Oma puutarha on kuin pieni pala paratiisia Odetta Lee-Simmons: Vihan tunnistaminen oli parantavaa Kuolindoula on elämän viimeisten hetkien rinnallakulkija Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi EMPATIA TYÖPAIKALLA AUTTAA YHDISTÄMÄÄN TYÖN JA SURUN AJOISSA TEHTY TESTAMENTTI TURVAA VIIMEISEN TAHDON PERINTEET OVAT PYHIÄ, MUTTA EIVÄT MUUTTUMATTOMIA SATU KREIVI-PALOSAARI: ELÄMÄNTAITO: SANTERI LEINONEN: irtonumero 9,50 € 11/25 Eeva Soivion sydän pysähtyi kesken näytelmän ”Kuollessa koin turvaa ja rauhaa”
7 cm. 12 cm. Kuvittanut Cara Nuutinen. Kirjapaja 9,60 (10,70) Päivän Tunnussana 2026 Sisältää vuoden jokaiselle päivälle lyhyet lauseet Raamatusta, rukousaiheet jokaiselle viikonpäivälle, lukuohjelman Syvemmälle Raamattuun sekä ohjeita rukoushetken viettoon. Valmistettu käsityönä Betlehemissä. Sisältää nimipäivät, kirkkovuoden tekstit ja joka kuukaudelle raamatunlauseen. Sari Savela Photography 13,50 (15,90) Seimiasetelma Pyhä perhe, aasi ja härkä 12 cm Hahmojen korkeus n. Metallisen, paloturvallisen istukan halkaisija on n. 24 mm, eli se soveltuu hyvin esimerkiksi kruunukynttilöille. 3,00 Tapio Luoma & Miikka Ruokanen Sanan aika 2025-2026 Päivittäisen hartauskirjallisuuden klassikko sisältää uutena ominaisuutena myös pienen hartaushetken kaavan. Valmistettu suomalaisesta koivupuusta Piikkiössä. Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Sisältää suomenkieliset nimipäivät, juhlapäivät ja liputuspäivät. Korkeus n. 5,90 Sacrum_Askel_marraskuu_2025.indd 1 Sacrum_Askel_marraskuu_2025.indd 1 31.10.2025 8.54.09 31.10.2025 8.54.09. 78,00 Jouluevankeliumikortti 2025 Suomen Pipliaseuran perinteinen kolmiosainen jouluevankeliumikortti kuorella. Hiljaisuuden ystävät ry pieni 6,90 iso 7,90 Martta Wendelin Kalenteri 2026 Nostalginen seinäkalenteri Martta Wendelinin kuvin. 040 735 2096 Joulun ilosanomaa Adventtikynttelikkö Portaat taivaaseen Kotimainen, Hermanni Vuorisalon suunnittelema adventtikynttelikkö. 59,00 Oliivipuinen jouluseimi 7 cm Kaunis pieni oliivipuinen jouluseimi. Kestävää marmoliinia. 17,00 Kalenterivuosi 2026 Kaunis seinäkalenteri kukkavalokuvin
askel 11/25 ~ 3 Kuolemaan on hyvä valmistautua Pääkirjoitus K uoleminen saattaa olla arkipäiväistymässä. 040 546 32 45 asiakaspalvelu@kotimaa.fi Jos huomaat lehdessä asiavirheen, siitä voi ilmoittaa sähköpostilla osoitteeseen: askel.toimitus@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Kun kuolema on ollut poissa silmistä ja arkikokemuksesta, siitä ei mielellään ole puhuttu eikä sitä ajateltu. 044 3500 181 TAITTO Samuli Lahtinen KOLUMNISTIT Hanna Ekola, Satu Kreivi-Palosaari, Risto Leppänen, Kaisa Raittila, Teemu Rinne ja Juha Tanska OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEEN MUUTOKSET puh. Kristinuskon mukaan elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin siellä jossain, missä kaikki murheet ja kivut ovat poissa. 0400 860 862. Kuolemaan liittyvät omaisuusasiat on syytä hoitaa selkeästi kuntoon, jottei syntyisi epäselviä tilanteita perillisten kesken. Kuitenkin kaikkina niinä päivinä, joina emme kuole, me elämme. Kuolema kuuluu elämään. Puhuminen myös lähentää ja korjaa, millä on paljonkin merkitystä sille, että kuoleva voi lähteä ja tänne jäävät voivat surra rauhassa. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteri tietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa . Kuolemasta on hyvä myös puhua läheisten kanssa – ja samalla siitä, miten oma elämä on mennyt. Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Askel kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Näyttää siltä, että yksi ajan ilmiöistä on hakea suhdetta kuolemiseen. Se on arvokasta tietoa läheisille, jotka saattavat omaisen kuoleman jälkeen havahtua siihen, että jotain suvun historiasta on kadonnut iäksi. Siksi jokainen päivä ennen kuolemaa kannattaa täyttää iloa tuottavilla asioilla ja rakkailla ihmisillä. Se on energisen olemisen, tulevaisuuden ja elämän ilojen loppu. Se on osa luonnon kiertokulkua. Toisin oli ennen, kun ihmiset hoidettiin kotona ja he myös kuolivat kotiin. Pitkään kuoleminen on ollut jotain, mikä tapahtuu hoitokodeissa ja sairaaloissa. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 040 665 5983. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen puh. Lisäksi on kuolindoulia, jotka ovat kuolevan rinnalla tukemassa heitä kohti arvokasta ja omannäköistään kuolemaa. PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan puh. Vähän vasta, mutta ehkäpä enenevästi. 040 683 8431 TUOTTAJA Emilia Karhu puh. Pelottavaahan kuolema on. He kannustavat ihmisiä keskustelemaan kuolemasta ja hoitamaan siihen liittyvät asiansa kuntoon. Elämän tarkoitus on elää ihmisenä tässä maailmassa. Freija Özcan päätoimittaja Askel Jokainen päivä ennen kuolemaa kannattaa täyttää iloa tuottavilla asioilla ja rakkailla ihmisillä. Se on ainutkertainen kokemus, joka ei toistu. Ei nopeasti, mutta vähitellen. Vaikka kuoleman olemassaolon tiedostaakin, ei sen ajatteluun liikaa pidä aikaansa käyttää. Me synnymme, elämme ja kuolemme antaen tilaa tuleville sukupolville. Nyt kuolemaan jopa valmennetaan. Ja ni La uk ka ne n Askel Marraskuussa 2025. Näihin kuolemanvalmennuksiin kannattaa tarttua. Ilmoitustrafiikki ja ilmoitusmyynti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 56 700 kokonaistavoittavuus (painettu+digiviikko, KMT 2024) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972 (painettu) ISSN 2984-5130 (verkkojulkaisu) Aikakausmedia ry:n jäsen. Vakuutusyhtiöistä löytyy jo kuolemantaitovalmentajia. Edelleen saattoapua saa myös sairaalapapeilta ja seurakuntien papeilta. Toimitus johtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäällikkö Juha Kurvinen puh
Se on lisännyt elämässäni hetkistä naut timista, sanoo kuolindoula Ellimari Kortman. 60 PIRJO SILVERI ja Aino Öhman ovat satoa korjates saan osa suvun naisten vuosisataista ketjua.. 11 / 25 Ju kk a Gr an st rö m Teemu Heikkilä Ra m i M arj am äk i 38 TYÖ KUOLEMAN ÄÄRELLÄ rauhoittaa. 4 ~ askel 11/25 Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva: Elämä on loistava soihtu 8 Lukijat kertovat ajatuksiaan kuolemanjälkeisestä elämästä 10 KANNESSA Sydänpysähdyksen kokenut näyttelijä Eeva Soivio ei enää pelkää kuolemaa 18 Opi pitämään taukoja ja levähtämään 19 Lainasanat ja viisautta 22 Heidin kulttuurikeittiössä tehdään muinaista superjuomaa 24 KANNESSA Elämäntaito: Testamentti kannattaa laatia ajoissa ja oikein 26 KANNESSA Ihmisyys itsessään on todella kaunista, sanoo nuori vaikuttaja Santeri Leinonen 32 Pikkuleivistä adventtikalenteriin – pian alkaa joulun odotus 33 Kuukauden kirjat: Emmi Itärannan Lumenlaulaja ja Juha Vähäsarjan Joka päivä lohdutat meitä 34 Rakkaus kansallispukuihin ja tykkimyssyihin on auttanut virolaissyntyistä maanviljelijää Tiina Kroodo-Kauhasta kotoutumaan 36 KANNESSA Kolumni: Onko työelämässä tilaa surulle, Satu Kreivi-Palosaari kysyy 38 KANNESSA Kuolindoula Ellimari Kortman tukee työkseen kuolevaa ja omaisia 44 Kolumni: Kirkko ja yhteiskunta tarvitsevat myötätuntoa ja oikeudenmukaisuuden nälkää, kirjoittaa Juha Tanska 46 Kolumni: Nuorten kysymykset Jumalalle menivät heti syvään päätyyn, kirjoittaa Kati Pirttimaa 48 KANNESSA Odetta Lee-Simmons koki nuorena Suomessa rasistista väkivaltaa ja löysi ystäviä helluntaiseurakunnasta 52 Jumala on lempeä ja hellä, vakuutti perheneuvoja Mia Räty Kuusankoskella naisten vapaaillassa 56 Kolumni: Tico-koiran silmissä ei ole pelkoa tai toivoa vaan puhdasta hyväksyntää, Teemu Rinne kirjoittaa 58 Hetki luonnossa: Kuljen onnellisena lakastumisen keskellä 60 KANNESSA Edesmenneet elävät suvun puutarhan puissa ja perennoissa 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 26 KÖRTTILÄISYYS on tarjonnut minulle mahdollisuuden kytkeytyä kirkon tarinaan ja olla osa sitä, sanoo lukuisissa vastuu tehtävissä vaikuttava Santeri Leinonen
Vanhan puujalkavitsin mukaan kiinalaisessa sananlaskussa todettaisiin, että elämässä vain kukkien kastelu on tärkeää, eikä sekään ole kovin tärkeää. Pa si Le in o 48 UUDESSAKAUPUNGISSA perheineen asuva Odetta Lee-Simmons ammentaa elämäänsä lohtua ja turvaa uskosta. Oman maapalan – suuren tai pienen – kuokkimisessa ja lannoittamisessa sekä kukkien, pensaiden, hyötykasvien ja muiden istuttamisessa, leikkaamisessa ja sadon keräämisessä on jotakin ihmismielelle syvästi hoitavaa ja merkityksellistä. Kun ihminen ahkeroi tässä luomistyössä, on hän monipuolisesti hyvällä asialla. askel 11/25 ~ 5 Toimittajalta Jussi Rytkönen RAAMATUN LUOMISKERTOMUKSESSA yksi ihmisen ensimmäisiä tehtäviä maan päällä on puutarhanhoito, kasvien ja niiden hedelmien syöminen. Tämän lehden sivuilla 60–65 on juttu Pieni pala paratiisia. – Jumala on kanssani ja kuulee, vaikka vain huokaisen.. Pohjimmiltaan tässä on kyse paitsi ravinnon saamisesta myös estetiikasta ja Jumalan tahtomasta luomakunnan viljelemisestä ja varjelemisesta. Siinä äiti ja tytär korjaavat satoa ja pohtivat puutarhaan ja sukuun kytkeytyviä syntyjä syviä oman sukutalonsa puutarhassa
Se on loistava soihtu, jota saan kantaa hetkisen, ja haluan sen palavan niin kirkkaasti kuin mahdollista ennen kuin se ojennetaan seuraaville sukupolville. – George Bernard Shaw, näytelmäkirjailija (1856–1950) 6 ~ askel 11/25. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 12.12.2025 Voima Elämä ei ole minulle vain kynttilä
Pi xa ba y askel 11/25 ~ 7
Odotus TAIVAASSANI on rauha ja hiljaisuus. Marjatta AJATTELEN TAIVASKUVAA virsien sanoja tapaillen. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Ajatuksia kuolemanjälkeisestä Palkinnon voittanut nimimerkki Mummu kolmelle ajattelee, että hän kuolee, kun hänen aikansa on täysi. Hän kirjoittaa: Sen hetken tietää Luoja, Jumalani. Olen ajatellut myös niitä asuntoja, joihin Jeesus tekee meille sijaa. Esimerkiksi virsi 629 on syvällinen. Mutta keitä siellä on, mitä tapahtuu, se on mysteeri ja salaisuus. Jotkut tekemiseni ja sanomiseni jäävät vielä tänne jäävien muistiin. Kauniita värejä, kaunista musiikkia. Me heidän seurassansa riemuiten laulamme pyhien kaikkein kanssa kiitosta Herralle.” Linnea borealis TAIVAASEEN olen menossa tämän maallisen elämän jälkeen. Edesmenneet uskossa pois nukkuneet rakkaat haluaisin kohdata kiitollisina ja iloisina jälleen yhdessä. Maallinen elämä loppuu ja henkeni palaa Jumalan luo, joka sen on antanut. Pix ab ay Yhteisö LUKIJOIDEN TAIVASKUVIIN liittyvät muun muassa lepo, rauha, kauneus, sopu, rakkaus, hyvyys, turvallisuus ja salaisuus.. Vähän kuin kesämökkini maisema. Millaisia muistoja sinulla liittyy tähän lauluun. Saan nähdä nuorena kuolleen kummitätini, joka oli hyvä minulle, ja Hipu-tädin! Näen perheeni yhdessä, kun se ei maan päällä pysynyt sovussa. Taivaassa varmaankin kiipeilen paratiisin puissa Mikä on lempi joululaulusi. Miksi juuri tämä laulu on sinulle rakas. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon Tärkein joululauluni ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 1.12. En siksi, että olisin itse niin hyvä, vaan luottaen armoon ja siihen, että Jeesuksen sovitustyö on täydellinen. Jumalan suuri salaisuus. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. MIKÄ ON sinulle kaikkien aikojen tärkein ja merkityksellisin joululaulu. Taivaskuvani on kirkkautta, rakkautta ja hyvyyttä täynnä. Mutta minulla on toivo. Ylösnousemisesta en voi kirjoittaa, koska se on Jumalan asia ja täysin minun käsityskykyni ulottumattomissa. Lohduttava on erityisesti 8. mennessä. säkeistö: ”Kohtaamme rakkaimpamme, Herrassa nukkuneet, ystävät, kalleimpamme, kanssamme kulkeneet. Toivossa siis taivasmatkaa kohti. En pelkää kuolemaa, se on väistämätön. ELÄMÄNI AIKANA olen saanut enkelikokemuksia, jotka ovat vahvistaneet uskoa, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen, kenties toisenlaisessa muodossa kuin täällä maan päällä. Toivon että Jeesus noutaa minut ja vie ylösnousemusruumiini pyhien luo. Vaikka meillä on kaunis maailma, taivaassa on vielä jotain sanoin kuvaamatonta. Vettä. Niin kauan kuin lapseni ja lapsenlapseni muistavat minua, on muistoni rakastettu ja olemassa heille. Kiehtovatko sinua enemmän laulun sanat vai sävel. Sekin on salaisuus, joka aukeaa, kun olen kuoleman rajan ylittänyt. Taivaselämä on niin pyhää ja virheetöntä, ettei nykyinen ymmärrys siihen yllä. Kaikki on valmiina, mikään ei jää kesken. 8 ~ askel 11/25 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Minun elämäni valo on silloin sammunut ja jäljelle jää kylmä, peloton ruumis, joka haudataan kauniin menoin siunaten
Reijo KUOLEMAN JÄLKEINEN elämä on arvoitus meille. Lähetä vastaus 1.12. Raamatun mukaan on olemassa myös kadotus, taivaan vastakohta. Jos sinne pääsen, olen täydellisessä turvassa. Taivaani on myös puutarhaparatiisi hajuineen, äänineen, kukkineen ja eläimineen. Arvoitus on, miten tunnistamme heidät, kun fyysisen ruumiin rajoitteet ovat poissa. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Helena Kirsti. Asiakaspalvelu Puhelin 040 546 32 45 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I Pix ab ay leijonanpentujen kanssa, valkoinen kana kainalossa. Jumalan lapsi AJATTELEN, että kun ihminen kuolee, niin kehittynyt sielu irtaantuu ruumiista ja siirtyy tiedottomaan univaiheeseen, joka voi kestää pitkäänkin. Ja sitten kun väsyttää, otan lepohetken nojaten ison leijonan kylkeä vasten, eikä leijona edes havittele kanaa välipalaksi. Uskon siis, että meillä on edessä pitkä tie ennen kuin olemme kelvollisia paratiisiin. Lisäksi jatkan nykyistä vapaaehtoistyötäni eli jaan ruokakasseja. Siellä ei ole pulaa ruuasta, sitä riittää aina. Vajavuus on vaihtunut täydellisyydeksi ja elämänaikaiset salaisuudet valkenevat. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel.toimitus@ kotimaa.fi. Jutun kirjoitti ja kuvasi Tarjariitta Lehtola. Raamattu kuvaa sitä Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Uskoakseni tapaamme taivaassa edesmenneitä rakkaitamme, ystäviämme ja myös lemmikkieläimiämme. Numeron 10/2025 parhaaksi lukijat äänestivät Anni Swanista ja Kotavuoresta kertovan jutun otsikolla Satujen ja tarinoiden saari. Äänestäkö. Esimerkiksi Mooses nukkui noin 5000 vuotta. Alkaa pitkä koulutusvaihe, jonka jälkeen pääsemme Jeesuksen eteen. Onnittelut! niin, että nyt katselemme kuin kuvastimesta, mutta silloin kasvoista kasvoihin. Kassit ovat kultalangasta kudottuja ja kestävät ikuisuuden, kirjaimellisesti. Jatkamme siitä, mihin täällä jäimme. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Palkinnon voitti Ruut Soidinmäki Tampereelta. Kun ihminen on hengellisesti kehittynyt, hän on jo kolmen päivän päästä hereillä, kuten Jeesuskin. Kirjoita kortin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Taivas on täyttymys hyvin eletystä elämästä ja palkinto lähimmäisenrakkauden teoista ennen kuolemaa. Mikä on tämän lehden paras juttu. Kun meidät herätetään, saamme uuden ruumiin, joka ei ole lihallinen. Tunnelmaltaan taivaani on lepoa ja rauhaa. Soittimekseni taivaassa haluan vanhan harpun, koska haluan kuulla millainen ääni siitä tulee. Taivaassa laitan kasseihin tuoreita hedelmiä suoraan puista ja vien ihmisille. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lehden paras juttu
10 ~ askel 11/25
Eevan sydän pysähtyi täysin yllättäen kesken teatteriesityksen. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM askel 11/25 ~ 11. Kun Eevan esikoinen oli 13-vuotias, poika joutui melkein kohtaamaan äitinsä kuoleman. ”Kävin kuoleman eteisessä” Kun Eeva Soivio oli 13-vuotias, hänen isoveljensä katosi ruotsinlaivalla eikä koskaan palannut
