Askel 11/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Milla Happonen kouluttaa slummien asukkaista yrittäjiä Astrid Lindgrenin sydän sykki turvattomille lapsille Selline Korir inspiroi naisia ja taistelee perheväkivaltaa vastaan Keniassa Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi HUONEENTAULUISTA SISUA JA LOHTUA RANSKALAINEN SIPULIKEITTO TÄYSIN TURVASSA JUMALAN KÄMMENELLÄ ELÄMÄNTAITO: GABRIELIN KEITTIÖ: LEA PURHONEN: irtonumero 9,50 € 11/23 Juha Mieto: Jokailtainen saunanlämmitys toi turvaa isälle ja pojalle
25,60 (28,90) Joulukalenteripuuhakirja Sisältää erilaisia, kivoja tehtäviä adventin jokaiselle päivälle ensimmäisen joulun tapahtumista. 9,00 Heijastin Suomessa valmistettu Yhteisvastuuheijastin kätevällä papukaijalukolla. Kahdessa kortissa joulutervehdys taustapuolella, muihin voi itse kirjoittaa oman joulutervehdyksensä. 040 735 2096. 500 ml. 5,00 Teräspullo Yhteisvastuu-juomapullo kovaan käyttöön. Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Teos on oiva apuväline rukoukseen ja mietiskelyyn Jumalan läsnäolossa. Kirja etenee kirkkovuoden mukaan ja tarjoaa Raamatun tekstin jokaiselle päivälle sekä lyhyen rukouksen kullekin pyhäpäivälle. 8,20 (9,60) Pekka Y. 23,00 Anna-Mari Kaskinen, Tapio Luoma, Miikka Ruokanen (toim.) Sanan aika 2023–2024 – Raamattua vuoden jokaiselle päivälle Hartauskirjallisuuden rakastettu klassikko. 6,90 (8,90) Laajan valikoiman kristillinen kauppa Verkkokauppa: www.sacrum.. Hiltunen, Pirjo Kantala, Jaana Räntilä, Kalevi Virtanen Tässä olen – Päivittäisiä hengellisiä harjoituksia 2023–2024 Päivittäiseen, säännölliseen ja eläytyvään raamatunlukuun kutsuva materiaali. Heijastin täyttää standardin EN13356-2001 vaatimukset. Pullossa on teksti: Tehdään yhdessä toisille se, mitä tahtoisimme itsellemme tehtävän. Joulukortit Rudolf Koivun joulu Rudolf Koivun kuvittamia, tunnelmallisia joulukortteja, 7 erilaista korttia
Jäin miettimään, mahtaako muissa maissa hautajaisissa soida jo edesmenneiden mielimusiikki Spotifyn suoratoistolistoilta kun, meillä vielä pääasiallisesti soivat kirkossa urut. Millainen musiikki kertoo minusta. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. Oli kiinnostavaa huomata, miten moninaisia hautajaisja surumusiikkilistoja maailmalta löytyy. Ennen hautajaisia Pääkirjoitus V iime kesänä ajelin pitkää matkaa lähipiiriin kuuluneen ihmisen hautajaisiin. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Emilia Karhu p. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. askel 11/23 ~ 3 Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Freija Özcan p. Siinä piilee viisaus. Memento mori, sanoivat muinaiset roomalaiset. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 48 000 (KMT 2022) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Sitten aloin miettiä, voisiko hautajaismusiikki olla myös viesti minulta tuonpuoleisesta niille, jotka jäävät minua suremaan. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. 044 3500 181 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Samuli Lahtinen OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. Klassista musiikkia toki, mutta myös nykymusiikkia. Mietiskelin edessä olevia juhlia ja sain idean. Mitä minä heille haluaisin sanoa. Kun katsoo elämää omasta kuolevaisuudestaan käsin, saattaa kirkastua se, mikä juuri nyt on tärkeää ja on ehkä jäänyt sanomatta tai tuntematta. Seuraavaksi jo kyynelehdinkin vuolaasti, kun valikoin kappaleita, jotka välittäisivät omia tunteitani perheelle ja ystävilleni: miten paljon heitä rakastan ja mitä kaikkea hyvää heille toivon. Muista kuolemaasi. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, tie kuiva ja hyvä ajaa. Kun aikani olin tässä tunteiden tulvassa vellonut, havahduin pohtimaan mitä järkevintä ajatusta: Miksi ihmeessä kertoisin tämän kaiken hautajaismusiikilla, kun olen nyt elossa ja voin kertoa saman ihan itse sanoilla ja teoilla. Omista tunteistaankin voi vieraantua. Laitoin nappikuulokkeet korviini ja valikoin kännykästäni soittolistoja – pysähtyen tietenkin vastuullisesti pysäköintipaikoille ja huoltoasemille selaamaan listoja. Entä jos tässä ajaessani suunnittelisin omat hautajaiseni, etenkin niiden musiikin. Sopisiko Can you feel the love tonight uruille ja osaisiko kanttori sen laulaa. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Pirjo Teva, 040 680 4057, Juha Kurvinen, 040 665 5983. Matkani omaan hautajaismusiikkiini tiivistyi kysymyksiin: Millaisella musiikilla summaisin oman elämäni ja ajatteluni. Tässä Askeleen numerossa käsitellään marraskuun myötä kuolemaa. Freija Özcan päätoimittaja Askel Askel Marraskuussa 2023 Kun katsoo elämää kuolevaisuudestaan käsin, saattaa kirkastua se, mikä juuri nyt on tärkeää.. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. Läheisistä ihmisistä tulee arjen kurimuksessa helposti itsestäänselvyyksiä. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kuuntelin minua puhuttelevia kappaleita ja lempikappaleitani. Silloin ehtii korjaamaan tilanteen ennen hautajaisia. Aikakausmedia ry:n jäsen. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Entä siitä, mitä ajattelen kuoleman jälkeisestä elämästä
Moni mies ei halua vaimonsa käyvän töissä kodin ulkopuolella. 11 / 23 Ca rin g H an ds Tarjariitta Lehtola Pä ivi Ar vo ne n 40 MILLA HAPPONEN on todistanut Ugandassa useasti, kuinka yhden ihmisen koulutus koituu koko yhteisön hyväksi.. 4 ~ askel 11/23 50 SELINE KORIR puolustaa naisten oikeuksia Kenian maaseudulla. Uskoa, toivoa & rakkautta 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys ja toimittajalta 6 Voimakuva 8 Lukijat kertovat, mistä saavat lohtua 10 KANNESSA Juha Mieto: Vanhemmuus on kestävyysurheilua 18 Juuri nyt: Marraskuu on kuoleman ja levon kuukausi 19 Lainasanat ja viisautta 21 Testamentti ja muut tärkeät paperit kuntoon 22 KANNESSA Gabrielin keittiössä valmistuu hovikelpoinen sipulikeitto 24 KANNESSA Elämäntaito: Huoneentaulut heijastavat ajan ihanteita 26 KANNESSA Astrid Lindgren oli ilon ja surun tulkki 32 Kolumni: Laura Honkasalo potee huonoa omaatuntoa 34 Kuolemankulttuuri on ollut rikasta kautta ihmiskunnan historian 35 Kirjavinkit ja kulttuuria 38 Kolumni: Maija P kulkee naurislyhtykulkueessa kirkolle 40 KANNESSA Milla Happonen auttaa slummien asukkaita työllistymään 46 Kolumni: Juha Tanska pohtii erilaisten aikakäsitysten seurauksia 48 Kati Pirttimaa: Menetys rikkoo, mutta särkyneestä voi tulla vahva 50 KANNESSA Seline Korir taistelee naisten oikeuksien puolesta Keniassa 55 Tuomasmessun uusi messulaulukirja ilmestyy 56 Kolumni: Teemu Rinne ja surulliset lapsensilmät 58 Hetki luonnossa: Virta ei pysähdy 60 KANNESSA Lea Purhonen löysi pyhiinvaelluksesta hengellisen kodin 66 Ristikko 67 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää Sisällys 26 ASTRID LINDGRENIN maailmassa kohtaavat huolettomuus, rohkeus, leikki ja kuoleman suru
Nykyisin hiljaisuuden viljely ja pyhiinvaellus ovat lähellä hänen sydäntään. askel 11/23 ~ 5 60 ANKARAN USKONNOLLISUUDEN keskellä kasvanut Lea Purhonen kuuli armosta ensi kertaa parikymppisenä. Ju kk a Gr an str öm. Olen monta kertaa saanut itseni kiinni siitä, että tekisi mieli puuttua tuttavaperheen tai satunnaisen metrossa näkemäni perheen lapsen kasvatukseen. En tietystikään puutu. Esimerkiksi silloin, kun lapsi ei saa vanhemmiltaan läsnäoloa, tai hänelle ei anneta rajoja. Hän on saanut vanhemmiltaan hyvän mallin. Hän kasvatti poikansa yksinhuoltajana. Niitäkin hienoja tosielämän tarinoita löytyy, joissa vanhemmat onnistuvat katkaisemaan sukupolvien mittaisen heikon vanhemmuuden ketjun ja tarjoavat omille lapsilleen turvaa, läsnäoloa ja kannustamista. Mieto leskeytyi perheen pojan ollessa kahdeksanvuotias. Tämä nousee esille myös Juha Miedon haastattelussa. Toimittajalta Mari Teinilä HIIHTÄJÄLEGENDA JUHA Miedon haastattelussa nousee esille vanhemmuuteen liittyviä viisauksia. Vanhemmuutta on vaikeampi rakentaa silloin, kun itsellä on ollut turvaton lapsuus. Jokainen kasvattaa lapsiaan omista lähtökohdistaan
6 ~ askel 11/23 SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 1.12.2023
– Freija Özcan. On aika käpertyä lämpimään ja odottaa hiljaa: kyllä kevät taas tulee. askel 11/23 ~ 7 Pi xa ba y Voima Kylmän alla sykkii elämä, maa, varvut, huurtuneet puiden rungot, ihmiset ja eläimet kotipesissään
Myös ulkona iloisesti tervehtivä koira nuolaisuineen ja hännän heiluttamisineen luo hetkellisen lohdutuksen. Eksyitkö kuusenhakumatkalla, päätyikö pakettiin väärä esine tai jouluruokaan hullunkuriset mausteet. Myös kävelylenkki ystävän kanssa puhelimessa puhuen tuo helpotusta, jos on ahdistava olo. Myös suihku vaikuttaa piristävästi. 8 ~ askel 11/23 askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Puhelinlenkeissä on se hyvä puoli, että voin lenkkeillä jutellen myös sellaisten ystävien kanssa, jotka asuvat eri puolella Suomea kuin minä. Hän on kokenut, että juuri tiettyyn hetkeen sopiva virren säkeistö, musiikkikappale, Raamatun kohta tai hengellisen kirjan sivuilta avautuva teksti on tuonut lohtua. Syysunelmoitsija Hauskin ja herkin joulumuis toni MIKÄ ON kaikkien aikojen hauskin joulumuistosi. Kenties joku kommellus, hauska sattumus tai väärinkäsitys. Liittyykö johonkin jouluusi menetyksiä tai uusi alkuja. Jumala tietää ja kuulee antaen apunsa. Jotain joka herkisti tai peräti muutti elämääsi. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Lohdun lähteet TILANTEESTA RIIPPUEN lohdutus löytyy eri tavoin, kirjoittaa palkinnon voittanut Tarja. Itse lohdutan lähimmäistä kuuntelemalla ja olemalla aidosti vierellä juuri sen aikaa kuin on tarpeen. Entä mikä on herkin ja koskettavin jouluun liittyvä muistosi. Luonnon tarkkailu eri vuodenaikoina kohottaa mielialaani. Sauli ITSEÄNI AUTTAA lohdutusta tarvitessani hyvin ystävän halaus. Ja vielä haluan mainita pihapiirin pikkulinnut, jotka iloisilla tervehdyksillä nostavat mielialan kuin huomaamatta. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Joulumuistot” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 13.11. Musiikilla voi myös lohduttaa muita. Jo sekin, että joku istuu vierellä, auttaa. Marjatta LOHTUA ELÄMÄÄNI tuo klassisen ja hengellisen musiikin kuuntelu. Itse harrastan myös halaamista, jos joku toinen tarvitsee lohdutusta. mennessä. Katja MUSIIKKI LOHDUTTAA minua. Onko mieleesi jäänyt joku jouluinen kohtaaminen, jonkun läheisen tai tuntemattoman sanat. Pix ab ay Yhteisö ASKELEEN LUKIJAT kertovat saavansa lohtua muun muassa ystävän läsnäolosta ja halauksesta, musiikista, tilanteeseen osuvista sanoista sekä luonnon tarkkailusta.. Kun joku ihminen rohkaisee minua elämään itseni näköistä elämää, se kohottaa itsetuntoani. MINUA LOHDUTTAA ajatus siitä, että vaikeinkin tunne menee aina jossain vaiheessa ohi. Kirjoita meille lyhyesti molemmista! Julkaisemme joulukuun Askeleessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Lohtua antavat myös äidin leipomat sahramipullapojat jouluna sekä kaalikääryleet. Tarja jatkaa: Myös samoja tuntoja kokenut ystävä lohduttaa läsnäolollaan. Olkapää ja halaus auttavat kantamaan toisiamme elämän eri vaiheissa. Aina ei löydy sanoja, eikä niitä välttämättä tarvita, pelkkä läsnäolo riittää. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Liike on lääke KUN LÄHDEN lenkille tai merelle, luonto lohduttaa minua
Usein tapahtuukin yllättäviä asioita: joku soittaa tai lehdestä tai kirjasta löytyy lohdullinen sana. KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. mennessä osoitteeseen: Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI tai askel. Numminen: Elämässä on tärkeää suvaitsevuus, sivistys ja tutkittu tieto Lehden paras juttu?. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta P A L V E L U K O R T T I Milla Happonen kouluttaa slummien asukkaista yrittäjiä Astrid Lindgrenin sydän sykki turvattomille lapsille Selline Korir inspiroi naisia ja taistelee perheväkivaltaa vastaan Keniassa Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi HUONEENTAULUISTA SISUA JA LOHTUA RANSKALAINEN SIPULIKEITTO TÄYSIN TURVASSA JUMALAN KÄMMENELLÄ ELÄMÄNTAITO: GABRIELIN KEITTIÖ: LEA PURHONEN: irtonumero 9,50 € 11/23 Juha Mieto: Jokailtainen saunanlämmitys toi turvaa isälle ja pojalle Pix ab ay MINUA LOHDUTTAA ystävien seura ja surujen jakaminen. Numeron 10/2023 parhaaksi lukijat äänestivät pastori ja kirjailija Tomas Sjödinin haastattelun otsikolla: Kauneinta ihmisessä ovat hänen kyyneleensä. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Elina KUN ON paha mieli, apea olo tai ikävät asiat ajatuksissa, on rukoukseni: ”Lähetä lohdutus”. Näin paha mieli haihtuu. A. Onnittelut! Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. toimitus@kotimaa.fi. Sen kirjoitti ja kuvasi Kaj Aalto. Lähetä vastaus 13.11. Palkinnon voitti Riitta Ranne Noormarkusta. Linnea borealis Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Tai sitten tietty musiikki tai radiohartaus, jokin pieni välähdys, tuo elämään uuden näkökulman. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi KAMALAT ÄIDIT VOIMAANTUVAT VERTAISTUESTA SANAT LAAJENTAVAT MAAILMAN RAJOJA HELVETINKOLUN ROTKO TEKI VAIKUTUKSEN ELÄMÄNTAITO: JUHA TANSKA: LUONTORETKELLÄ: irtonumero 9,50 € 10 / 23 Lapsen kuolema teki saamelaisesta Maarit Maggasta käsityöammattilaisen Puutarhaterapia auttaa mielen ongelmissa Kirjailija-pastori Tomas Sjödin: Itkevä ihminen on kaunis M
10 ~ askel 11/23 Kaikki lähtöö kotoota Hiihtäjälegenda Juha Mieto pitää vanhemmuutta eräänlaisena kestävyysurheilun muotona, jossa merkityksellisintä on lapselle annettu aika. Joka ilta kello kuusi lämpesi sauna. Peltoihin, metsiin ja taloihin liittyy muistoja monelta vuosikymmeneltä.. TEKSTI: NIILO RANTALA • KUVAT: RAMI MARJAMÄKI KURIKASSA IKÄNSÄ asunut Juha Mieto viihtyy tutuissa maisemissa. Kun hän jäi nuorena leskeksi, tärkeintä oli pitää huolta pojan arkirutiineista
askel 11/23 ~ 11
– Jokaisen olisi hyvä löytää oma tapansa liikkua ja pitää kuntoa yllä, niin pääkin toimii parem min, edelleen kunnostaan huo lehtiva Mieto tuumaa.. 12 ~ askel 11/23 MIETO PUHUI kansanedustaja aikanaan vahvasti koululii kunnan lisäämisen puolesta
askel 11/23 ~ 13 U utiset ovat täyttyneet huolestuttavilla kuvauksilla nuorison ongelmista. Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla lapsen kasvua ja vanhemmuutta on pohtinut legendaarinen hiihtäjäsankari Juha Mieto, jonka vaimo kuoli pariskunnan pojan ollessa vasta 8-vuotias. Luottamusta tulevaisuuteen ei oo puuttunut. Saatettiin jäädä joskus metsään ihan puolitarzaneiksi kiipeilemään, kun siellä kloppien kanssa juostihin. Mieto katsoo ruskan reunustamaa Kyröjokea hellin ilmein ja vaikenee. Erityisellä lämmöllä Mieto muistelee kannustavaa paappaansa. Mieto muistaa, että jossain talossa isäntä saattoi vähän ”törpötellä”, mutta turvallinen tunne ja tulevaisuususko yhdisti 1950-luvun kurikkalaisia. – Kun hommat hoidettiin niin meihin lapsiin myös luotettiin eikä ollu niin tarkkaa koska tultihin kotiin. Kannustusta riitti, mutta itte sain sarkani valita. Työteliäisyyden lisäksi Mieto kertoo saaneensa kotoa matkaevääksi rehellisyyden. Kotona oli parhaimmillaan 8 lehmää, satakunta kanaa, lampaita ja muutama sika. Jopa sillä lailla sanottihin, että työmies on palkkansa ansainnu. Voisin sanoa, että olen saanut mahtavan ja työteliään lapsuuden. Sitojat pääs keräämään lyhtehiä riiheen syksyllä. Paappa kannusti kuolemaansa asti Hotel Kurikan aulasta löytyvän Mieto-näyttelyn kuvat tiivistävät hiihtäjän pitkän uran: on olympiakultaa, -hopeaa ja -pronssia, on menestystä MM-kilpailuissa ja vaikka missä. Työteliäästä lapsuudestaan Mieto on kiitollinen. Pian ovista astuu myös Kurikan jätti itse – hyväntuulisena ja täsmällisesti. Turvaa ja tulevaisuususkoa Mieto kertoo, että hänen lapsuudessaan oli turvallista sekä kotona että kylillä. – Joskus on naureskeltukin, että käytettihinkös sillon lapsityövoimaa. Oli perunannostokökkiä ja sitten tehtiin pärekattoja ja vaikka mitä. Kunnankirjurina pitkän uran tehnyt paappa kuunteli ”mahottomana urheilumiehenä” radiosta kaikki mahdolliset urheiluohjelmat ja kirjoitti kauniilla käsialallaan olennaisen ylös. – Paljon oli talkoita tai niin kuin täällä sanotaan että kökkiä. Mieto uskoo, että lapsuuden ympäristö vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten ihminen aikuisuudessa pärjää. Miedon pokaalit kimaltelevat, 52-koon monot keräävät katseita ja Mietaa-vahanukke tervehtii lounaalle saapuneita. Kesällä piisasi heinätöitä. Vanhemmat tiesivät, että kyllä routa porsaan kotihin tuo. Se tarkootti, että jokanen kantaa oman kortensa kekohon. Traktorikin meille hankittiin vasta kun olin jo kahdeksantoista! Kaks työhevosta sentään oli, mutta kyllä niitä fyysisiä hommia silti riitti. Kun Hotel Kurikan aulaan astuu, ei jää pienintäkään epäselvyyttä, kenen kotipitäjässä ollaan. Arvoina työteliäisyys ja rehellisyys Ehdin juuri ja juuri lopettaa kysymykseni siitä, millainen hänen lapsuutensa oli, kun varma vastaus jo täyttää tilan. Aina oli ruokaa pöydässä ja myös mielekästä tekemistä. – Aina pitäis jaksaa nähdä elämässä myös se valoisa puoli. Mitä vanhempi voi tehdä. – Kun 1972 hiihdin Sapporon olympialaisissa ja jäin Saatettiin jäädä joskus metsään ihan puolitarzaneiksi kiipeilemään.. Se on taivahan tosi. Lapsuudenkodin perintönä hän sai myös positiivisuuden. Koulumaailma on murroksessa, kiusaamisen muodot moninaistuneet ja sosiaalinen media mutkistaa minäkuvan kehitystä. On aika kääntää katse kohti mitalimiehen lapsuusvuosia, sieltähän vanhemmuuden ensimmäiset mallit opitaan. Äiti oli Falunissa kattomassakin. Ilman kannustusta hänkään ei olisi päätynyt huipulle. – Äitee aina korosti rehellisyyttä ja työntekoa. Ja millaista ylipäätään on hyvä vanhemmuus. Kotona ei tarvinnut ikinä peljätä ja siitä olen ollut kiitollinen myöhemmin. Jotain syvää kannustamisesta kertoo, että kun paappa asui jo vanhainkodissa ja kunto huononi, hän yhä seurasi pojanpoikansa hiihtouraa. – Se yhteinen tekeminen ja työ oli merkityksellistä. – Molemmat vanhempani seuras innolla mun hiihtämistäni. Töitä tietysti tehtiin paljon, koska koti oli maatila. – Isä joskus huumorimiehenä naureskeli mun harjoottelemista ja tokas, että kyllä tollasella peuhattamisella olis tullu kanssa halkoja niin pirun paljon! Kyllä isäkin kaikki kisat televisiosta katsoi. – Lapsuus oli hyvä. Yhteisö kannatteli sekä lapsia että vanhempia
– Haanpään Reinolla ja Anniinalla oli saman ikäinen poika, ja poika sai olla siellä tarvittaessa hoidossa. Heidän poikansa oli tuolloin vasta kahdeksan vuotta ja kymmenen päivää. Se on taivahan tosi.. Hienoa oli sekin, että rahaa ei tarvittu – me autettihin toinen toisiamme. Ja kännykät oppitunneilta pois. Opettajatkin taitavat nykyään sen jöön kanssa olla aika varovaisia. – Eikä meille kakaroille mikään rittänyt! Jossain vaiheessa vaan isä joutu sanomaan, että huomenna jatkuu. Eteenpäin on mentävä. Eihän se niiden kloppien vika ole, vaan tällaasten tapojen opettaminen on vanhempien ja opettajien vastuulla. Luottamusta tulevaisuuteen ei oo puuttunut. Viimesillä voimillaankin hän halus kuulla, miten minä pärjään. Sellaanen yhdessäolo on vanhemmuudessa tärkeintä. Aina etukäteen tiesi, että se ohjelmanumero toteutuu. Apua Mieto sai onneksi myös naapurista. – Sitä odotettihin ja odotettihin. Seitsemältä mentihin saunaan ja sitten syötiin iltapala päälle. – Oon huolissani näitä joitain ilmiöitä seurannu. Kaikki kohtaamiset ovat tuttavallisia, iloisia. Kaikki muuttui kerralla, kun Miedon puoliso Minna kuoli yllättäen. Mieto korostaa, että lapsesta tulee jaksaa olla kiinnostunut ja häntä tulee jaksaa kannustaa. Kun tulokset tulivat, oli paappa sanonu, että olipa poijaanpoijaan mitali lähellä, ja nukkui sitten siinä hetkessä pois. Mukavia kavereita ovat ja usein ihan kutsuvat, että tuuppa taas juttelemaan. Yksi asia, mikä herkästi nykyään jää kasvatuksessa uupumaan on Miedon mukaan kuri. Halkoja lapsenhoitopalkaksi Isä Juha Miedosta itsestään tuli 39-vuotiaana. – Tai en minä sanasta kuri tykkää, käytän mielummin sanaa jöö. Nämähän ovat ihan perusasioita. – Kaikki lähtöö kotoota, kannustaminen, läsnäolo ja luottamus tulevaan. Perheonnea kesti kuitenkin vain aikansa. – Minusta tuli yhtäkkiä yksinhuoltaja. Se oli arvokasta. Tasan kello kuudelta minä laitoin saunan lämpiämään. Kiitokseksi lapsenhoidosta minä hakkasin heille halkoja vinot pinot! Nykyään Mieto ja hänen poikansa asuvat yhä samassa pihapiirissä. – Otettihin tavaks saunoa joka päivä. – Ei lapset sellasta itte tajua. Miedon mukaan yksi isyyden tärkeä puoli on huumori ja leikkisyys. Miedon isä leikitti lapsiaan esimerkiksi menemällä makuulle ladon lattialle ja pistämällä jalat koukkuun. Se on miedompi. Ensiksi Mieto ymmärsi, että lapsen luotto pitää ansaita. Poijaat istu yhdessä ohjelmassakin koulussa lakki päässä ja nojaili taaksepäin. Vanhempien pitäis jaksaa lapsillee selittää näitä asioita ja olla läsnä. Entisajan työnteon malli ja kestävyysurheilutausta kuitenkin auttoivat. Työkiireet vetivät suosittua puhujaa ja urheilutähteä eri puolille Suomea ja siksi apu tuli tarpeen. Pitäis silti muistaa yks totuus lapsista: ne hakoo sitä rajaa. Kun lapsi istahti jalkojen päälle, isä lennätti jaloillaan hänet kattoa kohti, mistä oli turvallista pudota alas heinille. Kerrankin kun paappan syntymäpäiväjuhlissa juoksin väärän miehen syliin, peljästyin kauheesti! Äijät vaan nauro. – Isä oli turvallinen. Hän kuvailee sitä kaiken täyttymykseksi. Vaikka oma poika onkin jo aikuinen, Mieto seuraa yhä nuorten maailmaa ja kuulumisia median kautta. Mieto painottaa, että eivät nuoret opi tapoja tai sivistystä, elleivät vanhemmat ja opettajat sitä opeta. Jututtajaa ja tervehtijää riittää aina nuorista työmiehistä vanhempaan väkeen ja teineihinkin. Koulukiusaaminen ja nuorten oireilu pohdituttaa häntä kovasti. Se kuuluu niiden luonteeseen. 14 ~ askel 11/23 neljänneks, paappa pinnisteli viimeisillä voimillaan ja kuunteli koko öisen radiolähetyksen. Minä vaan tajusin, että mun täytyy nyt klaarata tää homma. Rutiineista täytyy huolehtia ja siitä, että turvan tunne säilyy. Olis hyvä, että pysyis sellanen sopiva jöö. Lapset hakevat rajaa Mitä pidempään juttutuokio jatkuu, sen paremmin oivallan Miedon aseman kotipitäjässään. – Täällä maalla ollaan kaikki kavereita ja minäkin puhelen aina noiden nuorten kanssa kun tuloo käytyä kylillä kaupassa. Siitä voi päätellä, että isä voitti aikanaan poikansa luottamuksen. – Pojan kanssa on menny hyvin, erinomaasen hyvin. Siitä tuli meille rituaali, joka toi turvaa. Siihenkin Mieto sai mallin omalta isältään. Tällaasia yksittäisiä onnellisia välähdyksiä muistan lapsuudesta paljon. Se merkitsi. Ne oikeen odottaa, että niitä vähän kielletään ja sanotaan, että tässä menee nyt raja
MIETO ON patsaaseensa tyytyväinen. askel 11/23 ~ 15 HOTEL KURIKAN aulasta löytyy komea näyttely, jossa voi tutustua Miedon urheilusaavutuksiin tarkemmin. Monot ovat kokoa 52. Hiihtäjä vahtii Kurikan keskustaa herkeämättä, joskin klopit joskus vähän kiipeilevät jalustalle.
Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Erään kerran Miedon isä sattui torkahtamaan kirkonpenkissä. Oma lapsi on kultakimpale Rehellisyyden arvon Mieto kertoo oppineensa myös Viimesillä voimillaankin paappa halus kuulla, miten minä pärjään. – Siksi juuri lapsen aikana ei auttais riidellä. Se merkitsi. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). MIETO MUISTELEE lämmöllä sitä, että pääsi lapsuudessaan tekemään niin paljon maatalon töitä. 16 ~ askel 11/23 Huumori auttaa Rajoja pitää siis olla ja jöötä, mutta kinaa ja kuria ei. Kunnioittavan käytöksen mallitkin opitaan Miedon mukaan kotoa. Kun asiasta syntyi vanhempien kesken pientä suukopua, oli isä rauhoitellut vaimoa humoristisesti: ”Siinäs näet mami, ei oo mitään omallatunnolla”. Huumorikin auttaa. – Mutta ei näitä auta liikaa mennä yleistämään, sillä jokaisen pitää löytää oma hyvä arkensa ja tapansa elää perhe-elämää. Jos hermo toiselta meniskin, niin toisen pitäis löytää sillon viisautta olla kuunteluoppilaana. Miedon kotona jo isä oli opettanut, että jos tulee kähinää, on parempi malttaa mielensä. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Rehellisyydessä ja oikeudenmukaisuudessa pitäis jokasen silti pysyä. Ei auta molempien ruveta sähimähän ja nyrkit pystyssä huutamahan. Testamentin teko ei ole vaikeaa. Ne juurruttivat maahan ja opettivat paljon. Erilaisuus on rikkautta tässäkin asiassa
Se pitää virkiänä! Miedon äitikin pysyi uutterana 91-vuotiaaksi asti. Sitä pitää kunnioottaa ja antaa sille arvo. Siinä on tavoitetta minullekin. Eikä sitä sovi unohtaa, että ihminen on luotu liikkumaan ja töitä tekemään. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Siitä on Mieto itsekin tietoinen. Kyllähän näistä kai puhutaankin, mutta sitä ei voi painottaa ikänä tarpeeks. Aina oon sen jälkeen kirkkohon kuulunu. Siellä se 90-vuotias äitini vaan pisti kirveellä puita pinoon ja osui aina siihen mihin piti. – Kiitän Luojaa hyvästä terveydestä. Miedon puheista korostuu tietyt neuvot vanhemmalle: suhteesta pitää löytyä luottamusta lapseen, ja lisäksi tarvitaan mielekästä yhteistä puuhaa, ruokaa pöytään ja kannustusta. Miedon ilme muuttuu pohtivaksi. Vielä on miehessä voimaa ja sanalla painoa. pyhäkoulussa. – Sen kun vaan vanhempi muistaa, että oma lapsi on elämän arvokkain kultakimpale. – Kävin halki lapsuuteni pyhäkoulua niin antaumuksella, että taisin vaan yhden kerran olla pois. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Lapsen kanssa pitää malttaa olla, eikä siitä omasta ajasta tarvihe huolehtia. Hän juo kulauksen kahvia ja toteaa hiljaisemmalla äänellä: – Se aika menee niin nopiaan. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). Kyllä sitä sitten ehtii olla kuin ellun kanat, kun lapsi on kasvanut isoksi. Jos niitä rakkaita lapsosia suvun jatkoksi halutahan, niin antakaa nyt se tarvittava aika lapselle ja pitäkää niistä huoli. Sieltä sai matkaevääksi myös sitä luottamusta ja uskoa asioiden järjestymiseen. – Nykyvanhempien on syytä muistaa, että vanhemmuus jos joku on kestävyysurheilua. Lakeudet piirittävät pitäjää. Pihalta kuitenkin kaikui kolkutus. Kiitos terveydestä Kurikan keskustassa näkyy syksy. Leskeksi ja yksinhuoltajaksi jääneen Miedon oma elämänkokemus alleviivaa, että raskaistakin vaiheista voi toipua ja asiat voivat järjestyä. Testamentin teko ei ole vaikeaa. Läsnäoloa ja pitkäjänteisyyttä tarvitahan. – Poikani juuri muisteli, kuinka oli koulusta mennyt isovanhempien luokse ja löytänyt tuvan tyhjänä. Miedolla liittyy muistoja lähes jokaiseen taloon ja kortteliin
Me emme kuitenkaan sytytä kynttilöitä haudoille pelon vuoksi vaan rakkauden. Lopulta kuolema taitaa kirkastaa elämän arvon. Monia lohduttaa edesmennyttä muistellessa elävä tuli.. Kun uskallamme mennä lähelle surevaa, teemme palveluksen myös itsellemme ja yhteiselle ihmisyydelle. Saimme nähdä vielä tämänkin päivän. Se oli tavattoman antoisaa ja koskettavaa. EMILIA KARHU Kuoleman ja levon kuukausi Juuri nyt Pi xa ba y KUOLEMASTA PUHUMINEN auttaa käsittelemään siihen liittyviä tunteita, jotka voivat olla yllättäviäkin. Siihen on perinteisesti liittynyt ilakoinnin, tarinoiden, ennustusten ja yltäkylläisten pitojen lisäksi myös vainajien muistamista. Marraskuussa luonto kuolee – tai ehkä pikemminkin asettuu talvilepoon. Kuolema tulee lähelle meitä jokaista ajallaan ja tavallaan. Tulet hautausmailla kertovat myös Jumalan uskollisuudesta ja armosta ihmisiä kohtaan. Marraskuun alku on myös sadonkorjuujuhlan eli kekrin aikaa. Tapa viedä haudoille kynttilöitä pyhäinpäivänä juontaa juurensa tästä levottomien vainajien lepyttelystä ja loitolla pitämisestä tulen avulla. Esi-isät tulivat tarkastamaan viljelysmaita ja toimivat tilusten suojelijoina, mikäli heille oltiin vieraanvaraisia ja heitä kohdeltiin hyvin. Toiset se kohtaa hitaasti ja lempeästi, toiset äkillisesti, jotkut myös julmasti. Ajateltiin, että kekrinä raja tämänja tuonpuoleisen välillä oli ohut. Marras on vanha indoeurooppalainen lainasana, joka tarkoittaa kuollutta tai kuolemaisillaan olevaa. Käytännössä puhuimme ja veisasimme koko viikonlopun kuolemasta. Vainajahengille lämmitettiin sauna ja katettiin oma pitopöytä. Kun tärkeä ihminen kuolee, lähimmäisten tuki on kullanarvoista. 18 ~ askel 11/23 Marraskuu O sallistuin jokin aika sitten Nilsiän Aholansaaressa tapahtumaan, jonka aiheena oli Elämäni rippikoulu. Kekrinä liikkuvien henkien joukossa saattoi olla myös levottomia vainajia, joiden loitolla pitämiseksi poltettiin päreitä, kokkoja ja naurislyhtyjä
Niin kauan kuin elämme, voimme päättää sellaisia asioita kuin että tänään juon aamukahvini rakkaan Leenan kanssa oman kodin terassilla. Liisa Hyssälä muistelee kaksi vuotta sitten kuollutta aviomiestään Viva-lehdessä 10/2023. Muusikko Behm Soundilehdessä 8/2023 Hoitamattomat hautapaikat ovat oikeita pörriäisten paratiiseja. Elämän rajallisuus tekee turvallisen olon. askel 11/23 ~ 19 Ihminen ei olisi ihminen, jos hän kestäisi mitä vain. En tiedä, mikä pelko siinä on takana. Se on niin lopullinen. Hän oli läsnä. – psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen Viisautta Lainasanat Pix ab ay Mitä enemmän olen nähnyt kuolleita, sitä enemmän uskon elämään ja kaipaan ihmisiä ympärilleni. Kaksi lasta ja kumppaninsa kuolemalle menettänyt toimittaja Jake Nyman Apu-lehdessä 38/2023 Jossain vaiheessa tajusin, että kuolema on julmin ero mitä on. Ei haluta häiritä tai pitää antaa sururauha, ihmeellinen sana muuten. Eläkkeelle jäänyt keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö Tero Haapala ET-lehdessä 18/2023 Erikoisinta on, miten vähän osanottoja tulee. Helsingin seurakuntayhtymän ylipuutarhuri Paula Niemelä Koti ja maaseutu -lehdessä 6/2023 Varsinaissuomalaisten maalaismiesten tapaan hän ei rupatellut, mutta siihen kätkeytyikin hänen suurin syvyytensä
EMILIA KARHU LÄHDE: PUUTARHALIITTO.FI Juuri nyt O letko säntillinen ja hoidat hommat aina säntilleen. Porkkananviljely alkoi Suomessa 1600-luvulla. Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry valitsivat tämän terveellisen herkun vuoden 2023 vihannekseksi. Sen jälkeen ne säilyvät parhaiten kellarissa hiekka-astiaan upotettuina. Kun työt tehtiin pyhimysten merkkipäivien mukaisesti oikeaan aikaan, kaikki oli säntillään eli järjestyksessä, kunnossa ja paikallaan. Porkkana on heti perunan jälkeen suosituin kasvis, ja sitä syödään Suomessa vuosittain yhdeksän kiloa henkeä kohden. Santtipäivien mukaan laskettiin erilaisten töiden määräpäivä. Silloin liityt tekemisilläsi pyhimysten elämään. Porkkanasta saa runsaasti A-vitamiinia, josta hyötyvät silmät ja iho. FREIJA ÖZCAN M us eo vi ra st o MITEN pyhäpäivät ja täsmällisyys liittyvät yhteen. Keskiaikaisten pyhimysten muistopäivät ovat olleet santtitai sänttipäiviä, olipa santtiviikkojakin. 20 ~ askel 11/23 Kuukauden kasvi Porkkana P orkkanoita voi nostaa kasvimaasta vielä myöhään syksylläkin, aina ensimmäisiin pakkasiin asti. Sillä on tarkoitettu määräpäivää ja arkipyhää. ”Santista aika räknätään”, sanottiin Vilkunan mukaan Huittisissa. Kustaa Vilkuna kertoo V uotuisessa ajantiedossaan, että pyhimysten vaikutus suomalaiseen kansanelämään tiivistyy sanaan santti, joka juontunee pyhää tarkoittavasta ruotsin sanasta sankt tai latinan sanasta sanctus. Marraskuun alun pyhämiestenpäivä oli kansankielessä pyhäinmiesten santti ja esimerkiksi mikkelinpäivä mikonsantti tai santtimikko. Näin kehittyi vähitellen säntilleen-sanalle merkitys ”tarkalleen oikein, vaatimusten mukaisesti, täsmälleen”. Siitä syntyvät raasteiden, uuniporkkanoiden, keittojen ja porkkanalaatikon lisäksi kakut ja marmeladit. Suomessa porkkanaa viljelee ammattimaisesti noin 300 puutarhayrittäjää yli 1700 hehtaarin peltoalalla. Myös tulehdukset pysyvät loitolla. Ensimmäisenä kasvuvuonnaan se kasvattaa juuren. Kustaa Vilkuna tietää. Porkkanaa voi nauttia niin raakana kuin kypsytettynäkin. Porkkanan lähisukulaisia ovat kumina, koiranputki ja palsternakka. Jos porkkanaa ei nosteta maasta, seuraavana vuonna se kukkii tuottaen siemeniä. Tämä kaappikello mittaa säntillisesti aikaa Suomen kansallismuseossa. Porkkana ( Daucus carota) on sarjakukkaisiin kuuluva kaksivuotinen kasvi. Lisäksi porkkanoissa on K-vitamiinia, folaattia ja runsaasti kuituja. Santista säntilleen Pix ab ay
Ehkä haluat tulla sirotelluksi mereen, mutta lapset tahtovatkin paikan, jossa käydä sinua muistelemassa. Omat haaveet on hyvä suhteuttaa läheisten toiveisiin. KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN Kettusia Pix ab ay Elämän tärkeät paperit järjestykseen M arraskuussa kannattaa paitsi käpertyä sisälle lämpimään, myös ryhtyä paperitöihin. Entä millaiset hautajaiset haluat ja mihin sinut haudataan. TUTUSTU Medialähetys Sanansaattajien tekemään työhön Sinä et ehkä vielä tunne medialähetystyötä, mutta miljoonille ihmisille se on ainoa keino kuulla toivon sanomaa! MEDIALÄHETYS SANANSAATTAJAT TILAA MAKSUTON SANSA-LEHTI Painettuna tai sähköisenä: sansa.fi/tilaa. Hyvin järjestetyt paperit ovat yhtä kuin turvallinen mieli. Etukäteen puhuminen vähentää riitojen mahdollisuutta arkkusi äärellä. Edunvalvontasopimus, hoitotahto, hautaustahto ja testamentti – nykyään moni keski-ikäinen pistää nämä paperit järjestykseen ajoissa, vaikka kuolema ei vielä kolkuttele. Siinä voi määritellä vaikkapa tietyt esineet oikeille henkilöille. Papereiden järjestämisen myötä on puhuttava syvällisiä jälkeläisten, sukulaisten tai muiden kanssa, joihin luottaa. Tai sitten voi testamentata jotain ystäville tai hyväntekeväisyyteen. Pitää käydä läpi, kenen käsiin asiansa antaa, kun se aika tulee. askel 11/23 ~ 21 Kausivalot loistavat kauniisti hämärässä, ja hyvästä seurasta iloitsee eniten, kun on oppinut olemaan myös yksinään. Jälkeläiset perivät tietysti ilman testamenttiakin vanhempansa, mutta testamentilla voi ennaltaehkäistä turhia riitoja. Sillä voi myös rajata avioerojen maailmassa omaisuuden säilymisen omien jälkeläisten hallussa. Mikäs sen marraskuisempaa kuin oman elämän lopun ja kuolemanjälkeisen suunnitteleminen. FREIJA ÖZCAN EDUNVALVONTASOPIMUS, hoitotahto , hautaustahto ja testamentti kannattaa miettiä kuntoon ajoissa. Jos omia lapsia ei ole, löytyisikö suvusta tai ystävistä joku, joka ottaa vastuun
Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko sipulit erikokoisiksi suutuntuman ja monipuolimamman ilmeen luomiseksi. Paahda sitten noin sentin paksuiGabrielin keittiössä siksi siivuiksi viipaloitua leipää uunissa. Lisää sitten kattilaan purjo sekä sieniliemi ja shampanja kauha kerrallaan. Jaa keitto lautasille ja lisää leipäsiivut keittoannoksiin. Soupe à l’oignon Ranskalaiseen sipulikeittoon tarvitset 3 isoa sipulia, 4 salottisipulia, yhden purjon valkoisen osan, 1,5 dl shampanjaa tai kuivaa valkoviiniä, litran sienitai kasvislientä sekä voita, öljyä, jauhoja, suolaa ja pippuria. Anna keiton kiehua hiljalleen noin tunti, kunnes sipulit pehmenevät. Tästä ruokaelämyksestä voimaantuvat tasapuolisesti niin ylhäiset kuin vähäväkisemmätkin. Kuumenna pannulla ruokalusikallinen voita ja oliiviöljyä. Laita suurimmat sipulit karamellisoitumaan niin pitkäksi aikaa, kunnes ne ovat kullanruskeita. Ja sitten vain nauttimaan makujen sinfoniasta! GABRIEL SALMELA Ju kk a Gr an str öm Pix ab ay Pix ab ay Ga br ie l Sa lm el a. Olipa tunnelmana kaamoksen pimeys, ystävien ja vieraiden näkemisen ilo tai tavallinen touhukas arki, niin traditio kantaa. Sieniliemi tuo umamimaista sävyä kokonaisuuteen. Kiehauta ja lisää joukkoon myös karamellisoituneet sipulit. Voit esimerkiksi leikata suuret sipulit rouheammiksi paloiksi, saloitit hienon hienoksi ja purjot puolikkaiksi renkaiksi. Kuumenna kattilassa voita reilu desin mitallinen ja lisää siihen vatkaten jauhoja vajaa desi. Lihalientä ja sipulia on yhdistelty jo muinaisen Rooman ajoista alkaen eli 8000 vuotta sitten. Hovikelpoiseksi reseptin kerrotaan muuttuneen Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n aikana 1800-luvulla, kun kaapista ei löytynyt ruoka-ajan lähestyessä muuta kuin shampanjaa, voita ja sipulia. Eräs sielua ja ruumista ilahduttavista ikiklassikoista, jonka äärellä varmasti lähes jokainen on pysähtynyt sukupolvesta toiseen, on sipulikeitto. Laita lopuksi vielä juustot keiton päälle ja käytä keittokulhoja uunissa. 22 ~ askel 11/23 Hovikelpoinen sipulikeitto I lo pienistä ja yksinkertaisista arkipäivän asioista pitää elämän raiteillaan. Lisää sitten salottisipulit makeutumaan. Tarkista maku. Sipulikeitto on viehättävä helppoudessaan, ja toisaalta se on helposti muunneltavissa lisukkeilla, kuten juustoilla. Keiton kruunaamiseen käytetään ranskanlaista leipää sekä gruyèreja parmesan juustoa
ranskanlaista leipää gruyèreja parmesan juustoa Ga bri el Sa lm ela. askel 11/23 ~ 23 AINEKSET: 3 isoa sipulia 4 salottisipulia 1 purjon vaalea osa 1,5 dl shampanjaa tai kuivaa valkoviiniä 1 litra sienitai kasvislientä voita, öljyä, jauhoja, suolaa ja pippuria
Muruja on elon onni, suruja on suurin osa. Kuviot näihin suorakaiteen muotoisiin tauluihin kirjottiin pellavalangalla, kunnes myöhemmin oli puuvillalankaakin käytössä. Huoneentaulun katsoja on voinut vilkaista taulua nukkumaan mennessään, jos siinä on lukenut iltarukouksen sanat. Valituissa teksteissä näkyy kirjojan elämänkatsomus ja luottamus Jumalan armoon ja huolenpitoon. K irpputorilta saattaa löytää vanhan huoneentaulun, johon on kirjailtu jokin lyhyt teksti ja koristekuvioita. Rakkaus ei koskaan häviä. Jokainen on oman onnensa seppä. Yleensä kirjontojen pohjina käytettiin pellavapalttinaa, mutta myös nokkostai hamppukangasta. Lina Sandellin vuonna 1865 kirjoittaman virren alkusanat Joka aamu on armo uus löytyivät monen kodin seinältä. Myös kodin ja isänmaan asiat olivat tärkeitä.. Sortumatta souda, saavut rauhan rantaan. Sanoma eli teksti on silti ollut tärkein, ja sillä on ollut kannatteleva tehtävänsä arjessa. Huoneentauluihin on kiteytetty myös elämän nurja ja huolekas, ehkä realistinenkin puoli. Siitä oli helppo tarkistaa, miten vaikea kuvio tuli kirjoa. Elämänohjeissakin voi olla uskonnollinen kaikunsa, kun puhutaan valossa vaeltamisessa tai suloisesta sanasta. Vanhat huoneentaulut lohduttivat ihmiselämän kivuissa, kannustivat ja antoivat sisua. Tauluihin on kirjailtu kukkia, kasveja tai muita luonnonaiheita kuten lintuja. Kaunista turhuutta Alkuaan huoneentaulut rantautuivat Suomeen Ruotsista. Huoneentaulut ovat olleet poikkeus kirjomisen maailmassa. Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta. Ne tarjosivat toivoa ja lohdutusta ihmisenä olemisen kipuihin. Sen seurassa ilo ja rauha ain kestää. Ensin niitä kirjottiin ruotsinkielisissä herrasväen kodeisEmilia Karhu Mikä tahansa hengellinen ajatelma on voitu kirjoa palttinaan. Sydän myöskin rauhoittuu palvellessa toisiamme. Myös erilaiset ornamenttikuviot ovat olleet osa koristelua. 24 ~ askel 11/23 Lohdutusta huoneentauluista Sortumatta souda, vaikk’ ois vastatuulta. Käsitöiden kautta on voitu luoda uutta ja rakentaa toivoa kuten palvelustytön huoneentaulussa: Osasi vähäinen on, toivo loppumaton tai Viel’ uusi päivä kaiken muuttaa voi tai Kohtalo eroittaa. Suru, huoli unhoittuu, valossa kun vaellamme. Muistot yhdistää. Loppumaton toivo Hengellisten voimasanojen lisäksi huoneentaulujen teksteissä on ollut myös yleisiä elämänohjeita. Mikä tahansa hengellinen ajatelma on voitu kirjoa palttinaan. Elämän totuutta etsi tai Elä Luojaasi luottaen tai Herran käsi johtaa meitä. Tai: Sana suloinen se kyynelet estää. Suomalainen sisukin on kankaaseen kirjottu, kun vastoinkäymisten ei anneta kaataa kumoon. Sanat saattoi poimia runosta, kansanlaulusta tai sananparresta. Käsityö on joko puisissa raameissa tai siihen on ommeltu lisäsuikaleet kangaskehyksiksi. Jälki on ollut tekijänsä mukaista, mutta tekijän nimi on useimmiten jäänyt jälkipolville tuntemattomaksi, koska huoneentauluja ei ole ollut tapana nimikoida. Niissä ei tavoiteltu täydellisyyttä, vaan kehnommankin käsityöihmisen kädenjälki sai näkyä. Huoneentaulun ajatelma saattoi viitata myös elämänjälkeiseen päämäärään. Niissä näkyy tsemppihenki ja aikansa voimalauseet. Elämäntaito Sanoma on tärkein Kukin on itse voinut valita, mitä huoneentauluunsa kirjoo. Sellaista on saattanut ruveta tekemään kuka tahansa, vaikka käsityötaidot eivät olisikaan olleet kummoiset. Myös rukouksista, virrenvärssyistä tai Raamatun lehdiltä on valittu katkelmia, joita on ikuistettu kankaaseen. Monimutkaiset kirjontatyöt tehtiin vanhastaan muistinvaraisesti tai niin, että vanha työ oli tekijän vieressä mallina
Kansan parissa oli myös mielialaa, että kirjonta on parempiosaisten kaunista turhuutta, johon tavallisella rahvaalla ei ollut aikaa tai varojakaan. Herran pelko on viisauden alku tai Herra siunaa kotia. Huoneentauluihin on tiivistetty monia avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä hyveitä kuten sovinnollisuutta, tyytyväisyyttä ja lämpöä. Sisällöksi sopii juuri se ajatus, jota haluaa arjessaan helliä tai pitää yllä. Työn tekemisen katsottiin tuovan siunausta. Sopivan, arkeen iloa tuovan ajatuksen voi löytää sosiaalisessa mediassa jaetusta mietelmästä, kahvimukista tai vaikkapa jääkaappimagneetista. Perhe pellon kuokkii, pelto perheen ruokkii tai Tee työtä niin kuin iäti eläisit ja rukoile kuin jo tänään kuolisit. askel 11/23 ~ 25 sa. Huoneentauluun voi kirjoa melkein mitä vain. Oi, kallis kotimaa Kun Suomea sata vuotta sitten vasta rakennettiin, myös isänmaan aate kirjottiin kankaaseen. Terve tuloa talohomme, vierakasi pirttihimme tai Oma tupa, onnen lupa tai Ahkeruus on kodin onni. Uusissa huoneentauluissa saattaa olla myös humoristinen sisältö, ja vanhan ajan huoneentaulujen sanomaa on saatettu hiukan uudistaa. Taulut tehtiin koteihin, ja niinpä teksteissä korostuvat kodin elinpiiri ja sen arvostaminen. Rakkautta ja ystävyyttä tauluissa on painotettu monella eri tapaa. Satakunta vuotta sitten ne löysivät paikkansa porvariskoteihin, mutta myös kaupunkityöläisten hellahuoneisiin sekä lopulta maaseudun tupiin ja torppiin. Mutta huoneentaulujen tekeminen iltapuhteena oli mukavaa ja viihdyttävää, joten taulut saivat hyväksynnän hengellisen sisältönsä edesauttamana. Uusi muoto, vanha sisältö Nykypäivänä huoneentaululla on monia muotoja. Kaikenlainen työteliäisyys on ollut jokapäiväisen leivän edellytys. Oma koti kullan kallis. Suomea lemmi ja palvele, totuuden edestä taistele! Kasviaiheisiin koristeisiin saatiin inspiraatiota kansallisromantiikasta ja jugendista, jotka taas ammensivat kotoisesta luonnosta. Rakkaus ei väsy tai Olkoon joka päivä rakkauden päivä tai Hyvä ystävä on aina tervetullut. Museovirasto.. Iloinen sydän ja rauhaisa koti on elämän onni tai Lempi kodin luoja, koti lemmen suoja. Kauniit kesäpäivät on säilötty seinälle, jossa ne ilahduttavat vuodenajasta riippumatta. Martat halusivat sivistää koteja, ja asiaa edistettiin muiden muassa huoneentauluin. Terve päivä pohjolahan, Terve Suomehen suvinen aika! tai Mä olen paimentyttönen ja iloinen kuin perhonen. Tauluja tuotiin lahjaksi uuteen kotiin tai naimisiin menneelle parille. Alettiin puhua kodikkaasta sisustuksesta, jossa asukkaat viihtyvät. Oma koti mullin mallin tai Tänne on aina hyvä tulla, täällä tuoksuu kakku ja pulla. MIINA LEPPÄNEN KUVASSA Aune Mannilan 1920-luvulla tekemä huoneentaulu. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma Suomen kansallismuseo, Kansatieteelliset kokoelmat. Ja päivät pitkät kaitselen mä vuohilaumoja. Paimenessa lapset tekivät yleensä tuohitöitä, mutta metsälaitumelle on voitu mennä myös kirjontatyön kanssa
Kirjailijan lempihahmo, hyväsydäminen Vaahteramäen Eemeli täyttää jo 60 vuotta. Toisaalta pitkä ero omasta lapsesta toi Lindgrenin elämään itkun, joka ei koskaan loppunut. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA ASTRID LINDGRENIN lapsuudenkodissa Näsissä pääsee kurkistamaan opastetuilla kierroksilla kirjailijan lapsuuteen. 26 ~ askel 11/23 Astrid Lindgren kirjoitti sisäiselle lapselleen Lapsuus Vimmerbyssä loi kirjailija Astrid Lindgrenin elämälle pohjan, jossa tärkeintä oli turvallisuus, vapaus ja leikki. Astridin lempileikissä – jota myös Peppi, Tommi ja Annika mielellään leikkivät – ei saanut koskea lattiaan.
Joka ikisen äyrin minkä hän sai säästettyä, hän käytti matkustaakseen Lassen luokse Kööpenhaminaan. Kun Astrid alkoi odottaa lasta naimisissa olevalle esimiehelleen, Vimmerby järkkyi luultavasti pahemmin kuin Kustaa Vaasan evätessä siltä kauppapaikkaoikeudet. Kirja julkaistiin Ruotsissa vuonna 1945 ja Suomessa jo vuotta myöhemmin. askel 11/23 ~ 27 Astrid Lindgren kirjoitti sisäiselle lapselleen M itä on olla ihminen, kysyi Astrid Lindgren itseltään. Keväällä 1934 syntyi Karin-tytär. Äiti ja poika pääsivät asumaan yhdessä vasta, kun Astrid meni naimisiin Sture Lindgrenin kanssa 1931. Rohkeasti ja avoimin mielin hän tarkkaili itseään ja maailmaa. Melukylän onni Astrid sai jatkuvasti kirjeitä lapsilta, jotka halusivat tietää, onko Melukylä olemassa. Jotkut heistä ovat aikuisia, mutta hyvin monet lapsia. Mikäli on, he halusivat muuttaa sinne heti. ”Villit hevosetkaan eivät olisi saaneet minua jäämään sinne”, on Astrid Lindgren myöhemmin, kuvannut. Hänen mukaansa kaksi asiaa tekivät hänen lapsuudestaan sen, mitä se oli: turvallisuus ja vapaus. Oli turvallista kasvaa toisistaan niin paljon välittävien vanhempien kanssa, jotka olivat tarvittaessa aina paikalla. Lahjakkaalle kirjoittajalle tarjottiin 17-vuotiaana paikkaa Vimmerbyn sanomalehdessä. Turvattomat lapset ja nuoret eivät koskaan lakanneet askarruttamasta kirjailijan mieltä. Pienessä ruskeassa lippaassa Näsin kamarissa ovat tänäkin päivänä tallessa ne rakkauskirjeet, joita Samuel ja hänen vaimonsa Hanna vuosina 1903– 1905 kirjoittivat toisilleen. ”Olen pahoillani kaikkien puolesta, jotka eivät asu Melukylässä”, Melukylän Anna sanoo. Astridin mukaan Melukylä oli kyllä olemassa, mutta kauan sitten. Siksi ne ovat myös niin lohduttavia. Jens Andersen kertoo elämäkertakirjassaan, miten Astrid oli kirjoittanut päiväkirjaansa vuonna 1957: ”Mikään suru ei koske niin kovasti kuin se, joka koskee myös lapsia.” Astrid suoritti opinnot loppuun ja hankki työpaikan. Pepin tarinoita voi nykyään lukea vaikka vietnamin, esperanton tai heprean kielellä. Mikään suru ei koske niin kovasti kuin se, joka koskee myös lapsia.. ”Jos olisin Jumala, niin itkisin”, hän kirjoittaa, kun ulkomaailmasta tulee liian paha ja sietämätön. Maanviljelijä Samuel August Ericsson perheineen asui vanhassa pappilassa Näsin tilalla. Astrid oli kertonut tarinoita Peppi Pitkätossusta Karinille jo kolmen vuoden ajan, kun hän alkoi kirjoittaa Pepin tarinoita muistiin, aluksi vain Karinille syntymäpäivälahjaksi. Kirjailijan luovuuden lähde löytyy Smoolannista, Vimmerbyn pikkukaupungista, jossa hän syntyi marraskuussa vuonna 1907. Kirjeet kertovat aidosta rakkaudesta ja intohimosta sekä harvinaisesta tavasta kuvata pieniä arkipäivän asioita. Neljä sisarusta Gunnar, Astrid, Stina ja Ingegerd viettivät onnellista elämää, suurin piirtein sellaista kuin lapset Melukylä-kirjoissa. Tavallaan koko hänen kirjoittamisensa pyöri tämän kysymyksen ympärillä. ”Me leikimme ja leikimme, ihme, että emme tuupertuneet kuolleina maahan kaikesta leikkimisestä”, on Lindgren muistellut. 1920-luvun yhteiskunnassa ja Lindgrenin perheen uskonnollisissa piireissä tilannetta ei otettu kevyesti. Astrid Lindgrenin teksteissä on kuitenkin aina valoa ja toivoa. Kirjat ovat täynnä yksinäisiä ihmisiä ja yksineläjiä. Melukylän lapset juoksivat paljain jaloin ja rakensivat leikkimökkejä ja majoja. Sydämellä turvattomat lapset Kesti pitkään ennen kuin Astrid aloitti kirjailijan uransa, mutta hänen harvinaislaatuinen lahjakkuutensa oli jo varhain nähtävissä. Leikki, ilo ja rakkaus välittyvät Astrid Lindgrenin tarinoissa ainutlaatuisella tavalla, mutta niissä on myös paljon syvyyttä: kuolemaa, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Melukylä on tullut miljoonille lukijoille kuvaksi onnellisesta lapsuudesta. Muutoin lapset vaelsivat vapaasti kodin ympäristössä. Suuren häväistysjutun pelossa Astrid joutui lähtemään kotikaupungistaan vatsaansa piilotellen ja lähettämään lapsensa sijaiskotiin naapurimaahan Tanskaan
Astridin isä oli ainutlaatuinen kertoja. Oman lapsen jättäminen vieraiden hoiviin oli lähes ylivoimaisen vaikea ratkaisu. Siellä kasvoi hänen isänsä Samuel August, ja tänäkin päivänä siellä voi nähdä nämä kolme taloa vierekkäin. Alue on kuin kodikas, soma pikkukaupunki täynnä värikkäitä puutaloja. Erityisen paljon Eemelin todellisuus vastasi Astridin isän lapsuuden maailmaa. lopulta kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Mutta Melukylän tapahtumat ovat Astridin omia muistoja Näsistä. Hän muisti tuhansia pieniä yksityiskohtia omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Miten paljon härkä maksoi vuosisadan alussa tai mitä hänellä oli eväsrepussaan, kun hän tuli Linköpingiin vuonna 1902. Hän ei kestä muiden kärsimystä ja tekee kaikkensa auttaakseen. Tosin moni vilpittömäksi tarkoitettu asia muuttuu metkuksi ilman Eemelin tarkoitusta. Kirjailijan nimeä kantavan suuren puuhapuistoalueen rakentaminen lähelle Vimmerbyn keskustaa oli kunnianosoitus kotiseudulleen aina uskollisena pysyneelle kirjailijalle. Tänä vuonna 60 vuotta täyttävä Eemeli näyttää enkeliltä, mutta tekee enemmän metkuja kuin vuodessa on päiviä. Maailmaa, jota ei enää ole. Sekä Lindgrenin persoonaan että hänen kirjailijantyöhönsä vaikutti ratkaisevasti aviottoman lapsen saaminen 1920-luvulla ja sen aiheuttamasta ahdingosta selviäminen. He ovat päässeet keskelle rakkaitten satujen ja tarinoitten tapahtumia. ”Kun aloin kirjoittaa Eemelistä, Iidasta, isä Anttonista ja äiti Almasta, Liinasta, Aatusta, Pöperö-Maijasta ja koko Kissankulmasta, silloin tuntui kuin olisin tullut kotiin”, hän kirjoittaa. Juurettomuutta ja elämäniloa Vimmerbyn kaupunki on nykyään yhtä suurta Astrid Lindgrenin maailmaa. Vilpitön metkuilija ”Tiedätkö mitä Vaahteramäen Eemeli teki kerran?” Näin Astrid sanoi yhtäkkiä kolmevuotiaalle pojanpojalleen, joka vain huusi. ”Kuolema ja rakkaus ovat suurinta, mitä ihminen voi kokea”, hän perusteli.. Eemeli-kirjat ovat täynnä tapahtumia ja sukkeluuksia, jotka ovat peräisin kirjailijan omasta mielikuvituksesta, mutta Samuel Augustin ääni kuuluu koko ajan taustalla. Eemelillä on ainutlaatuinen kyky kääntää jumalaapelkäävä ja järjestyksestä pitävä Smoolannin maaseutu ylösalaisin. 28 ~ askel 11/23 Kun Astrid Lindgren kertoo Melukylästä, hän kirjoittaa Svedtorpista, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Vimmerbyn ulkopuolella. Eemelistä oli Lindgrenin mukaan mukava kirjoittaa, koska tämä sattui olemaan lapsi melkein samanlaisessa maailmassa, jossa hän itse oli elänyt pienenä. Toisin kuin Eemelin aikalaiset, lukija tietää, että hän menestyy elämässä ja loistaa Kun aloin kirjoittaa Eemelistä, Iidasta, isä Anttonista ja äiti Almasta, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Kaduilla vaeltaa iloisia lomalaisia eri puolilta maailmaa. Astrid Lindgren Världin välittämä kuva ei ole väärä, mutta ei myöskään koko totuus kirjailijan tuotannosta, jossa juurettomuus ja suru nousevat esiin siinä missä hyvä olo, elämänilo ja hauskanpitokin. ”Ehkä tuon itkun takia olen niin vahvasti aina pitänyt lasten puolta kaikissa yhteyksissä.” Astrid Lindgren ei kaihtanut lastenkirjoissaan rankkojakaan aiheita. ”Se itku on yhä minussa, ja varmaan pysyy niin kauan kuin elän”, hän kertoi Margaret Strömstedtin kirjoittamassa elämäkerrassa. Kirjoja ei kuitenkaan saa ymmärtää omaelämäkertoina. ASTRID LINDGRENIN maailmassa voi sukeltaa Lindgrenin kirjojen miljöisiin ja nähdä erilaisia esityksiä. Karl-Johan vaikeni, hän halusi tietää mitä Eemeli teki
Siellä on monenlaisia eläimiä ja tilaa vaikka piknikille. Vuonna 1983 Astrid kirjoitti: ”Minä kyllä tiedän, mikä ei ole elämän tarkoitus. Hautakivi lapsuuden lehmihaasta Lindgrenin julkisuuskuva hänen kirjailijavuosinaan ei kerro totuutta siitä, mitä hän tunsi sisimmässään. Haalia rahaa ja esineitä ja asioita, elää julkkiselä. askel 11/23 ~ 29 MELUKYLÄN TALOT seisovat Svedtorpissa. Varsinkin hänen päiväkirjansa saa ottaa vastaan hänen purkauksensa siitä, miten kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua, elämä on katoavaa, ohimenevää, epävakaata ja aika ajoin merkityksetöntä. Ja kuka osaisi elää paremmin hetkessä kuin lapsi ja lapsi aikuisen sisällä. Talot ovat yksityisomistuksessa, mutta pihapiirissä on alueita, joissa lapset voivat päästää mielikuvituksensa valloilleen. Astridin isä Samuel August on aikoinaan asunut niistä keskimmäisessä. ASTRID LINDGRENIN muisto elää Vimmerbyn hautausmaalla. Siitä huolimatta hän koki, että aikansa oli myös ilolle, nautinnolle, rakkaudelle ja leikille
Tiivis yhteys vanhempiin säilyi läpi elämän, eikä kuolemakaan sitä rikkonut. Lapsuudenkodin puutarhat muuttavat muotoaan joka vuosi – ne ovat kuin satu ilman loppua. KISSANKULMASSA Astrid Lindgrenin kirjojen tunnelma elää aidoimmillaan. RAKASTETTUA kirjailijaa voi käydä tervehtimässä kaupungin keskustassa Vimmerbyssä.. Verstas huoneessa voi tietenkin ihailla Eemelin puuukkoja. Astrid halusi uurnansa laskettavaksi syntymäkaupunkiinsa Hannan ja Samuel Augustin viereen. ”Sisimmässäni olen aina pieni maalaistyttö Vimmerbystä, kirjoitan sisälläni olevaa lasta varten”, hän oli todennut. Hänen hautakivensä on peräisin lapsuuden lehmihaan kiviaidasta, ja siihen on kaiverrettu Astridin nimikirjoitus. 30 ~ askel 11/23 mää ja esiintyä viikkolehtien julkkispalstoilla, pelätä yksinäisyyttä ja hiljaisuutta niin paljon, ettei koskaan ehdi ajatella rauhassa: Miten käytän tämän lyhyen hetkeni maan päällä?” Astridin mielestä kaikki hänen inspiraationsa lähteet olivat olleet hänen turvallisessa lapsuudessaan. Näsin pihapiirissä tuoksuu Smoolannin luonto, joka oli niin lähellä Astrid Lindgrenin sydäntä. Lähteitä ja kirjallisuutta: Jens Andersen: Astrid Lindgren Tämä päivä, yksi elämä Lena Törnqvist: Astrid från Vimmerby Margareta Strömstedt: Astrid Lindgren LindgrenStrömstedtNorman: Lapsuuteni Smoolanti Kerstin Ljundgren: Astrid Lindgren lastenkirjailija Christina Björk – Eva Eriksson: Astrid Lindgrenin lapsuuden maailma Jacob Forsell – Johan Erséus Margareta Strömstedt: Astrid Lindgren Elämäni kuvat Kuolema ja rakkaus ovat suurinta, mitä ihminen voi kokea
Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi KAMALAT ÄIDIT VOIMAANTUVAT VERTAISTUESTA SANAT LAAJENTAVAT MAAILMAN RAJOJA HELVETINKOLUN ROTKO TEKI VAIKUTUKSEN ELÄMÄNTAITO: JUHA TANSKA: LUONTORETKELLÄ: irtonumero 9,50 € 10 / 23 Lapsen kuolema teki saamelaisesta Maarit Maggasta käsityöammattilaisen Puutarhaterapia auttaa mielen ongelmissa Kirjailija-pastori Tomas Sjödin: Itkevä ihminen on kaunis M. 59,40 €) Tee tilaus viimeistään 16.11.2023, niin saat tilaajalahjaksi joulukalenterin. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. + 6,9 snt/min. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. ilmestyvä ihana joulukuun numero. yht. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. https://kamp.jaicom.com/kotimaa/add-to-cart/1741. H yvä n elä m än eri ko isle hti Kestotilaus Kampanjakoodi: A6KK+K43 Tilauksen ensimmäinen lehti on 1.12. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua. Marraskuun kestotilaustarjous 6 kk + tilaajalahja 43 € (Norm. Tarjous on voimassa 16.11.2023 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Numminen: Elämässä on tärkeää suvaitsevuus, sivistys ja tutkittu tieto asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. A. Paperilasku 5 € + alv 10 %
Samalla muistan näkemäni dokumentin, jossa haastateltiin bangladeshilaista vaatetehtaan työntekijää. Nykyään sama tapahtuu halpatuotantomaissa. Nainen oli joutunut jättämään vauvansa maalle sukulaisten hoiviin, ja kuitenkaan hän ei tienannut t-paitojen ompelulla edes sen verran, että olisi saanut työnteon vaatimat kalorit kasaan aterioillaan. Kesämökkimme lähiseudulla on ruukkikylä, josta on tullut suosittu matkailukohde, mutta minua se ei houkuttele. Samaan aikaan tulee huono omatunto siitäkin, etten osaa olla iloinen niiden puolesta, jotka voivat elättää itsensä tekemällä artesaanisuklaita tai pienpanimo-oluita. Tuntuu musertavalta ajatella, että meidän loputon tarpeemme viihdykkeille ja krääsälle orjuuttaa miljoonittain ihmisiä jossain muualla. 32 ~ askel 11/23 V anhaan rautaruukkiin on remontoitu kulttuurikeskus: on leffateatteri, rouhea pubi terasseineen ja somia puoteja, joissa myydään vintagea, lahjatavaraa sekä käsitöitä. Tuplasti huono omatunto Epämukavaa tunnetta ei voi välttää. Raskas työ jätti varmasti jälkensä jokaiseen työläiseen tavalla tai toisella. Vaikka kuinka yrittäisin boikotoida halpavaateketjuja, päälläni on aina niistä jotain, vähintään sukat ja alusvaatteet. Suomalaiset voivat keskittyä nauttimaan artesaanisuklaata ruukkikylän suurten tammien katveessa samalla kun toisella puolella maailmaa luonto saastuu, jotta meille saataisiin valmistettua tarvittavia ja tarpeettomia kapistuksia. Samanlaisia kokonaisuuksia on ympäri Suomen ja ne herättävät minussa aina ristiriitaisia tunteita. Haikailen, että kunpa valimossa tehtäisiin vielä rehellistä työtä, siis valmistettaisiin keskuslämmityskattiloita, mutta tietenkään en haluaisi olla itse tekemässä niin raskasta työtä. Kun olin lapsi, sukulaismies sekoitteli valimossa myrkkyaltaita ilman hengityssuojaimia. Esimerkiksi puhelimiin tarvittavien metallien käsittely tuhoaa työntekijöiden terveyden, koska minkäänlaisia työturvallisuusmääräyksiä – työterveyshuollosta puhumattakaan – ei ole. Työn raskaan raatajat Suomi ylpeilee sillä, että elämme ekologisemmin kuin moni muu valtio. Nykyään kylässä asuu kaupunkien hälyä paenneita ihmisiä, jotka valmistavat artesaanisuklaata, pienpanimo-oluita ja käsitöitä. Samaan aikaan kun istun taiteilijaseurueessa valimoon perustetussa pubissa nauttimassa vapaa-ajastani, joku jossain raataa ilman vapaa-aikaa tai edes riittävää ravintoa, jotta minä saisin halpoja kulutushyödykkeitä. Kun suomalaiset ruukit vielä olivat toiminnassa, ne tuhosivat sekä ympäristöä että työntekijöiden terveyden. Tämä koskee kuulemma erityisesti puhelimien kierrätystä, sillä metallit otetaan talteen yleensä nyrkkipajoissa. Se tuntuu käsittämättömän tekopyhältä, kun ottaa huomioon, että tuotanto on ulkoistettu kaukomaille. Kun mediassa esitellään taas jotain uutta keksintöä seksivälineiden alalla, mietin niitä työntekijöitä, jotka valmistavat kaikki nuo suristimet ja puristimet jossain kaukana. Siiderillä valssaamossa Kohtuullinen elämä Laura Honkasalo • Kirjailija. Kylässä asui ruukin työläisiä ja siellä elettiin tavallista elämää. Bangladeshilaiselle hikipajaompelijalle ei jää aikaa katsoa putkeen monta tuotantokautta yhdysvaltalaista viihdesarjaa, hän ei ehdi elokuvateatteriin, eikä ainakaan pääse ikinä oopperaan. Alun perin rautaruukissa valmistettiin esimerkiksi maataloustyökaluja, höyrykoneita ja venemoottoreita. Lehtihaastatteluiden perusteella ruukkikylän nykyiset asukkaat vaikuttavat oikeasti onnellisilta ja valimopaikkakunnalla riemuitaan siitä, että sinne on saatu oma kulttuurikeskus. Samaan aikaan teollisuus on siirretty Suomesta suurelta osin halpatuotantomaihin. On totta kai hienoa, että vanhoja teollisuusrakennuksia pelastetaan ja pikkupaikkakunnille tuodaan kulttuurikeskittymiä, mutta samalla jokin hiertää
askel 11/23 ~ 33 Hukattu lahjakkuus 1800-luvulla ajateltiin (ainakin joissain piireissä), että Jumala on määrännyt kullekin oman paikkansa, toiset palvelijoiksi, toiset oppineiksi, toiset ruukinpatruunoiksi ja toiset valssaamoon hikoilemaan. Minä en osaa ajatella niin. Suomessa moni tuntuu edelleen ajattelevan tähän tapaan. Joku työn raskaan raataja olisi voinut olla lahjakas säveltäjä tai viisas filosofi, jos olisi saanut mahdollisuuden. Tuntuu, että on täysin sattumaa, että minä satuin syntymään Suomeen ja joku t-paitojen ompelija Bangladeshiin. Kun lukee köyhyydestä ja kovasta raadannasta entisaikain Suomessa, tulee mietittyä, miten paljon lahjakkuutta on hukattu. Ju kk a Gr an str öm TUNTUU MUSERTAVALTA ajatella, että meidän loputon tarpeemme viihdykkeille ja krääsälle orjuuttaa miljoonittain ihmisiä jossain muualla, Laura Honkasalo kirjoittaa.. Ei minussa ole mitään sellaista, mikä oikeuttaisi hyvinvointiin ja ylelliseen elämään. Kun istun taiteilijaseurueessa nauttimassa vapaa-ajastani, joku raataa ilman vapaaaikaa tai edes riittävää ravintoa. Sama pätee köyhien maiden raatajiin. Joku muu saa luvan valmistaa heidän keskuslämmityskattilansa ja seksivälineensä. He ovat sitä mieltä, että heille kuuluu hyvinvointi vain siksi, että he ovat sattuneet syntymään Suomeen
Maailmankaikkeus elää vaiheittain kuten ihminenkin, niin että yksilöllisyys on oikeastaan harha. Ihmiset ovat kuitenkin aina ja kaikkialla haudanneet vainajansa.. Sanalla tarkoitetaan tunteita, uskomuksia ja rituaaleja, jotka liittyvät kuoleman kohtaamiseen ja edesmenneiden muistamiseen. Suomalainen kuolemankulttuuri on sanastoltaan poikkeuksellisen monipuolinen. EMILIA KARHU Kulttuuri Pixabay ERI PUOLILLA maailmaa kuolema kohdataan eri tavoin. Muutenkin laissa painottuu aiempaa enemmän yksilön toiveet. Uskontotieteilijä Uno Harvan mukaan kuolleet esi-isämme päihittivät moraalinvartijoina Ukko Ylijumalan ja Taivaan Isän. Jumala luo maailman ja myös päättää kaikkivaltiudessaan sen, jolloin alkaa ikuisuus. Nykyisenä yksilöllisyyden aikana myös kuolemankulttuuri yksilöllistyy. Näin lausui aikanaan saksalainen eksistentialisti Martin Heidegger. Suomensukuisissa kielissä on uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäisen mukaan toistakymmentä sanaa tai ilmaisua sille, mistä englanniksi puhutaan sanoilla death (kuolema) tai dying (kuoleminen). Muinaissuomalaisessa perinteessä manan maille menneet otettiin huomioon arjessa ja juhlassa. Juha Pentikäinen näkee maailman kuolemankulttuureissa kaksi peruslinjaa. Ihmiskunnalla on ollut koko sen olemassaolon ajan rikas kuolemankulttuuri. Kuolema Rikas kuolemankulttuuri N iin kauan kuin olen, olen kuolevainen. Olennaista oli siis pitää vainajiin hyvät välit. Maailmankuva on lineaarinen: kuin jana, jolla on alku ja loppu. Ihminen elää, kunnes kuolee. Lähi-idän uskonnoissa, kuten juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa, uskotaan maailman ja ihmisen ainutkertaisuuteen. Hautaustoimilaki salli Suomessa vuonna 2003 vainajan tuhkan sirottelun ilmaan, mereen tai vaikka kesämökkitontille, mikäli edesmennyt niin halusi. 34 ~ askel 11/23 3.11.–1.12. Saatetaan uskoa karman lakiin ja jälleensyntymiseen tai tavoitella elämänjanon sammumista ja pääsyä nirvanaan. Kun yksilöä ei varsinaisesti ole, ihmisen kuolemaakaan ei pidetä ainutkertaisen totaalisena. Intiassa, Kiinassa ja Japanissa syntyneiden uskontojen maailmankuva on syklinen
Isä oli hakenut pankista liiroja ja saanut niitä liikaa. Ulla-Maija Paavilainen ja Katarina West. Alkaa kolmen vuoden taistelu vaikeasti hoidettavan syövän kanssa ja vähittäinen sopeutuminen väistämättömään kuolemaan. On synninhädästä kärsivä pappi, on uskonasioita epäilevä pappi ja pappi jolla on muita naisia. Tarina alkaa Viktorin kuolemasta. Kirjan loppupuolella myös Ulla-Maija Paavilaisen teksti koskettaa ja puhuttelee syvästi. Kirja kertoo ennen kaikkea Katariina Westin ainutlaatuisesta elämästä ja hänen henkisestä ja fyysisestä matkastaan kohti sen loppua, mutta samalla myös italialaisesta kulttuurista, rakkaudesta, pelosta, sisaruudesta, Jumalan etsimisestä, kivusta ja elämän jatkuvuudesta. Ne vievät Johanin matkalle Italian Monzaan, jossa perhe oli viettänyt lomaa sotien jälkeen. Johanin muistoista kuoriutuu isä, joka yrittää avata elämäänsä pojalleen. Johan etsii isäänsä muistoistaan ja ihan konkreettisista paikoista. On myös kovin lakoninen äiti, joka purki oman turhautuneisuutensa pianoon. EMILIA KARHU Päivät jotka sain. Kirjapaja 2023. Kirjan alku on osin tekopirteän tuntuinen, mutta sivulta 83 alkaa kiehtova ja riipaiseva Katariina Westin itse kirjoittama kuvaus tuosta matkasta, jolle kukaan alle viisikymppinen äiti tuskin toivoisi joutuvansa. askel 11/23 ~ 35 JUKKA PAKKANEN: Isä joka katosi. Kertomus kauneudesta, toivosta ja elämän hauraudesta. Yhtäkkiä kaikki muuttuu. Hänen isänsä Viktor Aho on sodasta palanneita miehiä ja pappi. Hän lähti palauttamaan ylimääräisiä pankkiin ja palasi vasta muutaman päivän päästä. Kaveruus rakentuu ymmärryksen hetkistä, vaikka sanat jäävät vajaiksi. Ar i H ai m i. Aviador 2023. Äidin mielestä isällä oli asioita selvitettävänään. Niin näyttää tulevan. Sillä matkalla isä katosi. Ja mies, joka vaikenee siitä, mihin Monzassa katosi. ”Silloin Monzassa...”, ovat kuolevan viimeiset sanat. Kuukauden kirja Poika etsii jälkiä isästään P aljon puhutaan äidin ja tyttären suhteesta, mutta isän ja pojan suhteessakin on omat kipukohtansa. Se kertoo sodanjälkeisen sukupolven vaietusta tuskasta ja anteeksiantavasta rakkaudesta. Poika Johan Aro on lehtikuvaaja. Jukka Pakkasen pieni romaani on kuin koru, tiiviydessään rönsyilevä. ”Pojat etsivät jälkiä isästään elämänsä loppuun asti”, isä sanoo. ”Sinä olet hieno poika, Johan. Kirjailija Jukka Pakkasen yhdeksästoista romaani Isä joka katosi on kertomus toisiaan etsivästä isästä ja pojasta. Rivien välit täynnä kätkettyjä tunteita. FREIJA ÖZCAN Kirjat Rohkeus elää – ja kuolla SUOMALAINEN KATARINA elää Italiassa Toscanan maaseudulla valtavassa huvilassa poikansa ja aviomiehensä kanssa kenties elämänsä parasta aikaa, vaikka rahahuolet painavat ja riittämättömyyden tunteetkin joskus. Meistä tulee vielä hyvät kaverit”, isä lausahti Johanille Monzan jälkeen. Isän palattua ei asiasta puhuttu
Näyttelyyn voi tutustua 7.1.2024 saakka. Teollistumisen myötä syntyivät lastentarhat ja seimet. EMILIA KARHU Ty yn i Va hte r/ M us eo vir as to Äitien puutteesta BRIT BENNETIN Äidit kertoo kolmesta kalifornialaisnuoresta Nadiasta, Aubreysta ja Lukesta. Lisäksi paneudutaan siihen, mitä päivähoidon varhainen esineistö kertoo aikansa ajattelusta ja kasvatusideologiasta. Näyttelyssä tutustutaan päiväkodin arkeen menneinä aikoina ja pohditaan, mikä on muuttunut ja mikä säilynyt. Nadia on hiljattain menettänyt äitinsä ja Aubrey on joutunut lähtemään oman äitinsä luota. Ainoat läsnäolevat äidit ovat Upper Roomin vanhat rouvat, jotka toimivat kirjassa kertojina. Ami Aspelundin 50-vuotisjuhlakonsertti järjestetään puolestaan Kauniaisissa Uudessa Paviljongissa. Tammi 2023. Naantalissa hemmotellaan swingin ystäviä Kaivokatu Swing Bandin isäinpäiväkonsertilla Kristoffer-salissa. Juvan mieslaulajien 75-vuotisjuhlakonserttia pääsee kuulemaan Martti Talvela -kampuksen auditoriossa. Suomen Solistiyhdistyksen Klang-konsertti Helsingin Musiikkitalossa koostuu viiden nykysäveltäjän sooloja duoteoksista. Hän päätyy aborttiin, koska on juuri päässyt collegeen ja mielessä painaa oman, nuorena raskaaksi tulleen äidin kohtalo. NOORA WIKMAN ÄIDIT. EMILIA KARHU VUONNA 1927 otetussa kuvassa serkukset Liisa ja Helvi ovat ”skammissa”. Varsinainen kaupungin järjestämä toiminta alkoi vuonna 1927. Toisinaan aivan pienetkin lapset otettiin mukaan pellolle – tai jätettiin keskenään oman onnensa nojaan. Bennet on kertonut aloittaneensa kirjan kirjoittamisen ollessaan 17-vuotias, mikä näkyy elävänä ja uskottavana nuorisokuvauksena. Joensuussa voi suunnata monen sukupolven voimin Ti-Ti Nalle -konserttiin Carelia-saliin. Bennet kuvaa terävästi seurakunnan elämää, yksilöiden moraalisia valintoja, niiden suhdetta yhteisön moraaliin ja niistä koituvia seurauksia. Suomentanut Maria Lyytinen. On viimeinen kesä ennen collegeen lähtöä, ja Nadia tulee raskaaksi. BRIT Bennet. Kirja kertoo myös rakenteellisesta rasismista ja mustien elämästä osana valkoista yhteiskuntaa. AIEMPINA VUOSISATOINA lapsia saattoivat hoitaa huutolaismummo, pikkupiika tai oma sisar, kun vanhemmat olivat töidensä parissa. Äidit ei olekaan kirja äitiydestä vaan sen puutteesta: Nadian ja Aubreyn äidit ovat poissa. Hämeenlinnassa yksityisen päiväkotitoiminnan aloitti neiti Siiri Böök 1900-luvun alussa. Tuolle päivälle osuu konsertteja, jotka saattaisivat ilahduttaa isää tai isoisää. Nadia ei halunnut olla äiti ja Aubrey haluaa, siinä onnistumatta. Suomen ensiesityksensä konsertissa saa mekaanisesta inspiraatiosta kumpuava Sebastian Hillin soolopianoteos Rack and Pinion pianisti Joel Papinojan tulkitsemana. Omat ja lainatut sylit. Luke on paikallisen Upper Room -seurakunnan papin poika. Hämeenlinnan kaupunginmuseon Museo Skogsterin uusi näyttely esittelee lastenhoidon historiaa. Oulussa Madetojasalissa Lasse Hoikka & Souvarit pitää 45-vuotisjuhlakonserttinsa. 36 ~ askel 11/23 Kulttuuri Sävelten siivin isäinpäivänä ISÄINPÄIVÄÄ VIETETÄÄN jälleen sunnuntaina 12.11
Testamenttilahjoituksesi avulla annat paremman tulevaisuuden ja toivon kaikkein heikoimmassa asemassa eläville ihmisille. Näyttely käsittelee paitsi herätyskellojen tekniikkaa, historiaa ja muotia myös ajan mittaamista ja hyvien yöunien vaikutuksia. EMILIA KARHU LIPUT 0600 30 5757 (1,53 €/min+pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 • www.lippu.fi David Seidler KUNINKAAN PUHE Luota omaan ääneesi ENSI-ILTA 24.1.2024 SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ Kevään ohjelmistossa myös: Musikaalikomedia Tootsie Nummisuutarit • Emma • Lokki Ryhmäedut jo 20 hengen ryhmälle! Tilaa ilmainen testamenttiopas kotiisi ja tutustu rauhassa testamentin tekoon liittyviin käytännön kysymyksiin. Fidan testamenttiopas > Tilaukset sähköpostilla: testamentti@fida.fi > Testamenttiasioissa sinua palvelee apulaistoiminnanjohtaja Jyrki Palmi Puh. 050 4777 570. Jätä jälkeesi parempi maailma. Näyttelyssä pääsee ihailemaan satoja nostalgisia herätyskelloja. Nykyisin valtaosa aamuherätystä tarvitsevista turvautuu kännykkänsä herätystoimintoon. Su om en ke llo ja ko ru m us eo Kr uu nu Herätyskellojen pirisevä maailma KUN PÄIVÄT lyhenevät ja aamut pimenevät, varhainen sängystä nouseminen muuttuu monille hankalaksi. Espoossa sijaitseva Suomen kelloja korumuseo Kruunu palauttaa kuitenkin näytte lyssään mieliimme herätyskellojen pirisevän maailman
Siellä toimii apteekki, koulu, juustola, ratsastustalleja, kanaloita, sepän paja sekä riistaherkuistaan kuulu ravintola. Naurislyhtykulkueessa kirkolle Hattu & sivellin Maija Paavilainen • Aforistikko ja taiteilija Paimen ei kerro mistä tulee tai mihin menee seuraavaksi, eikä sitäkään, miten kauan viipyy seudulla.. Kun aatto pimenee, on aika pysähtyä juhlaan. Kukaan ei tiedä hänen nimeään. Kun lähestymme aitausta, vuohikatras kirmaa paikalle toivoen saavansa ylimääräisiä herkkuja. Vuoden sato on korjattu talteen ja työt pellolla ja puutarhassa ovat aikataulussaan. MANDACHISSA ON viljelty jo varhaiskeskiajalla maata ja pengerretty rinteitä viiniköynnöksille. Kaikki ovat mustia vyötärölle saakka ja siitä hännänpäähän valkoisia. Isäntäväkemme innostuu kertomaan seudun tapahtumia. Kylän keskelle rakennetun kirkon kello muistuttaa neljännestunnin välein ahkeria kyläläisiä ajan kulumisesta. Koko kylä kokoontuu teiden varsille seuraamaan lyhtykulkuetta. Hän yöpyy laumoineen niityllä, mutta suostuu sateella ja pakkasella siirtymään yöksi talliin lampaineen. Epäillään hänen olevan se Oikea Hyvä Paimen. Täällä puhutaan paimenesta, joka vaeltaa lammaslaumansa kanssa pyhäinpäivän ja joulun välisenä aikana Aargaun kantonissa. Muualla en ole tavannut Luojan näin muodikkaasti värittämiä vuohia. Haarahaukka piirtää kirkkaita kaaria korkealle taivaan sineen. Läheisessä pyökkimetsässä on ratsuteiden risteykseen pystytetty Kustaa II Adolfin muistolle Schwedenkreutz eli Ruotsin risti kertomaan ohikulkijoille uskonsodaksikin kutsutun 30-vuotisen sodan kauhuista. Maistelemme syksyn antimista valmistettuja herkkuja. Kylässä kasvatetaan eläimiä ja viljellään maata myös tänään. Vaihdetaan tervehdyksiä, muistellaan kylän poisnukkuneet, kerrotaan viimeisimmät kuulumiset ja erotaan jatkamaan aattoiltaa kotona. Hänen tuloaan odotetaan Mandachissakin. Sanotaan hänen tuovan tullessaan onnea koko seuraavaan vuoteen. 38 ~ askel 11/23 S ukulaisperheen vieraina pohjoissveitsiläisessä Mandachin pikkukylässä olemme saaneet tutustua paikalliseen kulttuuriin ja elämäntapoihin. Moni muistelee kulkeneensa nauriskulkueessa samoja lauluja laulaen. Katson ulos ikkunasta. Etenemme verkkaisesti juhlavalaistun kirkon luo. Kylä herää kukonlauluun tai kirkonkellojen soittoon. Kylä valmistautuu pyhäinpäivän viettoon. Paimen ei kerro mistä tulee tai mihin menee seuraavaksi, eikä sitäkään, miten kauan viipyy seudulla. Koululaiset sytyttävät kynttilät kovertamiinsa naurislyhtyihin. Suurin, komein ja pitkäsarvisin kellokas ynähtää äänekkäästi, ja jokainen jatkaa kiltisti aterioimistaan. Poikkeamme ihastelemaan kukkaistutuksin ja kynttilöin koristeltuja hautoja
askel 11/23 ~ 39 MAIJA PAAVILAINEN muistelee kolumnissaan pyhäinpäivän viettoa ja sadonkorjuun juhlaa sveitsiläisessä pikkukylässä. Ju kk a Gr an stö m. Mieleen jäivät myös Luojan muodikkaasti värittämät vuohet
Omassa elämässään Milla on saanut tuntea anteeksiannon voiman. Hanketta tukee Suomen ulkoministeriö. Yhden ihmisen koulutus koituu koko yhteisön hyväksi. Elämäntehtävänä köyhimpien voimauttaminen Milla Happonen johtaa Ugandassa järjestöä, joka kouluttaa slummien asukkaista omilla jaloillaan seisovia yrittäjiä. TEKSTI: KIRSI-KLAUDIA KANGAS • KUVAT: CARING HANDS MILLA HAPPONEN kokee, että Afrikka valitsi hänet. Nyt hän on asunut perheineen Ugandassa jo 28 vuotta.
askel 11/23 ~ 41 Lasten kasvettua aloin kysellä omaa paikkaani ja tehtävääni.
Hannu ja Milla muuttivat kolmen lapsensa kanssa Ugandaan vuonna 1995. Kansalaisjärjestön työn piirissä on sittemmin ollut tuhansia koulutettavia. Täällä olen löytänyt oman paikkani heikoimmassa asemassa olevien voimaannuttajana, Milla summaa. Voimaantumista ja kierrätystä Milla Happonen halusi antaa huono-osaisimmille mahdollisuuden saada koulutusta, työtä ja arvostusta. – Tiimimme valitsee uudet oppilaat kursseille valtion paikallisten virkailijoiden kanssa. Koulutukseltaan hän on sairaanhoitaja. Uganda on ollut kotimaani pisimpään eli 28 vuotta. – Kokosin oppimishaluisia köyhiä naisia ja koulutin heitä valmistamaan värikkäitä koruja kierrätyspaperista sekä markkinoimaan niitä. Kokemuksen innoittamana Milla perusti 2005 Caring Handsin (Hoitavat kädet), jonka hän rekisteröi kansalaisjärjestöksi. Nämä virkailijat ovat ruohonjuuritasolla lähellä näitä ihmisiä. Tavoitteenamme on kouluttaa noin kaksisataa henkilöä tänä vuonna. – Minulle on suuri ilo nähdä satojen nuorten ja kokonaisten perheiden elämän muuttuvan koulutuksen ja työn myötä. Sydän avoinna köyhimmille Hankkeen piirissä annettava koulutus sisältää muun muassa liiketoiminnan suunnittelua, tietokoneen perustaitojen oppimista, rahoituksen saannin edistämistä, pienyritysten ja säästöryhmien perustamista sekä käytännön harjoittelua. Rikollisuus on miljoonakaupungissa yleistä. – Lasten kasvettua aloin kysellä omaa paikkaani ja tehtävääni. Osobola-hanke pyrkii vuoteen 2024 mennessä vahvistamaan kaikkiaan jopa yli 750 nuoren aikuisen toimentuloa ja luomaan kuutisensataa työpaikkaa. Suurin osa heistä on nuoria naisia ja toimintarajoitteisia, Milla sanoo. Alkuaikoina Millaa vaivasi Afrikassa myös asioiden ennakoimattomuus ja kontrolloimattomuus. On suuri ilo nähdä kokonaisten perheiden elämän muuttuvan koulutuksen ja työn myötä.. AIDSin takia orpoja ja leskiä on paljon, Milla kertoo. Hannu aloitti silloin työt kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin palveluksessa, jossa hän toimii nyt viestinnän suunnittelijana. Pousi) työpäivä alkaa hermoja kuluttavalla puikkelehtimisella Kampalan sekasortoisessa liikenteessä kohti Caring Hands Centerin toimitaloa. Milla Happosen (os. Lahjoituksia tuli niin reilusti, että Happoset pystyivät antamaan kuukauden ruokatarpeet monikertaiselle määrälle perheitä. – Olen asunut kolmella mantereella. – Suurin osa opiskelijoista on slumminuoria, orpoja, yksinhuoltajia, liikuntarajoitteisia, hiv-positiivisia tai koulunsa keskeyttäneitä. Pariskunnalla on kokemusta kansainvälisyydestä, sillä he ovat asuneet aiemmin Suomen lisäksi toistakymmentä vuotta Kanadassa, jossa Hannu Happosen sukujuuret ovat. Tähän mennessä yrittäjyyskoulutushankkeessa on vuodesta 2021 alkaen saanut koulutuksen jo yli kolmesataa oppilasta. Milla oli jo joutunut kokemaan menetyksiä keskenmenojen vuoksi. Siellä häntä odottaa innokas opiskelijajoukko, joiden Osobola-yrittäjäkoulutus on mahdollistunut Suomen ulkoministeriön tuen ansiosta. Kurssivalikoimassa on esimerkiksi saippuan valmistamisen ja leipomisen oppimista paikallisia metodeja käyttäen. Tämä ei kuitenkaan tuonut kestävää ratkaisua perheiden ongelmiin. Pelko lasten turvallisuudesta oli kova. Pihapuissa hyppelee apinoita, ja puhuva papukaija juttelee häkissään englanniksi. 42 ~ askel 11/23 M illa ja Hannu Happosen talo sijaitsee aidatulla ja vartioidulla asuinalueella Ugandan pääkaupungissa Kampalassa. Pelko loppui, kun eräs tuntematon henkilö kerran vakuutti enkeleiden varjelevan perhettä. Vahtikoirat hälyttävät, mikäli joku yrittää tunkeutua pihalle luvatta. Milla on kiitollinen Suomen ulkoministeriön tuesta käynnissä olevalle Osobola-hankkeelle. Lähes 50 miljoonan asukkaan Ugandassa on korkea työttömyysaste ja paljon pakolaisia naapurimaista. Apu moninkertaistuu, sillä yhden henkilön ansioilla saattaa elää koko suku. Osobola tarkoittaa suomeksi ’Sinä voit’. Kaoottinen liikenne, myrkkykäärmeet ja sairaudet pelottivat. Idea hyväntekeväisyysjärjestöstä lähti syntymään, kun tarjosimme ystäviemme kanssa yli sadalle köyhälle perheelle jouluaterian. Pienestä ideasta apua tuhansille Milla Happonen vietti kymmenen ensimmäistä vuotta Ugandassa kotiäitinä. Ihmisten opettaminen ansaitsemaan itse elantonsa on tuloksellista ja pitkäkestoisesti vaikuttavaa apua parhaimmillaan
askel 11/23 ~ 43 CARING HANDS Centerin toimitalossa annetaan yrittäjäkoulutusta heikoimmassa asemassa oleville Kampalan asukkaille. FLAVIA ELÄÄ todeksi unelmaansa eli leipoo ja myy tuotteitaan vilkkaalla torialueella. Milla Happonen iloitsee opiskelijoiden työllistymisestä.. Alkuun hän pääsi Osobola-hankkeessa saamansa koulutuksen turvin. FLAVIA PAISTAA kakkujaan perinteisesti alumiinipannussa, jota lämmittää kuumennettu hiekka
Äiti teki kolmivuorotöitä sairaalassa. Tämänkaltaiset onnistumiset antavat Milla Happoselle ja kouluttajatiimille voimaa työssä. Isä oli merimies ja häipyi maailmalle ennen Millan syntymää. 44 ~ askel 11/23 – Henkilökuntamme seuraa edunsaajien aloittamien yritysten edistymistä ja antaa teknistä tukea. Nyt hän toteuttaa unelmaansa, leipoo ja myy tuotteitaan vilkkaalla torialueella. Kakkuja hiekkauunista Kahden lapsen yksihuoltajaäiti Flavia on yksi Osobola-hankkeen kautta koulutuksen saaneista ja työllistyneistä. Setäni auttoi meitä uuden asunnon saamisessakin. – Flavia kävi leipomiskurssimme. Onneksi Suomessa ei 1960-luvulla kenenkään tarvinnut jäädä ilman koulutusta, kuten monessa kehittyvässä maassa yhä tapahtuu. – Tiedän mitä on isänikävä. Hän on oppinut muun muassa atk-taitoja, kirjanpitoa ja säästämistä kyläpankkitoiminnan kautta. Niistä on ollut iso hyöty oman pienen kioskin kehittämisessä kannattavaksi ruokakaupaksi. YRITTÄJÄKOULUTUS AVAA nuorille ugandalaisnaisille uusia mahdollisuuksia elämässä. MILLA HAPPONEN esittelee Caring Hands -järjestön hyväksi myytäviä tuotteita. Omien kokemustensa vuoksi Milla ymmärtää heikompiosaisia. Millan lapsuusmuistoihin kuuluu äidin auttamista siivouksessa, mutta myös hauskoja retkiä ja leikkejä kulmakunnan lasten kanssa. Olen kiitollinen, että isoisä ja setä paikkasivat isän puutetta. Täkäläisen perinteen mukaan leivonnainen paistetaan alumiinipannussa, jonka lämmönlähteenä on kuumennettu hiekka. Flavia on vapaaehtoisena auttanut myös muita kaltaisiaan käyttämään luovuuttaan ja kehittymään bisneksissään. Milla tietää Tiedän mitä on isänikävä. Olen saanut tutustua isääni aikuisena.. Pousin perhe asui isovanhempien luona, kunnes äiti sai talonmiehen töitä vastaan pienen asuinhuoneen helluntaiseurakunnasta. Milla Happonen tietää itsekin, mitä on kasvaa yksihuoltajaperheessä. Hän vietti lapsuutensa Kouvolaan kuuluvassa Inkeroisissa vaatimattomissa oloissa
78 €) Laskun voi jakaa kahteen erään. Hän on jopa vieraillut meillä Ugandassa. Aivan vielä ei kuitenkaan ole eläkepäivien aika. Olen antanut isälle anteeksi ja saanut aikuisena tutustua häneen. Tarjous on voimassa 30.11.2023 asti ja se koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Anteeksianto kantaa Hannu Happonen kantaa kortensa kokoon opettamalla vapaa-aikanaan nuoria miehiä valmistamaan persoonallisia koruja vanhoista kolikoista ja metallista. Happoset haluavat eläkkeellä asettua Suomeen, jossa heidän aikuiset lapsensakin asuvat. Huoneistoissa on suomalaisittain saunakin. Kynnykset pitää uusia tiiviiksi ja raot korjata. Suomalaisella kehitysyhteistyöllä on Osobolan kaltaisten hankkeiden ansiosta Ugandassa hyvä maine. Pariskunnan lähivuosina koittavaa eläkeikää Milla ei ole joutanut miettimään syvällisesti, sillä hän on vielä täysillä kiinni työssä. – Vierailemme vuosittain Suomessa, jolloin minun on päästävä lapsuusmaisemiini Inkeroisiin. Katselen siellä kadulla ja kaupoissa ihmisiä miettien, jospa tunnistaisin jonkun tutun. – Teemme myös kotona hiukan remonttia terassilta löytyneen kobran takia. – En koskaan kuullut äidin puhuvan pahaa isästäni, vaikka hän oli joutunut hylätyksi. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kampanjakoodi SYKSY6/45 https://kamp.jaicom.com/kotimaa/add-to-cart/1695 45 € Lehti + digi 6 kk VAIN (Norm. + 6,9 snt/min. Nettisivut: caringhandsfinland.fi MILLA HAPPOSTA mietityttää, kuka jatkaa hänen perustamansa järjestön toimintaa Ugandassa, kun hän jää eläkkeelle. – Toki olen pohtinut, löytyykö työlleni jatkaja vai päättyykö rakkaudella luodun järjestön tarina eläkkeelle lähtööni. Paperilasku 5 € + alv 10 %. Erilaisten kulttuurien ristivedossa äidin opettaman anteeksiannon merkitys elämän jatkumisessa on kirkastunut Millalle uudelleen ja uudelleen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/ puh. Instagram: caring_hands_ugand. Kotimaa-lehti on luotettava silta kirkon ajankohtaisimpiin uutisiin koko Suomessa. Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Milla on monien onnistumisten lisäksi joutunut kokemaan myös karvaita pettymyksiä. kokemuksesta, että koulutus on ainoa kestävä keino kehittyvien ja ylikansoittuneiden maiden hallitsemattoman väestönkasvun ja sairauksien hillitsemiseen. Caring Hands Centerin tontille on valmistumassa kanadalaisen hyväntekeväisyysjärjestön tuella rivitalo, jonka vuokratuloista Milla toivoo apua toimintojen varainhankintaan tulevaisuudessa. Kestotilaus. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Tilaukseen sisältyy digilehden lukuoikeudet ja pääsy Kotimaa.fi -sivuston kaikkiin uutisiin, artikkeleihin sekä digiarkistoon. LISÄTIETOA KANSALAISJÄRJESTÖN TOIMINNASTA: Facebook: Caring Hands Uganda
Rukous ja arki limittyivät toisiinsa. Ruohonjuuritason vastarinta ekonomisen ajan ylivaltaa kohtaa kuitenkin itää ja kasvaa. Ennen ensimmäistäkään aurinkotai mekaanista kelloa varhaisin ajan mitta alkoi rakentua pimeän ja valon vuorottelun sekä taivaankappaleiden kierrosta tehtyjen havaintojen pohjalle. 46 ~ askel 11/23 Liturgisen ajan paluu L änsimainen kulttuuri on siirtynyt viimeistään 2000-luvulla liturgisesta ajasta ekonomiseen aikaan. Liturgisen aikakäsityksen juuret ovat ihmiskunnan aamunkoitossa. Vaikka koti ei olisi ollut erityisen uskonnollinen, lauantai-iltapäivän askareiden kulku johti kohti lepopäivää. Ajan arvo mitataan sillä, miten paljon sen kuluessa syntyy vaurautta ja teknologista kehitystä. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi kasvaa henkilökohtaista uskonratkaisua ja evankelioimista painottava viides herätysliike. Jos kotonasi leivottiin ruisleipää, saatat muistaa, että äiti tai isoäiti piirsi kohoamaan jätetyn taikinan pintaan ristin siunauksena ja käytännöllisenä tapana tarkata taikinan kohoamista. Jumalalle varattu aika rajautui sunnuntaihin. Työpaikka ja koti erkaantuivat – vaikka ovatkin osin palaamassa yhteen etätyön myötä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä. Ylimpänä on kerran tunnissa pyörähtävä apostolien kulkue, apostolien alla astronominen kartta ja alimpana päivää, kuukautta ja eläinradan symbolia esittävä kalenteri. Lopulta 2000-luvulle tultaessa liturginen aika on työnnetty kokonaan marginaaliin. Juutalaisessa perinteessä yksi päivä viikosta pyhitettiin Jumalalle ja levolle. Päiviin, viikkoihin ja vuodenkiertoon sisältyi hetkiä ja jaksoja, jotka oli omistettu Pyhälle. Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia.” Työ ja lepo Ajan laskemiseen kietoutui jo varhain liturginen viikkoja vuosikalenteri, sillä viikon ja vuoden kierrolla, maanviljelyn ja metsästyksen keskeisillä jaksoilla ja kotitöillä oli myös hengellinen ulottuvuutensa. Pimeä ja valo Prahan raatihuoneen astronominen kello vuodelta 1410 on yksi maailman vanhimmista toimivista kelloista. Elävän välinearvo Teollistuminen ja modernin yhteiskunnan synty antoivat suurelle ihmisjoukolle mahdollisuuden elää aineellisesti hyvää elämää tavoilla, jotka olivat ennen mahdollisia vain ylimmille säädyille. Samalla ikivanhan vuodenkiertoon perustuneen ajan mittaamisen korvasi tehtaan pillin vihellys. Tänään elämme talouden hallitsemaa aikaa. Kuilu ihmisen ja luonnon välillä syveni, kun luonnolle jäi pelkkä välinearvo. Siinä on kolme osaa. Myös hiljaisuuden liike rantautui JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä Merkintöjä maan äärellä Ju kk a Gr an str öm. Ratkaisu ja hiljaisuus Yhteiskunnan murrokseen ja teollistumiseen liittyy kahden sanoitukseltaan erilaisen hengellisen liikkeen nousu Suomessa. Työn hengellinen ulottuvuus katosi. Olemme siirtyneet 24/7 digiyhteiskuntaan. Vuotuiset yhteisön suuret hengelliset juhlat kytkeytyivät maanviljelyksen rytmiin. Vanhan testamentin alkukertomukset heijastelevat tätä ajan hahmottamisen varhaisinta vaiheitta: ”Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Kun ihminen hellitti kerran viikossa töistään, hän ilmaisi sillä myös kiitollisuutta ja luottamusta Jumalaa kohtaan
Runsaan kirjallisen työnsä ohella hän kulki Suomessa paikkakunnalta toiselle ja kutsui ihmisiä ranskalaisen Taizé-yhteisön innoittamana elämänikäiselle luottamuksen pyhiinvaellukselle. Hiljaisuuden liike on rajoiltaan huokoinen. Sekä viidennen herätysliikkeen että hiljaisuuden liikkeen synty osuvat siis aikakauteen, jossa ekonominen aika oli työntämässä liturgisen ajan yhteiskunnassa vähitellen marginaaliin. Ikivanhan vuodenkiertoon perustuneen ajan mittaamisen korvasi tehtaan pillin vihellys. Huokoiset rajat ja myötätuntoinen Kristus Neljäkymmentä vuotta sitten näytti siltä, että hiljaisuuden liikkeestä muodostuisi kuudes herätysliike, jonkinlainen vastavoima ehdottomaan tietämiseen ja oikeassa olemiseen perustuvalle kristillisyydelle. ”Kirjaimellisesti käännettynä nuo sanat kuuluvat: Jeesus Kristus, sisäinen valo, älä anna minun pimeyteni puhua minulle. Ruotsinkielisellä puolella toimi 1940ja 1950-luvuilla Sanct Henriks -kretsen. Se koskettaa erilaisiin kristillisiin perinteisiin kotiutuneita, mutta myös tämän ajan henkisiä ja hengellisiä etsijöitä. Anna-Maija paljasti ympärilleen kokoontuneille suomalaisnuorille jotain omasta ajattelustaan juuri tuon laulun äärellä. Mutta kun suomalaiseen kristillisyyteen sisältyy niin paljon syyllisyyttä, sellaista raskasta, ja luonnossa talven pimeyttä, minä käänsin: Niin loistat Kristus, kuin aurinko meissä. Rukouksen ytimessä on myötätuntoinen, ihmisen kärsimykseen sitoutunut Kristus. Retriittitoiminnan vaikutteet tulivat 1960ja 1970-luvuilla Britteinsaarilta, Ruotsin kirkosta ja jopa Intian katolisilta. Pimeyden syyttävä ääni häädä pois.” Nyt, kun ekonominen aika näyttää sysänneen liturgisen ajan marginaaliin, Henki kytkeytyykin arkeen niin rikkain tavoin, että on alettu puhua monimuotoisesta hengellisyydestä. Se kutsuu uudistumaan, luottamaan Kristuksen läsnäoloon kaikessa, ottamaan askelen kerrallaan ja kysymään yhä uudelleen virren sanoin: Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu. Seuranneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että herätysliikepuhetta ei ole syytä ruokkia. askel 11/23 ~ 47 Suomeen samoihin aikoihin. Muistan erään heinäkuun iltapäivän vuonna 1996 Taizén kukkulalla. Suomenkielisellä puolella aloittivat Turun liturgiset veljet, jotka järjestivät hiljaisia päiviä. Sen juurena on kirkon vanhasta perinteestä ammentava rikas rukousperinne. Ju ha Ta ns ka RUOHONJUURITASON vastarinta ekonomisen ajan ylivaltaa kohtaa itää ja kasvaa, Juha Tanska kirjoittaa. Prahan raatihuoneen astronominen kello vuodelta 1410 on yksi maailman vanhimmista toimivista kelloista.. Kirjailija ja runoilija Anna-Maija Raittila teki hiljaisuuden liikettä tunnetuksi Suomessa 1970-luvulta lähtien. Luostarin kirkossa oli laulettu viikon aikana kymmeniä kertoja: Jésus le Christ, lumière intérieure, ne laisse pas mes ténèbres me parler. Jotain näyttää virtaavan tulevasta jo tähän aikaan
Jotkut menetykset ovat kipeitä ja tuskallisia, toisia voi katsella lempeämmin. Samalla tavalla voi käydä, jos ja kun ihmisinä hyväksymme oman rikkinäisyytemme ja elämämme säröt. Siksikin on hyvä pysähtyä kyntRukous Jotkut menetykset ovat kipeitä ja tuskallisia, toisia voi katsella lempeämmin. Aiempien sukupolvien elämäntarinat, ihmisten erilaiset vaiheet vaikuttavat omaan elämäämme. Särö ei häviä näkyvistä, mutta siitä tulee ehjä ja merkityksellinen, esineestä tulee entistä kauniimpi. Muistaa voi paikasta riippumatta. Perinteenä on tuona päivänä käydä sytyttämässä kynttilä edesmenneiden rakkaiden muistoksi. Kipeät muistot voivat pehmentyä ja voimme oppia elämään niiden kanssa. Toisinaan sukulaisten haudat ovat kaukana, mutta nykyisin lukuisilla hautausmailla on kynttiläalue myös muualle haudattujen kynttilöitä varten. Särkyneestä voi kuitenkin tulla kaunista ja vahvaa, vaikkei ehkä samalla tavalla ehjää kuin alun perin. Kynttilät kertovat kaipauksesta ja rakkaudesta. Samalla siitä tulee, hämmästyttävää kyllä, vahvempi kuin aikaisemmin. Jotkut asiat muovaavat minuutta ja saavat tuntemaan yhteenkuuluvuutta suvun pitkään ketjuun. Siinä särö tai rikkoutunut esine korjataan kultatahnalla. JAPANILAISEEN KERAMIIKAN korjaamiseen liittyy kintsugi-niminen periaate ja menetelmä. Menetys ja kipu tekevät ihmiseen särön, se rikkoo väistämättä. Kynttilöiden ääressä voi katsella omia menetyksiään ja korjata haavoja kullalla. Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI Pyhäinpäivän kynttilät ja kintsugi M arraskuun alun pimenevänä iltana, pyhäinpäivänä, hautausmaat loistavat satojen ja tuhansien kynttilöiden valoa. Toiset ovat painolasteja, taakkoja, joista olisi osattava luopua. MISTÄ TULEMME. 48 ~ askel 11/23. Suru on jokaisella ja jokaisen menetyksen kohdalla omanlaistaan. Suvun historia muovaa meitä, vaikkei siihen aina kiinnittäisikään huomiota
Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Näitä kaikkia rukoilija hartaasti pyytää, niin sairastuneelle kuin hänen läheisilleen. tilöiden ääressä – miettiä, mitä arvokasta haluan kantaa eteenpäin, ja mistä taakasta olisi aika päästää irti. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Sairaus ei varoita etukäteen, vaan muuttaa yhtäkkiä kaiken, elämän arvojärjestys onkin äkkiä toisenlainen. Jumala, Luojamme, kanna meitä, kun elämämme perustukset murtuvat. Käsittelemme viestit luottamuksella. Yhtä paljon kuin hyvää hoitoa ja tukea, tarvitaan sopeutumiskykyä ja elämän uudelleenrakentamisen taitoa. Kun muistamme meitä ennen eläneitä sukupolvia, tiedämme samalla, että meidän jälkeemme tulee uusia, jotka muistavat vuorollaan meitä. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Liitymme pitkään sukupolvien ketjuun. Jeesus, Veljemme, kulje rinnallamme, kun pelkäämme, kaipaamme ja suremme. askel 11/23 ~ 49. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Sairaus muuttaa suunnitelmat, murtaa unelmat ja tuo epävarmuuden tulevaisuudesta. Pyhä Henki, Toivomme, uudista meitä ja anna toivo. Kynttilöiden valo loistaa keskellä marraskuun pimeyttä. Ajatuksia lukijoiden rukouspyynnöistä MONESSA RUKOUSPYYNNÖSSÄ toistuu huoli ja hätä oman tai läheisen vakavan sairastumisen vuoksi. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki
Yritän rohkaista naisia omalla esimerkilläni, Selline Korir sanoo.. Maaseudun naisten voimauttaja ja anglikaanipiispan vaimo uskaltaa puhua vaikeistakin asioista suoraan, myös miehille. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI ARVONEN – KENIAN maaseudulla on haaste saada miehet ja naiset yhteen keskustelemaan. 50 ~ askel 11/23 Naisten auttaja ja rauhanrakentaja Kenialainen Selline Korir järkyttyi jo lapsena naisten kokemasta perheväkivallasta ja päätti opiskella juristiksi, mutta hänestä tulikin taloustieteilijä. Miehet eivät halua vaimojensa puhuvan julkisesti ja vaimot ovat oppineet olemaan hiljaa. Hänen rohkeutensa inspiroi naisia parantamaan elämänlaatuaan
askel 11/23 ~ 51
Hän kasvatti myös tyttärensä kristityksi. Mieleeni jäivät etenkin naisten ongelmat, joita miehet ratkoivat. Miehelle voi olla ongelma mikä tahansa tilanne, jossa vaimo joutuu tekemisiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. . Selline on kaikkien tuntema julkkis, anglikaanipiispan vaimo ja mukana monessa, kuten kristillisessä Mother’s Union -naisjärjestössä ja maaseudun naisten rauhanliikkeessä. Hänen isänsä oli kyläpäällikkö, joka oli nainut kolme naista ennen kristinuskon tuloa kylään. Selline Korir, 58, pääsee etenemään kotikylässään hitaasti, sillä lähes jokainen tiellä liikkuja haluaa tervehtiä häntä ja vaihtaa kuulumisia. . – TEEN työtä, ettei yksikään nainen joutuisi kokemaan perheväkivaltaa eikä huonoa kohtelua. Miehen piti osoittaa kykynsä johtajana olemalla moniavioinen. 52 ~ askel 11/23 C hepkoiyo sijaitsee Luoteis-Kenian ylänköalueella, lähes 2000 metriä merenpinnan yläpuolella. Lapsuus kasvatti minulle vahvan oikeudentajun. Sellinen äiti oli kolmesta vaimosta ainoa kristitty. . Isällä oli kolme vaimoa Selline laskee vaikuttaneensa suoraan ainakin 200 naisen elämään parantaen monin tavoin heidän elämänlaatuaan. Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi, tavataan sunnuntaina kirkossa, Selline hyvästelee kylätiel lä tapaamansa naisen. Nandi-heimon naiset, joita täällä asuu, tarvitsevat aivan kaikkeen aviomiehensä luvan, Selline sanoo. Kirkko syrji kristittyä äitiäni isän moniavioisuuden vuoksi. Myöhemmin isä kääntyi kristityksi. Paras keino parantaa naisten asemaa on koulutus. . Veden hakeminen perheelle jalkaisin ja kantamalla on Keniassa naisten tehtävä. Niiden ratkomiseen Selline sai mallin jo lapsuudessaan. Työsarkaa on todella paljon, Selline Korir sanoo kotinsa ovella.. Valitettavan moni mies vastustaa sitä ja etenkin naisten ansiotyötä. Tämä ajatusmalli ei suinkaan ole vielä kuollut. Kuuntelin aina isän ja kyläläisten keskusteluja, koska minut pyydettiin tarjoilemaan vieraille ruokaa ja juomaa. Kohtaaminen on ollut sydämellinen, vaikka sen aikana puhuttiin raskaista asioista kuten ruuan ja rahan puutteesta ja vedenhakumatkan vaikeuksista etenkin nyt, kun vettä on pitkään jatkuneen kuivuuden seurauksena vähemmän. . Kotona kävi paljon ihmisiä kysymässä päällikön neuvoa ongelmiin. Etenkin maaseudun naisten ja kouluttamattomien kaupunkilaisnaisten elämä Keniassa on kovaa. Hänet tunnetaan voimakkaana ja suorasanaisena naisena, joka uskaltaa nostaa epäkohtia esille ja puhua niistä, myös miehille. Haasteita siis riittää
. En koe voimakasta naista uhkana. Unelmana tasa-arvoinen yhteiskunta Vaimoaan Paul Korrir on rohkaissut aktiiviseen rooliin auttamaan naisia sekä muodostamaan yhteisöLapsuus kasvatti minulle vahvan oikeudentajun. Vielä harvinaisempaa oli, että isä oli valmis lähettämään tyttärensä opiskelemaan ulkomaille, Intiaan. Halusin tehdä työtä. Naisille pitää antaa tilaa seurakunnassa ja voimauttaa heitä, Paul sanoo. . Ajattelin, ettei kukaan mies hyväksyisi sitä. askel 11/23 ~ 53 . Käytännössä työni oli sovittelua tulehtuneissa tilanteissa, jotka johtuivat usein sukupuolittuneesta väkivallasta. Sanoin tiukasti Paulille, että en lopeta työntekoa, jos menemme naimisiin. Hän suoritti taloustieteen maisterin tutkinnon. Haluan tehdä työtä, ettei yksikään nainen joutuisi kokemaan perheväkivaltaa eikä huonoa kohtelua. Perheväkivaltaa vastaan Naisten ongelmista suurin oli perheväkivalta, jolle yhteisö antoi hiljaisen hyväksyntänsä. Naiset pelkäsivät puhua ja vaikenivat. . . Selline mietti puoli vuotta, koska ei halunnut pastorin vaimoksi, Paul Korir kertoo. Työsarkaa on todella paljon, Selline sanoo. . Valmistuttuaan Selline etsi työtä pankkija rahoitusalalta, mutta sai työpaikan Kenian kansallisessa kirkkoneuvostossa sovittelijana. Selline Korirille ajatus kotirouvan roolista, etenkin pastorin vaimona, oli kauhistus. Avioliittomme oli Jumalan valinta, hän johdatti meidät yhteen. Mies pahoinpiteli usein vaimoaan, joka pyysi apua joka talosta. Selline puhuu maaseudun naisille ihmisoikeuksista ja kouluttaa heitä osallistumaan yhteiskunnan päätöksentekoon.. Avioliitto oli Jumalan tahto Työkaverina Sellinellä oli muuan pastori Paul, joka kiinnostui heti rohkeasta ja itsenäisestä naisesta. Olen kiitollinen, että hänelle asia ei ollut ongelma. Selline pääsi Kenian valtion stipendin ja isänsä rahoituksen turvin intialaiseen yliopistoon, jossa oli tarjolla oikeustieteen sijaan vain taloustieteen opintoja. Nuorena ihmettelin, miksi äitini oli lojaali kirkolle, vaikka kirkko syrji häntä isäni moniavioisuuden vuoksi. Lapsuudestaan Selline muistaa erityisesti yhden traagisesti päättyneen perheväkivaltatapauksen. . Selline oli onnekas: hänen isänsä halusi kouluttaa hänet, mikä oli 1960-luvun puolivälissä syntyneelle kenialaisnaiselle poikkeuksellinen etuoikeus. Kukaan ei auttanut eikä puuttunut, ja lopulta vaimo kuoli pahoinpitelyyn. SELLINE KORIRIN kotipihan tuntumassa viljellään banaania ja lehmät laiduntavat. Paul Koririn äiti oli vahvasti tunnustava kristitty, joka opetti lapsilleen paitsi Raamatun tarinoita ja kristittynä elämistä myös muiden auttamista. Puhuin sekä uhrien että tekijöiden kanssa. Halusin lähteä opiskelemaan lakia, koska halusin ajaa naisten oikeuksia
Nandi-nainen on sidoksissa kotiin, kun miehet eivät salli koulutusta eikä työntekoa kodin ulkopuolella. On haaste saada miehet ja naiset yhteen keskustelemaan. . . He pelkäävät yhteisön tuomiota, koska lasten ajatellaan olevan kunniaksi perheelle siinäkin tapauksessa, ettei perheellä ole varaa vaatteisiin tai ruokaan. . Haluamme toimia ruohonjuuritasolla ja kohdata naisia maalaiskylissä, missä heillä on hyvin vähän kontakteja kylien ulkopuolelle. Suomi on tehnyt kehitysyhteistyötä Keniassa 1960-luvulta lähtien. RWPL saa työlleen rahoitusta myös Suomesta. SELLINE KORIR on kotikylänsä naisille esimerkki rohkeasta kristitystä naisesta, joka vastustaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kannustaa tyttöjen kouluttamiseen.. Yritän rohkaista naisia omalla esimerkilläni, Selline sanoo. . Naisten asema paranee hitaasti ja pienin askelin, Selline Koririn ja muiden vahvojen koulutettujen vaikuttajanaisten sinnikkään työn ansiosta. Olen liikkeen kantava voima ja taustavaikuttaja. Sovittelin tulehtuneita tilanteita, jotka johtuivat usein sukupuolittuneesta väkivallasta. Kristityksi kääntymisen jälkeen sukuelinten silpomisen suosio yhteisössä yleensä laskee tai vanha kulttuurinen tapa häviää kokonaan. Sukuelinten silpomisen vastaista työtä tekevät sekä kansalaisjärjestöt että valtiot. Selline auttaa kaikkia, hän on esikuva vahvasta kristitystä naisesta. 54 ~ askel 11/23 jä, kuten maaseudun naisten rauhanliikkeen Rural Women Peace Linkin (RWPL). Mentori ja esikuva Chepkoiyon kylän naiset ylistävät kilvan Selline Koriria. Naisten ja tyttöjen oikeuksien parantamiseen kohdistetaan puolet eli 16 miljoonaa vuosien 2021–2024 yhteensä 32 miljoonan euron tuesta. Selline on järjestänyt myös kirkossa keskustelutilaisuuksia, joissa lääkärit ja ihmisoikeusaktivistit ovat kertoneet silpomisen haitoista. Perhesuunnittelu on arka aihe Naisten sukuelinten silpominen on Keniassa laitonta, mutta edelleen yleistä. Vuosien 2021–2024 kehitysyhteistyön painopistealueena on muun muassa naisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen ja naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen. Ainakin kolmannes 15?49-vuotiaista naisista on silvottu. Unelmaa kohden päästään voimauttamalla maaseudun naisia, kertomalla heille ihmisoikeuksista ja kouluttamalla naisia osallistumaan yhteiskunnan päätöksentekoon. Tärkeitä mielipidevaikuttajia ovat silpomista paenneet naiset, jotka ovat saaneet koulutuksen. Vuosina 2023–2024 tuki on 150 000 euroa. Lisäksi tuetaan nuorten teknisen ja ammatillisen koulutuksen kehittämistä ja nuorten mahdollisuuksia löytää säällinen työpaikka. Haluaisin olla kuin Selline, hänellä on muutakin elämää kuin kotityöt ja puoliso. Suomen tuki on meille arvokasta, Selline sanoo. Suomen Nairobin suurlähetystö on tukenut rauhanliikettä paikallisen yhteistyön määrärahoista ensimmäisen kerran vuonna 2016. Hän on paitsi esikuva myös mentorini, kertoo Beatrice Maiyo. Tiheät raskaudet ja synnytykset uhkaavat naisten terveyttä. . Leah Korir sanoo. Miehet eivät halua vaimojensa puhuvan julkisesti ja vaimot ovat oppineet olemaan hiljaa. Perhesuunnittelu on silti arka aihe. Ihmisillä ei ole tietoa ehkäisystä. Unelmoin tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, jossa ei vain naisten vaan myös nuorten ja marginaaliryhmien oikeudet toteutuvat, Selline sanoo. . . Haluan seurata hänen esimerkkiään
Kuukausilahjoittajana autat säännöllisesti säännöllinen lahjoitus tuo yhdistyksen talouteen vakautta. Joissakin lauluissa on myös alkuja välisoittoja.Toivomme, että laulukokoelma ilahduttaa ja rikastuttaa kirkkomme jumalanpalvelusja musiikkielämää ja toimii myös innoittajana uusille hengellisen musiikin tekijöille. RAHANKERÄYSLUPA RA/2020/685. Lähetimme viestejä lauluntekijöille. Teimme ja pyysimme myös käännöksiä kansainvälisistä lauluista – erityiset kiitokset niistä Anna-Mari Kaskiselle ja Timo-Matti Haapiaiselle. Siihen haluttiin myös rukouslauluja sekä luomakuntaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä lauluja Suomesta ja maailmalta. Messulauluja 3 ilmestyy marraskuussa TUOMASYHTEISÖ Tuomasyhteisö toivottaa tervetulleiksi kaikki, riippumatta katsomuksesta, etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta, siviilisäädystä, iästä, toimintakyvystä tai elämäntilanteesta. Kirjassa on useita uusia suomennoksia skotlantilaisen Ionayhteisön lauluista. Valinnan kriteerinä oli laulun sopivuus messukäyttöön ja yhteislauluksi. Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi nettisivujen kautta. Saimme runsaasti lauluehdotuksia eri puolilta Suomea ja maailmaa. KATI, INNA, JARKKO, TUULI JA EEVA Julkaisukonsertti to 23.11. Tarkemmat tiedot: www.tuomasmessu.fi. Aloitimme työn maaliskuussa 2022. Lauluja on myös Egyptistä, Japanista, Brasiliasta, Amerikasta, Ruotsista, Kanadasta… Monien käännöslaulujen tekstit ovat kirjassa myös alkukielellä. klo 19 Mikael Agricolan kirkossa. Lukuisissa kokouksissa lauloimme, soitimme ja keskustelimme. Olemme innoissamme lopputuloksesta. Ju kk a Gr an str öm TUOMASYHTEISÖN YHTEIST YÖSIVU Jumala, maailmankaikkeuden äänien Luoja, me ylistämme sinua! Jeesus Kristus, veljemme ja kanssakulkijamme, me laulamme ylistystäsi! Pyhä Henki, Elävä Henki, rohkaise, lohduta ja anna uusi toivo lauluumme ja soittoomme! Jarkko Maukonen Je ro Jo kis aa ri Inna Vintturi (vas.), Kati Pirttimaa ja Tuuli Malve.. Kävimme myös läpi olemassa olevia laulukokoelmia etsien sopivia lauluja. Saamamme laulut olivat upeita, syvällisiä, puhuttelevia ja monipuolisia. askel X/23 ~ 55 L oppuvuodesta 2021 Eeva Johansson Kirjapajasta otti yhteyttä Helsingin Tuomasyhteisöön. Aikaisemmista messulaulukirjoista valitsimme parikymmentä rakastettua laulua uuteen kirjaan. Laulut on ryhmitelty seitsemään osaan: rukous, kiitos ja riemu, ehtoollinen, ihmisen elämä, oikeus ja rauha, luomakunta ja matkalla. Toimituskuntaan kutsuttiin Eeva Johanssonin, Inna Vintturin ja Kati Pirttimaan lisäksi Kuopion Tuomasmessun musiikinjohtaja, nuorisokanttori Jarkko Maukonen sekä nuorisomuusikko Tuuli Malve. Tuomasmessut sunnuntaisin klo 18 Mikael Agricolan kirkossa, Tuomasmessun YouTube-kanavalla ja Radio Deissä. VOIT TUKEAtoimintaamme: MOBILEPAY 75221, Facebookin lahjoita-toiminto tai pankkitili: FI97 5541 2820 0124 26, viite 3010. Totesimme, että viimeisin messulaulukirjamme on edelleen hyvä, mutta nyt voisi olla aika myös uudelle. Kaikki laulut on edellisten kirjojen tapaan varustettu sointumerkein ja suurimmassa osassa on myös kolmitai neliääninen laulusovitus. Pienryhmät, Ehtookellot, tapahtumat, retriitit, tuomasmessujen verkosto ja muu toiminta: www.tuomasmessu.fi Tuomasyhteisö ry toimii pääosin lahjoitusvaroin
Ärtynyt olo ei kuitenkaan katoa. Tuuli heiluttaa autoa ja kuusivuotias minä saa mielessäni aikaan raastavia pelon, häpeän ja nöyryytyksen tunteita. Luulin jo, että pahimmat demonit on karkotettu, mutta niitä riittää. Tammenterhot putoilevat. Totean ääneen, että ei elämä ole joka hetki mahtavaa, eikä ihmisen pidä elää kuin viimeistä päivää. Hassua että seitsemänkymppisenä nämä peikot ajavat minua vielä takaa. Niissä asuu suuri rauha. Yritän vanhaa kikkaa: mitä nyt sanoisin nuorelle Teemulle. Mutta en saa sanaakaan suustani, ajatukset putoavat tuhkana auton lattialle, niin suuri suru täyttää auton. Näin elämä pääosin menee. Ärsyttävä olotila estää järkevän ajattelun. Mutta pojan ilme on surullinen. Siellä on uudelleen lasitettu tauluni. Olemme pienessä veneessä, jossa ei ole airoja, eikä voimakas virta pysähdy. Tämä ei ole itsesääliä. Hän tarjoutuu laittamaan uuden lasin. TUNKEUDUMME TUULEEN, joka paiskoo viimeisiä syksyn lehtiä päin naamaa ja saa puut taipumaan edessämme. Vilu ajaa meidät kotiin. Katson lievästi kateellisena vieressäni makaavaa Ticoa ja sen kykyä elää nyt ja olla miettimättä menneitä. Sanoo olevansa taidemaalari. Silmäsi ovat nyt sellaiset kuin näin vanhempana. Kuvittelen itseni takapenkille kuusivuotiaana ja vähän vanhempana. Lapsuuteni oli turvatonta, yksinäistä ja vailla suuntaa. Heräsin yöllä rämähdykseen. Istun sängyssä käsivarret polvien ympäri kierrettyinä. Terveisin naapuri.” Seuraavana päivänä naapuri muutti pois. Minunhan pitäisi olla jo melkein kuollut. Kävelemme Ticon kanssa ylös mäkeä parkkipaikalle. Minusta kuusivuotiaana maalattu taulu putosi lattialle. Kyse on hurjasta, elämänmittaisesta torjunnasta. Ja lyhyt kirje. Avaan sen ja arvaukseni osuu oikeaan. Hyvinkää lähestyy. En tavannut häntä enää. Toivoisin olevani raamatullinen kedon kukka, vailla huolen häivää. Mies oli kuullut myös rämähdyksen. Sen lasiin tuli pitkiä viiltoja. Olen kirjoittanut lapsuudestani paljon ja pitkään, mutta yhä vain uusia muistoja vyöryy tietoisuuteen. Lähin kaupunki on Hyvinkää. Eikä onni todellakaan löydy arjen pienistä asioista. Tämän jälkeen nukkuminen on ollut vaikeaa. Selitän Ticolle, että oravat niitä heittelevät. Kun en mitään uskaltanut. Turhaan. Katselen kyynelsilmin kuvitteellisia Teemuja ja ymmärrän, miksi elämääni on hallinnut pelko, suru ja suunnaton häpeä. ”Korjasin hieman silmiäsi, kosteus oli valuttanut maalia. Päätän hommata tauluun uuden lasin. Välillä joku ammus on läpäissyt sen, mutta muurit ovat pysyneet pystyssä. P äivä sarastaa. Lopulta siellä istuu kolme Teemua. Hyvä maalaus. Istumme hetken hautausmaan kupeessa ison tammen alla. TEEN U-KÄÄNNÖKSEN takaisin Nurmijärvelle. Tarkistan kelloni sykemittarista, että pulssi vielä sykkii. Pelkään, että pahin skenaarioni toteutuu: istun hoitokodissa katkerana, kiroillen elämääni, jonka heitin hukkaan. Tico pelästyi myös ja kuuntelee tarkkaavaisesti ulkona riehuvaa tuulta. Surullinen lapsi ja suuri rauha Koiran elämää Teemu Rinne • Nurmijärveläinen toimittaja Olemme pienessä veneessä, jossa ei ole airoja, eikä voimakas virta pysähdy. PÄÄTÄN TICON kanssa paeta Nurmijärveltä. Hän on asunut vasta pari kuukautta naapurinani, enkä tiedä hänestä mitään. Naapurimme huutaa jotain ikkunasta. 56 ~ askel 11/23. Hieman epäuskoisesti ojennan taulun hänelle ikkunasta. Kodin kuistilla ovea vasten on paketti. Pukiessani katson tauluani lattialla tarkemmin. Hänellä on kalvakka iho, pitkä parta ja joku veturinkuljettajan hattua muistuttava päässään. Keskityn syvään miettimiseen
KATSON LIEVÄSTI kateellisena vieressäni makaavaa Ticoa ja sen kykyä elää nyt ja olla miettimättä menneitä, Teemu Rinne kirjoittaa. Ju kk a Gr an stö m askel 11/23 ~ 57. Lapsuuden demoneissa riittää karkotettavaa
– Emilia Karhu Hetki luonnossa. Vuodenajat ja vesi. Myös ihmisen elämässä ahdistavinkin hetki – ja kaikkein kaunein – jatkaa matkaa ajallaan. Luonnossa kaikki kiertää ja virtaa
Martti Santakari askel 11/23 ~ 59
Nykyisin hiljaisuuden viljely ja pyhiinvaellus ovat lähellä hänen sydäntään. Kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa hän on kokenut olevansa Jumalan suurella kämmenellä täysin turvassa. 60 ~ askel 11/23 ”Elän ja olen varjeluksessa” Ankaran lakihenkisen uskonnollisuuden keskellä lapsuutensa viettänyt Lea Purhonen kuuli armosta ensi kertaa parikymppisenä. TEKSTI: EMILIA KARHU • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM
Jäin kuitenkin hiljaisuuden tielle. Työkseen Lea Purhonen toimii lakimiesten tieteellisen seuran toimistopäällikkönä. Jumalanpalvelus kuunneltiin radiosta joka sunnuntai, ja mummo piti kylän lapsille pyhäkoulua. – Jalkojen rukouksessa kävellään meitä ennen kulkeneiden ja meille tietä tehneiden jäljissä. Kaveripiirissä näin myös uskoon pakottamista. Lea kasvoi maalla isossa perheessä, jonka uskonnollisuus oli ankaraa ja lakihenkistä. – Kun luonnossa kulkee aistit avoinna, siellä on loputtomasti yksityiskohtia ihmeteltäväksi. Vaikka Lealle ovat tärkeitä pitkät ryhmävaellukset eri puolilla Suomea, tavoittaa hän nykyään kehon ja mielen levon myös lyhyellä kävelyllä lähiluonnossa. – Luonnossa lataan akkuja ja siellä myös hiljentyminen on helppoa. Jumala oli ankara, valvova silmä ja totteleminen oli tärkeää. – Eri porukoiden saarnamiehet kävivät meillä pitämässä iltoja. Etelässä rakkaaksi on tullut meri. Ensimmäiseen retriittinsä hän päätyi nähtyään paikallislehdessä seurakunnan retriitti-ilmoituksen. Myrskyisenä päivänä meren rannalla ajatukset pyyhkiytyvät puhtaaksi. Helsingissä hän on ollut kehittämässä pyhiinvaellusreittejä Vuosaaren Uutelaan ja Seurasaareen. Oli vapauttavaa, että minun ei tarvinnut sanoittaa hengellisyyttäni muille eikä muut kertoneet minulle, miten minun pitää uskoa. Mielessä pyörivät ajatukset, työmurheet ja älyllinen prosessointi väistyvät vähitellen ja jäljelle jää vain kävely, joka on itsessään rukousta. Vasta parikymppisenä kuulin ensi kertaa armosta. Odotin retriitiltä lähinnä valmiiseen ruokapöytään pääsemistä. K un Lea Purhonen, 61, pyhiinvaeltaa ryhmän kanssa kokonaisen viikon, tuo liike hänelle lopulta vahvan vapaudentunteen. Alueella vaikutti useita herätysliikkeitä. Irti ahtaasta uskonnollisuudesta Lea Purhosen tie pyhiinvaeltajaksi on kulkenut hiljaisuuden retriittien ja hiljaisen rukouslaulun kautta. Kaikesta ei tarvitse olla jotain mieltä.. Nyt on juuri avattu uusi reitti Kaivopuistoon. askel 11/23 ~ 61 LEA PURHOSTA kiehtoo ajatus siitä, että luonnossa liikkuminen ja ulkoilu voisivat antaa ravintoa myös sielulle ja mielelle. – Avioeron jälkeen tarvitsin omaa aikaa. Tunnelma oli levollinen ja paikka luonnonkaunis. Helsinkiin Lea muutti Juvalta, Saimaan rannalta 19-vuotiaana. Heidän rukouksensa kantavat meitä, ja me puolestaan kannamme tulevia sukupolvia, Lea kuvaa. On rauhoittavaa seurata merta ja veden liikettä. Hektisen työn vastapainoksi pyhiinvaellusreitit kutsuvat häntä yhä useammin
Pyhän Henrikin ekumeenisen pyhiinvaelluksen pituus on 130 kilometriä ja sitä vaelletaan viikon ajan. – Seurakunnat ovat edelleen hyvin työntekijäkeskeisiä. Messu päättyy kello 18 ehtookelloihin. Kyseessä on hiljaisuuden messu, joka toimitetaan riisutulla viikkomessun kaavalla lauantai-iltana. Ryhmäpyhiinvaelluksella on yleensä useita ohjaajia, joilla on omat vastuualueensa. Luottamustehtävissä hoidetaan hallintoa, ei jaeta taivaspaikkoja. Saarna on lyhyt ja kirkko hämärä. Huolista vapaa vaellus Ensimmäiselle pitkälle ryhmäpyhiinvaellukselle Turusta Köyliöön Lea Purhonen osallistui vuonna 2009. Hengellisyys on jakamista Lea Purhonen herkistyi lapsena hengelliselle vallankäytölle ja reagoi hengelliseen väkivaltaan vahvasti edelleen. 62 ~ askel 11/23 Lean hengelliset muistot ovat ristiriitaisia. Virsikirjasta Lea löytää yhä puhuttelevia rukouksia ja osuvia sanoja eri mielentiloihin ja elämäntilanteisiin. Toinen vastaa reitin ja vauhdin suunnittelusta, kolmas majoitusjärjestelyistä ja neljäs ruokahuol. Tuohukset lepattavat. Lauluina käytetään usein skotlantilaisen Ionan yhteisön lauluja. Hän on törmännyt ilmiöön myös seurakunnan luottamustehtävissä. Pappi luennoi meille yhdeksästä kolmeen. Ankarasta ilmapiiristä huolimatta lapsuutta leimasi perusturvallisuuden tunne. Lisäksi mummolta opitut virret ovat kantaneet häntä läpi elämän. Nykyisin myös kirkko ja seurakunnat ovat innostuneet uudelleen pyhiinvaelluksista. – Päivärippikoulusta 1970-luvun loppupuolelta ei sen sijaan jäänyt mitään käteen. Tuomasyhteisö on tehnyt kirkossa todella tärkeää työtä avoimuuden ja raikkauden hyväksi. Uskon todellisuus ympäröi meitä kaikkialla, me hengitämme sitä ja elämme ja toimimme sen keskellä. – Hengellisyys on minulle nykyään nimenomaan yhteisöllisyyttä ja jakamista. – Toivon, että tuollaisia kommentteja ei enää tarvitsisi kenenkään kuulla. Vaellus järjestetään joka kolmas vuosi ja Lea on sittemmin ollut mukana useita kertoja. Tuomaskuoron kokoonpano laulaa ja eteen voi tulla, jos kaipaa esirukousta tai öljyllä voitelua. Myös messu on hänelle tärkeä. Oman lapsensa Lauran Lea on halunnut kasvattaa avarasti. – Olen noudattanut retriittimentorini ohjetta: Puhu enemmän Jumalalle lapsesta kuin lapselle Jumalasta. Hän toimii vapaaehtoisena kerran kuukaudessa Kallion kirkossa järjestettävässä Ehtookellot-messussa, josta vastaa Helsingin Tuomasyhteisö. Hän kävi sekä rippileirin että uskonnollisesti sitoutumattoman Prometheus-leirin. Nykyisin hän on naimisissa juutalaisen miehen kanssa. Erilaisuus ja moninaisuus ovat ympäröineet tytärtä aina. Yhteisössä jokainen voi palvella omilla armolahjoillaan. Oman turvallisen hengellisen kodin Lea on löytänyt hiljaisuuden liikkeestä ja pyhiinvaeltajien joukosta. Joku vastaa hengellisestä ohjelmasta kuten kolme kertaa päivässä pidettävistä hetkipalveluksista ja messuista. hengellisyyttä muusta arjesta. Minun on vaikea erottaa Uskon todellisuus ympäröi meitä, me hengitämme sitä ja elämme sen keskellä. Suomessa ryhmäpyhiinvaelluksia järjestivät aiemmin lähinnä yhdistykset kuten Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys ja Jaakontien ystävät yhteistyössä erilaisten kotiseutuyhdistyksien kanssa. Vasta aikuisena olen löytänyt oman hengellisen tieni. Seurakuntaneuvoston kokouksessa hänelle on kerrottu, että jos hän ajattelee tietyllä tavalla, hän ei pääse taivaaseen
VANHA LUOSTARISAARI Holy Island sijaitsee Englannin koillisrannikolla. Matkan varrella on puisia torneja joihin voi kiivetä, jos on arvioinut lähtöajan väärin ja nousuvesi yllättää. askel 11/23 ~ 63 LEA PURHONEN kokee kuin Pyhä Patrik, että Kristus on hänessä ja kaikkialla: edessä, takana, yllä ja alla. Kuvat ovat Lean kotialbumista.. Kristus on myös kaikkien meitä rakastavien sydämessä sekä ystävien ja tuntemattomien huulilla. Noin 5 km mittainen Pyhiinvaeltajan polku saarelle kuljetaan jalan. Kuva laskuveden aikaan on otettu mantereelta Holy Islandille päin ja nousuveden aikaan saarelta mantereelle
Vastuunkantajan rooliin helposti sujahtava ihminen joutuu tekemään tämän asian kanssa erityisesti työtä. 64 ~ askel 11/23 losta. Meillä oli siinä hetkessä yhdessä jaettu pyhyyden taju. – Jos murehtii liikaa menneitä tai kantaa huolta tulevasta, ei pääse kovin pitkälle. On puhuttelevaa, että koko ajan ympäri maailmaa rukoillaan jossain. Vaeltaessa rukoilemme niiden ihmisten puolesta, joita kohtaamme ja niiden alueiden puolesta, joiden läpi vaellamme. Toivoisin niin, että myös muut Helsingin kirkot olisivat avoinna. Olemme osa rukouksen virtaa. Pyhiinvaellusryhmät risteineen tuovat uskonnon näkyväksi yhteiskunnassa. Ei ole kovin kutsuvaa, jos vaellus päättyy suljetulle ovelle, Lea Purhonen sanoo.. – Mieleeni tulee eräs liikuttava kulttuurien kohtaaminen. Vastaantulijoiden reaktiot ovat vaihtelevia. Kiireettömyyttä pohtiessaan Lea Purhonen toteaa, että pitkällä pyhiinvaelluksella aikakäsitys muuttuu. – Itselleni pyhiinvaellus on hengellinen harjoitus. Jollekin toimii satojen kilometrien reitti ja toiselle kirkon sisälle rakennettu rukouspolku. Itsekin retriittija pyhiinvaellusohjaajaksi kouluttautunut Lea Purhonen kertoo, että ohjaajien tärkein tehtävä on luoda muille vaellukseen osallistuville turvallinen ja vapaa tila, jossa ei tarvitse huolehtia mistään. Osa rukousten virtaa Pyhiinvaellukselle voidaan lähteä monenlaisin motiivein. Agricolan kirkkokin pitää ovet auki arkisin. – Vaelluksilla käytettävä hetkirukousten kaava tekee todella hyvää. Arjessa säännöllinen hiljentyminen jää helposti syrjään. Mukana kulkee yleensä pakettiauto, jonka kyydissä majoitustarvikkeet kulkevat. Ne ovat kiireettömyys, vapaus, huolettomuus, hengellisyys, jakaminen, yksinkertaisuus ja hiljaisuus. Ristin ohi kukaan ei ryntäile. Lea Purhonen painottaa, ettei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa pyhiinvaeltaa. Kuljen edesmenneiden jalanjäljissä pyhän perässä. Usein pyhiinvaeltajajoukon edessä kannetaan ristiä, ja sitä kantamaan valitaan hitaimmin kulkeva vaeltaja. Kiire häviää vähitellen, kun olennaista ei ole kulkemisen nopeus. Jotkut kyselevät kiinnostuneina, toiset näyttävät keskisormea. Huolettomuus on asia, jota Lea tunnistaa vasta harjoittelevansa. Se tuo tunteen vapaudesta. – UUSI Kaivopuiston pyhiinvaellusreitti on siitäkin antoisa, että sen varrella olevan katolisen kirkon ovet ovat avoinna joka päivä 7-20 ja kirkkoon pääsee hiljentymään. Pyhiinvaeltajat pyrkivät kohtaamaan ihmisiä niin, että nämä kokevat tulevansa nähdyiksi. Olennaista on olla läsnä tässä hetkessä ja ottaa vastaan kaikki, mitä ylhäältä annetaan. Joku kaipaa vaellukselta liikuntaa, toinen luontokokemuksia tai taukoa arkeen ja kolmatta kiinnostaa reittiin liittyvä kulttuurihistoria. – Pyhiinvaelluksella voit ottaa vain yhden askeleen kerrallaan. Usein pohdimme myös jotain lyhyttä Raamatun kohtaa kävellessämme. Pyrin myös pois jossittelusta. Aikakäsitys muuttuu Pyhiinvaelluksiin liitetään perinteisesti seitsemän siunausta. Haluan uskoa, että lopulta kaikki järjestyy, vaikkei ehkä sillä tavalla kuin haluaisin. Kun kuljimme Vuosaaressa kantaen ikonia ja ristiä, vastaan tuli muslimi, joka kumarsi
Toisten kanssa jaetaan niin ajatuksia, kokemuksia, hiljaisuutta ja tietoa kuin laastaria ja eväitäkin. Ja vaikka minä kulkisin välillä kauemmaksi, hän ei jätä minua, vaan on lähellä ja pitää kiinni. Elän ja olen varjeluksessa. – Silloin minulla ei ollut pienintäkään hätää. Lea Purhonen on kokenut, että juuri kaikkein vaikeimmissa elämäntilanteissa, kuten sairauden keskellä, Jumala on ollut erityisen lähellä. – Illalla on usein niin väsynyt, että sitä käy vain suihkussa ja menee nukkumaan sen sijaan että selaisi kännykkää. Olin pieni ihminen isolla kämmenellä ja täysin turvassa. – Viikon vaelluksella saatan kertoa jollekin ennestään vieraalle ihmisille elämästäni jotain, mitä en ole kertonut koskaan kenellekään. Arjessa Jumalan huolenpidon unohtaa helpommin kuin hädän hetkellä. Varmistelusta on päästettävä irti. – Sitä oivaltaa, että kaikkeen ei tarvitse ottaa kantaa. Yksinkertaisuus näkyy vaelluksella niin, että mukaan voi ottaa vain sen, minkä jaksaa repussaan kantaa. Lealle se on erityisesti taukoa Kun kuljimme Vuosaaressa kantaen ristiä, vastaan tuli muslimi, joka kumarsi. – Hän tuntee omasta kokemuksestaan ihmisen elämän. Pyhiinvaellukseen liittyvä hiljaisuus ei ole kaikkien äänten poissaoloa. Kaikesta ei tarvitse olla jotain mieltä. Untitled-2 1 Untitled-2 1 16.10.2023 15.53 16.10.2023 15.53. Ryhmässä jaksaa myös vaeltaa pidemmän matkan kuin yksinään. Näin pääsen siitä asiasta irti. Lea kokee erityisen luonteviksi keskustelut Kristuksen kanssa. ajatusten ja puheen tulvasta. Täysin turvassa Moni kysyy, missä Jumala on silloin, kun ihmisellä on vaikeuksia ja hätää. – Vaikka emme tuntisi toisiamme ennalta, usein jo ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen tulee turvallinen tunne siitä, että olemme yhteisen suojan alla, Lea kertoo. Yhteisen suojan alla Jakaminen on olennainen osa ryhmäpyhiinvaellusta. Yksinkertaisuuteen liittyy Lean mukaan myös tietty vapaus arjen viestitulvasta. Ajattelin, että tässä käy niin kuin käy
VASTANNEIDEN kesken arvotaan palkinto. Ristikko 11/2023. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. 66 ~ askel 11/23 LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 13.11. Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi. mennessä: Askel, Ristikko 11/2023, PL 279, 00131 Helsinki
Olen kuvataidetta (kuvanveistoa) harrastava. Liikunta ja luonto ovat lähellä sydäntäni, sitä toivoisin myös sinulta. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. Jään odottelemaan kirjettäsi. Testamenttiasioissa Sinua autetaan puhelimitse numerossa: 020 712 7204 tai sähköpostitse osoitteessa testamentit@suomenlahetysseura.fi Lue lisää ja tilaa ilmainen testamenttiopas suomenlahetysseura.fi/testamentti Oletko miettinyt millaisen perinnön jätät maailmaan?. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Voit olla mistä päin Suomea vain, mieluiten kuitenkin Etelätai Itä-Suomesta. Tai lähetä ilmoitus ja maksukuitti sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi Kirjeenvaihtoilmoitus. Olen vapaa, elämänmyönteinen ja tasapainoinen nainen. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. nainen Pirkanmaalta. Palkinnon voitti Eeva-Maria Kivelä Jyväskylästä. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Kirjettäsi odotellen. IKÄVÄ YKSIN 10290 LÖYTYISIKÖ JOSTAIN päin Suomea vapaata, luotettavaa, tasapainoista miestä sydänystäväksi minulle. Toivon, että otat heti yhteyttä, niin kuulet ja näet enemmän. Hengelliset tilaisuudet, luonto, liikunta ja koti-illat ovat tärkeitä elämässäni. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumis ärjestyksessä. askel 11/23 ~ 67 Ristikko 10/2023 KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. YHDESSÄ 10289 MIESYSTÄVÄÄ (60–70V.) kaipaa 68v. Viite 60503. Olisit 60-75 vuotias ja luonteeltasi sopuisa ja lämminhenkinen. ILONPISARA 10291 Kirjoita minulle Testamenttilahjoituksella voit tukea työtä, jota arvostat. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Onnittelut! NAINEN, JOS olet Lahdessa (Lahden talousalueella) asuva sekä toivot luotettavaa, tervettä ja liikunnallista miesystävää kokoa 180/75 kg. Toivon sinulla olevan samoja arvoja. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Pienelläkin lahjoituksella saa paljon hyvää aikaan
MSF_Testamentti_mainos_ASKEL_210x280mm_PAINOON.indd 1 MSF_Testamentti_mainos_ASKEL_210x280mm_PAINOON.indd 1 17.10.2023 8.17.21 17.10.2023 8.17.21