Uskoa, toivoa & rakkautta irtonumero 9,50 € 10/22 askel.fi askel.fi POSTIA ORPOPOJALLE KANTARELLI JA HUNAJA KRUUNAAVAT SIIAN VIUHKA ON TALLIN TOMERA MUMMO TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: LEMMIKKI: Aino Kallas Aino Kallas kaipasi ja kaipasi ja rakasti rakasti Kun Kun postimies postimies tuli lumituli lumikiitäjällä kiitäjällä Energiapulaa Energiapulaa on ollut on ollut ennenkin ennenkin Kati Tervo: Toipumisen tiellä ELÄMÄNTAITO: KIRJALLISUUSTERAPIA JÄSENTÄÄ MIELTÄ
Kaikki laulut ovat uusia, sanoittajina mm. Eero Huovinen on yksi näkyvimmistä ja rakastetuimmista piispoistamme. 10 erilaista korttia, 2 kutakin, yhteensä 20 korttia. Miten kohdata kadun miehet ja naiset, papit, poliitikot ja paavit. Kutsumuksensa ydintä Huovinen ei ole halunnut unohtaa: Miten puhua Jumalasta ja hänen armostaan. Laulut kertovat siitä, kuinka sydän murtuu, mutta rakentuu Jumalan sylissä hiljalleen uudeksi. ”Toivon että tämä levy ravitsee ja rohkaisee sinua elämään täysillä juuri sinun näköistäsi elämää” – Petri Laaksonen 20,00 (21,90) Petri Laaksonen Timanttia Iki-ihanat joulukortit Martta Wendelinin kauneimmat joulukortit. Anna-Mari Kaskinen, Heikki Salo ja Teppo Nuorva. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. 020 754 2350 LAAJAN VALIKOIMAN KRISTILLINEN KAUPPA Eero Huovinen Sielujen puolustaja – Piispana Helsingissä ”On enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä meitä erottaa.” Muistelmissaan Huovinen kertoo persoonallisella tavallaan, millaista oli toimia piispana Helsingissä. Hänen piispakauteensa osui kansakuntaa järkyttäneitä tragedioita ja kirkkoa repiviä kiistoja. 23,00. Yliopistolta kirkkoon siirtynyt mies joutui vaikeiden haasteiden eteen. 25,90 (34,00) WSOY Eero Huovinen Janna Paasonen Sun aika cd – Surun ja lohdutuksen lauluja Riipaisevan kaunis albumi, joka koostuu kolmestatoista koskettavasta surun ja lohdun laulusta. 20,00 (21,90) JANNA PAASONEN Sun aika Petri Laaksonen Timanttia cd Elämä, toivo ja rakkaus – niistä tämän levyn laulut on tehty. Levyn laulut ovat syntyneet oman lapsen kuoleman jälkeen ja kertovat menetyksen piirtämistä jäljistä; syvästä surusta ja viiltävästä kivusta, mutta myös toivosta, luottamuksesta ikuiseen elämään ja rakkaudesta, joka ulottuu ajan taakse
Laulut kertovat siitä, kuinka sydän murtuu, mutta rakentuu Jumalan sylissä hiljalleen uudeksi. Yliopistolta kirkkoon siirtynyt mies joutui vaikeiden haasteiden eteen. Hänen piispakauteensa osui kansakuntaa järkyttäneitä tragedioita ja kirkkoa repiviä kiistoja. 56 Raim o Snellman kultaa kirkoissa ja vallan saleissa Ja an i Fö hr ~ 3 askel 10/22 ~ 3 askel 10/22. Aikakausmedia ry:n jäsen. 020 754 2350 LAAJAN VALIKOIMAN KRISTILLINEN KAUPPA Eero Huovinen Sielujen puolustaja – Piispana Helsingissä ”On enemmän sitä, mikä meitä yhdistää, kuin sitä, mikä meitä erottaa.” Muistelmissaan Huovinen kertoo persoonallisella tavallaan, millaista oli toimia piispana Helsingissä. Sisältömyyntipäällikkö Riikka Kettunen, 0400 860 862. 040 522 0566 TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Freija Özcan p. 25,90 (34,00) WSOY Eero Huovinen Janna Paasonen Sun aika cd – Surun ja lohdutuksen lauluja Riipaisevan kaunis albumi, joka koostuu kolmestatoista koskettavasta surun ja lohdun laulusta. Levyn laulut ovat syntyneet oman lapsen kuoleman jälkeen ja kertovat menetyksen piirtämistä jäljistä; syvästä surusta ja viiltävästä kivusta, mutta myös toivosta, luottamuksesta ikuiseen elämään ja rakkaudesta, joka ulottuu ajan taakse. 23,00 SISÄLLYS 10/22 Uskoa, toivoa & rakkautta 5 Pääkirjoitus ja toimittajalta 6 Ukko-koira avartaa Kati Tervon maailmaa 14 GABRIELIN KEITTIÖSSÄ paistuu taivaallinen siika 21 ELÄMÄNTAITO: Kirjallisuusterapiaa 24 JUHA TANSKA: Kuuntele, mitä sanat tekevät 26 Waltari innoitti Päivi Storgårdin reilaamaan 32 RUKOUS: Mikä on turvallinen tila. Toimitusjohtaja Kati Kinnunen MEDIAMYYNTI Myyntipäälliköt Juha Kurvinen, 040 665 5983, Pirjo Teva, 040 680 4057. Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin. Kutsumuksensa ydintä Huovinen ei ole halunnut unohtaa: Miten puhua Jumalasta ja hänen armostaan. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu. Toimitus vastaa ainoastaan tilatuista jutuista ja kuvista. Ilmoitustrafiikki Lisbeth Sarkkinen, 040 750 5508. Kaikki laulut ovat uusia, sanoittajina mm. Askel painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. 10 erilaista korttia, 2 kutakin, yhteensä 20 korttia. Eero Huovinen on yksi näkyvimmistä ja rakastetuimmista piispoistamme. 20,00 (21,90) JANNA PAASONEN Sun aika Petri Laaksonen Timanttia cd Elämä, toivo ja rakkaus – niistä tämän levyn laulut on tehty. Kotimaa Oy:n tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisterilain puitteissa. 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUSTANTAJA Sacrum-Kotimaa Oy. 040 683 8431 TOIMITUSSIHTEERI Päivi Puhakka p. Askeleen jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Anna-Mari Kaskinen, Heikki Salo ja Teppo Nuorva. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. ”Toivon että tämä levy ravitsee ja rohkaisee sinua elämään täysillä juuri sinun näköistäsi elämää” – Petri Laaksonen 20,00 (21,90) Petri Laaksonen Timanttia Iki-ihanat joulukortit Martta Wendelinin kauneimmat joulukortit. 34 Aino Kallas: Viro oli kohtaloni 38 Uutuuskirjoja 40 Viuhka on 450-kiloinen mummo 42 Lukijat kertovat lukutottumuksistaan 43 TEEMU RINNE: Tuikku äidille 44 Mikko Aikio lähti isänsä Posti-Matin jäljille 48 LAURA HONKASALO: Velvollisuus ohjasi 1800-lukulaisia 50 ”Sammuta valot – säästä sähköä” 54 Hehkuva HETKI LUONNOSSA 64 Ristikko 65 Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää 66 PIENET TULET: Rajallisesti aito 29 Maija Paavilainen: Mielikuvituksen voima Uskoa, toivoa & rakkautta askel.fi askel.fi POSTIA ORPOPOJALLE KANTARELLI JA HUNAJA KRUUNAAVAT SIIAN VIUHKA ON TALLIN TOMERA MUMMO TEEMU RINNE: GABRIELIN KEITTIÖSSÄ: LEMMIKKI: Aino Kallas Aino Kallas kaipasi ja kaipasi ja rakasti rakasti Kun Kun postimies postimies tuli lumituli lumikiitäjällä kiitäjällä Energiapulaa Energiapulaa on ollut on ollut ennenkin ennenkin Kati Tervo: Toipumisen tiellä irtonumero 9,50 € 10/22 ELÄMÄNTAITO: KIRJALLISUUSTERAPIA JÄSENTÄÄ MIELTÄ 16 Mikko Pyhtilä: Jumala on Ka nn en ku va : Ju kk a Gr an st rö m PÄÄTOIMITTAJA Mari Teinilä p. Miten kohdata kadun miehet ja naiset, papit, poliitikot ja paavit. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi, sähköpostit etunimi.sukunimi@kotimaa.fi LUKIJAMÄÄRÄ 60 000 (KMT 2021) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, ISSN 0780-9972. 040 067 4817 KOLUMNISTIT Laura Honkasalo, Maija Paavilainen, Kati Pirttimaa, Teemu Rinne, Juha Tanska ja Harriet Urponen TAITTO Gun Damén KUVANKÄSITTELY Jukka Granström OSOITE Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki, Postiosoite: PL 279, 00131 Helsinki SÄHKÖPOSTIT askel.toimitus@kotimaa.fi, etunimi.sukunimi@kotimaa.fi KOTISIVU www.askel.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET p
Kun maa, vesi ja sisin jäätyvät, rakenna silta talven yli. Anna meille harmaan pilvipeitteen alle lämpö, läheisyys ja toivo. ALUKSI SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 4.11.2022 Pi xa ba y Taivas kaartuu kaarisiltana veteen. PÄIVI PUHAKKA Rukous askel 10/22 4 ~
Isoisoäitiä, jolla oli huumorintajua. PÄÄKIRJOITUS Toimittajalta Askel lokakuussa 2022 Vanhaa naista kannattaa kuunnella V iime viikkoina olen ajatellut paljon 96-vuotiaana kuollutta naista. Häntä, joka teki velvollisuutensa. Ihmistä, joka sai voimaa henkilökohtaisesta kristillisestä vakaumuksestaan, mutta ei arvottanut muita ihmisiä heidän uskonsa mukaan. Neljän lapsen äitiä, joka matkusti paljon ja piti hyviä puheita. Niin loistavia ovat esimerkiksi hänen arkaaista balladityyliä viljelevät virolaisaiheiset teoksensa Reigin pappi ja Sudenmorsian. Kallaksen tuotantoa moni tuntee. Mari Teinilä päätoimittaja, Askel TÄMÄN LEHDEN sivuilla 34–37 on Tarjariitta Lehtolan juttu suomalais-virolaisesta kirjailijasta ja kulttuurihenkilöstä Aino Kallaksesta. Vaikka täällä on monta asiaa erittäin hyvin, suhteessa vanhoihin ihmisiin Suomi on kehittyvä maa. Puolisoita, leskiä, naimattomia, kummitätejä, isoäitejä. Oppia ikäihmisten kunnioittamisesta voisi ottaa monista Afrikan maiden eri kulttuureista. Vanhoja naisia, jotka sotimisen sijaan pitävät tätä maailmaa pystyssä rakastamalla, rukoilemalla ja ruokaa laittamalla. KUNINGATAR ELISABET II:N ja oman äitini innoittamana olen ajatellut maailman kaikkia iäkkäitä naisia. Ne peittyivät Viron valloittaneen julman ja ihmisyyden vastaisen neuvostovallan punaiseen hämärään, joka vei kirjailijan kahden lapsen hengen, vangitsi tyttärien miehiä ja ajoi jäljelle jääneen perheen pakolaisiksi Ruotsiin. Silti ikääntyessään suomalainen nainen muuttuu usein ympäristölleen näkymättömäksi. Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen pohtii, miten historia toistaa itseään. Ikään kuin ihmisellä ei olisi 75 vuotta täytettyään kuuntelemisen arvoisia mielipiteitä tai näkökulmia. On niin surullista ja kovin vaarallista, että ”kansojen vankilaksi” ja ”kansojen hautausmaaksikin” luonnehdittu idän imperiumi pyrkii edelleen laajenemaan ja alistamaan – ja pakenemaan näin myös omia väistämättömiä muutoksiaan. Äitini elämänasenteesta ja -vaiheista löydän paljon yhtäläisyyksiä 96-vuotiaana muutama viikko sitten kuolleeseen kuningatar Elisabet II:een, vaikka toki heidän elämänsä olivat täysin erilaisia. Tätä olen itsekin saanut elää todeksi. ~ 5 askel 10/22. Aino Kallas palasi Suomeen vasta 1953. Sen sijaan Kallaksen ja hänen perheensä elämän traagiset loppuvaiheet usein unohdetaan. Nytkin tällä hetkellä eri puolilla maailmaa. ETELÄPOHJALAISEN SANONNAN mukaan viisaus asuu vanhoissa naisissa. Silloinhan niitä vasta onkin. Näin tehdessäni olen ajatellut omaa äitiäni, joka menehtyi neljä vuotta sitten 96-vuotiaana. Vuosiltaan rikas ihminen muuttuu myös yhteiskunnassa näkymättömäksi esimerkiksi siinä suhteessa, ettei häntä oteta enää mukaan mielipidekyselyihin tai gallupeihin. Pukeutui tyylikkäästi ja laitatti hiuksensa kauniisti
Meillä on kuitenkin oma tavallinen arkemme, jota elämme täysillä, sanoo Kati Tervo. askel 10/22 6 ~. – OLEN kyllä Jari Tervo fani. Ihailen hänen tapaansa työskennellä ja keskittyä
TEKSTI: MARI VAINIO • KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM ~ 7 askel 10/22. Eikä kyseessä ole aviomies Jari Tervo vaan koko perheen rakastama koira. Apuna tervehtymisessä on ollut rakas Ukko. Ukko on ykkönen Kirjailija Kati Tervon elämä pysähtyi kaksi vuotta sitten, kun hän joutui selkäydinkasvaimen poistoleikkaukseen. Ukko on ykkönen
Myöhemmin niitä tuli jo kaksi päivässä. Olin siitä elämälle vähän kitkerä. – En tiennyt, voinko edes hoitaa rakasta lemmikkiä tulevaisuudessa. Juuri silloin pieni koiranpentu oli suuri ilo. Miksi juuri nyt. Leikkaus ajoittui keskelle kesää. – Pikku koiramme seurasi parvekkeelta tarkkaan menoani. Kuvaus siirtyi useammalla kuukaudella eteenpäin. – Ukko-koiran äiti Martta sai yhdeksän pentua. Helsingin Messuhallin koiranäyttely ja borderstandi vakuuttivat pariskunnan kuitenkin lopullisesti. Leikkausta valmisteltiin huolella. Se kun oli hänen tietämättään kytenyt kehossa vuosikymmenet. Hän tutki rotuja ja ihastui erityisesti borderterrieriin. Kun siitä pääsin eroon, hyväksyin tilanteeni. Hyvänlaatuisen kasvaimen löytymistä selkäytimestään juuri silloin Kati pitää lähes lottovoittona. Se vei ajatukset hetkeksi muualle. nikama Jo vuosia jalat olivat tuntuneet hitailta ja kömpelöiltä, toistuntuisilta kuten Kati Tervo kuvailee. Koronan vuoksi hoitoon pääsy oli jälleen hidasta, toiminta kirjaimellisesti ontuvaa. – Niin kauan kun olin sairaalassa, sain tukea hoitajilta ja lääkäreiltä. Pikku koira kannusti Masennukseen ei Kati Tervo suonut itsensä vaipua. Sain faktoja, jotka olivat minulle tosi tärkeitä. Faktat olivat tärkeitä Aluksi Kati sai kantaa tiedon totaalisen yksin. Epätietoisuus oli prosessissa pahinta. Kasvain kun oli ylhäällä, 7. – Sairauteni löytyessä Ukko oli ollut meillä vasta muutaman viikon. Olin odottanut koiraa kauan. – Puhelu tuntui taivaallisen ihanalta. Lopulta sairaalan viestit leikkauksesta alkoivat tihentyä. Mikäli tila huononisi, olisi poliklinikalle olemassa avoin kutsu. Pystyin kuvittelemaan sen meille. Kuvattiin vahingossa 7. Olin maalla vain oman, jatkuvasti yhä voimallisemmin kulkevan mielikuvitukseni kanssa. Se oli ihanan kannustavaa. Päinvastoin. Sain puhua ammattilaisen kanssa. Vihdoin olisi aikaa koiralle. Fysiatri laittoi lähetteen magneettikuviin, mutta koronan pirulainen hidasti sinne pääsyä. Onneksi niin. Pahan edessä sai kuitenkin kiitollisena nöyrtyä. Kun aika vihdoin järjestyi, kuvattiin vahingossa myös vähän kaularankaa. Hän vastasi kysymyksiin, joita kävin yksin läpi. askel 10/22 8 ~. kaulanikaman kohdalla. Jonkin ajan kuluttua neurokirurgi soitti Töölön sairaalasta ja kertoi, ettei potilasta ole unohdettu. Kuvittelin kaikkea, pelkäsin pahinta. – Kerran rapsuttelin Pekka Poudan samanrotuista koiraa aamutelevisiossa vieraillessani. Elämäni päättyy tähän. Kati alkoi manipuloida miestään, joka ei heti innostunut rodusta. Lepoa, sinnikkyyttä ja rollaattoria tervehtyminen kuitenkin vaati. Mutta siihenkin liittyi huoli. Tuntui, että kauan odotettu vauva tuli perheeseen, Kati kertoo. Hän kertoo vuosia vaivanneesta kylkikivusta, jonka päätti lopulta tutkituttaa. Kirurgi antoi potilaalle myös puhelinnumeronsa. – Jos kasvainta ei olisi löydetty, kävelykykyni olisi romahtanut ja olisin joutunut pyörätuoliin. Kaupungissa kierros korttelipihan ympäri rollaattorin kanssa aloitti kuntoutuksen. Näin saimme tavallista nopeammin oman pentumme. Nyt olisi aikaa ulkoilla ja harrastaa yhdessä koiran kanssa. Miksi en saanut täysillä nauttia uudesta perheenjäsenestä. Mitä jos en toivu. Poika Kalle oli muuttanut omilleen, Jari Tervo oli juuri saanut valmiiksi Vesa-Matti Loirin elämäkerran. – En tavannut lääkäreitä. Sain katsoa energistä koiraa ja unohtaa välillä oman oloni. Poikani Kallekin piti siitä, koska se ei ole ulkonäöltään liian söpö. Koira oli vuosia Kati Tervon haaveena
Sitä oli aluksi komennettava ja tutkittava, oltava vähän varuillaan. Sain katsoa koiraa, sen energiaa ja välillä unohtaa oman oloni. Jotkut tiedot kir– KUN Ukko tajusi, ettei minua voi lähestyä, se kävi nuolemassa rollaattorin pyöriä. Minun piti olla varovainen. Se oli liikuttavaa. Huono arpajaisonni Viime keväänä, lähes kaksi vuotta leikkauksen jälkeen, Kati Tervo kävi lääkärin kanssa läpi vointiaan. – Kun Ukko tajusi, ettei minua voi lähestyä eikä minun kanssani voi nukkua, se kävi nuolemassa rollaattorin pyöriä. ~ 9 askel 10/22. Myöhemmin rakas koira hyppäsi sohvalle emännän jalkoja lämmittämään. Rollaattori oli kuitenkin Ukko-koiralle kumma kapistus. Se oli liikuttavaa. Se vaati muutaman haukahduksenkin. Haavaan ei saanut tulla bakteereja. – En saanut aluksi kumartua tai nostella mitään, koira ei saanut nuolla minua. – Olin Ukolle tärkeä, vaikka emme voineet toimia kuten ennen
– Sanoin lääkärille, että sairauteni vuoksi en ole itkenyt kertaakaan. Elämä sotkeutui. askel 10/22 10 ~. – On minussakin äkkipikainen puoKirjan päähenkilö on itseoikeutetusti Ukko, villi ja hellä, velmu ja lämmin perheenjäsen. Eteenpäin täytyy mennä hammasta purren. Kaunistelin tilaani, vaikka olo olikin usein voipunut. – Olen välillä ihmetellyt sitä, kuinka rauhallisesti olen voinut suhtautua esimerkiksi leikkaukseen ja pitkään toipumiseen. Kivut voivat joskus vallata arkea liikaa. Kati kertoo kyllä olleensa välillä vihainen. En voi syyttää itseäni. En halunnut käyttää sanaa syöpä, jottei hän pelästy ja huolestu. – Voin kuitenkin kotioloissa mennä lepäämään, kun siltä tuntuu. Tervo iloitsee omasta mielenrauhastaan. Tämä ei ole elintapasairaus eikä perinnöllinen tauti. Se kun on monesti ollut tae elämässä selviytymiselle. Olo kun on joskus edelleen vaivalloinen. Silloin Kati sanoo nöyrtyneensä kunnolla ensimmäistä kertaa elämän edessä. paisivat. Vuosi meni siinäkin. – Poikani Kalle oli silloin vielä aika pieni. Kävely ei koskaan palaisi aivan ennalleen. Voimat oli hoitojen jälkeen löydettävä uudestaan. Kati Tervo ei kuitenkaan suostu ajattelemaan sitä aktiivisesti. Levätään yhdessä. Minulle on vain käynyt arpajaisissa huono onni. Kati Tervo kertoo yhteishaastattelusta miehensä kanssa, jossa Jari Tervo kiitti vaimonsa tyyneyttä. Nöyrryin elämän edessä Sairasteluun Kati Tervo sai tottua jo yli kymmenen vuotta sitten sairastuttuaan rintasyöpään vuonna 2010. Niitten taakse on joskus liian helppo käpertyä. 25 kertaa sädehoitoa otti voimat. Mies ja koirakin ovat ottaneet saman tavan. Kirjan kirjoittamisen siirtyminen vähän katkeroitti. – Onneksi se oli helpointa laatua, selvisin leikkauksella ja sädehoidolla. – Olin juuri silloin kirjoittamassa ensimmäistä romaaniani. Olisi mukava jaksaa tehdä asioita kuin ennen. Kipuja ja mielenrauhaa Kivuton ei keho ole vieläkään
Pitkä toipumiseni vaikeasta sairaudesta on luonnollinen osa kertomustamme ja yhteistä elämää koiran kanssa. Emme ole aina toisillemme läsnä, kun pohdimme kirjojamme ja omia tehtäviämme. Ihailen hänen tapaansa työskennellä ja keskittyä. Siihen on myös syynsä. Hän osasi säilyttää tyyneytensä melskeenkin keskellä. – Jarin työt vetävät hänet välillä pois kotoa, hän on mietteissään. Kuntoutuminen on ollut ykkösasia. Kati Tervo kertoo, että nuorempana oli joskus kiusallista olla Jarin vaimo. Kati Tervo muistuttaa, että vanhempanakin voi ottaa koiran. Tänä päivänä pariskunta on julkisuuden kanssa sinut. Se on ollut vakaa oma päätös. – Rauhallisuus on synnyinlahjani, osa äidiltäni perittyä mentaliteettia. ~ 11 askel 10/22. Onneksi huumori auttoi niissäkin tilanteissa. leni, mutta se leimahtaa äärimmäisen harvoin. Meillä on kuitenkin oma tavallinen arkemme, jota elämme täysillä. Elämän riemu vie mennessään ja emännän vähän huterat jalat saavat nauttia villistä menosta – ukkojen vierellä, rauhassa ja rakkaudessa. Villit ja huterat jalat Kuukaudet maalla mökillä Ukon kanssa ovat olleet täynnä riemua ja vapauden huumaa. Elämää voi katsoa pienen koiran silmin. – KOIRA vaatii ehdotonta sitoutumista perheeltään, Kati Tervo muistuttaa. Kun olen väsynyt, nälkäinen ja asiat kasaantuvat liikaa samaan kasaan, saatan kivahtaa. – Kun hän lähti pois Iltasanomista, työkaverit tekivät hänelle t-paidan, jossa luki: ”Olen Kati Tervon aviomies”. Yhteiset 35 vuotta ovat olleet värikkäitä ja mielenkiintoisia mutta: – Minä olen minä ilman miestäkin! Olen kyllä Jari Tervo fani. Se avaa maailmaa, elämää ja ihmisyyttä aivan uudella tavalla. Välillä olen sitä itsekin. Minä olen minä ilman miestäkin Tunnetun kirjailijan rinnalla Kati Tervo sanoo olevansa aina oma itsensä. Koiraperheen kirja Tänä syksynä pariskunnalta ilmestyi ensimmäinen yhteinen kirja – Ukosta tietysti! – Aloin tehdä muistiinpanoja Ukkoa odottaessamme. Myös Jari alkoi kirjoittaa havaintojaan pennusta. Sairaus on pitänyt Kati Tervon siitä pois viimeiset pari vuotta. Nyt tuntuu hyvältä vähitellen uskaltautua pois kolostaan. Sairastumiseni vuoksi kirjasta tuli erilainen kuin aluksi oli ajateltu. – Ukko rakastaa riehua nurmikolla, möyriä ja tonkia, kiertää mökkiä huimaa, hurmaavaa vauhtia. Perheestä tuli joka tapauksessa koiraperhe, ja kirjan päähenkilö on itseoikeutetusti Ukko, villi ja hellä, velmu ja lämmin perheenjäsen
”Ensin työ, sitten huvi” on myöhempien aikojen keksintöä, jossa ensin raadan itseni näännyksiin, jotta ansaitsen levon. Mikä olisi luonnollinen rytmi. Kalenterista nuo siirtymät voisi poistaa kokonaan. Vaihtelu virkistää! sanoi susi kun jahtikuoppaan putosi. PÄIVI PUHAKKA Luojan tuutulaulu SIILIT TARVITSEVAT syksyllä paljon ravitsevaa ruokaa ennen lokakuussa alkavaa talvihorrosta. Pi xa ba y askel 10/22 12 ~. Luontokin opettaa, että kevät lähtee kasvuun ja kukoistukseen levosta käsin. Luoja ja luonto ovat siinä hyviä opettajia. ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.” Aivan kuin meidän kaamos! Maisema tyhjenee, pimeys laskeutuu. Siihen, mikä näyttää lokakuulla kuolleelta, puhkeaa huhtikuussa silmut. Ainakin se opettaa sen, ettei koko ajan tarvitse tuottaa ja kukoistaa – mutta ei myöskään maata ja maatua sohvalla. Luoja teki ihmiselle viikko-ohjelman, jossa tämä heräsi syntymäpäivänsä jälkeen lepopäivään. Almanakan lehteä on helpompi kääntää kuin unirytmiä tai muita fysiologisia puolia. Ehkä vasta sitten alkoi viljely ja varjelu. Sytytellään valoja, kääriydytään lämpimään, vetäydytään ”talvipesään”. Ihmiskunta voi syyttää itseään siitä, miksi luonnon kesäaika-talviaikasiirtymät ovat sekaisin. Ja hyvän Jumalan henki liikkuu sen kaiken yllä laulaen tuutulaulua luoduilleen ja luomakunnalleen. On tilanteita, joissa on parempi kuunnella säätiedotusta ja katsoa ikkunasta eikä allakasta. Lokakuu AJASSA L okakuun lopulla alkaa talviaika, kalenterin mukaan. Luonto ei katso kalenteria vaan kulkee omia latujaan, ja autoilija aina yllättyy, kun liukkaiden alkaessa täytyy vaihtaa alle nastat tai kitkat
Vierumäki taas tarjosi mahdollisuuksia moneen lajiin. Päätoimittaja Minna McGill, Kodin kuvalehti 18/2022 ”MÄ NÄITÄ polkujaan tallaan...” Syysja talvilomat vievät usein samoille reiteille. Kun kotona asui koululaisia, Salla ja Vierumäki tulivat meille tutuiksi. Tutkitusti jo 20 minuutin luonnossa oleskelun jälkeen syke, verenpaine ja stressitaso laskevat. Lapset voivat päästä kouluun, nuoret saada ammattikoulutusta ja naiset keinoja hankkia toimeentulon. Sodan ja rauhan keskus Muisti Mikkelissä on räätälöinyt eri ikäisille koululaisille sopivia esittelyjä. Testamentti on kaunis tapa auttaa Jo pienelläkin osuudella omaisuudestasi on suuri merkitys kehitysmaiden köyhimmille ihmisille. Välillä herkutellen ravintolassa ja kahvilassa. Entä käynti Aallon, Mannerheimin tai Sinebrychoffien kotimuseossa tai Oodissa. Kriisija traumaterapeutti Kristiina Virkkilä, Hyvä sanoma 9/2022 NYT ON selvästi uuden vaiheen aika. Suur-Savon museo avaa lelujen ja pelien historiaa. Hyviä vaihtoehtoja. Testamentin teko ei ole vaikeaa. Kun keho on rauhoittunut, mielikin rauhoittuu ja vaikeaa asiaa voi alkaa työstää. Lainasanat MIELI JA keho ovat yhteydessä toisiinsa. Lelumuseoita on Jämsässä, Porvoossa ja Suomenlinnassa. Suomesta löytyy linnoja ja museoita, joista osassa on lapsille kiehtovaa katseltavaa ja puuhaa. Ymmärrän sen, kun juttelemme tällä kertaa ikääntyvistä vanhemmistamme enemmän kuin Trumpista ja Putinista ja tästä hullusta maailmasta yhteensä. Selkeä suunnistuskartta kouraan ja etsimään marsalkkaa, presidenttejä, juoksijaPaavoa ja Mantaa. Emil Wikströmin suunnittelemat veistokset valmistuivat vuonna 1914. Tilaa maksuton testamenttioppaamme: asiakaspalvelu@kirkonulkomaanapu.fi kirkonulkomaanapu.fi/testamentti 020 787 1201 (Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min). Lapsihan voi viihtyä ja sivistyä kulttuurin ja historian parissa. Puhumme rollaattoreista ja punaisista doseteista. Entä onko lomaa urheilun ja ulkoilun ulkopuolella. Salla ei ollut silloin trendipaikka, ja tunturin kupeessa, laavuilla, tulilla, mäessä ja laduilla oli runsaasti tilaa. PÄIVI PUHAKKA Syyslomatärppejä Ra lf Ro le tsc he k / W iki pe dia LYHDYNKANTAJAT TERVEHTIVÄT matkustajia Helsingin päärautatieasemalla. Puhumme vanhempiemme hidastuvista askelista ja alati palelevista jaloista, joita villasukat lämmittävät helteelläkin. Myös luonnolla on vaikutus. Kun juna tuo lomalaisia pääkaupunkiin, mummolaan ja museoihin, voi jo rautatieasemalla bongata patsaita, Lyhdynkantajat ja Aleksis Kiven
Muinaisrunoissa tavataan ison sian tai ison härän teurastusta, jossa muinaisjumalat Ukko, Rauni, Palvanen ja Virokannas olivat mukana. Yksi rakkaimmista on se, että voimme yhä uudestaan löytää mitä ihmeellisimpiä makuaistimuksia. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan Simuna viittaa Simon Kiivailijaan. ”Joka sialle silmä, jottei ole sika pahassa karvassa”, sanottiin. Tästä kumpuaa niin itselle kuin vieraillekin varmasti äänenlausuttu kiittely. Kuin pala taivasta. Laita uunivuokaan ja lisää rypsiöljyä sekä voita. Yhdistelmän kruunaa hapokas ja raikas sitruuna. Toisaalta Simon päivä nyt sattui sianteurastuksen aikaan. Englannissa sillä hoidettiin hammassärkyä, ummetusta, vesipöhöä ja ruttoa. Sioille keitettiin oikea ohrajauhopuuro ja siihen pantiin voisilmä. Mutta mitä tekemistä apostolilla oli oli suomalaisen siantapon kanssa. Sellaisia pareja, jotka on kuin luotu toisilleen. Pareja, jotka ihmeellisellä tavalla hehkuvat erityistä salaisuuden hohdetta, kun ne ovat löytäneet toisensa. Apostoli lie tullut näitä korvaamaan. Vuosituhansien ajan sitä on käytetty mausteena, ruokana ja lääkeaineena. Silloin tämä resepti saa sielun ihmettelemään ja suun maistelemaan luomistyön hyvyyttä ja maukkautta. Kettusia. Olipa kyse sitten monimutkaisista kasvislikööreistä tai vaikkapa pikkelöinnin ja fermentoitumisen saloista, aina löytyy yhdistelmiä, jotka tuntuvat olevan tähtiin kirjoitettu. Suolaa ei tarvita lainkaan, koska suolaisuus tulee Kantarellikastikkeella peitelty hunajainen siika lepää hasselpähkinäisellä pyreepedillä. liittyvä sanonta. Keväällä maasta alkaa versoa terveyspommi. Paahdetun maa-artisokan hienovarainen maku syventyy hasselpähkinän luonteella. Hippokrates hoiti valkosipulilla keuhkoja vatsavaivoja. valkosipuli.fi Kuukauden kasvi: Valkosipuli Kun hinnat kaupoissa nousevat, arkisesta juomasta tuleekin yllättäen kallis herkku. Simon päivänä syötiin aamiaiseksi talkkunaa, jossa oli voisilmä. Juhlallinen viimeinen ateria siis talvellakin ulkosalla eläneille sioille ennen loppua. askel 10/22 14 ~ P i xa ba y AJASSA Apostoli sianteurastuksessa ”SIMUNA SIKAA tappaa, Hannu harjasta pitää”, sanoo vanha Simon päivään 28.10. Käytä hieman aikaa ja näe vaivaa. Liiton vahvistaa umamiseksi miso. Pix ab ay VALKOSIPULI (Allium sativum) on yksi maailman vanhimmista kasveista, joka mainitaan jo Raamatussa ja antiikin teksteissä. Ei hassumpaa! KUVA JA TEKSTI: RIIKKA JUVONEN I hmiselle on annettu luomisessa maanläheisiä ilon ja tyytyväisyyden kokemisen tapoja. Syksyllä talvivalkosipulin voi istuttaa maahan, missä se saa tarvitsemansa kylmäkäsittelyn. Pohjolan luostareissa sitä viljeltiin lääkkeeksi. Siikaa ja maa-artisokkaa Kuori ja pilko maa-artisokat ja laita kylmään veteen, jossa on tuoreen sitruunan mehua. Merkittävintä on kuitenkin alkusointu, joka on Vilkunan mukaan pohjana monen tavan syntymiselle: ”Simuna sikaa” ja ”Hannu harjasta”. Kasvin uskottiin tekevän hyvää sydämelle, verisuonille ja jopa mielelle. Sen juuret ovat ehkä Keski-Aasiassa. Osan näistä vanhojen kulttuurien tietämistä terveysvaikutuksista on nykytutkimus vahvistanut
Paahda, kunnes artisokat ovat sisältä pehmeitä (n. Paista kuumahkolla pannulla, jotta hunaja karamellisoituu ja saa värin. Kokoa annos lautaselle, pyreepedille. Laita kalapalat uuniin, jonka lämpötila saa olla laskenut 60 asteeseen, ja kypsennä kunnes sisälämpötila on noin 50 astetta. Kantarellikastike Lähimetsän kantarelleja, voita, sitruunamehua, tuoretta timjamia, saksanpähkinöitä, suolaa VELI GABRIEL ehdottaa: Käytä hieman aikaa ja näe vaivaa. Siirrä syrjään ja pidä lämpimänä. Paista kantarellit rypsiöljyssä, lisää timjamia ja saksanpähkinöitä sekä voita niin runsaasti, että se muodostaa kastikkeen. 5 dl vettä ja 0,5 dl suolaa) n. 20 minuutiksi. Lisää joukkoon hieman hasselpähkinäöljyä. Silloin tämä resepti saa sielun ihmettelemään ja suun maistelemaan luomistyön hyvyyttä ja maukkautta.. 1 dl täysmaitoa, 1 rkl misoa (vaalea jos löytyy), 30 ml sitruunamehua, 2 rkl kirnuvoita Siikafilettä 2 annospalaa: Hunajaa, 1/10 suola-vesiliuos. 35–40 min). Huuhtele ja leikkaa siikaviipaleet annospaloiksi ja laita kymmenprosenttiseen suolaveteen (esim. Kuivaa siika ja hiero hunajaa pintaa. Maista pala taivasta! GABRIEL SALMELA Tähtiin kirjoitettu liitto Näitä tarvitset: Tehosekoitin, lämpömittari Maa-artisokkapyree (voi tehdä etukäteen jääkaappiin ja lämmittää): 250 g maa-artisokkaa, rypsiöljyä, hasselpähkinäöljyä, n. Viimeistele pyree: laita paahdetut artisokat, täysmaito, hasselpähkinäöljy ja miso blenderiin ja sekoita, kunnes koostumus on hyvä. ~ 15 askel 10/22 VELI GABRIELIN KEITTIÖSSÄ Ju kk a Gr an st rö m Ga bri el Sa lm ela misosta. Laske levollisesti siika sille ja peittele lämpimällä kantarellikastikkeella. Mausta suolalla ja sitruunan mehulla
askel 10/22 16 ~
~ 17 askel 10/22. Samalla lailla Jumala on läsnä. Missä on paikka, jossa hän ei olisi. Näin kysyy lähetykselle ja luomakunnalle sydämensä menettänyt Mikko Pyhtilä (48), jonka sielunmaisemassa siintää sekä Perämeri että meren kokoinen Victoriajärvi Tansaniassa. TEKSTI: PÄIVI PUHAKKA • KUVAT: JAANI FÖHR – KASVOIN turvallisessa kodissa kristityn perustodellisuuteen: Jumala on. Meri ja mies Luonto on koko ajan ympärilläni, ja olen kietoutunut yhteen sen kanssa. Hänet voi kohdata myös luomakunnassa, jota opin arvostamaan
Sitä Mikko Pyhtilä arvostaa hengellisyydessäkin, joka lapsena tiivistyi tiettyyn kirjaan. Mikä on oma paikka. Pyhtilät myivät omakotitalonsa, sanoutuivat irti työpaikoistaan ja lähtivät kolmen pienen lapsensa kanssa Afrikkaan. Turvalliseen hengellisyyteen kuului äidin iltalaulu, iltarukous ja lämmin puhe Jumalasta myös pyhäkoulussa ja päiväkerhossa. Työ avasi näkymiä myös ympäristöja ihmisoikeuskysymyksiin sekä kasvavan kirkon elämään. Yhdelle se on kansainvälisyys, toiselle erilaiset kulttuurit, kolmannelle vaikka mahdollisuus mennä kasvavan kirkon keskelle. – Suomen Lähetysseuran esikoulutuskurssilla sai pohtia sitäkin, mitä lähtö merkitsee lapsiperheelle. Matka Paavo Kilven jännittävältä matkalaukulta siihen, että pakkasi itse elämänsä kapsäkkeihin Afrikkaan lähtöä varten, oli kuitenkin pitkä. – Isä teki nuorisotyötä, vastuualueina myös partio ja lähetys – itselläni on muuten samat alueet. – Alku oli jännittävää uuden kielen ja käytännön asioiden oppimista. Kysyin Jumalalta, oletko lähellä vai kaukana, ja hän piti kiinni kauniilla tavalla. Avaruus, horisontti, ilma, tila. Mutta kun avoimia paikkoja ei ollut, pariskunta jäi reserviin. Minähän olen jo kristitty. askel 10/22 18 ~. Hän oli niputtanut eri herätysliikkeiden laulukirjat hirveän paksuksi kirjaksi, joka kulki mukana tilaisuuksissa. Suomeksiko siellä jossakin lähetystyötä tekisin! Näin sanoo mies, joka toimi swahilin tulkkina Saamelaisilla kirkkopäivillä. – Kun aikanaan olin itse lähdössä, kosketti, että juuri Paavo, Tuula ja muut tutut lähetystyöntekijät olivat saattamassa matkaan. Mikko muistaa tapahtuman, jossa pyydettiin tulemaan salin eteen vastaanottamaan Kristus. Myöhemmin Tansaniasta tuli pyyntö saada kaksi nuorisotyön kehittäjää Victoriajärven itäiseen hiippakuntaan. Kun lyödään erilaisia päitä yhteen, syntyy innovaatio. Isä oli kirkon työntekijä ja äiti aktiivinen seurakuntalainen; edelleenkin he ovat lähetysihmisiä. Missä meitä tarvittaisiin. Kerran ostin mielestäni hyvät housut, joista Pia vitsaili, että pidä noita sitten siellä Afrikassa. – Muutuin oppilaaksi kasvavassa kirkossa, jossa on paljon osaamista ja uusia tapoja toimia. Toki työalueella heräsi myös riittämättömyyden tunne. Paksun kirjan lauluja Meren ranta, Kilimanjaron rinne tai savanni. ”Hui täällä on käärme!” Paljon oli hauskuutta ja naurua. Sen jälkeen laitoimme avoimet paperit Lähetysseuraan. Mihin sitoutua. Katselin savannia ja mietin, mitä annettavaa minulla on. Asiantuntijuutta kertyi työssä Itäisen Victoriajärven hiippakunnassa, jossa Pia toimi lastensuojelutyössä ja Mikko lähetysja evankeliointityön koordinaattorina sekä aluetiedottajana. – Arjen keskellä puhuttiin kevyesti lähtemisestä. Kirkon voimakas kasvu on myönteinen ongelma. Työvuosien myötä Mikko ymmärsi, mitä annettavaa ja ennen kaikkea opittavaa hänellä oli. Jossain murrosiän kohdissa poika mietti, miksi ”minulle tapahtuu näin ja miksi en itse pysty parempaan”. – Näin hiippakunnan johtajien viisauden ja lämpimän otteen, jolla he ohjasivat ihmisiä oikeille paikoille. Savannin laidalla Lähetyskipinä paloi myös Piassa, jossa Mikko kohtasi perhetaustaltaankin kaltaisensa ”lähetysihmisen”. – Kun kielikoulun jälkeen istuin kollegani Jari Bergin kyydissä matkalla kohti uutta kotikaupunkia Mwanzaa, hän sanoi yhden kylän kohdalla: tästä alkaa teidän hiippakunta. Myöhemmin kodikseni tuli missionäärinen kirkko ja sen lähetystyö. Jäin penkkiin. Jos en mene, annanko viestin, ettei kristinusko kiinnosta. Sieltä käsin Mikko ja Pia Pyhtilä kiertävät Suomen seurakunnissa. Sementtisäkki kerrallaan Siinä missä kirkon ovi käy väärään suuntaan Suomessa, kuljetaan 62 miljoonan asukkaan Tansaniassa sisään ja ulos. Minua pyydettiin pian lähetysja evankeliointityöhön. Jos menen, silloin sanon, etten ole. Mikko haaveili kemian opinnoista, mutta päätyi nuorisotyöhön. Tansanian vuosien jälkeen Suomen Lähetysseuran asiantuntija on asettunut perheineen Ouluun. Mikko uskoo, että Jumala räätälöi jokaiselle omanlaisensa kutsun. Isänä nautin tiiviistä perhearjesta, jossa yhtäkkiä oltiin paljon yhdessä. Lähetystyössä hän mielsi itsensä lähettäjäksi. – Luterilainen kirkko on minullekin sopiva koti. – Tuli paha olo. P erämeren tuuli tuivertaa Mikko Pyhtilän tukkaa. Kerroimme, että meillä on nämä nuorisotyön ja sosionomin ammattitaustat. Jumala on läsnä kaikkialla, vaikka maan uumenista vuorten huipuille. Kun sulkee silmät, voi melkein kuvitella itsensä trooppiselle Victoriajärvelle, tosin lempeämpiin tuuliin. – Olin sekä koulukiusattu että kiusaaja. Tansanialaistiimin kanssa suunniteltiin, miten koulutetaan pieniä kasvavia seurakuntia, vaikkapa sitä, jonka oli aloittanut paikkakunnan polkupyöränkorjaaja. Kerran Aasian lähetti Paavo Kilpi sanoi pilke silmäkulmassa ”Tuu kattomaan, mikä päätyi mun laukkuun” ja vetäisi nopeasti esille partakoneen kierrejohdon. – Synnyin kristittyyn perheeseen ja kasvoin seurakuntatalolla ja tapahtumissa. Opin, että hyvän Jumalan puoleen saa aina kääntyä. – Hän vetää oikeasta narusta. Toivemaata ei ole. – Rajasin itseni lähtijöiden joukosta, koska ”minullahan on heikko kielipää”. Soveltuvuustestit näyttivät vihreää. Lopulta Pyhtilät lähtivät liikkeelle, ”ettei tarvitsisi vanhana kiikkutuolissa pähkäillä, että olisko pitänyt”. – Meillä majoittui lähettejä, joiden tarinoita kuuntelin. Käärme matkalaukussa Lähetystyö oli jo lapsena Mikolle yhtä tuttua kuin vaikka jalkapallon pelaaminen joskus kodissa vierailleen lähetin Tuula Tötterstömin kanssa
~ 19 askel 10/22. – MEIDÄN kannattaa katsoa, mitä kasvavissa kirkoissa tapahtuu. Itse pääsin sitä näkemään Tansaniassa, paikassa, jossa onneksemme oli myös meren kokoinen järvi
Meillä on elävä Jumala ja kasvava kirkko. Ei lähetystyö ole vaikeaa, mene ja kerro, että Jumala rakastaa. Tehokkuus ja tulosvastuu! Missä toiminta on pientä, se ei kannata. Tämä kuva otettiin Sinema Leo -veneen huoltopäivän yhteydessä, Mikko Pyhtilä sanoo. Sebastian opetti: Teitä on tällä viisi, mutta jos tänään jokainen kutsuu yhden naapurin, ensi pyhänä teitä on 10. – Suomessa olemme työntekijäkeskeisiä. Mukana on työntekijöitä ja vapaaehtoisia, joita on suurin osa 200 lähtijästä. Tietoiskuissa puhutaan vaikka koro– OLIN etuoikeutettu, kun sain työskennellä erittäin kokeneiden ja osaavien työntekijöiden tiimissä. Jos jossakin ei ole vielä kirkkoa, sinne lähdetään. – Mikään ei ole mahdotonta, koska Jumala elää ja toimii. He sanoivat: kun tämä kirkko on valmis, se tuskin riittää niille ihmisille, jotka kuuluvat seurakuntaan. Mennään viikoksi alueelle, joka jää sitten yhden työntekijän vastuulle. – Kävimme muuttotappiota potevalla paikkakunnalla, jolle oli jäänyt viisi aktiivista seurakuntalaista. Iltapäivällä pidetään avoimia opetustilanteita pallokentällä tai torilla ja kerrotaan selkokielellä, että kirkko opettaa näin ja mukaan voi tulla. – Länsimaissa huomio on suuruudessa. – MAISEMAT olivat meille tärkeät lepohetkissä, mutta ne olivat myös osa työtäni noin viiden vuoden ajan, kun työmme painopiste siirtyi saaristotyöhön , Mikko Pyhtilä kertoo. M ikk o Py hti lä n alb um i askel 10/22 20 ~. Lähetyskäsky ”menkää ja tehkää” antaa kuitenkin jokaiselle luvan mennä ja tehdä. Opin paljon kollegoiltani Sebastian Alloysilta ja Daudi Fadhililta. Jäseniä oli muutama kymmen, rakennusporukka pieni ja rahaa vähän. Vierailimme Tansaniassa tosi pienessä seurakunnassa, joka oli rakentamassa tosi isoa kirkkoa. Kirkkomusiikki on heidän varassaan, ja rakentaminen tapahtuu talkoilla. Ihmettelimme isoa rakennusta. Kuljetaan kodista kotiin ja kerrotaan, mikä kirkko on ja mitä se opettaa. Mikko Pyhtilä toteaa, että yhteiskunnat ovat erilaisia eikä toisen mallia voi kopioida, mutta oppia voi ottaa. Urakka kestää noin 10 vuotta, kun sementtisäkkejäkin ostetaan yksi kerrallaan. Viikon aikana rakennetaan myös kokoontumispaikka. Jeesus tulee Toyotalla Usein Mikko kulki kokeneen tansanialaisen evankelistan Sebastian Alloysin mukana. – Tansaniassa ei tapahtuisi mitään ilman vapaaehtoisia. Aamupäivä palaveerataan työntekijän kanssa. Parhaillaan Alloys kulkee Sinema Leo -työssä. Jeesuksen sovitustyö vapauttaa kristityt toimimaan tässä maailmassa. Esimerkki. – Ajattelemmeko Suomessa, että Jumala on kuollut ja kirkkokin kuolemassa, eikä mitään kannata enää tehdä. Liikkeelle lähdetään seurakunnan koulutustarpeista. Uskommeko vain alaspäin meneviä käppyröitä. Tansaniassa suunnataan siihen, missä on vähän ja toiminta pientä. Matalan kynnyksen elokuva-autotoimintaan on kenen tahansa helppo osallistua. Vai olisiko menossa vain notkahdus. Vietetään piispan johtamaa lähetysviikkoa