Valon ja pimeän rajalla aistit herkistyvät Lämpö palasi tyttärensä menettäneen Katja Laitisen jouluun Strasbourgin joulumarkkinoilla tuoksuvat ranskalaiset herkut Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi SOITIN IRLANNISSA KIRKONKELLOILLA SÄKKIJÄRVEN POLKAN ONNEKSI MAJAPAIKASSA EI OLLUT TILAA PYHÄLLE PERHEELLE LAULU HOITAA PALELEVAA SIELUA JA KANAVOI TUNTEITA SUPAVIT NUMMELIN: HANNA EKOLA: RISTO LEPPÄNEN: irtonumero 9,90 € 12/25 Vesa Vierikko: Saiturin joulu pelasti perheemme joulukatastrofilta
Suomen Lähetysseura 37,80 (42,00) Betlehemin ihme -palapeli, 1000 palaa Tuhannen palan palapeli joulunpyhiksi. 040 735 2096 Joulun parhaat lahjat! Teuvo V. 26,90 Yhteisvastuu Tuomaanristi Modernin Tuomaanristin toteuttaja on muotoilija Hermanni Vuorisalo. Ajankohtainen uutuus kertoo rauhanturvaajien ja kriisinhallintajoukoissa olleiden pahoista paikoista. Reilusti tilaa myös omille merkinnöille. Laserleikattu suomalaisesta koivuvanerista Halikossa. Saarenpää (toim.) Elämäni joululaulu Kirja vie 21 kiinnostavan, tunnetun suomalaisen jouluun. Joulun lisäksi puhutaan myös elämästä, kuolemasta, vanhenemisesta, onnenhetkistä, hauskoista sattumuksista, vaikeuksista ja kaipauksesta. Lintulajit esitellään kronologisessa järjestyksessä tammikuusta joulukuuhun. Mukana mm. Valmiin palapelin koko n. 35,00 Sacrum_Askel_joulukuu_2025.indd 1 Sacrum_Askel_joulukuu_2025.indd 1 13.11.2025 11.58.08 13.11.2025 11.58.08. Lasten Keskus 21,60 (24,00) Rukiinen seinäkalenteri Kaunis luontoaiheinen kalenteri sisältää Raamatun tekstin jokaiselle päivälle, nimipäivät, juhlapäivät ja liputuspäivät. Kirjan avulla voi osallistua BirdLifen suosittuun Tunnista 100 lintulajia -haasteeseen. Väyläkirjat 22,50 (25,00) Jan Södersved Tunnista 100 lintulajia Kirjassa esitellään 150 lintulajia, niiden tyypilliset tuntomerkit, äänet ja elinympäristö. Riikonen Pahojen paikkojen papit Ensi vuonna on kulunut 70 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Lähi-itään. Korkeus 29 cm, leveys 22 cm. Laura Malmivaara, Jaakko Löytty, Pekka Simojoki, Kaari Utrio ja Tapio Luoma. Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Mainio joululahja lapselle, lapsenlapselle tai kummilapselle! 6,50 L. Vanhat suosikit ovat saaneet rinnalleen paljon täysin uusia rukouksia. 68 x 49 cm. 12,00 Lastenmaan joulu Värikäs joulunumero kuljettaa lapsia adventista aattoon ja on täynnä hauskaa tekemistä ja opettavaista luettavaa. Häkli, R. Kirjapaja 22,95 (27,00) Kaisa Aitlahti, Satu Reinikainen Kotien rukouskirja Uudistettu kristillisen kasvatuksen klassikkoteos! Rukousten teemat kumpuavat kodin ja perheen moninaisista hetkistä
Se oli paras joulu ikinä. Siihen kuuluu tärkeitä elokuvia ja paljon ruokaa. He toivat tulleessaan sanoman enkeleiltä: tänne seimeen on syntynyt Vapahtaja ja maan päällä on rauha ihmisillä, joita Jumala rakastaa. Ilmoitustrafiikki ja ilmoitusmyynti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 56 700 kokonaistavoittavuus (painettu+digiviikko, KMT 2024) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972 (painettu) ISSN 2984-5130 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen. Ja ni La uk ka ne n Askel Joulukuussa 2025. askel 12/25 ~ 3 Joulun rauha on enemmän kuin hiljaiset hetket Pääkirjoitus J oulusta puhutaan rauhoittumisen aikana, mutta voi se olla paljon muutakin. Kristinuskon mukaan se on taivaan ja maan yhteen palauttavaa rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Niin tai näin, joulu on loppuvuoden suuri tauko kaikesta. Se tarkoittaa, ettei tarvitse pelätä eikä olla sisimmässään yksin, vaan voi puhua Jumalalle, ja hän on luvannut kuulla ja olla läsnä ihmisen elämässä. Niin lienee ollut Mariankin laita, kun Jeesus-vauva viimein nukkui ja vieraat olivat poistuneet. Lopulta paikalle saapui vieraaksi paimenia. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteri tietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa . Alkuperäinen joulu Betlehemin tähden alla taisi olla kaikkea muuta kuin rauhallinen. Se on enemmän kuin hiljaiset ja rauhaisat hetket. Se nollaa vuoden, ja sitten lähdetään taas kohti uutta. Se on erilaista kuin arki. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen puh. Muistan lapsuuteni jouluista, että niin kauan kuin seurallinen mummini eli, joulut olivat isoja. Toimitus johtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Juha Kurvinen puh. Oman perheeni joulun olen pyrkinyt pitämään rentona. Jotkut viettävät joulunsa mieluiten yksin kaikessa rauhassa. Sen verran lapsuuteni joulut minussa vaikuttavat, että toivon vielä joskus viettäväni isoja jouluja. Sittemmin meillä kotona vietettiin pieniä jouluja, jotka olivat aina samanlaisia. Joku tekee jouluna töitä. 040 683 8431 TUOTTAJA Emilia Karhu puh. Joulun rauha saapuu usein sitten, kun lahjat on jaettu ja tiskit tiskattu. Toiset lähtevät joulunviettoon jonnekin, missä on valoa ja lämpöä. Paikalla oli koko lähisuku ja mahdollisesti vielä jouluvieraita. Yhdelle on tarpeen hiljaisuus, toiselle hulina. Ensin matkattiin rankasti ja etsittiin yöpaikkaa, sitten käynnistyi synnytys. PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan puh. Se oli paras joulu ikinä. 0400 860 862. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 546 32 45 asiakaspalvelu@kotimaa.fi Jos huomaat lehdessä asiavirheen, siitä voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Ehkä hän pohti hiljaa itsekseen, mitä se enkelien julistama rauha mahtoi tarkoittaa. Kerran olimme erämaassa kämpässä jumissa 40 asteen pakkasessa. Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Askel kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Poikkeusjoulut muistan parhaiten. Sitä valmistellaan rauhassa ja sitten ollaan vaan. Siunattua joulua! Freija Özcan päätoimittaja Askel Kerran olimme erämaassa kämpässä jumissa 40 asteen pakkasessa. 040 665 5983. 044 3500 181 TAITTO Samuli Lahtinen KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Satu Kreivi-Palosaari, Risto Leppänen, Kaisa Raittila, Teemu Rinne ja Juha Tanska OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET puh. Ei sen viettämiseen yhtä kaavaa ole. Pelattiin pelejä, kerrottiin tarinoita ja koko ajan tuoksui tuli kamiinassa
12 / 25 Em ili a Ka rh u Rilla Tervonen Pix ab ay 60 EMILIA KARHU etsi retriitissä ankaran ajan armon vilahduksia. 4 ~ askel 12/25 Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Maailma on loputtoman suuri ja salaperäinen 8 Lukijat kertovat lempijoululauluistaan 10 KANNESSA Näyttelijä Vesa Vierikko keskittyy lausumalla Isä meidän -rukouksen ennen lavalle nousua 18 Seitsemän sortin lepoa joulunpyhiin 20 Virrensäkeitä jouluun 22 Heidin kulttuurikeittiössä kainuulainen leipäjuusto ja joulutorttu kohtaavat 24 Toiminta eri yhteisöissä tuo toivoa Sanna-Leena Nuutiselle 26 KANNESSA Vaikeiden vuosien jälkeen joulu on entistäkin rakkaampi, kertoo Katja Laitinen 32 Joululeivonnaisten symboliikkaa 33 Kuukauden kirjat: Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja sodankäynnin taito sekä Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston Lasten oma vuosikirja 34 Lisää kirjavinkkejä 35 Tuomasyhteisön oma sivu: Neljä messua, kolme kirkkoa 36 KANNESSA Kolumni: Joka laulaa, rukoilee kaksinkertaisesti, kirjoittaa Risto Leppänen 38 KANNESSA Monilahjakas Supavit Nummelin rakensi ammattikoulussa veturin ja ajoi sieltä pois omalla junalla 44 Kolumni: Toiset lukevat Raamattua, toisille Raamattu puhuu, Kaisa Raittila pohtii 46 Kolumni: Jouluvalmistelujen lomassa tarvitaan pyhiä pysähtymisen hetkiä, kirjoittaa Kati Pirttimaa 48 KANNESSA Strasbourgin joulumarkkinat ovat koonneet ihmisiä yhteen Ranskassa jo satoja vuosia 52 Korttitaiteilija Minna Immoselle joulu on levon ja läheisyyden aikaa 56 KANNESSA Kolumni: Mahtuuko Jeesus syntymään sydämeeni, kysyy Hanna Ekola 58 Hetki luonnossa: Rauhaa kuusimetsän pihkaisessa sylissä 60 KANNESSA Hiljaisuus ja pimeä herkistävät aistit 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 52 MINNA JA LAURI Laukkanen ovat luotsanneet vuosikymmenet Minna-Korttia, joka kuvittaa yhä suomalaisten joulua. 32 PIPARIUKOILLA ja -akoilla on tavoiteltu siunausta tulevaksi vuodeksi, ja taatelikakku kertoo Jumalan lempeydestä.. Heidän oma juhlansa rakentuu suomalaisista perinteistä ja luonnon rauhasta
Olisi hienoa, jos sen muistaisi useammin, eikä antaisi mennä niin paljon ohi. askel 12/25 ~ 5 Toimittajalta Seppo Kemppainen KIRKONTORNITEKNIKKO SUPAVIT Nummelin kertoo haastattelussa, että hänen keinonsa torjua liiallista maailmanahdistusta liittyy kohtaamisiin. Kotikappelinsakin Nummelin on nimennyt Pyhän kohtaamisen kappeliksi. Nummelin tunnustautuu ihmiseksi, joka tekee kaiken täysillä tai sitten ei tee lainkaan. Ei minulla ole mitään hätää. Niinhän se on ylipäätänsä kohtaamisten kanssa: jokaisesta jää jälki. Kävelin sivukäytävää kirkon takaosaan, kun tunsin, että taivas laskeutuu. Varmaan on niin, että jokainen vierailu jättää kappeliin jotain, josta vähitellen kerrostuu paikan henki. Kaikki taivaan kansalaiset ovat läsnä.. Se on aika paljon, kun kyseessä on yksityishenkilön kappeli. Ja toisaalta jokainen vieras saa sieltä mukaansa jotain, jonka voi kokea omalla tavallaan. Kappelin ylläpitämisessäkään ei taida olla välimuotoa, sillä kappelissa vierailee vuosittain pari tuhatta ihmistä. Kr ist iin a Ko nto nie m i 26 TYTTÄRENSÄ MENETETTYÄÄN suntio Katja Laitinen mietti, voiko nauttia joulusta enää koskaan niin kuin ennen. Ihmiset ja kohtaamiset tekevät hänen mukaansa kappelista kappelin, muutoin se jää vain materiaksi. Toivo, rakkaus ja kohtaamiset antavat hänelle uskoa parempaan tulevaisuuteen. – Olin työvuorossa Kauneimmissa joululauluissa
SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 9.1.2026 6 ~ askel 12/25
Minulle maailma on ollut alusta alkaen loputtoman suuri ja käsittämätön. – Carl Gustav Jung, psykiatri (1875–1961) askel 12/25 ~ 7. Pi xa ba y Voima Ihmisen täytyy voida tuntea, että hän elää maailmassa, joka osin on salaperäinen, jossa tapahtuu ja koetaan myös asioita, jotka jäävät selittämättä
Moniäänisesti laulettuna se soi kauniisti. Siinä on minulle tärkeät ja koskettavat sanat nimenomaan suomeksi. Päivi MINULLE TÄRKEIN joululaulu on Enkeli taivaan lausui näin. Tavallaan se kertoo ihmisen matkasta maanpäällä. Se laulettiin aina joulujuhlan päätteeksi. Voit myös kertoa meille jonkun jännittävän siivoamiseen liittyvän muiston. 8 ~ askel 12/25 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Paula MINUA ON viime vuosina koskettanut erityisen paljon Mikko Kuustosen laulu Joulun rauhaa. Pix ab ay Yhteisö. Sanat ”ei valtaa, kultaa, loistoa vaan rauhaa päälle maan” sopivat juuri tähän aikaan, kun monessa maassa riehuu sota. Siinä lauletaan: ”Joulun rauhaa Pyhä maa, joulun rauhaa Palestiina. On aika rauhoittua ja viettää suurta juhlaa lähimpien kanssa. Nykyään se lauletaan usein hautajaisissa. Huomioithan, että joululoman ja painoaikataulujen vuoksi viestejä voi tällä kertaa lähettää poikkeuksellisesti vain sähköpostilla, koska vastausaika on niin lyhyt. Tänäkin vuonna sen sanoma on erittäin ajankohtainen. Sibeliuksen säveltämä laulu on äärettömän kaunis ja tunnelmallinen. Aikuisten kesken ei ole tarpeellista ostaa lahjoja eikä ostella turhia tavaroita kaupoissa etsien. En kyllästy siihen koskaan. Sävel on upea ja jylhä ja sopii hyvin laulun sanomaan. Ovat voitot ja tappiot aavikon hiekkaa kyynelten rinnalla.” Laulussa puhutaan siitä, kuinka olemme väsyneet ihmisen taakkaan, ja pyydetään Seimen Lasta Kerro meille paras siivousvinkkisi! JAA ASKEL-LEHDEN lukijoille uuden vuoden kynnyksellä paras siivousvinkkisi! Oletko oppinut sen isovanhemmilta tai vanhemmilta tai kenties kaverilta tai jostain lehdestä. RAKKAIN JOULULAULU minulle on En etsi valtaa loistoa. Vai onko vinkki tarttunut mieleen koulun kotitaloustunnilta. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Kirjoita sähköpostin otsikkoon Paras siivousvinkkini ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi 16.12. Satu PARAS ja puhuttelevin joululauluni on Oi jouluyö. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Lempi joululauluni PALKINNON VOITTANUT Hilkka kertoo, että kaikkein kaunein joululaulu on hänen mielestään Maa on niin kaunis. Hilkka kirjoittaa: Muistan sen jo kansakouluajoilta. Siinä on kaunis sävel ja sanat. mennessä
Joulu sydämessä. Jutun kirjoitti Emilia Karhu ja kuvasi Jukka Granström. Asiakaspalvelu Puhelin 040 546 32 45 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Lehden paras juttu. Sanat ja sävel ovat erottamattomat ja mieleen painuvat, tuoden oikean joulumielen. Lauluyhtye Rajattoman levyttämä kappale ei ole kovin vanha, mutta sen sanat ovat Kantelettaresta. Palkinnon voitti Timo Riistaniemi Oulusta. Ja usein kuitenkin on. Toinen oli Odetta Lee-Simmonsin haastattelu otsikolla Olen pyydellyt anteeksi jopa olemassaoloani. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 93 € 11 lehteä (12 kk) 57 € 6 lehteä 28 € 3 lehteä Määräaikaistilaus 104 € 11 lehteä (12 kk) 59 € 6 lehteä 29 € 3 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Omppu MINULLE TÄRKEIN joululaulu on Varpunen jouluaamuna. Elämä ei aina kulje kirkkaitten valojen alla, vaan vastaan tulee Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Parasta on yhtyä siihen jouluaamun jumalanpalveluksessa seurakunnan kanssa. Siksi on hyvä laulaa tähtien tuikkeesta silloin, kun kaikki on hyvin. Saan kylmiä väreitä aina, kun kertosäkeessä lauluyhtye laulaa voimakkaasti: Joulun Jumala syntyi. Marjatta VIRSI 21 Enkeli taivaan on ollut lapsuudesta saakka rakas ja läheinen. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Toinen oli Eeva Soivion haastattelu otsikolla Kävin kuoleman eteisessä. mennessä osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi. Se herkistää joulutunnelmaan. Ne kertovat ketusta, joka juoksee pitkin lumista maisemaa kertoakseen ilouutisen: Jumalan poika on syntynyt. Sen kirjoitti Pia Tiusanen ja kuvasi Pasi Leino. Tahvanus TÄRKEIN JOULULAULUNI on ehdottomasti Tuikkikaa oi joulun tähtöset. Kirjoita sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Katri LEMPIJOULULAULUNI on Mia Makaroffin säveltämä Ketun joululaulu. Kun lauletaan kymmenes säkeistö, on ilo ja kunnia veisata se seisoen kiitollisena kaikesta. Myös melodia on kaunis. MIKÄ ON tämän lehden paras juttu. Numeron 11/2025 parhaaksi lukijat äänestivät kaksi juttua. Joululomien ja painoaikataulujen vuoksi tällä kertaa voi poikkeuksellisesti äänestää vain sähköpostilla, koska vastausaika on niin lyhyt. P A L V E L U K O R T T I Pix ab ay saapumaan valottomaan taloon. Onnittelut! suruja ja pettymyksiä. Lähetä vastaus 16.12
TEKSTI: NIILO RANTALA • KUVAT: JANI LAUKKANEN 10 ~ askel 12/25. Jouluhulina alkakoon! Television joulukalenterista tutun tietokonenerotonttu Sherlokkisen näyttelijä Vesa Vierikko ei kaipaa omaan jouluunsa rauhaa. Hän lausuu rauhallisesti Isä meidän -rukouksen ja pyytää esitykselle siunausta. Hengellisyys ja hiljentyminen näyttelevät sen sijaan merkittävää roolia Vierikon elämässä aina ennen teatterilavalle nousemista. Joulupäivänä kokoonnutaan isolla perheporukalla syömään ja viettämään aikaa yhdessä
askel 12/25 ~ 11. ”TAPAHTUKOON SINUN tahtosi” on Vesa Vierikon mielestä aina yhtä puhutteleva kohta Isä meidän -rukouksessa
