystävää, jonka kanssa voisi jakaa iloja ja suruja. Eläkkeellä oleva akateeminen nainen etsii sielunkumppania ja ystävää vastaavasta kristillisiä arvoja arvostavasta miehestä, mahdollisesti myös vakavan suhteen toivossa. Ohjelman mukaiset lounaat. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Yhdessä kevääseen 10049 . Harrastan kirjallisuutta, musiikkia ja liikuntaa. Nainen (s. Pilke 10048 . ei enää työelämässä oleva mies. Tiedustelut Pirjo Kantala 040 5111989, pirjo.kantala@tuomasmessu.fi Vastuullinen matkanjärjestäjä EL-VE Tours Kyselyt ja varaukset: info@elvetours.gr Matka ihmeiden ja ikonien saarille Tuomasmessun pyhiinvaellusmatka Kreikkaan, Dodekanesian saarille Rhodokselle, Lerokselle ja Patmokselle 31.5.-7.6.2019 . Suomenkielinen opas koko ajan matkan mukana. Olen matkustanut paljon ja tutustunut eri maiden kulttuureihin. Olen Vantaalta, tunneihminen, hyväkuntoinen, toimelias, iloinen, nuorekas, leskeksi jäänyt nainen. Hei! Olen reilut 50-v. Oulutar -64 10050 Ristikko 1/2019 Ristikko 1/2019 Kirjapalkinnon voittivat Iiris Kääriäinen Venetmäestä, Tuula Leinonen Vaasasta ja Sirpa Saarikoski Kauhavalta. Jos Sinulla on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, kirjoita minulle. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Yksinäinen sydän 10043 . 50-vuotias nainen Lounais-Suomesta hakee ystäviä sähköpostiin ja tapailuun
Karitsa per pyhäkoulukäynti. Paavalin sanoin: ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” Siinä on voimakenttää ja avaraa maailmaa elää omaa pientä elämäänsä. Syli ja isän kädet, jotka kannattelevat. Onneksi. En sitä muista, mutta näen valokuvissa äidin sylin, isoisän sylin, mummon sylin, isoveljen sylin ja tädin kädet vauvapeittoni ympärillä. Olin mykkä ja maassa oli vain mieli, kun en kaatunut rukouksen voimasta. Varhaisimmassa muistikuvassa isä kietoo vohvelikankaisen pyyhkeen ympärilleni saunan pukuhuoneessa. S itten mummo alkoi puhua voimasta, joka aikanaan lennättäisi taivaaseen asti, Karitsan häihin. Se lienee kohtuajan jälkeen alkukantaisin kokemus jonkin voiman varassa lepäämisestä, avuttomana ja ansaitsemattomana. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. S yli. ”Golgatan veressä voima on.” Pyhäkouluopettaja puhui samoista asioista, mutta hänen ohjauksessaan liimasimme serkun kanssa valkoisia karitsoita lempeän Jeesuksen jalkojen juureen. Kun siitä vielä vartuin seurakuntanuoriin ja jeesushippien tilaisuuksiin, aloin tavoitella Pyhän Hengen voimaa. Se on ehkä ensimmäinen kokemukseni voimasta. Voima Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askeleen ajan. S itten ymmärsin sen, miten paljon voimaa Luoja oli ladannut maailmaansa, osan hyvin paradoksaalisella tavalla: pieneen ja heikkoon, lasteni hentojen sormien voimaan, kun he taluttivat minut maailmojensa ihmeiden Päivi Puhakka • Askelen toimitussihteeri Pienet tulet äärelle, kynttilän liekkiin pimeässä, seksuaalisuuden salaisuuteen, siemenestä puskevaan rukiin korteen ja tähkään, linnun siiveniskuun, rantakallion rantuihin, jotka vesi vähä vähältä oli piirtänyt, yhä uusiin aamuihin, kun aurinko nousi. Oma kokemukseni ei määritä koko todellisuutta. Ja mikä voima on siinä, kun sairaus kääntyy toipumiseksi! Tai siinä, kun se vie mennessään ja viimeisellä rajalla Vapahtaja ottaa syliinsä, karistaa kärsimyksen ja kivut lähtijän kintereiltä ja kantaa kotiin. Olemisen voima, ennen kuin omat jalat kantavat ja suu pystyy pyytämään tarvitsemansa muuten kuin itkuna. Pienet tulet. 64 • askel 2/2019. L P.S. Kaatavaa voimaa ja salaperäisiä sanoja, jotka pulppuavat Hengen kielikoulussa. On sanottava, että Apostolien teoissa kerrotaan myös siitä, miten Henki vaikutti, ihmiset puhuivat kielillä ja sairaita parani
Niitä, jotka eivät jaksa pestä hiuksiaan ja vaihtaa vaatteitaan. Muista meitä, joilla ei ole liikkumavaraa. Jotka toivovat ettei kukaan soittaisi. Meitä, jotka on naulittu arkeen ja joilla ei ole voimia nousta ylös. Jotka unohtavat hammaslääkäriajan ja Kelalta haettavat korvaukset. Minä tiedän, Ja ymmärrän niitä, joille päivät ja viikot ovat muuttuneet uuvuttavaksi, tapahtumattomaksi harmaudeksi. Jotka pelkäävät tapaavansa naapurin postilaatikolla. Sinä nousit ylös. Jotka eivät viitsi kattaa pöytää kauniisti vaan syövät tiskipöydän ääressä suoraan paketista tai sohvan nurkassa telkkaria tuijottaen. Minä tarvitsisin nyt ylösnousemusvoimaa.” Siunaa ja varjele, Arkipäivän rukouksia (Kirjapaja 2003) 65 askel 2/2019 •. Kun sana sanoo, että olit väsynyt. Jotka työntävät kirjeet avaamattomina yhä kasvavaan pinoon. Niitä, jotka lopettivat petaamisen jo monia aamuja sitten. Ja että lopulta sinut oli naulittu puuhun niin, ettei ollut enää liikkumavaraa. Ylösnousemusvoimaa ”Tiedätkö, Jeesus, miltä tuntuu kun voimat on loppu. Väsyit kipuun ja syntien painoon. Niitä, jotka raahautuvat uuteen päivään tai eivät nouse ollenkaan. No kai sinä jotain tiedät siitä, miltä voimien loppuminen tuntuu
Tai sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Osoitetietoja voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Ristikon laati: Martti Räikkönen Nimi: ___________________________________________ Puh._____________________ OsOite:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Lähetä ratkaisu 20.2. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Kuoreen tunnus Ristikko 2/2019. Ristikko 2/2019 66 • askel 2/2019
“Tunnistaessaan hätäkutsun delfiinit seuraavat kutsua ja etsivät kadonneen. Siitä perhe ymmärsi hänen olleen lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhri. . Myös noiden miesten perheet olisivat tarvinneet apua, mutta saivat osakseen lähinnä huolta ja kärsimystä. Hän jätti jälkeensä viestin, joka oli tarkkaan harkittu. Delfiinit vakuuttavat, että seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut voi toipua, vaikka toipuminen voi kestää. Delfiinit ovat lähimmäisenä elämisen esikuvia. Hän oli monipuolisesti lahjakas ja korkeasti koulutettu kolmekymppinen mies sekä monien hyvä kaveri. Jos jossakin perheessä joku sairastui psyykkisesti tai kärsi mielenterveysongelmista, oli se useimmiten kaikkien häpeä. Viime sotien jälkeen keskuudessamme oli tuhansia miehiä, joiden mielen sodan kauhut olivat murtaneet. Lapsena koettu häpeä musertaa koko ihmisen. V ain vähän aikaa ystäväni kuoleman jälkeen perustettiin Suomen DELFINS ry, valtakunnallinen tukijärjestö lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä kohdanneille aikuisille ja heidän läheisilleen. Taakat siirtyivät eteenpäin. Tellervo Koivisto oli ensimmäisiä suomalaisia, joka julkisesti rohkeni puhua mielenterveytensä sairaudesta. Suomalaiset alkoivat vähitellen älytä että hei, jos mieli murtuu, siitä voi puhua yhtä luonnollisesti kuin luun murtumisesta. Järjestö on saanut nimensä delfiineiltä, jotka auttavat sairaita tai haavoittuneita lajitovereitaan, kunnes nämä tervehtyvät ja tulevat toimeen. Vain toisilta saatu sydämen ymmärrys ja ammattitaitoinen apu voisivat auttaa. Nuo miehet olisivat tarvinneet apua, mutta yhteiskunnallamme ei ollut minkäänlaisia rahkeita sitä antaa. Vähän ennen lopullista tekoaan tämä uhri oli kertonut kantavansa niin suurta häpeää, ettei voinut siitä kenellekään kertoa. Asia vaiettiin kuoliaaksi, koska siitä ei voinut puhua eikä ollut sanoja, joita olisi voinut käyttää. Eivät auta oma älykkyys tai koulutus, eivät omat ponnistelut. Rohkeudellaan rouva Koivisto avasi useita suljettuja suita ja auttoi monia. Tunnistanko lajitoverieni hätäkutsuja. T änä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun eräs nuoruudenystäväni halusi lähteä tästä elämästä. Sairastunut oli yksinäinen. Pappilan salissa Minna Kettunen • Kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä E nnen vanhaan kaikki ei todellakaan ollut paremmin. Sen jälkeen ne auttavat haavoittuneen pinnalle hengittämään”, delfiinien kotisivuilla kerrotaan. Esikuvalliset delfiinit Tunnistanko lajitoverieni hätäkutsuja. Väistämättä olen pohtinut, olisiko ystäväni upea nuori elämä saanut jatkua, jos hän olisi ehtinyt kuulla tämän yhdistyksen perustamisesta. Usein heitä pilkattiin, nimiteltiin tärähtäneiksi tai haukuttiin juopoiksi. 67 askel 2/2019 •. Se tapahtui vasta 1990-luvulla. Taakka siirtyi eteenpäin. Välitänkö ja viitsinkö auttaa haavoittunutta pinnalle hengittämään
+ 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. . TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 HELSINKI Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. + 14,9 snt/min. Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. 23 €) 19 €. Toivon näkökulmasta, sillä Askel on avaran hengellisyyden äänenkannattaja. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa verkosta: www.askellehti.fi/tarjous *Puhelun hinta: lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Muotija sisustusjuttujen sijaan Askelesta saat lukea tositarinoita ihmisistä. Tee tilaus haluamallasi tavalla. 23 €). Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tilaa -lehti itsellesi tai lahjaksi Askel-lehti 3 kk vain (norm. TILAAJA/MAKSAJA AS_2_19 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kk hintaan 19 € (norm. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaan Itselleni Lahjaksi Askel kerrallaan Askel on lehti täynnä virkistävää ja rakentavaa luettavaa. Tarjoushinta on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %