Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 €
Koko 355 x 265 mm. Yhteensä 20 korttia. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 6,20 (7,20) Joulun ilosanoma – joulukortit Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun tunnelmalliset joulukortit. 10 erilaista korttia, 2 kappaletta kutakin. 020 754 2350 J O U L U N I LOSA N O M A A Martta Wendelin seinäkalenteri 2021 Kaunis seinäkalenteri Martta Wendelinin vuodenaikoja seuraavalla kuvituksella. Kalenterissa on myös nimipäivät ja kirkkovuoden pyhäpäivien tekstit. 22,00. Valikoima saattaa hiukan vaihdella. 12,30 (15,30) Joulukalenteri Kupolit Lämminhenkinen kristillinen joulukalenteri. 6,90 (8,80) Kalenterivuosi 2021 Kukka-aiheinen kuva ja osuva raamatunlause jokaiselle kuukaudelle. Koko 20,5 x 20,5 cm 16,90 Anna-Mari Kaskinen – Tapio Luoma – Miikka Ruokanen (toim.) Sanan aika 2020–2021 – Raamattua vuoden jokaiselle päivälle Vuosittain päivittyvä, pieni kovakantinen hartauskirja johdattaa käyttäjänsä kirkkovuoden teksteihin ja sopii niin yksityiseen kuin yhteiseen hartaudenharjoitukseen
Ta rja riit ta Le hto la Ju kk a Gr an str öm ~ 3 askel 11/20 Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Kotimaa Oy. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Koko 20,5 x 20,5 cm 16,90 Anna-Mari Kaskinen – Tapio Luoma – Miikka Ruokanen (toim.) Sanan aika 2020–2021 – Raamattua vuoden jokaiselle päivälle Vuosittain päivittyvä, pieni kovakantinen hartauskirja johdattaa käyttäjänsä kirkkovuoden teksteihin ja sopii niin yksityiseen kuin yhteiseen hartaudenharjoitukseen. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Valikoima saattaa hiukan vaihdella. 12,30 (15,30) Joulukalenteri Kupolit Lämminhenkinen kristillinen joulukalenteri. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 22,00. 6,20 (7,20) Joulun ilosanoma – joulukortit Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun tunnelmalliset joulukortit. 42 Neitokakadu Tupsu on aika äijä 49 Lukijat kertovat suosikkikirjoistaan 50 Tietoa testamentista 52 Savva Peuhkuri nikkaroi ruumisarkun 55 Helsingin Tuomasmessun kuulumisia 56 ESIRUKOUSTA: Sinua katsotaan hyvällä 58 Kirjoja kaamokseen 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Rakkaudella vaatetettu 44 Joonatan Rautio: Usko tuo toivon. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. 10 erilaista korttia, 2 kappaletta kutakin. Kalenterissa on myös nimipäivät ja kirkkovuoden pyhäpäivien tekstit. Yhteensä 20 korttia. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 78 000 (KMT 2020) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 07809972. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen ILMOITUSMARKKINOINTI Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Koko 355 x 265 mm. Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € 36 Lotta Saahko kirjoitti Jorma-pappansa evakkotarinan An tt i Ai m oKo iv is to / Le ht ik uv a PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Teemu Rinne ja Olli Valtonen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE PL 279, Porkkalankatu 7 B, 00180 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askellehti.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p. 6,90 (8,80) Kalenterivuosi 2021 Kukka-aiheinen kuva ja osuva raamatunlause jokaiselle kuukaudelle. SISÄLLYS 2/20 Uskoa, toivoa & rakkautta SISÄLLYS 11/20 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Krista Kosonen: Raamatun tarinat koskettavat ja sivistävät 14 SIRKUN KEITTIÖSSÄ broileri muhii mausteissa 16 Kati Pirttimaa: Olennainen jäi, perhe ja rakkaat 21 EIJA-RIITTA KORHOLA: Maailma muuttuu askel kerrallaan 22 OLLI VALTONEN: Aikamme tarvitsee toivoa 24 Elämäntaitona kuoleminen 27 PAPPILAN KAMARISSA: Valkohapsinen vaikuttaja 28 Adoptoitu Isaac tapasi biologisen isänsä 32 Villasukissa on aatetta ja bling blingiä 34 LAURA HONKASALO: Alkoiko nostalgiani Carl Larssonista. 020 754 2350 J O U L U N I LOSA N O M A A Martta Wendelin seinäkalenteri 2021 Kaunis seinäkalenteri Martta Wendelinin vuodenaikoja seuraavalla kuvituksella. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 040 680 4057 ILMOITUSTRAFIIKKI Lisbeth Sarkkinen, p. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti
Kiitos, kun tämä jäi ikkunani taakse. ALUKSI ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.12.2020 Pe nt ti So rm un en / Va st av al o Rukous Lensivät yli tuhansien parvina huutaen kuin lähtemisen riemusta. Ruokittavaksi, sirkuttamaan, pörhistelemään, muistuttamaan: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä! Päivi Puhakka askel 11/20 4 ~
Riittoisat ruokaohjeet ovat pikkulapsiperheessä arjen pelastus. Vaarini oli syntynyt 1880-luvulla. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti ~ 5 askel 11/20. Mikään ei sovi kylmään ja synkkään vuodenaikaan paremmin kuin muheva ja mausteinen pataruoka. En muista yhtään kertaa, että minäkään olisin pienenä hassutellut hänen kanssaan, vaikka vietimme kesäisin pitkiä aikoja yhdessä. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel marraskuussa 2020 Isän kanssa kalastamassa O lohuoneeni ikkunasta näkyy maailman muuttuminen parempaan suuntaan. Hän oli ottanut minut mukaan työmatkalle, ja istuin auton etupenkillä hänen vieressään. Ikkunasta avautuu näkymä leikkikentälle. Hän on KYLMENEVÄ SÄÄ ja pimenevät illat saavat kaipaamaan lämmittävää lohturuokaa. Olen saanut seurata, miten vävy leikkii ja harrastaa lastensa kanssa. Olen se auton etupenkillä istunut tarkkasilmäinen tyttö. Tästä esimerkkinä on tyttäreni lasten isä. Tässä laulussa Antti Tuisku kertoo lapsuutensa loputtomasta kesäyöstä Raanujärvellä, jossa saa ”isän kaa kalastaa, lapsen mieli ikuinen”. Hän on syntynyt sata vuotta vaariani myöhemmin 1980-luvulla. Isä sanoi, että onpa sinulla tarkka silmä ja hyvä huomiokyky. Ruuan voi siis tehdä etukäteen ja lämmittää nopeasti uudelleen. ollut myös pitkillä hoitovapailla vaippaikäisten tiitiäistensä kanssa. En ajattele heitä syyttäen, vaan myötätunnolla. Työ ja huolet täyttivät hänen mielensä. Yksi huomioistani oli edellä ajaneessa henkilöautossa istuneen naisen pitkä niska. Ehkä jälkiruuaksi on pari piparia ja pannullinen hyvää teetä. Pataruokia on myös helppo muokata oman ruokavalion mukaan, broilerin voi vaikka muuttaa kasvisruuaksi tai riistapadaksi. Heillä ei ollut leikkivän isän mallia. Siellä on usein isiä leikkimässä lastensa kanssa. Aina kun näen pitkäkaulaisen naisen, minulle tulee mieleen isäni antama kehu. Minäkin vaalin rakasta muistoa kahdenkeskisestä hetkestä isäni kanssa. Noora Wikman-Haavisto suunnittelee perheensä ruokalistat viikoksi kerrallaan. LAPSUUDESSA ISÄN kanssa vietetyt hetket ovat parhaimmillaan elämän läpi kantavaa pääomaa. Vaarini ja isäni olivat oman aikansa lapsia. ISYYS ON muuttunut ainakin pohjoismaissa viime vuosikymmeninä, sillä yhä useampi 2000-luvun isä viettää aikaa lastensa kanssa. Puhua pälpätin isälle kaikesta mitä näin. Sen voi kuulla hänen osin uudelleen sanoittamassaan Lauri Tähkän laulussa Minun Suomeni. Täytyykin kirjoittaa ainekset seuraavaan ostoslistaan. Sellainen voisi olla sivulta 14 löytyvä Sirkun broileripata. Pataruuissa on se hyvä puoli, että ne yleensä vain paranevat ajan kanssa. Hän ei tietääkseni koskaan leikkinyt lastensa kanssa. Herkulliset tuoksut täyttävät asunnon. Muusikko Antti Tuisku tarjoaa koskettavan välähdyksen tällaisesta pääomasta. Näen jo pienen perheeni reippaan ulkoilun jälkeen yhdessä viltin alla odottamassa, että pata lämpenee. Oma 1920-luvulla syntynyt isäni ei myöskään viettänyt vapaa-aikaa lastensa kanssa. Vaari jäi etäiseksi
askel 11/20 6 ~ Viikinkisoturi ja äiti Pienen tyttären äiti, viikinkinä Norjassa riehuva ja Raamattuakin lukenut Krista Kosonen tekee rakastamaansa työtä. – Saan joka päivä leikkiä ja tutkia ihmistä rajattomasti! TEKSTI: JANNE VILLA
Krista Kosonen. Raamatun tarinat olivat jo kielellisesti niin kiinnostavia, että niitä oli ilo lukea. – Koronakevään jälkeen oli aivan ihanaa päästä tekemään tuota työtä, Kosonen kertoo hyväntuulisena. ~ 7 askel 11/20 M ark ku U la nd er / Le hti ku va Eläväisen sävykäs, syvä ja tumma naisen ääni vastaa puhelimeen Oslosta. Toimin tekstin neutraalina välittäjänä, Krista Kosonen – MITÄ pelottavampi työtarjous, sitä varmemmin vastaan heti lähteväni mukaan, sanoo norjan sekä muinaisnorjan ja -saamen kielellä HBO:n sarjassa Beforeigners viikinkiä näyttelevä Krista Kosonen. – Hyvän tekstin puhuminen ääneen on näytellessä jopa fyysinen tuntemus. – Menin studiossa jännittävän meditatiiviseen mielentilaan, jossa ei tarvinnut näytellä tai tulkita. Tuo miellyttävältä ja hieman kohtalokkaaltakin kuulostava lämmin soundi ratkaisi epäilemättä sen, että näyttelijä valittiin lukemaan Uuden testamentin tuore suomennos äänikirjaksi. Se resonoi koko kehossa. Koko ikänsä lukemista harrastanut nainen nautti Raamatun rikkaasta kielestä. H BO N ord ic – EVANKELIUMEJA lukiessa tajusin, että Jeesus oli tulenpalavan intohimoinen asiassaan.
Hän ei usko uransa edenneen sen ansiosta. Su om en Pip lia se ura. askel 11/20 8 ~ kuvailee viikkokausia kestänyttä äänitysmaratonia. – EN ota erilaisiin raamatuntulkintoihin mitään kantaa, mutta minua siinä kirjassa koskettaa nimenomaan rakkauden ja armon pääsanoma. – Enemmän on vaikuttanut hillitön uteliaisuus omassa ammatissa kehittymistä kohtaan ja se, että olen armoton työjuhta. Krista esittää ronskia ja reipasotteista viikinkisoturia, joka toimii tätä nykyä poliisina. Hän muistaa yhä sen onnentunteen, kun elämän suuri unelma toteutui Teatterikorkeakoulun ovien avautuessa, ja toivoo muistavansa silloin kokemansa kiitollisuuden. – En saa alkaa pitää itsestäänselvyytenä sitä, että voin tehdä työtä, jota rakastan. Läpimurtorooleissaan Ryhmäteatterissa tulokas pääsi heti huipputekijöiden rinnalle. Yksinomaan vuorosanojen haltuun ottaminen vaatii suunnattoman työn, sillä Kosonen ei osaa viikinkiroolissa puhumiaan kieliä ensinkään. Saan joka päivä leikkiä ja tutRaamatun tarinoita oli ilo lukea. – Näyttelen ympäripyöreästi ja liian samalla tavalla ilman hyvää ohjaajaa, joka antaa suuntaa ja kertoo, mitä haluaa, Kosonen sanoo. Huumorilla höystetyssä scifi-rikosdraamassa eri aikakausien ihmisiä putkahtaa menneisyydestä nykyaikaan. Lokakuussa julkaistu, Suomen Pipliaseuran UT2020-käännös on kuunneltavissa netin ja mobiilin kautta Piplia-sovelluksesta ja luettavissa raamattu.fi-sivustolla. – Ei tässä lahjakkuudella mennä, vaan hommasta selviäminen tarkoittaa järjetöntä työmäärää. Scifiä vuonojen maassa Ennen kuin kysymme lisää Raamattu-projektista, mitä taiteilija tekee vuonojen maassa. Työjuhta tarvitsee ohjaajan Legendaarisen Blade Runner -elokuvankin jatko-osassa taannoin vilahtanut Krista Kosonen toppuuttelee ajatusta harvinaislaatuisesta lahjakkuudestaan. Kosonen on pääosassa syksyn ja alkuvuoden aikana kuvattavan, HBO:n Beforeigners-sarjan toisellakin tuotantokaudella. Olen myös ollut työssäni aina aika vaativa, päämäärätietoinen ja kunnianhimoinen. Hän kiinnitti meidän teatterin ystävien huomion jo Teatterikorkeakoulun kolmantena opiskeluvuonna. He ovat antaneet minulle paljon tilaisuuksia, haasteita, vastuuta ja luottamusta, Kosonen kiittää. Norjaa sekä muinaisnorjaa ja -saamea sujuvasti rouheassa roolissaan puhuva näyttelijä on sukupolvensa suomalainen superlahjakkuus. ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni” – se on ihan paras asenne. Hän huomauttaa painavansa nyt Norjassa kuvaustöitä kymmenenkin tuntia päivässä, jonka päälle tulee runsaasti repliikkien harjoittelemista. – Olen saanut tehdä töitä todella kovien ammattilaisten kanssa. Onnellinen ja vapaa näytellessä Työmäärästä valittamista Krista Kosonen ei siedä, sillä hän saa tehdä juuri sitä mitä eniten haluaa
Poliisihallitus 12.1.2018.. Pipliaseuran Uuden testamentin käännöksen lukeminen äänikirjaksi oli innostava projekti. Siksi kai kirjaa tulkitaankin aina uudelleen ja uudelleen, hän pohtii. – Minulle papin tyttärenä myös monet vanhakantaisemmat sanat ovat kyllä tuttuja. Noihin Raamatun ydinarvoihin Krista Kosonen liittyy itsekin. Heillä ovat pehmeät arvot kohdallaan, ja sekin on ihanaa. Armoa ja auttamista Krista Kosonen pitää Raamattua sikäli jännittävänä kirjana, että siitä saa vahvistusta monenlaisille mielipiteille. Lukeminen lähensi Jeesukseen Yllätyksiä uuteen käännökseen tutustuminen saattaa toki tuottaa. Tällaisia me ihmiset olemme. Lähimmäisenrakkaus, armo ja vähäosaisten auttaminen toistuvat kuitenkin jatkuvasti. Paikallisten ihmisten tekemät kristilliset ohjelmat ylittävät rajoja muuttaen maailmaa ja rohkaisten vaikeissa oloissa eläviä kristittyjä. Käännös on tehty Kososen mielestä pieteetillä. Jos joku pelkää liian moderneja muutoksia, se on siis turhaa, hän vakuuttaa. Olen onnellinen, kun näyttelen. – Ihmisten on annettava olla sellaisia kuin he ovat – ja annettava rakastaa niin kuin rakastavat, Kosonen linjaa. Teknisen harjoitusvaiheen ja roolin sisäistämisen jälkeen Kosonen kokee voivansa olla vapaa näytellessään. – Jos tekstiä purkaa kirjaimellisesti lause lauseelta, sieltä löytyy vaikka mitä. – Useimmat työkaverit ovat empaattisia, lapsenmielisiä ja sydämellisiä ihmisiä. – Päästän irti ja harjoitan läsnäoloa. Asetu toisten nahkoihin Kososen vanhemmat korostivat empatian merkitystä. – Olin saanut nuorempana kuvan Jeesuksesta ympäripyöreän hyvänä henkilönä, joka on loputtoman kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Ei pelkkä nuorisoversio Ammattilainen suhtautuu jokaiseen työhönsä tosissaan muttei vakavasti, ja pyrkii ottamaan työn työnä, antamatta sen mennä liikaa ihon alle. ~ 9 askel 11/20 kia ihmistä rajattomasti! Toivon, etten leipiinny ikinä työhöni. MITEN SINÄ HALUAT toteuttaa lähetyskäskyä. – Evankeliumeja lukiessa tajusin, että hän oli tulenpalavan intohimoinen asiassaan. – Sujuva käännös ei silti kadota mitään olennaista sisällöistä, Kosonen kokee. Taiteilija toimii muutamien hyvää tekevien järjestöjen kuukausilahjoittajana ja osallistuu aika ajoin niiden projekteihin. – Lähimmäisenrakkauteen liittyen miellän kirkon paikkana, jonne hädässä olevan ihmisen pitää pystyä menemään, jos muut tukiverkot puuttuvat. – Työ on riemua, valtava voimavara ja osa identiteettiäni. – Monet näistä hienoista ja opettavaisista tarinoista ovat koskettavia ja yleissivistäviä klassikkoja. – Se kertoo myös ihmisen ahneudesta. Tule mukaan! Medialähetys Sanansaattajat vie evankeliumia Aasiassa, Afrikassa, Euroopassa ja Lähi-idässä median kautta sinne, missä sitä ei ole vielä kuultu. Kielelliset ilmaisut ovat ajassa kiinni. Uuden testamentin äänikirjaa lukiessaan hän kiinnitti huomiota Raamatun ajan sukupuolirooleihin, jotka kuvastivat kauan sitten eläneiden ihmisten käsityksiä. Heikompien auttaminen on lähellä hänen sydäntään. Jeesus tietää jo ennalta, mitä tulee tapahtumaan ja kuka on petturi. Suosittelen niihin tutustumista muillekin kuin uskonnollisille henkilöille. Ihmisen hyvyyttä ei määritä taloudellinen menestys, vaan se miten hän toimii muita kohtaan. Suuremman periaatteen sisäistäminen auttoi ja helpotti nykyihmiselle vaikeiden kohtien lähestymistä. Krista Kososen mielessä Jeesuksen persoona muuttui lukiessa toisenlaiseksi, läheisemmäksi. Se on helpompaa kuin siviilielämä. – Joka kerta tämän luettuani minulle tuli Jeesuksen puolesta jotenkin surullinen olo. En keskity enää itseeni, vaan roolihenkilön ja vastanäyttelijöiden haluihin ja pyrkimyksiin. – Tämä ei ole mikään pelkkä nuorisoversio, mutta jos samastun Uutta testamenttia lukevaan nuoreen, niin kyllä teksti on nyt ymmärrettävämpää ja nappaa helpommin mukaansa. – Lähimmäisenrakkauden viesti jyräsi mielessäni päällimmäisenä niiden kohtien yli, jotka kaipaavat minusta päivitystä. Aistin myös Jeesuksen turhautumisen ihmisten epäuskon edessä: ”Miksi nämä tyypit eivät vaan jaksa uskoa...” Kososta kosketti esimerkiksi tarina Juudaksen petturuudesta. UT2020-käännöstä, jonka päätoimisia kääntäjiä olivat Niko Huttunen ja Tuomas Juntunen, ohjasi nykysuomalaisten, etenkin 15–25-vuotiaiden kielentaju. Kova harjoittelu ja työ palkitsevat. Krista Kososelle lähimmäisenrakkaus tarkoittaa yritystä asettua toisten nahkoihin. Esimerkin auttamisen asenteesta antoivat ministeriössä työskennellyt juristiäiti, joka oli tekemässä lastensuojelulakeja, ja isä. RUKOILE: Esirukoile työn puolesta sansa.fi/rukoile TOIMI: Tutustu työhön katsomalla videoita youtube.com/sansatv LAHJOITA: MobilePay: 44744 Lahjoituspuhelin: 0600 18808 (15,36 € + pvm) F F F Keräyslupa Manner-Suomi POL-2017-49311, 12.1.2018–31.12.2020
Toivon, ettei omalta lapseltani mikään vaihtoehto tule olemaan suljettu pois siksi, että hän on tyttö. – Roolin rakentamiseen voi liittää kaikki omat kokemuksensa ja kohtaamansa ihmiset. ZAIDA BERGROTHIN ohjaamassa Tove-elokuvassa Kosonen esittää muumien luojan Tove Janssonin nuoruudenrakastettua Vivica Bandleria. Jo nuorena hyvään asemaan alallaan päässyt Kosonen on onnekseen päässyt vaikuttamaan moniin hahmoihinsa, joita on kehittänyt yhdessä ohjaajan kanssa. Esiintyjä on tottunut siihen, että saa olla ihan kuka tahansa: mies, mummo tai vauva, Kosonen kertoo. Sa m i Ku ok ka ne n So la r Fil m s. Olen saanut mennä sisään rooleihini ronskin kautta ja etsiä kehostani muitakin kuin nättejä, heiveröisiä ja hentoja puolia. askel 11/20 10 ~ – Raamatun mukaan rakkaus on se suurin, eikä kukaan ole rajattu sen piiristä pois. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten vaikea naistaiteilijoiden on saada samaa palkkaa miesten kanssa. – Mielestäni on ihmisoikeusasia olla feministi. Etenkin nuorempana hän kyseenalaisti usein sitä vanhentunutta tapaa, jolla naiset esitettiin näyttämöllä. Se on ollut vapauttavaa. Kätilöja Miami-elokuvien pääo sista hän sai parhaan naisnäyttelijän Jussi-palkinnon. Hän on tehnyt monta merkittävää ja mieleenpainuvaa roolityötä niin valkokankaalla kuin teatterissakin. Työ on riemua, valtava voimavara ja osa identiteettiäni. – Naiset eivät ole vain hiljaa pysyviä koristeita miestä varten, ristiriidattomia ja vailla mielipiteitä olevia olentoja. Tovena Alma Pöysti. Työ vahvisti itsetuntoa Krista Kosonen on pitkä nainen, ja tämä on vaikuttanut siihen, millaisia rooleja hänelle on tarjottu. – En halua mystifioida työtäni. Näyttelijän ei tarvitse esiintyä sielu hajalla ja verillä. – En ole näytellyt prinsessoja tai söpöläisiä. – Jokaisella tytöllä ja naisella pitäisi olla vapaus olla juuri sellainen kuin on ja haluaa olla, ilman vaatimuksia tietystä käyttäytymismallista tai ulkonäöstä, Kosonen painottaa. Jo ala-asteen näytelmissä tyttö tapasi esittää esimerkiksi noitaa tai isää. Näyttelijä on peräänkuuluttanut koko uransa ajan naiskuvan laajentamista. Naiset eivät ole koristeita Tasa-arvoa ei ole saavutettu vielä tänäkään päivänä edes edistyksellisenä pidetyssä taidemaailmassa, Krista Kosonen muistuttaa. Yritän tuottaa tunteita katsojille ja saada heidät uskomaan roolihahmooni, Krista Kosonen sanoo. Moniulotteinen ja ilmaisuvoimainen näyttelijä on saanut Kätilöja Miami-elokuvien pääosistaan parhaan naisnäyttelijän Jussi-palkinnon. Työ on vahvistanut itsetuntoa, joka ei ollut alkujaan näin hyvä
Jukka Norvanto TAIVASHETKIÄ Sana vuoden jokaiselle päivälle. TILAA JOULULAHJAKIRJAT VIIMEISTÄÄN 16.12. Kannustan lapsia hankkimaan onnistumisen kokemuksia tekemällä asioita, joita rakastaa. Paatunut naistennielijä Yksi Krista Kososen intensiivisistä roolitöistä on lokakuussa ensi-iltansa saaneessa, Zaida Bergrothin ohjaamassa Tove-elokuvassa. Sanoin äänittäjäSamille ( Asp) monta kertaa, että wau, olipa taas kaunis kohta tai hieno ajatus, kun kylmät väreet menivät pitkin selkää! Jo Jeesus kehotti lasten kaltaisuuteen. Noihin aikoihin oli äärimmäisen harvinaista, että nainen oli teatterinjohtaja. | 09 5123 9120 (klo 9–15) tilauspalvelu@perussanoma.. Säilyivätkö ne myös Uuden testamentin ankarassa luku-urakassa. – Tove eli periaatteenaan ”tee työtä ja rakasta”, mikä on hieno ajatus, Kosonen kommentoi niin lasten kuin aikuistenkin rakastamaa taiteilijaa. – Tunnen suurta kiitollisuutta ja kunnioitusta näitä naisia kohtaan, jotka ovat raivanneet meille muille tietä. Näyttelijä haluaa säilyttää oman lapsenmielisyytensä ja uteliaisuutensa. Hän tapaa korostaa lukemisen merkitystä maailman ymmärtämisessä ja empatian oppimisessa. Hän on vielä puhdas ja viaton tyyppi, ja se on ihanaa, sanoo Krista Kosonen ja lähtee totuttamaan tytärtään norjalaiseen päiväkotiin. – Kyllä. Oli ilo ja iso vastuu saada näytellä Vivicaa. – Nykynäkökulmasta on vaikea tajuta, miten he pystyivät elämään pelossa, ja miten kammottavaa oli, kun oma rakkaus oli määritelty yhteiskunnassa rikokseksi ja psykiatriseksi sairaudeksi. – Itsetunnon ei pitäisi rakentua sen mukaan, paljonko selfieihin tulee tykkäyksiä. – Ajattelen omaa lastani, jolla ei ole ennakkokäsityksiä kenestäkään ihmisestä. Kirjat kotiovelle toimitettuna á 14 €. Kosonen tapasi rooliin valmistautuessaan Bandlerin kollegoja ja ystäviä, joiden mukaan tämä oli mieleenpainuva ja suuri persoona. Tove Jansson oli Kososen saaman käsityksen mukaan ”mahtavan huikea tyyppi, jossa yhdistyivät leikki ja vakavuus”. Kun tulemme synteinemme Jeesuksen luo, saamme esimakua taivaasta. Avi Snyder JUUTALAISET EIVÄT USKO JEESUKSEEN ja muita väärinkäsityksiä Tapani Sopanen ULOSKUTSUTUT Tapani Sopasen uutuusromaani vangitsee lukijansa vastaansanomattomalla otteellaan ensimmäisistä riveistä alkaen. Se on paljon kehittävämpää kuin somen kautta eläminen. | Toimituskulut alkaen 6 €. – ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni” – se on ihan paras asenne. Bandler on elokuvassa hurmaava ja näkemyksellinen taiteilija mutta paatunut naistennielijä, joka ei kykene vastaamaan Janssonin tunteisiin lentäessään kukasta kukkaan. TOIVON HETKIÄ JOULUUN perussanoma.. Lasten kaltaisten asenne Krista Kosonen on kiertänyt kouluissa kertomassa omasta kasvutarinastaan. Työ synnytti mielenkiintoisia tunteita. 6€ kpl 20€ 5 kpl NYT 12€! 29€ 29€ 24€ SEINÄKALENTERI 2021 JOULUSANOMA 2020. – Lukiessamme opimme ymmärtämään toisten ihmisten todellisuutta ja tunteita. Teatterinjohtaja ja ohjaaja toi ensimmäisenä muumit näyttämölle. Kosonen esittää muumien luojan Tove Janssonin nuoruudenrakastettua Vivica Bandleria
Kaupunkilaiselle ja maaseudun asukkaalle. Kotiin ja hotellijouluun. Erk ki M ak ko ne n / Va sta va lo askel 11/20 12 ~ askel 11/20 12 ~. Joskus on hyvä myös päivittää tiukkoja perinteitä. Jos perinne ei jousta, joulu joustaa. Oli vastasyntynyttä ja kauempaa tullutta majatalon ovelle kolkuttajaa. Olisiko siinä juhlavalmistelujen juju. Ensimmäinen adventtikynttilä syttyy jo tämän kuukauden puolella. Yksi on leiponut pakastimen täyteen herkkuja heti marjastuskauden jälkeen, toinen avaa aatonaattona valmistaikinapaketin. Pitkinä pyhinä lomailevalle ja työvuorossa valvovalle. Jos odotus on ylimitoitettu eikä missään suhteessa realiteetteihin, aikaan, rahaan, jaksamiseen, syntyy stressi ja huoli. Sytytellen ja availlen. Kantaväestölle ja kauempaa tulleelle. PÄIVI PUHAKKA Luukku kerrallaan kohti juhlaa MITEN LÖYDÄN tasapainon tekemisen ja vastaanottamisen välillä. Yksi on valmistellut lahjoja kesästä asti, toinen tekee aattona pikavalintoja ennen pikakassalle menoa. Yksi availee kauniin kalenterin, toinen sossun luukkuja. Yksi kerrallaan. Olemme tässäkin erilaisia. Niinhän se oli alun perinkin. Yhdelle tulee koko suku, toiselle kotisairaanhoitaja. Käsi näyttää tyhjältä, mutta joka siihen tarttuu, huomaa lämmön, läheisyyden ja yhteyden. Siitä on jokaisen juhlaksi, vastasyntyneestä lapsesta harmaahapseen. Yksi luo kotiin kokonaisen joulumaan, toinen sytyttää pihalle lyhdyn. Hän, joka tuli kaikkein kauimpaa, kurkottaa yhä kättä seimestä. AJASSA Marraskuu O llaan juhlan kynnyksellä. Siitä sitten kynttilä ja kalenterin luukku kerrallaan kohti h-hetkeä. Oli yövuorolaista ja matkustavaista. Jos katson kaupan katalogista, kaverin Facebook-päivityksestä tai lapsuuskodin albumista, miltä oikean joulun kuuluu näyttää, voi oma juhla jäädä luomatta
No, Italian lisäksi suomalaisissa kodeissa pöytäkoristeina. Saimi Hoyer, Apu 15.10. Seuraava huippu osuu pääsiäiseen. Suklaa valmistetaan kaakaomassasta, kaakaovoista ja sokerista, maitosuklaa maidolla jatkettuna. Silloin kyseessä on niin sanottu valesypressi, joista Lawsoninsypressin kääpiömuotoinen lajike tunnetaan nimellä Ellwoodii eli joulusypressi. Palkitsevaa on se, että olemme saaneet yhteisen arjen toimimaan. Olen elämässäni käynyt niin lähellä kuolemaa, että Jumala on varmaan siksi tärkeä. Markku Ojanen, Uusi Tie 15.10. Anne ja Arto Hietanen, Viva 1.10. Pix ab ay ~ 13 askel 11/20 ~ 13 askel 11/20. Avioliittoa rakennetaan kuin kiipeäisi portaita: kovin monta askelmaa ei voi harpata kerralla. KUN PUHUTAAN isänmaasta ja maanpuolustustahdosta, sukupolvet voivat kokea sen eri tavalla. Ylensyötynä runsas määrä rasvaa ja sokeria ei ole kellekään hyväksi, ja koirille suklaa on jopa hengenvaarallista. ULKOINEN TERVEYS ja hyvinvointi eivät aina kulje käsi kädessä anteeksiantavaisen ja armahtavaisen mielen kanssa. Suomalaisen demokratian ja hyvinvointivaltion puolustaminen muodostavat samanlaista motivaatiota. Tummassa suklaassa on useampi kaakaopapu poikineen ja maku sitä myöden tuhdimpi. Lainasanat Marraskuu Kuukauden kasvi: Valesypressi VUODEN SUKLAAHUIPPU lähestyy; herkkua kätketään kalentereihin, kakkuihin, lahjaksi, ja konvehtirasia on juhlapyhinä aina auki. Pu ut ar ha N ik ka rit KUPPI KUUMAA kaakaota ja konvehti kyytipojaksi. Lohtua ja flavonoideja MINUN JUMALANI on vankka olkapää ja ymmärrys. Juhlan lisäksi suklaa on sekä ulkoisen että sisäisen pimeän ajan lohtu. Sypressi viihtyy parhaiten luomuna, ilman oksille spreijattavaa keinolunta, joka voi koitua sen tuhoksi. Emme hallitse inhimillisen elämän monimutkaisuutta. Anteeksiantaja voi sairastua tai menehtyä, mutta anteeksiantoa panttaava voi menestyä ulkoisesti ja elää pitkän elämän. Sauli Niinistö, Ruotuväki 15.10. Terveysvaikutuksista voi sanoa, että kaakao sisältää flavonoideja, ja kaamosaikaan pala suklaata tekee joskus hyvää mielelle. Kuuma kaakaokin on kaamoksen taikajuomaa. MISS’ SYPRESSIT tuoksuu nyt talvellakin. Tästä vanhempi sukupolvi puhui isänmaallisuutena. Reilun kaupan sertifikaatin saaneen suklaan valmistuksessa ei ole käytetty lapsityövoimaa. RAKASTUMINEN ON hullaantumista ja huumaa. Raakasuklaata ei kuumenneta yli 46 asteen, mikä säilyttää mahdolliset entsyymit ja vitamiinit paremmin. Sama vaikutus on tulipalopakkasilla, leutona talvena sypressi voi pärjätä vaikka ulko-ovella koristeena. Ikivihreälle kasville voi tarjota jos ei nyt ikuista niin pidennettyä ikää suihkuttelemalla sitä säännöllisesti ja pitämällä kasvi kaukana lämpöpatterista ja kasvualusta koko ajan kosteana
Mutta koska sään ennustaminen on aina vähän tuuripeliä, Kaisan päivä myös jäädyttää järvet, elleivät ne siihen mennessä ole vielä jäätyneet. Tärkeää on noin peukunpään kokoinen oikein pieneksi pilkottua pala tuoretta inkivääriä. Vanhojen totuuksien täytyy väistyä uusien tieltä. Tämän pyhimyksen muistopäivää vietetään Suomessa 25.11., jolloin juhlitaan Katariinaa, Kaarinaa, Kaisaa ja muita nimen johdannaisia. AJASSA AJASSA Pi xa ba y Viisautta Elämä ei voi pysähtyä, sen täytyy vapaasti päästä kulkemaan eteenpäin. Kypsennä broileri ja kasvikset erikseen ja mausta niitä jonkin verran jo kypsennyksen aikana. Mausta liemi aika tuhdisti. – Minna Canth Marraskuun pimeydessä elämää voi piristää uunipadalla, jossa on broileria, juureksia ja reippaasti mausteita. Kerää kasviksista lähtenyt liemi kulhoon ja yhdistä siihen Kuusanmäki KAUNIS JA oppinut Katharina Aleksandrialainen on jännittävällä tavalla vaikuttanut suomalaiseen säänennustukseen. Pataan voit halutessasi lisätä sieniä, pienittyjä aprikooseja ja cashew pähkinöitä. Jos käytät pakastejuureksia, kypsennä nekin pannulla etukäteen ja mausta samalla. Pilko myös sienet, aprikoosit ja inkiväärin pala ja lisää ne pannulle. Mausta lihoja ripottelemalla mausteita varovasti niiden päälle. B roileripata sopii myös gluteiinitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattaville, sillä liemenä on kookosmaitoa. Kaisa pissii Antin (30.11.) rukkasille. Jos käytät tuoreita juureksia, keitä niitä kanaliemessä etukäteen, jotta kaikki ovat kypsiä samaan aikaan. Katharina surmattiin marttyyrina keisari Maxentiuksen (305–312) Kaisana on kuin jouluna vainoissa. Pi xa ba y askel 11/20 14 ~. Kaisan päivän tuisku taas tietää kukkatoukojen menestystä. Lisäksi Kaisan päivänä ja jouluna on samanlainen sää, koska näiden päivien välissä on kuunkierto. Pilko paistileikkeet ja ruskista öljyssä pannulla. JOS KAISANA tarvitaan rukkasia, niin sitten myös jouluna. Toisaalta Jämsässä ollaan oltu sitä mieltä, että jos Kattina kapsaa, niin jouluna napsaa eli jos Kaisan päivänä pakkastaa, niin jouluna sataa vettä. Sitä ennen hän oli reippaasti puolustanut kristinuskoa viittäkymmentä pakanafilosofia vastaan. Siitä tulee mukavaa tulisuutta. Se saa olla voimakkaan makuista, koska uunissa maku loivenee. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto tietää kertoa, että Kaisan päivänä pitäisi aina olla suojasää. Ota kasvisten keitinliemet talteen ja yhdistä kookoskerman kanssa
Lämmittävä broileripata Näitä tarvitset: 600 g maustamatonta paistileikettä 2–3 keskikokoista porkkanaa 3–4 pientä keltatai raitajuurta pieni kyssäkaali tai puolikas isosta 1 fenkoli pieni palsternakka tai puolikas isosta peukunpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä 1 dl kypsiä metsäsieniä tai puoli rasiaa herkkusieniä kourallinen (n. Lopuksi yhdistä broilerinpalat ja kasvikset, kaada maustettu liemi päälle ja laita uuniin vajaaksi tunniksi. Mausteiksi sopivat eksoottiset maustesekoitukset kuten Ras El Hanout ja Jerk, samoin juustokumina (jeera) ja jauhettu inkivääri. Mausta liemi aika tuhdiksi, mutta maista aina välillä. Sir kk u N ys trö m Ju kk a Gr an str öm ~ 15 askel 11/20. SIRKUN KEITTIÖSSÄ SIRKUN KEITTIÖSSÄ purkki kookoskermaa. Broileripata kestää hyvin myös pakastamista. 70 g) kuivattuja aprikooseja pilkottuina 100 g cashewpähkinöitä 1/2 l kanalientä kuutiosta tölkki kookoskermaa suolaa noin 1/2 tl jauhettua inkivääriä ja juustokuminaa, mahdollisesti myös Ras El Hanoutja Jerk-mausteseoksia BROILERIPATA kestää hyvin myös pakastamista. Lientä tarvitaan 3–4 desilitraa. Annos on iso, siitä riittää 5–6 ihmiselle
Viimeiset kymmenen vuotta yhteisöä luotsannut Pirjo Kantala jää eläkkeelle, ja pian ruoriin tarttuu pastori Kati Pirttimaa. Kati osallistui Ranskassa toimivan ekumeenisen yhteisön ja Helsingin Tuomasyhteisön järjestämään tapahtumaan, jossa soi jo opiskeluaikoina tutuksi ja rakkaaksi tullut musiikki. Seurakuntalaisilla ja vapaaehtoisilla on paljon vastuutta; heillä on omistajuus messuun. Musiikki.. Työssäni tuomiokapitulissa ei ole selkeää seurakuntaa, ja olin jo jonkin aikaa pohtinut, kenen pappi olen. – Kyllä, tuntuu luontevalta. – Taizén laulujen ja rukoustradition tapa sanoittaa asioita on minulle läheinen, Kati Pirttimaa (48) toteaa. Kanttorina hän laulatti Taizé-hymnejä myös kuoroilla. Sen liturgia, saarna ja kieli yleensä ovat kiinni ajassa. – Tuomasmessu on ollut tärkeä kirkon koko jumalanpalvelusuudistukselle. Tuleva pesti on monella lailla luonteva jatko edellisille. Kieli ajassa kiinni Historian ensimmäisestä Tuomasmessusta on jo yli 32 vuotta. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Alussa hyrisi hiljainen Taizé-laulu. Peruspalikat ovat yhä menestystekijöitä. askel 11/20 16 ~ Yhteisön palvelija Monet asiat ovat tulleet Kati Pirttimaan elämään musiikin kautta. Kun olen vapaaehtoisena osallistunut Tuomasmessuun, se on tuntunut hyvältä paikalta olla. Tätä ennen hän on toiminut Kallion kanttorina ja Espoon tuomiokapitulissa asiantuntijana, leipälajeina jumalanpalveluselämä ja spiritualiteetti. Niin Tuomasmessukin, jonka kippariksi hänet siunataan ensimmäisenä adventtina. Kati Pirttimaa näkee Agricolan kirkon messuissa edelleen samoja menestystekijöitä, joiden vuoksi jumalanpalvelusyhteisö löi aikoinaan läpi
Se on tärkeä liittymisen hetki.. ~ 17 askel 11/20 – TEHTÄVÄÄN siunaamisessa konkretisoituu se, että yhteisö kutsuu tehtävään
– Olin akateemisen perheen ainoa lapsi. Puolisoni ei pysty tekemään etätöitä, ja päivät olimme teinin kanssa kahden. Luomakunnan hengähdystauko Vaikka viruksesta on kyse, Kati näkee tilanteen isossa kuvassa paljon terveellistä ja iloitsee esimerkiksi lentomatkustamisen vähentymisestä. Vanhemmat olivat vahvasti työelämässä kiinni, ja minua kannustettiin itseni kehittämiseen ja kouluttamiseen. Itsekin pärjään hyvin ilman kauppakeskuksessa pyörimistä. Rippikouluaikaan Kati löysi tiiviin seurakuntayhteyden, ja vähän vanhempana tie vei vanhoillislestadiolaiseen toimintaan. – Kun olin 26-vuotias, isäni kuoli syöpään, pari päivää toisen lapsemme syntymän jälkeen. Syntymän ja kuoleman yhteys tuli iholle ja pakotti syvään prosessiin. Kati kokee hyvänä kalenterin tyhjenemisen monista menoista. Joskus varjot ovat pyyhkineet elämän yli, syntymän ja kuoleman puristuksessa. askel 11/20 18 ~ Tutka kohti tulevaisuutta Kyllähän kolmekymppisenkin hartioille on ehtinyt kertyä pölyä, ja messussa on päivitettävää. Onko messu avoin kyselijöille ja epäilijöille. Miten hyväksytyksi tulija tuntee itsensä. Sitäkin on aluksi ollut. Pelko. Kati syntyi Kruununhaassa, mutta kävi koulut naapurikaupungissa Espoossa, Viherlaaksossa ja Tapiolassa. Erkaantumiseen ei liittynyt mitään kamalan kipeää, ja minulla on paljon hyviä ystäviä noilta ajoilta. Kasteet, rippikoulut, häät, hautajaiset ja kuorot tarjosivat siihen mahdollisuuden. Esirukous on kirkon perustehtävä.. Sen rakkauden kokeminen ei ole itsestään selvää. Luottamuksen löytäminen on liittynyt hengelliseen kasvuprosessiin. Tämähän on kiinnostava maailma, johon voisi syventyä! Lähdin lähelle Sillä tiellä ollaan. Kun turhanaikainen karisi, olennainen jäi. Teologia löytyi messussa Kun tuli ammatinvalinnan aika, tie näytti selvältä. – Tykkäsin jumalanpalveluksista, jotka olivat työn sydän. Suunnitellen vai suunnilleen. Tarvitsin selkeän kyllä–ei-kauden. Kun hämmästyksekseni pääsin vuonna 1990 Sibelius-Akatemiaan, valitsin siellä kirkkomusiikin. Se oli monenlaisten tunteiden tiivistymä. Miten ihminen kokisi messun omakseen ja voisi siihen liittyä. Miten olen onnistunut eväiden tarjoajana. Tutut joulurauhan julistuksen historialliset sanat konkretisoituivat: Huomenna, jos Jumala suo... Työhistoria ja juna ovat kuljettaneet Katia Espoon ja Helsingin väliä, kanttoriksi Kallioon ja asiantuntijaksi tuomiokapituliin. Miten löytävät paikkansa. Kaksi on jo lentänyt pesästä. Ilmakehä on saanut hengähdystauon. 15-vuotias kuopus asuu vielä kotona. – Osallistaminen on ajankohtainen ydinkysymys koko kirkossa ja kaikissa seurakunnissa. Meillä on rakastava Jumala, joka haluaa meille hyvää. Isä oli sairastanut pitkään, ja ehdin sanoa hänelle näkemiin, ja hän ehti nähdä toisen lapsenlapsensa. Ovatko messun toimittajat ja toteuttajat samaistuttavia. Kevään etätyöt ja -koulut olivat mukavaa aikaa, jolloin oltiin paljon yhdessä – ajoittain tosin mökkihöperyyden partaalla. – Arki on sujunut ihan hyvin. Sinä keskikesänä, koskettavien tapahtumien keskellä turhanaikainen karisi ja olennainen jäi. Menetyksistä ja vaikeuksista huolimatta on toivo. Jotain toteutetaan, jotain ei. Minun piti olla pääsiäisen jälkeen viikko tunturipappina Pohjois-Lapissa. Johtajalla on oltava myös tutka tulevaisuutta kohti. – Kun kaikki loppui keväällä kuin seinään, tuli tilaa miettiä, mihin oikeasti haluan vapaa-aikaani käyttää. Oma tehtäväni on auttaa löytämään asiat, joita voisi terävöittää, Pirttimaa toteaa, ja rivien välistä voi päätellä senkin, millainen johtaja hän haluaa olla. Myöhemmin lähdin avarammille vesille. – Ajattelen, että jos on tarpeen pyyhkiä pölyjä ja kehittää messua, se on yhteisön tehtävä. – Hengelliseen historiaani kuului tämä tiiviin yhteisöllisyyden vaihe, joka vastasi sen ikäkauden tarpeeseen. – Nämä kuukaudet ovat pakottaneet koko yhteiskunnan elämäntavan pohdintaan, kohtuullisuuteen ja pysähtymiseen. Tuleva toiminnanjohtaja varoo kuitenkin tarttumasta luutaan. – Olen vähitellen löytänyt Jumalan armollisemmat kasvot. Miten pääsen eteenpäin ja selviän. Aloin sopeutua ja nyt ajattelen: tästä selvitään. Nyt raiteiden päässä odottaa Tuomaspapin pesti, ja elämän tärkeänä kiinnekohtana on koti Espoonlahdessa, jossa Kati on asunut perheineen yli 20 vuotta. – Tykkään olla toisten ihmisten seurassa ja tehdä töitä yhdessä. – Musiikki oli tullut minulle tärkeäksi teini-iässä ja soittaminen auttoi käsittelemään vaikeita asioita. Kysymykseni ovat aikuistuvien lasten äidin kysymyksiä. Lomilla hän vei minua myös kirkkoon. Niiden kautta aloin perehtyä teologiaan. – Kolme lastamme ovat kasvaneet siellä. – Hengellisen kasvatuksen sain isän äidiltä, jonka kanssa lauloin iltarukouslauluja. Lienee kuvaavaa, että Helsingin Tuomasyhteisön uusi ”veturi” on junan, paikallisjunan tuoma. Paikallisjunan tuoma Tuomasmessua toteutetaan maakunnissakin, mutta se on vahvasti kaupunkilaisen messu. Vanhin lapsi opiskelee Ruotsissa. Minulla on vahva perusluottamus siihen, että Jumala johtaa meidät tämänkin läpi. Lukuisten muiden kasvattajien lailla Katille ovat tulleet tutuiksi koronaan liittyvät kysymykset. Miten päässee kotiin käymään. Oli pakko hakea lähellä toteutettavia, vähän vaatimattomampia asioita, kuten ulkoilu lähimetsässä. – Kaikki tapahtui niin äkkiä ja oli epävarmaa. Opiskeluaikana tein keikkaa ja tykästyin kanttorin työhön sekä seurakuntatyöhön muutenkin. Kati Pirttimaa kertoo, miten kirkkomusiikista tuli myös kuin sisäänheittäjä teologiaan. Miten siivet kantavat
~ 19 askel 11/20 – RUKOUKSEN syvin olemus on siinä, että saa jättää kaiken itseltään Jumalan rakastaviin käsiin.
Millaisessa rukouksessa viihdyt. – En aloita uutta työtä vain toimistossa avaimet saatuani, vaan yhdessä yhteisön rukouksen kanssa. – Esirukous on valtavan tärkeää, yksi kirkon keskeisiä tehtäviä. – Jos sen oikein tiivistää: se aarre on hyvä sanoma Jeesuksesta. askel 11/20 20 ~ – Perhe ja rakkaat. Työpaikalla Espoon kapitulissa päivä aloitetaan pienellä rukoushetkellä. Kotona Katilla on pieni alttari, jolle hän sytyttää joka aamu kynttilän valaiseman uutta päivää, ristin ja ikonin vierelle. Kun kaamos väsyttää, hipsuttelen villasukissa ja menen ajoissa nukkumaan.. Mihin pyyntöjen lähettäjillä on lupa luottaa. Lukijat lähettävät toimitukseen pyyntöjä, joiden puolesta rukoillaan sekä Tuomasyhteisön rukouspiirissä että messussa. Kun korona iski ja eristi, Kati ajatteli, että onneksi on kevät ja maaliskuu eikä marraskuu! No, nyt on marraskuu ja edelleen korona. Mikä sen kirkon aarre on. Kukaan ei voi tietenkään luvata muuta kuin sen, että Jumala kuulee ja vastaa omalla tavallaan ja ajallaan. Että hyvä sanoma tavoittaisi ihmiset uusin tavoin. Sitä ei voi kirkko hukata. – Esirukouksessa Jumalalle voi jättää kaiken. Jo lapsena viihdyin metsässä ja merellä. Rukoushiljaisuus on tosi tärkeää. Kun lukija lähettää pyynnön, sitä ei oteta vastaan vain Tuomasmessussa, vaan se liittyy maailmanlaajan kirkon, kaikkien kristittyjen rukoukseen kaikkialla, kaiken aikaa. Siunaus kantaa. Siinä sydän tyyntyy. Kysymykseen elätkö suunnitellen vai suunnilleen Kati vastaa oppineensa, ettei elämää voi suunnitella; asiat tulevat eteen kuten tulevat. Sekä kaamos selätettävänä. – Miten sitä viedään eteenpäin missäkin maailmantilanteessa ja kontekstissa, sitä pitää uudistaa. Menetys teki äitiydestä toisenlaista, samalla pieni lapsi hyvällä tavalla pakotti pysymään elämässä kiinni. Perheemme purjehti ja kuuluin partioon. Kuulostaa Tuomasmessulta. Tuomasmessun, helsinkiläisten, mutta myös koko kirkon palvelukseen. Elän vuodenajan rytmissä. Kati jatkaa: – Samaan aikaan rukous on kaksisuuntainen asia. Sen opin anglikaanisesta kirkosta, jossa myös viihdyn ja jossa pidetään yllä perinteistä luostarirukousperinnettä, kertoo Kati, joka toimii myös anglikaanikirkon pappina. Hipsuttelen villasukissa ja menen ajoissa nukkumaan Kirkon aarre Ensimmäisenä adventtina Kati polvistuu Agricolan kirkon alttarille ottamaan vastaan siunauksen uuteen työhön. Saa toivoa Tuomaspappina Kati Pirttimaa ottaa vastuulleen myös Askeleen rukouspalstan pitämisen. Pienet postin tuomat lappuset kertovat karusta arjesta, syvästä huolesta lasten ja lastenlasten puolesta. – Olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan. Hipsuttelen villasukissa Rukouksessa on kyse voimavaroista. Siksi esimerkiksi retriitit ja aamurukoukset ovat niin tärkeitä. Yksinäisyydestä, huumehelvetistä, talousahdingosta, hengellisestä hädästä. Jumalalle jätetään kaikki ja kuunnellaan Jumalan ääntä: mihin hän lähettää rukoilijan toimimaan hänen käsinään. Kun kaamos väsyttää ja on pimeää, ei tarvitsekaan jaksaa. – HILJENTYMINEN ja vetäytyminen ovat osa aikuisen kasvuprosessia ja osa hengellistä elämää. M.O.T. Minussa on syvä tarve välillä vetäytyä ja olla rauhassa. Ajatus on hengästyttävä. – Myös luonnossa oleminen rauhoittaa ja auttaa palautumaan. – Hiljaisuus ja rukous. Mutta Jumalalta saan toivoa. – Olen rakenteiden ihminen, jonka päivään kuuluu aamurukous, laudes: psalmi, raamatunteksti, esirukous, Isä meidän ja siunaus. – Kysymys ei ole siitä, että kerron Jumalalle, miten asia pitäisi mun mielestäni ratkaista, tai että pakenisin vastuutani maailmasta rukoukseen
Mutta mitä minä kuulen. Olen ainutlaatuinen, ja minulle on varattu ainutkertainen tehtävä, jonka tekemiseen juuri minä olen sopiva. Tässä on koko luomisen ihmeellinen idea: tekijällämme on ollut ajatus meistä itse kustakin. Olihan Johannes pysynyt Jeesuksen rinnalla ristin juurella, kun taas Pietari oli mokannut ja kieltänyt Jeesuksen. Minun kannattaa verrata itseäni vain siihen Luojan kuningasideaan, joka vähitellen paljastuu Jeesusta seuratessa. Kesken kaiken Pietari alkoi kysyä toisen opetuslapsen, Johanneksen, kohtalosta: ”Entä hän, Herra?” Ehkä hän kysyi siksi, että kuvitteli Johanneksen sopivammaksi tähän tehtävään. Mikä elämäntehtävä ja täyttymys! On helppo kuvitella, kuinka tuollainen ihminen perille päästyään kuulee sanat: hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Pian tämän jälkeen hän tuli hengelliseen herätykseen, ja vastakääntyneenä oletti, että se saattaisi merkitä likaisena pidetyn politiikan taakseen jättämistä. Mieleeni muistui Pietari, jota Jeesus kutsui ylösnousemuksensa jälkeen johtajantehtävään: ruoki ja kaitse minun lampaitani (Joh 21). Nerokas suunnitelma toteutuu, ja minut on kutsuttu vain sanomaan joka päivä kyllä. Tapahtukoon sinun tahtosi. Se panee kysymään, mitä minä teen tällä kalliilla ajalla, joka minulle on annettu. Ei väliä, onko se suurta vai pientä, riittää kun se on minulle uskottu. Mutta Jeesuksen vastaus oli tiukka: ”Mitä se sinulle kuuluu – seuraa sinä minua.” Jumala ei tahdo, että vertaan itseäni keneenkään toiseen, tuomitsen itseni mitättömäksi tai suren menneitä. Teenkö oikeita asioita. Brittipoliitikko sai sinnikkyydellään läpi orjuuden lakkauttamisen, lähes yksin. EIJA-RIITTA KORHOLA • HELSINKILÄINEN FILOSOFIAN TOHTORI AIKAKIRJEET Pyhät muuttavat maailmaa ” Mutta kuinka kirveleekään muisto jokaisesta hetkestä, jonka petturimaisesti tuhlaan”, kirjoitti YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld (1905–61) pohtiessaan kuolemista. Hän oli maansa nuorin parlamentin jäsen tultuaan valituksi 21-vuotiaana. Ei väliä, onko se hengellistä tai maallista, sillä kaikki Jumalan kunniaksi tehty on hyvää. Wilberforce kysyi Jumalalta, mitä hänen tulisi tehdä ja sai mullistavan ajatuksen: hänen piti panna loppu orjakaupalle ja orjuudelle, vaikka niitä pidettiin tuolloin itsestäänselvyytenä. Ja samana päivänä kun hän kuoli, hän ehti saada sairasvuoteelle tiedon, että maan parlamentti oli juuri kieltänyt koko orjuuden. Esimerkiksi brittiläinen poliitikko William Wilberforce (1759–1833) sai sinnikkyydellään läpi orjuuden lakkauttamisen, lähes yksin. Joka vuosi 18 vuoden ajan hän teki aloitteen orjakaupan lakkauttamisesta, kunnes se meni läpi 1807. Hän ei halua meistä ulkoa ohjautuvia tai toisten kopioita. Tehtävä ei ollut helppo, ja hän joutui myös naurunalaiseksi. Näin pyhät muuttavat maailmaa, pienin askelin. ~ 21 askel 11/20. Tuo sama ajan tuhlaaminen on painanut mieltäni, kun olen viime aikoina lukenut vaikuttavia elämäkertoja: Äiti Teresa, Richard Wurmbrandt, Corrie ten Boom, Dietrich Bonhoeffer, Johannes Paavali II ovat kaikki jättäneet suuren jäljen. Onneksi kokenut kristitty ystävä kysyi, mitä jos hän olikin politiikassa jotain tärkeää tehtävää varten. LUKIESSANI NÄITÄ kohtaloita sain kuitenkin oivalluksen. Nuo päiväkirjamerkinnät julkaistiin vasta hänen kuoltuaan lento-onnettomuudessa, ja kirja puhutteli kokonaista sukupolvea yllättävällä hengellisyydellään: Hammarskjöld oli tehnyt työtään rukoillen ja Jumalaa etsien
Hän etsi meille vielä samana päivänä uuden yhteistyökumppanin, asiakkaansa, joka tuli menettämämme sponsorin tilalle. Keskustelumme aikana tulin maininneeksi ongelmamme. Omavoimaisuudesta luopuminen. Kaiken keskellä TOIVO ELÄÄ! askel 11/20 22 ~. Meistä kaikista tuli kerralla köyhiä. Ja lamaantuneita. Kynttiläkonserttimme, joka oli jo useana vuonna televisioitu ja merkittävä osa varainhankintaamme, menetti yllättäen pääsponsorinsa. Se tarkoittaa sellaista köyhyyttä, jossa ei enää ole mitään. Elämä on seis. Uskotko, että ihmisellä, joka on luopunut kaikesta, voi olla helpompaa kuin ihmisellä, joka yhä uskoo omaan voimaansa. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun kriisi iskee, oli se mikä tahansa, ihminen joutuu kysymään tarkkaan, mihin viime kädessä luottaa. (Varmaan ihmetteli Jumalakin.) Ehkä siihen tarvitaan se avuttomuus. Ihmettelin jälleen kerran, miksi en luottanut Jumalaan jo aikaisemmin. Kun ei ole enää ketään muuta. Ihmiset ovat kauhuissaan. Se oli edellisinä vuosina maksanut televisioinnin tuotantokulut, johon köyhällä järjestöllä ei itsellään mitenkään olisi ollut varoja. Puhun tietysti pandemiasta. Vaikka rahaa olisi matkustella, viettää juhlia ja nauttia hyvästä ruuasta parhaissa ravintoloissa, nyt pysytään tiivisti kotona. Mutta onko se. Oman voiman varassa Tuli se ”Jumalan ihme”. Törmäsimme ongelmaan, joka näytti umpikujalta. Tiedän omasta kokemuksesta, että kun kriisi iskee, oli se mikä tahansa, ihminen joutuu kysymään tarkkaan, mihin viime kädessä luottaa. Aika mahdottomalta tuntui saada korvaajaa vain viikon parin varoajalla. Ei vaikutusvaltaisia ystäviä, ei leipää varastossa, ei tietoa elämän turvallisesta jatkumisesta. Minä olen alkanut uskoa, varovaisesti. Ihme tapahtui pian. Silloin Jumala astuu ihan eri tavalla kuvioihin mukaan. Sanoin hallitukselle, että nyt ei auta kuin Jumalan ihme. Lääkettä ei ole, vaikka parhaat laboratoriot uurastavat yötä päivää. Tajuan tämän omassa elämässäni. Yksi pojista osoittautui sijoittajaksi. Rukouselämä elpyy, Jumalan läsnäolon kokemisesta tulee välttämättömyys. Onnellisia ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. SANOJA & TEKOJA SANOJA & TEKOJA Olli Valtonen ROVASTI & KIRJAILIJA J umala astuu näyttämölle usein vasta kun kaikki muut tuet ovat pettäneet. Se on tietysti kamalinta, mitä länsimaiseen vaurauteen tottuneille voi tapahtua. Minulle sinänsä tuttu tilanne. Yhteiskuntia riivaa ilmiö, jolle kukaan ei ole pystynyt tekemään mitään. Umpikuja, jota on vaikea esitellä hallitukselle. Silloin Jumala astuu ihan eri tavalla kuvioihin mukaan. Hurskaimmat niistä uskoivat. Olin toimittanut vähän aikaisemmin hautajaiset, ja vainajan perheenjäsenet tarjosivat kiitoslounaan. Suurin osa mietti, mitä omaisuudestamme voimme myydä. Köyhää ilmaiseva sana tässä on kreikankielen vahvin mahdollinen ”köyhä”. Kun ei ole enää mitään Jeesus korostaa vuorisaarnassa köyhyyden siunausta. Yhtään mitään. Ihan pieni esimerkki ajalta, jolloin vielä olin töissä HelsinkiMissiossa. Siis kaksi viikkoa ennen kuin televisiointi tapahtuu. Elämä on seis Koko maailma on elänyt vuoden ajan harvinaisen yksituumaisesti avuttomuuden aikaa
~ 23 askel 11/20. Että siis luottaa enää vain Jumalaan. Sillä muiden tukien ja turvien puuttuessa he panevat toivonsa vain Jumalaan. Oikeastaan prosessin lopputuloksella ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen siihen mankeliin joutumista. Pahimmassa tapauksessa kaikki voi iskeä yhtä aikaa. Sitten kun ei omista enää muuta kuin Jumalan, ei tarvitse enää pelätä. Pi xa ba y Mitä onnellista siinä on. Merkitystä on vain sillä, että saa olla Jumalan kädessä ja ottaa vastaan kaikki Häneltä. Jos ihminen on tajunnut oman äärimmäisen avuttomuutensa ja pannut koko luottamuksensa Jumalaan, hänen elämäänsä tulee kaksi asiaa; kaksi asiaa, jotka oikeastaan ovat yhden ja saman asian kääntöpuolet: Hän tietää, kuinka vähän turvaa saa olosuhteista. Jeesus sanoo, että onnellisia ovat tällaiset köyhät, sillä heidän on Taivasten valtakunta. Eikä se sitä tarkoita, että tuntisimme olevamme Jumalan pettämiä, jos Jumala ei anna sitä, mitä me olemme kriisin alkaessa häneltä rukouksessa pyytäneet. Köyhyydessä ja rikkaudessa, elämässä ja kuolemassa. Silloin kun omisti vielä paljon, sai pelätä koko ajan menettävänsä sen. Sitten kun ei omista enää muuta kuin Jumalan, ei tarvitse enää pelätä. Jumala jää jäljelle Kriisejä on monenlaisia ja monen asteisia. Kenellä rakoilee avioliitto, kuka sairastaa vakavasti, kenen omaisuus on vaakalaudalla. Onnellinen, sanoo Jeesus, on ihminen, joka on tajunnut oman avuttomuutensa ja joka on osannut panna koko toivonsa Jumalaan. Jeesuksen mukaan se, että heidän on taivasten valtakunta. Hän kiinnittyy Jumalaan, koska hän tajuaa, että vain Jumala voi viime kädessä tuoda elämään avun, toivon ja voiman. Sillä uskovalle ei viime kädessä voi käydä kuin hyvin. Mutta kaava on aina sama: vasta kun me joudumme siihen äärimmäiseen köyhyyden tilaan, jossa emme voi enää luottaa mihinkään muuhun kuin Jumalaan, me havaitsemme, kuinka rikkaita me olemme. Pitää olla tosi avuton, ennen kuin se on mahdollista
Evankeliumit kertovat, kuinka häntä kidutettiin monin tavoin, mutta hänen kerrotaan huutaneen ainoastaan yhden kerran, nimittäin kuolinhetkellään. Mustan surman kurimuksessa syntyi Ars moriendi, keskiaikainen self help -opas kuolemaan valmistautumisesta. Kuolinhetki ei ollut Jeesukselle helppo. Hän koki viimeiset kiusauksensa. Elämän tiliote Miksi juuri viisi kiusausta, miksi juuri nuo kiusaukset. Hänen tulee tunnustaa olevansa syntinen ja ymmärtää, että hänen pelastuksensa riippuu täysin Kristuksen sovitustyöstä. Joku kärvisteli epätoivoissaan helvetin pelossa. Mitä voimme oppia siitä korona-aikana. Ars moriendissa kerrotaan myös, kuinka Jumala auttaa ihmistä, joka kamppailee näissä kiusauksissa. Häntä kehotetaan tekemään sovinto riitapukareidensa kanssa ja esimerkiksi korvaamaan varastamansa tavarat. Hän rukoili Getsemanessa. Kerrontaa havainnollistavat hienot, yksityiskohtaiset ja usein värikkäät kuvat kuolinvuoteen ääreltä. Kuolinvuode näyttäytyy tavallaan viimeisten kiusausten taistelutantereena. 15:37). Kristittyjen pohtiessa kuolemaan valmistautumista, he katsoivat, kuinka Jeesus valmistautui kuolemaansa. Ihminen valmistautuu kuolemaansa hyvin elämällä hyvin. Hän on täysin armon varassa. Ennen sitä hän vietti viimeisen aterian, ehtoollisen. Kyseessä on eräänlainen kuoleman taidon opas, joka kertoo, kuinka kristityn tulee kuolla, jotta hän pääsee Taivasten valtakuntaan. Ars moriendista tuli jymymenestys, joka pysyi bestsellerinä parisataa vuotta. Papit eivät millään ehtineet toimittaa jokaiselle ristinsielulle viimeistä voitelua, sielun hätä kasvoi ja tarvittiin nopeasti apua. Pelastus riippuu Kristuksesta Kokemuksesta tiedettiin, että ihmiset kohtasivat kuolemansa monella eri tavalla. Vastauksena tähän kriisiin kehitettiin 1400-luvulla Ars moriendi -ohjekirja. TEKSTI: JUHO SANKAMO • KUVAT: GUN DAMÉN Musta surma (1347–1353) niitti muutaman vuoden aikana noin puolet Euroopan väestöstä ennenaikaiseen hautaan. Joku oli niin varma taivaspaikastaan, että sovitteli jo mielessään kruunuja päähänsä. Yksi ainoa huuto Ars moriendin mukaan kuolemaan valmistautuminen on elämänmittainen prosessi, joka kilpistyy kuolinvuoteelle. ”Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä” (Mark. Tämä Jeesuksen esimerkki vaikutti paljon keskiajan ihmisten ajatuksiin kuolemasta. Nämä kiusaukset ovat: 1) epäusko, 2) epätoivo, 3) kärsimättömyys, 4) ylpeys ja 5) omaisuuteensa ja tähän katoavaan maailmaan tarrautuminen. Joku nukkui rauhassa kuolonuneen, toinen kävi kuolinvuoteellaan rajun kamppailun, joka muistutti lähes hengellistä Harmageddonin taistelua hänen sielunsa puolesta. Ehkä Mustan surman suoman kokemuksen valossa ajateltiin, että ihminen kamppailee elämänsä. Vielä yksi taistelutanner Tämän jälkeen Ars moriendi varoittaa viidestä kiusauksesta, joilla paholainen usein hyökkää kuolevan ihmisen kimppuun. Joku pohti vielä kuolinvuoteellaan lapsiaan, perhettään ja bisneksiään niin intensiivisesti, että ei huomannutkaan, kun henki meni. askel 11/20 24 ~ Kuinka kuolla. Ars moriendin alussa ihmistä kehotetaan turvautumaan Kristukseen ja pysymään kirkon uskossa
~ 25 askel 11/20 loppusuoralla juuri tällaisten asioiden kanssa. Hän kehuu heidän hyviä tekojaan ja yrittää saada heidät luottamaan omaan hurskauteensa Ars moriendi varoittaa viidestä kiusauksesta, joilla paholainen hyökkää kuolevan kimppuun. Oppaassa rohkaistaan epätoivoisia sillä, että Kristus armahti Pietarin, joka kielsi hänet kolmesti, hän armahti Maria Magdaleenan ja ristin ryövärin. Kuvassa kuoleva ihailee demonin hänelle ojentamaa kunnian kruunua, samalla kun hän kääntää kylkensä häväistylle Kristukselle, joka tarjoaa ristiä kannettavaksi. Tämän vuoksi epätoivoon ei ole syytä. Herra armahtaa jopa suurinta syntistä, joka kääntyy hänen puoleensa. Nimittäin epätoivoinen ihminen ei enää usko, että Jumalan armo voisi riittää hänelle. Ars moriendin mukaan paholainen koettelee ylpeyden ja itsevarmuuden kiusauksillaan juuri munkkeja ja pappeja, hurskaita ihmisiä. Epäuskon kiusauksesta varoitetaan painokkaasti, koska Ars moriendin mukaan usko on kaiken pelastuksen perusta. Ars moriendin mukaan Juudas teki enemmän syntiä epätoivossaan kuin he, jotka murhasivat Kristuksen. NYT KUN koronapandemia muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme, on aihetta pohtia, kuinka meidän kannattaisi valmistautua kuolemaamme.. Ars moriendissa lainataan monia kirkkoisiä ja opetetaan, että epätoivo on synti, joka kaikkein eniten loukkaa ja halveksii Jumalan armoa. Ilman uskoa ei ole pelastusta. Viimeinen kiusaus Ars moriendissa ylpeyden kiusausta kuvataan siten, että demonit tarjoavat ihmiselle kruunua. Epätoivon kiusauskuvissa paholainen tuo ihmisen nähtäville ison paperin, ikään kuin tiliotteen hänen elämänsä kaikista synneistä
Ars moriendi on oman aikansa self help -opas, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ihmisen sielun pelastus. Ars moriendi varoittaa, että moni kiinnostuu tämän maailman katoavista asioista juuri kuolinhetkellään. Mitä voisimme tässä tilanteessa oppia tuosta keskiaikaisesta kuolemantaidon oppaasta. Kuolemaan valmistautuminen voi tuntua tänään vieraalta, mutta ehkä olisi syytä muistaa oma kuolevaisuutemme. Oman kuolevaisuutensa tiedostaminen ei välttämättä ole kielteinen, vaan nimenomaan myönteinen asia, joka paljastaa elinaikamme ainutlaatuisen arvon. Illuusio ikuisesta nousukaudesta Monella tavalla Ars moriendi on vaikuttava teos. Rukouksessa ollaan jo yhteydessä siihen tulevaan maailmaan. Rukouksen kautta ylitämme jo tämän maailman ja taivaan rajan. Kamppailetko epätoivon tunteiden kanssa. Ahneus, epäusko ja kärsimättömyys ovat tänään ajankohtaisia ilmiöitä. Ihmisen on niin vaikea luopua tästä maailmasta ja sen hyvistä asioista, kuten rakkaista ihmisistä. Ars moriendissa jopa sanotaan, että kuolevalle tulee näyttää krusifiksia, kuvaa ristiinnaulitusta Kristuksesta. Siitä puhuttiin. 3 Hengellisyys ja uskonto. Krusifiksin juurella Mielestäni Ars moriendin valossa voisimme ainakin pohtia neljää asiaa suhteessamme kuolemaan. Käytä hyvin se aika, joka sinulle on suotu. Kuolema on ihmiselle edelleenkin mysteeri, suuri salaisuus. Vai ovatko sen ohjeet täysin vanhentuneet. Ars moriendin sivuilla toistuvat tutut kuvat ristiinnaulitusta Kristuksesta ja rukoilevasta äidistä. Kuolemaa käsiteltiin taiteessa. Nämä kiusaukset ovat useille meistä seuralaisiamme enemmän tai vähemmän lastentarhasta kuolinvuoteellemme asti. Sitähän me tarvitsemme aina, niin elämässä kuin myös kuolemassa.. Onko sinulla terve suhde omaisuuteen. Ars moriendin mukaan kuolinvuoteella ei pidä puhua rakkaista lähiomaisista, vaan kaikki jäljellä oleva voima ja keskittymiskyky tulisi ohjata Jumalaan – ei ihmisiin tai bisneksiin. Toisaalta teoksessa nähdään oivaltavasti, että synnit voivat sotia toisiaan vastaan. Tutut symbolit ovat tärkeitä. Koronapandemia vaatii kuolonuhreja, ja samalla se murentaa voimakkaasti illuusioitamme ikuisesta taloudellisesta nousukaudesta. Se muistuttaa anteeksiannosta ja armosta. Viimeisinä sanoinaan hän rukoilee: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastaa: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Krusifiksi on kristinuskossa symboli, jonka merkityssisältöä on vaikea yliarvioida. Onkin hyvä miettiä omaa suhdettaan näihin asioihin. askel 11/20 26 ~ ja omiin hyviin tekoihinsa. 1 Kuolema ei ollut keskiajan ihmisille villi ja tuntematon, vaan tavallaan tuttu. Minut yllätti sen voimakas puhe armosta ja uskon merkityksestä. 2 Nuo Ars moriendin viisi viimeistä kiusausta eivät ole meille 2020-luvun ihmisille tuntemattomia. Koska kuolemaan liittyy niin paljon asioita, joita emme voi ymmärtää, olisi hyvä pitää mielessä konkreettisia asioita. Jo Luukkaan evankeliumin lopusta löytyy ikoninen kuvaus siitä, kuinka ristin ryöväri kuolee Kristuksen ristin edessä. Mitä voisit tehdä asioiden parantamiseksi. Eli jos epäuskon, kärsimättömyyden, epätoivon ja rahanhimon kiusaus ei tepsi, ehkä hän lankeaa hengelliseen ylpeyteen. 4 Konkretia. Ironisesti paholainen kehuu jopa heidän uskonsa lujuutta. Kamppailemme edelleenkin ylpeyden ja epätoivon ristivedossa. Rukous kuuluu luontevasti kuoleman rajalle. Jeesuskin kuoli rukoillen. Itse paholainen saattaa kehua uskovaisen hyviä tekoja ja oikeaoppista uskoa ja näin johdattaa hänet ylpeyteen ja omavanhurskauteen
Omaan vakaumukseeni ovat vaikuttaneet monet ihmiset, joista ei revitä otsikoita ja joista ei tiedä edes Wikipedia. Miehen kuoltua vaimo sanoi: ”Hän ei sanonut, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Muistan hiljaisen, parrakkaan miehen, joka oli kotoisin savolaisten metsien keskeltä. Teoria ei kuitenkaan vakuuta, koska se ei kosketa sydäntä. Vastaus löytyi hänen ovensa päällä olleesta huoneentaulusta: Luota Luojaan. Ajattelen valkohiuksista pientä mummoa, jonka elämäntarina mykisti minut. Mutta kaikki ihmiset o l i v a t hänelle samanarvoisia.” Teoria ja käytäntö Ajattelen valkohiuksista pientä mummoa, jonka elämäntarina mykisti minut.. Saattaa tulla jopa pakokauhuinen olo. Miten hän on saattanut jaksaa ja selvitä. Miten hän on voinut olla katkeroitumatta osakseen saamastaan kohtelusta. MINNA KETTUNEN • KIRJAILIJA & VÄÄRNIN PAPPILAN EMÄNTÄ PAPPILAN KAMARISSA PAPPILAN KAMARISSA ~ 27 askel 11/20 U skoon ja uskontoon liittyvät keskustelut ovat mielestäni joskus tylsiä. Nämä voimakkaat persoonat herättävät ihailua, ivailua ja vihailua, mutta he eivät jätä kylmäksi. Jos sinulle esitetään kaavioita kasvista, selostetaan sen biologiaa ja kerrotaan, että kasvi kukkii upeasti, et vielä innostu. He eivät ole paljon puhuneet uskostaan saatikka väitelleet siitä, mutta he ovat eläneet uskonsa mukaan. Meidän aikamme tunnetuimpia henkilöitä tässä mielessä lienevät kalastaja Pentti Linkola ja ilmastoaktivisti Greta Thunberg. Kun mies vain töiltään ehti, hänen syventynyt olemuksensa nähtiin kotikylän kirkossa. Jos jankataan juupas – eipäs -tyyppisesti, onko Jumala olemassa tai millainen avioliitto on Jumalan tahto, turhautuminen uhkaa keskustelun seuraajaa melko pian. Maailmanhistorian merkkihenkilöiksi ovat kohonneet esimerkiksi väkivallattoman vastarinnan hindulainen isä Mahatma Gandhi ja kodittomia auttanut katolinen nunna Äiti Teresa. Jos keskustelu on kiihkeää eikä kunnioita toista osapuolta, kokemus voi olla luotaantyöntävä. Tapelkoot keskenään! Tietysti keskustelua ja perusteluja eri näkemyksille tarvitaan, kun totuutta etsitään ja mielipiteitä muodostetaan. Haluat sen ehkä maljakkoosi tai pihallesi kasvamaan. En ihmettele, jos sellaisen kokemuksen jälkeen joku haluaa viitata kintaalla kaikille uskonasioille ja katsomuksellisille pohdiskeluille. OMAA MAAILMANKATSOMUSTAAN todeksi elävät ja toimivat ihmiset ovatkin vakuuttavampia kuin sanat, dogmit ja teoriat. Ihastut. Mutta kun näet värikkään ja runsaan kukinnon, vakuutut siitä, että kyseinen kukka on todella kaunis
Varhaislapsuudestaan Afrikassa hänellä on vain muutama hatara muistikuva. Nuori mies asuu vielä vanhempiensa luona Keuruulla, mutta tähtäimessä on pian oma asunto ja ajokortti. Olen jututtanut veteraaneja silloin kun olen heitä sattunut tapaamaan. Isaac Karola, kutsumanimeltään Iiska, paistaa chabati-leipiä pannulla öljyssä. Herkullisen keltaisiksi paahtuneiden leipien sisälle hän kietaisee lihaa, salaattia ja maustekastikkeita. Annelilla oli tapana käydä silloin tällöin vapaaehtoisesti hoitelemassa huonokuntoisimpia vauvoja. Veltto ja kuumeinen pienokainen ei jaksanut edes niellä ravintoa. – Ihmettelen sitä, että harva suomalainen nuori tietää, miten talvisota alkoi ja että se kesti 105 päivää. Iiska luettelee vaivatta aiheesta kirjoitettuja kirjoja. Karolat ottivat Isaaciksi nimetyn vauvan luokseen ja hoitivat terveeksi. TEKSTI: KIRSI-KLAUDIA KANGAS • KUVAT: JUHA JUURIKKAMÄKI O llaan Keuruulla. – Kaikkein todennäköisimmin olisin kuitenkin kuollut pian syntymäni jälkeen, Iiska aprikoi. Karolat asuivat tuolloin lastenkodin naapurissa Homa Bayn kaupungissa. Iiskaa koskettaa paukkupakkasissa käydyn talvisodan vaiheista eniten Tolvajärven joulukuinen taistelu, jossa hänen isänsä äidin 23-vuotias pikkuveli sai surmansa. Vauvaakin luultiin aluksi kuolleeksi, mutta sitten joku huomasi, että pienokaisen sydän löi heikosti. – Jos olisin jäänyt Keniaan, olisin jo todennäköisesti naimisissa ja ehkä töissä biologisen isäni ananasviljelmillä. Sivari sotaharrastajana Paneutuminen historiaan on synnyttänyt Iiskassa kunnioitusta myös suomalaista kulttuuria kohtaan. Hän ihmettelee ja ihailee sitä, miten nopeasti suomalaiset pystyivät vastaamaan 30. Äiti kuoli, vauva selvisi Iiskan nuori äiti menehtyi raskauden loppuvaiheessa odottaessaan viidettä lastaan. Hänelle merkityksellisiä ovat olleet esimerkiksi Antti Tuurin Talvisota, David Campbellin Talvisodan sankarit sekä Erkki Palolammen Kollaa kestää. askel 11/20 28 ~. marraskuuta 1939 yllättäen alkaneeseen sotaan. Hänet tiedetään kristityksi nuorukaiseksi, joka tuntee Suomen sotahistorian. Siviilipalvelusmies tietää talvisodan vaiheet ja on Tuntemattomansa lukenut. 105 ratkaisun päivää Iiska Karola on Keuruulla tunnettu iloisesta tervehdyksestään, jonka saavat niin tutut kuin tuntemattomat. Chabatit ovat suosittuja Keniassa, josta Iiska muutti jo taaperoikäisenä Suomeen adoptiovanhempiensa Matti ja Anneli Karolan kanssa. Toinen veli sai osuman päähänsä ja vammautui. Minuun on syttynyt rakkaus ja kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan. Olen lukenut Suomen sotien historiaa teinistä lähtien. askel 11/20 28 ~ Rauhanmies ja talvisodan sankarit Keniasta adoptoidun Iiska Karolan (25) mielestä jokaisen suomalaisen tulisi tuntea maansa sotahistoria. LUKEMISEN LISÄKSI Iiska harrastaa laulua, kitaran soittoa sekä kuntoilua, ja hänellä on oma YouTube-kanava nimellä Iiska Show. Tarvittiin sairaalahoitoa, valvottuja öitä, rukousta ja paljon rakkautta, että pieni kenialainen saatiin voitettua elämälle. – Suomalaiset sotilaat puolustivat synnyinmaataan todella sisukkaasti, nerokkaasti ja periksiantamattomasti. Puusta veistetyt villieläimet sekä värikkäät, käsinkudotut tekstiilit kertovat Iiskan synnyinmaasta ja Karolan pariskunnan siellä viettämistä kahdeksastatoista vuodesta. Lastenkodissa vauva sairastui vakavaan ripuliin ja malariaan. Minuun on syttynyt rakkaus ja kunnioitus heitä kohtaan
~ 29 askel 11/20 IISKA, Isaac Karola, tuntee olevansa täysin suomalainen, vaikka geeneissä tuleva vilkkaus ja positiivisuus on ehkä perua Afrikasta.
Jumala todella vastasi pyyntööni. Suuret presidentit Iiskan lempikirjoihin kuuluu myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, jonka hän arvelee varsinkin takavuosina vahvistaneen suomalaisten identiteettiä. Minua puhuttelevat erityisesti sotamiehet Viirilä, Korpela, Salo ja tietenkin Rokka, luettelee Iiska, joka muistaa ulkoa pätkiä kirjasta. Minulla on oikeastaan kolme isää: biologinen isä, adoptioisä ja Taivaanisä.. IISKA MUUTTI Keniasta Suomeen jo pienenä adoptiovanhempiensa Anneli ja Matti Karolan mukana. Suomen kuudennen presidentin, marsalkka Mannerheimin valintaa Suomen suurimmaksi henkilöksi 2004 Iiska pitää oikeaan osuneena. Iiska muistelee tapausta, jolloin hän koki katkeruutta erästä ihmistä kohtaan. Se oli selkeä valinta, joka on kestänyt tähän päivään asti, vaikka joskus usko on tuntunut kuivahkolta. Uskovat adoptiovanhemmat opettivat aikoinaan kolmelle biologiselle lapselleen sekä kahdelle kenialaiselle adoptiopojalleen, mitä usko on. Ammattikoulun kokkilinjan käynyt Iiska suoritti siviilipalvelun keittiötöissä Keuruun Iso Kirja -opistossa, jossa hän on myös opiskellut Raamattua kolme lukuvuotta. Kolmen isän poika Kristinuskon perusasiat tulivat Iiskalle tutuiksi ja pienenä. Hän ihailee Mannerheimia myös siksi, että tämä perusti Mannerheimin lastensuojeluliiton ja esti Suomen romanien luovuttamisen natsi-Saksaan. Olen lukenut Raamatun läpi jo viisi kertaa. – Viihdyn hyvin romanien kanssa, rakastan ja kunnioitan heitä, samoin kuin juutalaisia. Näytelmäversiossa häntä kiehtoi eniten Esko Salmisen jäljittelemättömän aidosti esittämä Jukolan Juhani. Toisen ihmisen tappaminen tuntuu hänestä mahdottomalta. Iiska muistaa halunneensa antaa elämänsä Jeesukselle jo kuusivuotiaana. Hän on katsonut kirjan pohjalta tehdyt elokuvatkin, joista Aku Louhimiehen ohjaamaa hän pitää parhaana. Eräs kiinnostavimmista henkilöistä on ristiriitainen ja yrmeä alikersantti Yrjö Lahtinen, joka kommunistisesta aatemaailmastaan huolimatta osallistuu Suomen puolustamiseen uskollisesti, vaikka joutuukin tappamaan ihailemansa kommunistisen Neuvostoliiton sotilaita. Iiskan mielestä kukaan muu upseeri ei toisen maailmansodan aikana omannut yhtä nerokasta soturinsilmää. Hän on lukenut teknisesti Suomen taitavimpana näyttelijänä pitämänsä Pentti Siimeksen elämäkerrankin. Iiska on kiinnostunut myös elokuvista. Sen kautta opin tuntemaan Jumalan rakastavaa sydäntä ja opin rakastamaan itseäni ja muita. askel 11/20 30 ~ – Tärkein sotakirjoista minulle on kuitenkin Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Sotahistorian harrastaja ei ole kuitenkaan itse halunnut tarttua aseisiin. Iiskan hyllyssä on kyseistä kirjaa kaksi kappaletta. – Rukoilin kerran 19-vuotiaana, että saisin intoa Raamatun lukemiseen. Romaninaiset ovat kuin prinsessoja ja miehet komeita kuin Elvis, sanoo Iiska hymyillen. Sauli Niinistöä puolisoineen Iiska pitää viisaana ja esimerkillisenä presidenttiparina. – Innostuin Mannerheimin elämästä niin, että tein hänestä kuudennella luokalla koko elämän kattavan, pitkän esitelmän. Hän tuntee hyvin varsinkin vanhemman polven suomalaisten näyttelijöiden töitä. Hän on rakentanut henkilöhahmot taitavasti
Isän otsasuudelma Karolat muuttivat Keniasta Suomeen vuonna 1999. Uskoin vakaasti niin käyvän, mutta aamulla olin samanvärinen kuin ennenkin, Iiska kertoo huvittuneena. He viettivät Keniassa muutamia kuukausia vuosina 2007 ja 2008. – Nykyisin en yleensä edes muista olevani ulkoisesti jotenkin erilainen. Iiska kiinnitti huomiota siihen, että vanhimmille ihmisille luovutettiin parhaat istuinpaikat. Piplia – Toivoa tähän päivään ja uskoa tulevaisuuteen Anna ihmeen toistua Pienikin testamentti voi ravita kokonaisen kielikunnan Raamattu minun sydämeni kielellä Lisätietoa Hallintojohtaja Piia Huurtola piia huurtola piplia . Ajan viettäminen Hänen kanssaan on mahtavaa. Iiska haluaa olla täysraitis eikä halua harrastaa seksuaalisia irtosuhteita. Erilaisuutta kouluaikoina loi myös usko sekä Raamatusta ja jo kasvatuksesta omaksuttu moraali. piplia fi . – Pyysin sen takia kerran lapsena iltarukouksessa, että Jumala muuttaisi minut yön aikana valkoihoiseksi. Oli hämmentävän hieno hetki, kun biologinen isäni suuteli minua otsaan. Jumalan tuntemisesta Iiska käyttää mielellään Raamatun vertausta suloisesta tuoksusta. Seuraavalla matkalla Karolat vierailivat Victoriajärven tuntumassa maaseudulla kyläyhteisönä asuvan suvun luona. Identiteetiltäni olen afrikkalaistaustainen suomalainen ja ennen kaikkea Taivaan kansalainen. Periaatteistaan hän puhuu avoimesti ja ylpeydellä. – Minulla on oikeastaan kolme isää: biologinen isä, adoptioisä ja Taivaanisä, jota kutsun isiksi. Kun Iiska rukoili asian puolesta, Jumala kosketti häntä voimakkaasti, poisti katkeruuden ja näytti kauneutensa ja rakkautensa. Kiusaaminen ei ole jättänyt traumoja, mutta minkäänlaisista rasistisista vitseistä hän ei pidä. Ihonväri ei lähtenyt Keniassa Iiskasta oli aluksi outoa, ettei hän erottunut pääväestöstä mitenkään, toisin kuin Suomessa, jossa hän joutui erilaisuutensa takia kokemaan kiusaamista alakoulusta ammattikouluun asti. – Toivoin kovasti, että olisin ollut isäni näköinen, mutta sukulaisten mielestä muistutan enemmän äitiäni. Unelmissa on toimiminen vielä raamatunopettajana ja seurakunnan työntekijänä. P voimasanoja IPLiA. Jälkiruuaksi tarjottiin maitoteetä ja meheviä ananaksen paloja omilta viljelyksiltä. Iiska tapasi biologisen isänsä ensimmäisellä reissulla ollessaan kaksitoistavuotias. Elämän ja omantunnon puhtaus ovat hänelle tärkeitä arvoja. Koin rakkautta, vaikka olimmekin toisillemme vieraat. Luo-heimoon kuuluva suku ahtautui siistiin maalattiaiseen savimajaan poikaa katsomaan. Raamatun lukeminen ja rukous ovat parasta, mitä nuori mies tietää. Ulkona valmistettiin suurissa padoissa nuotiolla perinteistä ruokaa: riisiä, kanaa, ugali-maissipuuroa ja sukumawiki-lehtikaalimuhennosta. Suomen Pipliaseura jo vuodesta
Mutta jos tiedän olevani ulkona pakkasessa koko päivän, lämmin villasukka saattaa edelleen olla se jalan paras ystävä. Niinpä sukkalaatikossani on mitä erilaisimpia villasukkia erilaisiin tilanteisiin. 2000-luvulla villasukkalaatikon kansi on auennut harvoin. Niistä tulee lämmin ja hyvä mieli. askel 11/20 32 ~ Villasukat Sukkiin voi kutoa lämpöä, rakkautta, bling blingiä ja jopa aatetta. Vihreä on ehkä hieman heleä, mutta veljeskansan puna-valko-vihreät sävythän siinä ovat, kuten pitääkin. En ole takan ääressä tunnelmoivaa tyyppiä. FREIJA ÖZCAN Ju ss i Ry tk ön en Fre ija Ö zc an Pix ab ay. JUSSI RYTKÖNEN Pinkkiä säihkettä K älyni on ahkera villasukkien kutoja. Käytän niitä laiskoina viikonloppuaamuina ja iltaisin, kun käperryn huovan alle katsomaan televisiota. Joskus olen pitänyt villasukkia sisälläkin, esimerkiksi hieman vilpoisissa talvisissa leirikeskusolosuhteissa. Niissä on pinkkiä, harmaata, valkoista ja kimaltavaa lankaa. Kolme vuosikymmentä sitten pyysin anopiltani heimohenkiset, Unkarin väreissä olevat villasukat. Ne ovat olleet tarpeen, sillä 60-luvun kerrostalossa lattia on talvisin viileä. On valkoiset hienostelusukat, jotka otan mukaan, kun lähden kylään. Vaatteet voivat olla aatteet tälläkin tavalla. Eivät kaikki talvet silloinkaan lumisia pakkastalvia olleet, mutta kylmää vastaan talvikengän sisälle tungettiin tavallisen froteetai puuvillasukan päälle vielä villasukka. Hiihtäessä käytän mieluummin nykyaikaisia vaellussukkia, jotka jalassa voi kulkea myös talvikengissä. Parit ne silti ovat. On kelta-sini-pinkkiraitaiset inspiraatiosukat, joita pidän jalassa, jos kirjoitan jotain. Villasukka on voinut olla myös kumisaappaassa syyskeleillä, kun on tehty puutarhatöitä tai menty metsään. Kotona harvemmin. Jalan paras ystävä V illasukat liittyvät varsinkin nuoruuteeni. Kälyni neuloo niin kunnollisia sukkia, että niitä joutaa pestä ja käyttää. Sukkien raidat eivät natsaa yhteen ja kärjetkin ovat eri väriä. Lempivillasukkani ovat kuitenkin eripariset säihkyisät ”bling bling” -sukat. Nämä säihkesukat ovat lohtusukkani. Erityisesti pidän villasukista aamuisin, kun raahustan keittiöön keittämään kahvia. Villasukka oli jalassa myös hiihtäessä. Yleensä saammekin koko perhe aina joululahjaksi uudet villasukat
Ne ovat miehelleni tärkeä lämmön ja hyvinvoinnin lähde. Mieheni etsii aamulla, aina samaan koriin laittamiani, äitini kutomia sukkia. Villasukat muistuttavat isästä, joka oli nopea käänteissään, mutta ei jaksanut keskittyä yksityiskohtiin. Lopputulos on silmiinpistävä. Vaikka hengitys kulkee äidillä villan takia vähän huonommin, hän urheasti suojautuu maskilla ja antaa puikkojen laulaa rakkauden sävelmää. Uskon, että hänen mielestään niin on hyvä. Näille molemmille taidoille on elämässä käyttöä. Myös minulle, vaikka viluisuuteni alkaa vähän myöhemmin, vasta sitten kun mittari lähenee pakkasasteita. Arvostan molempien jo edesmenneiden vanhempieni jättämää villasukkaperintöä. Onneksi äitini pitää meidät rakkaudella lämpiminä joulusta toiseen. Äidin sukissa on erilaisia värejä, kuvioita ja teemoja. Äiti loi ja näki kauneutta, isä tarttui tarvittaessa nopeasti toimeen. Itse en ole koskaan tainnut kutoa sukkaa, koulun hirveiden kantapääsulkeisten lamauttamana en ole sen koommin puikkoihin koskenut. Kun juhlimme äidin 90-vuotissyntymäpäiviä, kokosimme pihalle retrospektiivisen juhlanäyttelyn hänen kutomistaan vaatteista. Isä oli aikoinaan paikannut sukkien kantapäitä sieltä täältä kirkkaan punaisella villalangalla. MARI TEINILÄ Korillinen rakkautta K un astun iltapäivällä työpäivän jälkeen kotiovesta sisään, kajahtaa monesti huuto: Mihin taas piilotit Sonjan sukat. Olemme saaneet vuosikausia joululahjaksi äitini kutomat sukat. Käyttöönhän ne tarkoitettiin, eikä vintille koiden syötäviksi. Sukat istuvat hyvin, ja niitä on miellyttävä käyttää. ~ 33 askel 11/20 Perintösukissa talvea kohti M inulla on usein jalassa isäni harmaat villasukat. Näyttelystä on muistona valokuva, jossa taiteilija hymyilee iloisena teostensa keskellä. GUN DAMÉN Gu n D am én Ju kk a Gr an str öm. Hän ei noudattanut kirjontamalleja, vaan loi omasta päästään taideteoksia. Äitini kutoi paljon, ja hänellä oli täydellinen värisilmä. Hänellä riittää rakkautta ja osaamista tehdä vielä koko perheelle aina tuliterät villaiset menopelit. Olen käyttänyt loppuun jo melkein kaikki äitini kutomat vaatteet
Hengissä ollaan! Seuraan netissä paikallishistoriaryhmää, jossa ollaan todellakin sitä mieltä, että kaikki oli entisaikaan paremmin. Ihastuin näyttelyyn valtavasti. Entisaikaan lapset leikkivät vapaina, ei ollut iltapäiväkerhoja ja liikuntapuistoja. Ehkä se alkoi Astrid Lindgrenin ihanista Marikki-kirjoista, jotka kertovat 1900-luvun alun lasten elämästä. Moni kuvittelee edelleen, että kehitysmaissa ihmiset ovat elämäniloisia eivätkä stressaa turhasta. Tutut pojat purkivat papaatteja, keräsivät niistä ruudin ja tekivät vähän isompia paukkuja. Nykyään lasten liikennekuolemat ovat harvinaisia. Nuorilla ei ollut masennusta, työikäisillä uupumusta, eikä mielenterveysongelmia ollut muutenkaan. Se tuntuu suoraan sanottuna idioottimaiselta. Lapset osasivat vielä leikkiä, koska ei ollut älypuhelimia, ja teinitkin olivat hyvässä kunnossa, koska koulussa oli hiihtokilpailut. En ole kuitenkaan koskaan osannut samastua kaikki oli ennen paremmin -ajatteluun. Hyvin pärjättiin ilman sukupuolten välistä tasa-arvoa. Nykyään työmaat ovat aidattuja ja sisäänpääsyyn vaaditaan kulkulupa. Varsinkin 1950–60-luvulla kasvaneiden mielestä oma lapsuus oli ylivertainen. Ennen ei kukaan astunut lasiin, vaikka kesät kuljettiin avojaloin. Nykyajan kermapyllyillä on kaikkea, koulussa syödään tacoja, on laitteet ja vehkeet, ja silti vaan uuvutaan ja masennutaan. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ askel 11/20 34 ~ Kaikki oli ennen paremmin O len aina harrastanut kaikkea vanhaa. Tai ehkä Carl Larssonin taidenäyttelystä, jossa kävin kymmenvuotiaana koulun kanssa. Kyllä, vielä omassa lapsuudessani 1970–1980-luvulla leikittiin vapaasti – usein tulitikuilla, papaateilla ja kiinanpommeilla. Masennus voi ilmetä myös äreytenä, kiukunpuuskina ja sulkeutuneisuutena. On naurettavaa väittää, että 1950-luvulla tehtiin reippaasti töitä, eikä kukaan kärsinyt masennuksesta. Se, että masennuksesta ja uupumuksesta ei puhuttu, ei tarkoita, ettei niitä olisi ollut olemassa. Masennusta on ollut aina, ja köyhyys sekä puute pahentavat sitä. Kermapyllyt syö tacoja Nostalgian ruusunpunaiset lasit hämmentävät. Nykylapset eivät enää osaa leikkiäkään, räpläävät vain puhelinta ja pelaavat tietokoneelTeinitkin olivat hyvässä kunnossa, koska koulussa oli hiihtokilpailut.. Se ei pidä paikkaansa: köyhissä maissa ihmiset kärsivät masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista yhtä lailla kuin rikkaissa länsimaissa. Eikä lapsia suojeltu koko ajan kaikelta – nykylapset elävät pumpulissa! Entisaikaan ei ollut pyöräilykypäriä eikä takapenkillä turvavöitä, mutta hengissä ollaan! Niin te ihanien entisaikojen hehkuttajat olette, koska ne jotka kuolivat lapsena liikenteessä, eivät ole kertomassa, että turvavyö olisi sittenkin ollut hyvä juttu. Vanhemmat kielsivät, ettei rakennustyömaille saanut mennä leikkimään, mutta niille mentiin silti. ”Ennen ei ollut masennusta” kuulostaa hyvin hämmentävältä, kun miettii, miten moni suurten ikäluokkien lapsista kasvoi sodassa henkisesti vammautuneen isän kanssa. Ei osata edes leikkiä Ihannoiva nostalgia ärsyttää, koska siihen liittyy usein muiden väheksyminen ja jopa haukkuminen
Jouluisin tulee ikävä paitsi omaa lapsuutta, myös sitä aikaa, kun omat lapset olivat innokkaaseen odotukseen tikahtuvia pienokaisia. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Nykynuoret valittavat turhasta. Mutta jotkin asiat ovat ja pysyvät. Koulukiusaaminen oli fyysisesti raa’empaa, samoin koulussa tapahtuva seksuaalinen ahdistelu. Kävelyllä välttelen mummolani kulmia, koska nostalgian hyöky on liian voimakas. Kaikkien kirkkoammattilaisten ja -harrastajien lehti! Tilaa Kotimaa! la. Se ei ollut vain kourimista, vaan esimerkiksi kehittyviin rintoihin lyömistä. Eivät opiskelijat voi nykyaikana uupua, koska he saavat opintotukea. He eivät pidä välivuosia ja ihmettele, minne hakisivat opiskelemaan. Tutkimusten mukaan nostalgia on hyväksi mielenterveydelle, lisää hyvinvointia ja vahvistaa yhteisöllisyyden tuntua. Koulun ulkopuolella jengit ottivat yhteen ja väkivaltaiset tyttöporukat hakkasivat muita tyttöjä. Se tuntuu irvokkaalta, sillä omina kouluaikoina lasten ja nuorten maailma oli paljon väkivaltaisempi. He eivät bailaa ja käytä paljoa alkoholia. Tarjous on voimassa 31.12.2020 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Nostalgiaa voi kuitenkin harrastaa haukkumatta ja lyttäämättä muita – varsinkaan niitä, jotka ovat syntyneet aivan erilaiseen maailmaan. Monessa suhteessa nykynuoret ovat paljon vastuullisempia kuin vaikkapa oma sukupolveni. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa, ja nykynuoria odottava aikuisten maailma on paljon epävarmempi kuin se, jonka sodanjälkeiset sukupolvet kohtasivat. Sisältö ratkaisee 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi Määräaikaistilaustarjous. Nykylapset eivät enää osaa leikkiäkään, räpläävät vain puhelinta.. Omaa lapsuuttani ja nuoruuttani en osaa nähdä ylivertaisena aikana. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Kirkon lailla Kotimaa toivottaa kaikki tervetulleiksi lukemaan ja keskustelemaan niistä aiheista, jotka ovat yhtaikaisesti ajankohtaisia ja ikiaikaisia. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Syksyn lööpeissä on kyselty, mikä nykykoulua vaivaa, kun kiusaaminen on äitynyt fyysiseksi väkivallaksi. Joka viikko ja joka hetki Kotimaa on läsnä elämässä syntymästä kuolemaan: juhlassa ja arjessa, iloissa ja suruissa. Aikuiset eivät juuri piitanneet väkivaltaisesta kiusaamisesta. Heitä kiinnostaa sijoittaminen ja säästäminen. 3 kk vain 23 € Välillä tuntuu, että maailma ympärillämme muuttuu alati kiihtyvää vauhtia: ympäristö, yhteisö ja yksilö. Muistoissa mummolan joulut Nostalgia on ymmärrettävä ilmiö. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Mikä nykykoulua vaivaa. He haluavat satsata tulevaisuuteen, koska se on niin epävarma
askel 11/20 36 ~ Laulut avasivat muistot askel 11/20 36 ~ LEIKKIMIELISYYS ON yhteistä Lotalle ja papalle. Huumori kukkii, eikä asioita oteta niin järin vakavasti, ellei siihen ole syytä.
Kannua ei saa vetää keittimestä ennen kuin viimeinenkin pisara resitenttiä on siihen tippunut. Kahvi voi helposti unohtua, kun Jorma aamuviiden jälkeen herättyään on alkanut tutkia kesällä hankittua älypuhelintansa. Jorma Saahkon kohdalla hiljaisuus kesti 80 vuotta. Salaisuus jäi Laatokan rantaan Eräänä päivänä lauluvuoroon tuli Evakon laulu, ja silloin pappa kertoi, että tuo Veikko Lavin koskettava kappale kertoo hänen perheensä tarinan. Kuka kuppisa nuoloo, se rikkaana kuoloo, on papan ja monen hänen aikalaisensa motto. – Kun tämä elämä yhtäkkiä muuttui näin mukavaksi, miulle tämä on kyllä niin rakasta. Lotta ihmettelee sitä, miksi niin harvoin muistetaan karjalaisia naisia, jotka hoitivat evakkotaipaleelle lähtemisen, kasvattivat lapset ilman isiä, tekivät töitä ja selvisivät vaikeasta uudesta elämästä paikassa, jossa puhuttiin erilaisella murteella ja jossa heitä kaiken lisäksi pilkattiin. Mutta hitsiläinen, mie unohin keittää kahvit”, Jorma huomaa. Lotta ymmärtää nyt senkin, mistä elämänasenne on peräisin. Yleisimmin herätyslauluna toimii Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu, Lotta se nukkuu... Toisin kävi. Sen uumenista löytyy uusien kommenttien, muisteluksien ja laulutoiveiden vyöry. Mie olen ostanut siun maitoakin.” Pappa tykkää juuva kohvinsa mustana. Nyt hän on iloinen, kun saa muistella äitiä, joka kuoli hänen asuessaan vielä kotona. – Papankin äiti oli raskaana, ja Suomen puolella odotti vain kurjaa velliä ja ryssittelyä. Vaikka aika on haastava, viimeisen puolen vuoden tapahtumat ja vaikeista, vaietuista asioista avautuminen ovat silminnähden ilostuttaneet häntä. Pitkärannan kotiin ei palattu koskaan. ”No miksi?” ”Koska evakot lähti sieltä käet taskuissa. – En ihmettele mitään enää. – Osaan lauluista löytyy myös karaoketaustat, ja pappa on ihmeissään, että löytyykö tuosta sinun aparaatista ihan kaikkien laulujen sanat, ja vielä soittojakin, Lotta nauraa. Vanhempien etunimet muutettiin, ja kaikesta entiseen liittyvästä piti vaieta. Nykyään Lotta ymmärtää, miksi pappa kuuntelee aina samoja vanhoja lauluja. Kun Lottakin on kunnolla herännyt, otetaan käsittelyyn laulu, jota pappa sille päivälle ehdottaa. Nyt ompelen mummon ompelukoneella ja mietin, miten pappa ja monet muut käyttivät sota-aikana paperivaatteita ja paperikenkiä, Lotta kertoo. ~ 37 askel 11/20 L o tta Saahko herää viikonloppuaamuisin pappa-merkkiseen herätyskelloon, joka hälyttää hänen ovensa takana. Evakkoajan piti olla lyhyt. Sanoja hän muistaa yleensä sen verran ulkoa, että sanat löydetään Lotan läppäriltä googlettamalla. Kun Lotta ensimmäisen kerran kysyi papan Nasti-äidin kuolemasta, pappa vain itki. Tänä aamuna portaat ylös kavuttuaan Jorma-pappa tapailee muumilaulua. Minä olen oppinut ihailemaan ja rakastamaan papan Nasti-äitiä aivan suunnattomasti, ja nykyään puhummekin hänestä melkein päivittäin. Puhumattomuuden muuri on nyt murrettu. – Naiset olivat joutuneet jättämään Karjalan, mutta kaikesta huolimatta he tarjosivat lapsilleen sekä sodasta palaaville, murtuneille miehilleen turvallisen kodin. On vaikea uskoa, että pappa on kokenut tälläistä, koska hän on niin iloinen. Ruoan hamstraaminenkin kummastutti. ”Miksi Karjalassa ei ennää kuule käkiä?” pappa kysyy, kun Lotta tulee keittiöön. Laulujen myötä pappa alkoi avautua näistä asioista. TEKSTI JA KUVAT: TARJARIITTA LEHTOLA Ryystä tassilta, ni et polta suutas!. Hän ei ole koskaan aiemmin kertonut niistä vaikeuksista, mitä evakot kohtasivat Suomessa. Lotta oli myös aina ihmetellyt, miksi vuosikymmeniä vanhat vaatteet täytyy korjata 15 kertaa eikä mitään saa heittää pois. Hän puhuu murteella, joka on sekoitus karjalaa ja murretta niiltä alueilta, joissa hän on elämänsä aikana asunut. Siitä pappa on tarkka. ”Otatko sie kuppilot kaapista. Paperivaatteiden aikakauden elänyt Jorma ei voi käsittää, miksi nykyään uudet housut rikkomalla rikotaan, ennen kuin ne laitetaan myyntiin. Lotta arvostaa myös sitä, että pappa on uskaltanut kertoa, Saahkon perhe lähti Impilahdelta mukanaan vain vaatteet. Sitten lapsenlapsi Lotta Saahko tallensi pappansa tarinan kirjaan. Joka kuppisa nuoloo Mutta aina ei Jorma-papan elämä ole ollut näin leppoisaa ja huoletonta. Leivätkin jäivät pöydälle
Pappa kertoi äitinsä nimen olleen Nasti. ”En mie muista”, pappa vastasi. Siinä Impilahden Pitkärannasta 30.11.1939 lähteneiden evakkomatka on kuvattu hyvin elävästi ja aidontuntuisesti. Soitin papalle ja tarkistin häneltä hänen vanhempiensa nimet ja syntymäajat. He olivat junassa, matkalla sotaa pakoon. Jorma heräsi lehmän ammuntaan. Hänen silmänsä alkoivat tottua pimeyteen, ja nyt hän näki pystyuunin hehkussa, miten hänen serkkunsa makasivat junavaunun lattialla lehmään nojaten, kuin lehmän kainalossa. Kaikki venäläinen oli pahasta, ja myös karjalainen murre aiheutti tämän reaktion ihmisissä. Nimet ovat niin erilaiset kuin vanhemmilla. Oli säkkipimeää. Milloin myö päästää kottiin. Mammaa täytyi alkaa puhutella äidiksi ja tataa isäksi. Hänen sänkynsä tuntui tärisevän. askel 11/20 38 ~ vaikka kiellettiin paljastamasta edes äidin oikeaa nimeä. Mamma lauloi pojille, kun heitä pelotti, ja syötti leivänpaloja, kun heille tuli nälkä. Itse hän KUN LAULU on saatu onnistuneesti purkkiin, heitetään ylävitoset ja jaetaan laulu tarinoineen muidenkin nautittavaksi. Hän katsoi ympärilleen. Se on salaisuus, joka jäänee ikuisesti papan perheen pieneen mökkiin Laatokan rantaan. – Pohdin myös, olivatko Feodorin ja Anastasian lasten nimet jo alusta lähtien suomalaiset Aulis, Aimo ja Jorma. Minusta se kuulosti lempinimeltä, ja kysyin, olisiko hänen koko nimensä mahdollisesti ollut Anastasia. Vanhat nimet ovat voineet jäädä unohduksiin, kun pojat kasvoivat isoiksi. Tata oli sankari, niin mamma oli sanonut. – Siitä ei ole monta vuotta, kun sain historian läksyksi tehtävän piirtää oman sukupuuni. Kun kysyin uudestaan, hän ärähti, että ”Nasti se oli, ja sillä siisti!” Vasta nyt 85-vuotiaana Jorma uskalsi paljastaa, että venäläisistä nimistä oli vaiettava. Tammi julkaisee marraskuussa Lotan kirjoittamana Jorman tarinan Papan kanssa kahvilla. Mamma, Aulis ja Aimo olivat mukana, mutta tatan piti jäädä sotaan. Hän toivoo, että nykynuoriso antaisi arvon isovanhemmille ja keskustelisi heidän kanssaan. ”Mamma?” Jorma kuiskasi pimeyteen. Matka kesti kolme päivää. Kun ei ole kumppania, soitetaan. Jorman vatsa kurni. Lisäksi se oli kylmä ja kova. Olivatko nekin muuttuneet sodan ja evakkouden myötä. Täti asetteli kahvipannua puukamiinalle. Silloin hän muisti, missä oli. Junaa pommitettiin ja ihmiset kiipesivät lehmien yli vaunun alle suojaan. Kun on korona, lauletaan.
Tilaa maksuton testamenttiopas asiakkuuspäällikkö Asta Merenmieheltä, puh. Kadonnutta Karjalaa etsien Oman kodin saaminen kesti Saahkon perheen kohdalla kymmenen pitkää vuotta. 050 5505 113 tai osoitteesta syopasaatio.fi. Kuvaannollisesti ajatellen Lotankin leivät jäivät rajan taakse, Lontooseen. Lotta jatkaa Jorma-papan tarinaa: Joulu tuli ja meni. Määrä meni perheen koon mukaan. Kun teatterien ovet menivät kiinni, lähdin viimeisellä lennolla Suomeen. Täti, jolla oli kahdeksan lasta, ompeli illat ja yöt elättääkseen lapsensa, puuhommista kun ei maksettu mitään. Laulappa näitä kunnon lauluja, annapa mie opetan.” Näin saattoi pappa sanoa arvaamatta, mitä kaikkea noista neuvoista seuraisi. ”Milloin myö päästään kottiin?” Jorma kysyi mammalta. Pakon edessä lähtemään joutunut voi alitajuisesti etsiä Karjalaa. Lukuisat pysähdykset hidastivat matkaa. – Oonko mie muuten kertonut, että miun veljpojat ei aikuisina yhtään tykänneet matkustaa junassa. Sotataakka siirtyi seuraaville Pitkään ei saatu olla yhdessä paikassa, ja eräässä tuvassa asui jopa neljä perhettä. Lupaavasti alkanut opiskelu sai kuitenkin ikävän käänteen, kun korona alkoi sulkea oppilaitoksia. Ujo ja palkittu poika ”Ei tuo ole kunnon musiikkia. Miehet olivat tietysti siellä jossakin. Päätin lähteä papan luokse Valkeakoskelle. – Suomeen tulo oli aluksi kamalaa. Aimo pyysi rohkeasti emännältä lisää perunaa joulun kunniaksi, mutta tämä vain mörähti: ”Kyllä sen näkee, että sinussa kiertää ryssän veri.” Tuuli vinkui oven alta koulurakennukseen. Kun lopulta olin lähtenyt toteuttamaan unelmaani, sille tuli yllättäen minusta itsestäni riippumaton loppu. Kaikki tavarani ovat siellä, enkä tiedä yhtään, milloin sinne pääsen. Hyö tulivat niin pahoinvoiviksi, kun vain näkivät junan, pappa muistelee. – Äiti soitteli jatkuvasti, että tule sieltä kotiin. – Kun joutui ansaitsemaan paikkansa töitä tekemällä, ajattelen, että se ominaisuus siirtyy helposti seuraaviin ja seuraaviin sukupolviin asti. ”Sain pitää tyttäreni. Jokaisen perheen piti tuottaa valtiolle puita. Pappakin aloitti tienaamisen jo 10-vuotiaana. Kun Lotta pääsi tuhansien hakijoiden joukosta Lontooseen opiskelemaan näyttelijäksi, hän koki tulleensa kotiin. Nyt Heli muistuttaa, että ei eletä vain vapaapäiviä ja viikonloppuja, eletään tässä ja nyt.” SYÖVÄN SAIRASTANEEN HELIN RAIJA-ÄITI Yksikin päivä lisää Testamenttilahjoituksilla pelastamme henkiä. Jouluna evakot saivat syödä vellin lisäksi perunaa, mutta muuten juhlaa ei noteerattu. Karjalan evakkojen jälkipolvien yhteinen piirre saattaa olla juurtumattomuuden kokemus. ei pahoinvoinniltaan pystynyt syömään juuri mitään. – Myös vaikeita sotataakkaan liittyviä piirteitä tunnistan papassa, isässäni ja itsessäni. Olen oppinut ymmärtämään pappaa, mutta myös itseäni, koska olen monissa, mutta varsinkin työhön liittyvissä asioissa perfektionisti. Junassa haisi savulle, hielle ja lehmän lannalle
Tuorein on Vanhusja lähimmäispalvelun liitto VALLI ry:n valinta Vuoden isovanhemmaksi. Piirroksia ja kirjeitä on tullut jopa parivuotiailta. Pappa kertoo olevansa vieläkin ujo poika, mutta sitä on vaikea huomata. Pappa on ollut kova laulamaan aina. Aloimme laulaa maakuntalauluja, kansanlauluja, ikivihreitä. Mutta mie en sorru semmoiseen enää, Jorma myhäilee. Se oli mitä tarvitsin silloin, ja auttoi Lontoon ikävään. askel 11/20 40 ~ – Oli kivaa, kun oli joku syy nousta sängystä ja miettiä, miten videon toteuttaa. Tervehdysten lähettäjien ikähaitari on laaja. Kovin ujo poika ei myöskään mene yksinään vastaanottamaan kotikaupunkinsa Vuoden vanhusteko -palkintoa, pidä puhetta ja vetäise päälle vielä kahta lauluakin. Lotta ja pappa ovatkin saaneet huomata, miten monia varsinkin sukujuuriltaan karjalaisia asia kiinnostaa ja heistä on tullut ikäänkuin kanava karjalaisuudelle. Nauru on ääni, joka syntyy, kun sielu tanssii, lukee eräässä papan ja Lotan saamassa kortissa. – En mie niistä rintaani röyhistä, mutta mukavalta ja ihmeelliseltähän se tuntuu. Aluksi tallensimme lauluja ihan itseämme varten, että näemme mitä olemme saaneet aikaan. Paitsi sieluaan Lotta ja pappa ovat tanssittaneet myös kroppaansa valssin tahtiin lauantaikahvi-videoilla. – Yksikin nainen kirjoitti, että haluaisin pussata papan puolikuoliaaksi. Erään lähetyksen mukana oli papan syntymäkylän, Impilahden hiekkaa. Jotkut kortilla tai kirjeellä lähestyjät ovat kainoja ja allekirjoittavat tervehdyksensä vain terveisin Papan ihailija. Kun muut murehtivat, miten aina sataa, pappa tuulettaa, että nyt saavat marjapensaat JORMA SAAHKO kaksivuotiaana PAPALLE ON sadellut huomionosoituksia viime aikoina kolmen kunniakirjan viikkovauhtia. Silloin videoita katsotaan ennätysmäärä, ja tykkäyksiä ja kommentteja satelee eri puolilta maailmaa. Aloin näpelöidä haitaria Pappaa onkin helppo ihailla, sillä hän on positiivisen ajattelun mestari. Niitä tuli varsinkin 85-vuotispäivän tienoilla elokuussa. Jormalle on viime aikoina satanut huomionosoituksia kolmen kunniakirjan viikkovauhtia. Postissa Impilahden hiekkaa Posti on kantanut Valkeakoskelle viime kuukausina valtavan määrän kortteja, kirjeitä, villasukkia ja kaikenlaista tervehdystä. EVAKKOVAUNUNÄYTTELY KEURUUN Haapamäellä historiallisessa rautatieympäristössä on koskettava muistomerkki yhdestä siviiliväestön dramaattisimmista kokemuksista itsenäisen Suomen historiassa. Molemmille on tullut myös kosimakirjeitä. Saahkon perheen pitkä matka Karjalasta uuteen kotiin: Impilahti > Joensuu (härkävaunussa) 3 päivää, Joensuu > Liperin Tutjunniemi (kuorma-autolla), Liperin Tutjunniemen maatalo 2 viikkoa, Liperin Tutjunniemen koulu 4 viikkoa, Liperin Tutjunniemen mökki 2 kk, Varislahden Anttola, Anttolan leski-isäntä otti perheen luokseensa asumaan, 2 v., Outokummun Kuusjärvi, Kuokkalan kartano, 4 v, Outokummun Kuusjärvi, Kyllösen kolhoosi, 3 v, Oma talo Outokummun Kuusjärvellä 1949
Lotta antaa papan kertoa kirjassa tarinansa, mutta ennen sitä juuvaan kohvit. Ei sitä voi muuta kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja ottaa vastaan, mitä tulee. Ja yrittää elää niin, että ei tule ainakaan kovin pahoja jälkiseuraamuksia, pappa tuumii. – Toiset etsii päihteistä turvaa, mie tykkään elämästä näin. Vielä en ole kovin hyvin oppinut soittamaan, mutta aion kyllä jatkaa harjoituksia. Laulut saavat jatkua. – Se on ollut tärkeää. Pian onkin joululaulujen aika. Lotta kertoo oppineensa arvostamaan piirrettä, joka on ollut varmasti monelle evakolle selviytymiskeino. (Tarinan lähteenä käytetty Lotta Saahkon kirjaa Papan kanssa kahvilla) Toiset etsii päihteistä turvaa, mie tykkään elämästä näin.. Juuvaan ensin kohvit ”Mun sydämeni tänne jää, kun aika on mun mennä pois,” tunnelmoi pappa eräällä videolla. Passiltani olen suomalainen, Lotta Saahko sanoo. Lotta kertoo, että siinä juuri näkyy papan ajattelumalli. Yhteensä videoita on kertynyt jo yli 150 kappaletta. Ensimmäinen ulkomailla viettämäni joulu oli viime vuonna Lontoossa. Ja kun tämä elämä vielä yhtäkkiä muuttui näin mukavaksi ja yllätykselliseksi, niin onhan tämä ihan mahtavaa. Ensimmäisen huuliharpun Jorma hankki jo pienenä poikana, kun ei saanut haitaria. riittävästi vettä. – Kun jäin yksin, eikä ollut enää vaimoa näpelöitävänä, aloin näpelöidä haitaria. Passin mukaan suomalainen Lottakin näkee nykyisessä elämäntilanteessaan jo paljon valoisia puolia. Kun on korona, lauletaan. Lotan lapsuusperhe on asunut ulkomailla, mutta vanhemmat ovat aina pitäneet kotona suomalaista kulttuuria yllä asuinmaasta huolimatta. Nelipäiväisen työviikon ansiosta hän ehtii loppuviikoiksi Valkeakoskelle. ”Ryystä tassilta, ni et polta suutas!” pappa neuvoo kirjassa. Rakastan suomalaista joulua, ja halusin Kiinastakin jouluksi Suomeen. – On kyllä mitä muistella sitten, kun vanhuus tulee. Kun ei ole kumppania, soitetaan. Ja sitä ruisleipää, sitä täytyy olla papan kaapissa aina. Huuliharppu on tutumpi soitin, Jorma Saahko sanoo.. Luen kirjat englanniksi tai saksaksi. – Kun minulta kysytään, minkämaalaiseksi koen itseni, on vaikea vastata. Karjalaisuus tulee minulle perimänä myös äitini puolelta ja pistää esiin siinä, että en koe vilkkauteni vuoksi itseäni suomalaiseksi
Mikä toi on!. Tupsu tykkää rauhallisesta musiikista, esimerkiksi jazzista. Tupsu on kielinero, jota Miika opettaa sanomaan: ”Tupsu osaa.” Se taitaa tietää sen muutenkin ja korjaa Miikaa, jos tämä viheltää väärin. Häkin luota kuuluu vihellys. Kerran Miika jätti kauppareissun ajaksi häkin auki, ja Tupsu parturoi kasvin bonsaityyppiseksi. – Olen ollut aina lintuihminen, joka pysähtyy kuuntelemaan viserrystä. Oli iso juttu, kun se uskalsi syödä ensimmäisen kerran kädestä. Se tietää, ettei siitä saa syödä, istuu ruukun reunalla ja saattaa haukata, jossei tilanteeseen puutu. Illan hämärtyessä se menee häkkiinsä, jossa on orsien lisäksi myös UV-valo. Toiset linnut viihtyvät sylissä, Tupsu ei anna edes silittää. Kun sitä rakastaa, saa vastarakkautta. Hyvällä mielellä höyhenet pörhistyvät, silmät sulkeutuvat, nokka raksuttaa. Varjoviikuna on Tupsun hyvän ja pahan tiedon puu, joka opettaa tottelevaisuutta. Vihellyksillä on eri tilanteisiin eri soundit, ja kehonkieli on vahvaa. Toisaalta se on sosiaalinen ja kiintyvä. Kova kilohinta noin 100 gramman eläimestä, mutta joka gramma on täynnä luonnetta ja älyä. Ei tätä! Auringon noustessa Tupsu alkaa vihellellä. Linnut ovat kauniita luontokappaleita, joissa kiehtoo herkkyys. Uhkaavassa tilanteessa lintu laittaa höyhenet kehon myötäisiksi, uteliaisuus saa kurkottamaan kaulaa, vaikka kohti elämän ensimmäistä banaania. Se viihtyy seurassani ja sitä on herttaista seurata. Vihellys! – Nytkin se komentelee. Tupsu tykkää rauhallisesta musiikista, esimerkiksi jazzista. Neitokakadu syö kokoonsa nähden yllättävän vähän, mutta jätökset ovat suuremmat kuin vaikka undulaatilla. Miika Vihersaari kertoo vuoden ikäisestä koiraspuolisesta neitokakadusta, jonka hän osti viime keväänä 150 eurolla. Jos annat periksi, olet ongelmissa. Jos häkin ovi on auki, se tekee aamulenkin asunnossa ja palaa orrelle. Kommunikointiin Tupsu käyttää myös nokkaansa. Tumma näkkileipä ja hirssi ovat suurta herkkua, jota saa vain palkinnoksi. Älykäs neitokakadu voi oppia matkimaan puhetta ja tiputtelemaan kolikoita säästöpossuun. Tupsu syö jyväsekoitusta ja voimaruokaa, joka sisältää hedelmiä, vihanneksia, hunajaa, öljyjä, vitamiineja ja mineraaleja. Höyheniä irtoaa jonkin verran. Haastattelua on kestänyt liian kauan. askel 11/20 42 ~. Jos tarjottu jyvä ei miellytä, lintu kopauttaa sormea. Ensimmäiset kaksi viikkoa se oli pelokas. LEMMIKKI HEART MINÄ TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: PASI LEINO LEMMIKKI HEART MINÄ Jazzahtava neitokakadu A lku sujuu rauhallisesti. Äiti kantoi päävastuun, mutta opin käsittelemään lintuja. – Yleensä se viheltää mun yli, kilpailuhengessä. Kun laitan jyviä kädelle, se ottaa, jos huvittaa. Papukaijat ovat itsetietoisia, komentelevia ja voimakastahtoisia. – Tupsu on kuin pikkulapsi, joka vaatii huomiota ja haluaa mukaan. Pelästyessään se pyrähtää lentoon ja laulaa tietyllä äänellä – varoittaakseen laumaa. Kutsuääni on voimakas vihellys, jota edeltää herkkä piippaus: Huomio! Small talk on melodisempaa, erilaisia hellittelyääniä. Lapsena mulla oli undulaatteja. Miikalle Tupsusta on enemmän iloa kuin harmia – kun unohtaa varjoviikunan ja äänekkään viheltelyn töiden taustalla. Tupsu hengailee myrkyttömän (tärkeää!) varjoviikunan vieressä. Joskus se haluaa myös ärsyttää. – Tupsu on tosi rakas. Jos en tekisi töitä kotona, olisi hyvä hankkia toinen neitokakadu Tupsun kaveriksi
~ 43 askel 11/20. NEITOKAKADU ELÄÄ helposti 20 vuotta. Sen hankkiminen vaatii siis pitkän sitoutumisen. Miika Vihersaari nauraa, että hän ja Tupsu alkavat jo muistuttaakin toisiaan
JOONATAN Rautiolle antoisinta soittamisessa on ilmaisun vapaus. Hän sanoo improvisoineensa aina ja paljon. askel 11/20 44 ~
~ 45 askel 11/20. On uusien tarinoiden aika. Yhdessä sävelessä koko elämä – Tunnettu saksofonisti Stan Getz antoi saksofonin soittajille ohjeen: Tell a story, kerro tarina. – Jos yrittää kontrolloida tilannetta tai olla jotakin muuta kuin on, alkaa upota hyvin nopeasti. Yhtä usein Rautiota voi kuulla seurakuntien tilaisuuksissa sekä esimerkiksi radioja tv-jumalanpalveluksissa, joissa hän on soittanut erilaisten kokoonpanojen kanssa. Heittäydyn hetkeen Kristillisyys ja jazz sopivat täydellisesti yhteen, musiikin monitaituri vakuuttaa. Puheena on jazzin olemus, improvisaatio, hengellisyys. Suomen eturivin jazzmuusikoihin lukeutuva saksofonisti asettelee sanojaan ja kaataa lisää kahvia. Vaikka esimerkiksi konfirmaatiomessussa en useinkaan soita jazztyylillä, asennoitu– KUN soittaja pääsee flow-tilaan, siinä tapahtuu asioita monella tasolla ja yhtä aikaa niin, että soittaja ei pysty sitä hallitsemaan. TEKSTI: HEIKKI SALMELA • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Jazzin soittaja on kuin opetuslapsi Pietari kävelemässä veden päällä, saksofonisti Joonatan Rautio kuvailee. Välillä katse viipyilee keittiön ikkunan takaisessa maisemassa. Moneen kertaan palkittu muusikko on tuttu kasvo jazzklubeilta, festivaaleilta ja viihdekonserteista. – Musiikkilajina jazz on hyvin reaktiivista eli siihen liittyy tilanteessa oleminen ja tilanteeseen reagoiminen. Kesäisin keikkakalenteria täyttävät kymmenet konfirmaatiojumalanpalvelukset. Tänä kesänä koronapandemia siirsi rippikouluja myöhemmäksi, mutta niin vain nekin rippikoulut ja messut saatiin pidettyä. Nyt mies valmistautuu elämänsä toiseen isänpäivään isänä: Konsta-poika mullisti perheen elämän. Uskon, että jokainen ääni, jonka soitan, heijastaa kaikkea sitä, mitä olen elämäni aikana kokenut, sanoo palkittu jazzmuusikko Joonatan Rautio
Tenorisaksofonistina kansainvälistä huippua. Ehkä oma itsenäistymisprosessini oli siinä vaiheessa jo niin pitkällä, että en osannut ajatella, mitä muut ajattelevat. Sitä seurasivat Pekka Pöyry -palkinto vuonna 2000 ja Pori Jazzin vuoden taiteilija -tunnustus 2001. – Usko Jeesukseen tuo elämääni turvaa, totuutta ja toivoa, merkityksen ja mielekkyyden. Suomen arvostetuimman jazz-palkinnon, Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon, Rautio sai vuonna 2010. Kun hän sen jälkeen vertaili eri uskonnollisia vakaumuksia toisiinsa, kristinusko osoittautui sekä järkevimmäksi että kauneimmaksi. Se perusvakaumus on kestänyt, vaikka uskomisen yksityiskohdat ovatkin vuosien aikana hioutuneet. Kun Joonatan täytti 18, isä yllätti hänet antamalla lahjaksi tenorisaksofonin. Silti jazziin liittyy samalla perinteitä ja estetiikkaa. Samalla Rautio löysi itsestään intohimoisen harjoittelijan. Toki äiti oli hieman järkyttynyt, kun hain Pop & Jazz Konservatorioon, ja isäkin pyysi monta kertaa, että soittaisin välillä jotakin kaunista, Rautio muistelee hymyillen. Hänelle itselleen maallinen musisointi ei ole ollut hengellinen ongelma. Samoihin aikoihin häntä alkoi kuulla pääkaupunkiseudun musiikkielämässä. – Vanhempani eivät olleet sillä tavalla vanhoillisia. Eräs niistä oli saksofonisti Jukka Perkon konserttitaltiointi. Lahjasoittimesta tuli nopeasti pääinstrumentti, ja klassinen vaihtui afroamerikkalaiseen rytmimusiikkiin. Sisäinen rauha löytyi opiskeluaikana. – Taustaani nähden se on jopa pieni ihme. Koen itseni pelimanniksi Saksofonin saadessaan Rautio kuvitteli, että hän on jo liian vanha voidakseen kehittyä fonistina ammattilaistasolle. Pianoa, selloa ja klarinettia soittanut teini kuuli radiosta jazzmusiikkia esitteleviä ohjelmia. Lukioiässä hän joutui älylliseen kriisiin: kristinuskossa ei tuntunut olevan mitään, mihin voi oikeasti luottaa. Kuuluu perheineen Helsingin Saalem-seurakuntaan Harrastukset: kalastus, lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu, pohdiskelu miseni on samanlaista kuin jazzia soittaessani: heittäydyn hetkeen. Rautio ajattelee, että se, millaisia lahjoja Jumala on kullekin ihmiselle antaaskel 11/20 46 ~. Rautio pääsi Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorioon, ja sieltä musiikillinen matka jatkui Sibelius-Akatemian jazzosastolle syksyllä 1995. – Minulle jazzmusiikin perinne on ollut hirmu tärkeä asia. – Jazzin soittaminen kaatuu liialliseen itsekontrolliin ja pyrkimykseen suoriutua jotenkin erityisen hyvin. Aiemmin pianoja klarinettiläksyt olivat olleet pakkopullaa, ja Joonatan oli luullut olevansa laiska. Nuori mies jatkoi klarinetin soittamista, mutta unelma omasta saksofonista oli herännyt. Hän oli hakenut Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan musiikkikasvatusta. Tässä vapaudessa Rautio haluaa kasvaa – sekä muusikkona että ihmisenä. Soita jotain kaunistakin Raution Esko-isä oli helluntaisaarnaaja. ”Sibiksessä” Rautio kuuli muiden opiskelijoiden musisointia ja ymmärsi, että myös hän itse osasi bändisoitosta jo yhtä ja toista. Julkaissut useita omia albumeita sooloartistina, Joonatan Rautio – Mikael Svarvar -duona sekä yhtyeittensä Joonatan Rautio Trion ja Nassaun Fasaanin kanssa. Hän päätti panostaa kaiken jazziin. Soittanut sadoilla levyillä ja mm. – Jazzin perusarvoihin kuuluu se, että jokainen soittaa omalla tyylillään. – Kiinnitin huomiota saksofonin ääneen ja siihen, miten sitä voi taivutella ja miten soittaja voi säädellä sitä, kuinka vuotava ääni on, Rautio kuvailee vaikutelmiaan myöhemmin opituin termein. Ajattelin, että voi vitsi, tämähän on aivan uskomattoman hienoa. Kristinusko on kaunein Yleisesti kristinuskon mielekkyys on kuitenkin pohdituttanut Joonatania. Rautio päätyi siihen, ettei pysty kieltämään Jumalan olemassaoloa eikä ateismi siksi olisi hänelle vaihtoehto. Perkon soitto oli häkellyttävän hienon kuuloista. Pojan innostus ei ollut jäänyt vanhemmilta huomaamatta. Soittokavereita löytyi Raahen puhallinorkesterista. Raution mukaan jokaisella saksofonistilla on jollakin tavalla tunnistettava tapaa soittaa. – Ohjelmissa kuulin sellaista, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Minusta se on hyvin kristillinen ajatus: kristinuskon mukaan myös Pyhän Hengen vaikutus meissä on jotakin, mitä emme omalla yrityksellämme saa aikaan. Joonatan Rautio Syntynyt 1973 Kuusankoskella Säveltäjä, sovittaja ja tuottaja Soittimet tenorija sopraanosaksofoni, kosketinsoittimet. Helluntailaisten suhtautuminen populaarikulttuuriin oli muuttunut suopeammaksi 1960–70-lukuihin verrattuna, mutta silti 1990-luvun alussa ei ollut itsestään selvää, että uskovassa kodissa annettaisiin syntymäpäivälahjaksi saksofonin kaltainen pop-instrumentti. Nopea urakehitys palkittiin vuonna 1999 Suomen saksofoniseuran Josef Kaartinen -palkinnolla. Samalla koen itseni pelimanniksi ja pystyn taipumaan monenlaisiin tyyleihin aika sujuvasti. Rukoileminen tuntui mahdottomalta. Perko puhalsi kipinän Joonatan Raution tie Suomi-jazzin huipulle alkoi 1980-luvun lopun Raahessa. yhtyeissä Jussi Lehtonen Band sekä Jukkis Uotila & Friends. Sibelius-Akatemiasta vuonna 2003 maisteriksi valmistuneen muusikon ensimmäinen oma albumi Medicine (Prisma-musiikki) ilmestyi vuonna 2005. Nyt hän tajusi, ettei nuoteista soittaminen vain ollut hänen juttunsa. Oppimaansa hän on jakanut eteenpäin muun muassa Sibelius-Akatemiassa opettamalla. Jazzin perusarvoihin kuuluu se, että jokainen soittaa omalla tyylillään
– Samalla ajattelen, että kristityn kutsumukseen kuuluu aina koko elämä ja Jumalan valtakunnan arvojen ilmentäminen koko elämässä. – Olen ihmisenä sellainen, että en elä niinkään unelmien kautta vaan aina kulloisessakin hetkessä. Poika ei päästänyt Joonatania ja Elinaa silmistään. Pitkä tie isäksi Haastattelun keskeyttää heleä ryöppy sekalaisia flyygelin säveliä. Joonatanille asia ei ollut yhtä kipeä, mutta hänkin on kokenut palasten loksahtavan paikoilleen Konstan myötä. Hengellisyys on minulle vuosi vuodelta kokonaisvaltaisempi asia. Jazzmuusikon elämä mullistui elokuussa 2019, kun aviopari pääsi hakemaan suloisen tummasilmäisen pikkumiehen taiwanilaisesta lastenkodista. Pojan aiemmat, olemattomat kiintymyssuhteet olivat katkenneet, eikä uusia ollut ehtinyt muodostua. Siinä koen paljon alamittaisuutta. Alkuvaiheessa Konstassa näkyi vahvasti turvattomuus, kuten adoptiolapsissa usein näkyy. – Meille tullessaan hänellä ei ollut konseptia vanhemmalle. Jos muusikko pystyy auttamaan prosessissa, muodostuu hänen ja kuulijan välille sanaton yhteys. Elina ja Joonatan Rautio olivat menneet naimisiin vuonna 2008. – Ihmisinä meidät on kutsuttu jumalan kuvina luomaan ja välittämään jotakin hänestä. Elina Rautio on kertonut lapsettomuuden herättämästä pettymyksestä teoksessaan Sylissä suru, Lapsettomuus hengellisenä kriisinä (Aikamedia, 2019). Joonatan hyödynsi vapautuneen ajan tekemällä sävellyksiä ja sovituksia, harjoittelemalla ja äänittämällä soittoraitoja eri levyille. – MUSIIKIN tarkoitus on auttaa ihmistä avautumaan ja herkistymään omille tunteilleen ja kokemuksilleen. ~ 47 askel 11/20. Nyt hän viihtyy jo omissakin leikeissään. Koen, että minulle on annettu musiikillinen herkkyys. Juuri armo kannustaa myös kasvuun. Soittajasta tuli isä. Nyt, kun meillä on Konsta, tajuan kuitenkin hyvin konkreettisesti sen, kuinka paljosta olisimme jääneet paitsi ilman häntä, Joonatan sanoo. Pari viikkoa meni myös isyysvapailla. Korona järjesti sävellysaikaa Jos mullisti Konsta Rautioiden arjen, uuden, pienemmän mullistuksen toi koronapandemia, joka tyhjensi kolmeksi kuukaudeksi muusikon keikkakalenterin. nut, kertoo jotakin siitä, mitä varten tämä on luotu. Raution ja hänen Elina-puolisonsa kaksivuotias Konsta-poika on tullut sisään ja kurkottelee massiivisen soittimen äärellä. Herkästi tuntevilla muusikoilla on lahja johdattaa kuulijoitaan myös hengellisiin mielenliikkeisiin. Vuonna 2015 tehdyissä lapsettomuustutkimuksissa selvisi, että heidän vaihtoehtonsa lapsen saamiseen olivat joko adoptio tai koeputkihedelmöitys luovutetuilla munasoluilla. Kun hän nyt tulee halaamaan, puhuu isistä iloisesti ja näyttää rakkautensa, se on aivan valtava asia, Joonatan kertoo. Olen epäonnistunut monissa asioissa, mutta samalla riemuitsen armosta, joka on kantanut ja rohkaissut minua kaikki nämä vuodet. Pari valitsi adoption. Vaikka lapsi oli tervetullut, Elina ei tullut raskaaksi
Virsissä ollaan kiinni omaa aikaa ja historiaa syvemmissä kerrostumissa. Olipa musiikkityyli mikä tahansa, Rautio uskoo, että herkästi tuntevilla muusikoilla on lahja johdattaa kuulijoitaan myös hengellisiin mielenliikkeisiin. Tällainen johdattaminen perustuu musiikin kykyyn avata ihmisen tunnemaailmaa. – Se on osa meille annettua lahjaa. Tulevaan talveen liittyy paljon epävarmuutta. Kovin runsaasti tällaisia jazzmuusikoita ei kuitenkaan ole. JOONATAN JA Elina Raution esikoinen, Konsta, tuli perheeseen elokuussa 2019, lähes neljä vuotta kestäneen adoptioprosessin jälkeen. Yksi Raution esikuvista on jazzsaksofonisti John Coltrane (1926–1967). – Uskon, että siihen liittyy aina jonkinlaista hengellistä vakaumusta tai omien juurten etsimistä. Samalla se oli hyvin älykästä, innovatiivista ja rikasta sekä sävelkieleltään että harmonioiltaan. – Harmonialtaan ja melodioiltaan virret ovat kaukana jazzin sävelkielestä. Vuonna 2016 ilmestyneeseen virsikirjan lisävihkoon tuotettiin kokonaan uusia lauluja. Sitä kautta kuulija voi herkistyä myös hengellisille asioille. – Monet kuulevat hänen soitossaan Yhdysvaltojen mustan väestön koko historian ja alistetun itsetunnon. – Se antaa muusikolle mahdollisuuden heijastaa Luojansa ääntä aivan erityisellä tavalla. Sielu auki Joskus kuulee sanottavan, että juuri jazziin liittyy poikkeuksellisen vahva spiritualiteettinen ulottuvuus. Koronakaudella jazzfonistia on auttanut se, että suuri osa hänen esiintymisistään tapahtuu pienissä tilaisuuksissa ja klubikeikoilla, joita ei ole rajoitettu niin voimakkaasti kuin isoja konserttitapahtumia. Vanhoissa koetelluissa virsissä on jotain samaa: ne haastavat lyhytnäköisen kertakäyttökulttuurin terveellisellä tavalla. Muita tunnettuja nimiä ovat muun muassa huilisti-saksofonisti Juhani Aaltonen sekä Rautioon aikoinaan vaikutuksen tehnyt Jukka Perko. askel 11/20 48 ~. – Elo–syyskuussa töitä olikin sitten jo todella paljon. – Raamatun perusajatus on se, että Jumala määrittelee ihmisen paikan ja tavoitteet elämälle, ei ihminen itse. Jazzmuusikkoa virsissä viehättää kuitenkin niiden ajattomuus. – Kun soitan hengellistä musiikkia, elän usein vahvasti kappaleen tekstiä. Elinan vanhempainvapaan on tarkoitus jatkua ensi syksyyn. Hanketta luotsanneeseen työryhmään kuulunut muusikko Pekka Nyman pyysi Rautioltakin sävellyksiä, joista yksi päätyi lisävihkoon: talkoolaisen virsi 963, ”Herra, kutsut työhösi”. Joonatan Rautio arvelee ajatuksen kumpuavan jazzin poikkeuksellisen suuresta ilmaisunvapaudesta. Ne ovat populaarikulttuurin äärimmäinen vastateesi ja terve muistutus tälle ajalle. Sanat ovat Jouko Ikolan. En kuitenkaan voi ajatella, että mikään musiikinlaji sinänsä olisi sen henkisempää tai hengellisempää kuin joku toinen laji. Toki mukana voi olla myös musiikillisen inspiraation hakemista kansallisesta perinteestä, jota esimerkiksi virret edustavat, Rautio pohtii. Virsi haastaa kertakäyttökulttuurin Joonatan Rautio ei ole ainoa suomalainen jazzammattilainen, joka on tehnyt myös hengellistä musiikkia. Raamatun tavoin hyvällä virrellä on sanottavaa jokaiselle ihmiselle kaikkina aikoina, yli kirkkokuntarajojen, Rautio toteaa
mennessä. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Vastanneiden kesken arvomme kirjapalkinnon. AIKUISENA LUKUELÄMYKSENI on ollut Anelma Järvenpää-Summasen kirja ”Kaidepuita kaaoksen keskellä, Kirjan rakastajan tunnustuksia”. Lähetä vastaus 18.11. Voi palauttaa mieleen kokemuksia ja ajattelua sekä tunnelmia. Jokin laulu tai ruoka, suku tai seurakunta, tunnelma tai sanoma. Mieteja hartauskirja, jonka teksti on edelleen tuoretta. Nautin vielä aikuisenakin niiden tunnelmasta. 1985 sain kirjan joka on puhutellut sanomallaan. YHDESSÄ TÄHÄN JOKIN sopivan lyhyt nosto lukijapalautteesta. Vaikka maailma on muuttunut, ihmissuhteiden kiemurat ovat samantapaisia kuin silloin joskus, kun kirjat on kirjoitettu. Hän oli majaillut ja maalaillut myös Keuruulla Vuorelan talossa. Se on minun ensimmäinen kirjani ja se julkaistiin vuonna 2017. Vuoden jokaiselle päivälle on oma lukunsa. Pi xa ba y ~ 49 askel 11/20. YHDESSÄ Kirjat ovat vielä tallessa, lähes kannet puhki kuluneet. Syysterveisin Tarja YKSI TÄRKEIMMISTÄ kirjoista minulle on ”Viola viihdyttää”. Nautin vielä aikuisenakin niiden tunnelmasta ja tietysti näen ne eri lailla kuin lapsena. Tärkeä kirja PYYSIMME LUKIJOITA kertomaan merkityksellisistä kirjoista. MIKÄ TÄMÄN lehden juttu kiinnosti sinua eniten. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Joulu” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 16.11. Marjatta PÄIVITTÄIN VIIVÄHDÄN hetken kirjan ”Jumala puhuu” äärellä. Vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Numeron 10/2020 suosituin oli Päivi Puhakan kirjoittama ja Jaani Föhrin kuvaava ”Luokkaretkellä”: ”Iina Matikainen oli hyvin sanoittanut monien samoin kokeneiden tunnot.” Kirjapalkinnon voitti Marjatta Kiilunen-Hyytiäinen. Kirjasta löytää uudelleen lukiessa uutta, minkä aika on nyt omassa elämässä. Kirjamessuilla kävijälahjana vuonna 2007. Kirja jaettiin Jyväskylän 1. Kiitollisena yhteisestä matkanteosta ja johdatuksesta. Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € Minun jouluni KERRO MEILLE, mikä sinulle on tärkeää joulussa. Katja MINULLE TÄRKEÄ kirja on ”Rakkaus Keski-Suomeen”! Kirjassa Aivi Gallen-Kallela ja Hannu Tarmio kertovat Akseli Gallen-Kallelan ja Einari Vuorelan luovuuden lähteistä. Pienen, 6-vuotiaan tytön haave ”voisipa joskus tehdä oman kirjan” , toteutui. mennessä. Akseli oli tutustunut Aapeli Vuorelaan, Einarin isään. Liikkuvainen Akseli vaelteli keskisuomalaisissa pitäjissä 1880-luvulla. Akseli-maalari ja Einari-runoilija, heillä oli ikäeroa 24 vuotta. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Terttu Lehden paras juttu. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00181 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi ASKEL JA NAISTEN PANKKI YHTEISTYÖHÖN Jokaisesta uudesta Askeleen tilauksesta osoitetaan yksi euro kanalahankkeeseen Ugandassa. Ihmettelen, miten osuvia sen sanat ovat kulloiseenkin päivääni, johon haen voimaa ja viisautta. Kirjat ovat vielä tallessa, lähes kannet puhki kuluneet. Henkilöistä tuli ikäänkuin ystäviä – Ulla Pikkupappilassa tai Sara ja Sarri seikkailuineen. Olisivat saattaneet tavatakin. askellehti.fi www.facebook.com/askellehti.fi YHDESSÄ ELÄMÄ on parempaa. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Kirjapalkinnon voittanut Linnea borealis vastasi: LAPSENA SAIMME pikkusiskon kanssa Anni Swanin ”Kootut kertomukset” joululahjaksi muutamana vuotena. Julkaisemme joulukuun Askeleessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Ne olivat rakkaat silloin, mielenkiintoiset monet ”tuhkimotarinat” valloittivat
Metsä piti pitää suvussa Britt-Helen Lindman teki testamenttinsa jo paljon ennen korona-aikaa. Sitäkin hän mietti, miten tekisi perinnönjaon mahdollisimman helpoksi. Samalla voi jo etukäteen estää perintöriitoja. Silloin hän ei kokisi olevansa yhtä Testamentilla voi tehdä hyvää myös muille kuin omille sukulaisille. Testamentilla voi tehdä hyvää myös muille kuin omille sukulaisille tai ystäville. Toinen syy oli se, että isällä oli metsää, josta hän antoi osan Lindmanille ja tämän sisarelle. askel 11/20 50 ~ Mikä jälkeesi jää Testamentilla huolehdit läheisistäsi ja parhaassa tapauksessa vältät perintöriidat. Sillä voi tukea vaikkapa luonnonsuojelua, kehitysyhteistyötä tai seurakunnan toimintaa. Oli myös asia, joka oli Lindmanille itselleen hyvin tärkeä. – Olin nelikymppinen, lapseton ja yksin, Lindman toteaa. Niin Lindman ajatteli. Moni tuli pandemian myötä miettineeksi kuolemaansa ja sitä kautta myös sitä, mitä jättää jälkeensä ja kenelle sitä jättää. Jos Lindmanilla olisi lapsia, hänestä tuntuisi, että koko omaisuus pitäisi antaa näille. Sisarusten vanhemmille metsä oli tärkeä. Heräsi ajatuksia. K orona säikäytti ihmiset tekemään testamentteja. – Kehitysyhteistyö ulkomailla on ollut minusta mielenkiintoista. Lapset ja heidän jälkeläisensä perivät aina lakiosan omaisuudesta, mutta testamentilla pystyy turvaamaan puolisonsa asemaa. Oli siis toisaalta aihetta ja toisaalta vapaus miettiä, kenelle omaisuutensa jättää. Ensinnäkin hän oli töissä Suomen Lähetysseuran varainhankintakoordinaattorina ja joutui työstämään testamenttiesitettä ruotsiksi. Testamentata voi myös pienempiä summia tai yksittäisiä tavaroita. Heidän elämäntyötään ei voinut antaa vieraille, vaan metsä piti pitää suvussa. Näin uutisoi Yle jo kesällä. ”KUN TESTAMENTTI oli tehty, oli helpottunut olo.” Pix ab ay. Mietin, miksi en testamenttaisi sitä varten jotain jollekin järjestölle. Hän havahtui sen tekemiseen kahdesta syystä. Metsää on vaikea jakaa toisin kuin tilillä olevaa rahaa. Siitä se alkoi. – Jouduin miettimään sitä, että kun omistan jotain toisen kanssa, millaisiin ongelmiin hän joutuu, jos minä kuolen ensin
Adventtikalenteri Joulumetsä Ensimmäinen luukku avataan 1. Elämässä tapahtuu muutoksia, on tullut lisää lapsia sukuun, ja lisäksi hän itse meni naimisiin. Testamentti on muotosidonnainen asiakirja. – Ei se ole ollut ongelma. – Kun puhutaan omaisuudesta, minä mietin huonekaluja, mutta siihenhän kuuluu myös kaikki muukin omaisuus, esimerkiksi mitä pankkitileillä on tai mahdollinen osuus kuolinpesästä. Siksi lakimies on hyvä apu testamentin laadinnassa. Lisäksi testamenttiin tarvitaan todistajat. – Minulla on aika hyvä tunne, että olen miettinyt asiat. Joulukortit Lähetysseurasta Hiihtävä enkeli Menkää Betlehemiin Lasimaalaus Paimenet Joululahjat Suomen Lähetysseurasta. Jos se ei täytä lain asettamia vaatimuksia, se voidaan julistaa pätemättömäksi. FREIJA ÖZCAN UUTUUS 32,– 8,– 17,– yksiosainen kortti 1 ,20 taittokortti + kuori 2 ,40 Verkkokauppa: http:// basaari.mission.fi Maistraatinportti 2a, 00240 Helsinki puhelin 020 712 7222 basaari@suomenlahetysseura.fi Toistaiseksi vierailuja paikan päällä toimipisteessämme vain sopimuksen mukaan. Lakimies oli Lindmanista hyvä apu myös siksi, että kaikki termit tulivat testamenttiin varmasti oikein. Testamenttia voi muuttaa Lindman on joutunut korjaamaan testamenttiaan muutaman kerran. – Se oli tosi hyvä, koska oli asioita, joita en olisi tullut itse ajatelleeksi. Kirsti Inkinen Onni koostuu murusista Suomen neljä vuodenaikaa ovat innoittaneet Kirsti Inkistä sanalliseen luonnon ylistämiseen. Mutta kun se oli tehty, oli helpottunut olo. Lakimies on hyvä apu Lindman teki ensimmäisen testamenttinsa yhdessä lakimiehen kanssa. Lakimies kysyi perintöä saavan sukulaislapsen kohdalla, haluaako Lindman, että omaisuus kuuluu myös lapsen mahdolliselle puolisolle. Ajatus testamentin tekemisestä tuntui Lindmanista alkujaan ensin raskaalta, ja siihen oli vaikea tarttua. Enhän minä tullut miettineeksi, että he ovat aikuisia jo sitten, kun minä kuolen, ja avioerot ovat niin tavallisia. Heidän on oltava viisitoista vuotta täyttäneitä ja esteettömiä, eli puoliso, lapset, vanhemmat, sisarukset ja näiden puolisot eivät kelpaa todistajiksi. Sellainen tuntui pelottavalta. adventti sun nun taina. – Lapset olivat kymmenvuotiaita. Töissäni Lähetysseurassa olen huomannut, miten pienikin apu voi auttaa. Sellaisenkin asian voi testamentilla rajata. Mietin, että mun rahaa tarvitaan ehkä joskus jossain maailmalla paljon enemmän kuin täällä kotona. Britt-Helen Lindman oli nuoruudessaan kuullut tarinoita perintöriidoista. Kalenterin kuva täydentyy ja runo muotoinen tarina etenee luukkujen auetessa aina joulupäivään asti. Testamentilla tehty rajaus suojaa perijän omaisuutta avioerotilanteessa. Muutoksista huolimatta kehitysyhteistyöhön menevä osuus on edelleen Lindmanin testamentissa. Minulla on ne asiat nyt kunnossa. vapaa antamaan perintöä jollekin järjestölle. Suomen Lähetysseuran Basaari Ystävyyden tiellä Namibiassa Välähdyksiä ja kehityskaaria Suomen ja Namibian yhteisestä historiasta. Lukuisat kuvat avaavat sekä historian että nykypäivän todellisuutta Namibiassa. Muutoksiin hän ei ole tarvinnut lakimiestä, kun pohja on jo olemassa. Puheenvuoron saavat niin namibialaiset kuin suomalaiset. On turha aiheuttaa riitoja, kun voi vain istua alas ja kirjoittaa testamentin. Repiä se tosiaan täytyy, sillä olemassa olevaan testamenttiin ei voi pätevästi näperrellä itse lisäyksiä. Revit vaan testamentin ja kirjoitat uuden. – Se on pahinta, mitä voi tapahtua, että kuolee ja sitten ihmiset riitelevät. – Siellä se on, koska se on minulle tärkeää
Arkun teettäminen itselleen on kuitenkin rohkea teko. Kuolema on arkuntekijän ystävä. TEKSTI: PÄIVI KETOLAINEN • KUVAT: KIMMO RAMPANEN / KUVAPALVELU OY K un hienopuuseppä Savva Peuhkuri viimeistelee ruumisarkkua, purut leijailevat lumena lattialle. Savva Peuhkuri tekee arkkuja eläville. Arkku kantaa toiseen todellisuuteen Savva Peuhkuri valmisti ruumisarkun ensin itselleen. Kuin höyhenet ne leijuvat, sillä kuiva puuaines on kevyttä. OMAN ARKUN tekeminen oli ollut Savva Peuhkurin mielessä jo vuosia ennen kuin hänestä tuli ortodoksi. Toinen todellisuus on olemassa eikä elämä itsessään pääty kuolemaan. – Varmasti voi, sillä en pelkää kuolemaa. Sen jälkeen hän on tehnyt niitä muillekin. Se on vain asia, joka käydään läpi. Viimeisin arkku valmistui nuorehkolle perusterveelle henkilölle, sillä maallisen vaelluksen takarajasta ei koskaan tiedä. askel 11/20 52 ~. Vai voiko niin sanoa
Tunnen suurta lämpöä eläväksi tekevää ristiä kohtaan. – Arkku on rakkain esineeni. Suomalaiset sukujuuret kiinnostivat, vaikkei perhe juuri Suomessa käynytkään. – Osasin karjanhoitoa ja pääsin siellä maatilalle töihin, Pehkuri kertoo. – Mutta hän, joka uskaltaa ajatella kuolemaansa, ottaa myös elämänsä vakavasti. Levoton vaellus Levoton vaellus johti hänet myös muille maille ja viimein Suomeen, vanhempien kotimaahan. Arkun päälle hän on nikkaroinut slaavilaisen ristin. Peuhkurin vanhemmat olivat Karjalan evakkoja. Elämän perusasioitahan molemmat työt kuitenkin ovat – niin leivänpaisto kuin arkunteko. Sillä ilman muutahan arkku avattaisiin. Kun tuli aika lähteä armeijaan, siviilipalvelus oli hänen arvojensa mukainen ainoa mahdollinen valinta. Jääkiekkoa seuratessaan Savva Peuhkuri on esimerkiksi kannustanut aina leijonia. Se on hänelle rukouksen apuväline, jonka edessä hän tekee aamuisin ristinmerkin. He olivat muuttaneet Ruotsiin töihin ja löysivät siellä toisensa. Hänestä tuli puuseppä, mutta hän meni pätkätöihin leipomoihin ja navetoille. Peuhkurin sanavarastoon kuuluvat edelleen mie ja sie. Hän päätti lähteä Islantiin. Lopulta juoksu johti liittymiseen ortodoksikirkkoon ja etunimen vaihdokseen – Erkistä tuli Savva. – Siinä valossa kaikki näkyväinen on minulle melko turhaa. Vaikka Peuhkuri ei kerää itselleen maallista mammonaa, ruumisarkku on kulkenut vuosien ajan mukana paikasta toiseen. Televisiossa näytettiin Olof Palmen hautajaisia, ja Erkki kysyi äidiltään, milloin arkun kansi aukaistaan. Arkku auttaa rukoilemaan Ensimmäiseksi Peuhkuri valmisti ruumisarkun itselleen. Olof Palmen hautajaiset Kun Savva Peuhkuri oli 12-vuotias, hänen etunimensä oli Erkki ja hän asui Pohjois-Ruotsissa. Siitä päivästä lähtien alkoi juokseminen isojen kysymysten perässä. – Tunnen suurta lämpöä eläväksi tekevää ristiä kohtaan. – Erkiksi minua kutsuu enää vanha äitini. – Äitini suku on kotoisin Harlun pitäjästä. Arkku sijaitsee keittiön nurkassa niin, että se näkyy heti huoneeseen saapuvalle. Voisihan muuten olla, että joku jopa säikähtäisi tuota erikoista ”huonekalua”. Kaksi kertaa hän on mennyt Valamoon munkkikokelaaksi ja jälleen luostarista pois. Äiti muutti lapset mukanaan Pohjois-Ruotsiin, jossa hän elätti perhettä tehdastyöllä. Levottomuus, ehkäpä jumalkaipuu ja seikkailunhalukin, kalvoivat sisintä. Savva Peuhkuri uskoo, että kuoleman jälkeen on taivas. Kun poika oli 5-vuotias, vanhemmat erosivat. Äitini isä oli alkujaan venäläinen ja uskonnoltaan ortodoksi. Apua jalkavaivoihin TILAA SOITTAMALLA: 016 311 225 (Detria Rovaniemi) Kotimaiset Relaxant-voiteet löydät apteekeista, terveysja luontaistuotekaupoista sekä www.relaxant.fi Detria Relaxant® Jalkavoide tukee laskimoverenkiertoa + hoitaa ja rauhoittaa väsyneitä, turvonneita ja pakottavia jalkoja + helpottaa suonenvetoja, jalkojen laskimovaivoja ja pakotusta sekä suonikohjukipuja + lämmittää palelevat jalat ~ 53 askel 11/20. – Kun nyt teen ihmisille leipää, se on jonkinlaista jumalanpalvelusta myös. Elannokseen Peuhkuri työskentelee leipomossa. Ulkonäöltään mies muistuttaa runonlaulajaa pitkine partoineen ja hiuksineen. Se oli pojalle iso pettymys. Niin oli tehty joitakin vuosia aiemmin ukin hautajaisissa Suomessa, Viinijärvellä. Puuseppä ja leipuri Savva Peuhkuri – silloin vielä Erkki – kävi peruskoulun, rippikoulun ja ammattikoulun. Se muistuttaa minua joka päivä siitä, että kerran kuolen, hän sanoo ja halaa arkkuaan. Maalaispoika maailmalla Pohjoisruotsalaisesta maalaispojasta tuli vähitellen maailmanmatkaaja. Naisseikkailujakin oli. Muutaman arkun nikkarointi vuodessa ei tuo riittävää toimeentuloa. Etukäteen hän varoittaa niitä, jotka ovat tulossa kylään ensi kertaa. – Silloin leimahti tuli sydämeeni. Aloin miettiä, miksi kuolema oli niin piilossa, missä olivat enkelit ja missä Jumala. Kotonakin puhuttiin suomea samaan tapaan kuin sitä oli puhuttu Karjalassa. – Äiti vastasi minulle, että kuule Erkki, ei ne avaa sitä lainkaan. Usein hautajaisissa asetellaan arkun kannelle kukkavihko, mutta hänelle riittää risti
askel 11/20 54 ~. Ukki ja Olof Palme. Mutta ukin ortodoksiset hautajaiset olivat niin kaunis tilaisuus, että jotain minulle tapahtui, Savva muistelee. Arkun reunalla on myös pieni hiekkapussi pyhien haudalta. Arkku on taiten hiottu. – Jos hyvin käy, hymyilee mies. Ensin koetin olla Kuusamossa, sitten Rovaniemellä ja Imatralla. – He sanoivat, että jos ei onnistu elämä naisten kanssa, on parempi olla munkki. Nyt ollaan kuitenkin Jämsässä, tavallisen kerrostalon keittiössä tutkimassa ruumisarkkua, jonka mäntypinta on silkoinen. Rakkaus päättyi kyyneliin Kun Erkin isä kuoli 2000-luvun alkupuolella, tuntui luontevalta palata takaisin Ruotsiin. Siihen mennessä vainajan muistokin on jälkipolvien mielessä haalistunut. Jopa suotavaa. Etunimeä myöten. Suomessa olisi luostari, Valamo. Kahdet hautajaiset. – Sitä ei ole käsitelty mitenkään, eikä siinä ole metalliosia, kertoo arkun tekijä. Niille oli kysyntää, sillä moni ortodoksi haluaa haudalleen nimenomaan puisen ristin. Hän jäi joksikin aikaa hoitamaan farmille eläimiä. Lähipiirikin patisti seikkailijaa asettumaan. SAVVA PEUHKURI säilyttää itse nikkaroimaansa arkkua, rakkainta esinettään keittiön nurkassa. Kuuliaisuusveljenä hän otti vihdoin käyttöön ammattikoulussa saadut opit. Ehkä se rauhoittaisi sisimmän poltteen. Matkamies saapui vähine tavaroineen Heinävedelle. Kun muistokin haalistuu Mutta palataan vielä matkoille. Tuonilmainen tarkoittaa ortodoksille taivasta. Olo oli sellainen, että nyt tai ei koskaan. Sisäinen tuli piiskasi häntä eteenpäin. Hän aloitteli monenlaisia opintoja, mutta ne jäivät aina kesken. Jälleen hän rakastui. – Siihen kaikkeen mie uskon, sanoo arkuntekijä. Maallinen ja hengellinen elämä tuntuivat olevan keskenään isossa ristiriidassa. Pyhät ovat läsnä elävien elämässä, auttaen ja rukoillen. Hän alkoi valmistaa ortodoksisia hautaristejä. – Miulla on ollut huono itsetunto. – Sain igumenilta siunauksen asialle, otin mitat itsestäni ja rakensin arkun. Pienenä en kai uskonut edes Jumalaan. Rakkaus päättyi kyyneliin ja matka jatkui uudelleen Islantiin. Päätyyn lisäsin kymmenen senttiä tilaa klobukille eli päähineelle. Ne lähtevät mukana hautaan sitten, kun oma aika lähteä tuonilmaisiin koittaa. Luostarissa on tapana, että munkkiveljet valmistavat itselleen ruumisarkun. Kuolinpeite ja hiekkapussi Kreikan Athos-vuorellakin Peuhkuri kävi. Olen kokenut aina jonkinlaista pienuutta. Hän sai mirhavoitelun ja kaiken entisen piti jäädä taakse. Niiden aiheuttamaan mielenrauhattomuuteen piti löytää selkeys. Etsintä oli päällä. Peuhkurin mielestä Jumala-uskoon kuuluu ihmeiden olemassaolon tunnustaminen. Valamossa se oli mahdollista. Oli aivan selkeää, että haluan kääntyä ortodoksisuuteen. Rovaniemellä hän osallistui Tuomasmessuihin ja lauloi kuorossa. – Olin rahaton, nälkäinen ja levoton. – Muutaman kuukauden kuluttua jatkoin taas matkaa ja tulin Suomeen. Hän kertoo pyhistä veljistä, jotka säilyvät haudoissaan ilman, että he maatuvat. Hän, joka uskaltaa ajatella kuolemaansa, ottaa myös elämänsä vakavasti. Otin mitat itsestäni Jotenkin ajatus oman arkun nikkaroinnista oli juolahtanut Pehkurin mieleen jo ammattikoulua käydessä. Se on ortodoksien luostarialue, jonne pääsevät vain miehet. – Ukki tähän oli syypää. Peuhkuri otti kahdesti vauhtia Islannista, mutta saarimaasta ei tullut pysyväistä asuinsijaa, ei ollenkaan. Sieltä hän toi kuolinpeitteen itselleen. Kaksi maailmaa. Kansi kiinnitetään puunauloilla, kun on se aika. Viimein ne alkoivat aueta tällä toisella Islannin matkalla. – Kun puinen risti on haudalla lahonnut ja kaatunut, hautaan voi laskea uuden vainajan. Kaikkien reissujensa ajan nuorimies oli toivonut selkeyttä uskonkysymyksiin. Erkki lähti liftaamaan Keski-Eurooppaan ja löysi jälleen maatilan, josta kyseli töitä. – Menin Reykjavikin ortodoksiseen kirkkoon
Haikean kiitollinen mieli kaikesta koetusta, monista hienoista hetkistä, jolloin kirkko on ollut ääriään myöten täysi, laulu on ollut korvia huumaavaa ja pyhän tuntu käsin kosketeltavaa. Haikeaa on muistella monia hyviä kohtaamisia ja yhteistyötä satojen vapaaehtoisten kanssa. Saarnaa Pirjo Kantala, liturgina Olli Valtonen. Koronatilanteen edetessä rajoitukset tai tapahtumien luonne saattavat muuttua. Musiikissa Maija Sihvola yhtyeineen. Voit tukea taloudellisesti Tuomasmessua ja antaa oman panoksesi vapaaehtoisena. Aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan. Helpottunut olen Loppuja ja alkuja Vallitsevan koronatilanteen mukaan Tuomasmessuissa on käytössä rajoitukset, turvavälejä ja käsihygieniaa noudatetaan ja maskin käyttöä suositellaan vahvasti. Kiitollisena ajattelen kaikkia teitä – ystäviä. 8.11. Olen siirtymässä yli kymmenen vuotta kestäneestä työstäni Tuomasyhteisössä eläkkeelle. Yhtä aikaa on haikeaa ja helpottavaa. Voin aloittaa jotakin uutta. Ju kk a Gr an str öm ~ 55 askel 11/20. Elämässäni on juuri nyt paljon loppuja. Haluatko antaa lahjan. Viimeisin tieto löytyy aina Tuomasmessun sivuilta. Liity mukaan ja seuraa meitä Tuomasmessu.fi-sivustolla. Olen onnellinen siitä, että olen saanut tutustua niin moniin ihmisiin. Paitsi loppujen aika nyt on myös uusien alkujen aika. Musiikissa Severi Laakso yhtyeineen. Tuomasyhteisöllä on Poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa RA/2018/739 (01.01.201931.12.2020) koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta. Musiikissa Inna Vintturi yhtyeineen. Siitä on meille kaikille suunnattomasti iloa. Onneksi on myös niitä keskikohtia, jolloin voi jatkaa sitä, mikä on juuri nyt meneillään. IDA-KOIRA ODOTTAA innokkaana entistä pidempiä lenkkejä emäntänsä kanssa. Tukitilimme numero on: FI97 5541 2820 0124 26, viestikenttään nimi Pirjo. Tuomiosunnuntain saarnan pitää Tuomasyhteisön draamaryhmä, liturgina Hans Tuominen. Ensimmäisen adventin messussa siunataan tehtäväänsä uusi tuomaspappi Kati Pirttimaa. Nenäpäivän Tuomasmessussa saarnaa Hanna Mithiku, liturgina Karoliina Vidgren. 22.11. Nyt on tilaa ja aikaa avata uusia ovia. Molemmat ovat arvokkaita tekoja yhteisön hyväksi. Tulevat messut Mikael Agricolan kirkossa sunnuntaisin klo 18, Tehtaankatu 23, Helsinki ELÄMÄ ON alkuja, keskikohtia ja loppuja. Ovia sulkeutuu takana. 15.11. Seuraajani Kati Pirttimaa jatkaa työtäni Tuomasyhteisössä ja jaksaa uuden ihmisen innolla. Sitä odotan ilolla. Messussa saarnaa piispa Teemu Laajasalo, liturgina Kati Pirttimaa. Tervetuloa Mikael Agricolan kirkkoon, Tuomas Live -striimauksen äärelle tuomasmessu.fi-sivuilla tai kuulolle Radio Dein taajuuksille/nettiradion kautta. MobilePay numeromme on: 050 331 1634. myös siitä, että enää en ole kaikesta vastuussa, ja kuitenkin voin tulla tuttuun yhteisöön ja osallistua muiden joukossa ja vapaaehtoisena niin kuin toisetkin. On viimeinen saarna toiminnanjohtajana, viimeinen retriitti, viimeinen kokous, viimeinen se, tämä ja tuo. Tuomasmessu.fi -sivuilta löydät tietoa muusta toiminnasta. 29.11. Tuomasmessu Facebook -sivuilla tai Tuomasmessu Instagram -sivuilla. Ilo, että olen saanut tehdä työtä Innan ja muiden mahtavien työtovereiden kanssa. Mutta on myös helpottunut olo. Mutta me näemme jälleen Tuomasmessussa. TUOMASPAPPI PIRJO 2010–2020 PS. Musiikissa Inna Vintturi ja Grex Musicus -kuoron ryhmä. Kun joku loppuu, niin uusi alkaa
Tarvitsemme ennen kaikkea rohkeutta ja viisautta toimia itse. Muistat kenties Muumipeikon, joka taikurin hatun alla oli muuttunut peikoksi ja vain Muumimamman hyväksyvä, tunnistava katse palautti Muumipeikon ennalleen. Katsooko vastaan harhaileva, välttelevä katse vai vastaanottava, luottavainen. Elämässä on ahdistusta ja yksinäisyyttä, päihteiden käyttöä, agressiivisuutta. Nähdyksi tulemisen tarve on jo vauvana minuutemme kehityksen kulmakiviä. Äidin rakastavassa katseessa lapsi löytää identiteettinsä. Ja pyyntö jatkui ”tai että oppisin rohkeutta tehdä asioille jotakin”. Nimimerkki Yksin toivoi, että rukoilisimme yksinäisyyteen ja ahdistukseen lievitystä ja apua, että hän löytäisi kumppanin. Ja Jumala kulkee vierellämme. Hän johdattaa ja tukee. Elämämme ihmissuhteissa, pettymyksissä ja onnessa peilaamme aina lapsuutemme nähdyksi tulemisen kokemuksiin. Silmät ovat sielun peili, sanotaan. NUORTEN AHDISTUS MONET RUKOUSPYYNNÖT koskevat nuoria, lapsia ja lapsenlapsia. Pyydämme Jumalalta monenlaisia arkisia asioita. Silmistä luen nyt kaiken sen, minkä ennen koko kasvoilta. Äidin ja vauvan vuorovaikutussuhteessa toinen toisensa tunnistaminen ja näkeminen kasvoista kasvoihin ja silmistä silmiin on lapsen kehitykselle peruuttamattoman tärkeää. On hyvä muistaa, että olemme hyvin erilaisia, erilaisista lähtökohdista. Yksinäisen rukous, että hän saisi rohkeutta tehdä asioille jotakin, vie toiminnan suuntaan. Uskonto sananakin tarkoittaa ”liittää uudestaan yhteen” (re-ligere, lat.) ja RUKOILLAAN ROHKEUTTA TOIMIA SAAMIEMME VIESTIEN joukossa oli ilahduttava rukouspyyntö. Tulkitsemme toisiamme joskus omista lähtökohdistamme. Ikään kuin lähetämme Jumalaa juoksupoikana viemään sitä ja tuomaan tätä. Lapsena meihin syntynyt nähdyksi tulemisen tarve luo perustan myös Jumalan rakastavan katseen kaipaukselle. Katsottiinko minua hyväksyvästi ja rakastaen. Tietysti, sillä kasvot ovat muilta osin maskin peitossa. Koronan myöstä taloudelliset vaikeudet ja työttömyys ovat kohdanneet monia nuoria ja perheitä. RUKOUS PIRJO KANTALA • TUOMASPAPPI Ajatuksia esirukouspyynnöistä askel 11/20 56 ~ Y htäkkiä huomaan katsovani entistä tarkemmin kaikkia silmiin. Koulunkäynti on vaikeaa tai ei ole työtä. Hyväksymisen, kohtaamisen ilon, elämän surun, huolen, stressin. Toiselle on luontaista suora ja rohkea katse, toinen kätkee katseensa ujouttaan tai arkuuttaan. Monien nuorten elämä tuntuu olevan vailla merkitysRakastava katse. Tämä rukous on asian ytimessä
Hänelle tuomme ilomme, mutta varsinkin surumme ja huolemme, ja pyydämme, että hän näkisi ne ja vastaisi. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00181 Helsinki. Jospa voisimme asettua omassa rukouksessamme paitsi kannattelemaan heitä, rukoilemaan myös viisautta, miten voisimme tukea lapsiamme ja nuoriamme. Tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Vaikka vaihtaisit paikkaa, tuntuu kuin hänen katseensa seuraisi. tä, ja paha olo vaivaa. ~ 57 askel 11/20 Nähdyksi tulemisen tarve luo perustan myös Jumalan rakastavan katseen kaipaukselle. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Kuva, ikkuna tuonpuoleisesta kertoo sen, mitä kaipaamme. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Muistelepa vaikka kirkon kupolista tai seinällä olevasta ikonista tuttua Kristus Kaikkivaltiasta. Kaipauksemme kohde on meidät näkevä ja hyväksyvä Jumala. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. Ikoneissa Kristus katsoo meitä. Omassa meditaatiossani, rukouksessani, voi ainoa sisältö olla toisinaan se, että ajattelen, miten Jumala katselee minua rakastavasti ja hyväksyvästi. ilmentää ihmisen kaipuuta alkuperäiseen yhteyteen. Jospa kohtaisimme heidät hyväksyen ja rakastaen myös silloin, kun he ovat epäonnistuneet tai kokevat vaikeuksia ja ahdistusta. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Lepään tuossa ajatuksessa.
KIRJAT Kuukauden kirja KIRJAT Kuukauden kirja Ca rl Be rg m an Kimmo Oksanen: Isän varjo. K uinka paljon onkaan kirjoitettu suhteesta vanhempiin, isään ja äitiin. Kirjan lopussa Oksanen itsekin pysähtyy pohtimaan syytä uskonnon läsnäoloon ja kriittiseen käsittelyyn kirjassaan – lukijakin on sitä pitkin matkaa ihmetellyt. Tämä ei liity suoraan perheen historiaan, sillä koti ei ollut mitenkään uskonnollinen. Kimmo Oksasen kirja Isän varjo kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Yllättäen Oksanen kirjoittaa paljon uskonnosta, Raamatusta ja Jeesuksesta. Ainakin hänen perheensä oli tämän ”opin” lamauttama. Ei sentään, mutta isä ja muu perhe kantoivat alistumisen eetosta, jonka juuret Oksanen löytää kristinuskon vaikutuksesta ja tietynlaisesta patriarkaalisesta elämäntavasta. Isän hahmon ja persoonan varjo on pitkä ja lamaannuttava. Erityisesti ikäviä faktoja on katsottava suoraan silmiin, jotta ne havaitsee ja jotta niitä vastaan voi taistella. Toimittaja Kimmo Oksanen kirjoittaa tarkasti ja tavallista persoonallisemmin perheestään, mutta eritoten isästään, jolla oli kuorma-autofirma Sysmässä. Syy kirjoittaa vanhemmistaan on – hieman karkeistaen joko halu ymmärtää tai vapautua jostain. Konkurssi vei isän autot ja haaveet. Isän varjo on vahva teos niin kirjallisesti kuin sisällöllisesti. Samalla katosi koko perheen tulevaisuudelta pohja. Kimmo Oksanen kirjoittaa, että menneisyys on mobile ja hologrammi: ”Se on liikkeessä oleva mielikuva, muistikuva, maku tai tuoksu, sateenkaari tai varjo – juuri kun kuvittelee saaneensa siitä otteen, se on mennyt.” Hän myös perustelee, miksi on kirjoittanut perheestään. Isä alistui, hyväksyi tappionsa ja lähti pois Helsinkiin. Tämä ylisukupolvinen alistuminen epäonnistumiselle ja uhriutuminen ovat ne varjot, joita poika häätää tekstillään pois. Onko isä Jeesus-hahmo, jonka vallasta täytyy vapautua. KIMMO OKSANEN häätää tekstillään ylisukupolvista uhriutumista. OLLI SEPPÄLÄ Uhriutumisen varjossa askel 11/20 58 ~. WSOY 2020. Tämä perussuhde tekee ihmisistä sellaisia kuin he ovat sisimmässään, joten sen käsittely on syvästi inhimillistä ja tärkeää
Taide, jota ennen pidettiin pienten, etuoikeutettujen piirien yksinomaisuutena, saatetaan nyt lastenkamareihin ja kansakouluihin – – ”, kirjoitti nuori Kotimaa-lehti maaliskuussa 1906. Jakaa ruokaa, jakaa ihmisten taakkoja ja siivoaa omalla vuorollaan. ”Olemme, minä mukaan lukien, osa suurempaa kokonaisuutta, ympyrää. Tekijät taustoittavat, miten ”yhteys taiteen, vallan, aatteen ja kansan välillä syntyi” ja miten se ilmeni edellä mainituilla aloilla. Sjödinin suhde apostoli Tuomaaseen taas juontuu yhteisestä nimestä Tomas – Tuomas. Perussanoma 2020. Sitten kuva Magnus Enckellin maalauksesta Kultakausi (1904). Matkan etappeihin hän kietoo omaa tarinaansa, Tuomaan legendoja, tohtori Stanley Jonesia, Äiti Teresaa ja johdattelee lukijan löytämään oman paikkansa. FREIJA ÖZCAN Jokainen tarvitsee (oman) paikkansa. Sitä hän tekee yhdessä kirjavan vapaaehtoisjoukon kanssa. Edellisessä suomennetussa kirjassaan Se tapahtuu kun lepäät Sjödin pohti lepopäivän merkitystä juutalaisen sapattikäytännön pohjalta ja antoi käytännön esimerkin siitä, miten nykyisessä ylivirittyneessä ajassa voisi viettää merkityksellisen lepopäivän. Sjödin lumoutuu Potsdamissa käydessään Garavaggion maalauksesta Epäilevä Tuomas. Lisäksi Tuomaan lisänimi Didymos viittaa siihen, että hän oli kaksonen kuten Sjödinkin. Kansallisromantiikkaa ja kivilinnoja ”NYT ON taiteen kultakausi käsillä. Vanhemmiten olen seurannut niitä yhä useammin”, hän kirjoittaa ja lähtee pitkälle matkalle seuraamaan Tuomaan jalanjälkiä aina Intiaan saakka, jonne legendojen mukaan Tuomas päätyi viemään ilosanomaa. Viehättävintä antia on kultakauden sadan ”helmen” yksityiskohtainen esittely, teosja valokuvineen, mainosjulisteineen, kirjojen kansikuvineen, julkisivukuvineen. ”Kun tietää, kuka on, ei tarvitse yrittää olla joku. Omaa paikkaa etsimässä RUOTSALAINEN KIRJAILIJA ja pastori Tomas Sjödin on niitä aikamme kristillisiä ajattelijoita, joilla on jotain omaperäistä sanottavaa ja joka sanoo sen miellyttävän yksinkertaisesti. Elina Seppälä ja Mikko-Olavi Seppälä. Kun etsii Jumalaa, löytää myös itsensä.” Siinä on Sjödinin teoria. Tässä kirjassaan Sjödin etsii ihmisen omaa paikkaa. Sortokauden herättämästä kansallisesta heräämisestä alkanut ja ensimmäiseen maailmansotaan päättynyt ajanjakso mielletäänkin helposti kuvataiteen kautta, mutta FT Elina Seppälän ja dosentti Mikko-Olavi Seppälän tuhti tietoteos esittelee kattavasti myös tuon ajan arkkitehtuuria, kirjallisuutta, teatteria ja säveltaidetta. Kirjan alkuosa käsittelee kultakauden historiallisia juuria ja vaiheita limittäin taiteilijoiden elämänvaiheiden ja kehityskaarien kanssa. Tomas Sjödin. Lisäksi hän testaa sanomansa käytännössä. Kun on löytänyt paikkansa, voi lakata kilpailemasta tilasta muiden kanssa. Oltuaan kolmekymmentä vuotta pastori ja sen lisäksi kirjailija, pakinoitsija ja radioääni Sjödin on löytänyt oman paikkansa göteborgilaisen Smyrna-seurakunnan ruoanjakelusta. Lähtökohtana ovat hänen omat kokemuksensa paikan löytämisestä, mutta samalla myös apostoli Tuomaan elämä. ”Olen aina uskonut, että on tärkeää seurata mielijohteitaan. ~ 59 askel 11/20. Suomen kultakausi -teoksen kannessa Kullervo töräyttää tuohitorveen sotaanlähdön kunniaksi; Axel Gallénin vuodelta 1901 oleva työ on yksi 1800ja 1900-luvun taitteen ja taiteen helmistä. Häntä kiinnostaa Tuomaan maine epäuskoisena ihmisenä, oliko se totta. WSOY 2020. PÄIVI PUHAKKA Suomen kultakausi. Tarvitsen tätä paikkaa, niin tarvitsevat kaikki muutkin”, Sjödin kirjoittaa
H amy Ramezanin ohjaama elokuvateatterijakeluun tullut suomalainen Ensilumi tuo tervetullutta uutta näkökulmaa kotimaiseen elokuvaan. – Kyse ei ole minun taiteestani, vaan Mehdipourien tarinasta. MARI TEINILÄ Toivoa ensilumen aikaan MEHDIPOURIN perhe. El ok uv ay ht iö Aa m u MENOSSA Elokuva ENSILUMI TUO tervetullutta uutta näkökulmaa kotimaiseen elokuvaan. Koska maantieteen lisäksi korona rajoittaa entisestään elokuvateattereihin pääsyä, olisi hienoa, jos Ensilumi nähtäisiin pian myös televisiossa. Rooleissa: Shabnam Ghorbani, Kimiya Escandari, Aran-Sina Keshvari, Shahab Hosseini. Hänet on palkittu lukuisilla kansainvälisillä palkinnoilla. Ylen taannoisessa haastattelussa Ramezan sanoo, että pakolaisista puhutaan aina synkkään, yksitoikkoiseen ja negatiiviseen sävyyn. Hän on tahtonut kuvata ennen kaikkea ihmisen tarinaa. MENOSSA 5.11.–3.12. Elokuvaa ovat rahoittaneet muun muassa Elokuvasäätiö ja Yleisradio. Elokuvassa perheen isää näyttelee Iranin tunnetuin näyttelijä Shahab Hosseini. askel 11/20 60 ~. Elokuvan ohjannut Hamy Ramezan on syntyisin Iranista. Tärkeintä on, että me ihmiset olemme hyviä. Suomeen hän tuli kymmenenvuotiaana pakolaisena 31 vuotta sitten. Kun tiukka paikka koittaa, emme pärjää ilman toistemme tukea, Ramezan sanoo Ylen haastattelussa. Draamaelokuva kertoo vastaanottokeskuksessa jo vuosia asuneen Mehdipourin perheen elämästä hylätyn turvapaikkapäätöksen jälkeen. Elokuvassa Mehdipourien elämä on kielteisestä turvapaikkapäätöksestä huolimatta rikasta, täynnä toivoa ja elämänjanoa
Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo. Martta-akatemiassa opiskellaan arjen asioita KUVASSA marttailee Marttaliiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen. Akatemian sivulla pitää luoda itselleen käyttäjätunnus. Näillä opinnoilla saa arkensa sujumaan sutjakkaammin. Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Keirkner. YLÖSNOUSEMUS, TAMPEREEN Tuomiokirkon alttaritaulun oikean puolen esityö (1907). Facebookin liveluennoilla marraskuussa annetaan vinkkejä taloudelliseen vaurastumiseen, saadaan oppia koko perheen helppoon ja herkulliseen ruokkimiseen yhden padan periaatteella ja sanotaan ei kertakäyttökulttuurille. M ar ta t ~ 61 askel 11/20. Jos ei mahdu mukaan, jälkikäteen niitä voi katsoa myös tallenteina. Enckellin tunnetuimpia teoksia ovat Ateneumin kokoelmiin kuuluvat Poika ja pääkallo (1893), Herääminen (1894) ja Heräävä fauni (1914). Sitten voi ilmoittautua seuraamaan verkosta webinaareja ja Facebookista liveluentoja. Tunnettu on myös Tampereen tuomiokirkon Ylösnousemus-fresko. Radikaali uudistaja Näyttely OMAKUVA (1918). Eikä maksa mitään, mutta kasvattaa osaamista. Autamme mielellämme testamenttilahjoituksiin liittyvissä asioissa. Joulukuun puolella luvassa on webinaarit perheen lakiasioista, kuten testamentin tekemisestä ja joulun kukista. Abilis-säätiö, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki (09) 6124 0300 tai abilis@abilis.fi TEE ARVOKAS TESTAMENTTI JA ANNA NIILLE, JOILLA EI OLE MITÄÄN ATENEUMIN TAIDEMUSEON kolmannessa kerroksessa on juuri avautunut taidemaalari Magnus Enckellin (1870–1925) tuotantoa esittelevä suurnäyttely. Esillä on kultakauden merkittävimpiin kuuluvan taiteilijan, suomalaisen symbolismin edustajan ja kulttuurivaikuttajan tuotantoa viideltä eri vuosikymmeneltä, tunnetuista töistä vähemmän tunnettuihin teoksiin, piirustuksia, luonnoksia, valokuvia. Nykyään tarjolla on myös Martta-akatemia, jossa voi kotoa käsin opiskella monenlaisia asioita ruoanlaitosta aina tekoälyyn. Näyttely on avoinna 14.2.2021 saakka. Tämän syksyn aikana marttojen webinaareissa on käsitelty sieniä, huonekasveja ja niiden hoitoa, energiansäästöä ja sipulikukkia. Ku va t: Ka ns all isg all eri a / H an nu Pa ka rin en MARTAT PUUHAAVAT ja keksivät kaikenlaista
TEKSTI JA KUVA: RIIKKA JUVONEN PALKINNON VOITTIVAT: Raimo Huczkowski Kemijärveltä, Hannele Nikkonen Oulusta ja Leila Toivanen Turusta. Uskoa, toivoa & rakkautta vapaaehtoista luo Tuomasmessun Klaus Härö ja komedia kuolemasta askellehti.. Tilaamalla Askel-lehden muutat maailmaa paremmaksi kana kerrallaan. Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. DIANA JA GEORGE EIJA-RIITTA KORHOLA: ELÄMÄNTAITOA: LAURA HONKASALO: Pääsiäinen tuo toivon Kaisa Raittila: Aina aukeaa ovi Mariska loi Mestaripiirroksen 30 kolikon tähden SIRKUN KEITTIÖ: LAMMAS KÄY KAHVILLA Uskoa, toivoa & rakkautta 4/20 irtonumero 9,50 € Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € askellehti.fi KIUSAUS VAHVISTAA MEITÄ KANAKEITTOA KESÄILTOIHIN TEIN MASKIN MUOVIPUSSISTA OLLI VALTONEN: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: TEEMU RINNE: Samppa Lajunen yhdisti perheen ja uran Naisten Pankissa on ytyä Mitä korona muutti. 100 vuotta äitiyttä LEMMIKKI MINÄ: RITVA ANTOI KATUKOIRALLE KODIN 5/20 Pirjo Kantala: Hyväksytty haavoineni Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € Kettusia Ristikko 10/2020 Joidenkin asioiden edessä tuntuu, että on kovin pieni, ja silloin muuttuu kevyeksi jonkun kantaa. Kevät! Myötätuntoinen katse parantaa Talvisotaa seurasi pula-ajan arki Pysähdy kellon kanssa! Uskoa, toivoa & rakkautta 3/20 irtonumero 9,50 € askellehti.fi KRISTINUSKO EI OLE MIELIPIDE RENTOUDU JA HENGITÄ R.I.P. krs PL 279, 00181 Helsinki Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Ko tim aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Jokaisesta uudesta Askel-lehden tilauksesta osoitetaan Naisten Pankin kautta yksi euro naisten kanalayrittäjyyden tukemiseen Ugandassa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. ONKO PAIKKAMME PARTIOSSA. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Osoite Porkkalankatu 7 B, 2. PAPPI JA HEVOSMIES ISÄ PAKENI IMPIVAARAAN TEEMU RINNE & TICO MINNA KETTUNEN PÄIVI PUHAKKA Puutarhaunelmia ja sinitiaisen sirkutusta. MENOSSA P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Onnittelut! MENOSSA askel 11/20 62 ~
Toinen tuotantokausi, niin ikään kuusiosainen, on nyt julkistettu Elisa Viihteen Aitiossa sekä poikkeuksellisesti myös elokuvateattereissa. ”Tytöt ja pojat ovat erilaisia, ja se erilaisuus on hyväksyttävä kaikessa kasvatuksessa. Konfliktit suorastaan leijuvat ilmassa. Päähenkilö on nyt paikallinen konstaapeli Jussi Ritola ( Matti Ristinen). Fyysikko David Dorn pohti sodan ja rauhan kysymyksiä. PÄIVI PUHAKKA Evankeliumi saapui Lenin-halliin PUNKAHARJULLA Kruunupuistossa nautitaan kiireettömästä ja aidosta joulun tunnelmasta. Ohjelmamme on suunniteltu erityisesti senioriasiakkaitamme ajatellen. Merja Aakon ja Mika Ronkaisen käsikirjoittama ja Ronkaisen ohjaama kuusiosainen sarja kertoi henkirikoksista Varjakka-nimisessä kuvitteellisessa kunnassa, jossa on vahva vanhoillislestadiolainen vaikutus. Tänä syksynä ensimmäinen tuotantokausi on ollut nähtävissä myös Yle TV2:ssa ja Yle Areenassa. Toivotamme sinut tervetulleeksi joulun viettoon yksin tai läheisesi kanssa! Joululoma sisältää majoituksen täysihoidolla, kylpylän ja kuntosalin käytön sekä jouluohjelman. 499 € Unelmien joulu VIIME VUODEN tv-sarjatapaus Suomessa oli Kaikki synnit. Joulu apua tarvitsevalle alk. Askel esitteli myös 90-vuotiaan Lähetyskirkon. Aiheina olivat myös uusperheet, naisten jaksaminen ja päihteiden käyttö, alkoholistien lapset, äiti–tytär-suhteet, steinerpedagogiikan antroposofiset, kristinuskolle vieraat juuret sekä kaahari liikennevalistajana. Myös kakkoskauden tapahtumat sijoittuvat Varjakkaan, mutta 15 vuotta varhaisempaan aikaan, vuoteen 1999. Muusikko Pepe Tolonen matkusti Romaniaan, avustuskuormassa lääkkeitä, ruokaa, vaatetta sekä evankeliumin sanoma. KYSY LISÄÄ JA VARAA VALMIS JOULU myyntipalvelustamme 044 763 9130 tai myyntipalvelu@kruunupuisto.. Nuori Sam Inkinen viihtyi Tuomasmessussa. ”Olen ikuinen etsijä – vielä ratkaisun löydettyänikin”, totesi Teppo Ruohonen, takana yli 20 vuoden laulut Matti-veljen rinnalla. Ensimmäisen kauden esitysoikeudet on myyty jo yli kolmeenkymmeneen maahan. 30 vuotta sitten MARRASKUUN 1990 Askel alkoi jutulla Neuvostoliiton historian suurimmasta hengellisestä kokoussarjasta, Missio Leningradista, jonka pääpuhujana oli evankelista Kalevi Lehtinen. Vanhat synnit TV-sarja Tapahtumia värittävät vuosituhannen vaihde ja teknologiateollisuuden nousu. Lapsella on hyvä olla kaksi vanhempaa, kun vihaa toista, voi rakastaa toista. El is a Vi ih de Ai tio ~ 63 askel 11/20. Ykköskauden päähenkilöpoliisit Lauri Räihä ( Johannes Holopainen) ja Sanna Tervo ( Maria Sid) vain vilahtavat sarjassa. Silloin ei tule hylätyksitulemisen tunnetta”, totesi lastenpsykiatri Jari Sinkkonen isänpäivähaastattelussa. Varjakkalainen firma suunnittelee puhelimiin kosketusnäyttöä. Se oli ehdolla viidessä kategoriassa kotimaisten tv-ohjelmien Kultainen Venla -äänestyksessä. Leipäjonoista oli siirrytty jonottamaan evankeliumin leipää, kuvaili päätoimittaja Hannu Nyman paikan päältä. OLLI SEPPÄLÄ KAIKKI SYNNIT -sarjan toisella kaudella lestadiolaisen herätysliikkeen vaikutus tuntuu vielä voimakkaampana kuin ensimmäisellä kaudella. Rauhanyhdistyksen vuokralaiseksi on yllätyksenä tullut naisten uskonnollinen kultti. 690 € / hlö /2hh (4 vrk) Joululoma 23.–27.12.2020 /hlö /2hh (4 vrk) alk. Sarja nähtiin aluksi vain maksullisessa Elisa Viihteen Aitio-palvelussa. Göteborgin elokuvajuhlilla se sai parhaan tv-käsikirjoituksen palkinnon
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi avainsanat tai skannattu ristikko. RISTIKKO 11/2020 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkintoja! LÄHETÄ ratkaisu 18.11. mennessä: Askel, Ristikko 11/2020, PL 279, 00181 Helsinki. askel 11/20 64 ~. NIMI OSOITE OLEN TILAAJA PUH
nuorekas, eläväinen nainen. Askel askeleelta eteenpäin 10142 HEI, OLEN 65-v. Uusi askel elämälle 10143 Valamon luostari ja opisto myyntipalvelu@valamo.fi puh. KIRJOITA MINULLE KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. Pidän matkailusta, teatterista, konserteista, kotonakin viihdyn. Kirjoita minulle rohkeasti. Toivottavasti käsialastasi saa selvän muuallakin kuin apteekissa. Maksa summa Kotimaa Oy:n tilille Nordea FI60 1573 3000 0007 10. KIRJOITA MINULLE Jalat turvoksissa. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Usko, toivo, mutta tärkein rakkaus. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero. Vaikea löytää kenkiä. Johdatukseen uskova, hengen yhteys, kaikki muu meille annetaan tarpeen mukaan. Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Asun pääkaupunkiseudulla. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Etsin sinua. ”Olet jossakin, tiedän sen.” Olen 65-v. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. nuorekas leskinainen. Harrastuksina muun muassa metsästys. Toivon löytäväni sinut, oikean ystäväni. Mielellään Pohjois-Savon maisemista. Kaipaisin ystäväkseni oman ikäistäni naista. Ehkä sinusta tulisi minulle se loppuelämän ystävä. Ilahduttavaa olisi, jos Tuomasmessu on sinulle tuttu. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00181 Helsinki. mies, olet luotettava, turvallinen ja omaat rehelliset elämäntavat. 017 570 1810 www.valamo.fi VUODEN 2021 KURSSITEEMANA LUONTO • Uutuutena elämyksellinen kurssisarja, jossa kuljemme erakkojen ja pyhien kanssa Valamon metsissä • Käytännön työtä ilmaston hyväksi Hiilinielut ja -varastot -kurssilla kesäkuussa 2021 • Mukana myös tutut teemat, kuten ikonimaalaus, retriitit, taidekurssit sekä ortodoksinen usko ja elämäntapa Uusi kurssiesite ja ilmoittautuminen: www.valamo.fi Toivotamme lämpimästi tervetulleeksi kursseille ja vierailulle! Heinävedellä 80 vuotta Heinävedellä 80 vuotta ~ 65 askel 11/20. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00181 Helsinki. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajalle. Pirka Seniorikengät Pump ulin pehmeät, höyhenen kevyet Tilaa ilmainen UUSI ESITE! Erikoisleveä Pirkatalvikenkä Pirka-Kenkä Oy 03 334 1951 • pirka-kenka.com OLEN KRISTILLISIÄ arvoja kunnioittava, eronnut, luterilainen, vielä reilusti alle viisikymppinen mies E-Lapista/Länsirajalta. Viite: 60503. Kirjoita minulle, tutustutaan! Merju 10141 SINÄ SUOMALAINEN ihan tavallinen 60–70-v. Automies 10140 HEI, ETSIN ystäväkseni sinua, elämänmyönteinen, rehellinen, itsestäsi huolta pitävä ja omillasi toimeentuleva, luonnossa ja kulttuurin parissa viihtyvä, huumorintajuinen vapaa mies. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Mies, ikätoveri, otapa yhteys, kirjoita, elämästä, toivosta. Olen 68-vuotias, toissa vuonna eläkkeelle jäänyt, eronnut nainen, johon edellä esitetty kuvaus myös aika hyvin sopii
Täti neuloi minulle myös villatakin, josta nukke sai myöhemmin nutun. Kun köyhimpinä vuosinakin sain kevätjuhlaan uuden mekon. Oli värikäs kansallispuku, marttamekko sekä dramaattinen musta alushame. Sieltäkin löytyivät vuosikymmenten kerrokset, remontoitavan talon naisten elämät kankaisiin kudottuina, harsittuina, parsittuina, ommeltuina ja huoliteltuina. Mustaa kautta ja tunikoita seurasi lyhyt kirjava kausi. Oli mitä oli, kunhan oli kyllin peittävää. Lämpö! Ompelijalla teetetty merimiesasu mummon hautajaisiin ja musta liivi ukon hautajaisiin. Olin tuonut taloon omia vaatteitani, kun lapsuuskotini aittoja tyhjennettiin vanhempien kuoltua. Pienet tulet. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Hauskuutta ja kauneutta! Löytyi myös hyvää enteillyt valkoinen mekko ensitreffeille tulevan mieheni kanssa. PIENET TULET V anhan talon remontin yhteydessä löytyi neljä tapettikerrosta. Hellyys! Oli isän Itävallasta tuoma tirolilaismekko, jota myöhemmin kummityttöni ja tyttäreni käyttivät. Liivi oli pitkään univormuni murrosiän syvyyksissä. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Osan oli hiiri tärvellyt, osa säilynyt hyvin. Kukkakuvio ilahdutti, koska haaveilen herkästä keltasävyisestä kammarin tapetista. Ja niiden mukana rohkaisua tytön tiellä naiseksi. Oli pikkuruinen vauvamyssy vaaleanpunaisilla ristipistoilla. ”Joulukuusi” antoi kuitenkin kantajalleen energisen olon. Muistona siitä on värikäs mekko, johon on tikattu pari pistoa häpeää; jonkun mielestä vaate oli liian huomiota herättävä. Eniten ilahduin vaatekasasta, joka muistutti sinisestä kaudesta: pitkä romanttinen ruutumekko, Pieni talo Preerialla -tyylinen penkkariessu, upea samettinen juhlamekko, tädiltä saatu viisikymmentäluvun leninki kauniilla laskoksilla. Suru ja ikävä! Konfirmaatiossa minulla oli valkoinen tunika, kukkabrodeerauksilla. Alimpana aikoinaan uuden talon sinisävyinen kuvio. ENNEN TAPETTIEN kuorimista sukelsin komeroihin ja niiden kätkemiin vaatenyssäköihin. Sitten omaan silmääni kaunein, keltainen kukkakuosi, jonka päälle oli liisteröity kaksi aiheiltaan vähän abstraktimpaa kerrosta. Kun täti neuloi ja äiti ompelutti samanlaisia vaatteita itselleen ja tyttärelleen. Villapaita, joka oli kansakoulun neljännen luokan kuvassa. Etten unohtaisi rakkautta. Pettymys! Miksen ottanut äidin häämekkoa! Vuodet seurakuntanuorissa kerryttivät tunikavarastoa. Onnea ja unelmia! VIIKKASIN VAATTEITA matkalaukkuihin ja laatikoihin, suojaan hiiriltä ja unohtamiselta. Kuoseihin kudottu Löytyivät vuosikymmenten kerrokset, remontoitavan talon naisten elämät kankaisiin kudottuina, harsittuina, parsittuina, ommeltuina ja huoliteltuina. Ajatella, miten suuria asioita mahtui kangaspalaan ja ristipistoihin. askel 11/20 66 ~. Oli valkoinen kastemekko ja huntu sekä suruharso. Oli samettista, marimekkoa, hipahtavaa
SE mikä oli hiiriltä jäänyt, oli kaunis ja kestävä vastaisku kertakäyttökulttuurin nyppääntyville vaatteille. ~ 67 askel 11/20
Kestotilaustarjous: 1. jakso 3 lehteä vain 19 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. www.askel.la • 020 754 2333 • asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Askel menee ihon alle. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja tilaa Askel. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tarjous on voimassa toistaiseksi ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. 3 lehteä vain 19 €. Hyvän elämän erikoislehti Uskoa, toivoa & rakkautta 11/20 askel.la YK:N PÄÄSIHTEERI, JOKA RUKOILI MAUSTEINEN BROILERIPATA KATSE KOSKETTAA MASKIN TAKAA EIJA-RIITTA KORHOLA: SIRKUN KEITTIÖSSÄ: PIRJO KANTALA: Lotta ja pappa valloittavat somessa Saksofonisti Joonatan Raution isänpäivä Tuomasmessu saa uuden kipparin LEMMIKKINI: MIIKA JA PAPUKAIJA – KUIN SAMASTA PUUSTA Krista Kososen Raamattu-urakka 4 tarinaa villasukista irtonumero 9,50 € Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen