askellehti.fi KoKemusten Kompostissa RuKous on asKel Kohti toivoa Bach svengaa Kuin hiRvi teemu Rinne: piRjo Kantala: matti j. KuRonen: Wille Riekkinen ja peloton Nappi 39 romaanin Päätalo tuomasmessu Kutsuu pöytään ja pysähtymään Isä kuunteli sydänsurut Lottamuseo kertoo vahvan tarinan Uskoa, toivoa & rakkautta 11/19 irtonumero 9,50 €
5 erilaista korttia, 3 kpl kutakin. 18,90 (20,50) Joulukalenterit Tunnelmalliset vanhanajan joulukalenterit. Oma enkelikuva jokaiselle kuukaudelle. Korkeus 7 cm. JOULUN ILOSANOMAA Anna-Mari Kaskinen, Tapio Luoma, Miikka Ruokanen Sanan aika 2019–2020 – Raamattua vuoden jokaiselle päivälle Rakastettu klassikko päivittäiseen hartaudenharjoitukseen. Sisältää nimija liputuspäivät. Myymälä : Hietalahdenranta 13, Helsinki ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Verkkokauppa : www.sacrum.. 6,90 (8,90) Oliivipuinen jouluseimi Taidokas oliivipuinen jouluseimi. 5,90 Minna Immonen Enkelikalenteri 2020 Tunnelmallinen enkeliseinäkalenteri vuodelle 2020. 15,00. Enkelikuoro 4,90 Seimi ja tähkiluukut 4,90 Betlehem seimellä 4,90 Joulun sanoma – joulukorttipaketti 15 kaunista joulukorttia jotka kertovat aitoa joulu sanomaa. 020 754 2350 tilaus@sacrum.. Koko: 210 x 300 mm. Valmistettu käsityönä Betlehemissä
Kuronen, Teemu Rinne ja Olli Valtonen ulkoasu Katja Nirkkonen/Aste Helsinki taitto Gun Damén kuVankäsittely Jukka Granström osoite PL 279, Hietalahden ranta 13, 00180 Helsinki sähköpostit askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi kotisiVu www.askellehti.fi tilaukset Ja osoitteenMuutokset p. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. 040 750 5508 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi lukiJaMääRä 51 000 (KMT 2018) painopaikka PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. Ju kk a Gr an st rö m ~ 3 askel 11/19. 040 680 4057 ilMoitustRafiikki Lisbeth Sarkkinen, p. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa. 27 teeMu Rinne: Hyppysellinen kaamosmasennusta 28 Sanat jotka pelastivat siRpan 34 Matti J. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. kuRonen: Virsiallergiaa 36 Bachin, Goethen ja lutheRin Weimar 41 Pappilan salissa: Etsi hengellinen kotiseutusi! 42 Nappi ja Wille Riekkinen 44 kalle päätalo kunnioitti hengellisyyttä 48 Kirjoja, kirjailijoita ja lukijoita 50 Lyyra helkkää hautakivessä 52 piRJo kantala & esirukousta 54 Tuomasmessun tapahtumia 55 Kysy papilta: Mitä MaRia tiesi Jeesuksesta. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 040 522 0566 toiMituspäällikkö Freija Özcan p. fi kustantaJa Kotimaa Oy. Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti. 59 Lukijan ääni ja äänestyksiä 60 Nenäpäivä, Schjerfbeck-näyttely ja muita menovinkkejä 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtoa 66 päiVi puhakka: 7.11.1943 56 Lottakruunua saivat järjestön jäsenet lainata häihinsä. Toimitusjohtaja Matti Koli ilMoitusMaRkkinointi Myyntipäällikkö Pirjo Teva, p. 040 067 4817 koluMnistit Pirjo Kantala, Minna Kettunen, Eija-Riitta Korhola, Matti J. 040 683 8431 toiMitussihteeRi Päivi Puhakka p. sisällys 11/19 Uskoa, toivoa & rakkautta 4 Rukous 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 12 Ajassa: Kuusanmäki, tuoksun taikaa, syklaami ja Martinpäivän makkara 15 susanna Monni keitti sopan 16 Mikko Matikainen: Kärsimys ei ole mikään prenikka 20 Meidän isä 22 olli Valtonen: Pelon värinää 24 Millaisen perinnön sain. KURONEN: Wille Riekkinen ja peloton Nappi 39 romaanin Päätalo TUOMASMESSU KUTSUU PÖYTÄÄN JA PYSÄHTYMÄÄN Isä kuunteli sydänsurut Lottamuseo kertoo vahvan tarinan Uskoa, toivoa & rakkautta 11/19 irtonumero 9,50 € 6 laura haarlaa: tuomasmessu on hyvä paikka väsyneille. askellehti.fi KOKEMUSTEN KOMPOSTISSA RUKOUS ON ASKEL KOHTI TOIVOA BACH SVENGAA KUIN HIRVI TEEMU RINNE: PIRJO KANTALA: MATTI J. päätoiMittaJa Mari Teinilä p
aluksi seuraava numero ilmestyy 5.12.2019 Jo rm a Le ht i / Va st av al o Kun huolet huovuttavat ihon villaa ja elämänkaaren kangaspuissa hakataan mustaa raitaa ja kaikki tuntuu olevan solmussa, muistan sinut ja sen, että pimeys vahvistaa valon, solmu kudoksen. Pimeys vahvistaa valon askel 11/19 4 ~
Jossain vaiheessa syntymäpäivänä annettu runovihko muuttui yhden runon tekstiviestiksi. vietetään isänpäivää. Tähän vuodenaikaan saa elää todeksi sitä, että kun valoa on vähän, sen huomaa paremmin. Isille tekisi mieli antaa myös neuvo isänpäivälahjaksi. 16-vuotias Anna-Maija kirjoitti päiväkirjaansa, että kevätpäivinä sitä pelkää kuolemaa, kaiken kohta kuihtumista. Toisaalta he myös ärsyttävät tai houkuttavat aikuistuvista lapsistaan esiin reaktioita, joita muut eivät saa aikaan. Mari Teinilä päätoimittaja Askel-lehti Askel marraskuussa 2019 ~ 5 askel 11/19. Niille, joilla ei ole enää isää, joilla on huonot välit isäänsä tai hyvin vähän tekemistä tämän kanssa, kerron lohduksi, että elämä voi matkan varrella myös yllättää aikuisen ”isähahmoilla”. Sellaisen kun elämästään tunnistaa, voi sitten harjoitella, miten aikuisena ratkoo isäsuhdettaan. Toisin kuin kesäkuukausina marraskuussa ei enää tarvitse jännittää huomisen säätä, sillä pihajuhlien ja telttaöiden aika on ohi. Monta marraskuuta sitten kirjoitin hänestä elämäkertaa ja siinä yhteydessä sain tavata hänet lukuisia kertoja. Tässä lehdessä muistellaan isiä sivuilla 20–21, koska 10.11. Juttua lukiessa havaitsin, että isillä on omanlaisensa näkökulma lastensa elämään. Ettei niin kävisi, kannattaa aina välillä kertoa lapsilleen, miten ylpeä on heistä. ”Syyspäivinä ei enää tarvitse pelätä, kuolema on jo tullut.” Eräs hyvä ystäväni on syntynyt marraskuussa. Isä voi helposti olla lapselleen mitta, jota tämä yrittää koko elämänsä täyttää ja miellyttää. Tämän oksistuneen valon näkee parhaiten loppusyksystä, kun lehdet ovat jo pudonneet maahan, eikä kuihtumista tarvitse enää pelätä. Tekstiviesteistä viimeisin taisi sisältää Bo Carpelanin hienon, kolmen sanan runon: Puu, oksistunut valo. Sellainen voi olla työtoveri tai ystävä, jossa on jotain samaa kuin omassa isässä ja joka herättää samanlaisia reaktioita. loppusyksyn lempeää valoa K esää rakastavana ihmisenä olen alkanut uida vastavirtaan, sillä vuosi vuodelta marraskuu on muuttunut yhä lempeämmäksi kuukaudeksi. Anna-Maija Raittilalle loppusyksy oli lempivuodenaikaa, koska ennen talvea puhkeavat silmut olivat hänestä niin ihmeellisiä. Syksy oli hänelle mieluinen vuodenaika jo nuorena. Siksi marraskuu on valon kuukausi. Pääsääntöisesti on hämärää tai pimeää. He kuulevat ja havaitsevat asioita eri tavalla kuin äidit. Siinä on uskomatonta voimaa. Loppusyksystä pitävänä ihmisenä olen hyvässä seurassa runoilija ja virsirunoilija Anna-Maija Raittilan kanssa. Olin koonnut siihen muiden kirjoittamia, nuoreen ihmiseen vetoavia ja osin pateettisia runoja rakkaudesta ja kuolemasta. Loppusyksyn taivas tarjoaa aina joko sadetta, räntäsadetta, lumisadetta tai vähän kuivempaa säätä. pääkirjoiTus Toimittajalta Freija Özcan arvostaa isiä. Teinivuosina annoin hänelle aina pienen vihkon syntymäpäivälahjaksi
askel 11/19 6 ~. Kosmopoliitti kotiutui maahan ja messuun – Tuomasmessu on tosi hyvä paikka väsyneille
Kaikissa on omat inhimilliset rajoituksensa. Maailmaa lähetyslapsuudestaan lähtien paljon kiertänyt ja hengellistä paikkaansa etsinyt Laura Haarlaa tuntee vihdoin tulleensa kotiin. – Yksi keskittyy Pyhään Henkeen, toinen oikeaan oppiin, kolmas diakoniaan ja köyhien auttamiseen. teksti: janne villa • kuvat: jukka granström Laura HaarLaa näkee, että Jumala antaa eri kirkkokunnille omanlaisiaan lahjoja. ~ 7 askel 11/19. Kosmopoliitti kotiutui maahan ja messuun Taiteilija, kielten opettaja, maatilan emäntä ja Tuomasyhteisön työntekijä. Ei ole yhtä täydellistä seurakuntaa
Vuonna 2009 Laura seurusteli jälleen huonolla onnella. – Halusin oksentaa, kun ymmärsin, millainen minusta oli tullut. Ei, tänään ei ollut hänen vuoronsa, vaan armoitetun hengennaisen Laura Haarlaan (36). Tajusin riidellessämme, ettei kihlatulle voi haistatella ihan mitä tahansa, Laura toteaa yhä tuohtuneena. Nyt on aika juurtua jonkin suvun tarinaan. Kihlattu paljastui rajattomaksi narsistiksi, eikä Laura osannut suojella omia rajojaan. – Meni kahdeksan vuotta ennen kuin tajusin, että Suomi on se maa, missä minun kuuluu nyt elää täysillä. Kaliforniassa opiskellessaan hän oli 22-vuotiaana menossa naimisiin ensimmäisen poikaystävänsä kanssa. Kuuman ja kostean sademetsän lähettyvillä satoi joka päivä, hämähäkit olivat vaarallisia ja torakoita kaikkialla, mutta seikkailunhaluinen neito nautti niistä huolimatta elämästään Etelä-Amerikassa. Hän oli alkanut pelätä kaikkien miesten tapaamista, koska kihlattu oli niin mustasukkainen. Pastori-isä oli lähetyslentäjä. En halunnut joutua taas tilanteeseen, jossa menetän itseni, vaikka tämä henkilö oli luonteeltaan vastakkainen kihlattuni kanssa. Jenkkinäyttelijän yhdennäköisyydestä itsensä kanssa hän on saanut kuulla lukiosta saakka. Laihduin jatkuvan stressitilan takia. askel 11/19 8 ~. Ecuadoriin nelivuotiaana muuttaneelle helluntailaisen lähetystyöntekijäperheen lapselle oli jo pienenä normaalia erottua ulkonäöltään joukosta. Primitiivinen pelko iskee Palattuaan synnyinmaahansa Laura ihmetteli pitkään, miksi kukaan jäisi tähän kylmään ja synkkään maahan. Kihloissa narsistin kanssa Maailmalle 18-vuotiaana lähtenyt Laura opiskeli yliopistossa Yhdysvalloissa ja asui välillä opintojensa takia muslimiperheen luona Egyptissä. – Elämänjanoinen ”viidakko-Laura” halusi roikkua Jeepin ulkopuolella, kun ajoimme teeplantaasien läpi. – Jumalan armosta en mennyt naimisiin! Nykyään ymmärrän luuytimiä myöten, miksi nainen pysyy itseään hyväksikäyttävän miehen kanssa liian kauan. – Heräsin kaksi kuukautta ennen häitä. Kulttuurisesti rikkaaseen lapsuuteen kuului luontaisetuna se, että tyttö oppi suomen ja englannin kielen lisäksi espanjan leikkiessään kaduilla toisten lasten kanssa. Rikoin välejä ystävien kanssa. – Jumalalle tuo varmasti iloa se, että toteutan luovuuden lahjaani ja kaikkea sitä hyvää, minkä hän on tehnyt minulle mahdolliseksi. Samanlainen primitiivinen pelkoreaktio iski myös vuonna 2015 tavatun Topi Haarlaan kanssa. Perhe asui pienessä kylässä viidakon laidalla. Hän vaelsi luonnossa ja tutki jokia, Haarlaa kuvailee päiväntasaajan tienoille sopeutunutta persoonansa puolta. Cameron Diazko sieltä saapuu haastatteluun Helsingin keskustassa. – Minulla ei ollut työkaluja käsitellä kauheaa ex-suhdettani. – Minulla oli aivan vaaleat hiukset. Kun kuljin kouluparaatissa viisivuotiaana kylän katua pitkin, ihmiset koskettelivat päätäni, Laura Haarlaa hymyilee muistolleen. Elämä antoi minulle pienenä siivet
Ihailen Topia ja nautin hänen seurastaan. Maailmaa kiertänyt kosmopoliitti on päässyt eroon siitäkin epäilystä, ettei hän pysty seurustelemaan maanviljelijän kanssa, joka on sidottu maahan, tiettyyn paikkaan. Meillä on sama unelma Laura Haarlaa kokee, että pariskunta täydentää toisiaan, vaikka he ajattelevat, uskovat ja toimivat joissain asioissa täysin eri tavalla. Elämä antoi minulle pienenä siivet. – Päätin, etten menetä turhaan toista hyvää miestä, vaan taistelin minua hallinneita pelkoja vastaan, Laura kertoo. – Topi osoittautui onneksi tosi turvalliseksi mieheksi, joka kunnioitti rajojani. – Olen ollut aina valmis auttamaan ja tekemään kaikkeni muiden puolesta. Olin silti yllättynyt siitä, että pystyin menemään naimisiin. Laura ei tunnistanut tuolloinkaan omia rajojaan eikä osannut käsitellä tunteitaan. Lauran ”aika konservatiivinen” helluntailaistausta ja Topin ekumeeninen ja avara luterilaisuus eivät sulje pois toisiaan. – Hän on antelias ja ymmärtäväinen mies, jonka seurassa on helppo olla. – Olen kiitollinen siitä, että meillä on sama unelma: haluamme palvella Herraa. – En tavannut vapaa-ajalla juuri ketään ihmistä, joka ei olisi liittynyt seurakunnan toimintaan. Traktoriakin hän ajaa tarvittaessa. Viisi vuotta sitten seurakunta-aktivisti paloi loppuun vapaaehtoistyönsä valtavan määrän takia. Teologiaa 20 vuotta opiskellut, maatalousyrittäjänä työskentelevä Topi joutui kuitenkin kohtaamaan Lauran pahimmat pelot. En tehnyt mitään vain omaksi ilokseni. Maatilalla Laura nauttii erityisesti yli sadan omenapuun sadonkorjuusta, hilloamisesta, mehustamisesta ja omenavoin tekemisestä. Meidän huumorimme ja hassuttelumme kohtaavat. Projektit, joita vedin ja joissa olin mukana, olivat liikaa yhdelle ihmiselle. Omia toiveitani ja tarpeitani en ole osannut kuunnella. – Ehkä juurtuminen on osa eheytymistäni. – Identiteettini on muodostunut sen ympärille, että olen hyväksytty ja rakas~ 9 askel 11/19. Nyt on aika juurtua jonkin suvun tarinaan, osaksi jatkumoa, maatilan emäntä sanoo. Burnout vei pohjamutiin Ennen Topin tapaamista Laura kuului vapaiden suuntien seurakuntaan, joka oli dynaaminen ja kasvava
Ei pidä jäädä kiinni vanhoihin loukkauksiin ja kipuihin. Taiteilijan kutsumus Laura Haarlaa on harrastanut monia taiteenlajeja lapsesta lähtien. Raamattu ei tue tätä ajatusta. – Olen miettinyt, miten kevyesti linnut lentävät ja ottavat elämän. Ihminen tekee väärin, vaikka haluaisikin tehdä oikein. Tuomasmessu on lepopaikka Tavattuaan Topin Laura alkoi käydä tämän kanssa Tuomasmessussa. Laura on käynyt vuoden kestävän ehtoollisja rukousavustajakoulutuksen. Miten herkkiä ja pieniä ne ovat, mutta silti ne pärjäävät. – Mitä varten me tarvitsisimme Jumalan armoa ja anteeksiantoa, ellemme olisi erehtyväisiä. – Moni menee messuun kaivatessaan lohtua tai tukea jossakin kriisissä. Sitten hoksasin, etten olekaan kiinni kahleissani vaan pidin niitä itse käsissäni! – Paikka, jossa olin vankina, oli tuttu ja turvallinen. tettu vain, kun teen kaiken oikein, kannan kristillisen vastuuni ja olen hyvä esimerkki. – Taiteen tekeminen on jännää, kosHaavojemme kautta meillä on kosketuspintaa muihin kärsiviin ihmisiin. – Nyt olennaista on, miten menen tästä eteenpäin. Hän opettaa yhä myös englantia aikuisille ja tekee käännöksiä. – EhKä juurtuminen on osa eheytymistäni. – Päätin, etten halua jäädä torniin pelkojeni vangiksi. Se suurin tarina Laura kyseli, onko Jumala sadisti, kun tämän rakkautta ei näkynyt omassa elämässä. Burnout pakotti miettimään, mistä löytää oman arvonsa. Vastoinkäymiset eivät tarkoita, että kristitty olisi pois Jumalan tieltä, Laura tähdentää. Kolhuilta ei voi välttyä Laura Haarlaa on oppinut eritoten terapiassa ja rukouksen avulla, ettei kukaan voi välttyä elämän kolhuilta. Rukouksessa ja hiljaisuudessa hän kohtasi Jumalan mielikuvituksensa avulla. Menetykset ja pettymykset kuuluvat normaaliin elämään. Se tuntui todella hyvältä. Vanki valitsi kahleensa Alkuvuodesta Laura Haarlaa osallistui retriittiin. Kuvittaja piirtää kortteja, kutsuja, yritysten mainoksia ja logoja. En ollut ikinä kysynyt, mitä minulle kuuluu, vaan mitä muut tarvitsevat ja mitä Jumala minulta haluaa, Laura kertoo. – Halusin seurata Jumalaa, mutta kipua ja pelkoa tuottaneet kahleeni pitivät minua paikallaan. Hän koki Jumalan viestittävän, että aina kun Laura haluaisi palata vankitorniinsa, hänen pitäisi mietiskellä lintua. – Pikku hiljaa aloin ymmärtää Jumalan rakastavan minua niin paljon, että hän salli kipuni. Se pakotti minut muuttumaan. Siellä korostuu uskon mysteeri ja se, mikä meille kaikille kristityille on yhteistä. – Kristittyjä koskettaa se syvin tarina, jossa Jeesus lunastaa meidät. Naisen mielessä avautui tarina: hän kuvitteli olevansa kahlittuna tornissa. – Tuomasmessu on tosi hyvä paikka väsyneille. – Minulla oli kuitenkin välillä niin paljon kipua, että meinasin menettää uskoni Jumalaan. En enää ajattele, että Jumala on sadisti, vaan hän antoi minun käydä tiettyjä asioita läpi kasvaakseni ihmisenä. – Meidät siunattiin avustajan tehtäväämme seurakunnan edessä. Elämän raadollisuuteen kuuluu, että meillä on aina kipua, jonka kanssa pitää elää. Hän on ollut mukana myös kasvuja retriittiryhmissä ja kehittämässä Tuomasyhteisön pienryhmätoimintaa. Tämä tarina oli Jumalan tapa sanoa, että voin jättää joitain asioita taakseni. Vasta äskettäin hän salli kutsua itseään taiteilijaksi. Hän koki Jumalan vastaavan: Jotta ymmärtäisit, että Kristus on käynyt paljon syvemmällä. askel 11/19 10 ~. – Minulla oli harha-ajatus, että kun yritän elää Jumalan tahdon mukaan, enkä tee mitään suuresti väärin, en joudu ongelmiin. Siellä on tilaa olla rukouksessa. Laura kysyi, miksi hänen piti olla tornissaan vankina niin kauan. Jos ajassa voisi mennä taaksepäin ja ymmärtää omat rajansa, Laura olisi toki tehnyt erilaisia päätöksiä. Meidän puolestamme on annettu suurin, kallein ja pyhin uhri. – Prosessissani on ollut arvokasta se, että ymmärrän nyt enemmän toisten ihmisten kantamaa kipua. – Haavojemme kautta meillä on kosketuspintaa muihin kärsiviin ihmisiin. – Tuomasmessussa saan antaa lahjani palvelemaan muita ja koen tulleeni nähdyksi. Pystyn olemaan paremmin lohduksi ja avuksi. Jumala sanoi, että voin aina palata torniin, eikä hän jätä minua milloinkaan, mutta hänellä olisi paljon näytettävää ulkopuolella. Hän on piirtänyt, maalannut, askarrellut, tehnyt koruja ja näytellyt. – Olin pohjamudissa monesta syystä. Tarinassa, jonka Laura kirjoitti retriitissä, hän sai Jumalalta lahjaksi pienen linnun. Tuomasyhteisön tehtävissä Laura on työskennellyt tammikuusta lähtien kymmenen tuntia viikossa, muun muassa somesta vastaavana henkilönä. Oli Jumalan armoa, että sain kriisiytyä niin pahasti
– Aluksi tein töitä keskiyöhön asti ja nukuin liian vähän. Tämä on ollut minun kouluni ja tieni. – Kyllä. – Toisaalta vanha viidakko-Laurani lepää Suomessa, ja ammennan siitä tarvittaessa. Jumala johdattaa kutakin ihmistä omalla tavallaan. Tallenna tähän kirjaan toiveesi ja tärkeät asiat kuoleman tai vakavan sairastumisen varalta. Olen pikkuhiljaa oppinut tässäkin asiassa malttia ja rajojen vetämistä. Siellä olisin paljon eläväisempi ja puhuisin käsilläni enemmän. Ajoissa täytettynä se on viimeinen palvelus läheisille ja aina hyödyllinen lahjaidea hänelle, jolla on jo kaikki. Elämä Jumalan kanssa on yhä jatkuvaa seikkailua! Se on kasvua syvyyssuuntaan. Entä kenen hoitoon haluat luovuttaa rakkaimmat esineesi tai kissasi. Minun on otettava se paikka, mikä minulle on annettu Kristuksen ruumiissa. Laura kokee vahvasti, että Jumala on antanut hänen elämälleen tarkoituksen. Aviomies on tukenut luovaa työtä ja auttanut NorsuArt-yrityksen perustamisessa. – Olen itse Jumalan luomistyö, johon hän on nähnyt hyväksi laittaa tiettyjä persoonallisuuden piirteitä. Täällä kaivataan erilaisia vahvuuksia kuin lattarien parissa. – Omaksi itsekseen kasvaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä Herra haluaa, Laura Haarlaa painottaa vielä ennen kuin hän lähtee ajamaan Nummelle, paikkaan ja maahan, johon on alkanut juurtua.. Kaikille kuolevaisille 27 95 Lupa surra MIIA MOISIO Surulla on monet kasvot. – Yksikään elämä ei ole Jumalalle merkityksetön, vaan jokainen meistä on tärkeä. Se tulee, asettuu ihmiseen ja lähtee sitten, kun se on tehnyt työnsä. Kun minua ei enää ole EIJA MANSIKKAMÄKI Millaiset hautajaiset haluat tai missä säilytät tärkeimpiä papereitasi tai salasanojasi. Se hidastaa, hiljentää, masentaa ja vie voimia. Teos antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan. 14 95 ka annan itselleni vihdoin luvan tehdä sitä mistä tykkään, ja annan ajatusten kummuta vapaasti. Se on tunne, joka liittyy menetyksiin. Viidakko-Laura elää Elääkö seikkailuja janoava viidakko-Laura vielä aikuisen naisen sisällä. Taiteilija tietää, että jokainen tosissaan tehty työ vaatii energiaa, voimaa, luovuutta ja intohimoa
Omia ihmisiäänkin kannattaa nuuskia. Vesi nousee kielelle, mielihyvää aiheuttava dopamiinitaso nousee. Uskonnossa on omat tuoksunsa. Suitsuke tehdään puun pihkasta, johon sekoitetaan hajuaineita. Tuttuuskin tuoksuu. Lämmitä glögiä ja paista pullia, niin jaksat läpi marraskuun paremmin. Rakas ihminen tuoksuu aina hyvältä. Keskittynyt haistelemaan ja miettimään niitä. Myös kodin yksinkertaiset tuoksut hellivät mieltä. Vauvat tuoksuvat hellyttäviltä. Jos on vähänkin poissa kotoa, palatessa tuntee oman kodin ominaistuoksun. Lasten tuoksu vaihtelee lämpimän unisesta ulkoilman villiin vivahteeseen. Erilaisilla tuoksuilla voi hoitaa mieltään, mikä tekee hyvää kaamosaikaan. FREIJA ÖZCAN Tuoksuista iloa kaamokseen Mielentilaa voi helliä ihan yksinkertaisilla kodin tuoksuilla. Kirkoissa tuoksuvat myös tuohukset ja kynttilät, jotka valmistetaan usein mehiläisvahasta tai steariinista. Kiinalaisessa lääketieteessä suitsukkeita on käytetty parantavana terapiana. Tuoksut tuntuvat itsestään selviltä, mutta ne vaikuttavat yllättävän paljon ihmismieleen. Kun talvi sammuttaa luonnon tuoksut, voi niistä nauttia sisällä, vaikka jouluvalmistelujen yhteydessä. Nälkäisenä tunnistan kadulla leijuvan ruoan tuoksun, mausteisen ruoan, valkosipulin, pizzan. Ja ri Ku rv in en / Va sta va lo askel 11/19 12 ~. Tosinälkäisenä lähes itkettää. Apuna ovat tuoksuöljyt, kuten rentouttava laventeli tai piristävä sitruuna. Niitä voi hieroa iholle tai lisätä kylpyveteen. Ortodoksinen kirkko tuoksuu mystiseltä suitsukkeelta, joka rauhoittaa ja vie ajatukset arjesta kohti korkeuksia. Marraskuu ajassa M illoin olet viimeksi kiinnittänyt huomiota tuoksuihin
(1 47 2. Jotakin Bakken teeseistä toteutui Espoossa Matinmessussa, jossa orkesterin vetämät laulutkin kulkivat duurissa. Joulukalenterin tehtävä on auttaa lapsia kestämään joulun odotusta. Kalenterin hankinnasta voi tehdä kivan yhteisen tapahtuman. Tampereen Hervannassa oli nuorten yökahvila ”Salainen ystävä” ja Helsingissä ”Operaatio Yö”, jossa ”juopoksi” esittäytynyt nuori mies tunnusti: ”Mä pelkään Jeesusta yli kaiken.” Kristinuskon tulevaisuutta pohtinut kaupunkitutkija Raymond Bakke summasi kolme kasvavan seurakunnan tekijää: ajanmukainen jumalanpalvelus sekä sitoutuminen yhteisöön ja lähetystyöhön. ä. Toimittaja teemu Rinne tapasi evankelista erkki Lemisen, jonka kirjoista ja puhekaseteista hän oli saanut apua ahdistukseensa. Yhdessä kalenteriostoksille Ajatus Raamatusta ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Sta te ns M us eu m fo r Ku ns t, Kö öp en ha m in a 26.9.2019–5.1.2020 Minkälaisen joulukalenterin sinä haluaisit tänä vuonna. Mitä enemmän väkeä mukana, sen kivempaa. Mistä parisuhde ja perhe saavat apua rakennemuutoksen keskellä. Pi xa ba y ~ 13 askel 11/19. Ku va : Lu ca s Cr an ac h va nh em pi, d. 15 53 ): N uo re n na ise n m uo to ku va , en ne n 15 37 . Ryttylän lähetyskoulun latoon rakennettiin ramppi, jolla veljekset Juha ja timo aalto rullasivat itsensä maan parhaiden skeittaajien joukkoon. Karkkitai suklaakalenteri on usein lasten mieleen. Kuvalliset kalenterit taas voivat olla joko hauskoja tai johdatella hempeästi joulun sanomaan. Vie lapsenlapset tai kummilapset joulukalenteriostoksille. PÄIVI PUHAKKA Kaupunkilaisia, skeittaajia ja juoppoja adventtiKaLenteRit eLi tuttavallisemmin joulukalenterit tulivat myyntiin jo lokakuussa. 30 vuotta sitten Matti ahde sai urheiluherätyksen lapsuutensa Oulussa, Hintan lähiön seurakuntatalolla. .. ”Parasta Tuomasmessussa on syntisten yhteys”, totesi Ritva halme. Vielä on melkein kuukausi aikaa miettiä, millaisen hankkisi. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.” Apostolien teot 10:34–35 SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Pääsy: 15|13 € tai museokorti lla Avoinna: ti , to, pe 11?18, ke 11?20, la, su 10?17 Bulevardi 40, Helsinki, si. Luukku luukulta juhla lähenee, toisaalta joka aamuksi on jotain odotettavaa: mitä luukun takaa löytyy. ”Matinmessu on tehty kaupunkilaista varten”, sanoi pastori erkki Juutinen
Marttina makkaraa Kuukauden kukka Syklaami aasiasta peräisin oleva, luonnonvaraisena Alpeilla ja Välimeren maissa kasvava syklaami (Syclamen persicumon) on meillä kylmän kauden kukka. Keski-Euroopassa sen sijaan syötiin hanhea, ja sieltä tapa on levinnyt sittemmin Pohjoismaihinkin. Päivän syvin teema on lähimmäisen rakkaus, jota paavi osoitti repäisemällä puolet viitastaan kerjäläisen vaatteeksi. Paikoin se on ollut lihansyöntipäivä. Alkujaan Martinpäivä olikin germaaninen sadonkorjuujuhla. Sieltä matka jatkui tehdaspaikkakunnalle, Äänekoskelle. Syklaamia pidetään – syystäkin – vaikeahoitoisena. Ruokareseptejä tarjoavat lehdet siitä säännöllisesti kuitenkin muistuttavat. Mitä muita vastaavia paikkoja on. Sen kukinta-aika onkin syyskesästä talven selkään. Diakonissa Aune Ihalainen, josta tuli hänen kummitätinsä, lensi nyytin kanssa Helsingistä Jyväskylään. Huolellista hoitajaansa syklaami kiittää viikkojen ajan upeilla kukilla. Nykyään Martinpäivä on Suomessa painunut pitkälti unholaan. professori juha siltala elämä 10/2019 ortodoKsiKuMMini Kalle Holmberg totesi: ’Syvyydessä piilee koomisuuden taju.’ Tuossa lauseessa kiteytyy hengellisen kilvoittelun inhimillinen päämäärä, joka on ymmärtää maailman, ihmisen ja ikuisuuden suhde – pölyhiukkasen ja maailmankaikkeuden mittakaava. He olivat iäkkäitä adoptiovanhemmiksi, – – erityistä oli, että he olivat kuuroja. Kasvin mukula kasvaa mullan pinnassa ja mätänee helposti, joten vesi kannattaa laittaa aluslautaselle, ei mullan päälle, eikä varsinkaan kukille tai lehdille. Kukka kaipaa tasaista kosteutta, lannoitusta ja viihtyy hajavalossa viileässä. Harakka oli viikon ikäinen, biologisen äitinsä adoptoitavaksi jättämä vauva, kun lehdessä haettiin hänelle vanhempia. Päivän viettoon on kaikkialla Euroopassa liittynyt notkuva ruokapöytä. Missä muualla kuin kirkossa saa olla hyödytön ja apealla mielin. näyttelijä hannu-pekka Björkman eeva, lokakuu 2019 askel 11/19 14 ~. En ole vielä tähän ikään keksinyt, miksi ihmiset katsovat televisiosta ruuanlaittoa, retkeilyä ja seksiä, mutta eivät tee niitä itse. Kuusanmäki Lainasanat Martinpäivä 10.11. apu 40/2019 en haasKaa aikaani television katseluun. Tänä vuonna Martinpäivä osuu yksiin uskonpuhdistuksen muistopäivän ja isänpäivän kanssa, joten syytä juhlaan riittää. Vastassa oli poikkeuksellinen pariskunta. ajassa iLMoitus Kotimaa-lehdessä on ensimmäinen käännekohta Timo Harakan elämässä. on sekä uskonpuhdistaja Martti Lutherin että 600-luvulla eläneen, anteliaisuudestaan tunnetun Martti-paavin muistopäivä. psykoterapeutti elli raipela, et 19/2019 KansanKirKon funktio on ollut se, että kirkkoon voi tulla ilman ehtoja joutumatta kuulustelluksi ja kontrolloiduksi. Kustaa vilkunan Vuotuinen ajantieto kertoo, että Keskija Pohjois-Pohjanmaalla marttina on vanhastaan syöty makkaraa. Päivään on liittynyt perinteisesti myös leivonnaisia, kuten Martinpäivän sarvia, piippusuisia pullaukkoja ja rinkilöitä. Syklaamin voi houkutella kukkimaan myös uudelleen
Opin soveltamaan ja kokeilemaan rohkeasti. Keitin nakkeja yhtenä sunnuntai-iltapäivänä vanhempien nukkuessa. Prosessi on ympäristöystävällinen, ja hapatteesta saadaan ”maailman parasta multaa, jonka probiootteja kasvit rakastavat”. – Hamsteri minussa syttyy myös säilömisestä, ja haaveilen leivän tekemisestä säännöllisesti hapanjuureen. ~ 15 askel 11/19. Susanna on ”tuurikokki”, joka innostuu ystävien vierailusta, juhlista ja talkooruuan tekemisestä. – Haluan, että keittiö on rakkaudellisen elämän näyttämö: kohtaamisen ja luonnon kunnioittamisen paikka. Tästä asenteesta syntyi myös Helsingin Tuomasmessun Soppasunnuntai. Yhdessä. Tiina Paloniityn kanssa aloimme kutsua väkeä, jolle esittelisimme reseptejä, sesongin mukaisin raaka-ainein. – Opin perustaidot kantapään kautta. Yläasteiässä kontolleni jäi jo iltaruuan valmistus, kun vanhemmat ja veli olivat töissä. Susannan ”leipälaji” on ruuanlaitto. – Usein kokkaan mieheni ja ystävieni kanssa. – Huomasin messussa ihmisiä, joille muihin tutustuminen oli vaikeaa. – Ensimmäiset syöjät tulivat ennen kuin keitto oli saatu kiehumaan! TeksTi: päivi puhakka kuva: jukka gransTröm – tuomasmessun soppasunnuntai on ollut hauska matka. Keittiön erikoisuus on bokashi-astia, jossa biojäte hapatetaan. Susannan kokkailu alkoi lapsena viisilapsisen yrittäjäperheen keittiöstä. osoitimme, että mitä useampi kokki, sen parempi soppa! tuoreiden yrttien tuoksu on huumaava. Pilko 2 isoa sipulia, 2 porkkanaa, 3 valkosipulin kynttä, pehmitä öljyssä 5 min. Lisää 6 dl kasvislientä ja linssit. Harissatahna blenderillä: kokonainen valkosipuli, 250 g tuoreita chilipalkoja, 1 tl merisuolaa, tuoretta minttua, korianterin lehtiä, 1–2 tl oliiviöljyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rohkeammin kutsun muita mukaan. minun keittiöni Yhteinen soppa S usanna Monni poisti miehensä kanssa keittiöstä kaappeja, että ihmisille tulisi lisää tilaa. Nyt mahdumme läheisten kanssa kokkaamaan saman tason ympärille. Keitinveden kaataminen ei onnistunut, ja lääkärireissuhan siitä tuli. marokkolainen linssikeitto Liota 3–4 dl vihreitä linssejä 1/2 h. Anna poreilla 45 min. Lisää öljyyn sekoitetut 1 tl juustokuminaa, 1 tl paprikajauhetta, 1/2 tl mustapippuria sekä 2 tl pilkottuja mintunlehtiä, harissatahnaa ja loraus sitruunan mehua
taa samaan boksiin keijukaisten ja maahisten kanssa. Seurakunnan työntekijä tuli sitä pitämään, mutta hartaus oli sovittu meidän nuorten vastuulle. – Ärsytti, kun minulla oli niin hyvät omat suunnitelmat. Kutsumus saapui Skodalla Sanoin Jumalalle, että saat 24 tuntia aikaa vahvistaa asia jonkun toisen suulla sekä Raamatun sanalla. Hänestä tulisi sähköinsinööri! – Mietin asioita analyyttisesti, eikä kokemuksellisuus riittänyt siihenkään, että pitäisin Jumalaa uskottavana. – Näin, että Jeesuksen merkitys historiassa on ainutlaatuinen. Katso, olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea...” Kärsimys ei ole mikään prenikka. Kukaan muu ei ole vaikuttanut niin paljon kuin hän, ja kristinusko antoi aatteellisen viitekehyksen, jossa nykytiede saattoi syntyä. Historian henkilönä Jeesusta ei voi laitaskel 11/19 16 ~. Muita nuoria siellä ei ollut eikä vanhempi väki juurikaan ottanut kontaktia. Niin kirkon kuin yksittäisen ihmisen kohdalla olennainen siivilöityy joskus kivussa. Pistin hanttiin, mutta lopulta luin: ”Minä tiedän sinun tekosi. Seuraavana aamuna tapahtui kumma sähläys koulun aamunavauksessa. Mikko jatkoi urheiluharrastuksia ja alkoi käydä myös seurakuntanuorissa ja sunnuntaisin kirkossa. Kerran mieleeni tuli, että pitäisi lukea Ilmestyskirjasta jae 3:8. Sen jälkeen tuntui, ettei tässä ole mitään järkeä. Urasuunnitelmat menivät uusiksi, kun kerran ehtoolliselle mennessä tuli mieleen kaiken muuttava ja sitkeä ajatus: ”Oletko ajatellut papin hommia?” – Naurahdin itsekseni ja sanoin: En todellakaan! Siitä alkoi paini. Kun itkin, äiti lauloi lohdutukseksi: ”Onpa taivaassa tarjona lapsillekin...” Mitä oli tarjolla, jäi vielä avoimeksi. – Kokemus tuli aivan puskista ja oli hämmentävä. Pari vuotta myöhemmin kuoli läheinen kaveri auto-onnettomuudessa. Rippileirillä olin hetken yksin, katsoin peiliin ja tunsin äkkiä lämmön leviävän minuun. En vain tiennyt mihin ja kuka rakastaa. Tajusin samalla, että olen rakastettu ja kuulun johonkin porukkaan. Siksi jäin hetkeksi pois nuortenilloista ja katselin perjantaisin TV:tä. Ei mistään tulee kaikki Koulussa Mikkoa kiinnostivat sekä historia että matemaattiset aineet. Jeesus antoi myös pohjan tasa-arvoisuuteen; ei ole miestä eikä naista, ja orja on isäntänsä vertainen Jumalan silmissä. Uskontunnustus syntyi vainojen jälkeen Pappi ja koulutusjohtaja Mikko Matikainen toteaa, että vainon kokeneet kristityt tiivistivät seurakuntien kokemuksen Jumalasta uskontunnustukseen Nikeassa vuonna 325. Miten luonnonlait ovat niin tarkkaan säädeltyjä. teksti: Päivi Puhakka • kuvat: eetu Linnankivi L atte, kiitos! Mikko Matikainen tilaa ja aloittaa tarinansa ajasta, jolloin kahvi oli kahvia, perhe kävi joulukirkossa ja äiti opetti iltarukouksen. – Seurakuntanuorissa sain kysellä ja kyseenalaistaa, lukea Raamattua ja rukoilla yhdessä. Mitä olivat elämän alkuasetukset. – En oikein tuntenut kuuluvani mihinkään, ja podin kummaa olemassaolon ahdistusta. Tarvitsin myös faktoja. Peilin edessä Koulussa uskonto oli aine muiden joukossa, mutta rippikoulussa tuli suuri näkökulman muutos. Miten siitä, mikä ei ole mitään – ei paikkaa, ei aikaa, ei yhtikäs mitään – tulee kaikki. – Isot kysymykset tulivat eteeni seitsenvuotiaana, kun setäni kuoli verisuonen katkettua aivoissa; elämä tuntui hauraalta ja katoavalta. Tajusin, että Jumala on läsnä ja tykkää minusta. Siellä rippikoulussa olin kokenut yllättäen Hänen todellisuutensa. En tiedä tulinko uskoon, mutta aloin leirin aikana miettiä jeesusjuttuja. Mitä on kosmoksen takana. Kun saatoin papin autolle, hän lausahti lähtiessään: ”Kuule, Mikko, teologiseen!” Sitten hän istahti Skodaan ja ajoi pois
~ 17 askel 11/19. – Toisen ihmisen tuska rouhii minua, sanoo Mikko Matikainen, joka on tuntenut omassa kehossaan raastavaa kipua. Jomotus on edelleen jokapäiväistä, mutta mies ei anna sen määrittää elämäänsä
Jos emme palvele ja elämämme on välinpitämätöntä ajelehtimista. – Lähes neljä kuukautta kärsin helvetillisistä säryistä, jotka tuntuivat räjäyttävän pään. – Päätin nousta joka aamu keittämään puuron ekaluokkaa käyvälle tyttärelle. Kirkkoherra minussa kuoli Vielä pieni hyppy urapolulle. Miksi-kysymyksiin ei kannata tuhlata energiaa. Vaikka muuten muistan hyvin vähän tuosta ajasta, nuo tuokiokuvat muistan, ja isällä ja tyttärellä oli hyvä vuosi, josta tänään kiitän. Kipujen vuoksi Mikko jäi pitkälle sairauslomalle ja teki sen jälkeen lyhennettyä työpäivää. Kovissa kivuissa sohvalla maatessani ajattelin: ”Jumala, mä olen tässä ja sä olet siinä. Paras vaihtoehtoni on jäädä kokonaan Jumalan käsiin. Sitä hoidettiin särkylääkkeillä ja relaksanteilla. Laajojen hermovaurioiden vuoksi kävelypaketti hajosi. Teologi toteaa, että historiattomuus on hirveää. Meidät on kutsuttu avuliaisuuteen ja olemaan hereillä. – Kipujen kanssa olin läsnä tytöllemme. Kipu on ollut seuralaisena jo monta vuotta. – Hollantilainen ystäväni ihmetteli Helsingissä Kansallismuseossa käydessään, miksei siellä ole juuri minkäänlaisia viittauksia kristinuskon antamaan arvopohjaan, vaikutukseen kansamme historiassa ja taiteissa. Iltapäivällä teimme matikan tehtäviä, harjoittelimme lukemista ja pelasimme lautapelejä. Voisin lähteä jo himaan Hymy on herkässä, mutta otsalla on syvät uurteet. Toipumista mutkisti pieni peruutuskolari, jossa selkä hajosi lisää. Nämä ihmissuhteet ovat minulle häivähdys taivaasta. En kyennyt nukkumaan, kävelemään, lukemaan, rukoilemaan. – Voisin lähteä heti himaan. Mies sanoo, ettei kärsimys ole mikään prenikka. Nautin tietysti kaikesta kauniista. Oikea diagnoosi jäi liian pitkään tekemättä. Eivät he sanoneet, että muovaillaanpa vähän teologiaa. askel 11/19 18 ~. Hän ei puhu sen jalostavasta vaikutuksesta. Agricola ja kirjakieli loivat kansallisen identiteettimme ja antoivat kulttuurillisen pohjan. Kerran eräässä helluntailaisten kokouksessa tuntematon mummo tuli viereen, katsoi lämpimästi ja sanoi, että hänen pitäisi rukoilla puolestasi. – Hän on läsnäoleva Jumala Pyhässä Hengessä. Me kristityt saatamme kuitenkin elää lähes ateistisesti, jos emme ole herkkiä Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Mikon puheet kiertyvätkin monessa kohtaa läsnäoloon. Ortopedi huomasi, että iskiashermo oli menossa poikki. He olivat runneltuja, ehkä näkönsä ja kätensä menettäneitä ihmisiä. Sitten hän aloitti: ”Minä tiedän sinun tekosi. Sisään teologiseen olisin päässyt saamalla kolmasosan pääsykokeen pisteistä, koska todistukseni oli niin hyvä. Mä en pysty mihinkään.” Ajatuksiin tulivat sanat: ”Sehän just riittää. Runneltua teologiaa Tullaan siihen teologiaan. Hellä Jumala, joka lujasti vetää meitä puoleensa. Kokousrumba, paljon istumista, vähemmän aikaa liikunnalle. Mikko Matikainen korostaa Jumalan kolminaisuutta, jonka kautta Hän itse on ilmaissut itsensä. He kuvasivat, miten Jumalan läsnäolo ja Jeesuksen todellisuus koettiin seurakunnan elämässä. Matikaisen mukaan eksymme suunnasta, jos emme tajua, miten Jumala on toiminut historiassa. Saatoin olla vartin kerrallaan jalkeilla, söin, makasin sohvalla ja katsoin televisiota, jotta sain taustalle kohinaa, johon torkahdin ja heräsin muistamatta ohjelmista mitään. – Kun oikea jalkaterä meni lopulta veltoksi enkä pystynyt kävelemään, syy selvisi: välilevytyrä painoi hermoja. Tehtiin akuutti leikkaus, jolla halvaantumisen mahdollisuus torjuttiin. Pääsin sisään ja tajusin: tämä on paikkani. Usko puolestaan ei ole pelkkää pään tietoa vaan elävä suhde Jumalaan. Tapahtui jotakin, minkä kautta myös miehen teologia siivilöityi ja tiivistyi. Millainen on sitten suhde Jumalaan ja itse Jumala. Iso loikka turvallisuushakuiselle ihmiselle! – Menin KRS:aan työkokeiluun, jonka jälkeen piti valita vakinaistaminen tai paluu kirkkoherraksi. Se, jos unohdamme, missä tilanteessa vaikka Nikean uskontunnustus vuonna 325 muotoiltiin. On tullut taivasikävä. – Teologia on tiedettä, joka antaa välineitä vaikka Raamatun tutkimiseen. Usko on paalutettu tässä ajassa ja paikassa. Kävelin hänen kanssaan vähitellen piteneviä matkoja koululle päin, kun opin jälleen kävelemään paremmin. Vastasin, että olen unelmatyöntekijä, joka ei pysty ajamaan autoa tai kävelemään kunnolla. – Kristityillä oli takanaan vainon ajat. Usko ja tiede kietoutuvat yhteen eivätkä ole ristiriidassa keskenään, vaikka esimerkiksi uusateismi pyrkii niiden vastakkainasetteluun. Isän ja tyttären vuosi Tässä kohtaa olisi luontevaa puhua teologin urasta ja siitä, mikä teologiassa on olennaista, mutta sen paikka on myöhemmin. Loppupelissä voin Paavalia lainaten sanoa: Elämmepä tai kuolemme, niin me olemme Herran omat. Rakastin Rekolan seurakuntaa, mutta sairauteni aikaHistorian henkilönä Jeesusta ei voi laittaa samaan boksiin keijukaisten ja maahisten kanssa. Kivut lisääntyivät ja sairauseläke näytti yhdeltä vaihtoehdolta. – Jumalaa ja ihmiskunnan historiaa ei voi erottaa toisistaan. Mikko hakee uuden asennon kahvilan sohvalla. – Noihin aikoihin sain Kansan Raamattuseurasta (KRS) kutsun tulla kouluttajaksi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven...” – Aloin lukea laiskasti pääsykokeisiin. – Olin opettajana rippikoululeirillä, kun sählyä pelatessa selässä tuntui raju vihlaisu. Vielä tämänkin jälkeen paini jatkui. Sitä edelsivät vuodet Rekolan kirkkoherrana. Mä olen aina sun kanssasi.” Jumala oli läsnä siinä riparilla peilin edessä ja 30 vuotta myöhemmin Hän oli paikalla myös sillä toisella riparilla, kun kipu alkoi. On perhe, monia rakkaita ystäviä. Eräs ystävä sanookin tavatessamme: ”Mikko, lähdetään kotiin.” Hyvin vähän on enää tässä maailmassa kiinni. Jumalan läsnäoloon ja siihen, että osaisi olla itse läsnä lähimmäisten kohdalla. Työn vastaanottaminen olisi merkinnyt myös lähettäjäpiirin hankkimista ja palkan alennusta. – Minä vain elän, ihmettelen ja välillä purnaan. Eikö se riitä
Hän tunnustaa kelta-mustaa väriä ja seuraa suosikkinsa edesottamuksia jatkuvasti. Nuorille oikeudenmukaisuus on tärkeää. Mikko Matikainen järjestää seurakunnissa L10T-koulutuksia. lukuun, jossa Jeesus lähettää opetuslapsensa kohtaamaan muita ihmisiä. He etsivät elämälle sisältöä ja merkityksellisiä suhteita – sekä ihmisiin että Jumalaan. Matikainen sanoo, että meidän tulisi puhua Jeesuksesta yhtä luontevasti kuin laktoosittomasta maidosta – tai SaiPasta. Sekä pappina että kouluttajana Mikko on ollut jatkuvasti ihmisten henkisellä ja hengellisellä valtimolla. Jostain salatusta syystä Korsossa syntynyt Mikko on ollut pikkupojasta asti idän jääkiekkoihmeen kannattaja. na kirkkoherra minussa oli kuollut. Askelista, joita kipu pahimmillaan esti ottamasta – ja jotka se toisaalta johti uuteen tehtävään. Olen ollut siinä työssä kuusi vuotta. Olennaista on elää siunaamisen kautta, ajatella toisesta hyvää, antaa anteeksi, auttaa kun voi, rukoilla toisen puolesta ja kertoa hänelle Jeesuksesta, kun tilanne siihen avautuu. Passiivisuuden sijasta he haluavat olla toimijoita. Yhtään kivutonta päivää ei ole ollut, mutten ole ollut päivääkään töistä poissa. Siitä ohjelman tekijän omassakin elämässä on ollut kyse. Koulutusjohtajan työni vakinaistettiin. Ekologiset kysymykset aiheuttavat suurta ahdistusta. ~ 19 askel 11/19. siihen Jeesus kutsuu meitä evankeliumeissa. Lyhenne viittaa Luukkaan evankeliumin 10. Myös ulkonäköpaineet ovat valtavat. – Ihmiset eivät kaipaa teologisia juupas-eipäs-väittelyjä. Tunnusta väriä! Mies oikaisee jalkansa ja puhe kiihtyy. Puheen tahti ja sisältö tiivistyvät kuvaamaan elämäntapaa, jossa keskeistä on pyytää Jumalaa siunaamaan lähellä olevia ihmisiä ja olla samalla läsnä ja avoin heille – sekä ohimenevässä kohtaamisessa että pidemmässä ystävyyssuhteessa. SaiPa-hehkutuksen jälkeen Mikon päivä jatkuu editoimalla Radio Deissä maanantaisin lähetettävää ja lauantaisin uusittavaa Uskon askeleita -ohjelmaa. – KrisTiTTy voi valita siunaavan ja läsnäolevan elämäntyylin. – Synti ei ole ainut tulokulma hengellisyyteen, sillä ihmisessä heräävät myös kysymykset merkityksellisyydestä, elämän tarkoituksesta ja vastuusta. Ollaan lempiteemoissa
Mutta en ole itse koskaan tuntenut sellaista. Isä oli maanviljelijä, pankinjohtaja ja kunnallismies. Hänellä on sydämessäni erityinen paikka. Tuskin sentään, pikemminkin pienen pojan selviytymisstrategia. ”Vähän aikaa voi olla vaikka aidan vittana”, oli hänen periaatteensa. Pitää jaksaa sinnitellä, jo seuraavan mutkan takana voi valo pilkahtaa. Sitä pitäisi kysyä muilta. Lapsuudesta muistan hänen olleen paljon poissa kotoa. Suomea jälleenrakennettiin ja kaikki tekivät paljon töitä. En muista isästäni juuri mitään. Tunteettomuutta. oLLi seppÄLÄ askel 11/19 20 ~. Minulla ei ole yhtä kahlitsevaa tai dominoivaa esikuvaa, vaan saatoin luoda roolini itse tai pikemminkin rakentaa sen yhdessä vaimoni ja lasteni kanssa. Piirtämässäni muotokuvassa isä on lähes 70-vuotias. Isän opetus on toiminut, vaikkei se aina helppoa ole ollutkaan. kuvat perhearkistoista Sota karaisi sinnikkääksi M eillä oli pappa, muilla lapsilla isä. Jotenkin kai ajattelin, että okei, hän kuoli, ja sitten elämää piti vain jatkaa ilman häntä. Oli liikuttavaa, kun hän vielä viimeisinä aikoinakin, ulkonaisesti jo haurastuneena vakuutti meille, että ”kyllä minä sitten autan”. Asuimme täysin suomenkielisellä alueella, mutta papaksi me häntä kutsuimme. Isä, Väinö Kaijasilta opetti meille sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta. Isä oli joutunut nuorena sotaan, ja viisi vuotta rintamalla oli karaissut häntä. Kovissa paikoissa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla antamatta periksi loppuun asti. Muutamia tunnemuistoja ja kuvavälähdyksiä minulla toki on, mutta ovatko ne omia vai kerrottuja, en tiedä. Ymmärrän psykologiselta ja sen pohjalta teologiseltakin kannalta isän kaipuun. Minun isäni He elävät lastensa mielissä sodan käyneinä, poissaolevina, kuuntelijoina, auttajina, opastajina – ja joskus turvallisina tunnemuistoina. Tästä ”poissaolevan isän tapauksesta” seuraa muun muassa se, että olen ollut vapaa olemaan isä omille lapsilleni. Ei kuitenkaan ahdistavalla tavalla, pikemminkin turvallisella. ritva kaiJasiLta-heiNoNeN Valokuvista tuttu I säni Uolevi Seppälä kuoli, kun olin 6-vuotias. Sen vuoksi hän jäi jollakin tavalla etäiseksi. 50ja 60-luvulla elettiin muutenkin toisenlaisia aikoja. Isäni on nyt edesmennyt, mutta hän sai elää pitkän elämän yli 90-vuotiaaksi. Omassa elämässäni kovat paikat ovat olleet perhettämme kohdanneet vakavat sairaudet. Isä työskenteli työmarkkinajuristina ja oli vielä töissä samana päivänä kun kuoli. Hän menehtyi leukemiaan lyhyen sairauden jälkeen, nopeammin kuin osattiin odottaa. Jonkinlainen täyspäinen faija minustakin taisi sukeutua. Muistan hänet turvallisena, hyväntahtoisena ja lempeänä isänä. Ei saa luovuttaa, jättää kesken, menettää toivoa. En ole koskaan kokenut tarvetta yrittää rakentaa tarkkaa kuvaa isästäni, vaan hän on aina ollut hahmoton ja etäinen, jotenkuten valokuvista tuttu