Teatterin maailmaan Vierikko sukelsi Sinisalojen perheen kautta. Ilmassa oli pientä jännitystä. Se oli yhtäkkiä ihan oikeaa teatteria. Huolet katosivat sillä sekunnilla. Tuohon aikaan Veikko Sinisalo oli Suomen arvostetuimpia näyttelijöitä, lausujia ja kulttuurivaikuttajia, ja hänen kauttaan pojat näkivät monenmoisen kirjon taidemaailman tapahtumia. Myllyaho kutsui Vierikon Kansallisteatteriin näyttelemään Charles Dickensin ikonisen joulunäytelmän Saiturin joulun saituria. Perheen Helsingin koti Lallukka oli joutunut remonttiin, ja viimeisen remonttikuukauden ajaksi Vierikko päätti vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa lähteä interreilaamaan. Yhteen Lappeenrannan aikana otettuun kuvaan liittyy Vierikon varhaisin, kauhistuttava joulumuisto. – Isä työskenteli kasarmilla ja puhui sieltä aina jonkun sotapojan meille joulupukiksi. S yksy 2015 alkoi näyttelijä Vesa Vierikon perheessä erikoisissa merkeissä. Naamarin rei´istä kurkistivat oudot silmät. Siitä jäi vahva muisto. Meistä tuli heti ekana päivänä ihan paita ja peppu. Ja ne pukit eivät olleet mitään cola-pukkeja, vaan hirveän pelottavan näköisiä vanhan ajan kummajaisia. Sinisalojen vanavedessä teatterimaailmaan Myöhemmin Vesa Vierikosta itsestään kasvoi monien naamioiden mies. Näin kului kuukausi. – Muistan, kuinka tämä pelottava pukki naamari kasvoillaan työnsi naamansa ihan mun naamaani kiinni. Saimme käyttää valokalustoa ja muuta. Säpinää riitti, kun lapset olivat vielä peruskouluikäisiä ja matka melko spontaani. Oppikoululaiset Vesa ja Jarno kävivät usein katsomassa Veikko-isän harjoituksia ja esityksiä sekä Tampereella että Helsingissä. Lapsena Vierikko asui Lappeenrannassa ja Tampereella, ja vaikka valokuvaaminen olikin harvinaista herkkua, joka joulu otettiin parikin valokuvaa. Aluksi se oli kirkon kautta koottu harrastajaporukka, mutta pian se muuttui Tampereen työväenyhdistyksen teatterinuoriksi. Ja meidän pikkujätkät pelasivat silloin jalkapalloa. – Ajattelimme, että kyllä me tästä jotenkin selviämme. Pian perhe jatkoi huoletonta taivallustaan junalla halki Rivieran. Eikä niin pientäkään. Teatteri tuli tutuksi niin sanotusti keittiön kautta. Teatterin puolella Vierikkoon jätti vahvimman jälMutta aina selvittiin, hyväntahtoisuudella ja nokkeluudella! 12 ~ askel 12/25. Pelottava joulupukki Pientä jännitystä Vesa Vierikon jouluihin on liittynyt jo hänen lapsuudessaan. Elokuvan puolelta mieleen on jäänyt erityisen hyvin rooli Matti Ijäksen ohjaamassa kulttielokuvassa Katsastus. Innokkaiden nuorten ryhmä sai harjoitustilat Hämeenpuistosta Työväen teatterilta ja pian he pääsivät jopa esittämään teoksiaan Kellariteatterissa. – Harjoitukset taisivat alkaa sopivasti seuraavana päivänä matkalta paluumme jälkeen, Vierikko naurahtaa muistolle. Se oli elämys. – Me sitten perustettiin oma teatteriryhmä jo aika nuorina. Italiassa arki iski vasten kasvoja. Elämän taival on ikimuistoisia rooleja täynnä. – Se muutti tilanteen. Valmis professoriksi Teatterikouluun Helsinkiin Vierikko pääsi opiskelemaan jo 19-vuotiaana. Näyttelijäntyön professorinakin toiminut Vierikko on yksi Suomen tunnetuimpia teatterija elokuvanäyttelijöitä, jolle on kertynyt rooleja kuudelta vuosikymmeneltä. – Kaikki starat olivat kentällä Neymarista Messiin. Aluksi seurue lensi Barcelonaan, missä perhe pääsi heti ihmettelemään FC Barcelonan jalkapallo-ottelua. Kahta vaikuttaneinta roolia hänen ei kuitenkaan tarvitse kauaa hakea. Sen Vierikko muistaa yhä. Vierikko muistaa, kuinka he istuivat pohtivaisina italialaisen majapaikkansa takapihalla. Vierikko ja hänen vaimonsa havahtuivat siihen, että syksyn työkalenteri näyttää tyhjältä, ja matka oli imenyt viimeisetkin säästöt. – Oppikoulussa luokkakaverikseni tuli Veikko Sinisalon poika Jarno. Sukanvarret oli koluttu. Se lienee lämpimimpiä joulumuistojani. Eräässä valokuvassa Vierikko näyttää erityisen kauhistuneelta. Hotelleilla ja huoneistoilla oli vain kaksi kriteeriä: niiden oli sijaittava lähellä merta, ja lisäksi tarvittiin pääsy uima-altaalle. Juuri sillä samaisella hetkellä puhelin soi. – Saiturin joulu pelasti meidän perheemme joulukatastrofilta. Sieltä tarttui kipinä. – Siitä joku tulee kiittelemään yhä edelleen viikoittain. Langan toisessa päässä oli Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho
– LAPSUUTENI joulupukit eivät olleet mitään cola-pukkeja, vaan hirveän pelottavan näköisiä vanhanajan kummajaisia, Vesa Vierikko muistaa. askel 12/25 ~ 13
NYKYISET MAAILMAN johtajatkin voisivat Vierikon mielestä opetella Dickensin Saiturin jalanjäljissä jakamaan ja antamaan sekä näkemään ja tekemään hyvää. 14 ~ askel 12/25
Hienoja kokemuksia olivat esimerkiksi TV2:sen joulukalenterit, joista kahdessa Vierikko näytteli tietokonenerotonttu Sherlokkista. askel 12/25 ~ 15. – Ja sarja tietenkin kuvattiin kesällä. Siinä ollaan joulun ytimessä. Alalla on nimittäin raskaat puolensa, Vierikko huokaa. Vierikko rapsuttaa Nero-koiraansa ja silittää partaansa. Mutta aina selvittiin, hyväntahtoisuudella ja nokkeluudella! Lämmöllä Vierikko muistelee myös yhteistyötä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa, joka tulkitsi ylitontun roolia. Se rooli vaikutti minuun niin, että kun minua sen jälkeen pyydettiin näyttelijäntyön professoriksi, ajattelin olevani valmis. – Timo Parvelan käsikirjoitukset olivat todella hauskoja. Sen hän muistaa, että joulupäivänä käytiin aina äidin vanhempien luona joulupäivällisellä. Joulun ytimessä Salierin roolin lisäksi rooli Dickensin Saiturina on jäänyt Vierikolle kirkkaasti mieleen. Joulupäivällistraditio on tietyssä mielessä Amerikkalaisesta Disney-joulusta en ottaisi välttämättä muuta kuin punaisen värin. – Se oli niin uskomattoman hyvin kirjoitettu näytelmä, että koin näyttelijänä siinä eräänlaisen täyttymyksen. – Miten tässä käy, jos jatkatte näin. Oli niissä isojakin teemoja, kuten se, kun pahuus tulee tonttujen maailmaan. Joulupukeiksikin oli saatu melko nimekkäät kollegat, ensimmäisenä vuonna Vesa-Matti Loiri ja toisena Esko Salminen. Kasvoille nousee pohtiva ilme. Näytelmän keskeinen viesti on toivo. Että hou hou vaan, Vierikko naurahtaa. – Vaikka olisi yksikin esitys viikossa, niin koko ajan täytyy pitää teksti mielessä. jen rooli Salierina Peter Shafferin kirjoittamassa Amadeus-näytelmässä. Välillä tutkittiin porokuiskaajan arvoitusta. Siinä ei hirveästi rentouduta. Ehkäpä nykyiset maailmanjohtajatkin saattaisivat kaivata saiturin kokemusta. Ja niitä tuntuu riittävän. Kolmenkymmenen hengen perhepiiri Lapsuuden jouluista ei Vierikolle ole periytynyt sen suurempia traditioita. Salierin rooli vapautti Vierikon myös kilpavietistä ja tarpeettomasta kunnianhimosta. Katsoja saa seurata, miten Saituri oppii jakamaan ja antamaan, näkemään ja tekemään hyvää. Kuusipäiväinen työviikko, viikonloppuja iltatyöt sekä mahdottomuus matkustella ja irtautua. Joulurooleja Vierikon uralle mahtuu toki muitakin. – Tarina on niin tärkeä ja opettavainen. – Sen jälkeen olen vain harrastanut näyttelemistä
Muutoin Vierikko ei aina amerikkalaisesta tuontitavarasta innostu. Koska ääntä riittää muutenkin, ei Vierikko liiemmin joulumusiikkia kaipaa. Kaikesta voi päätellä, ettei sana joulurauha ole Vierikolla ensimmäisenä mielessä joulusta puhuttaessa. jatkunut. – Se on tämä Disney-joulu sellainen, että en ottaisi sieltä välttämättä muuta kuin punaisen värin. Kun joukkue sitten kokoontuu Lallukassa, saattaa paikan päällä olla helposti yli kolmekymmentä juhlijaa. – Suurperheelliselle joulurauha ei oikeastaan tarkoita mitään. Aiemmin mukana oli usein myös anoppi ja hänen kolme koiraansa. Lahjakeskeisyydessäkin Vierikko näkee ongelmia. Niitä on aina löytynyt lähipiiristä, ja esimerkiksi Iiro Rantalan kanssa Vierikko järjesti asian niin, että Rantala oli 16 ~ askel 12/25. Mukana on aina myös Vierikon vaimon siskon perhe. – Olen kiitollinen myös siitä, että ensimmäinen vaimoni on usein mukana. Lapsenlapsiakin on jo seitsemän, ja kahdeksas on syntymässä. Perhepiiri saattaa kuulostaa pieneltä ja suljetulta, mutta Vierikon tapauksessa näin ei ole. – Se on vanhemmille ihan mieletön rumba. Tässä muodossa joulupäivän juhlallisuuksia on Vierikoilla vietetty jo parikymmentä vuotta. Täällä on aina hirveä hötäkkä ennen joulua. Lopputulemana meillä on kolme täysin samanikäistä lasta. – Aina kun menimme aikanaan heille ilmoittamaan, että meille on tulossa lapsi, he vastasivat, että niin on heillekin. – Yhä edelleen joulupäivänä kokoonnumme perhepiirin kanssa syömään ja viettämään päivää yhdessä. Joulupäivänä joukkoon kuuluvat Vierikko, hänen vaimonsa ja heidän kolme lastaan sekä Vierikon neljä lasta aiemmasta avioliitosta. – Ja koska meillä on koira, ja vaimon siskon perheellä on koira, on jo siinäkin aikamoista jouluhumua. Meillä on onneksi hyvät välit, ja se on lapsille ja lastenlapsille tärkeää. Jos CD-levy kuitenkin soittimeen päätyy, sieltä saattaa kajahtaa Elviksen tai Bing Crosbyn joululevyjen sävelet. Joulupukeista ei kuitenkaan ole ollut pulaa. Mutta ehkä sitten, kun on siivottu, juostu hakemassa lahjoja, haettu kuusi, huolehdittu ruoat ja sovittu kuviot, ehkä sitten koittaa joulurauha pariksi tunniksi
– Täytyy pysähtyä oikeasti, että näkee sielun silmin hänen kasvonsa. Vuohi 30 € Valitse joululahjaksi: toisenlainenlahja.fi YKSI LAHJA, ISO VAIKUTUS. Samanlaista tyhjentymisharjoitusta Vierikko ei kuitenkaan odota joulultaan. ”Tapahtukoon sinun tahtosi” on Vierikon mielestä aina yhtä puhutteleva kohta. Sitten Vierikkoon leviää outo rauha. En kanna huolta lähimmäisistä sillä aikaa. Isä meidän -rukous ennen esitystä Joulu ei siis ole Vesa Vierikolle hälinän takia järin hengellinen kokemus. Vierikko käy rukouksen läpi kohta kohdalta. Aina ennen esitystä, hän pysähtyy ja lausuu rauhassa lapsena oppimansa Isä meidän -rukouksen. Sitten nousee arkinen ulottuvuus: ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Myös anteeksiantamisen ja -pyytämisen rukoileminen on oikea oppi. Aluksi Vierikko päätti, että ennen aamenta hän käy läpi jokaisen lähisukulaisen ja pysähtyy mielessään tämän kohdalle. Vasta sitten koittaa aamenen aika. – En edes kaipaa joulurauhaa. Hän on valmis työhönsä. Vierikon silmiin kirii vekkuli vire. – Minun Isä meidän -rukoukseni tosin pitenee vuosi vuodelta. Erääseen mielentyhjennysharjoitukseen Vierikolla liittyy vahva hengellinen lataus. Litania on aina vaan pidempi, varsinkin nyt lastenlasten myötä. Ja kuinka kiitollinen siitä saa ollakaan, että se joukko on kasvanut vuosi vuodelta. – Toivon siunausta sille esitykselle. – Ensin puhutaan Jumalasta ja pysähdytään. – Se vapauttaa minut tulkitsemaan roolia ja elämään näyttämöllä. Hulina alkakoon! Olen kiitollinen siitä, että ensimmäinen vaimoni on usein mukana joulunvietossamme. TOISENLAINEN LAHJA ® Lahja, joka ilahduttaa ja luo toivoa – lähellä ja kaukana.. Sanoilla on valtaa ja merkitystä. pukkina heillä, ja hän visiteerasi pukin tamineissa Rantalan luona. Sen jälkeen Vierikko toivoo, että joku katsojista kokisi esityksessä jotain erityistä tai saisi jotain eväitä mukaansa. – Isä meidän -rukous on se tie, miten minä koen hengellisyyttä. Hänelle hengellisyys merkitsee erityisesti pyrkimystä kasvuun, rauhaan ja parempaan itsetuntemukseen
Levollista joulunaikaa! EMILIA KARHU Seitsemän sortin lepoa joulunpyhiin Juuri nyt Pix ab ay asiakaspalvelu@kotimaa.fi 040 546 32 45 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2161 Normaali mpm. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Psyykkistä lepoa tuovat pienet tauot arjessa tai rauhallinen, tietoinen hengittäminen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Lopulta kyse on pienistä asioista, mutta ne täytyy tiedostaa. Smithin mukaan lepoa on seitsemää eri tyyppiä. Viimeiset noin parikymmentä vuotta se joku olen ollut minä. Joulun kaunein lahja voi olla hetki hiljentymistä 22 € 3 kk määräaikainen + avaimenperä Albert Edelfelt -avaimenperä. Henkistä lepoa tuo sisäinen rauha ja tunne siitä, että on rakastettu. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aistien lepoa tukevat älylaitteiden sulkeminen, himmeät valot ja hiljaisuus. Väsyneenä kannattaa tehdä asioita, jotka tekevät itselle hyvää. Ja tiskiä riittää. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Toki delegoin asioita myös muille, mutta jollain on pakko olla langat käsissään, jotta kaikki sujuu. Törmäsin äskettäin Paula Ruotsalaisen ja Elisabeth Falckin kirjassa Aikuinen parisuhde ja muutoksen myönteinen voima hyvinvointitutkija Sandra Dalton Smithin jaotteluun. Fyysistä lepoa ovat esimerkiksi kunnon yöunet tai kevyt liikunta. Vai delegoisitko tänä vuonna joulupöydän antimien valmistamisen selkeästi useammalle ihmiselle. Tunnetason lepoa antavat luonnossa liikkuminen, itsemyötätunto sekä huolien keventäminen puhumalla tai kirjoittamalla niistä. On yritettävä varmistaa, että jokainen perhekunnasta saa jotakin lahjaksi, että kaikille löytyy joulupöydästä jotain juuri hänen ruokavalioonsa sopivaa syötävää, ja että huusholli on suurin piirtein siisti ja tunnelmallinen. Lepo on ihmiselle elintärkeää. Kuormittavissa elämänvaiheissa palautumisesta on Ruotsalaisen ja Falckin mukaan huolehdittava erityisen tietoisesti. Suurperheen emännän joulu on sekä etukäteen, joulunpyhinä että jälkikäteen täynnä työtä ja touhua. Sosiaalista lepoa tarjoaa yksinolo tai ajanvietto kaikkein läheisimpien kanssa sekä omien rajojen tunnistaminen. 18 ~ askel 12/25 Joulukuu O massa elämässäni joulunaika ja lepo eivät ole koskaan liittyneet toisiinsa. Luova lepo puolestaan pitää sisällään inspiroivaa toimintaa ja kauneuselämyksiä, vaikkapa musiikin kuuntelua. Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 3kk – 22€ Askel tarjoaa lempeitä tarinoita, iloa ja toivoa – lahjan, joka kantaa pitkälle joulun yli. Miten voisimme saada joulunaikaamme myös näitä erilaisia levon hetkiä. Voit myös kirjoittaa päiväkirjaan etukäteen kaikesta siitä, mistä arvelet joulunaikaan kuormittuvasi, ja miettiä kirjoittaessasi, voiko joitakin kuormituksia ennaltaehkäistä tai raivata joulunvietosta kokonaan pois. Ehkä lähdet hitaalle kävelylle tai vetäydyt hetkeksi hämärään nurkkaukseen kynttilän valoon kesken kiihkeimmän joulusiivouksen
Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 3kk – 22€ Askel tarjoaa lempeitä tarinoita, iloa ja toivoa – lahjan, joka kantaa pitkälle joulun yli. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Lähetä tekstiviesti LAHJA20 numeroon 16499 (20€) tai lahjoita MobilePaylla numeroon 20113. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Joulun kaunein lahja voi olla hetki hiljentymistä 22 € 3 kk määräaikainen + avaimenperä Albert Edelfelt -avaimenperä. Joulukeräys 2025 TUO JOULU GAZAN LAPSILLE JA LAHJOITA! Keräyslupa RA/2024/1294 voimassa toistaiseksi, koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta, myöntänyt Poliisihallitus. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Keräyslupa ÅLR2024/4242 voimassa 1.1.–31.12.2025, Ahvenanmaa, myöntänyt Ålands Landskapsregering. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 040 546 32 45 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2161 Normaali mpm
Paista aina sydämeen kodin jouluvalo! – Aale Tynni Kaikkien ihmisten keskelle nyt joulu saapukoon. 20 ~ askel 12/25 Juhlamieltä täynnä on koko pieni talo. Se kutsuu suureen piiriin, toivoon ja sovintoon. – Virrestä 18 Ilo, rauha mukanaan saapunut on päälle maan Jumala ja ihminen, auttajamme armoinen. Kristus, auttajamme, nyt aurinkona kirkkaana loistaa ilonamme seimen oljilla. – Virrestä 34 On kylmä Pohjolan pakkassää, ja päivää pimeys piirittää. – Siionin laulusta 14 Suuri Jumalamme on pieni lapsi tallissa. – Siionin laulusta 18 Oi joulun lapsi pieni, lahjoista ihanin, johdata mainen tieni luoksesi kotihin. – Virrestä 16 Säkeitä jouluun. On loiste kaukana auringon, vaan silti kirkkaus läsnä on
– Virrestä 38. – Usko Kemppi Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen: lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen. Sen suojaan jäämme toivossa, et hylkää meitä, Jumala. Lapsi hän on turvaton, vaikka kaiken Herra on. – Viljo Kojo Äidin rintaa tarvitsee hän, ken kaikki ravitsee. – Virrestä 19 Me Herran nimeen luotamme, myös uuteen vuoteen kantaa se. askel 12/25 ~ 21 Pix ab ay Maailman yöhön loistaa ylhäällä tähtönen. Sankarin sen, ken poistaa sorron ja vääryyden. – Alpo Noponen Ja vaikka vuodet häipyy, unhoittaa et voi, kun saapui armas ilta tuo ja joululaulu soi
Leikkaa sitten pienellä piparimuotilla mieleisiäsi palasia juustoleivästä. Paista torttuja uunissa 200 asteessa noin 10 minuuttia tai paketin ohjeen mukaan. Kokeile! Tämä on superherkullinen, nostalginen ja samalla uudenlainen versio perinteisestä joulutortusta. Taittele taikinapalat tortun muotoon. HEIDI RANTALA N iilo Ra nta la N iilo Ra nta la Heidin kulttuurikeittiössä 22 ~ askel 12/25. Harva tietää, että leipäjuuston juuret ulottuvat satojen vuosien taakse pohjoiseen Suomeen ja Lappiin. Kävimme yhdessä poimimassa hilloja eli lakkoja suolta, ja niiden maku palauttaa minut yhä hetkessä lapsuuteni mummolaan Joukokylään. Siellä aika tuntui pysähtyneen, yöt olivat valkeita ja talvisin lunta oli niin paljon, että laskimme mäkeä navetan katolta. Kun luumu jää pois joulutortusta ja tilalle tulee kultainen lakkahillo, se kimaltaa makeasti suolaisen, uunissa pehmenneen leipäjuuston alla – täydellisenä tähtitortun täytteenä. Kainuulaiset joulutortut Tämän herkun valmistamiseen tarvitset torttutaikinalevyjä, lakkahilloa, leipäjuustoa sekä torttujen voiteluun yhden kananmunan. Hän käytti maidonjuoksutinta, valtavaa leivinuunia ja pitkävartista valurautapannua. Leipäjuustotortut V aikka lapsuudessani pidin leipäjuuston narskuvaa rakennetta ja mietoa makua hieman vastenmielisenä, en aikuisena saa tästä herkusta kyllikseni! Kainuulaisen, nyt jo edesmenneen, isoäitini käsissä leipäjuusto syntyi alusta asti itse tehden. Tänä päivänä lakkahillo ja leipäjuusto muodostavat uuden liiton joulupöydässä. Kaikki tehtiin itse ja kaikki tehty käytettiin aina loppuun. Sulata torttutaikina. Nimensä mukaisesti se paistettiin leivän tavoin uunissa, ja sen narskuva rakenne syntyi hitaasta kuumennuksesta ja maidon luonnollisesta rasvaisuudesta. Lisää hilloa tortun pohjalle ja laita juustonpala päälle. Sitä valmistettiin jo 1600-luvulla poronmaidosta, ja juustoa kutsuttiin ”juustoleiväksi” tai ”niskaiseksi”. Kaulitse levyä, niin yhdestä levyviipaleesta riittää aina kolmeen torttuun. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi vielä tomusokerilla
LEIPÄJUUSTOTORTUT torttutaikinalevyjä lakkahilloa leipäjuustoa 1 kananmuna voiteluun tomusokeria koristeluun N iilo Ra nta la askel 12/25 ~ 23
E spoon Tapiolassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Hanna-Leena Nuutinen tutustui jo varhain sekä Taizé-yhteisöön että oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman puolesta työskentelevään Emmaus-liikkeeseen. – Sodat saavat aikaan kauheaa inhimillistä kärsimystä. Neuvostoliitossakin hän kävi tapaamassa Raittilan tuttavia. Em ili a Ka rh u 24 ~ askel 12/25. – Nämä naiset tunsivat vanhempani ja olivat minulle kuin varaäitejä. Yritän elää tässä ja nyt. Anna-Maija Raittilaa Nuutinen kuvaa rohkeaksi ja uskossaan hyvällä tavalla rajattomaksi. Taizé-yhteisössä minua puolestaan puhuttelevat hiljaisuus, ilo, yksinkertaisuus, anteeksianto ja ihmisten keskinäinen yhteys. Omaksuin jo nuorena Emmaus-liikkeen ajatuksen kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta ja siitä, että ensin pitää auttaa heitä, jotka kärsivät eniten. Yhdessä Tammisaaren – JOULU tulee aina ihan varmasti, riippumatta omista tekemisistäni, Hanna-Leena Nuutinen sanoo. Käytännöllisenä ihmisenä minulle tuo toivoa se, että voin tehdä jotain. – Joka aamu kun herään, ajattelen, että elämä on lahja. Emmaus Helsingin kautta Nuutinen pääsee auttamaan konkreettisesti hädässä olevia. On käsittämätöntä, että tässä maailmassa, jossa on niin paljon viisautta, ei osata elää sovussa ja rauhassa. Raittila vaikutti kirkossa sekä ylätasolla että aivan ruohonjuuritasolla. Taizé-yhteisön kautta ystäviä on ympäri maailmaa. Joulu ystävien kesken Helsinkiläinen Hanna-Leena Nuutinen asuu yksin, mutta yksinäinen hän ei ole. Hänelle tärkeitä arvoja ovat auttaminen, avarakatseisuus ja yhdessä tekeminen. Hän oli karismaattinen ihminen, jolla oli kyky kohdata kaikki ihmiset kuin nämä olisivat perheenjäseniä. Toiminta tuo toivoa Nykyinen maailmantilanne aiheuttaa Nuutiselle surua ja tyrmistystäkin. Nuutinen käy hoivakodissa tapaamassa äitiään useita kertoja viikossa. Varaäidit kuolivat jo vuonna 2012, mutta Nuutisen oma äiti elää yhä. Niiden pariin häntä johdattivat lähistöllä asunut runoilija Anna-Maija Raittila sekä Emmaus-aktiivi Elisabeth de Godzinsky. Nuutinen pääsi kylmän sodan aikana Raittilan ja tämän miehen Taisto Niemisen kanssa Itä-Saksaan tapaamaan vainottuja kristittyjä, vaikka sellainen toiminta oli kiellettyä. Lahjaa ovat kaikki asiat ja ihmiset, joita päivän mittaan kohtaan. Vastikään eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja toimii aktiivisesti vapaaehtoisena muun muassa Tuomasyhteisössä ja Emmauksessa
Hän on viettänyt jouluja myös ulkomailla. – Vauhtia riitti ja taisin olla välillä Teemulle aikamoinen kivi kengässä, kun yritin hiljentää tahtia. Piirit kokoontuvat kodeissa ja niissä rukoillaan messussa jätettyjen, testiviestinä tai netin kautta tulleiden sekä Askel-lehden lukijoiden lähettämien rukousaiheiden puolesta. Joulustressiä hänellä ei ole. – Kysyin aikoinaan nyt jo edesmenneeltä professori Heikki Kotilalta, mitä on Tuomasyhteisön teologia. Nuorena sairaanhoitajana hän oli usein joulut sairaalassa. ELISABETH DE Godzinsky ja Anna-Maija Raittila ovat olleet Hanna-Leena Nuutiselle esikuvia ja varaäitejä. Nuutinen tunnustautuu adventti-ihmiseksi. – Tuomasyhteisössä olen törmännyt hyvin monenlaisiin elämänkohtaloihin. Tuomasyhteisössä olen törmännyt hyvin monenlaisiin elämänkohtaloihin. EMILIA KARHU LOKAKUUSSA HANNA-LEENA Nuutinen tapasi Taizéssa viitisenkymmentä ihmistä, jotka olivat yhteisössä vapaaehtoisina samaan aikaan hänen kanssaan vuosina 1984–85. Toisaalta rukous kantaa myös meitä rukouspiiriläisiä ja rukoilemme myös toistemme puolesta. – Saunomme, syömme ja lähdemme ehkä Tuomasmessuun kello 23. Sekä siellä että Taizéssa ylitetään ennakkoluuloja ja raja-aitoja tutustumalla ja yhteistyöllä. Hän nauttii joulukuusta ja joulun odotuksesta ja erityisesti joulutervehdysten lähettämisestä. Ensimmäisiä työtehtäviäni taisi olla 10 000 euron säästösuunnitelman laatiminen. Parasta on, että maallikoilla on messun toteuttamisessa aktiivinen rooli. Häneen voimme aina turvautua. Samaan aikaan käynnistyi myös Agricola-liike, jota veti Teemu Laajasalo. Rukousaiheet tuovat suhteellisuudentajua Helsingin Tuomasmessuun Hanna-Leena Nuutinen osallistui ensi kertaa huhtikuussa 1988. Minun toivottiin saavan tulot ja menot tasapainoon ja se onnistuikin tiukoin ottein. Joulun tapahtumia ja sanomaa elettiin läpi yksinkertaisissa rukoushetkissä Sovituksen kirkossa. – Joulu tulee aina ihan varmasti, aivan riippumatta omista tekemisistäni. Nuutinen kuuluu myös yhteen Tuomasmessun rukouspiireistä. Nuutinen on mukana myös Sairaanhoitajain Kristillisessä Seurassa, joka tukee Suomen Lähetysseuran lastenkotija koulutyötä Venezuelassa. – Kaikesta maailman kärsimyksestä huolimatta uskon, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. – He ovat minulle kuin sukulaisia. Hän vastasi, ettei sellaista ole, vaan kyseessä on käytännöllis-toiminnallinen yhteisö, jossa hengellisyys toteutuu monin eri tavoin. Mieleen on jäänyt esimerkiksi joulu Taizé-yhteisössä Ranskassa 1980-luvulla. Toiminnanjohtajana Nuutinen panosti erityisesti pitkäaikaisissa vastuutehtävissä palvelleiden vapaaehtoisten tukemiseen. Tärkeintä oli yhdessäolo. Illaksi hoivakotiin tulee Nuutisen sisko, ja Nuutinen itse suuntaa ystäviensä kanssa viettämään nyyttärijoulua Pasilaan. askel 12/25 ~ 25. Tänä jouluna Nuutinen katsoo äitinsä kanssa hoivakodissa ekumeenisen joulujumalanpalveluksen ja joulurauhanjulistuksen. – Rukousaiheet ovat tuoneet suhteellisuudentajua. Messun toteuttaminen yhdessä muiden kanssa tuo Nuutisen elämään iloa. Ihmisillä on monenlaisia hyvin raskaita asioita elämässä. Messun kokoajana ja esirukousjohtajana hän on oppinut rekrytoimaan, organisoimaan, luovimaan ja esiintymään. Lahjoja ei annettu eikä ruokakaan ollut erityisen ihmeellistä. Joulu ei tuo stressiä Hyvä joulu voi olla todella monenlainen, Hanna-Leena Nuutinen ajattelee. – Vuosi oli työntäyteinen. Tuomasmessun hengellisyydessä Nuutista puhuttelee erityisesti avoimuus ja pyrkimys yhteisymmärrykseen eri tavalla uskovien kesken. Samalla hän on saanut ystäviä ja tuttavia oman kuplan ulkopuolelta. Emmaus-ryhmän kanssa he ovat muun muassa lähettäneet pari rekallista tavaraa Ukrainan Emmaus-ryhmille ja keränneet rahaa ukrainalaisen sosiaalikeskuksen tukemiseksi. Vuonna 2009 Nuutinen kutsuttiin vuodeksi Tuomasyhteisön toiminnanjohtajaksi. Hän pyysi ja sai virkavapaata erityissuunnittelijan tehtävästään Helsingin kaupungilta
Vaikeiden vuosien jälkeen joulu on entistäkin rakkaampi Tyttärensä menettäneen jyväskyläläisen Katja Laitisen jouluihin on palannut odotus, lämpö ja syvyys. TEKSTI: VIRPI KIRVES-TORVINEN • KUVAT: KRISTIINA KONTONIEMI 26 ~ askel 12/25. Läsnä juhlassa ovat myös taivaan kansalaiset. Joulu tulee omalla painollaan ja kauneudellaan joka tapauksessa, Laitinen sanoo. – Ei pitäisi liikaa ajatella, mitä minun pitää olla ja jaksaa
Surusta puhuminen ystävien, läheisten ja työkavereiden kanssa on pitänyt hänet elämässä kiinni. askel 12/25 ~ 27. TYÖT SUNTIONA sujuvat Katja Laitiselta hyvin, mutta joskus muiden asioiden hoitamiseen on yhä vaikea tarttua
Joulu vuonna 2015 on jyväskyläläiselle Katja Laitiselle, 51, yksi rakkaimmista. Alkuun Laitinen oli täysin shokissa. Laitinen sai vertaistukea kahdelta siskoltaan, jotka olivat jo aiemmin menettäneet lapsen. 28 ~ askel 12/25. Hän oli sairastunut yksitoistavuotiaana ykköstyypin diabetekseen. – Moni läheisensä menettänyt kysyy, miksi ja millainen Jumala tekee tällaista. Tapahtumasta kertominen nostattaa tunteet pintaan yhä. Seuraavana jouluna perheessä ei ollut enää paineita siivoamiselle. Yksi niistä on virsi 517 Herra kädelläsi. Kun Laitinen kuulee ambulanssin äänen, pelko toisenkin lapsen menettämisestä aktivoituu. K aikki lapset olivat kotona. – Vanhemmat lapseni olivat tottuneet jo nauttimaan joulusta ja hyvistä ruuista aikuiseen tapaan. Työstä hän on saanut kaiken tarvitsemansa. Kun poika ei tullut vaikeimpina vuosinaan parina jouluna kotiin, se oli kova paikka. Näin kaukana valoa. Hän jäi surussaan koukkuun rauhoittaviin lääkkeisiin. Laitinen hyräili virsiä. Kuuntelevana korvana Työstä ja työkavereista tuli Katja Laitiselle voimavara. Laitinen ei ole kaikista vaikeuksistaan huolimatta kyseenalaistanut Jumalaa. Laitinen oli saanut hänet parikymppisenä. Esikoinen kuoli 2016 juhannuksen jälkeen kotonaan ketoasidoosiin eli insuliinin puutteesta johtuvaan happomyrkytykseen. Kohdalle on tullut esimerkiksi monia aikuisen lapsensa menettäneitä. Sille on syynsä ja seurauksensa, mistä kaikki alkoi, ja mitä hänen elämässään on tapahtunut. Imin kaiken irti kirkosta ja seurakunnasta. Myös uskontotunnit kiinnostivat ja Raamatun kertomukset koskettivat jo silloin. Hän kuitenkin siirsi suntio-opintojen aloittamista puolella vuodella eteenpäin. Laitisen poika oli edesmenneen sisaren kanssa erityisen läheinen. Laitinen koki Jumalan valmistelleen häntä tyttären kuolemaan. Tärkeintä oli yhdessäolo ja lasten ilo lahjoista. Sitä joulua on raskasta ajatella. Halusin antaa heille joulun, vaikka tiesin heidän kaipaavan sisartaan. Lapsuudenkodista tuttuun tapaan hän puhdisti ennen juhlaa paikkoja viimeisen päälle. Töissä ollessani itkin paljon, kun sitä laulettiin. Tunsin, että minua kannetaan. Laitinen on oppinut kuuntelemaan ihmisiä erityisen herkällä korvalla. Laitisella ei ole kristillistä perhetaustaa, mutta hän kävi lapsena seurakunnan kerhossa. Varsinkin viime vuosina monista virsistä on tullut Laitiselle äärimmäisen rakkaita. – Olin jossain syvällä mustassa, kuin kaivon pohjalla. Nykyisin minulle tulee siitä tosi hyvä mieli, Jyväskylän Kaupunginkirkossa suntiona työskentelevä Laitinen kertoo. Ihmettelin jälkeen päin monta kertaa, miten sain voimia kaikkeen. Seuraava joulu oli sitten jotain aivan muuta. – Kun en voinut lähteä tyttäreni mukaan, minulla ei ollut kuin yksi tie, lähteä seuraamaan Jeesusta. Minä olen se pikkiriikkinen, joka näkee vain pikkuisen omien seiOlen miettinyt, mitä olen tehnyt ansaitakseni näin paljon hyvää tyttäreni kuoleman jälkeen. Hän on pitänyt niistä lapsesta asti. – Jumala antoi aina minulle virren sillä hetkellä, kun ikävä ja suru iskivät voimakkaana päälle. Nuorimmainen oli puolitoistavuotias ja meillä oli ihanaa jouluriemua, Laitinen kertoo. Tunsin suurta turvallisuudentunnetta yhteisössä. – Halusin, että lapsilla olisi hyvä olla. Laitinen halusi kuitenkin tehdä joululaatikot itse aiemmin kaupasta ostettujen sijaan. – Toivon, että ihmiset muistaisivat päihteitä käyttävänkin olevan jonkun lapsi. Laitisen huoli myöhemmin myös epilepsiaan sairastuneesta pojasta on ollut välillä kova. Laitisen mielessä soi Nina Åströmin kappale Jumalan kädet kantaa. Virsi oli alkuun minulle tosi vaikea. Sairauden hyväksyminen oli nuorelle vaikeaa ja hoitotasapaino heitteli. Aina kun mahdollista Laitinen hakeutui kirkkoon. Virret kantoivat surussa Kaksi viikkoa ennen esikoisensa kuolemaa Katja Laitinen oli saanut paikan Jyväskylän kristilliseltä opistolta. – Tyttäreni lauloi viikkoa ennen kuolemaansa sitä olohuoneessa. Hänellä oli sanan nälkä, ja oli mahtavaa kuulla sitä töissä usein. Ensimmäiset pari-kolme vuotta olivat kaikkein vaikeimmat. Olen ajatellut, että Jumala tietää ja näkee kokonaisuuden. Revin itseni kynsillä ylös. Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa tytär oli teho-osastolla, eikä kerta ollut ensimmäinen. Tiesin kuitenkin, mistä voima tuli. Hän muistaa, miten varsinkin esikoistytär odotti jouluihmisenä aaton lähestymistä
Kaikella on tarkoitus. Laitinen haaveilee sururyhmän ohjaamisesta yhdessä papin tai diakonin kanssa. – En saanut mahdollisuutta saattaa omaa esikoistani, mutta sittemmin olen saanut mahdollisuuden saattaa muita täältä taivasmatkalle lähteviä, ja parhaimmillaan olen voinut tukea myös läheisiä. – Olen esikoiseni äiti ja haluaisin niin paljon ja usein sanoa hänelle jotain. En KATJA LAITINEN on oivaltanut, että hän ei ole vain äiti. Laitinen kokee Jumalan opettaneen häntä käsittelemään surua ja myös katkeruuden tunteita. Äiti huomaa kaipaavansa ja tarvitsevansa nykyisin omaa aikaa. Saattamisen lahja Vuonna 2019 Laitinen sai yhden monista rukousvastauksistaan löytäessään vapaaehtoistyön vanhusten saattohoidossa. – Suru on ja elää minussa, siitä on tullut herkkää ja kaunista. Laitinen on jo seitsemän vuoden ajan miettinyt psykoterapiaan osallistumasta, mutta vasta tänä syksynä se mahdollistui. nien ulkopuolelle. Olen miettinyt, mitä olen tehnyt ansaitakseni näin paljon hyvää tyttäreni kuoleman jälkeen. askel 12/25 ~ 29. En antaisi surua enkä tätä yhdeksän vuoden matkaa pois mistään hinnasta. Jokainen askel, jonka otan, vie minua lähemmäksi tytärtäni. – Minulla on myös oma elämä, jota täytyy elää. Hän on opetellut tuntemaan itseään sekä vetämään rajoja suhteessa omaan perheeseen ja läheisiin. – En olisi tässä ilman lapsiani ja Jumalan johdatusta. – Minun on rakastettava itseänikin, myös minä olen arvokas. Vaikka Laitisen elämässä on paljon hyviä ja kannattelevia asioita, hän on yksin surunsa kanssa. Minulla on jälleennäkemisen suuri toivo. Hänellä on myös oma elämä
Kolme tyttöä nuk kuu samassa huoneessa, poika erikseen. Joulu tulee omalla painollaan ja kauneudel laan joka tapauksessa. Kaikki taivaan kansalaiset ovat läsnä. Jouluun on tullut mukaan syvyyttä ja Jumalan läs näoloa. 30 ~ askel 12/25. Mietin, mitähän siellä taivaassa nyt tehdään. Minun on rakastettava itseäni kin, myös minä olen arvokas. Joulu on kuitenkin Jeesuksen syntymä juhla. Hän oli miettinyt, voiko hän nauttia joulusta enää koskaan niin kuin ennen. – Ei pitäisi liikaa ajatella, mitä minun pitää olla ja jaksaa. – Kävelin sivukäytävää sakastista kirkon takaosaan, kun tunsin puolessa välissä, että taivas laskeutuu. Joulunodotus, lämpö ja ilo alkoivat pikkuhiljaa palata takaisin. Laitinen asuu kolmiossa yhdessä yksitoistavuotiaan kuo puksensa kanssa. Tyttären menetyksen myötä kaikki turha on karsiutunut elämästä pois. VIRREN 923 Silmäni aukaise sanat ovat puhutelleet Katja Laitista erityisen paljon. Ei kenelläkään käy mielessä, että he meni sivät jonnekin muualle yöpymään, äiti iloitsee. – Kun sinne pöllähtää yhtäk kiä kaikki lapset, on aika tiivis tunnelma. Adventtina töihin Vuonna 2017 Katja Laitinen oli työvuorossa Kauneimmissa jou lulauluissa täydessä Taulumäen kirkossa. voi elää vain lapsieni kautta. Ei minulla ole mitään hätää. Silloin haluaisin olla työvuorossa, kun kirkko täyt tyy ja laulamme Hoosiannaa. Suru on ja elää minussa, siitä on tullut herkkää ja kaunista. Mihinkään ei ole kiire. – Olen ottanut ensimmäisestä adventista kaiken irti. Ainut perinne on hau dalla käynti
– Usein välttelemme asioita ja siirrämme niiden tekemistä, koska ajattelemme, ettemme pysty tekemään niitä. Sen rakentamisessa voi käyttää suruaikana löytämiään itselleen merkityksellisiä asioita, Tarja Koffert sanoo. Muutoksen avainta etsimässä Joillekin itsensä arvokkaana pitäminen on helppoa, toisille ei. Koffert vertaa ongelmia aarrearkkuun, jonka avain on hävinnyt. Tutkimalla itseään ihminen voi Koffertin mukaan opettaa omaa mieltään tekemään valintoja, jotka edistävät omaa hyvinvointia. Koffert kehottaa antamaan itselleen päivittäin hyvää ja lempeää palautetta, myös epäonnistumisen hetkellä. Ihmisen pitää kohdata kipu ja suru, ja sitä kautta luoda uusi tarina itselleen. – Olemme tunnepankki ja kannamme menneisyyttä mukanamme. – Ahdistava ajatus ilmenee usein kehotuntemuksina, kuten puristuksena rinnassa. Yleensä uuden joulunviettotavan kuitenkin oppii ajan myötä. – Havaintomme hakevat ympäristöstä ja ihmissuhteista todistusta omalle ajattelullemme. Tarja Koffert kannustaa ystävystymään itsensä kanssa tutkimalla itseä eri tilanteissa ja eri ihmisten seurassa. Tunteet varastoituvat kehoomme, jos piilotamme ne sisimpäämme, sanoo tutkija Tarja Koffert Turun yliopistosta. – Kun torumme ja soimaamme itseämme, vaikutamme omaan jaksamiseemme kielteisesti. Jos on viettänyt perhejoulua, niin yksin ei ole helppo olla. Tarja Koffert on käyttänyt työssään muun muassa perhevalokuvia ja potilaiden itse kuvaamia videoita. Ihmisen pitää kohdata kipu ja suru, ja sitä kautta luoda uusi tarina itselleen. Tarvitsemme myös peileiksi toisten ihmisten erilaisuutta, jotta ymmärrämme omat erityispiirteemme. Täydellisen joulun tavoittelu voi tehdä yksinäiseksi tai onnettomaksi. He katsovat niitä vastaanotolla yhdessä, jolloin omaa ajatteluaan voi nähdä uudella tavalla. – Suuret elämänmuutokset edellyttävät uusien traditioiden rakentamista, joka usein on vaikeaa. Vaikeuksissa piilee kuitenkin paljon meitä viisastuttavaa tietoa. Lempeää puhetta Mielenterveyttä kuormittavat Koffertin mukaan myös jouluna ne tapahtumat, joita emme osaa selittää itsellemme. Aiempi kokemus voi aktivoitua myöhemmin ahdistuksena, vaikka varsinaista vaaraa ei olisikaan. – Elämänmuutos tapahtuu aina kivun kautta. Ihmisessä on yllättäviä voimavaroja. Omia voimavaroja joulun suhteen kannattaa arvioida jo siinä vaiheessa, kun on vielä voimissaan. Hän suosittelee valmistautumaan ensimmäiseen ison muutoksen jälkeiseen jouluun suunnittelemalla, miten joulunsa viettää. Ison muutoksen jälkeinen joulu Yksinäisyys saattaa korostua jouluna esimerkiksi puolison kuoleman, perheenjäsenen sairastumisen tai työttömäksi jäämisen myötä. Työskentelyn rytmittäminen ja taukojen pitäminen voi helpottaa oloa. Koffert on yksilö-, ryhmä-, ja perheterapian kouluttajapsykoterapeutti ja häneltä on ilmestynyt viime keväänä kirja Elämänkokemusten tunnejäljet – Psykoterapiatarinoita selviytymisestä (Tuuma 2025). Löytäessään muutoksen avaimen saa enemmän aikaan. Muisti pitää aktivoida myönteisiin tunnejälkiin muistelemalla onnistumisia ja itselle mielihyvää tuottavia asioita. Psykoterapia voi auttaa lisäämään ymmärrystä asioiden kulkuun vaikuttaneista tekijöistä. Joulua varten voi tehdä selviytymissuunnitelman I kävät yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunnejäljet voivat korostua ja ahdistaa erityisellä tavalla joulun aikaan, varsinkin jos aiemmista jouluista on ikäviä muistoja. Jouluisista asioista voi olla vaikea iloita, jos ei ole omasta mielestään esimerkiksi valmistellut joulua riittävän hyvin. Säännöt ja yhteiset sopimukset antavat turvaa. Yksin oleva voi kokea joulunakin selviytymisen tunnetta ja oppia jopa nauttimaan yksinolosta. VIRPI KIRVES-TORVINEN askel 12/25 ~ 31
Aina emme tule ajatelleeksi, millaista symboliikkaa niihin liittyy. Lisäksi tumman violetti luumu viittaa Kristuksen kärsimykseen, keltainen luumu Jeesuksen viattomuuteen ja punainen luumu Jumalan rakkauteen. Kun oman piparkakun piti tallessa seuraavaan jouluun, siunaus säilyi koko vuoden. Liisa Väisänen on paneutunut tähänkin teemaan kiehtovassa kirjassaan Symbolien joulu (SKS kirjat 2024). Niiden suomenkielinen nimi viittaa pippurikakkuun eli pipareiden eksoottisiin mausteisiin. Piparkakkujen leipominen on levinnyt luostarien välityksellä Pohjoismaihin jo keskiajalla. 32 ~ askel 12/25 12.12.–9.1. Kierre kertoo kristillisessä symboliikassa matkasta kohti mysteeriä ja siksi muotoa näkee paljon myös kirkkoarkkitehtuurissa ja koristeissa. Luumuhillolla täytetyt joulutortutkin sisältävät symboliikkaa. Piparkakku-ukkoja ja -akkoja leipomalla on puolestaan Väisäsen mukaan pyydetty siunausta itselle. Apokryfievankeliumeissa tunnetaan tarina, jonka mukaan Joosefin, Marian ja Jeesuksen paetessa Egyptiin kaksivuotias Jeesus olisi komentanut taatelipalmua kumartamaan ja ojentamaan taateleita sen alla istuvalle pyhälle perheelle. Ne ovat olleet kuin maagisia omakuvia, jotka saatettiin laittaa taskuun joulukirkkoon mennessä. EMILIA KARHU Kulttuuri Pixabay. Joulupullat on leivottu Suomessa usein kierteiseen muotoon. Tähtitortun malli viittaa luonnollisesti Betlehemin tähteen, mutta myös luumu on ikivanha kristillinen uskollisuuden symboli. Sydämen muotoinen pipari on kristillisen lähimmäisenrakkauden ja laupeuden symboli. Leipomusten symboliikka Taatelikakku kertoo Jumalan lempeydestä J oulunpyhiin kuuluvat perinteisesti tietyt herkulliset leivonnaiset. Sitä on pidetty Jumalan armon ja lempeämielisyyden osoituksena, koska se usein pelastaa väsyneen vaeltajan aavikkoalueen keitaalla. Taatelikakku on tuttu vieras suomalaisessa joulupöydässä. Kirkossa niihin ajateltiin tarttuvan siunausta. Väisänen tietä kertoa, että taateli on vanha kristillinen symboli. Joulupulla saatetaan leipoa myös kranssin muotoon. Pyöreä muoto symboloi muun muassa ikuista elämää, josta Jumalan poika syntyi antamaan lupauksen. Klassinen kukan muotoinen piparkakku muistuttaa, että valo voittaa pimeyden ja kevät tulee taas
Mielensäpahoittaja pohtii oivaltavasti äärioikeiston nykyisen suosion syitä. Äänettömät ovat itse vähemmistö. Siitä löytyy perustiedot noin sadasta juhla-, liputusja merkkipäivästä. He kun ovat pettyneesti samanlaisia. Lisäksi käsitellään erilaisia teemapäiviä kuten maailman mielenterveyspäivä, eläintenpäivä, ympäristöpäivä, käsienpesupäivä, nälkäpäivä, satupäivä, rauhanpäivä, yrittäjän päivä tai isovanhempien päivä. Mukana on myös suurten vähemmistöjen ja maahanmuuttajaryhmien juhlia, kuten saamelaisten kansallispäivä, svenska dagen, pride-viikko tai muslimien ramadan ja id-juhla. Heillä ei ole ylpeyttä, vaan häpeä yhdistettynä epätoivoon ja pettymykseen. ”Heihin ei vetoa jakkupukuhenkilön luennot vähemmistöjen puolesta. Näin joulun alla lasten kanssa voi paneutua esimerkiksi Lucian päivään, talvipäivänseisaukseen, jouluun, tapaninpäivään ja viattomien lasten päivään. Se haluaa palauttaa ihmisten uskon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Kuukauden kirja Mielensäpahoittaja tuo iloa ja toivoa T uomas Kyrön uusin mielensäpahoittaja ei ehkä ole juoneltaan aivan uskottava, mutta juron sysi-Suomen miehen hykerryttävät havainnot nykymaailmasta ovat sitäkin todempia. Uudistettu painos. Mikä juhla nyt on ja ketkä sitä juhlivat. Kirja sopii paitsi pukinkonttiin myös käsikirjaksi päiväkotiin tai kouluun. Kaikki alkoi siitä, kun tehdashallien toimeliaista miehistä tuli toimettomia ja työttömiä. M ik a Tu om in en / W SO Y. Olen sopeutunut, muuttunut ja katsonut sormieni lävitse, kun selkeästä maailmasta tehtiin epäselvä. Ideoita mielensäpahoittaja ammentaa kirjaston poistohyllystä löytyneestä, 2 400 vuotta sitten kirjoitetusta kiinalaisesta kirjasta Sodankäynnin taito. Tiedon lisäksi kirjasta löytyy merkkipäiviin liittyviä runoja, tarinoita ja kertomuksia, askarteluja ruokaohjeita sekä lukuvinkkejä. Lasten oma vuosikirja, joka sai aikoinaan tiedonjulkistamisen valtionpalkinnonkin, on nyt päivitetty 2020-luvulle. ”Kyllä olen hyväksynyt liian paljon. Kirja etenee kalenterivuoden alusta loppuun, joten sieltä on helppo löytää tarvittavat tiedot. EMILIA KARHU TUULA KOROLAINEN ja Riitta Tulusto: Lasten oma vuosikirja. Siellä minä ymmärrän paikkani tässä maailmassa, joka ei ole suuren suuri. Lasten Keskus 2025. Ette kaiva pimeyttä minun mailleni.” Pientä kirkkokritiikkiäkin mielensäpahoittajalta irtoaa: ”Metsä on minun kirkkoni. Pystyykö nykyiskirkko samaan. Eivät ajat muutu, niitä muutetaan.” Sympaattisessa romaanissa mielensäpahoittaja liittoutuu naapurinsa Kolehmaisen ottopojan sekä luontoaktiivi Nooran kanssa vastustamaan kotikylälle kaavailtua kaivoshanketta, joka uhkaisi toteutuessaan mielensäpahoittajan tiluksia ja vanhoja metsiä. En ole kohdannut siellä jumalaa, mutta olen kohdannut karhun, ahman, metson, auringon kummalliset säteet ja riitteisen lammen. Maija Hurmeen kuvitus on viehättävä. ”Ajat muuttuvat, he sanovat. Semmoinen kääntyy sopivissa käsissä vihaksi.” Kirjan juoni kuitenkin valaa tulevaisuudenuskoa. Kolmikon taistelu kaivosjättiä ja rahan huumassa korruptoituneita kunnanisiä ja kuntalaisia vastaan saa mitä mielikuvituksellisempia muotoja. askel 12/25 ~ 33 TUOMAS KYRÖ: Mielensäpahoittaja ja sodankäynnin taito. WSOY 2025. Heille ei järjestetä marssia, jossa ollaan iloisesti erilaisia. Kyllä ei pysty.” EMILIA KARHU Kirjat Perustietoa juhla päivistä lapsi ystävällisesti MIKSI TÄNÄÄN liputetaan
Tieto-osuuksiakin kiinnostavampia ovat kuitenkin Seppälän päästä syntyneet tarinat, joissa on huumoria ja sanomaa. Seppälä on ollut yli 50 vuotta lintuharrastaja, ja intohimo aiheeseen näkyy teksteissä ja kuvissa. Tällainen suomenkielinen kirja tarjoaa välttämättömiä avaimia idän jättiläismaan ja sen kulttuurin ymmärtämiseen, joten kirjaa voi pitää tärkeänä kulttuuritekona. SACRUM JA Askelta kustantava Kotimaa ovat molemmat osa Sacrum-Kotimaa Oy:tä. Kulttuuri Kurkistus kiinalaiseen kirjallisuuteen KIINALAINEN KIRJALLISUUS on käsitteenä ja aiheena suunnattoman laaja. Niinpä sinologi Tero Tähtinen tyytyy uudessa kirjassaan Kuunkajoa lootuslammella esittelemään aihepiiristään vain subjektiivisesti valitun, Kiinan kirjallisuuden klassikkoihin ja erityisesti runouteen keskittyvän viipaleen. – 1279 jKr. Into Kustannus 2025. Anna ilmaa siipien alle. Kirjoittaja jakaa esittelemänsä teokset ja kirjallisuuden vaiheet kahteen pääosaan: vuosina 2070 eKr. 34 ~ askel 12/25 Herkästi ja hauskasti linnuista ja enkeleistä KOTIMAALEHDEN pitkäaikaisen toimittajan Olli Seppälän rakastetuista luomakuntatarinoista on koottu viehättävä lahjakirja Samat siivet kantavat. Käy ilmi, että merenpohjan pimeissä syvänteissä meriteknologista työtä on haittaamassa jotakin tuntematonta ja salaperäistä. JUSSI RYTKÖNEN TERO TÄHTINEN: Kuunkajoa lootuslammella. Kevättä odotellessa voimme yhtyä vaikka tähän: Pääskysten Herra, taivaansinen Isä. Tuntematon paljastuu monenlaisten juonenkiemuroiden kautta hyvin suurikokoisiksi jättiläiskalmareiksi, joista pinnalla elävä ihmisten maailma tietää hyvin vähän. Sacrum 2025. JUSSI RYTKÖNEN RISTO ISOMÄKI: Krakenin saari. Kirja on nopeakäänteinen, jännittävä ja kiinnostava, ja vähintään uskottavuuden rajamailla. Syvän meren hirviöt KIRJAILIJA JA ympäristöaktivisti Risto Isomäki tekee sen taas: hänen uusi romaaninsa Krakenin saari on jännittävä, faktaa ja fiktiota sekoittava, hieman Pekka Lippos -tarinoiden hengessä kirjoitettu kertomus suomalaisten tutkijoiden työstä Teneriffan ympäristön valtameren syvyyksissä. Kirjojen ja kirjailijoiden esittelyn ohessa sivuilla on totta kai myös käännöksiä ja kiinalaisen kulttuurin piirteiden selittämistä. ilmestyneeseen ja 1644–2012 ilmestyneeseen kirjallisuuteen. Anna vapautta ja onnea pieninä annoksina läpi elämäni, jotta osaisin olla kiitollinen jokaisesta hetkestä. Tämän romaanin jälkimaku on miellyttävä. Lukija viedään Kiinan kirjallisen perinnön kiehtovaan ja länsimaisesta suuresti poikkeavaan maailmaan. Siinä esitellään 14 suomessa pesivää lintulajia ja kerrotaan niihin liittyviä legendoja, joissa tärkeässä roolissa ovat enkelit. Varsinaisen kertomuksen ohessa Isomäki tyylilleen ja aktivistin kutsumukselleen uskollisena ripottelee tekstiinsä lukijaystävällisellä tavalla myös ekologian ja energiansaannin ongelmia, sekä niiden mahdollisia ratkaisukeinoja. Jokaista tarinaa seuraa koskettava rukous. Tarinoita linnuista ja enkeleistä. Kiinalaisen kirjallisuuden historiaa. EMILIA KARHU OLLI SEPPÄLÄ: Samat siivet kantavat. Tarinoissa Jumala lähettää harmaasiepon pelastamaan munkit, jotka ylenmääräisessä hurskaudessaan olivat säätäneet, että edes hyttysiä tai paarmoja ei sovi koskaan tappaa. Kalastajan lapset pyytävät Taivaan Isältä apua myrskyssä, ja merikotkasta tulee eksyneiden lasten pelastava suojelusenkeli. Teos 2025. Aamen
Mikael Agricolan kirkossa, tuttujen kesken Colalla, kokoontuvat niin pienryhmät kuin tiimit, ja siellä on myös yhteisön toimisto. Yhteisön sydän on viikoittainen Tuomasmessu. Vanhassa kirkossa pidetään torstai-iltaisin Puolen tunnin messu ja Stadin sydän -ilta. Tuomasyhteisö toimii nykyisin Helsingissä myös kahdessa muussa kirkossa: Kalliossa ja Vanhassa kirkossa. MobilePay 75221 tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Voit tukea toimintaamme rukoilemalla, osallistumalla sekä taloudellisesti. Voitaisiinko seurakunnassasi kerätä kolehti Tuomasyhteisö ry:n työn tukemiseen. Stadin sydän -iltoja Tuomasyhteisö toteuttaa yhdessä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanssa. Useampi kirkko ja useampi erilainen jumalanpalvelus kutsuvat yhä uusia ihmisiä mukaan ja mikä tärkeintä, mahdollistavat Jumalan kohtaamisen yhä uusissa paikoissa ja uusilla tavoilla. Vanha kirkko on keskellä kaupunkia, stadin sydämessä, ja Stadin sydän -illat kokoavat ihmisiä kasvamaan kristittyinä. Colalla pidetään myös kerran kuukaudessa erityisesti perheille suunnatTuomasyhteisön tuottama sivu Tuomasyhteisö: neljä messua, kolme kirkkoa Tuomasmessut sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun YouTube-kanavalla ja Radio Deissä. Rahankeräyslupa RA/2020/685. Ehtookellot-messuja edeltävät etkot hiljaisuuden iltapäivät. Iltojen teemoina on vuorottain musiikki, erilaiset rukouksen tavat, kehollinen rukous ja kiinnostavat teologiset teemat. Perheiden messussa lapset saavat sekä näkyä, kuulua että toimia. Se on meditatiivinen ja rauhallinen, tekstit ja laulut ovat Ionan ekumeenisesta yhteisöstä Skotlannista. askel 12/25 ~ 35 T uomasyhteisön kotipaikka on Mikael Agricolan kirkolla Helsingissä. Puolen tunnin messu Vanhassa kirkossa torstaisin ja Ehtookellot ja perheiden messu kerran kuussa. Tilojen moninaisuus kuvastaa yhteisön monimuotoisuutta ja antaa ihmisille mahdollisuuden löytää itselleen sopivan tavan, ajan ja paikan olla mukana. tu messu. Seurakuntapäättäjä ja kirkkoherra: Tuomasyhteisö ry on Kirkkohallituksen suosituskolehtikohde vuonna 2026. Se on niin uusi, ettei sillä ole vielä omaa nimeä, koitamme keksiä sopivan ensi vuoden alussa. Kaikki toiminta Alfa-kurssit, pienryhmät, Tuomasyhteisöjen verkosto, hengellinen ohjaus, musiikki, rukousavustajakoulutus: www.tuomasmessu.fi Tuomasyhteisö ry:n toiminnan mahdollistamiseksi tarvitsemme niin jäsenten, tukijoiden kuin seurakuntienkin tukea. FI23 5541 2820 0124 00, viite 350035 Kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita. Ehtookellot-messu puolestaan toteutetaan yhteistyössä Kallion seurakunnan kanssa kerran kuussa lauantai-iltana. KATI PIRTTIMAA, TUOMASPAPPI Ju lia Jä kk ö Ju lia Jä kk ö
Laulu hoitaa palelevaa sielua Pyhän häivähdyksiä Risto Leppänen • pappi ja pyhiinvaeltaja Sävelistä syntyy kuin avara huone, jossa viriävät sanattomat huokaukset. Huomasin itse kirkon penkissä taputtavani myös kiitollisuudesta: aukko näkymättömään maailmaan oli puhjennut. Laulaen ihminen etsii sanoja ja säveliä ilmaistakseen syvimpiä tunteitaan ja kaipauksiaan – iloa, pelkoa, surua ja toivoa. Artistit Aarne Pelkonen, Jukka Perko ja Marzi Nyman heittäytyivät esittämään itselleen rakkaita hengellisiä lauluja ja virsiä. Juuri sävelet voivat jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Se tulee vastaan kaikkialla, mutta erityisesti epätoivossa, sodan keskellä, sairaalasängyn vierellä, pimeässä illassa ja tyhjän joulun edessä. Tulkinnat hoitivat hetken palelevaa sielua. JOULUKUUSSA SUOMALAISET laulavat kaikkein eniten. Musiikin kieli ylittää näkyvän maailman rajan Konsertissa laulu Näkymätön maailma päättyi hiljaisuuteen – kuin traagiseen tyhjyyteen ja huutoon. Konsertti kosketti ja yhdisti. Valmistamme tietä joulun tulolle laulaen ja joulumusiikkia kuunnellen. Tuntui kuin tuo kysymys olisi ollut jokaisen kirkossa olevan huulilla. Käsillä on ihmeen mahdollisuus. VARHAISET KRISTITYT tapasivat sanoa, että se, joka laulaa, rukoilee kaksinkertaisesti. Se oli yhteistä huutoa toivon puolesta. Marzi Nymanin spontaanista huudahduksesta avautui joulun lahja. Konsertissa kuulimme myös uudempia hengellisiä lauluja. Tuntui, ettei aplodien kiitollisuus kohdistunut vain esiintyjiin, vaan sillä kiinnityttiin yhdessä lupaukseen näkymättömän todellisuuden olemassaolosta. Parhaimmillaan hengellisestä musiikista tulee myös rukousta. Laulu antaa rukoukselle kauniin muodon ja laulettuun rukoukseen osallistuu paitsi sielu myös äänen tuottava keho. Samalla sai palata omiin hengellisen elämän muistoihin ja katsella sopuisasti eletyn elämän kerroksia. Laulun toistuvasta toivomuksesta – ”Sano, että sellainen on!” – tuli yhteinen pyyntö. Laulut virtasivat pakottomasti ja häpeilemättömästi. 36 ~ askel 12/25. Musiikin avulla sanoitamme sellaisia kokemuksia, joita järki ei täysin tavoita, mutta joita sydän ymmärtää. Lapsuusvuosien jälkeen taakse ja ehkä unohduksiinkin jääneet hengelliset laulut hengittivät artistien tuoreissa tulkinnoissa uudella tavalla. Laulussa kysytään: ”Onko näkyvän takana näkymätön maailma, vailla huolia ja pelkoja?” Maailman kaikista kylistä nousee tämä sama kysymys. Rakastetuimmat ja tutuimmat joululaulut palauttavat muistoja ja tunteita. Suljettuun maailmaan puhkeaa aukko, josta näkymättömän maailman valo loistaa ja Jeesus-lapsi syntyy sydämessä uudelleen. Hetken inspiroimana Marzi Nyman rikkoi hiljaisuuden soittaen iloisia sävelmiä ja laulaen: ”On!” Hetkessä syntynyttä musiikkidraamaa seurasi yleisön raikuvat aplodit. Hengelliset klassikot avasivat ikkunan omaan elämänhistoriaan ainakin heille, joiden elämänpolkua ne olivat eri elämänvaiheissa säestäneet. S ain taannoin osallistua kotikirkossani Pyhät laulumme -konsertin ensiesitykseen. Yksi niistä oli muutama vuosi sitten Matti Paatelman säveltämä ja Sinikka Svärdin sanoittama laulu Näkymätön maailma. Musiikilla on mahdollisuus ylittää rajoja ja käsitellä tunteita, joihin ei sanoilla yllä. Artistit eivät vain esittäneet klassikoita, vaan elivät niitä uudelleen rohkeasti heittäytyen, leikkien ja iloiten. Sävelistä syntyy kuin avara huone, jossa viriävät sanattomat huokaukset
Ju kk a Gr an stö m VALMISTAMME TIETÄ joulun tulolle laulaen ja joulumusiikkia kuunnellen. askel 12/25 ~ 37. Käsillä on ihmeen mahdollisuus: Jeesus-lapsi syntyy sydämessä uudelleen, Risto Leppänen kirjoittaa
Kaikkia näitä ja paljon muuta – kuten oman kappelin – hän on rakentanut omin käsin. Kutsumuksena kirkonkellot Thaimaasta pienenä Suomeen adoptoitu Supavit Nummelin, 27, on maamme ainoa koulutettu kirkontorniteknikko, joka korjaa, huoltaa ja valaa päätyökseen kirkonkelloja. 38 ~ askel 12/25. Hänen sydäntään lähellä ovat myös urut sekä rautatiet vetureineen ja junavaunuineen. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI ARVONEN SUPAVIT NUMMELININ elämyksellisellä maatilalla ja kappelissa vierailee vuosittain noin 2000 ihmistä
”It ku t u li, ku n sain soi t taa ni i tä ” Urkuja Nummelin alkoi soittaa jo yläkouluiässä. Myös Marian poika kuuluu suosikkeihini ja sitä olen laulanut kuorossakin. T utun Joulukirkkoon-laulun sävelet kajahtavat komeasti Supavit Nummelinin kotikappelin uruista. – Teen kaiken täysillä tai sitten en ollenkaan. Välimaastoa ei minulle ole, Nummelin sanoo. – Yksi ensimmäisiä urkukorjauksiani oli Kerimäen kirkon urkujen venttiilin korjaus. Kotonaan Kimonkylässä itäisellä Uudellamaalla hänellä on kahdeksat urut, joista viidet sijaitsee kappelissa ja neljät on soittokunnossa. Urkujensa äärellä istuva Nummelin ei malta istua paikoillaan vain juttelemassa. Urkuja Nummelin soittaa intensiivisesti ja innostuneesti. Kun kuulen sen laulun, tiedän adventin alkaneen, Nummelin kertoo. – Halusin hyvät urut. Sormet hakeutuvat taas koskettimille. Urut ovat kiehtoneet Nummelinia lapsesta asti, kuten kaikki muukin mekaanisesti tuotettu ääni ja musiikki. – Urkupillejä näissä uruissa on Turun Pyhän Ristin kappelin uruista sekä Hausjärveltä ja Mäntsälästä, Nummelin kertoo. Nummelinin rakentamat urut ovat hybridiurut, joissa on kuusi oikeaa äänikertaa ja virtuaalisia äänikertoja. – Lisäksi Kilisee, kilisee, kulkunen on yksi lempijoululauluistani. Haluan saada etenkin nuoret kiinnostumaan urkumusiikista ja tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan. – Toissavappuna urkukonsertissa soitin Käärijän kappaleita uruilla. askel 12/25 ~ 39. Soitto-oppia hän sai myös monien muiden seurakuntien kanttoreilta. Soitto näyttää niin kevyeltä, että on helppo kuvitella hänen melkein leijuvan painottomassa tilassa. Kello löi jo viisi, lapset herätkää, Juhani ja Liisi, muuten matka jää. Urkuihin hän on perehtynyt niin syvällisesti, että osaa myös korjata niitä. Nummelinin urkujensoittoa voi kuulla muun muassa hänen kotikappelissaan sekä konserteissa. Seuraavaksi hän soittaa pätkän Ilouutinen-laulusta. Kotona kahdeksat u r u t Nummelin on itse rakentanut urut, joita soittaa. Tällaiset urut maksaisivat jopa 200 000 euroa, Nummelin kertoo. Ensimmäinen opettaja oli silloisen kotiseurakunnan kanttori Vantaan Rekolassa. – Kertosäe Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan saa silmäni loistamaan ja tuntuu kuin lähtisin leijumaan ilmassa. Katselin hintoja ja tajusin, että minun pitää tehdä ne itse. Urkujen rakentamiseen hän perehtyi oppipoika-kisällimenetelmällä, ystävien neuvoilla ja etsimällä tietoa aiheesta
– Minulla on absoluuttinen sävelkorva. Välimaastoa ei minulle ole. Nyt se on mahdollista ja superkivaa. Mitkään sanat eivät hänen mukaansa riitä tämän historiallisen soittimen upean äänen kuvailemiseen. – Itku tuli, kun sain soittaa niitä. Tila on alun perin tunnettu nimillä Ryynelä ja Sihvola. 40 ~ askel 12/25. Nummelin luonnollisesti huoltaa ja korjaa itse myös veturit. – Rakastan tuottaa ääntä mekaanisesti. Myös esimerkiksi Karibian merirosvot -elokuvan tunnusmusiikki sopii hienosti uruille. – Yritykseni nimi on Suomen Kirkonkellohuolto Oy. Kun olin lapsi, minulle aina sanottiin, ettei saa mekastaa. Niitä ja junavaunuja hän on tuonut myös valmiina ulkomailta. Tein siellä myös urkuäänityksiä. – Ihan ketä tahansa urkuria ei päästetä niitä soittamaan. – Isällä oli omakotitalon yläkerrassa pienoisrautatiekokoelma. – Kappaleen lopussa urun kaikki äänikerrat ovat päällä. Alkuinnostus tuli jo lapsuudessa rautateillä työskentelevältä isältä. Suomi on kirkonkellojen kehitysmaa Supavit Nummelinin pääansiotyö on kirkonkellojen huoltaminen, valaminen, asentaminen ja korjaaminen sekä kirkontornien korjausrakentaminen. Ei se sen kummempaa ole: kun kiinnostun ja innostun jostain, otan asioista selvää, opettelen, suunnittelen ja teen. Minä rakensin veturin ja ajoin koulusta pois omalla junalla. Hän on Suomen ainoa kirkontorniteknikko ja saanut oppinsa siihen ulkomailla. Hän on rakentanut pihapiiriin rautatietä, jota on nyt valmiina kilometrin verran. Koulusta kotiin itse rakennetulla junalla Rautatiet ovat yksi Nummelinin intohimoista ja harrastuksista. Näissä historiallisissa uruissa on maailman suurin mixtuur eli urkujen äänikerta. Rautatien lisäksi hän on rakentanut vetureita. – Kun ammattikoulu päättyi, muut tekivät jakkaroita tai tuoleja. Nummelin ei halua määritellä itseään, saati kutsua itseään erityislahjakkaaksi. Nummelin on opiskellut myös muun muassa verhoilua ja konservointia sekä opettanut Aalto-yliopistossa arkkitehtuurin materiaalioppia. Hän on puuseppä, metallimies, hitsaaja ja koneistaja. Ammattitutkinnot hän teki ammattikoulussa peruskoulun jälkeen nopeassa tahdissa. Entisen navetan vintillä on kellomuseo. – Tiesin heti, että tämä on minun paikkani. Päärakennuksessa on Nummelinin koti yhdessä kerroksessa. Tori.fi ssä tuli kuitenkin vastaan Kimonkylässä sijaitseva vanha maatila piharakennuksineen, joten Nummelin ajoikin Kimonkylään eikä Riihimäelle. Nummelin kaivaa kännykästään yhden äänityksistä. Talon vieressä ja katolla on kirkonkelloja ja piha-alueelta löytyy myös 600 millimetrin raidevälillä olevaa kapearaiteista rautatietä. Teen kaiken täysillä tai sitten en ollenkaan. – Ostin lentolipun Espanjaan käydäkseni katsomassa Palman Santanyissä vanhoja, vuonna 1762 rakennettuja urkuja. Muistan äänet äärimmäisen hyvin ja hahmotan ne kuvina, väreinä, pyörteinä, sävyinä ja sävelkorkeuksina. Tämänkin toiveensa Nummelin on siis toteuttanut. Soitin sataprosenttisen improvisaatiosävellyksen, joka oli vanhaa espanjalaista tyyliä. Hän on myös työskennellyt hetken Kansallisoopperassa lavastajana. Kuuntele näitä horisontaalitrumpetteja! Nummelinin silmät loistavat, kun hän elää soittohetkeä uudelleen videon äärellä. Yksi kokemus on ylitse muiden. Monen mutkan ja monen ihmisen kautta onnistuin saamaan soittoluvan, Nummelin kertoo. Tilaa ja rauhaa mekastaa Neljä vuotta sitten Supavit Nummelin oli menossa Riihimäelle katsomaan taloa, jonka oli kiinnostunut ostamaan kodikseen. Hänellä on useita ammattitutkintoja. Nummelin ei päässyt vain näkemään urkuja vaan myös soittamaan niitä. Vetureita on kuusi, junavaunuja kaksitoista. Tällä kertaa vuorossa on yksi hänen lempikappaleensa: Coldplayn Viva La Vida. Jo lapsena ajattelin, että minä en halua pienoisrautateitä vaan oikean rautatien. Toisessa kerroksessa on majoitustiloja, jotka ovat kaikkien majoitusta tarvitsevien käytössä. Siihen kuuluu seitsemän rakennusta. Nummelin on soittanut urkuja myös matkoillaan maailmalla. Samassa kerroksessa on myös kappeli. Pietarinkirkkokin on ihmisen tekemä rakennus. Täällä oli tilaa riittävästi, eikä naapureita liian lähellä, joten saan mekkaloida rauhassa. – Tykkään soittaa kaikenlaista ja kuulijoita yllättävääkin musiikkia uruilla. – Tykkään tehdä asioita käsillä
– Vain keinutussoitossa kellojen ääni on parhaimmillaan. SUPAVIT NUMMELIN rakastaa urkujen soittoa ja yllättää yleisönsä mielellään myös epätavallisilla kappalevalinnoilla. – Tähän työhön minut on luotu. Nummelin harmittelee myös sitä, että Suomessa siirryttiin kirkonkellojen keinutussoitosta läppäyssoittoon, jossa kello on paikallaan ja sitä lyödään sisätai ulkopuolelta joko kellon omalla kielellä tai ulkoisella soittovasaralla. Yksi hänen lempikappaleistaan on Coldplayn Viva La Vida. – Ruotsin vallan aikana Suomessa oli kirkonkellojen ammattilaisia, mutta sittemmin kirkonkellojen korjaaminen jäi konepajoille, joilla ei ollut riittävää tietoa ja osaamista. Kirkonkelloista huolehtimisen Nummelin kokee olevan kutsumustyö Jumalalta. Niinpä kirkontornit kelloineen alkoivat rappeutua. Suomea Nummelin kutsuu kirkonkellojen kehitysmaaksi. Soitto kuului kymmenien kilometrien päähän. Kirkonkelloista Nummelin kiinnostui jo lapsena, jolloin hän rakensi legoista kirkontorneja kelloineen. Hän on konsertoinut kirkonkelloilla muun muassa Irlannissa, jossa hän soitti suomalaista musiikkia. Töitä on enemmän kuin ehdin tehdä. Suomessa ei tällä hetkellä pärjättäisi ilman minua. – Soitin esimerkiksi Säkkijärven polkan kirkonkelloilla. askel 12/25 ~ 41. Nummelin ei soita musiikkia vain uruilla vaan myös kelloilla
– Yläkouluiässä sain soittaa Uspenskin katedraalin kelloja, ja elämäni ensimmäisen liturgisen soiton tein Joensuun Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Haluan pukeutumisellani korostaa, että olen kirkon palveluksessa, Nummelin selittää vaatevalintojaan. KOTIKAPPELINSA RAKENTAMISEN Nummelin aloitti keskellä yötä kaatamalla moottorisahalla yhden seinän. Kappelia valaisevat aina aidot kynttilät. Käyttöristejä on makuuhuoneen vaatekaapin ovessa ainakin kolmisenkymmentä. Kaikki uskonnot ja perinteet kiinnostavat. – Uskonnollista sisältöä lapsuusjouluissani ei erityisemmin ollut, mutta kävimme joulukirkossa laulamassa. Asu on löytynyt Unkarin matkalta ja se on alttaripalvelijan vaate. Joulu on kirkollinen juhla ja joulu on minulle juuri kirkossa. Koska juttelemme joulusta, Nummelin on pukeutunut valkoiseen kaapuun, jonka uskonnollisaiheiset kirjailut ovat vaalean lilan väriset. Nummelin pukeutuu aina kaapuihin. Ikkunat on pimennetty. Hänet hylättiin vauvana ja suomalainen Nummelinin pariskunta adoptoi hänet ja toi Suomeen vuoden ikäisenä. – Kaikki haluavat saada kirkonkellonsa toimimaan ennen joulua. Joulu merkitsee Nummelinille ennen kaikkea kiireistä työaikaa. Kaulassa Nummelinilla on aina risti. Puheissa Jumalan kanssa Nummelin syntyi lokakuussa 1998 Thaimaassa. Nyt olen luterilainen, joskin myös ortodoksinen jumalanpalveluselämä on minulle tuttua etenkin kirkonkellojen kautta. 42 ~ askel 12/25. Lapsuuden jouluista Nummelin muistaa erityisesti sen, että isoäidit olivat mukana yhteisessä joulunvietossa. – Valkoinen on joulun liturginen väri, Nummelin selittää. – Syntymäni perusteella olisin buddhalainen. – En edes omista farkkuja. Viime jouluna istuin perheeni kanssa joulupöydässä puolitoista tuntia, muutoin olin kirkossa. Yksi puku tai ainakin puvun takki minulla taitaa olla, mutta en muista koska olisin käyttänyt sitä. Joulun alla kellonkorjaaja on täystyöllistetty Nummelinin kappeli valaistaan aina elävin kynttilöin. – Ennen kellonsoittajan tehtävä oli liturginen tehtävä. Apuna rakentamisessa on ollut kyläläisiä ja ystäviä
– Tämä kappeli on kuin pienoismalli. Kirkko on ollut turvapaikkani, turvallinen tila, jossa on ystävällisiä ihmisiä ja tilaa kaikille tunteille. – Yläkouluiässä tajusin, että erilaisuus on rikkaus, eikä sitä kannata peitellä. Etenkin sähkö ja höyrykoneet kiinnostivat, Ja kuumailmapallot, joita rakensin lapsena. Lapsena Nummelinia kiusattiin koulussa. Ilman kohtaamisia ei ole toivoa, ilman kohtaamisia ei ole rakkautta, ilman rakkautta ei ole kohtaamisia ja ilman toivoa ei ole rakkautta. – Olin kiinnostunut täysin eri asioista kuin muut ikäiseni. Nummelinin uskonnollinen vakaumus syveni Innsbruckin matkalla. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Lahja toimitetaan kun tilaus on maksettu.. Nummelinin kotikappeli on nimeltään Pyhän kohtaamisen kappeli. Yksi Nummelinin unelmista liittyy uuden kirkkotilan rakentamiseen. Juttelin tuona yönä paljon Jumalan kanssa ja Hän vastasi minulle. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Aluksi Nummelin yritti piilotella erilaisuuttaan. – En voi maailmantilanteelle mitään, ja siksi en halua stressata liikaa. Yksi putosi naapurin katolle ja meinasi sytyttää tulipalon. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Muut pelasivat tietokonepelejä, kun minä purin tietokoneita ja tutkin niiden sisuksia. Hahmotan äänet kuvina, väreinä, pyörteinä, sävyinä ja sävelkorkeuksina. – Toivo, rakkaus ja kohtaamiset. Ilman kirkkoa minua ei enää olisi, Nummelin sanoo. Haluan olla iloinen ja innostaa ihmisiä. Uudessa rakennuksessa idea on sama: ekumeeninen ja yhteisöllinen kohtaamispaikka, jonne kaikki ovat tervetulleita. 81 €) Tilaus on määrä aikainen, eikä jatku automaattisesti. Merkityksellistä sisältöä Normaali mpm. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Pyhän kohtaamisen kappeli Nummelin myöntää maailman nykytilanteen vaikuttavan synkältä ja siksi hän seuraa uutisia lähinnä otsikkotasolla. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. – Pyhyys tulee kappeliin ihmisten ja kohtaamisten kautta, muutoin kappeli on vain materiaa. Halusin käyttää aikani ja energiani asioihin, jotka kiinnostivat minua. Usko ei ollut elämän keskiössä Nummelinin lapsuudessa eikä vielä rippikoulussakaan. Lasku tulee maksettavaksi kahdessa erässä. Syynä oli paitsi erilainen ulkonäkö etenkin erilaiset kiinnostuksen kohteet. Mikä antaa Nummelinille uskoa parempaan tulevaisuuteen. – Kävelin yksin keskiyöllä ja kuulin kirkonkellojen lyövän. – Yläkouluikäisenä tykkäsin kyllä olla kirkossa. Ajattelin, että koska olen erilainen, olen sitten todella erilainen. asiakaspalvelu@kotimaa.fi • 040 546 32 45 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2177 Lahja, joka kantaa joulun sanomaa • Aikakauslehti kerran kuussa • Kotimaa.fi:n kaikki artikkelit, uutiset ja keskustelut joka päivä • Lahjaksi puinen kämmenristi (arvo 8,20 €) Tartu tarjoukseen ja tilaa nyt! Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 6kk 51 € 6 kk LEHTI & DIGI + kämmenristi 51 € (Norm
Se kuitenkin kertoo minulle vain sen, mitä ihmiset kaksi tuhatta vuotta sitten tai vieläkin aikaisemmin kokivat ja tekivät ja miten he Jumalan siihen aikaan ymmärsivät. Joskus ajattelin, että Raamattu noin vain vastaisi siihen, mitä kysyn. Niin on kerroksia myös näkemyksissä, joita minulla on Raamatusta ollut. Jos Paavalin aikaan hiusten palmikointi (joka nykyisen ”tukkalaitteen” sijaan mainittiin nuoruuteni raamatunkäännöksessä) oli Paavalin mielestä ylilyövää koristautumista, ei minun tarvinnut pitää lettejäni sopimattomina. Mutta se, mikä milloinkin on oikein, on pantava rakastamisen ja luottamisen sihtiin. Pyhä kirja on vuosisataisen viisauden ja hetkellisen havahtumisen risteys. Opin hämmästelemään, miksi kertomuksista valittiin aina vain jotkut ja osa jätettiin vaille tarkempaa huomiota. Voin oppia heidän virheistään ja rohkaistua heidän tinkimättömyydestään. FM, KIRJAILIJA KAISA RAITTILA Rakas luostaripäiväkirja Ju kk a Gr an str öm. Sitten yhä kuvaamattomammaksi käyvää ja sanoja pakenevaa, kuin kirkkauden säteily tai hiljainen tuulen humina, joista siitä samasta Raamatusta luin. Raamatusta tuli myös työväline, kun aloin kirjoittaa ajatuksiani pyhän teksteistä tai tuottaa aineistoa kirkollisen varhaiskasvatuksen ja pyhäkoulun tarpeisiin. Toisille Raamattu puhuu. Jo oppikoululaisena pidin sitä auki, olipa matematiikantunti tai liikuntaa. Osasin sen kertomukset, ja alleviivasin sitä sinipunakynän kummallakin päällä. Mutta niin kuin vaikkapa Martti Lutherilla oli lupa vastoin silloista oppia ja ymmärrystä löytää Raamatusta luterilaisille sittemmin niin tärkeä ajatus siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta, niin jokaisella ajalla on lupa löytää Raamatusta se, minkä sen ajan yläpuolelle asettuminen ja torjunta ovat piilottaneet. Sen marginaaliin piirsin välimerkkejä sen mukaan, pitikö kysyä vai huudahtaa. Toiset lukevat Raamattua. Imin siitä kielentajua ja johtolankaa. 44 ~ askel 12/25 Mitä se Raamattu nyt taas sanoo P yhä kirja on uni ja lähde ja runo. Raamattu on Jumalan kasvukertomus Vuosien mittaan hyllyyni kertyneiden Raamattujen pinossa on kerroksia kuin Baabelin tornissa. Jos tunnistan, että näkemykseni takana on pelko (niin kuin usein uuden tai vieraan edessä on) tai tarve suojautua joltakin puistattavalta, ymmärrän päästäneeni luottamuksesta irti. Olen Raamatun suurkuluttaja. Niistähän oli vuosisatojen saatossa tullut lähinnä kotoisan kunnollisuuden merkki. Se seurailee Raamatun piirtämän jumalakuvan linjoja: Ensin yksinkertaistettua ja inhimillistä, missä Jumala lähettelee paketteja kuin Amerikan-eno tai pitää pahaa mieltä pilvenlongalla. Missään vaiheessa en ymmärtänyt, että kaksi tuhatta vuotta aikaisemmin kirjoitettu pitäisi sellaisenaan siirtää tähän päivään. Kun luin ajatuksen Raamatusta Jumalan kasvukertomuksena, ajattelin, että minulla Raamatun lukijana on myös kasvukertomukseni. Väsyin yhteydestään irrottamisen kulttuuriin, kun aloin nähdä, miten sillä käytettiin valtaa. Muutenhan kadottaisimme sen, mistä olemme tulleet. Raamattu on rakastamisen oppikirja Raamattu on muuttumatonta Jumalan sanaa, sanovat toiset. Usein tulen lohdutetuksi heidän iltavirsistään ja rukouksistaan hädässä. Minäkin olen sitä mieltä, että pyhän kirjamme rivit pitäisi varjella mahdollisimman alkuperäisinä
Hänet tunnistaa paitsi fransiskaaniveljen asustaan myös siitä, että hän kantaa Kristus-lasta, joka seisoo tai istuu Pyhän Antoniuksen kädessä avoimena olevan kirjan päällä. Ajatelkoot viisaammat kuinka tahansa, minulle Raamattu on rakastamisen oppikirja ja peili. Mutta Pyhä Antonius ei yritä kuikuilla lapsen ohi kirjaan saadakseen sen riveistä tolkkua. Se näyttää minulle sen, että minulla on rakastamisessa paljon enemmän opittavaa kuin oikeassa olemisessa tai torjumisessa. Kristus-lapsen voisi nähdä siinä häiriköimässä kuin kissa, joka videossa asettuu koneen näppikselle tai lehden päälle ja estää lukemasta tai tekemästä töitä. Siinä on joulun evankeliumi meille muuttumattoman kirjoitetun sanan ihmisille. Raamattu istuu Raamatun päällä Eniten olen Raamatusta oppinut 1200-luvulla eläneeltä Pyhältä Antonius Padovalaiselta, joka tervehtii minua eteläisen Euroopan katolisissa kirkoissa usein kohta sisään astuttua. Pyhä Antonius katsoo kirjan sijaan lasta. Kaikki, mikä pyhässä kirjassa sulkee jonkun ulkopuolelle, on aikaan sidottua inhimillistä tietämättömyyttä ja vallankäyttöä. askel 12/25 ~ 45 Kun tajusin, miten viisituhatta vuotta sitten syntyneet pyhät kirjoitukset yhä aiheuttavat hindulaisessa maailmassa yhden ihmisryhmän sysäämisen saastaiseksi tuomittuna kastin ja koko yhteisen elämän ulkopuolelle, vakuutuin siitä, että kaikki, mikä oman uskontoni pyhässä kirjassa sulkee jonkun ulkopuolelle, on Jumalan tahdon sijaan aikaan sidottua inhimillistä tietämättömyyttä ja vallankäyttöä. Pyhä Antonius on köyhien ja kadonneita asioita etsivien suojelija. Pix ab ay PYHÄ ANTONIUS Padovalainen ja Kristus-lapsi.. Hän sanoi: teidät tunnistetaan minun oppilaikseni siitä, että rakastatte toisianne. Jäähyväispuheessaan Jeesus ei sano, että meidät tunnistettaisiin hänen oppilaikseen siitä, että osaamme sulkea pahan ulkopuolelle
EN EHDOTA, ettei joulua val misteltaisi. Jouluruoat. Mutta miksi sitä hetkeä edeltää tol kuton kiire. Suurta juhlaa kuuluukin valmistella. Olisiko jokin joulu perinne, josta kirjoit taa. T ämän kolumnin kirjoittami nen on jotenkin hankalaa. Pysähtyä mietti mään kaikkia niitä rakkaita, joita var ten valmisteluja tehdään. Niin moni perinteinen ruokalaji on jon kun perheenjäsenen ehdoton toive. Mut ta miten ne liittyvät rukoukseen, onhan tämä kuitenkin rukouspalsta. Mikä tavaton tun Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI 46 ~ askel 12/25. Kohti joulua Rukous teiden kirjo, niin antajalla kuin vastaan ottajalla. Pysäh tyä miettimään Joulun lasta, maa ilman Valoa, jonka takia joulua viete tään. Selailin edellisten vuosien kolumneja. Olenko kuullut toiveen oikein ja onko minun toiveeni kuultu. Ehdotan, että valmis telujen lomassa olisi pyhiä hetkiä, jolloin voi pysähtyä mietti mään, miksi valmis tellaan. Rauhaa, iloa ja pyhiä hetkiä kaiken tohinan keskelle! Ehdotan, että jouluvalmistelujen lomassa olisi pyhiä hetkiä, jolloin voi pysähtyä miettimään, miksi valmistellaan. Ehdotus ei juuri saanut kannatusta. Mietin jouluruo kia, joululauluja, joulu koristeita ja joululahjo ja. Se hetki on pyhä. Ne soi vat marketeissa heti marraskuun alussa. TUNTUU, ETTÄ jouluun liittyy niin pal jon. Joulurauhaa tavoitellaan tavattoman kiireen kanssa. Ja niin monena vuon na on tarvittu tarkat kalenterisulkeiset, että kaikki kon sertit ja jou lulaulutilaisuudet on saatu mahtumaan mukaan. Takavuosina ehdotin jos kus, että entä jos joulupöytään katettai siin vain muutama oikeasti hyvä ruoka laji, vaikka italialaisen joulun tapaan. Silloin istun sohvalle glögilasi kädessä ja laitan Bachin Jouluoratorion soimaan. Kaikki ne kuuluvat jouluun ja jouluun val mistautumiseen. Ja vuo si vuodelta vahvistuva pohdinta siitä, miksi ostamme täpötäyteen maailmaamme lisää tavaraa. Mietin, mitä joulun odotuksesta voisi oikein sanoa. Onhan se aika erikoista. Paljon ihanaa ja kaunista, mut ta paljon myös ristiriitaista ja vaikeaa. Oman jouluni hienoimpia hetkiä on aatonaattoillan myöhäinen vaihe, kun kaikki valmistelut on tehty. Ruoat on valmisteltu, lahjat pakattu ja koti koris teltu. Entä lahjat sitten. Joululaulut
Häntä, jonka mielenterveys on järkkynyt. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Maailman Valo, kuule häntä, jonka asumisasiat ovat kaaoksessa. Käsittelemme viestit luottamuksella. Häntä, joka ei enää jaksa. Häntä, joka ei löydä omaa paikkaansa. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Aamen. Häntä, jonka toimeentulo on veitsenterällä. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Seimen Lapsi, kuule häntä joka on yksin. askel 12/25 ~ 47. Seimen Lapsi, kuule meitä ja tuo valosi jouluumme ja elämäämme. Häntä, joka on jäänyt ilman hoitoa ja diagnoosia. Rauhan Ruhtinas, kuule häntä, jonka läheinen on sairastunut vakavasti. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Häntä, jota kalvaa epätoivo ja toivottomuus. Häntä, jonka työpaikka on muutosprosessien kourissa
Markkinat joulun pääkaupungissa 48 ~ askel 12/25
Perinteikkäät joulumarkkinat järjestettiin ensi kerran vuonna 1570. TEKSTI JA KUVAT: HANNA HIRVONEN PLACE BROGLIE -aukiosta tuli Strasbourgin joulumarkkinoiden pysyvä paikka vuonna 1871. Kolmensadan ensimmäisen vuoden ajan niiden paikka kaupungissa vaihteli. Place du Temple Neuf on kirkon sekä muiden rakennusten ympäröimä pieni ja suljetumpi toripaikka. Kojuja katedraalin kupeessa Strasbourgin joulumarkkinat ovat Ranskan vanhimmat ja yhdet Euroopan vanhimmista. Jouluiset kojut sijoittuvat sen ympärille. Kuumaa viinijuomaa saa punaisena ja valkoisena. Markkinoiden tutkimiseen menee helposti kokonainen päivä. S trasbourgin joulumarkkinoilla, Alsacen alueella Ranskassa, tuoksuu makealta. askel 12/25 ~ 49. Lukuisissa kojuissa paistetaan kreppejä, joille saa valita mieleisensä päällisen, ja vaihtoehdoista moni on makea. Sitten Place Broglie -aukiosta tuli niiden pysyvä paikka. Markkinat levittäytyvät useille aukioille ja tarjoavat kävijöilleen muun muassa lukemattomia ranskalaisia makuja. Moni haluaa nähdä Place Kléber -aukion kuuluisan, Strasbourgissa kokoontuvat muun muassa Euroopan neuvosto ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Juomista suosituin on höyryävän kuuma glögi, joka lämmittää viileässäkin säässä. Nykyisin joulumarkkinat levittäytyvät Strasbourgin vanhassa kaupungissa usealle aukiolle. Letun päälle sopivat vaikkapa suklaakastike, kaakaolevite, hillo ja kermavaahto. Jo kauan ennen niitä kaupunkiin on saavuttu joulumarkkinoille – ja satoja vuosia vanha perinne elää yhä. Katedraali on osan päivästä auki vierailijoille, mutta sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan pitkään. Näkymät ovat jokaisella aukiolla omanlaisensa, mutta kaupankäynti ja jouluinen tunnelma näyttävät ja tuntuvat ainakin uuden kävijän mielestä samankaltaisilta. Näitä herkkuja maistellessa on mukava katsella ja kuunnella ihmisvilinää. Aiemmin markkinoiden sijainti vaihteli. Place de la Cathédrale -aukiolla on vaikuttava ka tedraali, Cathédrale Notre-Dame de Strasbourg. Neljä aukiota kiertämällä näkee vanhan kaupungin joulutunnelmia monipuolisesti. Kielistä kuulee eniten ranskaa, mutta joulumarkkinoille on tullut turisteja ulkomailtakin
Jouluvaloja ja muita joulukoristeita on joka puolella vanhaa kaupunkia. JOULUMARKKINOILLA ON valtava valikoima tavaroita, kuten keraamisia astioita, puisia sisustusesineitä ja leluja sekä joulukoristeita. Piparkakut kuuluvat jouluun Ranskassakin. Täällä myydään myös joulukuusia. Ruuhkaista ihmisvilinää Strasbourgin vanha kaupunki sijaitsee joen ympäröi. Kuvan kynttiläkoju taitaa olla yksi markkinoiden värikkäimmistä. 50 ~ askel 12/25 korkean joulukuusen, jonka läheisyys on paikallistenkin suosima kohtaamispaikka. PLACE DE la Cathédrale -aukiolla ostoksia tehdään katedraalin läheisyydessä. Paikallisista Alsacen alueen ruoista maistella saa pretzeleitä eli rinkeleitä, joita on tarjolla suolaisena tai makeana. Huomio kiinnittyy saviastioihin, jotka on valmistettu paikallisessa Soufflenheimin kylässä käsityönä. Saatavilla on myös mausteista jouluolutta, jossa on vahva humalan maku. Joulumarkkinoilla kaupataan lisäksi monenlaista tavaraa, kuten joulukoristeita, koruja, leluja ja asusteita. Makujen sinfonia Ranskalaisia joululeivonnaisia on kaikilla aukioilla kaupan runsaasti. Aukion vierellä on paljon putiikkeja, joihin voi poiketa, jos ulkona tuntuu liian kylmältä. Markkinoilta löytyy muun muassa mausteleipiä eri höystein sekä eri makuisia, muotoisia ja kokoisia joulukeksejä. Sitä reunustavat molemmilla puolilla puut ja jouluiset kojut. Strasbourgia kutsutaan joulun pääkaupungiksi. PRETZELIT OVAT tykättyä syötävää Alsacen alueella Ranskassa, ja ne maistuvat myös joulumarkkinoilla. Lämpimistä ruoista tarjolla on parissa kojussa perinteistä ruokaa, joka sisältää hapankaalia ja erilaisia lihoja tai kaloja. Place Broglie -aukion joulumarkkina-alue on kujamainen
Strasbourgissa järjestetään joulun aikaan myös konsertteja, kynttiläkulkueita ja pieniä esityksiä kirkoissa ja aukioiden kulmilla. Kuusi koristeineen on jouluisin tuttu näky myös ranskalaiskodeissa. Joulumarkkinoita on Alsacen alueella nykyisinkin myös muualla kuin Strasbourgissa. Haguenaun joulumarkkinat saavat suosituksen paikalliselta, väljemmästä tunnelmasta pitävältä joulumarkkinoiden kävijältä.. JOULUKUUSI PLACE Kléber -aukiolla on paikallisten tapaamispaikka ja kiinnostaa turistejakin. Kartta näyttää, että vanhaan kaupunkiin tulee silta monesta muustakin paikasta kuin aseman suunnasta. MAUSTELEIPIÄ, PAINS d’épices, saa lukuisista kojuista. Joulun aikaan tarjonta täydentyi leluilla, makeisilla ja leivontatarvikkeilla. Joulumarkkinoilla on välillä todella ruuhkaista. Ainakin vilkkaimpina päivinä ennen joulua suunnistaminen onnistuu seurailemalla muita markkinoille suuntaavia. Rautatieasemalta löytää markkinoille helposti. Tunnelma on kuitenkin rauhallinen; verkkainen tahti tai muiden läheisyys ei näytä häiritsevän markkinaväkeä. Alsacen alueen joulun ajasta kertovan lehtisen mukaan keskiajalla järjestettiin tapahtumia perheja työelämässä tarvittavien hyödykkeiden kauppaamiseksi ja hankkimiseksi tavallisesti kesän ja talven alussa. Jos ei nauti ihmisvilinästä, kannattaa kenties suunnata pienempien kaupunkien tai kylien markkinoille. Joulumarkkinat kestävät kuukauden. Aukioilla ja paikoin vanhan kaupungin kaduilla muutekin pitää kulkea hiljalleen muiden mukana. askel 12/25 ~ 51 mällä saarella. Kuvassa kauppa käy Place de la Cathédrale -aukiolla
Joulu on valon ja läheisyyden juhla MINNA JA LAURI Laukkasen yhteinen taival on kestänyt yli 40 vuotta. 52 ~ askel 12/25. Joulu tarjoaa kaivatun hengähdystauon syksyn messukiireiden jälkeen
Minna-Kortti on ollut osa suomalaisten joulua jo vuosikymmenten ajan. Oulunsalon kodin ikkunasta avautuva maalaismaisema on ollut Laukkasille vuodenaikojen näyttämö 35 vuoden ajan. Hän vain totesi, että oli jo aikakin, Minna naurahtaa. Käymme päivittäin koiran kanssa metsässä. Jo lapsuudessa Kuusamon rauha ja kauneus jättivät jälkensä Minnaan. Minna Immonen -nimellä maalatut joulukortit ovat edelleen yrityksen kulmakivi. Siitä saa voimaa ja aiheita maalaamiseen. – Poronpaisti kuuluu usein asiaan, ja kalapöydän on oltava kunnollinen, Lauri sanoo. Hänen mielestään taiteilijan luovuus kumpuaa sydämestä – herkkyydestä hetkeen, kyvystä havainnoida ja nähdä laajemmin. Heidän yhteinen joulunsa rakentuu suomalaisista perinteistä, luonnon rauhasta ja vuosikymmenten kokemuksesta. Koin ottavani suuria harppauksia kehityksessäni, ja kehuin Laurille, että nyt olen oppinut maalaamaan. – Punasävyiset tonttuja joulukukkakortit ovat suosittuja, mutta meiltä haetaan myös uskonnollisia aiheita, koska niiden tarjonta muualla on vähentynyt. Minna ja Lauri Laukkanen ovat kulkeneet pariskuntana pitkän matkan taiteen ja tarinoiden parissa – Minna korttien kuvittajana ja Lauri muistojen sanoittajana. Joulu ei enää tarkoita ylenmääräistä hössötystä. Suurin inspiraation lähde on luonto. – Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän luontoa arvostan. Myös aiemmin mallistossa ollutta jouluevankeliumikorttia kysytään edelleen, Minna kertoo. Enää ei tarvitse ripsiä kattoja tai järjestellä kaappeja joulun takia, Minna naurahtaa. TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA • KUVAT: RILLA TERVONEN askel 12/25 ~ 53. Nykyään juhlaa valmistellaan rauhassa. Pyhä perhe ja enkelit ovat rakastettuja. Korona-aikana, kun messut ja liikkeet olivat kiinni, sain mahdollisuuden syventyä maalaamiseen. – Tunnelma on tärkeintä. Pohjoiset juuret näkyvät erityisesti yrittäjäparikunnan joulupöydässä. – Värit ovat vahvistuneet siitä, kun aloitin 1980-luvulla, jolloin pastellisävyt olivat suosittuja ja miellyttivät omaa silmääni. J oulu on Minna ja Lauri Laukkaselle ennen kaikkea levon ja läheisyyden aikaa. Luonto vaihtaa ilmettään jatkuvasti
Muistan paljon, mutta tarinoihini mahtuu myös mielikuvitusta – tai lapinlisää, kuten meillä päin sanotaan. Sittemmin Minnan kuvista on syntynyt tuotteita astioista postimerkkeihin, mutta keskiössä ovat kautta vuosikymmenten olleet kortit, julisteet ja kalenterit. Joka vuosi hän loihtii kymmeniä uusia tunnelmallisia joulutervehdyksiä suomalaisiin koteihin. MINNALLE MAALAAMINEN on elämäntapa. Aluksi Lauri jakoi tarinoitaan Facebookissa, mutta lukijoiden lämmin vastaanotto ja kannustus rohkaisivat hänet viemään kertomukset kansien väliin. Se oli keino paeta arkea ja suunnata ajatukset muualle. On hienoa huomata, että pystyy tavoittamaan tunnelmat, hajut ja äänet menneestä ajasta, Lauri kertoo. Kirjoja on myyty jo yli 4000 kappaletta.. Lauri kasvoi yhteisöllisessä ilmapiirissä: hänen isänsä toimi kauppiaana Sinetässä ja myöhemmin Rovaniemellä, äiti työskenteli terveydenhoitajana ja kätilönä. – Olen aina ollut tarkkailija, valpas havainnoimaan ihmisiä ja ympäristöä, Lauri kertoo. Minnan yhteistyö runoilija Anna-Mari Kaskisen kanssa on puolestaan tuottanut lukuisia runokirjoja, joiden herkkä estetiikka on löytänyt paikkansa suomalaisten sydämistä ja kirjahyllyistä. Lauri Laukkanen on julkaissut kolme tarinakirjaa, joiden synty sai alkunsa sattumalta, tai ehkä juuri oikealla hetkellä. 54 ~ askel 12/25 Lapsuusmuistoja ja lapinlisää Aikoinaan Oulunsalossa ja Kempeleessä Minna möi maisemamaalauksiaan opettajille rahoittaakseen unelmiensa Amerikan-matkan. – Kirjoittamisen hetkinä olen niin onnellinen kuin ihminen ylipäätään voi olla. 1960–70-lukujen Suomi tarjosi tähän täydelliset puitteet. Kirjoista kasvoi yksityiskohtien, tunnelmien ja ihmisten kautta kokonainen matka menneeseen. Ne jättivät jälkensä, jotka elävät yhä Laurin tarinoissa. Kirjojen kuvituksesta vastaa Minna, jonka humoristiset kuvat täydentävät Laurin tarinoita kannesta lähtien. Joulu on yksi hänen rakkaimmista aiheistaan. Yhteisön lämpö ja läheisyys olivat tuolloin aivan eri tasolla kuin nykyään. Kirjoittamisesta tuli hänelle henkireikä taloudellisesti haastavina aikoina. Keski-iän kynnyksellä muisteluille oli muutenkin tilaa: silloinhan ajatukset palaavat usein elämän alkujuurille
Se voidaan viedä yllättäen, ja muihinkin muutoksiin täytyy olla valmis, Minna lisää. Tämä tuntuu hyvältä. Joulu on odotuksen, ilon, levon ja läheisyyden aikaa. Aikaa, jolloin kaikesta on lupa nauttia.. Joulukortit ja seuraavan vuoden kalenterit tekevät syksyn messuilla kauppansa. Pitkän pimeyden katkaiseva joulu lyhtyineen ja valoineen on enemmän kuin tervetullut. Tässä iässä ymmärtää, että kaikki – niin hyvä kuin huono – kestää aikansa ja menee lopulta ohi. – Onneksi hyviä hetkiä ja aikoja on paljon. Nykyisin kierrämme messuja ja toimitamme tuotteita jälleenmyyjille postitse. Lapset ja tuotteet pakattiin asuntoautoon ja kurvattiin myyntimatkoille. Henkilökohtaisia kohtaamisia messuilla Laukkaset ovat toimineet yrittäjinä jo 40 vuotta. Sukupolvien joulun kuvittaja Vaikka digitaaliset viestit ovat nykyarkea, suomalaiset lähettävät yhä joka joulu miljoonia joulukortteja. LAUKKASTEN KOTI henkii lämpöä ja luovuutta. Niiden varassa jaksaa. Valo inspiroi kuvataiteilijaa. askel 12/25 ~ 55 – Yksi koskettavimmista palautteista tuli hoivakodista, jossa kirjojani luettiin ääneen. Minna aloitti taiteensa myynnin toiminimellä, Lauri työskenteli talomyyjänä. Nyt toiminta on jälleen Pyhä perhe ja enkelit ovat rakastettuja aiheita joulukorteissa. Osaa suhtautua asioihin rauhallisemmin, vaikka totta kai yhteinen yritys kiristää välillä molempien hermoja, Lauri pohtii. Parhaimmillaan Minna-Kortti työllisti kymmenkunta vakituista työntekijää. On ollut myös erityisen ilahduttavaa kuulla, että moni mies, joka ei aiemmin ole tarttunut kirjoihin, on löytänyt näistä tarinoista lukemisen kipinän. Minnan taide täyttää tilat, eikä minimalismia tavoitella. Vuonna 1988 hän siirtyi Minna-Kortti Oy:n toimitusjohtajaksi. – Toimin parhaiten aurinkoenergialla. – On ollut pakko sopeutua. – Olemme kokeneet kaikenlaisia vaiheita, mutta nyt suunta on ollut selvästi nousujohteinen. Monille perinteinen, käsin kosketeltava kortti on aidompi ja merkityksellisempi tapa välittää joulun toivotus. Haasteellisten aikojen keskellä Lauri on usein kirjoittanut itsensä parempiin tunnelmiin, ja Minna on vanginnut kortteihinsa joulun kauneuden – lempeän valon, lumiset maisemat ja kodikkaan juhlatunnelman. Minna-Kortti on vuosikymmenten aikana vakiinnuttanut asemansa sukupolvien yhteisen joulun kuvittajana. Lapset kasvoivat yrittäjäperheessä tähän elämäntapaan ja olivat jokainen jossain vaiheessa varttuneempinakin mukana Minna-Kortin toiminnassa. Messuilla saamme kohdata asiakkaamme henkilökohtaisesti, Lauri sanoo. – Korttikauppa on toki vähentynyt, mutta julisteet ovat tehneet paluun sisustukseen, ja se on tuonut mukavaa nostetta, Laukkaset kertovat. Ja jos on terveyttä, niin jaksaa. Aika on haastava, mutta asenne toiveikas. Talvella luomisvoima täytyy löytää muista asioista, Minna sanoo. Muistisairas, aiemmin täysin puhumaton 93-vuotias mies alkoi muistella lapsuuttaan. Minna-kortti aloitti toimintansa messuilla ja taidenäyttelyillä. Matkaan on mahtunut kaksi lamaa ja digitaalisen murroksen tuomat haasteet, kuten painettujen joulukorttien lähettämisen väheneminen. pienimuotoista, kuten alkuaikoina. Keväällä ja kesällä valoa riittää iltaan saakka, ja sävyt erottuvat parhaiten luonnonvalossa
Onko maailmassamme tilaa Vapahtajalle, joka haluaa antaa meille lahjaksi parasta: taivaan valoa ja rauhaa päälle maan. Joskus oman elämänikin kohdalla on voinut olla suurta merkitystä sillä, että joku ovi ei auennutkaan, että minulle ei ollut tilaa, että minulle sanottiin ei. Se rakkaudenteko ei unohdu ikinä. Onko elämässäni tilaa niille, jotka tarvitsevat minua nyt. Kylän raittia käveli pari ihmistä, joilta pysähdyimme kysymään neuvoa. Itseäni on aina puhutellut juuri se, että Vapahtajan viitta laskettiin pienen lapsen ylle koruttomassa, vaatimattomassa tallissa, jonka seimen ympärillä oli tilaa rauhalle, rakkaudelle ja välittämiselle – niin ja eläimille. Mutta tilalle onkin tullut parempi tie, joka on tuonut tarinaani jotain sellaista, mitä en olisi itse osannut suunnitella – ja juuri se tuntuu nyt hyvältä ja siunatulta. Tästä syystä uskallan ajatella, että onneksi majapaikassa ei ollut tilaa. Toivottavasti hän sai jakaa sitä kaikkea luotettaville läheisille, vaikkei ihan samaa kokeneita vertaisia voinutkaan löytyä. Entä mahtuuko Jeesus syntymään sydämeeni. Joulu joulun jälkeen on tullut mietittyä vuoroin ilosanomaa, enkeleitä, Vapahtajaa ja lupausta siitä, että te löydätte! Olen pohtinut, mitä tarkoittaa kunnia korkeuksissa, rauha maan päällä, ja että kaikki on juuri niin kuin heille sanottiin. Tänä vuonna katseeni on kiinnittynyt majapaikkaan, jossa ei ollut tilaa. Toivottavasti kaiken sydämeen kätkeminen ei tarkoittanut Marialle vaikenemista mieltä askarruttavista asioista. Majapaikoissa ei ollut meille tilaa, mutta heidän kodissaan oli. Se rakkaudenteko ei unohdu ikinä. Äidiksi tultuani samaistuin lauseeseen: ”Hän synnytti pojan, esikoisensa”. Mieleeni nousee muisto lapsuudesta. Nuori Maria valmistautumassa äitiyteen ja nöyryys annetun tehtävän edessä. Kylä ei ollut silloin vielä suosittu tunturikeskus ja ne harvat majapaikat, joita kylällä oli, olivat täynnä. Syviä tunteita ovat herättäneet Joosef ja Maria. Isän hämmennys oudossa tilanteessa ja sen jälkeinen luottamus ja vastuunotto. Surujoulussa lohdutti paimenille lausuttu: ”Älkää pelätkö!” Kerran sain joulun alla vierailla Roomassa siinä paikassa, josta keisari Augustuksen kerrotaan antaneen käskynsä. Se joulu kuluikin sitten Augustusta ajatellessa. VIELÄKIN JOULUEVANKELIUMISTA löytyy uusia yksityiskohtia. Miltähän majapaikan emännästä tai isännästä tuntui sanoa, että ihan täyttä on, tänne ei nyt mahdu, ei edes raskaana oleva äiti. O len jo vuosien ajan nostanut joulun lähestyessä mietittäväksi jonkun jouluevankeliumin yksityiskohdan – asian, henkilön tai lauseen. Siis meidät kaikki yhdeksän. TÄYSI MAJAPAIKKA saa minut miettimään sitäkin, onko minussa tilaa. Onko siellä tilaa keskeneräisyydelle, rosoisuudelle, säröille. Koen, että minun on helpompi yltää pieneen ja halpaan kuin johonkin suureen ja mahtavaan. 56 ~ askel 12/25. Yllätykseksemme he kutsuivat meidät yöpymään oman kotinsa yläkertaan. Onneksi majapaikassa ei ollut tilaa Toivon sanoja Hanna Ekola • laulaja ja kirjailija Lohjalta He kutsuivat meidät yöpymään oman kotinsa yläkertaan, meidät kaikki yhdeksän. Olimme yhdeksän hengen perheemme kanssa ajaneet myöhään illalla Äkäslompoloon ja etsimme sieltä yöpaikkaa. Joulutarina olisi kieltämättä toisenlainen, jos tallin, olkivuoteen ja seimen tilalla olisi ollut sisätilojen antamaa suojaa ja majapaikasta riippuen ehkä jopa jonkinlaista sen ajan ylellisyyttä. Ainakin heiltä löytyi tilanteessa myötätuntoa ja nopeaa kykyä ratkaista ongelmia. Siitä eteenpäin tarinani on mennyt eritavoin kuin itse suunnittelin tai toivoin. Olikohan täysi majapaikka sattumaa vai suurta suunnitelmaa
TOIVOTTAVASTI MARIA sai jakaa kaikkea sydämeen kätkettyä luotettaville läheisille, vaikkei ihan samaa kokeneita vertaisia voinutkaan löytyä, Hanna Ekola kirjoittaa. Ju kk a Gr an stö m askel 12/25 ~ 57
Vapahtajamme lepäsi syntymänsä jälkeen puisen seimen suojassa. Anna minunkin löytää rauha kuusimetsän pihkaisessa sylissä, neulasten kutitellessa kasvojani. Auta minua kuusen lailla luottamaan vahvoihin juuriin, jotka ravitsevat kasvuani ja pitävät minut tukevasti pystyssä myös silloin, kun elämässä myrskyää. – Sari Kokkonen, Vihreä rukouskirja (Kirjapaja 2024) Hetki luonnossa 58 ~ askel 12/25
Martti Santakari askel 12/25 ~ 59
60 ~ askel 12/25
Aivan liian nopealla tempolla. Pelkäisin liikaa. Mutta voi se olla myös suloinen mahdollisuus lepoon ja vastavoima loputtomalle tehokkuudelle. Kapealla pöydällä ikkunan edessä on vieraanvaraisuuden ikoni. Yksin keskellä ei mitään pelkäisin, että joku ilmestyy pimeästä ja tekee jotain pahaa, eikä kukaan kuule kun huudan apua. Veisivät kohti ydintä ja antaisivat samalla aavistuksen siitä, mikä tuo elämän ydin on. Hiljainen seinäkellon tikityskin tykittää sekunteja niin, ettei ääntä voi sivuuttaa. Pian tajusin, ettei se onnistu. Minäkin olen levon tarpeessa. Hiljaisuuden retriitti on turvallinen tapa olla hiljaa ja yksin. TEKSTI JA KUVAT: EMILIA KARHU H iljaisuus herkistää aistit, sanotaan. Korvani kuulevat rantaan liplattavan veden puheen, tammenterhojen kuiskuttelun ja punakeltaisessa loistossa hehkuvan pensaan supatuksen. Alun perin minun oli tarkoitus suunnata yksin jollekin syrjäiselle erämökille kirjoittamaan pimeästä ja hiljaisuudesta. Hiljaisuuden retriitissä ihmettelin valon ja pimeän rajalla vanhojen virsien viisautta ja pelkojeni syvyyttä – ja sitä, miltä mahtoi näyttää vanhan saaristopitäjän keskiaikainen kirkko ensimmäisenä adventtina satoja vuosia sitten. Korvan juuressa poksahtava ilmapallo on painajainen. Mutta pimeää ja ihmisiä. En varsinaisesti yksinäisyyttä, jota turvallisissa oloissa rakastan. Erityisesti äkkinäisiä kovia ääniä pelästyn edelleen kohtuuttomasti. Lattialla keraamisessa vadissa on hiekkaa ja siinä pystyssä kolme tuohusta, jotka palavat. Ääni tuntuu niin kovalta. Yhteisen tilan suuret ikkunat avautuvat järvelle. Herran armoa on, että vielä elämme Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää, sanoi Jeesus opetuslapsilleen taannoin, kun nämä palvelivat ihmisiä niin, etteivät ehtineet edes syödä. Yliherkkä, sanottiin ennen vanhaan. Istuessamme yhteisessä tilassa odottamassa iltahartauden alkua säikähdän joka kerta, kun joku avaa ulko-oven. Sieluni kaipaa näköjään paitsi hiljaisuutta myös hitautta. Huomaan kaipaavani sanoja, jotka pelkistäisivät äärimmilleen sen, mitä on, ja samalla avaisivat jonkun kokonaan uuden näköalan. Aivan kuin hän huutaisi, vaikka hän puhuu aivan normaalilla äänellä. Niiden liekit vangitsevat katseen. Miten ikinä selviäisin sota-alueella, jossa räjähtelee. Ilta on hämärtynyt. Lokakuisena perjantai-iltana olen ollut vasta pari tuntia hiljaisuudessa kauniissa Rymättylän Tammilehdossa. askel 12/25 ~ 61. Iltapalalla noutopöydän kylmälaitteen hurina vie huomioni, vaikka taustalla soi kaunis musiikki. Veisaamme iltahartauden päätteeksi Maan korvessa kulkevi. Retriittipaikka on Kirkkojärven rannassa. Kun retriitin ohjaaja lopulta aloittaa puheenvuoronsa, hyppään melkein ilmaan. Olen ollut pienestä asti herkkä äänille. Pimeän pelko ei johdu pimeästä Toisinaan pimeä aiheuttaa minussa kauhua, toisinaan se masentaa. Totta se on
Pimeänpelossa lienee jotain alkukantaista. Erityisesti sellaista totaalista, jossa ei näe mitään. Tuntuu kuin minut olisi laitettu ahtaaseen, suljettuun koppiin, josta ei ole ulospääsyä. Onko stressi sitä, että mieli yrittää ratkaista eilisen ja huomisen murheet nyt?” Hyviä kysymyksiä! Olipa syy mikä hyvänsä, ahdistavia ovat ne yöt, kun uni ei vaan tule – tai sitten herää hetken nukuttuaan suden hetkeen, eikä saa enää unenpäästä kiinni. Luvalla sanoen ajatus taivaasta, jossa on jatkuvasti vain kirkasta ja valoisaa, kuulostaa ahdistavalta. Onkohan niin, että kun arki painaa, stressi vie luottamuksen siihen, että huomenna on uusi aamu. Mutta elämästä kiitän. Kuin helmikuinen, häikäisevä hanki kirkkaan pistävässä auringonpaisteessa. Joskus muinoin yksinäinen ihminen on ollut potentiaalinen uhri nälkäiselle pedolle. Pimeällä pelkään usein myös ulkona. Ikuisessa kirkkaudessa iskee migreeni Mutta ei maailma tietenkään näin mustavalkoinen ole. Hämärä ja jopa pimeä voivat merkitä myös suloista mahdollisuutta lepoon, vastavoimaa jatkuvalle suorittamiselle. Valon lapset ovat Jumalan puolella ja pimeys on eroa Jumalasta. Riittävän tutuksi tullut kotitalokaan ei yleensä juuri aiheuta kauhua edes sysipimeään herätessä. Kuin happi loppuisi ja henki salpautusi. Toivoa vaillakin siunattu Herättäjä-Yhdistyksen tuoreessa virsihartauskirjassa Paavo Ranta kirjoittaa: ”Nukahtaminen on heittäytymistä tuntemattomaan. Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki valon. Se on luottamusta siihen, että kun päästän irti, aamulla elämä jatkuu. Olen huono luottamaan Hänen loppumattomaan laupeuteensa. Kun katuvaloja vailla oleva kotitie on tullut riittävän tutuksi, pystyn lopulta kävelemään sitä luottavaisin mielin pimeälläkin. Lopulta pimeän pelossa on siis kyse ehkä sittenkin jostain muusta kuin pimeästä. Kaupungin kadut tuntuvat vähintään yhtä uhkaavilta kuin pimeät metsäpolutkin. Vaikka rantamökkini huoneessa on aivan hiljaista ja tuntuu turvalliselta, uni ei tule. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta. Hiihtely säteilevällä hangella voi olla hienoa hetken, mutta sitten iskee migreeni. Tuttuus tuo turvallisuutta ja parhaimmillaan karkottaa pelon. Toisaalta, valitusvirsien laulaja jo tiesi, että Herran armoa on se, että vielä elämme. Huomaan kaipaavani sanoja, jotka pelkistäisivät äärimmilleen sen, mitä on, ja samalla avaisivat uuden näköalan. Kauhu ja ahdistus kuristavat kurkkua. Olen lukemattomia kertoja elämäni aikana saanut jonkinlaisen kauhukohtauksen, kun pimeänä myöhäissyksyn tai talven yönä olen havahtunut hereille ja avannut silmäni, enkä ensin näe mitään. Syksy on tuonut tullessaan monia synkkiä uutisia maailmalta ja henkilökohtaisesti. 62 ~ askel 12/25. Alussa pimeys peitti syvyydet, mutta ilmestyskirjan aikojen lopun visioissa yötä ei ole enää ollenkaan, sillä itse Jumala loistaa valona iäisesti. Huudan, huidon ja etsin ulospääsyä, edes pienen pientä valon pilkahdusta, jota kohti suunnistaa ja jonka avulla alan hahmottaa suuntia ja tilaa ympärilläni. Paikka on liian vieras. Itse asiassa taskulampun valokeila, joka estää näkemästä pientareiden hämärää, on pelottavampi kuin lähes pimeä tie, jota kävellessä kuitenkin erottaa tien vierustan tutut puut ja kivet, hahmottaa tutut mutkat ja pystyy tähtien tuikkiessa ihailemaan jopa pellolla tönöttäviä latoja. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Pimeys peitti syvyydet, kunnes tuli valo Pelkään pimeää. Esimakuna tästä jouluna syntyi Jumalan poika valoksi maailmaan. Kyse on kai ennen kaikkea perusturvallisuudesta. Raamatussakin valo kuvaa hyvää ja rakastavaa Jumalaa ja pimeys yleensä hänen vastavoimaansa, pahuutta, perkelettä ja pimeyden valtoja
Kyllä ei ole lainkaan huono keino myöskään se. Mutta supertehokkuutta edellyttävä työelämä ja opiskelumaailma eivät juuri salli yöllisiä valvomisia. Aurinko on nousemassa. Säh köt on poikki ja ympärillä villi viidakko eläimineen ja äänineen. Sitä on armo. Usein kristillisissä pii reissä puhutaan toivosta – kuten oikein onkin – mut ta kääntöpuolena toivottomuuteen vaipunut saattaa kokea olevansa tyystin kelpaamaton kristittyjen yhtey teen tai jopa Jumalalle. Siinä on jotain kovin armotonta – ja aivan varmasti yksi syy jatkuvasti lisääntyville mielen terveysperustaisille sairauseläkkeille. Avaan verhot. Jos tuosta armosta tulisi totta myös yhteiskunnan arjessa, ei yöllä valvominen ehkä tuntuisi niin ahdista valta ja näköalattomalta. Muistan miten tajunnanräjäyttävä tämä säkeistö oli, kun sen ensi kertaa kuulin. Se on mahdollisuus uskoa johdatuk seen silloinkin, kun ei näe tietä eteenpäin. Rantalepikko taipuu ikkunan takana askel 12/25 ~ 63. Johdata minut uuteen aamuun tur vassa ja levossa.” Lopulta hän nukahtaa. Voisimme ehkä sängyssä kattoa tuijottaessamme ajatella, että jotain on nyt jäänyt käsitte lemättä ja kesken, joku asia vaatii huomiotamme ja val vomiselle on siis syynsä. Riisun korvatulpat ja kuulen, kuinka myrskytuuli humisee nurkissa riemullisesti. Lopulta uni tulee. Näissä hetkissä lohduttaa vanha virsi: Kun matkalla Jaakobin lailla yön ankaran painia saan ja sielu on uupunut taistelemaan, niin silti se, toivoa vailla, on siunattu voittamanaan. Voisimme suostua siihen, että nyt on tällainen yö ja seuraava jo kenties toisenlainen. Kunpa tämä turvan ja lohdutuksen oljenkorsi oli si kaikkien ulottuvilla ja toisi avun aivan jokaiselle pimeää yötä pelkäävälle! Itse päätän odottaa unta lukemalla Tuomas Kyrön uusinta mielensäpahoittajaa. Pimeys on kutsu luottamukseen Samaisessa Herättäjän virsihartauskirjassa Ruusa Gawaza kertoo yksin vietetystä pelottavasta yöstä majassa keskellä madagaskarilaista sademetsää. Hyvässä pahaa ja pahassa hyvää Aamulla herään tokkuraisena kesken unien kellonsoit toon. Mutta että toivoa vaillakin uupunut sielu on siunat tu! Siunattu siksi, että Jumala on lopulta kaikkea epä uskoa, epätoivoa ja pimeyttä suurempi. Aamulla on herättävä kukonlaulun aikaan ja suoritet tava päivän hommat täydellä teholla, vaikka yön lepo olisi jäänyt välistä. Ruusa rukoilee yhä uudelleen: ”Jumala, suojele minua pimeyden keskellä. Ruusa oivaltaa, että pimeys ei ole Jumalan poissaolon merkki, vaan kut su luottamukseen
Elämä ei ole joko tai. lähes kaksinkerroin. Hiljaa villasukissa hissutellessa niille ei ole niin paljon käyttöä. Niin se Olen huono luottamaan Hänen loppumattomaan laupeuteensa. Ilmestyskirjassa sanotaan, että Jumala on luonut kaikki ja hänen tahdostaan kaikki on olemassa. Kiehtovasti siellä myös puhutaan Jumalasta, joka oli ja joka on ja joka tuleva on. Pimeänä päivänä tunnelma olisi varmasti toisenlainen. Mietin yhä valoa ja pimeää. Mutta elämästä kiitän. Kun hälytys pärähtää, se kuulostaa väkivaltaiselta. Pesen hampaat, pukeudun ja suuntaan jälleen yhteiseen tilaan aamurukoukseen. Anna Pyhän Hengen kantaa meissä tänään hedelmää: iloa, rakkautta ja kärsivällisyyttä.” Jään miettimään, että noita Pyhän Hengen hedelmiä tarvitsemme kyllä kiihkeämmin arjessa, kun kommunikoimme, puhumme, käytämme sanoja, olemme yhteydessä muihin. 64 ~ askel 12/25. Toki ilo olisi iloinen yllätys! Sitä ei ole ollut elämässä viime kuukausina liiaksi. Sammutan sen nopeasti. Lausumme yhdessä ”Anna valosi loistaa kaikille, jotka elävät pimeydessä ja kuoleman varjossa. Aikani lapsi, sittenkin Laitan kännykkähälytyksen muistuttamaan, milloin alkavat päiväveisuut. Oi sinä joka kutsuit valkeuden päiväksi ja pimeyden yöksi, puhalla liekkiin hyvyyden häilyvät voimat! kirjoitti Anna-Maija Raittila kerran runossaan. Veisaamme armosta, joka on jokaisena aamuna uusi. Juuri aurinko tekee myrskystä iloisen ja riehakkaan. Virsilaulu on suomalaiselle sopivan anonyymi tapa tuoda julki herkkiä uskonnollisia tunteita, joista muuten ujostellaan puhua, sanoo retriitin ohjaaja. Kristus armahda meitä. Hän ymmärsi, että syvyyksien päällä kulkeva Jumala näkee, mikä hyvässä on pahaa ja pahassa hyvää. Pimeälläkin täytyy siis olla tarkoituksensa. Silti olisi vielä stressaavampaa vahdata koko ajan kelloa. Se on sekä että. Aina. Kyllä, täällä hiljaisuuden retriitissä veisataan yhdessä virsiä
Lähestyessämme hiljaisena letkana kirkkoa alkaa ilmassa kuulua naakkojen ääntely. Ilosta ja kiitoksestakin veisaamme. Sisällä kirkossa kuvittelen, miltä täällä näytti ja tuoksui ensimmäisen adventin jumalanpalveluksessa 1700-luvun alkupuolella, kun saariston isännät, emännät, palkolliset ja kalastajat olivat saapuneet odottamaan toivon täyttymistä. Löytyikö retriitistä elämän ydin. Kunpa tuleva joulu voisi olla edes hetkittäin sinulle ja minulle myös huoleton keidas kaiken liian vaikean keskellä. Veisaamme ensin pari kriisivirttä. Ravita sielun ja ruumiin. Tuttuudessaan tuo ääni hymyilyttää. Ankaran ajan armon vilahdus Vierailemme retriittiporukan kanssa pienessä, kauniissa, keskiaikaisessa Rymättylän kirkossa. Mutta sen tiedän, että ihminen tarvitsee sopivassa suhteessa valoa ja pimeää. 2000-luvulla ihmiset takertuvat toinen toisiinsa ja huutavat: Miksi kätkeydyt Jumala, mistä löytyisi armoa. 1600-luvulla ajateltiin, että katastrofit ovat Jumalan rangaistus ihmisten synneistä. Niiden keskellä tarvitsemme pysähtymistä, lepoa ja armon vilahduksia. askel 12/25 ~ 65. Kirkko oli seissyt paikoillaan jo runsaat parisataa vuotta, mutta varsinaista lämmitystä siellä ei luultavimmin vielä ollut. En tiedä. Oudon paljon helpompaa on silti yhtyä kriisitunnelmiin. Paanukattoinen harmaakivikirkko on omistettu pyhälle Jaakobille. Toista kenties ahdisti tulevan joulun järjestelyt ja ruuan riittäminen. Ah tule tykön’ Jesuinen! Sull’ avajan mun sydämmen’. Miten voit pettää meidät näin. Vanhat kirkot ja naakat kuuluvat erottamattomasti yhteen. taitaa olla. Ankaria aikoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Joku naukkasi taskumatista lämmikkeeksi tilkan tuimaa. Toinen teksti on kirjoitettu ruton riehuessa 1600-luvulla ja toinen sen jälkeen, kun tsunami tappoi tapaninpäivänä 2004 yli 200 000 ihmistä Kaakkois-Aasian rannikolla. Kerrankin tunnen, että olen aikani lapsi. Soi luomakunnan kiitos vyörynä laulujen, jokaisen laulun sointi on ainutkertainen. Ehkä jollakin vierähti kyynel, kun pyhä oli niin koskettavasti läsnä. Ehkä kansa veisasi kylki kyljessä kynttilöiden valossa hengitys höyryten ja hartaina 1600-luvun virttä Avaja porttis ovesi
mennessä sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. HUOMIO: poikkeuksellisen painoaikataulun ja joululoman vuoksi tällä kertaa voi vastata vain sähköpostilla ja pitää toimia nopeasti. 66 ~ askel 12/25 LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu (kuva täytetystä ristikosta) 16.12. Ristikko 12/2025 NIMI OSOITE PUH.. Määräpäivään mennessä vastanneiden kesken arvotaan palkinto. VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto
Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. 2.10. 10.4. Lehti ilmestyy jatkossa kuun alussa. 6.2. Veden kasvatti toivoo sinun ottavan kirjeellä yhteyttä uudelleen. 6.11. Onnittelut! HEI SINÄ iäkäs leskimies! Haluaisin kirjeenvaihtoon ja muutoinkin keskusteluystäväksi. 9.1. askel 12/25 ~ 67 Ristikko 11/2025 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. 4.12. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. 3.7. 4.9. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Sinä, joka vastasit aiemmin Veden kasvatti -nimimerkille, unohdit laittaa vastauskirjeeseen nimesi ja yhteystietosi. 5.6. 8.5. Mieleltäni virkeä ja ajantasalla elämää. Viite 60503. Taluttelen rollaattoria. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. 10335 Veden kasvatti P.s. 6.3. Ilmestymispäivät ovat:. Kirjoita minulle Askeleen ilmestymisaikataulu vuonna 2026. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Marraskuun ristikkopalkinnon voitti Raili Kujala Sahalahdesta. Olen jo aikuinen leskimummeli, ikää 85
Lasten hätä maailmalla kasvaa! Juuri nyt lapsiperheet ympäri maailmaa kamppailevat sotien, köyhyyden ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien vaikeuksien kanssa. Ty öt ä tu et aa n m yö s Su om en ke hi ty sy ht ei st yö va ro in .. Työtä on paljon, joten sinun tukeasi tarvitaan! Nälkä ei odota! K uv a: A nn a Pe lt on en Haluan antaa: 75 € Terveydenhoitoa 35 € Hätäapua 15 € Puhdasta vettä € Muu summa Keräyslupa: RA/2020/1538, voimassa toistaiseksi. Lue lisää: suomenlahetysseura.fi/tietosuojaselosteet/yhteystietorekisteri Kambodžalaisen Siman, 4, perhe on saanut tuen ansiota viljelykoulutusta. Lahjoituksellasi annat maailman lapsille ruokaa ja vettä sekä apua ja suojaa niille, joilla ei ole turvallista kotia. Meistä jokaisella on mahdollisuus auttaa lapsia ja heidän perheitään – ei unohdeta apua tarvitsevia tänäkään jouluna. Koulutuksen avulla koko perhe on saanut ravitsevampaa ruokaa. Tämän kirjeen kautta kerätyt varat käytetään Suomen Lähetysseuran ulkomaantyöhön siellä, missä apua eniten tarvitaan. Sairaudet, aliravitsemus ja lapsiavioliitot ovat merkittäviä haasteita monen lapsen elämässä. Nälkä on yhä useamman lapsen arkipäivää. Perheiden toimeentulo on uhattuna ja liian moni lapsi jää ilman tarvitsemaansa ravintoa, puhdasta vettä, hoivaa ja koulutusta. Maksaja Betalaren Tililtä nro Från konto nr Saaja Mottagaren Suomen Lähetysseura ry PL 56, 00241 Helsinki Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer IBAN FI38 8000 1400 1611 30 Allekirjoitus Underskrift Viitenro Ref.nr Eräpäivä Förf.dag Euro BIC DABAFIHH Lahjoita MobilePaylla numeroon 19436 4 14358 50054 84630 Lahjoittajan tiedot tallennetaan Suomen Lähetysseuran yhteystietorekisteriin ja niitä käytetään esimerkiksi markkinointiin ja tiedottamiseen. Pienelläkin lahjalla saa paljon hyvää aikaan. Lähetysseura tukee lapsia ja perheitä eri puolilla maailmaa