Askel 2/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TORSTI LEHTINEN: Totuus kestää kuiskauksen TEEMU RINNE: Heddan tarina päättyi 10 käskyä kiekkolegenda Kalevi Nummiselta. 2 / 2 1 6 • U S K O S T A , T O I V O S T A J A R A K K A U D E S T A • A S K E L L E H T I . KURONEN: Kaupat auki, kirkot kiinni MARIANNE HEIKKILÄ: Mitä Jeesus sanoisi nyt. F I • I R T O N U M E R O 9 € Hopeahäät kesällä! Sari Essayah: Tommy Hellsten koki hengen pimeän yön Lapsen yksinäisyys satuttaa Esikoislestadiolaisten hylkäämä naispappi MATTI J
Mukana mm. RUKOUSHELMET Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Helmien kanssa rukoileminen on käden ja silmän meditaatiota, joka johtaa uskon ytimeen. Valmistettu Intiassa Reilun kaupan peli sääntöjä noudattaen. Kirja esittelee helmien taustan ja käyttötapoja. tilaus @sacrum.. 020 754 2350 www.sacrum.. Uudistuneessa helminauhassa yksi valkoi nen salaisuushelmi on korvattu vihreällä luomakunnan helmellä. Nikkinen, Lindfors Mennään metsään – Olli Omenatoukan luontoretket 5,90 (25,10) 5 90 14 90 4 90 5 00 5 90 6 90 Ville Auvinen Jeesus Kirja Jeesuksesta 5,00 (17,00) Juha Vähäsarja Joka päivä lupaus kantaa Päivittäishartauskirja 10,00 (28,00) 10 00 KIRJAALE Ensi askel Raamattuun Lasten Raamattu 12,00 (24,00) 12 00 5 00. 20,25 (22,50) 20 25 Hilkka Olkinuora Valo on 5,90 (25,30) Corrie ten Boom Kätköpaikka 6,90 (19,00) Esko Miettinen Taivaallisia vieraita – kristillinen enkeliperinne Suomessa 14,90 (27,20) Bohatta Ida Oma suojelusenkelini 4,90 (22,10) Donner, Vikström Elämme, siis kuolemme – keskustelukirjeitä 5,00 (29,90) Martin Lönnebo Rukoushelmet Rukoushelmet yhdistävät vuosi sataista rukouksen perinnettä ja rukoilijan nythetkeä. 18,00 (20,00) 18 00 Leppilampi & Nyman trio Tämä huone, tämä hetki cd Jukka Leppilammen huikea uutuus levy. 17,20 (19,90) 17 20 12 00 Rukoushelmet -helminauha Lasihelmistä koottu, Martin Lönne bon suunnittelema rukousnauha kauniissa lahjapussissa. Marzi Nyman, Junnu Aaltonen, Jukka Gustavson ja Pekka Kuusisto. www.sacrum.fi Pekka Nyman Ensemble & Johanna Iivanainen Sinä olet ääretön cd – Lauluja rukoushelmistä Martin Lönnebon Rukoushelmien innoittamat helmilaulut tuovat uuden ulottuvuuden Rukoushelmien käyttöön yksin ja ryhmässä! Laulujen tekstit ovat Kaisa Raittilan kirjasta Martin Lönnebon rukoushelmet
Hänestä kasvoi rauhanlähettiläs, kuten tässä lehdessä kerrotaan. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Ruotsi otti 72 000 suomalaislasta koteihinsa, Tanska ja Norja yhteensä 8 000. Pakolaisia hekin olivat, sillä heillä ei ollut mitään tietoa kotiinpääsystä. 040 733 2877 • Toimitussihteeri Päivi Puhakka p. Kuronen, Erkki Kuusanmäki, Torsti Lehtinen, Eino Leino, Sirpa Norri, Teemu Rinne, Martti Räikkönen, Mirja Sinkkonen, Cheri Tamminen, Antti Valta ja Olli Valtonen • Ulkoasu Teemu Pokela • Kuvankäsittely Kirsi Laine • Käyntiosoite Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki Postiosoite PL 279, 00181 HELSINKI, p. NNKY:n kansainvälinen vaikuttaja Rima Salah pakeni Jerusalemista Jordaniaan kuuden päivän sodan aikana. 020 754 2284 • Ilmoitustrafiikki Jukka Heinänen, p. Lupasin, että itse olisin aina auttajien puolella, vaikka se olisikin vaarallista. Aina kun pahan valta kasvaa ympärillä, nousee toinen voima. 020 754 2000, Sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi etunimi.sukunimi@kotimaa.fi • Askelen kotisivu: www.askellehti.fi • Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. J otkut kirjat jättävät sydämeen ison jäljen ja muuttavat koko ajatusmaailmaa. Kumpi voittaa, riippuu siitä, kumpaa me ruokimme. Seurataan vaan sitä viisasta miestä, joka käski tehdä toisille sen, minkä toivoisi itselleen tehtävän. Intiaanit sanovat viisaasti, että meissä jokaisessa asuu hyvä ja paha ja ne tappelevat keskenään. Kirja kertoo, miten pieni lapsi oli tuomittu pelkästään juutalaisen syntyperänsä vuoksi. Lisäksi Lapin sodan aikaan Ruotsi majoitti ja ruokki 56 000 suomalaista. Marianne Heikkilä kertoo kolumnissaan tästä. 020 754 2292 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoitusosaston faksi 020 754 2343 • Levikki 15 533 (LT 2014) • Lukijamäärä 101 000 (KMT s2014/k2015) • Painopaikka PunaMusta Oy • ISSN 0780-9972 • Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Toisenlaisiakin äänenpainoja on kuulunut. Suomeen on tullut 30 000 turvapaikanhakijaa sotaa pakoon. Nyt on meidän vuoromme auttaa. Erilaisuuden pelko on saanut liikkeelle rumia sanoja ja tekoja. Jotkut ovat ruvenneet jopa vihaamaan auttajia ja puhumaan heistä ikävästi. 040 067 4817 • Avustajat Paavo Alaja, Marianne Heikkilä, Eero Junkkaala, Pirjo Kantala, Anna-Mari Kaskinen, Jukka Kemppinen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Kustantaja Kotimaa Oy, Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen Markkinointi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen • Ilmoitusmarkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. USKOSTA, TOIVOSTA JA RAKKAUDESTA askel 2/2016 • 3. Onneksi on hyväsydämisiä ihmisiä ja toimivia järjestöjä, joiden kautta apu menee perille. Sellainen kirja oli lapsena lukemani Anne Frankin ”Nuoren tytön päiväkirja”. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Sotalapsena Ruotsiin veljiensä kanssa lähtenyt Erkki Kokko muistaa vieläkin, miten ihmeellistä oli, kun ei tarvinnut pelätä pommituksia. Ja kiitetään rauhasta! Turvaa hakemassa PÄÄKIRJOITUS Pirjo Wesaniemi päätoimittaja Päätoimittaja Pirjo Wesaniemi p
Helmikuu 2016 s. 24 s. 16 Luukas kuiskaa Elina Koivistolle salaisuuden 4 • askel 2/2016. 60 Kalevi Numminen pelasi numerolla 2 Teemu Liakka kuvasi Järven tarinaa s
Valmiina jättämään jo jäähyväiset. ”Nesteytetään!” poika vastaa ja lähtee ajamaan sairaalaan, jonne hänen isänsä on viety. P Ps. 33 Kemppinen: Kelpaako. Vaivana on virtsatietulehdus. ” N esteytetäänkö ja lääkitäänkö. Mutta hupenevista valtion ja kuntien varoista huolimatta ei täällä sentään tarvitse janoon kuolla. Pari päivää sitten hän, joka on nyt aivan lopussa, istui pyörätuolissa virkeänä, nautti vaniljapullasta kahvin kera ja katseli poikansa kanssa valokuvia tutuista metsistä ja lastenlapsista. Ei ollut tarvetta eikä vaatimusta kalliisiin hoitoihin ja elämän pitkittämiseen ehdoin tahdoin koneilla ja tehotoimenpiteillä. Kun haikeus hellitti, alkoi ärsyttää. En kysy, mitä he ukille sanoivat. Nesteytys TOIMITTAJALTA Päivi Puhakka • toimitussihteeri Seuraava Askel ilmestyy 3.3.2016 Kannen kuva: Laura Oja 6 Ajassa Kuusanmäki, katupartiot ja Teleks 8 Tommy Hellstenin rakkaudella räätälöity tie 12 Torsti Lehtinen: Hiljaiset todistajat – Dostojevski ja Kierkegaard 14 Sanojensa takana Kalliossa kasvanut filosofi 16 Elina Koivisto on bloggaava ruustinna 20 Teemu Rinne: The End 22 Matti J. Jos ei olisi ollut ketään sanomassa, että nesteytetään, niin kuivunut vanhus olisi pian lähtenyt autuaammille puusavottamaille. 44 Esirukousta hyväksikäytettyjen ja narsismin uhrien puolesta 46 ”Olen etninen esikoislestadiolainen pappi” 50 Kirjoja ja lukijoita 52 Erkki Kokko on sotalapsi 56 Rima Salah kaipaa naisia rauhanneuvotteluihin 60 Järvi tarinoi 61 Haavi auki ajankohtaisille asioille 63 Hyvä elämä: Kipua voi hoitaa liikunnalla 64 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 65 Nero työnjohtajana lumitöissä 66 Ristikko 67 Marianne Heikkilä: Tarinat joita ei koskaan kerrottu askel 2/2016 • 5. Edes tajuissaan appeni ei osaisi selittää, miten sydän teutaroi, miten heikottaa ja sattuu. Kuronen: Veiterä kirkko tekee oikeita asioita 24 Kiekkolegenda Kalevi Numminen pitää lastenlapsille iloista urheilukoulua 29 Eero Junkkaala: Oliko Jeesus tyly. Tunnelman aavistan. Aivoveritulppa jätti aikoinaan liikkumisen ja puhumisen vaikeuden. Tuli kylmä ajatellessa, miten läheltä piti. Vuosikymmenten metsätöissä vahvistunut käsi vain heilahtaa välillä yrittäen repiä irti anturia käsivarresta. Silittämässä poskea. 34 Olli Valtonen: Suurisieluinen näkee kauemmas 36 Sari Essayah ja kutsumuksen askeleet 42 Kuka auttaa yksinäistä nuorta. Entisten vaivojen lisäksi. Kiitos vielä Eikalle, jonka lähettämä sähköpostiviesti havahdutti: ”Lähde nyt!” Suljin koneen ja säntäsin bussipysäkille. Selittämässä lääkärille, miten vielä viikonloppuna tämä potilas oli virkeä. Seuraavana aamuna häntä syötetään suun kautta. Hän, joka oli veronsa vuosikymmenien aikana maksanut, tarvitsi vain nesteitä ja antibiootteja niinkin tavalliseen vaivaan kuin virtsatietulehdus. Päivystyssaliin saa mennä kaksi omaista kerrallaan, ja käymme puolitajuttoman appeni sängyn vierellä vuorotellen. Antibiootit purevat ja nesteytys virkistää nopeasti. Pari päivää myöhemmin hän istuu jo melko virkeänä sängyssä ja syö itse. Aika on lähettää sähköposteja ja aika silittää poskea. Tätäkö on paljon puhuttu priorisointi. Tuijottamassa avuttomina laitteita, jotka mittaavat lujaa laukkaavan sydämen sykettä ja tiputtavat nestettä suoneen. Poika, joka sanoi, että nesteytetään, sanoi myös että hänellä oli myös valmiutta hyvin iäkkään isän lähtöön. 30 Löytyykö Raamatusta mindfulnessia. Hän on aivan lopussa.” Hoivakodin hoitajan kysymys puhelimessa yllättää. Kun sairas pääsi sairaalan systeemeihin sisään ja hyvän hoidon piiriin, kaikki toimi ja toipuminen alkoi. Jälkikasvun viimeinen partio viipyy pitkään muoviverhojen takana. Illan mittaan selviää, että potilas on päässyt kuivumaan pahasti. Joku kuitenkin laskee päiviemme määrän
Sen voima on sata kertaa parempi kuin minkään terapian.” Huippukokki Henri Alén Eeva 1/2016 L”Olen lukenut Raamatun ainakin kerran kokonaan läpi. KUUKAUDEN KEITTO 6 • askel 2/2016. Artikkeli Carl Jungista alleviivasi elämän tarkoituksen tärkeyttä. Soseuta, lisää kerma ja mausta. Laita ne tummumisen estämiseksi kylmään veteen. Jukka Haavisto päivitti 10 käskyä ja Liisa Keltikangas-Järvinen esitteli juppisukupolven narsistisen häiriön. Heidät on otettu vastaan sisarina ja veljinä.” Emerituspäätoimittaja Tapani Ruokanen kolumnissaan Sana 14.1.2016 L”Metsä ei vaadi sinulta mitään. Turkiskauppias Eino Heinonen puhui eri herätysliikkeiden painotuksista ja Pirjo Bergström haltioitumisesta. Kuori ja kuutioi perunat. Synti ja lapsisotilaat RAAMATULLISTA KUUSANMÄKI Ajassa LAINASANAT 30 VUOTTA SITTEN L Helmikuun 1986 ”synti-specialissa” aihetta pohtivat teologian tohtori Miikka Ruokanen sekä sodassa hävittäjälentäjänä toiminut ja siviilissä hovioikeuden presidentiksi päätynyt Heimo Lampi. Leena Olin koki elämänmuutoksen siskon kuoltua laskuvarjo-onnettomuudessa. Sodista kerrotaan sielläkin, ja niitä on aina ollut. Päivi Puhakka ”Älkää tavoitelko omaa etuanne vaan myös muiden parasta.” Kirje filippiläisille 2:4 L”Viime vuoden merkittävin tapahtuma kirkon piirissä ei ole kansan ennätyspaluu jäsenyyteen – eroajia on yhä yli kaksi kertaa enemmän – vaan se, että seurakunnat ovat avanneet ovensa ja seurakuntalaiset sydämensä maahanmuuttajille. Laaja artikkeli kertoi muun muassa Afganistanissa, Etiopiassa, Libanonissa, Pohjois-Irlannissa ja Kamputseassa perheistään erotetuista, sodalle uhratuista lapsisotilaista, järkyttävänä esimerkkinä ”el ninobomba” (pommilapsi), joka lähetettiin lyhyillä sytytyslangoilla varustettujen dynamiittipötköjen kanssa poliisiasemalle Perussa. Pese ja kuori mustajuuret. Kuulutin paastonajan lähestymistä jutulla ”Se on sitten quinquagesima” eli viisikymmentä päivää pääsiäiseen. Näyttelijä Hannu Lauri kertoi, mikä esti häntä astumasta teologisen tiedekunnan kynnyksen yli. Laita pilkotut juurekset kiehumaan kasvisliemeen ja keitä kunnes ovat kypsiä. Halkaise, huuhtele ja hienonna purjo. Norjassa syntynyt Sissel Stenbäck antoi Askelelle runonsa Vierasmaalainen ja pohti tilannetta, jossa puolisot uskovat eri lailla. Haastattelin kauppiasta, poliisia, rakennusurakoitsijaa, verottajaa ja yrittäjää liike-elämän etiikasta. Kun sodista ei tunnuta ihmisjärjellä päästävän eroon, pitäisi muistaa kiittää rauhasta.” Sotaveteraani Veikko Multanen Apu 7.1.2016 500 g mustajuuria 150 g purjoa 250 g Rosamunda-perunaa 9 dl vettä 1 kasvisliemikuutio 2 dl kuohukermaa ripaus valkopippuria 1/2 tl suolaa
Manchester-tyyppisiä herrasmiehiä. Kaverit tapasivat jo ihan nuorina Porvoon suomalaisen seurakunnan toiminnassa ja ystävystyivät treenikämpässä. Powerfolkia, muotoilee Markus Koskinen, jolla on studio, jossa pojat puuhailevat ja on kivaa. Ja niin vain kaikki osasivat laulujen sanat. Pirjo Wesaniemi. Hän on tuottanut kolme Tilkkutäkki -levyä sekä tuottanut ja ollut kapellimestarina Samuli Edelmannin kolmella virsilevyllä. Yhtye on Suomi-iskelmän suuri tuntematon. Yksikin niistä ylsi yli parinsadan tuhannen myyntiin. Teleksin musiikki kuuluu genreen folk ja bluegrass. Se on ollut kuulemma antoisaa tekijöille ja kuulijoille. Teleks ei ole ollut otsikoissa vaan soinut radiossa. Gospelilla aloittanut parivaljakko ei ole unohtanut alkuaan. Juuri ilmestyneen 30 parasta -albumin ensimmäinen osa on hittejä ja kakkososa heille itselleen tärkeitä lauluja viideltä edelliseltä albumilta. Jos on kyky dialogiin, kokee myös kaverin tunteet, Markus Koskinen selvittää. Teleksillä on asiaa JU H A M U S T O N E N Alpualla asutaan ja osataan ASUMINEN • RUOKA • PERHE • TERVEYS • PUUTARHA • KÄSITYÖT • LUONTO • ELÄMÄÄ MAALLA 1 • 2 1 6 TA M M I K U U KUDO JA NEULO PEHMEÄÄ PIENILLE! LIIKA TYÖ TAPPAA 7,90 € (sis.alv) SUOMENHEVON EN SODASSA Teleks on Markus Koskinen ja Pepe Johansson. – Voi sanoa asioita biisin kautta. Ilman sitä ei kannattaisi. Teleksiin kuuluvat Pepe Johansson (sävel) ja Markus Koskinen (sanat). KUUKAUDEN LEVY L”Ne on halkeemia taivaalla onnen saumoja säröjä sinussa sä et ehkä itse sitä nää mut ne säröt tulvii kirkasta elämänvaloa.” Teleksin hittibiisi Säröjä sinussa on viimeisimmän palautteen mukaan muuttanut kuulijoiden elämän suuntaa. Teleks suunnittelee kirkkokiertuetta ja on tehnyt jo muutamia konsertteja. Siitä syntyi vuosina 1991–95 kaikkiaan yli 700 seurakuntakeikkaa hoitanut Pepe ja hyvä olo. Kirkon tilassa löytyy uudenlainen tulkinta. Teleksillä on uuden levyn julkistamiskonsertti 10.2. Viimeisillä julkaisuilla on mukana kontrabasso, mandoliini, viulu, banjo, kitara ja piano. Gospelista se lähti. Ei pysty olemaan häpeämätön ellei koe häpeää. Savoyteatterissa Helsingissä, ja siitä starttaa keikkakiertue ympäri maata. Yksikin karaokeravintolan pitäjä pyysi pojat keikalle, kun aina vaan lauletaan heidän laulujaan
Sirkka / Eastpress 8 • askel 2/2016. J. Vasta täydellisessä avuttomuudessa löytyivät Jumalan kasvot ja elämän merkitys. Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Seppo J. Nyt Tommy kiittää, sillä kaikki on ollut rakkaudella hänelle räätälöityä. Vihollisista viimeisenä on pitänyt murskata oma ego ja yritettävä päästä kontrolloinnin tarpeesta. Pitkä matka kotiin Tyhjyys, pimeä ja pelkotilat olivat hallinneet Tommy Hellstenin elämää jo pitkään vaikeuksien vanavedessä
Epätoivoinen 15-vuotias päätti hakea apua ja pyrki kirkkoherran luo keskustelemaan kotikaupungissaan. Vähän samanlaisissa pelonsekaisissa ja eksyneissä tunteissa tunnetun terapeutin omakin elämä on ajoittain kulkenut lapsuudesta asti. Istuin nahkasohvalla ja yritin kertoa siitä, mitä oli sydämelläni. Se kertoo Hellstenin pitkästä matkasta Kristuksen yhteyteen. Jäin istumaan siihen yksin tyrmistyneenä, hylättynä ja häpeissäni, että olin tehnyt jotain väärin. Kesken kertomustani kirkkoherra nousi ja sanoi lähtevänsä. Tarvitsin ulkopuolista apua. Jostain syystä ajattelin, että kirkkoherra edustaa Jumalaa. Jumala ei häntä hylännyt kuten kirkkoherra. Missä menee tie. Prosessi on kestänyt 50 vuotta. Mies muistelee ensimmäistä yritystään hakea apua ongelmiinsa. – Kun ryhdyin kirjoittamaan, olin aluksi epävarma. kirjansa Tähän olen tullut (Kirjapaja 2016) ilmestyi tammikuun lopussa. En kirjoittanut yksin Olen haastatellut teologi, terapeutti, kouluttaja ja kirjailija Hellsteniä ensimmäisen kerran 25 vuotta sitten, kun hänen kirjansa Virtahepo olohuoneessa (Kirjapaja 1991) ilmestyi. Missä menee tie ja mistä alkaa pelto. Se oli ensimmäinen kerta, kun Tommy Hellsten yritti symbolisesti hypätä Jumalan syliin turvaan ja kokemaan rakkautta, mitä vaille hän oli koko pienen elämänsä aikana jäänyt. askel 2/2016 • 9. Sen jälkeen olemme käyneet läpi kymmeniä aiheita aina uusien kirjojen myötä. Se kertoo kaikista niistä asioista, jotka on pitänyt kohdata matkalla merkityksellisyyteen. Oikeastaan ne raivattiin Tommyltä lupaa kysymättä. Kotona asiat olivat huonosti; isä oli alkoholisoitunut, eikä poika ponnisteluistaan huolimatta saanut perheen elämää raiteilleen. – Olin päättänyt olla rehellinen ja häpeästä huolimatta kertoa asiat niin kuin ne olivat. Aloin kuitenkin vähitellen tuntea, että minua jotenkin kulje”Tähän olen tullut” on Tommy Hellstenin 26. kirja. Lopulta tämä tarve tuli niin suureksi, että piti raivata kaikki esteet. Se on niistä selvästi hengellisin, eikä häntä haittaa vaikka sen perusteella häntä sanottaisiin hihhuliksi. H I stumme Tommy Hellstenin kanssa Sipoon maalaismaisemassa talven pahimman lumimyräkän järjesteltyä kinokset niin, että on helppo eksyä valkoiseen maisemaan. Sehän on suloinen nimitys, hän virnistää. Hänen 26
Hän lähti opiskelemaan teologiaa vain osoittaakseen, että kristinuskon maailmanselitys ei ole uskottava. Pyhyyden tarve on meissä aina Vaikka kirkkoherra käveli pois nuoren Hellstenin luota, tämä yritti löytää tietä monella tavalla. Pelkkä hengissä selviäminen ei riitä, vain rakastettuna ihminen saavuttaa levollisuuden. Kärsimysten vastustaminen luo enemmän kärsimystä kuin se, mikä meitä on kohdannut. Niin teki Tommykin, joka koki ettei ole hyväksytty ja rakastettu. Sain sanat, jotka kirjoitin. Se on itsepetosta. Jos ihminen on esimerkiksi kateuden tilassa, eikä tiedosta sitä, hän on kateus. Niilo Yli-Vainion kokouksessa nuori opiskelija pyysi Pyhän Hengen voimaa ja löysi itsensä tuupertuneena lattialta ilon täyttämänä. Häntä ikään kuin ympäröi miinakenttä. Ja päinvastoin, kadottaessaan itsensä ihminen kadottaa hengellisen ulottuvuutensa. Netissä pyörii webbiseminaari tommyhellsten.com ja paljon muutakin on suunnitteilla. Uusi työ A-klinikan asiakasterapeuttina ja myöhemmin huoltolan ylimääräisenä, tilapäisenä sosiaalihuoltajana vei hänet useille kursseille Amerikkaan ja myös oman identiteetin löytymiseen vähitellen. Vaikeudet voivat muuttaa ja luoda uutta elämää, vaikka yritämmekin niitä paeta. H 10 • askel 2/2016. Nykyihmisissä rakentuu katkeruuden ketju, jos ei olla koskaan tyytyväisiä. Kirja on ehjä kokonaisuus niin tyylillisesti kuin asian etenemisen suhteen. Ellemme hyväksy sitä, mikä on nyt, ei ole mitään muutakaan hetkeä elää. Vaikkei ymmärtänytkään koko tapahtuman merkitystä. Toisten ilmeet ja teot tulkitaan useinkin omien vääristymien kautta. Se on kuin kotiintulo. Oli ihmeellistä, että teksti valui minusta ulos kuin tunturipuro. – Ymmärsin vähitellen, että ellei ole käsitellyt menneisyyttään, elää siellä vielä. Uusien oppiensa vastaisesti Hellsten panosti ajoittain työhönsä oman itsensä kustannuksella, menestyksensä myötä. Lapsuus voi vääristää koko elämän Terapeutin mukaan ihminen määrittelee helposti asiat lapsuutensa vääristymistä käsin. – Vaimoni Carita ehdottikin kirjan otsikoksi ”Kaapista ulos”, mutta se viittaa oikeastaan ihan toisenlaiseen ulostuloon. Kadottaessaan Jumalan sisältään ihminen kadottaa itsensä. Sellaisen ihmisen lähellä on vaikea elää. Siellä syntyvät syvimmät nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemukset. Jos tämä hetki on epämiellyttävä, pakenemme tulevaisuuteen. Hän luki Freudin psykologiaa, filosofiaa ja harjoitteli ruumiista irtautumista. Tommy Hellsten täytti 64 vuotta ja jätti eläkepaperit. Tämä on kirja elämän merkityksen löytämisestä. Vastausta odotellessa hän on raivannut kalenterista kevään ajaksi kaksi eläkepäivää viikossa. Se on kuin hengellisen elämän karttakirja. Vain luopumalla omista suunnitelmista ja tahtomisesta voi löytää Jumalan tahdon. Kristinusko on sanoma ilosta ja merkityksestä, ja siitä Hellsten haluaa kertoa nälkäisille. Hellsten uskoo, että suurin merkityksen kokemisen lähde on Jumala ihmisen sisällä. Opiskeluaikoina kului aikaa myös baareissa. tettiin kädestä pitäen päivän matka kerrallaan. Koko ajan minulla oli seesteinen läsnäolon tila. Hänen kirjojaan julkaistiin Pohjoismaissa, Euroopassa, Yhdysvalloissa ja jopa Kiinassa. Se on totta. Pyhyyden tarve meissä on aina. Hellsten sanoo, ettei hän ymmärtänyt Jumalan elävän hänen sisällään. Hellsten vie lukijaa yhä syvempään hengen oivaltamiseen
Tunsin, että teksti valui ulos kuin vuoristopuro, Hellsten kuvaa 26. Viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja ja minua on murskattu täysillä kuin savenvalajan huoneessa. ”Tapahtukoon minun tahtoni” oli tiedostamattomana agendana rukouksessa. On otettava vastuu itsestään! Hellsten kehottaa kuorimaan omaa häpeää kerros kerrokselta kuin sipulia ja vapautumaan syyllisyyteen. – Vasta vaikeuksien jälkeen ymmärsin, että Jumala tietää tarkemmin ja paremmin, mitä tarvitsen. Se, ettemme osaa ottaa vastaan rakkautta, voi johtua siitä, että uskonnollisuuskin vääristyy rakkaudettomuudeksi. – Vasta kun olin valmis hyväksymään menetykseni ja egoni murtui täysin, asiat alkoivat sujua. H askel 2/2016 • 11. Ei mikään pidä syyllisenä paitsi se, ettei sitä tunnusta. Vihdoinkin Hellsten on ymmärtänyt, mitä tarkoittaa ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Tiedostamattomuus ja häpeä siirtyvät vanhemmilta lapsiin; se on juuri sitä, mistä puhutaan kolmanteen ja neljänteen polveen menevänä pahana. Uskoon on Hellstenin mukaan tultava joka päivä, oma tahto luovutetaan pois joka hetki. Silloin ihmisessä on kateus sen sijaan, että hän olisi se itse. Kun ego murtuu, tilalle tulee nöyryys, joka kuuluu kaikkeen todelliseen inhimilliseen kasvuun. Ennen hänen rukouksensa oli monisanaista Jumalan tahdon käännyttämistä, se oli uskottelua uskon sijaan. – On ihmisiä, joiden on vaikea nähdä omaa vastuullisuuttaan ja jotka siirtävät sen koko ajan toisille. Kaiken menettäminen oli parasta Tommyn kiirastuli oli kulkea epäonnistumisesta toiseen. Silti hän sanoo silmiin katsoen, että kaiken menettäminen voi olla parasta. – Kristuksen rakkaudelle avautuminen palauttaa yhteytemme Jumalaan. Rukous voi olla sanattomia katseita Kristuksen puoleen. Kaikki menee hyvin, kunhan lakkaan olemasta jarrumies. Olen kiitollinen isoista taloudellisista vaikeuksista. Siihen tarvitaan kuitenkin rakkauden ympäristö. Kun ihminen ymmärtää syntinsä, hän voi syyllisyyden koettuaan kohdata anteeksiannon. Uskottelu on uskon vastakohta. Ellei ole kiitollisuutta, elämää hallitsee oma itse eli ego. Ihmisestä tulee itsestään jumala. Kirkossa on pidettävä esillä syntiä, sillä ilman sitä armo käy merkityksettömäksi. Silloin ei auta mikään muu kuin hakeutua itseäni suurempien kasvojen eteen. Ihminen on kuitenkin oman elämänsä subjekti, toimija, Aloitan jokaisen päiväni luovuttamalla kaiken pois. Museoitu uskonnollisuus ei tunne rakastavaa ja läsnäolevaa Jumalaa. Koskaan ei kuitenkaan voi paeta omaa käytöstään sen perusteella, miten on tullut kohdelluksi. kirjansa syntymistä. Jos tiedostaa oman kateutensa, kantaa siitä myös vastuun, eikä valuta sitä toisiin ympärillään. Kuuliaisuus on muuttanut kaiken hänen hengellisessä elämässään. Ellei kierrettä katkaise, siitä tulee lasten taakka. Totuus ja rakkaus ovat kuin veli ja sisko. Kun on tullut rakastetuksi, osaa rakastaa ja auttaa myös muita. Syyllisyydestähän vapautuu juuri vapautumalla syyllisyyteen. Elämäntyöstäni oli jollain tavalla tullut asia, johon samaistuin liikaa. Kirjoittaessani tätä kirjaa tunsin, että minua kuljetettiin kädestä pitäen. Epäonniset yrityskaupat suistivat taloudelliseen ahdinkoon ja elämää rasittavaan velkaan
– Olen siunattu siinä, että olen saanut tehdä kaikki virheet, jotka minun on kuulunut tehdä. Kaksi klassikkokirjailijaa, Fjodor Dostojevski ja Søren Kierkegaard, ratkaisivat pulman nerokkaammin: he välttivät yksioikoisen julistamisen panemalla kirjojensa henkilöt kannattamaan intohimoisesti keskenään ristiriitaisia maailmankatsomuksia. Jumala ei ole saavutettavissa ulkoisten noudattamisten kautta vaan menemällä itseensä. Kun tällaista keinoa on kerran käytetty, siitä ei ole enää edes kunnon vitsiksi. L K irjailijalla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin paljastaa teoksissaan, mihin hän uskoo tai ei usko, mutta sen soisi tapahtuvan muiden mielipiteitä kunnioittavalla tavalla. D ostojevskin romaanien tavaramerkkinä pidetään polyfoniaa, moniäänistä henkilögalleriaa. – Minut on saatettu luovuttamisen tilaan. Sen hän kokee suurena viisautena ja johdatuksena. Hänen fiktiivisten hahmojensa elämänasenteet vaihtelevat Idiootin ruhtinas Myškinin uskosta ihmisen hyvyyteen Riivaajien anarkistiseen nihilismiin. Hänen keskeinen teoksensa Stadier paa Livets Vei (Vaiheita elämän tiellä) on sisäkkäisten pseudonyymien sokkelo, jossa tekijän esteettinen, eettinen ja uskonnollinen sivupersoona puolustavat kiihkeästi näkemyksiään. On ollut pakko mennä syvimpään epätoivoon ennen kuin rakkaus on alkanut tavoittaa minua. Valitsematta jättäminenkin on valinta. Suurimmat viisaudet Dostojevskin romaaneissa pukevat sanoiksi yhteiskunnan ulkopuolelle suistuneet, kärsivät ihmiset. Aloitan jokaisen aamuni luovuttamalla kaiken pois. Olen oppinut olemaan vastustamatta suurta rakkautta. joka ei voi piiloutua uhriuden taakse. Karamazovin veljeksissä veljeksistä nuorin, luostarissa kilvoitteleva Aleksei löytää sielulleen rauhan, ja myös intohimojensa riivaama vanhin veli Dmitri seestyy kärsimyksen koulussa ja selvittää välinsä Jumalan kanssa. Nyt olen aavistanut jotain Jumalan suunnitelmasta ja kyseenalaistanut omani. Veljessarjan keskimmäinen, älykkö Ivan sen sijaan tuhoutuu järkeisoppinsa vankeudessa. Kärsimys voi olla viattoman uhrin kärsimystä tai itse hankittua. Olen kysynyt monesti, onko tämä kaikki minulle luotua siunausta vai onko Jumala hylännyt minut. Hän on kokenut omien sanojensa mukaan ”hengen synkän yön”. Luin juuri puoleenväliin kirjan, jonka tekijä esitteli innokkaasti maailmankatsomustaan ja leimasi kaikki muut näkemykset lapselliseksi taikauskoksi. Vaimo Carita on kollega, terapeutti ja ymmärtäjä. K ierkegaard kuvaa filosofisissa teoksissaan inhimillisen olemassaolon moninaiset tasot. He luovat arvojen hiljaisuuden synnyttämällä alter egojensa suulla ristiriitaisen arvomaailman. Nyt jotain uutta on tulossa ja hän nukkuu taas levollisesti. Se voi johtua kovasta kohtalosta tai kantajansa typeryydestä ja turmeltuneisuudesta. Dostojevski ei moralisoi; hän vain kuvaa erilaisten yksilöiden valinnat seurauksineen. Hellstenin koko elämää on hallinnut syvä rakenteellinen turvattomuus ja pelko, josta nousee tarve kontrolloida asioita. Olen joutunut menemään totaaliseen tyhjyyteen, jotta oppisin Jumalan rakastavan suunnitelman. Sekä Dostojevski että Kierkegaard kieltäytyvät julistamasta yhtä ainoaa totuutta. Pelko menee niin saakelin syvälle, Hellsten sanoo vakavana. Sanankäyttäjän ammatti vaatii sanomisen rohkeutta, mutta totuuden omistajan paatos täytyisi onnistua välttämään. He ovat etuoikeutettuja siksi, että pystyvät puhumaan asioista rehellisesti keskenään, kuten on puhuttu myös lasten kanssa. Pelosta rakkauteen Toisaalta voiko lapsi, joka tietää olleensa ei-toivottu ja epäonnistuneen abortoinnin tulos, kokea turvallisuutta. Hänen kirjojensa tekijöinä esiintyvät salanimet ovat jokseenkin kaikesta eri mieltä keskenään. L KOLUMNI Torsti Lehtinen • kirjailija, filosofi Hiljaiset julistajat H 12 • askel 2/2016. Jos kontrollointi herpaantuu, tulee tunne, että tapahtuu jotain hirveää. Väsyin hänen julistukseensa ja lopetin lukemisen. Tunne Kristuksen läsnäolosta sisälläni on ainoa asia, joka voi poistaa pelkoni. Kukaan ei itse olisi tätä valinnut itselleen. Joku on yrittänyt päästä pälkähästä julkaisemalla kirjan, jonka sivut hän on jättänyt tyhjiksi varatakseen lukijalle vapauden täyttää ne haluamillaan ajatuksilla. Hätähuutoihini ei tullut vastausta. Teen sen itseni takia. Läsnäoloa olen nyt oppinut. Hänellä ei ole enää menetettävää. Pelko estää luottamuksen ja yhteyden rakkauteen, mikä taas salpaa myös kyvyn kokea Jumalan läsnäolo ja turva. Egon kaappaamasta pyhyydestä tulee tekopyhyyttä. Olen lukenut Jobin kirjaa ymmärtääkseni, kuka tämän minulle sallii. Vihdoinkin ymmärrän, mitä tarkoittaa, että kaikki on hyvin. He opettavat lukijansa oivaltamaan, että jokaisen on tehtävä valintansa itse. Pyhimmistäkin arvoistaan voi kirjoittaa pauhaamatta profeetan äänenpainoin, mutta vaikeaa se on
+ 17,17 snt/min. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10% ja Digilehden 24%. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. i Tilaa internetistä www.kotimaa. TILAAJA/MAKSAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kuukautta 19 € (normaalihinta 33 €) Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Usko ja uutiset joka viikko. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Vahvasti kirkon puolella. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa. i/tarjous . Tarjous on voimassa 31.5.2016 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. + 7,02 snt/min. TILAUSKORTTI Kotimaa maksaa postimaksun Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. 19 € (normaalihinta 33 €) Tarjous nyt 3 kk. Tilaa Kotimaa. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh
Kieli on täsmällistä, ajatus lentää, kun filosofia ja kalliolainen arki syleilevät toisiaan. Teksti: Päivi Puhakka • Kuva: Esko Jämsä – Kuten kreikkalainen Kristos Jannaras sanoo, kaikki kestävä luova työ syntyy intohimosta ja kaipauksesta. 14 • askel 2/2016. Vapaa kirjailija Kirjailija, filosofi ja Askelen kolumnisti Torsti Lehtisen teksteissä vapauden kaiho soi
– Uskon hiljaisuuteen ja rukoukseen tienä Jumalan löytämiseen, sanoo mies, joka rakastaa evankeliumin kertomusta, jossa sormi kirjoittaa hiekkaan salaisuuksia. Kun minua kuljetettiin toiseen lastenkotiin, yritin painaa mieleeni risteykset. Kieli on täsmällistä, mutta sanojan keskeneräisyys ja arvet saavat näkyä. Torsti vietti lastenkodeissa yli kolme vuotta, vuoden kalteri-ikkunaisessa eristyshuoneessa; varjostumaa keuhkoissa epäiltiin tuberkuloosiksi. Perin häneltä nimen ja minut opetettiin ajoissa uimaan. Valamossa ahnehdin hiljaisuutta ja kuusten huminaa. Siinä unohtuvat pienet kitinät, Lehtinen tiivistää yhden kirjojensa juonista. – Aluksi olin puhuja. – Veljeni Torsti hukkui seitsenvuotiaana Eläintarhanlahteen. Päivällä suutari Lehtisen suupielestä roikkui pikilanka ja toisesta suupielestä saattoi päästä ilkikurinen sutkaus. – ”Minä olen tie”, sanoi ihmiskunnan kiinnostavin hahmo. Kaikki 30 kirjaani ovat raporttia tuosta tiestä, esikoisena Kun päättyy Pitkäsilta (1982). Atlasvuorten rinteillä mies havahtui pohtimaan, mihin käyttää vapauttaan – ja palasi Suomeen. Muistan aamun, jolloin Sinuhe kolahti luettuna lattialle hetki ennen koulun alkua. Lähti kotoa 15-vuotiaana, ensiasuntona ”Hotelli Ekin” rahtikontti Katajanokalla. Nuoren lukijan omaan tarinaan alkoi kertyä draaman aineksia, kun äiti joutui vankilaan tehtyään naapuriapuna abortin työtoverinsa tyttärelle. – Isä kuoli ja äiti myi viinaa. – Se on tunne, että kohta syntyy jotakin. Raskaus Nuo 30 kirjaa, valtava määrä käännöksiä ja artikkeleita sekä 35 vuotta kolumnistina eri lehdissä tarkoittavat sitä, että lähes jokainen päivä on kirjoituspäivä. Sittemmin on syntynyt seitsemän lasta. Kolmannen linjan pahamaineisessa ”Piikissä” oli 18 neliön hellahuone, jossa poika nukkui tuberkuloosia köhivän isän vieressä. Kun radiosta tuli Liljankukka, hän saattoi tempaista Torstin tangoon. – Kerran viikossa tubia sairastava poika kävi laulamassa minulle. Lehtinen ilmaisee itseään enemmän etsijän kuin totuudenjulistajan äänellä. Ensimmäisessä kävellään ja luodaan mielessä tekstiä, josta jotain saatetaan sanella muistiin puhelimeen. – Pariisissa Montparnassen hautausmaan portilla sain kehotuksen lopettaa sisäisten ristiriitojen vahtaaminen ja hoitaa leiviskäni niin hyvin kuin mahdollista. Mutta ei hellahuone-elämän rankka lähtökohta vaihtunut kertaheitolla harmoniseksi idylliksi. Lukurauha koitti myöhään illalla. Perillä minut sidottiin nahkahihnoilla sänkyyn, etten karkaisi. Varjot eivät tanssineet kuin Platonin vertauksessa ”luolan” seinillä, poika raapusti ne kynnellään rappauksiin, joihin jo edellisen asukkaan sormi oli luonut hahmoja. – Vapaimmillaan ihminen on kuoleman ja Jumalan riisuvan katseen edessä. Elämä oli villinlaista myöhemminkin, kun sain isäpuolen. Eksistenssifilosofia, josta tein gradunikin, on auttanut etsimään tietä tulla omaksi itsekseni. Minusta tuli yökyöpeli ja intohimoinen lukija. Vapaus Aivan kuin melu hallissa hiljenisi. Joskus morfiinihuuruissa heilahti veitsi. Tarvitaan, että joku tulee vastaan. Keskustelu, luennointi ja lukeminen ovat minulle sisäänhengitystä, kirjoittaminen työhuoneen yksinäisyydessä uloshengitystä. – Minun ei tarvinnut enää kysyä, miksi elän. Kulki niin irtonaisena ettei halunnut koskaan palata samaan paikkaan. Hän tarvitsee silmiensä eteen tähtitaivaan tai näkymän ikkunasta Töölönlahdelle. Muuten istuin hiljaa ikkunassa ja katselin lasten pallopelejä ja lohdullisia ratikkakiskoja: äiti tulisi varmasti hakemaan minut niitä pitkin. Suurta haastajaa on parempi lähestyä niin, ettei puhu hänestä vaan hänelle, riisuu kengät palavan pensaan edessä. Elämäni ensimmäisen pimeän pullon myin neljävuotiaana tutulle asiakkaalle lattialankkujen alta sahanpuruista. Pieksin suuta Vanhalla ja yliopiston kuppilassa ja myöhemmin Ruotsiin muutettuamme äiti-lapsi-kerhon ainoana isänä. Tie Jumala haastaa miehen enemmän mysteerinä kuin ongelmana. Mistä ei voinut puhua, sitä saattoi lähestyä vaieten. On ilon hetki, kun saa napauttaa viimeisen pisteen käsikirjoitukseen tai kun kirja aamuyöllä kolahtaa lattialle pienen pojan kädestä. Kirjoittamisessa on kaksi vaihetta. Lehtistä on työllistänyt velivainaan varamiehen rooli. Tipahdin kartalta ja tuli hätä: äiti ei enää löydä minua. Karjalan laulumailta oleva äiti hyräili tiskatessaan Vapaata Venäjää tai virttä Käy yrttitarhassa polku. Niistä nahkahihnoista asti Kallion kasvatti etsi vapautta. Tukholma, Kööpenhamina, Amsterdam, Marrakech. Sieltä vankilaan. Sitten on kirjoitettava, kun on sanoista raskaana. Toisessa vaiheessa istutaan tietokoneen ääressä, iltamyöhästä vaikka aamuun. Tajusin vapauden molemmat filosofiset ulottuvuudet: on vapaus jostakin – nahkahihnat ja normit – ja vapaus johonkin – tehdä työni ja olla isä lapsilleni. T orsti Lehtinen on palannut tuttuun Hakaniemen halliin, jossa hän pikkupoikana myi äidin kanssa kauppiaille omatekoisia paperikasseja. P SANOJENSA TAKANA TORSTI LEHTINEN askel 2/2016 • 15. Sanojen ja tieteen avulla pitää kulkea niin pitkälle kuin pääsee, mutta jossain vaiheessa ne muuttuvat uupuneiksi matkatovereiksi tien varteen. Jossain ateismin vaiheessa Lehtinen alkoi aavistella olevansa kristitty. Synnytystuskaa lisää se, ettei voi olla varma, jäävätkö sanasikiöt henkiin. Onneksi hän ei sanonut olevansa talo, filosofi hymähtää. Vaahdon sekoittuessa latteen filosofi vyöryttää tarinoita lapsuutensa Kalliosta. Äänet, vaikkapa ratikan kirskunta, eivät häiritse, kunhan ne eivät vaadi minulta mitään. Lehtisen muusista sinnikkäimpiä on ahtaan paikan kammo. Hänelle on jäänyt yksi kortti käteen ja se riittää: Kristus. – Kun vaimo menee nukkumaan, olen vapaa seurustelun kiusauksista ja voin kirjoittaa
Tuntuu, että Elinan on helppo löytää muista ihmisistä hyviä puolia. – Minulle oli ehdotettu kirjan kirjoittamista, ja Aila sai idean yhteiseen projektiin. Ensi syksynä ilmestyy Elinan, Hanna Paavilaisen sekä Maria Puotiniemen kirjoittama Sylivauvat-kirja, jonka ensimmäinen versio on jo kustantajalla. Elinan mielestä ajankäyttö on nykyisten lapsiperheiden haaste. Elina korostaa, että naisten pitäisi kyräilyn sijaan kannustaa toisiaan. – Koska omat lapseni ovat jo isompia, halusin kirjoittajiksi nuorempia äitejä. Puoliso Vesa Koivisto osoittaa rakkautta teoillaan ja tekee paljon käytännön töitä. Teksti: Saara Paatero • Kuvat: Laura Oja Äiti bloggaa 16 • askel 2/2016. Sen pohjana ovat olleet lapsija perhetyön pappina toimivan Elinan Sylivauvat-ryhmän kokoontumiset sekä omat kokemukset äitiydestä. Myönteinen asenne ja läsnäolon taito näkyvät niin äidin ja papin rooleissa kuin kirjaprojekteissakin. Lapseni ovat reippaita, ja elämä on helpottunut heidän kasvettuaan isommiksi. Helsingin Paavalin seurakunnan pappi Elina Koivisto puhuu rauhallisesti ja harkitusti. Vaikeitakin kysymyksiä käsitellään siinä avoimesti ja rehellisesti. Esikoinen Antton on 16-vuotias, Laura 14, Mikael 11 ja Luukas 5. Viime vuosina myös älypuhelimet ja tabletit ovat alkaneet hankaloittaa perheiden elämää. Rukoilen paljon sen puolesta, että kotona olisi hyvä ilmapiiri. – On hienoa, että lapset tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka heillä on aika paljon ikäeroa. Aloittaessani työt Paavalin seurakunnassa halusin käynnistää ryhmän, joka ehkäisee ensimmäisen lapsensa saaneiden yksinäisyyttä sekä tarjoaa mahdollisuuden syvälliseen kohtaamiseen toisten äitien kanssa. – Äitini rohkaisi minua etenkin sanoilla. He tuntevat arjen pienen lapsen kanssa sekä tämän hetken trendit. Kirjaan Elina kaipasi omien kokemustensa lisäksi laajempaa näkökulmaa. Elina itse eli lapsuutensa ja nuoruutensa kannustavassa ilmapiirissä Pohjois-Suomessa, Pellossa. Keskustelun aikana hän kuuntelee tarkkaan ja on vahvasti läsnä. Elina painottaa aidon elämisen ja perheenjäsenten kohtaamisen tärkeyttä. Lapsilla on pitkät hoitopäivät ja harrastuksia, mikä tuo elämään hektisyyttä. Vaikka Elina on miehensä kanssa tiukkana aikarajoista, ovat laitteet nuorimman lapsen elämässä suuremmassa roolissa kuin vanhemmilla lapsilla pieninä. – Olen ollut äitiyslomillani välillä yksinäinen, koska olemme olleet aina uudessa kaupungissa. Hänet tunnetaan myös Järvenpään kirkkoherran puolisona sekä neljän lapsen äitinä. Kodissa on iloa ja yhteyttä Perhe on Elinalle läheinen. Rohkeutta, naiset! Naiset ovat olleet Elinalle tärkeä aihe, joka on kulkenut mukana vuosien ajan. Puhumme äidiksi kasvamisesta, ihmissuhteista ja vauvan hoidosta. Ensimmäisen lapsen syntymä on myös hengellinen herkkyyskausi. Esikoisia ja trendejä Vuonna 2013 Elina julkaisi Aila Wallinin kanssa kirjan Elämältä se maistuu, joka pohjautuu heidän kirjeenvaihtoonsa kasvatuksesta ja vanhemmuudesta. Pienellä paikkakunElina Koivisto on pappi, kirjailija, luennoitsija ja bloggaaja. Hyvä itsetunto antoi uskallusta tarttua uusiin haasteisiin. Vuosia sitten luettu Lynn Hybelsin Kiltit tytöt eivät muuta maailmaa -kirja vaikutti häneen voimakkaasti. Hän on perustanut naisten ryhmiä usealle eri paikkakunnalle. Pitkä parisuhde tuo Elinan elämään turvallisuutta. Kirjoittaminen oli myös itselleni hyvä tapa prosessoida äitiyteen liittyviä kysymyksiä. Vähän erilaista lifestyleblogia pitävä ruustinna tuntee sukkavuoret ja äidin yksinäisyyden – mutta myös ilon perheestä. Kirja on tarkoitettu materiaaliksi ensimmäisen lapsensa saaneiden äitien ryhmille. H L umipyry on sekoittanut liikenteen, mutta sisällä on levollinen tunnelma
askel 2/2016 • 17. Myös usko Jumalaan on vahvasti esillä. Elina Koiviston Wife and Wifestyle -blogissa käsitellään tavallista, keskeneräistä arkea esimerkiksi parisuhteessa ja lasten kasvattamisessa
18 • askel 2/2016. – Perhe tuo minulle paljon iloa, Elina Koivisto sanoo vierellään 5-vuotias Luukas
– Tarkoituksenani on näyttää tavallista arkea sukkavuorineen ja tuoda teksteihin enemmän syvällisyyttä. – Näemme ihmisistä sen, mitä kaikkea he tekevät. Perhe on muuttanut Helsingistä Riihimäelle, Ruotsin Luulajaan, Vaasaan ja lopulta Järvenpäähän Vesan työn perässä. – Uskon, että luentoni koskettavat siksi, että ne vaativat paljon työtä ja aikaa. Vertailusta muihin tulisikin osata luopua. Seurakunnassa ja Facebookissa Viime vuosina Elina on alkanut pitää luentoja aiheista, jotka ovat läheisiä hänelle itselleen, esimerkkinä kuolemansynnit. – Luettuani kirjan kuolemansynneistä ymmärsin, miten laaja ja vaikea aihe synti on ja miten kuolemansynnit myllertävät minussakin. Muuttokuormassa juurettomuus Myöskään miehen uran seuraaminen ei ole ollut aina helppoa. Jollekin toiselle käsityöt taas tuovat elämään runsaasti sisältöä. Itse olen päättänyt, etten tee käsitöitä, koska en ole niissä hyvä. Perheet eivät enää kiinnity tiettyyn paikkaan, eikä naapureita aina tunneta. Vuonna 2014 hän perusti uuden, erilaisen Wife and Wifestyle -blogin. Välillä Elinaa tuskastuttaa se, miten Jumalan aikataulut ovat niin paljon hitaammat kuin mitä hän itse toivoisi. Muutoissa Elina on joutunut jättämään omat verkostonsa ja hyppäämään epävarmuuteen. Olen itse saanut kokea paljon rukousvastauksia. Gradunsa kohdalla hän päätti ensimmäisen kerran, että vähempikin riittää. Meidänkin parisuhteessa monet asiat menevät toisin päin kuin yleensä ajatellaan. Aiempi käsitykseni synnistä oli varsin mustavalkoinen. Elävästä seurakunnasta saatua sisältöä saattoi viedä eteenpäin uusille paikkakunnille. Kouluaikana Elina oli kympin tyttö. – Elämäni vaikeimpia tilanteita ovat olleet hetket, kun omat toiveet eivät ole toteutuneet. Kaikki neljä lasta ovat syntyneet eri kaupungeissa. Yhteiskunnassa suorittaminen on tärkeää, mutta Jumalan kanssa asiat menevät toisin. Koin voimakkaana Jumalan kutsun ja lähdin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan, vaikka en halunnut opettajaksi tai papiksi. Lastenkaan takia en ole koskaan voinut panostaa täysillä työelämään. Maallisessa mielessä hänen työntekonsa ei olekaan aina tehokasta; luentojen teemat vaativat pitkää käsittelyä. Nyt pitää välillä varoa, etten sano mielipidettäni liian voimakkaasti. Hän kuitenkin korostaa, että jokaisen tulisi keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin. Bloggaaminen sai alkunsa, kun Vesa haki kirkkoherraksi ja halusi perheelle kotisivut. – Ruotsin vuodet taas kasvattivat minusta itsenäisemmän ja rohkeamman. Elina tietää, että ilmiö koskettaa monia muitakin lapsiperheitä. Elina on luennoinut myös naisena kasvamisesta, kasvatuksesta ja rukouksesta sekä pitänyt radion aamuhartauksia kiitollisuudesta. Asiat ovat kuitenkin aina järjestyneet, ja hän on saanut töitä ja ystäviä uusilla paikkakunnilla. – Tahdon olla Jumalan käytössä siellä, missä milloinkin Hän minua tarvitsee: Paavalissa, Järvenpäässä tai vaikka Facebookissa, Elina sanoo ja painottaa Raamatun lukemisen ja rukouksen tärkeyttä. nalla sai kokeilla monenlaista eikä haitannut, vaikka kaikki ei onnistunut. Alun vastahakoisuuden jälkeen Elina innostui kirjoittamisesta, joka toi uudella paikkakunnalla sisältöä iltoihin. Elina yrittää välttää liikaa suorittamista. Yrityksistään huolimatta Elina ei päässyt opettajankoulutukseen. Olemme erilaisia persooniltamme ja vahvuuksiltamme. Tällä hetkellä hän haluaa kokea vielä enemmän Jumalan läsnäoloa ja välittää sitä muille. Papin ammatin valinta oli vaikea prosessi, koska lähipiirissä oli useita naispappeuden vastustajia. Olen halunnut opettaa heille, että pitää yrittää parhaansa. Tulevaisuudessa hän haluaisi luennoida vielä enemmän ja puhua etenkin naisten tapahtumissa. – Joku on sanonut, että vertailu on oikotie helvettiin. Usein lifestyleblogit keskittyvät sisustukseen, kädentaitoihin ja ruuanlaittoon, ja kaikki niissä on täydellistä ja kaunista. Mieheni kannusti minua pitämään luentosarjan aiheesta. Emme huomaa, että he jättävät jotain tekemättä. Näin syntyi Elinan blogi. Kympistä hyvään keskitasoon Elinan työtahti ja tehokkuus tuntuvat ulkopuolisesta lähes hengästyttäviltä. Elina taas haluaa näyttää blogissaan, että kaiken ei tarvitse olla upeaa ja kadehdittavaa, vaan jokainen voi kirjoittaa omasta elämästään. Vierastan ajattelua, että naiset ovat tietynlaisia ja miehet toisenlaisia. Pian ymmärsin, että toinen näistä ammateista olisi valittava. Ei tarvitse olla tietynlaisessa muotissa, vaan voi löytää omat vahvuutensa. Uudet paikkakunnat ovat tuoneet paljon hyvääkin. – Putoaminen täydellisyydestä keskitasoon on ollut toisaalta rankkaa, mutta myös vapauttavaa. Elina rohkaisee naisia myös blogikirjoituksillaan. Riihimäellä Koivistot olivat mukana Pekka Simojoen EtCetera-kuorossa, mikä oli rikastuttava kokemus. En kuitenkaan halua vaatia heiltä täydellisyyttä, Elina sanoo ja tunnustaa, että epätäydellisyyden sietämisessä on ollut opettelemista. H askel 2/2016 • 19. – Haluan sanoa naisille, että tule sellaiseksi kuin olet. Toivon, että ihmiset uskaltaisivat heittäytyä Jumalan varaan. L Kasvoin kannustavassa ilmapiirissä. – Haluaisin, että Jumala tulisi suuremmaksi ihmisten elämässä. Kun muutimme Ruotsiin, oli pakko luopua täydellisyyden tavoittelusta – jo vieraan kielen vuoksi. Muutot ovat tuoneet elämään myös juurettomuutta. Olen saanut kannustusta myös hyvissä ystävyyssuhteissa
Raudasta tehty. Ja vielä pitäisi olla vähintään viikko toisen laajennuksen takia. Omaa diagnoosia enemmän minua huolestutti Heddan terveys. Jätin auton käymään ja Heddan vahtimaan sitä. Lähtiessä ostin pienen rautaisen leikkitimanteilla koristellun enkelin. Perjantaina mentiin vielä kovaa, mutta illalla Hedda alkoi väsyä, lopetti syömisen ja halusi vain olla vieressä. Viimeisen yön istuin tyhjässä kahviossa ja juttelin vahtimestarin kanssa. Pieni enkeli loistaa lumihangessa rauniokirkkoni vieressä. EKG näytti hyvältä, mutta samassa kipu iski. Viikko mateli tahmaisina minuutteina Meilahdessa. Rintakehä oli arka ja laahustimme autolle. Minua se hermostutti, mutta Heddaa rauhoitti. Istun hetken hangessa ja uitan sormea kimaltavassa tassun jäljessä. Kadotimme ajan neljäksi tunniksi, kun istuimme sohvalla liikkumattomina. Yöllä heräsin siihen, että se tuijotti minua kuin jotain sanoakseen. Tekivät pallolaajennuksen, puoliksi ahtautunut verisuoni ja huima stressi oli loppupäätelmä. Hedda pyrki sylistä alas, heilutti häntää pari kertaa, muttei lähtenyt ajamaan kaveria, jota se oli ikänsä jahdannut. Koko ajan sille piti soittaa Kari Tapion versiota Olen kuullut on kaupunki tuolla -laulusta. P Hihna on irti KOIRAN ELÄMÄÄ Hedda muuttui hetkeksi ortodoksiksi kiertäessään kirkkoa. Heddan takki ja hihna ovat lentää kädestäni. Hassu rukous. Näen Heddan heittäytyvän kinokseen, mikä on ollut aina sen lempileikkejä. Sisällä tunsin nuolaisun poskessani ja tutun katseen. Katsoi pelottavan pitkään silmiin ja kaivautui syliin. Katson ikkunasta ulos. Kerroin lääkärille, että ikävöin saattohoidossa olevaa koiraani. Huudan Heddaa vaistomaisesti. Revin piuhat irti rinnasta ja sanoin, että minun on saatava edes muutaman tunnin loma. Hedda tuli vastaan. Paniikki juoksi sisälläni. Asioita, joita olen torjunut koko ikäni. Toiset toipuivat, toiset lensivät pois. Sunnuntaina Hedda pyysi minut pienellä uikutuksella viereensä, nuoli kättä mutta nukahti kesken. Se oli meidän kieltämme. Olin rukoillut, että voisimme lähteä sitten joskus yhtä aikaa. Joku mies tulee vastaan parta hauskasti jääkiteiden peitossa ja kysyy möreällä äänellä: ”Onko kaikki hyvin?” Vedän pipoa silmille ja pudottaudun lumista tietä alaspäin. Sydänlupaus.” Hedda ymmärsi. Sain luvan ja suihkepulloon nitroa. Pari päivää katselin osaston meininkiä unisin silmin. Sanoin: ”Odota muutama päivä, Teemu tulee takaisin. Se jaksoi odottaa yli kaksi viikkoa, sitten se luovutti ja päästi irti. Nukahdin kuitenkin uudelleen ja herätessä kipu oli poissa. Käytävillä kuhisi enkeleitä, kuvittelin. Sydäninfarkti sai vahvistuksen aamuyöllä. K olme viikkoa aiemmin aamukuudelta heräsin hurjaan selkäkipuun. Välillä tuli hälytys jonkun sydämen pysähdyksen vuoksi. Sitten katkesi hermon viimeinen säie. Kipu maalasi itsensä lujaa koko rintakehään. Ehdin ajatella, että nyt tuli lähtö. Sain kymmenen minuuttia aikaa järjestää Heddalle hoitopaikan ja pakata laukkuni. Jäljet kimaltelevat puolikuun valossa, kuin tuhannet pienen timantit. Läheisen eläinlääkäriaseman portaiden vieressä oli jänis. Sitten Hedda nukkui pois. Oli torstai ja ikävä lensi pois. 20 • askel 2/2016 K atselen tassun jälkiä lumessa matkalla kotiin. Lauantaina Hedda ei jaksanut lähteä enää ulos. S ain Heddan kotiin. Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja. Nostin sen pihalle, ja kuin vanhasta muistista se syöksyi lumihankeen, muttei jaksanut nousta ylös. Lääkkeitäkään se ei suostunut enää syömään. Tajuten, että turhaan. Hedda halusi kiertää tutut paikat ja muuttui hetkeksi ortodoksiksi kiertäessään kirkkoa. Itse leijuin tyhjyydessä. Päivystävä lääkäri pyysi tulemaan heti. Hedda yritti auttaa vetämällä hampaillaan paidan hihasta ja nuolemalla kättäni. Tuli siirto Meilahden sydänosastolle, jossa makasin viikon. Sitten mentiin kovaa ambulanssilla Hyvinkään sairaalaan. Ymmärsin, että lääkäriin oli soitettava nyt, vaikka maanantaiksi oli varattu aika. K ompastun. Nukuin yössä kaksi tuntia ja hoitajat huolestuivat. Rauhallisesti sylissäni. Eteisessä laitan tutun takin, pipon ja hihnan koriin. Infarkti. Heddan viimeinen opetus minulle oli: Opi tunteman suru, voimattomuus elämän edessä ja luopuminen. Sytyttelin tuikkuja ja huusin taivasta. Nostin Heddan syliin ja tunsin, kuinka pieni sydän takoi kuin seppä tulikuuman ahjonsa ääressä. Makasin yön valvomossa kuunnellen piippauksia koneista, jotka tarkkailivat sydämen lyöntejä
Suomessa tarvitaan rakentavaa ja rohkaisevaa uskoa.” John Vikström Emeritusarkkipiispa Turusta ”Haluan rohkaista työntekijöitäni kulkemaan rinnalla ihmisten iloissa ja suruissa. ?. Askel on tässä tukena. + 7,02 snt/min. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Siellä missä kansa liikkuu, lehti voi olla kutsuna kirkkoon.” Teemu Laajasalo Vuoden pappi, Kallion kirkkoherra Helsingistä Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10 % ja Digilehden 24 %. Askel auttaa luottamaan Jumalan suunnitelmaan. 89 €). Näinä aikoina tarvitsemme uskoa ja toivoa. Nyt jo 101 000 lukijaa! Tilaa vuoden askel -lehdet erikoistarjouksella vain 50 € (normaalisti 89 €) ”Iloitsemme vaimoni kanssa jokaisesta Askel-lehdestä. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 17,17 snt/min. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa internetistä www.askellehti.fi/tarjous ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Helsinki Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tarjous on voimassa 31.2.2016 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. TILAAJA/MAKSAJA AS_2_16 Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden määräaikaisena tilauksena 12 kk hintaan 50 € (norm
Mehän olimme ilkosillamme ensitreffeillä Jumalan kanssa. Veiterä on syvimmiltään teonsana niin kuin usko ja rakkaus. Taira käyttää kirjassaan rohkeasti ”fiiliksiä”-termiä kuvatessaan sitä, mitä usko-shoppailijat hakevat uskontomarketeista. Toiseksi maallistumisesta avautuu se mahdollisuus, että oikeutensa ja tuotetietoisuutensa varassa ihmiset odottavat oikeita asioita uskolta. Veiterällä otteella ja vapailla aivoilla se kuitenkin kertoo uskon ydinvoimista: toivon, armon, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden atomeista meissä. Vapahtajalta ei odotettu fiiliksiä, vaan vapautta niin niistä synneistä kuin siitä perkeleestäkin. Katselijoita, merkkiuskovaisia, ei kovin paljon penkeissä ole niistä neljästä miljoonasta maksavasta huolimatta. Se sikisi luettuani Teemu Tairan kirjan Notkea uskonto. Sanan tulisi maallistua lihaksi Jos kestäisimme kohdata maallistumisen muunakin kuin uskonnollisten firmojen taloudellisina vaikeuksina, saattaisimme nähdä siinä kaksi mahdollisuutta veiterälle uskolle. Käymmehän me Uudessa Valamossakin, mutta ehkä suurin piirtein samalla tavalla kuin kävisimme Linnanmäellä: uskaltautumatta yhteenkään laitteeseen tyytyen vain hattaran ostoon. Uskomme niin kuin isämme uskoivat kerran, kauan sitten, jolloin he ymmärsivät olevansa osa luomakuntaa, joka omisti heidät ja josta he tunsivat vastuunsa. Kristinuskon ytimessä elää niin rankkoja myyttejä, että niiden edessä pitää lausua rehellisen ihmisen ainoa aito uskontunnustus: En tiedä. Jossain välissä Sanan tulisi maallistua lihaksi. Mitä sitten kirkko opettaa -kysymykseen taitaa löytyä kaksi vastausta: Ei Voi Vähemmän Kiinnostaa ja Kenpä tietäis sen. V eiterä ei ole vain maineikas lappeenrantalainen jääpalloseura, vaan vanha karjalainen notkeaa ja näppärää tarkoittava sana. Ne tarpeet jäävät maallistumisen jalkoihin: markkinavoimat seulovat tarpeistamme helpoimmin tyydytettävät. Tulen tekemään vähäisen voitavani saadakseni sen kuvaamaan uskoamme. Sitä kuvataan kirkkoon kuulumista tai kirkossa käymistä mittaavilla tunnusluvuilla. Ensiksi, ihmiset uskovat sittenkin, vaikka eivät edes odota tulevansa uskoillaan autuaiksi sitten joskus ja jossain. Tämä puetaan uususkovaisen uskontunnustukseen: Uskon, mutta en usko niin kuin kirkko opettaa. Niitä käyttämällä kaikki päivät ovat varmoja ja arki yhtä pitkää pyhää. Maallistumiseksi sanotaan kapeasti kirkon ja uskon vaikutusten vähenemistä yhteiskunnassa ja yksilöiden elämänpolitiikoissa. Näin fundamentalisteja me osaamme olla pitäytyessämme Raamatun selvään sanaan. Me odotamme autuutta tässä ja nyt. Vakuuttavan näytön tästä sain edesmenneessä Konnunsuon keskusvankilassa, missä suuren yleisön ehdoton suosikkifirma, Pelastusarmeija, kävi sotaa syntiä ja perkelettä vastaan. Ensitreffeillä Jumalan kanssa Hengen ravintoa etsitään entistä enemmän ulkoruokinnasta eikä tyydytä niihin navettoihin, joita seurakuntien kiinteistötoimi ylläpitää. Voin ostaa käytetyn körttipuvun jostain uskon Second Hand Shopista. Veiterä usko voi tehdä tässä suhteessa paavalit: kuljeksia keskellä kulttuuria ja puhua sen ydinkeskustassa nokkelasti tuntemattomasta jumalasta samalla kunnioittaen kantaväestön tutumpien jumalien palvelijoita. Sitäkin enemmän lienee uskon tai ainakin uskontojen harrastajia ja niistä vastauksia etsiviä. Idea ei tullut tyhjästä eli omasta päästäni. Veiterä kirkko joutuu pelaamaan entistä enemmän luonnonjäillä kuin tekojäähalleissa. Kaikki nämä kaupat ovat auki ympäri vuorokauden, vain kirkko on kiinni yöllä. Omilla rituaaleillaan hekin kurottautuivat ajan ahtaiden rajojen yli, kohti tuntematonta, pyhää. Sotahuuto valittiin aina lehtien ilmaistarjouksista ensimmäiseksi, vaikkei se kelvannut sätkäpaperiksi painomusteen laadun takia. Uusia uskontoja yhdistää ainakin se, että ne luopuvat Kirjasta ja kiinnostuvat rinnakkaisohjelmista. P KURONEN Veiterä usko K U V IT U S : A N T T I V A LT A Matti J. Jouko Siipi esitti jo kuusikymmenluvun puolivälissä Luopumisen aika -tutkimuksessaan, että tiedämme liian vähän kristillisestä uskosta luopuaksemme siitä, mutta luovumme yhdestä monoteistisen moralismin muodosta. Kuronen • lappeenrantalainen rovasti 22 • askel 2/2016. Kun se alkaa hiertää tai kiristää, vaihdan sen toisessa kierrätyskaupassa Wicca-aatteeksi ja kirmailen niityllä alastomana uusnoitana. Heppoisin vastaus tähän on helposti heitettävä selitys: maallistuminen. Koraania seurasi radiossa Lauantain toivotut levyt ja hartaus-Jesajaa uutiset. Erikoistarjouksissa ei pidetä niinkään hihhulointia vaan yksityisen hyvänolon takaavia synnin kuorintaja kuolemantorjuntaemulsioita, tunnetuohuksia ja todellisuuden kohtaamisen ehkäisyvälineitä. Ei pysytä joukkueessa, mutta pelataan puulaakipelejä pienillä satunnaisilla porukoilla. Ei oltu oikeassa tai väärässä, vaan pantiin vähemmän väärä ja enemmän oikea keskustelemaan keskenään. Se tekee oikeita asioita, vaikka joskus väärin siinä, missä jäykkä usko tekee vääriä asioita, mutta aina varmistetusti oikein. Alussa oli Sana, lopussa sanakirja
– Sunnuntaina istuttiin kirkossa, arkisin urheiltiin. Äiti pojastaan pappia toivoi, mutta pojasta tuli jääkiekkoilija. H Teksti: Jussi Karvonen • Kuva t: Rami Marjamäki KIEKKOMIEHEN 10 KÄSKYÄ 24 • askel 2/2016. Perusarvot sain kotoa ja ne ovat kantaneet tähän saakka, sanoo suomalaisen jääkiekon grand old man Kalevi Numminen
askel 2/2016 • 25. – Vaimon kanssa pidimme sääntönä, että sisällä saa pelata! Maali oli kirjahyllyssä, Kallu muistelee aikaa, jolloin lapset Teppo, Teemu ja Kirsi olivat lapsia
Jollei joku tullut ulos, kaverit alkoivat huudella ikkunan takana. Meillä ei nautittu alkoholia eikä poltettu tupakkaa. Hän valmensi 1970-luvulla Suomen jääkiekkomaajoukkuetta ja toimi myöhemmin Tapparan toimitusjohtajana. Kolmen lajin nuorukainen Nummisen lapsuudenkodissa Tampereen Tammelassa oli kaksi huonetta ja keittiö. Kiekkolegendan koti on täynnä arvokkaita muistoja. Äiti vei seurakuntaan Lapsuuden kodissa Olga-äiti toivoi perheen ainoasta lapsesta pappia. Meitä TBK:n riveissä pelaavia oli Tammelassa aika paljon. Keittiö oli yhteinen Olgan sisaren perheen kanssa. Hän pelasi jalkapalloa Ilves-Kissoissa, koripalloa Pyrinnössä ja jääkiekkoa TBK:ssa, jonka nimi vaihtui Tapparaksi vuonna 1955. – Kymmenen käskyä olivat kunniassa. Elämäni suuntamerkit ovat noissa 10 käskyssä, ja niistä löytyvät vastaukset moniin kysymyksiin. Isä oli hyvä suomalainen mies. – Hän vei minut joka viikonloppu Tampereen vapaaseurakunnan kokouksiin. Äidin lisäksi Kalevi kiittää myös isäänsä. Noissa tiloissa asui kaksi perhettä. – Ei kai se ollut mikään ihme, että lapset suorastaan käskettiin ulos. – Jääkiekossa joukkue valikoitui itsestään. – Uskon raskaan ruumiillisen työn auttaneen häntä selviämään sotakokemuksista. Ura jatkui luonnostaan Tapparassa, Kallu muistelee ja kertoo urheilun kulkeneen kuin veren perintönä. Se oli sunnuntain ohjelma, eikä siitä paljon keskusteltu. K alevi ”Kallu” Numminen on päässyt kokemaan suomalaisen jääkiekkoilun huippuhetkiä sekä pelaajana että valmentajana. Tammelan puutalokortteleissa useimmat Kallun ikäiset harrastivat urheilua. – Perusarvoja olen pyrkinyt omassa elämässäni noudattamaan ja myös muille välittämään. Jo olosuhteet sanelivat, mihin vilkas nuori mies suuntasi energiansa. Arvo-isä oli taistellut Summassa, Syvärillä ja Äänislinnassa, muttei koskaan puhunut sodasta mitään. Äiti eli uskoaan todeksi, muttei tuputtanut niitä asioita. Niillä opeilla elimme. 26 • askel 2/2016. Vanhempien näyttämät suuntaviitat ovat ohjanneet läpi elämän
Kun nuori ihminen on koko ajan netissä, hänen sosiaaliset taitonsa eivät kehity. Toisen arvostaminen, rehellisyys ja oikea tiukkuus olivat valmentajan työkaluja. Lääkkeeksi Kallu tarjoaa liikuntaa ja varsinkin joukkueurheilua. L Oli perustamassa MontrealUrheilu Oy:tä. Vuonna 1970 hänestä tuli valmentaja. Kun Ilves meni ohi Koko ikänsä Kalevi Numminen on ollut Tapparan mies. Maali kirjahyllyssä Kalevi Numminen on huolissaan Suomen kansasta ja etenkin nuorisosta, joka elää ”kuin pellossa”. – Olin kolmekymppinen ja aivan pelikunnossa. Vuonna 1964 Tappara voitti Suomen mestaruuden, mutta putosi seuraavana vuonna Suomi-sarjaan joukkueen hajottua. Kun miehellä oli syltä pari metriä, kiekko lensi pitkälle. L Toimi koko 1970-luvun Tapparan valmentajana ja johdatti seuran kolmeen SM-kultaan. Arvot pukukopin äijäporukassa Vuonna 1973 Kallu Numminen nimettiin A-maajoukkueen valmentajaksi vain 33-vuotiaana. L Valmensi jääkiekkomaajoukkuetta 1973–1974 ja 1977–1982. Vuosina 1952–1956 hän pelasi juniorina TBK:ssa ja jatkoi sitten Tapparan edustusjoukkueessa 1957– 1969. Valmentajauran jälkeen hän toimi Tapparan toimitusjohtajana. askel 2/2016 • 27. Numminen loi pienen etumatkan muihin seuroihin, mikä kantoi menestystä vielä 1980-luvulla. Armeijapalvelus on monelle vaikea paikka, koska sosiaaliset taidot ovat heikot. Numminen oli 1970-luvulla kaikkien aikojen nuorin Suomen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja, joka pelasi myös ansiokkaan uran mestaruussarjassa. Oli laji mikä hyvänsä, urheilijalla pitää olla jotakin tekemistä, kun ura loppuu. Nummisen pelaajaura loppui vuonna 1970. – Tiedän paljon pelaajia, jotka ovat jääneet tyhjän päälle aktiiviuran loputtua. Osa pelaajista oli samanikäisiä tai jopa vanhempia. Pelasimme kauden Suomi-sarjassa samaan aikaan, kun Ilves veti yli 10 000 katsojaa uuteen jäähalliin. – Ne kotoa saadut perusarvot tulivat taas mukaan kuvaan. Parinkymmenen urheilijan äijäporukassa kunnioitus pitää ansaita, se ei lankea itsestään. Pitkän linjan jääkiekkomies on kokenut lajin nousut ja laskut. Kaikki eivät ole päässeet koskaan jaloilleen, vaan osa on jäänyt kiinni pulloon. Seurassa laadittiin suunnitelma, jonka mukaan mestaruus olisi tavoitteena vuonna 1975. L Oli Suomen päävalmentaja viisi kertaa MM-kisoissa, kerran olympialaisissa sekä Kanada Cupissa. – Avioerot ja huostaanotot tuovat murhetta ihmisten elämään. Tapparan uudelleenorganisointi merkitsi modernin jääkiekkoilun ja ammattimaisen valmennuksen rantautumista Suomen kamaralle. L Pelasi seitsemät MM-kisat ja kahdet olympialaiset. KUKA Koko ikänsä Kalevi Numminen on ollut Tapparan mies. – Meikäläisen lapsuudessa ja nuoruudessa ei voinut olla yksinäinen. Pihapiirissä asui 35 lasta, ja olimme koko ajan Kalevi Numminen L Pelasi Tapparassa 1957–1969 koko 12 kautta kestäneen uransa ja voitti pelaajana kolme Suomen mestaruutta ja seitsemän mitalia. Nousimme takaisin mestaruussarjaan kaudeksi 1966–1967, minkä jälkeen siellä on pysytty. Serkku Esko Valkama oli vuoden 1950 jalkapalloilun SM-kultamitalisti Ilves-Kissoissa ja vuoden 1952 Helsingin olympiamaajoukkueen toppari. L Vaikutti Tapparan toimitusjohtajana 1986–1993. – Se oli kova paikka. SM-kultaa tuli. Minulle tultiin sanomaan: ”Kallu, tämä on sinun hommasi, nosta seura takaisin mestaruussarjaan.” Numminen otti valmennuspestinsä tosissaan. H – Isä edusti Ruoveden Tuuhoskylän Nuorisoseuran Urheilijoita kuulantyöntäjänä ja kiekonheittäjänä. Sitä ennen Tappara voitti pronssin vuonna 1973 ja hopean 1974. Erään selvityksen mukaan 14-vuotiaat pojat tuntevat suurta yksinäisyyttä kavereiden puutteessa. Suunnitelma meni aivan nappiin. Minulla oli työ, ja perusarvot kantoivat. Perustin myös perheen aika nuorena, minkä vuoksi vastuuta oli otettava omista asioista. Numminen näkee perusarvojen ja myös oman työn kantaneen silloin, kun urheilu-ura loppui. Se on edelleen saavutus, jota ei ole helppo ylittää
Silloin hän oli 17-vuotiaana kaatamassa Ruotsia. – Eläkeläiselle riittää yksi asia päivässä, kaksi on jo liikaa, Numminen naurahtaa. Lisäksi joukkueen rakentaminen oli onnistunut erittäin hyvin. Menestyjä on ihminen, joka tietää kuka on, muttei tuo sitä esiin ikävällä tavalla. MM-kulta on monen tekijän summa L Tämänvuotisesta nuorten MM-kullasta Kalevi Numminen jakaa kiitosta vanhemmille, valmennukselle ja pelaajille sekä ylipäätään suomalaiselle yhteiskunnalle. Myös juniorivalmennus on onnistunut hyvin. Teemu Numminen toimii jääkiekkoseura Buffalo Sabresin Euroopan kykyjenetsijänä ja tytär Kirsi Numminen-Dahlberg pitää ratsutallia ja on kilparatsastaja. Sosiaaliseksi oppi suorastaan pakosta. Jääkiekkoliittoakaan ei sovi unohtaa, ja kunnallisella päätöksenteolla meille on luotu hyvät olosuhteet, muun muassa rakentamalla halleja. Kun Kalevi Numminen seurasi tammikuussa nuorten Leijonien kultajuhlia, oli mielessä myös historiallinen kaksoismaaottelu Ruotsia vastaan. Jääkiekosta jäi Nummiselle käteen kaksi asiaa. Kallu pitää Jukka Jalosen johtamaa valmennustiimiä ammattimaisena. Kallu pitää myös joukkueen käytöstä esimerkillisenä. – Lapset ja lastenlapset ovat minulle tärkeitä. Olemme Tepon kanssa ainoa isä-poika-pari, joka on saanut nimensä Kanadassa, Torontossa sijaitsevaan Kansainvälisen jääkiekkoliiton kunniagalleriaan. Pelaajien lausunnot olivat kypsiä. Lisäksi vanhemmat ovat joutuneet kuljettamaan poikia harjoituksiin ja peleihin ehkä satoja kertoja, mikä vaatii sitoutumista myös kotiväeltä. Tämän päivän kiekkoilu vaatii tällaista joukkuetta. – Vuosi taisi olla 1957, kun voitimme Ruotsin kaksi kertaa numeroin 6–3. Joukkue oli myös isokokoinen, sillä 19 pelaajaa oli vähintään 185-senttisiä ja heistä yhdeksän yli 190-senttisiä. H 28 • askel 2/2016. ulkona pelaamassa jotakin. – Joku heistä sanoi joukkueen päättäneen, ettei se pilaa itse sitä, mitä on saavuttanut. Viikonloppuisin ei juhlittu. Tämä viittasi takavuosina sattuneisiin ylilyönteihin juhlahumussa. Kanadalainen kiekkoilun valtalehti Hockey News kirjoittikin, että väkilukuun suhteutettuna Suomi on maailman paras jääkiekkomaa. L Kalevi Nummisen ensimmäiset luistimet olivat kengänpohjiin kiinnitettävät ”Nurmiset”. Joukkue oli esimerkkinä kaikille juniorijoukkueille lajiin katsomatta. – Ykkösasia on jäädytetty pelinumero 2, jonka kunniaksi pelipaita on nostettu Tampereen jäähallin kattoon. Teimme historiaa voittamalla ensimmäistä kertaa Ruotsin nuorten maajoukkeena, mies muistelee ja laskeskelee: – Jos pojat ovat alkaneet kiekkoilla 6–7-vuotiaina, on harrastus tullut maksamaan varustehankintoineen ja muine kuluineen helposti tuhatkunta euroa vuodessa. Nummisten perheessä on vaalittu toisen ihmisen kunnioittamista. Kaikki nuoret ja lapset eivät kuitenkaan ole yhtä omatoimisia kuin Tammelan kortteleiden Kallu ja kumppanit aikanaan. Sosiaalisuuden merkitys on aina korostunut Kalevi ja Pirkko Nummisen perheessä. Jalonen antoi lahjakkuuksille vapaat kädet muun muassa ylivoimissa. Pidän vaimoni kanssa kolmelle lapsenlapselle Ruoveden takametsissä positiivisen elämän urheilukoulua, jossa tehdään puutöitä ja heitetään keihästä. Kolmesta lapsesta tunnetuin lienee jääkiekkoilija Teppo Numminen, joka pelasi NHL:ssä 20 kautta ja 1 372 ottelua; hän on yksi eniten NHL-otteluita pelanneista suomalaisista kautta aikojen. – Esimerkiksi seurakunnilla olisi tässä suhteessa vielä tehtävää, lapset ja nuoret pitäisi saada yhteen harrastamaan liikuntaa. Jääkiekkoa seuraan, mutta en ole muuten sen kanssa tekemisissä. – Urheilullisista meriiteistä huolimatta olemme ihan tavallinen suomalainen perusperhe. – Joukkueessa oli poikkeuksellisen monta hyvin lahjakasta pelaajaa. – Vaimon kanssa pidimme sääntönä, että sisällä saa pelata! Maali oli kirjahyllyssä, mies hymyilee ja uskoo liikunnan mahdollisuuksiin. Ne eivät ole mestaruuksia tai voitettuja mitaleita. Takametsien urheilukoulu Nummisen Pirkko-vaimo on liikuntatieteiden tohtori ja entinen pikaluistelija
Kun ahdistus on suurimmillaan, nainen huutaa Jeesusta avuksi. askel 2/2016 • 29 ”Olen aika innokas Raamatun sanan lukija. Edellä on kaksi tapausta, joissa Jeesus moittii juutalaisia siitä, että nämä opettavat ihmiskäskyjä Jumalan käskyjen sijaan, eivätkä ymmärrä, että hän on tullut heitä pelastamaan. Hän siis vaikenee kuten kertomuksessamme. E lämän koettelemukset eivät yleensä meitä miellytä. Olet rukoillut ja pyytänyt Jeesukselta jotain. Hän ei katkeroidu, eikä käperry murehtimaan elämän kovuutta. Sen sijaan saattaa käydä niin, että saat joitain muita ”vastauksia”. Jeesus ei vastaa heti, vaan haluaa jostain syystä opettaa naiselle ensin yhden asian. Silloin ääni kellossa muuttuu ja Jeesus sanoo: ”Suuri on sinun uskosi, nainen. Tässä tapauksessa lukija on onnekas, sillä hän tietää lopputuloksen, jota nainen ei vielä tiedä. Vai onko. Alkutekstissä naisen vastaus alkaa sanoilla ”Kyllä, Herra”. Nainen siis myöntää Jeesuksen olevan oikeassa silloinkin, kun vastausta ei tule. Jeesuksen käyttäytyminen on suoraan sanoen omituista. KYSY RAAMATUSTA Eero Junkkaala • teologian tohtori D Mitkä kysymykset sinua askarruttavat Raamatun äärellä. Hän jatkaa rukousta. Sitten tulee tämä kertomus ei-juutalaisesta naisesta, jolle hurskaiden juutalaisten mielestä Jumalan valtakunnan asiat kuuluvat viimeisimpänä. Jos annamme Jumalan päättää tarvitsemmeko rukousvastauksen, kyse on suuresta uskosta. Hän ei koettele naista yli tämän voimien. Sen jälkeen hän antaa muutaman häkellyttävän tylyn vastauksen toteamalla, että hänet on lähetetty vain Israelin kadonneita varten ja ettei lasten leipää sovi heittää koiranpenikoille. Miksi Jeesus toimii ristiriitaisesti torjumalla pyynnön tylysti ja sitten kohta ylistämällä pyytäjää. Hän toteaa, ettei ansaitse vastausta, mutta jatkaa kuitenkin rukoustaan. Osoite: Askel, Kysy Raamatusta, PL 279, 00181 Helsinki tai: askel.toimitus@kotimaa.fi. Eivät vastaukset tule aina heti. M iksi tällainen kummallinen tapahtumasarja. Et saa vastausta. Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Suuren uskon tunnusmerkki ei siis ollut mahtaileva usko vaan suuri hätä, joka vietiin Jeesukselle. Jeesuskin tietää sen. Ne voivat olla koettelemuksia tai hengelliseen elämään liittyviä opetuksia. P Miksi Jeesus vastasi oudosti. Tämähän ei ole kovin tavatonta, ellei olisi peräti tavallisin saamamme vastine rukoukseen. J eesuksen tapa auttaa naista on kuitenkin outo. Hän siis kohdistaa pyyntönsä oikeaan suuntaan. Kuitenkin uudet opetukset voivat tulla juuri vastoinkäymisten kautta. Nainen oli tullut hädissään Jeesuksen luo pyytämään, että tämä parantaisi hänen tyttärensä. Kyse on Jumalan säätämästä pelastushistorian järjestyksestä. Näin juuri käy kertomuksessamme. Mietitäänpä näin päin. Se sanoo: ”Tapahtukoon sinun tahtosi, ei minun.” Ja silti se rukoilee, anoo ja pyytää. En ymmärrä Jeesuksen vastausta vaimolle Matteuksen evankeliumin jakeessa 15:26–28.” K ysyjä ei ole ainoa, jota Jeesuksen kanaanilaiselle naiselle antama vastaus on hämmentänyt. Kertomuksessa on lisäksi yksi avainsana, joka voi auttaa meitä omissa rukouksissamme. Jeesus osoittaa, että nämä kaukaa tulleet ajavat omaisuuskansan ohi. Ensin hän ei vastaa mitään. Kertomuksella on kuitenkin onnellinen loppu, sillä kaiken jälkeen Jeesus ylistää naisen suurta uskoa ja parantaa tytön. Katsotaan ensin konteksti, tekstin asiayhteys. Olemme pyytäneet TT Eero Junkkaalaa vastaamaan lukijoiden kysymyksiin. Kun Jeesus sanoo, ettei naisen pyyntöön vastaaminen oikeastaan kuuluisi hänen toimenkuvaansa, nainen myöntää asian olevan juuri niin. Tässä olemme lähellä rukouksen salaisuutta. Evankeliumi on ilmoitettu ensin juutalaisille, joiden tehtävä on hoitaa se eteenpäin ei-juutalaisille
Sen sanotaan antavan avaimet onneen, hyvinvointiin ja jaksamiseen. Entä miten mindfulness mahtuu kristilliseen elämästä selviytymisen työkalupakkiin. Teksti: Pekka Yrjänä Hiltunen • Kuvitus: Antti Valta 30 • askel 2/2016. Siitä kirjoitetaan yhä enemmän kirjoja. Mille mindfulness avaa oven. Sitä löytyy nykyisin kaikkialta. Mindfulness
Tietoisuustaitojen taustana on idän meditatiivisten harjoitusten viisaus, länsimaisen lääketieteen sovellukset 1960-luvulta alkaen, MBSR (Mindfulness-Based Stress Reduction, Jon Kabat-Zinn), kognitiivisen psykoterapian perinne 1990-luvulta (Mindfulness-Based Cognitive Therapy for Depression) sekä nykyisten neurotieteiden ja aivotutkimuksen tuottama tieto kehosta ja mielestä.” Urheiluun, stressiin, riippuvuksiin Mindfulness-tekniikkaa kuvataan, paitsi hyväksyvänä tietoisena läsnäolona, myös rentoutusja stressinhallintamenetelmänä, meditointina, taitona pysähtyä ajattelemaan ja kokemaan ympärillä tapahtuvaa, aistien herättelynä, hetken omistamisena itselleen, itsensä kuuntelemisena, ajatusten vapaana vaeltamisena ja niiden hyväksymisenä, arvostelemattomuutena sekä rakkauden välittämisenä itselle, ja sen jälkeen muille. Terapiassa sovellettavassa mindfulnessissa, kuten myös muissa terapioissa, pyritään muun muassa kasvattamaan ärsykkeen ja reaktion välimatkaa. Useat mindfulness-opettajat viittaavat zeniin kuvatessaan opetuksensa innoittajia. Suomalainen internet-sivusto markkinoi: ”Mindfulness-menetelmien juuret ovat erityisesti buddhalaisuudessa, jossa keskeisenä elementtinä on tuhansia vuosia ollut pyrkimys läsnäoloon ’siinä mitä on’.” Moderni psykologia ja sen piirissä tehty tutkimus ovat tuoneet mindfulnessiin oman lisänsä. Kirjoista ja netistä löytyy useita tietoisen hyväksyvän läsnäolon eli mindfulness-menetelmän määritelmiä. Hän kokoaa: ”Mindfulness eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo tarkoittaa kykyä olla tässä hetkessä ja hyväksyä kaikki siihen liittyvät mielen liikkeet, kehon reaktiot ja asiat sellaisena kuin ne ovat.” Jon Kabat-Zinnin mukaan mindfulness on erityinen huomion kiinnittämisen tapa, jossa huomio tuodaan tietoisesti tähän hetkeen mitään tapahtumia, tuntemuksia tai ajatuksia tuomitsematta. Aika ajoin saamme itsemme kiinni tarpeettomasta ja automatisoituneesta puuhailustamme ja kysymme yhtäkkiä itseltämme: ”Mitä ihmettä minä tässä oikeastaan touhuan?” Olemme tulleet tietoiseksi turhasta ja tiedostamattomasta käyttäytymisestämme ja saamme välittömästi mahdollisuuden järkevöittää mielemme liikkeitä ja käyttäytymistämme. Esimerkiksi aivojen kuvantamismenetelmien avulla on voitu tutkia mindfulnessja mietiskelyharjoitusten vaikutuksia aivoihin. Sen alla voimme levollisesti tutustua myös itseemme, kaikkiin puoliimme, pimeisiinkin. Buddhalaisuus on kehittänyt tämän yleisinhimillisen perushavainnon ja -toiminnan hienovaraisiksi mielen hallinnan tekniikoiksi. Kristinusko esittelee myös toisen ja suuremman Hyväksyjän. Yksi naseva ja perusteellinen on Aktantti Consulting Groupin Avisio-työyhteisöpalvelun sivulta: ”Tietoisuustaidoilla tarkoitetaan hyväksyvää tietoista läsnäoloa ja kykyä tarkkailla arvostelematta havainnoinnin piiriin nousevia ajatuksia, kokemuksia ja tulkintojamme niistä. Emme vain itse hyväksy itseämme, vaan meidät on nähty loppuun asti, meidät otetaan vastaan ja tilamme on todettu. H M itä mindfulness on. Mielemme vaeltaa menneissä ja tulevissa tapahtumissa emmekä näin osaa keskittyä läsnäolevaan hetkeen. Kun ihminen tulee tietoiseksi käyttäytymisestään ja siihen johtavista syistä, hän pystyy mahdollisesti hallitsemaan paremmin olemistaan ja tekemistään. Juuret zen-buddhalaisuudessa Jon Kabat-Zinn ei peittele mindfulnessin zen-buddhalaisia juuria. Suurempi hyväksyvä läsnäolo Leena Pennanen on ensimmäisenä tuonut mindfulnessin Suomeen ja hänellä on yli kymmenen vuoden kouluttajakokemus. Olemme armon ympäröimiä ja elämme Jumalan edessä hänen luominaan hänen maailmassaan. Me kaikki siis harjoitamme tietoisuustaitoja. Pyritään tulemaan tietoiseksi tilasta, joka edelsi elämänlaatua heikentävää toimintaa. Voimme tulla tietoiseksi tästä katseesta. Mindfulnessissa hyväksyjä on ihminen itse. Samoin kuin jooga, mindfulness on lännessä lähes pääsääntöisesti riisuttu katsomuksellisesta alkuperästään ja se – aivan oikein ja asiallisesti – esitellään mielenhallinnan sekulaarina tekniikkana. Järkeä mielen liikkeisiin Arkisessa ajattelussa sovellamme – sitä mindfulnessiksi mitenkään nimeämättä – luontaista kykyämme tiedostaa mielenliikkeitämme. Jon Kabat Zinn, ehkä tunnetuin menetelmän esittelijä, on soveltanut tietoisuustaitoja muun muassa huippu-urheilijoiden valmennukseen, stressinhallintaan, vankien hoitoon, riippuvuuksista irrottautumiseen, itsetuhoisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen tiedostamiseen ja lopettamiseen. Satipattana-sutta, joka joskus käännetään sanalla Mindfulnessin tie (The Way of Mindfulness), on Theravada-buddhalaisuuden tietoiseen mielen tarkkaavaisuuteen ohjaava vanha, jämäkkä, maailmankatsomuksellinen ja systemaattinen perusteksti, vaikka se onkin harvoin julkisuudessa esillä. Mahayana-buddhalaisuuden piiriin kuuluva zen ei yleensä kovin keskeisesti keskity dogmaattisiin teksteihin – se keskittyy käytännön harjoitukseen. Meitä seuraa hyväksyvä, kannatteleva ja rakastava katse. Saamme avun arvottomuuden ja kaipuun tunteisiimme itsemme ulkopuolelta. Zenin piiristä tunnetaan pikemminkin anekdoottimaisia lauselmakokonaisuuksia, koaneja, kuin opillisia esityksiä. askel 2/2016 • 31. Zen on enemmän harjoitusta, vaikka niitä tehdäänkin luonnollisesti buddhalaisen taustafilosofian siivittämänä. Meditaation ja mindfulness-menetelmien harjoittamisesta on viime vuosina tehty useita tutkimuksia, joilla on todennettu kokemusperäisten tietoisuusharjoitusten hyötyjä. Hyväksyvä läsnäolo tulee siitä, että Jumala on hyväksynyt meidät. Harjoittamisen avulla voi elää rennon uteliaasti avoimena omille kokemuksilleen ja uusille tapahtumille
Mutta jos tekniikalla tarjotaan vastauksia olemassaolon peruskysymyksiin (mitä on perimmäisyys, mikä ihminen, mikä maailma, mitä perustavaa vikaa on nykyisessä elämänmuodossamme ja mikä on ratkaisu vian korjaamiseksi) tarjoillaan jo maailmankatsomusta. 32 • askel 2/2016. Gregorios, Tessalonikan metropoliitta, kirjoittaa Filokaliassa luvussa Kolme lyhyttä lukua rukouksesta ja sydämen puhtaudesta: ”Mielen saattaminen kolmijakoiseen tilaan, niin että se yksin on sekä valvoja että valvottava ja valvonnan alainen rukoilija, ei ehkä ole kovinkaan vaikeaa. Jeesus: ”Valvokaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Paavali kehottaa, että muuttuisimme mielemme uudistuksen kautta, josta seuraa tolkullisempaa elämää. Mielemme harhailee menneessä, pettymyksissä, väärinkohdelluksi tulemisen tunteissa ja onnistumisissa. Mind fulness on katsomusneutraalia sekulaareissa kysymyksissä, mutta alkaessaan vastata olemassaolon peruskysymyksiin siitä tulee katsomusopetusta. Jo luomiskertomuksesta luemme, että Jumala sanoi Kainille: ”Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan. Maailmankatsomuksia on useita, hyvä niin, mutta on hyvä olla tietoinen omasta maailmankatsomuksestaan. Meistä tulee “sen tien kulkijoita”. Mutta sen lisäksi meille osoitetaan myös tietä eteenpäin. Mindfulness ja uskonto Mindfulness-tekniikoita voi rauhassa suositella, mutta tekniikan maailmankatsomukselliset ja uskonnolliset ulottuvuudet tulee liittää – niin kuin usein tehdäänkin – tarkempaan tuoteselostukseen. Voi rauhassa, luottavaisena ja sovitettuna elää tässä ja nyt. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa.” Jumala lohkaisee melkoisen siivun elämänhallinnasta ihmiselle itselleen ja tämän kyvylle tulla tietoiseksi itsestään ja tekemisistään. Luottamus Jumalaan mahdollistaa myös levollisen suhtautumisen tulevaisuuteen. Koska Kristus on sovittanut harhautumisemme, meidät otetaan vastaan sellaisina kuin olemme juuri nyt. Löydä myös rukoileva minä Myös Raamatun ja kristinuskon piiristä löytyy esimerkkejä ”mindfulnessista”. Mutta tämän tilan vakiinnuttaminen, mikä johtaa sanomattomien salaisuuksien näkemiseen, on erittäin vaivalloista.” Kirkkoisä siis ehdottaa, että tietoisen minän ja toimivan minän avuksi löytyy myös rukoileva minuus, joka on yhteydessä rajattomaan, kaikkivaltiaaseen ja rakastavaan Luojaan. Kristitty koettaa olla avoin Jumalan tavalle nähdä asiat. Tässä valvomistehtävässä Jumala itse on apunamme Henkensä avulla. ”Ei vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee”, kirjoittaa Johannes kirjeessään. Mutta mikäli ihmismielen jatkumoksi oletetaan tiedostamisen tila, jossa ihminen itse näkee ja hallitsee asiat ”sellaisina kuin ne ovat”, on siirrytty ei-kristillisen uskonnolliseen tai maailmankatsomukselliseen ajatteluun. Jumalan armahtavassa läsnäolossa, tiedostamalla sen, voimme hyväksyä nykyisen hajanaisen tilamme. Valvominen on mielen hallintaa, pyrkimystä nähdä, miten asiat ovat. Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Uudesta testamentista löydämme lukuisia valvomiskehotuksia, jotka ehdottavat, että meidän tulisi olla tietoisia ja vastuullisia itsestämme, toisistamme, toimistamme, ajattelustamme ja ympäröivästä todellisuudesta. Kristityn on mahdollista löytää sovinto kaiken menneen kanssa kaiken kattavan anteeksisaamisen tähden. Mestari Eckhart kirjoittaa: ”Sanassa ( Jeesuksessa) Isä ilmaisee itsensä ja koko jumalallisen luonnon ja kaiken mitä Jumala on niin kuin hän sen itse näkee, ja hän näkee sen niin kuin se on.” Tässä ja nyt Jumala puhuttelee meitä vain tässä ja nyt. Se, miten asioiden ajatellaan olevan, nähdään kuitenkin aina jostakin perustavasta ennakko-oletuksesta käsin. Raamatun ennakko-oletus on se, että maailmalla on Luoja, että ihminen on nykyisellään erossa hänestä, että tämä ero on tuhoisa, mutta että Jumala on ratkaissut ihmisrakkaudessaan ongelmamme. Pietari: ”Pitäkää mielenne valppaina ja valvokaa.” Raamattu on täynnä esimerkkejä, joita voitaisiin hyvin kuvata mindfulness-termillä. Asiat sellaisina kuin ne ovat Mindfulnessin sanotaan olevan asioiden tiedostamista sellaisina kuin ne ovat. Jos tiedostava minän kehittäminen nähdään kehityskelpoisen mielen mahdollisuutena, mindfulness mahtuu minkä tahansa maailmankatsomuksen tai uskonnon piiriin. Siinä, missä tiedostavan hyväksyvän läsnäolon markkinoijat kokoavat kimpun yleisinhimillisiä kokemuksia mindfulness-termin alle, Raamatun kielellä voisimme puhua valvomisesta. Buddhalaisessa ajattelussa saatetaan erottaa alempi minuus ja sitä laajempi kosminen Buddha-tietoisuus. Yksinkertaistaen voi sanoa, että silloin, kun mindfulness-tekniikalla pyritään kohentamaan arjessa selviytymistä, harjoitus sopii kaikille katsomuksesta riippumatta. Vastatessaan olemassaolon peruskysymyksiin mindfulnessista tulee katsomusopetusta. On syytä ja hyvä olla valpas kussakin hetkessä. Mielemme myös suunnittelee ja ennakoi tulevia tapahtumia. Kristinuskossakin löydämme korkeamman tiedostajan, johon voimme olla yhteydessä, mutta se ei ole minuuden suora jatke ja ominaisuus, vaan kokonaan Toinen, vaikka tämä kokonaan Toinen puhutteleekin meitä sisimmässämme. Ei ole kyse vain hyväksyvästä tiedostavasta läsnäolosta, vaan myös hyväksyvän läsnäolon tiedostamisesta
Uskonpuhdistuksen toteuttama vallankumous on ilmaistavissa maallisin termein. Elämässään ihmisellä on mahdollisuus ja kyky eli siis kelpoisuus elää uskossa toimimalla maailmassa aivan tavallisissa arjen asioissa. Armo kohtaa ihmistä yksin. – – Valo, jonka löydämme itsestämme, tarvitsee toisen valon, joka tulee ulkopuoleltamme.” L L Istu levollisesti ja valppaana. Tätä mielen luontaista valoa ei saa sekoittaa armon suomaan luomattomaan valoon”. L Kiinnitä huomiosi ruumiisi tuntemuksiin, skannaa kehosi: Sinulla on jalkapohjat, jalat, istumalihakset, vatsa, ristiselkä, selkä, hartiat, rintakehä, niska ja päänseutu. Vastaus ”omistaja” on väärä. Olet tässä. Ja muista rakkaus. Laki ei tarkoita vain käskyjä ja kieltoja, ei vain tuomioita ja rangaistuksia. Se on lakien taustalla. Maailma on Jumalan tahdon mukainen. Nunna Kristoduli kirjoittaa selventävästi mielen omasta ja sen ulkopuolisesta valosta Filokalian alanootissa: ”Isien opetuksen mukaan Jumalan kuvaksi luodun ihmisen mieli on luonnostaan valoisa. Lain noudattaminen ei ole yksiselitteinen, välttämätön ehto. Kaikista ihmisistä tuli täysivaltaisia Jumalan valtakunnan kansalaisia. Kun tulemme tietoisiksi siitä, keitä olemme, meidät temmataan itsemme ulkopuolelle Jumalaan, hänen voimaansa ja rakkauteensa. Otsikossa oleva sana ”kelpoisuus” on ammattitermi. Himot peittävät tämän valon, mutta kun mieli alkaa puhdistua, se alkaa jälleen loistaa, niin että mieli itsekin sen havaitsee. Olet valmis rukoilemaan! HARJOITUS KOLUMNI Jukka Kemppinen • hovioikeudenneuvos ja professori K un tulee puhe uskosta ja laista, keskustelu jää vajaaksi. Tuossa kirjoituksessa sanotaan sama, mitä edellä on yritetty kuvailla. Kaikilla on kelpoisuus. Kaikilla on oikeus lähestyä Jumalaa myös itse, yksin, omissa nimissään. Tekemällä tavallista työtään, viettämällä tavallista elämää, olemalla tavallinen ihminen voi parhaiten edistää autuutta. kirjoittaa, että ”kristinuskossa perimmäisyys ja inhimillisesti mahdollinen korkein tila ei löydy palauttamalla ihminen alkuperäisen luontonsa tilaan. Yksin uskosta, yksin Kristuksessa, yksin armosta. Sekä jumaluusoppineet että lainoppineet käsittävät nämä asiat vastakohdiksi. Lähimmäisenrakkaus on lakimiehen kielellä tasapuolisuuden vaatimus. L Tule tietoiseksi siitä, että hengität. O len ryhtynyt käymään läpi viisitoista vuotta odottamaani toista osaa oikeushistoriasta, jossa käsitellään syvällisesti uskonpuhdistuksen vaikutuksia lakiin. Kirkko ja pappi ja hyvät työt eivät ole välttämättömiä ehtoja. On otettava vielä yksi iso askel eteenpäin, koska ihminen tulee tietoiseksi alkuperäisestä olemuksestaan vasta kun hän löytää alkuperäisen luontonsa lähteen, itse Jumalan. Valo joka tulee ulkopuoleltamme Taiwanilla elämäntyönsä tehnyt jesuiitta Yves Raguin, S.J. Ja tavallisen maallisen elämän taustalla on jatkuvasti, perheen, ryhmien, puolueiden, jopa valtioiden välisissä suhteissa rakkauden kaksoiskäsky. Tulemalla taivaan kansalaiseksi ihminen tulee myös koko maailman kansalaiseksi. Toiminnassa ei ole kysymys vain moraalista eli pahojen tekojen välttämisestä. Tule tietoiseksi ajatuksistasi ja tunnelmastasi. Anna ne Jumalalle. L uther julkaisi paljon kirjoituksia, joiden otsikko voi nykyisin oudostuttaa – ”Voiko sotilaskin kuulua autuaaseen säätyyn”. Kun tulemme täysin tietoisiksi siitä, keitä olemme, havaitsemme samalla myös syvimmän suhteemme Jumalaan; ja tämä on huikea hyppy oman itsemme ulkopuolelle. Tee toiselle niin kuin haluat itsellesi. Jos myyjä on yhdistys, yhtiö tai esimerkiksi kirkko, vastaus onkin monimutkainen. Olet tässä ja nyt. L Kelpoisuus ja kelvollisuus askel 2/2016 • 33. S ekä Luther että Calvin toivat esiin aivan uudenlaisen ajatuksen, jota Lutherin esittämänä sanotaan regimenttiopiksi. L Tarkkaile hetki, mitä mielessäsi liikkuu. Kun maailma kuitenkin on vaikea ja paha ja monin kohdin mahdoton ymmärtää, ihmisen omassa vapaassa ratkaisuvallassa on etsiä vastaukset vaikeuksiin ja työskennellä niiden poistamiseksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, kuka voi tehdä sitovan ja pitävän oikeudellisen toimen, esimerkiksi myydä tontin
Pienisieluisuutta on mielemme täyttävä loputon huolten ja epäonnistumisten lista. Toinen ominaispiirre on tämä moniselitteisempi lempeys. Kirje on kirjoitettu vankilassa, teloittamista ja lähes varmaa kuolemaa odotellessa. Alkutekstin kaksi sanaa: ”Herra lähellä” ovat käännös arameankielisestä rukouksesta Maranata ta eli Herramme, tule! Suurisieluisen maisema on avara Sitten tulee tämä vaikeammin käännettävä jatko: Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Näin virke kuuluu meidän raamatunkäännöksessämme: Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Näin se menee: ”Mitähän tuokin on oikein yrittävinään.” Eksegeettien tuskaa Kääntäessä on aina vaara menettää jotakin. Silti on käsitteitä ja sanoja, joille ei löydy toisessa kielessä vastinetta. Jokainen mystikko sen tietää: suurempaa iloa ei voi olla kuin Jumalan läsnäolo. Sen vastakohta on pienisieluisuus, joka ei koskaan pääse avariin näköaloihin. Iloa kuoleman sellissä Paavali kirjoitti suosikkiseurakunnalleen Filippiin. Sääli, sillä Paavalin mielestä se vaikuttaa selvästi tärkeältä. Tulevat vainot, vaarat, epävarmuus. Jokainen jumalanlapsi sen tietää: vaikeudet on helpompi kohdata Herran kanssa kuin ilman häntä. Pienisieluisuus ei pääse tämän hetken murheiden ylitse. Vaikka kreikankielinen sana tässä on mahdoton käännettävä vain yhdellä sanalla, sille löytyy täydentäviä ilmaisuja. Ruotsin kieli ei tunne suomen kielen sanaa kynttilä. Hänellä oli sekä elämää että kuolemaa varten iso kuva, jossa näkyi Jumalan läsnäolo. Tämä lempeys! Se on kuulemma mahdoton käännettävä yhdellä sanalla. Iso kuva O n jotenkin hienoa, että yleensä kielet kääntyvät toisille kielille. Puuttuu ”helikopteri-näkökulma”, iso kuva. Herra on jo lähellä. Omiemme ja muitten. Hyvä vaihtoehto on tutkijoiden mukaan suurisieluisuus. Hän esittelee filippiläisille tässä kirjeessä kaksi kristillisen elämän keskeistä ominaispiirrettä. ”Iloitkaa aina Herrassa! – – Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.” Näin Paavali kirjoitti kuoleman sellissä suosikkiseurakunnalleen, jota odottivat vainot. Kerron pari esimerkkiä. Niillä on vaan ljus (valo). Tätä taustaa ajatellen on yllättävää, että Paavalin kirjeen – oikeastaan testamentin – kaksi keskeistä teemaa ovat ilo ja lempeys. Isoon kuvaan kuuluu tämä Paavalin ajatus: ”Älkää olko mistään huolissanne…” Me elämme aikaa, joka on täynnä huoSANOJA & TEKOJA Olli Valtonen • rovasti ja HelsinkiMission toiminnanjohtaja 34 • askel 2/2016. Koska Herra on lähellä. Tätä jäin miettimään. Toinen on ilo – ja se on helppo kääntää. Toinen esimerkki liittyy sananparsiin ja tulee filosofi Pekka Himaselta. Iloitkaa sillä Herra on lähellä. Suomen kielellä puolestaan on sanan kynttilä lisäksi tuohuksia, tuikkuja, jätkänkynttilää ja vaikka mitä. Se vie ilon ja energian. Tekstissä on virke, jonka kääntäminen muille kielille tuottaa tuskia eksegeettien mukaan. Tulkoon teidän suurisieluisuutenne kaikkien ihmisten tietoon. Eritoten se vie ilon ja kiitollisuuden. Pieni kuva on täynnä huolta Paavali iloitsi isosta kuvasta. Tulin ajatelleeksi tätä lukiessani Paavalin kirjettä filippiläisille. Siis tämä lempeys! Tulkoon lempeytenne kaikkien tietoon. Mietin sitä hetkeä, jolloin hän on sanansa raapustanut paperille. Paljolti ulkomailla asuva Himanen totesi jossakin, että suomen kielellä on ilmaisu, jota ei voi suoraan kääntää millekään kielelle. Vaikka hän oli sillä hetkellä vankilassa. Kohta kuoleva ja vankilassa viruva mies kirjoittaa: Iloitkaa aina Herrassa! Sanon sen vielä kerran: Iloitkaa! Iloitkaa… Miksi ihmeessä. Älkää olko mistään huolissanne. Juutuin tuohon ”teidän lempeyteenne”. Mitäpä jos on niin, että suurisieluisuus on edellytys iloitsemiselle. Läsnä on tietoisuus paitsi omasta kuolemasta myös taju synkistä päivistä, jotka vääjäämättä odottivat hänen suosikkiseurakuntaansa
Pyytämisestä. Kiittämisestä. Raamatussa ilo herää tyypillisesti tilanteissa, joissa joudutaan kosketuksiin pyhän kanssa, koetaan Jumalan läsnäoloa. Hän tutki väitöskirjaansa varten jonkin verran naurun historiaa. Ilo myös heijastuu edelleen kristityn elämässä ja suhteessa kaikkiin asioihin. Iloitkaa aina Herrassa, Paavali sanoo. Suurisieluinen kiittää pyytäessäänkin. ”Tärkein kirjani tähän asti!” 26,30 (Ovh. Pyhän kosketus tuo ilon Tulin lukeneeksi arvostamani teologin Terho Pursiaisen ajatuksia juuri tämän tekstin ääreltä. Kiittäminen avaa sielun isolle kuvalle. Paavalilla on hyvä resepti: rukous ja kiittäminen. Olennaista anomisessa on tuo ”kiitollisin mielin”. 32,90) ISBN 9789522883094 26,30 Tarjous Ovh. Tie merkityksen löytymiseen on monesti kuoppainen ja matkalla kohdatut ristiriidat kiivaita ja repiviä. 32,90. Tässä tekstissä nousee esille kaksi sanaa, jotka saattavat kuulua elämämme tärkeimpiin sanoihin: ilo ja rauha. Miten minun käy… Isossa kuvassa kaikki on kuitenkin lopulta hyvin. Sen kaiken kattavuudesta. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksemme, varjelee sydämemme ja ajatuksemme. Ja silloin Jumalan rauha varjelee meidät pikkusieluisuudelta, nurkumieleltä. Tähän olen tullut kirjapaja Kirja merkityksen löytämisestä tommy hellsten Tervetuloa kuuntelemaan Tommy Hellsteniä Helsingin Tuomiokirkon kryptaan 9.2. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne. Jumalan läsnäolo antaa rauhan Kirjeessään filippiläisille Paavali puhuu tässä kohtaa rukouksesta. Saattakaa rukoillessanne ja anoessanne aina kiitollisin mielin Jumalan tietoon, mitä tarvitsette. Mutta pieni kuva on täynnä sen hetken huolta ja murhetta. Miten meidän nyt käykään. Sisältöä elämään Tilaukset: Tilatessasi mainitse tarjouskoodi: HE Tarjous 09 6877 4530, tilaukset@kirjapaja.fi 020 754 2308, www.sacrum.fi, tilaus@sacrum.fi Tarjous on voimassa 31.5.2016 asti. lestumista. Pienisieluinen valittaa pyytäessään –ja joskus kiittäessäänkin. Kiitollisuus varjelee sydämen Miten päästä pikkusieluisuudesta suursieluisuuteen. Sanon vielä kerran: Iloitkaa! P Jokainen jumalanlapsi sen tietää: vaikeudet on helpompi kohdata Herran kanssa kuin ilman häntä. Kaikki ovat huolissaan jostakin, omassa elämässään, mutta myös Suomen selviytymisestä. Juuri kiittäminen avaa sielun isolle kuvalle. Olisiko kiitollisuus tie rauhaan, joka ylittää kaiken ymmärryksen. Tommy Hellsten Tähän olen tullut – Kirja merkityksen löytämisestä Hellsten pohtii tähän asti henkilö kohtaisimmassa teoksessaan uskoa ja hengellisyyden merkitystä. klo 16.00. Se on ”iloa Herrassa”, Paavali sanoo ja yhdistää ilon siihen, että ”Herra on jo lähellä”. Olisiko niin, että kiitollisuus varjelee sydäntä ja mieltä. Mutta ilo ei ole mikään itsetarkoitus. Se on heijastuma Jumalan läsnäolosta. Hänellä on kiinnostava huomio: Raamatussa ilo ei tule ilmoille nauruna, vaan ylistyksenä. Paavali puhuu ilosta myös muissa kirjeissään. Lempeys on tällainen ilon heijastuma
D Teksti: Päivi Puhakka • Kuvat: Laura Oja Taivaan ikkuna 36 • askel 2/2016. ¶ Äitiydessä. ¶ Kansanedustajan työpaikalla Pikkuparlamentissa loistaa taiteilija Pekka Jylhän teos Ikkuna taivaalle. Sari Essayahille kysymys on kutsumuksesta.¶ Politiikassa. ¶ Kävelemisessä. ¶ Avioliitossa.¶ Jopa halkopinon latomisessa
askel 2/2016 • 37. – Lasten puolesta rukoilen, että he löytäisivät oman jumalasuhteen, kallion, jonka varassa voi levätä silloinkin, kun elämässä myrskyää, Sari sanoo kuvausten välissä Pikkuparlamentin ravintolassa
Kun matkustimme Lontooseen Tottenhamin peliin, istuimme paikoillamme kaksi tuntia ennen ottelun alkua ”aistimassa tunnelmaa”. Tapailimme ja aloimme seurustella tässä tukalassa tilanteessa. – En halunnut olla vain viikonloppuäiti seitsenja 10-vuotiaille lapsille. Pari vuotta sitten hääpäivä kului puutarhassa; Sari piteli tikkaita, Roope kiipesi puhdistamaan rännejä ja nauroi, että voihan sitä näinkin juhlia. Robert ”Roope” Knapp ”heitti” puolisonsa lentokentälle, lukiolainen Noora ja yläastetta käyvä Nea lähtivät kouluun. – Meillä kaikilla on päällekkäisiä rooleja. Eräässä niistä Roope halusi jättää elämänsä Jeesukselle. Myös puolison työ diakonina ja aikaisemmin erityislastenkodin ohjaajana säilyttää tuntumaa suomalaiseen arkeen, Sari toteaa ja sanoo olevansa kotiseudulla poliitikko joskus kaupan jonossa, kun toinen asiakas haluaa puhua politiikasta. Sari neuvoi Roopea etsimään itselleen seurakunnan, mutta tämä arveli pärjäävänsä itsekseen. Heti kun olin vaalikelpoinen, asetuin ehdolle kuntavaaleissa, 19-vuotiaana. – Synnyin Haukivuorella, jossa äiti toimi opettajana lyhyen ajan. En osannut neuvoa, sanoin vain, että rukoillaan äitisi puolesta, Sari kertoo ja muistelee ensivisiittiä tulevaan anoppilaan. Savoon, 10 000 asukkaan Lapinlahdelle, 5-tien ja rautatien varteen, Juhani Ahon ja Halosen taiteilijasuvun syntysijoille, jäi hetkeksi myös paljon parlamentaarikolle rakasta. Roope sai virkavapaata ja asuimme viisi vuotta Belgiassa. Kun hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 2009, muutti koko perhe Brysseliin. 38 • askel 2/2016. Lapinlahdella kävin koulua ja aloin urheilla. Yläsavolainen arki ja kävelemällä (MM-kulta vuonna 1993) hankittu tontti sekä talkoilla rakennettu talo pitävät parlamentaarikon jalat maassa. – Roopen äidin ystävä oli sotkeentunut scientologiaan ja menettänyt rahansa sekä mielenterveytensä. Uskomme myös lapsenomaisesti johdatukseen; sattuman sijasta Jumala avaa ja sulkee ovet, Sari sanoo ja arvioi ajanpuutteen parisuhteen suurimmaksi rasitteeksi. Treenien jälkeen aloimme käydä turistikirkon illoissa. – Käymme joskus elokuvissa ja tapaamme ystäviä. – Hierarkiat ovat meillä matalia. – On armoa saada olla vielä yhdessä. Jumalan tiet ovat kuitenkin ihmeelliset. Myös Sarin äiti asuu Lapinlahdella. Kaveri oli nauranut, että kyllä neljän ihmisen taloudessa on ihan varmasti silityslauta. Yllättäen rankin reaktio uskoon tuloon tulikin kotoa eikä kavereilta, jotka lähinnä ihmettelivät kiroilun katoamista. Leirin lopussa nuoret urheilijat vaihtoivat puhelinnumeroita ja sopivat tapaavansa kesällä kisoissa. Kotityöt jaetaan ehtimisen ja osaamisen perusteella. Toimin kouluneuvostossa ja tukioppilaana. Olen myös äiti ja puoliso. Triathlonisti kiinnostui turistikirkon järjestämästä illasta, jossa puhui huippukävelijä. Pikkutytöstä asti minut on tunnettu Lapinlahdella, jossa olen monelle koulukaveri, urheiluseurakaveri tai tuttu seurakunnasta. Meitä yhdistävät samat arvot, sama näkemys lasten kasvatuksesta sekä tahto sitoutua ja rakastaa. – Jokainen osaa laittaa ruokaa ja painaa pesukoneen nappia. Äiti pelkäsi, että poika oli hurahtanut samanlaiseen lahkoon. K un Sarista vuonna 2003 tuli kansanedustaja, perhe asui Paimiossa, josta Sari matkusti päivittäin Helsinkiin. Tästä Antista tulikin Roopen hengellinen isä. Tilanne kotona kärjistyi niin, että Roope muutti pois. On itsestä kiinni, jos julkisuus ja vallan linnakkeet Suomessa vieraannuttavat maitolitran hinnasta. E nsi elokuussa Sari ja Roope viettävät hopeahäitä. Suuret ratkaisut teemme yhdessä. Roope on innokas penkkiurheilija. Siellä kasvoivat juuret myös seurakuntaan ja politiikkaan. Uskovienkin avioliitot ovat kovalla koetuksella. Edellisiltana hän kuulusteli esikoiselta ranskan läksyjä. H amukone on tuonut Sari Essayahin Kuopiosta pyryn piiskaamaan pääkaupunkiin. – Eteisessä oli jäätävä tunnelma, kun hän tuskin nyökkäsi tervehdykseksi. Talvirenkaat vaihdatetaan muualla, Roope kuljettaa tyttöjä harrastuksiin ja minä silitän. Seurusteluaikana Roopea Lapinlahdella kasvoivat juuret seurakuntaan ja politiikkaan. Kerran Roopen kaveri kyseli meillä silityslautaa, ja Roope arveli, ettei sellaista löydy. Isä sen sijaan pyysi uskovaiseksi tietämäänsä työkaveria juttelemaan Roopen kanssa. – Savoon jäi hyvä keli ja rapsakka pakkanen, hän toteaa Pikkuparlamentin aulassa. Roopen äiti tuli uskoon, ja lähes joka vierailulla hän kiitti siitä, että Jumala oli lähettänyt minut perheeseen, Sari kertoo lempeästi anopistaan, joka kuoli syöpään vuonna 1994. Kävimme lenkillä ja puhuimme paljon myös hengellisistä asioista. A R oope ja Sari tapasivat tammikuussa 1991 Espanjassa harjoitusleirillä, jossa he asuivat samassa hotellissa. – Aiheeni oli jotain sellaista kuin ”Kohti voittoa”. Seuraavana aamuna menin juttelemaan Roopen kanssa, ja hän kertoi odottaneensa puhetta urheilusta. Nyt olen tiistaista perjantaihin Helsingissä ja muun ajan Lapinlahdella, Sari kertoo ja toteaa olevansa tyypillinen äiti, joka vääntää jälkikasvun kanssa someajasta ja riittävästä pukeutumisesta pakkasiin
Niiden rinnalla armo on erilaista, lahjaa. askel 2/2016 • 39. Urheilijana, kauppatieteilijänä ja poliitikkona Sari on tottunut mittaamaan asioita minuutteina, euroina ja äänimäärinä
Jos Korhosten joukossa joku olisi ollut Adlercreutz tai Zyskowicz, yhtä paljon olisi kummasteltu. Kirkonkylällä oli romaniperheitä, joku oli H Europpaa ei olisi Eurooppa ilman kristinuskoa. Siellä äiti aikoinaan ohjasi tyttärensäkin kirjojen pariin. Isä asuu Ranskassa ja näemme silloin tällöin. Sari sanoo, että marokkolaista isäänsä hän ei osannut ikävöidä. – Minulla oli vähän tummemmat silmät ja tukka sekä outo sukunimi. Mummo ja äiti opettivat myös pitämään heikommista huolta. Hänen ja äidin kanssa asuivat mummo ja tämän kehitysvammainen kasvattitytär Liisa. Sari oppi, että nainen voi ja pystyy. – Olin vielä pieni, kun äiti ja isä muuttivat erilleen ja yhteys isään katkesi. – Ikäerosta huolimatta koin Liisan lapsena monessa asiassa vertaisekseni. Hän hoiti puhelinkeskusta, muttei ollut perinteinen ”sentraalisantra”. 70-luvun Savossa, pienessä kylässä, kaikki tunsivat toisensa. 40 • askel 2/2016. Töitä tehtiin ilman stressiä, ja esimerkiksi halkopinon latominen toi elämään merkityksellisyyttä. Perussavolaisten joukossa ei ulkomaalaistaustaisia juuri ollut, mutta Sari ei muista rasismia. Kuusivuotiaan tasolle jäänyt Liisa taas opetti Sarille ihmisarvoa, jota ei mitata osaamisella. – Mummosta pidettiin paikkakunnalla kovasti. – Mummon kädessä näin vasarankin ja osallistuin ekaluokan ainoana tyttönä kilpailuun, jossa piti naputella nauloja lautaan. Korvan ulottuvilla olisi ollut juoruja, mutta mummo oli luotettava ja ihmiset kävivät uskomassa hänelle murheitaan. Kun siirryin kyläkoulusta kirkonkylän kouluun, pojat näyttivät kaapin paikan yhtä lailla kaikille muualta tulleille, vaikka erilaisen vaatetuksen takia. Ja jos ei kädessä ollut romaani, siihen sopi vaikka vasara. Tapasimme uudelleen lähes 40 vuotta myöhemmin. Tunnistan hänessä jotain samaa kuin itsessäni on, vaikka makumieltymyksen tai tavan kuoria appelsiinia. O n paras palata taas Savoon. hävetti, kun erehdyin ottamaan kirjan mukaan jääkiekko-otteluun, Sari nauraa ja kertoo rakastaneensa kirjoja siitä saakka, kun kirjaimet alkoivat järjestäytyä ihaniksi maailmoiksi 5-vuotiaan silmissä
Äskettäin joku toimittaja väitti hänen viljelevän puheissaan Raamatun lauseita. Uuslähimmäisyys on noussut arvoonsa myös turvapaikanhakijoiden tukemisessa. Mehän hengitämme kristillistä kulttuuria! Sari sanoo ja lisää puolustavansa vahvasti uskonnonvapautta. – Politiikassa on arvot. Iloitsen myös, kun muissa puolueissa vedotaan luomakuntavastuuseen, kristillisten arvojen pohjalta. Tilintarkastajana tutustuin sekä suurten pörssiyritysten että pienten pk-yritysten toimintaan, Sari sanoo ja nostaa työelämän rinnalle vapaaehtoistyön. Urheilijana se tiivistyi vuonna 1993 rivakassa kävelyssä Stuttgartin MM-radalla tulokseen 42.59. Y mpärillä pöydät täyttyvät lounastajista, mutta hälinä ei tunnu häiritsevän Kristillisdemokraattien rennonoloisen ja hyväntuulisen puheenjohtajan rauhaa. – Eduskunnan raamatturyhmän järjestämässä joululaulutilaisuudessa tämä sali oli täynnä. Hän keskittyy ensin kuvaukseen ja sitten esitettyihin kysymyksiin hartaasti. – Lainsäätäjinä mietimme perinteistä tulonjakopolitiikkaa ja oikeudenmukaisia budjetteja. Kristinuskon armo on toisenlaista. Lopuksi kukaan ei vierastanut painaa päätään ja tulla siunatuksi. Seppo Tiitinen puhui, Antero Laukkanen juonsi ja Sauli Ahvenjärvi lauloi. Joku kasvaa uskovassa kodissa. Mielekkyys tulee siitä, että työlläni ja elämälläni on Jumalalle ja jollekin ihmiselle merkitystä. Toisaalta myös kauppatieteistä on ollut paljon apua poliitikon työssä, johon kuuluu talouden ymmärtäminen. KD:llä on kristillisdemokraattiset arvot, jotka pohjautuvat vahvasti kristilliseen ihmiskuvaan. Kun business controllerina väänsin kerran pitkään tytäryhtiön tilinpäätöstä, tajusin, että kokonaisuudessa lopputulos ei ollut edes pyöristysvirheen kokoinen asia. Siksi en halua olla vaikeuttamassa vapaaehtoistyötä esimerkiksi verotuksella. Jumalan pelikentillä tarvitaan osaajiksi sekä ”kympin tyttöjä” että entisiä vankeja. Sarin oma prosessi huipentui opiskeluaikana pikkujouluillassa, jossa hän rukoili: ”Jeesus, tule sydämeeni ja johdata.” – Muissa uskonnoissa Jumala yritetään saavuttaa omilla teoilla. Eri kirkkokunnissa ja herätysliikkeissä sitä kuvataan eri käsittein, esimerkiksi herännäisyydessä kalliina hunajanpisarana, Sari sanoo ja lisää, että kristitynkin vaarana ovat suorittamisen sudenkuopat. Pirstaleisessa työelämässä tästä on vajetta. Se vain annetaan ja otetaan vastaan. P – Tosi onnellisuus löytyy siitä, että tekee sitä, mitä on tarkoitettu tekemään ja pääsee pelaamaan omaa paikkaansa isoilla tai pienillä areenoilla, Sari sanoo Ikkuna taivaalle -teoksen alla. Se luottamus on yhteiskunnan koossapitävä liima. Oli reitti mikä hyvänsä, niin jokainen joutuu menemään itseensä ja tunnustamaan syntisyytensä. Hunajanpisaroita, ihmissuhteita ja jumalasuhdetta, arvoja ja rakkautta ei voi kuitenkaan mitata ihmisen mitalla. – Kävin oikein läpi viime vuoden puheita ja löysin yhden kohdan, jossa viittasin käsien pesemiseen. ”Mun täytyy kävellä näin.” Kuten Anssi Kela Nummelassa. – Pelikentällä jokaisella on oma, hänelle ajateltu paikka. Kun kristinuskon julkinen näkyminen halutaan häivyttää, kuvitellaan, että se on suvaitsevaisuutta ja että on mahdollista luoda joku uskonnosta vapaa neutraali tila. Suomessa tärkeä on myös kolmas sektori, joka on kokenut kovat leikkaukset. E ri rooleissa kyse on kutsumuksesta, joka kyllästää sekä pienet että suuret tehtävät merkityksellisyydellä. Kun toimin evankelistana, puhuin Jumalan rakkaudesta ja voimasta, joka uudistaa paitsi yksilön myös yhteisön ja yhteiskunnan. – On tärkeää tuntea historiaamme ja kulttuuriamme. Olin koulussa ”kympin tyttö” ja urheilunkin vuoksi suorituskeskeinen. Kuitenkin kansalaisyhteiskunnassa on olennaista se luottamus, joka rakentuu ihmisten välisille suhteille vaikkapa vapaaehtoistyössä. Mutta kaikki tunsivat toisensa. Sari Essayah mainitsee pakolaisvirtojen herättämän islamisaation pelon. Uutta oli se, että Jumalan rakkautta ei voi ansaita tekemisillä ja kunnollisuudella. askel 2/2016 • 41. Entinen vanki, joka yhteiskunnan silmissä ajautui sivuraiteelle, auttaa nyt vapautuvia vankeja löytämään paikkansa elämässä. naimisissa sveitsiläisen ja joku suomenruotsalaisen kanssa. Samoin arvostan valtiopäivien jumalanpalveluksia ja presidentti Niinistön toivottamaa siunausta uudenvuoden puheessaan. Eurooppa ei olisi Eurooppa ilman kristinuskoa, joka on siihen sisäänrakennettu, Sari viittaa kristinuskon luomaan sivistyspohjaan tai tasa-arvoon. Emme me omi kristillisiä arvoja, Sari kommentoi ”uskonnon ja politiikan sekoittamista” ja nauttii yhteistyöstä eri ryhmien kanssa sekä Brysselin rukousaamiaisilla että Arkadianmäellä. S arin hengellinen tie alkoi helluntailaisten pyhäkoulussa ja luterilaisessa rippikoulussa, jossa tutuksi tuli sana ARMO – Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. – Minulle ei ollut mikään uutinen, että Jeesus on kuollut syntieni tähden. – ”Kuka vaihtaisi armon lakiin?” kuten ystäväni kysyi. Sanomisissaan hän tietää olevansa erityisen suurennuslasin alla. Kolmas tapaus on tuttu helluntailaisten todistuspuheista, joissa ihminen kulkee roskapöntön kautta parempaan. Sen sijaan esimerkiksi Esko-Juhani Tennilä lainasi aikoinaan paljon Vuorisaarnaa ja Paavo Arhinmäki puhui välikysymyskeskustelussa ensimmäisen kiven heittämisestä. Toisen elämä menee hyvin ja hän miettii, ketä siitä voisi kiittää. Kuka sanoo, etteivät sosiaalidemokraattiset tai vihreät arvot saisi näkyä. Lopuksi Sari Essayah mainitsee Kuopion Vapaakirkossa toimivan ViaDian toiminnanjohtaja Pekka Matilaisen
Vakavaan ongelmaan voi onneksi tarttua. YKSINÄISYYS SYÖ SISINTÄ Lasten ja nuorten yksinäisyys on pahimmillaan syrjäytymiskierteen alku ja itsetuhoisuuden laukaisin. Yksinäisyyttä ei tarvitse vain sietää. Teksti: Sanna Takala 42 • askel 2/2016. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen tuotolla pyritään torjumaan nuorten syrjäytymistä partiotoiminnan avulla
Kukaan ei jaksa kattella mua. Jos ikävä kokemus toistuu usein, lapsi alkaa vetäytyä syrjään välttääkseen kurjan tilanteen. Yksinäisyys puolestaan on henkinen erillisyydentunne tai seuran puute. Se iskee ja lyö vyön alle. Pienemmät ryhmäkoot päivähoidossa ja koulussa auttavat huomaamaan syrjäänvetäytyvät lapset ja tukemaan heitä. Vapautuakseen siitä lapsi tarvitsee kaverisuhteiden luomiseen aikuisen apua ja myönteistä vahvistusta itsetunnolleen. Lapsille voidaan järjestää matalan kynnyksen kerhoja, joissa sosiaalisten taitojen harjoitteleminen aikuisen avulla onnistuu. Halaus äidille Yksinäisyyden kokemiseen liittyy usein häpeää ja tilanteesta syyllistäminen vain pahentaa asiaa. Yksinäisyyden torjunnassa muutosta tarvitaan myös asennetasolla. Se auttoi, Niina Junttila kertoo hymyillen. Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoona euroa. Yksinäisiä lapsia ja nuoria jututtaessaan hän tapasi lamaantuneita ja toivonsa menettäneitä. Sama pätee yksinäisyyden ehkäisyyn. luokan tytöistä noin viidennes kertoo kokeneensa tämän kaltaista yksinäisyyttä. – Taitavat kasvattajat huomaavat nämä hiljaiset ja syrjäänvetäytyvät lapset. Eikä välitä. – Kyllä siitä on apua, Niina Junttila toteaa. ”Yksinäisyys on murskaavaa. Enkä jaksaisi tätä elämää. Ja se on kaikista pahin tunne ikinä”, kuvaili nuori tuntojaan Mielenterveysseuran järjestämässä verkkokyselyssä pari vuotta sitten. ”Yksinäisyyden takia halusin olla yksin, en puhunut asiasta kenellekään. – Yksinäisyyden kokemus ei liity vain koulukiusaamiseen. Itsetuntonija luottamukseni oli… tai siis minulla ei ollut niitä enää ollenkaan.” Poikien kohdalla tilannetta pahentaa se, että vaalitaan ajatusta, jonka mukaan poika ei kaipaisi tunnetason juttuseuraa ja läheistä ystävää. Lenkillä parannettiin maailmaa ja jaettiin taakkoja. En hyväksynyt mitään enkä ketään. Ajatellaan yksinäisyyden olevan omaa syytä, vaikka se johtuisi esimerkiksi hankalasta kotitilanteesta, josta aiheutuvat puutteelliset sosiaaliset taidot. Yksin vai yksinäinen. Pienet eleet, vastaantulevan hymy tai muutama rohkaiseva sana olivat valonpilkahduksia ja lupauksia paremmasta. – Poikani tapasi välillä sanoa, että nyt olet äiti oksitosiinin (mielihyvähormoni) tarpeessa ja tuli halaamaan minua. Varhaisessa vaiheessa saatu apu tulee huomattavasti edullisemmaksi. Yksinäisyys ei ole mikään pikku juttu, Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella työskentelevä Junttila sanoo. Sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään. Jo päiväkoti-ikäiset kärsivät yksinäisyydestä, Junttila avaa. Tuntui, että kaikki romahtaa ympärillä. ” M inulla ei ole ketään, jolle puhua. Kun koulukiusaamisesta on puhuttu julkisuudessa, siihen on osattu ripeämmin tarttua. Kotona huusin kaiken aikaa, koulussa välttelin ihmisiä. – Yksinäisyys ei ole lisääntynyt sitten vuoden 1980, mutta sen linkittyminen ahdistuneisuuteen, syömishäiriöihin, oppimisvaikeuksiin ja itsetuhoisuuteen on kasvanut, Junttila kertoo. – Frontaalilohkolla aktivoituvat samat alueet kuin kokiessamme fyysistä kipua. – Yksinäisen otsaan lyödään helposti oudon tyypin leima. Se ettei kukaan huomaa. Menevää elämäntyyliä on helppo ihannoida. Kokemus kelpaamattomuudesta alkaa vaikuttaa käytökseen ja kielteinen kehä ruokkii itse itseään. – Kolmisenkymmentä vuotta sitten pienemmät piirit olivat ihan ok, Junttila sanoo. Koulu ei kiinnostanut, ja vain siskoni näki, ettei kaikki ollut hyvin. – Tunnetason yksinäisyyttä voi kokea seurassakin, jolloin kaveriporukat ovat hyvin pintapuolisia, Niina Junttila muistuttaa. L K U V A : R O D E O askel 2/2016 • 43. Minua on haukuttu ja kiusattu ja tuntuu, ettei kukaan välitä. Sosiaalinen media luo omat paineensa ihmissuhteisiin. Mitä pienempiin ongelmiin puututaan, sen helpompaa niiden ratkominen on. Kukaan ei ole kiinnostunut tai välitä. Yksinäisyyden siemen kylvetään, kun syystä tai toisesta lapsi torjutaan yhteisistä leikeistä ja hän kokee jäävänsä ryhmän ulkopuolelle. Mahdunko mukaan. Yksinäisten kirjoitelmien äärellä tutkija joutui välillä turvautumaan omiin ystäviinsä. Professori on lukenut satoja lasten ja nuorten kirjoittamia tekstejä yksinäisyydestä, väitellyt aiheesta tohtoriksi ja kirjoittanut viime vuonna julkaistun kirjan Kavereita nolla (Tammi). Mä luulen, että kun on yksinäinen ei vain masennu siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. Mä elän täs maailmas haamuna, ei mua tänne kukaan jää kaipaamaan.” Katkelma 11-vuotiaan tytön yksinäisyyttä kuvaavasta kirjoituksesta on lohduton. Yksinäisyydestä puhuttaessa on muistettava, että tunne on eri asia kuin yksin oleminen. Ristiriita todellisuuden kanssa voi olla valtaisa. Tuntuu kuin välillä haluaisin kuolla. – Surullinen on tilanne, jossa kuva itsestä vääristyy niin kielteiseksi, että tarvitaan vuosien terapia muuttamaan se, Junttila huokaa. Kaivatessamme jakamista elämässämme ei olekaan ihmistä, jonka kanssa nämä tarpeet täyttyisivät. Puutu pian Voiko rahalla sitten ratkaista yksinäisyyden ongelman. Vaikkei ystäviä voi ostaa, raha auttaa puitteiden luomisessa. Meidän kaikkien olisi hyvä tiedostaa, että kenestä tahansa voi jossain elämänvaiheessa tulla yksinäinen, Junttila lataa. Kortisoniaineenvaihdunta vilkastuu ja tulehdusarvot nousevat. Yhteiskunnan muuttumisellakin on osuutensa asiaan. Niin aikuinen kuin lapsi kaipaa joskus omaa aikaa ajatustensa kanssa ja nauttii siitä. Kaikki vihaavat minua. Lopetin syömisen kouluaikana ja nukuin päivien ohitse. Kännykän pitäisi piipata koko ajan, ja Facebookissa on oltava kavereita sekä tykkäyksiä. Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila sanoo, että yksinäisyys tuntuu henkisenä kipuna, mutta näkyy myös aivotoiminnassa. – ”Ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki kavereita” -neuvo ei auta, Junttila toteaa. Usein tulee tunne, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä kukaan välitä. Oli myös heitä, jotka uskoivat tilanteen kääntyvän parempaan päin: Saan ystäviä, kun muutan pois kotoa, lähden opiskelemaan tai vaihdan paikkakuntaa. Mutta eihän neljäsluokkalainen vielä osaa auttaa kunnolla. Pojista jopa kolmannekselle tunne on tuttu. Alakoulun 4.–5. Yläkouluikäisillä luvut ovat samaa luokkaa
Franciscukselle puhunut San Damianon krusifiksi on täynnä puhuttelevia yksityiskohtia. Itsemme voimme nähdä ristin alimmaisessa sakarassa. Aivan kruPyhä luottamus San Damianon risti sifiksin yläosassa näkyvä Isä Jumalan käsi siunaa. Ristin poikkipuussa, Kristuksen levitettyjen käsien takana on musta, tyhjää hautaa kuvaava suorakaide. Tuo krusifiksi on erityisen rakas, onhan Tuomasmessun käyttämä Taizé-risti sen karkea kopio. Franciscus Assisilaisen rohkeus elämän muutokseen puhuttelee yhä. Emme näe Jeesusta suoraan samalla tavalla kuin Golgatan ristin juurella aikanaan itkeneet silminnäkijät, vaan katsomme häntä kuin arvoitusta ja kaipaamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin. Franciscus, rikkaan kangaskauppiaan poika, luopui kaikesta itselleen aiemmin tärkeästä: rikkaudesta, huvittelusta, sotilasurasta. Jumala ilmaisee itsensä siunauksena. 44 • askel 2/2016. Se voittaa myös kaiken sen pimeyden, jota ajoittain koemme omassa elämässämme. Hän valitsi vaatimattoman elämän, lähimmäisten huomioimisen ja Kristuksen seuraamisen. Pirjo Kantala • tuomaspappi RUKOUS I talian Assisissa, yhdessä vuoren rinteellä olevista kirkoista, Santa Clarassa, on erityinen krusifiksi, kuva Kristuksesta ristillä. Kerrotaan, että sen edessä Assisin Franciscus kuuli Jumalan kutsun. Punainen nauha haudan yläreunassa puhuu Jumalan rakkaudesta, joka voittaa kuolemankin pimeyden
Hakeudu esimerkiksi seurakuntasi diakoniatyöntekijän tai papin tai jonkun muun ammatti-ihmisen puheille. Franciscukselle Jumalan ihmiseksi tuleminen, inkarnaatio, ihmisen ymmärtäminen ja sovittaminen oli ratkaisu. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Niin voit saada avun ja rukouksemme tukevat paranemisprosessiasi. Koskettavia kohtaloita Askel-lehden rukouspyyntöjen joukossa on paljon koskettavia elämänkohtaloita, vaikeita kokemuksia ja pettymyksiä, vähän niin kuin Franciscuksellakin oli. NIMI OSOITE Aikuinen meissä yrittää ymmärtää, mutta sisällämme oleva lapsi ei osaa antaa anteeksi. Lapsuuden traumat ja haavat vaivaavat montaa muutakin. Rukouspyyntösi puolesta rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Siitä alkoi matka kohti iloista luottamusta. Pohdit, että et pysty rukoilemaan hyväksikäyttäjäsi puolesta, ja se on ihan ymmärrettävää. Äiti pyytää Jumalaa vapauttamaan tyttären tätä ahdistavista ja vaivaavista asioista. taakat vaivaavat. Pyyntöjä voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Pyynnön voit lähettää osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Anna minulle oikea usko, varma toivo... Kun ikäännymme, lapsuuden traumaattiset kokemukset nousevat pintaan. Noista sisäisistä susista on vaikea päästä eroon ilman asiantuntevaa apua. Eräs äiti on huolissaan tyttärestään, jota nuoruuden Rukouspyyntöni: Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Aikuinen puoli meissä yrittää ymmärtää, mutta sisällämme oleva pieni lapsi, joka on jäänyt rakkautta ja syliä vaille, ei osaa eikä pysty antamaan anteeksi. P askel 2/2016 • 45. Näiden tapahtumien kautta hän alkoi kysellä elämän syvintä tarkoitusta; kuka hän on ja kuka on Jumala, joka häntä niin pohjattomasti rakastaa. Franciscuksen rukous krusifiksin edessä alkoi näin: Jumala, valaise sydämeni pimeys. Niiden puolesta rukoilemme. Nuori Franciscus oli kokenut elämässään pettymyksen ja epäonnistumisen, sairautta, masennusta ja pelkoa – niin kuin moni meistäkin. Narsistin uhri pelkää Narsistin kanssa elämänsä elänyt pyytää esirukousta, että hän vapautuisi pelosta ja uskaltaisi muuttaa omaan kotiin, jossa voisi kokea rakkautta ja lämpöä. Ei sinun tarvitsekaan pystyä. Lapsuuden hyväksikäyttö Seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuudessaan kokenut kysyy, mitä hänen pitäisi tehdä, kun lapsuuden kokemus on edelleen taakkana sisimmässä ja kanssaihmisiin on vaikea luottaa. Käsittelemme viestit luottamuksella
Hylätyksi tuleminen ja pimeä hiljaisuus kuitenkin yllättivät. En koskaan suunnitellut lähteväni pois esikoislestadiolaisesta herätysliikkeestä. Minusta tuli esikoisten ensimmäinen naispappi. Teksti: Katri Kuusikallio • Kuvat: Katri Kuusikallion arkisto, Visa Kuusikallio ja Milla Määttä ESIKOINEN MUTTA EI-TOIVOTTU 46 • askel 2/2016
Jätin kirkon nuoret. Vanhempani erosivat, mikä oli harvinaista siihen aikaan. Synninpäästö ei enää helpottanut oloani. Persoonani jäi kuitenkin monelta osin näkymättömäksi. Emme tienneet, miten ”tavalliset” ihmiset tutustuvat toisiinsa ja kasvattavat lapsiaan. Seuroissa opetettiin, että me olemme oikeassa uskossa ja muiden pitäisi ymmärtää usko samalla lailla päästäkseen taivaaseen. Kun yritin ottaa sen puheeksi, oli vastassa hiljaisuus. Kun menin ulos, yksinäisyys oli vastassa kammottavana tyhjyytenä. askel 2/2016 • 47. Jos Jeesus palaisi ja tulisi maailmanloppu, olisin syypää siihen, että he joutuisivat helvettiin. Jotkut ihailivat ja toiset varoittivat, että huonosti kävisi, menettäisin uskoni. Aloitimme elämänmuutoksen mieheni kanssa yhdessä ja epävarmoina. Haaveilin myös yliopisto-opinnoista, joista olin luopunut perheen perustamisen vuoksi. Seuroissa kävimme useilla paikkakunnilla, Ruotsin ja Norjan Lappia myöten. Koulussa yritin salata lestadiolaisuuden, vaikka toki kaikki tiesivät taustani. Pidin seuroissa penkistä kiinni Menin naimisiin parikymppisenä esikoislestadiolaisen nuoren miehen kanssa. Mieleen pyrki muistoja tapahtumista, jotka olivat lapsuudessa rikkoneet pahasti rajani. Pitkät hiukset sidottiin aina kiinni. Valitsin teologian. Yritin puhua saarnaajalle, ja hän vastasi, että paha oloni on synnin seurausta. Koin ymmärtäväni, miksi uskomme oli ainoa oikea. Saarnoja kuunnellessa tuli synnintunto, ja kävin pyytämässä syntejäni itkien anteeksi. Vähitellen kävi selväksi, etten voinut olla mukana sekä lestadiolaisissa että kirkon nuorissa. Sunnuntaiseurat olivat viikon kohokohta. Joskus ahdistuin siitä, etten ollut pyytänyt kavereita seuroihin. Pelkäsin sekoavani. Yksiselitteisesti saarnaaja todisti minulle synnit anteeksi. Oloni helpottui ja koin jopa iloa, mutta arjessa viikon mittaan ahdistukseni kasvoi. Esikoisten mielestä opiskelu oli niin väärin, että siitä vaiettiin täysin. Minulle karttui laaja kaveripiiri, jossa lähimpien ystävien kanssa kapinoimme keskenämme hame-, hiusja huivisääntöjä vastaan. Joskus epäilin, miten Jumala voisi olla niin epäreilu, että pistäisi kaikki Afrikan ihmiset ikuiseen tulimereen, vaikka nämä eivät olleet edes kuulleet lestadiolaisesta uskosta. Kyselin, miksi perkele syötti mieleeni epäileviä ajatuksia. Käytin huivia jopa pakkasella, kunnes sain siirtyä pipoon. Sain mennä kirkon rippikouluun ja isoseksikin. Yritin väittää vastaan, että vanhempani ovat myös kyllä tehneet väärin minua kohtaan. Yleissivistykseni oli enemmän aukkoa kuin tietoa, eihän meillä ollut televisiota eikä radiota enkä ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Jokainen ihminen vastaa omista synneistään. Sitä seurannut hiljaisuus oli käsittämätön. Olin syntinen, tarvitsin armahdusta, ja synninpäästö piti kuulla oikein uskovan suusta. Myös vanhempani suosittelivat sitä. Halusin ajatella itse, mutta oma tahto merkitsi luopumista tottelevaisuudesta ja tuntui uhkaavalta. Lasten syntymien lomassa olin tehnyt vaatetusalan tutkinnon, mutta laman myötä työni loppuivat. Vaikka olin jo täysin lestadiolainen, ”uudestisynnyin”. ”Isot seurat” kestivät monta päivää. Saiko minut tuomita näin rankasti siksi, että opiskelin teologiaa. Sain karkkiaskin ja osasin olla hiljaa koko kahden tunnin ajan, jonka ne kestivät. Lopulta en pystynyt sinne menemään. Olin sosiaalisesti sen verran taitava, etten joutunut kiusatuksi, enkä kiusannut. Salaa kokeilimme vähän myös ”maailmallista menoa”. Aloin kokea seuroissa käymisen niin ahdistavana, että sain paniikkikohtauksen oireita jo rukoushuonetta lähestyessäni. Siitä alkoi uuden rakentaminen pala palalta. Tunsin jatkuvaa häpeää ja tuskaa. Sen juuret ovat hyvällä tavalla esikoislestadiolaisessa perinnössäni. Uskaltaisiko luottaa ei-lestadiolaisiin. Pidin hametta muuten, paitsi koulun liikuntatunnilla. Tänään olen kiitollinen elämäni kaikista vaiheista, Katri sanoo kädessään Franciscus-ikoni. Kokeilin H – Yksi vuosien ajan elämääni johtanut ajatus on yksinkertaisuus. Nautin leireistä kovasti, mutta vapaamielisen opetuksen ja hauskanpidon lomassa soitin äidille ja pyysin saada kuulla oikean synninpäästön ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Pidin seuroissa penkinlaidasta kiinni, etten alkaisi tanssahdella ja kirkua ”kiitettyä”. Entä jos he olivatkin oikeassa ja minä olin itsekäs sekä matkalla helvettiin. Olin tyhjän päällä, elämän sirpaleiden keskellä. P ikkutytöstä lähtien tietyt naisten tavat olivat itsestäänselvyys. Enkö ollut merkinnyt ihmisenä mitään kavereilleni. Kuin Liisa teologian ihmemaassa Noin kolmekymppisenä menin terapiaan, vaikka se oli saarnattu synniksi. Kun muut katsoivat koulussa televisiosta opetusohjelmaa, siirryin toiseen huoneeseen tekemään omia tehtäviä. Saimme kaksi ihanaa lasta. Lapset kasvoivat ja minun oli yhä vaikeampaa viedä heitä seuroihin
Olen odottanut, että esikoisuus avautuisi vähitellen ympäristölleen. Siinä oli alleviivattuna tarina harhateille joutuneesta esikoislestadiolaisesta naisesta, joka kuolinvuoteellaan sai armon uskoa taas. Kokemukseni ovat ohjanneet minut syvempään rukoukseen ja maailmanparannukseen, mutta muutoksen pitää aina lähteä itsestä. Sain vuosien varrella myös varoituksia siitä, että pappeuteni vuoksi olin joutunut perkeleen ohjaamaksi, tai ”jos nyt koskaan olet oikeassa uskossa ollutkaan”. Toiset ehdottomat säännöt suojelivat, toiset taas kutistivat persoonaani ja kasvuani. Samaa olen toivonut omalle taustayhteisölleni, jolla olisi annettavaa yhteiskunnalle ja ajallemme. Olen järkyttynyt siitä jyrkkyydestä, jolla asioista on vielä viime aikoina puhuttu esikoislestadiolaisen seurakunnan taholta ja joka ilmenee omavaltaisena sakramenttien haltuun ottamisena. Olin aina jotenkin outo kertoessani taustastani sekä heille, jotka tunsivat mukavia lestadiolaisia että heille, jotka vihasivat lestadiolaisia. Joskus muistelen kaiholla nuoruuden vilkasta, riehakasta, raitista, jopa naiivia yhteiselämää. Samalla työ tuntui mielenkiintoiselta ja arvokkaalta. He hyväksyivät minut, mutta usein keskustelu siirtyi heidän vaikeuksiinsa esikoislestadiolaisten kanssa. Aikuiseksi kasvaminen merkitsee vastuun ottamista omasta elämästä, myös kasvamista aikuiseen uskoon. Pappina minua luonnehdittiin helposti lähestyttäväksi. Useat ihmiset kuitenkin rohkaisivat minua hakeutumaan papiksi. Koska rakkaus ei ole siinä, että me rakastamme Jumalaa, vaan että hän on ensin rakastanut meitä, olemme ihmisinä samanarvoisia Hänen edessään. Olin kateellinen vanhoillislestadiolaisille naisille, jotka kertoivat voivansa muuttaa liikettään. Siksi en vuosiin puhunut aiheesta mitään, vaikka tiesin salaavani ison osan elämästäni. Vanhoillislestadiolaiset ovat päässeet kipeään, totuutta etsivään ja samalla vapauttavaan prosessiin. Näin, miten teologinen oppineisuus voisi rikastuttaa ja uudistaa taustayhteisöäni. Toinen heistä vihittiin papiksi ennen minua, toinen jälkeeni. Esikoisuus on osa minua Toimin seurakuntapappina yli 10 vuotta. Toisinaan kävin kirkossa, erityisesti Tuomasmessussa. Esikoislestadiolaisuus kulkee mukana osana minua. Mielestäni oppimattomuuden ihanne ei tee hyvää millekään yhteisölle. Viime vuodet olen ollut lähetystyössä Tansaniassa. Oman uskon hoitamista hän kommentoi tyyliin ”Herra yksin tietää”. L – Suhtautuminen lestadiolaisiin on ristiriitaista. Olin pidättyväinen ja arka ilmaisemaan näkemyksiäni. H 48 • askel 2/2016. Häpeään tarvitaan aina sielunhoitoa. Olen saanut rikkaan elämän. Kanssani opiskeli kaksi varttuneempaa miestä. Olin surullinen ja pettynyt siihen, että esikoislestadiolaiset suhtautuivat vuodesta toiseen kielteisesti pappeihin, erityisesti naisiin. Tiedekunnassa olin kuin Liisa Ihmemaassa, enkä kehdannut kertoa, miten kummallisia käsityksiä minulla oli monista asioista. myös ennen kiellettyjä naisellisia juttuja, tanssia, näyttelemistä, koruja. Rukous ja hyvä palaute antoivat voimaa jatkaa, mutta koin vertaistuen puutetta. Joidenkin saarnaajien puheissa tunsin rakkaudellisuuden, ja yksi suosikkisaarnaajani selosti raamatun taustoja kiinnostavasti. Kukaan meistä ei tullut hyväksytyksi esikoisten joukossa. Tämä voisi johtaa tarpeelliseen itsetutkisteluun ja muutokseen. Ymmärrän siihen tulevan paineen Lapin vanhimpien taholta. En osannut erottaa perinteeni opeista oikeita vääristä. Sain vihkimyksen vuonna 2001 ensimmäisenä esikoislestadiolaisena naisena. Me synnymme erilaisiin perinteisiin. Seurakuntatyön aloittaminen oli rankkaa, erityisesti saarnaaminen. Sakramenttien merkitys jäi minulle hämäräksi ja ymmärsin vasta myöhemmin ehtoollisen merkityksen anteeksiantamuksen ateriana. Liikkeen avautuessa johtajien ja jäsenten tulisi perustella kantojaan tietoisesti, vuorovaikutuksessa. Seurakuntaharjoittelun ohjaajani kirjoitti hyvän lausunnon. Usein esikoiset myös sekoitettiin vanhoillislestadiolaisiin, vaikka käytännössä liikkeillä ei ollut mitään tekemistä keskenään. Anteeksiantamus on prosessi, jossa rinnan surraan mennyttä ja tehdään itselle hyvää. Kotiini lähettiin Rauhan Side -lehti
askel 2/2016 • 49. Esikoisuudesta tuli herätysliike, jolla oli johto Pohjois-Ruotsissa ja kannattajakunta Etelä-Suomessa sekä Yhdysvalloissa. Sillä on rukoushuoneita 23 paikkakunnalla, joista suurimmat yhteisöt ovat Lahdessa, Tampereella, Joensuussa ja Helsingissä. Suomessa liike on järjestäytynyt Esikoislestadiolaiset ry:ksi. Kirkkosuhde koetuksella Viime vuonna esikoisuuden kirkollinen asema on ollut julkisuudessa esillä liikkeen siirryttyä viettämään ehtoollisia omassa keskuudessaan itsenäisesti ilman luterilaisen kirkon pappeja. Itsenäiseen kirkkokuntaan kuuluu kymmenisentuhatta jäsentä. Paikallisten sananpalvelijoiden lisäksi liikkeessä toimivat lähetysmiehet, jotka ovat saaneet valtuutensa Jällivaaran vanhimmilta. Elämäntapoihin ja oppiin liittyvä ehdottomuus on joskus johtanut jäsenten eristyneisyyteen ”maailmasta”, mutta toisaalta yhteisöllisyys on vaikuttanut lämpimästi ja kannustavasti. Toiseksi sen kannattajat ovat usein yrittäjiä ja vaikuttavat liike-elämässä. Ei, vaan esikoislestadiolainen sunnuntai-ilta. Irtautuminen liikkeestä on monien pienten uskonryhmien tapaan vaikeaa ja traumaattista. Suurin kannatusalue on Washingtonin osavaltiossa, minkä lisäksi seurakuntia on perinteisillä suomalaisalueilla, kuten Minnesotassa ja Michiganissa. Merkittävää kannatusta esikoisuudella on myös Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa. 1800-luvun puolenvälin lappilaiset käsitykset koreilusta ja elämän turhuudesta heijastelevat sen ulkoisissa tavoissa ja etiikassa. Elämäntapaliike Esikoisuus on säilyttänyt piirteitä varhaiselle lestadiolaisuudelle tyypillisestä asketismista. Kolmeksi päähaaraksi muotoutuivat vanhoillisuus, esikoisuus ja uusheräys. Yhdysvalloissa he muodostavat kirkon nimeltä Old Apostolic Lutheran Church. Teemu Kakkuri Teologian tohtori, herätysliiketutkija Mitä esikoislestadiolaisuus on. Hanke sai alkunsa Lapin vanhimmilta ja osoittaa pyrkimystä tiivistää johdon otetta suomalaisista jäsenistään ja paikallisyhdistyksistä. Siististi pukeutuneita miehiä ilman solmiota, naisilla hameet ja huivit, suuri rukoushuone ja piha täynnä mersuja. Se on myös pyrkimystä yhtenäistää toimintaa pohjoismaissa ja Amerikassa samanlaisen teologian alle. Esikoisuus on parhaillaan käymistilassa ja tuskin selviää uusimmasta vaiheestaan Suomessa yhtenäisenä. Sukujen ja perheiden muodostama yhteisö on ollut monille hyvä lähtökohta elämään, toisille henkisesti vaikea ulkokuori. Amerikan esikoiset Nykyään esikoislestadiolaisia on maailmassa noin 24 000, joista ehkä puolet Suomessa. L Runsaat sata vuotta sitten pohjoismaiden suurinta herätysliikettä koetteli hajaannus. Noin kymmenmiehistä johtoa kutsutaan Lapin vanhimmiksi, ja asetelma on säilynyt ja vahvistunut omaan aikaamme asti. Muissa pohjoismaissa esikoisten ero kirkosta on ollut selkeämpi, mutta itsenäisen kirkkokunnan he ovat muodostaneet vain Amerikassa. Ensimmäinen herätyksen sukupolvi oli jo mennyt, eikä kolmelle mantereelle levinnyt kansanliike kyennyt pysymään yhtenäisenä. Hajallaan vaikuttavaa herätysliikettä yhdistää Rauhan Side -lehti. Islamia Itä-Suomessa. Yksinkertaisen elämäntavan arvostus näkyy muun muassa pukeutumisessa ja asumisessa. Liikkeeseen ei kuulu pappeja; suhde kirkkoon on Suomessa ollut muodollisen korrekti, mutta etäinen. Ruotsissa esikoisuutta kutsuttiin myös länsiläisyydeksi erotukseksi vanhoillisuudesta, jonka maantieteellinen pääpaino oli Tornionlaakson itäpuolella Suomessa. Liike edellyttää jäseniltään ehdotonta raittiutta, mikä on ohjannut osaltaan sen jäseniä vaurastumaan. Vaikka lestadiolaisuus muuten tunnetaan pohjoisena liikkeenä, on esikoisuuden pääpaino Etelä-Suomessa
Aikamme monta islamia. Omien muistojen ja toiminnan esittelyn lomassa Jaakko Numminen taustoittaa tapahtumia asiantuntevasti. Kirjassa Kuun ja tähden mailla hän käsittelee turkkilaista elämänmenoa moninaisten aiheiden kautta. Kaikki tekemässä arkisia iloisia asioita. Paavo Alaja Värejä ja osaamisen iloa Pienen lapsen maailma on täynnä ihmetystä ja löytämisen riemua. Artikkelit ovat laajempia kuin matkaoppaiden tai lehtijuttujen kertomat, ja kirjoittajan omat arkiset havainnot ja kokemukset vievät ne pintaa syvemmälle. Kirjapaja 2015. Uutisoinnissa keskitytään islamiin liitettyihin väkivaltaisiin, poliittisiin ääritekoihin, joiden kautta koko uskonto saa kielteisen leiman. Valtaosa muslimeista jää passiivisen sivustaseuraajan asemaan. Teksteissä liikutaan arjessa ja nykyajassa taustoja ja historiaa unohtamatta. Kirjasta käy ilmi, että islamin alle lukeutuu runsas kulttuurinen kirjo erilaisia yhteisöjä erilaisine tapoineen. Monitahoinen islam Mediassa kuva islamista on yksipuolinen ja vääristynyt. Islamiin ja muslimikulttuureihin perehtyminen on Suomessa ajankohtaista ja monesta syystä tarpeen. Toim. Äkkää ja tökkää kotona. Islam on kristinuskon tavoin globaali, monimuotoinen uskonto. On kissaa, pingviiniä, pupua ja nauravia lapsia. Jaakko Numminen. Niissä kamppaillaan usein aivan samanlaisten haasteiden parissa kuin kristittyjen keskuudessa, minkä havaitseminen auttaa osaltaan ymmärtämään, kuinka pinnallista vallankäyttäjien tarpeista nouseva uskontojen välinen vastakkainasettelu on. Atena 2015. Paavo Alaja Ministeri muistelee Ministeri Jaakko Numminen pääsi opetusministeriössä työskennellessään seuraamaan kirkon toimintaa läheltä. Kirjan mukavat kysymykset innostavat pohtimaan ja etsimään. Juuri sellaisia, joita pienet lapsetkin tekevät. Kirjassaan Kirkko keskellä yhteiskuntaa Numminen käsittelee omien kokemustensa kautta monia 1960–90-luvuille sijoittuvia, kirkkoon liittyviä tapahtumia. Kuun ja tähden mailla. Turun kirkolliskokouksesta Armenian patriarkaattiin. Minäkin osaan ja löydän kuvista tuttuja asioita! Sonja Orupabo Kirjat Kirkko keskellä yhteiskuntaa. Riemukkaasti kuvitettu Äkkää ja tökkää kotona -kirjan kanssa voi kokea juuri tätä onnistumisen ihanuutta. Gaudeamus 2015. Lasten keskus 2016. Joonas Maristo ja Andrei Sergejeff. Vanhempien ja sisarusten kanssa on lystikästä oivaltaa uutta. Mukana on paljon ajankohtaista sisältöä, kuten Turkin naapurimaan Syyrian pakolaisia käsittelevässä luvussa. Aluksi professori Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa islamin moninaisuudesta yleisellä tasolla, jonka jälkeen 14 kirjoittajan artikkeleissa kuljetaan tutustumassa lukuisiin muslimiyhteisöihin ympäri maailman, Kiinasta Turkkiin ja Pohjois-Afrikasta Indonesiaan. Niitä ovat esimerkiksi naisen rooli ja perhekulttuuri, tapakulttuuri liikenteessä ja työpaikoilla, mielenosoitukset, maahanmuuttajat, media sekä Kyproksen menneisyys ja nykyisyys. Nummisen ”kirkolliset muistelmat” tarjoaa mielenkiintoisia katsauksia lähikirkkohistoriaan. Elämää Turkissa ja Kyproksella. Aikamme monta islamia tarjoaa tähän mielenkiintoisen mahdollisuuden. Aiheisiin lukeutuvat kirkon ja valtion väliset suhteet, erilaiset opetusministeriön työhön ja kirkkoon liittyneet toimenkuvat, Mikael Agricolan muiston elvyttäminen, Kalevalan vieminen paaville sekä monet ortodoksiseen kirkkoon ja Neuvostoliittoon liittyvät muistot. Sitä ilmentää kirja Aikamme monta islamia. 50 • askel 2/2016. Paavo Alaja Elämää Turkissa Toimittaja Reeta Paakkinen on asunut ja työskennellyt Turkissa vuosia. Pienet ihmeelliset asiat kiinnostavat. Reeta Paakkinen. Näin lukija pääsee kurkistamaan aina ajankohtaisen Turkin kulttuuriin asiantuntevalla opastuksella. Fiona Watt, kuvitus Barker Stephan. Värikkäät kuvat ovat houkuttelevia. Tekstit ilmentävät laaja-alaista sivistystä, ja esitystapa on kompakti. Tämän lisäksi kirkolla on ollut muutenkin olennainen rooli hänen elämässään
Löytääköhän hellyyttävä Parku-Pöllö ikinä Pumiaan. Kirjapaja 2016. Tunnista lintuvieraat Mauri Leivon teos Lintulaudan elämää. Keveässä keinussa. Hannele Törrönen. Docendo 2015. Kirjapaja 2015. Selviytymisen ja ilon kirja. Kirjassa opastetaan tunnistamaan lintuvieraat ja kerrotaan, mikä on niille soveltuvaa ravintoa. Jokaiselle tulee lapsen kanssa epävarmuudenkin hetkiä. Sonja Orupabo Runoja kevään tulla Jos sydämesi odottaa valoa ja lämpöä malttamattomasti, tartu Pia Perkiön uusimpaan runokirjaan. Omia tunteitaan saattaa pelästyä, kun kaikkien muiden ihailema vauva tuntuukin itsestä vieraalta ja oudolta. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun on erilainen, monipuolinen, kaunis ja innostava lintuopas. Lintulaudan elämää on kirja, jota olen aina toivonut. Mistä tietää, että omat voimat eivät ehkä riitäkään. Mauri Leivo. Pia Perkiö, kuvitus Minna L. Nauti sanoista, jotka ovat kuin pisaroita tai tähtiä: ”Pilvet pyyhkivät maata sammuttamatta valoa, josta meidät luotiin ja joka sykkii sisimmässä, ohjaa kun etenemme hämärän läpi unelmia pitkin yhdessä, pysähtymättä.” Pirjo Wesaniemi Lintulaudan elämää. Lasten keskus 2016. Kysymys on vain siitä, miten näistä tilanteista pääsee eteenpäin. Juuri niistä vaikeista ja ahdistavista asioista, joita uudet vanhemmat kohtaavat. Lopussa on vielä hyödyllinen pikaopas käyttäytymisen tulkintaan. Sonja Orupabo Tarina haluamisesta Pikkuinen Parku-Pöllö on juuri siinä iässä, kun usein halutaan parkumalla asioita. Siitä löytyy tietoa, kun jotakin poikkeavaa tapahtuu ruokintapaikalla. Lintujen käyttäytymistä ja älykkyyttä valotetaan hienosti ja vinkkejä niiden tarkkailuun, määrittämiseen ja kuvaamiseenkin löytyy. Tästä asetelmasta alkaa kirja Parku-Pöllön oma Pum!. Kuvat ovat hykerryttävän upeita, niistä näkee, että Leivo on tarkkaillut lintuja pitkään ja onnistunut kuvaamaan mitä hauskimpia ruokintapaikan tapahtumia. Hannele Törrönen kirjoittaa kirjassaan vaikeuksista ja arjesta selviytymisestä. Parku-Pöllön oma Pum! Paul Friester, kuvitus Phillippe Goossens. askel 2/2016 • 51. Parkuhan siinä tulee moneen kertaan, kun suurenmoinen Pum on niin vaikeasti selitettävissä ja vähän milloin missäkin. Vanhemmaksi kun kasvetaan yhdessä vauvan kanssa. Cheri Tamminen Vauvan kanssa vanhemmiksi. Vanhemmuuden kipuilua Äitiys ja vanhemmuus yleensä ei ole mikään itsestäänselvä juttu. Immonen. Upea kuvitus tuo hauskalle tarinalle sadunomaisen syvyyden. Onneksi on metsä täynnä erilaisia avuliaita ystäviä auttamassa. Missä menee normaalin epävarmuuden ja ahdistuksen raja. Tällä kertaa Pöllö on nähnyt ihanan Pumin, jota lähdetään oikein koko metsänväen kanssa etsimään. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Vanhemmuus voi olla jopa pelottavaa ja ahdistavaa
Teksti: Pirjo Wesaniemi • Kuvat: Esko Jämsä ja Erkki Kokon albumi oli turvapaikanhakija 52 • askel 2/2016. Noista tapahtumista jäi kuitenkin epävarmuus omasta identiteetistä. Uusi perhe oli rakastava, ja yhteydet säilyivät lämpiminä pojan palatessa kahden vuoden kuluttua takaisin Suomeen. Sotalapsi Erkki Kokko oli seitsemänvuotias lähtiessään sotalapseksi Ruotsiin. Vaan ei olisi pieni poika uskonut, että yksi lähtö oli vain alku lukemattomille muille lähdöille
Kaikkiaan suomalaislapsia lähti 80 000 sotalapsiksi. Erkki Kokko ja veljensä Aulis (9), Pentti (6) ja Toivo (3) astuivat siniseen linja-autoon, jonka oli määrä viedä heidät ja monet muut evakkopaikasta Tuokslahdesta Sortavalan lääkärintarkastuksen jälkeen Värtsilän asemalle. O li lämmin ja aurinkoinen elokuun 18. Paluu Suomeen oli vaikeampaa kuin Ruotsiin meno, muistelee Erkki Kokko. Isä ja vanhin veli olivat rintamalla. päivä vuonna 1944. Lopulta äiti myöntyi raskaan pohdinnan jälkeen. Pentti jäi keskukseen yksin, kun veljekset pantiin linja-autoon. Päässä oli pojan ylpeys, lippalakki. Heille Toivosta tuli koko elämän sisältö, eikä poika olisi voinut päästä parempaan kotiin. Talvisodan aikana oli oltu paossa Kalajoella. Äiti vannotti vanhinta pitämään huolta nuorimmasta, jolle oli eroahdistusta helpottamaan annettu pussillinen metsämansikoita evääksi. Se on sen epäilemistä, pärjäänkö muille. Ruotsi ilmoitti ottavansa suomalaisia lapsia turvaan Karjalan Kannaksen suurhyökkäyksen alettua. Erkki sai ensimmäiset ihan uudet kenkänsä, jotka kyllä uutuuttaan vähän hiersivät. Perillä odotti iso talo ja lapseton pariskunta, joka otti veljekset avosylin vastaan. Naapurin tyttö oli ollut jo talvisodan aikana Ruotsissa ja kehui kovasti sikäläisiä oloja. Kuitenkin saimme rikkautena toisen kielen ja tutustuimme ruotsalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Uudessa kodissa oli sähkö Matka kesti viitisen päivää. Perillä vastaanottokeskuksessa lapset saivat uudet vaatteet ja vanhat poltettiin. Kokon perheessä oli siihen mennessä 10 lasta. Ensin haettiin kolmevuotias pellavapää Toivo leskiäidin ja tämän aikuisen tyttären luokse. Sitten erotettiin Aulis ja Erkki. Laatokan rannalta oli lähdettävä jo toisen kerran turvaan. Varsinkin kaivoksenjohtajana työskentelevä pappa – Jollain lailla sotalapsuus on aina minussa. H askel 2/2016 • 53. Reissun vaikeudesta ja pelottavuudesta kertoo se, ettei kenelläkään veljeksistä ole siitä muistikuvia. Sieltä matka jatkui junalla Vaasaan, laivalla Uumajaan Ruotsiin ja taas junalla Taalainmaalle. Pojat alkoivat puhua äitiä ympäri päästäkseen itsekin sinne
– Meillä oli kaksi onnellista vuotta Ruotsissa veljen kanssa, vaikka välillä Aulis oli jo valmis palaamaankin. Sijaisäiti oli lämminsydäminen ja iloinen. Pojat aloittivat koulun Toivoa lukuunottamatta. Mummon renqvistiläisyyteen sekottui evakkovuosina iloinen evankeelisuus. H 54 • askel 2/2016. Kahden vuoden kuluttua muut tulivat kotiin, mutta pikkuinen Toivo jäi vielä vuodeksi. Viimein haettiin myös Pentti. Parasta oli, ettei ollut pelkoa pommikoneista. Pian ruotsi alkoi sujua, kun samaan aikaan suomen kieli jäi unohduksiin käyttämättömänä. Ruotsin papan veli oli pappi ja sisar teologian maisteri. sai poikien ihailun osakseen; hänestä tuli esikuva ja miehenmalli. Kokkolan asemalla he seisoivat isänsä ja äitinsä edessä kuin mykkinä. Talossa oli sähkövalot, joita veljekset oudokseltaan räpsivät. Yöt saattoi nukkua rauhassa. Aulis katsoi kelloa ja sai sentään sanotuksi: ”Kello kuusi.” Erkki Kokon mielestä paluu otti kovemmalle kuin lähtö. Auliksen ja Erkin mamma oli kansakoulunopettaja ja lapsirakas nainen. Ikävä ja hämmennys hiersivät mieltä. Sekin varmaan vaikutti siihen, että lähdin opiskelemaan teologiaa. Pojat sanoivat näitä valtiovierailuiksi. – Maria-mummon mies Ukko-Jaakko hukkui kirkkomatkalla. Yhteys jatkui kahden perheen välillä Kun pojat palasivat Suomeen, oli suomen kieli jo unohtunut. Me rakastettiin häntä – Omat vanhempamme eivät olleet mustasukkaisia ruotsalaisille vanhemmille. Illalla Erkki pisti papan kuvan tyynynsä alle. Pentti ja Toivo palasivat vielä vuodeksi kouluun Ruotsiin, mutta tulivat sitten vapaaehtoisesti Suomeen. Myöhemmin pojat kuulivat, että ruotsalaiset vanhemmat olisivat tahtoneet adoptoida heidät, mutta omat vanhemmat eivät suostuneet. Iltahartauksia pidettiin tiheään, Erkki Kokko muistelee. He korvasivat ruotsalaisille vanhemmilleen menehtynyttä lasta, mikä selvisi vasta myöhemmin. Meidän oma koti oli uskovainen. Vaikka se oli äärimmäisen surullista, kääntyi se siunaukseksi, kun mummo muutti meille lastenhoitajaksi. Perheessä oli kaksi samanikäistä lasta, ja Suomi-poika sopeutui hyvin joukkoon, vaikka aluksi menikin sängyn alle piiloon. Kahden vuoden kuluttua kasvattivanhemmat tulivat käymään, sitten tulivat muidenkin lasten Ruotsin perheet. Aulis ja Erkki pääsivät hyvään perheeseen Taalainmaalla
Minulla oli kokemusta sekä evakkoon että sotalapseksi lähtemisestä, ja se auttoi. Sotien jälkeen lähtöjä ja paluita on ollut melkoisesti työn vuoksi: Helsingin Palveleva Puhelin ja SOS-palvelu sekä valtakunnallisen Palvelevan Puhelimen toiminnan johtaminen vuosina 1972–79, Perheneuvonta Savonlinnassa 1979–82, Helsingin seurakuntien sairaalasielunhoito 1982–89, turistija merimieskirkontyö Kreikassa ja Kyproksessa 1989–92, Huopalahden kirkkoherrana 1992–2000 ja Pariisin suomalaisten pappina vuonna 2001. Sen jälkeen mamma vieraili heillä usein yksinkin. Perniön jälkeen nuori perhe matkusti Ruotsiin, missä Erkki Kokko toimi neljä vuotta suomalaisten siirtolaispappina Fagerstan ja Linköpingin hiippakunnissa vuosina 1969–72. Hän kirjoitti myös Palvelevan Puhelimen oppaan vuonna 1979. Itselleni oli merkittävää osallistua myös mielenilmaukseen kaikkien uskontojen puolesta. Ymmärrän pakolaisia Erkki Kokko sanoo, että hänen sympatiansa ovat Suomeen tulleiden pakolaisten puolella. kovasti, ja mummosta tuli jonkinlainen pyhimys meidän elämään. L Sotalapsuus on osa minua. Onneksi kehitystä voi seurata skypen avulla. Siellä syntyi Markus. – Olen seurannut toimintaa Lauttasaaren kirkolla ja aion seurata vastakin. Sydämet avoinna voimme ottaa vastaan myös muualta tulleita. Kokko on todella iloinen, että kirkko on ottanut niin ison roolin turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa. Veljekset matkustivat hautajaisiin. askel 2/2016 • 55. Sen herkistämänä hän kertoi itsekin kerran synnyttäneensä, mutta lapsi oli kuollut. Minna opettaa maahanmuuttajille ranskaa. Ehkä poika ei pelännyt uusia vaiheita pienenäkään, koska perheessä oli opittu luottamaan Jumalaan. Sotalapsuus on osa minua. Pappina kotona ja maailmalla Kun Erkki Kokko vihittiin papiksi, arkkipiispa Martti Simojoki lainasi Kristuksen sanoja ”ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät”. Kymmenen vuotta olen ollut mukana Helsingin seudun sotalapsitoiminnassa, ja me ymmärrämme toisiamme. Ruotsin pappa kuoli Erkin vielä opiskellessa. Kun ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan, ennakkoluulot karsiutuvat. Marjatta-siskosta taas tuli Suomen ensimmäisiä diakoneja, ja hän toimi 30 vuotta Turun tuomiokirkkoseurakunnan tyttötyön johtajana. – Kaikki kahdessa sodassa evakoiksi lähteneet karjalaiset eivät taatusti voi ajatella kuin myötätunnolla tämän ajan pakolaisia. Siksi me olimme heille niin tärkeitä. – Pienen lapsen kokemukset jäivät minuun. Pappisvihkimyksen jälkeen Erkki Kokko aloitti pappina Perniön seurakunnassa, johon koko perhe oli muuttanut Pohjanmaalta ja jossa hän oli ollut kaksi kesää harjoittelijana. Veikosta ja Toivosta tuli kanttori-urkureita. Hänen ja puolisonsa Marian lapsi Jonatan on juuri oppinut kävelemään. Sitä kutsutaan sotalapsisyndroomaksi, että tuntee olonsa aina vähän ulkopuoliseksi. Äiti oli tyytyväinen pojan ammatinvalintaan, vaikka vanhemmat sallivat kaikkien 12 lapsen valita oman tiensä. – Mamma oli kylässä meillä Perniössä, kun esikoisemme Minna syntyi. Kotona saatu uskon siemen on itänyt hyvin ja tunne varjeluksesta on seurannut halki elämän. Pirkon kanssa Erkki sai kaksi lasta, joista Minna puolisonsa Azzedine Boumgharin kanssa kasvattaa 14-vuotiasta Mariamia ja 9-vuotiasta Liliania Pariisissa. Hän oli laulanut Sortavalan kirkkokuorossakin. Erkki Kokko on julkaissut kaksi kirjaa sotien ajalta: Me sotalapset, Neljän veljeksen tarina (Minerva 2009) sekä omakustanteena Pois pit lähtii ka hyvin käv (2015). En minä sitä häpeä, olen ollut monenlaisissa terapioissa. Ylitätte myös uskonnollisuusrajoja. Työtä oli paljon ja vaimoni Pirkko joutui usein olemaan lasten kanssa ilman minua. – Papit joutuivat tulkeiksi ja sopeuttajiksi suomalaisten siirtolaisten aallossa. Hän oli nöyrän uskova nainen. Se lause on kannatellut työssä koko uran ajan. Markus puolestaan on Tokiossa Japanissa Suomen suurlähetystön kulttuurija lehdistöneuvos. Ylittäessänne rajoja rakennatte siltoja, joita rikkinäinen maailmamme tarvitsee.” Laatokan rannalta on lähdetty pitkälle, mummon rukousten siivittämänä. Jonkinlainen hylkäämiskokemus. Pelkästään vuonna 1971 Ruotsiin tuli 40 000 suomalaista, joista sitten neljännes palasi kohta takaisin. Yksi isän tärkeimmistä puheista oli vuonna 1998 avioliiton siunauspuhe Huopalahden kirkossa tyttärelle ja hänen puolisolleen Azzedinelle, joka on muslimi: ”Avioliitossa ylitätte monia rajoja, kielija kansallisuusrajoja. Isä oli musikaalinen ja osti kotiin urkuharmoonin. Se ei myöskään tee mitättömäksi sitä hyvää, mitä olen saanut. Kun muutin siihen lähelle, sain apua turvapaikanhakijoilta huonekalujen kantamisessa
Hänen mielestään yksi hyvä idea olisi saada naiset neuvottelemaan Isisin kanssa. Teksti ja kuvat: Markku Saksa Rima Salah ”Naisten pitää puhua Isisin kanssa” N uorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen Maailmanliiton (World YWCA) jäsen, tohtori Rima Salah, vieraili äskettäin Suomessa ulkoministeriön järjestämässä Ihmisoikeuksien päivän paneelissa. Oli vuosi 1987, jolloin Pakistan valmisti salaa ydinpommin. Hänellä on myös pitkä ura YK:n lastenjärjestössä Unicefissa, jonka leivissä hän aloitti lähes 30 vuotta sitten nuorena sosiaalialan avustustyöntekijänä Pakistanin Quettassa. Maan poliittinen elämä kuohui, maailma pelkäsi Intian ja Pakistanin välistä ydinsotaa ja kolmannen maailmansodan syttymistä. Tarvitaan taustojen ymmärtämistä ja neuvotteluja, joissa naisilla olisi paljon annettavaa. Samana vuonna kansakunta täytti 40 vuotta. Hän syntyi Jerusalemissa ja ehti aikuisena toimia kymmenen vuotta Jerusalemin NNKY:ssa, kunnes joutui Rima Salahin mielestä sotatoimet eivät ole vastaus, vaan tarvitaan enemmän. Jo ennen Pakistaniin lähtöä Salah oli nähnyt kireitä poliittisia tilanteita, väkivaltaa ja sotaa. H 56 • askel 2/2016. – Hyvät ideat ovat pommeja parempia, sanoo rauhantyön veteraani ja World YWCA:n (NNKY) voimanainen, tohtori Rima Salah
askel 2/2016 • 57
Hän näkee palestiinalaiset yritteliäinä ihmisinä, jotka tietävät, miten muuttaa elämänsä esimerkiksi opiskelun turvin. Se tarjoaa erityisesti opisNaiset ovat sotien uhreja, mutta he voivat olla myös sotien lopettajia. Salah on kulttuuriantropologian tohtori. Työ on vienyt hänet säännöllisesti sellaisiin maihin, joissa on vaikeita konflikteja. Hän väitteli palestiinalaisten pakolaislasten ja perheiden asemasta SUNY-Binhamptonin yliopistossa New Yorkissa. H Israelin ja Egyptin kuuden päivän sodan vuoksi pakenemaan Jordaniaan pakolaisleireille. Olen työskennellyt myös Burkina Fasossa ja Vietnamissa sekä johtanut Unicefin työtä Länsija Keski-Afrikan maissa. – Olin Länsi-Afrikassa Sierra Leonen sodan aikana. – Lapsuudesta saakka olen ymmärtänyt niitä, jotka joutuvat pakolla lähtemään kodeistaan ja elämään vähillä varoilla. – YK:n perustama Unrwan auttaa ja suojelee viittä miljoonaa palestiinalaispakolaista. 58 • askel 2/2016. Olin yksi heistä, Rima Salah sanoo. Työ vei koviin paikkoihin Pääuransa Unicefin työntekijänä Rima Salah on tehnyt Aasiassa ja Afrikassa. – Väitöskirjani materiaalinkeruuta varten asuin palestiinalaisten pakolaisleireissä 7–8 kuukautta, Salah kertoo. Siellä mobilisoitiin lapsia sotilaiksi, ja tein töitä sen ongelman ratkaisemiseksi
Emme riittävästi selvitä ja ota huomioon taustalla olevia asioita. Uhreista sotien lopettajiksi Rima Salah painottaa rauhantyössä naisten roolia. Ensin meillä oli irakilaisia, nyt on tullut syyrialaisia. Hän jäi vuosikymmeniksi järjestön toimintaan ja vaikuttaa nyt sen vapaaehtoisena lähettiläänä ja neuvonantajana. Yhteiskuntaa voidaan parantaa vain, kun naiset otetaan mukaan rauhantyöhön. – Naiset ovat sotien uhreja, mutta he voivat olla myös sotien lopettajia. Se perustettiin Englannissa yli sata vuotta sitten ajamaan naisten asemaa ja erityisesti tuomaan heille turvallisuutta, Rima Salah sanoo. Salah antaa arvoa maan kuninkaalle Abdullah II ibn al-Husseinille, joka on onnistunut pitämään Jordanian Lähi-idän poliittisten konfliktien ja sotien ulkopuolella. Viimeksi hän oli Jordaniassa elokuussa 2015. Mutta mitä naiset voisivat saada aikaan puhumalla kovapintaisessa murhamiesten joukossa. Tällaisille nuorille meidän täytyy antaa toivoa ja tarjota parempia ideoita kuin sota. – Isis puhuu naisten kanssa, koska nämä ovat osa yhteisöä ja aivan eri asemassa kuin ulkopuolelta tulevat ihmiset. Salahin mukaan nykyinen shiiaja sunnimuslimien keskinäinen väkivalta on lietsottua. – Jordanialaiset ovat ylpeitä maastaan, joka tarjoaa yli miljoonalle pakolaiselle turvapaikan. Maailman johtajat ymmärtävät, että emme edisty ja kehity, ellemme ensiksi saavuta sukupuolten tasa-arvoisuutta. kelumahdollisuuksia palestiinalaisille nuorille. – Meidän on kuitenkin neuvoteltava kaikkien, myös Isisin kanssa, ja otettava selvää, mihin kukin väkivallallaan pyrkii. Naiset ovat 50 prosenttia väestöstä! – Tämän takia meidän on mobilisoitava uskonnolliset järjestöt, kuten NNKY, joka on järjestöistä yksi vanhimpia ja suurimpia. Hän sanoo, että Isis ja monet muut joukkiot käyvät sotiaan naisten ruumiilla. Salah sanoo, että terrorismilla on vahva kytkös yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen ja köyhyyteen. Kristittynä Rima Salah kuuluu Jordaniassa vähemmistöön. – Kuulin Lontoossa äidistä, jonka poika taisteli talibanien joukoissa saadakseen rahaa perheelle. Meidän täytyy elää toivossa. Monet hänen muslimiystävänsä eivät ole aikaisemmin edes tienneet, mikä ero on shiioilla ja sunneilla. Neuvotteluja ja ymmärrystä – Tiedämme historiasta, että väkivalta johtaa väkivaltaan. Näin tämän kehityksen vuoden YK:n yleiskokouksessa. Länsimailta puuttuu usein syvempi ymmärrys siitä, mistä konflikteissa on kysymys. Miksi he siitä huolimatta lähtevät taistelemaan. Kansainvälisillä kentillä jordanialaiset tunnetaan siitä, että he osallistuvat aktiivisesti YK:n ja muiden järjestöjen toimintaan. Emme voi panna tiettyjä ihmisiä syrjään ja sanoa, että teidän kanssanne emme keskustele. Tiedän, että esimerkiksi Irakissa ja Syyriassa juuri naiset ovat onnistuneet siivoamaan väkivaltaa yhteisöistä. Ehkä he ovat kokeneet itsensä ulkomaalaisiksi, vaikka ovat syntyneet Britanniassa. Kun äiti sai työpaikan, hän soitti pojalleen ja sanoi, että nyt hänellä on työpaikka ja rahaa, pojan ei enää tarvitse taistella. Naisilla on käsissään rauhan avaimet. Maamme on pieni, eikä meillä ole kovin suuria voimavaroja, mutta meillä on hyvä hallitus ja auttavaiset ihmiset. Painottaessaan neuvottelemisen merkitystä Salah ei kuitenkaan halua oikeuttaa terroristien toimia vähimmässäkään määrin. askel 2/2016 • 59. Salah naurahtaa herttaisesti ja vastaa, että Isisin taistelijoilla on äitejä ja siskoja, joilla on puheoikeus ja vaikutusvaltaa. – Emme ole kuitenkaan koskaan kokeneet olevamme mikään vähemmistö, koska meillä on samat oikeudet ja kohtelu kuin muslimeilla. Sen vuoksi meidän on taisteltava terrorismia vastaan muilla keinoin kuin pommeilla, Salah sanoo ja valittaa sitä, etteivät länsimaat halua periaatteessa neuvotella terroristiryhmien kanssa. Salah sanoi diplomaateille ulkoministeriön järjestämässä kokouksessa Helsingissä, että juuri naisten pitäisi puhua Isisin kanssa. Ehkä heitä ei ole koskaan otettu yhteisön jäseniksi. Syrjäytyneet brittitytöt aseisiin Mitä Rima Salah ajattelee nuorista brittitytöistä, jotka karkaavat kotoaan Syyriaan ja Irakiin taistelemaan Isisin riveihin. – Tiedämme, että aina he eivät tule köyhistä oloista, vaan monen taustalla on hyvin toimeentuleva keskiluokkainen perhe. Jos ihmisten taloudellista tilannetta voitaisiin parantaa, se auttaisi todella paljon terrorismin kitkemisessä. Salah sanoo, että tulevaisuus näyttää vaikealta, mutta toivoa on. Uskon, että heidän on täytynyt kokea syrjäytymistä tavalla tai toisella. Heillä on tärkeä rooli pitää yllä rauhaa perheissä ja yhteiskunnassa. – Ihmiset ovat mobilisoituneet muutoksen taakse. Miljoonan pakolaisen turva Rima Salahin kotimaa on Jordania, ja siellä hän käy vuosittain. Poika jätti terrorismin ja palasi. L Rima Salah muistelee lämmöllä aikaa Jerusalemin NNKY:ssa
Siihen katsoja voi liittää oman tarinansa, tunteensa ja ehkä lapsuutensa järvet tarinoineen. Käsikirjoittajana voisi mainita myös Luontoäidin tai Luojan. Äkkiä sen höyhenpeitteen lomasta pilkistää poikanen, toinen… Emo luotti tuttuun mieheen. Pääosissa ovat Suomen 190 000 järvestä muutama kymmen tekijälleen tuttu vesistö sekä asukkaat niiden ympärillä ja syvyyksissä. – Luonto antaa mitä antaa ja yllättää, toteaa Hannu Siitonen, yksi elokuvan kuvaajista, joka alleviivaa luottamuksen syntyä eläinten ja niitä kameran kanssa lähestyvän ihmisen välillä. Kuumailmapallo on nostanut Teemu Liakan kameroineen eteläkarjalaisen maiseman ylle. Seuraa lisää juonipaljastuksia. ELOKUVA J o ensimmäiset kuvat salpaavat hengitystä. Vedenalaiskuvaaja Liakka kertoo, että tutustumisen jälkeen myös majavanpoikanen oli uteliaasti tutkinut kuvaustekniikkaa. Siitosen ottamissa lähikuvissa joutsen nukkuu tyynesti. Nyt lumipeitteinen järvi levittäytyy katsojan eteen; Marko Röhrin ja Kim Saarniluodon ohjaama elokuva Järven tarina on valmis, kolme vuotta kestänyt suururakka ja 700 tunnin materiaali on tiivistynyt hurmaavaksi 76-minuuttiseksi. Saukon päähän ilmestyy katsojan ajatuksissa puhekupla: ”Kato mua! Kato mua!” Tekijät sanovat, että inhimillistäminen on sallittua; tunteiden kautta luonto tulee lähelle. Päivi Puhakka ”Kato mua!” Majava, vähän diiva T E E M U L IA K K A 60 • askel 2/2016. Perhonen ärsyttää norppaa. Välillä se vyöryttää voimaa ja muutosta, jäiden ryskeessä tai kuorestaan vapauteen murtautuvan sudenkorennon taistelussa. Käsikirjoittajina toimivat Röhr ja Antti Tuuri, jonka luoman tarinan pohjavirtoina ovat suomalainen mytologia ja veden kiertokulku. Järven tarina ei välitä vain luonnon harmoniaa ja hiljaisuutta. Rupisammakot käyvät dramaattista painia
Askel Facebookissa: Askel Lehti L A U R I R O T K O askel 2/2016 • 61. Kirjapalkinnon voittivat Irja Koskinen Riihikoskelta, Marja Kindt Ylöjärveltä ja Eila Vesalainen Kouvolasta. Länsi-Ugandaan pakolaisleirille on rakenteilla ammattikoulu, johon valitaan opiskelijoiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Haavi auki Yhteisvastuu nuorten asialla L Tänä vuonna yhteisvastuuvaroin torjutaan nuorten syrjäytymistä Suomessa ja Ugandassa. Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria etsitään ja ohjataan partion pariin muun muassa tukemalla köyhistä perheistä tulevien nuorten partioharrastusta. Pian voit osallistua nuorten auttamiseen. Kirjapalkinnot lähtivät Raili Heinisuolle Tampereelle, Heimo Saarimäelle Ritolaan ja Nina Vitikaiselle Järvenpäähän. Keräyksen turvin tuetaan myös Sisupartiotoimintaa, jossa mukana olevat lapset ja nuoret ovat pääosin aisti-, liikuntaja kehitysvammaisia. Lämpimät onnittelut! RISTIKKO 12/2015 RISTIKKO 1/2016 Tammikuun numerosta puuttui jouluristikon ratkaisu, joka on nyt tässä. Koulussa voi opiskella mekaniikkaa sekä rakennus-, hotellija maatalousalaa. Se on satsaus tulevaisuuteen
PALVELUKORTTI NIMI KATUOSOITE: POSTINUMERO: POSTITOIMIPAIKKA: SÄHKÖPOSTIOSOITE: PUHELIN: SYNTYMÄVUOSI: Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) K ot im aa O y Nimija osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. klo 15.00 Ahvenlahden leirikeskus, Mäntsälä su 14.2. Laskiaissunnuntain kaksikielinen Tuomasmessu. ja 1.3. klo 18.00 Ylöjärven kirkko su 21.2. Messu järjestetään yhteistyössä Sansan kanssa. tuomasmessu.fi TILAISUUDET Asiakaspalvelu Puhelin: 020 754 2333 Internet: www.kotimaa.fi Sähköposti: asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite: Hietalahdenranta 13, PL 279, 00181 Helsinki Tilaushinnat Suomeen* Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakauslehtien verokanta on 10 % 1.1.2013 lähtien. klo 19.00 Munkkivuoren kirkko, Raumantie 3, Helsinki to 11.2. klo 18.00 Pyhän Laurin kirkko, Lohja su 14.2. (*Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut). Musiikissa Markku Pihlaja yhtyeineen, Tuomaskuoro ja Inna Vintturi. Saarnaa piispa Björn Vikström, liturgina Monica Cleve, juontajina Leena Rautiainen ja Margareta Stenius. kakkukahvit. klo 18.00 Lemin kirkko Tuomasmessut L joka sunnuntai kello 18 Helsingin Agricolan kirkossa (Tehtaankatu 23). Ulla-Christina Sjömanin rukousillat ti 16.2. 21.2. Saarnaa Mervi Viuhko ja draamaryhmä, liturgina Timo Lankinen, juontajana Marja Soikkeli. Messujatkoilla Innan 50-v. klo 18.00 Ristin kirkko, Lahti ke 24.2. klo 18.30 Loviisan kirkko Seppo Juntusen rukousillat su 7.2. klo 18.00 Mikaelin kirkko, Turku Petri Laaksonen laulaa ma 8.2. 14.2. 28.2. Musiikissa Enne Purovaara yhtyeineen, Tuomaskuoro ja Hilkka Kangasniemi. Musiikissa Inna ja Juha Vintturi ja musiikkivieraina Jukka ja Tove Leppilampi sekä Jan Edström. klo 17.00 Kallion kirkko, Helsinki su 21.2. 7.2. K O T IM A A O Y M A K SA A P O ST IM A K SU N Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 15 8 2 3 H EL SIN KI NIMI KATUOSOITE: POSTINUMERO: POSTITOIMIPAIKKA: SÄHKÖPOSTIOSOITE: PUHELIN: SYNTYMÄVUOSI: Kestotilaus 84,00 e 12 kk Määräaikaistilaus 89,00 e 12 kk 44,50 e 6 kk Irtonumero 9,00 e Kestotilauksena 12 kk 6 kk Määräaikaistilauksena 12 kk 6 kk Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen ___/___201_ alkaen tilapäinen ajalle ___/___201_ alkaen – ___/___201___ Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) 62 • askel 2/2016. Musiikissa Anna Kiiski yhtyeineen, Tuomaskuoro ja Inna Vintturi. Saarnaa Kari Kanala, juontajina Tero Vaarna ja Niina Laine. Saarnaa Riitta Laakio, juontajana Jaana Theman
Ohjattu harjoittelu vedessä parantaa nivelrikkopotilaan toimintakykyä ja elämänlaatua. K ipu on jokaiselle tuttu ja myös välttämätön tunne. Mies tuntee suomalaisten kivut, sillä hän hoitaa viikoittain 20–30 kipupotilasta Helsinki Hospitalissa ja Ortonissa. Dosentti Maija Haanpää muistuttaa, että lääkityksellä ei koskaan haeta apua ainoastaan kipuun. U nivaikeudet ja ahdistuneisuus ovat tuttuja ja ikäviä kipupotilaan seuralaisia. Lääkärin lisäksi potilaalle tarjotaan fysioja toimintaterapeuttista ohjausta, annetaan psyykkistä tukea ja hoitajan ohjausta. Pitkäkestoisen kivun hoidossa ja kuntoutuksessa Mäntyselkä korostaa moniammatillista yhteistyötä. Heille lääkäri-potilassuhde on erityisen tärkeä. Akupunktiostakin voi olla apua. HYVÄ ELÄMÄ Sirpa Norri • lääketieteen toimittaja askel 2/2016 • 63. Potilaan oma rooli kivun hoidossa ja kuntoutuksessa on aktiivinen. Hermovauriokivuissa masennuslääkkeet ovat ensisijaisia. Hoito ja kuntoutus suunnitellaan yhdessä potilaan kanssa ja hoitosuhteen on oltava toimivaa ja jatkuvaa. Esimerkiksi vuonna 2013 pelkästään selkäkipu ja -sairaudet aiheuttivat sairauspäivärahoina lähes 120 miljoonan euron kustannukset. Opioideja tulee käyttää hyvin harkiten. P Kipu kuriin lääkkeettä Lääkkeettöminä hoitoina voidaan käyttää muun muassa liikuntaa, terapeuttista harjoittelua sekä kylmäja lämpöhoitoa. Jokapäiväinen, krooninen kipu kalvaa joka seitsemättä suomalaista. – Nivelrikkokipu on väestön ikääntyessä yleistyvä ongelma. Voimaharjoittelu ja aerobinen harjoittelu vähentävät kipua. Lähtökohtana on aina potilaan oma arvio kivustaan. Hän korostaa kivun lääkehoidossa kokeilua askel askeleelta. – Lääkkeettöminä hoitoina voidaan käyttää muun muassa liikuntaa, terapeuttista harjoittelua, kylmäja lämpöhoitoa sekä TNS-hoitoa eli transkutaanista hermostimulaatiota. Hän ottaa esimerkin nivelrikkokivun lääkkeettömästä hoidosta. Lääkäriseura Duodecimin ensimmäinen kokonaisvaltainen kivun Käypä hoito -suositus painottaa, että lääkkeet ovat kivun hoidossa vain täydentäjiä. Ilman kivun antamaa varoitusmerkkiä meille sattuisi jatkuvasti vahinkoja, polttaisimme kätemme, leikkaisimme sormemme veitsellä, pistäisimme syvälle neuloilla… Mutta kipu tuottaa myös kärsimystä. Pienimmällä tehokkaalla annostuksella vähennetään lääkkeiden aiheuttamia haittoja. Kognitiivis-behavioraaliset terapiat eivät ehkä poista kipua, mutta auttavat hallitsemaan kipua. P ari prosenttia suomalaisista sairastaa lihaksissa ja sidekudoksissa jatkuvaa kipua aiheuttavaa fibromyalgiaa. I tä-Suomen yliopistosta professori Pekka Mäntyselkä korostaa potilaan ja lääkärin yhteistyötä kivun hoidossa. Joka kolmas suomalaisaikuinen on tutkimusten mukaan kokenut vähintään kolme kuukautta kestänyttä kipua. Etenkin lääkeherkillä ja vanhuksilla pilleriä parempi on käyttää ihon kautta annosteltavia lääkevoiteita. Nämä potilaat sietävät yleensä huonosti lääkkeitä ja siksi esimerkiksi kestävyystyyppinen liikuntaharjoittelu on heille tärkeää. Kipua on pitkään totuttu hoitamaan pillereillä. Vahvat opioidit kuuluvat vain kipuklinikoille, Maija Haanpää sanoo. Nyt kivunhoidossa korostetaan kuitenkin entistä painokkaammin lääkkeettömiä hoitomuotoja. Ja kipu maksaa. Dosentti Timo Pohjolainen korostaa, että ellei kivun hoitoon yhdistetä aina myös lääkkeetöntä hoitoa, kyse on lähes hoitovirheestä. – Kudosvauriokivuissa ensisijainen lääke on parasetamoli ja lyhytaikainen tulehduskipulääkitys
L Moi sinä kiva nainen, ikäs 50–65, mielellään Pirkanmaa–Keski-Suomi-akselilta. ”Pääotsikko ja kuva tukevat parhaiten toisiaan. Yhdessä on turvallista kulkea. Ei tarvitse olla huippukunnossa, en ole itsekään. Olen 32-v. Kansi sai myös 3-vuotiaan lapsenlapsen tosi iloiseksi ja sitä tutkittiin kauan.” ”Kaunis talvimaisema + bonuksena kalenteri.” ”Huippuhienosti ideoitu ja toteutettu.” ”Kannessa lumi toi sopivasti Savoon joulun.” 2 Toiseksi tulleessa Jani Laukkasen kuvaamassa kannessa oli Marianne Heikkilä kummityttönsä Magdaleenan kanssa. vapaa, raitis ja savuton mies. miehelle, pituus 170 cm, paino 85 kg. Kansi on keveän kaunis ja tasapainoinen.” ”On positiivisen asenteen ’äiti’.” Kiitos kaikille suosikkikansia äänestäneille ja mainioita perusteluja esittäneille! Vastanneiden kesken arvottiin viisi kirjapalkintoa, jotka lähtevät seuraaville: Salme Arkko, Erkki Laakso, Raija Liuhala, Hannele Saxelin ja Laila Uuttu. Kun haluat vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen: Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. pienikokoinen vapaa nainen. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Pidän luonnossa liikkumisesta, lukemisesta, musiikista ja puutarhan hoidosta. Kirjoita tai soita minulle p. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. ikähaarukassa oleva xl mies. Tositarkoituksella rakkauteen 9757 L Hei sinä syvällinen ja elämänarvot kohdallaan oleva nainen. Kuulun kirkkoon, mutta uskonto ei ole kaikki kaikessa. 64 • askel 2/2016. Toivottavasti pidät kaikenlaisesta musiikista tai harrastat musiikkia sekä kävelyistä ja rauhallisista illoista. Olen 69-v. 0468825473. Asun maalla. Kristillinen elämänkatsomus. Toivoisin, että katsoisit ihmistä kokonaisuutena, etkä yksinomaan ulkokuorta. Kansi oli mattapintainen ja paksu, kuin taideteos!” ”Mielikuvitus alkoi lentää. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Sinua etsii 55–60-v. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. ”Kannessa on ikinuori ja reipas esimerkki meille jokaiselle.” ”Hyvä sanoma, positiivisuus, lämmin väritys, saa katsojan hymyilemään.” ”Arvostan häntä suuresti. Minulla on lääkitystä. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Olen 75-v. Rehellinen kirjekaveri 9755 L Hei sinä 40–55-v. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Sydän on kultaa 9754 L Toivon kirjeenvaihtokaveriksi ikäistäni, vapaata, raitista, tupakoimatonta miestä, en sohvaperunaa. Kuutamosilta 9758 L Olen juuri 70 v. Puh. Luonteeltani olen lämminhenkinen, herkkä ja avoin. Kaipaan sydänystäväksi sivistynyttä miestä, jolla on elämän perusarvot kohdallaan. Onhan sinulla auto. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Viite: Askel/Kirjepalvelu Lähetä lyhyehkö kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. nainen. Odotatko sinäkin kevättä. Tule kanssani konserttiin, kirkkoon, matkalle, mökille, olisi mukavaa, jos asuisit Jyväskylän liepeillä. Uskon Jumalan johdatukseen. 0466141181. Teetä kynttilän valossa 9753 L Hei. Minulla on vain aikuinen, perheetön poikani. nainen ja olen kiinnostunut luonnosta, eläimistä, musiikista, elokuvista. Puh. Ystävyys 9762 Suosikkikannet 2015 1 Lukijoiden ylivoimainen suosikki oli Antti Vallan kuvittama joulukansi, joka oli samalla adventtikalenteri. Rukouksissa yhdessä eteenpäin 9760 L Moi. Kirjeet lyhennetään tarvittaessa. Voitaisko tuleva kevät ja kesä olla yhdessä ja kiertää Suomea autolla ja asuntovaunulla. ”Oli mukavaa availla luukkuja joulua odotellessa. Pinja 9759 L Seurakunnan työntekijä, 50-vuotias uskovainen mies hakee 42–48-vuotiasta uskovaista naista tositarkoituksella. Sillä olisi kysyntää lasten harvenevien turvaverkkojen täydentäjänä.” ”Lapsen hymy ja kauneus.” ”Viehättävä, lämmin tunnelma, erinomainen asetelma, iloa. Olen nuorekas hoikka nainen. Kautta kärsimysten voittoon 9756 L Ystäväni. Harrastan maisemavalokuvausta ja lenkkeilyä, kesällä 5–10 km. mies, hyvin nuorekas, raitis, hyväkäytöksinen, rehti, turvallinen. Olethan 08-alueelta. Asun Helsingissä senioritalossa. täyttänyt leski. Tunnen itseni yksinäiseksi. Ilmoitukset julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Elämänkumppani 9761 L Haen naisten seuraa Kotkasta ja lähikaupungeista. Olen vaalea, vihreäsilmäinen, 166 cm pitkä. Etsin sinua vapaa fiksu nainen kanssani luontoretkille, nuotiotulille, mukaville matkoille ja Lapin retkille. on saksanja suomenromaniverta. Olen 45-vuotias nainen ja etsin seuraa ja elämänkumppania. Selkääni on leikattu ja lenkkeily auttaa kipuun. Olen 64-v. Kevät 9752 L Hei rehti seniorimies 70–80-v. Tanssissakin hän on aina korostanut sen tervettä linjaa. Valoisa!” 3 Kolmanneksi suosituimmassa kannessa ilakoi Aira Samulin, kuvaajana Jani Laukkanen. Hellässä halauksessa ilmenee yksi kummin tehtävistä: Olla turvallinen aikuinen.” ”Kummin roolista pitäisi puhua enemmän. nainen, kauniskasvoinen ja pulska! Minussa Kirjoita minulle Kun haluat oman ilmoituksen askel-lehteen Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Kirjoita 55-v. Olen 49-v. Olen rehellinen ja tahdon rehellisen ja pirteän tasapainoisen arki-ihmisen. Jos olet itsekin xl, niin se on vain plussaa. 044961464
Kylmällä onkin mukavaa ajankulua tiirailla ikkunasta, omasta luontotelevisiostani, monenkirjavien tirppojen touhuja. Joskus käyn yöjalassa tarkastamassa ruokintapaikkojen alustoja. Uunit hehkuvat lämpöä ja syksyllä täytetyt ruokavarastot takaavat tyytyväisen olon. Hyvällä lykyllä sieltä löytyy maukas jyrsijäpaisti. Kykin kuistin kynnyksellä katsellen piian ahkerointia. Mieluusti hoitaisin homman sisätiloista ikkunasta kurkkien, mutta ikävä kyllä valvonta ei onnistu joka suuntaan. Näitä puuhia valvon tietysti tähystyspaikaltani aitanparvesta samoin kuin piian puunkantourakkaa. Talon ympärillä on lämmittävä lumivaippa eikä putkien jäätymisestä ole enää huolta. Pitäkäähän itsenne lämpimänä! l Luomistyön tarkkailua NERON ELÄMÄÄ Te ks ti ja ku va : Ch er i Ta m m in en Voit jättää minulle palautetta:www.askellehti.fi/2-neron-elamaa askel 2/2016 • 65 nero_65.indd 65 22.1.2016 13.31. Pihalla hän levitteli keinolunta eli pakkaspeitteitä arimpien kasvien ylle. Piika sulatteli vesiputkia ja lämmitteli uuneja ahkerasti, kun pakkanen paukkui nurkissa. Talvi yllätti taas kerran, ja elämä täällä maalla kaventui selviytymiseksi. Meillä tarjotaan tirpoille monenlaisia herkkuja; on erilaisia siemeniä, pähkinöitä, talipalloja ja varsinkin tikkojen rakastamia rasvamakkaroita. Sitkeästi olen kuitenkin käyttänyt ulkovessaa, vaikka on minulla mukavuudet sisälläkin. Minua ulkoilu pakkasessa ei huvita ollenkaan. Jokapäiväisiin askareisiimme kuuluu myös lintujen talviruokinta, ja joskus kiipeän puuhun katsomaan, että piika saa ruokinta-automaatit täytettyä ja ripustettua asianmukaisesti. Piika selailee siemenluetteloita puutarhakuumeesta kiiluvin silmin ja minäkin odottelen kevättä luottavaisin mielin. Lumen suojissa talvemme sujuu rattoisasti. Lopuksi piika luo vielä polun liiteriin ja minulle oman henkilökohtaisen väylän aitalle. Viikset huurussa tarkkailen, että piika tekee luomistyötä sovittujen standardien mukaan eikä nojaile lapioon. En halua hutiloida. Kun lumityöt etenevät pihan toiselle laidalle, kerään rohkeuteni ja loikin lumisen taipaleen tallin kynnykselle jatkamaan laaduntarkkailua. Kun kaivattu lumikerros satoi maan suojaksi, myös työnjohtotehtävät vaativat jonkin verran pakkaskestävyyttä. L Hei taas ystävät, miten olette tarjenneet
Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja. Kuoreen tunnus Ristikko 2/2016. NIMI: ___________________________________________ PUH._____________________ OSOITE:__________________________________________________________________ ________________________________________________________________________ Olen Askelen tilaaja Ristikon laati: Martti Räikkönen Ristikko 2/2016. mennessä osoitteella: Askel, PL 279, 00181 Helsinki. 66 • askel 2/2016 Lähetä ratkaisu 15.2
Onko syytä pelätä oman turvallisuuden puolesta. Niitä ei voi kokonaan erottaa toisistaan. Miten vastata rasistisiin mielenilmaisuihin. E urooppaan kohdistui vuonna 2015 miljoonan ihmisen muuttoliike, Suomeen heistä saapui yli 30 000 turvapaikanhakijaa, muihin pohjoismaihin paljon vähemmän. Hän viittasi vanhaan sanontaan: Maassa maan tavalla. KOLME ÄMMÄÄ Marianne Heikkilä • Marttaliiton toiminnanjohtaja, päätoimittaja, pappi. Se on tarina, jossa elätellään salaisimpia ja kipeimpiä muistoja.” Eräässä haastattelussa arkkipiispa arvioi Suomen siirtyneen hyvinvointiyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan, jossa vahvan ihmisen ihanne on läpäissyt kaiken ja jossa parin viime vuosikymmenen aikana kyvykkyyteen perustuvan menestyksen eetos on korostunut entisestään. askel 7–8/2015 • 67 K otiseurakunnassani Lauttasaaressa olemme eläneet vapaaehtoisten, seurakunnan, kaupungin ja maahanmuuttoviraston työntekijöiden kanssa yli neljä kuukautta kirkolla hätämajoituksessa olleiden turvapaikanhakijoiden rinnalla. Huomaan miettiväni, onko yhteiskuntamme enää sellainen, jossa voin toimia arvojeni mukaisesti. ”Maahanmuutto ei koskaan voi tarkoittaa sitä, että keskeiset arvomme, demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet, kyseenalaistetaan.” Niinistön mukaan eripuraan ei ole nyt varaa. Molemmat ovat mukana historiassa, molemmat ovat mukana meissä, molemmat ovat mukana siinä yhteiskunnassa, jonka keskellä näitä keskusteluja käymme. Nyt he odottavat eri puolilla Suomea turvapaikkapäätöksiä, mutta pyrimme olemaan edelleen kotouttamisen tukena. Turvapaikanhakijoiden asiat ja toiminta laittavat yhteiskuntamme toimintaperiaatteet ja arvot koville. Keitä meillä on varaa auttaa. Toista hän kutsuu arkistotarinaksi. ”Yhteiskunnallinen eheys on edelleen paras voimavaramme.” Arkkipiispa Mäkinen puhui Arvojen akatemian tilaisuudessa: ”On kahdenlaisia tarinoita, kerrottuja ja vaiettuja tarinoita. Sen pakolaiset kertovat saadakseen humanitaarisista syistä myönnettävän oleskeluluvan. Lopulta, perimältään, arvoja ja arvojen tunnistamista tärkeämpää on tunnistaa arvottomuuden kokemus – –.” Arkkipiispa viittasi kirjailija, turvapaikanhakija Hassan Blasimin kirjoituksiin. Sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen rinnalle ovat nousseet merkittävästi ympäristöarvot, mutta käytännön elämää, poliittisia päätöksiä ja toimintaa näyttäisivät ohjaavan vain taloudelliset arvoasetelmat. Jos Jeesus tulisi nyt maailmaan, minkälaisia tarinoita hän kertoisi meille?´ P Kerrotut ja vaietut tarinat Millaisia tarinoita Jeesus kertoisi meille. ”Kokoelman Vapaudenaukion mielipuoli alussa Blasim kertoo, että jokaisella vastaanottokeskuksen asukkaalla on kaksi tarinaa. askel 3/2015 • 67 askel 2/2016 • 67 D Tällä palstalla vuorottelevat Marttojen toiminnan johtaja, pappi Marianne Heikkilä, kirjailija ja runoilija Anna-Mari Kaskinen sekä psykologi, psyko terapeutti ja kirjailija Mirja Sinkkonen. Hallituksen tavoitteena on tehokas kotouttaminen, mutta samalla esitetään toimenpiteitä, jotka vaikeuttavat ja estävät kotouttamista. Viimeisimpänä esimerkkinä hallituksen turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma, joka ei ole linjassa Suomen kansainvälisten velvoitteiden tai perustuslain kanssa, vaan koettelee kansainvälisen oikeuden rajoja ja Suomen perustuslakia. Presidentti Niinistö totesi uudenvuoden puheessaan uskovansa siihen, että suomalaiset eivät tunne vetoa ääriajatteluun. Toinen tarina on patoutunut mielen sopukoihin. O len lähes viisikymppinen, ruuhkavuosissa vielä elävä äiti ja omaishoitaja
Ihan kaikki. ISÄNMAAN TOIVO OSALLISTU JA LAHJOITA. Tulevaisuus on näissä kasvavissa ihmisissä. IBAN BIC Nordea FI16 2089 1800 0067 75 NDEAFIHH Pohjola Pankki FI14 5000 0120 2362 28 OKOYFIHH Danske Bank FI81 8000 1600 0516 51 DABAFIHH Handelsbanken FI81 3131 1000 4651 24 HANDFIHH Aktia FI82 4055 0010 4148 41 HELSFIHH Ålandsbanken FI53 6601 0002 2825 80 AABAFI22 Kirkkopalvelut ry / Yhteisvastuukeräys Keräyslupa POL-2015-6344, voimassa 1.9.2015–31.8.2016, Manner-Suomi, myöntänyt Poliisihallitus 7.8.2015. Keräyslupa ÅLR 2015/6345, voimassa 1.9.2015–31.8.2016, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands landskapsregering 10.6.2015. Askel2016 Viesti. Saajan tilinumero Saaja Maksajan nimi ja osoite Allekirjoitus Tililtä nro TI LI S IIR TO Viitenro Eräpäivä Euro PANKKI Maksu välitetään saajalle maksuvälityksen ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Kun tuemme heitä oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa, kaikki on mahdollista