12 ~ askel 11/25. Hänen mielikuvituksensa kehitti teorioita muun muassa veljen kaappauksesta. Mielessä oli paitsi rukki, jota polkiessa kuuluu pehmeää hurinaa, myös kehräävä kissa. – Siihen aikaan tarjolla ei ollut mitään kriisiapua. Näin näyttelijä Eeva Soivio kuvaa kirjassaan Kertaalleen kuollut (Gummerus, 2025) hetkeä, jolloin hän kuoli Ryhmäteatterin lavalla huhtikuussa 2023 kesken esityksen. – Tämä todellisuus on niin erilainen kuin se, mitä koin siellä. T yhjiö, jossa leijui sanoin kuvaamaton turva ja rauha. Kaikki kuolemaan liittyvät pelkoni hävisivät. Toisin kävi. Istuin paljon omassa huoneessani. Erityisen vaikeaa oli kuvata itse kuolemaa. Perheen vanhin lapsi Mika oli tuolloin 20-vuotias. Isä muutti Ruotsiin Eevan ollessa aivan pieni. Huumaavaa hiljaisuutta. Opettaja näki kerran Eevasta unta, jossa työtön nimi oli Silpi. Isän vanhemmat toimivat siellä suntioina, ja Eeva sai seikkailla usein kirkkosalissa isovanhempien valmistellessa häitä tai hautajaisia. Pienen Eevan tarina Eeva Soivion äiti joutui kokemaan pienellä paikkakunnalla myös sitä, että ihmiset siirtyivät hänet nähdessään kadun toiselle puolelle eivätkä olleet näkevinään. Kotona uskonto ei ollut esillä, mutta ajan tavan mukaan Eevakin kävi pyhäkoulua ja kirkkoon mentiin jouluisin. Kun Eeva paljon myöhemmin käveli kadulla, vanha opettaja tuli kadun toisella puolella vastaan ja huhuili ilahtuneena Silpiä. Laivalla kadonnut veli ei koskaan palannut Kun Eeva oli saanut ala-asteen päätökseen, piti kesän olla huoleton ja aurinkoinen. Meidän perheessä lapset olivat tasaveroisia perheenjäseniä, meidänkin mielipiteitä kuunneltiin. Se synkkaa kuolemakokemukseni kanssa. Suukko opettajan poskelle Eeva Soivio syntyi Seinäjoella tammikuussa 1976 ja kasvoi äitinsä Raili Röyskön ja kahden isoveljensä kanssa. Sen jälkeen aihetta on kuitenkin ollut pakko työstää. Asia on surettanut Eevan äitiä myöhemmin. Eevan äiti etsi apua ja tukea esimerkiksi selvännäkijältä sekä Pirkko Jalovaaran ja Seppo Juntusen rukouskokouksesta. Kaapelitehtaalla kahvikupposen äärellä Eeva palaa tuohon hetkeen. Kirjaa kirjoittaessaan hän pyrki kuvaamaan aidosti ja rehellisesti kokemustaan ja sitä, mitä siitä seurasi. Sukulaiset kyllä kävivät kylässä ja olivat läsnä, mutta kukaan ei osannut sanoa mitään. Jotain sanoja oli kuitenkin käytettävä. Koko perheen elämä muuttui peruuttamattomasti. Eeva joutui kasvamaan liian nuorena isoksi ja vastuulliseksi. – Kehruussa on jotain kaunista, hidasta ja pehmeää. Jälkimmäisessä surun murtamalle äidille sanottiin, että ”se on vaan lähtenyt sua karkuun”. Eevan ystävillekin tytön kohtaaminen oli aluksi vaikeaa. Kuolema oli 13-vuotiaalle Eevalle kovin abstrakti asia. Sisarussarjan nuorimpana olin yksi jätkistä. Vaikeinta oli äidin menettäminen surun kuiluun. Mika-veljeni lohdutti äitiä toteamalla, että meillä ei ole koskaan ollut niin ahdasta, että täältä tarttis karkuun lähteä, Eeva muistelee. Soivio muistelee lämmöllä myös ekaluokan opettajaansa Kerttu Vaismaata. Ennen lavalla tapahtunutta sydämenpysähdystä Eeva Soivio ei ollut juurikaan miettinyt omaa kuolemaansa. Hän muutti takaisin kotiin ja piti huolta myös 13-vuotiaasta Eevasta. Sydän pysähtyi – oikeasti – ja oli lyömättä neljä minuuttia. Häntä ei koskaan löydetty, eikä hänen kohtaloonsa ole tullut selvyyttä. – Se oli todella ajattelematonta ja julmaa. – Kuolema ei tuntunut yhtään ahdistavalta, se oli todella kaunis kokemus. – Se oli kiehtovaa! Kirkot ovat ylipäätään ihania rakennuksia. Sain osakseni paljon lämpöä ja rakkautta. – Minulla oli kova tarve huolehtia äidistä ja elämän jatkumisesta. Kirkossa on aina läsnä rauha ja pyhyys, ja siellä on jotenkin tilaa olla itsensä kanssa. Tai no, pojistani en tietenkään luopuisi mistään hinnasta, lähtöjärjestyksen pitää olla oikea. Äitini työskenteli sairaanhoitajana ja sairaalapappi oli ainoa, joka kyseli häneltä töissä, miten jaksat. Eevan nuorempi veli Juha, 17, lähti ruotsinlaivalle ja katosi. Juha oli ollut Eevan tärkein tappeluja leikkikaveri. Toisaalta Vaasan kirkko tuli pikku-Eevalle hyvinkin tutuksi. Mutta itse kuolemassa ei ole mitään kipeää, pelottavaa tai satuttavaa. Eeva päätyi kuvaamaan kuolemaa kehruuna. Se on lähin mielikuva, jolla pystyn kuolemista kuvaamaan. Pieni Eeva moiskautti opettajan poskelle toisinaan suukon ja antoi halauksen. – Olin eläväinen lapsi ja sain olla vapaasti vallaton oma itseni. Vaikka olin temperamenttinen luonne, takaraivossani kyti koko ajan ajatus, että en saa aiheuttaa äidille turhaa huolta
askel 11/25 ~ 13. EEVA SOIVION mukaan kuoleminen tuntui kehruulta. – Kehruussa on jotain kaunista, hidasta ja pehmeää
Kymmenen vuoden kuluttua katoamisesta Juha julistetiin kuolleeksi ja hänelle pidettiin muistotilaisuus. Pappi pahoitteli, ettei oikein löytänyt tilanteeseen sopivia sanoja. – Se oli pienen Eevan tarina. – Lopulta kirjoitin noista ajoista monologin Mustarastas. – Juha on kulkenut rinnallani voimakkaasti mielen vieressä, kun häntä ei koskaan haudattu, Eeva kertoo. Kun äiti jaksoi taas puhua, Eeva ja Mika keskustelivat hänen kanssaan paljon kadonneen veljen tapauksesta. – Tärkeintä on, että ei väistä, vaan uskaltaa mennä kohti. Teatterikorkeakoulun ovet avautuivat Rippileirin Eeva Soivio kävi Seinäjoen seurakunnassa. Vähitellen elämä alkoi tasaantua. Monologi perustui Eevan lapsuusmuistoihin ja poliisipöytäkirjoihin. 14 ~ askel 11/25. Paikalla oli sukua ja ystäviä ja Juhan rippipappikin. Eeva painottaa, että ihmisellä ei tarvitse olla tällaisissa hetkissä oikeita sanoja. Se järjestettiin luonnonkauniissa Honkiniemen leiKÄYNTI KUOLEMAN eteisessä on auttanut Eeva Soiviota paitsi elämään väkevämmin hetkessä keskellä kiivasta elämänrytmiä myös tutkistelemaan kaikkea inhimillistä uusin silmin. Saatuaan oman esikoisensa Eeva Soivio alkoi pohtia, miten äiti on ollenkaan voinut selviytyä lapsensa menettämisestä. Siinä voi sitten kuunnella, mitä toinen haluaa kertoa, tai vaikka istua hänen kanssaan hiljaa. Sen ensi-ilta oli vuonna 2017 ja esitin sitä viime kevääseen saakka
Meillä pärjätähän. Vahvuuden ja heikkouden keinussa Teatterikorkeassa Eeva oppi tuntemaan paremmin itseään ja muita. Hän käsitteli hämmennystään muun muassa leikkimällä, että hänelläkin on sydän kipeänä. – En ole yrittänyt kaivaa pojasta sanoja, joita tuossa iässä ei vielä ole, mutta olen koittanut aistia tunnelmaa ja katsoa, ettei hän aivan katoa suljetun oven taakse. Pienempää poikaa harmitti heti tapahtuman jälkeen, kun ”äiti halusi olla mieluummin sairaalassa kuin kotona”. Kävin kuoleman eteisessä, mutta en voi sanoa kuolemanjälkeisestä mitään varmaa. Myöhemmin elämässä Eeva on tajunnut, että hän saa olla myös heikko ja hutera ja pyytää apua. – Olisi ihanaa sanoa lapsille, että kun kuolen, jään odottamaan teitä. Ihmisyyden tutkiminen oli tärkeää. Lukiossa Eeva haaveili psykologin tai psykiatrin ammatista, mutta luopui haaveista kuullessaan, että niitä opiskellessa pitäisi olla hyvä matikassa. Minusta tuli luottavainen sen suhteen, etten pelkää mieleni hajoamista. Olin aivan liekeissä siitä, että näytteleminen on mun juttuni. Hän tunsi häpeää siitä, miltä näytti kuollessaan 250 ihmisen silmien edessä, ja häpeää siitä, että sydämen pysähtyessä pissat tulivat housuun. – Olin onnellinen, kun hän näytti isosti tunteitaan ja heitteli tavaroita, kannustin, että antaa mennä vaan. Seuraavaksi vuorossa oli Lahden kansanopiston teatterilinja. Uskon myös, että kuoleman jälkeen ihmisellä ei ole mitään hätää, ja se on lohdullista. Eeva ei halua huolestuttaa lapsiaan, muttei myöskään varo kuolemasta puhumista heidän kuultensa. – Vakuutan kuitenkin lapsille, että sitten kun kuolema tulee, siihen on jollain tavalla valmis. Kohdatessaan äitinsä kuoleman lavalla tuo samainen poika oli 13-vuotias eli samanikäinen kuin Eeva oli aikoinaan veljensä kadotessa. Häpeän kautta kiinni hetkeen Eeva Soivion kirjassa toistuu hiukan yllättäen kokemus häpeästä. Oma ajattelu kehittyi. rikeskuksessa. askel 11/25 ~ 15. Pojan reaktio on ollut nyt hyvin erilainen kuin aikoinaan erotilanteessa. Vuonna 1998 Teatterikorkeakoulun ovet avautuivat. Tämän oivaltaminen on ollut vähän pidempi reissu. Hän häpesi myös kollegoille ja pelastushenkilökunVaatii haurautta ja herkkyyttä, että toinen ihminen voi tulla lähelle ja syvälle. Vaatii haurautta ja herkkyyttä, että toinen ihminen voi tulla lähelle ja syvälle. Eevan ollessa sairaalassa pojankin sydän tuli kipeäksi Myös äitinä Eeva Soivio on etsinyt rajojen ja rakkauden, vahvuuden ja pehmeyden balanssia. Hän oli ollut musiikkiluokalla ja pitänyt aina esiintymisestä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1995 Eeva Soivio pääsi työllistämistuella töihin Seinäjoen kaupunginteatteriin ja sai tehdä myös pieniä rooleja. – Toisaalta opiskeluaikana löysin aika vahvan luottamuksen itseeni, siihen että pärjään ja selviän. Isoseksi Eeva sai Mari Pöytälaakson, josta tuli niin ikään näyttelijä. – Heikkouskin on ihmisyydessä tosi kaunista. Tarkkailevat tuntosarvet ovat pystyssä. Sitten opinto-oppaasta löytyi Teatterikorkeakoulu. Myöhemmin nuorimmaista on alkanut kiinnostaa, kuka perheestä kuolee ensin ja mitä sitten tapahtuu. – Sain häneltä valokuvan, jossa näytän riparilla kameralle keskisormea, Eeva naurahtaa. – Lauloin lapsena Meiju Suvaksen biisejä playbackinä äidille aina kun hän tuli töistä. – Se oli iso koulu myös henkisesti. Pojat ovat nyt 15ja 6-vuotiaita. Jouduin pohtimaan kriittisesti, olenko älykäs ja ajattelenko tosiaan näin, onko minulla mielipiteitä. – Äitini totesi, että 1200 hakijasta valitaan 16, joten mieti nyt jokin muukin vaihtoehto. – Kansanopistovuoden jälkeen olin jo varma alasta. Mutta ymmärrän, etten lopulta ymmärrä kuolemaa. Eeva kävi kokeilemassa Teatterikorkean pääsykokeita ensimmäistä kertaa jo ennen kirjoituksia ja innostui. Jos Eeva sanoo olevansa väsynyt, poika huolehtii, ettei pikkuveli häiritse äitiä. Se tulkitaan helposti niin, että en tarvitse ketään. Kun Eeva erosi vanhemman poikansa isästä, poika oli 7-vuotias. – Pohjalaisia syytetään jyrkkyydestä ja tottahan se on. Surua oppii sitten käsittelemään. Toisaalta Eeva on huomannut, että liika vahvuus tuo mustavalkoisuutta mielipiteisiin ja saattaa muodostua esteeksi toisen ihmisen todelliselle kohtaamiselle. Hän on kysellyt äidiltään huolestuneena, onko tämän pakko jatkaa teatterityötä. Opiskeluaikaan kuului paljon itsensä haastamista ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Vahvuudessa on paljon hyvää
– Luen herkemmin muita ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Ikäkin auttaa asiassa. Ajatus siitä, että jonkun pitäisi vahvistua ja jalostua, kun menettää vaikka lapsensa, on järjetön. Ja lisäksi makasin pissat housussa, kun minua kannettiin pois. Isojen asioiden läpikäyminen vaikuttaa väistämättä ihmiseen, mutta Eeva huomauttaa, että kärsimys ei aina jalosta. – On paljon helpompaa ja rennompaa olla hetkessä läsnä, kun ei koko ajan mieti, miten on tai mitä muut minusta miettivät. Ei niitä voi helpottaa tai nopeuttaa, ei niihin ole olemassa oikotietä. – Siinä on ihminen, joka ei vaihda kadun puolta vaan tulee kohti vaikeanakin hetkenä. Eeva uumoilee, että häpeä on jotenkin osa luterilaista perintöämme. Merkitykselliset asiat ovat kirkastuneet: tärkeintä elämässä ovat perhe, ystävyys ja parisuhde sekä hetket lasten kanssa, kun he vielä ovat lähellä ja vierellä. Kokemus on auttanut paitsi elämään väkevämmin hetkessä keskellä kiivasta elämänrytmiä myös tutkistelemaan kaikkea inhimillistä uusin silmin. Moni häpeää asioita, joille ei voi itse mitään. Eevan mukaan näyttelijän ammattiin liittyy myös vahva ajatus siitä, että töihin tullaan vaikka pää kainalossa. Jussi tuli Eevalle tutuksi jo vuosia sitten. – Kyllähän meille opetetaan jo varhain, että älä näy, älä kuulu, älä maistu äläkä haise. Toisaalta Eeva Soivio kokee lavakuolemansa jälkeen jossain määrin vapautuneensa jatkuvasta miellyttämisestä. Hän oli EEVA SOIVIO on kiitollinen ystävyydestä pappi Jussi Murtovuoren kanssa. Yritän myös napata kiinni kaikista kivoista hetkistä ja mukavista tilanteista. – Vaikeat asiat ovat vaikeita ja musertava suru on musertavaa. nalle aiheuttamaansa vaivaa. Hän kuulee, mitä sanon. Hän oli Jerusalemissa ja kysyi, haluaisiko Eeva jutella. Hänen läsnäolossaan on jotain todella rauhoittavaa ja lohduttavaa. 16 ~ askel 11/25. – Siinä on ihminen, joka ei vaihda kadun puolta vaan tulee kohti. Hänen läsnäolossaan on jotain todella rauhoittavaa, lohduttavaa ja lämmintä. Pappi ei väistänyt sairaalavuoteella olijaa Eeva Soivio muistelee lämmöllä viestiä, jonka sai sairaalavuoteelle ystävältään pappi Jussi Murtovuorelta. Yhden ihmisen takia mikään ei saa pysähtyä. – Mutta nyt kaikki pysähtyi. – Jotkut kokemukset voivat myös murskata mielen ja sydämen. Käynti kuoleman eteisessä on kuitenkin tuonut Eevan elämään monenlaista hyvää
Luottamus hyvään. Eeva haluaa tulla muistetuksi ystävyydestä ja välittämisestä, siitä että hän on halunnut läheisilleen hyvää. En pääse sieltä huoneesta koskaan pois. Toisaalta kukaan muu Eevan lähipiirissä ei ole kokenut samaa kuin Eeva, mikä laittaa hänet yksinäiselle paikalle. Se, että toinen melkein kuoli, ei ole ollut helppoa puolisollekaan. Hänen puheissaan vilahtelee silti vähän väliä se mahdollisuus, että lopullinen kuolema voi tulla koska vain. Lundán oli tuolloin jo vakavasti sairas ja kuoli projektin aikana. Perheessä puhutaan suoraan. Ensi vuonna Eeva ja puolisonsa täyttävät molemmat 50 vuotta. Minulle Raamatun maisema on aika vieras ja kummallinen. Tilaa maksuton testamenttioppaamme. Jussi on myös Eevan nuorimman pojan kastepappi. Minun uskoni on luottamus. Kukaan ei tiedä aikaa eikä hetkeä. Tarjoamme verkkosivuillamme mahdollisuuden laatia testamentin sekä juristin apua. – Minulla ei ole ikäkriisiä. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Myös kirjan kirjoittaminen oli iso haave. Myös Eevan puoliso on voimakastahtoinen pohjalainen. – Jussi totesi hyvin, että olen aina hiukan eri huoneessa tämän kokemuksen kanssa kuin muut. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Ajattelen vaan, että mahtavaa jos ne viisikymppiset tulevat! Minun uskoni on luottamus. – Yhtenä iltana istuin taksissa ja ajattelin, että onneksi se on nyt kirjoitettu, jos vaikka kuolen huomenna. kua.fi / testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). – Jussi ymmärtää tämän eikä tyrkytä uskoaan. Eeva haaveilee siitä, että näkisi, mihin suuntaan elämä lapsia vie ja millaisiksi aikuisiksi he kasvavat. Iloinen viisikymppinen Eeva Soivio voi nyt hyvin ja on palannut töihin. – Olen opetellut kertomaan myös omista tarpeistani ja siitä, kun en jaksa. Eeva ei koe olevansa kovin uskonnollinen, mutta maksaa mielellään kirkollisveroja. Luottamus hyvään. Ja ”hemmetin hauskoista stooreista”. Kun Eeva pääsi sairaalasta, tuli Jussi suoraan lentokentältä juttelemaan Eevan ja tämän puolison kanssa. Testamentin teko ei ole vaikeaa. eräänlaisena teatteriryhmän tukihenkilönä Reko Lundánin Kutsumattomia vieraita -näytelmässä
18 ~ askel 11/25 Marraskuu O len viime aikoina miettinyt paljon vaatimuksia. Herkkävaistoinen ihminen tajuaa ne ja reagoi niihin kuin ne olisi oikeasti hänelle osoitettu. Maksuttomat, lomareittien varrella sijaitsevat kirkot tarjoavat matkailijoille taidetta, kulttuuria ja arkkitehtuuria, mutta myös vessan ja mahdollisuuden jaloitella, pyhän kosketusta ja lepohetken. On siis opittava kestämään myös muiden pettymystä, sitäkin joka kohdistuu suoraan minuun. Ehkä sillä ei lopulta ole väliä. Niistä piinallisimpia ovat pinnan alaiset, ääneen lausumattomat toiveet. Suomalaiset kirkot alkoivat pitää kesäisin oviaan avoinna ohikulkijoille 1990-luvun alkupuolella. Kesän 2025 aikana tiekirkoissa vieraili jo yli puoli miljoonaa ihmistä. Uusia tiekirkkoja tällä kaudella olivat esimerkiksi tuhopoltossa tuhoutuneen 1700-luvun kirkon tilalle rakennettu Kiihtelysvaaran kirkko Pohjois-Karjalassa sekä viisi saaristokirkkoa Kemiönsaaressa. Ihmisen on otettava vastuu omasta jaksamisestaan, ja joskus se saattaa tuottaa jollekin tarvitsevalle pettymyksen. Kun hän sitten väsyy ja kaipaa taukoa, hänelle voidaan sanoa, ettei kukaan ole sinulta koskaan mitään tällaista vaatinutkaan. Rajat on vedettävä sekä ääneen lausutuille että lausumattomille vaatimuksille ja toiveille. Vapauta syyllisyydestä, vapauta takertumasta ja vapauta nauttimaan siitä, mitä nyt on. Mistä ihminen tietää, onko hän vain kuvitellut sen, mitä ajattelee jonkun häneltä edellyttävän, vai onko kyse todellisista vaatimuksista vaikkei niitä lausutakaan ääneen. Mukana oli tänä vuonna lähes 270 luterilaista ja ortodoksista kirkkorakennusta Hangosta Utsjoelle. Jumala, sinä olet hyvä eilen, tänään ja huomenna.” EMILIA KARHU Levähdyspaikka Juuri nyt Em ili a Ka rh u Pix ab ay. Jokaisen on opittava vetämään rajat, pitämään taukoja ja levähtämään. Kaisa Kariranta kirjoittaa kirjassa Alkuja ja loppuja – Rukousten kirja (2021): ”Lähetä Henkesi rohkaisemaan ja ohjaamaan, että uskaltaisin ottaa vastaan kaiken, mitä elämääni tarjoat. Ihminen tarvitsee myös konkreettisia taukoja tien päällä
Ja tässä maailmassa melkein kaikki kuuluu asiaan. – Toini Havu, toimittaja (1908–1998) askel 11/25 ~ 19. Lainasanat Pix ab ay ”Kiltteydelle pitäisi raivata sijaa, sillä eihän tämä maailma kovin pitkään pyörisi, jos kilttejä ei olisi. Kokemus ei edellyttänyt uskoa yliluonnolliseen. Se on pikemminkin kuin asenne, eräänlainen tietoinen valinta: olen milloin tahansa valmis heittäytymään rakkauden varaan ja puolustamaan sitä, vaikka en edes tietäisi, onko sitä olemassa.” Kristityksi aikuisena kastettu Auli Viitala Anna-lehdessä 40/2025 Viisautta Sitä, mikä kuuluu asiaan, ei kannata tuskitella. En ymmärrä, miten armo ja kadotus mahtuvat samaan lauseeseen. Aina on tarvittu niitä, jotka tasapainottavat hallitsemaan haluavien valtapyrkimyksiä, pitävät yllä rauhaa ja vakautta ja toimivat omassa yhteisössään siten, että kaikilla olisi siinä turvallista olla. Kiltit ovat tärkeä vastavoima itsekkäälle vähemmistölle, joka sortaa ja kiusaa.” Onnellisuustutkija Markku Ojanen Viva-lehdessä 9/2025 ”Kun hiljattain leskeksi jääneiden keskuudessa on tehty surututkimusta, yli puolet haastatelluista kertoi kokeneensa jonkinlaista kommunikaatiota edesmenneen kanssa. Minusta korkein voima on rakkaus. Useimmat kokemukset liittyivät uniin.” Kansanuskon tutkija Kaarina Koski ET-lehdessä 19/2025 ”Minulla on vieläkin vähän ongelmia Jumalan kanssa. Kiltit pitävät sen raiteillaan. Mitä enemmän sitä on, sitä parempi meidän kaikkien on olla.” Vaikean lapsuuden elänyt muusikko Jiri Nikkinen Eeva-lehdessä 10/2025 ”Uskon, että ennen minua eläneiden kokemukset vaikuttavat meihin: veressä ja suvussa on asioita, joita jälkipolvet käyvät läpi. Siskontyttöni on antanut minulle toivoa siitä, että ylisukupolviset taakat voidaan oikeasti purkaa ja niitä voidaan työstää.” Laulaja Yona Voi hyvin -lehdessä 9/2025 ”Usko ei ole tietoa eikä tunnetta
Vilkuna vertaa pikkujouluja katolisten maiden paastoa edeltävään riehakkaaseen laskiaisaikaan. Sittemmin tarjoilu on runsastunut ja ohjelma monipuolistunut. FREIJA ÖZCAN Er kk i Vo ut ila in en / M us eo vi ra st o Maaseudun Tulevaisuuden pikkujoulut Helsingissä vuonna 1962. Katajaa esiintyy koko Suomessa. Se soveltuu hyvin muun muassa tynnyrien, haarikoiden ja muiden puuastioiden kimpilaudoiksi ja vannemateriaaliksi. Vuonna 2021 Utsjoelta löydettiin peräti 1647 vuotta vanha kataja, joka tunnetaan maailman vanhimpana lajinsa edustajana. Pikkujoulukausi alkaa Vilkunan mukaan ensimmäistä adventtia edeltävänä lauantaina. Laji viihtyy myös voimalinja-aukeilla, jonne se sopii hyvin matalakasvuisuutensa vuoksi. Sen puuaines on sitkeää ja taipuisaa eikä se katkea helposti. Vuonna 1950 teoksensa kirjoittaneen Vilkunan mukaan pikkujoulut kuuluvat ”tyypillisiin kohoavan elintason ilmiöihin, joilla toimija työyhteisöissä pyritään arkipäivää unohtavaan ja vapauttavan yhteiseen ilonpitoon”. LÄHDE: WIKIPEDIA.ORG Pix ab ay. Ennen toista maailmansotaa pikkujouluihin kuului joulupuuro ja leikkisä puhe. Vilkuna huomauttaa, että pikkujoulukausi poikkeaa jyrkästi kirkollisesta viitekehyksestä, jossa adventin aika on odotuksen ja katumuksen aikaa. Ensimmäisenä vuonna kävyt ovat vihreitä, toisena sinisiä ja kolmantena kypsiä ja väriltään lähes mustia. Hurmaavan tuoksunsa ja sitkeytensä takia katajan puuaineista on käytetty monien tarve-esineiden valmistamiseen. Vapauttavaa ilonpitoa pikkujouluissa Kuukauden kasvi Kataja K ataja eli kotikataja ( Juniperus communis) voi elää yli tuhat vuotta. Sitä tosin ei seuraa paasto, vaan runsasruokainen ja kaupallinen joulu. Niiden uskottiin myös suojelevan pahoilta hengiltä ja villieläinten hyökkäyksiltä. Katajanmarjat ovat lievästi myrkyllisiä, joten niiden käyttöä suurina annoksina pitää välttää. Suomalaisia onkin kutsuttu katajaiseksi kansaksi. Suomessa katajanmarjoja on käytetty riistaruokien ja alkoholijuomien mausteena sekä kansanlääkinnässä munuaisja rakkovaivoihin. Metsänhakkuut ja lampaiden laiduntaminen luovat katajalle suotuisia, valoisia kasvupaikkoja. 20 ~ askel 11/25 Juuri nyt P ikkujouluista Kustaa Vilkuna tietää kertoa Vuotuisessa ajantiedossaan, että tämä uusi tapa alkoi vakiintua Helsingissä ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Meillä on oma riehamme, pikkujoulukausi. Katajan käpyjä kutsutaan katajanmarjoiksi
– Pölyttäjät tarvitsevat täydentävää elinympäristöä ja ravintoa kaupunkioloissa, sillä niiden tärkeimmät elinympäristöt, kuten erilaiset niityt, ovat Suomessa uhanalaisia. Pienellekin Al ex an dr a An te ll/ W W F parvekkeelle voi valita pölyttäjäystävällisiä kasveja ja tarjota näin pölyttäjille mettä ja siitepölyä, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela WWF:n tiedotteessa. Suurin osa oli villiinnyttänyt omaa kotipihaa. Kampanjan toisen kauden tavoitteena oli kasvattaa suomalaisten pihojen ja parvekkeiden villin alan määrää viime vuonna saavutetusta kahdesta miljoonasta neliömetristä neljään miljoonaan. Parvekkeiden osuus ilmoitetuista neliöistä on pieni mutta kasvava. Villiinnyttäminen on yksinkertaisimmillaan pihan hallittua hoitamattomuutta, jossa jotkin pihan alueet jätetään kevyemmälle hoidolle ja annetaan näin tilaa luonnon monimuotoisuudelle. Nyt kampanjan sivujen laskuriin on ilmoitettu yhteensä jo yli kuusi miljoonaa neliötä. Ahkerimmin luonnolle annettiin tilaa Uudellamaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Yksityishenkilöiden, kuntien ja kaupunkien lisäksi mukaan on lähtenyt yrityksiä. Lisäksi mökkitonteilla on tehty monenlaisia luontotekoja. Esimerkiksi nurmikoista voi tehdä niittyjä. Ötökät, pörriäiset ja linnut kiittävät. askel 11/25 ~ 21 Omakotitaloissa ja mökeillä on innostuttu WWF:n villiinnyttämiskampanjasta M aailman luonnonsäätiön WWF:n Ala villiksi -kampanjaan ilmoitettiin Suomessa kuluneen kasvukauden aikana miljoonia uusia villiinnytettyjä neliöitä. LISÄTIETOJA: WWF.FI/ALA-VILLIKSI
22 ~ askel 11/25 Vitamiinishotti on muinainen superjuoma N yt kun olemme siirtyneet vuodenaikaan, jolloin aurinko on vieraanamme vain harvoin ja monet taudit jylläävät, vitamiinien saannista on pidettävä erityistä huolta. Mustapippuri tehostaa kurkuman imeytymistä elimistössä. Oma ensikosketukseni minipuristettuun voimajuomaan oli lukioaikana, jolloin hyppytunnilla kuljeskelin uudessa ostoskeskuksessa. Kannattaa huomioida, että kurkuma värjää helposti kädet, leikkuulaudan ja harson. Lisää jäähtynyt vesi, ruokalusikallinen hunajaa ja ripaus mustapippuria. C-vitamiinin merkitystä terveyden ylläpidossa ei voi liikaa korostaa. Halutessasi voit pakastaa osan juomasta ja sulattaa tarpeen mukaan. Aikanaan sen huomattiin pelastavan merimiesten henkiä, sillä se ehkäisi tehokkaasti keripukkia. Onneksi keinoja löytyy! Esimerkiksi vitamiinishotit eivät ole mikään uusi keksintö. Muista pestä ainekset huolellisesti. Kokemus oli mykistävä: inkiväärin voimakas, koko kehon lämmittävä vaikutus jäi mieleeni pysyvästi. Näin juoma säilyy hyvänä noin viikon. Valmistusohje Jos mahdollista, käytä aina luomutuotteita. HEIDI RANTALA N iilo Ra nta la N iilo Ra nta la Heidin kulttuurikeittiössä. Jo tuhansia vuosia sitten niin Intiassa kuin Kiinassakin osattiin hyödyntää voimakkaiden juurikasvien, kurkuman ja inkiväärin, terveyttä tukevia voimia. Lisää 50 grammaa pilkottua kurkumaa ja 100 grammaa inkivääriä kuorineen. Kaada juoma sitten siivilän (ja halutessasi myös harsokankaan) läpi kulhoon. Maista ensimmäinen shotti heti ja laita loput jääkaappiin tekeytymään yön yli. Kurkuman eli ”kultaisen juuren” huomattiin kaukana idässä jo muinoin auttavan tulehduksissa ja maksasairauksissa, kun taas inkivääri helpotti ruoansulatusta ja vilustumisen oireita. Säilytä valmista juomaa jääkaapissa – älä pidä sitä huoneenlämmössä yli 15 minuuttia. Harmillisesti opiskelijabudjetti ei sallinut niiden päivittäistä nauttimista, joten kehittelin itse huomattavasti huokeamman reseptin – ja vieläpä sellaisen, jonka voi valmistaa helposti kotona! Tätä juomaa voi nauttia heti aamulla suoraan jääkaapista aamupalan ohessa. Siellä olevassa liikkeessä tarjottiin energisoivia vitamiinishotteja. Juoma on melko voimakasta, joten en suosittele sitä tyhjään vatsaan, jos sinulla on taipumusta refluksiin. Pullota juoma suppilon avulla. Keitä litra vettä ja anna sen jäähtyä. Juoma kannattaa nauttia 2–3 päivän kuluessa sulatuksesta. Pese kaksi sitruunaa ja yksi appelsiini, ja lohko ne kuorineen tehosekoittimeen. Blendaa eli sekoita tehosekoittimella ainekset tasaiseksi massaksi. Iso-Britannian laivasto määräsikin 1700-luvulla maailman ensimmäisen vitamiinikuurin miehistölleen – päivittäisen annoksen sitruunamehua
askel 11/25 ~ 23 VITAMIINISHOTTI 2 luomusitruunaa 1 luomuappelsiini 100 g luomuinkivääriä 50 g luomukurkumajuurta ripaus mustapippuria 1 rkl (raaka)hunajaa 1 l vettä N iilo Ra nta la
Hänen mukaansa ihmiset ovat melko hyvin tietoisia siitä, että lapset perivät eikä puoliso. Hän neuvoo aviopuolisoita pohtimaan keskenään, tarvitseeko jompikumpi taloudellista turvaa mahdollisesti yksin jäädessään. Mahdollisessa riitatilanteessa on helppo vedota juuri muotomääräyksiin liittyviin puutteisiin ja todeta, että testamentti ei päde. Muistisairaudet lisääntyvät väestön ikääntyessä. Asioiden hoitaminen voi olla todella työlästä ja kuolemaan liittyvät lainkohdat saattavat olla maallikolle vaikeita. Ihmiset ovat melko hyvin tietoisia siitä, että lähtökohtaisesti lapset perivät eikä puoliso. Baarman on Suomen Asianajajien perheja perintöoikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtaja. Elämäntaito. Hankalia tilanteita voi syntyä, jos kyseessä on lapseton aviopari, joka perii lain nojalla toisensa. Siten varmistetaan, että oma lapsi saa avioeron sattuessa pitää vanhemmiltaan perimänsä omaisuuden kokonaan. Tällaisessa tapauksessa perintökaari on toimiva eikä testamenttia välttämättä tarvita. Tämänkin pystyy suunnittelemaan ja voi pohtia, mihin haluaa omaisuutensa testamentattavaksi. – Leski, joka on perinyt ensiksi kuolleen omaisuuden, ei kuitenkaan voi testamentilla määrätä koko omaisuudestaan. Mikäli testamentin tekijällä on jo diagnosoitu hänen oikeustoimikelpoisuuteensa mahdollisesti vaikuttava sairaus, kannattaa testamentin liitteeksi pyytää lääkärinlausunto. Todistajina täytyy olla esteettömät ulkopuoliset henkilöt. Lisäksi tulee listata kaikki ne henkilöt, jotka ovat kuolinpesän osakkaita ja oikeutettuja perintöön. Laki kuitenkin takaa, että leski voi jäädä yhteiseen asuntoon asumaan riippumatta siitä, omistiko sen yhdessä perittävän kanssa vai ei. Avoliitossa elävien kohdalla tämä ei kuitenkaan päde, ja siksi testamentin laatiminen voi olla tarpeen. 24 ~ askel 11/25 Testamentti turvaa viimeisen tahdon Perinnön jättämistä kannattaa suunnitella etukäteen erityisesti silloin, jos varallisuutta on paljon. – Esteellisiä ovat lähisukulaiset, heidän puolisonsa ja edunsaajan asemassa olevat. Perukirjaan täytyy luetteloida vainajan omaisuus. Perillisille koituvaa työtä voi etukäteen helpottaa. Monet kuitenkin haluavat laatia testamentin, jolla lapsen aviopuolison oikeudet suljetaan pois. Testamentin laatiminen ei aina ole tarpeen. Esimerkiksi allekirjoituksen ja sen todistamisen osalta on selkeät vaatimukset. – On hyvä muistaa, että lapsilla on silti aina oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet perintöosuudesta, Baarman huomauttaa. Jos vainajalla ei ole serkkua läheisempää sukulaista, siirtyy vainajan omaisuus ilman testamenttia valtiolle. O maisen kuolema merkitsee jälkeen jääneille melkoista byrokratiaa. Testamentilla voi määrätä myös kaikesta omaisuudestaan ja jättää perinnön esimerkiksi haluamalleen säätiölle. Pääsäännön mukaan lesken jälkeen lesken perilliset saavat puolet lesken jäämistöstä ja puolet menee ensiksi kuolleen aviopuolison perillisille. Monet eivät tiedä, että jäämistö puolittuu. – Aviopuolisohan ei peri, jos perittävällä on rintaperillisiä. Lapsilla on aina oikeus lakiosaan Perinnön kannalta selkein tilanne on silloin, kun kyse on ydinperheestä ja avioliitto päättyy kuolemaan. – Jokaisen kannattaisi miettiä oman tilanteensa pohjalta, onko testamentin tekeminen tarpeen ja millaisia määräyksiä perinnöstään haluaa antaa. Lisäksi testamentin todistajien pitää olla yhtä aikaa läsnä, kun se allekirjoitetaan ja todistetaan, Baarman kertoo. Testamentin pitää täyttää tietyt muotomääräykset, joten on oltava tarkkana, että se tulee laadittua oikein. Perunkirjoitus pitää tehdä kolmen kuukauden sisällä omaisen kuolemasta. Mikäli siihen kuitenkin päätyy, on tärkeää hoitaa asia, kun on vielä hyvässä kunnossa. Etenkin yrityksen tai maatilan perimiseen liittyen on hyvä, että jäljelle jäävien kanssa on keskusteltu, kenellä on halua jatkaa toimintaa, asianajaja Pontus Baarman sanoo. Mikäli on laatinut testamentin, on tärkeää kertoa asianosaisille, mistä se löytyy. Myös irtaimistoon on elinikäinen hallintaoikeus
Velat maksetaan pois kuolinpesän varoista. Medioissa on lisäksi kerrottu muun muassa perinnöksi saadusta tontista, jolla sijaitsi purkukuntoinen talo. Antamalla lahjoja jo elinaikanaan voi pienentää jäämistön arvoa. Tontin myymiseksi talo purettiin, mikä maksoi kaksi kertaa enemmän kuin millä hinnalla tontti saatiin myytyä. Kun perintöosan arvo alittaa 20 000 euroa, siitä ei tarvitse maksaa perintöveroa, Baarman kertoo. Perintöveroa voi pienentää suunnittelulla Mitä sitten olisi huomioitava, jotta jälkipolvilla olisi mahdollisimman helppoa muun muassa perintöveroa ajatellen. Perintöä voi myös pilkkoa useammalle saajalle, kuten esimerkiksi lapsenlapsille. – Ongelmallisessa tilanteessa kannattaa miettiä, ottaako perintöä vastaan. – Tosin lahjoitusta ei kannata tehdä aivan lähellä kuolinhetkeä. Se pienentää perintöveron määrää. Ruotsissa perintöveroa ei makseta, mikäli omaisuus siirtyy eteenpäin suvussa. Vuonna 2026 perintöveron raja nostetaan 30 000 euroon. askel 11/25 ~ 25 Perinnöstä voi tulla myös ongelma Perinnöstä voi tulla perilliselle myös kivi kenkään. Realisoimaton perintö voidaan myös katsoa omaisuudeksi, jonka vuoksi taloudellisessa ahdingossa oleva ei saa Kelan toimeentulotukea. Velka ei varsinaisesti periydy, mutta vainajan tekemät sopimukset ja lainat ovat voimassa. Perintövero harmittaa monia, koska omaisuus on tavallaan verotettu jo useaan kertaan. Mikäli kaikki perinnönsaajat luopuvat perinnöstä, on valtio viimekädessä vastuussa jäämistöstä. Ajatuksena on, että kuolinvuoteella ei voi luovuttaa omaisuuttaan pois perintöverotuksen piiristä. Sen sijaan maksetaan suurempaa luovutusvoittoveroa, jos peritty omaisuus myydään. ARJA-LEENA PAAVOLA Pixabay ANTAMALLA LAHJOJA jo elinaikanaan voi pienentää jäämistönsä arvoa ja siten perillisten maksaman perintöveron määrää. – Perintöveroa pystyy suunnittelemaan ja usein käytetty keino on antaa hallintaoikeus puolisolle. Joskus taas perintönä voi tulla velkainen pesä. Ajoittain julkisuudessa on ehdotettu, että siirryttäisiin Ruotsin malliin. Tämä siinäkin tapauksessa, että perintöä ei pysty käyttämään. Se ei ole mahdollista, että ottaisi vastaan vain osan lakiperusteisesta perinnöstä. PONTUS BAARMAN on Suomen Asianajajien perheja perintöoikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtaja. Ba arm an & Co As ia na jo to im ist o. Mikäli lahjan antaja kuolee kolmen vuoden sisällä lahjan antamisesta, se lasketaan mukaan perintöveroa määritettäessä. Perintöveroa määrätessä ei kuitenkaan otettu huomioon purkukustannuksia, joten perintöveroa tuli maksettavaksi enemmän kuin tontista saatiin rahaa. Viime aikoina julkisuudessa on käsitelty esimerkiksi tapauksia, joissa perinnöksi jää syrjäseudulla sijaitseva kiinteistö, jota ei saa myytyä, mutta josta joutuu mahdollisesti silti maksamaan perintöveroa. Vuonna 2026 myös lahjaverotus kevenee, kun lahjaveroasteikon alaraja nousee 7 500 euroon. Alaikäisten lasten puolesta ei kuitenkaan voi luopua perinnöstä ilman holhousviranomaisten lupaa, Baarman huomauttaa
26 ~ askel 11/25. Hyvinkääläinen Santeri Leinonen on jo nuorella iällä noussut merkittäviin tehtäviin. Jumalan edessä kaikki ovat yhtä pieniä Kenties juuri körttien etsivällä ja toisia kuuntelevalla asenteella syntyy hyviä rauhanrakentajia. Perinteet ovat hänelle pyhiä, mutta eivät muuttumattomia. TEKSTI: VESA KEINONEN • KUVAT: TEEMU HEIKKILÄ SANTERI LEINOSTA miellyttää körttiläisyydessä muun muassa se, että herätysliike on aina korostanut sosiaalista tasa-arvoa
Parvekkeella komeilee iso Ukrainan lippu. Hengellinen koti körttiläisyydessä Santeri Leinosen hengellinen koti on löytynyt körttiläisyydestä. Hän on muun muassa Hyvinkään kaupunginvaltuutettu sekä Hyvinkään seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Leinonen suuntasi Aholansaareen Herättäjä-Yhdistyksen riparille. Eräässä kuvassa hän juttelee keskittyneesti nuoren miehen kanssa. Hän on ulkoministeri Elina Valtosen kutsuma Etyj-erityisedustaja fokuksenaan nuoret, rauha ja turvallisuus. Kyseessä on hyvinkääläinen 25-vuotias Santeri Leinonen. Kansainvälistä politiikka sekä venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskellut Leinonen on vasta valmistumassa maisteriksi, mutta hänen ansioluetteloaan kadehtisi moni paljon vanhempikin. T asavallan presidentti Alexander Stubb tapasi heinäkuun lopulla Etyjin Helsinki+50-konferenssin yhteydessä erilaisia vaikuttajia. Lisäksi Leinonen on toiminut lukuisten järjestöjen luottamustehtävissä. Lapsuudenkodissa oltiin sosiaalisesti valveutuneita ja mukana yhteisten asioiden hoitamisessa. Kun rippikoulun käyminen alkoi tulla ajankohtaiseksi, Santerin äiti ehdotti hänelle jotain muuta vaihtoehtoa kuin oman seurakunnan rippileiriä. Se on mielenkiintoista, koska hänen suvullaan ei ole varsinaisia siteitä kyseiseen herätysliikkeeseen. Tärkeä vaikuttaja Leinosen elämässä on ollut myös partio. Leinosen kotiin Hyvinkäällä on helppo löytää. Ja vastuuta on tullut. Santeri kertoo teekupin ääressä, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on hänelle hyvin luonnollista. – Äitini on tehnyt työuransa diakoniaja sosiaalityön parissa. – Hyvinkään seurakunnan työntekijät olivat minulle turhankin tuttuja, koska äitini työskenteli siellä ja mummuni oli kirkkovaltuuston puheenjohtaja. – Sieltä varmaan pohjautuu se ajatus, että vastuuta otetaan vähän kerrallaan ja siitä se sitten asteittain kasvaa. Vihreiden ulkoja turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana Santeri on toiminut kolme vuotta. – Riparikokemukseni oli ihan hyvä, mutta ei kuitenaskel 11/25 ~ 27. Isä taas on ollut järjestöihminen. Kukaan leiriläisistä ei ollut hänelle entuudestaan tuttu. – Perheemme kävi kyllä joskus herättäjäjuhlilla ja sitä kautta liike tuli jonkin verran tutuksi jo lapsena
Toiseksi isoksi haasteeksi Leinonen mainitsee, että ihmiset eivät enää kasva osaksi luterilaista kulttuuriperintöä. Leinonen ei kuitenkaan näe perinteiden olevan körttiläisyydessä itseisarvo. Hänellä on yksi valttikortti, joka useimmilta suomalaisilta puuttuu. On kylvetty sato ja sitten ehkä kato on sen vienyt. Liike on Leinosen mukaan ihmisten äärellä eikä kuvittele omistavansa totuutta. Kirkon vaikutusvalta saatetaan tulkita todellista suuremmaksi, koska edelleen noin 3,6 miljoonaa suomalaista maksaa kirkollisveroa. Tunnettuna haitarinsoittajana ja musiikki-ihmisenä hän rakastaa yhteislaulua. Körttien usko myös elää ajassa. Ei nykyajan poplaulajalla voi olla vastaavia kokemuksia. Toisaalta moni tästä joukosta ei todennäköisesti koe varsinaisesti olevansa kristitty, Leinonen sanoo. – Potentiaalia on siis paljon. – Perinteet ovat tietyllä tavalla pyhiä, mutta se ei tarkoita, ettei niitä saisi ikinä muuttaa. Lukion jälkeen Leinonen pääsi opiskelemaan HelKoulutukseni tähtää siihen, että pystyisin katsomaan maailmaa venäläisten näkökulmasta. Heidän teksteissään näkyy se, että ennen ajat olivat paljon nykyisiä karumpia. Läheisiä ihmisiä on sen takia kuollut. Körttien yksi ajatushan on se, että kaikki ovat yhtä pieniä Jumalan edessä. Ne ovat tulleet rakkaiksi myös Santeri Leinoselle. – Pitäisi käydä vieläkin enemmän keskustelua siitä, mikä osa kulttuuriperinnöstä pitäisi säilyttää, ja lisäksi siitä, mitkä ovat uusia kulttuurimuotoja, joilla voisi tavoittaa ihmisiä. Hän osaa erinomaisesti venäjän kieltä. Nyt kuka tahansa saa itse päättää mihin uskoo. Yhteiskunnan kehittymisen ansiosta tuo kontrolli on lähes kokonaan kadonnut. – Normiluterilaisuudessa perinteet ovat viime vuosikymmeninä ohentuneet. Eri vaihtoehdoista valitsin venäjän, jonka opettajaa kehuttiin. Kiinnostus kieleen syntyi aikoinaan sattumalta. Leinonen huomauttaa, että kirkko on aikoinaan rakentunut tiedon kontrolloinnin ympärille. Kielitaito avaa venäläisten näkökulmaa Santeri Leinonen on jo opiskeluaikanaan noussut varteenotettavaksi turvallisuuspolitiikan osaajaksi. – Körttiläisyyteen kuuluu epävarmuus ja etsiminen. Santeri Leinosen jalat ovat tukevasti maassa. Kun kysyn, millaisissa paikoissa tai tilanteissa hän näkee Jumalan, ei seuraa mitään pilviä hipovaa maalailua. Körttiläisyys on tarjonnut mahdollisuuden kytkeytyä kirkon tarinaan ja olla itsekin osa sitä. Tämä kannustaa ihmistä kuuntelemaan myös toisia. Niitä ehkä vaalitaan enemmän mielenrauhan takia. 28 ~ askel 11/25. Ensimmäiseksi hän nostaa esiin sen, että suurin osa kirkon asiakkaista ei saa siltä juuri mitään palveluita. Vastuunkantoa pelkäämätön Leinonen toimii kotiseudullaan Herättäjä-Yhdistyksen aktiivina. Joku voisi näissä tilanteissa varmaan sanoa jotakin Jumalan läsnäolosta. Santeri Leinonen mieltää körttiläisyyden ennen kaikkea kulttuuriperinnöksi eikä niinkään oppiin nojautuvaksi liikkeeksi. – Körttien joukossa on aina ollut vahvoja virsirunoilijoita. Karujen aikojen virret puhuttelevat Körttiliikkeestä on mahdoton puhua ilman Siionin virsiä. – Pidän myös seuroja ja joka vuosi koitan päästä ainakin käväisemään herättäjäjuhlilla. – Ihmisyys itsessään on todella kaunista. – Olin lukenut koulussa pitkää saksaa ja halusin aloittaa jonkun uuden kielen. – Se luo absurdin tilanteen, jossa kirkolliskokous äänestämällä päättää, mikä on totta ja mikä ei. Leinonen kertoo pitävänsä valtavana rikkautena sitä, että on saanut tutustua jo tähän mennessä niin moniin eri-ikäisiin ja erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Leirin jälkeen menin mukaan Herättäjä-Yhdistyksen isostoimintaan, mutta olin aktiivinen myös omassa seurakunnassa. Kaiken lisäksi ihmiset voivat sitten vielä itse päättää, noudattavatko he päätöksiä vai eivät. Kun jotkut haluavat pyyteettömästi auttaa toisiaan, se puhuttelee minua paljon. Kirkon kolme haastetta Seurakunnan luottamushenkilönä Santeri Leinonen on havainnut, että evankelis-luterilaisella kirkolla on ainakin kolme suurta haastetta. kaan elämää suurempi. Edes niitä tapakristittyjä ei oikein enää synny. Kolmas asia liittyy käynnissä olevaan tiedon, uskonnonvapauden ja viestinnän vallankumoukseen. Yrityskielellä ilmaistuna kirkon tulopohja ja palvelutuotanto ovat siis täysin epäbalanssissa
SANTERI LEINONEN arvostaa kirkon rauhantyötä, jolla on pitkät perinteet ja paljon erilaisia verkostoja. – Koko koulutukseni tähtää siihen, että pystyisin katsomaan maailmaa venäläisten näkökulmasta. Osaaminen erityisesti Venäjään liittyen on tuoretta. Itse hän pääsee nyt rakentamaan yhteyksiä ja rauhaa Etjy-erityisedustajana. singin yliopistoon venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Nyt hän odottaa maisterin papereita. – Toiseksi pääaineekseni otin Tampereen yliopistossa kansainvälisen politiikan. Hän näkee heidän olevan moraalisesti ja eettisesti yhtä moninainen joukko kuin suomalaiset tai eurooppalaiset ylipäätään. Maanpuolustuskorkeakoulussa olen opiskellut sivuaineena sotatieteitä. Sitä voi tarvittaessa päivittää ystäväpiirissä, jossa on Emil Kastehelmen kaltaisia tunnettuja turvallisuusasiantuntijoita. Leinonen ei suostu demonisoimaan venäläisiä. askel 11/25 ~ 29
Venäjän valtio on katkera lännelle Venäjän arvoitusta ei voi ymmärtää, jos ei tunne maan tapahtumarikasta historiaa. – 1990-luvulla ei ehkä aloitettu riittävästi dialogia siitä, mitä kukin kylmän sodan osapuoli teki väärin. Ihmisyys itsessään on minusta todella kaunista. Suomalaisten Venäjä-ymmärryksestä – tai sen puutteesta – Leinonen haluaa sanoa yhden kipakan kommentin. Erityisesti viimeisen runsaan sadan vuoden aikana mullistukset ovat seuranneet toisiaan. Se kuitenkin auttaa ainakin jonkin verran hahmottamaan Ukrainalle ja monelle muullekin maalle suurta kärsimystä aiheuttavaa venäläisten tapaa nähdä maailmaa. Siihen Leinonen suhtautuu skeptisesti, että Putinin jälkeen Venäjä siirtyisi demokratiakehityksen tielle. Asiat jäivät käsittelemättä ja Venäjällä nousi pian pintaan uusnationalismi ja katkeruus länttä kohtaan. Hän painottaa, että tämä ajattelutapa ei tietenkään oikeuta Venäjän nykyistä toimintaa. – Tutkijoiden mukaan me lännessä emme ole oikein tajunneet sitä traumaa, jota Venäjä kantaa. Siellä elää vahvasti ajatus siitä, että ensin hyökkäsi Napoleon, sitten Hitler ja toisen maailmansodan jälkeen Nato uhkasi vuosikymmeniä ydinaseilla, Leinonen miettii. Rauhaa etsivä maanpuolustusaktiivi Santeri Leinonen on kertausharjoituksissa myös vapaaehtoisesti käyvä maanpuolustusaktiivi. – Jää nähtäväksi, lamaantuuko Venäjä sisäpoliittisen kehityksen myötä jopa vuosikymmeniksi, vai pystyykö se säilyttämään ulkopoliittisen toimintakykynsä. Hän myös puhuu mielellään ja innokkaasti rauhasta. 30 ~ askel 11/25. Toisaalta Leinonen arvostaa pasifisteja. Hän jatkaa vaikuttamista suvun askelissa. – Kylmän sodan yksi opetus on, että jopa ilman luottamusta toiseen osapuoleen on mahdollista rajoittaa väkivallan määrää molemminpuolisen hyödyn aikaansaamiseksi. Santeri Leinosella ei tietenkään ole kristallipalloa, josta näkisi Ukrainan sodan päättymispäivän. Hän arvioi, että asioiden tulevaan kehittymiseen vaikuttaa suuresti Venäjän sisäpolitiikka. KOLME SANTERI Leinosen neljästä isovanhemmasta oli 1980-luvulla perustamassa Hyvinkään Vihreitä. – Meillä ei oikein osata erottaa toisistaan eri maissa laajasti puhuttua venäjän kieltä, venäläistä kulttuuria ja Venäjän valtion politiikkaa. Viime vuonna hän sai ylikersantin natsat. Leinonen uskoo, että siihen on olemassa aina mahdollisuuksia. – Kun olen opiskellut sotatiedettäkin, on hyvä saada teorian tueksi vähän kokemusta siitä, millaista on oikeasti toimia maastossa
suomenlahetysseura.fi/testamentti Kutsu juuri sinulle! Kutsu juuri sinulle! Kutsumme sinut kahvittelutilaisuuteen kuulemaan lisää testamenttilahjoittamisesta. Rauhankeskustelun hän ei näe olevan lainkaan ristiriidassa uskottavan maanpuolustuksen kanssa. Testamenttilahjoituksella rakennat pysyvää muutosta yhteiskunnissa ja ihmisten elämässä. Testamenttilahjoituksen turvin lapsi voi päästä kouluun, perhe voi saada ruokaa ja ympäristö suojelua. Leinonen pitää äärimmäisen tärkeänä myös Ukrainan tulevan rauhan kannalta sitä, että on olemassa Etyj:in kaltainen järjestö. Ehkä ripaus körttiä vilahtaa esiin, kun Santeri Leinonen kertoo olevansa varovainen julistamaan, että asioiden pitäisi olla juuri tietyllä tavalla. Tilaisuus järjestetään Suomen Lähetysseuran tiloissa 3.12.2025 klo 17.30, Maistraatinportti 2a, Helsinki. Helsingissä kesällä 1975 pidetty ja vuosien suurvaltapoliittisen liennytyksen huipentanut ETYK-kokous loi perustan Etyj-järjestölle. – Tietty puolustuskyky pitää olla, jotta emme ole haavoittuvia. Tilaisuuteen on mahdollista osallistua myös etäyhteydellä Teams-sovelluksen välityksellä. Testamenttilahjoitus on sijoitus tulevaisuuteen ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista maailmaa haluat olla rakentamassa oman elämäntyösi päätyttyä. Tilaa ilmainen testamenttiopas suomenlahetysseura.fi/testamentti tai soita maksutta numeroon 020 712 7204 Jätä perinnöksi toivoa! Testamenttilahjoitus on kaunis tapa rakentaa tulevaisuutta. Me Suomen Lähetysseurassa autamme heikoimmassa asemassa olevia yli 20 maassa. – Ajattelen niin, että ihmiset eivät voi koskaan täysin ymmärtää, miten maailma toimii. Suomi on tänä vuonna Etyjin ytimessä, koska se toimii vuorollaan järjestön puheenjohtajamaana. Erityisedustajana Leinonen on päässyt muun muassa osallistumaan kenttämatkalle Balkanille. Minusta on itsestään selvää, että ihminen ei työskentele vain itsensä hyväksi. Tarjolla on kahvia ja pientä jouluista purtavaa. Vielä senkin jälkeen, kun oma elämäntyösi on päättynyt. Ilmoittaudu mukaan testamenttitilaisuuteemme: suomenlahetysseura.fi/testamentti tai soittamalla numeroon 020 712 7204. Leinosella on tänä vuonna poikkeuksellisen hyvä mahdollisuus tutustua rauhantyöhön, kun hän toimii Etyj-erityisedustajana Nuoret, rauha ja turvallisuus -teemaan liittyen. Käytämme testamenttivarat testamentin tekijän toivomalla tavalla. Näen tällä ruohonjuurityöllä suuren arvon. Se avaa taas aivan uusia mahdollisuuksia. – Etyj on siitä harvinainen järjestö, että se tekee suoraan yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Jollakin aikataululla tavoitteena on väitöskirjan teko. Hän haluaa syventyä asioihin, jotka muut sivuuttavat. – Toisaalta haluan humanistina myös parantaa oman yhteisöni ihmisten elämää kestävällä tavalla. Mutta samalla on muistettava, että aseet eivät luo turvallisuutta. Siinä on mukana 57 valtiota Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja Keski-Aasiasta. – Unelmani olisi, että voisin työskennellä turvallisuuden asiantuntijana Suomessa, Natossa tai jossakin muualla. Hyvinkääläinen körtti haluaa edetä urallaan rauhallisesti mutta määrätietoisesti. Siellä hän tapasi laajasti erilaisia toimijoita, joiden työ liittyy jotenkin nuoriin. Maailman toiminta jää arvoitukseksi Puolentoista tunnin keskustelun perusteella on helppo päätellä, että Santeri Leinosen monipuoliselle osaamiselle tulee olemaan käyttöä jatkossakin. Leinonen ajattelee itsessään olevan jonkin verran insinööriä ja tienraivaajaa
Yhä jatkuva perinne syntyi, kun ruotsinkielisten partiotyttöjen johtaja Teresita Fazer kertoi Ruotsissa näkemistään adventtikalentereista Suomalaisen Partiotyttöliiton hallitukselle. Langin lapsuudessa hänen äidillään oli tapana antaa pojalle syötäväksi joka päivä yksi piparkakku joulun lähestyessä. Toivottavasti saat kokea niitä kaikkia ainakin hetkittäin joulua odottaessasi. 1800-luvulla Suomessa ja Ruotsissa vakiintui tapa laulaa kirkossa ensimmäisenä adventtina Georg Joseph Voglerin säveltämä Hoosianna-hymni. Myyntiaika ajoittuu lokakuun puolesta välistä joulukuun alkuun. Paikalliset lippukunnat myyvät kalentereita muun muassa tapahtumissa, joulumyyjäisissä, kauppakeskuksissa, ovelta ovelle ja työpaikoilla. Pipareita oli 24 kappaletta. Nykyään suomalaiset ostavat partiolaisten kalentereita noin 300 000 kappaletta vuosittain. Se kantaesitettiin Tukholmassa vuonna 1795 ja suomennettiin vuonna 1871. Pikkuleivistä adventtikalenteriin P ian edessä on ensimmäinen adventti ja joulun odotus voi virallisesti alkaa. Aluksi partiolaisten kalenteri ei ollut kovin suosittu, mutta jo parin vuoden kuluttua se alkoi käydä kaupaksi. Hoosianna on hepreankielinen huudahdus, joka tarkoittaa: auta, pelasta! Jo varhain sitä ryhdyttiin käyttämään myös tervehdyksenä kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle. Läntisessä kirkossa adventtiaikaa on vietetty ainakin 500–600-luvuilta lähtien. 32 ~ askel 11/25 21.11.–12.12. Netta Hautamäki. Sittemmin kalentereissa on tavallaan palattu Langin äidin alkuperäiseen ideaan: usein luukkujen takaa löytyy suklaata tai muita karkkeja. Nykyisin monilla asuinalueilla toteutetaan myös yhteisöllisiä joulukalentereita, joissa rakennetaan kalenteri-ikkunoita tai pieniä valotaideteoksia eri puolille kylää tai kaupunginosaa. Adventtikynttilät symboloivat toivoa, rauhaa, rakkautta ja iloa. Pikkuleipien sijaan Lang kehitti idean pienistä kuvista, jotka piilotettiin suljettujen pahviluukkujen taakse. Suomessa partiolaiset julkaisivat ensimmäisen adventtikalenterinsa jo vuonna 1947. EMILIA KARHU Kulttuuri VUONNA 2025 partiolaisten adventtikalenterin on kuvittanut lastenkirjakuvittaja Henna Ryynänen. Kun Lang varttui aikuiseksi, hän muisti äitinsä idean ja alkoi vuonna 1908 valmistaa adventtikalentereita yhdessä liikekumppaninsa kanssa. Niitä voi käydä bongaamassa raittiissa ilmassa reippaillen. Saksassa Gerhard Lang kehitti ja julkaisi adventtikalentereita jo 1900-luvun alussa
Sitä Jumala sanoo vihaavansa”, lukee kirjan takakannessa. Kirveenkantajat ovat ahneita. Siihen Vähäsarja tarjoaa lääkkeeksi armoa, joka on kuin rannaton meri. FREIJA ÖZCAN Juha Vähäsarja: Joka päivä lohdutat meitä. Loitsuhahmoisten naisten lisäksi metsissä liikkuvat niin Tapio-jumalatar kuin tämän hiidetkin, ja linnut vievät viestejä maailmojen välillä. NOORA WIKMAN Kirjat Lohtua jokaiseen päivään JUHA VÄHÄSARJAN hartauskirjasarjasta on ilmestynyt kahdeksas osa, joka pääsi Vuoden kristillinen kirja -kisaankin. Arki kuitenkin koettelee kristityn luottamusta Jumalan rakkauteen. Lauha seuraa Pohjolan ahdinkoa Metsänpeiton suojista ja kasvattaa taikavoimiaan, kunnes on valmis kohtaamaan vihollisen. Sen oikean tarinan, ei sitä, johon suurmies Pohjolan emännän kahlitsi. Vähäsarjan hartaudet eivät edusta modernia kristillisyyttä. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin näyttämölle astuvat Väinämöinen, Lemminkäinen ja Ilmarinen. Lumenlaulajan maailma ja matriarkaalinen yhteisö ovat kiehtovia. Lukiessa tuntuu, kuin Gallén-Kallelan maalauksen irvokas hahmo murtautuisi ulos raameistaan. Li is a Ta ka la. Lauha pakenee äitinsä ja pienempien sisarustensa kanssa, kun kirveenkantajat valtaavat Pohjolan. Runnellun Pohjolan emännöiminen ei kuitenkaan ole helppoa, ja hiljalleen Lauha kasvaa Louheksi, joka suojelee perhettään ja kansaansa hinnalla millä hyvänsä. Läsnä on vahvasti ihmisen tunne omasta vajavaisuudestaan ja syntisyydestään. Kahden kulttuurin väliset erot tuntuvat välillä alleviivaavilta, mutta tarjoavat ravistelevan ajatusleikin. Siihen Vähäsarjan hartauskirja on vastaus. Kansainvälisestikin menestynyt kirjailija Emmi Itäranta ammentaa uusimmassa romaanissaan Kalevalasta ja itämerensuomalaisesta mytologiasta. Symbolum 2025. Eikä Louhikaan pysy täysin puhtoisena, vaan ahneuksissaan saattaa kansansa vaaraan. Tässä tarinassa he eivät ole sankareita. Joka päivä -sarjan kirjoissa on jokaiselle vuoden päivälle raamatunkohta, josta Vähäsarja ammentaa ytimekkäästi kirjan teeman mukaisia ajatuksia. Naiset myös pystyvät ottamaan eläinmuotoisen loitsuhahmon. He metsästävät liikaa, ja kun metsä on saaliista tyhjä, se kasketaan. Vähäsarja toteaakin saatesanoissaan, että Jumalan rakkaus ei salli hänen omiensa jäädä vaille apua, oli sitten kyse hengellisestä ravinnosta tai konkreettisesta tarpeesta. Tällä kertaa kirjan teemana on lohdutus. Sinne katoavat kaikki synnit. Teos 2025. Kehyksenä Louhen kasvukertomukselle toimivat jaksot, joissa Louhen haamu seuraa Elias Lönnrotin elämää ja pakottaa tämän kuolinvuoteellaan kuulemaan oman syntytarinansa. Rauhallinen elämä saa ruman lopun, kun Pohjolaan hyökkää kirveenkantajien heimo. Päivittäiset lohdulliset ajatukset auttavat jaksamaan ja luottamaan. Hänen kirjansa ovat niille, jotka kaipaavat lohtua oman elämänsä kamppailuihin. Yhteisöä aiemmin kannatelleet naiset muuttuvat korvattavissa olevaksi omaisuudeksi, eikä loitsuhahmoja hyväksytä. Matriarkaalisessa yhteisössä naiset laulavat syntyjä, loitsuja joiden avulla huolehditaan perheestä ja puolustetaan omaa aluetta. askel 11/25 ~ 33 Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. ”Lohdutuksen vastakohta on hylkääminen. Kuukauden kirja Louhen synty P ieni Lauha-tyttö elää Pohjolassa rauhallista ja yltäkylläistä elämää
Kerätyt varat käytetään vuosien 2025–2026 aikana vähävaraisten auttamiseksi kotimaassa. Kroodo-Kauhanen on syntynyt Virossa, ja suomalainen perinnepukeutuminen on ollut hänelle ikkuna kulttuurin ymmärtämiseen sekä avuksi kotoutumisessa. – Ensimmäisen tykkimyssyn näin jo vuonna 2004, mutta vasta vuosia myöhemmin pääsin itse valmistamaan sellaisen. VIROLAISSYNTYINEN TIINA Kroodo-Kauhanen rakastaa kansallispukuja ja historiallisia asuja. Se koostuu irrallisesta tärkätystä pitsiosasta eli tykistä ja kovitetusta silkillä päällystetystä myssykopasta sekä takarusetista. Tykkimyssyjen säihkettä -näyttely esittelee länsisuomalaisten kansallispukujen päähineiden koppaosia. TIINA KROODO-KAUHASEN valmistamat Ylä-Savon naisen kansallispuvun tykkimyssyt. Voimassa 1.9.2020 alkaen. Näyttely kutsuu pohtimaan, miten perinne elää ja avautuu uusille tulkitsijoille sekä osoittaa, kuinka vanha kulttuuriperintö voi saada uuden loisteen innokkaan harrastajan käsissä. 34 ~ askel 11/25 Kulttuuri Tii na Kr oo do -K au ha ne n Tykkimyssyjen säihkettä Jyväskylässä SUOMALAISEN KANSALLISPUKUPERINTEEN kruunulle tykkimyssylle on omistettu aivan oma näyttely Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. LISÄTIETOJA: www.craftmuseum.fi TYKKIMYSSYN SILKIN kirjailua. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11–18. Näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 1.3.2026 sakka osoitteessa Kauppakatu 25, Jyväskylä. Kotimaanavun rahankeräyslupa: RA/2020/639. Niiden runsaus ja moninaisuus ovat loputtoman kiehtovia, Kroodo-Kauhanen kertoo näyttelyn tiedotteessa. Lue lisää osoitteessa kotimaanapu.fi. Siitä lähtien myssyt ovat vieneet mennessään. Tii na Kr oo do -K au ha ne n Su om en kä si ty ön m us eo Jos sinulla on mahdollisuus auttaa, lahjoita. Tykkimyssy on säätyläisnaisten päähineestä muovautunut kansannaisten käyttämä päähine, joka oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun. Näyttely syntyi Vieremällä asuvan maanviljelijän Tiina Kroodo-Kauhasen rakkaudesta kansallispukuihin ja historiallisiin asuihin
Tänä vuonna festareille kokoonnutaan jo 40. POHJOISMAIDEN SUURIN kristillinen nuorten tapahtuma Maata Näkyvissä -festarit järjestetään jälleen 21.–23.11. askel 11/25 ~ 35 Entisajan elämää Särestöniemessä LUKIOLAISPOJAN MUISTOJUHLA on kasvanut tuhansien nuorten Maata näkyvissä -musiikkifestariksi. Voimassa 1.9.2020 alkaen. Tapahtuman järjestävät Sleyn nuorisotyö ja joukko Turun evankelis-luterilaisia seurakuntia. Kerätyt varat käytetään vuosien 2025–2026 aikana vähävaraisten auttamiseksi kotimaassa. LISÄTIETOJA: MAATANAKYVISSA.FI Ka sp er Pe so ne n Maata Näkyvissä Turussa jo 40 kertaa Jos sinulla on mahdollisuus auttaa, lahjoita. Tapahtuman pääesiintyjänä on yhdysvaltalainen Tenth Avenue North. Tänä vuonna paikalle odotetaan yli 15 000 kävijää eri puolilta Suomea. Juhlavuoden konserteissa kuullaan nykygospelin kärkinimien lisäksi myös klassikkoesiintyjiä kuten Juha Tapiota, Pekka Simojokea, Lassila Ensemblea ja The Roadia. Kotimaanavun rahankeräyslupa: RA/2020/639. Lue lisää osoitteessa kotimaanapu.fi. Tapahtuma lähti liikkeelle vuonna 1984 menehtyneen turkulaisen lukiolaispojan Timon muistojuhlana. Konserttien lisäksi ohjelmassa on raamattuopetusta ja todistuspuheenvuoroja sekä yhteisöllisiä käytäväpelejä ja työpajoja. Turussa. kerran ja teemana on Uskollinen. Tapahtumapaikkana on Gatorade Center. Ensimmäisillä Maata Näkyvissä -festareilla vuonna 1985 oli koolla noin 120 nuorta
Kymmenen vuotta myöhemmin olin saattamassa äitiäni. Yksi seinä maalattu, pari maalipurkkia avaamatta, tellinkejä siellä täällä, jostakin näkyy vanha tapetti. Ja kyllä, juuri tästä seikasta löytyi avain siihen, kuinka surun kanssa voi elää työelämässä. Tai ajatella yksin, että elämme tätä keskeneräisyyden juhlaa sentään Jumalassa. Työtä on tehtävä usein monien keskeneräisten asioiden keskellä. Mainitsin uudelle työkaverille, että olen tänään seitsemänkymmentäprosenttisesti paikalla, seuraavana päivänä prosenttiluku oli jo hieman noussut. Kirjoitin Facebookiin itselleni huoneentauluksi seuraavaa: Siinä vaiheessa kun ymmärtää, että elämä ei koskaan tule valmiiksi, se oikeastaan vasta alkaa. Kolmannen kerran surun koittaessa satuin olemaan leikkauksen vuoksi sairaslomalla. Tarvittaessa myös sairasloma on tarpeen. Mehän tiedämme, että ystävä saattaa olla läheisempi kuin sukulainen. Lämmin suhtautuminen loi kuitenkin tilanteen sellaiseksi, että päätin jatkaa työssä normaalisti, vaikka se sisälsi ihmisten – surevien ja kuolevienkin – kohtaamista. Nyt sain kohdata veljeni kuolemaan liittyvän surun sairaalapappien ympäröimänä. Onko oikeutta surra niin kuin surisi läheistä. Entä elämän muut kriisit. Koko ajan ollaan kuin vanhan talon remontin keskellä. Tällä kertaa tilaa surulle oli, ja onneksi niin, sillä pappina olin lupautunut siunaamaan läheiseni hänen pyynnöstään. Työelämän täytyy joustaa, kun elämä on lentotermein sanottuna heittoisaa. Ymmärsin, että voin olla työstä pois ja se voisi olla viisastakin. Olin itsekin yksi heistä. Ruuhkavuosista puhutaan silloin, kun lapset ovat pieniä, mutta mielen suurimmat ruuhkat ovat kenties vielä edessäpäin. Työterveyslääkärin asenne tuntui kalsealta. TYÖKAVEREIDEN EMPAATTINEN suhtautuminen antaa mahdollisuuden yhtä aikaa sekä surra että tehdä työtä. Vanhempien menetys on yleensä suuri suru. Jäin miettimään pitkäksi aikaa, kuinka työnantaja voisi tulla vastaan suuren surun kohdatessa. Kavereiden reaktioista päätellen lohtu osui heihinkin. Hän hymyili. En edes muista, miten asia järjesteltiin, mutta siinä kriisissä en ollut kyllä työkykyinen. Onko työelämässä tilaa surulle. JOKAINEN SURU on erilainen ja jokainen tilanne eri. O len menettänyt monta kertaa läheisen ihmisen, viimeksi veljeni, jonka aika keskellämme päättyi syyskuussa. Tälläkään kerralla tilanne ei ollut aivan helppo työntekijän näkökulmasta. Lisäksi suhteeni veljeen oli ollut jo vuosia etäisempi, joten asia ei ihan koko aikaa ollut iholla. Olin aloittanut hiljattain uudessa työpaikassa ja jouduin miettimään, kuinka elää työelämääni tässä uudessa tilanteessa. Lapset muuttavat maailmalle, vanhemmat palvelukotiin. Huulipunaa hampaissa Satu Kreivi-Palosaari • pappi ja toimittaja Jokainen suru on erilainen. Lääkäri kieltäytyi kirjoittamasta sairauslomaa. Työpaikan ei kuitenkaan tarvitse olla terapiatalo. Toisaalta pohdin myös, onko työelämä sellaista, että voimme tehdä työtä sellaisina kuin olemme, suruineen päivineen. Suru ei tullut aivan yllättäen, ja oli päivänselvää, että se oli taas aivan erilaista kuin aiemmissa tilanteissa, joissa surin läheistäni. Tilanteen mukaan! Kun kolmekymppisenä sain tiedon isän yhtäkkisestä kuolemasta ja menin järkyttyneenä työterveyslääkärille, hän totesi kuivasti, että ei suru ole sairaus. Jäin miettimään, kuinka työelämä kohtelee ihmistä, joka esimerkiksi menettää läheisen ystävänsä. 36 ~ askel 11/25. Hellan nurkalla voi keittää kahvit ja yrittää nauttia ne jonkun toisen kanssa. Ihmisten elämässä tulee avioeroja, sairauksia ja vaikeita taloudellisia murheita. Työtoverit, surun kohtaamisen ammattilaiset, ottivat vastaan surevan sijaisen lämpimästi ja ystävällisesti, kukkien kera
TYÖKAVEREIDEN EMPAATTINEN suhtautuminen antaa mahdollisuuden yhtä aikaa sekä surra että tehdä työtä. Ju kk a Gr an stö m askel 11/25 ~ 37. Tarvittaessa myös sairasloma on tarpeen, Satu Kreivi-Palosaari kirjoittaa
Kortman on kokenut työn kuoleman läheisyydessä rauhoittavaksi. Se tekee nöyräksi, Ellimari Kortman sanoo. Hän tukee sekä kuolevaa että heitä, jotka jäävät suremaan. – IHMISTEN kohtaaminen ja tukeminen heidän surussaan on aina suuri kunnia. Kuolindoula on viimeisten hetkien rinnallakulkija Haluan mennä kohti vaikeiltakin tuntuvia asioita ja tehdä työtä, jonka koen merkitykselliseksi, sanoo kuolindoula Ellimari Kortman. TEKSTI: ERJA SAARINEN • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM 38 ~ askel 11/25
askel 11/25 ~ 39
Doula voi myös auttaa kuolevaa huolestuttavien käytännön asioiden kanssa, kuten hoitaa sairaan vanhemman lasta tai sairaan lapsen sisaruksia tai vaikkapa ulkoiluttaa lemmikkiä. Myös työnkuva on vapaaehtoistoimintaa laajempi. Koska kyse on myös ihmisten välisestä kemiasta, doulaa voidaan tarvittaessa vaihtaa, Kortman korostaa. Molemmissa tarvitaan ennen kaikkea kykyä olla läsnä. Kuolindoulan tapauksessa kyse on kuitenkin koulutetun ammattilaisen työstä, josta maksetaan. Selvyys papereiden osalta vapauttaa omaisia suremaan. Siksi asiakas-sana särähtää ulkopuolisen korvaan. Tehtävät vaihtelevat asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. – Jokainen saa olla oma persoonansa, mutta päsmäröinti ei kuulu tähän työhön, Kortman painottaa. Suomessa doula-toimintaa säätelevät myös eettiset ohjeet. Nyt Ellimari Kortman kouluttaa itse uusia kuolindoulia. Luther oli kouluttautunut ulkomailla. – Sekä syntymässä että kuolemassa ollaan jonkin uuden ja tuntemattoman äärellä. Kuolindoulaus ei välttämättä pääty asiakkaan kuoYksi toivoo tehokasta käytännön asioiden hoitamista, kun toinen kaipaa lämpöä ja kädestä pitämistä. – Kun luin Suomen ensimmäisen kuolindoulan Jessica Lutherin haastattelun, tiesin heti, että tähän täytyy tarttua, Kortman muistelee. Vastaan tulee yllättäviä tilanteita. Yksi toivoo tehokasta käytännön asioiden hoitamista, kun toinen kaipaa lämpöä ja kädestä pitämistä, Kortman kuvaa. Kuolindoula Ellimari Kortman, 38, näkee elämän kahteen ääripäähän liittyvissä tehtävissä yhtäläisyyksiä. Erilaiset kuolindoulat ovat rikkaus, koska asiakkaatkin ovat erilaisia. 40 ~ askel 11/25. Hän ei kuitenkaan ota kantaa muiden ammattilaisten ratkaisuihin. – Hyvää pohjaa ja valmennusta työhön voi saada hyvin monenlaisesta työja elämänkokemuksesta. Kohti tutkimatonta raja-aluetta Ajatus kuolindoulana toimimisesta kolahti kriisija väkivaltatyöhön keskittyneelle sosionomille heti, kun hän törmäsi termiin sosiaalisessa mediassa. D oula-nimike on totuttu liittämään synnytyksessä tukemiseen. – Mutta synnytyksellä on kuitenkin aina jokin määräaika, toisin kuin kuolemalla. Kuolindoula voi olla asiakkaan luvalla yhteydessä myös viranomaisiin. Doulan kanssa voi pelata shakkia, käydä ulkona, muistella menneitä, suunnitella omaa muistotilaisuuttaan tai muistelurituaaleja tai olla vain hiljaa. Sääntöjä toiminnan sisällön tai keston osalta ei ole. Kortmanilla oli jo kokemusta työstä muun muassa lastensuojelun ja lähisuhdeväkivallan parissa. Enemmänkin doula tukee asiakkaan omaa aktiivisuutta, niin kauan kuin se on mahdollista. Kortman oli kohdannut aiemmassa työssään traumaattisia ja äkillisiä kuolemia. Hän voi toimia linkkinä tai tulkkina hoitohenkilökunnan ja asiakkaan välillä, muttei ole juoksupoika tai asiakkaan ääni. Doulan on osattava kuunnella ja kuulla ja kyettävä olemaan tarvittaessa hiljaa. Niissä kuolemakin oli tullut kohti, mutta se tuntui tutkimattomalta raja-alueelta. Hänen kanssaan voi myös ennakoida epätoivottua tilaa kuten puhua hoivaja hoitotahdosta sekä tehdä niihin tai edunvalvontaan tai testamenttiin liittyviä dokumentteja. Suomenkielisen koulutuksen käynnistyessä Kortman oli heti ensimmäisten joukossa hänen opissaan. Molemmissa tehtävissä doula pyrkii läsnäolollaan luomaan siirtymävaiheeseen turvallista ja hyvää ilmapiiriä sekä antamaan niin tiedollista, fyysistä kuin henkistäkin tukea. Asiakkuuden alussa tehdään sopimus, jossa määritellään, mitä doula tekee ja mitä ei. Aina kuolevan puolella Kuolindoula tekee paljolti samoja asioita kuin sielunhoitaja tai saattohoidon vapaaehtoinen. – Siinä oppii aina uutta ja kertautuu se, mitä on aikaisemmin oppinut. – Aina ollaan kuolevan puolella ja toimitaan hänen ehdoillaan, ei koskaan ilman hänen suostumustaan. Asiakkaan voinnin hiipuessa doula voi toki nostaa esiin asioita, joita asiakas olisi toivonut. Niissä keskeistä on jokaisen elämän ainutkertaisuuden ja ihmisarvon kunnioittaminen, luottamuksellisuus, tasavertaisuus, itsemääräämisoikeus sekä doulayhteisön keskinäinen tuki. Syynä koulutukseen hakeutumiseen voi olla myös kokemus oman läheisen kuolemasta, kiinnostus elämän loppuun liittyviin kysymyksiin tai halu oppia tukemaan muita
Toisaalta monet ovat myös kiinnostuneita. Ja kaikilla meillä on työssä paitsi omat raskaimmat kipupisteemme, myös keinot palautua. Suhtautuminen nousee ihmisen omasta suhteesta kuolemaan. Rauhallinen pysähtyminen vaatii aikaa. Kuolindoulan on myös huolehdittava omasta jaksamisestaan. Omaisten tuesta voidaan tehdä oma sopimus tai käyttää tapaamisiin menehtyneen kanssa käyttämättä jääneitä tapaamiskertoja. Ei koskaan liukuhihnatyötä Tuntimäärä, jonka Ellimari Kortman käyttää kuolindoulaukseen viikossa, vaihtelee. – Itselleni kuolemasta puhuminen ei ole vaikeaa. Minulla on tekeillä on muun muassa aiheeseen liittyvä lastenkirja. Kortman haluaa edistää keskustelua kuolemasta. – Jotkut kyselevät huolestuneina, onko minulla itselläni kaikki hyvin. Ikinä tätä työtä ei voi tehdä liukuhihnalta. KUOLINDOULA EI tarjoa valmiita vastauksia, vaan antaa jokaiselle tilaa ja turvaa kohdata kuolema omalla tavallaan. – Asiakkaalle annettu vaitiololupaus ei rikkoudu siinä, että jakaa omia tuntemuksiaan. askel 11/25 ~ 41. Koskaan ei saa olla kiire seuraavan asiakkaan luokse. – Käytännön asioita voi järjestellä useastikin viikossa, kun taas päivystysluontoinen työ tarvitsee väljyyttä. lemaan. Täysipäiväisiä kuolindoulia Suomessa ei juurikaan ole. Itselleni niitä ovat luonto, tanssi ja yksinolo. Saattaa syntyä täysi hiljaisuus tai herätä vaivautuneisuutta. Avoin puhe kuolemasta on hyvää elämää Kun Kortman kertoo olevansa kuolindoula, suhtautuminen vaihtelee järkytyksestä ihastumiseen. Erityisen voimauttavaa on asioiden jakaminen kollegoiden yhteisissä työnohjausistunnoissa
Moni kaipaa rinnalleen neutraalia ja turvallista ihmistä, jolla on aikaa kuunnella. Eläinystävähän voi olla jollekin yhtä rakas tai jopa tärkeämpi kuin moni ihmiskontakti. – Se vahvistaa oikeutusta suruun eläimen menehtyessä. Osallistujat määrittelevät yhdessä, mitä aiheita otetaan esiin. Kortman itse suunnittelee samalta pohjalta Death Saunaa. – Yksi mieleenpainuvimmista ja arvokkaimmista tehtävistäni oli olla kantamassa yhteistuhkauksessa tuhkattujen, raskauden aikana menetettyjen pienten lasten uurnaa ja sirotella heidän tuhkansa lasten muistolehtoon. Kortman on kouluttautunut myös eläindoulaksi, joka tarjoaa empaattista ja ammattimaista tukea eläimille ja heidän perheilleen eläimen elämänkaaren loppuvaiheessa. Hän työskentelee myös tekoälypohjaisen AinoAid-palvelun parissa ja arvelee tekoälyn hyödyntämisen kasvavan kuolemaan liittyvissä asioissa, vaikka se ei koskaan voikaan korvata ihmisen läsnäoloa. – Ehkä olen päätynyt kuolindoulaksi osin juuri työn tarjoaman paineettomuuden ja tasapainon vuoksi. Avoin puhe kuolemasta on Kortmanin mukaan osa hyvää elämää. Jos saa elää itsensä näköistä elämää, kuolemakin on rauhallisempi. 42 ~ askel 11/25. Myös elämän käänteiden muistelu ilahduttaa. Mielessä on etenkin henkirikoksen uhrien omaisten tukeminen sekä raskaudenaikaisiin menetyksiin liittyvä suru. Sellaisessakin haluan ehdottomasti olla mukana. Näin myös kuolematietoisuus kasvaa. Ehkä siksi en jää hautomaan Koskaan ei saa olla kiire seuraavan asiakkaan luokse. Työ on myös lisännyt elämästä ja hetkistä nauttimista, elämän vaalimista. Hyvää elämää seuraa hyvä kuolema, Kortman uskoo. Oli täysin tyyni, kaunis syksyinen päivä, mutta lehtoon tuotu värikäs vappuviiri alkoi pyöriä vauhdikkaasti, hän muistelee. – Pelkään ainoastaan, etten ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä vielä haluaisin. Työssä ovat yllättävän usein läsnä myös ilo ja nauru, sillä kuolevalla voi olla tallella rajukin huumorintaju. Tarkoituksena ei ole jakaa tietoa, vaan muistaa, kunnioittaa ja arvostaa elämää. Kortman on ollut panemassa alulle myös kansalaisaloitetta, jolla pyritään lisäämään ekologisempia hautaustapoja. Häntä kiehtoo muun muassa Death Cafe (kuolinkahvila) -konsepti, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden kokoontua puhumaan vapaasti kuolemaan liittyvistä asioista. – Olen kuullut myös huhuja Death Discosta. Kuoleman käsittely rauhoittaa Kuolema mielletään usein yleisellä tasolla jonkinlaiseksi möröksi, mutta Ellimari Kortman on kokenut kuoleman äärellä työskentelyn hyvin rauhalliseksi, jopa rauhoittavaksi. KUOLEMAAN LIITTYVISTÄ asioista halutaan puhua avoimemmin kuin ennen, Kortman sanoo
Puolisen vuotta kestävän koulutuksen voi suorittaa työn ohessa. Kuolindoula on koulutettu ammattilainen Kuolindoula on ammattinimikkeenä uusi, mutta tehtävänä ikivanha. Kuolinsiivousta en ole alkanut vielä tehdä, vaikka se olisi hyvä tapa käydä läpi elettyä elämää. Koulutukseen ei ole hyvä tulla heti oman menetyksen jälkeen: kyseessä ei ole sururyhmä, vaan ammatillinen valmennus. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tähän mennessä sertifikaatin on saanut 152 kuolindoulaa, ja määrä kasvaa koko ajan. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2177 Lahja, joka kantaa joulun sanomaa • Aikakauslehti kerran kuussa • Kotimaa.fi:n kaikki artikkelit, uutiset ja keskustelut joka päivä • Lahjaksi puinen kämmenristi (arvo 8,20 €) Tartu tarjoukseen ja tilaa nyt! Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 6kk 51 € 6 kk LEHTI & DIGI + kämmenristi 51 € (Norm. He voivat myös auttaa varmistamaan, että lähtö on asiakkaan vakaumuksen mukainen. Jokainen asiakas tulee kohdata hänen omasta katsomuksestaan käsin – oli se sitten uskonnollinen, hengellinen tai maallinen. Kuolindoula ei ole suojattu nimike, joten kuka tahansa voi kutsua itseään doulaksi. Jotkut kuolindoulat tarjoavat myös 24/7-päivystyspalvelua. Yhteystietoja sertifioituihin douliin löytyy Suomen Doulat ry:n ja Lohtu Akatemian verkkosivuilta. 81 €). Työskentely voi tapahtua esimerkiksi sairaalassa tai asiakkaiden kotona. asiakaspalvelu@kotimaa.fi • 040 546 32 45 Tilaus on määräaikainen. Heitä on verrattu muun muassa itäsuomalaisiin itkijänaisiin. LÄHTEET: www.lohtu.fi ja Lohtu-akatemian toiminnanjohtaja Jaana Salmi, www.suomendoulat.fi asioita, vaan tartun aiempaa nopeammin erilaisiin hetkiin. Koulutusta alalle on Suomessa on järjestetty Lohtu-akatemiassa vuodesta 2023 Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Työstä tehdään sopimus, jossa määritellään palvelut ja niiden hinta. Taustaa keskeisempiä ovat hakijan ominaisuudet: empaattisuus, kuuntelemisen taito, eettinen harkinta ja halu kulkea rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa. Liiallinen tavaramäärä on kyllä jo alkanut ahdistamaan, Ellimari Kortman naurahtaa. Monet kuolindoulaksi hakeutuvat työskentelevät terveydenhuollon tai sosiaalialan tehtävissä, mutta se ei ole koulutukseen pääsyn edellytys. Soveltuvuuskoetta ei ole, mutta keskusteluilla varmistetaan, että hakija ymmärtää koulutuksen sisällön ja sen vaativuuden. Jaana Salmi perusti Lohtu-akatemian, koska hänen oma äitinsä olisi tarvnnut kuolindoulan apua, mutta sitä ei ollut saatavilla. Sen hinta on noin 2 000 euroa. Suomessa oli osaamista hengellisessäja hoitotyössä, mutta neutraalia rinnallakulkijaa ei löytynyt. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Miehiä heistä on noin kymmenkunta. Etätapaamiset voivat olla halvempiakin. Kuolindoulat voivat tehdä yhteistyötä seurakuntien, järjestöjen tai hoivakotien kanssa, jos asiakas sitä toivoo. – Pyrin myös hoitamaan paperiasiat ajoissa kuntoon. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Kuolindoulatoiminta ei sitoudu kirkon tai muun hengellisen tahon arvopohjaan. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Merkityksellistä sisältöä Normaali mpm. Vähältä piti -tilanteet taas ovat saaneet halaamaan läheisiä vähän enemmän ja pidempään kuin ennen. Kuolindoulien tuntihinnat alkavat 45 eurosta. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Ensi vuonna järjestetään kuusi etäkoulutusta, joista neljä viikonloppuisin ja kaksi arkena
Näkymä nostaa muiston lapsuudesta, Hanhiemon satuaarteen kertomuksen taikapadasta. Lautaselle ei saanut jättää, lakki päässä ei syöty eväitä metsässäkään ja ruoan tuhlaamista paheksuttiin. Kertomuksen idylli tosin rikkoutui, kun äidin unohdus sai puuron virtaamaan kattilasta valtoimenaan. 44 ~ askel 11/25 Kiehu pata, kiehu! K aupunkipyhiinvaellus Lontoossa on hämärtymässä iltaan. Mies on lähtöisin ehkä Afrikasta. Saavumme etsimäämme ruokailupaikkaan. Ruokailupaikkaa etsivän mieli havaitsee rojukasan päällä kattilan, josta puuro näyttää karanneen keittäjältään yli laitojen. Se oli jonkinlaista leipäkeittoa, kattilassa kuumennetussa maidossa uivia ruisleivän paloja. E m m e k ä r s i n e e t 1960-luvulla varsinaisesti nälkää, mutta nykyiseen verrattuna ruoka oli yksinkertaista. Seisomme ruoka-aitan nurkassa, suuren tiinun luona. Lähiruoka yhdistää Mieleen nousee toinenkin talvi-ilta kauan sitten. Ei se maistunut, mutta vei nälän. Myyjä ravintolan kylmätiskin takana poimii lasin alta annokseni, lisään juoman ja maksan. Elettiin pitkälti omavaraistaloudessa – jauhot, juurekset, marjahilloja mehutarpeet, liha ja maito tulivat omasta puutarhasta, viljelyksiltä ja navetasta. Niukimpina aikoina talvella, kun meillä lapsilla oli illalla nälkä ja ruokakaapin hyllyt tyhjiä, isoäiti keitti ”lämmitystä”. Tarkastelin yhä uudelleen sadun viimeistä kuvaa, jossa kyläläiset lusikoivat puuroa astioihinsa kylänraitilta ja kaikkialta, mihin sitä oli virrannut. Keittiössä isoäiti paloittelee JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Merkintöjä maan äärellä Ju kk a Gr an str öm. Vaihdamme muutaman sanan, molemmat puhumme englantia murtaen. Ravintoloita on vierekkäin kaksi, molemmista saa annoksia myös mukaan. Hän muistaa kattilan käynnistävät taikasanat: ”Kiehu pata, kiehu!” mutta unohtaa, miten padan saa lopettamaan puuron keittämisen. Tyttö vie padan äidille. Tilanne eskaloituu, kun äiti ottaa padan käyttöön omin luvin. Matkalla ravintolaan kadun katkaisee puolittain jalkakäytävälle laskettu jätelava. Ryhmämme kokeneet lontoonkävijät ehdottavat illallista Southwarkissa Thamesin rannalla. Ihmisvilinä kaduilla, metroasemilla ja puistikoissa hidastuu; on alkamassa viikonloppuvapaa. Kun sadun köyhä äiti ja tytär vapautuivat taikapadan myötä huolestaan, kertomus resonoi oman lapsuustodellisuuden kanssa. Pyhiinvaellusryhmämme hajaantuu, ostetaan iltaeväät kasseihin ja kokoonnutaan kohta Thamesin rannalle syömään. Marttojen valistustyön seurauksena kylän naiset alkoivat rikastaa aterioita talvisin porkkanaja lantturaasteilla (siihen aikaan ruoanlaitto oli naisten harteilla), vaikka osa kylän miehistä sanoi: ”Minä en rehuja syö.” Ruokaan suhtauduttiin kunnioittaen. Isoäidin leipäkeitto vei nälän Koska jokapäiväinen leipä ei ollut itsestään selvää, satu taikapadasta herätti lapsuudessani ihastuksen ja lievän kauhun sekaisia tunteita. ”Pidä sinä tätä lamppua ja näytä valoa”, isoisä sanoo ja alkaa haarukoida suolavedestä lihapaloja. Tiinuun on säilötty koko kesän lihotettu, syksyllä teurastettu säästöpossu. ”Nyt ei köyhyys eikä nälkä heitä enää kiusannut, vaan he söivät makeata jauhopuuroa niin usein kuin mieli teki”, kertomus jatkuu. Olet luultavasti lukenut tai kuullut klassikkosadun köyhästä työstä, joka kohtaa metsässä eukon. Eukko tietää, mikä tytön mieltä painaa ja lahjoittaa tälle taikapadan. Ulkona kiristyy pakkanen, isoisällä on kädessään taskulamppu ja toisessa kädessä pitkävartinen, kaksipiikkinen haarukka
Junassa matkustaa monen värisiä ihmisiä, vanhoja ja nuoria, rakastuneita ja yksin liikkuvia. Jos olisi mahdollista jäädä keskustelemaan, ehkä meillä olisi miehen kanssa samanlaisia lapsuusmuistoja lähiruoasta. Tulevaisuuden ja oikeuden mukaisuuden nälkä Lontoon paikallisjunassa vasempaan korvaan kuuluu vilkas arabiankielinen keskustelu, oikeaan korvaan virtaa kaunista brittienglantia, selän takana puhutaan suomea. Kuuntelen iloista hälinää, ja mietin kotimaan koventunutta ilmapiiriä sotaa ja toivottomia oloja pakenevia, sekä köyhiä lapsia ja yksinhuoltajaperheitä kohtaan. Pitkäaikainen opettajani, edesmennyt Vanhan testamentin eksegetiikan professori Timo Veijola huolestui rasismista ja heikoimpien unohtamisesta jo 1990-luvun laman aikana ja kirjoitti: ”Maailma ja kaikki sen ihmiset elävät keskinäisessä kohtalon yhteydessä, tänään enemmän kuin koskaan aikaisemmin”, teoksessa Naapurina lähimmäinen – näkökulmia muukalaisuuteen. Säädösten ytimessä on leskien, orpojen ja muukalaisten suojelu. askel 11/25 ~ 45 paksun silavan peittämän palan ja alkaa paistaa siivuja puuhellalla mustalla valurautapannulla. Vanhaan testamenttiin sisältyvät ehkä maailman vanhimmat ihmisoikeuslait. Siksi edelleen: ”Kiehu pata, kiehu!” Ruoki kirkkoa ja yhteiskuntaa myötätunnolla, tulevaisuuteen katsovalla rohkeudella, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden nälällä. Lapsuudessa isoisä etsi iltaruokatarpeita puisesta tiinusta. Kohtaamme Lontoossa, sillä molempien elämään on kertynyt sellaista ulkoapäin tullutta hyvyyttä, joka on mahdollistanut koulunkäynnin, opiskelun, matkustamisen, ja afrikkalaisen miehen kohdalla myös uuden kotimaan ja tulevaisuuden. Profeettojen julistuksessa Jumalan tahdon toteutumisen keskeisenä mittana oli se, miten yhteisössä toteutuu oikeudenmukaisuus. Nämä kolme ihmisryhmää olivat muinoin kaikkein haavoittuvimmassa tilanteessa. Ju ha Ta ns ka SIKSI EDELLEEN: ”Kiehu pata, kiehu!” Ruoki kirkkoa ja yhteiskuntaa myötätunnolla, oikeudenmukaisuuden, rauhan ja luomakunnan eheyden nälällä, Juha Tanska kirjoittaa.. Tänä iltana minä olen yhtenä pyhiinvaellusopintomatkan ohjaajista täällä Lontoossa, ja ostan ruokaa Afrikasta tulleelta mieheltä. Lautaselle ei saanut jättää, eikä lakki päässä syöty eväitä metsässäkään. Ruokaan suhtauduttiin kunnioittaen
Maailma ympärillämme on pelottava, erilaiset uhkakuvat täyttävät niin uutiset kuin mielenkin. Lapsuus ja nuoruus ei välttämättä ole lintukoto, ja yhä nuoremmat kysyvät elämän suuria kysymyksiä. Elämän miksi-kysymykset ja mitä varten olen olemassa -kysymykset eivät ole vain nuorten kysymyksiä. Sekin on ikiaikainen kysymys, jota teologiassa kutsutaan teodikean ongelmaksi – siihen meillä ei ole lopullista vastausta. Rukous kysymystä. NUORTEN KYSYMYKSET olivat monella tapaa pysäyttäviä. Niissä kysyttiin: Mikä on minun tehtäväni, mitä tarkoitusta varten minä olen. Vaikka menossa oli leirin ensimmäinen kokonainen päivä, kysymyksissä mentiin saman tien syvälle. Moni oli kysynyt ja huutanut samaa Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI 46 ~ askel 11/25. Jokainen vei sitten lappunsa luokkahuoneen seinälle. V iime kesän rippikoulussa pidin työskentelyn, jonka aloitin sanomalla: Jos ja kun Jumala on olemassa, mitä haluaisit häneltä juuri nyt kysyä. Miksi-kysymysten lisäksi seinällä oli toisenlaisiakin kysymyksiä. Maailmantilanne nosti esiin laajemman kysymyksen: Miksi sallit pahan. Jumalalta kysyttiin omaa paikkaa ja tehtävää, tietä tulevaisuuteen. Mitä kysyisit Jumalalta nyt. Mikä on minun tehtäväni. Miksi sallit pahan. Miksi näin piti tapahtua. Ne ovat jokaisen ihmisen kysymyksiä, joita saa ja joutuu kysymään elämänsä mittaan sen eri käänteissä yhä uudelleen ja uudelleen. O m a n e l ä m ä n vastoink ä y m i s e t , menetykset ja epäoikeudenmukaisuudet nostivat esiin kysymyksen: Miksi näin piti tapahtua. M i k s i k y s y m y k s e t toistuivat eniten. Kysymyksiä tuli paljon, jokaiselta nuorelta useampia. R y h m i t t e limme kysymykset yhdessä, kokosimme samantyyppiset yhteen. J a o i n r y h m ä l l e post-it-lappuja, joihin kysymyksiä sai kirjoittaa. Mitä sinä kysyisit Jumalalta juuri nyt. Merkityksellisyyden kokemus on usein avain onnellisuuteen ja toivoon. Ympäröivän todellisuuden raadollisuuden keskellä korostuu myös tarve löytää omalle elämälle merkitys. Todellisuutta ei pääse pakoon ja moni ihminen joutuu kohtaamaan hirveitä asioita ja menetyksiä jo nuorena
Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Rakastava Jumala, ole meidän jokaisen kanssa. Rakastava Jumala, lohduta ja vahvista häntä, joka uupuu huoliensa alle. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Häntä, joka haluaisi olla avuksi, mutta ei löydä oikeaa tapaa. Hänen, jonka lapsen perhe on uupunut. Hänen, jonka ystävä on eronnut. Käsittelemme viestit luottamuksella. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä Lohdutuksen Jumala, kulje hänen vierellään, joka odottaa leikkausta. askel 11/25 ~ 47. Aamen. Häntä, jonka rukous pusertuu huokaukseksi. Hänen, joka ei löydä työtä. Hänen, joka odottaa syöpähoitojen alkamista. Hänen, joka ei tahdo jaksaa opiskella. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Hänen, jonka läheinen odottaa diagnoosia. Rinnalla kulkeva Jumala, kulje hänen kanssaan, jonka parisuhde on kriisissä. Hänen, joka etsii opiskelupaikkaa
48 ~ askel 11/25 ”Olen pyydellyt anteeksi jopa olemassaoloani”
Enää perhe ei ole kohdannut räikeää rasismia. Jumala johdatti Odetan perheineen takaisin Uuteenkaupunkiin vuonna 2012. Minua oksetti aivan fyysisesti. – Kun hän rukoili, hän näki itsensä kävelemässä Suomen kaduilla ja haistoi Suomen luonnon, tunsi ikään kuin olevansa Suomessa. Hän olisi mieluiten sännännyt pakoon tai vajonnut lattiasta läpi. Odetan isä pelasi ammatikseen koripalloa, ja Odetalle korishallit ja -pelit tarjosivat turvapaikan. Koti löytyi Uudestakaupungista, Odetan lapsuusmaisemista. askel 11/25 ~ 49 O li mieheni idea tulla Suomeen. – Tuollaisissa hetkissä olin niin yksin, Odetta muistelee yläasteaikaista nöyryytystä. Elämä siellä löysi nopeasti uomansa: Odetta opiskeli, meni naimisiin Grangerin kanssa ja he saivat kaksi poikaa. Sitten aviomies alkoi nähdä unia Suomesta. Hän vältteli käytävillä maleksivia kiusaajaporukoita. Minä olisin ehkä jäänyt Amerikkaan, Odetta Lee-Simmons, 43, toteaa kotonaan Uudessakaupungissa. – Kiusaaminen hävetti minua, ja häpesin itseäni. Odettaa oli kiusattu jo päiväkodissa ja ala-asteella, mutta seitsemännellä luokalla tilanne paheni. Suomalaisen äidin ja amerikkalaisen isän tytär muutti heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Yhdysvaltoihin. TEKSTI: PIA TIUSANEN • KUVAT: PASI LEINO SUOMI JA Uusikaupunki ehtivät kansainvälistyä huomattavasti Odetan Amerikan-vuosina. Kesäkuussa 2012 Granger kertoi, että Jumala oli ilmoittanut hänelle perheen muuttavan Suomeen ennen syyskuun ensimmäistä päivää. Odetta ei kertonut kokemastaan juuri kenellekään. Lukion jälkeen hän pakeni isänsä kotimaahan Yhdysvaltoihin. Aloin uskoa, että minussa on jotain vikaa ja että ansaitsen haukkumisen ja kiusaamisen, koska olen erilainen. Siinä maailmassa oli hienoa olla tummaihoinen ja amerikOdetta Lee-Simmons koki lapsena ja nuorena Suomessa rasistista väkivaltaa. Vasta päälle kolmekymppisenä hän uskalsi kohdata tukahduttamansa vihan – ja vapautui siitä. Ja niin kävi, että perhe laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle elokuun lopussa 2012. Vakava sairaus on tuonut Odetan elämään asioita, jotka ovat koituneet siunaukseksi.. Nyt Suomi on heille unelmien maa. – Kävelin koko ajan kuin munankuorilla ja piileskelin välituntisin vessoissa. Kävelyä munankuorilla ”Kuole neekeri, kuole neekeri!” Koulun aulassa kaikuneet huudot vetivät kaikkien huomion Odettaan, muita oppilaita tummaihoisempaan tyttöön. Hengellisen kodin Simmonsit ovat löytäneet Uudenkaupungin helluntaiseurakunnasta
Odetta on kirjoittanut vihasta kirjan Rakkaudella, Viha (Aikamedia 2022). Ylenpalttisella toisten ihmisten miellyttämisellä Odetta oli pyrkinyt turruttamaan vihansa. – Olemme sopeutuneet tänne todella hyvin. – Osin niiden takia pysyin selväjärkisenä. – Amerikassa on luontevampaa myöntää oma rikkinäisyytensä ja omat virheensä kuin Suomessa. Odettaa vahvistivat myös lukuisat harrastukset, kuten kuorot, musikaalit ja tanssi. – Yleensä ajatellaan, että lähdetään unelmien maahan Amerikkaan. Odetta oli aina uskonut Jumalaan, mutta Jeesusta hän oli pitänyt mielikuvitushahmona. Odetta on iloinen, että puoliso on päässyt toteuttamaan unelmiaan Suomessa. Tosin esimerkiksi suhtautuminen epäonnistumiseen oli huomattavasti armollisempaa kuin Suomessa. – Onko joku kuollut, onko täällä hautajaiset. Granger on tullut Suomeen ja pieneen Uuteenkaupunkiin, ja kaikki hänen unelmansa ovat toteutuneet täällä. Yksi suurimmista kulttuurishokeista Odetan aviomiehelle olikin suomalaisen helluntaiseurakunnan ensimmäinen ehtoolliskokous, johon he Suomeen muutettuaan osallis tuivat. On ollut hienoa ymmärtää, mistä jokin asia elämässäni johtuu, ja vapautua. Vanhemmat tukivat nuoria ja nuoret kunnioittivat vanhempia. Lupa tuntea vihaa Vasta viime vuosina, päälle kolmekymppisenä, Odetta kertoo pystyneensä ottamaan etäisyyttä kouluaikojensa rasismiin ja pohtimaan asioita terapeuttisesti. Ilmapiiri seurakunnassa oli niin rakkaudellinen, että minä vain itkin.. Tyttö oli tulvillaan nuoren uskoa ja intoa. Hän haki hyväksyntää, ettei vain nousisi negatiivisella tavalla tikun nokkaan. – Nuorena pelko oli päällimmäinen tunteeni. Kouluarvosanani eivät kielineet huonosta olostani, vaan olin ylisuorittaja. Lähdin pakoon, mutta pako eri maahan ei auttanut, vaan tumma pilvi seurasi minua sinnekin. Iloa uskosta Yläasteella Odetan ystävä huomasi, että tämä oli masentunut. Ystävä kirjoitti Jumalan rakkaudesta ja vakuutti, että Jumala oli luonut Odetan juuri sellaiseksi kuin tämä oli. Tilaisuudet olivat täynnä iloa ja toivoa, myös ehtoollisjuhlat. Uusikaupunki on heille selvästi turvallisempi paikka kuin heidän äidilleen aikoinaan. Amerikkalaista small talkia pidetään helposti kevyenä ja pinnallisena, mutta sen avulla saatetaan lopulta päätyä keskustelemaan syvällisesti aiheista, joista Suomessa on vaikea avautua lainkaan. – Aloimme kirjoitella toisillemme kirjeitä, vaikka olimme samalla luokalla. Saan vieläkin eheytyä. Kysyin, voisinko lähteä mukaan. Ystäväni kertoi, että heidän seurakunnassaan on nuorteniltoja. Odetan nuoruudessa Leet olivat yksi kaupungin harvoista tummaihoisista perheistä, nyt Odetta on huomannut olevansa kaupungin tummaihoisista vaaleimmasta päästä. kyseli Granger vilpittömästi. Ilmapiiri oli niin rakkaudellinen, että minä vain itkin. Minä teen kaiken mitä pyydät, sillä kaikki tässä kaupungissa tietävät, että olet kunnon nainen. Olin aina mieltänyt itseni kiltiksi tytöksi, jossa ei taatusti ole vihaa, mutta aikuisiällä ymmärsin, että minussa oli sitä todella paljon. – Kiinnostuin uskonasioista. He rukoilivat puolestani, ja minä olin myyty. Raamatun jae lohdutti ja hoiti piinattua Odettaa. Amerikkalaista kotiseurakuntaansa Odetta muistelee erityisellä lämmöllä. Olin myös hyvä koulussa. Suomessa asenne on usein hieman pessimistisempi: ei olisi ehkä kannattanut yrittää, Odetta vertaa. Mieheni työskentelee uusyrityskeskus Ukipoliksessa hankepäällikkönä, ja hänellä on myös oma yritys. – Lähdinkin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen au pairiksi. Siellä ajatellaan, että jos teet virheen, voit oppia siitä ja yrittää uudestaan. 50 ~ askel 11/25 kalainen. Odetta on työskennellyt varhaiskasvatuksen ja monikulttuurisuuden parissa. – En edes tiennyt, että nuoruuden kokemukset olivat aiheuttaneet niin syviä haavoja. – Olen pyydellyt anteeksi erilaisuuttani ja jopa olemassaoloani. Vaikka olen lukenut psykologiaa ja minulla on siitä tutkinto, en ymmärtänyt tätä aiemmin. Se tuntui aina perheeltä. Kulttuurien eroja Odetta oli päättänyt jo lapsena, että muuttaa aikuisena Amerikkaan. Hän vetää kansalaisopistossa gospelkuoroa ja antaa laulutunteja ja istuu jo toista kautta kaupunginvaltuustossa. Suomessa perhe on kasvanut kahdella pojalla. Uskoontulo antoi 13-vuotiaalle Odetalle uuden yhteisön, seurakunnan. Nyt suunnitelmissa on työstää uutta varhaiskasvatuksen oppimateriaalia lapsille, joille suomi ei ole äidinkieli. Odetta nautti vapaasta, monikulttuurisesta ympäristöstä, mutta arki oli arkea Amerikassakin. Kaupassa kuulee englantia ja monia muita kieliä. Nuoret saattoivat keskustella avoimesti vanhempien seurakuntalaisten kanssa kipeistäkin asioista. – En ollut ikinä ennen lukenut Raamattua, mutta kun avasin sen ensimmäisen kerran, sain Ruutin kirjasta hienon raamatunpaikan: Älä ole huolissasi, tyttäreni. Kun menin sinne ensimmäisen kerran, se oli menoa. – Toisaalta kun Suomessa keskusteluyhteys aukeaa, voidaan hypätä syviin vesiin melko nopeasti. Unelmista totta Odetta Lee-Simmons on muuttunut, mutta niin on myös Uusikaupunki. Se on edelleen lempijakeeni
Vaikka kasvain on hyvänlaatuinen, tieto oli kuin märkä rätti vasten Odetan kasvoja, olihan hän nimenomaan rukoillut, ettei kyse olisi kasvaimesta. Kasvain selitti Odetan huimauksen, kuulon aleneman, tinnituksen ja kasvojen nykimisen. Ymmärsin, että Jumala on pahimman pelkoni yläpuolella. He olivat lähdössä kuukaudeksi Amerikkaan. Äänet ja kaikenlainen hälinä kuormittavat Odettaa voimakkaasti. Suorittaminen on leimannut myös Odetan uskonelämää. Minun ei tarvitse kokea mielipahaa, jos en saa erotettua tuntia päivästä Raamatun lukemiseen tai rukoilemiseen. askel 11/25 ~ 51 Odetta iloitsee uusista oivalluksistaan. Olen siitä aika innoissani. Mies ja pojat auttavat kotitöissä paljon, mutta olen edelleen suorittajaluonne. Pysähtyminen on tehnyt Odetan luovuudelle hyvää. – Sain kuitenkin rauhan sydämeeni. – Unelmanani on tehdä päiväkirjoja sekä sielunhoidollinen ja iloa, toivoa ja huumoria sisältävä hartauskirja väsyneille äideille. Suomen kielessä ne ovat niin painavia sanoja, ettei niitä helposti sanota, Odetta Lee-Simmons sanoo.. Odetalle musiikki, tanssi, piirtäminen ja käsin tekeminen on aina ollut tärkeää. – Jumala on kanssani ja kuulee, vaikka vain huokaisen. Odetta sai puhelun lääkäriltä: magneettikuvien perusteella hänellä oli harvinainen kasvain, akustikusneurinooma. Sairastuminen on tuonut mukanaan asioita, jotka ovat koituneet siunauksiksi. Siitä hän on pyristellyt eroon. – Kun en ole voinut painaa enää niin täysillä joka paikassa, luovuuden lähteet ovat auenneet. Nyt nuo asiat vihastuttavat minua, mutta päästän niistä irti ja sydämeni saa parantua. Hän on silti Jumala ja hänen rakkautensa ja armonsa riittää. – ENGLANNIN kielellä on helpompi toivottaa siunausta tai kertoa rakastavansa. – Minulla olisi ollut lupa olla vihainen, mutta en koskaan uskaltanut. Kasvainta ei ole toistaiseksi tarvinnut poistaa, mutta jos siihen päädytään, kallo on avattava. Hän muun muassa piirtää kortteja ja valmistaa herkullisen värisiä saippuoita. Simmonsit istuivat linja-autossa matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mikään kevyempi operaatio ei riitä. – Minun on pitänyt sallia itseni levätä paljon aiempaa enemmän, mikä on vaikeaa neljän lapsen äidille. Kasvain sijaitsee kallon sisällä, mutta ei aivoissa. Luovuuden lähde avoinna Oli kesä 2023
”Jumala haluaa ottaa sinut syliin” 52 ~ askel 11/25
Seurakuntapappi Laura Blom toivottelee ihmisiä tervetulleiksi ja käy vielä leikkaamassa lohtusukkamainokset oikeaan kokoon paperileikkurilla. K ymmenet eri-ikäiset naiset saapuvat posket punaisina kirpeästä syyssäästä Kuusankosken seurakuntakeskukseen ja riisuvat takkejaan. Susanna paloi aikoinaan loppuun ja kävi pitkän psykoterapian. Alkamassa on seurakunnan naisten vapaailta. – Terapeutti antoi minulle syvää lohtua, sain tulla kuulluksi ja nähdyksi. – Naiset ovat vapaailtansa ansainneet, huolettoman illan, jolloin voi tavata toisia naisia ja vain olla. Terapeutti oli koko ajan täysillä minun puolellani. Aluksi kokoonnuttiin kehitysvammaisten pitämässä Helmi-kahvilassa ja vähitellen on siirrytty väkimäärän lisääntyessä isompiin tiloihin. Kokonaisvaltaisen lohdun lähteillä Laura Blomille ja Susanna Roitolle illan teema on myös henkilökohtaisesti tärkeä. TEKSTI JA KUVAT: EMILIA KARHU NAISTEN VAPAAILLOISTA vastaavat Susanna Roitto (vas.) ja Laura Blom kokevat lohdutuksen myös henkilökohtaisesti tärkeäksi aiheeksi. – Ja naiset ansaitsevat tulla hemmotelluiksi, tarjoilu on tärkeää, Susanna lisää. Naisen elämässä on paljon suorituspaineita ja eteen voi tulla suuriakin haaksirikkoja. Aiempia teemoja ovat olleet muun muassa äidit ja tyttäret, värit ja riittävän hyvä nainen. NAISTEN VAPAAILLAT kokoavat Kuusankosken seurakuntakeskukseen usein jopa sata illanviettäjää. Nämä ovat sellaista suoritusvapaata aluetta, Laura sanoo. askel 11/25 ~ 53. – Paraneminenkaan ei ole yksilösuoritus. Konsepti selvästi toimii, koska iltoja on järjestetty pari kertaa vuodessa jo vajaat 10 vuotta. Laura kertoo olevansa suorittajaluonne, joka pitää Kuusankosken naiset kokoontuvat lokakuisena tiistai-iltana seurakuntakeskukseen viettämään vapaailtaa ja etsimään lohtua. Lähetyssihteeri Susanna Roitto ja vahtimestari Elina Finér ovat laittaneet pöydät kauniiksi, ja vapaaehtoiset ovat hääränneet keittiön puolella tarjolle teetä, kahvia ja suklaakakkua sekä emäntä Marja-Leena Okan loihtimia kesäkurpitsa-fetamuffineita. Tänään puhutaan lohdutuksesta. Illoissa on kuultu vierailevia puhujia laidasta laitaan ja aihepiirit ovat olleet moninaiset. Maailma on täynnä sotaa, kärsimystä ja uhkakuvia. En tiedä, olenko koskaan aiemmin kokenut sellaista rakkautta. Pitää suostua ottamaan vastaan apua. – Tässä ajassa on erityisen tärkeää muistaa, että Jumala on hellä ja lempeä eikä esitä vaatimuksia, sanoo perheneuvoja Mia Räty. Toipumisessa on tukenut myös hyvä työyhteisö. Kuusankosken seurakunnan gospelkuoro treenailee salin puolella viimeiset tahdit iltaa varten Henna Niemisen johdolla
LAURA BLOM leikkasi vielä ennen tilaisuutta paperileikkurilla ohjeita lohtusukkien neulojille. On mukava suunnitella värejä ja kuoseja ja ihanaa nähdä vastaanottajan ilo, kun valmis käsityö lähtee eteenpäin. Maailma on täynnä sotaa, kärsimystä ja uhkakuvia. Näin Jumalalle on tullut minussa enemmän tilaa. Naisen elämässä on paljon suorituspaineita. – Voi ottaa tauon pelottavista uutisista ja keskittyä hetken vain Kristuksen lempeään rakkauteen. Vahvakin tarvitsee lohdutusta Kun kahvit ja teet on nautittu, päästään laulamaan voimallisesti yhdessä illan upean kuoron kanssa. – Olen pyytänyt Jumalalta: rakasta minua ja lohduta minua, sanonut hänelle, että minä tarvitsen sinua. Jumalan edessä saan onneksi olla myös pieni ja väsynyt. 54 ~ askel 11/25 aina viimeiseen saakka langoista kiinni. Lauralle lohtua, rauhaa ja iloa tuo erityisesti liikkuminen lähiluonnossa. Illan puhujaa, perheneuvoja ja pappi Mia Rätyä puhuttelee erityisesti vanha laulu Paljon ois aihetta lapsella kiittää. Susanna kertoo miettineensä paljon sitä, että meidän ihmisten pitäisi antaa Jumalalle lupa lohduttaa. Lohtua ei voi ottaa vastaan ilman luottamusta. Olen ymmärtänyt, että vahvatkin naiset tarvitsevat lohdutusta ja havahtunut omaan lohdutuksen tarpeeseeni. Susanna ammentaa lohtua elämäänsä myös aivan konkreettisista asioista kuten käsitöistä. Seurakunta lahjoittaa niitä leskeksi jääneille.. Hyvä ihminen pärjää yksin. KUUSANKOSKEN SEURAKUNNAN taitava gospel-kuoro sai koko salin sykkimään musiikin tahdissa. Pitää suostua ottamaan vastaan apua. Elämässä voi tulla eteen vaikka mitä haaksirikkoja. Laura pohtii, että lohdutuksen teema resonoi tässä ajassa vahvasti. Moni ajattelee, ettei saa olla muille vaivaksi. Lohtu-teemaa neljän pojan äiti ja sairaalapappinakin pitkään työskennellyt Mia on pyöritellyt mielessään erityisen paljon viimeisten parin vuoden ajan. Laulut ovat koskettavia ja teemaan sopivia. – Tarvitsen lohtua yhä uudelleen. Olen alkanut ydintäni myöten uskoa, että olen Jumalalle rakas tytär ja hän on minulle täydellinen, rakastava Isä. Hän toteaa olevansa kiitollinen esimerkiksi siitä, että sai herätä elossa tähänkin päivään. Hän toteaa, että Kuusankosken kirkossa on helppo katsoa konkreettisesti Kristusta, krusifiksia, joka roikkuu alttarin edessä. Jumala ei ole luonut ihmistä pärjäämään yksin, vaan yhteyteen muiden kanssa. – Huudamme Jumalan puoleen, mutta emme ehkä tajua, että Jumala lähettää ihmisiä lohduttamaan meitä, jos vaan luovumme yksin pärjäämisestä. Mian mukaan tämä on surullinen vääristymä kasvatuksessamme. – Syynä ei ole ollut mikään erityinen elämän kriisi, vaan enemmänkin matka omaan itseen. Mia ajattelee, että ihmistä ei ole luotu kärsivään, sotivaan maailmaan. Alun perin Jumala loi ihmiset Paraneminenkaan ei ole yksilösuoritus. Se, että saa olla pelastettu, on kokonaisvaltainen lohdun lähde
Yhdessä laulaminen on yhteistä rukousta. Seuraavaksi lauletaan taas, ja samalla ihmiset saavat kirjoittaa rukouspyyntöjä illan rukoushetkeä varten. askel 11/25 ~ 55 maailmaan, joka oli hyvä, mutta maailma meni rikki syntiinlankeemuksessa. Jumalalla on myös äidin sydän, kyky lohduttaa. Voimme kömpiä Jumalan syliin ja pyytää lohdutusta. – Tarvitsemme ihan arkiseenkin elämään paljon lohtua, jotta pystymme säilyttämään toivon tällaisessa maailmassa, jossa niin moni asia sattuu ja tekee kipeää. Kuningas Saulin paha olo väistyi, kun Daavid tuli soittamaan hänelle. – Homma on oikeasti hoidettu. Katseesi lempeän alle Alustuksen jälkeen käydään pöydissä keskustelua, ja sitten illan teemasta jutellaan vielä yhdessä. Jumalassa on kaikki maskuliinisuus ja kaikki feminiinisyys, koska hän loi ihmisen kuvaksensa. Jo Vanhan testamentin aikaan tiedettiin tämä. Annat voimaasi voimattomalle, hiljaa rohkaiset vapisevaa. Suurimman lohdun Mia ammentaa elämäänsä siitä, että Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa kaikki on jo täytetty. Meidän ei tarvitse ponnistella, kaikki on jo valmista. Jeesuksen sanoissa on paljon lempeyttä ja nöyryyttä ja hän kertoi olevansa kuin isänsä. Henna Nieminen kertoo olevansa paitsi kanttori ja gospelmuusikko myös sairaalaja hoivamuusikko. Hän haluaa ottaa sinut syliin. – Meissä oleva myötätunto on kuva Jumalasta. Meidän tarvitsee vain vastaanottaa. Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan muun muassa lintuemoksi, joka pitää poikasiaan siipiensä suojassa. Jumala huomioi ihmisen persoonallisuuden ja lähestyy meitä meille sopivalla tavalla. – Ihminen saa olla paljas, heikko ja tarvitseva. Ihmisen ei tarvitse ponnistella tullakseen rakastetuksi. Jumalan edessä saamme luopua kulisseista ja valeminästä. Esiin nousee muun muassa ajatus siitä, että Jumala voi lohduttaa myös salatulla tavalla, vaikkei tuntuisi miltään eikä järkikään pysyisi mukana. Mia painottaa, että Jumala on myös äidillinen. Hän voi tuoda kuolemankin keskelle elämän. Sävelet täyttävät salin. Kaikkein syvimmällä tasolla lohdun voi antaa vain Jumala. – JUMALAN lohdutus ulottuu solutasolle, kehollisuuteen, ihmisyyteen ja hengellisyyteen. Mian mukaan kuva ankarasta Jumalasta on perkeleellinen valhe. Ja nyt katseesi lempeän alle kaikkein kurjinkin astua saa. Kaikki on jo täytetty Mia Räty toteaa, että lohtua voivat antaa monet asiat: luonto, kaunis maisema, halaus tai oikeat sanat oikealla hetkellä, osuva runo tai Raamatun kohta, musiikki, hyvä ruoka tai mukava seura. – Musiikki on tutkitusti taidemuodoista se, joka tavoittaa suorimmin ihmisen tunteet. Tämä lohduttaa ytimiä myöten. Hän voi tuoda kuolemankin keskelle elämän, Mia Räty sanoo. Jumalan lohdutus ulottuu solutasolle, kehollisuuteen, ihmisyyteen ja hengellisyyteen. – Jumala on siis lempeä ja hellä. RUKOUSPÖYDÄLLE SAI jättää esirukouspyyntöjä.
Sellaista, joka ei pala loppuun. Mutta ei lamppua. ”Onko tämä nyt se valaistumisen polku?” kysyn ääneen. En kysy. Asfaltti on mustaa kuin epäilys, mutta Ticon askel on varma. Ja ehkä hän onkin. Se on sinussa.” ”Sinä olet aika viisas koira.” ”Sinä olet aika hidas ihminen.” Istumme hiljaa. Hän ei koskaan vastaa, kun kysymys on liian suuri. ”Sinä puhut liikaa”, hänen katseensa sanoo. Tico istuu viereeni, katsoo ovea kuin se olisi portti johonkin suurempaan. Jos se palaa oikeassa paikassa.” Tico nousee ja ravistaa itsensä. 56 ~ askel 11/25. Hän ei epäröi. ”Tuikkukin käy. Märät lehdet liimautuvat kenkien pohjiin kuin menneet virheet. Se hiipii öisin luihin ja kertoo tylsiä satuja. Sytytän sen. Kuistilla pysähdyn. Tico ei vastaa. Ei edes toivoa. Valo, joka ei pala loppuun Koiran elämää Teemu Rinne • nurmijärveläinen toimittaja Yksitoista talvea, kun olen ollut varma, että en jaksa, Tico on katsonut minua kuin olisin vielä mahdollinen. Mutta siirtyy lähemmäs. Sisäistä. Niissä ei ole pelkoa. Hän ei liiku. Yksitoista talvea. Minä kaivan taskusta tuikun, vanhan ja vähän vääntyneen. ”Siinä se nyt on”, sanon. En puhu. Ja se riittää. Yksitoista vuotta. Tai ainakin jotain, joka ei sammu heti.” ”Kynttilä?” hän hymähtää. Pimeys ei katoa, mutta se väistyy vähän. Tico asettuu jalkojeni juureen, huokaisee syvään kuin olisi kantanut minua koko matkan. ”Ei se ole siinä. Se on tyhjä kuin lupaus, jota ei koskaan pidetty. Tico kallistaa päätään. hän kysyy. TORIN LAIDALLA istuu vanha mies, tai ehkä patsas. Sinä tarvitset tätä enemmän kuin minä.” Lähdemme torille. Hän tietää, että tänään etsimme valoa. Tico kulkee edellä, häntä viistosti alhaalla – ei pelosta, vaan kunnioituksesta. Tuikku palaa. ”Ehkä. ”Etsitkö sinäkin valoa. S yksyn pimeys ei ole pelkkä säätila. Se on olotila. ”Tuossa se on”, hänen katseensa sanoo, ”ihmisen hiljaisuus, se, jota sinä pelkäät”. Kello on jotain, mutta ei sillä ole väliä. Minä istun miehen viereen. Hän ei koskaan epäröi. Sen verran, että näen Ticon silmät. ”Nyt mennään”, Tico sanoo. ”Ehkä Jumala on koira,” sanon. ”Sinä olet löytänyt sen.” KOTIMATKALLA EI puhuta. Tico vilkaisee taakseen näkevällä silmällään. Tico seisoo ovella ja katsoo minua sillä silmällä, joka sanoo: ”Mennään. Vanha mies kääntää päätään. Yksitoista kertaa, kun olen ollut varma, että en jaksa – ja hän on katsonut minua kuin olisin vielä mahdollinen. Tico pysähtyy ja katsoo häntä, sitten minua. Liekin värinä on kuin sydämen epäröivä lyönti. Vain hyväksyntää
Tico ei vastaa. Hän ei koskaan vastaa, kun kysymys on liian suuri. Ju kk a Gr an stö m askel 11/25 ~ 57. Ja se riittää, Teemu Rinne kirjoittaa. ”EHKÄ JUMALA ON KOIRA” , sanon. Mutta siirtyy lähemmäs
Rannan kaislikko on paljaan ruskeaa. Tuuli puhaltaa mereltä surumielisesti ujeltaen sen halki, jäätä henkäyksessään. – Johannes Salminen, kirjailija (1925–2015) Hetki luonnossa 58 ~ askel 11/25. Kuljen onnellisena kaiken lakastumisen keskellä, miten ihanaa saada taipua pelotta väistämättömään
Martti Santakari askel 11/25 ~ 59
Äiti ja tytär korjaavat Sastamalan Vinkkilän kylässä satoa pihapiiristä, joka on ollut suvun aarreaitta jo kuusi sukupolvea. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN • KUVAT: RAMI MARJAMÄKI PALKKATÖISSÄ on keskityttävä suorittamaan ja onnistumaan, mutta puutarhanhoito antaa ihanan mahdollisuuden myös epäonnistua, Pirjo Silveri ja Aino Öhman toteavat. 60 ~ askel 11/25. Pieni pala paratiisia Oma puutarha on jokaiselle paras puutarha, sanovat perintöpuutarhastaan kirjan kirjoittaneet Pirjo Silveri ja Aino Öhman. Monella kasvilla on juurensa pappiloiden puutarhakulttuurissa
Heikki-papan valkoinen malvakin kukkii vielä. Taidetta on täällä nähty myös vanhan hetekan jousissa, jotka on tuettu pystyyn heinäseipäiden varaan. Niistä hän saa kauniit koristeet tyttärensä syntymäpäiväkakkuun. Tarkoitus oli nauttia tunnelmasta ja kerätä ideoita, ei ostaa mitään. Se lojui pitkään suulin takana ruostumassa, mutta Mirja-mummun kuoleman jälkeen härveli vieritettiin keskelle pihaa. – Mummu näki siinä lapsuuden työnteon, mutta me ihailemme raudan estetiikkaa, Aino Öhman kertoo. Tämän vuoden teeaskel 11/25 ~ 61. Kun käsikirjoitus oli postitettu kustantajalle, äiti ja tytär palkitsivat itsensä lähtemällä Tukholman puutarhamessuille. Niitä Silveri ottaa talteen ainakin tillistä, korianterista, persiljasta, pinaatista, pavuista ja kehäkukista. – Multaan kaivautumalla ja kasvien juuria seuraamalla pääsee seikkailulle lähes ympäri maailman. Villiviini on saanut vuoteenpohjasta kiipeilyalustan. Siementen kerääminen on sekin oma työnsä. Turusta äitiään usein auttamaan tuleva biologi ja ruotsintaja Aino Öhman kiertää kukkapenkeissä etsimässä myöhäisiä kehäkukkien ja krassien kukintoja. Tärkeää on sukupolvien ketju, joka jatkuu paitsi kasveissa myös niihin liittyvän tietotaidon ja osaamisen siirtämisessä uusille sukupolville, Silveri kertoo. Mullan alta maailmalle Mullan alla suikertavia juuria ja kasvien historiaa tutkiessaan Silveri ja Öhman saivat idean. Minttuakin vielä korjataan ja kuivataan. Tietokirjailija Pirjo Silveri tekee kaikkina vuodenaikoina aamuisin kierroksen kasvien keskellä. On jakotaimien istutusta, gladiolukset täytyy nostaa, ja viimeiset perunat. Kasvien, sukulaisten ja kotiseudun historia vei pitemmälle kuin he osasivat odottaa. Kokemäenjoen latvassa sijaitseva Haapakan tila Sastamalassa on ollut suvun hallussa jo kuusi sukupolvea. Edesmenneet elävät kaikki täällä, puissa ja perennoissa ja niiden yli sadan vuoden taakse haarovissa tarinoissa. Paraatipaikalla pihan keskellä komeilee Aakusti-papan hevosvetoinen heinäharava. K esäinen kukkaloisto on jo hyvästelty, mutta puutarhassa on lokakuussa vielä paljon elämää. Päivät lyhenevät ja syystöitä on vielä paljon jäljellä. Vaikka muita ei aamutuimaan vielä näy, hän ei ole yksin. He kirjoittaisivat kirjan tästä puutarhasta ja sen ihmisistä tarkoituksenaan innostaa lukijoita kaivautumaan uteliaasti ja kiitollisuudella oman elinpiirinsä vihreisiin keitaisiin
Jos se taas on liian kuiva, aarteet kuivuvat kuoliaiksi. Ja niin elää Mirja-äitikin, sillä hänen istuttamaansa näkyy joka puolella. Se näkyy muille mutta on silti oma, Pirjo Silveri pohtii. Jos nimikyltit unohtuvat, juurakoista ei voi päätellä kuka kukin on, ja keväällä eri lajikkeet ja värit joutuvat minne sattuu. Äidit kurkkivat pensaista Puutarha on äidin vertauskuva. Pirjo Silveri on kasvanut täällä äitinsä ja isoäitinsä hoivissa. mana olivat joriinit eli daaliat, jotka ovat Silverin ja Öhmanin lempikukkia. Tämä tulee mieleen, kun kuuntelee tarinoita yli sadan vuoden ajalta. – Tyrvään pappilasta tammet ovat kadonneet, mutta meidän pihassamme taivaita tavoittelee neljä sieltä lähtenyttä jättiläistä, Pirjo Silveri kertoo. Topi oli naapuri, jolta tämä erityinen lajike oli saatu. Juurakot pääsivät maahan samoihin aikoihin kuin Suomalaisen kirjan museossa Pukstaavissa vietettiin Puutarhaihmiset-teoksen julkistamisjuhlaa. ”Rinkeplummaa kannattaa kylvää joka paikkaan. Juurakoiden kuivahdettua niistä ropsitaan mullat pois ja ne nostetaan nimikylteillä varustetuissa laatikoissa odottamaan kevättä muutaman asteen lämpöön. Myös Aino Öhman on leikkinyt puutarhassa äitinsä ja isoäitinsä kanssa, ja nykyisin hän tuo samalle tontille usein omia lapsiaan. Pirjo Silveri tietää nimeltä paitsi kaikki puutarhansa kasvit, myös kaikki ihmiset, jotka ovat asuneet tässä keltaisessa, äitien perimässä talossa. – Puutarha on ollut naisen maailmaa, yksityisen ja julkisen välitila. Tämän kesän uusina lajikkeina loistivat Oxfordin piispa ja Canterburyn piispa. Keväisin täällä nimittäin rehottavat voikukat, joita hän ei voinut sietää. Jos säilytyspaikka on liian kostea, juurakot mätänevät. – Tulimme kotiin kahdenkymmenen uuden joriinilajikkeen kanssa, naiset nauravat. Mirja Silveri teki työtä pitokokkina seutukunnan pappiloissa ja mielistyi Tyrvään pappilan pihassa kasvaviin komeisiin jalopuihin. Edesmenneet elävät kaikki täällä, puiden ja perennojen yli sadan vuoden taakse haarovissa tarinoissa. Mutta eivät aivan kaikki. Tämä laittoi pallukat esiliinansa taskuun ja päätti kokeilla, miten ne viihtyisivät Haapakassa. Monet konstit ovat käytössä edelleen. Niiden lehdet vaihtavat lokakuussa väriä vihreästä kullanruskeaan, eivätkä kaikki lehdet putoa maahan koko talvena. Kesäisin tammien alla kahvia juovien muistoissa elää myös terhojen lahjoittaja, Tyrvään edesmennyt kirkkoherra Eino Kolari. Hyvin ovat viihtyneet, niin hyvin, että mansikkamaasta jäi muisto vain, kun suuret oksat veivät marjoilta valon. Sinä syksynä, kun talvettamiseen ei millään olisi ollut aikaa, talon edellinen emäntä Mirja Silveri vaati, että ”topit” ainakin on saatava talteen. 62 ~ askel 11/25. Essun taskussa suuri puu Pihan keskellä korkeuksiin nousee uljaita tammia. Viimeistään lokakuussa kädet on työnnettävä saveen ja juurakot kaivettava maasta. Eräiden pitojen viimeisten tiskien jälkeen kirkkoherra kehotti kokkia poimimaan mukaansa muutaman tammenterhon. Karkun edistyksellisen emäntäkoulun käyneenä Mirja Silverillä oli paljon näkemyksiä siitä, mitä ja miten kannatti tehdä. Huonona vuotena, kun mikään muu ei onnistu, rinkeplumma onnistuu aina.” Mirja Silveri tulee mieleen erityisesti myös lumipallopensasta, spireaa ja ruusuja katsellessa. Houkuttava laji ei kuitenkaan sovi laiskalle kuopsuttajalle, ainakaan jos sen haluaa talvettaa. Lokakuussa kukkivia kehäkukkia katsellessaan Aino Öhman kuulee mummunsa äänen. – Suomessa joriini on riippuvainen ihmisestä, ilman hänen apuaan se ei pärjää, Aino Öhman kertoo. Kiinnittyminen paikkaan on heille kaikille tärkeää. – Topi on kuollut, mutta hän elää täällä, Pirjo Silveri sanoo. Piispojen loisteessa Joriinit voivat hyvien säiden sattuessa ilahduttaa voimakkaan värisillä kukinnoillaan pitkälle syyskuuhun. Kunnollisten ihmisten pihassa niitä kun ei saanut olla. Tätä ei kuitenkaan saa tehdä ennen kuin kasvusto on lakastunut. Meksikosta kotoisin oleva kasvi vaatii viitseliäisyyttä, sillä se ei kestä yhtään pakkasta. Muiden kasvien nuukahtaessa ja monien runkojen käydessä alastomiksi Pirjo Silveri nauttii niistä erityisesti. Ennen tammia talon edustalla oli Mirja Silverin äidin Aino Haapakan istuttama mansikkamaa
askel 11/25 ~ 63. Satoa korjatessaan hän on vahvasti osa sukunsa naisten vuosisataista ketjua. PIRJO SILVERI on kasvanut täällä äitinsä ja isoäitinsä hoivissa
– Ennen leipä oli kiinni tästä maasta. PIENEN KOTIPUUTARHAN viljely on nostanut Aino Öhmanin ja Pirjo Silverin arvostusta maanviljelijöitä kohtaan. Mummun kuoleman jälkeen seuraavat polvet päättivät käyttää voikukan vihaamiseen kuluneen energian johonkin hauskempaan ja iloitsivat, kun perhoset ja pörriäiset kiittivät heitä heti runsastuneella läsnäolollaan. Hänen äitinsä lisää, että heillä on etuoikeus toimia täällä niin kuin huvittaa, mutta edesmenneillä oli maahan toisenlainen suhde. Silveri ja Öhman kertovat kirjassaan, kuinka suomalainen papisto ja pappilat ovat vaikuttaneet puutarhakulttuuriimme. Monet ottivat omille palstoilleen mallia ja ideoita pappiloiden puutarhoista. Myös 1700-luvun tunnettu kasvitieteilijä Pehr Kalm oli pappi, ja samalla vuosisadalla Mynämäen kirkkoherra Antti Lizelius piti pitkiä saarnoja perunoista. Heidän on saatava maasta ruoka itselleen ja muille niin hyvinä kuin huonoina vuosina. – Jos Aakusti-papan pernasato meni pilalle, hän ei voinut hakea marketista tilalle. Aakusti opettaa resilienssiä Vanha pihapiiri ja iäkkäät rakennukset vaativat ihmiseltä keskeneräisyyden sietämistä. – Hyötyviljely on ekoteko. Tytär nyökkää. 64 ~ askel 11/25. Nykyisin tämänkaltaiset viestit tulevat valtion laitoksilta, mutta ennen valistuksen airuena toimi kirkko. Maailmantilanteen koetellessa hermoja ja sydäntä Haapakassa uskotaan, että kansalaisten viljelytaitoja kannattaisi vaalia ja jopa lisätä. Tyrvään pappilasta tammet ovat kadonneet, mutta meidän pihassamme taivaita tavoittelee neljä sieltä lähtenyttä jättiläistä. Mikään ei tule koskaan valmiiksi. Minulle riittää mitä maasta saan, 30 vuotta kasvissyönnillä hyvin pärjännyt Aino Öhman sanoo. – Sitten on valmista, kun kuolema koittaa, Aino Öhman tokaisee. – Ruotsissa kehotetaan hyötyviljelemään, se tuo henkistä resilienssiä ja voi tarvittaessa tuottaa ruokaakin
– Kirkolla voisi yhä olla paljon työtä tämän teeman parissa. Talvella on lintujen vuoro, kun ne tulevat syömään siemeniä. – Anna voikukkien, maitohorsman ja nokkosten kasvaa. Millainen rooli kirkolla voisi nyt olla viljelyn ja varjelun asialla. Öhmanin mielestä puutarhanviljely hyödyttäisi turvaverkkojen läpi putoavia ihmisiä toisella tavalla kuin diakonia ja leipäjonot. Haapakassa nimittäin raken netaan enemmin uusi ikkuna kuin kaadetaan valon eteen kasvanut puu. Kerho on ympäristöasioista kiinnos tuneiden seurakuntalaisten ja työntekijöiden vaikut tajaryhmä. Anna syksyn lehtien ravita maata, ja jätä pien eliöille lahopuuta. Iltojen pimentyessä voi lusikoida lautasellisen juu rikaskeittoa ja suunnitella paikkoja ensi kevään uusil le perennoille. Aino Öhman kysyy. Lehtikaalia voi hakea vielä pakkasillakin, jos vain kauriit eivät ole ehtineet ensin. – Viljellessäsi et vain vastaanota apua, vaan olet itse aktiivinen toimija. Maa-artisokkaa ja auringonkukkia Haapakassa eletään lokakuussa vielä sadonkorjuun tunnelmissa, vaikka pääsato on jo kellarissa juures kaukaloissa, mehupulloissa ja hillopurkeissa. Sadepäivänä luontoa voi ihailla vanhan talon uudesta ikkunasta. askel 11/25 ~ 65. Syksyn viiletessä Pirjo Silveri ja Aino Öhman kui vaavat sipuleita, yrttejä ja omenoita ja ihailevat pihan perällä viimeisiä auringonkukkia. Biologin asiantuntemuksella Öhman ehdottelee viljelyyn asennetta, joka auttaa koko ekosysteemiä kukoistamaan. Kunnostukseen kelpaamattomista linnunpöntöistä saa vielä kukkaruukkuja. Maaar tisokkaa voi korjata siihen asti, että maa jäätyy, ja keväällä voi nostaa loput. Elämä kuihtuu maapallolla, monimuotoisuus hupenee, viljelyn ja varjelun teemoille olisi tarvetta, Pirjo Silveri toteaa. Sopivan hetken tullen hän pitää itsekin teemoja esillä esimerkiksi kotiseurakuntansa seurakuntaneu vostossa ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän ymppäkerhossa. Yhteisöpuutarhoja seurakuntiin Entisaikaan kirkko antoi kansalle hengenravintoa, mutta opetti myös käytännön tasolla, miten maasta voi saada ruokaa. Pappiloiden puutarhoja ei enää juuri ole. SILVERIN JA ÖHMANIN puutarhassa kaikki käytetään loppuun. – Voisiko kirkko koota ihmisiä viljelemään yhdessä ja pitää esillä puutarhojen merkitystä
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. Ristikko 11/2025 NIMI OSOITE PUH.. mennessä: Askel, Ristikko 11/2025, PL 279, 00131 Helsinki. 66 ~ askel 11/25 LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 1.12. VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto
Puolen tunnin messu Vanhassa kirkossa torstaisin klo 17.30. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@ kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Tervetuloa te, joilla ei ole hengellistä kotia ja te, jotka haluatte seurata Kristusta. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Voit rukoilla, osallistua tai antaa taloudellista tukea. Tervetuloa te, jotka epäilette ja te, jotka ette usko. Luvassa on sielukasta, nostattavaa gospelia, huippuluokan muusikoita ja vahvoja tulkintoja, jotka lämmittävät syksyn pimeydessä. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Viite 60503. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. MobilePay 75221 tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Tuomasyhteisö on avara ja jokaista varten. Ennen konserttia klo 17 alkaen kirkon kahvilassa avautuu tunnelmallinen bistro. Tule Keski-Suomeen viettämään kanssani syksyä ja joulua. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Seurakuntapäättäjä: ehdota kerättäväksi kolehti Tuomasyhteisö ry:n työn tukemiseen: FI23 5541 2820 0124 00, viite 350035.. 70–75-vuotias mies! Täällä hullun hauska, pikkuisen yli 75-vuotias, yksin elävä, runoja rustaileva, maalaileva luonnonystävä nainen. Messu perheille Mikael Agricolan kirkossa kerran kuussa. klo 18 Kaamosgospel-konsertti Mikael Agricolan kirkossa – lavalla Jepa Lambert Gospel Group. Ohjelmisto koostuu afroamerikkalaisen gospelin klassikoista, nykygospelin helmistä ja ylistysmusiikin voimasta. Rahankeräyslupa RA/2020/685. Ehtookellot Kallion kirkossa kerran kuussa. Tuomasmessu sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä, myös YouTubessa ja Radio Deissä. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Kohdennetuista lahjoituksista, kuukausilahjoittamisesta, merkkipäiväja testamenttilahjoituksista lisää tietoa: www.tuomasmessu.fi/lahjoita. Pienryhmät, koulutukset, kuorot ja kaikki toiminta: www.tuomasmessu.fi. Unohtumaton ilta keskellä kaamosta. 10241 KAIKILLA MAUSTELLA SE TAVALLINEN STORY Kirjoita minulle Ristikko 10/2025 Lokakuun ristikkopalkinnon voitti Seppo Ryödi Kauhajoelta. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. OLISITKO SINÄ minulle oikein mahdottoman kiva seuralainen! Kristitty n. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Onnittelut! TERVETULOA TAVALLISET ihmiset, kristityt erilaisista traditioista ja te, joille usko on ihan uusi asia elämässä. askel 11/25 ~ 67 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Konsertin tuotolla tuetaan Tuomasyhteisön toimintaa. Tuomasyhteisön toiminnan toteuttamiseen tarvitsemme niin jäsenten, tukijoiden kuin seurakuntienkin tukea. Marraskuussa la 22.11
Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Skannaa ja tilaa tai ole yhteydessä asiakaspalveluumme! Tilaa 3kk – 22€ Askel tarjoaa lempeitä tarinoita, iloa ja toivoa – lahjan, joka kantaa pitkälle joulun yli. Joulun kaunein lahja voi olla hetki hiljentymistä 22 € 3 kk määräaikainen + avaimenperä Albert Edelfelt -avaimenperä. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 040 546 32 45 https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/2161 Normaali mpm. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen