Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € 10/22 askel.fi askel.fi POSTIA ORPOPOJALLE KANTARELLI JA HUNAJA KRUUNAAVAT SIIAN VIUHKA ON TALLIN TOMERA MUMMO TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: LEMMIKKI: Aino Kallas Aino Kallas kaipasi ja kaipasi ja rakasti rakasti Kun Kun postimies postimies tuli lumituli lumikiitäjällä kiitäjällä Energiapulaa Energiapulaa on ollut on ollut ennenkin ennenkin Kati Tervo: Toipumisen tiellä ELÄMÄNTAITO: KIRJALLISUUSTERAPIA JÄSENTÄÄ MIELTÄ
Kaikki laulut ovat uusia, sanoittajina mm. Eero Huovinen on yksi näkyvimmistä ja rakastetuimmista piispoistamme. 10 erilaista korttia, 2 kutakin, yhteensä 20 korttia. Miten kohdata kadun miehet ja naiset, papit, poliitikot ja paavit. Kutsumuksensa ydintä Huovinen ei ole halunnut unohtaa: Miten puhua Jumalasta ja hänen armostaan. Laulut kertovat siitä, kuinka sydän murtuu, mutta rakentuu Jumalan sylissä hiljalleen uudeksi. ”Toivon että tämä levy ravitsee ja rohkaisee sinua elämään täysillä juuri sinun näköistäsi elämää” – Petri Laaksonen 20,00 (21,90) Petri Laaksonen Timanttia Iki-ihanat joulukortit Martta Wendelinin kauneimmat joulukortit. Anna-Mari Kaskinen, Heikki Salo ja Teppo Nuorva. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 020 754 2350 LAAJAN VALIKOIMAN KRISTILLINEN KAUPPA Eero Huovinen Sielujen puolustaja – Piispana Helsingissä ”On enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä meitä erottaa.” Muistelmissaan Huovinen kertoo persoonallisella tavallaan, millaista oli toimia piispana Helsingissä. Hänen piispakauteensa osui kansakuntaa järkyttäneitä tragedioita ja kirkkoa repiviä kiistoja. 23,00. Yliopistolta kirkkoon siirtynyt mies joutui vaikeiden haasteiden eteen. 25,90 (34,00) WSOY Eero Huovinen Janna Paasonen Sun aika cd – Surun ja lohdutuksen lauluja Riipaisevan kaunis albumi, joka koostuu kolmestatoista koskettavasta surun ja lohdun laulusta. 20,00 (21,90) JANNA PAASONEN Sun aika Petri Laaksonen Timanttia cd Elämä, toivo ja rakkaus – niistä tämän levyn laulut on tehty. Levyn laulut ovat syntyneet oman lapsen kuoleman jälkeen ja kertovat menetyksen piirtämistä jäljistä; syvästä surusta ja viiltävästä kivusta, mutta myös toivosta, luottamuksesta ikuiseen elämään ja rakkaudesta, joka ulottuu ajan taakse
Laulut kertovat siitä, kuinka sydän murtuu, mutta rakentuu Jumalan sylissä hiljalleen uudeksi. Yliopistolta kirkkoon siirtynyt mies joutui vaikeiden haasteiden eteen. Hänen piispakauteensa osui kansakuntaa järkyttäneitä tragedioita ja kirkkoa repiviä kiistoja. 56 Raim o Snellman kultaa kirkoissa ja vallan saleissa Ja an i Fö hr ~ 3 askel 10/22 ~ 3 askel 10/22. Aikakausmedia ry:n jäsen. 020 754 2350 LAAJAN VALIKOIMAN KRISTILLINEN KAUPPA Eero Huovinen Sielujen puolustaja – Piispana Helsingissä ”On enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä meitä erottaa.” Muistelmissaan Huovinen kertoo persoonallisella tavallaan, millaista oli toimia piispana Helsingissä. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. 25,90 (34,00) WSOY Eero Huovinen Janna Paasonen Sun aika cd – Surun ja lohdutuksen lauluja Riipaisevan kaunis albumi, joka koostuu kolmestatoista koskettavasta surun ja lohdun laulusta. Levyn laulut ovat syntyneet oman lapsen kuoleman jälkeen ja kertovat menetyksen piirtämistä jäljistä; syvästä surusta ja viiltävästä kivusta, mutta myös toivosta, luottamuksesta ikuiseen elämään ja rakkaudesta, joka ulottuu ajan taakse. 23,00 SISÄLLYS 10/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Ukko-koira avartaa Kati Tervon maailmaa 14 GABRIELIN KEITTIÖSSÄ paistuu taivaallinen siika 21 ELÄMÄNTAITO: Kirjallisuusterapiaa 24 JUHA TANSKA: Kuuntele, mitä sanat tekevät 26 Waltari innoitti Päivi Storgårdin reilaamaan 32 RUKOUS: Mikä on turvallinen tila. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kutsumuksensa ydintä Huovinen ei ole halunnut unohtaa: Miten puhua Jumalasta ja hänen armostaan. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Kaikki laulut ovat uusia, sanoittajina mm. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. 10 erilaista korttia, 2 kutakin, yhteensä 20 korttia. Eero Huovinen on yksi näkyvimmistä ja rakastetuimmista piispoistamme. 20,00 (21,90) JANNA PAASONEN Sun aika Petri Laaksonen Timanttia cd Elämä, toivo ja rakkaus – niistä tämän levyn laulut on tehty. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Anna-Mari Kaskinen, Heikki Salo ja Teppo Nuorva. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. ”Toivon että tämä levy ravitsee ja rohkaisee sinua elämään täysillä juuri sinun näköistäsi elämää” – Petri Laaksonen 20,00 (21,90) Petri Laaksonen Timanttia Iki-ihanat joulukortit Martta Wendelinin kauneimmat joulukortit. 34 Aino Kallas: Viro oli kohtaloni 38 Uutuuskirjoja 40 Viuhka on 450-kiloinen mummo 42 Lukijat kertovat lukutottumuksistaan 43 TEEMU RINNE: Tuikku äidille 44 Mikko Aikio lähti isänsä Posti-Matin jäljille 48 LAURA HONKASALO: Velvollisuus ohjasi 1800-lukulaisia 50 ”Sammuta valot – säästä sähköä” 54 Hehkuva HETKI LUONNOSSA 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Rajallisesti aito 29 Maija Paavilainen: Mielikuvituksen voima Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi POSTIA ORPOPOJALLE KANTARELLI JA HUNAJA KRUUNAAVAT SIIAN VIUHKA ON TALLIN TOMERA MUMMO TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: LEMMIKKI: Aino Kallas Aino Kallas kaipasi ja kaipasi ja rakasti rakasti Kun Kun postimies postimies tuli lumituli lumikiitäjällä kiitäjällä Energiapulaa Energiapulaa on ollut on ollut ennenkin ennenkin Kati Tervo: Toipumisen tiellä irtonumero 9,50 € 10/22 ELÄMÄNTAITO: KIRJALLISUUSTERAPIA JÄSENTÄÄ MIELTÄ 16 Mikko Pyhtilä: Jumala on Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Miten kohdata kadun miehet ja naiset, papit, poliitikot ja paavit. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p
Kun maa, vesi ja sisin jäätyvät, rakenna silta talven yli. Anna meille harmaan pilvipeitteen alle lämpö, läheisyys ja toivo. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 4.11.2022 Pi xa ba y Taivas kaartuu kaarisiltana veteen. PÄIVI PUHAKKA Rukous askel 10/22 4 ~
Isoisoäitiä, jolla oli huumorintajua. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel lokakuussa 2022 Vanhaa naista kannattaa kuunnella V iime viikkoina olen ajatellut paljon 96-vuotiaana kuollutta naista. Häntä, joka teki velvollisuutensa. Ihmistä, joka sai voimaa henkilökohtaisesta kristillisestä vakaumuksestaan, mutta ei arvottanut muita ihmisiä heidän uskonsa mukaan. Neljän lapsen äitiä, joka matkusti paljon ja piti hyviä puheita. Niin loistavia ovat esimerkiksi hänen arkaaista balladityyliä viljelevät virolaisaiheiset teoksensa Reigin pappi ja Sudenmorsian. Kallaksen tuotantoa moni tuntee. Mari Teinilä päätoimittaja, Askel TÄMÄN LEHDEN sivuilla 34–37 on Tarjariitta Lehtolan juttu suomalais-virolaisesta kirjailijasta ja kulttuurihenkilöstä Aino Kallaksesta. Vaikka täällä on monta asiaa erittäin hyvin, suhteessa vanhoihin ihmisiin Suomi on kehittyvä maa. Puolisoita, leskiä, naimattomia, kummitätejä, isoäitejä. Oppia ikäihmisten kunnioittamisesta voisi ottaa monista Afrikan maiden eri kulttuureista. Vanhoja naisia, jotka sotimisen sijaan pitävät tätä maailmaa pystyssä rakastamalla, rukoilemalla ja ruokaa laittamalla. KUNINGATAR ELISABET II:N ja oman äitini innoittamana olen ajatellut maailman kaikkia iäkkäitä naisia. Ne peittyivät Viron valloittaneen julman ja ihmisyyden vastaisen neuvostovallan punaiseen hämärään, joka vei kirjailijan kahden lapsen hengen, vangitsi tyttärien miehiä ja ajoi jäljelle jääneen perheen pakolaisiksi Ruotsiin. Silti ikääntyessään suomalainen nainen muuttuu usein ympäristölleen näkymättömäksi. Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen pohtii, miten historia toistaa itseään. Ikään kuin ihmisellä ei olisi 75 vuotta täytettyään kuuntelemisen arvoisia mielipiteitä tai näkökulmia. On niin surullista ja kovin vaarallista, että ”kansojen vankilaksi” ja ”kansojen hautausmaaksikin” luonnehdittu idän imperiumi pyrkii edelleen laajenemaan ja alistamaan – ja pakenemaan näin myös omia väistämättömiä muutoksiaan. Äitini elämänasenteesta ja -vaiheista löydän paljon yhtäläisyyksiä 96-vuotiaana muutama viikko sitten kuolleeseen kuningatar Elisabet II:een, vaikka toki heidän elämänsä olivat täysin erilaisia. Tätä olen itsekin saanut elää todeksi. ~ 5 askel 10/22. Aino Kallas palasi Suomeen vasta 1953. Sen sijaan Kallaksen ja hänen perheensä elämän traagiset loppuvaiheet usein unohdetaan. Nytkin tällä hetkellä eri puolilla maailmaa. ETELÄPOHJALAISEN SANONNAN mukaan viisaus asuu vanhoissa naisissa. Silloinhan niitä vasta onkin. Näin tehdessäni olen ajatellut omaa äitiäni, joka menehtyi neljä vuotta sitten 96-vuotiaana. Vuosiltaan rikas ihminen muuttuu myös yhteiskunnassa näkymättömäksi esimerkiksi siinä suhteessa, ettei häntä oteta enää mukaan mielipidekyselyihin tai gallupeihin. Pukeutui tyylikkäästi ja laitatti hiuksensa kauniisti
Meillä on kuitenkin oma tavallinen arkemme, jota elämme täysillä, sanoo Kati Tervo. askel 10/22 6 ~. – OLEN kyllä Jari Tervo fani. Ihailen hänen tapaansa työskennellä ja keskittyä
TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 10/22. Eikä kyseessä ole aviomies Jari Tervo vaan koko perheen rakastama koira. Apuna tervehtymisessä on ollut rakas Ukko. Ukko on ykkönen Kirjailija Kati Tervon elämä pysähtyi kaksi vuotta sitten, kun hän joutui selkäydinkasvaimen poistoleikkaukseen. Ukko on ykkönen
Myöhemmin niitä tuli jo kaksi päivässä. Olin siitä elämälle vähän kitkerä. – En tiennyt, voinko edes hoitaa rakasta lemmikkiä tulevaisuudessa. Juuri silloin pieni koiranpentu oli suuri ilo. Miksi juuri nyt. Leikkaus ajoittui keskelle kesää. – Pikku koiramme seurasi parvekkeelta tarkkaan menoani. Kuvaus siirtyi useammalla kuukaudella eteenpäin. – Ukko-koiran äiti Martta sai yhdeksän pentua. Helsingin Messuhallin koiranäyttely ja borderstandi vakuuttivat pariskunnan kuitenkin lopullisesti. Leikkausta valmisteltiin huolella. Se kun oli hänen tietämättään kytenyt kehossa vuosikymmenet. Hän tutki rotuja ja ihastui erityisesti borderterrieriin. Kun siitä pääsin eroon, hyväksyin tilanteeni. Hyvänlaatuisen kasvaimen löytymistä selkäytimestään juuri silloin Kati pitää lähes lottovoittona. Se vei ajatukset hetkeksi muualle. nikama Jo vuosia jalat olivat tuntuneet hitailta ja kömpelöiltä, toistuntuisilta kuten Kati Tervo kuvailee. Koronan vuoksi hoitoon pääsy oli jälleen hidasta, toiminta kirjaimellisesti ontuvaa. – Niin kauan kun olin sairaalassa, sain tukea hoitajilta ja lääkäreiltä. Pikku koira kannusti Masennukseen ei Kati Tervo suonut itsensä vaipua. Sain faktoja, jotka olivat minulle tosi tärkeitä. Faktat olivat tärkeitä Aluksi Kati sai kantaa tiedon totaalisen yksin. Epätietoisuus oli prosessissa pahinta. Kasvain kun oli ylhäällä, 7. – Sairauteni löytyessä Ukko oli ollut meillä vasta muutaman viikon. Olin odottanut koiraa kauan. – Puhelu tuntui taivaallisen ihanalta. Lopulta sairaalan viestit leikkauksesta alkoivat tihentyä. Mikäli tila huononisi, olisi poliklinikalle olemassa avoin kutsu. Pystyin kuvittelemaan sen meille. Kuvattiin vahingossa 7. Olin maalla vain oman, jatkuvasti yhä voimallisemmin kulkevan mielikuvitukseni kanssa. Se oli ihanan kannustavaa. Päinvastoin. Sain puhua ammattilaisen kanssa. Vihdoin olisi aikaa koiralle. Fysiatri laittoi lähetteen magneettikuviin, mutta koronan pirulainen hidasti sinne pääsyä. Onneksi niin. Pahan edessä sai kuitenkin kiitollisena nöyrtyä. Kun aika vihdoin järjestyi, kuvattiin vahingossa myös vähän kaularankaa. Hän vastasi kysymyksiin, joita kävin yksin läpi. askel 10/22 8 ~. kaulanikaman kohdalla. Jonkin ajan kuluttua neurokirurgi soitti Töölön sairaalasta ja kertoi, ettei potilasta ole unohdettu. Kuvittelin kaikkea, pelkäsin pahinta. – Kerran rapsuttelin Pekka Poudan samanrotuista koiraa aamutelevisiossa vieraillessani. Elämäni päättyy tähän. Kati alkoi manipuloida miestään, joka ei heti innostunut rodusta. Lepoa, sinnikkyyttä ja rollaattoria tervehtyminen kuitenkin vaati. Mutta siihenkin liittyi huoli. Tuntui, että kauan odotettu vauva tuli perheeseen, Kati kertoo. Hän kertoo vuosia vaivanneesta kylkikivusta, jonka päätti lopulta tutkituttaa. Kirurgi antoi potilaalle myös puhelinnumeronsa. – Jos kasvainta ei olisi löydetty, kävelykykyni olisi romahtanut ja olisin joutunut pyörätuoliin. Kaupungissa kierros korttelipihan ympäri rollaattorin kanssa aloitti kuntoutuksen. Näin saimme tavallista nopeammin oman pentumme. Nyt olisi aikaa ulkoilla ja harrastaa yhdessä koiran kanssa. Miksi en saanut täysillä nauttia uudesta perheenjäsenestä. Mitä jos en toivu. Poika Kalle oli muuttanut omilleen, Jari Tervo oli juuri saanut valmiiksi Vesa-Matti Loirin elämäkerran. – En tavannut lääkäreitä. Sain katsoa energistä koiraa ja unohtaa välillä oman oloni. Poikani Kallekin piti siitä, koska se ei ole ulkonäöltään liian söpö. Koira oli vuosia Kati Tervon haaveena
Sitä oli aluksi komennettava ja tutkittava, oltava vähän varuillaan. Sain katsoa koiraa, sen energiaa ja välillä unohtaa oman oloni. Jotkut tiedot kir– KUN Ukko tajusi, ettei minua voi lähestyä, se kävi nuolemassa rollaattorin pyöriä. Minun piti olla varovainen. Se oli liikuttavaa. Huono arpajaisonni Viime keväänä, lähes kaksi vuotta leikkauksen jälkeen, Kati Tervo kävi lääkärin kanssa läpi vointiaan. – Kun Ukko tajusi, ettei minua voi lähestyä eikä minun kanssani voi nukkua, se kävi nuolemassa rollaattorin pyöriä. ~ 9 askel 10/22. Myöhemmin rakas koira hyppäsi sohvalle emännän jalkoja lämmittämään. Rollaattori oli kuitenkin Ukko-koiralle kumma kapistus. Se oli liikuttavaa. Se vaati muutaman haukahduksenkin. Haavaan ei saanut tulla bakteereja. – En saanut aluksi kumartua tai nostella mitään, koira ei saanut nuolla minua. – Olin Ukolle tärkeä, vaikka emme voineet toimia kuten ennen
– Sanoin lääkärille, että sairauteni vuoksi en ole itkenyt kertaakaan. Elämä sotkeutui. askel 10/22 10 ~. – On minussakin äkkipikainen puoKirjan päähenkilö on itseoikeutetusti Ukko, villi ja hellä, velmu ja lämmin perheenjäsen. Eteenpäin täytyy mennä hammasta purren. Kaunistelin tilaani, vaikka olo olikin usein voipunut. – Olen välillä ihmetellyt sitä, kuinka rauhallisesti olen voinut suhtautua esimerkiksi leikkaukseen ja pitkään toipumiseen. Kivut voivat joskus vallata arkea liikaa. Kati kertoo kyllä olleensa välillä vihainen. En voi syyttää itseäni. En halunnut käyttää sanaa syöpä, jottei hän pelästy ja huolestu. – Voin kuitenkin kotioloissa mennä lepäämään, kun siltä tuntuu. Tervo iloitsee omasta mielenrauhastaan. Tämä ei ole elintapasairaus eikä perinnöllinen tauti. Se kun on monesti ollut tae elämässä selviytymiselle. Olo kun on joskus edelleen vaivalloinen. Silloin Kati sanoo nöyrtyneensä kunnolla ensimmäistä kertaa elämän edessä. paisivat. Vuosi meni siinäkin. – Poikani Kalle oli silloin vielä aika pieni. Kävely ei koskaan palaisi aivan ennalleen. Voimat oli hoitojen jälkeen löydettävä uudestaan. Kati Tervo ei kuitenkaan suostu ajattelemaan sitä aktiivisesti. Levätään yhdessä. Minulle on vain käynyt arpajaisissa huono onni. Kati Tervo kertoo yhteishaastattelusta miehensä kanssa, jossa Jari Tervo kiitti vaimonsa tyyneyttä. Nöyrryin elämän edessä Sairasteluun Kati Tervo sai tottua jo yli kymmenen vuotta sitten sairastuttuaan rintasyöpään vuonna 2010. Niitten taakse on joskus liian helppo käpertyä. 25 kertaa sädehoitoa otti voimat. Mies ja koirakin ovat ottaneet saman tavan. Kirjan kirjoittamisen siirtyminen vähän katkeroitti. – Onneksi se oli helpointa laatua, selvisin leikkauksella ja sädehoidolla. – Olin juuri silloin kirjoittamassa ensimmäistä romaaniani. Olisi mukava jaksaa tehdä asioita kuin ennen. Kipuja ja mielenrauhaa Kivuton ei keho ole vieläkään
Pitkä toipumiseni vaikeasta sairaudesta on luonnollinen osa kertomustamme ja yhteistä elämää koiran kanssa. Emme ole aina toisillemme läsnä, kun pohdimme kirjojamme ja omia tehtäviämme. Ihailen hänen tapaansa työskennellä ja keskittyä. Siihen on myös syynsä. Hän osasi säilyttää tyyneytensä melskeenkin keskellä. – Jarin työt vetävät hänet välillä pois kotoa, hän on mietteissään. Kuntoutuminen on ollut ykkösasia. Kati Tervo kertoo, että nuorempana oli joskus kiusallista olla Jarin vaimo. Kati Tervo muistuttaa, että vanhempanakin voi ottaa koiran. Tänä päivänä pariskunta on julkisuuden kanssa sinut. Se on ollut vakaa oma päätös. – Rauhallisuus on synnyinlahjani, osa äidiltäni perittyä mentaliteettia. ~ 11 askel 10/22. Onneksi huumori auttoi niissäkin tilanteissa. leni, mutta se leimahtaa äärimmäisen harvoin. Meillä on kuitenkin oma tavallinen arkemme, jota elämme täysillä. Elämän riemu vie mennessään ja emännän vähän huterat jalat saavat nauttia villistä menosta – ukkojen vierellä, rauhassa ja rakkaudessa. Villit ja huterat jalat Kuukaudet maalla mökillä Ukon kanssa ovat olleet täynnä riemua ja vapauden huumaa. Elämää voi katsoa pienen koiran silmin. – KOIRA vaatii ehdotonta sitoutumista perheeltään, Kati Tervo muistuttaa. Kun olen väsynyt, nälkäinen ja asiat kasaantuvat liikaa samaan kasaan, saatan kivahtaa. – Kun hän lähti pois Iltasanomista, työkaverit tekivät hänelle t-paidan, jossa luki: ”Olen Kati Tervon aviomies”. Yhteiset 35 vuotta ovat olleet värikkäitä ja mielenkiintoisia mutta: – Minä olen minä ilman miestäkin! Olen kyllä Jari Tervo fani. Se avaa maailmaa, elämää ja ihmisyyttä aivan uudella tavalla. Välillä olen sitä itsekin. Minä olen minä ilman miestäkin Tunnetun kirjailijan rinnalla Kati Tervo sanoo olevansa aina oma itsensä. Koiraperheen kirja Tänä syksynä pariskunnalta ilmestyi ensimmäinen yhteinen kirja – Ukosta tietysti! – Aloin tehdä muistiinpanoja Ukkoa odottaessamme. Myös Jari alkoi kirjoittaa havaintojaan pennusta. Sairaus on pitänyt Kati Tervon siitä pois viimeiset pari vuotta. Nyt tuntuu hyvältä vähitellen uskaltautua pois kolostaan. Sairastumiseni vuoksi kirjasta tuli erilainen kuin aluksi oli ajateltu. – Ukko rakastaa riehua nurmikolla, möyriä ja tonkia, kiertää mökkiä huimaa, hurmaavaa vauhtia. Perheestä tuli joka tapauksessa koiraperhe, ja kirjan päähenkilö on itseoikeutetusti Ukko, villi ja hellä, velmu ja lämmin perheenjäsen
”Ensin työ, sitten huvi” on myöhempien aikojen keksintöä, jossa ensin raadan itseni näännyksiin, jotta ansaitsen levon. Mikä olisi luonnollinen rytmi. Kalenterista nuo siirtymät voisi poistaa kokonaan. Vaihtelu virkistää! sanoi susi kun jahtikuoppaan putosi. PÄIVI PUHAKKA Luojan tuutulaulu SIILIT TARVITSEVAT syksyllä paljon ravitsevaa ruokaa ennen lokakuussa alkavaa talvihorrosta. Pi xa ba y askel 10/22 12 ~. Luontokin opettaa, että kevät lähtee kasvuun ja kukoistukseen levosta käsin. Luoja ja luonto ovat siinä hyviä opettajia. ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.” Aivan kuin meidän kaamos! Maisema tyhjenee, pimeys laskeutuu. Siihen, mikä näyttää lokakuulla kuolleelta, puhkeaa huhtikuussa silmut. Ainakin se opettaa sen, ettei koko ajan tarvitse tuottaa ja kukoistaa – mutta ei myöskään maata ja maatua sohvalla. Luoja teki ihmiselle viikko-ohjelman, jossa tämä heräsi syntymäpäivänsä jälkeen lepopäivään. Almanakan lehteä on helpompi kääntää kuin unirytmiä tai muita fysiologisia puolia. Ehkä vasta sitten alkoi viljely ja varjelu. Sytytellään valoja, kääriydytään lämpimään, vetäydytään ”talvipesään”. Ihmiskunta voi syyttää itseään siitä, miksi luonnon kesäaika-talviaikasiirtymät ovat sekaisin. Ja hyvän Jumalan henki liikkuu sen kaiken yllä laulaen tuutulaulua luoduilleen ja luomakunnalleen. On tilanteita, joissa on parempi kuunnella säätiedotusta ja katsoa ikkunasta eikä allakasta. Lokakuu AJASSA L okakuun lopulla alkaa talviaika, kalenterin mukaan. Luonto ei katso kalenteria vaan kulkee omia latujaan, ja autoilija aina yllättyy, kun liukkaiden alkaessa täytyy vaihtaa alle nastat tai kitkat
Vierumäki taas tarjosi mahdollisuuksia moneen lajiin. Päätoimittaja Minna McGill, Kodin kuvalehti 18/2022 ”MÄ NÄITÄ polkujaan tallaan...” Syysja talvilomat vievät usein samoille reiteille. Kun kotona asui koululaisia, Salla ja Vierumäki tulivat meille tutuiksi. Tutkitusti jo 20 minuutin luonnossa oleskelun jälkeen syke, verenpaine ja stressitaso laskevat. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Sodan ja rauhan keskus Muisti Mikkelissä on räätälöinyt eri ikäisille koululaisille sopivia esittelyjä. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Välillä herkutellen ravintolassa ja kahvilassa. Entä käynti Aallon, Mannerheimin tai Sinebrychoffien kotimuseossa tai Oodissa. Kriisija traumaterapeutti Kristiina Virkkilä, Hyvä sanoma 9/2022 NYT ON selvästi uuden vaiheen aika. Suur-Savon museo avaa lelujen ja pelien historiaa. Hyviä vaihtoehtoja. Testamentin teko ei ole vaikeaa. Kun keho on rauhoittunut, mielikin rauhoittuu ja vaikeaa asiaa voi alkaa työstää. Lainasanat MIELI JA keho ovat yhteydessä toisiinsa. Lelumuseoita on Jämsässä, Porvoossa ja Suomenlinnassa. Suomesta löytyy linnoja ja museoita, joista osassa on lapsille kiehtovaa katseltavaa ja puuhaa. Ymmärrän sen, kun juttelemme tällä kertaa ikääntyvistä vanhemmistamme enemmän kuin Trumpista ja Putinista ja tästä hullusta maailmasta yhteensä. Selkeä suunnistuskartta kouraan ja etsimään marsalkkaa, presidenttejä, juoksijaPaavoa ja Mantaa. Emil Wikströmin suunnittelemat veistokset valmistuivat vuonna 1914. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). Lapsihan voi viihtyä ja sivistyä kulttuurin ja historian parissa. Puhumme rollaattoreista ja punaisista doseteista. Entä onko lomaa urheilun ja ulkoilun ulkopuolella. Salla ei ollut silloin trendipaikka, ja tunturin kupeessa, laavuilla, tulilla, mäessä ja laduilla oli runsaasti tilaa. PÄIVI PUHAKKA Syyslomatärppejä Ra lf Ro le tsc he k / W iki pe dia LYHDYNKANTAJAT TERVEHTIVÄT matkustajia Helsingin päärautatieasemalla. Puhumme vanhempiemme hidastuvista askelista ja alati palelevista jaloista, joita villasukat lämmittävät helteelläkin. Myös luonnolla on vaikutus. Kun juna tuo lomalaisia pääkaupunkiin, mummolaan ja museoihin, voi jo rautatieasemalla bongata patsaita, Lyhdynkantajat ja Aleksis Kiven
Muinaisrunoissa tavataan ison sian tai ison härän teurastusta, jossa muinaisjumalat Ukko, Rauni, Palvanen ja Virokannas olivat mukana. Yksi rakkaimmista on se, että voimme yhä uudestaan löytää mitä ihmeellisimpiä makuaistimuksia. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan Simuna viittaa Simon Kiivailijaan. ”Joka sialle silmä, jottei ole sika pahassa karvassa”, sanottiin. Tästä kumpuaa niin itselle kuin vieraillekin varmasti äänenlausuttu kiittely. Kuin pala taivasta. Laita uunivuokaan ja lisää rypsiöljyä sekä voita. Yhdistelmän kruunaa hapokas ja raikas sitruuna. Toisaalta Simon päivä nyt sattui sianteurastuksen aikaan. Englannissa sillä hoidettiin hammassärkyä, ummetusta, vesipöhöä ja ruttoa. Sioille keitettiin oikea ohrajauhopuuro ja siihen pantiin voisilmä. Mutta mitä tekemistä apostolilla oli oli suomalaisen siantapon kanssa. Sellaisia pareja, jotka on kuin luotu toisilleen. Pareja, jotka ihmeellisellä tavalla hehkuvat erityistä salaisuuden hohdetta, kun ne ovat löytäneet toisensa. Apostoli lie tullut näitä korvaamaan. Vuosituhansien ajan sitä on käytetty mausteena, ruokana ja lääkeaineena. Silloin tämä resepti saa sielun ihmettelemään ja suun maistelemaan luomistyön hyvyyttä ja maukkautta. Kettusia. Olipa kyse sitten monimutkaisista kasvislikööreistä tai vaikkapa pikkelöinnin ja fermentoitumisen saloista, aina löytyy yhdistelmiä, jotka tuntuvat olevan tähtiin kirjoitettu. Suolaa ei tarvita lainkaan, koska suolaisuus tulee Kantarellikastikkeella peitelty hunajainen siika lepää hasselpähkinäisellä pyreepedillä. liittyvä sanonta. Keväällä maasta alkaa versoa terveyspommi. Paahdetun maa-artisokan hienovarainen maku syventyy hasselpähkinän luonteella. Hippokrates hoiti valkosipulilla keuhkoja vatsavaivoja. valkosipuli.fi Kuukauden kasvi: Valkosipuli Kun hinnat kaupoissa nousevat, arkisesta juomasta tuleekin yllättäen kallis herkku. Simon päivänä syötiin aamiaiseksi talkkunaa, jossa oli voisilmä. Juhlallinen viimeinen ateria siis talvellakin ulkosalla eläneille sioille ennen loppua. askel 10/22 14 ~ P i xa ba y AJASSA Apostoli sianteurastuksessa ”SIMUNA SIKAA tappaa, Hannu harjasta pitää”, sanoo vanha Simon päivään 28.10. Käytä hieman aikaa ja näe vaivaa. Liiton vahvistaa umamiseksi miso. Pix ab ay VALKOSIPULI (Allium sativum) on yksi maailman vanhimmista kasveista, joka mainitaan jo Raamatussa ja antiikin teksteissä. Ei hassumpaa! KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN I hmiselle on annettu luomisessa maanläheisiä ilon ja tyytyväisyyden kokemisen tapoja. Syksyllä talvivalkosipulin voi istuttaa maahan, missä se saa tarvitsemansa kylmäkäsittelyn. Pohjolan luostareissa sitä viljeltiin lääkkeeksi. Siikaa ja maa-artisokkaa Kuori ja pilko maa-artisokat ja laita kylmään veteen, jossa on tuoreen sitruunan mehua. Merkittävintä on kuitenkin alkusointu, joka on Vilkunan mukaan pohjana monen tavan syntymiselle: ”Simuna sikaa” ja ”Hannu harjasta”. Kasvin uskottiin tekevän hyvää sydämelle, verisuonille ja jopa mielelle. Sen juuret ovat ehkä Keski-Aasiassa. Osan näistä vanhojen kulttuurien tietämistä terveysvaikutuksista on nykytutkimus vahvistanut
Paahda, kunnes artisokat ovat sisältä pehmeitä (n. Paista kuumahkolla pannulla, jotta hunaja karamellisoituu ja saa värin. Kokoa annos lautaselle, pyreepedille. Laita kalapalat uuniin, jonka lämpötila saa olla laskenut 60 asteeseen, ja kypsennä kunnes sisälämpötila on noin 50 astetta. Kantarellikastike Lähimetsän kantarelleja, voita, sitruunamehua, tuoretta timjamia, saksanpähkinöitä, suolaa VELI GABRIEL ehdottaa: Käytä hieman aikaa ja näe vaivaa. Siirrä syrjään ja pidä lämpimänä. Paista kantarellit rypsiöljyssä, lisää timjamia ja saksanpähkinöitä sekä voita niin runsaasti, että se muodostaa kastikkeen. 5 dl vettä ja 0,5 dl suolaa) n. 20 minuutiksi. Lisää joukkoon hieman hasselpähkinäöljyä. Silloin tämä resepti saa sielun ihmettelemään ja suun maistelemaan luomistyön hyvyyttä ja maukkautta.. 1 dl täysmaitoa, 1 rkl misoa (vaalea jos löytyy), 30 ml sitruunamehua, 2 rkl kirnuvoita Siikafilettä 2 annospalaa: Hunajaa, 1/10 suola-vesiliuos. 35–40 min). Huuhtele ja leikkaa siikaviipaleet annospaloiksi ja laita kymmenprosenttiseen suolaveteen (esim. Kuivaa siika ja hiero hunajaa pintaa. Maista pala taivasta! GABRIEL SALMELA Tähtiin kirjoitettu liitto Näitä tarvitset: Tehosekoitin, lämpömittari Maa-artisokkapyree (voi tehdä etukäteen jääkaappiin ja lämmittää): 250 g maa-artisokkaa, rypsiöljyä, hasselpähkinäöljyä, n. Viimeistele pyree: laita paahdetut artisokat, täysmaito, hasselpähkinäöljy ja miso blenderiin ja sekoita, kunnes koostumus on hyvä. ~ 15 askel 10/22 VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an st rö m Ga bri el Sa lm ela misosta. Laske levollisesti siika sille ja peittele lämpimällä kantarellikastikkeella. Mausta suolalla ja sitruunan mehulla
askel 10/22 16 ~
~ 17 askel 10/22. Samalla lailla Jumala on läsnä. Missä on paikka, jossa hän ei olisi. Näin kysyy lähetykselle ja luomakunnalle sydämensä menettänyt Mikko Pyhtilä (48), jonka sielunmaisemassa siintää sekä Perämeri että meren kokoinen Victoriajärvi Tansaniassa. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JAANI FÖHR – KASVOIN turvallisessa kodissa kristityn perustodellisuuteen: Jumala on. Meri ja mies Luonto on koko ajan ympärilläni, ja olen kietoutunut yhteen sen kanssa. Hänet voi kohdata myös luomakunnassa, jota opin arvostamaan
Sitä Mikko Pyhtilä arvostaa hengellisyydessäkin, joka lapsena tiivistyi tiettyyn kirjaan. Mikä on oma paikka. Pyhtilät myivät omakotitalonsa, sanoutuivat irti työpaikoistaan ja lähtivät kolmen pienen lapsensa kanssa Afrikkaan. Turvalliseen hengellisyyteen kuului äidin iltalaulu, iltarukous ja lämmin puhe Jumalasta myös pyhäkoulussa ja päiväkerhossa. Työ avasi näkymiä myös ympäristöja ihmisoikeuskysymyksiin sekä kasvavan kirkon elämään. Yhdelle se on kansainvälisyys, toiselle erilaiset kulttuurit, kolmannelle vaikka mahdollisuus mennä kasvavan kirkon keskelle. – Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssilla sai pohtia sitäkin, mitä lähtö merkitsee lapsiperheelle. Matka Paavo Kilven jännittävältä matkalaukulta siihen, että pakkasi itse elämänsä kapsäkkeihin Afrikkaan lähtöä varten, oli kuitenkin pitkä. – Isä teki nuorisotyötä, vastuualueina myös partio ja lähetys – itselläni on muuten samat alueet. – Alku oli jännittävää uuden kielen ja käytännön asioiden oppimista. Kysyin Jumalalta, oletko lähellä vai kaukana, ja hän piti kiinni kauniilla tavalla. Avaruus, horisontti, ilma, tila. Mutta kun avoimia paikkoja ei ollut, pariskunta jäi reserviin. Minähän olen jo kristitty. askel 10/22 18 ~. Hän oli niputtanut eri herätysliikkeiden laulukirjat hirveän paksuksi kirjaksi, joka kulki mukana tilaisuuksissa. Suomeksiko siellä jossakin lähetystyötä tekisin! Näin sanoo mies, joka toimi swahilin tulkkina Saamelaisilla kirkkopäivillä. – Kun aikanaan olin itse lähdössä, kosketti, että juuri Paavo, Tuula ja muut tutut lähetystyöntekijät olivat saattamassa matkaan. Mikko muistaa tapahtuman, jossa pyydettiin tulemaan salin eteen vastaanottamaan Kristus. Myöhemmin Tansaniasta tuli pyyntö saada kaksi nuorisotyön kehittäjää Victoriajärven itäiseen hiippakuntaan. Kun lyödään erilaisia päitä yhteen, syntyy innovaatio. Isä oli kirkon työntekijä ja äiti aktiivinen seurakuntalainen; edelleenkin he ovat lähetysihmisiä. Missä meitä tarvittaisiin. Kerran ostin mielestäni hyvät housut, joista Pia vitsaili, että pidä noita sitten siellä Afrikassa. – Muutuin oppilaaksi kasvavassa kirkossa, jossa on paljon osaamista ja uusia tapoja toimia. Toki työalueella heräsi myös riittämättömyyden tunne. Paksun kirjan lauluja Meren ranta, Kilimanjaron rinne tai savanni. ”Hui täällä on käärme!” Paljon oli hauskuutta ja naurua. Sen jälkeen laitoimme avoimet paperit Lähetysseuraan. Mihin sitoutua. Katselin savannia ja mietin, mitä annettavaa minulla on. Asiantuntijuutta kertyi työssä Itäisen Victoriajärven hiippakunnassa, jossa Pia toimi lastensuojelutyössä ja Mikko lähetysja evankeliointityön koordinaattorina sekä aluetiedottajana. – Arjen keskellä puhuttiin kevyesti lähtemisestä. Kirkon voimakas kasvu on myönteinen ongelma. Työvuosien myötä Mikko ymmärsi, mitä annettavaa ja ennen kaikkea opittavaa hänellä oli. Jossain murrosiän kohdissa poika mietti, miksi ”minulle tapahtuu näin ja miksi en itse pysty parempaan”. – Näin hiippakunnan johtajien viisauden ja lämpimän otteen, jolla he ohjasivat ihmisiä oikeille paikoille. Savannin laidalla Lähetyskipinä paloi myös Piassa, jossa Mikko kohtasi perhetaustaltaankin kaltaisensa ”lähetysihmisen”. – Kun kielikoulun jälkeen istuin kollegani Jari Bergin kyydissä matkalla kohti uutta kotikaupunkia Mwanzaa, hän sanoi yhden kylän kohdalla: tästä alkaa teidän hiippakunta. Myöhemmin kodikseni tuli missionäärinen kirkko ja sen lähetystyö. Jäin penkkiin. Jos en mene, annanko viestin, ettei kristinusko kiinnosta. Sieltä käsin Mikko ja Pia Pyhtilä kiertävät Suomen seurakunnissa. Sementtisäkki kerrallaan Siinä missä kirkon ovi käy väärään suuntaan Suomessa, kuljetaan 62 miljoonan asukkaan Tansaniassa sisään ja ulos. Minua pyydettiin pian lähetysja evankeliointityöhön. Jos menen, silloin sanon, etten ole. Mikko haaveili kemian opinnoista, mutta päätyi nuorisotyöhön. Tansanian vuosien jälkeen Suomen Lähetysseuran asiantuntija on asettunut perheineen Ouluun. Mikko uskoo, että Jumala räätälöi jokaiselle omanlaisensa kutsun. Isänä nautin tiiviistä perhearjesta, jossa yhtäkkiä oltiin paljon yhdessä. Lähetystyössä hän mielsi itsensä lähettäjäksi. – Luterilainen kirkko on minullekin sopiva koti. – Tuli paha olo. P erämeren tuuli tuivertaa Mikko Pyhtilän tukkaa. Kerroimme, että meillä on nämä nuorisotyön ja sosionomin ammattitaustat. Jumala on läsnä kaikkialla, vaikka maan uumenista vuorten huipuille. Kun sulkee silmät, voi melkein kuvitella itsensä trooppiselle Victoriajärvelle, tosin lempeämpiin tuuliin. – Olin sekä koulukiusattu että kiusaaja. Tansanialaistiimin kanssa suunniteltiin, miten koulutetaan pieniä kasvavia seurakuntia, vaikkapa sitä, jonka oli aloittanut paikkakunnan polkupyöränkorjaaja. Kerran Aasian lähetti Paavo Kilpi sanoi pilke silmäkulmassa ”Tuu kattomaan, mikä päätyi mun laukkuun” ja vetäisi nopeasti esille partakoneen kierrejohdon. – Synnyin kristittyyn perheeseen ja kasvoin seurakuntatalolla ja tapahtumissa. Opin, että hyvän Jumalan puoleen saa aina kääntyä. – Hän vetää oikeasta narusta. Toivemaata ei ole. – Rajasin itseni lähtijöiden joukosta, koska ”minullahan on heikko kielipää”. Soveltuvuustestit näyttivät vihreää. Lopulta Pyhtilät lähtivät liikkeelle, ”ettei tarvitsisi vanhana kiikkutuolissa pähkäillä, että olisko pitänyt”. – Meillä majoittui lähettejä, joiden tarinoita kuuntelin. Käärme matkalaukussa Lähetystyö oli jo lapsena Mikolle yhtä tuttua kuin vaikka jalkapallon pelaaminen joskus kodissa vierailleen lähetin Tuula Tötterstömin kanssa
~ 19 askel 10/22. – MEIDÄN kannattaa katsoa, mitä kasvavissa kirkoissa tapahtuu. Itse pääsin sitä näkemään Tansaniassa, paikassa, jossa onneksemme oli myös meren kokoinen järvi
Meillä on elävä Jumala ja kasvava kirkko. Ei lähetystyö ole vaikeaa, mene ja kerro, että Jumala rakastaa. Tehokkuus ja tulosvastuu! Missä toiminta on pientä, se ei kannata. Tämä kuva otettiin Sinema Leo -veneen huoltopäivän yhteydessä, Mikko Pyhtilä sanoo. Sebastian opetti: Teitä on tällä viisi, mutta jos tänään jokainen kutsuu yhden naapurin, ensi pyhänä teitä on 10. – Suomessa olemme työntekijäkeskeisiä. Mukana on työntekijöitä ja vapaaehtoisia, joita on suurin osa 200 lähtijästä. Tietoiskuissa puhutaan vaikka koro– OLIN etuoikeutettu, kun sain työskennellä erittäin kokeneiden ja osaavien työntekijöiden tiimissä. Jos jossakin ei ole vielä kirkkoa, sinne lähdetään. – Mikään ei ole mahdotonta, koska Jumala elää ja toimii. He sanoivat: kun tämä kirkko on valmis, se tuskin riittää niille ihmisille, jotka kuuluvat seurakuntaan. Mennään viikoksi alueelle, joka jää sitten yhden työntekijän vastuulle. – Kävimme muuttotappiota potevalla paikkakunnalla, jolle oli jäänyt viisi aktiivista seurakuntalaista. Iltapäivällä pidetään avoimia opetustilanteita pallokentällä tai torilla ja kerrotaan selkokielellä, että kirkko opettaa näin ja mukaan voi tulla. – Länsimaissa huomio on suuruudessa. – MAISEMAT olivat meille tärkeät lepohetkissä, mutta ne olivat myös osa työtäni noin viiden vuoden ajan, kun työmme painopiste siirtyi saaristotyöhön , Mikko Pyhtilä kertoo. M ikk o Py hti lä n alb um i askel 10/22 20 ~. Lähetyskäsky ”menkää ja tehkää” antaa kuitenkin jokaiselle luvan mennä ja tehdä. Opin paljon kollegoiltani Sebastian Alloysilta ja Daudi Fadhililta. Jäseniä oli muutama kymmen, rakennusporukka pieni ja rahaa vähän. Vierailimme Tansaniassa tosi pienessä seurakunnassa, joka oli rakentamassa tosi isoa kirkkoa. Kirkkomusiikki on heidän varassaan, ja rakentaminen tapahtuu talkoilla. Ihmettelimme isoa rakennusta. Kuljetaan kodista kotiin ja kerrotaan, mikä kirkko on ja mitä se opettaa. Mikko Pyhtilä toteaa, että yhteiskunnat ovat erilaisia eikä toisen mallia voi kopioida, mutta oppia voi ottaa. Urakka kestää noin 10 vuotta, kun sementtisäkkejäkin ostetaan yksi kerrallaan. Viikon aikana rakennetaan myös kokoontumispaikka. Jeesus tulee Toyotalla Usein Mikko kulki kokeneen tansanialaisen evankelistan Sebastian Alloysin mukana. – Tansaniassa ei tapahtuisi mitään ilman vapaaehtoisia. Aamupäivä palaveerataan työntekijän kanssa. Parhaillaan Alloys kulkee Sinema Leo -työssä. Jeesuksen sovitustyö vapauttaa kristityt toimimaan tässä maailmassa. Esimerkki. – Ajattelemmeko Suomessa, että Jumala on kuollut ja kirkkokin kuolemassa, eikä mitään kannata enää tehdä. Liikkeelle lähdetään seurakunnan koulutustarpeista. Uskommeko vain alaspäin meneviä käppyröitä. Tansaniassa suunnataan siihen, missä on vähän ja toiminta pientä. Matalan kynnyksen elokuva-autotoimintaan on kenen tahansa helppo osallistua. Vai olisiko menossa vain notkahdus. Vietetään piispan johtamaa lähetysviikkoa
– Meillä kristityillä on erityinen tehtävä viljellä ja varjella, sekä hyviä lääkkeitä ekokriisin torjumiseen. Eihän muillakaan ollut kaivoa. Vuonna 2006 Mikko kirjoitti kirjan Reilusti tasan. Raamattukin sen sanoo: Julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Tämä oli nähtävissä myös Pohjois-Tansanian maaseudulla. Mihin Kilimanjaron lumet häviävät. Kyse on myös pyhittämisestä. No, ei mitään, perhe alkoi saada puhdasta vettä suoraan pihalta. Jeesuksen ei tarvinnut puhua luonnonsuojelusta, koska hän jo opetti kohtuullisuutta. Jos luomakunta vaurioituu, mekin vaurioidumme. Arkitasolla palaan Lutherin teologian kiteytykseen; se juuri vapauttaa, mitä ristillä tapahtui. Kehityksen este oli poistunut. – Saamelaisten kirkkopäivillä todettiin, että tarvittaisiin enemmän alkuperäiskansojen teologiaa, jossa osataan hahmottaa kokonaisvaltainen kuva maailmasta. – Hengitän syvään myös luonnossa. – Pohdin usein, mikä on kokonaiskuvani maailmasta. Työhuoneessa hengitän ilmaa, hanasta tulee luontoa lasiin, talo on rakennettu luonnon materiaaleista. Valmiita vastauksia ei ole, ja seurakunnat ovat erilaisia Helsingissä ja Utsjoella. Toisista kristityistä ja kirkoista huomaan: näin hänet ymmärretään täällä, vähän eri lailla kuin meillä, mutta sama Jumala. Näissä tilanteissa kirkon viesti ”älä pelkää, sinulle on syntynyt Vapahtaja” on mullistava ja voi uudistaa koko kylän. Kilimanjaron lumet Lähes samaan hengenvetoon Mikko Pyhtilä puhuu Jumalan ja luomakunnan ihmeellisyydestä ja tuntuu hengittävän samaa ilmaa maailmassa, jossa ihminen tarvitsee yhteyttä sekä Luojaan että luotuun. Uudistumisen näköalat aukeavat ristiltä. Jos sinulla on kaksi paitaa, anna toinen sille, jolla ei ole yhtään, älkää kootko aarteita maan päälle. Mikko sanoo, ettei koko elämä riitä hahmottamaan kolmiyhteistä Jumalaa, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. – Se on rohkaiseva esimerkki. Jaksamisemme on kiinni luomakunnasta, joka pitää meistä huolta. Eräs kristitty rakensi perheelleen taloa. Mikko on kirjoittanut, että pienituloiset ihmiset ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen, mutta ”joutuvat eturintamassa vastaanottamaan sen voimakkaimpia seurauksia”. On mielenkiintoista, että tukholmalaisen Sankta Klaran seurakunnan kuolemalta ”pelastanut” Carl-Erik Sahlberg oli aiemmin lähetystyössä Tansaniassa. – Emme elä vakuumissa. Kun hiippakunta menetti hetkellisesti kaikki johtajansa – yksi kuoli, toinen oli sairaalassa ja kolmas kaukana – alettiin tukalassa tilanteessa kokoontua aamukirkon lisäksi rukoilemaan myös iltapäivällä. Minulla on vain usko Jumalaan, ei täydellistä kuvaa hänestä. Pidetään mekin siitä. – Sanotaan, että Jumalalla on isän ja luomakunnalla huolehtivan äidin kasvot. – Kun vuonna 2007 lähdimme Tansaniaan, kirjoitettu muuttui konkreettiseksi. raportista, joka nosti esille muutosten yhteyden nuorten pahoinvointiin, tulevaisuuden kuvan hämärtymiseen. Luonto ei syytellyt eikä kiusannut, oli vaan turvallisesti ympärillä. – Jos emme keksi muuta, tehdään kuten tansanialaiset. Hän halusi kaivonkin, mutta pelkäsi. ~ 21 askel 10/22. Kaiva se kaivo!” pappi rohkaisi. Valitettavan usein kuulin sanan ”poikkeuksellinen”. Talon ympärille tarvitaan suojaavat kivet, ja jos vaikka rakennat sellaista, mitä muilla ei ole, henki rankaisee onnettomuudella, esimerkiksi lapsen kuolemalla. Koko luomakunta huokaa ja odottaa vapautumista, sillä on toivo. Jos luomakunta vaurioituu, mekin vaurioidumme. Jumala haluaa meiltä pelkkää uskoa, kaikki teot voimme kohdistaa lähimmäisiin. Hän esitteli papille työmaataan: ”Tuohon kaivaisin, mutta…” ”Mikä estää. Kun vierailin Kuopiossa, osallistuin päivän päätteeksi Tuomasmessuun ja tunsin, että Kristus on tässä lähellä. Rukous jokivarressa Mikko Pyhtilän mukaan sekä kirkon että luomakunnan tulevaisuus perustuu toivoon. Kun tulee pimeä, on elokuvien, esimerkiksi Jeesus-filmin, aika. – Samoin myös luomakunta on läsnä. – Päivittäin tulee uusia havaintoja: ai, tässäkin hän toimii. – Tansaniassa lähtökohtaisesti ajatellaan, että jokainen uskoo johonkin, vaikka jumalat vaihtelevat. Virheellisesti voimme ajatella, että Jumala on kirkossa ja luonto alkaa metsän reunasta. Tärkeää on uskoa kirkon ydinviestiin. Siellä rukoilin lapsenmielellä, sanoo perhokalastukseen hurahtanut mies. Voimme luoda vaikka luonnonsuojelualueita. – Koen syvintä rauhaa jumalanpalveluksessa, jossa on iloa. Missä hengität syvimmin, lohijoella, savannilla, messussa. Sillä tavalla Jeesuksen sovitustyö vapauttaa kristityt toimimaan tässä maailmassa. Nuorena menin usein ongen kanssa yksin jokivarteen. Mitä tavallinen tansanialainen mietti tästä julistuksesta. Jumala omistaa maailman, ja kaikki millä elämme, tulee luomakunnasta. Siinä Jumala on läsnä kaikkialla, vaikka maan uumenista vuorten huipuille. Miksi satoa ei tule kuten ennen. Kun kaksi tuntematonta tapaa, on normaalia kysyä, missä sinä rukoilet eli mihin uskontoon kuulut. Hän ja kourallinen vapaaehtoisia avasivat kirkon ovet kaikille ja tulivat ulos kadulle. Stereotypia sisältää turvallisen ajatuksen. Mikko muistuttaa hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n 6. – Jeesuksen kuolema puolestamme on se meidän toivo. nasta ja tehdään diakoniaa. Mitä sinä kristitty pelkäät. Ilmastoherätyksen Mikko sai 2000-luvun alkuvuosina, kun hän luki lähetystyöntekijöiden pohdintoja ilmastonmuutoksesta sekä Reilun kaupan yhteyksissä kahvinviljelijän kokemuksia elinkeinon vaarantumisesta. Joskus uskonto pohjautuu kahlitseviin asioihin. – Mies tarttui lapioon ja koko kylä seurasi, mitä pahaa tapahtuisi. Uusi näkymä ristiltä Sama viesti uudistaa kirkkoa muuallakin
Näin voi toimia vaikkapa harjoitus, jossa jokin mieltä painanut asia kirjoitetaan paperille, ja sitten paperi revitään tai jopa poltetaan. Hän on toimittanut yhdessä Terhi Linnainmaan kanssa tuoreen teoksen Omia sanoja etsimässä, Johdatus vuorovaikutteiseen kirjallisuusterapiaan (Basam Books 2022). Kyseessä on hyvin lempeä kirjoittamisen muoto, sillä väärin ei voi kirjoittaa. Lisäksi se antaa virikkeitä. Kirjoittaminen auttaa ulkoistamaan ikävät kokemukset ja päästämään niistä irti. Se ei kuitenkaan ole kirjallisuusterapiaa, joka on yksi luovien psykoterapioiden muoto, jossa lukeminen ja kirjoittaminen ovat terapeuttisia välineitä. P äiväkirjan kirjoittaminen voi olla terapeuttista. Omien tekstien lisäksi kirjallisuusterapiassa käytetään aineistona valmiita runoja, novelleja, romaaneja, kirjeitä, unia, aforismeja, asiatekstejä, satuja ja myyttejä. Pixa bay askel 10/22 22 ~. – Kun katsoo asioita vaikkapa annetun tekstin henkilön näkökulmasta, kynnys puhumiseen madaltuu. – Tekstejä ei arvioida tai arvostella, eikä niihin käytetä punakynää, vaan ne ovat materiaalia itsetutkiskeluun sekä ryhmän ja ohjaajan kanssa keskusteluun. Kirjallisuusterapiassa asioita voi etäännyttää lukemisen avulla. Mielen jäsentelyä Myös päiväkirjaa voidaan käyttää terapiatyövälineenä. – Kirjoittamisen avulla jäsennetään ajatuksia ja tunteita ja löydetään niille muotoa ja järjestystä, Silja Mäki sanoo. Ainakin aluksi on helpompi puhua runon tai novellin henkilöstä kuin itsestään. Kaikki mitä kirjoitat, on oikein, sanoo kirjallisuusterapeutti ja psykoterapeutti Silja Mäki. Nimet mielen liikkeille Kirjallisuusterapia auttaa jäsentämään omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Tekstejä joko käydään yhdessä läpi tai asiakas poimii sieltä asioita keskusteluun tai kirjoittaa päiväkirjamerkintöjään muuhun muotoon. Kirjallisuusterapian tarkoitus on vahvistaa minää ja kehittää tunneilmaisua sekä suullista ja kirjallista itseilmaisua
– Hoidolliset ryhmät ovat esimerkiksi masentuneille, syöpää sairastaville tai psykoosisairauksista kärsiville, Silja Mäki kertoo. Siitä huolimatta voi ilmaista itseään ja tulla kuulluksi. Ryhmä voi olla vaikkapa vakavaan tautiin sairastuneille tai lapsensa menettäneille, jolloin yhteiset kokemukset ja niiden jakaminen tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Siitä hyötyy eniten, jos on motivoitunut ja valmis työstämään koettua. Terapia auttaa kohtaamaan ja käsittelemään tunteita, joita tapahtunut nostattaa, Mäki sanoo. Näkökulmanvaihdosharjoitus: kirjoita tilanteesta toisen osapuolen kuten puolisosi, lapsesi tai työkaverisi näkökulmasta. – Tällä tavalla asiasta päästetään symbolisesti irti. Väylänä itseilmaisuun Kirjallisuusterapia sopii erityisesti ihmisille, joille lukeminen ja kirjoittaminen ovat luontevia tapoja kohdata ja käsitellä asioita. Sitten listataan voimavaroja, joita oli ennen kriisitilannetta tai traumaattista tapahtumaa, ja mietitään, miten niitä voisi ottaa käyttöön nykytilanteessa. Elämäntarinakirjoittaminen sopiikin kenelle tahansa, joka haluaa tutkia omaa elämäänsä tai sukunsa vaiheita kirjoittamalla. Hoitomuoto sopii myös lukivaikeuksista kärsiville aikuisille ja lapsille, koska sen avulla saa rohkaisua tekemiseensä. Kirjoita kuvitteellista dialogia sinua puhuttelevan kirjan henkilön kanssa. Nämä menetelmät antavat siihen välineitä. Kolme tehtävää: 1 2 3 Kirjoittamisen avulla voi herätellä toivoa ja unelmoida. Kirjoittaminen voi auttaa saamaan yhteyden tunteisiinsa ja löytämään sanoja ja ilmaisumuotoja tunteille ja ajatuksille. Kirjoittamalla voi käsitellä traumaa kontrolloidulla tavalla. Keski-ikään ja vanhuuteen se soveltuu luontevasti. Osa kirjoittaa itseään varten, osa antaa tekstin sukulaisilleen luettavaksi, ja jotkut tähtäävät julkaistavaan kirjaan. – Moni pohtii, kuka olen ja miten olen tähän tullut. Terapian kautta voi saada taas yhteyden kirjoittamiseensa tai rohkeuden jatkaa sitä. Mukaan voi tulla, vaikka ei olisi ennen kirjoittanut. Luovuus jumissa Ryhmissä saattaa olla jopa kirjoittamisen ammattilaisia, joiden luovuus on ollut jumissa. Samalla se liittyy ei-traumaattisiin tapahtumiin ja tulee osaksi normaalien muistojen maailmaa. – Mielikuvat ja tunnetilat voidaan ilmaista symbolisesti esimerkiksi runomuodossa, jolloin niitä on vähemmän ahdistavaa lähestyä. Ryhmän tuki takana Kirjallisuusterapia on pääasiassa ryhmämuotoista, mutta se voi olla myös yksilötyöskentelyä ja osana psykoterapiaa. Samalla saa mahdollisuuden samastua toisten elämään ja huomata, ettei olekaan yksin kokemustensa kanssa. TEKSTI: MIINA LEPPÄNEN Kirjallisuutta: Juhani Ihanus, Terapeuttinen kirjoittaminen, Basam Books 2022. Ennaltaehkäisevät ryhmät ovat kirjallisuusterapeuttisia kasvuryhmiä, jotka on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat tutkia itseään ja elämää ja pitää hyvinvointia yllä kirjallisuusterapeuttisin menetelmin. Lapsesta saakka kirjoittamista vältellyt pystyykin ilmaisemaan itseään kirjoittaen. – Se voi alkaa vasta työstämisen tai uudelleenorientoitumisen vaiheessa, kun alkaa ymmärtää, mitä on tapahtunut. Kirjallisuusterapeuttisesti suuntautuneessa elämäkerrallisessa ryhmässä huomio on kuitenkin kokemusten ja tunteiden jakamisessa. Kirjallisuusterapia voi luoda väylän itseilmaisuun. Kirjallisuusterapia sopii sovelletusti kaikkiin ikävaiheisiin aina saattohoitoon saakka. Jos olet muuttamassa toiseen asuntoon tai kaupunkiin, kirjoita kirje tai jäähyväiskirje asunnolle tai kaupungille, josta muutat pois. Aina kyse ei siis ole taakse päin katsomisesta. Tämä auttaa päästämään irti aikaisemmasta ja helpottaa suuntautumista uuteen. Kuka minä olen. Isompien asioiden kohdalla täytyy työskennellä pitkään. Vaikeasta lukivaikeudesta kärsinyt kirjoittaakin terapian jälkeen paljon selkeämmin ja sujuvammin. Riittää, että on valmis ennakkoluulottomasti kohtaamaan terapiassa vastaan tulevia asioita. ~ 23 askel 10/22. Ruuhkavuosien jälkeen on aikaa paneutua pitkäjänteisemmin asioihin ja elämänkokemuksen myötä on uskallusta uuteen. Ryhmiä on sekä hoidollisia että ennaltaehkäiseviä. Kirjoittamisen avulla on mahdollista tarkentaa katse myös tulevaisuuteen, herätellä toivoa ja unelmoida. Ryhmämuotoisessa terapiassa apuna on sosiaalinen tuki. Kirjallisuusterapia sopiikin myös heille, jotka haluavat herätellä luovuuttaan, vaikka terapeuttinen ulottuvuus on vahvasti läsnä. – Usein siinä iässä on tarvetta tarkastella elämää, tehdä tilinpäätöstä ja kuulostella, mihin haluaa jatkossa suunnata aikaa ja voimavaroja, Mäki sanoo. – Jos puhuminen on vaikeaa tai on hankala sanallistaa asioita, valmiita tekstejä lukien voi löytää sanat asioille, joita tuntee ja kokee. Harjoitus voi mennä vaikkapa näin: Runoteksti herättelee tuntoja ajalta ennen traumaattista tapahtumaa, ja ihminen saa kiinni siitä, että on sama ihminen kuin ennen traumaa. Apuna kriisin jälkeen Kun kriisitilanne on akuutti, ei ole vielä kirjallisuusterapian aika. Elämän kypsässä iässä saattaa sairastua tai vanhemmat sairastuvat, jolloin tulee ajankohtaiseksi käsitellä näitä kokemuksia ja tapahtumia. Ei haittaa, vaikka kaikki kirjaimet eivät menisi kohdilleen
S. Hän katsoi ystävällisesti silmiin ja sanoi: ”Jos lukija ei ymmärrä lukemaansa, saattaa olla, että runo on oikeasti huono. Mutta älä mieti niin paljon, mitä sanat tarkoittavat, tai mihin sanat viittaavat. Kuuntele ennemmin, mitä sanat tekevät.” Sanat siis oikeasti tekevät, jopa niin, että aivoskannerilla sen saattaa havaita. Kuuntele ennemmin, mitä sanat tekevät, kun luet runoa.” Shakespeare herätti aivot Joitakin viikkoja työpajan jälkeen YLE:n tiedepalstalla kerrottiin Liverpoolin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Arkikielisten tekstien lukeminen puolestaan aktivoi aivoja vain pinnallisesti. Kävi ilmi, että vaikeita sanoja sisältäneet klassikkotekstit aktivoivat laajoja aivoalueita. ”En ymmärrä nykyrunoutta. En ymmärrä, mitä sanat tarkoittavat”, valitin tunnetulle runoilijalle ja kirjoittamisen opettajalle. Runoilija on luonut kielestä niin oman maailmansa, että en pääse sinne sisälle. Mitä sanat tekevät. – Aldous Huxley ”Sanat – – niillä on kyky läpäistä mitä tahansa.” Kirjailijan ajatus nostaa mieleen muistikuvia Oriveden opiston runotyöpajasta vuosien takaa. Tämä on yksi niistä asioista, joita yritän opettaa oppilailleni: läpäisevän kirjoittamisen taitoa. Eliotin tekstejä. Kun luet niitä, ne menevät suoraan lävitsesi. Viime vuosina kirjallisuuden harrastamisen Merkintöjä maan äärellä Ju ha Ta ns ka askel 10/22 24 ~. Ei kaikki julkaistu runous ole välttämättä hyvää. Tutkijat päättelivät, että runouden lukeminen auttaa ihmistä tarkastelemaan ja arvioimaan omia elämänkokemuksiaan lukemansa valossa jopa niin, että kaunokirjallisuus ja runous tuovat ihmiselle enemmän apua kuin itseapukirjallisuus. Havaittiin myös, että erityisesti runouden lukeminen lisäsi oikean aivopuoliskon aktiivisuutta alueilla, jotka ovat yhteydessä ”omaelämäkerralliseen muistiin”. Lukemisen aikana heidän aivotoimintaansa kuvannettiin. O ikein käytettyinä sanat voivat toimia röntgensäteiden tavoin: niillä on kyky läpäistä mitä tahansa. Klassikkojen jälkeen tutkijat muokkasivat tekstit tämän ajan yksinkertaistetulle kielelle. Runous laajentaa maailman rajoja ”Älä mieti niin paljon, mitä sanat tarkoittavat. Koehenkilöt oli laitettu lukemaan ensin klassista kirjallisuutta, esimerkiksi Shakespearin ja T
Viikon verran kokeen jälkeen odottelin jännittyneenä sydänlääkärin lausuntoa. Sanasi olivat minun iloni ja sydämeni riemu. Sydämestä lähtevä mielenkiinto toisia ja elämää kohtaan on arvostuksen perusta.” JUHA TANSKA TT, Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja, pienviljelijä ~ 25 askel 10/22. Joskus päivän hyvä sana saattaa tulla niin, että Jumala alkaa tuntua huumorintajuiselta. Opetellut kuuntelemaan, millaisia tunteita vaikealta tuntuvan sanat saavat liikkeelle. Lääkäri kirjasi ikämiehen oireluettelon ja passitti sydämen rasituskokeeseen. Hän oli alkanut hieman ennen sairastumistaan pitää hengellistä päiväkirjaa. Kun lääkärinlausunto tuli, sen sisältö yllätti. Tieto tuntui niin merkilliseltä, että laitoin lausunnon talteen myös päiväkirjaan. Se tapahtuu usein sanojen väliin jäävissä hiljaisissa suvantopaikoissa. Joinakin päivinä ne tulevat kuin lohduttavina kuiskauksina Jumalan sydämeltä. Sydän näyttikin olevan hyvässä kunnossa. Päiväkirjaansa hän talletti kokemuksiaan, tunteitaan ja oivalluksiaan. Ju kk a Gr an str öm myönteisistä vaikutuksista aivoihin ja terveyteen on ilmestynyt kasvava määrä tutkimusnäyttöä. Toisinaan ne puhuvat koeteltuna viisautena ja opastajina arjen kysymyksissä. Ihmetellyt, miten monipuolisesti runouden havainnot innostavat lähestymään todellisuutta, sillä nykykirjallisuus ja -runous pyrkivät myös kärsivällisesti laajentamaan kielen avulla maailmamme rajoja, sitä mitä voimme havaita ja mistä voimme puhua. Raamattu puhuu sydämen asioista Omien sanojen kirjoittaminen saa havahtumaan siihen, mikä tuntuu tärkeältä tänään. Kirjoittamisen avulla avartuneeseen tilaan tulevat Raamatun sanat. ”Sanasi olivat minun iloni” Se, minkä tutkijat ovat aivokuvantamislaitteillaan havainneet ja pukeneet nykytieteen kielelle, on ollut ihmisten kokemustietoa vuosituhansia: runouteen, kertomuksiin, rukouksiin ja myös kirkon liturgiaan sisältyy ihmistä koskettava ja hoitava ulottuvuus. Kun aloitin työn Hiljaisuuden Ystävien palveluksessa, työterveysasemakin vaihtui. Tutkijat päättelivät, että kaunokirjallisuus ja runous auttavat enemmän kuin itseapukirjallisuus. Olen runoilijan neuvon jälkeen hieman rauhoittunut nykyrunouden äärellä silloinkin, kun en ymmärrä yhtään, mihin sanat viittaavat. Tarkastellut, millaisia kuvia ja muistoja sanat nostavat mielen näyttämölle. Sinä, Jumala, Herra Sebaot, olet kutsunut minut omaksesi!”, profeetta Jeremia kuvaa kutsumuksensa alkuaikojen onnea (Jer. Huolestutti, että uusi työ tyssää siihen, että sydän on liian huonossa kunnossa. Merkintöjensä rinnalla hän luki aina Päivän Tunnussanan jakeet kyseiselle päivälle. Veijolan päiväkirjamerkinnöistä ilmestyi postuumisti teos Kolkuttakaa, niin teille avataan (Kirjapaja 2005). 15:16). Sille päivälle olivat sanat Psalmista 138: ” Sinä annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta.” Hiljaisuus tekee tilaa kuulemiselle Sanojakin tärkeämpi toisen ihmisen ja Jumalan kohtaamisen kanava avautuu hiljaisuudessa. Pitkäaikainen opettajani Raamatun tekstien maailmaan, professori Timo Veijola, sairastui vakavaan masennukseen 1990-luvun lopulla. Vaikeiden tekstien äärellä lukija voi ”nostaa hattua” tai hankkia lisätietoa. Jos hyväksymme tämän lähtökohdan, havahdumme sydämelliseen uteliaisuuteen sitä kohtaan, mitä itse kukin meistä jo tietää tai ihmettelee. Ihmettelyn jälkeen siirryin päivän raamatuntekstiin. Silloin muuttuu todeksi se, mistä runoilija Mark Nepo kirjoittaa: ”Uskon, että nöyrä asenne syvempään kuunteluun toteutuu siellä, missä tunnistamme, että yhdessä kuulemme enemmän. ”Kun sinun sanasi tulivat minulle, minä ahmin ne. Vaikka arkiset huomiot ovat yleensä lyhyitä, ne kertovat siitä, miten vaikuttavalla tavalla päiväkirjan säännöllinen kirjoittaminen ja Raamatun lukeminen yhdistyvät mielessä
Nyt on kulunut 40 vuotta, ja aikuiset lapseni kielsivät minua lähtemästä. Yksinäisen naisen juna Kun olin 16-vuotias, äiti kielsi lähtemästä kavereiden kanssa interrailille. Liian vaarallista, hän sanoi. TEKSTI JA KUVAT: PÄIVI STORGÅRD JA PIXABAY 1 2 3 4 askel 10/22 26 ~. Liian vaarallista, he sanoivat. ”Olet yksin, voi tapahtua mitä tahansa.” Yhdeksänkymppinenkö tässä pitää olla, ennen kuin saa lähteä ilman lupaa
JUNA Nya X2000 Kuva: Stefan Nilsson / SJ 7. 5. Kuva: Pixabay 8. 6. 3. INTERRAIL vei Päivi Storgårdin Mika Waltarin jalanjäljille. 5 6 8 1.TAUSTALLA KOHOAA Pietarinkirkon kupoli Vatikaanissa. NOTRE Damessa oli tulipalo vuonna 2019. BRANDENBURGIN portti on yksi Berliinin keskipisteistä. Kuva: Pixabay 7 ~ 27 askel 10/22. 2. 4. ISTANBULIN Hagia Sofia on kirkko, moskeija ja museo. PANORAAMA paljastaa Istanbulin upeuden. TUKHOLMASTA Kööpenhaminaan pääsee supernopealla junalla
Matka Ruotsin halki Kööpenhaminaan sujuu hujauksessa supernopeassa junassa. Hän on iloinen, olen hyvässä kunnossa. Matkan ensisijainen syy oli kuitenkin Mika Waltari. Tunsin silloin, kuten nytkin, musiikissa Pyhän Hengen kosketuksen. Edessä on tuhansien ratakilometrien seikkailu aina tarunhohtoiseen Istanbuliin ja takaisin. Perillä käyn ensimmäiseksi Sankta Klaran kirkossa ja pyydän siunausta matkalleni. Itävallassa poikkean vielä Salzburgiin, Mozartin kotikaupunkiin. Kone teki ylimääräisen laskun Kööpenhaminaan, jotta pääsisin pian hoitoon. Silloin Eurooppa näytti kovin toisenlaiselta. Tapaan minut aikoinaan vastaanottaneen Synne-hoitajan ja halaamme lämpimästi. Bach kirjoitti aina teostensa nuotteihin lopuksi kirjaimet SDG, Soli Deo Gloria, kunnia yksin Jumalalle. Berliinissä on paljon kadulla ja puistoissa asuvia kodittomia ja päihdeongelmaisia. Pyhän kosketus Leipzigissa Leipzigin Tuomaskirkon urut kaikuvat holveissa. ”Täällä osattomat saavat katon päänsä päälle, ruokaa, pestä itsensä, puhtaat vaatteet ja lääkärin hoitoa”, kertoo kaupunkilähetyksen väki. Siellä on Sankta Klaran kirkko Tukholmassa Bispebjergin sairaalan neurologinen osasto Kööpenhaminassa Johann Sebastian Bachin patsas Leipzigissä Sacherkakkua Wienissä TUKHOLMA KÖÖPENHAMINA WIEN LEIPZIG askel 10/22 28 ~. Varoituksista huolimatta lähdin, tavoitteena laskeutua hitaasti kulttuurista toiseen, tavata ihmisiä, nähdä maisemia ja säästää luontoa. Reilaamisella ei ole nykyään ikärajaa, ja myös perheet ovat löytäneet junamatkailun Euroopassa. Täällä hän teki merkittävimmät sävellyksensä. Kun raahaan laukkuani majapaikkaan, huomaan sinivalkoiset viirit ”Berliner Stadtmission”. Jos sulkee silmänsä, voi kuvitella Johann Sebastian Bachin soittavan niitä. Matkasuunnitelmaa helpotti Eurail, Euroopan rautatieyhtiöiden kattojärjestö, jonka kautta matka järjestyy. Berliinin osattomat Saavun Berliinin uuvuttavaan helteeseen. Luin kirjan parikymppisenä ja halusin siitä asti palavasti tehdä samanlaisen matkan. Kaupunkilähetys. Nyt on hyvä tilaisuus kiittää Bispebjergin sairaalan neurologisen osaston henkilökuntaa. Interrail ei ole enää vain nuorten hauskuutta. Berliinin kaupunkilähetys on suuri, sillä on tuhat vapaaehtoista ja satoja työntekijöitä. Ostan rautatieasemalta suuren kimpun kukkia. Kiitoskukat Kööpenhaminassa Ja nyt seison ruotsinlaivan kannella ihailemassa Tukholman saaristoa. Hänen teoksensa Yksinäisen miehen juna ilmestyi liki sata vuotta sitten. Kolme vuotta sitten sain lentokoneessa aivoinfarktin. Olen laulanut nuorena monet kerrat kuorossa Johannes-passiota pääsiäisen aikaan. Järjestöllä on jopa oma ambulanssi. Seurailisin Waltarin jalanjälkiä, tutkisin nykypäivän Eurooppaa ja itseäni. Se ajatus tuntuu ja kuuluu musiikissa
Hagia Sofiaan ei tallustella miten tahansa. Tilalla on Koraanin säkeitä suurissa, seinille ripustetuissa tauluissa. Huomaankin, että nuoret tytöt kulkevat helteessä shortseissaan ja pikku topeissaan, kikattelevat aivan kuin suomalaiset sisarensa. Vihreällä matolla peitetyn moskeijan lattiasta keskiosa on varattu miehille. Tässä muodossaan kylpylä on avattu 1918. Sittemmin siellä hoidattivat itseään myös turkkilaiset valloittajat. Pakenen kuumuutta Gellértin kylpylään. Onneksi jo ensi silmäys kertoo, että Istanbul on huumaavan kaunis. Portilla vartija kinastelee liian vähäisiin vaatteisiin pukeutuneen turistin kanssa. Lähelläni istuvat naiset lapsineen ovat Gellertin kylpylä Budapestissa Mosaiikki Hagia Sofiassa BUDAPEST ISTANBUL ~ 29 askel 10/22. Rukous Hagia Sofiassa Hagia Sofia tarkoittaa suomeksi pyhää viisautta. Emme mekään mene kirkkoon bikineissä. Keskellä yötä on vielä vaihdettava junaa kahdesti, ja aamulla olo on karmea. Upeat mosaiikit on maalattu peittoon tai piilotettu kankaiden alle. Wien on kuin 1800-luvulle sijoitetun elokuvan lavaste. Sata vuotta sitten kirkosta tehtiin museo, ja nyt se on moskeija jo toistamiseen. Mutta ensin nukahdan hostellissa minareeteista kuuluvaan rukouskutsuun. Naisten ja lasten paikka on sivustoilla. Unkarin kieli on jännittävä. Kukaan ei katso pahasti, eivätkä kaikki naiset pidä edes huivia. Pukeudun kuitenkin pitkään mustaan pellavaiseen kesämekkoon ja nappaan mukaani huivin, sillä olen matkalla tärkeään paikkaan. musiikkijuhlat ja sopivasti juuri kirkkomusiikkiviikko. Käyn herkuttelemassa Sacher-kahvilan aidolla kakulla ennen kuin matka jatkuu Unkariin. Altaita on sekä sisällä että ulkona, kylmiä ja lämpimiä. Kylpylä on perustettu luonnonlähteille, ja se olikin alun perin 1100-luvun ristiretkillä matkaavien ritareiden lepopaikka. Lämpötila nousee neljäänkymmeneen asteeseen. Olkapäät ja polvet on peitettävä, naisten on pidettävä huivia. Pääsen rauhoittumaan, ja tunne jatkuu pitkään seuraavaan kaupunkiin. Ensin luulen, että joku puhuu suomea, mutta yhtäkkiä en ymmärräkään mitään. Asemalla käy ilmi, ettei luvattua makuuvaunua ole, ja torkun kovalla istuimella. Olen aina luullut, että Istanbul on tiukan islamilainen. Ajasta kertovat Mika Waltarin romaanit Nuori Johannes ja Johannes Angelos, jotka suosittelen lukemaan ennen vierailua kaupungissa. Turkkilaiset valtasivat alun perin ortodoksisen kirkon vuonna 1453 ja tuhosivat kristillisen Konstantinopolin, josta tehtiin Istanbul. Kaikki eivät ymmärrä, että kyse on pyhästä paikasta. Löytyypä sieltä suomalainen saunakin, tosin siellä on vain 50 astetta, eikä löylyvettä näy missään. Olen nähnyt Helsingissä enemmän burkhaan pukeutuneita naisia kuin täällä, 15 miljoonan asukkaan kaupungin keskustassa. Istanbulin naiset Väsyttää, ja edessä on pitkä matka Istanbuliin saakka. Hurmaava ja elegantti. Budapestin kylpylässä Jatkan Tonavaa seuraillen Budapestiin
”Minun on helpompi rukoilla Neitsyt Mariaa, sillä hän on nainen ja ymmärtää paremmin elämääni”, hän kertoo. Laukut menevät läpivalaisuun ja kuljemme metallinpaljastimen läpi. Ihmiselle on annettu tehtäväksi huolehtia maapallosta ja sen elämänmuodoista, mutta mitä olemme tekemässä. Tämä matka ei ole ollut tavallinen. Palo oli järkytys, onneksi nyt on toivoa.” Auringon laskiessa kiipeän Sacre Coeurin, Pyhän sydämen basilikaan Montmartren kukkulalle. Saavun sopivasti messuun. Emme ole oikeastaan pohjimmiltamme erilaisia. Kutsu Himalajalle Kotimatka alkaa haikeissa tunnelmissa. Nôtre Damen tragedia Pariisissa Nôtre Damen katedraalin mustuneella seinustalla moni kyynelehtii. On kiitosrukouksen aika. Saan jo pian vieraakseni Helsinkiin monenlaisia ihmisiä eri maista. Rukous on rukous, esitti sen sitten missä kristillisessä kirkossa hyvänsä. Rajat kaatuvat jälleen. Halusin nähdä Euroopan nykyihmisen silmin, kokea yhteyttä muihin kristittyihin, tutustua uusiin ihmisiin ja huomata, että kykenen taas toimimaan vakavan sairauden jälkeen. Kirkon palo huhtikuussa 2019 oli suuri tragedia. Eikä yksinäisen naisen juna ollut lopulta niin yksinäinen. ”Kuumuus tuntui kotona asti. Tämä on kotikirkkoni”, kertoo rukousnauhaa sormeileva nainen. Vatikaani ja Tiber-joki Pariisin Nôtre Dame ROOMA PARIISI askel 10/22 30 ~. Ja kuten kaikki maailman ihmiset, hekin rukoilevat hyvää, turvallista ja tervettä elämää. Helsingissä on vielä kylmempi, kaivan matkalaukusta vielä kaulaliinan. ”Asun aivan lähellä. On kulunut kuusi viikkoa, ja olen tottunut yli 30 asteen lämpötiloihin. Pystyn seuraamaan ranskankielistä tekstiä ja lukemaan sitä ääneen. Neitsyt Marian patsaan äärellä rukoilee ahdistunut keski-ikäinen nainen. Ruotsissa on kylmä ja sataa. Itse olen saanut kutsun niin Himalajalle kuin Australiaankin. Bosporinsalmen ylitys Veneretki auringonsäteissä kultaisena hohtavilla aalloilla Bosporinsalmella synnyttää vakavan keskustelun nykypäivän uhkakuvista. Pudotusta on liki 20 astetta. tulleet Ankarasta asti. Bulgarialaispariskunta taas miettii jokien kuivumista hirmuhelteessä. On vesperin, iltarukouksen aika. Se on ollut matka myös minuun itseeni. Pietarinkirkon turvatarkastuksessa on silti jonoa. Pietarinkirkko on sen tärkein pyhättö. Tunnen syvästi liittyväni ekumeeniseen yhteisöön. Cayman-saarilta Karibialta tullut herrasmies kertoo, kuinka kotimaassa pelätään jäätiköiden sulamista ja meriveden nousua. Suntio jakaa vihkosta, jossa on rukouksen kaava. Kumma kyllä, on silti ihanaa pukea farkut, villapaita ja takki. Messu Roomassa On aamu Roomassa. Pikkuruisella Vatikaanivaltiolla on kokoonsa nähden valtava merkitys 1,25 miljardille katolilaiselle maailmassa. Itse olen huolestunut luontokadosta, sillä monet lajit Suomessa eivät kestä korkeampia lämpötiloja
Seuraavana päivänä tunnistan luennoitsijan yliopiston kuppilassa. Mielikuvitus tuottaa idean. Sieltä hän ottaa niitä esiin ja piirtää ne. Juomme kahvia. Ajattelen kiitollisena Maija Isolan Marimekolle suunnittelemaa Unikkoa. Minullahan on mielikuvitusta, ymmärräthän”, lapsi sanoo ja piirtelee kuvia mielensä tallenteista. Lapsenlapsi piirtää mielellään dinosauruksia, kukkakimppuja, lintuja ja liikkuvia ihmisiä. Ei ole yhdentekevää, mitä mieleen tallentuu, millaisin eväin me mummot tulevaisuutemme tekijöitä ruokimme. Järjestelmä on mennyt rikki. Viisaustieteen guru vastapäätä ymmärtää huoleni. Paperille on valmistumaisillaan kuva sankassa lumisateessa tietä itselleen ja porolleen lapiolla raivaavasta joulupukista. Eläimet osaavat säädellä käyttäytymistä vaistoilla mutta ihmislaji ei. MAIJA PAAVILAINEN • AFORISTIKKO JA TAITEILIJA HATTU & SIVELLIN Ja ni La uk ka ne n ~ 31 askel 10/22 L apsenlapsi kysyy, tunnenko Salvador Dalin. ”Mielikuvituksesta siis. Juomme lisää kahvia. Filosofi Richard Rorty suositteleekin tutkijoille kahta asennetta, mielikuvitusta ja toivoa. Ehkä hänellä itselläänkin on lapsenlapsia. Mielikuvituksen voima Lapsenlapsi sanoo ottavansa silmillä valokuvia kivoista jutuista.. Hän sanoo ottavansa silmillä valokuvia kivoista jutuista ja säilövänsä kuvat mieleensä. Psykiatrin mielestä ihmisen toiminnoista vain yksi voisi tuhota vaikka koko maailman: mielikuvitus. KUUNTELIN KEVÄÄLLÄ yliopistolla luennon, jossa psykiatri puhui mielikuvituksen voimasta. Ideasta kehittyy samanmielisten kanssa ideologia. Sen jolla on ne antenniviikset. Ei hän tiennyt piirtäessään, että tänään kukkaset tuovat toivoa ja iloa koko maailmaan. Psykiatri kertoo ihmisen mielikuvituksen poikkeavan muiden elollisten mielikuvituksesta. Ideologia antaa suunnan toiminnalle, josta voi olla hirmuiset seuraukset. Kerron nähneeni kuvia hänen maalauksistaan kirjoissa ja taidemuseoissa, jopa kerran käyneeni Dalin kodissa, tuomiokirkon kokoisessa linnassa, joka on täynnä hänen maalauksiaan ja veistoksiaan. Kaappaan kiinni hihasta ja kysyn, onko oltava huolissaan ekaluokkalaisemme mieleen tallennetuista kuvista. Hän vakuuttaa, että tämä minun lapsenlapseni on saanut erityisen lahjan, josta pitää olla vain kiitollinen. En minä ymmärrä, mutta yritän. Hän katsoo minua lempeästi, niin kuin huolestunutta monilapsenlapsista isoäitiä katsotaan. Ihmisellä mielikuvitus on kehittynyt vaarallisesti ohi biologisen tasonsa. Ope oli koulussa kertonut Dalista ja luokka innostunut askartelemaan Dalin valuvia kelloja
Turvallinen tila Missä sielu lepää, siellä rukouskin on helpompaa. Myös hengelliset yhteisöt ovat tarttuneet asiaan, turvallisesta tilasta puhutaan yhä enemmän ja monesta seurakunnastakin löytyy nykyisin häirintäyhteyshenkilö. Yksityisessä rukouksessa voi ottaa oppia menneiltä vuosisadoilta: nykyisin jälleen suosituksi tulleen ignatiaanisen mietiskelyn ohjeet kehottavat etsimään omaan hiljentymiseen sopivan paikan ja tavan. Jossa ei tarvitse pelätä. Ja missä turvallisemman rukouksen yhteisösi. Ja jos näin kuitenkin käy, on olemassa toimintaohje: mitä tehdä ja kenelle ilmoittaa. TURVALLISEMPI TILA määritellään näin: ”Turvallisempi tila tarkoittaa sitä, että jokaisella on vapaus olla sellainen kuin on ilman pilkan, syrjinnän tai häirinnän kohteeksi joutumista.” (Helsingin YK-nuoret) T u r v a l l i s e s s a tilassa ihminen on hyväksytty. Jossa voi rukoilla tavalla, joka on itselle luonteva. Jossa ei aseteta vaatimuksia tai paineta alas. Ja hyvä niin. 1500-luvulla ei käytetty termiä turvallinen tila, mutta silti ymmärrettiin jotakin siitä, mikä on ihmiselle hyväksi. Sellainen, jossa on hyvä olla. Yhteisessä rukouksessa on varjeltava tilaa, jossa kaikilla on hyvä olla. Hänen ei tarvitse pelätä tulevansa uhatuksi tai joutuvansa häirinnän kohteeksi. Jossa ei ole painostusta. MISSÄ ON sinun turvallisen rukouksen paikkasi. M I L L A I N E N O N rukouksen turvallinen tila. askel 10/22 32 ~. Mikä on turvallisen rukouksen tapasi. Turvallista tilaa on hyvä etsiä niin yhteiseen kuin yksityiseenkin rukoukseen. Ja jossa voi olla Jumalan lempeyden ja rakkauden kannateltavana. Jossa rukous ja sanat huomioivat kaikki paikalla olijat eivätkä sulje ketään ulkopuolelle. Missä sielu lepää, siellä on turvallista olla ja rukouskin helpompaa. Kauppaketju on lanseerannut kiusaamisvapaan alueen, yrityksillä ja yhteisöillä on ”Code of conduct” häirinnän varalle, ja useissa tapahtumissa puhutaan turvallisesta tilasta. Häirintä, väkivalta, kiusaaminen ja syrjiminen ovat vakavia asioita, joiden ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, on luotava tähän maailmaan turvallisempaa tilaa. RUKOUS Kati Pirttimaa TUOMASPAPPI T urvallinen tila on termi, joka tulee nykyisin monessa yhteydessä vastaan
Ajatuksia rukouspyynnöistä Y H T E I S K U N N A N VA AT I M U K S E T ja kovuus sekä maailmantilanteen epävarmuus näkyvät myös Askeleeseen tulevissa rukouspyynnöissä. Tahdotko, että puolestasi rukoillaan. Kirjoita ”Rukouspyyntö” kuoren vasempaan ylälaitaan. Käsittelemme viestit luottamuksella. Viime aikoina on tullut paljon mielenterveyden haasteisiin ja jaksamiseen liittyviä pyyntöjä. Rukoilija huokaa rukouksen kaikkien mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevien ja heidän läheistensä puolesta, erityisesti niiden nuorten puolesta, joita maailmantilanne ja tulevaisuus ahdistavat. Rukouspyyntöni: PYYNTÖSI PUOLESTA rukoillaan Helsingin Mikael Agricolan kirkon Tuomasmessun rukousryhmässä ja myös Tuomasmessun yhteydessä kerran kuussa. ~ 33 askel 10/22. Kaikki eivät tahdo jaksaa. Rukous Armollinen Jumala, anna armosi valon säteillä siihen pimeyteen, jota sisällämme on. Jotkut pyynnöt ovat parahduksia oman jaksamisen puolesta, toiset syvää huolta läheisen, usein nuoren ihmisen puolesta. LÄHETÄ PYYNTÖSI sähköpostilla osoitteeseen askel.toimitus@kotimaa.fi otsikolla ”Rukouspyyntö”. Uutta luova Pyhä Henki, virvoita uupuneet, anna uusi toivo masentuneille ja johdata askel ja päivä kerrallaan eteenpäin. Tai kuoressa osoitteella Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Vierellä kulkeva Jeesus, anna jokaiselle joku sinun laillasi kysymään: ”mitä haluat, että tekisin sinulle?” Kulje itse aivan vierellä
Huolimatta kaikesta menestyksestään hänellä oli kaipuu aina sinne, mistä hän oli poissa. ” Rakastan sinua haudankin takaa” Kirjailija Aino Kallaksen (o.s. Syntymähetki enteili elämää, josta ei tulisi puuttumaan haasteita, dramaattisia käänteitä eikä uusia kotimaita. TEKSTI: TARJARIITTA LEHTOLA V astasyntyneen vuoteen ympärillä puhuttiin viittä kieltä ja velipuolet kunnioittivat elämän ensi hetkiä leikkitykkien laukauksilla. Krohnin sukuun kuuluminen oli kuin lupaus olla erityinen ja poikkeuksellisen lahjakas omalla alallaan. Ainosta oli lohdullista ajatella, että Kiiskilän kesässä oli sata ja yksi päivää – niin kuin saduissa oli tuhat ja yksi yötä. Tämän kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkijan, runoilijan, historioitsijan, etnografin, mytologin, puhujan ja kielimiehen hautajaisiin saapui yli 5000 ihmistä. Se otti vastaan avosylin, leveät portaat kohosivat kuutta valkoista pylvästä kohti. Lapsuus oli lopussa. Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittanut Silja Vuorikuru toteaa, että Kallas itse perusteli tuotantoaan usein myös omaelämäkerrallisesti, omia kokemuksiaan ja elämänvaiheitaan vasten. Varsinkin hänen isänsä Julius Krohnin ansioluettelo kulttuurin saralla on pitkä. Isä kuoli purjehduksella Oli pimeä, elokuinen yö, täynnä kohtaloa ja täyttymystä, kuolemaa ja elonkorjuuta. Mutta 10-vuotias Aino tunsi tuskallisen selvästi jotain muutakin. Kiiskilän sata ja yksi päivää Jo syntymisellään Aino aiheutti tragedian. Sisaret Helmi ja Aune, äitiMinna sekä käly Hilja Haahti olivat hekin kirjailijoita. Onnelliset kesät Kiiskilässä olivat ohi. Imettäjäksi kartanoon palkattu, aviottoman lapsen saanut nuori nainen joutui jättämään oman vastasyntyneensä muille, joiden hoivissa tämä pian menehtyi. Saapuminen Kiiskilään kesän alkaessa oli aina yhtä juhlaa. Isän kuolema jätti myös kirjallisen varjon, jonka takaa Aino ponnisteli näkyville. Hän debytoi 19-vuotiaana nuorimpana suomalaisena naiskirjailijana. Kesä oli lopussa. askel 10/22 34 ~. Aino Kallas kertoo kiehtovasti Kiiskilän kulturellista elämästä teoksessaan Katinka Rabe. Kaikki varhaisvuosien riemut ja ihanuudet liittyivät siellä vietettyihin kesiin. Lapsuuden lopetti Julius Krohnin menehtyminen purjehdusretkellään Kiiskilässä vain 55-vuotiaana. Krohn) erikoinen elämä oli täynnä draamaa, rakastumisia ja menetyksiä, kieliä ja kulttuureita. Rakastetun esikoispojan menehtymisen jälkeen Julie ja Leopold Krohn myivät Kiiskilän hovin. – Hän on todennut, ettei olisi kirM us eo vir as to , Sig ne Br an de r 19 12 AINON SYNTYMÄKARTANO Kiiskilän hovi on ainoa Suomen ajalta säästynyt kartano Viipurissa. Aino Krohn syntyi 2.8.1878 Kiiskilän hoviksi kutsutussa kartanossa Viipurin lähellä kulttuurisukuun, joka on täynnä kirjailijoita, tiedemiehiä, kielentutkijoita ja muita erityisiä henkilöitä. Ainosta tuli perheen kaunotar, lahjakas kaikkien lemmikki, jonka lapsuuden tärkein asia oli Kiiskilän hovi
~ 35 askel 10/22. AINO KALLAKSEN tuotantoa käännettiin hänen elinaikanaan englanninkielelle enemmän kuin kenenkään muun sitä ennen
I. Mutta sota muutti kaiken. Kielellisesti erittäin lahjakas Kallas oli oppinut Tartossa asuessaan nopeasti täydellisen viron ja Lontoossa asuessaan nopeasti täydellisen englannin. Oskar osallistui lastenhoitoon ja salli Ainon tehdä jopa kuukausien mittaisia kirjoitusmatkoja jo silloin, kun lapset olivat aivan pieniä. – Kallas puhuu päiväkirjoissaan ja kirjeissään paljon ulkopuolisuudestaan JULIUS KROHNIN äkillinen kuolema vain 55-vuotiaana näkyi Aino Kallaksen tuotannossa monella tapaa. Tiet ristesivät ”Joku on kulkenut tieni poikki”, kirjoitti Aino Krohn päiväkirjaansa kohdattuaan Kaarle-veljensä virolaisvieraan, kansanrunouden tutkijan Oskar Kallaksen. Edessä piti olla levollinen vanhuus seestyneessä avioliitossa. Inhan runotyttö Salanimen takaa Aino Suonio Krohn debytoi runokirjalla Lauluja ja ballaadeja 19-vuotiaana, nuorempana kuin yksikään toinen suomalainen naiskirjailija häntä ennen. Montgomeryn myöhemmin klassikoksi tunnustetun romaanin Emily of New Moon 1923, jonka käänsi Pieneksi runotytöksi vuonna 1928. Pian Aino kuitenkin odotti pariskunnan ensimmäistä lasta. Into Konrad Inha, josta sittemmin tuli suuri kulttuurivaikuttaja, pommitti Ainoa kukkalähetyksin ja lahjoin. Yhteensä lapsia syntyi perheeseen viisi, tyttäret Virve ja Laine sekä pojat Sulev, Lembit ja Hillar. Toukokuussa 1901 syntyi tytär Virve samana päivänä, jolloin Oskar väitteli tohtoriksi. Lontoota, jonne Oskarin ura vei Kallakset asumaan 12 vuodeksi, Aino nimittää päiväkirjoissaan ja kirjeissään vuoroin maailman keskukseksi, vuoroin maailman sydämeksi. joittanut kuolemasta niin paljon, ellei hänen isänsä olisi kuollut hänen ollessaan lapsi. Perinteiseksi, miestään palvelevaksi aviovaimoksi hänestä ei kuitenkaan ollut. päivänä 1918 Oskar Kallas kirjoitti Ainolle Bürgermussen vankilassa Tartossa: ”Kun saat tämän kirjeen, ei minua ole enää.” Viron kansallismielisiin kuulunut Kallas oli vangittu ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Aino vertasi aiempaa kotikaupunkiaan Tarttoa lammikkoon, jonka rinnalla Lontoo oli kuin kimmeltävä valtameri. Helmikuun 8. Leinon kuolema oli silti Ainolle musertava tieto. Oskar oli saarenmaalaisen papin poika, joka opiskeli Tartossa klassillista filologiaa ja Helsingissä suomalais-ugrilaisia kieliä. Hänestä tuli Suomen ja Viron yhteinen kirjailija, joka kirjoitti suomeksi, mutta kuvasi pääasiallisesti Viroa. Oskar Kallaksenkin mielestä Ainon olisi ehkä ollut parempi valita puolisokseen toinen taiteilija. Inha suomensi L. Kolmen Pietarin vuotensa aikana hän ei oppinut yhtään venäjää, koska ei halunnut oppia. Työ Kallaksen ympärillä on jatkunut tieteellisillä artikkeleilla ja novellien mukauttamisella selkokielelle. Silloisen lain mukaan Aino menetti Suomen kansalaisuuden avioliiton myötä, joten hänestä tuli virolainen. OSKAR KALLAS Helsingissä, 1892– 1893 M us eo vir as to Ka rl Em il Stå hlb erg askel 10/22 36 ~. ”Kun saat tämän kirjeen” Kallasten yhteisiin vuosiin mahtui monenlaisia vaiheita. ”Viro oli kohtaloni”, Kallas totesi sittemmin viitaten sekä omiin elämänvaiheisiinsa että uraansa kirjailijana. Maailman sydämessä Vuorikurun kiinnostus Aino Kallakseen alkoi, kun hän nuorena kotimaisen kirjallisuuden opiskelijana luki Kallaksen Lähtevien laivojen kaupunki -novellikokoelman vuodelta 1913. Saarenmaalaista ajohiekkaa Oskarin jäätyä eläkkeelle 1934 Kallakset muuttivat Tallinnaan. Leinon kuolema vuonna 1926 sinetöi lopullisesti jo aiemmin päätetyn suhteen. Voi vain arvailla inspiroiko nimivalintaa nuoruudenrakastettu, jonka esikoiskokoelmassa runotyttö on taiteellisen inspiraation synonyymi, pohtii Silja Vuorikuru elämäkerrassa. Vuorikuru päätyi tekemään Kallaksesta ensin gradun, sitten väitöskirjan ja lopulta elämäkerran Aino Kallas, Maailman sydämessä, joka ilmestyi vuonna 2017 ja käännettiin seuraavana vuonna myös viroksi. Hän myös kirjoitti mielitietylleen serenadin, jonka sävellytti ystävällään Jean Sibeliuksella. M. Joku kulki Ainon tien poikki myös sillä seurauksella, että Aino harkitsi jo avioeroa rakastuttuaan Eino Leinoon. K. Romanssi johti vuonna 1900 vihkimiseen Helsingissä ja nuoren parin muuttoon pariksi vuodeksi Pietariin Oskarin yliopistollisen työn myötä. Hän luuli odottavansa teloitusta ja kirjoittavansa vaimolleen viimeistä kertaa. Lontoosta hänen maineensa kiiri entisiin kotimaihin neljän menestyksekkään englanninkielisen käännöksen jälkeen. – En tiennyt kirjailijasta juuri mitään, mutta ihastuin hänen erikoiseen kielenkäyttöönsä, virolaisen luonnon kauniiseen kuvaukseen sekä tarinoihin, jotka olivat samaan aikaan kauniita ja järkyttäviä. Lembit oli vaikeasti vammainen ja kuoli kolmen päivän ikäisenä. Hänellä oli jo tuohon aikaan lukuisia ihastumisia ja rakastumisia, joista osa oli yksipuolisia suuntaan tai toiseen
Osanneeko ehkä tuleva elämäkertani kirjoittaja paremmin sen todeta kuin minä itse, joka en ole vielä ihan irtautunut, kirjoitti Aino Kallas vuonna 1953, kolme vuotta ennen poismenoaan. Kyseessä on yli 90-sivuinen, julkaisematon käsikirjoitus. Aino Kallas eli elämänsä viimeiset vuodet maanpakolaisena Ruotsissa tyttärensä Virven ja hänen kahden poikansa kanssa. Mikään niistä ei kuitenkaan lopulta toteutunut. Krohnilaisuus merkitsi vaellushalua ja eräänlaista lupaa olla erityinen. Rakastan sinua haudankin takaa.” Virve-tyttären puoliso Viktor oli karkotettuna tuntemattomassa paikassa, ja Lainen lasten isä Jaan kyyditettiin myös Siperiaan. Rakkaus ja kuolema olivat tiiviisti läsnä Aino Kallaksen elämässä. Kallaksesta oli suunnitteilla useampikin elämäkerta vielä hänen eläessään, vanhuusvuosina. Taustansa vuoksi Oskar Kallas oli Neuvostoliiton näkökulmasta epäilyttävä, mutta ikänsä takia hänen sijastaan kuulusteluihin vakoilusta epäiltynä joutui tällä kertaa perheetön ja runsaasti matkustellut Sulev-poika. Oskar syytti itseään Sulevin kohtalosta. Kallas sai tästä näytelmästä negatiivista palautetta, minkä vuoksi se jäi julkaisematta. Maailman sydämessä AINO KALLAS ja Eino Leino innoittivat toisiaan ja saivat suhteellaan kirjalliset työnsä uudelle tasolla. Lähteitä ja kirjallisuutta: Aino Kallas: Elämäni päiväkirjat 1, 1987– 1916, Elämäni päiväkirjat 2, 1917–1931 Aino Kallas: Katinka Rabe Helmi Krohn: Vanhan kartanon tarina Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot! (nuortenromaani Aino Kallaksesta) Silja Vuorikuru: Aino Kallas. Vaiherikkaan elämänsä päättyessä Aino Kallas saattoi todeta olleensa Jumalten keinussa joka säällä. Aino Kallas julkaisi teoksen Sudenmorsian vuonna 1928. Tytär kuoli laajalle levinneeseen syöpään Suomessa Eiran sairaalassa pitkän ja tuskaisen kamppailun jälkeen vuonna 1953, samana vuonna, jolloin Suomen kansalaisuuden takaisin saanut Kallas palasi Suomeen. Rakkaus ja kuolema olivat kumppaneita myös hänen tuotannossaan. Neuvostovallan uhreja Viro pakotettiin neuvostotasavallaksi kesällä 1940. Aino Kallakselle se merkitsi myös juurettomuutta ja kaipuuta aina sinne, josta oli poissa, Silja Vuorikuru toteaa. Vuorikuru julkaisi sen itse väitöskirjansa liitteenä vuonna 2012. Suomeen he eivät voineet jäädä, sillä virolaisina heidät olisi luovutettu Neuvostoliittoon. Kadonnut näytelmä Vuorikuru oli Tarton yliopistossa jatko-opiskelijavaihdossa vuosina 2007– 2008, kun hän viimeisten viikkojen aikana yllättäen löysi Kallaksen kadonneeksi luullun näytelmän Bathseba vuodelta 1910. Saman vuoden elokuussa 39-vuotias Laine-tytär kuoli saatuaan humalaisten venäläissotilaiden harhaluodin takaraivoonsa. Kaunokirjallisessa tuotannossaan Kallas vertaa juurettomaksi itsensä kokevaa ihmistä saarenmaalaiseen ajohiekkaan, jota tuuli heittelee. sekä Suomessa että Virossa. Sudenmorsian, La Novia del lopo, julkaistiin espanjaksi vuonna 2016. – Kallas viittaa tuotannossaan runsaasti Raamattuun, vaikka ei ollutkaan uskonnollinen kirjailija. Maansa menettänyt pakolainen Oskar Kallas kuoli Tukholmassa tammikuussa 1946. Jumalien keinussa Mikä on lopullinen yhteenveto, tulos elämästäni. Syksyllä 1944 Kallakset pakenivat tuhansien virolaisten tavoin maasta puna-armeijan lähestyessä ja päätyivät Tukholmaan. Mutta Virveäkään hän ei saanut pitää. – Hupaisaa tässä yllättävässä arkistolöydössä oli se, että tutkin itse tuolloin tekeillä olleessa väitöskirjassani muun muassa raamatullisten myyttien käyttöä Kallaksen tuotannossa – ja raamatullisaiheisen Bathseban löytäminen muutti tutkimusaineistoni varsin uudeksi. Neljä päivää ennen kuolemaansa Oskar lausui Ainolle jäähyväissanansa: ”Ma armastan sind üle haua. Hän oli kotipihallaan poimimassa punaviinimarjoja 1ja 3-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Toisissa elämäntilanteissa se oli vapauttavaa, toisissa taas herätti surua. Ajattelen, että Kallas pelkäsi unohtuvansa kirjailijana ja piti elämäkerta-aikeita myös tunnustuksena itselleen kirjailijana, Kallaksen elämäkerran lopulta, 61 vuotta tämän kuoleman jälkeen julkaissut Vuorikuru toteaa. Maailmanvalloitus jatkuu. Aino Kallaksen pelko oli aiheeton. Kuollessaan hän oli pakolainen, maansa ja omaisuutensa menettänyt mies, joka oli joutunut hautaamaan kolme lastaan. M us eo vir as to Silja Vuorikuru ~ 37 askel 10/22. Jo kuutta vuotta myöhemmin siitä ilmestyi italiankielinen käännös La sposa del lupo. Vanhemmat saivat tietää poikansa ahdingosta vasta sen jälkeen, kun tämä oli viikkoja kestäneen painostuksen murtamana ampunut itsensä helmikuussa 1941. Olen itse uskonnoton, mutta Kallaksen tutkijana olen käsitellyt Raamattua paljon, nimenomaan mytologiana ja kaunokirjallisuuden viittauskohteena, Vuorikuru toteaa. Hän koki usein, että ei kuulunut selkeästi minnekään. Se oli Viron kirjallisuusmuseon arkistossa, Tartossa, mutta sitä ei ollut osattu etsiä, vaan luultiin sen kadonneen jäljettömiin. – Kai Laitinen teki valtavan elämäntyön Kallaksen parissa, mutta hänkin toteaa jo vuonna 1973 ilmestyneen väitöskirjansa johdannossa, että luopui perinteisen elämäkerran kirjoittamisesta
Parhaimmillaan kirja voi tukea pääsemään sinne, yhdessä. KIRJAT Kuukauden kirja M ik ko Ra si la / W SO Y Maaret Kallio. T uoreessa kirjassaan Tunne hyvä suhde psykoterapeutti, kouluttaja ja kirjailija Maaret Kallio kuvaa tunneyhteyden merkitystä parisuhteelle. Kirjan ”henki” ja vahvuus on sen välittämässä toivossa, elämänläheisyydessä ja realismissa, jonka mukaan siltoja voidaan rakentaa myös riidoissa eikä vain kynttiläillallisilla. Valmiita malleja Kallio ei anna, vaan jättää vastuun pariskunnille itselleen. Tunneyhteyden tasolla käsitellään mieltä painavia ja ilahduttavia asioita; katse, syli ja rakastavat viestit vahvistavat luottamusta. Otsikolla ”Myrskyissä” käsitellään vaiheita ja vaikeuksia, joita kukaan ei usko kohtaavansa kynttilöiden vielä palaessa ja intohimon roihutessa. Kallio korostaa kosketuksen merkitystä yhtenä sillanrakentajana – puhumista unohtamatta. ”Vaikein seksitemppu on puhuminen.” Ronskin leveilyn sijasta intiimi ja kunnioittava puhe kumppanin kanssa lähentää. Tunne hyvä suhde. Epäonnistumistenkin jälkeen etsimme ja kaipaamme turvallista ihmistä jakamaan elämää. Kuitenkin kommunikaatioon voi tulla katkoksia ja jopa ero, mutta niistäkin selviää. askel 10/22 38 ~. Kallio asettaa parisuhteelle kolme kulmakiveä, joiden varassa voi priorisoida suhteen asioita ja tunnistaa, missä ovat sen Akilleen kantapäät. Tekee hyvää miettiä yhdessä vaikka tällaista: kenen silmissä koin lapsena olevani erityisen rakastettu, missä tapasimme, milloin koin jääneeni yksin, millaista koskettamista toivon, missä haluaisin meidän olevan vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Kirja tarjoaa myös harjoituksia parempaa suhdetta kaipaaville. ”Tunteet ratkaisevat pelin.” Parisuhdetta hän pitää keskeisenä avainsuhteena. PÄIVI PUHAKKA Tuntemisen voima KIRJA TARJOAA myös harjoituksia parempaa suhdetta kaipaaville. Paniikkitasolla sietokyky on ylitetty esimerkiksi stressin vuoksi; pidetään mykkäkoulua tai raivotaan. WSOY 2022. Kirja esittelee myös kolme tasoa, joilla pari kohtaa toisensa: Arkitaso on neutraalia asioiden hoitamista arjen sujumiseksi
2. . Sitä selvittää tunnettu raamatunopettaja Jukka Norvanto viisaassa ja lempeässä teoksessaan. Alisa Parpala ja Lilly Korpiola. Yksi elämä, kaksi syöpää. Tämä välittyy myös neljältä vuosikymmeneltä olevista muistiinpanoista, päiväkirjamerkinnöistä ja runoista teoksessa Elämää kaikki päivät. Erityisesti äidin ja mummon tuki syöpätaistelun keskellä oli Alisalle korvaamaton. Välillä sai oikeasti pelätä. Perussanoma 2022. Varsinkin Kjell porautuu suoraan oman persoonallisuutensa kehitykseen. Tässä kirjassa ei paneuduta siihen, miten Jumalalta saa vastauksen rukouksiinsa. GUN DAMÉN Vuodet. Piristävä kirja syövästä KUN 13-VUOTIAS Alisa Parpala sairastui toisen kerran syöpään, hän oli jo selvinnyt vauvana taudista, joka oli johtanut kaikissa aiemmin tunnetuissa tapauksissa kuolemaan. ”...melkein kuin Narvan marssi soisi taustalla tiskatessakin.” Teksteissä on lapsuuden sekä kepeät että sodan kuormittamat muistot, evakkouden, sairauden, vanhuuden ja yksinäisyyden kivut ja loputonta ikävää edellisen ja seuraavan sukupolven välissä. 1. ~ 39 askel 10/22. Se tarkoittaa sitä, ettei Jumala tee meistä väkisin mitään, vaan kaipaa suhdetta meihin. Nyt 16-vuotiaana Parpala halusi kirjoittaa syövästä kirjan, joka olisi ”ehdottomasti piristävä”. Otava 2022. Hän menetti 85 prosenttia näkökyvystään, mutta eli vuosia vauhdikasta, täyttä ja liikunnallista lapsen elämää. Ihminen hoitaa sillä suhdettaan Jumalaan, mutta myös Jumalalla on suhde ihmiseen. Norvanto porautuu syvälle siihen, mitä Vanha ja Uusi testamentti kertovat rukouksesta ja rukoilijoista. Veljillä on kuuden vuoden ikäero, joten lapsuusja nuoruusmuistot sijoittuvat eri aikakausiin. SANOJEN IKÄVÄ ”KIRJOITTAESSANI MINÄ tunnen olevani elossa”, Eeva Kilpi summaa. PÄIVI PUHAKKA Elämää kaikki päivät. Hän koki syövät nimenomaan taisteluksi elämästä ja kuolemasta. Hän kirjoittaa rukouksesta suhteen hoitamisena. Saman ikäisenä ja suomenruotsalaisena samaistuin kokemuksiin siitä, millaista oli kasvaa kielivähemmistön edustajana 1970-luvun Suomessa. Tekstit nostavat esille niin kirjailijalle tärkeitä teemoja, kuten evakkojen kohtalo, luonnonsuojelu ja rauhanaate, kuin välähdyksiä arjen keskeltä. ”...minulla aina on ikävä kotiin ja perheeseen, nuoruuteen, läheisyyteen.” Aiemmin WSOY on julkaissut Kilven päiväkirjamerkintöjä ”väritrilogiana”, Punainen, Sininen ja Valkoinen päiväkirja. Kirja lähtee vuodesta 1967; 1961 syntynyt Kjell kertoo vuonna 1967 syntyneelle Mårtenille ensimmäisen muistonsa, se liittyy äidin masennukseen. Tammi 2022. Kjell ja Mårten Westö. Jeesuksen opettaman Isä meidän -rukouksen hän analysoi tarkkaan. Alisan ja perheen viesti on: täytyy haaveilla tulevasta, vaikka sitä ei koskaan tulisi, ja elää kaikkina niinä hetkinä kun voi. Yhteistä niissä on kuitenkin rakkaus Helsinkiin, historiaan, jalkapalloon ja musiikkiin. ÄÄNIKIRJA: VUODET KIRJAILIJAVELJET Kjell ja Mårten Westö kirjoittivat yhteisen esseistisen muistelmateoksen Vuodet, Veljekset kertovat. Kirja on myös syvä kurkistus erityisvanhemmuuteen ja perheen kokemuksiin. Storytel. EMILIA KARHU Alisan tarina. Jukka Norvanto. Parpala kuvaa rehellisesti sekä epätoivon hetkiä, ahdistusta, tylsyyttä, vihaa ja raivoa että selviytymiskeinojaan raskaiden hoitojen ja epävarmuuden keskellä. Syvälle rukouksen salaisuuksiin MITÄ RUKOUS on. Äänikirjassa veljet lukevat oman osuutensa, joka tuo kuulijalle tunnun heidän keskustelustaan. Norvannon kirjaa voi suositella perusteoksesi sille, joka haluaa ymmärtää, mistä rukouksessa pohjimmiltaan on kyse. Laura Beck. Veljekset kertovat. Eeva Kilpi. . Kirja piirtää kuvan määrätietoisesta, jääräpäisestä nuoresta naisesta, joka on kohdannut kuolevaisuutensa. Suom. FREIJA ÖZCAN Rukous Raamatussa. Norvanto etsii mieluummin rukouksen perusteita. WSOY 2022. Samalla se on lohdullinen teos siitä, että meitä kuullaan. Sitten kaikki pysähtyi
Syksyisen viileässä, kauniissa ruskassa maastolenkit piristävät niin Viuhkaa kuin omistajaa. Hänellä on kirkkaana mielessään heidän ensimmäinen kohtaamisensa 2009. Kun Viuhka huomasi minun olevan hädissäni ja peloissani, se tuli ja ajoi tamman pois; se pelasti minut, Tiina liikuttuu. – Viuhkan kohtaaminen on joka kerta ihanaa. Viuhka majaili tuolloin Tiinan miehen osaomistaman hevosen naapuritallissa Leppävirralla, vaikka sen omistaja asuikin Pohjanmaalla. Se rauhoitti sitä. Ensimmäisenä Tiina vaihtoi Viuhkan ruokavalion kaurattomaksi. Kaksikon välisen yhteyden aistii heti. Viuhka on osoittautunut myös jämäkäksi johtajaksi. Kolmen vuoden aikana Tiina kävi säännöllisesti ratsastamassa sillä, ja yhteys syveni. Se oli niin suloisen näköinenkin. Vaikka se on vanha mummo, ikä ei näy. – Se toteaa jo viisi metriä ennen rantaviivaa, että minä en tuonne järveen mene. Kesäisin Viuhka on laitumella. – Ajattelin heti, että se on tosi kiva hevonen. Se on säilynyt pirteänä ja terveenä. JO 21-VUOTIAS Viuhka on ollut Tiinan omistuksessa vuodesta 2012. Ratsastuslenkillä huomaan sen olevan taas energiaa täynnä. – Se on perusluonteeltaan tosi kiltti ja oppii mielellään uusia asioita. askel 10/22 40 ~. JOLANDA BLICK on Viuhkan virallinen nimi. Ne ovat ihania hetkiä. Kun Tiina kuuli, että Viuhka lopetettaisiin, jos hän ei ottaisi sitä, päätös oli selvä. LEMMIKKI HEART MINÄ Viuhka pelasti minut K atseessaan lempeyttä lämminverinen Viuhka-tamma a s k e l t a a aitauksesta kohti omistaja Tiina Nissistä, kun hän kutsuu sitä nimeltä Leppävirran Puponmäessä. – Se tuli ensin tytärtäni ja sitten minua kohti korvat luimussa ja uhkaavan näköisenä ja kauhaisi kavioilla minua kohti. Se tulee korvat hörössä ja hirveän innoissaan katsomaan. TEKSTI JA KUVAT: VIRPI KIRVES-TORVINEN Hevosen selästä on hyvä katsella kaikki sienipaikatkin. Hän antoi Viuhkalle myös tilaa juosta ylimääräisiä höyryjä pois. Viuhka saattaa hetkessä pyörähtää satakahdeksankymmentä astetta. Aiemmat kokeilijat Viuhka oli heittänyt selästään, mutta Tiina kesti kyydissä. Sen kanssa pärjää kivasti, kun osaa tunnistaa sen metkut, Tiina Nissinen kertoo.. – Viuhka piristyy, kun säät viilenevät ja ötökät lähtevät. Sen ei tarvitse katsoa kuin sivusilmällä muita hevosia, niin ne lähtevät karkuun. Se on myös säpäkkä ja vauhdikas, ja sillä on erinomainen taito heittää ratsastaja selästään. Se on osoittanut toimillaan pitävänsä omistajansa puolta. Se on liikuttavaa, Tummannurmen Luomutilan emäntä kuvailee. Jos ei osaa olla tarkkana, selästä putoaa aika äkkiä. Kerran Viuhkan hoitaja kysyi, haluaisiko Tiina ratsastaa sillä. Viuhkasta on tullut tosi kiltti perhehevonen, jolla tyttärenikin ratsastavat. Se painaa 450 kiloa, säkäkorkeus on 150 senttiä. Se ei pidä vedestä, vaikka antaakin pestä itseään. Se ei ollut saanut toivottua ravimenestystä. Nelivuotiaan tamman ollessa perheellä hoidossa tulokas päätti testata hoitajaa. Viuhka antaa vieraankin tulla lähelle ja silittää turvasta. LAITUMELLE PYRKIVIIN kissoihin tai muihin eläimiin Viuhka suhtautuu varovaisella uteliaisuudella. – Se on tallin kuningatar ja määräilijä. – Alkuun en olisi uskaltanut lasta sen selkään laskea, mutta nykyisin taluttaessa se toimii oikein kiltisti. Hevosen selästä on hyvä katsella kaikki sienipaikatkin
~ 41 askel 10/22. – OLEN saanut hyvän ystävän ja Viuhkan kautta myös uusia ystäviä. Viuhka on yhdistänyt koko perhettä, Tiina Nissinen iloitsee. Asioista voi nauttia yhdessä luonnossa
Tykkään pitää kirjaa kädessäni, ja on helppo palata aina johonkin mielenkiintoiseen kohtaan. Ei kiitos äänikirjaa. Saman kaverin siivittäessä lempeästi unten maille. Lainasin niitä koulukavereille. Sanomaja muita lehtiä on käsilläni keinutuolissa rentoutuessa. Luen paljon, käyn naapurikunnan kirjastosta uusimpia, koska siellä ei ole pitkiä jonotusaikoja. Terttu KIRJAT OVAT tärkeitä, niitä on mukava pitää kädessä ja selata. Minulla on kirjahylly ja lehtitelineitä. Kirjoita korttiin tai sähköpostin otsikkoon ”Musiikkielämys” ja lähetä viestisi, nimesi ja osoitteesi alla olevaan osoitteeseen 14.10. Näin luen PALKINNON VOITTANUT Liisa kertoo: Opin lukemaan sanomalehdestä ennen kouluunmenoa. Marjatta KYLLÄ VIELÄ kirjaa luetaan, myös Raamattua. Kirjahyllykin on ja sanomalehti tulee, vaikka aika paljon selaan uutisia netistäkin. Lastenlasten kirjahylly on kunniassa. Kunniapaikalla ja kiitollisena sitä katselen. Riley KIRJAA LUEN sohvalla mutta automatkat hyödynnän äänikirjaa kuuntelemalla. Se on rentouttavaa. Uutisia seuraan päivälehdestä, netistä sekä radiosta ja tv:stä. Olen kiitollinen näkemisen lahjasta ja lukemisen ymmärtämisestä. Podcasteja kuuntelemme, mm. Sanomalehdet luen netistä. Kirjastossa käyn. askel.fi www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ elämä on parempaa. Soile UUTISET MIELUITEN perinteisesti päivän lehdestä, mukavasti keittiön pöydän ääressä istuen. Hyllystä iltaisin perinteinen kirja, todellakin ”pehmeällä alustalla” sängyssä lukutuokio nukkumatin rauhoittavassa seurassa. Mannerin tuotanto kiinnostaa. Marja Pi xa ba y askel 10/22 42 ~. En enää osta kirjoja vaan käytän kirjastoa. On aikaa lukea ja valita mielialan mukaan, mikä mihinkin hetkeen sopii. Kirjahyllyjä on kolme, vaikka kirjat tulee nykyisin lainattua kirjastosta. Lehdet luen keittiön pöydän ääressä. Sauli ÄÄNIKIRJOJA EN kuuntele, muuta kuin Raamattu-sovellusta lähes päivittäin aamuisin. Julkaisemme marraskuun Askelessa kokoelman lukijoiden kirjoituksia, nimimerkillä tai etunimellä. Tarja LUEN KIRJAA sängyssä ja myös lehtiä. Uutisia selailen päivän mittaan myös verkosta. Sekä siitä että meillä on kirjastolaitos. Tarjosiko sen suosikkilaulajasi vai jokin tilanne, juhla, hetki radion äärellä, konsertti. Tapio Puolimatkaa. Uutisia luen netistä. Vanhuuden myötä kirjaston anti on yhä tärkeämpi. Selaan uutisia verkossa. Luen paljon, se lievittää yksinäisyyttä. Mitä maailma olisikaan ilman kirjaa tai lehteä! LUEN KIRJAA sängyssä, kuuntelen äänikirjoja työmatkoilla. Joskus sohvan nurkkaus vetää puoleensa nauttimaan jostain kiinnostavasta lukemisesta. www.facebook.com/askel.fi YHDESSÄ TYKKÄÄN PITÄÄ kirjaa kädessäni, ja on helppo palata aina johonkin mielenkiintoiseen kohtaan. Muuten kirjat luen ihan perinteisinä painettuina versioina, samoin lehtiä tulee luettua painettuina. Isä osti ensimmäisen oman kirjani lääkärireissulla. Vastanneiden kesken arvomme palkinnon. Kirjat, kirjahylly, sanomaja aikakauslehdet ovat minulle välttämättömiä. Katja OLEN KOVA lukemaan kirjoja ja lehtiä. Hesarin kuukausiliitettä luemme. Paljon olemme antaneet kirjoja pois. Myöhemmin äiti antoi ostaa kirjoja alennusmyynnistä. Elina PERINTEISTÄ PIDÄN kiinni, joten kodissani on edelleen täynnä oleva kirjahylly. Ollaan siis yhteyksissä: Lähetä meille postia osoitteella Askel, Yhdessä, PL 279, 00131 Helsinki askel.toimitus@kotimaa.fi Tämä jäi soimaan KERRO LYHYESTI perustellen, mikä on ollut elämäsi suurimpia musiikkielämyksiä. mennessä. Sen nimi oli Satutyttö ja Ville-vekkuli. Kirjat ovat enimmäkseen kirjastosta lainattuja
Kiroten mielessäni, kuinka vaikea on saada heitto onnistumaan. Sain jo lapsena liian isot sukset ja monot. Mutta en ole levännyt. Kuunnellut vanhoja biisejä, jotka ovat herättäneet nuoruuden kuvat ja filmit eloon ja nostaneet sen ajan tunteet pintaan. Myöhemmin myös kotikuistilla, kirkkaan kuun alla palaa pieni tuikku. Tico kiemurtelee peiton alta unisena. Äidin hautakivi makaa maassa nimipuoli taivasta tuijottaen. Selittänyt itselleni, että kaikki on jo tässä iässä turhaa. Hän neuvoo ottamaan yhteyttä hautakiven toimittaneeseen firmaan. Muutoin olen oudon ristiriidan vanki. Se hoitaa tämmöiset vauriot. Lähettäjänä Helsingin seurakunnat/ Hietaniemen hautausmaa. Haen autosta Ticon pyyhkeen ja kaadan tuhkat siihen. TEEMU RINNE • NURMIJÄRVELÄINEN TOIMITTAJA KOIRAN ELÄMÄÄ ~ 43 askel 10/22 Peltiritarit K atson kelloa, vaikkei siihen ole mitään aihetta, ja nousen sängystä. Maa on kovaa, mutta minullahan on autossa pieni peltinen lapio. Olen piiloutunut koiran selän taakse.. Täällä maalla ne seisovat horjuvassa rivissä tien poskessa. Tietysti vartija tulee juuri silloin. Kerron, että iltapäivä on jo pitkällä, ja tunnen syyllisyyttä. Nappaan Ticon syliin ja kuljen hitain askelin uurnalehtoon. Olen piiloutunut maalle, ja rakas Helsinki tuntuu pelottavalta, hurjasti pyörivältä karusellilta. Vartija ottaa yhteyttä johonkin. Helsinki avautuu eteemme. Samassa rysähtää. Vaikka ilma on aurinkoinen, hyytävä tuuli tuo vilun väreitä. Lähellä oleva mies huomaa ongelmani ja kysyy voiko auttaa. Taitava heitto! Tennispallo sujahtaa hienosti sisään. Nykyään heitän pallon kovalla prosentilla sekä purkkiin että ikkunasta sisään. Tekee mieli takaisin sänkyyn, mutta olen luvannut Ticolle pelipäivän. Vakiovaruste. Otan taskusta tuikun ja sytytän sen kiven päälle. Samassa muistan kirjeen. Laskevan auringon valossa pientä liekkiä ei huomaa, mutta ajatus on tärkein. Hyppäsin liian suurista hyppyreistä ja viestikapulaa en koskaan saanut maaliin. Niinä lyhyinä hetkinä, kun sytytän tuikun rukoukseksi Jumalalle, mieli tyyntyy ja purjehdin hetken Armon lempeässä, lämpimässä usvassa. Äitini maksamaton hautakivi on kaatunut tai kaadettu vahinkojen estämiseksi. Paniikki pilkistää kulman takaa. Lapio halkaisee uurnan. Yksi orpo kirje löytyy laatikon pohjata. OLEMME KREMATORION edessä. Paha perii, jos teen jotakin ja päinvastoin. Liian lyhyet suksisauvat ja liian suuren ladun. Taskussani on kaksi Ticon palloa, ja päätän heittää toisen raollaan olevasta ikkunasta sisälle. Yritän liikuttaa kiveä. Olen heitellyt palloja Ticolle yli kuusi vuotta, tuhansia kertoja. Piiloutunut koiran selän taakse. Eteeni rakennettiin liian suuria mäkiä. Peltiritarit, jotka helisevät tuulessa. Routa on työntänyt kiven ylös maasta. Yhdessä saamme liu’utettua kiveä vähän lähemmäs liki olematonta kuoppaa, missä kiven pitäisi seisoa. Mechelininkatua ajaessani tajuan, kuinka olen vältellyt kaupunkia ja ihmisiä. Sen valo on valtava. Olen syönyt tuhansia masennuslääkkeitä ja kourallisia rauhoittavia, että sieluni lepäisi edes hetken. Hakkaan maata. Tuhkaa varisee pyyhkeestä, kun yritän selittää tilannetta. Omatunto on sairas, olo laiska ja alakulo hyppii sisälläni. Hymähdän. Tico kaivaa omalta puoleltaan. Hietsuun ajaessa pohdin, kuinka kiven saa takaisin pystyyn ja eikö tämä ole hautausmaan asioita. KÄVELEMME POSTIL AATIKOILLE. Tuhansia kertoja myös kuistilla olevaan purkkiin. Epäonnistumisia on kertynyt lukematon määrä. Kuvainnollisesti. Annan sen vartijalle, joka nyt uskoo, että olemme oikealla asialla. Nuorena hiihdin läheisen meren jäällä
NUOREN POSTIMIEHEN unelmien täyttymys oli päästä ajamaan oikeaa postiautoa. POSTILAITOS HANKKI Lapin tiettömille taipaleille postin ja matkustajien kuljettamiseen Kanadasta Bombardier lumikiitäjiä. askel 10/22 44 ~. KAKSI RUOTSALAISTA matkailijaa lähdössä Sevettijärven linjalle Mikon kanssa
Postimies ja menneen maailman maalaukset Inarinsaamelainen postimies Mikko Aikio on pitkän elämänsä aikana nähnyt Lapin elämän muuttumisen luontaistaloudesta digiaikaan. ~ 45 askel 10/22. Posti-Matin kuudesta lapsesta kolme poikaa lähti isänsä jalanjäljille kuljettamaan postia tiettömään erämaahan Inarista koilliseen Sevettijärven suuntaan. – Myin paikan viime vuonna pois, sillä en enää jaksanut pitää siitä huolta, kun sähköä ja tietäkään sinne ei ole. Matti oli ollut nuoruudessaan Norjassa töissä ja puhui suomen lisäksi inarinsaamea ja norjaa. Mukanani postireitillä alkoi 1960-luvulMikko ryhtyi postiautonkuljettajaksi 1970luvun alussa. Olin vain viisivuotias. – Isä luovutti työnsä meille pojille ja keskittyi metsästykseen ja kalastukseen. Elanto tuli alun perin kalastuksesta ja poroista. – Perheemme pääsi tahtomattaan tutustumaan Pohjanmaahan Lapin sodan aikana 1944–45, jolloin meidät vietiin evakkoon Ylivieskaan. Puolen kilometrin patikan päätteeksi on vielä pitkä soutumatka. Unet vievät Akuniemeen Aikiot asuivat Inarijärven länsirannalla Akuniemessä, jonne Matti rakenteli pienen hirsitalon Mikko-pojan syntymän aikoihin. Sitä ennen lapsiperhe talosteli kahden suuren kivilohkareen väliin rakennetussa asumuksessa. Vieraita ja tarinaa riitti, vaikka mökissä oli vain yksi huone, jossa iso perhe asui. Sen tilalle rakennettiin punainen tupa, joka aikanaan perinnönjaossa jäi Mikolle. Mikolla on kotinsa seinällä taulu patinoituneesta hirsimökistä, joka myöhemmin paloi. Isä-Matti oli seuramies Mikko Aikio on täyttänyt 83 vuotta. Hän on tallentanut mennyttä maailmaa kymmeniin maalauksiinsa. Posti-Matti oli todellinen seuramies. Kun hänen poikansa ottivat työstä vastuuta, postin kulkua nopeutettiin. Vierailen Akuniemessä yhä usein unissani. Persoonallisesta postimiehestä olisi tarinaa kirjaksi asti. Turistioppaana Inarin hiljaisille rannoille tuli eloa, kun sotien jälkeisten alueluovutusten seurauksena Petsamon kolttasaamelaisia uudelleenasutettiin Inarin kunnan itäosiin Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven alueille. – Aloitin postin kuljettamisen jo poikasena isän mukana. Postin määrä lisääntyi uudisasutuksen myötä huimasti. TEKSTI JA KUVAT: KIRSI-KLAUDIA KANGAS I narin kirkonkylällä asustava Mikko Aikio katselee mielellään isästään Matti Aikiosta, eli Posti-Matista, vuosikymmenten varrella kirjoitettuja lehtijuttuja. Vaiheikkaat vuodet postimiehenä ovat silti tarkasti muistissa. Aikion mökki Inarin Akuniemessä oli silti vilkas paikka. Posti-Matti oli kuljettanut postia vain kerran viikossa. Hän on maalannut myös siitä taulun. Hän muistelee aikoja, jolloin Inarijärven länsirannoilla oli harvakseltaan vain muutamia inarinsaamelaisten asumuksia. Muistan saaneeni saksalaiselta sotilaalta kourallisen pikkurahoja. Hän joutui jäämään eläkkeelle kuulon heikkenemisen takia kesken työuran. Välineinä olivat vuodenajasta riippuen sukset, potkukelkka, polkupyörä, hevostai porokyyti, vene, mopo ja jalkapatikka, Mikko Aikio muistelee
– Varsinkin isäni selviytymisistä kelirikkoaikoina kerrotaan yhä tarinoita. Joskus Mikon piti tyhjentää postisäkki oksennuspussiksi, kun varsinaiset pussit loppuivat. Kotipaikaksi kahdelle lapselleen pariskunta valitsi Inarin kirkonkylän. la kulkea usein turistejakin, joille toimin samalla oppaana. Opettaja lupasi hankkia taiteellisesti lahjakkaalle pojalle paikan taidekouluun Helsinkiin. Inarin kunnantalon seinällä Ivalossa riippuu Matista maalattu taulu. – Lumikiitäjän moottori piti kovaa meteliä. Kyyditettävänä oli joskus laumaansa kaitsemaan matkaavia ortodoksipappejakin. Luulenpa, että juuri sen takia kuuloni alkoi heikentyä, Mikko Aikio tuumii. Juuri sen varrella Mikko Aikio asuu. Ihme, ettei hän silloin hukkunut pudottuaan monesti heikkoihin jäihin. Syksyllä 1974 Inarijärveen hukkuneen legendan muisto elää yhä paikkakunnalla. Postimies puhelinpylväässä Mikko ryhtyi postiautonkuljettajaksi 1970-luvun alussa. Vähitellen Mikon piirustusharrastus jäi taka-alalle. Sellainen saatiin helpottamaan talvista postinjakoa melkein sadan kilometrin matkalle Kaamasen ja Sevettijärven välille. Nuorukainen suoritti jatkokoulun tenttimällä, avioitui Eevansa kanssa ja suoritti linja-autokortin Kemissä. Postisäkki uusiokäytössä Vuosina 1953–55 Suomen Posti hankki Pohjois-Lappiin muutamia telojen päällä kulkevia kanadalaisvalmisteisia lumikiitäjiä. Otin säälistä mukaan niin monta kuin kiitäjän sisälle mahtui, vaikka ylipaino ei tehnyt koneelle hyvää. – Jokainen kävi postin edessä ennen lähtöä anelemassa, että enhän vain jätä kyydistä. Hänellä on 120 kilometrin matkalta Kaamasesta Näätämöön paljon muistoja. Mikosta se tuntui kaukaiselta ajatukselta, sillä hänelle oli jo aukenemassa varma työ Postin palveluksessa. – Katekeetta kävi kotona opettamassa vanhimpia sisaruksiani, mutta minä toiseksi nuorimpana kävin kansakoulun Inarissa ja asuin viikot asuntolassa. Taide vai tie Mikko Aikio on joskus pohtinut, olisiko hän voinut valita toisenlaisen elämän. Jatkokouluun isä ei minua päästänyt, vaikka opettaja suositteli. Sevettijärven postija tavaraliikenne kasvoi yhä, kun sinne perustettiin kauppa. Matalaa männikköä ja tunturikoivikkoa halkova mutkainen ura kunnostettiin lopulta autolla ajettavaksi polkutieksi. Pakkasilla kuljettaja piti lumikiitäjän etuikkunan sulana spriin avulla, mutta sivuikkunat jäätyivät umpeen. Uransa aikana Mikko ajoi muitakin pohjoisen linjoja. Inarista löytyy Posti-Matin tieksi nimetty kadun pätkä. Sittemmin se on asfaltoitu vaiheittain Norjan rajalle Näätämöön asti ja kiperimmät mutkat on oikaistu. Möykkyinen meno ja pakokaasun katku saivat matkustajat oksentelemaan. Matkustajia kuljetettiin sen peräkärryssä, jossa oli kylmä, mutta ilma raikkaampaa kuin lumikiitäjässä. – Sevetin polku tallautui vähitellen traktorilla ajettavaksi. PEILITYYNI INARIJÄRVI oli veneellä liikkuneelle postimiehelle mieluisa kuljettava. INARIJÄRVEN 3300 saaresta kuuluisin on vanha pyhä Ukko, jonka kuva koristaa Aikioiden kotia. askel 10/22 46 ~. Mukana olivat myös tolppakengät, joiden avulla hän kiipesi puhelinpylvääseen ja kytkeytyi linjoille pyytämään apua, jos auto rikkoutui kesken ajon. Isä luovutti työnsä meille pojille ja keskittyi metsästykseen ja kalastukseen. Härvelissä oli istumapaikat kolmelletoista, mutta monesti sisälle ahtautui tuplasti ihmisiä
Itse en haikaile Inarista minnekään, vaan nautin kotona olemisesta ja kirjoista. Lumikiitäjästäkin Mikko on maalannut pari öljyvärimaalausta, mutta ne hän on jo antanut eteenpäin. LEGENDAARINEN POSTI-MATTI rakenteli palaneen mökin tilalle uudemman, jossa poikansa Mikko vietti paljon vapaa-aikaa. ~ 47 askel 10/22. Kun Eeva tulee kotiin Joskus Mikko saattaa kuunnella jumalanpalveluksia radiosta, mutta kirkossa käynti ei koskaan muodostunut hänelle tavaksi, eikä häntä siihen lapsena opetettu. Viimeksi lainasin Antti Tuuria. Eeva käy hoitokodista silloin tällöin kotona, jossa Mikko hoivaa häntä Inarissa asuvan poikansa kanssa. – Etelässä asuva tyttäreni on toivonut, että maalaisin hänelle vielä kuvan lumikiitäjästä. Osan Mikko on maalannut valokuvan pohjalta, osan muistista ja jonkun myös paikan päältä. Taidanpa alkaa etsimään sopivaa maalauspohjaa, tuumaa Mikko ruskeat silmät poikamaisen innostuneesti pilkahtaen. Itse en haikaile Inarista minnekään. Öljyvärejä, pensseleitä ja maalauspohjia hän hankki Yli-Torniolta, jossa perhe vieraili puolison kotiseuduilla. – Monet maalaukseni ovat päätyneet ulkomaillekin. Matka Inarin kirkolle oli Akuniemestä liian pitkä. ALKUPERÄINEN RAKAS kotimökki erämaajärven rannalla elää yhä Mikko Aikion muistoissa ja kuvissa. – Eläkevuodet ovat kuluneet pääasiassa kalastellessa ja tauluja maalatessa. Monet maalaukseni ovat päätyneet ulkomaillekin. En haikaile Inarista minnekään Taulut kodin seinillä ovat muistoja rakkaista maisemista ja lapsuudesta
”Etkös ole ihmisparka aivan arka” Usein kuulee sanottavan, että ihmiset ovat olleet kaikkina aikakausina samanlaisia. Vaikka miten yrittäisin, en kykene samastumaan 1800-luvun ihmisten paatokselliseen hengellisyyteen. LAURA HONKASALO • KIRJAILIJA KOHTUULLINEN ELÄMÄ Uskonto hallitsi niidenkin elämää ja ajattelua, jotka halusivat olla uskonnottomia. Kirjat ”historian jännistä naisista” ovat supersuosittuja. Nykyaikaisessa ajattelussa yksilö on kaikkein tärkein. Historian hengellisyys R akastan historiallisia romaaneja, sillä niitä lukiessa oppii kuin vahingossa lisää menneisyydestä. Vapaa-ajattelijat viettivät paljon aikaa yrittäen perustella aukottomasti, miksi Jumalaa ei ole olemassa. Vaikka kuinka ponnistelisi, ihminen on vastenmielinen syntisäkki, ja on ihme, että Jumala edelleen rakastaa niin kelvotonta olentoa. Samaan aikaan moni suree aidosti kuningatar askel 10/22 48 ~. Naisen suurin velvollisuus oli äitiys. Kyllä, ihmiset ovat kaikkina aikoina halunneet saada vatsansa täyteen ja mukavan makuusijan yöksi, mutta monissa asioissa menneisyyden ihmisiä on mahdotonta ymmärtää. Todellisuudessa 1800-luvun ihmisellä, joka on mennyt naimisiin papin kanssa ja näin ollen ottanut harteilleen papin rouvan velvollisuudet, on ollut pakko olla kosketus hengellisyyteen. Kuningatar Elisabet täytti velvollisuutensa Nykyään historiasta nostetaan esiin poikkeusihmisiä ja kapinallisia, sillä meidän on helppo ihailla tyyppejä, jotka uskalsivat toteuttaa nykyaikaisen yksilöllisyyden ihanteita. 1800-luvulla ei sairastuttu kiltteyteen Yhtä vaikeaa on käsittää sitä, että menneinä aikoina yksilöllä ei ollut paljonkaan arvoa, vaan ihminen oli tärkeä yhteisön osana. Vapaa-ajattelu lisääntyi 1800-luvun lopulla, mutta siihenkin liittyi hengellisyyden pohtiminen. Rukoukset, hartauskirjat ja virret tihkuvat niin voimakasta itsesääliä, että nykyihmisen hampaita vihloo. Nykyihmisiltä tuntuu usein unohtuvan, että uskonto vaikutti entisaikaan kaikkeen elämään. Olen täsmälleen päinvastaista mieltä. Uskonto siis hallitsi niidenkin elämää ja ajattelua, jotka halusivat olla uskonnottomia. Vuoden 1886 virsikirjassa lukemattomat virret käsittelevät sitä, miten kelvoton ja kurja ihminen on. Hartauskirjoissa jatkuu sama itseruoskinta: ihminen on kurja synnintekijä, joka turhaan yrittää pysyä kaidalla tiellä – aina sitä lankeaa kiusauksiin. Oman aikamme historiallisen fiktion kirjoittajat jättävät kuitenkin poikkeuksetta pois erään tärkeän asian, nimittäin uskonnon. Taannoin luin romaanin, jonka päähenkilö oli papin leski 1800-luvun Suomessa. Voi vain kuvitella, miten 1800-luvun uskovaiset muorit olisivat räkättäneet, jos joku olisi sanonut heille, että he ovat sairastuneet kiltteyteen ja heidän pitäisi oppia kuuntelemaan omaa intuitiotaan. Sosialistilehdissä kirjoiteltiin ummet ja lammet siitä, mikä uskonnossa mättää. 1800-luvulla vallitsi velvollisuusetiikan ihanne: tärkeintä oli tehdä velvollisuutensa Jumalaa, isänmaata ja omaisia kohtaan. Outoa kyllä, papin leski ei suonut hengellisyydelle edes puolta ajatusta
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. + 6,9 snt / min. Ihailemme Elisabetia juuri siksi, että hän ei toteuttanut itseään yksilöllisesti (tai kuunnellut intuitiotaan), vaan noudatti tinkimättä velvollisuusetiikan periaatteita. Meitä nykyihmisiä neuvotaan aloittamaan ”omannäköinen elämä” nyt, mutta entisaikojen ihmiset uskoivat, että todellinen elämä alkaa kuoleman jälkeen iankaikkisuudessa. Uskovaiset naimattomat naiset vaikuttivat esimerkiksi suomalaisen sosiaalihuollon syntyyn, vankien aseman paranemiseen ja lastentarhalaitoksen perustamiseen. 1800-luvulla murrosikäisillä tytöillä ei ollut paljoa vaihtoehtoja elämässä. Ymmärrän, miksi ajatus kiehtoi. Kaikki teot maallisessa elämässä tähtäsivät siihen, että kuoleman jälkeen pääsee autuuteen. Tarjous on voimassa 31.12.2022 asti ja se koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Avaimenperä on El-Salvadorista. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi 3 kk + tilaajalahja yhteensä VAIN 32 € (ovh yht. Tiedä, mistä puhutaan. Lahja toimitetaan, kun tilaus on maksettu. Uskonasioita oli luvallista tutkistella vaikka miten paneutuneesti, hengellisiä tekstejä oli lupa lukea ja kirjoittaa ja Raamatun kertomuksiin sai perehtyä, vaikka romaanien lukeminen olisi katsottu synnilliseksi. Silti vanhoja uskonnollisia tekstejä, tai vaikka kirjeitä, lukiessa välillä hämmentää kiihkeä usko siihen, että maanpäällinen elämä on pelkkä häilyvä varjo. Moni nuori nainen vältti uskonnon nojalla avioliiton, sillä kristillisen lähimmäisenrakkauden periaatteet tekivät hyväntekeväisyystyöstä hyväksyttävää naisillekin. Elämä Suomessa oli köyhää ja ankaraa, leipä tiukassa, aina oli nälkä ja kylmä. Minua kiinnostavat uskovaiset vanhatpiiat enemmän kuin historian jännät naiset. Hyväntekeväisyys oli hyväksyttyä Sen sijaan ilmiö, jota ymmärrän hyvin, on nuorten tyttöjen vimmainen hengellisyys. Tilaa Kotimaa-lehti 3 kk Saat lahjaksi värikkään avaimenperän Tilaus on määräaikainen AVAIN/22 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt / puh. 47,40 €) Printtilehden tilaukseen sisältyy digilehden lukuoikeudet ja pääsy Kotimaa.fi -sivuston kaikkiin uutisiin, artikkeleihin sekä digiarkistoon. Elisabetin kuolemaa. Harvalla heistä oli rahkeita ryhtyä jännäksi naiseksi, joka toteutti omia halujaan yhteisön normeista ja jopa laeista piittaamatta. + 14,9 snt / min, lankapuhelimesta 8,21 snt / puh. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Jopa niinkin mitätön asia kuin housuihin pukeutuva nainen olisi saanut ympäristön tolaltaan, joten oliko ihme, jos tytöt kanavoivat tunteensa ja älynsä hengellisyyteen. Yhteys tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tytöt kanavoivat tunteensa ja älynsä hengellisyyteen. Heidänkin tarinansa pitäisi kertoa
Ku va t: Ku ra la n Ky lä m äe n m us eo askel 10/22 50 ~. POLJETTAVA SINGER ei kuluttanut sähköä, mutta nopeutti suuresti ompelutyötä
Jaakko Mäkinen Kuralan Kylämäen museosta kertoo, että lämmitykseen käytettiin ensisijaisesti puuta ja kivihiiltä. Ennen kaikki peltotyöt tehtiin hevosilla. – Energian säästämiseksi monissa kodeissa hyödynnettiin esimerkiksi heinälaatikoita pitkää haudutusta edellyttävien ruokien valmistamisessa. V enäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan on saanut lukuisat maat pyristelemään irti Venäjältä ostettavasta energiasta. Turun Kuralassa sijaitsevassa, 1940ja 50-lukujen historiaa elävöittävässä museossa on testattu käytännössä pulaajan työmenetelmiä. Ennenkin on selvitty Lähestyvän talven on ennakoitu olevan monille vaikea kallistuneen sähkön ja mahdollisen energiapulan seurauksena. Heti talvisodan kynnyksellä alettiin säännöstellä nestemäisten polttoaineiden kaupMerkittävä osa arkisesta työstä tehtiin käsin. LEIVINUUNI OLI tärkeä lämmityksen lähde etenkin itäsuomalaisissa taloissa, joissa leivottiin viikoittain. Lännessä taas oli käytössä kakluunit. – Sähköistetyissäkään kodeissa ei ollut yleisesti energiaa kuluttavia laitteita. Merkittävä osa arkisesta työstä tehtiin käsin, kuten lukuisat ruuanvalmistukseen liittyvät vaiheet ja pyykinpesu. Se oli työlästä ja aikaa vievää. UMPIOSÄILÖTYT VIHANNEKSET ja marjat ovat talven varalle valmiina ruokakomerossa. ~ 51 askel 10/22. Tuona aikana elämää hankaloitti myös se, että ajoittain polttopuistakin oli pulaa. Pahimpien skenaarioiden mukaan lähestyvän talven kulutushuippujen aikana saattaa tulla jopa ajoittaisia sähkökatkoja. Puukaasua traktoreihin ja heinälaatikkoruokaa Suomalaisilla on entuudestaan kokemusta energiapulasta. Toisen maailmansodan aikana kotitalouksien sähkön kulutus oli yhä melko vähäistä, ja sähköverkko kattoi pääasiassa suurimmat asutuskeskukset. Kauppasuhteiden muuttuessa seurauksena on ollut muun muassa voimakasta sähkön ja maakaasun hinnannousua. Suomessa on aiempinakin vuosikymmeninä koettu energiakriisejä, ja niistä on myös selvitty. TEKSTI: ARJA-LEENA PAAVOLA KURALAN KYLÄMÄEN elävän historian museossa pehtoorina työskentelevä Jaakko Mäkinen ja Polle. Vanhimman vielä elossa olevan ikäluokan elämässä nyt on kyse jo kolmannesta energiakriisistä, kun pula-aika ja vuoden 1973 öljykriisi lasketaan mukaan
Antti Liuttunen oli energiakriisin aikaan yhdeksänvuotias. Huomattava osa Suomen sähköntuotantolaitoksista oli menetetty alueluovutuksissa Neuvostoliitolle. Esimerkiksi Saksassa harkitaan nopeusrajoitusten käyttöönottoa maanteillä, Liuttunen huomauttaa. Ihmiset hamstrasivat bensaa, joka loppui monilta huoltoasemilta nopeasti. Elämä oli vaikeaa myös kaupungeissa energiapulan vuoksi. Tampere sammutti joka kolmannen katulampun Valtioneuvoston käynnistämään energiansäästökampanjaan kuului muun muassa sisälämmön rajoittaminen 20 asteeseen ja 80 kilometrin nopeusrajoitus maanteille. paa. Asia oli kuitenkin läsnä: televisiossa esitettiin tietoiskuja, joissa opastettiin sähkön säästämiseen, ja esimerkiksi koulujen valokatkaisimissa oli tarrat, joissa luki ”Sammuta valot – säästä sähköä”. Kun korkeaan hintaankin oli jo totuttu, säästötoimet eivät enää purreet. Korotuspiikki iski kipeästi sähkölämmitykseen Säästötoimet vaikuttivat lopulta suomalaisten elämään vain vähän ja lyhyen aikaa. Öljyn virta maailmalle tyrehtyi ja sen maailmanmarkkinahinta nousi nopeasti talven lähestyessä. – Lisäksi vuoden 1974 alussa Tampereen kaupungin sähkölaitos julkaisi omat säästöohjeensa kotitalouksille. Liuttusen mukaan edes vuonna 1974 kulutusta ei kyetty leikkaamaan kuin hädin tuskin tavanomaisen vuosikasvun verran. Aikakauden valokuvista voikin nähdä, että ihmisillä oli paljon villavaatetta päällä myös sisätiloissa. Historian tunteminen asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Suomessa arvioitiin, että energiapula jatkuisi jopa kymmenen vuotta, myös siinä tapauksessa, että Lähi-itään saataisiin rauha. Koska varmuusvarastoja ei ollut, joutuivat öljystä riippuvaiset teollisuusmaat todella tiukan paikan eteen. askel 10/22 52 ~. Hän kertoo, että kyseisenä vuonna Helsingissä säädettiin huoneistojen lämpötila 14 asteeseen ja lämmintä vettä tuli hanasta kahdesti viikossa. Vuoden 1973 säästökampanjan yhteydessä liikkeiden valomainosten käyttö kiellettiin ja kauppojen näyteikkunat oli pidettävä pimennettyinä liikkeiden ollessa suljettuina. Vuosien ajan öljy oli ollut halpaa, joten vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämisessä ei pidetty kiirettä. Lämmintä vettä tuli kahdesti viikossa Varsinaisen energiapulan ja sähkön säännöstelyn aika tuli vasta sotien päätyttyä. H an nu Te riö / Va pr iik in ku va -a rk is to TAMMIKUUSSA 1974 hallitus tiedotti polttonesteiden hintojen korotuksesta. Vuonna 1973 sota toi öljykriisin Arabimaiden hyökkäys Israeliin vuonna 1973 ja Jom Kippur -sota johtivat Lähiidän kauppasaartoon, mikä edelleen johti öljykriisiin. Aiheellisestikin pelättiin talouden lamaantumista. Kirjassa Helsinki vuonna 1945 (Minerva 2015) Jyrki Vesikansa muistelee lapsuuttaan pääkaupungissa. Yksi kiinnostavista ajatuksista oli säästötoimenpiteiden kohdistaminen myös tv-vastaanottimiin ja Ylen lähetystoimintaan. Vaihtoehtoina esitettiin ruudun pimentäminen kokonaan yhdeksi vuorokaudeksi tai illaksi viikossa. Kotitalousja lämmityssähkön kulutus kasvoi taas seuraavina vuosina. Kesän 1974 hyvän vesitilanteen seurauksena vesivoimalla tuotettua sähköä riitti jopa vientiin. A-studiolla oli ylämäärälähetys säästötoimista Ylen Elävä arkisto -sivuilla on nähtävissä tunnin mittainen A-studion ylimäärälähetys vuodelta 1973, jossa käsitellään energiakriisin vaatimia säästötoimia. Tutkija Antti Liuttunen Tampereen museokeskus Vapriikista kertoo, että esimerkiksi Tampereella energiakriisin seurauksena päätettiin säästää 30 prosenttia katuvalaistuksesta. Neuvoja annettiin tiskaamiseen, ikkunoiden tilkitsemiseen, tuuletukseen, peseytymiseen, jääkaapin sulattamiseen ja muihin käytännön askareisiin. – Ajanjakso ei ole jäänyt erityisesti mieleen, eikä se varsinkaan tuntunut uhkaavalta samalla tapaa kuin ehkä aikuisten mielissä. – Hieman samantapaisia säästökeinoja on nykyisenkin kriisin kohdalla tuotu esille. Traktorit saatiin liikkumaan puukaasulla, mutta kunnollisten voiteluöljyjen puute oli suuri ongelma, Mäkinen huomauttaa
Vasta viime vuosikymmeninä ekoteologia on saanut jalansijaa. Aiemmin esimerkiksi Tampere oli todella saastunut ja muistan itsekin ajan, kun naavat katosivat puista. Esimerkiksi talous ei voi kasvaa loputtomasti. Menneisyyttä tarkasteltaessa näkee, että nousuja laskukaudet tulevat sykleissä. Nykyihmiset ovat tottuneet melko mukavaan elämään, siksi tulevaisuus herättää huolta monissa. On hyvä muistaa, että vaikka Venäjän suurvaltapyrkimykset ovat tuoneet sodan Eurooppaan, on sotia tällä hetkellä maailmalla vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kylmä kiuas ei laske elämänlaatua Ajoittain tulevaisuus on vaikuttanut huolestuttavalta. Lähihistoriasta on esimerkki siitä, että tavalliset ihmiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi sähkön riittävyyteen. Lähtökohtana on, että ihminen ei voi omistaa luontoa. Nyt naavaa kasvaa taas, mihin on vaikuttanut siirtyminen lyijyttömään bensaan, Antti Liuttunen huomauttaa. Esimerkiksi se, että tingitään niin sanotusta mukavuuslämmityksestä kylpyhuoneessa, saunotaan harvemmin tai että laitetaan kattilan päälle kansi ruokaa kypsennettäessä. Ju kk a Gr an str öm SAUNAA VOI lämmittää harvemmin ensi talvena. Luomakunta on arvokas lahja Ihmisen rooli luomakunnassa on nähty pitkään pikemminkin luontoa ja sen raaka-aineita hyödyntävänä, ei varjelevana tai hoitavana. Nämä samat asiat ovat toistuneet myös vuoden 2022 puheenvuoroissa, Antti Liuttunen sanoo. – Energiakysymystä jouduttiin kuitenkin miettimään uudella tavalla, ja erityisesti pohdittiin keinoja öljyn kulutuksen vähentämiseksi. Noin puolet menetetystä sähköstä onnistuttiin kattamaan säästön ja tehokkuustoimien avulla. Planeetan rajat tulivat vastaan Sotien jälkeisessä elämässä tulevaisuuden usko rakentui jatkuvan taloudellisen kasvun ajatukselle. Lisäksi se omalta osaltaan vauhditti Tampereen tekstiiliteollisuuden ja esimerkiksi Päijät-Hämeen huonekaluteollisuuden alamäkeä. Ajan näkemyksen mukaan maailma tarjosi ehtymättömästi kuluttajia ja luonto loputtomasti materiaaleja, joista saatettiin ottaa kaikki hyöty irti. Toisaalta monet sähkön säästämiseen liittyvät keinot ovat sellaisia, jotka tuskin kovasti laskevat elämänlaatua. Vain harva pysähtyi pohtimaan, missä rajat tulevat vastaan. Luonto on pyhää ja olemme osa sitä. Vuonna 2011 Japani sulki maanjäristystä seuranneen tsunamin vuoksi kaikki ydinvoimalansa. Historian tunteminen asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tämän ajatuksen sisäistäminen ja elämässä kohtuullisuuden arvostaminen voisivat auttaa paremman tulevaisuuden luomisessa. Tänä päivänä etenkin asuntovelkaisille korkojen nousu ja inflaatio ovat hälyttäviä uutisia varsinkin, jos vielä asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa. – Öljykriisiä seuranneet hinnankorotukset osuivat myös silloin kipeimmin heihin, jotka lämmittivät sähköllä. Tosin jo 1200-luvulla Franciscus Assisilainen korosti, että luomakunta on ihmiselle arvokas lahja, joka on annettu vastuulliseen käyttöön. ELÄMMME SÄHKÖN varassa. Turpeen käyttötekniikan kehittämistä ja ydinvoiman lisäämistä suunniteltiin. Gu n D am én ~ 53 askel 10/22. Samoilla keinoilla voidaan meilläkin vaikuttaa sähköpulaan. Monet säästämisen keinot eivät kuitenkaan kovasti laske elämänlaatua. Sen yhteydessä havahduttiin ensimmäisen kerran toden teolla siihen, että kenties raaka-aineita ei riitä planeetallamme loputtomasti. Vuoden 1973 öljykriisi toi aatteellisella tasolla merkittävän muutoksen. – Uuden tiedon ja teknologian ansiosta kyetään kehittämään energiatehokkuutta ja meillä on paremmat mahdollisuudet puuttua ympäristöongelmiin
HETKI LUONNOSSA askel 10/22 54 ~
Suomessa koristekasvina käytetään imukärhivilliviiniä ja säleikkövilliviiniä. Miten mikään voi olla noin kaunista! Villiviini on arkinen kasvi, johon ei juuri kiinnitä huomiota, paitsi syksyllä lehtien väriloiston puhjettua. Ne kasvavat nopeasti ja peittävät alleen aitoja ja seiniä. Villiviini auttaa viilentämään taloa ja pitää myös kosteuden poissa. Näen punaista, en kiukusta vaan rakkaudesta. TEKSTI JA KUVA: OLLI SEPPÄLÄ ~ 55 askel 10/22. Mutta väriloisto on varsin lyhytaikainen. Syksyin villiviini muuttaa talojen värejä kysymättä lupaa julkisivulautakunnalta. Joissain rakennuksissa villiviini tuntuu peittävän koko talon alleen. Näen punaista V anha sanonta tietää, että lääkärin virheen peittää hautakivi ja arkkitehdin virheen villiviini. Villiviini on kuin lohdutus, unohdus ja häpeä. Ikkunat täytyy kaivaa esiin lehtien takaa. Villiviini muodostaa luonnostaan trendikkään viherseinän. Maailmalla kasvaa luonnonvaraisena kymmenen villiviinilajia. Ensin se peittää armollisesti sen, mitä ei haluta näyttää, mutta ajan myötä tulee muistaminen, ja häpeän puna nousee villiviinin poskille: lehdet putoavat, ja se, mikä oli kätkettyä, tulee näkyväksi. Monta kertaa olen pysähtynyt lumoutuneena punaisena leimuavan villiviinin eteen
Tällä hetkellä kultausta odottavat valtioneuvoston huonekalut. askel 10/22 56 ~. Hänelle elämä on täynnä ihmeitä. – Ilomantsissa teimme yhteensä 2000 tuntia työtä. Kirkoissa ja vallan saleissa Monissa kirkoissa ja valtioneuvoston tiloissa on nähtävissä Raimo Snellmanin taidokas kädenjälki. Ilomantsin ortodoksisen kirkon ikonostaasin konservointi ja rakennuksen ulkopuolisten ristien kultaus oli Snellmanin ensimmäinen suuri työ 1990-luvun alussa yhdessä venäläisten mestarien kanssa. Työhuoneelle tullessaan Raimo Snellman sytyttää lampukan Pyhän Serafim Sarovilaisen ikonin eteen. – Emme halua työskennellä pimeydessä, hän sanoo. Samalla sain oppia alusta lähtien, miten ikonostaasin korjaus tulee tehdä vanhaa kunnioittaen. Kulttuuriministeriön tuella työt ovat RAIMO SNELLMANIN mukaan hyvin tehty kultaus kestää jopa 60 vuotta, lähes ihmisiän. TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM Kultaus Oy Snellman on lehtikultausmetodeihin erikoistunut kultausateljee Helsingin Vuosaaressa. Siitä lienee myös kyse, kun Raimo Snellman asettuu työnsä, elämäntehtävänsä äärelle yhdessä toisen kultaajamestarin Mikko Snellmanin kanssa. Pyhä Serafim puhutteli luokseen tulevia ihmisiä nimityksillä ”minun iloni” tai ”minun aarteeni”. Kultaa ja Jumalan kunniaa Kultaajamestari Raimo Snellman tekee työtä Valon äärellä, ihmisten keskellä puhtautta kohti. Väliin mahtuu lukuisia muita
~ 57 askel 10/22. TYÖHUONEELLE TULLESSA kullan näkeminen aina vähän huokailuttaa, kutsuu luokseen, sanoo Raimo Snellman
Snellman kertoo löytäneensä muun muassa Degerbyn ja Kuopion kirkkojen ristin mustan värin alta kultauksen. Se oli suuri ja koskettava työ. Mestarin menetelmä toimii Rakkaita työmuistoja kysyttäessä Oulun luterilaisen kirkon urkufasadin kunnostus nostaa mestarille kyyneleet silmiin. Tämä oli yksi niistä työelämän merkkihetkistä, jotka ovat koskettaneet puhtaasti niin mieltä kuin sielua. Monet ystäväni ovat poistuneet joukostamme. Snellmanille rukous tarkoittaa sisäistä olotilaa, jolloin tuntee yhteyttä vanhempiin, aiempiin sukupolviin, johdatukseen, rakkaisiin asioihin sekä kiitollisena myös toteutuneisiin haaveisiin. Johdatusta ja rukousta Raimo Snellmanin puheessa esiintyy usein sana johdatus. Hän neuvoi minua asettamaan tuolin noin 20 metrin päähän valmiista työstä ja katsomaan sitä. Oulun kirkossa Raimo Snellmanille kävi näin kello 2 aamuyöllä. Se oli alkuperäiseltä nimeltään Jooga ja elämäntie, mutta uusi nimi soi mahdollisuuden kääntää silloin vielä turhan pakanalliseksi mielletyn aiheen suomeksi. askel 10/22 58 ~. Loppuvaiheessa kiinteät osat tuli saada valmiiksi kirkossa ennen työn luovutusta ja sen televisiointia. Osana mielen rauhoittamista kulkee Snellmanin päivissä jooga, jonka ohjaajaksi hän valmistui muutama vuosi sitten. – Sillä on historiansa lukioaikoihin, jolloin luin ensimmäisen joogakirjani Urheilu ja jooga. Ristin äärellä elämä kulkee aina joka tapauksessa. Kun hän oli Venäjällä, Konevitsan luostarissa vapaaehtoistyössä, hän sai luostarin igumenilta mukaansa palan ristiä. – Ristillä lunastettu voitto pahasta vie siihen, että ristit saisivat aina olla kullan värisiä. Raimo Snellman ihmettelee monen luterilaisen kirkon mustia kattoristejä. Mestarilla oli kännykkä auki, vaimo kuuli soiton ja jakoi onnitellen hetken. Hän sai näin Museovirastolta luvan restauroida ne alkuperäisiksi. Tällä hetkellä seitsemän kirkon ikonostaasi on korjattu, viimeisenä Haminan ortodoksisen kirkon niin sanottu pyhä ovi ja sen ympäristö. Raimo Snellmanille kulta on ihmeellinen, jo 6000 vuotta ihmisten elämässä ollut aine. Se laskeutuu atomissa alemmille tasoille, tulee levottomaksi ja alkaa muodostaa fotonisuihKulta on laskeutunut meille alas taivaista. – Olisiko tästä jäänyt meillekin traditio, eräänlainen turva, Snellman pohtii ja muistuttaa, että risti on turva joka tapauksessa. Niiden äärellä hän tietää jatkuvan myös loppumattoman rukouksen kehän. Ortodoksisten kirkkojen ikonostaasit Snellman myös mainitsee osana koskettavimpia töitään. Jalometallien ykkönen Kullassa jo materiaalina on pitkälti kyse puhtaudesta. Mustattu risti varjeli sodassa Puhtaus, se on sana, joka liittyy rukoukseen mutta myös kultaukseen, kultaan. – Se oli kuulemani mukaan mustattu, koska näin venäläiset eivät nähneet pommittaa kirkkoa. Hän sanoo uskovansa siihen vahvasti. Uruista irrotettuja osia työstettiin omalla työhuoneella, mutta loppusilaus tehtiin paikan päällä. – Työhuoneelle tullessa kullan näkeminen aina vähän huokailuttaa, kutsuu luokseen. Oma hengellinen koti on kulkenut lapsuuden luterilaisuudesta ortodoksisuuden kautta takaisin luterilaiseen kirkkoon. Liian kirkkaisiin kohtiin tuli lisätä mattausta, että kokonaisuus toimisi tasapainoisesti. jatkuneet tähän päivään saakka. – Nyt olen itse ohjannut muun muassa Äijäjoogaa. – Silloin asetuin urkujen äärelle, väänsin juhlavalot päälle sisälle ja ulos, vedin urut täysille ja soitin Soi kunniaksi Luojan niin kovaa kuin lähti. Jälkensä se jätti kuitenkin nuoreen mieheen. Mielen asiat ja rukous ovat tulleet näin entistä läheisimmäksi. – Kullan atomilla on yksi vapaa elektroni, joka vaihtaa tilaansa, kun vähäinenkin valo sattuu siihen. Vapauttavan, syvältä nousevan spontaanin huokauksen jälkeen mestari tietää, että työ on valmis. Viiva on jo vedetty monen läheisen päivien alle. – Monet ovat olleet huonossa kunnossa, ja ne on pitänyt saada määräajassa valmiiksi annetulla budjetilla. – Käytin työssä vanhan venäläisen mestarini Petrovitš Slezin metodia osoittamaan, miltä kultauksen pitää näyttää herkissä kirkollisissa, meditatiivisissa paikoissa. – Iloitsen siitä, että olen saanut elää näin pitkään, nyt jo 72 vuotta
Kulta on 4 miljardin vuoden aikana satanut maapallolle avaruudesta meteoriittien mukana alkuräjähdyksen jälkeen. Näin ei yleensä ole. Asia on tärkeä maailmanlaajuisesti korruptiota ja lapsityövoimaa ajatellen, mutta Raimo Snellmanille asia on työTYÖHUONEELLE TULLESSAAN Raimo Snellman sytyttää lampukan ikonin eteen. Voittaja saa aina kultaa! Puhdasta kultaa, likaista bisnestä Ikävä kyllä tänä päivänä kullan jalo puhtaus on usein kirjaimellisesti kaukana. Kultaajamestari on alkanut tehdä yhteistyötä Lapin Tankavaaran kullankaivajien kanssa. ~ 59 askel 10/22. Snellman muistuttaa siitä, kuinka muun muassa ikonien ja ikonostaasien kulta johdattaa meitä loistollaan kohti taivasta. Yhdestä kilosta tulee työstämisen jälkeen jo huimat 50 000 kappaletta kultalehtiä. Raimo Snellmanin mukaan Suomestakin ostetut kultaharkot tulevat tänne usein osoitteettomasta lähteestä. Tämä on se kummallinen ominaisuus, mitä ei ole millään muulla metallilla. Kyseessä on melko ”dirty business”. Snellmanin töissä käytettävä kulta tulee nyt heiltä, noin 4 kiloa vuodessa. – Jos risti on kultainen, on tärkeää, että siinä käytetty kulta on ekologista ja eettisesti oikein tuotettua. – Onhan se jalometalleista myös numero yksi. kuja, jotka vaikuttavat ihmisen silmän verkkokalvolla ihastuttavan kutittavasti. – En halua työskennellä pimeydessä. Se on kirjaimellisesti laskeutunut meille alas taivaista
– On hienoa saada etsiä asioita, joita ei ennen ole huomattu ja mainittu, tuoda ne kaikille näkyviksi sekä viedä niitä eteenpäin ja opettaa nuoremmille sukupolville. Kauniita ihmeitä Raimo Snellman on kiitollinen siitä kaikesta, mitä elämä on hänelle antanut. Tämä on oma lahjani elämälle. askel 10/22 60 ~. – Yhdestä kirjasta löysin tiedon, että hän valmisti kyseistä ristiä juuri minun sänkyni paikalla makuuhuoneessani, Snellman kertoo. tehtävien lisäksi myös hyvin henkilökohtainen. KULTAAJAMESTARIT Mikko Snellman ja Raimo Snellman KULTA LUO loistoa paikassa kuin paikassa. Tärkeintä on ollut kohdata ihmisiä ja jakaa elämää heidän kanssaan. Hän kertoo Valamon luostarin kirkon oven yläpuolella olevasta rististä, jonka Ina Colliander on valmistanut. Johdatus on tässäkin kuljettanut ristin äärelle. – Kalkkiviivoilla, elämän illassa pitäisi tehdä vielä jotain merkittävää, ja tämä liittyy itselläni kullan puhtauteen. – Elämä on täynnä kauniita ihmeitä, muistuttaa kultaajamestari Raimo Snellman. Löysin asuntoni yläkerrasta kirjailija Tito Collianderin neljä kirjaa. Ne luettuani ymmärsin, että Tito on asunut vaimonsa Inan kanssa samassa asunnossa. Vuosien jälkeen, lasten aikuistuttua, Snellmanit muuttivat Helsingin Etu-Töölöön. Asunnon aiempi omistaja oli Kati – Tito ja Ina Collianderin tytär! Asunto oli aiemmin ollut hänen äitinsä Inan ateljee. Risti kantaa elämän lepoon. – Asuimme vuosia sitten perheeni kanssa Porvoossa
Howardin tytär Grace ( Catherine Walker) on kiusallisen ahdistava hahmo, joka haluaa hoivata isäänsä ja on kateellinen Annien ja tämän perheen suhteesta Howardiin. Yhä uudelleen ajetaan aina vain kapeammaksi käyvää maaseututietä ikään kuin se olisi elokuvan selkäranka, joka jatkuu Howardin talon pitkänä eteiskäytävänä. Karhumainen merimies ja keijukaismainen Annie mittelevät hetken toisiaan, kunnes löytävät vähitellen rakkauden. Rakkaani merikapteeni on kaunis elokuva. Sekä Gracea että Howardia leimaa kyvyttömyys keskustella ikävistä asioista. FREIJA ÖZCAN Viimeinen rakkaus JAMES COSMO ja Bríd Brennan (oik.) herkkänä rakastavaisena parina. Se muistuttaa siitä, että rakkaus ei katso ikää ja se on jokaisen menneisyyttä vahvempi. Tunteista puhutaan aavan meren äärellä. Se muistuttaa ehkä myös onnellisuuden merkityksestä.. Annie tuo taloon valoa ja naurua, Grace pimeyttä ja hiljaisuutta. Miljöö on hyvin kurinalainen. Siitä rakentuvat elokuvan raamit, joiden sisällä rakkaustarina elää. MENOSSA Elokuva K laus Härön uusin ohjaus Rakkaani merikapteeni on sillä tavalla erilainen verrattuna hänen aiempiin elokuviinsa, että se sijoittuu Irlantiin ja sen näyttelijät ovat irlantilaisia. Tarinan taustalla levittäytyvät vihreän saaren rannikon jylhät maisemat. Vielä enemmän elokuva on tarina isän ja lapsen hankalasta suhteesta ja menneisyyden taakoista, joista on vaikea avautua. Hän saa kodinhoitajakseen niin ikään leskeksi jääneen Annien ( Bríd Brennan). M ak in g M ov ie s 7.10.–4.11. Sen tarina voisi kuitenkin olla totta missä tahansa. ~ 61 askel 10/22. Elokuva kertoo viimeisestä rakkaudesta. Ikääntynyt leskimies Howard ( James Cosmo), entinen merikapteeni, asuu yksin huikean kauniissa paikassa meren rannalla
Älä anna meidän vaipua harmauteen ja synkkyyteen. Asiakaspalvelu Puhelin 020 754 2333 Internet www.kotimaa.fi Sähköposti asiakaspalvelu@kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki Uskoa, toivoa & rakkautta Sa cru m Ko tim aa O y m ak sa a po sti m ak su n Sa cru m -K oti m aa O y Va sta us lä he ty s Tu nn us 50 01 58 2 00 00 3 H EL SIN KI 30 vuotta sitten Missio Volgasta ja uushenkisyydestä LOKAKUUSSA 1992 toimittaja Terho Pursiainen totesi Askelessa: ”Ihmiset ottivat puolet sydämestään ja sijoittivat sen valtioon. (Kati Pirttimaa, kirjasta Rukoilemme toistemme puolesta) askel 10/22 62 ~. Anna lepo pimenevissä illoissa. P A L V E L U K O R T T I Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Kirjailija Leena Huima tiivisti: ”Vaarallisinta kirkon kannalta on, että New Age muistuttaa kristinuskoa, mutta ei ole sitä.” Opettaja Elisabeth Mkungu työskenteli Tansanian luterilaisen kirkon palveluksessa ja huristeli moottoripyörällä kirkon organisoimissa kehitysprojekteissa, joissa muun muassa opastettiin kalan ja viljan viljelyyn. SYKSYN aikana järjestetään luentoja, pienryhmiä, retriittejä ja tapahtumia, tarkemmat tiedot: www.tuomasmessu.fi TUOMASYHTEISÖ ry:n syyskokous to 3.11. ”Monet tajusivat ensimmäisen kerran, että he voivat henkilökohtaisesti tarttua uskoon”, kertoi tapahtuman kansainvälinen johtaja Markku Happonen. Ole kanssamme, kun lehdet putoavat puista ja muuttolinnut lähtevät. Voit osallistua myös Tuomasmessun YouTube-kanavalla tai Radio Dein taajuuksilla. klo 18 Café Agricolassa. Askel seurasi myös mission valmisteluja teknisen tiimin matkassa Volgodonskista Rostoviin. Missio Volga tavoitti 120 000 ihmistä ja välitti evankeliumia, ruokaa, lääkkeitä ja sairaalatarvikkeita. Lohduta, kun kaipaamme lintujen matkaan. PÄIVI PUHAKKA Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi POSTIA ORPOPOJALLE KANTARELLI JA HUNAJA KRUUNAAVAT SIIAN VIUHKA ON TALLIN TOMERA MUMMO TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: LEMMIKKI: Aino Kallas Aino Kallas kaipasi ja kaipasi ja rakasti rakasti Kun Kun postimies postimies tuli lumituli lumikiitäjällä kiitäjällä Energiapulaa Energiapulaa on ollut on ollut ennenkin ennenkin Kati Tervo: Toipumisen tiellä irtonumero 9,50 € 10/22 ELÄMÄNTAITO: KIRJALLISUUSTERAPIA JÄSENTÄÄ MIELTÄ TUOMASMESSUT Helsingissä Mikael Agricolan kirkossa sunnuntaisin klo 18. Tilaan Askel -lehden itselleni lahjaksi Kestotilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Määräaikaistilauksena 12 kk (11 lehteä) 6 lehteä Muutan määräaikaisen tilaukseni kestotilaukseksi Osoitteenmuutos (täytä vanha ja uusi osoite alle) vakinainen alkaen tilapäinen ajalle Lahjatilauksen saaja (Osoitteenmuutoksessa vanha osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilauksen maksaja (Osoitteenmuutoksessa uusi osoite) NIMI OSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA SÄHKÖPOSTI PUHELIN SYNTYMÄVUOSI Tilaushinnat Suomeeen* Kestotilaus 89 € 11 lehteä (12 kk) 54 € 6 lehteä Määräaikaistilaus 99 € 11 lehteä (12 kk) 56 € 6 lehteä *Suomen ulkopuolelle meneviin tilauksiin lisätään postikulut. Sen sijaan että he olisivat istuneet vanhustensa vieressä, he pistivät valtion istumaan sinne.” Taustalla oli Neuvostoliiton romahtaminen ja muuttunut suhde yhteiskuntaan. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Jumala, ilahduta värikkäällä ruskalla. ”Kun kirjailija ja toimittaja suunnittelevat yhdessä kirjaa, kaikista mahdollisista elämän asioista tulee keskusteltua”, kertoi kustannustoimittaja Margit Laininen
Joutsenlampi nähdään 14.–22.12. Esityksen on ohjannut ja käsikirjoittanut Anne Rautiainen. Onnea monien Askelen lukijoidenkin tuntemalle taiteilijalle! petrilaaksonen.net Eläköön Petri! ELOKUVANA TUNNETUKSI tullut ja palkittu Wim Wendersin ohjaama Berliinin taivaan alla pääsi vihdoin ensi-iltaansa Tampereen Työväen Teatterissa 20.9.2022. Uudessa, yli 300 neliön näyttelytilassa pääsee tutustumaan Kunnaksen luomiin maailmoihin. tuovat yli 1000 esiintyjää näkökulmansa kirjallisuuteen. Esillä on myös tarkkoja lyijykynäja värikkäitä vesiväriluonnoksia. alkaen Mauri Kunnas Espoossa ELOKUUSSA 60 vuotta täyttänyt Petri Laaksonen on juhlakiertueella eri puolilla Suomea. Ikävä kotiin Kuvataide Teatteri Kirjallisuus Tanssi Musiikki HELSINGIN KIRJAMESSUJEN ohjelmajohtaja Ville Blåfield Enkelit laskeutuvat Tampereen taivaalle Koivu ja tähti ~ 63 askel 10/22. On myös mahdollista kokeilla vaikkapa merirosovon elämää. Hyvinkäällä, Jyväskylässä, Mikkelissä, Lahdessa, Helsingissä, Turussa, Lappeenrannassa, Tampereella ja Oulussa. Näyttely avataan 7.10. Messut osuvat sopivasti myös koulujen syyslomien aikaan. Eläköön elämä – 60 vuotta Pohjantähden alla -konserteissa kuullaan tuttua tuotantoa vuosikymmenten ajalta sekä tuoreen Timanttia-levyn kappaleita. Nämä tunnelmat näytelmä tulkitsee unenomaisesti, teatterin keinoin. Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5, (Tapiola), 7.10. Joka päivä voi liittyä myös lukupiiriin, jossa esimerkiksi 27.10. ”Meidän on kyettävä viisaampaan, laadukkaampaan ja rakentavampaan keskusteluun”, toteaa ohjelmajohtaja Ville Blåfield. Lapset voivat leikkien ja lukien tutustua kirjoista tuttuihin ympäristöihin. Kunnaksen henkilötarinaa sekä kirjojen syntyprosessia esitellään näyttelyhuoneissa. Kyseessä on teoksen ensimmäinen suomalainen näytelmäversio, jonka ensi-iltaa jouduttiin siirtämään kahteenkin kertaan. kirjamessut.messukeskus.com Keskustelevat kirjamessut MAURI KUNNAKSEN elämäntyö saa pysyvän kodin näyttelykeskus WeeGeellä Espoossa. ja se esittelee tunnetun kirjailijan ja taiteilijan laajaa tuotantoa. Carl Knifin ohjaama ja koreografioima teos on osa Vaasan kaupunginteatterin 80-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa, ja se on suunnattu nuorille ja aikuisille. Berliinin muurissa on jo halkeamia, eletään kylmän sodan viime hetkiä. klo 13.30 Enni Mustosen Tekijästä. Lapsille ja koululaisille on oma alue, Messukeskuksessa kiertelee Lastenkirjastoauto, ja Elastisen kanssa pääsee riimittelemään räppiä. ttt-teatteri.fi Enkelit THE UKRAINIAN National Ballet of Odessa tulee joulukuussa ensivierailulle Suomeen. Odette-Odilen roolin tanssii Iryna Khandazhevskaya ja prinssi Sigfridinä nähdään Aleksey Knyazkov. Runsaassa tarjonnassa on haastatteluja, esittelyjä sekä tänä vuonna kannanottoja hyvän debatin puolesta. Iskelmiä, hengellisistä musiikkia ja klassikkorunoilijoiden tuotantoa säveltäneen lauluntekijän syksy päättyy joulukonsertteihin. Jos eivät osu, Messukeskus on hyvä vierailukohde luokille. Näyttely on tarkoitettu kaikenikäisille. Yhä ajankohtaisessa tarinassa eletään isovihan aikaa, etsitään ja kaivataan kotia. Joutsenlampi SAKARI TOPELIUKSEN satu Koivu ja tähti saapuu Vaasan kaupunginteatteriin tanssillisena tulkintana 22.10. Enkelit lohduttavat murtuneita berliiniläisiä. HELSINGIN KIRJAMESSUILLA 27.–30.10. klo 15.00 keskustellaan lukijoiden ja Hannu-Pekka Björkmanin kanssa hänen kirjastaan Metsä ei kuule neuvojani ja 29.10
Sähköpostilla: askel.toimitus@kotimaa.fi NIMI OSOITE PUH. RISTIKKO 6/2021 RISTIKKO 10/2022 La at in ut M ar tt i Rä ik kö ne n OIKEAN RATKAISUN lähettäneiden kesken arvomme kirjapalkinnon! LÄHETÄ AVAINSANAT tai koko ratkaisu 14.10. mennessä: Askel, Ristikko 10/2022, PL 279, 00131 Helsinki. askel 10/22 64 ~ askel 10/22 64 ~
Henkilöt, jotka haluavat vastata sinulle, lähettävät kirjeensä toimitukseen, josta ne postitetaan sinulle viikoittain Askelen kuoressa avaamattomina. Osoite: Kirjeenvaihtoilmoitus, Askel, PL 279, 00131 Helsinki. Olen melko taitava käsistäni, vähän puutarhurikin. Ihmisessä arvostan sisäistä kauneutta enemmän kuin ulkoista. Vastanneiden kesken arvotaan palkinto. Kuvan voit lähettää halutessasi. Onnea! KIRJOITA KORTIN tai sähköpostin otsikoksi Paras juttu, kerro suosikkisi otsikko ja liitä mukaan nimesi ja osoitteesi. Palkinnon voitti Marjut Laakso. Lähetä vastaus 14.10. Etsin ystävää vapaasta alle 73 v naisesta. Musiikki, piano, pitkät kävelylenkit ja eläimet ovat lähellä sydäntä. Oletko oma nallekarhuni 10250 OLEN 60-V mies keskisestä Suomesta. Voit kirjoittaa rannikoltakin tai vaikka Ruotsista. Olen suvaitsevainen ja empaattiseksi minua myös kutsutaan. Olemme raittiita tai kohtuukäyttäjiä. KUN HALUAT vastata kirjeenvaihtoilmoitukseen: Kirjoita kirje nimimerkille ja lähetä osoitteeseen Askel / Kirjoita minulle, PL 279, 00131 Helsinki. Leski tai muuten yksin. Hengellisten asioiden lisäksi olen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista laidasta laitaan. Lehden paras juttu OLEN 73-VUOTIAS leskinainen Päijät-Hämeestä, ikääni nähden kuitenkin hyvin säilynyt. Toivon saavani kirjeen sinulta, noin 30–45-vuotias, yksinäinen, kiltti, uskova mies. Olisi mukava löytää ystävä näinä epävarmoina aikoina. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Mediamyynti: ~ 65 askel 10/22. Kaksin syksyyn 10251 OLEN YKSINÄINEN, nelikymppinen, alkuvuodesta uskoon tullut nainen Etelä-Suomesta, Varsinais-Suomen alueelta. Olen siirtymässä eläkkeelle. Ristikko 9/2022 KIRJOITA MINULLE PALKINNON VOITTI Marja-Leena Markkanen Suonenjoelta. Ota yhteyttä, kerron lisää! Luotettava 10253 HYÖDYNNÄ TURVALLINEN MEDIA Lehti ilmestyy vielä kaksi kertaa tänä vuonna Nro 11 (4.11.) Testamentti ja perintö Ilmoitusvaraukset 13.10., aineistot 18.10. Kristallivirta 10252 LAHDESSA ASUVA, hyvin toimeentuleva, terve ja liikunnallinen leskimies haluaa tutustua naiseen. Harrastan luontoa. Olen enemmän syvällinen kuin pinnallinen, tunteellinenkin luonne. Laita rohkeasti postia tulemaan. Liitä maksettu pankkisiirtokuitti tai kopio siitä kirjeeseen. Autoilen ja luen. Etsin n. Eräretkiä olisi mukava tehdä kaksin. Varaudu odottamaan vähintään kuukausi. Viite 60503. LÄHETÄ LYHYEHKÖ kirjeenvaihtoilmoitus (maksimi 50 sanaa) nimimerkillä, nimelläsi ja osoitteellasi varustettuna. Numeron 9/2022 parhaiksi lukijat äänestivät Päivi Arvosen kirjoittaman ja kuvaaman jutun kurkikuiskaaja Jouko Alhaisesta sekä Virpi Kirves-Torvisen kirjoittaman ja Jukka Granströmin kuvaaman Martti Suosalon haastattelun. Harrastan käsitöitä, lukemista ja pienimuotoista kuntoilua. Nro 12 (2.12.) Joulu Ilmoitusvaraukset 10.11., aineistot 15.11. ILMOITUKSET LYHENNETÄÄN tarvittaessa ja julkaistaan saapumisjärjestyksessä. Vastauskirjeet postitetaan viikoittain ilmoittajille. mennessä osoitteeseen Paras juttu, Askel, PL 279, 00131 HKI. Maksa summa Sacrum-Kotimaa Oy:n tilille FI70 1794 3000 0133 69. KIRJOITA MINULLE KUN HALUAT oman ilmoituksen Askel-lehteen: Kirjeenvaihtoilmoituksen hinta on 25 € kotimaasta, Pohjoismaista ja Baltiasta, muista maista 30 €. 65–79-v miestä sielunkumppaniksi. Merkitse kuoren vasempaan ylänurkkaan ilmoituksessa mainittu nimimerkki ja numero
RA N S KA S S A K E H I T E T T I I N pari vuotta sitten BeReal-sovellus, jota on tänä vuonna ladattu ahkerasti maailmalla. Varmaan siihen liittyy myös suuri kassavirta rajatulle ryhmälle. No, kahdessa minuutissa tarmokkain ehtii vaikka siivota olohuoneen, nyppiä kuihtuneet ruusut ja loppuajalla kulmakarvat. Rajaamalla kameran linssille taideteoksen, siitä huomaa kiinnostavan yksityiskohdan. Lähetän kuvan WhatsAppissa ystäville. Ei suurta liekkiä, ei koko maiseman valaisevaa roihua, ei keinovaloja, vain pieni liekki. Keskustelu jatkuu sisällä, pöydissä, pimenevissä illoissa, rajatuissa tiloissa, maailman kuitenkin avartuessa. Kun sanoo ”ei” turhalle, on tilaa sanoa ”kyllä” arvokkaalle ja oikeasti viihdyttävälle. Joskus se on susi lammasten vaatteissa tai mummona. Saparoita saa kuvata, mutta kasvojen päällä on vaaleanpunainen sydän. PIENET TULET askel 10/22 66 ~ R ajaan takapihalta puhelimen ruutuun lapsenlapsen herkän nimikkoruusun, joka syksyn alussakin työntää uutta nuppua. Sitä ihastellaan. Vietimme kesän lopussa 34-vuotishääpäivää. Lapsenlapsen vanhemmat ovat tehneet selvän rajauksen: hän ei esiinny esimerkiksi Facebookissa kasvokuvissa. Sovellus on oikealla asialla. Pienet tulet. Myös iän myötä kutsut ovat vähentyneet, ei tarvitse enää itse sanoa kovin usein ”ei”. RAJAAMINEN MYÖS kannattaa. Rajauksen ulkopuolelle jää muumiotautia poteva omenapuu ja istutusalue, jolla törröttää tarha-alpin varsi, kolme kuukautta sitten kukkinut pioni ja hyvin menestynyt rikkaruohoviljelmä. Jaksamistaan voi suojella sanomalla välillä ”ei” menemiselle ja ”kyllä” olemiselle – vaikka itsekseen tai perheen kanssa tai sen muumiotautisen omenapuun alla. Kun sanon ”kyllä” sisäiselle maailmalle, siellä on avaraa ja inspiroivaa, esimerkiksi lukiessa innostavaa tekstiä, rukouksessa, pihakeinun rauhoittavassa liikkeessä. TEKSTI JA KUVAT PÄIVI PUHAKKA • ASKELEN TOIMITUSSIHTEERI Kirjoitan tällä palstalla toivosta, uusista aamuista, pienistä tulista pimeässä, valosta, joka näyttää polun pään vaikka yhden kipinän ja askelen ajan. Keinun pehmusteet viedään varastoon. Paras hetki syntyi pihakeinussa keskustellen, miten olemme matkan varrella muuttuneet. Mutta myös keskustelussa siinä keinussa tai ystävän kahvipöydässä kesän viimeisenä päivänä. Silloin ihailin sosiaalisia ja valoisia ”sangviinikkoja”. Somessakin kaivataan ja vaaditaan aitoutta, mutta kuvankäsittelyllä, rajaamalla näkymä ja naama mieleiseksi, jättämällä nimen pois tai esiintymällä väärällä nimellä, iällä, asemalla ja sukupuolella, voi olla hyvin unreal, feikki, olento, jota ei ole olemassakaan. Kun vauhti kiihtyi niin, etten itse pysynyt perässä, olin kiitollisempi jokaisesta peruutuksesta ja siirrosta kuin kutsusta. Lapselle voi tarjota jotain paljon rikkaampaa kuin rajaton ja hallitsematon somemaailma, jossa hänellä saatetaan jopa rahastaa. TAKAPIHALLA PEITTELEN kauniin ruusun huolellisesti tulevaa kasvua suojaamaan. Päivittäin se muistuttaa olemaan real, aito, tosi. Sanoin, että olen enemmän oma itseni sisäänpäin kääntyneenä ja hyväksyn sen nyt paremmin kuin nuorena. Sitten korona hiljensi kalenterit. Appi antaa sinulle kaksi minuuttia aikaa kuvata itsesi ja ympäristösi siinä tilassa kuin se on, kaunistelematta. Rajattu maailma Jaksamistaan voi suojella sanomalla välillä ”ei” menemiselle ja ”kyllä” olemiselle.
Gallen-Kallelan ”Ensi opetuksen” rajaaminen vie huomion tyttöön. kkunakin rajaa ja kehystää lapsen ja aikuisen maailmaa.. ~ 67 askel 10/22 RAJAAMINEN tuo esille olennaisen
Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 020 754 2333 . + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tarjous on voimassa 31.12.2022 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Hyvän elämän erikoislehti Tilaa Askel-lehti 4 kk Saat lahjaksi Oliivipuu avaimenperän 4 kk + tilaajalahja yhteensä VAIN 35 35 € € (ovh yht. asiakaspalvelu@kotimaa.fi Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 6,9 snt/min. Lahja toimitetaan, kun tilaus on maksettu. 44,90 €) Tilaus on määräaikainen 4KK+RKA35 Reilun Kaupan avaimenperä. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen